Joona Korteniemi
SRK:n luottamus- ja toimihenkilöt ovat saaneet viime päivinä osakseen runsasta mutta vähemmän mairittelevaa julkisuutta: Helsingin Sanomat julkaisi 5.1. laajan artikkelin puheenjohtaja Olavi Voittosesta. Seuraavana päivänä seurasi artikkeli sairaslomalle jääneestä pääsihteeri Tuomas Hännisestä. Ensimmäisen artikkelin mukaan lapsiaan ja lastenlapsiaan vuosikymmeniä hyväksikäyttänyt isoisä vältti puheenjohtajan toiminnan vuoksi lähestulkoon täysin rikosoikeudellisen vastuun. Jälkimmäisen mukaan pääsihteerin joulukuisen eron taustat ovat hämärät.
27. ja 28.12. pidetyt pappien- ja puhujien kokoukset olivat pääosin antoisa ja tulevaisuuden uskoa herättänyt kokemus. Keskustelu oli monessa suhteessa avointa, lämmintä ja rakentavan itsekriittistäkin. Kysymys SRK:n johdon nauttimasta luottamuksesta nousi kuitenkin puhujainkokouksessa esille. Eräs veli väitti puheenvuorossaan johdon valehdelleen viime lokakuisessa, lastensuojelua koskeneessa tiedotustilaisuudessaan. Ikävä, ettei hän täsmentänyt väitettään sen tarkemmin.
Vastauspuheenvuoroissa useammat veljet painottivat sitä, että nykyisenä vaikeana aikana uskovaisten tulee tukea SRK:n johtoa, seistä yhdessä rintamassa sen kanssa ja luottaa siihen. Tämä ajatus jäi pohdituttamaan.
Jeesus kehotti hyvästijättöpuheessaan seuraajiaan säilyttämään ”keskinäisen rakkauden”. (Jh.13:34-35). Muualta Raamatusta voimme havaita, että tämä Jeesuksen seuraajia yhdistävä Rakkaus on itse Pyhä Henki-Jumala (1.Kr.12:13) Hän yhdistää elävät kristityt yhdeksi, kiinteäksi kokonaisuudeksi, ylösnousseen Kristuksen eläväksi ruumiiksi. Käytännössä tämän Rakkauden tulisi näkyä uskovaisten keskinäisissä suhteissa sydämellisyytenä, laupeutena, yksimielisyytenä, sopuisuutena ja nöyryytenä (Fil.2:1-3). Tämän tulee varmasti näkyä myös suhtautumisessa johtotehtävissä palveleviin: Kömmähdyksiin tulee Jumalan perheessä suhtautua huomattavasti suuremmalla kärsivällisyydellä ja anteeksiantamuksella kuin vaikkapa yrityselämässä.
Toisaalta: Niinkään emme voi ajatella, että riviuskovaisten luottamus olisi johdon subjektiivinen oikeus, että meillä olisi ehdoton velvollisuus luottaa keskusyhdistyksen tai paikallisyhdistysten johtoon, tapahtui mitä tahansa. Luottamus tulee ansaita ja säilyttää osoittautumalla luottamuksen arvoiseksi. Luottamus ansaitaan ja säilytetään elämällä oikein ja hoitamalla tehtävät hyvin.
Mikäli määrittelemme luottamuksen johdon oikeudeksi ja riviuskovaisten velvollisuudeksi, väärinkäytöksiä vastaan ei ole minkäänlaisia suojarakenteita. Sellaiset kuitenkin tarvitaan, koska kristittyinä uskomme, että ihminen on perisynnin turmelema ja siten taipuivainen väärinkäytöksiin. Edes se, että ihmisellä on usko ja Pyhä Henki, ei poista tätä taipumusta. Organisaatiotasolla paras suojarakenne on toimiva demokratia: Mitä useampi päätöksentekoa valvoo, sitä vaikeampaa vallan väärinkäyttö on. Toivottavasti tämä toteutuu jo jokaisessa rauhanyhdistyksessä.
Hengellisissä asioissa sellainen on mielestäni uskonpuhdistuksen muotoperiaate Sola Scriptura eli yksin Raamattu. Jokaisella on oikeus ja velvollisuus lukea Raamattua ja aina on oikein kysyä, onko tämä raamatullista. Jumalan seurakunnan äänellä puhuu aina se, joka puhuu totta, joka puhuu Raamatun mukaisesti, riippumatta hänen asemastaan. Myös seurakunnan tulee arvioida itseään Raamatun valossa ja tutkia, näkyvätkö siinä oikean Kristuksen seurakunnan tuntomerkit.
Yksittäisen ihmisen on tietysti vaikea arvioida, kuinka hyvin yllä mainitsemieni Helsingin sanomien artikkelien kirjoittaja on tehnyt toimittajan työnsä ja kuinka luotettavia ne siten ovat. Toivon kiihkeästi, että ne ovat täyttä palturia. Kuvaamani periaatteet ovat kuitenkin mielestäni ajattomia, joten ne voi joka tapauksessa todeta turvallisin mielin: Johtajan on osoittauduttava luottamuksen arvoiseksi, suojarakenteet väärinkäytöksiä vastaan on oltava.
Hulluinhuonelainen 
Kiitoksia erinomaisesta kirjoituksesta. Mainitsemasi suojarakenteiden puuttuminen sokean luottamus(ja kuuliaisuus-)vaatimuksen seurauksena voi tosiaan johtaa, ja on jo johtanutkin, suuriin ongelmiin. Pitäisin todennäköisenä, että esimerkiksi 70-luvun meno olisi ollut huomattavasti vähemmän hullua ja vahingollista, mikäli silloista johtoa olisi voinut arvostella ilman hengellisiä seurauksia. En rinnasta tällä nykyistä johtoa silloiseen, sen sijaan luottamus(= kuuliaisuus-)vaatimus näyttää edelleen olevan samanlainen kuin 70-luvulla. Tämä on omiaan aiheuttamaan ongelmia. Minkä tahansa organisaation johdon toiminnan kriittisen(kin) arvostelun pitäisi tietysti muutoinkin nykypäivänä olla ilman muuta sallittua.
TykkääTykkää
Sanot että pitäisi katsoa onko asiat raamatullisia. Tämä ei taida olla helposti mahdollista. Raamattua ei pysty objektiivisesti tulkitsemaan tähän tilanteeseen. Esim. vanhlestadiolaisuus nimittää itseään Jumalan valtakunnaksi, ja näkee sen vastapuolena olevan tahon nimeltä Maailma/Saatana. Ja että näiden välillä on taistelu. Tulee herkästi sellainen ajattelu että Jumalan valtakuntaa pitaä puolustaa sodanomaisesti, ja kuten tiedetään sodassa ensimmäinen uhri on totuus. Siis vääristely on sallittua sodassa. Luulen että tama ajattelutapa on osaltaan mahdollistanut että on ajauduttu nykytilanteeseen.
TykkääTykkää
Vaikka huoneenhallitusoppi on virallisesti kumottu v 2011, se elää edelleen aika hyvin esimerkiksi kuvatunlaisissa kokouksen puheevuoroissa.
Olen ilokseni havainnut että siellä täällä alkaa olla kuitenkin kannatusta aidolle demokratialle. Käytännön muutoksen toiveena on ilmennyt henkilövalintojen teko suljetulla lippuäänestyksellä.
TykkääTykkää
Jt, Joona ja Jaakko,
Thomas Jeffersonin sanoin, ”Democracy is nothing more than mob rule, where 51% of the people may take away the rights of the other 49%.”
Puhdas demokratia ei toimi. Se on ns. 'mob rule'. Että demokratiasta voi tulla toimiva, tarvitaan lakiraamit minkä sisälle pitää pysyä. Valtiovallalla on perustuslaki tätä varten. Jumalan seurakunnassa olisi sitten Jumalan Sana? Valtiovallalla on oikeuslaitos jos tulkitsee lakia kiistatilanteissa. Mikä on vastaava instituutti Jumalan seurakunnassa? Olisiko se Pyhä Henki joka vaikuttaa yksittäisissä uskovaisissa ihmisissä? En ymmärrä miten kaksi uskovaista ihmistä joilla on sama Pyhä Henki sydamessä voisi äänestää erilailla hengellisissä asioissa.
Demokratia on todella tehokas tapa kehittää skismoja ihmisten välille. Helposti katkeroidumme jos oma ehdokas ei mene läpi. Siirrymme oppositioon mistä voi vapaasti arvostella hallituksen tekemisiä. Ei ollakaan enää samassa venessä. Tai ehkä olemme, mutta olemme veneen toisilla laidoilla ja vene alkaa jossakin vaiheessa keikkua. Sellaistako kulttuuria olemme haluamassa Jumalan seurakuntaan?
SRK on ajallinen, palvelujärjestö. Sitä kautta on nähty helpommaksi järjestää seuroja ja julkaistaa kristillisiä kustanteita. En ymmärrä tätä valtapeliä ollenkaan. Ihan niin kuin sillä on jotakin merkitystä minkänimisiä ihmisiä siellä SRK:n toimikunnissa ahertavat. Joskus tuntuu että olisi parempi jos emme tietäisi minkänimisiä ihmisiä siellä SRK:ssa työskentelevät ja voimme arvioida SRK:n onnistumisia puhtaasti tulosten perusteella (onko seuroja järjestetty ja onko tullut kristillisiä kustanteita) eikä yksittäisen työntekijän yksityiselämän onnistumisen perusteella.
Vaikka kuinka demokraattisesti valitsisimme henkilöitä erilaisiin tehtäviin, se on ihan varmaa että yhtään täydellistä/synnitöntä ei löydettäisi niihin. Enkä muuten usko että sellaisiin suoravaaleihin olisi edes halukkaita ihmisiä. Ketä oikeasti kiinnostaa lähtemään mittailemaan suosiotaan jotakin toista vastaan? Alkaako kampanjat, loanheitot ja populistiset ilmiöt niin kuin muualla politiikassa?
Tämä maailma on niin kylmä ja karu ja on minun mielestä ihan tarpeeksi jo jännitteitä tässä elämässä. On mukavaa kun on yksi paikka maan päällä missä voi kokea hengen yhteyttä toisiin ihmisiin ja voi luottaa niihin eikä tarvitse yhtään ajatella/epäillä mitä toinen ajattelee. Siinä mielessä tuo luottamus-asia on Jumalan seurakunnassa vähän nurin päin. Jos tuntee toisen uskovaisen ihmisen, tai jos toiset uskovaiset todistavat vaikka että tässä on uskovainen ihminen, niin tuntuu siltä että luotan ensin häneen ja menetän sitten myöhemmin luottamuksen jos jotakin tapahtuu. Minusta tuntuu että ajalliset asiat pyörivät (luottamus, demokratia, jne.) mielessä joskus liikaa ja unohdetaan että olemme uskovaisia joilla on rakkaudenside välillämme. Vai eikö uskovaisten väliset ihmissuhteet eroa sittenkään mitenkään normaalista 'epäuskoisten' ihmissuhteista?
Raamattu kehoittaa kärsivällisyyteen. Olkaamme siis kärsivällisiä ja luottakaamme että Jumala johdattaa kansaansa tämän kylmän maailman myrskyjen läpi. Mietitään tarkkaan näitä demokratia-asioita Raamatun sanan valossa. En itse tiedä mikä ois paras. Itsellä on ollut turvallista ajatella että SRK:n luottamushenkilöt ja työntekijät ovat uskovaisia ihmisiä ja olen voinut luottaa että asiat kuitenkin aina järjestyy viime kädessä evankeliumin voimalla. Vaikka SRK on ajallinen järjestö, sen perimmäinen tehtävä on kuitenkin hengellinen. Siksi ajattelen että luonnolliset poliittiset järjestelmät eivät välttämättä sovi siihen suoraan ja sen puhtaan demokratian käyttöönotto vaatii vielä keskustelua ja Raamatulla perustelua. Vai onko SRK muuttumassa lähemmäs kansankirkkoa missä asiat päätetään demokraattisesti? Kansankirkolla ei ole taas kovin hyviä näyttöjä miten demokraattinen elin pystyy pysymään Raamatun mukaisissa päätöksissä…
Pahoittelen kommentin pituutta ja sekavuutta. Korjatkaa vapaasti. 🙂
t.Ihmettelijä
TykkääTykkää
Osittain vähän ihmettelen tätä. Siis, että jos ei sillä niin kamalasti ole väliä, ketä siellä SRK:ssa istuu, niin mistä niitä skismoja sitten tulee, jos tukeudutaan demokratiaan. Ja käsittääkseni Joona ei tarkoittanut ihan sitä, että SRK:n johtokunta tai muut työntekijät valittaisiin kansanäänestyksellä.
Ja kyllä. Olen Joona-serkun kanssa samaa mieltä siitä, että vaikka pääsääntöisesti ei olisikaan väliä, ketä siellä ”istuu”, niin kyllä siellä istuvien pitäisi nauttia luottamusta, eikä saisi olla ”ryvettyneitä”. Media on ollut aktiivinen, tunkeileva, epätahdikas ja sensaationhakuinenkin. Silti tällaista soppaa ei olisi päässyt syntymään, jos SRK:ssa olisi toimittu toisin. Soppa on aiheuttanut riviuskovaisille paljon murhetta ja päänvaivaa. Lisäksi moni uskovainen on murheellisena todennut, että moni luuranko olisi jäänyt vuosikymmeniksi kaappiinsa, jos ei ”paha” media ja ”vikovalla mielellä” olevat yksittäiset ihmiset olisi suorastaan pakottaneet tuomaan asioita päivänvaloon ja korjaamaan niitä.
Samalla, kun mietitään ja tehdään henkilövaihdoksia, olisi aihetta tähdentää SRK:n roolia. Tuntuu siltä, että se on käsitetty väärin, ja mielestäni sitäkään väärinkäsitystä ei pitäisi ajatella pelkästään ”kentän” vikana. Jos SRK:ssa sekä joukkueena, että yksilöinä oltaisiin toimittu ryhdikkäästi, ei olisi lähdetty hoitamaan tiettyjä ”virka-apupyyntöjä”, eikä olisi myöskään jouduttu tilanteisiin, joita nyt selitellään. On kovin inhimillstä (mutta valitettavan harhaista) ajatella, että pyydetäänpäs SRK:sta viisaita miehiä hoitamaan tämä ja tämä sotku/ongelma/henkilö. Näin edelleen jotkut ajattelevat, ja tällöin on siellä langan toisessa päässä olevan muistettava paikkansa ja tehtävänsä – ja pystyttävä kieltäytymään.
Onko jostain syystä anonyyminä esiintyvä ihmettelijä se sama ihmettelijä, joka hakomajassa ja muuallakin ihmettelee?
TykkääTykkää
Ihan lyhyesti yritän sanoa, mitä tuosta luottamusasiasta tuli mieleeni. Yllä jo kerrottiin, että ylimpänä ohjeena tulisi olla kirjoitettu Jumalan sana eli Raamattu. Etsitäänpä siis sieltä esimerkki. Palataan vaikka Siinain vuorelle. Siellä Jumala luotti Moosekseen ja Mooses Jumalaan. Mutta siihen se sitten jäikin. Jo Aaron, jonka Jumala oli erikseen osoittanut puhuvaiseksi veljeksi kertomaan kansalle, mitä Jumala oli Moosekselle ilmoittanut, siirtyikin demokratian kannattajaksi ja teki kansan mieliksi epäjumalankuvan. Muita hyviä esimerkkejä demokratian soveltuvuudesta hengellisiin asioihin ovat vaikkapa Israelin kansan vaatimus, että Jumalan olisi asetettava heille kuningas, kun kerran pakanakansoillakin oli. No, kaikki muistamme, miten hyvä ratkaisu Saul oli tähän tapaukseen. Kolmas esimerkki voisi olla vähän myöhempi Israelin kansa, joka valitsi Barabbaan…
Vaan mistä löydämme tähän päivään oikean Mooseksen?
TykkääTykkää
Joona yllä sanoi erään puheenvuoron käyttäjän väittäneen valehdelleen. Asia ei mennyt näin. Alla on puheenvuoroni sanasta sanaan siltä osin kun puhuin ko. asiasta. Puheenvuoroni olin tältä osin kirjoittanut muistiin.
”Yhden kysymyksen esitän sekä yhden toivomuksen. Jaakobin kirjeessä sanotaan ”Älköön kukaan kiusauksiin jouduttuaan ajatelko, että kiusaus tulee Jumalalta. Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän itse kiusaa ketään. Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee. Ja sitten himo tulee raskaaksi ja synnyttää synnin, ja kun synti on kasvanut täyteen mittaan, se synnyttää kuoleman – hengellisen kuoleman. Olen ajattelemassa, että eikö tästä ole kysymys silloin kun ihminen on ajautunut syntien ja ylitsekäymisten takia siihen tilaan, että hän tuhoaa lapsen Jumalan lapsen elämää hyväksikäytöllä. Hänelle on käynyt kuten Daavidille kävi. Hän on jäänyt pois sotarintamalta – ei ole jaksanut panna syntiä syntinä pois vaan on ajautunut synnillisten himojen ja halujen vietäväksi? Ymmärränkö oikein.
Kun tämän Raamatun paikan olen face-book sivullani julkaissut lokakuun jälkeen, olen saanut yhteydenoton insestin uhrilta. Tuo ihminen oli suunnattomen helpottunut, kun hän nyt uskalsi todeta, ettei hänen isänsä voinut olla silloin niin tehdessään oikein uskomassa.
Se toivomus. Sananlaskuissa sanotaan rohkeasti valehteleva ei pelastu tai Bibliassa se on 'joka rohkeasti valehtelee, ei pidä selkeemän'. Rakkaat veljet Jeesuksessa Kristuksessa. Tiedotustilaisuudessa lokakuussa annetut tiedot ovat ristiriidassa todellisten tapahtumien kanssa. Jo vuonna 2008 on Hurtig lähestynyt SRKta. Tällainen toiminta murentaa järkyttävällä tavalla luottamusta organisaatioon ja vie pohjaa pois Raamatun sanalta – olkoon teidän puheenne on on ja ei ei. Avoin tiedottaminen, josta Päivämies-lehdessä on kirjoitettu, joutuu väkisinkin kyseenalaiseksi.
Olen joutunut kuulemaan läheltä insestin uhreja, jotka ovat ottaneet jo vuosia sitten suoraan yhteyttä SRKhon ja jääneet vastausta vaille. Olen paljolti sen takia lukenut Hurtigin kirjan ja todennut sen riipaisevan paikkansa pitäväksi monelta osin. Varsinkin siltä osin, kun se kuvaa evankeliumin käyttöä karmeana synnin peitteenä. Koen, että nyt on aika sanoa totuus julki sellaisenaan.
Nousee mieleen virren sana. On sydän vilpillinen ja syntiin taipuva, sen tietää vihollinen ja alkaa kiusata. Hän turmioksi kääntää voi lahjat parhaatkin. Hän tarkkaa, voiko vääntää vääräksi suorankin.”
Tuossa lienee syy, että Hesarissa kirjoitetaan asiasta. Itse luulen, että Hesari ei ota kovin helposti sitä riskiä, että joutuu maksamaan kunniankoukkaussyytteitä yms. Heillä on suuri vastuu kirjoittaessaan nimellä kensetä tahansa ihmisestä.
TykkääTykkää
Kuten yllä kirjoitan, demokratia on paras suojarakenne vallan väärinkäyttöä vastaan ajallisella organisaatiotasolla. Mielestäni esimerkiksi se, keitä valitaan ja keiden annetaan jatkaa rauhanyhdistysten tai SRK:n johtotehtävissä, on ensisijaisesti ajallinen asia, jota ei tule liikaa hengellistää. Toki siihenkin liittyy hengellinen aspekti, koska rauhanyhdistykset tekevät hengellistä työtä.
Hengellisiä asioita, kuten oikeaa oppia, ei tietenkään tule ratkaista enemmistöpäätöksillä vaan niissä viimeinen sana on kirjoitetulla Jumalan sanalla eli Raamatulla. Jumalan sanaa saa kuitenkin tutkia jokainen ja aina on oikein kysyä, onko tämä raamatullista. Oikeassa on se, joka on Raamatun perustalla, riippumatta hänen asemastaan.
TykkääTykkää
Kiitos Kari-Pekalle tarkennuksesta. Hieno juttu, että jaoit puheenvuorosi luettavaksemme, jotta emme ole vain kokoukseen osallistuneiden muistin varassa.
TykkääTykkää
Kiitoksia lite-serkulle erinomaisesta vastauksesta! 🙂 Se on parempi kuin itse olisin osannut. Pari kommenttia kuitenkin ihmettelijälle:
”Alkaako kampanjat, loanheitot ja populistiset ilmiöt niin kuin muualla politiikassa?”
Demokratiaa peräänkuuluttaessani tarkoitin lähinnä normaalia yhdistysdemokratiaa: sitä, että vuosikokous todella valvoo johtokuntaa niin paikallis- kuin keskusyhdistystasolla. En siis toivo SRK:n johtokunnan valitsemista suoralla, valtakunnallisella kansanäänestyksellä julkisine väittelyineen. 🙂
Paikallistasolla yhdistysdemokratian toimivuus on tällä hetkellä ehkä hiukan paikkakuntakohtaista. Keskusyhdistystasolla taitaa olla niin, että johtokunta liiallisessa määrin valvoo vuosikokousta vaikka sen pitäisi olla toisinpäin.
En usko, että korjausliike tässä asiassa toisi kristillisyyden arkeen mitään populismia tms. Ainoastaan parantaisi ilmapiiriä ja lisäisi keskinäistä luottamusta. Mitään opillista estettähän tälle ei pitäisi olla. Itsekinhän kirjoitat, että SRK on ajallinen palvelujärjestö. Ajallisissa asioissa kannatamme käsittääkseni lämpimästi demokratiaa.
Hengellisiä, varsinkaan opillisia asioita ei tietenkään tule ratkaista enemmistöpäätöksillä vaan Jumalan sanan eli Raamatun valossa, Pyhältä Hengeltä viisautta rukoillen.
”Ihan niin kuin sillä on jotakin merkitystä minkänimisiä ihmisiä siellä SRK:n toimikunnissa ahertavat.”
Ketään yksilöä vastaan minulla ei ole kerrassaan mitään. Periaatteellisella tasolla kuitenkin väitän, että kyllä sillä on paljonkin merkitystä, keitä valitsemme vastuullisiin luottamustehtäviimme.
Eikö tämä ole itsestäänselvää: Jos tehtäviä hoitavat kyvykkäät ihmiset, asiat sujuvat hyvin. Jos tehtäviä hoitavat ihmiset eivät ole niihin sopivia, ne sujuvat huonosti.
Jos tehtävään valittu luottamusmies/työntekijä on oikein sopimaton, hän voi aiheuttaa työalalleen suurta vahinkoa. Hengellisessä mielessä hänelle tulee tietysti tällöinkin antaa kaikki anteeksi. Se, saako hän edelleen jatkaa tehtävässään, tulee kuitenkin ratkaista työalan parasta silmälläpitäen.
Luottamus-/ työtehtävä ei voi olla luottamusmiehen tai työntekijän oikeus vaikka, kuten kirjoitin, kristillisyyden organisaatioissa töppäilyyn tuleekin ehkä suhtautua lempeämmin kuin esim. yrityselämässä.
”Vaikka kuinka demokraattisesti valitsisimme henkilöitä erilaisiin tehtäviin, se on ihan varmaa että yhtään täydellistä/synnitöntä ei löydettäisi niihin.”
Varmasti näin. Lapsen hyväksikäyttötapauksen taitamaton hoitaminen on jo kuitenkin hyvin vakavan luokan juttu, puhumattakaan sellaisen tietoisesta ja tahallisesta peittelemisestä.
Ei sellaisesta voi eikä saa ajatella, että nämä nyt vain ovat tällaisia lankeemuksia, joita itse kullekin silloin tällöin sattuu. Kyllä siinä on jo kyse jostain paljon, paljon vakavammasta.
TykkääTykkää
”Joskus tuntuu että olisi parempi jos emme tietäisi minkänimisiä ihmisiä siellä SRK:ssa työskentelevät ja voimme arvioida SRK:n onnistumisia puhtaasti tulosten perusteella (onko seuroja järjestetty ja onko tullut kristillisiä kustanteita) eikä yksittäisen työntekijän yksityiselämän onnistumisen perusteella. ”
Minustakin on hirveän surullista, että monien SRK:n työntekijöiden ja vapaaehtoisten tekemä upea ja siunauksellinen työ peittyy näiden asioiden alle. Esimerkiksi vaikkapa rippikoulutyö ja viime aikoina julkaistut hienot äänitteet sekä julkaisut.
Toisaalta, jos SRK:n vastuuhenkilö hoitaa lapsen hyväksikäyttötapausta taitamattomasti, puhumattakaan siitä, että peittelee sitä, hän mielestäni rikkoo raskaasti lähimmäisiään vastaan.
Ja jos me tällaisessa tilanteessa pidämme sitä yhdentekevänä ihmisen yksityiselämään kuuluvana asiana, kunhan vain seurat pyörivät ja julkaisuja ilmestyy, toimimmeko silloin kuin profeetta Jeremian nuhtelemat israelilaiset:
Jeremia 7
1 Jeremia sai Herralta tämän sanan:
2 ”Mene Herran temppelin portille ja julista näin: Kuulkaa Herran sana, kaikki te Juudan asukkaat, jotka käytte näistä porteista sisälle rukoilemaan Herraa!” [Jer. 26:2]
3 Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: ”Hylätkää väärät tienne ja tehkää hyvää! Silloin minä annan teidän asua tässä paikassa.
4 Älkää luottako valheen puhujiin, jotka hokemalla hokevat: 'Tämä on Herran temppeli, Herran temppeli, Herran temppeli!' [Miika 3:11]
5 Kääntykää vihdoin oikealle tielle ja tehkää hyvää, kohdelkaa aina oikeudenmukaisesti toisianne.
6 Älkää sortako vierasheimoisia, älkää orpoja älkääkä leskiä. Älkää surmatko syyttömiä tässä maassa. Älkää seuratko muita jumalia, sillä se on teille turmioksi.
7 Jos tottelette minua, niin saatte asua tässä maassa, jonka annoin teidän isillenne ikuisiksi ajoiksi.
8 ”Mutta te luotatte valheellisiin hokemiin. Eivät ne teitä auta.”
Sitäkin voi olla hyvä miettiä.
”Minusta tuntuu että ajalliset asiat pyörivät (luottamus, demokratia, jne.) mielessä joskus liikaa ja unohdetaan että olemme uskovaisia joilla on rakkaudenside välillämme. Vai eikö uskovaisten väliset ihmissuhteet eroa sittenkään mitenkään normaalista 'epäuskoisten' ihmissuhteista?”
Tuo on ihan hyvä huomautus. Eroavat toki ja niiden tulee erota. Rakkauden ja luottamuksen tulee minusta edelleen olla lähtökohta uskovaisten keskinäisessä kanssakäymisessä.
Luottamus ei saisi kuitenkaan olla naivia ja sinisilmäistä. Elävä uskokaan ei poista ihmisen taipumusta pahaan, ja mikäli luottamus on naivin varauksetonta, paha voi käyttää tätä luottamusta hyväkseen. Tästähän on viime vuosina ollut julkisuudessa karuja esimerkkejä.
”Raamattu kehoittaa kärsivällisyyteen. Olkaamme siis kärsivällisiä ja luottakaamme että Jumala johdattaa kansaansa tämän kylmän maailman myrskyjen läpi. Mietitään tarkkaan näitä demokratia-asioita Raamatun sanan valossa.”
Nuo ovat hyviä neuvoja. Tällaisena aikana kannattaa tutkia Raamattua ja rukoilla.
TykkääTykkää
Vielä: Hannu kysyy, mistä löydämme tähän päivään oikean Mooseksen.
Sitä ei onneksi tarvitse kaukaa etsiä. Mooses Vanhan liiton välimiehenä oli esikuva, eräänlainen ”pienoismalli” Uuden liiton välimiehestä ja kansanjohtajasta.
Meidän ”Mooseksemme” on siis Jeesus Kristus, Isästä iankaikkisuudessa syntynyt Jumalan Poika ja Sana, ihmiseksi tullut Jumala, meidän syntiemme sovittaja.
Pohjimmiltaan yksin hänelle kuuluu valta johtaa Uuden liiton Jumalan kansaa. Hän tekee sen Henkensä kautta sanallaan. Ja tämän sanan tunnistaa siitä, että se on kirjoitetun Jumalan sanan eli Raamatun mukaista.
Heprealaiskirje 3
1 Tämän tähden, te pyhät veljet, te, jotka olette saaneet taivaasta kutsun, kiinnittäkää katseenne Jeesukseen, joka on tunnustuksemme apostoli ja ylipappi.
2 Hän on herransa luottamuksen arvoinen, niin kuin Mooses oli ”kaikissa hänen huoneensa asioissa”, [4. Moos. 12:7]
3 mutta hänet on katsottu suuremman kunnian arvoiseksi, yhtä paljon suuremman kuin rakentajan kunnia on rakennuksen kunniaa suurempi. [2. Kor. 3:7,8]
4 Jokainen talo on jonkun rakentama, mutta Jumala on rakentanut kaiken.
5 Mooses oli kyllä uskottu ”kaikissa hänen huoneensa asioissa”, mutta silti vain palvelija, elävä todiste siitä, mitä Jumala oli myöhemmin puhuva.
6 Kristus sen sijaan on Poika, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko rakennus. Tämä rakennus olemme me, kunhan loppuun saakka säilytämme rohkeutemme ja luottavaisin ja iloisin mielin tuomme julki toivomme. [1. Kor. 3:16+]
TykkääTykkää
Jt Joona,
Miten demokratia sopii seuraavan Raamatun pätkän kanssa?
Fil. 2:1-3
1 Jos kerran yhteys Kristukseen rohkaisee ja hänen rakkautensa suo lohdutusta, jos Henki meitä yhdistää ja jos tunnemme hellyyttä ja myötätuntoa toisiamme kohtaan,
2 niin tehkää minun iloni täydelliseksi ja olkaa yksimielisiä. Liittäköön teitä toisiinne rakkaus, sopu ja sama mieli.
3 Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne.
Olisko se oikeasti niin vaikeaa keskustella ja sopia keskenään asiat sillä tavoin että voisimme olla yksimielisiä niistä? Eikö yhtään tunnu oudolta että ollaan niin epäilevällä kannalla että ajetaan demokratiaa siksi ettei vaan joku hullu alkaisi väärinkäyttää hänelle anettua valtaa/vastuuta? Miten voimme olla niin kyynisiä että haluamme varautua siihen että luottamushenkilö kieltää uskonsa ja alkaa väärinkäyttämään hänelle annettua valtaa/vastuita. Emmekö voisi yksinkertaisesti sopia että haluamme että SRK:n luottamushenkilöt ovat uskovaisia ihmisiä? Jos henkilö alkaa synnissä elämään varoituksista huolimatta, tai kieltää vaikkapa ihan suullisesti uskonsa, niin voimme ehdottaa vaihtoa?
Kuulostaa aina vähän alentavalta kun sanotaan toista naiviksi (et tehnyt niin, sanon vaan). Se on tyypillistä pilkkapuhetta nykyaikana. Minusta uskon asioissa vaaditaankin naiiviutta, lapsenomaista herkkäuskoisuutta. Vai sointuuko sinusta Raamatun neuvojen kanssa sellaisia neuvoja kuin, 'Olkaa hiukan kyynisiä, epäilkää ainaisesti uskon veljien tarkoitusperiä etteivät he vaan pääse sinua huijaamaan, älkää luottako toisiin uskovaisiin ennen kuin ovat ansainneet sitä.'
Demokratia ei ole, minun mielestä, muuten paras suojarakenne vallan väärinkäyttöä vastaan edes ajallisissa organisaatioissa. Demokratia tarkoittaa pelkästään sitä että enemmistö määrää. Oletko sitä mieltä että enemmistö ei voi väärinkäyttää valtaa? Paras suojarakenne vallan väärinkäyttöä vastaan ajallisissa organisaatioissa on valtiovalta perustuslaikeineen ja oikeuslaitoksineen. Vaikka kuinka äänestetään erilaisia ihmisiä hoitamaan meidän yhteisiä asioita, ne kaikki joutuvat toimimaan lainmukaisesti.
Ryllä on monennäköistä hommaa. On rakentamista, leipomista, ompelemista, jne. On itsestäänselvää että raksamiestä pyydetään rakentamaan ja leipuria pyydetään leipomaan. Mihin näihin henkilövalintoihin tarvitaan demokratiaa? Eikö osattaisi olla niin yksinkertaisista asioista yksimielisiä? Ja eikö hengellisissä/opillisissa asioissa olla sitten sitä enemmän yksimielisiä kun sama Pyhä Henki on ohjaamassa ja neuvomassa?
t.Ihmettelijä
TykkääTykkää
Minä olen miettinyt, viime päivinä erityisesti, olen miettinyt luottamusta.
Kirjoitit, että luottamus tulee ansaita. Se on ihan totta. Ja varsinkin siinä asiassa, minkä yhteydessä aiheesta kirjoitit.
Mutta minä olen miettinyt luottamusta yleensä – luottamusta elämään. Ja tajusin, ettei asia todellisuudessa ole ollenkaan niin yksiselitteinen.
Olen miettinyt, että loppujen lopuksi, luottamus on koko elämän perusta. Ja siksi se on niin äärettömän tärkeä asia olemassa.
Minun nähdäkseni myös usko on hyvin paljon luottamusta. Luottamusta siihen, että meistä pidetään täällä huolta. Ja kokemus siitä, että joku pitää huolta, tekee elämän merkitykselliseksi.
Minä mietin, että elämän, ja Elämän, ei tarvitse tuota luottamusta mitenkään ansaita- sen tulisi tulla luonnostaan.
Ja minä ajattelen, että on monia muitakin asioita, joille luottamuksen tulisi langeta luonnostaan. Ilman että se pitäisi jollakin tavalla ansaita.
Luottamus on kaiken elämän perusta- miten mistään tulisi mitään ilman luottamusta. Ja tuo luottamus on yleensä uskoa siihen, että tuo joku, ihminen tai asia, kaikesta huolimatta tarkoittaa hyvää. Että vaikka epäonnistuu, silti tarkoitus on hyvä.
Minä haluaisin ajatella, että kaikella on tarkoitus, ja että kaikessa on jotakin hyvää.
Suoraan sanottuna, tuo ajatus on toisinaan ainut asia mikä auttaa kestämään tämän elämän realiteetteja.
Mutta se on ihan totta. Ja minä ajattelisin, että jos en pysty tuota hyvää näkemään tai siihen luottamaan, on silloin tuo heikkous omassa itsessäni.
Mutta tuossa yhteydessä, missä itse luottamuksesta kirjoitit, on asia kuitenkin aivan päin vastoin. Ja minä mietin, että missä tuo raja kulkee. Koska nähdäkseni lähtökohtainen oletus on se, että jokainen on luottamuksen arvoinen.
TykkääTykkää
hyvä tarkoitus ei takaa subjektin luotettavuutta eikä teon hyvää lopputulosta.
esimerkki: yritin kerran irrottaa tyttäreni kurkusta sinne kuulumatonta esinettä. en saanut esinettä irti. sen sijaan aiheutin tyttärelleni haavan.
minä uskon että monesti ihminen vilpittömästi pyrkii tekemään hyvää, mutta tulee aiheuttaneensa vahinkoa. yhteisössä vastuunkantaja voi ajatella tekevänsä oikein, kun hän esimerkiksi tukahduttaa avoimen keskustelun. hänen hyvä pyrkimyksensä voi olla yksimielisyyden suojelu, mutta hänen toimintansa seurauksena ristiriidat vain jäävät silmiltä piiloon tai yhteisössä tapahtuu traumaattinen hajaannus.
TykkääTykkää
Hyvä kommentti, herttaneiti. Olet varmasti oikeassa siinä, että luottamuksen tulee olla ihmissuhteissa lähtökohta. Luottamus on paras tai pikemminkin vähiten huono ”universaalistrategia”.
Jos ihminen valitsee lähtökohdakseen epäluulon ja epäluottamuksen, hän väistämättä tuhoutuu tai kylvää tuhoa ympärilleen. Parempi on siis luottaa ja antautua aitoihin ihmissuhteisiin muiden kanssa vaikka siinä onkin se vaara, että luottamusta käytetään väärin.
Luottamuksesta ei tule kuitenkaan pitää kiinni, mikäli saamme selviä todisteita siitä, että joku ihminen on epäluotettava. Ihmiselämää ei saa koskaan käyttää vain välineenä. Edes omaa elämäänsä ei saa luovuttaa pelkäksi välineeksi toiselle ihmiselle. Ihmiselämä on aina itseisarvo, päämäärä sinänsä.
TykkääTykkää
Jt, Ihmettelijä!
Lainaamassasi raamatunkohdassa Paavali asettaa Filipin kristityille ihanteen, jota kohti heidän tuli Kristuksen Hengen voimalla kilvoitella. Tuota ihannetta kohti meidänkin tulee yhä pyrkiä. Siitäkin huolimatta, ettemme koskaan sitä täydellisesti saavuta, koska täysin puhdasta näkyvää seurakuntaa ei maanpäällä tule koskaan olemaan.
Demokratia ei ole millään tavalla vastakkainen tuon Paavalin asettaman ihanteen kanssa. Senkin puitteissa voidaan vallan mainiosti pyrkiä yksimielisyyteen, rakkauteen, sopuun, samaan mieleen ja nöyryyteen. Väitän, että toimiva demokratia voi päinvastoin olla suurena apuna aitoon yksimielisyyteen, rakkauteen, sopuun, samanmielisyyteen ja nöyryyteen pääsemisessä.
Suojarakenteet väärinkäytöksiä vastaan eivät ole kyynisyyttä vaan realismia. Tämä realismi nousee suoraan kristinuskosta ja Pyhästä Raamatusta: Uskomme, että ihminen on perin pohjin pahan turmelema ja tämä pätee myös eläviin kristittyihin. Olemme viime aikoina saaneet tästä ongelmasta runsaasti myös tosielämän esimerkkejä. Siksi pahaa vastaan tulee olla suojamekanismit.
On erittäin vastuutonta, jos emme tämänkään jälkeen ota väärinkäytösten mahdollisuutta vakavasti huomioon. Hengellisen vallan väärinkäyttö voi nimittäin aiheuttaa suurta vahinkoa jonkun korvaamattoman arvokkaan ihmisyksilön elämälle ja uskonelämällekin.
TykkääTykkää
Päivitysilmoitus: Kaikella on määräaikansa – tämän blogin toistaiseksi viimeinen kirjoitus – Hulluinhuonelainen