Mistä huomenna äänestetään?

Joona Korteniemi

Huomenna 28.11.14 eduskunta ei äänestä ”tasa-arvoisesta avioliitosta”. Ei, vaikka esimerkiksi Kotimaa24:n ja Helsingin Sanomien toimitus käyttävätkin tätä käsitettä röyhkeästi muka neutraalina ja itsestään selvänä terminä uutisteksteissään. Jokaisella täysi-ikäisellä suomalaisella miehellä on jo nyt tasavertainen oikeus avioitua naisen kanssa ja jokaisella täysi-ikäisellä suomalaisella naisella miehen kanssa. Avioliitto käsitteenä tarkoittaa sitä.

Kuten dosentti Juha Ahvio tuo ansiokkaasti esille lakivaliokunnalle antamassaan lausunnossa, homoparien ottaminen avioliitto-käsitteen alle ei tee siitä yhtään tasa-arvoisempaa, päinvastoin (kpl. 5). Se johtaa vain kysymykseen, eikö myös monisuhteiset, ryhmäavioliitot, ei-seksuaaliset suhteet ja muut erilaiset suhdemuodot tulisi tasa-arvon nimissä ottaa avioliitto-käsitteen suojiin. Ja tästähän Vihreiden nuorisojärjestö ViNO on jo viritellytkin keskustelua.

Eduskunta ei äänestä huomenna myöskään siitä, kuuluuko homoille ja lesboille ihmisarvo eikä siitä, ovatko he rakastamisen arvoisia. Jyrkimmänkään konservatiivin en ole koskaan kuullut sitä kiistävän. Myös minulle ei ole pieninkään ongelma kutsua homo tai lesbo kylään, ystävystyä hänen kanssaan, käydä hänen kanssaan kahvilla, taputtaa selkään tai vaikka halata. Jokainen ihminen on tarkoitettu rakkauden ja huolenpidon kohteeksi, oli hän hindu, skientologi, kommunisti, arvoliberaali tai homo. Sen toteutuminen ei kuitenkaan edellytä avioliitto-käsitteen muuttamista. Se on asia erikseen.

Huomenna ei itse asiassa äänestetä edes homosuhteiden yhteiskunnallisesta tunnustamisesta. Siitä eduskunta päätti jo vuonna 2001 hyväksyessään lain rekisteröidystä parisuhteesta. Tällä hetkellä sen oikeudet ovat adoptiota ja yhteistä sukunimeä (senkin rekisteröity parisuhde saa, jos erikseen anoo) lukuun ottamatta jo lähes identtiset avioliiton kanssa.

Mistä eduskunta siis päättää huomenna? Huomenna äänestetään siitä, mikä merkitys sukupuolierolla, mieheydellä ja naiseudella, on suomalaisessa yhteiskunnassa.Onko se luonnollinen, positiivinen, ihmiseen syvälle sisäänrakennettu asia, jonka varaan myös yhteiskunta pohjimmiltaan rakentuu, kun miehen ja naisen olemuksellinen erilaisuus yhdistyy toisiaan täydentävästi avioliitossa, muodostaen perheen ja synnyttäen sekä kasvattaen uutta ihmiselämää, uusia kansalaisia? Vai katsotaanko se yhteiskunnan kannalta yhdentekeväksi asiaksi tai peräti ”alistavaksi valtarakenteeksi”, kulttuuriseksi ja sosiaaliseksi konstruktioksi, joka on purettavissa ja joka myös tulee purkaa?

Jos eduskunta äänestää sukupuolineutraalin avioliiton puolesta, suomalainen yhteiskunta valitsee jälkimmäisen suhtautumistavan. Kyseessä on laaja, periaatteellinen ja kauaskantoinen yhteiskuntafilosofinen ratkaisu. Siksi on selvää, että sen jälkeen sukupuolineutraalius-ideologia leviää ja sitä tullaan voimallisesti levittämään kaikkialle yhteiskuntaan. Sanokaa minun sanoneen. Silloin mekin saamme todennäköisesti nähdä samoja juttuja, joita esimerkiksi Massachusettsin osavaltio on jo nähnyt. Pahoin pelkään, miten se tulee vaikuttamaan sanan- ja uskonnonvapauteen. Muualla tähän mennessä nähty (vaikkapa tämä ja tämä) ei lupaa hyvää.

Jos eduskunta hyväksyy sukupuolineutraalin avioliiton, Suomi ottaa melkoisen askeleen kohti sitä radikaalia kulttuurimarxilaista ”ihanneyhteiskuntaa”, josta esimerkiksi nuo alla olevat feminismin ja homoliikkeen suuret nimet ovat unelmoineet jo vuosikymmeniä sitten.

Nyt, kun vielä voimme, meidän jokaisen lienee syytä miettiä hyvin tarkasti ja rehellisesti, vakaumuksesta riippumatta, haluammeko todella sitä. Onko tässä sukupuolineutraalissa unelmassa todella kyse ”tasa-arvosta, edistyksestä ja suvaitsevaisuudesta”, joiden nimissä sitä meille markkinoidaan? Vai onko siinä kyse ihmisolemukselle pohjimmiltaan vieraasta ja sille väkivaltaa tekevästä totalitaristisesta utopiasta, jossa on aiempien marxilaisten kokeilujen tavoin ainekset dystopiaan, painajaiseen ja katastrofiin? Minusta vaikuttaa vahvasti siltä, että jälkimmäinen arvio on oikea, ikävä kyllä.

Gayle Rubin (s. 1949): The Traffic in Women (1975)

Mutta emme ole alistettuja ainoastaan naisina, olemme alistettuja sen kautta, että meidän täytyy olla naisia, tai miehiä kuten asia voi olla. Minä tunnen henkilökohtaisesti, että feministisen liikkeen pitää unelmoida jopa enemmästä kuin naisten alistamisen eliminoinnista. Sen pitää unelmoida pakollisten seksuaalisuuksien ja sukupuoliroolien eliminoinnista. Unelma, jota minä pidän vastustamattomimpana, on unelma androgyynistä tai sukupuolettomasta (ei kuitenkaan seksittömästä) yhteiskunnasta, jossa kunkin sukupuolinen anatomia on merkityksetön sen suhteen, kuka tämä on, mitä tämä tekee, ja kenen kanssa rakastelee.

Monique Wittig (1935-2003): The Straight Mind (1980)

Toisin sanoen tämä tarkoittaa, ettei meille voi enää olla naisia ja miehiä, ja että luokkina ja ajattelun tai kielen kategorioina niiden täytyy kadota, poliittisesti, taloudellisesti, ideologisesti. Jos me, lesboina ja homoina, jatkamme itsestämme puhumista ja itsemme käsittämistä naisina ja miehinä, me olemme auttamassa heteroseksuaalisuuden säilyttämistä. […]

Olisi virheellistä sanoa, että lesbot asuvat, rakastelevat, elävät naisten kanssa, koska ’naisella’ on merkitys ainoastaan heteroseksuaalisessa ajatusjärjestelmässä ja heteroseksuaalisissa talousjärjestelmissä. Lesbot eivät ole naisia. […]

Sillä se, mikä tekee naisen, on tietty sosiaalinen suhde mieheen, suhde, jota olemme edellä kutsuneet orjuudeksi, suhde joka sisältää henkilökohtaisen ja fyysisen velvoitteen samoin kuin taloudellisen velvoitteen, suhde, jota lesbot pakenevat kieltäytymällä tulemasta heteroseksuaalisiksi tai pysymästä sellaisina.

Judith Buttler (s. 1956): Hankala sukupuoli (1990, suomennettu 2006)

Jos biologinen ja sosiaalinen sukupuoli ovat ratkaisevalla tavalla erillisiä, niin ihminen ei tietyn biologisen sukupuolen perusteella tule tietyksi sosiaaliseksi sukupuoleksi. Toisin sanoen naispuolisen kehon kulttuurisen konstruktion ei tarvitse olla ’nainen’, ja miespuolisia kehoja ei tarvitse tulkita ’mieheksi’. Tämä biologisen ja sosiaalisen sukupuolen (sex/gender) erottelun mullistava muotoilu antaa ymmärtää, että biologisesti sukupuolitetut kehot voivat tuottaa monia erilaisia sosiaalisia sukupuolia. Lisäksi sukupuolen sinänsä ei tarvitse rajoittua tavanomaisiin kahteen sukupuoleen. Jos biologinen sukupuoli ei rajoita sosiaalista sukupuolta, ehkäpä on olemassa sellaisia sukupuolia, sellaisia erilaisia tapoja tulkita kulttuurisesti anatomisesti sukupuolista ruumista, jotka eivät rajoitu anatomian näennäiseen kaksijakoisuuteen.” […] ”Sukupuoli on toimintaa.

Suosittelen kaikille luettavaksi TT dosentti Juha Ahvion kirjoja ”Miten tähän on tultu – Seksuaalivallankumouksen kulttuurimarxilaiset juuret” sekä ”Avioliitto ja perhe – Jumalan paras ihmiselle”.

Katso myös:

Cafe Raamattu: Uusi tasa-arvoajattelu puntarissa

Juha Ahvio: Sukupuolineutraali avioliitto – Miksi ei? 

11 kommenttia artikkeliin ”Mistä huomenna äänestetään?

  1. Seitsemän kansanedustajanääntä lisää ja äänestystulos olisi ollut lakivaliokunnan esityksen mukainen eli eduskunta olisi päättänyt olla ottamatta lakiesitystä sukupuolineutraalista avioliitosta eduskunnan käsittelyyn. Ja se seitsemän olisi löytynyt esim. ilman arkkipiispan, kirkon tunnustuksen ja kannan vastaista, vetoomusta tai jos kirkkomme konservatiiviset voimat olisivat päättäväisesti, itseensä ja asiaansa luottaen argumentoineet ajoissa kansalaisaloitetta vastaan.

    Asia ei ole vielä tällä lopullisesti selvä. Nyt päätettiin vasta ottaa aloite eduskunnan käsittelyyn – ja se toinen ratkaiseva äänestys tulee vasta suuren valiokunnan käsittelyn jälkeen. Lakiesityksen toimeenpano jokatapauksessa muun asiaan liittyvän lainsäädännön muuttamisineen jää seuraavalle hallitukselle. Eli ensi eduskuntavaaleissa keväällä 2015 voidaan vielä vaikuttaa äänestämällä valtaan hallitus, joka ei anna eduskunnalle ainakaan näitä muutosesityksiä.

    Kannattaa katsoa esim. Massachusettsin tilanteesta
    https://www.youtube.com/watch?v=bSXFb6ULsCg mille mallille opetussuunnitelmat, kasvatusilmapiiri ja uskonnollisten yhteisöjen uskonnonvapaus tullenee Suomessakin lähivuosikymmeninä kääntymään lain mahdollisen voimaantulon myötä. Voi lapsiamme ja nuoria.

    Vetoan edelleen Päivämiehen ryhdistäytymiseen kuten Roosa aiemmassa erinomaisessa blogissaan ”Ole rohkeampi Päivämies”. – Päivämies-lehti ei ottanut riittävästi kantaa tähän keskusteluun, oliko myöskään nuorten Kapsakissa asiasta? Toivoisin lehdeltä nopeampaa reagointia, asiantuntemusta ja valmiutta riittävän selkeään ja ymmärrettävään kritiikkiin (kuten äsken aborttiasiassa), ettei tilanne todella olisi kuin jo siteeraamassani laulussa:

    “Valta kunnassa kaikki hyvin!” vanha vartija huutaa silmin hämärtyvin näkemättä, mistä hyökkää vihollinen armoton. Minne joutuu se valtakunta, jonka paimenetkin nukkuu syvää unta näkemättäm, huomaamatta, mikä hetki yöstä on!”

    Ilmeisesti ”väärää puoluetta” edustavan kirkollisasiainministerin (sisäministerin) kannanottoihin ei juuri tukea lehdessämme vaalikaudella ilmaistu. – Puolue- ja kirkkopoliittiset laskelmat ja kotiinpäinvetämiset olisikin viimeinkin tyystin jätettävä ja ryhdyttävä yhteisrintamaan niiden muiden konservatiivisten voimien kanssa, joille kirkkomme tulevaisuus on rakas ja tärkeä! Arkkipiispamme, jonka valintaan ratkaisevasti herätysliikkeemme edustajat aikanaan vaikuttivat, on tänään jo ilmaissut tavoitteensa myös kirkon avioliittokäsityksen ”päivittämisestä” eli muuttamisesta. Viime seurakuntavaalien tulos antaa kuitenkin hyvät mahdollisuudet tämän estämiseen, jos vain konservatiivit ovat yksituumaisia!

    Tykkää

  2. Kotimaa24 -verkkosivulla uutisen ”Arkkipiispa: Aloitteen tekijät ovat tehneet merkittävän työn” keskusteluun on lähetetty seuraava Heikki Ylösen erinomaisen perusteltu ja vakava puheenvuoro:

    “”AVOIN KIRJE 28.11.2014

    Arkkipiispa Kari Mäkiselle ja kirkon jäsenille

    Murheellisella mielellä ja särkyneellä sydämellä joudun palaamaan vielä tähän asiaan.

    KL 1§. Suomen eduskunta on hyväksynyt kirkkolain, jonka mukaan Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa ja luterilaisissa tunnustuskirjoissa.

    Arkkipiispa Kari Mäkinen. Olette antanut aikoinaan papin virkaan vihittäessä lupauksen sitoutua kirkon oppiin KJ luvun 6§:n mukaan ”…tahdon pysyä Jumalan pyhässä sanassa ja siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa. En julkisesti julista tai levitä enkä salaisesti edistä tai suosi sitä vastaan sotivia oppeja…ja edelleen vihittäessä teidät piispanvirkaan, olette antanut lupauksen KJ 18 luvun 3§:n mukaisesti”…tahdon pysyä Jumalan pyhässä, puhtaassa sanassa ja siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa…tahdon asettaa itselleni ohjeeksi Pyhän Raamatun opetukset oikean seurakunnan kaitsijan virasta ja velvollisuuksista…noudattaa kaikessa kirkon lakia ja järjestystä ja vakavasti kehottaa ja velvoittaa hiippakunnan pappeja samoin tekemään.”

    Suomen ev.lut. kirkon tunnustuksen mukaan miehen ja naisen välinen avioliitto on ainoa luomisjärjestyksen mukainen parisuhde. Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.

    Kirkon jäsenillä on oikeus tarvittaessa puuttua esimerkiksi arkkipiispankin mahdolliseen, Raamattuun perustuvan kristillisen uskon, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa ja luterilaisissa tunnustuskirjoissa, vastaiseen julkiseen tai salaiseen toimintaan.

    Epilogi

    Ensimmäiset kahdeksan kuukautta virassa oltuanne teitte suomalaisen kirkkohistorian ennätyksen, kadotitte kirkosta yli 83000 jäsentä. Sama suunta jatkuu edelleenkin, tosin määrä vaihtelee. Syytitte erobuumista kansanedustaja Päivi Räsästä vaikka Räsäsen kaikki lausumat ko. homoillassa olivat pilkun tarkasti kirkon virallisen opin ja tunnustuksen mukaisia. esimerkkinne on innostanut myös monet muut ivaamaan Räsäsen lisäksi kaikkia uskovia kristittyjä.

    Tosiasiassa Eroakirkosta.fi saaman palautteen mukaan vain yksi kolmasosa erosi kirkosta homoilloissa käydyn keskustelun takia, siis joko homojen puolesta tai vastaan siitä ei ole tietoa. Palaute kertoo myös, että kaksikolmasosaa eronneista eivät edes olleet tyytymättömiä Päivi Räsäsen toimintaan, vaan olivat pettyneitä kirkon liberaaliin toimintaan. He eivät kokeneet saavansa kirkollisverolle vastinetta, eivät usko kirkon löperöön viestiin eikä kirkko merkitse heille mitään henkilökohtaisesti, joka on verrattavissa ensimmäiseen palautteeseen etteivät saa kirkollisverolle vastinetta.

    Kun Jeesus tuli maailmaan, hänen viestinsä oli kaikille “mene, mutta älä enää syntiä tee.” Mutta te olette erimieltä Jeesuksen kanssa ja ilmoitatte että Jumalan luomistyön vastainen sukupuolinen käyttäytyminen ei ole syntiä! Ja teillä on vieläpä hirmuinen halu siunata tätä syntiä! Olette jatkanut siitä mistä aloititte ja viimeiset lausuntonne tämänpäiväisen eduskunnan äänestyksen jälkeen osoittaa teidän toivottoman tilanteenne siinä tehtävässä jossa nyt valitettavasti olette.
    (jatk.)

    Tykkää

  3. (jatk.)
    Alusta alkaen taholtanne olisi tarvittu vain oikeamielistä johtajuutta oikaisemaan median tarkoitushakuinen vääristely. Ette käyttänyt tilaisuuttanne, vaan annoitte kasvot laajemmalle hurmahenkiselle radikalismille, joka myöhemmin sai yötä päivää kestävän ja joka tuutista silmille tulevan homorummutuksen myötä kulttuuriimperialistiset kolonialismin kasvot.

    Varsin epämiellytäväksi ansioksenne on myöskin arvioitava seurakunnallisen median monet ajattelun, sanan- ja uskonvapauden loukkaukset uskovia kristittyjä kohtaan, joista olitte tietoinen, mutta ette ole kyseiseen ongelmaan puuttunut.

    Itse kirkon tehtävästä syrjäytyneenä, te olette halveksinut ja työntänyt marginaaliin niitä, jotka elävät tai yrittävät elää kirkon virallisen opin mukaisesti, ja olla kristillisen elämän mallina Jeesuksen opetuksen mukaisesti toisille. Ilmiötä voi jo perustellusti kutsua kristittyjen kiusaamiseksi, ellei peräti vainoksi. Todisteet ovat jokaisen käden ulottuvilla.

    Mielestänne ”uskontunnustukseen voi liittyä ilman uskoa Jeesuksen neitseestä syntymään.” En minä yksin, kaikki kristityt yhdessä ylösnousseen Kristuksen kanssa tuotamme teille pettymyksen. Elävä ja kirkastettu Kristus, jonka koko kristikunta tuntee, syntyi neitseestä. Yksi teiltä puuttuu, ja samalla kaikki, nimittäin Kristuksen sisäinen tunteminen.Tehkää siis parannus ja uskokaa Evankeliumi. Kun Anni, ensimmäinen pilkkanne kohteeksi joutunut nuori pystyi tekemään Jeesuksen suosiollisella avulla parannuksen, niin miksei arkkipiispakin.

    Raamatun mukaan homoseksuaalisen taipumuksen toteuttaminen on Jumalan tahdon vastainen synti. Tässäkin asiassa Jumalan on, on teille ei ole, ja Jumalan ei, on teille kyllä (Room. 1: 16-32)! Te jopa esimerkillänne kehotatte seurakuntia kapinaan Raamattua, Jumalaa ja kirkon tunnustusta vastaan!

    Olette itse tietoisesti rikkonut lupauksenne, ja jatkatte edelleen samalla tiellä, ettekä ole edes kehottanut ja velvoittanut toisia saman lupauksen rikkoneita piispoja ja pappeja pysymään kirkon opissa.

    Koska olette salaisesti ja julkisesti ryhtynyt vehkeilemään kirkkoa ja sen oppia vastaan, ettekä vieläkään ole sopeutunut kirkon, työnantajanne laillisesti hyväksyttyyn oppiin ja järjestykseen, on mielestäni kohtuullista että luovutte arkkipiispan virastanne. Ratkaisu olisi suoraselkäinen, suorastaan kunnioitettava teko.

    Säilyköön kirkossamme omantunnon ja sananvapaus todistaa uskosta Kristukseen ja luottaa Raamatun Sanan arvovaltaan.

    Heikki Ylönen Evankelis-luterilaisen kirkon jäsen AVOIN KIRJE 28.11.2014 saa lähettää edelleen”

    Tykkää

  4. Minä mietin, että mikä tätä maailmaa vaivaa.

    Mikä tätä maailmaa vaivaa.

    Minun nähdäkseni, on olemassa tiettyjä hyvin selkeitä perusasioita elämässä- asioita, jotka eivät edes ole mitään mielipideasioita, vaan selkeitä tosiasioita. Asioita, jotka tuntuvat niin selviltä, että- tuntuu niin kummalliselta, ja jotenkin uskomattomalta, että toiset ajattelevat sitten niin täysin eri tavalla.

    Miten he perustelevat näkemyksensä? Miten ihmiset voivat, saman lajin edustajat, ajatella niin eri tavalla. Kissa kuin kissa tietää, että hiiri tulee ottaa kiinni. Jokainen koira ymmärtää luun päälle. Hevonen syö heinää, sian kymmenet porsaat osaavat joka ikinen nisille heti synnyttyään.

    Miten ihmisillä voi olla niin erilaisia tapoja ajatella keskenään?

    Kun oli jääkiekon mm, ja Suomi voitti, oli minun hyvin helppo, vaikka en millään muotoa harrasta urheilua, innostua lähes fanaattiseen intoon Suomen ja Mikael Granlundin puolesta- minusta se oli hieno juttu, ja loppupeleistä katsoin joka ikisen pelin mitä Suomen joukkue pelasi. Ja vähältä piti etten ollut minäkin Havis Amandalla roikkumassa katulampuissa kun Suomen joukkue palasi takaisin Suomeen.

    Minusta yhteishenki on ihanaa, ja lämpenen jopa sellaisille yhteisille tempauksille, joihin en itse lähtisi mukaan.

    Mutta- minä en ymmärrä tätä avioliittolakiasiaa. Minä en ymmärrä, miten sellainen laki voi päästä läpi, minä en ymmärrä, miten kirkko on niin lepsu, miten se ei sano mitään, miten tällainen on edes mahdollista.

    Mitä Suomen kirkolle on tapahtunut? Mitä se tekee! Mistä nuo kaikki hevimessut ja muut käsittämättömät tempaukset tulevat. Mistä ne tulevat?

    Kun minä ajattelen kirkkoa, tuntuu minusta melkein siltä, että jopa Suomen eduskunta ja hallituskin on hengellisempää ja perinteisempää joukkoa kuin kirkon ihmiset. Ne, jotka kirkon puolesta ovat äänessä, ovat niin hanakoita omaksumaan mitä tahansa, että ne samalla menettävät jotakin niin tärkeää, että tarvittaisiin todellinen, rankka ryhtiliike että se saataisiin palautettua. Että suola saataisiin palautettua.

    Vaikka nainen olen itsekin, en ymmärrä naispappeutta. En ymmärrä aborttia, minusta se on tappamista, se pitäisi joka ikisen yhtään ymmärtävän ihmisen käsittää. En ymmärrä sitä, että mies ja mies tai nainen ja nainen menevät naimisiin, perustavat perheen- minulla ei ole ei kerrassaan mitään niitä vastaan ihmisenä, mutta saman sukupuolen edustajat eivät voi olla toistensa vastakappaleita, niinkuin aviopari luonnostaan on. Se symmetria, mikä miehen ja naisen välillä on, ei toteudu saman sukupuolen edustajissa- se symmetria, harmonia, näkyy kaikessa, ja aviopari on pari, joka täydentää toisiaan sekä henkisesti että fyysisesti.

    Ei nähdä suuria linjoja, vaan pysytään yksityiskohdissa. Puhutaan ihmisoikeuksista, mennään massan mukana. Ollaan ”ajan hermolla”, ollaan muodikkaan avoimia erilaisuudelle ja ajetaan alas asioita, jotka ovat ihmisolentoon sisäänrakennettuja. Ikään kuin ne sieltä minnekään katoaisivat.

    Tykkää

  5. Asiat eivät tietenkään ole niin yksiulotteisia, mutta nämä ovat minusta kuitenkin sellaisia perusasioita, että en ymmärrä, kenellä on tullut edes mieleen alkaa niitä kyseenalaistamaan. Ihan sama, kun jos joku alkaisi väittää, että musta on valkoinen. ”Musta on valkoinen!” Uskoisitko sinä siihen? Mutta sitten, kun siihen ympärille kerätään riittävästi statusta, muoti-ilmiötä ja asenneilmapiiriä, niin alkaa yksi jos toinenkin sanoa, että tottahan toki me tiedämme, että musta on valkoinen- vaikkei musta valkoiselta näytäkään, niin voisiko joku kieltää siltä oikeuden sanoa itseään valkoiseksi, jos se sitä haluaa.

    Ehkä kysymys on perimmiltään järjestyksestä- siitä, onko elämässä mitään järjestystä, vai onko kaikki vain mielivaltaista, miten vain satutaan päättämään. Että kaikki on tavallaan ihmisen muokattavissa- niinkin perimmäiset asiat, kuin ihmisen syntymä, sukupuoli, Jumala, elämän päättyminen- kaikki vain ihmisen oman mieltymyksen mukaan.

    Minä en halua maalailla lopun ajoilla, ja mielelläni en paljoa edes sitä asiaa ajattele, koska se ei ole ilahduttava aihe millään tavalla, mutta siinä vaiheessa, kun tällaista alkaa tapahtua, alkaa miettiä, miten lähellä lopun aikoja ollaan. Kun ihminen saa ja ottaa omiin käsiinsä elämän ja kuoleman, ihmisen rakenteen ja sielun- se on pelottavaa, se on ehdottomasti väärin. Se on ehdottomasti väärin.

    Tykkää

  6. Samoilla linjoilla Herttaneidin ja Markun kanssa.
    Kieltämättä muuten hyvä biisi Pekka Simojoelta, kuuntelin youtubesta, osui ja upposi :-).
    Suomen luterilaisen kirkon tulevaisuus ei kyllä hyvältä näytä. Selkärangattomuus on tässä nyt se pahin ongelma. Ja piispat, nuo paimenet ja päällekatsojat, vetävät jokainen ihan eri linjaa, että kyllähän tässä alkaa homma levitä kuin Jokisen eväät. Ehkäpä tämä onkin vain yksi luku sarjassamme Tarinoita uppoavasta Lännestä :-(. Loppupeleissä ei siis mitään uutta auringon alla. Saarnaajan kirjan viisaus tulee lähelle.
    Vaikka luonnollisen moraalilain jälki olisikin ihmisessä vahva, hän voi tulla sokeaksi sille, mikä on TODELLA hyvää ja mikä ei. Erityisen ongelmallista on modernia kulttuuria leimaava valinnan vapauden illuusio, jolloin ihminen kuvittelee omilla valinnoillaan luovansa oman hyvän elämänsä, ilman että tunnustaa oman tahdon ja minäkuvan ulkopuolella olevaa standardia. (lähde: Järjen jäljillä. A. MacIntyren käsitys traditiosidonnaisesta järkevyydestä, Teologinen aikakauskirja 5-6/2014)
    Jumalan Sanan valo tuo syvällisen ymmärryksen avioliiton ja perheen pyhyyden, sekä ylipäätään ihmisen seksuaalisuuden merkityksestä ihmisen elämää ja yhteiskuntajärjestystä suojelevana. Samalla se toimii hyvänä vastalääkkeenä kaikenlaisia, sekä sisältä että ulkoa päin tulevia radikaaleja ilmiöitä vastaan. Kun vuosituhansia vanhoja perusrakenteita hämmennetään, se luo otollisen jalansijan myös meille vieraille, dialogiin kykenemättömille, radikaaleille ilmiöille..
    Mutta ei meidän kannata masentua. Kun on pimeää ja hämmennystä, pienikin valo näkyy selkeästi (Matt 5: 14-16): “14.Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. 15. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. 16. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”
    Päivämiehen kannattaa ehdottomasti terästäytyä havainnoimaan ajankohtaisia, ilmiöitä, ja reflektoida niitä Jumalan Sanaa vasten, kuten viime aikoina (kuin myös aikaisemmin) on hyviä artikkeleita ollutkin. Kristillisen vastakulttuurin vahvistamiseksi ehdottaisin myös rauhanyhdistysten lapsi-ja nuorisotyön uudelleen arviointia ja kehittämistä, ehkäpä toiminnallisempaan ja terveitä elämäntapoja tukevaan suuntaan yhdessä kristillisen kasvatuksen kanssa. Tämä vahvistaisi ruumiin kulttuuria terveellä tavalla tässä monin tavoin esineellistävässä ja vääristyneessä maailmassa, ja auttaisi nuoria jäsentämään myös omaa sisäistä turbulenssia suhteessa uskoon, heräävään seksuaalisuuteen ja ajan ilmiöihin. Myös yhteistyö kristillisten koulujen kanssa voi olla hyödyllistä, varsinkin niillä paikkakunnilla, missä sellainen koulu jo on.
    Adventin aikaan siirryttäessä tulkoon profeetta Jesajan sanat eläviksi sydämissämme (40: 29-31):” 29. Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin. 30. Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat; 31.mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy.”

    Tykkää

  7. Ylläoleva linkki on kyllä järkyttävää luettavaa. Suosittelen tutustumaan Tommy Hellstenin kirjaan Tietäjän silmin (2003). Kirjassa Hellstenin iäkäs ystävä pohtii mm. homoutta ja tulevia ilmiöitä. Mm pedofiliasta hän pohtii, että muutama kymmenen vuotta eteenpäin pedofiliassa ei nähdä enää moraalista ongelmaa. Hauskaa lasten ja vanhempien välistä puuhaa. Ja uudet sukupolvet, jotka tämän mallin omaksuvat, eivät näe siinä enää mitään ongelmaa. Kuinka kauas ihminen haluaakaan Jumalasta, hengelliseen rappiotilaan halutaan tietoisesti. Nyt jos koskaan kristillisistä arvoista pitäisi yrittää pitää kiinni, ei saisi lähteä kirkon homomielistelyihin mukaan ollenkaan. Siltä tieltä ei välttämätttä osata enää palata….

    Tykkää

  8. Niin. Tätä kyseistä konservatiivista nuortaherraa en voi kuitenkaan pitää kovin asiantuntevana parisuhde-experttinä, hän kun on kirjoittanut useita kitkeriä kirjoituksia 'naisten seksuaalisesta ylivallasta' ja kierrättänyt vanhaa mautonta vitsiä naisille määrättävästä pakollisesta bordellipalvelusta nuorten miesten seksinpuutetta liennyttämään… Ei järin avioliittomyönteinen filosofia siis 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s