Joona Korteniemi

Elämme yhä suuremmassa määrin jälkikristillisessä yhteiskunnassa. Vielä muutama vuosikymmen sitten Jumalan olemassaolon totena pitäminen ja kristinuskon perusdogmien allekirjoittaminen kuului normikansalaisuuteen. Nykyään Jumala alkaa olla yhä suuremman ihmisjoukon silmissä samassa kategoriassa joulupukin, hammaskeijun ja saunatontun kanssa. Tässä valossa vakaumukselliset kristityt näyttäytyvät vähintäänkin huvittavina ja usein myös vaarallisena ylitunteellisena ääriaineksena.

Tämä ei voi olla vaikuttamatta myös meidän uskovaisten joukkoon. Jos aikaisemmin uskovaisen perusepäilykset koskivat sitä, riittääkö Jumalan armo näin suurelle syntiselle, yhä useampi nuori epäilee jo sitä, onko se Jumala edes olemassa. Kokemukseni mukaan monen uskon kieltämisen taustalla on nimenomaan tämä kysymys.

Näkisin, että nyt tarvitsemme yhä enemmän apologiaa eli uskon argumentoivaa puolustamista. Meidän on oltava aiempaa tietoisempia siitä, mihin uskomme ja miksi uskomme niin kuin uskomme. Se ei tarkoita luopumista oikeanlaisesta yksinkertaisuudesta ja lapsenmielisyydestä. Elävä kristillisyys on aina enemmän kuin vain rationaalinen mielipide. Se on elävä, omakohtainen suhde Taivaalliseen Isään ja Veriystävään Jeesukseen. Tämän suhteen perustana on järjelle käsittämätön kokemus siitä, että on saanut syntinsä anteeksi ja omalletunnolleen rauhan.

Usko on siis jotain ylijärjellistä, mutta silti järjellä ja tiedolla on siinäkin oma positiivinen roolinsa. Elävä usko ei ole eikä saa olla mielivaltaista mössöä. Paavali kirjoittaa:

Veljet, älkää olko ajatuksiltanne lapsia. Pahuudessa olkaa kehittymättömiä, ajattelussanne aikuisia. (1. Kor. 14:20)

Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. (1. Kor. 13:11)

Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. (Room. 12:1)

Vertailukohdaksi voisi ottaa ajalliset ystävyyden ja rakkauden sävyttämät ihmissuhteet: Nekin ovat jotain paljon enemmän kuin vain järjenkäyttöä mutta silti myös niissä tarvitaan järjenkäyttöä.

Joku ehkä pelkää, että argumentoiva keskustelu johtaa Jumalan sanan hylkäämiseen, liberalisoitumiseen ja synnin luvallisuuteen. Mielestäni tämä pelko on tarpeeton tai ainakin pahasti liioiteltu. Kristillisyyden opetusten tueksi, mikäli ne oikein käsitetään, löytyy kyllä argumentteja. Uskon, että tietoisuus siitä, mihin uskomme ja miksi, tekee meidät enemmänkin vahvemmiksi vaikeiden aikojen varalta. Pelkät suvarifiilistelyt ja uskovaiset kaverit eivät vaikeana aikana kovin pitkälle kanna. Omalla paikallaan nekin ovat tietysti hyvä asia.

Ensi hätään suosittelen jokaiselle William Lane Craigin kirjaa Valveilla – uskon perusteltu puolustaminen. Löytynee tai voi tilata esimerkiksi Suomalaisesta kirjakaupasta. Kirja on kirjoitettu vetävästi ja kansantajuisesti, mutta samalla se argumentoi erittäin vakuuttavasti Jumalan olemassaolon ja Jeesuksen ylösnousemuksen historiallisuuden puolesta. Se voisi olla hyvä joululahja vaikkapa lukioikäiselle, älyllisesti suuntautuneelle uskovaiselle nuorelle. Myös vanhemmat saavat siitä varmasti paljon eväitä nuorten kysymyksiin vastattaessa. Sopii erinomaisesti kaikille aihepiiristä vähänkään kiinnostuneille.

William Lane Craig on yksi maailman tunnetuimmista kristityistä filosofeista. Hän toimii tutkijaprofessorina kuuluisassa Biola Universityn teologisessa seminaarissa Kaliforniassa. Craig on kohdannut menestyksekkäästi julkisissa väittelyissä monia maailman johtavista ateistisista ajattelijoista. Vieraillessaan Suomessa 16.4.2012 hän väitteli Jumalan olemassaolosta kosmologian professori Kari Enqvistin kanssa. Tallenteen voi katsoa täältä. Craigin viralliset kotisivut löytyvät puolestaan täältä. Korkeatasoista suomenkielistä apologetiikkaa on koottu esimerkiksi tänne.