Viime sunnuntaina evankeliumitekstinä oli Joh. 15:10-17. Kohta herätti sen verran ajatuksia rakkaudesta, että jaan ne kanssanne vilkasta keskustelua toivoen.
Rakkaus saa puheessa usein kliseisen ja romanttisen merkityksen. Se viittaa inhimillisen elämän tilanteisiin ja ihmissuhteisiin. Rakkaudella viitataan ylimalkaisesti ilmapiiriin, tunnelmaan tai fiilikseen ja sen varjolla tehdään usein luvaton luvalliseksi – myös hengellisesti. Rakkaus on monesti kuin taikasana, jolla viitataan vähän kaikkeen, muttei silti osata selittää mihin oikeastaan. Jeesus ei kuitenkaan viittaa Johanneksen evankeliumin kohdassa inhimilliseen rakkauteen. Jeesus ei puhu myöskään seuraajiensa päälle laskeutuvasta tunnelmasta, joka tekisi ihmissuhteet helpommiksi ja uskon sallivaksi, kaiken suvaitsevaksi etiikaksi. Jeesus puhuu Hänen rakkaudestaan, jonka Hän jättää ystävilleen.
Jeesus oli yhdentoista opetuslapsensa kanssa matkalla viimeiseltä yhteiseltä aterialta Kidron-nimisen puron toiselle puolelle, Getsemanen puutarhaan. Jeesus oli paljastanut aterialla opetuslapsille, mitä seuraavien päivien aikana tulisi tapahtumaan. Hän oli puhunut kavaltajastaan, vangitsemisestaan ja tulevasta kuolemastaan, jonka ymmärtäminen ja hyväksyminen saattaisi käydä opetuslapsille vaikeaksi. Mutta ennen kaikkea viimeisessä opetuspuheessaan, Jeesus puhui rakkaudesta.
Ennen kuolemaansa Jeesus tahtoi jättää opetuslapsilleen ohjeita, miten heidän tulisi toimia sitten, kun hän itse ei enää olisi heidän keskuudessaan. Jeesuksen tärkeä sanoma oli se, että rakkaus, jonka Jeesus oli tuonut Isältä opetuslastensa luokse, ei saisi eikä voisi pysähtyä opetuslapsiin. Asia oli niin tärkeä, että Jeesus puhui siitä painokkaasti tärkeällä hetkellä, viimeisellä yhteisellä aterialla sekä juuri ennen rukoilemistaan ja vangitsemistaan Getsemanessa. Siis juuri ennen kauheaa, raadollista ja väkivaltaista kuolemaansa Jeesus puhui ystävilleen rakkaudesta – ja ilosta. Jeesus valmisti opetuslapsiaan pysymään vahvoina.
Jeesus sanoi ”Niin kuin Isä on rakastanut minua, minä olen rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani” ja vähän myöhemmin: ”Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä.”
Jeesus korostaa pysymään hänen omassa rakkaudessaan. Kristittyjen keskinäinen rakkaus on jumalallisen yhtälön kolmas jäsen: Niin kuin Isä on rakastanut Poikaansa, niin Poika on rakastanut opetuslapsiansa, joiden tulee rakastaa toisiansa. Yhtälössä on siis kolme tekijää, joista mikään ei voi jäädä pois. Yhtälön yhdistävä side on rakkaus. Jos tämä side katkeaa opetuslasten keskinäisissä suhteissa, se katkeaa myös heidän suhteessaan Jeesukseen ja Jeesuksen kautta Jumalaan. Vain ollessaan sidoksissa Jumalan ja Jeesuksen rakkauteen, opetuslasten rakkaus on sellaista, josta heidät tunnistetaan Jeesuksen opetuslapsiksi. Tästä Jeesus on sanonut: ”Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne”.
Jeesuksen rakkaudessa pysyminen ei kuitenkaan ole passiivista hengailua, vaan se on myös Jeesuksen käskyjen tietoista noudattamista. Käskyjen noudattaminenhan olisi mahdotonta jos se olisi kiinni meidän omista kyvyistämme. Käskyjen noudattaminen on kuitenkin mahdollista silloin, kun kysymys on jumalallisen rakkauden voimasta. Kristillinen rakkaus ei ole ylevää itserakkautta, josta kumpuaa omahyväisiä tekoja, vaan se on jumalallisen rakkauden heijastumista lähimmäisiin. Meidän tehtävämme on toimia niin kuin Jeesus on toiminut. Voisikin sanoa, että kristillinen rakkaus on ”niin kuin” rakkautta. Niin kuin Jeesus on pysynyt Isän rakkaudessa, niin meidänkin tulee pysyä Jeesuksen rakkaudessa. Kristillisyys ei tästä huolimatta ole lakiuskoa. Lain noudattamisella ei ole tekemistä elävän evankeliumin antaman uskon kanssa eikä usko vaadi lain täyttämistä. Toimiminen ”niin kuin” Jeesus on toiminut on Jeesuksen ”matkimista” ja Jeesuksen jalanjäljissä seuraamista teoissa ja totuudesta.
Jeesuksen rakkauden käskyssä on kysymys Jeesuksen ystävistä ja tämän ystävyyden, vertaisuuden, toteutumisessa opetuslasten keskuudessa. Jeesus sanoo: ”Te olette ystäviäni, kun teette sen, minkä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen saanut Isältäni”.
Vanhassa testamentissa Jumala on aina Herra ja ihminen on hänen palvelijansa ja orjansa. Varhaisjuutalaisuudessa ”Jumalan ystäviä” olivat Abrahamin ohella myös Mooses ja profeetat. Tällainen Jumalan ystävyys käsitettiin hyvin poikkeukselliseksi kunnianimeksi. Tämän kunnian Jeesus tahtoi antaa omille opetuslapsilleen. Ei ole siis turhaa puhetta sanoa, että Jeesus on paras ystävämme, sillä Jeesus itse on kutsunut meidät olemaan Jumalan sydänystäviä.
Ystävän ja palvelijan ero on tuntemisessa: orjien on tietämättä ja sokeasti toteltava isäntiänsä, mutta ystävät tuntevat toistensa aikeet. Tämä tunteminen on osa sitä rakkauden sidettä, joka liittää Jeesuksen Isään ja opetuslapset Jeesukseen ja toinen toisiinsa. Jeesus osoittautuu kuitenkin Herraksi siinä, että Hän valitsee ystävänsä maailmasta. Kyse ei ole valitsematta jätettyjen vastakohdasta, vaan vastakohtaisuudesta vihamielisen maailman kanssa. Ystävyys, josta Jeesus puhuu ei ala vasta silloin, kun opetuslapset täyttävät hyvin tai huonosti Jeesuksen käskyt. Vaan ystävyys alkaa silloin, kun Jeesus valitsee ystäväkseen, sanoohan hän: ”ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät”. Ystävyys perustuu rakkaudelle syntistä kohtaan. Ystävyys on armahtavaa evankeliumia.
Rakkauden korkeimpana muotona Jeesus sanoo olevan kuolema ystävän puolesta. Samalla hän sanoo: ”Te olette minun ystäviäni.” Jeesus tuli maailmaan kuolemaan syntisten ihmisten puolesta, jotta hänen ystävänsä saisivat olla ikuisesti Jumalan ystäviä. Niin kuin Jeesuksen koko elämä oli rakkauden hallitsemaa, mutta huipentui hänen uhrikuolemaansa, niin kristillinen rakkauskin käsittää kaikki lähimmäissuhteet ja elämäntilanteet, mutta ei saa hävitä kuolemankaan uhatessa. Laulujen laulussa sanotaan, että rakkaus on väkevä kuin kuolema – Jeesus sanoo vieläkin enemmän: rakkaus on kuolemaakin väkevämpi.
Kuoleman voittanut rakkaus mahdollisti sen, että Jeesuksen ilo ja rakkaus voisivat olla meidänkin sydämemme ilo ja rakkaus. Se rakkaus, joka on Isän rakkautta Poikaan ja Pojan rakkautta ystäviin ja ystävien rakkautta toisiinsa. Ja se ilo, jonka pääsiäinen on meille tuonut: iloa taivaan kansalaisuudesta maailmassa. Siksi kirkkovuodessakin elämme pääsiäisajan iloisten sunnuntaiden ketjua, jolloin kehotetaan laulamaan ilosta. Kristus tahtoi tehdä meidän ilomme täydelliseksi antamalla oman ilonsa meille. Hän on paras ystävämme, joka on täyttänyt korkeimman ystävyyden muodon: kuollut ystäviensä puolesta. Vaikka meille, hänen ystävilleen, täydellinen ilo koittaa vasta taivaassa, myös tänään ja tässä ajassa voimme olla iloisia Jumalan ystäviä.
Hulluinhuonelainen 
Jos on paha olo, ota viinaa. Se helpottaa hetkeksi, mutta sen jälkeen on vielä pahempi olo. Ja raskasta syntiä on tullut.
Jos tunnollasi painaa synti, mene psykiatrille ja ota rauhoittavaa lääkettä. Synti ei lähde tunnolta näin.
Jos olet mennyt jossain väärään, niin selittele, yritä perustella raamatulla, puolustele syntiä. Yritä selvittää väärät asiat pohdiskelemalla ja tyynnyttämällä tuntosi värään tilaan. Näin ei synti lähde tunnolta, tunto vain paatuu.
Jos avioliitossa on ongelmia, niin ehkäise. Hetken hurmiossa tuntee lyhytaikaista nautintoa. Mutta sen jälkeen ongelmat tulevat vielä suuremmiksi ja hengellinen kuolema on tullut.
Kaikkiin ongelmiin on löydyttävä aina sellaiset ratkaisut, mitkä eivät ole yhtään ristiriidassa uskon ja hyvän omantunnon säilymisen kannalta. Jumalan apu, Pyhän Hengen antama rakkaus ja viisaus on kekseliäs löytämään ratkaisut mitä vaikeimpiin solmuihin ja mahdottomuuksien tilanteisiin.
Raamatun esimerkki: Israelin kansa sai käydä kuivaa maata myöten meren yli, kun takana oli vihollien ja edessä meri.
On vain uskon puutetta. Herra lisää meille uskoa!
TykkääTykkää
Höpö, höpö. Itse perustelet asioita aivan ristiriitaisesti. Mutta tämä lauseesi on kyllä harvinaisen selkeä: ”Kaikkiin ongelmiin on löydyttävä aina sellaiset ratkaisut, mitkä eivät ole yhtään ristiriidassa uskon ja hyvän omantunnon säilymisen kannalta. Jumalan apu, Pyhän Hengen antama rakkaus ja viisaus on kekseliäs löytämään ratkaisut mitä vaikeimpiin solmuihin ja mahdottomuuksien tilanteisiin.”
Minulla raja kulkee siinä, etten hyväksy ehdoin tahdoin hengen ja terveyden menettämistä, tai heikoimpien olemassaolon uhkaamista. Jos se on väärin, ja Jumalan Sanan vastaista, niin Herra meitä armahtakoon. Aamen.
p.s. Haistan palaneen käryä…
TykkääTykkää
Kytket siis selvästi hengen ja terveyden menettämisen, heikompien olemassaolon uhkaamisen jonkin synnin hyväksymiseen, ne ilmenee selvästi kirjoituksissasi. Etkö luota Jumalan mahdollisuuksiin, etkö usko mitä Henki seurakunnalle sanoo ja että seurakunta on totuuden patsas ja perustus. Joka uskoo niinkuin raamattu sanoo, sen sydämestä pitää elämän veden virrat vuotaman.
Jos ongelmia on tullut, syyt eivät ole Pyhän Hengen neuvojen noudattamisessa ja syntien välttämisessä, vaan jossakin muualla. Voi olla jopa päinvastoin, ongelmat ovat tulleet siitä kun oikeita neuvoja ei ole noudatettu ja ei ole vältetty syntiä. Jumala antaa omilleen myös koettelemuksia. Kun torni kaatui jonkun päälle, ne eivät olleet sen syntisempiä kuin ne joiden päälle se ei kaatunut. Jos joku sokeana syntyi, sen vanhemmat eivät olleet sen syntisempiä kuin ne, joille sokeaa lasta ei syntynyt. Jumalaton ja väärä vanhurskas voi menestyä täällä ajassa hyvin, rikkaan maa kasvoi hyvin ja hän eli ilossa herkullisesti. Oli köyhä kerjääjä Lasarus täynnä paiseta, joita koirat nuolivat. Jos nyt sanoisimme että rikas mies on menetellyt elämässään oikein, kun hän on menestynyt eikä tunne edes synninvaivaa ja on terve ja kaikki ajallinen on niin hyvin ja köyhä Lasarus väärin, kun hänellä on ajallisesti kurjasti asiat, menisimme menestyksen teologiaan.
TykkääTykkää
“Kytket siis selvästi hengen ja terveyden menettämisen, heikompien olemassaolon uhkaamisen jonkin synnin hyväksymiseen, ne ilmenee selvästi kirjoituksissasi.” Eipähän ilmene, perustele.
“Etkö luota Jumalan mahdollisuuksiin, etkö usko mitä Henki seurakunnalle sanoo ja että seurakunta on totuuden patsas ja perustus. Joka uskoo niinkuin raamattu sanoo, sen sydämestä pitää elämän veden virrat vuotaman.”
Jumalalla on monenlaisia mahdollisuuksia, jotka tulevat Raamatussakin julki eri tavoin. Meille on annettu Raamatussa selkeästi myös tehtävä: Ihminen on kutsuttu viljelemään ja varjelemaan elämää: 1 Moos :”Ja Herra Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä.” Mielestäni tämä jumalallinen tehtävä koskee ihmisen omaa elämää, hänen läheistensä elämää, koko luomakunnan elämää. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, jos tuhoamme elämää, se kostautuu ennenpitkää takaisin ja yleensä moninkerroin.
Jäämmekö siis luottavaisina odottamaan tumput suorina jotakin jumalallista interventiota (väliintuloa), vai käärimmekö hihat ja vastaamme Herramme kutsuun heikoimpien puolustamiseksi, joissa Kristus itse on salatulla tavalla läsnä?
Jumalan luomistyön välikappaleena nainen ja mies aviolittossa toteuttavat Jumalan luomistyötä (1 Moos 26- ). “Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu.” Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu.”
Ihmiselle on annettu suuri vastuu vallita maata. Vallitsemiseen sisältyy samalla vastuu siitä, ettei käytä tuota vastuuasemaansa väärin, ks. edellä.
Meille on annettu VT:ssa myös käsky Älä tapa, jota Luther selittää Vähä Katekismuksessa:”Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme aiheuta lähimmäisellemme mitään vahinkoa tai kärsimystä, vaan autamme ja tuemme häntä kaikissa elämän tarpeissa. “ Tämä käsky suojelee elämää ja on annettu ihmiselle elämänohjeeksi ja avuksi tässä vaikeassa ja vastuullisessa tehtävässä, niinkuin muutkin 10 käskyä. Mitä enemmän meillä on tietoa ajallisen elämän lainalaisuuksista, sitä enemmän voimme hyödyntää sitä juuri tähän vastuulliseen ihmisyyteen, johon Jumala on meidät kutsunut. Päinvastoin, voimme käyttää tietoa myös väärin, itsekkyyden ja pahuuden lisäämiseen.
Siinä on sinulle perusteluita.
TykkääTykkää
Suomessa on jo lain suojaamana tehty ainakin puoli miljoonaa murhaa, abortteina. Huoltosuhdevaje kasvaa kun lapsien tuloa ehkäistään. Lapsia uhrataan oman mukavuuden ja elintason alttarille. Ahneuden, sotien ym. vuoksi vuoksi maailmassa on paljon ekologisia ongelmia ja kärsimystä. Kyllä pahuutta maailmassa riittää, myös uskovaisten joukossa, vaikka tosin uskosta saa voimaa pahan välttämiseen.
Uskovaisten joukossa olleilla vääryyksillä ei voi syntiä puoltaa. Ei myöskään voi yleistää jos on ollut vääryyksiä. Lapsien hyväksikäyttötapaukset: 1. Henkilö, joka on langennut ei ole ollut valvovalla paikalla. 2. Hänellä on voimakas taipumus sellaiseen, jota ei normaali-ihmisellä ole. 3. Asia on erittäin häpeällinen. 4. Joka totisen parannuksen asiasta tekee, Pyhä henki johtaa kyllä korjaamaan esivallankin edessä. 5. Vaikea on mennä esivallan eteen, asiat eivät ehkä ole olleet ennen niin selvät kuin nykyisin, kun niistä on puhuttu.
Näiden marginaalitapausten takia ei voi koko uskovaisten joukkoa yleistää.
Samoin on joissakin kärjistyneissä hoitokokoustapauksissa, niitäkään ei voi yleistää eikä suurennella.
Jos joissakin marginaalitapauksissa on suuria ongelmia uskovaisten joukossa, ei voi yleistää.
Ei voida syyttää rakenteita kuin vain poikkeustapauksissa. Rakenteita ja käytäntöjä on paranneltu kautta aikojen. Kyllä suuriakin lankeemuksia, useita henkilöitä koskevia voi uskovaistenkin joukkoon tulla. Eriseuroissa on lähtenyt tuhansittain jäseniä pois. Ja sisäisissä eriseuroissa on myös jäänyt eroamatta laumasta. Ongelmista ei voi syyttää uskoa ja elämänvanhurskautta, kun ne ovat olleet Pyhän Hengen mukaisia. Synnistä voi tulla vitsauksia ja ongelmia. Ei uskovaisetkaan ole niin täydellisiä enkeleitä ja kuin Kristus, ettei mitään syntiä koskaan tulisi, jopa pahoja lankeemuksia.
Ihminen tekee syntiä ajatuksin, sanoin, teoin ja tekemättä jättämisin. Nämä asiathan on jo puitu niin paljon, että onko tästä enää niin paljon aihetta kirjoittaa.
Kehotan lukemaan kirjan: ”Kodin hyvinvointi, toimittanut Ari-Pekka Palola, SRK, 2012” On myös paljon muuta hyvää kirjallisuutta.
Nöyrille Jumala antaa armon. Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon.
Jos tulee niin viisas ja kasvaa ettei muitten neuvoja tarvitse. Kehittynyt tiede ja teknologiakin voi ylpistää ihmistä ja se katsoo halpana vanhan viisauden ja sen mitä raamatussa on. Voi kasvaa, voi tulla niin tietävä, kuvittelee olevansa erehtymätön, jolle ei tyhmien yksinkertaisesti uskovien neuvot kelpaa. Mene mökin mummun luo ja keskustele hänen kanssaan, miten uskon ja elämänvanhurskauden kysymykset ovat. Äidilleni oli selvä ehdoton ehkäisykielto, äitini seisoi suorana, moni piti häntä jopa jyrkkänä joissakin asioissa. Hän oli yksinkertainen, mutta kuitenkin viisas, sydämellinen ja vaatimaton ihminen. Sisareni näki suurissa epäilyksissään, että enkelikuoro lauloi, kun äitini oli vasta siirtynyt ajasta iäisyyteen.
TykkääTykkää
Olen saanut kirjoituksistasi ainakin sen kuvan että hyväksyisit ehkäisyä joissakin tapauksissa. Ja kun ehkäisyä ei voi hyväksyä Pyhn Hengen valossa ei millään puolusteluilla eikä perusteluilla. Ongelmiin pitää löytyä muuu ratkaisu kuin ehkäisy.
TykkääTykkää
Ehdoton ehkäisykielteisyys on ainoa oikea mahdollisuus, koska asia on näin? Ainoa oikea oppi on sellainen, että sen pystyy hetkellä millä hyvänsä perustelemaan Raamatulla. Raamatuita ei valitettavasti tämän vakavan ja heikoimmalle kuormaksi käyvän kysymyksen ympärillä paljoa näe. Toisin sanoen ei lainkaan.
Olen joitain aikoja sitten havahtunut siihen, että olen ollut väärässä (esim. kristillisyyden julkaisuista päätellyssä asiassa), että kristillisyydessä olisi viime vuosina kanta lientynyt siitä, että terveydentilan (jopa psyykkisen) johdosta voidaan joutua ehkäisemään.
Tosiasia on, että tästä on puolivirallisestikin kristillisyyden sisällä ainakin kahdenlaista käsitystä asiasta.
Taivaan kiitos, meillä on lupa luottaa Jumalan sanan ilmoitukseen siitä, mikä on Jumalan tahto ja etenkin siitä, miten Jumala lahjoittaa oman vanhurskautensa syntiselle ihmiselle ja näin pelastaa hänet.
TykkääTykkää
Mitä sinä oikein selität? Olenko puolustanut aborttia? En, vaan päinvastoin. Näen siihen kätkeytyvän suoranaisen kansanmurhan, joka toteutetaan kliinisesti ja siististi. On tehtävä kaikki mahdollinen sitä ennen, ettei tarvitsisi turvautua aborttiin. Tilannetta ei saa päästää niin pitkälle, mikäli se vain on meidän ymmärryksemme ja tietämyksemme varassa.
Ei voida yleistää koko joukkoa, jos vaikka 500 ihmistä on langennut lasten hyväksikäyttöön. Kysymys onkin siitä, että onko opetuksessamme jotakin sellaista, joka edesauttaa tämän rikoksen salaamista sellaisella tavalla, jossa Kristuksen pyhää evankeliumia käytetään vallan väärinkäytön, synnin salaamisen ja uhrin vaientamisen välineenä, niin ettei uhri valtavien sisäisten ristiriitojen vuoksi edes uskalla hakea apua, kun pelkää syyllistyvänsä vanhojen syntien onkimiseen pohjattomasta Armon merestä.
Hoitokokousten yksittäiset ylilyönnit ovat aiheuttaneet paljon suurempia vahinkoja, kuin itse edes ymmärrämmekään, koska ylilyöntejä ovat usein toimittaneet lauman paimenet. Samalla tavalla kuin isossa perheessä, jos vanhempi käyttäytyy väkivaltaisesti, vaikutukset kohdistuvat koko perheeseen, sekä yksilötasolla että sijaistraumatisoitumisen myötä muihin perheen jäseniin. Käytösmalli lisäksi siirtyy pahimmillaan sukupolvelta toiselle, jos sitä ei tietoisesti työstetä, eikä se poistu pelkällä anteeksiantamisella.
Mitä taas tulee eriseuroihin, ja uskonsa kieltäneisiin ihmisiin, taustalla on varmasti paljon pitkäkestoista sisäistä katkeruutta, väärinymmärryksiä, hengellistä väkivaltaa, mutta myös ihan oikeata syntielämää, jotka ovat muodostuneet uskomisen esteiksi.
Itse olen hyvin yksinkertaisesti uskomassa. Filosofiset ja psykologiset päättelyt eivät auta silloin kun on kysymys pelastuksesta, ne ovat vain apuvälineitä todellisuuden hahmottamisessa, jotta voisimme nähdä monimutkaisia elämän lainalaisuuksia selkeämmin, ja valita aina elämää suojelevan vaihtoehdon. Tämä on sitä vastuunkantamista, johon meidät on kutsuttu.
Ehdoton ehkäisykielto on ollut äidillesi pyhä asia, samoin se on ollut monille muillekin äideille, aina kuolemaan ja terveyden menettämiseen asti. Meidät on kuitenkin kutsuttu myös suojelemaan ja varjelemaan elämää Jumalan antamalla ajallisella viisaudella, ettemme tuhoaisi Jumalan luomaa elämää. Joten meidän täytyy valita sellainen tapa toimia, ettemme aiheuta kärsimystä lähimmäisillemme. Tässä ei ole mitään ylpeyttä, vaan oman mitättömyyden, kelvottomuuden ja elämän haurauden tunnustamisen kautta tapahtuvaa lähimmäisen palvelemista, jossa ainoa huoli on se, että heikointa ei kukaan polkisi.
TykkääTykkää
John, onko ajoittainen pidättäytyminen sukupuoliyhteydestä ehkäisyä ja näin syntiä?
Onko siis ”luonnonmukaisen” rytmimenetelmän käyttäminen syntiä?
Onko syntiä se, jos uupunut äiti pelkää uutta raskautta niin kovasti, että ei voi olla yhdynnässä niinä aikoina, jolloin luulee olevansa hedelmällinen, mutta pariskunta on yhdynnässä silloin, kun äitiä ei pelota?
TykkääTykkää
Mielenkiintoista keskustelua erityisesti Johnin ja Kirsin kesken. John seuraa loogisesti (ajoittain vähän palaneen käryisesti) loppuun asti sääntöä ”älä ehkäise.” Tiedämme historiasta, miten surullisia seurauksia säännön, minkä tahansa säännön, sokealla seuraamisella voi olla. Johnille ehkäisykielto on kategorinen imperatiivi, se pätee kaikissa olosuhteissa. Vaikka itse vastustan aborttia, vastustan myös aborttikieltoa kategorisena imperatiivina, ehdottomana ajasta, paikasta ja tilanteesta riippumattomana normina. Ihan sivusta voisi sanoa, että omantunnon puhtaana pitämisestä tulee kovin helposti lieden levyjen loppumatonta tarkistamista: neuroosi.
TykkääTykkää
”Tosiasia on, että tästä on puolivirallisestikin kristillisyyden sisällä ainakin kahdenlaista käsitystä asiasta.”
Näin on. Johnin edustama 70-luvun opetuksen malli ja Kirsin edustama Jumalan pojan malli.
70-luvun opetuksen malli on voinut jatkua myös siitä syystä, että he, joilla lapsiasia ei ole henkilökohtaisesti aktualisoitunut omassa perheessä, eivät välttämättä näe opetuksen uhreja. Myös opetus kielsi näkemästä. Esim. isoäitejä on kielletty säälimästä tyttäriään, jotka ovat joutuneet liian suuren kuormituksen alla menettämään terveytensä sillä seurauksella, että koko perhe on joutunut ahdinkoon.
Uupuneiden kuormaa on vain ollut lisäämässä selittämällä uupumisen syyksi salattu syntielämä ja korjaamattomat synnit. Juuri niinkuin John on näissä kirjoituksissaan tehnyt.
Jotkut ”vahvemmat” äidit ovat myös syyllistäneet heikompia esim. syyllistämällä liian pitkästä pienokaisen imettämisestä ehkäisykeinona – tai sillä, että ”niinkuin on päiväs, niin ovat voimas”i, tarkoittaen, että Jumala kyllä antaa joka päivälle tarpeeksi voimia kestää, eikä uskovaisella ole lupa kuunnella jaksamistaan. Miltä tuntuu äidistä, jonka voimat ovat siitä huolimatta menneet, eivätkä riitä…
Minulla on käsitys, että olemme nyt sellaisessa kulminaatiopisteessä, jossa joudumme katsomaan olemassa olevaa todellisuutta täysin rehellisesti 70-luvun opin perusteista ja seurauksista. Miksi?
Siksi, 1) että jos yhä pyrimme väistämään totuutta – se pakenee keskuuudestamme, eikä Pyhän Hengen valo jaksa loistaa mädän hajun, tunkioiden päällä. Ei meillä ole lupa kaunistella ja vähätellä harhaoppia, joka on aiheuttanut hoitokokouskäytännöllään ja ehdottomalla ehkäisykiellollaan niin paljon uhrerja, että me emme pysty laskemaan tai mitoittamaan. Tähän liittyy myös lääkäreiden, sosiaaliviranomaisten, psykologien ja muiden terveydenhuollon vastaavien vaitiolovelvollisuus – imiteettisuoja.(Tämän maailman aborttitehtailu on kokonaan erillinen lukunsa.)
2) Jos emme uskalla kohdata rehellisesti vieläkään 70-luvun opetuksen hoitokokousuhreja ja ehdottoman ehkäisykiellon uhreja, joudumme näkemään ja kuulemaan entistä enemmän todellisia paljastuksia kaikkine kaameuksineen, mitä vuosien ja vuosikymmenten mittaan on tapahtunut. ”Onkimisvaroittelut” kaikuvat silloin kuuroille korville, koska vääryys on saavuttanut mittansa.
Sitäkö haluamme?
TykkääTykkää
JUMALAN LASTEN RAKKAUDEN ULKOPUOLELLE JOUTUMINEN TAI RAKKAUDESSA PYSYMINEN
Vaikka yksityiskohtaista raamatun sanaa ei löytyisi ehkäisyn hyväksymiseen, ilmenee raamatusta kuitenkin se että Pyhä Henki on annettu uskovaiselle kotiopettajaksi. Ja myös se, että kuulkaa mitä Henki seurakunnille sanoo. Asia on ihan selvä, aksiooma, että ehkäisy ei sovi uskovaiselle. Joka toisin opettaa, sulkee itsensä Jumalan lasten rakkauden ulkopuolelle. Ja ulkopuolella ovat koirat ja velhot. Koirat haukkuvat ja tottelemattomuus on noituuden synti. Missä raato, siellä kotkat kokoontuvat. Kuivat oksat kootaan yhteen polttamista varten.
Olen halunnut keskustella, että jos jollekin on hyötyä kokemuksistani. Haluaisin auttaa henkilöitä, jotka ovat ajautumassa tai ajautuneet uskovaisten rakkauden ulkopuolelle. Myös olen saanut käsitellä omia vaikeita epäilyksiäni ja miten olen niihin Jumalan avulla saanut ratkaisut. Pyhä Henki on antanut selvät, yksinkertaiset ohjeet ja neuvot, on niin turvallista jäädä uskomaan siihen mitä Jumalan seurakunnasta opetetaan ja on opetettu ja mihin myös omatunto yhtyy.
Toivon vain, että kakki tämän blogin kirjoittajat, voisivat myös yhtyä siihen yksimelisyyteen, mitä Jumalan elävässä seurakunnassa on ja koetaan. Valitettavasti näin ei ole kaikkien osalta. Usko ei ole joka miehen eikä naisen. On vakeita rajankäyntejä, joissa voi eksyä ja jäädäkin vihollisen puolelle.
Netin keskustelupalstat ja blogit eivät ole parhaita paikkoja, joissa uskonasioita ratkotaan. Niissä voi olla teologeille hyötyä, että oppivat torjumaan vääriä käsityksiä, samoin niille jotka haluavat harrastaa teologisia kysymyksiä. Mutta oikea paikka sielunhoitoon ja keskusteluun on uskovaisten kokoontumisissa, sieltä saa luotettavimmat ohjeet. Varmaan lopettanenkin keskusteluni tähän. Minua on ehkä väärin ymmärretty joissakin kohdin. Olen tarkoittanut monia asioita yleisestikin, ilman että minä kaikkia kohdistaisin tässä blogissa oleviin keskustelijoihin.
Netti on vaikea ja haastava paikka valvomiselle. Missä on paljon puhetta ja keskustelua, sieltä ei syntikään ole kaukana. Täydellinen on se, joka ei puheessaan lankea. Jeesus oli ainoa täydellinen. Jeesuksen täydellisyyteen jään levollisesti ja turvallisesti uskomaan. Hän nostaa, kantaa ja vie perille. Muutkin keskustelijat turvautukaa Jeesuksen täydellisyyteen.
HYVÄÄ KESÄÄ KAIKILLE!
TykkääTykkää
John: ”Olen halunnut keskustella, että jos jollekin on hyötyä kokemuksistani.”
On hyvä, että olet osallistunut ja kertonut omaa psalmiasi. Tosin en ole huomannut, että olisit perhe-elämäsi kokemuksista kertonut..
Toivon puolestani sinulle myös hyvää kesää!
TykkääTykkää
Harmittaa bloginpitäjien puolesta tämä Johnin keskustelutyyli. Johnin näkemyksille täällä varmasti on tilaa, mutta keskustelusta ei vain ole mitään hyötyä eikä se mitään rakenna, jos sitä käydään muodossa: ”Asia on näin, koska minulla on Pyhä Henki. Tehkää väärässäolijat parannus!”
TykkääTykkää
Itse näen, että ehkäisemättömyys kategorisena imperatiivina on teoriassa mahdollinen Raamatun tulkinta eli aina ja kaikissa tilanteissa voimassa olevan ”älä ehkäise -käskyn” olemassa-oloa ei voida täysin poissulkea. Katson kuitenkin, että todennäköisyys sille, että tällainen tulkinta on oikea, on lähellä nollaa: Raamattu kokonaisuutena puhuu toisenlaisen tulkinnan puolesta. Samoin toisen tulkinnan puolesta puhuvat opin hedelmät. Edelleen, ehdottoman ”ehkäisykiellon” puolesta ei puhu yksikään raamatun kohta suoraan; ei edes kertomus Onanista, vaikka sitä kuinka kirjaimellisesti lukisi (Onan ei halunnut auttaa veljensä vaimoa, eikä halunnut olla kuuliainen isänsä käskylle, eikä halunnut saattaa alulle yhtäkään lasta menemättä naimisiin, mutta kuitenkin harrasti avioliiton ulkopuoleista seksiä).
Amicus Curiaen Johnille esittämään kysymykseen viitaten pidän selvänä, että Jumala ei ole tarkoittanut, että puolisot eläisivät tarkoituksellisesti toisistaan erillään. Täydellinen, vuosia kestävä selibaatti ei siten olisi neuvo, jota kenellekään antaisin. Erilaiset rytmimenetelmät taasen ajavat täysin saman lopputuloksen kuin ehkäisyvälineiden käyttö. ”Ehkäisyteho” on 100 %, jos seksistä pidättäytyy hedelmöittymiselle otollisena aikana (joka aika saadaan testereillä selville siinä missä raskauskin). Jos tuijotamme muotoa, voimme sanoa, että tilanteiden välillä on eroa. Jos katsomme tavoitetta ja lopputulosta, toimintatapoja on arvosteltava keskenään samalla tavoin.
TykkääTykkää
En olisi halunnut enää jatkaa keskustelua. Mielestäni olen saanut sanottua jo sanottavani. Mutta JoseFerin kommentteihin täytyy sanoa, oletko vanhoillislestadiolainen? Uskovainen, joka haluaa säilyttää uskon ja hyvän omantunnon ei laske varmoja päiviä. Hänellä on Pyhä Henki kotiopettajana. Olisin toivonut, että näin arvokkaassa blogissa keskustelut olisivat säilyneet arvokkaina. Mukana on useita henkilöitä, joiden sanoista ilmenee, etteivät he ole vanhoillislestadiolaisia enää. Toivoisin että tässä blogissa keskustellaan, miten vanhoillislestadiolaisuudessa on uskottu ja uskotaan tänään. En toivo että täällä keskustellaan vanhoillislestadiolaisuudesta poislähteneiden käsityksistä. Olen joutunut käyttämään kovaakin kieltä tästä johtuen. Olisi kivaa ollut saada keskustella uskonveljien ja -sisarien kanssa, eikä eriseuraisten kanssa. Onneksi mukana on ollut joitakin vanhollislestadiolaisiakin. Se olisi rakentavaa ja omaa uskoanikin vahvistavaa. En sano että minulla Pyhä Henki olisi niin voimallinen, mutta olen kirjoittanut mitä on tullut mieleen ja punninnut ne omantuntoni valossa voinko kirjoittaa. Joitakin ihmisiä hallitsee tunteet hyvin paljon, he odottavat että heille puhuttaisiin niin empaattisesti. Jos Laestadiuskin käytti melko kovaa kieltä, enkö minä voisi sitten ilmaista suoraan ja voimakkaastikin omalla tyylilläni. Jokainen puhukoon omalla ilmaisutyylillään.
Oi Jumala, rakas taivaallinen isä, anna elävästä uskosta poissa oleville parannuksen armo!
TykkääTykkää
Esimerkiksi ehkäisystä ei olisi tarvinnut keskustella ollenkaan, jos mukana olisi ollut vain vanhoillislestadiolaisia, sillä heille asia on päivänselvä, jos on valvovalla paikalla oleva uskovainen.
Pyhä Henki on jokaiselle elävässä uskossa olevalle opettanut miten asiat ovat.
Jos kommentteja lukevat ulkopuoliset, kuinka väärän kuvan he saavat vanhoillislestadiolaisuudesta, kun tänne tulevat eriseuroihin menneet kirjoittamaan käsityksiään.
MIKSI KAIKKI VL:N KESKUSTELUPALSTAT TÄYTTÄVÄT, NE JOTKA EIVÄT OLE VL:IA ENÄÄ TAI OVATKO HE OLLEET MILLOINKAAN? PITÄISIKÖ OLLA SALASANALLA PÄÄSY VAIN RY:N JÄSENLLE JA NIILLE JOISTA ON TODISTUS ETTÄ HE OVAT OIKEIN USKOMASSA?
TykkääTykkää
John, tunnetko VL-Foorumin (http://vlfoorumi.foorumi.eu/index.php)? Uskon, että siellä keskustelua käydään toivomassasi hengessä.
TykkääTykkää
John. Voisin sanoa, että viestisi kuulostavat koleilta ja niinhän onkin. Mutta en käy sinua siitä moittimaan, koska pystyn viesteistäsi päättelemään, että sinulla on vaikeat tuntemiset ja että ne eivät ole muutaman päivän aikana parantuneet. Todennäköisesti ne eivät näitä sivuja lukiessa parannu vastedeskään, joten toivottavasti sinulla on keskusteluapua elävässä elämässä, koska tämä keskustelu ei ole ollut sinulle itsellesi rakennukseksi. Vilpittömästi sanon, että sellaista kannattaa välttää, mikä ei ole itselle rakennukseksi.
On myös lähimmäisiäsi ajatellen niin, että suhtautumisesi muihin voi aiheuttaa ihan tarpeetonta mielipahaa. En tiedä esim. kuulunko minä mielestäsi vanhoillislestadiolaisiin vai en, mutta epäilen vastauksen kielteiseksi. Sellainen lähimmäisen päällekäyvä arviointi voi aiheuttaa kitkerää mieltä kaikissa. Itse ainakin olen vanhoillislestadiolainen useimmilla tuntemillani mittareilla ja uskon, että sama koskee kaikkia / lähes kaikkia keskusteluun osallistuneita.
TykkääTykkää
John, oletko tietoinen, että vanhoillislestadiolaisuudessa varsin yleisesti opetetaan, että lääkärin ohjeen mukaan voi sairaanhoidollisista syistä käyttää ehkäisyä? Näin opetetaan myös rauhanyhdistysten tilaisuuksissa ja tällaiseen tulkintaan viitataan myös joissakin SRK:n teksteissä. Onko seurakuntaa puhdistettava?
Onko mielestäsi edellisiä pahempi ihminen se, joka opettaa, että ehkäisyn sijasta ongelmatilanteessa tulisikin käyttää varmoja päiviä eikä ehkäisyvälineitä?
Voimien loppuminen ja lasten vastaanottaminen eivät ilmeisesti ole olleet ongelmia sinulle eikä läheisillesi, ja hyvä niin.
Jotkut muut taas kaipaavat keskustelua myös tästä asiasta, osa tunnepuolesta ja osa Raamatun ja historian valossa.
TykkääTykkää
ONNELLINEN AVIOLIITTO TAI YKSINÄISENÄ OLEMINEN
Kun aviopuolisoilla on elävä usko ja hoidettu hyvä omatunto ja Pyhä Henki hallitsee molempia, avioliitosta voi tulla todella onnellinen. Aviopuolisot ovat kuin enkeliystäviä toisilleen. Uskosta saa ihmeellistä voimaa kestää raskaatkin koettelemukset ja vaivannäön. Epäuskoiset ihmettelevät ja surkuttelevat uskovaisia suurpeheitä, mutta he eivät tiedä mikä valtava voimavara elävä usko on. Nykyajan maailmassa on seksuaalisuuden ylikorostus. Sitä ruokitaan viihteellä, kuvilla, musiikilla ja ulkomuodon palvonnalla. Elävässä uskossa olevat vättävät himoja ruokkivia asioita. Avioliitto ei todellakaan ole pelkkää naimista. Kun Jumala antaa aviopuolisoiden tuntea armontuntemisia, hengellistä iloa ja riemua, siinä tilassa ei kaipaa seksiä ollenkaan. Hengellinen ilo menee yli kaiken sen mitä ikinä maailma, oma liha ja sielunviholinen voi tarjota. Siinä tilassa on irrotettu kaikesta lihallisesta taivaallisiin tuntemisiin. Uskovaisten tulisi viljellä enemmän hengellisiä asioita, että niistä saisi iloa enemmän. Myös ystävyydellinen ja sydämellinen rakkaus, hyvät harrastukset, työ ja sosiaalinen kanssakäyminen suuntaavat ajatukset ja tunteet pois seksuaalisista tarpeista. On mahdollista näin olla pitkiäkin aikoja ilman seksiä. Tällöin lapsia ei tule liian tiheään ja ajallinen kuorma ei käy yliraskaaksi. Uskovaisetkaan eivät saata päästä kovin usein hyviin hengellisiin tuntemisiin ja voimantuntoon ja kaksiosaisuus tekee sen, että vanha osa kuitenkin väsyy. Omasta terveydestä ja kunnosta huolehtiminen, hyvä ruokavalio, liikunta, lepo, hyvä mielenterveys, sairauksien hoitaminen auttavat lisäksi jaksamiseen ja elämästä selviytymiseen.
Myös yksin naimattomana elämiseen elävä usko ja hyvä omatunto antaa voimaa ja mielekkyyttä. Taivaassa ollaan enkelinkaltaisia, ei siellä enää ole sukupuolisuutta. Kun ihminen viljelee hengellisiä asioita, että on Hengeltä hallittu, niin siinä tilassa ei lihalliset himot ja halut vallitse. Ihminen tyytyy elämään ilman seksiä. Hän haluaa välttää kaikkea turmeltunutta luontoa ruokkivaa, mitä maailma nykyisinkin tarjoaa enenevässä määrin. Naimisiinmenokin voi siirtyä vasta vanhemmalle iälle tai sitä ei pariudu milloinkaan. Hyvät ystävät, rippi-isät ja -äidit ovat tukena niin yksinäisillä kuin avioliitossa olevilla.
Jos kaikki maailman ihmiset olisivat elävässä uskossa, liikakansoitusta ei ehkä tulisi niinkuin nykyään, koska kaikki lihaa ja verta ruokkiava materiaali olisi poissa. Ihmiset olisivat tukena toisilleen, Pyhän Hengen voima hallitsisi niin voimallisesti ettei seksuaaliset asiat olisi niin pinnalla kuin mitä se epäuskoisessa maailmassa on nykysin. Ja vaikka ihmiset lisääntyisivätkin, kun ahneus, rikollisuus, sodat olisivat poissa ja ihmiset tyytyisivät kohtuulliseen elintasoon, niin maapallo voisi kantaa suuremmatkin väestömäärät kuin nykyisin. Maata viljeltäisiin ja varjeltaisiin paremmin kuin mitä nykyään. Jos kaikki olisivat maailmassa uskovaisia, niin voisi yhteinen lähtö tulla jo taivaaseen, iankaikkiseen autuuteen täältä synnin ja kuolemanvarjon maasta. Kun pahuus lisääntyy, niin siinäkin tapauksessa Jumala kohta hävittää tämän nykyisen maailman ja alkaa viimeinen tuomio ja ihmisille lopullinen olosija joko helvetissä tai taivaassa.
Jos uskonystävät ovat valheveljiä ja -siskoja tai he vaeltavat hoitamattomilla omilla tunnoilla, ei heiltä saa Hengen voimaa vaikka kuinka evankeliumia kerjäisi ja ripittäytyisi. Kun Jumala antaa tosiuskovaiset ystäväksi ja saattajiksi, joilla on Pyhä Henki, niin hengellinen elämäkin virvoittuu vanhurskauteen, rauhaan, vapauteen ja iloon ja pääsee irti kaikista siteistä, kahleista, puristuksesta ja ahdistuksesta.
TykkääTykkää
Olen käynyt vähän tutustumassa VL-foorumiin, mutta pidän Hulluinhuonelainen-blogia parempana, ainakin kun aluksi luin uskovaisten teologien selityksiä asioihin, sain positiivisen kuvan ja vastasi henkeen aamenta. Keskusteluaiheiksi on tässä blogissa valittu hyviä teemoja ja ne on pohjustettu hyvin. Ei ole aikaa roikkua kovin monissa keskustelufoorumeissa vaikka ne olisvat hyviäkin.
TykkääTykkää
Jo vanhempani isovanhemmat olivat vanhoillislestadiolaisia ja tunnen lähes 60-vuoden ajalta vanhoillislestadiolaisuuden lapsuudestani saakka ja tiedän mitä siinä on opetettu ja opetetaan. Älä yritä sanoa väärää todistusta vanhoillislestadiolaisuudesta. Kaikista vääristä puheista on kerran tehtävä tili tulisilmäisen tuomarin edessä ellei sitä ennen tee niistä totista parannusta.
TykkääTykkää
Sano lähde mistä olet tiedot saanut, että voin tarkkaan lukea mitä niissä tarkoitetaan, mitkä ovat tilanteet olleet. Jos voit todistaa lähteeksi SRK:n tuottaman julkaisun, luotan Jumalan seurakunnan yhteiseen yksimieliseen kannanottoon.
TykkääTykkää
On tosi hienoa, että John on täällä keskustelemassa kanssamme. Nythän joudumme harjoittelemaan asioiden perustelemista oikein kunnolla, ja pohtimaan sitä, mikä on ns. kestävää argumentointia. Asioita voidaan perustella monella tavoin, ja Johnin esittämät perustelut pohjautuvat seuraavasti:
1) Pyhä Henki kotiopettajana. Tämä käsite täytyisi avata syvällisemmin, mitä se oikein tarkoittaa?
2) Oikean uskovaisen tuntomerkit: Rauhanyhdistyksen jäsenyys, vanhoillislestadiolaisuus, muiden uskovaisten todistus, vastaa henkeen jne.
3) Eriseuraisuuden merkki = ehkäisyn hyväksyminen jopa elämää suojelevassa tarkoituksessa.
Viimeisin tekstisi oli suorastaan unelmointia maanpäällisestä paratiisista, kuinka taivaallisten tuntemusten kautta hallitaan normaaleja perustarpeita. Kohta ei varmaan syödäkään tarvitse, kun eletään pelkällä Pyhällä Hengellä, ja lopuksi päästään vielä taivaaseen.
Kuulostaa samalta kuin joku 1960-luvun hippilahkolaisuus: Peace and Love. Ja totta puhuen, eikös kuulostakin ihanalta! Olisi ihanaa elää armon tuntemisissa, leijua hengellisissä sfääreissä, elää ristiriidatonta elämää, tietää täydellinen totuus ja irroittautua maan kahleista. Voitaisiin oikeastaan perustaa joku pyhien yhteisö, muuttaa jonnekin taigalle ja elää TODEKSI tätä ihanuutta jo täällä ajassa.
p.s. Johnin tekstissä oli paljon hyviäkin pointteja, mutta jotenkin minulla on ollut jo pidemmän aikaa sellainen tunne, että tämän nimimerkin taakse kätkeytyy joku ihan järkevä henkilö. Tällaista kokeellista metodia voisi käyttää ehkä joku historian opettaja…Voin toki olla väärässäkin.
TykkääTykkää
Kannattaisiko tässä kohtaa puhaltaa jo peli poikki? Keskustelu ei ole kovin hedelmällistä eikä se sellaiseksi näytä muuttuvan.
Kannattaa myös kerrata blogin kommentointiohjeet: ”Pyrithän kiinnittämään huomiota mieluummin asioihin, joista keskustellaan kuin henkilöihin sanojen takana. Toisten ihmisten henkilöä, asenteita, motiiveja, kykyjä tai uskoa ei tule ryhtyä arvioimaan keskustelussa.”
TykkääTykkää
RAKKAUDEN JA EVANKELIUMIN VOIMALLA EIKÄ PYKÄLIEN JA LAIN VOIMALLA
Laki ja tiukat säännöt eikä armoneuvotkaan anna voimaa noudattaa Jumalan tahtoa. Ne jopa synnyttävät vihan ja jotkut saattavat uhallakin ja uhmaielellä jopa ruveta rikkomaan lakia ja oikeita armoneuvoja tai höllentämään niitä. Jos olemme pykälämäisyyden alla, tilamme on väärä. Jos Jumalan laki ja oikeat armoneuvot tuntuvat tiukilta, ei tehdä oikein, jos höllennetään niitä. Jos sielunvihollinen ja yleinen väärä mielipide vetää voimakkaasti johonkin suuntaan, tuntuisi helpottavammalta antaa mennä, mutta silloin tekee väärin.
Täytyy saada evankeliumista voimaa, että saa halua noudattaa Jumalan tahtoa. Armoauringon valkeus näyttää kirkkaasti kaiken väärän. Kun taivaallinen rakkaus saa täyttää sydämen, ihminen pääsee vapaaksi synnin, lain ja ihmisten orjuudesta. Siis teemme syntiä jos esim. ehkäisykieltoa noudatamme pykälämäisesti, lainomaisesti, vaan se pitää tapahtua hengen halusta, rakkaudesta, että en tahdo mitään sellaista, mikä vie minulta uskon ja hyvän omantunnon. Ja lain pykälä, jokin neuvo ei ole edes vielä niin tarkka kuin Pyhä Hengen valon kirkkaus sielussamme, se sanoo vielä tarkemmin, laajemmin ja selvemmin miten milloinkin menetellään tai ollaan menettelemättä. Kun on armon alla ja hengellisen rakkauden täyttämä, ei halua edes ajatella pykäliä ja tiukkoja sääntöjä, vaan hetki hetkeltä, päivä päivältä haluaa levätä armossa ja tehdä miten Pyhä Henki mihinkin milloinkin ohjaa tai neuvoo olemaan menemättä. Mitkään pykälät ja säännöt eivät sido vapaata armolasta, hän ei ole yhtään lain alla, vaan saa levollisesti olla. Laki ei kuulu kristitylle eikä armoneuvojenkaan pykälämäinen täyttö. Vapaudu armon alle irti kaikesta lainomaisuudesta, kun evankeliumi on sinut siihen vapauttanut, äläkä ajattele pykäliä ja niiden tiukkuutta ja tulevia huolia pykälien täyttämisessä mitä eteesi voisi tulla. On rasittavaa kulkea, jos jokaista askelta pitää tarkata, ettei vain tulisi syntiä. Lepäile armossa, armo opettaa joka hetki. Synti ei pidä meitä vallitseman, kun emme ole lain, vaan armon alla.
Kuitenkin synti aina tarttuu ja tekee matkan hitaaksi. Ammentakaamme armon voimaa ja anteeksi pyytäkäämme ja antakaamme myös toinen toisillemme. Myös minä en voi ketään määräillä, enkä komentaa. Mitä olen sanonut sen saa itse kukin tulkita onko niisä ohjetta elämään. Haluan pyytää anteeksi kaikilta, joita olen kirjoituksillani loukannut. Annan myös anteeksi kaikille kirjoittajille, mitä vain ovat kirjoittaneet. Kaikki kirjoitukset ovat olleet tarpeellisia, ne ovat antaneet hyvän kuvan mitä ihmisten mielissä liikkuu, ilman niitä tämä blogi ei olisi niin monipuolinen ja kuvaava kokonaisuus.
TykkääTykkää
Tässä kohtaa (viimeistään) lienee järkevintä puhaltaa peli poikki. Julistan tämän keskusteluketjun suljetuksi. Poistan kaikki tämän kommentin jälkeen lähetetyt kommentit, oli niiden sisältö mikä tahansa.
Olen kovin pahoillani autoritaarisista otteistani. Se, että tilanne ajautui näin ikävälle tolalle, on osin myös meidän blogistien syy. Meidän olisi ollut hyvä osallistua keskusteluun ja puuttua ongelmallisiin piirteisiin jo paljon aiemmin. Ikävä kyllä meidän molempien elämä on viime aikoina ollut niin kiireistä ja stressaavaa, että kummaltakaan ei ole löytynyt voimavaroja keskustelun seuraamiseen tai siihen osallistumiseen.
Kuten Olof viisaasti ylempänä, muistutan keskustelun kaikkia osapuolia blogin kommentointiohjeista:
”Pyrithän kiinnittämään huomiota mieluumin asioihin, joista keskustellaan kuin henkilöihin sanojen takana. Toisten ihmisten henkilöä, asenteita, motiiveja, kykyjä tai uskoa ei tule ryhtyä arvioimaan keskustelussa.”
Tässä blogissa tulee siis aina keskustella ainoastaan asioista eikä koskaan keskustelukumppanin (tai kenenkään muunkaan) persoonasta. Tätä sääntöä voidaan rikkoa monella tavoin. Esimerkiksi:
1) Ryhtymällä vihjaillen tai suoraan arvioimaan keskustelukumppanin sieluntilaa ja uskonelämää.
2) Ryhtymällä vihjaillen tai suoraan arvioimaan keskustelukumppanin mielipiteiden takana olevia motiiveja.
3) Väittämällä vihjaillen tai suoraan, että keskustelukumppanin profiili ei ole aito.
4) Väittämällä vihjaillen tai suoraan tietävänsä keskustelukumppanin elämästä jotain hänelle kiusallista.
Henkilöön käymisessä on se huono puoli, että se on argumentaatiovirhe (argumentum ad hominem). Se ei rakenna keskustelua vaan vie sitä sivuraiteelle. Se ei lisää viisautta ja ymmärtämystä vaan aiheuttaa vain kaikille kaunaa ja pahaa mieltä. Ikävä kyllä tässä keskustelussa tähän argumentaatiovirheeseen näyttää enemmän tai vähemmän sortuneen useampikin keskustelija.
On syytä muistaa, että totuus on totuutta, sanoi sen kuinka vääränlainen ihminen tahansa (”väärähenkinen”, epäuskoinen tai ”70-lukulainen”). Kaikki totuus on aina Jumalan totuutta. Siksi keskusteltaessa huomio tulee kiinnittää keskustelukumppanin sanoihin – siihen ovatko ne hyvin perusteltuja – eikä siihen, millainen ihminen ne sanoo.
TykkääTykkää