Kesätauko blogissa

Hyvät lukijat, Hulluinhuonelaisessa on kirjoitustauko kesä-heinäkuun ajan.

Ennen kesälomalle lähtöä muistutamme vielä kaikkia keskustelijoita asiallisesta käytöksestä niin toisia kommentoijia kuin meitä blogistejakin kohtaan. Viime aikoina kommentointi on toisinaan ollut asiatonta ja loukkaavaa, henkilöön käyvää.

Henkilöönkäymisessä on kyse argumentaatiovirheestä argumentum ad hominem. Siinä huomio kohdistuu mielipiteiden ja niiden perustelujen sijaan siihen, millainen ihminen ne sanoo. Se on väärin. Totuus on totuutta, sanoi sen kuinka vääränlainen ihminen tahansa (”väärähenkinen”, epäuskoinen tai ”70-lukulainen”). Kaikki totuus on aina Jumalan totuutta. Siksi keskusteltaessa huomio tulee kiinnittää keskustelukumppanin sanoihin – siihen ovatko ne hyvin perusteltuja ja Jumalan sanan mukaisia, ei siihen, millainen niiden sanoja on.

Hyvän ja kunnioittavan keskustelun yksi tärkeä tae on sananvapaus. Sen vaalimiseksi emme ole poistaneet kommentteja keskustelusta muulloin kuin silloin, kun ne rikkovat Suomen lakia tai loukkaavat törkeästi toisten yksityisyyttä tai ihmisyyttä. Keskustelunvapaus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että me blogistit olisimme samaa mieltä kaikkien niiden kommentoijien kanssa, joiden sallimme keskustella blogissamme. Jokaisella on moraalinen vastuu omista sanoistaan. Meidän blogistien yhteisiä näkemyksiä edustavat ainoastaan blogipostaukset.

Toivomme, ettei meille blogisteillekaan esitettäisi kohtuuttomia vaatimuksia tai yli-inhimillisiä toiveita. Ikävä kyllä meillä ei ole mahdollisuutta vastata jokaiseen kommenttiin, josta emme ole samaa mieltä, eikä kohdata jokaista keskustelijaa kaikkine tunteineen ja kokemuksineen. Toivomme, ettei meiltä myöskään sellaista vaadittaisi. Niin ikään ei ole meidän tehtävämme ryhtyä arvioimaan, kuka on oikealla tavalla uskomassa ja kuka ei. Se on Jumalan tehtävä. Ainoastaan Hänen. Ylipäätään toivomme ja vaadimme, ettei kukaan tässä blogissa ryhdy analysoimaan toisen sieluntilaa.

Jumalan siunausta ja varjelusta kesäänne!

Roosa ja Joona

18 kommenttia artikkeliin ”Kesätauko blogissa

  1. Kristityn tehtävä on arvioida, mikä on oikea usko. Jumala arvioi, kuka uskoo oikein. Usko on oikeaa kun uskon kohde on Kristus. Heikkokin usko riittää, kun usko on oikeaa.

    Tykkää

  2. Niin, pohjoisen kesä on lyhyt, mutta onneksi vähäluminen 🙂 – Mutta vielä ehdotus blogisteille; kannattaisiko hulluinhuonelaisessakin harkita vierasblogin avaamista vaikkapa ensi syksynä?

    Entä olisiko mahdollista, että tämän kesätaukoblogin alla voisi kuitenkin kommentoida ajankohtaisia tapahtumia – tietysti kristillisesti ja maltillisesti 🙂

    Minäpä yritän, mutta poistettakoon tämä, jos ei kerran käy.

    Päivämiehen blogissa ”Monenlaista pääomaa” (10.6.2015) sivutaan hallitusohjelmaa, jossa mainitaan: ”Hallitusohjelmassa tavoitteeksi on asetettu, että Suomi vuonna 2025 on uudistuva, välittävä ja turvallinen maa, jossa jokainen meistä voi kokea olevansa tärkeä.”

    Mutta missä ihmeessä ne kristillisen etiikan mukaiset hallituksen kärkihankkeet sitten luuraavat ? Siis ottaen huomioon, että 1) hallituksen ainakin kaksi johtavaa ministeriä on julkisesti tunnustautunut ja profiloitunut kristityksi; toinen katoliseksi ja toinen lestadiolaiseksi 2) ja että ainakin pääosa vanhojen herätysliikkeidemme kannattajista mukaanlukien vl-kristityt antoivat ylivoimaisen tukensa nykyiselle hallituspohjalle.

    Ovatko siis kristityt todella sitä mieltä, että; talous, siis jatkuva tuotannon ja kulutuksen kasvu on kaikki, mitä tarvitaan? – Vaikka Herramme sanoo: ”On kirjoitettu: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.” (Matt. 4:4) – Jos ja kun joku pyrkii valtaan, joutuu hän myös kerran suurempaan vastuuseen; miksi ei edes pyrkinyt muuttamaan sitä, mikä on väärin, jos oli kerran mahdollisuus!

    Saako nykyisen hallituksen aikana edelleen aborttitehtailu jatkua; saako lääkintähenkilökunta oikeuden kieltäytyä aborteista; aiotaanko arkipyhiä muuttaa työpäiviksi; onko kristillisen etiikan mukaista Suomen kieltäytyä kantamasta omaa vastuuta Välimeren maihin tulvivista pakolaisista Lähi-idästä, Aasiasta ja Afrikasta; aikooko hallitus laittaa täytäntöön lain ns. sukupuolineutraalista avioliitosta; onko rohkeutta rajoittaa alkoholin tarjontaa; aikooko tämäkin hallitus kieltäytyä allekirjoittamasta saamelaisten (eli Euroopan ainoan ns. alkuperäiskansan) riistetyt maaoikeudet turvaavan YK:n alkuperäiskansasopimuksen… ”Vanhurskaus korottaa kansan, vaan synti on kansan häpiä.” (Sananl. 14:34)

    Pelase, antakaapa kansanedustajille/ministereille palautetta esim. osoitteella: etunimi.sukunimi@eduskunta.fi ja tarkistakaa oletteko allekirjoittaneet aloitteen: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1175

    PS. Päivämies, ota vielä rohkeammin kantaa yhteiskunnallisiin eettisiin kysymyksiin!

    Tykkää

  3. Tässä on minun kesäkommenttini:

    1. Riemuitse tytär Siionin,vaikka kotia aina ei näy. Katso sodan voittanut sankari, vielä laumansa keskellä käy.

    2.Jeesus on paimen lampailleen, meitä heikkoja suojelee hän. Yhä lyö hän laumansa vainoojat, vallat maailman eksyttävä.

    3. Jeesus on rauha sielumme, hän on tiemme ja sauvammekin. Meitä Jeesus verellään puhdistaa, hän on ilomme, voimammekin.

    🙂

    Tykkää

  4. Pyydän anteeksi ja olen pahoillani etten huomioinut, enkä edes lukenut niin että olisin muistanut blogin ohjeet ja säännöt kommentoijalle: ”Pyrithän kiinnittämään huomiota mieluumin asioihin, joista keskustellaan kuin henkilöihin sanojen takana. Toisten ihmisten henkilöä, asenteita, motiiveja, kykyjä tai uskoa ei tule ryhtyä arvioimaan keskustelussa”.
    Kommenteistani ja kirjoituksistani ilmeni joidenkin keskustelijoiden uskon arviointia, ainakin epäily ja käsittelin myös omakohtaisia itseeni kohdistuvia epäilyksiäni. Käytin myös joskus jopa ylivoimakasta kieltä tilanteeseen nähden ja menin joskus liiaksi negatiivisten tunteiden valtaankin. Toisaalta kaikkia sanomisiani en tarkoittanut blogin kommentoijille, vaan yleisesti ihmisille ja itsellenikin. En voi väittää myöskään että kaikki sanomiseni olisivat osuneet täysin kohdalleen totuuden valossa. Valitettavasti blogissa ei voi muokata kirjoituksiani jälkikäteen ja jos poistan ne, kokonaisuus kärsii, koska kommentteihini on vastauskommentteja.
    Minun olisi pitänyt pystyä arvioimaan vain asioita ja näkemyksiä ovatko ne mielestäni perusteltuja raamatun, muun luotettavan kirjallisen aineiston, kokemukseni ja omatuntoni valossa, ilman että minä kohdistan niillä epäilykseni itse kommentoijiin. Toisaalta yleistä maailman tilaa pitää voida arvioida. Vapaus on olla eri mieltä ja yhtä mieltä, mutta on myös vastuu omista mielipiteistään.

    HYVÄÄ JUHANNUSTA JA SEURAKESÄÄ!

    Tykkää

  5. Herttaneitin siteerama nykyisen SL-kokoelman laulu n:ro 150 antaa aiheen sanoa vielä jottain Vaasaan vuosikokouksen hyväksyttäväksi tulevasta ”Ehdotus uudeksi Siionin laulut -kokoelmasta”. Ehdotuksesta on pyydetty vielä palautetta.

    Vuoden 1961 SLW -kokoelmassa (n:o 149) laulu lienee ollut alkuperäisessä Otto Herralan runoilemassa muodossa. Laulussa oli 11 säkeistöä, joista 4 ensimmäistä:

    1. Älä pelkää tytär Siionin, vaikka kotiranta aina ei näy, koska sodassa voittanut sankari vieläkin laumansa keskellä käy.
    2. Hän armolla suurella rakkaudella meitä heikkoja kuljettaa ja lyöpi aina eestämme vihollisen pois, että hänessä voitolla pysyä vois.
    3. Kun on Jeesus rauhana sielullamme, vielä tiemme ja sauvammekin ja verensä on voima ja elämä, armonsa uskossa pysymähän.
    4. Hän viepi yli kuoleman virrankin kotikaupungin kirkkauteen, jota ihanuutta täällä jo toisinaan pääsemme hengessä katselemaan.

    Vuoden 1976 SL-kokoelmassa laulua (n:o 150) laulua oli hienovaraisesti viilattu lukuunottamatta ensimmäistä säkeistöä, joka oli ennellaan:

    1. Älä pelkää tytär Siionin, vaikka kotiranta aina ei näy, koska sodassa voittanut sankari vieläkin laumansa keskellä käy.
    2. Rakkaudellaan ja armollaan Meitä heikkoja hän johdattelee. Aina vihollisen lyö hän eestämme, Voitolla hänessä pysymme näin.
    3. Jeesus vain on sielumme rauhana, Vielä tiemme ja sauvammekin. Ja verensä on voima ja elämä Armossa, uskossa pysymähän.
    4. Kuolemankin virran yli vie Kotikaupunkimme kirkkauteen. Sen ihanuutta täällä jo tosinaan Pääsemme hengessä katselemaan.

    Vuonna 1987 viilattiin puoltakymmentä laulua, myös numeroa 150, joka sai Niilo Rauhalan uudistamana nykyisen asunsa (10-säkeistöä):

    1. Riemuitse tytär Siionin,vaikka kotia aina ei näy. Katso sodan voittanut sankari, vielä laumansa keskellä käy.
    2. Jeesus on paimen lampailleen, meitä heikkoja suojelee hän. Yhä lyö hän laumansa vainoojat, vallat maailman eksyttävän.
    3. Jeesus on rauha sielumme, hän on tiemme ja sauvammekin. Meitä Jeesus verellään puhdistaa, hän on ilomme, voimammekin.
    4. Kansaansa Jeesus rakastaa, hän on ystävä syntisien. Heitä armon lähteelle johdattaa, elon vedellä virvoittaen.

    Nyt uusimmassa ehdotuksessa (n:ro 251) NR:n edelleen muokkaamassa asussa laulu on 8-säkeistöinen, vain ensimmäinen säkeistö on vuoden 1987 tapaan:

    1. Riemuitse tytär Siionin,vaikka kotia aina ei näy. Katso sodan voittanut sankari, vielä laumansa keskellä käy.
    2. Jeesus on paimen lammasten, meidät vihreille niityille vie, meitä kaitsee rakkaasti sauvallaan, hän on ainoa totuus ja tie.
    3. Jeesus on meidän rauhamme, hän on ystävä syntisien. Meitä Jeesus verellään puhdistaa, antaa rauhan ja lohdutuksen.
    4. Jeesus on meidän toivomme, siitä kiitämme, riemuitsemme. Hän on toivo myös koko maailman. Siksi häntä me kuuntelemme.
    ….

    Tykkää

  6. Toinen esimerkki:

    SLW 117 (1961) Vihtori Nylundin laulu oli 8-säkeistöisenä, joista kolme ensimmäistä kuului:

    1. Matkalla me oomme täällä Kulkein kohti kotia. Vaikk`on vastusta monta täällä, Jeesus ompi turvana.
    2. Vereen kastetuissa vaatteiss`, Valkeen ratsun seljässä Kuninkaamme eellä ajaa, Nimensä on vaatteissaan.
    3. Valkeet ratsut on myös niillä, Jotka häntä seuraavat; pukunsa on puhdas liina, Kalliit merkit otsissa (Ilm. 19:11-16).

    Vuoden 1976 versiossa (SL 122) laulun 5:ssä ja 7:ssä säkeistössä on pientä viilausta, mutta lauluun on ilmestynyt erinomaisesti samaan tyyliin runoillut säkeistot 9-12. Ovatko ne alkuperäisestä Vihtori Nylundin versiosta 1889 vai 1970-luvulla runoiltuja, ei selviä laulukirjan lähdemerkinnöistä:

    9. Urhoollisest`käymme edes Kuninkaamme seurassa, Sankarimme eellä käypi, Jonk`on vaatteet vereeä.
    10. Taistelkaa viel`vähän aikaa, Ei nyt jouda nukkumaan! Kohta alkaa rauhan torvi Heleästi kuulumaan.
    11. Kuolon linnan voitettua Aseemme pois lasketaan, Silloin meitä rauhan maahan Iloon vastaanotetaan.
    12. Vaikka täällä vainot meitä Useasti kohtaapi, Siel`on suuri palkansaanti, Jost`ei tule loppua.

    Vuoden 2015 ehdotuksen n:o 213 kolme ensimmäistä säkeistöä kuuluu:

    1. Matkaa vielä teemme täällä, askeleemme kotiin vie. Esteitä on kyllä monta, Jeesus turva on ja tie.
    2. Seuratkaamme Kuningasta verisessä viitassaan. Häntä seuraa uskolliset valkoisilla ratsuillaan.
    3. Autuas on sotajoukko, vaikka onkin vainottu, vihollisen maailmassa aina ylenkatsottu.

    Poissa on laulun unikuvamaisia säkeistöjä, mm:
    ”Jotka oomme valan tehneet alla lipun verisen, Urhoollisest`taistelkaamme aina hamaan kuolemaan.”
    ”Kuolon linnan voitettua aseemme pois lasketaan, silloin meitä rauhan maahan iloon vastaanotetaan”.

    Mielestäni kummankin laulun vuoden 1976 varovasti viilatut versiot ovat vaikuttavimpia. Niissä ei ole myöskään 1970-luvun uudistusta yleisesti leimannutta ylikorostunutta ”valtakunta”-aatetta ja pakonomaista tarvetta sanoa kaikkea ”armonjärjestyksestä” yhdessä ja samassa laulussa.

    Paljon hyvää uudistusehdotus sisältää, mutta samalla on menetetty monien vanhojen laulujen arkaaista vaikuttavuutta. Mielestäni vanhoillis-lestadiolaiseen 🙂 laulukirjaan, jos mihin, sopisi vahva perinteen arvostaminen, uusien laulujen ja laulusanoitusten rinnalla. Yleisestikkin ajassamme on herännyt myös ”retron”, wanhan suomenkielen ja arkaaisen sanonta- ja laulutavan arvostus. 1800-luvun lestadiolaisten laulukirjoina olivat Vanha 1700-luvun virsikirja, Siionin wirret, Halullisten Sielujen Hengelliset Laulut. Laulukirjan vahvemmalle kerroksellisuudelle tässä mielessä olisi ollut todellakin tilausta!

    Hienoa, että Hilja Haahden ”Synnit poissa, autuutta oi” on palautettu nyt Siionin lauluihin. Valitettavaa kuitenkin on, ettei ollut rohkeutta nostaa kokoelmaan takaisin vuoden 1961 laulukirjan myös muita helmiä kuten ”Siis nouse henkeni taivaaseen, Ikirauhaan nyt Jumalan”; ”Tule Jeesus ja siunaa lastas”; ”Sinun Henkesi kasteen alle Mun sieluni uupunut vie”… Yksittäisistä lauluista suren edelleen myös nykyisen Siionin laulukokoelman n:ron 123 eli Efraim Jaakkolan upean ja lohduttavan laulun ”O mun köyhää sieluani..” pois jättämistä.

    Kevättalvella 2015 kehotettiin rauhanyhdistyksiä haastattelemaan vanhoja ihmisiä lauluperinteestä; mitä lauluja on paikkakunnalla laulettu, millä nuotilla yms. Ainakaan tähän uudistukseen ei tietoja lienee ehditty käyttämään.

    Paljon on kuitenkin ehdotuksessa upeita uusia laulusanoituksia ja -sävelmiä:

    1. Me näemme rannoilta järvien veet kuulaina päilyvät.
    Me näemme hankien kirkkauden ja taivaat niin siintävät.
    Ja metsää vihreää kantaa maa ja peltoa lainehtivaa.

    3. Me olemme lapsia kauniin maan, se meitä on kantanut.
    Tien meillekin elämään kutsuvaan on Jumala aukaissut.
    Ja suuren maailman keskellä on paikkamme selkeänä.”
    (san. NR / säv. MS)

    Tykkää

  7. Täällä toivotettiin hyvää seurakesää. Kesäseuroihin liittyen minulla olisikin toive…

    Jouduin elämässä pysäytetyksi. Kaikki ei mennytkään niin sujuvasti kuin olin kuvitellut ja uskonut. Itse vaikeuksissa ollessani aloin myös huomata, että on paljon muitakin, joilla ei kaikki ole mennyt sujuvasti kuin Päivämiehen kirjoituksissa. He olivat niitä, joita olin pitänyt vähän huonompina. Epäilyttävinä. Sellaisina, joiden kanssa ei oikein osannut olla tekemisissä. Olin epäillyt heidän uskoaan.

    He olivatkin uhreja. Sellaisia, joita Jeesus käski auttaa. Ilman omaa syytä ryöstetyksi, raiskatuksi ja sorretuksi tulleita. Ahtaalle ajettuja. Tiukkaa teki uskoa, etteivät he olisi itse syypäitä tilaansa. Eivät olleet. Minä itse olin puolestaan ollut täynnä itseäni ja kilvoittelun onnistumistani. Fariseusten lailla kiitin Jumalaa, etten ollut kuin nuo toiset, vaan elin kunniallista ja sopivaa elämää valtakunnan työssä ahkeroiden – toki syntisyyttä ja heikkoutta tuntien.

    Kun näitä asioita nousi esille, luotin, että meillä on hyvä valtakunta, jossa asiat korjataan ja heikkoja autetaan. Luotin, että Jumalan valtakunnan rakkaudessa voidaan kaikista asioista keskustella ja korjata tehdyt vääryydet.

    Näin ei ole käynyt, vaan näyttää siltä, että veljien keskinäinen rakkaus tai solidaarisuus on johtanut siihen, että asioiden esille nostajat on ajettu pois ja uhrit on jätetty oman onnensa nojaan, toisten haavoitettujen ja ”epäuskoisen maailman” tuettaviksi. Onneksi niiltä tahoilta on monille löytynyt apua.

    Silti vielä laitan toivoni siihen, että alkaneen kesän suurissa seuroissa, vaikka jo Vaasan suviseuroissa, otettaisiin tehdyt virheet reilusti esille ja alettaisiin korjaamaan näitä vääryyksiä.

    Tällaisia kaltoin kohdeltuja ovat niin pedofiilien uhrit, kuin heidän vaiennetut tai ulos ajetut puolustajansakin. Ei ole pf-asian käsittely vielä edes kunnolla alkanut. Syyt ja rakenteet ovat edelleen olemassa ja hyssyttely jatkuu. Internetistä (esim. http://www.suomendelfins.fi) ja asiantuntijoilta löytyisi paljon tietoa ja ohjeita pedofiilien uhrien auttamisesta, kun vain löytyisi halua korjata asia.

    Erityisen kaltoin kohdeltuja ovat hoitokokousten uhrit. Ne, jotka on tuomittu ulos milloin minkäkin ulkoisen käytöstavan tai mielipiteen vuoksi. Tai jotka heitettiin ulos koska heidän katsottiin olevan väärässä hengessä. Tai muuten vääränlaisia. Tässä ei auta, että heitä pyytää tekemään parannuksen Siionin yhteyteen, vaan heiltä tulee pyytää anteeksi. Niin kollektiivisesti kuin yksityisestikin. Ja ottaa nöyrästi vastaan se paha olo ja katkeruus, mikä siitä heille on oikeutetusti syntynyt.

    Heitä ovat myös ne puhujat ja papit, jotka on hyllytetty tai erotettu, koska ovat Kristusta saarnanneet tai toisia oikeista synneistä moittineet. Samoin naiset, joilla on kutsumus papiksi, mutta eivät sitä voi toteuttaa. ”Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen.” (Luuk. 10:2). Miksi kieltää ketään saarnaamaan pelastusta Herrassa Jeesuksessa?!? Vain sielunvihollinen haluaa sitä.

    Uhreja ovat myös vanhemmat, jotka ovat terveytensä tai mielenterveytensä uhalla – tai jopa ne menettäen – ottaneet vastaan enempi lapsia kuin olisivat pystyneet. Tästä on sovittelevampiakin äänensävyjä ollut, mutta kovimpaa on kaikunut armoton ehdottomuus – ei ole taivaaseen asiaa, jos ehkäisyä käyttää – tilanteesta riippumatta. Niin kuin Taivaaseen pääsy pitäisi itse ansaita ja ei Jeesuksen ristinkuolemalla olisi virkaa.

    Toivon, että tämän kesän seuroissa puututtaisiin edes näihin epäkohtiin niin että rakkaassa herätysliikkeessämme olisi tilaa myös laihemmille lampaille eikä se muuttuisi vahvojen ja onnistuneiden elämäntapaliikkeeksi.

    Mutta ennen kaikkea toivon, että jokaisessa seurapuheessa kuuluisi se mittamaaton armo, jonka Jumalan on meille antanut Pojassaan. Se, että saamme joka päivä uskoa, että Jeesus on sovittanut kaikki meidän syntimme ja niin kauan kuin me häneen turvaamme ei hän meitä heitä.

    Tykkää

  8. Niin vain, Vihtori W puhut vakavaa asiaa…

    Virkappeuskysymyksessä meidän on perusteltua seurata apostolista, alkuseurakunnan ja alkukirkon viitoittamaa tulkintaa ja traditiota. Virkapappeuden puute ei estä meitä evankeliumia levittämästä, tunnustammehan luterilaisena yleisen pappeuden, joka kuuluu jokaiselle kristitylle!

    Eikä perhesuunnittelukaan ole onnen ja tasapainon tae, sen näemme kyllä yhteiskunnastamme ja koulumaailmastakin. Kuinka monta puuttuisi tämänkin blogin keskustelijoista, jos ohjelmallinen perhesuunnittelu ja ehkäisy olisi ollut kristittyjen vanhempien asenteena. Jumala antakoon ymmärrystä eritystilanteissa ja vaikeuksissa löytää oikeat ratkaisut. Asiasta on keskusteltu runsaasti tämän palstan aiemmissa blogeissa. – Onni ja tasapainoisuuskaan ei ole mikään luonnonoikeus, jota me ulkopuolelta voimme vaatia ja edellyttää. Elämään vaan näyttää valitettavan normaalisti kuuluvan jatkuva huolenalaisuus, keskeneräisyys ja traumatkin. Jotta säilyttäisimme suhteellisuudentajun, on syytä muistaa, että todennäköisesti nykyihmisen 6000 sukupolvea esivanhempiamme on elänyt keskimäärin paljon paljon vaikeammissa oloissa monella tapaa 🙂

    Mitä Vihtori ajattelet tuosta SL-kokoelman uudistuksesta? – Tai ootko sinä ehtinyt antaa palautetta ja toivomusaloitteita tälle vasta nimitetylle kristilliselle hallituksellemme. Tämä demokratia kun on siitä inhottava valtiomuoto, että siinä on valta ja myös VASTUU kansalaisilla jopa vaalien välissäkin, eikä siitä ole edes mitään kesälomaa 🙂

    Tykkää

  9. Nyt, kun blogistit ovat kesälomalla, käytän tilaisuutta häikäilemättä hyväkseni oman blogikokeiluni linkkaamiseen 🙂

    Kyllä tämän viestin saa poistaakin, jos tuntuisi kierolta tämä toimintani. Tavoitteena on säännöllinen kirjoittelu omaakin mieltä askaruttavista asioista ja jatkossa tällä samalla nimimerkillä kommentointi myös muissa blogeissa. Eiköhän vain esikunnassa riittää huumoria blogin nimelle.

    Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan.
    http://siioninkevat.blogspot.fi

    Tykkää

  10. Virkapappeudesta: Epätasa-arvoisen kohtelun perustaminen traditioon on minun tulkintani mukaan yksinkertaisesti väärin. Jos se oli luonnollista 2000 vuotta sitten, ei se tarkoita siitä pitäisi nyt pitää kynsin hampain kiinni.

    Perhesuunnittelussa otin kantaa erityisesti sen ehdottomuuteen, jolla ajetaan ihmisiä edelleen äärirajoille ja niiden yli. En ole Uuden Testamentin puolelta löytänyt kohtaa, jossa kehotettaisiin oman elämän teoilla ja kieltäymyksillä ansaitsemaan Taivaspaikkaa. Fariseuksille, jotka toisille kuormia laittavat, löytyy muutama kohta Jeesuksen sanoja.

    Uusiin Siionin lauluihin en ole ehtinyt tutustua, vaikka laulut minulle rakkaita ovatkin. Minkään sortin kristillistä hallitusta en tunnusta – vain Kuninkaan.

    Tykkää

  11. Jos meillä on Herran ja apostolien esimerkki, paha sitä on meidän mennä muuttelemaan, vaikka mille tuntuisi. Raamatun mukaan kysymys julkisesta opetusvirasta ei ole tasa-arvokysymys: ”Veljeni, kovin monien teistä ei pidä ryhtyä opettajiksi, sillä te tiedätte, että meidät opettajat tullaan tuomitsemaan muita ankarammin.” (Jaak.3:1)

    Paavali ”kerskaa” kokemuksistaan ja apostolin viran ihanuudesta: ”Olen saanut raataa kovemmin kuin he, olen ollut enemmän vankeudessa, minua on ruoskittu ylen määrin, monesti olen ollut kuolemanvaarassa. Olen juutalaisilta viisi kertaa saanut ”yhtä vaille neljäkymmentä” ruoskaniskua, kolmesti olen saanut raippoja, kerran minua on kivitetty, kolme kertaa olen joutunut haaksirikkoon, olen ajelehtinut meressä vuorokauden. Olen yhtenään ollut matkoilla, olen ollut vaarassa hukkua jokiin ja joutua rosvojen käsiin, vaarassa niin maanmiesteni kuin vierasheimoisten joukossa, vaarassa kaupungissa ja autiomaassa, vaarassa merellä, vaarassa valeveljien parissa. Olen raatanut ja nähnyt vaivaa, valvonut paljon, kärsinyt nälkää ja janoa, paastonnut usein, palellut vähissä vaatteissa. Kaikkien näiden hankaluuksien lisäksi minua joka päivä painaa huoli kaikista seurakunnista. Jos joku on heikko, niin minäkin olen heikko. Jos joku lankeaa, se polttaa minua. (2. Kor. 11:23-28)

    ”Sillä ette ole vielä hamaan vereen asti kilvoitellen syntiä vastaan olleet,” (Hepr. 12:4) – kuten meidän aikamme Syyrian ja Irakin kristityt, joiden puolesta meidän on syytä päivittäin rukoilla!

    Nykyinen media-ilmapiiri on luonut ns. tasa-arvosta ykkösarvon, mutta sekin on kovin valikoivaa; tärkeää ei ole alueellinen tasa-arvo, ei romaanien, ei saamelaisten, ei eurooppaan kehitysmaista muuttajien, ei vammaisten, ei sairaiden, ei vanhusten kohtelu, ei syntymättömien oikeus elämään – vaan seksuaalisuuteen, ennenmuuta ns. suuntautumiseen liittyvä ”tasa-arvo”.

    Ns. kristillisen esivaltaan tietysti viittaisivat vielä esim. valtiopäivien avajaisiin ja itsenäisyyspäivään liittyvät juhlajumalanpalvelukset, presidentin mahdollisuus antaa rukouspäiväjulistus ja ministerinvala: ”Minä ____ ______ lupaan ja vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä, että minä virassani noudatan perustuslakeja ja muita lakeja sekä toimin oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi.” Piispojen nimitysoikeus siirrettiin presidentiltä pois vuosituhannen vaihteessa.

    Tykkää

  12. Suurilla saavutuksilla kehuskeleminen on luultavasti hyvin miesmäinen ominaisuus, sivumennen sanottuna. Luultavasti nainen ei olisi luetellut samaan tyyliin omia kokemuksiaan, joita niitäkin varmasti on piisannut. On muuten muutenkin vähän kummallista tuollainen omien kokemustensa repostelu ihmisille- mitä Paavali muuta voittaa kuin kyseenalaaista kunniaa repostelullaan?

    Tykkää

  13. Olen ymmärtänyt että kristillisyydessämme pidetään ns. epäuskoisten naispappien suorittamia vihkimisiä, kasteita, hautaan siunaamisia, ehtoollisen jakamista, jumalanpalveluksen liturgiaa jne ihan aitoina ja pätevinä. Samoin nainen voi opettaa uskon asioita pyhäkoulussa, raamattuluokassa, rippikoulussa, koulussa, teologian seminaarissa tai naisten illassa. Näin ollen ei ole loogisia perusteita, miksi myös vl-nainen ei voisi toimia pappina tai miksi Pyhä Henki lakkaisi vaikuttamasta heissä saarnastuolissa. Jäljelle jäävät syyt ovat perinne, tottumus ja puhevallan käyttö. Kyse on siis vain tasa-arvosta.

    Aiemmin yritin olla ajattelemassa, että ehkä naiset ovat liian pehmeitä tai humaaneja saarnavirkaan. Pf-kohun huonon käsittelyn myötä ymmärrykseni tästä kääntyi. Naisia ehdottomasti tarvitaan papeiksi, saarnaajiksi ja sielunhoitotehtäviin.

    Tykkää

  14. Ehkä naisia varten on eri tehtävät? Ehkä pappeus, saarnaajan virka on miehen? Jumalan sanaahan voi levittää niin monella tavalla, en usko että pappius on ainut vaihtoehto. Ja Jumalan sanan levittämisen pitäisi käsittääkseni olla suurin syy miksi papiksi pyritään- ja silloin kyse ei nähdäkseni ole niinkään tasa-arvoasioista. Kaikki voivat Jumalan sanaa kantaa, vaikkeivat pappeja olisikaan.

    Tykkää

  15. Nähdäkseni ayntiin langenneiden pappien kohtaa ei puhdista se, että naiset alkavat papiksi, vaan ennemminkin noiden kyseisten pappien asioihin olisi puututtava. Muuten mennään varsinaisen asian ohi.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s