Joona Korteniemi
Lars Levi Laestadiuksen saarna juhannuspäivänä 1849 ja 1855
Evankelistat ovat muistaneet ja ylöskirjoittaneet muutamia paikkoja Johannes Kastajan lakisaarnoista, jotka ovat sangen merkilliset ja kovat. Yksi paikka Johanneksen saarnoista on kirjoitettu Luukkaan evankeliumissa, jossa sanat kuuluvat näin: ”Minä kastan teitä vedellä; vaan minua väkevämpi tulee, jonka kengän nauhoja en minä ole kelvollinen päästämään; hän kastaa teitä Pyhällä Hengellä ja tulella. Jonka viskin on hänen kädessänsä, ja hän perkaa riihensä, ja kokoo nisunsa aittaansa, mutta ruumenet polttaa hän sammumattomalla tulella.”
Me kuulemme näistä sanoista, että Johannes Kastaja oli kova mies haukkumaan, vaikka se tapahtui enimmiten vertausten kautta. Ei ole siis ihme, että sen aikaiset siveät ihmiset suutuit senkaltaiselle koiralle, joka haukkui niin vihaisesti, että kaikki siveät huorat anoit hänen päätänsä vadin päälle, ja ei saaneet omantunnon rauhaa, ennekuin Johanneksen pää hakattiin.
Johannes Kastaja oli Vapahtajan edelläkävijä. Hän oli Jumalalta lähetetty valmistamaan Vapahtajalle tien ihmisten sydämiin. Mutta tätä tietä valmistaessaan täytyi hänen rautakangella kankoa ylös ne loukkauskivet, joita vihollinen oli vierittänyt ihmisten sydämiin hamasta lapsuudesta. Tien valmistaja kohtasi ensin aivan umpista. Profeetat olit tosin ennen häntä vaeltaneet tätä tietä, ja olit yrittäneet kankoa ylös ne loukkauskivet, joita vihollinen oli sen tien päälle vedättänyt. Mutta profeettain jälki ei näkynyt enää kansan sydämessä, koska Johannes rupesi sitä samaa tietä valmistamaan.
Hänen täytyi totuuden rautalapiolla särkeä ne lumikinokset, joita maailman tuisku ja rajuilma oli siihen koonnut. Ei siinä näkynyt muuta, kuin hukan jäljet, koska tien valmistaja rupesi umpihangessa kahlaamaan. Rietas oli padonnut kaikki mielen keinot. Ymmärrys ja järki oli pimitetty. He lukivat Raamattua nurin. Luonnollinen siveys ja kuollut usko oli heidän autuutensa perustus. Näitä vääriä autuuden perustuksia täytyi edelläkävijän ensin purkaa totuuden rautakangella. Kuoleman kirves pantiin puitten juureen. ”Jokainen puu, joka hyviä hedelmiä ei kanna, hakataan pois ja heitetään tuleen.”
Me arvaamme hyvin, että Johannes puhui Vapahtajasta, koska hän sanoi: ”Minua väkevämpi tulee, jonka kengän nauhoja en minä ole kelvollinen päästämään.” Tässä tunnustaa hän ensin mahdottomuutensa Vapahtajan suhteen. Sillä senaikaiset ihmiset rupesivat uskomaan, että Johannes oli Vapahtaja. Mutta ei Vapahtajan edelläkävijä tahtonut sitä kunniata itsellensä omistaa. Hän tunnusti julkisesti, ettei hän ole mahdollinen Vapahtajan kengän nauhoja päästämään. Kuinka siis muutamat fariseukset ja armon varkaat meinaavat Vapahtajaa suudella? Vertaisia me saatamme suudella, mutta ei Vapahtajaa, jonka kengän nauhoja Johannes ei tuntenut itsensä mahdolliseksi päästämään.
Nyt tulee se paikka Johanneksen vertauksesta, joka osoittaa, mikä voima sillä miehellä oli, joka tuli Johanneksen jälkeen. ”Hän kastaa teitä Pyhällä Hengellä ja tulella.” Tähän paikkaan sopii nyt se sana, joka jälkeen tuli Vapahtajan suusta: ”Minä tulin valkeaa sytyttämään maan päälle, ja mitä minä enemmin toivottaisin, kuin että se olis jo palamassa.” Mutta ei se ole helvetin valkea, jonka Vapahtaja tuli sytyttämään, vaan se on hengellinen valkea, joka tuntuu joskus heränneitten sydämissä.
Koska opetuslapset sanoit: ”Eikö meidän sydämemme palanut meissä”, silloin oli jo hengellinen valkea syttynyt. Mutta ei ne raukat silloin vielä ymmärtäneet, mitä se merkitsi, että sydän oli palava. Helluntaina myös näkyivät viileskellyt kielet niin kuin tuliset, istuvan kunkin heidän päällänsä. Tätä tarkoittaa myös Johannes, koska hän sanoi, että Vapahtaja kastaa heitä Pyhällä Hengellä ja tulella. Mutta tämä Vapahtajan tuli, koska maailma sen näkee, katsotaan maailman joukolta, että se on riettaan hengen tuohusvalkea. Laveammalta sanoo Johannes: ”Hänen viskimensä on hänen kädessänsä, ja hän perkaa riihensä, ja kokoo nisunsa aittaansa, mutta ruumenet polttaa hän sammumattomalla tulella.”
Tämä on yksi sydäntä liikuttavainen vertaus. Me kuulemme tästä Johanneksen vertauksesta, ettei Vapahtaja ole niin armollinen kuin armonvarkaat luulevat hänen olevan. Armonvarkaat luulevat, että Vapahtaja on armollinen kaikille, jotka hänen päällensä luottavat. Mutta yksi turha luottaminen se taitaa olla, jos he luulevat, että Vapahtaja ei tee yhtään eroitusta katuvaisten ja katumattomien välillä. Suruttomat luulevat, että nisut ovat siveät ihmiset, jotka ei yhtään parannusta tarvitse. Ja armonvarkaat luulevat, että Vapahtaja on kärsinyt ja maksanut kaikki heidän edestänsä, ettei heidän tarvitse muuta kuin uskoa, että he tulevat autuaaksi vaikka kuinka vastoin Jumalan sanaa he eläisivät.
Mutta mitkäs ovat siis ne ruumenet, joita hän polttaa sammumattomalla tulella? Ne taitavat olla siveät huorat ja rehelliset varkaat, raittiit juomarit ja kunnialliset viinaporvarit, jotka maailmassa pidetään parhaana miehenä. Vai ovatkos ruumenet semmoiset villihenget, jotka haukkuvat kunniallisia ihmisiä? Semmoinen villihenki ja väärä profeetta oli myös Kastaja, joka niin hirmuisesti haukkui parhaat miehet seurakunnassa, että heidän täytyi sanoa hänestä: ”Sillä miehellä on perkele.” Vissimmästi oli Johannes Kastaja hengellisessä ylpeydessä, koska hän tuomitsi seurakunnan parhaat miehet helvettiin, ja itsensä piti hyvänä. Jompikumpi näistä verrataan tässä paikassa ruumeneksi. Joko maailman siveät huorat ja raittiit juomarit tai nämät väärät profeetat, jotka ei anna kunniallisille ihmisille omantunnon rauhaa.
Mutta nyt sanovat tämän maailman siveät ihmiset: ”Eihän nyt ole se aika kuin silloin kun Johannes saarnasi. Paljon nyt on muuttunut maailma entisestä. Eihän nyt ole yksikään niin hullu, että hän luulee siveyden eli lain töitten kautta tulevansa autuaaksi, niin kuin juutalaiset luulit. Kristinoppi on nyt meille selitetty, ja ihmiset ovat opetetut Jumalan sanassa, ettei tarvitse kukaan olla tietämättömyydessä, kuinka hänen pitää elämän, että hän tulisi autuaaksi. Me olemme kristillisistä vanhemmista syntyneet ja lapsena jo kasteen kautta ylös otetut Jumalan armo liittoon. Me olemme kristinopissa ylös kasvatetut, ja kristillisyyden tapoja harjoittaneet. Mitä meitä enää haukutaan pakanoiksi? Vaikka Johannes sen aikaisille ihmisille kovan lain saarnasi, ja vielä tuomitsi, eihän semmoinen tuomio sovi meille, jotka olemme ylös valaistut ja vanhat kristityt. Ne olivatkin pakanoita, joille Johannes saarnasi; mutta emme me ole pakanat.”
Niin saarnaa vanha aatami, koska hän on saanut ylösvalaistuksen helvetistä luonnollisen järjen kautta, joka osoittaa luonnolliselle ihmiselle, mistä tie menee taivaaseen. Luonnollinen järki saapi ylösvalaistuksen maksasta, jossa omanvanhurskauden rietas asuu, ja pernasta, jossa maailman kunnia makaa, niin myös peräsuolesta, jossa ahneuden rietas on kotonsa rakentanut; ja viimein sapesta, josta hengellinen viha tippuu. Kaikki nämät riettaan enkelit, jotka makaavat luonnollisen ihmisen lihassa, antavat luonnolliselle järjelle sen ylösvalaistuksen, että tämä kristillisyys, joka nyt on ilmestynyt, ei mahda olla muu kuin riettaan petos. Omavanhurskaus sanoo: ”Et suinkaan sillä tule autuaaksi, että sinä vaikeroitset tuskassa ja omantunnon vaivassa, niin kuin nämät villihenget tekevät. Mutta elä siveästi ja lue vireästi.”
Maailman kunnia sanoo: Ei sinun tarvitse maailmalle huutaa, vaan tunnusta Jumalan edessä syntiäsi, jos olisit jossakussa paikassa väärin tehnyt.Ahneus sanoo: Ei sinun tarvitse kaikkia joutavia ruveta maksamaan ja sovittamaan. Koska sinä olet sovitettu Jumalan kanssa, niin on myös lähimmäinen sovitettu. Hengellinen viha antaa järjelle sen ylösvalaistuksen, että nämät heränneet ovat hengellisessä ylpeydessä, koska he tuomitsevat kunniallisia ihmisiä. On se vielä yksi riettaan enkeli, joka antaa järjelle sen vakuutuksen, että yksi viina ryyppy ei tee mitään.
Koska nyt luonnollinen järki saapi senkaltaisen ylösvalaistuksen lihasta, tekee hän sen päätöksen, että Jumala ei ole luonut ihmisiä sitä varten, että hän kadottais heitä helvetissä. Onpa Vapahtaja itse sanonut, ettei Jumala ole lähettänyt poikaansa tuomitsemaan maailmaa, vaan että maailma piti hänen kauttansa vapahdettaman. Ja apostoli Johannes todistaa: ”Jos me teemme syntiä, niin on Jumala hurskas, että hän antaa synnit anteeksi.”Josta muutampi maailman viisas on päättänyt, että Jumala olis väärä, jos hän ei antais synnit anteeksi.
”Mitä siis pelkäät helvettiä”, sanoo maailman viisas, ”ei se ole muu kuin yksi vanha juttu, jota papit tivunnin tähden ovat kaivaneet ylös yksinkertaisten peljätykseksi. Jos Johannes Kastaja on siihen aikaan kovin saarnannut juutalaisille, niin ne ovat sen ansainneet, ne olitki pakanat, jotka ristiinnaulitsit Vapahtajan. Emme me ole enää niin hullut, että me rupeamme semmoisia vanhoja juttuja ja papin valheita uskomaan.”
Ka! Semmoisia saarnaa luonnollinen järki. Ja vanha aatami tykkää hyvin semmoisesta opista. Semmoinen oppi ja semmoinen viisaus ottaa pois kaiken pelvon ja kaiken murheen sielun autuudesta. Se tekee ihmisen oikein rohkeaksi pilkkaamaan Jumalata, ja polkemaan kristityitä. Mikäs nyt on hätänä vanhalla aatamilla, koska Jumala on niin armollinen, että hän ottaa kaikki keiturit ja pukit, kaikki koirat ja siat taivaan valtakuntaan. Ilman murhetta, ilman vaivatta, ilman katumusta, ilman parannuksetta, pääsevät nyt siveät huorat, rehelliset varkaat, raittiit juomarit ja kunnialliset viinaporvarit taivaan valtakuntaan.
Mutta mitkäs ovat sitte ne ruumenet, joita hän polttaa sammumattomalla tulella? Mitkäs ovat ne hedelmättömät puut, joitten juureen kirves on pantu? Mitkäs ovat kyykäärmeen sikiät, joita Johannes mainitsee? Ne taitavat olla luonnolliset käärmeet, joille Johannes niin kovin saarnais. — Ehkä nyt Johanneksen kovat soimaukset ei olisi juuri välttämättömästi tarpeelliset niille heränneille ja armoitetuille sieluille, jotka tämän koiran haukkumisen kautta ovat tulleet oikeaan synnin tuntoon, ja sovitetuksi Taivaallisen Vanhemman kanssa. Kuitenkin koska täällä on vielä paljon pakanoita ja paljon armon varkaita, jotka tarvitsevat kuulla Johanneksen elämäkertaa, ja heränneet myös tarvitsevat muistaa, että he ovat pakanat olleet.
Sen vuoksi täytyy meidän vanhan tavan mukaisesti katsella, kuinka tämä Vapahtajan edelläkävijä lain saarnaamisen kautta valmistaa Vapahtajalle tien ihmisten sydämiin. Antakoon Herra hänelle voimaa ja väkevyyttä kankomaan isot kivet totuuden rautakangella ja hakkaamaan kuivettuneita puita sillä kirveellä, joka puitten juureen pantu on; karsimaan kuivat oksat tuoreesta puusta hengen miekalla; kiskomaan ylös juurinensa vanhat ja lahonneet puut, ja koliat silittämään, että kunnian herra pääsis kulkemaan ylhäältä alaspäin, ja niin laveammalta sydämestä ymmärrykseen, ymmärryksestä omaantuntoon, omastatunnosta tahtoon, tahdosta oikeaan elämään. Kuule armollinen kuningas niitten huokaus, jotka raskaassa työssä ovat tiellä, ja anna heidän työnsä menestyä, koska he pyrkivät iankaikkisuuteen, Jeesuksen perään. Amen, Isä meidän jne.
Hulluinhuonelainen 
Jykevää tekstiä, mehevää ”meän kieltä” ja kovin kovin ajankohtaistakin edelleen.
Saarna ei juuri viittaa ajan poliittisiin kuohuntoihin, kuten vaikkapa teoksensa Crapula Mundi eli Maailman kohmelo vuodelta 1843. Juhannus1849 oli vuosi jälkeen ”Euroopan hullun vuoden” ja vuonna 1855 oli meneillään jo suuri eurooppalainen sota; Krimin sota. Ruotsi oli jättäytynyt puoluettomaksi 1844 hallitsijaksi nousseen Oskar I johdolla. Suomen suuriruhtinas keisari Nikolai I oli kuollut maaliskuussa 1855 ja hallitsijaksi oli noussut perintöruhtinas Aleksanteri hallitsijanimeltään Aleksanteri II, jota suomalaisetkin sittemmin suorastaan palvoivat. Englantilainen laivasto-sasto hävitti Pohjois-Suomen rannikkokaupunkien satamia…
Joku hengellisesti nenänsä lakihenkisyydelle herkistänyt on haistavinaan Lasse-weljen puheessa mitä ankarinta ”laillisuutta” ja samaan lakihenkiläisten sakkiin kuulunee tuo Johannes-riepuki – ja jotta Kristuksemme juttujen kanssa toimeen tultaisiin, monet kohdat on kahtottava läpi sormien ja selitettävä vain hyvin vertauskuvalliseksi. Hiukan lievempi asennoituminen hyväksyy nuo ankarat puheet kerran tapahtuneeksi, mutta täysin sopimattomiksi nykyisille ”siveille korville” niin että tuollaisen tyylin erehtynyt aivan perustellusti erotettakoon saarnavirasta ja tehköön parannuksen lakihenkisestä kerettiläisyydestä…
No, kumpi lienee viisaampi, muna vai kana? Hiukka epäjohdonmukaista kai olisi ajatella, että elävä kristillisyys polveutuu ”lakilaisista” opettajista… – Ja juuri liperaaliteologisen näkemyksen mukaan, Raamattu ei puhu enää nykyajan kaiken paremmin tietäville ihmisille vaan sen sisältö ja muoto vaati täyden valikoivan muokkauksen ja sovellutuksen…
Tämän viikon Päivämiehessä (n:ro 25) on raitis pääkirjoitus otsikolla ”Synnistäkin on puhuttava” , jossa mm. sanotaan: ”Nykyaikana monesti ouduksutaan, jopa paheksutaan suoraa ja kohti käyvää hengellistä julistusta. Ihmisen uskonnollinen vakaumus ja hengellinen tila koetaan yksityisasioiksi, joihin kenelläkään ei ole oikeutta otttaa kantaa… omistettu Johannes Kastajalle, joka oli rohkea ja selväsanainen julistaja…Kielenkäyttö ja ilmaisutavat muuttuvat ajan mukana, eikä nykyään ole monestikaan syytä käyttää samanlaisia sanontoja kuin Johannes Kastaja…”
Juuri näin, – ei ole välttämättä tarkoituksenmukaisinta evankeliumin kannalta käyttää yhtä ankaraa kieltä, mutta tilanteesta, kuulijoista ja julistajasta riippuen joskus voi olla sellainenkin tilanne, että ihmisten paatumus ja synnin uni sitä vaativat – älköön sitä silloin synniksi lueta julistajalle, joka joutunee direktiivien perusteella jo maallisen oikeuden eteen kuten edesmenneetkin Jumalan tahdon ja evankeliumin kuuluttajat.
Juhannuksena, Valon juhlana yhtykäämme Luotujen ylistykseen eli Veli Auringon lauluun (pohjana virrelle 455, samoin kuin virrelle 461, joille yhteisenä taustana on apokryfinen Kolmen miehen kiitosvirsi):
”…Ole ylistetty, Herrani, kaikkien luotujesi kanssa,
varsinkin herramme veli auringon; hän on päivä, jolla meidät valaiset.
Ja hän on kaunis ja säihkyvä – suuressa loistossaan.
Sinun kuvaasi hän kantaa, oi Korkein.
Ylistäköön Sinua, Herrani, sisar kuu ja tähdet, taivaalle luomasi kirkkaat ja kalliit ja kauniit.
Ylistäkööt sinua, Herrani, veli tuuli ja ilma ja pilvi ja sees ja säät kaikki, joilla luotujasi pidät yllä.
Ylistäköön sinua, Herrani, sisar vesi, hyvin hyödyllinen ja nöyrä ja kallis ja kaino.
Ylistäköön sinua, Herrani, veli tuli, jolla yötä valaiset; hän on ihana ja iloinen ja voimallinen.
Ylistäköön sinua, Herrani, sisar äitimme maa, joka meitä ravitsee ja hallitsee ja kantaa kaiket hedelmät ja kirjavat kukat ja yrtit…”
(Fanciscus Assisilainen n. 1226, suom. Seppo A. Teinonen)
TykkääTykkää
Ei tarvitse ihmetellä, miksi Lestadius aikoinaan nousi esiin ja synnytti toiminnallaan myöhemmin voimakkaan ja jatkuvan herätyksen. Hänen henkilökohtainen laatunsa ja monenlaiset työkokemuksensa ovat taustalla väkevässä saarnassa, jota Pyhän Hengen tuli ohjaa.
Voin vain aavistella, että tuskin senaikaisilla muilla saarnaajilla oli retoriikka yhtä rikasta ja puhuttelevaa ja hengellinen sisältö voimallista.
MIeleen nousee kysymys, kuinka silloinen seurakunta mahtoi kokea juuri tämän saarnan? Ymmärsivätkö he, mitä Johannes Kastaja tarkoitti : ”..mutta minun jälkeeni tulee Hän, joka kastaa teitä Pyhällä Hengellä ja tulella?”
Sana ”suruttomat” ja sen käyttö on tuttu lapsuudesta. Nykyisin puhutaan ”epäuskoisista” tai ”maailman ihmisistä”. Suruton-sana kuvaa hyvin tilaa, jossa omatunto ei puhuttele synnistä. Lestadiukselle he olivat mm. ”siveät huorat ja rehelliset varkaat, raittiit juomarit ja kunnialliset viinaporvarit, jotka maailmassa pidetään parhaana miehenä.”
Kovin suoraa kieltä Lestadius käyttää kertoessaan, kuinka vanha aatami on tyytyväinen, kun ”Jumala on niin armollinen, että hän ottaa kaikki keiturit ja pukit, kaikki koirat ja siat taivaan valtakuntaan. Ilman murhetta, ilman vaivatta, ilman katumusta, ilman parannuksetta jne ”
Toisaalta Lestadius osoittaa lakisaarnansa VAIN oikeisiin synteihin, jotka ovat laissa annetut. Hän ei näytä keksivän lisäksi omasta päästä kehiteltyjä syntejä, eikä vaativan sellaisista ”pakkoparannusta.”
Siksi omassa mielessäni Lestadiuksen saarna ei ole rahtuakaan sellaista lakisaarnaa, kuin mikä myöhemmin oli seassamme syntyvä, jossa vallan ottaneet saarnaajat orjuuttivat laumaamme itsekeksityillä ja orjuuttavilla vaatimuksilla. Tämän varsinaisen lakihengen ”sylttytehdas” on kaiketi se tuttu vanha aatami, joka tunnetaan myös ”tuhanten juonten konstimestarina”. Sen toimintaan liittyi keskeisesti tapa syyttää yksittäistä kristittyä niin, että hänelle ei kerrottu, mistä häntä syytetään, vaan ”synti” piti kaivaa itsestään julki – juuri se hoitokokousrumbaa aiheuttava/t. Tätä edelsi ensin asianomaisen takana kehitelty juoniminen ja syytteen nostaminen. Eräänlainen ”noitavaino”.
Sellaisesta toiminnasta puuttui tyystin Kristuksen mieli ja yhteinen rakkaus.
Pyhän Hengen tuli polttaa yhä kuonan ja kirkastaa uskon kultaa ja sen kalleutta.
Tätä haluan pyytää ja rukoilla omalle kohdalleni ja yhteisesti, kun suviseurat lähestyvät.
TykkääTykkää
Vielä Johanneksen, juhannuksen ja aurinkolaulun tiimoilta – uutisia juhannuksen aikaan 2014: kotimaassa ”esimerkillinen” juhannus, vain muutamia kuolleita; Oulun kaupunki ”vapauttaa” Sanginjoen ulkometsän suojelusta ja tukee miljoonilla uutta ydinvoimaa; pelkästään Intiassa surmattu 50 miljoonaa tyttölasta vuosikymmenen aikana… Siis EVVK? – eihän meitä mikään hätkäytä; business is business, ihmishenget eivät, vaikka 50 miljoonaa on jo samanverran kuin toisessa maailmansodassa kuolleita yhteensä. Mutta vaikenemme mekin ajanhengen sokaisemana ja rakentavuuden nimissä. – Niin ja 26.4.1986 olin opiskelijaystävieni kanssa kevätretkellä Sanginjoella tietämättä, että Ukrainassa oli samana päivänä räjähtänyt Tsernobylin ydinreaktori…
Samana vuonna 1986 hyväksyttiin kirkolliskokouksessa uusi virsikirja, joka oli monelta osin erinomainen, mutta siitä oli poistettu mm. silloisen virsikirjan (1938 hyväksytyn) virsi 440. Virren runoilija on Haqvin Spegel (1645–1714), virsirunoilija, Ruotsin kirkon arkkipiispa, kuninkaan rippi-isä ja hovisaarnaaja. Spegel ei kumarrellut maan mahtavia ja rikkaita, mutta 1980-luvun lopun Suomessa nousukauden, kasinotalouden ja globalisaation kynnyksellä, vahvemman ja tehokkaamman oikeutta julistaneelle uusliberalismille se oli liikaa. Virren kaksi ensimmäistä säkeistöä kuuluvat:
1.Jo vääryys vallan saapi, Se huutaa taivaaseen.
Se turmaa ennustaapi, Vie kansat kurjuuteen.
Ken Herran oikeutta Nyt täällä julistaa,
Ja ken vanhurskautta Nyt tahtois puolustaa ?
2. Nyt viekas vilppi täällä. On noussut kunniaan,
On valhe vallan päällä Ja vääryys voimassaan.
Ei kuulla kurjan ääntä, Ja köyhää sorretaan,
Ja lainkin rikkaat vääntää. Vääryyttä puoltamaan.
Kannatta kuunnella virsi kokonaan Erkki Rantaviitan esityksenä https://www.youtube.com/watch?v=oCErml3vbFo
TykkääTykkää
Johannes Kastajasta tulee mieleeni Laestadiuksen lisäksi mm. kirkkoherra Aatu Laitinen. Isäni muisteli usein saarnoissaan Hetan papin dramaattista parannuksentekoa. Aatu Laitinen oli Enontekiöllä pappina vuodet 1881-1897. Hän oli avioitunut 1877 Alma Maria Relanderin kanssa. Hattunsa hikinauhassa luki; Aatu Laitinen, onnellinen Jeesuksen ja Alma Marian kanssa!
Nykyisessä Siionin laulut -kokoelmassa on jäljellä Aatu Laitisen lauluja: ”Lapset pienet, laulakaa” (n:ro 4), ”Korjaa vielä, syntinen” (n:ro 7) ja ”Kun kutsumuskellomme kerta vain soi” (n:ro 50). Edellisessä 1961 hyväksytyssä SL -kokoelmassa taisi olla Aatu Laitisen lauluja kolminkertainen määrä.
Suvussamme kerrotaan, että isoisänäitini Kreeta Matilda Salkontytär Anttila Muoniosta oli rippikoulukesänään Laitisilla Hetassa pikkupiikana. Voisi kai olla kesä 1889, sillä Tilda-ämmi oli syntynyt vuonna 1874. Aatu Laitinen kuoli 1923 Rovaniemen kirkkoherrana.
Eräässä historiatyöryhmän kokouksessa meillä oli erimielisyys – nimittäin siitä kuka olikaan se lestadiolainen puhuja, joka oli niin positiivinen ja suorastaan yltiöoptimistinen, että saattoi nähdä jotain hyvää jopa itse P:ssa. Ehdotin Aatu Laitista ja puheenjohtaja OV ehdotti Eetu Hurulaa – asia jäi siihen sillä erää, mutta sitten isäni muistelmakäsikirjoituksesta sen löysin:
Rovaniemen myöhempi khra Eeli Laitinen oli ollut kinkereitä pitämässä Ylä-Kemijoella ja nousi postiautoon, jossa oli savottamiehiä auton täydeltä. Rovastin hyväntahtoisen luonteenlaadun tietäen puhe virisi siitä, keksisikö joku sellaisen, josta rovastikaan ei pystyisi löytämään ainuttakaan hyvää puolta. Niin joku meni esittämään jo: ”Mutta Pirussa sitä kai ei ole kuitekkaan mittään hyvvää?” – Rovasti Laitinen oli vastannut: ”On se kuitekki ahkera.”
Aatu Laitisen poika Veli Eeli Laitinen toimi Rovaniemen kirkkoherrana 1939-1952. Hän lukeutui lestadiolaiseen uuteen heräykseen. – Mutta vakavasti puhuen; ei meidän paholaisesta tarvitse kuitekkaan löytää mitään hyvää…
Minä ja moni muukin olisimme niin toivoneet, että uuteen SL-kokoelmaan olisi palautettu Aatu Laitisen upea laulu, joka vuonna 1961 hyväksytyssä kokoelmassa oli n:ro 180:
1. Siis nouse, henkeni taivaaseen, Ikirauhaan nyt Jumalan.
Minä synnin tomu ja tuhka vaan Vielä tykösi tulla saan.
3. Minä janoon iäistä elämää Luona Jumalan Karitsan.
Hän suuret syntini otti pois, Ei minuunkaan hukkuvan sois.
5. Ja heikoinkin silmäys ristille Minun sieluni terveeksi saattaa.
Sun verinen kastees mun henkeeni tuo Ja voimaksi armosi suo.
7. Minä kaipaan iäistä ystävää, Joka pilkkakruunua kantoi.
Hän elämän kruunun mullekin suo Ja uupuneen kotiin tuo.
(Aatu Laitinen, Siionin laulut ja wirret n:ro 180)
TykkääTykkää
Poistettu ”opillisesti vääränä”. Mikähän säkeistö syynä? Tuo säkeistö 5 vai joku muu (2,4,6?)
TykkääTykkää
Aborttitehtailu on sellainen hyytävä vääryys, joka on kertakaikkiaan niin mykistävää ja järjenvastaista, että jos mistä, niin siitä pitäisi järjestää maailmanlaajuinen vallankumous – vähintään . Järkeni ei käsitä sitä, että jos ei lapsia haluta, miksi ei käytetä ehkäisyä, vaan surmataan elävä ihmistaimi?????
Tuskin mikään muu tässä ajassa on yhtä julmaa ja sen laajuus on kaikkein käsittämättömintä. Koko ongelma on hyvin ahdistava ja raskas ajatella.
Miten tätä julmuutta voisi saada vähennettyä?
Olet Markku näköjään jäänyt kaipaamaan raakattuja lauluja. ”Veronmaksajan virsi” oli tuttu sanoistaan, mutta jostain syystä en ollut sitä koskaan laulanut ja siksi mielenkiinnolla kuuntelin. Rantaviita laulaa sen painokkaasti ja hartaasti, että ”oksat pois” 🙂 Virsi on sävelmältään hyvä ja kaunis, eikä voi moittia rehellistä ja osuvaa sanoitusta. Kyllä minä puoltaisin sen palauttamista, jos kysyttäisiin.
Mielenkiintoisia kerrot myös Aatu Laitisesta. Muistatko, mitkä mahtoivat olla perusteet mainitsemasi laulun karsimiseksi uudesta kirjasta?
Itsekullakin on joitakin puhujia, jotka nousevat muistoissa syystä tai toisesta esiin. Muistatko Markku Kustavi Lounasheimoa?
TykkääTykkää
Hakomajasta löytyy poistettavien laulujen lista
http://www.hakomaja.net/hoitokokoukset/vanhoja-lauluja-sensuroitiin
”On pyritty poistamaan ne laulut, jotka eivät ole päässeet yleiseen käyttöön sekä ne, joista huokuu kristillisyydelle vieras oppi ja henki. Monet vanhat, uskovaisten kirjoittamat laulut, joita oli aikaisemmin muutettu sisällöltään ja runoasultaan, palutettiin alkuperäiseen muotoon. Uusia lauluja on otettu mukaan useita. Laulujen sisältöä tarkasteltaessa on tärkeimpänä päämääränä ollut se, että ne ovat Jumalan lasten lauluja ja että niissä on Jumalan valtakunta tallella. … ” Oulussa 1976, SRK
Laulun 180 ”Siis nouse henkeni” kohdalla on poiston perusteluna ”opillisesti väärä” ja lisähuomio ”poistetaan sanat, tehdään uudet”.
Edellä Markku Kortesniemi kirjaa laulusta vain parittomat säkeistöt. Millainen laulu oli kokonaisuudessaan ennen 70-luvulla tapahtunutta poistoa? Miksi se oli ”opillisesti väärä”? Markku varmaan tietää…
TykkääTykkää
Ensiksi anteeksipyyntö Markulle sukunimesi väärin kirjoittamisesta. Kyllähän minä Korteniemet tunnen 😉
VL-foorumin nimimerkki ”Taavetti” (Kalervo Kantola) on kirjannut erittäin ansiokkaasti vl-liikkeen dokumentteja ja omia muisteluksiaan esim. foorumin Arkisto-osioon. Kirjoittelin aikoinaan minäkin tälle foorumille (nimimerkillä ”PJN2”) ja sain Taavetilta ja muiltakin ”vakiintuneilta käyttäjiltä” hyvin asiallista palautetta. Varsinkin Taavettiin olen oppinut luottamaan ”virallisen” vl-opetuksen tulkkina.
Kannattaa tutustua myös Taavetin blogiin http://uusipaja.blogspot.fi/
70-luvun laulukirjauudistusta käsitellään laajasti VL-foorumin ketjussa http://vlfoorumi.foorumi.eu/viewtopic.php?f=19&t=2058
Siellä Taavetti kirjoittaa:
”Aloittaen [laulu]kirjan alusta, esittelen muutamia poistettavaksi ehdotettuja lauluja ja muistin mukaisen tiedon poistoehdotuksen syistä. Merkkasin tietoja kirjaani samalla, kun keskustelimme niistä johtokuntamme kokouksessa. On saattanut jäädä poiskin muutama merkintä, varsinkin alussa, kun en heti huomannut mahdollisuutta.
—
Lauluun 166, Karitsan häitä vietetään, suuressa taivaan seuras… ehdolla jatkoon, mutta Rauhalan kirjoittamin sanoin. En nyt saa mieleeni, mikä laulu se on nykyisin. Joku tuttu sen pitäisi olla. 172 oli sekava, 173 yleishengellinen, vapaakirkollinen, 176 yleishengellinen, 178 vieras, yleishengellinen, ei käytössä. Lauluun 180 oli luvattu Koskelon sanat, taitaa olla nykyisin laulu: Taas Siion kiittää ja riemuitsee… ”
Sävel siis kelpasi, mutta Aatu Laitisen sanat eivät. Miten tuo palauttaminen siis olisi enää mahdollista, jos sävel on jo toisessa käytössä?
TykkääTykkää
Onhan sitä virsikirjassakin monilla virsillä sama sävel, joten miksei näin voisi olla Siionin lauluissakin. Ja taitaapa jo ollakin. Joten takaisin vain Laitisen upea laulu.
Jos oikein muistan, nykyisessä laulukirjassa sama sävel taitaa olla laululla ”Oi armon mitta kuin suuri se on..”
https://www.youtube.com/watch?v=KVCV2KtSnZo
Hieno laulu tämä uudempikin, ehdottomasti.
Mutta tervetuloa Pertti matalaan blogiini. 🙂 Mukava ”nähdä” taas pitkästä aikaa.
TykkääTykkää
Ensin VL-seniorille – Intiassa tyttöjä surmataan myös vastasyntyneinä, lapsina, morsiamina ja vaimoina. Usein abortoinnin taustalla on ultraäänitesti, josta lapsen sukupuoli on selvitetty. Näin se on Kiinassakin, ja ihmisarvoilla ylvästelevät länsimaat näyttävät esimerkkejä omilla abortointikriteereillään…
En ole itse Kustavi Lounasheimoa koskaan kuullut, koska hän on kuollut jo 1948, mutta tiedän että hän oli pappi, runoilja ja hartauskirjailija. Nykyisessä SL-kirjassa on häneltä laulu n:ro 182; ”Syttyvät tuolla korkealla tähdet” ja virsikirjassa suomennoksena virsi 630; ”Oi, joukko valkopukuinen”. Ari-Pekka Palolan SRK:n historia osa 2:ssa on Lounasheimosta, samoin varmaankin Martti Vuollon teoksessa Helsingin lestadiolaisuudesta. Poikansa urheilutoimittaja Ilmo Lounasheimo oli meille nuoruudessa tietysti tuttu ääni. – Ilmeisesti et tarkoittanut kuitenkaan torniolaista runoilija-maanviljelijää Pauli Luodonpäätä (1901-1989) jolta on ainakin SL-laulu 129 ”Jumalan rauhaa rinnassansa”.
TykkääTykkää
Tervehdys Pertti – ja kiitokset linkeistä! Laitanpa ensin ne puuttuvat säkeistöt laulusta 180, joita kaipasi VähäinenW:kin. Jätin ne edellä pois vain lyhentääkseni tekstiä.
2. Ei kauniisti soi minun kanteleen`Täällä majoissa Keedarin,
Vaan tykönä Herran Jeesuksen saan autuuden iäisen.
4. Täällä usein huokaan ja harhailen, Minä matkaaja erämaan.
Vaan ristisi kirkkaus on elon tie, Se varmaan kotiin vie.
6. Niin kirkkaat verensä pisarat Hän henkensä turvaksi antaa.
Ja puhtaana häihin iäisiin Minut kantaa taivaisiin.
8. Kun enkeli pasuunan äänellä tuo Minut Herrani istuimen luo,
Suo laupiaan äänesi kuulua niin: Käy häihin nyt iäisiin.
Eihän tuossa mitään harhaoppista ole, varsinkin jos vertaamme esim;
1) uusiin SL-laulusanoitusehdotuksiin
2) taikka aktiivisessa seurakäytössä oleviin wirsiin…
Kuten tämä laulu, monet muutkin poistetut tai sellaiseksi ehdotetut olivat olleet vielä 1970-luvun alussa kristillisyydessämme ihan suosituimpia ja sitä paitsi valkattu mukaan jo moneen aiempaan SL-kokoelmaan – kuten 1961 hyväksyttyyn. Mistä sitten tulikaan tämä kirkkaus 1970-luvulla, että esim. laulut ”Milloinka yljän rakkaus”, ”Kerran kaunehin”, ”Kun kodin kauniin taivaassa”, ”Kun on matkani määrä käyty”, ”Tule Jeesuksen luo Tule nuorena oi”, ”Tule Jeesus ja siunaa lastas” saivat epäilyttävän epiteetin yleishengellinen; ”Mun henkeäni salpaa” – liian lyyrinen; ”Pikku lintu riemuissaan” – keveä sävel+sanat; ”Mä Jeessuksesta laulan” – vapaakirkollinen; ”Sun henkesi kasteen alla” – helluntailainen; ”Jeesuksesta laulan” – opillisesti sekava; ”O armo ja rakkaus suur” – opillisesti virheellinen; ”On luotu mulle koti taivainen” – harhaoppinen ja ”Siis nouse henkeni taivaaseen” – opillisesti väärä…
Lienee niin, että tämän silloisen laulukirjauudistuksen osin kovasti yliampuneen ”kirkassilmäisyyden” 🙂
1) taustalla vaikutti maallikkoteologinen äärisuuntaus; kolme kyynärän seurakuntaoppi
2) ja ajateltiin, että opillinen krkkaus vaatii tai ainakin tarvittessa voitiin vaatia, että laulussa esitetään KOKO ”terveellinen oppi”
3) silloin viittaus suoraan Kristus -yhteyteen voitiin nähdä vaarallisena ja epäiltävänä, koska se oli ikäänkuin pois maanpäällisen Valtakunnan vallasta!
Edellä kirjoittamallani en siis tarkoita sitä, että kaikki 1970-luvun laulukirjauudistuksen toimet olisivat perusteettomia, kyllä hyvääkin jälkeä tuli mukaan!
Siunatuksi lopuksi laitan mukaan ”opillisesti sekavan” 🙂 laulun ”Tule Jesus ja siunaa lastas”, joka olisi mielestäni myös palautettava uuteen SL-kirjaan.
1.Tule Jeesus ja siunaa lastas, On tuulinen maailman tie!
Kätes voimakas turvaksi anna, kun uuvun niin nosta ja kanna.
Ikirauhaan kerran vie.
2. Ajan vaivoihin vaivun varmaan, Jos sulta en voimia saa.
Kiusat kiehtovat, houkutus hurmaa, Ja synti mun sieluni surmaa.
Sua kaipaan, Auttajaa.
3. Sinun tahtosi tie on parhain, Vain murhetta tie oma toi.
Usko, rakkaus uupuu jo multa, Tuo lamppuuni Henkesi tulta!
Sinä yksin auttaa voit.
4. Tule Jeesus ja auta kerran, Kun kuoleman aallokko lyö
Yli väsyneen matkaajan purren, Joka pyytävi syntejään surren
Jäädä turviin armo työn.
(SL ja W n:ro 221, sanat Vilho Rantanen, sävel Yrjö Karanko)
TykkääTykkää
Kiitos Joonalle tervetulotoivotuksesta! Olen tosiaan viettänyt nettikirjoittelun suhteen jo parikin paastokuukautta. Eipä ole ollut paljoa sanottavaakaan. Hulluinhuonelaisen keskusteluja olen tosin seuraillut. Kyllä tämä blogisi asiallisuudessaan ja syvällisyydessään ainakin useimmat K24-blogit päihittää.
Hulluinhuonelaiseen kirjoittavat lienevät lähes kaikki vl-liikkeen sisällä. Ulkopuolisen voi ollakin joskus vaikea huomata kaikkia nyansseja, jotka liikkeessä sisällä oleville ovat selviä. Olen siis varonut välihuudoillani rikkomasta niitä ajatuskulkuja ja pohdintoja, jotka vl-liikkeen tulevaisuuden kannalta saattavat olla äärimmäisen arvokkaita. Suurkiitos Joonalle ja kaikille muillekin keskustelijoille.
Toivottavasti ehdit kirjoittaa myös K24-blogiisi, Joona. Siellä on helpompi jatkaa vaikkapa vääntöä vaiheaidan paikasta – siis kaikessa ystävyydessä tietysti 😉
——————–
Kiitos myös Markulle vastauksestasi ja tyhjentävästä analyysistäsi, miksi Aatu Laitisen sanoitusta pidettiin 70-luvulla sellaisena ”josta huokuu kristillisyydelle vieras oppi ja henki”. Hieno sanoitus on myös tuo ”opillisesti sekava” Tule Jesus ja siunaa lastas.
Siitä Aatu Laitisen laulusta ja sen sävelestä vielä.
Taavetti arveli, että sama sävel olisi nykyisellä Siionin laululla 205: Taas Siion kiittää ja riemuitsee.
http://www.youtube.com/watch?v=E2xWcks3lY0&feature=kp
Joona taas arveli, että sama sävel olisi nykyisellä Siionin laululla 71: Oi armon mitta kuin suuri se on.
https://www.youtube.com/watch?v=KVCV2KtSnZo
YouTubesta löytyy toinenkin versio laulusta 71:
https://www.youtube.com/watch?v=RjZPCrH-PBw
Minusta nämä laulun 71 versiot eivät kuulosta samalta. Kumpi on se oikea?
Entä onko millään näistä kolmesta versiosta sama sävel kuin alkuperäisellä Aatu Laitisen sanoittamalla Siionin laululla 180?
TykkääTykkää
Aatu Laitisen ”Siis nouse henkeni taivaaseen” on laulettu Teofilus Jäntin sävelmällä, jolla lauletaan myös nykyinen no 71, ”Oi armon mitta, ku
in suuri se on”. Eli sama käsitys kuin Joonalla.
Kun jälkikäteen pohditaan, millaisia vaikutuksia 70-luvun harha aiheutti myös laulukirjauudistuksessa, joudutaan kysymään, mitkä kaikki tekijät silloisessa yhteiskunnassamme nostattivat ja mahdollistivat kyseisen harhan syntymistä. Vaikka harha oli ihmislähtöistä, oli yhteiskunnallisella tilanteella ja silloisilla virtauksilla sysäävät vaikutuksensa. Ne ikäänkuin ”hedelmöittivät” vallan ottaneissa henkilöissä väärän kehityksen seurauksineen.
Elämme koko ajan rinnakkain nykyisyyttä ja historiaa. Nykyisyys hahmottuu vasta historiassa, koska ”lähelle ei näe hyvin”.
Miten tulkitaankaan nykyinen murrosvaihe 50 vuoden kuluttua? Ketkä henkilöt nousevat tästä ajasta historiaan?
Kun Heikki Saari nousi ikäänkuin keulahahmona 70 – luvun harhassa, voi nyt nousta henkilö, joka ikäänkuin ”puhkaisee” kyseisen harhan vaikutuksen auki.
Historiasta ei pääse mitenkään eroon, sitä pitää opetella ymmärtämään ja oppimaan siitä.
TykkääTykkää
SL-uudistusprosessi jälkiseurauksineen 1970-luvulla oli siinä määrin traumaattinen, että mukaanlähtö nykyiseen uudistukseen lienee monella paikkakunnalla viivästynyt. Oli siis epätietoisuutta uskaltaako ehdotuksiin ihan oikeasti ottaa kantaa. Myös perinteinen ”yksimielisyyden” ylikorostus varmaan rajoitti keskustelua siinä vaiheessa, kun laulu-uudistuksen linjanvedoista päätettiin. Ongelmaksi tällöin ymmärrettävästi muodostuu, ettei muodollisesti päteviä päätöksiä välttämättä koeta legitiimeiksi ja itseään sitoviksi. Tähän keskustelukulttuurin avautumiseen on monissa kristillisyytemme julkaisuissa ja puheenvuoroissa kiinnitetty kyllä huomiota, mutta nämä menneisyyden kollektiiviset traumat voivat edelleenkin ikäänkuin lukita ja salvata suut ja tilanteen ruohonjuuritasolla.
Valitettavasti myös keskusjärjestön tason toimissa on aika-ajoin edelleenkin pyritty jopa ruokkimaan tätä keskustelemattomuuden perinnettä, helpottaahan se asioiden ”hoitamista”. Viimeisinä operaatioinaan ennen eroaan edellinen pääsihteeri järjesti tapaamisia, joissa paikallisten rauhanyhdistysten edustajille teroitettiin käytännössä ehdottoman lojaalien vuosikokousedustajien valintaa kesän 2014 SRK:n vuosikokoukseen. Juuri vuosikokouksen pitäisi kuitenkin olla sen, joka ihan oikeasti valvoo johtokuntaa ja keskusyhdistystä, ottaa kantaa vastuuvapauteen jne. – siis ei välttämättä vain nyökytellen ja väliin suosionosoituksiin puhjeten 🙂 – Ja on tietysti paikallisten yhdistysten vallassa valita sopivaksi katsomansa edustajat kyseiseen kokoukseen. Tällainen mahdollinen ”junailu” kyllä helpottaa tuossa tilanteessa kuin housuihin pissaaminen pakkasella, mutta ei rakenna ja tuo siunausta kristillisyyden työlle pitkällä tähtäimellä. Olisi tärkeää keskustella asiat ihan oikeasti, raikkaasti ja tarvittaessa kriittisestikin – vain sellaisella on voimaannuttava ja elähdyttävä vaikutus!
Siispä, oikein siunattuja suviseuroja 2014 niin kentällä kuin radion ja internetin äärellä!
TykkääTykkää
Tuohon ehkäisyyn vielä kommentoisin lyhyesti samaan tapaan kuin edellinen katolisen kirkon paavi Afrikassa käydessään, ettei ehkäisy ole kuitenkaan kristillisen uskon mukainen ratkaisu maailman väestöpoliittisiin, seksuaalieettisiin ja moraalisiin ongelmiin…
TykkääTykkää
Pertti, kyllä se on tämä edellinen sävelmä, tosin sitäkin on voitu hiukka muokata uudeksi sovitukseksi
https://www.youtube.com/watch?v=KVCV2KtSnZo
Minulla ei ole enää vanhaa nuottikirjaa enkä ole ”musiikkimies” – mutta toivon mukkaan joku muusikoista vielä selventää…
TykkääTykkää
Kiitos, Markku! En minäkään ole tavannut Kustavi Lounasheimoa, mutta äidinäitini ja tätini puhuivat hänestä. Heillä oli hyvät muistot ja arvostus Lounasheimon toiminnasta. Mainitsin hänet, koska olen ajatellut, että Lounasheimo on yksi aikansa tunnettuja vaikuttajia kristillisyydessämme. Pitääkin kaivaa tiedot hänestä mainitsemistasi kirjoista.
Tuo abortteihin liittyvä tieto Intiasta ja Kiinasta on aivan sairasta. Ylikansoittuneiden maiden lapsipolitiikka on ollut sitä, että ”meikäläiset” olisivat olleet siellä totaalisen pulassa.
TykkääTykkää
SRK:n uuden puheenjohtajan TT Viljo Juntusen haastattelu kuunneltavissa edelleen Ylen areenassa (ke 2.7. yle Radio 1:n ykkösaamu) osoitteessa:
http://areena.yle.fi/radio/2272326
haastattelu alkaa alusta n. 26 min. kieppeillä.
TykkääTykkää
Aatu Laitisen ”Siis nouse henkeni taivaaseen” laulua olen kuullut laulettavan ainoastaan yhdellä sävelmällä, joka on nykyisessä SL-kirjassa no 71. SL:n 205 sävelmä ei edes sovi sanoituksen kanssa yhteen.
Siis Joonan kanssa sama käsitys.
Minullakaan ei ole tallella omia vanhoja SL-kirjoja, mutta muisti toimii kutakuinkin 70 vuoden ajalta 🙂
TykkääTykkää
70-luvun laulu-uudistus on mielestäni konkreettinen esimerkki liikkeen pimeimmästä aikakaudesta. On hyvä tiedostaa kuten mm. Markkukin tuo esille, että aikakauden perintö vaikuttaa vieläkin ja sitä jopa vaalitaan monilla paikkakunnilla.
Toivon todella, että kipeä trauma joskus avoimesti käsitellään liikkeessä. Siksi nostan korkealle hattua siitä, että näin rohkeasti olette aiheesta keskustelleet. Täällä Tampereella olisi monista näistä kirjoituksista jo päässyt ”huolestumisen” kohteeksi, Lempäälästä puhumattakaan. 🙂
TykkääTykkää