Joona Korteniemi
Rovasti Lars Levi Laestadiuksen epistolasaarna ensimmäisenä adventtisunnuntaina 1853:
Apostoli Paavali kirjoittaa tämän päivän epistolassa: Että nyt on aika unesta nousta, sillä meidän autuutemme on nyt lähempänä kuin silloin, koska me uskoimme.
Tämä apostoli kirjoittaa myös muille kristityille siitä samasta nousemisesta synnin unesta, niin kuin 1 Kor. 15: 34. Efes. 5:14. 1 Tess. 5: 6, josta me arvaamme, että tämä Jumalan palvelija oli huomannut, kuinka hengellinen uni myös pakkaa niille, jotka ovat heränneet. Koska vihollinen ei voita mitään kristityissä jalopeuran kiljumisella, eikä myös palavain nuolten ampumisella, ei maailman uhkauksilla ja hirmuisella vihalla, eikä myös sisällisten kiusausten kautta, täytyy hänen suostuttaa heitä unijuomalla, huoruuden viinalla ja maailman rakkaudella, että hän pääsis sillä tavalla pistämään heitä säkkiin, ja viemään pimeyden luolaan.
Koska nimittäin heränneet sielut lakkaavat valvomasta ja kilvoittelemasta, tulee maailman rakkaus hengellisen unen kanssa ja tekee myös maailman murheen luvalliseksi maailman rakkauden kautta. Kristityt rupeavat silloin katsomaan toisella silmällä maailmaan ja toisella silmällä taivaaseen, mutta sillä välillä kuin kristitty katsoo toisella silmällä maailmaan ja toisella taivaaseen, kadottaa hän sen kaitaisen tien ja eksyy pian kokonansa maailmaan jos joku uusi muistutus hänen kuolevaisuudestansa ei tule.
Koska nyt tämä hengellinen uni niin väkevästi pakkaa kristittyin päälle, niin on Paavali käskenyt heidän nousta ylös unesta, sillä meidän autuutemme on likempänä kuin silloin, koska me uskoimme. Hän maalaa näillä sanoilla kristittyin entistä tilaisuutta, koska he elit suruttomuudessa ja itsepetollisuudessa. Silloin he uskoit, että autuus oli heitä aivan liki, ei ole silloin ollut heillä se tunto, että autuus on heistä kaukana. Ei he ole suruttomuuden tilassa epäilleet autuudestansa, eli ajatelleet, että helvetti on heitä likempänä kuin taivaan valtakunta. Mutta vasta jälkeen, koska Jumalan sanasta omatunto heräis, jonka kautta he tulit suureksi syntiseksi, silloin rupeisit he epäilemään autuudestansa, vaikka tämä epäilys, joka suruttomuuden tilassa ei tuntunut, tuli omasta vanhurskaudesta, joka vasta heränneessä tilassa sai voiman ahdistamaan katuvaisia sieluja epäilykseen, ettei he pääsis pakenemaan Vapahtajan tykö. Kuitenkin osottaa nyt tämä jalo apostoli, että autuus on epäileväisille sieluille likempänä kuin silloin, koska he uskoit, että autuus oli liki, sillä yö on kulunut ja päivä on tullut.
Yö on se hengellinen pimeys, jossa koko maailma oli nukkunut, ennen kuin kristillisyyden valkeus rupeis koittamaan. Yöllä eli pimeyden aikana nukuit kaikki hengellistä unta, ei he silloin tienneet kristillisyyden valosta mitään. Mutta nyt on aika nousta ylös unesta, koska päivä on tullut, koska kristillisyyden valkeus on tullut maailmaan, sillä juuri silloin on autuus meillä likempänä, kuin silloin, koska me uskoimme. Silloin yöllä eli pimeyden aikana me uskoimme unessamme ja sokeudessamme, että autuus oli meillä aivan liki, vaikka hän silloin oli kaukana meistä. Mutta nyt, koska päivä on ruvennut koittamaan, koska kristillisyyden valo on ilmestynyt, nyt on meidän autuutemme likempänä kuin silloin, koska me uskoimme, ja sen tähden sanoo hän: Nyt on aika nousta ylös synnin unesta, sillä yö on kulunut ja päivä on tullut.
Ei se ole niin suuresti ihmeteltävä, jos uni pakkaa yönvalvojalle, joka on valvonut, koska muut ovat nukkuneet, joka on seisonut Sionin muurilla ja huutanut Kello kaksitoista kymmentä eli puoliyön aikana: ”Katso, Ylkä tulee, menkäät ulos häntä vastaan.” Jos joku yksinäinen matkustavainen on kysynyt häneltä: ”Valvoja! Mitäs kuluu yö? Niin hän on vastannut: ”Kello yksitoista kymmentä.”
Mutta valvojat Sionin muurilla ovat uneliaat olleet, ei he ole tienneet, mitä aika kuluu. He ovat olleet mykät koirat, jotka ei ole haukkuneet, vaikka kaupunki on täynnä varkaita. Nyt olis aika heidän ensinnä nousta synnin unesta, koska valkea on syttynyt kaupunkiin, ja sitte kaikki mykät koirat pitäisit ruveta haukkumaan, että ihmiset heräisit, koska varkaat naakivat huoneeseen, ettei he pääsis varastamaan sen rikkaan miehen hyvyyttä, jota se väärä huoneenhaltija on ilmankin haaskannut.
Nouskaat ylös unesta, Sionin muurin vartijat, ja huutakaat kello yksitoista kymmentä: ”Valkea on syttynyt turmeluksen kaupunkiin.” Nouskaat ylös unesta kaikki mykät koirat, nouskaat ylös haukkumaan, varkaat tulevat huoneeseen, kiskovat isännän puotia, varastavat sen rikkaan miehen hyvyyden, jonka se väärä huoneenhaltija on ilmanki jo haaskannut. Mutta koska uni pakkaa niillekki, jotka ovat yöllä nukkuneet, eikä ole juuri aikaa heränneet, mitäs meidän pitää sanoman niistä, jotka nukkuvat sekä yötä että päivää. Joitten suuhun rietas on valuttanut unijuomaa ja vielä korviin tiputtanut, ettei heidän pitäis kuuleman, vaikka yksi herännyt ihminen huutaa korvaan, että valkea on irti ja huone on palamassa.
Jotka oikein raskaasti nukkuvat, suuttuvat herättäjälle ja uhkaavat vielä unihorroksissa: ”Jos et anna minulle nukkumarauhaa, niin minä annan sinulle korvalle.” Riettaan unijuomasta juopuneet ihmiset nukkkuvat vielä kirkossa ja näkevät unta. Jumalan sana, jonka kautta heidän pitäis heräämän, vaikuttaa heissä niin kuin uni juoma olis tiputettu korvista sisälle aivoon. He kuulevat niin kuin unen kautta sanat pirskoovan molemmin puolin, ja sanain hyminän menevän pään ylitse, sivuitse korvia, sivuitse mieltä, sivuitse omaatuntoa ja sivuitse sydäntä, eikä kohti koskaan. Jos nämät sanat viimein tarttuvat seinään, niin vastatkoon seinät tuomiopäivänä. Ei ole juopuneet niitä kuulleet. Ilmanki sanain hyminä vaikuttaa niin paljon, että kaikki juopuneet tulevat autuaaksi.
Vapahtaja on sanonut, mitä profeetta Jesaja oli ennen kirjoittanut: Kuulevaisilla korvilla he kuulevat, ja näkeväisillä silmillä näkevät, eivätkä he kuitenkaan käsitä, sillä tällä kansalla on paatunut sydän ja huono kuulo.” Tämän sydämen paatumuksen tähden on niin raskas uni langennut suruttomain päälle, että Jumalan sana vaikuttaa niin kuin unijuoma. Mutta tohtorin kirja sanoo: Huiskuttakaat, huiskuttakaat niitä, jotka ovat unijuomaa juoneet. Jos ette huiskuta niitä, niin he nukkuvat iankaikkisesti.
Nouskaat ylös unesta, kaikki juopuneet, sillä yö on kulunut ja päivä on tullut. Te olette jo nukkuneet koko pitkän yön. Te olette eläneet suruttomuudessa pimeyden aikana. Te olette silloin tehneet pimeyden töitä, joita Paavali luettelee tämän päivän epistolassa. Te olette eläneet muutamat ylön syömisessä, muutamat juopumuksessa, muutamat kammioissa eli huorain huoneessa, muutamat riidassa ja kateudessa. Ja semmoisella elämällä luulevat ne tulevansa autuaaksi, jotka nukkuvat päivällä. Mutta ne nukkuvat iankaikkisesti, jotka nyt ei herää synnin unesta, koska päivä on tullut, koska kristillisyyden valo on alkanut paistamaan muutampain pimeään sieluun, ja armon aamurusko on koittanut muutampain syntisten sydämissä.
Ne nukkuvat ijankaikkisesti, jotka vihaavat valkeutta, jotka pakenevat loisteen syrjästä pimeyteen. Ja ne, jotka ovat juopuneet perkeleen unijuomasta ja huoruuden viinasta, ja vuotavasta pirun paskasta; ne nukkuvat ijankaikkisesti, jotka ei herää, vaikka herännyt ihminen heitä huiskuttaa. Jotka ei kuule, vaikka koirat haukkuvat, että varkaat tulevat. Mutta tohtorin kirja sanoo: ”Huiskuta, huiskuta, älä anna juopuneitten nukkua, koska huonet on palamassa.” Ei ole herättäjän syy, jos yksi juopunut ihminen hukkuu liekkiin, koska häntä herätetään, eikä sen tähden herää. Se seisoo nimittäin selkeästi kirjoitettuna Ilmestyskirjassa, että he ovat juopuneet huoruuden viinasta, jotka palvelevat sitä suurta petoa, joka nousi merestä ja pohjattomuudesta. Ja mitäpä maailman suruttomat ihmiset palvelevat muuta kuin sitä suurta petoa, joka koko maailman hallitsee.
Koska nyt uusi kirkkovuosi aljetaan tästä päivästä, ja koska maailman meno osottaa, että enin osa ihmisten lapsista on raskaasti nukkumassa synnin unessa, vaikka yö on kulunut ja päivä on tullut, ja hengellinen uni pakkaa, ei ainoastansa niitten päälle, jotka ovat yöllä valvoneet, koska muut ovat nukkuneet, vaan myös niitten päälle, jotka ovat nukkuneet yöllä ja vasta päivän kanssa heränneet, niin olis tarpeellinen rukoilla sitä suurta Yönvalvojata, jonka silmä ei nuku eikä torku, että hän herättäis ensiksi kaikki vartijat Sionin muurilla valvomaan ja huutamaan, paljonko aika kuluu, että valkea on irti turmeluksen kaupungissa, että varkaat on varastamassa sen rikkaan miehen hyvyyden, jonka väärä huoneen haltija on haaskannut, että kaikki mykät koirat vartijain huutamisen kautta rupeaisit niin kiivaasti haukkumaan, että ihmiset turmeluksen kaupungissa heräisit, että jos joku yksinäinen kulkija, joka on eksynyt turmeluksen kaupunkiin, kysyis: ”Valvoja! Mitäs kuluu yö? Vartijat saattaisit Sionin muurilla vastata: ”kello yksitoistakymmentä, ei ole enää pitkä aika ennenkuin tuomionkello soipi.” Kuule sinä nukkumatoin Jumala kaikkien niitten huokaus, jotka valvomassa ovat. Isä meidän jne.
Olemmeko me – Sinä ja minä – valvovia kristittyjä? Millainen on valvova kristitty 2010-luvun Suomessa? Millaisissa asioissa meidän tulisi valvoa? Millaisissa asioissa meillä on vaara nukahtaa?
Mitkä ovat oikeita tapoja herätellä hengellisesti nukkuvia ihmisiä? Olemmeko me yhä herätysliike?
Miten tulee toimia, jos vaikuttaa siltä, että veli tai sisar on vaarassa nukahtaa hengellisesti? Kuinka vahvasti voimme luottaa kykyymme tietää, kuka on valvova ja kuka ei?
Mikä on valo eli auktoriteetti, jonka avulla erotamme valvovan ja nukkuvan omantunnon tilan?
Mikä on se ”suuri peto”, josta Ilmestyskirja kertoo (Ilm. 13) ja johon Laestadius saarnassaan viittaa?
Hulluinhuonelainen 
Tuosta ja monesta muusta Laestadiuksen saarnasta tulee mieleen se, kun puhutaan lain kolmannesta käytöstä (ja ennen kuin joku sanoo, että Laestadius saarnasi pelkästään suruttomille, niin vastaan, että luepas vähän lisää hänen saarnojaan). Mitäpä luulette, kanssalukijat, mitä Laestadius tuossa saarnassa tekee? Mahtoikohan Laestadius edes pelastua, kun kerran oli noin pahasti harhassa?
Joonan kysymyksiin:
”Mitkä ovat oikeita tapoja herätellä hengellisesti nukkuvia ihmisiä? Olemmeko me yhä herätysliike?”
Vastaus on lain kolmas käyttö kristityille, niin kuin Laestadiuskin teki, eli kehotusta, patistusta, ohjeistusta ja taas lisää kehotusta. Muuten, hengellisesti kuolleille ihmisille, lakia. Varmaankin olemme herätysliike siinä määrin kun Wikipedian mukaan herätysliike on heräyksen johdosta syntynyt kristillinen liike. Seuraava lause ei enää menekkään sitten niin putkeen: ”Herätysliike pyrkii usein aktiivisesti sanomansa levittämiseen”. Empä voi yhtyä tuohon.
”Olemmeko me – Sinä ja minä – valvovia kristittyjä? Millainen on valvova kristitty 2010-luvun Suomessa? Millaisissa asioissa meidän tulisi valvoa? Millaisissa asioissa meillä on vaara nukahtaa?”
Mielestäni valvova kristitty aivan samoin kuin 100-luvulla, on myös 2010-luvulla kristitty, jolle Kristus on kaikki kaikessa, joka on kiinnostunut Raamatusta, lukee sitä säännöllisesti, on esivallalle (Jumalan sana kehottaa tähän) ja Jumalan sanalle kuuliainen. Kristitty myös tahtoo pyrkiä totuuteen kaikessa. Tässä kohtaa täytyy sanoa, että usein ajattelemme, että pienet asiat eivät ole niin tärkeitä, mutta ei kukaan tee huorin naisen kanssa, ellei ole ensin himoinnut naista, eikä kukaan varasta ennenkun on himoinnut toisen omaisuutta, eikä kukaan ole syytettynä taposta liikenneonnettomuuden yhteydessä, jos on noudattanut liikennerajoituksia, eikä kukaan tee veropetosta, ellei hän ahnehdi omaisuutta. Valvova kristitty tai sanottaisiinko, että ”aikuinen”, ymmärtää myös, mihin tilanteisiin on järkevää mennä ja mihin ei, mikä johtaa syntiin ja mikä ei, mihin kannattaa katsoa ja mihin ei. Kaikessa tässä meitä auttaa Jumalan sana. En usko, että kukaan voi koskaan lukea tarpeeksi Raamattua.
Pari aiheeseen liittyvää juttua:
Tämän saarnan (itseasiassa tämä ei ole kokonainen saarna) voisi pitää ry:llä, ei tarvitsisi edes kovin montaa sanaa vaihtaa, niin oltaisiin oikeissa raameissa. Ainut harha tuossa on toki kalvinistinen käsitys pyhien kestävyydestä, eli ”once saved always saved” (kerran pelastettu, aina pelastettu), mitä ei sitäkään varsinaisesti mainita tuossa, mutta se tulee epäsuorasti ilmi.
Wake up Church
The fear of God
TykkääTykkää
Tuo kolahti:
”Mutta tohtorin kirja sanoo: ”Huiskuta, huiskuta, älä anna juopuneitten nukkua, koska huonet on palamassa.” Ei ole herättäjän syy, jos yksi juopunut ihminen hukkuu liekkiin, koska häntä herätetään, eikä sen tähden herää. Se seisoo nimittäin selkeästi kirjoitettuna Ilmestyskirjassa, että he ovat juopuneet huoruuden viinasta, jotka palvelevat sitä suurta petoa, joka nousi merestä ja pohjattomuudesta. Ja mitäpä maailman suruttomat ihmiset palvelevat muuta kuin sitä suurta petoa, joka koko maailman hallitsee.”
Tarkoituksena olisi auttaa itsensä tokkuraan juonut ihminen pois palavasta rakennuksesta, jottei tämä menehtyisi liekkeihin. Mutta koska tämä on aivan kyvytön pelastamaan itsensä, tarvitaan jotakin ”miestä väkevämpää”, enkä tarkoita nyt tällä alkoholia.
Samaa asiaa eri suunnasta lähestyy Paavali sanoessaan:
Ef. 6:10 ”Lopuksi: vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä. [2. Tim. 2:1]
11 Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan. [Room. 13:12+ : Ef. 4:27+]
12 Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan. [Ef. 2:2]
13 Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen.”
Tuon voisi liittää varsin johdonmukaisesti Laestadiuksen kuvaukseen Ilmestyskirjan pedosta, jota kuvaa myös Daniel näyissään. Samalla Paavalin kuvauksen jatkon Jumalan sota-aseiden laadusta voisi liittää niihin keinoihin, joilla lestadiolainen liike säilyy herätysliikkeenä vielä 2010-luvullakin, ja jotka auttavat yksityistä kristittyä omalla valvoma- eli vartiopaikallaan
– Tuomo
TykkääTykkää
Ei nyt liity aiheeseen mutta mistä tiedämme että esim islam ei ole oikea usko? Joutuvatko kaikki islaminuskoiset helvettiin elleivät satu törmäämään/tekemään parannusta vanhoillislestadiolaisuuteen elämänsä aikana?
TykkääTykkää
Mä en löydä Jupe tuosta saarnasta lain kolmatta käyttöä laisinkaan?
Minusta tuo on hyvä saarna joka sopisi tällekin päivälle saarnattavaksi!
TykkääTykkää
Mitä tarkoittaa lain kolmas käyttö? Minusta vaikuttaa siltä, että neuvon ja nuhteen ja kehotuksen sanatkin tulkitaan lain kolmanneksi käytöksi, koska kristitty suorastaan juoksee tekemään sitä mikä on Jumalan tahto. Toinen pointti tietysti on se, että Laestadius saarnasi tarkoituksella miten saarnasi, mitä sitäkin pidetään ilmeisesti pahana, että sillätavalla aletaan omalakisesti arvioimaan kuulijakuntaa.
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että tämä saarna sopisi oikein mainiosti meille tämän päivänkin kristityille.
TykkääTykkää
Paavali vastasi Ateenan Areiopagilla:
27 jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet. ”Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä:
28 hänessä me elämme, liikumme ja olemme. Ovathan muutamat teidän runoilijannekin sanoneet: 'Me olemme myös hänen sukuaan.'
29 Koska me siis olemme Jumalan sukua, meidän ei pidä luulla, että jumaluus olisi samankaltainen kuin kulta, hopea tai kivi, kuin ihmisen mielikuvituksen ja taidon luomus.
30 ”Tällaista tietämättömyyttä Jumala on pitkään sietänyt, mutta nyt sen aika on ohi: hän vaatii kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen.
31 Hän on näet määrännyt päivän, jona hän oikeudenmukaisesti tuomitsee koko maailman, ja tuomarina on oleva mies, jonka hän on siihen tehtävään asettanut. Siitä hän on antanut kaikille takeet herättämällä hänet kuolleista.” (Apt.17)
TykkääTykkää
”Ei nyt liity aiheeseen mutta mistä tiedämme että esim islam ei ole oikea usko? Joutuvatko kaikki islaminuskoiset helvettiin elleivät satu törmäämään/tekemään parannusta vanhoillislestadiolaisuuteen elämänsä aikana?”
Voisin muutaman pointin tähän vastata. En aio ottaa kantaa siihen, onko vanhoillislestadiolaisuus maailman ainoa oikea uskonto, mutta siihen, miksi kristinusko on maailman ainoa oikea usko, voin yrittää vastata, mutta en ole mikään apologeetta ja internet on täynnä järkeviä ja hyvin perusteltuja vastauksia yhden googletuksen päässä, joten en viitsi alkaa kovin paljoa argumentoimaan tässä.
Ensinnäkin, kristinusko on ainoa uskonto, jossa ei pelastuta omilla teoilla, vaan Jumalan armosta, Jumalan itsensä uhrautumisen kautta. Tämä ei sinänsä todista mitään, mutta luo jo selvän eron kristinuskon ja kaikkien muiden uskontojen välille.
Toisena, Raamattu todistaa oman asemansa Jumalan sanana useilla jo toteutuneilla ennustuksilla (ja muillakin tosiasioilla), jotka ovat tieteellisesti/historiallisesti todistettavissa.
Kolmantena, kristinusko on ainut uskonto, jossa Messiaan tulo on ennustettu jo aikoja ennen Hänen tuloaan. Eikä ainoastaan se, vaan että ennustus on myös toteutunut.
Neljäntenä, Jeesus sanoi, että Hän on Tie, Totuus ja Elämä (The Way, The Truth, The Life, ja Jeesus on The Savior, ei ”a”, eli yksi muiden joukossa), ainoa laatuaan. Muuta nimeä ei ole annettu.
C.S Lewis on sanonut jotenkin näin: On kolme mahdollisuutta:
1: Hän oli hullu, eli hän vilpittömästi uskoi olevansa se, joksi itseään väitti, mutta ei ollut.
2: Hän oli maailmanhistorian suurin valepukki ja petturi, koska väitti olevansa Jumalan Poika, vaikka tiesi, ettei ole ja on tähän mennessä pettänyt miljoonia, miljardeja ihmisiä.
3: Hän oli Jumalan Poika.
Tämän kommentin sisältöön liittyvä hyvä saarnapätkä
TykkääTykkää
Ja vastaus itse kysymykseen: Kaikki islaminuskoiset joutuvat helvettiin, elleivät tee parannusta, käänny ja usko Jeesukseen Kristukseen.
Sama pätee hinduihin, buddhalaisiin, mormoneihin, jehovan todistajiin jne. uskontoihin, jotka eivät ole kristittyjä.
TykkääTykkää
Amen!
TykkääTykkää
Hiukan ”lakilaisuuden” historiaa
”Lain kolmas käyttö” on ollut lestadiolaisuudessa kaikkien eriseurojen äiti. Käsitteen uskoivat ymmärtävänsä takapenkin vähäisimmätkin veljet. Eihän elävässä uskossa olevalle tarvitse lakia saarnata! Vanhoillisten mielestä uusheränneet parannuksen vaatijat olivat harhaoppisia ”lakilaisia”. Uusheränneille taas ”seiniä myöten”-synninpäästö oli viemässä liikettä ”lihan vapauden” suuntaan. Samaa mieltä olivat esikoiset. Tunnustuskirjoja tuskin monikaan kiivailijoista oli koskaan avannut.
Vuoden 1911 sovintoyritykset kaatuivat lähinnä juuri erimielisyyteen lain kolmannesta käytöstä. Myöhemmin samana vuonna pidettiin Kokkolassa vanhoillisten vuosikokousseurat. Sen päätöksissä todettiin ensimmäisen kerran kategorisesti, ettei muissa uskonnollisissa yhteisöissä ole uudestisyntyneitä. Tämän jälkeen uusheräys oli peruuttamattomasti ”eriseura”, vaikka sovintoa vielä yritettiinkin 1920-luvulla
Sama kiista rantautui myös Amerikkaan. Sovintoa yrittäneet suurseuralaiset (kirkkokuntalaiset) saivat vain aikaan uuden eriseuran. Tämä tuntuu olevan lestadiolaisuuden historiassa sääntönä: Kun kahta eriseuraa sovitellaan, saadaan tuloksena kolme eriseuraa.
Kiista palasi takaisin Suomeen 1934 ja sai täälläkin aikaan uuden ”eriseuran”, jota vanhoilliset kutsuivat ”pikkuesikoisuudeksi” (oikeammin rauhansanalaisuus tai Rauhan Sanan ryhmä). Sovintoa yritettiin vielä 1945, mutta tuloksetta. Tällöin rauhansanalainen Vilho Kivioja totesi: ”Tapaninen keksi Antinpäivänä sen jäniksenkäpälällä pehmeästi silittelevän mallin – – Sellainen Tapanisen kaavan mukainen parannus ei vetele lestadiolaisuudessa.” Tähän voi sanoa vain Aamen!
Kiista jäi muhimaan 1950-luvulla pappien ja maallikkojen erilaiseen tunnustuskirjojen tulkintaan. (Toki erimielisyyksissä oli kyse paljon muustakin kuin ”lain kolmannesta käytöstä”.) Lopputulos oli joka tapauksessa uusi eriseura, pappiseriseura (elämänsanalaisuus).
Kun vielä sillanpääläiset oli hoidettu ulos 1977, vallitsi Siionissa rauha ja keskinäinen rakkaus Heikki Saaren isällisessä ohjannassa. Kyllähän sitä uuden heräyksen lakihenkeä, johon lain kolmaskin kuului, valitettavasti vielä esiintyi. Mutta onneksi tämä kososlainen rikkavilja saatiin siunauksellisissa hoitokokouksissa kitketyksi (anteeksi ironia, en voinut itselleni mitään).
1980-luvun lopulla saimme sitten kuulla, että 1970-luvulla esiintyikin paljon harhaoppeja. Yhtenä sellaisena on jälleen ”lakihenkisyys”. Siis tuo uusheräyksen helmasynti, joka oli taas päässyt Siionia saastuttamaan. Taisi olla Heikki Saarellakin uusheräystausta? Onneksi kuitenkin myös ”armolinjalla oli selvä sija”.
Vakavasti puhuen en tietenkään näe paljonkaan yhtäläisyyttä uusheräyksen ja 70-luvun ”pyhityslinjan” välillä. Niiden inspiraatio löytyy aivan eri suunnista. Paras tietämäni uusheräyksen ja vanhoillisuuden vertailu löytyy Väinö Havaksen kirjasta ”Lestadiolaisuuden historia pääpiirteissään” vuodelta 1927. Kirjaa kirjoittaessaan Havas kuului vielä uusheräykseen. Vanhoillisiin liittyessään hän sai tämänkin ”syntinsä” anteeksi, ja tehokkaasti Havaksen hieno kirja onkin painunut unhon/armon mereen.
Entä tänään? Kyllä se syyte lakihenkisyydestä edelleen leijuu Damokleen miekkana parannussaarnaajien pään yllä. Varokaa vain, Roosa ja Jupe! No ei ehkä sentään. Uskon/toivon että nykyisin voidaan jo tarkastella 100 vuoden takaista historiaa kiihkottoman objektiivisesti. Huomattaisiin ehkä, että tuo kiista lain kolmannesta käytöstä perustui lähinnä väärinymmärryksiin ja ohipuhumiseen. Tähän suuntaan viittaa myös Roosa gradussaan, jos oikein ymmärsin.
TykkääTykkää
Vielä hiukan ”eriseuroista”:
Kun Jouko Talonen luetteli 18 suurinta lestadiolaisryhmää maailmassa 2001, sai hän kokonaiskannatusluvuksi n. 180 000. Mukaan oli otettu varsin pieniäkin ryhmiä (esim. esikoisista erkaantuneista leeviläisistä erkaantuneet steeniläiset, 20).
Vuonna 2012 tein päivitystä tähän listaan (muistaakseni Talosen antamien uusien tietojen perusteella). Tällöin 9 kärjessä näyttää seuraavalta:
– 1. vanhoillislestadiolaisuus 115000
– 2. esikoislestadiolaisuus 24000
– 3. rauhansanalaisuus 21000
– 4. töröläläisyys 4000
– 5. uusheräys 3000
– 6. vanhaerikiinit 1200
– 7. uuserikiinit 800
– 8. riitinmattilaiset pollarilaiset 600
– 9. auneslaiset 550
Yhteensä saadaan tästä 170150 henkeä. Pienet sirpaleryhmät eivät tätä lukua paljonkaan korota. Voidaan siis varsin turvallisesti sanoa, että lestadiolaisuuden maailmanlaajuinen kannatus kaikki suunnat huomioiden on n. 170 – 180 tuhatta henkeä.
Amerikan vanhoillisuus jakaantui 1972 kahtia lähinnä Heikki Saaren esiintymisen vuoksi, vaikka varsinaisia opillisia eroja ei ollutkaan. Tällöin syntyivät FALC (töröläläisyys, Walter Törölä) ja LLC. SRK tunnustaa uskonveljikseen vain vähemmistöksi jääneen LLC:n. Suomessa SRK:sta 1977 irtautunut ”sillanpääläisyys” liittyi uskonyhteyteen FALC:n kanssa. Suomessa sillanpääläisiä on jäljellä vain ehkä joitakin kymmeniä.
Töröläläisyys on siis maailmanlaajuisesti neljänneksi suurin lestadiolaisuuden haara. Netistä löytyy sen syntyhistorian ratkaisuhetkiin liittyviä äänitallenteita. Ne on tehty Heikki Saaren Amerikan matkan aikana Minneapoliksen kokouksessa 27.10.1972. Äänessä ovat mm. Saari, Eino Vaherjoki ja Walter Törölä. Tällainen LestaLeaks-materiaali on tosi harvinaista herkkua. Audiot kannattaa siis heti kopioida talteen, sillä LLC voi hyvinkin vaatia niiden poistamista. Kannattaa lukea myös saatetekstit, joissa on mm. audioista pois jäänyttä materiaalia.
P.S.
Netistä löytyy myös Matias Muholan tuore gradu ”Kullervo Hulkon rooli vanhoillislestadiolaisuuden hajaannuksessa 1957–1961”. Heikki Saaresta en ole edelleenkään löytänyt yhtään gradua väitöskirjasta puhumattakaan. Ihmettelen suuresti.
TykkääTykkää
Lain kolmannesta käytöstä olemme keskustelleet jo aiemmin, esimerkiksi kirjoituksen ”Syksy koittaa mutta päivä sarastaa”, alla.
Olennaisin kysymys on, mitä käsitteellä ”laki” missäkin yhteydessä tarkoitetaan. Sanalla ”laki” voidaan tarkoittaa
A) Lain virkaa: Sitä, että omatunto on vanhurskauttamisen ehdoiksi ymmärrettyjen vaatimusten alla ja siitä johtuen epätoivon, syyllisyyden ja kuolemanpelon vallassa.
B) Lain sisältöä: Raamattuun sisältyviä oikeaa sekä väärää koskevia opetuksia ja ohjeita.
Mikäli käsite ”laki” ymmärretään niin kuin kohdassa A, ”lain kolmas käyttö” on väärin: Uskovaisen omantunnon ei tarvitse olla ”lain alla” eli tuntea epätoivoa Jumalan armon riittävyydestä.
Mikäli taas laki ymmärretään niin kuin kohdassa B, lain kolmas käyttö on oikein ja tarpeellista: Raamatun eettiset ohjeet on tarkoitettu oppaaksi uskovaiselle. Uskovaista tulee jatkuvasti rohkaista tekemään kaikin voimin kaikkea hyvää sekä välttämään kaikkea pahaa. Ei niin, että sillä ansaitsisimme vanhurskauttamisen vaan kiitollisuudesta: ”Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla.” (Room. 12:1)
Mikäli käsitteellä laki tarkoitetaan vanhurskauttamisen jälkeistä pareneesia, sydämen kristitty on juurikin se autuas, joka ”rakastaa Herran lakia ja tutkii sitä päivät ja yöt” (Ps. 1:2). Evankeliumit ja apostolien kirjeet ovatkin täynnään uskovaisille, Jeesuksen seuraajille, osoitettuja neuvoja, nuhteita, ohjeita, varoituksia ja kehotuksia.
Mikäli katsomme, että kristinusko on pelkkää vanhurskaaksi julistamista ilman, että kristittyä tulee Raamatun pohjalta opettaa tekemään hyvää sekä välttämään pahaa, olemme niitä antinomisteja eli lain hylkääjiä, joiden opetusta myös Luther kammoksui.
”Oppikoot meikäläisetkin, tarpeen vaatiessa, harjoittamaan hyviä tekoja, etteivät jäisi hedelmättömiksi.” (Tit. 3:14)
TykkääTykkää
Eli siis jos käsite ”laki” määritellään, kuten kohdassa B, Laestadius harjoittaa tuossa saarnassa ”lain kolmatta käyttöä” eli nuhtelee ja varoittaa valvomattomuudesta myös kristittyjä, uskovaisia. Minäkin olen sitä mieltä, että tällaisia saarnoja tarvittaisiin tänä päivänä myös rauhanyhdistyksillä. Juuri siksi sen tässä blogissa julkaisin.
TykkääTykkää
Kuten olemme kirkollista mediaa seuraavina lukeneet, esikoislestadiolaisuudessa on tapahtunut kuluneen vuoden aikana uusi hajaannus. Osapuolina ovat olleet Lapin vanhimmille kuuliainen esikoisuuden valtauoma (Esikoislestadiolaiset ry) ja ”vanhinten” vaatiman sakramenttiseparatismin torjunut Esikoiset ry.
Olisi mielenkiintoista tietää, millaiset voimasuhteet tässä hajaannuksessa on ollut. Selvä enemmistö on ilmeisesti jäänyt valtauomaan, mutta ilmeisesti myös Esikoiset ry:n toimintaan on tullut mukaan yllättävänkin paljon väkeä.
TykkääTykkää
Tuosta lain kolmannesta käytöstä kirjoitin jo tuonne aiemman blogin yhteyteen aika paljon mitä siitä itse ajattelen (http://hulluinhuonelainen.blogspot.fi/2016/09/naetko-taivaan.html)
Itse ajattelen että lain kolmas käyttö ymmärretään siten että lailla on ohjaavaa käyttöä kristitylle. Näin ymmärrän yksimielisyyden ohjeessa kirjoitetun (Melanchton). ”Näistä syistä Jumalan oikein uskovat, valitut ja uudestisyntyneet lapset tarvitsevat joka päivä tämän elämän ajan laista saatavaa opetusta, kehotusta, varoitusta ja uhkausta voidakseen vastustaa lihan himoja. Eikä sekään riitä, vaan he tarvitsevat usein myös rangaistuksia, jotka ravistelevat heitä, niin että he seuraavat Jumalan Hengen ohjausta.” Yksimielisyyden ohje, lain kolmas käyttö (http://tunnustuskirjat.fi/yo/6.html)
Tästä lain kolmannesta käytöstä on käännetty peistä niin kauan kuin maailma on seissyt, tietysti myös sen jälkeen kun se kirjoitettiin tuohon selitysasuun Melanchtonin vaikutuksesta.
Tämä taas liittyy niin vahvasti koko uskon perusteisiin että sille soisi kirjoitettavan oman blogin 🙂
Kun olen Jumalan armosta saanut Kristuksen sydämeeni asumaan, niin siinä armossa elän ja uskon. Kristus täytti lain, myös vahvisti lain. Ja kun armosta sain lain täyttäneen Kristuksen sydämeeni, niin sain sen yhteyden kautta vanhurskauden. Se yhteys ei tee ihmisluonnostani, lihastani pyhää eikä synnitöntä, mutta lihan valta poistui ja se valta on nyt Kristuksella. Ja sillon kun Kristus (armo) minussa ohjaa, se ohjaa tuhannesti paremmin kuin laki. Laki ei voi antaa mitään mitä Kristus ei antaisi, laki ei voi ohjata paremmin kuin Kristus ohjaisi. Tästä syystä lailla ei ole valtaa.
Mutta lain sisältö ei ole lakannut olemasta. Laki vaatii täydellisyyden että se antaisi vanhurskauden, mutta kun olen jo vanhurskas, ohjaa Kristus minussa lain sisällön täyttämiseen, vapaaehtoisesti.
Ja armosta saan voimaa kilvoitella siten että Kristus saa asua minussa.
TykkääTykkää
Näköjään Joona oli jo vastaillut kun mulla oli vielä kirjoitus kesken… En siis ollut Joonan tekstiä vielä lukenut, hidas kirjoittaja kun olen.
Aamenta vastaa tuo Joonan kirjoitus, olen samaa mieltä. Olisin voinut oman tekstini jättää kirjoittamatta 🙂
TykkääTykkää
Tapani Ihalainen piti 10.11.2016 STI:llä esitelmän aiheesta. ”Suomen esikoislestadiolaisten sakramenttiseparatismin taustaa”. Esikoiset ry:n jäsenmääräksi Ihalainen mainitsi noin 1000.
Jouko Talosen mukaan Suomessa esikoislestadiolaisia oli vuonna 2012 noin 10 000–11 000. Uuden ryhmän kannatus ei siis vielä näytä kovin mullistavalta. On kuitenkin huomattava, että Esikoiset ry on vielä hyvin nuori, ja nuo tuhat ovat aktiivikannattajia. ”Kentällä” voi kannatus olla suurtakin, mutta toistaiseksi näkymättömissä. Ja eiväthän kaikki aktiivitkaan mihinkään ry:een kuulu (kuten ei vanhoillisissakaan). Seuroissa kävijöiden määrä varmaan antaisi kysymykseen parhaan vastauksen. Nähtäväksi jää…
Lisätietoa löytyy sivustolta Sakramenttiyhteys.
Esikoiset ry:llä on lisäksi oma sivusto. Sivusto kysyy salasanaa, mutta se on annettu kaikille tiedoksi: Esikoiset
Kiitos Joonalle ja Taavetti Meikäläiselle linkeistä vanhoihin blogikirjoituksiin. Ilman niitä olisin taas kirjoitellut ummet ja lammet 🙂
TykkääTykkää
Valitettavasti tuo Esikoiset ry:n sivustolle antamani linkki ei toimi. Kokeile seuraavaa osoitetta:
http://www.esikoiset.fi/?password-protected=login&redirect_to=http%3A%2F%2Fwww.esikoiset.fi%2F
Ja salasana siis oli: Esikoiset
TykkääTykkää
”Huiskuta – huiskuta” on tietysti meänkielestä suomennettuna ”ravistele – ravistele”!
Vuonna 1853 Laestadius oli ollut jo lähes kymmenen vuotta herätetyssä ja armoitetussa tilassaan ”sydämen kristitty”. Tämäkin Laestadiuksen saarna on evankeliumia (=hyvää ja pelastavaa sanomaa Kristuksesta), vaikka siihen ei sisälly synninpäästön sanoja. Muistelen, että teema oli enemmänkin ja ihan raittiisti esillä 1980-luvun pikkureformaatiomme yhteydessä (SRK johtokunnassa?), mutta (massan hitaudenko vuoksi:) pian välttämättömyydestä tehtiin taas hyve ja alettiin tuota edellisessä blogissa keskusteluttanutta vl-kristillisen kansanuskon tuttuun sanamuotoomme tiivistettyä absoluutiota ”markkinoimaan” taas täysillä omana ”tuotemerkkinämme” ja ainoana oikeana ja vaikuttavana evankeliumin välittämisen muotona…
Olen aiemmin kirjoittanut kuten oheisetkin kommentoijat lain ”kolmannesta käytöstä” mm.
”Mutta jos te Hengeltä hallitaan, niin ette ole lain alla. (Gal. 5:18); Mutta me tiedämme lain hyväksi, jos se oikein käytetään, (1.Tim.1:8); ”Hyvä on sen osa, joka ei vaella jumalattomien tavoin, ei astu syntisten teille, ei istu pilkkaajien parissa vaan löytää ilonsa Herran laista, tutkii sitä päivin ja öin.” (Ps.1:1-2)
Keskustelussa ovat menneet iloisesti sekaisin ”lain täyttäminen” moraalifilosofisena pelastusperiaatteena ja – tienä, ja toisaalta laki hyvän Jumalan mielen mukaisen elämän opettajana, jona sitä on opetettu ihan ulkoa päntäten tänäkin kesänä Suomen kirkon mukaanlukien SRK:n rippikoululeireillä. – Jumalan armo, Pyhä Henki kiteyttävät ja täydentävät lain herättämällä rakkautta lähimmäiseen ja luomakuntaan; ”sentähden on rakkaus lain täyttämys”. (Room. 13:10)
”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.' Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.' Näitä suurempaa käskyä ei ole.” (Mark.12: 30-31)
Harvoin lienee ollut kiistaa varsinaisesta asiasta eli siitä että: ”Kristus on lain loppu, jokaiselle uskovaiselle vanhurskaudeksi.” (Room.10:4) vaan on haluttu profiloitua ”uskon puolustajiksi” puhumalla toistensa ohi aidasta kun toiset on puhunut aidan seipäistä – siis skolastisella käsitesaivartelulla… Samaan tapaan kuin on väliin on nostettu synninpäästön sanamuoto ratkaisevaksi erottavaksi tekijäksi, vaikka kysymyksessä on vain 150 vuotta vanha käytäntö. – Tässä ”kirkassilmäisessä” valossa on mm. se ongelma, että herättäjämme Laestadius – ja jopa itse Kristus näyttävät lakihenkisiltä lainopettajilta!
”Ja opettakaat heitä pitämään kaikki, mitä minä olen teille käskenyt.” (Matt.28:20)
TykkääTykkää
Ajattelin tarkentaa yllä olevaa hiukan hämärää viittaustani Roosan graduun. Sivulla 66 Roosa kirjoittaa: ” – – [Heikki] Jussilakaan ei vastusta lain kolmatta käyttöä Lutherin tulkinnan merkityksessä, vaan uudenheräyksen tulkinnan merkityksessä.”
Varmasti Jussila tunsi tunnustuskirjat. Hänen olisi nyt pitänyt opastaa uusheränneitä tyyliin: ”Hei, nyt te ette tiedä mistä puhutte. Ei se lain kolmas käyttö tuota tarkoita!”
Näin ei Jussila kuitenkaan tehnyt, vaan sanoutui irti koko lain kolmannesta käytöstä (sellaisena kuin se Yksimielisyyden ohjeeseen on kirjoitettu). Mitään tulkinnallisia varauksia hän ei tietääkseni esittänyt.
Sama kategorinen lain kolmannen käytön tuomitseminen on ollut ominaista kaikille vl-liikkeen maallikkoteologeille Erkki Reinikainen mukaan lukien. Papeista en osaa sanoa, luultavasti heidän kantansa vaihteli?
Kärjistäen: Uusheräys ei tiennyt mistä puhui puolustaessaan lain kolmatta käyttöä, Jussila ei tiennyt mistä puhui vastustaessaan lain kolmatta käyttöä. Suunnilleen tätä tarkoitin väärinymmärtämisellä ja ohi puhumisella. Historia olisi voinut olla toisenlainen ilman niitä.
TykkääTykkää
Vasta nyt huomasin, että Joona oli jo toista vuotta sitten esittänyt saman ajatuksen, jota itsekin yllä hain. Erona vain se, että Joonan muotoilu on varmasti parempi ja oikeampi kuin oma kärjistykseni:
>>
Torjuessaan 1900-luvun alussa ”lain kolmannen käytön” vanhoillislestadiolaisuus torjui sen uudenheräyksen tarkoittamassa mielessä: synnit saa uskoa anteeksi ja Kristuksen sovitustyön saa omistaa omalle kohdalleen. Sen sijaan Yksimielisyyden ohjeen tarkoittamassa mielessä vanhoillislestadiolaisuus on harjoittanut aina ”lain kolmatta käyttöä”: Seuroissa on läpi historian opetettu ja muistutettu eettisiä ohjeita myös uskoville oppaaksi uuteen elämään.
Harmi vain, että esimerkiksi Erkki Reinikainen ei huomannut tätä eroa. Hän luuli Yksimielisyyden ohjeen vaativan lain kolmatta käyttöä samalla tavoin kuin uusiheräys ja polemisoi tuotannossaan tätä Tunnustuskirjaa vastaan aivan turhaan.
>>
Muutenkin tuo ”Syksy koittaa mutta päivä sarastaa”-keskustelu on teologiselta anniltaan runsas ja syvällinen. Varsinkin Joonan ja Siionin Kevään sananvaihtoa oli ilo lukea. Suosittelen lämpimästi! Ainakaan minulla ei ole siihen enää mitään lisättävää.
TykkääTykkää
Jatkan vielä tästä lain kolmannesta käytöstä, koska haluan, että sitä käsitellään nyt vähän tarkemmin. Mielestäni se on juurikin niin väärin ymmärretty asia, että sitä on parempi avata nyt (jo oman ymmärrykseni lisäämiseksi). Se myös vaikuttaa olevan lähellä tämän blogipostauksen aihetta, joten se on varmasti ok. Minua kiinnostaa myös ymmärtää se, mikä yksimielisyyden ohjeen lain kolmannessa käytössä on vikana, koska siellä ei missään sanota lain (sisällön) lisäävän evankeliumiin mitään ja painotetaan useaan otteeseen, että uskova on Kristuksessa vapaa, ei lain alla.
”Itse ajattelen että lain kolmas käyttö ymmärretään siten että lailla on ohjaavaa käyttöä kristitylle. Näin ymmärrän yksimielisyyden ohjeessa kirjoitetun (Melanchton). ”Näistä syistä Jumalan oikein uskovat, valitut ja uudestisyntyneet lapset tarvitsevat joka päivä tämän elämän ajan laista saatavaa opetusta, kehotusta, varoitusta ja uhkausta voidakseen vastustaa lihan himoja. Eikä sekään riitä, vaan he tarvitsevat usein myös rangaistuksia, jotka ravistelevat heitä, niin että he seuraavat Jumalan Hengen ohjausta.” Yksimielisyyden ohje, lain kolmas käyttö (http://tunnustuskirjat.fi/yo/6.html)”
Ensinnäkin, mitä tarkoittaa se, että lailla on ohjaavaa käyttöä kristitylle, koska mielestäni se on erittäin epäselvä asia? Toisekseen, mitä eroa on yksimielisyyden ohjeella ja tuolla, mitä Joona selitti (B -kohta)?
”Kun olen Jumalan armosta saanut Kristuksen sydämeeni asumaan, niin siinä armossa elän ja uskon. Kristus täytti lain, myös vahvisti lain. Ja kun armosta sain lain täyttäneen Kristuksen sydämeeni, niin sain sen yhteyden kautta vanhurskauden. Se yhteys ei tee ihmisluonnostani, lihastani pyhää eikä synnitöntä, mutta lihan valta poistui ja se valta on nyt Kristuksella.”
Mitä tarkoitat sillä, että lihan valta on poistunut ja se olisi nyt Kristuksella?
”Ja sillon kun Kristus (armo) minussa ohjaa, se ohjaa tuhannesti paremmin kuin laki”
Mitä se tarkoittaa, että Kristus ohjaa? Tämä on hyvin tärkeää ymmärtää, että voidaan määritellä, tarviiko kristityn ylipäänsä lukea edes Raamattua (opetella lakia). Kristuksen ei tarvitse.
Jos voidaan sanoa, että kristityssä Kristus on se, joka ohjaa täysin, silloin ei tarvitse lukea Raamattua, eikä lain sisältöä eikä mitään, aivan niin kuin armolinjan teologia (virheellisesti) käytännössä opettaa, koska kyllähän Kristus tietää, mitä tekee. Tällöin voidaan sanoa, että lailla ei ole MITÄÄN tekemistä kristityn kanssa, koska se ei voi ohjata paremmin kuin Kristus. Tällöin on myös tultava siihen johtopäätökseen, että kristitty ei voi langeta pois elävästä uskosta, koska Kristus on puikoissa ja näin ollen, jos väitetään, että kristitty voisi langeta pois elävästä uskosta, Kristuksesta tehtäisiin pahimmanlaatuinen petturi, koska hän mahdollisesti ohjaisikin pusikkoon. Mielestäni tässä logiikassa ei nyt ihan kaikki täsmää.
Eli olennainen kysymys on, mitä tarkoittaa, että laki tai Kristus ohjaa? Vai voidaanko suoraan sanoa, että jompikumpi ohjaa 100%? Mitä tässä tarkoittaa laki?
Jos lain sisältö ei ole lakannut olemasta ja jos Raamattu on Jumalan sana (lain sisältö), eli Jumalan tahto, silloin se on myös Kristuksen tahto ja sillä on valtaa meihin. Se, että olemme Kristuksessa, ei kuitenkaan kirkasta meille koko Jumalan tahtoa (lain sisältöä), koska emme ole täydellisiä, vaan meidän tarvitsee harjoitella ja opetella sitä ( = olla sen ohjauksessa). Se ei kuitenkaan tarkoita pakkoa tai ”ruoskaa”, niin kuin yksimielisyyden ohjekin selvästi sanoo.
Lueppa Taavetti tuo yksimielisyyden ohjeen tiivistys siitä lain kolmannesta käytöstä kokonaan, niin huomaat, että sehän onkin ihan oikein selitetty. Ehkä myös ymmärrät, että myös tuo pidempi selitys on ihan järkevä sitten.
Yksimielisyyden ohje – Tiivistys lain kolmannesta käytöstä
TykkääTykkää
Tämä nyt ei ole hirveän teologista pohdintaa vaan aivan inhimillistä ihmettelyä ja jatkoa aiempaan kommenttiini… Mutta olisipa erikoista jos vanhoillislestadiolaisuus olisi ainoa oikea uskonto. Heihei kilpaurheilu, sm-liiga ja olympialaiset. Kenellä olisi aikaa moiseen jos kaikilla menisi aika suurperheen pyörittämiseen. Opit haiskahtaa ja pahasti.
TykkääTykkää
”Tämä nyt ei ole hirveän teologista pohdintaa vaan aivan inhimillistä ihmettelyä ja jatkoa aiempaan kommenttiini… Mutta olisipa erikoista jos vanhoillislestadiolaisuus olisi ainoa oikea uskonto. Heihei kilpaurheilu, sm-liiga ja olympialaiset. Kenellä olisi aikaa moiseen jos kaikilla menisi aika suurperheen pyörittämiseen. Opit haiskahtaa ja pahasti.”
No eipä ole kovin tarkkaan pohditut syyt sille, millä perusteella olet valmis sanomaan, että vanhoillislestadiolaisuus (tai ylipäätään mikä tahansa uskonto) ei ole ainoa oikea uskonto. En voi suositella millekään asialle ihan noin ”inhimillisillä” perusteilla johtopäätöksen tekoa, vaikka en itsekkään pidä tätä asiaa ihan noin yksioikoisena.
Toinen pointti on, että mikä on koko kristinuskon tarkoitus. Jeesus ei paljon puhellut sm-liigasta tai kilpaurheilusta, eikä edes jääkiekosta. Jeesus sanoi: ottakoon kukin ristinsä ja seuratkoon minua. Mitä tulee suurperheeseen, lapset ovat Raamatun selvän ilmoituksen perusteella Jumalan lahjaa ja Jumalan mielen mukaista ottaa vastaan. Miksi siis kristitty toimisi toisin kuin Jumalan selvä tahto on?
Miksi pitäisi olla aikaa kilpaurheiluun tai olympialaisiin? Eivät ne ole mitään elinehtoja, eivätkä varsinkaan pelastuksen näkökulmasta olennaisia asioita. Eivätkä ne ole kristitylle Kristuksen, Jumalan rinnalla mitään. Ja jos Jumala on antanut perheen, se on Jumalan antama tehtävä kristitylle kasvattaa se perhe niin kuin Jumalan tahto on. Ei siinä paljon kilpaurheilut paina.
Tunnut ajattelevan siten, kuin jotkut nykyään ajattelevat, että Jumala on se, jolta meidän pitäisi saada kaikenlaisia mukavia pikku lahjapaketteja ja hänen tulee palvella meitä ja rakastaa meitä ja antaa meille kaikki mitä me haluamme ja siitä voi päätellä, että on oikea usko, että Jumala vain syytää kaikkea herkkuja meille, eli toisinsanoen, niinkauan kuin minusta tuntuu hyvältä. Olet ymmärtänyt aivan väärin tämän koko asian. Ei kristinuskossa ole kyse MEISTÄ. Siinä on kyse Jumalasta. Kristitty tahtoo palvella Jumalaa ja elää Hänen mielensä mukaan, hänelle kiitokseksi ja kunniaksi ja Jumalan Valtakunnan parhaaksi. Ei niin, että Jumala on meille kiitokseksi ja kunniaksi ja lahjapaketeiksi ja palveluksiksi. Jumala ei ole mikään lahja-automaatti. Jumalan rakkaus ei tarkoita sitä. Voit olla varma, että Jumala ei ole penniäkään velkaa kenellekkään meistä. Vaikka kyllä Jumala meitä siunaakin.
Rehellisesti sanottuna, mielestäni sinun päätelmäsi haiskahtavat ja pahasti. Oman itsesi takia kehoitan sinua lukemaan Raamattua ja tekemään ikuisuutta koskevat johtopäätökset sen avulla ja pohjalta.
TykkääTykkää
Pahoitteluni kärkkäästä kommentistani. Mutta pohjalla omat kokemukset lukuisten vl-perheiden todellisesta pahoinvoinnista (vakavaa masennusta ym) ehkäisyn synnillistämisen takia. Tottakai lapsi on Jumalan lahja, mutta täytyykö niitä ottaa siihen asti vastaan että mielenterveys menee?Voisiko olla hyvä jo etukäteen miettiä omaa jaksamista. Lisäksi monen vl-ihmisen arki on melko kapeaa kun kielletään liittymästä esim urheiluseuraan siinä pelossa että siitä tulee ”liian tärkeää”(mitä tämä sitten ikinä tarkoittaakaan) Ilman mielekästä ja merkityksellistä tekemistä elämä on aika tympeää.
TykkääTykkää
En kiellä sitä, etteikö voisi olla todellista pahoinvointia ja tuo on ihan hyvä kysymys, minkä esität. Täällä on kuitenkin keskusteltu tuosta ehkäisykysymyksestä niin paljon, etten kuitenkaan aio ottaa siihen kantaa. Muistaakseni tuolla ”Syksy koittaa mutta päivä sarastaa” -postauksessa on keskusteltu paljonkin ehkäisystä (taisi olla ihan aiheena postauksessa)? Varmaankin myös tuolla ”kansanmurha kotimaassamme” (abortin ohella). Muistaakseni ainakin tuolla ensin mainitussa on käyty ihan hyvää keskustelua ehkäisystä, suosittelen sinua lukemaan sen.
Mitä tulee tuohon urheiluun. Noh, kyllä sitä muutakin on kuin urheilu (omasta puolestani on toki helppo puhua, koska minua ei voisi vähempää kiinostaa mikään yleisurheilu muuten kuin ehkä harrastusmielessä juoksu, sali tms.). Mielestäni nuo tuollaiset urheilukiellot on humpuukia varsinkin jos niitä perustellaan sillä, että tulee liian tärkeäksi. Eiköhän se nyt ole jo selvä, että esimerkiksi älypuhelin ja sen sovellukset ovat paljon epäterveempi asia ja suurempi ja todennäköisempi epäjumalanpalveluksen kohde kuin urheilu. Eiköhän se ole selvä, että mikä vain asia voi tulla ”liian tärkeäksi”.
Tiedän, että paljon vl-ihmisetkin harrastavat kaikenlaista ja tekevät ja touhuavat ja näin myös itse, kun aikaa riittää. Luulisin, että aika harvalla on kovin suuria ongelmia ajankäytön kanssa sen puolesta, etteikö olisi mielekästä tekemistä.
TykkääTykkää
”Toinen pointti on, että mikä on koko kristinuskon tarkoitus.”
Tuon voisi muotoilla myös kysymykseksi siten, että mikä on koko elämän tarkoitus?
TykkääTykkää
Joo, tervetuloa vaan tarkoitusta etsimään, Aeskelinen. Kun nuo oikean puolen peilit taisivat jo kyllästyä, on mukava saada puhdas vasemman puolen peili mukaan. Hmm, mitähän ihmettä mahdoin tällä tarkoittaa? Ehkä jotakin kaanaankielistä…
TykkääTykkää
Jälleen keskustelua, jota ilo lukea. Mitä tulee lain kolmanteen käyttöön ja ns. armoneuvoihin, olen aina aistinut opetuksessa jonkinlaista sekavuutta. Nyt Joona selittää asian tavalla, joka tuntuisi menevän meikäläiselläkin jakeluun. Näin olen tämän asian itsekin mieltänyt. Jos ja kun Kristus asuu Henkensä kautta kristityn sydämessä, ei Kristuksen ”puhe” voi olla vastoin lakia. Eli siis lain henkeä ja sanomaa.
Mitä tulee valvomiseen, pari asiaa noin äkkiseltään tulee mieleen.
Ennen kaikkea valvomapaikka on omalla kohdalla. Kristityn mieli on on käydä sanankuuloon, ehtoolliselle ja rukoilla. Usein sanankuulossa, raamattua lukiessa jne. tulee eteen asioita, jotka jotenkin ”kolahtavat” itseä kohden. Tätä kolahtamista ei ole hyvä kevyesti ohittaa, vaan tutkistella sitä sydämessään, aivan kuin Maria kuullessaan enkelin sanat. On hyvä pyytää voimaa tarvittaessa parannuksen tekoon.
Tuo Lestadiuksen saarna sinänsä hyvä, mutta ehkä sanamuodoiltaan jo melko pitkäveteinen nykyihmiselle.
TykkääTykkää
Vielä liittyen tuohon elämän tarkoitukseen, suosittelisin katsomaan tuon videon, minkä linkkasin tuohon ensimmäisen kommenttisi vastaukseen, Aeskelinen, mikäli osaat englantia, etkä katsonut sitä vielä.
Pertti, minullakin meni hetki ymmärtää, mitä tarkoitit tuolla ;D
TykkääTykkää
Valitettavasti en aivan täysin ymmärtänyt tuota englanninkielistä videota.
TykkääTykkää
Kirjoitin pitkän kirjoituksen ja nettiyhteys pätki niin se on nyt jossain bittiavaruudessa. 🙂 Ja ei kun uudestaan alusta, mutta lyhyemmin…
Jupe: ”Mitä se tarkoittaa, että Kristus ohjaa? Tämä on hyvin tärkeää ymmärtää, että voidaan määritellä, tarviiko kristityn ylipäänsä lukea edes Raamattua (opetella lakia). Kristuksen ei tarvitse.”
Ei kristityn tarvitse edes lukea raamattua, ei tehdä mitään. Ei edes mennä ”Jumalan sanan kuuloon”. Aiemmin kun olin ”lain alla”, tein paljon asioita ”koska kyllähän nyt kristityn pitää lukea raamattua, olla Jumalan sanan kuulossa ja tehdä hyvää”. Kun Jumala otti kiinni ja valaisi minut armollaan, tajusin syntisyyteni. Kaikki mitä teen on Jumalalle kelpaamatonta, ja olin ajatellut että niin minun tulee tehdä, teen oikein. Armossaan Jumala valaisi armonsa, Kristuksen, ja sain hänet omakseni ja elän Kristuksessa. Tällöin lain virka lakkasi, ja aloin rakastaa lakia. Sitä ei saanut aikaan minä, vaan Kristus minussa.
Se sai aikaan sen että luen ja tutkin Jumalan sanaa päivittäin. Rakkaudesta.
Se sai aikaan myös sen että kun kuulen että Kristityn ”pitää” tai ”tarvitsee” tehdä jotain, mulla nousee karvat pystyyn ja näen että se on ”lain käyttöä”.
Mielelläni Jumalan sanaa tutkin ja kuulen ja opetan läheisilleni. Iloitsen ja huokaan rukouksissa Jumalan puoleen, välillä itken omaa pahuutta, silloin armossaan Jumala ohjaa katseeni Kristukseen.
Koen niin täysin etten voi tehdä mitään oman uskoni edistämiseksi, se on täysin Jumalan armoa.
Jupe: ”Jos voidaan sanoa, että kristityssä Kristus on se, joka ohjaa täysin, silloin ei tarvitse lukea Raamattua, eikä lain sisältöä eikä mitään, aivan niin kuin armolinjan teologia (virheellisesti) käytännössä opettaa, koska kyllähän Kristus tietää, mitä tekee. Tällöin voidaan sanoa, että lailla ei ole MITÄÄN tekemistä kristityn kanssa, koska se ei voi ohjata paremmin kuin Kristus. Tällöin on myös tultava siihen johtopäätökseen, että kristitty ei voi langeta pois elävästä uskosta, koska Kristus on puikoissa ja näin ollen, jos väitetään, että kristitty voisi langeta pois elävästä uskosta, Kristuksesta tehtäisiin pahimmanlaatuinen petturi, koska hän mahdollisesti ohjaisikin pusikkoon. Mielestäni tässä logiikassa ei nyt ihan kaikki täsmää.”
Ihan hyvin olit päätellyt tuon logiikan tuosta kirjoituksestani. Mielestäni tuossa logiikassa kaikki juuri täsmää. Armolinjan teologiasta en osaa sanoa, mutta kyllä armo ohjaa rakastamaan lakia ja oppimaan. Silloin sitä saa rakastaa vapaasti, silloin ei ole ”pakkoa” tai ”pitämistä”. Kun Kristus on puikoissa niin silloin olemme vanhurskaita. Siitä iloitse että Kristus on puikoissa ja jatkuvasti kilvoittelen Kristuksen tuntemisessa, ettei perkele saisi unijuomaa juotettua, ettei maailma ja oma syntisyys kääntäisi katsetta Vapahtajasta. Koska jos itse astun puikkoihin niin vanhurskauteni kadotan.
Kristittynä haluan oppia ja opettaa, neuvoa ja kysyä neuvoa, nuhdella ja saada nuhteita, aina kun siihen on tilaisuus. Siksi tuo Lars Levin saarnakin tuntuu hyvältä. Minusta siinä ei ollut pakkoa eikä pitämistä. Vaan armoa.
Joona: ”Mikäli katsomme, että kristinusko on pelkkää vanhurskaaksi julistamista ilman, että kristittyä tulee Raamatun pohjalta opettaa tekemään hyvää sekä välttämään pahaa, olemme niitä antinomisteja eli lain hylkääjiä, joiden opetusta myös Luther kammoksui.”
Tästä olen täysin samaa mieltä.
Palaan myöhemmin vielä tuohon yksimielisyyden ohjeen selitykseen.
TykkääTykkää
Hmm… Luulen, että et välttämättä aivan ymmärtänyt oikein kaikkea, mitä yritin selittää. Pitänee selventää hieman.
Sanalla ”tarvii” en tarkoita pakonomaista tarvetta, jotta täyttäisi kristityn tunnusmerkit, vaan sitä, onko kristityn tarvis lukea Jumalan sanaa, vaikka siellä puikoissa olisikin Kristus? Siis siinä mielessä, että jos ihminen uudestisyntyy, niin tietääkö hän heti Raamatun kannesta kanteen, osaa kasvattaa lapsensa Raamatun osoittamalla tavalla järkevästi, toimia joka tilanteessa Jumalan mielen mukaisesti tai siten, että parhaiten kirkastaa Jumalaa jne. Mielestäni näin ei ole. Tuskin itsekkään lukisit Raamattua, jos siitä ei olisi mitään hyötyä. Eli kristityn tarvitsee tässä merkityksessä opetella ”lakia”, siis Jumalan sanaa (taaskin voit ajatella, että puikoissa on Kristus. Sanavarastoni on aika huono, joten yritän määritellä aina) ja ikäänkuin olla lain ”ohjauksessa”, vaikka ei lain viran pakottamana. Lain kolmatta käyttöä on kehottaa kristittyjä esimerkiksi lukemaan Raamattua.
Mielestäni en maininnut pakkoa tai pitämistä missään vaiheessa tekstissäni, luulen, että ymmärsit väärin osan käyttämistäni sanoista. Odottelen sitä kirjoitusta liittyen yksimielisyyden ohjeeseen, ennen kuin alan enempää vastailemaan. Voisit myös määritellä noita asioita hiukan, mistä mainitsin aikasemmin, mikäli se helpottaa keskustelua.
TykkääTykkää
Vinkki: Kirjoita vastaukset ensin vaikka wordiin tai notepadiin ja kopsaat sitten sieltä, niin saat riskit minimoitua häiriötekijöiden suhteen 😉
TykkääTykkää
http://www.uskojaurheilu.fi/2008/urheilija_show.php?newsid=135
Voisiko tällainen usko olla riittävä? Ei ahtamista meikkauskiellon, televisiokiellon ym ihmisoppien alle? Todellista elämän elämistä, jossa pohjana kuitenkin usko Jeesuksen sovitustyöhön? Todellista iloa uskosta. Tuntuu vahvasti siltä, että elämä jää lestadiolaisena elämättä
TykkääTykkää
Kiitos Jupe vinkistä, taas hävisi tekstiä mutta sain leikepöydältä palautettua 🙂
En ole ihan varma kuinka lähellä tai kaukana meidän ajatukset ovat, mutta tässähän ne itsellekin pikkuhiljaa selviää.
Luen Raamattua siksi että tuntisin Kristusta paremmin. Luen tätä blogia siksi että tuntisin Kristusta paremmin. Käyn Jumalan sanan kuulossa siksi että tuntisin Kristusta paremmin. Keskustelen kristittyjen kanssa siksi että tuntisin Kristusta paremmin. En osaa ajatella sitä ”hyötynäkökulmasta”.
On hyvä ohjata, kannustaa, opettaa, tukea lähimmäistä lukemaan raamattua. Uudestisyntynyt ei ymmärrä Raamatusta juuri mitään (jos ei ole ennen sitä juuri lukenut), ja halajaa sitä Jumalan sanaa kuin maitoa niinkuin vastasyntynyt. Kyllä uudestisyntynyt nimenomaan rakkaudesta Jumalan armoon ja Kristuksen vaikuttamana haluaa oppia lisää ja lisääntyä Kristuksen tuntemisessa. Voiko ihminen, joka rakastaa Kristusta, olla rakastamatta Jumalan sanaa?
Mielestäni kehottaminen raamatun lukemiseen ei ole lain kolmatta käyttöä. Mielestäni se on lähimmäisen rakastamista, ”opettakaa heitä”.
Jos sanotaan että ”sinun pitää lukea raamattua että säilyt kristittynä”, silloin se on lain kolmatta käyttöä ja mielestäni väärin. Silloin ihminen päättää, millä tavoin toinen ihminen säilyttää vanhurskauden. Silloin vanhurskauttaminen tai sen säilyminen otetaan ihmisen käsiin. Vanhurskauttaminen on yksin Jumalan teko, ei ihmisen.
On eri asia opettaa ja kehottaa, kuin vaatia. Rakkaudessa ei ole vaatimusta. Jos olen lain ohjauksessa, ohjaako silloin Kristus? Jos olen lain ohjauksessa, silloin minun tulisi pystyä täyttämään koko laki jotta olisin vanhurskas. Ei ole kuin yksi, joka on lain täyttänyt.
Ja vielä, on eri asia sanoa että ”tarvitsee”, kuin että ”haluaa”. Mielestäni niillä on selvä ero? Ehkäpä juuri tässä Jupe meidän näkemykset eroaa?
Ja vielä yksimielisyyden ohjeesta: ”Eikä sekään riitä, vaan he tarvitsevat usein myös rangaistuksia, jotka ravistelevat heitä, niin että he seuraavat Jumalan Hengen ohjausta.”
Tätä kohtaa en pysty millään ymmärtämään? Jos jollakin on tähän antaa raamatun kohtia, joissa kristittyä pitää rankaista että hän olisi parempi kristitty, niin mielelläni lukisin?
TykkääTykkää
Laki ei kuulu kristitylle A- eikä B- moodissa vaan armo opettaa
kaiken synnin ja jumalattoman menon hylkäämään.
Puustavi ei ole kuollut kirjain vaan sillä on kuolettava vaikutus,
kuten Matti Suo siitä aikanaan kirjoitti. Kristuksen ansiotyöhön
ei Moosesta tarvita avuksi.
#Evankeliumin uskolle Jumala antaa Pyhän Hengen, kun taas lain
opilla se kadotetaan ja sen sijaan saadaan orjuuden henki. Mutta
ei se ”toinen evankeliumi” tullut Galatian kristittyjen luo
sanoen, että nyt teiltä otetaan pois Pyhä Henki ja se usko,
johon te alussa tulitte saatetuiksi, vaan se tuli galatalaisten
kristillisyyttä paremmaksi korjaamaan.
Ja se korjasi sitä paremmaksi opettamalla, että kun vain
entiseen kristillisyyteen lisätään lain pitäminen, niin sitten siitä
tulee parempi ja lujempi. Kyllähän Paavali saarnaa armoa
ja uskoa ja rakentaa niiden perustukselle , he sanoivat,
mutta kun hän jättää lain eikä opeta sitä ojennusnuoraksi, niin
hän ei oikein johdata uskovaisia pyhityksen tielle, ja siitä
tulee höllä kristillisyys, ovathan vanhan testamentin
profeetat ja kaikki pyhät olleet lainkuuliaisia opetuslapsia,
eikö meidänkin pitäisi pysyä heidän kanssaan samassa
uskossa ja opissa.
Näin opettivat ne ”paremman kristillisyyden” saarnaajat. #
(Heikki Jussila vuonna 1933 )
Sen sijaan kristityt ovat täydellisen ja kokonaisen evankeliumin
hoidossa, johon kuuluvat myös neuvon, opetuksen ja nuhteen sanat.
#Nämä neuvot ja nuhteet eivät ole lakia, joka jo ensimmäisessä
käskyssään tuomitsee rikkojansa kolmanteen ja neljänteen
polveen. Ne eivät kuulu kiviin kaiverrettuun kuoleman virkaan
ja kadotustuomion virkaan. Ne ovat sensijaan evankeliumia
kuuluen täydelliseen evankeliumin työhön kuten Paavali kirjoittaa
Timoteukselle: ” Saarnaa sanaa, pidä päälle sekä
hyvällä, että sopimattomalla ajalla, rankaise, neuvo ja nuhtele
kaikelle siveydellä ja opetuksella…
Tee evankeliumin saarnaajan työ ja toimita virkas täydellisesti.#
( Väinö Havas 1933 )
#Synnille ei siis suoda pienintäkään lievitystä, mutta vikoihin sortunutta
matkamiestä puhutellaan hellästi, armon ja laupeuden hengessä
Ei kehoteta vian tähden luopumaan Kristuksesta ja kieltämään uskoa
vaan uskovaisena armolapsena ojennetaan parannuksen
askelille.
Tottelemattomuus evankeliumin neuvoja ja nuhteita vastaan on
johtanut näissä asioissa suuriin väärinkäsityksiin.
Kun muutamat uskovaiset ovat jatkuvan tottelemattomuuden
kautta menettäneet lapsellisen uskon rohkeutensa ja
pelastusvarmuutensa ja joutuneet lainalaiseen sieluntilaan,
eivät heidän mielestään enää evankeliiumin neuvot ja nuhteet
ole riittäneetkään armoitetun sielun ojennusnuoraksi,
vaan oman pimentyneen sieluntilansa mukaisesti he ovat
alkaneet vaatimaan lakia, kiviin kaiverrettua kuoleman ja
kadotustuomion virkaa, kristityn opettajaksi.
Toiset tottelemattomat taas ovat joutuneet riitelemään evankeliumin
neuvoja ja nuhteita vastaan. Hekään eivät voi pimentyneen
sieluntilansa tähden tervettä oppia sietää. Heidän mielestään
evankeliumin neuvot ja nuhteet ovat kristitylle sopimatonta lakia.
Nämä kaksi vaaraa: lakihengellisyys ja lihan vapaus ovat
olleet aina vaanimassa Jumalan lasta. Herra antakoon meille,
veljet ja sisaret, oikeata valoa ja ymmärrystä. #
( Väinö Havas 1933 )
TykkääTykkää
”Luen Raamattua siksi että tuntisin Kristusta paremmin. Luen tätä blogia siksi että tuntisin Kristusta paremmin. Käyn Jumalan sanan kuulossa siksi että tuntisin Kristusta paremmin. Keskustelen kristittyjen kanssa siksi että tuntisin Kristusta paremmin. En osaa ajatella sitä ”hyötynäkökulmasta”.”
Samoilla linjoilla olen. Tosin osaan kyllä ajatella hyötynäkökulmastakin, koska olen niin kiinnostunut lähetystyöstä ja vaikkapa lastenkasvatuksesta ja monesta muusta asiasta, jotka liittyvät aiheeseen, niin on vähän pakkokin. Kumpaakin em. asioista on aika vaikea tehdä ilman osaamista.
”On hyvä ohjata, kannustaa, opettaa, tukea lähimmäistä lukemaan raamattua. Uudestisyntynyt ei ymmärrä Raamatusta juuri mitään (jos ei ole ennen sitä juuri lukenut), ja halajaa sitä Jumalan sanaa kuin maitoa niinkuin vastasyntynyt. Kyllä uudestisyntynyt nimenomaan rakkaudesta Jumalan armoon ja Kristuksen vaikuttamana haluaa oppia lisää ja lisääntyä Kristuksen tuntemisessa. Voiko ihminen, joka rakastaa Kristusta, olla rakastamatta Jumalan sanaa?”
Eli tässä on lähinnä näkökulmaero tai sanat mitä käytetään, käytännössä olen samaa mieltä tästä. Tosin sanoittaisin tuon niin, että rakkaudesta Jumalaan, siis Kristukseen, tai oikeastaan pikemminkin niin, että kiitollisuudesta siitä, että Jumala, Kristus ensin rakasti meitä. Tämä tarkennus siksi, että armo ja anteeksiantamus voivat tulla yhtä hyvin epäjumaliksi kuin urheilu ja kauneus.
”Mielestäni kehottaminen raamatun lukemiseen ei ole lain kolmatta käyttöä. Mielestäni se on lähimmäisen rakastamista, ”opettakaa heitä”.”
Se on lain kolmatta käyttöä. Lain kolmas käyttöhän on lähimmäisen rakastamista aivan samalla tavalla kuin muutkin lain käytöt ovat lähimmäisen rakastamista, ei vihaamista. Tietysti jos ajatellaan, että lain kolmas käyttö ei ole lähimmäisen rakastamista, vaan sen tarkoitus on lyödä, sitten se on väärin. Mutta jos ajattelet lain kolmatta käyttöä positiivisena, niin kuin se on perinteisesti ajateltukin kaikkialla muualla kuin vl-kristillisyydessä, se on hyvä asia. Totesit itsekin, että tuo Joonan B-kohta on ”ihan jees”. Ei yksimielisyyden ohjeessakaan sanota, että lain kolmannen käytön tarkoitus on painaa kristitty maan rakoon, mutta se siellä sanotaan, että sen tarkoitus on olla apuna.
”Jos sanotaan että ”sinun pitää lukea raamattua että säilyt kristittynä”, silloin se on lain kolmatta käyttöä ja mielestäni väärin. Silloin ihminen päättää, millä tavoin toinen ihminen säilyttää vanhurskauden. Silloin vanhurskauttaminen tai sen säilyminen otetaan ihmisen käsiin. Vanhurskauttaminen on yksin Jumalan teko, ei ihmisen.”
Niin, eli kysymys on siis pikemminkin siitä, onko ihminen uudestisyntynyt vaiko ei (käytän sanaa uudestisyntyminen mielummin kuin ”uskovainen”, koska uudestisyntyminen tarkoittaa sitä mitä se sanoo, kun taas ”uskovainen” tarkoittaa tässä kontekstissa lähinnä kaikkia vl-kristittyjä). Ellei häntä kiinnosta Raamatun lukeminen tms. uskoon hyvin olennaisesti liittyvä asia, hän ei ole elävä kristitty. Uskon kuitenkin, että on erilaisia aikoja ihmisen elämässä, niin kuin Heprealaisilla, että ei ole ihan siinä palavuudessa, kuin oli juuri uudestisynnyttyään ja tarvitsee kehottaa ja rohkaista. Sama homma Ilmestyskirjan seurakunnissa, jotka saivat nuhteita. Kuitenkin, jos tilanne on se, ettei koskaan kiinnosta, eikä ole kiinnostanutkaan, on aihetta sanoa, että pahoin pelkään, että sinä et ole elävässä uskossa.
Jatkuu..
TykkääTykkää
”On eri asia opettaa ja kehottaa, kuin vaatia. Rakkaudessa ei ole vaatimusta. Jos olen lain ohjauksessa, ohjaako silloin Kristus? Jos olen lain ohjauksessa, silloin minun tulisi pystyä täyttämään koko laki jotta olisin vanhurskas. Ei ole kuin yksi, joka on lain täyttänyt.”
Tämän takia halusin, että määrittelet mitä ohjaus tarkoittaa, koska se on niin epämääräinen termi käytettäväksi tässä yhteydessä. En tarkoita, että lain alla, niin kuin olen jo varmaan kymmenen kertaa sanonut, mutta pikemminkin lain kanssa. ”Opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt”. Miten tämä tapahtuu? Lain kanssa, lain avulla, lain ohjauksessa, mutta Kristuksessa, koska kaikki Kristuksen sanatkin ovat lain sisältöä. Eli jos ajatellaan hierarkiaa, niin Kristus on ylimpänä, mutta Pyhä Henki käyttää (kirjoittamaansa) lakia (lain sisältöä, Jumalan sanaa) opettaakseen meille asioita, koska ei ole enää olemassa uutta ilmoitusta opillisista asioista. Laki on renki, Kristus on isäntä. Jos taas laki olisi isäntä, jota palvelemalla saavutettaisiin Kristus, oltaisiin harhassa.
”Ja vielä, on eri asia sanoa että ”tarvitsee”, kuin että ”haluaa”. Mielestäni niillä on selvä ero? Ehkäpä juuri tässä Jupe meidän näkemykset eroaa?”
Eroaako meidän näkemykset? Mielestäni ei eroa muuten kuin käsitteellisellä tasolla ja sitä tässä yritän selvittää, koska minua rehellisesti sanottuna ärsyttää olla eri mieltä sellaistenkin kanssa, joiden kanssa olen samaa mieltä, mutta kun toinen puhuu (kuvaannollisesti) savon murretta ja toinen jotain ihan muuta niin meneehän ne aidat ja aidan seipäät ja kuu ja aurinkokin sekaisin. Niin kuin aiemmin sanoin, tuossakin on lähinnä se (käytetyn sanan) tulkinnallinen ero. Olen sitä mieltä, että kristitty ”haluaa”, josta pitäisi ainakin seurata se, että hän tekee, mutta jos katsotaan juuri tuosta em. ”hyötynäkökulmasta”, mistä itse helposti katson mainitsemistani syistä, kristityn ”tarvitsee”, että hän osaa toimia oikein ja niin kuin Jumalan sana opettaa. Et voi sanoa, että jos ihminen ”haluaa” rakentaa polkupyörän, hän voi rakentaa sen. Ei voi, vaan hänen ”tarvitsee” opetella, miten polkupyörä rakennetaan. Mutta jos sanotaan, että Kalle on innokas polkupyöräihminen ja hän ”haluaa” rakentaa oman polkupyörän, mutta Kalle ei osaa, niin Kallen ”tarvitsee” opetella ja harjoitella sitä ensin. Ymmärrätkö? Kristittyä ajaa Kristus (”halu”), mutta kun emme ole yhtä kuin Kristus, vaan vajavaisia, meidän ”tarvitsee” opetella. Toinen esimerkki. Minä perustan perheen ja kun olen kristitty, minulla on ”halu” kasvattaa lapseni niin kuin Jumalan sana neuvoo, koska Kristus on elämäni keskipiste ja tämän halun aiheuttaja, eli se kristittyä ajava voima (eli ”halu”). Se, että minulla on ”halu” tehdä jotain, ei vielä riitä, jos katsotaan asiaa käytännölliseltä näkökannalta, vaan ”tarvitsee” ottaa se Raamattu käteen ja lukea, mitähän se Pyhä Henki tahtoo minulle kertoa lastenkasvatuksesta. Voisi oikeastaan jotenkin tähän malliin kuvata: Kristus –> Halu –> Tarve –> Toiminta. Kuollutta (omavanhurskasta) kristillisyyttä ehkä voisi kuvata näin: Minä –> Halu (esim. päästä taivaaseen) –> Pakko ( –> Tarve) –> Toiminta. Eli ongelma on ehkä siinä, että en näe tarvetta korostaa sitä ”halua”, koska sen pitäisi olla selvä asia kristitylle. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö olisi sitä mieltä, että se on välttämätön asia.
TykkääTykkää
”Ja vielä yksimielisyyden ohjeesta: ”Eikä sekään riitä, vaan he tarvitsevat usein myös rangaistuksia, jotka ravistelevat heitä, niin että he seuraavat Jumalan Hengen ohjausta.”
Tätä kohtaa en pysty millään ymmärtämään? Jos jollakin on tähän antaa raamatun kohtia, joissa kristittyä pitää rankaista että hän olisi parempi kristitty, niin mielelläni lukisin?”
Jos luet loppuun tuon lainaamasi kappaleen, huomaat, että se on ihan täyttä asiaa ja siinä puhutaan Jumalan kurituksesta, millä Hän meitä kurittaa rakkaudessaan, että emme suistuisi Tieltä, aivan niin kuin Raamattu selväsanaisesti osoittaa. Siinä ei siis puhuta siitä, että minä antaisin selkäsaunan veljelle, vaan siinä puhutaan Jumalan antamasta isällisestä ”selkäsaunasta”, mutta myös siitä, että joskus on tarve ihmisen itseään kurittaa (Lainaus Paavalilta ym-ohjeessa), eli kuolettaa lihan töitä. Tämän Paavali vahvistaa Roomalaiskirjeessä.
TykkääTykkää
Ajatukselle vastaisin, että sinulta taisi mennä puurot (laki, lain virka, ”Mooses”) ja vellit (lain sisältö) sekaisin. Neuvoisinkin, että lueppa ajatuksella uudelleen tuo Joonan selitys lain virasta ja sen sisällöstä, jos sinulla kiinnostusta oikeasti keskustella aiheesta ja pyrkiä ymmärtämään kanssakeskustelijoita, mitä tässä nyt Taavetin kanssa keinoja kaihtamatta yritetään tehdä ja mielestäni aika hyvällä menestyksellä vieläpä (ei ole vielä riitaannuttu) ;D.
TykkääTykkää
”Ajatus” tiivistää hyvin SRK-lestadiolaisuuden käsityksen lain kolmannesta käytöstä:
”Laki ei kuulu kristitylle A- eikä B- moodissa vaan armo opettaa kaiken synnin ja jumalattoman menon hylkäämään. Puustavi ei ole kuollut kirjain vaan sillä on kuolettava vaikutus, kuten Matti Suo siitä aikanaan kirjoitti. Kristuksen ansiotyöhön ei Moosesta tarvita avuksi.”
Tämä käsitys on syntynyt yli 100 vuotta sitten ja on ymmärtääkseni edelleen virallinen opetus. Eihän siinä Joonan ”A–B -distinktiota” ole mainittu, mutta uskon että arvostetut puheenjohtajat Heikki Jussila ja Erkki Reinikainen olisivat ”Ajatuksen” esittämän muotoilun ilman muuta allekirjoittaneet.
Entä Väinö Havas? ”Ajatus” lainaa Havasta:
”Nämä neuvot ja nuhteet eivät ole lakia, joka jo ensimmäisessä käskyssään tuomitsee rikkojansa kolmanteen ja neljänteen polveen. Ne eivät kuulu kiviin kaiverrettuun kuoleman virkaan ja kadotustuomion virkaan. Ne ovat sensijaan evankeliumia kuuluen täydelliseen evankeliumin työhön – – ”
Minusta Havas puhuu aluksi selvästi lain toisesta käytöstä. Ne ”neuvot ja nuhteet” Havas sijoittaa ”täydelliseen evankeliumin työhön” eikä lakiin. Kuuluisivatko ne sittenkin myös lain kolmannen käytön piiriin? Ehkä kysymys on vain termien epätarkasta käytöstä? Olisiko Havas sittenkin hyväksynyt Joonan B-tulkinnan?
Kaikki mainitut kolme herraa olivat varmaan tunnustuskirjansa lukeneet. Jussilan ja Reinikaisen kohdalla voisin epäillä heikkoa luetun ymmärtämistä, mutta miten on Havaksen kohdalla? Mitä mieltä Joona itse on?
TykkääTykkää
”http://www.uskojaurheilu.fi/2008/urheilija_show.php?newsid=135
Voisiko tällainen usko olla riittävä? Ei ahtamista meikkauskiellon, televisiokiellon ym ihmisoppien alle? Todellista elämän elämistä, jossa pohjana kuitenkin usko Jeesuksen sovitustyöhön? Todellista iloa uskosta. Tuntuu vahvasti siltä, että elämä jää lestadiolaisena elämättä :/”
Oletko Aeskelinen kristitty (mikä tahansa tunnustuskunta, enkä tarkoita nyt sitä, että sinulla on Luterilaisen kirkon ”jäsenkirja” siksi, että sinut on ehkä lapsena kastettu)?
Ei ole olemassa mitään ”riittävää” uskoa. On olemassa elävä usko ja kuollut usko. Kun usko on elävä, ihmisen aarre ei ole tässä elämässä, ihmisen aarre ei ole urheilussa, ei televisiossa, eikä edes uskonnossa. Näin ollen ihmistä ei myöskään kahlitse ihmisoppi, joka sanoo, että ”ei saa meikata” ja ”televisio on syntiä” (mitä se ei kyllä ole), mutta ihmisen ”elämä” (varmaankin tarkoitat onnellisuutta?) ei ole näissä ajallisissa (meikkauksessa, televisiossa tai urheilussa), vaan Kristuksessa, siinä, että saa olla lähellä Jumalaansa. Kristitty on Kristuksessa onnellinen ja näin ollen kristityn ”elämä” ei ole siinä, että hän katsoo televisiota ja urheilee ja harrastelee paljon (vaikka kyllä hän näitäkin tekee), vaan siinä, että Kristus on hänen omanaan. Hänessä ja vain Hänessä kristitty on täydellisesti tyydytetty, eikä tarvitse etsiä nautintoa ja ”toivoa” muualta. Tämä on sitä todellista iloa uskosta.
Eli kristitty ei ole kahlehdittu ihmisoppien alle. Lestadiolainen voi olla, mutta elävä kristitty ei (tosin lestadiolainenkin voi olla elävä kristitty). Elävä kristitty kyllä iloitsee Jumalan antamista lahjoista (urheilu jne.), mutta ne eivät ole kristityn ”elämä”. Mielestäni tuo linkkaamasi esimerkki on oikein asiallinen ja hyvä, mielestäni kristitty voi olla tuollainen.
Sen takia kysyin, oletko kristitty, koska sinulle elämä ja onnellisuus on yhtä kuin se, mikä tuottaa nautintoa tässä ajassa, eikä se, mitä se kristitylle normaalisti on. Voi toki olla, että sanoitit asian vain väärin, mutta tällainen ymmärrys tekstisi perusteella jäi.
TykkääTykkää
”Minusta Havas puhuu aluksi selvästi lain toisesta käytöstä. Ne ”neuvot ja nuhteet” Havas sijoittaa ”täydelliseen evankeliumin työhön” eikä lakiin. Kuuluisivatko ne sittenkin myös lain kolmannen käytön piiriin? Ehkä kysymys on vain termien epätarkasta käytöstä? Olisiko Havas sittenkin hyväksynyt Joonan B-tulkinnan?”
Mielestäni kuuluvat ja sekin ärsyttää, että virheitä ei voida myöntää, eli käytännössä ei haluta myöntää, että lain kolmas käyttö siten kuin se ym-ohjeessa mainitaan, on ihan jees, koska silloin jouduttaisiin myöntämään, että koko asiaa ei edes ymmärretty oikein, kun neuvoteltiin esim. uudenheräyksen kanssa, vaikka uusi heräys olikin osittain harhassa. Mieluummin sitten keksitään kaikenlaisia omia käsitteitä, jotka vaan entisestään sekoittavat soppaa, ja itseasiassa eivät kirkasta totuutta siten kuin pitäisi ja näin myös otetaan turhaa etäisyyttä esim. luterilaiseen kirkkoon (oppiin) ja lapataan vielä pari metriä lisää hiekkaa oman poteron suojavalliin, vaikka olisi aihetta yrittää kurkistaa välillä uloskin sieltä poterosta ja ehkä mennä ”syöksyen eteenpäin”, että voitaisiin ”valloittaa alueita” Kristukselle. Jumalan Valtakunnan työtä tällainen sisäänpäin kääntyneisyys ja tahallinenkin vääristely ei kyllä edistä.
TykkääTykkää
Aamenta vastaa Jupen teksti.
Ajatellaanpa vielä esim. pesukoneen käyttöohjetta.
A) Ohjeen ”virka”: Ohjeen tarkoitus on opastaa vaatteiden puhtaudesta vastaava kansalainen hyödyllisen mekaanisen laitteen käyttöön jne.
B) Ohjeen ”sisältö”: Kytke kone sähköverkkoon. Avaa luukku. Sijoita pyykit koneen sisään jne.
Suurperheen äiti saattaisi sanoa: ”Ei meille naisille moista koneen tarkoitusta tarvitse selittää. Kyllä se on selvä selittämättäkin.” Tästä kuitenkin saataisiin muhkea riita aikaiseksi.
Ehkä esimerkkini ei ihan ole vertailukelpoinen teologisen kielenkäytön kanssa. Eikö kuitenkin sielläkin pitäisi käyttää käsitteitä, joissa ei ole tulkinnan varaa. Miksi lainkaan puhua ”laista” yleiskäsitteenä, jos se heti vaatii lisämäärettä. Tuo lain ”virka” varsinkin kuulostaa oudon vanhanaikaiselta. Eikö olisi selvempää käyttää suoraan käsitteitä ”lain tarkoitus” ja ”lain sisältö”.
Näitä siis pohdin teologisista hienouksista mitään ymmärtämättömänä maallikkona.
TykkääTykkää
Hmmm, nyt en ehkä täysin ymmärtänyt vastaustasi. Olen vanhoillislestadiolainen mutta tuntuu että normit kahlehtivat minua. Omasta puolestani voisin tehdä paljon asioita, joita en pidä syntinä (mm. meikkaus, kilpaurheilu,tanssi, teatteri ym) mutta vl-yhteisössä en koe voivani noita tehdä ilman että joudun perustelemaan ko. tekemisiä toisille.Ja tämä ahdistaa että minun täytyy mahtua tiettyyn muottiin. Kysymys siis kuuluu onko elävää uskoa muualla kuin vanhoillislestadiolaisuudessa? Vastauksesi perusteella käsitin että elävää uskoa voi olla muuallakin. Tarviiko uskovainen kuitenkin aina seurakuntayhteyden pelastuakseen?
TykkääTykkää
Itse asiassa tuo A-B -erottelu yleisellä tasolla ei mielestäni riitä. Sehän olisi tehtävä erikseen eri käyttöyhteyksissä. Siis ”lain virka” on erilainen puhuttaessa lain kolmannesta käytöstä kuin lain toisen käytön kohdalla. ”Lain sisältö” voi olla (ja onkin?) niissä sama. Selventäisikö tämä asiaa?
Anteeksi, että ajatukset tulevat näin tipoittain…
TykkääTykkää
”Hmmm, nyt en ehkä täysin ymmärtänyt vastaustasi. Olen vanhoillislestadiolainen mutta tuntuu että normit kahlehtivat minua. Omasta puolestani voisin tehdä paljon asioita, joita en pidä syntinä (mm. meikkaus, kilpaurheilu,tanssi, teatteri ym) mutta vl-yhteisössä en koe voivani noita tehdä ilman että joudun perustelemaan ko. tekemisiä toisille.Ja tämä ahdistaa että minun täytyy mahtua tiettyyn muottiin. ”
Oletko Aeskelinen rukoillut Jumalaa, että Hän näyttäisi tahtonsa sinun elämääsi ja lukenut Raamattua ja yrittänyt etsiä sieltä vastauksia kysymyksiisi? Se, mitä yritän selvittää, on, että kiinnostaako se (Jumalan tahto) sinua ylipäänsä, vai oletko vain kiinnostunut siitä, mitä sinä haluaisit tehdä? Voitko siis rehellisesti sanoa, että olet siksi meikkauksesta (tai mistä tahansa) sitä mieltä, että se ei ole syntiä, koska Jumalan sana sanoo niin ja tahdot pysyä Jumalan sanan neuvoissa vai siksi, koska sinä tahdot meikata (tai tehdä jotain muuta)? Ja sitä kysyisin myös, että miksi et voisi perustella esimerkiksi meikkaamista, jos/kun se ei kerran ole syntiä? Eikö se ole järkevää pystyä perustelemaan, jos on eri mieltä (ja on perusteltua olla eri mieltä)?
”Kysymys siis kuuluu onko elävää uskoa muualla kuin vanhoillislestadiolaisuudessa? Vastauksesi perusteella käsitin että elävää uskoa voi olla muuallakin. Tarviiko uskovainen kuitenkin aina seurakuntayhteyden pelastuakseen?”
Minulla ei ole valta päättää, missä ja kenellä on elävää uskoa. Minä uskon, että elävää uskoa on muuallakin, mutta älä ajattele siten, että jos joku vain toteaa, että elävää uskoa on muuallakin kuin meillä, voit ottaa sen heti totuutena ja vaihtaa seurakuntaa, koska tästä asiasta on kerran erimielisyyttä. Kehotan sinua lukemaan Raamattua ja rukoilemaan Jumalalta, että Hän auttaisi sinua niin kuin Hänen tahtonsa on. En usko, että kukaan selviää ilman seurakuntayhteyttä, jos tietoisesti jättää sen. Eri asia on taas se, että esim. sodan, vainon tms. takia joutuu erilleen.
Jeesus sanoo, että ”Etsikää ensin Jumalan Valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan, niin kaikki muukin teille sen mukana annetaan”. Jeesus ei tarkoita maanpäällistä Jumalan Valtakuntaa (tässä yhteydessä esimerkiksi vanhoillislestadiolaista yhteisöä), vaan Jumalan tahtoa, Totuutta. Eli Jeesus kehottaa toisin sanoen etsimään sitä, mikä on Jumalan tahto, etsimään sitä todellista elämää, jonka saamme uskon kautta Jeesukseen ja se on myös uskoville kehotus opetella tuntemaan Jumalan tahtoa. Jos usko on meille pelkästään seurat sunnuntaina siksi, että niin on tapana, on mielestäni syytä pohtia, olemmeko edes elävässä uskossa.
TykkääTykkää
Tämä ”laki” sanan käyttö on mielenkiintoinen…
Kun Joona tuossa puhui antinomisteista, tässä on Lutherin väittelyitä antinomisteja vastaan.
Alla lutherin näkemystä lain virasta:
Luther (toinen väittely antinomisteja vastaan, Laki ja evankeliumi): ”Palaan jo todisteluun. Moniselitteisyys on sanassa ’pelko‘. On nimittäin olemassa kahdenlaista pelkoa: pelkoa ilman rakkautta ja pelkoa, johon liittyy rakkaus. Pelko ilman rakkautta vetää pois rakkaudesta ja on saatanallinen ja huono. Siihen ei laki ohjaa. Sitä vastoin pelko, johon liittyy rakkaus, eli laista tuleva pelko, kutsuu evankeliumin mukaisesti minua rakkauteen niin, että nöyryytettynä tiedän, millainen olen, nimittäin että minussa ei ole rakkautta. Lain on lakattava heti, kun se on tämän osoittanut. Se on jo suorittanut tehtävänsä loppuun, eikä se saa säikyttää perkeleellisesti ja lihallisesti, eli ajaa suoraan epätoivoon. Sen tulee osoittaa paha ja karkoittaa minut pakenemaan Kristuksen luo. Tämä poiskutsuminen ja surmaaminen on terveellinen, evankeliumin mukainen ja hyödyllinen, kun se kutsuu meitä pois itsestämme eikä armosta, syntien anteeksiantamisesta tai Kristuksesta. Oppikaamme siis tekemään selvä ero näiden välillä. Perkele ajaa ja kauhistaa niin, että tuhoudut ja niin että kuolet. Sitä vastoin evankeliumi ja Jumala eivät tahdo sinun tuhoutuvan, vaan ennemminkin, että pelastut ja elät. Riittää että olet säikäytetty ja surmattu, usko nyt Poikaan ja saat elää.”
TykkääTykkää
Ja vielä vähän lisää Lutheria samasta teoksesta, vastausta herra Islebenille.
Luther: ”Millainen synti on, sitä ei kuitenkaan tulla tietämään muuten kuin lain avulla, mutta meille annettu Kristus tekee selväksi, että meillä on syntiä. Saman tekee myös toinen esimerkki. Sillä se, että asetetaan Kristus esimerkiksi, ei merkitse mitään muuta kuin että osoitetaan, miten on elettävä kuuliaisuudessa Jumalaa, vanhempia ja ylempiä kohtaan ja oltava kaikkien hyvien tekojen ja hyveiden jäljittäjä, kuten Paavali ja Pietari sanovat melkein jokaisen kirjeensä lopussa. Molemmilta puolilta meille osoitetaan täytetyn ja täytettävän lain esimerkkiä. Siis laki ei ole Kristuksen työssä kumottu, vaan ennemmin vahvistettu. Eikö heidän pitäisi opettaa näin: ”Hyvä mies, Kristus täytti lain, ja nyt totisesti sopii, että seuraamme hänen jälkiään hurskaasti ja pyhästi eläen. Älä ole avionrikkoja, varas äläkä rosvo. Sanoihan Kristus fariseukselle: ‘Mene ja tee sinä samoin’ (Luuk. 10:37)”. Samaan tapaan puhun Kristuksesta, joka on annettu lahjaksi eli lunastajaksi. Sillä vaikka tämä hyvä teko on niin suuri ja sanoinkuvaamaton, sitä on myös mahdoton tuntea ja tajuta ilman lakia, kuten olen muutamaan kertaan edellä jo sanonut. Sillä kun sanon: ”Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta” (Gal. 3:1), toinen miettii heti: ”Mitä on laki?” Jos tahdomme vastata joko toiselle tai itsellemme, on <<<0131>>> välttämätöntä sanoa, mitä laki on. Näin Kristus asetetaan meille joko lahjaksi eli sakramentiksi tai esimerkiksi, jotta seuraisimme hänen jälkiään. Esimerkkinä me tosin voimme seurata ja jäljitellä häntä, mutta kun hän on sakramentti ja mysteeri emme tähän pysty. Augustinus, joka mielellään leikkii luvuilla, antoi Kristukselle kahdeksikon. Hän ei nimittäin vain itse täyttänyt lakia, vaan täytti sen meidän edestämme. Kristus on minulle sakramentti, koska hän lunasti minut synneistä, kuolemasta ja Perkeleen vallasta. Se ei ole minulle mahdollista omalla vanhurskaudellani, enkä voi sitä saavuttaa teoilla, vaan ainoastaan uskolla. Tässä Kristus sanoo minulle ja kaikille uskoville: ”Älkää pelätkö Isän vihaa älkääkä kuolemaa, sillä minä olen antanut hyvityksen teidän puolestanne. Te olette jo pelastetut ja nyt säädetyt kanssani taivaaseen eikä teiltä puutu mitään, paitsi se, mikä ei ole vielä paljastettu. Nyt on jäljellä vain, että kun tämä kaikki merkitsee sakramenttia, se on vain minun asiani, ei Johannes Kastajan, ei Pietarin, ei Paavalin, ei neitsyt Marian eikä kenenkään pyhimyksen.” Sillä itse Kristus jää tässä ainoaksi opettajaksi ja jalokiveksi, jotta seuraisimme hänen jälkiään tehden hyvää, kärsien ja tunnustaen. Näin meille tulee vain yksi, mutta Kristukselle kaksi ja hän voittaa meidät kahdeksikkona. Näin Pietari ja Paavali opettavat melkein kaikkialla näitä kahta asiaa: Hän on itse antanut itsensä meidän edestämme vapauttaakseen <<<0132>>> meidät vääryydestämme (Tit. 2:14). Näin tulee aina lunastusta tarkasteltaessa lain opin pysyä lujana. Se on myös annettava opiksi niin, ettei säikähtyneitä ja nujerrettuja johdateta epätoivoon. On nimittäin pidettävä mielessä heidätkin…jatkuu
TykkääTykkää
…jatkoa
”Mutta jumalattomia, paatuneita ja hurjia ei tule liikuttamaan kaikki Jumalan vihan esimerkit, vaikka ne kaikki koottaisiin yhteen, eivät vedenpaisumukset, eivät sodomalaisten tai juutalaisten kohtalo, koska he ryntäävät sokeina nautintoihinsa, jos heillä sellaisia on. Sitä vastoin onnettomat ja ahdistuneet sielut kauhistuvat kärpäsenkin suristessa tai lentäessä poikkeavalla tavalla näköpiiriin ja silmien eteen. Vieläpä he säikkyvät ja kammoksuvat omia ajatuksiaankin. Heitä ja heidän kaltaisiaan Kristus ei tahdo hämmennettävän eikä halveksittavan: ”Rohkaiskaa alakuloisia” (1. Tess. 5:14). Siksi viisaan sananpalvelijan ominaisuus on, että hän osaa oikein jakaa Jumalan sanaa. Hurjia ja jumalattomia varten tarvitaan vasaraa eikä heille ole sanottava, että lakia ei tarvita ja että Kristus on täyttänyt lain. Se on onnettomien ja nujerrettujen ravinto. Siksi Paavali opettaessaan syntien anteeksiantamusta ja miten meidän tulee seurata Kristusta ei sulje pois lakia, vaan ennemmin vahvistaa sen (Room. 3:31).”
TykkääTykkää
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
TykkääTykkää
Vahingossa tuplasti kommentoin, poistin päällekkäisen. Sori.
TykkääTykkää
Kiitos ansiokkaista kommenteista edellä.
Vielä muutama ajatus laista. Kuten Joona ym. edellä jo totesivatkin: “Olennaisin kysymys on, mitä käsitteellä ”laki” missäkin yhteydessä tarkoitetaan.” Jos meillä on käsitteiden määrittelyt hukassa, silloin tapahtuu ohipuhumista ja väärinymmärrystä, joka johtaa pahimmassa tapauksessa turhiin mellakoihin ja oman oikeassa olemisen eli egon vahvistamiseen, sen sijaan että tutkisimme asioiden juuria ja avautuisimme dialogiin merkityksistä ja sisällöistä.
Kristus ei käskenyt opetuslapsiaan näin: “Menkää kaikkeen maailmaan, ja julistakaa lakia ja evankeliumia kaikille luoduille!”
Vaan (Mark 16:15-16): “15) Ja hän sanoi heille: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. 16) Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Kristus itse käski julistaa pelkkää evankeliumia, joka sisältää myös evankeliumin arvon mukaisen opetuksen (kastekäsky). Ei siis puhuta sanaakaan laista.
Tai (Room 3:21-24): “21) Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia,
22) se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta. 23) Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla 24) ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, ”
Onko tässä nyt sitten kysymys antinomismista?
TykkääTykkää
#Seurakunnan hoidossa on sis pääasia se, että köyhät kristityt tulevat taivaan leivällä
ruokituiksi. Välttämätöntä on myöskin se, että Jumalan lapset tulevat niin neuvotuiksi
ja nuhdelluiksi, ettei vain lauman heikoinkaan horjahtaisi kaidalta tieltä ei oikealle
eikä vasemmalle, ei lihan vapauteen eikä lakihengellisyyteen.
Evankeliumilla onkin nämä kaksi puolta: lohdun sanat ja opetuksen sanat.
Lohtu kulkee edellä, neuvo ja nuhde perässä.#
( Väinö Havas 1935 )
#Älkäät sekoittako, hyvät ihmiset , hunajata myrkyllä, vaan jos sydän on kipeä, niin ottakaat
puhtaana ja sekoittamatta muutamia armon pisaroita, jotka Vapahtajan haavoista ovat
vuotaneet juuri niitten tähden, joilla on sydän kipeä.
Ja ne armon pisarat ovat paras lääkitys haavoitetuille ja särjetyille sydämille.
Älkäät uskoko että rietas pakenee sekoituksesta, mutta puhdas sovintoveri, puhdas armo
se on myrkky riettaaalle.#
( L.L. Laestadius )
#Koska se nyt on Jumalan tahto, että katuvaiset pitää autettaman ylös helvetistä, että heidän
pitää maistaman armoa, niin minä olisin kirottu, jos minä lain kirouksen kautta tahtoisin
vielä syvempään helvettiin painaa niitä sieluja, jotka jo ovat helvettiin painetut omantunnon
soimausten kautta. Mutta minä tahdon evankeliumin kautta niin paljon kuin minä jaksan ja saatan lohduttaa murheellisia niinkuin minä tiedän, kuinka armollinen Vapahtaja on katuvaisia kohtaan.#
( L. L. Laestadius )
Näihin ei ole mitään lisäämistä.
TykkääTykkää
Eikait siinä, jos halutaan vängällä erottautua, että halutaan omia käsitteitä keksiä, vaikka semmoset käsitteet ois jo käytössä, mitä muutkin ymmärtäisi. Mielestäni se vain on todella typerää, eikä edistä minkäänlaista rakentavaa keskustelua, koska satoja vuosia on käytetty näitä, mitkä nyt tunnustuskirjoistakin löytyy. Ajatus, nuo saarnapätkät on kyllä ihan jees, mutta se, että laitat pelkästään jotain saarnapätkiä omaan korvasyyhyyn, etkä halua keskustella aiheesta omin sanoin, kertoo paljon motiiveistasi, eli sinulla ei ole edes kiinnostusta keskustella, tältä mielestäni vaikuttaa. Ei se haittaa, vaikka lainaa jotain tai linkkaa jotain saarnoja tms., niinhän teen itsekin, mutta jos se on käytännössä ainoa tapa, niin mielestäni se on sama asia kuin mielenosoitus, missä ei ole tarkoituskaan pyrkiä keskustelemaan toisen osapuolen kanssa, mutta hokea vain sitä omaa ”totuutta”. Ja se on todella ärsyttävää.
Taavetti, olisi kiva kuulla, selvensikö viimeisimmät kommenttini yhtään ja voisitko yhtyä niissä sanottuun ja toisaalta sitä kautta yksimielisyyden ohjeeseen?
Ajatukselle vielä: En minäkään harhaoppisina nuita saarnoja pidä, ihan hyviltä vaikuttavat. Mielestäni yrität kuitenkin ratsastaa Laestadiuksen nimellä tässä siten, että Havaksen kommentti on samassa linjassa kristillisyyden yleisen kannan kanssa (siis lähinnä juuri käsitteellisellä tasolla koskien lain kolmatta käyttöä, siis ”evankeliumin kokonaisuutta”), niin laitat sen ensiksi ja sitten laitat vähän Laestadiusta mukaan, ikäänkuin hän olisi ollut samaa mieltä Havaksen kanssa. Mielestäni jokin tuossa touhussa mättää. Tuskin kukaan meistä on sitä mieltä, että katuvaiset pitäisi lyödä vielä syvemmälle helvettiin ja evankeliumiin pitäisi sekoittaa lakia (tekoja).
TykkääTykkää
Ajattelen, että noissa on se oletus, että ihmiset tietävät, mitä synti on, että se on vakava asia. Ainakin juutalaiset ymmärsivät asian jollain tasolla. Paavalihan mainitsee tuossa, että kaikki ovat syntiä tehneet ja Jumalan kirkkautta vailla. Myös Jeesus mainitsee Paavalille Apostolien teoissa, että ihmiset saavat syntinsä anteeksi uskomalla Häneen. Eli on olemassa se taustaoletus, että ihmiset ovat syntisiä. Vanhassa testamentissa, vaikka ihmiset pelastuivat uskomalla, oli kuitenkin olemassa lakiliitto, jonka säädöksiä jne. tuli noudattaa. Uudessa liitossa Jumalan vanhurskauden on Kristus täyttänyt ja näin lakiliitto on päättynyt, nyt on Vanhurskaus ilmoitettu ilman lakia, mutta oletus on se, että kaikki ovat syntiä tehneet. Kysymys kuuluu, että miksi kukaan kääntyisi kristityksi, ellei hän ymmärrä, mitä on synti? Siihen tarvitaan lakia ja mielestäni se tulee ilmi, kun ottaa vähän pitemmän lainauksen tuosta samasta kohdasta (33/38 -käännös):
”Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä; sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto. Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.” (Room. 3:19-26)
Eli kysymys ei mielestäni ole antinomismista.
TykkääTykkää
Eipä noihin lainauksiin ole paljon lisättävää. Hiukan sovintokokousten historiaa voisi kuitenkin kerrata.
Suuren hajaannuksen repeämää yritettiin korjata useissa sovintokokouksissa. Jouko Talonen kirjoittaa lyhyesti:
>>
Suomen lestadiolisuudessa on ollut eri ryhmien välisiä sovintoyrityksiä 1911, 1920-luvun alussa ja vanhoillislestadiolaisten ryhmien välillä 1945 – 1946. Vain Venäjällä ovat lestadiolaiset yhdistyneet. Venäjän uusheränneet ja vanhoilliset yhdistyivät kommunismin puristuksessa 1924.
Vuoden 1911 sovintokokoukseen osallistuivat vanhoillislestadiolaiset, uusheränneet ja esikoiset. Kokous oli pääosin vanhoillisten ja uusheränneiden välien selvittelyä, ja se päättyi tuloksettomana. 1920-luvulla alussa uudenheräyksen piirissä tehtiin aloitteita eri ryhmien sovinnon aikaansaamiseksi. Tuloksia ei ollut.
>>
”Lestadiolaisten ryhmien sovintokokous” järjestettiin vanhoillisten ehdotuksesta maaliskuussa 1911 Oulussa. Toiveita sovusta uusheräyksen kanssa olikin, koska esim. yhteistyö toimitilojen käytön osalta oli sujunut hyvin. Yhteistä oli myös näkemys esikoisuuden torjunnasta. Vanhoillisilta oli kuusi edustajaa, samoin uusheräyksen puolelta. Esikoiset ja narvalaiset jättäytyivät (virallisesti) pois. Puheenjohtajana toimi vanhoillisten V. A. Wirkkula. Hän ja hartaudet pitänyt Aatu Laitinen olivat kokouksen ainoat papit.
Kokouksen asetelma oli selvä: vanhoilliset esiintyivät syyttäjinä ja uusheränneet vastaajina. Uusheräyksen johtava saarnaajavanhus Pietari Hanhivaara (1833 – 1926) ja Matti Junttila olivat jopa valmiita pyytämään anteeksi kuohunnan aikana ilmenneitä ”heikkoja sanojaan” ja ”rakastamattomuuttaan”, mutta anteeksiantamusta ei julistettu. Vanhoilliset edellyttivät heiltä tunnustusta ”eriseurasta” ja ”väärästä opista”. Puheenjohtaja Wirkkula yritti tasoitella ja todistella, että osapuolet olivat pääasioissa yksimielisiä, mutta yritys oli turha. Keskustelut päättyivät tuloksettomina.
Väinö Havas (1898–1941) liittyi uusheräykseen 1920-luvun alussa, jolloin Hanhi-Pietillä oli enää vähän maallista matkaa jäljellä. En tiedä millainen suhde Havaksen ja Hanhivaaran välille ehti muodostua. Tietääkö kukaan täällä?
Ajatuksen lainaama Havaksen teksti on vuodelta 1935, jolloin Havas jo kuului vanhoillisiin. Hänhän oli tehnyt ”parannuksen” vuonna 1929, mitä Hanhivaara ei siis ehtinyt nähdä. Uskon kuitenkin, ettei Hanhi-Pietillä olisi ollut mitään poikkipuolista yo. Havakseen tekstiin lisätä.
TykkääTykkää
Huomasin kiusallisen seikan tästä blogialustasta. Se koskee vastauksia vanhoihin kommentteihin.
Esim. Jupen ensimmäinen kommentti 25. marraskuuta 2016 klo 1.32 (heti blogitekstin jälkeen) on saanut lähes 30 vastausta. Ne kaikki tulivat sivua avattaessa heti näkyviin, kunnes…
…kunnes eivät enää kaikki tulleetkaan. Viimeisimmät lisävastaukset sain näkyviin vasta, kun klikkasin sivun alareunassa ”Lataa lisää”. Tämä ”ominaisuus” kai käynnistyy samaan aikaan, kun ”Lataa lisää”-painike ilmestyy. Hiukan harmillista, mutta minkäs teet.
TykkääTykkää
Kiitos Quo Vadikselle Raamatun tuomisesta mukaan keskusteluun! Kommentti oli vain mielestäni sen verran yksipuolinen, että olen pakotettu osallistumaan keskusteluun muutaman lainauksen muodossa:
”Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi.” Näin opettaa siis Jeesus Matt. 5:19 mukaan. Onko tässä lain kolmatta käyttöä?
Matt. 23:2-3 Jeesus puhuu opetuslapsilleen:
”Mooseksen istuin on nyt lainopettajien ja fariseusten hallussa.
Tehkää siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan. Älkää kuitenkaan ottako oppia heidän teoistaan, sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista.”
”Tavoitelkaa rauhaa kaikkien kanssa ja pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa.” Miten tämä Hepr. 12:14 näyttäytyy lain kolmannen käytön näkökulmasta?
1. Tess 5:12-14 taas neuvoo ihan suoraan ojentamaan veljiä – ei kai tämä ole lain kolmatta käyttöä?
”Pyydämme teitä, veljet, pitämään arvossa niitä, jotka keskuudessanne näkevät vaivaa, toimivat teidän johtajinanne Herran nimissä ja ojentavat teitä.
Osoittakaa heille aivan erityistä kunnioitusta ja rakkautta heidän työnsä vuoksi. Eläkää rauhassa keskenänne.
Kehotamme teitä, veljet: ojentakaa kurittomia, rohkaiskaa arkoja, tukekaa heikkoja ja olkaa kaikkia kohtaan kärsivällisiä.”
TykkääTykkää
Katsoisitko Aeskelinen tämän elokuvan? Siinä on hyvin ilmaistu joitakin asioita ja vieläpä suomitekstit (tämä on ihan sovelias):
Noah Movie HD
TykkääTykkää
Olen ymmärtänyt että jos kommenttien yhteismäärä ylittää 50, täytyy painaa ”Lataa lisää”-painiketta, jotta näkee ne kaikki (nekin, jotka tulevat vetoketjun keskelle tai väleihin). Käyn siis aina ensimmäiseksi painamassa ”Lataa lisää” painiketta (jos se siellä on), ja sitten alan selata kommentteja alusta lähtien. Jos viestien määrä ylittää 100, täytyy painaa kahteen kertaan ”Lataa lisää”, jotta nekin kommentit, jotka ylittävät järjestysnumeroltaan sadan, tulevat näkyviin (vaikkakin olisivat viestiketjussa ylempänä). Jos kommenttien määrä ylittää 150, painetaan kolmeen kertaan. Se siis ilmestyy aina uudelleen kommenttien loppuosaan jos siellä on lisää viestejä. Ja tosiaan, et näe kaikkia väleihin tulleita kommentteja, jos et oo käynyt painamassa Lataa lisää niin monta kertaa kuin on tarvis.
Mielekiintoista keskustelua täällä. Ehkä jossain kohtaa laitan jotain omia ajatuksia kun kerkiän. 🙂
TykkääTykkää
Kiitos Kesäkukka! Teit varmaan tilanteesta oikean analyysin ja annoit hyvän ohjeen. Siis klikkaile heti ensimmäiseksi ”Lataa lisää”-painiketta niin monta kertaa, että se häipyy, ja aloita vasta sitten kommenttien selaaminen.
TykkääTykkää
”Rakkaat veljeni ja sisareni! etenkin te nuoret. Te jotka siellä maailman kiusauksissa arasti haluatte uskoanne tunnustaa. Maailma ihmettelee, että ette lähde niihin rientoihin, jossa sielunvihollinen saa voittoja. Tanssimusiikin ja konserttien sijaan lähdette seuroihin ja raamattuluokkaan. Mutta lankeemuksia tulee näissäkin asioissa. Sielunvihollinen saa voittoja. Mutta rakkaat nuoret. Älkää jättäkö uskoa ja Jumalan valtakuntaa, mutta jättäkää synti pois. Sillä kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja totella parempi kuin oinasten lihavuus.”
Tällainen kuvitteellinen esimerkki voisi olla ote seurapuheesta. Tämän kaltaisia puheita kuulee jatkuvasti. Mitä tällainen puhe on? Evankeliumia? Neuvon ja nuhteen sanoja? Lakia?
TykkääTykkää
Ja niin puhujasetä näitä kalliita neuvoja jakaessaan toteaa, että sana sattuu. Tuokin takapenkin Pete niin keskittyneesti pää painuksissa kuuntelee. Liekö ihan rukoilee, kun pitää käsiään yhdessä…
Ja Pete on tosiaan keskittynyt – Facebook-päivitykseensä.
TykkääTykkää
Tarkoitus oli vihjata, että tuollaiset Armolaulun kuvaamat ”neuvon ja nuhteen” sanat ovat nykynuorten silmissä menettäneet ”katu-uskottavuutensa”. Puhujasedän ja nuorten kokemusmaailmat eivät kohtaa.
Herätysliikkeen tehtävä on herättää, ja kyllä siihen Jeesuksen radikaaleista opetuksista välineitä löytyy. Pelkään vain, että vl-kasvatuskristillisyys voi tarkoituksensa vastaisesti muodostua panssariksi, jonka läpäisemiseen omakohtaisen Kristuksen tunteminen kilpistyy: Emme me mitään herätystä tarvitse, kaikkihan on jo hyvin. Porukassa pysyminen takaa taivaspaikan, ei siitä tarvitse ääntä pitää. Tuon panssarin puhkaiseminen voi olla vl-nuorten osalta paljon vaikeampi tehtävä kuin ”maailmallisten” nuorten kohdalla.
Tilanne on mielestäni hiukan samanlainen kuin uusheräyksen syntyaikoina. Perimmäinen kysymys oli silloinkin huoli omakohtaisen ”Kristus-union” puuttumisesta. Silloiset kiistat lain ja evankeliumin suhteesta tuskin kuitenkaan nykynuoria kiinnostavat. Tältä pohjalta ei asiaa kannata lähestyä.
Millaista ”uusheräystä” nykyisin sitten tarvitaan, jos minkäänlaista? Olen kyllä ymmärtänyt tämänkin blogin kommenteista, että ”tarttis tehdä jotain”.
TykkääTykkää
Olet Pertti mielestäni asian ytimessä. Mielestäni esimerkiksi ensimmäisestä Johanneksen kirjeestä voisi saarnata, niinkuin Johannes on tarkoittanut siitä saarnattavan. Sellainen saarna mielestäni herättäisi hyvin sellaiset, jotka luulevat olevansa kristittyjä pelkästään siksi, että kuuluvat vanhoillislestadiolaisuuteen. Tätä olen ”liputtanut” täällä aiemminkin ja linkannut jopa useita saarnoja aiheeseen liittyen. Noh, en nyt jatka pitkästi tästä, saa muutkin kommentoida välillä ;).
”Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.” (1. Joh. 5:13)
TykkääTykkää
Armolaulun kuvitteellinen esimerkki seurapuheesta on hyvä. En tiedä mistä siinä on kyse, evankeliumista laista vai neuvon sanoista. Entä mistä silloin on kyse, kun nuoria kehottamalla kehotetaan ripittäytymään synneistään? Sellaistakin paljon kuulee.
Pertti oivalsi kuitenkin keskeisen: Puhujan ja kuulijan kokemusmaailmat eivät kohtaa. Myöskin tuo Pertin ajatus panssarin puhkaisemisesta todella kolahti. Sitäkö on itsekin tässä tekemässä?!?
TykkääTykkää
”Entä mistä silloin on kyse, kun nuoria kehottamalla kehotetaan ripittäytymään synneistään?”
Olisiko tarkoitusperä sama kuin Jaakobilla, joka neuvoo näin: ”Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte.” (Jaak. 5:16)
Schmalkaldenin opinkohdissa Luther kirjoittaa, että ”[evankeliumi vaikuttaa] neljänneksi avainten valtana…” Samoissa opinkohdissa rippiä selitetään seuraavasti: ”Kristuksen evankeliumissa säätämä synninpäästö (absolutio) eli avainten valta on myös apu ja lohdutus syntiä ja pahaa omaatuntoa vastaan.”
TykkääTykkää
Tarkoitus on varmasti hyvä, mutta voi viedä herkän kuulijan lain alle?
Tuosta Kristus-union puuttumisesta. Luin joskus Tommy Hellstenin kirjan ”Tähän olen tullut”. Rehellisesti sanottuna, kirjan jälkeen olo oli ihmeen valaistunut ja rauhallinen, kuin olisi uskoon tullut.
Hellstenin pääteema on se, että Jumalan voi löytää itsensä sisältä, ei ulkopuolelta. Tämä on kai ydinongelma?
Joku kirjoitti myös tähän kirjaan viitaten seuraavasti (mihin voi moni varmasti myös samaistua):
”Lakihenkisessä uskonnollisessa ympäristössä kasvaneena olen vammautunut hengellisen termistön suhteen ja kaikenlaisten ihmisten uskonnon ympärille muodostamien yhteisöjen suhteen…” Kirja helpottaa tällaista ihmistä.
Vielä, eikö kysymyksessä lain ja evankeliumin suhteesta ole kyse myös luonnollisesta moraalilaista, siitä, miten siihen suhtaudumme? Eikö luterilaiset ajattele, että ihmisellä on luonnollinen moraalilaki sydämessään (vaikkakin hieman hämärtyneenä syntiinlankeemuksen johdosta) ja että kirkon/seurakunnan ei tarvitse liiaksi puuttua yksittäisten ihmisten valintoihin vaan he voivat itse peilata elämäänsä ja valintojaan Jumalan sanaan oman järkensä avulla? Toisin kuin katolinen kirkko, jossa ajatellaan, että kirkon on aivan välttämättä ohjattava ihmisiä ja annettava neuvoja heille kuinka elää.
TykkääTykkää
Leonard Pietari Tapaninen (1893–1982) syntyi Hämeenlinnassa lestadiolaiseen perheeseen. Suuressa hajaannuksessa perhe liittyi vanhoillisiin. Tapanisen vanhemmilla ei ollut ongelmaa samaistaa Jumalan valtakunta vl-seurakuntaan, eikä ollut pojallakaan. Perhe oli siis malliesimerkki kodista, jossa lapsenusko säilyy.
Nuorena ylioppilaana kesällä 1911 Tapaninen koki jotakin uutta lestadiolaisen merimiespapin Pekka Fredrik Lappalaisen pitämissä seuroissa Joensuussa. Silloin hän sanoi: ”Minulla olisi halu tulla autuaaksi…” Hän siis koki, ettei ollut ennen tuota Joensuun tapausta todella herännyt eikä kokenut kääntymisen armoa.
Tapaninen oli saanut esimerkillisen lestadiolaisen kasvatuksen, jossa ei anteeksiantoa (eikä vitsaakaan) säästelty. Hän ei sortunut maailman houkutuksiin, eikä epäillyt uskoaan. Kuitenkin herää nyt kysymys: Oliko L. P. Tapaninen ennen Joensuun kokemustaan vain tapauskovainen ”mätä kala”? Tapanisen tarina panee miettimään, mitä vl-kasvatuksen tavoite ”lapsenuskon” säilyttämisestä lopulta tuottaa.
Tämä tarina ei tietenkään ole kovin todistusvoimainen, koska Tapanisesta tuli lopulta pappiseriseurainen. Ei tapaus muutenkaan kovin hyvin sovi SRK-lestadiolaisuuden oppirakenteeseen. Lapsihan on jo syntyessään vl-perheeseen saanut sen edun, että hän pysyy elävässä uskossa ja taivaskelpoisena, jos ei itse halua astua ulos ”Jumalan valtakunnasta”.
Muissa uskonyhteisöissä tällaiset kääntymyskertomukset ovat tuiki tavallisia. Vl-liikkeen kohdalla en niitä ole juuri huomannut. Tämä voi johtua juuri tuosta ”teorianvastaisuudesta”. Tietääkö kukaan tällaista ”etnisen” vl-ihmisen ”uskoontulo”-tapausta? Tarkoitan siis henkilöä, joka tämän ”uskoontulonsa” jälkeenkin pysyy vl-liikkeessä.
TykkääTykkää
, .
TykkääTykkää
Olen Pertti kuullut usean puhuvan ”uskon omakohtaistumisesta”. Itsekin käytän mielelläni samaa termiä.
Olen ollut lapsuudestani asti vanhoillislestadiolaisten joukossa. Nuoruuden kapinointiini liittyi ”jumalaton elämä”, jolloin olin toinen jalka ”maailmassa”. Tämän jälkeen koin nuorena ”uskoon tulemisen”, sain maailman rakkauteni ja jumalattoman elämäni anteeksi, sain parannuksen armon, johon liittyi vahvasti myös lestadiolainen elämäntapa.
Tämän jälkeen koin jossain vaiheessa ”uskoni omakohtaistumisen”, jolloin armosta ymmärsin että en voi puolustautua Jumalan edessä millään muulla kuin Kristuksella. En läheisteni uskolla, en vanhoillislestadiolaisella elämäntavalla, en millään.
Näitä ”uskoontulokokemuksia” olen kuullut myös muilta, mutta niistä puhutaan yleensä ”uskon omakohtaistumisena”.
Ä
TykkääTykkää
Kiitos Taavetti, en tuntenut lainkaan tuota käsitettä ”uskon omakohtaistuminen”. Tapauksesi kelpaa hyvin kaipaamakseni esimerkiksi. Tosin se eroaa Tapanisen tapauksesta siinä, että olit käynyt välillä ”maailmassa”.
Kysymykseni ydin taisi olla siinä, että vl-kontekstissa kaikki vl-kotien lapset ovat oletusarvoisesti elävässä uskossa (ja ulkopuoliset korkeintaan kuolleessa uskossa). Mitään ”uskon omakohtaistumista” ei siis pelastumiseen välttämättä tarvita. Onhan se uskovaiselle omakohtainen bonus, mutta ilman sitäkin elävä usko säilyy ja seurakunnalle jää todistus. Mädät kalat ovat sitten ihan eri juttu. Hehän ovat jo salaa uskonsa kieltäneet.
TykkääTykkää
Panen vielä tähän lopuksi vanhan K24-tekstini uusheräyksen syntyvaiheista. Ehkä sitä olisi voinut hiukan päivittää, mutta suurin piirtein olen edelleen samaa mieltä:
Ruotsalainen J. A. Englund kirjoitti jo 1874–76 Laestadius-tutkielman, jossa hän kuvaa lakihenkisen herätysliikkeen muuttumista äärimmäisevankeliseksi. Laestadiuksen kannalla olevaa suuntaa hän nimittää ’vanhaksi lestadiolaisuudeksi’ ja Raattamaan linjaa ’uuslestadiolaisuudeksi’. Nämä vastannevat nykyisiä nimityksiä ’uusheräys’ ja ’vanhoillisuus’. Hauska kuperkeikka!
Uudenheräyksen juuret ovat siis syvällä. Yleensä mainitaan Heikel-papit ja Kittilän vanha herännäisyystausta. Varmaan oli jo alun perin kysymys liian väljäksi koetusta synninpäästöstä, vaikka mitään varsinaista oppiriitaa ei ollutkaan. Ainakaan en uskaltaisi heitä ”omavanhurskaudesta” syyttää. Ei Raattamaakaan mihinkään tällaiseen viittaa.
Linjariita leimahti ilmiliekkiin vasta 1890-luvulla. Aiheena oli lestadiolaisuuden valtavirran siveellinen tila. Monet saarnaajatkin olivat joutuneet ’lankeemuksiin’ ja ”Helsingin uskovaiset puhelivat seurahuoneen kamarissa enimmäkseen vain liikeasioista”.
Miten suuri tuo lestadiolaisuuden siveellinen ”rappio” oli 1890-luvulla? Oliko reformaatio välttämätön? Tästä lienee vain riitelevien osapuolten jälkeenpäin kirjoittamia kuvauksia. Vai onko asiasta puolueetonta tutkimusta?
Oma arvaukseni on, että tietynlaisen ongelman olemassaolo liikkeen johdossa tunnistettiin. Vanhalla Raattamaalla ei kuitenkaan ollut voimia eikä haluakaan enää puuttua Suomen riitoihin. Hänen viimeisetkin voimansa hupenivat Amerikan kiistojen selvittelyyn.
Asialle lähtivät kuitenkin ensimmäisinä Kittilän lakisaarnaajat. Näissä reformaattoreissa voi kyllä sanoa olleen monia ”omavanhurskaitakin”. Synninpäästöä ei aina uskallettu antaa, vaan katuva jätettiin tuskissaan lattialle kieriskelemään. Liike sai myös hurmoksellisia piirteitä ”narvalaisuudessa”.
Verraten pian nämä ääri-ilmiöt kuitenkin tasaantuivat ja uusheräyksen johtohahmotkin tunnustivat ylilyöntinsä ja pyysivät anteeksi (esim. Pietari Hanhivaara). Juurien etsimisessä oli menty liian syvälle, aina Laestadiuksen lakisaarnojen aikaan ja unohdettu hänen hyväksyneen Raattamaan evankelioimistavan.
Suuria opillisia erimielisyyksiä ei tämän alkukuohunnan jälkeen ymmärtääkseni ollut, mutta henkilösuhteet olivat peruuttamattomasti rikkoutuneet. Vuoden 1911 maaliskuussa järjestettiin suuri sovintokokous. Se oli lähinnä vanhoillisten ja uusheränneiden välien selvittelyä (vaikka esikoisetkin olivat kyllä mukana). Kokouksen aikoihin vanhoilliset olivat jo perustaneet keskusjärjestönsä ja todenneet olevansa ylivoimaisesti suurin ja vahvin osapuoli. Heillä ei siis ollut tarvetta sovitteluun. Uusheränneet saivat mennä, vaikka veivätkin mukanaan suuren osan papistoa. Siispä kokous päättyi tuloksettomana.
Myöhemmin samana vuonna 1911 pidettiin Kokkolassa vanhoillisten vuosikokousseurat. Sen päätöksissä todetaan ensimmäisen kerran kategorisesti, ettei muissa uskonnollisissa yhteisöissä ole uudestisyntyneitä.
Tämä oli siis vanhoillisten ratkaisu 1890-luvulla kehittyneeseen ”siveelliseen rappioon” ja Herran lauman hajoamisuhkaan. Sisään pääset edelleen helposti, mutta kuuliaisuus seurakunnalle on ehdoton autuuden ehto.
Mielessäni on käynyt ajatus, että jotakin tällaista oli lestadiolaisuuden ”jälkiraattamaalaisessa” vaiheessa pakko tapahtua. Ilman voimakasta johtajaa pelkän iloisen evankelioimisen varassa olisi koko liike saattanut hajota taivaan tuuliin. Uusheräyksen reformaatiovaatimus vain nopeutti väistämätöntä kehitystä. Historia osoittaa, että vanhoillisten ratkaisutapa oli tehokkaampi. Hyvin organisoidun SRK:n johdolla vanhoillisuus vain kasvatti kannatustaan, kun taas uusheräys näivettyi ja lähes sulautui kansankirkkoon.
Tavallisen rivilestadiolaisen puolenvalintaan vaikutti varmaan vanhoillisuuden lavea armosaarna ja synninpäästö sekä varma taivaspaikka yhteisön jäsenenä. Kukapa ei sitä valitsisi, jos vaihtoehtona on ankara pyhityselämä. Eksklusiivisuuden tuoman seurakuntakuuliaisuuden vaatimuksia tuskin aluksi tajuttiin.
TykkääTykkää
Tämä on hyvin mielenkiintoista.
Itse en koe, että olisin käynyt koskaan ”maailmassa”. Olen syntynyt vl-kotiin ja kasvanut aikuisuuteen siinä. Myös aikuisuuteni olen elänyt tämän yhteisön tiiviissä yhteydessä.
Nyt, keski-ikää lähestyessäni, olen joutunut kriisiin, ja tosissani alkanut miettiä, mihin uskoni perustuu. Jotenkin ajattelen, että toisaalta olen aina uskonut ja pannut toivoni Kristukseen, toisaalta en. Vl-yhteisön elämäntavat ja kuuliaisuus seurakunnalle ja seurakuntaan uskominen (juuri tuo tässä joukossa pelastuu-ajatus) on ollut niin hallitsevaa elämässäni, että epäilen, että se ollut minun epäjumalani.
En koe, että olisin ollut koskaan ”maailmassa”, mutta ehkä olenkin ollut aina siellä?? Ehkä en sen vuoksi edes tiedä, millaista on elää Kristuksessa? Olen vain luullut jotakin?
Olen siis ehkä Pertin kaipaama esimerkki. Tosin lopputulos ei kohdallani ole vielä selvillä.:/ Jos sellaista tässä ajassa tuleekaan? Tai ainakaan niin pitkään kun liikeessä ei tapahdu jotain radikaalia muutosta?
TykkääTykkää
Kiitos kommentista AC.
Itselleni huomio kiinnittyi Jeesuksen sanaan: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.” Rajoittaako Jeesus tässä siis lain Vanhan Liiton piiriin, sanoessaan näin? Käsittääkseni “kaikki maailma” ja “kaikki luodut” koskee nimenomaan pakanoita ja jopa eläimiä ja koko luomakuntaa. “Kaikki maailma” voi myös tarkoittaa sen aikaista tunnettua maailmaa eli Rooman valtakuntaa.
Kaste- ja lähetyskäskyhän pitää sisällään kaikki ne opetukset, mitkä Jeesus on käskenyt pitää, mm. ne Raamatun kohdat, joita AC esitteli edellä, jotka sisältyvät mielestäni “evankeliumin arvon mukaiseen opetukseen”, ja joka toiminta ohjautuu ihmisen “sisäisestä Kristuksesta” käsin (T. Meikäläisen kommenttiin viitaten).
Kesäkukka mainitsi luonnollisen moraalilain (lex naturalis), joka on universaali, koko luomakuntaa koskeva laki, myös niillä ihmisillä, jotka eivät Kristuksesta mitään tiedä. Kymmenen käskyä on käsittääkseni tiivistys tästä luonnollisesta moraalilaista. Tosin, itselleni ei ole aivan selvää mikä on luonnollisen moraalilain ja eloonjäämiskamppailun ja luonnonvalinnan välinen suhde ihmisen moraaliajattelun kehitysprosessissa. Miten psykopaattien ja narsistien kohdalla luonnollinen moraalilaki toimii? Jos joku sanoo olevansa kristitty, mutta toimii vastoin luonnollista moraalilakia, eikä koe siitä edes mitään syyllisyyttä? Onko psykopaatilla “sisäistä Kristusta”, vaikka ei koe syyllisyyttä tekemistään pahoita teoista? Entä, jos psykopatia johtuu aivojen rakenteellisista ominaisuuksista, jolle ihminen ei voi mitään?
Mikäli tämä lex naturalis jätetään kokonaan sivuun, silloin eettinen ajattelu ei ole tärkeää, vaan ihminen on kiinnostunut vain hengellisistä ratkaisuista maallisiin ongelmiin, ja niihin annetaan vain hengellisiä vastauksia: esim. perheväkivallan sietäminen on ristin kantamista tai varastettua tavaraa ei tarvitse palauttaa, kun on saanut varastamisen anteeksi tai väärän opetuksen aiheuttamia vaurioita ei tarvitse käsitellä. Uskon kiinnekohta ihmisen käytännön elämään jää kiinnittymättä, jolloin usko ja rakkaus erkanevat toisistaan. Ihminen tuudittautuu omistamaan omalle kohdalleen Jumalan vanhurskautta Kristuksessa, mutta samalla unohtuu Jeesuksen käsky: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Eettisen ajattelun kehittäminen kuuluu mielestäni olennaisesti evankeliumin arvon mukaiseen opetukseen ja elämään ja on yhteydessä Kristuksen tuntemiseen.
TykkääTykkää
Noh. Tämä blogi ainakin osoittaa, että ehkä jotain muutosta olis tulossa.
TykkääTykkää
Kiitos Kesäkukka, viestisi oli todella pysäyttävä:
”En koe, että olisin ollut koskaan ”maailmassa”, mutta ehkä olenkin ollut aina siellä?? Ehkä en sen vuoksi edes tiedä, millaista on elää Kristuksessa? Olen vain luullut jotakin?”
Tällaisessa tilanteessa luulen monenkin herkkävaistoisen vl-uskovaisen olevan. Jotakin tuntuu puuttuvan, vaikka kaiken pitäisi olla hyvin. Antavatko liikkeen opetukset vastauksen? Ohjaavatko ne todelliseen Kristuksen tuntemiseen?
Tietenkin nuo kysymykset ovat yhtä polttavia myös vl-liikkeen ulkopuolella. Mielestäni ne kuuluvat kaikkien todellisen elävän uskon etsijöiden vakiovarusteisiin. Vl-liikkeen sisällä ne kuitenkin saatetaan kokea epäilyksen syntinä, josta pitää heti tehdä parannus. Tämä tuskin kyselijää auttaa.
Viestistäsi välittyy juuri se radikaali muutoksen halu, jota Jeesuksenkin sanoma sisälsi. Jo tämä voi antaa Sinulle toivoa siitä, että löydät kriisitilanteeseesi vapauttavan ratkaisun. Tätä minäkin sydämestäni toivon.
TykkääTykkää
Kyllä se vielä ymmärtää, että on aivan oikein ja autuaallista varoittaa ihan oikeista synneistä ja vahingoista (nämä kuuluvat evankeliumin opetuksiin Raamatun mukaan), mutta että keksitään kaiken maailman höpöjuttuja, ihmisoppeja, joilla ihmisraukkoja orjuutetaan lain alle. Raamattu kehottaa neuvomaan. Siitä löytyy useita esimerkkejä. Mm. ”eräskin asuu yhdessä äitipuolensa kanssa, kuinka voitte edes sietää sellaista”. Tai: ”poistakaa keskuudestanne paha”. Sitten tietysti tämä kuuluisa ns. Kristuksen kirkkolaki, josta kuulemma olisi hyvä pitää ainakin yksi saarna jokaisten isojen seurojen yhteydessä. Kuinka se sitten ymmärretäänkään? Nämä ns. Kristuksen kirkkolain jakeethan päättyvät sanoihin: ”pidä häntä pakanana ja publikaanina”. Ei siis, että seurakunta pitäköön häntä pakanana ja publikaanina.
QV otti esiin narsismin ja psykopatian. Moraali ei todellakaan toimi heidän kohdallaan. Päinvastoin. He usein käyttävät hyväkseen uskontoa ja uskovaisten ihmisten hyväuskoisuutta. Jos näkee puheessa ja käytöksessä ristiriidan, tämä on hyvä ottaa puheeksi.
Sitten on myös huomattava se, että meissä kaikissa on jonkinlainen osa narsismia ja psykopatiaa. Puhdasverinen narsisti tai psykopaatti on harvinaisuus.
”Toiminta ohjautuu sisäisestä Kristuksesta käsin”. Tähän aamen. Tosin ihmisellä aina vajavaisesti.
TykkääTykkää
Kiitos kommenteista. paljon löytyy ns nimikristittyjä, jotka luottavat joukon voimaan. Ns Jumalanvaltakunnan korostus on saanut aikaan tämän ilmiön.
Usein puhutaan, että 70-luvun hoitokousten jälkeen alkoi siunauksellinen työn aika, jolloin lapsi- ja nuorisotyö aloitettiin. Uusia toimitaloja rakennettiin ja talkootyö voimistui. Siioni kasvoi sisältä päin. Näin varmaan olikin. Jeesus kuitenkin sanoo: ”Mitä se auttaa ihmistä, vaikka hän saisi omaksensa koko maailman, mutta sielullensa vahingon.” Onko tämä raamatunkohta sovellettavissa myös näihin ilmiöihin?
Itselläni on jäänyt mieleen seurakunnan pyhäkoulussa naisopettajan sanat: ” Ajatelkaa: Niin paljon on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen poikansa, niin että yksikään, joka häneen uskoo, ei hukkuisi.” Näin uskon edelleen.
Lestadiolaispyhäkoululaisen mieleen ovat usein syöpyneet sanat: ” Ja vielä saatte uskoa kaikki tottelemattomuudet anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.”
Huomaatte varmaan eron. Itse koen, että olen saanut kuulla jo pyhäkoulussa täydellisen evankeliumin, jonka voimaan turvaan edelleen. Ymmärrän senkin, jos joku mieltää, että olen jotenkin hengelliseti ylpeä, kun koen oman evankeliumini jotenkin täydellisempänä kuin jäljempänä mainitun.
TykkääTykkää
Ripittäytyminen varmaankin on hyvä ja tarpeen, jos jokin erityinen synti/asia painaa erityisesti mieltä.
Kesäkukalla hyviä ajatuksia siitä, että Jumala ja samalla Hänen valtakuntansa löytyy ihmisen sisältä, jos ihminen uskossa ottaa vastaan Jumalan työn. Eli Raamatun käännös ”Jumalan valtakunta on sisäisesti teissä on SAMANAIKAISESTI totta sen kanssa, että ”Jumalan valtakunta on teidän keskellänne”.
Luonnollinen moraalilaki on mielestäni aivan aliarvostettu v-lestadiolaisuudessa, joka tältä(kin) osin muistuttaa enemmän katolilaisuutta kuin luterilaisuutta. Usein seuroissa puhutaan yhteistunnosta omatuntoa parempana suunnan näyttäjänä. Olisi kuitenkin hyvä miettiä myös sitä, että voisiko omatunto toimia ihan oikeasti kompassina, jos sitä ei kuormitettaisi kaiken maailman ihmisten keksimillä säännöillä ja opeilla. ” Te kuurnitsette hyttysen, mutta päästätte kamelin”, sanoi Jeesus. Tämä pätee edelleen. Nimikristittyjen, joukossa kulkijoiden ja muiden rinnalla matkaavat myös sellaiset, jotka ”soveltavat” vl-oppia oman mielensä mukaisesti.
Järjen ottaminen vangiksi on niin syvästi iskostunut v-lestadiolaiseen , että vaikka Paavali(?) kuinka puhuisi terveen harkinnan hengestä, on sitä vaikea ottaa vastaan, koska opetus on ollut niin yksipuolista usein viimeisten vuosikymmenien aikana. Mitä yksityiskohtaisempia ohjeita ja neuvoja seurapuheissa ym jaetaan, sitä ulkokohtaisempaa uskoa saadaan aikaiseksi. Sekö on tarkoitus?
TykkääTykkää
Kiitos Pertti historian osuudestasi. Olet tehnyt suuren työn tällä saralla. Ja muutoinkin..
TykkääTykkää
Kiitos kommentistasi, Armolaulu. Se lämmitti kovasti mieltäni 🙂
En ole historioitsija enkä teologi, peruskoulutukseni on matemaattis-luonnontieteellinen. Silti historia on aina kiinnostanut, varsinkin tieteenhistoria ja aatehistoria – nykyisin jopa kirkkohistoria. Juhlavasti sanoen: ”Historian tuntemus on avain nykyisyyden ymmärtämiseen.”
Aikoinani kiusasin K24-blogisteja jatkuvilla historiakatsauksillani. Tuskin niitä monikaan jaksoi lukea. Jos ne kuitenkin Sinua (tai muitakin) kiinnostavat, annan yhden muhkean linkin:
Vanhoillislestadiolainen oppi.
Linkki johtaa Topi Linjaman blogiin K24:n arkiston syövereihin. Oma osuuteni alkaa vasta sivulla 2, mutta sitten olenkin lähes yksin äänessä. Jorma Ojala ensin jaksaa hiukan kritisoida, mutta sitten hänkin väsyy. Sain kyllä Topilta luvan blogivaltaukselleni.
Mihinkään tällaiseen en enää aio täällä ryhtyä (blogistimme varmaan huokaavat helpotuksesta). No, ehkä ihan pikkuriikkisen – tarpeen vaatiessa… 😉
TykkääTykkää
Pertti, minä olen hyvin antaumuksella seurannut kirjoituksiasi ja todennut ne hyvin yhdenmukaisiksi omien harrastelija-tutkistelujeni kanssa. Olen pikkuikäni suurella antaumuksella lukenut kaikkea, mitä käsiini on aiheesta kirkkohistoria ja lestadiolaisuus päätynyt. Joten, laita lahjasi vain edelleenkin vaihetuspöydälle! Tekstejäsi lukee mielellään ja uskon että niillä on annettavaa meille kaikille.
TykkääTykkää
Kiitos, siitä että laitoit linkit tähän keskusteluun 1972 Minneapolisin kokouksesta! Olen pätkittäin kuunnellut (hiukset pystyssä) mm. Heikki Saaren puheenvuoroja. Ei ihme, että Amerikan hajaannus koetaan traumaattisena vieläkin –molemmissa osapuolissa. Vanhemmat ihmiset muistelevat ”eriseuran aikoja” samoin, kuin täällä sota-ajan eläneet 2. maailmansodan tapahtumia.
Kun muutoksen tuulet hiljalleen näyttävät puhaltavan SRKlaisuudessa, ehkä tämäkin turha jakautuminen olisi korjattavissa… Opillisia eroja kun ei ole vieläkään ns. Törölän ryhmän ja klassisen vanhoillislestadiolaisuuden välillä! Hajaannus oli täysin silloisten heikkisaarelaisten provosoima ja ns. henkiopin seurausta. Jokainen joka vaivautuu kuuntelemaan näitä nauhoja, voi itse tehdä omat johtopäätöksensä…suosittelen kuuntelemaan!
TykkääTykkää
Blogin alla keskustelu on kovin löysästi taas liittynyt varsinaiseen aiheeseen, mutta tärkeätä lienee saada keskustella siitä, mikä keskusteluttaa.
On oikein, että kristittykin edelleen etsii Jumalan tahtoa ja totuutta (so. Jumalan valtakuntaa), näin kehotti Jeesus myös opetuslapsiaan:
”Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui, ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin. (Matt. 4:1-2) Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.” (Matt. 6:33)
”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. (Matt. 7:7-8)
”Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää.” (1.Tess.5:21)
Ei siis ole oikein suhtautua totuuteen kuten kerrotaan Sirola-opistossa kehoitetun: ”lopeta etsiminen, totuus on jo löydetty”!
**********
”Ajatusta” myös minä rohkaisisin aitoon dialogiin ”valittujen palojen” sijaan – ja Raamattuakin käytät sitaateissasi kovin vähän. Kysynpä Sinulta kuten muutamat jo edellä vaikkapa seuraavaa:
edustaako LAKIA myös
– blogissa toistettu Laestadiuksen saarna vuodelta 1853
– Kristuksen ”vuorisaarna” Matteuksen evankeliumissa ja Jeesuksen sanat: ”ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää” (Matt. 28:20).
– Hanna Nurmisen väitöskirjaan kootut esimerkit puheista, asenteista ja teoista otsikon ”Pyhitys” alle ?
**********
Äsken sattui silmääni myös Matias Muholan keväällä 2016 valmistunut pro-gradu: Kullervo Hulkon rooli vanhoillislestadiolaisuuden hajaannuksessa 1957-1961. http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201605021543
Menee varmaan kyseisen tutkimusrajauksen ulkopuolle, mutta käsitykseni on ollut, että 1965 kuolleen Hulkon arvovaltaa ja hänen samana vuonna ilmestynyttä teosta ”Kukistumaton valtakunta” postuumisti käytettiin pönkittämään käsitystä erehtymättömästä aikojen lopun vl-seurakunnasta, vaikka Hulkon oma näkemys siitä lienee ollut enemmän raamatullisen transsendenttinen. Sama lienee ollut jossain määrin myös Heikki Jussilan rooli.
**********
Pertti on tehnyt kunnioitettavan työn referoidessaan, popularisoidessaan ja problematisoidessaan lestadiolaisuuden historiaa, ja jos minulla olisi valta niin nimittäisin Sinut vähintäänkin Ranskan kunnialegioonan ritariksi tai Upsalan tiedeakatemian jäseneksi 🙂 – Voisit harkita, että julkaisisit aiheesta vaikkapa sanakirjan tyyppisen tietokirjan, ensyklopedian!
Minäkin sain joku viikko sitten vinkkauksen Minneapoliksen kokouksen tallenteisiin syksyltä 1972, mutta kiireiden vuoksi olen ehtinyt kuuntelemaan vain otteita sieltä täältä. Joku vinkkasi, että osassa 4 on HS:n vyörytystä ihan tyypillisimmillään
https://www.youtube.com/channel/UCj6futWmT3WSZqnjkMrSLfA
Kysymys voisi blogiin liittyen olla, oliko Minneapolisin kokouksessa harjoitettu ”hoito” raamatullista ja evankeliumin arvon mukaista? – Keskusteltu ei ole ainakaan paljoa siitäkään, minkä suhteen nykyisin on syytä kristityn erityisesti ”valvoa”? Kristitytkin ovat olleet usein kovin sokeita omalle aikakaudelleen ja kulttuurilleen eli ”ajan hengelle” 🙂 – ei Minneapoliksessakaan taidettu uhrata ajatustakaan Vietnamin sotarikoksille, teolliselle ryöstötaloudelle, mustien ja intiaanin syrjimisille jne.
TykkääTykkää
Kiitos paljon kannustuksesta, Eudokimos ja Markku! Mukavaa, että täältäkin meitä historiafriikkejä löytyy.
Markun toki tiesin sellaiseksi jo K24-keskusteluista. Sekin oli tuttua, että Markku vetää överiksi – vai että ihan ritariksi ja ensyklopedistiksi! 😉 Jorma Ojalalle voisi kyllä tuon Laestadius-ensyklopedistin tittelin antaakin. Häneltä sain myös paljon ”opetuksen, ojennuksen ja nuhteen” sanoja, joista olen kiitollinen.
Markku taas on verraton SRK:n historian asiantuntija, varsinkin lähihistorian osalta. Kukapa muu on näitä sisäpiirikiemuroita paremmin avannut? Koskahan saamme kirjan muodossa kuvauksesi näistä viimeisten vuosien/vuosikymmenten tapahtumista? Markun ja Jorman rinnalla olen todellakin pelkkä oppipoika.
Ari-Pekka Palola ehti Olavi Voittosen kaudella julkaista kaksi osaa SRK:n ”virallisesta” historiasta. Se päättyi pappiseriseuran kuvaukseen. Palolan kirjat olivat mielestäni liikkeen viralliseksi historiankirjoitukseksi yllättävänkin suorapuheisia ja objektiivisia. Ehkä juuri tästä syystä projekti joutui jäähylle. Nyt Juntusen kaudella on jatkoa luvassa, Palola pääsee ”pyhityslinjan” kimppuun – mielenkiinnolla odotan. Onko sinulla asiasta ”syventävää” tietoa, Markku?
Hyviä toteamuksia löytyi teiltä kummaltakin paljonkin. Markun Valitut palat Raamatusta on syytä lukea ”ajatuksella” 😉 Myös Heikki Saaresta ja Kullervo Hulkosta tekisi mieli jatkaa juttua, mutta pidättäydyn. Ja ne Minneapolis 1972 -tallenteet kannattaa tosiaan kuunnella!
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
TykkääTykkää
Kah, kiitos Pertti gillauksesta, vaikka en oikeinnii tuosta ihtiäni tunnistakkaan 🙂 – Huomasin myös, että olit viitannut jo mm. tuohon opinnäytteeseen Hulkosta aiemmin…
Kuunneltuani pätkiä kaikista viidestä osasta Minnepolin ”hoitokokouksesta” tulee mieleen ainakin seuraavaa:
`Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi: ”Te tiedätte, että hallitsijat ovat kansojensa herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon toisten orja.” (Matt. 20:25-27)
Päivämies (n:ro41, 12.10.2011 + toukokuussa 2012):
”… tuolle ajalle leimallinen oppiharha oli niin sanottu henkioppi: parannuksen vaatiminen erinimisistä hengistä, kuten kuivasta, hempeästä tai kososlaisesta hengestä. Kokouksissa ilmeni myös julkista ripittäytymistä ja parannuksen vaatimista sanelun mukaan sekä sellaista harhakäsitystä, että SRK:n tai rauhanyhdistyksen johtokunta muodostaisi maan päällä eräänlaisen `Jumalan huoneen hallituksen”.
Näiden ilmiöiden ohella alkoi esiintyä myös yksilön omantunnon vähättelyä, loukkaavaa kielenkäyttöä ja anteeksiannon kieltämistä. Toisen ihmisen nöyryyttäminen ei ole milloinkaan oikein… On valitettavaa ja jälkikäteen arvioituna käsittämätöntä, että tällaiset erehdykset pääsivät leviämään kaikkialle kristillisyytemme toimintaan…”
1. Kokouksen osaanottajat suhtautuivat asiaan äärimmäisen vakavasti ja tosissaan, mikä selittää hoitokokousten traumaattisuutta.
2. SRK:n puheenjohtaja Eino Vaherjoen mukaan Heikki Saaren toiminnalla SRK:n johtokunnan ja työvaliokunnan täysi tuki! – HS:n suuri visio oli vanhatestamentillisen äärieksluvisistisen puhdistuksen toteuttaminen periaatteella; mitä jyrkempi, sitä oikeampi.
3. ”Henkioppi” ja ”Jumalan huoneen hallitus -oppi” olivat siis jo täydessä voimassa 1970-luvun alussa ja koko johtokunnan voimalla, toisin kuin em. Päivämiehen pahoittelussa koskien 1970-luvun jälkipuoliskoa annetaan ymmärtää.
4. Henkioppi mahdollisti HS:lle ja kumppaneille yksipuolisen win-win -taktiikan. Jos henkilöä voitiin syyttää väärähenkiseksi, ei hänen kanssaan tarvinnut käydä dialogia. Ja jos henkilö tunnusti olevansa väärähenkinen tunnusti, hän toisen osapuolen suvereenin hengellisen ylivallan itsensä ylle ja oikeuden määritellä oma hengellinen tila. Pääosin äänessä ovat Saari, Vaherjoki ja heidän tukijansa.
jatkuu
TykkääTykkää
5. Minneapoliksessa kysymys oli ennenmuuta valtapolitiikasta kuten ensimmäisen osan infotekstikin vinkkaa. Pohjois-Amerikkalainen desentralisaatioon eli seurakuntien itsenäisyyteen perustuva yleinen vapaakirkollinen hallintojärjestelmä oli SRK:n näkökulmasta mahdoton hallita ”Suomen esikoisseurakunnasta” käsin. Niinpä USA:n apostolisluterilaisten lestadiolaisten keskuudessa henkilökohtaista piispallista arvovaltaa nauttineen johtajan Walter Törölän opposition avulla oli mahdollista Törölän demonisaatio harhaoppiseksi ja uuden tiukasti keskusjohtoisen ja SRK:n esikoiseurakunta-aseman tunnustavan ALC/LLC:n perustaminen.
6. Kaikki, mitä Heikki Saari ja kumppanit itselleen sokeasti argumentoivat vastapuolta vastaan, kääntyi alle kymmenessä vuodessa argumentiksi HS:ää itseään vastaan.
7. Ainakaan minun korviini ei sattunut mitään sellaista ”maailmallisuuden vaikutusta”, josta ei olisi voinut nuhdella puhuen selkeästi synnistä ilman ”väärä henki” – käsitteitä. Kiroilu on syntiä, mutta tuskin kaikki country-musiikki, kuntourheilusta ja amerikkalaisen jalkapallon puulaakikilpailuista puhumattakaan. Ainakin Suomen kristityillä tätä nykyä kansalaulut ja jääkiekkomatsit lienevät kovin suosittuja itsenäisyyspäivänkin tuntumassa ja kun se televisokin on jo useimpien taskussa…
8. Lopputulos: Pääosa Amerikan apostolisluterilaisista jätti Suomesta käsin manuaalisesti ohjatun ALC:n. Kummatkin osapuolet kärsivät ja hävisivät niin lyhyellä kuin pitkällä tähtäimellä – eli sielunvihollinen oli se, joka voitti tässäkin hajaannuksessa!
***********
”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.” (Matt. 20:25)
”Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan. Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä.” (Joh. 15:10-12)
TykkääTykkää
Kuuntelin kaikki kohdat 1972 hoitokokouksesta Amerikassa ja minulle vahvistui seuraavat käsitykset:
Töröläläisyyden eriseura syntyi mm. hempeydestä ja kun siitä ei tullut totista tuntoa parannukseen syntyi eriseura. Ja eriseuran henki, josta olisi myös pitänyt avautua tunto julkiseen parannukseen. Ei auta, jos hedelmistä tekee parannuksen, jos juuret ja itse puu jää hoitamatta. Myös pikkuesikoisuuden synnyssä oli samoja piirteitä. Myös ne jotka todella olivat ja ovat kososlaisuudessa, tulisi saada tunto eriseurasta ja tehdä parannus. Mutta jos ei ole kososolaisuudessa, on se kuitenkin vaikuttanut jollakin tavalla useaan ja seurakuntaan, vaikka kaikki eivät ole menneetkään siihen. 1970-luvulla oli siis oikeaa hoitamista, mutta myös ylilyöntejä, jossa mentiin liian pitkälle ja harhaan. Kun syitä selvitetään, mikä on vienyt väärään tilaan, on se oikeaa hoitoa. Mutta jos ei tunneta henkilöä eikä sen asioita riittävästi ja tuomitaan, tulee väärä tuomio.
TykkääTykkää
MAAILMAN RAKKAUS JA HEMPEYS
1. Joh. 2:15-16 Älkää maailmaa rakastako eli mitään mitä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, ei hänessä ole Isän rakkaus. Sillä kaikki, mitä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän koreus, ei se ole Isästä, vaan se on maailmasta.
Room. 8:7 Että lihan halu on viha Jumalaa vastaan, ettei se ole Jumalan laille kuuliainen, sillä ei se voikaan.
Jaak. 4:4 Te huorintekijät ja huorat! ettekö te tiedä, että maailman ystävyys on viha Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo maailman ystävä olla, hän tulee Jumalan vihamieheksi.
Jesaja 5 :11-14
Voi niitä, jotka varhain huomeneltain ylhäällä ovat, juopumusta noutelemaan, ja istuvat hamaan yöhön asti, että he viinasta palavaksi tulisivat! Joilla ovat kanteleet, harput, rummut, huilut, ja viinaa heidän pidoissansa; ja ei katso Herran tekoa, eikä tottele hänen käsialaansa.
Sen tähden pitää minun kansani vietämän vankeuteen, ettei heillä ole ymmärrystä; ja hänen kunniallistensa täytyy nälkää kärsiä, ja heidän yhteinen kansansa kuivua janoon.
Sitä varten on helvetti sielunsa lavealta avannut, ja hänen kitansa on ammollansa ilman määrää, mennä sinne alas sekä heidän kunniallisensa että yhteisen kansansa, sekä heidän rikkaansa että riemullisensa;
Dan. 12:10 Monta puhdistetaan, kirkastetaan ja koetellaan, mutta jumalattomat pitävät jumalattoman menon ja jumalattomat ei näitä tottele, mutta ymmärtäväiset ottavat näistä vaarin.
Matt. 12:33 Taikka tehkää hyvä puu, niin hänen hedelmänsä tulee hyväksi, taikka tehkää mädännyt puu, niin hänen hedelmänsä tulee mädänneeksi; sillä hedelmästä puu tunnetaan.
Äitini sanoi että tanssissa polkee Jeesuksen verta jalkoihin. Monien usko on jäänyt ja he ovat menneet maailmaan ja ovat siellä tänäkin päivänä, jotka ovat osallistuneet tanssiaisiin. Ja vaikka olisi saanut parannuksen armonkin, niin jää arvet.
Tiit. 2:11-13
Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt. Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siveästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään, ja odottamaan autuaallista toivoa, ja suuren Jumalan ja meidän Lunastajamme Jeesuksen Kristuksen ilmestystä, joka itsensä antoi meidän edestämme, että hän meitä kaikesta vääryydestä lunastaisi ja itsellensä erinomaiseksi kansaksi puhdistaisi, ahkeraksi hyviin töihin.
Gal. 5:16-26
Mutta minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä; Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan: nämä ovat vastaan toinen toistansa, niin ettette tee, mitä te tahdotte. Mutta jos te Hengeltä hallitaan, niin ette ole lain alla.
Mutta lihan työt ovat julkiset, kuin on huoruus, salavuoteus, saastaisuus, haureus,
Epäjumalain palvelus, noituus, vaino, riita, kateus, viha, torat, eripuraisuus, eriseura, pahansuopuus, murha, juopumus, ylönsyöminen ja muut senkaltaiset, joista minä teille edellä sanon, niin kuin minä ennenkin sanonut olen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ei pidä Jumalan valtakuntaa perimän. Mutta Hengen hedelmä on: rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävyys, hyvyys, usko, hiljaisuus, puhtaus.
Mutta jotka Kristuksen omat ovat, ne ovat ristiinnaulinneet lihansa, himoin ja haluin kanssa.
Jos me Hengessä elämme, niin vaeltakaamme myös Hengessä.
Älkäämme turhaa kunniaa pyytäkö, vihoittain ja kadehtien toinen toistamme.
Itsenäisyyspäivänä ensin rypivät ekumenian oikean laidan saastassa kirkossa ja sitten vasemman laidan saastassa linnassa. Monenlaista hempeyttä on hallituksella ja eduskunnalla: Pyhätyön salliminen, alkoholijuomien saatavuuden helpottaminen, homoavioliittojen hyväksyminen, lasten murha abortti sallitaan jne. Toisaalta on kireyttä ja pikkutarkkoja säännöksiä, liikaa byrokratiaa edelleenkin.
TykkääTykkää
John, kenen tai keiden tietojen varassa olet Amerikan ns. töröläläisten hempeydestä ja muusta uskonelämästä? Kenen näkökulmasta sitä arvioit? Ette vain Heikki Saaren ja hänen silloisen esikuntansa? Heikki Saari todettiin vain joidenkin vuosien jälkeen toimineen väärähenkisesti ja myöhemmin itse SRK lausui, että henkioppi on väärä, harhaoppi.
On älyllisesti epärehellistä yrittää selittää Amerikan hajaannus kenenkään muun provosoimaksi kuin lihan käsivarrella toimineen Heikki Saaren ja hänen myötäilijöidensä. Molemmat osapuolet myöntävät siellä, että esim. Walter Törölä oli erittäin nöyrä saarnaaja, ja hänestä jäi, myös sille LLCn porukalle, kaikesta huolimatta, hyvä muisto. Näin minulle on monen suulla vakuutettu. Sen sijaan Heikki Saaren jäljistä ei voi sanoa samaa.
Amerikan hajaannus ei selity millään henkiopilla, muuten kuin että siinä harhassa olivat HS ja hänen esikuntansa Suomessa ja Amerikassa.
TykkääTykkää
Kun kuuntelet tarkkaan nauhat, niin selviää että Walter Törölä oli aikaisemmin ollut kalliisti uskomassa, mutta hänen tilansa oli muuttunut ratkaisevasti myöhemmin. Heikki Saari muiden mukana hoitaa tässä nauhoilla asiat mielestäni ihan OK. Mutta myöhemmin kehittyi hoitaminen Suomessa ylilyöntiseksi, ehkä johtuen osittain tässä Amerikassa tapahtuneesta suuresta hajaannuksesta, eriseurasta. Vaikka tekisi kuinka väärästä hengestä parannusta ja ei aukea juuret, syyt, synnit, mitkä ovat johtaneet väärään tilaan, niin eivät tule asiat kuntoon.
Itselläni on kokemus siitä, että kun ripin käyttö minulle kirkastui, oli kuin tuntoni olisi selventynyt ja rupesi painamaan sellaisetkin asiat mitkä aikaisemmin eivät painaneet. Kun uskoin vain yleisestä siunauksesta kuin tunkion päältä, tilani oli väärä. Siis omantunnon hoitaminen uskon lisäksi on tärkeä, muuten joutuu uskossa haaksirikkoon. Ja ennen pitkää Pyhä Henkikin katoaa ja tulee tilalle paha, väärä henki tai millä nimellä sitä nimitetäkään. Eli jos on vain luudalla lakaistu tulee 7 pahempaa henkeä, tämä on aivan raamatullista henkioppia, jota ei voi ottaa raamatusta pois millään ihmispäätöksillä. Eli kun synnit kirkastuvat synniksi ja ihminen nöyrtyy parannukseen, niin armokin kirkastuu armoksi ja pahan hengen tilalle sydämeen tulee Pyhä Henki kotiopettajaksi ilman, että erinimisistä hengistä pitäisi tehdä parannusta. Jos on eriseuraan mennyt, niin kyllä Pyhä Henki ohjaa tekemään siitä julkiripissä parannuksen eriseuran nimellä. Raamatussa puhutaan hengen erottamisen lahjasta ja sanotaan koetelkaa henget jne. On pahoja henkiä, eriseuran henkiä, vääriä hengellisyyksiä. Kun epäuskosta saa paraanuksen armon pahat henget ajetaan pois ja tilalle tulee Pyhä Henki.
TykkääTykkää
Kysymys kuuluu: Oliko Walter mennyt eriseuraan? Hänhän myöntää nauhalla, että on tehnyt virheitä ja syntiäkin, liittyen tuohon hempeysasiaan juuri. Mutta sitä hän ei myönnä, että hän eri hengessä olisi ollut, eikä mielestäni ole tarvettakaan. Ei Raamattu opeta missään, että väärä henki erottaa Jumalasta, vaan että synti erottaa Jumalasta ja aina jos ei ole Jumalan Pyhästä Hengestä kysymys, on ”väärästä hengestä” kysymys, eli kuolleesta uskosta tai hengellisyydestä (ei siis varsinaisesta hengestä) ja tällaisessa ihmisessä voi olla myös paha henki aktiivisena (ei välttämättä varsinainen paha henki, demoni), mutta siitä ei päästä mikään muu kuin Jeesuksen veri, eli parannus synnistä ja jos paha henki ilmenee selvästi niinkuin se Raamatussa joissakin tapauksissa esim. Jeesukselle ilmeni, en näe sillekkään, vaikkei sitä juurikaan harjoiteta, mitään estettä, että se käsketään Jeesuksen nimessä lähtemään vähän liukkaasti niin kauas kuin pippuri kasvaa. Ei silloin ole tarvetta tehdä parannusta väärästä hengestä tai hengellisyydestä, vaan ihan reilusti synnistä, niinkuin Walter oli valmis tekemään. Ei Raamatussa missään ole sellaista kohtaa, missä teetetään parannusta väärästä hengestä tai hengellisyydestä, vaan synnistä (mikä nyt voi toki olla esimerkiksi epäjumalanpalvelus, eli toisinsanoen väärä hengellisyys). Ei ihminen ole missään väärässä hengessä, hän on joko Jumalan valtakunnassa tai perkeleen valtakunnassa. Mielestäni Walterin pointti siitä, että hän olisi todennut, että hänessä on perkele, vaikka hän oli valmis tekemään synnistä parannuksen, mikä ei kyllä vaikuta pahan hengen hedelmältä, oli ihan hyvä.
Tämän sanottuani täytyy todeta, että en katsonut 100% kaikkia nauhoja, mutta luultavasti tärkeimmät ymmärtääkseni sen, että HS ja EV oli käytännössä päättänyt jo, että Walterilla oli väärä henki ja että HS:lle oli omiaan tunnistaa henget ”heti kättelyssä” ilman sen kummempia jutteluita, mikä kuulostaa kyllä Raamatun valossa aika epäilyttävältä, koska Paavalikin sanoi jutelleensa eräiden ”puhujien” kanssa tietääkseen, että ne oli totisia kristittyjä. Ja jos tässä nyt henkiä pitää alkaa nimeämään, niin kyllä HS oli sellaisessa isäntä-, anteeksiantamattomassa-, kovassa- ja lyövässä hengessä, että oksat pois. Ja kyllä siellä laitettiin kaikki katiskat ja verkot ja ongetkin armonmereen ja saalistettiin vanhatkin asiat esille, vaikkei niitä ole ollut tapana sillätavalla olla aivankuin armonmerestä onkimassa. Ihmettelen, miten voit John pitää tuota niin selvänä asiana. En kiellä, etteikö Walter ollut tehnyt väärin, eikä hän sitä itsekään ymmärtääkseni kieltänyt, mutta sen sanon, että HS ei toiminut asiassa oikein ja parannus väärästä hengestä on Raamatulle täysin tuntematon käsite (korjatkoon joku, jos olen väärässä), näin ollen sellaista ei olisi pitänyt vaatia.
TykkääTykkää
”Itselläni on kokemus siitä, että kun ripin käyttö minulle kirkastui, oli kuin tuntoni olisi selventynyt ja rupesi painamaan sellaisetkin asiat mitkä aikaisemmin eivät painaneet. Kun uskoin vain yleisestä siunauksesta kuin tunkion päältä, tilani oli väärä. Siis omantunnon hoitaminen uskon lisäksi on tärkeä, muuten joutuu uskossa haaksirikkoon. Ja ennen pitkää Pyhä Henkikin katoaa ja tulee tilalle paha, väärä henki tai millä nimellä sitä nimitetäkään.”
Ja mitä tulee tuohon (nyt mennään taas sivuraiteille ja pahasti, mutta en malta), että ellei käy ripillä, Pyhä Henki lähtee pois ennen pitkää. Ei Raamattu anna tällaista todistusta. Eikä Raamattu anna sellaistakaan todistusta, ettei yleisestä synninpäästöstä voisi uskoa syntejä anteeksi. Silloin kun ne on anteeksi annettu, yleisesti tai yksityisesti, ne TOTISESTI on anteeksiannettu ja silläsipuli. Raamattu kertoo, että jos vastoin omaatuntoaan tekee tahallaan syntiä, omatunto paatuu ja tästä on luonnollisesti seurauksena, että Pyhä Henki lähtee pois. Raamattu taas ei kerro, että jos tunnustaa synnin Jumalalle (mikä taas on raamatullista) ja uskoo sen anteeksi yleisestä saarnasta (tai, niin kuin Raamattu opettaa, Kristuksen sovintotyön kautta jopa ilman erillistä yleistä vakuutusta), omatunto paatuisi. Mielestäni on vaarallista opettaa em. pakkorippiä, niin kuin Lutherkin sen ymmärsi, koska se ei ole mitään tervettä hengellisyyttä, eikä Raamattu(kaan) sitä opeta. Ja jos sanotaan, että syntejä ei saakaan yleisestä saarnasta anteeksi, vaan pitää (on pakko) ripittäytyä, sanotaan väärin, koska jos ne uskoo anteeksi, ei niitä tarvitse enää muistella ja uskoa ”tunkion päältä”, koska niitä ei ole, ne on yhtä kaukana kuin itä on lännestä, ne on siirretty Jumalan selän taakse, eli niitä ei käytännössä ole. Taas tarkennan, että en halveksu rippiä, se on hyvä ja hyödyllinen. Pitää olla vain tarkkana näiden kanssa. Tämä tarkennuksena vain, en tiedä tarkoititko John ihan noin, mutta sellainen ymmärrys tuosta jäi, siksi sanoin. Itse olen rehellisesti sanottuna sitä mieltä, että yksityinen rippi on tarkoitettu lähinnä juuri sellaista tilannetta varten, että ei pysty vakuuttumaan siitä, että synti on anteeksi, vaan tarvitsee siihen toisen kristityn vakuutuksen, koska ei muuten saa mielenrauhaa. Rippi ei ole sitä varten, että on pakko ripittäytyä, että pysyy uskomassa eikä siitä pidä saarnata siihen malliin.
TykkääTykkää
Kun kaikki synnit julistetaan Pyhässä Hengessä anteeksi, ne todella lähtevät kaikki, kun ihminen ottaa julistuksen uskolla vastaan, kun Jumala vaikuttaa, että jaksaa uskoa evankeliumin. Mutta sitten Pyhä Henki neuvoo korjaamaan ja tulee halu korjata muutenkin asioita ja haluaa keskustella ongelmista ja tunnontaakoista. Ja myös Pyhä Henki kehottaa tulemaan valkeuteen tekoineen ja tunnustamaan toinen toisilleen syntejään, että säilyisi hyvä omatunto. Me teemme uskovaisena rippiä, emme uskoon tulemiseksi. Raamatussa sanotaan, että pidä usko ja hyvä omatunto, jonka muutamat ovat hyljänneet ja uskon puolesta haaksirikkoon tulleet. Ei siis pakkorippiä, ei pakkouskoa, jokainen joka tahtoo ottakoon elämän vettä lahjaksi.
Raamatussa ei löydy kohtaa, jossa väärästä hengestä tehtäisiin parannusta, mutta puhutaan kuitenkin pahojen henkien poisajamisesta, kuten Jeesuskin teki. Älkää iloitko että hengetkin on teidän allenne annetut, vaan iloitkaa siitä että nimenne on kirjoitettu taivaissa.
En voi ottaa tarkkaa kantaa 1972 vuoden hoitokokoukseen Amerikassa, se on koko Jumalan seurakunnan asia, miten siihen suhtaudutaan. Menikö kaikki oikein? Jumala salli mennä silloin asiat niin kuin ne menivät. Joka tapauksessa hoitoa tarvitaan, jos seurakuntaan tulee kalinoita, syyt on selvitettävä.
TykkääTykkää
Luukas 16 AVATKOON PYHÄ HENKI TÄSTÄ ASIOITA
1 Mutta hän sanoi myöskin opetuslapsillensa: oli rikas mies, jolla oli huoneenhaltia, ja hänen edessänsä kannettiin hänen päällensä, että hän oli hukuttanut hänen hyvyytensä.
2 Ja hän kutsui hänen ja sanoi hänelle: miksi minä sinusta sen kuulen? tee luku hallituksestasi; sillä et sinä saa tästedes hallita.
3 Niin huoneenhaltia sanoi itsellensä: mitä minä teen, sillä minun herrani ottaa minulta pois hallituksen? en minä voi kaivaa, häpeän minä kerjätä.
4 Minä tiedän, mitä minä teen, että kuin minä viralta pannaan pois, niin he korjaavat minun huoneeseensa.
5 Ja hän kutsui tykönsä kaikki herransa velvolliset ja sanoi ensimmäiselle: kuinka paljo sinä olet minun herralleni velkaa?
6 Mutta se sanoi: sata tynnyriä öljyä. Ja hän sanoi hänelle: ota kirjas ja istu pian, ja kirjoita viisikymmentä.
7 Sitten hän sanoi toiselle: kuinka paljon sinä olet velkaa? ja se sanoi: sata puntaa nisuja. Hän sanoi hänelle: ota kirjas ja kirjoita kahdeksankymmentä.
8 Ja herra kiitti väärää huoneenhaltiata, että hän toimellisesti teki; sillä tämän maailman lapset ovat toimellisemmat kuin valkeuden lapset heidän sukukunnassansa.
9 Ja minä myös sanon teille: tehkää teillenne ystäviä väärästä mammonasta, että kuin te tarvitsette, niin he korjaavat teitä iankaikkisiin majoihin.
10 Joka vähemmässä on uskollinen, se on myös paljossa uskollinen, ja joka vähemmässä on väärä, se on myös paljossa petollinen.
11 Jollette siis ole olleet uskolliset väärässä mammonassa, kuka teille sitä uskoo, mikä oikea on?
12 Ja ellette ole olleet toisen omassa uskolliset, kuka teille antaa sen, mikä teidän omanne on?
13 Ei yksikään palvelija taida kahta herraa palvella; sillä taikka hän yhtä vihaa ja toista rakastaa, eli yhdessä hän kiinni riippuu ja toisen katsoo ylen. Ette taida palvella Jumalaa ja mammonaa.
14 Mutta kaikki nämä kuulivat nekin farisealaiset, jotka ahneet olivat, ja pilkkasivat häntä.
15 Ja hän sanoi heille: te olette ne, jotka itsenne hurskaiksi teette ihmisten edessä; mutta Jumala tuntee teidän sydämenne; sillä se mikä ihmisille on korkea, se on Jumalan edessä kauhistus.
16 Laki ja profeetat ovat Johannekseen asti, ja siitä ajasta ilmoitetaan Jumalan valtakunta, ja jokainen siihen itseänsä väellä tunkee.
17 Pikemmin taivas ja maa hukkuu, kuin rahtukaan laista katoaa.
18 Joka emäntänsä hylkää ja nai toisen, hän tekee huorin, ja joka sen mieheltä hyljätyn nai, hän tekee huorin.
19 Oli yksi rikas mies, joka vaatetti itsensä purppuralla ja kalliilla liinavaatteilla, ja eli joka päivä ilossa herkullisesti.
20 Oli myös kerjääjä, nimeltä Lasarus, joka makasi hänen ovensa edessä täynnänsä paisumia,
21 Ja pyysi ravita niistä muruista, jotka rikkaan pöydältä putosivat; mutta koirat myös tulivat ja nuolivat hänen paisumansa.
22 Niin tapahtui, että kerjääjä kuoli ja vietiin enkeleiltä Abrahamin helmaan: niin kuoli myös rikas ja haudattiin.
23 Ja kuin hän helvetissä vaivassa oli, nosti hän silmänsä ja näki Abrahamin taaempana ja Lasaruksen hänen helmassansa.
24 Ja hän huusi, sanoen: isä Abraham, armahda minun päälleni ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen, että hän jäähdyttäisi minun kieleni; sillä minä kovin vaivataan tässä liekissä.
25 Niin sanoi Abraham: poikani, muista, että sinä sait sinun hyvää elämässä, niin myös Lasarus pahaa. Mutta nyt hän lohdutetaan, ja sinä vaivataan.
26 Ja paitsi kaikkia näitä on meidän ja teidän välillä suuri juopa kiinnitetty, että ne, jotka tahtovat, ei he voi, eikä sieltä tännekään tulla.
27 Niin hän sanoi: minä rukoilen siis sinua, isä, ettäs lähetät hänen minun isäni kotoon;
28 Sillä minulla on viisi veljeä, todistamaan heille, ettei hekin tulisi tähän vaivan sijaan.
29 Sanoi hänelle Abraham: heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä.
30 Mutta hän sanoi: ei, isä Abraham: vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he parannuksen tekisivät.
31 Hän sanoi hänelle: ellei he Moosesta ja profeetoita kuule, niin ei he myös usko, jos joku kuolleista nousisi ylös.
TykkääTykkää
”Mutta sitten Pyhä Henki neuvoo korjaamaan ja tulee halu korjata muutenkin asioita ja haluaa keskustella ongelmista ja tunnontaakoista. Ja myös Pyhä Henki kehottaa tulemaan valkeuteen tekoineen ja tunnustamaan toinen toisilleen syntejään, että säilyisi hyvä omatunto.”
Jumalan sanan mukaan ne synnit, jotka on anteeksi annettu, ne on anteeksi annettu, eikä niitä tarvitse muistella, eikä Raamattu kyllä anna muistaakseni sellaista todistusta missään, että esimerkiksi syntisen naisen olisi tarvinnut mennä ripille vielä jälkeenpäin, kun Pyhä Henki ilmoitti, että nyt tarvitsee ”korjata” asioita. Ei niitä asioita tarvitse ”korjata”, jos ne rikkomukset ei ole tehty lähimmäistä vastaan ja jos ne on tehty Jumalaa vastaan, voit olla varma siitä, että Jumala tietää kyllä ilman rippi-isääkin, että ne on tehty, eikä Pyhällä Hengellä taida olla paljon tarvetta rippi-isälle mennä. Pyhä Henki kyllä kehottaa Jaakobin kautta tunnustamaan syntejä toinen toisillemme, sitä en kiellä. Uskoisin kuitenkin, että ripistä on enemmän hyötyä meille ihmisille, kuin Pyhälle Hengelle tai Isälle, eli se on lähinnä meidän mielen/omantunnonrauhan takia olemassa, ei siksi, että Pyhä Henki vaatisi tekemään rippiä joistakin asioista. Mielestäni palasit kuitenkin takaisin pakkorippiin tuossa kommentissasi, koska totesit, että Pyhä Henki vielä senkin jälkeen kaivelisi vanhoja, kun ne on anteeksi annettu. Ei se ole Pyhä Henki joka niitä vanhoja kaivelee, taitaa olla joku muu henki tai meidän oma mielemme, jolla tällaiseen on taipumusta ja jos näin käy, että saatana tai oma mielemme alkaa kikkailemaan vanhoilla synneillä, Pyhä Henki neuvoo Jaakobin kautta tunnustamaan ne toisillemme, näin katkaistaan ”siivet” pirulta ja pakkoajatuksilta.
”Raamatussa ei löydy kohtaa, jossa väärästä hengestä tehtäisiin parannusta, mutta puhutaan kuitenkin pahojen henkien poisajamisesta, kuten Jeesuskin teki. Älkää iloitko että hengetkin on teidän allenne annetut, vaan iloitkaa siitä että nimenne on kirjoitettu taivaissa.
En voi ottaa tarkkaa kantaa 1972 vuoden hoitokokoukseen Amerikassa, se on koko Jumalan seurakunnan asia, miten siihen suhtaudutaan. Menikö kaikki oikein? Jumala salli mennä silloin asiat niin kuin ne menivät. Joka tapauksessa hoitoa tarvitaan, jos seurakuntaan tulee kalinoita, syyt on selvitettävä.”
Nyt et enää haluakaan ottaa kantaa, vaikka aiemmin otit oikeinkin seikkaperäisesti? Jeesus ei vaatinut parannusta mistään vääristä hengistä, Jeesus ajoi ne pois ja siinä on vissi ero siihen, että ”tapahtukoot sinulle niin kuin uskot”. Jos se on syy, että et voi ottaa kantaa, koska se on koko Jumalan seurakunnan asia, et voi koskaan ottaa kantaa mihinkään, edes opilliseen asiaan, koska mitään koko Jumalan seurakunnan yhteistä mielipidettä et kyllä varmasti tule asiaan saamaan sikäli kuin asia ymmärretään siten, että kaikkien yksilöiden kannanotto tarvitaan, eikä näinollen yksittäiset henkilöt saa ottaa tarkalleen kantaa. Tulkitse John Raamattua Raamatulla, ei Raamattua vl-opilla tai siitä käsin, ne ovat vääriä tulkinta-avaimia. Ja kyllähän nämä on kristillisyydessä nämä henkiopit jo julistettu harhoiksi, turhaa sitä historiaa yrittää kullata ja selittää väärääkin suoraksi, niin kuin valitettavasti ”on ollut tapana” harmillisen useassa asiassa. Eikä tämä kyllä mitenkään kovin kristilliseltä vaikuta.
Ja vielä lisäksi. John, ellet pidä minua elävänä kristittynä, sanoisitko sen suoraan, etkä vihjailemalla jollain asiayhteyteen liittymättömillä Raamatunkohdilla.
TykkääTykkää
Lisättäköön vielä, että Luther on kirjoittanut, että salarippiä (private confession) ei voida todistaa Raamatulla, eikä sitä kyllä kattavasti voidakkaan. Tämä vain lisänä, vaikka tarkoitukseni ei ole saada rippiä pois, mutta Lutherilla on hieman enemmän auktoriteettia kuin minulla :D.
TykkääTykkää
Niinpä John, valitettavasti tämä meidän ”kristillinen” hallituksemme, joka lienee vallassa myös lestadiolaiskristittyjen ylivoimaisella tuella harjoittaa ja suosii tätä ennennäkemätöntä jumalattomuutta ja kansan turmelemista; se kieltäytyi pysäyttämästä/jarruttamasta homoavioliittojen voimaantuloa; se ei yrittänyt hallituksen voimin edes rajoittaa aborttioikeutta; se on suosinut ennennäkemättömästi pyhätöitä ja se on avaamassa alkoholijuomien saatavuutta vastoin kaikkia hallituksen terveyspoliittisia ja säästötavoitteita! – Ja terhakkaammin olisi Päivämies-lehtikin voinut ottaa kantaa näihin hallituksen ja Puolueen toimiin. – Niin ja kyllä siellä niin kirkossa kuin itsenäisyyspäivän vastaanotolla oli vl-kristityitäkin, ja varsinkin kaikkea seuraamassa kasvot ruudussa kymmenin tuhansin… Pidätkö tätä hempeytenä?
TykkääTykkää
Uskovalla on Pyhä Henki ohjaamassa, mikä sopii ja mikä ei. Heikko veli syö kaalta. Jos tekee jotakin tuntoansa loukaten, on se synti. Omatuntoa on sanottu myös yhdessä tietämiseksi, jolloin Jumalan seurakunta käsittelee sopivuuden rajoja. Itse en katsellut enkä kuunnellut ekumeenista Jumalan palvelusta enkä myöskään linnan juhlia. Kuuntelin nettiseuroista Jumalanpalveluksen ja illalla linnan juhlien aikaa kuuntelin isänmaallisia lauluja ja virsiä. Joinakin vuosina olen kuunnellut tuomiokirkon itsenäisyyspäivän Jumalanpalveluksen. Uutisia lukemalla olen nähnyt kuvia linnan juhlista. Yrityksen koulutustilaisuuksiin olen osallistunut, ruokaillut ja kun on alkanut kevyt ohjelma olen lähtenyt pois. En ole ottanut keskikaljaa, vaikka sitä on ollut tarjolla. Olen kertonut oman kantani työkavereille.
TykkääTykkää
Tämä Markun kommentti on tuskallisen tosi. Meidän virallinen puolue ja virallinen vaihtoehtopuolue (Keskusta ja Kokoomus) ovat molemmat olleet etunenässä viemässä eteenpäin joitakin näitä muutoksia. Eipä ole esimerkiksi painanut sunnuntain pyhyys ja pyhyyden kokemus tai perheen rauhallinen aika taloudellisen tehokkuuden rinnalla yhtään mitään. Ja nyt ollaan alkoholibisnestä tukemassa. Eettisten kannanottojen perään lienee turha haikaillakaan.
KD olisi omaa ajatteluani läheisimmin vastaava puolue, mutta se on aika pieni ja aikoinaan SRK:n rippikoulussakin kiellettiin äänestämästä, koska kuulemma yhdistää väärällä tavalla uskonnon ja politiikan. Ja pienenähän se KD pysyykin, jos emme mekään äänestä. Hyvä kuitenkin että ovat ”valona ja suolana” – niin kuin jotkut perussuomalaisetkin.
Onneksi sentään seurakuntavaaleissa teemme nykyään useilla paikkakunnilla yhteistyötä muiden herätysliikkeiden ja konservatiivien kanssa. Näin saamme ääntämme kuuluviin – ja ehkä uskallamme sanoakin jotain 🙂 – tarkoitan sitä, että uskallamme ainakin taustalla nyökytellä, kun esim. viidesläiset kertovat, mitä Raamattu opettaa. No, ensi vaaleissa kannattaa ollakin ahkerasti mukana, jotta kirkon avioliittokanta voidaan pitää Raamatun mukaisena ja tehdä selvä ero kristillisen avioliiton ja maallisen avioliittolainsäädännön välillä.
TykkääTykkää
Kiitos amicus!
YLE – uutista 9.12.2016 referoiden; ”Eduskunnan yönäytös: perussuomalaisten Saarakkala pysäytti tasa-arvoisen avioliittolain yhdeksi yöksi.
…avioliittolain muutos tulee voimaan maaliskuussa. Sen kumoamista vaativa kansalaisaloite on tullut eduskuntaan kesällä. Kansalaisaloite on jämähtänyt valiokuntaan.
Saarakkala jarrutti budjettilakeja, jotta aito avioliitto –kansalaisaloite tulisi koko eduskunnan käsittelyyn. Kansalaisaloite, jolla saman sukupuolen avioliitto peruttaisiin, on jämähtänyt perustuslakivaliokuntaan.
Saarakkala pelkää, että jos budjettilait ehditään hyväksyä, tasa-arvoisen avioliittolain kumoavaa kansalaisaloitetta ei käsiteltäisi koko eduskunnan kesken. … yllätti muun hallituksen, sillä perussuomalaiset olivat olleet hyväksymässä asiaa sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Myös Saarakkala kuuluu valiokuntaan, mutta hän ei ollut läsnä ratkaisevassa käsittelyssä. Valiokunnassa vain kristillisdemokraatit olivat vastustaneet lakiesitystä.”
Siis sosiaali- ja terveysvaliokunnan vl-kristitty kansanedustajakaan ei ole vastustanut?!
TykkääTykkää
Rauha kanssasi John, arvostan rehellisyyttäsi, kyllä noinkin käsittäen ja uskoen pelastuu – Jumalan armosta!
1970-luvun käsittein ”hempeys” kirkon suhteen oli ”suljuamista” 🙂 – Edellä on jo Pertti ja muutkin viitanneet, että jakaantumisen ”armolahja” on käytössä muissakin lestadiolaisuuden suunnissa. Isoesikoisten pääuoma on osoittanut kriittistä selkärankaa aborttimurhat ja homoavioliitot hyväksyvää kansankirkon johtoamme kohtaan. Jo kymmenen vuotta sitten Ruotsin suurin lestadiolaisryhmä ”itälestadiolaiset” (vastaa Suomen rauhansanalaisia) ottivat sakramentit omiin käsiinsä vastalauseena Ruotsin kirkon liberaaliteologisia ratkaisuja kohtaan. Ja kyllä Lars Levi olisikin kauhuissaan – hän nimittäin jo 1800-luvulla saattoi nimittää Ruotsin kirkkoa kuolleen uskon tyyssijaksi ja baabelin portoksi – toisin kuin aikansa herätyskristillisiä suuntia…
SRK:n johdon linja on nykyisin ollut, ettei likkeemme erosta tai sakramenttiseparatismista edes keskustella. Siis tarkoittanee myös, että ei tulisi keskustella. Jaa – siinä heijastuu kyllä kovin suppea ja elitistinen käsitys siitä kenen keskustelu on asiasta keskustelua – sitä kun on tälläkin palstalla harjoitettu. Eikä kirkkopoliittisestikaan tällainen kannanotto osoita ainakaan taktista silmää.
Selvää tietysti on, että niin kauan kuin meillä on 1970-luvun harhat ym. vastaavat sokeat pisteet rehellisesti käsittelemättä, ei vl-kristillisyydestä ole omaksi vapaakirkoksi Amerikan käytäntöjen tapaan, se paljon puhuttu lopullisen lahkoutumisen uhka olisi ilmeinen. Niinpä johtomme pappislinjan näkemys lienee; tarvitsemme edes maallistuneiden lipilaaripiispojen valvontaa, jotta 1970-luvun harhoissa elävät saadaan pidettyä aisoissa, kun peiliin katsomiseen ja asioiden käsittelyyn sisäisen reformaation hengessä ei ole vieläkään uskallusta!
Myöskään edellä kirjoittamallani en väitä, ettei kristillisyydessämme olisi paljon aivan oikeaa Pyhän Hengen työtä, paloa ja hedelmiä!
TykkääTykkää
Aluksi kommentti edelliseen: Kirkossa pysytään, niin kauan, kun Jumalan seurakunta näkee sen hyväksi, eikä ajeta ulos. Pitää ottaa malka ensin omasta silmästä kuin muiden silmästä.
VELJELLINEN RAKKAUS JA YHTEINEN RAKKAUS
Jos porukoituu ja tulee samoja vikoja, syntejä ja toisiltaan pyydetään anteeksi, ne eivät tule valkeuteen. Kun samannimiset synnit ovat hoitamattomina omallatunnolla samanaikaisesti sekä hoitajalla että hoidettavalla, ne eivät tule kuntoon, kun toisiltaan vaan pydetään anteeksi tarvitaan kolmatta ja muita, joka/jotka ei ole mennyt/menneet tai on/ovat jo saanut/saaneet anteeksi samanalaisen synnin. Jos porukka alkaa hyväksymään jotakin väärää, siitä muodostuu ennen pitkää eriseura. Sen takia on hyvä olla monien erilaisten uskonveljien ja -sisarien kanssa tekemisissä ja eri paikkakuntien ja valtioiden uskovaiset ovat yhteydessä keskenään. Käydään sekä kotisiionin että muidenkin siionien seuroissa ja on puhujien vaihtoa.
On hyvä olla tekmisissä sekä vanhojen että nuorien, terveiden että sairaiden, oppineiden että vähemmän opiskelleiden, köyhien että rikkaiden, samanmielisten ja erimielisten jne. kanssa tekemisissä.
Haavoitunutta ei saisi jättää tien oheen ja mennä ohi, vaan laupiaan samarialaisen tapaan hoidettava ja autettava. Jos puhuu, se on haastavaa, että sanoo niinkuin uskoo ja tuntee ja mahdollisimman oikein, on avoin kirja ja on valmis korjaamaan, jos huomaa erehtyneensä sanoissaankin ja käsityksissään.
On oltava valmis nuhtelemaan, mutta jos kerran tai kahdesti tai useamminkin on jo nuhdeltu eikä nuhdeltava ojennu, on Krituksen kirkkolain mukaan edettävä, jos henkilö antaa hoidattaa itseään. Jos haluaa jäädä väärään eikä anna hoitaa, on henkilön omalla vastuulla, kun ei pelastu, asiat eivät tule kuntoon.
On ollut henkilöitä, jotka ovat kovasti olleet vastaan, mutta kun Jumala on herättänyt heidän tuntonsa ja he ovat saaneet parannuksen armon, on tila muuttunut päinvastaiseksi. On myös ollut hyvin myötämielisiä uskovaisille ja kuitenkin he ovat jääneet epäuskoon.
Samanmielisillle voi tulla hyvinkin voimakas keskinäinen rakkaus, mutta yhteinen rakkaus koko seurakuntaan vähenee. Voi saada tulenkin lankeamaan taivaasta, palavat tuntemisetkin jossakin väärämielisten kesken ja luotetaan tuntemisiin, kuinka rakasta se on.
On opittava torjumaan vastaansanojan väitteet, kun haluaa puoltaa oikeaa asiaa.
Asioita pitää pystyä näkemään monipuolisesti eikä yksipuolisesti, ettei suhtautumisesta johonkin asiaan tulisi liian yksipuolinen ja kieroutunut ja tulisi laajempi ja perusteellisempi kuva.
Jumalan sana maistuu, kun siinä on terve suola ja kun asiat hoidetaan perusteellisemmin eikä vain kuin luudalla lakaisten. Netistä tai jostakin muusta voi tulla liian rakas, että seuravälit harvenutuvat ja seuroissa jaksetaan istua vain yhden puheen ajan. Myös tarvitaan pienemmässä piirissä kanssakäymistä ja keskustelua seurakuntapäivien lisäksi ja erilaisten ryhmien kesken. Jos on hoitamattomia asioita ei seuroissakaan ole hyvä olla, kun asiat eivät korjaannu pelkällä yleisellä siunauksella, vaikka siitä saa voimaa korjamiseenkin. Kun Pyhä Henki neuvoo korjaamaa tulee uutta syntiä, jos sille ei ole kuuliainen. Tekemättä jättämisetkin ovat syntiä. Myös ajallisia murheita ja huolia ja terveyskin tulee saada siedettävään kuntoon. Jos tuntoa kalvaa jokin asia, jota ei jaksa uskoa anteeksi yleisestä siunauksesta, tarvitaan rippiä.
Näistä asioista on puhuttu aikanaan ainakin jonkin verran tai paljonkin, ei ole pahitteeksi kerrata ja nuoremmille polvillekin välittää tietoa ja kokemuksia.
Paholainen tulee usein enkelin hahmossa. Ja Jumala voi käyttää viallisia ja vajavaisia palvelioita työväkenään. Jos hoito tulee Jumalalta, ei pidä katsoa ihmisten muotoa, eikä pahentua halpaan tai mielestään liian kovasti tai lempeästi asioiden hoitoon tarttuvaan henkilöön. Olisi kyllä hyvä siltä väliltä, ei liian kova eikä liian pehmeä. Myös hoidettava voi vaikuttaa siltä, että sen asiat ovat kunnossa ja ei ne olekaan tai päinvastoin. Pyhä Henki kaikki tutkiskelkoon.
TykkääTykkää
Niin vain John, malka omasta silmästämme:)
Toistan edelleen, Päivämies julkaisi kahteen kertaan SRK:n johtokunnan julkilausuman(n:ro 41, 12.10.2011 + toukokuussa 2012) otsikolla ”SRK:n historiatyön jatko edellyttää keskustelua”:
”… tuolle ajalle leimallinen oppiharha oli niin sanottu henkioppi: parannuksen vaatiminen erinimisistä hengistä, kuten kuivasta, hempeästä tai kososlaisesta hengestä. Kokouksissa ilmeni myös julkista ripittäytymistä ja parannuksen vaatimista sanelun mukaan sekä sellaista harhakäsitystä, että SRK:n tai rauhanyhdistyksen johtokunta muodostaisi maan päällä eräänlaisen `Jumalan huoneen hallituksen”.
Näiden ilmiöiden ohella alkoi esiintyä myös yksilön omantunnon vähättelyä, loukkaavaa kielenkäyttöä ja anteeksiannon kieltämistä. Toisen ihmisen nöyryyttäminen ei ole milloinkaan oikein… On valitettavaa ja jälkikäteen arvioituna käsittämätöntä, että tällaiset erehdykset pääsivät leviämään kaikkialle kristillisyytemme toimintaan…”
Kaikkia noita harhoja oli aikanaan perusteltu ”Jumalan seurakunnan näkemyksinä ja kannanottoina”!?
TykkääTykkää
Niin, ei sunkaan se ole kristillistä raamatullisessa mielessä, että me tiettyjen pikkuasioiden merkityksen nostamme ännänteen potenssiin ja sitten taas edellytämme, että ”oikeina kristittyinä” ymmärrämme jättää suuriakin hirsiä silmäämme tai nielemme kokonaisia kameleita kirkkopoliittisista tai puoluepoliittisista tarkoituksenmukaisuussyistä…
John: ”…ei ole pahitteeksi kerrata ja nuoremmille polvillekin välittää tietoa ja kokemuksia.”
Kun on kysymys kymmeniin tuhansiin ihmisiin vaikuttaneista julkisuuden henkilöistä, on perusteltua selvittää asioita tarvittaessa myös julkisuudessa historiallisen aineiston valossa. Tämä linja kai on ollut SRK:n kustantamissa historiateoksissakin ainakin päälinjana. Enemmän kuin hiukan ihmetystä ja hämmennystä lienee aiheuttanut, että rakastetuista weljistä; Juhani Raattamaasta tuli teosten tulkinnoissa keskeinen takkislaisen esikoisseurakunta-ajattelun tukija, August Lundbergista ja Raution Junnusta eriseuran rakentajia…? 🙂
Yritänpä siis minäkin jotain vielä muistella Minneapolisin kokousta sivuten: Se että, ”henkihoitobuumille” tuli äkkiloppu (tai vähintäänkin pitkä katko) syksyllä 1979, ei ollut ”seurakunnan” analyysi ja päätös vaan johtui siitä, että Erkki Reinikainen ei suostunut tekemään Heikki Saaren vinkistä parannusta ”kososlaisuudesta” kuten muut johtokunnan/työvaliokunnan jäsenet. Tunnen kuvion pääpiirteiltään ja jos oikein muistan, oli HS kyllä jo ilmoittanut ALC:llekin, että ER on ”väärässä hengessä”, mutta viesti kai ei ollut lähtenyt siellä paikallisseurakuntiin, kun ER pystyi kääntämään tilanteen Amerikan vierailullaan niin, että musta pekka jäi HS:n käteen – ja ratkaiseva työvaliokunnan istunto pidettiin Oulussa hänen takaisin Suomeen saavuttua. Kyllä kai kuvio muistuttaa enemmän tai vähemmän Yhteishyvän valiokuntaa ja Robespierren kukistumista, tai vaikkapa saksalaisen sotamarsalkka Pauluksen toteamusta Hitlerin vaatimukseen Stalingradin taistelun jälkeen: ”Minulla ei ole aikomustakaan ampua itseäni tämän böömiläisen korpraalin takia.”
Jatkuu
TykkääTykkää
Jatk.
Muistan, kuinka isäni tuli opiskelija-asunnolleni syksyllä 1979 SRK:n johtokunnan kokouksen jälkeen. Huolimatta yleisestä lojaalisuudestaan johtokunnan jäsenenä hän nyt posket palaen mielenliikutuksesta paljasti, että Heikki laitettiin ”istumaan” so. puhujakieltoon. Ville Suutarinkin kerrottiin asiasta alunperin tiedon saatuaan tulleen asiasta kovin hyvälle mielelle, lähes liikutuksiin. Minä en ymmärtänyt asialla olevan niin suurta merkitystä, koska kaiken aikaa oli viestitetty, kuinka johtokunta on kaikissa toimissaan ”yksimielinen”. – Isäni oli kokenut HS:n asenteen usein kovin painostavana yhteisillä puhujamatkoillakin. Amerikan tapahtumien aikoihin HS oli myös voimakkaasti puolustanut Suomessa puhujaa, jonka kanssapuheet olivat usein seksuaalisväritteisiä kaksimielisyyksiä, mutta joka ”opillisesti” oli HS:n tiukkoja hengenheimolaisia.
HS:n asema johtokunnan pääideologina, suslovin tapaan, oli 1979 ollut vahvimmillaan. Rovaniemen suviseuroissa hän oli pitänyt hyvin ”kirkkaan” radiosaarnan. Ymmärtääkseni ER ei ollut aiemmin profiloitunut HS:n erityisenä kriitikkona, hänen reformatoriset näkemyksensä tulivat esiin vasta myöhemmin. Hoitokokouksissa ”työvaliokunnan edustajina” he pelasivat yhteen yleiseltä tyyliltään hyökkäävänä ”iskuryhmänä”. – Ei HS ollut narsistinen psykopaatti, mutta omalla tavallaan hän oli älykäs ja taitava populistisessa retoriikassa ja demagogiassaan. Oliko hänen napoleonintautinsa yksi tausta siinä, että hän sota-aikana ei ollut rintamalla vaan SRK:n matkasaarnaajana, ja oliko hänellä nyt sen vuoksi tarvetta vahvistaa itsetuntoaan ylenmääräisellä jyrkkyydellä ja vallan tunteella. Entä oliko ER:n uskottavuusongelma päinvastainen; ”sotaeverstin” autoritäärisyys saattoi herättää rintamamiehissä myös tiettyä torjuntaa. – Ehkäpä juuri siksi he tarvitsivatkin toisiaan, parantaakseen ”uskottavuuttaan”?
Se, että hoitobuumista yksi johtokunnan jäsen sai kantaa päävastuun oli epäreilua eikä vastannut tapahtuneita muodollisestikaan, koska kukaan ei yleensä ollut jättänyt eriävää mielipidettä. Rakennelma haluttiin pitää kasassa myös tuomitsemalla vain 1970-luvun jälkipuoliskon harhat. Asiaan liittyy myös kuvio, ettei HS:n halutun kiertää seurakunnissa korjaamassa jälkiään, koska pelättiin että kaikki pian leviää… 🙂
A-P Palola on ammattitaitoien historiantutkija, mutta muistan että oli jäseniä historiatyöryhmässä, jotka pyysivät HS:n aktiivisuuden ja vaikutuksen pehmentämistä/peittämistä 1940-50 -luvun tapahtumista ja senkin hän hoiti… Nyt hänen uutisoitiin suostuneen kirjoittamaan 1960-70 -lukuihin liittyvän historiaosuuden.
TykkääTykkää
SRK siis sanoutuu irti ns. henkiopista. Raamatun valossa on mielestäni täysin aiheellista tarkastella henkioppia tarkemmin. Raamattuhan on täynnään erilaisia henkiä. Jeesus paransi tai vapautti ihmisiä, jotka olivat joutuneet saastaisen tai muuten pahan hengen valtaan. Minusta tätä ei käy kiistäminen.
Millaisia siis oikeasti ovat olemukseltaan tällaiset pahat saastaiset henget, joista Raamattu puhuu. Ei kai niitä voi sivuuttaa, jos nojataan Raamatun opetukseen? Sen kyllä käsitän, että 70-luvun hoitokokoussarja oli ihmeellinen spektaakkeli, jossa joillakin oudolla tavalla ihmisiä nöyryytettiin ja kyykytettiin erlaisiin henkiin vetoamisella ja kaikki loppujen lopuksi kilpistyi johonkin sangen epämääräiseen ”kososlaiseen” henkeen, johon oli helppo niputtaa kaikki vl-ihmiset, joissa ns. ns hoitajien mukaan oli näkyvissä heidän mielestään jotakin epäilyttäviä merkkejä jostakin heidän mielestään epäilyttävästä. Tämän ymmärrn, mutta voidaanko tähän vedoten kieltää kaikenlainen ”henkioppi”? Käsitteen määrittelyä kaipaisin. Mitä veljet ja sisaret tarkoitatte hengillä ja henkiopilla?
TykkääTykkää
Tässä joku on koonnu esimerkiksi Word of Faith -liikkeen edustajan ja itseasiassa sen perustajan Kenneth Haginin ”pyhän hengen ilmenemismuotoja ja voiteluita” (huomaa pienellä kirjaimilla. Uskon, että kyseessä on henki, mutta ei pyhä sellainen). Mies nauraa kuin piru ja ihmiset tärisevät ja käyttäytyvät todella oudosti jne. Käsittämätöntä roskaa, Raamatussa kuvataan lähinnä pahojen henkien aiheuttavan tällaista. Tätä touhua on Suomessakin nykyään joissakin piireissä. Suoraan sanottuna minusta näyttää siltä, että tuolla levitetään riivaajia.
Word of Faith – pyhän hengen ilmenemismuotoja, pyhästä hengestä juopuminen
Vierasta tulta -konferenssi, jossa on käsitelty näitä, erittäin asiallinen ja monipuolinen
Kyllä se vaikuttaa minusta ilmeiseltä, että pahat henget vaikuttavat vielä nykyäänkin ihan yhtä lailla kuin Jeesuksen aikana. Tuossa alemmassa linkissä on erittäin asiallista keskustelua ja muun muassa puhutaan tuon ylemmän videon hengestä ja miten ja milloin se on levinnyt kulovalkean tavoin nimenomaan kristillisiin piireihin ja missä piireissä se on perinteisesti muuten vaikuttanut. Siinä on muistaakseni myös joitakin muitakin henkiä tai pahoja harhaoppeja käsitelty.
Uskoakseni myös spiritismi sun muunlainen henkien kanssa keskustelu voi avata väylän pahalle hengelle ihmiseen, näistä juuri on erittäin järkyttäviä tapauksia olemassa, mitä olen joskus lukenut.
TykkääTykkää
Ainiin, unohtui mainita, että alemman videon juontaja on ollut stand-up koomikko ennen uskoon tulemistaan. Ihan vain, ettei mene uskottavuus heti alkuun, kun heittää jotain vitsiä :D. Videossa on siis suomitekstit.
TykkääTykkää
Vielä lisänä: Tulee tuosta Kenneth Haganin suhistelusta käärme mieleen :O.
TykkääTykkää
Erilaiset käsitykset henkiolennoista ja henkivalloista ovat varmaan yhtä vanhoja kuin ihmiskuntakin. Niitä esiintyy niin luonnonuskonnoissa kuin myös suurissa maailmanuskonnoissa kristinusko mukaan luettuna.
Demonologia (oppi demoneista) on ollut myös kristillisessä teologiassa ihan arvostettu alue. Keskiajalla se sai mm. Tuomas Akvinolaisen toimesta varsin systemaattisen asun, ja toimi esim. noitavainojen teoreettisena pohjana. Vaikka käsitykset pahojen henkien kyvystä/halusta puuttua ihmisten elämään vaihtelivatkin, oli niihin suhtauduttava vakavasti. Ajoihan Jeesuskin pois riivaajia kuten myös apostolit.
Eksorkismilla (manaaminen, pahojen henkien karkotus) on katolisessa kirkossa edelleen tärkeä asema. Katolinen kirkko sertifioi eksorkisteja (demonologeja), mutta sertifiointi vaatii katolisuuden laajaa tuntemusta ja vuosien koulutusta.
Lainaan Hesarin juttua vuodelta 2014:
>>
Manaamisen asema katolisessa kirkossa vahvistuu, kun eksorkistit eli pahojen henkien manaajat saavat järjestölleen virallisen tunnustuksen Vatikaanista. Eksorkistien kansainväliseen järjestöön kuuluu noin 250 jäsentä 30 maasta, ja yksi näistä jäsenistä löytyy Suomesta.
Katolisen kirkon tiedotuskeskuksen johtaja Marko Tervaportti kertoo, että Suomessa toimiva eksorkisti haluaa pysyä nimettömänä, mutta töitä hänellä riittää. Tervaportin mukaan eksorkismi on osa seurakunnan normaalia sielunhoidontyötä, kun ongelmien muut mahdolliset syyt on saatu suljettua pois.
Suomessa on noin 13 000 katolisen kirkon jäsentä. Heidän lisäkseen monet Suomessa asuvat ulkomaalaiset osallistuvat kirkon toimintaan.”
>>
Valistusajan alusta lähtien ovat nämä ”ongelmien muut mahdolliset syyt” saaneet demonologian hiukan epäilyttävään valoon. Olisiko ilmiöön jokin aivan profaani selitys, esim. hallusinaatiot, huumeet (esim. hallusinogeenit), painajaiset, itsesuggestio, epilepsia, erilaiset harhat, mielisairaus jne.? Katolinen kirkko vakuuttaa, että myös sertifioitu eksorkisti tutkii nämä mahdollisuudet ennen manaamisen aloittamista, ja siis toimii vastuullisesti eikä puoskaroi. Uskokaamme tämä…
Ortodoksisen kirkon ja oman kansankirkkomme suhdetta demonologiaan en tunne. Ei kai sitä periaatteessa kielletäkään. Enemmän se on esillä vapaissa suunnissa ja varsinkin karismaattisissa liikkeissä, populaarikulttuurista puhumattakaan (kauhuelokuvat, heavyrock jne.)
jatkuu…
TykkääTykkää
Mitä tekemistä tällä demonologialla on vl-liikkeen 70-luvun henkiopin kanssa? Eipä juuri mitään!
Harjoittiko Heikki Saari eksorkismia, kun hän vaati tekemään parannusta kososlaisesta hengestä? Puhutteliko hän ihmistä vai demonia? Ihmistäpä tietenkin, turha siltä demonilta olisi ollut parannusta vaatia. Demonihan vain yksinkertaisesti manataan ulos, koska riivattu ihminen ei siihen itse pysty. Tällaiseen toimeen ei Heikkikään tietääkseni koskaan ryhtynyt, tuskin muutkaan hoitomiehet.
Mielestäni kyse on aivan tavallisesta arkipäiväisestä psykologisesta/sosiaalipsykologisesta/sosiologisesta tilanteesta. Kun keskustelet samanmielisen ihmisen kanssa, teillä ”synkkaa”, ”kemiat sopivat” ja voitte sanoa olevanne ”samassa hengessä”. Jotkut herkkävaistoiset havaitsevat tämän ”samanhenkisyyden” jopa ilman sanoja. Joskus taas sanojen tasolla pitäisi kaiken olla kunnossa, mutta silti tuntuu ”yhteinen henki” puuttuvan. Ehkä sanat ja muu kehon kieli näyttävät viestivän ristiriitaisesti. Arkitilanteissa meidän on kuitenkin vain tyydyttävä kanssaihmistemme sanoihin ja tekoihin ”samanhenkisyyttä” vaatimatta. Intiimit ihmissuhteet (esim. puolison valinta) on sitten toinen asia.
Vl-liike kuitenkin odottaa yhteisössään vallitsevan ”yhteisen rakkauden” ja saman hengen. Vaikka sanojen/tekojen tasolla ei voidakaan osoittaa erimielisyyttä, voi kanssaihmisessä olla jotakin mikä ei ”vastaa henkeen”. Tiiviissä (uskon)yhteisössä nämä tuntemukset voivat ilmetä aiheettomana juoruiluna jne.
Hoitokokoustilanteessa oli hoidettava toki yleensä syyllistynyt johonkin yhteisön tuomitsemaan tekoon (esim. television katsomiseen). Sikäli ei kyse ollut vain hoitajien subjektiivisista tuntemuksista. Kun hoidettava sitten tunnustaa rikkeensä, katuu ja pyytää anteeksiantoa, astuu tuo ”oikean hengen” vaatimus peliin. Onko hoidettava ymmärtänyt juuria myöten mistä on kysymys. Hoitomies saattaa haistaa hoidettavan käytöksessä (ainakin salattua) uhmaa nöyristä sanoista huolimatta. Tämän hän voi pukea esim. sanoiksi: Sinussa on kososlainen henki.
Nyt emme siis ole ”maailmassa”, jossa pelkkä sana riittää, vaan Jumalan valtakunnassa, joka tutkii meidät ”munaskuita myöten”. Hoitomies puhuu ”Herran suulla”. Hänellä on valta päästää ja pidättää. Silloin hänen ei tarvitse tyytyä muodolliseen katumukseen. Hän voi valta-asemassaan nöyryyttää epämiellyttäväksi kokemansa hoidettavan romahduksen partaalle (ja ylikin). Hoitaja tuskin tunnistaa käyttäytymisensä motiiveja, ja hoidettavakin voi kokea hoidon ”siunauksellisena” (Tukholma-syndrooma?).
Olen siis sitä mieltä, että hoitokokousten henkiopissa oli kyse vain tavallisesta vallankäytön sosiaalipsykologiasta tiiviissä uskonyhteisössä. Sillä ei siis ole mitään tekemistä demonologian kanssa. Uskon, että hoitomiehetkin olisivat jälkimmäisestä väitteestäni samaa mieltä.
TykkääTykkää
Kiitos näistä herkkupaloista, Markku – todellista mannaa Jumalan lapsille 🙂
TykkääTykkää
Kertakaikkiaan mielenkiintoisia puheenvuoroja edellä.
Armolaulu: ”…että keksitään kaiken maailman höpöjuttuja, ihmisoppeja, joilla ihmisraukkoja orjuutetaan lain alle. “
Niinpä. Se taitaa olla niin, että mitä poissulkevampi (ekslusiivisempi) ja tiukempi on käsitys Jumalan valtakunnan rajojen sijainnista, sitä tiukempia elämäntapanormeja se synnyttää, jotta pystytään pitämään porukka kuosissa (totalitaristinen ilmiö). Tiukka seurakunta-/valtakuntaoppi synnyttää tiukkoja normeja ja tapoja, joilla tehdään pesäeroa meihin ja muihin (“me valitut”), jolloin huomaamatta alamme “diagnosoimaan” porukkaa lampaisiin ja vuohiin ulkonäön tai ulkoisen käyttäytymisen perusteella. Tämä taas edistää vallan väärinkäyttöä ja tuottaa vääristyneitä sielunhoidollisia menetelmiä.
Samanaikaisesti sitten kuitenkin voidaan olla hyvin liberaaleja ja suvaitsevaisia kirkkopolitiikassa tai ylipäätään poliittisessa päätöksenteossa, jopa olla mukana edistämässä täysin epäeettistä yhteiskuntapolitiikkaa. Sopeudutaan ja mukaudutaan tämän maailman menoon sujuvasti, mielistellään valtaa pitäviä, ei kritisoida maallista esivaltaa, koska sehän nauttii suorastaan jumalallista luottamusta.
Kyllä Johannes Kastaja uskalsi sanoa Herodekselle päin naamaa, että “sinulla ei ole lupaa pitää veljesi vaimoa”, sillä seurauksella tietenkin että menetti päänsä. Vanha sanonta kertookin, että totuuden puhujalla ei ole yösijaa, ja se pitää paikkansa tänäkin päivänä. Populismi valtaa alaa, somekulttuuri ja media muokkaavat ihmisten mielipiteitä, eikä totuudella ja eettisyydellä näytä olevan kannatusta. Mitä suurempi show, sitä enemmän kannatusta.
Heikki Saaren Napoleon-syndroomasta muutama ajatus: itseäni hämmästyttää se, että usean “hullun diktaattorin” taustalta löytyy jokin syvä häpeän tai kaltoinkohtelun kokemus, jota pyritään kompensoimaan manipulatiivisella vallankäytöllä. Se vaatii älykästä pelisilmää, ja ruokkii sisäistä narsismia (jota tosiaan meillä jokaisella on jnkv), kun huomaa pystyvänsä vaikuttamaan herkkien ja hyväuskoisten ihmisten mieliin.
Alustuksen kysymykseen: “Millaisissa asioissa meidän tulisi valvoa? Millaisissa asioissa meillä on vaara nukahtaa? “. Mielestäni juuri meidän tulee olla hereillä manipulaation eri ilmenemismuodoille, sekä hengellisen ja maallisen vallan väärinkäytölle. Mitä nämä sitten käytännössä ovat, siitä voidaan keskustella.
TykkääTykkää
Markulle jälleen suuret kiitokset arvokkaista tiedoista liittyen v.1979 puhujien kokoukseen ja sen taustoihin! Tosiasioissa voi monella olla edelleen sulattelemista, joka ei kaikilla tapahdu hetkessä.
Minusta tuntuu, ettet ole aiemmin aivan näin selkeästi avannut tietojasi, jonka vuoksi Pertti Niukkanenkin puhuu ”herkkupaloista”.
Miten pitäisi suhtautua näiden asioiden virallisen historiakirjoituksen pehmentämispyrkimyksiin?
TykkääTykkää
SAMA HENKILÖ VOI MENETELLÄ JA SANOA SEKÄ OIKEIN ETTÄ VÄÄRIN
On todettu että Heikki Saaren ja muidenkin menettely vaatimalla parannusta vääristä hengistä oli väärin. Se ei tee kuitenkaan kaikkea Heikki Saaren eikä muidenkaan sanomisia ja menettelyjä vääräksi. Samoin se joka ojensi HS:ää ei tee häntäkään kaikessa erehtymättömäksi. Kaikkea siis on arvioitava onko se oikein tai väärin katsomatta henkilöön ja hänen vaiheisiin. Vaikka itse paholainen tulisi sanomaan, se voi sanoa oikeinkin, mutta se tekee sen siksi, että saisi imaisemaan ja syötettyä ja hyväksymään sen ohessa jotakin väärää. Se mitä paholainen sanoi oikein, ei tee sitä vääräksi vaikka sen paholainen sanoi. Sen mitä enkeli sanoi väärin, ei tee sitä oikeaksi vaikka enkeli sen sanoi.
Monia kirkkaita tähtiä putoaa, mutta myös nousee taivaalle.
Nyt helposti voidaan yhdistää, että nuhtelu esim. televisiosta ym. on väärin, kun on osoittautunut, että siitä nuhtelijat ovat toisissa kohden menetelleet väärin. Siis voidaan hyvät ja pahat yhdistämällä tehdä paha hyväksi ja hyvä pahaksi. Varokaamme sitä.
Siis pitää varoa leimaamista. Tosin on kyllä niinkin, että joka vähässä on väärä on paljossakin väärä.
Ja jos yhden kohdan laissa rikkoo on koko lain rikkoja. Jokaisen on puhdistauduttava kaikesta väärästä, jos aikoo päästä perille taivaaseen.
TykkääTykkää
Siinä tuli melkoinen pläjäys historiaa, jota on tarpeen purkaa nykyaikaankin. Esim. SRK:n lausuma, että ”alkoi esiintyä yksilön omantunnon vähättelyä” tuntuu pitävän paikkansa usein vielä nykypäivänäkin. Melko usein kuulee painotettavan tätä yhteistunto -käsitettä. Pelätään kovasti, että joku ihan oman omatuntonsa pohjalta ajattelisi ja tekisi valintoja. En kiistä, etteikö asioista keskustelu olisi tarpeen seurakunnassa-päinvastoin. Tiukka yksimielisyyden vaatimus kaikissa asioissa tuskin kuitenkaan on uskoa rakentavaa. Voi käydä päinvastoinkin, esimerkiksi televisio-, kaunistautumis-, ja seuroissa viipymiskysymyksissä.
Mitä tulee noihin aikoihin, jolloin HS:n valta kukistui, olen kuullut jokseenkin identtisen version Markun kertomuksen kanssa, joskin Markku kirjoittaa asiasta todella mielenkiintoisesti ja historiallisilla vertauksilla ja kielikuvilla höystäen.
Pienenä kuriositeettina esitetyn ”seksuaalissävytteisiä kaksimielisyyksiä” viljelevät puhujat ovat mielestäni aina kuuluneet jollakin tavoin kansan suussa kuuluisuutta saaneiden puhujien eliittiin tai kussakin ikäluokassa tällaisia on aina ollut vähintään muutama. Olenkin joskus ihmetellyt tätä ristiriitaa. Nimittäin sitä, että kaksimielisyyksistä niin paljon puheissa ja kirjoituksissa varoitetaan, mutta käytännön tasolla näitä kaksimielisyyksien viljelijöitä on jopa ihailtu ja heidän sanomisensa ovat kiertäneet kansan suussa, ja niille on sitten mehevästi naureskeltu.
Etenkin nuorempana nämä loukkasivat omaa herkkää mieltäni ja joskus ottaessani asiaa esille koin, että en saanut oikein ymmärrystä osakseni.
Tuntuu kyllä epäoikeudenmukaiselta, että yksi mies on joutunut ottamaan syntipukin roolia aivan liiaksi näissä tapahtumissa ottaen huomioon sen, kuin laajasti harhaan jouduttiin.
Varmaan tällaiset arvostuksen saamisen tarpeet olivat korostuneet ko. herroilla.
Ajattelen, että asioiden pehmentely tutkimuksissa tuottaa kyllä enemmänkin karhunpalveluksen koko liikkeelle. Tosiasiat olisi tuotava julki niinkuin ne ovat. Lukijat voivat sitten vetää asioista omat päätelmänsä.
TykkääTykkää
Kiitos Jupe. Katselin lävitse nuo linkkisi. Jotakuinkin samoja ajatuksia heräsi. Eihän normaalisti ihmiset tuolla tavoin ”teutaroi”. Vaikuttaa todella, kuin heihin olisi tartuttamalla tartutettu jokin virus. Muutenkaan en ole koskaan oikein ymmärtänyt, mitä hyvää ja kristillistä siinä on, että joku kaatuu. :O Ilmeisesti tuon tyyppistä(kin) hengellisyyttä on etenkin Amerikan mantereella varsin paljon.
TykkääTykkää
Noita paralleeleja on tosi hauska etsiä. Itse olen koettanut löytää niitä lähinnä Neuvostoliiton historiasta. Kuka olisi SRK:n Marx, Lenin, Stalin, Hrustsov, Gorbatsov? No, ehkäpä Juntunen = Gorba, mutta silloin vasta odottelemme SRK:n Putinin esiin tuloa. Herra varjele!
Parempi oivallus on jälleen Markulta: Johtokunnan työvaliokunta = Yhteishyvän valiokunta (le comité de salut public). Heikki Saarikin sopii mukavasti Robespierren rooliin. Jatkosta en oikein tiedä, ehkä elämme edelleen direktoraatin aikaa ja Napoleon on vasta tulossa. Herra armahda!
TykkääTykkää
Kritisoin nyt itse omaa tekstiäni, kun muut eivät sitä tee.
Olen edelleen suunnilleen samaa mieltä kuvaamastani psykodynamiikasta hoitokokousten taustalla. Tilaisuus voi päästää hoitajien ”alemmat vietit” valloilleen – tähän ei demonien apua tarvita. Jopa sadisti voi turvallisesti toteuttaa halujaan. Erään hoitomiehen sanoin: ”Voi, kuinka mukavaa on pyykinpesu näin kesäiltana.” (Tulee mieleen everstiluutnantti Kilgoren repliikki elokuvasta Ilmestyskirja.Nyt: ”I love the smell of napalm in the morning.”)
Vastuullisempaa hoitomiestä edustaa eräs toinen everstiluutnantti. Hoidettava sanoo: ”Tunnen itseni kokovikaiseksi. Saanko minä tällaisena kokovikaisena kaikkia uskoa anteeksi?” Tähän Erkki Reinikainen (silloinen SRK: n varapuheenjohtaja) vastaa: ”Eihän sellaista vikaa ole kuin kokovikainen. Ei sinulle nyt saarnata anteeksi. Istuhan alas, niin katsotaan, miten tässä asiat kehittyvät.”
Suopeuden periaatetta noudattaen voi Reinikaisen ajatella tarkoittavan hoidettavan omaa parasta. Hoidon pitää kohdistua ”juuriin”. Hoidettavan on todella ymmärrettävä, mikä on vialla. Ellei parannusta tule ”juurista” asti, nimeltä mainiten ”väärästä hengestä” luopuen, jää syytetty ”sidotuksi”.
Usein vastuullinen hoitaja kyllä auttaa oikeiden sanojen löytämisessä. Tällaista apua ei kuitenkaan heru, jos hoidettava tekeytyy tyhmäksi tai on muuten hoitajien mielestä epäilyttävä tai epäsympaattinen. Olkoonpa hoito näissä suhteissa ”terveellä” tai ”sairaalla” pohjalla, ei sitä voi mielestäni kuvata sielunhoidoksi. Sielunhoito on aina vapaaehtoista.
Nyt sitten sitä lupaamaani itsekritiikkiä. Edellisessä viestissäni kirjoitin: ”Sillä [henkiopilla] ei siis ole mitään tekemistä demonologian kanssa. Uskon, että hoitomiehetkin olisivat jälkimmäisestä väitteestäni samaa mieltä.” Olen nyt muuttanut mieltäni. Kyllä tällä henkiopilla on jotain tekemistä demonien kanssa, ja hoitomiehetkin (ainakin useimmiten) asian näin tulkitsivat.
Henkiopin ensimmäiset siemenet kylvettiin jo heti pappishajaannuksen tapahduttua. Eino Kimpimäen tultua päätoimittajaksi alkoi liikkeen lehdissä esiintyä esim. seuraavan kaltaisia kirjoituksia: ”On kysymys henkien taistelusta” (SL 5/1961) ja ”Kuinka vaarallinen on korotuksen henki” (PM 3.11.1960). Myös Heikki Saari muotoili jo vuonna 1963 käsitystä siitä, että seurakunnassa täytyi erottaa oikeita ja vääriä henkiä. Vuonna 1967 Saari kehottaa kehittämään ”väärän opetuksen tuntosarvet”, jotta Jumalan valtakuntaan asti päässeet väärät henget voidaan erottaa (PM 30.8.67, Ottakaa ’ketut’ kiinni). Tässä vaiheessa ei näitä vääriä henkiä kuitenkaan määritellä kovin tarkasti. Ne voitiin edelleen ymmärtää kuvaannollisesti kuten esim. puhuttaessa ”ajan hengestä”. Demonit jäivät odottamaan uutta tilaisuutta.
Uusi tilaisuus tulikin 70-luvulla. Vuosikymmenen loppua kohti kiihtyi liukuma ”henkien” kuvaannollisesta tulkinnasta kohti henkien käsittämistä konkreettisina ulkopuolelta vaikuttavina henkivaltoina (jopa olentoina). Tällöin lähestytään jo katolisen kirkon demonologiaa. Samalla tämä konkretisointi palveli hoitokokouskäytäntöjä antamalla henkien erottamisen armolahjalla varustetulle hoitomiehelle täysin avoimen valtakirjan.
jatkuu…
TykkääTykkää
Lainaan Joonan erinomaista gradua:
>>
On huomionarvoista, että SRK-vanhoillisessa mallissa väärästä hengestä vapautuminen edellyttää ”parannuksen tekemistä”: katumusta, tunnustusta, synninpäästöä ja sen uskomista. Se eroaa siis selkeästi esimerkiksi katolisen kirkon harjoittamasta eksorkismista, jonka tärkeimpiä osia ovat rukous sekä manaus eli pahalle hengelle Kristuksen nimessä osoitettu käsky poistua riivatun ihmisen ruumiista.
SRK-vanhoillinen henkiparannus alleviivaa absoluution keskeistä roolia liikkeen spiritualiteetissa. ”Jumalan valtakunnan” julistama synninpäästö ymmärretään tärkeimmäksi ja varsin yleispäteväksi aseeksi taistelussa hengellistä ja moraalista pahaa vastaan.
Vaikuttaa myös siltä, että SRK-vanhoillisessa ajattelussa ”saastaisen hengen vallassa esiintyminen” ymmärretään suuremmassa määrin henkilön omaksi syyksi kuin katolisessa teologiassa. Katolisessa eksorkismissa riivattu ymmärretään enemmän pahan hengen uhriksi, kun taas SRK-vanhoillisessa henkiparannuksessa aktiiviseksi väärintekijäksi, jonka edellytetään pyytävän julkisesti anteeksi väärää sisäistä tilaansa eli väärää henkeään. Ehkä tämä johtuu siitä, että ”väärään henkeen joutuminen” linkitetään Päivämiehen opetuksessa niin vahvasti ”omantunnon hoitamisen” laiminlyömiseen.
>>
Juuri tätä katolisen ja SRK:n henkioppien eroa en huomannut, kun väitin, että ”SRK:n henkiopilla ei ole mitään tekemistä demonologian kanssa”. Katolisessa versiossa riivattu on uhri, SRK-versiossa taas tahallaan halukas yhteistoimintaan ”saastaisen hengen” kanssa. Tällöin myös hoitotoimet ovat erilaiset.
Tämä ”yhteistyötulkinta” muistuttaa kyllä ikävästi inkvisiittorien tilanneanalyysiä noitavainojen aikaan. Onneksi ”hoito” ei 70-luvulla enää ollut sama. Mieluummin olisin kuitenkin ollut eksorkistin hoidettavana. Kuka ties manaaminenkin olisi vielä tullut mukaan ”tehostetussa juurihoidossa”, jos tuo joukkohysteria (kuten Reinikainen sitä myöhemmin kutsui) olisi saanut jatkua. Onneksi Erkki Reinikainen puhalsi pelin poikki – ja onneksi hän vielä pystyi siihen!
Hoitokokoukset jatkuvat edelleen. Jos nykyisin ei enää vallitse joukkohysteria, niin kyse on yksittäisten ihmisten hysteriasta. Eikö SRK:lla todellakaan ole voimia/halua panna jäsenyhdistyksiään kuriin? Ennenkin on erotettu kokonaisia rauhanyhdistyksiä. Luulisi jo erottamisen uhalla (ja ”autuuden haastolla”) olevan hysteriaa parantava vaikutus.
———
Tässä vielä hyviä lähteitä:
Gradu – Metsänheimo, Janne – Synteihin sidotut.
Gradu – Korteniemi, Joona – Koetelkaa henget.
Lisäksi Jukka-Pekka Kestin palkittu gradu vuodelta 2001: ”Uskon vahvistus vai armoväline? Vanhoillislestadiolaisuuden sakramenttikiista Päivämiehessä ja Siionin Lähetyslehdessä vuosina 1957–58”. Valitettavasti tätä ei löydy netistä.
TykkääTykkää
Erinomainen luotaus ja tiivistelmä henkioppiproblematiikasta Pertti – ja kyllä sillä tosiaan on hyvin kauas ulottuvat juurensa lestadiolaisuudessa. Heikki Saaren ja kumppanien osuus siinä oli kyseisen opin kehittely yhä hienosyisemmäksi ”aseeksi” sisäiseen vallankäyttöön ja hallintaan. HS oli 1940-luvun lopussa itse noussut SRK:n johtokuntaa vastaan, mutta nyt hän oli auktorisoimassa sitä ”Jumalan huoneen hallitukseksi”. – Muistan, että 1970-1980 -luvuilla aikaa perusteltiin myös sillä, että vastahyökkäyksellä saatiin estettyä eriseuran synty, se kun oli kristillisyydessämme vakiintunut luonnonlain tapaan 20-30 vuoden sykliin… Heikki Saaren kirjoituksia ja puheita analysoimalla vaikkapa lehdistöntutkimuksen menetelmin voisi saada merkittävää tietoa henkiopillisen argumentaation kehityksestä ja intensiteetin kasvusta. Sisällön analyysin ohella voisi laskea tiettyjen avainsanojen esiintymistiheyttä ja henkiopille käytettyjä palstamillimetrejä.
Joona on taustoittanut henkiopin taustoja ”krassaamisineen” pietistisissä kristillisessä perinteessä. Mutta mikä vaikutus oli yleisellä ”ajan hengellä” 🙂 – sillä nuo paralleelit totalitarismiin liittyen ja lähtien aina Ranskan vallankumouksen totalitaarisesta liberalismista ovat silmiin pistäviä. Tuottaako ajan henkinen ilmapiiri samanlaisia ilmiöitä meemien tapaan niin aatteissa kuin uskonnoissa, vai johtuuko totalitarististen ilmiöiden morfologisen kehityksen samanlaiset kehityskaaret vain ihmisen ja yhteisöjen samankaltaisista psykologisista ja sosiaalipsykologisista reagointitavoista…
Olen aiemminkin viitannut Trotskiin, joka sanoo: ”Olen aina sanonut, ettei mikään voisi olla oman puolueen edessä helpompaa kuin virheen myöntäminen, ei mikään helpompaa kuin sanoa: kaikki arvosteluni, kannanottoni, varoitukseni, vastalauseeni – tuo kaikki oli pelkkää erehdystä… Tiedän, ettei missään tapauksesssa ole mahdollista olla oikeassa puoluetta vastaan. Oikeassa voi olla vai puolueen kanssa ja puolueen kautta, sillä historia ei ole luonut muuta tietä sen toteuttamiseen, mikä on oikein.” (Deutscher, Stalin)
Zinojev tunnustaa näytösoikeudenkäynnissä: ””Vajavainen bolsevismini muuttui antibolsevismiksi, ja trotskilaisuuden kautta tulin fasismiin. Trotskilaisuus on fasismin muunnos ja zinojevilaisuus trotskilaisuuden muunnos.” – Entä jos vaihtaisimme edelliseen: ”Vajavainen kristillisyyteni muuttui vääräksi hengeksi, ja lakihengen kautta tulin kososlaiseksi. Lakihenki on kososlaisuuden muunnos ja hempeä henki lakihengen muunnos.” Toimisiko? 🙂
No jos jatkan vielä noilla henkilöparalleeleilla. Kyllä puheenjohtaja VJ voisi olla kuin Gorbatshov, joka joutui ottaessaan askeleen eteen väliin perääntymään kaksi askelta… OV halusi olla reformaattori itsekkin, mutta yliaktiivinen pääsihteeri laati niin monimutkaisia operaatiosuunnitelmia, että kompastui niihin itsekkin ja apuun tarvittiin ”vanha kaarti”. ML vastaisi vanhan kaartin miehenä mutta lievästi uudistusmielisenä Juri Andropovia. ER oli tietysti Hrustsev, joka paljasti HS:n johtaman terrorin, mutta pitemmälle menevät uudistukset pysähtyivät kun ”politbyroon” enemmistö suhtaui niihin nuivasti ja olihan hän sitäpaitsi itse ollut niissä kaikessa korviaan myöten mukana. – No HS:n ohjelmassa oli paljon myös kiinalaisen kulttuuurivalankumouksen piirteitä.
TykkääTykkää
Taas pitää kiitellä Markkua herkkupaloista. Sellaisia tosiaan ovat nuo sitaatit Trotskilta ja Zinojevilta. Muunnettavat muuntaen ne olisi hyvinkin voinut löytää 70-luvun Päivämiehestä. Vertailu Maon kulttuurivallankumoukseen (tai jopa Pol Potin hirmuhallintoon) voisi myös antaa yllättäviä paralleeleja.
Tuo ”ajan henki” voi kyllä olla selittäjänä liian väljä. Esim. Ranskan suuren vallankumouksen aatteet ”vapaus, veljeys ja tasa-arvo” olivat uskoakseni aidosti totalitarismin vastaisia ja yksilön vapautta korostavia – naiivilla tavalla viattomia, voisi sanoa. Mutta sitten ”todellisuus” iski takaisin ja kävi niin kuin kävi: ”Tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla”.
Bolsevikkivallankumouksen taustalla oli jo ”eri henki”. Naiivista viattomuudesta ei ollut enää mitään jäljellä. Vaikka retoriikka oli osittain samaa kuin 1700-luvun Ranskassa, oli selvänä tavoitteena totalitaarinen proletariaatin diktatuuri. 1900-luvun fasismi voidaan varmaan nähdä varsin yhtenäisen ”ajan hengen” ilmentymänä, mutta ei tämäkään ”henki” ihan sama ollut kuin Neuvostomaassa.
J.L. Talmon esittää kirjassaan ”Totalitaarinen demokratia, alkuperä ja synty”, että totalitaarinen demokratia eroaa liberaalista demokratiasta siinä että se katsoo maailmassa olevan yksi ainoa totuus, joka sulkee muut pois. Se olettaa myös, että on olemassa sopusointuinen ja täydellinen järjestys, jonka ihmiskunta lopulta saavuttaa. Neuvostoliitto ja sen valtapiirissä olleet maat ovat tässä mielessä varmaan malliesimerkkejä totalitaarisesta demokratiasta.
”Totalitaarinen liberalismi” taas on harvemmin käytetty termi. Lainaan Joonan vuoden takaista puheenvuoroa UUT:n seminaarissa Oulussa:
”Totalitaarisessa demokratiassa ”vapaus” ei ole erilaisten ihmisten ja näkemysten tasavertaista toimintavapautta vaan koodisana tietylle järkeväksi ja edistykselliseksi ymmärretylle elämäntavalla ja arvomaailmalle. – – – Suurelle osalle suomalaisista ”vapaamielisyys”, ”suvaitsevaisuus” ja ”moniarvoisuus” eivät näytä enää merkitsevän vakaumusten ja arvoyhteisöjen rauhanomaista rinnakkaiseloa samassa yhteiskunnassa. Sen sijaan ne näyttävät merkitsevän yhtä tiettyä elämäntapaa ja arvomaailmaa, joka jokaisen kansalaisten tulisi omaksua tai ainakin hyväksyä.”
”Totalitaarinen liberalismi” voisi kuvata tätä ”ajan henkeä” mielestäni paremmin kuin Talmonin ”totalitaarinen demokratia”. Totalitaarisen liberalismin sateenvarjon alle mahtuvatkin monet puheenvuorot hengellisestä väkivallasta ja ihmisoikeusloukkauksista – mutta eivät toki kaikki! Oikean rajaviivan löytäminen lienee todella vaikeaa…
Joka tapauksessa en sijoittaisi kumpaakaan termiä (totalitaarinen demokratia/liberalismi) 1700-luvun valtiolliseen keskusteluun. Siinä venytämme käsitteitä brakausrajan yli. Markku kysyi: ”Tuottaako ajan henkinen ilmapiiri samanlaisia ilmiöitä meemien tapaan niin aatteissa kuin uskonnoissa, vai johtuuko totalitarististen ilmiöiden morfologisen kehityksen samanlaiset kehityskaaret vain ihmisen ja yhteisöjen samankaltaisista psykologisista ja sosiaalipsykologisista reagointitavoista…” Taidanpa kallistua vahvasti jälkimmäisen vaihtoehdon kannalle.
———-
Tulipa pitempi kommentti kuin aluksi ajattelin. Toivottavasti onnistuin myös hiukan rikkomaan tuota ”keskinäisen kehumisen kerhoa”, joka muista on saattanut jo tuntua kiusalliselta. No, ainakin kovasti yritin (kaikessa ystävyydessä tietenkin), tietäen että Markun (ja Joonan) huumori sen kestää… 😉
TykkääTykkää
Kiitos blogisteille ja kaikille kommentoijille antoisista avauksista ja keskusteluista kuluvana vuonna. Ainakin minulle on moni asia saanut uutta valaistusta. Uskon ja toivon samaa aktiivisuutta ja rohkeutta myös reformaation juhlavuodelle 2017.
Hyvää ja rauhallista joulua kaikille
t. Pertti N.
———
P.S.
Blogialusta temppuilee taas. Uusimmassa Armolinjan ongelmia -ketjussa ”Näytä lisää” ei näytä mitään lisää, vaan jää junnaamaan paikoilleen. Johtuukohan tämä viestien poistamisesta? Kovin on herkkä tämä alusta. Viimeiset joulutervehdykset jäävät siellä valitettavasti näkymättömiin.
TykkääTykkää
Vieläköhän tähän ketjuun voi kommentoida? Mielenkiinnolla lueskelin pitkästä aikaa kommentteja. Olin vl 60-luvun alkupuolelta 70-luvun alkupuolelle. Muistan Jämsän rippukoululeiriltä 1967(?) isoveli olisko ollut Pentti etunimeltään, oli kuitenkin vanhempi kuin muut isoset ja kai vähän opettelemassa puhujaksi. Opettajina leirillä olivat Jorma Kiviranta, Kirsti Wallenius ja toinen naisteologi sukunimelttän Carlsson. Toivottavasti ei haittaa, että mainitsen nimiä, en aio heitä mitenkään arvostella. Joka tapauksessa tämä leirimuistelus liittyy aiheeseen, jota täällä on käsitelty. Tällä Pentti-isosella oli tapana joka ainoassa puheessaan sanoa ”Sillä puukstavi kuolettaa, mutta henki tekee eläväksi”. Ymmärsin tämän nimenomaan kannanottona, että laki ei kuulu kristitylle, voi olla, etten ole ymmärtänyt oikein? Ja muutenkin muistelen 60-luvun saarnoissa opetetun kuten täällä todettiin ”Laki ei kuulu kristitylle A- eikä B- moodissa vaan armo opettaa kaiken synnin ja jumalattoman menon hylkäämään. Puustavi ei ole kuollut kirjain vaan sillä on kuolettava vaikutus, kuten Matti Suo siitä aikanaan kirjoitti. Kristuksen ansiotyöhön ei Moosesta tarvita avuksi.” Jotenkin tuntuu, että oppi on muuttunut sitten 60-luvun, jos täällä enemmistön mielipiteet edustavat VL:n nykyistä oppia?
TykkääTykkää