Siunattua rakkaimpamme syntymäjuhlaa!
Ihmeellinen Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä ja Rauhan Ruhtinas on syntynyt meille. Hänen valtansa ja rauhansa on loputon, oikeus ja vanhurskaus ovat Hänen valtakuntansa perustus ja tuki – nyt ja aina. (Jes. 9:1–6) Rauhan Ruhtinaan lähettiläät kertovat, ettei meillä ole mitään pelättävää, kun meillä on omanamme Väkevä Jumala, rakkaamme, Kristus Vapahtaja.
Iankaikkisen evankeliumin kirkkaus
Heikki Jussila, Iankaikkinen evankeliumi (1945)
Samassa paikkakunnassa oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja heidät valtasi suuri pelko. Mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö!”
Luuk. 2:8–10Katsellessa Herramme alennuksen tilaa neitseen sydämen alla olemme tulleet suuren kysymyksen eteen: ”Mikä on sen syy ja tarkoitus?” Olemme nähneet, että Jumala laskee huoneeseensa lujan perustuksen. Hän myös valmistaa perustuskiven. Hän itse vuolee sen sopivaksi perustuskallioksi (Sak. 3:9). Samaa opimme seimessä makaavasta lapsesta. Ja olemme tulleet Herran kirkkaudessa vakuutetuiksi, että ihmisen ylpeyteen lankeaminen on sovitettava Kunnian Herran alentamiselle.
Herran kirkkaus ei valaise ylpeyden hallitsemille sydämille. Se kirkkaasti paistaa alhaalla laaksossa. Siellä sen lämpö hedelmän kasvattaa. Korkealla ylpeyden vuorella sen ikuinen jää on jäävuoreksi tehnyt. Se ei sula keväällä, kun ”koitto ylhäältä” valaisee Sakarian huoneen päällä. Se ei sula iloon ja riemun kyyneliin kesäauringon paistaessa Betlehemin seimessä. Ylpeys vie Aadamin ulos paratiisista. Herran nöyryys, Immanuelin alennus kunnian kirkkaudesta Betlehemin seimeen, tuo taivaan tikapuun, alennuksen tilan, maan päälle.
Aadami ja Eeva kääri itsensä fiikunapuun lehdillä Herran kasvoin valkeuden edessä. Uusi on tullut, ”Korkeimman Poika”, toiseksi Aadamiksi kapaloituna seimeen. ”Hänessä oli elämä ja se elämä oli ihmisten valkeus, ja valkeus pimeydessä paistaa, ja pimeys ei sitä käsittänyt” (Joh. 1:4–5). Betlehemin kedolla olevat paimenet eivät ole korkeamielisiä, ylpeyden vuorelle kiipeilijöitä. Taivaassa tunnetaan heidän askeleensa. Jumala katsoo sydämeen, Paimenpoika, Daavid, haetaan voideltavaksi Iisain huoneessa.
Herran enkeli lähetetään paimenten eteen kirkkauden keskelle. Hän tulee suuren sanoman tuojaksi heille. Maan ja kansan oli pimeys ja synkeys peittänyt. Ei löytynyt yhtään sanoman julistajaa Betlehemin seimellä maan kansojen seasta. Enkeli ei ole pikkuasian tähden lähetetty. Se sanoma, jota hän tuo, ei tule liitelemään kuin utupilvi tuulessa. ”Minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle.” Se suuren ilon ilmoitus ei ole julistettu synninunessa nukkuvalle kansalle. ”Paimenet valvoivat yöllä.”
Paimenille on onnenarpa langennut. He sen kautta korotettiin suuren Jumalan salaisuuden todistajiksi. ”He näkivät suuren valkeuden, se paistoi heidän ylitsensä kirkkaasti” (Jes. 9:1). Kirkkaudessa näkyy oma mitättömyys. Pimeässä ei nähdä erotusta suuren ja pienen välillä. Kun kirkkaus valaisee oman mitättömyyden suurena, niin se tuottaa suuren peljästyksen. Iankaikkisen evankeliumin kirkkaudessa näkyy synnit suureksi. ”Mutta missä synti on suureksi tunnettu”, siellä se valaisee armon ylenpalttiseksi. (Room. 5:20)
Iankaikkisen evankeliumin kirkkaudessa saarnaa seimen syntynyt lapsi sovituksen kielellä maan kansoille. Sen alennuksen kautta sovittaa viaton ihmisluonto ylpeyden tielle astuneen ihmisluonnon onnettomasta alennuksesta. Seimi saarnaa kaikille kuinka turha on maailman kunnia ja koreus. Siellä ei löydetä itserakkauden eikä itsekkäisyyden vaikutuksia. Siellä ei nähdä kateutta eikä kostoa. ”Älkäät peljätkö”, kuuluu ensimmäiset sanat taivaan lähetin julistuksessa maan päällä jouluyönä.
Älkäät peljätkö, te iankaikkisen evankeliumin kirkkauden lapset, maan päällä. Te saatte seimessä kohdata suuren ilon tuojan ja oppia: ”Hän rikkaana ollessaan tuli tähtemme köyhäksi, että te hänen köyhyytensä kautta rikkaaksi tulisitte.” Teitä, kun olette synnissä siinneet ja syntyneet, peljättää kirkkaudessa turmeluksenne yöllä ja päivällä. Vaan te saatte yhtyä seimellä pyhän pikkuveljen kanssa. Pieni lapsi ei peljätä ketään. Hän tuli sekaamme pienenä lapsena suuren ilontuojaksi. ”Herra, meidän Herra, sinun nimesi on Ihmeellinen.”
Mitä olivat valvovaiset paimenet kedolla puhuneet ennen enkelin ilmestymistä, sitä ei ole sanottu. Oliko heille uskon silmä kirkkaana näkemään, kun oli veronlaskemisen vuorokausi alkanut, että tämä on se päivä, jonka Herra on heille ilopäiväksi tehnyt. Valtikka oli otettu Juudalta pois. Se, että he peljästyivät enkelin läsnäoloa, ei selitä sitä. Sillä sen näkeminen on aina hämmästyttänyt ihmistä, joka ei ole tottunut näkyväisenä heidän seuraansa. Taivas oli muistanut heitä perintöarvan lahjalla.
Taivas onnittelee sen lahjan saaneita: ”Teille on syntynyt”, kuulutetaan sen onnittelut. Ei enkeleitä ole sen onnen arpa rikastuttanut. Maan tomu lapsia on suuri onnen päivä kohdannut. Heille on tuotu joulu. Heille on alkanut suuri ilojuhla. Joulun on taivaan lähetti julistanut alkaneeksi. Iankaikkisen evankeliumin kirkkaus on silloin kohdannut paimenia. Se johtaa heidät seimelle. Siellä he kohtaavat joulun suuren Vapahtajan, Herran. ”Älkäät peljätkö!” Nyt on joulu tullut paimenille. He eivät nukkuneet jouluna. Heillä on jouluna suuri kirkkaus. Heillä ei ole jouluna veronlaskemisen pikkuasia suurena.
Hulluinhuonelainen 
Heikki Jussila on noissa jouluteksteissä klassisen kristinuskon suurten kysymysten; inkarnaation eli Jumalan ihmiseksi tulon ja sovituksen salaisuuden äärellä. Samaa pohti myös Lars Levi Laestadius teoksessaan Hulluinhuonelainen.
Merkille pantavaa on, että Jussila ei kutista ihmisen lankeemusta ”omppuvarkauteen” vaan viittaa sen pohjimmaiseksi syyksi ylpeyttä, siis hybristä tulla Jumalan kaltaiseksi. Kun ihminen viimein kehitysvaiheessaan halusi tulla tietämään myös hyvän ja pahan, menetti hän eettisen viattomuutensa; joutui vastuunalaiseksi tekemisistään ja veti päällensä vanhurskaan oikeudenmukaisen Jumalan tuomion!
Isä ja poika Jussila olivat merkittävä koossapitävä lenkki vl-kristillisyyden laitojen suhteen sodan jälkeisenä kymmenvuotiskautena. Kun poika eli O.H.Jussila kuoli 1955 alkoi pian tunnustuskirjafundamentalistien asemiin ajo Pekka Tapanisen johdolla, ja kun isä Heikki kuoli sittemmin samana vuonna, taisi se olla Heikki Saarelle ja muille ääriekskluvisuutta ajaville merkki sotaan kutsulle. Ja se mitä siitä seurasi, eli 1960-luvun alun hajaannus, oli sittemmin tappio molemmille jakautumisen osapuolille!
TykkääTykkää
ERISEUROISTA
Jumalan valtakunta ei ole ihmisten käsissä.
Jes. 46:4 Teidän vanhuutenne päiviin saakka minä olen sama, vielä kun hiuksenne harmaantuvat, minä teitä kannan. Niin minä olen tehnyt ja niin yhä teen, minä nostan ja kannan ja pelastan.
Joh. 10:9-15
Minä olen ovi: jos joku minun kauttani menee sisälle, se tulee autuaaksi, ja menee sisälle ja ulos, ja löytää laitumen.
Ei varas tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja kadottamaan: minä tulin, että heillä pitää elämä oleman ja yltäkyllä oleman.
Minä olen hyvä paimen: hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä.
Mutta palkollinen, joka ei ole paimen, eikä lampaat ole hänen omansa: kuin hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee; ja susi raatelee ja haaskaa lampaat.
Mutta palkollinen pakenee, sillä hän on palkollinen, eikä tottele lampaista.
Minä olen hyvä paimen, joka tunnen omani, ja minä tunnetaan myös omiltani,
Niin kuin Isä minun tuntee, ja minä tunnen Isän: ja panen henkeni lammasten edestä.
Matt. 3:12 Hänellä on kädessään viskain, ja sillä hän puhdistaa puimatantereensa viljan. Jyvät hän kokoaa aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa tulessa, joka ei koskaan sammu.
1. Joh. 2:19 He ovat meistä lähteneet, mutta ei he olleet meistä; sillä jos he meistä olleet olisivat, niin he tosin olisivat meidän kanssamme pysyneet: mutta että ne julki tulisivat, ettei he kaikki ole meistä.
4. Moos. 26:9 Ja Eliabin pojat, Nemuel ja Datan ja Abiram. Nämät ovat Datan ja Abiram, jotka kutsuttiin kansasta, jotka asettivat heitänsä Mosesta ja Aaronia vastaan Kooran eriseurassa, koska he asettivat heitänsä Herraa vastaan,
4. Moos. 26:10 Ja maa avasi suunsa ja nieli heidät ja Kooran, koska se eriseura kuoli, ja koska myös tuli söi viisikymmentä miestä kolmattasataa, ja tulivat merkiksi.
Ap. t. 24:5 Sillä me olemme löytäneet tämän miehen vahingolliseksi, joka nostaa kapinan kaikille juutalaisille ympäri koko maanpiirin, ja on natsarealaisten eriseuran päämies.
Ap. t. 24:14 Mutta sen minä sinulle tunnustan, että minä tämän tien kautta, jonka he eriseuraksi kutsuvat, niin palvelen minun isäini Jumalaa, että minä uskon kaikki, mitkä laissa ja profeetoissa kirjoitetut ovat,
Ap. t. 26:5 Jotka minun ennen ovat tunteneet, (jos he tahtoisivat todistaa,) että minä meidän jumalanpalveluksen kaikkein ahkerimman eriseuran jälkeen olin farisealainen.
1. Kor. 1:10 Mutta minä neuvon teitä, rakkaat veljet, meidän Herran Jeesuksen Kristuksen nimen kautta, että te kaikki yhdenkaltaisen puheen pitäisitte, ja ettei teidän seassanne eriseuroja olisi, vaan olkaa sovitetut yhdessä mielessä ja yhdessä neuvossa.
1. Kor. 11:19 SILLÄ TEIDÄN SEASSANNE PITÄÄ MYÖS ERISEURAT OLEMAN, ETTÄ NE, JOTKA KOETELLUT OVAT, TEIDÄN SEASSANNE ILMOITETTAISIIN.
Gal. 5:20 Epäjumalain palvelus, noituus, vaino, riita, kateus, viha, torat, eripuraisuus, eriseura,
Tit. 3:10 Eriseuraista ihmistä pakene, kun häntä kerta taikka kahdesti neuvottu on,
Jaak. 3:17 Mutta se viisaus, joka ylhäältä on, se on ensisti tosin puhdas, sitten rauhallinen, siveä, uskova, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, eriseuraton ja ulkokullaton.
2. Piet. 2:1 Niin oli myös vääriä profeetoita kansan seassa, niin kuin teidänkin sekaanne vääriä opettajia tulee, jotka vahingolliset eriseurat tuovat ja kieltävät sen Herran, joka heidät ostanut on, saattaen itsellensä nopean kadotuksen,
Juud. 1:19 Nämä ovat ne, jotka eriseurat tekevät, lihalliset, joilla ei henkeä ole.
Piet. 3:21 VESIKASTE:
Se nyt meitäkin kasteessa autuaaksi tekee, joka sitä aavisti (ei että lihan saastaisuudet pannaan pois, vaan että se on hyvän omantunnon liitto Jumalan tykönä) Jeesuksen Kristuksen ylösnousemisen kautta.
Ap. t. 11:14-16 PYHÄN HENGEN KASTE:
Hän on sanova sinulle ne sanat, joiden kautta sinä autuaaksi tulet ja kaikki sinun huoneesi.
Mutta kuin minä rupesin puhumaan, lankesi Pyhä Henki heidän päällensä, niin kuin hän alussa meidänkin päällemme lankesi.
Niin minä muistin Herran sanan, jonka hän sanonut oli: Johannes tosin kasti vedellä, mutta te kastetaan Pyhällä Hengellä.
TykkääTykkää
Viattomien lasten päivänä me luterilaiset poroporvarit muistamme hurskaasti ehkäpä jonkun kyynelenkin tirauttaen muutamaa kymmentä Betlehemin lapsimartyyriä, ja jouluna olemme laulaneet haikeasti vatsa herkkuja täynnä kuinka ”laps hankeen hukkuu, unhoittuu”. Mutta mahdamme samalla farisealaisesti ummistaa silmämme niiltä kymmeniltä ja sadoilta tuhansilta lapsilta, jotka ovat tänäkin vuonna hakeneet turvapaikkaa rikkaasta Euroopasta, ja joista tuhansia on jo surma saavuttanut. Rakas ”kristillinen hallituksemme” on myös vl-kristikansan (vaikenevalla) tuella tehnyt urheita päätöksiä turvapaikanhakijoiden aseman vaikeuttamiseksi; perheiden yhdistäminen on tehty kuin kiusalla lähes mahdottomaksi ja ihmisiä palautetaan keskelle sotaa ja vainoja. Ja kuka välittää kaivata jo vuonna 2015 Eurooppassa, ihmisoikeuksien luvatussa maassa (siis niiden tekopyhässä lippulaivassa) sutenöörien ja elinkauppiaiden käsiin kadonneita 10 000 pakolaislasta. Ei näiden lasten vuoksi pidetä EU:n huippukokousta, eivät ihmisoikeusvaltuutetut julkaise kannanottoja, ja kirkommekin ovat hiljaa. Hallituksemme ministerit kilpailevat tiedotusvälineiden kanssa, kuka esittää pakolaisista nihkeimpiä lausuntoja ja takaa puolueelleen niiden ”oikeiden” perussuomalaisten kannatuksen.
Kirkko on luvannut majoittaa kielteisen päätöksen saaneita, mutta kerjännyt siihen valtiovallan hyväksyntää, vaikka ”Ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” (Apt. 5:29) Kristinuskon peruskertomuksissa korostuu muukalaisuutta korostava ja puolustava eetos. Jo Abraham ”asettui muukalaisena luvattuun maahan ja asui siellä teltoissa, ja niin asuivat myös Iisak ja Jaakob, jotka perivät saman lupauksen.” (Hepr. 11:9) – Vastoin valtiovallan eli kuninkaan säädöstä Mooseksen äiti kieltäytyi surmaamasta vaan ruokki lastaan. Ja vastoin esivallan eli Herodeksen säädöstä
”Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille ja sanoi: `Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja pakene Egyptiin. Pysy siellä, kunnes käsken sinun palata. Herodes aikoo etsiä lapsen käsiinsä ja surmata hänet.” (Matt. 2:13)
Useimmat rauhanyhdistysten toimitalot ovat yli 90% jokaisesta kuukaudesta/vuodesta tyhjillään. Entäpä jos Rauhanyhdistykset osoittaisivat raamatullista kansalaistottelemattomuutta ja lähimmäisen vastuuta ja ryhtyisivät majoittamaan kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita lapsia, äitejä, isiä… Niin että ”Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne.” (Matt. 25:35)
”Älä tee muukalaiselle vääryyttä äläkä riistä häntä, sillä olet itsekin ollut muukalaisena Egyptissä.” (2. Moos. 22:21)
”Älä sorra muukalaista; olettehan itsekin olleet muukalaisina Egyptissä ja tiedätte, mitä on elää vieraassa maassa muukalaisena.” (2. Moos. 23:9)
”Kun maahanne tulee muukalaisia asumaan keskuudessanne, älkää sortako heitä.” (3. Moos.19:33)
”Kohdelkaa joukossanne asuvia siirtolaisia ikään kuin he olisivat heimolaisianne ja rakastakaa heitä kuin itseänne, sillä te olette itsekin olleet muukalaisina Egyptissä.” (3. Moos.19:34)
”Samoin tulee myös teidän rakastaa muukalaista; olettehan itsekin olleet muukalaisina Egyptissä.” (5. Moos.10:19)
”Ette saa viedä muukalaiselta ettekä orvolta hänen oikeuksiaan” (5.Moos.24:17)
TykkääTykkää
Hyvä John, nouse niistä itse rakennetuista eriseurain bunkkerista katsomaan ihmiseksi syntynyttä Vapahtajaasi Kristusta – ja iloitsemaan armosta! Pidämme kiinni omasta meille kirkastuneesta aarteestamme ja tarjoamme sitä toisillekki.
Mutta puhutaan sitten vasta eriseurasta, jos ja kun eivät täyty nämä raamatulliset kriteerit:
”Kukaan ei myöskään voi sanoa: ”Jeesus on Herra”, muuten kuin Pyhän Hengen vaikutuksesta.”(1.Kor. 12:3)
”Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta.”(1. Joh. 4:2)
TykkääTykkää
”Jumalan valtakunta ei ole ihmisten käsissä.”
Heh, kyllä se minusta näiden sinun viestiesi perusteella siltä vaikuttaa 😀
TykkääTykkää
KESKUSTELUNI LOPETUS
Ollaan saatu keskustella VL-kristillisyyden menneistä vuosikymmenistä ja olen voinut kertoa ja käsitellä oman tilanteeni. KIITOKSIA TÄSTÄ KAIKILLE JA HYVÄÄ UUTTA VUOTTA! Katson nyt paremmaksi, että enempää keskustele. Usko on Jumalan työ alusta loppuun saakka ja se vaatii ihmiseltä suostumista Jumalan tahtoon. Jotkut eivät ollenkaan osallistu keskustelupalstoilla keskusteluun omantuntonsa vuoksi, minäkin päädyin nyt tähän samaan. Jos ei uskota selvää Jumalan sanaa, riittää kun kerran tai kahdesti nuhdeltu on.
NÄIHIN RAAMATUN SANOIHIN PÄÄTÄN
Ilm. 3
1 Ja kirjoita Sardin seurakunnan enkelille: näitä sanoo se, jolla ne seitsemän Jumalan henkeä ja ne seitsemän tähteä ovat: minä tiedän sinun tekos; sillä sinulla on nimi ettäs elät, ja olet kuollut.
2 Ole valpas ja vahvista niitä muita, jotka kuolemallansa ovat; sillä en minä löytänyt sinun tekojasi täydellisiksi Jumalan edessä.
3 Niin ajattele siis, kuinka sinä saanut ja kuullut olet, ja pidä se, ja tee parannus. Ellet sinä siis valvo, niin minä tulen sinun päällesi niin kuin varas, ja et sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen.
4 Sinulla on myös muutamat nimet Sardissa, jotka ei ole vaatteitansa saastuttaneet: niiden pitää minun kanssani valkeissa vaatteissa vaeltaman; sillä he ovat mahdolliset.
5 Joka voittaa, se pitää valkeilla vaatteilla puetettaman, ja en minä pyyhi hänen nimeänsä elämän kirjasta, ja minä tahdon tunnustaa hänen nimensä minun Isäni edessä ja hänen enkeleidensä edessä.
6 Jolla korva on, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.
7 Ja Philadelphian seurakunnan enkelille kirjoita: näitä sanoo se Pyhä, se totinen, jolla on Davidin avain, joka avaa ja ei yksikään sulje, joka sulkee ja ei yksikään avaa;
8 Minä tiedän sinun tekos: katso, minä annoin sinun eteesi aukean oven, ja ei yksikään voi sitä sulkea; sillä sinulla on vähä voimaa, ja pidät minun sanani, etkä minun nimeäni kieltänyt.
9 Katso, minä annan sinulle saatanan joukosta ne, jotka itsensä juutalaisiksi sanovat, ja ei olekaan, vaan he valehtelevat. Katso, minä tahdon vaatia heitä siihen, että heidän pitää tuleman ja kumartaman sinun jalkais edessä, ja heidän pitää tietämän, että minä sinua rakastin.
10 Ettäs pidit minun kärsivällisyyteni sanat, niin minä tahdon sinun varjella kiusauksen hetkestä, joka koko maan piirin päälle tuleva on, niitä kiusaamaan, jotka maan päällä asuvat.
11 Katso, minä tulen pian: pidä mitä sinulla on, ettei kenkään sinun kruunuasi ottaisi.
12 Joka voittaa, hänen minä teen patsaaksi minun Jumalani temppelissä, ja ei hänen pidä silleen sieltä lähtemän ulos, ja tahdon kirjoittaa hänen päällensä minun Jumalani nimen ja minun kaupunkini, uuden Jerusalemin nimen, joka taivaasta minun Jumalaltani tuli alas, ja minun uuden nimeni.
13 Jolla korva on, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.
14 Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: näitä sanoo Aamen, uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luontokappaleitten alku:
15 Minä tiedän sinun tekos, ettet sinä kylmä etkä palava ole: oi jospa kylmä taikka palava olisit!
16 Sen tähden ettäs penseä olet, ja et kylmä etkä palava, rupean minä sinua minun suustani oksentamaan ulos.
17 Ettäs sanot: minä olen rikas, minä olen rikastunut ja en minä mitään tarvitse; ja et tiedä, ettäs viheliäinen ja raadollinen olet, köyhä, sokea ja alastoin.
18 Minä neuvon sinua minulta ostamaan kultaa tulella selitettyä, ettäs rikastuisit, ja valkeat vaatteet, joilla pukisit, ettei sinun alastomuutesi häpy näkyisi, ja voitele silmäsi silmäin voiteella, ettäs näkisit.
19 Joita minä rakastan, niitä minä myös nuhtelen ja kuritan; niin ole siis ahkera ja tee parannus.
20 Katso, minä seison ovessa ja kolkutan: jos joku minun ääneni kuulee ja avaa oven, sen tykö minä tahdon mennä sisälle, ja pitää ehtoollista hänen kanssansa ja hän minun kanssani.
21 Joka voittaa, sen minä annan istua minun kanssani minun istuimellani, niin kuin minäkin voitin ja olen minun isäni kanssa hänen istuimellansa istunut.
22 Jolla korva on, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.
TykkääTykkää
”Jos ei uskota selvää Jumalan sanaa, riittää kun kerran tai kahdesti nuhdeltu on.”
Hyvä weli John – puhutko noin ”nöyrästi” itsestä vai muista?
1970-luvun peilissä Jumalan opetus on, että olemme Hänen yli aikojen ja paikkojen ulottuvassa mittakaavassaan yksi erehtyvä paikallisseurakunta, jota Hän kuitenkin haluaa armossaan taivaaseen ”traakata”.
Aiemmassa keskustelussa vastasin Sinulle mm.
”Johannes Kastajan päivistä asti taivasten valtakunta on ollut murtautumassa esiin, ja jotkut yrittävät väkivalloin temmata sen itselleen.” (Matt.11:12)
Raamatullinen usko riittää kuten: ”Hän vei heidät ulos ja kysyi: `Herrat! Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?` He vastasivat: `Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi.” (Apt.16:30-31)
Tai ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:16)
John, katso Kristukseen ja luota Jumalan armoon, – näin yksinkertaista on oikea pelastava usko ja sinäkin saat uskoa sen rääkkäämättä itseäsi jatkuvilla opillisilla lisäyksillä ja saivarteluilla, malta laskea jo niiden taakka selästäsi!
Jumalan rauha kanssasi weli John. Rukoilemme puolestasi!
TykkääTykkää
“Minä uskon, etten minä voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Jeesukseen Kristukseen, Herraani, enkä tulla hänen tykönsä; vaan Pyhä Henki on kutsunut minua evankeliumin kautta, valistanut minua lahjoillaan, pyhittänyt ja varjellut minua oikeassa uskossa” (Kolmannen uskonkappaleen selitys).
Jos ei ole synnin tuntoa, ei armoakaan tarvita. Tämä oli Lutherin perimmäinen sanoma.
Jumala yksin voi herättää lakinsa kautta ihmisen tunnon, Jumala vetää ihmistä parannukseen. Pyhässä Hengessä julistettu evankeliumi on Jumalan voima, joka sisältää voiman myös sen uskomiseen. Näin ihmisen usko ja parannus on yksin Jumalan työ. Ei ihmisen oma päätös kuten John jo tuossa totesikin.
”Jos nyt meidän evankeliumimme on peitetty, niin se on niille peitetty, jotka kadotetaan.
Joissa tämän maailman jumala on uskottomain taidot soaissut, ettei evankeliumin paiste heille pitäisi Kristuksen kirkkaudesta valistaman, joka on Jumalan kuva.”
”Milloin yksittäinen henkilö on joutunut synnin valtaan, hän tulee semmoiseen omantunnon vaivaan, ettei hän yksinään pysty nousemaan eikä löydä lohdutusta. . Hänen on siksi saataava vierelleen joku veli joka sanoo: Usko vahvasti , veljeni , älä vaivu epätoivoon, sinulle annetaan synnit anteeksi. Tämä johtaa rippiin, jota haaveksijat pilkkaavat. He sanovat : jos ihmisillä on usko , eivät he tarvitse synneistäpäästöä. Jumala antakoon heidän kerrankin kokea tätä. Saisivatpa kokea, mitä omantunnon tuska on. Sen koettuaan he eivät ajattelisi enää mitään tällaista.
Tämä juuri on Kristuksen valtakunta, jossa meitä hallitaan. Me emme saa jättää veljeämme synnin kuorman alle. Voi yksinäistä ihmistä! ” ( Luther : Johanneksen ensimmäisen kirjeen selitys 1527).
70-luvun ”kososlaisen” eriseuran eräs oppiharha oli käsitys siitä, että synti ei kadota.
”Syntiin langennut lankeaa aina Kristus-kalliolle”. Tämä johtikin siihen harhaiseen
uskomukseen, että uskon menettämiseen vaaditaan ihmisen oma päätös.
Synti ja synnin ”luvallisuus” saattaa kuitenkin johtaa siihen, että usko menetetään
vakkei tahtoisikaan. Ananiaksen ja Zafiran traaginen kohtalo on muistuttamassa
synnin seurauksista.
Jos lähdetään etsimään Jumalan valtakuntaa ihmistekojen ja laupeudentöiden
perusteella elävän Sanan sijaan, ollaankin pian Äiti Teresan oven takana.
Viinimäen aita on tällöin moneen kertaan jo kaatunut ja Kristuksen seurakunta
on muuttunut vain paikallisseurakunnaksi osana monioppista hengellistä
maailmaa.
TykkääTykkää
Kiitos kommentistasi, Ajatus. Siinä on paljon hyvää. Olen samaa mieltä synnintunnon tärkeydestä ja synnin vaarallisuudesta elävälle uskolle. Samoin synninpäästön korvaamattomuudesta säikähtyneelle omalletunnolle. Olen myös samaa mieltä siitä, että käsitys, jonka mukaan synti ei kadota, on vakava harhaoppi. Itse lihaksi tullut Sana, Kristus, sanoo: ”Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.” (Matt. 5:16)
Viimeistä kappaletta kuitenkin ihmettelen. Se tuntuu olevan ristiriidassa aiemmin sanotun kanssa. Eikö myös ”laupeudentöiden” laiminlyöminen ole syntiä ja siten myrkkyä pelastavalle uskolle? Eikö myös välinpitämättömyydestä ja penseydestä hyviin tekoihin olisi tärkeä saada synnintunto? Miksi näet tarpeelliseksi asetella vastakkain ”Elävän Sanan” ja ”laupeudenteot”? Minusta ne kuuluvat yhteen: oikea Kristuksen seurakunta tunnetaan Raamatun valossa sekä Elävästä Sanasta että hyvistä teoista.
TykkääTykkää
Aivan niin Ajatus,
mutta taidat olla aikamoinen kameliontti, hoitokokoustuhoja ei saa selvittää ”olimmehan kaikki samassa veneessä”, yksityisilläkin kristityillä – ainakin ”johtavilla” – pitää olla oikeus yksityisbannaan, samaan hengenvetoon puolustat mukamas ”armolinjaa” ja vastustat ”kososlaista eriseuraa”… 🙂
Toistan edelleen, Päivämies julkaisi kahteen kertaan SRK:n johtokunnan julkilausuman(n:ro 41, 12.10.2011 + toukokuussa 2012) otsikolla ”SRK:n historiatyön jatko edellyttää keskustelua”:
”… tuolle ajalle leimallinen oppiharha oli niin sanottu henkioppi: parannuksen vaatiminen erinimisistä hengistä, kuten kuivasta, hempeästä tai kososlaisesta hengestä. Kokouksissa ilmeni myös julkista ripittäytymistä ja parannuksen vaatimista sanelun mukaan sekä sellaista harhakäsitystä, että SRK:n tai rauhanyhdistyksen johtokunta muodostaisi maan päällä eräänlaisen `Jumalan huoneen hallituksen”.
Näiden ilmiöiden ohella alkoi esiintyä myös yksilön omantunnon vähättelyä, loukkaavaa kielenkäyttöä ja anteeksiannon kieltämistä. Toisen ihmisen nöyryyttäminen ei ole milloinkaan oikein… On valitettavaa ja jälkikäteen arvioituna käsittämätöntä, että tällaiset erehdykset pääsivät leviämään kaikkialle kristillisyytemme toimintaan…”
Kaikkia noita harhoja oli aikanaan perusteltu ”Jumalan seurakunnan näkemyksinä ja kannanottoina” ja olitko itse aktiivi niiden käytäntöön viemisessä!?
Entä valitut palat Lutherilta. Kuuluuko niihin myös, kun Luther julistaa jumalanpalvelukseksi talonpoikien tappamisen, kiihottaa vihaa juutalaisia vastaan niin että natsit ottivat hänen teoksestaan uusintapainoksen, tai kun Luther käskee viedä epämuodostuneen vammaisen pirun lapsena navetan taakse ja tappamaan, tai kun hän ylistää reiniläistä vahvaa olutta, jota hän joi tynnyrikaupalla…
PS. Ja joskus pidettiin jo nimimerkillä kirjoittamista epäilyttävänä. – On se sallittua tässä blogissa, mutta onkohan nimimerkkisi jo kuinka mones tämän blogin keskustelujen kommenteissa?
TykkääTykkää
Muitakin elämiä, jotka vaihtavat väriä tilateen mukaan on, kuin kameleontti. On myös lintuja, jotka matkivat toisten lintujen laulua tarkoitushakuisesti, silloin kun siitä on itselle hyötyä.
Ihmisessä tämänlainen piirre on takinkääntämistä seuran mukaan, ja varsinkin kristityssä tämä piirre erityisen inhottava. Puhutaan yhdelle yhtä ja toiselle toista. Kaksikielisyys, kaksinaamaisuus on piirre, josta Jumalakaan ei pidä.
Ajatuksen kirjoituksia kun lukee, hän esiintyy jonkinlaisena väärähenki-asiantuntijana. Kukaan täällä kirjoittanut ei ole kannattanut teot ensin, sitten usko-periaatetta. Päin vastoin.Sitten, Ajatus väittää, että Jumalan valtakuntaa on suositeltu etsimään laupeudentekojen perusteella. Tosiasiassa kristityt voidaan kyllä tunnistaa Hengen hedelmistä!
On silmiinpistävää, että Ajatuksella näyttää olevan se SRK-laisuuden päähänpinttymä, ettei kristityn tulisi tehdä hyvää! Jopa niin, että hän taitaa ivata nykyajan suurinpiin hyväntekijöihin kuulunutta Kalkutan Äiti Teresaa, jonka useimmat ateistitkin tunnustavat pyyteettömäksi laupeudentekijäksi.
Niin valitettavaa kuin onkin, SRK-lainen ”jumalanvaltakunnan” työ on seuranpitoa prameissa temppeleissä, pullanleipomista myyjäisiin, talkoita ja rahan hankintaa oman porukan toiminnan pyörittämiseen!
Niitä, jotka tekevät laupeutta köyhille, sairaille, nälkäisille, sorretuille, kaltoinkohdellulle, niin, maailman heikoille ”vähimmille veljille”, monet vanhoillislestadiolaiset jopa ivaavat! Miksi? Sen vuoksi, että he luulevat että sitä tehdään siksi, että niillä ansaittaisiin iänkaikkinen elämä. Kukaan (tai ainakin harvat) kristityt vanhoillislestadiolaisuuden ulkopuolella ei ajattele näin. Se on SRK-laisten on päähänpinttymä, jolla koetetaan perustella oman liikkeen ainutlaatuisuus muihin kristittyihin nähden.
Hoitokokousvääryyksien selvittäminen saisi monet puhumaan. Tätä monet aktiivi”hoitajat” pelkäävät. Siinä kun paljastuisi yhtä ja toista muutenkin. Uhrit saisivat oikeutta, ja vanhoillislestadiolaisuus kokisi tervehdyttävän ajan, jossa se voisi päästä myös lahkomaisista piirteistään.
Jumalan kunnian ja pyhyyden takia näin tapahtukoon!
TykkääTykkää
Olen tavannut ”Ajatuksen” hengenheimolaisen,joka takanapäin tuki minua, mutta hoitokokouksessa osoitti sellaista julmuutta minua kohtaan että tuo Markun pohdinta kameleontista kolahti. Olen joskus ajatellut että saattaa olla sama mies. Jotakin sekin kertoo että täytyy käyttää nimimerkkiä.
Muuten olen sitä mieltä että hoitokokoukset olisi selvitettävä,ja päävastuulliset, joista monet ovat vielä elossa, tulisi vapauttaa kaikista Siionin luottamustehtävistä.
Kameleontit turmelevat evankeliumin työtä.
Siunattua Uutta Vuotta,
Erkki Hurtig
TykkääTykkää
”2 Kun siis autat köyhiä, älä toitota siitä niin kuin tekopyhät tekevät synagogissa ja kujilla, jotta ihmiset kiittelisivät heitä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. 3 Kun annat almun, älköön vasen kätesi tietäkö mitä oikea tekee, 4 jotta hyvä tekosi pysyisi salassa.” (Matt.6)
Jos ja kun hyvä teko pysyy salassa, kussa tiedät sen tapahtuneen Joona? Ihan oikein Ajatus sanoo, ”Jos lähdetään etsimään Jumalan valtakuntaa ihmistekojen ja laupeudentöiden perusteella” ei voida nähdä niinkään salattuja tekoja, vaan avoimia, ja ollaan tekopyhien jäljillä, jotka asiaa suorittavat avoimesti.
”Jos nyt meidän evankeliumimme on peitetty, niin se on niille peitetty, jotka kadotetaan.”, kuten jo Ajatus totesi.
TykkääTykkää
Tarkennukseksi, Joonan viittaama Matt.5:16 ei viittaa laupeudentekoihin, vaan laupeudentekoihin viittaa Matt.6:1-4. Almu = ”works of mercy” = laupeudentyö.
Luther:
For the little word alms is taken from the Greek
word which means mercy; as we also gen-
erally call them works of mercy.
Luther Matt.5:16:sta:
For by good works here he means the practicing, illustrating
and confessing the teaching concerning Christ, and suffering
for doing it. For he speaks of those works with which we shine.
But shining is the proper office of faith or teaching, whereby
we help others also to believe.
Tuo Matt.5:16 on enemmänkin seurojenpitoa yms.
TykkääTykkää
Stratton, Matt. 6 Jeesus puhuu kyllä siitä, että meidän ei pidä hakea ihmiskunniaa, eikä sen ihmisiltä saadun maineen jne. takia tehdä hyvää. Hyvää pitää tehdä niin että se tehdään Isälle, niinkuin rukouskin, niin Hän kuulee. Jos ne tehdään siksi, että ihmiset näkisivät, olisimme jo sen palkan niistä saaneet, mitä halusimmekin.
Matt. 5 puhuu niistä hedelmistä, jotka näkyy ulospäin. Matt 6:senkin hyvät teot tulevat varmasti ilmi yhtä lailla, kuin Jeesuksen hyvät teot, vaikka Hän kielsi puhumasta niistä. Matt 5 ei todellakaan puhu mistään seuranpidosta, vaan uskon tunnustamisesta ja uskon tähden kärsimisestä JA hyvistä töistä. No ehkä joku saattaisi seuranpidonkin laskea siihen, mutta kaikkihan seuroja ja omia tilaisuuksia pitää, joten mielestäni se ei ihan nappiin mene.
Siis niinkuin Joona sanoi, elävä seurakunta tunnetaan SEKÄ hyvistä töistä (rakkaudesta), että Elävästä Sanasta.
”Näytä sinä minulle usko, niin minä näytän sinulle teot” (Jaak. 2) ei toimi, niinkuin Jaakob sanoo eikä myöskään usko ilman rakkautta ole mitään, niinkuin Paavali asian kirkastaa (1.Kor. 13).
”Lapsukaiset, älköön kukaan saako teitä eksyttää. Se, joka vanhurskauden tekee, on vanhurskas, niinkuin hän on vanhurskas” (1. Joh 3:7).
TykkääTykkää
Summa summarum; Ajatus ja Stratton pyrkivät kampeamaan kristillisen uskomme jokaisen lukutaitoisen kristityn itse luettavissa olevien Kristuksen puheiden, apostolien ja alkukirkon tulkinnan perustukselta epäjumalaksi nostamansa Lutherin ääritulkintojen ääritulkinnoilla… Se jos mikä on harhaopetusta!
Ja kyllä meidän pelastuksemme jäisi edelleen täysin ARMON varaan, vaikka sellainen ihme tapahtuisi, että Rauhanyhdistyksetkin avaisivat tilansa kodittomille pakolaisille, joiden muodossa Kristus liikkuu keskuudessamme kodittomana, nälkäisenä ja pahoinpideltynä tänä päivänä.
”Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: 'Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään'.” (Luuk. 17:10)
TykkääTykkää
Täysin taviksena on mahdoton ottaa kantaa SRK :n lausumaan ja sen taustoihin
mutta kuitenkin vuonna 1980 SRK:n edustajat olivat täysin yksimielisiä siitä, että
”kososlaisuus ” oli , oppiharhoineen kirkkohistoriallisesti ajateltuna eriseura.
( Kurvinen : Raportti Lestadiolaisuudesta ). Kun puhutaan eriseurasta, puhutaan myös
toisesta hengestä. ( vrt Luther Zwinglille Marbugissa 1529 ).
Yhteistä kaikelle eriseuralle on Heikki Jussilan mukaisesti se, kun ”kuuliaisuus
tulee edelle uskon”. Kun oma tahto, oivaltaminen, sisäistäminen, hyvät työt,
”mallikristityn” vaellus jne asetetaan uskon edellytykseksi tai sen oikeellisuutta
arvioidaan näiden perusteella. Maailma on täynnä munkkikuntia ja muita hengellisiä
järjestöjä, jotka tekevät arvokasta humanitaarista työtä. Elävä Sana, joka lopulta
erottaa Kristuksen seurakunnan kaikesta muusta, kuitenkin puuttuu. Jos näiden
hyvien töiden perusteella lähdetään etsimään Jumalan valtakuntaa, ihmisen käy niinkuin
Heikki Jussila toteaa niistä, jotka ylenkatsovat yhteisen seurakunnan:
”He ovat kuin vuorille eksyneet lampaat. ”
Darwin ja vielä rankemmat seuraajansa kehittivät oppinsa rotujen geneettisestä eriarvoisuudesta
”tieteellisiin ”sfääreihin vasta 1800-luvulla. Lutherin kiivastumiseen juutalaisiin, joihin
hän alunperin suhtautui aikalaisiaan myötämielisemmin, johtuikin uskonnollisista kiistoista
juutalaisten rabbiinien kanssa. Rabbiinit loukkasivat Kristusta ja Mariaa mitä törkeimmällä
tavalla. Luther oli kuulemma kiivas ja äkkipikainen mielenlaadultaan.
Siinä kun Himmler tukeutui Savitri Devin kaltaisiin hinduprofeettoihin ja pohjoisen
myyttisiin muinaisuskontoihin, Hitlerille kristinuskolla oli vain välinearvo omien
tavoitteiden saavuttamiseksi. Sen lisäksi, että Raamatun sanoma ja henkilöt ”arjalaistettiin”,
myös Lutherin onneton kiivailu valjastettiin holokaustin palvelukseen.
Lutherkaan ei ollut enkeli, vaan puuttuvainen ja syntinen mutta kuitenkin Kristuksessa pyhä,
niinkuin jokainen hänen ruumiinsa jäsen. Syntinen on pyhä. Järjelle käsittämätöntä.
Kenenkään hengellistä tilaa ei tällaisilla palstoilla kannata lähteä arvioimaan. Väärinkäsitysten
väärinkäsitykset ovatkin erittäin todennäköisiä. Olenkin taviksena pyrkinyt mahdollismman paljon
puhumaan ”suulla suuremmalla” siteerauksin siitä miten ennen on uskottu ,samalla sanoittaen
uskon asiaa lähinnä itselleni.
Siunattua uskonpuhdistuksen merkkivuotta 2017
TykkääTykkää
Kirjoituksesi alkuun viitaten:
Täydennyksenä Päikkärin hyvään uutiseen lausuttakoon, että Jyväskylässä 28.12.2016 on taivas koskettanut maata sellaisella tavalla, että ensi kerran (?) julkisesti on vakavasti otettava taho alustusta seuranneessa keskustelussa lausunut sen sinänsä selvän asian, että seurakunta voi erehtyä siten, että ihmisten kokous voi harhautua ja että myös puhujienkokous on harhautunut. Ei vastaväitteitä keskustelussa. Ylistetty olkoon Jumala!
TykkääTykkää
Kiitos Siionin Keväälle rohkaisevasta uutisesta (nomen est omen :)!
”Täysin taviksena on mahdoton ottaa kantaa SRK:n lausumaan ja sen taustoihin
mutta kuitenkin vuonna 1980 SRK:n edustajat olivat täysin yksimielisiä siitä, että
”kososlaisuus ” oli , oppiharhoineen kirkkohistoriallisesti ajateltuna eriseura.”
Ajatukselle:
”Taviksena” et siis sano, että hyväksyisit SRK:n linjankorjauksen 2011/2012? Entä mitä tuumaat tuosta Siionin Kevään uutisesta? Ja pikkusen on vanhat eväät vuodelta 1980 sinulla Ajatus, ja oisiko tuossa lausunnossa ollut ”pukki kaalimaan vartijana” ?
Kyllä juutalaisten vainoilla oli jo Lutherin aikana tuhatvuotinen perinne kristillisessä kirkossa, mutta ei se hänen vastuuta vähennä:
”Sillä joka teihin koskee, se koskee hänen silmäteräänsä. Sillä katso, minä heilutan kättäni heitä vastaan, ja he joutuvat orjiensa saaliiksi. Ja te tulette tietämään, että Herra Sebaot on lähettänyt minut.” (Sak.2:8-9)
Hitlerin tavoitteeksi tuli Jumalan omaisuuskansan tuhoaminen. Pääosa Saksan luterilaisista mukautui kannattamaan Saksan valtakunnankirkkoa ja natsivaltion ohjelmaa. Ja miten sitten kävikään…
No mielenkiintoista kuulla, että olet noin armollinen Lutherin murhakiihotuksia kohtaan, koskeeko tuo myös tämän ajan vastaavia vihapuheita? Luuletko, että Martti Luther sai parannuksen armon hirmuisista puheistaan?
TykkääTykkää
SRK:n linjankorjaushan uutisoitiin niin, että historiatyön jatkuminen edellyttää linjankorjausta! Tämä linjankorjaus, jos se oli korjaus, tapahtui siis historian kirjoittamisen vuoksi! Näyttää siltä, että se ei tapahtunut siksi, että henkiopin hyväksyneet ja hoitokokous-vääryyksiin syyllistyneet olisivat saaneet synnintunnon harhaopistaan ja julmuuksistaan. Ei, johtokunta ”pahoitteli” ja ihmetteli, kuinka laajalle harhat pääsivät leviämään! Johtokunnassa istuu yhä niitä, jotka olivat hyvin aktiivisia ”hoito”miehiä. Puhujan tehtävissä ja muissa luottamustehtävissä toimii yhä runsaasti niitä, joilla olisi ”paljon parannusta” tehtävänä! Moni nauttii hyvinkin arvostettua asemaa liikkeessä. Onko vanhoillislestadiolaisuuden opetus muuttunut tässä, vai onko johtoportaalle ja puhujille omat sääntönsä? Uskottavuus on kyllä mennyt, kun nämä samat saanaajat kehottavat ihmisiä käymään parannuksen askelille, kehottavat panemaan lestadiolaisittain ”synnin pois”, ja itse elävät raskaat synnit sydämellään ja tunnollaan? Synnistä, harhaopista ja vääryyksistä on tehtävä parannus! Vääryydet on korjattava, mitä korjattavissa on.
Kyllä kaikkien kristittyje on puhdistettava, myös SRK:n luottamushenkilöiden ja kaikkien vikaanjoutuneiden puhujien, ensin oma pesänsä ja sydämensä, ennen kuin voivat uskottavasti kehoittaa muita parannukseen.
Kuten täällä on sanottu, kameleontit pilaavat evankeliumin työtä. He tahraavat oman nimensä ja mikä pahinta, tekevät Jumalan pyhyyttä vastaan syntiä!
TykkääTykkää
Evankeliumin hengen mukaiselta tuntuu tuo Eudokimoksen kirjoitus. Minustakin tuntui karsealta hurskas puhe historiatyöstä. Vähin mitä johdosta pitäisi ilmoittaa, ja olisi pitänyt ilmoittaa jo kauan aikaa sitten, on syy miksi v. 2011 julistus ei ole johtanut siihen että yksittäiset väärin tehneet olisivat eronneet ja/tai ilmoittaneet julkisesti että ovat tehneet parannuksen niiden ihmisten suuntaan jotka ovat olleet heidän väärien hoitojensa piirissä; ja milloin mahdollista kohdanneet henkilökohtaisesti ne kaltoin kohdellut joiden tie vei ulos yhteisestä seurakunnasta. Jeesuskin lähti etsimään eksyneitä lampaita kauas vuorille.
TykkääTykkää
Korjaus: Lampaiden etsiminen oli tietysti Jeesuksen vertaus.
TykkääTykkää
Hoitokokousten jälkihoidosta kirjoitin v. 2012 K24-kommentin:
>>
Aimo Hautamäki totesi aikoinaan: ”Anteeksipyyntö väärinkäytöksistä ei ole SRK:n asia, vaan asianomaisten kokouksiin osallistuneiden ihmisten asia.” Lisäksi muistelen SRK:n ohjeistaneen asiassa seuraavaan tapaan: ’uhrin’ on hyvä ottaa yhteyttä hoitajaansa ja ottaa asia puheeksi, jotta hoitaja voi pyytää anteeksi…
Miten tämä näin menee? Eikö väärintekijän velvollisuus ole ottaa yhteyttä ”uhriinsa” ja pyytää anteeksi? Vai eikö väärintekijä muista, kenet on saatanan haltuun lähettänyt? Kelpaisiko selitys: ”No siitä nyt on niin kauan ja niitä oli niin montakin, kuka niitä kaikkia muistaa…”
Kyllä hoitokokouksista on olemassa pöytäkirjat, joista varmaan ilmenee kuka on erotettu ja mistä syystä. Näistä olisi helppo kerätä väärin perustein erotettujen nimet. Ei luulisi olevan vaikeaa. Samoista dokumenteista löytyy myös väärin perustein toimineiden erottajien nimet. Heille toimitettaisiin lista henkilöistä, joilta pitää pyytää anteeksi. Ei olisi tämäkään suuri vaiva nykyisellä tietotekniikalla.
Moraalinen närkästyminen alkaa minussakin nostaa päätään: Jos tietäisin riistäneeni väärin perustein yhdenkään ihmisen taivaspaikan, käyttäisin loppuelämäni tämän ihmisen löytämiseen! Sydämeni tuskassa rukoilisin Jumalaa, että tapaisin hänet elossa ja voisin maan tomussa ryömien pyytää häneltä anteeksi!
No – tilanne on toki hypoteettinen. Minulla ei onneksi ole valtuuksia kenenkään taivaspaikkaa riistää. Toivoisin, että kaikki muutkin olisivat tässä suhteessa yhtä onnellisessa asemassa.
>>
jatkuu…
TykkääTykkää
jatkuu…
Kaksi vuotta myöhemmin helmikuussa 2014 ”Ajatus” kommentoi seuraavasti:
>>
1970-luvun hoitokokouksissa hoidettiin eriseuraa nimeltä kososlaisuus, jonka opillisena harhana oli nimenomaan ”parempien” uskovaisten lauman kokoaminen seurakunnan keskelle sekä siihen liittyvä muiden (etenkin silloisen nuorison) arvostelu.
Monet ovat vuosikymmeniä laumasta erillään harhailtuaankin niin virheettömiä että lauman pitäisi heidän mielestään tulla sinne metsään heiltä anteeksi pyytelemään. Ylimmäinen paimen tahtoisi kuitenkin johdattaa eksyneet takaisin siihen yhteen lammashuoneeseen.
>>
Tässä kommentissa ei ole edes Aimo Hautamäen ymmärrystä – hänhän sentään myöntää yksittäisten väärinkäytökset. ”Ajatus” taas katsoo uloshoidettujen pitäneen itseään virheettöminä ”parempien” uskovaisten lauman kokoajina, joiden pitäisi itse tulla ”metsästään” parannusta tekemään.
Uskottavamman kuvauksen antaa nimimerkki ”Kairankävijä” kirjoituksessaan maaliskuussa 2014:
>>
Me vain koitettiin käydä niissä kokouksissa kun käskettiin ja yritettiin tajuta ja pysytellä hiljaa penkissä, että ei ne ”hoitomiehet” olisi ottaneet juuri minua siinä silmätikukseen. Se oli sattumanvaraista kenet he milloinkin nosti kaikkien eteen ja alkoivat kuulustella häntä.
Kaikki olivat peloissaan. Mieleen on jäänyt erään vanhemman sukulaisemme huokaus eräänkin myöhään yöhön kestäneen hoitokokouksen jälkeen: ”Saapa nähä mikä henki se on seuraava.”
Se meno oli niin omituista ja poikkesi seuroissa käymisestä niin ettei sitä meinannut alkuun todeksi uskoakaan. Varsinkaan siinä vaiheessa kun joku aika oli niitä ollut, niin sitten melkeinpä joka ikinen ry:llä kävi tekemässä parannuksen jostain väärästä hengestä.
Eikä ennen sitä ollut käsittääkseni esiintynyt mitään eripuraa eikä muutakaan huolen aihetta. Mutta sitten yhtäkkiä kaikki jonossa seurakunnan edessä. Ja useimmat oli itse sydämessä edelleen yhtä ihmeissään että mitä tämä meno on. Mutta tekivät niin kun muutkin tekivät.
>>
Nyt syyskuussa 2016 ”Ajatus” jatkaa samoilla linjoilla:
>>
Herättää ihmetystä kouristuksenomainen tarrautuminen 70-luvun tapahtumiin. Toimiiko se ikäänkuin todistusaineistona sille, että minulle kynttilänjalka ei enää näykään tahrattomana ja puhtaasta kullasta valmistettuna? Lauri Taskila aikanaan totesi, että kyseessä on näköhäiriö. Vikaa on haettava minusta itsestäni, ei seurakunnasta.
>>
”Ajatuksen” kommentteja voisi luulla vastuunsa kieltävän (jopa SRK:n kannanottoja väheksyvän) vanhan hoitomiehen kirjoittamiksi. No, sellainenhan ”Ajatus” ei ”täysin taviksena” voine olla…
Omat ajatukseni saattavat kuulostaa hiukan tekopyhältä hurskastelulta. Enhän tiedä miten itse olisin vastaavassa tilanteessa käyttäytynyt. Mutta kuten totesin: ”Minulla ei onneksi ole valtuuksia kenenkään taivaspaikkaa riistää”.
Juuri tästä on kysymys! Tällaiseen valta-asemaan ei ketään saa panna tai päästää. Valtarakenne, joka tämän sallii, on sairas. Samoin oppi, joka tukee tällaista valtarakennetta, on sairas.
TykkääTykkää
Kovasti komppaan veljien lausumaa edellä. Mahtava on tuo Siionin Kevään kielikuva ”taivas on koskettanut maata”. Toivottavasti se ei jää pelkäksi pintahipaisuksi. 🙂 Toivoa tuntuu nyt kuitenkin olevan ilmassa. Olkoon uusi vuosi reformaation juhlaa myös SRK:n toiminnassa ja opetuksissa.
Hyvää Uutta Vuotta 2017!
TykkääTykkää
Sangen aiheellisia ja johdonmukaisia johtopäätöksiä Pertillä, Reijolla ja Eudokimoksella. Pitkään on Ajatus ”sanoittanut uskoaan lähinnä itselleen” juuri tuosta näkökulmasta. Puhujaweli LT saattoi sortua puheissaan satiiriseen rienaavaan ivaan esim. jo alkukirkon aikaan otettuja kristillisiä tapoja ja käytäntöjä kohtaan. Joskus kommentoin siitä isälleni ja hänen mukaansa LT:tä oli kyllä puheista huomautettu, mutta ettei sillä ollut vaikutusta.
On oikein ja autuaallista, että omalta osaltamme kilvoittelemme vapautumaan menneisyyyden taakoista jopa yksipuolisella anteeksiantamisella, mutta samaan aikaan on oikein, että pidämme heikkojen ja särkyneiden puolta, siihen meihin ohjaa profeettojen ja itse Kristuksenkin esimerkki. Ja silloin terävät puheet olivat tarpeellisia. Ei ole oikein, että lihavat lampaat järjestävät itselleen heikkojen polkemisesta syytesuojan tai peräti ruokinta-automaatin edellyttäessään juuri ja vain tässä asiassa armoa ja anteeksiantamusta ilman asioiden korjaamista ja anteeksipyytämistä…
TykkääTykkää
Jos näitä asioita joista tässä viimeksi on ajatuksia ollut esittää uskonystäville huoltansa, niin nopeasti saa vastauksen että meillä kullekin on tärkeintä oma usko, pitäkäämme siitä vaarin. Ja että Jumalalla on oma aikansa jolloin Hän asioita korjaa. Tällaisessa vastauksessa on kaksi ongelmaa. Ensimmäisen virkkeen ongelma on että se on argumentointivirhe, huomion vieminen pois asiasta. Toisen virkkeen ongelma on se että ei oteta huomioon miten Pyhä Henki vaikuttaa, uskovaisten kautta; silloinhan yksityisen uskovaisen huomiot ovat merkityksellisiä siinä missä organisaation tai liikkeen hengellisen johdon huomiot. ”Sana tulee lihaksi.”
TykkääTykkää
Edellä puhuimme hyvistä teoista. Tuoreessa joulutervehdyksessään äskettäin 90 vuotta täyttänyt Yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar Elisabet II kehotti kansalaisiaan tekemään hyvää. Yksittäinen kansalainen ei voi lopettaa sotia tms, mutta pieniltä vaikuttavilla rakkauden teoilla voi olla suuri kumulatiivinen vaikutus. Esimerkiksi tästä hän nosti Jeesuksen. Hänen maanpäällinen elämänsä 2000 vuotta sitten vaikutti inhimillisesti katsoen mitättömältä, mutta sen vaikutus on ollut valtava.
Samassa puheessa kuningatar kertoi olevansa itse Kristuksen seuraaja. Se on rohkea teko maassa, jonka väestöstä nykyisin suurempi osa on uskonnottomia kuin kristittyjä ja jossa kristinuskon julkiseen tunnustamiseen suhtaudutaan usein vihamielisesti.
Hänen Majesteettinsa joulutervehdys on katsottavissa täältä:
https://www.youtube.com/watch?v=zscqxgDc9f8
TykkääTykkää
Sopiiko kysyä, koskiko tämä harhautuminen erityisesti tai myös sitä valitettavaa lausumaa, jonka eräs erittäin tunnettu puhuja ja pappi pari vuotta sitten puhujainkokouksessa lausui, ja toinen erittäin tunnettu puhuja ja pappi sitä säesti? Esitettiin siis erääseen Paavalin kirjoittamaan vedoten, että yksittäinenkin (johtomies?) voi sitoa toisen ihmisen synteihinsä. Eli että seurakuntaa ei välttämättä tähän tarvita.
Tiettävästi tämä lausuma on saanut paljon pahaa aikaiseksi sekä Amerikassa että Suomessa. Mm. juuri päättyneen vuoden keväällä eräs johtomies toimi näin, ja teki henkilökohtasen ratkaisun ja sitoi toisen synteihinsä.
Tietenkään tällaista valtaa ei todellisuudessa ole yhdellekään ihmiselle tai edes huoneenhallitukselle annettu, mutta tällainen harhaoppi eli ja voi paksusti vuonna 2016 meidän liikkeemme sisällä, toki pintakerroksen alla häveliäästi piilossa (esim. tätäkään päätöstä ei seurakunnalle ole ilmoitettu). Aika näyttää onko vuosi 2017 parempi. Huonompi se tuskin voi enää olla tässä mielessä.
Pahuus jatkuu aina vähintään niin kauan, kunnes se myönnetään.
TykkääTykkää
Myös tasavallan presidentti uudenvuodenpuheessaan kehotti tekemään hyvää ja toivotti totuttuun tapaan Jumalan siunausta.
Kiitos linkistä, pitääpä katsoa. Ehkäpä kuningattarelle on tai pitäisikin olla luonnollista puhua kristillisiä. Onhan hän Englannin kirkon johtaja!
TykkääTykkää
Harhaoppi näyttää poikivan muita harhaoppeja; että ihan yksityispanna! Olin tästä kuullut, mutta epäilin, voiko se olla totta? Tämänlaista esittävien täytyy olla ihan harhateillä…Ehkä tätä yritetään lanseerata siksi että a) yksittäisen johtomiehen julistama panna on vähemmän huomiota herättävä kuin useamman julistama (hoitokokous), b) tällä haetaan oikeutusta niissä tapauksissa, joissa yksittäinen johto- ja hoitomies on jo julistanut pannan…
Kaikkiaan järkyttävää, tuo hanakkuus sitoa ihmisiä, pelkän mielipiteen perusteella! Tulee väistämättä mieleen, mitä on kaiken takana? Mikä saa ihmisen toimimaan näin julmasti, armottomasti ja suorastaan hanakasti kyseenalastamaan toisen kristillisen uskon? Taivaspaikkaa he eivät onneksi voi keneltäkään voi viedä!
TykkääTykkää
Yksityispannaa tarvitaan siksi nykyaikana kun seurakunta ei enää vaieten välttämättä hyväksy sitomista. Torniossa paikallisen SRK:n johtokunnan jäsenen Alpo Isotaluksen johdolla ajettiin minun sitomista lukuisissa pienemmissä kokoontumisissa syksyn 2014 aikana. Minua ei nähty tarpelliseksi kutsua yhteenkään niihin kokouksiin. Asia haluttiin esittää seurakunnalle, mutta asia ei saanut yksimielistä kannatusta.
Minun sitominen oli tärkeätä myös yksityispanna-teologian lanseeramalle rovasti Erkki Pirille. Syksyn mittaan hän tiedusteli Torniosta joko Hurtig on sidottu. Hänelle vastattiin että se ei onnistu, koska jotkut puhujatkaan eivät sitä hyväksy. Eli asiaa ei uskalleta esittää seurakunnalle, koska se ei tule saamaan yksimielistä tukea. Sitä kait sitomiselle aikaisemmin on edellytetty, että seurakunta ainakin hiljaisesti hyväksyy vallanpitäjien esityksen. Torniossa oli siis patti-tilanne.
Tämän patti-tilanteen ratkaisemiseen yksityispanna olikin oivallinen veto. Eli vaikka seurakunta ei yhtyisikään sitomiseen, sen voi tehdä yksittäinen (mahti)-mies!. Niinpä rovasti Piri puhujainkokouksessa 29.12.2014 lanseerasi opin siitä että yksittäinenkin kristitty voi sitoa toisen kristityn saatanan haltuun.
Tästä ilosanomasta rohkaistuneena Torniossa SRK:n johtokunnan jäsen Isotalus kutsutti pikaisesti koolle johtokunnan pari päivää puhujankokouksen jälkeen. Siis joulun ja Uudenvuoden välisellä viikolla. Oli tärkeätä saada johtokunta kiireesti koolle, asialistalla oli vain yksi tärkeä asia. Hurtigin Erkin sitominen!
Johtokunta päättikin että 4.1.2015, siis alle viikko rovasti Pirin yksityispanna-lanseerauksen jälkeen, suunntai-illan seuroissa Torniossa esitetään seurakunnalle minun sitomista. Asiaa ei katsottu minun kannalta niin tärkeäksi että olisi tarvettta kutsua minua tilaisuuteen. Asiasta ei kerrottu kenellekkään etukäteen. Ei myöskään asia vahvasti vastustaneelle puhujalle.
Menin siis tapani mukaan sunnuntai-illan seuroihin 4.1.2015 Tornion rauhanyhdistykselle. Väliaikaa ennen ry:n pj Timo Huhtala meni seurakunnan eteen ja luki johtokunnan laatiman kirjeen jossa he totesivat että he eivät ole uskomassa samalla tavalla kuin Erkki Hurtig. Mitään perusteluja asialle ei nähty tarpeeelliseksi kertoa.
Kirjeen lukemisen jälkeen käytettiin n 15 puhenvuoroa. Niistä 10 vastusti sitomista, pari sanoi että heillä ei voi olla kantaa asiaan kun eivät tiedä perusteita ja parissa puhenvuorossa tuettiin esitystä.
SRK:n johtokunnan jäsen Isotalus käytti keskustelun loppupuolella puhenvuoron jossa hän toi esille kaksi näkökulmaa asiaan;
1/ SRK:n silloinen puheenjohtaja Olavi Voittonen oli hänelle kertonut että ”kukaan ei ole koskaan hyökännyt häntä vastaan , niin kuin Hurtigin Erkki”. Voittonen oli myös luvannut että asian saa kertoa Torniossa seurakunnalle. (Minun kanssa Voittonen on ilmoittanut että hän ei suostu, eikä hänellä ole tarvetta keskustella!)
2. Isotalus sanoi seurakunnalle että ”hän halua päästä taivaaseen ja halua olla uskomassa. Siksi hänellä on niin vaikea tervehtiä Hurtigin Erkkiä Jumalan terveellä”.
Keksustelu päättyi hieman sekavissa tunnelmissa, ja väki lähti kahvitauolla. Mitään päätöstä minun sitomisesta ei saatu siis aikaan. Itse ajattelin että tilaisuus ei ollut voitto kenellekkään, mutta että se oli torjuntatappio minun sitomista ajaneille.
Erehdyin. SRK:n johtokunnan jäsenen Alpo Isotaluksen loppupuhenvuoro vaikutti sen että pikku hiljaa yhä useammat seurakuntalaiset alkoivat karttamaan minua ja minun tervehtimistä. Kokemus on ollut minulle ja läheisilleni todella järkyttävä.
Se mitä Torniossa on tapahtunut on SRK:n johdon tiedossa, ja he hyväksyvät paikallisen johtokunnan ja Isotaluksen toimet.
Vihdoin voitiin Torniosta ilmoittaa myös yksityispanna- teologian isälle rovasti Pirille että Hurtig on nyt sidotttu!
Erkki Hurtig
TykkääTykkää
Kiitos Erkki seikkaperäisestä raportista!
Tällainen kohtelu ja kokemus ei ole uutta uskovien vuosituhantisessa
historiassa:
”Te teeskentelijät! Te rakennatte profeettojen haudoille muistomerkkejä, te koristelette vanhurskaiden hautakiviä ja sanotte: 'Jos me olisimme eläneet isiemme aikana, emme olisi heidän kanssaan tahranneet käsiämme profeettojen vereen`…Kuulkaa siis: Minä lähetän teidän luoksenne profeettoja, viisaita miehiä ja lainopettajia. Toiset heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette, toisia ruoskitte synagogissanne ja ajatte takaa kaupungista toiseen.” (Luuk. 23:29,30,34)
”Ei ole kätköä, joka ei paljastu, eikä salaisuutta, joka ei tule ilmi. Niinpä se, mitä te sanotte pimeässä, kuullaan päivänvalossa, ja mitä te neljän seinän sisällä kuiskaatte toisen korvaan, se kuulutetaan julki katoilta.” (Luuk. 12:2-3)
TykkääTykkää
Kiitos Erkille selonteosta!
Lainausta Pro Bonolta: ”Esitettiin siis erääseen Paavalin kirjoittamaan vedoten, että yksittäinenkin (johtomies?) voi sitoa toisen ihmisen synteihinsä. Eli että seurakuntaa ei välttämättä tähän tarvita.” Tämän ”eräs erittäin tunnettu puhuja ja pappi pari vuotta sitten puhujainkokouksessa lausui, ja toinen erittäin tunnettu puhuja ja pappi sitä säesti.”
Mihin Paavalin lausumaan nämä papit vetosivat?
Erkki Hurtigin kertomasta selviää, että ajatuksen lanseerasi rovasti Erkki Piri puhujainkokouksessa 29.12.2014.
SRK:n johtokunnan jäsen Alpo Isotalus varmaan kannatti ajatusta myös, mutta hän ei kai ole pappi (johtokunnan jäsenluettelossa löytyy: Kapteeni Alpo Isotalus, Tornio). Kuka siis oli se ”toinen erittäin tunnettu puhuja ja pappi”, joka Piriä säesti? Kysyn siksi, että papeilta voisi sentään odottaa vastuullisempaa käytöstä.
TykkääTykkää
En edes uteliaisuuttani kärtä kertomaan, miten tarina jatkuu. Sen vain kysyn, onko muuten Torniossa tiedotettu ja tiedostettu, että yhdenmiehenjumalanvaltakuntaoppi kumottiin kesän 2015 puhujien ja seurakuntavanhinten kokouksessa? Ei kai tuollaista asiaa voi jättää kellumaan mihinkään välitilaan?
TykkääTykkää
Vanha käytäntö on ollut, että jos puhujaveli syyllistyy opilliseen hairahdukseen tai muuhun ”lankeemukseen”, hänet pannaan puhujakieltoon. Tämä ei kuitenkaan merkitse synteihin sitomista eli ”Jumalan valtakunnan” ulkopuolelle sulkemista.
Näin toimittiin myös Eino J. Pietilän tapauksessa, joka erotettiin Päivämiehen päätoimittajan virasta 1960 pappissiiven ajatusten kannattamisen vuoksi. Erotettaessa kuitenkin päätettiin, että ”Pietilältä ei riistetä pois uskoa”. Pietilä siis säilyi Jumalan valtakunnan jäsenenä, jota voitiin tervehtiä ”Jumalan terveellä”. Tämän aseman hän menetti vasta muiden pappisveljien mukana, kun pappissiipi vähän myöhemmin julistettiin eriseuraksi.
Joka tapauksessa tämä vanha käytäntö oli selkeä. Tiedettiin kuka kuului Jumalan valtakuntaan ja kuka ei, siis ketä voi tervehtiä Jumalan terveellä ja ketä ei. Uusi käytäntö näyttää olevan ”löysään hirteen sitominen”, joka mahdollistaa epämääräisen kaksoisviestinnän.
Tämä uusi käytäntö oli aluillaan jo Mari Leppäsen tapauksessa, jolloin Tuomas Hänninen sanoi: ”Mari Leppänen on Mari Leppäsenä tervetullut kaikkiin tilaisuuksiin, mutta seurapuhujana häntä ei voida käyttää. En tunnista sitä erottamismenettelynä, sillä meillä ei eroteta ketään. En myöskään puhuisi liikkeestä poissulkemisesta”. Tämä Hännisen ”…meillä ei eroteta ketään” on luultavasti tulkittava perinteisesti ”hän itse hylkäsi uskonsa, ei häntä erotettu”. Samaan aikaan Kimmo Puolitaival ja Matti Taskila totesivat, että pappisvihkimyksen ottava nainen siirtyy liikkeen ulkopuolelle. (Siis erotetaan rauhanyhdistyksestä ja jätetään saatanan haltuun?)
Nämä ristiriitaiset lausunnot saattoivat johtua silloisen vl-johdon kulisseissa tapahtuvasta valtataistelusta ja uuden ”strategian” selkiintymättömyydestä. Mahtaako Mari Leppänen tai Meri-Anna Hintsala vieläkään tietää, onko hän ”virallisesti” sisällä Jumalan valtakunnassa vai ei? Jatkuuko löysässä hirressä roikottaminen edelleen, tietääkö kukaan? No, tuskin näitä naisia valtakunnan tuomiot enää kiinnostavatkaan.
jatkuu…
TykkääTykkää
Erkki Hurtigin tapauksessa on jo muotoutunut yhtenäisempi toimintalinja: Lainaus Erkiltä:
”Menin siis tapani mukaan sunnuntai-illan seuroihin 4.1.2015 Tornion rauhanyhdistykselle. Väliaikaa ennen ry:n pj Timo Huhtala meni seurakunnan eteen ja luki johtokunnan laatiman kirjeen jossa he totesivat että he eivät ole uskomassa samalla tavalla kuin Erkki Hurtig. Mitään perusteluja asialle ei nähty tarpeelliseksi kertoa. – – –
Isotalus sanoi seurakunnalle että ”hän halua päästä taivaaseen ja halua olla uskomassa. Siksi hänellä on niin vaikea tervehtiä Hurtigin Erkkiä Jumalan terveellä”. – – –
Keskustelu päättyi hieman sekavissa tunnelmissa, ja väki lähti kahvitauolla. Mitään päätöstä minun sitomisesta ei saatu siis aikaan. Itse ajattelin että tilaisuus ei ollut voitto kenellekään, mutta että se oli torjuntatappio minun sitomista ajaneille.”
Kotimaa24:lle Timo Huhtala totesi, että hän ei ole sulkemassa Hurtigia liikkeen ulkopuolelle eikä ole tuomitsemassa häntä kadotukseen. Hän on korostanut, että asiassa on kyse uskosta, mutta kyse ei ole sulkemisesta liikkeen ulkopuolelle. Huhtala sanoo: ”Asia on ollut minulle hyvin raskas, enkä halua olla julkisesti pahentamassa asiaa. Minusta on hyvä, että asia on myös rohkaissut ihmisiä lähestymään henkilöä. – – On totuudessa rakastamista sanoa rehellisesti, jos näkee toisen uskossa olevan eroa.”
Erkki kuitenkin erehtyi uskoessaan torjuntavoittoonsa: ”SRK:n johtokunnan jäsenen Alpo Isotaluksen loppupuheenvuoro vaikutti sen että pikku hiljaa yhä useammat seurakuntalaiset alkoivat karttaa minua ja minun tervehtimistä. Kokemus on ollut minulle ja läheisilleni todella järkyttävä.”
Näin siis ulkopuolisille voidaan todistaa, ettei mitään sitomista ole tapahtunutkaan, mutta liikkeen sisällä kuitenkin ymmärretään mistä on kysymys. Myös ne, jotka edelleen tervehtivät Erkkiä Jumalan terveellä, joutuvat epäillyiksi ”eri tavalla uskomisesta”. Seuraavaksi varmaan heitäkään ei enää tervehditä Jumalan terveellä jne. Lopulta vain johtokunta tervehtii itseään Jumalan lasten tervehdyksellä – mutta kuitenkaan ei ketään ole sidottu! 🙂
Olisiko rehellisempää katkaista tuo köysi kokonaan tai sitten kerralla avata hirttolavan luukku. Siionin Kevään tavoin kysyn: ”Ei kai tuollaista asiaa voi jättää kellumaan mihinkään välitilaan?” (Tosin Siionin Kevään kysymys taisi kohdistua ”yhdenmiehenjumalanvaltakuntaoppiin”.)
TykkääTykkää
Minusta on sama, jos yrittää ymmärtää että ”Hoitokokous on sielunhoidollinen, parantava ja hoitava keskusteluhetki”ja pohtia sitä miten se tulisi hoitaa, kuin miettiä sitä miten pedofilia voisi olla lapselle parantava ja hoitava keskusteluhetki.
Hoitokokouksessa on tarkoitus vaientaa, tuhota tai alistaa ihminen joka on kysenalaistanut vallassa olevien käsitykset. Eli kyse on yksinkertaisesti vallasta, ja sen alle alistamisesta. ”Hoitokokokoukset”- pitäisi lailla erikseen kieltää, vaikka hengellinen väkivalta on jo nyt rikoslain alainen rikos. .
Hoitokokouksilla ei ole mitään tekemistä sielunhoidon kanssa, ja sen tietävät myös he jotka sitä puolustavat ja ajavat. Sielunhoito ei koskaan aja ihmistä itsemurhaan tai mielisairaalaan. Sitä hoitokokoukset ovat tehneet ja tekevät.
Kirkko ja yhteiskunta laiminlyö vastuutaan heikommista kun täta menoa ei lopeteta, vaikka ovat hyvin tietoisia mistä hoitokokouksissa on kyse.
Erkki Hurtig
TykkääTykkää
Kyllä hoitokokousten luonne hengellisen ja henkisen painostamisen välineenä pitäisi jo olla kaikille selvä. Ihmettelen, jos Erkki Pirin selitykset ”sielunhoidollisesta neuvonpidosta” vielä jotakuta hämäävät.
Ihmettelen myös Kotimaa24:n haastattelijaa, joka tyytyy Timo Huhtalan väisteleviin vastauksiin, esim. ”Asia on ollut minulle hyvin raskas, enkä halua olla julkisesti pahentamassa asiaa.” Haastattelija olisi voinut esittää yksinkertaisen kysymyksen: Onko Erkki Hurtig synteihinsä sidottu? (= onko hän Jumalan valtakunnassa, jolloin häntä pitää Jumalan terveellä tervehtiä vai ei, onko jätetty saatanan haltuun vai ei).
Tähän olisi Huhtala voinut antaa yksiselitteisen vastauksen, joka hänellä toki pitäisi olla valmiina. Vaihtoehtoja on ymmärtääkseni vain kolme:
1) Ei, eikä mitään tällaista ole vireilläkään
2) Kyllä
3) Asiaa harkitaan vielä ja päätetään ensi tilassa
Kaikki vastausvaihtoehdot olisivat varmaan olleet Huhtalalle kiusallisia. Mutta kenen tunteita Kotimaa24 tällä ”korrektiudellaan” suojelee, kiusatun vai kiusaajan? Kirkon johto tuskin asioihin puuttuu muuta kuin äärimmäisen pakon edessä. Sellaista on kirkkopolitiikka…
TykkääTykkää
Vielä kertaalleen kiitos Erkille tästä tapausselostuksesta. Sekä myös pahoittelut ja myötätunnon osoitukseni saamiesi vammojen johdosta. Tällainen jättää niin syvät haavat pitkäksi aikaa. Toivottavasti jokaisella on tällaisessa tilanteessa riittävästi tukea ympärillään.
Tällainen tapausselostus on joskus tarpeellinen, koska sellaisen avulla havainnollistuu konkreettisesti se, mistä on ollut kysymys. Kriitikot voivat tähän sanoa, että nyt ei toinen osapuoli ole paikalla, joten käsittely sen vuoksi olisi arvotonta tai sopimatonta.
Tapauskuvaukset ovat kuitenkin jossakin määrin välttämättömiä niiden tuoman konkretian vuoksi. Muussa tapauksessa on mahdotonta saada mitään käsitystä asioista.
On käynyt selväksi, että hoitokokoukset jatkuvat edelleenkin ja sidotuksi joutumisia tapahtuu koko ajan , ei järjestelmällisesti, vaan ikäänkuin varoituksen omaisesti, jotta lauma saadaan pysymään kasassa. Valitettavasti vain pelolla johtaminen on kaikista kammottavinta lajissaan, eikä voi tuoda pysyviä hyviä hedelmiä, vaan kaksinaismoralismia ja silmänpalvontaa.
Nuo kaksi perustelua EH:n sitomisessa sitä paitsi vaikuttavat varsin erikoisilta ja mielivaltaisilta.
Niukkasen analyysi vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta ja oikeansuuntaiselta.
Tässä keskustelussa on tuotu esiin myös jotakin aihioita puhujainkokouksesta. Että siellä olisi pidetty mahdolllisena jonkinlaista seurakunnan erehtymistä.
Tämänpäiväisessä Päivämiehessä on referoitu viikon takaista puhujienkokouksen keskustelua. Loppukaneetti siitä vaikuttaa varsin moniselitteiseltä:
”Monissa puheenvuoroissa palattiin alustuksessa mainittuun seurakunnan erehtymättömyyteen. Yhdessä todettiin, että uskovainen ihminen tai ihmisjoukko voi erehtyä, mutta kokonaisuutena Jumalan seurakunta on Pyhän Hengen ohjaamana erehtymätön.Erehtymättömyys koskee opillisia asioita, sen sijaan esimerkiksi erilaisista käytännön seikoista voidaan olla montaa mieltä.” Eli tahtoo sanoa mitä?
Eikös Samuel Salmi kieltänyt oman hiippakuntansa pappien osallistumisen hoitokokouksiin? Mitä tämä on tarkoittanut käytännön tasolla, tietääkö kukaan?
TykkääTykkää
Kiitos hyvistä kysymyksistä, Armolaulu.
Päivämies kirjoittaa siis jälleen: ”Yhdessä todettiin, että uskovainen ihminen tai ihmisjoukko voi erehtyä, mutta kokonaisuutena Jumalan seurakunta on Pyhän Hengen ohjaamana erehtymätön.”
En malta olla taas lainaamatta omaa kommenttiani vuosien takaa (liittyy Mari ja Risto Leppäsen tapaukseen):
>>
Yleensä vl-opetuksessa tehdään selväksi, että SRK ja siihen kuuluvat rauhanyhdistykset ovat maallisia toimielimiä, jotka sellaisina voivat erehtyä. Toisin on yksimielisen seurakunnan eli Jumalan Valtakunnan laita. Sen (siis rauhanyhdistysten edustajien vuosikokouksen tai puhujien ja seurakuntavanhinten kokouksen) julkilausumat ovat Pyhän Hengen sanelemaa oikeaa oppia, jossa ei ole erehdystä.
Miten tuo seurakunnan yksimielisyys saavutetaan? Jos jokin asia jakaa seurakunnan käsitykset, voidaan äänestää. Enemmistön kanta julistetaan ”yksimieliseksi seurakunnan ääneksi”. Vähemmistölle jää kaksi mahdollisuutta: Joko tehdä parannus väärästä opistaan/hengestään tai tulla Jumalan Valtakunnasta erotetuksi uskostaan luopuneena eriseuraisena. Yleensä tämä takaa yksimielisyyden.
Periaatteessa tämä koskee maailmanlaajuista Jumalan Valtakuntaa, jonka jäseniä löytyy paljon myös muista Pohjoismaista ja Amerikasta jne. Suomessa tehtyjen yksimielisten päätösten takana on kuitenkin väistämättä maailmanlaajuisestikin ”oikean lauman” määrällinen enemmistö. Siinä eivät Amerikan veljien kannanotot paljoa paina. ”Suomen Siion on puhunut, asia on loppuun käsitelty”.
Paikalliset rauhanyhdistykset ovat itsenäisiä ja tekevät itse omat erottamispäätöksensä. Risto Leppäsen tapauksessa kyse oli ”opillisesta näkökulmasta” (Kimmo Puolitaival). Tällainen asia on kuolemanvakava ja vaatii kyllä ry:n yksimielisen päätöksen. Jos ”keskustelussa oli joitakin eriäviä mielipiteitä” on sellaisten esittäjien tehtävä parannus (muutenhan he joutuvat kantamaan myös Riston synnit). Toinen mahdollisuus heillä on luopua uskostaan ja lähteä saatanan haltuun. Saapas nähdä…
TykkääTykkää
lainaus jatkuu…
Ymmärtääkseni maailmanlaajuinen Jumalan Valtakunta (käytännössä SRK) on siis delegoinut erehtymättömyytensä rauhanyhdistyksille ”toistaiseksi”. Paikallisen rauhanyhdistyksen yksimielisesti tekemä päätös on pätevä, olivatpa perustelut kuinka harhaoppisia tahansa. SRK:n tehtävä taas on valvoa, että jäsenyhdistys toimii oikeassa hengessä. Jos näin ei tapahdu, voi SRK:n vuosikokous erottaa jäsenyhdistyksen. Esim. hoitokokousten vuoksi tapahtuneita rauhanyhdistysten erottamisia ei ole (tietääkseni) tapahtunut.
Voidaan siis päätellä, että hoitokokouksissa on toimittu oikeassa opissa, hengessä ja Jumalan Valtakunnan rakkaudessa. Tämä panee kyllä ihmettelemään, miksi SRK:n johtokunta pahoittelee hoitokokouksissa esiintyneitä ”oppiharhoja ja väärinkäytöksiä”. Yksittäiset kristityt voivat toki olla oppiharhoissa ja syyllistyä väärinkäytöksiin, ei tämä ole mikään uutinen jota pitäisi erikseen pahoitella! Tärkeintähän kuitenkin on, että nämä harhautuneet eivät voineet vaikuttaa yksimielisyydessä ja oikeassa opissa tehtyihin erottamispäätöksiin. Hoitokokoukset olivat siunauksellisia.
Entä jos Mari ja Risto Leppänen nyt todella erotetaan Turun ry:stä ja SRK:lla se havaitaan myöhemmin virheeksi? Ymmärtääkseni SRK ei voi välttää vastuutaan, koska sille kuuluu paikallisten rauhanyhdistysten ”oikean hengen” valvominen. Sillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin erottaa koko Turun ry, joka on ”yksimielisenä” tehnyt harhaoppisen päätöksen. Pakanoita ja publikaaneja ovat koko porukka! Saapa nähdä…
SRK:n säännöistä:
SRK:n sääntöjen mukaan jäseneksi voidaan hyväksyä rekisteröidyt rauhanyhdistykset ja muut yhdistykset ja säätiöt, jotka toimivat samassa hengessä. Jäsenyhdistyksiltä ja johtokunnan jäseniltä vaaditaan samaa henkeä. Johtokunnan tehtäviin kuuluu myös hengen valvominen. Jäsenyhdistysten tarkoituksen ja toimintamuotojen tulee olla linjassa SRK:n toiminnan kanssa. SRK:n johtokunta voi ehdottaa vuosikokouksessa jäsenyhdistyksen erottamista, mikäli se ei noudata SRK:n tarkoitusta ja toimintamuotoja.
Yksinkertaista logiikkaa:
1. Hoitokokouksissa tehdyt erottamiset olivat virallisen SRK-opin mukaisia (tämän todistin edellä).
2. Hoitokokouksissa tehtiin ”harhaoppien” vuoksi myös vääriä erottamisia (kuten SRK:n ”pahoittelussa” on myönnetty).
Näistä seuraa väistämätön johtopäätös: Virallisessa vl-opissa on oppiharhoja. Tämän on siis SRK itse itsestään todistanut! 🙂
TykkääTykkää
Olipa rohkaisevaa kuulla puhujainkokouksesta terveinen! Tosin se johti mieleen monta asiaa…
Puhujainkokoushan ei ole virallinen toimielin eikä sinällään ketään varsinaisesti sitova. Positiivista on toki se, jos tällä kertaa erehtymättömyyden puolustajat pysyivät vaiti.
Laajemmin SRK:n julkilausumien ongelma on ainakin viimeiset pari vuosikymmentä ollut se, että lausunnoista tehdään niin ympäripyöreitä, että niitä voi jokainen tulkita aivan oman nenä- tai korvasyyhynsä mukaan. Varsinkaan ääripäiden edustajat eivät edes huomaa, että jättävät kokonaan huomiotta puolet asiasta. Näkyyhän sama välillä tässä blogissakin ja toki Raamatustakin löytyy tukensa kaikille äärimielipiteille, kun vähän valikoi. Tämän ongelman takanahan on se, että myöskään SRK:n johtokunta ei ole lähellekään yksimielinen monista tärkeistä asioista, luen tähän mukaan hoitokokousajan selvittämisen, nykyisten hoitokokousten ja erottamisten lopettamisen ja monet muut nykyiset ja vanhemmatkin ongelmatilanteet. Tämänhetkisellä puheenjohtajistolla näyttää olevan hyvin terveitä näkemyksiä mutta hekin joutuvat toimenpiteissä jättäytymään ”Emme voi auttaa, kun johtokunta ei kutsu”-selityksen varaan, kun pitäisi yksittäisen ry:n johtokunnan toimintaan puuttua.
Erkin asiallinen kertomus oli myös hyvä tulla esille, kiitos siitä.
TykkääTykkää
Vakava tilannehan jatkuu myös eräässä pirkanmaalaisessa rauhanyhdistyksessä, jonka johtokunta on viime vuoden aikana toistuvasti todennut SRK:n puheenjohtajistolle ja työvaliokunnalle, että ”Me emme halua teidän apuanne, vaan hoidamme asiat itse, sillä olemme itsenäinen yhdistys.” Tämä siis vastauksena puheenjohtajiston/työvaliokunnan kirjeeseen, jossa sekä pyydettiin pidättäytymään yksittäisten ihmisten sielunhoidosta että ilmaistiin halu ja tarve keskustella paikallisen johtokunnan kanssa.
Joulukuun puolivälissä johtokunta kutsui seurakunnan koolle seurakuntailtaan ilmeisenä tarkoituksena saada seurakunnan päätöksellä muutama vastenmielinen paikallinen uskovainen sidotuksi (niin, samasta asiasta on täällä joku toinen aiemmin kirjoittanut ja juuri tästä syystä SRK olisi halunnut tulla auttamaan). Nämä veljet ja sisaret olivat menossa tilaisuuteen ja olivat pyytäneet mukaansa kukin jonkun toisen ry:n jäsenen. Eteisessä nämä muualta tulleet uskovaiset yritettiin jo käännyttää pois mutta kun he eivät suostuneet lähtemään, tilaisuus alkoi. Alustuksen jälkeen yhdistyksen pj ilmoitti, että koska hän näkee paikalla outoja kasvoja, keskustelu peruutetaan.
Viikko tämän jälkeen – jouluviikolla!! – eräs näistä hoidettavista kutsuttiin yksityiseen hoitokokoukseen. Hän suostuikin mutta hänen uskovainen perheenjäsenensä ei päästänyt häntä yksin vaan lähti mukaan. Siksi heitä ei tällä kertaa päästetty ulko-ovea pidemmälle ja johtokunta jäi keskenään pohtimaan jatkotoimenpiteitä. Asiaa mutkistaa se, että paikkakunnalla erotettavia olisi samalla kertaa useita. Muuten samaa menettelyä kuin Erkin kohdalla on jo yksittäin käytettykin.
Mielestäni on käsittämättömän julmaa antaa veljen tai sisaren tulla seuroihin tietämättömänä siitä, että johtokunta samalla ilmoittaa, että on päätetty, että tämä kuuluukin sielunvihollisen haltuun.
En mene tässä vaiheesa yksityiskohtiin enkä nimiin tämän enempää, koska en ole asianosainen. Osa toimenpiteitä paikallisesti johtavista on käyttänyt samoja menettelytapoja puhujana ja välillä puheenjohtajana ainakin yli kaksikymmentä vuotta eikä parannusta siis vielä ole näköpiirissä.
Pitäisikö meillä olla joku keino estää vääristynyt ja sairas vallankäyttö yhdistyksissä, joita sentään pidämme Jumalan valtakuntana?
–
Historiateoksista tulisi todella mielenkiintoisia, jos näistä asioista edes lukisi pöytäkirjoissa jotakin muuta kuin, että ”täydessä rakkauden ja yksimielisyyden Hengessä…” Saisivat edes jälkipolvet joskus tuntea totuuden.
TykkääTykkää
SRK:n rooli taitaa olla vaihtunut useaan otteeseen matkan varrella. Kun SRK:ta aikoinaan voimakkaastikin kritisoitiin yksittäisten rauhanyhdistysten asioihin puuttumisesta, linja muuttui ainakin joksikin aikaa vuosituhannen vaihteen jälkeen. Korostettiin SRK:n merkitystä ajallisena kattojärjestönä ja pitkään oli vallalla ajatus, että SRK ei puutu yksittäisten rauhanyhdistysten hengellisiin asioihin. Lieneekö viime vuosien ulkoinen paine syynä siihen, että SRK:n linja olisi taas muuttunut siihen suuntaan, että mieluiten hommat hoidetaan liikkeen sisällä SRK:n tuella kuin että ulkoiset tahot (media, kirkko, oikeuslaitos) alkavat liiaksi puuttumaan liikkeen asioihin.
TykkääTykkää