Syksy koittaa mutta päivä sarastaa

Joona Korteniemi

Kesän kirjoitustauko venähti hiukan pitkäksi, mutta tuli tarpeeseen meille blogisteille. Nyt suunnistamme kohti syksyä vieraskynä-kirjoittajan avittamina. Blogimme uskollinen, asiantuntevista ja perustelluista kommenteistaan tunnettu keskustelija amicus curiae alustaa meille lukijoiden selvästä kestosuosikkiaiheesta eli raskauden ehkäisystä kristillisen uskon ja moraalin valossa. Julkaisemme sen tässä alla näiden saatesanojen jälkeen.

Muutkin lukijat voivat halutessaan lähettää meille tekstejään julkaistaviksi. Pidätämme kuitenkin itsellämme oikeuden olla julkaisematta niitä aina, kun niin parhaaksi katsomme. Julkaisemisen tärkein edellytys on se, että teksti on blogin päämäärän mukainen: se lähestyy uskonasioita totuutta etsien, yhtä aikaa sekä hengellisesti rakentavasti että rationaalisesti ja asiantuntevasti argumentoiden. Poikkeustapauksissa voimme julkaista myös erityisen tärkeän kokemuspuheenvuoron vaikka edellä mainitut kriteerit eivät täyttyisikään. Yleislinja on kuitenkin tämä.

Toivomme myös alkavalle syksylle vilkasta ja asiapitoista keskustelua. Asiapitoisuus tarkoittaa sitä, että keskustelu keskittyy väitteiden ja niiden perustelujen arvioimiseen – ei toisten keskustelijoiden ruotimiseen tai tunnepohjaiseen retoriikkaan. Asiat riitelevät, eivät ihmiset, ja argumentit ratkaisevat sen, mikä on totta ja oikein, aina ja kaikkialla. Tämä periaate on erityisen tärkeä muistaa silloin, kun toisen keskustelijan mielipide herättää itsessä voimakkaita negatiivisia tunteita.

Päivä sarastaa

Room. 13:11-14

11 Tehän tiedätte, mikä hetki on käsillä. Teidän on aika herätä unesta, sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun meistä tuli uskovia.

12 Yö on kulunut pitkälle, päivä jo sarastaa. Hylätkäämme siis pimeyden teot ja varustautukaamme valon asein.

13 Meidän on elettävä nuhteettomasti niin kuin päivällä eletään, ei remuten ja juopotellen, siveettömästi ja irstaillen, riidellen ja kiihkoillen.

14 Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä hemmotelko ruumistanne, niin että annatte sen haluille vallan.

Kirkkoisä Johannes Krysostomos saarnasi tästä Paavalin kirjeen kohdasta 300-luvun lopulla Antiokian seurakunnalle. Kertaan alla saarnan sisältöä muutamin paikoin ja suomennan yhden katkelman, joka on yksi tunnetuista ehkäisykielteiseksi tulkituista kohdista kirkkoisien saarnoissa.

Jaetta 11 kommentoidessaan Krysostomos toteaa, että Paavali ei tässä kohdassa puhu seurakunnalle minkään hälyttävien merkkien perusteella vaan ystävällisyydestä ja vapauttaakseen heitä rakkaudesta tämän maailman asioihin. Paavali muistuttaa, että heidän tulisi maallisten kilpailijoiden tapaan kannustaa itseään kovemmin kilpailun loppua kohti ja olla valmiimpia ja paremmin hereillä Kuninkaan tuloa varten. Krysostomos toteaa, että Paavali ei pitänyt mitenkään epätodennäköisenä sitä, että seurakunnan kilvoitus oli ollut voimallisimmillaan alussa mutta into hiipunut ajan saatossa.

Jakeessa 13 Paavali sanoo kirjaimellisemman KR33/38 käännöksen mukaan: ”Vaeltakaamme säädyllisesti, niin kuin päivällä, ei mässäyksissä ja juomingeissa, ei haureudessa ja irstaudessa, ei riidassa ja kateudessa”. Tekstistä alkukielellä eli kreikaksi saarnannut Krysostomos toteaa, että Paavali käyttää lempeää puhuttelutapaa ”vaeltakaamme” eikä kehota karkeasti ”vaeltakaa”.

Krysostomoksen mukaan Paavali ei kiellä juomista, mutta poikkeamisen kohtuudesta. Hän ei kiellä seksiä, mutta huoruuden ja hillittömyyden. Hän ei kiellä pitämästä huolta ruumista vaan sen himojen hellimisen, joka näkyy mm. siinä, että poiketaan kohtuudesta ja ylitetään tarpeellisen rajat. Alkoholia Paavali kehottaa käyttämään sen verran kuin on terveyden kannalta tarpeen.

Krysostomoksen mukaan lihaa ei pidä hemmotella yli tarpeen. Toimeliaisuus tulisi suunnata hengellisiin asioihin sen sijaan, että esimerkiksi juopottelee tai viettää velttoa elämää. Näin on mahdollista herätä unesta.

Krysostomos kehottaa kaikessa maallisessa elämässä kohtuuteen ja imitoimaan Kristusta. Himojensa mukaan elävä ihminen ei koskaan tule tyytyväiseksi. ”Meitä ei estä haavoittumasta se, että saamme paljon, vaan se, että tyydymme vähään.”

Jakeista 13 ja 14 Krysostomos pistää merkille sen, että puhuessaan paheista, Paavali mainitsee teot, mutta siirtyessään puhumaan hyveestä, hän ei enää puhukaan teoista vaan suuremmista asioista, taisteluaseesta ja asustuksesta, siitä mikä on täydellinen: Kristuksesta. ”Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus.” Älkää hemmotelko ruumistanne, vaan pyrkikää koko ajan elämään lähellä Kristusta tekemällä Hänen tekojaan.

Saarnan loppupuolella Krysostomos ottaa kantaa myös avioelämään. Olen suomentanut (en kääntänyt sanatarkasti) alla olevan kappaleen kahden erilaisen englanninkielisen tekstin perusteella. Tulkinnat poikkeavat oleellisesti parissa kohdassa ja erilainen tulkinta on alla suluissa.

”Miksi kylvät sinne, missä pelto on halukas tuhoamaan hedelmän? Sinne, missä on steriloivia rohtoja (tai: pyritään aborttiin)? Sinne, missä on murha ennen syntymää? Et anna edes huoran pysyä pelkkänä huorana vaan teet hänet myös murhaajattareksi. Huomaatko, että juopumuksesta seuraa huoruus, huoruudesta aviorikos, aviorikoksesta murha. Oikeastaan se on jotain pahempaa kuin murha, enkä tiedä miksi sitä kutsuisin; koska hän ei tapa sitä, mikä on muodostunut, vaan estää sitä muodostumasta (tai: ei ota pois syntynyttä vaan estää sitä syntymästä). Mitä sitten? Halveksitko Jumalan lahjaa ja taistelet Hänen lakejaan vastaan? Etsitkö kirousta kuin se olisi siunaus? Teetkö elämän eteisestä teurashuoneen? Opetatko tappamista naiselle, joka on annettu sinulle lapsia varten? Jotta hän saa aina olla kaunis ja rakastettava hänen rakastajilleen, ja jotta hän voi haalia kokoon lisää rahaa, hän ei kieltäydy tekemästä tätä ja näin kerää päällesi tulisia hiiliä; ja vaikka rikos onkin hänen, sinä olet syy. Näin syntyvät myös epäjumalanpalvelukset. Näyttääkseen kauniilta monet näistä naisista käyttävät loitsuja, litkuja, rakkausjuomia ja rohdoksia ja lukemattomia muita keinoja. Kuitenkin sellaisen turmeluksen jälkeen, murhan jälkeen, epäjumalanpalveluksen jälkeen, asia näyttää yhä yhdentekevältä monille miehille – jopa monille miehille, joilla on vaimo. Tässä naimisissa olevien miesten välinpitämättömyydessä on suurempi saastaisuus; sillä tällöin myrkkyjä valmistetaan prostituoidun kohdun sijasta sinun vahingoitettua vaimoasi vastaan. Häntä vastaan ovat nämä lukemattomat temput, pahojen henkien kutsumiset, kuolleiden loitsut, päivittäiset sodat, loputtomat taistelut ja lakkaamattomat riidat.”

Krysostomoksen saarnasta voi saada sellaisen kuvan, että ehkäisy on suurempi synti kuin murha. Vertaus saattaa tietysti olla vain erinomaisena puhujana tunnetun Krysostomoksen tehokeino seurakunnan herättelemiseksi ajattelemaan asiaa. Toisaalta Krysostomos saattoi ajatellakin näin, sillä kirkkoisät yleisesti pitivät Jumalan luomaan järjestykseen puuttumista raskaana syntinä. Luonto kertoi, mikä on Jumalan tarkoitus.

Krysostomos ei kuitenkaan suhtautunut kielteisesti kaikkeen seksuaalisuuteen. Saarnassaan jakeesta Room. 7:14 hän opettaa, että seksuaalinen halu, viha, tuska ja muut passiot tulivat tarpeellisiksi, koska ruumiista oli tullut kuolevainen. Passiot vaativat paljon viisautta, jotta ne eivät hukuta meitä ja upota järkeämme synnin syvyyksiin. Ne eivät sinänsä ole syntiä, mutta suitsimattomina johtavat syntiin. Seksuaalinen halu ei ole synti, mutta synti syntyy silloin, jos se päästetään hillittömyyksiin eikä halua pidetä laillisen avioliiton puitteissa.

Krysostomoksen aikalainen kirkkoisä Augustinus meni ajattelussaan pidemmälle. Hänkin tuomitsi jyrkästi ehkäisyn, mutta suhtautui ylipäätään kielteisesti kaikkeen seksuaalisuuteen, jonka päämääränä ei ollut jälkeläisten tuottaminen. Ainoa poikkeus oli Paavalin myönnytyksenä sallima aviollisesta velvollisuudesta huolehtiminen huoruuden välttämiseksi (1. Kor. 7:1-6). Tällöin synti tai pahe oli ainoastaan aloitteen tekevän puolison. Aviovelvollisuus ulottui ainoastaan luonnolliseen kanssakäymiseen eli vaimo ei saanut suostua ehkäisyyn taikka luonnottomana pidettyihin seksuaalisen kanssakäymisen muotoihin silläkään uhalla, että mies kääntyisi prostituoidun puoleen.

Tänä päivänä ehkä harvempi pitäisi huoruutta tai varsinkaan murhaa ehkäisyä pienempänä pahana, mutta luonnonoikeuden näkökulmasta em. näkökulmat voivat olla johdonmukaisia. Augustinuksen ja Krysostomoksen ajattelutapojen eroista taas voimme nähdä edelleenkin kaikuja idän ja lännen kirkkojen teologiassa. Puhuessamme seksuaalisuudesta lahjana olemme mielenkiintoisella tavalla lähempänä Krysostomosta kuin Augustinusta, jonka opetukseen tällaista ajatusta on vaikea sovittaa.

 

Kesän kaartaessa syksyyn voisimme tämän tekstiä alla pohtia esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:

1.      Missä asioissa me nykyajan uskovaiset olemme vaarassa nukkua?

2.      Onko uskovaisille tarpeen saarnata herätystä?

3.      Opettaako luonnonjärjestys ja luonnonoikeus meille oikeasta ja väärästä?

4.      Onko ehkäisy epäjumalanpalvelusta?

5.      Onko ehkäisy epäjumalanpalvelusta silloin, kun se tehdään kauneuden, varallisuuden keräämisen tai helpon elämän vuoksi?

6.      Onko ehkäisy epäjumalanpalvelusta silloin, kun se tehdään terveyden pelastamisen, äärimmäisen köyhyyden tai sietämättömän raskaan elämän vuoksi?

amicus curiae

Keskustelkaamme asiasta vilpittömästi ja tinkimättä: totuutta etsien, rukoillen Jesajan kirjan 45. luvun sanoin (Jes. 45:8): ”Vihmokoon taivas,virratkoon oikeus ylhäältä pilvistä, avautukoon maa ja kasvakoon pelastuksen hedelmää ja versokoon vanhurskaus!”

 

Aiheesta muualla:

Mieheksi ja naiseksi: 5×5 teesiä

Mieheksi ja naiseksi: Artikkeleita

Hyviä uutisia: Etsijän homoseksuaalisuusnumero

190 kommenttia artikkeliin ”Syksy koittaa mutta päivä sarastaa

  1. Sanan- ja mielipiteenvapaus on länsimaisten demokratioiden parhaita puolia. Niistä täytyy pitää kiinni!

    Tässä blogissa on keskusteltu ehkäisyn kieltämisestä ja sallimisesta. Yleisistä periaatteista ja erikoistapauksista. Itse olen ymmärtänyt, että ihmisen on tarkoitus lisääntyä, mutta se ei itsetarkoituksena meitä pyhitä, joten pariskunnat voivat käyttää ehkäisyä tarpeen mukaan voimavaroistaan huolehtien. Ja toisten ehkäisymotivaatioiden pohtimisen sijaan meidän tulee (tulisi? – en koe onnistuneeni) kiinnittää huomiomme siihen, miten itse toimimme lähimmäistemme – myös omien lastemme – parhaaksi.

    Vastaavaa keskustelua ei pysty käymään esim. seurakuntapäivillä. Ainakaan minä en uskalla mennä yllä kirjoittamaani sanomaan seurakunnan eteen. (Enkä uskalla käyttää omaa nimeäni täällä.) En siksi, ettenkö pystyisi perustelemaan näkemystäni, vaan pelkään mielivaltaista yhteisöstä erottamista sen perusteella, että kyseenalaistan vallitsevan tradition edes ottamalla asian puheeksi. Sananvapaus kristillisyydessämme lienee vaihdellut vuosikymmenten saatossa. Itse koen sen olleen viime vuosikymmenet aika vähissä.
    Mielipiteenvapaus ”on ollut”, kunhan on pitänyt mielipiteensä omana tietonaan ja on käyttäytynyt ulkoisesti odotusten mukaan.

    Pakkolisääntymisoppi, niinkuin se täällä sanottiin, on paljon muutakin kuin sanoja. Se on katseita vatsaan. Se on keskusteluja pienemmällä porukalla ja kahden kesken. Se on huolestumisia. Se voi olla painostusta ja uhkauksia sulkea yhteisön ja samalla pelastuksen ulkopuolelle. Se on manipulatiivista kajoamista toisen oikeuteen määrätä itse kehostaan. Ja jos neuvojan ja neuvottavan välillä on suuri valtaepätasapaino johtuen asemasta tiukassa, sananvapautta rajoittavassa yhteisössä, niin se kai voitaisiin painostukseksi tulkita, mistä voisi joutua vastuuseen. Mutta ennen kuin mennään oikeusprosessiin asti niin tässä kohtaa voisi kysyä, että eikö ehkäisyopetuksessa ole jotakin pielessä, kun näitä joutuu tällä tasolla miettimään? Missä on armo ja lapeus?

    Tykkää

  2. Amicus: ”Voimmeko sulattaa 'hoitomiesten kovuuden' määrätietoisella ja järkkymättömällä rakkaudella ja oikeudentunnolla?”

    Amen. Juuri näin.

    Ehkä myös oikeanlainen kiihkottomuus ja todellisuudentaju ovat nyt paikallaan. Näkyvä vanhoillislestadiolainen yhteisö ei ole yhtä kuin Jumalan valtakunta mutta ei myöskään yhtä kuin perkeleen valtakunta. Tämä ei ole maanpäällinen paratiisi mutta ei myöskään maailmankaikkeuden kauhein, hirvittävin ja kammottavin porukka.

    Sen sijaan tämä on hengellinen yhteisö, jossa on korjausta vaativia ongelmia – samantyyppisiä ongelmia kuin monessa muussakin hengellisessä tai maallisessa yhteisössä on. Ongelmien ohella täällä on myös monenlaista hyvää, oikeaa, kaunista, säilyttämisen arvoista ja Jumalan sanan mukaista.

    Yhteisöllinen tervehtyminen edellyttää sekä ongelmien että vahvuuksien huolellista ja kiihkotonta tiedostamista. Jos ongelmia ei tiedosteta, ne mädättävät yhteisön. Toisaalta jos myös vahvuuksia ja kauniita puolia ei tiedosteta, rakentava kritiikki voi muuttua tuhoamiseksi ja hajottamiseksi.

    Tykkää

  3. Vihtori: ”Mutta ennen kuin mennään oikeusprosessiin asti niin tässä kohtaa voisi kysyä, että eikö ehkäisyopetuksessa ole jotakin pielessä, kun näitä joutuu tällä tasolla miettimään? Missä on armo ja lapeus?”

    Teet mielestäni hyvän kysymyksen: ”Missä on armo ja laupeus ja itse lisään perään: heikompia ja sairaita äitejä ja heidän lapsiaan kohtaan?”

    Vastaan: sitä ei ole virallisessa opetuksessa, ei kirjallisessa, eikä suullisessa, koska 70-luvulta alkaen muotoiltua ohjeistusta ei ole uskallettu muuttaa. Laumassa kyllä on viime vuosien aikana kuulunut puheita luvasta sairauden vuoksi tarpeen vaatiessa käyttää ehkäisyä. Tässä ketjussa ja toisaallakin on myönnetty, että silloinen ohjeistus oli överi, koska se kielsi myös selibaatin ja luonnonmenetelmät missään tilanteessa tulevan kysymykseenkään.
    Halutaan unohtaa, kuinka monta kymmentä vuotta juuri tällainen ehdoton kielto oli voimassa. Vasta vuonna 2009 tuli julkisuudessa uskovaisen terveydenhoitajan ensimmäinen parkaisu loppuunajettujen äitien ja heidän perheidensä puolesta. Siitä ei ole montaa vuotta. Vasta sen jälkeen on alkanut kuulua ääniä, että äidin on lupa kuunnella jaksamistaan.

    Eiköhän olisi jo korkea aika tunnustaa, että tällä alueella on harjoitettu vuosikymmenet silkkaa väkivaltaa heikompia äitejä ja heidän lapsiaan kohtaan? Opetus väkivaltaan ei ole Kristuksen mielen, Pyhän Hengen hedelmä.

    Sama koskee hoitokokouskäytännettä mielivaltaisin perustein.

    Vääryyksien tunnustaminen on A ja O edelleen. Kuka tahansa joutuu vääryyden kohteeksi, olipa se toisen tai yhteisön aiheuttama, hänellä täytyy olla lupa siitä kertoa kipunsa ja kärsimuksensä.

    Meillä kullakin on oma perimämme. On tärkeää, että osaamme kunnioittaa Jumalan tahtona myös sellaista äitiä, joka ei veny suurperheen äidin mittoihin. Häneltä ei saa kieltää apua, eikä yhteisönä lisätä entisestään hänen kuormaansa – varsinkaan, kun Jumalan armosta lääketiede on kehitellyt jo helppoakin apua, joka ei vahingoita ketään elävää.

    Minun ohjeeni on, että kristillinen rakkaus ohjatkoon meitä kaikkia elämän puolesta: että heikompikin äiti saa elää niin, että pystyy hoitamaan jo synnyttämiään lapsia. Jumala tietää kaiken. Hän tietää, mitä tekoa olemme. Hän ei vaadi meiltä ihmisuhreja – sellainen on epäjumalan palvelusta. Jeesus vapautti meidät omalla uhrillaan ja antoi parhaat esimerkit omassa toiminnassaan aina auttamalla heikkoja ja sairaita.

    amicus curiae toi esiin hesarin hyvän artikkelin Mandelan vankitoverista ja koko silloisesta Eteläafrikan rasistisesta sorrosta seurauksineen. Mandela ja hänen aatetoverinsa olivat henkisesti ja ilmeisesti myös fyysisesti vahvoja ja jaksoivat säilyttää kunnioittavan suhtautumisen pitkässä vankeudessa sortajiaan kohtaan. He kyllä pystyivät siellä opiskelemaan yms, joten eivät vuodet olleet pelkkää kärsimystä. Rotuviha sai aikaan valtavat keskinäiset vihat, mutta Mandela sai neuvoteltua ja ohjattua kaikki anteeksiantoon toisiaan kohtaan.

    Sovintoon – anteeksipyyntöön ja antoon pääsemiseksi, tarvitaan rehellisyyttä tunnistaa ja tunnustaa vääryydet ja virheet.

    Ei ollut Afrikassakaan epäselvää, mistä vääryydestä oli kyse.

    ”Jos vääryys vallan saa, rakkaus monissa kylmenee”.

    Tykkää

  4. Amen!

    Yksi oleellinen sana mielestäni puuttuu, nimittäin rehellisyys tuosta lauseesta ”Yhteisöllinen tervehtyminen edellyttää sekä ongelmien että vahvuuksien huolellista ja kiihkotonta tiedostamista.”

    Jos emme halua tai uskalla olla rehellisiä opetuksemme harhoista, emme pysty tiedostamaan yhteisiä ongelmiamme. Rehellisyys ja avoimuus ovat siis perusvaatimus ja ehto, jotta pääsemme rakentavasti eteenpäin.

    Uhrien kuuleminen ja heidän hätänsä ääreen pysähtyminen nyt ja viime vuosikymmeniltä on siksi äärettömän tärkeää.

    Mielestäni vahvuudet ja paras puoli tulevat kaiken aikaa esiin. Eihän parempaa puolta ole keskuudessamme piillotettu! tai mitätöity !?! Vai onko? Sen varassa minä olen matkaani tähän päivään asti tehnyt ja pidän kaikkea sitä elämäni luovuttamattomana aarteenani, josta haluan pitää kynsin hampain kiinni viimeiseen hengenvetooni taivastoivoon luottaen. Pyrin kuuntelemaan sitä kohti, missä Hyvän Paimenen ääni kirkkaimpana kuuluu ja vastaa sydämessä aamenta.

    Tykkää

  5. Tuossa Nelson Mandelan ja hänen vankitovereidensa elämässä on paljon puhuttelevia asioita, kuten monen muunkin vapaustaistelijan kertomuksessa.
    On pysyttävä rakkaudessa ja totuudessa, vaikka tulisi kuinka lunta tupaan ja jäitä porstuaaseen. On vain jatkettava keskustelua ja perusteluja, vaikka samoista asioista jauhettava. Kyllä se muutos tapahtuu, vääryydet tiedostetaan ja avoimuus lisääntyy. Kyseessä on pitkä ja syvällinen prosessi.
    Mandela oli sentään vankilassa 26 pitkää vuotta! Ja Israelin kansa korpivaelluksella 40 vuotta ja monenlaista sattui ja tapahtui, nälänhätää, myrkkykäärmeiden pistämistä, väärää opetusta ja epäjumalan palvelusta, niin että Mooseskin kimpaantui kansaan ja hajoitti lain taulut suutuspäissään.
    Kärsivällisyyttä meille kaikille!

    Tykkää

  6. Quo Vadis, nämäkin ajatuksesi ovat tarpeellisia. ”On vain jatkettava keskustelua ja perusteluja, vaikka samoista asioista jauhettava. Kyllä se muutos tapahtuu, vääryydet tiedostetaan ja avoimuus lisääntyy. Kyseessä on pitkä ja syvällinen prosessi. ”

    Korpivaellus on tullut monesti mieleeni vertautuen harhamme seurauksiin ja rasituksiin laumassa.

    ”Kärsivällisyyttä meille kaikille!” Niinpä!

    Paitsi korpivaellus, myös Laupias samarialaisen esimerkki puhuttelee minua jatkuvasti po teeman keskiössä.

    Laupias samarialainen pysähtyi uhrin ääreen ja alkoi auttaa häntä samantien. Hän osoitti laupeutta ja antoi avun ehdoitta. Ei hän ohittanut kuten ”vahvemmat”, eikä siirtänyt seuraavalle kerralle uhrin auttamista. Ei vaatinut uhrilta rakentavia puheita tai tyrmännyt itkua ja valitusta. Ei syyttänyt katkeraksi, kun vaikeroi. Otti heti mukaansa majataloon saamaan hoitoa – ei Hän pähkäillyt, jättäisikö mokoman toisten vastuulle – odottamaan tuossa tilassaan kärsivällisesti. ”Poikkeustapaus!”

    Ohi kulkijat eivät edes muistaneet niitä kaikkia uhreja, joiden ohi olivat matkoillaan kulkeneet. Uhrit olivat heille vain onnettomia, joilla ei ollut merkitystä.

    Heiltä puuttui Laupiaan samarialaisen mieli.

    Tykkää

  7. Tutkimusta aiheesta ”lestadiolaisuus ja hengellinen väkivalta” ei juuri ole. Sen sijaan vallankäyttöä ja valtarakenteita uskonnollisissa yhteisöissä yleensä on tutkittu varsin nimekkäiden tutkijoiden toimesta ympäri maailman, mutta erityisesti Ranskassa ja Saksassa. Nämä tutkimukset ksittelevät yleensä yleisemminkin kysymystä, mitä on valta ja vallan käyttö, ja ne paljastavat, että vallankäyttöä ei voi sulkea pois mistään ihmissuhteesta/uskonnosta. Tämän ymmärtäminen tuo perspektiiviä keskusteluun. Samaten se, jos ryhdymme tarkastelemaan kristinuskon historiaa ja uskontojen roolia hallitsijoiden käsissä (hallitsemisen välineenä) eri aikakausina.

    Sosiaaliselle vallankäytölle/alistamiselle altistuu erityisesti epävarma ihminen, joka antaa painoarvoa muiden mielipiteille.

    Tykkää

  8. amicus curiae, kuinka hyvin kirjoitatkaan anteeksiannosta!

    Ajatteleppa, miltä murhatun läheisistä tuntuu, jollei murhaaja edes kadu tekoaan, auttaako sellainen tunnottomuus uhria antamaan anteeksi? Tai jos pahoinpitelijä tai kiduttaja ei osoita katumusta, mahtaako se helpottaa uhria antamaan anteeksi?

    Laupias samarialainen ei vaatinut ensimmäiseksi ryöstettyä ja pahoinpideltyä antamaan anteeksi ryöstäjilleen. Hän kohdisti kaiken tarmonsa uhrin auttamiseen, eikä hänen pahoinpitäjiinsä.

    Tykkää

  9. Anonyymi

    Aika mahtavaa, millainen keskustelu täällä syntyi. Kiitän teitä matkaystävät lämpimästi, että syvennyitte pohtimaan uskonnonuhrien asemaa yhteisössämme. Minusta tuntuu, että pyritte kuuntelemaan huoleni. Silti kaipaan vielä lisää rehellisyyttä. Ohittaminen on helppoa, mutta mitä sinä voisit tehdä tämän asian hyväksi? Vai voitko tehdä mitään? Jos avaat suusi, tuletko kartetuksi, epäillyksi tai erotetuksi? Suun avaamisella voi olla kova hinta, tiedän.

    Hyväksikäytön uhrien tilannetta auttoi ratkaisevasti se, että tutkimusta aiheesta tehtiin ja rikosilmoituksien tekemiseen rohkaistiin. Sama toimintatapa taitaa olla ainut tapa pakkolisääntymisuhrien kohdalla. Lisää tutkimuksia tarvitaan ja tarvittaessa on tehtävä rikosilmoituksia. Yhteisömme ei näytä pystyvän korjaamaan harhaoppejaan ilman ulkopuolisten puuttumista asiaan, koska sananvapautta ei ole nimeksikään.

    Tykkää

  10. Luin taas paljon hyvää keskustelua, mutta myös sellaisia ajatuksia, joihin minun on hankala yhtyä. Se voi toisaalta johtua siitä että olen kokenut omassa kotisiionissani olevan keskustelulle avoin ilmapiiri, jossa voidaan puhua aika vaikeistakin asioista. Ei välttämättä ihan seurakuntapäivätasolla, mutta kuitenkin pienemmissä keskusteluilloissa.

    Seurakuntapäivät ylipäätään ovat minusta aika haasteellinen ”konsepti”. Monelle taitaisi olla jo ylitsepääsemätön kynnys mennä monisatapäisen kuulijan eteen ilmoittamaan, että ”kuudelta olisi kahviossa mehua ja pullaa”.

    Hengelliseen väkivaltaan liittyen olen tainnut jo aikaisemminkin linkittää tähän, mutta teen sen nyt uudelleen: http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20140379/urn_nbn_fi_uef-20140379.pdf (Jeesus, hengellisen väkivallan mestari).

    En siis väitä, että hengellistä väkivaltaa ei olisi. Joonan kommentti on kuitenkin hyvä: ”Ehkä myös oikeanlainen kiihkottomuus ja todellisuudentaju ovat nyt paikallaan.”

    Ja vaikka olemmekin joistakin asioista eri mieltä niin tämä raamatunkohta lohduttaa minua: ”Hyväksykää joukkoonne myös sellainen, joka on uskossaan heikko, älkääkä ruvetko kiistelemään mielipiteistä.”. Itse koen olevani yksi näistä uskostaan heikoista.

    Älkäämme siis kiistelkö. Keskustellaan vain..:) (En ole huomannut kiistelyä, kunhan muistutin.)

    Tykkää

  11. Hyvä Anonymous, katso toki myös mitalin toista puolta eli sekulaarin liberaalidemokratian ihmisoikeustilannetta – ja tee rikosilmoitus myös niistä 10 000 tänäkin vuonna Suomessa surmattavasta lapsesta ja kantele lopuksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, kun meistä muista ei siihen ole.

    YK:n ihmisoikeussopimus 3. artikla: ”Kullakin yksilöllä on oikeus elämään…”

    Tykkää

  12. Anonyymi

    Markku hyvä, ihanaa kun kannat niin paljon huolta syntymättömistä vauvoista. Kehoitat minua tekemään rikosilmoituksia heistä. Yritätkö ohjata keskustelua toisaalle, jotta voisimme unohtaa pakkosynnytysopin uhrit?

    Asiasi on tärkeä ja siitäkin voimme keskustella, mutta miksi lastaat yhtäkkiä minun selkääni tuollaisen tehtävän?

    Keskustelun kääntämistä toisaalle voidaan kutsua myös kanssakeskustelijan vaientamisyritykseksi.

    Ristin käteni kiitokseen, että näinkin paljon täällä päästiin keskustelemaan. Tuntuu ihmeelliseltä, että internet suo meille tällaisen mahdollisuuden.

    Tykkää

  13. Heikkous- ja vahvuuskäsitteillä on ainakin kahtalainen merkitys., hengellinen ja yleismerkityksellinen ( Paavalin opetukset puhuvat hengellisestä ) Kun itse olen kommentoinut esim.po teemaan liittyen heikompien äitien kaksinkertaisen väkivallan kohteeksi joutumisesta, olen tarkoittanut molempia. Uskovainen äiti voi olla henkilökohtaiselta rakenteeltaan ”heikompi” kuin toinen venyäkseen kestämään suurperheen kuormitusta. Siksi hänellä on suurempi alttius uupua, kuin toisenlaisen rakenteen omaavalla. Tämä on luonnollinen asia, mutta juuri tätä ei ole hyväksytty perusteeksi ehdottomassa ehkäisykielteisyydessä. Siksi olen puhunut myös ”rotuäideistä” ja ”muotituksesta” Lähtökohtainen oletus on ollut, että uskovainen äiti venyy ja jaksaa vaikka kuinka suurern lauman lapsia – jos uskonasiat ovat kohdallaan ja jokainen lapsi on lahjana tervetullut. Jos vaikka äidin uupuminen veisi aina kuolemaan saakka – ei hätää – Jumalalla on varaa antaa miehelle uusi vaimo, ettei tarvitse jäädä yksin lasten kanssa ja sitäpaitsi olla ilman vaimoa, joka tyydyttää lihan taprpeet. Eli ohjeistuksessa lohdutuksen kärki oli miehelle suunnattu. Tällainen ohjeistus vaikutti vuoteen 2009.

    Miltä tuo kuulostaa nyt? Onkohan edellä kerrottu kiihkoilua tai puutteellista todellisuudentajua?

    Kiihkottomuus ja todellisuudentaju on varmasti tarpeen säilyttää. Riippuu ehkä ”hipiästä”, kuinka paljon sietää tunteiden ilmaisua kommentoinnissa. Toisaalta todellisuudentaju edellyttää myös riittävää rehellisyyttä ja jo se voi ylittää jonkun sietokyvyn ja tuntua kiihkoilulta. Eikö juuri Anonymous kertonut, millaisen vastaanoton on SRK:lla saanut tai kuinka vaikeaa ollut tulla kohdatuksi omassa siionissa. Itsekkin muistan, miten takavuosina oli vaikea käsitellä kaikkein raskaimpia perhekohtaloita oman siionin keskellä. Niihin ei silloin ollut lupa lääketieteen keinoin puuttua, vaikka kaikki tosiasiat puolsivat sitä. Jotkut uskkovaiset pystyivät kulkemaan rinnalla, mutta ratkaisevaa apua he eivät voineet suositella. Siksi kärsimykset vain jatkuivat ja jatkuivat. Itse jouduin – siis jouduin – ohittamaan, koska minulla ei ollut muuta keinoa.

    Nyt tajuan tämän ongelman entistä paremmin.

    Sallikaamme vapaa keskustelu erilaisista näkökulmista ja erilaisilla kokemuksilla – älkäämme tukkiko rehellisyyttä! Vaikka näkökulmat ja kokemukset ovat erilaisia, ei se vielä ole riitelyä. Vai mitä?

    Yksi hersyttävän hauska esimerkki siitä, kuinka paljon muutosta on tapahtunut, näkyy mm. viimeisen Päivämiehen blogissa. Lukaiskaapa Arttu Hartikaisen blogi! Vesissä silmin nauroin ja totesin, että ”sensuuri” ei olisi tällaista päästänyt Päivämieheen aikoinaan. Miettikääs sitä…

    Tykkää

  14. Anonymous, kunnioitukseni nousee kohisten kohdallasi, kun jaksoit vastata Markulle kunnioittavasti ja kauniisti, mutta kuitenkin totuuden kera.

    Meidän täytyy oppia ymmärtämään, että uhria ei tule syyllistää.

    Markku varmaan huomaa, että toinen teistä on uhri, et sinä?

    Tykkää

  15. Korjaus: ”Markku varmaan huomaa, että toinen teistä on uhri, ei hän.

    Anteeksi Markku, kun joudun puolustamaan näin uhria.! Minun korkea kunnioitukseni sinua kohtaan ei tästä himmene. Toivon, ettet pahastu?

    Tykkää

  16. Anonyymi

    Vl-seniori, olen kiitollinen kaikista kommenteista. Myös Markun kommentista. Hän tällä tavoin havainnollistaa meille kaikille, millaisia esteitä uskonnonuhrit kohtaavat, kun yrittävät tuoda asiaansa esiin. Kiitos Markku!

    Tykkää

  17. Anonymoukselle ja vl-seniorille. Ettei suhteellisuudentaju hämärtyisi, ettemme kameleita kuurnitessamme siirtyisi nielemään sujuvasti norsuja 🙂 – niinkuin monille on käynyt. Siispä; yhä uudestaan tarkoitan niitä miljoonia ja miljoonia marttyyreja – aitoja ja oikeita pieniä ihmisiä, joita nämä upeilla ihmisoikeussopimuksilla ja julistuksilla kuorrutetut länsimaiset liberaalidemokratiat tuottavat vuosittain ja jotka me vaikenemisella myös hyväksymme – samoin kuin Lähi-idän, Afrikan ja Aasian vainot ja kristityt marttyyrit!

    ”näitä piti tehtämän, ja toisia ei jätettämän.” (Matt. 22:23)

    Tykkää

  18. Markku, Ettei suhteellisuudentaju hämärtyisi, nämä järkyttävät määrät pikkumarttyyreitä eivät ole olleet meidän yhteisömme sisäistä todellisuutta, vaan ulkopuolella. Sen sijaan meidän tontillamme on omat uhrit, loppuunajettuja äitejä ja heidän lapsiaan, oman opetuksemme hedelminä, joista opetuksemme on vastuussa.

    Jollekkin voi tulla ajatus, ettet edes näe tai tunnusta heitä uhreiksi ja siitä syystä voi kommenttisi tuntua aiheen sivuun ohjaamiselta tai itsekritiikin välttelyltä.

    Tykkää

  19. Vielä piti lisäämäni, että olet täysin oikeassa siinä, että meidän olisi pitänyt ja pitäisi enemmän tuomita ääneen juuri tuo liberaalitekopyhyys, joka hyväksyy aborttitehtailun. Sekin on tarpeellista itsekritiikkiä. Molemmat siis kuuluvat tontillemme, mutta omat uhrimme ovat olleet keskellämme.

    Tykkää

  20. Anonyymi

    Markulle annan etulahjana anteeksi nämä sivulle vedot. Omalla nimellä kirjoittaminen vaatii sen, että empatiaa uhreille ei vaan yksinkertaisesti voi suoda. Oma paikka ja asema yhteisössä on niin nopeasti uhattuna.

    Tykkää

  21. Oma asema? 🙂 – Anteeksi, mutta pakotat minut sanomaan, että itse luulen pitäneeni ainakin puheissani ja kirjoituksessani vuosien ajan erilaisten uhrien asemaa enemmän esillä kuin keskimäärin useimmat kristityt. – Ja please, laita Sinäkin itsesi likoon ja tule pois nimimerkin takaa, jos uskot asiaasi. Mitä sitten jos menetät ”asemasi” – kristityn osa on vaan sellaista.

    ”Olen nyt ollut mieletön, mutta te olette pakottaneet minut siihen…” (2.Kor.12:11)

    Tykkää

  22. Sekä ongelmien että hyvien puolien kiihkoton ja tasapuolinen tiedostaminen on juurikin sitä rehellisyyttä ja avoimuutta. Jommankumman tahallinen unohtaminen on nimeltään epärehellisyyttä.

    Uhreja on tärkeä kuulla ja heidän hätänsä ääreen pysähtyä, se on totta. Samalla on kuitenkin hyvä säilyttää myös oikeanlainen suhteellisuuden- ja todellisuudentaju. Se ei tarkoita uhrien kokemusten ohittamista tai vähättelemistä tai ongelmien korjaamatta jättämistä. Se tarkoittaa vain sen tiedostamista, että uhrien hätä (aitoudestaan ja velvoittavuudestaan huolimatta) ei ole kuitenkaan koko todellisuus. Se on todellisuutta mutta ei kuitenkaan koko todellisuus.

    On muutakin: Toisaalta vanhoillislestadiolaisuudessa on paljon hyvää, oikeaa ja kaunista, toisaalta uhreja tuottavia rakenteita ja mekanismeja on myös muualla kuin vanhoillislestadiolaisuudessa, runsaastikin. Kun tämä pidetään mielessä, epäkohdat säilyvät oikeissa mittasuhteissaan ja vältetään sekä ongelmien piilottaminen että niissä piehtaroiminen.

    Ikävä kyllä minusta vaikuttaa siltä, että tällainen suhteellisuuden- ja todellisuudentaju on melko monella tällä hetkellä hukassa. On yhä niitä, jotka naivilla tavalla uskovat näkyvän seurakunnan erehtymättömyyteen, mutta on kasvava joukko niitäkin, jotka yhtä naivilla tavalla uskovat näkyvän seurakunnan täydelliseen pahuuteen. Jos näkyvää vanhoillislestadiolaista yhteisöä on pidetty aiemmin erehtymättömänä Jumalan valtakuntana maan päällä, sitä pidetäänkin nyt lähestulkoon paholaisen valtakuntana maan päällä. Kumpikin ajattelu on mielestäni yhtä naivia.

    Yhteisöllinen tervehtyminen on kuin remontti, jonka aluksi järkevästi ja kiihkottomasti kartoitetaan talon rakenteet ja arvioidaan niiden kunto. Tämän jälkeen ongelmapesäkkeet korjataan ja terveitä rakenteita vahvistetaan.

    Jos huomio keskittyy liiaksi ainoastaan ongelmiin, voi käydä niin, että remontissa puretaan aivan turhaan monenlaista säilyttämisen arvoista. Pahimmillaan voi käydä niin, todellisuudentajun heittäessä arvioimme kauniin ja ihan asumiskelpoisen, vain remontin tarpeessa olevan talon läpimädäksi ja hajotamme sen maan tasalla – aivan turhaan. Älkäämme sortuko tällaiseen virheeseen rakkaan hengellisen kotimme kohdalla.

    Tykkää

  23. Tämän postauksen alle on kertynyt tähän mennessä 184:n kommentin verran erittäin monipuolista ja monelta osin arvokasta keskustelua. Kiitos kaikille siihen osallistuneille.

    Blogistinkokemukseni valossa vaikuttaa kuitenkin vähän siltä, että keskustelu on jo ohittanut hedelmällisimmän vaiheensa. Hieno juttu, että puolin ja toisin löytyy yhä ystävällistä sävyä, anteeksiantavaa mieltä ja sopivasti pilkettäkin silmäkulmaan. Sitä on mukava seurata. Keskustelu on kuitenkin luisumassa siihen ikävään mutta tuttuun suuntaan, että keskustellaan enemmän toisista keskustelijoista kuin varsinaisesta asiasta. Se taas ei voi päättyä lopulta muuhun kuin molemminpuoliseen pahaan mieleen.

    Siksi ehdotan kaikellä ystävyydellä, että päätämme tämän debatin tältä erää. Itse kukin voi jatkaa aihepiirin meditointia mielessään. Järjestämme kyllä jatkossakin (useita) mahdollisuuksia keskustella nimenomaan tästä aihepiiristä. Palaamme asiaan silloin.

    Roosa kirjoittaa tuolla ylempänä tärkeästä ja mielenkiintoisesta aiheesta, uskon ja järjen sekä uskon ja tieteellisen ajattelun suhteesta. Ehdotan, että siirrymme kaikki kommentoimaan sinne. Haastan jokaisen tähän keskusteluun osallistuneen kirjoittamaan ainakin yhden kommentin myös uskon ja järjen suhteesta! 🙂

    Tykkää

  24. Tällä sivustolla tuskin yhdellekään kommentoijalle uhrien kuuleminen ja kohtaaminen on ongelma. Jättäkäämme siis pois nämä sivuuttamis-kommentit keskinäisessä vuoropuhelussamme. Jos joku on kohannut ohi kulkemista ja silmien sulkemista omalla kohdallaan, niin tuskin ainakaan täällä, vai mitä? En usko, että Joona ja Roosa saati muutkaan olisivat täällä tukkimassa kärsivien suita.

    Yleensä, jos joltain puuttuu rohkeus avata silmiään todellisuudelle, koville elämän kohtaloille tässä lapsiassa, niin se taitaa olla toinen äiti. Sellainen äiti, joka ei oman tilanteensa vuoksi jaksaisi kuulla mistään kurjasta. Kyse ei tuolloin yleensä ole empatian puutteesta, vaan itsesuojelusta ja halusta säilytttää oma maailmankuva eheänä, pysyä ”yksinkertaisessa uskossa ilman haasteellisia pohdintoja”.

    Vl-seniori, saisimmeko enemmän aikaiseksi keskittymällä tähän päivään sekä rakastamaan ja kuuntelemaan toinen toisiamme. Katsotaan ympärillemme ja havainnoidaan hyviä asioita yhteisössämme tänä päivänä. Täällä me saamme keskustella kriittisesti, vanhempien uupumisesta puhutaan päivämiehessä ja yhä enemmän ihmiset taas auttavat toisiaan konkreettisesti, kun uupumisesta on lupa puhua.

    Minä olen saanut kokea, että aivan uudet tuttavuudetkin saattavat heti vailla syvempää tutustumistakin rohjeta kertomaan väsymyksestä ja masennuksesta kyselle neuvoja, miten vaikeassa tilanteessa selviäisi. Kysyn sinulta vl-seniori, mistä tämä kertoo? Yhteisön tervehtymisestä, eikö?

    Tykkää

  25. Anonyymi

    Kyllä Markku nostan hattua, että olet tuonut kriittisiä näkökulmia esiin ja olet pitänyt uhrien puolta ja sen kaiken omalla nimelläsi. Siihen ei moni pysty. Minäkään en voi sitä tehdä, sillä en ole toistaiseksi niin voimaantunut vielä.

    Tykkää

  26. Anonyymi

    Kyllä tervehtymistä on tapahtunutkin varmasti. Mutta mistä se on saanut voimansa? Eikö nimenomaan siitä, että epäkohtia on tuotu julki median kautta ja keskusteluja on käyty nimenomaan internetissä? Vl-seniori on tehnyt omalta osaltaan käsittämättömän hienoa työtä osatessaan keskustella rakentavasti, mutta todella suoraan. Lämmin kiitos rehellisyydestäsi ja sydämellisyydestäsi.

    JoseFer, oletko valmis siis jättämään pakkolisääntymisopin uhrit ojanpientareelle, kun kiiruhdat nauttimaan siitä miten hyvin asiat jo ovat? Tässä on juuri pointtini, johon toivoisin kiinnitettävän huomiota. Tunnustetaanko, että ehkäisyoppi oli ankara ja pahoitellaako sitä, mitä se sai aikaan. Vai onko kiire sulkea tältä asialta silmät.

    Tykkää

  27. Anonymous, totesin vain, että ehkä enemmän hyviä asioita saadaan, kun keskitytään hyvää ja pidetään focus (päähuomio) tässä päivässä. En sanonut, että suljetaan ovi menneisyydeltä! Mielestäni joka keskusteluketjussa ei vain tarvitsisi päätyä ”70-luvun harhoihin”, ovatpa nuo harha-askeleet sitten olleet kuinka suuria tahansa. Tämä kaikella kunnioituksella ja rakkaudella. 🙂

    Sinulla kolhuja ja vaikeuksia kokenut on paikka minun ja varmasti monen muunkin sydämessä. Et ole unohdettu etkä sivuutettu.

    Tykkää

  28. Anonyymi

    Tässä päivässä on ihan samat elementit kuin hoitokokouksissa. Huoneenhallitus voi hyvin, ja on voimissaan. Jos et osoita sille kuuliaisuutta joudut sivuraiteille, tai ulos. Jos sitä mistä nuo harhat johtuu ei puhuta auki, ja julmiimmat hoitomiehet eivät saa niistä mitään seurauksia, hullu meno saa jatkua ja liike mätänee sisältäpäin. Se että asioista haluttais vaieta hyödyttää vain väkivallan tekijöitä, uhrien piina se jatkaa.

    ”Kokemusta on”

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s