118 kommenttia artikkeliin ”Armolinjan ongelmia”

1. Näkisin, että tässä mennään jo hiukan ns. olkiukkoilun puolelle. Alkuperäisessä teologisessa kritiikissä näkisin myös hiukan samaa, vaikkei se kokonaan ansioton varmasti olekaan.

   Armolinjan kuvaus ei liene virheetön ja täydellinen kuvaus opista, mutta se ei kuitenkaan taida opettaa (kärjistetysti), että ”olkaa välinpitämättömiä, tehkää kaikkea mitä lystää, ja älkää nyt ainakaan seuroissa käykö”.

   Ymmärrän itse asian niin, että oman ansion ja maineen tähden tehty ”hyvä” teko ei ole kelvollinen. Toisaalta ”etsivä löytää, kolkuttavalle avataan, anova saa”. Kuitenkin se työ, mikä ihmisen ”sydämessä” tapahtuu lienee armolinjan mukaan kokonaan Jumalan aiheuttamaa.

   Fatalismia tai siihen kehoittamista jos sanaa osaan tässä oikein käyttää ei nähdäkseni armolinja millään muotoa edusta. Ei myöskään muuta välinpitämättömyyttä omista tekemisistä. Tämä on mielestäni jopa päinvastoin: kun pyhityslinja/tahraoppi opettaa, että synnit poistuvat/puhdistuvat/muuttuvat tekemättömäksi kun on käytetty ”pesumaljaa” (Jeesuksen veri OMO Color Plus -pesuaineeksi redusoituna) syntyy aidosti sellaista ilmapiiriä, jossa supertörkeitä rikkomuksia voidaan tehdä vähemmän huolettomasti, koska ne saa anteeksi (tulkinnassa: armon mereen upotetuksi, jopa tekemättömäksi) lähes napin painalluksena. Jos joku teon uhri (esim. seksuaalisesti ja/tai henkisesti pahoinpidelty) sitten menee kaivamaan sitä tekoa sieltä pohjattomasta armon merestä, hänestä itsestään tulee se väärintekijä ja syntinen.

   Armolinjalla taas teot kyllä saadaan anteeksi, mutta ne eivät muutu tekemättömäksi. Tullimies Sakkeus myös ymmärsi tämän: hänen väärät tekonsa eivät muuttuneet tekemättömäksi, vaan hän ymmärsi että on oikein ja kohtuullista, että hän antaa kaksin verroin takaisin niille, joilta hän on vääryydellä ottanut. Armo on mittaamaton myös armolinjassa, mutta se ei ole sellainen kätevä lainapeite, jolla pahat teot peitetään tarvittaessa, jotta niiden tekojen seurauksia ei tarvitsisi kohdata.

   Pyhityslinja siis opettaa, että ihminen on pyhänä pyhä ja synnittömänä vanhurskas (kunnes tekee taas tekosynnin, joka käydään ripittäytymässä), armolinja taas että ihminen on pahana pyhä ja armahdettuna syntisenä vanhurskas.

   Nykyään valitettavan harvoin kuulee opillisia saarnoja vanhurskauttamisesta. Muutama viikko sitten kuitenkin eräässä hämäläisessä pitäjässä pidettiin raikas ja opillinen saarna vanhurskauttamisesta. ”Puhtaasti” pyhityslinjan / tahraopin viitottamalla tiellä! (Mm. Jumalan lapsen on oltava joka hetki valmis viimeistä päivää varten, ja valmiuden tämä saavuttaa sillä, että ne omalle tunnolle tulleet synnit käy armoalttarilla pesemässä pois, jolloin elämän kirjaan laitetaan verinen kuittaus. Jne. Kun tunnolla ei lähdön hetkellä ole yhtään syntiä, ei tarvitse pelätä kuolemaa.) Kuuntelin maallikkosaarnaajaa vähän huuli pyöreänä. Että ei se kaikki todellakaan jäänyt 1970-luvulle, koska asioita ei asioina koskaan käsitelty.

   Gradusi oli hyvä päänavaus asioiden käsittelyyn, mutta Hanna Nurmisen valtava työ 70-luvun erilaisten oppien, harhaisten ja paljon vähemmän harhaisten selvittämisessä on aivan valtavan arvokasta.

   Uskonpuhdistusta tarvitaan jatkuvasti ja aina, eikä täydellistä teologia tai täydellistä tutkimusta olekaan. Me olemme kaikki viallisia ja erehtyviä.

   TykkääTykkää

   11/12/2016 klo 19:23 Vastaus

2. (1/2)
   Kiitos mielenkiintoisesta keskustelunavauksesta. Kuvaamasi asiat kyllä ilmenevät Nurmisen väitöskirjasta, mutta Nurmisen väitöskirjassa kuvatun ”armolinjan” ottaminen tämän keskustelun pohjaksi antaa vähän suppean kuvan kysymyksen merkityksestä. Onhan kyseessä etenkin reformaatiosta lukien ehkäpä syvällisemmin (?) kirkkoja jakanut kysymys. ”Armolinjan” kohdalla itse asiassa vain toistetaan perinteistä luterilaista kantaa. Varsin maltillisessa sävyssä vielä ainakin Lutherin Sidottuun ratkaisuvaltaan tai yksimielisyyden ohjeeseen verrattuna. Laestadiuskaan ei käsittääkseni vedä vastakkaista linjaa tahdon vapaudesta uskon kysymyksissä. En näe Hulluinhuonelaisessa ristiriitaa jm. nähden jos kohta en Laestadiuksen käsitteistöä ole hyvin sisäistänyt. Aihettapiiriä käsitellään kirjan muissakin kohdissa.

   Kysymys on vaikea, koska Raamatussa on ainakin näennäisesti ristiriitaista ilmoitusta aihepiiristä. En ole tohtinut tai nähnyt tarpeelliseksi lähteä omille linjoille tässä kysymyksessä, vaan olen tyytynyt oikeaksi kokemani ja lukemani perusteella käsitykseen, joka vastaa perinteistä VL-näkemystä. Seuroissa useinkin sanotaan parannuksen armosta, ettei ihmisellä ole siihen mitään osuutta ennen kääntymistä tai sen aikana (tai myöhemminkään). Mielestäni tämä vanhoillislestadiolaisen valtavirran luterilaiseen oppiin yhtyvä näkemys kuvaa armon luonnetta oikeammin kuin tahdon vapauden hyväksyvä katolilainen teologia, ihmisen uskonratkaisua painottava helluntailainen (ym. ratkaisukristillinen) tai niiden kanssa yhdensuuntainen Nurmisen ”pyhityslinjaksi” nimeämä näkemys, jota silloin tällöin seuroissa kuulee. Perusteluita uskon tähän keskusteluun vielä päätyvän ja voisin vaikka jatkaa aiheesta jossain vaiheessa.

   Tämän kommenttini tarkoitus on kaikkein ensimmäiseksi kuitenkin puuttua yhteen väärinkäsityksiin johtavaan näkökulmaan kirjoituksessasi. Tämä on ehkä koko kirjoituksen taustalla. Kirjoitat tai ainakin annat ymmärtää ”armolinjasta” seuraavan muka loogisesti sen, että uskosta luopuminen johtuisikin Jumalasta. (Todettakoon, että aivan yhtä hyvin voisi Jumalaa väittää julmuriksi jo sillä perusteella, kun hän ei pelasta jokaista vaikka väkisellä, koska hän kuitenkin pystyisi siihen.)

   Kirjoituksesi vaikuttaa lähtevän siitä väärinkäsityksestä, että ”armolinjan” mukaan ihminen ei voisi valita itse Jumalasta luopumista? Mistä tämä käsitys on peräisin? Ilmeneekö se esim. jossain yksittäisessä väitöskirjan sitaateissa? (Nurminen itse asiassa sivulla 93 kirjoittaa väärin, että ihminen ”ihminen ei voi valita, uskooko vai ei”. <-- Kursiivilla on "moittimani" osuus, joka paljastuu kai ainoastaan epätarkaksi ilmaisuksi, koska seuraavan sivun 2. kappaleessa sama asia on ilmaistu paremmin.) Totta kai ihminen voi ”armolinjankin” mukaan valita uskomisen kysymyksissä – nimittäin väärin. ”Armolinja” tai luterilaisen teologia ylipäänsä ei väitä Jumalan ohjaavan ketään kadotukseen tai valinneen ketään kadotusta varten. Ihminen tekee sen aivan itse ja peräti mielellään! Ihmisen tahto on tämän näkemykseen mukaan sidottu siten, että se ei voi uskon kysymyksissä valita oikein. JATKUU

   TykkääTykkää

   11/12/2016 klo 21:43 Vastaus

3. (2/2) JATKOA
   Tässä valossa ei ole oikein väittää Jumalasta, että hän ohjaisi ketään epäuskoon. Oikeampi kysymys olisi oikeastaan, miksi Jumala, joka – kuten Raamattuun perustuen oikein totesit – tahtoo jokaisen pelastuvan ja jolla olisi varmasti voima pelastaa jokainen, sallii (maanjäristysten ja terrorismin ohella), että osa ihmisistä saa noudattaa omaa mielihaluaan mennä helvettiin. Eli miksi Jumala sallii ylipäätään pahaa tapahtuvan? Miksi kaikkivaltias Jumala ei alun perinkin ole kukistanut saatanaa lopullisesti? (Teodikean ongelma voi jokainen yrittää selittää, mutta paradoksiksi se jää.)

   Olemme ehkä suurimman uskon salaisuuden ja paradoksin äärellä, kun ihmettelemme, miksi kaikki eivät Jumalan hyvyydestä ja kaikkivaltiudesta huolimatta pelastu.

   Tämän kysymyksen äärellä olemme lopulta umpikujassa emmekä saa lopullista vastausta, joten on hyvä tehdä kuten Luther – nostaa hattua. Tämä ei meille kelpaa, koska totta kai haluamme ja vaadimme saada tietää kaikki Jumalan salaisuudet, vaikka olisi viisainta yhtyä apostoli Paavaliin: ”Ihmisparka, mikä sinä olet arvostelemaan Jumalaa? Sanooko saviastia muovaajalleen: ”Miksi teit minusta tällaisen?”

   Luther viisaasti varoittaa tutkimasta liikaa Jumalan salattua tahtoa eli sitä, mitä Jumala ei meille ole ilmoittanut. Sen sijaan hän kehottaa katsomaan Jumalan ilmoitettuun tahtoon: ”Usko Herraan Jeesukseen niin pelastut!”

   TykkääTykkää

   11/12/2016 klo 21:44 Vastaus

4. Itse itseäni korjaten, luin huonosti tuon alun, ja vaikka törmäsin siinä mainintaan amicus curiae -nimimerkin hyvästä kommentista, en sitten kuitenkaan tajunnut kuka blogikirjoituksen kirjoittaja on. Hyvän gradun on siis toki kirjoittanut Joona, ei amicus.

   Sinällään asialla ei muuten ole merkitystä, koska asioita tässä asioina käsitellään, ei niinkään ihmisiä.

   TykkääTykkää

   11/12/2016 klo 21:59 Vastaus

5. Nyt kyllä amicus nosti teologiset (ja filosofiset) kierrokset ihan uusille lukemille. Pelkään, että näillä pakkasilla pääni paleltuu, kun en Lutherin neuvoa noudattaessani pääse painamaan hattua päähäni ollenkaan. Mutta antaa palaa, kun kerran rohkeutta riittää. Itse jään hiukan ”viisaan varovaisesti” kuunteluasemiin – ainakin näin aluksi. 😉

   TykkääTykkää

   11/12/2016 klo 22:36 Vastaus

6. Sorrutkohan, Pro Bono, nyt itse juuri siihen olkiukkoargumenttiin? Nähdäkseni amicus ei missään kohden tekstissään väitä armolinjan opettavan, että ”olkaa välinpitämättömiä, tehkää kaikkea mitä lystää, ja älkää nyt ainakaan seuroissa käykö”. Noin väittäessäsi teet amicuksen analyyttisestä ja hyvin argumentoidusta tekstistä karkean irvikuvan.

   Armolinjan suurimmiksi kipupisteiksi amicus näkee seuraukset, jotka se aiheuttaa kristilliselle Jumala-kuvalle. Jos opetamme, että Jumala on täydellisesti sekä uskon syntymisen että säilymisen tekijä eli subjekti, tullaan väistämättä johtopäätökseen, että Jumala saa aikaan myös sen, että jotkut eivät koskaan saa uskoa tai luopuvat siitä. Jumala on siis lopulta sekä hengellisen hyvän että pahan subjekti. Se taas on ristiriidassa sen kristillisen opin kanssa, että Jumala on Täydellinen Hyvyys. Nämä kysymykset eivät ole lainkaan olkiukkoargumentointia vaan looginen seuraus armolinjan perusopetuksista.

   Toki Hanna Nurminen on tehnyt tutkimuksessaan suuren ja arvokkaan työn. Siitä kaikki kunnia ja hatunnosto hänelle. Työn suuruus ei ole mielestäni kuitenkaan kestävä peruste nostaa se arvostelun yläpuolelle. Olemme kaikki viallisia ja erehtyväisiä, kyllä. Sekään ei ole kuitenkaan mielestäni peruste olla käymättä jatkuvaa kriittistä keskustelua vaan enemmänkin perustelu sen puolesta. Jatkuvan kriittisen keskustelun avulla virheiden ja erehdysten vaikutukset minimoidaan.

   Uskonpuhdistusta tarvitaan aina ja jatkuvasti, kuten kirjoitat. Mitäpä muuta se tarkoittaa käytännössä kuin sitä, että mitään kirjaa, tutkimusta tai opetusta ei nosteta arvostelun yläpuolelle vaan kaikista voidaan käydä kriittistä keskustelua Raamatun pohjalta?

   TykkääTykkää

   12/12/2016 klo 01:24 Vastaus

7. MIKSI KAIKKI IHMISET EI PELASTU VAIKKA JUMALAN TAHTO ON ETTEI YKSIKÄÄN HUKKUISI

   Voisi kirjoittaa paksun opuksen aiheesta, miksi kaikki ihmiset eivät pelastu vaikka Jumala haluaisi. Alla mielestäni tärkeimpiä syitä.

   Jumala on luonut ihmiselle egon ja antanut valinnanmahdollisuudet. Jos kaikki tapahtuisi niin että ihmisellä ei olisi mitään valintaa, olisiko ihminen enää persoona. Ihminen olisi kuin Jumalan ohjaama robotti. Pelastuminen on kyllä Jumalan työ alusta loppuun saakka, mutta ihmiset vastustavat Jumalan työtä. Sielunvihollinen, maailma ja ihmisen oma minä estävät nöyrtymistä Jumalan tahtoon. Tulee paljon esteitä ja vaikka ihminen tekisikin parannuksen, niin uskoa koetellaan, onko se todella rakkain asia vai menevätkö jotkin muut asiat en edelle.

   Jumala voi vaikuttaa tahdon ja tekemisenkin, mutta ihmiset eivät kuitenkaan tee parannusta, vaikka Jumala houkutteleekin. Sillä myös kolmiliittoinen vihollinen, maailma, oma liha ja sielunvihollinen vaikuttavat. Kumpaan ihminen kallistuu, Jumalan kutsuun vai sielunvihollisen äänen mukaan tekemiseen. Siis lopulta kumpaan ihminen mielistyy hyvään vai pahaan ratkaisee pelastuuko ihminen taivaaseen vai joutuuko helvettiin.

   Jumala kyllä tunnustelee ja vetää jokaista ihmistä parannukseen, mutta ihmiset vastustavat sitä ja haluavat jotenkin muuten, myöhemmin tai ei ollenkaan tehdä parannusta. Sielunvihollinen, maailma ja oma liha estävät parannuksen tekemistä. Ihmiselle on vaikeaa, hävettävää, pelottavaa mennä ahtaasta portista sisälle ja kaidalle tielle. Jokin muu menee edelle Jumalan kutsun noudattamisen parannukseen.

   Joh. 3
   11 Totisesti, totisesti sanon minä sinulle: me puhumme, mitä me tiedämme, ja todistamme, mitä me näemme, ja ette ota vastaan meidän todistustamme.
   18 Joka hänen päällensä uskoo, ei häntä tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu; sillä ei hän uskonut Jumalan ainoan Pojan nimen päälle.
   19 Mutta tämä on tuomio: että valkeus tuli maailmaan, ja ihmiset rakastivat enemmin pimeyttä kuin valkeutta; sillä heidän työnsä olivat pahat.
   20 Sillä jokainen, joka pahaa tekee, se vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen töitänsä pitäisi laitettaman.
   21 Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen työnsä nähtäisiin; sillä ne ovat Jumalassa tehdyt.

   Luuk. 9:23 Niin hän sanoi kaikille: jos joku tahtoo minun perässäni tulla, hän kieltäkään itsensä, ja ottakoon ristinsä joka päivä, ja seuratkaan minua.
   Luuk. 9:24 Sillä joka henkensä tähdellä pitää tahtoo, hänen pitää sen kadottaman; mutta joka henkensä kadottaa minun tähteni, hän pitää sen tallella.
   Luuk. 10:22 Kaikki ovat minulle annetut Isältäni: ja ei tiedä kenkään, kuka on Poika, vaan Isä: ja kuka on Isä, vaan Poika ja kelle Poika tahtoo ilmoittaa.

   Ilm. 22:17 Ja henki ja morsian sanovat: tule. Ja joka kuulee, se sanokaan: tule. Joka janoaa, se tulkoon, ja joka tahtoo, se ottakoon elämän vettä lahjaksi.

   Tottelemattomuuden tähden Jumala paaduttaa
   2. Moos. 7:3 Mutta minä tahdon paaduttaa Faaraon sydämen, ja tehdä monta minun ihmettäni ja tunnustähteäni Egyptin maalla.
   Sananl. 28:14 Autuas on se ihminen, joka aina pelkää; vaan joka sydämensä paaduttaa, se lankeaa onnettomuuteen.
   Room. 9:18 Niin hän siis armahtaa, ketä hän tahtoo, ja paaduttaa, kenenkä hän tahtoo.
   5. Moos. 30:19 Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajaksi teistä, että minä panin teidän eteenne elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen; niin valitse elämä, että sinä ja sinun siemenesi eläisi.

   TykkääTykkää

   12/12/2016 klo 07:20 Vastaus

8. Aiheellinen lisäkysymys:
   Mitä perisynti on tehnyt ihmiselle?

   TykkääTykkää

   12/12/2016 klo 19:53 Vastaus

9. Joona, kyllä sorruin, jopa tahallaan. Jos nimittäin yllä esitetyn ääritulkinnan armolinjasta vie loogisen maksimiinsa, päädytään tilanteeseen, jossa uskovainen pysyy uskomassa omista teoistaan huolimatta, jolloin omilla tekemosillä ei ikään kuin ole oikeastaan mitään merkitystä, koska uskovainen tekee kuitenkin oikein ja epäuskoinen kuitenkin väärin.

   Täytyy toivoa, että tällaista ääritulkintaa — josta amicus aivan oikein varottaa — ei sentään moni armolinjasta lukeva tekisi.

   Lisäksi se, että meillä on joka hetki synnit sovitettu (kohta 2000 vuotta jo), ei varsinaisesti johda siihen, ettäkö voisimme olla tekemistemme ja tekemättä jättämistemme suhteen ”vapaalla mielellä” kaiken aikaa. Vääränlainen vapauden tunne johtuu väärästä tulkinnassa, jossa synti kutistetaan tarkoittamaan tarkalleen tiettyjä tekosyntejä ja sillä tavoin, että näissä vain sillä teon synnillisyydellä on merkitystä, eikä tekojen seurauksella.

   Kun rikomme toista ihmistä vastaan, vaikkapa konkreettisesti rikkomalla tämän ihmisen ikkunan, teemme syntiä Jumalaa vastaan, ihmistä vastaan ja vielä lisäksi tosiaan rikomme sen ikkunan.

   Armolinjassa opetetaan, että Kristus on sovittanut meidän syntimme Jumalan edessä ristinkuolemallaan (mutta me emme sitä aina usko ja tarvitsemme siihen vahvistusta), mutta ei armolinja opeta, että se aiheuttamamme mielipaha ja tekomme seuraukset (esim. rikottu ikkuna tai levitetyt pahat puheet) olisivat korjautuneet itsestään, tai että ne olisi korjattu 2000 vuotta sitten.

   Ei pahan teon seurauksena voi olla hyvä omatunto, eikä varsinkaan ennen kuin asia on hoidettu Jumalan edessä, ihmisten välillä ja aiheutetut vääryydet on korjattu siinä laajuudessa kuin suinkin mahdollista.

   Oma vastaukseni oli varsin vasemmalla kädellä vetäisty verrattuna hyvin kirjoitettuun alustukseen, pahoittelut siitä. Kuin myös naurettavasta nimimerkistä, kun en omalla nimellä uskalla kirjoittaa. Knalli ja sateenvarjo -fanit saattavat tunnistaa viittauksen Hamilton-Jonesin yleisönosastonimimerkkiin.

   Joona, olen täsmälleen samaa mieltä kriittisen keskustelun tarpeesta, myös Nurmisen väitöskirjan osalta.

   Kiitoksia tästä blogista, olen kyllä paljon lukenut, mutta en kai aiemmin kommemtoinut. Tosin varhaiskeski-ikää edeltävä dementia saattaa aiheuttaa omat temppunsa. Juuri nyt ajatukset ovat liikkeemme tulevaisuuden kannalta varsin ratkaisevan tärkeältä tuntuisessa, tulevassa keskustelussa.

   TykkääTykkää

   12/12/2016 klo 20:47 Vastaus

10. Hyvä kun kerroit tuon nimimerkkisi taustan, Pro Bono Publico. Ehdin jo pelästyä, että se viittasi Yhteishyvän valiokuntaan. Näin siinä käy kun ei kuuntele radiota…

    Tervetuloa vaan mukaan, Pro Bono. Asiallista provosointia aina tarvitaan – jopa olkinukke voi hedelmällisesti terävöittää argumentointia. Alkava dementia on tuttu juttu täälläkin, mutta unohtakaamme se – taisi olla helpommin tehty kuin sanottu. 😉

    Uteliaisuuteni heräsi. Mikä on tuo ”liikkeemme tulevaisuuden kannalta ratkaisevan tärkeä keskustelu”? Osallistutko itse siihen? Olisi hienoa jos voisit raportoida tilaisuudesta, kun se on ohi.

    TykkääTykkää

    12/12/2016 klo 21:53 Vastaus

11. Kiitos Amicus postauksesta. Se herätti joitakin ajatuksia. Ei tosin kovin kirkkaita, mutta yritän nyt kuitenkin raapia jotakin kasaan.

    Luin jokin aika sitten Lutherin Sidotun ratkaisuvallan. Tarvittiin lievä annos masokismia urakan suorittamiseen. Se verran perusteellisesti Luther asiaa käsittelee. Ei meinannut aivan ”lapsenusko” riittää kaiken sisäistämiseen.

    Luther vaikuttaa kuitenkin olevan vahvasti sitä mieltä, että ihminen ei voi tehdä vanhurskauttamisensa eteen yhtään mitään. Luther toteaakin, että: ”Tässä on uskon ylin aste: uskotaan laupiaaksi hänet, joka tekee niin harvat autuaiksi ja joka niin monet tuomitsee kadotukseen…” ja perustelee näkemystään mm. seuraavilla raamatunkohdilla:

    ”Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt.” (Joh. 6:29)

    ”Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja.” (Matt. 22:14)

    ”Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen. Ne, jotka hän edeltäkäsin on valinnut, hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi, niin että hänen Poikansa olisi esikoinen suuressa veljesjoukossa. Ne, jotka Jumala on edeltä määrännyt, hän on myös kutsunut; ne, jotka hän on kutsunut, hän on myös tehnyt vanhurskaiksi…” (Room. 8:28-30)

    Raamatussa on kyllä lukemattomia kohtia, joista voisi päätellä toisin. Kuten vaikkapa tästä: ”Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. Siionin vuori ja Jerusalem on turvapaikka, niin Herra on luvannut…” (Joel. 3:5) Luther tosin selittää näitä kohtia seuraavasti: ”…lääkäri käskee ylimielistä potilasta tekemään tai jättämään tekemättä jotakin sellaista, mikä on tälle joko mahdotonta tai vahingollista, että tämä kokemuksen avulla pääsisi käsittämään tautinsa tai avuttomuutensa…” ja ”Jos siis Jumala isän tavoin käsittelee meitä kuin lapsia ainakin osoittaakseen meille kokemattomille kykenemättömyytemme tai luotettavan lääkärin tavoin saattaakseen meille tautimme tunnetuksi…” ja ”…Jumala koettelee meitä saattaakseen lain avulla meidät tuntemaan voimattomuutemme…” Mielestäni ihan hyvä perustelu Lutherilta. Lainaamani Joelin kirjan kohdan seuraava lause kuuluukin: ”Ne, jotka Herra kutsuu, ne pelastuvat.”

    Kerran kuulin seurapuheen, jossa todettiin, että kun Jumala vetää ihmistä puoleensa, niin ihminen ei voi tehdä mitään muuta kuin korkeintaan pyristellä vastaan. Voisiko tuossa olla oikea lähestymiskulma asiaan? Toisaalta eikö pyristelemättömyyskin ole tietyllä tavalla teko, joka myötävaikuttaa sen, että ihminen päätyy Jumalan yhteyteen. Ja Luther ainakin opettaa, että syntinen ihminen ei omalta puolelta pysty kuin raivokkaasti pyristelemään vastaan ja vastustamaan Jumalan tahtoa. Pyristelemättömyyksin olisi siis lopulta Jumalan työ. Että otapa tuosta sitten tolkkua…

    TykkääTykkää

    13/12/2016 klo 00:42 Vastaus

12. Toinen kiinnostava kysymys on se, että onko sellainen Jumala hyvä, joka ei halua kaikkien pelastuvan.

    Uskon kyllä, että Jumala haluaa lähtökohtaisesti kaikkien pelastuvan, mutta täytyykö hyvän Jumalan haluta pelastaa sellainen ihminen, joka on ansainnut rangaistuksen? Ihminenhän on ansainnut rangaistuksen, se on selvä. Ja oikeudenmukainen rangaistus on hyvä asia. Ja Jumala on hyvä. Niinpä tästä seuraa mielestäni loogisesti se, että Jumala on hyvä vaikka hän oikeudenmukaisesti tuomitsisi kadotukseen (eli rankaisee oikeudenmukaisesti) joka ikisen ihmisen, pelastamatta ainoatakaan.

    Eli Jumalan hyvyyteen ei vaikuta se, pelastaako hän kaikki vai vain osan ihmisistä, jotka eivät pelastusta missään tapauksessa ansaitse?

    TykkääTykkää

    13/12/2016 klo 00:46 Vastaus

13. Jos toinen kohta raamatussa jää vajavaiseksi, niin toinen kohta sitä täydentää. Jumala on nähnyt ennakolta ketkä ottavat kutsun vastaan ja ketkä ovat uskossa loppuun asti pysyväiset.
    Matt. 20:16 Niin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi. Sillä monta ovat kutsutut, mutta harvat valitut.
    Matt. 22:8 Silloin hän sanoi palvelijoillensa: häät tosin ovat valmistetut, mutta kutsutut ei olleet mahdolliset.
    Room. 8:28 Mutta me tiedämme niille, jotka Jumalaa rakastavat, kaikki kappaleet ynnä parhaaksi kääntyvän, niille, jotka aivoituksen jälkeen kutsutut ovat.
    1. Kor. 1:9 Sillä Jumala on uskollinen, jonka kautta te kutsutut olette hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme yhteyteen.
    Gal. 5:13 Sillä te, rakkaat veljet, olette vapauteen kutsutut; ainoastaan karttakaa, ettette salli vapauden lihalle tilaa antaa, vaan palvelkaa rakkaudessa toinen toistanne.
    Ef. 4:1-7 Niin minä vangittu Herrassa neuvon teitä, että te siinä kutsumisessa, johon te kutsutut olette, niin vaeltaisitte kuin sopii, kaikella nöyryydellä, siveydellä ja pitkämielisyydellä, ja kärsikää toinen toistanne rakkaudessa. Ahkeroikaa myös pitämään hengen yhteyttä rauhan siteen kautta:
    Yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin tekin olette teidän kutsumisessanne yhdenkaltaiseen toivoon kutsutut, yksi Herra, yksi usko, yksi kaste, yksi Jumala ja kaikkein Isä, joka kaikkein päällä on, ja kaikkein kautta, ja teissä kaikissa. Mutta jokaiselle meille on armo annettu Kristuksen lahjan mitan jälkeen.
    Kol. 3:15 Ja Jumalan rauha hallitkoon teidän sydämissänne, johonka te myös kutsutut olette yhteen ruumiiseen, ja olkaa kiitolliset.
    Hepr. 9:15 Ja sen tähden on hän myös Uuden Testamentin välimies, että ne, jotka kutsutut ovat, sen luvatun iankaikkisen perimisen saisivat, että hänen kuolemansa siinä välillä kävi niiden ylitse käymisten lunastukseksi, jotka entisen Testamentin alla olivat.
    1. Piet. 2:21 Sillä sitä varten olette te kutsutut, että Kristus myös kärsi meidän edestämme ja jätti meille esikuvan, että teidän pitää hänen askeleitansa noudattaman,
    1. Piet. 3:9 Ei kostaen pahaa pahalla, eikä kirouksella kirousta, vaan paremmin siunatkaa, tietäen, että te olette kutsutut siunausta perimään.
    Ilm. 17:14 Nämä sotivat Karitsan kanssa, ja Karitsa on heidät voittava; sillä hän on herrain' Herra, ja kuningasten Kuningas: ja ne, jotka hänen kanssansa ovat, kutsutut ja valitut ja uskolliset.
    Ilm. 19:9 Ja hän sanoi minulle: kirjoita: autuaat ovat ne, jotka ovat Karitsan häihin ehtoolliselle kutsutut. Ja hän sanoi minulle: nämä Jumalan sanat ovat totiset.
    Room. 11:7 Kuinka siis? Jota Israel etsii, sitä ei hän ole saanut; mutta valitut sen ovat saaneet ja ne muut ovat paatuneet,
    Kol. 3:12 Niin pukekaa siis teitänne niin kuin Jumalan valitut, pyhät ja rakkaat, sydämellisellä laupeudella, ystävyydellä, nöyryydellä, hiljaisuudella ja pitkämielisyydellä,
    1. Tess. 1:4-6 Sillä, rakkaat veljet, Jumalalta rakastetut, me tiedämme, kuinka te valitut olette.
    Että meidän evankeliumi on teidän tykönänne ollut, ei ainoastansa puheessa, vaan myös voimassa ja Pyhässä Hengessä, ja vahvassa tiedossa; niin kuin te tiedätte, minkä kaltaiset me teidän tykönänne teidän tähtenne olimme. Ja te olette meitä ja Herra seuraamaan ruvenneet ja olette sanan monessa vaivassa, ilolla Pyhässä Hengessä, ottaneet vastaan.
    1. Piet. 2:9-11 Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen pappeus, pyhä kansa, omaisuuden kansa, ilmoittamaan sen voimaa, joka teitä pimeydestä ihmeelliseen valkeuteensa kutsunut on,
    Jotka ette muinoin kansa olleet, mutta nyt olette Jumalan kansa: jotka ette muinoin armossa olleet, mutta nyt te armossa olette. Rakkaat veljet! minä neuvon teitä, niin kuin outoja ja muukalaisia: välttäkää lihallisia himoja, jotka sotivat sielua vastaan,

    TykkääTykkää

    13/12/2016 klo 07:11 Vastaus

14. Ymmärrän Jumalan oikeuden / vääryyden juuri tuolla tavalla. Kyllähän meillä olisi vaikka kuinka paljon aihetta syyttää Jumalaa kaikesta epiksestä. Oikeudenmukaisuuskysymys näyttäytyy meille pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden kansalaisille erityisesti tasa-arvona. Jumalan oikeudenmukaisuus on kuitenkin sitä että hän tuomitsee jokaisen ansionsa mukaan.

    Armo taas on sitä että saa päinvastaista kuin mitä ansaitsee. Sitä että Herra nappaa Barabbaan ristin selkäänsä ja jättää tämän ihmettelemään että mitä kummallista. Ei tasavallan presidenttikään armahda kaikkia, mutta armahtaa kuitenkin joitakin syyllisiä, emmekä tiedä, miksi. Voihan sitäkin protestoida, mutta harvoin kritisoidaan.

    Luther Sidotussa ratkaisuvallassa:
    ”Tästä johtuu, että vaikkakaan eivät kaikki, niin ainakin jokunen, jopa moni pelastuu, kun sitä vastoin vapaan ratkaisun kyvyn avulla kukaan ei tule varjelluksi: kaikki me viimeistä myöten hukkuisimme.”

    Toistan käsitykseni: olemme suuren salaisuuden äärellä. Sen ytimenä on kuitenkin, että meillä itsellämme ei ole mahdollisuutta kääntyä.

    TykkääTykkää

    13/12/2016 klo 07:11 Vastaus

15. Hajanaisia ajatuksia:
    Joh.1:12 : “Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,”…(Joh. 6:28-29): 28) He kysyivät: ”Mitä meidän tulee tehdä, että tekomme olisivat Jumalan tekoja?” 29) Jeesus vastasi: ”Uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt. Se on Jumalan teko.”
    Jos ja kun usko, aivan kuin luominen, on Jumalan teko alusta loppuun saakka, niin ajattelen että ihmisen kaipaus Jumalan yhteyteen, kuva Jumalasta, on hänessä sisäsyntyisenä olemassa. Ihmistä kuitenkin revitään kahtaalle jatkuvasti perisynnin vaikutuksesta (joka myöskin on sisäsyntyinen) jo pienestä pitäen: kohti pimeyttä ja pahuutta, sekä kohti Kristusta, valoa ja totuutta. Ratkaisevaa on, että onko ihmisen sielu kuvainnollisesti ankkuroitunut Kristukseen vai ei. Entä voiko ankkurin ketju katketa liian kovassa myrskyssä ja koettelemuksessa, jolloin ihminen joutuu tuuliajolle? Perisynti ja maalliset murheet kiskovat koko ajan poispäin Kristus-ankkurista ja koettelevat sen kestävyyttä. Jos ankkurin ketju katkeaa, missä on ihmisen paikka Jumalan mielessä? Tarkoittaako kadotus ja hukkaan joutuminen samaa kuin lopullista katoamista Jumalan muistista? Voiko Jumala unohtaa ihmisen lopullisesti? Millaisen kuvan esim. Jeesuksen Tuhlaajapoikavertaus antaa Jumalan (Isän) ja ihmisen (pojan) välisestä suhteesta? Entä Viinipuu-vertaus?
    Muutamia otteita Lutherin kirjasesta Kristityn vapaudesta (suom. Tuomo Mannermaa): “Sen tähden on kohtuullista, että kaikkien kristittyjen ainoa teko ja harjoitus suuntautuisi siihen, että sana ja Kristus saisivat yhä enemmän muotoa heissä ja että he alituisesti harjoittaisivat ja vahvistaisivat sellaista uskoa, sillä mikään muu teko ei voi tehdä kristittyä.” “Mutta kuinka on mahdollista, että usko yksin voi tehdä hurskaaksi ja ilman minkäänlaisia tekoja…kun Raamatussa kuitenkin on säädetty meille niin paljon lakeja, käskyjä, tekoja, elämänmuotoja ja menoja? On tarkoin huomattava ja vakavasti pidettävä mielessä, että usko yksin, ilman mitään tekoja, tekee hurskaaksi, vapaaksi ja autuaaksi…Käskyt kyllä ohjaavat, mutta eivät auta; ne opettavat meille, mitä on tehtävä, mutta eivät anna siihen voimaa…yksin usko on kristillinen vapaus…tästä ei kuitenkaan seuraa että saisimme kulkea joutilaina tai tehdä pahaa, vaan että me emme tarvitse mitään tekoja tullaksemme hurskaiksi ja autuaiksi.”
    Tästä ymmärrän että Kristus, elävä Jumalan Sana, on voima myös rakkauden tekoihin Jumalan kunniaksi. Ilman Kristusta emme ole mitään: “Kristitty ei elä itsessään, vaan Kristuksessa ja lähimmäisessään; Kristuksessa uskon välityksellä, lähimmäisessä rakkauden välityksellä. Uskon kautta hän kohoaa itsensä yläpuolelle, Jumalaan ja Jumalasta rakkauden kautta laskeutuu itsensä alapuolelle ja kuitenkin pysyy aina Jumalassa ja jumalallisessa rakkaudessa.”

    TykkääTykkää

    13/12/2016 klo 12:25 Vastaus

16. JUMALA TAHTOO KAIKKIEN PELASTUVAN JA VOI PELASTAA KAIKKI, MUTTA IHMISEN OMAT TEOT ESTÄVÄT SEN JA IHMISELLE JÄTETTY VALINNANVAPAUS.
    Koska Jumala on antanut kaikille ihmisille armon ajan ja Jeesus on sovittanut kaikkien ihmisten synnit, totisesti Jumala on tarkoittanut kaikkia ihmisiä taivaaseen. Taivaaseen ei päästetä mitään epäpyhää ja saastaista ja Jumalan tahtoa vastaan ei pidä nousta, niin kuin Lucifer nousi ja syöstiin pois taivaasta.
    Siis ihmisen pelastuminen on 100% Jumalan armosta, voimasta, viisaudesta. Mikä sitten estää etteivät kaikki pelastu? Ihmisen omat teot vastustavat Jumalan tahtoa, ihmisen oma voima on vastaan Jumalan voimaa, ihmisen oma viisaus ja ymmärrys on vastan Jumalan viisautta ja ymmärrystä. Ja sielunvihollinen, maailman epäuskoiset ja väärävanhurskaat ihmiset tuovat ihmiselle kyllä esteitä ja synnin rakkaus, ettei raski luopua makeista synneistä jne. Ihmiset ovat synnin ja sielunvihollisen ja maailman orjia niin kauan kuin ne eivät anna Jeesuksen vapauttaa orjuudesta.
    Jonka Poika tekee vapaaksi, on todella vapaa. Armo johtaa kaikkeen totuuteen ja totuus on tekevä vapaaksi.
    Vaan siihen älköön sattuko nyt mitään omastaan, ja Herra meitä auttakoon elämään armostaan.
    He ovat kuolleet syntien ja ylitse käymisten tähden pois uskosta. Siis on syntejä, joissa usko menee ihan hetikin. Emme voi armolinjan mukaan luottaa niin, että tuli meille tai menimmepä mihin synteihin tahansa, me olisimme joka hetki valmiina lähtöön. Esim. jos me tahallaan, ehdollamme teemme syntiä ei ole Lunastajaa. Niistä asioista, synneistä, joita Pyhä Henki neuvoo korjaamaan meidän tulee olla kuuliaisia ja tulla valkeuteen tekoinemme ja puhdistauduttava.
    On väärää opetusta se, että kun lankeaa, niin Kristus-kalliolle lankeaa.
    Armolinjan väärästä uskon varmuudesta voi seurata se, että jos tulee kuolettavainen tekosynti, niin luotetaan, että on vielä Pyhä Henki ja voidaan saarnata toisellekin samanniminen kuolettava synti anteeksi, vaikka itsellä se on anteeksi saamattomana tunnolla.
    Pitää siis olla ensin itse puhdistettu synneistä, joista on tullut hengellinen kuolema, että voi muille saarnata syntejä anteeksi.
    Armolinjan väärä tulkinta voi johtaa myös siihen, ettei kiirehdi parannuksen tekemiseen, koska on koko ajan vanhurskas vaikka syntejä on tullutkin. Synti tarttuu aina, riippuu synnin laadusta voiko sen etulahjana jo uskoa anteeksi. Jos jokin synti jää vaivaamaan ja siitä tulee uskon este tai jos sielunvihollinen kiusaa kovasti jollakin asialla, niin on tarvetta armonlähteille kertomaan ja vastaanottamaan evankeliumin veden puhdistus, että taas jaksaa matkaa jatkaa vapaalla tunnolla.

    TykkääTykkää

    14/12/2016 klo 08:06 Vastaus

17. Hiukan vanhan kertausta vapaasta tahdosta ym.

    ”Aamenesta öylättiin” toteaa yksikantaan: ”Jumala on luonut ihmisille vapaan tahdon. Syntiinlankeemuksen vuoksi ihmiset eivät kuitenkaan tahdo aina hyvää, vaan itsekkäitä asioita, mikä aiheuttaa maailmassa paljon pahaa ja Jumalan tahdon vastaisia tekoja.”

    Tuttua opetusta koulun uskontotunneilta. Tässähän olisi myös pahan ongelma ratkaistuna niin, että emme pääse siitä Jumalaa syyttämään.

    Kysymyksiäkin herää: Miksi Hyvä Jumala loi maailman, jossa paha on mahdollista (olisihan Hän voinut toimia toisinkin)? Miten ihmisen tahto voi olla aidosti vapaa, jos Jumala kaikkivaltiaana tietää (jopa määrää) tulevat tapahtumat? Jne. Tahdon vapauden ongelmaan on etsitty vastausta Augustinuksesta (ja jo ennen häntä) Lutheriin ja Calviniin.

    Lutherille oli tärkeää korostaa ”yksin armosta”-periaatetta. Se ei sallinut, että ihminen voisi millään teoillaan tulla Jumalan hyväksymäksi. Lisäksi Luther korosti, ettei langennut ihminen voi itse valita uskoaan Jumalaan. Tässä suhteessa hänen ratkaisuvaltansa on sidottu. Pelastus on alusta loppuun Jumalan armon työtä, johon ihminen ei voi millään tavalla vaikuttaa. Näin oppi synnistä, armosta ja ihmisen ansiottomuudesta näyttää väistämättä johtavan ajatukseen predestinaatiosta. Siis Jumala on ennalta valinnut ja päättänyt, ketkä hän kutsuu pelastavaan yhteyteensä.

    Predestinaatio-oppi on yksi kristillisen teologian vaikeimmin ymmärrettävistä alueista. Joidenkin teologien mielestä se tulisi hylätä sen loogisten ongelmien vuoksi. Lukuisat Raamatun tekstit kuitenkin puhuvat siitä, että Jumalalla on pelastussuunnitelma, jonka hän vääjäämättä tulee toteuttamaan, esim. “Ne, jotka hän on valinnut, hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaiseksi”(Room 8:28–29) ja “Jo ennen maailman luomista hän on valinnut meidät Kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina” (Ef 1:4).

    Calvin vei predestinaatio-opin loogiseen päätepisteeseensä: Jumala päätti jo ennen maailman luomista kenet hän pelastaa ja kenet hylkää. Tätä kutsutaan kaksinkertaiseksi predestinaatioksi. Kyllä tämä Calviniakin kauhistutti: Jumala luo jotkut ihmiset tietäen, ettei hän tule heitä pelastamaan. Mutta sanoohan Paavali: ”Jumala armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo”.

    Luterilaiset korostavat mielellään eroa oman yksinkertaisen ja reformoitujen kaksinkertaisen predestinaation välillä (tai kaikkein mieluimmin vaikenevat koko asiasta). Brian G. Mattson kuitenkin todistelee artikkelissaan ”Double Or Nothing: Martin Luther’s Doctrine of Predestination”, että Lutherkin oli ”tuplaversion” kannalla. Ja kyllähän ”Sidotusta ratkaisuvallasta ” kovaa tekstiä löytyykin:

    “Kristityn on siis ennen kaikkea välttämätöntä autuuttansa varten tietää, että Jumala ei tiedä ennakolta mitään sattumanvaraisesti, vaan että hän edeltänäkee, päättää ja toteuttaa kaiken muuttumattoman, iankaikkisen ja erehtymättömän tahtonsa voimalla.”

    “Tästä seuraa eittämättä, että kaikki se, mitä me teemme, ja kaikki se, mikä tapahtuu, todellisuudessa – jos huomioimme Jumalan tahdon – tapahtuu välttämättömyyden pakosta ja muuttumattomasti, vaikka se meistä näyttääkin tapahtuvan muutosten alaisena ja sattumanvaraisesti.”

    ”Sidottu ratkaisuvalta” on kirjoitettu vastineeksi Erasmus Rotterdamilaiselle, joka puolusti (ainakin osittaista) ihmisen vapaan tahdon kykyä toimia pelastuksensa hyväksi. Erasmus viittaa esim. Raamatun lauseisiin tyyppiä ”Jos te tahdotte…, niin…”. Luther kuitenkin huolellisesti kiistää, että niissä olisi kysymys vapaasta tahdosta. Totta onkin, ettei Raamatusta löydy käsitettä ”vapaa tahto” (paitsi VT:n apokryfisessä Siirakin kirjassa). Jos vapaa tahto olisi olennainen asia kristinopissa, sitä olisi varmaan korostettu – tai edes mainittu?

    “Kolmas käsityskanta on kaikkein ankarin; se sisältää sen Wycliffin ja Lutherin ajatuksen, että vapaa ratkaisu on tyhjä nimitys, ja että kaikki se, mikä tapahtuu, tapahtuu pelkän välttämättömyyden pakosta.”

    jatkuu…

    TykkääTykkää

    15/12/2016 klo 04:58 Vastaus

18. Toisaalta Luther kirjoittaa myös:

    ”Älköön ihmiselle myönnettäkö vapaata ratkaisuvaltaa niissä asioissa, jotka ovat hänen yläpuolellaan, vaan ainoastaan niissä, jotka ovat hänen alapuolellaan, toisin sanoen: tietäköön ihminen, että hänellä on vapaan ratkaisun nojalla oikeus käyttää, käsitellä tai jättää käyttämättä omistamaansa omaisuutta, vaikka tosin siinäkin johtaa yksinomaan Jumalan vapaa ratkaisuvalta, hänen mielisuosionsa mukaan, mutta ettei hänellä suhteessa Jumalaan eikä missään siinä, mikä koskee joko autuutta tai kadotusta, ole vapaata ratkaisuvaltaa, vaan, että hän on joko Jumalan tahdon tai saatanan tahdon vanki, vallanalainen ja orja.”

    Tässä Luther on ”hiukan” ristiriitainen. Salliiko hän vapaan tahdon mahdollisuuden arkiasioissa (esim. ostanko omenoita vai päärynöitä)? Aikaisemmat lainaukset kyllä viittaavat siihen, että nekin ovat predestinoidut ja vapaan valinnan kokemuksemme siis vain harhaa.

    Voisi ajatella, että predestinaatio-oppi johtaisi jonkinlaiseen kohtalouskoon, joka lamauttaa kaiken ponnistelun halun. Näyttää olevan päinvastoin: Mitä vahvempi usko predestinaatioon, sitä yritteliäämpi ja vauraampi kansa on; vertaa esim. Italia, Saksa, Sveitsi. (Ks. myös Max Weber: Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki).
    – – – –

    Täytyy vielä todeta, että Lutherin aikoina vapaan tahdon ongelmaa käsiteltiin kovin erilaisista lähtökohdista kuin nykyisin. Toki samat teologiset ja filosofiset kysymykset elävät edelleen, mutta asiaa voidaan nykyisin tarkastella myös luonnontieteen menetelmin. Myös kognitiotieteessä on varsin perustellusti esitetty, että vapaa tahto on ”tyhjä nimitys” (esim. Libetin kokeisiin vedoten).

    Näiden tutkimusten ja Lutherin väliin mahtuu empiirisen luonnontieteen synty, mekaaninen maailmankuva (deterministinen kausaliteetti) ja kvanttimekaniikan synty (indeterminismi, tilastollinen kausaliteetti). Viime mainittu antoi sijaa vapaalle tahdolle (ja Jumalan aktiiviselle toiminnalle, kuten esim. K. V. Laurikainen päätteli).

    Nyt sitten kehä on umpeutumassa, kun neurotieteilijät jälleen epäilevät vapaan tahdon olemassaoloa 😉 Täytyy kuitenkin muistaa, että Luther puhui kovin eri asiasta, eri aikana ja eri käsittein. Ihmiskuvaan kai nämä tutkimukset kuitenkin pakostakin vaikuttavat, vaikka itse olen sinnikkäästi julistanut: Fyysikoilla ei ole uskoni kanssa mitään tekemistä!

    Ehkä voisi vielä heittää vertauksen fysiikan puolelta. Joissakin kokeissa valo näyttää olevan aaltoja, joissakin taas hiukkasia. Nämä ovat (klassisesti) ristiriitaisia ominaisuuksia. Ei valossa itsessään kuitenkaan mitään ristiriitaa ole. Samoin Jumalan ilmoitetusta luonnosta saamamme viestit voivat näyttää meistä ristiriitaisilta, mutta Jumalan salatussa luonnossa ei ristiriitaa ole.

    Kyselyä älkäämme lopettako – vaikka vastauksilla ei uskomme kannalta mitään merkitystä olisikaan.

    TykkääTykkää

    15/12/2016 klo 04:59 Vastaus

19. Edellä oleva teksti on suora kopio parin vuoden takaisesta K24-kommentistani. Voisin jopa kärjistää: Tieteellä (teologia mukaan luettuna) ei ole mitään tekemistä Uskoni kanssa. Samalla voin hiukan wittgensteinilaisittain sanoa: Kristinuskossa on sanottu parhaalla mahdollisella tavalla se, mitä ei voi sanoa. Nämä lauseet voivat olla ristiriitaisia (tai ainakin ”jännitteisiä”), mutta olkoot.

    Teologisia oppirakennelmia voimme kuitenkin vertailla ihan maallisen järkemme avulla. Sellaiseksi tehtäväksi ymmärsin myös amicuksen alustuksen. Kysymykset, joita tekstin lopussa esitetään taitavat kuitenkin olla turhan laajoja, esim. ”Tahtooko Jumala, että kaikki ihmisen pelastuvat, ja kuinka tämä tahto toteutuu tai jää toteutumatta?” Vastaaminen vie meidät väistämättä teologian ja filosofian syvimmille ulapoille, kuten kommenteistakin huomataan. Sieltä emme taida enää rantaan selvitä.

    Kriittiset huomiot, joita amicus tekee ”armolinjan” teologiasta voidaan suurelta osin kohdistaa myös luterilaiseen teologiaan (tai Lutherin teologiaan). Voisimme siis rajata keskustelun kysymykseksi, miten armolinjan teologia poikkeaa luterilaisesta (erityisesti vanhurskauttamisopin osalta).

    Tässä varmaan tarvittaisiin teologista asiantuntija-apua. Vieläkö teologiblogistimme ehtisivät osallistua? Joulukiireet voivat kyllä jo häiritä kovin analyyttista ajattelua. Voinemme jatkaa joulun jälkeenkin? Varmaan aivojumppa on hyvä apu kinkun rasvojen sulattelussa. 🙂

    TykkääTykkää

    15/12/2016 klo 06:16 Vastaus

20. Ja vielä, jos ette huomanneet: Panin hiukan itsekritiikkiä edellisessä Valvokaa-ketjussa olevaan hoitokokous-kommenttiini. Olisi mukava saada kritiikkiä muiltakin…

    TykkääTykkää

    15/12/2016 klo 06:47 Vastaus

21. MAHDOTON MAHDOLLISEKSI JUMALALTA JA HÄNEN TYKÖNÄÄN
    Jer. 32:17 Ah Herra, Herra! katso, sinä olet tehnyt taivaat ja maan suurella voimallas ja ojennetulla käsivarrellasi; ei ole mitään sinulle mahdotonta.
    Jer. 32:27 Katso, minä Herra olen kaiken lihan Jumala: pitäisikö minulle jotain oleman mahdotointa?
    Matt. 17:20 Niin Jeesus sanoi heille: epäuskonne tähden. Sillä totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi usko niin kuin sinapin siemen, niin te taitaisitte sanoa tälle vuorelle: siirry tästä sinne, niin se siirtyisi, ja ei teille mitään olisi mahdotointa.
    Matt. 19:26 Niin Jeesus katsahti heidän päällensä ja sanoi heille: ihmisten tykönä on se mahdotoin, mutta Jumalan tykönä ovat kaikki mahdolliset.
    Mark. 9:23 Niin sanoi Jeesus hänelle: jos sinä sen voit uskoa, kaikki ovat uskovaiselle mahdolliset.
    Luuk. 1:37 Sillä ei Jumalan edessä ole yhtään asiaa mahdotointa.
    Luuk. 7:7 Sen tähden en minä myös itseäni lukenut mahdolliseksi tuleman sinun tykös; mutta sano sanalla, niin minun palvelijani paranee.
    Luuk. 15:21 Mutta poika sanoi hänelle: isä, minä olen syntiä tehnyt taivasta vastaan ja sinun edessäsi, ja en ole mahdollinen tästedes sinun pojaksesi kutsuttaa.
    Luuk. 21:36 Sen tähden valvokaa ja aina rukoilkaa, että te mahdolliset olisitte kaikkia näit välttämään, jotka pitää tapahtuman, ja seisomaan Ihmisen Pojan edessä.
    Room. 8:3 Sillä se, mikä laille oli mahdotoin, että hän lihan kautta oli heikoksi tullut, sen Jumala teki, ja lähetti Poikansa syntisen lihan hahmossa ja tuomitsi synnin lihassa, synnin kautta:
    1. Tim. 1:15 Se on totinen sana ja kaiketi mahdollinen ottaa vastaan, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä vapahtamaan, joista minä suurin olen:
    Hepr. 11:6 Sillä ilman uskoa on mahdotoin kelvata Jumalalle; sillä joka Jumalan tykö tulla tahtoo, sen pitää uskoman, että hän on, ja on niille maksaja, jotka häntä etsivät.
    Ilm. 3:4 Sinulla on myös muutamat nimet Sardissa, jotka ei ole vaatteitansa saastuttaneet: niiden pitää minun kanssani valkeissa vaatteissa vaeltaman; sillä he ovat mahdolliset.

    Matt. 11:28 Tulkaa minun tyköni kaikki, jotka työtä teette ja olette raskautetut, ja minä tahdon teitä virvoittaa.
    Matt. 19:14 Mutta Jeesus sanoi: sallikaa lasten olla, ja älkää kieltäkö heitä tulemasta minun tyköni: sillä sen kaltaisten on taivaan valtakunta.
    Luuk. 6:47 Kuka ikänä tulee minun tyköni, ja kuulee minun sanani, ja tekee ne, sen minä osoitan teille, kenen kaltainen hän on.
    Joh. 5:40 Ja ette tahdo tulla minun tyköni, että te saisitte elämän.
    Joh. 6:35 Jeesus sanoi heille: minä olen elämän leipä: joka tulee minun tyköni, ei hän suinkaan isoo, ja joka uskoo minun päälleni, ei hän koskaan janoaa.
    Joh. 6:37 Kaikki, mitä minun Isäni antaa minulle, se tulee minun tyköni: ja joka minun tyköni tulee, sitä en minä heitä ulos.
    Joh. 6:44 Ei taida kenkään minun tyköni tulla, ellei Isä, joka minun lähetti, vedä häntä, ja minä herätän hänen viimeisenä päivänä.
    Joh. 6:45 Se on profeetoissa kirjoitettu: heidän pitää kaikki Jumalalta opetetuksi tuleman. Sen tähden jokainen, joka sen on Isältä kuullut ja oppinut, hän tulee minun tyköni.
    Joh. 7:37 Mutta viimeisenä suurena juhlapäivänä seisoi Jeesus ja huusi, sanoen: joka janoaa, se tulkoon minun tyköni ja juokaan.
    Joh. 14:3 Ja vaikka minä menen pois valmistamaan teille sijaa, niin minä tulen jälleen ja otan teidät tyköni, että kussa minä olen, siellä pitää myös teidän oleman.

    NÄILLÄ SANOILLA JUMALA, JEESUS JA PYHÄ HENKI VETÄKÖÖN MEITÄ LUOKSEEN!

    JOULUILOA JEESUS-LAPSEN TYKÖNÄ HÄNEN SEURAKUNNASSAAN JA YHTEYTTÄ PITÄEN JEESUKSEN OMIIN, JOIDEN KANSSA JEESUS ON TOISEEN TULEMISEENSA SAAKKA. JEESUKSEN TYKÖNÄ MAHDOTON SYNTINEN SAA PELASTUKSEN JA JOULURAUHAN JA -ILON JOULUEVANKELIUMISSA!

    TykkääTykkää

    17/12/2016 klo 07:38 Vastaus

22. Vaikka Jumala olisi nähnyt ennakolta että joudumme kadotukseen ja määrännyt meidät helvettiin, niin Hänen tykönään on sekin mahdollista kun uskoo, että Jumala onkin nähnyt että me pelastumme ja on määrännyt meidät taivaaseen.
    Siis ottakaamme uskolla vastaan Hänen tykönään pelastuksen evankeliumi! Mahdoton tulee mahdolliseksi ja me pelastumme. Kuinka suuri onkaan uskomme, jolla vuoria siirretään. Heikolla ja vähällä uskollakin voittaa kun pitää siitä kiinni loppuun asti.

    TykkääTykkää

    17/12/2016 klo 08:26 Vastaus

23. JEESUS, JUMALA JA PYHÄ HENKI ASUMAAN MEIHIN JA ME YHDISTETTYNÄ MUUHUN JUMALAN SEURAKUNTAAN
    Joh. 1:14 JA SANA TULI LIHAKSI JA ASUI MEIDÄN SEASSAMME, (ja me näimme hänen kunniansa niin kuin ainoan Pojan kunnian Isästä,) täynnä armoa ja totuutta.
    Joh. 14:23 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: joka minua rakastaa, se pitää minun sanani; ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä, ja ASUMME HÄNEN TYKÖNÄNSÄ.
    Ap. t. 7:48-49 Vaan se kaikkein YLIMMÄINEN EI ASU KÄSILLÄ TEHDYISSÄ TEMPLEISSÄ, niin kuin profeetta sanoo: Taivas on minun istuimeni ja maa jalkani astinlauta. Minkä huoneen te siis tahdotte minulle rakentaa, sanoo Herra, eli kuka on minun leposijani?
    Room. 8:9 Mutta ette ole lihassa, vaan hengessä, JOS MUUTOIN JUMALAN HENKI ASUU TEISSÄ; mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei se ole hänen omansa.
    Room. 8:11 Jos nyt sen Henki, joka Jeesuksen kuolleista herätti, asuu teissä, niin myös se, joka Kristuksen kuolleista herätti, on teidän kuolevaiset ruumiinne eläväksi tekevä, sen teissä asuvaisen hengen kautta.
    1. Kor. 3:16 Ettekö te tiedä teitänne Jumalan temppeliksi, ja että Jumalan Henki asuu teissä?
    2. Kor. 6:16 Eli kuinka Jumalan temppeli sopii epäjumalain kanssa? Sillä te olette elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala sanoo: minä tahdon heissä asua ja heissä vaeltaa, ja minä tahdon olla heidän Jumalansa, ja heidän pitää oleman minun kansani.
    2. Kor. 12:9 Ja hän sanoi minulle: tyydy minun armooni; sillä minun voimani on heikoissa väkevä. Sen tähden minä mielelläni kerskaan heikkoudestani, että KRISTUKSEN VOIMA MINUSSA ASUISI.
    Ef. 2:22 Jonka päälle te myös rakennetaan JUMALALLE ASUINSIAKSI HENGESSÄ.
    Ef. 3:15-21 Joka kaikkein oikea Isä on, jotka taivaissa ja maassa lapsiksi kutsutaan,
    Että hän antaisi teille voimaa kunniansa rikkauden jälkeen, että te HÄNEN HENKENSÄ KAUTTA VÄKEVÄKSI TULISITTE SISÄLLISESSÄ IHMISESSÄ; JA ETTÄ KRISTUS ASUISI USKON KAUTTA TEIDÄN SYDÄMISSÄNNE; Että te olisitte rakkauden kautta juurtuneet ja perustetut; että te selkeästi käsittäisitte kaikkein pyhäin kanssa, mikä leveys ja pituus, ja syvyys ja korkeus olisi. Ja Kristuksen rakkauden tuntisitte, joka kaiken tuntemisen ylitse käy; että te olisitte kaikella Jumalan täydellisyydellä täytetyt. Mutta hänelle, joka kaikki ylenpalttisesti voi tehdä, kaiken senkin ylitse, kuin me rukoilemme taikka ymmärrämme, sen voiman jälkeen, joka meissä vaikuttaa, Hänelle olkoon kunnia seurakunnassa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, kaikkiin aikoihin iankaikkisesta niin iankaikkiseen, aamen!
    2. Tim. 1:14 Tämä hyvä uskottu kalu kätke Pyhän Hengen kautta, joka meissä asuu.
    Ilm. 7:15 Sen tähden ovat he Jumalan istuimen edessä ja palvelevat häntä päivällä ja yöllä hänen temppelissänsä. Ja se, JOKA ISTUIMELLA ISTUU, ASUU HEIDÄN PÄÄLLÄNSÄ.
    Ilm. 21:3 Ja kuulin suuren äänen taivaasta sanovan: katso Jumalan maja ihmisten seassa, ja hän on asuva heidän kanssansa, ja he tulevat hänen kansaksensa, ja ITSE JUMALA ON OLEVA HEIDÄN KANSSANSA ja heidän Jumalansa.
    1. Kor. 12:13 Sillä me olemme myös YHDESSÄ HENGESSÄ KAIKKI YHDEKSI RUUMIIKSI KASTETUT, sekä Juutalaiset että Kreikkalaiset, sekä orjat että vapaat, ja kaikki me olemme yhteen Henkeen juotetut.
    Ef. 4:3 AHKEROITKAAT MYÖS PITÄMÄÄN HENGEN YHTEYTTÄ RAUHAN SITEEN KAUTTA:
    Ef. 4:16 JOSTA KOKO RUUMIS ON KOOTTU JA YHTEEN LIITETTY, KAIKEN YHDISTYKSEN KAUTTA, joka siihen lisääntyy, sen vaikutuksen ja määrän jälkeen, joka kullakin jäsenellä on, siitä KASVAA RUUMIS OMAKSI RAKENNUKSEKSENSA RAKKAUDESSA.

    TykkääTykkää

    17/12/2016 klo 11:50 Vastaus

24. Hyvää keskustelua ”tiestä ja matkasta”. Kiitos myös Pertille erinomaisesta katsauksesta tämän klassisen tahdonvapauden problematiikan historiaan ja laajempaa viitekehykseen!

    Ja kuten Johnkin tuossa vinkkaa, kyllä VT:n todistuksen mukaan Jumala saattaa muuttaa mieltänsä: kuten vaikkapa Sodoman ja Gomorran tapauksessa (1. Moos. 18) tai Jumalakin saattoi katua, jopa ihmisen luomista kuten:

    ”Kun Herra näki, että ihmisten pahuus lisääntyi maan päällä ja että heidän ajatuksensa ja pyrkimyksensä olivat kauttaaltaan pahat, hän katui, että oli tehnyt ihmisen, ja murehti sitä sydämessään…” (1. Moos. 6:5-6)

    Tietysti voimme selittää tällaiset kohdat pois ajattelemalla, että kohdat johtuvat vain silloisen jumala-kuvan kehittymättömyydestä, mutta voi meillä olla itselläämmekin kokemuksia, että vääjäämättömältä näyttävä ”kohtalo” jopa enteineen on muuttunut kun olemme huutaneet hädässämme apua Herralta, taivaan ja maan Luojalta! – Niin minäkin olen kokenut kuoleman vaarassa.

    Jeesus halusi tuoda Jumala-kuvan taivallisista korkeuksista kaikista luoduista huolehtiaksi isäksi. Ja Laestadiuskin näkee paljon vaivaa analysoidessaan tätä taivaallisen Vanhimman rakastavaa ja tuntevaa sydäntä.

    Kun raamattua tulkitaan jollakin löytämällämme ”kaavalla” tai tulkinta – avaimella liian tiukasti, johtaa se usein siihen, että joudumme mitätöimään tai tekemään väkivaltaa niille kohdille, jotka eivät sovi tuohon sabluunaamme. Niin helposti käynee tässäkin. Ja kun jonkun patsaan seuraajat lähtevät vielä tulkitsemaan hänen tulkintojaan mutkat oikoen, niin voidaan jo olla aika kaukana alkutekstin sanomasta.

    Weli Martilla oli taipumusta poleemisiin ääritulkintoihin; pahimpia esimerkkejä olivat hänen hirmuiset vihapuheensa juutalaisista ja talonpojista! – No jotain samaa oli Paavalissakin, josta apostoli Pietari joutuu weljellisesti huomauttamaan:

    ”Ja pitäkää sitä pelastuksenanne, että Herra on kärsivällinen. Näinhän myös rakas veljemme Paavali on hänelle annetun viisauden mukaisesti teille kirjoittanut. Samaa hän sanoo kaikissa kirjeissään, joissa puhuu näistä asioista. Niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, mitä tietämättömät ja haihattelevat ihmiset omaksi tuhokseen vääristelevät niin kuin kaikkia muitakin pyhiä kirjoituksia.” (”2. Piet.3:15-16)

    Kukaan ei liene väittänyt, etteivätkö Hanna Nurmisen väitöskirjansa ”Pyhitys” -osan keräämänsä esimerkit olisi harhaisia, vaikka ne sitkeästi elävät edelleenkin kristillisyydesämme. Ei ole kuitenkaan raamatullista laittaa vastakkain armoa ja pyhitystä, kuten rivien välistä voisi lukea. Ja kyllä se Raamatun pääviesti on, että meillä ihmisillä on vastuu ja valinnanvapaus ja sillä on mentävä… Sitten kun on haluttu pohjia myöten pohtia, miksi kaikki eivät käänny tai miksi kaikilla ei ole edes samoja mahdollisuuksia, on tultu tähän ajatukseen; ”valituista” ja ”kutsujan armosta”. Se, että tämä on haluttu meidän kristillisyydessä aika ajoin ikäänkuin kääntää yhdeksi päädogmiksi, johtuu tietysti siitä, että on haluttu perustella äärieksluvistisia oppirakennelmia ja hupsutuksia. Mutta kuten täällä on vinkattu Jumalan ajatukset eivät ole meidän loppuun saakka selvitettävissä:

    ”Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella.” (Jes. 55:8-9)

    Emmekä me pysty sanelemaan Jumalalle, mitenkä hänen on tuomittava ne, jotka eivät ole evankeliumista koskaan kuulleetkaan.

    TykkääTykkää

    17/12/2016 klo 11:59 Vastaus

25. Yllämainittuun tuplapredestinaatioon kommentti: meillä ihmisillä on taipumus inhimillistää Jumala samalle aikajanalle kuin millä itse elämme. Ja kuitenkin käytämme sanoja ”ikuisuus” tms. Jumala on kuitenkin kaikkivaltiaisuudessaan ajan kulumisen ulkopuolella. Jos sanomme että on ennalta määrätty että pelastumme ikuisiksi ajoiksi tai joudumme ikuisuudeksi helvetin vaivaan, niin emmekö juuri silloin sijoita Jumalaa ja hänen päätöksiään jollekin inhimilliselle aikajanalle?

    TykkääTykkää

    17/12/2016 klo 18:52 Vastaus

26. Kiitos amicus curiae. Mielenkiintoisella tavalla nostit asioita esille väitöskirjasta.
    Alla jotakin kritiikkiä:

    AC (=amicus curiae) ”Jumala tekee ihmisestä uskovaisen väkipakolla, ihmisen vastustuksesta huolimatta. Em. armolinjan oppirakennelma herättää kysymyksen, miksi kaikki ihmiset eivät sitten saa parannuksen armoa, koska usko riippuu pelkästään Jumalan tahdosta? Miksi Jumala ei hyvyydessään käännä jokaista ihmistä?”

    Mistä kohtaa löysit väitöskirjasta ajatuksen, että Jumala tekee ihmisestä uskovaisen väkipakolla? Sellaista ajatusta en itse löytänyt. Väitöskirjassa korostetaan että Jumala vaikuttaa ihmisen tahdon tahtoa, mutta ei se tapahdu pakosta. Ei rakkautta voi pakottaa, ei armoa voi pakottaa.

    AC ”Armolinjan teologia ei vastaa kysymykseen siitä, miksi Pekka ei käänny, jos kääntyminen riippuu pelkästään Jumalasta eikä herättävää työtä voi tehdä tyhjäksi edes perkele eikä ihmisellä itsellään ole asiassa osaa eikä arpaa. Pekassa itsessäänhän ei voi olla mitään sellaista puutetta, jota Jussissa ei olisi, koska tällöin Jussissa olisi jotakin, joka perustelisi Jussin heräämisen. Armolinjan teologia onkin ongelmallinen tehdessään Jumalan syypääksi ihmisten heräämättömyyteen. Armolinjan mukaan Jumala ei siis tahdo kaikkien ihmisten pelastuvan, mikä on vastoin em. Raamatun kohtia sekä ainakin minun Jumalakuvaani.”

    Päättelysi ontuu tältä osin. Eihän Nurminen missään kohtaa sano että Jumala olisi syypää ihmisen heräämättömyyteen. Nurminen kirjoittaa s 74 ”Siten armolinjan opetuksessa ihmisen tahto on lankeemuksen jälkeen sidottu. Ihmisen tahto kääntyi pahaan, eikä ihminen voi auttaa itseään.

    AC ”Toisekseen on täysin selvää, että Jumala voi kääntää ihmisen tahdon suunnan. Ainakaan minä en kuitenkaan voi ajatella Jumalasta niin pahaa, että Hän kääntäisi uskovaisen pois uskosta.”

    Väitöskirjassaan Nurminen kirjoittaa , ”Koska Jumala on rakkaus, vanhurskaus, totuus, hyvyys jne., ” s.55. Sivulta 92 ”Opetus logiikka näyttäisi perustuvan käsitykseen, jossa kristityn ja Kristuksen unio ensinnäkin tuo kristitylle osallisuuden Jumalan ominaisuuksiin ja sen vuoksi toiseksi muuttaa kristityn niiden ominaisuuksien mukaiseksi: koska Jumala on rakkaus, Jumalasta syntynyt rakastaa. Käsitys tahdon muutoksesta – kristityn rakkauden suuntautumisesta Jumalan tahdon mukaisesti – palautuu siten armolinjalla uniossa saatuun Jumalan luonnon osallisuuteen, joka muuttaa kristityn rakastamaan Jumalaa ja vanhurskautta. Kristus-uniossa kristitty on ja elää Jumalan hyvyyden ”sisällä”. Tämä uskossa saatu rakkaus vaikuttaa kristityssä rakkauden iankaikkiseen elämään ja Kristuksen katselemiseen.”
    Kun Jumala on rakkaus, ei Jumala ole paha. Eikö tuo ylläoleva todista juuri sitä. Tällöin johtopäätöksesi ei ole Armolinjan mukainen.

    TykkääTykkää

    17/12/2016 klo 18:56 Vastaus

27. Jatkoa edelliseen:
    AC ”Kuinka asiasta voisi ajatella toisin?”
    Tässä kappaleessa mielestäni olet samoilla jäljillä armolinjan kanssa. En kuitenkaan löytänyt armolinjan kuvauksesta vahvistusta sille, että Jumala pakottaisi uskoon?

    AC ”Myös Laestadius oli jyvällä tästä totuudesta, kun hän kirjoittaa Hulluinhuonelaisen pykälässä 457, että ihminen ei voi millään tavoin sisäisesti kääntyä eikä parantaa itseään. Se on kaikki Pyhän Hengen työtä. Mutta ulkopuolisesti hän voi tehdä omaa parannusta, jos hän seuraa heränneen omantunnon vaatimuksia. Tämän ulkonaisen parannuksen tekemiseen ihmisellä on Laestadiuksen mukaan tahdon positiivinen vapaus ja ulkopuolinen parannus on aivan välttämätöntä, koska ilman sitä Pyhä Henki ei voi alkaa ja vielä vähemmän täyttää armotyötään sydämessä.
    Armolinjan näkökulmasta em. ajatukset eivät sen sijaan ole hyväksyttävissä, koska armolinja virheellisesti pelkää, että ihmisen oma ehdollinen valinnanmahdollisuus tai oma ponnistelu ulkonaisen parannuksen tekemiseksi muodostuisivat uskoville ansioksi. Nurmisen väitöskirjassa muotoilema pyhityslinja taas korostaa liiaksi ihmisen omia mahdollisuuksia kääntymyksessä.”

    AC ”Äärimmäisyyteen vietynä armolinjan opetus taas sanoo, että puustaan hedelmät tunnetaan. Tällöin ihminen ei enää voisi arvioida esim. kristillisen liikkeen uskon oikeellisuutta liikkeen hedelmistä vaan asia olisi päinvastoin: Kun liike on oikeassa ja omistaa Kristuksen, liike on hyvä puu ja sen hedelmät näin ollen hyviä – näytti miltä näytti ja tuntui miltä tuntui. Raamatun mukaan kristittyjen tekojen tulee kuitenkin erottua myös ulkonaisesti, jotta epäuskoisetkin ne tunnistavat.”

    Eikö tuo Laestadiuksen ajatus ole juuri armolinjan mukaista ajatusta. Sivulla 111 Nurminen kirjoittaa ”Neljänneksi uskon teot ovat armolinjan mukaan paitsi pakottomia myös väistämättömiä. Hyvä puu tekee välttämättä hyviä hedelmiä, ei huonoja. Uskosta seuraavat uskon hedelmät, jotka näkyvät kristityn elämässä. Välttämättömyys perustuu armolinjan ajattelussa unioon eli hyväksi puuksi tekemiseen. Kristitty on Kristuksessa yhdistetty Jumalaan, ja Pyhän Hengen toiminta nousee tästä uniosta.”

    AC ” Kun liike on oikeassa ja omistaa Kristuksen, liike on hyvä puu ja sen hedelmät näin ollen hyviä – näytti miltä näytti ja tuntui miltä tuntui.”
    Tästä asiasta on aina tarpeellista keskustella, tämä ei liene mitenkään erityisesti armolinjaan kiteytyvä ajatus.

    AC ”Toisekseen em. kohdasta käy ilmi se, että Jeesus ei aja pois ketään, joka Hänen luokseen tulee. Hän pelastaa kaikki ne, jotka ovat tulleet hänen luokseen ja joita näin kutsutaan niiksi, jotka Isä on hänelle antanut. Ei ole kuitenkaan Jumalan eikä Jeesuksen syy, jos joku menee pois hänen luotaan.”

    Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.

    AC” Ei kai kristityllä voi olla hyvä omatunto, jos hän ei ole pyytänyt lähimmäiseltään anteeksi ja sovittanut rikostaan?”
    Ajatteletko että jos olen varastanut, minulla voi olla hyvä omatunto vasta sitten kun olen istunut vankilassa varkaudesta säädetyn ajan, vaikkapa 2 vuotta. Vaiko silloin vaikka rikostani ei olisi vielä sovitettu ja olisin kauhistunut syntejäni ja ne uskonut anteeksi.
    Väitöskirjasta s.146 ”Ripin paikkaa armolinjan teologiassa avaa hyvin myös käsitys hyvästä omastatunnosta. Vaikka armolinjan edustajat opettavatkin kristitynkin lankeavan ja kauhistuvan silloin syntiään, eli tässä merkityksessä omatunto voi olla kristitylläkin levoton tai huono, he silti liittävät uskon ja hyvän omantunnon erottamatta toisiinsa. Usko tuo hyvän omantunnon, ei päinvastoin. Se, jolla on usko eli joka on vanhurskas, hänellä on myös hyvä omatunto.”

    TykkääTykkää

    17/12/2016 klo 19:04 Vastaus

28. AC ”Em. armolinjan ajatukset ovat kyllä lähellä oikeaa ja tiettyyn rajaan asti hyviä. Niiden ääritulkinta voi kuitenkin johtaa siihen, että hyvien töiden laiminlyönti ja väärätkin teot selitetään hyväksi hedelmäksi ja oikeaa hedelmää kantavia kristittyjä leimataan epäuskoisiksi. Vääriin käsiin joutuneena tuollainen oppi mahdollistaisi myös hyvinä veljinä pidettyjen rikoksentekijöiden suojelun ja hankalana pidettyjen vilpittömien kristittyjen julman kohtelun.”
    Väitöskirjasta en löytänyt tämänkaltaisia ääritulkintoja, en myöskään kannatusta ääritulkinnoille. Nämä ääritulkinnat voivat olla hyvinkin vahingollisia ja sen vuoksi on hyvä että niistä keskustellaan.
    AC ”Onko Nurmisen kuvaama armolinja täydellinen ja ainoa totuus?”
    Voiko oppia kukaan ihminen esittää täydellisesti? Mielestäni ei. Vain Jumala itse on täydellinen.

    AC ” Tahtooko Jumala, että kaikki ihmisen pelastuvat, ja kuinka tämä tahto toteutuu tai jää toteutumatta?”
    Jeesus itse selitti kylväjävertaustaan: Matt. 13:18″Kuulkaa siis, mitä vertaus kylväjästä tarkoittaa. 19 Aina kun joku kuulee sanoman valtakunnasta eikä ymmärrä sitä, tulee Paholainen ja sieppaa pois sen, mikä hänen sydämeensä on kylvetty. Tätä tarkoittaa tien oheen kylvetty siemen. 20 Kylvö kallioiseen paikkaan kuvaa sitä, joka sanoman kuullessaan heti ottaa sen iloiten vastaan 21 mutta joka kestää vain hetken, koska häneltä puuttuvat juuret. Kun tulee ahdinko tai vaino sanan tähden, hän luopuu kohta. 22 Kylvö ohdakkeisiin tarkoittaa ihmistä, joka kuulee sanan mutta jossa sana ei tuota satoa, koska tämän maailman huolet ja rikkauden viettelys tukahduttavat sen. 23Mutta kylvö hyvään maahan kuvaa ihmistä, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen. Nämä ihmiset tuottavat satoa: kuka sata, kuka kuusikymmentä, kuka kolmekymmentä jyvää.”

    TykkääTykkää

    17/12/2016 klo 19:05 Vastaus

29. Kiitos kommenteista. Kirjoitukseni alkuosassa ei pitäisi olla mitään olkiukkoja. Jos armolinjan kannattaja näkee siinä olkiukkoja, kysymyksessä voi olla myös se, että haluaa itse nähdä armolinjan erilaisena eli on rakentanut armolinjssta itselleen lempeämmin hymyilevän olkiukon. Tuossa kappaleessa ”Muita ongelmia armolinjan teologiassa” taas voi halutessaan nähdä olkiukkoja, koska se sisältää kärjistyksiä. Olen tosin pyrkinyt puhumaan siinä ääritulkinnoista, eli tarkoitus on ollut pystyttää olkiukko laitumen vääräksi kokemaani laitaan ja aidata ulkopuolelle.

    TykkääTykkää

    18/12/2016 klo 09:37 Vastaus

30. Kiitos hyvästä kommentista. Alla muutamia vastakommentteja.

    ”…olen tyytynyt…käsitykseen, joka vastaa perinteistä VL-näkemystä…vanhoillislestadiolaisen valtavirran…”

    Millä perusteella voimme päätellä, mikä on 1) perinteinen VL-käsitys ja 2) vanhoillislestadiolaisen valtavirran käsitys? Onko tästä tutkimusta, joka ottaisi huomioon myös sen, mitä seurakunnassa uskotaan? Tutkimus eikö yleensä tehdä kirjoitetun sananselityksen pohjalta.

    Eikö yhtä hyvin tuo Johnin alla kuvaama vanhurskauttamisopillinen näkemys voisi olla perinteinen ja valtavirtaa?

    Kommenttisi loppuosan argumentaatiossa on mielestäni se heikkous, että se edellyttää kahta seuraavista:

    1. Nurmisen väitöskirjassa on olennainen kirjoitusvirhe. JA
    2. Amicus on ymmärtänyt kuvatun armolinjan väärin.

    Siinä missä ehto 2. voi asian pohtimisesta huolimatta ollakin totta, ehto 1. tuskin toteutuu, sillä Nurminen on tehnyt hyvin huolellista työtä ja tuo lainattu kohta sopii täysin yhteen väitöskirjan muun esityksen kanssa.

    Armolinjasta esiintyy varmasti perinteessämme kahta variaatiota tässä uskosta luopumisen kysymyksessä.

    TykkääTykkää

    18/12/2016 klo 09:55 Vastaus

31. Kirjoitukseni perustuikin siihen kysymykseen, että jos kaikki uskossa pysymiseen vaikuttava on lähtöisin Jumalasta ja uskon subjekti on Jumala, miten uskossa pysymättömyys voi olla lähtöisin ihmisestä? Tällöin uskossa pysyvän ihmisen ansioksi voitaisiin katsoa se, että hänestä ei ole lähtöisin uskossa pysymättömyyttä – hän ei ole itse luopunut uskostaan.

    Itse pidän Lutherin ajatusta tässä suhteessa virheellisenä. Ainahan meille jää uskossa paradokseja ja jossakin kohtaa joudumme nostamaan hattua. Luther ja armolinja haluavat sijoittaa tuon välttämättömän hatunnoston tarkalleen määrättyyn paikkaan, vaikka ehkä Raamatun perusteella olisi oikeampaa jättää hatunnoston paikka määräämättä.

    TykkääTykkää

    18/12/2016 klo 10:13 Vastaus

32. Kiitos Johnille oman näkemyksesi selvästä muotoilusta ja esille tuomisesta. Ymmärtääkseni tämä vastaa sitä, mitä itse ajattelen ja yllä kirjoitin viitaten Johanneksen evankeliumiin.

    John, tämä meidän näkemyksemme lienee kuitenkin lähempänä ortodoksista ja katolista vanhurskauttamisoppia kuin puhtaan luterilaista oppia. Ainakin, jos sitä katsotaan armolinjan silmälaseilla.

    Oletko sitä mieltä, että näkemyksemme vastaa perinteistä VL-käsitystä tai kristillisyytemme valtavirtaa? Minä voisin hyvin uskoa näin, mutta yllä valveutunut kommentoija Siionin Kevät vihjasi siihen suuntaan, että armolinja olisi perinteinen ja vastaisi valtavirtaa.

    TykkääTykkää

    18/12/2016 klo 10:23 Vastaus

33. Kiitos kommentista. Lutherin ajatukseen jää aina tuo ongelma, vaikka sitä yrittäisi piilottaakin muutaman ajatuksellisen kerrosrakenteen taakse. Minusta olisi yksinkertaisempaa ja helpompaa vain hylätä Lutherin taustaoletus siitä, että ihminen ei voi millään tapaa omalta puoleltaan vastata Jumalan kutsuun. Toki jos asiaa hämmentää tarpeeksi paljon, tuo pieni paradoksi saadaan aivojen väsähtäessä haudattua muiden ajatusten alle 🙂

    TykkääTykkää

    18/12/2016 klo 10:29 Vastaus

34. Hyvät kommentit Olof ja Siionin Kevät.

    TykkääTykkää

    18/12/2016 klo 10:31 Vastaus

35. Joh. 6:28-29:
    He kysyivät: ”Mitä meidän tulee tehdä, että tekomme olisivat Jumalan tekoja?”
    Jeesus vastasi: ”Uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt. Se on Jumalan teko.”

    Quo Vadis, esittämäsi tulkinta on hyvin perinteisen luterilainen, mutta vastaako se täysin Raamatun tekstiä?

    Jakeessa 28 tekemisen subjekti on yksikäsitteisesti ihminen, mutta mainitsemassasi tulkinnassa subjekti vaihdetaan Jumalaksi jakeen 29 perusteella, koska jakeessa mainitaan ”Jumalan teko”. Täytyy kuitenkin huomata, että myös jakeessa 28 mainitaan ”Jumalan teko”. Ajattelisin, että tuon ”Jumalan teon” voisi ajatella tarkoittavan ”Jumalalle mieluisia tekoja”.

    Teksti voisi tarkoittaa siis sitä, että ihmiset tulevat kysymään, mitä heidän tulisi tehdä, jotta heidän tekonsa olisivat Jumalan mieleen. Tähän Jeesus vastaa, että uskokaan Jeesukseen, se on Jumalan mielen mukainen teko. Ihmiset odottivat varmastikin vastaukseksi jotain konkreettisia tekoja, mutta Jeesus vastaa kaiken lähtevän uskosta. Näin tulkiten kohta ei sisällä mitään siitä, että Jumala yksin tekisi uskon.

    TykkääTykkää

    18/12/2016 klo 10:46 Vastaus

36. John, olen tässäkin pääpiirteittäin samaa mieltä kanssasi. Jumala tahtoo kaikkien pelastuvan ja pelastus on 100 % Jumalan armoa, vaikka ihminen joutuu itse armoon suostumaankin eli itse ottamaan lahjan vastaan.

    Nurmisen väitöskirjasta saa myös sen käsityksen, että armolinjalle olisi vierasta syntien jakaminen kuolemansynteihin ja muihin synteihin ja tuo luokittelu vähentäisi armoa. Tässä asiassahan oli hieman soutamista ja huopaamista liikkeemme julkisessa keskustelussa joku vuosi sitten. Itse ajattelen, että tekosynneissä ja niihen pahuudessa on kovastikin eroja.

    TykkääTykkää

    18/12/2016 klo 11:01 Vastaus

37. ”Miten ihmisen tahto voi olla aidosti vapaa, jos Jumala kaikkivaltiaana tietää (jopa määrää) tulevat tapahtumat?”

    Raamatussa löytyy kuitenkin kohtia, joissa Jumala muuttaa mielensä. Esim. Joona 2:10: ”Jumala näki, että he kääntyivät pahoilta teiltään. Niin hän muutti mielensä eikä sallinutkaan onnettomuuden kohdata niniveläisiä, vaikka oli sanonut tuhoavansa heidät.”

    Valinnasta herää kysymys, mitä se tarkoittaa. Onko valitut myös yksilöity vai puhutaan valituista kollektiivina? Esim. jos puhumme seuraavaan eduskuntaan valituista, tiedämme, että meillä tulee olemaan valittujen joukko, mutta emme ole vielä ratkaiseet, ketkä yksilöt siihen valittujen joukkoon kuuluvat.

    TykkääTykkää

    18/12/2016 klo 11:12 Vastaus

38. Kiitos Markku jälleen kerran korkeatasoisesta kommentistasi. Tuo Raamatun lukeminen tiukalla sabluunalla on kovin hankalaa varsinkin silloin, kun muilta edellytetään samaa. Sabluuna kun jättää lopputulokseen tuon käytetyn työkalun jäljen. Eikö mieluummin pitäisi tyytyä Raamatun tekstiin ja sen sanomaan sellaisenaan ja jättää avoimeksi jäävät kysymykset avoimeksi?

    TykkääTykkää

    18/12/2016 klo 11:30 Vastaus

39. Aivan. Emme voi mitenkään intuitiivisesti ymmärtää sitä, mitä on olla ajan rajoitusten ulkopuolella.

    TykkääTykkää

    18/12/2016 klo 11:32 Vastaus

40. Taavetti: ”En kuitenkaan löytänyt armolinjan kuvauksesta vahvistusta sille, että Jumala pakottaisi uskoon?”

    Ei sellaista armolinjassa sanotakaan suoraan, mutta se seuraa väistämättä armolinjan teologiasta. Koska Jumalan kutsu on niin voimakas, että ihminen eikä perkele eivät voi sitä vastustaa, ja koska usko on kokonaan Jumalan työ eikä ihminen voi itse vaikuttaa uskon valitsemiseen, on mielestäni täysin oikein sanoa, että Jumala pakottaa ihmisen uskoon. Mitä muuta kuin pakkoa on sellainen, jota ei voi itse valita?

    Taavetti: ”Ajatteletko että jos olen varastanut, minulla voi olla hyvä omatunto vasta sitten kun olen istunut vankilassa varkaudesta säädetyn ajan, vaikkapa 2 vuotta. Vaiko silloin vaikka rikostani ei olisi vielä sovitettu ja olisin kauhistunut syntejäni ja ne uskonut anteeksi.”

    Hyvä huomio 🙂 Olen näköjään ollut epätarkka – en tietenkään ajattele, että synnistä, johon liittyy rikos, saisi olla hyvä omatunto vasta sitten, kun rangaistus on kokonaan kärsitty. Ajattelen, että jos olen merkittävällä tavalla rikkonut lähimmäistäni vastaan, minun on mahdollisuukisen mukaan selvitettävä asia lähimmäisen kanssa ennen kuin minulla voi olla hyvä omatunto. En voi ajatella niinkään, että voisin olla hyvällä omallatunnolla, jos olen pyytänyt asian anteeksi pelkästään joltakin muulta kuin rikotulta, jos rikotulta anteeksipyytäminen on mahdollista.

    Tuossa siis tarkoitan hyvällä omallatunnolla puhdasta omaatuntoa. Termin ”hyvä omatunto” voi toki tulkita myös niin, että se tarkoittaa toimivaa omatuntoa eli silloin hyvä omatunto on sellainen, joka tulee kipeäksi, kun ihminen tekee väärin. Huono omatunto taas on sellainen, joka ei kolkuta väärästä. Jos armolinja tarkoittaa, että uskovalla on aina hyvä omatunto tässä merkityksessä, olen täysin samaa mieltä.

    TykkääTykkää

    18/12/2016 klo 11:51 Vastaus

41. MIKÄ ON VL-VALTAVIRRAN KÄSITYS SYVÄLLISEMMIN ASIOISTA SELVIÄSI VAIN HYVIN TEHDYLLÄ KYSELYTUTKIMUKSELLA TAI SEN VOI OLETTAA

    Luulen että suurin osa uskoo lapsen lailla, kun hätä tulee niin halutaan apua.
    Kun syntiä tulee ja ne rupeavat vaivaamaan ainakin häiritsevästi, laitetaan ne pois evankeliumin alle. Tarvittaessa käytetään rippiä ja korjataan muutenkin asioita Jumalan ja ihmisten edessä ja kanssa. Halutaan myös välttää syntiä, koska siitä tulisi murhetta. Uskovilla on taistelu 3-liittoista vihollista vastaan. Jumala vaikuttaa halun hyvään ja sielunvihollinen ja oma turmeltunut luonto pahaan. Ihmiselle jää valinta kumman halun mukaan se tekee, Hengen vai lihan, sielunvihollisen ja maailman tahdon mukaan.

    EIVÄT RIVIUSKOVAISET SANOITA USKOAAN TIETEELLISEN TARKASTI
    Ei niitä ajatella niin syvällisesti välttämättä. Teologit ja muut, joita kiinnostaa voivat muodostaa tarkemmin oppirakennelmia. Luultavasti kaikki käsittävät, että olemme syntiinlankeemuksessa tuiki turmeltuneet. Keskitytään niihin synteihin, jotka tulevat uskon esteeksi. Se ei tarkoita että meistä tulisi synnittömiä, me kannamme turmelusta kuolemaan saakka ja ettemmekö tarvitsi Jeesusta perisyntienkin yli. Mutta koska pieni lapsikin on valmiina lähtöön perisynneistä huolimatta Kristuksen ansion tähden, ei meidän aikuistenkaan tarvitse niinkään kiinnittää huomioita perisyntiin, poisottamattomaan turmelukseen meissä, vaan niihin synteihin, jotka tulevat uskomisen esteeksi ja häiritsevät, vaivaavat. Ja varmaan lähes kaikki ymmärtävät, että kun kaikki synnit julistetaan anteeksi ja uskotaan, ei vanha osa kuitenkaan tee parannusta, me pysymme edelleenkin vanhan osan puolelta täysin syntisinä, turmeltuneina. Meidän tulee hengeltä hallita vanhaa osaakin. Ja ei ole mahdollista joka sekunti pyytää syntejä anteeksi, vaikka synti raamatun mukaankin aina tarttuu. Mutta ajoittain haluaa puhdistusta vaikka mitään ryöttäsyntejä ei olisi tullutkaan eikä niihin olisi mennytkään.
    Kaikki ymmärtävät sen, että ollaan vajavaisia ja vaikka kuolema tulisi yllättäen ja meillä olisi jotakin hiustenhalkomisia tunnolla, olemme valmiina lähtöön. Uskotaan myös niin, että Jumala valmistaa lähtöön ja varjelee pahalta äkkikuolemalta ja antaa aikaa tehdä parannusta. Mutta jos leikittelee synnillä, emme voi olla uhkarohkeita, lähtö voi tulla yllättäen. Kehotetaan valvomaan, ettei ainakaan sellaisia syntejä, jotka ovat selvästi häiritsemässä, olisi hoitamatta pois tunnolta.

    Nurmisen tutkimuksessa on poimittu kirjoitusten perusteella piirteet oppirakennelmiksi. Armolinjan mukaista unionia Kristukseen kanssa tuskin riviuskoiset ajattelevat. Pyhityslinjan käsityksiä on voinut esiintyä, mutta koen ne liian kärjistettyinä ja sellaiseenkin ahtaaseen pyhityslinjan tilaan on voinut joskus jotkut mennä jopa itsekin. Pyhityslinjassa keskitytään niihin synteihin jotka tulisivat uskon esteeksi, sen kummemmin ajattelematta koko syntisyyttä. Jos jokin synti vaivaa kovasti, se tuo epäilyksiä onko valmiina lähtöön ja ei ole hyvä olla kantaen mielipahaa ja huolta synnistä, niin haluaa päästä siitä eroon mitä pikemmin syninpäästössä.
    Jos uskon ja armon voimaa on vähän se vie pikkutarkkuuksiin, mutta toisaalta myös herkkä omatunto haluaa olla tarkka tai sielunvihollinen kiusaa, kuitenkaan ei saisi unohtaa raskaimpia laissa tuomiota, laupeutta ja uskoa.
    Osa uskovaisista jaksaa uskoa enemmän armosta, osa enemmän elämänvanhurskautta painottaen.
    Nurmisen tutkimus auttaa havainnoimaan mihin uskomme ja mihin sen tulisi perustua ja vahvistaa uskomaan täysin armosta armolinjan mukaan ja ettemme menisi lainomaiseen tilaan pyhityslinjan mukaan parannuksen tekemisessäkään ja talostelussa. Kuitenkin Paavalin tavoin meidän kaikkien tulisi sanoa: Me ymmärrämme puolittain ja profeteeraamme puolittain.

    TykkääTykkää

    18/12/2016 klo 12:45 Vastaus

42. Kuinka, John, määrittelet sen, että joku uskoo ”lapsen lailla”? Ai että käy vain seuroissa eikä liikaa murehdi uskon asioista?

    TykkääTykkää

    18/12/2016 klo 13:46 Vastaus

43. Vai onko se vieläkin lähempänä Metodistien vanhurskauttamisoppia? Ainakin katolisten katekismuksessa on vanhurskauttamisoppi sanoitettu sillä tavalla, että vaikka se suurimmaksi osaksi kuulostaa ihan hyvältä, siellä yksi kohta rasahtaa niin pahasti, että on vaikea niellä sitä. Varmaan sekin on enemmän näkökulmakysymys, mutta samalla sen olisi voinut kyllä sanoittaa selvemmin, jos se olisi pelkästään sitä.

    TykkääTykkää

    18/12/2016 klo 14:05 Vastaus

44. Lapsen usko on sitä, että istuu ja uskoo vain leväten armossa. Synti ei pidä vallitseman, kun ei olla lain alla vaan armon alla. Kun vaikeat asiat on Jumala auttanut hoitamaan pois ja uskon perusta on oikea, väärä perusta on poistettu, saa levätä vapaana armolapsena iloiten rauhassa. Jos lakihengen oppi, omanvanhurskauden oppi tai lihan saasta on vanginnut ja pääse vapaaksi oikeaan armon henkeen, armon alle ollaan lapsen uskossa. Hanna Nurmisen väitöskirja havahdutti minua näkemään hengen saastaa mikä on tullut pyhityslinjan mukaisen opin kautta, lihanvapauden kautta ja oman mahdottomuuden kokemisen kautta. Haluan olla irti kaikesta hengen ja lihan saastasta, niistäkin mitkä tulivat ilmi väitöskirjassa ja jään uskomaan vapaana armolapsena. Tuli äskettäin rauhanyhdistyksen joulujuhlasta, jossa sain kuulla taasen vapaan seiniä myöten saarnatun evankeliumin.

    TykkääTykkää

    18/12/2016 klo 18:19 Vastaus

45. Jatkan mielellään tähän, jotta kahdesta viestistä koostuva kirjoitukseni ei jakaannu liikaa.

    En ollut muodostanut käsitystä ”armolinjan” sisällöstä pelkästään Nurmisen tekstin perusteella. Siksi kysyinkin, perustuuko johtopäätöksesi tältä osin johonkin väitöskirjan sitaatteihin. Asia kiinnostaa minua, koska nyt aivan ensimmäisen kerran elämässäni VL-kontekstissa törmäsin johtopäätökseen, jonka mukaan Jumala olisikin syynä uskosta luopumiseen. Nurmisen omaa tekstiä ei kai ilman omaa tulkintaa voi näin ymmärtää.

    Toistan käsitykseni, että perinteinen VL-kanta tai ”valtavirran” näkemys (tämä on toki lähes mahdotonta määritellä) ei tue ihmisen vapaata tahtoa.

    PERINTEINEN VL-KÄSITYS
    Perinteisellä näkemyksellä tarkoitan tietenkin juuri ”armolinjaa”, joka pitää sisällään kuulemma suunnilleen tyhjentävästi lueteltuna Raattamaan, Suon ja Jussilan opetukset tai osan niistä 😉 Tähän haluan tosin lisätä myös ”pyhityslinjan” edustajan Laestadiuksen. Ettei tämä menisi aivan leikinlaskuksi niin seuraava sitaatit Laestadiukselta (Hulluinhuonelainen), jolla on ominaispiirteensä, mutta joka ei käy riitelemään Lutherin kanssa: ”Ei mikään muu kuin omavanhurskaus pakota järkeisoppinutta hävittämään luterilaista opinkäsitystä ihmisen tahdon kyvyttömyydestä ja alkamaan ja päättämään omaa parannustaan.” Lieköhän käsitykseni väärä, että Laestadius pyrkii yleisestikin viittauksissaan Lutheriin ym. yhdistämään kirjoitukset omaan uskonnonfilosofiaansa.

    SRK:n julkaisut – siis tuoreet ainakin – tukevat tai oikeastaan vahvistavat Sidotun ratkaisuvallan periaatteiden hyväksymisen. Mainitsen ”auktoriteetiltaan” korkeimman muistamani eli SRK:n vuosikirjan 2014 kirjoituksen ”Onko meillä vapaus valita?” (s. 39-), jossa ihmisen valinnan vapaus uskon kysymyksissä tyrmätään täysin. Lähteenä erityisesti Sidottu ratkaisuvalta. Kannattaa lukea.

    ”VALTAVIRTA”
    Ei tässä mitään tutkimusta ole tietenkään mainita, rohkenenpa vain puhua omasta havaintoihini perustuvasta käsityksestä. Näppituntumalta uskon ruohonjuuritason uskovaisten allekirjoittavan seuraavanlaiset puhujien aivan yleiset hokemat: ”Uskon voit kyllä itse heittää pois, mutta älä tee sitä, koska et voi sitä itse ottaa takaisin etkä voi olla varma saatko enää parannuksen armoa.” ”Uskon syntymiseen emme itse voi mitenkään vaikuttaa, vaan se on alusta loppuun saakka kokonaan Jumalan teko.” ”En voi omasta voimastani tai omasta järjestäni uskoa, vaan Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä” (viittaus kolmannen uskonkappaleen seltykseen) Kyllä tällaiset sanat vilahtelevat ”kanssapuheissakin”, kun joskus (liian harvoin) puhutaan tiestä ja matkasta.

    TykkääTykkää

    18/12/2016 klo 18:23 Vastaus

46. Aikanaan luulin että kristinusko olisi opiskelulla, päättelyllä ja uskon ymmärryksellä selitettävissä edes jollain tapaa loogisesti…

    Tämä kysymys on kuitenkin se viimeinen seinä, jota lukuunottamatta kaiken muun voi selittää, mutta jonka yli ei pääse ja jonka mukana kaikki aiemmatkin vastaukset ja järjen korttitalot kaatuvat.

    AC:n kirjoitus paljastaa loogisesti, miksi on paradoksaalista että uskonvanhurskaus on kokonaan Jumalan työ. Kirjoitus myös jatkaa mahdottoman selittämistä mahdolliseksi, päätyy johtopäätökseen että ihmisellä on myös jotain omaa osuutta asiaan, eikä vastaa aamenta minun tuntooni.

    Tätä paradoksia ei voi eikä pidä selittää pois lisäämällä pienintäkään ihmisen omaa osuutta tähän prosessiin.

    Vuosia sitten Hgin ry:llä oli nuorten ilta jossa keskustelu ajautui predestinaatioon; jos kerran vanhurskauttaminen on kokonaan Jumalan työ, jopa sitä myöten että hän saa ihmisen aloittamaan etsimisen, miksi Hän ei aloita tätä työtä kaikkien ihmisten sydämissä?

    Alustajana oli V.P. jonka käyttämän vastauspuheenvuoron muistan sanasta sanaan: ”Tämä on kysymys, johon saa hyvällä mielellä vastata että en tiedä. Ja sen lisäksi että minä en tiedä, niin voi sanoa että _kukaan_koko_tässä_kristillisyydessä_ei_tiedä_”.

    Itse ajattelen, että tässä on se viimeinen portti jossa uskomisen asia tulee ”viisaille hulluudeksi”. Jos kaiken muun voisikin selittää, tätä ei voi. Tässä on paradoksi josta ei yli pääse millään järjen loikalla. Paitsi jos sallii sen, että ihmisellä on sittenkin jokin oma ansionsa, vaikka kuinka pikkiriikkinen. Kuinka järkevää ja loogista se olisikin, että sallittaisiin edes jotain ihan pientä!

    Mikä ihmiselle on mahdotonta, on kuitenkin Jumalalle mahdollista. Samalla tavoin kuin on mahdotonta kamelin käydä neulan silmästä, tai ihmisen mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä jälleen, tai kuolleen tulla jälleen eläväksi, tai lupauksen lapsen syntyä neitseestä, tai Jeesuksen olla yhtäaikaa tosi ihminen ja tosi Jumala, tai ihmisen olla yhtäaikaa syntinen ja vanhurskas, paha ja pyhä.

    Nämä kaikki ovat paradokseja, mahdottomuuksia, joita emme voi selittää. Jos joku luulee selittävänsä tyhjentävästi vanhurskauttamisen, vapaan tahdon ja predestinaation, jatkakoon tuota listaa. Sitten voi aloittaa Jobin kirjan luvuista 38-41.

    Siis; koska raamattu todistaa meille vanhurskauttamisen tapahtuvan yksin uskosta, yksin armosta, ja yksin Kristuksen tähden, niin älkäämme lisätkö siihen mitään. Järki ei tätä selitä; jää vain lapsen usko.

    ++

    Lopuksi muutamia keskeneräisiä ajatuksia, jotka ovat olleet minulle lohdullisia.

    – Vaikka sanommekin kuinka mahdotonta uskoon tuleminen ihmiselle on, ja mikä inhimillinen ”epäreiluus” siitä seuraa, muistakaamme että Jumala luo tähän maailmaan jokaisen ihmisen omanaan ja omakseen.

    – Samaan uskonvanhurskauttamisen paradoksiin liittyy myös se, miksi Jumala ei vanhurskauttaisi ”suoraan” ihmistä joka rukoilee ja lukee raamattua. En tiedä, mutta en tiedä myöskään miksi Hän asetti armojärjestyksensä siten että evankeliumi kulkee jalkojen päällä ja saarnataan äänellisesti uskosta uskoon. Kun näin tapahtuu, ei parannuksen armon saavalla ihmisellä voi olla edes sitä väärinkäsityksen mahdollisuutta, että hän ”rukoili” tai ”uskoi” tai ”lausui” jotain, vaan toinen ihminen oli aktiivinen toimija joka saarnasi evankeliumin jonka Jumala vaikutti uskoksi hänen sydämeensä. Uskon vastaanottajalle ei jäänyt mitään osaa tähän prosessiin.

    – Koska ihmisellä ei ole mitään ansiota uskoon tulossa, entä sitten uskomassa säilyminen. Ei siihenkään. Mutta edelleen Jumala on antanut maan päälle seurakuntansa, jossa hänen sanaansa saarnataan ja sakramentteja jaetaan. Seurakuntayhteydessä Jumala käyttää muita ihmisiä työkaluinaan ja heidän välityksellään vahvistaa ja virvoittaa ja säilyttää meitä uskomassa. Jos uskominen olisi suoraan ihmisen ja Jumalan välinen kahdenkeskinen asia, tällöinhän seurakuntaakaan ei tarvittaisi. Kaste, joka on minulle salaisuus, mutta on ilmiselvästi jotain hyvin tärkeää, liittää meidät seurakuntaan.

    TykkääTykkää

    19/12/2016 klo 07:28 Vastaus

47. AC: ”Nurmisen väitöskirjasta saa myös sen käsityksen, että armolinjalle olisi vierasta syntien jakaminen kuolemansynteihin ja muihin synteihin ja tuo luokittelu vähentäisi armoa.”

    John: ”Armolinjan väärästä uskon varmuudesta voi seurata se, että jos tulee kuolettavainen tekosynti, niin luotetaan, että on vielä Pyhä Henki ja voidaan saarnata toisellekin samanniminen kuolettava synti anteeksi, vaikka itsellä se on anteeksi saamattomana tunnolla.”

    Siitä olen molempien kanssa samaa mieltä, että on olemassa ”eritasoisia” syntejä. Minusta se on raamatussa ilmoitettu varsin selkeästi.

    Mutta oletko Amicus Johnin kanssa samaa mieltä siitä, että voi käydä niin että kristitty tekee syntiä, joka vie kerralla epäuskoon, mutta henkilö luulee olevansa edelleen uskossa?

    Mielestäni se ei voi tarkalleen ottaen mennä noin. Ajattelen, että kuolemansyntiin joutunut ihminen on joko varma että hän on nyt epäuskossa eikä kuvittelekaan, että olisi enää uskossa. Tai hän ei edes pohdi koko asiaa. Eli synninhädässä oleva ihminen, joka pohtii, että olenko tehnyt niin raskaan synnin, että usko on mennyt kokonaan, voi olla varma että armo riittää nytkin ja koko ajan. Toki saa ja voi olla hyväkin ripittäytyä ja purkaa tuntoja, mutta rippi ei_voi_olla_pakko.

    Luther kirjoittaa kuolemansynnistä Galatalaiskirjeen selityksessä näin: ”Tämän sanon sitä varten, ettei kukaan luulisi saavansa lakata pitämästä syntiä suurena sen jälkeen kun on saanut uskon. Synti on yhtä todellinen, teitpä sen ennen kuin opit tuntemaan Kristuksen tai sen jälkeen. Jumala vihaa vieläkin syntiä, onpa jokainen synti kuolemansynti, jos sitä itseään katsotaan. Uskovalle synti tosin ei ole kuolemaksi, mutta näin on yksinomaan sovittajamme Kristuksen ansiosta, koska hän on sen kuolemallaan sovittanut. Niille, jotka eivät usko Kristukseen, ovat kaikki synnit kuolemansyntejä. Eikä siinä kyllin. Heille ovat hyvätkin teot syntejä, koska sääntö on tämä: ”Kaikki, mikä ei perustu uskoon, on syntiä”, Room. 14:23. Niinpä sofistit ovat turmiollisen harhan vallassa, kun he luokittelevat syntejä teon eikä tekijän mukaan. Uskova on tehnyt saman ja yhtä suuren synnin kuin epäuskoinen. Uskovalta se pyyhitään pois eikä sitä katsota hänen viakseen, mutta epäuskoisen tilillä se pysyy. Uskovalle teko on anteeksiannettava synti, epäuskoiselle sama teko on kuolemansynti. Se ei siis johdu syntien erilaisuudesta, niin että uskova tekisi pienempiä ja uskomaton suurempia syntejä, vaan ero on yksinomaan henkilöiden välinen. Uskova näet tietää, että synti on annettu hänelle anteeksi Kristuksen tähden, joka on sovittanut sen kuolemallaan. Vaikka uskovalla on syntiä ja vaikka hän sitä tekeekin, hän pysyy kuitenkin hurskaana, kun taas epäuskoinen pysyy jumalattomana tehdessään syntiä. Siinä on tosihurskaiden viisaus ja lohtu, että vaikka heillä on ja he tekevät syntiä, he kumminkin tietävät: usko Kristukseen saa aikaan, ettei sitä merkitä heidän tililleen.”

    TykkääTykkää

    19/12/2016 klo 10:34 Vastaus

48. Vanhat saarnaajat Runtti ja Kanniainen vuonna 1914 kirkastivat selkeästi
    vl-kristillisyyden vanhurskauttamisoppia ja siihen erottamattomassti liittyvää
    seurakuntaoppia. Selkeästi ja yksinkertaisesti ilman sivistyssanakirjan apuakin
    ilmenee armolinjan jatkuvuus yhtenäisenä läpi vuosisatojen.

    ”Tässä ovat tärkeimmät asiat autuaaksi tulemisessa, nimittäin
    ero lain ja evankeliumin välillä.

    Lain loppupäätös on, että kirottu olkoon jokainen, joka ei kaikkia
    lain sanoja täytä. Uskon kautta taas saavutetaan vanhurskaus Jumalan
    edessä Jeesuksen lunastuksen kautta ilman töitä ja ansioita.
    Ihminen tulee ilman ansiotansa vanhurskaaksi Hänen armostansa.
    Uskon vanhurskaus on siten lain vanhurskauden vastakohta.
    Siihen on evankeliumin saarnalla johdettu jokainen sielu, joka vanhurskaaksi tulee.
    Jeesuksen ylösnouseminen on pääperustus tässä syntisen vanhurskauttamisessa.

    Eroa ei ole Jumalan edessä ihmisten välillä; kaikki tarvitsevat saman lunastuksen
    autuaaksi tullakseen. Muut eivät sitä saavuta kuin ne, jotka sen uskolla omistavat,
    ei sitä saavuteta rukouksella, ei katumuksella, ei hyvillä töillä.

    Jumala on aina toimittanut saarnaajan evankeliumin työhön sinne, missä joku
    tarvitseva, nöyryytetty, syntinen sielu löytyy.” ( Juuso Runtti v. 1914 )

    ”Johannes sanoo, että jos meillä on osallisuus Jumalan kanssa,
    niin on meillä osallisuus keskenämme, ja siinä osallisuudessa Jeesuksen Kristuksen,
    Hänen poikansa veri puhdistaa meitä kaikesta synnistä. Tämä on valkeudessa vaeltamista

    Tapaamme niitäkin, jotka tunnustavat syntiä, vaan eivät kuitenkaan ole Jumalan
    lasten yhteydessä. Mutta valkeudessa vaeltamisessa tarvitaan anteeksiantamista.
    Jos tulee tunnolle jotain estettä, ettemme rohkene uskossa omistaa anteeksiantamusta,
    niin panemme sen esteen pois, tunnustaen ja anteeksianoen syntimme.”

    Sen me teille ilmoitamme, että teilläkin olisi osallisuus
    meidän kanssamme”. Eikö ole ihmisoppia tuo apostolin toivotus, että
    olla osallisuus ihmisten kanssa. Niin ainakin meidän aikamme epäuskoiset väittävät
    kun Jumalan lapset tahtovat osoittaa Jumalan valtakunnan kalleutta ja Jumalan lasten
    keskinäistä hengen yhteyttä. Mutta apostoli Johannes sanoo, että jos meillä on osallisuus
    Jumalan lasten kanssa, niin on meillä myös osallisuus Isän Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen kanssa.
    Osallisuuksia on paljon maailmassa, vaan ei muuta niin kallista osallisuutta kuin Jumalan lasten osallisuus” ( Jaako Kanniainen v. 1914)

    TykkääTykkää

    19/12/2016 klo 10:37 Vastaus

49. AC: “Ajattelisin, että tuon ”Jumalan teon” voisi ajatella tarkoittavan ”Jumalalle mieluisia tekoja.” Kyllä varmasti näin on.
    Jumalalle mieluinen teko on usko Kristukseen, mutta ymmärrän myös siten, mitenkä Paavali kirjoittaa filippiläiskirjeessä: (Fil 2:13): “13) Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa. 14) Tehkää kaikki nurisematta ja empimättä, 15) jotta olisitte moitteettomia ja puhtaita, nuhteettomia Jumalan lapsia tämän kieroutuneen ja turmeltuneen sukukunnan keskellä. Te loistatte siinä kuin tähdet taivaalla, 16) kun pidätte esillä elämän sanaa..” Eli Jumala vaikuttaa ihmisessä sekä tahdon uskoa Kristukseen että toimituksen “hyvän suosionsa jälkeen”. Eli Kristus minussa “resonoi” samalla taajuudella kuin on Jumalan hyvä tahto ja näkyy myös toiminnan tasolla siinä määrin kuin Jumala avaa sille tilaa ja mahdollisuuksia. Joskus se ei näy mitenkään ulospäin toiminnan tasolla, vaan mieluummin aivan päinvastoin, mitä Paavali edellä kehoittaa. Kysymys on siitä onko mielemme vastaanottavainen Jumalan hyvän tahdon toteutumiselle: “tapahtukoon Sinun tahtosi.”

    TykkääTykkää

    19/12/2016 klo 12:25 Vastaus

50. Luther antaa näkökulmaa sille, mikä on oikeudenmukaista. Ihmisjärki
    kyllä totaalisesti kaatuu Jumalan oikeudenmukaisuuden edessä.
    Uskon hedelmät ?? Hyväntekeväisyyttä, laupeudentöitä,niistäkö
    uskovaiset tunnetaan ??
    Hyvistä töistä ei uskovaisia kuitenkaan tunnisteta vaan siitä,
    etää he pitävät keskinäisen rakkauden.

    ” Katsoppas,kuinka Jerusalemissa tapahtui, kun siellä evankeliumi ensi kerran kuultiin, jolloin kansaa oli niin paljon saapuvilla , että kerrotaan kaupungissa olleen Pääsiäistä viettämässä yksitoista kertaa satatuhatta miestä.
    Kuinka monta heistä tuli käännytetyiksi ? Kun P. Pietari nousi saarnaamaan, tekivät he siitä pilkkaa ja pitivät apostoleita humalaisina hupsuina. Vasta heidän kauan evankeliumia saarnattuaan saivat he heräämään yhttensä kolme tuhatta miestä ja vaimoa. Mitä oli tämä koko kaupunkiin verraten ?
    Koko muuhun joukkoon nähden ei olisi voitu havaita heidän saarnansa mitään vaikuttaneen, sillä kaikki pysyi entisessä menossaan, niin ettei mitään muutosta nähty, eikä kukaan huomannut siellä kristittyjä olevankaan.
    Tämmöisenä asianlaita pysyy yhä edelleenkin. Evankeliumin vaikutusta ei siis tule arvostella kuulijoiden paljouden mukaan, vaan siihen vähäiseen joukkoon nähden, joka sen käsittää. Nämä eivät pistä silmään eikä niitä huomata, mutta kuitenkin Jumala heissä salaisesti vaikuttaa.

    Ennen kun Kristus vielä kulki ja toimitteli julkisia ja uljaita töitä, rahvas liittyi Häneen nähdessään Hänen tekevän suurella voimalla ihmetöitä. Jokaisen täytyi sanoa: Katso , tämä on suuri, pyhä profeetta.
    Mutta kun Hänen kärsimisensä hetki tuli, silloin perääntyivät kaikki ja luopuivat Hänestä.

    Missä vika nyt oli ? Siinä, etteivät pitäneet Häntä voimallisena, vaan heikkona Kristuksena. Kuka saattoi silloin nähdä Hänessä Kristuksen, Jumalan Pojan ? Tässä täytyy kaiken järjen kaatua, sillä he ajattelivat , että jos hän Kristus olisi, niin täytyisi hedelmätkin siinä olla näkyvissä, josta hänet voitaisiin siksi havaita.
    Kyllä on siis maan päällä tuo kaikkein korkeinta viisautta, joka sangen harvoille ihmisille maan päällä on tunnettua, että pysytään uskollisesti heikossa Kristuksessa. Tämä on siis sangen suuri loukkauskivi, johon moni kompastuu, luullen evankeliumia voimattomaksi, jos katsotaan kristittyjen puutteita ja heikkouksia.” (Lutherin saarnasta kolmantena Pääsisäispäivänä)

    TykkääTykkää

    19/12/2016 klo 12:45 Vastaus

51. Ikävä kyllä minusta Luther tulkitsee tuossa saarnassa Raamattua hiukan mielivaltaisesti. Monien raamatunkohtien valossa näyttää selvältä, että elävän kristillisyyden tuntomerkki ovat hyvät, rakkauden, oikeudenmukaisuuden ja totuuden teot. Kuolleen kristillisyyden tunnistaa puolestaan pahoista hedelmistä eli pahoista rakkaudettomuuden, epäoikeudenmukaisuuden ja valheen teoista.

    Luukas 6:
    43 Sillä ei ole hyvää puuta, joka tekee huonon hedelmän, eikä taas huonoa puuta, joka tekee hyvän hedelmän;
    44 sillä jokainen puu tunnetaan hedelmästään. Eihän viikunoita koota orjantappuroista, eikä viinirypäleitä korjata orjanruusupensaasta.
    45 Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvän runsaudesta esiin hyvää, ja paha tuo pahastansa esiin pahaa; sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.

    1. Tess. 4:
    1 Sitten vielä, veljet, me pyydämme teitä ja kehoitamme Herrassa Jeesuksessa, että te, niinkuin olette meiltä oppineet, miten teidän tulee vaeltaa ja olla Jumalalle otolliset, niinkuin vaellattekin, siinä yhä enemmän varttuisitte.
    2 Tiedättehän, mitkä käskyt me olemme Herran Jeesuksen kautta teille antaneet.
    3 Sillä tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne, että kartatte haureutta,
    4 että kukin teistä tietää ottaa oman vaimon pyhyydessä ja kunniassa,
    5 ei himon kiihkossa niinkuin pakanat, jotka eivät Jumalaa tunne;
    6 ettei kukaan sorra veljeänsä eikä tuota hänelle vahinkoa missään asiassa, sillä Herra on kaiken tämän kostaja, niinkuin myös ennen olemme teille sanoneet ja todistaneet.
    7 Sillä ei Jumala ole kutsunut meitä saastaisuuteen, vaan pyhitykseen.

    Gal. 5:
    19 Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,
    20 epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot,
    21 kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.
    22 Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.
    23 Sellaista vastaan ei ole laki.
    24 Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.
    25 Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.

    Jaak. 2:
    14 Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa?
    15 Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla
    16 ja joku teistä sanoo heille: ”Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne”, mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on?
    17 Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.
    18 Joku ehkä sanoo: ”Sinulla on usko, ja minulla on teot”; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon.
    19 Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat.
    20 Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton?
    21 Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille?
    22 Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi;
    23 ja niin toteutui Raamatun sana: ”Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”, ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi.
    24 Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.
    25 Eikö samoin myös portto Raahab tullut vanhurskaaksi teoista, kun hän otti lähettiläät luokseen ja päästi heidät toista tietä pois?
    26 Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.

    Jos olemme uskollisia Lutherin itsensä lanseeraamalle raamattuperiaatteelle, emme saa ohittaa selviä Raamatun sanoja Lutherin sanoihin vedoten.

    TykkääTykkää

    19/12/2016 klo 13:27 Vastaus

52. Joitakin hajanaisia ajatuksia: Ensinnäkin täytyy sanoa, Ajatus, että nuilla lainaamillasi teksteillä ei ole armolinjan teologian kanssa mitään tekemistä, ainoasta Hengen viran ja seurakuntaopin kanssa. Tiiäppä sitten Runtin ja Kanniaisen muista teksteistä, mutta nuo eivät kyllä vakuuttaneet.

    Täällä on mainittu, että ei ole mitään varmaa totuutta vanhurskauttamisopille, tai sitä ei voida täydellisesti esittää. Tämän myönnän itsekin, mutta mikä se sellainen ”riittävän oikea totuus” sitten oikein on? Mihin se sellainen tulkinta jättää erehtymättömän Jumalan Valtakunnan, joka yhtenä joukkona on maanpäällä, koska sehän antaa sellaisen mahdollisuuden, että jollain muillakin voi olla se riittävä totuus, vaikkei 100% totuutta olekaan.

    Mielestäni ei ole totuudenmukaista sanoa, että armolinjan teologia olisi tai olisi ollut kovin pitkään ainakaan mikään vallitseva mielipide meikäläisten keskuudessa. En ole kyllä itse sellaista huomannut. Tietysti nyt kun tuo väitöskirja on kirjoitettu, niin voidaan alkaa uskoa, että (sen kirjoittamisesta lähtien) on aina uskottu niin, että armolinja on aina ollut meidän ydinteologiaa. Näin on ilmeisesti tapahtumassakin.

    Mitä tulee niihin omiin töihin tuossa uskossa ja siihen, että se on niin yksinkertainen asia, että ei tarvitse kuin vastaanottaa vain (synninpäästö). Israelin kansa oli langennut epäjumalanpalvelukseen (kultainen sonni), ilmeisesti suunnilleen koko porukka (Mooseksen kirja antaa ymmärtää, että koko porukka, paitsi ne, jotka eivät olleet paikalla), niin ei Mooses siunannut kansalle syntejä anteeksi, niin kuin täällä on esitetty, että vanhassa liitossakin olisi toimittu. Mooses meni ja rukoili Herraa, että hän antaisi anteeksi, eikä sekään ihan niin helppo juttu ollut.

    Toisekseen, aina sanotaan, että ensin pitää löytää Jumalan Valtakunta maan päältä. No mikä se on, ellei oma työ ja että pitäisi vaan itse vastaanottaa? Raamattu ei kehota sellaiseen. Raamattu kehottaa, että ”usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut”, uskon, että Jumala kyllä lähettää Pyhän Henkensä, jos on kuuliainen sanalle, tapahtuipa se sitten ihmisten välityksellä tai ei. Kolmannekseen, kirkkoisä Augustinuksen, jota suunnilleen kaikki protestantit meidät mukaan lukien, pitävät elävänä kristittynä, kääntymyskertomus kyllä on selvä siitä, että hän tuli uskoon rukouksessa ja Jumalan sanaa lukemalla, ei synninpäästön kautta tai sanaa kuulemalla. Sen lisäksi tietenkin, hän oli katolinen ja aivan taatusti eri mieltä sakramenteista ja monesta muustakin asiasta, eli pahasti harhaoppinen.

    Minulla ei ole kovin paljoa sanottavaa tuohon alustukseen, kiitos siitä Amicus, koska olen itse pohtinut aivan samoja asioita. Pyrin tarkkailemaan vain sivusta. Sellainen ajatus kuitenkin väistämättä nousee viimeaikojen kokemusten ja tämä blogin kommenttien pohjalta mieleeni, että kaikessa muussa voidaan harhailla miten paljon hyvänsä, kunhan vain pidetään kiinni siitä, että me olemme ainoa oikea joukko, ja vain meillä on Pyhä Henki. Tällaisella kehäpäätelmällä voidaan suojella meidän omia kuvitelmiamme mukavasti, me olemme ainoa usko, koska olemme ainoa usko, emmekä siis voi erehtyä, koska emme voi erehtyä. Minulla ei valitettavasti ole sellaista lapsenmieltä, että voisi purematta niellä tällaista. Täytyy myös sanoa, että miksi elävällä kristillisyydellä olisi tarve tällaiseen aitojen pystytykseen, eikö Kristuksen Henki todista meille, että olemme Jumalan lapset, kun tällaiseen on tarvetta?

    Mielestäni on harhaoppista väittää, ettei uskovaisia voisi tunnistaa teoista, koska Raamattu sanoo, että näin on. Näihin tekoihin liittyy tietysti myös keskinäinen rakkaus. Ei Luther ole mikään Jumalan sana, vaan se, mikä siellä Raamatun kansien välissä on, ja se sanoo, että hedelmistään puu tunnetaan.

    TykkääTykkää

    19/12/2016 klo 13:30 Vastaus

53. Ja BTW, nyt kun Lutheria alettiin siteeraamaan, niin toteanpa vain, että Luther ja kumppanit pitivät anabaptisteja omavanhurskaina, koska heillä oli vastaavia ”sääntöjä” tai tapanormeja, kuin meilläkin ja syyttivätpä vielä heitä, että luulevat olevansa ainoita, jotka tulevat autuaaksi. Näistä(kin) johtuen vainosivat ja tapattivat heitä. Jokuhan voi todeta, että kylläpä kalliisti Lutherin hedelmät näkyvät tässä, että ei se Jumalan lapsellakaan aina hyvin mene ja tietysti se on tottakin, mutta joku saattaa kuitenkin myös todeta, että kristittyjen tuntomerkki on se, että heitä vainotaan, niin kuin näitä vainottiin ihan urakalla. Tämä vain muistuttamaan, että Luther ei ole Jumalan sana, eikä Luther ollut kaikesta samaa mieltä.

    TykkääTykkää

    19/12/2016 klo 13:35 Vastaus

54. On totta, että syntisen vanhurskauttaminen sisältää runsaasti paradokseja, kuten koko kristinusko on mysteeri, salaisuus. Tästä koko kristikunta on yhtä mieltä, ja se on hyväksyttävä. Ero on vain siinä, mihin kohtaan vanhurskauttamista paradoksi laitetaan. Tähän amicus jo viittasi tuolla ylempänä.

    Kalvinismissa Jumala on kaiken pelastukseen liittyvän subjekti. Ihmisen tahdolla ei ole muuta roolia kuin harata vastaan. Jumala saa aikaan vanhurskauttavan uskon, pitää sitä yllä ja on myös valittujen pyhityksen ainoa subjekti. Tämä johtaa amicuksen kuvailemaan ongelmaan: jos Jumala on kaiken pelastukseen liittyvän tekijä, eikö se tarkoita, että ihmisen sijaan Jumala on moraalisessa vastuussa siitä, että kaikki eivät usko ja että kristittyjen hyvät teot ovat vaillinaisia? Tähän kalvinismi vastaa, että kyseessä onkin paradoksi. Loogisesti ajatellen Jumala on sekä hyvän että pahan aktiivinen vaikuttaja. On kuitenkin uskottava, että Jumala on hyvä, koska hän kaikkivaltiudessaan ilmoittaa niin.

    Mielenkiintoista muuten, kuten Jupe on aiemmissa keskusteluissa tuonut ilmi, että armolinjan teologia muistutta enemmän kalvinististä kuin luterilaisen ortodoksian vanhurskauttamisoppia.

    Puhdasoppisessa luterilaisessa teologiassa Jumala on vanhurskauttamisen ainoa subjekti, mutta vanhurskauttamista seuraava pyhitys on Pyhän Hengen ja ihmisen yhteistoimintaa. Tämän myötä uskosta luopuminen ja kristittyjen hyvien tekojen vaillinaisuus eivät ole Jumalan ”syytä” vaan johtuvat siitä, että kristitty torjuu luotaan tai käyttää huonosti Jumalan hänelle tarjoamaa Pyhän Hengen voimaa. Paradokseja liittyy toki myös tähän ”vanhurskauttamismalliin”.

    Katolisessa, ortodoksisessa, metodistisessa ja arminiolaisessa vanhurskauttamisteologiassa paradoksi on puolestaan siinä, että ihminen pelastuu yksin armosta, mutta armo otetaan vastaan ja armon osallisuudessa säilytään ihmisen omalla tahdonratkaisulla. Näin rajusti yksinkertaistaen.

    Eli kaikki ovat siis yksimielisiä siitä, että vanhurskauttaminen on asia, jossa riittää paradokseja. Mihin paradoksi on siis laitettava ja missä kohden on oltava johdonmukainen? No, tähän on helppo vastata, että siinä kohdassa, mihin Jumalan sana asettaa paradoksin.

    Ongelma on, että Raamattukaan ei näytä olevan tässä asiassa selvän johdonmukainen. Sieltä löytyy kohtia, jotka näyttävät tukevan jopa rankan kalvinistista kaksinkertaista predestinaatio-oppia (esim. Room. 9:10-23). Toisaalta siellä on kohtia, jotka näyttävät selvästi olettavan, että ihminen voi valita, ottaako hän armon vastaan vai ei.

    Esim. Ap. t. 2:40: ”Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: 'Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta'”.

    Kehotus ”antakaa pelastaa itsenne” olettaa väistämättä, että ihminen voi joko antaa pelastaa itsensä tai torjua pelastuksen luotaan. Tähän voi tietysti vastata, kuten Luther Sidotussa ratkaisuvallassa, että tällaiset kohdat ovat lain saarna, joiden tarkoitus on vain osoittaa ihmiselle, miten hänen tahtonsa on sidottu ja miten hän ei voi antaa pelastaa itseään. Selitys ei ole kuitenkaan mielestäni uskottava. Siinä raamatunkohdat ahdetaan väkipakolla ulkopuolelta tuotuun teologiseen muottiin. Esimerkiksi tuo Apostolien tekojen kohta on selvästi enemmän lempeä kehotus ja vetoomus kuin ankaraa lain saarnaa, jonka tarkoitus on paljastaa ihmiselle hänen kyvyttömyytensä.

    Raamattukaan ei siis oikein anna yksiselitteistä vastausta siihen, mihin kohden paradoksi on laitettava, ja missä kohden on oltava johdonmukainen.

    TykkääTykkää

    19/12/2016 klo 14:26 Vastaus

55. Tämä on johtanut minut ajattelemaan, että ehkä lopulta perinteinen lestadiolainen ”maallikkoteologinen” tapa puhua vanhurskauttamisesta on ihan hyvä, Raamatun ”keskiarvoon” osuva.

    Perinteisesti seuroissa on puhuttu, että ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden. Samaan hengenvetoon on voitu muistuttaa, että kun ihminen kuulee Jumalan äänen ja hänellä on ”etsikonaika”, hänen ei tulisi ”paaduttaa sydäntään” vaan olisi syytä ”nöyrtyä parannukseen”. Samassa saarnassa on voitu yhtäältä todeta, että usko on yksin Jumalan teko ja lahja, toisaalta, että ihmisen on tehtävä valinta, ottaako lahjan vastaan. Samoin yhtäältä on puhuttu, että Jumala varjelee lapsensa uskomassa eikä siitä tarvitse murehtia, toisaalta on muistutettu, miten tärkeää on valvoa ja ”hoitaa omatuntoaan”, jottei se paadu.

    Periaatteessa tällainen tapa saarnata on ristiriitainen. Toisaalta Jumala on subjekti, toisaalta ihminen ja Jumala. Pappeja ja teologeja tämä ristiriita on usein vaivannut ja ärsyttänyt – sen on koettu poikkeavan puhtaasta luterilaisuudesta. Ärsytti se aikoinaan myös minua.

    Kun kuitenkin asia sisältää väistämättä paradokseja, jokaisessa mallissa on omat ongelmansa eikä Raamattukaan ole asiassa yksiselitteinen, tarvitseeko myöskään julistuksen tämän johdonmukaisempaa ollakaan? Ehkä tällainen tapa saarnata jättää asian paradoksiksi ja mysteeriksi juuri sopivasti.

    Se on selvää, ettei kristillisyytemme historiassa ole julistus ollut koskaan täysin puhdasta ”armolinjaa”.

    TykkääTykkää

    19/12/2016 klo 14:47 Vastaus

56. SYNTEJÄ ON KUOLEMAKSI RAAMATUN MUKAAN

    3. Moos. 22:9 Sen tähden heidän pitää pitämän minun säätyni, ettei heidän pitäisi syntiä saattaman päällensä, ja kuoleman siitä, koska he saastuttavat itsensä; sillä minä olen Herra, joka heitä pyhitän.
    4. Moos. 27:3 Meidän isämme kuoli korvessa, eikä hän ollut siinä joukossa, jotka metelin nostivat Herraa vastaan Kooran kapinassa, mutta on synnissänsä kuollut: ja ei ollut hänellä poikia.
    5. Moos. 24:16 Ei pidä isäin kuoleman lasten tähden, eikä myös lasten isäinsä tähden; mutta kunkin pitää kuoleman oman syntinsä tähden.
    2. Sam. 12:13 Niin sanoi David Naatanille: minä olen syntiä tehnyt Herraa vastaan. Naatan sanoi Davidille: niin on myös Herra sinun syntis ottanut pois, ei sinun pidä kuoleman.
    Sananl. 8:36 Mutta, joka minua vastaan syntiä tekee, hän vahingoitsee sielunsa: jokainen joka minua vihaa, hän rakastaa kuolemaa.
    Hes. 3:20 Ja kuin vanhurskas luopuu vanhurskaudestansa ja tekee pahaa, niin minä sallin hänen loukata itsensä, ja hänen pitää kuoleman; sen tähden, ettet ole häntä varannut, pitää hänen syntiensä tähden kuoleman, ja hänen entistä vanhurskauttansa, jonka hän tehnyt on, ei pidä muistettaman; mutta hänen verensä tahdon minä vaatia sinun kädestäsi.
    Hes. 18:4 Sillä katso, kaikki sielut ovat minun, isän sielu on niin minun kuin pojankin sielu; se sielu, joka syntiä tekee, sen pitää kuoleman.
    Hes. 18:21 Mutta jos jumalaton kääntyy kaikista synneistänsä, joita hän tehnyt on, ja pitää kaikki minun säätyni, ja tekee oikeuden ja vanhurskauden, niin hän saa totisesti elää, ja ei pidä kuoleman.
    Hes. 18:24 Ja jos vanhurskas kääntyy vanhurskaudestansa, ja tekee pahaa, ja elää kaiken sen kauhistuksen jälkeen, jonka jumalaton tekee: pitäisikö hänen saaman elää? Ja tosin kaikkea hänen vanhurskauttansa, jota hän tehnyt on, ei pidä muistettaman; mutta hänen pitää kuoleman ylitsekäymistensä ja syntiensä tähden, joita hän tehnyt on.
    Hes. 33:9 Mutta jos sinä jumalatointa varoitat hänen tiestänsä, että hän siitä kääntyisi, ja hän ei palaja tiestänsä; niin pitää hänen syntinsä tähden kuoleman, ja sinä olet pelastanut sielusi.
    Hoos. 13:1 Kuin Efraim puhui, niin siitä tuli pelko; hän korotti itsensä Israelissa, ja teki syntiä Baalimin kautta, ja kuoli.
    Joh. 8:24 Sen tähden sanoin minä teille: teidän pitää kuoleman synneissänne; sillä jos ette usko, että minä se olen, niin teidän pitää kuoleman synneissänne.
    Room. 5:12 Sen tähden, niin kuin yhden ihmisen kautta on synti maailmaan tullut ja synnin kautta kuolema, niin on kuolema tullut kaikkein ihmisten päälle, että kaikki ovat syntiä tehneet.
    Room. 6:16 Ettekö te tiedä, että jolle te annatte itsenne palvelijoiksi kuulemaan, sen palvelijat te olette, jolle te kuuliaiset olette, taikka synnille kuolemaksi eli kuuliaisuudelle vanhurskaudeksi?
    Room. 6:23 Sillä kuolema on synnin palkka, mutta iankaikkinen elämä on Jumalan lahja Jeesuksessa Kristuksessa meidän Herrassamme.
    Room. 7:5 Sillä kuin me lihassa olimme, niin ne syntein himot, jotka lain kautta olivat meidän jäsenissämme, vaikuttivat kuolemalle hedelmää saattamaan.
    Ef. 2:1 Ja myös (herätti) teidät, kuin te kuolleet olitte ylitsekäymisten ja syntein tähden,
    Ef. 2:5 Ja kuin me vielä synnissä kuolleet olimme, on hän meitä Kristuksen kanssa eläväksi tehnyt; (sillä armosta olette te autuaiksi tulleet:)
    Jaak. 1:15 Sittne kuin himo on siittänyt, niin hän synnyttää synnin; mutta kuin synti täytetty on, niin se synnyttää kuoleman.
    Jaak. 5:20 Se tietäkään, että joka syntisen palauttaa tiensä erehdyksestä, se vapahtaa sielun kuolemasta ja peittää syntein paljouden.
    1. Piet. 2:24 Joka meidän syntimme itse uhrasi omassa ruumiissansa puun päällä, että me synneistä pois kuolleet eläisimme vanhurskaudelle; jonka haavain kautta te olette terveiksi tulleet.
    1. Joh. 5:16 Jos joku näkee veljensä tekevän jonkun synnin, ei kuolemaan, hän rukoilkoon, niin hän on antava niille elämän, jotka syntiä tekevät, ei kuolemaan. Jos synti on kuolemaan: sen kaltaisista en minä sano, että joku rukoilisi.
    1. Joh. 5:17 Kaikki vääryys on synti; on myös muutama synti ei kuolemaan.

    TykkääTykkää

    19/12/2016 klo 17:00 Vastaus

57. Joona: ”Eli kaikki ovat siis yksimielisiä siitä, että vanhurskauttaminen on asia, jossa riittää paradokseja. Mihin paradoksi on siis laitettava ja missä kohden on oltava johdonmukainen?”

    Osuva määritelmä teologille: Teologi yrittää määrittää ”paradoksin parhaan paikan”. 😉

    Matemaatikkoparka on huonommassa asemassa. Teoreeman todistuksessa ei ole paradoksille (ristiriidalle) sitä ”parasta paikkaa”. Kaikki paikat ovat yhtä huonoja ja pilaavat koko todistuksen.

    No, teologia ei ole matematiikkaa, tämän ymmärrän kyllä. Joskus vain tuntuu, että tuo ”paradoksikortti” (tai ”jännitteisyys”) otetaan liian helposti peliin. Vai onko se juuri se ”the name of the game”? Vai pitäisikö vaihtoehtoisesti harkita Wittgensteinin neuvoa: ”Wovon man nicht sprechen kann, darüber muß man schweigen” (anteeksi että kielilläpuhumisen armolahja iski yllättäen) 🙂

    Mutta vakavasti; mielestäni Joona puhuu täyttä asiaa:

    ”Kun kuitenkin asia sisältää väistämättä paradokseja, jokaisessa mallissa on omat ongelmansa eikä Raamattukaan ole asiassa yksiselitteinen, tarvitseeko myöskään julistuksen tämän johdonmukaisempaa ollakaan? – – –
    Tämä on johtanut minut ajattelemaan, että ehkä lopulta perinteinen lestadiolainen ”maallikkoteologinen” tapa puhua vanhurskauttamisesta on ihan hyvä, Raamatun ”keskiarvoon” osuva.”

    Joonan kuvauksesta päättelisin lisäksi, että (ainakin tältä osin) tavisevlutin (jopa papin) ajattelu on jokseenkin samanlaista kuin lestadiolaisen maallikkoteologin! Missä siis on se syvä ja umpeutumaton raja, joka railona aukeaa?

    TykkääTykkää

    19/12/2016 klo 19:05 Vastaus

58. Olette aivan oikeassa, Taavetti ja amicus. Tällöin kuitenkin kaikki aikaan viittaava puhe Jumalan ”toiminnan” yhteydessä menettää mielekkyytensä (esim. ennaltatietäminen, Jumalan suunnitelma ja sen toteutuminen jne.) Itse asiassa kaikki ”toiminta” edellyttää aikaa.

    Usein tämä ”Jumala on ajan ulkopuolella”-argumentti otetaan käyttöön vasta, kun muut argumentit loppuvat. Tämä tuntuu minusta maalitolppien siirtämiseltä kesken pelin. En toki vihjaa, että Taavetti tai amicus olisi näin tehnyt. 🙂

    TykkääTykkää

    19/12/2016 klo 20:30 Vastaus

59. AC: ”Ei sellaista armolinjassa sanotakaan suoraan, mutta se seuraa väistämättä armolinjan teologiasta. Koska Jumalan kutsu on niin voimakas, että ihminen eikä perkele eivät voi sitä vastustaa, ja koska usko on kokonaan Jumalan työ eikä ihminen voi itse vaikuttaa uskon valitsemiseen, on mielestäni täysin oikein sanoa, että Jumala pakottaa ihmisen uskoon. Mitä muuta kuin pakkoa on sellainen, jota ei voi itse valita?”

    Tätä ”pakottamista” jäin tosissaan miettimään. Lueskelin väitöskirjaa enkä vieläkään saa sen kuvaamasta armolinjan teologiasta vahvistusta ”pakottamiseen”? Tosissani yritin ajatella tuota että Jumala ”pakottaa” uskoon, ja pähkäilin omassa päässäni että eihän se voi olla mahdollista, sillä eihän Jumalan armoa voi kukaan ottaa pakotetusti vastaan, vaan sen saa ansiottomana omistaa. Pakottaminen voi toki liittyä siihen että Jumala ”pakottaa” ts ajaa ihmisen sellaiseen tilaan että ihminen näkee syntisyytensä.
    Ilmeisesti tämä s.75 kirjoitettu lause on jäänyt mieleesi: ”Subjektin totaalisuutta ja voimakkuutta kuvaa se, että armolinjan mukaan Jumalan herättävä työ on niin voimakasta, ettei sitä voi tehdä tyhjäksi, ei edes perkele.” Tässä lauseessa on viittaus 485 ”Myös sen hän [Jumalan sanan tavoittama ihminen] ymmärtää, että synnistä on tehtävä parannus. Tätä tuntoa ei sielunvihollinenkaan voi tyhjäksi tehdä, koska se on valkeus Jumalasta. Ja Jumalan valkeus on suurempi kuin vihollisen pimeys.” SL 1973, 66.
    Mielestäni tuo selittää ja avaa tuota lausetta vähän paremmin. Lisäksi alla vielä kohtia jotka korostavat sidottua ratkaisuvaltaa luterilaisittain.
    s82:”Armolinjan edustajat puhuvat parannuksen tekemisestä tai ”parannuksen armosta”. Kummassakin tapauksessa subjekti on Jumala.523 Vastaavalla tavalla kuin Jumalan herättävässä työssä toimii ainoastaan Jumala, samalla tavalla juuri Jumala ”avaa korvat ja sydämet” sekä vastaanottamaan evankeliumin että uskomaan.524 Jumala on se, joka vaikuttaa uskon Hengen virassa saarnatun evankeliumin kautta,525 ja vain Jumala voi synnyttää uskon.526 Siksi parannukseen ei voi armolinjan mukaan myöskään pakottaa ketään.”

    s.83: ”Keskeistä armolinjalle on langenneen ihmisen sidottu ratkaisuvalta, jossa ihmisellä ei nähdä olevan mahdollisuutta valita itse tahtonsa suuntaan. Sidottu ratkaisuvalta perustuu nimenomaan turmeluksen syvyyteen: ihmiseen ei jäänyt mitään kykyä kääntyä Jumalan puoleen tai edes etsiä Jumalaa.
    Langenneessa tilassa ihminen on lain rikkojana myös Jumalan vihan ja tuomion alainen.”

    s.84: ”Lunastuksen tilassakin ihmisen tahto on perisynnin vuoksi sidottu ratkaisuvallan merkityksessä.
    Mutta Kristukseen uniossa yhdistettynä, Jumalan olemuksesta osallisena, kristityn tahto on kääntynyt tahtomaan samaa kuin Jumala eli hän rakastaa vanhurskasta, hyvää ja oikeaa. Oleellista armolinjalle on, että uskossa kristityn tahto tahtoo vapaasti samaa kuin Jumala. Ihmisen kyky valita tahtonsa suunta on siten eri asia kuin tahdon kyky tahtoa. Ensimmäistä kykyä ihmisellä ei syntiinlankeemuksen seurauksena ole, mutta jälkimmäinen on.
    Siten ihminen, joka on menettänyt uskon, joka hänellä on lapsena ollut lunastettuun ihmiskuntaan syntyessään, ei voi itse päättää kääntyä, ”tehdä parannusta”. Armolinja torjuu kategorisesti kaikki ihmisen mahdollisuudet valita tai tehdä mitään vanhurskauttamisensa eteen. Jumala tekee kaiken, myös herättävän työn. Herättävässä työssään Jumala käyttää välineenä lain virkaa. Tällöin laki käsitetään lain ja evankeliumin distinktiosta käsin. Sekä laki että evankeliumi viittaavat sisällöltään samaan asiaan, Jumalan vanhurskauteen, mutta viran (officium) suhteen ne eroavat toisistaan.
    Lain viran kautta Jumala tekee kutsuvaa työtään, tekee tahtonsa tiettäväksi ja herättää syntisen huomaamaan lain alaisuutensa, jossa tilassa hän on myös Jumalan vihan, tuomion ja synnin alainen. Laki osoittaa Jumalan vanhurskauden vaatimuksen, täydellisen rakkauden, mutta ei anna sitä. Tätä herättävää työtään Jumala tekee kaikkialla, myös seurakuntansa ulkopuolella.”

    TykkääTykkää

    19/12/2016 klo 23:00 Vastaus

60. ”Tätä ”pakottamista” jäin tosissaan miettimään. Lueskelin väitöskirjaa enkä vieläkään saa sen kuvaamasta armolinjan teologiasta vahvistusta ”pakottamiseen”? Tosissani yritin ajatella tuota että Jumala ”pakottaa” uskoon, ja pähkäilin omassa päässäni että eihän se voi olla mahdollista, sillä eihän Jumalan armoa voi kukaan ottaa pakotetusti vastaan, vaan sen saa ansiottomana omistaa. Pakottaminen voi toki liittyä siihen että Jumala ”pakottaa” ts ajaa ihmisen sellaiseen tilaan että ihminen näkee syntisyytensä.”

    Amicus varmaankin tarkoittaa sitä, että jos kerran Jumala on subjekti joka suhteessa, niin silloinhan se, joka päättää, on Jumala, eikä ihminen. Näinollen Jumala päättää, oli ihmisen tuntemukset tai aikeet mitkä hyvänsä. Jumala on päättänyt, että pikku-Kalle tulee uskoon, niin hän tulee uskoon juuri silloin, kun Jumala haluaa. Siihen ei auta pikku-Kallen pyristelyt. Toisaalta taas, häntä ei auta, vaikka kuinka haluaisi, ellei se ole Jumalan tahto, että hän tulee uskoon. Näinollen voidaan sanoa, että Jumala pakottaa ja se on täysin loogista.

    TykkääTykkää

    19/12/2016 klo 23:35 Vastaus

61. Lutherilta löytyy paljonkin ajatuksia tekoihin nähden. Luther vastusti kiivaasti ”hyvitystekoja”, eli tekoja joilla ihminen koitti hyvittää syntisyyttään Jumalan edessä. Mutta kristityn teoista ainoana ja ensimmäisenä Luther piti uskoa Kristukseen, ja siinä uskossa kaikki hyvät teot tehdään. Hyvitystekojen ja ”vanhurskauttavien tekojen” vastustus ei saa peittää alleen Jumalan mielisyyttä ja Kristuksessa ja Kristuksesta elämistä.

    Alla lainauksia Lutherin ”Puhe hyvistä teoista” Von den guten Werken, 1520:
    Niinpä kristitty, joka elää tällaisessa luottamuksessa Jumalaan, tietää kaikki, taitaa kaikki, uskaltaa kaikki, mitä on tehtävä, ja tekee kaiken iloisesti ja vapaasti. Ei kootakseen hyviä ansioita ja tekoja, vaan siksi, että hänelle on ilo olla siten Jumalalle otollinen, hän palvelee häntä vilpittömällä mielellä ilman palkan toivoa, tyytyen siihen, että se on Jumalan mielen mukaan. Sitä vastoin se, joka ei ole yhtä Jumalan kanssa tai epäilee sitä, alkaa etsiä ja huolehtia, miten hän vain voisi tehdä kylliksi ja monilla teoilla liikuttaa Jumalan mieltä…
    Neljänneksitoista. Sinä saattanet sanoa: »Miksi sitten on niin paljon hengellisiä ja maallisia lakeja, niin paljon kirkonmenoja, luostareja ja pyhiinvaelluspaikkoja vaatimassa ja kiihottamassa ihmisiä hyviin tekoihin, jos kerran usko ensimmäisessä käskyssä tekee kaikki teot?» Vastaus: siitä syystä, ettei meillä kaikilla ole uskoa tai emme siitä välitä. Jos se olisi jokaisella, niin emme ollenkaan tarvitsisi lakia, vaan kukin tekisi itsestään hyviä tekoja, joita tuollainen luottamus Jumalaan kyllä opettaisi harjoittamaan.
    Mutta on olemassa neljänlaisia ihmisiä. Ensimmäiset [yllä mainitut], jotka eivät ollenkaan tarvitse lakia ja joista Paavali sanoo 1. Tim. 1:9: »Lakia ei ole pantu vanhurskaalle (so. uskovaiselle)», vaan he tekevät vapaaehtoisesti sen, minkä tietävät ja voivat, vain lujasti luottaen siihen, että Jumalan suosio ja armo joka asiassa lepää heidän yllään.
    Toiset tahtovat käyttää väärin tätä vapautta, luottaa siihen väärällä tavalla ja tulla laiskoiksi. Niistä pyhä Pietari sanoo 1. Piet. 2:16: »Teidän tulee elää niinkuin vapaat, ei niinkuin ne, joilla vapaus on pahuuden verhona», ikään kuin hän tahtoisi sanoa: »Uskon vapaus ei anna lupaa syntiin eikä sitä peitä, vaan antaa luvan tehdä kaikenlaisia tekoja ja kärsiä kaikkea, mitä eteen sattuu, niin että kukaan ei ole sidottu vain yhteen tai muutamiin tekoihin.» Samoin pyhä Paavalikin Gal. 5:13 – <<<0250>>> »Katsokaa, ettette vain salli vapauden olla yllykkeeksi lihalle.» Näitä täytyy pakottaa lailla sekä varjella opetuksilla ja kehotuksilla.
    Kolmanteen kuuluvat pahat ihmiset, jotka aina ovat valmiit synteihin. Niitä tulee hengellisesti ja maallisesti pakottaa lailla niin kuin villejä hevosia ja koiria, ja ellei se tahdo auttaa, maallisella miekalla ottaa hengiltä, niin kuin pyhä Paavali sanoo Room. 13:4: »Maallinen esivalta kantaa miekkaa ja palvelee siinä Jumalaa, ei pelotukseksi hurskaille, vaan pahoille.»
    Neljänsiä, jotka vielä ovat rohkeita ja lapsellisia sellaisen uskon ja hengellisen elämän ymmärtämisessä, tulee houkutella kuin nuoria lapsia ja kiihottaa erinäisillä ulkonaisilla kaunistuksilla, kuten lukemisella, rukoilemisella, paastolla, laulamisella, kirkkojen kaunistamisella, uruilla ja muulla, mitä asetetaan luostareihin ja kirkkoihin tai mitä niissä pidetään, aina niin kauan, että oppivat tuntemaan uskonkin. Tässä on tosin suuri vaara, kun hallitsijat, niin kuin nyt valitettavasti tapahtuu, askaroivat sellaisissa menoissa ja aistillisissa teoissa, ikään kuin ne olisivat oikeita tekoja, mutta laiminlyövät uskon, jota heidän aina tulisi sen ohella opettaa, samoin kuin äiti antaa lapselleen maidon ohella muutakin ravintoa, kunnes lapsi itse voi syödä vahvaa ruokaa.

    TykkääTykkää

    19/12/2016 klo 23:45 Vastaus

62. Voiko Jumala muuttaa mielensä? Voiko Jumala katua? Kyllä voi, kuten amicus edellä osoitti.

    Jos teet Google-haun ”jumala katui” käyttäen lainausmerkkejä, saat n. 800 osumaa (ilman lainausmerkkejä saat n.38000 osumaa, mutta kaikki eivät tällöin osu aiheeseen). Linkkien takaa löytyy niin ammattiteologien kuin monenlaisten yksityisajattelijoidenkin pohdintoja. Ensimmäiseksi sain listaani hyvin tunnevoimaisen David Wilkersonin tekstin ”Jumalan tuska” – kannattaa lukea!

    UT:ssa en tiedä puhuttavan katuvasta Jumalasta (jollei Hänen Poikansa kärsimistä sellaiseksi lasketa). VT:ssa tätä esiintyy useissa kohdissa, esim.

    1. Mooseksen kirja 6:5-7
    5 Kun Herra näki, että ihmisten pahuus lisääntyi maan päällä ja että heidän ajatuksensa ja pyrkimyksensä olivat kauttaaltaan pahat, 6 hän katui, että oli tehnyt ihmisen, ja murehti sitä sydämessään. 7 Ja Herra sanoi: ”Minä pyyhin maan päältä ihmisen, jonka olen luonut, ja ihmisen mukana karjaeläimet, pikkueläimet ja taivaan linnut, sillä minä kadun, että olen ne tehnyt.”

    1. Mooseksen kirja 8:21
    21 Ja kun Herra tunsi uhrisavun tuoksun, hän sanoi mielessään: ”Minä en enää koskaan kiroa maata ihmisen tähden, vaikka ihmisen ajatukset ja teot ovat pahat nuoruudesta saakka, enää en hävitä kaikkea elävää, niin kuin tein.

    1. Samuelin kirja 15:29 (Samuel on kuningas Saulin luona)
    28 Samuel sanoi hänelle: ”Herra on tänään repäissyt Israelin kuninkuuden sinun käsistäsi ja antanut sen toiselle, joka on sinua parempi. 29 Herra, Israelin kunnia, ei tyhjää puhu eikä sanojaan peruuta. Ei hän ole ihminen, ei hän sanojaan kadu.”

    Kuitenkin paria jaetta myöhemmin, 1. Samuelin kirja 15:35
    35 Eikä Samuel enää eläessään nähnyt Saulia. Herra katui, että oli tehnyt Saulista Israelin kuninkaan, ja Samuel suri Saulia kuin kuollutta.

    2. Samuelin kirja 24:15-16
    15 Niin Herra antoi Israeliin tulla ruton, jota kesti siitä aamusta hänen säätämäänsä hetkeen asti. Kansaa kuoli Danista Beersebaan seitsemänkymmentätuhatta henkeä. 16 Mutta kun enkeli ojensi kätensä Jerusalemia kohti tuodakseen hävityksen sinne, Herra katui tuhotyötä ja sanoi enkelille, joka hävitti kansaa: ”Jo riittää. Laske kätesi.” Herran enkeli oli silloin jebusilaisen Araunan puimatantereen kohdalla.

    jatkuu…

    TykkääTykkää

    20/12/2016 klo 03:26 Vastaus

63. Iso Raamatun Tietosanakirja (jota en omista, lainaus on poimittu netistä) selittää näitä kohtia mm. seuraavasti:

    >>

    Jumala ei voi katua inhimillisessä mielessä, ”Ei Jumala ole ihminen, niin että Hän valhettelisi, eikä ihmislapsi, että Hän katuisi. Sanoisiko Hän jotakin eikä sitä tekisi, puhuisiko jotakin eikä sitä täyttäisi?” (4.Moos.23:19).

    Kuitenkin Raamatussa puhutaan myös Jumalan katumisesta, mutta silloin on kyseessä aivan toisenlainen katuminen kuin ihmisillä. Jumala ei ole milloinkaan tehnyt mitään väärää, joten Hänellä ei ole mitään kaduttavaa. Mutta Hän voi joskus muuttaa suhtautumistaan yksilöihin tai kansoihin.

    Hän valitsi Saulin Israelin kuninkaaksi, mutta kun Saul osoittautui kelvottomaksi, Jumala ”katui” sitä, että oli tehnyt hänet kuninkaaksi (1.Sam.15:11). Jottei kukaan käsittäisi tai tulkitsisi tätä sanaa väärin, Jumalan profeetta vakuuttaa samalla nimenomaan, että Jumala ei kadu ”Ja Hän, joka on Israelin kunnia, ei valhettele eikä kadu, sillä Hän ei ole ihminen että Hän katuisi” (1.Sam.15:29).

    Juuri Jumalan muuttumaton olemus saa Hänet toisinaan muuttamaan menettelyään. Hän palkitsee aina hyvän ja rankaisee pahan. Syntisen kääntyessä Jumala voi katua hänelle suunnittelemaansa rangaistusta. Ja toisaalta jos vanhurskas palaa syntiin, Jumala voi katua hänelle varaamiaan siunauksia (Jer.18:7-10, 26:3,9 Jooel 2:13, Aam.7:1-6).

    1.Moos.6:6:n sanat ”Herra katui tehneensä ihmiset” ilmaisevat ennen kaikkea voimakkaasti Jumalan syvän surun siitä, että synti oli turmellut Hänen luomansa ihmisen. Tuntuu ristiriitaiselta sanoa Jumalasta, joka ei voi katua, että Hän katuu. Mutta Jumalan katuminen paljastaa tässäkin painokkaasti Hänen pyhän vihansa syntiä kohtaan.

    >>

    Mitä mieltä olet? Käykö selityksestä lause ”Jumala ei ole milloinkaan tehnyt mitään väärää, joten Hänellä ei ole mitään kaduttavaa”? Minusta se yksioikoisuudessaan tekee väkivaltaa Luojan ja luodun intiimille suhteelle, joka noistakin raamatunlauseista välittyy. Asia on kieltämättä vaikea, enkä yritäkään siihen omaa vastausta antaa.

    Hannu Juntunen kuvaa väitöskirjassaan ”Lars Levi Laestadiuksen käsitys kirkosta” Laestadiuksen ajatuksia Jumalan ja ihmisen suhteesta seuraavaan tapaan:

    ”Ihmisen rikkomus aiheuttaa taivaallisen Vanhimman sydämessä moraalisen kärsimyksen, joka on Jumalan ankaran vanhurskauden ja armahtavan laupeuden välinen ristiriita. – – –
    Jumalan kannalta sovituksen tarve johtuu siis Laestadiuksen mukaan Jumalan sydämen sisäisestä ristiriidasta. Tämä ristiriita olisi sovitettava Sovitus tapahtuu toisaalta Vapahtajan kärsimyksessä, toisaalta rikkoneen lapsen eli ihmisen katumuksessa. – – –
    Ihmisen katumus 'laukaisee' Jumalan sydämessä vanhurskauden ja rakkauden välisen ristiriidan.”

    Mielestäni tässä välähtää esiin varsin toisenlainen kuva Jumalasta kuin klassisen teologian suvereeni Kaikkivaltias. Jumala ”todella” kärsii (muutoinkin kuin Poikansa inkarnaatiossa). Hän ”tarvitsee” ihmistä (ihmisen katumusta) ristiriitansa ja kärsimyksensä ratkaisemiseen. Luojan ja luodun välinen suhde on ”aidosti vastavuoroinen”.

    Ehkä nyt panen Laestadiuksen suuhun ajatuksia, joita hän ei allekirjoittaisi. Enemmänkin nämä ajatukset sopivat prosessiteologiaan, josta oli tarkoitus hiukan puhua. Nyt kuitenkin taidan lopettaa. Ehkä asiasta lisää toisella kertaa…

    TykkääTykkää

    20/12/2016 klo 03:29 Vastaus

64. OIKEA OPPI ON TÄRKEÄ
    Ps. 31:6 Minä vihaan niitä, jotka pitävät väärää oppia; mutta minä uskallan Herraan.
    Ps. 78:6 Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;
    Ps. 95:10 Että minä neljäkymmentä ajastaikaa suutuin tähän kansaan, ja sanoin: se on sen kaltainen kansa, jonka sydämet aina eksyä tahtovat, ja jotka minun tietäni ei tahtoneet oppia;
    Sananl. 1:7 Herran pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin.
    Sananl. 19:27 Lakkaa poikani, kuuntelemasta sitä neuvoa, joka sinua viettelee pois toimellisesta opista.
    Sananl. 22:25 Ettet oppisi hänen teitänsä, ja saisi sielullesi paulaa.
    Jes. 26:10 Mutta ehkä jumalattomille armoja tarittaisiin, niin ei he opi kuitenkaan vanhurskautta, vaan tekevät ainoastaan pahaa oikeuden maalla; sillä ei he näe Herran kunniaa.
    Jes. 32:4 Ja hulluin pitää oppiman taitoa, ja sopera kieli pitää selkeäksi tuleman ja selkeästi puhuman.
    Jer. 3:15 Ja annan teille paimenet minun sydämeni jälkeen, jotka teitä pitää ravitseman opilla ja viisaudella.
    Matt. 9:13 Mutta menkää ja oppikaa, mikä se on: laupeutta minä tahdon, enkä uhria; sillä en minä tullut vanhurskaita kutsumaan, vaan syntisiä parannukseen.
    Matt. 11:29 Ottakaa minun ikeeni teidän päällenne, ja oppikaa minusta, että minä olen siveä ja nöyrä sydämestä: ja te löydätte levon teidän sieluillenne;
    Matt. 13:52 Mutta hän sanoi heille: sen tähden jokainen kirjanoppinut, joka on taivaan valtakuntaan oppinut, se on perheenisännän vertainen, joka tavarastansa tuo edes uusia ja vanhoja.
    Matt. 16:12 Silloin he ymmärsivät, ettei hän käskenyt heitä kavahtamaan itseänsä leivän hapatuksesta, vaan farisealaisten ja saddukealaisten opista.
    Joh. 7:17 Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, niin hänen pitää tietämän tästä opista, josko se on Jumalasta, eli jos minä itsestäni puhun.
    Ap. t. 2:42 Ja he pysyivät alati apostolien opissa ja osallisuudessa, ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.
    Ap. t. 15:24 Että me olemme kuulleet, kuinka muutamat meiltä lähteneet ovat teitä opillansa eksyttäneet ja teidän sielujanne vaivanneet, sanoen: teidän pitää itsenne antaman ympärileikata ja lain pitämän; joille emme ole käskeneet.
    Room. 15:4 Sillä mitä ennen kirjoitettu on, se on meille opiksi kirjoitettu, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta toivo olisi.
    Room. 16:17 Mutta minä neuvon teitä, rakkaat veljet, että te kavahtaisitte eripuraisuuden ja pahennuksen matkaan saattajia sitä oppia vastaan, jonka te oppineet olette: ja välttäkää niitä.
    1. Kor. 1:5 Että te olette kaikissa rikkaaksi tehdyt hänessä, kaikessa opissa ja kaikessa tuntemisessa.
    Kol. 2:7 Ja olkaa hänessä juuritetut ja rakennetut ja uskossa vahvistetut, niinkuin te oppineet olette, ja olkaa siinä runsaasti kiitolliset.
    Kol. 2:8 Katsokaa, ettei joku teitä viettele filosofian ja turhain jaaritusten kautta, ihmisten opin ja maailmallisten sääntöjen jälkeen, ja ei Kristuksen jälkeen.
    1. Tim. 4:16 Ota itsestäsi vaari ja opista, pysy alati näissä; sillä jos sinä sen teet, niin sinä itsesi autuaaksi saatat ja ne, jotka sinua kuulevat.
    2. Tim. 3:7 Aina oppivaiset, ja ei koskaan totuuden tuntoon tulevaiset.
    2. Tim. 3:14 Mutta pysy niissä, joita sinä oppinut olet ja sinulle uskottu on, tietäen keneltä oppinut olet,
    2. Tim. 3:16 Sillä kaikkinainen kirjoitus on Jumalalta annettu, ja tarpeellinen opiksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kuritukseksi, joka on vanhurskaudessa:
    Tit. 3:14 Mutta anna myös niidenkin, jotka meidän ovat, oppia hyvissä töissä muiden edellä käymään, kussa niin tarvitaan, ettei hekään hedelmättömät olisi.
    Hepr. 6:1 Sentähden antakaamme Kristuksen opin alun sillänsä olla, ja ruvetkaamme niihin, jotka täydellisyyteen saattavat: ei vasta-uudesta perustusta laskien parannukseen kuolevaisista töistä ja uskoon Jumalan päälle,
    2. Joh. 1:9 Jokainen, joka harhailee ja ei pysy Kristuksen opissa, ei hänellä ole Jumalaa: joka pysyy Kristuksen opissa, hänellä on sekä Isä että Poika.
    Ilm. 2:15 Niin myös sinulla on niitä, jotka nikolaisten oppia pitävät, jota minä vihaan.

    TykkääTykkää

    20/12/2016 klo 09:08 Vastaus

65. Kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään. Aabrahamkin uskoi Jumalaan ja se usko luettiin hänelle vanhurskaudeksi.Teot vuotavat siis uskosta. Näitä tekoja uskovaiset eivät edes tiedä tekevänsä.

    Raamattu ei anna tukea sille, että uskovaiset tunnistettaisiin hyvistä töistä. Päin vastoin kuten Luther opettaa:

    #Oppikaa siis avaamaan silmänne ja tuntemaan ja uskomaan seurakunta pyhäksi. Sillä kaikki viisaat ihmiset loukkantuvat seurakunnan nykyiseen muotoon. Järki, joka kuulee että seurakunta on pyhä ja saastatoin,luulee että kristityt ovat kaikista virheistä vapaat.

    Seurakunta on siis käsitettävä ja uskottava pyhäksi, mutta se ei ole siltä näyttävä, sillä uskonkappale sanoo: Minä uskon pyhän seurakunnan, mutta ei sano: minä näen pyhän seurakunnan. Jos tahdot näkemisesi mukaan tehdä päätöksen, näet että se on syntinen, näet siinä monta äärettömän suurta pahennusta, näet monta, niinkuin sanotaan , syntistä veljeä.

    Ei siis ole kirjoitettu: minä näen pyhän seurakunnan, vaan: : minä uskon ; sillä seurakunnalla itsestään ei ole mitään omaa vanhurskautta, vaan Kristuksesta, joka on sen pää ja uskosta Häneen huomataaan seurakunnan pyhyys, mikä pyhyys on uskottava, mutta ei silmin nähtävä.#
    ( Ote Lutherin 45 psalmin selityksestä)

    Pyhä seurakunta näyttäytyy maailmalle syntisenä ja pahennusta herättävänä, ei siis rakkaudellisia tekoja tekevänä yhteisönä. Kristuksen , joka on seurakunnan pää, ansiotyö on kuitenkin niin täydellinen, että syntisestä tulee pyhä. Tämä pyhyys näkyy uskon silmällä katsottuna, kun uskovaisten joukkoa katsotaan
    ikäänkuin Kristuksen läpi.

    Yksimielisyyden ohje:

    ”Mutta tarkoin on varottava sijoittamasta ja sotkemasta tekoja vanhurskauttamisesta ja pelastuksesta puhuvaan opinkohtaan. Niinpä on syytä hylätä sellaiset sanonnat kuin: ”Uskovien hyvät teot ovat pelastumiseen välttämättä tarpeellisia, niin että on mahdotonta pelastua ilman hyviä tekoja.” Tämän kanssa ristiriidassa ovat particulae exclusivae in articulo iustificationis et salvationis, eli ne sanat, joilla pyhä Paavali tyystin sulkee meidän tekomme ja ansiomme vanhurskauttamisen ja pelastuksen opinkohdan ulkopuolelle ja julistaa kaiken tapahtuvaksi Jumalan armosta, Kristuksen ansion nojalla; siitähän olemme edellisessä opinkohdassa tehneet selkoa. Sellaiset sanonnat riistävät niin ikään murheellisilta ja ahdistetuilta ihmisiltä omantunnon lohdun, antavat aiheen epäillä evankeliumia, ovat monin tavoin vaarallisia, sekä vahvistavat pöyhkeää luottamusta omaan vanhurskauteen ja omiin tekoihin. Kaiken lisäksi paavilaisetkin hyväksyvät ne ja käyttävät niitä omaksi edukseen vastustaessaan puhdasta oppia siitä, että usko yksin pelastaa. Ne eivät siis ole terveen opin esikuvan mukaisia. Onhan kirjoitettu: ”Autuus kuuluu vain sille ihmiselle, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja” (Room. 4:6). Myös Augsburgin tunnustuksen 6. uskonkohdassa sanotaan:47 ”… pelastuu ilman tekoja yksin uskosta.” Myös tohtori Luther on hylännyt ja tuominnut puheena olevat väitteet monessa yhteydessä: 1. väärien profeettojen galatalaisten keskuudessa esittäminä, 2. tavan takaa paavilaisten esittäminä, 3. uudestikastajien suussa, kun he selittävät, ettei uskoa tosin saa perustaa hyvien tekojen ansiollisuuteen, mutta silti niitä tekoja on omistettava pelastumisen välttämättömänä edellytyksenä, 4. jopa joskus kannattajiensakin esittäminä, kun nämä selittivät lausumaa tähän tapaan: Vaikka vaadimmekin tekoja pelastumiseen välttämättöminä, emme silti opeta ihmisiä luottamaan tekoihin (Lutherin selitys 1. Moos 22:een).”

    TykkääTykkää

    20/12/2016 klo 10:07 Vastaus

66. ”Näitä tekoja uskovaiset eivät edes tiedä tekevänsä.”

    Missä kohtaa Raamattu näin sanoo?

    ”Raamattu ei anna tukea sille, että uskovaiset tunnistettaisiin hyvistä töistä. Päin vastoin kuten Luther opettaa”

    Sinulle on annettu raamatunkohtiakin jo tässä keskustelussa, jotka tekevät ihan selväksi, että uskovaiset voidaan tunnistaa hyvistä teoista, uskon hedelmistä. Ehkä tuo sinun Luther-into menee jo liian pitkälle? Usko pois, jos Luther olisi Pyhien Kirjoitusten kanssa samalla viivalla, niin ne olisi mukana Raamatussa. Vaan eipä näy. Ihmettelen vaan, että onko sinulla joku oma erillinen ilmoitus, jota pidät raamattuna, kun meidän muiden Raamattu on kyllä selvä tässä asiassa.

    Ajatus, jos haluat keskustella, niin voisit myös opetella perustelemaan väitteesi. On todella ärsyttävää, että et edes yritä ja sitte huutelet vain täällä omiasi. Muistaakseni olen aiemminkin tästä huomauttanut. Keskinäinen rakkaus on yksi hyvä teko muiden muassa.

    TykkääTykkää

    20/12/2016 klo 10:43 Vastaus

67. Niin, miksi hyvien tekojen ja keskinäisen rakkauden pitäisi olla toisensa pois sulkevia tunnusmerkkejä? Mielestäni raamattu puhuu varsin selkeästi molemmista.

    Eihän se, että seurakunta ei ole ”pyhä ja saastatoin” ja ”kaikista virheistä vapaa” tarkoita sitä, että siltä puuttuisi kokonaan hyvät teot.

    Ja samaa mieltä vaikuttaa kyllä olevan myös Luther, vaikkapa tässä: ”Sillä missä teot ja rakkaus eivät esiinny, siellä ei usko ole oikeaa, siellä ei evankeliumi ole vielä lujassa, eikä Kristusta ole vielä oikein tunnettu.” (Esipuheet Uuteen testamenttiin. Valitut teokset 2.)

    Yksi keskustelunaihe on tietenkin se, että mitä hyvillä teoilla varsinaisesti tarkoitetaan. Kristuksen seurakunnan tunnusmerkki tuskin on se, että se tekee muita enemmän esim. humanitaarista avustustyötä (mikä sinänsä on hyvä ja kannatettava asia).

    Tämän raamatunkohdan perusteella hyvä teot kohdistuvat kaikkiin ihmisiin, mutta erityisesti muihin uskoviin: ”Kun meillä vielä on aikaa, meidän on siis tehtävä hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, joita usko yhdistää meihin.” (Gal. 6:10)

    Ajatus: ”Näitä tekoja uskovaiset eivät edes tiedä tekevänsä.”; Jupe: ”Missä kohtaa Raamattu näin sanoo?”

    Viittaisikohan Ajatus tähän viimeisestä tuomiosta kertovaan raamatunkohtaan: ”Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?” (Matt. 25:37-39)

    TykkääTykkää

    20/12/2016 klo 11:13 Vastaus

68. Lutherin karkea luokittelu neljästä eri ihmistyypistä on suorastaan moderni. Tässähän tulee väistämättä heti mieleen ihmisten erilaisuus ja erilaiset temperamenttityypit, joita voidaan hyödyntää esim. opetusmetodien valinnassa: kaikki ihmiset eivät omaksu ja ymmärrä tai KOE asioita samalla tavalla. Tässä voi olla myös syy siihen, miksi Raamattu on täynnä ristiriitaisuuksia ja näin ollen myös julistus voi olla ristiriitaista.
    Jokainen vanhempi voi havaita Lutherin luokittelun piirteitä myös lapsissaan tai toisten lapsissa:
    on olemassa lapsia, jotka ovat myötämielisiä, herkkiä ja myötätuntoisia, “eivätkä he tarvitse lainkaan lakia”. Elämä on yksinkertaista ja myönteistä, heillä on turvallinen ja luottavainen kiintymyssuhde vanhempaan, josta juontaa halu elää elämää sovussa ja rauhassa.
    Sitten on lapsi, joka yrittää joka asiassa “mennä sieltä, mistä aita on matalin”, itsekkyys ja toisten hyväluontoisuuden hyödyntäminen ovat luonteenpiirteinä. Saattavat olla silmänpalvojia, ja heti kun auktoriteetti poistuu paikalta, aletaan “sikailemaan”. Anteeksipyyntö on vain keino päästä pois hankalasta tilanteesta, tai jopa juonittelun väline, mutta ei tarkoita mitään muuta. Tällaisia lapsia näkyy jo päiväkodeissa varhaiskasvatuksen piirissä. Heille täytyy opettaa kädestä pitäen ja ankarasti, että toista ihmistä ei saa vahingoittaa eikä hyväksikäyttää.
    Sitten on erityisen haastavat lapset, jotka iskevät päätä seinään joka asiassa. Eivät tottele, ennenkuin on liian myöhäistä. Hakevat vauhtia äärikokemuksista, vahingoittavat toisia ja itseään, tekevät rikoksia jne. Tällaiset lapset tarvitsevat äärimmäistä kuria ja järjestystä, jotta heistä voisi kasvaa yhteisöelämään kykeneviä ihmisiä.
    Sitten on hyväuskoiset ja ulkoisille vaikutuksille alttiit myötäilijät, jotka eivät osaa ajatella omilla aivoillaan, vaan menevät muiden perässä vaikka kaivoon. Nämä lapset tarvitsevat pikkuhiljaa vahvistusta omaan ajatteluun ja omien rajojen kunnioittamiseen.
    Mitä tämä tarkoittaa sitten evankeliumin julistuksen kannalta, kun seurakunnassa on niin monenlaista sukankuluttajaa?

    TykkääTykkää

    20/12/2016 klo 11:35 Vastaus

69. ”Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?” (Matt. 25:37-39)”

    Amicus tuossa jossain aiemmassa keskustelussa totesikin tästä, että tässä on kysymys siitä, milloin on nähty lähimmäisessä Kristus, ei siitä, etteikö oltaisi tehty mitään tai ettei tiedettäisi, että oltaisiin tehty mitään. Kyllä minä ainakin tiedostan silloin kun teen hyvää. Ei me kristitytkään mitään henkipalloja olla. Tämä Matteuksen evankeliumin kohta liittyy mielestäni keskinäiseen rakkauteen ja toistemme palvelemiseen, koska ne, jotka Kristuksessa ovat, ovat Hänen veljiään ja sisariaan ja jos meillä on keskinäinen rakkaus, niin silloin tahdomme palvella ja auttaa myös toisiamme, jolloin itseasiassa ruokimme ja vaatetamme itse Kristusta, joka tässä lähimmäisessä asuu.

    TykkääTykkää

    20/12/2016 klo 18:04 Vastaus

70. TARVITSEMME VALOA ETTEMME EKSY JA LÖYDÄMME JEESUS-LAPSEN LUO

    Matt. 4:16 Kansa, joka asui pimeydessä, näki suuren valon. Niille, jotka asuivat kuoleman varjon maassa, loisti kirkkaus.
    Matt. 5:14 ”Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella.
    Matt. 5:15 Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville.
    Matt. 5:16 Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.
    Matt. 6:23 Jos silmäsi ovat huonot, koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, millainen onkaan pimeys!
    Joh. 1:4 Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo.
    Joh. 1:5 Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.
    Joh. 3:19 Ja tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden.
    Joh. 3:20 Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi.
    Joh. 8:12 Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.”
    Joh. 11:10 Mutta se, joka liikkuu yöllä, kompastelee — eihän hänessä itsessään ole valoa.”
    Joh. 12:35 Jeesus sanoi heille: ”Vielä hetken aikaa valo on teidän keskellänne. Kulkekaa niin kauan kuin teillä on valo, ettei pimeys saisi teitä valtaansa. Joka kulkee pimeässä, ei tiedä, minne on menossa.
    Joh. 12:46 Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.
    Ap. t. 13:47 Herra on näet antanut meille tämän käskyn: — Minä panen sinut valoksi kansoille, pelastukseksi maan ääriin saakka.
    Ap. t. 26:18 Avaamaan heidän silmänsä ja saattamaan heidät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan luo. He saavat syntinsä anteeksi, kun uskovat minuun, ja heillä on oleva paikkansa niiden joukossa, jotka Jumala on pyhittänyt.
    Ap. t. 26:23 Puhun siitä, että Messiaan tuli kärsiä kuolema ja ensimmäisenä nousta kuolleista sekä julistaa valon sanomaa niin meidän kansallemme kuin muillekin kansoille.
    Room. 13:12 Yö on kulunut pitkälle, päivä jo sarastaa. Hylätkäämme siis pimeyden teot ja varustautukaamme valon asein.
    2. Kor. 4:4 Tarkoitan niitä, joiden mielen tämän maailman jumala on sokaissut, niin että he epäuskossaan eivät näe Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa, Kristuksen, joka on Jumalan kuva.
    2. Kor. 4:6 Jumala, joka sanoi: ”Tulkoon pimeyteen valo”, valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan.
    2. Kor. 11:14 Eikä ihme, tekeytyyhän itse Saatanakin valon enkeliksi.
    Ef. 5:8 Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina!
    Ef. 5:9 Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä.
    Ef. 5:13 Mutta kaikki tulee ilmi, kun valo sen paljastaa.
    Ef. 5:14 Kaikki, mikä on paljastettu, on valossa. Sen vuoksi sanotaankin: — Herää, sinä joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus on sinua valaiseva!
    1. Tess. 5:5 Te kaikki olette valon ja päivän lapsia. Me emme kuulu yölle emmekä pimeydelle.
    2. Tim. 1:10 Ja joka nyt on tullut julki, kun meidän Vapahtajamme, Kristus Jeesus, on ilmestynyt. Hän on kukistanut kuoleman ja tuonut valoon elämän ja katoamattomuuden lähettämällä maailmaan evankeliumin.
    Jaak. 1:17 Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä, jonka luona ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi.
    1. Joh. 1:7 Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
    1. Joh. 2:10 Joka rakastaa veljeään, pysyy valossa, eikä hänessä ole mitään, mikä veisi lankeemukseen.
    Ilm. 21:23 Kaupunki ei myöskään tarvitse valokseen aurinkoa eikä kuuta, sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppuna on Karitsa.

    TykkääTykkää

    20/12/2016 klo 18:08 Vastaus

71. Ehkä tämä selventää asiaa hiukan:

    ”Joka ottaa tykönsä teidät, se ottaa tykönsä minut; ja joka ottaa minut tykönsä, ottaa tykönsä hänet, joka on minut lähettänyt. Joka profeetan ottaa tykönsä profeetan nimen tähden, saa profeetan palkan; ja joka vanhurskaan ottaa tykönsä vanhurskaan nimen tähden, saa vanhurskaan palkan. Ja kuka hyvänsä antaa yhdelle näistä pienistä maljallisen kylmää vettä, hänen juodaksensa, opetuslapsen nimen tähden, totisesti minä sanon teille: hän ei jää palkkaansa vaille.” (Matt. 10:40-42)

    TykkääTykkää

    20/12/2016 klo 18:42 Vastaus

72. Ja juuri huomasin, että Johninkin kirjoituksessa oli selkeä kohta hyviin tekoihin liittyen, niin lainaan sen nyt vielä suoraan tähän:

    ”Matt. 5:14 ”Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella.
    Matt. 5:15 Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville.
    Matt. 5:16 Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”

    TykkääTykkää

    20/12/2016 klo 19:18 Vastaus

73. Olisiko aiheellista erottaa toisistaan seurakunnan julkisuuskuva ja kristittyjen keskinäinen, hyvinä töinä ilmenevä rakkaus?

    Omavanhurskaassa, täydellisyyttä edellyttävässä maailmassa tunnutaan karttavan vajavaisuutta, heikkoutta, kaikkea sitä, jollaiseksi Jes. 53 kuvaa Kristuksen tai hänen seuraajansa. Tämä on myös pahennuksen aihe, puhumattakaan siitä, että kristitty voi langeta, erehtyä tai tehdä tahallisestikin syntiä.

    Hyvien töiden, elämänvanhurskauden, tulee seurata uskonvanhurskautta. ”Usko tekee työtä rakkauden kautta” ja ”ilman rakkautta usko on kuollut”. Mutta vaikka tiedänkin tekeväni oikein esim. hoitaessani sairasta lastani, en aina kykene tekemään tätä hyvällä mielellä, ja tällöin hyvä työ tahtoo unohtua tuollaisessa hengessä, jota Matt. 25 esitetyt kristittyjen kysymykset osuvasti kuvaavat. Kukaties mainitsemaani esimerkkiin soveltuu myös Paavalin ajatus: ”Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. Mikä kylvetään heikkona, nousee täynnä voimaa” (1. Kor. 15:43) Olennaista ei siis ole se, mitä olet tehnyt, vaan se, mitä varten olet näin tehnyt. Ja näissä motiivikysymyksissä evankeliumit (Jeesuksen opetus) lajittelevat ihmiset fariseuksiin (Jumalan tahtoa oman mielensä mukaan tulkitseviin), publikaaneihin (Jumalan tahdosta piittaamattomiin) ja Kristuksen todellisiin seuraajiin. Joku voinee täydentää tätä karkeaa jaottelua? 😉

    TykkääTykkää

    20/12/2016 klo 23:57 Vastaus

74. HYVISTÄ TÖISTÄ
    Matteus 25
    34 Silloin sanoo kuningas niille, jotka hänen oikealla puolellansa ovat: tulkaa, minun Isäni siunatut, omistakaa se valtakunta, joka teille on valmistettu maailman alusta.
    35 Sillä minä isosin, ja te ruokitte minun: minä janosin, ja te juotitte minun: minä olin outo, ja te minun huoneeseen otitte:
    36 Alasti, ja te vaatetitte minun: sairaana, ja te opitte minua: minä olin vankina, ja te tulitte minun tyköni.
    37 Silloin vanhurskaat häntä vastaavat ja sanovat: Herra, koska me näimme sinun isoavan, ja ruokimme sinun? taikka janoavan, ja annoimme sinun juoda?
    38 Mutta koska me näimme sinun outona, ja huoneeseen otimme sinun? taikka alastoinna, ja vaatetimme sinua?
    39 Eli koska me näimme sinun sairaana, taikka vankina, ja tulimme sinun tykösi?
    40 Niin vastaa kuningas ja sanoo heille: totisesti sanon minä teille: sen minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä minun veljistäni, sen te teitte minulle.

    Kun ruokimme rakkaudella ja vapaasta mielestä esim. hengellisesti nälkäistä, janoista jne. kun julistamme evankeliumin, keskustelemme ongelmista, puhumme uskonasioista ja lievitämme ajallistakin hätää uskonveljillämme ja -sisarillamme jne. teemme niitä tekoja, joita tässä tarkoitetaan. Niistä ei saa tulla ansiota, eikä niihin kiinnitä huomiotakaan, jos esim. julistamme synninpäästön jollekin. Vaikka emme olisi ajallista hätää auttaneetkaan, mutta olemme hengellisesti auttaneet olemme tehneet näitä tekoja. Silloin ei edes tiedä tehneensä näitä tekoja. Myös seurakuntana yhteisesti tehdään mahdolliseksi em. työt, kun järjestetään seuroja, mennään seuroihin että voisimme hoitaa toinen toistamme, tehdään lähetystyötä jne. Mutta mikään ei saa tulla ansioksi, kun me kaikki olemme tehneet, täytyy sanoa, olemme kelvottomat palvelijat, teimme mitkä meidän tulikin tehdä. Jos Pyhä Henki puuttuu, on kuolleessa uskossa, ei voi tehdä näitä tekoja, vaikka kuinka saarnaisi, vaikka kaduillakin. Vaikka epäuskoisena tekisi kuinka hyvää, auttaisi nälkäisiä, ei kuitenkaan tee näitä tekoja, koska niitä ei ole uskossa tehnyt. Tosin onhan se hyvää yhteiskunnallista vanhurskautta ja sitä saa tehdä, mutta niillä ei voi autuutta ansaita eikä ne lisää mitään Kristuksen vanhurskauteen. Korneliukselle sanottiin, sinun rukouksesi ja almusi on tullut muistoon Jumalan edessä ja Korneliukselle lähetettiin Pietari julistamaan evankeliumia. Korneliuksella oli vastaanottavaista uskoa ja hän vilpittömästi halusi saada Jumalalta armon, mikä ilmeni hänen rukouksessaan ja almujen antamisessa.

    TykkääTykkää

    21/12/2016 klo 08:36 Vastaus

75. Joona: ”Periaatteessa tällainen tapa saarnata on ristiriitainen.”

    Raamatullinen saarna ”Jumalan valtakunta on sinua lähellä. Tee parannus ja usko evankeliumi” sisältää teonsanoja, ja sikäli voi näyttäytyä kuulijalle ikäänkuin hänellä olisi vapaa tahto tehdä parannus. Tämä kokemus saattaa olla sikäli illuusio, että Jumala oli se toimija joka valmisti hänen sydämensä (kenties juuri tämän parannussaarnan kautta!), ja käden nostaminenkaan ei synnyttänyt uskoa vaan se Jumalan työ, jonka Hän tekee kuulijan sydämessä kun evankeliumi saarnataan.

    Tämä ei tarkoita etteikö asia voisi ulkopuoliselle tarkkailijalle näyttää ”teoista” koostuvalta ”prosessilta”: saarna – katumus – armon anominen – synninpäästö – halu uskoa. Kaikki nämä askeleet olivat kuitenkin Jumalan tekoa.

    Tämän vuoksi en näe tässä varsinaisesti ristiriitaa; itselläni tulee mieleen sama paradoksaalisuus / kaksoisluonne kuin myös siinä, että Jumalan sana on kaksiteräinen miekka, laki ja evankeliumi.

    TykkääTykkää

    21/12/2016 klo 08:56 Vastaus

76. Varmaankin olisi.

    Niin kuin jo tuolla edellä viittasin (ja minua valaistiin tuosta Matt. 25:stä), joissakin raamatunkohdissa vaikuttaa siltä, että hyvä teot kohdistuvat erityisellä tavalla juuri muihin kristityihin.

    Tosin jos miettii tuota julkisuuskuvaa, niin näiden Johnin yllä lainaamien Jeesuksen sanojen perusteella niiden hyvien töiden kai pitäisi edes jollakin tavalla näkyä myös julkisuuskuvassa: ”Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”

    Tuomo: ”Olennaista ei siis ole se, mitä olet tehnyt, vaan se, mitä varten olet näin tehnyt.” Markuksen evankeliumin kertomus lesken rovosta kertoo ymmärtääkseni juuri tästä. Rikkaiden lahjoitusten perimmäinen motiivi ei ilmeisesti ollut auttaminen vaan omilla rikkauksilla elvistely.

    TykkääTykkää

    21/12/2016 klo 10:33 Vastaus

77. Olen samaa mieltä kaikesta muusta paitsi tuosta:

    ”Silloin ei edes tiedä tehneensä näitä tekoja.”

    Kyllä ihminen tietää mitä tekee, kyllä Raamattu niin opettaa. Jeesus kuitenkin opettaa (Matt. 6), että älköön oikea kätesi tietäkö, mitä vasen tekee älkääkä toitottako kaduilla, niin että ihmiskunniaa haette, vaan tehkää salassa, niin Isä, joka salassa näkee, maksaa sinulle.

    Ehkä siinä, että pitää painottaa sitä, että emme edes tietäisi, mitä teemme, on taas juuri se liioiteltu omavanhurskauden pelko? Jeesus ja apostolitkin opettavat TIETOISESTI tekemään hyvää. Mistä tuleekin mieleeni, että mielestäni voi jopa sanoa, että Raamattu opettaa jopa niin, että jos vilpittömästi etsii totuutta ja pyrkii vanhurskauteen, niin Jumala kyllä ohjaa oikeaan. Tässä merkkaa juuri se motiivi. Jos tekee hyvää oman kunnian toivossa, ei se ole Jumalan mieleen, jos tahtoo pyrkiä totuuteen, niin Jumala kyllä kuulee ennen pitkää. Eikä tässä ole kysymys autuuden ansaitsemisesta, vaan totuuteen pyrkimisestä. Hyviä esimerkkejä tällaisista tapauksista ovat mm. Lars Levi Laestadius ja John Wesley, myös veljemme Kornelius, jonka jo mainitsitkin tuossa.

    ”Joka vanhurskauteen ja laupeuteen pyrkii, se löytää elämän, vanhurskauden ja kunnian.” (Sananl 21:21)

    TykkääTykkää

    21/12/2016 klo 11:52 Vastaus

78. ”Tuomo: ”Olennaista ei siis ole se, mitä olet tehnyt, vaan se, mitä varten olet näin tehnyt.” Markuksen evankeliumin kertomus lesken rovosta kertoo ymmärtääkseni juuri tästä. Rikkaiden lahjoitusten perimmäinen motiivi ei ilmeisesti ollut auttaminen vaan omilla rikkauksilla elvistely”

    Luulen, että Jeesus tuossa kertomuksessa halusi myös korostaa sitä kristittynä olemisen ”kaikki tai ei mitään” -luonnetta, jota Hän monessa muussakin paikassa korostaa.

    ”Omavanhurskaassa, täydellisyyttä edellyttävässä maailmassa tunnutaan karttavan vajavaisuutta, heikkoutta, kaikkea sitä, jollaiseksi Jes. 53 kuvaa Kristuksen tai hänen seuraajansa. Tämä on myös pahennuksen aihe, puhumattakaan siitä, että kristitty voi langeta, erehtyä tai tehdä tahallisestikin syntiä.”

    Jes. 53 ei taida kuvata Kristuksen seuraajaa, vaan Kristusta itseään. Nykymaailmassa on pahennuksen aihe kaikenlainen heikkous, mutta ei sillä tämän kanssa ole mitään tekemistä. Jeesus on ihan päivänselvä siinä, että kristittyjen tulee olla valona ja suolana maailmassa, eli olla ihmisten seassa ”niin että tuntuu”. Kyllähän ihmiset pahenevat vanhurskaisiin, kun he eivät esimerkiksi hyväksy (pientäkään) vääryyttä tehtävän. Raamattu ei kuitenkaan kehota meitä ikäänkuin kieriskelemään siinä, että olemme niin heikkoja ja maailma meihin siksi pahentuu, vaan Jeesus sanoo, että kun paastoat, niin laittaudu jopa paremmaksi, vaikka ikävältä tuntuukin. Raamattu opettaa myös, että olemme Kristuksessa vahvoja, kuka voi olla meitä vastaan, kun Hän on kanssamme? Eli mielestäni rakkaus (keskinäinen ja kaikkiin muihinkin kohdistuva, joista hyvät teot) hedelmineen ovat yhtäkuin julkisuuskuva ja näin erottamattomat.

    Paatuneet ihmiset, itsevarmat, jotka eivät armoa tarvitse, halveksuvat kyllä aina niitä, joilla on tarve olla riippuvainen jostain, mutta se on mielestäni enemmän Kristuksen ristin kantamista, ei sitä, että he pahentuisivat siihen ja siksi torjuvat sen. Siihen he kyllä pahentuvat, kun emme salli pientäkään vääryyttä ja sanovat, että luuletko sinä jeesustelija olevasi parempi kuin me muut? Pilkkaaminen ja pahentuminen on kaksi aivan eri asiaa.

    Siitä meidät MAAILMASSA tunnetaan, että meillä on keskinäinen rakkaus. Eli julkisuuskuva ja rakkaudesta vuotavat teot kulkevat käsi kädessä, eikä niitä voi erottaa.

    TykkääTykkää

    21/12/2016 klo 12:34 Vastaus

79. Lisään nyt vielä, että VT:hän on pullollaan esimerkkejä siitä, kuinka Jumala rankaisee kansaansa siitä, että HEIDÄN TOIMIENSA tähden Herran nimi tulee pilkatuksi ihmisten seassa, vaikka sen pitäisi tulla kiitetyksi.

    Siinä voisi olla myös kristillisyytemme johtohahmoille malli, miten toimia. Kumpi olisi ollut parempi teko maailman silmissä, tunnustaa esim. pedofilijutut tekoineen, pyytää anteeksi ja hoitaa asiat kuntoon kaikilta mahdollisilta osin heti silloin kun ne alkoivat vai se, miten nyt on toimittu, salata niitä niin kauan, että jäädään kiinni? Sama hoitokokoustouhuissa. Ihmiset olisivat nähneet, että erehtyväisiä ja syntisiä mekin ollaan, mutta kummastellehet sitä, kuinka rehellisiä siitä huolimatta ja se olisi oikeastaan koitunut Herran nimelle kiitokseksi, että tottakait he ovat rehellisiä, koska he tunnustavat Herran nimeä.

    Hedelmistäänhän se puu tunnetaan. Herra meitä auttakoon!

    TykkääTykkää

    21/12/2016 klo 12:49 Vastaus

80. Kun puhutaan uskosta ja teoista ollaankin siinä vedenjakajalla
    missä armolinja ja pyhityslinja selkeimmin erottuvat toisistaan.

    Sinä kun armolinjalle riittää Kristuksen sanat:
    ”Ja hän sanoi minulle: ”Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa”. Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.” pyhityslinja tarvitsee ihmistekoja, ihmissilmälle nähtäviä uskon hedelmiä näkyviin uskon oikeellisuuden osoittamiseksi.

    Ollakseen Kristuksen seurakunta sen pitää erottautua tekemällä hyviä ”hedelmiä”, ”rakkaudellisia” ja oikeamielisiä ja ihmissilmälle hurskaita tekoja.
    Tähän päästäkseen onkin pyhityslinjan mukaan seurakunnan harjoitettava
    ”yhteisöllistä itsekritiikkiä” varsinkin kun laumassa näkyy uskonharjoituksessaan velttoa nuorisoa ja lapsellisesti lauman mukana kulkevia vailla syvempää teologista perehtyneisyyttä.. Tarvittaessa pitää
    laki saarnata kristityille ojennusnuoraksi jos ei A niin ainakin lievennetyssä B-moodissa. Tämä kaikki johtaa toisten arvostelemiseen ja lauman hajottamiseen kuten 70-luvun ”kososlaisen ” eriseuran yhteydessä havaittiin.

    Heikki Jussila aikanaan totesi sen olevan kaiken eriseuran alkusyynä kun pyhitys vaaditaan ennen uskoa. Armo kyllä opettaa kristittyä kaiken synnin hylkäämiseen. Siinä on jokaiselle riittävästi.

    TykkääTykkää

    21/12/2016 klo 14:56 Vastaus

81. En tiedä, Ajatus, mikä se sinun Jumalan sana on, kun sieltä noin epäraamatullista settiä löytyy. Katsoppa puhdasta Jumalan sanaa:

    Ei ole väliä teoilla?

    ”Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa? Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla ja joku teistä sanoo heille: ”Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne”, mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on? Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut. Joku ehkä sanoo: ”Sinulla on usko, ja minulla on teot”; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon. Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat. Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton? Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille? Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi; ja niin toteutui Raamatun sana: ”Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”, ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi. Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta. Eikö samoin myös portto Raahab tullut vanhurskaaksi teoista, kun hän otti lähettiläät luokseen ja päästi heidät toista tietä pois?” (Jaak. 2:14-25)

    ”Ollakseen Kristuksen seurakunta sen pitää erottautua tekemällä hyviä ”hedelmiä”, ”rakkaudellisia” ja oikeamielisiä ja ihmissilmälle hurskaita tekoja.”

    Ei voi mitään, kun Herra Jeesus on sanonut, että se on kristittyjen tuntomerkki MAAILMASSA, maailman keskellä. Uskon mieluummin Jeesusta kuin Lutheria tai sinua tai meidän traditiota.

    Mielestäni ei ole tähän saumaan kovin hyvä idea lainata apostoli Paavalilta jotain asiayhteyteen kuulumatonta. Sitäpaitsi Paavali vain vahvistaa tuossa kaiken sen, mitä on jo sanottu. Paavalin hedelmät ja teot ovat selvät ja ilmeiset, siitä kertoo Raamattu. Paavaliki kuitenkin oli vain ihminen ja tarvitsi Jumalan armoa siinä missä jokainen meistä.

    En viitsi tämän enempää lainata Raamattua tähän, kun huomaan, että traditio menee sinulla sen edelle. Siinäkin tietysti hedelmät puhuvat puolestaan, Jumala tuomitkoon, onko puu oikea, jokainenhan meistä joskus erehtyy.

    TykkääTykkää

    21/12/2016 klo 16:57 Vastaus

82. Ajatus: Sellaista kun ”kososlainen eriseura” ei ole olemassa, eikä ole ollutkaan 1970-luvulla. Se on myöhempi kontruktio, jolla yritetään muokata historian tapatumia toiseksi. 1970-luvulla ne, jotka olivat eronneet ja varsinkin erotettuja halusivat jatkaa seuratoimintaa perustivat Suomen vanhoillislestadiolaisen Rauhanyhdistyksen. He nimenomaan kritisoivat ”henkioppia” ja niitä uusia tuulia joita SRK: vastuussa olevat lanseerasivat Siioniin. He näkivät jo silloin, mitä on tapahtumassa. Sen harhan on SRK myöntänyt (tosin julkisuuden paineen alaisena).

    Rovasti Paavo Sillanpään julkiset kannanotot puhuvat puolestaan.

    Sitten: Raamatun Uuden Testamentin kirjoitukset toistuvasti kehoittavat tekemään hyvää, ja välttämään pahaa. Painopiste on hyvän tekemisessä. Koinee-kreikan verbimuodot kertovat siitä. On turhaa sanoa, ettei kristityn tarvitse tehdä hyvää, tietosesti!

    Me emme voi ansaita ikusta elämää omilla töillämme. Ei, me pelastumme Jumalan armosta, Kristuksessa! Mutta sen ymmärtämisen mitä Jumala on Kristuksessa tehnyt edestämme, pitäisi saada meidät positiiviseen toimintaan, tekoihin.

    Sanokoon saarnaajat Kanniainen ja Runtti, Laestadius tai Luther, tai vaikka Augustinus tai Jussila: Raamattu ja Kirkon tradittio sanovat muuta, kuin mitä ”Ajatus” tai mitä SRK-lestadiolaisuudessa yleensä halutaan sanoa uskon ja töiden suhteesta

    TykkääTykkää

    21/12/2016 klo 21:54 Vastaus

83. KOSKA USKO ILMAN TEKOJA ON KUOLLUT, NIIN TEHKÄÄ PARANNUS JA USKOKAA EVANKELIUMI!
    Joh. 6. 28-29
    NIIN HE SANOIVAT HÄNELLE: MITÄ MEIDÄN PITÄÄ TEKEMÄN, ETTÄ ME TAITAISIMME JUMALAN TÖITÄ TEHDÄ?
    JESUS VASTASI JA SANOI HEILLE: SE ON JUMALAN TYÖ, ETTÄ TE USKOTTE SEN PÄÄLLE, JONKA HÄN LÄHETTI.
    Jaak. 2. 10-14
    SILLÄ JOS JOKU KOKO LAIN PITÄÄ, JA RIKKOO YHDESSÄ, HÄN ON VIKAPÄÄ KAIKISSA.
    Sillä se, joka sanoi: ei sinun pidä huorin tekemän, hän on myös sanonut: ei sinun pidä tappaman. Jos et sinä huorin tee, mutta tapat, niin sinä olet lainrikkojaksi tullut.
    Näin te puhukaa ja näin te tehkää, niin kuin ne, jotka vapauden lain kautta pitää tuomittaman.
    SILLÄ ARMOTOIN TUOMIO PITÄÄ HÄNEN PÄÄLLENSÄ TULEMAN, JOKA EI LAUPIUTTA TEHNYT; JA LAUPIUS KEHUU TUOMIOTA VASTAAN.
    Mitä se auttaa, rakkaat veljeni, jos joku sanoo hänellänsä uskon olevan, ja ei hänellä kuitenkaan ole töitä? Taitaako usko hänen autuaaksi saattaa?
    KUN IHMINEN EI OLE ITSE SAANUT SYNTEJÄÄN ANTEEKSI, NIIN SE VOI HYVÄKSYÄ, ETTÄ MONELLA TAVALLA JA MONISSA JOUKOISSA JA SUORAAN TAIVAASTA VOI SAADA SYNNIT ANTEEKSI, ILMAN JEESUKSEN OMILTA SAATUA EVANKELIUMIA. TAI VAIKKA OLISI OLLUT JOSKUS OIKEIN USKOMASSA JA ON SITTEN RUVENNUT HYVÄKSYMÄÄN, ETTÄ MUISSAKIN JOUKOISSA JA MUUTENKIN VOI SAADA SYNTEJÄ ANTEEKSI, NIIN ON MENETTÄNYT USKON JA PYHÄN HENGEN. MYÖS LAIN OTTAMINEN KÄYTTÖÖN EVANKELIUMIN LISÄNÄ, ON AIHEUTTANUT, ETTÄ ON MENETTÄNYT PYHÄN HENGEN JA OIKEAN USKON. MYÖS MUIDEN SYNTIEN VUOKSI ON VOINUT MENETTÄÄ PYHÄN HENGEN JA OIKEAN USKON.

    Room. 3
    10 Niin kuin kirjoitettu on: ei ole kenkään vanhurskas, ei yksikään;
    11 Ei ole yhtäkään ymmärtäväistä, ei ole ketään, joka etsii Jumalaa.
    12 Kaikki ovat poikenneet pois ja ynnä kelvottomaksi tulleet: ei ole yhtään, joka hyvää tekee, ei yhtäkään.
    13 Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkky on heidän huultensa alla,
    14 Joiden suu on täynnänsä kirousta ja haikeutta.
    15 Heidän jalkansa ovat nopeat verta vuodattamaan.
    16 Heidän teissänsä on sula tuska ja sydämen kipu.
    17 Ja ei he rauhan tietä tunteneet.
    18 Ei ole Jumalan pelko heidän silmiensä edessä.
    19 Mutta sen me tiedämme, että kaikki, mitä laki sanoo, sen hän sanoo niille, jotka lain alla ovat: että jokainen suu pitää tukittaman ja kaiken maailman pitää Jumalan edessä vikapää oleman,
    20 Sen tähden ettei yksikään liha taida lain töiden kautta hänen edessänsä vanhurskautetuksi tulla; sillä lain kautta synnin tunto tulee.
    21 Mutta nyt on se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilman lakia julistettu, lain ja profeetain kautta todistettu;
    22 Se Jumalan vanhurskaus, (sanon minä), joka tulee Jeesuksen Kristuksen uskon kautta, kaikkein tykö ja kaikkein päälle, jotka uskovat: sillä ei ole yhtään erotusta.
    23 Sillä kaikki ovat he syntiä tehneet ja ei heillä ole mitään kerskattavaa Jumalan edessä.
    24 He tulevat ilman ansiotansa vanhurskaaksi, hänen armostansa, sen lunastuksen kautta, joka on Jeesuksessa Kristuksessa,
    25 Jonka Jumala on armonistuimeksi asettanut, uskon kautta hänen veressänsä, osoittaaksensa sitä vanhurskautta, joka hänen edessänsä kelpaa, edelläkäyväisten syntein anteeksi antamisen kautta,
    26 Joita Jumala kärsinyt on, osoittaaksensa vanhurskauttansa tällä ajalla: että hän itse vanhurskas olisi ja sen vanhurskaaksi tekisi, joka Jeesuksen uskosta on.
    27 Kussa siis on kerskaus? Se on suljettu ulos. Minkä lain kautta? Töidenkö lain kautta? Ei, vaan uskon lain kautta.
    28 Niin me siis sen siksi pidämme, että ihminen tulee vanhurskaaksi uskon kautta, ilman lain töitä.

    JA KUN IHMINEN TEKEE PARANNUKSEN AINOAAN OIKEAAN USKOON, NIIN SIITÄ SEURAA MYÖS OIKEAT HEDELMÄT, PUHEET JA TEOT. SILLÄ USKO ILMAN OIKEITA TEKOJA ON KULLUT.
    JA JOS SYNTIÄ TULEE, KUTEN LAIMINLYÖNTEJÄ, HUOLIMATTA TAISTELUSTA SYNTIÄ VASTAAN, HÄN HALUAA UUDELLEEN TEHDÄ PARANNUSTA JA KORJATA ASIOITA.

    TykkääTykkää

    21/12/2016 klo 23:26 Vastaus

84. Noista sinun teksteistäsi, varsinkaa suurilla kapiteeleillä kirjoitetuista, en ymmärrä yhtään mitään! Nuo raamatunlausekopioinnit tekevä vielä vähemmän vaikutusta. Osaan minäkin lukea ääneen vaikka keittokirjaa.

    Nettikeskustelussa suurilla kirjaimilla kirjoittaminen tarkoittaa huutamista. Joten tyylisi kääntyy jälleen itseään vastaan. Minusta ”huutaminen” on merkki siitä, että on kysessä jostain syystä arka asia. Se huutaa, jolla on hätä.

    Asioista voi keskustella rauhallisesti, vaikka ne tunteita kuohuttaisivatkin. Historia ja tosiasioiden vääristely on väärin ja kertoo tekijästään enemmän kuin kakki sanat.

    TykkääTykkää

    21/12/2016 klo 23:50 Vastaus

85. En ole ehtinyt lukea kommentteja moneen päivään, mutta pakko tähän silmään sattuneeseen Ajatukseen vastata. Sinähän hupsuttelet kun taannoinen nimimerkki Sanakieli. Milloin ojennat itsesi Raamatun sanan mukaisesti, näytät nimittäin ylittävän, ohittavan, alittavan ja mitätöivän selvän Jumalan sanan kenen tahansa viimeisten aikojen pikkuprofeetan sananparsilla.

    Herran veli Jaakob kirjoittaa (kuten varmaan edellä weljet siteeranneetkin jo):

    ”14 Veljet, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai usko silloin voi pelastaa häntä?
    15 Jos veljenne tai sisarenne ovat vailla vaatteita ja jokapäiväistä ravintoa,
    16 niin turha teidän on sanoa: ”Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpimänä ja syökää hyvin”, jos ette anna heille mitä he elääkseen tarvitsevat.
    17 Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut.
    18 Ehkä joku nyt sanoo: ”Sinulla on usko, minulla teot.” Näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, minä kyllä näytän sinulle uskon teoillani.
    19 Sinä uskot, että Jumala on yksi ainoa. Oikein teet — pahat hengetkin uskovat sen ja vapisevat.
    20 Mutta etkö sinä tyhjänpäiväinen ihminen tahdo tietää, että ilman tekoja usko on hyödytön?
    21 Eikö meidän isämme Abraham osoittautunut vanhurskaaksi tekojensa perusteella, kun hän vei poikansa Iisakin uhrialttarille?
    22 Huomaat, että usko vaikutti yhdessä hänen tekojensa kanssa, teoissa usko tuli todeksi.
    23 Ja niin täyttyi Raamatun sana: ”Abraham uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi”, ja hän sai nimen Jumalan ystävä.
    24 Näette siis, että ihminen osoittautuu vanhurskaaksi tekojen, ei yksistään uskon perusteella.
    25 Juuri tekojensa ansiosta portto Rahabkin osoittautui vanhurskaaksi, kun otti sanansaattajat luokseen ja auttoi heidät pois toista tietä.
    26 Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin kuollut ilman tekoja.”(Jaak.2:14-26)

    TykkääTykkää

    22/12/2016 klo 00:13 Vastaus

86. No niin Jupella näyttää tosiaan olleen ihan sama Hengen ilmoitus jo aiemmin, kun katsoin seuraavan kommentin 🙂

    ”Vielä, minun veljeni, iloitkaat Herrassa. Että minä teille yhdellä tavalla kirjoitan, en minä siitä suutu; sillä se tekee teidän vahvemmaksi.” (Fil.3:1)

    TykkääTykkää

    22/12/2016 klo 00:19 Vastaus

87. Kommenttisi, Ajatus, on hauska pieni sillisalaatti keskenään ristiriitaisia elementtejä. Paheksut muiden arvostelemista ja lauman hajottamista, mutta teet sitä itse kyseenalaistamalla muiden uskoa ja leimaamalla muita eriseuraisiksi. Identifioit itsesi ”armolinjan” edustajaksi, mutta viljelet henkioppia ja puolustat passiivista ”lauman mukana kulkemista”, jotka Nurmisenkin mukaan ovat pyhityslinjan tunnuspiirteitä.

    Kuka täällä on vaatinut ”pyhitystä ennen uskoa”? Ei kukaan. Kuka on vaatinut, että kaikkien tulisi olla ”syvästi teologiaan perehtyneitä”. Ei kukaan. Tällaiset ”vaatimukset” ovat puhtaasti Sinun omaa keksintöäsi.

    Mitä taas hyviin hedelmiin ja tekoihin tulee, voisitko lukea ajatuksen kanssa alla olevan Jumalan sanan kohdan? Tukevatko nuo Herran apostolin sanat ajattelua, jonka mukaan uskovaisten ei tarvitse kantaa hyviä hedelmiä ja nuorisokin saa ihan luvan kanssa olla uskonasioiden suhteen velttoa? Vai kehottavatko ne välttämään pahaa, tekemään aktiivisesti hyvää ja olemaan ”uskonharjoituksessa” aktiivisia? Mikä olisi rehellinen vastaus?

    Efesolaiskirje 5
    Pitäkää siis Jumalaa esikuvananne, olettehan hänen rakkaita lapsiaan. [Matt. 5:48; 1. Piet. 1:15]
    2 Rakkaus ohjatkoon elämäänne, onhan Kristuskin rakastanut meitä ja antanut meidän tähtemme itsensä lahjaksi, hyvältä tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle. [Gal. 2:20; 1. Tess. 4:9; Hepr. 8:3; 1. Joh. 3:16]
    3 Siveettömyydestä, kaikenlaisesta saastaisuudesta ja ahneudesta ei teidän keskuudessanne saa olla puhettakaan, eihän mikään sellainen sovi pyhille. [1. Kor. 6:15; Gal. 5:19]
    4 Myöskään rivoudet, typerät jutut tai kaksimielisyydet eivät teille sovi, teidän suuhunne sopii kiitos. [Ef. 4:29]
    5 Tehän tiedätte hyvin, ettei kenelläkään siveettömällä eikä saastaisella ole osaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnasta, ei myöskään ahneella, sillä hän on epäjumalanpalvelija. [1. Kor. 6:9,10; Kol. 3:5,6]
    6 Älkää antako kenenkään pettää itseänne tyhjillä puheilla, sillä niiden vuoksi Jumalan viha kohtaa kaikkia tottelemattomia. [Room. 1:18; Kol. 3:6]
    7 Älkää siis olko sellaisten kanssa missään tekemisissä.
    8 Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina! [Luuk. 16:8; Joh. 12:36; 1. Tess. 5:5]
    9 Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. [Gal. 5:22]
    10 Pyrkikää saamaan selville, mikä on Herran mielen mukaista. [Room. 12:2]
    11 Älkää osallistuko pimeyden töihin: ne eivät kanna hedelmää. Tuokaa ne päivänvaloon. [Matt. 18:15; Room. 13:12; 2. Kor. 6:14]
    12 Mitä sellaiset ihmiset salassa tekevät, on häpeällistä sanoakin,
    13 mutta kaikki tulee ilmi, kun valo sen paljastaa. [Joh. 3:20,21]
    14 Kaikki, mikä on paljastettu, on valossa. Sen vuoksi sanotaankin: — Herää, sinä joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus on sinua valaiseva! [Room. 13:11; Kol. 3:1]
    15 Katsokaa siis tarkoin, miten elätte: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat. [Sananl. 14:8; Room. 16:19; Kol. 4:5]
    16 Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha.
    17 Älkää olko järjettömiä, vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto.
    18 Älkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa rietas meno, vaan antakaa Hengen täyttää itsenne. [Sananl. 20:1; Jes. 5:11,12]
    19 Veisatkaa yhdessä psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja, soittakaa ja laulakaa täydestä sydämestä Herralle [Kol. 3:16,17 : Ap. t. 16:25; 1. Kor. 14:26]
    20 ja kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

    TykkääTykkää

    22/12/2016 klo 00:39 Vastaus

88. Kun olen kertonut raamatunmukaisen totuuden, miten uskon tulee näkyä ulkopuolisille, alat syyttelemään, että en ole elävässä uskossa ja toinen sanoo käytännössä, että olen kososlaisessa (hengessä) eriseurassa. Nämä on yleensä ollutkin ne viimeiset aseet, ja tuttuja juttuja varmasti monille hoitokokouksista, kun ei ole ollut yhtä mieltä kaikista harhoista (tässä tapauksessa Jumalan lasten teot, joiden Raamatun mukaan pitäisi näkyä maailmalle). Olen pyytänyt aiemmin, että jos en ole teidän mielestä elävässä uskossa, sanokaa suoraan, mutta ei ole kukaan sanonut. Nyt yhtäkkiä vedetään tämä kortti esille asiassa, joka on tähänastisista kaikkein selvin ja raamatullisin totuus mitä on.

    Johnille vielä lisäksi, ainoa tapa tulla ainoaan oikeaan uskoon on Herra Jeesus. Ei Raamattu todista missään, että usko Jeesukseen ja ota synninpäästö, vaan että usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut. Saat väännellä sitäkin, jos haluat, mutta en aio selvää Jumalan ilmoitusta alkaa vääntämään oman mieleni mukaiseksi.

    Lukekaahan veljet puhdasta Jumalan sanaa, eläkää Lutheria, Jussilaa tai edes Nurmista, jos ne johtavat selvän Jumalan sanan mitätöintiin ja vääntelyyn. Ei me niitten päälle olla uskomassa. Tai en minä ainakaan.

    En haluaisi millään olla tätä mieltä, mutta minusta näyttää siltä, että tässä touhussa on jotain mätää.

    Oikeat puheet varmaankin ovat niitä, että myötäillään kaikessa seurakuntaa, vaikka se tekisi mitä hirveyksiä ja oikeat teot, että vaietaan niistä asioista, eikä haluta keskustella niistä? Tällaisen käsityksen valitettavasti saa. Ollaan valmiita jyräämään Jeesuksenkin sanojen yli. En ymmärrä.

    TykkääTykkää

    22/12/2016 klo 00:53 Vastaus

89. Edellä kirjoittamani oli siis vastausta nimimerkille John ja osin Ajatukselle. Komppaan sinua, Jupe. Erisuera ja omavanhurskaus-kortit on hyvä vetää esille, kun eväät keskusteluun loppuvat. Ne ovat olleet turhan usein esillä lestadiolaisuuden (riitaisessa) historiassa.

    Olisi hyvä miettiä, teologian, sosiologian ja psykologin keinoin mistä ehdoton oikeaoppisuuden tavoittelu lähtee, yksilön ja yhteisön tasolla???

    TykkääTykkää

    22/12/2016 klo 01:01 Vastaus

90. 1 Veljet, minun sydämeni halu ja rukous on Jumalan tykö Israelin edestä, että he autuaaksi tulisivat.
    2 Sillä minä annan heille todistuksen, että heillä on kiivaus Jumalan puoleen, mutta ei taidon jälkeen.
    3 Sillä ei he ymmärrä Jumalan vanhurskautta, vaan pyytävät omaa vanhurskauttansa vahvistaa, eikä ole Jumalan vanhurskaudelle kuuliaiset:
    4 Sillä Kristus on lain loppu, jokaiselle uskovaiselle vanhurskaudeksi.
    5 Sillä Mooses kirjoittaa siitä vanhurskaudesta, joka laista on, että kuka ihminen ne tekee, hänen pitää niissä elämän.
    6 Mutta se vanhurskaus, joka uskosta on, sanoo näin: älä sano sydämessäsi: kuka tahtoo astua ylös taivaaseen? se on Kristusta tänne tuoda alas.
    7 Eli kuka tahtoo astua alas syvyyteen: se on: Kristusta kuolleista jälleen tuoda?
    8 Vaan mitä hän sanoo? Se sana on juuri sinun tykönäsi, nimittäin sinun suussasi ja sydämessäsi. Tämä on se sana uskosta, jota me saarnaamme.
    9 Sillä, jos sinä suullasi tunnustat Herran Jeesuksen ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä tulet autuaaksi;
    10 Sillä sydämen uskolla me vanhurskaaksi tulemme, ja suun tunnustuksella me autuaaksi tulemme.
    11 Sillä Raamattu sanoo: jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä häpeään tuleman.
    12 Ei ole yhtään erotusta juutalaisen ja kreikkalaisten välillä; sillä yksi on kaikkein Herra, rikas kaikkein kohtaan, jotka häntä rukoilevat.
    13 Sillä jokainen, joka Herran nimeä avuksensa huutaa, tulee autuaaksi.
    14 Mutta kuinka he sitä avuksensa huutavat, jonka päälle ei he uskoneet? Ja kuinka he sen uskovat, josta ei he ole kuulleet? Mutta kuinka he kuulevat ilman saarnaajaa?
    15 Ja kuinka he saarnaavat, ellei heitä lähetetä? Niin kuin kirjoitettu on: oi kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka rauhaa julistavat, niiden jotka hyvää julistavat.
    16 Mutta ei he ole kaikki evankeliumille kuuliaiset; sillä Jesaias sanoo: Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?
    17 Niin tulee siis usko kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanan kautta.
    18 Mutta minä sanon: eikö he sitä ole kuulleet? Heidän äänensä tosin on lähtenyt kaikkeen maailmaan ja heidän sanansa maailman ääriin.
    19 Vaan minä sanon: eikös Israel tietänyt? Ensimmäinen Mooses sanoo: minä tahdon teitä yllyttää kateuteen sen kansan kautta, joka ei minun kansani ole, ja tyhmän kansan kautta tahdon minä teitä härsytellä.
    20 Mutta Jesaias on rohkea ja sanoo: minä olen niiltä löydetty, jotka ei minua etsineet, ja olen niille ilmaantunut, jotka ei minua kysyneet.
    21 Mutta Israelille hän sanoo: koko päivän olen minä käteni ojentanut tottelemattomalle ja vastahakoiselle kansalle.

    TykkääTykkää

    22/12/2016 klo 08:51 Vastaus

91. ”8 Sillä armosta te olette autuaiksi tulleet, uskon kautta, ja ette itse teissänne: Jumalan lahja se on:
    9 Ei töistä, ettei yksikään kerskaisi.
    10 Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jesuksessa hyviin töihin, joihin Jumala meidät on jo ennen vaeltamaan valmistanut.”

    Kristittyjen teot vuotavat siis uskosta kuten on useasti todettu.

    ”Mutta tarkoin on varottava sijoittamasta ja sotkemasta tekoja vanhurskauttamisesta ja pelastuksesta puhuvaan opinkohtaan.” ( Yksimielisyyden ohje)

    ”Autuus kuuluu vain sille ihmiselle, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja” (Room. 4:6).
    Myös Augsburgin tunnustuksen 6. uskonkohdassa sanotaan:47 ”… pelastuu ilman tekoja yksin uskosta.”

    Myös tohtori Luther on hylännyt ja tuominnut puheena olevat väitteet monessa yhteydessä: 1. väärien profeettojen galatalaisten keskuudessa esittäminä, 2. tavan takaa paavilaisten esittäminä, 3. uudestikastajien suussa, kun he selittävät, ettei uskoa tosin saa perustaa hyvien tekojen ansiollisuuteen, mutta silti niitä tekoja on omistettava pelastumisen välttämättömänä edellytyksenä, 4. jopa joskus kannattajiensakin esittäminä, kun nämä selittivät lausumaa tähän tapaan: Vaikka vaadimmekin tekoja pelastumiseen välttämättöminä, emme silti opeta ihmisiä luottamaan tekoihin (Lutherin selitys 1. Moos 22:een).

    TykkääTykkää

    22/12/2016 klo 12:49 Vastaus

92. Sorry, meni vahingossa ensin Quo Vadiksen kommenttiin tämä, poistin sen. Uusi yritys.

    ”Kristittyjen teot vuotavat siis uskosta kuten on useasti todettu.”

    Kerrotko, missä olen väittänyt jotain muuta? Sinä taas yrität sanoa, että usko on jotain sellaista, mitä ei edes huomaa mitenkään ja se on totisesti helvetillinen harhaoppi. Ei usko ole jotain sellaista, mitä kristitty ei edes huomaa ja sitten hän ikäänkuin henkipallona tuolla käveleskelee ja siitä uskosta vuotaa niitä tekoja aivan huomaamatta. Raamattu ei totisesti missään anna ymmärtää noin. Tällaista sinä yrität väittää. Et varmasti usko itsekkään siihen. Enkä kyllä usko, että Lutherkaan olisi sellaista roskaa opettanut.

    Luehan, Ajatus, Raamattua ja ota se kokonaisuutena.

    TykkääTykkää

    22/12/2016 klo 13:33 Vastaus

93. Lisäksi:

    Voisit lakata vääntelemästä Lutherinkin kirjoituksia oman mielesi mukaiseksi. Augsburgin tunnustuksen 6. uskonkohta menee näin:

    ”Samaten seurakuntamme opettavat, että tämän uskon tulee tuottaa hyviä hedelmiä ja että hyviä, Jumalan käskemiä tekoja pitää tehdä sen tähden että se on Jumalan tahto, ei siksi, että luottaisimme ansaitsevamme näiden tekojen avulla vanhurskauden Jumalan edessä. Sillä syntien anteeksiantamus ja vanhurskautus otetaan vastaan uskolla, niin kuin Kristuksen sanakin vakuuttaa: Kun olette tehneet (Luuk. 17:10) tämän kaiken, sanokaa: ”Me olemme ansiottomia palvelijoita.” Samoin opettavat myös kirkon vanhat opettajat. Ambrosius 10 sanoo näet: ”Jumala on määrännyt, että se, joka uskoo Kristukseen, pelastuu ilman tekoja, yksin uskosta, saaden lahjaksi syntien anteeksiantamuksen.””

    Toisekseen, ellet ole valmis allekirjoittamaan koko hyvistä teoista kertovaa osiota yksimielisyyden ohjeesta (mitä sen sisällöstä ja omista puheistasi päätellen et aika varmasti ole valmis tekemään), niin älä sitten lainaa sieltäkään omaan korvasyyhyysi mitään.

    ”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.” (2. Tim. 4:3, 4)

    TykkääTykkää

    22/12/2016 klo 13:56 Vastaus

94. VOIMAKAS HERÄTYS
    Saako nykypäivänä enää kukaan niin voimakasta herätystä, kuin ovat takavuosina jotkut saaneet, kuten minäkin. Se on pelottava tila, kun piru panee sitä pelkäämään ja ihmistä itseäkin pelottaa. Siinä ei ole ihmisellä turvaa mistään omasta, eikä väärästä hengellisyydestä. Siinä Pyhä Henki, Jeesus, Jumala vaikuttaa voimallisesti, on ottanut kovasti kiinni. Siinä selvästi tuntee, mitä pitäisi tehdä. Sydän hakkaa ” Tee parannus, tee parannus”. Siinä saa voiman mennä uskovaisen luo, jonka tunnolla oleva Jumalan ääni osoittaa, pyytämän syntejään anteeksi. Lähti jo menemään henkilön luo, jolta saisi pyytää ja kuulla synninpäästön, mutta ei kuitenkaan uskaltanut mennä. Piru, ihmisen turmeltunut luonto, ihmisten kunnia mitä he sanovat, ovat vastaan. Se vaatii nöyrtymistä ja rohkeutta mennä pyytämään syntejään anteeksi, mutta se on ahdas portti, niin pelottaa, että aivan rukoilee Jumalalta, että en minä vielä. Pirukin sano, että älä vielä tee. Ja parannus jää tekemättä. Sitten voi jopa paaduttaa itseään.

    Jumalan pitää riisua vielä ajallisestikin, psyykenkin kautta, koettelemusten kautta, että rohkenen menemään tekemään parannusta. Mutta sitten kun viivyteltynä menee ja nostaa käden ja siunataan, ei jaksakaan uskoa. Tulevat suuret epäilykset, että saiko parannuksen armoa. Pitäisi saada uudelleen samanlainen herätys, kun silloin kun Jumala otti kovasti kiinni ja sitten pyytää siunausta, niin sitten jaksaisi uskoa. Mutta Jumala ei anna enää samanlaista kiinniottamista. Ja kun tekee parannuksen, niin tulee tunne kuin minä omasta päätöksestäni, omilla voimillani, väkisellä ottaisin itselleni synnit anteeksi. Parannuksesta jää maku, kuin omasta voimasta ja päättämisestä olisi tehnyt parannuksen. Ei koe armontuntemisia ollenkaan, pitää jo alussa lähteä kylmin tuntemisin uskomaan. Rauhan on juuri saanut. Mutta on pitänyt sitten puhella asioista muiden uskovien kanssa ja he ovat rohkaisseet uskomaan, vaikka epäilykset ovat valtavat. Sitten tulee kovat koetukset, vaikeat tuntemiset. Sitten aluksi uskoo vain yleisestä siunauksesta pyytäen nimellisiäkin asioita. Mutta kun neuvotaan ja hoksaan, rupean käyttämään rippiä. Ja tuntoni tila avautuu enemmän. Rupean välttämään tarkemmin ja enemmän sellaisia asioita, jotka ovat johtamassa syntiin. Paljon on uskon koetuksia ja vaikeuksia. Paljon on oppimista raamatun asioistakin ja saarnoista.

    Sitten tulevat hoitokokousten ajat ja väärä henki -asiat alkavat pyörimään ja aiheuttamaan epäilystä ja sotkua. Sitten tulee monia opillisia asioita, joista on eri mielipiteitä seurakunnassa.
    Maailman houkutukset lisääntyvät helposti saataville. Ei jaksa, eikä halua olla aina erossa niistä, joutuu käyttämään rippiä ja tekemään parannusta yhä uudestaan. Pahat arvet jäävät, uskonelämä sekoittuu, tulee vaikeammaksi. Oppii sitten kyllä välttämään vakavammin houkutuksia ja tarkemmin, koska niistä on niin pahat seuraukset, vaikka tekisikin parannusta. Pääsee tasaiseen levolliseen uskomiseen. Mutta tuntee tyhjäntuntoisuutta, kuin ei olisikaan Pyhä Hengen voimaa, ei koe hyviä tuntemisia. On kuin olisi kuollut hengellisesti ja kuin seurakuntakin olisi kuollut hengellisesti. On kuin vain sanat jäljellä, laulut ja ulkoinen muoto, mutta voima on heikko. Väkevä voimallinen Pyhän Hengen voima, herättävä voima puuttuu. Ja puuttuvat armon tuntemiset, rauhan juuri saa.

    Epäuskoisten ja muiden uskontojen tila näkyy selvästi vääränä, kuin he eivät olisi ikinä saaneet totista herätystä. Puhuvat uskon asioista niin varmasti oman voiman tai hurmahengen tunnossa, vaikka ovat täysin pimeässä ja heräämättömässä tilassa. Jos heitäkin Jumala ottaisi kovasti kiinni, niin kyllä kaikki väärä perustus romahtaisi ja heidän pitäisi nöyränä kysyä synninpäästöä Jumalan elävästä seurakunnasta. Ei ole turvaa mistään ihmisen tekemästä, vääristä hengellisyyksistä, eriseurasta, ei raamatun lauseista, hengen miesten vääristellyistä opetuksista, ei filosofioista, ei järjestä, ei tunteesta jne.

    TykkääTykkää

    22/12/2016 klo 20:40 Vastaus

95. Lopetetaanpa kinaaminen ja aletaan jo hiljentyä sen salaisuuden äärelle, kun universumin Luoja alentuu orjan muotoon syntyen keskelle kaaosta nuoren äidin avuttomana rääpäleenä. Rukoilkaamme tätä joulun Herraa virren 7 sanoin: ”Oi Jeesus, armon tuoja, nyt sydän avaja, ja uuden mielen luoja, tie itse valmista. Voi, jospa minäkin huoneesi olla voisin, niin kiitokseni toisin sinulle, armoisin.”

    Aiheen käsittely alkoi jo aiemmin tieteellisestä näkökulmasta ja tässä AC:n blogissa käsittely jatkui opilliselta kannalta. Betlehemiläisen navetan hajun herkistäminä voimme viimein nähdä myös tämän salaisuuden sielunhoidollisen näkökulman.

    Miksikö koen oikeaksi ja hyödylliseksi pitää kiinni siitä, että uskoni ei ole oman ratkaisuni varassa? Oman sieluni turvallisuuden tähden!

    Pystynkö minä, rationaalinen lähinnä tieteellisen maailmankuvan mukaisen koulutuksen saanut vuoden 2016 eläjä, oman ratkaisuni voimin alkaa uskoa, että suuri Alkuräjäyttäjä on katsonut arvolliseksi inkarnoitua vajaan 50 cm pituiseksi kappaleeksi biomassaa minun humanistiselta katsantokannalta katsottuna naurettavan vähäisten hairahdusteni (”syntien”) vuoksi? Ja tämä kaikki siksi, että hän ansaitsisi minulle ikuisen elämän? En varmasti pysty! Järjetöntä!

    En ole ollut totuuden tinkimätön etsijä enkä ole päättäväisesti kulkenut Pyhää tietä. Minun uskonkokemukseni on sellainen, että minua ovat kantaneet vahvat käsivarret. Olen joskus jopa ajatellut luopua uskosta, mutta en ole siinä onnistunut. Niin tiukasti minusta on pidetty kiinni.

    Luther lopulta avaa myös henkilökohtaista näkökulmaa blogin kysymykseen ja näkee myös tämän salaisuuden sielunhoidollisen näkökulman, joka on minuakin lohduttanut. Ensin hän on rusikoi kaikki ihmisen omat mahdollisuudet uskoa.

    Pelastus on siten kokonaan Jumalan käsissä.

    Jumala on luotettava.

    Olen siis hyvässä turvassa!

    Sydämen kristillisyydessä elävä voi vapaasti korostaa subjektiivisen uskonkokemuksen merkitystä. Mikä muu edes todistaisi, että jouluj kertomus on totta? Henki myös todistaa minun olevan Jumalan lapsi (Room.) – voin luottaa, että Hän huolehtii minusta, koska hän ei voi omaansa hyljätä. ”Höllään kristillisyyteen” johtavaan tyhmänrohkeaan uskonvarmuuten tämä ei johda, vaan on itse asiassa lähes liian vaikea läksy uskottavaksi.

    Luther:
    ”Nyt sitä vastoin, kun Jumala on ottanut autuuteni minun oman ratkaisuni ulkopuolelle,
    pidättänyt sen oman ratkaisunsa varaan ja luvannut varjella minut, ei omien tekojeni ja
    juoksemisieni vuoksi, vaan oman armonsa ja laupeutensa tähden, niin minä saan olla
    levollinen ja varma siitä, että hän on uskollinen eikä puhu minulle valhetta ja että hän lisäksi
    on niin voimakas ja suuri, etteivät mitkään riivaajat eikä mitkään onnettomuudet kykene häntä kukistamaan tai minua hänen käsistään ryöstämään. ”Kukaan ei,” hän sanoo, ”ryöstä heitä minun kädestäni, sillä minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia” (Joh. 10:28 s.)”

    TykkääTykkää

    22/12/2016 klo 21:30 Vastaus

96. Niinpä – parasta että pysymme Raamatun ilmoituksessa emmekä tee tiukkoja kaavoja, jotka pakottavat leikkaamaan Raamatun ilmoitusta ja sammuttamaan Henkeä. On raamatullista, oikein ja autuaallista, että meitä kehotetaan ja houkutellaan valitsemaan: ”valitse elämä”(5. Moos.30:19)tai ”tule, seuraa minua” (Mark.10:21). Se on meille ihmisille Raamatussa esitetty henkilökohtaista vastuutamme korostava näkökulma. Sitten on samaan aikaan voimassa tämä lähestymiskulma Jumalan Kaikkivaltiudesta käsin, jossa Hän halutessaan ohjaa, sallii, pakottaakin tai sitten antaa asioiden toteutua omien ”lakiensa” ja intentioidensa perusteella, jota tämä tiukka determinismi a la augustinus, luther jne. ei ole riittävästi huomioinut.

    Kuten amicus hoksautti, myös Jumalan valintaan ja kutsuun suostuminen, passiivinen mukautuminen ja vain aktiivisen vastustamisen lopettaminen on VALINTA ja niinollen TEKO, joka romauttaa tämän skolastisen korttitalon – mutta on hassua tehdä siitä jokin uskomisen, vanhurskauttamisen ja pelastuksen este. – Siispä sekin, että vaikenenemme myös tänä aikana niin yhteisöllisesti kuin yksilöllisesti niin monista vääryksistä on myöskin jo TEKO! – Herra armahda meitä!

    Weli John; arvostan rehellisyyttäsi, jätä itseesi tuijottaminen ja tuskallinen itse-erittely; usko Jumalan ARMOON, tuntui miltä tuntui, iloa ja rauhaa Jouluusi! Terveisiä mahdollisille sparrajillesikin, jos ne vaikka nimeltään olisivat pekkoja, erkkejä, väinöjä yms. 🙂

    TykkääTykkää

    22/12/2016 klo 23:02 Vastaus

97. PS. Ja kuten edellä on myös ansiokkasti huomautettu; kielemme on niin sidottu ja sopeutunut tähän neliulotteiseen aika-avaruuteen, että meidän on mahdotonta käsitellä ja ilmaissa asioita, miten ne ovat oikeasti Jumalan näkökulmasta; Jumalan, jolle kaikki tämän maailmankaikkeutemme mennyt, tämä hetki ja tuleva mahdollisineen, toteutumattomineen ja toteutuneineen vaihtoehtoineen ovat edessä ja läsnä. Augustinuskin siitä kalliisti kirkastaa ja lauluntekijä sannoo ”siivetönnä en voi lentää vanki olen maan…” 🙂

    Mutta; totisesti oli tärkeää, että Jumala tuli ihimiseksi, jotta me voisimme kerran kohota jumalallisiksi, mihin paratiissa kaipaus heräsi!

    TykkääTykkää

    22/12/2016 klo 23:34 Vastaus

98. Melkein kommentoin vielä Johnille viimeisimpään viestiin, mutta olokoot, eiköhän tämän keskustelun saa ainakin Joulun ajaksi omalta osaltani laittaa paussille.

    Erimielisyyksistä huolimatta, Siunattua Joulua kaikille keskustelun osanottajille ja lukijoille!

    TykkääTykkää

    23/12/2016 klo 00:10 Vastaus

99. Enkelien jouluyön laulun sanoin:
    ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa!”

    TykkääTykkää

    23/12/2016 klo 10:44 Vastaus

100. Puhutaan,että ihminen ei voi omin voimin valita uskoa, mutta raamatussa kehotetaan valitsemaan usko. Eikö tämä ole vain näennäisparadoksi? Eikö omatunto ja vapaa tahto olekin vain meille annettu laina? Hyvyys ja totuus taas ovat Jumalan ominaisuuksia. Emme me niitä luoneet. Me siis voimme valita (Jumalan antama kyvyllä) seurata Jumalan hyvyyttä. Tällä tavalla Jumalan meille lainaamista ominaisuuksista voi vähitellen tulla yhä enemmän omaamme.

     On tietenkin selvää, että jotkut pyrkivät ottamaan Jumalan hyvyyden omaksi kunniakseen, vaikka kyseessä on vain heille annettu laina (eivätkä tunnusta omaa pahuuttaan). Sellaisille onkin tarpeen (kuten meille kaikille koko ajan) monet Raamatussa olevat kohdat, joissa painotetaan ihmisen oikeaa asemaa, kuten ”16 Voi teidän kieroutuneita ajatuksianne! Eikö savenvalaja muka ole saveaan kummempi? Sanooko teos tekijästään: ”Ei hän ole minua tehnyt”? Sanooko luomus luojastaan: ”Ei hän mitään ymmärrä”?”( Jes. 29:16)

     TykkääTykkää

     23/12/2016 klo 10:48 Vastaus

101. Joulurauhan toivotus minultakin teille kaikille!

     Kiitos myös kuluneen vuoden keskusteluista. Toivottavasti jotkin asiat ovat myös selkiintyneet, ainakin minusta tuntuu siltä.

     Hyvää ja siunattua joulua kaikille
     t. Pertti N.

     P.S. Panen tämän viestin Quo Vadiksen kommentiksi, koska viimeisen sivun lataaminen ei näytä onnistuvan. Johtuneeko viestien poistamisista? Kovin on herkkä tämä alusta…

     TykkääTykkää

     23/12/2016 klo 23:42 Vastaus

102. Kiitos blogisteille ja kaikille kommentoijille antoisasta keskustelusta. Ainakin minulle on moni asia saanut uutta valaistusta. Samaa aktiivisuutta ja rohkeutta toivon myös reformaation juhlavuodelle 2017.

     Hyvää ja rauhallista joulua kaikille

     t. Pertti N.

     ———
     P.S.
     Blogialusta temppuilee taas. ”Näytä lisää” ei näytä mitään lisää, vaan jää junnaamaan paikoilleen. Johtuukohan tämä viestien poistamisesta? Kovin on herkkä tämä alusta. Viimeiset joulutervehdykset jäävät näkemättä. Kokeilen nyt onnistuisiko tälläinen ensimmäisen sivun vanhaan viestiin vastaaminen.

     TykkääTykkää

     24/12/2016 klo 07:20 Vastaus

103. Ensiajattelemalta vaikuttaisi, että Jumalan katumus olisi mahdollista siksi, että Hän katuisi oikeamielisen päätöksensä seurauksia rakastamilleen ihmisille. Hän ei siis ole tehnyt mitään väärää eikä Hänellä ole syytä katumukseen sen takia. Hän vain katuu rakkaudessaan ja päättää muuttaa oikean päätöksensä toiseksi oikeaksi päätökseksi. Aivan kuin hellämielistä isää välillä kuopaisee syvältä sydämestä, kun hän aivan oikein ojentaa lastaan ja kieltää tältä jotain. Vanhurskaus (oikeamielisyys) ja rakkaus ovat kovasti ristiriidassa isän sydämessä ja joskus päätös muuttuukin ensimmäistä lempeämmäksi.

     Uudessa testamentissa on minun mielestäni myös kuvaus jostain vastaavasta. Jumala antoi Lasaruksen kuolla. Kun Jeesus näki itkevän Marian ja hänen kanssaan tulleet juutalaiset, jotka hekin itkivät, syvä liikutus valtasi hänet, ja hän itki. Sen jälkeen Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista.

     TykkääTykkää

     26/12/2016 klo 11:55 Vastaus

104. Maalitolppien siirtäminen ei edes aina riitä, vaan todella turvallinen olo (luterilaiselle) teologille tulee vasta sitten, kun pääsee sanomaan: pallo meni yhtä aikaa sekä maaliin että maalin ohi 🙂

     TykkääTykkää

     26/12/2016 klo 11:59 Vastaus

105. Sidotun ratkaisuvallan mukaan langenneessa tilassaan ihmisen tahto on sidottu valitsemaan väärin, joten kääntymyksessä oikean valinnan tekee Jumala eikä ihminen. Ihminen siis yrittää valita väärin, mutta Jumala valitsee hänen puolestaan oikein. Sidotussa ratkaisuvallassa ihminen ei valitse hänelle tarjotuista vaihtoehdoista oikeaa eli elämän tietä.

     Siinä mielessä ihmisen kääntyminen on Jumalan suunnalta tuleva pakko. Tässä suhteessa Lutherin sidottu ratkaisuvalta ja Nurmisen kuvaama armolinja poikkeavat lestadiolaisesta ”maallikkoteologiasta”, jossa Jumala tarjoaa ihmiselle parannuksen mahdollisuutta ja ihmisen on silloin otettava tämä armo vastaan.

     Taavetin lainaama kohta: ”Siksi parannukseen ei voi armolinjan mukaan myöskään pakottaa ketään” viittaa siihen, että toinen ihminen ei voi pakottaa toista uskomaan.

     TykkääTykkää

     26/12/2016 klo 12:31 Vastaus

106. Ajatuksen kommentista tuli melkein sellainen vaikutelma seurakunnasta, että mitä pahempi sen pyhempi.

     Keskustelussa tämä näkemys onkin jo kumottu Raamatulla, mutta lisään vielä tähän pari kohtaa, joista käy ilmi, että myös pakanat voivat nähdä seurakunnan hyvät työt.

     1. Piet. 2
     11 Rakkaat ystävät, te jotka asutte muukalaisina vieraassa maassa. Minä kehotan teitä pysymään erossa tämän maailman himoista, jotka sotivat sielua vastaan.
     12 Eläkää moitteettomasti pakanoiden keskellä, jotta he teitä pahantekijöiksi panetellessaan havaitsisivatkin hyvät tekonne ja ylistäisivät Jumalaa sinä päivänä, jona hän kohtaa heidät.
     13 Taipukaa Herran vuoksi kaiken maallisen järjestyksen alaisuuteen: keisarin, koska hän on kaikkien yläpuolella,
     14 ja yhtä lailla käskynhaltijoiden, koska keisari on valtuuttanut heidät rankaisemaan pahantekijöitä ja palkitsemaan niitä, jotka tekevät hyvää.
     15 Jumalan tahto näet on, että te hyvää tekemällä panette sulun ymmärtämättömien ihmisten typerille puheille.
     16 Ja näin tehkää vapaiden tavoin — älkää niin kuin ne, joilla vapaus on pahuuden verhona, vaan niin kuin Jumalan orjat.
     17 Osoittakaa kaikille arvonantoa, rakastakaa uskonveljiä, pelätkää Jumalaa, kunnioittakaa keisaria.

     Tit. 2:
     1 Sinun puheesi olkoon terveen opin mukaista.
     2 Kehota vanhoja miehiä olemaan raittiita, arvokkaita ja maltillisia sekä osoittamaan tervettä uskoa, rakkautta ja kestävyyttä.
     3 Vanhojen naisten tulee samoin käyttäytyä arvokkaasti. He eivät saa puhua muista pahaa eivätkä olla viinin orjia, vaan heidän on opetettava muita hyvään.
     4 Heidän tulee kehottaa nuoria naisia rakastamaan miestään ja lapsiaan,
     5 olemaan puhtaita ja siveitä, hoitamaan hyvin kotinsa ja mukautumaan miehensä tahtoon, jottei Jumalan sana joutuisi pilkan kohteeksi.
     6 Kehota myös nuoria miehiä käyttäytymään joka suhteessa hillitysti
     7 ja näytä itse esimerkkiä hyvän tekemisessä. Opetuksesi olkoon puhdasta ja arvokasta
     8 ja puheesi tervettä ja vakuuttavaa, niin että vastustajasi joutuu häpeään, koska ei pysty sanomaan meistä mitään pahaa.
     9 Kehota orjia alistumaan kaikessa isäntiensä tahtoon ja toimimaan näiden mielen mukaan. Heidän ei pidä väittää vastaan
     10 eikä varastella, vaan heidän on osoittauduttava aina luotettaviksi ja kunnollisiksi, niin että he voivat kaikessa olla kunniaksi Jumalan, meidän pelastajamme, opille.
     11 Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille,
     12 ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa,
     13 kun odotamme autuaan toivomme toteutumista, suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä.
     14 Hän antoi itsensä alttiiksi meidän puolestamme lunastaakseen meidät vapaiksi kaikesta vääryydestä ja puhdistaakseen meidät omaksi kansakseen, joka kaikin voimin tekee hyvää.
     15 Näin sinun tulee puhua, kehottaa ja nuhdella kaikella arvovallalla, eikä kenenkään pidä väheksyä sinua.

     TykkääTykkää

     26/12/2016 klo 17:10 Vastaus

107. Joona 19.12. klo 14.26:
     ”Puhdasoppisessa luterilaisessa teologiassa Jumala on vanhurskauttamisen ainoa subjekti, mutta vanhurskauttamista seuraava pyhitys on Pyhän Hengen ja ihmisen yhteistoimintaa. Tämän myötä uskosta luopuminen ja kristittyjen hyvien tekojen vaillinaisuus eivät ole Jumalan ”syytä” vaan johtuvat siitä, että kristitty torjuu luotaan tai käyttää huonosti Jumalan hänelle tarjoamaa Pyhän Hengen voimaa. Paradokseja liittyy toki myös tähän ”vanhurskauttamismalliin”.”

     Tähän malliin on varmaankin päädytty siitä taustaolettamasta, että ihmisellä ei voi olla mitään osuutta armon vastaanottamisessa, kun on lisäksi arkikokemuksen myötä myönnytty siihen, että uskovainen voi menettää uskonsa. Näin on päädytty kompromissiin, jossa hyväksytään Jumalan ja ihmisen yhteistoiminta pyhityksessä ja uskossa säilymisessä (synergismi), vaikka samaan aikaan kielletään kaikki ihmisen vaikutusmahdollisuus alkuperäisen vanhurskauttamisen suhteen (monergismi).

     Tässä kompromississa on se hieman kummallinen piirre, että ihminen ei voi torjua kääntymystä, mutta voi periaatteessa vaikka heti kääntymisen jälkeen luopua uskostaan. Ihminen ei voi torjua uskoontuloa tai itse päättää ottaa uskoa vastaan – ihminen ei siis voi tehdä oikeaa ratkaisua – mutta heti uskoontulonsa jälkeen hän voi päättää tehdä tai olla tekemättä negatiivista ratkaisua.

     Toisekseen tuo malli edellyttää jonkinlaista selitystä siihen, miten Jumalan tahto kaikkien pelastamisesta toteutuu. En ole huomannut pitkässä ketjussa vielä yhtään selvää selitystä tähän asiaan. Nimimerkki J-JOP oli kylläkin lähellä viitatessaan siihen, että kaikki ihmiset syntyvät tänne Jumalan lapsina.

     TykkääTykkää

     26/12/2016 klo 21:10 Vastaus

108. Joona 19.12. klo 14.47:
     ”Tämä on johtanut minut ajattelemaan, että ehkä lopulta perinteinen lestadiolainen ”maallikkoteologinen” tapa puhua vanhurskauttamisesta on ihan hyvä, Raamatun ”keskiarvoon” osuva.

     Perinteisesti seuroissa on puhuttu, että ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden. Samaan hengenvetoon on voitu muistuttaa, että kun ihminen kuulee Jumalan äänen ja hänellä on ”etsikonaika”, hänen ei tulisi ”paaduttaa sydäntään” vaan olisi syytä ”nöyrtyä parannukseen”. Samassa saarnassa on voitu yhtäältä todeta, että usko on yksin Jumalan teko ja lahja, toisaalta, että ihmisen on tehtävä valinta, ottaako lahjan vastaan. Samoin yhtäältä on puhuttu, että Jumala varjelee lapsensa uskomassa eikä siitä tarvitse murehtia, toisaalta on muistutettu, miten tärkeää on valvoa ja ”hoitaa omatuntoaan”, jottei se paadu.

     Periaatteessa tällainen tapa saarnata on ristiriitainen. Toisaalta Jumala on subjekti, toisaalta ihminen ja Jumala. Pappeja ja teologeja tämä ristiriita on usein vaivannut ja ärsyttänyt – sen on koettu poikkeavan puhtaasta luterilaisuudesta. Ärsytti se aikoinaan myös minua.

     Kun kuitenkin asia sisältää väistämättä paradokseja, jokaisessa mallissa on omat ongelmansa eikä Raamattukaan ole asiassa yksiselitteinen, tarvitseeko myöskään julistuksen tämän johdonmukaisempaa ollakaan? Ehkä tällainen tapa saarnata jättää asian paradoksiksi ja mysteeriksi juuri sopivasti”

     Yksi näkökulma tähän on tuo alkuperäisessä kirjoituksessani mainitsemani tulkinta Johanneksen evankeliumista. Sidotun ratkaisuvallan terminologiaa mukaellen tämän voisi muotoilla niin, että langenneessa tilassa ihmisen tahto on niin pahaan kääntynyt ja perkeleen sitoma, että hän ei voi omasta tahdostaan ja voimastaan mitenkään lähestyä Jumalaan. Mutta sitten, kun Jumala kutsuu ihmistä, Hän avaa ihmisen ratkaisuvallan (etsikonaika). Ihminen voi vastata tuohon kutsuun joko valitsemalla oikein tai väärin.

     Tuon mallin paradoksaalisuus saattaa olla aika paljon luterilaisen katsojan silmässä. Kyse on siitä, miten armo ja ansio ymmärretään. Minulle ei ole itsestään selvää, miksi päätös armon vastaanottamisesta pilaisi armon. Jos Joona kutoo minulle paidan ja antaa sen minulle yksin armeliaisuudesta ja minä päätän ottaa Joonan lahjan vastaan, ei se mielestäni tee minua mitenkään ansiolliseksi lahjaksi saamani paidan suhteen eikä vähennä Joonan armeliaisuutta. Minulla ei olisi paitaa, ellei Joona olisi sitä antanut, ja paita on juuri sellainen, jollaiseksi Joona sen on tehnyt.

     Ajattelisin, että kun meille on valmistettu vanhurskauden vaate, sen päälle pukeminen ei tee meille mitään ansiota eikä poista sitä, että vaate on yksin armosta ja yksin Kristuksen valmistama. Emme voi sitä itse valmistaa emmekä sitä mitenkään parannella. Emme voi sitä myöskään ottaa, ellei Herra sitä meille anna.

     Vastaavalla tavalla ansioiden kanssa. Mielestäni mikään hyväkään uskonratkaisu – vastaus Jumalan kutsuun – ei voi muodostaa mitään ansiota Jumalan silmissä. Luther ilmeisesti vertaili ihmisiä keskenään ja pelkäsi sitä, että ihminen ansioituisi toiseen ihmiseen verrattuna. Mielestäni ajatus oikean uskonratkaisun tekemisen ansiollisuudesta perustuu ainoastaan vertailuun, onko ihmisellä jotain toiseen ihmiseen verrattuna – ei ollenkaan siihen, että ihminen jotenkin ansioituisi Jumalan silmissä tai omassa sydämessään. Mielestäni tuo paradoksisuus juontuu siis tietystä ajatusmallista, kenties väärästä sellaisesta.

     TykkääTykkää

     26/12/2016 klo 21:18 Vastaus

109. Moni kommentoija huomasi, että kirjoitukseni kritiikki kohdistui myös opetukseen sidotusta ratkaisuvallasta. Minulle itselleni tuo oppi on ollut hyvin ahdistava. Niin se oli ilmeisesti ajoittain myös Lutherille. Tuo sama oppi voi olla myös hyvin rohkaiseva ja lohduttava, niin kuin esim. Siionin Kevät yllä kirjoitti. Niin se oli lohduttava myös Lutherille ilmeisesti suurimman osan aikaa.

     Itselleni taas olisi hyvin vaikea asia, jos tuo oppi päätettäisiin ”kanonisoida” ja muurata välttämättömäksi osaksi liikkemme opetuksen perustaa. Se voi toki olla yhtenä näkemyksenä – mutta vain yhtenä näkemyksenä.

     Mistä edes voimme olla varmoja, että oppi sidotusta ratkaisuvallasta vastaa Jumalan totuutta? Oppiahan ei sellaisena löydy Raamatusta, vaan sen takana on paljon tulkintaa ja filosofiaa. Oppi johtaa myös ristiriitoihin Jumalakuvassa ja edellyttää tietynlaisen ”paradoksien sijoittamisen”, kuten yllä on keskusteltu.

     Ja voimmeko olla varmoja siitäkään, ettei vaan itse perkele päässyt vähän värittämään kirjoituksia ja kuiskuttelemaan kovissa paineissa olleen Lutherin korvaan jotain tämäntapaista: ”Kirjoitapa Martti tästä sidostusta ratkaisuvallasta näin ja näin ja näytä sille Erasmukselle, kuka täällä on etevin teologi ja nokkelin tässä väittelyssä!”

     TykkääTykkää

     26/12/2016 klo 21:34 Vastaus

110. Tarkoitan ettei tiedosta välttämättä tehneensä NÄITÄ TEKOJA. Kyllä ihminen tietää mitä tekee, mutta ei tiedosta aina niiden merkitystä ja seurauksia. Paavali Sauluksena vainosi oikein uskovia tietämättään epäuskossa. Kyllä Paavalikin tiesi, kun Jeesus otti kiinni, että hän oli suuri syntinen kun oli Jumalan seurakuntaa vainonnut.

     Toinen asia. Jupen kannattaisi lukea SRK:n julkaiseman kirjan ”Löysin Jumalan valtakunnan”. Siinä tulee selvästi ilmi, ettei rauhaa löytynyt mistään väärästä hengellisyydestä, vaan sitten vasta kun löytyi elävä kristillisyys, josta sai vastaanottaa syntien anteeksiantamuksen, kun kysyttiin haluaisitko sinäkin uskoa ja synninpäästön evankeliumi julistettiin. Rauha ja ilo täytti mielen.

     TykkääTykkää

     28/12/2016 klo 08:52 Vastaus

111. Sehän jo mainittiinkin, että uskovatkaan eivät (aina) ajattele, että näitä tekoja tehtäisiin itsellensä Kristukselle. Eikä kukaan ole väittänytkään, että uskova aina tiedostaisi kylvämänsä siemenen kasvun ja seuraukset, ikään kuin hän itse olisi myös kasvun antaja.

     Nuita vakuuttavia todistuksia löytyy kyllä monesta muustakin tunnustuskunnasta ja mikä mielenkiintoisinta, kyllä se kuvaus siitä Jumalan rauhasta on samanlainen, oli se sitten vanhoillislestadiolainen, kalvinisti tai luterilainen, joka on aidosti tullut uskoon. Paljon olen niitä katsonut ja monet sellaiset todistukset, mitkä eivät ole olleet mitään karismaattisten höpinöitä kultahampaista, joita on suuhun ilmestynyt, vaan aitoja kuvauksia, ovat kyllä vastanneet aamenta ja vastaava rauha itsellänikin on, voisi jopa sanoa, että varmuus. Samanlaiset tarinat (kuin meillä) ainoasta oikeasta valtakunnasta ja ”toimivasta” evankeliumista löytyvät kyllä iso- ja pikkuesikoisiltakin, joten en laske kovin suurta painoarvoa kenenkään yksittäisen ihmisen todistukselle sikäli kuin sen perusteella voisi kristillisyyttä arvioida ainoana oikean evankeliumin omistajana.

     TykkääTykkää

     28/12/2016 klo 13:50 Vastaus

112. Hyvin fundeerattu amicus! Useinhan seurapuheiden argumentaatiossa, kun Raamattu loppuu niin hypätään suoraan Lutheriin ikäänkuin se olisi täysin Raamattuun rinnastettavaa Jumalana ilmoitusta…

     John – raamatullisella uskolla pelastuu, yksin armosta yksin Kristuksn tähden, myös meidän kristillisyydessämme sokeista pisteistämme ja harhoistamme huolimatta. Useimmat kristilliset herätykset voisivat koota kirjan kääntymiskokemuksista, kuinka juuri niiden piirissä ihminen tuli uskoon, sai rauhan ja Pyhän Hengen!

     TykkääTykkää

     28/12/2016 klo 14:00 Vastaus

113. Jo se että on monta erilaista oppia ja uskoa, jossa pelastuu on vastoin raamattua, ei siis ole raamatullista uskoa. Yksi lauma ja yksi paimen. Kristuksen ruumis, seurakunta ei ole jaettu. Kyllähän moni väittää uskovansa raamatun mukaan ja saaneensa ”Pyhän Hengen” ,hurmahengen, mutta kun perehtyy tarkemmin, he eivät usko kokonaisen raamatun mukaan. Eikä niistä saa myös todellista rauhaa, jos on Jumala herättänyt ihmisen. Väärä hengellisyyksissä on väkeviä eksytyksen henkiä, jotka tuudittavat ihmisiä väärään rauhaan. Jos rupeaa vähänkin hyväksymään monioppisutta, kyllä menettää Pyhän Hengen ja elävän uskon. Moni eriseura on syntynyt siitä kun on ruvettu hyväksymään vääriä opetuksia, mutta juuret voivat olla jo syvemmällä. Jos on käsittänyt rauhan ja haluaa pitää hyvän omantunnon, niin Jumala kyllä varjelee eriseuran myrskyissä.
     Jos ei ota rakkautta totuuteen, niin Jumala sallii väkevän eksytyksen hengen, niin että valheen uskoo. On erittäin vaarallista ruveta myötäilemään ja puolustamaan vääriä opetuksia ja monioppisuutta.

     TykkääTykkää

     28/12/2016 klo 16:56 Vastaus

114. OIKEIN USKOVIA ON VÄHÄN
     1. Kun. 18:21-24
     Niin astui Elia kaiken kansan eteen ja sanoi: kuinka kauan te onnutte molemmille puolille? Jos Herra on Jumala, niin vaeltakaa hänen jälkeensä, mutta jos Baal, niin vaeltakaa hänen jälkeensä; ja ei kansa häntä mitään vastannut.
     Niin sanoi Elia kansalle: MINÄ OLEN AINOASTI JÄÄNYT HERRAN PROFEETOISTA; MUTTA BAALIN PROFEETTOJA ON NELJÄSATAA JA VIISIKYMMENTÄ MIESTÄ.
     Niin antakaa nyt meille kaksi mullia ja antakaa heidän valita toisen mullin ja hakata kappaleiksi, ja pankaa puiden päälle, mutta älkää siihen panko tulta: ja minä otan toisen mullin ja panen myös puiden päälle, ja en pane siihen tulta.
     Ja huutakaa te teidän jumalainne nimeä, ja minä huudan Herran nimeä: kumpi Jumala vastaa tulen kautta, hän olkoon Jumala. Ja kaikki kansa vastasi ja sanoi: se on oikein.

     Ps. 12:1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, kahdeksalla kielellä. AUTA, HERRA; SILLÄ PYHÄT OVAT VÄHENTYNEET, JA USKOLLISET OVAT HARVAT IHMISTEN LASTEN SEASSA.

     Jer. 42:2 Ja sanoivat profeetta Jeremiaalle: anna meidän rukouksemme tulla kuulluksi sinun edessäsi, ja rukoile meidän edestämme Herraa Jumalaasi KAIKISTA NÄISTÄ JÄTETYISTÄ; SILLÄ MEITÄ ON HARVAT MONESTA JÄÄNEET, NIINKUIN SINÄ ITSE MEIDÄT NÄET SILMILLÄSI:

     Jer. 3:14 Kääntykää, te vastahakoiset lapset, sanoo Herra; sillä minä kihlaan teidät minulleni, ja otan teidät YHDEN KAUPUNGISTA JA KAKSI KOKO SUKUKUNNASTA, ja tahdon teidät viedä Siioniin.

     Matt. 7:14 Ja se portti on ahdas, ja tie kaita, joka vie elämään, ja HARVAT OVAT, JOTKA SEN LÖYTÄVÄT.

     Matt. 22:14 Sillä monta on kutsuttu, mutta HARVAT OVAT VALITUT.

     Luuk. 13:23-27
     Niin sanoi yksi hänelle: HERRA, VÄHÄKÖ NIITÄ ON, JOTKA AUTUAAKSI TULEVAT? Ja hän sanoi heille:
     Pyytäkää ahtaasta portista mennä sisälle, SILLÄ MONTA ON, SANON MINÄ TEILLE, JOTKA PYYTÄVÄT MENNÄ SISÄLLE, JA EI TAIDA.
     Kuin perheenisäntä on noussut ja oven sulkenut, ja te rupeatte ulkona seisomaan ja oven päälle kolkuttamaan ja sanomaan: Herra, Herra, avaa meille! ja hän vastaa ja sanoo teille: en minä teitä tunne, kusta te olette;
     Niin te rupeatte sanomaan: me olemme syöneet ja juoneet sinun edessäsi, ja meidän kaduillamme sinä opetit.
     Ja hän on sanova: minä sanon teille: en minä teitä tunne, kusta te olette; menkää pois minun tyköäni, kaikki te väärintekijät.

     1. Piet. 3:20 Jotka ei muinoin uskoneet, kuin Jumala kerran Nooan aikana odotti ja kärsiväinen oli, kuin arkki valmistettiin, jossa harvat (se on: KAHDEKSAN SIELUA) veden kautta päästetyksi tulivat.

     Jes. 53:1 KUKA USKOO MEIDÄN SAARNAMME, ja kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?
     Room. 10:15-16 Ja kuinka he saarnaavat, ellei heitä lähetetä? Niin kuin kirjoitettu on: oi kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka rauhaa julistavat, niiden jotka hyvää julistavat.
     Mutta EI HE OLE KAIKKI EVANKELIUMILLE KUULIAISET; sillä Jesaja sanoo: Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?

     Luuk. 18:6-8
     Niin Herra sanoi: kuulkaa, mitä tämä väärä tuomari sanoo:
     Eikös Jumalan pitäisi valittuja auttaman, jotka yötä ja päivää häntä huutavat, pitäisikö hänen sitä kärsimän?
     Minä sanon teille: hän auttaa heitä pian. Kuitenkin, KUIN IHMISEN POIKA ON TULEVA, LÖYTÄNEEKÖ HÄN USKOA MAAN PÄÄLTÄ?

     Ps. 92:7 JUMALATTOMAT VIHERIÖITSEVÄT NIINKUIN RUOHO, JA PAHOINTEKIÄT KAIKKI KUKOISTAVAT, SIIHENASTI KUIN HE HUKKUVAT IANKAIKKISESTI.

     2. Tess. 3:2 Ja että me häijyistä ja pahoista ihmisistä pelastettaisiin; sillä EI USKO OLE JOKA MIEHEN.

     Ilm. 20:7-10
     Ja kuin tuhannen vuotta kuluneet ovat, niin saatana päästetään vankeudestansa.
     Ja hän menee ulos pakanoita viettelemään, jotka neljällä maankulmalla ovat, Gog ja Magog, että hän heitä sotaan kokoaisi, JOIDENKA LUKU ON NIINKUIN MEREN SANTA.
     Ja he astuivat maan avaruuden päälle, ja piirittivät pyhäin leirin ja rakkaan kaupungin. Ja tuli lankesi Jumalalta taivaasta ja söi heidät.
     JA PERKELE, JOKA HEITÄ VIETTELI, HEITETTIIN TULISEEN JA TULIKIVISEEN JÄRVEEN, JOSSA SEKÄ PETO ETTÄ VÄÄRÄ PROFEETTA OLI; JA NE PITÄÄ VAIVATTAMAN PÄIVÄÄ JA YÖTÄ IANKAIKKISESTA IANKAIKKISEEN.

     TykkääTykkää

     28/12/2016 klo 18:32 Vastaus

115. No John, äläpä hupsuttele, sillä Kristus puhuu juuri tuosta asenteestasi sanoessaan:

     ”Johannes Kastajan päivistä asti taivasten valtakunta on ollut murtautumassa esiin, ja jotkut yrittävät väkivalloin temmata sen itselleen.” (Matt.11:12)

     Raamatullinen usko riittää kuten: ”Hän vei heidät ulos ja kysyi: `Herrat! Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?` He vastasivat: `Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi.” (Apt.16:30-31)

     Tai ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:16)

     Katso Kristukseen ja luota Jumalan armoon, – näin yksinkertaista on oikea pelastava usko ja sinäkin John saat uskoa sen rääkkäämättä itseäsi jatkuvilla opillisilla lisäyksillä ja saivarteluilla, malta laskea jo niiden taakka selästäsi!

     TykkääTykkää

     28/12/2016 klo 19:17 Vastaus

116. ”Mutta tuntee tyhjäntuntoisuutta, kuin ei olisikaan Pyhä Hengen voimaa ei koe hyviä tuntemisia. On kuin olisi kuollut hengellisesti ja kuin seurakuntakin olisi kuollut hengellisesti. On kuin vain sanat jäljellä, laulut ja ulkoinen muoto, mutta voima on heikko. Väkevä voimallinen Pyhän Hengen voima, herättävä voima puuttuu. Ja puuttuvat armon tuntemiset, rauhan juuri saa.”

     Mistä tiedät, että Pyhän Hengen voimaa siis on? Ettei vain olisi kysymys siitä, että omatunto on nukutettu omilla ansioilla, eli ripittäytymällä joka asiasta ja näin ”sovittamalla” ne teot?

     Raamattu ei kerro siitä, että pitäisi tuntua siltä, että olisi kuin kuollut hengellisesti, jos omaa Pyhän Hengen.

     ”Epäuskoisten ja muiden uskontojen tila näkyy selvästi vääränä, kuin he eivät olisi ikinä saaneet totista herätystä. Puhuvat uskon asioista niin varmasti oman voiman tai hurmahengen tunnossa, vaikka ovat täysin pimeässä ja heräämättömässä tilassa. Jos heitäkin Jumala ottaisi kovasti kiinni, niin kyllä kaikki väärä perustus romahtaisi ja heidän pitäisi nöyränä kysyä synninpäästöä Jumalan elävästä seurakunnasta. Ei ole turvaa mistään ihmisen tekemästä, vääristä hengellisyyksistä, eriseurasta, ei raamatun lauseista, hengen miesten vääristellyistä opetuksista, ei filosofioista, ei järjestä, ei tunteesta jne.”

     Monissakin piireissä on saatu totinen herätys, joka on johtanut totiseen parannukseen. En voi siis millään yhtyä siihen, että muut kristillisyydet aivan selvästi näkyvät väärinä sillä perusteella. Aika nopea olet sanomaan, että he ovat hurmahengen tunnossa, koska joku ei ole tullut juuri meiltä pyytämään synninpäästöä. Valitettavasti Raamattu ei anna ymmärtää, että pitäisi mennä pyytämään synninpäästöä ”elävästä seurakunnasta”, vaan Raamattu kehottaa, että ”Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut”.

     TykkääTykkää

     29/12/2016 klo 01:49 Vastaus

117. Tämän ”Hyvät teot” -keskustelun päätteeksi vielä, tuli tällainen ilmoitus, kun avasin randomisti Raamatun (mikä ei ole kylläkään tapani, että sen perusteella tekisin johtopäätöksiä, nyt vain passaa tähän), niin avautui suoraan tähän kohtaan tuossa eilen:

     Malakian kirja 2
     17 Te väsytätte Herran puheillanne. Mutta te sanotte: ”Miten väsytämme?” Siten, että sanotte: ”Jokainen, joka pahaa tekee, on hyvä Herran silmissä, ja niihin hänellä on mielisuosio”; tahi: ”Missä on tuomion Jumala?”

     TykkääTykkää

     29/12/2016 klo 01:53 Vastaus

118. ”Raamattu ei kerro siitä, että pitäisi tuntua siltä, että olisi kuin kuollut hengellisesti, jos omaa Pyhän Hengen.”

     Otan tuota takaisin senverran, että ainakin Davidista on ilmeisesti aika-ajoin tuntunut siltä, että Herra on ikäänkuin loitompana hänestä, mutta aina hänellä vaikuttaa olevan varmuus Hengessä, että Herra kyllä auttaa ja ”palaa” kun aika tulee.

     TykkääTykkää

     29/12/2016 klo 01:59 Vastaus