Joona Korteniemi
”Maailmallisuuden” ja ”maailmanrakkauden” välttäminen on monien muiden juuriltaan pietistis–herrnhutilaisten herätysliikkeiden tavoin ollut alusta lähtien tärkeä osa lestadiolaisuutta. Käsite ”maailma” tarkoittaa tällöin luotua todellisuutta langenneessa tilassaan, pahan orjuuttamana ja siksi katoamaan tuomittuna. Maailma on edelleen Jumalan luoma ja siinä mielessä hyvä. Lankeemuksen turmelemana se kuitenkin eksyttää ihmisen ehdollistamaan olemassaolonsa ikuisen ja täydellisen sijasta puutteelliseen ja katoavaan.
Kuten kirkkoisä Augustinus opettaa rakkauden teologiassaan (ordo caritatis),langenneessa tilassaan ihminen yrittää nauttia (frui) siitä, mitä tulisi käyttää (uti) ja käyttää sitä, mistä tulisi nauttia. Hän ei ymmärrä, että kaikki luodut ovat lopulta Jumalan itseilmoituksen välineitä ja kanavia. Siksi niitä käytetään oikein, kun niitä käytetään Jumalan tuntemisen, ihailemisen ja palvonnan välineinä. Jumala tulee nähdä luoduissa mutta luotuja ei tule nähdä jumalana.
Kristityn tulisi siis pitää kaikkea tämänpuoleista ehdottoman toisarvoisena tuonpuoleisten, katoamattomien aarteiden rinnalla. Katoamattomista aarteista tärkein on se Ikuinen, Täydellinen ja Ääretön Rakkaus, joka Jumala on, ja joka näyttäytyy meille kirkkaimmin Jeesuksen Kristuksen syntymässä, elämässä, kärsimyskuolemassa ja ylösnousemuksessa. Ainoastaan siihen turvautuen ihminen voi päästä kuoltuaan taivaaseen, Paratiisiin, ikuiseen ja täydelliseen onneen Jumalan luona.
Syntiinlankeemuksen vuoksi meitä ympäröivän todellisuuden rooli on siis uskonelämän kannalta kahtalainen: Yhtäältä se on yhä ihana temppeli, joka jokaisella yksityiskohdallaan jollain tavoin heijastaa Luojaansa, joka on ikuinen Hyvyys, Totuus, Rakkaus, Oikeudenmukaisuus ja Kauneus. Toisaalta se on yhtä aikaa äärimmäisen vaarallinen Saatanan ansa, josta täytyy tykkänään luopua, jos aikoo nähdä edes vilauksen todellisesta Jumalasta.
Pohjimmiltaan, aivan viimekädessä, ainoa tärkeä asia tässä elämässä ja maailmankaikkeudessa on Jumala. Vain Jumala pysyy, kaikki muu katoaa. Vaatteet lahoavat, ulkonäkö rapistuu, arvonimet menettävät merkityksensä, autot ruostuvat, rakennukset romahtavat, ihmissuhteet katkeavat, valtiot kukistuvat, planeetat ja tähdetkin tuhoutuvat ja, ennen kaikkea, me kuolemme. Siksi jos elämässä aikoo jotain oikein kovasti tavoitella, kannattaa pyrkiä tuntemaan elävää, ikuista Jumalaa. Kaikki muu, vaikka koko tämä planeetta kaikkine resursseineen, on Hänen rinnallaan pelkkää särkyvää krääsää.
Joskus olen kuullut väitettävän, että puhe maailman pahuudesta tulisi lopettaa, koska kristinuskossa tärkeintä on armo, ei maailman pahuuden välttäminen. Tämä ajatus on kuitenkin sisäisesti ristiriitainen. Armoa ja maailman pahuutta ei voi leikata erilleen – ne ovat saman kolikon kaksi puolta. Armoa tarvitaan vain syntiä vastaan, anteeksiantamusta, jos on rikottu, pelastusta, jos olemme hädässä. Jos vähättelemme maailman pahuutta ja synnin valtaa siinä, turhennamme Kristuksen sovitustyön merkityksen. Jumala ei nimittäin tullut Kristuksessa ihmiseksi muuten vain vaan ” pelastaakseen meidät nykyisestä pahasta maailmasta” (Gal. 1:4). Jos hylkäämme opin radikaalin Pahan hallitsemasta maailmasta, myöskään armo ei ole enää kaikkien syntien anteeksiantamusta vaan muuttuu joksikin muuksi – yleishumaaniksi kiltteydeksi, leppoisuudeksi ja kohtuullisuudeksi.
Juuri kärsivässä, vertavuotavassa Kristuksessa näemme maailman, ihmisen ja oman pahuutemme. Meistä maksetussa hinnassa näemme, millaisessa hädässä ja vaarassa olemme olleet. Niin suuressa, että itse Kuolemattoman Jumalan, Äärettömän ja Kaikkivaltiaan ajan, paikan ja aineen Arkkitehdin, täytyy kärsiä ja kuolla meidän puolestamme. Vähempi ei riitä.
Kristuksen kärsimyksessä näemme myös maailman todellisen luonteen: Jumala – itse Hyvyys, Totuus ja Rakkaus – tulee ihmiseksi omaan maailmaansa. Pahan hallitsema maailma ei kuitenkaan tunne Luojaansa vaan vihaa häntä ja surmaa hänet. Kristitty ei voi siksi olla maailman ystävä – sehän on surmannut hänen Parhaan Ystävänsä ja Sielunsa Rakastajan. Tästä syystä Raamattu kehottaa kristittyä:
Siksi myös Jeesus kärsi ja kuoli kaupunginportin ulkopuolella pyhittääkseen kansan omalla verellään. Lähtekäämme siis hänen luokseen leirin ulkopuolelle, hänen häväistystään kantaen. Eihän meillä täällä ole pysyvää kaupunkia, vaan me odotamme ikävöiden sitä kaupunkia, joka tulee. (Hepr. 13:12-14)
Jeesuksen seuraaminen ei siis tapahdu mukavuus- ja mielihyväperiaatteella. Sen on tarkoitus olla tinkimätöntä hyvyyden, totuuden, rakkauden ja puhtauden vastakulttuuria valheen, itsekkyyden ja turhuuden vääristämässä maailmassa. Toisaalta vastakulttuurisuus voi myös vääristyä, kuten fariseuksille kävi. Nimitys ”fariseus” tulee heprean sanasta פְּרוּשִׁים pĕrûshîm, joka vapaasti suomentaen tarkoittaa eristäytyjää. Myös fariseukset pyrkivät tarkasti suojelemaan Israelin uskoa ympäröivän pakanallisen, roomalais-hellenistisen maailman pahuudelta. Tämä ei kuitenkaan tehnyt heistä totuuden, puhtauden ja Jumalan tuntemisen majakkaa oman aikansa maailmassa. Sen sijaan he, ainakin evankeliumien mukaan, rappeutuivat itsetyytyväiseksi ja kaksinaismoralistiseksi, enemmän naurettavia, tarkoituksensa kadottaneita sääntöjään kuin Jumalaa ja hänen sanaansa rakastavaksi ”hyvien ihmisten” kultapossukerhoksi. Tällaista ”maailmallisuuden välttämistä” Jeesus ruoskii ankarasti:
Voi teitä, fariseukset! Te maksatte kymmenykset jopa mintusta ja ruudanlehdistä ja kaikista vihanneksista, mutta vähät välitätte oikeudenmukaisuudesta ja rakkaudesta Jumalaan. Näitähän teidän pitäisi noudattaa, eikä lyödä laimin noita muitakaan käskyjä. (Luuk. 11:42)
Tästä syystä Kristuksen seurakunnassa tulisi käydä jatkuvaa keskustelua siitä, mikä on oikeaa ja mikä väärää maailmallisuuden välttämistä. Ei ole oikein – edes kristityn vapauden ja farisealaisuuden välttämisen varjolla – päästää valloilleen langennut, nautinnon- ja mukavuudenhaluinen luontonsa. Uuden testamentin valossa on selvää, että Jeesuksen seuraaminen on itsensä kieltämistä ja paljosta, jopa kaikesta luopumista. Toisaalta on tärkeää välttää se, mihin fariseukset lankesivat: että Kristuksen sijaan ihastumme omatekoiseen, ehkä ”jämäkältä” ja kurinalaiselta vaikuttavaan uskonnollisuuteemme, jotka ei kuitenkaan todellisuudessa lähennä meitä Jumalaan vaan palvelee enemmänkin meidän ylpeyttämme ja itserakkauttamme. Tällainenkin on nimittäin oikeastaan yhdentyyppistä maailmallisuutta. Siinäkin rakastetaan luotua Luojan sijasta ja katoavaa Katoamattoman sijasta.
Koostan tähän alle ”maailmasta” sanan kielteisessä merkityksessä puhuvia Uuden testamentin kohtia. Korostukset tummennuksilla blogistin. Voisimme keskustelussa pohtia esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:
Mikä on oikeaa ja mikä väärää maailmallisuuden välttämistä? Miten linkittyvät yhteen maailmallisuuden välttäminen ja pelastus yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden
Olemmeko langenneet joissain asioissa farisealaisuuteen? Olemmeko joissain asioissa antaneet periksi mukavuudenhalullemme ja langenneelle luonnollemme?
Missä määrin Jeesuksen seuraaja voi hyvällä omallatunnolla nauttia elämästään, esimerkiksi suuresta omaisuudestaan? Missä määrin tulisi sen sijaan tinkiä omasta hyvästään ja epäitsekkäästi uhrautua? Tulisiko meidän nykyajan kristittyjen elää askeettisesti/askeettisemmin?
Evankeliumit
Matt. 4:8-10
Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänellemaailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: ’Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua.’ Silloin Jeesus sanoi hänelle: ’Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: ’Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.’
Matt. 13:22
Kylvö ohdakkeisiin tarkoittaa ihmistä, joka kuulee sanan mutta jossa sana ei tuota satoa, koska tämän maailman huolet ja rikkauden viettelys tukahduttavat sen.
Matt. 16:24-26 (ks. myös Mark. 8:34-9:1; Luuk. 9:23-27 : Matt. 10:38,39; Luuk. 14:27)
Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ’Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä. Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin?’
Matt. 18:7-9
Voi tätä maailmaa ja sen viettelyksiä! Viettelysten täytyy kyllä tulla, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta ne tulevat! Jos kätesi tai jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan parempi, että käsipuolena tai jalkapuolena pääset sisälle elämään, kuin että sinut molemmat kädet ja jalat tallella heitetään ikuiseen tuleen. Ja jos silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä menemään. Onhan parempi, että silmäpuolena pääset sisälle elämään, kuin että sinut molemmat silmät tallella heitetään helvetin tuleen.
Joh. 1:10-11
Maailmassa hän oli, ja hänen kauttaan maailma oli saanut syntynsä, mutta se ei tuntenut häntä. Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
Joh. 7:7
Maailma ei voi vihata teitä, mutta minua se vihaa, koska minä todistan, että sen teot ovat pahat.
Joh. 8:23
Jeesus sanoi heille: ’Te olette lähtöisin alhaalta, minä ylhäältä. Te kuulutte tähän maailmaan, mutta minä en tähän maailmaan kuulu.
Joh. 12: 24-27
Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon. Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän. Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani, ja Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua. Nyt olen järkyttynyt. Mitä sanoisin? Isä, pelasta minut tästä hetkestä! Ei! Juuri tähän on elämäni tähdännyt.
Joh. 12: 31-32
Nyt tämä maailma on tuomiolla, nyt tämän maailman ruhtinas syöstään vallasta. Ja kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni.
Joh. 14: 16-17
Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.
Joh. 14:27
Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.
Joh. 15:18-20
Jos maailma vihaa teitä, muistakaa, että ennen teitä se on vihannut minua. Jos te kuuluisitte tähän maailmaan, se rakastaisi teitä, omiaan. Mutta te ette kuulu maailmaan, koska minä olen teidät siitä omikseni valinnut, ja siksi maailma vihaa teitä. Muistakaa, mitä teille sanoin: ei palvelija ole herraansa suurempi. Jos minua on vainottu, vainotaan teitäkin. Jos minun sanaani on kuultu, kuullaan myös teidän sanaanne.
Joh. 16:7-8
Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne, ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio.
Joh. 16:33
Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.
Joh. 17: 6-7, 9, 11, 14-16, 25
Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle. He olivat sinun, ja sinä uskoit heidät minulle. He ovat ottaneet omakseen sinun sanasi ja tietävät nyt, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on tullut sinulta – – Minä rukoilen heidän puolestaan. Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle – – Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi. Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. – – Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta. He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. – – Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen, ja nämä, jotka ovat tässä, ovat tulleet tietämään, että sinä olet lähettänyt minut.
Joh. 18:36
Jeesus vastasi: ’Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta.Jos se kuuluisi tähän maailmaan, minun mieheni olisivat taistelleet, etten joutuisi juutalaisten käsiin. Mutta minun kuninkuuteni ei ole peräisin täältä.’
Paavalin kirjeet
Room. 12:1-2
Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.
1.Kor. 1:20-21
Missä ovat viisaat ja oppineet, missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hulluudeksi? Jumala on kyllä osoittanut viisautensa, mutta kun maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat.
1. Kor. 2:6-8
Viisautta me julistamme siihen kypsyneille, mutta emme tämän maailman viisautta emmekä tämän maailmanajan kukistuvien valtiaiden viisautta. Me julistamme Jumalan salaista, kätkettyä viisautta, jonka hän jo ennen aikojen alkua on määrännyt meidän kirkkaudeksemme. Sitä ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut, sillä jos he olisivat sen tunteneet, he eivät olisi ristiinnaulinneet kirkkauden Herraa.
1.Kor. 2:12
Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan Jumalan oman Hengen, jotta tietäisimme, mitä hän on lahjoittanut meille.
1. Kor. 3:18-20
Älköön vain kukaan pettäkö itseään. Jos joku teistä on olevinaan viisas tässä maailmassa, hänestä täytyy ensin tulla hullu, jotta hänestä tulisi viisas. Tämän maailman viisaus on näet Jumalan silmissä hulluutta. Onhan kirjoitettu: — Hän vangitsee viisaat heidän omaan viekkauteensa. Ja samoin: — Herra tietää viisaiden ajatukset, hän näkee ne turhanpäiväisiksi.
2. Kor. 4:4
Tarkoitan niitä, joiden mielen tämän maailman jumala on sokaissut, niin että he epäuskossaan eivät näe Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa, Kristuksen, joka on Jumalan kuva.
2. Kor. 10:3
Me elämme tässä maailmassa mutta emme taistele tämän maailman tavoin.
Ef. 2:2
Ennen te elitte niiden vallassa tämän maailman menon mukaan, totellen avaruuden henkivaltojen hallitsijaa, sitä henkeä, joka yhä vaikuttaa tottelemattomissa ihmisissä.
Kol. 2:20-23
Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin ”älä tartu”, ”älä maista”, ”älä kosketa”? Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista. Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä.
Katoliset kirjeet
Hepr. 12:16-17
Katsokaa, ettei joukossanne ole ketään siveettömästi elävää tai maailmallista, sellaista kuin Esau, joka yhdestä keitosta myi esikoisuutensa. Tehän tiedätte, että kun hän myöhemmin halusi siunauksen itselleen, hänet hylättiin. Hän ei saanut tilaisuutta parannukseen, vaikka hän sitä itkien anoi.
Jaak. 2:5
Kuulkaa, rakkaat veljeni! Onhan Jumala valinnut juuri maailman silmissä köyhät olemaan uskossa rikkaat ja perimään valtakunnan, jonka Jumala on luvannut häntä rakastaville.
Jaak. 4:3-4
Ja vaikka pyydätte, te ette saa, koska pyydätte väärässä tarkoituksessa, kuluttaaksenne kaiken mielihaluissanne. Te uskottomat! Ettekö tiedä, että rakkaus maailmaan on vihaa Jumalaa kohtaan? Joka tahtoo olla maailman ystävä, asettuu Jumalan viholliseksi.
1. Piet. 2:11-12
Rakkaat ystävät, te jotka asutte muukalaisina vieraassa maassa. Minä kehotan teitä pysymään erossa tämän maailman himoista, jotka sotivat sielua vastaan. Eläkää moitteettomasti pakanoiden keskellä, jotta he teitä pahantekijöiksi panetellessaan havaitsisivatkin hyvät tekonne ja ylistäisivät Jumalaa sinä päivänä, jona hän kohtaa heidät.
1. Piet. 2:11-12
Näin hän on meille lahjoittanut suuret ja kalliit lupaukset, jotta te niiden avulla pääsisitte pakoon turmelusta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, ja tulisitte osallisiksi jumalallisesta luonnosta – –
2.Piet. 2:20
Jos he ovat päässeet eroon maailman saastasta tullessaan tuntemaan meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen mutta sitten taas vajoavat siihen ja joutuvat sen valtaan, heidän tilansa on lopussa pahempi kuin alussa.
1. Joh. 2:15-17
Älkää rakastako maailmaa, älkää sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa. Sillä mitä kaikkea maailmassa onkin, ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä, se kaikki on maailmasta, ei Isästä. Ja maailma himoineen katoaa, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iäti.
1. Joh. 3:1-3
Katsokaa, kuinka suurta rakkautta Isä on meille osoittanut: me olemme saaneet Jumalan lapsen nimen, ja hänen lapsiaan me myös olemme. Tästä syystä maailma ei meitä tunne, eihän se tunne häntäkään. Rakkaat ystävät, jo nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Sen me tiedämme, että kun se käy ilmi, meistä tulee hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on. Jokainen, joka näin panee toivonsa häneen, pitää itsensä puhtaana, niin kuin hän on puhdas ja pyhä.
1. Joh. 4:4-6
Te, lapseni, olette Jumalasta, ja te olette voittaneet nuo väärät profeetat, sillä se, joka on teissä, on suurempi kuin se, joka on maailmassa. He ovat maailmasta. Maailmasta on se, mitä he puhuvat, ja maailma kuuntelee heitä. Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, kuuntelee meitä, mutta joka ei ole Jumalasta, se ei meitä kuuntele. Tästä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.
1. Joh. 5:4-5
Kaikki, mikä on syntyisin Jumalasta, voittaa maailman. Ja tämä on se voitto, tämä on maailman voittanut: meidän uskomme. Kuka sitten voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika?
1. Joh. 5:19-20
Me tiedämme olevamme Jumalasta, mutta koko maailma on Pahan vallassa. Me tiedämme myös, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, jotta tuntisimme hänet, joka on Todellinen. Ja tässä Todellisessa me elämme, kun olemme hänen Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on tosi Jumala ja iankaikkinen elämä.
Lopuksi musiikkivinkkinä Siionin laulu 116 ”Vieras on meille tämä maa”. Se kiteyttää puhuttelevasti ja jykevästi teologian, josta kristillinen maailmallisuuden karttaminen on vanhastaan, vuosisatojen ja tuhansien ajan, noussut.
Katso myös:
Hulluinhuonelainen 
Tämä oli hyvä, tärkeä ja puhutteleva blogiteksti. Tätä lukiessa uppoutui itse aiheeseen ja tekstin lopussa tuntui kuin olisi seurapenkissä istunut. 🙂
Maailmallisuutta on mielestäni muun muassa ainakin Jeesuksen luettelmat (Mark. 7:21, 22) pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, ylpeys ja mielettömyys. Jeesus luetteli myös muitakin ”saastaisuuksia” joita ihmisessä asuu. Eli varsinkin se, että antaa periksi luonnolleen ja ei taistele kaikkea sitä vastaan, joka vie pois päin Jumalasta ja saastuttaa ihmistä (loukkaa omaatuntoa).
On muitakin asioita, jotka vie pois Jumalasta, niistä voi olla erilaisia ajatuksia ja niistä pitääkin sen takia keskustella. Erittäin hyvä onkin tuo Paavalin antama neuvo: Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.
TykkääTykkää
Tämä oli hyvä kirjoitus, tärkeästä aiheesta, ja asian tuntien kirjoitettu. Oli myös mukavaa lukea raamatunkohtia, kun maallikkona lukee Raamattua, lukee sitä alusta loppuun, mutta asiaan enemmän perehtynyt pystyy näin poimimaan Raamatusta tiettyjä kohtia, jotka sopivat tarkastelun aiheeksi. Siksi teorian hallitseminen voi näin olla avuksi meille, jotka emmevielä niin hyvin tunne pyhää kirjaa.
Minun mielestäni saattaa meidän uskovaisten suurin fariseussynti olla ylimielisyys- toisinaan tuntuu, että maailman ihmiset käyttäytyvät enemmän kristityn tavoin kuin me uskovaiset. On kauheaa, jos alamme katsoa nenänvarttamme pitkin syntisiä ja maailmallisia ihmisiä, eikö meidän pitäisi rakastaa syntisiä ja vielä maailmassa olevia, niinkuin Jeesus teki?
Minua viehättää Uuden testamentin vertaus kahdesta veljeksestä, joista toinen sanoi isälleen: Enkä mene! mutta meni kuitenkin, ja toinen sanoi: Menen, isä- mutta ei kuitenkaan mennyt. Me emme voi ikinä päätellä toisenihmisen tilaa, sitä, onko hän vai minä varmemmin uskomassa, ja siksi me emme paitsi saa olla ylimielisiä, eikä meidän myöskään tarvitse olla huolissamme. Meidän tärkein tehtävämme on minun mielestäni täällä maan päällä olla toisillemme lähimmäisiä, ja apulaisina hyvälle Jumalalle, auttamassa ihmisiä lähemmäksi taivaan valtakuntaa.
Minusta tärkeintä on rakkaus, ja uskon, että se tulee lopulta läpi, kun on sen aika. Minä koen myös, että farisealaisuus on uskovaista aina lähellä, niin surullista kuin se onkin. Siksikin on oikein, jos toiset hieman oikaisevat liian ulkokultaista kristittyä, tekopyhyys hiipii niin salavihkaa, ettei sitä useinkaan itse huomaa 🙂
Rauhallista unta!
TykkääTykkää
Joonan esittämät kysymykset ovat kyllä taas hyvin valittuja. Tarkastelisin lyhyesti tuota kolmatta: ”Missä määrin Jeesuksen seuraaja voi hyvällä omallatunnolla nauttia elämästään, esimerkiksi suuresta omaisuudestaan? Missä määrin tulisi sen sijaan tinkiä omasta hyvästään ja epäitsekkäästi uhrautua? Tulisiko meidän nykyajan kristittyjen elää askeettisesti/askeettisemmin?”
– askeettisuus/askeettinen elämä ei itsessään ole hyve ja päämäärä; näin ajattelisin. Sen sijaan asiaa tulisi lähestyä siltä kannalta, että itsekkyys ja ahneus ovat syntiä. Jos minä nautin vauraudesta ja elän yltäkylläisyydessä samalla kun lähimmäiseni kärsii köyhyyden ikeessä, niin eikö se ole väärin? Antaako Jumalan sana meille luvan ajatella vain oman perheemme hyvinvointia? Riittääkö se, että rikas maksaa asianmukaisesti veronsa – loput voi pitää itsellään?
Vaan eipä rikkaan osa ole helppo, kun antamisestakin voi tulla ansioitunut olo: Olenpas paljon hyvää tehnyt, paljon muille antanut. Ylpeys voi nousta paitsi omasta varallisuudesta ja kyvykkyydestä sitä hankkia myös lahjoittamisesta.
Haluaisin tähän kohtaan muistella monia raamatun kohtia, yhtäältä niitä, joissa joku saa nauttia vauraudesta, ja toisaalta niitä, missä rikkautta paheksutaan. Enpä vain muista mistä kohdin etsiä. Mielessäni oli mm. kertomus siitä köyhästä, joka makaa rikkaan pöydän juurella saaden rikkaalta vain murusia kuten koira. Sitten sanottiin, että kuoleman jälkeen osat olivat toisin päin, ikuisesti. Vanhan testamentin puolella on taas tosikertomuksia siitä, kuinka joku hankkii itselleen varallisuutta viekkaudella. Eikö ollut myös niin, että Joosef törkeästi orjuutti Egyptin kansaa, vaikka olikin uskovainen. Vääryyttä on siis maailma aina ollut pullollaan, ja näin on aina oleva.
TykkääTykkää
Kiitos taas hyvistä kommenteista. Ehkä Joosef kuitenkin enemmänkin pelasti Egyptin kansan nälkäkatastrofilta kuin orjuutti sitä. Mutta lienee totta, että tuskin hänen johtajuutensa nykyisiä demokratian, avoimuuden ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen ihanteita täyttäisi. 🙂 Siinä suhteessa hän oli todennäköisesti oman aikansa lapsi vaikka pyrkikin Pyhän Hengen motivoimana hyvyyteen ja totuuteen.
TykkääTykkää
Suosittelen lämpimästi kaikille tunnetun kristinuskon apologeetan ja teologin C.S. Lewisin kirjaa ”Suuri avioero – Uni”. Kirja käsittelee ennen kaikkea helvettiä ja taivasta, mutta sivuaa vahvasti myös tätä aihepiiriä. Siteeraan pätkän Lewisin kirjoittamasta kirjan esipuheesta:
”William Blake kirjoitti kirjan taivaan ja helvetin avioliitosta. Minä en ole kirjoittanut niiden avioerosta siksi, että kuvittelisin sopivani Blaken kaltaisen neron vastaväittäjäksi. Enkä myöskään siksi, että tuntisin olevani ollenkaan varma siitä, mitä hän tarkoitti. Tällaista avioliittoa on kuitenkin aina yritetty tavalla tai toisella solmia. Yritykset perustuvat siihen uskomukseen, että tosielämän tarjoamat joko-tai-valintatilanteet eivät koskeen ole aivan ehdottomia. Kunhan vain on taitoa kärsivällisyyttä ja (ennen muuta) riittävästi aikaa, löydetään jokin mahdollisuus pitää molemmat vaihtoehdot samaan aikaan voimassa. Pelkän kehityksen hienosäädön tai jalostamisen arvellaan jotenkin muuttavan pahan hyväksi ilman, että meitä vaadittaisiin lopullisesti ja täydellisesti hylkäämään mitään, mistä emme halua luopua.
Pidän tätä uskomusta tuhoisana virheenä. Kaikkea matkatavaraa ei voi ottaa mukaansa kaikille matkoille; joillekin matkoille jopa oikea käsi tai silmä on parempi jättää kotiin. Me emme elä maailmassa, jossa kaikki tiet ovat ympyrän säiteitä ja jossa ne sen vuoksi kaiken aikaa lähestyvät toisiaan, kunnes olemme kulkeneet keskipisteeseen ja kaikki onkin yhtä. Pikemminkin maailmamme on sellainen, jossa jokainen tie muutaman mailin välein haarautuu kahtia ja kumpikin haaroista jälleen kahtia. Jokaisessa tienhaarassa on päätettävä, kummalle tielle lähtee. Biologisellakaan tasolla elämä ei ole virtaavan joen vaan puun kaltainen. Se ei kulje ykseyttä kohti vaan siitä poispäin. Kun luodut olennot täydellistyvät, lajit loittonevat toisistaan. Kun hyvä kypsyy, siitä tulee yhä selvemmin sekä erilaista kuin paha että erilaista kuin muu hyvä.
En ajattele, että kaikki, jotka valitsevat vääriä teitä, tuhoutuvat. Heidän pelastumisensa on kuitenkin sitä, että heidät palautetaan takaisin oikealle tielle. Virheellinen loppusumma voidaan korjata, mutta seuraamalla laskutoimitusta taaksepäin, kunnes virhe löytyy, ja laskemalla siitä kohdasta loppuun uudelleen. Koskaan sitä ei voida korjata vain menemällä eteenpäin. Paha voidaan nollata, mutta se ei voi 'kehittyä' hyväksi. Aika ei paranna sitä. Kirous on purettava pala palalta, kuten John Milton kuvaa: taikasauvaa on heilautettava toiseen suuntaan ja loitsu luettava takaperin. Muulla tavalla se ei onnistu. Yhä on edessä joko-tai.
Jos itsepäisesti haluamme pitää helvetin (tai edes tämän maailman), emme koskaan näe taivasta; jos otamme vastaan taivaan, emme pysty säilyttämään edes pienimpiä tai intiimeimpiä matkamuistoja helvetistä. Uskon varmasti, että jokainen, joka päätyy taivaaseen, huomaa, ettei mikään, mistä hän joskus luopui (ei edes se silmä, jonka hän repäisi irti), ole joutunut hukkaan. Kaiken sen ydin, mitä hän pohjimmiltaan jopa kaikkein turmeltuneimmissakin toiveissaan etsi, odottaa häntä 'ylhäisessä maassa' ja ylittää kaikki toiveet ja odotukset. Tässä mielessä ne, jokta ovat päässeet perille (mutta eivät muut), voivat totuudenmukaisesti sanoa, että hyvä on kaikkea ja taivas on kaikkialla. Mutta meidän, jotka olemme tien alussa, ei pidä yrittää omaksua tätä taaksepäin katsovaa näkyä etukäteen. Jos teemme niin, on todennäköistä, että uskommekin valheellisen ja turmiollisen käänteisväittämän ja kuvittelemme, että kaikki on hyvää ja kaikkialla on taivas.
Entä sitten tämä maailma? Maata tulee tuskin kukaan lopulta pitämään jonakin selkeästi omana paikkanaan. Ajattelen, että jos tämä maailma valitaan taivaan sijasta, osoittautuu, että maa on kaiken aikaa ollut vain yksi helvetin osa; jos taas taivasta pidetään maata tärkeämpänä, huomataan, että tämä maailma onkin kaiken aikaa jo kuulunut taivaaseen.”
Kirjan voi tilata esim. täältä:
http://www.suomalainen.com/tietokirjat/uskonto-raamatut/suuri-avioero-sku-p9789522880826
TykkääTykkää
Missä menee terveen itsensä kieltämisen ja sairaan fundamentalismin raja?
TykkääTykkää
1 Moos 47 luvun jakeet 13-26 kertovat kuinka Joosef teki kansasta Faaraon orjia käyttäen hyväksi ihmisten hädänalaista asemaa. Kysymys ei ollut vain kiskonnasta ja kiristyksestä, vaan orjuuttamisesta. Nälänhätä tarjosi mahdollisuuden varastaa kansalta kaiken, ja Joosef hyväksikäytti tämän tilaisuuden.
TykkääTykkää
Totta. Tuota kohtaa en muistanut. Erittäin hyvä huomio.
Tosin silloisessa yhteiskunnassa tuo ei välttämättä näyttäytynyt häikäilemättömänä varkautena vaan melko oikeudenmukaisena vaihtokauppana: kansa alistui faraon orjiksi vastineeksi häneltä saamastaan avusta. Ajatus valtiosta kansan hyvinvoinnin palvelijana oli silloin todennäköisesti aika tuntematon. Sen sijaan faraon edustaman valtion ajateltiin olevan itseisarvo ja kansan väline tämän itseisarvon palveluksessa.
Uskon siis, että Joosef ei noin toimiessaan ollut laskelmoivan häikäilemätön. Hän vain seurasi oman aikansa käsitystä oikeudenmukaisuudesta. Voi hyvinkin olla, että tulevat sukupolvet ihmettelevät samalla tavoin meidän nykyajan uskovaisten sokeutta oman aikamme toimintatapojen suhteen. He ehkä ihmettelevät, miten me saatoimme olla uskovaisia ja samalla käyttää näin paljon fossiilisia polttoaineita ynnä muita uusiutumattomia luonnonvaroja. Tai vielä todennäköisemmin he ihmettelevät ja paheksuvat jotain sellaista, mitä me tällä hetkllä emme osaa lainkaan mieltää vääräksi ja vaaralliseksi.
TykkääTykkää
Tuo on tärkeä ja kiinnostava kysymys. Siihen vastaamista vaikeuttaa muun muassa se, että käsite ”fundamentalismi” on nykyään niin epätarkka ja latautunut. Sitä käytetään usein enemmän retorisena lyömäaseena kuin tarkkana, käyttökelpoisena määritelmänä tietylle ilmiölle.
TykkääTykkää
Nyyti: ”Missä menee terveen itsensä kieltämisen ja sairaan fundamentalismin raja?”
Tuo on osuvan terävä kysymys ja johtopäätös Joonan vaikuttavan listan raamatunpaikkoja sisältävän kirjoituksen jälkeen. Myös ytimeltään hyvin ajankohtainen.
Minua on jollain tavalla häirinnyt maailma-sanan käyttö raamatussa sen väljän merkityksen vuoksi. Uskoisin, että monissa kohdissa tarkoitetaan enemmän maailmallisuutta kuin maailmaa. Eihän maailmassa eläminen ole synti. Meidäthän on luotu elämään maailmassa ja jopa viljelemään ja varjelemaan tätä maailmaa, joka on elinympäristömme. Meillä on täällä tehtäviä. Sensijaan meitä varoitetaan kaikesta sellaisesta maailmallisuudesta, mikä on uskovaiselle Pyhän Hengen valossa syntiä ja maailmallisuutta, joka vie syntiin.
Jeesus itse opetti, mikä menee yli ja ohi Jumalan säätämän lain ihmiselämässä. Jumala antoi Moosekselle käskyt ja Jeesus vastasi fariseuksille, miten ne tulee toteuttaa. Hänen vastauksensa on äärettömän viisauden kaivo jokaiselle, joka haluaa perille taivaaseen ja omistaa Jeesuksen lunastuksen uskon avulla omanaan ja turvata omalle kohdalleen evankeliumin sanan lupaiksen, ”sinun edestäsi annettu, sinun edestäsi vuodatettu…”
Fariseuksille ei riittänyt Mooseksen laki alkuunkaan, vaan heidän uskonsa riippui omien sääntöjensä ylläpidosta ja sellaisen elämän tuomasta kunniasta. Se on sitä omavanhurskautta. Jeesus osoittaa selvästi, kuinka väärää se on läpikotaisin – lakihenkisyys – ja vielä kuormittaa ja tuhoaa heikkoja ja vähäosaisia. Jeesuksen oma toiminta hänen parantaessaan sairaita sapattina tai antaessaan opetuslastensa syödä sapattina pellosta viljantähkiä nälkäänsä ovat hyviä esimerkkejä, joissa toteutuu lähimmäisen rakkauden periaate.
Farisealaisella lakihurskaudella on kaikkina aikoina ollut tarve ihmismielestä nousseisiin sääntöihin, ja valmius kovaan ja jopa julmaan kohteluun lähimmäistä kohtaan niiden noudattamisessa – armottomuuteen –
Se maailmallisuus ja riettaus, josta meitä raamatussa varoitetaan, näkyy ja kuuluu ympärillämme kaiken aikaa. Armo – omatunto – opettaa uskovaista välttämään sellaisia houkutuksia. Itsekullakin ovat erilaiset heikot kohdat, joita vastaan joutuu taistelemaan. Ja yhteisesti meidän tulee säilyttää halu punnita, mikä on raitista opetusta ja mikä menee ihmissäännöiksi opetuksessamme. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että meillä on vapaus keskusteluun eikä 70-luvun kaavan mukaan teilata jokainen kyselijä tai ehdollistaja automaattisesti julmaan hoitokokousrumbaan. Sellaisista ”näytelmistä”, joita koimme massahoitokokousaaltojen vuosina ei löydy raamatun esimerkkejä. Luther kirjoitti niin paljon, että jos hänen aikanaan olisi harjoitettu vastaavia massahoitoja, ei se olisi jäänyt häneltä kertomatta – eikä Lestadiukseltakaan.
Summa summarum: täytyy olla oikea vapaus ja avoimuus kaikkien osallistua keskusteluun opin raittiudesta niin ettei tarvitse pelätä joutuvansa automaattisesti juorumyllyn seurauksena hoitokokousrumbaan oman pesän likaajan, roskittajan ja jopa pilkkaajan leiman saaneena hylkiönä omiensa taholta.
Sellaiseen toimintaan joillakin on kertynyt paljonkin kokemusta 70-luvulta asti. Onko se kunnia?
TykkääTykkää
Voisiko samalla logiikalla ajatella, että tulevaisuudessa vaikkapa homosuhteita pidetään niin normaaleina, että uskovaisetkin tukevat niitä, mutta ovat kuitenkin vain ”aikansa lapsia” ja ”seuraavat aikansa käsitystä oikeudenmukaisuudesta”?
TykkääTykkää
Kiitos aiheellisesta kirjoituksesta.
Itseäni kiinnosti erityisesti seuraava kohta Joonan kirjoituksessa, jota lähdin pohdiskelemaan:
“Syntiinlankeemuksen vuoksi meitä ympäröivän todellisuuden rooli on siis uskonelämän kannalta kahtalainen: Yhtäältä se on yhä ihana temppeli, joka jokaisella yksityiskohdallaan jollain tavoin heijastaa Luojaansa, joka on ikuinen Hyvyys, Totuus, Rakkaus, Oikeudenmukaisuus ja Kauneus. Toisaalta se on yhtä aikaa äärimmäisen vaarallinen Saatanan ansa, josta täytyy tykkänään luopua, jos aikoo nähdä edes vilauksen todellisesta Jumalasta.”
Käsittääkseni Luther on sanonut jotenkin tähän tapaan: “Meidän tulee tarkastella tämän puoleista maailmaa niin kuin puoliavoimin silmin ja tuonpuoleisuutta täysin avoimin silmin.” Kristityn elämässä liukuma näiden kahden ääripään välillä ei ole milloinkaan täysin paikannettavissa: täydellinen luopuminen maailmasta ja suuntautuminen kohti tuonpuoleisuutta vs. täydellinen kiinnittyminen tämänpuoleisuuteen ja tuonpuoleisuuden hylkääminen. Kumpikin totaalinen ääripää on huono Jumalan sanan valossa täällä maailmassa eläessämme: jossakin elämänvaiheessa olemme väistämättä enemmän kiinni maallisissa velvollisuuksissamme, mutta savimajan purkamisen kautta tapahtuvan luopumisen myötä, näemme yhä selkeämmin kaikkien ajallisten kiinnikkeiden turhuuden.
Elämme siis jännitteisessä suhteessa tämänpuoleisuuden ja tuonpuoleisuuden kanssa. On vanhastaan sanottu, että kristitty elää maailmassa “käsi aurassa, sydän taivaassa” tai Jeesuksen sanoin (Joh 17: 15-17):”15) En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta. 16).He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole. 17)Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.” Jeesuksen sanoissa korostuu siis pahuuden tunnistamisen merkitys ja totuuden etsiminen Jumalan Sanasta. Myös Isä Meidän -rukouksessa rukoilemme: “Päästä meidät pahasta…”
TykkääTykkää
jatkoa…:-)
Jumalan näkemisestä olen sitä mieltä, että “todellisen Jumalan näkeminen ”edes vilaukselta” ei ole lähtökohtaisesti kiinni siitä, millä tavoin asemoimme itsemme näiden em. kahden ääripään välille. Jeesus puhuu vuorisaarnassa (Matt 5: 8-9): “8) Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan. 9) Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.” Jumalan näkeminen häivähdyksenomaisesti, “vilaukselta”, tai Paavalin sanoin “kuin kuvastimesta” liittyy siis puhdassydämisyyteen. Millainen on puhdas sydän? Se on vilpitön ja teeskentelemätön kuin lapsen sydän, Kristuksen rakkauden pehmittämä ja evankeliumin kasteesta puhdistunut. “Jumalan näkemisessä” on mielestäni pohjimmiltaan kysymys lapsenkaltaisessa vilpittömässä ja teeskentelemättömässä uskossa sekä luottamuksessa siihen, että Jumala katsoo armollisesti minun puoleeni ja antaa Kristuksen tähden joka hetki syntini anteeksi: olen pelastettu ja täydellisessä turvassa. Evankeliumi Kristuksesta luokoon meissä kasvupohjaa teeskentelemättömään ja vapaaseen puhdassydämisyyteen.
(2 Kor 6-7): “6) Jumala, joka sanoi: ”Tulkoon pimeyteen valo”, valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan.7) Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme.”
Uskon kautta olemme uusi luomus Kristuksessa (2.Kor 5:17): ”Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.”
Syntinen tomumajamme on kyllä edelleen tiukasti kiinni maallisissa lainalaisuuksissa, mutta “Kristus meissä” kutsuu meitä myös maallisessa elämässämme kiinnittämään katseemme näkyvän sijasta näkymättömään (2 Kor 18): “…sillä näkyvä kestää vain aikansa mutta näkymätön ikuisesti.” Se kehoittaa myös Paavalin sanoin “tyytymään elatukseen ja vaatteisiin” (1 Tim 7-8) , huomaamaan kärsivät lähimmäisemme (1 Tim 17-18):”17) Kehoita niitä, jotka nykyisessä maailmanajassa ovat rikkaita, etteivät ylpeilisi eivätkä panisi toivoansa epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka runsaasti antaa meille kaikkea nautittavaksemme, 18) kehoita heitä, että tekevät hyvää, hyvissä töissä rikastuvat, ovat anteliaita ja omastansa jakelevat.. “
TykkääTykkää
Tiedän, että jo nyt on olemassa uskoa tunnustavia nuoria, jotka sanovat hyväksyvänsä vaikkapa sukupuolineutraalin avioliiton. Tulevaisuudessa heidän kaltaisiaan tulee varmasti olemaan entistä enemmän, surullista kyllä. Ainakaan minä en kuitenkaan uskalla sanoa heille heti ensimmäiseksi enkä toiseksi tai kolmanneksikaan, että ”olette epäuskoisia, kun ajattelette tuolla tavoin”. Ajattelen heidän kohdallaan, että he ovat enemmän tämän arvoliberalismin perin pohjin hapattaman nykykulttuurin uhreja kuin syyllisiä.
En kuitenkaan usko, että koko seurakunta voisi eksyä tässä asiassa. Toisin kuin Joosefilla, joka joutui suunnistamaan uskoa ja moraalia koskevissa valinnoissaan vain oman omantuntonsa varassa, meillä on sen lisäksi oppaanamme kirjoitettu Jumalan sana, Raamattu. Ja se on ainakin tässä nimenomaisessa asiassa mielestäni erittäin selkeä ja yksiselitteinen.
Historiasta ei näytä oikein löytyvän kristittyä, joka ei olisi harhaillut ainakin jossain uskoa tai moraalia koskevassa asiassa. Täytynee ajatella niin, että Jumala on niin suuri ja armollinen, että hän voi pelastaa ymmärtämättömyyttään eksyvät, jos he kuitenkin vilpittömästi etsivät ja ikävöivät Totuutta eli Jumalaa.
Tästä ei saa kuitenkaan vetää sellaista johtopäätöstä, että on yhdentekevää, elääkö harhassa vai totuudessa. Raamatun valossa on kuitenkin selvää sekin, että jos ihminen rakastaa enemmän valhetta kuin Jumalaa ja kääntyy hänestä pois, ihminen voi joutua lopulta Jumalasta niin kauas, että joutuu hänestä ikuiseen eroon, jota tilaa Raamattu kutsuu kadotukseksi tai helvetiksi. Meidän ihmisten tehtävä ei ole sinne ketään tuomita, mutta varoittaa kyllä.
TykkääTykkää
Kun luin tuon koko luvun 1 Moos 47, en kyllä mitenkään päässyt siihen käsitykseen, että Joosef olisi orjuuttamalla orjuuttanut. Hänhän oli ”valtion virkamies”, korkeassa asemassa ja teki työtään faaraon alaisena, teki työnsä uskovaisena, koko kansan parasta ajatellen. Itse ajattelen, että hän loi verotusjärjestelmän siihen aikakauteen ja kulttuuriin. Faaraohan huolehti koko kansasata, ja näiden nälkävuosien ansiosta (Jumalan johdatuksesta) Joosef kykeni virka-asemastaan käsin tekemään järjestelmän, jossa faarao edelleen voisi huolehtia niistäkin, joilla ei ole varallisuutta. Saatan ymmärtää väärin. Mutta tuollainen vaikutelma ja ajatus minulle tuli.
Emmekö mekin ole tavallaan valtion ”orjia” kautta koko maan. Eikä valtio silti ole mikään orjuuttaja. Me ymmärrämme, että maksamme verot koko yhteiskunnan hyväksi. Kukin varallisuutensa ja tulojen mukaan (viidesosa sadosta… taitaa olla kyllä enemmänkin joillakin)
Mielestäni tässä on samasta asiasta kysymys:
”22 Onko oikein, että me maksamme keisarille veroa, vai ei?”
23 Jeesus huomasi heidän juonensa ja sanoi:
24 ”Näyttäkää minulle denaarin raha. Kenen kuva ja nimi siinä on?” ”Keisarin”, he vastasivat.
25 Silloin Jeesus sanoi heille: ”Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu.” ” Luuk 20
TykkääTykkää
PtM, minä taas olen aina ajatellut, että näin toimiessaan Joosef teki väärin. Hänellä oli todella huomattava vaikutusvalta faaraoon ja uskon, että hänellä olisi ollut mahdollisuus toimia oikeamielisesti, jos olisi halunnut.
Oikeushistoriaa tuntevana tiedän, että tuohon aikaan oli tapana ja sallittua rikastua toisten kustannuksella. Viekkaudella ja vääryydellä sekä toisten ymmärtämättömyyttä tai hädänalaista asemaa hyväksikäyttäen tehdyt sopimukset olivat päteviä. Lisäksi faaraolla olisi absoluuttisena suvereenina ollut ”oikeus” ottaa maat ilman sopimistakin. Faaraohan oli ikäänkuin maanpäällinen jumala, joka sai tehdä mitä halusi. Hänen ei silloisen yhteiskuntajärjestyksen mukaan tarvinnut olla oikeamielinen tai reilu, vaan hänen tahtonsa – olipa se millainen tahansa – oli laki. Faaraon neuvonanatajana ja eräänlaisena sijaishallitsijana Joosef maksimoi Faaraon ja itsensä hyvinvoinnin kansan kustannuksella. Omasta perheestään Joosef kuitenkin välitti, ja huolehti heistä. Joosef toimi laillisesti muttei oikein.
TykkääTykkää
Mutta näinhän uskovaiset toimivat yhä tänäkin päivänä. Autokaupassa vallitseva tapa on, että ostajalle ei kerrota auton vioista, ja täten auto yritetään myydä sen todellista arvoa suuremmalla hinnalla; yrittäjät kiertävät veroja ja harrastavat laitonta varojenjakoa esim. käyttämällä esim. ostamalla yrityksen nimiin omaisuutta, jota käytetään omassa käytössä; yrittäjä polkee työntekijän oikeuksia oman voiton maksimoimiseksi ja myyjät eivät kaihda keinoja myynninedistämistoiminnassa.
Kertomus Joosefista on samalla kertomus meistä. Tällaisia me olemme, itsekkäitä ja ahneita, jotka emme ajattele lähimmäistemme parasta.
TykkääTykkää
Jatkoa edellisiin: Kaikesta yllä sanomastani huolimatta olen henkeen ja vereen asti kapitalisti ja markkinatalouden puolestapuhuja. Oman hyödyn maksimointi on sallittua kunhan samalla tuottaa todellista lisäarvoa muille/yhteiskunnalle. Tällöin oman edun tavoittelu lisää kokonaishyvinvointia yhteiskunnassa.
TykkääTykkää
JoseFer, ajattelen tässä kohtaa joistakin asioista eri tavalla. Siitä, tekikö Joosef oikein vai väärin, en osaa sanoa, mutta haluan tarttua joihinkin ajatuksiisi, jotka minusta tuntuvat vierailta tai ainakin itse ajattelen toisin.
Minä ajattelen ja uskon, että Kristityn, Jeesuksen oman, tulisi pitää opissa, elämässä ja kärsimisessä vain ja ainoastaan hänen oppejaan ja elämäänsä sellaisena, jota vasten pelaamme omaa elämäämme. Vain yksi on ollut täydellinen, täyttänyt lain ja sovittanut vajavuutemme, rikoksekseen ja syntimme. Joosef oli ihminen samalla tavalla kuin mekin. Hänen uskonsa kelpaa esikuvaksi monessa, mutta ehkä hänen elämänsä ei kaikilta osin. Se mikä on väärää Totuuden, Jumalan sanan ja Kristuksen rakkauden valossa on väärää, tekipä sitä uskoa tunnustava ihminen tai kuka tahansa.
Kristuksen seuraajana en näe hyväksi sitä, että Raamatusta otetaan omalle mukavuudelle, itsekkyydelle tai jollekin muulle väärälle tukea. Moni joka, ei lue raamattua, saattaa ajatella hieman tuohon tyyliin – ”koska tuntemani uskovainen tekee noin ja loska se on tapana, minäkin voin tehdä ( vaikka omatuntoni sanoo että se on väärin ) ”. Minusta tuollainen ajattelutapa on uskonelämän kannalta hyvin vaarallista.
TykkääTykkää
Ei kai JoseFer sitä tarkoitakaan, että Joosefin kyseenalaista toimintaa saisi käyttää omien väärien tekojensa oikeuttamiseen. Päinvastoin.
TykkääTykkää
Huomattakoon, että kyseisessä raamatunkohdassa ei kehoteta toimimaan, kuten Joosef toimi. Hänen toimintansa vain todetaan.
TykkääTykkää
Joona, toivottavasti ei tarkoita. Mutta tuollaiseenkin ymmärrykseen voi päästä kun lukee JoseFerin kaksi viimeisintä kommenttia. On totta, että uskovaiset toimivat väärin, itsekkäästi ja ovat ahneita. Mutta se ei ole oikein. Eikä se ole hyvä, jos ajatellaan että näinhän on tapana. Väärin tekeminen ei saisi olla Kristityn tapana.
TykkääTykkää
Kiitos JoseFer tarkennuksesta. Sanon tähän, että juuri noin minäkin ajattelen. Ja tuohon ajatusmaailmaan löytyy paljon tukea Raamatusta.
TykkääTykkää
Poistin kirjoittamani tarkennuksen, jonka PtM ehtikin jo lukea. Syynä oli se, että joku olisi siitä voinut päätellä mistä uskovaisten pyörittämistä yrityksistä puhuin, kun annoin esimerkkejä vääristä toimintamalleista nykypäivänä.
TykkääTykkää
Hajanaisia kommentteja edellisiin mielenkiintoisiin fundeerauksiin:
On raamatullista, että kristillisyys on ollut useimpina aikoina ikäänkuin vastakulttuuri ja vaihtoehtokulttuuri. Tänä päivänä meillä tämä huomaamaton mukautumisen vaara täällä rikkaassa pohjolassa on erityisen suuri.
Kyllä monet 1960-luvun ja 70-luvunkin kannanotot olivat ytimeltään ihan oikeita. Hyvä oli, että esim. television vaara aikanaan tiedostettiin ja siitä varoitettiin. Överiksi tämä alkoi mennä kun television hankkineita alettiin erottaa seurakunnista. Tämä enteili jo henkiopin harhaa. – Nyt vastaava ehdottomuus vaatisi kännyköiden kieltämistä….
Egyptin faarao oli despootti; ihmiseksi inkartoitunut jumala – se oli yleinen uskomus vanhan ajan Lähi-idänkin kulttuureissa ja muuallakin maailmassa. Ja tämä ajattelu näkyi sittemmin psalmien Messias-kuningas tematiikassa. Oli Kaikkivaltiaan suunnitelma tutustuttaa israelilaiset niin egyptiläiseen kuin babylonialaiseen kohti monoteismiä kehittyvään uskonnolliseen ideologiaan.
Vrt. Ap.t. 17:22-28: ”Paavali astui keskelle Areiopagia ja alkoi puhua: ”Ateenalaiset! Kaikesta näkee, että te tarkoin pidätte huolta jumalien palvonnasta. Kun kiertelin kaupungilla ja katselin teidän pyhiä paikkojanne, löysin sellaisenkin alttarin, jossa oli kirjoitus: 'Tuntemattomalle jumalalle.' Juuri sitä, mitä te tuntemattanne palvotte, minä teille julistan. ”Jumala, joka on luonut maailman ja kaiken, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu ihmiskäsin tehdyissä temppeleissä. Häntä ei myöskään palvella ihmiskäsin, ikään kuin hän tarvitsisi jotakin — itse hän antaa kaikille elämän, hengen ja kaiken muun. Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet. ”Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme. Ovathan muutamat teidän runoilijannekin sanoneet: 'Me olemme myös hänen sukuaan…”
Asiasta toiseen. Itse en ainakaan periaatteessa kannata puhdasta kapitalistista markkinataloutta, jonka jatkuvan tuotannon ja kulutuksen kasvun ideologia on ajanut planeettamme konkurssin partaalle. Kuinkahan monta maapalloa ”amerikkalaisen elämäntavan” leviäminen universaaliksi tulee vaatimaankaan. No käytännössä taidan kulutuskäyttäytymiselläni valitettavasti kannattaa – omavaraistalous täällä perukassa jäi minullakin vain haaveeksi, vaikka muutama lammas vielä navetassa onkin…
Vanhan Testamentin profeettojen julistus oli suurelta osin nuhtelua kansan eliitin harjoittamaa köyhien ja vähäosaisten kurmuuttamista vastaan. Meille länsimaisessa riistokapitalistisessa 🙂 yltäkylläisyydessä eläville se on arkaluonteista, niinpä harvoin seuroissa kuulemme tällaista yhteiskunnallisiin epäkohtiin puuttuvaa julistusta. – Niin Jeesus ja opetuslapset kuin alkuseurakunta elivät yhteystaloudessa. Vaikka se johti Jerusalemin seurakunnan puutteeseen, emme tietysti voi ajatella, että se Herramme ideoimana olisi ollut väärin! – Varmaan se myös helpotti kristittyjen poistumista kaupungista Herramme ennustuksen ja kehoituksen mukaan ennen roomalaispiiritystä ja tuhoa v. 70 jKr.
Matti Hintikalla oli erinomainen kolumni ”Keskustelu on välttämätön hyvä” Päivämiehessä 11.2. 2015. – Yksi syy vuosikokoustenkin väkikatoon lienee, jos ihmiset kokevat kaiken ennaltapäätetyksi ikäänkuin teatteriksi, jossa katsotaan karsaasti, jos joku esittää jotain ennakoimatonta; ohi ennaltalaadittujen vuorosanojen. – No tuskin enää monella paikkakunnalla kokoustaminen on tuollaista. Ja hyvä niin.
TykkääTykkää
Jeesus opettaa ”Rakasta, Herraa, Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”, sekä ”kaikki, minkä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille”.
Jos rakastan lähimmäistäni yhtä paljon kuin itseäni, yritän lievittää lähimmäiseni hädänalaista tilaa yhtä innokkaasti kuin omaani.
No, mikäli olisin itse kuolemaisillani nälkään, muuttaisin varmasti rahaksi kaiken omaisuuteni ja ostaisin itselleni ruokaa. Pyrkisin välttämään nälkäkuoleman kaikin mahdollisin tavoin. Toivoisin myös kovasti apua muilta ja olisin varmasti todella vihainen ja epätoivoinen, jos he suhtautuisivat välinpitämättömästi hätääni.
Mutta entäpä lähimmäiseni? Tämänkin päivän aikana kuolee kymmeniä tuhansia lähimmäisiäni, suuri osa heistä lapsia, nälkään joka puolella maailmaa, hirveitä tuskia kärsien. Miksi me uskovaiset emme Jeesuksen opetuksen mukaisesti rakasta heitä kuin itseämme ja tee heille, niin kuin toivoisimme itsellemme tehtävän vastaavassa tilanteessa?
Miksi emme myy talojamme, autojamme, kesämökkejämme etc. ja yritä auttaa heitä niin kuin auttaisimme itseämme? Varsinkin, kun auttaminen on nykyään helpompaa kuin koskaan.
Sen sijaan uhraamme käsittämättömän paljon aikaa ja rahaa taloihin, autoihin, vaatteisiin, kalliisiin ulkomaanmatkoihin, sisustukseen ynnä muuhun lifestyleen. Eikö tämä ole maailmallisuutta, rakkautta turhaan, katoavaan maailmaan, jos mikä?
Missä ovat Hengen hedelmät, hyvät teot? Otamme yhdä uudelleen vastaan synninpäästön ja rikomme taas silmääkään räpäyttämättä rakkauden käskyä, jonka Jeesus sanoi olevan suurin kaikista. Eikö tämä ole selvää synnin luvallisuutta?
No, en tarkoita, että meidän pitäisi yrittää ratkaista tämä ongelma jotenkin yhteisöllisesti. En toivo, että vaikkapa SRK:n vuosikokous tekisi päätöksen vuositulorajasta, jonka yli menevä osa pitäisi luovuttaa hyväntekeväisyyteen tai muuten tulee hoitokokous. 🙂 Tällainen saisi tuskin aikaan aitoja sydämen kääntymyksestä seuraavia Hengen hedelmiä. Mutta avoimesti olisi hyvä keskustella ja tiedostaa tämä selvä ristiriita meidän elämäntapamme ja Raamatun opetuksen välillä.
Minäkin kannatan yhteiskunnallisessa mielessä kapitalismia ja markkinataloutta. Mutta kuten JoseFer jo mainitsi, Jeesuksen opetuksen valossa uskovainen ei saisi käyttää markkinatalousjärjestelmää vain itsekkääseen oman edun tavoitteluun.
Suuri omaisuus tulisi käyttää lähimmäisten parhaaksi ja lähimmäisiä ovat kaikki ihmiset, eivät vain oma perhe, sukulaiset ja ystävät. Ja maailman mittakaavassa hyvin suuri osa meistä suomalaisista on rikkaita.
TykkääTykkää
Jämäkkää tekstiä, Joona! Näitä asioita on hyvä miettiä ja niistä keskustella. Mielestäni ei voida kuitenkaan ajatella aivan suoraviivaisesti, että varakkuus tai rikkaus olisi ainakaan mikään kuolemansynti.
Mark. 14 (rinnakkaistekstit Matt. 26 ja Joh. 12 hieman erilaiset):
3 Kun Jeesus oli Betaniassa aterialla spitaalia sairastaneen Simonin talossa, sinne tuli nainen, jolla oli alabasteripullossa aitoa, hyvin kallista nardusöljyä. Hän rikkoi pullon ja vuodatti öljyn Jeesuksen päähän.
4 Jotkut paheksuivat tätä ja sanoivat toisilleen: ”Millaista voiteen haaskausta!
5 Sen olisi voinut myydä ja antaa rahat köyhille. Olisi siitä ainakin kolmesataa denaaria saanut.” He moittivat naista ankarin sanoin.
6 Mutta Jeesus sanoi: ”Antakaa hänen olla. Miksi te pahoitatte hänen mielensä? Hän teki minulle hyvän teon.
7 Köyhät teillä on luonanne aina, ja te voitte tehdä heille hyvää milloin tahdotte, mutta minua teillä ei aina ole.
8 Hän teki minkä voi. Hän voiteli edeltäkäsin minun ruumiini hautaamista varten.
9 Totisesti: kaikkialla maailmassa, missä ikinä evankeliumin sanoma julistetaan, tullaan muistamaan myös tämä nainen ja kertomaan, mitä hän teki.”
Raamatussa on myös monia rikkaita uskovaisia.
1. Moos. 13:2: ”Abram oli hyvin rikas; hänellä oli karjaa, hopeaa ja kultaa.”
1. Moos. 26:12-13: ”Eräänä vuonna Iisak sai siinä maassa kylvöstään satakertaisen sadon. Herra siunasi häntä. Hän vaurastui vaurastumistaan ja oli lopulta hyvin rikas.”
Matt. 27:57: ”Illalla tuli paikalle Joosef, rikas arimatialainen, joka hänkin oli Jeesuksen opetuslapsi.”
Itse ajattelen, että varakkuus tai hyvät tulot ovat Jumalan siunausta ja sinänsä hyvä asia. Ahneus, epärehellisyys, ylpeys, pöyhkeys ja toisten riistäminen sen sijaan ovat tuomittavia.
Olennaista on mielestäni tärkeysjärjestys: Ensin on oltava Jumalan ja lähimmäisen rakastaminen ja kaiken maallisen on oltava kaukana perässä. Jos on valittava Jumalan kunnian ja mammonan välillä, on valittava Jumala. Jos on valittava omaisuuden ja rehellisyyden välillä, on valittava rehellisyys. Kaikesta maallisesta on oltava valmis luopumaan.
Tämä ei tietenkään vastaa tuohon omaisuuden jako-ongelmaan. Toisaalta ei ole yksikäsitteistä sekään, olisiko siitä maailman köyhille todellista apua, jos me kaikki luopuisimme kaikesta omaisuudestamme ja jakaisimme ne kehitysapuna maailmalle. Kun ne roposet on syöty, maailmassa olisi muutama köyhä lisää, eli me itse. Tästä huolimatta on hyvä kohtuullisesti auttaa. On hyvä tehdä ekologisia valintoja. Tehdä muutenkin hyviä valintoja kulutuksessamme ja pyrkiä kohtuullisuuteen kaikessa,
Kulutuksen osaltakin voimme olla monta mieltä siitä, mikä olisi paras ratkaisu lähimmäisellemme. Onko parempi ostaa lähellä valmistettu kallis ja ”elitistinen” tuote, jonka valmistamisesta joku lähimmäinen saa kohtuulisesti maksettua työtä hyvissä työoloissa. Vai onko parempi olla säästeliäs ja ostaa halpa tuote, joka on sitten tehty kaukana vaarallisissa oloissa ehkä riistäen ja lapsityövoimalla.
TykkääTykkää
Joosefin kertomuksesta vielä sen verran, että hänen liiketoimensa ovat toki aika kovia, mutta kokonaisuutena tarkastellen hän on kuitenkin kansalle armollinen.
Eikö nyky-Suomessakin ole niin, että jos ihminen ei pysty ruokkimaan perhettään ja joutuu sosiaalitoimen asiakkaaksi, hänen täytyy myydä ensin hopeansa ja maansa ja toimeentulotukea myönnetään vasta sen jälkeen? Joosefin vero 20 % on myös hyvin kohtuullinen meidän verosysteemiimme verrattuna, jossa helposti maksetaan yli kaksinkertaisia osuuksia ”faaraolle”.
TykkääTykkää
Minulle tuli myös ensimmäisenä mieleeni, että kaipa näissä auttamisasioissakin on jokin kohtuus oltava- ja sitten ajattelin, että se on naurettavin ja itsekkäin ajatus mitä ajatella saattaa.
Kuka voi rehellisesti sanoa, että on ok auttaa kohtuullisesti ihmisiä, jotka jäävät kitukasvuiksi aliravitsemuksen takia, ja jotka kituvat kuoliaiksi yrittäessään raapia ravintoa kuivasta järven pohjasta.
Ei kukaan voi perustella pätevästi sitä, että istuu täällä rahakasansa päällä syömässä paahtoleipää aamupalaksi, ei yksikään.
TykkääTykkää
Eikö olekin helppoa puhua ja kirjoittaa rikkauden ahneudesta, mutta miten on köyhien ahneuden laita? Eikö köyhän ahneus ole vastaavalla tavalla syntiä kuin rikkaankin ahneus? Köyhän ahneus näkyy esimerkiksi niin, että köyhä vaatii itselleen parempaa elintasoa ponnistelematta itse sen eteen. Eikö köyhän ahneutta ole myös vaatia suurituloisille ja rikkaille ankaraa verotusta, jotta köyhän tukia ja elintasoa voidaan korottaa? Eikö ole aivan samalla tavalla ahneutta vaatia toiselta lisää itselle enemmän kuin on ansainnut oli kyseessä sitten rikas taikka köyhä?
2. Tess. 3 kirjoittaa aika tömäkästi toisten kustannuksella elämisestä:
6 Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä me käskemme teitä, veljet, pysymään erossa jokaisesta veljestä, joka elää kurittomasti eikä seuraa antamiamme opetuksia.
7 Tiedätte itse, miten teidän tulee seurata meidän esimerkkiämme. Kun olimme luonanne, emme pakoilleet velvollisuuksiamme.
8 Me emme syöneet ilmaiseksi kenenkään leipää, vaan teimme työtä ja uurastimme yötä päivää, jotta emme olisi olleet teidän vaivoinanne.
9 Olisihan meillä tosin siihen ollut oikeus, mutta halusimme olla teille esimerkkinä.
10 Kun olimme luonanne, me määräsimme, että jos joku ei suostu tekemään työtä, hänen ei pidä myöskään syödä.
11 Olemme nimittäin kuulleet, että jotkut teidän joukostanne elävät kurittomasti eivätkä tee työtä vaan touhuavat joutavia.
12 Sellaisia me käskemme ja kehotamme Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä rauhoittumaan ja ansaitsemaan itse leipänsä.
13 Mutta älkää te, veljet, väsykö tekemään hyvää.
14 Jos joku ei alistu siihen, mitä olemme tässä kirjeessä sanoneet, antakaa hänelle opetus älkääkä olko hänen kanssaan tekemisissä. Ehkä hän silloin häpeää.
15 Älkää silti pitäkö häntä vihollisenanne vaan ojentakaa kuin veljeä.
TykkääTykkää
Farisealaisuuskysymykseen kommentoisin vielä, että minun silmääni pukeutumis- ja kaunistautumiskoodimme on näyttäytynyt aika farisealaisena. Välillä tässä on ollut sellaista muoto-oppia todellisen sisällön kustannuksella, mistä Jeesus meitä varoittaa fariseuksille puhuessaan.
Tarkoita sitä, että on saatettu olla erittäin tarkkoja sen suhteen, että kenelläkään ei olisi ehostusta, hiusväriä tai korvakoruja. Nämä ovat olleet tarkkoja ja tärkeitä ”pinnallisia” sääntöjä. Samaan aikaan on kuitenkin voinut käyttää jopa ylettömän runsaita kaulaketjuja ja muita koruja tai kalliita vaatteita. Onko pieni helmi korvassa paha ja Louis Vuittonin laukku kalliin mekon kanssa hyvä?
1. Tim. 2:
8 Tahdon, että kun miehet rukoilevat, he kohottavat kätensä rukoukseen puhtain mielin, ilman vihaa ja ilman epäilyä.
9 Samoin tahdon, että naisten kaunistuksena on hillitty esiintyminen, vaatimattomuus ja säädyllisyys — eivät tukkalaitteet, kultakorut, helmet tai kalliit vaatteet,
10 vaan hyvät teot, niin kuin sopii naisille, jotka tunnustavat palvelevansa Jumalaa.
1. Piet. 3:
1 Samoin te, vaimot, olkaa kuuliaisia miehellenne, jotta myös ne miehet, jotka ehkä eivät usko Jumalan sanaan, nyt vaimonsa elävällä esimerkillä ilman sanojakin voitettaisiin,
2 kun he näkevät teidän elävän jumalanpelossa puhdasta elämää.
3 Älkää pitäkö tärkeänä ulkonaista kaunistusta, älkää hiuslaitteita, kultakoruja tai hienoja vaatteita.
4 Teidän kaunistuksenne olkoon katoamatonta: salassa oleva sydämen ihminen, lempeä ja sävyisä henki. Tämä on Jumalan silmissä kallisarvoista.
TykkääTykkää
Minä ehkä ajattelisin, että rikkaan on helpompi tehdä asialle jotakin kuin köyhän. Tarkoitan, että jos puhutaan auttamisesta, on rikkaan melko helppo, noin niinkuin periaatteessa, antaa omaisuudestaan köyhille. Köyhä voi yrittää anheudella saada etuuksia, mutta ei ole ollenkaan niin varmaa, että hän niitä siltikään saa, ehkäpä juuri tuon rikkaan lähimmäisen ahneuden ja saituuden takia 🙂
Oleellistahan ei ole se, kuka on oikeassa ja kuka on väärässä, vaan se, että se, joka eniten tarvitsee, saisi. Ja se lienee melko selvää, että jos joku on kuolemassa nälkään, hän silloin tarvitsee enemmän tuon rikkaan rahoja kuin rikas itse. Tai ennemminkin niillä rahoilla saatavaa ravintoa.
On se niin sääli, kun me ihmiset olemme tällaisia lankeavia ja itsekkäitä olentoja, olisi niin miellyttävää, jos olisi selkeästi jako hyvään ja pahaan, mustaan ja valkoiseen. On niin helppo puhua asioista teoriassa, mutta sitten, mitä lähemmäksi mennään, sitä vaikeampaa on päätellä, kuka apua tarvitsee oikeasti.
Toisaalta, olen sitä mieltä, että jokainen, joka apua pyytää, ansaitsee sen. Siinä on vähän sama juttu, kuin valehtelemisessa- me emme voi tietää, jos joku valehtelee meille, mutta lähtökohtaisesti on hyvä luottaa ihmisiin ja heidän sanoihinsa. Jos joku valehtelee, loppujen lopuksi hän itse häviää siinä eniten. Ja sama juttu ahneudenkin kanssa, minun mielestäni.
Emmehän me voi muuta kuin yrittää itse ratkaista, mikä on oikein- emme voi hallita sitä, mitä sen jälkeen tapahtuu. Se jää muiden ihmisten ja Jumalan käsiin, niin minä ajattelen.
Luottavaisia ja avoimia ihmisiä pidetään helposti hölmöinä ja pelottavina olentoina, koska epäluuloisuus on niin tavallista, mutta loppujen lopuksi, eikö tämän maailman pitäisi perustua luottamukselle? Tästä ehkä joku sanoisi, että siinäpä olikin vasta naiivi ajatus, mutta minun nähdäkseni lähtökohdan mitäisi olla luottamus. Luottamus kasvattaa luottamusta.
TykkääTykkää
Vaikea asia tämä, kyllä. Eikä tee yhtään helpommaksi, kun on jo välittömästi vastuussa monen ihmisen elatuksesta. Tässä asiassa tieto lisää tuskaa, kun lähimmäinen ei ole vain luonnollisen näkömatkan päässä vaan tiedotusvälineet tuovat viestejä ympäri maailman.
TykkääTykkää
Eräässä tarinassa mies vakuuttaa useaan kertaan hyvää tahtoaan. Hän vakuuttaa, että antaisi toisen miljoonan naapurilleen, jos hänellä olisi kaksi miljoonaa. Hän luopuisi toisesta talostaan, kun kysyjä tätä kysyy. Hän antaisi toisen autonsa sille, joka sitä tarvitsee. Totta kai hän näin tekisi.
Sitten kysyjä kysyy häneltä, mitä mies tekisi, jos hänellä olisi kaksi kanaa. Tämä saakin miehen kovin epävarmaksi ja mietteliääksi. Kysyjä tätä ihmettelemään, koska mieshän on juuri vakuuttanut mielihyvin luopuvansa autosta, talosta tai miljoonasta. Mikä ihme nyt yhdessä kanassa mietityttää.
Tähän mies vastaa: Minulla ei ole kahta miljoonaa, ei kahta taloa eikä kahta autoakaan. Mutta minulla on kaksi kanaa.
TykkääTykkää
Minusta meistä jokainen on tuollainen mies josta tuossa on kysymys. Ihminen on sellainen! Mutta jokainen voi aina lahjoittaa Unicefille muutaman euron kuussa, voi yrittää jotakin. Ei kannata takertua vääntämään kättä siitä, kuka on suurin/jaloin/viisain, vaan jättää sellaiset jurinat sikseen ja mennä nettiin ja ryhtyä kuukausilahjoittajaksi 🙂 Siinä ollaan jo huomattavasti lähempänä epäitsekkyyttä kuin jos vain istuu selittämässä, miksi ei sitä tee siitä ja siitä syystä.
Mutta minä mietin toisaalta, että myös auttamista on monenlaista. Uskon, että jokainen voi tehdä jotakin, oman elämäntilanteensa mukaan- niinkuin uskomisessa, on mielestäni halu auttaa kaikkein tärkein. Se auttaa jo pitkälle, ja lopulta ehkä löytyy keino, jos mieli on avoin. Jo se, että tervehtii rappukäytävässä naapuria, on eräänlaista auttamista, toisen huomioimista, ei rimaa tarvitse nostaa liian korkealle. On totta, että media tuo meille tietoa asioista, joista emme ennen tienneet mitään, ja se kuormittaa meitä usein liikaakin. Mutta ehkä meidän on silti hyvä tietää, mitä maailmalla tapahtuu, silloin osaamme olla kiitollisia omasta yltäkylläisyydestämme. On totta, että sekin on Jumalan lahjaa, ja siitä saa olla kiitollinen, sitä mieltä minä olen.
TykkääTykkää
amicus curie, yllä olevan kommenttisi kanssa olen hyvin samoilla linjoilla kanssasi. Sanot osuvasti, että ”välillä tässä on ollut sellaista muoto-oppia todellisen sisällön kustannuksella”. Juuri näin meille ”välillä” tapahtui. Meidät ohjattiin todelliseen farisealaiseen tarkkojen ohjeiden orjuuteen, joka ulottui muuhunkin elämään eikä vain naisten ja miesten ulkonaiseen olemukseen. Miehillä kuitenkin vähemmän (?) Maailmallisuus sai ”välillä” ikäänkuin uudet tarkat uskovaisen mitat ja varsinkin naisen osalta entistä typistetymmän muotin entiseen verrattuna. Ohjeet siihen annettiin kirjaimellisesti ulkoapäin: ”erehtymättömiltä ylhäältä”- kuten fariseuksilla aikanaan. 70-luvun farisealaisuus muodostui meille uudeksi ”kulttuuriksi”. Sen tieltä piti raivata kaikki mahdolliset vastustajat ulos yhteisestä laumasta (!?!)
Paavalin ohjeet Timoteus-kirjeessään eivät ole yksityiskohtaisia kieltoja tai käskyjä, vaan ohjaavat sisältä kumpuavaan vaatimattomuuteen ja säädyllisyyteen naisen kaunistautumisessa. Hänen ohjeensa tuntuu aivan oikealta ja hyvältä – ei ollenkaan lainomaiselta.
Samoin 1.Pietarin kirjeen kohta huokuu samanlaista kehoitusta säilyttää siveellisyyden rajat.
Kyllä me tiedämme, että maailmallisuus oli jo Jeesuksen ja Paavalin aikana olemassa heidän ympärillään monessa muodossa – samoin kuin meillä tämän länsimaisen kulttuurin keskellä. Kaikenlaista äklöttävää ja rietasta meininkiä kuohuu ympärillä. Tästä kertoo jo Joonan vaikuttavan pitkä lista raamatunpaikkoja alussa. Uskovaisina meidän tulisi torjua sellaisen seireenikutsut, ettei se valtaisi sydäntämme.
Kuitenkin olisi tärkeää ymmärtää, mikä menee Markun sanoin överiksi – kertakaikkisen överiksi – eli lakihenkiseksi sääntöjen vaatimiseksi lähtökohtanaan kytätä toisiaan niiden noudattamisessa.
Minulla ei ole sydäntä mennä sanomaan vanhukselle, jolla on kulttuurinsa mukaisesti pienet korvakorut, että uskosi säilyttämiseksi sinun pitää ottaa nuo pois. Johdonmukaisuus tästä edellyttää, että en voi myöskään kieltää niitä lastenlapsiltani. Omat lapset kasvoivat 70-luvun opetuksen alla. Ei korvakoruja.
Meikittömyys myös meni överiksi niin, ettei uskaltanut näppylöitä tai finnejä peittää. Olisiko se ollut jotenkin säädytöntä?
Vielä moninkertaisesti vähemmän minulla on sydäntä mennä kieltämään pienten lasten äidiltä imettämistä ja syyllistää häntä niin tehdessään salaisesti ehkäisystä.
70-luvun opetukseksi nimittämämme harhaoppi sisältää oikeastaan niin monia omia erityispiirteitä, että mielestäni voisimme puhua sen luomasta kulttuurista, jonka vaikutus on keskuudessamme vasta osittain hellittänyt. Koska se sisältää myös hoitokokouskäytänteen vaalimisen ja siihen liittyvän vaientamisen, emme ole päässeet raahaamasta sitä mukanamme. Se ”kulttuuri” aiheutti todella paljon pahaa, joka muhii korjaamattomana maton alle tungettuna mätänä.
Taidamme olla Markun kanssa ainoat seniorit täällä Joonan blogissa? Molemmat olemme tuominneet 70-luvun harhaopetukset. Tiedämme, mistä kaikesta on ollut kyse. Myös kaikki seniori-veljet siellä SRK:ssa ja vaikuttavissa asemissa ja tehtävissä olevat puhujat tietävät, mitä on tullut tehtyä y-h-t-e-i-s-e-s-t-i. ME olemme mätää aiheuttaneet. Kyse on ollut yhteisestä harhasta.
Yhteinen harhaoppi vaatii myös yhteisen korjaamisen. Yksittäisten ylilyönniksi leimaaminen on selkeä totuuden väistäminen ja johtuu perimmältään hajaannuksen pelosta. Toinen pelko on kertoa totuus SRK:n roolista koko harhaopin vaalimisen osalta aina näihin päiviin asti.
Mielestäni on tullut aika senioripolven kerätä yhteinen rohkeutensa ja tunnustaa ”meidän harhamme” seurauksineen niinkuin se on ollut. SRK on avainasemassa tässä tehtävässä.
”Totuus tekee vapaaksi ”
”Rakkaudessa ei ole pelkoa”
TykkääTykkää
herttaneiti: ”Uskon, että jokainen voi tehdä jotakin, oman elämäntilanteensa mukaan- niinkuin uskomisessa, on mielestäni halu auttaa kaikkein tärkein.”
Ajattelen samoin. Lähimmäisen auttaminen ja huomioiminen voi tapahtua lukemattomilla tavoilla – mitkä ovat itselle mahdollisia.
Tulee mieleen, että vaikka maailmassa on miljoonittain köyhyydestä ja vääryyksistä kärsiviä ihmisiä, ei pidä unohtaa, että myös lähellämme voi sellaisia olla. Uskovaisissa lapsiperheissäkin voidaan kamppailla välttämättömän puutteesta ja siitä aiheutuvasta huolesta – kuin myös konkreettisesta työavusta uupumuksen keskellä. Tällaisesta ei ole ollenkaan helppo puhua välttämättä kenellekkään. Tästä on Kirsikin kertonut aiemmin.
Köyhyydestä ja rikkaudesta puhuttaessa voimme palata myös ajassa hiukan taaksepäin 90-luvun lamaan ja sen seurauksiin, jotka eivät suinkaan jääneet koskettamatta uskovaisiakaan perheitä. Meidän maamme johto/esivalta kohteli selkeästi väärin osaa kansasta pankkikriisinä tunnetun prosessin seurauksena. Suomen johto todellisuudessa ajoi 40 – 60.000 yritystä konkurssiin, 500.000 työttömäksi ja 14 -15.000 itsemurhaan.
Ajatelkaa!
Todellisille syyllisille ei käynyt kuinkaan ja edelleen näitä järkyttäviä seurauksia on pyritty salaamaan. Velallisilla ja takaajilla on maksatettu moneen kertaan velkojaan – jopa neljään kertaan. Näitä on kyllä tutkittu, muutenhan noita tilastojakaan ei olisi. Onneksi meneillään oleva vaalien kamppanjointi on nyt nostanut myös tämän räikeän vääryyden ja sen korjaamistavoitteen esiin.
Otin tämän esille siksi, että meillä Suomen leveysakselilla perheet tarvitsevat lämpimät kodit selvitäkseen ja kalliina maana jokainen perhe tarvitseei rahaa välttämättömiin tarpeisiin ja ruokaan. Siihen suhteutettuna on rehellistä todeta, että rikkaus ja hyvinvointi ei kohtaa kaikkia uskovaisia. Jokainen voi miettiä, mitä on, kun konkurssi vie perheeltä kodin ja aiheuttaa isän joutumisen b-luokkaan. Tai kun yleinen lama vie työpaikat.
Otin tämän asian myös siksi, että meille on opetettu esivallan kunnioitusta niin, ettemme saisi vastustaa sitä, vaikka se toimii väärin. Monet uskovaiset yrittäjät joutuivat kohtaamaan tämän syytöksen lamavuosina.
Itse olen saanut kokea, että Luoja on johdattanut omassa elämässä aina hädän hetkellä lähelle uskovaisen ystävän tai saattomiehen, joka on tarjonnut oikean avun ja tuen. Olen siitä tavattoman kiitollinen. Samalla ajattelen, miten voisin omalta osaltani olla avuksi toiselle vaikka rukouksin muistaen. Tavakseni on tullut, että kannan taskussani ainakin kolikoita, jotta pääsen kulkemaan ohi, jos kohdalle sattuu kerjäläinen. Muuten on vaikea mennä eteenpäin.
TykkääTykkää
Joonan ensimmäinen kysymys kuuluu: ”Mikä on oikeaa ja mikä väärää maailmallisuuden välttämistä?” Tätä onkin hyvä pohtia, joskin kysymys on haastava. Ei ole helppoa ratkaista, millainen ”elämäntyyli” olisi sopivin ja millaisia valintoja pitäisi tehdä. Maailmallisuuden välttämisessä voi helposti mennä liian pitkälle siten, että uskominen muuttuu suorittamiseksi tai tapojen noudattamiseksi: vältän sitä ja tätä, jätän tekemättä tuota jne. Toisaalta ei ole aina helppoa ratkaista, mikä on sellaista turhaa tai kristitylle sopimatonta maailmallisuutta.
Minä suhtaudun hyvin kriittisesti kaikenlaisiin pyrkimyksiin luoda yhteisiä ”uskovaisten tapoja”, jotka sitten varjelisivat meitä uskossa. Nimittäin tietty, toisille hyvä toimintamalli ei ehkä ole se oikea elämänmalli toiselle. Sielunvihollinen käy jokaisen ihmisen kimppuun eri tavoin. Jollekin vaaraksi voi olla musiikkiharrastus, toiselle kuntosalilla käyminen, kolmannelle tohtoriopinnot jne. Toiselle nämä taas voivat olla hyväksi. On siis täysin absurdia, että kaikkien pitäisi siis elää ja tehdä ratkaisunsa heikoimman mukaan. Toisaalta minulla ei ole lupa pahentua siitä, että joku toinen käy jumpassa ja heiluu siellä ”maailmallisen musiikin” tahdissa. Ja toisaalta, jos joku niin tekee, että käy tällaisessa jumpassa, en minä voi siitä päätellä, että se on minullekin sopivaa. Kolmanneksi, se joka ensin meni jumppaan ei ole vastuussa siitä jos minä menen perässä ja minulta menee tämän uuden harrastuksen vuoksi usko.
On kuitenkin joitain asioita, joista voimme olla yhtä mieltä, että ne eivät ole uskovaiselle sopivia. Tällaisia ovat esimerkiksi baarissa käyminen, harlequin-romaanit ja tämän kaltaiset televisio-ohjelmat. Jääkiekkomatsiin tai sirkukseen menemisestä, viinipullon ostamisesta, tex willer -tilauksesta (väkivaltaviihde on tietyissä rajoissa tarpeellista ja terveydeksi siinä missä painajaisunetkin) taikka lottoamisesta en taasen olisi niinkään varma.
TykkääTykkää
Otsikko on maailmallisuus ja kysymysmerkki.
Meidän yhteinen 70-luvun ”kulttuuri” on herättänyt vuosikymmenten ajan yhteiskunnallista huomiota. Onko se ihme?
Jeesuksenkin opetus herätti huomiota – samoin kuin apostolien – mutta herättikö samoista syistä?
Nykyisin kirkkomme herätysliikkeiden tutkimus on lisääntynyt ja vanhoillislestadiolaisuuden osalta erityisesti 70-luvun harhaopin ”kulttuurin” siivittämänä. Näin itse ymmärrän.
Samasta syystä tulee mediassa erilaisia kirjoituksia, radio- ja tv-ohjelmia haastatteluineen. Myös kirjoja ilmestyy jatkuvasti lisää ja nyt on tulossa Taivaslaulu-kirjan pohjalta teatteriesitys. Aluksi kahdessa kaupungissa, mutta miten lienee jatkossa.
Päivämieskin on muuttanut varsin paljon asennettaan avoimemmaksi ja rehellisemmäksi ”kulttuurimme” kertomisesta vuosikymmenten takaisesta.
Uutinen Taivaslaulu-näytelmästä mainitsee mm: ( Omat Polut )
”On kiinnostavaa nähdä ohjaajan ratkaisu esimerkiksi kohtauksessa, jossa Aleksin sterilisaatio on tullut rauhanyhdistyksellä muiden uskovaisten tietoon ja siitä seuraa Aleksin puhuttelu, (ns. hoitokokous), jossa yhtenä Aleksiin uskonvakaumuksen kyseenalaistajana miehen oma isä. Sukujen ja perheiden nuoremman sukupolven aikuisikäisiin ulottuva kontrolli on tunnettua myös muissa uskonnollisissa yhteisöissä.”
Minulle heräsi kysymys, onko todellakin muissa uskonnoissa ollut samanlaista hoitokokouskäytäntöä kuin meillä ja yhtä monenlaisten syiden perusteella? Jos on – kuinka yleistä sellainen on?
Hyvänä esimerkkinä Päivämiehen nykyisestä ”linjasta” on mielestäni tuore Kaisu Tuomaalan blogi ”Pieniä lampaita”.
Sen luettuani muistin vastikään kuulleeni erään uskovaisen poikkeuksellisen suuren perheen äidin kertoneen, että elämän sujumisen ehtona näin suuren perheen kanssa on, että saa nukkua yöt. Asiasisältö oli jotenkin noin, kun en muista sanatarkasti. Hän ei kuitenkaan kertonut, miten se on mahdollista.
Tiedättekö te?
Taivaslaulu-kirjaan, Kaisun blogiin ja maailmallisuus-otsikkoon liittyen kysyn:
Onko maailmallista, kun uskovainen äiti ja hänen perheensä ei veny tällaiseen suurperheisyyteen, jossa jopa imettävä äiti voi joutua uskossaan epäilyttäväksi leimatuksi, jos imettää pitkään?
Olenko minäkin epäilyttävä, kun kysyn ja haluaisiko joku tietää nimeni, että voisi toisten tuella ottaa minut puhutteluun ja jos en lopeta kyselemistä hoitokokoukseen?
TykkääTykkää
Markku, on ihan pakko lyhyesti kommentoida kantaasi markkinatalousjärjestelmään, vaikka kommentin liittymä uskonasioihin on tältä osin ohuenlainen.
Nimittäin kapitalistinen markkinatalousjärjestelmä ei sellaisenaan ole syy maapallomme tuhoamiseen ja roskaamiseen. Syy on kuluttajien halussa kysyä kaikenlaista turhuutta. Markkinataloushan pyörii kuluttajien valintojen tahtiin. Jos kännyköiden ja autojen sijaan kysyisimme kuntosalivalmennusta, uimakouluopetusta, erätaitokursseja jne., ei maapalloa saastutettaisi samassa määrin kuin jos panemme rahamme elektroniikkkaan ja kauneudenhoitotuotteisiin.. 🙂 vika ei siis ole systeemissä. Lisäksi toiminnan vapautta on markkinatalousjärjestelmässä rajoitettu monon tavoin. Esimerkiksi kansallinen ja kansainvälinen ympäristöpolitiikka ja – lainsäädäntö asettavat sille omat reunaehtonsa.
Markkinatalousjärjestelmä tekee jokaisesta talouden toimijasta poliitikon. Ostopäätöksellä äänestän ja vaikutan! Suunnitelmataloudessa joku toinen päättää puolestamme, mitä tuotetaan ja kuinka paljon ( esim. x kappaletta y-ominaisuudet omaavia autoja). Eikö ole parempi, jos voin itse päättää: Tuotetaan x määrä luomukahvia, y kappaletta polkupyöriä, yksi erätaitokurssi per vuosi jne? 🙂
TykkääTykkää
Vl-seniori toi esille tärkeän näkökulman yhteiskunnallisesta ja rakenteellisesta väkivallasta, josta 1990-luvun laman aikana tapahtuneet väärinkäytökset Suomessa ovat surullinen esimerkki.
Järjestäytynyt yhteiskuntamme on yksinkertaistetusti sanoen organisoitunut tiettyihin viranomaislaitoksiin ja instituutioihin, ja yksilön asema suhteessa näihin on väistämättä alisteinen. Organisaatiot voivat pahimmillaan irtautua kokonaan elävän elämän todellisuudesta, jolloin yksilö ja hänen elämänsä on pelkkä numero tilastoissa. Tämä mahdollistaa vallan väärinkäytön mitä julmimmassa määrin. Kärjistetysti sanoen voidaan verrata 2. maailmansodan joukkomurhiin, joissa junanvaunujen “sisältö” oli pelkkiä numeroita ja kuljetuksista vastaava piällysmies Eichmann ei katsonut olevansa vastuussa vaunujen “sisällöstä”, vaan pelkästään siitä että junat kulkivat ja tyhjensivät lastinsa tietyssä aikataulussa. Huippuunsa hiottu järjestelmä itsessään mahdollisti näin kansanmurhan, eikä kukaan ollut oikeasti vastuussa mistään, ainakaan omasta mielestä. Myös meillä yksilö ja hänen elämänsä voi jäädä ns. “rattaan rasvaksi” suuressa koneistossa, jos virkamiehen henkilökohtainen vastuu suhteessa omaan instituutioon häivytetään, tai vastuuta on ylipäätään vaikea määritellä.
Jokainen voi vain kuvitella, mitä tarkoittaa lamavuosien 14 000-15 000 itsemurhaa? Kuinka monta perhettä ja läheistä traumatisoituu siinä samalla? Mitä vaikutuksia tällä on isänmaamme tulevaisuuteen ja henkiseen ilmapiiriin?
Jokainen yhteisö kätkee sisäänsä vallan väärinkäytön mahdollistavia rakenteita. Mitä selkeämmin ja läpinäkyvämmin olemme asioista tietoisia, mitä paremmin meillä on ns. “iso kuva” hallussa, sitä paremmin pystymme niihin vaikuttamaan ja näkemään toimintamme seurauksia suuressa mittakaavassa.
TykkääTykkää
Vilpitön kysymys: Miten tulisi tänä aikana suhtautua karismaattisiin liikkeisiin. Itseäni on mietityttänyt ja mietityttää edelleen se miten paljon ne itse asiassa muistuttavat alkuseurakuntaa kaikkine Jumalan antamine yliluonnollisine lahjoineen. Minua kummastuttaa se, ettei kristillisyydessämme koskaan puhuta Jumalan antamista yliluonnollisista armolahjoista (parantaminen, kielilläpuhuminen ym.) Millä lailla esim. pyhän hengen olemassaolo voidaan osoittaa nyky lestadiolaisuudessamme ja voiko sitä olla vielä 70-luvun eksytysten jälkeenkin.
Kun lukee Lestadiuksen aikaista uskonelämää ja seuroja ovat ne jotenkin palavan eläväisen kuuloista – kuten ”oikeiden” kristittyjen kokontumisten kuuluukin. Onko Pyhä henki kadonnut nykyään jonnekin. Itselleni em. asiat ovat muodostuneet todella isoiksi poikkipuiksi elämässä enkä oikein koskaan voi tietää olenko taivaskelpoinen vai en.
Lisäksi helluntailaiset ja muut karismaattiset puhuvat paljon Jeesus -kokemuksista ym näyistä kuten Paavalikin aikanaan. Ironista kyllä nuo ovat jollain lailla helpottaneet uskoni ahdistusta. Voiko olla niin karmea tilanne että Jumala olisikin siirtänyt pyhän hengen meidän kristillisyydestä jonnekin muualle. Kuulostaa todella epäreilulta ja pelottavalta.
Jrt
TykkääTykkää
Kiitos, Kirsi!
Jos sallitte, voisimme ehkä katsoa lisää ”isoa kuvaa”, joka sisältää väärän vallankäytön esimerkit ja niiden seuraukset:
Kirsi otti esimerkin natsi-Saksan toiminnasta 2.maailmansodassa. On hyvä muistaa, että itänaapurimme toimi mittakaavallisesti vieläkin suuremmissa mitoissa aivan samoin julmuuksin luokka-perusteella OMIA kansalaisiaan vastaan. Saksa sitävastoin rotu-perusteisesti. Molemmilla oli mielestään pätevät ja perustellut syyt kauheuksiin.
Mutta miten nämä kaksi kollektiivista julmuutta harjoittanutta valtaa ovat suhtautuneet tapahtumiin?
Saksa on tehnyt todellista tilitystä vuosikaupalla: koko kansa on tunnustanut vääryydet, paljastanut laajat Stasi-vakoiluorganisaatiot, pyytänyt anteeksi, maksanut jatkuvasti korvauksia vääryyksistä jne.
Saksa on siis tehnyt todellista ”kollektiivista parannusta” vuodesta toiseen ja kieltää jopa natsisymbolin käytön. Saksan hallinto ei puolustele Hitlerin toimia tai vähättele uhrien kohtaloa. Ennenkaikkea se on tunnustanut vääryydet ja niiden uhrit ja halunnut korjata ja sovittaa ne.
MIten vastaavasti itänaapurimme on tehnyt?
Voisimme varmasti sanoa yksinkertaisesti, että juuri päinvastoin kuin Saksa.
Tekoihin ei vaikuta se, että toinen voitti. Vääryydet eivät sillä poistu, eivätkä sovitu.Tiedämme historiasta, samoin kuin nykyisyydestä, että Venäjän hallinto selittelee NL:n teot itselleen parhain päin, vakoiluorganisaatio on yhä suuremmassa vallassa ja koska kansa ei ole tehnyt oikeaa tilitystä, sen oikeus- ja hallinto-organisaatioihin on pesiytynyt pitkällesyöpynyt väkivallan ja korruption harjoitus. Imperialistinen asenne jatkuu – sen näemme joka päivä uutisista.
Lienemme kaikki yhtä mieltä siinä, ettei väärä vallankäyttö ja väkivalta kuulu Jumalan valtakunnan toimintakulttuuriin.
Jos ”ison kuvan” sijoitamme kristillisyytemme historiaan – meillä on kuvassa kaksi erilaista mallia opiksemme aika läheltä.
Kahden vuosituhannen takaa on parhaan opettajan malli.
TykkääTykkää
Hyvä ja aiheellinen kysymys Kenzo, sillä kyllä tuollainen vaara kristillisyydellämmekin on, niinkuin kaikilla aikaisemmilla herätyksillä. Ja ”Yksikään hyvä puu ei tee kelvotonta hedelmää eikä yksikään kelvoton puu hyvää hedelmää. (Luuk 6:43) – Mutta kyllä mielestäni kristillisyydessämme ja sen työssä on vielä paljon kauniitä hengen hedelmiä – Pyhä Henki siis toimii!
Totta myös on, että Herramme mukaan: ”Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä. He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat.” (Mark. 16:17-18) – Useinhan tämä raamatunpaikka ohitetaan tai selitetään symbolisesti tai viittaamalla siihen, että syntien anteeksiantamus on suurin ihme. Aivan, mutta ei se tee tyhjäksi tätäkään raamatunpaikkaa.
Toisaalta: ”Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.” (Matt 24:24) Kysyä tietysti sopii, tekevätkö nämä väärät ”kristukset” ihmeensä Jeesuksen Kristuksen nimessä vai omissaan.
Monet nykypäivän keksinnöt ovat toisaalta ihmeitä, joille me olemme vain sokeutuneet: ”Se on saanut vallan antaa pedon kuvalle hengen, niin että kuva jopa kykenee puhumaan…” (Ilm. 13:15) voisi viitata yhteen 1900-luvun antikristukseen; nimittäin Hitleriin (vrt. myös Stalin ja Mao), joka otti elokuvan ja television propagandansa palvelukseen jo 1930-luvulla. Tuo antikristus julisti Olavi Paavolaisen kuvauksessa Nurnbergin stadionin aina stratosfääriin ulottuvien valonheittäjien kiilojen muodostamassa temppelissä mm: ”Nyt tunnen, että meillä on voimaa rakentaa uusi Valtakunta! Te kuulitte kerran erään miehen äänen ja se kosketti sydäntänne ja herätti teidät ja te olette seuranneet tuota ääntä… Teistä jokainen ei voi nähdä minua, mutta minä näen teidät ja te tunnette minut! Nyt me olemme kaikki yhtä!”
Kenzo, on mahdollista jättää karismaattisten liikkeiden totuudellisuus myös ratkaisematta, siis ns. heideggerilaisittain ”silleen” 🙂 – Niin oma isänikin minua joskus neuvoi. Ei meidän pelastuksemme ole tällaisesta tuomitsemisesta kiinni, sama ongelma oli jo opetuslapsilla ja apostoleillakin: ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.” (Matt 7:1) ”Mutta Jeesus vastasi: `Älkää estäkö. Joka ei ole teitä vastaan, on teidän puolellanne.” (Luuk. 9:50) – ”Siksi annan teille nyt tämän neuvon: jättäkää nämä miehet rauhaan, antakaa heidän olla. Jos tämä heidän ajamansa hanke on lähtöisin ihmisistä, se kukistuu itsestään. Jos se taas on Jumalasta, te ette pysty heitä kukistamaan. Pitäkää varanne! Entä jos te taistelettekin itseään Jumalaa vastaan?” (Ap. t. 5:38-39)
TykkääTykkää
Kiitos selventävästä vastauksesta. Erityisesti tuo viimrinen lause: ”entä jos te taistelettekin itseään Jumalaa vastaan” jäi mietityttämään. Olen käsittänyt itse että kuitenkin yleisesti meikäl tuomitaan karism liikkeet. Onko kuitenkin jokin yksitt opinkohta joka osoittaa heidät vääriksi. Puhutteleva Jeesuksen laudahdus oliko lopunajan ihmisille menee jotenkin näin: varokaa eritoten niitä joilla oppi kylläkin on oikea mutta henki väärä. Eli siis mitkä porukat voisi tällä ajalla sopia em. kuvaukseen.
TykkääTykkää
”Puhutteleva Jeesuksen laudahdus oliko lopunajan ihmisille menee jotenkin näin: varokaa eritoten niitä joilla oppi kylläkin on oikea mutta henki väärä.”
Minusta tuollaista lausetta ei kyllä evankeliumeista löydy. 🙂
TykkääTykkää
Ymmärrän sen, että jos jokaisessa asiassa menemme aina heikoimman ehdoilla, joudumme pian koko elämän läpäisevään ahdistavaan pykäläviidakkoon. Toisaalta Paavali kuitenkin kehottaa kirjeissään aika pitkälle menevään heikomman huomioimiseen:
1. Korinttolaiskirje 8
8 Ei ruoka vie meitä lähemmäs Jumalaa. Emme menetä mitään, jos jätämme syömättä, emmekä voita mitään, jos syömme.
9 Pitäkää kuitenkin huoli siitä, ettei tämä teidän vapautenne saa heikkoja kompastumaan.
10 Jos heikko veljesi näkee sinut, jolla on tietoa, aterialla epäjumalan temppelissä, eikö hänen omatuntonsa saa tästä tukea siihen, että hänkin voisi syödä uhrilihaa?
11 Näin sinun tietosi vie tuhoon tuon heikon, oman veljesi, jonka vuoksi Kristus on kuollut.
12 Kun te tällä tavoin teette syntiä veljiänne vastaan ja haavoitatte heidän horjuvaa omaatuntoaan, teette syntiä Kristusta vastaan.
13 Näin ollen: jos ruoka viettelee veljeni syntiin, en ikinä enää syö lihaa, jotta en viettelisi veljeäni.
Roomalaiskirje 14
19 Pyrkikäämme siis rakentamaan rauhaa ja vahvistamaan toisiamme.
20 Älä ruoan vuoksi hajota Jumalan työtä. Kaikki tosin on puhdasta, mutta ihmiselle on pahaksi, jos hän syö jotakin, mikä loukkaa omaatuntoa.
21 Sinun on hyvä olla syömättä lihaa ja juomatta viiniä ja välttää muutakin, mikä loukkaa veljeäsi.
22 Säilytä sinä oma uskosi Jumalan edessä. Onnellinen se, joka ei tuomitse itseään siitä minkä uskoo oikeaksi.
23 Mutta se, joka epäröi ja silti syö, on tuomittu, koska hän ei toimi uskon perusteella. Kaikki, mikä ei perustu uskoon, on syntiä.
Paavalin mukaan vahvemmaksi itsensä kokevalla on siis vastuu varoa sitä, ettei hänen vapautensa saata heikompia lankeamaan. Tältä pohjalta näyttää siltä, ettei ole väärä tai huono asia se, että on olemassa tiettyjä yhteisesti sovittuja ”uskovaisten tapoja” (vaikken itsekään oikein pidä tästä sanasta).
Toki ”heikoillakin” on Paavalin mukaan vastuu vahvistua vähitellen Kristuksen tuntemisessa ja pyrkiä välttämään turhaa tuomitsemista. Ensisijaiseen vastuuseen Paavali asettaa kuitenkin ”vahvat”, koska heillä on siihen enemmän varaa kuin ”heikommilla”.
TykkääTykkää
Erkki Reinikaisen saarnassa vuoden 2002 suviseuroissa kuului raitis opetus farisealaisesta lakihenkisyydestä, josta hänellä oli ”erinäisiä” kokemuksia takanaan ja tiesi, mistä siinä voi olla kyse, vaikka ei mennyt yksityiskohtiin. Teksti oli efesolaisille uskovaisen sota-aseista. Sopinee, että kirjoitan saarnasta pätkän:
”Eräs vaarallinen alue on lain hengen tuominen kristittyjen joukkoon. Laki ei ole meidän auttajamme. Sitä ei ole laitettu meidän opettajaksemme. Laki on kasvattaja Kristuksen tykö ja Kristus on lain täyttäjä meidän edestämme. Laki tulee kyllä täyttää, se on raamatun vaatimus, mutta se täytetään niin, että me omistamme Kristuksen teon lain täyttäjänä. Hän on ainut, joka on voinut täyttää lain.
Sen takia Jumala suokoon, ettemme rakenna uskoamme erilaisille väittämille, joita nykyaikanakin esitetään, että sitä ja sitä ei saa tehdä – sitä ja sitä pitää tehdä. Sehän merkitsee samaa kuin että me silloin olisimme uskovaisia.
Me olemme uskovaisia vain armosta Jumalan – pelkästään Jumalan armosta ja sen tähden meidät on puettu sillä tavalla, että kestämme tämän taistelun. Sentähden ottakaa kaikki Jumalan sota-aseet, että voisitte pahana päivänä seisoa vastaan ja kaikissa asioissa olla pysyväiset. Seisokaa vyötetyt kupeenne totuudella ja vanhurskauden rintaraudalla puetut.
Legioonasoturin varusteet olivat vyötetyt niin, että ne pysyivät koossa, eivätkä lähteneet irti ja haarniska suojasi elintärkeää sydänaluetta. Niin meidät on puettu Jumalan sanan haarniskalla, että se estäisi pahan palavat nuolet iskemästä meidän uskomme keskukseen, sydämeen.” jne.
TykkääTykkää
Samasta Reinikaisen suviseurasaarnasta:
”Meillä on herkkyyttä laittaa myöskin omia ajatuksiamme mukaan. Jopa sellaisia ajatuksia, jotka ovat täysin vastoin Jumalan sanaa. Me herkästi rakennamme uskoamme teoille, jotka eivät liity Jumalan sanan ilmoitukseen. Eli toisin sanoen rakennamme sellaisia väittämiä, että kun kristitty tekee niin ja niin, niin sitten hän on uskovainen. Kyllä tämäkin on meille tuttua. Tätä vastaan, tässä mielessä, tänä päivänäkin vielä uskonpuhdistus jatkuu – se ei koskaan pääty.
Me voimme myöskin rakentaa siihen, että ihmisten päätökset ovat kestäviä ja vedota, että seurakunnan ääni voi olla ratkaiseva. Seurakunnan tehtävä on ainoastaan Jumalan sanan selittäminen, ei minkään uuden antaminen lisää.
Sen takia, pukekaa päällenne kaikki
Jumalan sota-aseet, että te Perkeleen kavalia päällekarkaamisia voisitte seisoa vastaan. Emme ilman tätä Jumalan sanan täydellisyyttä voi taistella vastaan. Me jäämme nopeasti kiinni silloin, kun meitä vastaan hyökätään.”
Sama kohta referoitu/litteroitu suviseurajulkaisussa:
”Meillä on herkkyyttä laittaa kaikkeen mukaan omia ajatuksiamme, jopa sellaisia, jotka ovat täysin vastoin Jumalan sanaa.
Saatamme alkaa rakentaa uskoamme teoille, jotka eivät liity Jumalan sanan ilmoitukseen; toisin sanoen rakennamme väittämiä, että kun kristitty tekee niin ja niin, sitten hän on uskovainen. Tämäkin on meille tuttua.
Tätä vastaan uskonpuhdistus jatkuu tänäkin päivänä, eikä se pääty koskaan. Sen takia ”pukekaa päällenne kaikki Jumalan sota-aseet, että te perkeleen kavalia päälle karkaamisia voisitte seisoa vastaan”. Ilman Jumalan sanan täydellisyyttä emme voi taistella sielunvihollista vastaan. Jäämme nopeasti tappiolle silloin, kun meitä vastaan hyökätään.”
Oma huomio: Mihin jäi nykyisissä keskusteluissa melkein eniten pyörivä ja yksi Reinikaisen erikseen esille ottama ”seurakunnan ohjeisiin” liittyvä teema? Nykyään varmaan ei olisi keskeistä kohtaa sensuroitu (jos noita kirjoja yhä ylipäänsä tehtäisiin).
TykkääTykkää
Noin pitkälle menevään nöyryyteen Paavali kehottaa siis asioissa, jotka eivät ole varsinaisia syntejä vaan enemmänkin tapa- ja kulttuurikysymyksiä. Varsinainen synti, pahuus, on sitten vielä asia erikseen. Sellaisen suhteen hän kehottaa:
Efesolaiskirje 5
1 Pitäkää siis Jumalaa esikuvananne, olettehan hänen rakkaita lapsiaan. [Matt. 5:48; 1. Piet. 1:15]
2 Rakkaus ohjatkoon elämäänne, onhan Kristuskin rakastanut meitä ja antanut meidän tähtemme itsensä lahjaksi, hyvältä tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle. [Gal. 2:20; 1. Tess. 4:9; Hepr. 8:3; 1. Joh. 3:16]
3 Siveettömyydestä, kaikenlaisesta saastaisuudesta ja ahneudesta ei teidän keskuudessanne saa olla puhettakaan, eihän mikään sellainen sovi pyhille. [1. Kor. 6:15; Gal. 5:19]
4 Myöskään rivoudet, typerät jutut tai kaksimielisyydet eivät teille sovi, teidän suuhunne sopii kiitos. [Ef. 4:29]
5 Tehän tiedätte hyvin, ettei kenelläkään siveettömällä eikä saastaisella ole osaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnasta, ei myöskään ahneella, sillä hän on epäjumalanpalvelija. [1. Kor. 6:9,10; Kol. 3:5,6]
6 Älkää antako kenenkään pettää itseänne tyhjillä puheilla, sillä niiden vuoksi Jumalan viha kohtaa kaikkia tottelemattomia. [Room. 1:18; Kol. 3:6]
7 Älkää siis olko sellaisten kanssa missään tekemisissä.
8 Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina! [Luuk. 16:8; Joh. 12:36; 1. Tess. 5:5]
9 Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. [Gal. 5:22]
10 Pyrkikää saamaan selville, mikä on Herran mielen mukaista. [Room. 12:2]
11 Älkää osallistuko pimeyden töihin: ne eivät kanna hedelmää. Tuokaa ne päivänvaloon. [Matt. 18:15; Room. 13:12; 2. Kor. 6:14]
12 Mitä sellaiset ihmiset salassa tekevät, on häpeällistä sanoakin,
13 mutta kaikki tulee ilmi, kun valo sen paljastaa. [Joh. 3:20,21]
14 Kaikki, mikä on paljastettu, on valossa. Sen vuoksi sanotaankin: — Herää, sinä joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus on sinua valaiseva! [Room. 13:11; Kol. 3:1]
15 Katsokaa siis tarkoin, miten elätte: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat. [Sananl. 14:8; Room. 16:19; Kol. 4:5]
16 Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha.
17 Älkää olko järjettömiä, vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto.
18 Älkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa rietas meno, vaan antakaa Hengen täyttää itsenne.
Alkoholista sanoisin, että ainakin tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa täysraittius on mielestäni velvollisuus sekä kristittynä että kansalaisena. Hurjimpien arvioiden mukaan viinahaitat maksavat nimittäin yhteiskunnalle vuosittain noin 13 miljardia euroa!
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/tutkijat-suomessa-meneillaan-alkoholikatastrofi/1889630
Ajatelkaa! Jos saisimme alkoholikustannukset pois, ei tarvittaisi vyönkiristystä eikä leikkauslistoja. Ei jouduttaisi tinkimään lastensuojelusta, nuorten mielenterveyspalveluista eikä vanhustenhuollosta. Valtio ei joutuisi ottamaan senttiäkään uutta velkaa. Vanhaa velkaa voitaisiin ryhtyä lyhentämään ennätystahtia ja silti jäisi riittävästi rahaa hyvinvointiyhteiskunnan kehittämiseenkin.
Ja ennen kaikkea: Ajatelkaa kuinka monta traagista kuolemantapausta, raakaa nyrkiniskua, eliniäkseen traumatisoitunutta lasta ja masentunutta nuorta tuohon 13 miljardiin sisältyy! Tästä syystä näkisin oikeana ja kristillisenä jättää sen viinipullonkin ostamatta. Näin ei tule vähimmässäkään määrin tukeneeksi yhteiskuntaamme mädättävää alkoholikulttuuria eikä osallistuneeksi siihen.
TykkääTykkää
Niinhän tuo tuppaa olemaan, että historia toistaa itseään, jos sitä ei kohdata. Saksalaiset ovat kyllä ansiokkaasti tehneet tiliä menneisyydestään, myös Angela Merkel totesi hiljattain, että Saksan kansalla on ikuinen velvollisuus taistella kaikenlaisia rasismin muotoja vastaan.
Itäisen naapurimaamme historiaa on vasta vähän uskallettu raottaa, hirmuteoista vaietaan vieläkin virallisella tasolla. Toivoa sopii, että historia ei toista siellä itseään. Näitä ilmiöitä on hyvä pohtia ja peilata myös täällä meillä, erityisesti vallan väärinkäytön, pahuuden kätkeytymisen ja naamioitumisen näkökulmasta.
TykkääTykkää
Kommenttisi ovat Joona aina niin hyviä, rakentavia ja perusteellisia.
Kun omia kommenttejani aiemmin kirjoittelin, minulla oli mielessäni myös nuo Paavalin antamat neuvot ja ohjeet. Paavalin ajatukset ovat kunnioitettavia, sillä hän esittää kantansa vilpittömästi muiden uskovaisten ja seurakunnan parasta ajatellen. Itse kuitenkin olen skeptinen sen suhteen, johtaako tällaisten yhteisten tapojen ja ”heikoimman mukaan kulkeminen” aina siihen hyvään, mitä tällä toimintatavalla on ajateltu voitavan saavuttaa. Jos jätämme esimerkisi syömättä lihaa sen vuoksi, että joku VIRHEELLISESTI ajattelee sen olevan sopimatonta, niin emmekö syömättä jättämällä vain entisestään vahvista ja lujita veljemme vääränlaista käsitystä. Tämä taas voi johtaa siihen, että seurakunnassa aletaan yleisesti pitämään syntinä jotakin, joka ei todellisuudessa sitä ole. Ja mitä tästä taas seuraa: niitä, jotka ymmärtävät asian oikean laidan, ja yrittävät asiaa tuoda esille, ruvetaan tuomitsemaan ja epäuskoisiksi leimaamaan.
Minä esitin kritiikkini siksi, että minulla on huoli, että Paavalin neuvot eivät ehkä tässä kohdin olekaan käytännössä toimivia tai loppuun asti mietittyjä. Olen päätynyt tälle kriittisen suhtautumisen kannalle empiirisen havainnoinin kautta eli tarkastelemalla, miten erilaisten tapojen jne noudattaminen on vaikuttanut: onko se kantanut uskon kannalta vain hyvää hedelmää vaiko johdattanut meitä harhaan, sivuraiteille?
Erilaisten yhdessä sovittujen käyttäytymistapojen sijaan suosittelisin jatkuvaa keskustelua esim. elämänvalinnoista isommissa ja pienemmissä porukoissa. Esim. sen sijaan, että ”kiellämme” televisio-ohjelmien katsomisen (”sovimme ettemme katso”), käymme jatkuvaa keskustelua itsemme, perheemme, ystävien ja seurakunnan kesken: Tarvitseeko minun katsoa, mitä on sopivaa katsoa, mikä olisi parempaa ajanvietettä jne.
Viinipullon ostamisesta: Sitä ei voine kenellekään suositella. En kritisoi täysraittiuden ihannointia enkä halua vähätellä alkoholin käytön vaaroja ja haittoja. Päinvastoin! Yhdessä monien muiden kanssa aion jatkossakin kauhistella: ”Mikä siinä on, että ihmiset haluavat päänsä seikaisin, tuohon tilaan..”
Sitä kuitenkin kritisoisin, jos hengellistämme absolutismin siten, että seurakunnan vallitsevaksi ymmärrykseksi tulee: alkoholin nauttiminen ruokajuomana on syntiä.
Summa summarum: En toivo, että raittiuden edistämisen tavoite poistetaan yhdistyksemme sääntömääräisistä päämääristä, mutta toivon ettemme puheillamme ja sanoillamme edistä sellaisten harhakäsitysten leviämistä, että alkoholin juominen muutoin kuin ehtoollisella on synti ja suuri kauhistus ja että veljeä tai sisarta, joka tällaiseen ”syyllistyy”, on pidettävä epäuskoisena.
Paheksukaamme alkoholin käyttöä, mutta älkäämme nimetkö siitä synniksi laajemmin kuin se Jumalan sanan mukaan on!
TykkääTykkää
Ymmärrän tuon kuvaamasi ongelman. Haluan kuitenkin uskoa, että Pyhällä Hengellä on ollut jokin tarkoitus siinä, että Hän on antanut noiden Paavalin ohjeiden päätyä Pyhään Raamattuun. Uskon, että ne eivät ole vain Paavalin vaan myös Jumalan sanaa ja että niille kannattaa kaikesta huolimatta olla kuuliainen.
Kristinuskon historia toisaalta myös osoittaa, että noilla neuvoilla on oma tärkeä arvonsa. Esimerkiksi Luther tajusi tämän nähtyään, miten Wittenbergin seurakuntaelämä ajautui kaaokseen Andreas Karlstadtin liian rohkeiden liturgisten uudistusten myötä. Luther palautti katolisen messukäytännön lähes ennalleen ja ryhtyi tämän kokemuksen opettamana korostamaan aiempaa voimakkaammin sovun, järjestyksen ja keskinäisen rakkauden säilyttämisen merkitystä.
Korostan kuitenkin edelleen, että Paavalinkaan mukaan vastuu ei ole vain ”vahvoilla” vaan myös ”heikkojen” on pyrittävä vahvistumaan Kristuksen tuntemisessa ja varottava turhaa tuomitsemista.
TykkääTykkää
Minä olen myös sitä mieltä, että täällä on runsaasti hyviä ja asiallisia kommentteja 🙂 Ja haluan vielä erikseen kehaista blogisteja, kun olen täällä niin kovasti kritisoinut. Vastaukset kommentteihin ovat olleet rakentavia ja kiihkottomia, perusteltuja ja arvostavia. Sellaisessa ilmapiirissä on hyvä ja turvallista kommentoida ja pohtia asioita, kun asennoituminen on arvostavaa ja kunnioittavaa.
Minä mietin tuota kysymystä siitä, että tosiasioiden valossahan Raamattu on ihmisten kirjoittama. Mutta eikö ole suorastaan eittämättömän selvää, että se on Pyhän hengen ilmoitusta alusta loppuun? Minä en ainakaan osaa enkä uskalla mennä erittelemään, missä menee ihmisyyden ja pyhyyden raja. Jos ei voi luottaa siihen, että Raamattu on oikeassa, silloinhan ei missään ole mitään pohjaa- Raamattu pitäisi olla absoluuttisen totta, eri asia on sitten, osaammeko tulkita sitä oikein. Mutta minusta ei pitäisi mennä arvottamaan, mikä Raamatussa on ”totta” ja mikä ei. Ainakin minusta tuntuu, että elämästäni putoaisi pohja, jos sen tekisin.
TykkääTykkää
Siitä ei ole epäilystäkään, etteikö Raamattu olisi alusta loppuun kirjoitettu ja koottu Pyhän hengen ohjaamana. Mutta tarkoittaako tämä sitä, että Pyhä henki olisi karsinut perimätiedon välittäjien, tekstien kokoajien ja kirjeiden kirjoittajien sanoista pois kaiken ihmislähtöisen? Jos vastaamme kyllä, olemme monien isojen ristiriitojen edessä: Miksi Jeesuksen valitsemat todistajat, opetuslapset muistavat tapahtumat eri tavoin? Aurinko ja tähdet ovat vanhempia kuin maa, eikä vettä voi olla maan päällä ilman aurinkoa, mutta luomiskertomuksen mukaan ensin oli maa, ja henki käveli vetten päällä, ja vasta sitten luotiin Aurinko, tähdet ja kuu. Luomiskertomuksesta saa myös sen kuvan, että maa olisi ikään kuin litteä pannukakku, jonka päällä on kupu ja kuvun kattoon on ripustettu aurinko ja tähdet. Jos Paavali oli puheissaan erehtymätön, niin miksei sitten olisi myös Luther, Laestadius, Raattamaa ja muut uskovaiset, jotka puhuvat Pyhän hengen vaikutuksesta. Miksi emme noudata kaikkia Paavalin antamia neuvoja? Miksi naiset eivät tule seuroihin pää peitettynä huivilla, kuten Paavali ohjeisti tai vaati? Miksi sallimme miehillä pitkät hiukset ja parran, vaikka Paavali esitti, ettei sellainen ole mielelle sopivaa? Miksi vain osa Paavalin neuvoista kelpaa meille?
Emmekö voi ajatella, että näiden kertomusten ja Raamatun sanojen takana piilee totuus, mutta ihminen on onnistunut totuuden sanoja hieman sotkemaan? Joona, kertoisitko sinä, miten te uskovaiset teologit tämän asian ymmärrätte? Voimmeko esim. ajatella, että Paavalin kirjeetkin ovat Paavalin oman vähäisen ymmärryksen rajoittamia ja jossain määrin epätäydellisiä, jos samalla pidämme mielessä, että Paavali oli Jumalan valitsema saarnamies?
Ehkä se sitten näiden yhteisen elämäntapaohjeiden kohdalla on sillä viisiin, että ne voivat olla hyväksi, kunhan emme vie niitä överiksi, kuten Markku aiemmin jossakin kohdin kommentoi. Ja keskittykäämme opetuksessa Jumala sanan avaamiseen sen sijaan, että juurrutamme ihmisiä elämäntapauskoon.
Lopuksi näihin elämäntapa-asioihin liittyen haluan tuoda esille, että minä koen, että minun uskoni kannalta radio on vaarallisempi kuin televisio. Toisin kuin televisiosta, radiosta tulee pääasiassa vain huonoa ohjelmaa, kevyttä musiikkia. Minä taas en välitä klassisesta musiikista noin niinkuin yleensä. En usko että kovin moni olisi halukas minun uskoni vuoksi radiostansa luopumaan. Mutta voinko tätä vaatiakaan? Enkä tiedä, olisiko minun kilvoitteluni yhtään sen helpompaa, jos päättäisimme, että radiolaite ei ole uskovaisten koteihin/autoihin hankittava kaluste/varuste. Ja myönnän, että olen tähän kevyeen musiikkiin mieltynyt kokoajan enemmän sen vuoksi, että kuulen sitä aina käydessäni kuntosalilla: Aluksi se häiritsi, sitten siihen tottui, ja nyt se kuulostaa mukavalle.
TykkääTykkää
Boikotoimalla lapsityövoimaa käyttävien tehtaiden tuotteita jäävät lapset ilman työtä ja ruokaa. Ostamatta jättäminen ei aina ole oikea ratkaisu. Lisäksi minkä tahansa tuottaminen, jota ihmiset haluavat ostaa, ei ole eettisesti oikein. Esim. viimeisen kymmenen vuoden aikana yleistyneet ns. keikkalääkärifirmat toimivat eettisesti melkoisen kaltevalla pohjalla. Pelkkä markkinarako ei ole pohja eettisesti kestävälle markkinataloudelle.
TykkääTykkää
Kaikkien ihmisten ahneus on väärin. Mitä sanoo kymmenes käsky? ”Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu”. Mikä kuuluu lähimmäisellemme? mikä kuuluu minulle itselleni? mitä oikeutta meillä kenelläkään on vaatia itsellemme mitään?
Jos tulkitsemme asiaa käskyn ”rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi”, niin huomaamme erään asian. Me tavoittelemme itsellemme tavaroita, vapaa-aikaa, elämyksiä jne. Me hankimme niitä itsellemme. Miksi? Koska rakastamme itseämme. Jos rakastaisimme lähimmäistämme niinkuin itseämme, niin huomaisimme että haluaisimme itse asiassa hankkia kaikkea näitä lähimmäisillemme yhtä paljon kuin itsellemme. Luther selittää isossa katekismuksessa että ”älä varasta”- käskyn toteuttaminen olisi itse asiassa sitä että yrittäisimme kartuttaa lähimmäisemme omaisuutta.
Tälla tavoin huomaamme että yhteiskunnallisesti kaikki vaatimukset, sekä rikkaiden että köyhien, ovat sama asia. Haluamme itsellemme emmekä lähimmäisellemme.
Rikkaalla on kuitenkin yksi ero köyhään verrattuna. Rikas nauttii suurempaa yhteiskunnallista valtaa ja valinnanvapautta. Rikkaan on helpompi luopua omastaan, koska rikkaalla on enemmän. Eikö tämä ole yksinkertaista?
Lopuksi: Minä olen suomalaisessa näkökulmassa omaisuudeltani köyhä (ja tyytyväinen silti) mutta minusta on tulossa keskimääräistä rikkaampi. Suomalaisittain köyhänäkin olen ollut itsekäs ja nauttinut maapallon tuotteista itsekkäällä tavalla (miten sitten rikkaana?) huomioimatta todellisia köyhiä lähimmäisiäni. Minua pelottaa. Tämä on suora kopio nettiraamatusta. (matt.25)
41 ”Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen.
42 Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa.
43 Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.'
44 ”Silloin nämäkin kysyvät: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?'
45 Silloin hän vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.'
46 ”Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.”
TykkääTykkää
Ymmärrän JoseFerin fundeeraukset, mutta kritisoin tuota suhtautumista alkoholiin. Sen nauttiminen ei todellakaan ole kuolemansynti, mutta siinä asiassa heikon veljen tukeminen on aivan erityisen tärkeää. Tutkimusten mukaan 10% kaikista alkoholia vähääkään käytettävästä alkoholusoituu jossain elämänsä vaiheessa. Alkoholismia läheltä seuranneena ja itsekin helposti addiktoituvana olen tässä nimenomaisessa asiassa tässä geneettisessä ja kulttuurillisessa kontekstissa heikomman mukaan elämisen kannalla. Minä tiedän raja ni tuossa nimenomaisessa asiassa, mutta monet eivät tiedä. Itseni takia en siis tätä sano, vaan esim. omien lapsieni vuoksi.
TykkääTykkää
Tuo korinttolaiskirjeen kohta juontaa alunperin juutalaisten ruokaan liittyviin perinnäisssäädöksiin. Meillä on käytetty samaa ”heikkoutta” ja ”vahvuutta” muiden tapojen/normien yhteydessä.
Lähimmäisen rakkauden nimissä juuri tämä Paavalin ohje on vaikea ja arka Raamatun kohta, jota on mahdollista myös käyttää väärin – lyömäaseena toista/toisia kohtaan.
Lienee kuitenkin mahdollista keskustella tästä asiasta enemmänkin ja toivoa samalla, että Luoja johdattaisi ajatuksemme suuntaa Hänen tahtonsa mukaisesti. Itse ainakin olen kysyvällä mielellä:
Kummasta oli kyse – ”heikoista” vai ”vahvoista ”, kun 70-luvulla muutama puhujaveli normitti koko lauman puolesta, että etusormella ei ole voimaa käyttää TV:n on/off nappia ja kyseessä ei ole tiedotusväline, vaan himoja ruokkiva laite. Sensijaan heillä oli vahvuutta velvoittaa koko laumaa tarkkailemaan ja valvomaan toisiaan, ettei kenenkään asunnossa ollut kyseistä laitetta ja jos oli, joko laite ulos tai uskovainen armotta ulos laumasta. Edelleen – oliko ”heikkkoutta” vai ”vahvuutta” jolla he velvoittivat myös lauman ulkopuoliset, eli koulujen opettajat ja uskovaisten lapset noudattamaan asiassa heidän ohjeidensa mukaisesti?
Eikö ole aihetta kysyä, miten yhden sormen heikkous velvoittaa ottamaan määräysvallan niin suuresta joukosta – jolta ei kysytty mitään?
Muutaman vuoden päästä muutamat uskovaiset asiantuntijat rohkenivat mennä kuitenkin kertomaan, että kyseessä on kelpo laite, joka voi palvella kaikkia myös hyviin tarkoituksiin, vaikkapa sairaanhoidonopetuksessa ym. vastaavassa. Mutta ”erehtymättömien” veljien tyrmäys oli entistä jyrkempi ja uskovaiset kysyjät joutuivat jokainen vuorollaan pyytämään kysymistä vääränä ja kauhistuttavana syntinä anteeksi – muuten olisi seurannut armotta tunnetuksi ja yleiseksi lauman keskuudessa tullut käytäntö – hoitorumba ja ulosheitto laumasta toisten ulosheitettyjen jatkoksi.
En jatka kertomusta tv:n osalta, totean vain, että nyt on tilanne toinen.
Samainen ”erehtymättömien” veljien joukko määritti uusiksi – tiukasti ehdottoman kielteiseksi – myös syntyvyyden säännöstelemisen millään tavalla ja missään tilanteessa – kysymättä laumalta. Ja laumalle samoin siinäkin asiassa toistensa valvominen hoitorumbauhka muistissa.
Lauma sai monia muita uusia normeja ja ”valvontaorganisaatio” toimi.
Ennen oltiin uskottu ja kilvoiteltu ilman niitä…
Ajatteleeko nyt joku tuota lukiessa, että ei tunnista rakasta omaa kristillisyyttämme tuosta kertomuksesta?
Kuinka osuvasti Kirsi onkaan todennut, että meidän tulee oppia näkemään rakenteisiin piiloutuneet väärän vallankäytön mekanismit.
Pystymmekö jatkamaan keskustelua ”vahvoista” ja ”heikoista”?
Pystymmekö näkemään, kohtaamaan, tunnustamaan ja muistamaan kaikki uhrit?
Venäjä olisi pystynyt, mutta ei ole halunnut. Saksa on halunnut ja moni muu kansakunta, valtio ja maallinen tai uskonnollinen yhteisö.
Ja jos palaan lähtökohtaan : Paavali ei velvoittanut syömisasiassa hoitamaan ketään ulos saatanan haltuun. Sen sijaan hän neuvoi.
Olisiko se riitäänyt ”erehtymättömille” veljille ja olisiko alunperin ollut aihetta kuulla seurakuntaa?
Koittakaa olla kärsivällisä tämän tömäkkyyden kanssa!
TykkääTykkää
Mutta JoseFer, kun kansalainen ei ole kuitenkaan talousteorioiden rationaalinen toimija, vaan KULUTTAJA, jota voidaan aktiivisella psykologisella mainonnalla manipuloida tuntemaan toistuvaa ja pohjatonta tyytymättömyyttä ja jolle voidaan stimuloida tarpeita rajattomasti… Kapitalistisen markkinatalouden perusaksioma on jatkuva tuotannon ja kulutuksen kasvu – jos tuotamme ja kulutamme vain saman verran tai vain 0,5% enemmän kuin viime vuonna, on meidän syytä murehtia hirvittävää taantumaa… Onhan se järjetöntä!
Erään nykyisen ison puolueen perustaja, etsi sata vuotta sitten kolmatta tietä kapitalismin ja kommunismin väliin ja piti vahinkona, että ihminen joutuu ”kapitalistisen ansaitsemishalun (ja kulutusvimman) itsetiedottomaan pakkovaltaan.” 🙂 – No tämä iso puolue soveltaa perustajansa ajatuksia nykyisin lähinnä vain juhlapuheiden kliseissä.
On totta, että riittävä säätely voisi kuohita markkinatalouden toimimaan ihmisen ehdoilla. Toinen, mutta kieltämättä utopistinen tie – ja mahdoton nykyisissä taloudellista libertarismia ruokkivissa globalisaation ja vapaakaupan oloissa – olisi kristillinen sosialismi Herramme ja alkuseurakunnan esimerkkiä soveltaen. Yhteisö yhdessä demokraattisesti, mutta joustavasti päättäisi, mitä tuotetaan ja miten tuotanto jaettaisiin… Elintason ”laskuahan” se meille länsimaisille ihmisille merkitsisi, muutta kehitysmaiden ihmisille ja planeetallemme se olisi tie ulos umpikujasta. Oletus tietysti olisi, että yhteisönä voisimme pitää paremmin kurissa itsekkyyden ja kyltymättömät tarpeemme.
TykkääTykkää
Ymmärrän minäkin, mitä JoseFer ajat takaa. Paavali esittämä periaate laajasti sovellettuna johtaa suuriin ongelmiin. Ehdonvallan asiat; kulttuuriset tavat ja ihmisten yksilölliset ”yliherkkyydet” voisivat pikkuhiljaa sementoitua kulttuurisiksi ”tabuiksi” ja ”synneiksi”.
Pelastushistoriallisen tulkinnan mukaan Raamatussa on punainen lanka; luovuttamattominta on se mikä kirkastaa Kristusta! – Paavalin ohje lieneekin tarkoitettu tiettyyn rajattuun käyttöön kuten:
1) ihmiset voivat semanttisesti antaa asioille merkityksiä, joita niillä ei toisille ole. Esim. Kieli on semanttinen sopimusjärjestelmä; sana voi olla jossakin kielessä ”kirosana”, kun taas toisessa kielessä neutraali tai täysin merkityksetön,
2) ihminen voi oman herkkyytensä vuoksi joutua ahdistetuksi ja viimein väsyä uskossa,
3) ihminen on voinut tehdä erityisen lupauksen kuin VT:n nasiirit!
Myös kristillinen tradito antaa meille perspektiiviä erottamaan rajatut tilannekohtaiset neuvot luovuttamattomista krsitillisessä seurakunnassa aina ja kaikkialla voimassa olevista. Se on tietysti myös uskoa Pyhään Henkeen, jonka Jeesus lupasi seuraajilleen kirkastamaan itseään ja opetustaan. – Kun Jumala on sallinut Raamattuun tulla kirjatuksi kyseisetkin Paavalin neuvot, on tietysti lähtökohta se, että on ollut ja on tilanteita, joissa niitä on tarvittu tai tarvitaan.
TykkääTykkää
Minä mietin sellaista, että- kun eihän ikinä voi tietää. Kuten tuossa rikkavilja-vertauksessakin sanottiin, vasta lopussa erotellaan hyvät ja pahat viljat.
Mistä uskovainen voi tietää, onko hän ”liian herkkä”, vai sopivasti salliva? Ystävättäreni sanoi, että omatuntokin voi olla liian herkkä varoittamaan, mutta minä mietin, miten se voi olla mahdollista? Onko oikein, että totuttaa itseään asioihin, mitkä tuntuvat vääriltä? Koska voihan olla, että kaikista yrityksistään huolimatta ei usko, että voisi pelastua, ja jää vain toivomaan, että minutkin huomattaisiin, nähtäisiin, että Jumala minutkin korjaisi helmoihinsa, vaikken tämän parempi olekaan. Minusta herkkyys ei useinkaan ole huono asia, tämä maailma vain on niin hirvittävän kova toisinaan, että tuntuu, että herkät jäävät aina jalkoihin. Herkät ja ujot- tunnen eräänkin miehen, joka ei oikeastaan uskalla asunnostaan poistua, koska on niin tavattoman ujo, että hänelle on tuskallista edes katsoa ihmisiä, tuttujakaan, silmiin.
Eikö sellaisten puolella pitäisi ennemminkin seistä, eikä edellyttää, että herkät kovettaisivat itsensä- eikö olisi oikein, että tätä maailmaa yritettäisiin tehdä paremmaksi paikaksi herkille, kaikkein pienimmille? Sitähän tässä tietenkin ollaan tekemässäkin, täälläkin blogissa. Puolustetaan niitä, jotka eivät osaa itse puolustautua, mielivaltaa vastaan.
Tämä ei oikeastaan suoraan liity tuohon edelliseen kommenttiin, mutta se toi mieleeni tämän ajatuksen.
TykkääTykkää
Markku, jos kansalaiset eivät osaa tehdä oikeita päätöksiä kulutuskäyttäytymisessä, niin mistä viisaus tulee demokraattiseen yhteisöön? Miten demokratia voi ratkaista sen ongelman, että kansalaiset suurin joukoin eivät tee oikeita ratkaisuja?
Yhteistalous ei toiminut alkuseurakunnassakaan joukon kasvaessa ja siitä luovuttiin pian.
Ap. t. 6:
1 Noihin aikoihin, opetuslasten joukon yhä kasvaessa, kreikkaa puhuvat alkoivat syyttää hepreankielisiä* siitä, että heidän leskiään syrjittiin päivittäisiä avustuksia jaettaessa.
2 Silloin apostolit, ne kaksitoista, kutsuivat koolle koko opetuslasten joukon ja sanoivat: ”Ei ole oikein, että me ruoan jakamisen tähden lyömme laimin Jumalan sanan.
3 Valitkaa siis, veljet, keskuudestanne seitsemän hyvämaineista miestä, jotka ovat Hengen ja viisauden täyttämiä, niin me asetamme heidät tähän tehtävään.
4 Silloin me voimme omistautua rukoukseen ja Jumalan sanan jakamiseen.”
Myöhemmin käy selvästi ilmi, että yhteistaloutta ei ole noudatettu paikallisseurakuntien välillä. Seurakunnat ova toki tukeneet toisiaan.
Kysyisin myös, mitä on kristillinen sosialismi Herramme esimerkkiä soveltaen?
En sillä, että kannattaisin rajoittamatonta markkinataloutta, mutta sillä, että en lainkaan usko yhteistalouteen ja säätelyn lisäämiseen.
TykkääTykkää
Joona tuot Paavaliin viitaten esiin arvokkaan opetuksen siitä, että vahvoilla on suurempi vastuu kuin heikoilla (ks. myös Ap. t. 16:3). Olen samaa mieltä tästä.
Olen samaa mieltä myös JoseFerin kanssa siitä, että heikkojen myötäilemisellä on rajansa. Onneksi meillä ei tässä(kään) ole esillä tilannetta, jossa meillä olisi pelkkä oma mielipiteemme Raamatun sanaa vastaan. Paavali nimittäin antaa meille myös itse esimerkin tällaisesta rajanvedosta:
Gal. 2:
11 Kun Keefas sitten tuli Antiokiaan, nousin vastustamaan häntä julkisesti, koska hän oli menetellyt väärin.
12 Aikaisemmin hän oli ottanut osaa yhteisiin aterioihin pakanuudesta kääntyneiden kanssa. Mutta kun sinne oli tullut Jaakobin luota muutamia miehiä, hän jäi pois ja eristäytyi kääntyneistä, koska pelkäsi niitä, jotka vaativat ympärileikkausta.
13 Samalla tavoin alkoivat teeskennellä myös muut juutalaiset, ja jopa Barnabas seurasi heidän esimerkkiään.
14 Mutta kun minä näin heidän poikkeavan evankeliumin totuuden tieltä, sanoin Keefakselle kaikkien kuullen: ”Jos sinä juutalaisena voit luopua juutalaisten tavoista ja elää pakanoiden lailla, miksi pakotat pakanoita elämään niin kuin juutalaiset?
TykkääTykkää
Markku kirjoittaa yllä viisaasti.
Itselleni kovin rakas on Luuk. 13:23-24:
Joku kysyi häneltä: ”Herra, onko niin, että vain harvat pelastuvat?” Jeesus vastasi: ”Kilvoitelkaa päästäksenne sisään ahtaasta ovesta. Minä sanon teille: monet yrittävät mennä sisään mutta eivät siihen kykene.
Itse ymmärrän tämän niin, että myös tuohon aikaa ihmiset pohtivat ja kyselivät, missä kaikkialla on pelastuvia ihmisiä. Jeesus ei lähde mukaan tällaiseen ihmismielestä nousevaan laskelmointiin vaan osoittaa ihmiselle hänen paikkansa: ”Kilvoitelkaa päästäksenne sisään ahtaasta ovesta.” Jeesus ikään kuin vastaa: ”Mitä se sinulle kuuluu, se on Isän ja minun asia. Pidä sinä huoli itsestäsi, että kuuluisit pelastuvien joukkoon.”
TykkääTykkää
Kenzo, ajatuksesi ovat tuttuja myös minulle jo pitkältä ajalta. Yli 20 vuotta sitten paikkakunnan kirkkoon tuli tunnettu ”kaatajapappi”, jonka tilaisuuksissa kerrottiin tapahtuneen ihmeitä. Hikoilin silloin kotona pohtiessani näitä kysymyksiä ja mietin, mennäkö kirkkoon katsomaan. No, se jäi silloin, mutta olen yli 20 vuotta myöhemmin tavannut tuon papin joitakin kertoja muissa yhteyksissä. Toki toivon, että hän olisi pelastuvien joukossa, mutta en enää koe hänen olemassaolonsa millään tapaa heikentävän omaa uskoani. Samoin on tuntemieni helluntailaisten kanssa.
Totta kai me ihmiset ajattelemme, että olisi hienoa saada merkkejä ihmetöiden muodossa ja kuten Markku kirjoitti, ihmeet ovat yksi uskovien tunnusmerkki. Raamattua lukiessa tai kuunnellessa saattaa tulla sellainen ajatus, että suurenmoisia ihmeitä on ennen tapahtunut tämän tästäkin, mutta nyt ei kuulu mitään. Ajattelisin, että Raamatun uskovaisten historiaankin on mahtunut pitkiä ”kuivia kausia” ja kerrottujen ihmeiden välillä on saattanut vierähtää useitakin sukupolvia. Itselläni on tässä suhteessa rauhallinen mieli, toivottavasti se ei ole väärää rauhaa.
Yhtäältä Jeesus osoittaa, että pahoja henkiä ei voida karkoittaa Saatanan avulla (ks. Matt. 12:22-32), mutta toisaalta hän myöskin opettaa, että ihmeet sinänsä eivät vielä ole riittävä merkki oikeasta uskosta. Matt. 7:
20 Hedelmistä te siis tunnette heidät.
21 ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.
22 Monet sanovat minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.'
23 Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: 'En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!'
TykkääTykkää
Iisakilla oli hyvä kommentti, mutta hän jostain syystä poisti sen. Ajattelen myös itse niin, että yksi farisealaisen lakihengen tunnusmerkki on se, että toiseen ihmiseen sovelletaan tiukempia sääntöjä kuin itseen. Toinen tunnusmerkki on huomion keskittyminen (toiminnan) ulkoiseen muotoon sen syvemmän merkityksen kustannuksella.
Ajattelen, että kristityn sopii aina olla itseään kohtaan hieman ankarampi ja vaativampi kuin veljeä taikka sisarta kohtaan, johon kuuluun suhtautua ymmärtävästi ja armollisesti. Samoin ajattelen, että helpon muoto-opin houkutusta täytyy vastustaa ja kohdata nöyrästi se tosiasia, että todellisen rakkauden lakia ei kykene täyttämään edes niinä hetkinä, kun tapakoodista ehkä suoriutuukin.
TykkääTykkää
Emme voi Jumalaa syyttää, että Herramme ja opetuslastensa yhteiskassan haltija oli kavaltaja. Ja kyllä alkuseurakunta seurasi taloudessaan Herransa kohtuutonta julistusta ”Hän vastasi heille: `Jolla on kaksi paitaa, antakoon toisen sille, jolla ei ole yhtään. Jolla on ruokaa, tehköön samoin.” (Luuk. 3:11)
En ole itse pystynyt tuota seuraamaan silloinkaan, kun olisin periaatteessa voinut, enkä kiistä sitä, että Herramme edellyttää sitäkin, että pidämme läheisistämme huolta. – Ehkä Jumala on sallinut kapitalistisen markkinatalouden kovuutemme vuoksi kuten ”Hän vastasi: ”Mooses antoi teille luvan hylätä vaimonne, koska te olette niin kovasydämisiä. Mutta alun perin ei ollut niin.” (Matt. 19:8)
Kapitalismi pohjaa ihmisen kyltymättömyydelle. Ja laskua maksamme maailmantaloudessa tähtitieteellisinä taloudellisina väärinkäytöksinä ja kriiseinä, ilmastonmuutoksena, ekologisina katastrofeina, saastumisena, luonnonvarojen loppumisena, miljardeina abortteina, sotina maailman resursseista, henkisenä pahoinvointia… Ja materialismille ja mammonalle rakentuvan kolikon toiselta puolen löytyy mm. marxilainen kommunismi, jonka rikokset ovat oma lukunsa. ”Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.” (Matt. 6:24)
Tunnustan, etten ole perehtynyt kristillisen sosialismin aatteeseen tarkemmin, mutta tiedän mm. että Oulun hiippakunnan kunnioitettu ja rakastettu edesmennyt piispa Hannes Leinonen oli tehnyt väitöskirjan aiheena tematiikkaan liittyvä englantilainen kirkonmies Frederick Denison Maurice. – Pohjoismaisen hyvinvointivaltioideologian takana voidaan nähdä myös kristilliset ihanteet, joista on vapaakaupan ja globalisaation oloissa muodostunut esteitä tehokkuudelle ja kilpailukyvylle kansainvälisessä kilpailussa.
Esimerkkejä onnistuneista yhteistalouksista löytynee joistakin esikolonialistisista intiaanivaltioista ja kristillisestä sellaisesta ainakin Paraguayn intiaanivaltio, jonka luomisessa jesuiitat auttoivat. Wikipedia kertoo mm että,
vuonna 1609 jesuiitat perustivat Paraguayn itäosaan käytännössä oman valtionsa, jonka tarkoituksena oli suojella intiaaneja espanjalaisten siirtolaisten ja virkamiesten hallinnolta ja riistolta. Jesuiittojen hallitsemilla alueilla elinolosuhteet, aineellinen ja henkinen kulttuuri saivat kehittyä.
Suurin osa viljelymaasta ja koko karja pidettiin yhteisomistuksessa, vaikka intiaanien sallittiinkin omistaa pieniä maapaloja. Yhteisomistuksen piiriin luettiin myös varastoitu ruoka, jota jaettiin kulloisenkin tarpeen mukaan sillä edellytyksellä, että saaja oli myös tehnyt työtä.
Jesuiitat opiskelivat itsekin intiaanien äidinkieltä. Jumalanpalvelukset olivat kansankielellä. Hallinnon osalta kyseessä oli jonkinasteinen demokratia, sillä intiaanit saivat äänestää keskuudestaan ”pormestarin” ja muita virkamiehiä.
Espanjalaisia kehitys ei miellyttänyt, jesuiittojen johtamia alueita kadehdittiin muun muassa niiden paremman taloudellisen tilanteen takia. Niinpä lopulta yli 150 vuotta kestäneen suotuisan kauden jälkeen Espanjan kuningas Kaarle III karkotti jesuiitat koko valtakunnasta. Intiaanien omistuksessa olleet maat ja omaisuus ryöstettiin…
************
Parhaimmillaan kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa, voimme yhteistoiminnallisen strategian mukaan kokea olevamme samassa veneessä. Tosin joukossa tyhmyys ja ahneus voivat tiivistyäkin, mistä myös meillä on kokemuksia. Paraguayn intiaanivaltio lienee kuitenkin todiste siitä, että kristillinen etiikka on voinut toimia myös käytännön taloudessa. – Tämä keskustelun haara voitaneen lukea hyväntahtoisesti ”käytännölliseksi teologiaksi” 🙂
TykkääTykkää
Kiitos kommentista. Jäi tuo loppuosa Matt 7 sta ajatteluttamaan. Voisiko tuo loppujae, jossa viimeisellä tuomiolla ihmiset sanovat tehneensä Jeesuksen nimissä yhtä sun toista, merkitä sitä että vielä uskossa ollessaan he ajoivat pahoja henkiä ym. Mutta tietysti jos uskon menettää se on Jumalan edessä kuin ei olisi uskossa koskaan ollutkaan. Eli se että oli joskus aikoinaan uskovainen ja teki jopa ihmeitä ei enää autakaan jos on myöh menettänyt uskon.
Muuten saako kysyä että minkä vuoksi/johdosta sinua ei enää esim. karismaattiset liikkeet ”kohauta” ts. onko jokin tapahtuma tai tilanne osoittanut ettdi sieltä löydy jumalan valtak.
TykkääTykkää
1. Kor. 9:
”19 Vaikka olen vapaa ja kaikista riippumaton, olen ruvennut kaikkien orjaksi voittaakseni Kristukselle mahdollisimman monia. 20 Voittaakseni hänen omikseen juutalaisia olen näille ollut kuin juutalainen; voittaakseni lain alaisina eläviä olen näille ollut kuin lain alainen, vaikka en olekaan lain alainen. 21 Voittaakseni ilman lakia eläviä olen näille ollut kuin eläisin ilman lakia, vaikka en olekaan Jumalan lakia vailla — onhan minulla Kristuksen laki. 22 Voittaakseni heikkoja olen näille ollut heikko. Kaikille olen ollut kaikkea, jotta pelastaisin edes muutamia. 23 Kaiken tämän teen evankeliumin vuoksi, jotta olisin itsekin siitä osallinen.”
TykkääTykkää
Mielestäni esim. suomalainen oikeistolaisuus voi olla sopusoinnussa tuon Jeesuksen opetuksen kanssa: `Jolla on kaksi paitaa, antakoon toisen sille, jolla ei ole yhtään. Jolla on ruokaa, tehköön samoin.” (Luuk. 3:11). Useimmat oikeistolaisethan haluavat turvata välttämättömän toimeentulon kaikille ihmisille – paidan ja ruokaa sille, jolla ei ole. Ja paljon muutakin.
Jeesushan ei tuossa kohdassa sano: Jolla on kahdeksan paitaa, antakoon niistä neljä sille, jolla ei ole yhtään. Hän ei myöskään sano: Jolla on kolme paitaa, antakoon yhden sille, jolla on yksi. Vaan Jeesus todellakin sanoo: `Jolla on kaksi paitaa, antakoon toisen sille, jolla ei ole yhtään.”
Kristillisen lähimmäisenrakkauden ja sosialismin välisestä suhteesta kuulin eräältä ystävältäni tällaisen viisauden: Siinä missä kristillinen lähimmäisenrakkaus lähtee ajatuksesta: ”Mikä on minun, on myös sinun”, sosialismi lähtee ajatuksesta: ”Mikä on sinun, on myös minun”. 🙂
TykkääTykkää
WW, kaunis lainaus Raamatusta! Noin Paavali näyttää itse toimivan ja toisaalta sitten hyvin voimakkaasti vastustavan sitä, että vastaavia tapoja alettaisiin vaatia laajemmin seurakunnassa.
TykkääTykkää
JoseFer kirjoitti: ”Paheksukaamme alkoholin käyttöä, mutta älkäämme nimetkö siitä synniksi laajemmin kuin se Jumalan sanan mukaan on!”
Tähän tekee mieli kertoa, että kirkkoisä Johannes Krysostomos on pitänyt reilut 20 konekirjoitusliuskaa pitkän opetuspuheen kohdasta 1. Tim. 5:23: ”Älä enää juo pelkkää vettä, vaan käytä vatsasi ja toistuvien vaivojesi vuoksi vähän viiniäkin.”
Puhe sisältää paljon hienoa opetusta, en ole sitä edes kokonaisuudessaan tarkkaan lukenut, mutta Krysostomos mm. tuomitsee absolutistit hereetikoiksi. Absolutismi käy Jumalan sanaa vastaan. Toisaalta hän opettaa voimallisesti juopumusta, pöyhkeilyä ja muuta sellaista vastaan rajoittaen alkoholin lähinnä terveydelliseen käyttöön. Tahdoin vain mainita tämän, että Krysostomos oli opin näkökulmasta aika lähelle JoseFerin linjoilla eikä toisaalta liene ollut myöskään kaukana Nyytin linjasta sen suhteen, paljonko alkoholia sitten oikeasti olisi sopivaa käyttää.
TykkääTykkää
Kiitos hyvästä kommentista Matt 7 osalta.
Kysymyksesi karismaattisista liikkeistä jää minulta vastaamatta. En halua ylipäätäänkään alkaa arvioida tai arvostella muita liikkeitä enkä varsinkaan nimettömänä internetissä. Kannattaa tutkia Raamattua ja jos erilaiset liikkeet vaivaavat, niidenkin opetukseen voi tutustua esim. radiossa, internetissä tai kasvotusten – samalla tutkiskellen sitä, mistä saa rauhan sielullensa.
TykkääTykkää
Amicus hyvä, nyt tulkitset kyllä Jeesuksen sanoja rikkaiden hyväksi 🙂 siis siten, että köyhältä Jeesus olisi edellyttänyt puolta omaisuutta (50%) osattomille ja esim. siltä rikkaalta, jolla oli 100 paitaa edelleen vain yhtä (1%). Sillä juuri rikkaalle nuorukaisellehan Jeesus sanoi: ”Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua.”(Mark. 10:21)
Näissä aiheissa menee helposti puurot ja vellit sekaisin. Tuo ”Mikä on minun, on myös sinun” edustaa juuri sitä Kristuksen ja alkuseurakunnan ”sosialismia”. Mutta koska sosialismi käsitteenä näyttää olevan noin vulgaarisosialististen (marxilaiset ym.) suuntausten leimaama ja pilaama – kun ajatusten ja aatteiden historia on heikosti tunnettua, niin käyttäkäämme vaikka sanoja ”kristillinen yhteistalous” tai ”kristillinen yhteisvastuullisuus”.
TykkääTykkää
Markku, tuot kyllä tärkeitä näkökohtia esille. On totta, että markkinatalous piiskaa meitä tuottamaan aina vain enemmän ja tehokkaammin ja että kuluttajille stimuloidaan tarpeita (tämä oli hyvin sanottu!). Samalla asian kääntöpuoli on kuitenkin se, että vain kuluttaja tietää tarpeensa ja arvostuksensa, joten mielestäni on varsin toivottavaa, että jätämme kuluttajalle valinnanvapauden – vapauden toimia oikeaksi ja hyväksi katsomallaan tavalla. Toki, huomioon tulee ottaa, että ihminen on täysin kelvoton, mistä johtuen emme voi luottaa siihen, että jokainen yksilö vapaasta tahdostaan ajattelisi lähimmäistensä etua ja ympäristön parasta. Siksi tarvitaankin ympäristö-, työ- ja verolainsääsäntöä jne.
Kun markkinataloutta ja kapitalismia kritisoidaan, kritisoijan mielessä lienee usein mielikuva järjestelmästä, jossa ahneus ja oman edun tavoittelu on päästetty täysin valloilleen. Näinhän ei kuitenkaan ole. Suomen valtio ja ja Euroopan unioni yrittävät kovasti meitä kuluttajia valistaa, jotta ymmärtäisimme elävämme ympäristön ehdoilla. Ja koska pelkkä valistus ja ympäristömerkit eivät riitä, on puolestamme päätetty, että tiettyjä asioita emme voi lainkaan tuottaa ja ostaa (esim. kadiumia sisältäviä paristoja). Kaiken päälle on vielä syytä lätkiä joitakin verokannustimia (saastuttaville autoille suurempi vero) ja myöntää valtion tukia uusiutuvan energian tuottamiseen, jota kustannussyistä ei muuten tuotettaisi. Eikö tämä riitä? Haluatteko te, että valtio/valtioyhteisö päättää aivan kaiken puolestanne – myös siis sen, mitä tuotetaan ja kuinka paljon? Esim. että luontoa kuorimittava TAVARAtuotanto rajoitetaan ruoan tuottamiseen ja tätä tuotantotoimintaa palvelevien tuotantovälineiden tuottamiseen. Haluatteko, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklasta poistetaan seuraava määräys
”Unioni toteuttaa sisämarkkinat. Se pyrkii Euroopan kestävään kehitykseen, jonka perustana ovat tasapainoinen talouskasvu ja hintavakaus, täystyöllisyyttä ja sosiaalista edistystä tavoitteleva erittäin kilpailukykyinen SOSIAALINEN MARKKINATALOUS sekä korkeatasoinen ympäristönsuojelu ja ympäristön laadun parantaminen. Se edistää tieteellistä ja teknistä kehitystä.”
ja että tämä määräys korvataan vaikkapa seuraavan laisella lausumalla
”Euroopan unioini toteuttaa sisämarkkinat, joiden perustana on suunnitelmatalous. Euroopan parlamentti ja ministerineuvosto päättävät niille tässä sopimuksessa annetun toimivallan mukaisesti, mitä hyödykkeitä sisämarkkinoiden kattamalla alueella tuotetaan sekä mitä tavaroita sisämarkkinoille voidaan tuoda unionin ulkopuolelta. Tuotantomääristä päättää Euroopan komissio. Euroopan unioni tekee päätöksensä suojelun korkean tason ja kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti.”
Toivottavasti Joona ei pahastu tällaisesta sivuraiteille karanneesta keskustelusta. En jatka tätä tämän enempää ja lupaan jatkossa pitäytyä tarkemmin aiheessa. 🙂
TykkääTykkää
On Euroopan unionissa paljon hyvääkin kuten nuo ympäristödirektiivit, mutta jo silloin 20 vuotta sitten vastustin projektia, koska se rakennettiin ennenmuuta mammonan = jatkuvan talouskasvun, kansainvälisen kilpailukyvyn, pragmaattisen materialismin ja libertarismin pohjalle! – Ja sitä saa mitä tilaa; sen tuntevat nahoissaan tämän päivän Suomessa maanviljelijät, tehdastyöläiset, sairaanhoitohenkilökunta, opettajat, vanhukset, vammaiset…
Aikaa on enää niin vähän, että jos me todella haluaisimme pysäyttää ilmastonmuutoksen, estää tyynenmeren saarten ja rannikkoalueiden hukkumisen, säästyä pahenevilta hirmumyrskyiltä, kuivuudelta ja makean veden loppumiselta, pelastaa tulvapakolaiset, estää golfvirran sammumisen ja siperian ikiroudan sulamisen, meidän olisi alistuttava kansainväliseen suunnitelmatalouteen, tyydyttävä välttämättömimpään ja oltava valmiita tinkimään elintasosta weljien ja siskojen hyväksi.
Tätä en sano siinä mielessä, että olisin itse elänyt kuten ympäristöeettisesti kuuluisi, jo perukkalaisen pitkät työmatkat painavat hiilipäästöt keskimääräistä synkemmiksi.
TykkääTykkää
Erinomaiset kommentoinnit amicus curiaelta sekä Iisakin että Kenzon tärkeisiin kysymyksiin!
TykkääTykkää