Ehkäisykielteisyyden perusteita

Joona Korteniemi

Vanhoillislestadiolaisuuden ehkäisykielteisyys on saanut taas viime päivinä osakseen julkisuutta. Mielestäni on lähtökohtaisesti hyvä, että asiaa pohditaan myös arjen konkretian, esimerkiksi lasten oikeuksien näkökulmasta. Se, että lapset ovat Jumalan lahja, tulee näkyä paitsi siinä että heidät otetaan mielellään vastaan, myös siinä, että heistä pidetään hyvää huolta. Aina näiden näkökulmien yhteensovittaminen ei ole välttämättä helppoa, sen tiedän ja ymmärrän.

Samalla tulee toisaalta muistaa myös se, että kristillinen teologia on vanhastaan torjunut ehkäisyn käytön eikä mielestäni huonoin perustein. Ehkäisykielteisyys ei ole mikään änkyrämaallikkojen 1960-luvulla keksimä lahkolaiskummallisuus, kuten joskus kuulee väitettävän, vaan historia huomioon ottaen kristinuskon valtavirtaa. Tässä suppeassa kirjoituksessa, jota lukijat ovat minulta pyytäneet, valotan hiukan sen teologisia perusteita.

Perinteistä kristillistä seksuaalietiikkaa, myös ehkäisykielteisyyttä, on vaikea ymmärtää tutustumatta niin sanottuun klassiseen luonnonoikeusajatteluun. Se pohjautuu ennen kaikkea antiikin filosofiaan, aristotelismiin, platonismiin ja stoalaisuuteen. Klassisen luonnonoikeusajattelun mukaan kullakin asialla on oma olemuksensa (substantia) ja tästä olemuksesta nouseva päämääränsä, jota kohti se on suuntautunut. Siksi asiat ovat hyvin ja oikein, luonnollisesti, kun kukin niistä toteuttaa olemustaan pyrkimällä kohti tätä päämääräänsä. Paha on puolestaan sitä, että tämä harmonia särjetään, että asiat toimivat tai niitä käytetään niiden luonnollisen olemuksen ja siihen sisäänrakennetun päämäärän vastaisesti.

Kristillinen teologia sisäisti klassisen luonnonoikeusetiikan hyvin varhain. Siitä löytyy viitteitä jo Raamatusta, apostolien kirjeistä, ja varsinkin kirkkoisien ajattelusta. Klassisen kristillisen luonnonoikeusajattelun idea on tämä: Genesiksen luomiskertomuksen mukaan Jumala luo kaiken hyväksi. Itse Hyvä luo siis kaiken kaltaisekseen eli hyväksi. Koko maailmankaikkeus ja erityisesti ihminen on näin ollen Jumalan kuva, ikoni, joka heijastaa Luojansa olemusta. Luotujen asioiden luonnollinen olemus heijastaa hyvyydellään ja kauneudellaan jollain tavoin niiden Luojan jumalallista olemusta, joka on itse Hyvyys ja Kauneus. Tavoitellessaan luonnollisia päämääriään asiat pyrkivät pohjimmiltaan kohti Jumalaa, joka on Korkein Hyvä ja siten kaiken olevan perimmäinen päämäärä.

Lankeemuksen vuoksi todellisuus on kuitenkin etääntynyt Luojastaan ja heijastaa häntä enää vain vaillinaisesti. Sitä rasittavat katoavaisuus, kärsimys ja kuolema sekä moraalinen paha. Kuten edellä kirjoitin, paha tarkoittaa klassisessa luonnonoikeusajattelussa sitä, että luodut toimivat vastoin sitä olemuksellista päämäärää, jonka Jumala on niille luomisessa antanut.

Seksuaalietiikkaan sovellettuna tämä tarkoittaa seuraavaa: Seksiaktin olemus on sukupuolten yhtyminen ja sen olemukseen sisäänrakennettu luonnollinen päämäärä on uuden elämän syntyminen. Tämä on objektiivinen, biologinen tosiasia. Avioliitossa tapahtuessaan se heijastaa Kristuksen ja hänen seurakuntansa mystistä, purkamatonta rakkaussuhdetta. Samoin myös Kolmiyhteisen Jumalan olemusta, joka on toisiaan täydentävien, olemuksellisesti erilaisten mutta tasavertaisten persoonien ikuinen ykseys. Uutta elämää synnyttävänä se heijastaa Jumalaa elämää luovana Rakkautena. Asiat ovat silloin seksuaalieettisesti oikein, kun nämä luonnolliset, seksuaalisuuteen ikään kuin sisäänrakennetut elementit pysyvät paikoillaan.

Avioliitolla ja seksillä saa ja tulee myös luonnonoikeusajattelun puitteissa olla lasten syntyminen ohella myös muita ”sivupäämääriä”. Hyvä avioliitto on lasten kasvattamisen ohella myös vanhempien välistä syvää ystävyyttä. Seksin puolestaan tulee lasten alulle saattamisen ohella olla rakkauden teko, joka syventää tätä vanhempien välistä ystävyyttä. Ydinpäämäärää, lasten syntymistä, ei saa kuitenkaan pyrkiä aktiivisesti poistamaan, koska sen on Jumala asettanut, se heijastaa hänen olemustaan ja on näin itsessään hyvä asia.

Tässä syy, miksi kristillinen teologia on vanhastaan torjunut esimerkiksi ehkäisyn, itsetyydytyksen ja homosuhteet. Ne nimittäin kaikki tavalla tai toisella sulkevat pois seksiaktin olemuksen (sukupuolten yhtymisen) tai ainakin sen luonnollisen päämäärän (uuden elämän syntymisen). Paavali torjuukin homosuhteet vetoamalla nimenomaan luonnonoikeuteen:

Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisensukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisestayhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan.

Room. 1:26-27

Asiaa voi yrittää konkretisoida vertaamalla sitä esimerkiksi syömiseen: Sen objektiivisesti tosi, Jumalan asettama ydinpäämäärä on elimistön ravitseminen. Sillä saa ja tulee olla myös muita ”sivupäämääriä”: On mukavaa kokea makunautintoja, syödä yhdessä läheisten kanssa jne.

Ydinpäämäärää, ruumiin ravitsemista, ei saa kuitenkaan leikata syömisestä erilleen. Näin kerrotaan roomalaisten tehneen orgioissaan: He söivät herkkuja, kävivät välillä oksentamassa ja söivät taas lisää herkkuja. He halusivat vain makunautinnon, eivät ravintoa.

Seksiaktin, jossa käytetään esimerkiksi ehkäisyvälineitä, voi rinnastaa roomalaisten syömiseen: Siinä otetaan vain nautinto, mutta se ei ole avoin varsinaiselle, Jumalan asettamalle päämäärälleen eli uuden ihmiselämän syntymiselle.

Monet konservatiiviset protestanttiset yhteisöt ovat nykyisin siinä mielessä teologisesti epäjohdonmukaisia, että ne hyväksyvät ehkäisyn käytön mutteivät homosuhteita. Homosuhteiden torjuminen nousee kuitenkin klassisesta luonnonoikeusajattelusta, ja sen valossa sekä niissä että ehkäisyn käytössä on sama ongelma. Olisi siis johdonmukaista joko torjua molemmat tai hyväksyä molemmat. Esimerkiksi vanhoillislestadiolaisuus ja katolinen kirkko ovat tässä suhteessa teologisesti johdonmukaisempia.

Klassisen luonnonoikeusetiikan ongelma on ehkä siinä, että se kuulostaa nykyihmisen korvissa hiukan etäiseltä, jäykältä ja tekniseltä ajattelulta. Mielestäni siitä ei voi eikä tule luopua, mutta olisi tärkeää sanoittaa sitä nykyihmisen kielelle, jotta sen idea olisi helpompi ymmärtää ja sisäistää. Edesmennyt paavi Johannes Paavali II yrittikin tätä muun muassa ruumiinteologiassaan, jota muun muassa nuori katolilainen intellektuelli Emil Anton on pyrkinyt popularisoimaan suomeksi:

Mieheksi ja naiseksi: Artikkeleita

Mieheksi ja naiseksi: 5×5 teesiä

Jos joku haluaa perehtyä asiaan syvemmin, suosittelen lukemaan Helsingin yliopiston dogmatiikan dosentti Juha Ahvion kirjan ”Avioliitto ja perhe – Jumalan paras ihmiselle”. Siinä hän valottaa klassisen kristillisen seksuaali- ja perhe-etiikan luonnonoikeudellista taustaa mielenkiintoisesti ja monipuolisesti. Kirja keskittyy kysymykseen sukupuolineutraalista avioliitosta, mutta antaa välineitä myös ehkäisykysymyksestä käytävään keskusteluun. Paikoin Ahvion kirjoitustyyli on turhan kapulakielistä ja hänen suomalaisittain jyrkkä poliittinen oikeistolaisuutensa näkyy liiaksi. Ansiokas, ajatuksia herättävä ja lukemisen arvoinen kirja joka tapauksessa.

Kirjansa loppupuolella Ahvio kritisoi sitä, että monet konservatiivisetkin protestanttiset yhteisöt ovat epäjohdonmukaisen kritiikittömästi hyväksyneet nykyisen ehkäisykulttuurin:

Kuten Mary Eberstadt katsoo teoksensa How the West Really Lost God sivuilla 139-154, monen länsimaisen kristityn seksuaalietiikka – käsitys oikeasta ja hyvästä – on viimeisten vuosikymmenien aikana arkielämän käytännöissä vaarallisesti mukautunut luonnottomiin, raamatunvastaisiin ja antikristillisiin vallitseviin sekulaareihin normeihin. Keskeisenä esimerkkinä Eberstadt esittää sen, että kristityt ja varsinkin protestantit ja vieläpä monet herätyskristilliset evankelikaalitkin ovat laajalti omaksuneet sekä avioerot että ohjelmallisen ehkäisyn – eli näkemyksen, jonka mukaan ehkäisyn käytön avioliitossa ei mitenkään tarvitse rajautua vain joksikin erityisesti perustelluksi poikkeusmenettelyksi ja että ehkäisyyn tulee suhtautua positiivisena itsestäänselvyytenä – ja siitä seuraavan lisääntymättömyyden arkiseksi elämäntavaksi.

Protestanttisten kirkkojen perinteiset ehkäisynäkemykset alkoivat radikaalisti muuttua sen jälkeen, kun Englannin anglikaanisen kirkon Lambeth-konferenssi vuonna 1930 otti myönteisen kannan ehkäisyyn ja perusteli tätä kantaa sillä, että seksin harjoittaminen voidaan periaatteessa erottaa lisääntymisen ulottuvuudesta ja pelkistää mielihyvän kokemiseen. […]

Näillä 1900-luvun alkupuolen ja puolivälin eettisillä linjauksilla on ollut seurauksensa: Englannin anglikaanisen kirkon silloinen arkkipiispa Robert Runcie perusteli vuonna 1996 myönteistä kantaansa homoseksuaalien papiksi vihkimiseen sillä, että vuoden 1930 Lambeth-konferenssi oli erottanut seksin harjoittamisen lisääntymisen ulottuvuudesta, jolloin ei myöskään homoseksiä voitu siten enää pitää luonnottomana. Samoin on argumentoinut toinen entinen Canterburyn arkkipiispa Rowan Williams, joka vuonna 1989 katsoi, että jos steriili seksi on periaatteellisesti hyväksytty normiksi heteroiden väliseen kanssakäymiseen, on myös homoseksuaalien välistä kanssakäymistä pidettävä täysin tähän rinnasteisena, jolloin homoseksuaalien välisiä avioliittojakaan ei voida torjua. Ehkäisyn normatiiviseen hyväksyttävyyteen sitoutumalla monet kristitytkin ovat siis epäsuorasti edistäneet tämän päivän homoliikkeen tavoitteiden täyttymistä ja perinteisen avioliiton ja perheen rappeutumista.

Avioliitto ja perhe – Jumalan paras ihmiselle, s. 165-166

170 kommenttia artikkeliin ”Ehkäisykielteisyyden perusteita

  1. Ensin ajattelin, etten enää tähän vastaisi, mutta päätimpä sittenkin lyhyesti kommentoida ja terävöittää aiempaa kommenttiani.

    Kun tätä postaustasi aiemmin kommentoin, huomasin kyllä, että olit Joona viitannut nimenomaan klassiseen luonnonoikeusajatteluun. Oman kommenttini seksuaalietiikkaa koskevan kohdan (joka ei siis edusta omia arvojani) sen sijaan rakensin sekä klassisen että modernin luonnnonoikeusajattelun palikoista: ”Luonnonoikeuden mukaan esimerkiksi homoseksuaalisuuden harjoittaminen ei ole väärin/moraalisesti tuomittavaa ellei sitä harjoiteta toisen vahingoksi (esim. pedofilia/hyväksikäyttö). Homous/lesbous on näet ihmisen luonnollinen, synnynäinen ominaisuus/taipumus. Sen syntymisen/esiintymisen perustana on Jumalan luoma biologia ei ihmislähtöinen toiminta (vrt. esim. syöpä, jonka esiintymiseen/syntymiseen vaikuttavat muun ohessa ihmisten elintavat ja valinnat).” Lainauksen virkkeistä ensimmäin liikkuu modenrin, kaksi viimeistä klassisen justifioinnin tasolla, joskin nämä kaksi viimeistä virkettä samalla haastavat klassisen luonnonoikeusajattelun sisällä esitetyt valtavirta-/alkunäkemykset.

    Eräänlainen ”piiloviesti” näissä sanoissani oli se, että sekä klassinen että moderni luonnonoikeusajattelu voivat ohjata harjoittajansa väärille poluille. Luonnonoikeuden kentällä väittely on puhdasta loogista päättelyä ja väittelyä logikaan logiikasta. Tällainen väittely irtautuu helposti raamatun teksteitä. Ongelmaa on vielä omiaan lisäämään se, että luonnonoikeuden pohja on ymmärtääkseni filosofiassa (se ei ole syntynyt raamatun tulkinnan tuloksena, se ei ole tulos Jumalan sanan punaisen langan etsimisestä). Filosofiasta se on omaksuttu teologiaan, koska luonnonoikeuden lähtöpiste, eli se, että ns. alkutila otetaan oikean/puhtaan esikuvaksi, arveltiin teologiaan soveltuvaksi. Sitten onkin vain lähdetty järkeilemään, vaillinaisen tietämyksen varassa (viittaan biologian tuntemukseen), mitä tästä seuraa.

    Itse ajattelen, että Jumalan luomistyö ja raamatun luomiskertomus toki heijastelee Jumalan tahtoa (esim. on luontevaa ajatella, että Jumala tahtoi ihmisten ja eläinten lisääntyvän kun loi lisääntymiskyvyn, varsinkin kun, Jumala on myös erityisilmoituksessaan vahvistanut tämän tahtonsa), mutta valitettavasti se ei tarjoa meille materiaalia kovin pitkälle meneville tulkinnoille eikä johtotähteä erityisilmoituksen tulkintaan.

    Tykkää

  2. Saanko Joona esittää sinulle pyynnön/toivomuksen: Voisitko käsitellä täällä blogissasi avioliittoa yleisemmin eli siten että tarkastelukulma olisi tätä lapsiteemaa laajempi. Luulen että tällaiselle teemalle olisi tilausta. Haluaisin itse kuulla kaikenlaisia ajatuksia siitä, miten avioliittoinstituutio on kehittynyt. Raamattua lukemalla minulle ei esim. ole auennut, miksi nykyään ei hyväksytä moniavioisuutta mutta ennen se oli ok. Miksi se on muuttunut myöhemmin synniksi. Entä miten avioliiton solmiminen on ajansaatossa kehittynyt. Miten mies ja nainen solmivat avioliiton vanhan testamentin aikaan? Ilmeisesti vt:n uskovaisetkin ymmärsivät suhteen/liiton pysyväksi ja solmivat sen Jumalan nimessä mutta solmimiseen ei tarvittu pappia tms, vaan isä vain luovutti morsiamen (?) Entä mihin perustuu kristillinen ajatus, että seksuaalisuuden toteuttaminen on oikein vain avioliitossa? Toki se tuntuu luonnolliselta, että puolisoiden välinen täysipainoinen suhde voi alkaa vasta siitä, että he ”lopullisesti ja virallisesti” lupautuvat toisilleen Jumalan kasvojen edessä eli antavat Jumalan yhdistää heidät. En kuitenkaan koskaan ole kuullut ”virallisia” perusteluja tälle.

    Tykkää

  3. Arvostan suuresti sitä, että Joona on aikaisemmin kirjoituksillaan täällä blogissaan puolustanut melko rohkeasti pedofilian uhreja ja pedofilian uhrien puolustajia raatelevan vl-enemmistön(?) torahampaista, jotka mm pilkkaavat pedofilian uhreja katkeriksi ja muillakin tavoilla syrjivät ja pureskelevat heitä. Lueskellessani Joonan kirjoituksia, en ole aikaisemmin havainnut niissä mitään oppivirheitä, mutta tuossa ehkäisyasiassa Joona on kirjoittanut tässä keskusteluketjussa harhaoppisesti.

    Olen myös Markun kanssa samaa mieltä siitä, että maailman iän määritteleminen varmuudella n. 6000 vuoteen on vääränlaista fundamentalistista harhaoppia. Vääränlaista fundamentalistista harhaoppia on myös pitää varmuudella evoluutioteoriaa kaikilta osin vääränä. Myöskään Viljo Juntusen en ole huomannut tehneen muuta virhettä, kuin tuon yhden ja ainoan kyseisen ehkäisyharhaopin kannattaminen (julkisesti).

    Täällä Hulluinhuonelais-blogin keskustelupalstalla on nyt kaksi väärää harhaoppista ehkäisyoppia. Joona ja Markku ovat harhautuneet samaan väärään oppiin kuin SRK:n puheenjohtaja Viljo Juntunen, jonka harhaopin mukaan joissakin poikkeustapauksissa ehkäisy ei ole syntiä vaan ”sairaanhoitoa”. Hieman karrikoiden: teologisesti tuo Joonan, Markun ja Viljon uusi oppi ei poikkea mitenkään siitä, että kyseisissä poikkeustapauksissa aviopuolisot harjoittaisivat homoseksiä, eläimiin sekaantumista tai itsetyydytystä.

    Todellakin siinä on kysymyksessä UUSI oppi vanhoillislestadiolaiselle kristillisyydelle, juuri kuten Markku ja Kotimaa24:llä äskettäin kirjoittanut anonyymi harhaoppinen vl-puhuja ovat sanoneet. Kehoitankin siis Joona Korteniemeä, Markku Korteniemeä ja Viljo Juntusta kääntymykseen ja parannukseen harhaopistaan. 1. Tim. 5:20 ”Nuhtele niitä, jotka syntiä tekevät, kaikkein kuullen, että muutkin pelkäisivät.”

    Ikiaikainen ELÄVÄN kristillisyyden (jota nykyään kutsutaan ulkonaisen olemuksensa puolesta ”SRK-vanhoillislestadiolaisuudeksi”) opetus tuossa asiassa on kuitenkin se, että poikkeustapauksissa voidaan (ja on joskus jopa molemminpuolinen velvollisuus) käyttää selibaattia myös yksipuolisella päätöksellä, jos on esimerkiksi kysymys vanhempien – erityisesti vaimon – uupumuksesta, mielenterveysongelmista, muusta sairaudesta tai uuden raskauden muodostamasta vakavasta terveysuhasta. Se on silloin sitä paastoamista esim sairauden vuoksi. Ehkäisy on kuitenkin Raamatun perusteella yksiselitteisesti syntiä myös poikkeustapauksissa (1. Moos. 38:9-10). Yksikin Raamatun paikka pitää jo riittää ja sille on oltava kuuliainen sydämen kiitollisella halukkuudella.

    Esimerkiksi kondomi ei sitäpaitsi edes ole riittävän varma estämään hedelmöitystä. Aina voi sattua että kumi puhkeaa, jolloin oltaisiin taas vaarantamassa sitä terveyttä jne. Terve ja Raamatun hyväksymä seksuaalisuus avioliitossa ei ole hallitsematonta himokkuutta vaan hillittyä ja hallittua halukkuutta.

    Tykkää

  4. Toinen 'harhaoppi' joka tällä keskustelupalstalla esiintyy, on Ana Leinosen käsitys, jonka mukaan selibaatti olisi ehkäisyä. Ehkäisyn määritelmään kuitenkin kuuluu mm, että se on menetelmä, jota käytetään seksuaalisessa kanssakäymisessä. Sinulle Ana Leinonen nostan kuitenkin hattua siitä, että olet täällä vastustanut määrätietoisesti tuota Markun, Joonan ja SRK:n (pj Juntusen) levittämää varsinaista harhaoppia.

    1970-luvulla väärässä ns uusheräyksen hengessä opetettiin mm Päivämies-lehdessä sellaista harhaoppia, että selibaattikin olisi syntiä myös niissä poikkeustapauksissa, jolloin miehellä tai vaimolla olisi masennusta, uupumusta, sairautta, mielenterveysongelmia, tai uusi raskaus olisi vakava terveydellinen uhka. Tuo 70-luvun kauhea väärähenki ilmaisi asian niin, että uskovaisen naisen kuolema synnytykseen ei haittaa, koska hän pääsee taivaaseen kuollessaan (vaikka onkin totta). Myös kuiva kososlainen henki taisi joskus kannattaa tuollaista opetusta.

    Yksipuolisella päätöksellä pidettävä selibaattikin voi olla avioliitossa kuitenkin silloin syntiä, jos ei ole mitään sairautta, masennusta, terveydellistä uhkaa tai uupumisen uhkaa syynä selibaatille. Normaalitilanteessa näet aviopuolison on täytettävä ”aviolliset velvollisuutensa” halukasta puolisoaan kohtaan. Kuitenkin väkisinmakaaminen on tietenkin aina syntiä ja rikos myös avioliiton sisällä. Lisäksi Luther on muistaakseni opettanut, että myös yhteisymmärryksessä pidetty VÄKINÄINEN selibaatti olisi syntiä avioliitossa, mikäli ainoa syy ja motiivi sille on lasten saannin vältteleminen.

    Toisaalta on vielä suurempi synti se, että siittää ja synnyttää lapsia, vaikka sydämessä ei ole aitoa kiitollisuutta ottaa vastaan näitä Jumalan lahjoja, tai jos ei sitten kuitenkaan pyri tosissaan ja ahkeruudella pitämään huolta lapsistaan ja rakastamaan heitä sydämestään. Silloinkaan syntiä ei kuitenkaan ole varsinaisesti se lasten siittäminen ja synnyttäminen, vaan se kiittämätön, ynseä tai välinpitämätön sydämen asenne. Jos sydämen asenne on tuollainen ynseä tai välinpitämätön (tulevia) lapsiaan kohtaan, niin on kuitenkin parempi pysyä selibaatissa. Tuollainen väärä sydämen asenne on kuitenkin syntiä myös selibaatissa oltaessa.

    Tietenkään selibaatti ei ole myöskään silloin syntiä, jos selibaatti EI OLE VÄKINÄINEN eikä väärin motivoitunut. Sillä eihän seksuaalisuutta olla tarkoitettu pakkopullaksi sellaisiin aikoihin, jolloin se ei kertakaikkiaan kiinnosta avioliiton kumpaakaan osapuolta.

    Tykkää

  5. Nykyään meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen 'lampaita' ollaan uhkaamassa erityisesti neljältä petolaumojen taholta. Ensimmäinen ja vaarallisin niistä on tiettyjen vl-ihmisryhmien ja erityisesti pedofilian uhrien monipuolinen vääryydellinen kohteleminen (mm väärä rippisalaisuus-oppi, jolla salataan rikokset viranomaisilta). Toinen niistä on liberaalien harhaoppien (erityisesti ehkäisy poikkeustapauksissa -oppi) pikkuhiljaa hivuttaminen Kristuksen lammashuoneen sisälle 'ikkunoiden kautta'. Kolmas niistä on kristillisyytemme viestinnän, erityisesti Päivämies-lehden liiallinen sensuuri ja pinnallinen ote ”journalismiin”, sekä mm median (”maailman”) ja esimerkiksi Johanna Hurtigin uskovaisiin kohdistaman ”vainoamisen” päivitteleminen. Päivittelemisen sijasta tulisi vihdoin pyrkiä ottamaan opiksi asiallisista kritiikeistä ja neuvoista.

    Neljäs petolauma niistä on lakihenkisyyden ja omavanhurskauden oikean puoleinen reuna, joka opettaa mm että naisen on tultava raskaaksi terveytensä uhalla, kieltämällä selibaatti poikkeustapauksissa. Väärä lakihenki voi myös kieltää asumuseron aviopuolisostaan insesti- tai väkivaltatapauksissa. Väärä lakihenki voi myös kieltää avioeron sellaisissa poikkeustapauksissa, joissa perheväkivalta jatkuu asumuserosta huolimatta, koska lähestymiskieltoa ei saada kunnolla voimaan ilman virallista avioeroa.

    Niin on siis todellakin pyhien leiri ja rakas kaupunkimme Jerusalem piiritetty kaikilta tahoilta sielunvihollisen toimesta tänä lopunaikana, Sodoman ja Egyptin yön uhatessa. Pitää kuitenkin aina muistaa, että meillä ei saa olla sota ketään ihmisiä vastaan, vaan vääriä henkiä vastaan. Niin sotikaamme siis lujasti, ettei ulkonainen Jerusalem (vanhoillislestadiolaisuus) joutuisi pakanoiden tallattavaksi ja hengellisesti niinkuin Sodomaksi ja Egyptiksi. Muistakaamme siis panna synti pois aina kun se tarttuu ja tekee hitaaksi, sillä siinä omakohtaisessa kilvoituksessa on se tärkein taistelun paikka. Lisäksi taistelkaamme senttiäkään periksi antamatta myös koko Herramme Jeesuksen lammaslauman puolesta mm harhaoppeja vastaan.

    Ap. t. 20:30 ”Ja itse teistänne nousevat miehet, jotka vääryyttä puhuvat, vetääksensä pois opetuslapsia peräänsä.”

    Kristuksen lampaita on kaitsettava sillä kaidalla taivaan tiellä, josta ei ole varaa poiketa askeltakaan oikealle eikä vasemmalle pois terveellisestä Kristuksen opista ja Jumalan valtakunnan evankeliumista. Ihminen saa siinä evankelimissa kaikki syntinsä anteeksi, kun hän katuu, vaikka hän olisi tehnyt mitä tahansa. Pahoista teoistaan on kuitenkin kannettava vastuu täällä ajassa niitä ihmisiä kohtaan, joita vastaan on rikkonut, ja tarvittaessa myös esivallan edessä.

    Tykkää

  6. Poistitte minun kirjoitukseni, joka oli Raamatun vastainen toimenpide, sillä Raamattu kehoittaa nuhtelemaan julkisesta synnistä julkisesti. (1. Tim. 5:20)

    Kirjoitan siksi nyt itsesensuuria käyttäen, ettei tätäkin poistettaisi. Teillä on täällä aika kova sensuuri ja minkähän vuoksi? Eikö täällä hyväksytä eriäviä mielipiteitä?

    Ilmoitan että en hyväksy Joonan ja Markun ehkäisyoppia, jonka mukaan joissakin poikkeustapauksissa ehkäisy ei olisi syntiä, vaan pidän sitä yksiselitteisenä harhaoppina, joka on elävälle kristillisyydelle uusi ja outo oppi. Kuten Markku ja Kotimaa24:lle äskettäin kirjoittanut omaoppinen anonyymi vl-puhuja ovat jo itse todenneet, kysymyksessä on heidänkin mielestään uusi oppi vl-kristillisyydelle.

    'Nostan hattua' Ana Leinoselle, koska hän on vastustanut täällä tuota SRK:nkin (ainakin pj:n toimesta) nykyään kannattamaa harhaoppia määrätietoisesti. Olen siinä samoilla linjoilla kuin Leinonen, että poikkeustapauksissa kuten masennuksessa, uupumuksessa, sairastettaessa tai tulevan uuden raskauden potentiaalisesti vaarantaessa terveyden, on ehkäisy silloinkin syntiä, mutta selibaattia voidaan silloin käyttää hyvällä omallatunnolla. Selibaattihan ei ole ehkäisyä, sillä sitä ei käytetä seksuaalisessa kanssakäymisessä.

    Muulloinkin selibaattia voidaan käyttää avioliitossa, jos se ei ole väkinäistä (eli kun motiivina ei ole perhesuunnittelu), eli kun ei ole kummallakaan osapuolella halukkuutta seksiin, sillä seksuaalisuutta ei olla tarkoitettu pakkopullaksi avioliittoon.

    Kehoitan siis väärään ja kadottavaan ehkäisyharhaoppiin syyllistyneitä kääntymykseen ja parannukseen.(1. Tim. 5:20)

    Olen huomannut että vl-foorumilla ollaan minun ja Anan kanssa samoilla linjoilla. Myös elävän kristillisyyden ikiaikainen oppi asiassa on sama kuin minulla ja Analla. Senhän ovat jo sen uuden harhaopin kannattajatkin itse todenneet.

    Muita virheitä tai harhaoppeja en ole vielä huomannut Joonan kirjoituksissa, vaan voin jopa kehua Joonan kirjoituksia muilta osin sangen hyödyllisiksi Kristuksen lampaille. Mutta vähä hapatus hapattaa koko taikinan ja pieni kärpänen pilaa suuren määrän Pyhän Hengen voidetta. (Gal. 5:9; )

    Saarn. 10:1
    Kuollut kärpänenkin saa voiteentekijän öljyn pilaantumaan, ja vähäinen tyhmyys voi vaikuttaa enemmän kuin viisaus ja kunnia.

    Tykkää

  7. Missä on avoimuus täällä Hulluinhuonelais-palstalla? Minulta on poistettu tästä kohtaa jo useita viestejä. Välillä ne viestit palautettiinkin, mutta sitten taas pian poistettiin.

    Käytän siis nyt entistäkin suurempaa itsesensuuria.

    Elikkä en hyväksy tuota teidän joidenkin kannattamaa harhaoppia, jonka mukaan ehkäisy ei olisi syntiä joissakin poikkeustapauksissa. Kuten itsekin olette jo todenneet, kysymyksessä on UUSI OPPI vanhoillislestadiolaiselle kristillisyydelle. Se onkin tosiaan ihan outo oppi elävälle kristillisyydelle.

    Kyseisenlaisissa poikkeustapauksissa on käytettävä selibaattia, juuri kuten Anakin kirjoitti. Olen siis Ana Leinosen kanssa samaa mieltä asiassa.

    Kehoitan parannukseen väärään oppiin eksyneitä.
    1. Tim. 5:20
    ”Nuhtele niitä, jotka syntiä tekevät, kaikkein kuullen, että muutkin pelkäisivät.”

    Saarn. 10:1
    ”Kuollut kärpänenkin saa voiteentekijän öljyn pilaantumaan, ja vähäinen tyhmyys voi vaikuttaa enemmän kuin viisaus ja kunnia.”

    Teidän kannattaisi lukea vl-foorumia otsakkeista ”yleinen” ja ”uuden pj aika”. Siellä on erittäin hyvin argumentoitu, että ehkäisyä ei olla koskaan hyväksytty elävässä kristillisyydessä edes poikkeustapauksissa.

    Tykkää

  8. Päivitysilmoitus: Hulluinhuonelainen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s