Onko vanhoillislestadiolainen liike epätasa-arvoinen?

Hyvää alkanutta uutta vuotta, hyvät lukijat!

Vuoden 2015 aikana tuotiin jälleen usealla eri tavalla esille vl-liikkeen ongelmallinen ja lähtökohtaisesti epätasa-arvoisena pidetty suhtautuminen naisiin. Erityisesti viime vuosien aikana pinnalla on ollut keskustelua Taivaslaulusta ja sen teatteriversioista, Usko, Toivo ja Raskaus –kirjan teemoista, esimerkiksi Meri-Anna Hintsalan haastattelusta Helsingin Sanomissa, Mari Leppäsen haastattelusta Me Naisissa, Iltasanomissa julkaistusta lestadiolaisäidin elämäntarinasta ja Ylen asiaohjelmien haastatteluista sekä lukuisissa nettikeskusteluissa.  Yksi korostunut näkökulma on naisen aseman tarkastelu ihmisoikeuskysymyksenä, erityisesti ehkäisykysymykseen liittyen.

Kenen antama kuva median kuva vl-naisista on?
Media antaa naisen asemasta vl-liikkeessä lähes poikkeuksetta ankean kuvan. Tätä kuvaa voimistavat liikkeestä lähteneiden negatiiviset puheenvuorot ja niiden kautta koko liikkeen toiminnan yleistäminen tietynlaiseksi. Tämän yleistyksen perusteella vanhoillislestadiolainen nainen on alistettu, hänen itsemääräämisoikeutensa on riistetty, naiseuden toteuttaminen on kavennettu (korvakoruttomuus, meikittömyys, pukeutuminen) ja naiseus kuvataan pitkälti äitiyden kautta: nainen on valtavan lapsikatraan väsynyt synnyttäjä ja imettäjä tai vaihtoehtoisesti erilainen lapsettomuutensa takia. Vanhoillislestadiolaisia naisia harvoin kuvataan mediassa samalla tavalla kuin ei-vl-naisia: ensisijaisesti tavallisina naisina, itsenäisinä ihmisinä, ajatteluun ja argumentointiin kykenevinä yksilöinä, joilla on oma tahto, vakaumus ja itsemääräämisoikeus. Johtuuko tämä siitä, ettei vanhoillislestadiolaisissa naisissa ole tällaisia naisia vai siitä, että vaikka olisi, sitä ei olla valmiita näkemään? Onhan tosi asia, ettei totuus useinkaan myy yhtä hyvin kuin kaunisteltu tai kärjistetty totuus tai ääri-ilmiö.

Toinen näkökulma naisen asemaan vanhoillislestadiolaisuudessa on mielestäni hankalampi: mikä käsitys vl-liikkeen sisällä on tasa-arvosta ja sukupuolisuudesta: naiseudesta ja mieheydestä? Vastaako opetus Jumalan sanaa? Entä vastaako se käytäntöä? Vastaako naisten kokemus itsestään sitä kuvaa, joka ulkopuolisilla on naisten oloista liikkeen sisällä? Mitä on olla nainen, minkälainen nainen tahansa, vanhoillislestadiolaisena kristittynä? Median esiin nostamat näkökulmat, usein kärjistykset, ovat aiheellisia ja tärkeitä koko liikkeen kannalta vain, jos liikkeen opetus mahdollistaa ne. Aiheen kannalta olennaista on mielestäni tutkia, opettaako vanhoillislestadiolainen liike tasa-arvosta, sukupuolisuudesta ja ruumiillisuudesta Jumalan sanan mukaisesti vai ei. Toinen olennainen asia on suhteuttaa opetusta käytäntöön ja uskovien kokemukseen 

Uskovaisen naisen tunnistaa ulkonäöstä

Pyysin muutamaa uskovaista eri elämäntilanteissa olevaa naista kuvaamaan, mitä heille on olla vanhoillislestadiolainen nainen.  Eräs kuvasi asiaa seuraavasti:

Vanhoillislestadiolaisuuden kokemiseen liittyy mulla kompleksisuutta enimmäkseen siks, että korostetaan osittain turhan tuntuisia tapa-asioita sydämen kristillisyyden sijaan. Mulle itselle uskossa ja vanhoillislestadiolaisessa uskossa keskeistä on oma kilvoitus, sydämenusko ja uskon herättämä ja toivon ylläpitämä yhteisvastuu lähimmäisestä. Mutta koska kulttuuri on mitä on, mietin paljon, olenko liian ylimielinen tapakulttuuriasioita kohtaan. Noihin tapa-asioiden aiheuttamaan turhautumiseen liittyy mulla melko voimakkaasti naisnäkökulma. Tähän hommaan liitetty autuuden ansaitseminen tietyn tekemisen korostamisella sydämen uskon sijaan, on useammin sellaista tekemistä, joka kohdistaa odotuksia naisiin miehiä enemmän. Selvimmin se ilmenee siinä, että uskovaisen naisen tunnistaa ulkonäöstä, suhtautuminen lapsiasiaan vaikuttaa naisen elämään voimakkaammin ja että nainen joutuu uhraamaan ihmissuhteensa osallistuessaan yhteiskunnalliseen tai uskonopilliseen keskusteluun. Äitiys on korostunutta ja se tuo ongelmia sellaisille, kuten mulle, joista tuntuu, että Jumala on antanut elämään muunkin kutsumuksen kuin hoiva. Aikaisemmin mietin paljon sitä, että olemalla lestadiolainen nainen julistautuu yhteiskunnallisesti tyhmemmäksi, koska yhteisöä pidetään patriarkaattina ja naisen osaa synnyttäjänä tyhmyyden todistuksena. Nykyään se ei oo mulle enää juurikaan ongelma, koska oon ymmärtänyt, että omalla olemisella voi todistaa toisin. Toisaalta se on kyllä johtanut myös siihen, että on pelannut itseni käytännössä ulos lestadiolaisten naisten vertaisverkostosta. Kun prosessin jälkeen oon löytämässä tapaani olla vanhoillislestadiolainen nainen, siitä on muodostunut mulle sosiaalinen risti mun rakkaan yhteisön sisällä kun se ennen oli risti yhteisön ulkona. Kuitenkin koen, että olen yhtä tiiviisti yhteisön jäsen ja että vanhoillislestadiolainen usko on yhtä iso osa mun identiteettiä ja hengellinen koti. Nainen, 25v.

Yksi tärkeä näkökulma kommentissa on pohdinta siitä, mikä on todella Jumalan sanaan perustuvaa oppia ja mikä siihen ihmisten lisäämää. Myös tasa-arvokysymyksen mielekäs tarkastelu tulisi sijoittaa teologiseen ja raamatulliseen kontekstiin. Jos näin ei tehdä, sorrutaan helposti olkinukkeihin, kärjistyksiin, ääri-ilmiöiden spekulointiin ja yleistämään yksittäisen ihmisen kokemus koko liikettä koskevaksi säännöksi. Koko kysymyksenasettelu naisen asemasta vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä on helposti yksisilmäistä ja argumentitonta. Keskustelun pinnallisuudessa on pitkälti kysymys hyvin tunnepitoisista mielikuvista ja kokemuksista. Usealta pinnalliselta, yksisilmäiseltä ja yleistävältä keskustelulta olisi säästytty, jos keskusteluissa arvostettaisiin enemmän itsekritiikkiä ja asioiden laittamista mittasuhteisiin. Mielestäni naisen aseman tai ylipäätään tasa-arvon käsittely ei ole mielekästä vanhoillislestadiolaisuudessa yksittäisten tapausten valossa. Rakentavaa ja tervehdyttävää on sellainen keskustelu, joka menee sinne, missä mahdollinen ongelma on syntynyt: opetukseen ja siitä seuraavaan käytäntöön.  30-vuotias nainen kommentoi seuraavasti:

Vaatii rohkeutta ja tasapainoisuutta että pystyy työntämään tuplarattaita ison mahan kanssa kadulla kun molemmilla puolilla käveleviäkin on pari – kolme. Ja vastaamaan kysymykseen ’onko ne kaikki omia’ että on eikä jotain muuta. On kuitenkin onnellista olla ’pienten lasten hoidossa’. Uskon kannalta ei ole merkitystä rooleilla, ei sillä onko perhettä vai ei, onko lapsia vai ei, onko menestynyt työssään vai ei… vain se riittää jos haluaa uskoa omat synnit anteeksi. Muiden puolesta ei voi uskoa.

Apu, joka on vastapäätä

Yksi valitettavan väärinymmärretty kohta Raamatussa on luomiskertomuksen kuvaus luomisesta mieheksi ja naiseksi. Usein kohtaa on käytetty puolustamaan miehen valta-asemaa suhteessa naiseen sillä perusteella, että nainen on luotu miehestä – miehen jälkeen. Tätä tulkintaa vahvistaa se, että nainen oli heikompi langetessaan käärmeen tarjoamaan hedelmään. Kaiken lisäksi nainen viekoitteli miehenkin lankeamaan. Tästä ajatteluketjusta seuraa, että miehen täytyy luontaisilta ominaisuuksiltaan olla jollain tapaa vahvempi kuin nainen. Tätä tulkintaa ovat käyttäneet lyömäaseena myös feministit kritisoidessaan kristinuskoa patriarkaaliseksi ja voimakkaan maskuliinissävytteiseksi uskonnoksi.

Hepreankielinen alkuteksti ei anna kuitenkaan tulkinnanvaraa näin naiiviin tulkintaan. Niin sanotussa toisessa luomiskertomuksessa (1.Moos.2:5-25), jossa kuvataan erityisesti ihmisen luominen, kuvataan hyvin kauniisti luominen ensin ”ihmisen ideaan” ja jakautuminen sitten urokseksi ja naaraaksi.

1.Moos. 2:7 sanotaan (sanatarkasti): ”Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen (הָֽאָדָ֗ם) ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen ja ihmisestä tuli elävä sielu.” Jakeessa mainittu sana ’ihminen’ on hepreassa maskuliininen sana, mutta ei 1.Moos.2:en kokonaisuuden huomioon ottaen viittaa selvästi sukupuoliseen ihmiseen, vaan ikään kuin ”ihmisen idean” luomiseen. Tälle ensimmäiselle ihmiselle Jumala antoi myös tehtävän olla syömättä Paratiisin hyvän ja pahan tiedon puusta (jae 16-17).

Jakeessa 18 sanotaan: ”Ja Herra Jumala sanoi: Ei ole ihmisen hyvä olla yksinään, minä teen hänelle avun, joka vastaa häntä. Hepreankielinen termi  כְּנֶגְדֹּֽו עֵ֖זֶר (kezer kenegdo) viittaa ihmisen tarpeeseen saada apua ja kumppani,  joka on hänen kaltaisensa: tasa-arvoinen. Tällaista tasa-arvoista kumppania ei löydy eläinkunnasta (jakeet 19-20) ja jakeessa 20 todetaankin, että ”ihmiselle ei löytynyt apua, joka olisi hänelle sopinut.” Niinpä jakeessa 21-23: ”Ja niin Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen ja kun hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluustaan ja täytti paikan lihalla. Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut ihmisestä ja toi hänet miehen luo.” Sama asia sanotaan myös 1.Moos.1:27:” Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi: urokseksi ja naaraaksi (alkukielen sanat) hän loi heidät.” Molemmissa Raamatun kohdissa on sama ajatus: ensin on ollut ihminen, jonka sukupuolella ei ole merkitystä; sukupuolta ei ole. Sukupuolisuus syntyy vasta, kun ihmisyydestä erotetaan kaksi erilaista ihmisyyttä: uros ja naaras, kuten asia hepreaksi ilmaistaan. Vasta toistensa vastaavuudessa, vastapäätä ollessa, sukupuolisuus saa merkityksensä: Jumala luo ihmisen sellaiseksi, että se voi lisääntyä (kuten eläimet luomakunnassa), jotta Jumalan ei tarvitse jatkuvasti ottaa ihmisistä irti kylkiluita ja täyttää niitä lihalla.

Tässä valtavan kauniissa ihmisen luomiskertomuksessa jää aika vähän tilaa epätasa-arvolle. Jumalan kuvana, sekä ihmisyys ylipäätään että naiseus ja mieheys, kuvaavat jumalankuvaisuutta. Voidaan nähdä, että nainen ja mies yhdessä ovat ikään kuin täydellinen Jumalan kuva. Lankeaminen toi kuvioon mutkia. Ihmisen langetessa käärmeen ansaan on hyvä huomata, ettei miehellä ollut mitään velvollisuutta totella naista Jumalan tahdon yli – päinvastoin. Ei nainen eikä mies kumpikaan kuunnellut. Voidaanko siis sanoa, että nainen oli se, joka teki enemmän ja ensin syntiä. Yhtä lailla mies otti omenan eikä välittänyt Jumalan tahdosta.  Lankeamista seurannut rangaistus ei sekään mielestäni saanut aikaan sukupuolten välistä epätasa-arvoa. Mies ja nainen kumpikin saivat osakseen omat vaivansa ja taakkansa ja kaikkia ihmisiä koskevan perisynnin. Jumalalle lineaarisella ajalla ei ole merkitystä: sekä nainen että mies luopuivat Jumalasta, tekivät syntiä ja saivat rangaistuksen.

Onko Raamattu sovinistinen kirja?

Koska uskova pitää Raamattua Jumalan ilmoituksena, uskomme että Raamattu on Jumalan sanaa: Jumalan kirjoituttama ja innoittama kirja ja sen ilmoitus on ihmisen pelastavaa ilmoitusta. Jumalan sana myös suojelee ihmistä parhaalla mahdollisella tavalla synniltä ja sen houkutuksilta. Raamattua lukiessa ainakaan minulle ei ole välittynyt sellaista kuvaa, että Jumala alistaisi tai oikeuttaisi alistamaan erityisesti naisia ja suosisi tai puolustaisi erityisesti miehiä. Kantava ajatus Raamatussa on se, ettei Jumala hyväksy syntiä eikä koskaan puolusta sitä. Näin ollen Jumala usein rankaisee syntistä ihmistä tai kansaa (korostus erityisesti VT:ssa) tai rohkaisee vastaanottamaan anteeksiannon synnistä (korostus erityisesti UT:ssa).

Nostan esiin muutamia kohtia Raamatusta, joissa puhutaan erityisesti sukupuolten eri tehtävistä. Efesolaiskirjeen mukaan vaimon tulee suostua miehensä tahtoon ja kunnioittaa häntä, mutta miehen tulee rakastaa vaimoaan, niin kuin Kristus on rakastanut seurakuntaa (Ef. 5:25) uhraten itsensä sen puolesta ja näin asettaen vaimon itseään arvokkaammaksi. Korinttolaiskirjeessä (1.Kor. 7:3) muistutetaan, että sekä miehen että naisen tulee täyttää aviovelvollisuutensa. Tämä ei siis koske vain naista, vaan myös miestä. Avioliiton pysyvyys koskee Jeesuksen oman opetuksen mukaan kumpaakin sukupuolta: kummankin tulee vaalia liittoa ja pitää se (Matt.19:3-12). Samassa kohdassa Jeesus toteaa, että ”Luoja alunperin loi ihmisen mieheksi ja naiseksi” ja antoi näille tehtävän tulla yhdeksi lihaksi. Kun fariseukset kysyivät saako mies antaa vaimolle erokirjan, jos nainen ei enää miehelle kelpaa, Jeesus oli pöyristynyt fariseusten kovasydämisyydestä. Luuk. 20:21ssa opetuslapset myös todistavat Jeesuksesta, ettei tämä ”tee eroa ihmisten välillä, vaan opettaa Jumalan tietä totuuden mukaisesti”.

Kysymystä naispappeudesta pitäisi käsitellä vähintäänkin omassa blogitekstissä, mutta tasa-arvoon liittyvä näkökulma siihenkin herättää kysymyksen: voimmeko sanoa tietävämme, minkälainen käsitys Jumalalalla on todellisesta, ikuisesta ja kestävästä tasa-arvosta? Jumalan tasa-arvokäsitys on paljon syvempi ja tasa-arvoisempi kuin meidän vaillinaiset ja surkeat yrityksemme tavoittaa tasa-arvoisuutta. Tämä koskee myös kysymystä erityisestä virasta. Emme ehkä omalla järjellämme tai tunteellamme ymmärrä, miksi Jumala on säätänyt erityisen viran juuri miehelle. Raamatusta on kuitenkin löydettävissä useita kestäviä argumentteja sen puolesta, että erityinen virka on tarkoitettu miehelle. Näiden argumenttien tarkastelu Raamatun kokonaisuudessa osoittaa, ettei Raamattuun ole tallentunut erityiseen virkaan liittyen vain yksittäisiä satunnaisia mainintoja tai jäänyt tallentumatta mainintaa naiselle sopivasta virasta, vaan eri Raamatun kohdista on hahmotettavissa virkateologia.

Raamatussa annetaan kuitenkin selkeästi ymmärtää, että muut seurakunnan tehtävät, kuten opettaminen (kun kyseessä ei ole opettaminen paimenen ominaisuudessa) tai evankelioiminen, on annettu tehtäväksi kaikille. Raamatussa on paljon esimerkkejä evankeliumin julistajina ja raamatunopettajina toimineista naisista. Eräs tällainen opettaja oli Apostolien tekojen Priscilla, joka miehensä Aquilan kanssa opetti saarnamies Apollokselle kasteteologiaa (Apt. 18:24-28).

Raamatun naiskuva on hyvin monipuolinen. Raamattuun on tallentunut useita vahvoja ja merkittäviä naisia, kuten rohkea naisprofeetta Debora, joka toimi sotapäällikkö Barakin tukena tämän lähtiessä sotaan viholliskansoja vastaan. Maria, Jeesuksen äiti, on kuvattu Raamatussa autuaaksi, jota kaikkien tulee ylistää. Maria oli kuuliaisuuden ja nöyryyden ohella vahva, kestävä ja kärsivällinen nainen. Tässäkään Jumala ei millään tavalla väheksynyt naiseutta, vaan antoi oman poikansa syntyä ihmisyyteen nimenomaan aivan tavallisesta naisesta: nuoresta Mariasta.

Eikö uskovaisten naisten pitäisi pikemminkin nostaa päätään omasta naiseudestaan jo Raamatun naistenkin innoittamana? Raamattu kannustaa olemaan yhtä aikaa nöyrä, vaatimaton ja kohtuullinen sekä vahva ja rohkea. Samaan kehotetaan miehiäkin. Annetaanhan kaikille ihmisille sukupuoleen katsomatta yksi käsky ylitse muiden: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseä”. Myöskään tämä käsky ei jätä sijaa minkäänlaiselle alistamiselle, sortamiselle, halveksunnalle, vähättelylle tai Jumalan sanan laiminlyömiselle – tarkoittaahan Jumalan rakastaminen myös hänen sanansa ja neuvojensa rakastamista.

Jos tasa-arvolla halutaan tarkoittaa sitä, että kaikkien ihmisten tulisi olla oleellisesti samassa asemassa tai samanlaisia ollakseen yhtä arvokkaita, voidaan todeta ettei Raamattu ole tasa-arvoinen kirja. On hyvä kuitenkin pohtia sitä, mikä on tasa-arvon perimmäinen olemus ja määritelmä. Uskallan väittää, että Raamattu antaa ihmiselle mittaamattomasti suuremman arvon, kuin nykyaikainen ateismitaustainen tasa-arvofilosofia, jossa ihmisen arvoa mitataan usein esimerkiksi aseman tai ominaisuuksien perusteella. Voiko olla mitään tasa-arvoisempaa kuin se tasa-arvo, jota Kristus tuli tuomaan elämällään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan?

Pysyykö vanhoillislestadiolainen opetus Raamatun sanassa?

Otsikon esittämä kysymys on vakava kysymys, jota jokaisen uskovan tulisi sydämessään pohtia. Seurakunta, vanhoillislestadiolainen yhteisö, muodostuu ihmisistä, jotka omalla toiminnallaan ja vaikutuksellaan voivat vaikuttaa siihen, onko seurakunta terveellä tavalla itsekriittinen ja punnitseeko se omaa opetustaan muuttumattoman Jumalan sanan valossa. Vai jääkö se toistelemaan vain tyhjiä ja argumentittomia fraaseja, kuten ”näin on ennenkin hyväksi katsottu..” sellaisissa konteksteissa, joissa kaivattaisiin halua nähdä tuoreesti, mitä Jumala sanassaan sanoo.

Otsikon kysymys palautuu siteeraamaani kommenttiin, jossa nainen pohtii: ” Noihin tapa-asioiden aiheuttamaan turhautumiseen liittyy mulla melko voimakkaasti naisnäkökulma. Tähän hommaan liitetty autuuden ansaitseminen tietyn tekemisen korostamisella sydämen uskon sijaan, on useammin sellaista tekemistä, joka kohdistaa odotuksia naisiin miehiä enemmän. Selvimmin se ilmenee siinä, että uskovaisen naisen tunnistaa ulkonäöstä, suhtautuminen lapsiasiaan vaikuttaa naisen elämään voimakkaammin ja että nainen joutuu uhraamaan ihmissuhteensa osallistuessaan yhteiskunnalliseen tai uskonopilliseen keskusteluun”. Kun uskovilla ihmisillä on kokemuksia tasa-arvon toteutumattomuudesta on syytä katsoa kriittisesti peiliin: annanko minä omalla toiminnallani tällaisen opetuksen jatkua? On ilmiselvää, ettei Raamattu velvoita naista miestä enempää uhrautumaan, vaan antaa kaikille ihmisille sukupuoleen katsomatta ohjeen antaa ”koko elämä pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi, uhriksi.” (Room. 11:1)

 

79 kommenttia artikkeliin ”Onko vanhoillislestadiolainen liike epätasa-arvoinen?

  1. Kiitos avauksesta ja hyvää uutta vuotta.

    Olen ehkä hieman yksinkertainen kaveri mutta voisitko Roosa jotenkin tiivistää / vääntää rautalangasta tämän meikäläisten ”naisten” ongelman. Siis onko nyt niin (ei voi olla) että ehkäisy ja itsensä koristelu on muka problem nr. 1?

    Tykkää

  2. Hyvää Uutta vuotta kaikille.

    Kiitos Roosalle todella hyvästä avauksesta. Otat rohkeasti esille aran asian, jota varmasti kovasti vääristellään. Toisaalta mietityttää, että voiko todella olla niin, että kaikki liikkeestä eroneet ovat vain katkeria ja valehtelevat liikkeestä, vai voiko todella olla jotain korjattavaa. Jos vl-liike todella viitsisi kuunnella kaikkia niitä fiksuja naisia, mitä liikkeessä on paljon, niin kuka tietää mitä kaikkea hyvää liikkessä voisi tapahtua.

    Kunpa me ulkopuoliset voisimme enemmän ymmärtää ja hyväksyä, että liikkeessä on tuhansia naisia, jotka ovat onnellisia valitsemaansa osaan. Perheenäiteinä tai sinkkuina. Samalla liikkeen sisällä olevat voisivat paremmin ymmärtää ja hyväksyä, että liikkeessä on tuhansia naisia, joiden elämä on yhtä tuskaa jatkuvien raskauksien ja ison lapsijoukon keskellä. Elämänhallinta on täysin hukassa. Tai yksinäisiä naisia, jotka eivät uskalla mennä naimisiin jatkuvien synnytysten pelossa. Ja siellä ääripäiden välissä on valtavasti naisia, joilla menee kohtuullisen hyvin. Välillä epäilyttää ja välillä on kaikki hyvin. Mutta sittenkin.!?..!?… jne. Kuten Roosan haastattelema nainen kertoo:

    ”Mulle itselle uskossa ja vanhoillislestadiolaisessa uskossa keskeistä on oma kilvoitus, sydämenusko ja uskon herättämä ja toivon ylläpitämä yhteisvastuu lähimmäisestä. ….. Noihin tapa-asioiden aiheuttamaan turhautumiseen liittyy mulla melko voimakkaasti naisnäkökulma. Tähän hommaan liitetty autuuden ansaitseminen tietyn tekemisen korostamisella sydämen uskon sijaan, on useammin sellaista tekemistä, joka kohdistaa odotuksia naisiin miehiä enemmän. Selvimmin se ilmenee siinä, että uskovaisen naisen tunnistaa ulkonäöstä, suhtautuminen lapsiasiaan vaikuttaa naisen elämään voimakkaammin ja että nainen joutuu uhraamaan ihmissuhteensa osallistuessaan yhteiskunnalliseen tai uskonopilliseen keskusteluun.”

    Tässä tulee selvästi esille, että vl-liike on hirttäytynyt noihin tapa-synteihin, eikä osaa niistä irrottautua. Vaikka niitä ei löydy Raamatusta. Ne ovat ihan puhtaasti ihmistekeleitä.

    Onko nainen tasa-arvoinen liikkeessä. Vain vilkaisu eri johtokuntiin ja hallituksiin (SRK, ry:t), niin eipä siellä taida paljon naisia näkyä. Ei edes niissä elimissä, joissa ei päätetä opillisia asioita vaan ainoastaan hallinollisia asioita. Nainen voi olla sihteerinä tai kirjanpitäjänä tai tilintarkastajana (voiko?) tai kahvinkeittäjänä, mutta entä päätöksentekijänä? Joku joka paremmin tietää voisi vastata, minulla meni kyllä arvauksen puolelle tämä kommentti.

    Kenzolle, luulen (en tiedä), että tuo ehostus kuuluu luokkaan no problem. Mutta ehkäisykielto on ihan eri asia. Jo raskauden aikana moni nainen kokee syvää masennusta, johtunee hormonaalisista muutoksista elimistössä. Synnytys tapahtumana on oma lukunsa, olen ollut useammassa synnytyksessä mukana ja oma rakas vaimoni on kyllä sitkeä sissi, mutta niin vaan useiden tuntien synnytykset ovat pusertaneet meistä molemmista kaikki mahdolliset ja mahdottomat tunteet ulos. Jokainen synnyttänyt nainen tietää tämän, ja väitän (en taaskaan tiedä), että yksikään mies ei pysty näitä asioita täysin ymmärtämään. Synnytyksen jälkeen monella naisella voi taas olla masennuskausi. Tätä kun toistetaan riittävän tiuhaan (joka vuosi?, joka toinen vuosi?), niin huh huh. Kuitenkaan ehkäisykielto ei perustu Raamattuun, vaan on ihmisen itsensä oma keksintö.

    Olisin myös itse heittämässä tuon Roosan mainitseman ateistitaustaisen tasa-arvofilosofian roskakoriin. Mies ja nainen ovat erilaisia. Tuolla mittarilla ei koskaan päästä ”tasa-arvoon” eikä onneksi tarvitsekaan.

    ps. Toivottavasti tällä kertaa ei luki-häiriö iskenyt 🙂

    Tykkää

  3. ”Onko nainen tasa-arvoinen liikkeessä. Vain vilkaisu eri johtokuntiin ja hallituksiin (SRK, ry:t), niin eipä siellä taida paljon naisia näkyä. Ei edes niissä elimissä, joissa ei päätetä opillisia asioita vaan ainoastaan hallinollisia asioita. Nainen voi olla sihteerinä tai kirjanpitäjänä tai tilintarkastajana (voiko?) tai kahvinkeittäjänä, mutta entä päätöksentekijänä? Joku joka paremmin tietää voisi vastata, minulla meni kyllä arvauksen puolelle tämä kommentti.”

    Arvauksesi ei osunut kovin hyvin maaliinsa. SRK:n johtokunnassa ei ole naisia, se on totta (vaikka sille ei ole sinänsä yhtään opillista estettä). Sen sijaan paikallisrauhanyhdistysten johtokunnissa, edustajina SRK:n vuosikokouksessa ynnä muissa toimikunnissa ja työryhmissä naisia on runsaasti. On ollut jo pitkään.

    Ehkä yksi keskeinen ongelma vanhoillislestadiolaisuutta koskevassa julkisessa keskustelussa on juuri se, että ihmiset uskovat tuntevansa liikkeemme ja esittävät sen pohjalta helposti yleistäviä arvauksia siitä, miten asiat ovat. Usein nämä yleistykset eivät kuitenkaan pidä paikkaansa mutta leimaavat kyllä vanhoillislestadiolaisuutta ja vaikuttavat siihen, miten ulkopuoliset suhtautuvat meihin. Ikävää.

    Tykkää

  4. Tavattoman hyvin mietitty, perusteltu ja kauniisti kirjoitettu avaus Roosalta ajankohtaisesta aiheesta – kiitos!
    Luvussa ”Apu, joka on vastapäätä”, tulee esiin kauniilla ja vakuuttavalla tavalla, kuinka luomiskertomuksessä kumpikin, nainen ja mies lankesivat syntiin ja ovat olleet alusta asti siinäkin suhteessa täysin tasa-arvoisia. Tästä on tehty toisenlaisiakin arvioita matkan varrella. Eeva on ikäänkuin ollut suurempi syyllinen lankeemuksessa.
    Roosa: ”Tässä valtavan kauniissa ihmisen luomiskertomuksessa jää aika vähän tilaa epätasa-arvolle.”

    Roosan haastattelemien kahden usovaisen naisen omista kommentoinneista kiinnittyi huomioni heitä yhdistävään oleellisimpaan asiaan, haluun omakohtaiseen sydämenuskoon. Halu uskoa:
    ”Vanhoillislestadiolaisuuden kokemiseen liittyy mulla kompleksisuutta enimmäkseen siks, että korostetaan osittain turhan tuntuisia tapa-asioita sydämen kristillisyyden sijaan. Mulle itselle uskossa ja vanhoillislestadiolaisessa uskossa keskeistä on oma kilvoitus, sydämenusko ja uskon herättämä ja toivon ylläpitämä yhteisvastuu lähimmäisestä.”
    ja,
    ”Uskon kannalta ei ole merkitystä rooleilla, ei sillä onko perhettä vai ei, onko lapsia vai ei, onko menestynyt työssään vai ei… vain se riittää jos haluaa uskoa omat synnit anteeksi. Muiden puolesta ei voi uskoa.”

    Kun toinen äideistä kertoo: ”Vaatii rohkeutta ja tasapainoisuutta että pystyy työntämään tuplarattaita ison mahan kanssa kadulla kun molemmilla puolilla käveleviäkin on pari – kolme. Ja vastaamaan kysymykseen ’onko ne kaikki omia’ että on eikä jotain muuta. On kuitenkin onnellista olla ’pienten lasten hoidossa’ – lasken, että hän odottaa vasta kuudetta lastaan 🙂 Johtuuko kenties siitä ja iästä, että hän unohtaa rohkeuden ja tasapainoisuuden lisäksi mainita terveyden ja voimavarat?

    Tässähän se kipupisteen ydin on ollut mielestäni kaiken aikaa lapsiasiassa: miten resurssit riittävät kenenkin kohdalla erilaisilla eväillä ( geenit ) varustettuina ja hyvin erilaisissa olosuhteissa.

    Antero osuu varmaan hyvinkin oikeaan arvioon kertoessaan, kuinka tuhansia uskovaisia naisia elää juuri toivomaansa onnellista osaa ja taas tuhansia, jotka kipuilevat jatkuvasti jaksamisensa kanssa monenlaisista syistä johtuen.
    On yksinkertainen vääjäämättömyys, että liika kuormitus sairastuttaa, joko fyysisesti, henkisesti tai molempia. Ihmiset vain ovat erilaisia venymään ja kestämään.

    Minusta on hyvin ilahduttavaa, kuinka paljon nykyään ohjeistetaan äidin ja isän yhteisvastuuseen perheestä ja lasten hyvinvoinnista – ylipäätään kodin ilmapiirin turvallisuudesta. Turvallisuus lapselle on sitäkin, että äiti ja isä huomioi jokaista lastaan – etteivät he ole vain jaloissa ja huoneissa pyörivä lauma. Tiuhaan kasvava perhe on terveillekkin haastavaa, saati jos sairaudet ja huonokuntoisuudet verottavat yhteisiä voimavaroja.

    Kun Roosa tuo esiin yhden käytetyistä fraaseistamme: ”näin on ennenkin hyväksi katsottu”, tuon puolestani myös vastaavan toisen: ”sanoiko Jumala todella niin?” Viimeksi tänään Helsingissä toinen puhuja käytti sitä. Yleensä sillä tarkoitetaan ehdotonta lapsirajoitusta kaikkein kireimmässä muodossaan. Tiukempana kuin katolisen kirkon opetus, se ilmoitti, että ”kalenterin seuraaminen ei tule kysymykseenkään”, eikä äidin kuolema synnytykseen ollut niin paha, koska Jumala voi antaa uuden vaimon. Kun ehkäisykieltoa on toistettu määrävälein, on se mielletty samaksi tänne asti.

    Tykkää

  5. ”Ehkä yksi keskeinen ongelma vanhoillislestadiolaisuutta koskevassa julkisessa keskustelussa on juuri se, että ihmiset uskovat tuntevansa liikkeemme ja esittävät sen pohjalta helposti yleistäviä arvauksia siitä, miten asiat ovat. Usein nämä yleistykset eivät kuitenkaan pidä paikkaansa mutta leimaavat kyllä vanhoillislestadiolaisuutta ja vaikuttavat siihen, miten ulkopuoliset suhtautuvat meihin. Ikävää.”

    Varmaan on näinkin, mutta toisaalta on myös niin, että he saattavat muistaa kristillisyytemme tilaa pidemmältä ajalta. Kannattaa muistaa, että miten asiat nyt ovat ei ole sama, mitä ennen on ollut. Menneisyys kulkee mukana sekä ulkona-, että sisälläolevilla.

    70-luvun överit painotukset vaikuttivat naisten asemaan paitsi kireääkin kireämmässä lapsirajoitusohjeistuksessa, myös muussa. Feminismin pelko asetti kyseenalaiseksi naisen jäsenyyden jopa paikallisessa johtokunnassa. Sitä ennen naisia oli ollut johtokunnissa ja jopa vaikuttaneet siellä. Helsinki piti melko pitkään yllä ”naisten puutetta” johtokunnassaan. Nyt on toisin.

    Löydättekö Jeesuksen opetuksesta yhtään seikkaa, joka viittaisi naisen tai lapsen arvon vähäisyyttä mieheen nähden – tai vastaavasti miehen ylivertaisuutta naiseen tai lapseen?

    Tykkää

  6. ”Varmaan on näinkin, mutta toisaalta on myös niin, että he saattavat muistaa kristillisyytemme tilaa pidemmältä ajalta. Kannattaa muistaa, että miten asiat nyt ovat ei ole sama, mitä ennen on ollut. Menneisyys kulkee mukana sekä ulkona-, että sisälläolevilla.”

    Ehkäpä näin. Menneisyys on syytä muistaa ja ottaa huomioon, se on totta. Toisaalta tätä kristillisyyttä ei tulisi myöskään katsoa vain tai ensisijaisesti sen kautta, mitä se on ollut 1970-luvulla. Ei muitakaan yhteisöjä – hengellisiä tai maallisia – arvioida vain tai ensisijaisesti niiden menneisyyden vaan nykyhetken kautta. Molemmat – sekä menneisyyden unohtaminen että liika tuijottaminen siihen – voivat estää näkemästä todellisuutta.

    ”Löydättekö Jeesuksen opetuksesta yhtään seikkaa, joka viittaisi naisen tai lapsen arvon vähäisyyttä mieheen nähden – tai vastaavasti miehen ylivertaisuutta naiseen tai lapseen?”

    En löydä. Riippuu tosin siitä, mitä kaikkea sisällytämme käsitteen ”tasa-arvo” alle.

    Tykkää

  7. ”Molemmat – sekä menneisyyden unohtaminen että liika tuijottaminen siihen – voivat estää näkemästä todellisuutta.”

    Aivan – Todellisuutta ovat molemmat, sekä menneisyys, että nykyisyys. Kuitenkin tässä näyttää olevan kaiken aikaa läsnä se sokea piste, että 70-luvulla alkanut överi opetus olisi jäänyt sinne. Ei ole. Mainitsin juuri eilisestä saarnasta Helsingissä. Meillä on edelleen puhujia, joilla on tarve vaalia samanlaista opetusta, ja samoja käytänteitä, jonka 70-luku toi.

    Luin juuri Viljon hyvän pääkirjoituksen Päivämiehestä anteeksiantamisen ja -pyytämisen vaikeudesta toinen toisiltaan, sekä niiden aiheuttamista taakoista. Hän puhui vain yksityisten ihmisten välisistä korjaamisista anteeksiantamuksella. Isäsi, Markku, on puhunut 70-luvun överien opetusten ja käytänteiden korjaamisesta. Samoin minä.

    Pitäisikö hyväksyä edelleen 70-luvun opetus ja antaa anteeksi kuin etulahjana, vaikka tietää, kuinka paljon sellainen on saanut pahaa ja vahinkoa aikaan – turhaa kärsimystä ja toistensa kiusaamista?

    Lapsiasian tiukkaakin tiukempi opetus ja hoitokokousten hyväksyminen epämääräisin perustein ovat yhä keskellämme.

    Vai etkö ole huomannut, Joona, sellaista?

    Tykkää

  8. Minusta yksi suurimmista kipupisteistä on nimenomaan ehkäisykielto. Miehet kokevat sen täysin ero tasolla kuin naiset. Se on niin äärettömän epätasa-arvoinen asia. Ihmiset ovat fyysisiltä ja henkisiltä ominaisuuksiltaan useinkin täysin erilaisia, että tällaiseen tiukkaan sapluunaan väkisin vedetty sääntö lähestulkoon tuhoaa toisen ihmisen, kun se toisen kohdalla ei aiheuta mitään ongelmia. Voiko todella olla niin, että Jumala on käytännöllisesti katsoen hylännyt fyysisesti tai henkisesti heikommat jo kättelyssä? Mielestäni näin ei ole.

    Ehkäisykieltoa ei Raamatussa ole. Vanhan Testamentin puolella on kirjoituksia, joissa ylistetään lapsirikkaita perheitä, mutta tarkemmin lukiessa huomaa, että niitä lapsia on ollut synnyttämässä useampi kuin yksi nainen. Psalmit ovat mielestäni verrattavissa runoihin ja siinä suhteessa kirjoittajalla on ollut runoilijan vapaus ylistää Jumalaa haluamallaan tavalla. Uudessa Testamentissa taas tällaisia kirjoituksia suurperheistä ei ole. Muutama kohta on kuitenkin, jossa kerrotaan yksilapsisesta perheestä!

    Jeesus ei puhu missään sanallakaan ehkäisystä puoleen eikä toiseen. Jeesus puhuu esimerkiksi hyvin voimakkaasti aviorikoksesta (uusin käännös) monessakin kohtaa. Tämä asia ei jää epäselväksi. Hän jopa sanoo (Mt 5:28) ”Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.” Hyvin suoraan ja selvästi sanottu, sanomaa ei ole piilotettu mihinkään vertaukseen. Ei pitäisi kenelläkään jäädä mitään epäselvää asian suhteen. Mutta miksi Jeesus ei sano mitään ehkäisystä? Luulisi hänen sanovan, jos asia olisi tärkeä, mutta kun ei. Näyttää vahvasti siltä, että ehkäisy on jätetty kokonaan perheen sisäiseksi asiaksi kunkin perheen voimavarojen mukaisesti toteutettavaksi.

    Tykkää

  9. ”Miehet kokevat sen täysin ero(i) tasolla kuin naiset.”

    Antero, sinun kommenteissasi huokuu poikkeuksellinen ymmärrys naisen osaan äitiydessä ja olet selvästi tutkaillut, löytyykö raamatusta selkeitä perusteita juuri sellaiselle ehdottomalle ja armottomalle lapsirajoitusohjeistukselle, joka meillä on vallinnut 70-luvulta lähtien. Kun sitä ennen eivät ehkäisyvälineet olleet yleisiä, ei asia ollut tietääkseni tapetilla.

    Tämä asia on kovin arka siksi, että on paljon ollut ja yhä on terveitä ja venyviä äitejä, jotka selviytyvät hyvin suurenkin lapsimäärän synnyttämisestä ja huoltamisesta yhdessä puolisonsa kanssa. Olen aina ihaillut heitä. Kuitenkin samaan aikaan on ollut ja yhä on aivan toisenlaisia äitejä ja paljon siltä väliltä, joiden perheet kipuillen selviytyvät. Lähtökohtaisesti vanhemmat ovat vastuussa perheestään ja siitä, kuinka turvallinen koti lapsilla on saada hoivaa ja kehittyä. Lapsettomuus on taas oma lukunsa.
    Tätä kysymystä on oikeastaan alettu pohtia naisten äänellä vasta vuoden 2009 jälkeen julkisesti. Joten ei kai voi sanoa, että kyse on 70-luvun juttu yhtään enempää kuin hoitokokouskäytänne?

    Tykkää

  10. En ollut kuuntelemassa eilistä saarnaa Hgin ry:llä. En siis tiedä, missä kontekstissa puhuja käytti lausetta ”sanoiko Jumala todella niin”. Jos hän puolusti sen avulla jotain väärää, se on väärin.

    Itse lause ”sanoiko Jumala todella niin” ei ole kuitenkaan mikään keksitty vl-fraasi vaan peräisin Raamatusta, syntiinlankeemuskertomuksesta (1. Moos. 3:1). Tällä lauseella käärme sai ensimmäisen ihmisparin epäilemään Jumalan kieltoa syödä hyvän ja pahantiedon puusta ja johdatti heidät näin lankeemukseen.

    Siinä, että puhuja siteeraa syntiinlankeemuskertomusta, ei ole sinänsä mitään väärää, koska ”jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa” (2. Tim. 3:16). Pyhä Henki on tallentanut syntiinlankeemuskertomuksen Raamattuun epäilemättä juuri siksi, että Jumalan omat tietäisivät kaikkina aikoina, millaista taktiikkaa Saatana käyttää viekoitellessaan heitä pois Jumalan yhteydestä. Saatana viettelee meitä suhtautumaan Jumalan sanaan ja oikeaan oppiin nöyryyden ja kuuliaisuuden sijaan kyynisyydellä, pilkallisuudella ja epäuskolla.

    1970-luvun perintö elää edelleen keskuudessamme. Tuon ajanjakson Raamatun vastaisia oppeja tai käytänteitä ei tarvitse eikä saa hyväksyä, tämän olen tuonut ilmi monessa yhteydessä. Ne tulee korjata. Anteeksi ne kyllä kannattaa antaa, kuten Jeesus opettaa. Anteeksiantaminen ja hyväksyminen eivät ole sama asia.

    Ongelma, josta yhä enemmän huolissani ja joka on mielestäno tullut jo ilmi myös tässä keskustelussa on se, että 1970-luvun harhojen torjumisen varjolla kristillisyydestämme tunnutaan haluttavan poistaa väärän ohella myös paljon sellaista, joka ei ole 1970-luvun perua vaan ihan klassiseen kristinuskoon pohjautuvaa.

    Tuhoisin ja vahingollisin on tämä usein toistettu periaate: ”Oikean opin tunnistaa siitä, että se lisää ja tukee tämänpuoleista hyvinvointia ja arjen sujuvuutta, kun taas väärän opin tunnistaa siitä, että se aiheuttaa ahdistusta ja kärsimystä tämänpuoleisessa elämässä.”

    Jokainen Raamattuun perusteellisesti perehtyvä huomaa, että tämä periaate on vastoin Raamattua, kaikkein eniten itse Jeesuksen opetuksia. Jos hyväksymme tämän periaatteen – ihmisen maallisen hyvinvoinnin korottamisen opin ja opetuksen tärkeimmäksi auktoriteetiksi – on varmaa, että kristillisyytemme seuraa samaa teologisen liberalisoitumisen katastrofaalista tietä kuin kansankirkko ja nykykörttiläisyys.

    On totta, että Raamattu vastustaa jyrkästi kaikkea sortoa, kiusaamista ja toisen ihmisen hyväksikäyttöä omiin itsekkäisiin tarkoituksiin. Tämä on tärkeä muistaa. Samalla Raamattu tekee hyvin selväksi sen, että Jumalan tahdon noudattaminen johtaa tässä langenneessa maailmassa usein suuriin vaikeuksiin ja ahdinkoon ja kaikesta luopumiseen. Jumalan tahtoa ja oikeaa oppia ei siis tunnista siitä, että se tukee tämänpuoleista hyvinvointia ja arjen sujuvuutta. Elävä usko ei ole tätä elämää vaan tuonpuoleista pelastusta varten. Monet Raamatun vaikuttavat naishahmot ovat tästä kaikkein parhaita esimerkkejä.

    Tykkää

  11. Minulle on jo vuosia sitten muodostunut käsitys, että jotkut puhujat käyttävät ensimmäisen Mooseksen kirjan kohtaa ”Sanoiko Jumala todella niin” fraasinomaisesti tarkoittamaan juuri ehdotonta kantaa lapsiasiassa kaikissa tilanteissa niinkuin se 70-luvulta asti on ohjeistettu. Se on siis tulkittu tämän raamatun sanan sisään.
    Onko toisilla sama vai eri kokemus?
    Liittyykö tähän valintaan ja tulkintaan mahdollisesti juuri ajatus siitä, että Eeva oli suurempi syyllinen lankeemukseen?

    Joona, tarkoitatko, että jos me teemme korjaukset 70-luvun harhaopetuksista, ajaudumme ”ihmisen maallisen hyvinvoinnin korottamisen opin ja opetuksen tärkeimmäksi auktoriteetiksi ”- linjalle, kuin liberaali kirkko tai körtit?

    Joona, arvostan ja kunnioitan sinua suunnattomasti, kuten varmaan kaikki. Koetan ymmärtää pelkosi, mutta koettaisitko sinä ymmärtää, mikä ero on lapsiasiassa terveillä ja venyvillä äideillä perheineen ja sairailla ja täysin uupuneilla, jotka joutuvat kuuntelemaan yhä syyllistämistä saarnoissa, kun eivät tahtoisi jaksaa. Synnytyksen jälkeinen masennus ei ole esim. ollenkaan harvinaista ja osaatko kuvitella, millaista perheessä on, jos sellainen on jatkuvaa?

    Miksikähän Jeesus harjoitti sairaiden parantamista – vieläpä sapattina – ja kärsivien auttamista, jos se kerran kuuluu jokaisen uskovan jokapäiväiseen ristiin?

    En usko tarkoittavasi, että meidän tulisi väheksyä perheenjäsenten terveyden ja hyvinvoinnin vaalimista? Tuskin tarkoitat, että pitää väheksyä lapsia synnyttävien äitien terveydestä huolehtimista tai heidän jaksamistaan hoitaa lapsiaan?

    Pitäisiköhän vielä kuitenkin miettiä, mitä se kristityn jokapäiväinen risti tarkoittaa hänen seuraamisessessaan ja tunnustamisessaan – ja mitä se ei tarkoita?

    Tykkää

  12. Kiitos Roosalle erittäin tärkeästä ja mielenkiintoisesta avauksesta!
    “Aiheen kannalta olennaista on mielestäni tutkia, opettaako vanhoillislestadiolainen liike tasa-arvosta, sukupuolisuudesta ja ruumiillisuudesta Jumalan sanan mukaisesti vai ei. Toinen olennainen asia on suhteuttaa opetusta käytäntöön ja uskovien kokemukseen.” Juuri näin.
    “On kuitenkin onnellista olla ’pienten lasten hoidossa’. Uskon kannalta ei ole merkitystä rooleilla, ei sillä onko perhettä vai ei, onko lapsia vai ei, onko menestynyt työssään vai ei… vain se riittää jos haluaa uskoa omat synnit anteeksi. Muiden puolesta ei voi uskoa.”
    Kuten edellä: kaikki lähtee evankeliumista eli Kristuksesta. Kristus nostaa lapsen kaikkein suurimmaksi Jumalan Valtakunnassa. Kun kiinnitämme katseen lapseen, löydämme sekä uskon näkökulman että elämää suojelevan tasa-arvon näkökulman. Mielestäni meidän tulisi arvioida opetustamme ja käytäntöjämme hyvin matalalta, ja joka suhteessa lapsen näkökulmasta: “Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse.” “Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?” Niin hän kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän keskellensä ja sanoi: ”Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan”.
    “Sukupuolisuus syntyy vasta, kun ihmisyydestä erotetaan kaksi erilaista ihmisyyttä: uros ja naaras, kuten asia hepreaksi ilmaistaan. Vasta toistensa vastaavuudessa, vastapäätä ollessa, sukupuolisuus saa merkityksensä: Jumala luo ihmisen sellaiseksi, että se voi lisääntyä (kuten eläimet luomakunnassa), jotta Jumalan ei tarvitse jatkuvasti ottaa ihmisistä irti kylkiluita ja täyttää niitä lihalla.”
    Entä sellaiset ihmiset, joiden sukupuolta ei pystytä määrittelemään? Mikä on heidän paikkansa Jumalan luomisjärjestyksessä? Joka vuosi syntyy useita vauvoja, joilla on sekä miehen että naisen ominaisuuksia. Voisiko esim. miehen kromosomiston omaava, mutta ulkoisesti naiseksi korjattu ihminen toimia esim. seurakunnan paimenen virassa Jumalan Sanan mukaan? Tai toisin päin.
    “Voiko olla mitään tasa-arvoisempaa kuin se tasa-arvo, jota Kristus tuli tuomaan elämällään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan?”
    Kristuksen esimerkki nousee feminiinisyys-maskuliinisuus-dikotomian yläpuolelle. Kristuksen esimerkki särkee tämän jaon. Kristus ei ole perinteinen maskuliininen mies, jota kreikkalainen filosofia ihannoi. Hän ei hallitse voimalla, Hän laskeutuu pienen lapsen sekä särkyneen ja särjetyn ihmisen rinnalle, ottaa syliin. Kristuksen esimerkki on siis hyvin hoivaava ja feminiininen. Hän sanoo: “Pistä miekkasi tuppeen”, “Käännä toinen poski.” Hän ratsastaa epämiehekkäästi aasilla, vaikenee, suostuu syljettäväksi ja ruoskittavaksi sekä viimein epäoikeudenmukaiseen tuomioon ja häpeälliseen ristinkuolemaan. Mutta ylösnousemuksellaan hän osoittaakin olevansa ylivertainen “maskuliinisuudessaan”: Hän voittaa kuoleman ja Paholaisen vallan.
    Mielestäni meidän tulisikin pohtia sitä, mitä on ns. “hengellinen maskuliinisuus tai feminiinisyys”, joka avautuu uskon kautta, eikä ole sidottu fyysiseen olemukseemme ja johon Kristuksen esimerkki meitä kutsuu.
    (Gal 3: 26-28): 26) Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. 27) Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. 28) Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.”

    Tykkää

  13. Tämä ”Sanoiko Jumala todella niin” fraasi näyttäytyy minulle ulkopuoliselle ihmiselle kyllä usein juuri sillä tavalla, että käyttämällä tätä saarnassa halutaan hiljentää ne ihmiset, jotka lukevat itse Raamattua ja asettavat jonkun vl-opin kyseenalaiseksi. Toinen tapa yrittää hiljentää ihmisiä on ”epäillä heidän sieluntilaansa”. Miten näissä tilanteissa voi syntyä avointa ja rehellistä toista kunnioittavaa keskustelua, jos toinen osapuoli ”unohtaa” mistä keskustellaan ja asettaa toisen uskon kyseenalaiseksi heti, kun aihe on epämiellyttävä? Onneksi täällä blokissa saa keskustella vapaasti ja heittää hurjiakin ajatuksia toisten purtavaksi ja täällä en ainakaan vielä kertaakaan ole nähnyt mitään ylläolevaa toisen ”hiljentämistä”.

    Tarkoitatko Joona kommentillasi:
    ”Oikean opin tunnistaa siitä, että se lisää ja tukee tämänpuoleista hyvinvointia ja arjen sujuvuutta, kun taas väärän opin tunnistaa siitä, että se aiheuttaa ahdistusta ja kärsimystä tämänpuoleisessa elämässä.”
    sitä, että tuo väärä filosofia näkyy, kun nainen tai perhe suorittaa perhesuunnittelua? Sen jälkeen todistat, että Raamattu ei tue tuota filosofiaa. Jokaisen tulee kantaa ristinsä.

    Voin allekirjoittaa sinun näkemyksesi, mutta vain ja ainoastaan, kun kyse on Raamatun mukaisesta opetuksesta. Ehkäisykielto ei ole Raamatun mukaista opetusta. Jeesus ei missään puhu sanallakaan ehkäisystä. Jeesus kantaa huolta avioparin yhdessäolosta ja varoittaa aviorikoksesta selvin sanoin useammassa kohtaa Uutta Testamenttia. Mutta ei sanaakaan ehkäisystä tai perhesuunnittelusta. Jeesus varmasti olisi uskaltanut ilmaista asian yhtä selvästi kuin tuon aviorikos-asian, jos olisi ollut tarve. Mutta tarvetta ei ollut.

    Tykkää

  14. Hyvin ja mielenkiintoisesti kirjoitettu Quo Vadis.

    Mielestäni Jeesuksen nouseminen kuolleista ja ilmestyminen Magdalan Marialle ja muutamalle muulle naiselle kertoo, että nainen on aivan yhtä hyvä hengellinen vaikuttaja kuin mies. Jeesus ei vahingossa valinnut naisia, kenelle Hän ilmestyi. Jeesus ei valinnut ketään opetuslapsista ensimmäiseksi, jolle Hän ilmestyy. Jeesus ei valinnut ketään sattumalta ohi kulkevaa ihmistä, jolle Hän ilmestyi. Jeesus valitsi naiset!

    Tuo tapahtumaa kertoo meille jotain, kunhan me vain osaisimme sen tulkita oikein.

    Sillä ensimmäinen ihminen, joka näki Jeesuksen heränneen kuolleista oli nainen ja ensimmäinen ihminen, joka sai julistaa tätä ilosanomaa Jeesuksesta muille oli nainen. Ja tänä päivänä naisen mahdollisuuksia ja oikeuksia julistaa ilosanomaa Jeesuksesta julkisesti seurakunnan edessä väheksytään, jopa kielletään.

    Tykkää

  15. ”Entä sellaiset ihmiset, joiden sukupuolta ei pystytä määrittelemään? Mikä on heidän paikkansa Jumalan luomisjärjestyksessä? Joka vuosi syntyy useita vauvoja, joilla on sekä miehen että naisen ominaisuuksia. Voisiko esim. miehen kromosomiston omaava, mutta ulkoisesti naiseksi korjattu ihminen toimia esim. seurakunnan paimenen virassa Jumalan Sanan mukaan? Tai toisin päin.”

    Joka vuosi syntyy vauvoja, joilta puuttuu kädet ja jalat. Tästä poikkeuksesta huolimatta ei ole mielestäni väärin sanoa, että ihmisellä on useimmiten kädet ja jalat ja olla kiitollinen niistä Jumalan suurina lahjoina. Tällainen puhe ihmisen neljän raajan positiivisesta merkityksestä ei mielestäni vähääkään vähennä kädettömien ja jalattomien ihmisten ihmisarvoa.

    Kuvitelkaapa fiktiivinen tilanne:

    Joku saisi päähänsä käyttää kädettömien ja jalattomien ihmisten olemassaoloa todisteena siitä, että ihmisen neliraajaisuus on itse asiassa vain kulttuurinen konstruktio ja kädettömiä/jalattomia ihmisiä alistava sosiokulttuurinen valtarakenne. Hän vaatisi, että julkinen puhe käsien ja jalkojen positiivisesta merkityksestä on lopetettava, koska se loukkaa ja alistaa kädettömiä/jalattomia ihmisiä. Myöskään kirkon ja kristittyjen ihmisten ei enää ole lupa puhua käsistä ja jaloista Jumalan lahjana. Pöljää, eikö?

    Aivan samalla tavoin se, että Suomessa syntyy vuosittain noin 20 intersukupuolista lasta ei tee tyhjäksi sitä tosiasiaa, että ihmisyyteen kuuluu mieheys ja naiseus. Tämän tosiasian toteaminen ja mieheyden ja naiseuden toisiaan täydentävästä erilaisuudesta iloitseminen ei vie mitään intersukupuolisten ihmisten ihmisarvosta. Sitä ei ole tarkoitettu heitä vastaan.

    Ikävä kyllä intersukupuolisten ihmisten olemassaoloa on viime vuosikymmeninä käytetty (kestämättömänä) todisteena sen väitteen tueksi, että jako kahteen sukupuoleen, mieheyteen ja naiseuteen, ei nouse biologiasta vaan on pelkkä kulttuuris-kielellinen konstruktio ja ”patriarkaatin” luoma alistava sosiokulttuurinen valtarakenne. Tähän vedoten on vaadittu, että julkinen puhe kahden sukupuolen olemassaolosta ja positiivisesta merkityksestä on lopetettava. Sen on nimittäin väitetty loukkaavan intersukupuolisia ihmisiä. Myös kristillisiä kirkkoja on vaadittu tällä perusteella luopumaan siitä käsityksestä, että mieheys ja naiseus ovat Jumalan ”jo alussa” asettamia luomisjärjestyksiä.

    Tällaiset väitteet ovat mielestäni aivan yhtä huonosti perusteltuja, kestämättömiä ja naurettavia kuin yllä esittelemäni fiktiivinen tilanne. Niin ihmisen arkikokemus kuin lääketieteellinen tutkimus vahvistavat sen, että jako kahteen sukupuoleen – mieheyteen ja naiseuteen – ovat jotain paljon enemmän kuin vain kielellinen tai kulttuurinen konstruktio. Intersukupuolisuuden kaltainen poikkeus ei kumoa tätä pääsääntöä sen enempää kuin kädettömien/jalattomien ihmisten olemassaolo kumoaa sitä pääsääntöä, että ihmisellä on yleensä kaksi kättä ja kaksi jalkaa.

    Mikäkö on intersukupuolisten ihmisten osa Jumalan luomisjärjestyksessä. No, aivan sama kuin muidenkin ihmisten. Lankeemuksen jälkeisessä maailmassa jokainen ihminen on monella tapaa raajarikko. Jokainen ihminen on siitä huolimatta luotu Jumalan kuvaksi, lunastettu Kristuksen verellä ja tarkoitettu rakkauden kohteeksi, niin Jumalan kuin ihmisten.

    Se, voiko intersukupuolinen ihminen toimia seurakunnan kaitsijana, täytyy mielestäni ratkaista tilannekohtaisesti. Selvää kuitenkin on, että sen avulla ei tule pyrkiä vesittämään ja suhteellistamaan sitä Raamatun opetusta, että seurakunnan kaitsijan virka kuuluu miehelle.

    Tykkää

  16. ”Kristuksen esimerkki nousee feminiinisyys-maskuliinisuus-dikotomian yläpuolelle. Kristuksen esimerkki särkee tämän jaon. Kristus ei ole perinteinen maskuliininen mies, jota kreikkalainen filosofia ihannoi. Hän ei hallitse voimalla, Hän laskeutuu pienen lapsen sekä särkyneen ja särjetyn ihmisen rinnalle, ottaa syliin. Kristuksen esimerkki on siis hyvin hoivaava ja feminiininen. Hän sanoo: “Pistä miekkasi tuppeen”, “Käännä toinen poski.” Hän ratsastaa epämiehekkäästi aasilla, vaikenee, suostuu syljettäväksi ja ruoskittavaksi sekä viimein epäoikeudenmukaiseen tuomioon ja häpeälliseen ristinkuolemaan. Mutta ylösnousemuksellaan hän osoittaakin olevansa ylivertainen “maskuliinisuudessaan”: Hän voittaa kuoleman ja Paholaisen vallan.
    Mielestäni meidän tulisikin pohtia sitä, mitä on ns. “hengellinen maskuliinisuus tai feminiinisyys”, joka avautuu uskon kautta, eikä ole sidottu fyysiseen olemukseemme ja johon Kristuksen esimerkki meitä kutsuu.”

    Tekstissäsi, Quo Vadis, maskuliinisuus ja feminiinisyys (ja erityisesti maskuliinisuus) näyttäytyvät jonain kielteisenä: Niiden ”yläpuolelle on noustava”, ne on ”särjettävä”, ”uskon kautta avautuu uusi hengellinen maskuliinisuus/feminiinisyys, joka ei ole sidottu fyysiseen olemuksemme”.

    Miksi näin? Miksi meidän fyysisestä olemuksestamme nouseva mieheys ja naiseus olisi jotain pahaa ja kielteistä? Minusta tällainen ajattelu ei nouse Jeesuksen opetuksesta ja esimerkistä vaan kulttuurimarxistisen radikaalifeminismin konstruktivistisesta ihmiskäsityksestä. Sen voi hyvin perustein sanoa olevan paitsi Raamatun ja kristillisen teologian pitkän tradition vastaista, tekevän väkivaltaa myös ihmisolemukselle ja ihmisen arkikokemukselle.

    Nähdäkseni UT:n evankeliumien valossa Jeesuksen opetus ei ohjaa ”särkemään” mieheyttä ja naiseutta tai nousemaan niiden ”yläpuolelle”. Sen sijaan Jeesus näkee ihmisen fyysisestä olemuksesta nousevan sukupuolisuuden positiivisena, Jumalan ”jo alussa” asettamana hyvänä luomisjärjestyksenä, jota hän kehottaa kunnioittamaan:

    Matteus 19
    ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi'
    5 ja sanoi: 'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'?
    6 Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.”

    Markus 10
    6 Mutta luomakunnan alusta Jumala 'on luonut heidät mieheksi ja naiseksi.
    7 Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa.
    8 Ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.' Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha.
    9 Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.”

    Tykkää

  17. Minusta et anna kovin totuudenmukaista kuvaa sen enempää perinteisestä kreikkalaisesta filosofiasta kuin ”perinteisestä maskuliinisesta miehestäkään”. Kreikkalaisen filosofian ei voi sanoa ihannoineen voimalla ja väkivallalla hallitsevaa miestyyppiä. Ajatellaanpa esimerkiksi Sokratesta, kaikkien antiikin filosofien suurta esikuvaa, joka Jeesuksen tavoin alistui väkivallattomasti epäoikeudenmukaiseen kuolemantuomioon. Kreikkalaisen filosofian miesihanne – johon kuuluivat neljä kardinaalihyvettä: viisaus, oikeudenmukaisuus, kohtuullisuus ja rohkeus – sopii monessa suhteessa ihanteeksi myös nykypäivän kristitylle miehelle ja myös naiselle.

    Suurin osa kulttuureista ei ole koskaan asettanut miestensä ihanteeksi vallantavoittelua, mielivaltaista voimankäyttöä tai himojen toteuttamista. Suurin osa kulttuureista on aina asettanut moraali-ihanteikseen himojen hillitsemisen, kärsivistä ja heikoimmista välittämisen, järkevyyden, harkitsevuuden, viisauden ja nöyryyden. Jos näin ei olisi ollut, yhteiskunnat eivät olisi pysyneet koossa ja korkeakulttuurien syntyminen olisi ollut mahdotonta.

    Eri asia on sitten se, kuinka hyvin miehet ovat historian saatossa toteuttaneet moraali-ihanteitaan. Nykukulttuurissa on hyvää se, että yhteiskuntaan pyritään luomaan suojarakenteet vallan väärinkäyttöä vastaan. Se puuttui monista aiemmista kulttuureista ja yhteiskunnista. Vielä kun harjaannuttaisiin entistä paremmin huomaamaan myös naiseuden ja feminismin nimissä tapahtuva vallan väärinkäyttö, niin oltaisiin jo aika hyvällä tolalla… 🙂

    Kuten vanha teologinen periaate kuuluu, ”armo ei tuhoa luontoa vaan täydellistää sen”. Niinpä Jeesuskaan ei mielestäni tullut ”särkemään” ihmisen luonnollista mieheyttä ja naiseutta, feminiinisyyttä ja maskuliinisuutta vaan täydellistämään sen, kirkastamaan ja puhdistamaan syntiinlankeemuksen lian alta.

    Tykkää

  18. Paavalin mukaan (1. Kor. 14:33-38) se, ettei naisten tule pitää opetuspuheita seurakunnan kokouksissa, perustuu Herran eli itsensä Kristuksen käskyyn. Tämä lienee syytä ottaa vakavasti, jos pidämme Paavalia todellisenä Kristuksen lähettiläänä.

    Jos taas pidämme häntä niin epäluotettavana, että katsomme hänellä olleen taipumuksen höpistä omiaan ja väittää niitä “Herran käskyiksi”, luterilainen vanhurskauttamisoppi jää aika heikkoihin kantimiin. Se kun perustuu suurelta osin nimenomaan Paavalin teologiaan.

    Vakaumuksellisen kristityn on myös huomioitava, kuinka vakavia ja raskaita perusteita Paavali tässä käyttää: “…tämä, mitä kirjoitan, on Herran käsky. Jos joku ei tätä tunnusta, Jumala ei tunnusta häntä…” Asiaan on siis suhtauduttava tällä vakavuudella: Paavalin, Kristuksen lähettilään, mukaan on mahdollista, että tulen hylänneeksi itsensä Herran käskyn ja silloin Jumala ei tunnusta minua.

    Raamatunkohtia ei tulisi laittaa tukkanuottasille keskenään. Sen sijaan tulkitsemisessa tulisi pyrkiä siihen, että kaikki raamatunkohdat otetaan kunnioittavasti huomioon ja pyritään saattamaan keskinäiseen sopusointuun. Aina tämä ei onnistu, mutta siihen tulisi pyrkiä. Tällöin Raamattu säilyy todellisena auktoriteettina eikä joudu virikekirjan rooliin.

    Tulkitsemistavassa, jossa raamatunkohdat pannaan riitelemään keskenään ja niistä valitaan toinen, Raamattu jää helposti lähinnä jonkin sen ulkopuolisen, maallisen ideologian virikekirjaksi. Yleensä tällöin nimittäin valitaan se raamatunkohta, joka senhetkisen yleisen mielipiteen valossa tuntuu helpoimmalta ja mukavimmalta.

    On täysin mahdollista pitää kiinni sekä Paavalin virkakannanotoista että Jeesuksen sanoista, joihin viittaat. Uskon, Pyhän Hengen ja yleisen pappeuden kautta kaikki uskovat ovat veljiä ja sisaria ja siten keskenään tasa-arvoisia. Tämä tasa-arvoisuus ei kuitenkaan sulje pois erilaisuutta, esimerkiksi sukupuolesta johtuvaa.

    Erilaisuuden ei tarvitse olla ristiriidassa samanarvoisuuden kanssa. Erilaisuudesta johtuen keskenään tasa-arvoisilla veljillä ja sisarilla voi olla seurakunnassa erilaisia tehtäviä. Se, että kaikki eivät pääse kaikkiin tehtäviin ei ole tasa-arvo-ongelma, kunhan pidetään huoli, että mistään palvelutehtävästä ei muodostu valta- tai arvoasemaa. Seurakunnan tulee hallita pappinsa ja saarnaajansa eikä päinvastoin.

    “Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin. Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä.

    Eihän ruumiskaan muodostu yhdestä jäsenestä vaan monista. Vaikka jalka sanoisi: ‘Koska en ole käsi, en kuulu ruumiiseen’, se silti kuuluu ruumiiseen. Ja jos korva sanoisi: ‘Koska en ole silmä, en kuulu ruumiiseen’, se silti kuuluu ruumiiseen.

    Jos koko ruumis olisi pelkkää silmää, olisiko silloin kuuloa? Tai jos se olisi pelkkää korvaa, olisiko silloin hajuaistia? Jumala on kuitenkin asettanut ruumiiseen kaikki eri jäsenet niin kuin on nähnyt hyväksi. Jos kaikki olisi yhtä ja samaa jäsentä, olisiko silloin mitään ruumista? Jäseniä on kuitenkin monta, kun taas ruumis on yksi. Ei silmä voi sanoa kädelle: ‘Minä en tarvitse sinua’, eikä liioin pää jaloille: ‘Minä en tarvitse teitä.'” (1. Kor. 12:12-21)

    Tykkää

  19. Anterolle:

    Ehkäisyn lisäksi Jeesus (tai Raamattu ylipäätään) ei puhu sanallakaan monesta muustakaan asiasta – sellaisestakaan, jota pidämme ehdottomasti suurena syntinä. Periaate ”syntiä on vain se, minkä Jeesus selvin sanoin kieltää” ei ole siis oikea eikä kritiikin kestävä.

    Raamatussa ei ole vaikkapa ylinopeudenajamiskieltoa. Olisiko siis “ihmisoppia” varoittaa seurapuheessa autolla hurjastelemisesta?

    Ei tietenkään, koska liikennesääntöjen rikkomisen synnillisyyden voi päätellä monista raamatunkohdista, vaikkapa rakkauden kaksoiskäskystä, kultaisesta säännöstä ja kehotuksista kunnioittaa esivaltaa. Samalla tavalla monet raamatunkohdat johtavat johdonmukaisesti selitettynä ehkäisykielteisyyteen vaikkei sitä siellä täysin eksplisiittisenä esitetäkään.

    Raamatun mukaan lapset ovat Jumalan lahja ja siunaus. Joka ottaa vastaan lapsen, ottaa vastaan itsensä Jeesuksen.

    “Lapset ovat Herran lahja, kohdun hedelmä on hänen antinsa.” (Ps.127:3)

    “Hän nosti viereensä lapsen ja sanoi heille: ‘Joka minun nimessäni ottaa luokseen tämän lapsen, se ottaa luokseen minut. Ja joka ottaa minut luokseen, ottaa sen, joka on minut lähettänyt.'” (Lk.9:48)

    “Jaakob vastasi: ‘Nämä ovat lapset, jotka Jumala armossaan on suonut minulle, palvelijallesi.'” (1.Ms.33:5)

    “Ottakaa itsellenne vaimot, syntyköön teille poikia ja tyttäriä! Ottakaa pojillennekin vaimot ja naittakaa tyttärenne, että he saisivat poikia ja tyttäriä. Lisääntykää, älkää vähentykö!” (Jer.29:6)

    Raamattu näkee myös lasten paljouden kauniina ja positiivisena asiana:

    “Kunpa kuulisit minun käskyjäni! Silloin sinun onnesi olisi runsas kuin virta, sinulle tuleva siunaus loputon kuin meren aallot, ja sinun lapsesi olisivat lukuisat kuin rannan hiekka, sinun jälkeläisesi lukemattomat kuin hiekan jyvät.” (Jes. 48:18-19)

    “Näin sanoo Herra: – Minä palaan takaisin Siioniin ja asun Jerusalemissa. – – Ja Jerusalemin kadut ovat täynnä tyttöjä ja poikia, he leikkivät kaupungin kujilla.” (Sak. 8:3,5)

    “Vaimosi, sinun talosi emäntä, kukoistaa kuin viiniköynnös, lapsia on pöytäsi ympärillä kuin oliivipuun juurella vesoja.” (Ps.128:3)

    Raamatun valossa lapset eivät ole siis ehkäistävä tai torjuttava asia vaan suuri lahja. Jos näin, kristillisen avioliiton tulisi olla lähtökohtaisesti avoin lapsille, jopa lasten paljoudelle.

    Nähdäkseni on tällöin perustelluinta pitää lähtökohtana, että Jumala ratkaiskoon, kuinka paljon hän tahtoo meille lahjojaan antaa. Langenneisuudestamme johtuen me ihmiset nimittäin näemme usein (Jumalan vastustajan vietteleminä) Jumalan lahjat huonoina ja vastenmielisinä. Jos me otamme asian omiin käsiimme, voimme helposti tulla ylenkatsoneeksi Jumalan lahjat ja torjua niihin kätkeytyvän siunauksen. Kaikkivaltias ja Kaikkitietävä Jumala tietää meitä itseämme paremmin, mikä on meille parasta.

    Tykkää

  20. Eri asia ovat vaikeat ristiriitatilanteet, esimerkiksi fyysisistä tai psyykkisistä sairauksista johtuvat. Jumala, joka on olemukseltaan Elämä (1. Joh. 1:2; 1. Joh. 5:20), on aina elämän puolella. Samoin Jumalan lapsenkin tulee olla.

    Toisaalta tämä ohjaa suhtautumaan lähtökohtaisen positiivisesti uuteen ihmiselämään, pitämään sitä Jumalan lahjana ja siunauksena. Toisaalta se kehottaa vaalimaan jo olemassa olevaa elämää.

    Joskus nämä kaksi periaatetta voivat joutua tuskalliseen ristiriitaan. Näihin ristiriitatilanteisiin on vaikea antaa ulkopuolelta yksityiskohtaisia ohjeita, koska tilanteet, ihmiset ja perheet ovat niin erilaisia.

    Tällaisessa tilanteessa on viisainta kehottaa jokaista pariskuntaa ratkaisemaan itse, mitä nuo kaksi yllä mainittua periaatetta tarkoittavat heidän tilanteessaan. Tietysti on tärkeää, että uskovainen tekee tärkeät ratkaisunsa rukoillen ja omaatuntoa herkällä korvalla kuunnellen, ei koskaan ylimielisellä varmuudella.

    Selvää on, että sen, että lapset ovat Jumalan lahja, tulisi näkyä paitsi siinä, että heidät otetaan mielellään vastaan, myös siinä, että heistä pidetään hyvää huolta. Tämä taas ei onnistu, jos vanhemmat ovat sairaita tai täydellisen loppuunpalaneita.

    Poikkeustilanteet eivät kuitenkaan muuta itse perusasiaa. Raamatun valossa Kristuksen, ihmiseksi tulleen Elämän (1. Joh. 1:2) Rakkaus kutsuu kristittyä avioparia olemaan elämän puolella, olemaan avoimia uudelle ihmiselämälle ja näkemään lapset, jopa lasten paljouden Jumalan lahjana ja siunauksena. Tämä on nähdäkseni selvässä ristiriidassa nykyisen ehkäisykulttuurin kanssa.

    Tykkää

  21. Ja kuten olen jo monta kertaa tuonut esille, muistettakoon taas, että kristillisten kirkkojen ja yhteisöjen ehdoton enemmistö on torjunut ehkäisyn käytön lähes 2000 vuoden ajan. Ehkäisyn hyväksyminen on tätä taustaa vasten hyvin nuori uutuus eikä vieläkään edusta kristikunnan enemmistön linjaa. Ehkäisykielteisyys ei ole todellakaan mikään vl-liikkeen oma lahkolaiskummallisuus, kuten usein kuulee väitettävän.

    Asioissa, joihin Raamatusta ei löytynyt yksiselitteistä vastausta, Luther kehotti pitäytymään ”katolisen kirkon konsensukseen” eli siihen, mitä kristityt ovat asiasta aina uskoneet ja opettaneet. Ehkäisykysymyksestä voi helposti löytää tällaisen ”kirkon 2000-vuotisen konsensuksen” – ja se on siis ehkäisykielteinen.

    Olen kirjoittanut asiasta aiemmin täällä:

    http://hulluinhuonelainen.blogspot.fi/2014/09/ehkaisykielteisyyden-perusteita.html

    Tykkää

  22. Nyt tuli Joonalta niin paljon painavaa tekstiä, etten ehdi kaikkea kommentoimaan, muuta kuin oikaisemaan pahimmat väärinkäsitykset.
    Kreikkalainen filosofia kyllä asetti ihmisyyden korkeimmaksi ideaksi nimenomaan miehen, tästä juontuvat vieläkin maskuliiniset ilmaisut Euroopan eri kielissä (tulleet siis latinan kautta), jotka kuvaavat ihmistä (a man, människa, der Mann).
    Se että mikä filosofinen suuntaus painotti mitäkin hyvettä, on asia erikseen. Stoalainen filosofia painotti itsehillintää ja tyyneyttä, joka sopii hyvin kristitynkin arvomaailmaan. Epikurolaiset taas painottivat hedonismia, ainakin jossakin määrin. Joka tapauksessa hyveellinen (itsensä hillitsevä ja muita hallitseva) mies oli ihmisyyden hierarkian huipulla. Juontuuhan latinan sanasta mies (vir), myös hyve (virtus).
    Mitä tulee feminiinisyys-maskuliinisuus-asetelmaan: en todellakaan näe sitä negatiivisena asiana. Kyseessähän on kaksijakoinen asteikko, joka kertoo tietynlaisesta maailmanjärjestyksestä, jossa jokaisella ilmiöllä/ asialla on oma tarkka paikkansa. Kun puhut luonnollisesta miehestä/ uroksesta tai luonnollisesta naisesta/ naaraasta, mitäpä mahdat tarkoittaa näillä käsitteillä? Jumalan luoman maailman todellisuus on paljon hienojakoisempi kuin Aristoteleen lokerikot. Ja ihmisen kielioppi vieläkin rajoittuneempi.
    Aristoteles oli järjestyksen mies, hän järjesti maailmaa tiettyihin lokeroihin, joiden päälle länsimainen tiede rakentui. Myös useiden Euroopan maiden kielioppi on rakentunut (subjekti + predikaatti + objekti) Aristoteleen maailmanjärjestyksen perustalle. Niinpä myös Tuomas Akvinolainen yhdisti aristoteelisen ajattelun kristilliseen uskoon, jonka pohjalle mm. katolisen kirkon teologia perustuu.
    Tarkoituksenani oli siis pohtia maskuliinisuutta/ feminiinisyyttä kristillisen uskon valossa ja Kristuksen antaman esimerkin kautta. Ei muuta. Mielestäni Kristuksen esimerkki innoittaa meitä myös kyseenalaistamaan asioita tai katsomaan asioita uusistakin näkökulmista.

    Tykkää

  23. Joona (7.1 klo 23.20). Haluan lisätä kommenttiisi yhden mielestäni vähintäänkin varteenotettavan näkökulman. Käärmeen kysymys useimmiten selitetään juuri noin että sillä se sai ihmisen epäilemään Jumalan kieltoa ja ihminen lankesi. Lopputulos on juuri näin että käärme sai epäilemään ja ihminen lankesi. Kuitenkin useimmiten 1. Moos. 3 referoidaan virheellisesti aivan kuin käärme kävisi siinä muka Jumalan käskyn kimppuun. Ei hän niin tee, vaan verrattomasti ovelammin valitsee tuhanten juontensa joukosta sellaisen keinon, että väittää Jumalan käskyksi sellaista, mitä Jumala ei ole ikinä sanonut! Käärme ei sanonut niin että ”onko Jumala todella sanonut niin, että ette saa syödä paratiisin keskellä olevasta puusta”. Ei, vaan se sanoi tälle ajatukselle tavallaan käänteisesti, että ”onko Jumala todella sanonut: `Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta´?” Tehokkain juoni oli se, että käärme esitti Jumalan ankarampana kuin hän on.

    Aivan samoin muuten teki Eeva puolustautuessaan käärmeen asettamaa ansaa vastaan. Eevakin asetti itselleen Jumalan sanomana itselleen sellaiset rajat, joita tarkkaan ottaen Jumala ei ollut ikinä esittänyt. Eivät auttaneet nämä itse keksityt rajat mitään ja tässä liemessä ollaan koko ihmiskunta.

    Olen kirjoittanut aiheesta hieman laajemmin joskus tässä blogissani. Tällainen näkökulma on harvemmin käytetty joten koen tarpeelliseksi tarkentaa, että sekä käärmeen että Eevan erhe ei ole suinkaan omaa tulkintaani vaan ihan wakailta weljiltä kuultua ja jostain luettua.

    Kiitos Roosa mukavasta kirjoituksesta.

    Tykkää

  24. Kiitokset Roosalle tästä avauksesta. Myös Joonan hyviä kommentteja oli mukava lukea.

    Tässä tasa-arvokeskustelussa meidän on hyvä ymmärtää, mitä sanalla ”tasa-arvo” tarkoitetaan. Se ei liity mitenkään ihmisarvoon ja siihen, että miehillä ja naisilla on sama arvo ihmisinä. Yhdyssanan jälkimmäinen osa, ”arvo”, on siis omiaan johtamaan harhaan. Sanapari on huonosti valittu.

    Tasa-arvoa on se, että miehellä ja naisella on samat oikeudet ja samat mahdollisuudet. Tasa-arvoa ei ole se, että joku virka on varattu vain miehille tai naisille tämän sukupuolen perusteella. Siispä lestadiolainen opetus ei ole tasa-arvoista, vaikka se tunnustaakin miehelle ja naiselle saman luovuttamattoman ja pyhän arvon Jumalan luomana ihmisenä (eri roolit ja tehtävät, sama arvo).

    Jos sitten tasa-arvokeskustelu halutaan suunnata parisuhteen tai perheen sisälle, suosittelen puhumaan tasa-arvon sijaan esim. tasa-painosta: ”miehen ja naisen suhde ei ole tasapainoinen, koska…”

    Kommentillani en ota kantaa muuhun kuin tähän muotoseikkaan eli tarkennan kysymyksenasettelua. Itse naispappeusasiaan minä en näet osaa ottaa kantaa. Nostan vain hattua ja huokaisen: onneksi minun ei tarvitse tehdä asiassa mitään omakohtaista ratkaisua, paitsi ehkä se, miten suhtaudun naispapin kuuntelemiseen (vaikea kysymys sekin). Minulla kun ei ole mitään henkilökohtaisia intressejä asiassa, niin ainoastaan kannan huolta siltä kannalta, kumpi on ihmisten uskonelämälle paremmaksi: pelkän miehen opetus, vai molempiem. Kumman Jumala viisaudessaan hyväksi näkee? Harmittaa, kun en tiedä vastausta varmuudella. Miksi Jumala tahtosi on välillä niin salattu? Miksi joudun tekemään valintoja suuressa epävarmuudessa, heikon ja tyhmän tuntuisena? Siksikö, etten ylpistyisi? Mutta mitä minulle käy, jos ymmärrän väärin ja valitsen vahingossa väärin? Tunnustatko Herra silti omaksesi?

    Ehkä valinnalla ei ole Jumalalle mitään merkitystä, ehkä on. En voi tietää.

    Varmuuden vuoksi valitsen niin kuin entiset pyhät ja niin kuin Paavali. En tiedä, mutta toimin Paavalin neuvojen mukaan.

    Tykkää

  25. Ehkäisyasiaan en jaksa tarttua. Siihen olen mielestäni löytänyt vastauksen. Haluan vain muistuttaa, että perhesuunnittelu ja lasten vähyys eivät nekään välttämättä takaa voimavaroja. Itseasiassa uskon, että epäuskoisessa yhden tai kahden lapsen perheessä perhe-elämä, voimavarat ja onni voivat hyvinkin olla suuremmalla koetuksella kuin uskovaisessa suuremmassa perheessä. Perheellisyyteen kasvetaan ja voimavarat tulevat kulttuurista. Eikö ole ihmeellistä, miten hyvin nuoret uskovaiset perheet voivat kun asioita hieman suhteuttaa? kristillisen kasvatuksen ja siitä kumpuavan sitoutumishalun vaikutus on aivan uskomaton.

    Tykkää

  26. Niin Roosa ja kummppanit ovat hyviä esimerkkejä siitä, että naiset voivat keskustella ja opettaa asioista syvällisemmin, raamatullisemmin ja sydämmeen käyvemmin kuin miehet, vaikka ”saarnavirka” ja pappeus kuulukoon apostolisen ja vanhan kirkon säätämyksen ja tradition mukaan miehille – ja siihen tyytykäämme.

    Jumalalla ei tietystikkään ole sukupuolta inhimillisessä mielessä ja kaikki sellainen keskustelukin on antropomorfista hassutusta. Sillä kyllä haluttiin aikanaan tehdä eroa matriarkaalisiin maanjumaliin. Mutta se on kielikuva vajavaisella kielellämme ja viittaa ennenmuuta siihen suhteeseen, joka on Luojan ja ja luotujen välillä. Mm. Laestadius liitti Taivaallisen Vanhimpaan paljon ns. feminiinisiä piirteitä. Quo Vadiksen ja muidenkin kanssa olen samaa mieltä siitäkin, ettei Jeesuksen maskuliinisuus ollut kreikkalaisen herakleen ja nykyhollywoodilaisen ihanteen mukaista rambo-/ soturisankaruutta. Jeesuksen sankariuteen liittyi pehmeys, armo, nöyryys, mutta myös tinkimätön oikeudenmukaisuus ja pahanvastaisuus, niin että ”Juudan jalopeura” tuotti meille voiton synnin ja kuoleman vallasta!

    Olemme todellakin ennenmuuta ihmisiä, mikä mainitaan luomiskertomuksessakin ennen sukupuolidikotomiaa. Olen myös samaa mieltä, että on humanistista hassutusta, että sukupuolidikotomia olisi vain kulttuurinen perinne ja luomus. Se on biologinen tosiasia, jonka juuret ovat – sikäli kun biologiasta vielä jottain muistan; kehityslinjassamme kädelliset – nisäkkäät – selkärankaiset ainakin satojen miljoonien vuosien takana. Ja sama uros-naaras -dikotomia lienee vallitseva myös suuressa osassa alkeellisemmilla; hyönteisillä ja kasvikunnalla.

    Biologisena tosiasiana meidän ei meidän tietystikkään tarvitse ottaa luomiskertomuksen kuvausta, naisen luomisesta ”miehen kylkiluusta”. Sekin on kielikuva, ja sillä on haluttu alleviivata miehen ja naisen välistä ”funktionaalista symbioosia” Jumalan luomistyön jatkuessa, ja sitä että mies – nainen -dikotomia kuului jo ihmiskulturin syntyyn ja alkuun. Nykyisillä käsitteillä puhuttaisiin ”sukupuolikromosomeista” tms.

    Tykkää

  27. Ei kaikki, mihin viitataan tai mitä perustellaan siteerauksella ”sanoiko Jumala niin” ole Jumalan mielen mukaista. Sillä voidaan pönkittää fundamentalistista raamatuntulkinaa, josta kristilliyytemme sanoutui kuitenkin irti jo 1980-luvulla. Tai sillä on voitu tukea myös paikallisia kulttuurisia tapoja, yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta, ihmismielen mukaista opetusta ja suoranaista valtapolitiikkaa – ja sellainen asenne oli tuttua jo VT:n, Jeesuksen, apostolien ja Lutherin aikana:

    Luther vastaa Erasmukselle ”Sinä edelleen annat sen neuvon, ettei `saa julkisesti ilmoitella sellaista, mikä kirkolliskokouksissa on tullut virheellisesti päätetyksi, ettei annettaisi aihetta isien arvovallan halveksimiseen.`…Mutta mitenkähän menettelevät ne sielut, jotka tuo kohtuuton määräys sitoi ja surmasi? Eikö tämä ensinkään huolestuta sinua?

    Inhimillisiä määräyksiä ei voida noudattaa samanaikaisesi kuin Jumalan
    sanaa, sillä ne sitovat omattunnot, mutta tämä vapauttaa ne; nämä ovat
    ristiriidassa keskenään, ovat kuin vesi ja tuli, ellei noita määräyksiä
    noudateta vapaasti, toisin sanoen sellaisina, jotka eivät sido.

    Isien arvovaltaa on siis pidettävä yhtäkaikkisena, ja väärin päätetyt määräykset – ja sellaisia ovat kaikki ne, jotka on laadittu ilman Jumalan sanaa – on revittävä rikki ja heitettävä syrjään, sillä Kristus on isien arvovaltaa tärkeämpi.” (Luther, Sidottu ratkaisuvalta)

    ”Muistakaa sidotuita, niin kuin te heidän kanssaan sidotut olisitte, ja niitä, jotka murhetta kärsivät, niin kuin te itse vielä lihassa olisitte.” (Hepr. 13:3)

    ”Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet…” (Jes 58:6)

    ”Älkää luottako valheeseen sanoen: tämä on Herran templi, tämä on Herran templi, tässä on Herran temppeli. Mutta parantakaat todella elämänne ja menonne, ja tehkäät jalo oikeus yhden ja toisen välillä.” (Jer 7:4)

    Ja tuo kaikki on tuoretta ja ajankohtaista edelleen myös meille!

    Tykkää

  28. Kiitos, Markku!

    ”Ei kaikki, mihin viitataan tai mitä perustellaan siteerauksella ”sanoiko Jumala niin” ole Jumalan mielen mukaista. Sillä voidaan pönkittää fundamentalistista raamatuntulkinaa, josta kristilliyytemme sanoutui kuitenkin irti jo 1980-luvulla.”

    Tuota Markun lausetta tukee se, että olen kuullut vuosikausia juuri tämän ilmauksen käytön sellaisten puhujien saarnoissa, joista tiedämme, kuinka ”ansioituneita” he ovat olleet ajan mittaan hoitokokousmiehinä. Kyse on juurikin pääosin ihmiskasvoisesta vallankäytöstä, josta olisi pitänyt selvemmin tehdä pesäero jo tuolloin = ymmärtää puhua kaikille sen vaaroista ja tehdä oikeat johtopäätökset asian korjaamiseksi uhrien kanssa.

    Näin ei asiaa silloin hoidettu, vaan päinvastoin SRK:n ohjeistuksella on pidetty yllä käsitystä, että ulos hoidetut nöyrtyköön parannukseen päästäkseen takaisin Jumalan valtakuntaan. Näin toimien inhimilliset valtapyrkimykset ovat mahdollistaneet uusia uhreja entisten lisäksi, sekä uloshoidettuina, että alistettuina ”pakkoparannuksiin”. Asian kyseenalaistajat on SRK tyrmännyt tavalla, jonka tiedämme samanlaiseksi kuin lasten hyväksikäytön asian tullessa esiin.

    Kaikissa yhteisöissä on vaara, että johtoon nousee narsistisia persoonia, jotka alkavat harjoittaa ”hoveineen” väärää ja tuhoisaa vallankäyttöä, ihmiskasvoista väkivaltaa. Heistä saattaa kasvaa kuin ”puolijumalia”. Näin meille kävi 70-luvulla, joka loi suorastaan ovelan ”systeemin” tällaiselle vallankäytölle. Loput tiedämmekin.

    Tämä kaikki on onnistuttu tekemään oikean ja ruokkivan Jumalan sanan opetuksen ja elävän uskon omistajien keskuudessa. Siksi puhutaan rakenteissa olevasta piiloutuneesta hengellisestä väkivallasta.

    Tykkää

  29. Keskustelunavaus ja sitä seurannut keskustelu ovat olleet aivan kaikilta osin mielettömän upeita! Kiitokseni niistä!
    Esitän muutaman ajatuksen suunnilleen siinä järjestyksessä kuin ne lukiessani tulivat esille. Otsikon kysymykseen olisi vastaukseni ehdottomasti: Kyllä!
    Yleistä käsitystä naisen heikommuudesta tai huonommuudesta siksi, että sielunvihollinen valitsi hänet uhrikseen, en ymmärrä ollenkaan. Niin outoa on mielestäni se, että viisaampi, vahvempi tai parempi (siis mies) sitten alistuisi naisen ehdotukseen. Ei, kyllä perkele oli sen verran psykologi, että valitsi uhrikseen sen, joka oli jollakin tavalla toisen yläpuolella! Tämä kirjoitushan ei asiaa käytä perusteluna, päinvastoin, mutta tähän kuitenkin normaali argumentointi naisen asemasta usein (Paavalilla ja muilla miehillä) perustuu (1. Tim. 2:13-15).
    Tasa-arvoisia me olemme Siioneissa vain hyvin teoreettisesti tarvitsematta edes ajatella sukupuolikysymystä. Voisin mainita useampiakin rauhanyhdistyksiä, jotka voisivat vaikka kirjeitse ja keskustelematta tänäkin päivänä erottaa ”tavallisen” jäsenen, joka esittäisi edes puolet näistä kysymyksistä, joita tässä blogissa on esitetty. Sillä niin kuin vl-seniori toteaa, monissa Siioneissa on edelleen vahvasti vallalla 1970-luvun henki. Ei se menneisyyttä ole muuta kuin joissakin paikoissa. Iloitkaamme niistä, joissa aito keskustelu on mahdollista!
    Me miehet olemme niin usein niin yksioikoisia! Yleistänkö liikaa? Tekisimmekö gallupin suviseuroissa, mitä Raamattu tarkoittaa aviovelvollisuudella? Jonka hoitamiseen siis kehotetaan molempia sukupuolia! – Eikö se sitten tarkoitakaan pelkästään seksiä?!
    Rauhanyhdistysten johtokuntiin ja SRK:n vuosikokouksiin on kyllä valittu naisia. Johtokuntiin siksi, että se vaikuttaa nykyaikaiselta mutta valitettavan usein näiden naisten ei haluta osallistuvan todelliseen keskusteluun. SRK:n vuosikokousten kohdalla valinta on suhteellisen vaaraton, koska siellä ei käsitellä valmistelemattomia asioita eivätkä kokoukseen osallistujat aina tiedä edes käsiteltäviä asioita ennen kokousta (ainakaan sillä yhdellä kerralla, jolloin itse osallistuin kokoukseen) saati että olisivat osallistuneet asioiden käsittelyyn etukäteen (edes johtokunnan jäsenten valintaan, vaikka se kohdistuisi omaankin alueeseen).
    Vuonna n. 2010 SRK:n vuosikokousessa keskusteltiin naisen valinnasta johtokuntaan erään ry:n edustajien ehdottamana. Asia oli pöytäkirjasta luettavista suviseurojen nettisivuilla vähän aikaa mutta poistettiin sieltä piakkoin. Sen jälkeen on julkisuudessa SRK:n taholtakin todettu, että periaatteessa nainenkin voitaisiin valita mutta asiasta ei ole koskaan ollut keskustelua eikä ole tehty ehdotuksia. Miksi??

    Tykkää

  30. Elämän kunnioittaminen käsittämällä se ainoastaan maksimaaliseksi syntyvyydeksi muistuttaa joiltakin osin darwinismia eikä ota huomioon varoitusta, että ”joka pahentaa yhden näistä pienimmistä”. Asia on ajankohtainen; näinäkin päivinä monet äidit sanovat, että jos kuolen synnytykseen, kuolen Jumalalle. Näin sanoessaan he samalla unohtavat olemassaolevat lapset ja puolison. Heidän pitäisi kunnioittaa elämää niin paljon, että huolehtisivat terveydestään ensisijaisena asiana. Näin heille ei kuitenkaan Siioneissa opeteta!
    [Joona: ”Tällaisessa tilanteessa on viisainta kehottaa jokaista pariskuntaa ratkaisemaan itse, mitä nuo kaksi yllä mainittua periaatetta tarkoittavat heidän tilanteessaan. Tietysti on tärkeää, että uskovainen tekee tärkeät ratkaisunsa rukoillen ja omaatuntoa herkällä korvalla kuunnellen, ei koskaan ylimielisellä varmuudella.
    Selvää on, että sen, että lapset ovat Jumalan lahja, tulisi näkyä paitsi siinä, että heidät otetaan mielellään vastaan, myös siinä, että heistä pidetään hyvää huolta. Tämä taas ei onnistu, jos vanhemmat ovat sairaita tai täydellisen loppuunpalaneita.”]
    [Siionin kevät: ”Eevakin asetti itselleen Jumalan sanomana itselleen sellaiset rajat, joita tarkkaan ottaen Jumala ei ollut ikinä esittänyt. Eivät auttaneet nämä itse keksityt rajat mitään ja tässä liemessä ollaan koko ihmiskunta.”]
    Intersukupuolisia ihmisiä syntyy Suomeen vuosittain n. 20. Olkaamme aiheen kanssa erittäin varovaisia! Lukuun eivät sisälly ne tapaukset, joissa toisen sukupuolen merkit ovat vain hieman voimakkaampia tai joissa vanhempien toive jommasta kummasta sukupuolesta on selkeä ja voimakas. Ongelma asian kanssa ei tule Raamatusta vaan Suomen laista: lapsen sukupuoli on pakko määritellä viikon kuluessa synnytyksestä, jotta henkilötunnus voidaan määrätä. Sen vaihtaminen myöhemmin vaatii asian käsittelemistä sukupuolenvaihdoksena. Enkä usko, että meidän yhteisössämme olisi millään paikkakunnalla mahdollista suhtautua luonnollisesti henkilöön, joka on vaihtanut sukupuoltaan. Varsinkaan, kun ulkoiset merkit ovat saattaneet lapsuuden aikaisten hoitojen seurauksena kehittyä melko selkeiksikin.

    Tykkää

  31. -Joona, oliko Paavali kuullut itse Jeesuksen opetusta?
    Internetistä löytyy vanhojen kirkolliskokousten pöytäkirjoja. Ensimmäisessä naispappeuskeskustelussa edustaja ER:lla oli vastustamisen perusteena se, että naisten pappeuden merkit näkyvät jo Ruotsissa: opetuksesta on tullut liian lempeää!

    Tykkää

  32. Tähän on vielä jatkettava toteamalla, että Kristus itse ei asettanut aivan niin selvää tunnustamisen vaatimusta kuin Paavali – mutta Hänen aikanaan ei kai Paavalista vielä mitään tiedettykään…
    Matt 10:32 Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa.
    Nämä ajatukset siis Joonan viimeisimmästä kommentista; eksyivät vain tänne loppuun 😉

    Tykkää

  33. Joonalle:
    Tuo ylinopeudenajamiskielto on mielenkiintoinen asia. Jeesus on itse käskenyt noudattamaan maallista esivaltaa. Sillä perusteella kaikkien maallisten lakien noudattaminen voidaan hengellistää. Ei nyt mennä siihen.

    Otit esimerkkinä esille muutaman Psalmin ja muutaman Vanhan Testamentin kohdan ja yhden Uuden Testamentin kohdan. Käydäänpä niistä muutama läpi.

    (1.Ms.33:5) Jaakob kohtaa veljensä Eesaun pitkästä aikaa ja Eesau kysyy Jaakobin väestä. Johon Jaakob vastaa ao. kohdan mukaan. Asiayhteys kuitenkin paljastaa, että Jaakob on saanut nuo lapset neljän eri vaimon kanssa. Jos lähdetään tältä pohjalta perustelemaan lapsipaljoutta, eikö meidän sitten pidä hyväksyä myös moniavioisuus. Ei tietenkään, koska Jeesus on sen kumonnut. Jeesus liittää miehen ja naisen yhteen ja he kaksi tulevat yhdeksi lihaksi, ei siis enää moniavioisuutta. Unohdetaan siis nämä Vanhan Testamentin moniavioisuuden ohjeet.

    Entäs Psalmit. Voitko valita mitä Psalmeja noudatat vai ovatko kaikki Psalmit samanarvoiset, jos niihin tukeudutaan?

    Otetaan siis Psalmi 87. Kuningas on syntynyt Siionissa. Jae 7: ”Ja kaikki tanssivat ja laulavat: ”Sinussa ovat minun lähteeni!””
    Entäs Psalmi 149. Iloitkaa, Herran omat! Jakeet 2-3: ”2 Iloitkoon Israel Luojastaan, riemuitkoot Siionin asukkaat kuninkaastaan, 3 ylistäkööt tanssien hänen nimeään, soittakoot hänen kiitostaan rummuin ja harpuin!”
    Sitten on Psalmi 150. Ylistäkää kaikin soittimin Herraa! Jae 4 ”Ylistäkää häntä tanssien ja rumpua lyöden, ylistäkää häntä luuttua ja huilua soittaen!”
    Näissä kehotetaan vl-opin mukaan syntiin, koska tanssi on syntiä! Ovatko nämä Psalmit mitättömiä, mutta nuo sinun mainitsemat täydellisiä?
    Sitten on Psalmi 104: Luojan ylistys. Jae 15: ”Sinä kasvatat viinin ihmisen iloksi, öljyn hänen kasvojansa kaunistamaan ja leivän hänen ruumiinsa voimaksi.”
    Nuo öljy ja leipä ovat sallittuja asioita, mutta viini onkin taas syntiä. Miten Psalmi voi ylistää Luojaa syntisin menoin ja vielä ilojuomana? Kumpaa meidän tulee noudattaa Raamattua vai vl-oppia?

    Otetaan sitten Luukkaan 9:48. Asiayhteydestä käy ilmi, että on kyse kuka on suurin Taivasten Valtakunnassa. Huomaa, että Jeesus sanoo: kuka ottaa TÄMÄN lapsen ei NÄMÄ lapset. Jeesus puhuu yksikössä! Paremmin se tulee esille Matt 18:5: ”Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut.” ja Markus 9:37: ”Joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Ja joka ottaa minut luokseen, ei ota minua, vaan sen joka on minut lähettänyt.” Niissä molemmissa on kyse samasta asiasta, kuka on suurin Taivasten Valtakunnassa. Jeesus sanoo molemmissa kohdissa YHDENKIN, eli yksikin lapsi riittää! Jeesuksen tärkein asia on, että lapsi pitää ottaa Hänen nimissään. Se on tärkeintä, ei lukumäärä. Ja kun Jeesuksen tahtoa noudatetaan, niin yksikin lapsi riittää. Tämän vuoksi on erityisen tärkeää kuunnella äidin ja perheen jaksamista, että myös seuraava tuleva lapsi voidaan ottaa Jeesuksen nimessä vastaan.

    Minusta Jeesus sanoo aivan päivänselvästi, että syntyvälle lapselle on tärkeintä olla toivottu. Lapsi voidaan torjua vaikka hänen annetaan syntyäkin. Jos perhe ei pysty rakastamaan ja pitämään huolta lapsesta, niin lapsi on torjuttu, vaikka hänelle on annettu elämä! Kohdellaanko lasta Jumalan lahjana, jos häntä ei jakseta rakastaa ja hänelle ei jakseta antaa aikaa ja huomiota riittävästi? Huom myös yksilöllistä aikaa kahden kesken ja riittävästi. Lapsi tarvitsee aikuista kahdenkeskeiseen kanssakäymiseen päivittäin. Sekin tulee huomioida.

    Tykkää

  34. Minusta liikkeemme on naisiin kohdistuvissa tapanormeissa selkeästi epätasa-arvoinen. En ole oikein ikinä ymmärtänyt, miksi naisille on kehitetty/kehittynyt säädöksiä, mutta miehille ei. Miksi meikkaus- ja hiustenvärjäysasioihin ei voisi päteä sama kohtuullisuus- ja vaatimattomuusperiaate, mikä jo muutenkin on ohjeenamme ja joka koskee sekä naisia että miehiä. Jotta me voisimme sanoa olevamme tasa-arvoisia, olisi minusta kohtuullista, että miehille olisi omat säädöksensä parran pituudesta tai vaikka niiden moottoriajoneuvojen hienoudesta. Ihan kuin luotettaisiin, että miehet osaavat itse ratkaista mikä on hyvää ja kohtuullista ja naiset eivät. Jos asiaa ajattelee tältä kannalta, se on jopa loukkaavaa. Ja toisaalta nämä kauneusasiat ovat mielestäni jollain tavalla neiseuden väheksymistä tai vähentämistä, ainakin minä sen koen niin. Eihän meitä kehoteta pukeutumaan mahdollisimman tylsiin ja rumiin vaatteisiinkaan, vaan jokainen voi kohtuullisuuden nimissä pukeutua kauniisti, samalla jokainen voisi kohtuulisuuden nimissä vaikuttaa ulkonäköönsä. Miehet eivät ole turhamaisia kun pukeutuvat hienosti tai haluavat vaikka kivan talon (tai sitten ovat, mutta sillä ei ole väliä), mutta naiset ovat automaattisesti turhamaisia jos haluavat muuttaa ulkonäköään parempaan suuntaan. Miksi?

    Tykkää

  35. Isoesikoiset mahtavat olla enemmän Lars Levin jäjillä myös miesten pukeutumisnormien suhteen – mutta en tiedä koskekoo yksinkertaisen elämän normit ja ihanteet heilläkään kilpavarustelua talojen, autojen, moottorikelkkojen, veneiden yms. ”siunausten” suhteen 🙂

    Tykkää

  36. ”kristillisten kirkkojen ja yhteisöjen ehdoton enemmistö on torjunut ehkäisyn käytön lähes 2000 vuoden ajan”. Niin koska ehkäisyvälineitä ei ole ollut, joten sitä ei ole kielletty mitä ei ole. Ja sitäpaitsi kalenterin käyttäminen on ollut hyväksyttyä ja on edelleen hyväksyttyä Katolisessa kirkossa.

    Tykkää

  37. Olen Sara kanssasi osittain samaa mieltä.

    Tosin eiväthän korvakorut tai esim. hiusten värjääminen ”sääntöjen” mukaan sovi myöskään miehille. Ja ainakin 90-luvun alussa minun kotiseurakunnassani pitkät hiukset miehellä eivät tulleet kysymykseenkään.

    Eniten minua tässä asiassa häiritsee se, että usein korostetaan, että elävään uskoon ei kuulu farisealaiset sääntöviidakkopykälät. Kuitenkin erityisesti naisten kaunistautumisessa vaikuttaisi olevan melkoisen tarkka koodisto: hiusta saat kähertää vaikka kuinka, mutta ripsiä ei sovi taivutella ja kaulaan voi laittaa vaikka kuinka arvokkaan timanttikäädyn, mutta pieniä nappeja korviin ei missään tilanteessa. Kyllähän tämä kieltämättä hiukan huvittavalta vaikuttaa.

    Ja surulliseltakin, kun asiaa tarkemmin pohtii. Sama säännöstö on rakentunut myös minun omaan mieleeni. Rupesin pohtimaan, että jos näen rauhanyhdistyksellä korvakoruja käyttävän henkilön, niin mitä ajattelen hänestä. Ensimmäinen ajatukseni olisi luultavasti, että kyseinen henkilö ei ole uskovainen. Ja sehän voi tietenkin olla täysin väärä johtopäätös. Korvakoruilla kun ei ole mitään tekemistä elävän uskon kansa.

    Sekin häiritsee, että meikkaamattomuutta on perusteltu joskus sillä, että ihminen on Jumalan kuva ja sellaisenaan täydellinen. Aivan kuin Jumalan kuvana oleminen tarkoittaisi sitä, että ihminen olisi SAMAN NÄKÖINEN kuin Jumala, mitä se ei tietenkään tarkoita. Tähän asiaan onneksi mm. eräs Päivämiehen kirjoituskin otti joku aika sitten kantaa.

    Sinänsä vaatimaton ehostaminen on minusta tietyllä tavalla kaunista ja Raamatullistakin. Ihmisen ulkonäön palvonta ja ylikorostus on yksi tämän ajan epäjumala. Mutta niin kuin edellä jo kommentoitiin, tulisi sen näkyä kaikilla elämän osa-alueilla ei vain naisten naamataulussa. Ja niin että korostetaan kohtuullisuutta, ei tarkkoja normeja.

    Tykkää

  38. ”Niin koska ehkäisyvälineitä ei ole ollut, joten sitä ei ole kielletty mitä ei ole. Ja sitäpaitsi kalenterin käyttäminen on ollut hyväksyttyä ja on edelleen hyväksyttyä Katolisessa kirkossa.”

    Ei pidä paikkaansa. Ihmiskunta on käyttänyt erilaisia ehkäisymenetelmiä – myös mekaanisia tai kemiallisia välineitä – jo tuhansien vuosien ajan. Kondomi on tunnettu Euroopassa jo ainakin 1500-luvulta lähtien. Kristilliset kirkot ovat tunteneet ongelman jo hyvin varhain ja ottaneet asiaan (kielteistä) kantaa jo vanhan kirkon ajoilta lähtien.

    Katolinen kirkko hyväksyi ns. luonnonmukaiset menetelmät virallisesti 1950-luvulla. Sitä ennen niihinkin suhtauduttiin jyrkemmin.

    ”Tuo ylinopeudenajamiskielto on mielenkiintoinen asia. Jeesus on itse käskenyt noudattamaan maallista esivaltaa. Sillä perusteella kaikkien maallisten lakien noudattaminen voidaan hengellistää. Ei nyt mennä siihen.”

    Jeesus käskee evankeliumeissa ”antaa keisarille, mikä keisarin on ja Jumalalle, mikä Jumalan on” (Mark. 12:17). Tulkinnanvarainen lause.

    Olen samaa mieltä siitä, että oikea tulkinta siitä on, että kristityn tulee totella esivaltaa aina, kun se on Jumalan sanan ja hyvän omantunnon mukaista. Tulkintaa tuo lause kuitenkin väistämättä vaatii. Ja se kertoo siitä, ettei väite ”syntiä on vain se, minkä Jeesus nimeltä mainiten kieltää” ole kestävä.

    Jeesus (tai muu Raamattu) ei ota suoraan kantaa myöskään esimerkiksi ihmisalkioilla tehtäviin kokeisiin, ihmisen rodunjalostukseen geenitekniikan ja robotiikan avulla, ihmis-eläin-hybridien luomiseen, ihmisten (tai eläinten) kloonamiseen ym. bioeettisiin ongelmiin.

    Nämä ovat vakavia kysymyksiä, joihin tehtävälleen uskollisella kristillisellä seurakunnalla on velvollisuus ottaa kantaa, ihmiselämän arvokkuuden ja pyhyyden puolesta. Jotta löytäisimme niihin vastauksen, meidän TULKITTAVA Raamattua, harjoitettava TEOLOGIAA. Samalla tavoin meidän on toimittava myös ehkäisykysymyksessä. Emme voi ajatella, että jokin asia on totta kai ok, kun Raamattua tai Jeesus eivät ota niihin kantaa nimeltä mainiten.

    ”Jos lähdetään tältä pohjalta perustelemaan lapsipaljoutta, eikö meidän sitten pidä hyväksyä myös moniavioisuus. – – Unohdetaan siis nämä Vanhan Testamentin moniavioisuuden ohjeet.”

    Ei tarvitse hyväksyä moniavioisuutta. Uudesta testamentista ja vanhan kirkon traditiosta löytyy kestävät perustelut sille, että moniavioisuutta ei tule Uudessa liitossa hyväksyä. Sen sijaan Uudesta testamentista ja vanhan kirkon traditiosta ei löydy perusteita VT:sta poikkeavalle suhtautumiselle lapsiin. Myös kristittyjen yksiavioisissa liitoissa he ovat lahja ja siunaus, jonka Jumala armossaan suo palvelijoilleen. Vanhan kirkon traditiosta löytyy jo selkeitä ehkäisykielteisiä lausumia.

    ”Entäs Psalmit. Voitko valita mitä Psalmeja noudatat vai ovatko kaikki Psalmit samanarvoiset, jos niihin tukeudutaan? – – Näissä kehotetaan vl-opin mukaan syntiin, koska tanssi on syntiä! Ovatko nämä Psalmit mitättömiä, mutta nuo sinun mainitsemat täydellisiä? – – Nuo öljy ja leipä ovat sallittuja asioita, mutta viini onkin taas syntiä. Miten Psalmi voi ylistää Luojaa syntisin menoin ja vielä ilojuomana? Kumpaa meidän tulee noudattaa Raamattua vai vl-oppia?”

    No, tuohan todistaa korkeintaan vain sen, että hengellinen tanssi ja viinin kohtuukäyttö ovat ehkä ok (alkoholiriippuvuuden Raamattu tuomitsee selvästi, esim. Ef. 5:18; 1. Kor. 6:10). Ehkäisyä nuo kohdat eivät kuitenkaan todista oikeaksi.

    Tykkää

  39. ”Jeesus sanoo molemmissa kohdissa YHDENKIN, eli yksikin lapsi riittää! Jeesuksen tärkein asia on, että lapsi pitää ottaa Hänen nimissään. Se on tärkeintä, ei lukumäärä. Ja kun Jeesuksen tahtoa noudatetaan, niin yksikin lapsi riittää.”

    Toki yksikin lapsi ”riittää”. Yksilapsinen perhe on ottanut Jeesuksen vastaan aivan samalla tavoin 18-lapsinen. Ideana ei ole ”lisääntymisen maksimointi” vaan avoimuus uudelle elämälle. Yksilapsinen perhe on aivan yhtä arvokas kuin monilapsinen. Vl-opetus ei millään tavoin kiistä tätä.

    Eri asia on sitten se, onko Kristuksen rakkaudesta lähtöisin sanoa Jeesukselle: ”Nyt olet tullut meidän luoksemme jo riittävän usein. Tästä lähtien et ole meille enää tervetullut.” Mielestäni ei. Mielestäni Kristuksen rakkaus kehottaa kristittyä olemaan lähtökohtaisen avoin Jeesuksen tulemiselle niin usein kuin hän katsoo parhaaksi tulla.

    ”Lapsi voidaan torjua vaikka hänen annetaan syntyäkin. Jos perhe ei pysty rakastamaan ja pitämään huolta lapsesta, niin lapsi on torjuttu, vaikka hänelle on annettu elämä! Kohdellaanko lasta Jumalan lahjana, jos häntä ei jakseta rakastaa ja hänelle ei jakseta antaa aikaa ja huomiota riittävästi?”

    Varmasti näin. Itse kunkin vakavaksi omantunnon asiaksi jää sitten se pohdinta, onko motiivina sille, mitä tekee, vilpitön lapsen paras vai se, ettei saa itse ”toteuttaa itseään” riittävästi.

    Evankeliumeissa Jeesus ei kehota seuraajiaan itsensä toteuttamiseen vaan itsensä kieltämiseen. Tässä suhteessa kristinusko ja liberaalihumanismi eroavat selkeästi vaikka ne nykyään usein sotketaan toisiinsa.

    Tykkää

  40. En nyt jaksa puuttua itse aiheeseen, eli ehkäisyyn. Siitä on edellisissä keskusteluissa väännetty mielestäni jo tarpeeksi. Ja Joona sen yllä jälleen hyvin perustelee.

    Mutta sen verran Antero täytyy kuitenkin oikaista, että vl-opin mukaan tanssi tai alkoholin juominen itsessään ei ole syntiä. Suomalainen juhlimiskulttuuri (johon alkoholi ja tanssi oleellisesti kuuluvat) on kuitenkin usein sen verran irstasta ja railakasta, että mm. tästä syystä molempia opetetaan välttämään. Ja hyvä niin.

    Ja vielä pienenä yksityiskohtana mainittakoon, että kuulemani mukaan joissakin Afrikan maissa asuvat vl-kristityt osallistuvat joskus seuroihin nimen omaan ”tanssien ja rumpua lyöden”. Ja sitä heille tuskin synniksi saarnaa suomalainenkaan saarnamies.

    Tykkää

  41. Olen samaa mieltä siitä, että nuo pukeutumis/ehostusnormit ovat teologisesti ongelmallisia. Parasta olisi, jos ihmisiä kehotettaisiin vaatimattomuuteen ja nöyryyteen kaikessa elämässään, myös pukeutumisessaan ja ehostamisessaan.

    Kuten Olof, olen kuitenkin Saran kanssa hiukan eri mieltä siitä, että nuo ”säännöt” osuisivat ainoastaan naisiin. Ainakin täällä pääkaupunkiseudulla ei ole mitenkään tavatonta, että myös teinipojat ja nuoret miehet värjäävät hiuksensa tai käyttävät pieniä korvakoruja (ja siis myös ihan ”tavalliset” pojat/miehet, eivät vain seksuaalivähemmistöjen edustajat). Kyllä nämä ”säännöt” koskevat siis myös miessukupuolta.

    Uskonpa myös, että minä puhujana ja miehenä saisin osakseni paljon enemmän kielteistä huomiota ja minulle tulisi enemmän seurauksia kuin vaikkapa Roosalle, jos ilmestyisin Ry:lle hiukset värjättyinä ja timantit korvissa. Ei ole suunnitelmissa enkä kenellekään suosittele. Esitän vain ajatuskokeena. 🙂 Ei siis pidä paikkaansa, että vain naisia ”säännösteltäisiin”.

    Nykyinen feministinen ilmapiiri (jossa voidaan pitää itsestäänselvänä taustaoletuksena, että vain naisia kontrolloidaan) johtaa joskus siihen, että vain naisiin kohdistuva kontrolli huomataan. Usein tämä ei pidä kuitenkaan paikkaansa, kun tarkemmin ajattelee.

    Tykkää

  42. Paavali ei tavannut Jeesusta tämän eläessä, vaikka he ovat eläneet samaan aikaan (Paavali on syntynyt noin 10 jKr). Paavali ei siis ollut kuullut Jeesuksen opetusta, mutta hänelle oli välitetty perimätietoa ja silminnäkijöiden todistusta Kristuksesta, jonka usko avasi Paavalille omakohtaiseksi todellisuudeksi. Jumalan ilmoitus on tallentunut Paavalin välityksellä meidän Uuteen testamenttiimme ja siksi Paavalia pidetään erityisenä auktoriteettina.

    Olen kanssasi eri mieltä tuosta, ettei Kristus olisi asettanut yhtä selvää tunnustautumisen vaatimusta kuin Paavali. Esimerkiksi tuo kohta, jota itsekin lainaat (joka on siis Jeesuksen puhetta) sanoo mm. seuraavaa: ”Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä taivaissa. – – joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle. – – joka ei ota ristiään ja seuraa minua, ei kelpaa minulle.- -” Minusta tämä on aika selvä näkemys siitä, pitääkö kristityn tunnustaa Kristus. Samoilla linjoilla on Paavali. Mihin viittaat tuolla kommentillasi, ettei Kristuksella ollut niin selvää tunnustautumisen vaatimusta? 🙂

    Tykkää

  43. Hyviä huomioita. Ajattelen Joonan ja Olofin kanssa samoin siitä, että myös naisten tulee olla tarkkana siitä, ettei aleta nähdä epätasa-arvoa siellä, missä sitä ei ole. On oltava valmiita näkemään myös se, että miehetkin kokevat monissa asioissa epätasa-arvoa. Tiedän, etteivät useimmat epätasa-arvoa kokevat miehet uskalla puhua siitä, koska heitä ei otettaisi todesta.

    Näen raamatullisena ja perusteltuna ajatuksen kohtuullisuudesta kantavana ohjeena ja normina elämäntapa-asioiden kohdalla. Onpa kyse ehostautumisesta, pukeutumisesta, kuluttamisesta, syömisestä.. Mielestäni olisi hyvä, että seurakunnassa keskusteltaisiin raamatullisesti elämäntapakysymyksistä ja siitä, mikä on kohtuullista kussakin asiassa mahdollisimman tasa-arvoisesti sukupuoleen katsomatta. Koska kukaan ihminen ei luontaisesti ole hyvä, näistä on hyvä yhdessä keskustella… keskustelussa kuitenkin pitäisi pyrkiä raamatullisuuteen eikä ”tuttuuteen”.

    Usein kohtuullisuusperiaate on ihmisten mielestä helpompi uohtaa kuin pitää mielessä, koska kohtuullisuutta on vaikeampi mitata ja sanoittaa kuin esimerkiksi sitä, kuinka hyvin on onnistunut meikkaamattomuudessa. Kuinka paljon tässä on mukana laiskuutta ajatella ja viitselijäisyyttä laittaa asioita mittasuhteisiin? Tai herättellä ajatuksia totuuden etsimisestä?

    Tykkää

  44. Tuo on aivan totta, en tosiaan tullut ajatelleeksi, ettei miestenkään odoteta värjäävät hiuksiaan tms. Usein tämä asia liitetääntäänkin vahvasti naisiin. Aiemmissa kommenteissa tulikin ilmi, että olemme tässä lähellä farisealaisuutta ja sääntöjä. Tämä tulee varmasti olemaan ikuisuuskysymys, ellei sitten joskus tule muuttumaan. Kiitos muuten blogista ja keskusteluista, niitä on ollut mahtava lukea!

    Tykkää

  45. Hieno blogi ja hyvää keskustelua, suurkiitos! On totta, että uskovaisen naisen tunnistaa ulkonäöstä. Olen usein turhautunut ”säännöstöistä” joilla pääasiassa naisten ulkonäköä kontrolloidaan, eniten tätä kontollointia harrastavat naiset itse. Väitän että enemmän ”säännöt” kuitenkin naisia koskettavat. Huomaan itsekin että hätkähdän jos näen seuroissa korvakoruihin koristautuneen naisen ja ensimmäinen ajatus on, että hän onko hän luopunut uskosta. Olen harmissani tästä tunteestani ja yrittänyt oppia siitä pois. Pelkään pahoin, että olemme työntäneet paheksuvalla käytöksellämme tästä joukosta pois sellaisia henkilöitä jotka eivät täysin näytä siltä kuin olemme tottuneet, miltä naisen tai miehen kuuluu näyttää. Toivon että mm. näihin kaunistautumis/ korvakoru asioihin tulisi vapaus ja ilo, kohtuus ja armollisuus.

    Tykkää

  46. Viittaan Joonan kommentin tekstiin, jossa Paavali edellyttää itsensä tunnustamista: ”Vakaumuksellisen kristityn on myös huomioitava, kuinka vakavia ja raskaita perusteita Paavali tässä käyttää: “…tämä, mitä kirjoitan, on Herran käsky. Jos joku ei tätä tunnusta, Jumala ei tunnusta häntä…””.

    Tykkää

  47. Olet maria aivan oikeassa! Vallanhaluisille ja muita kontrolloiville ihmisille tulee vain ongelmia, jos sallitut rajat eivät ole yksiselitteisiä. Kohtuullisuus tarkoittaa niin monta eri asiaa!
    Jos me nyt pidämme Paavalin ilmoituksia erityisen pyhinä, niin hän kyllä antaa selviä ohjeita naisille, mm. 1. Tim 2:9 niin myös, että naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi, ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä eikä kallisarvoisilla vaatteilla,

    Tykkää

  48. Kommentteina edellisiin: Minusta ehostamiseen ja ulkonäköön liittyvät tapanormit koskevat enemmän naisia kuin miehiä. Toisaalta naisten suusta usein kuulee tuon ”miesten kaalliit autot” -argumentin samalla kun koko kodin sisustus ja kodin näyttävyys on hyvin vahvasti naisia kiinnostava asia.

    Minusta meikkaaminen ja korvikset ovat ok, jos kaunistautuminen pysyy kohtuudessa. Suurempi ongelma on muodin mukana eläminen, paljastava pukeutumistyyli jne.

    Täysin sietämätöntä taasen on opetus ja ajattelu, että ihminen voi vapaasti ajatella vain itseään, jos sattuu olemaan ajallisesti hyväosainen. Asiasta ei edes voi avoimesti kunnolla keskustella, koska asian esille nostaminen koetaan ärsyttävänä.

    Kun katselee dokumentteja maailman slummeista ja köyhyydestä, herää kyllä kysymys, missä näiden kurjuudessa elävien ihmisten lähimmäiset on. Harvemmin lännessä tai täällä hyvinvointipoholassa.

    Kun ostamme halpatyövoimalla tuotettuja tai käytöstä poistettavia tuotteita, osallistumme rikollisketjuun, jonka toisessa päässä ihminen, terveys ja luonto ei ole minkään arvoinen rahallisen voiton edessä. Me ylläpidämme tämän päivän orjuutta, kun emme vastusta halpatuotantoa.

    Kuka meistä haluaisi ostaa auton, jos tietäisi, että myyjä sai auton haltuunsa murhaamalla sen entisen omistajan Suomessa? Mutta kuka välittää siitä, että ihmisiä kuoli tavaraa valmistettaessa maailman toisella puolella, jotta saisimme tavaran vähän halvemmalla. Entä kuka välittää kuolleen työntekijän perheestä, jolle yhtiö ei halua korvata edes elättäjän menetystä.

    Kuvottaa puhe länsimaisesta tasa-arvosta, ihmisarvosta ja muista hyveistä, kun elämme yltäkylläisyydessä orjuuttamalla muita. Jokainen demokraattinen länsimaa hyväksyy tämän orjuuttamisen.

    Tykkää

  49. Sanat ”vallanhalu” ja ”kontrolli” ovat totta, mutta vain jäävuoren huippu. Enimmäkseen kyse on muuttumattomuuden tunteen tuoman turvallisuuden tunteen kääntöpuolesta eli pelosta.

    Tykkää

  50. Aivan niin, länsimaista ihmisoikeuspolitiikkaa vaivaa kuvottava tekopyhyys ja kaksinaismoralismi. Ja olemme siinä korvia myöten mukana… Harvemmin aiheesta on seurakuntapäiviä:) tai kuulemme seurapuheissa aiheesta – siis kaikesta siitä rakenteellisesta väkivallasta, riistosta ja epäoikeudenmukaisuudesta globaalilla tasolla, jossa olemme ainakin vaikenemalla mukana ja siten vastuussa. VT:n profeettojen julistus oli täynnä kritiikkiä oman aikansa yhteiskunnallista riistoa ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan. – Ovatpa amerikkalaisetkin valmiita antamaan henkensäkin Lähi-idän interventioissa halpaan öljyyn liittyvän elämäntapansa puolesta!

    Tykkää

  51. Aika useinhan näitä ehdonvallanasioita puolustellaan ”heikomman veljen varjelemisella”.

    Sehän sinänsä on hyvin raamatullista. Paavali kirjoittaa epäjumalille uhratun lihan syönnistä näin. ”…Pitäkää kuitenkin huoli siitä, ettei tämä teidän vapautenne saa heikkoja kompastumaan. Jos heikko veljesi näkee sinut, jolla on tietoa, aterialla epäjumalan temppelissä, eikö hänen omatuntonsa saa tästä tukea siihen, että hänkin voisi syödä uhrilihaa? Näin sinun tietosi vie tuhoon tuon heikon, oman veljesi, jonka vuoksi Kristus on kuollut. Kun te tällä tavoin teette syntiä veljiänne vastaan ja haavoitatte heidän horjuvaa omaatuntoaan, teette syntiä Kristusta vastaan.” (1 Kor 8:9-12)

    Toisaalta Roomalaiskirjeessä Paavali kirjoittaa: Hyväksykää joukkoonne myös sellainen, joka on uskossaan heikko, älkääkä ruvetko kiistelemään mielipiteistä. 2 Joku katsoo voivansa syödä kaikkea, mutta heikkouskoinen syö vain kasviksia. 3 Joka syö kaikkea, älköön halveksiko sitä joka ei syö, ja joka taas ei syö kaikkea, älköön tuomitko sitä joka syö… (Room 14:1-3)

    Äkkiseltään ajateltuna nämä Paavalin ohjeet ovat hiukan ristiriitaisia.

    Kysynkin, että kumpaa näistä ohjeista meidän tulisi ensisijaisesti noudattaa?

    Toisaalla raamattu myös opettaa, että uskossaan heikon tulisi kasvaa uskossaan, eli oppia ymmärtämään mikä on Jumalan mielen mukaista ja mikä ei, ja millä asialla ei ole uskon kanssa mitään tekemistä.

    Mielestäni tätä näkökulmaa on korostettu viime aikoina useissa seurapuheissakin. Ja usein esimerkiksi on nostettu myös nämä ulkonäköasiat.

    Eli uskoisin, että tämä ehostusasia pikkuhiljaa muuttuu ja on mielestäni jo muuttumassa ”raamatullisempaan” suuntaan.

    O.H.Jussila totesi osuvasti vuonna 1943: ”Tämä meidän kristillisyytemme on ulkonaisissa asioissa hitaasti kulkeva tervahöyry. Vaikka luontoni hoputtaisikin minua kulkemaan sitä nopeammin, hillitsen luontoani, sillä aion pysyä tässä tervahöyryssä, ja aion niin sitäkin vakaammin, kun olen huomannut ja nähnyt, että moni ei ole jaksanut pysyä, ei vauhdin kovuuden vaan sen hitauden tähden.”

    Tykkää

  52. Mielestäni ei voida valita jompaa kumpaa Room / 1. Kor lainauksistasi ensisijaiseksi. Päinvastoin täytyy huomata Paavalin kannanottojen tilannekohtaisuus. Kyse ei ole todennäköisesti ristiriidasta Paavalin neuvoissa, vaan Roomassa ja Korintissa oli erilainen tilanne, joten opetuksessa korostuvat eri näkökulmat. Voisiko tässä ollakin meille tärkein ohje: älä tee elämään liittyvästä kysymyksestä oppia. Sekä roomalaisille että korinttilaisille Paavalin tärkein ajatus kai on, että elä niin, ettei veljesi jonka vuoksi Kristus on kuollut, lankea oikealle tai vasemmalle.

    Ps. Korintissa kyse ei ollut sen vähäisemmästä kysymyksestä kuin epäjumalanpalveluksesta! Jos Prismassa myytäisiin epäjumalille uhrattua lihaa, ostaisitko? Mietipä sitä.

    Tykkää

  53. Jatkoa Joonalle 8.tamm klo 22:59:
    ”Nähdäkseni on tällöin perustelluinta pitää lähtökohtana, että Jumala ratkaiskoon, kuinka paljon hän tahtoo meille lahjojaan antaa. ”
    Olisit uskottava, jos myös vl-liike hyväksyisi tuon mitä kirjoitat. Jos Jumala on ratkaissut, että aviopari on lapseton, niin silti vl-liike sallii ihmisalkioilla pelaamisen eli sallii hedelmöityshoidot. Itse olet kuitenkin kirjoittanut, että Jeesus vaatii jokaista kantamaan ristinsä, kun perustelet, että jokaisen on vaan jaksettava ottaa rajattomasti lapsia vastaan. Mutta silloin kun ristinä on lapsettomuus, niin sitäpä ristiä ei tarvitsekaan kantaa vaan voidaan turvautua hedelmöityshoitoon. Siinä asiassa vl-oppi näyttäytyy ikäänkuin se olisi Jeesuksen oppien yläpuolella (ristin kantaminen). Vastoin Jumalan päätöstä (lapsettomuus) ollaan valmiita pelaamaan ihmisalkioilla. Hedelmöityshoidossa valmistetaan useita elämään valmiita ihmisalkioita, joista valitaan yksi, joka saa kasvaa ihmiseksi. Mitä muille tehdään? Muille tehdään abortti, ne surmataan. Eli vl-liike hyväksyy abortin (välillisesti ei suoraan)! Tässä tulee väkisinkin vähän semmoinen tunne, että kyse on sittenkin maksimaalisesta lisääntymisestä. Jos olet johdonmukainen oman tekstisi kanssa, niin en ymmärrä, jos hyväksyt hedelmöityshoidon (enhän tiedä hyväksytkö sinä sen, mutta liikkeen oppi sen hyväksyy).

    Olen eri keskusteluissa kyllä huomannut, että kovin moni vl pitää alkoholia ehdottomasti syntinä. Ainoastaan ehtoollisella se on luvallista. En tiedä miten on opetettu ja miten tänään opetetaan ja onko kysessä joku menneisyyden jäänne jälleen kerran. Itse en ole missään kohdassa esittänyt juopottelun hyväksymistä. Se tuli vaan siksi esille, että jos Psalmin perusteella vaaditaan yhtä asiaa, silloin pitää vaatia myös toinen.

    Tykkää

  54. Laitoin äsken vastauksen, mutta se hävisi bittiavaruuteen. Jos tämä vastaus tulee kahteen kertaan, niin tässä selitys miksi. Tässä kuitenkin vastaus uudestaan:

    Jatkoa Joonalle 8.tamm klo 22:59:
    ”Nähdäkseni on tällöin perustelluinta pitää lähtökohtana, että Jumala ratkaiskoon, kuinka paljon hän tahtoo meille lahjojaan antaa. ”
    Olisit uskottava, jos myös vl-liike hyväksyisi tuon mitä kirjoitat. Jos Jumala on ratkaissut, että aviopari on lapseton, niin silti vl-liike sallii ihmisalkioilla pelaamisen eli sallii hedelmöityshoidot. Itse olet kuitenkin kirjoittanut, että Jeesus vaatii jokaista kantamaan ristinsä, kun perustelet, että jokaisen on vaan jaksettava ottaa rajattomasti lapsia vastaan. Mutta silloin kun ristinä on lapsettomuus, niin sitäpä ristiä ei tarvitsekaan kantaa vaan voidaan turvautua hedelmöityshoitoon. Siinä asiassa vl-oppi näyttäytyy ikäänkuin se olisi Jeesuksen oppien yläpuolella (ristin kantaminen). Vastoin Jumalan päätöstä (lapsettomuus) ollaan valmiita pelaamaan ihmisalkioilla. Hedelmöityshoidossa valmistetaan useita elämään valmiita ihmisalkioita, joista valitaan yksi, joka saa kasvaa ihmiseksi. Mitä muille tehdään? Muille tehdään abortti, ne surmataan. Eli vl-liike hyväksyy abortin (välillisesti ei suoraan)! Tässä tulee väkisinkin vähän semmoinen tunne, että kyse on sittenkin maksimaalisesta lisääntymisestä. Jos olet johdonmukainen oman tekstisi kanssa, niin en ymmärrä, jos hyväksyt hedelmöityshoidon (enhän tiedä hyväksytkö sinä sen, mutta liikkeen oppi sen hyväksyy).

    Olen eri keskusteluissa kyllä huomannut, että kovin moni vl pitää alkoholia ehdottomasti syntinä. Ainoastaan ehtoollisella se on luvallista. En tiedä miten on opetettu ja miten tänään opetetaan ja onko kysessä joku menneisyyden jäänne jälleen kerran. Itse en ole missään kohdassa esittänyt juopottelun hyväksymistä. Se tuli vaan siksi esille, että jos Psalmin perusteella vaaditaan yhtä asiaa, silloin pitää vaatia myös toinen.

    Tykkää

  55. Blogissa siteerattu nainen: ”Äitiys on korostunutta ja se tuo ongelmia sellaisille, kuten mulle, joista tuntuu, että Jumala on antanut elämään muunkin kutsumuksen kuin hoiva. Aikaisemmin mietin paljon sitä, että olemalla lestadiolainen nainen julistautuu yhteiskunnallisesti tyhmemmäksi, koska yhteisöä pidetään patriarkaattina ja naisen osaa synnyttäjänä tyhmyyden todistuksena.”

    Mielestäni näissä tuntemisissa näkyy nykyaikaisen, individualistisen kulttuurin vaikutus. Koko arvostusasetelma ja epätasa-arvoisuuden kokemus kumpuaa siitä, että yhteiskunnassa ei enää riittävästi arvosteta toisen hyvän puolesta uhrautumista eikä äitiyttä. Sen sijaan arvostettavana pidetään itsensä toteuttamista, esillä oloa ja erityislaatuisia saavutuksia sekä palkkatyötä ja veronmaksukykyä. Kotiin jäävä äiti esitetään yhteiskunnallisena taakkana ja uhrina, joka on sieltä pelastettava työelämään.

    Voisimme ehkä kutsua tätä äitiyden kriisiksi yhteiskunnassamme. Jos seuraavan sukupolven kasvattaminen nähtäisiin kaikkein kallisarvoisimmaksi tehtäväksi, myös lestadiolaisnaisen äitiys näyttäytyisi arvostettavassa valossa eikä uhriutumisen näkökulmasta.

    Tästä näkökulmasta äitiys ei välttämättä ole lestadiolaisuudessa korostunutta vaan myös meillä pienessä alavireessä. Sen sijaan se näyttää korostuneelta, kun taustana ovat yhteiskunnan tarjoamat individualistiset arvot.

    Tällä kommentillani en halua väheksyä naisten ja äitien roolia yhteiskunnallisissa tehtävissä vaan ainoastaan korostaa äitiyden merkitystä ja arvostaa kotiäidin suunnattoman arvokasta työtä.

    Tykkää

  56. Joona:”Jos taas pidämme häntä niin epäluotettavana, että katsomme hänellä olleen taipumuksen höpistä omiaan ja väittää niitä “Herran käskyiksi”, luterilainen vanhurskauttamisoppi jää aika heikkoihin kantimiin. Se kun perustuu suurelta osin nimenomaan Paavalin teologiaan.”
    Kyllähän se Paavali välillä höpiseekin omiaan, joita lausuntoja pittää välillä kahtoa läpi sormien ja suhteuttaa siihen kontekstiin, missä hän kulloinkin pyöri. Mutta uskonvanhurskaudessa hänellä on kirkas ja selkeä näkemys, johon pitäytykäämme. Kuten Josefer mainitsi :”Minulla kun ei ole mitään henkilökohtaisia intressejä asiassa, niin ainoastaan kannan huolta siltä kannalta, kumpi on ihmisten uskonelämälle paremmaksi: pelkän miehen opetus, vai molempien.” itse jatkaisin tästä että mikä on evankeliumin työn ja sen leviämisen kannalta kulloinkin paras ratkaisu. Kysymys ei ole ikinä henkilökohtaisista intresseistä vaan Kristuksen evankeliumista. Ja sitten vielä kysyisin että millä tavalla voisimme toiminnallamme olla edistämässä Kristuksen eheyttävää läsnäoloa juuri niille heikoille ja särkyneille.
    Altti: “Elämän kunnioittaminen käsittämällä se ainoastaan maksimaaliseksi syntyvyydeksi muistuttaa joiltakin osin darwinismia eikä ota huomioon varoitusta, että ”joka pahentaa yhden näistä pienimmistä”. Darwinismissa heikot sortuvat, ja vahvojen geenit pääsevät jakoon. Tämä ei ollut Kristuksen opetus.
    Josefer: “Kuvottaa puhe länsimaisesta tasa-arvosta, ihmisarvosta ja muista hyveistä, kun elämme yltäkylläisyydessä orjuuttamalla muita. Jokainen demokraattinen länsimaa hyväksyy tämän orjuuttamisen.” Näin on. Niin kauan kuin suljemme silmämme vähimpien veljiemme ja sisariemme kärsimykseltä, omatuntomme ei jätä meitä rauhaan.

    Tykkää

  57. ”Eikö uskovaisten naisten pitäisi pikemminkin nostaa päätään omasta naiseudestaan jo Raamatun naistenkin innoittamana? Raamattu kannustaa olemaan yhtä aikaa nöyrä, vaatimaton ja kohtuullinen sekä vahva ja rohkea. ”
    Tähän Roosan tekstin kohtaan haluaisin kommentoida.
    Millaisen kuvan taustayhteisöstään ja asemastaan antaa lestadiolaisnainen, joka kertoo olemuksellaan epävarmuudesta ja häpeästä tai joka ei kerro mitään, ei kuvaa arkeaan ja onneaan siitä hyvästä osasta, jonka on saanut. Ei siis ole ansainnut, vaan on lahjaksi saanut. Kun ennakkoluuloisetkin kommentit jaksaa kohdata rauhallisen ystävällisesti ja kertoa elämästään ja yhteisöissään rehellisesti, välittyy kuva ajattelevasta ihmisestä, kokonaisesta ja tuntevasta yksilöstä, joka haluaa olla uskovainen ja jota ei ole alistettu tai pakotettu mihinkään. Rehellisyys tarkoittaa sitä, ettei kiellä epäkohtia, joita jokaisesta yhteisöstä löytyy. Julkisuudessa ollut negatiivinen sävy liikkeen naisten tilanteesta saa vain vahvistusta jos me naiset painamme väärällä tavalla päämme emmekä kohtaa tasavertaisesti muita ihmisiä. Vaikeaa se on, eikä arkaa voi moittia. Uhriutuminen kuitenkin vahvistaa ennakkokäsityksiä. Lähtökohtana oman paikan ansaitsemiseen yhteiskunnassa ei tarvitse olla se, että joudumme puolustautumaan tai häpeämään sitä mitä olemme. Ihminen, joka elää arvojensa mukaista elämää, on tasapainoinen ja se välittyy ympäristöön sanattomasti, mikä puolestaan antaa liikkumatilaa ja arvostusta. Toivoisin joskus voivottelevan puheen sijaan yhteisön sisällä raikasta oman identiteetin vahvistamista ja rohkaisua olla sitä mitä on- avoimesti ja kuitenkin toisille tilaa antaen. Liikkeemme perinteeseen kuuluu puhe pilkasta ja vainosta, jotka tietysti tulevat aina olemaan kristityn osa jossain määrin, mutta ei kenenkään tieten tahtoen tarvitse käytöksellään varmistaa sitä että tulee syrjityksi. Päät siis pystyyn nöyrällä mielellä niin naiset kuin miehetkin!

    Tykkää

  58. Roosa Tahkola: ”naisten tulee olla tarkkana siitä, ettei aleta nähdä epätasa-arvoa siellä, missä sitä ei ole. On oltava valmiita näkemään myös se, että miehetkin kokevat monissa asioissa epätasa-arvoa.”

    Se, että myös miehet kokevat epäoikeudenmukaisuutta, ei käy perusteluksi että epäoikeudenmukaisuus naisia kohtaan olisi hyväksyttävää. Kumpikaan ei ole hyväksyttävää.

    Tykkää

  59. Tavoitan, amicus curiae, ajatuksesi. Samoin tavoitan siteerauksen naisen ajatuksen. Kutsumuksia voi olla hoivan rinnalla muitakin kuin hoiva, eikä se ole individualismia. Äidin roolia ja hoivaa voi totettaa riittävän hyvin myös silloin, kun rinnalla on myös muita tavoitteita ja päämääriä. Monesti nämä tavoitteet vain ovat kipeässä ristiriidassa keskenään. Nyky-yhteiskunnassa on täysin luonnollista, että naisella on rooli perheen elättäjänä miehen rinnalla. Lestadiolaisperheissä onkin ilahduttavasti alettu jakaa kotivanhemmuutta yhä useampien isien uskaltautuessa ulos roolistaan jääden tekemään kotiin arvokasta työtä. Mielestäni kotiäitiys ei ole äitiyden ylivertainen muoto, vaan yksi tapa ratkaista perheen elämäntapa. Mikään muukaan tapa elää ei ole toista parempi.
    Lisään vielä, että uran luonti ei kuitenkaan saisi olla este uudelle elämälle niin kuin eivät myöskään vanhat sukupuoliroolit, joiden mukaan eläminen voi aiheuttaa molemmille puolisoille uupumusta ja väsähtämistä.

    Tykkää

  60. Olen miettinyt monta päivää blogiin haastatellun 25-vuotiaan naisen tekstiä ” nainen joutuu uhraamaan ihmissuhteensa osallistuakseen yhteiskunnalliseen tai uskon opilliseen keskusteluun”. Uhraus tuntuu kohtuuttomalta. En epäile, etteikö näin voisi käydä. Ehkä asiaa voisi avata enemmän.

    Tykkää

  61. ” Lähtökohtana oman paikan ansaitsemiseen yhteiskunnassa ei tarvitse olla se, että joudumme puolustautumaan tai häpeämään sitä mitä olemme. Ihminen, joka elää arvojensa mukaista elämää, on tasapainoinen ja se välittyy ympäristöön sanattomasti, mikä puolestaan antaa liikkumatilaa ja arvostusta.”

    Juuri näin! Mutta kun alussa kuvaat toisenlaisen , epävarman, häpeilevän ja aran olemusta – oletko ajatellut, että sellaisen takana voi olla juuri kipuileva ja oman henkilökohtaisen tai perhekohtaisen tilanteen seurausta?

    Silloin kun uskovaisissakin perheissä säilyy tunne, että jäsenten kasvusta huolimatta yhteiset voimavarat riittävät ja mahdollistavat sen, ettei hallinta ryöstäydy vanhempien käsistä – vanhemmilla säilyy terve itsetunto ja se heijastuu paitsi ulos – myös lapsiin.

    Jos perhetilanne ajautuu pysyvään hallitsemattomuuteen jommankumman vanhemman uupuessa – on varsin ymmärrettävää, ettei kukaan siitä perheestä heijasta olemuksellaan kovin tervettä ja tasapainoista itsetuntoa.

    ”Lisään vielä, että uran luonti ei kuitenkaan saisi olla este uudelle elämälle niin kuin eivät myöskään vanhat sukupuoliroolit, joiden mukaan eläminen voi aiheuttaa molemmille puolisoille uupumusta ja väsähtämistä.”

    Siinäpä se – jos molemmilla on uraan liittyvää kutsumusta, niin ei ole välttämättä helppo nakki voittaa esteet, joita kasaantuu riittävän lastenhoidon järjestämiseksi. Onneksi nykyään on Suomessa jo melko pitkät äitiyslomat, kehittynyt päiväkotisysteemi ja tuettua kotihoitoa. Moni kotiäitiyttä arvostava ja siinä osassa viihtyvä tarvitsee silti myös palkattua apua, kun lapsia syntyy tiuhaan. Kestävyys, terveys ja voimavarat ovat todellakin yksilöllisiä.

    Tykkää

  62. Vl-seniori, tottakai meillä kaikilla on heikot hetkemme ja jaksomme. Ei kukaan voi aina olla pää pystyssä Ja itsetunto kohdallaan. Sehän uskossa onkin niin vapauttavaa, että kelpaa huononakin tai ristiriitaisien ajatusten kanssa. Arka ja häpeilevä saa olla, itsekin olen ajoittain, muttei sen tarvitse olla ihanne. Ajoin takaa sitä, että uskovainen saa olla avoin elämästään ja valinnoistaan ilman alemmudentunnetta, jos siltä tuntuu. Avoimuus poistaa ennakkoluuloja mikä koituu meidän kaikkien parhaaksi.

    Tykkää

  63. Siionin Kevään hoksautus 9.1. klo 10.53 kohdasta 1. Moos.3:1 ”Te ette saa syödä MISTÄÄN puutarhan puusta?” on merkittävä, jos se on tosiaan tarkempi kuin aiemmat ”KAIKISTA paratiisin puista”, mikä on voitu tulkita toisin…

    Tykkää

  64. Hyvää kynttilänpäivää,

    ja kevättä kynttelistä! – Jeesus-lapsi oli tuotu temppeliin Mooseksen lain mukaisesti ja kaksi vanhan liiton vanhusta; hurskas Simeon ja naisprofeetta Hanna antavat hänestä todistuksen; valkeudesta, joka on ilmestyvä pakanoille ja kirkkaudeksi kansallensa Israelille. Ja Marian sydämen lävitse olisi miekka käyvä… (Luuk. 2:22-39)

    ”Suo, Herra toivon kynttilöiden loistaa, tyyneksi, lämpimäksi liekki luo. Valaise pimeän, voit pelot poistaa. Jää keskellemme, Kristus rauha tuo.” (VK 600, marttyyripappi Dietrich Bonhoeffer 1944)

    En huomannut kuluneen viikon Päivämies-lehdestäkään, että lehden ilmestyspäivää edellinen ti 27.1. oli VAINOJEN UHRIEN merkkipäivä. Syytä olisi kyllä ollut, monestakin näkökulmasta! Noin 200 miljoonaa kristittyä vainotaan maailmassa tänäkin päivänä, ja me mielellämme tuijottaisimme vain omaa napaamme tai kuulostelisimme omasta tynnyristä ”josko maailma jo vainon ääniä toistaa”… Tänään sunnuntaina yle-uutisissa todettiin tyynesti; 10 000 pakolaislasta on kadonnut tultuaan Eurooppaan, ihmisoikeuksien luvattuun maahan – vai niiden tekopyhään lippulaivaan? Nimittäin ei näiden lasten vuoksi pidetä EU:n huippukokousta, eivät ihmisoikeusvaltuutetut julkaise lausuntojaan. Oman hallituksemmekin ministerit kilpailevat tiedotusvälineiden kanssa, kuka esittää pakolaisista nihkeimpiä lausuntoja. – Aihe liittyy keskeisesti myös meidän vl-kristittyjen käsitykseen inhimillisestä oikeudenmukaisuudesta ja globaalista tasa-arvoisuudesta.

    Vainojen uhrien muistopäivää on vietetty vuodesta 1995, Suomessa hallituksen suosituksesta vuodesta 2002 lähtien. Erityisesti päivänä muistetaan juutalaisten massamurhaa holokaustia – Suomikin oli ajautunut liittolaiseksi Natsi-Saksan kanssa ja natsien tavoitteena oli hävittää Jumalan omaisuuskansa juutalaiset maan päältä! Monet äärikansalliset kristitytkin sortuivat antisemitismiin maassamme. Olivat sitä agitoineet aikanaan Euroopassa kirkkokunnat laidasta laitaan Luther mukaanlukien, eikä Paavalikaan asiaan syytön liene. Ja 1900-luvun vaihteessa asiaa pyrittiin perustelemaan Euroopan yliopistopiireissä myös tieteellisesti.

    Holokaustin yhteydessä natsit murhasivat myös romaaneja, mielisairaita, vammaisia ja homoseksuaaleja. Päivä antaa aiheen muistaa myös turkkilaisten toteuttamaa armeenien kansanmurhaa, Neuvostoliiton suurta terroria kymmenine miljoonine uhreineen, kommunistisen Kiinan 70 miljoonaa uhria, Pol Potin hallinnon miljoonia uhreja Kamputseassa ym. hirmutekoja mukaanlukien vaikkapa Suomen sisällissodassa omavaltaisesti teloitetut! Ja kaikki tämä on tapahtunut sivistyksen valon, länsimaisten ihmisoikeuksien ja teknologian voittokulun suurella vuosisadalla; 1900-luvulla.

    Tykkää

  65. Ovat juutalaiset menneinä vuosituhansina ehtineet vainota uskonnon nimissä muitakin; surmasivat profeettansa ja Herramme Jeesuksen Kristuksenkin. Samaan käyttäytymiseen ovat syyllistyneet muutkin uskonnot; vainonneet ja tulleet vainotuksi. Myös kristityt joita aikanaan vainottiin, niin niskan päälle päästyään syyllistyivät usein itse samaan; näin katoliset, ortodoksiset kuin pystykorvaluterilaiset – ja valitettavasti myös laestadiolaiskristityt.

    Vanha Testamentti on osin väkivaltainen kirja, se kertoo ihmisen perusluonteesta, mutta miksi Vanhurskas Jumala ajoittain jopa edellytti tätä julmaa käyttäytymistä? – En osaa vastata. – Tätä samaahan oli muidenkin kansojen ja kulttuureiden keskuudessa. Ja oma aikamme lienee kaikista verisin ihmisoikeuspuheista, julistuksista ja sopimuksista huolimatta. – Kuitenkin Jeesuksen Jumala-käsitys oli; Jumala on meitä jokaista luomaansa olentoa rakastava Isä!

    Ateistista ja ääriliberaalia maailmankuvaa markkinoivat vaikenevat siitä, että ainakin viimeisen 200 vuoden aikana maalliset ideologiat ovat tuottaneet uhriluvultaan pahempaa jälkeä kuin uskonnot; nimittäin liberalismi, nationalismi, anarkismi, sosialismi, fasismi… Ja tänäpänä Yhdysvalloissa totaalitääriset ääriliberaalit valmistautuvat vankeusrangaistusten uhalla tukahduttamaan aborttimurhien ja homoliittojen vastustuksen.Tässä heitä tukevat Korkein Oikeus ja ainakin potentiaalinen uusi presidentti Hillary Clinton. Yhä uudestaan on sanottava; paradoksaalista on, että liberaalien ihmisoikeuspuolustajien hellimä aborttioikeus ja -käytäntö lienee tuottaneet uhreja enemmän kuin kaikki maailman muut ihmisoikeusrikkomukset yhteensä viimeisen vuosituhannen aikana.

    Mutta voidaanko vl-kiristillisyyden 1970-luvun hoitokokoukset lukea tähän samaan ilmiötyyppiin. Kyllä voidaan. Kaikki tapahtui tosin noihin edellämainittuihin verrattuna minikoossa, mutta sitä samaa inhimillisen raadollista perusjuurta – haltioitumista ja juopumista jumalallisesta vallantäyteydestä julmine seurauksineen!

    Alkanut vuosi – jos oikein muistan – on julistettu SRK:n toimesta anteeksiannon teemavuodeksi. Olisiko se myös anteeksipyytämisen teemavuosi? Vai jääkö ranualaisen Kuriiri-lehden yleisönosastonkirjoitus yksinäiseksi valonpilkahdukseksi. Puhujainkokouksen alustusten aiheet ovat herättäneet usein suuria toiveita, aika usein kuitenkin niiden sisältö tai niitä seurannut keskustelu ovat antaneet aihetta pettymykseen.

    Nihkeään suhtautumiseen vaikuttavat monet raadolliset syyt: esim. 1) niin moni rivijäsenistä tyytyy mieluummin vaihtelevaan taktiseen totuuteen asenteella; ei tässä mitään raamatuita eikä TOTUUTTA tarvita… 2) lakimiesten neuvo lienee pidättytyä varsinaiselta anteeksipyynnöstä, jotta mahdollisilta vahingonkorvauskanteilta vältyttäisiin 3) pienten sisaryhteisöjen Amerikassa ja Ruotsissa itseymmärrykseen ja ”pyhään kertomukseen” kuuluu menneiden hoitokokousten siunauksellisuus niin vahvasti, että ne mielluummin sanovat yhteistyyön irti kuin muuttavat dogmejansa.

    Ei tarvita tieteellistä tutkimusta siihen, että synnistä tehdään parannusta. Edelle kilvoittelussa julkiseen parannukseen rikkomuksistaan ovat menneet jopa Wokswagen-autoyhtiö, katolinen kirkko, helluntaikirkko – tai Suomen kirkkokin suhtautumisestaan saamelaisiin… Jotain paradoksaalista siinä on, että yhteisömme, joka niin paljon pitää esillä anteeksipyytämistä ja anteeksiantamista on itse niin kankea tähän. Ehkä Jumala salli tämän tyhmistymisen osoittaakseen, kuinka inhimillisiä ja vajavaisia olemme, mekin, jotka olimme julistautuneet yksin totuuden haltijoiksi ja vartijoiksi!

    Deus, miserere nobis – Herra, armahda meitä!

    Tykkää

  66. Suuret kiitokset jälleen, Markku! Tavattoman viisasta kokonaistulkintaa koko ihmiskuntaa jäytävästä vakivallasta seurauksineen. Ensimmäinen käsky, Jeesuksen osoittama rakkauden käsky Jumalaa ja toista ihmistä kohtaan jää jatkuvasti alakynteen, vaikka sivistynyt maailma puhuu siitä.
    Julmat sodat ja aborttitehtailu kilpailevat, kumpi saavuttaa tappamisessa järkyttävämmät mittasuhteet. Ja se on jatkuvaa.

    Kiitos, kun kirjooitat totuutta oman kristillisyytemme häpeästä ja sen sisältämistä vääryyksistä!

    Tässä lisää – jos joku ei ole vielä lukenut:

    https://freepathways.wordpress.com/2011/10/11/harhaoppeja/

    Tykkää

  67. Eikö ole melkoisen totuudellista analyysia omasta lähihistoriastamme myös tässä artikkelissa?

    https://freepathways.wordpress.com/2011/09/27/jumalan-vai-ihmisten-vuoksi/

    lainaus:

    ”6 SRK:n linja muuttui vaativaksi ja armottomaksi
    Pappishajaannuksen jälkeen SRK:n johtokunta koostui lähinnä pappislinjaa vastaan ”taistelleista” kovan linjan kannattajista. Se ärsyyntyi arvostelusta ja ryhtyi kiristämään SRK:n otetta jäsenistään.

    Työvaliokunnan asemaa vahvistettiin, mikä helpotti ja nopeutti päätöksen tekoa. Kuuliaisuuden vaatimus asetettiin kaiken muun edelle ja SRK ylennettiin Jumalan Valtakunnan ja Jumalan huoneen hallitukseksi. Kaiken arvostelun yläpuolelle. ”Me olemme Jumalasta, meillä on totuus!”

    Tämä kuitenkin aiheutti vain lisää tyytymättömyyttä toisenlaiseen uskoon tottuneissa vanhoillislestadiolaisissa.”

    jatkuu:

    ”9 Seulottavat ja seula
    Ensimmäisissä hoitokokouksissa seulottiin seurakuntalaisista pois ”kososlaisen hengen” kantajat. Heidät oli helppo löytää, sillä kososlaisen hengen näkyvä ilmentymä oli SRK:n arvosteleminen, ”nouseminen Jumalan Valtakunnan huoneen hallitusta vastaan”.

    Hoidettiin SRK:n kannalta kiusalliset arvostelijat ja opin koettelijat hiljaisiksi tai erotettiin heidät.

    Heikki Saaren luoma henkioppi oli tähän tarkoitukseen oiva seulatyökalu; seula. Opin arvosteluhan kuuluu Jumalan sanan opetuksiin, sen perusteella ei voi vaatia parannusta tai erottaa ketään.

    Väärässä hengessä ei sen sijaan kukaan voinut jatkaa SRK:n alaisessa rauhanyhdistyksessä, piti ottaa oikea SRK:n henki joka ei riitele SRK:n kanssa, tai joutui ulos.”

    Miten minusta onkin tuntunut aina perin kummalliselta nämä KAIKKI hoitokokoukset, joissa olen joutunut matkan varrella olemaan mukana. Jos en olisi joutunut osallistumaan myös toisten epäiltyjen puhutteluihin, en tajuaisi, kuinka pitkälle viedystä systeemistä kaikissa rauhanyhdistyksissä on ollut kyse. Massahoitokokoukset olivat irvokkaita näytelmiä, eikä niitä voi millään perusteella nimittää sielunhoidollisiksi tilanteiksi. Niiden kollektiivinen luonne on haluttu mitätöidä. Hoitokokouskäytänne ei ole ollut parantavaa ja auttavaa sielunhoitoa. Meille opetettiin, että vaikka ei ymmärtäisi hoitokokousvääryyksiä, on parempi olla kuuliainen.

    Saara-äidistä tehtiin niin ryppyinen, että näytti ja tuntui joltain aivan muulta kuin rakkaalta äidiltä. Lähinnä lietsoi pelkoa. Viljokin tunnusti, että pelkäsi!

    Onneksi uskovaiset ovat voineet olla toisilleen sielunhoitajia luotettujen ystävien kesken!

    Mitä opimme tällaisesta?

    On vaarallista, jos vallanhaluisista johtomiehistä tehdään puolijumalia, jotka pokkana ovat valmiit ottamaan vaikka yhden miehen käsiin erehtymättömän avainten vallan – ylituomarin roolin – ihmisenä.
    Siinä voi kyllä olla paavimainen olo…

    Tykkää

  68. Saamelaisten kansallispäivänä 2016.

    Buarre beaivvi – Ipmel atti! Laestadiolainen alkuheräys syntyi saamelaisten keskuudessa ja myös Laestadius oli saamelainen monella kriteerillä, hänen esivanhemmissaan oli saamelaisia, hän osasi useita saamenkieliä, han hallitsi suvereenisti saamelaisen kansanperinteen ja mytologian. Saamelaiskylien jutausreitit ja markkinayhteydet olivat samalla herätyksen leviämisväyliä. Kielitaitoiset saarnaajat Antin-Pietin ja Ies-Pietin tapaan olivat kalotin eri kansanryhmien arvostamia. Koutakeinon hurmaus pelästytti saamelaisia ja vuosisadan loppuun mennessä kristillisyys oli pitkälle suomalaistettu, munasta oli tullut kanaa viisaampi…

    Saamelaiset ovat EU:n ainoa alkuperäiskansa. Suomen valtio ei ole vieläkään allekirjoittanut YK:n alkuperäiskansoja koskevaa yleissopimusta n:o 169, jossa saamelaisten oikeudet osallistua saamelaisten kotiseutualueella olevien maa- ja vesialueiden käyttöä koskevaan päätöksentekoon tunnustettaisiin. – Vaikka nimistökin osoittaa saamelaisia asuneen aikoinaan nykyisen Helsingin takalistoja myöten, niin valtiovalta soveltaa edelleen pohjimmiltaan imperialistista vahvemman eli valloittajan oikeuteen perustuvaa maaoikeuspolitiikkaa. Siis samaa mitä Yhdysvallat intiaanien suhteen ja Venäjä suomalaisugrilaisten alkuperäiskansojensa suhteen. – Ainakin mutkan kautta myös tämä aihe liittyy blogin teemaan. Miten lestadiolaistaustaiset kansanedustajat toimivat saamelaisten oikeuksien suhteen? – Mana dearvan!

    Tykkää

  69. Roosa toteaa mainion avauksen lopussa näin:

    ”Pysyykö vanhoillislestadiolainen opetus Raamatun sanassa?

    Otsikon esittämä kysymys on vakava kysymys, jota jokaisen uskovan tulisi sydämessään pohtia. Seurakunta, vanhoillislestadiolainen yhteisö, muodostuu ihmisistä, jotka omalla toiminnallaan ja vaikutuksellaan voivat vaikuttaa siihen, onko seurakunta terveellä tavalla itsekriittinen ja punnitseeko se omaa opetustaan muuttumattoman Jumalan sanan valossa. Vai jääkö se toistelemaan vain tyhjiä ja argumentittomia fraaseja, kuten ”näin on ennenkin hyväksi katsottu..” sellaisissa konteksteissa, joissa kaivattaisiin halua nähdä tuoreesti, mitä Jumala sanassaan sanoo.”

    Ja kun Kotimaan sivuilla on nyt käyty myös keskustelua naisen virkapappeudesta perusteineen, ajattelin pyytää kainosti Roosalta ja Joonalta tiivistettyä avausta tästä aiheesta.

    Itselleni asia ei ole ollut vaikea, mutta tavallisten riviuskovaisten olisi tarpeellista hahmottaa laajemmin ja konkreettisemmin, millä kaikilla perusteilla vanhoillislestadiolaisuudessa on päädytty uskovaisen naisen virkapappeuden kieltämiseen. Tämä asia liittyy epäilemättä tasa-arvokysymykseen, mutta mitkä teologiset perusteet painavat eniten ja kuinka suuri osuus raamatun ajan yhteiskunnallisella naisen asemalla on ollut traditiossa?

    On helppo ”nakki” todeta joku traditio yksinkertaisesti sanomalla ”raamatun mukaan uskomme näin”, kun tiedämme, että raamattua voidaan AINA tulkita monin tavoin. Kuka tahansa voi väittää, että tämä tulkinta on Pyhän Hengen mukaista. Eri asia on, tunteeko vastaanottaja tulkinnan Pyhän Hengen äänenä, jonka voi kätkeä sydämeensä.

    Kun en muista olisiko aiheesta ollut tiivistettyä selkokielistä avausta muualla, kysyinkin Roosalta ja Joonalta –

    haluatteko ottaa aiheesta yhteisen kopin – raamatullisen tasa- arvon hengessä?

    Tykkää

  70. Vl-seniorille:
    yksi hyvä kirja aiheesta vuodelta 1979: Eero Huovinen; Nainen ja pappisvirka. Argumentaatioanalyysi Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa käydystä naispappeuskeskustelusta.

    Tykkää

  71. Itsensäkin kommentointi lienee sallittua 🙂

    Vuoden 2017 itsenäinen Suomi 100-vuotta juhlien lähestyessä: jos ja kun pidämme omaa kansallista itsenäisyyttä jonkinlaisena yliarvona tai jopa itseisarvona, johdonmukaista olisi, että me samalla hartaudella tukisimme myös saamelaisten, kurdien, tsetseenien, tiibettiläisten ja muiden rääkättyjen ja sorrettujen kansojen pyrkimystä itsemääräämisoikeuteen ja itsenäisyyteen. – Siis globaalia tasa-arvoa, please!

    PS.Päivämiehen paperilehden uudistus on yllättänyt positiivisesti – ja myös verkkolehti blogeineen parantaa juoksuaan. Vielä kun lehti uskaltautuisi suoraan aitoon ja julkiseen dialogiin lukijoittensa kanssa eli palaisi juurilleen; ”lukijat kirjoittavat” – palstallaan. Ainakin verkkolehden keskustelupalstana se olisi varmaan helposti toteutettavissa; kirjoitettaisiin omalla nimellä tai vähintäänkin rekisteröityneenä. – Se on sitä kaksisuuntaista viestintää, vuoropuhelua, josta meillä lienee vuosikymmenien aikana ollut huomattavaa vajausta, ja jota ”vanha valta” lienee pölännyt 🙂

    Tykkää

  72. Myös Suomen Keskustan kunniapuheenjohtaja ja pitkäaikainen ex-ministeri Paavo Väyrynen on antanut oman todistuksensa Keskustan liberaalisiiven ja lestadiolaisten poliitikkojen teerenpelistä:

    ”Puolueeseen on syntynyt epäpyhä valtapoliittinen liittoutuma. Linjan määräävät nyt liberaalit tukenaan joukko lestadiolaispoliitikkoja. Alkiolaiset, perinteisen keskustapolitiikan kannattajat, on pantu sivuun.” http://www.paavovayrynen.fi/2016/01/25/uusi-alku/

    Sivusin teemaa 29.11. 2015 jonkin aiemman blogin alla: ”Oman näkökulmansa asiaan antaa kahden viikon takainen horisonttiohjelma ´Onko Keskusta lestadiolaisten talutusnuorassa´ joka on edelleen kuunneltavissa osoitteessa: http://areena.yle.fi/1-3037690 Kyseisessä ohjelmassa Keskustan entinen puoluesihteeri Jarmo Korhonen antaa todistuksen siitä, kuinka vl-keskustalaiset vaikuttajat siirtyivät sukupuolieettisissä asioissa ääriliberaalin Mari Kiviniemen taakse, kun heille oli väläytelty kuntaministerin paikkaa seuraavaan hallitukseen! – Ehkä oikeampi otsikko kuuluisikin: ”Onko lestadiolaiset Keskustan talutusnuorassa?”

    Saa siinä sitten ihmetellä, jos lestadiolais-kristittyjenkin karkeasti arvaten 90 % :sti tukema hallitusrintama tekee lipilaaripolitiikkaa; aborttioikeutta ei kansalaisaloitteesta huolimatta edes yritetty kaventaa, sama kohtelu kansalaisaloitteelle sukupuolineutraalin avioliittolain kumoamisesta ja asiaa päinvastoin edistetään laki- ja asetusmuutoksin, arkipyhät muutetaan ja kauppojen aukiolot vapautetaan ja nyt valmistellaan myös alkoholin saatavuuden entisestään lisäämistä – miljardin euron nykyisisistäkin vuosittaisista haitoista huolimatta. – Jotta Kokoomuksen liberaali johto saatiin hallitukseen, ei hallitusohjelmaan ollut ilmeisesti varaa tehdä mitään arvokonservatiivisia tavoitteita…

    Olisiko tälle keväälle hyvä seurakuntapäivien keskusteluaihe: ”Onko kristityn sopivaa äänestää EU-vaaleissa ALDEA eli Euroopan Liberaalidemokraattien liiton ryhmää?” Kaikki Keskustalle annatetut äänet menevät ALDELLE, jonka keskeisiä ”ihmisoikeus-” ja ”oikeusvaltio-” tavoitteita on mm. vapaa aborttioikeus ja sukupuolineutraaliavioliittolainsäädäntö. Mitä ”henkeä” tuollainen heijastaa ja edistää? – Vai onko asia tabu?

    Tykkää

  73. Sitten kun menen mietinnöissäni liian pitkälle, niin minut saa ylläpidon taholta vaientaa, olen vain vierailija tässä blogissa etsimässä itseäni ja Jumalaa, joka tuntuu näinä aikoina ikään kuin piiloutuneen.
    Hoitokokousasioista joudutaan vääntämään ainakin niin kauan, kuin asiaa ei omassa joukossa avoimesti myönnetä ja käsitellä. Tästä blogista luin hiljattain ensimmäisen kerran, että HS olisi sen suhteen korjannut asiansa. Aiheutuneen vahingon määrään nähden luulisi, että ainakin yksi uutislehti (Päivämies!) olisi asian jotenkin noteerannut. Olen tietysti saattanut olla huolimaton lukija. Syy on tosin minulle itselleni melko selvä, miksei asiaa voida kunnolla selvittää. Hoitokokoushenkihän on täysissä voimissaan esim. useissa Sisä-Suomen yhdistyksissä näinäkin päivinä. Näihin kuuluu myös eräs yhdistys, joka on ehkä ainoa lajiaan Suomessa, jossa ei 70-luvulla hoitokokousta/-kokouksia järjestetty ollenkaan. Tällainenkin Suomesta tosissaan löytyy! Tämän tähden ei SRK:n vuosikokouksessa sen enempää kuin johtokunnassakaan päästä milloinkaan yksimielisyyteen, mitä ja miten asiasta selvitetään.
    Kososlaisesta hengestä olen vuosien varrella miettinyt, että olikohan itse Paavali jo ensimmäinen ”kososlainen”. Siinä määrin tiukkoja lausuntoja tärkeistä asioista hän on lausunut, esimerkkinä vaikkapa lasten synnyttäminen pelastuksen ehtona naisille: ”Mutta hän (nainen) on pelastuva lastensynnyttämisen kautta, jos hän pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä” [1. Tim 2:15]. Useat hänen kirjeensä alkavat myös samalla voimalla ja vakuuttelulla, jota hoitoherrat julistivat paikkakuntia kiertäessään: ”Minä olen Herralta saanut…”. Lienenkö sitten hempeyteen langennut, kun myöntäisin naisillekin pelastuksen ihan armosta?
    Em. Timoteuskirjeen kohtahan ei muuten mitenkään tue myöskään blogin alustuksessa esitettyä ajatusta, etteikö lankeamisen järjestyksellä olisi merkitystä. Eikö se ole tässä Paavalin nimenomaisena perusteluna sille, että naisen on oltava seurakunnassa hiljaa? Korinttolaiskirjeen perusteella taas en ymmärrä ollenkaan, miksi naisen annetaan yleensäkään opettaa saati vielä pitää alustuksia jopa suviseuroissa! ”Olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, niinkuin lakikin sanoo. Mutta jos he tahtovat tietoa jostakin, niin kysykööt kotonaan omilta miehiltään, sillä häpeällistä on naisen puhua seurakunnassa.” [1. Kor. 14:34-35] Näissäkin asioissa kannatan itse mieluummin tämän blogin kuin Paavalin linjaa.

    Tykkää

  74. Mies ilman meikkiä, korvakoruja tai hiusväriä tosin herättää hieman vähemmän huomiota (Suomessa) kuin nainen vastaavasti. No, mehän saamme erottua maailman ihmisten joukosta myös ulkomuodollamme, eikö niin? Jostakin syystä näissä asioissa erottautuminen vaan jää lähes pelkästään toisen sukupuolen tehtäväksi. Tämähän ei tietenkään johdu millään lailla normien laatijoiden sukupuolesta…

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s