Kansanmurha kotimaassamme

Joona Korteniemi

Suomen nykyinen aborttilaki on ollut voimassa jo yli 45 vuoden ajan. Länsieurooppalaiseen tapaan abortin hyväksyvä konsensus on meillä hyvin vahva. Se mielletään yleisesti sukupuolten tasa-arvon kannalta välttämättömäksi oikeudeksi, jonka jokainen järkevä ja sivistynyt kansalainen itsestään selvästi hyväksyy. Vastustajat leimataan helposti taantumuksellisiksi, epä-älyllisiksi, modernin yhteiskunnan kelkasta pudonneiksi uskonnollisiksi fanaatikoiksi. Tällaisessa mielipideilmastossa abortin aktiivinen vastustaminen voi uskovaisestakin tuntua hiukan ylihengelliseltä hihhuloinnilta. Tyydymme mieluusti siihen, että abortin vääryys on selvää tämän seurakunnan sisällä ja ajattelemme, ettei sen tajuamista voi ulkopuolisilta edes edellyttää.

Todellisuudessa jokaiselle sivistyneelle, rationaalisesti ajattelevalle ihmiselle pitäisi jo luonnollisen moraalitajun valossa olla selvää, että abortti on murha. Siihen ei tarvita mitään erityistä uskonnollista vakaumusta. Myös itse tiedän aborttia vastustavia ateisteja ja agnostikkoja. On biologinen tosiasia, että yksilöllinen ihmiselämä alkaa hedelmöittymisestä. Jo hedelmöittyneellä munasolulla eli tsygootilla on oma, ainutlaatuinen, inhimillinen geeniperimänsä. Sillä on ihmisen geeniperimä, joten se on ihmiselämää, sillä on oma, ainutlaatuinen geeniperimänsä, joten se on yksilöllistä ihmiselämää. Kaikki tapahtumat hedelmöittymisen ja kuoleman välillä on perustelluinta ymmärtää yksilöllisen ihmiselämän kehitys- ja ikävaiheiksi. Kaikki yritykset vetää ihmisyyden raja johonkin kehitysvaiheeseen ovat täysin mielivaltaisia veteen piirrettyjä viivoja.

”Alkio” ja ”sikiö” ovat samalla tavoin ihmiselämän kehitysvaiheiden nimiä kuin vaikkapa vauvaikä, lapsuus, murrosikä tai aikuisuus. Lukion biologianopettajani väitti, ettei sikiö ole ihminen, koska sillä ei ole vielä keskushermostoa. Yhtä hyvin perustein voisi väittää, ettei vauva ole ihminen, koska sillä ei ole vielä puhekykyä tai ettei pieni lapsi ole ihminen, koska sillä ei ole vielä kykyä ymmärtää abstraktioita.

Abortin puolustajien lempiargumentin mukaan alkio tai sikiö ei ole ihminen, koska se ei ole vielä ”tietoinen persoona”. Ensimmäiseksi voimme kuitenkin vaatia perusteluja sille, miksi tietoisuus pitäisi asettaa ihmisarvon ehdoksi. Toiseksi ”tietoinen persoona” on niin epätarkka ja löysä käsite, että on vaikea määritellä mitä se tarkkaan ottaen edes tarkoittaa. Kolmanneksi: jos käsite pystytäänkin määrittelemään, jää täysin mahdottomaksi paikantaa absoluuttista tietoisen persoonan rajapyykkiä mihinkään kehitysvaiheeseen. Myös tietoisuus ja persoonallisuus kehittyvät ja muuttuvat koko elämänkaaren ajan, niin raskauden aikana kuin sen jälkeen. Ainoaksi loogisesti kestäväksi ihmiselämän aluksi jää siis hedelmöittyminen.

Abortin hyväksyjien keskuudessa on suosittua myös väittää, että sikiö on osa äidin kehoa, minkä vuoksi äidillä on samanlainen oikeus päättää sen kohtalosta kuin esimerkiksi umpisuolestaan. Väitteen järjettömyyttä selventää ajatusleikki, jossa yhdistetään äiti ja poikavauva samaksi yksilöksi. Äidillä on naisen kromosomisto ja sukuelimet. Poikavauvalla pojan kromosomisto ja sukuelimet. Jokainen ymmärtänee, ettei ole mahdollista, että naisella olisi kivekset tai että naisen jossakin elimessä olisi y-kromosomeja. Esimerkki osoittaa, miten järjetöntä on väittää, että syntymätön lapsi olisi vain osa äidin kehoa.

Nykyistä aborttilainsäädäntöä puolustetaan myös väittämällä, että abortteja tehtäisiin, vaikka ne olisivat kiellettyjä. Kun ne ovat vaarallisia, on turvallisempaa, että ne ovat laillisia, jolloin ne hoitaa asiantunteva henkilö. Tällä periaatteella pitäisi kuitenkin laillistaa ja siirtää julkisen terveydenhoidon piiriin myös esimerkiksi huumeidenkäyttö ja pahoinpitelyt. Onhan paljon turvallisempaa, kun huumeet piikittää koulutettu lääkäri tai puolison voi hakata hoitohenkilökunnan osaavassa valvonnassa.

Järki siis vaatii meitä määrittelemään syntymättömän lapsen ihmiselämäksi. Jos lisäksi pidämme kiinni ihmiselämän ehdottomasta arvosta, kaikilta abortin puolustajien argumenteilta putoaa pohja. Kenelläkään ei ole ”subjektiivista oikeutta” päättää omasta ruumiistaan, kun toisen henki on siitä riippuvainen. Kenenkään tunteet, tulevaisuuden suunnitelmat tms. eivät voi olla toista ihmiselämää tärkeämpiä, vaikka ne omalla paikallaan arvokkaita ovatkin.

Tässä onkin ongelman ydin. Ihmisoikeussopimukset ja koko länsimainen ihmisoikeusajattelu lähtevät siitä, että ihmisarvon ainoa ehto on kuuluminen ihmissukuun. Ihmisarvo ja tasavertaisuus muiden kanssa eivät riipu iästä, älykkyydestä tai ylipäätään mistään fyysisestä tai henkisestä kyvykkyydestä. Syntymättömien lasten kohdalla tehdään kuitenkin mielivaltainen poikkeus. Totalitarististen ideologioiden hengessä vaaditaan ominaisuuksia eli tiettyä ikää tai henkisiä ja fyysisiä kyvykkyyksiä ehtona ihmisarvolle. Täysi-ikäisten haaveet, tunteet, suunnitelmat ja taloudellinen tilanne määritellään häpeilemättä tärkeämmäksi kuin syntymätön ihmiselämä.

Vuoden 1970 jälkeen Suomessa on tehty noin 500 000 rekisteröityä aborttia. Vuosittain maassamme abortoidaan nykyisin noin 10 000 lasta.  Edellä esitellyn päättelyn valossa maassamme on siis meneillään kansanmurha, joka on vaatinut jo yli puoli miljoonaa uhria ja vaatii joka vuosi reilun Srebrenican joukkomurhan verran uusia uhreja. Sikiöseulontojen muodossa maassamme on meneillään julma eugenistinen rodunjalostusohjelma. Koko maailmassa abortoidaan vuosittain noin 50 miljoonaa lasta. 10 vuoden aikana surmansa on saanut siis noin 500 miljoonaa ihmistä. Kyse on siis maailmanhistorian suurimmasta kansanmurhasta ja rikoksesta ihmisyyttä vastaan.

Loogista, mutta sydämetöntä päättelyä”, ajattelee ehkä joku. ”Elämä ei mene koskaan hienojen teorioiden mukaan. On hyvä, että lainsäädäntö antaa vaikeassa tilanteessa sen ratkaisun, jonka nainen parhaaksi näkee, eikä sitä saa tulla ulkopuolelta tuomitsemaan tai paheksumaan.” Näin ajattelevalta kysyisin, voiko todella edustaa inhimillisyyttä, että Suomessa on pelkin sosiaalisin syin luvallista poistaa kohdusta ja jättää kuolemaan vauva, jolla on kädet, jalat, sormet, kynnet, varpaat, pää, suu, joka osaa ilmeillä, nielaista, imeä peukaloa, pissata ja tehdä kuperkeikan? Ainakin minun järkeni ja tunteeni huutavat, että se on sekä järjetöntä että sydämetöntä.

Voiko olla oikein, että yhdessä huoneessa vauva kuolee henkeään haukkoen kenenkään auttamatta, kun samaan aikaan toisessa päässä samaa sairaalaa raskausviikoiltaan saman ikäinen vauva elvytetään ja jää henkiin? Ainoa ero on se, että ensimmäisessä tapauksessa kyse on abortissa, toisessa aikaisesta synnytyksestä.

Voiko joku näitä järkyttäviä kuvia katsoessaan todella sanoa, että kyse ei ole ihmiselämä tuhoamisesta? Minä ainakaan en voi. En millään.

Ajattele, että kehitysvammaisia lapsia saa Suomessa abortoida 24. raskausviikolle eli kuusikuukautisiksi asti! Vauvoja, jotka joidenkin tutkimusten mukaan voivat jo tunnistaa äidin ja isän äänenkin! Voiko joku rehellisesti väittää, että sellainen on hyvä ja oikea asia ja että sen vastustaminen on epäinhimillistä? Eikö jokaisen järki, omatunto ja empatiakyky sano, että se on päinvastoin? Kehitysvammaisen ihmisenhän pitäisi ihmisoikeuksien mukaan olla yhtä arvokas ja tervetullut kuin kenen tahansa muunkin.

Varmasti ei-toivotut raskaudet voivat ajaa naisia epätoivoisiin ratkaisuihin. Oikea ratkaisu ei voi kuitenkaan olla ”ei-toivottujen lasten” surmaaminen vaan yhteiskuntien ja kulttuurien parantaminen niin, ettei nainen jää tyhjän päälle tai tule sosiaalisesti halveksituksi tullessaan raskaaksi tai synnyttäessään poikkeavan lapsen.  Samalla tavoin vanhoista, sairaista vanhemmista huolehtiminen voi olla omaishoitajana toimivalle lapselle valtava rasitus niin fyysisesti, henkisesti kuin taloudellisesti. Vastaus tähänkään ongelmaan ei voi kuitenkaan olla oikeus surmata dementikkovanhempansa niin halutessaan. Oikea ratkaisu on kehittää yhteiskuntaa, kulttuuria ja ihmisten asenteita niin, ettei omaishoitajana toimiva ihminen jää yksin, tyhjän päälle ja apua vaille vaikeassa tilanteessaan.

Suomen nykyisessä aborttilainsäädännössä ja nykyisessä länsimaisessa aborttikulttuurissa on siis kyse vakavasta loukkauksesta ihmisarvoa vastaan niin järjen, ihmisoikeusajattelun perusteiden kuin empatiakyvyn valossa. Kristillinen kirkko on vastustanut aborttia 2000 vuoden ajan. Jo Didakhe, kristittyjen ensimmäinen katekismus, joka joidenkin tutkijoiden mukaan ajoittuu niinkin varhaiseksi kuin 50 jKr., opettaa: ”… älä tapa syntymätöntä lasta, äläkä tapa sitä kun se on syntynyt…”. Jos vanhoillislestadiolaisina uskomme edustavamme varhaisen kristillisen kirkon jatkumoa kaikkein puhtaimmin ja autenttisimmin, meidän pitäisi seurata heidän jälkiään myös tässä suhteessa. Meidän tulisi olla aktiivisempia ja tehdä enemmän syntymättömän ihmiselämän arvon puolustamiseksi. Emme saa olla laiskoja ja mukavuudenhaluisia, emme saa pitää tärkeämpänä positiivista mediajulkisuutta tai hyviä suhteita poliitikkoihin tai kirkon johtoon. Saman kritiikin voi toki meidän kristillisyytemme ohella esittää myös monelle muulle suomalaiselle kristilliselle yhteisölle. Jos kuitenkin katsomme edustavamme ainoaa oikeaa elävää kristillisyyttä, myös meidän tehtävämme ja vastuumme toimia suolana ja valona on aivan erityinen.

Annatko periksi ahdingon tullen? Vähätpä ovat voimasi. Mene väliin, kun syytöntä viedään surmattavaksi, riennä apuun, kun hän hoippuu teloituspaikalle. Älä selitä: ’Enhän tunne koko asiaa’, sillä sydänten tutkijaa sinä et petä. Hän valvoo sinua ja tuntee sinut, hän maksaa jokaiselle tekojen mukaan.

Sananl. 24:11

 

Aiheesta muualla:

Abortti.fi

Hyviä uutisia: Abortti

Pro Life Suomi

Sana papilta: Kananmuna ja ihminen

Päivämies: Mitä abortista tulisi ajatella Raamatun pohjalta? 

104 kommenttia artikkeliin ”Kansanmurha kotimaassamme

  1. Suosittelen erittäin lämpimästi tätä videota/elokuvaa:

    Kristillinen elokuva, joka kertoo abortista. Elokuvassa haastatellaan ihmisiä ja yritetään saada heidät ajattelemaan toisin abortista. Todella vakuuttava ja monet muuttavat ja ovat muuttaneen mielipidettään tämän elokuvan ansiosta. Elokuva on ensisijaisesti suunnattu ei-kristityille, koska sen tarkoituksena on myös levittää evankeliumia, mutta siinä ”järkeillään” abortista ilman Raamattua, joten ei-kristittyjenkin on helppo ymmärtää. Suosittelen kaikille!

    Tykkää

  2. Kiitos, Jupe!

    Pieni ekskursio tästä äärimmäisen vakavasta ja tärkeästä aihepiiristä. Rauhanyhdistys.fi:ssä on meneillään kysely kesäseuraradion käyttäjille. Sen avulla pyritään kartoittamaa, millaista ohjelmaa kuulijat toivovat kesäseuraradioon. Käykäähän, ystävät, käyttämässä tämä mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Se ei vie kuin pari minuuttia.

    Jos saan kertoa, itse toivoin kesäseuraradioon enemmän aidosti hengellistä ja raamatullista, uskon ydinasioihin liittyvää ohjelmaa. Sen sijaan toivoin vähemmän pintapuolista ”suvarifiilistelyä” ja jutustelua talkoista, suviseurajärjestelyistä ja elämästä seurakentällä. Enemmän elävää sydämen kristillisyyttä, vähemmän vanhoillislestadiolaista sisäpiirikulttuuria.

    Eli tällainen pieni poikkeama. Mutta jatketaanpa taas keskustelua varsinaisesta aiheesta. 🙂

    Tykkää

  3. Kiitos Joona.

    Väestöliiton sivuilla nuorille suunnatussa osiossa kohdassa “ehkäisy” on ohjeita aborttia harkitsevalle nuorelle.
    (http://www.vaestoliitto.fi/nuoret/ehkaisy/raskaus/raskauden-keskeytys/ )
    On todella järkyttävää, että aborttia pidetään yleisesti yhtenä ehkäisymenetelmistä. Abortissa ei ole kysymys ehkäisystä. Ottamatta tässä yhteydessä ehkäisyä sen enempää puheeksi, haluan tuoda esille sen, että ehkäisy ei kohdistu alkaneeseen ihmiselämään, vaan tapahtuu ennen hedelmöittymistä. Kaikki, mikä tapahtuu hedelmöittymisen jälkeen, on ihmiselämän murhaamista. Ero on valtava. On uskomatonta, että ihmisten tunteisiin vedotaan määrittelemällä abortti jälkiehkäisyksi. Onhan se selvää, että jos abortin ajattelee vain siistinä ehkäisytoimenpiteenä, teko on helpompaa perustella omalletunnolle ja epämiellyttävälle syyllisyyden tunteelle. Samaa logiikkaa on käytetty kaikissa historian hirmuteoissa. Eroaako ”arkipäiväinen abortti” näistä? Ihmettelen samaa kuin Joona kirjoituksessaan: mitä eroa??

    On käsittämätöntä, että esimerkiksi Väestöliiton sivuilla olevassa ”ohjeessa” ei oteta sanallakaan huomioon sitä, että onpa raskaaksi tulon syy mikä tahansa, nainen odottaa ihmistä, joka on elävä – eikä mikään tavara, jonka voi tuosta noin deletoida elämästä. Väestöliiton ohjeissa ei myöskään anneta edes vaihtoehdoksi ”ei-toivotun” lapsen antamista adoptoitavaksi. Adoptioon antaminen ei asettaisi toisen elämää toista arvokkaammaksi eikä murhaisi ketään. Toki adoptioon antamiseen liittyy muita kipeitä kysymyksiä.

    Lisäksi on huomionarvoista, että esimerkiksi Väestöliiton tapa puhua abortista on todella arkipäiväinen. Kuin verikokeessa käynti. Ajatelkaa nyt. Murhaaminen peitetään arkisuuteen. Uskomatonta propagandaa.

    Tykkää

  4. Seuraavat asiat tulivat myös mieleen.

    Suomen laki listaa seuraavat asiat, joiden takia abortti voidaan ”hyväksyttävän syyn perusteella tehdä”:
    – nainen on alle 17 tai yli 40
    – 4 aikaisempaa lasta
    – lapsen synnyttäminen tai hoitaminen olisi naiselle huomattava rasitus
    – kun raskaaksi tuloon liittyy rikos
    – äidin tai isän sairaus
    – sikiön sairaus tai ruumiinvika
    Onko raskaana olevan naisen viides lapsi vähemmän arvokas ihminen kuin hänen neljä edellistään? Onko vielä syntymättömän ihmisen elämän arvon vievää se, että hän on saanut alkunsa rikoksen seurauksena? Tai, niin kuin Joona tuo esille, onko todella niin, että ”hyvinvointiyhteiskuntamme” ei halua nähdä kehitysvammaisia tai sairaita ihmisiä? Olen sanaton. En ole lukenut tai kuullut yhtään sellaista aborttia puolustavaa puheenvuoroa, jossa olisi ollut joku logiikka esimerkiksi suhteessa ihmisoikeusajattelun perusteisiin. Se, että joku asia on Suomen laissa turvattu, ei tarkoita, että se tekisi asiasta oikean.

    Niin kuin Joona tuo kirjoituksessa esille, suurin syy abortteihin ovat sosiaaliset syyt. Terveyskirjasto.fi :ssa kerrotaan, että 90% aborteista tehdään juurikin sosiaalisista syistä. Minun ymmärrykseeni ei mene se, miten ihminen voi perustella itselleen, että hänellä on juuri nyt sellainen sosiaalinen tilanne, että hän saa päättää alkaneen ihmiselämän hengestä. Miksei samalla logiikalla ärsyttävän 3-vuotiaan voi nujertaa, kun hänen typerä käytöksensä aiheuttaa sosiaalisen ongelman?

    Tykkää

  5. Asian totaalista brutaaliutta hahmottanee se, jos lukee esimerkiksi tämän ( http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00166 ) terveyskirjaston artikkelin vaihtamalla sikiöön viittaavat iät ja määritelmät vastaamaan eri ikäistä ihmistä, esimerkiksi kouluikäistä lasta.

    Esimerkiksi:
    Terveyskirjasto: ”Nykyisin lähes 90 % keskeytyksistä tehdään maassamme lääkkeellisesti. Lääkkeellinen vaihtoehto on tehokas ja turvallinen alle 9 viikon raskauden keskeytyksissä. Raskaus keskeytyy lääkkeillä jopa 98 %:ssa tapauksissa. Viikoilla 9–12 lääkkeellinen keskeytys on myös rutiinikäytössä, mutta se on jonkin verran hitaampi ja lääkeannos joudutaan usein toistamaan.”
    >>
    Nykyisin lähes 90% lasten murhista tehdään maassamme lääketieteellisesti. Lääkkeellinen vaihtoehto on tehokas ja turvallinen alle 9 vuoden iässä. Elämä keskeytyy lääkkeillä jopa 98%ssa tapauksissa. 9–12 vuoden iässä lääkkeellinen keskeytys on myös rutiinikäytössä, mutta se on jonkin verran hitaampi ja lääkeannos joudutaan usein toistamaan.”

    Niin.. Kuka voi perustella, että tätä ei saa tehdä 9-vuotiaalle, mutta saa tehdä 9-viikkoiselle?

    Tykkää

  6. Jeesus on sovittanut ihmisen sikiämisestä asti ja nämä aborttilapset ovat kuin marttyyreita, uskonveljiä ja sisaria.

    Johanneksen ilmestys 6:10-11
    Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: sinä pyhä ja totinen Herra! kuinka kauan et sinä tuomitse ja meidän vertamme kosta niille, jotka maan päällä asuvat?
    Ja kullekin heistä annettiin valkea vaate ja sanottiin heille, että heidän piti vielä vähän aikaa lepäämän, siihen asti kuin heidän kanssapalvelijainsa ja veljiensä luku täytetyksi tulisi, jotka piti tapettaman niin kuin hekin.

    Jumalan rangaistus kohtaa kaikkia, jotka tekevät ja hyväksyvät syntiä eivätkä tee totista parannusta.
    http://aatteellisuskonnollinen.blogspot.fi/2016/09/syntien-tekijat-ja-hyvaksyjat-joutuvat.html

    Tykkää

  7. Raamatussa on monta esimerkkiä. Nykysin elintaso-epäjumalan alttarille uhrataan lapset.
    Mammonasta ja hekumasta on tullut tärkeä, lapsia ei haluta ottaa vastaan.

    Jer. 19:5 
    Sillä he ovat rakentaneet korkeuksia Baalille, polttaaksensa lapsiansa tulessa Baalille polttouhriksi; jota en minä ole käskenyt eli siitä puhunut, eikä myös minun sydämeeni tullut ole.

    2. Aik. 28:3 
    Ja hän suitsutti Hinnomin poikain laaksossa, ja poltti poikansa tulella pakanain kauhistusten jälkeen, jotka Herra Israelin lasten edestä oli ajanut pois.

    2. Kun. 23:10 
    Hän saastutti myös Tophetin, joka on Hinnomin lasten laaksossa, ettei yksikään käyttäisi poikaansa ja tytärtänsä tulessa Molokille;

    Tykkää

  8. Kiitos Roosalle lisätiedoista ja -analyysistä.

    Abortin hyväksyjät vetoavat usein ääritilanteisiin: nainen voi joutua raiskatuksi, sikiö voi olla pahasti vammautunut, kehitysmaissa nuoret tytöt juuttuvat köyhyysloukkuun, kun tulevat raskaaksi alaikäisenä.

    Näihin argumentteihin voi vastata tähän tapaan:

    ”Okei, hyväksyt siis abortin vain ääriolosuhteissa: kun nainen raiskataan, syntyvä lapsi on todella pahasti vammautunut tai jos kehitysmaaolosuhteissa elävää äitiä uhkaa raskauden vuoksi äärimmäinen köyhyys.

    Tietänet, että Suomessa vain murto-osa aborteista tehdään tällaisin perustein. Yli 90 % aborteista tehdään ns. sosiaalisin perustein. Olemme siis yhtä mieltä siitä, että Suomen aborttilakia pitäisi muuttaa siten, että ylivoimaisesti suurin osa aborteista jäisi tapahtumatta. Voimme tehdä yhteistyötä sen eteen ja samalla jatkaa keskustelua siitä, onko abortti oikea vaihtoehto myöskään noissa ääriolosuhteissa.”

    Yleensä tässä vaiheessa käy ilmi, että keskustelun toinen osapuoli onkin nykyisen aborttilain kannalla. Ääriesimerkkehin vetoaminen on vain ovela retorinen temppu. Sen avulla hän haluaa luoda itselleen edullisen, tunteita herättävän vastakkainasettelun, jossa abortin hyväksyjät näyttäytyvät heikkojen puolustajina ja ja abortin vastustajat julmina. Samalla hän yrittää viedä keskustelun pois varsinaisesta aiheesta, jossa hän tietää olevansa heikoilla: siitä kysymyksestä, onko syntymätöntä lasta perusteltua pitää ihmiselämänä ja onko toisen ihmisen elämää koskaan oikein tuhota toisen onnen ja menestyksen vuoksi. Tämä ansa kannattaa tiedostaa ja purkaa se yllä kuvaamallani tavalla.

    Toinen abortin hyväksyjien usein käyttämä retorinen temppu on tämä: puhutaan epämääräisesti siitä, kuinka ”nämä ovat vaikeita ja monisyisiä kysymyksiä, joita tulee lähestyä nöyrästi ja joissa tulee välttää kaikkea jyrkkyyttä ja ehdottomuutta” jne.

    Siihen kannattaa vastata seuraavasti:

    ”Olennainen kysymys on se, onko syntymätöntä lasta perusteltua pitää ihmiselämänä. Osoitin edellä, että on. Tällöin tämä kysymys ei ole ollenkaan 'vaikea' eikä 'monisyinen'. Sen suhteen ei tarvita myöskään mitään sen kummempaa 'nöyryyttä'. Sitä tulee lähestyä jyrkästi ja ehdottomasti. On nimittäin kysymys ihmisarvosta. On pidettävä ehdottomasti kiinni siitä, että viatonta ihmiselämää ei saa tuhota. Jos niin tehdään, on kyse murhasta eikä murhaa saa hyväksyä.”

    Niin vakavaa kysymystä kuin ihmiselämän alku ei ole lupa jättää epämääräisesti kellumaan. Ihmiselämän tuhoaminen on niin vakava asia, että meidän on kerta kaikkiaan varmistettava, ettemme sellaiseen syyllisty. Ei ole hyväksyttävää suhtautua siihen vain filosofisella olankohautuksella. Tai mikäli näin suhtaudumme, meillä ei ole moraalista oikeutta puhua ihmisoikeuksista ja ihmisarvon ehdottomuudesta sekä vaatia sellaista omalle elämällemme.

    Tykkää

  9. Roosa: ”Ottamatta tässä yhteydessä ehkäisyä sen enempää puheeksi, haluan tuoda esille sen, että ehkäisy ei kohdistu alkaneeseen ihmiselämään, vaan tapahtuu ennen hedelmöittymistä. Kaikki, mikä tapahtuu hedelmöittymisen jälkeen, on ihmiselämän murhaamista.”

    Joona: ”Ihmiselämän tuhoaminen on niin vakava asia, että meidän on kerta kaikkiaan varmistettava, ettemme sellaiseen syyllisty.”

    Lainauksia Wikipediasta:

    ”Se [kierukka] häiritsee myös hedelmöitystä ja toissijaisesti [hedelmöittyneen] munasolun kiinnittymistä kohdun limakalvoille.”

    ”…minipillerin teho perustuu sen aiheuttamiin kohdun limakalvon ja kohdunsuun liman muutoksiin, jotka vaikeuttavat siittiöiden etenemistä, ja mikäli hedelmöitys silti tapahtuu, limakalvon muutokset estävät alkion kiinnittymisen.”

    Eli ainakin osa ehkäisyvälineistä suorittaa ensisijaisesti ehkäisyn ja toissijaisesti murhan, jos edellä mainittu ei onnistu.

    Ajattelen, että jos uskovainen esim. sairastuessaan ”asettuisi elämän puolelle” ja käyttäisi ehkäisyä, niin silloin vaihtoehto ei voi olla ainakaan kumpikaan ylläolevista.

    Tykkää

  10. Kertovatko lainaamasi raamatunkohdat jotain abortista, ko. aiheesta? Eivät. Olen tismalleen samaa mieltä abortista murhana.

    Onko sekään oikein, että uskonnollisen painostuksen (ml. sosiaalinen paine) seurauksena hankitaan niin monta lasta, ettei henkiset ja taloudellliset rahkeet riitäkään?

    Onko se oikein yksittäistä lasta kohtaan, jos äidin ja isän rakkaus ja huomio ei riitäkään hänelle? Vain siksi, että äidillä on uusi vauva?

    Ihmiselle on annettu terve järki näissä asioissa. Käyttäkäämme sitä. Jos on tehnyt vääriä ratkaisuja, on turha huutaa Jumalaa tai yhteiskuntaa kodinhoitajineen apuun!

    Tykkää

  11. Hyvä, kun yllä tuotiin esiin, että eräiden ehkäisyvälineiden käyttö voi käytännössä merkitä aborttia. Ehkä meikäläisten keskuudessa sekä muutoinkin liian huonosti tunnettu asia. Jos joku joutuu ehkäisyyn päätymään, niin toivottavasti ei ryhdy sellaista välinettä käyttämään, josta saatttaa seurata raskauden keskeytys. Moni käyttää hormonikierukkaa myös ei-ehkäisyllisessä tarkoituksessa. Tällöin saattaisi olla hyvä varmistaa, ettei raskaus edes pääse alkamaan.

    Tykkää

  12. Joona, jotta oma argumentointisi nousisi selvästi ja ylivoimaisesti retoristen temppujen yläpuolelle, sinun täytyisi mielestäni vielä määritellä, mitä tarkoitat murhalla. Jos ajattelet, että kaikki ihmiselämän tarkoituksellinen päättäminen eli ihmisen surmaaminen on murhaa, sinun tulisi vielä perustella missä tilanteissa ja millä perusteella tällaista murhaa ei saa hyväksyä.

    Toki nykyinenkin ajatuksesi on looginen, jos ajat samalla puolustusvoimien ja poliisin riisumista aseista. Jos taas et, em. seikkoja tulisi täsmentää.

    Myös sodassa tappaminen tuhoaa sotaan syytöntä elämää. Myös puolutustussodassa pidämme omia suunnitelmiamme ja onnellisuuttamme omassa yhteiskuntajärjestyksessämme arvokkaampina kuin hyökkäämään käskettyjen sotilaiden elämä. Vrt. abortin vastaiset perustelusi:

    ”Kenenkään tunteet, tulevaisuuden suunnitelmat tms. eivät voi olla toista ihmiselämää tärkeämpiä, vaikka ne omalla paikallaan arvokkaita ovatkin.”

    ”On pidettävä ehdottomasti kiinni siitä, että viatonta ihmiselämää ei saa tuhota. Jos niin tehdään, on kyse murhasta eikä murhaa saa hyväksyä.”

    Em. kevyt ”kritiikki” siis ainoastaan argumentointipuolen täsmentämistä varten.

    Olen samaa mieltä siitä, että sikiön tulee nauttia ihmiselämän suojaa hedelmöittymisestä alkaen. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että ihmiselämänkään suoja ei ole täysin absoluuttinen.

    Itse en voi esim. millään tapaa tuomita naista tai tyttöä, joka päätyy aborttiin tilanteessa, jossa raskaus on saanut alkunsa rikoksen seurauksena. Mielestäni lainsäädännön ei pitäisi myöskään kieltää tuollasta äärimmäistä tilannetta.

    Tykkää

  13. Mielestäni Johnin lainaukset sikäli liittyvät aborttiaiheeseen että abortin teon syy on aivan yhtälailla epäjumalanpalvelus ja lapsen uhraaminen epäjumalan alttarilla.

    Tykkää

  14. Olet oikeassa, amicus, siinä, että ”murhan” käsite on määriteltävä. Myös siitä olen samaa mieltä, että oikeus elämään – kuten muutkaan ihmisoikeudet – ei voi olla absoluuttinen. Ihmisoikeuksia saa kuitenkin mielestäni rajoittaa vain oikeudenmukaisin perustein. ”Murha” tarkoittaa mielestäni ihmiselämän tuhoamista epäoikeudenmukaisin perustein.

    Mitä ovat nämä ”oikeudenmukaiset perusteet”? Länsimaisen ihmisoikeusajattelun tradition valossa yksilön oikeuksia rajoittavat toisten vastaavat oikeudet. Kenelläkään ei voi olla oikeutta sellaiseen, minkä toteuttaminen edellyttää toisten vastaavien oikeuksien poistamista. Tällöin menetettäisiin oikeuksien yhtäläisyys.

    Esimerkki: Yksilö X vaatii, että hänen maailmankatsomustaan Y ei saa arvostella yhteiskunnassa millään tavalla. Vaatimus torjutaan, koska sen toteuttaminen edellyttäisi hänen oikeuksiensa laajentamista muiden kansalaisten sananvapauden kustannuksella. Tällöin oikeudet eivät olisi enää yhtäläiset.

    Jos yksilö yrittää harkitusti laajentaa oikeuksiaan muiden oikeuksien kustannuksella tai on muulla tavoin niille uhka, hänen oikeuksiaan voidaan perustellusti rajoittaa. Rajoituksen tulee olla kuitenkin vastaavuussuhteessa aiheutetun uhan kanssa. Asuntomurtoon syyllistyneeltä (joka ei kunnioita muiden oikeutta omaisuuteen ja yksityisyyteen) ei viedä oikeutta elämään. Mieluummin tulee rajoittaa esimerkiksi hänen omistusoikeuttaan sakottamalla ja määräämällä maksamaan korvauksia tai liikkumisvapautta tuomitsemalla vankilaan.

    Tätä periaatetta soveltaen oikeutta elämään voidaan rajoittaa silloin, jos yksilö aiheuttaa uhan toisten oikeudelle elämään eikä mitään muita keinoja ole käytettävissä. Poliisi voi käyttää asetta, jos rikollinen tai vaikkapa mielenterveysongelmista kärsivä aiheuttaa muille hengenvaaran eikä häntä pystytä tekemään vaarattomaksi mitenkään muuten. Valtiolla on oikeus puolustautua aseellisesti ainakin silloin, jos on perusteltua olettaa, että maahantunkeutuja tulee syyllistymään väestön joukkotuhontaan. Ehkä myös kuolemanrangaistus voi joissakin aivan äärimmäisissä tilanteissa olla oikeutettu. Ainakin apostoli Paavali vaikuttaa hyväksyvän sen (Room. 13:4).

    Tykkää

  15. Raskauden keskeyttäminen merkitsee syntymättömän lapsen kuolemaa. Häneltä viedään kaikkein perustavin ihmisoikeus, oikeus elämään. Yllä mainittua soveltaen voidaan mielestäni todeta, että abortti on oikeudenmukainen ratkaisu ainoastaan silloin, kun raskaus aiheuttaa naiselle hengenvaaran. Jos abortti kielletään tällaisissa tilanteissa, lapselle myönnetään oikeus elämään äidin vastaavan oikeuden kustannuksella, mikä ei ole oikein.

    Mikään muu syy ei voi mielestäni olla oikeutettu peruste. Ei edes se, että lapsi on saanut alkunsa rikoksen seurauksena. Ollakseen oikeutettu tällä perusteella tehtävä abortti vaatisi ainakin jommankumman täysin kestämättömän eettisen periaatteen hyväksymistä:

    1) Ihmistä saa rangaista, jopa kuolemalla, hänen vanhempiensa tekemien epäeettisten tekojen vuoksi.

    2) Ihmisen saa surmata, jos hän pelkällä olemassaolollaan aiheuttaa toiselle pahaa oloa, ilman mitään omaa tietoista ja aktiivista myötävaikutusta.

    Totesit itsekin, että sikiön tulee nauttia ihmiselämän suojaa hedelmöittymisestä alkaen. Emme hyväksy noita periaatteita, mikäli kyseessä on jo syntynyt ihmiselämä, joten meillä ei ole oikeutta hyväksyä niitä myöskään syntymättömän ihmiselämän kohdalla. Olen siis sitä mieltä, että lainsäädännön tulisi hyväksyä raskaudenkeskeytys ainoastaan silloin, kun naisen henki on vaarassa. Muuten sen tulisi olla kielletty ja rangaistava teko.

    Muuten olen tietysti sitä mieltä, että raiskauksen uhriksi joutuneen naisen tulee saada osakseen kaikki mahdollinen tuki, apu ja myötätunto niin yhteiskunnalta kuin lähellään olevilta ihmisiltä. Kerrottakoon vielä sekin, että olen tavannut rikoksen uhriksi joutuneita naisia, jotka ovat pitäneet (oma-aloitteisesti, ilman minun myötävaikutustani) pahasti vääränä ratkaisuaan abortoida rikoksessa alkunsa saanut lapsi. Rikoksen aiheuttaman trauman lisäksi tulee vielä koko elämän kestävä syyllisyys ja epävarmuus siitä, tekikö oikein. Tästä syyllisyydestä on lisäksi vaikea puhua kenellekään, koska se on meidän yhteiskunnassamme tabu.

    Tykkää

  16. Poistin tästä välistä vahingossa Roosan arvokkaan kommentin (anteeksi Roosa), jonka hän on lähettänyt 15. syyskuuta 2016 klo 12.28. Liitän sen nyt tähän. Kyse on siis Roosan eikä minun tekstistä:

    ”Itse en voi esim. millään tapaa tuomita naista tai tyttöä, joka päätyy aborttiin tilanteessa, jossa raskaus on saanut alkunsa rikoksen seurauksena. Mielestäni lainsäädännön ei pitäisi myöskään kieltää tuollasta äärimmäistä tilannetta.”

    Onko sinusta siis niin, että Jumalan sana on voimassa vain silloin, kun se meille ihmisille sopii?

    Jumalan tuomiovalta ulottuu kaikkeen ja kaikkialle. Raamatussa Jumalalle annetaan ainut valta tuomita eläviä ja kuolleita, uskovia ja epäuskoisia. Vain Jumala on sydänten tuntija. Kuitenkin ihmisille on annettu tehtäväksi tehdä oikein ja pyrkiä hyvään sekä tuomita paha ja pyrkiä välttämään pahuutta. Raamattu käskee meitä olemaan pahaa vastaan ja hyvän puolella sekä näkemään hyvän ja pahan Jumalan sanan määrittelemällä tavalla. Ei tunteidemme kautta. Kolmannessa Mooseksen kirjassa sanotaan:

    ”Älkää tehkö vääryyttä tuomitessanne; älä ole puolueellinen köyhän hyväksi äläkä pidä ylhäisen puolta, vaan tuomitse lähimmäisesi oikein.” 3.Moos. 19:15

    Mitä oikein tuomitseminen sitten on? Onko se sitä, että äärimmäisen pahalla ja väkivaltaisella tavalla alkunsa saanut lapsi voidaan uhrata väärintekijän teon takia? Eikö silloin väärintekijän rikos kaksinkertaistu? Jumalan sanan valossa raskaaksi tullut raiskauksen uhri ja alkunsa saanut lapsi ovat yhtä arvokkaita ihmiselämiä. Myös raiskaajan elämä on yhtä arvokas, vaikka meidän ihmisten tunteet sanoisivat muuta. En löydä argumenttia sen tueksi, ettei näin olisi. Esimerkiksi tämä Raamatun kohta on valaiseva:

    ”Älkää katsoko henkilöön tuomitessanne, vaan kuulkaa pientä yhtä hyvin kuin suurtakin; älkää pelätkö ketään ihmistä, sillä tuomio on Jumalan.” 5.Moos. 1:17

    Raamattua lukiessa tulee selvästi esille se, että jokainen ihminen, myös kohdussa oleva lapsi, on saman arvoinen Jumalan ja hänen lakinsa edessä. Jos uskallamme katsoa 10 käskyn lakia, näemme sen, että abortti ei ole oikein missään tilanteessa (Älä tapa). 10 käskyä eivät sisällä alapykäliä, joissa ehdollistettaisiin käskyjen sisältö. Maailmassa ei ole tilannetta, jossa 10 käskyä ei päde. Jeesus itse sanoi, ettei hän tullut kumoamaan lakia. Omilla sanoillaan Jeesus vahvisti, että myös uuden liiton uskoville laki on avain ymmärtää oikea ja väärä oikein eli Jumalan mielen mukaisesti.

    Uskovainen ihminen on Jumalan toiminnan välikappale. Koska Jumala itse asuu uskovassa Pyhän Henkensä kautta, hän vaikuttaa tekoihimme ja ajatuksiimme. Uskovan ihmisen osa ei ole useinkaan helppo, sillä Jumalan sana ja sen oikeudenmukaisuus pätee samanlaisena silloinkin, kun se ei vastaa meidän tunteitamme tai toiveitamme. Jumalan sanan perusteella emme saa lupaa ajatella niin, että kun koemme esimerkiksi empatiaa toista ihmistä kohtaan, voimme sitten soveltaa Jumalan sanaa empatiamme määrittelemällä tavalla. Jos hylkäämme totuuden ja Jumalan sanan mukaisen oikeudenmukaisuuden, emme heijasta ympärillemme Jumalan tahtoa. Heijastamme silloin omaa langennutta tahtoamme, johon vaikuttavat väärät (Jumalan sanan vastaiset) himot ja halut. Nähdäkseni hyvän ja pahan erottaminen ja esillä pitäminen (sisältäen pahan tuomitsemisen) ei ole ristiriidassa näiden Jeesuksen sanojen kanssa: ”Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi niin teillekin annetaan anteeksi.” Luuk. 6:37.

    Ajattelen niin, että totuudella ja rakkaudella väärän teon ja pahuuden tuomitseminen ei tarkoita sitä, että meillä olisi lupa olla tarjoamatta armahdusta väärästä teosta. Päinvastoin. Meidän tehtävämme on lähestyä jokaista totuudella myös evankeliumissa. Jokaiselle kuuluu ehdoton anteeksiantamus ja Jumalan rakkaus, onpa synti mikä hyvänsä. Jos emme pidä esillä lakia, sellainen ihminen, joka on joutunut eroon Jumalasta, ei voi päästä takaisin Jumalan yhteyteen. Jumalan lain tehtävä on osoittaa epäusko ja synti, jotta ihminen tulisi valmiiksi armon vastaanottamiseen.

    Tykkää

  17. Kiitos tästä herättelevästä kirjoituksesta ja keskustelusta.

    Joona:
    ”Tätä periaatetta soveltaen oikeutta elämään voidaan rajoittaa silloin, jos yksilö aiheuttaa uhan toisten oikeudelle elämään eikä mitään muita keinoja ole käytettävissä.”
    ”Yllä mainittua soveltaen voidaan mielestäni todeta, että abortti on oikeudenmukainen ratkaisu ainoastaan silloin, kun raskaus aiheuttaa naiselle hengenvaaran.”

    Eikö nämä yllä olevat lainaukset ole kuitenkin ristiriidassa tämän Joonan mainitseman ”kestämättömän eettisen periaatteen” kanssa:

    Joona:
    ”Ihmisen saa surmata, jos hän pelkällä olemassaolollaan aiheuttaa toiselle pahaa oloa, ilman mitään omaa tietoista ja aktiivista myötävaikutusta.”

    Sikiö/alkio kai aiheuttaa aina tiedostomattomasti tai ilman aktiivista myötävaikutusta pelkällä olemassaolollaan sen pahan olon?

    Huh. Hyvin monisyinen ja haastava aihe.

    Tykkää

  18. En nyt ihan ymmärrä, mitä tarkoitat, Kesäkukka. Voitko selventää.

    Jos tarkoitat sitä, että henkinen rasite ja hengenvaara ovat samanarvoisia asioita, minkä vuoksi abortin voisi oikeutetusti tehdä molemmista syistä, olen vahvasti eri mieltä.

    Tykkää

  19. Siis että mitä ”pahalla ololla” tarkoitetaan. ”Paha olo”, (henkisesti tai fyysisesti), voi kai olla niin paha, että nainen on hengenvaarassa.
    Eli henkinen rasite, riippuen sen raskaudesta, voi kai johtaa hengenvaaraan.
    Noh, jäin siis pohtimaan miten määritellään milloin on kysymys hankisestä rasitteesta joka ei aiheuta selvää hengenvaaraa, ja milloin taas henkisestä rasitteesta, joka johtaa hengenvaaran. Henkiset rasitteet ovat ehkä vielä nykyisinkin vaikeammin määriteltävissä kuin fyysiset rasitteet.
    Joo, nämä ovat tietty tapauskohtaisia ja asianomaisen yhdessä lääkärin ym kanssa mietittävä.
    Voi olla et meni sivupolulle.

    Tykkää

  20. Syntymätön lapsi on hyvin suojaton. Milloin ihmisoikeudet laajennetaan koskemaan myös syntymätöntä lasta? Tällä hetkellä esim. raskaana olevaa HAL-äitiä (huumeiden, alkoholin ja lääkkeiden väärinkäyttö) ei oteta pakkohoitoon, jos hän ei vapaaehtoisesti itse halua.

    Ymmärrys elämän pyhästä alkuperästä on kadonnut: ”Jos Jumala on kuollut, silloin kaikki on sallittua.” Tällä lauseella kirjailija Dostojevski ilmaisi Jumalasuhteen ja moraalin välisen yhteyden. Ihmisen itsekkyydellä ei ole mitään rajaa. Elämän tuhoamisen vimma ja 5. käskyn (Älä tapa) rikkominen on jatkuvasti läsnäolevana todellisuutena. Eikä tämä koske pelkästään abortteja, vaan on piiloutuneena myös epäeettiseen politiikkaan, rakenteelliseen sortoon ja kerskakulutukseen. Lääkäri Päivi Räsänen kirjoittaa mielestäni ansiokkaasti Elämän rajoista seuraavassa linkissä, johon kehoitan tutustumaan:

    http://sley.fi/gladiolus-old/html/fi/1211909939086549705.html

    Tykkää

  21. Pakko kommentoida. 1) Suomessa raiskauksen uhreille annetaan jälkiehkäisy, jos tapahtuneesta on alle 72h. Jos tähän käytetään lääkettä, ei kuparikierukkaa, estää se ovulaation, muttei keskeytä alkanutta raskautta. 2) Jos vaikka 13-vuotias lapsi tulee raskaaksi rikoksen seurauksena, voi olla hänen elämänsä suojelua keskeyttää raskaus. Ihminen on luotu siten,että fyysinen valmius hedelmöittyä tulee vuosia ennen kuin fyysinen valmius synnyttää, saati psyykkinen valmius kestää raskaus.Luulen jokaisen raskaana olleen naisen ja tyttärien äidin ymmärtävän pointtini. Jos taas minä pitkälle aikuusuutta eläneenä olisin tuossa tilanteessa, en voisi hyväksyä aborttia omaksi ratkaisukseni. 3a) Jos elämän alku määritetään kuten Joona edellä, ovat murhaajia myös lähes kaikki ne vanhemmat jotka saavat lapsen koeputkihedelmöityksen avulla. Tämä on toteamus, ei kannanotto.3b) Lääketieteessä käytetään alkiosta eristettyjä kantasoluja moniin eri tarkoituksiin. Jos näitä keinoja käytetään elävän ihmisen hoitamiseen, voiko sellaista hoitoa ottaa vastaan? 4) On kohtuutonta sanoa murhaamiseksi hormoonikierukan käyttöä. Jälkeen kerran, itse en voisi tuota metodia käyttää, mutta ihminen joka ei asioista tiedä solutasolla, on tuskin syypää yhtään mihinkään. Teemmehän paljon muutakin pahaa tietämättämme. Nykytiedon mukaan hormoonikierukka voi myös estää ovulaation, joten se on eri tavoin toimiva kuin kuparikierukka.
    5) En osaa perustella Raamatulla, eikä ole aikaa perehtyä tai vastailla vasta-argumentteihin, mutta ainakaan tähän mennessä esitetyillä argumenteilla ei näkemystäni voi pyörtää. Minun on vaikea uskoa, että asiat voisivat olla täysin mustavalkoisia tässäkään asiassa.
    6) Korostettakoon vielä, etten hyväksy aborttia enkä nykyistä aborttilainsäädäntöä.

    Tykkää

  22. Kiitos Roosalle ystävällisestä vastauksesta tähän kommenttiini, jokoa koskee (onneksi) harvinaista erikoistapausta.

    Roosan kysymykseen vastaan: Minun mielestäni ei ole niin, että Jumalan sana on voimassa vain silloin, kun se meille ihmisille sopii.

    Kiitoksen Roosalle myös Raamattuun perustuvista argumenteista. Näiltä osin asia ei ole kuitenkaan (ainakaan minulle) aivan noin suoraviivainen.

    Viittaamasi 3. Mooseksen kirja määrää surmaamaan haureutta harjoittaneen naisen, jolloin samalla kuolee syytön sikiö, ja jopa syntyneetkin lapset.

    3. Moos. 20:20: ”Jos joku makaa setänsä vaimon kanssa, hän häpäisee setänsä. Syylliset joutuvat kantamaan vastuun synnistään. Heidät on surmattava, eikä heille saa jäädä lapsia.”

    3. Moos. 21:9: ”Jos papin tytär häpäisee itsensä harjoittamalla haureutta, hän samalla häpäisee isänsä; siksi hänet on poltettava.”

    Viittaamasi 5. Mooseksen kirja sisältää myös määräyksen, joka voi johtaa raiskatun tytön (ja tämän syyttömän sikiön) surmaamiseen.

    5. Moos. 22:
    23 ”Jos mies makaa toiselle miehelle kihlatun koskemattoman tytön ja tämä tapahtuu kaupungissa,
    24 molemmat on vietävä kaupungin portille ja kivitettävä kuoliaaksi, tyttö siksi, että hän ei huutanut apua, ja mies siksi, että hän häpäisi toiselle vaimoksi luvatun tytön. Hävittäkää paha keskuudestanne.

    1. Mooseksen kirja taas kertoo Juudasta, joka määrää miniänsä poltettavaksi. ”Noin kolmen kuukauden kuluttua Juudalle tultiin kertomaan: ”Sinun miniäsi Tamar on harjoittanut haureutta ja vieläpä tullut haureudesta raskaaksi.” Juuda sanoi: ”Viekää hänet poltettavaksi.”” (1. Moos. 38:24). Juuda peruu määräyksen vasta kun hänelle selviää, että on itse syypää raskauteen ja myös lapsen isä. Juudan määräys olisi tarkoittanut syntymättömän lapsen (syytön) ja hänen äitinsä kuolemaa.

    Näin ollen on mielestäni kovin suoraviivaista lukea viittaamistasi Raamatun kohdista yleispätevää periaatetta, että syytöntä mutta laittomasti alkunsa saanutta sikiötä ei voisi koskaa surmata.

    Jos ajattelee kysymystäsi – Onko sinusta siis niin, että Jumalan sana on voimassa vain silloin, kun se meille ihmisille sopii? – joutuu miettimään, ovatko myös em. Raamatun kohdat Jumalan sanaa ja sopivatko ne meille ihmisille?

    Tykkää

  23. Kiitos Joona perustellusta vastauksestasi. Ajattelin mielessäni raiskattua nuorta tyttöä, esim. omien tytärteni ikäistä. Tästä näkökulmasta kaksi kommenttia.

    1. Raskauden alkuvaiheessa olevan sikiön ja syntyneen lapsen tilanteet eivät ole vertailukelpoisia siitä syystä, että sikiö jatkaa tahtomattaan tytön vartalossa isänsä tekemää rikosta ja törkeää pahoinpitelyä. Lapsen synnyttyä törkeä pahoinpitely on sen sijaan päättynyt eikä syntyneen lapsen surmaamisella voida enää keskeyttää rikoksen jatkumista. Mielestäni siis raskaus aiheuttaa tytön kehossa törkeään pahoinpitelyyn verrattavia muutoksia, synnytyksestä puhumattakaan. Näin ollen tapaukset eivät ole eettiseltä kannalta lainkaan toisiaan vastaavia.

    2. Syyllisyysasian toisena puolena on se, että lapsen vastaanottava raiskauksen uhri ei välttämättä kykene olemaan äiti raiskaajan lapselle ja joutuu lapsesta luopumaan -> syyllisyys lapsesta luopumisesta. Ei ole myöskään poissuljettua, että äiti vihaisi lastaan, joka muistuttaa raiskaajasta, joka pilasi hänen elämänsä. Myös äidin viha lastaan kohtaan on yhteiskunnassamme tabu.

    Joonalle esittäisin myös kysymyksen: Voiko raiskaus olla Jumalan tahto? Onko tällainen lapsi siis saanut alkunsa Jumalan tahdosta vai pelkästään Hänen sallimuksestaan?

    Tällä en halua loukata ketään enkä vähentää kenenkään syntyneen ihmisen ihmisarvoa. Toki jokainen yksilö on Jumalan luoma, vaikka hän olisikin syntynyt pahan voimien vaikutuksesta.

    Tykkää

  24. Ajatus, jonka mukaan sikiö jatkaa tahtomattaan isänsä rikosta naisen kehossa, on äärimmäisen raju kielikuva ja vain kielikuva. Se voi sanoittaa hyvin uhrin kokemusta asiasta, mutta se ei kuvaa objektiivista todellisuutta. Moraaliset ratkaisut on pyrittävä ensisijaisesti tekemään objektiivisten tosiasioiden, ei yksinomaan jonkun kokemusten pohjalta. Erityisen tarkoin tästä on pidettävä kiinni silloin, kun päätetään ihmisoikeuksista ja aivan erityisesti silloin, kun päätetään jonkun hengestä. Jos näitä asioita ratkaistaan kokemusten pohjalta, päädytään varmasti mielivaltaan.

    Objektiivisia tosiasioita ovat se, että lapsi on saanut alkunsa rikoksen seurauksena,että hän on täysin riippuvainen toisesta ihmisestä ja että hän voi aiheuttaa henkilölle, josta hän on riippuvainen, voimakasta henkistä ja fyysistä rasitusta. Mielestäni mikään näistä tosiasioista ei ole riittävä syy kyseenalaistaa lapsen oikeutta elämään, koska ne eivät olisi riittävä syy muidenkaan ihmisten kohdalla. Raiskauksen uhriksi joutunutta naista on siis mielestäni tuettava voimakkaasti muilla tavoin.

    Kakkoskohtaan sanoisin, että varmasti nainen tuntee monenlaisia tunteita, toimi hän miten tahansa. Objektiivisesti ottaen lapsen synnyttäminen ja antaminen adoptioon on kuitenkin aina parempi ratkaisu kuin sen surmaaminen, koska moraalin perusteiden valossa ihmisen kuolema on itsessään paha asia.

    Itse raiskaus ei mielestäni ole Jumalan aktiivisesti tahtoma vaan ainoastaan sallima asia, koska Jumala on Hyvyys. Lapsen sikiäminen, elämä ja syntymä ovat kuitenkin Jumalan aktiivisesti tahtomia asioita. Jumala luo jokaisen ihmisen Rakkaudessaan ja rakkautensa kohteeksi. Mielestäni tämä jaottelu ei päde ainoastaan raiskauksessa alkunsa saaneisiin vaan ylipäätään avioliiton ulkopuolella alkunsa saaneisiin lapsiin (toki pidän raiskausta paljon, paljon pahempana asiana kuin ”normaalia” esiaviollista suhdetta).

    Tykkää

  25. 2) Hyvin nuoren äidin kohdalla olisin valmis ajattelemaan samalla tavalla. Siis jos lapsen odotus ja synnytys aiheuttaa hengenvaaran äidille.

    3a) Wikipedia: ”Munasolut hedelmöitetään maljalla miehen siittiöillä ja hedelmöittyneiden munasolujen annetaan yleensä kasvaa kahdeksansoluisiksi alkioiksi. Näin saaduista alkioista valitaan yksi tai enintään kaksi kohtuun siirrettäväksi.”

    En olisi ehkä itse valmis tähän. Toisaalta koeputkihedelmöityksessä varsinainen päämääränä on uusi elämä. Ei helppo kysymys.

    4) No jos murhan määritelmä on suunnitelmallisuus niin silloin kyseessä ei ole murha. Mutta tappoon hormoonikierukkaa käyttävä syyllistyy. Se että joku ei tiedä, mitä solutasolla tapahtuu ei vaikuta syyllisyyteen. Jos joku asia on Jumalan tahdon vastainen ja syntiä, niin se pysyy sellaisena, riippumatta siitä onko tekijä tietoinen asiasta. Ihminen on vastuussa myös synnistä, jota ei tiedä tekevänsä.

    Hormoonikierukka voi kyllä häiritä ovulaatiota, mutta edelleen se ns. viimeisenä keinona estää hedelmöittyneen munasolun kiinnittymisen.

    Tykkää

  26. Kyllä sillä on suuri ero, tekeekö syntiä tieten tahtoen vaiko tietämättään. Kyse on sydämen tilasta. Meistä jokainen rikkoo lakia kaiken aikaa tieten ja tietämättään, mutta on syntisenä vanhurskas jos uskoo Jeesuksen sovitustyön omalle kohdalleen. Synti on synti, siitä ei mihinkään pääse, ja kun meidät tuomitaan emme kukaan kestä tuomion edessä. Kun asia on näinkin abstrakti ja kaukana perustallaajan yleissivistyksestä, on suuri vastuu niillä jotka ymmärtävät enemmän. Se opetus, ettei keinolla ole väliä, jos elämää joudutaan ehkäisyllä suojelemaan, pitäisi lopettaa paikkaansapitämättömämä. Samoin saarnastuolista lausutut murhasyytteet, joita ikävä kyllä joskus kuulee.

    Tykkää

  27. 1) Tietääkseni jälkiehkäisypillerikin voi joissakin tapauksissa toimia niin, että se estää hedelmöittyneen munasolun kiinnittymisen kohtuun, vaikka pääsääntöisesti toimiikin siten, että häiritsee ovulaatiota.

    Tykkää

  28. ”Ulipristaaliasetaattia sisältävä jälkiehkäisyvalmiste estää tai viivästyttää ovulaation. Jos ovulaatio on jo tapahtunut, ellaOne ei enää tehoa. Ovulaation ajankohtaa ei voida ennustaa ja näin ollen ellaOne tulisi ottaa mahdollisimman pian suojaamattoman yhdynnän jälkeen.” (terve.fi)

    Tykkää

  29. Kuvittele, että sinun sisääsi asetetaan vasten tahtoasi ja oikeudettomasti ulkoinen tekijä, joka tuottaa sinuun 9 kk ajan hormoneja, jotka kasvattavat keskivartaloosi useiden kilojen kyhmyn, turvottavat jalkojasi ja käsiäsi, hankaloittavat kävelyäsi ja nukkumistasi, aiheuttavat mahdollisesti peruuttamattomia laskimovaurioita, vaikuttavat aivotoimintaasi ja haittaavat nukkumistasi. Tämän jälkeen sinun alapääsi revitään siten, että kehoosi aiheutuu sekä peruuttamattomia muutoksia että toimintahäiriöitä, joista toipuminen kestää useita viikkoja.

    Kun tarkastelet ”teonkuvausta” ja aiheutuneita vammoja objektiivisesti, onko oikein luonnehtia sitä:
    1. pahoinpitelyksi, vai
    2. henkiseksi ja fyysiseksi rasitukseksi?

    Mielestäni pahoinpitely ei ole lainkaan pelkkä kielikuva silloin, kun tuo tapahtuu oikeudettomasti ja vasten tytön tai naisen tahtoa.

    Tykkää

  30. Joona kirjoitat, että … ”abortti vaatisi ainakin jommankumman täysin kestämättömän eettisen periaatteen hyväksymistä:

    1) Ihmistä saa rangaista, jopa kuolemalla, hänen vanhempiensa tekemien epäeettisten tekojen vuoksi.

    2) Ihmisen saa surmata, jos hän pelkällä olemassaolollaan aiheuttaa toiselle pahaa oloa, ilman mitään omaa tietoista ja aktiivista myötävaikutusta.”

    Kysyisin, että mitä kristillisessä etiikassa ja teologiassa ajatellaan Mooseksen kirjoista, joiden mukaan Herra antoin Moosekselle käskyjä, jotka ovat em. määrittelysi mukaan eettisesti täysin kestämättömiä. Esimerkkinä 3. Moos. 20:
    ”20 Jos joku makaa setänsä vaimon kanssa, hän häpäisee setänsä. Syylliset joutuvat kantamaan vastuun synnistään. Heidät on surmattava, eikä heille saa jäädä lapsia.
    21 Jos joku viettelee veljensä vaimon, hän tekee inhottavan teon. Koska hän on häpäissyt veljensä, syylliset on surmattava eikä heille saa jäädä lapsia.”

    Onko tämä Jumalan käsky? Eihän Jumala käske toimimaan epäeettisesti?

    Minusta on hyvä, että käsittelet blogissasi aborttia ja tuot esiin aborttiin liittyviä ongelmia ja suuria vääryyksiä. En halua sekoittaa keskustelua tämän enempää, mutta minun oli puututtava tähän rikoksen erikoistapaukseen, koska mielestäni olemme tässä niin suurten ja perustavaa laatua olevien kysymysten edessä, että niitä on käsiteltävä suurella nöyryydellä ja ottaen huomioon asian eri puolet. Olin pakotettu vastustamaan mielestäni liiallista yksioikoisuutta tässä asiassa, johon liittyy hämmentäviä piirteitä niin yksilön kuin Raamatun sanankin valossa.

    Tykkää

  31. Nyt Lauri väität Roosasta perättömiä – ”älä anna väärää todistusta lähimäisestäsi”!

    Amicukselle: olen samaa mieltä, että VT:ssä esiintyvät Jahven ohjeet sodankäyntiin ovat käsittämättömän julmia, – mutta elämme Uuden Liiton ja Testamentin aikaa, jonka suhteen Herramme ja Jumalamme käskee;

    ”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! (Joh. 13:34)

    ”Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.” (Matt. 22:39-40)

    ”Mutta teille, jotka kuulette, minä sanon: rakastakaa vihollisianne,…” (Luukk. 6:27)

    Länsimaista kultuuria leimaa pohjaton kaksinaismoralismi: meillä on pilvin pimein julistuksia ja sopimuksia ihmiselämän arvosta, kunnioituksesta, ihmisoikeuksista ja alkaen aina Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksesta 1776 ja Ranskan vallankumouksesta 1789. Ne eivät estäneet kuitenkaan kohtelemasta syrjivästi, hyväksikäyttäen ja suorastaan tappamasta ”ei-niin-oikeita ihmisiä” kuten mustia, intiaaneja, ”vallankumouksen vihollisia” jne.

    Toisen maaimasodan jälkeiseltä ajalta:
    – ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus 1948
    – Euroopan ihmisoikeussopimus 1950
    – lasten oikeuksien julistus 1958
    – yleissopimus lasten oikeuksista 1989
    – Euroopan unionin perusoikeuskirja 2007,

    mutta nekään eivät ole estäneet niin länsimaita kuin muitakaan YK:n jäsenvaltioita kehittämään hirveämpiä ja tuhovoimaisempia aseita kuin koskaan maailmanhistoriassa, ajamasta omaa etua sodilla, kuten nyt esim. Lähi-idässä, kohtelemalla epäinhimillisesti pakolaisia, tekemällä mitä hirveimmästä väkivallasta bisnestä; massaviihdettä jopa perusoikeuksiin vedoten… Journal of Medical Ethics -lehdessä julkaistiin 2012 artikkeli, jonka mukaan vastasyntyneetkään eivät ole vieä ”oikeita ihmisiä” eikä heillä ole ”moraalista oikeutta elämään”.

    Yksinkertaisella laskutoimituksella voimme Joonan vinkkamilla tiedoilla päätyä siihen, että toisen maailmansodan jälkeen abortoituja ihmisiä vähintään 2-3 miljardia, todennäköisesti vielä enemmän. Jo kahteen miljardiin suhteutettuna absoluuttisen pahana pidettyjen natsien toteuttama juutalaisten, romaanien ym. vähemmistöjen joukosurma on vain 0,5%; toisen maailmansodan uhrit kaikkiaan (n. 50 miljoonaa) 2,5% ja ja kommunismin uhrit maailmassa (n. 100 miljoonaa) vain 5% tästä länsimaiden etunenässä suurena ihmisoikeuksena markkinoiman ”laillisen abortin” uhriluvuista.

    Meidän kristittyjen tulisi herätä ja aukaista silmänsä, sillä vaikenemalla me olemme kaikessa tässä mukana – ja myös osavastuussa Jumalan edessä, siis myös me vl-kristityt, mukaanlukien Päivämies-lehti, SRK:n johtokunta jne!

    Niin fysiologiset kuin psykologiset ihmistieteet tuottavat jatkuvasti uusia tuloksia, millä tavoin sikiöt kasvavat, kehittyvät, aistivat ja jopa raegoivat kohdun ja äidin ulkopuoliseen maailmaankin.

    PS. Kesäkukalle vielä: Joonan kommentti ”Ihmisen saa surmata, jos hän pelkällä olemassaolollaan aiheuttaa toiselle pahaa oloa, ilman mitään omaa tietoista ja aktiivista myötävaikutusta.” oli tietysti esimerkki kestämättömästä argumentista…

    Tykkää

  32. Henkinen rasite voi johtaa hengenvaaraan, kyllä. Ratkaisu siihen ei voi kuitenkaan mielestäni olla syntymättömän lapsen surmaaminen. Sen sijaan yhteiskunnan ja naisen lähellä olevien ihmisten tehtävä on tukea häntä niin, että hengenvaara ei realisoidu. Vaikka sitten niin, että naisella on 24/7 saatavilla sekä ammattiauttajia että läheisiä ihmisiä.

    Minusta ei ole oikein korostaa sitä, että syntymättömän lapsen oikeus elämään on jotain ”tapauskohtaista”. Emme tee niin myöskään jo syntyneiden ihmisten kohdalla. Sen sijaan korostamme ihmisoikeuksien universaalisuutta ja ihmisoikeuksien luovuttamattomuutta. Samalla tavoin meidän tulisi tehdä myös puhuessamme tai kirjoittaessamme syntymättömistä lapsista.

    Tykkää

  33. Kiitos, Lauri. Huomautan kuitenkin, että tällä forumilla on luvallista keskustella ainoastaan asioista asiapohjalta. Keskustelukumppania ei saa ryhtyä arvioimaan, ei myöskään hänen uskonsa tilaa.

    Tykkää

  34. Kiitos, Quo Vadis! Tärkeä pointti. Abortin ohella syntymättömien lasten ihmisoikeuksia rikotaan raskaasti myös siinä, että päihteitä käyttäviä äitejä ei oteta pakkohoitoon. Sen myötä monen lapsen elämä on pilattu jo hänen syntyessään.

    Tykkää

  35. Niin. Anteeksi Roosa ja myös ne kaikki, joille aiheutin pahennusta. Luin sen yhden Joonan viestin kiireellisessä tilanteessa ja kommentoin sitä sitten kiireellisesti ja hätäisesti. Vahingossa sain siitä sitten sellaisen virheellisen käsityksen, että se yksi lainausmerkeissä oleva kohta olisi Roosan esittämä näkemys, mutta se olikin oikeasti Roosan lainaama jonkun muun mielipide.

    Olin sen mielipiteen kanssa eri mieltä ja siksi syytin vahingossa väärää henkilöä.

    Kirjoitin muutenkin sopimattomasti, koska solvasin Roosaa. Eihän toista saisi haukkua. Eli siis pyydän taaskin anteeksi Roosalta ynnä muilta.

    Tykkää

  36. Annan Joonalle ym luvan bannata minut täältä, koska jatkuvasti solvaan toisia ja ymmärrän kaikki asiat aina väärin päin.

    Tämä on hyvä blogi. Joonan ja Roosan ym blogit ovat aina olleet täällä hyviä ja olen ainakin melkein kaikesta samaa mieltä. Ehkä jopa aivan kaikesta, koska olen joskus muulloinkin saattanut ymmärtää lukemaani väärin.

    En nyt varmuudella muista mitään esimerkkiä, mistä olisin varmuudella eri mieltä tämän blogin tekstien kanssa.

    Ne ovat lähes aina vahvistaneet uskoa, kun olen lukenut niitä. Paitsi silloin, kun olen ymmärtänyt väärin jotakin lukemaani.
    Anteeksi kauheasti.

    Tykkää

  37. Kuten edellä totesin, ihmiselämän arvon on mielestäni niin ehdoton, että sen voi kyseenalaistaa vain silloin, kun toinen ihmiselämä on selvässä vaarassa eikä asiaa ole mahdollista ratkaista mitenkään muuten. Raskauden ja synnytyksen aiheuttamat kivut ja kehonmuutokset (vaikka ne suuria ovatkin) eivät voi ohittaa tärkeysjärjestyksessä toisen ihmiselämän arvoa. Eivät edes silloin, kun nainen on raskaana vastoin tahtoaan. Naista on tuettava ja autettava muilla tavoin.

    Uskon Mooseksen lain sisältäneen paljon epätäydellistä. Myös laki saavutti täydellisyytensä vasta Kristuksessa, lihaksi tulleessa Jumalan Sanassa, hänen elämässään, esimerkissään ja opetuksissaan. Näin UT:kin näyttää opettavan: ”Sillä koska laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta…” (Hepr. 10:1). Siihen, miksi näin on, on kristillisen teologian historiassa esitetty paljon erilaisia teorioita. Se on oman keskustelun aihe. Selvää kuitenkin mielestäni on, että abortin oikeellisuuden perusteleminen Mooseksen lailla on valikoivaa ja kaukaa haettua raamatuntulkintaa – jollei sitten ole tarkoitus ryhtyä noudattamaan lakia kokonaisuudessaan.

    Ymmärrän, että nyky-yhteiskunnan kontekstissa mielipiteeni voivat tuntua yksioikoisilta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kun on kysymys ihmisyydestä ja ihmisarvosta, on pyrittävä olemaan hyvin tarkka, jopa ehdoton ja jyrkkä. Jos ihmisyyden suhteen hyväksytään joustavuus ja tilannekohtaisuus, ei ole mitään estettä mielivallalle eikä myöskään mitää estettä sille, etteikö se voisi lopulta kohdata myös Sinua, minua ja rakkaitamme.

    Tykkää

  38. Aihe on tärkeä ja herkkä ja siksi tunteet nousevat helposti pintaan. Niin näyttää mielestäni käyneen myös kirjoitusta laadittaessa ja monen kommentinkin kohdalla. Liiallinen yksioikoisuus, jyrkkyys tai ehdottomuus ei silti edistä asian käsittelyä monessakaan mielessä.
    En ole sivistynyt enkä ehkä rationaalisesti ajattelevakaan enää; siksi paljon kärsimystä olen lähipiirissäni nänyt. Luonnollista moraalitajua olen luullut omaavani mutta kirjoituksen toisen kappaleen mukaan en ilmeisesti omaa sitäkään. Uskonnollista vakaumustani en uskalla ollenkaan julkisesti arvioida.
    En ymmärrä kiihkeyttä, jolla törkeimmänlaatuisen rikoksen kohteeksi joutunutta naista voimakkaasti syyllistetään murhasta, jos hän on päätynyt aborttiin. Tätä syyllisyydentunnetta eräässä kommentissa käytettiin myös argumenttina – ei tämä keskustelu ainakaan sitä syyllisyydentunnetta ole vähentänyt.
    Kymmenenn käskyn lain antamisen jälkeen on Herran käskystä tapettu varmaankin yli puolet kuvatusta silloisesta väestöstä. Vuorella ollessaan käskyjä vastaanottamassa Mooses ensin lepytti Herran, ettei Hän surmannut Israelin kansaa epäjumalan palvomisen tähden ja meni sen jälkeen kansan luo ja surmautti itse 3000 miestä [2. Moos 32].
    Ovatko muut kymmenen käskyn yhteydessä Herran puhumat sanat aivan merkityksettömiä? Jos vaikka ostan hebrealaisen orjan, niin onko minun päästettävä hänet kuuden vuoden kuluttua vapaaksi? Entä jos myyn tyttäreni orjaksi, häntäkö ei tarvitse vieläkään vapauttaa kuuden vuoden jälkeen? [2. Moos 21: 2, 7] Ylittääkö näissä nyt joku ihmismielen mukainen mielipide korkeamman tahdon ja määräyksen?
    Olen myös pitänyt ja pidän tästä blogista, sillä tämä on paras tiedossani oleva blogi, jossa uskon asioita käsitellään. Silti uhrin aseman ja tunteiden huomioonottaminen olisi aiheellista ja mielestäni edistäisi paremmin evankeliumin työtä ja toteuttaisi rakkauden sanomaa.
    Tämä jää nyt vähän kesken, koska mieleni herkistyy liikaa, kun mieleeni nousee ystäväni, jonka vaimo kuoli synnytysvuoteeseen, koska saamiensa neuvojen mukaan Herra tietää, kumman ottaa ja kumman jättää eikä siihen pidä ihmisen puuttua. Niinhän sen pitäisi olla!

    Tykkää

  39. Mitä tarkoittaa mielestäsi liiallinen yksioikoisuus? Totuus ja yksioikoisuus ja yksinkertaisuus voivat kyllä mennä myös käsi kädessä.

    Ajatteletko myös, että jos mies pahoinpitelee vaimonsa ryöstää kaikki rahat ja polttaa talon lähtiessä, vaimon on oikeutettua murhata lapset, eikä häntä saa syyllistää siitä, koska hänet on jo pahoinpidelty ja suru miehen väkivaltaisuudesta ja siitä, että tämä petti hänet, sekä taloudelliset jne. huolet, tulee varmasti kestämään vielä pitkään ja tuottamaan paljon ahdistusta ja pahaa oloa? Koska lasten murhaaminen helpottaisi hänen elämäänsä huomattavasti.

    Uhrin asemaa ja tunteita ei voida ”ottaa huomioon” totuuden kustannuksella. Rakkautta on pitää huolta ja auttaa tätä naista kaikin mahdollisin tavoin, että hän pääsee taas ”jaloilleen” ja elämässään eteenpäin ja pystyy pitämään huolta lapsesta/lapsista. Pelkkää totuutta ilman rakkautta olisi todeta, että elä itke, vaan olen niin kuin aikuinen nainen ja ryhdistäydy, sinulla on vielä lapsikin kerran tulossa. Se ei olisi missään tapauksessa oikein (Jaak. 2:14-17).

    Mitenkäs se menikään:
    ”Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa” (1. Kor. 13:4-6)

    Mitä tuosta pitäisi päätellä sen suhteen, kuinka kristityn tulisi toimia siinä tilanteessa, että on raskaana raiskauksen vuoksi? Rakkaus iloitsee yhdessä totuuden kanssa vai ilman totuutta? Ei muistele kärsimäänsä pahaa ja ei etsi omaansa vai mitensenytmenikään? Mistä lähtien kristityn elämä on ollut jollain tavalla kohtuullista mielestäsi? Missä Jeesus sanoo, että kristityn kärsimys olisi jotenkin kohtuullista? Ei missään, koska ei se ole kohtuullista ajallisesta näkökulmasta katsottuna. Tämä elintasojumala saa meidät vain ajattelemaan aina välillä, että sen pitäisi olla jotenkin kohtuullista, koska emme ole oppineet kärsimään.

    ”Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt; ja jokainen, joka rakastaa häntä, joka on synnyttänyt, rakastaa myöskin sitä, joka hänestä on syntynyt. Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä. Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat; sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme.” (1. Joh. 5:1-4)

    Miten nämä Johanneksen sanat opettaa meitä suhtautumaan käskyihin ”älä tapa” ja ”minä olen Herra, sinun Jumalasi…” ?

    Tykkää

  40. ”Siitä lähtien Jeesus alkoi ilmoittaa opetuslapsilleen, että hänen piti menemän Jerusalemiin ja kärsimän paljon vanhimmilta ja ylipapeilta ja kirjanoppineilta ja tuleman tapetuksi ja kolmantena päivänä nouseman ylös. Silloin Pietari otti hänet erilleen ja rupesi nuhtelemaan häntä sanoen: ”Jumala varjelkoon, Herra, älköön se sinulle tapahtuko”. Mutta hän kääntyi ja sanoi Pietarille: ”Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten”. Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: ”Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?” (Matt. 16:21-26)

    Entä olikohan kohtuullista sanoa Pietaria saatanaksi tai kertoa, että se joka tahtoo kulkea Hänen perässään, joutuu kieltämään itsensä ja vieläpä menettää oman elämänsä?

    Evankeliumin sanoma ei ole pelkkää rakkautta siten kuin se ymmärretään usein. Se on rakkautta totuudessa. Ei kukaan tule oikeaan, elävään uskoon pelkästään sillä, että ”usko syntisi anteeksi”, vaan sillä, että ”Tee parannus JA usko evankeliumi”. Pelkkä relativistinen humanistinen rakkaus ei kyllä edistä evankeliumin sanomaa, eiköhän se olla nähty jo esimerkiksi Amerikassa aika loistavasti, kun katsotaan siellä vallitsevaa hengellistä tilaa. Noh, ei tarvitse kyllä mennä luterilaista kansankirkkoamme kauemmaksi.

    Mooses teki sen, mikä oli Jumalan tahto:
    ”niin Mooses seisahtui leirin portille ja huusi: ”Joka on Herran oma, se tulkoon minun luokseni”. Silloin kokoontuivat hänen luoksensa kaikki leeviläiset. Ja hän sanoi heille: ”Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: 'Jokainen sitokoon miekkansa vyölleen. Käykää sitten edestakaisin leirin halki portista porttiin ja tappakaa jokainen, olkoon vaikka oma veli, ystävä tai sukulainen.' ” (2. Moos. 32:26-27)

    Kansalle annettiin mahdollisuus parannukseen, niin kuin käytännössä aina. Ei ole olemassa mitään todellisuutta ilman yhteyttä Jumalaan. Ne, jotka eivät tahtoneet parannusta tehdä, olivat jo kuolleita Jumalalle ja laki oli mikä oli. Eikä tuossa paljon kyllä paljon humanistisella rakkaudella ollut sijaa, ”olkoon vaikka oma veli, ystävä tai sukulainen”.

    Jos haluat yrittää pelastua (mikä on tosin myöhäistä) täyttämällä lain, pitää sinun noudattaa noita, mutta myös niitä kaikkia muitakin ;). Apostolien kokouksessa keskusteltiin siitä, pitäisikö pakanuudesta kääntyneiden noudattaa Mooseksen lakia. ”… Ellette anna ympärileikata itseänne, niin kuin Mooses on säätänyt, ette voi pelastua.” (Apt. 15:1). Mitä Mooseksen lain kohtia pakanakristittyjen käskettiin noudattaa? ”Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän kannettavaksenne pidä panna mitään taakkaa. Annamme ainoastaan nämä välttämättömät ohjeet: karttakaa epäjumalille uhrattua lihaa, samoin verta ja sellaista lihaa, josta ei ole verta laskettu, sekä haureutta. Kun näitä vältätte, kaikki on kohdallaan. Voikaa hyvin.” (Apt. 15:28-29). Tarkoittaako tämä, että moraalilaki ei ole voimassa? Ei, koska tuossa puhutaan pelkistä Mooseksen lain säädöksistä. Kristuksen laki on aina voimassa. Mooseksen laista ei kuitenkaan muita säädöksiä määrätty pakanakristityille. Rakkauden laki tosin välttämättä sisältää osan Mooseksen laista.

    ”Tämä jää nyt vähän kesken, koska mieleni herkistyy liikaa, kun mieleeni nousee ystäväni, jonka vaimo kuoli synnytysvuoteeseen, koska saamiensa neuvojen mukaan Herra tietää, kumman ottaa ja kumman jättää eikä siihen pidä ihmisen puuttua. Niinhän sen pitäisi olla!”

    Tähän en aio ottaa kantaa, koska en tiedä tarkkaa tilannetta.

    Tykkää

  41. ”…kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan;” [Room 10:2]. En ole oleellisesti abortista eri mieltä.
    Rakkaus on ainakin viiimeisten 50 vuoden aikana ollut pahiten väärin käytetty sana vanhoillislestadiolaisuudessa. ”Rakkauden” vuoksi on ollut luvallista kohdella ihmisiä aivan miten tahansa; ”hyvässä tarkoituksessa”.
    Jupen kertomassa esimerkissä äidistä (mikä oli kai kuvitelma) ei olisi oikeutettua murhata miestä mutta miehen tappamisen ymmärtäisin aivan hyvin; en hyväksyisi.
    Totuuden kertomista ei ole pakko tehdä uhria syyllistäen eikä hänen tunteitaan väheksyen. Törkeän väkivallan uhria on tuettava rakkaudella, ei lyömällä, edes totuudella. Sille on ehkä aikansa. Meidän tehtäväksemme riittää kylväminen eikä meidän tarvitse huolehtia sen enempää elonkorjuusta kuin vastustajiemme korvien leikkaamisestakaan.
    ”Särjettyä ruokoa hän ei muserra…” [Raam.] – tästä on kyse!

    Jos abortti on absoluuttisesti väärin, en ymmärrä, miksi puuttuisimme tilanteeseen, jos äidin henki on uhattuna. Eikö molempien henki ole yhtä arvokas? Omasta mielestäni äidin elämää on suojeltava enemmän ja abortti perusteltu mutta en löydä tähän tueksi Raamattua paitsi välillisesti, tulkintojen kautta, ja silloin joudun epäilemään koko tämän keskustelun aiheellisuutta.

    Tykkää

  42. Olen Joona kanssasi samaa mieltä siitä, että ”abortin oikeellisuuden perusteleminen Mooseksen lailla on valikoivaa ja kaukaa haettua raamatuntulkintaa”.

    Itse viittasinkin Mooseksen kirjoihin ainoastaan vasta-argumenttina ketjussa esitetylle päättelylle, jonka mukaan Mooseksen kirjat kieltäisivät sikiön tappamisen kaikissa olosuhteissa.

    Olen siis samalla sitä mieltä, että abortin absoluuttisen tuomittavuuden perusteleminen Mooseksen lailla on valikoivaa ja kaukaa haettua raamatuntulkintaa.

    Olen edelleen sitä mieltä, että eettisesti vaikeissa tapauksissa (raiskaus) asioiden punninta on jätettävä tapauskohtaiseksi. Paha teko voi olla oikein, jos tekemättömyys johtaa suurempaan pahaan.

    Todettakoon myös, että raiskauksen vuoksi tehtävät abortit ovat äärimmäisen pieni osa Suomessa tehtävistä aborteista. Tilaston mukaan 99,9 % tehdään muilla syillä.

    Mielestäni Raamattu ei anna yksikäsitteistä vastausta siihen, miten ”älä tapa” -käskyä tulee soveltaa erityistapauksissa. Emmehän usko käskyn olevan täysin ehdoton – eikä niin ole ollut Raamatunkaan mukaan. Tästä syystä meidänkään ei pidä mennä liialliseen kiihkoiluun tässä asiassa.

    Pakko ei muutenkaan ole hyvä tapa opettaa ihmisille moraalia. Auttaminen, opettaminen ja ennaltaehkäisy ovat parempia. Tässä meidänkin liikkeellä olisi tarjolla hyviä mahdollisuuksia vaikuttaa lähipiirissämme, sillä abortteja tehdään liikkeemme perinteisillä vaikutusaluilla eniten suhteessa synnytysikäiseen väestöön. Manner-Suomen pahimpia alueita ovat Lapin, Länsi-Pohjan ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirit.

    Tykkää

  43. Jupe, esimerkkisi lasten tappamisesta on asiaton eikä ole eettisesti tasa-arvoinen raiskatun tytön tai naisen tilanteen kanssa. Perustelut ylempänä ketjussa.

    Kiihkeytesi Jumalan sanan puolesta on yleensä hyvästä, mutta tässä asiassa todistelet Raamattuun perustumatonta väitettäsi sellaisilla Raamatun kohdilla, jotka eivät perustele alkuperäistä väitettäsi. Tällainen Raamatun omiin ”lisälehtiin” perustuva kiihkoilu on vaarallista ja voi johtaa äärimmäisen julmiin lopputuloksiin yksittäisten ihmisten elämässä.

    Tykkää

  44. ”…kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan;” [Room 10:2]. En ole oleellisesti abortista eri mieltä.

    Mielestäni vaikutat olevan hyvinkin eri mieltä ainakin tuosta abortista raiskaustapauksessa.

    ”Rakkaus on ainakin viiimeisten 50 vuoden aikana ollut pahiten väärin käytetty sana vanhoillislestadiolaisuudessa. ”Rakkauden” vuoksi on ollut luvallista kohdella ihmisiä aivan miten tahansa; ”hyvässä tarkoituksessa”.”

    Voi olla, että rakkautta on väärinkäytetty paljon, mutta siitä varmaan johtuukin, kun minusta tuntuu aina välillä siltä, että aika-ajoin ollaan sitten siellä toisessa ääripäässä. Martti Luther on todennut: ”Kirottu olkoon kaikki sellainen rakkaus, joka erottaa minut Jumalan sanasta.”.

    ”Jupen kertomassa esimerkissä äidistä (mikä oli kai kuvitelma) ei olisi oikeutettua murhata miestä mutta miehen tappamisen ymmärtäisin aivan hyvin; en hyväksyisi.”

    Lapsista oli siis kysymys. Ja kyllä se oli keksimäni esimerkkitapaus vain.

    ”Totuuden kertomista ei ole pakko tehdä uhria syyllistäen eikä hänen tunteitaan väheksyen. Törkeän väkivallan uhria on tuettava rakkaudella, ei lyömällä, edes totuudella. Sille on ehkä aikansa. Meidän tehtäväksemme riittää kylväminen eikä meidän tarvitse huolehtia sen enempää elonkorjuusta kuin vastustajiemme korvien leikkaamisestakaan.”

    Sehän se ongelma tässä onkin, että kaikki totuuden kertominen nähdään syyllistämisenä, vaikka sen miten rakkaudella tekisi. Annetaan ihmisille humanitääristä apua, mutta annetaan niiden mennä helvettiin? Ei minun Raamatustani kyllä sellaista kohtaa löydy hakemallakaan. Juuri tuo ”syyllistäminen” on yksi kirottu termi, koska ei se ole välttämättä mitään syyllistämistä kertoa totuus. Eikä sitä tarvitse olla kivi kädessä kertomassa, koska sellaisen kuvan tuosta syyllistämistermistä saa, että ollaan kivittämässä jo. Rakkaus iloitsee yhdessä totuuden kanssa, ei yksin. Ei totuudelle ole vain ”ehkä aikaansa”, vaan totuus ja rakkaus kulkevat käsi kädessä.

    ”Särjettyä ruokoa hän ei muserra…” [Raam.] – tästä on kyse!

    Ajatteletko, että esimerkiksi vuorisaarnan autuaaksijulistamisesta voi ottaa yhden ominaisuuden ja ajatella, että tällä minä pelastun? Että ikään kuin voisi ottaa jakeen sieltä ja toisen täältä ja jyrätä kaiken muun kirjoitetun ylitse? Ei ei. Jeesus teki myös humanitääristä työtä, mutta ei Hän kyllä koskaan tehnyt sitä totuuden kustannuksella. Eikä Jeesus ”musertanut” särjettyä ruokoa, vaan Jeesus antoi ja antaa anteeksi, mutta kuinka esim. katumaton tarvitsee anteeksiantoa? Kristitynkin tulee tehdä parannusta synneistä, mutta kristitty tietää, että Jumalalla riittää anteeksiantamusta.

    ”Jos abortti on absoluuttisesti väärin, en ymmärrä, miksi puuttuisimme tilanteeseen, jos äidin henki on uhattuna. Eikö molempien henki ole yhtä arvokas? Omasta mielestäni äidin elämää on suojeltava enemmän ja abortti perusteltu mutta en löydä tähän tueksi Raamattua paitsi välillisesti, tulkintojen kautta, ja silloin joudun epäilemään koko tämän keskustelun aiheellisuutta.”

    Spekuloin tätä itse yksi päivä ja tulin siihen tulokseen, että en viitsi turhaa pyöritellä tätä sen enempää. Voihan olla, että äiti esim. haluaa, että lapsi syntyy silläkin uhalla, että hän kuolee tai sitten perheessä on 17 muutakin lasta, jotka tarvitsevat äitiä ja on järkevää ajatella toista vaihtoehtoa. Mutta mielestäni nämä kannattaa katsoa tapauskohtaisesti, kun tulee vastaan. Ei ole selvää, että jokainen tapaus on samanlainen. Tuolla ylempänä oli joku puhunut siitä, että mitäs sitten, jos joku 13-vuotias on raiskattu. En tunne yhtään tapausta, että joku olisi synnyttänyt 13v, enkä tiedä mitä se niin nuorella iällä tarkoittaa, joten en voi ottaa asiaan kantaa. Yhden tapauksen tiedän, muistaakseni 15v, ei ollut raiskauksen uhri, mutta sai lapsen sen ikäisenä ja ilmeisesti oli ihan onnellinen tyyppi. Noh, en spekuloi tuotakaan sen enempää, aika vähän on tilastotietoa siihen.

    Tykkää

  45. ”Jupe, esimerkkisi lasten tappamisesta on asiaton eikä ole eettisesti tasa-arvoinen raiskatun tytön tai naisen tilanteen kanssa. Perustelut ylempänä ketjussa.”

    Myönnän, ettei niiden kahden tilanteen välille voida suoraan yhtäläisyysmerkkiä vetää, mutta sikäli tilanne on samanlainen raiskauksen uhrin kanssa, että molemmissa tapauksessa on mahdollista selvittää tilanne tavalla tai toisella, olettaen, ettei raiskauksen uhrin raskaus koidu tälle kuolemaksi.

    ”Kiihkeytesi Jumalan sanan puolesta on yleensä hyvästä, mutta tässä asiassa todistelet Raamattuun perustumatonta väitettäsi sellaisilla Raamatun kohdilla, jotka eivät perustele alkuperäistä väitettäsi. Tällainen Raamatun omiin ”lisälehtiin” perustuva kiihkoilu on vaarallista ja voi johtaa äärimmäisen julmiin lopputuloksiin yksittäisten ihmisten elämässä.”

    Mikä väitteeni on Raamattuun perustumaton? Enkä ymmärrä myöskään, mitä tarkoitat lisälehdillä. Nyt ei tosiaankaan leikkaa kyllä, avaisitko hiukan?

    Tykkää

  46. Kiteytän edelleen ydinsanomaani ja jään olemaan sitä mieltä, että uhrin asema ja tunteet PITÄÄ OTTAA AINA HUOMIOON niin asianosaisten välillä kuin ulkopuolisten sanomisissa ja kirjoittamisissa. Mikä on suurin käskyistä?! -Rakkauden kanssa en näe ristiriitaa siinä, että otamme uhrin tunteet huomioon. Jupe kysyi aiemmin, kohdeltiinko mielestäni Pietaria liian kovakouraisesti; en ota siihen kantaa, kertomushan on muiden muistiinmerkitsemä ja monta kertaa kopioitu ja käänetty. Pietari ei kuitenkaan tuossa tilanteessa käsittääkseni ollut minkään rikoksen uhri.
    Raamattu on nähtävä ehdottomasti kokonaisuutena. Kokonaisuudestakin voi nähdä ja tarkastella eri puolia.

    Annetaan vain ihan rauhassa ihmisille ensinnä sitä apua, mitä he juuri tarvitsevat ja kerrotaan heille Jumalan armosta ja rakkaudesta. Kylvetään siementä ja uskotaan, että Jumala on kasvun antaja!

    Tykkää

  47. En mielestäni sanonutkaan, että uhria pitäisi kohdella kylmästi, eikä hänen tunteitaan pitäisi ottaa huomioon, päinvastoin. Totesin vain sen, mikä on minun nähdäkseni ilmeinen Raamatun totuus.

    Tykkää

  48. Seksuaalirikoksen uhriksi joutunut ihminen on joutunut kammottavan väkivallan ja häpäisyn kohteeksi. Mikäli siitä seuraa raskaus, se voi koitua ylivoimaiseksi taakaksi naiselle kaiken tapahtuneen lisäksi, ja hän voi ajautua henkisesti umpikujaan omassa elämässään. Raskaus ja syntyvä lapsi elämä muistuttaa jatkuvasti hänen äitiään häpeällisestä ja nöyryyttävästä tapahtumasta, jolloin psyykkinen ehetyminen ja kiintymyssuhteen syntyminen lapseen voi olla mahdoton asia. Alaikäisen tytön raskaus voi muodostaa myös hengenvaaran. Jos raskaus on saanut alkunsa insestin (lähisukulainen) seurauksena, myös lapsi voi olla syvästi kehitysvammainen.
    Vaa`an toisessa päässä meillä on sitten sekä rikoksen uhrin että syntymättömän lapsen elämän pyhyys ja luovuttamaton ihmisarvo. Millä tavalla nämä voidaan sovittaa seksuaalirikoksen uhrin tapauksessa?
    Mielestäni ei ole olemassa suoraviivaista oikeaa ratkaisua. Kaikenlainen kiihkoilu olisi syytä kyllä jättää pois. Jokainen voi miettiä omalle tai tyttärensä kohdalle asiaa, ja jos rikos tapahtuu, pyrkiä äärimmäisessä hätätilanteessa tekemään sellaisen ratkaisun, jonka kanssa voi jatkossa omantuntonsa kanssa elää.

    Tykkää

  49. Kiitos vastauksestasi, Amicus, ja anteeksi pitkä vastausaika. En ole yksinkertaisesti ehtiynyt kommentoimaan aikaisemmin. Tässä kuitenkin joitakin ajatuksia.

    Toteat vastauksessasi, että esille nostamistani Mooseksen kirjojen kohdista ei voida tehdä yleispäteviä periaatteita, koska Mooseksen kirjoissa esiintyy paljon sellaista, mitä emme tänä aikana noudata. On totta, että Mooseksen kirjoissa on sellaisia kohtia, joita emme noudata: emme esimerkiksi tapa lakia rikkonutta eli syntiä tehnyttä ihmistä. Mooseksen kirjoissa esitettyjen lain noudattamisen ohjeiden aikasidonnaisuus ja epätäydellisyys johtuvat siitä, että laki tuli täydelliseksi vasta Kristuksessa. Vaikka Kristus tuli täyttämään lain, Hän ei tullut kumoamaan kymmentä käskyä eettisenä ohjeena. Näin ollen lain eettiset periaatteet ovat voimassa.

    Mooseksen kirjojen ensin hämmentäviltä vaikuttavilla kohdilla onkin annettavaa myös meille kristityille. Kun lakia tulkitaan Kristuksesta käsin, ne avaavat yllättävän selvästi toisaalta sitä, miten Jumala toivoo meidän toimivan ja toisaalta sitä, millainen Jumala itse on.

    Mooseksen kirjojen voidaan nähdä tiivistävän koko pelastushistorian: ensimmäinen Mooseksen kirja kertoo ihmisen luomisesta ja lankeemuksesta. Toinen kertoo esikuvallisesti lunastuksesta. Kolmas puolestaan ihmisestä palvelemassa Jumalaa. Tätä tulkintatapaa vasten Mooseksen kirjat sisältävät paljon sellaista, mikä kuuluu kristitylle. Vaikka Mooseksen laki ei johda lain täytetyn luonteen vuoksi aina aktiiviseen toimintaan (suhteessa esimerkiksi rangaistus- ja kulttimääräyksiin), ne ilmentävät meille jotain muuta. Esimerkiksi sen, miten Jumalan mukaan meidän tulee kohdella lähimmäisiämme.

    Kolmas Mooseksen kirja on pitkälti erilaisten säädösten kuvausta. Ensi silmäyksellä vaikuttaakin, ettei kirja liity tämän elämän kysymyksiin saati siihen, miten uuden liiton ihmisen tulisi elää. Kirja sisältää lakeja, jotka liittyvät ihmisen henkilökohtaiseen pyhyyteen, perheen ja ihmissuhteiden pyhyyteen sekä pappien pyhyyteen. Kolmannen Mooseksen kirjan taustalla on ilmoitus Jumalan omasta pyhyydestä. Kirjassa määritelläänkin sitä, millä tavalla Jumalan kansa voi lähestyä Jumalaa ja hänen pyhyyttään. Samalla kirja ilmentää sitä, miten pyhyydestä Jumalan omana ominaisuutena voi tulla ihmisen ominaisuus. Näin ollen kutsu pyhyyteen on kutsua elämään, joka on sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. Jotta Jumalan pyhyyttä voidaan edes jollain tavoin inhimillisesti oppia tuntemaan, kolmannessa Mooseksen kirjassa keskitytään paljon pyhyyden vastakohtaan eli epäpyhään ja epäpuhtaaseen: syntiin. Siksi kirjasta tulee helposti kuva, että se sisältää vain aikasidonnaisia lakeja ja määräyksiä, jotka eivät kuulu uuden liiton uskovalle.

    Se, miten kolmas Mooseksen kirja ilmentää kristittyjen elämää, paljastuu kirjan hepreankielisestä nimestä, joka on suomennettuna ”ja hän kutsui”. Nimen kutsumisteema vie suoraan kristillisen seurakunnan keskeisimpiin ulottuvuuksiin. ”Seurakunnan” kreikankielinen sana 'ekklesia' on suomennettuna ”uloskutsutut”. Eli ihmiset, jotka Jumala on kutsunut yhteyteensä, ovat ulos kutsuttuja maailmasta omistamaan elämänsä Jumalalle. Siksi jo kolmannen Mooseksen kirjan hepreankielinen nimi pitää sisällään viittauksen kristilliseen kirkkoon.

    Tykkää

  50. (jatkoa edelliseen)
    Kolmas Mooseksen kirja kertoo myös sen, miten tarkasti Jumala on suunnitellut ja ilmoittanut kansalleen, miten Häntä on lähestyttävä ja palveltava. Näin Israelin kansa oppi, että mikäli se haluaa elää yhteydessä Jumalaan, se ei voi turvautua omiin ajatuksiinsa tai tunteisiinsa. Sen ainoana keinona oli luottamus Jumalan ilmoitukseen. Näin ollen kolmas Mooseksen kirja on myös kuvausta uskosta. Jumalan tahto näyttää myös 3.Moos. kirjan (kuten muidenkin Mooseksen kirjojen ja koko Raamatun ilmoituksen) perusteella olevan se, että uskova ihminen uskossa luottaisi Jumalan käsitykseen oikeasta ja väärästä, ei omiin tunteisiinsa. Tätä periaatetta tulee soveltaa nähdäkseni myös kysymykseen abortista.

    3. Mooseksen kirja usein teroittaa sitä eroa, joka on Jumalan omien ja muiden ihmisten välillä. Tätä alleviivaa kolmannen Mooseksen kirjan konteksti: Jumala varoittaa Israelin kansaa Kanaanin maan asukkaiden syntisestä elämästä ja luettelee 3.Moos:ssa niitä syntejä, jotka ovat kanaanilaisille ominaisia. Jumala tekee näin selväksi, että Jumalan omat ovat todella kutsutut olemaan erossa synnistä. Jumala haluaa, että Israelin kansa taistelee kaikkea sitä saastaisuutta vastaan, joka ilmenee epäpyhissä ihmisissä (eli epäuskoisissa). Jumalan omille Hän sanookin: olkaa pyhät. Samalla tavalla kuin Jumala sanoi näin Israelin kansalle, Hän sanoo tämän päivän uskoville: olkaa pyhät.

    Kun vanhan liiton aikana pyhyys perustui esimerkiksi puhtaus-, uhraus- ja ruokasäädöksiin, uuden liiton aikana pyhyys perustuu Kristuksen pyhyyteen. Kristus on tullut täyttämään lain, johon langennut ihminen ei kyennyt ennen eikä kykene nytkään. Kuitenkin, niin kuin vanhan liiton uskoville vanhurskaus oli ydinolemukseltaan lupaukseen uskomista, uuden liiton uskoville se on lupauksen täyttymyksen, lunastuksen, omalle kohdalle omistamista Kristuksen persoonassa. Yhtäläistä vanhan ja uuden liiton uskoville on kuitenkin vanhurskaudesta seuraava ja siihen kuuluva kehotus olla pyhiä ja täydellisiä niin kuin Jumalakin on pyhä ja täydellinen (ks. 3.Moos. 11:44; 19:2; Matt. 5:48 ja 1.Piet.1:16).

    Jeesuksen sanat Johanneksen evankeliumin 14. Luvussa kuvaavat hyvin Jeesuksen asennetta lakiin: ”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni”. Jeesus ei keksinyt uusia periaatteita, vaan nosti esiin sen mitä Mooseskin oli korostanut. Mooseksen sanoissa 5. Mooseksen kirjassa todetaan, että ihminen vastaa Jumalan rakkauteen noudattamalla Jumalan tahtoa. Myös kristitty voi yhtyä tähän, sillä Jumalan laki on hyvä ja se tahtoo hyvää ihmisille. Jumala on osoittanut meille rakkautensa lähettämällä Poikansa kuolemaan puolestamme. Olisikin kummallista, jos Jumalan rakkauden merkkejä eli Jeesuksen haavoja katsellessamme, emme olisi kiinnostuneita siitä, miten hän tahtoisi meidän elävän tätä elämäämme.

    Vaikka laki saavutti täyttymyksensä Kristuksessa ja teki näin monet rangaistus- ja kulttimääräykset merkityksettömiksi meille, lain universaalit eettiset periaatteet ovat edelleen voimassa. Tällä perusteella käyttämiäni Mooseksen kirjan eettisiä ohjeita voidaan pitää hyvinä yleispätevinä periaatteina suhtautumisessa toisiin ihmisiin. Mooseksen kirjojen perusteella voidaan muodostaa myös Jumalan pyhyyden ja elämän puolustamisen periaatteiden perusteella käsitys abortin tuomittavuudesta myös sellaisessa tilanteessa, jossa lapsi on saanut alkunsa vakavan rikoksen seurauksena. Tähän sopii se, ettemme katso henkilöön tuomitessamme emmekä ole puolueellisia tehdessämme päätöksiä.

    Tykkää

  51. Ensimmäiseksi tuosta kiihkoilu-käsitteestä. Se on sisällöltään epämääräinen ja tunnepohjainen. Lähinnä se tarkoittaa toimintaa, jossa ajetaan voimakkaasti ja ehdottomasti asiaa, josta ympäröivä sosiaalinen konteksti ei pidä.

    Historia osoittaa, että niin kristittyjä kuin maallisen puolen totuuden tavoittelijoita on kautta aikojen syytetty kiihkoilusta, kansan villitsemisestä jne. ”Kiihkoilijan” tai sisällöltään vastaavan leiman ovat saaneet niin Jeesus, Luther ja Laestadius kuin Nelson Mandela, Mahatma Gandhi ja Martin Luther King. Omassa kontekstissaan he näyttäytyivät ärsyttävän ehdottomina totutun asioiden tilan järkyttäjinä. Myöhemmin ihmiskunta on kiittänyt heitä nimenomaan siitä, että he pitivät asiastaan kiinni niin ehdottomasti ja johdonmukaisesti. ”Kiihkoilun” sijaan se on näyttäytynyt sankarillisena rehellisyytenä ja suoraselkäisyytenä, josta jokaisen tulisi ottaa oppia.

    Jos ”kiihkoilun” käsitettä halutaan käyttää, voidaan sanoa, että sanan tietyssä merkityksessä jokainen kristitty on kutsuttu olemaan ”kiihkoilija”. Jokainen kristitty on kutsuttu edistämään sitä Hyvyyttä, Totuutta ja Oikeutta, joka Jumala On, johdonmukaisesti ja ehdottomasti. Siitäkin huolimatta, että meidän sosiaalinen kontekstimme ei siitä useinkaan pidä tai että edes me itse emme usein pidä tästä tehtävästä. Toki on jatkuvasti valvottava ja oltava valmis itsekritiikkiin. On oltava huolellinen siinä, että asia, jota ajaa, todella edustaa Hyvyyttä ja Totuutta. Nöyryyden varjollakaan ei ole kuitenkaan lupa tehdä Pahan kanssa kompromisseja. Jos niin teemme, annamme Pahalle luvan olla olemassa, ja jos annamme Pahalle luvan olla olemassa, olemme vastuussa sen olemassaolosta.

    ”Kiihkoilun” käsite on kuitenkin kaiken kaikkiaan huono ja tarpeeton. Se pitää nimittäin sisällään sen oletuksen, että ihmisen tulisi asiassa kuin asiassa mukautua sosiaaliseen kontekstiinsa. Tällaista oletusta ei ole kuitenkaan syytä tehdä. Monissa asioissa voi ja kannattaa joustaa, mukautua ja tehdä kompromisseja. Tietyissä asioissa, kuten ihmiselämän arvo, joustavuuden ja kompromissien sijaan tulee olla ehdoton. Jos yksilö on aina valmis mukautumaan eikä koskaan missään asiassa ehdoton, häntä on perusteltua pitää moraalittomana yksilönä.

    Koska siis ”kiihkoilun” käsite on sisällöltään epämääräinen ja kyseenalainen, toivon, että sitä ei käytettäisi näissä keskusteluissa. Argumentaation suhteen se ei tuo mitään lisää. Se on retoriikkaa, joka ainoastaan leimaa ja heittää varjoa keskustelukumppaneiden päälle. Meille, jotka osallistumme keskusteluun omalla nimellämme, voi koitua ikäviä sosiaalisia kustannuksia siitä, jos meidät suoraan tai rivien välistä leimataan ”kiihkoilijoiksi”.

    Tykkää

  52. Paha teko voi olla oikein, jos tekemättömyys johtaa suurempaan pahaan eikä mitään muita vaihtoehtoja kerta kaikkiaan ole. Tästä olen samaa mieltä. Abortin kohdalla nämä ehdot täyttyvät mielestäni vain silloin, kun raskaana olevan naisen henki on vaarassa. Edes se, että nainen on raskaana vastoin tahtoaan, ei voi olla ”suurempi paha” kuin syntymättömän lapsen elämän tuhoaminen.

    Muutenkaan yhteiskunnassamme ihmiselämän lopettamista ei hyväksytä kuin tilanteissa, joissa toisen ihmisen henki on vaarassa eikä muita vaihtoehtoja ole. Jopa ryöstön, raiskauksen tai pahoinpitelyn uhri voi joutua syytteeseen hätävarjelun liioittelusta, jos hän pelastautuu surmaamalla kimppuunsa käyneen. Oikeus elämään nousee arvossa muiden ihmisoikeuksien yläpuolelle, koska se on edellytys mahdollisuudelle toteuttaa muita oikeuksiaan.

    Jos arvotamme oikeuden elämään näin korkealle jo syntyneiden kohdalla, meidän tulisi toimia samoin myös syntymättömien kohdalla. Jos emme toimi, se on merkki siitä, ettemme sittenkään pidä syntymättömän lapsen ihmisarvoa yhtä suurena kuin jo syntyneen. Se kertoo puolestaan siitä, että pohjimmiltaan liitämme ihmisen arvon hänen ominaisuuksiinsa. Se taas on vastoin niin ihmisoikeusajattelua kuin kristillistä antropologiaa.

    Tässä mielessä Roosan yllä lainaamat Mooseksen kirjojen kohdat ovat täysin relevantteja aiheen kannalta. Ne kehottavat ”tuomitsemaan” oikein katsomatta henkilöön. Myös oikeuden elämään tulisi olla joka suhteessa sama jokaisen ihmiselämän kohdalla riippumatta siitä, onko hän syntynyt vai ei. Tämän toteaminen ei kuitenkaan välttämättä edellytä tuekseen Raamattua. Kehotus ”tuomita” oikein katsomatta henkilöön sisältyy jo universaaliin moraalitajuun, jonka pohjalta myös länsimainen ihmisoikeusajattelun on kehittynyt.

    Tästä syystä pidän erittäin vaarallisena myös sitä, jos oikeudesta elämään tehdään jotain ”tilannekohtaista”. ”Tilannekohtaisuus” voi kuulostaa pehmeältä ja sensitiiviseltä, mutta tosiasiassa se avaa ovet mielivallalle eli sille, että ihmisiä ”tuomitaan” henkilöön katsoen. Vaikka Raamattu ei antaisikaan täysin selviä ohjeita siitä, miten älä tapa-käskyä tulee soveltaa, meidän ratkaisumme eivät saisi koskaan olla vain tilannekohtaisia vaan niiden tulisi aina palautua johonkin kestävään periaatteeseen, joka on sama kaikille tilanteesta ja henkilöstä riippumatta. Juuri tätä tarkoittaa se länsimaisen oikeusvaltion perusperiaate, että lain tulee olla sama kaikille.

    Pelkkä pakko on huono keino opettaa ihmisille moraalia, se on totta. Toisaalta perusoikeudet, kuten oikeus elämään, tulee mielestäni turvata myös lailla. Siksi kannatankin yhdistelmää, johon sisältyy toisaalta abortin kieltäminen lukuun ottamatta tilanteita, joissa naisen henki on vaarassa sekä samalla myös auttamista, opettamista ja yhteiskunnan sekä yhteisöjen ennaltaehkäiseviä tukitoimia.

    Tykkää

  53. Eivät ole Quo Vadiksen esittämät rastit helppoja, eivät todellakaan. Nousee kysymys, että mihin saakka vastaukset on löydettävissä? Missä on se raja, jonka takana vastauksia ei ole olemassa?

    Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Kuinka monta elämän lahjan saanutta ihmistä seassamme kulkee, joiden ituvaihe ei ollut kaunis? Kuka meistä kykenee osoittamaan sen rumuuden, raakuuden ja rikollisuuden määrän, joka oikeuttaa päättämään hennon ainutkertaisen elämänlangan kohtalon?

    Quo Vadiksen kuvailemissa äärimmäisen surullisissa tilanteissa mielipide voidaan kysyä uhrilta, uhrin lähipiiriltä, viranomaisilta, lakimiehiltä, lääkäreiltä… Ainoa, jolta mielipidettä ei kysellä, on tuo ihmiselämän alku itse.

    Ei, minulla ei ole vastauksia.

    Tykkää

  54. Käsittääkseni voimme hyvin kaikki (?) olla sitä mieltä, että abortti on vastoin Elämän lakia ja Jumalan tahtoa. Kyseessä ei ole mikään epärationaalinen asia, vaan hyvinkin looginen ja älykäs. Kristittyinä haluamme olla aina elämän puolella, varsinkin heikoimman ja eniten suojelua tarvitsevan puolella. Abortti voi tulla kysymykseen vain silloin, kun äidin henki on vaarassa. Mitä tulee jälkiehkäisylääkkeisiin, erilaisten ehkäisymenetelmien käyttöön, niiden kohdalla täytyy erikseen selvittää, etteivät ne aiheuta aborttia.
    Toinen kysymys on, että antaako tämä keskustelu eväitä siihen, millä tavalla kohtaamme oikeassa elämässä sellaisen ihmisen, jonka elämässä juuri tämä asia on ajankohtainen? Mitä tarkoittaa läsnäolevana saattomiehenä oleminen kärsivän ja apua hakevan ihmisen elämäntilanteessa? Millä tavalla Kristuksen rakkaus voisi saattomiehen kautta auttaa ja lohduttaa epätoivoisessa elämäntilanteessa kamppailevaa? Vai aiheuttaako teoreettis-raamatullinen “tietäväisyytemme” sen, että kärsivä lähimmäinen ei tulekaan kohdatuksi, vaan karkoitetuksi? Tämä voi olla provosoiva kysymys.
    Rinnalla kulkeminen on mielestäni ihmisen kohtaamista hänen elämänsä kokonaisuuden kautta, ja totuuden etsimistä yhdessä. Se on myös suostumista tietämättömyyteen ja epävarmuuteen, jolloin annamme Jumalalle mahdollisuuden elämässämme.
    Onko meillä varaa suostua tietämättömyyteen suurten ja vaikeiden kysymysten edessä? Useinkaan vaikeat kysymykset ja elämäntilanteet eivät selviä hetkessä, ja olemme kuin Mooses Punaisenmeren rannalla: huudamme Jumalan puoleen tuskaisina ja epätoivoisina, kun näemme edessämme vain huonoja vaihtoehtoja. Voimme luottaa siihen, että silloin kun näyttää siltä, että mitään ei ole tehtävissä, voi olla vielä paljon tehtävissä. Kun ihmisen ymmärrys loppuu, silloin alkavat Jumalan mahdollisuudet.

    Tykkää

  55. Tähän ja Arnoldin kommenttiin on helppo yhtyä. Kaikkeen ei ole vastausta, ja on viisautta osata myöntää se. Olkoon meidän kaikkien rukoukset kantamassa heitä, joita tämä täällä käyty keskustelu koskee tavalla tai toisella. Olkoon Taivaallinen isä myös heidän tukenaan, jotka on avioliitossa raiskattu ja heidän, jotka ovat näin saaneet alkunsa- ehkäpä minäkin. Jumala ei aja ketään umpikujaan, kuten Quo Vadis kirjoitti edellä, ja Hän on aina elämän puolella.

    Tykkää

  56. Quo Vadis: ”Toinen kysymys on, että antaako tämä keskustelu eväitä siihen, millä tavalla kohtaamme oikeassa elämässä sellaisen ihmisen, jonka elämässä juuri tämä asia on ajankohtainen?”

    Tässä keskustelussa oli tarkoitus pohtia aihetta periaatteellisella tasolla. Se, miten periaatteita sovelletaan käytännön kohtaamisissa, on oman keskustelunsa aihe. Molempia tarvitaan.

    Kaikkeen ei ole vastausta ja on viisautta osata myöntää tämä. Lähimmäiset tulee kohdata heidän koko persoonansa ja elämäntilanteensa huomioiden. Totuutta tulee etsiä kuunnellen ja yhdessä rinnalla kulkien. Kaikesta tästä olen samaa mieltä.

    Ikävä vain, että tällaisia lauseita toistetaan nykyisin niin usein, että ne kuulostavat joskus ontoilta ja kuluneilta kliseiltä. Joskus niillä vaikutetaan tarkoittavan jopa enemmänkin sitä, että totuutta ja vastauksia EI SAA löytää, ei edes silloin, kun ne ovat ilmiselviä, jos ne ovat ristiriidassa sen kanssa, mitä me haluamme kuulla.

    On epärehellistä puhua yhdessä kulkemisesta ja totuuden etsimisestä, jollei tarkoituksena todella ole löytää totuus. Etsimisen päämäärä on nimittäin löytäminen. Jollei tahdo löytää totuutta tai on sitä mieltä, että se on mahdotonta, ei pitäisi puhua ”totuuden etsimisestä”.

    Toki totuus on usein meille syntisille, hauraille ja haavoittuvaisille ihmisille ahdistava ja kirvelevä. Silti niin yksilön, yhteiskunnan kuin kulttuurinkin on pohjimmiltaan parasta elää totuudessa. Valhe – asiassa kuin asiassa – on pohjimmiltaan aina tuhoisaa ja mädättävää. Siksi myös sielunhoidollisen kohtaamisen päämääränä tulisi olla ihmisten auttaminen totuuden myöntämiseen ja tuntemiseen. Koskaan sielunhoidollinen kohtaaminen ja rinnallakulkeminen ei saisi johtaa siihen, että ihminen tuuditetaan valheelliseen epätotuuteen, vaikka se meistä siinä tilanteessa tuintuisikin sensitiivisimmältä ja ”armollisimmalta” vaihtoehdolta. Raamatun mukaan todellinen rakkaus ei iloitse koskaan vääryydestä vaan se ”iloitsee yhdessä totuuden kanssa” (1. Kor. 13:6).

    Tykkää

  57. Joona: ”On epärehellistä puhua yhdessä kulkemisesta ja totuuden etsimisestä, jollei tarkoituksena todella ole löytää totuus. Etsimisen päämäärä on nimittäin löytäminen. Jollei tahdo löytää totuutta tai on sitä mieltä, että se on mahdotonta, ei pitäisi puhua ”totuuden etsimisestä”.
    Itse ajattelen, että ihminen orientoituu kohti Jumalan totuutta Kristuksen rakkauden kautta. Rakkaus Kristukseen saa hänet etsimään Jumalan vanhurskasta tahtoa. Mutta olen myös sitä mieltä, että suuren vastoinkäymisen kohdatessa, voimme joutua pysähtymään sumussa ja olla ikäänkuin tienhaarassa. On huono näkyvyys, emmekä tiedä kumpaan suuntaan lähdemme: kumpikin tie voi näyttää tuhon tieltä, ja erityisesti paradoksaalisesti juuri Jumalan tahdon tie, Elämän tie tai Totuuden tie näyttääkin kauhistuttavalta tuhon ja kärsimyksen tieltä, jolloin on vaikeaa arvioida seurauksia esim. elämän kunnioittamisen ja suojelemisen näkökulmasta.
    Itse kyllä menen mykäksi tällaisen yli ymmärryksen menevän ristiriidan edessä, jolloin en mielelläni puhu totuuden löytämisestä vaan sen etsimisestä, koska jään siinäkin etsimisessä aina puolitiehen. Tunnustan myös tietämättömyyteni ja vaikenen suuren ja Käsittämättömän edessä. Kysymys ei ole siis epärehellisyydestä, vaan nimenomaan rehellisyydestä oman ymmärtämättömyyden suhteen.
    Vasta myöhemmin voi avautua, jos Jumala suo, miksi Hän kuljetti outoja teitä, ikäänkuin naamioiden käsittämättömän viisautensa vastoinkäymisten verhoon. Room 11: ”33) Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä!”

    Tykkää

  58. Tilannekohtaisuus sinänsä ei ole vielä merkki epätasa-arvosta lain edessä. Tekeväthän tuomioistuimemme työkseen tilannekohtaisia (tapauskohtaisia) päätöksiä. Yhdenvertaisuuden näkökulmasta ongelma on se, jos lain antamat oikeudet ilman hyväksyttävää syytä riippuvat yksilön itsensä ominaisuuksista tai hänen persoonastaan. Eli samassa tilanteessa olevia tulee kohdella samalla tavalla henkilöstä riippumatta. Sikiön kannalta se tarkoittaa sitä, että lain edessä hänellä tulisi olla samat oikeudet kuin toisella samassa tilanteessa olevalla sikiöllä.

    Myös itse hyväksymäsi abortti äidin hengenvaaran vuoksi edellyttää tilannekohtaista arviota. Lisäksi se edellyttää sen ajatuksen hyväksymistä, että syntynyt elämä on syntymätöntä arvokkaampi.

    Hengenvaaran kyseessä ollessa hengenvaaran arviointiin liittyy tilannekohtaisuutta. Kuinka suuressä hengenvaarassa äiti on? Mikä on kuoleman todennäköisyys? Onko todennäköisyyden oltava yli 50 %? Riittääkö 10 % vai 2 %? Vai täytyykö edessä olla varma kuolema? Onko itsemurhariski kuolemanvaara? Aina jonkun on arvioitava, kuinka arvioimme kuolemanvaaran tässä tapauksessa.

    Tykkää

  59. Todettakoon blogin satunnaiselle lukijalle, että tunnen Joonan henkilökohtaisesti ja olen paljastanut hänelle identiteettini tämän nimimerkin takana.

    En ole väittänyt, että Joona olisi kiihkoilija. Joona on harvinaisen avarakatseinen ja tavattoman lahjakas nuori teologi, joka on ikäisekseen poikkeuksellisen laajasti perehtynyt teologiaan ja sen suuntauksiin. Joona on yleensä oikein hyvä keskustelija ja osaa keskustella hyvin myös silloin, kun hänen kanssaan on eri mieltä.

    Tässä nimenomaisessa ketjussa sen sijaan on minun mielestäni esiintynyt kiihkoilua. Voi olla, että termi on huono, mutta paremman puutteessa viittaan kiihkoilulla mm. seuravan tyyppiseen käyttäytymiseen:

    Blogitekstistä: ”Todellisuudessa jokaiselle sivistyneelle, rationaalisesti ajattelevalle ihmiselle pitäisi jo luonnollisen moraalitajun valossa olla selvää, että abortti on murha.”

    Tämä antaa ymmärtää jo ennen toisen argumenttien kuulemista, että toisin ajatteleva on epäsivistynyt, epärationaalinen tai moraaliton. Keskustelun mittaan on varmistunut, että em. luonnehdinta koskee myös minua. En ole tästä loukkaantunut ja korostan, että Joonalla on täysi oikeus pitää minua epäsivistyneenä, epärationaalisena ja moraalittomana. Itse kuitenkin pidän kiihkoiluna sitä, että tällainen tuomio julistetaan jo etukäteen, ennen perusteluiden tutkimista.

    En käy ketjun kaikkia kiihkoiluna pitämiäni kohtia läpi, mutta mainittakoon vielä yhtenä kiihkoilun muotona kysymykset, joilla annetaan ymmärtää, että toinen keskustelija hyväksyisi väkivallan (esim. perheväkivallan, lasten tappamisen tms.). Perusteluiden ja itse asian käsittelyn sijasta tuollaisilla kysymyksillä viitataan ikävästi toisen henkilöön ja vihjaillaan hänen hyväksyvän hävyttömiä tekoja.

    Tykkää

  60. Jupe, anteeksi tökerö ja asiaton viestini! Tarkoitin sitä, että osoitat kyllä Raamattuun viitaten sen, että Jumalan tahtoa on kunnioitettava vaikka se aiheuttaisi meille kärsimystä. Olen tästä samaa mieltä. Itse pääväitettä nuo kohdat eivät mielestäni perustelleet – eli sitä, mikä Jumalan tahto on puheena olleissa erikoistilanteissa.

    Tykkää

  61. Etsivä löytää, mutta eikö juuri tuo löytö voi olla etsiminen. Etsimme Jumalan tahtoa vaikeissa asioissa ja päädymme lopulta paradoksin eteen. Järkemme ei anna vastausta – jää vain usko ja luottamus Jumalaan. Tällöin etsimisen lopputuloksena on löytäminen, mutta se löytö ei yllättäen olekaan loogisen päättelyketjun kirkas päätepiste vaan Jumalan armo ja totuuden jatkuva etsiminen.

    Tykkää

  62. Altti, olet oikeassa: käsky ”älä tapa” on joko ehdoton tai sitten se ei ole ehdoton. Se ei ole puoliksi ehdoton ja puoliksi ehdollinen.

    Samoin käskyn osio ”älä tapa syntymätöntä lasta” on joko ehdoton tai sitten se ei ole ehdoton.

    Ja jos käsky ei ole ehdoton, joudumme aina arvioimaan, rukoilemaan viisautta.

    Tykkää

  63. Juu ei mitn, en oikeesti älynny, mitä tarkoitit :D. Raamattu ei ota kantaa erikoistilanteisiin, mutta mielestäni tuohon raiskausasiaan liittyen (alempana olen maininnut muita selkeästi vaikeampia tilanteita, joihin en osaa sanoa oikeaa vastausta, ja olen yhtä mieltä siitä, että ne ovat tilannekohtaisesti arvioitava) mainitsemani raamatunkohdat ovat ok (esim. 1. Kor. 13:4-6).

    Tykkää

  64. Tämä keskustelu abortista on ollut periaatteellista. On etsitty totuutta aivan peräseinää myöten. Ainakin osa meistä on tunnustanut, että tuossa peräseinässä ei ole ikkunaa saatikka ovea.

    Myös rakkaus, armo ja armollisuus ovat väkeviä totuuksia, joita on syytä etsiä – apinan raivolla ja lakkaamatta.

    Ei tarvitse olla kummoinen seurakuntalainen havaitakseen, kuinka kristittyjen teologien ja saarnaajien julistus muuttuu elinkaaren mukana. Ehtoopuolella sananselitys on enimmäkseen täynnä armoa ja armollisuutta.

    Mutta kuten tämä blogikokonaisuus kaikkinensa erinomaisesti osoittaa, pelkkää armon varassa köllöttelyä kristityn elämä ei taatusti ole.

    Tykkää

  65. Arvi Hintsalan kerrotaan opettaneen että;

    ”Kun huolehditaan siitä että lampailla on ruokaa ei ole huoli aidoista, mutta jos on puute ruuasta niin tulee kiire pystyttä aitoja”.

    Tuohon mielestäni sopii Paavalin kirjestä Tiitukselle sen 2. luvusta: 11 Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
    12 Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään,
    13 Ja odottamaan autuaallista toivoa, ja suuren Jumalan ja meidän Lunastajamme Jesuksen Kristuksen ilmestystä.

    Se ei ole hyvä merkki jos alkaa enemmän näkymään puuteita ja vikoja ja heikkoa uskoa, muiden kristittyjen kohdalla, kuin omalla kohdalla. Paimeniakin kehoitetaan ensin ottamaan vaari itsestään, ja vasta sitten muusta laumasta.

    Erkki Hurtig

    Tykkää

  66. Ehkä ei tarvitse mainita edes 70-lukua mutta jossakin vaiheessa armon liian avaraa tarjoamista alettiin kovasti pelätä samoin kuin jumalanterveellä tervehtimistä. Nykyäänkin monet mieluummin mutisevat kaulukseensa jotakin kuin sanovat jumalanterve, jos ovat kuulleet vaikkapa huhuja jonkun epäilyttävästä sieluntilasta. ”Etten vain vahingossa tervehdi epäuskoista.” Se ei varmaan sovi tähän enkä löydä sitä kohtaa nyt mutta mielessäni silti kutittaa se ”mihin menettekin, toivottakaa rauhaa ja ellei se ole sen arvoinen, se teidän luoksenne palaa.” Niin, lienee siinäkin eräällä tavalla kyse siitä, kumpi on tärkeämpää, varma totuus vai armo? Kumpi rohkaisee heikkoa uskojaa eteenpäin?
    Tositapaus noin kymmenen vuoden takaa oli erään nuoren miehen viimeinen käynti rauhanyhdistyksellä. Pari viikkoa aiemmin oli autokolarin yhteydessä paljastunut erään nuorisoryhmän alkoholinkäyttö. Suurin osa nuorista oli asiansa korjannut evankeliumiin turvaten mutta kas, kun hyvät kellot eivät olleet kuuluneet yhtä kauas kuin pahat; seuroihin seuraavan kerran mennessään nuorisojoukko totesi hänelle: ”Mitä sinä täällä teet? Et sinä tänne kuulu!”

    Tykkää

  67. Jeesus opetti kansanjoukolle Matt. 6:33 mukaan: ”Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin…” Miksi hän ei sanonut: ”…Jumalan valtakunta ja hänen vanhurskautensa”? Huomaatte eron – löydämmekö tästä yhden uskon salaisuuksista?

    Tykkää

  68. Ehkä nämä ikäntyvät sananpalvelijat kokevat saaneensa vuosiensa aikana yhä enemmän anteeksi ja siksi anteeksiantamisen halu on suurentunut?
    Luuk 7:39-42: ”Mutta kun fariseus, joka oli hänet kutsunut, sen näki, ajatteli hän mielessään näin: ”Jos tämä olisi profeetta, tietäisi hän, mikä ja millainen tuo nainen on, joka häneen koskee: että hän on syntinen.” / Niin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ” Simon, minulla on jotakin sanomista sinulle.” Hän virkkoi: ”Opettaja, sano”. / ”Lainanantajalla oli kaksi velallista; toinen oli velkaa viisisataa denaria, toinen viisikymmentä. / Kun heillä ei ollut, millä maksaa, antoi hän molemmille velan anteeksi. Kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän?”

    Tykkää

  69. Hyvin sanottu. Tarkoitat varmaan tätä:

    ”5 Ja kun tulette johonkin taloon, sanokaa ensiksi: 'Rauha tälle kodille.' 6 Jos siellä on joku, joka on rauhan arvoinen, hän saa teidän toivottamanne rauhan. Ellei ole, toivotuksenne palaa teille.” (Luuk. 10)

    Jokunen aika sitten pienellä kaveriporukalla keskustelu kääntyi jossain vaiheessa kaveriin, joka oli vastikään ”kieltänyt uskonsa”. Oli puhetta siitä miten hän oli jonkin aikaa kerennyt näytellä uskovaista mm. tervehtimällä, ennen kuin kertoi muille ettei enää usko.

    Tähän väliin yksi tuumasi tervehtimisestä, että voi kuinka hankalaa se välillä on, kun ei tiedä voiko sanoa jumalantervettä vai ei. Ja yksikin puhuja oli kuulemma puheessaan sanonut, että ei saa tervehtiä epäuskoista jumalanterveellä, koska ”heillä ei ole sitä rauhaa tai jotain”.

    Mieleeni muistui tuo kohta Luukkaan evankeliumista. Harmi etten muistanut sitä kunnolla, eikä rohkeuskaan oikein riittänyt.

    Ja miten niin ei ”saa” tervehtiä?!

    Minulla tulee tästä tervehtimistavasta ärsyttävä fiilis. Eriarvoisella tervehtimisellä luodaan vain kuilua meitsien ja epämeitsien välille.

    Muistelen joskus jostain lukeneeni (en tiedä liekö sitten totta), että lestadiolaisuudessa oli joskus muinoin tapana tervehtiä kaikkia ihmisiä jumalanterveellä. Tämä kuulostaa paljon paremmalta: tehdään lähetystyötä, pidetään ovet avoimina eikä ruveta omin päin erottelemaan vuohia ja lampaita.

    En itse enää pidä jumalanterveellä tervehtimisestä, se tuntuu yleensä niin teennäiseltä ja omahyväiseltä. Tuntuu, ettei tuolla fraasilla tuodakaan tavatessa pyhiä terveisiä (”Jumalan terve”), vaan pidetään yllä raja-aitoja oman hyvän joukon ympärillä. No, ei tietenkään aina näin.

    Mikäköhän sitten olisikaan sopiva menettelytapa tervehtimisen suhteen. On kyllä kaunis ajatus tuoda tavatessa pyhiä terveisiä, mutta sitä tuosta fraasista minulla ei ikinä tule mieleen.

    Meni vähän sivuraiteille blogitekstin aiheesta, pahoittelen.

    Tykkää

  70. Nimimerkin ”Keskenmenon kokenut” vavahduttava blogikirjoitus julkaistiin eilen Päivämiehen verkkosivuilla:
    http://paivamies.fi/blogit/blogistit/blogisti_paivamies-verkkolehden-vierasblogi/2312/

    Fyysiset toimenpiteet hoidettiin kuulemma asiallisesti, mutta melko järkyttävää, että ihmisen alusta puhuttiin vain ”raskausmateriaalina”, joka huuhdeltiin pöntöstä alas äidin kuullen. Henkistä puolta ja jaksamista ei huomioitu ollenkaan.

    Onkohan aborttien kohdalla samanlaista.

    ”Yritin hakea [sanoille] selitystä: Tämä on heille rutiinia. He hoitavat niin monenlaisia potilaita. Ehkä he eivät huomanneet, että tämä ei ollut toivottu raskaudenkeskeytys.”

    Nimittäin, mitenköhän hoitajien päät kestäisivät, jos ajattelisivat tämän ”materiaalin” ihmisaluksi. He varmaan näkevät abortteihin ja keskenmenoihin liittyvää ”materiaalia” niin paljon, että onko siinä vähän pakko turtua, että kestää. Voi voi.

    Tykkää

  71. Olikohan muuten eilisen Kaleva, jossa oli jotain juttua Kiinan yhden lapsen politiikasta. Kiinassa vuosia viettänyt ja asiaa seurannut nainen kertoi, kuinka siellä mm. oli perhesuunnittelupoliiseja vahtimassa naisten kuukautisia ja mahojen kokoa. Paljon muustakin siinä puhuttiin, päällimmäisenä jäi mieleen pakkoabortit. Kansanmurha.

    Tykkää

  72. Osaamatta ottaa enempää kantaa aborttiasiaan totean vain, että Vanha Testamentti on täynnä ainakin minun ymmärrykselleni täysin ylivoimaisia kohtia. Olen ajatellut niin, että VT:n lukemattomat (oudotkin) käskyt ja neuvot ovat juutalaisille tarkoitettuja ohjeita, jotka nivoutuvat yhteen Jeesuksen kultaisessa käskyssä (siinä on laki ja profeetat). Uuden liiton ajalla niistä ei tarvitse ottaa pulttia, jos karkea ilmaisu sallitaan… Toki, vaikka laki onkin täytetty, 10 käskyä on edelleen se perusta, jolle uskovaisen ihmisen elämä täytyy nojautua.

    Tykkää

  73. Ajattelisin niin, että elävä kristillisyys on yhtä aikaa sekä pelkkää armon varassa köllöttelyä että totuuden etsimistä ja sen mukaan ojentautumista – apinan raivolla ja lakkaamatta. Jos Jumalan armo Kristuksessa julistetaan puhtaasti ja oikein, se ei voi olla synnyttämättä meissä kiihkeää rakkautta myös sitä Totuutta, Oikeudenmukaisuutta ja Pyhyyttä kohtaan, joka Jumala itse on.

    Jos sen sijaan armoa julistetaan epätarkasti, on vaara, että se muuttuu humanistiseksi kohtuudeksi. Tällaisen ”armon” uskomisesta ei seuraa rakkaus Jumalan käskyjä kohtaan. Sen sijaan siitä seuraa se, että annamme oman syntisyytemme itse itsellemme etulahjana anteeksi. ”Kohtuullisuusarmo” ei myöskään herätä meissä halua tehdä lähetystyötä tai taistella totuuden ja oikeuden puolesta yhteiskunnassa. Sen sijaan teemme mielellämme Pahan kanssa kompromissin. Annamme sen pitää valtaa yhdellä jos toisella elämän osa-alueella, kunhan se ei aivan kohtuuttomasti häiritse meidän arkeamme.

    Tämä rukous, jota olen usein ennenkin täällä lainannut, kuvaa mielestäni hienosti niitä tunnelmia, joita oikein julistettu Jumalan armo herättää ihmisen sydämessä:

    ”Katso sydäntä
    joka niin suuresti on rakastanut maailmaa.*
    Vain harvoin se saa vastalahjaksi muuta kuin kylmyyttä,
    välinpitämättömyyttä ja kiittämättömyyttä,*
    edes niiltä, joita se on syvimmin rakastanut.*
    Herra, me olemme kuulleet tuskan huutosi.*
    Kokemasi kiittämättömyys satuttaa Sinua
    enemmän kuin kulkemasi ristintie.*
    Jos ihmiset osoittaisivat edes rahtusen vastarakkautta,*
    et minään pitäisi sitä, mitä heidän puolestaan teit.*
    Tätä vastarakkautta tahdomme Sinulle
    vastedes osoittaa, Herra;*
    myötäkärsivän ja kiitollisen rakkautemme kautta
    voimme Sinua lohduttaa.*
    Voisimmepa elää yksinomaan uhrautuvaisuuden, luopumisen ja rakkauden elämää,*
    sitä jota sydämesi halajaa ja janoaa!*
    Nöyrän rakkauden ja hartaan palvonnan tuoksuöljyllä*
    tahdomme Magdalan Marian tavoin
    voidella jalkasi ja pyhän pääsi.*
    Kaikkien Sinuun kohdistuneiden häväistysten tähden*
    haluamme Sinua lohduttaa
    Veronikan esimerkkiä seuraten.*
    Yhdessä Pyhän Äitisi, Pyhän Johanneksen*
    ja muiden ristisi juurella valvoneiden kanssa*
    tahdomme hyvittää sen,*
    että niin monet Sinulle rakkaat sydämet hylkäsivät Sinut.*
    Voisimmepa apostolisen intomme kautta
    voittaa Sinulle kaikki sydämet!*
    Jeesuksen Pyhä Sydän
    olkoon rakastettu ympäri maanpiirin!*
    Jeesuksen Pyhä Sydän
    olkoon ylistetty, kiitetty ja lohdutettu*
    aina ja kaikkialla!* Aamen.”

    Muistettakoon vielä sekin, että tässä blogikirjoituksessa käsitellään aborttia yhteiskunnallisena eikä hengellisenä kysymyksenä. Niitä ei tule sekoittaa toisiinsa.

    Tykkää

  74. Altti: ”Niin, lienee siinäkin eräällä tavalla kyse siitä, kumpi on tärkeämpää, varma totuus vai armo?”

    Mielestäsi siis armo ja totuus ovat erotettavissa, ja armo on tärkeämpää kuin totuus? Tuo ajattelutapa on laajalle levinnyt ja samalla äärimmäisen vaarallinen. Sen avulla voi oikeuttaa kauheimpienkin vääryyksien vähättelyn, salaamisen ja peittelemisen. Sellaiseen sitä on myös käytetty.

    Jos armo on totuutta tärkeämpää, lasten hyväksikäyttötapausten selvittelijöille voi sanoa: ”Mitä te näitä vanhoja asioita pengotte? Miksi te olette noin lakihenkisen kiihkeitä totuuden perään? Armo on tärkeämpää kuin totuus.” Näin on myös tapahtunut.

    Sama koskee tietysti hoitokokousvääryyksiin syyllisiä, talousrikollisia, kiusaajia jne. Kaikki he (kokemukseni mukaan) liputtavat kovasti sen puolesta, että ”armo on totuutta tärkeämpää”. He myös paheksuvat kaunopuheisesti sellaista kummallista ja vieraalta tuntuvaa ”kiivautta totuuden puolesta”, että näitä asioita yritetään selvittää ja jopa viedä viranomaisten tietoon. Uskovaisina he ovat nimittäin päässeet armottoman totuuden alta armolliseen epätotuuten, joka on niin avara, että se peittää suurimmatkin rikkomukset ilman katumusta ja parannusta, ilman uhreille esitettävää anteeksipyyntöä ja ilman lain määräämän raingaistuksen kärsimistä.

    Raamattu näyttää kuitenkin olevan toista mieltä. Armo ja totuus eivät ole erotettavissa vaan kuuluvat yhteen. Ilman toista ei voi olla toista. Jumalallinen rakkaus ei nimittäin iloitse vääryydestä vaan ”iloitsee yhdessä totuuden kanssa” (1. Kor. 13:6). Tämä onkin loogista, sillä Jumala, joka on yksi ja jakamaton, on itse sekä täydellinen Armo että täydellinen, puhdas Totuus. Kristitty, joka elää Jumalassa ja Jumala hänessä, elää siis yhtä aikaa sekä täydellisessä Armossa että täydellisessä Totuudessa.

    Elävä usko ei ole siis seos, jossa on suurin osa armoa ja sitten vähän totuuttakin mukana, jottei elämä mene ihan mahdottomaksi. Sen sijaan kristityn kutsumus on tuntema molempia yhtä aikaa: sekä armoa että totuutta. Kristitty saa uskoa Kristuksessa kaikki syntinsä anteeksi, suurimmat ja rumimmatkin. Samalla tämä anteeksiantamus kutsuu, kehottaa ja vetää häntä kaikkeen totuuteen, pyhyyteen ja puhtauteen. Koskaan Jumalan armo ei anna lupaa yhteenkään syntiin, ei myöskään hyvän teon laiminlyömiseen.

    Tykkää

  75. ”Tositapaus noin kymmenen vuoden takaa oli erään nuoren miehen viimeinen käynti rauhanyhdistyksellä. Pari viikkoa aiemmin oli autokolarin yhteydessä paljastunut erään nuorisoryhmän alkoholinkäyttö. Suurin osa nuorista oli asiansa korjannut evankeliumiin turvaten mutta kas, kun hyvät kellot eivät olleet kuuluneet yhtä kauas kuin pahat; seuroihin seuraavan kerran mennessään nuorisojoukko totesi hänelle: 'Mitä sinä täällä teet? Et sinä tänne kuulu!'”

    Tässä surullisessa ja vavahduttavassa esimerkissä ei ole mielestäni kysymys ”liiallisesta totuudesta” vaan vääryydestä. Mielestäni totuus ei missään tapauksessa opeta käyttäytymään tällä tavoin.

    Tykkää

  76. Joona (ja muutkin) on oikeassa siinä, että armoakin voidaan käyttää väärin. Sanoudun täysin irti kaiken väkivallan peittelystä armoon vedoten! Yhtä hyvin lakia voidaan käyttää väärin ja nimenomaan käytettiin paljon väärin hoitokokousaikana. Sen ajan rikokset olisi jo korkea aika selvittää.
    Armollista ja uhrin tilan huomioonottavaa suhtautumista peräänkuulutan edelleen.

    Tykkää

  77. Tässä yksi syyllinen, joka on käsitellyt tätä blogikirjoitusta hengellisenä kysymyksenä. Kiitos täsmennyksestä, kirjoitus käsittelee aborttia selkeästi yhteiskunnallisena kysymyksenä. Pahoittelen hairahdustani. Ei ollut muuten ensikerta, kun luetun heikosti ymmärtäneenä en pysynyt asiassa.

    Tykkää

  78. ”Osaamatta ottaa enempää kantaa aborttiasiaan totean vain, että Vanha Testamentti on täynnä ainakin minun ymmärrykselleni täysin ylivoimaisia kohtia.”

    Niin, yhtenä esimerkkinä, Mooseksen laeissa on monia orjuuteen liittyviä säädöksiä. Erityisesti nykyajan ihmisenä voisi kysyä miksei Mooseksen laki kieltänyt orjuutta kokonaan? On kuitenkin hyvä huomioida, että nämä orjuuteen liittyvät Mooseksen lait olivat tuohon aikaan hyvin edistyksellisiä. Nämä lait antoivat orjille aiempaan verrattuna paljon oikeuksia. (Tähän tapaan muistelen pastori Jukka Norvannon opettaneen Raamattu kannesta kanteen -radioraamattukoulussa.)

    Tämä tällaisena sivuhuomiona Vanhaan testamenttiin liittyen.

    Tykkää

  79. Luin tänään BBC:n uutisen, jossa kerrotaan uudesta ”kolmen henkilön” hedelmöitystekniikasta:
    http://www.bbc.com/news/health-37485263

    Vauvalla on isän ja äidin DNA:n lisäksi kolmannen henkilön DNA:ta.

    Tällainen aiheuttaa eettisiä ongelmia. Uutisessa todetaan:

    ”But the science does raise ethical questions, including how any child from the technique might feel about having DNA from three people.”

    Mielestäni pahempi asia, joka liittyy myös tähän blogipostaukseen, on tämä:

    ”Dr John Zhang – – and his colleagues used the method to make five embryos – only one of them developed normally.”

    En hoksaa onko aiemmissa kommenteissa käsitelty hedelmöityshoitoja, mutta eikös niissä ole aina(?) ongelmana se, että ihmisalkioita syntyy enemmän kuin ”on tarpeen”? Silloinkin, kun kyseessä ei ole mikään kolmen henkilön hedelmöitystekniikka.

    En pysty sanoa että hedelmöityshoidot olisivat väärin (en ole perehtynyt asiaan sen kummemmin), mutta ”ylimääräisten” ihmisalkioiden tuhoaminen kuulostaa murhalta siinä missä aborttikin. Samoin tässä kolmen henkilön hedelmöitystekniikassa se, että keinotekoisesti muokkaillaan munasoluja, minkä seurauksena syntyy epänormaaleja ihmisalkioita (jotka ilmeisesti tuhotaan tai tuhoutuvat).

    Tykkää

  80. Amicus sanoo kahdessa edellä olevassa kappaleessa selkeästi juuri sen, mitä minä alempana epäselvästi. Olen täsmälleen samaa mieltä jokaisesta virkkeestä näissä kahdessa (paitsi että en tunne ketään teistä henkilökohtaisesti).
    Toistan vielä, että yleensä tämä on paras kristillisyyden asioita käsittelevä foorumi; ja kuten myöhemmin tulee korostetuksi, kirjoitus olikin yhteiskunnallinen eikä hengellinen, ja siksi ehkä hivenen ”kiihkoiluakin” on ”hyväksyttävämpää”.

    Tykkää

  81. Kiitos mahtavasta keskustelusta kaikille!
    On hyvä että abortista keskustellaan periaatteellisella ja yhteiskunnallisella tasolla, koska se kytkeytyy siihen arvopohjaan, miltä perustalta yhteiskunnallisia ja poliittisia päätöksiä tehdään. Kun puhumme abortista, keskiössä on kysymys: kuka ja mikä on ihminen? Huomaamme pian että rajan vetäminen ei-ihmisen ja ihmisen välille on mahdotonta hedelmöityksestä lähtien. Ja niin kauan kuin sikiötä ei tunnusteta ihmiseksi, hänellä ei ole ihmisoikeuksia.
    Lääketieteellisessä hoitotyössä kysymys abortista taas siirtyy henkilökohtaiseksi omantunnon kysymykseksi, niin asiakkaan kuin hoitohenkilökunnan kohdalle. Ihmisellä voi olla vaikka minkälaisia periaatteita, mutta millä tavalla ne konkretisoituvat yksilötasolla todeksi, on tosiaankin eri asia. Mitä lähemmäksi yksilötasoa siirrytään, sitä vaikeammaksi ja monimutkaisemmaksi käy ajattelu.

    Tykkää

  82. Olisi mielenkiintoista, jos tänne laadittaisiin juuri näistä hedelmöityshoidoista vastaavanlainen blogikirjoitus, kuin tässä abortista nyt. Tiedän, että vanhoillislestadiolaiset lapsettomat parit ovat käyttäneet hedelmöityshoitoja saadakseen lapsen. Oppinne mukaan Jumala antaa lapset ja Hänen työtään ei näin saisi ihminen ehkäistä. Miten tuo nyt toimii kääntäen, varsinkin, kun hoidoissa syntyy tuhottavia alkioita? Voisiko Joona vastata? Jos rajattaisiin ns. luonnonoikeusajattelu perusteiden ulkopuolelle.

    Lapsettomuus voi olla pariskunnalle raskas asia. Kaksin verroin raskaampi se on yhteisössä, jossa lasten vastaanottaminen,ja ehkäisemättömyys on hengellistetty kutevanhoillislestadiolaisuudessaja.

    Selvyydeksi: olen abortista samaa mieltä, se on murha. Ehkäisystä, joka estää munasolun hedelmöittymisen siittiöllä, olen sitä mieltä että se on jokaisen oma asia. Mutta miten on, hedelmöityshoidot vanhoillislestadiolaisella logiikalla? Jos lapsien saamisessa on tyydyttävä vain Jumalan tahtoon, miten se ei toimi kääntäen, jos Hän ei lapsia suo?

    Raamattu antaa ymmärtää, että ihmislapset syntyvät ”miehen tahdosta” ja nykyään tietysti myös naisen!

    Tykkää

  83. Erittäin hyvää keskustelua jälleen kerran! Olen vaikuttunut tästä argumentaation tasosta ja iloinnut siitä. 🙂 Avaa itselleni taas ymmärrystä… Itse uskon että elämä alkaa hedelmöittymisestä. Ja silloin Jumala luo elämän Kristuksen lunastuksesta osalliseksi. Ja Jumala luo omaksi kuvakseen, ikuiseksi.

    Olen ollut aiheen tiimoilta monenlaisissa keskusteluissa, ja olen kokenut että niissä on haettu Kristuksen mieltä ratkaisuihin. Viime kädessä se on äiti, joka tekee ratkaisun. Sitä toivoo ja rukoilee, että Jumala armossaan antaa tiedon ja viisauden tehdä oikean päätöksen. Ne on niin isoja asioita, että niihin haluaa kysyä paljon Jumalan sanan viisautta, niin isoja ja monitahoisia asioita että niitä ei pysty ihminen toisen puolesta päättämään.

    Ja sen päätöksen kanssa ihminen joutuu elämään, lähipiiri myös. Voi olla että päätös aiheuttaa päättäjälle ja lähipiirille paljon raskautta, pahaa oloa, kohtuutonta rasitusta, väsymystä, surua, kuolemaa, elämää, iloa, rakkautta tai jotain muuta. Myöskin silloin ihminen tarvii paljon läheisten ja ystävien rakkautta, Jumalan sanan lohdutusta ja armoa, on päätös mikä tahansa. Ja voipi olla että tilanne on niin vaikea että siihen ei satakaan teologia osaa yhteisymmärryksessä mitään sanoa. Ainakaan silloin kun ja jos joutuvat asiaa omalle kohdalleen pohtimaan. Miesten on tässä asiassa helpompi antaa ”hyviä neuvoja”.

    Uskon että tämän blokikeskustelun myötä moni miettii asiaa monta kertaa, ja varsinkin jos asia liippaa läheltä. Jumala meitä tässäkin asiassa auttakoon!

    Tykkää

  84. Vielä lisäyksenä, tohelona lukijana en ymmärtänyt klikata ”näytä lisää”, joten tuo ylläoleva kirjoitukseni on vähän turha. En sitä kuitenkaan enää poista kun kerran sain poistamisesta noottia Joonalta.

    Yhdyn täysin ja iloitsen Joonan ajatuksesta armosta niin paljon että laitan sen vielä tähän. Mielestäni armo juuri ohjaa minua elämään totuudesta. Olenhan valheesta ja synnistä vapautettu!

    ”Joona Korteniemi28. syyskuuta 2016 klo 13.26
    Ajattelisin niin, että elävä kristillisyys on yhtä aikaa sekä pelkkää armon varassa köllöttelyä että totuuden etsimistä ja sen mukaan ojentautumista – apinan raivolla ja lakkaamatta. Jos Jumalan armo Kristuksessa julistetaan puhtaasti ja oikein, se ei voi olla synnyttämättä meissä kiihkeää rakkautta myös sitä Totuutta, Oikeudenmukaisuutta ja Pyhyyttä kohtaan, joka Jumala itse on.

    Jos sen sijaan armoa julistetaan epätarkasti, on vaara, että se muuttuu humanistiseksi kohtuudeksi. Tällaisen ”armon” uskomisesta ei seuraa rakkaus Jumalan käskyjä kohtaan. Sen sijaan siitä seuraa se, että annamme oman syntisyytemme itse itsellemme etulahjana anteeksi. ”Kohtuullisuusarmo” ei myöskään herätä meissä halua tehdä lähetystyötä tai taistella totuuden ja oikeuden puolesta yhteiskunnassa. Sen sijaan teemme mielellämme Pahan kanssa kompromissin. Annamme sen pitää valtaa yhdellä jos toisella elämän osa-alueella, kunhan se ei aivan kohtuuttomasti häiritse meidän arkeamme. ”

    Tykkää

  85. Amicukselle:

    Tuomioistuimet tekevät myös tapauskohtaisia ratkaisuja. Tapauskohtaistenkin ratkaisujen tulee silti olla kestäviä yleisten oikeusperiaatteiden, kuten perustuslain ja ihmisoikeussopimusten, valossa. Tässä mielessä ”tapauskohtaisetkaan” päätökset eivät todellisuudessa ole täysin tapauskohtaisia.

    Tätä periaatetta tulee seurata myös syntymättömän lapsen kohdalla, varsinkin kun on kyse kaikkein tärkeimmästä ihmisoikeudesta, oikeudesta elämään. Päätös tehdä abortti ei saisi koskaan perustua vain tietyn ihmisen, ei edes raskaana olevan naisen, tunteisiin, kokemuksiin tai hänen etujensa turvaamiseen. Päätöksen tulisi olla sillä tavoin johdonmukainen ja kestävä, että syntymätöntä ihmiselämää ei saatettaisi objektiivisesti arvioiden eriarvoiseen asemaan muun ihmiselämän kanssa. Sellainen on nimittäin syrjintää henkilöön liittyvän syyn perusteella.

    Kuten olen yllä todennut, mielestäni ainoa tämän ehdon täyttävä peruste abortille on tilanne, jossa raskaus uhkaa naisen henkeä eikä mitään muuta vaihtoehtoa ole. Sen arvioiminen, milloin tällainen tilanne todella on, jää ammattilaisille. Jos hengenvaaran todennäköisyys on pieni, mielestäni ehto ”mitään muuta vaihtoehtoa ei ole”, ei täyty. Myös itsemurhan vaara on mielestäni ratkaistavissa ja ratkaistava muulla tavoin kuin tuhoamalla syntymätön elämä.

    Lähtökohtaisesti kaikki ihmisoikeudet kuuluvat jokaiselle ihmiselle. Se tarkoittaa sitä, että syntymättömällä ihmiselämällä tulee lähtökohtaisesti olla täysin sama oikeus elämään kuin jo syntyneellä. Eri tilanteissa elävillä voi kuitenkin joissakin tilanteissa olla käytössään eri määrä oikeuksia, kuten kirjoitat. Näihin rajoituksiin tulee kuitenkin olla hyvät, ihmisoikeusajattelun valossa kestävät ja johdonmukaiset perusteet. Esimerkiksi alaikäisillä, kehitysvammaisilla tai dementoituneilla vanhuksilla ei yleensä ole täyttä oikeutta hallita omaisuuttaan. Perusteena on näiden henkilöiden oman edun varjeleminen.

    Tässä keskustelussa ei ole mielestäni esitetty kritiikin kestäviä perusteluja sille, että syntymättömällä ihmiselämällä tulisi olla suppeampi oikeus elämään kuin jo syntyneillä. Näin ollen tällaista rajoitusta ei saisi mielestäni olla. Se, että kyse on syntymättömästä ihmiselämästä, ei ole vielä itsessään mikään peruste. Kyse on ikään, alkuperään tai vammaisuuteen rinnastettavasta henkilöön liittyvästä syystä, jonka perusteella nimenomaan EI SAA asettaa ketään eriarvoiseen asemaan muiden kanssa.

    Abortin hyväksyminen raskaana olevalle naiselle aiheutuvan akuutin hengenvaaran vuoksi ei edellytä sen periaatteen hyväksymistä, että syntynyt ihmiselämä olisi syntymätöntä arvokkaampaa. Se edellyttää ainoastaan sen periaatteen hyväksymistä, että ihmiselämän, joka akuutisti uhkaa (tietoisesti tai tietämättään) surmata toisen ihmiselämän, saa surmata. Periaate, jonka mukaan syntynyt ihmiselämä olisi syntymätöntä arvokkaampaa, on nähdäkseni täysin kestämätön. Sen hyväksyminen edellyttää totalitaristisen ideologioiden instrumentalistisen ihmisarvokäsityksen hyväksymistä.

    Tykkää

  86. Vielä:

    Kirjoittaessani ”Todellisuudessa jokaiselle sivistyneelle, rationaalisesti ajattelevalle ihmiselle pitäisi jo luonnollisen moraalitajun valossa olla selvää, että abortti on murha”, en mielestäni kiihkoile enkä argumentoi mitenkään poikkeuksellisella tavalla (mitä ”kiihkoilun” käsite kai edellyttäisi). Vastaavaa näkee runsaasti niin suomalaisessa kuin ulkomaisessa poliittisessa keskustelussa. En myöskään väitä, että kanssani eri mieltä olevat eivät olisi sivistyneitä, rationaalisia tai moraalisia. Sen sijaan VETOAN vastapuolen rationaalisuuteen ja moraalisuuteen, patistan heitä käyttämään sivistystään, rationaalisuuttaan ja moraalista ajatteluaan johdonmukaisesti myös tässä kysymyksessä. Tiedän, että moni abortin hyväksyvä on sivistynyt, rationaalinen ja eettisesti ajatteleva. Siksi ihmettelen, miten he voivat katsoa sormien läpi nykyisen länsimaisen aborttikulttuurin sisältämiä valtavia moraalisia ristiriitoja.

    En myöskään millään tavoin kyseenalaista amicuksen sivistystä, rationaalisuutta ja moraalisuutta. Tunnen tosiaan amicuksen ja tiedän hänet laajasti sivistyneeksi, harvinaisen älykkääksi ja rationaaliseksi sekä myös poikkeuksellisen moraalisesti ajattelevaksi ihmiseksi – kerta kaikkiaan hienoksi persoonaksi. Sen kuitenkin myönnän, että toivoisin amicuksen olevan loppuun saakka johdonmukainen myös näissä kysymyksissä, joista olemme tässä keskustelussa käyneet debattia. Samalla toki iloitsen siitä, että itse pääasiasta eli siitä, että ihmisarvo koskee myös syntymätöntä ihmiselämää, olemme olleet laajasti yksimielisiä.

    Käyn blogitekstissä läpi myös vastapuolen argumentaatiota enkä näin ollen ”julista tuomiota” heidän perusteluitaan tuntematta. Se, mihin kohtaan tekstiä – alku- vai loppupuolelle – mikäkin asia kannattaa tekstissä sijoittaa, on nähdäkseni epäolennainen makuasia.

    Tykkää

  87. Kuten itse tuolla alempana tuon esille ja Altti pari kommenttia ylempänä:

    Tämän kirjoitukseni ymmärtää oikein, jos huomioi, että siinä käsitellään aborttia ensisijaisesti yhteiskunnallisena asiana. Abortti hengellisenä ja sielunhoidollisena kysymyksenä on oman kirjoituksensa ja keskustelunsa aihe. Toivottavasti voimme Roosan kanssa järjestää tilaisuuden myös sille.

    Tykkää

  88. Tässä on juuri tämän yhteiskunnan ongelma. Että naiselle EI tarjota sitä 24/7 tukihenkilöä, vaan ”helpompi ja edullisempi ja vaivattomampi” ratkaisu, yhteiskunnan näkökulmasta. Mikä näkyy niin monessa muussakin asiassa tässä yhteiskunnassa. Inhimillisyys ja elämän kunnioitus, ainutlaatuisuus unohdetaan. Joka sitten voi kostautua kun myöhemmin joudutaan hoitamaan esimerkiksi mielenterveysongelmia ja pahaa oloa (jos nuorena tehty abortti alkaa vaivata myöhemmässä iässä tms). Vähän sama kuin nykyisin masentuneelle määrätään lääkkeet, jotta hän pärjää ”yksin” eikä paha olo tunnu ihan niin pahalta. Ei anneta välttämättä oikeanlaista apua ahdistuksen purkamiseen ja luotettavien ihmissuhteiden solmimiseen (mikä voi ehkä vaatia yht. kunnalta ensin enemmän mutta myöhemmin palkitsee). Ollaan olevinaan niin tehokkaita ja fiksuja tässä yhteiskunnassa.
    Tässä yhteiskunnassa mekin eletään. Ehkä pitäis pyrkiä poliitikoksi jos haluaisi muuttaa asioita :). Tai sitten vaikka kirjoitella blogia :). Jokainenhan omalla pienellä panoksellaan omalta paikaltaan ja omilla lahjoillaan vaikuttaa.
    Ja välillä huokaa Jumalan puoleen että auta meitä, siunaa tätä kansaa, koko ihmiskuntaa! Muuta mieliä sinun mielesi mukaiseksi, anna elämän kunnioitusta, ja sinun pyhää pelkoasi.

    En tiiä selvensikö tämä edelleenkään, vai menikö entistä mutkikkaammmaksi, mutta juteltuani erään ystäväni kanssa vielä aiheesta ja hänen ymmärtäessä pointtini, päätin vielä palata tähän.

    Tykkää

  89. Ja sitten vielä tuo että onko läheisilläkin nykyajassa niin kiire ja paljon omia juttuja, omaa elämää, ettei ehditä pysähtyä apua ja tukea tarvitsevan viereen :/ Ja laittaa vaikka joksikin aikaa niitä omia juttuja syrjään ja keskittyä auttamaan. Itsekkyys ja kiire… miten se menikään?

    Tykkää

  90. Aihe alkaa olla jo hyvin käsitelty, mutta olen samaa mieltä kuin Altti laidalta ja Amicus Curie aiheen herkkyydestä ja vaikeudesta.

    Käsi sydämellä Joona ja Jupe, oletteko te kokeneet raskautta ja synnytystä? Onko teillä pieniä viattomia tyttöjä, jotka juuri ovat muuttuneet naisenaluiksi kuukautisten alettua? Vaikka ajattelisittekin olevanne täysin oikeassa tässä asiassa, on hyvä esittää näin hauraassa ja vaikeassa asiassa nöyrästi ja turhaa jyrkkyyttä. On kyse ihmiselämästä ja ihmiselämästä.

    Minusta tuntuu, että täytyisi olla Jumalan saappaat jalassa sillä, joka tahtoo absoluuttisen totuuden tästä aiheesta sanoa. Niin vaikea on määritellä sitä, kumpi painaa vaa'assa enemmän, tytön kaikki kärsimykset, vai lapsen kuolema ja tytön mahdollinen syyllisyys asiasta (tähänhän vaikuttaa hurjasti se, miten lähipiiri asiaan suhtautuu).. On melko mahdotonta arvioida etukäteen, kuinka paljon ja kuinka pitkään (koko elämän?) tyttö joutuisi raiskatuksi ja raskaaksi tultuaan kärsimään, jos ei tekisi aborttia (eli käytännössä tuota jälkiehkäisyä) vaan synnyttäisi lapsen.

    En viitsi tässä luetella, mitä kaikkia fyysisiä (henkisistä puhumattakaan) vaurioita raskaus ja erityisesti synnytys aiheuttavat liian nuorelle synnyttäjälle, kuolemanvaarasta puhumattakaan, mutta pienellä ajattelutyöllä se selvinnee useimmille lukijoista. On toki aina keisarinleikkauksen mahdollisuus, mutta se on toipumisen ja komplikaatioiden kannalta hyvin paljon vaivalloisempaa ja riskialttiimpaa kuin alatiesynnytys.

    Sen kummemmin meuhkaamatta, olisin äärimmäisen kiitollinen, jos kaikki kommentoijat ottaisivat huomioon lukijan, jonka läheinen (tai joka itse) on tässä kyseisessä tilanteessa.

    Voi olla rehellinen ja tiukkalinjainen olematta silti tyly ja epäempaattinen. Enkä nyt tarkoita, että esimerkiksi Joona olisi ollut tarkoitukdella tyly tai epäempaattinen.

    Otan kuitenkin esimerkin: Kohtaat yhtäkkiä rintamalla vihollisen silmästä silmään lähietäisyydellä. Näet ihmisen, yhtä arvokkaan kuin itsesi, mutta et tiedä, tappaako hän sinut vai ei. Emmitte molemmat aseet kohotettuina ja sormi liipasimella. Jos tapat toisen, kannat varmasti syyllisyyttä myöhemmin elämässä, mutta toisaalta jos et tapa, saatat joko kuolla tai säilyä hengissä, tai vammautua pahemmin tai lievemmin.

    Mitä tahansa sotilas tekeekin, koskaan hän ei ilahdu, jos joku tulee sanomaan, että hei, totta kai sinun olisi pitänyt tehdä noin, se olisi ollut oikein. Tuo taas oli ehdottomasti väärin.

    En tiedä saatteko ajatuksestani kiinni, mutta lyhykäisyydessään yritän sanoa, että aihe ei ole yksioikoinen, vaan vaatii hurjasti nöyryyttä ja kysyvää mieltä.

    Vielä loppuun pienenä kuriositeettinä pohdinta, joka minulla heräsi jo pienenä tyttönä kun kuulin puhuttavan siitä, että äiti voi väsyä suuren lapsilauman keskellä ja toivoa ettei tulisi enää raskaaksi. Olin sitä mieltä, että minä olisin kyllä voinut mielelläni jäädä syntymättä, jos joku olisi siitä saanut helpotusta elämään. Ei minulla niin suurta hinkua ole tähän maapallon elämään, että olisin kapinoinut syntymättömyyttä (tai varhaista kuolemaa) vastaan millään lailla. Olen jopa hiukan kerettiläisesti ollut aina onnellinen niistä ihmisistä, jotka ovat pieninä lapsina tai vauvoina kuolleet. Tämä maailma on sen verran julma ja epäinhimillinen paikka, että erityisesti pienille viattomille lapsille soisi parempaa tarjottavaa.

    Mutta huumori sikseen,kiitos kaikille ajatuksistanne aiheen tiimoilta!

    Tykkää

  91. Äh, minultakin jäi huomaamatta nämä parikymmentä viimeisintä postausta. Luin vain 23. pv mennessä kirjoitetut, joten pahoittelut turhasta kiihkoilusta ja mahdollisista päällekkäisyyksistä toisten kommenttien kanssa.

    Tässä on kyllä aihe, joka vie käden auttamatta hatun reunalle. Toivotan voimia kaikille aiheen äärellä kipuileville ❤

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s