Joona Korteniemi
Argumentti on perusteltu väite jonkin asian puolesta tai sitä vastaan. Pätevä argumentaatio on olennainen osa rationaalista ajattelua. Kyky erottaa toisistaan pätevä ja epäpätevä argumentaatio kuuluu nyky-yhteiskunnassa välttämättömiin kansalaistaitoihin. Pätevä argumentaatio on myös välttämätön osa tervettä keskustelukulttuuria, jota ilman mikään yhteisö ei tule toimeen.
Nykyinen sosiaalinen media ei ympäristönä suosi kiihkotonta argumentaatiota. Se koetaan helposti kylmäksi, etäiseksi ja pitkäveteiseksi. Ihmisillä ei tahdo riittää kärsivällisyyttä siihen perehtymiseen. Hektisessä some-ympäristössä näyttääkin pärjäävän parhaiten näppärällä ja tunteisiin vetoavalla retoriikalla. Tämä ilmiö on mielestäni näkynyt niin vanhoillislestadiolaisuuden viime vuosina osakseen saamassa julkisuudessa kuin ylipäätään viimeaikaisessa, huolestuttavia piirteitä saaneessa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Tunteilla pelaaminen on kuitenkin arvaamatonta ja siksi vaarallista puuhaa. Tunteet voivat karata äkkiä myös nostattajansa hallinnasta eikä kukaan tiedä lopputulosta. Pitäytyminen reiluun ja huolelliseen asia-argumentaatioon olisi siksi eettisesti kestävin vaihtoehto. Se rakentaa todennäköisimmin yhteistä hyvää, kestävälle pohjalle.
Nykytilanteessa on aivan erityisen tärkeää tuntea pätevän ja pätemättömän argumentaation tuntomerkit, jottei joudu manipuloiduksi ja tule (tahtomattaan) manipuloineeksi muita. Siksi tämä postaus käsittelee tätä aihepiiriä.
Kuvaus, selitys ja argumentti
Yksi keino tunnistaa argumentit muusta ajattelusta on erottaa ne kuvauksista ja selityksistä. Kuvaus on väitelausein esitetty vastaus kysymykseen, millainen maailma on.
Esimerkki: Aleksi juoksi Cooperin testissä 3400 metriä.
Selitys pyrkii puolestaan vastaamaan kysymykseen, miksi jokin tapahtui niin kuin tapahtui.
Esimerkki: Aleksi juoksi Cooperin testissä 3400 metriä, koska hän harjoittelee päivittäin kestävyysjuoksua.
Argumentti vastaa kysymykseen, miksi tietty väite pitäisi hyväksyä. Sen perusosia ovat väite ja perustelu tai perustelut.
Esimerkki: Koska Aleksi harjoittelee päivittäin kestävyysjuoksua (perustelu), hän tulee juoksemaan Cooperin testissä yli 3000 metriä (väite).
Käytännössä varsinkin selityksen ja argumentin toisistaan erottaminen voi olla joskus vaikeaa.
Hyvän argumentin ehdot
Miten sitten voi erottaa hyvän ja pätevän argumentaation huonosta? Argumentin perusosia, väitettä ja perustelua yhdistää linkki, joka muodostuu taustaoletuksista. Taustaoletukset ovat asioita, joita argumentoija ei erikseen mainitse vaan olettaa kuulijoiden tai lukijoiden tuntevan ja hyväksyvän ne. Tämä on väistämätöntä: yhteen kirjallisesti tai suullisesti esitettyyn argumenttiin ei voi tietenkään sisällyttää tyhjentävää maailmanselitystä. Jotain on pakko jättää taustaoletuksiksi. Usein näin tehdään ainakin arkielämästä tuttujen logiikan perussääntöjen suhteen: niiden luotettavuutta ei ryhdytä perustelemaan erikseen vaan oletetaan lukijoiden tai kuulijoiden hyväksyvän ne itsestäänselvyyksinä. Toisaalta mikäli argumentin perusosien välinen linkki on heikko eli argumentti vaatii tuekseen hyvin massiiviset taustaoletukset, myös argumentti jää heikoksi.
Esimerkki: ”Jokainenhan näkee, ettei vl-liikkeellä ole mitään tulevaisuutta!”
Argumentoija esittää siis väitteen: ”Vl-liikkeellä ei ole mitään tulevaisuutta.” Perustelu muodostuu kuitenkin yksinomaan taustaoletuksista: ”Jokainenhan näkee”. Argumentoija siis yksinkertaisesti olettaa yleisönsä olevan samaa mieltä. Tämäntyyppinen argumentaatio toimii ainoastaan joko hyvin samanmielisessä seurassa tai tilanteessa, jossa tulevaisuuden puute näyttäytyy äärimmäisen akuuttina ja konkreettisena. Muissa tapauksissa se jää lähinnä löysäksi heitoksi, enemmän retoriikaksi kuin todelliseksi argumentaatioksi.
Argumentaatio on pätevää, mikäli argumentin väitettä tukevat perustelut ja taustaoletukset ovat hyväksyttävämpiä kuin itse väite. Tällöin argumentin perusosia yhdistävä linkki on vahva, sitä vahvempi, mitä hyväksyttävämpiä perustelut ja taustaoletukset ovat. Parhaimmillaan, deduktiivisessa päättelyssä, argumentin linkki on sitova eli mikäli perustelut ovat tosia, väite on välttämättä tosi.
Esimerkki deduktiivisesta päättelystä:
”Kuun alussa tilillämme oli rahaa 3500 euroa. (perustelu)
Tähän mennessä olemme käyttäneet 1500 euroa. (perustelu)
Meillä on siis vielä jäljellä 2000 euroa.” (väite)
Esimerkin taustaoletuksena ovat siis erittäin laajaa älyllistä hyväksyntää nauttivat vähennyslaskun säännöt: 3500-1500 = 2000. Voi siis sanoa, että mikäli tilillä on todella ollut kuun alussa 3500 euroa, ja mikäli siitä on tähän mennessä todella kulutettu 1500 euroa, jäljellä on välttämättä oltava 2000 euroa. Tähänkin päättelyyn voi tietysti huomauttaa, ettei se välttämättä ota huomioon kaikkia periaatteessa mahdollisia muuttujia: onhan tilille voinut esimerkiksi murtautua hakkeri, joka on vienyt sieltä ne jäljellä olevat 2000 euroa.
Humanistisilla tieteenaloilla argumentaatio on yleensä induktiivista eikä näin ollen loogisesti pätevää. Argumentin osia yhdistävä linkki ei ole näin ollen sitova.Esimerkki induktiivisesta päättelystä:
”Haastattelimme 2000 ihmistä satunnaisotannalla ja kysyimme heidän puoluekantaansa. 20% ilmoitti kannattavansa puoluetta X. (perustelu)
Puolueen X kannatus on siis tällä hetkellä 20 %.” (väite)
Periaatteessa 2000 henkilölle tehty kyselytutkimus ei sitovasti todista, että puolueen X kannatus koko äänioikeutetun väestön keskuudessa on 20%. Ei ole mitään periaatteellista estettä sille, että satunnaisotantaan on vain sattunut puolueen kannattajia 20% verran ja että puolueen todellinen kannatus on vaikkapa 2%. Induktiivisessa päättelyssäkin on kuitenkin pyrittävä siihen, että se olisi riittävän sitovaa. Mitä riittävä sitovuus käytännössä tarkoittaa, on jatkuvasti keskustelunalainen asia.
On tärkeää huomata, että muodollisesti päteväkään argumentaatio ei vielä riitä, mikäli episteemiset ehdot eivät täyty: perustelujen ja taustaoletusten täytyy todella vastata tosiasioita. Pätevä argumentaatioprosessi siis ”säilyttää totuuden”, mikäli sen ”kyytiin” pannaan tosiasioita. Mikäli perustelut eivät vastaa tosiasioita, muodollisesti päteväkin argumentaatioprosessi voi tuottaa vain epätotuutta.
Mikäli argumentaatio ei ole deduktiivista, se ja sen arviointi on kontekstisidonnaista. Taitavan argumentoijan on otettava tämä huomioon. Mikä on jossain kontekstissa pätevää argumentaatiota, voi näyttäytyä toisessa naivina ja riittämättömänä. Seuroissa saarnaavan puhujan ei ehkä tarvitse erikseen argumentoida Jumalan olemassaolon puolesta; seurakontekstissa voi olla perusteltua jättää se taustaoletukseksi. Jos puhuja kutsutaan keskustelemaan Vapaa-ajattelijain Liiton järjestämään yleisötilaisuuteen, on tilanne toinen. Siellä Jumalan olemassaoloa ei voi olettaa itsestäänselvyytenä vaan argumentaation on ehkä keskityttävä nimenomaan siihen. Jopa yllä mainitut logiikan perussäännöt, jotka useimmissa tilanteissa jätetään taustaoletuksiksi, voi olla jossain kontekstissa perusteltua avata. Näin saataisi olla vaikkapa tieteenfilosofian perusteita luotaavassa seminaarissa.
Näennäisargumentin lajit
Näennäisargumentit ovat epäpäteviä tai ainakin riittämättömiä argumentteja, joiden käyttöön voi kuitenkin törmätä julkisessa keskustelussa. Tästä syystä näennäisargumentaation tärkeimmät lajit on syytä tuntea.
Ad hominem-näennäisargumentissa huomio siirretään käsiteltävästä asiasta argumentoijan persoonaan: ”Mikä sinä olet ottamaan kantaa tähän asiaan? Sinähän olet hädin tuskin täysi-ikäinen!” Ad hominem-argumenttiin sisäänrakennettu ajatusvirhe on siinä, että ratkaisevana ei pidetäkään asiasisältöä vaan sitä, kuka asian sanoo. Rationaalista olisi kuitenkin ajatella juuri päinvastoin. Myös vastapuolen motiivien tai sisäisen tilan arvaileminen on eräs muoto ad hominem-näennäisargumentista. Kokemukseni mukaan vanhoillislestadiolaisessa kontekstissa sorrutaan tällaiseen virheargumentaatioon erityisen paljon, puolin ja toisin. Esimerkkejä:
”Kun omatunto on jäänyt hoitamatta, aletaan juuri tällä tavalla arvostella johtokuntaa.”
”Ehkäisykiellon puolustamisen ja naispappeuden vastustamisen takana ei ole mikään muu kuin julmuus ja halu hallita toisia.”
”Hoitokokousaikoja penkovat ovat katkeroituneita.”
”Hoitokokouksia ja SRK:ta puolustavilla on selvästi jotain salattavaa.”
Totuus on totta riippumatta sen esille tuojan motiiveista, luonteenpiirteistä tai omantunnon tilasta. Jos hänen esittämänsä perustelut ovat päteviä, meillä on älyllinen ja moraalinen velvollisuus muuttaa mieltämme, oli hän persoonana ja sielunelämältään meidän mielestämme kuinka vastenmielinen tai epäilyttävä tahansa.
Kehäpäätelmässä väite johdetaan perusteista, jotka jo edellyttävät, että itse väite on totta: ”Vanhoillislestadiolaisuus on minusta ainoa oikea usko, koska uskon niin.” Kehäpäätelmä ei osoita yhtään syytä sille, miksi väitettä tulisi pitää totena.
Olkiukolla tarkoitetaan vastapuolen argumentin vääristelemistä irvikuvakseen, jotta se olisi helpompi kumota: ”Kuka nyt voisi ottaa vakavasti lestadiolaisuuden? Siinähän saa elää viikon miten huvittaa ja sunnuntaina saa seuroissa kaiken anteeksi!” Hyvä argumentoija noudattaa niin sanottua suopeuden periaatetta: Hän pyrkii ensin vilpittömästi ja hyväntahtoisesti ymmärtämään vastapuolen näkemyksen ja esittää vasta-argumentteja vasta sen jälkeen.
Todistustaakan vyöryttäminen tarkoittaa sitä, että argumentoija siirtää väitteen esittäjälle kuuluvan perusteluvelvollisuuden vastapuolelle: ”Minä ainakin uskon saunatonttuihin. Ei ole pystytty osoittamaan, etteikö sellaisia voisi olla olemassa.” Todistustaakka kuuluu kuitenkin nimenomaan väitteen esittäjälle, koska rationaalinen ajattelu on taloudellista: jonkin asian olemassaoloa ei tule olettaa, mikäli siihen ei ole perusteita.
Kaltevan pinnan argumentissa jonkin asian väitetään johtavan johonkin toiseen ilman, että osoitetaan syy-yhteys niiden välille: ”Jos emme kriminalisoi lestadiolaisten ehkäisykieltoa, joudumme kohta hyväksymään myös naisten ympärileikkaukset ja pian koko yhteiskunta vajoaa anarkiaan.” Syy-yhteys olisi kuitenkin osoitettava, muussa tapauksessa on kyse tarpeettomasta oletuksesta.
Naturalistisessa virhepäätelmässä tosiasioista tehdään arvojohtopäätöksiä vaikka siitä, miten asiat ovat, ei voi päätellä, miten niiden tulisi olla. Esimerkki: ”Mitä pahaa syrjähypyissä muka on? Niitä on ollut aina ja tulee aina olemaan.”
Uutuuteen vetoamisen tai perinteeseen vetoamisen sisäänrakennettu virhe on siinä, että totuuden itsestään selvänä tuntomerkkinä pidetään joko uutuutta tai vanhuutta. Kumpikin ovat kuitenkin tarpeettomia oletuksia. Esimerkkejä:
”Kirkonkin tulisi seurata aikaansa ja päivittää oppinsa nykynuorison käsityksiä vastaaviksi. Ei vuosituhansia vanhoihin totuuksiin vetoamalla voi käydä nykyaikaan sopivaa arvokeskustelua.” (uutuuteen vetoaminen)
”Emme me tarvitse mitään verkkokeskustelijoita. Jumalan valtakunnan työtä tehdään totutuilla menetelmillä niin kuin on aina ennenkin tehty.” (perinteeseen vetoaminen)
Lähtökohtaisesti sekä ikivanha että juuri oivallettu väite voivat sisältää totuuden tai olla vääriä ja vahingollisia. Siksi älyllisesti rehellinen keskustelija keskittyy jälleen arvioimaan väitteen perusteluja, ei sen ikää.
Sääliin vetoaminen on argumentaatiovirhe, jossa keskustelija pyrkii oikeuttamaan oman väitteensä vetoamalla vastapuolen tunteisiin.
”Katso nyt tätä kuvaa pojastani! Hän on homo ja vasta 16-vuotias! Pystyisitkö sanomaan hänelle päin naamaa, että hänellä ei ole oikeutta mennä naimisiin rakastamansa miehen kanssa? Ajattele, millaista surua se hänelle tuottaisi!”
Ei ole syytä olettaa (ainakaan itsestäänselvyytenä), että totuuden tunnistaisi siitä, että se tuottaa hyvää mieltä. On mahdollista, että totuus voi olla myös epämieluisa. Lähes aina totuus on karvas ainakin jollekulle ihmiselle. Siksi älyllisesti rehellinen ihminen ei anna tunteiden (omiensa tai muiden) vaikuttaa päättelyynsä. Hän kohdistaa huomionsa perusteluihin, ei tunteisiin.
Sanahelinä on argumentaatiovirhe, jossa argumentoija pyrkii luomaan vaikutelman osaamisesta ja oikeassa olemisesta käyttämällä runsaasti hienolta kuulostavia mutta merkityksettömiä sanoja. Sanahelinä voi sisältää vaikeasti ymmärrettäviä sivistyssanoja, ulkopuoliselle vaikeasti avautuvaa ammattislangia tai ”kukkaiskielisiä”, kauniita ja tunteisiin vetoavia sanoja. Sanahelinän avulla voi huijata erityisesti älyllisesti laiskoja ihmisiä, jotka mielellään luovuttavat vastuun ajattelusta ja päätöksenteosta jollekulle muulle. Riski sanahelinä-argumentaatiovirheeseen on ehkä erityisen suuri käytettäessä hengellistä kieltä, jossa sanojen viittauskohde ei ole yhtä kouriintuntuva kuin arkikielessä.
Älyllisesti valpas ihminen ei anna tunteisiin vetoavien retoristen temppujen johtaa itseään harhaan. Hän osaa ”kuoria ne pois” ja kiinnittää aina päähuomion olennaisimpaan: Esitettiinkö väitteille todellisia, kritiikinkestäviä perusteluja vai ei? Omassa argumentaatiossaan hän keskittyy enemmän perusteluiden selkeyteen kuin tunteisiin vetoavaan retoriikkaan.
Onko lapsenmielistä ja yksinkertaista uskoa mahdollista sovittaa yhteen älyllisen valppauden ja rehellisyyden kanssa? Jos on, miten?
Onko olemassa totuuksia, joita emme tunnista pätevästä argumentaatiosta vaan jostain muusta? Jos on, mistä voimme tunnistaa ne?
Millaisiin argumentaatiovirheisiin kristillisyytemme sisäisessä keskustelussa usein sorrutaan? Millaisiin argumentaatiovirheisiin sortuvat vanhoillislestadiolaisuuden kriitikot?
Millaiset argumentaatiovirheet ovat tyypillisiä nykyiselle suomalaiselle kansalaiskeskustelulle?
Aiheesta muualla:
Hulluinhuonelainen 
Mielenkiintoinen aihe! Usko, järjen ja loogisen ajattelun suhteesta kirjoittaminen vaatii kuitenkin sen verran paljon aiheeseen syventymistä, että jätän sen jollekin toiselle päivälle.
Haluan kuitenkin…
a) pyytää paremmin asiaa tuntevia listaamaan raamatunkohtia, jotka nimen omaan kehottavat järjen ja logiikan käyttöön. Ymmärtääkseni niitä on paljonkin. Aloitan itse yhdellä ihan hauskallakin löydöllä: ”Käyrä ei voi olla suora, puuttuvaa ei voi laskea mukaan.” (Saarn. 1: 15)
b) listata tähän logiikan kymmenen käskyä, jotka sopivat aiheen jatkoksi (ja osittain ovat myös päällekkäisiä Joonan jo kirjoittaman kanssa):
1. Älä hyökkää henkilöä vaan väittämä vastaan. (Ad hominem)
2. Älä liioittele tai esitä väärin toisen väittämää helpottaaksesi sen kritisoimista (Olkinukke, straw man)
3. Sinun ei pidä pienestä otannasta loppupäätelmää tekemän. (Hätäinen päätelmä, hasty generalisation)
4, Älä esitä väittämää, joka olettaa lopputuloksen oikeaksi. (Kehäpäätelmä, begging the question)
5. Älä väitä, että koska jokin tapahtui ennen toista, ensimmäinen on syy jälkimmäiselle. (Post hoc)
6. Älä sievennä väittämää vain kahteen mahdolliseen vaihtoehtoon. (Väärä dilemma, false dichotomy)
7. Älä oleta, että väitteen on oltava epätosi vain koska sille ei voida esittää todisteita. (Ad ignorantum)
8. Todistustaakka ei voi olla väitteen kyseenalaistajalla. (Käänteinen todistustaakka, burden of proof reversal)
9. Älä oleta ”tämän” seuraavan ”tuosta”, kun asioilla ei ole loogista yhteyttä. (Non sequitur)
10. Väite ei ole tosi vain koska oletus on suosittu. (Suosituimmuuteen vetoaminen, bandwagon fallacy)
TykkääTykkää
Jotkut on ollut huolissaan hänestä.
Ketkä? En halua kertoa!
Mistä? En sitäkään.
Em loogisin ja raamatullisin argumentein perustellaan mm. puhujantehtävästä ja muista Siionin tehtävistä vapauttaminen armon vuonna 2016. Muuallakin kuin Torniossa.
Pätevän vai epäpätevän argumentaation tunnuspiirteitä?
Minun mielestä epäpätevän.
Erkki Hurtig
TykkääTykkää
Joona kysyi: ”Onko olemassa totuuksia, joita emme tunnista pätevästä argumentaatiosta vaan jostain muusta? Jos on mistä voimme tunnistaa ne?”
Ote Samuelin kirjasta: ”Herra lähetti Natanin Daavidin luo. Kuninkaan luo tultuaan Natan sanoi: ”Eräässä kaupungissa oli kaksi miestä, rikas ja köyhä. Rikkaalla oli suuret määrät lampaita ja härkiä, mutta köyhällä ei ollut kuin yksi ainoa pieni karitsa, jonka hän oli ostanut. Hän elätti karitsaa, ja se kasvoi hänen luonaan yhdessä hänen lastensa kanssa. Se söi hänen leipäänsä ja joi hänen kupistaan, se makasi hänen sylissään ja oli hänelle kuin tytär. Mutta kerran rikkaan miehen luo tuli vieras. Rikas ei raskinut ottaa yhtään omista lampaistaan tai häristään valmistaakseen ruokaa matkamiehelle, joka oli tullut hänen luokseen, vaan otti köyhän miehen karitsan ja teki siitä vieraalleen aterian.” Daavid suuttui kovasti tuolle miehelle ja sanoi Natanille: ”Niin totta kuin Herra elää, se mies, joka noin teki, on kuoleman oma.
6 Ja karitsa hänen on korvattava nelinkertaisesti, koska hän teki tuolla tavalla eikä tuntenut sääliä.”
Silloin Natan sanoi Daavidille: ”Se mies olet sinä. ”
Tuo Raamatun paikka vastaa Joonan kysymykseen hätkähdyttävästi. En ala enkä osaa argumentointianalysoida tuota Raamatun paikkaa. Siinä Herra lähetti Naatanin suuren kuninkaan puheille. Luulen, että ihmisyyden puolelta Naatania pelotti. Mutta Jumala toimi ihmisen kautta totuuden tuojana. Tuossa paikassa toteutui Raamattu: ”minä ilmoitan se pienille ja vähäosaisille, jotta Jumalan voima näkyisi.
Ongelma on nykyisessä vanhoillislestadiolaisuuden kipeistä asioita käytävässä keskustelussa se, että liikkeessä olevista epäkohdista argumentoijat leimataan äkkiä kriitikoiksi ja näin heidän argumentointinsa mitätöidään. Mikä tämän saa aikaan? Mielestäni se, ettei siedetä kuulla totuutta eikä haluta sen tulla rivikristittyjen tietoon esim. tapahtuneista vääryyksistä. Kun näin toimitaan, säilyttävät tunnetut, vaikutusvaltaan päässeet veljet uskottavuutensa ja kunniansa, vaikka he olisivat toimineet hyvinkin taitamattomasti epäkohtiin puuttuneita kohtaan.
Vapahtaja asettui poikkeuksetta uskonnollisten johtajien ja fariseusten piinaamien ihmisten puolelle. Tuo farisealaisuus ei ole tainnut jäädä Raamatun lehdille. Tuota salakavalaa farisealaista hapatusta on tämän kristillisyyden sisälläkin. Katse on kääntynyt huomaamatta omasta sydämestä naapurin sydämeen ja sydämiin – unohtuu oma hirsi silmässä. Ei syyttä Vapahtaja todennut (Joh. 9:39) ”Jos te olisitte sokeita, teitä ei syytettäisi synnistä, mutta kun väitätte näkevänne, synti pysyy. teissä.”
Uskon suuri salaisuus säilynee siinä, että vain uskon kautta (joka on lahja) ymmärrämme olennaisen; miten Jumala tekee ihmisestä vanhurskaan. Ymmärryksen kautta haluaisi järjellinen, pohtiva löytää uskon, mutta se järjestys ei ole raamatullinen.
TykkääTykkää
Hyvä kirjoitus ja hienoja kommentteja.
En halua ottaa enempää kantaa tuohon argumentointiin, en ole siihen pätevä. Enkä tiedä meneekö ohi aiheen, mutta kirjoitan kuitenkin.
Hyvään keskusteluun mielestäni kuuluu myös toisen keskustelijan mielipiteen kunnioitus ja toiselle keskustelijalle pitää myös suoda oikeus vastata hänelle esitettyihin väitteisiin ja oikeus korjata väärinkäsitykset. Otan esimerkin. Keskusteluun ”Onko vanhoillislestadiolainen liike epätasa-arvoinen?” on jätetty tähän mennessä sivupalkin laskurin mukaan 78 kommenttia. Kuitenkin julkaistuja kommentteja on vain 50! Yli kolmasosa kommenteista on jätetty julkaisematta. Miksi? Katsoin pari vanhempaakin keskustelua, ”Rakastakaa toisianne” jätetty 206 kommenttia, 50 julkaistu (alle neljäsosa julkaistu!). ”Syksy koittaa mutta päivä sarastaa” jätetty 192 kommenttia, 50 julkaistu. Näissä kaikissa kolmessa keskustelu on jäänyt aivan selvästi kesken. Ihmiset olisivat halunneet vastata avoimiin asioihin ja ilmiselvästi jatkaa keskustelua, mutta se on heiltä estetty. Pelkkä huolellinen argumentointi ei riitä, jos kirjoittamista selkeästi rajoitetaan.
Vaikuttaa kuin keskustelu olisi rajattu 50:een kommenttiin. En kyllä löytänyt mistään tietoa, että näin olisi, eli blokin pitäjä ei ole säännöissään kertonut, että keskustelu rajataan tiettyyn aikaan tai tiettyyn määrään kommentteja. Ehkä olisi hyvä kertoa, ettei muille tulisi ikäviä yllätyksiä kuten minulle tuli.
Koopee Myllykoski kirjoittaa näkemyksenään, että halutaan pitää tapahtuneet vääryydet ikäänkuin piilossa, ei siedetä totuutta. Mielestäni tätä tukee toisaalta myös se, että pitämällä keskustelu riittävän lyhyenä, estetään asioiden laajempi käsittely, ettei epäkohdat pääse liikaa esille.
TykkääTykkää
Antero, kyllä sinun kommentit on julkaistu.
Sivun alalaidasta löytyy linkki ”Lataa lisää”. Kommenttiketjussa näkyy siis oletuksena 50 ensimmäistä viestiä ja kun tuota linkkiä klikkailee niin ilmestyy aina kerralla 50 lisää. Eli esim. Rakastakaa toisianne -kirjoituksen kaikkien kommenttien lukeminen vaatii tuon painikkeen klikkaamista 4 kertaa.
Tuo linkki jää monelta kokonaan huomaamatta. Jäi minultakin aluksi.
Siinäpä yksi kehityskohde blogisteille. (Voi olla, että olette jo asialla päätänne vaivanneet.)
TykkääTykkää
Valitettavasti tämä blogialusta ei ole toiminnoiltaan paras mahdollinen. Esimerkiksi tuota samalla kertaa näkyvien kommenttien määrää ei ilmeisesti voi muuttaa.. 😦 Pahoittelut siitä. Emme poista muita kommentteja kuin ne, jotka ovat selvästi Suomen lain vastaisia tai sisältävät henkilökohtaisia loukkauksia. Tästä on kerrotu ”Kommentoijalle” -osiossa. 🙂
TykkääTykkää
Kaikki kommentit julkaistaan, vain epäasialliset kommentit poistetaan. Sensuuria ei lähtökohtaisesti ole. Lisää kommentteja saa näkyviin painamalla ”Lataa lisää kommentteja”. Valitettavasti meillä ei tällä hetkellä ole aikaa eikä voimia alkaa kovin paljon parannella tätä blogialustaa.
TykkääTykkää
Tässä joitakin:
”Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.” (Room. 12:1)
”Älkää sentähden olko mielettömät, vaan ymmärtäkää, mikä Herran tahto on.” (Ef. 5:17)
”Veljet, älkää olko lapsia ymmärrykseltänne, vaan pahuudessa olkaa lapsia; mutta ymmärrykseltä olkaa täysi-ikäisiä.” (1. Kor. 14:20)
”Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsi.” (1. Kor. 13:11)
Sananlaskujen kirja, 1
20 Viisaus huutaa kadulla, antaa äänensä kuulua toreilla;
21 meluisten katujen kulmissa se kutsuu, porttien ovilta kaupungissa sanansa sanoo:
22 Kuinka kauan te, yksinkertaiset, rakastatte yksinkertaisuutta, kuinka kauan pilkkaajilla on halu pilkkaan ja tyhmät vihaavat tietoa?
23 Kääntykää minun nuhdeltavikseni. Katso, minä vuodatan teille henkeäni, saatan sanani tiedoksenne.
24 Kun minä kutsuin ja te estelitte, kun ojensin kättäni eikä kenkään kuunnellut,
25 vaan te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani, ette suostuneet minun nuhteisiini,
26 niin minäkin nauran teidän hädällenne, pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte;
27 kun myrskynä tulee se, mitä te kauhistutte, kun hätänne saapuu tuulispäänä, kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus.
Tärkein kohta on kuitenkin mielestäni Johanneksen evankeliumin 1. luku. Se kertoo meille, että Jumala on olemukseltaan Logos eli Järki. Meidän Jumalamme ei ole mielivaltainen vaan Viisaus, Tieto, Järki ja Totuus. Kristitty on kutsuttu ”seuraamaan Jumalan esikuvaa” (Ef. 5:1). Kristityn kutsumus ei siis ole elää tunteidensa ja mielijohteidensa heiteltävänä vaan olla johdonmukainen, seurata viisautta, järkeä, tietoa ja totuutta.
Tämä ei poista sitä, että elävä kristillisyys on pohjimmiltaan ääretön mysteeri ja ihana rakkaussuhde, jota ei voi sanoilla kuvata eikä järjellä vangita. Siksi kristillisyyden tulee pohjautua ennen kaikkea Raamattuun, Jumalan sanaan eikä mihinkään maalliseen ideologiaan. Silti johdonmukaisella ajattelulla eli systemaattisella teologialla on kristillisyydessä oma erittäin tärkeä tehtävänsä. Sen tärkein tehtävä on juuri suojella sitä mysteeriä ja rakkaussuhdetta, joka elävä sydämen kristillisyys on.
TykkääTykkää
Olen samaa mieltä siitä, että ketään ei saisi vapauttaa tehtävistään vain epämääräisen ja yksilöimättömän ”huolestumisen” tai ”pahennuksen aiheuttamisen” vuoksi. Sen tulisi perustua aina selkeisiin raamattuperusteisiin, joko synteihin tai harhaoppeihin. Jos tehtävistä vapauttaminen on mahdollista pelkän ”huolestumisen”, ”hämmennyksen” ”murheelliseksi tulemisen” tai ”pahennuksen aiheuttamisen” vuoksi, mielivallan ja kiusaamisen riski muodostuu suureksi.
TykkääTykkää
Mutta näin toimitaan. Olen yksi sen toiminnan uhreista. Tapahtumista SRKn johtokunnan veljet ovat tietoisia, heistä yksi mm. ohjeisti kädennostoäänestykseen normaali seurojen yhteydessä (nosti myös kättä hyllyttäminen puolesta, on pappi). En ollut tuolloin paikalla puhumattakaan, että olisin tietoinen siitä. Olin hyvän ystäväni lapsen hautajaisissa tuolloin. Ajellessamme kotiin tyttäreni soitti järkyttyneenä noista seuroista ja kertoi kädennostoäänestyksestä. Nyt siitä on kulunut aikaa kaksi vuotta ja keskustelusta, kohtaamisesta systemaattisesti kieltäydytään. Kaikesta tästä on SRKn johto tietoisia. Tärkeämpää on heille argumentointi julkisuuteen ettemme hyväksy kiusaamista. Käytännössä kun tuollaisesta henkisestä väkivallasta kirjoittaa tai yrittää soittaa hätääntyneenä on vastaus vastaamattomuus.
Kaksinaamaista ja ramatunvastaista toimintaa. ”Veljeni, älkäämme rakastaako sanoin ja puheessa vaan teoin ja totuudessa.” Niin kauan kuin tämä kaksinaamainen toiminta jatkuu, tulee olemaan ahdistuneita ja piinattuja rivikristittyjä. Uskon ja oikeustajunsa takia epäkohdat puheeksi ottavat tulevat 'vuohettuneiden' lammasten, väärien paimenten (Hes. 34) taholta pois sysityksi.
Yksi harhaoppinen ongelman ydin on se, että vanhoiillislestadiolaisuutta pidetään ikäänkuin huomaamatta oikean uskon absoluutiona, jota vasten oikea usko peilataan. Kristus on siellä missä Sana puhtaasti ja selkeästi julistetaan ja siellä missä eivät suureksi kasvaneet opetuslapset aseta uskolle ehtoja. (Sykarin kaivo, ristin ryöväri)
”Siionin vuori ihana, soi siellä rauhan pasuuna, se heikon arkamielisen taas kutsuu luokse Jeesuksen.” 'Absoluutio' on vastoin Vapahtajan sanaa: ”eriseurat ovat oleva aina teidän keskellänne.” Eli se, että jostakin lähtevät eriseurat ja puhdas jää jäljelle. Tuon puhtauden rajan piirtää Jumalan poika tullessaan takaisin. Puhdasta seurakuntaa ei maan päällä ole. On kyllä pyhien yhteys sydämestä sydämeen – Hengen yhteys. Suloinen lepopaikka.
Ei suotta Jeesus opettanut opetuslaspsia Isä meidän – rukouksessa rukoilemaan ”Tulkoon sinun valtakuntasi” Uskon kautta saa kokea tuota näkymättömän armovaltakunnan osallisuutta jo täällä ajassa. Se on lahjaa, joka ei saa sysimään toisia pois päin vaan kutsumaan Vapahtajan yhteyteen.
TykkääTykkää
Kiitos tiedosta, kyllä tuota asiaa aika paljon ihmettelinkin on tää vaan niin hyvä keskustelupaikka 🙂
Näköjään aina kannattaa valittaa ja tyhmyytensä näyttää. Aina on mahdollisuus oppia lisää. Laita Joona kohtaan Kommentoijalle joku vinkki asiasta, niin pääset vähällä vaivalla. Sieltä minäkin etsin vastausta asiaan enkä löytänyt.
TykkääTykkää
Sellaista sattuu, itse kullekin vuorollaan. 🙂 Hyvä idea, laitan tuosta tietoa ”Kommentoijalle”-sivulle.
TykkääTykkää
Laitan tähän erään mielipidekirjoituksen Keskipohjanmaa-lehdessä parin vuoden takaa. Toivon, että kommentoitte minkälaisena argumentointina koette? Kirjoittaja oli kirjoittaessaan ja on edelleen SRKn johtokunnassa. se ei kyllä kirjoituksesta selvinnyt. se ei mielestäni tue sitä, jota liikkeen johto haluaa julkisuudessa esiin tuoda – avoimuutta ja rehellisyyttä.
”Vanhoillislesdiolaisuus julkisuudessa
Viime vuonna vanhoillislestadiolaisuus on noussut median kautta näkyvästi julkisuuteen. On julkaistu kirjoja ja tutkimuksia, joissa on käsitelty liikkeen sisällä tapahtuneita hyväksikäyttötapauksia. Vaikka yhteiskunnassa tulee vuosittain hälyttävä määrä tapahtumia poliiisin tietoon, näyttää siltä, että vain vanhoillislestdiolaisuudessa tapahtuneet yksittäiset tapaukset uutisoidaan. Väistämättä tulee mieleen kysymys, halutaanko tällaista negatiivista julkisuuskuvaa pitääkin jatkuvasti yllä? Valtaosalle vanhoillislestadiolaisista tieto liikkeen sisällä tapahtuneista asiista on ollut shokki. Miten joku on voinut elää ja toimia kyseisellä tavalla, ja kätkeytyä uskovien keskelle jopa rippiäkin väärinkäyttäen?
Tällainen toiminta on kaukana siitä, mikä on vanhoillislestadiolaisten käsitys Raamatun opetuksista ja kristillisestä sydämen uskosta. Ihminen joka lankeaa, lähtee ripissä lankeemuksensa anteeksi saatuaan korjaamaan asioita niin laajasti kun on pahennusta saanut aikaan saattanut. Hän haluaa korjata rikoksensa myös maallisen lain edessä, tiedostaen siitä seuraavan rangaistuksen. Ts. ne henkilöt, jotka eivät toimi edellä mainitulla tavalla, ovat harhautuneet ulos siitä mikä on
vanhoillislestadiolaisuuden uskonkäsitys ja opetus. On pelkästään hyvä asia, että tällaiset väärinkäytökset ovat tulleet julki. On myös selvää, että virheitä ja väärin ymmärrystä ilmenee aina vaikeiden asioiden tutkimisessa, ajatusten vaihdossa ja korjaamisessa.
On kuitenkin kohtuutonta, että esitetään syytöksiä liikkeen hallinnollisella puolella olevia yksittäisiä henkilöitä kohtaan, etsien syytä huonosta ”valvonnasta”. Mistä valvonnasta?
Käsittämätön on nimittäin se ajatusharha, jota mielellään näytetään rummutettavan, että SRk.lla tai jollain paikallisella Rauhanyhdistyksellä on oikeus valvoa joittenkin perheiden tai yksittäisten uskovien elämää. Suomessa on uskonnon- ja omantunnon vapauslaki. Keskusyhdistyksellä tai paikallisilla Rauhanyhdistyksillä ei ole mitään oikeutta kontrolloida jonkun ihmisen yksityis- tai uskonelämää. Usko on jokaisen omakohtainen ratkaisu ja ihminen vastaa itse siitä, haluaako hän uskoa niin kuin Raamattuun perustuksensa laskeva vanhoillislestadiolainen kristillisyys opettaa, ja on opettanut aina..
Kuinka paljon viimeaikainen ”ajojahti” on aiheuttanut onkaan aiheutttanut ahdistusta täysin viasttomille ja uskossaan raittiille kymmeniin tuhansiin nouseville vanhoillislestadiolaisille, kun vielä muiden lestadiolaistaustaisten liikkeiden tekemiset näytetään niputettavan vanhoillisten päälle? Aivan kuin koko liike on mätäpaiseita täynnä ja hyväksikäytötkin vanhoillislestadiolaisen uskonkäsityksen syy. Hyväksikäyttötaipumus on sairaalloinen ilmiö, eikä se katso yhteisöllisyyttä, jossa sitä voi esiintyä.
jatkuu…
TykkääTykkää
…jatkoa edelliseen
”…Surullista asiassa on myös se, että tutkimukset ja kirjalliset tuotokset ovat pääosin liikkeen jättäneiden tekemiä, jotka ovat muutoinkin ryhtyneet kyseenalaistamaan entisen hengellisen kotinsa Raamattu käsityksiä. Näitä henkilöitä on jostain syystä ryhdytty pitämään erehdyttävästi aivan kuin vanhoillislestadiolaisuuden asiantuntijoina. He saavat myös helposti tilaa mediassa, vaikka heidän oma vanhoillislestadiolainen sydämen kristillisyys on kadonnut. Paradoksaalista on, että he haluavat yhä julistautua liikkeen jäseniksi, mutta murentaen samanaikaisesti liikkeen perustuksia.
Sensaatiohakuisuus on ikävä kyllä myyntivaltti tässä ajassa, ja median kautta voidaan yksittäinen ihminen tai laajempikin kansanryhmä saattaa huonoon valoon. Kirjoitan tätä yksittäisenä pappina huolissani vain siitä, ettei yksittäisten tapausten perusteella tule pitää jatkuvasti yllä syyllisyyden taakkaa kymmenien tuhansien viattomien ja uskossaan raittiiden ihmisten päällä. Kieltämättä on mieleeni noussut myös kysymys, miksi jollakin tai joillakin tahoilla tuntuu olevan tarve pitää jatkuvaa negatiivista julkisuuskuvaa yllä, juuri vanhoillislestadiolaisuudesta.
Jumala esivaltaa ja maatamme varjelkoon.
T. K.
kappalainen
Toholampi”
Täällä hyvin monien kommentoijien kommenteista on rivien välistä luettavissa riipaisevaa epäoikeudenmukaisuutta. Se ei poistu, jos kaltoinkohtelijoita saateta vastuuseen teoistaan. näin mielestäni toimitaan nykyään Kiva kouluhankkeen tiimoilla. Kiusaajat ja kiusatut kutsutaan saman pöydän ääreen. Jos kiusaaja ei ymmärrä pyytää anteeksi toimintaa, hänelle osoitetaan selvästi, että kiusaamisessa on nollatoleranssi. Onko tämä liikaa pyydetty yhteisössä, jonka sanoman ytimessä on armollisuus ja anteeksiantamus lähimmäisiä kohtaan?
TykkääTykkää
Joona: “Onko lapsenmielistä ja yksinkertaista uskoa mahdollista sovittaa yhteen älyllisen valppauden ja rehellisyyden kanssa? Jos on, miten?”
Tässä kohtaa kysyisin jälleen kerran, mitä tekemistä on “ristin hulluudella” ja älykkäällä argumentaatiolla keskenään :-)?
“Tämä ei poista sitä, että elävä kristillisyys on pohjimmiltaan ääretön mysteeri ja ihana rakkaussuhde, jota ei voi sanoilla kuvata eikä järjellä vangita.” Tämä on siis sitä lahjavanhurskautta ja “hullua rakkautta”, jota ei voi järjellä selittää.
“Siksi kristillisyyden tulee pohjautua ennen kaikkea Raamattuun, Jumalan sanaan eikä mihinkään maalliseen ideologiaan.” Kyllä näin.
“Silti johdonmukaisella ajattelulla eli systemaattisella teologialla on kristillisyydessä oma erittäin tärkeä tehtävänsä. Sen tärkein tehtävä on juuri suojella sitä mysteeriä ja rakkaussuhdetta, joka elävä sydämen kristillisyys on.” Systemaattisen teologian tehtävänä on “uskonnollisen uskon ilmaisujen, opin ja uskonnollisen ajattelun tutkiminen”. Kun siis tutkimme uskon ilmaisuja, oppia ja uskonnollista ajattelua, niitä on tarkasteltava uskosta eli tästä lahjavanhurskaudesta käsin: millä tavoin tämä systemaattinen teologia kirkastaa Ristin uhria, vai onko se himmentämässä sitä. Eli järjellinen ajattelu uskon asioissa on mielestäni hyödyllistä vain siinä tapauksessa, jos sen avulla voidaan kirkastaa Ristiä. Kun systemaattinen teologia ja epäjärjellinen uskon ymmärrys käyvät dialogia keskenään, ne voivat parhaimmassa tapauksessa tukea toinen toisiaan, jolloin uskon ääretön mysteeri ja lahja saa avautua kaikessa kauneudessaan.
Järjellistä ajattelua voidaan myös hyödyntää mainiosti kristityn elämäntaidollisissa kysymyksissä. Millä tavoin voimme edistää elämällämme kestäviä, uskoa ja elämää suojelevia arvoja? Järjen voima ei näy välttämättä ylivertaisissa älyllisissä kyvyissä, vaan jokapäiväisessä arjen elämässä, ja erityisesti elämää tuhoavien impulssien hallinnassa. Näin ollen myös elämäntaidolliset asiat voivat olla sopusoinnussa uskon lahjan kanssa ja tukea sitä.
TykkääTykkää
Ellei kukaan uskalla/ halua/ näe tarpeelliseksi kommentoida mielipidekirjoituksen argumentoinnin pätevyyteen, se kuvaa hyvin paljon vaikeista asioista käytävän keskustelun luonnetta. Leimaantumisen pelon tähden vaietaan. Se on todellakin aiheellista. Ehkä minutkin on leimattu jo vl-kriitikoksi? Siihen ei tarvi kenenkään vastata. Saa jokainen miettiä tykönään. Joona tai Roosa vastatkoon selkeästi olenko heidän mielestään mennyt edellä liikaa henkilökohtaisuuksiin.
Otin esimerkiksi mielipidekirjoituksen, jossa kirjoittaja lyö hyvin raskaan leiman esim. Johanna Hurtigiin.
Mitä tarkoitat Joona Kommentoijalle-palstalla totuuden etsimisellä? Onko se sitä totuutta, josta sanotaan sinun Sanasi on totuus? Vai onko se totuutta siitä, mitä vanhoillislestadiolainen liike on / näyttää / halutaan näyttää?
TykkääTykkää
Koopee Myllykoski, kyllä sinä puhut asiasta, johon meidän kristillisyyden on aika viimeistään nyt tarttua. Siihen on kasvava paine. Kyseessä on nimenomaan vaiennetun harhaopin seuraukset ja koko sen aiheuttaman mädännäisyyden todellinen korjaaminen.
Totuus vaatii korjaamaan vaiennetut vääryydet ja rakenteissa olevat piilotetut käytänteet, jotka ovat harhaisten raamatuntulkintojen seurauksena YHÄ altistamassa jatkuville vääryyksille. Erehtymättömän huoneenhallituksen mandaatilla voidaan edelleen asettaa kuka tahansa ja mistä tahansa epäilyttäksi, tarkkailtavaksi, ajojahdin kohteeksi joka ei kuulu joukkoon.
Vaikka SRK on jo antanut lausuntoja tuomiten harhaksi 70-luvun henkiopit, yksilöiden omantunnon ylikävelyt ja yksittäisten hoitomiesten ylilyönnit nöyryyttämisissä ja myös osoittaen sanoilla erehtymättömän huoneenhallitusopin vääräksi –
– sama käytäntö jatkuu aiheuttaen kriisipesäkkeitä eri puolilla. Kuinka vaikeaa terve itsekritiikki yhä onkaan – sen osoittaa tuomasi Keskipohjanmaa-lehden mielipidekirjoitus! Kuinka pian saakaan ”oman pesän likaajan, katkeran, susi lammasten vaatteissa, Jumalan valtakuntaa vastaan nousijan, roskittajan” jne. leiman!
Asiaa vaikeuttaa, kun käsittelyssä törmätään vääjäämättä henkilöihin – sekä menneisyydessä että nykyisyydessä. Eturistiriidat ovat heti edessä, kun on halu säilyttää entisten kunnioitettujen SRK:n miesten arvostus ja koko liikkeen maine. Maine on tärkeämpää kuin rehellisyys ja totuus. Markku on tuonuti esille myös lakimiesten ohjeistuksen todettujen vääryyksien korvausvaatimuksissa. Ketkä henkilöinä ovat ja ovat olleet eniten vastuullisia? Voidaanko SRK:n tonttia hengellisen vallankäytön osalta avoimesti selvittää, vai pitääkö salata laumalta?
Kaiken takana on pelko. Se estää toimimasta oikeudenmukaisesti ja samaan aikaan rakkaudella toisiaan kohtaan. Rakkaus iloitsee yhdessä totuuden kanssa. On tärkeää, että on halu olla ensin itselleen rehellinen. Lauman yhteinen rakkaus ei säily, jos vallalle pääsee vääryys Kristuksen mielen sijaan. Jokainen meistä tuntee ilman minkäänlaisia teologisia argumentteja Jumalan Pojan, Kristuksen armahtavan ja laupiaan rakkauden hengen, kun se on läsnä ja saa tulla kohti omaa sydäntä ja leijua yhteisesti lauman yllä. Kaikenlainen lakihenkinen kovuus on silloin tipotiessään, kun Kristuksen rakkaus puhuttelee. Vain se luo myös yhteistä pelottomuutta korjata yhteiset harhat.
TykkääTykkää
”Vapahtaja asettui poikkeuksetta uskonnollisten johtajien ja fariseusten piinaamien ihmisten puolelle. Tuo farisealaisuus ei ole tainnut jäädä Raamatun lehdille. Tuota salakavalaa farisealaista hapatusta on tämän kristillisyyden sisälläkin. Katse on kääntynyt huomaamatta omasta sydämestä naapurin sydämeen ja sydämiin – unohtuu oma hirsi silmässä. Ei syyttä Vapahtaja todennut (Joh. 9:39) ”Jos te olisitte sokeita, teitä ei syytettäisi synnistä, mutta kun väitätte näkevänne, synti pysyy. teissä.”
Tuo salakavala farisealaisuus asettui 70-luvulla päällemme vyöryneen opin ytimeen, orjuuttaen ja raskauttaen koko laumaa ajamalla toistensa kontrollointiin mitä omituisimmista syistä ja asettaen heikoimmat ja sairaat piinaan ja kahleisiin. Se on vaatinut meiltä väärää kuuliaisuutta, joka on kyllä pari vuotta sitten tunnustettu ja pahoiteltu, mutta tunnustus ei ole miellyttänyt kaikkia.
SRK:n oma tontti hengellisen väkivallan ohjeistuksen päämajana on yhä liian vaikea myöntää ja tunnustaa. Joutuisi sanoittamaan, ketkä ja miten ohjasivat harhaopetukset – uudet överit tiukennukset ja hoitokokouskäytänteen, joka ei ole kristillistä sielunhoitoa.
On annettu – kuten sanot – kaksinaamaista kuvaa ulospäin ja kirkon suuntaan, että hoitokokoukset loppuivat 80-luvulla. Et ole läheskään ainoa, joka todistaa muuta. Valitettavasti! Hoitokokousuhreista ei ole tilastoja, joten paha mennä syyttämään liioittelevasta argumentista.
Jokaisella hoitokokousuhrilla on ollut oma kamppailunsa ja toisten tuen tarve selviytyäkseen eteenpäin matkalla. Ne haavat voivat arpeutumisen jälkeenkin aueta yhä uudestaan, kun ympärillä tulee uusia uhreja…
TykkääTykkää
Kommentoisin vielä tuota argumentaation onkkelmaa vähäisellä aatehistorian tuntemuksellani:
Nykyaikaa leimaavan valtavan tieteellisteknisen vallankumouksen taustalla on havainnointiin ja kokeisiin pohjautuvat ns. empiiriset luonnontieteet, joiden taustalla on tuo yksityisestä yleiseen etenevä induktiivinen metodi. Vaikka induktiivisen metodin tuottamat tulokset ja lainalaisuudet ovat periaatteessa vain todennäköisyyksiä ja likiarvoja, on niillä ylletty hämmästyttäviin suorituksiin, kun katsomme tämän päivän yhteiskuntaa tai vaikkapa avaruudentutkimusta. August Compte ja hänen hengenheimolaisensa halusivat julistaa empiirisen metodin jo 1800-luvulla ainoaksi tieteellisiä totuuksia tuottavaksi metodiksi.
Deduktiivinen metodi etenee valmiista jo tunnetuista tai annetuista lainalaisuuksista yksittäistapauksiin. Deduktiivista päättelyä soveltanevat esim. aritmetiikka, geometria, logiikka ja arvoarvostelmien kanssa tekemisissä oleva etiikka, estetiikka, juridiikka ja varmaankin ainakin osa teologisista oppialoista. Näissä ”totuuden” taustalla on ylivertaiset auktoriteetit, kiistämättömät loogiset (teoreettiset) totuudet tai sovitut lähtökohdat.
Historiatiede pyrkii selvittämään ”wie es eigentlich gewesen ist” ennenmuuta lähdekriittisellä metodillaan, mutta voi tässä soveltaa sekä induktiivisia metodeja (esim. tilastotieteellisä havaintoja) että deduktiivista päättelyä; vaikkapa kun joudutaan luomaan kokonaiskuvaa niukan lähdeaineiston varassa.
Mutta millainen argumentaatio sopii kristilliselle seurakunnalle. Ennen muuta johdonmukainen argumentaatio Raamatulla eli Jumalan Sanalla ja Hengellä. Raamatusta tietysti voi löytyä perusteluja monenlaisille äärinäkemyksille ja se hengen valokin ja ääni voi olla raadollisesta ihmisestä. Meillä on valitettavasti esimerkkejä valikoivasta tarkoitus pyhittää keinot -metodeilla tehdyistä ratkaisuista, ja kun ne ovat olleet ilmiselvässä ristiriidassa Jumalan sanan kanssa, niin vastaus on voinut olla; ”tässä ei mitään raamatuita tarvita”. – Mutta näiden karikoiden yli auttanee tukeutuminen Kristuksen esimerkkiin ja apostoliseen ja varhaiskirkolliseen kristilliseen traditioon.
Mutta me saarnaamme ristiinnaulitun Kristuksen Juudalaisille pahennukseksi ja Grekiläisille hulluudeksi. Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset. (1.Kor. 1:23-25) Tästä ei tietystikkään seuraa, että; mitä hullumpi asia on sitä oikeampi – kuten väliin on argumentoitu.
En malta olla vielä sivuamatta syntiinlankeemuskertomusta. Luterilaisessa selitysperinteessä kai varsin vähän on kiinnitetty huomiota siihen, että paratiisin kielletty puu oli ”hyvän ja pahan tiedon puu”. Olisihan Jumala pelkkää tottelevaisuutta voinut testata aivan tavallisellakin puulla. Ja että ihmiset eivät olleet vielä syöneet ikuista elämää antavasta ”elämän puusta”. Epäilen, että idän kirkon isät ovat asiasta kyllä kirjoittaneet.
Meille tämän ajan ihmisille, tuo em. seikka puhuu erityisen paljon – myös se että tuo puu oli varmaan myös hyvä ja paha tiedonpuu! – Ihminen olisi voinut pysyä eetttisessä tiedottomuudessa ja neitseellisyydessä (=paratiisitilassa) muiden eläinkumppaneidensa kanssa, sillä eläimille ei ole syntiä. Mutta ihminen janosi Jumalan kaltaisuutta; tulla tietämään hyvän ja pahan. Ja niin Jumala, Luojamme suostui; tule siis tietämään antaen lakinsa sydämeemme, mutta siihenpä ihmisen hybris romahti ja sillä tiellä ollaan… Ainoksi tieksi jumalallistua jää meille usko Kristukseen ja hänen sovitukseensa!
TykkääTykkää
Niin, julkinen kirje on tietysti julkisesti arvioitavissa. Kyllä weli T kirjoittaa osin oikein hyvin, mutta sortuuko hän rivien välistä tarjomaan myös tällaisia näkemyksiä:
1) että on mahdotonta, että vl-kristillisyyden opissa tai julistuksessa edes käytännön tasolla olisi voinut sellaisia vääriä painotuksia, jotka ovat voineet suosia syntiä – vaikka liikkeen puhujissakin oli henkilöitä, jotka olivat tällaisen langenneet ja jopa tällaisessa eläneet…
2) liikkeen ”hallinnollisella puolen” olevat henkilöt ovat ymmärtääkseni itsekin tunnustaneet toimineensa ped. uutisiin nähden väärin – ja vuosikymmeniä niin SRK kuin paikallisyhdistyksetkin olivat mieltäneet tehtäväkseen ja velvollisuudekseen tarkkailla ei vain yksittäisten kristittyjen tekoja vaan myös asenteita (”henkeä”)
3) vaikka kritiikki oli pääosin aiheellista, niin näkeekö T vääräksi kuitenkaan sitä, että nämä kriitikot syyllistettiin ja provosoitiin ulos leiristä lipilaareihin..
4)toivon mukkaan kirjeessä ei rivien välissä viitata myös ”omertan lakiin”; jos kritikoit aiheestakin, todistaa se sinut uskossa harhautuneeksi, jonka näkemykset voidaan silloin jättää omaan arvoonsa.
Tällaista korrelaatiota ei ”välttämättä” ole, mutta jos riittävästi provosoidaan niin sellainen seuraussuhde saattaa syntyä…
No toivon mukaan weli T ei halunnut kirjoitukseensa sisällyttää tällaisia piiloviestejä. Suopeuden periaate kannustakoon meitä ajattelemaan niin.
TykkääTykkää
Avaatko Koopee tarkemmin missä lainaamasi mielipidekirjoitus menee mielestäsi väitteissään ja argumenteissaan metsään?
Omasta mielestäni teksti oli suhteellisen totuudenmukainen. Pienin painostuseroin voin olla sen kanssa suunnilleen samaa mieltä.
Kirjoitit: Otin esimerkiksi mielipidekirjoituksen, jossa kirjoittaja lyö hyvin raskaan leiman esim. Johanna Hurtigiin.
Missä kohtaa tämä leimaaminen tapahtuu?
T.K:han kirjoittaa: On pelkästään hyvä asia, että tällaiset väärinkäytökset ovat tulleet julki. Juuri Hurtig (ymmärtääkseni) on ensimmäisenä ollut tuomassa asioita julki.
TykkääTykkää
Siis teksti SRKn johtokunnan jäsenen kynästä.
”On kuitenkin kohtuutonta, että esitetään syytöksiä liikkeen hallinnollisella puolella olevia yksityäisiä henkilöitä kohtaan etsien syytä huonosta ”valvonnasta”. Mistä valvonnasta?”
Sitten myöhemmin tekstissä.
”…Surullista asiassa on myös se, että tutkimukset ja kirjalliset tuotokset ovat pääosin liikkeen jättäneiden tekemiä, jotka ovat muutoinkin ryhtyneet kyseenalaistamaan entisen hengellisen kotinsa Raamattu käsityksiä. Näitä henkilöitä on jostain syystä ryhdytty pitämään erehdyttävästi aivan kuin vanhoillislestadiolaisuuden asiantuntijoina. He saavat myös helposti tilaa mediassa, vaikka heidän oma vanhoillislestadiolainen sydämen kristillisyys on kadonnut. Paradoksaalista on, että he haluavat yhä julistautua liikkeen jäseniksi, mutta murentaen samanaikaisesti liikkeen perustuksia.
Ensin kehuu (jota lainasit) ja sitten paheksuu, tuomitsee 'sydämen kristillisyys on kadonnut'
Joona kirjoitti hyvin avauksessaan, että argumentointia ei tule kyseenalaistaa kirjoittajan esim. sieluntilan perusteella. (Lue sieltä tarkemmin. Se oli hyvin siellä sanottu)
TykkääTykkää
Miten arvioitte väitteeni, että hoitokokouskäytänne on ns. 70-luvun harhaopin päähedelmä?
Jos perustelen sen yksinkertaisen johdonmukaisesti sillä, että silloin alkoivat systemaattiset ja kollektiiviset massahoitokokoukset aaltoina ja niiden jälkeen pienemmät yksittäisiin tai nuorten ryhmiin kohdistuneet pakkoparannusten teettämiset. Ehkä oma lukunsa tuli olemaan myös 90-luvun konkurssiaallon seurauksena uskovaisten yrittäjien hoitokokoukset.
Tietääkö kukaan, olisiko vastaavanlaista massaripittämistä ja julkista häpäisyä ihmisten edessä harjoitettu ennen sitä kristillisyydessä yleensäkkään?
Mikä on se argumentti, joka oikeutti ja velvoitti massahoitokokouksissa seurakunnan hyväksikäytön = satapäisen joukon seuraamaan hoitomiesten käden liikettä, voiko siunata anelijaa vai ei?
Millainen argumentti oikeuttaa ja velvoittaa yhä tänä päivänä seurakuntaa äänestämään kanssaveljensä tai -sisarensa sitomisesta – vaikkei hän olisi paikallakaan puolustautumassa? Varsinkin, jos perusteena johtokunnan veli esittää, ettei sisar tai veli ole enää samalla tavalla uskomassa kuin hän. Mistä erilaisuus johtuu, jää avaamatta.
Olenko oikeassa vai väärässä, kun pidän tällaista seurakunnan hyväksikäyttönä, koska se joutuu ottamaan vakavaa vastuuta – tuomaroimaan – uskonystävää sokkona. Itseasiassa silloin johtokunta mittauttaa ja pönkittää heillä oman arvovaltansa ja luottamuksensa = erehtymättömyytensä.
Olisiko paikallaan, että rohkenisimme jo puhua hoitokokouskäytänteestä ja sen harjoittamisesta aivan rehellisesti sellaisena kuin sitä olemme harjoittaneet paikallisilla rauhanyhdistyksillä ja esim. opistoissa – kaunistelematta tai liioittelematta?
Voisimmeko puhua myös siitä, että toiset ovat vallan kunnostautuneet kovina hoitomiehinä? Mitä siitä on seurannut?
Yritän vielä muistuttaa myös itselleni, että Pyhä Henki ei tuota uhreja.
TykkääTykkää
”On kuitenkin kohtuutonta, että esitetään syytöksiä liikkeen hallinnollisella puolella olevia yksityisiä henkilöitä kohtaan etsien syytä huonosta 'valvonnasta'. Mistä valvonnasta?”
Ymmärrän tämän niin, että joku on syyttänyt SRK:n johtokunnassa olevia henkilöitä valvonnan puutteesta. Ja sehän on kohtuutonta. Johtokunnalle kun ei minkäänlainen valvontatehtävä kuulu, kuten T.K. perusteleekin. (Se, että SRK:n johtokunta ja moni muukin VL-kristitty on historian saatossa sortunut vääränlaiseen ”veljensä vartioimiseen” on sitten eri keskustelu.)
”…surullista asiassa on myös se, että tutkimukset ja kirjalliset tuotokset ovat pääosin liikkeen jättäneiden tekemiä, jotka ovat muutoinkin ryhtyneet kyseenalaistamaan entisen hengellisen kotinsa Raamattu käsityksiä…”
Tämä oli ainoa kohta, jossa nousin hiukan varpailleni. Olisi tietenkin hyvä, jos tekstin kirjoittajalta voisi suoraan kysyä, mitä hän tällä tarkalleen ottaen tarkoittaa.
Se on kyllä Koopee aivan totta, että jos ”tutkimus” tai ”kirjallinen tuotos” kertoo totuuden, ei kirjoittajan sieluntilalla ole mitään merkitystä. On erittäin surullista, jos kritiikki jätetään huomiotta sen takia että sen esittää henkilö, joka on luopunut uskosta tai josta ollaan ”huolissaan”.
Toisaalta olen kyllä törmännyt useisiin kirjoituksiin ja väitteisiin, joissa ensisijainen tarkoitus näyttäisi olevan mustanmaalainen ei totuuden etsiminen. Näissä tilanteissa ad hominem on ymmärtääkseni hyväksyttävää. (Jos nyt Wikipedia-artikkelin oikein tulkistin.) Mutta se, että tutkimuksista ja kirjoituksista ”pääosa” olisi mustamaalaamista ei taida olla totta.
ps. Hiukan aiheen vierestä, mutta Helsingin rauhanyhdistyksen varapuheenjohtajan näkemys lehdistön pedofiliauutisoinnista oli minusta mukavan asiallinen. (Jutun loppuosa)
TykkääTykkää
Kertomukset hoitokokouksista ovat tuskallista luettavaa ja kuultavaa. Itse henkilökohtaisesti näen siinä vain paljon ihmisen sielua ja psyykeä traumatisoivia elementtejä, varsinkin jos/kun tuomioita jaetaan mielivaltaisesti tai perustelematta. Tällöin on suurena vaarana että Saatana hyödyntää ryhmädynamiikan lainalaisuuksia (halu kuulua ryhmään, auktoriteettien kritiikitön seuraaminen, omat henkilökohtaiset piilossa olevat pimeät tunteet jne.) ja käyttää hyväkseen ihmisen heikkoutta ja laiskuutta seistä suorana totuuden edessä.
T.K.: n mielipidekirjoituksesta muutama ajatus:
“Ihminen joka lankeaa, lähtee ripissä lankeemuksensa anteeksi saatuaan korjaamaan asioita niin laajasti kun on pahennusta saanut aikaan saattanut. Hän haluaa korjata rikoksensa myös maallisen lain edessä, tiedostaen siitä seuraavan rangaistuksen. Ts. ne henkilöt, jotka eivät toimi edellä mainitulla tavalla, ovat harhautuneet ulos siitä mikä on vanhoillislestadiolaisuuden uskonkäsitys ja opetus.”
Tämähän on aivan oikein. Jos yksityinen ihminen lankeaa, on asiat korjattava siinä laajuudessaan kuin pahennusta aiheuttanut, vrt. Sakkeus.
Mutta mikä on tilanne yksittäisen puhujan suhteen? Puhuja ei ole paimenen virassa enää yksityinen, vaan hän on vastuussa laumasta ja laumalle, sekä ennen kaikkea Jumalalle. Varsinkin harhaoppien suhteen yksittäinen puhuja voi siis johtaa kokonaisen lauman harhaan. Entä kun näitä yksittäisiä harhaoppisia puhujia on ollut monta? Mikä lienee harhaoppien aiheuttaman pahennuksen laajuus, joka kenties kertautuu veteen heitetyn kiven tavoin yhä laajemmalle ja sukupolvelta toiselle ja alkaa elää omaa elämäänsä (kuten esim. juuri em. vl-seniorin mainitsemat hoitokokouskäytänteet)? Tällöin ei kysymyksessä ole enää yksittäisen ihmisen harhautunut uskonelämä, josta ihminen on omakohtaisesti ja yksityisesti vastuussa Jumalalle, vaan paimenen virassa aiheutettu pahennus on huomattavasti vakavampi asia. Mitä tarkoittaa siinä tapauksessa se, että asiat korjataan siinä laajuudessaan kuin on pahennusta aiheutettu?
TykkääTykkää
OLLA PYHÄ HENKI (hengellisesti elävä) JA EI OLLA PYHÄÄ HENKEÄ (hengellisesti kuollut)
Joonalle ja Roosalle
Toivon keskusteluaiheeksi henkiasioita raamatun perusteella! 70-luvun ”henkioppi”, miten se ymmärrettiin ja on ymmärrettävissä raamatun perusteella. Raamatusta löytyy paljon ”henkioppia” puoltavia asioita. Miten ne raamatun kohdat on ymmärrettävissä oikein Pyhän Hengen valossa ja ymmärrettiin vanhoillislestadiolaisuudessa ennen ja 70-luvulla ja ymmärretään nykyisin?
Jos on vain luudalla lakaistu, tulee 7 pahempaa henkeä.
Emme ole saaneet orjuuden ja pelon henkeä, vaan rauhan ja rakkauden hengen, jossa me huudamme Abba rakas Isä.
Kuuro ja mykkä henki.
Jeesus ajoi pahoja henkiä, kerran ne menivät sikalaumaan, joka syöksyi mereen.
Älkää siitä iloitko, että hengetkin ovat teidän allenne annetut, vaan siitä että nimenne on kirjoitettu taivaissa.
Meillä ei ole taistelu lihaa ja verta vastaan, vaan henkivaltoja vastaan.
Pyhä Henki ei asu saastaisessa sydämessä, joka on synnin alle myyty.
Silloin monta puhdistetaan, kirkastetaan ja koetellaan, mutta jumalattomat eivät tottele, mutta ymmärtäväiset ottavat siitä vaarin.
Jolla ei ole Kristuksen henkeä, se ei ole Hänen omansa.
On hengen saastaa ja lihan saastaa. On hurmahenkiä, eriseuran henkiä jne.
Kun ihminen puhdistetaan kuolettavista töistä, hän saa Pyhän Hengen.
Jatkuu…
TykkääTykkää
Jatkoa OLLA PYHÄ HENKI (hengellisesti elävä) JA EI OLLA PYHÄÄ HENKEÄ (hengellisesti kuollut)
70-luvun hoitokokouksissa oli hyvää se, jos selvitettiin ensin juuret, mistä jonkin uskovan vääristynyt tila mahdollisesti johtui. Mutta se oli huonoa, jos sanottiin olevan väärässä hengessä ilman perusteellisempaa ko. henkilön tuntemusta ja se että niin moni oli muka väärässä hengessä. Onhan totta, että jos seurakunnassa on väärää, kaikki muutkin kärsivät ja se vaikuttaa jollakin tavalla, vaikka ei olisi mennytkään väärään henkeen. Kososlaisuus oli sisäinen eriseura ja siinä merkityksessä voidaan ymmärtää, että ne, jotka todella olivat siinä, olivat eriseuran väärässä hengessä ja heidän tuli saada siitä parannuksen armo juurineen ja Pyhä Henki olisi johtanut heitä pyytämään julkiripissä seurakunnan edessä anteeksi kososlaista eriseuraisuutta.
Ihmisillä voi olla myös kireyttä ja hempeyttä, syynä voi olla jokin hoitamaton asia tai synniksi avautumaton asia. Myös psyyke ja yliherkkä tai aliherkkä omatunto voi johtaa kireään tai hempeään käyttäytymiseen, joka 70-luvulla tulkittiin kireäksi tai hempeäksi hengeksi ja sitten myöhemmin kososlaiseksi hengeksi. Myös muiden väärien henkien nimillä hoidettiin asioita. Jaakobistakin sanottiin, että sano nimi, jolla perusteltiin sitä, että väärällä hengellä on nimi. Myös se ettei asiat tulleet kuntoon, jos yksittäisistä asioista tehtiin parannusta, vaan että oli tehtävä väärän hengen nimellä parannusta.
Daavid lankeemuksesta huoruuden ja murhan syntiin sanottiin, että hän joutui myös kireään lakihenkeen. Davidin uskon- ja tunnonasiat tulivat kuntoon, kun Naatan puhutteli häntä ja David sai tunnon ja Naatan julisti Daavidille synninpäästön.
Jatkuu..
TykkääTykkää
Jatkoa. OLLA PYHÄ HENKI (hengellisesti elävä) JA EI OLLA PYHÄÄ HENKEÄ (hengellisesti kuollut)
Mitään ei tapahdu Jumalan sallimatta, myös 70-luvun hoitokokoukset ja ”henkioppi”. Sekin annettiin koetuksena. Itse tein kososlaisesta hengestä parannusta sillä perusteella, että aluksi kun 18-vuotiaana tein maailmasta parannuksen, en käsittänyt heti salaripin käyttöä, vaan tunkion päälle pyysin vain yleistä siunausta. Myöhemmin minulle kirkastui ripin armoetu ja oli selviö, että halusin laittaa nimeltä pois asioita, jotka painoivat. Omatuntoni kuin olisi kirkastunut sen jälkeen ja rupesin tuntemaan pienemmätkin asiat syntinä, joita en tuntenut aikaisemmin. Sitten menin ripin kierteeseen, joka oli toinen peruste, että minussa olisi ollut kososlainen henki. Kun olin seurakunnan edessä pyytänyt anteeksi, rupesi minua jälkeenpäin painamaan, että en voi sanoa, että olen ollut kososlaisessa hengessä. Keskusteluissa uskonveljien kanssa sekä todettiin, että minussa olisi ollut enemmän tai vähemmän väärää henkeä ja toisten kanssa, ettei minulla ole kososlaista henkeä, että jää vain armosta uskomaan. Jäin armosta uskomaan. Mutta sitten tulivat ajoittain epäilykset, jos minussa kuitenkin on väärä henki, mutta en ole saanut tuntoa siitä, että voisin tehdä oikean parannuksen. Koin myös että on väkinäiseltä tuntuvaa, jos tekee vain epäilysten ja merkkien perusteella parannuksen väärästä hengestä. Sittemmin kun seurakunnassa on yleisesti todettu, että ”henkioppi” oli väärää oppia, niin olen vapautunut enkä enää pyörittele väärä henki- asioita, vaan olen jäänyt vain armosta uskomaan. Pidän tärkeänä myös elämänvanhurskautta ja tarvittaessa rippiä ja uskoa vahvistavana, mieltä ylentävänä seurakuntayhteyttä, seuroissa käymistä, saarnojen ja laulujen kuuntelua jne. Tärkeätä on että synti kirkastuu synniksi ja armo armoksi. Jos me lihan mukaan elämme tulee hengellinen kuolema, mutta jos me Hengen kautta kuoletamme lihan työt niin saamme elää.
Jatkuu..
TykkääTykkää
Jatkoa..OLLA PYHÄ HENKI (hengellisesti elävä) JA EI OLLA PYHÄÄ HENKEÄ (hengellisesti kuollut)
Koen että henkilöt, joilla en erilaiset käsitykset yleisten Jumalan seurakunnassa olevien käsitysten kanssa, ovat joko joissakin asioissa hairahtuneet eikä se ole avautunut synniksi tai sitten on hengellinen kuolema ja ilman Pyhää Henkeä ei voi ymmärtää oikeaa elämänvanhurskauttakaan eikä uskonasioita raittiisti. Olla väärässä hengessä voitaisiin käsittää, että on hengellisesti kuollut ilman Pyhää Henkeä, kun ei ole Pyhää Henkeä on paha henki. Väärissä hengellisyyksissä olevat voitaisiin myös käsittää, että he ovat väärässä hengessä ja heidän pitäisi saada sekä epäuskosta että väärästä hengellisyydestä parannuksen armo: Saada tunto ja ottaa vastaan Jumalan valtakunnasta Pyhässä Hengessä saarnattu synninpäästön evankeliumi, joka lohduttaa sydämen ja ohjaa elämänparannukseenkin ja Hengen hedelmiin.
Jotkut vaativat että 70-luvun asioista pitäisi tehdä niiden henkilöiden, jotka silloin olivat johtamassa harhaan, parannus. 70-luvulla alkoi voimakas maallistuminen ja vanhojakin asioita oli jäänyt korjautumatta, hoitokokoukset olivat tarpeellisia, vaikka niissä mentiin myös taitamattomuuksiin ja väärään. 70-luvun asioista on SRK:n taholta annettu selvä julkilausuma. Monet sinä aikana hoitajina toimineet ovat jo kuolleet. Jotkut ovat tehneet parannuksen taitamattomuudesta ym. tai eivät ole tehneet luultavasti, koska muiden mukana olivat menneet uskoen ehkä lapsenmielisesti siihen mitä seurakunnasta yleisesti opetettiin. Henkiasioissa kuljetaan syvissä vesissä, niitä ei voi tyhjentävästi ymmärtää, ehkä vain puolittain, sekin voi olla syynä, ettei niissä hairahtumisissa ole voitu tehdä julkista parannusta seurakunnan edessä. Heikki Saari on tehnyt parannuksen, oliko se kaikkien mielestä riittävän laaja? Kaikki jää vajavaiseksi, parannuksen tekeminenkin, Kristuksessa on täydellisyys. Jos tehdään 70-luvun asioista parannus, siten että kaikki oli väärää, tehdään vääräksi myös ne, mitkä hoidoissa olivat oikeaa ja tarpeellista. Kun SRK:n 70-luvun historia valmistuu, tuleeko siinä yhteydessä perusteellisempi puinti ja käsittely asioista myös syistä ja perusteluista mitkä johtivat ”henkioppiin”?
Myös nykyisin keskustelut ovat tarpeen: Neuvokaa teitänne keskenänne sitä enemmän kuin näette sen päivän lähestyvän. On vaara eksyä sekä oikealle että vasemmalle ja joutua valvomattomuuteen, kun ylkä tuli nukkuivat sekä viisaat että tyhmät neitsyet. Pyhä Henki on tarkka, armon auringon valossa näkyvät pienetkin roskat.
Toivon että ”henkioppi” perustellaan raamatulla oikeaksi tai vääräksi ja mitä ymmärretään pahoilla hengillä raamatussa.!
TykkääTykkää
Kädennostoäänestyksen järjestäminen on ensinnäkin tarpeetonta ja nöyryyttävää. En tunne ko. tapausta mutta sen kai voi todeta, että ilman keskustelua ja tilaisuutta julkisesti puolustautua kyseisessä tilaisuudessa tällaisen tilaisuuden järjestäminen on synti. Sen kaikki kaikki tajuavat.
TykkääTykkää
”Kädennostoäänestyksen järjestäminen on ensinnäkin tarpeetonta ja nöyryyttävää. En tunne ko. tapausta mutta sen kai voi todeta, että ilman keskustelua ja tilaisuutta julkisesti puolustautua kyseisessä tilaisuudessa tällaisen tilaisuuden järjestäminen on synti. Sen kaikki kaikki tajuavat.”
Todellakin – luulisi kaikkien ymmärtävän tällaisen toiminnan suureksi synniksi!
MIKSI TÄLLAISTA YHÄ SALLITAAN?
TykkääTykkää
Quo Vadis – kiitos – tällaista puhetta olen odottanut sinulta, kuka sitten lienetkin!
”Kertomukset hoitokokouksista ovat tuskallista luettavaa ja kuultavaa.” Tuo lauseesi antaa olettaa, ettet itse ole kokenut henkilökohtaisesti hoitokokouksia ja saatat olla nuorempaa polvea, jonka paikallis-ry:llä ei ole sellaisia esiintynyt. Kuitenkin omaat kyvyn myötätuntoon ja ymmärrykseen vääryyden uhreja kohtaan luetuista tai kuulluista tapauksista. Ehkä myös ymmärrät, miksi monet eivät tahdo uskoa pahoja kertomuksia edes tosiksi.
On ilmeistä, että vain murto-osa vaikenemaan vaadituista hoitokokouksista on tullut julki.
Olen ollut järkyttynyt, kuinka jotkut nuoret saattavat olla täysin sinisilmäisen luottavaisia, että hoitokokouksissa ja uskovaisten sitomisissa on toimittu ja yhä toimitaan oikein. Tässä nousee paikallisten johtokuntien ja puhujien vastuu äärettömän vakavaksi.
”Puhuja ei ole paimenen virassa enää yksityinen, vaan hän on vastuussa laumasta ja laumalle, sekä ennen kaikkea Jumalalle.”
Seuraavassa avaat hyvin sitä, mikä kuvaa mainitun harhan laajuutta ja kollektiivisuutta:
”Varsinkin harhaoppien suhteen yksittäinen puhuja voi siis johtaa kokonaisen lauman harhaan. Entä kun näitä yksittäisiä harhaoppisia puhujia on ollut monta? Mikä lienee harhaoppien aiheuttaman pahennuksen laajuus, joka kenties kertautuu veteen heitetyn kiven tavoin yhä laajemmalle ja sukupolvelta toiselle ja alkaa elää omaa elämäänsä (kuten esim. juuri em. vl-seniorin mainitsemat hoitokokouskäytänteet)? Tällöin ei kysymyksessä ole enää yksittäisen ihmisen harhautunut uskonelämä, josta ihminen on omakohtaisesti ja yksityisesti vastuussa Jumalalle, vaan paimenen virassa aiheutettu pahennus on huomattavasti vakavampi asia.”
Harhaoppi, joka sisältää vääriä raamatun tulkintoja, painotuksia ja käytäntöä – kuten hoitokokouskäytäntö on osoittautunut – on todellakin vakava asia ja suuri synti.
Osaammeko hahmottaa, kuinka laajat ja vaikutuksiltaan jatkuvat seuraukset harhaopetuksilla on kaikkiaan ollut vuosikymmenten mittaan? Kuinka paljon se onkaan ajanut pelkästään rakkaita nuoriamme maailmaan ja epäuskoon? MInkälaiset haavat ja jäljet kova ja julma pakkoparannusten piinaava ja nöyryyttävä vaatiminen suljettujen ovien sisällä heihin onkaan jättänyt?
”Mitä tarkoittaa siinä tapauksessa se, että asiat korjataan siinä laajuudessaan kuin on pahennusta aiheutettu?”
Harhaopetuksen päämaja on ollut alusta alkaen SRK ja on vaikea kuvitella, missä muualla sen korjaamisvastuu voisi olla. Siellä on kaiken aikaa ollut jopa vuosikymmeniä miehiä, jotka ovat ns. ”kaulaansa myöten” olleet tietoisia ja osallisia harhaopetuksessa ja sen sallimisessa. Kaikki tarvittava tieto koko harhasta on ollut siellä.
TykkääTykkää
Matt. 24:11-12
”Monta väärää profeettaa ilmaantuu ja ne viettelevät monta.
Ja että vääryys saa vallan ja monissa rakkaus kylmenee.”
TykkääTykkää
Tämä on Joonan blogi. En tule enempää kertomaan vaiheestani täällä. Lähipäivinä julkaisen blogin, jossa kerron kuinka omat vaiheeni linkittyvät esim. esiin ottamaani mielipidekirjoitukseen. Blogin nimi tulee olemaan ”Kun vääryys (valheet) saavat vallan…”
Kerron matkasta, jolla yritin huutaa apua monta vuotta – vastauksena systemaattinen vaikeneminen, ohittaminen. Miksi teen tämän? Tuntuu, että on pakko puhua kaksinaamaisuudesta. Tärkeämpää tuntuu olevan miltä esim. johdon toiminta näyttää kuin mitä se on.
Mihinkö tähtään blogilla? Siihen, että avoimuus ja rehellisyys ei jäisi V.Juntusen sanoin pyrkimykseksi vaan olisi sitä – on on ja ei ei. Siihen, että olisi oikea Jumala Siionissa, ei 'savijumalia' erehtymättömiä veljiä, jotka oman tai vl-liikkeen kunnian ja maineen säilyttääkseen joutuvat valehtelemaan, mustamaalaamaan jonkun tai joitakin, jottei vääryydet paljastuisi.
TykkääTykkää
poissysityt.blogspot.fi
Tuossa blogiosoitteeni.
TykkääTykkää
Nyt täytyy sanoa, että taisin mennä vaarallisen rajan yli. Tuli mieleen oliko minulla oikeutta kirjoitta tuosta yksittäistapauksesta. Toivottavasti ette pahastu, mutta poistan tuon tekstin ja laitan tähän version siitä ilman tuota yksityistapausta. Siispä:
Mitä olen nyt seurannut noin 20 vuotta vl-liikettä ja yrittänyt ymmärtää sitä, niin minulle on muodostunut käsitys, että huomattavan suuri osa vl-ihmisistä voi allekirjoittaa täysin kappalaisen kirjoituksen. Keskusteluissa olen usein kuullut, että miksi meitä aina mediassa haukutaan. Ei haluta nähdä niitä ongelmia mitä on ajan saatossa syntynyt (pahimpina hoitokokoukset ja lasten hyväksikäytöt), joista nämä kirjoitukset kumpuavat. Kun aikoinaan luin kirjaa Maijan tarina, niin eräs vl ihmetteli miksi haluat tuollaista lukea, hän ei ainakaan tuommoista halua lukea. Hän siis tiesi mitä kirja pitää sisällään vaikka hän ei ollut sitä lukenut! Hänen mielestään sinä vain mustamaalattiin vl-liikettä. Se oli kirjan ainoa tarkoitus. Raiskatuista lapsista viis, vl-liikkeen oma imago on tärkeämpi.
Kappalainen kirjoittaa:
”Tällainen toiminta on kaukana siitä, mikä on vanhoillislestadiolaisten käsitys Raamatun opetuksista ja kristillisestä sydämen uskosta. Ihminen joka lankeaa, lähtee ripissä lankeemuksensa anteeksi saatuaan korjaamaan asioita niin laajasti kun on pahennusta saanut aikaan saattanut. Hän haluaa korjata rikoksensa myös maallisen lain edessä, tiedostaen siitä seuraavan rangaistuksen. Ts. ne henkilöt, jotka eivät toimi edellä mainitulla tavalla, ovat harhautuneet ulos siitä mikä on
vanhoillislestadiolaisuuden uskonkäsitys ja opetus. On pelkästään hyvä asia, että tällaiset väärinkäytökset ovat tulleet julki. ”
Luettuani kirjat ”Maijan tarina” ja ”Taivaan taimet” käsitykseni tuosta on aivan erilainen. Vl-opissa lähdetään nimenomaan siitä, että kun synti on ripissä saatu anteeksi siihen ei saa enää puuttua mitenkään, se on upotettu armomereen, josta sitä ei saa onkia ylös. Ihminen joka onkii tapauksen armomerestä ylös saa itse synnin päällensä. Tällä tavalla on uhrit saatu vaiennettua ja pois maallisen esivallan käsittelystä.
……
Kappalainen kirjoittaa, että on pelkästään hyvä asia, että väärinkäytökset ovat tulleet julki. Miksi sitten kuitenkin, kun Johanna Hurtig alkoi tekemään tutkimuksia, hänet haukuttiin todella perusteellisesti, hän joutui hoitokokoukseen ja hänet ajettiin liikkestä ulos? Näinkö hyviä asioita vl-liikkeessä hoidetaan? Meni aika pitkään ennenkuin vl-johto lopulta on suostunut ottamaan Johannan asiallisesti.
TykkääTykkää
Minua jäi blogiteksin luettuani mietityttämään, että missä menee järkevän järjenkäytön raja, kun kyse on uskonasioista. Pitäisikö kaikki voida selittää järkevästi, niin että uskon voi perustaa asioiden loogisuuten, loogiseen päättelyketjuun.
Mielestäni raamattun kirjoitukset pakottavat paikka paikoin heittämään pois järjen selitysvoiman ja vain uskomaan. Ainakaan minulle ei ole auennut Jeesuksen logiikka. Herramme ajatukset näyttäytyvät pikemminkin irrallisilta heitoilta: välillä näin, välillä noin. Hänen sanansa on niin hullua ja salattua, että sitä ei voi sellaisenaan järjellä ymmärtää. Se on kuin yrittäisi lukea salakirjoitusta ilman koodiavainta. Logiikka on kätketty. Kun herramme välillä sanoi näin ja välillä noin, niin ehkä kyse on ollut jostain erityslaatuisesta tyylikeinosta. Ehkä opettaa, että mitään suoraviivaista ja loogisesti ristiriidatonta normistoa ei ole. Asioilla on eri puolensa ja ratkaisut ovat kontekstisidonnaisia.
Jos suoraan sanottuna pelkän järjen valossa luen raamattua ja Jeesuksen toiminnasta, niin en voi nähdä Jeesusta täydellisenä ja kaikkitietävänä opettajana. Vai onko teologia löytänyt vastauksia sille, miksi Jeesus epäili viimeisinä hetkinään Jumalalan hylänneen hänet ja miksei tämä epäilys ollut heikkoutta jne.
Joonan saunatonttuesimerkkiin liittyen, me kristityt oletamme, että Jeesus oli synnitön ja täydellinen, Jumalan poika, ja että Jumala on olemassa, vaikka näitä asioita ei voida näyttää toteen. Uskomme, että raamatun kertomukset ovat totta, ja ihmeitä oikeasti tapahtunut, vaikka kukaan ei voi tätä tieteellisesti hyväksyttävällä tavalla osoittaa. Uskomme on siis viime kädessä vain uskon varassa. Uskominen ei ole tietämistä. Loogista.
TykkääTykkää
Jumala hylkäsi Jeesuksen. Se ei ollut kuvittelua, epäilyä tai teatteria kun hän huusi psalmin sanoin: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?” Loogistako? Jossain määrin.
TykkääTykkää
Jeesuksen sanat ristillä: “Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” ovat äärimmäisen puhuttelevia ja paradoksaalisia. Näyttäisi siltä, että Jumala hylkäsi itse itsensä ja luovutti jumaluutensa hetkellisesti Saatanalle. Tulkitsenko oikein, jos sanon että Jeesus todella OLI tuolloin ristillä ollessaan äärimmäisessä pimeyden tilassa, synnin mitan täyttämä, Jumalan hylkäämä ja näin ollen Saatanan lapsi. Hän näytti samalla konkreettisesti ihmiskunnalle myös sen, mikä on synnin palkka -> kuolema ja tuho. Seuraavat sanat sinetöivät kuoleman: “Se on täytetty”. Hän eli todeksi ristillä viimeisillä hetkillään synnin, kuoleman ja paholaisen voiman sen täydessä mitassaan, sen maksimaalisen voiman. Mutta ylösnousemus muutti kaiken (1 Kor 15:14-): “Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne; “
TykkääTykkää
Josefer: ”Uskominen ei ole tietämistä. Loogista.”
Niin, mikä on uskomista ja mikä tietämistä?
Minulle jonkin asian tietäminen, eli totena pitäminen, on vaihtoehto, joka on uskottavin.
Toisin sanoen, uskon siihen mikä on uskottavinta.
Ajattelen niin että esimerkiksi yleinen ilmoitus tarkoittaa sitä että ihminen voi luontoa ja koko maailmankaikkeutta tutkimalla ja havainnoimalla ihan järjellä (joka on myös Jumalalta) päätellä, että on olemassa välttämättömyyden pakosta tästä ajasta jo paikasta irrallaan oleva alkusyy, Luoja, Jumala.
Myös moni tieteellisesti totena pitämämme asia vaatii sokeaa uskoa. Esimerkiksi juuri uutisoitu tiedeuutinen gravitaatioaalloista jää minulla täysin uskon varaan. Eli joudun luottamaan, että joidenkin muiden ihmisten tekemä tieteellinen testi on pätevä ja tulokset totuuden mukaisia.
Hyvä määritelmä minusta on se, että usko ja tieto eivät ole vastakohtia vaan enemmänkin rinnakkaisia niin että usko jatkaa siitä mihin järki loppuu.
Toki on varmasti niin, että pelastava usko on sataprosenttisesti lahjaa Jumalan armosta. Erityisesti tämä näkyy pienen vastasyntyneen lapsen uskossa.
Ajattelen kuitenkin, että uskonelämän ja opin sanoittaminen järjellisellä tavalla voi monella tapaa olla tukemassa ja vahvistamassa uskoa.
TykkääTykkää
Jos kerran Henki on ilmoittanut seurakunnalle ja todennut että 70-luvun ”henkioppi” oli väärää, en lähde eikä lähdetä sitä enää raamatulla todistamaan oikeaksi. Se miten se oli väärää, on myös jo osoitettu seurakunnasta yhteisessä kannanotossa. Ja jos yksittäiselle henkilöllä, hoitajilla ja hoidetuilla, omaa tuntoa painaa jokin vanhakin asia, esim. väärä menettely hoitokokouksissa tai katkeruus hoitajia kohtaan, tulisi olla kuuliainen Pyhälle Hengelle ja korjata asiat, jos mahdollista, ihmisten, joiden kanssa on tullut tehtyä väärin, kanssa. Yksittäiset jäsenet ja ryhmätkin voivat eksyä, mutta Jumalan seurakunta kokonaisuudessaan on totuuden patsas ja perustus. Jos joku tai jotkut erehtyvät tai eksyvät, niin toiset ojentavat. Armo johtaa kaikkeen totuuteen. Seurakunnalle Jumala, Pyhä Henki on antanut erilaisia lahjoja. Kenellekään yksittäiselle uskovaiselle ei ole annettu kaikkea ymmärrystä, todetaanhan raamatussakin, että me ymmärrämme puolittain. Kenellekään henkilölle eikä ryhmälle voi antaa sellaista arvovaltaa, ette he ovat erehtymättömiä. Vain Pyhä Henki, Jumala ja Jeesus Kristus ovat erehtymättömiä.
Raamatussa kehotetaan pitämään usko ja hyvä omatunto, jonka muutamat ovat hyljänneet ja uskon puolesta haaksirikkoon joutuneet. Kun oli vain luudalla lakaistu, tuli seitsemän pahempaa henkeä. Pyhän Hengen tulen pitää antaa polttaa kaikki väärä, koska Pyhä Henki ei asu saastaisessa sydämessä, joka on synnin alle myyty. Kun kaikki synnit saadaan anteeksi, niin pahat henget väistyvät ja Pyhä Henki tulee sydämeen ja säilyy sydämessä. Synti sokaisee ihmistä. Ihminen tekee syntiä ajatuksin, väärin mielipitein, sanoin, teoin ja laiminlyönnein. Kun Pyhä Henki nuhtelee omassa tunnossa jostakin tai kehottaa tekemään jotakin, tulee olla kuuliainen ja tulemaan valkeuteen kaltaisenansa. Omantunnon hoitamiseen ovat yleinen synninpäästö, salarippi, tarvittaessa julkirippi, esivallan edessä korjaaminen ja muutenkin asioiden korjaaminen, ihmisten välillä asioiden korjaaminen, syntiä vastaan tosissaan taistelu ja syntien välttäminen niin paljon kuin vain pystyy jne. tarpeellisia, että säilyvät usko ja hyvä omatunto eikä joudu hengelliseen kuolemaan ja jos on jo kuollut tulee eläväksi jälleen.
Daavidin lankeemuksessa ei Daavid tehnyt nimeltään kireästä lakihengestä parannusta, vaan sai tunnon synneistä, joihin hän oli mennyt ja Naatan julisti hänelle synninpäästön. Tosin Naatan osoitti hänelle Daavidin väärän sieluntilan, että sinä olet se mies ja Daavid sai synnintunnon. Pahoja henkiä ajetaan siis nykyisinkin pois synninpäästön Pyhässä Hengessä saarnatulla evankeliumilla, kun kaikki synnit julistetaan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Sanan julistajalla itsellään on oltava säilynyt usko ja hyvä omatunto, että olisi Pyhän Hengen valkeutta selkeästi osoittamaan synti synniksi ja armo armoksi. Myös sanan kuulijalle tulee kirkastua synnit synneiksi ja armo armoksi. Eikä olla vain unohtavainen kuulija vaan myös tekijä. Hedelmistä puu tunnetaan ja suu on sydämen tulkki. Tulee antaa Jumalan tehdä puu hyväksi, niin hedelmätkin ovat hyvät. Pitää puhdistaa astia sisältä, niin ulkoinenkin puoli puhdistuu.
Pyhä Henki johtaa kaikkeen totuuteen, ei ihmisjärjen logiikkakaan voi sitä tehdä ainakaan kokonaan ja oikein hengellisissä, uskon asioissa. Uskon asioissa joutuu ottamaan järjen vangiksi. Oikealta tieltä ei tyhmäkään eksy, kun on kuuliainen Jumalan, Jeesuksen ja Pyhän Hengen äänelle, neuvoille ja opetuksille. Vaikka Salomonille annettiin paljon viisautta, ei hänestä loppuaikana jäänyt todistusta, että hänen sielunsa olisi kelvannut Jumalalle, sillä Salomon oli ruvennut hyväksymään epäjumalien palvelusta. Epäjumalanpalvelusta on väärä hengellisyyskin ei ainoastaan lihalliset synnit. Ihminen voi muodostaa mielessään oman mielensä mukaisen Jumalan kuvan ja käsityksen uskon asioista, tekee kuin abstraktisti epäjumalankuvan. Jos on sanonut jonkin asian väärin, ollut vääriä mielipiteitä, hyväksynyt väärää, nekin tulisi oikaista. Kuitenkin meidän parannuksen tekeminenkin jää vajavaiseksi, vain Jeesuksen täydellisyydessä olemme täydelliset.
TykkääTykkää
Argumentoinnista muutama ajatus:
“Teologi ei voi olla ensisijaisesti kiinnostunut joko-tai- asetelmasta eikä edes omista mielipiteistään, vaan on oltava kiinnostunut argumenteista, jotka ovat konkreettisten ratkaisujen taustalla.” (Eero Huovinen)
Argumentointi on työväline, jonka avulla voidaan käydä asiallista keskustelua. Mihin näkemyksemme ja ratkaisumme perustuvat? Argumentointi luo pohjaa eri osapuolten väliselle dialogille ja kuuntelemiselle, omien näkökulmien uudelleen tarkastelulle, avoimuudelle ja rehellisyydelle. Tässä kaikessa on tavoitteena vastakkainasettelun ja jännitteiden purkaminen, sekä luottamuksen lisääminen. Jotta Pyhien Yhteys voisi säilyä, edellyttää se pyrkimystä avoimuuteen ja rehellisyyteen kaikilta osapuolilta. Tarvitsemme saman aikaisesti sekä nöyryyyttä että erilaisten ratkaisujen kriittistä arviointia, mutta ennen kaikkea Jumalan totuuden ja ns. Kristuksen mielen etsimistä kaikkien osapuolten kannalta. Se miten asioita tänään käsitellään, vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen, joko myönteisesti tai kielteisesti. Yhteinen keskustelu ja pohdinta on mielestäni parempi vaihtoehto, kuin passiivinen odottaminen. Joskus olisi tietysti parempi olla hiljaa :-).
Konteksti-sidonnaisuudesta (aika, paikka, historiallinen tilanne):
Josefer: “Kun herramme välillä sanoi näin ja välillä noin, niin ehkä kyse on ollut jostain erityslaatuisesta tyylikeinosta. Ehkä opettaa, että mitään suoraviivaista ja loogisesti ristiriidatonta normistoa ei ole. Asioilla on eri puolensa ja ratkaisut ovat kontekstisidonnaisia.” Kun tarkastelemme kristillisen kirkon historiaa, näemme sen vaeltaneen ajan saatossa erilaisilla paikkakunnilla ja historiallisissa tilanteissa. Mikä on pysyvää ja mikä on muuttuvaista? Miten Pyhän Hengen avaama uskon ymmärrys ja evankeliumi suhteutuvat kulloisinkiin olosuhteisiin? Mikä taas on väärää sopeutumista ympäröivään yhteiskuntaan? Tähän ei ole olemassa loogisesti ristiriidatonta normistoa. Täytyy siis jälleen nöyrtyä keskustelemaan.
TykkääTykkää
Ystävä alittoi minulle linkin ja kysyi että onko jotain tuttua. Vastasin että valitettavasti on. Eli hoitokokouskokemuksia; http://blogbook.fi/juhakurvinen/tositarinoita-hullujenhuoneelta/
Erkki Hurtig
TykkääTykkää
Tuossa ylempänä esitin muutamia kriittisia ajatuksia järjenkäytöstä uskonasioissa sekä uskonasioiden tieteellisestä selittämisestä. Näin ihan vain sen vuoksi, että pysyy tieteen hyödyntäminen ja järkeily kohtuudessa, jos näin voi sanoa.
Uskominen on pohjimmiltaan yleensä järkevää. Uskominen on taloudellista. Emme voi kaikkea selvittää jo rajallisista resursseistakaan johtuen, joten joitakin asiota joudumme vain olettamaan todeksi. Yleensä uskomme siihen, mitä pidämme todennäköisimpänä asiaintilana. Joskus tosin myös siihen, miten toivoisimme asioiden olevan (tunneperusteisesti).
Uskomme rakentuu monien väittämien varaan, joita emme voi osoittaa todeksi:Jumala on olemassa; Jumala on kaikkivaltias, täydellinen hyvyys ja armollinen; Syntimme ovat anteeksi annetut jne. Kristinuskon teologia ja teoligiset opit on rakennettu näiden taustaoletusten varaan. Koska taustaoletukset ovat tieteellisesti aivan liian heppoisia, pudottaa tämä periaatteessa kaiken pohjan kaikelta muulta doktriinilta. Ateisti voi kysyä, mitä arvoa on kasteopillisilla keskusteluilla yms., jos Jumalaa, taivasta ja helvettiä ei ole.
No koska me kristityt nyt kuitenkin uskomme, että taustaoletukset ovat oikein, niin meille opilliset keskustelut näyttäytyvät mielekkäinä. Meitä kiinnostavat perustelut sille väitteelle, että kastamaton lapsi pelastuu, tai sille, että Lestadiolaisen joukon ulkopuolelta ei löydy vanhurskauttavaa opetusta ja uskoa jne.
TykkääTykkää
Mielestäni kristilliseen perinteeseen sitoutunut johdonmukainen ajattelu ja ”hengelliset harjoitukset” kuten perehtyminen Raamattuun, historiaan, rukoilu, hengelliset laulut, yhteys kanssakulkijoihin weljiin ja sisariin ja ennenmuuta halu Kristuksen seuraamiseen elämässä ja elämällä varjelee meitä omalta osaltaan tunkkaiselta ja putkinäköiseltä maallikkoteologialta kuin myös maallistuneelta lipilaariteologialta. Kumpaakin laitaa on kristillisyydessämmekin tarjolla. Mutta Jumalan kiitos raitistakin Jumalan Pojan uskoa. Se että 1900-luvun alussa maallikot, jotka eivät olleet kovin paljon kotimaakuntaansa kauempana käyneet, tulivat vastoin Laestadiuksen ja Raattamaankin edustamaa näkemystä tulokseen ja varmuuteen, että olemme yksin oikeassa koko maailmankaikkeudessa, edustaa tätä maallikkoteologista hassutusta: ”olemme enemmän oikeassa kuin Laestadius, Luther, kirkkoisät, apostolit, profeetat yhteensä ja oikeastaan tiedämme paremmin kuin Kristus tämän autuuden tien…” 🙂 Tuo hybris on ihmisrievulle tyypillinen ja toisaalta myös samaa juurta kuin monien syrjäisten alkuperäiskansojen omakielinen näkemys itsestään: ”oikeat ihmiset”! – Lipilaariteogiassa uhkana on taas relativismi; ihminen on kaiken mitta!
Kyllä Paavalinkin argumentaatiossa on väliin puutteita ja epäjohdon- mukaisuuttakin, mutta hänen areipagi -puhe on samalla kertaa avaran ymmärtävä, mutta myös evankeliumille uskollinen sisältäen niin monoteistisen Jumala-uskon kuin Kristus Pelastaja -uskon ytimen:
”Ateenalaiset! Kaikesta näkee, että te tarkoin pidätte huolta jumalien palvonnasta. Kun kiertelin kaupungilla ja katselin teidän pyhiä paikkojanne, löysin sellaisenkin alttarin, jossa oli kirjoitus: 'Tuntemattomalle jumalalle.' Juuri sitä, mitä te tuntemattanne palvotte, minä teille julistan. Häntä ei myöskään palvella ihmiskäsin, ikään kuin hän tarvitsisi jotakin … itse hän antaa kaikille elämän, hengen ja kaiken muun… jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet. Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme. Ovathan muutamat teidän runoilijannekin sanoneet: 'Me olemme myös hänen sukuaan.' Koska me siis olemme Jumalan sukua, meidän ei pidä luulla, että jumaluus olisi samankaltainen kuin kulta, hopea tai kivi, kuin ihmisen mielikuvituksen ja taidon luomus. Tällaista tietämättömyyttä Jumala on pitkään sietänyt, mutta nyt sen aika on ohi: hän vaatii kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen. Hän on näet määrännyt päivän, jona hän oikeudenmukaisesti tuomitsee koko maailman, ja tuomarina on oleva mies, jonka hän on siihen tehtävään asettanut. Siitä hän on antanut kaikille takeet herättämällä hänet kuolleista.” (Apt.t. 17:22-31)
TykkääTykkää
Markku, nyt sinä teet juuri sitä, mitä olen toivonut ja mihin myös Quo Vadis edellä kehoittaa, nimittäin suostumaan nöyrästi rehelliseen keskusteluun kristillisyytemme vaiheista ja kaikesta siitä väärästä, jota olemme raahanneet korjaamattomana ja pyrkineet sen seuraukset vaientaen salaamaan. Itse käyttäisin siitä vaikkapa nimitystä 70-luvun harhojen riisuminen, niiden jatkaminen ja lustraation puute.
Sinä Markku puhut ”tunkkaisesta ja putkinäköisestä maallikkoteologiasta”. Siinä omaksuttiin erehtymättömän huoneenhallituksen rooli todellisena ”harvainvaltana”, ja laumalle tuli uudenlainen komento, mottona mitä tiukemmat säännöt, sitä oikeammat. Niitä voisi jopa luetella ja sen kaiken hedelmänä Kristuksen kirkkolaki puskettiin ryminällä lauman niskaan tavalla, jonka varmasti jokainen tuli tuntemaan.
Hoitokokouskäytänteen ja kristillisen sielunhoidon perusteet pitäisi oikaista ja selventää kaikkien parhaaksi.
Mitkä ovat sielunhoidon ja hoitokokouskäytänteen erot?
Ennenkaikkea pitäisi opetella tervettä itsekritiikkiä, joka edellyttää avointa mahdollisuutta pelottomaan keskusteluun. Harva uskaltaa, jos edelleen on vaara joutua samantien ankaraan hoitokokousrumbaan, ajojahtiin, kiusaamiseen ja nöyryytykseen mitä merkillisimmistä syistä – vaikkapa kirkkokuorossa laulamisesta tai lähimmäisen puolesta rukoilemisesta.
TykkääTykkää
Niinpä. Tästä 60-luvulla syntyneestä harhaoppien perustuksesta on kysymys. Ongelma syntyy siitä, että Te hyvät herrat olette vl-liikkeessä poikkeuksia. Suurin osa kulkee laput silmillä ajatuksena, että koska minulla on kaikki hyvin, kaikilla täytyy olla kaikki hyvin. Jos jollain on jotain huonosti, hän valehtelee tai se on hänen oma syynsä … ei kuulu minulle! Samoin ajatellaan lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä, väärinkäytökset eivät ole totta. Samoin ajatellaan hoitokokouksista, väärinkäytökset eivät ole totta …. Seurakunta ei erehdy!
Mikä voisi muuttaa vl-liikkeen? Siinä onkin melkoinen työsarka. Nimittäin.
Vl-liikkeessä on liikaa ihmisiä, joita ei kiinnosta toisten ihmisten hätä.
Vl-liikkeessä on liikaa ihmisiä, joita ei kiinnosta lähihistorian vääryydet (jotka jatkuvat edelleen).
Vl-liikkeessä on liikaa ihmisiä, joilta puuttuu empatia.
Vl-liikkeessä on liikaa ihmisiä, joilta puuttuu aito lähimmäisen rakkaus.
Ja kun lähimmäisen rakkaus puuttuu, niin puuttuu myös rakkaus Jumalaan.
Ja kun puuttuu rakkaus Jumalaan, niin … jokainen voi itse päätellä mitä sitten.
Toisaalta nämä vl-seniorin viimeisessä kappaleessa mainitsemat asiat estävät ihmisiä kiinnostumasta toisten hädästä tai lähihistorian vääryyksistä. Se estää ihmisiä näyttämästä empatiaa tai lähimmäisen rakkautta, koska pelätään, että se näytetään ”väärälle” ihmiselle, josta joutuu sitten itsekin liemeen. Tuo pelko pakottaa ihmiset piilottamaan empatian ja rakkauden lähimmäisiin, mutta he eivät tajua, että he samalla piilottavat rakkautensa pois Jumalasta.
TykkääTykkää
Kirkkomme työntekijöille annetuissa ohjeissa sielunhoidon määritelmä ei ole kovin monimutkainen tai vaikeasti ymmärrettävä:
”Sielunhoito on ihmisen auttamista, tukemista ja lohduttamista hänen elämänsä kaikissa vaiheissa, ilossa ja surussa, sairaudessa ja terveydessä.
Auttamisen, tukemisen ja lohduttamisen lähde on Jumalan rakkaus, joka sielunhoidossa välittyy usein vuorovaikutuksena, läsnäolona, kuunteluna, kunnioittamisena.
Sielunhoidon arkinen väline on keskustelu, sen pyhiä välineitä ovat Jumalan sana ja ehtoollisen vietto.”
Ovatko meidän kristillisyyden hoitokokoukset olleet sielunhoidollisia tilanteita?
Kun massahoitokokousaallot alkoivat, puhuttiinko sielunhoidoista ja oliko niissä kristillisen sielunhoidon elementit?
Kuuluuko kristilliseen sielunhoitoon uskovaisen seurakunnan edessä nöyryyttäminen?
Miten seurakunta voi sitoa tai päästää epäillyn, jos ei tiedä todellista syytä epäilyyn?
Kannattaa lukea Wikipedian sivusto hoitokokousaineistosta:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hoitokokous_(lestadiolaisuus)
Wikipedian sivuston lopussa todetaan:
”Painostavia puhutteluja kohdistetaan nykyisin erityisesti niitä vanhoillislestadiolaisia riviuskovaisia sekä puhujia ja pappeja vastaan, jotka hyväksyvät luterilaisen kirkon virkakäsityksen, eli sen, että sekä nainen että mies voi toimia seurakunnasa papin virassa.[157]. SRK:n mukaan vanhoillislestadiolaisuuden kanta on, että lestadiolaiset miespapit saavat työskennellä yhdessä naispuolisten kollegoidensa kanssa ev.lut.-seurakunnassa, mutta vanhoillislestadiolaisella naisteologilla ei ole lupaa ottaa vastaan pappisvihkimystä eikä toimia seurakuntavirassa.”
Onko niin, että avoin tai epätietoinen suhtautuminen naispappeuteen on syy asettaa uskovainen tunnontilaltaan niin vaaralliseksi, että hänet täytyy asettaa auttamatta meille ”periteiseen” hoitokokousrumbaan?
TykkääTykkää
Enemmän olen havainnut vainoa kirkomme taholta perinteisen virkakäsityksen kannalla olevia suoraselkäisiä luterilaisia pappeja kohtaan.
TykkääTykkää
Markku, sinulla on varmaan asiasta enemmän tietoa kuin itselläni. Oikeastaan en osaa arvioida, kuinka paljon kristillisyytemme piirissä on heitä, jotka ovat virkapappeuden suhteen avoimia tai epätietoisia. Itse olen aina ollut perinteisellä kannalla, mutta tunnustan, että varsin löysin teologisin perustein. Kenties olen kokenut, että jos uskovainen nainen kokee kutsumusta teologiaan, hänellä on riittävästi sen piirissä uskovaisenakin toimintaedellytyksiä. Kun en ole teologi, ei aihe ole enemmälti koskettanut. Alkuvaiheessa, kun naispapit hyväksyttiin, tuntui – siis tuntui – se kovin vieraalta. Vähitellen, kun kristillisyydessä otettiin yhteinen kanta työskennellä heidän kanssaan yhdessä, naispappeihin on ikäänkuin tottunut. Tiedostan, että teologeilla ja papeilla on täysin eri todellisuus kuin maallikoilla tässä suhteessa.
Sen sijaan naispiispaan en näköjään totu.
Mikä tuntuma teillä muilla on lauman suhtautumisesta naisten virkapappeuteen, kuinka ehdotonta se mahtaa olla? Vai onko aihe tabu, josta on hankalaa avoimesti keskustella?
Roosalta tekisi mieli kysyä asiaan lisää valaisua?
TykkääTykkää
VÄÄRÄT, OIKEAT PERUSTELUT JA VÄÄRIEN PERUSTELUJEN JA TUOMIOIDEN KORJAAMINEN
Jos kerran Pyhän Hengen johtamana on todettu, että takavuosien henkioppi oli väärä. Jos on annettu väärä tuomio, että joku/jotkut ovat olleet väärässä hengessä, niin eikö se sitten johda asioiden korjaamiseen, oikaisemiseen myös hoitajien ja hoidettujen välillä. Pyhä Henki johtaa kaikkeen totuuteen. Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Parannus tulee tehdä kaltaisenaan, ei parempana eikä huonompana. Jos on tehnyt parannuksen väärästä hengestä eikä siinä ole ollutkaan, on tehnyt huonompana parannuksen kuin mitä on ollut. Jos on annettu väärä tuomio, vaikka ryhmänäkin, olisi koko ryhmän tehtävä parannus väärästä tuomiosta. Jos on hyväksytty väärää, pitäisi siitäkin tehdä parannus.
Vai riittääkö se, että koko Jumalan seurakuntana maailmassa on todettu, että henkioppi oli väärää ja siinä on tullut valkeuteen joukoittain väärä toiminta. Kun se on hyväksytty, ovat nekin jotka ovat olleet hairahtuneita, hyväksyneet sen, eivät ole alkaneet vastustamaan yhteistä kannanottoa. Ja kun kaikki synnit on julistettu anteeksi, niin nämäkin synnit ovat anteeksi annetut. Ja jos Pyhä Henki yksittäisillä hoitajilla, ryhmillä, hoidetuilla nuhtelee senkin jälkeen omassa tunnossa eikä anna rauhaa, niin on vapaus korjata ne nimeltään jokainen yksilönä niiden kesken, joiden kanssa on vikaa tullut. Takavuosinakaan ei koko Jumalan seurakunta mennyt väärään, vaan joukossa on ollut uskovaisia, jotka eivät ole tehneet vääristä hengistä parannusta ja he jopa kummaksuivat tällaista hoitoa. Pyhä Henki ja paha henki (väärä henki) ei voi samanaikaisesti olla sydämessä ja sitä paitsi, jos Pyhää Henkeä ei ole, on hengellisesti kuollut. Silloin se on kova tuomio, jos sanotaan, että on väärässä hengessä, sehän tarkoittaisi, että henkilö olisi hengellisesti kuollut eikä hänellä olisi Pyhää Henkeä. Pyhä Henki voi nuhdella ja herättää hengellisesti kuolleenkin, vaikka Pyhä Henki ei vielä asukaan sydämessä. Oikeaan parannukseen liittyy aina tunto synnistä ja mahdollisesta väärästä tilasta. Jos tekee parannusta vain arvelun kautta, se ei johda tunnon vapauteen. Kun kaikki synnit saa anteeksi, sen jälkeen kyllä selviää, miten todella oli ollut, kuinka syvälle enemmän tai vähemmän oli mennyt väärään.
Se että yksittäisistä synneistä, jotka selvästi on todettu vääräksi on nuhdeltu, on ollut oikeaa hoitoa, eikä siinä ole parannuksen tekemistä, korkeintaan siinä, jos hoitaminen ei ole tapahtunut alhaalta päin. Ei herroina halliten, vaan olkaa kaikki toinen toistenne alamaiset. Kunnioittakaa toinen toistanne. Hoitaminenkin on vapaaehtoista, jos on antanut itsensä hoidettavaksi ja halunnut keskustella asioista. Sitä ihmisoikeutta, että haluaa keskustella ja tulla hoidettavaksi, ei saa mikään taho riistää ihmisiltä. Jumalaa tulee kuunnella enemmän kuin ihmisten vääriä mielipiteitä ja painostuksia. Tulee ensin ottaa malka omasta silmästä ja sitten vasta lähimmäisen silmästä. Tule olla ensin itse puhdistettu, kun voi toisia ruveta puhdistamaan ja hoitamaan.
Raamattu on kirjoitettu Pyhän Hengen vaikuttamana ja sen ymmärtämiseen tarvitaan Pyhää Henkeä. Kun luemme esimerkiksi Paavalin kirjeitä, uskomme että Pyhä Henki on puhunut Paavalin kautta ja Pyhä Henki on erehtymätön. Kyllä varmaan alkuseurakunta ottaessaan Paavalin kirjeet raamattuun on yhteisesti todennut, että niissä kirjoitetaan oikein Pyhän Hengen valossa. Emme siis lukiessamme raamattua usko, että sen kirjoitukset ovat sen aikaisten ihmisten mielipiteitä, vaan että ne ovat Jumalan sanaa. Jumala on käyttänyt palvelijoidensa suuta ilmaistessaan tahtoansa.
Jeesus itse puhdistaa puimatantereensa ja ruumenet Hän polttaa sammumattomassa tulessa. Otetaanko pois rikkaruohot, jotka vihollinen kylvi vehnän sekaan. Ei, vaan silloin rikkaruohoja kitkettäessä otettaisiin vehnääkin pois. Täysin puhdasta seurakuntaa ei saada koskaan, se on kuin hakomaja yrttitarhassa, kuin hävitetty kaupunki, monilla vioilla ja virheillä peitetty.
TykkääTykkää
Kiitos Joona postauksestasi. Koska aihe käsittelee loogista argumentaatiota, sallinet pienen hiustenhalkomisen.
Joona: ”Argumentaatio on pätevää, mikäli argumentin väitettä tukevat perustelut ja taustaoletukset ovat hyväksyttävämpiä kuin itse väite.”
Tämä toteamuksesi tarkoittaa sitä, että samassa asiassa meillä voi olla useita keskenään erilaisia pätevästi argumentoituja mielipiteitä. Tuo esittämäsi kriteeri pätevälle argumentaatiolle on itse asiassa hyvin kevyt.
Joona: ”Totuus on totta riippumatta sen esille tuojan motiiveista, luonteenpiirteistä tai omantunnon tilasta. Jos hänen esittämänsä perustelut ovat päteviä, meillä on älyllinen ja moraalinen velvollisuus muuttaa mieltämme, oli hän persoonana ja sielunelämältään meidän mielestämme kuinka vastenmielinen tai epäilyttävä tahansa.”
Täsmentäisin tätä toteamustasi sen verran, että kenelläkään ei ole mitään älyllistä velvollisuutta muuttaa mielipidettä pelkästään sillä perusteella, että hänelle esitetään pätevät perustelut toisenlaisesta mielipiteestä. Tällainen ei ole järkevää. Ensin kannattaa tutkia myös esitettyjä perusteluja vastaan puhuvat vasta-argumentit sekä vaihtoehtoiset, mahdollisesti vielä pätevämmin perustellut väittämät ja kilpailevat selitykset samasta asiasta.
Useissa asioissa tai tilanteissa on useampi vaihtoehto, joista jokainen on pätevästi perusteltu, mutta ainoastaan yksi voi olla kerrallaan loogisesti tosi. Ajatellaan vaikka naispappeutta. Naispappeus on perusteltu pätevästi kuten myös perinteinen virkakäsitys. Nyt täytyy siis valita, kumpia perusteluja kukin pitää uskottavampina tai esim. turvallisempina.
Oheiskommenttina vielä, että jos meillä on tilanne, josta esitetään keskenään ristiriitaisia väittämiä, ja asia halutaan ratkaista loogisesti, päättelyn säännöt tulevat tärkeiksi. Itse asiassa tällaisessa ristiriitaisten väittämien tilanteessa voittajan voi monesti ratkaista se, millaisia päättelyn sääntöjä noudatetaan. Sääntöihin voivat kuulua esimerkiksi vaadittava näyttökynnys (esim. balance of probabilities eli todennäköisyyksien punninta tai beyond reasonable doubt eli vailla järkevää epäilystä) sekä se, kummalla on todistustaakka minkäkin asian suhteen. Näin ollen joissakin kysymyksissä itse lopputulos ratkeaa jo sillä perusteella, millaisia sääntöjä päättelyssä päätetään soveltaa.
TykkääTykkää
Joona: ”Onko lapsenmielistä ja yksinkertaista uskoa mahdollista sovittaa yhteen älyllisen valppauden ja rehellisyyden kanssa? Jos on, miten?”
Mielestäni on. Älyllinen valppaus ja rehellisyys sopivat mielestäni oikein hyvin yhteen kristinuskon perustotuuksien lapsenmielisen, uskon kautta tapahtuvat hyväksymisen kanssa. Kai se usko voi olla yksinkertaistakin. Näin siis silloin, kun lapsenmielisyydellä ja yksinkertaisella uskolla viitataan kristinuskon perustotuuksien hyväksymiseen samaan tapaan kuin lapsi hyväksyy ja pitää totena rakastavan isän opettamia asioita.
Sen sijaan, jos lapsenmielisellä ja yksinkertaisella uskolla tarkoitetaan jonkun liikkeen (esim. liikkeemme) perinteiden ja johdon toiminnan ja mielipiteiden kritiikitöntä hyväksymistä, näen tällaisen lapsenmielisyyden ja yksinkertaisuuden kovin vaikeana sovittaa yhteen sekä älyllisen valppauden että rehellisyyden kanssa.
TykkääTykkää
OSATOTUUS JA KOKO TOTUUS, ASIOIDEN SUURENTELU JA PIENENTELY, VIESTINNÄN TARKKUUS JA YMMÄRRETTÄVYYS, OMAT MIELIPITEET
Emme ole silleen lapset, että me monilta hengen tuulilta olisimme vietävissä.
Kertoessamme lähimmäisistä, itsestämme tai asioista meidän tulee ottaa huomioon otsikossa sanotut asiat. Kukaan ihminen ei pysty 100% totuuteen ja täydellisyyteen elämänsä aikana. Kaikki ihmiset ovat valehtelijoita. Meidän ei pidä kuitenkaan tietoisesti olla valehtelijoita, vaan kaikessa pitää pyrkiä totuuteen, viestinnän tarkkuuteen ja ymmärrettävyyteen. Viestit voidaan myös tulkita toisin, mitä viestijä on tarkoittanut. Myös viestijän tulee tuntea viestittävät asiat hyvin ja osata ne ilmaista hyvin. Tunteet, tunto, järki ja perehtyneisyys ym. vaikuttaa viestinnässä.
Hengellisissä asioissa meidän tulisi puhua sitä mitä Pyhä Henki antaa puhuttavaksi. Tai ainakin sanomisemme ei saisi olla ristiriidassa uskon ja hyvän omantunnon kanssa, raamatun kanssa ja opetuksen kanssa, mitä Jumalan seurakunnassa on opetettu ja opetetaan. Meidän ei pitäisi puhua omiamme, uskomiseen ei saisi tulla mitään omastaan. Omavanhurskauskin on kuin saastainen vaate. Itse keskustelussa lähden siitä, mitä tulee mieleen ja sen jälkeen arvioin sen, voinko sanoa näin. Jos huomaan heti, että sanomiseni on vastoin omaatuntoa, sitä en saisi sanoa. Ja jos jälkeenpäin tuntee sanoneensa selvästi väärin ja se on merkittävä asia, haluan korjata sanomiseni mikäli mahdollista.
Synneillä on eri asteita ja alueita. On hengen saastaa ja lihan saastaa, joilla on eri asteita ja vakavuuksia. On syntejä jotka ovat kuolemaksi ja jokapäiväisiä heikkouksia, jotka eivät ole ainakaan heti hengelliseksi kuolemaksi. On sanottu, että suuri synti vie helvettiin eikä pienikään jätä välille. Jos syntiä, pölyä, likaa, haavoja ja syntisairautta kertyy eikä niitä puhdisteta ja hoideta, niin ennen pitkää nekin vievät ihmisen uskosta haaksirikkoon ja epäuskoon, hengelliseen kuolemaan.
On tekosyntejä, joissa välittömästi tapahtuu hengellinen kuolema. Oikean laidan saastaa ja omavanhurskautta ei helposti tunnekaan synniksi. Myös vasemman laidan saasta voi niin sokaista ja turruttaa, paaduttaa tunnon, että niistä parannus jää tekemättä tai vaikka tekeekin, ei tunne synnin vakavuutta. Voi suhtautua synteihin kevytmielisesti. Toisaalta kun armo ei pääse vaikuttamaan täydellisesti, niin ihminen jää osittain ainakin lain alle pelkäämään ja epäilemään.
Uskovan matka ei ole aina helppoa. Niin monta vaivaa vastusta saa tällä tiellä kohdata, kun pääsee yhden ylitse ja toisen lävitse, niin on jo kolmas vastassa, mikä tahtoo sielun vangita. Uskovaisilla on tukenaan uskon kilpi, Hengen miekka, evankeliumin voima. Jeesus sanoo, minun kuormani on keveä. Jos tarvitaan, teitä monenlaisilla kiusaukisilla vaivataan. Jos taistelemme tosissamme syntiä vastaan, tulemme valkeuteen tekoinemme, korjaamme asiamme evankeliumin voimalla, niin voimme päästä, vaikka arpia synneistä on jäänyt, tasaiseen ja levolliseen matkan tekoon.
Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi. Jos kerromme menneistä tai nykyisistä tapahtumista pitää pyrkiä totuudenmukaisuuteen ja oikeisiin mittasuhteisiin. Ei pidä yleistää, kärjistää eikä vähätellä. Aika on puhua ja aika olla vaiti. Uskottuja salaisuuksia ei pidä ilmoitettaman. Julkiset asiat korjataan julkisesti. Salaa tehdyt synnit on tuotava valkeuteen ja korjattava siinä laajuudessaan kuin on uskon ja hyvän omantunnon vuoksi välttämätön Jumalan ja ihmisten edessä. Riittää kun kahdesti tai kolmesti on nuhdellut ja tulee nuhdella ensin kahden kesken ja sitten muutaman henkilön kanssa ja sitten seurakunnan kanssa Kristuksen kirkkolain mukaan. Lähimmäisten vikoja ei tule levitellä, vaan ensin on puhuttava lähimmäisen kanssa kahdestaan.
Kun olemme tekemisessä useiden eri uskonveljein ja -sisarien kanssa, emme porukoidu, sekin virkistää. Kun asioita saa nähdä ja kuulla monesta eri näkökulmasta ja monilla eri lahjoilla tulee asioista parempi kokonaiskuva. Kun väärät käsitykset oikaistaan ja ilmaistaan ymmärrettävästi ja selkeästi, ne auttavat pääsemään meitä hämäryydestä kirkkauteen.
TykkääTykkää
Wiion lait inhimillisestä viestinnästä (1976-78)
1. Viestintä yleensä epäonnistuu – paitsi sattumalta.
1.1 Jos viestintä voi epäonnistua, niin se epäonnistuu.
1.2 Jos viestintä ei voi epäonnistua, niin se kuitenkin tavallisimmin epäonnistuu.
1.3 Jos viestintä näyttää onnistuvan toivotulla tavalla, niin kyseessä on väärinkäsitys.
1.4 Jos olet itse viestintään tyytyväinen, niin viestintä varmasti epäonnistuu.
2. Jos sanoma voidaan tulkita eri tavoin, niin se tulkitaan tavalla, josta eniten vahinkoa.
3. On olemassa aina joku, joka tietää sinua itseäsi paremmin, mitä olet sanomallasi tarkoittanut.
4. Mitä enemmän viestitään sitä huonommin viestintä onnistuu.
4.1 Mitä enemmän viestitään sitä nopeammin väärinkäsitykset lisääntyvät.
5. Joukkoviestinnässä ei ole tärkeätä se, miten asiat ovat, vaan miten asiat näyttävät olevan.
6. Uutisen tärkeys on kääntäen verrannollinen etäisyyden neliöön.
7. Mitä tärkeämmästä tilanteesta on kysymys sitä todennäköisemmin unohdat olennaisen asian, jonka muistit hetki sitten.
Näinkin se on kuten Wiio oivallisesti on sanonut.
Erkki Hurtig
TykkääTykkää
John: “Raamattu on kirjoitettu Pyhän Hengen vaikuttamana ja sen ymmärtämiseen tarvitaan Pyhää Henkeä. Kun luemme esimerkiksi Paavalin kirjeitä, uskomme että Pyhä Henki on puhunut Paavalin kautta ja Pyhä Henki on erehtymätön. Kyllä varmaan alkuseurakunta ottaessaan Paavalin kirjeet raamattuun on yhteisesti todennut, että niissä kirjoitetaan oikein Pyhän Hengen valossa. Emme siis lukiessamme raamattua usko, että sen kirjoitukset ovat sen aikaisten ihmisten mielipiteitä, vaan että ne ovat Jumalan sanaa. Jumala on käyttänyt palvelijoidensa suuta ilmaistessaan tahtoansa.”
Tämä on varmasti totta. Uskonvanhurskaus ja evankeliumi Kristuksesta ovat muuttumattomia riippumatta historiallisista tilanteista. Mutta kun pohdimme eri aikakausien kristittyjen elämää, joudumme silti kuitenkin kysymään, mikä on Pyhän Hengen ilmoitusta kulloisessakin historiallisessa tilanteessa, ajassa ja paikassa, suhteessa vallitseviin olosuhteisiin. Mikä on ns. normatiivinen periaate, tai “Herran käsky”, josta ei voida joustaa huolimatta yhteiskunnallisten olosuhteiden ja -rakenteiden muutoksista (vrt. orjien, naisten ja lasten aseman muutos jne.). Kuinka paljon esim. antiikin filosofian vaikutus näkyy Paavalin kirjoituksissa kristinuskon puolustuksessa? Tai vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen vaikutus miehen ja naisen paikasta? Mitä Uudessa Testamentissa naisen “alamaisuudella” tarkoitetaan? Miten Uudessa Testamentissa ymmärretään ns. ehdonvallan asioita säätelevät ohjeet? Onko mentävä erilaisten kieltojen ja käskyjen “taakse”, ja kysyttävä niiden teologista eli jumaluusopillista tarkoitusta? Millä tavoin kristilliseen ihmiskuvaan perustuva näkemys esim. naisen asemasta voidaan toteuttaa sekä patriarkaalisessa että demokraattisessa yhteiskunnassa? Miten on arvioitava naisen aseman muuttumista historian kuluessa, erityisesti uudella ajalla ja 1900-luvulla? Millä tavoin eettinen oikeudenmukaisuus nykyisessä historiallisessa tilanteessa (esim. työ, työn jatkuvuus, virka, taloudellinen oikeudenmukaisuus jne.) suhteutuu tämän päivän kirkon virkapappeuteen?
TykkääTykkää
Joona: ”Millaisiin argumentaatiovirheisiin kristillisyytemme sisäisessä keskustelussa usein sorrutaan?”
Olkiukko on varsin yleinen, kun puhutaan ortodokseista tai katolisista tähän tapaan:
”Se on väärin, että ortodoksit palvovat niitä ikoneja. Ei kuvien palvominen ole oikeaa Jumalan palvelusta.”
”Katolilaiset palvovat Neitsyt Mariaa eivätkä Jeesusta. Se on väärää oppia.”
”Katoliset/ortodoksit yrittävät pelastua hyvillä teoilla eikä sellainen omavanhurskaus johda mihinkään.”
Kaikki nuo ovat karkeita yleistyksiä, jotka eivät pidä sen paremmin paikkansa kuin Joonan mainitsema kommentti, että lestadiolainen ”saa elää viikon miten huvittaa ja sunnuntaina saa seuroissa kaiken anteeksi!”
Kehäpäätelmä on myös suosittu argumentaatiovirhe erityisesti Pyhään Henkeen liittyvissä asioissa kun kommentoidaan seuraavaan tyyliin:
”Ne (toisesta kristillisestä liikkeestä) ovat niin lähellä, mutta niiltä puuttuu se Pyhä Henki.”
”Saarnaa kyllä sinänsä oikein, mutta ilman Pyhää Henkeä.”
”Hyvät teot ovat turhia, kun ne eivät lähde uskosta ja eivät ole Pyhän Hengen vaikuttamia.”
Pidän noita siinä mielessä kehäpäätelminä, että niissä on sisäänrakennettuna ajatus, että toinen ihminen ei ole uskovainen, koska ei ole uskovainen (koska ei minun mielestäni ole yksi meistä).
TykkääTykkää
John, hyvä kirjoitus.
TykkääTykkää
Augustinus totesi, että lopulta ei ole väliä, upottiko laivan yksi suuri aalto vaiko monta pienempää.
Pienempienkin aaltojen jälkeen on siis äyskäröitävä, jottei pursi lopulta uppoa.
Tästä huolimatta on tervettä oppia se, että synneissä on eroja, kuten John kirjoitat.
TykkääTykkää
Erinommaisia puheenvuoroja Johnilta ja muilta. Olisi hienoa, että seurakuntapäivi- näkin uskaltautuisimme keskustelemaan useammin asiaa, joka meitä oikeasti askarruttaa, emmekä kiertäisi sellaisia aiheita kuin kissa kuumaa puuroa. Sitten ovat oma lukunsa puhujaweljet ja johtohenkilöt, jotka ovat halunneet välttää rehellistä ja avointa kohtaamista ja keskustelua, mutta ns. pöydän taakse päästyään – eli puhujainstituution suojasta – he ovat olleet valmiit rivien välistä ja vihjaillen kuin politiikot konsanaan vastaamaan tulikivenkatkuisestikin mahdolliseen kritiikiksi kokemaansa. Ehkä he ovat tiedostaneet argumenttien puutteensa, mutta ovat luottaneet perinteeseen, että kun puhuja on ”hengen vallassa” niin hän ei tarvitse argumentteja julistukselleen, kunhan se noudattaa ”tuttuja latuja”. Puhujainstituutio on tarjonnut suojan vastaväittteiltä samaan tapaan kuin ns. lähdesuoja journalisteille. – Valitettavasti se henkikin on usein ollut vain omasta itsestä lähtöisin…
Johnin psalmi on hyvä esimerkki, minkälaisiin umpikujiin monet nuoret joutuivat menneinä vuosikymmeninä, ei ole ihme jos monet uupuivat tai hajosivat henkisesti ja hengellisesti. – Ja ihan vastikään eräs rakas weli julisti puheessaan, ettei ”Jumalan valtakunnasta ole koskaan ketään pois ajettu”. Ehkä siinä oli kyse sanaleikistä 🙂 jos ei kovin usein suoraan ja konkreettisesti, niin valitettavasti kuitenkin monesti käytännössä ja epäsuorasti. Mutta ymmärrämme kyllä, että periaatteessa näin ei pitäisi olla. – Kaiken kaikkiaan kysymys on tietysti tuosta erehtymättömyyden oletuksesta. Nimittäin, jos hyväksytään, että on joskus erehdytty, ei voida sulkea pois erehtymisen mahdollisuutta nyt tai tulevaisuudessa.
Kuten sanottu, Jeesus julisti Jumalan valtakuntaa, mutta syntyi kirkko ja vielä lukuisia sellaisia, syntyi SRK, LLC, SFC ja tuhansia muita organisaatioita. Johtiko tämä usein väärinkäsitykseen, sillä Herrammehan oli sanonut: ”Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: 'Se on täällä', tai: 'Se on tuolla.' Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.” (toinen tulkinta: sisäisesti teissä). (Luuk. 17.20-21) – ”Johannes Kastajan päivistä asti taivasten valtakunta on ollut murtautumassa esiin, ja jotkut yrittävät väkivalloin temmata sen itselleen.” (Matt. 11-12)
Jos meillä on premissit klassisen logiikan tyyliin: ”SRK ja rauhanyhdistykset ovat inhimillisiä eli maallisia organisaatioita.” ”Inhimilliset ja maalliset organisaatiot ovat erehtyväisiä.” Voimme tehdä loogisesti ja luotettavasti johtopäätöksen: ”myös SRK ja rauhanyhdistykset ovat erehtyväisiä”.
Samaa voidaan testata toisella loogisella kielikokeella:
”Onko SRK erehtynyt, ilmoittaessaan joskus erehtyneensä.” Vastasimmepa KYLLÄ tai EI, looginen johtopäätös on sama; myös SRK on erehtyväinen!
TykkääTykkää
Ja aivan oikein. Onhan kristillisyydessämme näin virallisesti tunnustettukin; siis etteivät SRK ja rauhanyhdistykset ole = Jumalan valtakunta.
Edelleen kuitenkin vaalitaan näkemystä että, paikalliset rauhanyhdistykset tai ainakin vl-kristillisyytemme = erehtymätön Jumalan Valtakunta. On voitu argumentoida kuten Johnille oli kerrottu: ”Takavuosinakaan ei koko Jumalan seurakunta mennyt väärään, vaan joukossa on ollut uskovaisia, jotka eivät ole tehneet vääristä hengistä parannusta ja he jopa kummaksuivat tällaista hoitoa.” Nuo viimeksimainitut olivat kuitenkin juuri niitä, joita aikoinaan pidettiin ”väärähenkisinä”. Argumentoidaanko tulevaisuudessa myös, että pedofiliakohun aikanakin oli niitäkin, jotka eivät hyväksyneet asian vaientamista 🙂 Samaan hassuun soppaan lukeutuvat 1970-lukujen hoitojen syyt, jotka siitä konkreettisemmasta päästä saattoivat olla televisio (vaikka entisillä hoitajilla se voi olla nyt taskussa), väärä puolue (vaikka ALDE:n äänestäminen on paremminkin tolokun kristityn merkki:) tai kirkon liiva (ja kansakirkko on nyt julistettu niin rakkaaksi, ettei siitä aiota lähteä vaikka mitä tapahtuisi… 🙂
Tuo äärimmäisyyteen viljelty erehtymättömyyden oppi oli vaarallinen, sillä juuri se mahdollisti ”tarkoitus pyhittää keinot” -suhtautumisen, joka puolestaan mahdollisti hoitokokoukset ”hoitoineen”, epämääräiset rahoituslähteet, ped.-tapausten peittelyt, opportunistisen kirkkopolitiikan jälkien peittämiseksi… Mutta juuri tässä onkin se PEILI, jota Jumala meille tyrkyttämällä tyrkyttää ja johon Hän haluaa meidän katsovan. Hän on sietänyt harhaamme kaikkivoipaisuudesta ja erehtymättömyydestä, mutta ei enää. – Se syntyi alunperin lestadiolaisen herätyksen ruohonjuuritason eli maallikkojen väärinkäsityksenä, mutta sittemmin julistettiin dogmiksi, samaan tapaan kuin vaikkapa katolisen kirkon ”conceptio immaculita” eli oppi Marian perisynnittömästä sikiämisestä, jonka Paavi Pius IX vahvisti dogmiksi 1854.
Tuo dogmi kristillisyydestä koko Jumalan valtakuntana (nominatiivissa) on siis harhaa niin kirkkohistorian, systematiikan, dogmatiikan kuin koko Raamatun ja lähihistoriamme kokemusten perusteella. Jos ja kun haluamme säilyttää käsityksen Taivasten eli Jumalan Valtakunnan kukistumattomuudesta, niin oikea käsitys on partitiivissa; olemme osa maailmanlaajuista Jumalan Valtakuntaa – jonka rajat vain Jumala tietää – ja senkin niin kauan ja siinä määrin kun perustamme uskomme Jumalan ennenkirjoitetulle kokonaiselle raamatulliselle Sanalle.
Meidän on siis nöyrästi tunnustettava, että Jumalan edessä ja mittakaavassa olemme yksi erehtyvä paikallisseurakunta, jota Jumala on kuitenkin monilla lahjoilla ja oikeillakin hengen hedelmillä armossaan siunannut.
TykkääTykkää
Minua tuo ”aina joku uskovainen säilyy erehtymättömänä oikeassa hengessä” –oppi epäilyttää. Se vaikuttaa ihmis- ja järkeisopilta. Joku meistä säilyisi aina synnittömänä ja kelpaavana julistamaan toisille synnit anteeksi. Joku säilyisi Pyhän Hengen lähteenä, josta Pyhää Henkeä voi jakaa muille.
Markku, olin joitain aikoja sitten Helsingin RY:n seurakuntaillassa, jossa eräässä puheenvuorossa kysyttiin tuota Jumalan valtakunnan kulkeutumista läpi historian. Kukaan ei oikein illan aikana uskaltanut puheenjohtajan kehotuksesta huolimatta vastata kysymykseen. Illan loppupuolella puheenjohtaja P.N. (mm. entinen SRK:n johtokunnan jäsen ja entinen kirkolliskokouksen jäsen) kuitenkin hienosti palasi asiaan ja pyysi SRK:n varapuheenjohtaja V.P:tä vastaamaan tuohon ”sisaren kysymykseen”. V.P. sitten pyydettynä piti tapansa mukaisesti pitkän, kauniin ja syvällisen puheenvuoron, jossa käsitteli mm. seuraavia seikkoja (toivottavasti en muista väärin):
– voimme pääpiirteittäin ajatella, että (ainakin varhaiset?) kirkkoisät olivat oikeita kristittyjä
– voimme ajatella, että idän ja lännen kirkon skismassa Pyhä Henki jäi vaikuttamaan molempiin kirkkoihin
– elävä kristillisyys tuli Suomeen todennäköisesti paljon ennen lestadiolaisuutta, koska Suomesta kävi paljon pappeja Saksassa Lutherin opissa ja on vaikea ajatella, ettei heistä kukaan olisi saanut parannuksen armoa ja palannut uskovaisena saarnaamaan kotiseurakuntaansa
Parempimuistiset paikalla olleet korjatkoon ja täydentäköön.
TykkääTykkää
MIKÄ ON OIKEISSA MITTASUHTEISSA OLEVA TOTUUS?
John: ”Takavuosinakaan ei koko Jumalan seurakunta mennyt väärään, vaan joukossa on ollut uskovaisia, jotka eivät ole tehneet vääristä hengistä parannusta ja he jopa kummaksuivat tällaista hoitoa.”
Markku K.: ”Nuo viimeksimainitut olivat kuitenkin juuri niitä, joita aikoinaan pidettiin ”väärähenkisinä”.
Tämä lause ei pidä paikkansa, kuin ehkä vain joidenkin kohdalla.
Tullaan siis siihen: osatotuus – koko totuus. Varmasti oli paljon sellaisia, jotka eivät tehneet parannusta vääristä hengistä eikä heitä pidetty väärähenkisinä. Oli paljon myös niitä, jotka vapaaehtoisesti omasta aloitteestaan tekivät parannuksen väärästä hengestä. He kokivat että heissäkin on ollut sitä ja kyllähän uskova voi epäillä omaa kohtaansa. Opetuslapsillekin kun Jeesus sanoi, että yksi teistä on kavaltaja niin opetuslapset kyselivät enhän se ole minä.
Sitten oli niitä joita erityisen paljon hoidettiin aivan julkisesti seurakunnan edessä. Sitten on ollut niitä, joiden kotona on käyty keskustelemassa. En voi tietää tarkkaan tilannetta eri paikkakunnilla, mutta niistä paikkakunnista, joilla olin ja liikuin on jäänyt tämä kuva mitä edellä kerroin.
Maallistuminen, synnin houkutukset, vääristyneet mielipiteet, jotka varsinkin 1970-luvusta tänne saakka ovat erittäin voimakkaana monen median kautta viemässä ihmisiä pauloihinsa aiheuttavat pahoinvointia, henkistä hajoamista, jos menee houkutusten perässä. Koen etteivät takavuosien hoitokokoukset niinkään aiheuta henkistä hajoamista, vaan se ettei tosissaan taistele houkutuksia vastaan ja vaikka lankeemuksista tekeekin parannuksen niistä jäävät arvet. Ja sitten jos useita uskovia on mennyt samoihin synteihin, vaikka eivät yhdessä, jos he toisiltansa pyytävät hoitamattomilla tunnoilla anteeksi, niin he eivät pääse vapaiksi vaan joku jää hiertämään. Samoin jos seurakunnassa on paljon hoitamattomia asioita, se heijastuu muihinkin. Kun hoitokokouksia on ollut, se on puhdistanut ja taisteluiden jälkeen on tullut rauhan vuosia. Mutta taistelu jatkuu ja aina nousee uutta hoidettavaa ja paljastuu väärää. Seurakuntaan jää kuolleitakin kaloja ja voi tulla uusia kuolleita kaloja.
Meidän pitää itsekunkin valvoa, että Pyhä Henki säilyisi hoidetussa omassa tunnossa. Tällöin Pyhä Henki sanoo omassa tunnossa mikä on oikein ja mikä väärin. Silloin ei tarvitse niin paljon logiikan avulla järkeillä mikä on oikein ja mikä väärin, vaan saa luottaa Jumalan johdatukseen ja apuun. Myös seurakuntansa kautta Jumala voi ilmoittaa tahtoansa. Omastatunnosta on sanottu että se on yhdessä tietämistä. Usko on vahvassa tiedossa, voimassa ja Pyhässä Hengessä. Tieto paisuttaa mutta rakkaus rakentaa. Hengen hedelmä on rakkaus. Vaikka olisi taito selittää jne. ja ei olisi rakkautta ei olisi mitään. Rakkaus ei muista kärsimäänsä pahaa. Anteeksi antakaa toinen toisillenne teidän rikkomuksenne, ellette anna toisillenne anteeksi ei Taivaallinen Isäkään anna teille anteeksi.
Vaikka hoitajia on ollut, jotka ovat väärin menetelleet, heillekin tulee antaa aneeksi. Ellemme anna, ei taivaallinen Isäkään anna meille aneeksi meidän syntejämme. Jos on kannetta vieläkin jotakin/joitakin vastaan, on otettava asia rohkeasti puheeksi heidän kanssaan ja sovittava asiat eikä toistuvasti kirjoitella niistä mediassa. On hyvä kuitenkin jonkin verran muistella menneitä, että voidaan ottaa oppia ja toimia paremmin jatkossa ja varoa ettei enää mentäisi vääränlaisiin käytäntöihin.
TykkääTykkää
ELÄVÄN USKON SÄILYMINEN KAUTTA AIKOJEN
Jumala on tähän päivään asti varjellut, että elävä Jumalan sanan siemen on säilynyt. Kukaan ihminen ei ole synnitön, mutta Jumala on omiaan varjellut sellaisilta synneiltä, jotka ovat hengelliseksi kuolemaksi, ettei Pyhä Henki lähtisi sydämestä. Aina siis on Jumalan seurakunnassa ollut ihmisiä, jotka eivät kullakin hetkellä ja samanaikaisesti ole kuolleita. Siis samanaikaisesti ei Jumala ole sallinut, että kaikki hänen seurakuntansa jäsenet lankeaisivat kuoleman synteihin, aina on uskovia, joilla on Pyhän Hengen tuli ja he voivat julistaa syntejä anteeksi. Elävä siemen on kulkeutunut ensimmäisestä ihmisparista aina tänne saakka.
Synnin, johon Eeva ja Aatami lankesivat pystyi Jumala antamaan suoraan etulahjana anteeksi taivaasta. Sitten heille syntyi lapsia, jotka olivat Pyhän Hengen omistavia perisynnistä huolimatta. Alettiin saarnata Herran nimestä ja jo silloin, kun Jumala lupasi, että on tuleva uusi Adam, joka rikki polkee käärmeen pään. Ensimmäisille ihmisille tuli sitten sellaisiakin syntejä, jotka olivat kuolemaksi. Mutta aina oli niitä, joilla oli Pyhä Henki ja he voivat saarnata kuolettavia tekojakin anteeksi. Tosin Kain tappoi Aabelin ja Kainilta jäi oikea parannus tekemättä. Pyhä Henki on säilynyt katkeamattomana ketjuna aina meidän päiviimme saakka Jeesuksen omien sydämessä, vajavaisissa kaksiosaisissa ihmisissä.
Se henki, joka ei tunnusta Jeesusta Kristusta lihaan tulleeksi on antikristuksen henki. Jeesus on omiensa kanssa hänen seurakunnassaan, joka on Kristuksen ruumis aina maailman loppuun saakka. Väärä henki toisi alhaalta syvyydestä (synnin hädästä) tai ylhäältä korkeudesta (suoraan taivaasta) tai kammiosta (rukouskammiosta) Kristuksen. Mutta Kristus toimii palvelijoidensa (saviastioiden, joissa on aarre) kautta, joiden suusta kaikuu saarna uskosta, syntien anteeksiantamuksesta. Jeesus on siis tullut lihaan, ihmiseen, joka voi kuten Jeesus maan päällä ihmisenä ollessaan julistaa syntejä anteeksi Pyhän Hengen voimalla. Väärä henki uskoo, että vaikka lankeaa kuolettaviin tekoihinkin niin nimi säilyy elämän kirjassa. Kun saarnavirka on Pyhän Hengen virka, ei kuolettaviin tekoihin langennut, vaikka on uskovaisen nimi, voi saarnata elävää evankeliumia.
TykkääTykkää
Hyvin kirjoitit John edellä, mm.:”…Tieto paisuttaa mutta rakkaus rakentaa. Hengen hedelmä on rakkaus. Vaikka olisi taito selittää jne. ja ei olisi rakkautta ei olisi mitään. Rakkaus ei muista kärsimäänsä pahaa. Anteeksi antakaa toinen toisillenne teidän rikkomuksenne, ellette anna toisillenne anteeksi ei Taivaallinen Isäkään anna teille anteeksi…”
Itse olen henkilökohtaisesti tuntenut syvää kärsimystä hoitokokousuhrien sekä eri tavoin ohitettujen sisarten ja veljien puolesta. Tämä on ollut myös nostamassa suuria epäilyksiä ja avuttomuuden tunnetta, jopa noussut ajoittain uskomisen esteeksi. Pahuuden läsnäolo on ollut kylmäävä. Samaan aikaan on tietoisuus siitä, että kuinka helposti itsekin voisi ohittaa piinatun lähimmäisen.
Epäoikeudenmukainen kohtelu aiheuttaa syvää ahdistusta ja vie pahimmillaan ihmisen psyykkisen kestokyvyn äärirajoille. Mikäli ihminen ei tule kuulluksi ja nähdyksi tuskansa kanssa, hän voi uupua lopullisesti sekä henkisesti että uskonelämänsä puolesta. Siksi näistä menneisyyden haamuista on puhuttava niin totuudenmukaisesti kuin se on eri osapuolten kannalta riittävää.
Samaan aikaan meidän on oltava syvästi tietoisia myös tähän “menneiden kaiveluun” ja katkeruuteen liittyvästä ansasta. Sielunvihollinen pyrkii hajoittamaan ja luomaan sekasortoa. (2 Kor 2: 10-11): “ 10) Kenelle te annatte anteeksi, hänelle annan minäkin, ja kun olen antanut anteeksi — jos nyt jotakin anteeksi annettavaa on — olen tehnyt sen teidän takianne Kristuksen edessä, 11) jottei Saatana pääsisi meistä voitolle. Hänen juonensa me kyllä tiedämme.”
Raamatusta löydämme useita puhuttelevia esimerkkejä anteeksiantavan mielen laadusta. VT:n Joosefin esimerkki puhuttelee yhä uudestaan: hänen kohdallaan Jumala käänsi kaiken pahan ja epäoikeudenmukaisuuden hyväksi ja siunaukseksi. Myös apostoli Paavali koki hirveitä koettelemuksia, mm. (2 Tim. 4:16-17): “ 16) Ensi kertaa puolustautuessani ei kukaan tullut avukseni, vaan kaikki jättivät minut; älköön sitä heille syyksi luettako. 17) Mutta Herra auttoi minua ja vahvisti minua, että sanan julistaminen minun kauttani tulisi täydelleen suoritetuksi, ja kaikki pakanat sen kuulisivat; ja minä pelastuin jalopeuran kidasta.”
(1 Kor 13: 4-7) 4) Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, 5) ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, 6) ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. 7) Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.”
Voimme antaa itsemme, toinen toisemme ja elämämme Jumalan käsiin. Anteeksiantamuksen evankeliumin kautta Jumala siunaa elämäämme, Hän voi kääntää ja korvata kaiken kokemamme kärsimyksen siunaukseksi. (Hebr. 10:10) “Mehän tunnemme hänet, joka on sanonut:– Minun on kosto, minä olen maksava, sekä myös:– Herra on tuomitseva kansansa.”
TykkääTykkää
Hyvin kirjoitit Quo Vadis edellä. Raamattu kehottaa meidän kantamaan toinen toistemme kuormaa, niin kuin myös ottamaan vaarin itsestämme. Kun kohtaamme apua tarvitsevia lähimmäisiämme, emme voi kulkea ohitse. Laupias samarialainenkaan ei kulkenut ohitse. Hyvää sunnuntaipäivää ja virkistäviä hetkiä matkaveljien ja sisarien seurassa ja lämpimiä seuroja. Tosin olimme kylmiä tai palavia , kun emme ole penseitä, saamme olla turvallisin mielin uskomassa.
TykkääTykkää
Yllä mainitsemallani epäilyksellä yritin tavoitella sellaista ajatusta, että ”ainakin yksi säilyi erehtymättömänä” –oppi on ihmismielen mukainen puolustus erehtymättömän seurakunnan opille tilanteessa, jossa on tullut väistämättömäksi tunnustaa, että suuri osa seurakuntaa johtohenkilöt ja ”virallinen oppi” mukaan lukien ovat erehtyneet. Nyt tämä erehtymättömyyden oppi sitten täytyy pelastaa sanomalla, että jossakin peräkylällä olivat Elviira ja Jooseppi, jotka eivät ikinä menneet henkioppiin mukaan ja näin säilyttivät Pyhän Hengen liekin liikkeessämme. Naapurikylän Jonna ja Teemu myös katsoivat hyvillä mielin koulutelevisiota eivätkä tehneet siitä koskaan väärää parannusta ja näin säilyttivät suoraselkäisellä ja seurakunnan enemmistön näkemystä vastustavalla menettelyllään elävän uskon liikkeessämme TV-asian osalta.
En usko, että tuollainen kaikessa erehtymättömyyden oppi on tarpeen. Uskon, että säilymme Jeesuksen seuraajina vikoinemme ja virheinemme ja myös monien väärien ajatusten kantajina. Toki on olemassa suurta syntiä ja karkeaa harhaoppia, joka vie hengelliseen kuolemaan ja karkottaa Pyhän Hengen sydämestä.
Erehtymättömyyden opissa on myös sellainen ongelma, että nk. yleisestä saarnasta ei voisi usko anteeksi niitä syntejä ja harhaoppeja, joihin puhuja on langennut ja jotka ovat hoitamatta tai joita hän ei ole lainkaan tiedostanut. Jokaista ajatusharhaa ja syntiä varten täytyisi siis jostakin seurakunnasta löytyä ”pyhää lihaa”, joka voi tämän synnin saarnata anteeksi.
Em. erehtymättömyyden säilymisen oppi korostaa ihmisen mahdollisuuksia ja velvollisuutta säilyä oikealla polulla, ainakin siten, että jokaisessa asiassa seurakunnasta löytyy ainakin yksi, joka ei ole langennut. Tämä lähentelee ajatusta, että seuraisimme pyhiä ihmisiä emmekä Herraa Jeesusta, joka kulkee laumamme keskellä ja edellä.
Em. erehtymättömyyden opissa on hassua myös se, että Pyhän Hengen liekin joukossamme ovat säilyttäneet nimenomaan ne, jotka eivät ole hyväksyneet liikkeen yhteistä oppia. Yhtä yhteistä oppia ja liikkeen yhtenäisyyttä korostavan liikkeen on säilyttänyt elävässä uskossa juurikin oppositio?
Em. oppi tarkoittaa myös sitä, että minkään kristillisen liikkeen säilymistä elävässä uskossa ei voida arvioida liikkeen ”virallisen opin” ja liikkeen johdon mielipiteiden perusteella. Opin mukaan uskon kipinä siis säilyi meidän liikkeessämme yksittäisten uskovaisten kautta, vaikka johto kulki harhaan ja ”virallinen oppi” oli väärää. Näin yksilön uskovaisuutta ei voi päätellä liikkeen opista ja opin hedelmistä. Näin ajatellen emme voi tuomita yhtään kristittyä vääräuskoiseksi sen perusteella, että hän kuuluu kristilliseen liikkeeseen, jonka ”virallinen oppi” on mielestämme väärä tai johtohahmot eivät mielestämme ole eläviä uskovia. Onhan näet mahdollista, että elävä usko on säilynyt yksittäisissä uskovaisissa ja esim. kulkenut suvussa keskiajalta lähtien.
TykkääTykkää
Markku: ”Se että 1900-luvun alussa maallikot, jotka eivät olleet kovin paljon kotimaakuntaansa kauempana käyneet, tulivat vastoin Laestadiuksen ja Raattamaankin edustamaa näkemystä tulokseen ja varmuuteen, että olemme yksin oikeassa koko maailmankaikkeudessa, edustaa tätä maallikkoteologista hassutusta: ”olemme enemmän oikeassa kuin Laestadius, Luther, kirkkoisät, apostolit, profeetat yhteensä ja oikeastaan tiedämme paremmin kuin Kristus tämän autuuden tien…” :)”
Olihan tuohon johtopäätökseen tausta-aineistona kuitenkin se, että yhden toisen herätysliikkeen kanssa oli yritetty Tukholman suunnalla tehdä yhteistyötä, mutta näissä tunnusteluissa oli tultu tulokseen, että toimitaan erilaisessa hengessä ja eri perustalla.
Ilmeisesti alkuherätyksen aikaan oli itsestään selvää, että elävä usko kulkee ihmisestä ihmiseen ympäri maailman ja työtä tehdään eri organisaatioiden alla. Sitten kun liikkeelle alkoi kertyä omaakin historiaa ja näkyvyys alkuherätyksen aikoihin sumeni, pystyttiinkin jo yksittäisen esimerkin perusteella päättelemään, että kaikki muut liikkeet ovat väärässä ja yht'äkkiä ajatuksen tasolla sammutettiin Pyhän Hengen liekin lepatus muissa herätysliikkeissä, vanhoissa kirkoissa ja mm. apostolien jalan jäljillä Intiassa ja Afrikassa.
Tämän jälkeen liikkeen teologiassa on ollutkin korostuksia, joissa on nimenomaan pyritty etsimään eroja toisiin liikkeisiin ja kirkkoihin nähden.
TykkääTykkää
Onhan tuossa siteeraamassasi V.P:n skenaariossa jo enemmän historiallista tolokkua verrattuna niihin elävän uskon juoksutuksiin, joita takavuosikymmeninä on tehty erityisesti Sak. 6:8 pohjalta. On saatettu jäädä vielä pohtimaan, missä maltillisen lukijaisuuden sivuhaaran sivuhaarassa elävä usko on piileskellyt kuin anterovipusen sanat hauen suolen sykkerössä… 🙂
Kun me retorisella tasolla pidämme VT:n matkamiehiä vähintäänkin protolestadiolaisina, niin huomautettakoon vielä, että jos he olisivat tässä ilmielävinä, emme heidän spiritualiteetistaan huomaisi mitään yhteistä kanssamme. Eri asia on sitten, että uskomme Jumalan sellaista oikeata uskonasennetta nähneen ja että tämän oletuksen ja allegorisen/symbolisen tulkinnan varaan myös hebrealaiskirjeen tulkinta rakentuu.
Hauska ristiriita on myös siinä, että tämän lähinnä vertauskuvallisen – ja senkin hyvin valikoivan – ”samankaltaisuuden” perusteella pidämme näitä VT:n immeisiä uskonweljinä ja -sisarina huolimatta reaalisesta – lonkalta heitettynä – yli 90 %:sti erilaisesta spiritualiteetista. Sensijaan tämän ajan kristittyjen marttyyrienkaan suhteen ei riitä, että spiritualiteetti olisi yli 90 % sama kuin meillä. Nimittäin, jos heillä ei ole myöskään kaikkia meidän epäraamatullisia sokeita pisteitä tai peräti harhojakin, ei heissä ole sama ”henki”… 🙂
Onko niin että Paavalin teologian teema: ”Tämän maailman viisaus on näet Jumalan silmissä hulluutta”(1.Kor.3:19), jolla hän puolustaa ristinteologiaa oman aikansa maailmankuvaa vastaan (mukaanlukien oppineiden kritiikki), on lavennettu ja yleistetty maallikkoteologiseksi yleiseksi irrationalismin periaatteeksi siten, että mitä hupsumpi näkemys, sitä oikeampi. Tällaisesta ”hupsusmista” kristillisyyden on syytä kuitenkin irroittautua.
TykkääTykkää
Omaan kouluummekin tuli pakolaislapsia vuoden alusta ja siellä he nyt peuhaavat välitunneilla jo täysillä muiden suomalaislasten kanssa nauttien talvesta ja lumesta…
Blogi haastoi ottamaan kantaa myös suomalaiseen kansalaiskeskusteluun. On vastenmielistä tuo EU-maiden vastuunvälttely ja palloittelu pakolaiskysymyksessä. Ja orwellilainen uuskieli rehottaa: kysymyksessä on ”laiton maahantulo”, mutta siitä vaietaan, etteivät EU-maat itse kunnioita ja noudata kansainvälistä oikeutta ja itseajamiaan kansainvälisiä sopimuksia pakolaisiin liittyen. Pakolaisten näkökulmasta voidaan sanoa, ettei ”hätä lue lakia”. On naurettavaa ja kaksinaismoralistista odottaa, että heillä olisi passit ja viisumit ym. asiapaperit kunnossa paetessaan alueilta, jossa länsimaat ovat katsoneet oikeudekseen huseerata erilaisten imperialististen ja kolonialististen intressien pohjlta vuosisatoja. Heidän kuljettamisensa on ”laitonta salakuljetusta” vaikka se on juuri sitä markkinoiden luomaa yksityisyritteliäisyyttä, jonka tehostamiseksi koko EU-integraatiokin on luotu ja jota Maailmanpankki ym. länsimaiden organisaatiot koko maailmaan ajavat. Millä muulla tavalla he voisivat liikkua, kun EU-valtiot yrittävät kaikkensa rajojensa tilkitsemiseen. – Eikä muistohetkiä pidetä kuukausittain Välimereen hukkuneille eikä ole nostettu haloota edes niistä 10 000 Eurooppaan tulonsa jälkeen seksiorjiksi yms. kadonneesta lapsesta…
Suomeakin kuulemma uhkasi miljoonien pakolaisten invaasio idästä, joka ministereidemme urhealla toiminnalla saatiin tukittua. Suomeen on tullut reilut 30 000 turvapakanhakijaa, ja politiikkomme kilpailevat kansan suosiosta, kuka antaa heistä nihkeimmät lausunnot ja lupaa suurimmat palautusprosentit. Sydäntä ja ymmärrystä näyttää olevan vain Euroopan samaritaaneeilla: Turkilla, Kreikalla ja Saksalla, jotka ovat vastaanottaneet satoja tuhansia ja jopa miljoonia paenneita. Tilanne muistuttaa juutalaisten ahdinkoa 1940-luvulla, kun länsimaat Iso-Britanniaa ja Yhdysvaltoja myöten kieltäytyivät vastaanottamasta pakolaislaivoja.
Aina syrjittyjen ryhmien kohteluun kuuluu ihmisoikeuksien ja ihmisarvonkin kiistäminen; aikanaan juutalaisista tehtiin rikollista pohjasakkaa. Sama ilmiö koettiin äsken kun eri kirkkkokuntien sisällä oli paljastunut ped.rikoksia; samat mediat, jotka pitävät suorastaan perusoikeutena mitä hirveimmällä väkivaltaviihteellä mässäilyä ja jotka olivat ajaneet mm. monien eurooppalaisten homojärjestöjen aloitteesta lasten suojaikärajojen alentamista, olivat nyt kirkkain silmin leimaamassa kaikki uskonnot rikollisiksi lasten raiskaajiksi. – Kun Suomessa tehdään vuosittain lähemmäs puoli miljoonaa rikosta, on niistä reilusti yli 90% muiden kuin maahanmuuttajien tekemiä, mutta se ei hetkauta. Vapautetaan vaan lisää alkoholilainsäädäntöä. – ”En finne igen” sanottiin Ruotsissa suomalaisista syrjäytyneistä ja alkoholisoituneista puukon kanssa riehujista. ”Pääsy kielletty suomalaisilta ja intiaaneilta” saattoi lukea amerikkalaisen ravintolan ikkunassa 1900-luvun alussa.
Kristittyinä meidän pitäisi muistaa, että Raamatun yksi punainen lanka on tämä matkamiehen ja suoranaisen pakolaisuuden eetos: Abraham, uskon esikuva oli siirtolainen, Jaakobin perhe elintasopakolaisia, Israelin kansa paluumuuttajia, Daavid usein pakolaisena, kansan pakkomuutto Babyloniin ja takaisin, Josef, Maria ja Jeesus-lapsi Egyptissä…
”Niin menkäämme siis hänen tykönsä ulos leiristä, kantain hänen pilkkaansa.
Sillä ei meillä tässä ole pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme.” (Hepr. 13:13-14)
Lars Levi Laestadiuksen saarnavirren mukaan:
”Minä vaivainen, vain mato matkamies maan, monet vaellan vaikeat retket. Isänmaatani outona etsiä saan, pian ehtivät ehtooni hetket… Kuka lie kodin, kaupungin löytänytkään, joka säilyä voisi maan päällä…”
(VK 622)
TykkääTykkää
Vahva kirjoitus Markku Korteniemi ja voin täysin allekirjoittaa kaiken mitä kirjoitat, ainoastaan yksi seikka särähti korvaan. Siitä olen eri mieltä. Olet hyvin kiteyttänyt pakolaiskysymyksen kaikenkaikkiaan ”laittomasta” salakuljetuksesta (eli yksityisyrittämisestä) ihmisoikeuskysymyksiin saakka, EU-laajuisesti, maailmanlaajuisesti. Hienosti kirjoitettu.
Mutta mutta… se lasten hyväksikäyttö. Olen käsittänyt julkisen sanan tuomion kovin erilailla. Puhun nyt virallisesta mediasta, en erilaisten keskustelupalstojen fanaatikkojen kirjoituksista, joissa ei aina ole päätä eikä häntää. Mutta valtakunnan lehdistö, uutiset ja muu vakavasti otettava virallinen media. Mielestäni siellä ei ole nostettu meteliä siitä, että hyväksikäyttöä on tapahtunut. Sillä hyväksikäyttäjiä löytyy joka paikasta. Joku sairas, joka tekee sairaita tekoja, ei kysy sitä, mihin ryhmään tai ryhmittymään hän kuuluu. Mutta fokus ei ole siinä. Vaan meteli on nimenomaan nostettu siitä, että eräät uskonnolliset ryhmät ovat peitelleet oman imagonsa tähden näitä tekoja. Raiskaajia suojellaan ja tekoja vähätellään, ettei ao. ryhmää leimattaisi. Ja nimenomaan tuo suojelu sitten leimaa ao. ryhmän, kun piilottelu paljastuu. Jos heti olisi myönnetty, että tällaisia sairaita ihmisiä on ja ryhdytty suojelemaan lapsia ja yritetty saada sairaat hoitoon (aidosti) ja tehty siitä julkisuuteen numeroa, niin tällaista meteliä ei olisi syntynyt. Pikemminkin kiitosta, että asia on otettu hoitoon.
Ensimmäisenä katolinen kirkko möhläsi oiken olan takaa piilotellessaan ja suojellessaan omaa papistoaan ja sitten on paljastunut, että muutama muu liike on seurannut katolisen kirkon jalanjäljillä. Rikollista suojellaan, lapsi unohdetaan ja jätetään kärsimään yksin. Kun sitten jäädään valheesta kiinni, niin media nostaa hälyn. Niinpä raiskaajaa suojeleva liike valittaa, että aina meitä kohdellaan kaltoin. Miettikääpä kuinka monta ihmistä eri uskonnollisista liikkeestä on ”hoidettu” ulos omasta uskonnollisesta yhteisöstään, kun ovat uskaltaneet puhua hyväksikäytetyn lapsen puolesta.
Ja nythän on taas tullut julkisuuteen, että katolinen kirkko on jäänyt uudelleen melkoisen suuresta lasten hyväksikäytöstä kiinni USA:ssa.
TykkääTykkää
Aivan niin Antero, mutta jotta suhteellisuuden taju säilyy, on hyvä kuitenkin pitää mielessä kuinka paljon tuollaisia hirveyksiä tehdään täysin profaanissa maailmassa uskontojen ulkopuolella ja niin sanotun vapaan markkinatalouden hengessä – kuten lienee käynyt noille 10 000 kadonneelle pakolaislapselle, joista media vaikenee…
TykkääTykkää
Quo Vadis, olen kiitollinen, että haluat keskustella meille joka päivä tärkeästä anteeksiantamisen ja pyytämisen vaikeudesta. Sama teema on tuoreen Päivämiehenkin pääkirjoituksessa. Kirjoituksestasi huokuu myös aito välittäminen ja huoli kristillisyytemme vaiennetuista piinatuista hoitokokousuhreista. Kirjoituksesi ansiosta aloin lukea ja miettiä taas Joosefin kertomusta sisältöineen. Kuinka paljon se sisältääkään merkityksiä!
Koetin muistella, miten kertomusta on yleensä tulkittu kuulemissani saarnoissa. Mieleeni ei ole jäänyt kovin syvällistä analyysia tai sitten olen ”sanan unhoittava kuulija”. Päällimmäiseksi on jäänyt korostus, kuinka onnellinen mies Joosef Jumalan johdattamana oli, vaikka oli joutunut veljiensä taholta suuren vääryyden kohteeksi. Samoin on korostettu Joosefin armollisuutta ja anteeksiantavaa mieltä, kun he tulivat Egyptiin hänen eteensä avun tarpeen ajamina.
Mutta kun lukee tekstiä, eihän se näin helppoa ja yksinkertaista ollutkaan!
Ensinnäkin Joosef järjestää veljilleen kovat paikat ja todellisuudessa nöyryyttää heitä olan takaa eri vaiheiden kautta. Silloisessa maailmassa tapahtumat ja siirtymiset veivät aikaa. Joosefhan suorastaan kypsytti veljiä rikoksensa sovittamiseen. Samalla Joosefin itsensä todellinen anteeksianatava sydämen tila pehmeni. Lopulta tapahtui murtuminen, jossa näkyy enemmän kuin selvästi, kuinka haavoittunut Joosef oli ollut kaikki ne vuodet kateuden ja vihan kohteena olemisen , kaltoinkohtelun, orjaksi myymisen ja hylkäämisen jälkeen:
” Nyt Joosef ei enää jaksanut hillitä itseään. Koska paikalla oli paljon palvelusväkeä, hän huusi: ”Pois täältä kaikki!” Niinpä ketään vierasta ei ollut läsnä, kun Joosef kertoi veljilleen, kuka hän oli. 2 Hän puhkesi itkemään niin suureen ääneen, että egyptiläiset faraon hovia myöten kuulivat sen. 3 Joosef sanoi veljilleen: ”Minä olen Joosef. Vieläkö isäni elää?” Mutta hänen veljensä eivät tyrmistykseltään kyenneet vastaamaan hänelle mitään.”
”14 Sitten Joosef lankesi veljensä Benjaminin kaulaan ja puhkesi itkuun, ja myös Benjamin syleili häntä ja itki. 15 Ja Joosef suuteli ja syleili itkien kaikkia veljiään. Sen jälkeen hänen veljensä puhelivat pitkään hänen kanssaan.”
Kun kertomusta lukee edelleen voi tulla päätelmään, että todellinen anteeksianto teki äärettömän kipeää sekä Joosefille, että hänen veljilleen. Sekä Joosef, että veljet joutuivat käymään rankan ja pitkällisen kiirastulen läpi, ennenkuin heidän haavoittuneet sielunsa olivat valmiita anteeksiantoon. Kyse oli rikoksesta ja sen sovittamisesta.
Kuinka kauniisti tuleekaan kertomuksessa esiin tapahtumien jälkeen rakkaus ja hyvyys veljiä kohtaan puolin ja toisin.
Kertomus paljastaa myös tuon ajan helposti veljeskateutta synnyttävää ja konkreettisesti ylläpitävää valta-ja perimysrakennetta. Nykymittapuulla Järkyttävää omien lasten eriarvoistamista! Jaakob isänä suorastaan kylvi kateutta pitämällä Raakelin poikia monin verroin parempina kuin Lean ja orjavaimojen. Mutta niinpä teki Joosefkin pitäen Benjamia parempana toisia.
TykkääTykkää
Kiitos vl-seniori puhuttelevasta Joosefin elämän kertaamisesta.
Se on totta, että anteeksiantamus ei ole mikään yksioikoinen tapahtuma ihmisten välisten rikkomusten sovituksessa. Me ihmiset olemme kaksiosaisia: jumalallisia ja inhimillisiä, syntisiä ja vanhurskaita.
Jumalan anteeksiantamus Kristuksessa on täydellinen, ja Hänen täydellisestä anteeksiantamuksestaan ja rakkaudestaan me saamme lahjan ja voiman antaa anteeksi myös niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Anteeksiantamus ja sovitus Kristuksessa on lahja Jumalalta.
Jotta inhimillisinä ihmisinä voisimme helpottaa tätä jumalallisen anteeksiantamuksen ja rakkauden läsnäoloa ja säilymistä elämässämme sekä keskinäisissä suhteissamme, tarvitsemme siihen kilvoituksen tueksi avoimuutta ja rehellisyyttä. Mikäli taas avoimuus ja rehellisyys ei onnistu, silloin joudumme kärsivällisesti odottamaan Jumalan myllyjen jauhamista ja rukoilemaan meidän kaikkien puolesta, jotta Pyhä Henki voisi tehdä työtään totuuden kirkastamiseksi. Jumalalla on omat keinonsa nöyryyttää ihminen vastaanottamaan Hänen totuutensa, kuten Joosefin veljesten kohdalla näemme.
TykkääTykkää
Tänä pääsiäisenä AD.2016 koskekoon ja vaikuttakoon sydämiimme vainottujen kristittyjen ja pakolaisten kärsimys; siis niiden, joille Eurooppa haluaa kääntää selkänsä: ”Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne…” Matt. 25:43
Marttyyrien lukua täytetään: Nigeriassa hyökkäykset kristittyjä vastaan jatkuvat ja Jemenin Adenissa 4.3.2016 tapahtuneessa hyökkäyksessä Rakkauden lähetyssisarten luostariin ja ja heidän ylläpitämäänsä vanhusten ja vammaisten hoitokotiin surmattiin 16 henkeä. Heidän joukossaan oli 4 sisarta, hoitokodissa työskennelleitä vapaaehtoisia sekä vanhuksia ja vammaisia… Kirkkomme vaikenee, mutta mekin vaikenemme – myös päivittäin abortoimalla surmatuista – vaikenemme yhteiskunnallisen ja puoluepoliittisen konsensuksen ja ”rakentavuuden” nimissä. – Profeetat eivät olleet tässä mielessä ”rakentavia”, ei Johannes Kastaja, ei Kristus, eivätkä apostolinsa, ei Luther eikä Laestadius… Onko koodisana ”rakentavuus” usein vain peitesana ja savuverho hengelliselle ja eettiselle selkärangattomuudellemme ja opportunismillemme?
TykkääTykkää
Ei ole vastoin Raamattua ajatella, että Kristus kärsii kaikissa ”syyttömästi” kärsivissä ihmisveljissään ja -sisarissaan – ja jos mahdollista vielä erityisesti Abrahamin jälkeläisissä, joihin islaminuskoisetkin itsensä mieltävät ja lukevat kuuluvansa. Vaikka pidämme perustellusti Muhammedia vääränä profeettana ja hänen ilmoitustaan vääränä profetiana, niin on syytä muistaa, että Jumala piti huolta myös hänen orjavaimostaan Hagarista erämaassa ja lupasi, että hänen pojastaan Ismaelista polveutuu suuri kansa ja vielä sanotaan: ”Poika kasvoi aikuiseksi, ja Jumala oli hänen kanssaan.” (1.Moos. 21:17-20)
TykkääTykkää
Joseferin kysymykset palauttavat meidät ikäänkuin alkuruutuun 2000 vuoden ”Jeesus-hypetyksen” jälkeen. Johannes Kastaja, Jeesuksen pikkuserkku, ei myöskään ollut varma asiasta: ”Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?”
Evankelistat ottivat tehtäväkseen Jeesus-uskon apologian ”Niin olen nyt minäkin, otettuani alusta asti kaikesta tarkan selon, päättänyt kirjoittaa yhtenäisen esityksen sinua varten, kunnioitettu Teofilos, jotta tietäisit, kuinka luotettavaa sinulle annettu opetus on…” (Luuk. 1:3-4)
Aika paljon hassahtaneita haahuilijoita olivat Jeesuksen, tuon pitkätukkaisen kiertelevää elämää viettävän nuoren maailman parantajan mukaan lähteneet. Tämä taitaa unohtua monilta pönäköiltä saarnaajaveljiltä ja kirkkoruhtinailta, jotka ovat viimeiseen saakka porvarillisen yhteiskunnan ja elämäntavan kannattajia ja takkuumiehiä, mutta samalla ”autorisoituja” Jeesuksen sanoman tulkitsijoita. 🙂 Puheissa on usein ylioptimistista uhittelua Pietarin tapaan, että kyllä me olisimme Jeesuksessa Kristuksen tunnistaneet, mutta nuo kirjanoppineet ja fariseukset…
Väliin tosiaan näyttää, että Jeesus improvisoi sanottavansa tänään näin ja huomenna noin, puhui väliin karkaestikkin, ja toteutuivatko kaikki ennustuksetkaan – ja yritämmekö vain löytää Hänen puheistaan enemmän kuin niissä on. Perustellusti voidaan myös kysyä, onko Jeesuksen nimissä tehty enemmän hyvää vai pahaa? On uskonnonperustajia, jotka ovat loogisemmin ja järjestelmällisemmin esittäneet oppinsa. Ja johtuuko tuosta, että monet kristityt ovat mieluummin paavalilaisia, valdolaisia, hussilaisia, kalvinisteja, luterilaisia, laestadiolaisia kuin jeesuslaisia?
Näyttää myös, että Hänen identtiteettinsä ja tietoisuus tehtävästään kehittyy hiljalleen. Tässä tärkeällä sijalla oli yksinäisyys, paastoaminen ja rukous. Voimme kuvitella Hänen mielipaikakseen vuoriston, jossa saattoi katsella avaraa maisemaa, Jumalan luontoa tai erämään, jossa hän viihtyi yöllä kirkkaan tähtitaivaan alla odottaen merkkiä Taivaalliselta Isältään! Ehkä kristillisen kirkon apologia Hänen jumalallisuudestaan on toisaalta yksipuolistanut ja kapeuttanut käsitystämme Hänen ihmisyydestään.
Loppujen lopuksi jäämme uskon varaan kuten Josefer ja muutkin ovat esittäneet: Minä ja koko ihmiskunta TARVITSEMME sanomaa syyllisyyden ja syntien sovituksesta, armosta ja anteeksiannosta, siitä että rakkaus voittaa vihan ja elämä voittaa kuoleman ! Ja useimmille uskonnoille nämä kysymykset olivat olleet keskeisiä eli niissä voidaan nähdä ihmiskunnan yhteinen kaipaus Jumalan ja ihmisen välisen suhteen korjaamiseksi.
Jeesus vastasi heille: ”Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette: Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma.” (Matt.3-5)
”Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat.” (Mark. 16:17-18) Vaikka meidän kristillisyydessä ei juuri näitä ihmeitä tapahdu sanan konkreettisessa alkuperäisessä merkityksessä, niin voimme uskoa että maailmanlaajassa Jumalan Valtakunnassa – Jumala yksin tietää rajat – tapahtuu vielä tänäkin päivänä!
Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: ”Minun Herrani ja minun Jumalani!” Jeesus sanoi hänelle: ”Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!” … mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä. (Joh. 20:27-31)
Vaikka emme kokisi suuria uskonnollisisa tunteita, elämyksiä ja uskonvarmuutta – niin saamme jäädä Jumalan kämmenelle, hiljentyä viettämään Hiljaista Viikkoa ja odottamaan Herraa.
”Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani.” (Ps. 42:)
TykkääTykkää
Isossa kuvassa koko ihmiskunnan suurin kirous on todellisen lähimmäisen rakkauden puute. Se on alkanut jo ammoin veljesvihasta ja jatkunut ja paisunut johtaen yhä laajempiin väärän vallanhimon ja alistamisen kautta kammottaviin sotiin = väkivallan kierteeseen.
Pahinta on, että mitä julmin väkivalta on ollut legitimoitua jo vanhan liiton ajoista. Aseteollisuus ja sotajoukot mellastavat maapallolla ja samalla rahan valta on suurinta.
On oikeastaan vaikeaa kuvitella, millä tasolla ei olisi alistamista tai väärää vallankäyttöä.
Itseäni rasittaa eniten, mitä lähempänä näen tai koen sellaista tai jos itse huomaan joutuneeni osaksi sellaiseen.
On sanomattoman surullista, että emme ole kyenneet riittävästi tunnistamaan ja korjaamaan oman kristillisyytemme sisällä majaa pitänyttä harhaa, jonka ytimessä on asunut julmaa, uhreja tuottavaa opetusta. Sille on ollut leimallista kuten aina väkivallassa – uhreista piittaamaton kovuus ja väkivallantekijöiden kunnian ja maineen puolustus.
Kristuksen mieli oli aina heikomman, köyhän, lapsen ja sairaan puolella ja halusi auttaa ja parantaa. Hän ei hyljännyt. Aina pysäyttävä on, mitä meiltä kysytään viimeisellä tuomiolla…
Jumalan Poika kärsi ja tuli uhriksi kaikkien puolesta, jotta meillä olisi anteeksisaamisen ja korjaamisen mahdollisuus. Onko meillä nöyryyttä?
TykkääTykkää
Onkohan tuon uuden Jakko Töllin avauksen keskustelu poistettu kokonaan vai väliaikaisesti?
TykkääTykkää
Miksi ”Omatunto”-keskustelu on lukittu? Onko aiheesta keskustelu liian arkaluontoista tilanteessa, jossa asiassa on vähintää kahta ilmaa?
Kun blogia pidetään, ollaan myös vastuussa siitä, että se toimii omien sääntöjensä mmukan ja teknisesti hyvin.
TykkääTykkää
Kristus nousi kuolleista – kuolemallaan kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi ! (VK 90)
Lienee oikein ja kohtuullista, että blogistit ottavat väliin vaikkapa opintovapaata moderaattorin tehtävästään, mutta kun tämän blogin alla keskustelu onnistuu, niin mikä ettei Eudokimos.
Pääsiäisen aikaan kristittyjen marttyyrien lukua on taas täytetty: Pakistanissa ainakin 70 ihmistä sai surmansa ja yli 300 haavoittui itsemurhaiskussa kristittyjä kohtaan, jotka sunnuntaina juhlivat pääsiäistä Lahoressa – uhrien joukossa oli 29 lasta. Jemenissä siepattiin pappi, jonka Isis uhkasi ristiinnaulita.
Kotimaassa urheat ministerimme ovat torjuneet ”laittomien pakolaisten” invaasion ja niinpä työpaikkakunnaltanikin suljetaan kesällä vastaanottokeskus – toimittuaan vain puoli vuotta. Koulussamme on jo itketty pettymyksen ja eron kyyneleitä molemmin puolin.
Hiljaisen viikon Päivämiehessä n:ro 12-13 oli hieno JS:n raportti llittyen kirkkomusiikin kehitystehtäväänsä Israelin palestiinalaisalueen kristittyjen keskuudessa. Nostan hattua rohkeudesta ja ennakkoluulottomuudesta – myös piispa Munib Younanille. – Artikkeliin sisältyi kuitenkin muutama lause, jotka antoivat tilanteesta Lähi-idässä sanoisinko historiattoman kuvan.
Nimittäin, vaikka emme hyväksyisi Israelin toimia palestiinalaisia kohtaan, pystymme niitä ymmärtämään historian valossa. Sillä mitä perusteita juutalaisilla on luottaa kristittyihin – ovathan juuri kristityt olleet primus motoreina juutalaisten vainoissa ainakin viimeisen vuosituhannen aikana; niin katolisten, ortodoksien kuin luterilaisten agitoidessa. Martti Luther julkaisi räikeän pamfletin ”Juutalaisista ja heidän valheistaan”, joka oli mannaa 1930-luvun natseillekin.
Sama koskee palestiinalaisia. Toisen maailmansodan aikainen Palestiinan suurmufti Amin el-Husseini liittoutui Adolf Hitlerin kanssa juutalaisia vastaan. Ja ovatpa jotkut tutkijat sitäkin mieltä, että idea natsien ”lopulliseen ratkaisuun” tuhota juutalaiset kaasuttamalla ja polttamalla tuli juuri tältä suurmuftilta. – Kun YK päätti 1947 marraskuussa Palestiinan jakamisesta Israelin ja Palestiinan valtioihin, eivät alueen arabit tätä hyväsyneet. Nämä palestiinalaiset hyökkäsivät Egyptin, Syyrian, Jordanian, Libanonin ja Irakin tuella toukokuussa 1948 itsenäiseksi julistautunutta Israelia vastaan. – Voitettuaan Israelin haltuun jäi suurempia alueita kuin mitä YK:n jakosuunnitelmassa oli kaavailtu. Egypti puolestaan miehitti tällöin Gazan ja Transjordania Länsirannan. Kuuden päivän sodassa 1967 hyökkäys uusittiin Egyptin johdolla ja niin Israel valloitti Länsirannan Jordanialta, Gazan Egyptiltä ja Golanin Syyrialta. Sama asetelma toistui Jom Kippurin sodassa 1973. Ensimmäisessä Persianlahden sodassa palestiinalaiset tekivät yhteistyötä Saddam Huseinin kanssa 1991. – Oslon alustavassa rauhansopimuksessa 1993 Israel ja PLO tunnustivat toisensa ja päättivät lähteä rauhantielle kuten Egypti 1979. Sopimuksen toteuttaminen kaatui ortodoksijuulaisen tekemään pääministeri Rabinin murhaan ja toisaalta epäluottamukseen Jasser Arafatiin. Länsirannan eristävä turva-aidan rakentamiseen Israel ryhtyi 2002 palestiinalaisten terroristien tuhoisien itsemurhapommitusten vuoksi.
”Niin kaikki kansa vastasi ja sanoi: ´Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle”. (Matt. 25:27)
Vaikka tässä toteutuu Jumalan rangaistus kansalleen, niin voi sitä, joiden kautta se toteutui, kuten ”Ihmisen Poika lähtee täältä juuri niin kuin hänen on määrä lähteä, mutta voi sitä, josta tulee hänen kavaltajansa!” (Luukk. 22:22)
Sillä:”Joka koskee minun kansaani, se koskee minun silmäterääni.” (Sak. 2:8) Jaakobia eli Israelia siunattiin: ”Kansat palvelkoot sinua ja kansakunnat kumartakoot sinua… Kirottuja olkoot ne, jotka sinua kiroavat, ja siunattuja ne, jotka sinua siunaavat.” (1. Moos. 27:29)
TykkääTykkää
Minusta tuo Omatunto-keskustelun lukkiutuminen näyttää näin äkkiseltään tekniseltä vialta. Ja jos näin on, niin Googlen tarjoamaan blogialustaan ei taida kovin helposti saada teknistä tukea.
Jos keskustelu on lukossa vastoin blogistien tahtoa, niin suosittelen uutta postausta otsikkolla ”Omatunto-postauksen keskustelu”. Aihetta olisi mukava puida hiukan lisää.
Jos lukkiutumisen syy on jokin muu, niin asia ei kuulu minulle.
TykkääTykkää
Olof Tallius, itseäni jäi mietityttämään mielestäni poikkeuksellisen hyvän omatunto-alustuksen keskustelun pysäyttäminen juuri siksi, että kirjoittaja itse oli ehtinyt kannustaa sen pohjalta keskusteluun.
Ymmärrän varsin hyvin, jos keskustelun ylläpidon seuraaminen ja kontollointi vaatii ylimääräistä aikaa opinnoilta. Silti tässä on ristiriita. Herää ajatus, että joku taho olisi halunnut suitsia rehellistä ja avointa keskustelua.
Ymmärrän senkin, että puheet erehtymättömän huoneenhallituksen problematiikasta on erittäin arkalauonteinen aihe käsiteltäväksi, vaikka sitähän me juuri tarvitsemme. Mitä se auttaa, jos ongelman edessä pannaan pää pensaaseen?
Seuraavassa Markun kommentti kahden vuoden takaa Kotimaan keskusteluun:
”Historia todistaa, että menneisyys pitää otteessaan, jos emme kohtaa sitä. Tämän puolesta todistaa se, että edelleen yli 35 vuoden päästä hoitokokoukset ovat sekä puheen että peittelyn aiheena. Näin kävi sisällisodankin traumojen, kun ne haudattiin. Ne ovat kuplineet pintaan aina tähän päivään. Haluammeko, että hoitokokouksista puhutaan samaan tyyliin vielä parin sukupolven päästä 2070-luvulla? Haluammeko, että tuo musta möykky on haittaamassa evankeliumin työtä ja tekemässä ontoksi julistamamme hyvän sanoman ja että nuoret, jotka ovat herkkiä vaistoamaan peittelyn ja kaksinaismoraalin kaikkoavat…
Luther vastaa Erasmukselle “Sinä edelleen annat sen neuvon, ettei `saa julkisesti ilmoitella sellaista, mikä kirkolliskokouksissa on tullut virheellisesti päätetyksi, ettei annettaisi aihetta isien arvovallan halveksimiseen.`…Mutta mitenkähän menettelevät ne sielut, jotka tuo kohtuuton määräys sitoi ja surmasi? Eikö tämä ensinkään huolestuta sinua?”
Matkan varrella ja varsinkin viime vuosina on ehdotettu monenlaista ”pomminpurkutekniikkaa” seurakuntapäivästä traumaryhmiin ja totuuskomissioihin, mutta mitkään niistä ei ole olleet kuulemma ”sopivia” kristillisyyden käyttöön. Ainoiksi ovat sitten jääneet: odotellaan asianosaisten kuolemaa ja pyritään ”karsimaan” arkistoja (vrt. arkistosuositus).
Mutta “Älkää luottako valheeseen sanoen: tämä on Herran templi, tämä on Herran templi, tässä on Herran temppeli. Mutta parantakaat todella elämänne ja menonne, ja tehkäät jalo oikeus yhden ja toisen välillä.” (Jer 7:4)
Ja Herra vastasi: “Kuka on uskollinen ja viisas taloudenhoitaja, sellainen jonka isäntä asettaa huolehtimaan palvelusväestään ja jakamaan vilja-annokset ajallaan?… Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan.” (Luuk. 12:42, 48)
Ei se kristitylle outoa ole, että sielunvihollinen tekee aivan mahdottomaksi parannuksen tien käytännössä. Mutta emmekö kristittynä halua luottaa Jumalaan ja Hänen avaamiin mahdollisuuksiin. Juridiikan, mahdollisten rikosten vanhenemisen taakse pakeneminen, ei todellakaan kirkasta Kristusta!
Jumala haluaa meitä yhteisönä tällä peiliin katsomisella opettaa, korjata ja laittaa lopulta pisteen tälle prosessille. Ei Hän vaadi mahdottomia. Jos ja kun on jo tunnustettu 1970-luvulla erehdytyn, niin miksi ei pyydetä aidosti anteeksi johtokunnan julkilausumalla ja edes Päivämiehessä julkaisten. – Viime vuonna piispa Samuel Salmi pyysi kirkon puolesta anteeksi saamelaisten kaltoinkohtelua. Tällainen symboliseltakin tuntuva ele voi edistää yhteisöllistä toipumisprosessia molemmin puolin. – Sitten yritetään nöyrästi ja aidosti korjata ne virheet, jotka on vielä mahdollista korjata. Jumalan rakkaus ja henki on luova ja kekseliäs ja tekee mahdottomastakin mahdollista. Terapianmaksujen maksaminenkin tuntuu silloin kovin pieneltä yhteisölliseltä hyvitykseltä.
Sillä: “Rakkaus ei tunne taakkaa eikä laske vaivojaan, se pyrkii enempään kuin kykenee, eikä se esitä verukkeeksi mahdottomuutta, vaan pitää kaikkea itselleen mahdollisena… Sen vuoksi se voi kaiken, suorittaa ja saa aikaan paljon, missä rakkaudeton väsyy ja vaipuu.” (De imitatione Christi)”
TykkääTykkää
Omatunto-teema on aina ajankohtainen meille kaikille. Puhutteleeko teitäkin syvältä tuo Koopee Myllykosken blogin seuraaminen, kuten minua?
Tiedättekö, miltä tuntuu, kun perhe joutuu pakenemaan rakkaasta kodistaan joidenkin uskovaisten kiusaajien hoitokokousjulmuuksien vuoksi ja kyse ei ole 70-luvusta? Samaa on tapahtunut ennenkin.
Tiedättekö, milten hoitokokousjulmuudet ovat rikkoneet ja haavoittaneet 70-luvulta tänne asti vakavasti ihmisiä ja ajaneet lukemattomat perheet ja suvut ahdinkoon silkasta ihmispahuudesta nousevasta väkivallan halusta?
Silloin on kyseessä harhaoppi vailla Jumalan Pojan, Kristuksen mieltä ja laupiaita kasvoja. Pavali, jos kuka, tiesi tämän.
Laitankin siksi vielä toisen kommentin samasta kahden vuoden takaisesta Kotimaan keskustelusta:
Ritva Nurkkala 13.02.2014 07:30
”Kun Paavali aikanaan puolusti (Jumalan ) lain tarkkaa noudattamista, toimi hän tässä mielestään oikein. Ja kuitenkin. Herra Jeesus itse kysyi tuolta “laissa laittamattomalta” mieheltä: “Saul, Saul, miksi vainoat minua?”, mikä tarkoitti samalla, että tuossa hetkessä Jeesus asetti vastakkain lain ja evankeliumin. – Kumpi pelastaa?
Roomalaiskirjeen alussa Paavali, entinen Saul, esittäytyy kääntyneenä miehenä (Jeesuksen Kristuksen palvelijana ja JUMALAN evankeliumiin eroitettuna apostolina ). Voiman täyskännökseensä Paavali uskoi saaneensa EVANKELIUMISTA, mutta EI lain noudattamisesta: “Sillä en minä häpee KRISTUKSEN evankeliumia; sillä SE on JUMALAN VOIMA itsekullekin uskovaiselle autuudeksi.”
Vl- “hoitokokousten” toimintamalli on ollut sama kuin entisen Saulin, joten “hoitokokoukset” eivät ole olleet Jeesuksen tahdon mukaisia. Siksi Saulit pelastanut Vapahtaja kysyy yhä kaikilta lain sokaisemilta “hoitomiehiltä” : “Miksi vainoatte minua?”
TykkääTykkää
Puhuin jumiutuneen keskustelun kommenttiosiossa defensseistä. Todellisuuden torjunta aiheutuu kriisistä. Eri yksilöt ovat valmiita todellisuuden realistiseen kohtaamiseen eri aikaan. Siihen asti mielen tasapainoa suojellaan tiedostamatta erilaisilla puolustusmekanismeilla ja tiedostaen mielen hallintakeinoilla (engl. coping). Ketään ei voi pakottaa kohtaamaan todellisuutta. Se tapahtuu sitten, kun yksilö kokee tilanteen riittävän turvallisena. Sielunhoidossa / terapiassa todellisten tapahtumien realistinen tarkastelu on kuitenkin tavoitteena, koska se auttaa kriisissä eteenpäin. (s. 147 kirjasta “Auttava kohtaaminen II – sielunhoidon menetelmät ja käytäntö”, Raili Gothóni)
Näin pääsiäisen jälkeisenä aikana, minulla on ollut mielessä Emmauksen tien kulkijat, jotka olivat kohdanneet kriisin. Jeesus kohtaa heidät hyvin sielunhoidollisesti. Hän ei räjäytä todellisuutta oppilaidensa tietoisuuteen kerralla, vaan avaa sitä pala palalta. Kun Jeesus murtaa illalla leipää, opetuslapset saavat totuuden hetken, ja he ymmärtävät tosiasioita enemmän.
Helluntaina, Totuuden Hengen laskeutuessa heihin, tulee suuri totuuden hetki apostoleille. Se on pelastushistorian yksi merkittävin todellisuuden tajun palautumisen hetki. Jumala on siihen astisen pelastushistorian ajan toiminut kuin Jeesus Emmauksen tien kulkijoiden kohdalla. Vähä vähältä hän on profeettojen kautta ilmoittanut tahtoaan, mutta käänteen tekevää on Jeesuksen Kristuksen lihaksi tulo. Oli Jumalan kairos -hetki. Jumala näki että sitä ennen ihminen ei vielä ollut valmis kuulemaan niin paljon.
Sielunhoidollisuutta ei kuitenkaan saa käyttää tekosyynä viivyttelyyn, kun on aika. Tämä ehkä herättää ajatuksia…
TykkääTykkää
Jaakko PT, kirjoitat viisaasti. Niinpä – todellisuuden torjunta on meillä ollut yhteisöllistä. Menneitä övereiä vaatimuksia, opetuksia ja erityisesti hoitokokousvääryyksiä on salailtu ja päinvastoin haluttu peittää siunauksellisuudella monenlaiset kiusaamiset, painostukset ja mitä raadollisimmista syistä höykkyyttämiset ja suoranaisen parjaamisen kohteeksi hoitomiesten taholta joutumiset.
On sanomattakin selvää, että edelleen ajankohtaiset ”erehtymättömän huoneenhallituksen” mandaatilla tapahtuvat kaltoinkohtelut murentavat luottamusta SRK:n toimintaan. Lauma odottaa vastuulisilta paljon ja ennenkaikkea oikeudenmukaisuutta ja rehellisyyttä. Olemme joutuneet kohtaamaan juuri sitä, mistä Luther puhuu Erasmukselle…. ”ettei annettaisi aihetta isien arvovallan halveksimiseen.`…Mutta mitenkähän menettelevät ne sielut, jotka tuo kohtuuton määräys sitoi ja surmasi? Eikö tämä ensinkään huolestuta sinua?”
Meille on opetettu asennetta, ettei pidä ollenkaan huolestua kohtuuttomien määräysten ja vaatimusten kohteeksi joutuneista uhreista. On opetettu ohittamaan ja unohtamaan. Onneksi on ollut joka vaiheessa ainakin joku uskovainen ystävä, jolla on ollut Kristuksen mieli tallella ja halu kulkea rinnalla, kuunnella, osoittaa myötätuntoa ja tukea.
Helluntai, totuuden hengen laskeutuminen heihin. Kuinka hyvältä ja vapauttavalta tuntuukaan, kun joku jatkunut huoli, murhe, epäilys, ahdistus, kuormitus, kipu, tuska ja oikea tai väärä syytös poistuu!
Ajattelen yksinkertaisesti, että olemme yhteisöllisen sielunhoidon ja terapian tarpeessa siksi, koska olemme raahanneet tänne asti mukanamme sitä, mistä Paavali puhutteli galatalaisia.
Muuten – mitä ajattelette Emmauksen tapahtumien jälkeisestä tilnateesta:
”Jeesus otetaan taivaaseen
50 Jeesus vei opetuslapset ulos kaupungista, lähelle Betaniaa, ja siellä hän kohotti kätensä ja siunasi heidät. 51 Siunatessaan hän erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen. 52 He kumartuivat maahan asti ja osoittivat hänelle kunnioitustaan, ja sitten he riemua täynnä palasivat Jerusalemiin. 53 He olivat alati temppelissä ja ylistivät Jumalaa.”
Temppeli oli heille rakas ja hyvä paikka ylistää Jumalaa….
”Sielunhoidollisuutta ei kuitenkaan saa käyttää tekosyynä viivyttelyyn, kun on aika.”
Kun on totuudenhetki.
TykkääTykkää
Olof Tallius, Omatunto -postausen kommenttikenttä on juurikin teknisestä syystä kiinni ja sen voi todeta ottamalla selaimen Web-työkalut auki ja katsomalla JS -lokista/konsolista. Linkki (joka noutaa kommentit tietokannasta,(?)) rikki, syystä taikka toisesta. Eikä tosiaan ihan helpolla taida saada tukea tuohon..
Tämä nyt selvennyksenä, kun osa on ilmeisesti siinä luulossa, että kommentit olisi tarkoituksella poissa käytöstä. Ei ilmeisesti ole.
TykkääTykkää
Luther taisi opettaa, että meidän tulee aina oletuksena uskoa lähimmäisestämme hyvää ja selittää kaikki hänen parhaakseen. Tämä koskee myös kriitikoita. Ei ole hyvä, jos blogi ei toimi tai sitä ei osaa käyttää, niin heti ensimmäisenä sen ajatellaan johtuvan blogistista ja sensuurista. Joona ja Roosa ovat kyllä pitkämielisiä, kun pitävät tätä blogia. Jatkuvasti saavat aivan turhaa arvostelua osakseen.
Tuo omatuntoaiheinen postaus oli yllä mielenkiintoinen. Minulla tulee mieleen siitä ajankohtainen aihe: uuden avioliittolain hyväksyminen. En tiedä, miten asia tulee muuttumaan kirkon puolellla, mutta pelkään, että siellä velvoitetaan kohta papit vihkimään epäraamatullisia pareja. Uskovainen on tässä aika hankalassa tilanteessa: onko rohkeutta kieltäytyä, jos tästä voi seurata ansiotyön menetys.
Oman uskon ja omaan tuntoon sidottujen omien mielipiteiden tunnustaminen ei ole muutoinkaan helppoa. Kysyisin, onko kristillisyydessämme vanhoillislestadiolaisen vaikeampaa ”tunnustaa uskoaan” omien suuntaan kuin ulospäin? Eli kumpi on vaikeampaa, olla avoimesti uskovainen töissä ja arjessa vai sanoa omilla kasvoillaan omassa seurakunnassaan ääneen, että nyt on tästä asiasta eri mieltä: omatuntoni sanoo näin ja näin.
TykkääTykkää
Kuunnelkaapa tänään 9.4 klo pidetty hyväntekeväisyyskonsertti ”Vähän parempi maailma” Alatornion kirkosta: https://youtu.be/zNKPESki2zo
Samalla voitte auttaa lahjoituksellanne suomalaisnuorten Ulla Liukkosen ja Enni Mikkosen perustamaa Maya Nepal ry:n ylläpitämää lastenkotia Nepalissa, http://www.mayanepalry.com
TykkääTykkää
Mahtavan kaunis konsertti – kannattaa kuunnella ja omistaa mielenkiintoiset, ihanat sovitukset ja kauniit toteutukset sydämelleen ja nauttia Jumalan suomien lahjojen antimista täysin rinnoin! Konsertin tuotto menee hyvään kohteeseen.
http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201603241345
Uusin tutkimus SYNTEIHIN SIDOTUT Hoitokokousten opillinen perusta 1960-70-lukujen vanhoillislestadiolaisuudessa on Janne Metsänheimon gradu oulun Yliopistosta.
Kannattaa lukea! Senioreidenkin muisti virkistyy kummasti lukiessa, jos on lukkiutunut aivolohkoon. Tutkimuksen lopussa on myös Hoitokokousten uudelleenarvio- osio.
Tämä tutkimus lisää paineita SRK:n suuntaan, mutta myös kaikkien uskovaisten itseymmärryksen lisäämiseksi harhasta, jota olemme raahanneet matkassamme vuosikymmeniä, vaikka se on jäänyt muhimaan piiloutuneena rakenteisiimme.
Markku, olet varmaan lukenut – miten arvioisit gradun?
TykkääTykkää
JoseFerin pohdiskelu suorastaan rikkoi padon:
https://www.youtube.com/watch?v=_rFvNIiPKiI
Pakko vastata tähän, että oman kokemukseni mukaan on paljon vaikeampi tunnustaa uskoaan omien suuntaan kuin ulospäin. Sama kokemus tuossa videossa (yllättävän hyvä omavanhurskaitten tekemäksi 😉 ), ja täytyy sanoa, että aika vähän näitä hengen hedelmiä meidän kristillisyydessä näkyy. Itseasiassa, olen pikkuhiljaa tulossa siihen tulokseen, että suurin osa meistä vl-kristityistä on itseasiassa matkalla aivan jonnekkin muualle kuin taivaaseen. Raamattu (Jeesus) kun sanoo, että hedelmistään puu tunnetaan… Me ollaan vaan niin innoissamme tästä meidän seurakuntaopista, että kaikki vllät pelastuu, eikä kukaan muu, että meiltä on tainnu unohtua itse asia. Enkä kommentoi seurakuntaoppia tässä yhteydessä muuten, mutta kritisoin sen liiallista korostamista. Nuorille opetetaan, että tämän joukon mukana kun kuljet niin pääset taivaaseen. Vähä sama ku sanois, että mersulla ku ajaa ni pääsee taivaaseen. Aivan yhtä totta.
Nyt jos joku on sitä mieltä, että uskon silmä on hämärtyny ja järkeilyä tullu peliin liikaa, ni let's face it: Mitä Luther sanoo kristitystä? Mitä Raamattu sanoo kristityistä? Miksi suurin osa vl-kristityistä ei lue Raamattua? Ei kiinosta? Monille se on se viimesin kirja mitä koskaan lukisi. Pakko myös mainita, että ihmettelen suuresti tätä meidän (länsimaalaista) pukeutumiskulttuuriakin nykyään. Minua ainakin haittaa, kun suurin osa naisista pukeutuu niin tiukkoihin housuihin, että melkeen olisi sama, jos niitä housuja ei edes olisi. No, meillähän ei ole mitään ”ohjetta” tästä, niinku on esim. meikkauksesta, joten miksipä ei, kun suurin osa ei ole kiinostunut tarkistamaan Raamatusta, miten pitäisi pukeutua. Sitä paitsi, sehän on jo yleisesti hyväksytty ja ”nähty hyväksi”. Enkä edes viitsi mainita, mitä mieltä Laestadius olisi tästä. Tämä aistillinen pukeutuminen koskee kyllä myös osaa miehistä. (Hyvä määritelmä aistillisuudelle: http://www.suomisanakirja.fi/aistillinen). Tämä on vain yksi esimerkki synnin luvallisuudesta. Näitä ”pikku” juttuja on enemmänkin. Saatana on ovela.
Mitä mietittiin Helsingin ry:n keskusteluillassa la 9.4.2016? Käytännössä sitä, miten me voitais tulla hyvin toimeen ihmisten kans ja miten meillä ois mahollisimman kivaa ja miten me voitais miellyyttää muita ihmisiä. Ei Raamattua, ei Kristusta, ei mitään, eikä varsinkaan mitään puhetta siitä, että miten voisin viedä eteenpäin evankeliumia. Aivan niinku olis jossain humanistien kevätkokoontumisessa ollu. Joku mainitsi, että olisi hyvä omissa (uskovaisten) kaveriporukoissa puhua uskonasioista, no ois varmasti ku ne ei suurinta osaa näytä kiinnostavan. Pitäis saada se evankeliumi ensin omissa porukoissa läpi… Voin myöntää, etten rohjennut mennä pitämään itse puheenvuoroa, eikä se varmaan senhetkisessä mielentilassa kovin järkevää olisi ollutkaan, onneksi oli yksi puheenvuoro kuitenkin, joka pelasti tilannetta.
TykkääTykkää
Jatkoa edelliseen:
Miksi me ei tehdä lähetystyötä (kutsuttuna meneminen ei ole lähetystyötä)? Miksei kukaan tunnu HALUAVAN tehdä lähetystyötä? Ei meidän tarvitse, koska predestinaatio. Jeesus vaan vitsaili kun se sano, että menkää ja saarnatkaa. Sitä paitsi, sehän olisi omavanhurskasta sillätavalla pitää kiinni Raamatun (Jeesuksen) Sanasta. Pääasia, että meillä menee hyvin, on hienot tilat ja uudet autot, hulluhan se on, joka Jeesuksen tähden kärsisi. Miksi kodeissa ei (ilmiselvästi) lueta Raamattua lasten kanssa, opeteta niitä uskon aakkosia, mitä vaikkapa katekismuksessa on? Tilanne on jo nyt paha, ajatella kun uusi sukupolvi astuu ”puikkoihin”. Eivät edes ite lue Raamattua, eivätkä tiiä mitään muuta, ku että seuroissa kun käy kerran viikossa ni pääsee taivaasen, ni miten ne vois opettaa niitten lapsia? Kaikkihan kyllä oppivat uskovaisten kulttuurin ja mitä saa ja mitä ei saa tehdä ja että seuroissa pitää käydä, mutta ei ne pelasta. Totuus on, että pyhäkoulussa, seuroissa ja raamattuluokassa ei pahemmin opita Jumalan tahtoa (vaikka siitä siellä puhutaan). Suola käy mauttomaksi pikkuhiljaa. Niinku mehukin, jos laitetaan vähän tiivistettä mutta kaadetaan kokoajan vaan lisää vettä sekaan.
Tämmöstä laumaa on kyllä helppo kaita ku kellään ei oo mitään sanomista mihinkään ja kun puhujilla ja papeilla on kaikki vastuu (lue: auktoriteetti), käytännössä seurakunnan neuvot on puhujien neuvoja. Harvat puhujat ovat ne, jotka uskaltavat puhua suoraan, eikä aina vaan ihastella miten kalliisti me ollaan uskomassa, kun itseasiassa kaikki Raamatusta löytyvät merkit osottaa, että suurin osa meistä ei ole. Onneksi niitäkin kuitenki löytyy.
Tämä kommentti ei varmaankaan herätä mitään riemunkiljahduksia, mutta olen rehellinen. Ja äärimmäisen huolestunut. Raamattu ei tunne sellaista yksinkertaista uskoa kuin me tunnemme. Minusta tämä ei ole enää mitään normaalia rikkaviljaa Jumalan seurakunnassa, vaan salakavalasti tullut luopumus. Myönnän, että tunnen jatkuvasti huonoa omaatuntoa siitä, etten osaa/uskalla tuoda tätä kantaani esille riittävästi, mutta olen kyllä rehellinen, jos joku kysyy. Enkä voi kyllä olla omantuntoni ja Raamatun vastaisesti olla muutakaan mieltä. Kommentoikaa ja kritisoikaa ja olkaa eri mieltä, jos siihen on aihetta, suoria vastauksia suoraan puheeseen, kiitos! (Ainakaan en siteerannu pahemmin Raamattua tuossa, mutta se oli enemmän tai vähemmän tarkoituskin)
TykkääTykkää
Ahaa ilmeisesti se, että lisää kommentin ja poistaa sen, ”kaataa” tämän keskustelun :O. Sen takia kaatui tuo edellinenkin keskustelu varmaan. Minulla ei ainakaan näytä toimivan nyt..
TykkääTykkää
Päivitysilmoitus: Ole hyvä! – Hulluinhuonelainen
Päivitysilmoitus: Kaikella on määräaikansa – tämän blogin toistaiseksi viimeinen kirjoitus – Hulluinhuonelainen