Kristuksen sotilas

Joona Korteniemi

Lars Levi Laestadiuksen kinkerisaarna 1848:

Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin joku kaksiteräinen miekka, ja tunkee lävitse, siihen asti kuin se sielun ja hengen eroittaa, ja jäsenet ja ytimet, ja on ajatusten ja sydämen aivoitusten tuomari. Hebr. 4: 12.

Paavali oli koetellut Jumalan sanan voimaa särkemään ja leikkaamaan sydämen paisumia, ja taas terveeksi tekemään sydämen haavoja. Sen tähden sanoo hän, että Jumalan sana on terävämpi kuin joku kaksiteräinen miekka, joka tunkee ytimeen ja luihin asti. Mutta muutamilla on niin paatunut nahka, että tämä kaksiteräinen miekka ei pysty heihin, vaikka kuinka hakattaisiin. Itse rietas on muutamille takonut rintarautoja, ettei pysty Jumalan kaksiteräinen miekka, vaikka se pannaan juuri rintaa kohti.

Se väkevä haarniskoitu on käynyt pajassa ja takonut sotamiehillensä rautalakin, ettei Jumalan miekka pysty päähän. Muutamilla on pääkallo niin vahva, ettei luoti pysty ollenkaan luihin, ja niitten päälle ei ole väärtti ruutia kustantaa. Miekka tylsyy ilman mitäkään, jos joku rupee niitten kanssa tappelemaan.  Mutta ne, joihinka Jumalan kaksiteräinen miekka pystyy, ovat monenkaltaiset ihmiset, jotka haavoitetaan ja vasta parannetaan. Niitten seassa on myös moni, joka itse sydämen suonia leikkaa, ja moni, joka päähän mittaa.

Mutta kaikissa näissä on Jumalan sana voimallinen ja terävä niin kauan kuin se oikein pidetään kädessä. Muutamat sotamiehet ovat taitamattomat. Eivät he saata oikein pitää Jumalan miekkaa. Muutamat heiluttavat miekkaa pään ylitse, eivätkä raaski hakata. Muutamat ovat arat, eivät he tohdi miekkaa panna rintaa vasten. Semmoisten ihmisten kädessä ei vaikuta Jumalan sana mitään. Vihollinen nauraa vain ja sanoo: “Et sinä kelpaa sotamieheksi, sinä käännät miekan nurin.”

Kun Jumalan miekka joutuu semmoisten sotamiesten käsiin, jotka pistävät miekan tuppeen ja lähtevät pakenemaan, koska vihollinen tulee näkyviin, niin pääsee vihollinenvoiton päälle ilman sodatta. Hän ottaa heitä vangiksi ja heittää pimeyden luolaan. Monella sotamiehellä on jäniksen sydän. Ei semmoinen tohdi miekan kanssa liikkua, ja parempi olisi hänen mennä myllyä jauhamaan eli peltoa kääntämään, kuin ruveta sotamieheksi. Muutamat ovat karanneet vihollisen leiriin, jossa he sotivat vihollisen puolesta, ja vihollisen sota-aseilla, mutta eivät hengenmiekalla.

Muutamat eivät sodi ollenkaan, vaikka heillä on miekka kädessä. He luulevat, ettei vihollinen tohdi tulla heidän päällensä, koska he ovat varustetut sota-aseilla, mutta siinä he tulevat petetyiksi. Vihollinen on vanha sotamies, ja hyvin oppinut ampumaan nuoliansa sydämeen. Jos hengellinen sotamies ei ole hyvin vainukas ja aseta miekkaansa rintaa kohti, kyllä vihollinen pian kaataa hänet maahan ja pistää hänet säkkiin. Mutta koska väkevämpi tulee, silloin ottaa hän vihollisen sota-aseet pois ja jakaa hänen saaliinsa.

Meille on, Jumalan kiitos, annettu kaikki ne sota-aseet, joita pyhä Paavali on luetellut, nimittäin hengen miekka, autuuden rautalakki ja uskon kilpi, joilla me saatamme vastustaa kaikki sen rumantuliset nuolet. Mutta se tulee sen päälle, jos me tahdomme oikein käyttää näitä sota-aseita. Jos me niitten kautta oikein hartaasti ja urhoollisesti tahdomme varjella meidän henkemme, ettemme tulisi haavoitetuiksi ja kuoliaaksi ammutuiksi.

Moni on vielä niin tomppeli, ettei hän tiedä, kummassa kädessä hengellinen miekka pidetään. Joku on niin arka sydämestä, ettei hän tohdi ollenkaan hakata vihollisen päälle. Mutta jolla on jäniksen sydän, hän pyörtäköön takaisin, ja jolla ovat nopsat jalat juoksemaan, lähteköön pakoon. Kyllä vihollinen juoksee vielä hopummasti. Jos sinulle on annettu hengellinen miekka käteen, niin älä juokse takaperin, vaan seiso urhoollisesti ja sodi. Jos sinulla on uskon kilpi, niin pane se nuolia vastaan. Jos sinulla on autuuden rautalakki, niin pane se päähän, ja älä ole laiska ja huolimaton sinun toimituksissasi, sillä vihollinen on valpas. Hän vartioitsee sinua joka askeleessa.

Jos sinä rupeat sotakedolla nuokkumaan, niin pääsee vihollinen sinua lyömään. Hengellinen miekka on sitä varten annettu, että sillä pitää lyötämän. Ei niin, että oikea korva hakataan pois niiltä, jotka ovat jo kovin haavoitetut, vaan niitten päälle pitää hakattaman, joilla on niin luja pääkallo, ettei luoti mene läpi, joilla on omatunto niin paksu kuin parkittu nautahärän vuota, joilla ovat rinta luut niin paksut kuin karhuilla, että he potkivat tutkainta vastaan, eivätkä vielä tunne kipua. -Saul, Saul, sinun on työläs potkia tutkainta vastaan. Koska Vapahtaja huutaa taivaasta:” Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.”

Koska hengellinen miekka pannaan rintaa vastaan, rupeaa Saulus vapisemaan. Ei hän pysy enää jalvoillansa. Mutta helvetin musta seppä on muutamille takonut rintarautoja, ettei hengellinen miekka pysty ollenkaan. Muutamilla on niin paatunut nahka, etteivät he tunne muuta kuin helvetin liekkiä. Käsillä ja jalvoilla he potkivat vastaan, eivätkä ajattele perään, että omantunnon polte tulee viimein tulijärvessä, jos täällä ei tule.

Muutamille sairaille ja haavoitetuille annetaan terveellisiä lääkityksiä. Kun sydämen paiseet ovat leikatut terävällä raakaveitsellä, pannaan hunajata haavoihin. Ei sovi enää miekalla hakata niitä, jotka ovat jo miekalla hakatut ja kuolemanhaavoja saaneet. Jumalan kaksiteräinen miekka leimahtaa Vapahtajan suussa, ja suunsa Hengellä Hän tappaa käärmeen siemenet, jotka vihaavat vaimon siementä. Suunsa hengellä Hän pusertaa kovat rinnat ja kovat sydämet ahdistaa, mutta haavoitetuita Hän sitoo ja sairaita Hän parantaa.

Ei Hän niitä tapa miekalla, jotka heikot ovat, mutta niitä Hän tappaa miekalla, jotka vastaan seisovat. Me olemme nähneet, kuinka voimallinen Jumalan sana on särkemään kovat sydämet. Me olemme tunteneet, mikä ihmeellinen muutos tulee ihmisen sydämessä, koska Jumalan sana pääsee oikein vaikuttamaan siinä. Mutta me olemme myös nähneet, että muutamat ovat niin paatuneet, ettei Jumalan sana voi tunkea heidän sydämiinsä. Nämä paatuneet henget ovat aina rohkeat pilkkaamaan ja vastaan seisomaan. Eivät he usko vielä, että Jumalan sanan vaikutukset ovat Pyhän Hengen vaikutukset, vaan he luulevat aina, että Pyhän Hengen vaikutus on perkeleen vaikutus. Heillä on vielä sama usko kuin juutalaisilla, että Vapahtaja ajoi ulos perkeleitä Belsebubin kautta. Mutta eivät he usko sitä, että perkele yllyttää heitä varastamaan, kiroamaan, juomaan ja tappelemaan. Ilmankin he luulevat, että semmoinen elämä on Pyhän Hengen vaikutus, mutta kristillisyyden katsovat he perkeleen vaikutukseksi. Kristityt ovat pahoilta hengiltä riivatut. Se on heidän uskonsa, että juomarit ja viinaporvarit ovat Jumalan lapset, mutta kristityt ovat perkeleen palvelijat.

Varkaat, juomarit ja viinaporvarit luottavat aina sen päälle, että heillä on oikea usko, mutta kristityillä on väärä usko. Varkaat, juomarit ja viinaporvarit luottavat myös sen päälle, että tämä hengellinen liike loppuu pian. He luulevat, ettei se ole pysyväinen. He odottavat joka päivä, että ne entiset juomarit, jotka nyt Jumalan sanan voiman kautta ovat kääntyneet, pitävät taas ruveta juomaan ja tappelemaan. He odottavat, että ne entiset viinaporvarit pitää lähtemän kaupunkiin viinakuormia noutamaan. He odottavat, että ne, jotka nyt lukevat Jumalan sanaa, pitävät alkaman vasta uudesta kiroamaan, ja että ne, jotka puhuvat kristillisyydestä, pitävät vasta uudesta ruveta houraamaan ja ulvomaan ja lumikinoksen päälle kaatumaan.

Mutta me odotamme, että ne, jotka vielä ovat riettaan hengen palveluksessa, pitävät kääntymän. Me odotamme, että juomarit pitävät tuleman raittiiksi, että viinaporvarit pitävät viinansa kaataman maahan, koska omatunto rupeaa heitä polttamaan. Me odotamme aina parannusta niiltä, jotka ovat kiivaat vastaanseisomaan. Me odotamme, että Jumalan kaksiteräinen miekka pitää pystymän myös niitten päälle, joille musta seppä on rintarautoja takonut. Mutta jos ei miekka pysty, niin olemme me syyttömät heidän kadotukseensa.

Me pyydämme Jumalan armon kautta tehdä, mitä me saatamme. Jota enemmän viholliset paatuvat, sitä enemmän pitää meidän kallitseman ( = teräväksi takoman) ja teräväksi laskeman raakaveistä. Omatunto on kyllä muutamilla paksumpi kuin nautahärän vuota. Jumalan sana on myös terävämpi kuin joku kaksiteräinen miekka. Vaikka pääkallo on muutamilla niin paksu, ettei niitten luihin pysty luoti, mutta Jumalan sana myös menee luihin asti ja leikkaa vielä ytimen luissa.

Helvetin musta seppä on takonut muutamille rintarautoja, ettei pidä Jumalan miekka pystymän. Mutta rauta kuitenkin ruosteelta raadellaan. Kuoleman ja helvetin ruoste pitää paatumuksen rintarautoja syömän. Vaikka on sydän paisunut muutamilla, että se koskee kylkiluihin. Minä luulen, että sydämen paiseet kerran leikataan raakaveitsellä, jos ei sydän mätäne ennen kuin kuolema tulee.

Nyt on Jumalan kaksiteräinen miekka pantu rintaa vasten. Jolla on arka sydän, se pelkää, että miekka menee läpi sydämen. Jolla on kova sydän, se nauraa, ei ole tietävinänsä. Jolla on paatunut sydän, se pilkkaa Jumalan sanan voimaa. Jolla on paisunut sydän, se suuttuu ja kiroo. Jolla on pehmeä sydän, se rupeaa vapisemaan. Jolla on kylmä sydän, se rupeaa palamaan. Jolla on kova sydän, se pitää tuleman vielä kovemmaksi. Jolla on särjetty sydän, se pitää paraneman. Jolla on paksu sydän, se pitää puserrettaman. Ei kuitenkaan Jumalan miekka pysty niihin, joille musta seppä on takonut rintarautoja. Ei niihin pysty muu kuin se kolmihaarainen hiilluskahveli, jolla sarvipäinen ukko kohentaa kekäleitä helvetin uunissa.

Koska nyt Jumalan sanalla on senkaltainen voima kovat sydämet särkemään ja sydämen paiseita leikkaamaan, ja myös sydämen haavoja parantamaan, Vapahtaja sanoi opetuslapsillensa: “Jolla ei ole kukkaroa, se myyköön hameensa ja ostakoon miekan.” Ei sitä varten, että meidän pitää oikea korva hakata pois ylimmäisen papin palvelijalta, vaan sitä varten, että meillä olisi joku sota-ase kädessä, koska viholliset karkaavat meidän päällemme. Se väkevä haarniskoitu on nyt oikein suuttunut, koska hän näkee miekan olevan opetuslasten kädessä. Ei ollenkaan hän karkaa niitten päälle, jotka ovat antaneet itsensä hänelle ilman sodatta. Mutta niille hän on oikein kovin suuttunut, jotka rupeavat miekan kanssa liikkumaan.

Sudella sanotaan olevan niin arka sydän, että yksi porovasikka varjelee henkensä, koska se tekee vastuksen. Mutta jos peurahirvas eli hevonen, eli vielä suurempi luontokappale pelkää ja pakenee, niin hukka syöpi vielä senkin. Yksi hukka pelkää kyllä ihmistä, jolla on miekka kädessä, mutta hukat tulevat rohkeammiksi, koska heitä on monta yhdessä joukossa. He luottavat silloin paljoutensa päälle. Kuitenkin olen minä kuullut, että yksi urhoollinen sotamies saattoi varjella henkensä hukilta, vaikka heitä oli 50 yhdessä tokassa.

Mutta koska miekka on ruostunut tuppeen, silloin on hän neuvoton. Näistä tapauksista kuulemme me, että heikkomieliset saattavat kyllä varjella henkensä viholliselta, koska heillä on hengellinen miekka kädessä. Mutta jos isot uskonsankarit kadottavat miekkansa ja rupeavat pelkäämään, niin voitetaan he pian viholliselta.

Älkää siis antako teidän miekkanne ruostua, vaan hiokaa se hiedalla joka päivä, että se pysyisi kirkkaana, ja laskekaa ja hiokaa se totuuden tahkolla, että se olisi aina terävä. Jos miekka ruostuu, kuinka sen saattaa vetää ulos tupesta? Jos miekka tylsyy, mihinkä se enää pystyy? Siis hiokaa, hiokaa, ja laskekaa teidän miekkaanne, että voisitte vastaanseisoa kaikki sen vihollisen rumantuliset nuolet, sillä nyt ovat vaaralliset ajat. Nyt on vihollinen naakimassa ja odottamassa. Jos sotamiehet rupeaisivat nuokkumaan, niin pääsee hän ampumaan ja pistämään säkkiinsä ja viemään pimeyden luolaan. Jos sotamiehet nuokkuvat ja miekka silloin putoaa heidän kädestänsä, millä pitää heidän enää varjeleman henkensä?

Apostoli sanoo: Hankitkaa teitänne, olkaa vyötetyt kupeista ja valmiit sotaan. Pankaa autuuden rautalakki päähän. Ottakaa uskon kilpi, jolla te saatatte vastaanseisoa kaikki sen rumantuliset nuolet, ja hakatkaa hengen miekalla vihollisen päälle, että hän pakenisi yhtenä joukkonsa kanssa.

Tämä hengellinen sota rupeaa muutamille sotamiehille raskaaksi tulemaan, mutta ei kuitenkaan ole rauhaa odottamista niin kauan kuin vihollinen on elämässä. Jotka tahtovat hyviä päiviä, saavat pyörtää takaisin. Joka luulee ilman sodatta voittavansa, se tulee vissimmästi petetyksi.

Muutamat sotamiehet rukattavat ensinnä suurella faartilla ( = vauhdilla) vihollisen päälle ja huutavat siinä luulossa, että vihollinen pakenee kiljumisen kautta. Mutta koska vihollinen kiertää heitä ja rupee takapuolelta ampumaan, peljästyvät he ja rupeavat rauhaa ostamaan. Muutamat, joilla on jäniksen sydän, lankeavat polvillensa ja kerjäävät armoa viholliselta, mutta ei hän anna armoa muulla tavalla, kuin sillä ehdolla, että ihmisen pitää palvella häntä. Mutta minulla on se toivo ja uskallus, että ne, jotka kerran ovat hänen palveluksestansa luopuneet, eivät halua toiste pestirahaa häneltä ottaa. Parempi on nälkää ja vilua kärsiä, kuin semmoisen herran palveluksessa olla, joka panee palvelijansa myllyä jauhamaan ja pirunpaskaa syömään.

Sotamiehet! Älkää laskeko miekkaa teidän kädestänne. Älkää juosko takaperin. Älkää palvelko ruhtinasta, joka tahtoo teidän sielujanne tappaa, vaan seisokaa miehuullisesti ja katsokaa lakkaamatta sen suuren Sankarin päälle, joka kävi teidän edellänne sotaan, joka ei säästänyt yhtään ainoata veripisarata, jota Hän ei ole antanut vuodattaa teidän tähtenne, että Hän lunastaisi teidän sielujanne vihollisen kädestä. Hänelle, veripunaiselle ja orjantappuroilla kruunatulle Kuninkaalle olkoon kiitos ja ylistys nyt ja iankaikkisesti. Amen.

Jäljennös / Helsingin yliopistonkirjasto

Lutherin saarnoja ja muita tekstejä:

Saarna kahdenlaisesta vanhurskaudesta

Viimeinen saarna

Suloisin Ylkä ja ihana autuas morsian

Seitsemän katumuspsalmia

Teologian perusta

12 kommenttia artikkeliin ”Kristuksen sotilas

  1. Lestadiuksen älykkään juurevasta ja elämyksellisestä spiritualiteetista olisi tämän päivän kristityillä runsaasti ammennettavaa ja tutkittavaa. Vaikka emme korotakaan häntä ”puolijumalan” asemaan, hänen persoonassaan ja agendassaan riittää kyllä ruotimista. Itseäni kiinnostaa erityisesti hänen yllättävän(kin) feminiininen Jumalakuvansa (Den himmelska Föräldern) suhteutettuna psykoanalyyyttiseen tulkintaan, kuten myös ruumiin teologia.

    Lestadiuksen saarnan alla huomaamme, kuinka Jumalan sanan kaksiteräinen miekka ajaa ennenpitkää omavanhurskaan ja totuutta pakenevan ihmisen selkä seinää vasten. Mitä ankarammin ihminen vastustaa totuutta, sitä
    rankemmalla lain kouralla ihmisen kovuutta ja itsepetosta Jumala murentaa. Lopuksi voi käydä niin, että ryömitään maassa ja ”kerjätään sikojen ruokaa”. Itsepetos, omavanhurskaus ja myös pelkuruus on liittoutumista Suuren valehtelijan eli sielunvihollisen kanssa, eli Lestadiuksen sanoin ”koreilua”. Lestadius puhui asioista niiden ”oikealla nimellä” :-).

    Ylennettyyn Kristukseen katsomalla voimme nähdä valheen läpi, luopua sydämen kovuudesta, omavanhurskaudesta ja teeskentelystä, antautua evankeliumin hoidettaviksi. ”Sun ristis Golgatalla Se voitonlippu on, vain siihen katsomalla Mä kuljen voittohon.”

    Tykkää

  2. Laestadiuksen jumalakuva on tosiaan hyvin syvällinen: Rovastin saarnoissa Jumala, Taivaallinen Vanhin, uudestisynnyttää synteihinsä kuolleita ihmisiä suurella kivulla Jumalan lapsiksi, hän iloitsee nostaessaan uudestisyntyneen syliinsä, kylvettäessään hänet, pukiessaan hänet puhtaisiin liinavaatteisiin ja imettäessään häntä armon maidolla. ”Tulkaa pesemään teitänne, että Taivaallinen Vanhin saattaisi näyttää teitä vieraille, jotka tulevat taivaasta… Älkää parkuko, te hulliaiset, kun Vanhin pesee teitä kylmällä vedellä ja panee vielä saippuaa silmiin, sillä ette kuitenkaan muutoin tule puhtaiksi.”

    Myös Laestadiuksen veri- ja morsiusmystiikka on todella kaunista ja konkreettisessa ruumiillisuudessaan järisyttävän puhuttelevaa.

    Raamatun mukaan ihminen on luotu Jumalan kuvaksi miehenä ja naisena. Siten sekä mies miehuudessaan että nainen naiseudessaan heijastavat kumpikin Kolmiyhteisen Jumalan olemusta. Tämän myötä sekä miehellä että naisella on oikeus olla kiitollinen sekä oikealla tavalla ylpeäkin sukupuolestaan ja ruumiistaan. Ehkä jopa velvollisuuskin.

    Sen sijaan monien radikaalifeministien ja homoaktivistien kannattama konstruktivistinen ihmiskäsitys on kristillisen teologian näkökulmasta ongelmallinen. Sen mukaan sukupuolisuus ei ole ihmisessä jotain olemuksellista ja biologista vaan kyse on enemmän rakennetusta kulttuurisesta konstruktiosta ja sen myötä alistavasta valtarakenteesta.

    Klassisen kristinuskon mukaan sukupuoli on ihmisessä jotain paljon enemmän ja syvemmällä. Mielestäni myös arkielämä tukee tätä ajatusta.

    En oikein pidä uskonasioiden yhteydessä sanasta ”elämyksellinen”. Se kuulostaa liian pinnalliselta ja viihteelliseltä: tulee mieleen elämysmatkailu jne. 🙂 Mutta annamme varmaan tälle sanalle erilaisen sisällön. Ymmärrän, mitä tarkoitat.

    Tykkää

  3. Tuli mieleen vielä tuosta paljon kiistellystäkin verimystiikasta ja synninpäästön sanoista: Verenvuodatus, sodat ja viattoman uhrin teurastaminen on pahinta, mihin ihminen/ ihmiskunta voi alentua. Eli Kristuksen veriuhri oli sovitus koko maailman alhaisimpienkin syntien puolesta, jolloin tämä ”Jumalan Karitsan” verenvuodatus toimii meille tarpeeksi vahvana todistuksena syntien sovittamisesta. Mikäli ihminen on rypenyt kunnolla syntielämän pauloissa, kuten Lestadiuksen kuulijakunta, niin ei ole ihme, että Lestadius/ Raattamaa halusi vakiinnuttaa synninpäästön sanoiksi juuri ”Jeesuksen nimessä ja veressä”, koska lempeämpi vakuuttelu ei olisi näille juopoille ja huorille riittänyt. Pienille ja herkille lapsille riittäisi mielestäni vähemmänkin ”järeät” synninpäästön sanat, mikäli kyseinen verisymboliikka aiheuttaa ahdistusta ja vie yöunet. Synninpäästön evankeliumi on kuitenkin Kristuksen äärettömän armon ja rakkauden välittämistä, jolloin katsomme hengen silmin kohti Kristusta.

    Mitä taas tulee Taivaalliseen Vanhimpaan: itseäni koskettaa Lestadiuksen ”näky” Kristuksesta äidinhahmoisena, synnyttävänä ja sovintoverta/ armon maitoa imettävänä. Eli Jumala näyttäytyy Lestadiukselle yhtälailla naisen kuin miehen hahmoisena, jolloin kysymys sukupuolierityisyydestä elämää suojelevana ja tasapainoa ylläpitävänä perusjännitteenä saa uuden ulottuvuuden.

    Tykkää

  4. Tarkennus em: Elämyksellinen tarkoittaa itselleni juuri sellaista vahvaa
    kokemusperäisyyttä eli ikäänkuin elän ”ruumiin kautta” todeksi asiat.
    Elämyksellisyys muuten voi tosiaan kuulostaa viihteelliseltä :-).

    Tykkää

  5. Ensinnäkin kiitos Joonalle mielenkiintoisesta ja rakentavasta blogistasi! Mielestäni lähestymistapasi on erittäin tervetullut kristillisyyteemme. Tähän asti olen seurannut keskustelua passiivisesti, mutta keskustelu Jumalan sukupuolisuudesta ylitti kommentointikynnykseni. Lestadiuksen tavoin (?) oma isäsuhteeni oli vaikea, epäluottamuksellinen ja etäinen. Koin jonkinlaisen oivalluksen teinivuosinani, kun perehdyin Lestadiuksen jumalakäsitykseen. Käsitin, että Jumalan miehuus ja isyys olivat kahlinneet uskoani ja horjuttaneet luottamustani. Minun oli ollut vaikea ajatella Jumalan todellakin olevan rakastava, lempeä, hyväksyvä, armollinen, uskollinen – nämä eivät kokemukseni mukaan olleet isän ominaisuuksia. Miten syvälle piirtyvätkään tällaiset sukupuolta ja vanhemmuutta koskevat ajatusmallit!
    Sukupuolisuuden ja kristinuskon suhteesta voisi keskustella paljonkin. Tarkentaisitko Joona alkajaisiksi tätä kommenttisi kappaletta: ”Klassisen kristinuskon mukaan sukupuoli on ihmisessä jotain paljon enemmän ja syvemmällä. Mielestäni myös arkielämä tukee tätä ajatusta.”

    Tykkää

  6. Kirsi: Ajatuksesi voisi olla looginenkin, mutta onkohan raamatullinen, eppäilen. Veren vuodattaminen ei kai ole vertaus alhaisimmasta synnistä, vaan se on Jumalan lain vaatimus. Tässä mielessä voimmekohan sanoa ollenkaan että viattoman uhrin uhraaminen olisi pahinta? Sitä, miksi näin on, emme voi kunnolla ymmärtää.

    Mooseksen laki vaati virheettömän uhrin veren vuodattamista. Sama toistui Golgatalla. Herra heitti meidän syntivelkamme hänen päällensä ja hän kärsi niistä lain määräämän rangaistuksen meidän puolestamme.

    Tykkää

  7. Kiitos kommentistasi, Nuori nainen.

    ”Sukupuolisuuden ja kristinuskon suhteesta voisi keskustella paljonkin. Tarkentaisitko Joona alkajaisiksi tätä kommenttisi kappaletta: 'Klassisen kristinuskon mukaan sukupuoli on ihmisessä jotain paljon enemmän ja syvemmällä. Mielestäni myös arkielämä tukee tätä ajatusta.'”

    Jeesuksen itsensä mukaan

    ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja JO ALUSSA 'loi heidät mieheksi ja naiseksi' ja sanoi: 'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'? Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” (Matt. 19:4-6)

    Perinteisessä kristillisessä teologiassa sukupuoliero ja sukupuolisuus ovat siis jotain olemuksellista, substantiaalista, Jumalan ”jo alussa” asettamaa. Tämä miehen ja naisen olemuksellinen, toisiaan täydentävä erilaisuus yhdistyy Jumalan asettamassa elinikäisessä avioliitossa synnyttäen uutta ihmiselämää.

    Tätä perinteistä kristillistä teologiaa haastaa nykyään postmoderni ajattelu, joka kiistää objektiivisen totuuden sekä olemusten eli substanssien tai essentian olemassaolon. Postmodernismi ymmärtää totuuden suhteelliseksi eli kieltää sen sanan varsinaisessa merkityksessä. Olemassaolon postmodernismi ymmärtää hyvin pitkälti ihmisten rakentamiksi kielellisiksi, sosiaalisiksi ja kulttuurisiksi konstruktioiksi.

    Nykyinen kolmannen aallon feminismi ja homoliike edustavat varsin pitkälle postmodernia kulttuurimarxilaista ajattelua (lisätietoja: http://en.wikipedia.org/wiki/Cultural_Marxism). Ne soveltavat postmodernia konstruktivismia seksuaalisuuden ja perheen alueelle.

    Niiden mukaan biologinen sukupuoli (sex) ei määrittele eikä saa määritellä sosiaalista sukupuolta (gender). Sukupuoliero ja sukupuolisuus nähdään sosiaalisena konstruktiona, alistavana valtarakenteena, joka on purettavissa ja joka tulee purkaa. Myös
    biologista sukupuolta voi niiden mukaan muokata.

    Tykkää

  8. Esimerkkejä radikaalifeminismin ja homoliikkeen auktoriteettien ajattelusta:

    Gayle Rubin (s. 1949):

    The Traffic in Women (1975)

    ”Mutta emme ole alistettuja ainoastaan naisina, olemme alistettuja sen kautta, että meidän täytyy olla naisia, tai miehiä kuten asia voi olla. Minä tunnen henkilökohtaisesti, että feministisen liikkeen
    pitää unelmoida jopa enemmästä kuin naisten alistamisen eliminoinnista. Sen pitää unelmoida pakollisten seksuaalisuuksien ja sukupuoliroolien eliminoinnista. Unelma, jota minä pidän vastustamattomimpana, on unelma androgyynistä tai sukupuolettomasta (ei kuitenkaan seksittömästä) yhteiskunnasta, jossa kunkin sukupuolinen anatomia on merkityksetön sen suhteen, kuka tämä on, mitä tämä tekee, ja kenen kanssa rakastelee.”

    Monique Wittig (1935-2003):

    The Straight Mind (1980)

    ”Toisin sanoen tämä tarkoittaa, ettei meille voi enää olla naisia ja miehiä, ja että luokkina ja ajattelun tai kielen kategorioina niiden täytyy kadota, poliittisesti, taloudellisesti, ideologisesti. Jos
    me, lesboina ja homoina, jatkamme itsestämme puhumista ja itsemme käsittämistä naisina ja miehinä, me olemme auttamassa heteroseksuaalisuuden säilyttämistä.” […]

    ”Olisi virheellistä sanoa, että lesbot asuvat, rakastelevat, elävät naisten kanssa, koska ”naisella” on merkitys ainoastaan heteroseksuaalisessa ajatusjärjestelmässä ja heteroseksuaalisissa
    talousjärjestelmissä. Lesbot eivät ole naisia.” […]

    ”Sillä se, mikä tekee naisen, on tietty sosiaalinen suhde mieheen, suhde, jota olemme edellä kutsuneet orjuudeksi, suhde joka sisältää henkilökohtaisen ja fyysisen velvoitteen samoin kuin taloudellisen velvoitteen, suhde, jota lesbot pakenevat kieltäytymällä tulemasta
    heteroseksuaalisiksi tai pysymästä sellaisina.”

    Judith Buttler:

    Hankala sukupuoli (1990, suomennettu 2006)

    ”Jos biologinen ja sosiaalinen sukupuoli ovat ratkaisevalla tavalla erillisiä, niin ihminen ei tietyn biologisen sukupuolen perusteella tule tietyksi sosiaaliseksi sukupuoleksi. Toisin sanoen naispuolisen kehon kulttuurisen konstruktion ei tarvitse olla ”nainen”, ja miespuolisia kehoja ei tarvitse tulkita ”mieheksi”. Tämä biologisen ja sosiaalisen sukupuolen (sex/gender) erottelun mullistava muotoilu antaa ymmärtää, että biologisesti sukupuolitetut kehot voivat tuottaa monia erilaisia sosiaalisia sukupuolia. Lisäksi sukupuolen sinänsä ei tarvitse rajoittua tavanomaisiin kahteen sukupuoleen. Jos biologinen sukupuoli ei rajoita sosiaalista sukupuolta, ehkäpä on olemassa sellaisia sukupuolia, sellaisia erilaisia tapoja tulkita kulttuurisesti anatomisesti sukupuolista ruumista, jotka eivät rajoitu anatomian näennäiseen kaksijakoisuuteen.” […] ”Sukupuoli on toimintaa.”

    Ero on siis varsin selkeä: Kristinuskon mukaan sukupuolisuus ja sukupuoliero ovat jotain olemuksellista, luonnollista, ihmiseen sisäänrakennettua ja siksi lähtökohtaisesti hyvää, oikeaa ja kaunista. Samoin avioliitto, perhe ja lasten syntyminen.

    Postmodernin radikaalifeminismin mukaan sukupuolisuus, avioliitto ja perhe ovat sen sijaan ulkopuolelta annettuja kulttuurisia konstruktioita, valtarakenteita, joista tulisi päästä eroon.

    Mielestäni myös arkielämä tukee enemmän klassista kristillistä käsitystä kuin tuota jälkimmäistä.

    Tasokasta postmodernin ajattelun kritiikkiä:


    Tykkää

  9. Loogisuuttani voi aina epäillä, lisäksi on aina tärkeää miettiä, kuinka raamatullisia erilaiset näkökulmat ovat.

    Olen miettinyt tuota viattoman uhrin uhraamista, koska siihen kulminoituu mielestäni samalla juuri pahin vallan väärinkäyttö, mitä ihmisen maallisessa elämässä voi tapahtua. Eli että miksi juuri puolustuskyvyttömin ja heikoin uhrataan? Kuten sanoit, Vanhan Liiton aikana se tapahtui esikuvallisesti uhrijumalanpalveluksessa teurastamalla nuori uroslammas, jolloin uhriveren ”priiskoitus” kansan päälle oli merkki syntien sovituksesta. Verenvuodatushan on samalla myös merkki uhrin kuolemasta, eli loppuun asti viedystä tapahtumasta.

    Mikäli samaa taas verrataan Uuden Liiton uhriin, joka tapahtui Kristuksessa. Silloin Jumala uhrasikin itse itsensä koko maailman syntien edestä. Eli syyttömän ja viattoman Kristuksen sovintoveri oli Jumalan itsensä ”lahjoittama”. Jumalan viha syntiä kohtaan vaati Hänen itsensä uhraamisen Kristuksessa, jolloin Kristuksen ristinkuolema on meille merkki sovituksesta ja samalla myös merkki synnin palkasta, eli kuolemasta. Jumala itse asetti itsensä Kristuksessa kaikkein heikoimmaksi ja puolustuskyvyttömimmäksi, ei puolustanut itseään, vaikka olisi voinut. Tekeytymällä heikoksi, Hän paljastaa samalla synnin mitan. Lutherin mukaan Jumala tekeytyy heikoksi Kristuksessa paljastaakseen/ hämätäkseen Paholaisen.

    Pahin synti Raamatun mukaan on kuitenkin epäusko, eli se että ihminen ei edes halua sovitusta omista synneistään.

    Tykkää

  10. ”Pienille ja herkille lapsille riittäisi mielestäni vähemmänkin 'järeät' synninpäästön sanat, mikäli kyseinen verisymboliikka aiheuttaa ahdistusta ja vie yöunet. ”

    Lapsille ja nuorille voi olla hyvä julistaa evankeliumia välillä myös muilla sanoilla siksikin, ettei heille synny mielikuva, että evankeliumi tarkoittaa vain ”nimessä ja veressä”-sanamuotoa. Mehän uskomme, että evankeliumin voima ei ole tietyissä sanoissa vaan Pyhän Hengen voimassa.

    Lapselle, nuorelle ja myös muille voi siis olla välillä hyvä sanoa vaikkapa että ”Jeesus on Sinun kaikki syntisi sovittanut. Usko ne siis anteeksi ja ole turvallisella mielellä.”

    Olen kirjoittanut aihepiiristä aiemmin täällä:

    http://hulluinhuonelainen.blogspot.fi/2014/02/mita-evankeliumi-on.html

    Sinällään ”Jeesuksen nimessä ja veressä” -sanamuoto on minusta todella kaunis kiteytys siitä, mihin me turvaamme. Toivon, että se säilyy käytössä kristillisyydessämme myös tulevaisuudessa. Ennen kaikkea toivon, että evankeliumilla lohduttaminen säilyy käytössä meidän kristillisyydessämme, ihan arjen tasolla.

    Verisymboliikasta vielä:

    Myös Jeesus itse käytti ainakin Johanneksen evankeliumin mukaan melko shokeeraavaakin verisymboliikkaa:

    Johanneksen evankeliumi 6
    53 Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää.
    54 Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet.
    55 Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma.
    56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä.
    57 Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö.

    Tykkää

  11. Minusta on niin huvittavaa, miten järjetöntä tämä elämänmeno lopulta on. Me ihmiset olemme todellisia pellejä elämän sirkuksessa- kun joku patasystemaatikko alkaa avata näitä meidän systeemejämme, ei monikaan niistä kestä kovin kirkasta päivänvaloa. Tuollainen ajattelu, mitä tuo kahvilavieras edustaa, on jotenkin hyvin riemastuttavaa ja raikas tuulahdus kaikkeen tähän loppujen lopuksi niin ummehtuneen epäjohdonmukaiseen ”tasapuolisuuteen” joka vallitsee ”valveutuneiden” ihmisten keskuudessa. Ihmiset ovat papukaijoja jotka toistelevat tiettyjä ajatusrakenteita, ehkä edes miettimättä loppuun asti, mistä ne ovat saaneet alkunsa, ja kenen intresseistä ne ovat kummunneet.

    Reilu elämä ei aina ole kivaa, mutta ennen kaikkea sen on oltava johdonmukaista, ja on pelkästään hyvä, että jotkut jaksavat vääntää asioita rautalangasta tiettyjä perusasioita. Sellaiselle järjenkäytölle on varmasti tilausta tässä maanpäällisessä kanalaumassa.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s