Islam, rauhan uskonto?

Suomi ei ole entisensä 18.8.2017 jälkeen. Näyttää siltä, että poliittisen islamin motivoima väkivalta on valitettavasti saapunut myös rauhalliseksi lintukodoksi miellettyyn kotimaahamme. Jihadistinen väkivalta on herättänyt voimakasta julkista keskustelua ympäri maailmaa. Yleistäen voi sanoa, että keskustelussa on vastakkain kaksi kantaa:

  • Ensimmäisen mukaan islam on olemukseltaan väkivaltainen uskonto. Se käy sotaa läntistä sivilisaatiota vastaan, ja sitä on mahdoton sovittaa yhteen demokratian sekä ihmisoikeuksien kanssa.
  • Toinen katsoo, että islam on pohjimmiltaan rauhan uskonto. Väkivalta on marginaalisten ääriryhmien tekosia, jollaisia on muidenkin uskontojen ja ideologioiden piirissä.

Kysymys on yhä polttavampi, koska islam on suurista maailmanuskonnoista nopeimmin kasvava. Maahanmuutosta ja muslimiväestön voimakkaasta syntyvyydestä johtuen useissa Länsi-Euroopan maissa voi olla muslimienemmistö jo vuosisadan loppuun mennessä.

Teologiset puitteet ja keskushenkilöiden tarjoama esimerkki

Mikä olisi perusteltu vastaus edellä kuvattuun kysymyksenasetteluun? Totta on, että jonkinasteista väkivaltaa on historian saatossa harjoitettu lähes kaikkien ideologioiden nimissä. Samalla on kuitenkin tärkeä huomata, että toisen ajatusjärjestelmän puitteissa väkivallan oikeuttaminen voi olla helpompaa kuin toisen. Esimerkki: Ihmisiä on surmattu niin buddhalaisuuteen kuin kommunismiin vedoten. Buddhalaisen opetuksen valossa tappamista on kuitenkin suhteellisen vaikea oikeuttaa, kun taas kommunismin puitteissa se on helppoa. Kommunismin ideologiseen dogmatiikkaan nimittäin kuuluvat esimerkiksi opit luokkataistelusta, väkivaltaisesta vallankumouksesta ja proletariaatin diktatuurista. Todennäköisesti juuri tästä johtuen kommunismin nimissä surmattuja on valtavasti enemmän kuin buddhalaisuuden nimissä.

Miten on islamin laita? Onko islamin puitteissa väkivallan oikeuttaminen helpompaa kuin esimerkiksi kristinuskon? Vastausta tähän kysymykseen voi etsiä tarkastelemalla kummankin uskonnon keskushenkilön tarjoamaa esimerkkiä.

Kristinuskon keskushenkilö on Jeesus Nasaretilainen. Kristillisen teologian mukaan hän on ihmiseksi tullut Jumala ja siksi täydellinen, synnitön persoona. Jumalihmisenä Jeesus tarjoaa ihmiselle täydellisen eettisen esimerkin. Hän näyttää Jumalan kuvaksi luodulle mutta langenneelle ihmiselle, millaista ihmisyyden oikeasti tulisi olla. Siksi kristityn tulisi eettisissä valintatilanteissa aina kysyä, what would Jesus do?

Islamin keskushenkilö on puolestaan profeetta Muhammad (570-632 jKr.) Islamilaisen teologian mukaan hän oli Jumalan lähettiläs eli rasul ja sellaisena virheiltä suojattu, synnitön, eli ma’sum. Muhammad on profeettojen sarjan viimeinen, ja ainoastaan hänen välittämänsä ilmoitus on säilynyt ihmiskunnalle turmeltumattomana. Siksi muslimin velvollisuus on noudattaa elämässään Muhammadin välittämän Koraanin opetuksia sekä haditheihin tallennettua profeetan sunnaa eli hänen synnittömän elämänsä tarjoamaa esimerkkiä. Millaisen esimerkin keskushahmot tarjoavat suhteessa väkivaltaan?

Evankeliumien mukaan Jeesus julisti autuaaksi rauhantekijät (Matt. 5:9), varoitti kostamasta pahaa pahalla (Matt. 5:39, vrt. Room. 12:17) sekä kehotti rakastamaan ja tekemään hyvää myös vihollisille (Matt. 5:44). Hän noudatti vaativaa opetustaan myös omassa elämässään: vangittaessa Jeesus kielsi puolustamasta itseään väkivaltaisesti (Matt. 26:52), puhutteli kavaltajaansa ystävällisesti (Matt. 26:50), paransi vangitsijansa irti leikatun korvan (Matt. 26:50) ja rukoili ristiinnaulitsijoidensa puolesta (Luuk. 23:34).

Muhammad oli puolestaan yhtä aikaa sekä uskonnollinen johtaja että maallinen hallitsija. Hän yhdisti Arabian niemimaan alaisuuteensa sotimalla. Hallitsijana hän omisti orjia, otti osansa sotasaaliista ja langetti kuolemanrangaistuksia. Kukistaessaan esimerkiksi Banu Quraishan kapinoivan juutalaisheimon Muhammad määräsi heimon kaikki yli 12-vuotiaat miehet mestattavaksi, jakoi naiset ja lapset orjiksi sekä otti heimon omaisuuden itselleen. Muhammadin opetuksesta ja esimerkistä löytyy toki paljon myös eettisesti kestävää. Banu Quraishan tapauskaan ei ole varhaiskeskiaikaisen hallitsijan tekemäksi mitenkään poikkeuksellisen julma. Silti on kysyttävä, mitä seuraa, jos Muhammad korotetaan ajattomaksi ja yleispäteväksi eettiseksi esimerkiksi?

On ollut ja on yhä kristityiksi tunnustautuvia, jotka tahtovat käyttää kristinuskoa väkivallan oikeutuksena (nykypäivänä esimerkiksi Ugandassa operoiva LRA). Uskallan kuitenkin väittää, että kristinuskon puitteissa väkivallan älyllisesti uskottava oikeuttaminen on vaikeaa. Sellaiseen pyrkivän on onnistuttava selittämään pois liian monia Jeesuksen selviä sanoja ja hänen tarjoamansa esimerkin. Islamin kontekstissa tilanne on nähdäkseni päinvastainen: Epäilemättä ylivoimainen enemmistö muslimeista tahtoo elää rauhassa ja tulkita islamia rauhantahtoisesti. Muhammadin opetuksen ja esimerkin valossa on kuitenkin vaikea torjua uskonnollinen väkivalta, ainakin täysin ja kaikissa tilanteissa. Halutessaan Muhammadin elämän ja opetusten avulla voi uskottavasti legitimoida rajuakin väkivaltaa.

Vanha testamentti ja Mooseksen laki

Usein kuultu vastaväite yllä sanottuun on se, että myös Raamattu, erityisesti Vanha testamentti, sisältää uskonnolla legitimoituja julmuuksia. Pitää paikkansa: Mooseksen lain rangaistusvalikoima on hyvin samansisältöinen kuin sharia-lain ja tuomarien sekä kuninkaiden johdolla israelilaiset käyvät pyhää sotaa pakanakansoja vastaan. On kuitenkin tärkeä huomata, että kristinusko tekee Uudessa testamentissa teologisen rajankäynnin suhteessa Vanhaan liittoon ja Mooseksen lakiin:

Teille on opetettu: ’Silmä silmästä, hammas hampaasta.’ Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin. — ”Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta…” (Matt. 5:43-44)

”Kristus on meidän rauhamme. Hän on tehnyt nämä kaksi ihmisryhmää yhdeksi ja kuolemallaan hajottanut niitä erottaneen vihollisuuden muurin. Hän on kumonnut lain käskyineen ja säädöksineen, jotta hän omassa itsessään loisi nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, ja näin hän on tehnyt rauhan.” (Ef. 2:14-15)

 ”Laissa siis on vain varjo tulevasta, paremmasta todellisuudesta, ei sen varsinaista ilmentymää.” (Hepr. 10:1)

Suhtautuminen Mooseksen lakiin ja Vanhaan liittoon toki vaihtelee hiukan kristillisissä tunnustuskunnissa. Voi silti sanoa, että konservatiivisimmatkaan kristilliset yhteisöt eivät tahdo korvata länsimaista demokratiaa teokratialla eivätkä vaadi jäsenistöäänkään noudattamaan Mooseksen lain rangaistus-, puhtaus- ja rituaalisäädöksiä, aivan marginaalisia sirpaleryhmiä lukuun ottamatta. Valtavirran islamilainen teologia ei sen sijaan tee samanlaista teologista rajaa suhteessa islamin alkuajan väkivaltaiseen historiaan. Vasta-argumentti ei siis kestä kriittistä tarkastelua.

Johtopäätöksia

Valtaenemmistö maailman 1,7 miljardista muslimista tahtoo varmasti, muiden ihmisten tavoin, viettää turvallista elämää läheistensä kanssa. Tältä pohjalta he epäilemättä korostavat Koraanin ja hadithien eettisesti kestäviä osia. Samalla on sanottava, että islamin dogmaattiset perusrakenteet tarjoavat pelottavan helpon oikeutuksen uskonnolliselle väkivallalle. Siinä missä kristinuskon universaaliksi eettiseksi esimerkiksi korottama henkilö sanoo ”pane miekkasi tuppeen, sillä joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu” (Matt. 26:52), islamin vastaava henkilö toteaa: ”’Minä asetan pelon uskottomien sydämeen. Hakatkaa poikki heidän kaulansa ja raajansa!’ Näin tapahtui, koska he olivat vastustaneet Jumalaa ja Hänen lähettilästään. Joka vastustaa Jumalaa ja hänen lähettilästään, tietäköön, että Jumala on ankara rankaisemaan.” (Sotasaaliiden suura, jakeet 12-13)

Siitä, kuinka helppoa Koraanin ja hadithien avulla on legitimoida väkivaltaa, käy erinomaisena havaintoesityksenä tämä Iranin islamilaisen tasavallan perustajan ajatollah Ruhollah Khomeinin puhe. Khomeinilla on väestöltään lähes 100 miljoonaisessa Iranissa kansallissankarin ja pyhimyksen asema. Tämän valossa voi pohtia, kuinka järkevää ja perusteltua on väittää, että väkivaltainen tulkinta on islamilaisessa kulttuuripiirissä vain jokin pieni ja marginaalinen ilmiö?

Mikä neuvoksi, miten tästä eteenpäin? Meillä on moraalinen velvollisuus kohdata jokainen muslimi ainutlaatuisena yksilönä ja rakkaana lähimmäisenä, ei pelkkänä oman uskontonsa edustajana. Meidän on myös kunnioitettava hänen uskonnon- ja sananvapauttaan, kunhan hän kunnioittaa meidän vastaavia oikeuksiamme. Vihaa ja väkivaltaa kohdatessamme meidän ei pidä alentua samalle tasolle. Sen sijaan meidän on pidettävä kiinni siitä, mikä tekee kristinuskosta ainutlaatuisen: Jeesuksen opetusta ja esimerkkiä seuraten meidän tulee vastata pahaan hyvällä ja rukoiltava vainoojienkin puolesta. Samalla meidän ei pidä olla sinisilmäisiä eikä typerän naiiveja. Meillä on oikeus ja velvollisuus pitää kiinni yhteiskuntamme vapaudesta ja turvallisuudesta. Dialogissa muslimien kanssa on nostettava esille myös vaikeat aiheet ja rohjettava esittää myös terävää kritiikkiä. Meidän ei pidä nostaa islamia arvostelulta suojattuun erityisasemaan emmekä saa antaa sharia-lain tai yhä ahtaammaksi käyvän poliittisen korrektiuden määritellä sananvapauden rajoja yhteiskunnassamme.

Vanhoillislestadiolainen kristitty voi toki tunnistaa islamissa paljon kauniita ja arvostettavia totuuden elementtejä, esimerkiksi perhekeskeisen kulttuurin, lapsimyönteisyyden, vanhempien kunnioittamisen ja päihteettömyyden. Voisimme myös ottaa oppia siitä, miten muslimit eivät pyytele anteeksi uskonnollisuuttaan vaan antavat sen näkyä arjessaan. Suurin yhdistävä tekijä on tietysti usko yhteen Jumalaan, jonka tunteminen ja palvominen ovat elämän tärkein asia. Koraanin Valon suura ilmaisee sen kauniisti: ”Jumala on taivaan ja maan valo. Hänen valonsa loistaa kuin lyhty ikkunasyvennyksessä. Lyhdyn lasi on kuin välkkyvä tähti ja se on sytytetty siunatun öljypuun öljyllä, joka ei tule idästä eikä lännestäkään.” (jae 35) Myöntäessämme näiden totuuden elementtien arvon meidän on samalla pidettävä kiinni siitä, että Jumala, taivaan ja maan valo, loistaa kirkkaimmin Jeesuksesta Kristuksesta. Vakuuttava todiste hänen jumalallisuudestaan on muun muassa se, miten hyvin hänen suhtautumisensa väkivaltaan sopii universaaliksi esikuvaksi yhä tänä päivänä.

152 kommenttia artikkeliin ”Islam, rauhan uskonto?

  1. amicus curiae

    Kiitos Joona kirjoituksestasi ja siitä, että käsittelit siinä myös Vanhan ja Uuden testamentin välistä jännitettä. Tuon ”teologisen rajankäynnin” perusteet eivät kuitenkaan vielä täysin avautuneet minulle.

    Lainaat Paavalia ”Kristus … on kumonnut lain käskyineen ja säädöksineen” (Ef. 2:14-15). Tähän tarvitsisin lisävalaistusta, koska Kristus itse sanoo näin:

    ”Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi. Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan.” (Matt. 5:17-20).

    Toinen hämmentävä asia on se, että Paavali kirjoittaa:
    ”Mitäpä tähän enää lisäisin? Minulta loppuisi aika, jos kertoisin Gideonista, Barakista, Simsonista ja Jeftasta, Daavidista, Samuelista ja profeetoista. Uskon voimalla he kukistivat valtakuntia, pitivät yllä oikeutta ja pääsivät näkemään lupausten täyttymisen. He tukkivat leijonien kidat, sammuttivat roihuavan tulen ja välttivät miekaniskut. He olivat heikkoja, mutta he voimistuivat, heistä tuli väkeviä sotureita, he työnsivät takaisin vihollisen joukot.” (Hepr. 11:32-34) ”He olivat liian hyviä tähän maailmaan, ja niin heidän oli harhailtava autiomaassa ja vuorilla ja asuttava luolissa ja maakuopissa. Kaikista näistä on heidän uskonsa perusteella annettu kirjoituksissa hyvä todistus, mutta sitä, mikä on luvattu, he eivät vielä saaneet.” (Hepr. 11:38-39)

    Paavali käsittelee siis mm. Simsonia esikuvana kaikesta tekemästään väkivallasta, tuhotöistä ja muusta hyvin hämmentävästä käyttäytymisestä huolimatta.

    Tässä mielessä kirjoituksesi näyttäisi antavan hieman liian helpon – joskin meille kristityille oiken miellyttävän – vastauksen Vanhan ja Uuden testamentin väliseen jännitteeseen.

    Tykkää

    1. Joona Korteniemi

      Kiitos kommentistasi, amicus. Mielestäni en anna yllä olevassa tekstissä vastausta, en liian helppoa enkä vaikeaa, Uuden ja Vanhan testamentin väliseen jännitteeseen. Totean ainoastaan, että kristinusko tekee Uudessa testamentissa teologisen rajan Mooseksen lakiin niin rituaali-, rangaistus- kuin puhtaussäädösten osalta. Tämä lienee selvää Uutta testamenttia lukevalle. Yllä olevien raamatunkohtien lisäksi voisi mainita vaikkapa Joh. 8:2-11, jossa Jeesus armahtaa avionrikkojanaisen kivityskuolemalta, Mark. 7:14-23, jossa hän sanoutuu irti juutalaisista ruokasäädöksistä, Jeesuksen suhtautuminen sapattiin Mark. 2:23-28, Ap. t. 10-11 Corneliuksen kääntymiskertomus sitä seuranneine keskusteluineen, Paavalin polemiikki Galatalaiskirjeessä jne. jne.

      Rajanvedon teologista argumentaatiota en kuitenkaan analysoi, koska, kuten totean, eri kristillisillä tunnustuskunnilla on siihen hiukan erilaisia vastauksia, ja jos esittelisin ne kaikki, veisi se tekstistä suhteettoman suuren tilan. Käsiteltävän aiheen kannalta olennaista on todeta, että kristinuskossa raja tehdään, kun taas islamista sellainen puuttuu.

      Keskustelussa voimme aihepiiriä toki käsitellä, ja se onkin kiinnostava ja tärkeä kysymys.

      Itse pidän selitysvoimaisimpana kantaa, jonka mukaan Raamatussa on nähtävissä eräänlainen ”Totuuden kirkastumisen evoluutio”. Avatessaan ihmiskunnalle sitä Totuutta ja Rakkautta, joka Hän on, Jumala, jotta ihminen kykenisi ottamaan hänen itseilmoituksensa vastaan, joutuu sopeuttamaan sitä ihmisen rajoitteisiin, esimerkiksi kulttuurin ja sivistystason alhaisuuteen jne. Vaihtoehtoisesti asian voi ilmaista siten, että Jumalan ilmoitus on kyllä ollut alusta lähtien täydellinen, mutta rajoitteistaan johtuen ihminen on kyennyt sisäistämään sitä vain ”pienin annoksin”.

      Tästä johtuen Raamatussa voi nähdä niin etiikassa kuin Jumala-kuvassa kehityksen primitiivisemmästä syvällisempään. Dialogissa Jumalan kanssa ihminen oppii vähitellen tuntemaan häntä yhä paremmin. Ilmoitus huipentuu Jeesukseen Kristukseen, ihmiseksi tulleeseen Jumalaan ja lihaksi tulleeseen Sanaan. Hän ilmoittaa ihmiselle sekä Jumalan että ihmisen – sen, millaista todellinen, Jumalan kuvan mukainen ihmisyys on.

      Kristuksen inkarnaation jälkeen myös Vanhaa testamenttia on tulkittava Kristuksesta käsin ja ”Kristuksen läpi”. Hänen valossaan näemme, mikä siellä on kestävää ja voimassaolevaa, mikä taas ei. On vain oltava tarkkana, että Kristus, jonka läpi Raamattua tulkitsemme, on evankeliumien Kristus eikä jostain sekulaarista ideologiasta omaksumamme ”Kristus”.

      Kuten Heprealaiskirje opettaa, Kristuksen läpi tulkittuna Mooseksen lain määräämän uhrijumalanpalveluksen voi nähdä ”ikonina” hänen uhrikuolemastaan. Minkä merkityksen sotaretkille ym. voisi antaa? 1. Makkabilaiskirjan esipuheessa Luther toteaa, että juutalaisten kansannousun pakanallista miehittäjää vastaan voi nähdä allegoriana siitä, miten kristityn tulee taistella Antikristusta vastaan evankeliumin miekalla. Eli ”Kristuksen läpi” luettuna näemme, että pyrkimys vastustaa tinkimättä ”maallistumista” oli oikea, Jumalan inspiroima, mutta väkivalta lähtöisin ihmisestä. Samaa periaatetta voi soveltaa moniin muihinkin Vanhan testamentin osiin.

      Tykkää

      1. amicus curiae

        Kiitos vastauksesta ja hyvistä pohdinnoista, Joona! Meinasin vain sitä, että tuo vastaväite ei kumoudu noin helposti, kuin mitä kirjoituksessasi lyhyesti esitit. ”Usein kuultu vastaväite yllä sanottuun on se, että myös Raamattu, erityisesti Vanha testamentti, sisältää uskonnolla legitimoituja julmuuksia.” … ”Vasta-argumentti ei siis kestä kriittistä tarkastelua.”

        Raamatussa on uskonnolla legitimoituja julmuuksia ja Raamattu on kristittyjen pyhä kirja, jota pidämme Jumalan sanana. Emme ole esim. poistaneet Vanhan testamentin sittemmin epäeettisinä pitämiämme kohtia Raamatusta ja opetamme, että Raamattu on Jumalan sana. Tätä on vaikea selittää ateistille.

        Lisäksi kiinnitin huomiota tuohon mielestäni ”helppoon argumenttiin”: ”Kristus … on kumonnut lain käskyineen ja säädöksineen” (Ef. 2:14-15), joka näyttää olevan suorassa ristiriidassa Jeesuksen opetuksen kanssa (Matt. 5:17-20).

        En millään muotoa vastusta hienosti esiin tuomaasi ajatusta siitä, että kristinusko tekee rajanvedon Vanhan testamentin julmuuksiin. Olen vain kiinnostunut vielä kestävämmästä argumentaatiosta.

        Tykkää

      2. amicus curiae

        Joona, olen varmasti aivan toivoton nipottaja :), kun ajattelen, että Joh. 8:2-11 kertomuksessa Jeesus ei millään tapaa kumoa Mooseksen lakia. Jeesus ei myöskään varsinaisesti armahda avionrikkojanaista kivityskuolemalta, vaikkakin hänet pelastaa.

        Tuossa kertomuksessahan lainopettajat ja fariseukset panivat Jeesuksen koetukselle saadakseen sitten aiheen syyttää häntä. Ilmeisesti oletuksena, ja kenties ajan tapanakin, oli siis se, että avionrikkoja armahdettaisiin? Jeesuksen puhuttua ja kirjoitettua maahan syyttäjä lähtivät kuitenkin pois yksi toisensa jälkeen.

        Jeesus kysyi: ”Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?”
        ”Ei, herra”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.”

        Jeesus ei tuossa kumoa Mooseksen lain määräystä. Eikä hänen tarvitsekaan, sillä Mooseksen laki ei anna hänelle (ihmisenä) oikeutta julistaa tuomiota, sillä hänellä ei ole vähintään kahta todistajaa. Kaikki syyttäjäthän olivat poistuneet paikalta.

        ” Kuolemantuomion langettamiseen tarvitaan vähintään kahden todistajan lausunto; yhden todistajan sanojen perusteella ei syytettyä saa tuomita kuolemaan. Todistajien on heitettävä ensimmäiset kivet, ja sen jälkeen kaikkien muidenkin on osallistuttava syyllisen kivittämiseen. Hävittäkää paha keskuudestanne.” (5. Moos. 17:6-7)

        Voisiko Jeesuksen viestin tulkita siis jopa niin, että Mooseksen laki on sinänsä oikein. Avionrikkoja on ansainnut kuoleman. Meistä ihmisistä ei vain löydy yhtään, jolla olisi vara tuollainen tuomio langettaa. Olkaa siis armahtavia. ”Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan.” (Luuk. 6:38) Oikea käytäntö poikkeaa oikeasta teoriasta. Tämä selittäisi myös sen, miksi laista ei häviä yksikään kirjain. Liian pitkälle vietynä tämä selitys johtaa toki ongelmiin tämäkin.

        Yritin myös katsoa, mitä Johannes Krysostomos on tästä kohdasta opetuspuheissaan opettanut. Havainto olikin mielenkiintoinen: Ei mitään, sillä koko kertomus puuttuu hänen käyttämistään käsikirjoituksista. NRSV:ssä tämä olikin laitettu hakasulkuihin huomautuksella, että puuttuu useimmista vanhimmista käsikirjoituksista.

        Tykkää

  2. ristintie

    ”Ensimmäisen mukaan islam on olemukseltaan väkivaltainen uskonto. Se käy sotaa läntistä sivilisaatiota vastaan, ja sitä on mahdoton sovittaa yhteen demokratian sekä ihmisoikeuksien kanssa.”

    Läntinen liittovaltio on hyvissä väleissä kuningaskunnan kanssa, jossa on kuolemantuomio länsimaisten arvojen vastaisesti samaa sukupuolta olevien aktista. Läntisessä liittovaltiossa samaa sukupuolta olevat pääsevät naimisiin.

    ”Toinen katsoo, että islam on pohjimmiltaan rauhan uskonto. Väkivalta on marginaalisten ääriryhmien tekosia, jollaisia on muidenkin uskontojen ja ideologioiden piirissä.”

    Abortti?

    Läntisestä liittovaltiosta

    Tykkää

  3. Joona Korteniemi

    Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että Syyria ja Pohjois-Afrikka olivat vielä 600-luvulla kristittyjä alueita. Islam saapui alueelle vasta Muhammadin kuoleman jälkeisten arabien valloitusretkien myötä 600-luvun puolivälistä 700-luvulle. Egyptissä, Syyriassa, Libanonissa ja Irakissa on ollut huomattavia kristillisiä vähemmistöjä näihin päiviin saakka. Viime vuosina yhä useammat arabikristityt ovat kuitenkin joutuneet pakenemaan kotimaistaan sorron, syrjinnän ja yhä kiihtyvän jihadistisen väkivallan vuoksi.

    Egyptin koptikirkon patriarkkana toimi 1971-2012 Shenouda III. Suosittelen todella lämpimästi kaikille hänen saarnojaan, joita löytyy runsaasti esimerkiksi Youtubesta! Hänellä näyttää olleen erityinen taito ja lahja muistuttaa elävästi, puhuttelevasti ja koskettavasti, miten kristityn elämän tulisi todella olla elämää Jumalassa. Tässä esimerkki:

    Tykkää

  4. Quo Vadis

    Kiitos Joonalle selkeästä ja ajankohtaisesta alustuksesta! Tämä on hyvä lähtökohta keskustelulle ja uskontojen väliselle dialogille.
    Kuten alustuksessa todetaan, islam ei ole käynyt läpi omaa sisäistä reformaatiotaan. Kristillinen usko on syntynyt rajankäynnistä suhteessa juutalaisuuteen, kuin myös historiansa aikana elänyt ajassa ja paikassa, käynyt läpi useita sisäisiä reformaatioita. Nämä ovat tosin johtaneet hyvin hajanaiseen ja moniääniseen kristikuntaan. Nyt globalisaation myötä, nimenomaan arabimaista tuleva keskiaikainen islamilainen uskontulkinta tekee rajun törmäyksen suhteessa länsimaiseen kulttuuriin, eikä se totisesti tule olemaan kivuton prosessi. Rajut yhteiskunnalliset muutokset ruokkivat radikalisoitumista, joka on myös psyykkinen suojakeino epävarmuuden ja muutoksen keskellä, erityisesti yhteiskunnasta syrjäytyneiden nuorten kohdalla.
    Joka tapauksessa nyt tarvittaisiin islamin uskon sisäistä reformaatiota, “totuuden kirkastamisen evoluutio-prosessia”, teologista uudelleen tulkintaa, joka kirkastaisi Jumalan tahtoa. On huomioitava myös se, että Suomessa on asunut yli vuosisadan Venäjältä tullut islamilainen tataariyhteisö, joka on vuosisatojen ajan ollut venäläisten ja suomalais-ugrilaisten kansojen kanssa tekemisissä.
    Paavalista vielä:
    on mielenkiintoinen prosessi, millä tavalla Paavali on muodostanut kristinuskon apologian (eli puolustuksen), millä tavalla kristillinen usko rakensi oman identiteettinsä suhteessa sen aikaiseen ympäröivään kulttuuriin. Sen lisäksi että Paavali tekee rajankäyntiä Vanhaan Testamenttiin eli juutalaisuuteen, hän tekee sitä myös antiikin filosofiaan (huom. Uusi Testamentti on kirjoitettu kreikan kielellä). Paavali yhdisti kristinuskon teologiaan filosofisten koulukuntien opetuksia (mm. epikurolaisuus ja stoalaisuus), erityisesti Roomalaiskirjeen esivaltaa ja yhteisöelämää koskevissa opetuksissa. Ristiriitaista on se, että Paavali saattaa samanaikaisesti suhtautua äärimmäisen kielteisesti filosofiaan, mutta silti käyttää filosofista aineistoa opetuksessaan. Vahva irtisanoutuminen inhimillisestä viisaudesta (ristin hulluus) ei siis välttämättä tarkoita sitä, että Paavalilta puuttuisi suhde filosofiaan. Eli Paavali oli filosofian suhteen valikoiva ja soveltava. Näkisin että tällä tavoin hän teki pesäeroa myös juutalaisuuteen, valikoiden ja soveltaen.

    Kristillisen uskon väkevin saarna väkivaltaa vastaan on Vapahtajamme ristinkuolema. Millä tavalla Jeesus vastaa tuomitsijoilleen, ruoskijoilleen, ristiinnaulitsijoilleen? “Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät.”

    Kirjallisuus: Niko Huttunen, Uusi Testamentti ja antiikin filosofia.

    Tykkää

  5. Kiitos Joonalle tärkeästä alustuksesta ja muillekin fiksuista kommenteista. Olipa kauniisti kuvitettu tuo koptipatriarkan video. Huomasit varmaan, että arabiankieliset kristityt viittaavat kolmiyhteiseen Jumalaan sanalla Allah (kai se kieli oli arabiaa eikä koptia? Tunnustan syvän tietämättömyyteni).

    Koraanin suomennoksista kertoo Wikipedia:
    ”Vanhin suomenkielinen käännös on suomalaisen tataarin Zinetullah Ahsen Bören kustantama Koraanin englanninkielisestä teoksesta tehty laitos vuodelta 1942. Suomennos on merkitty Ahsen Bören nimiin, mutta Mikko Suikkasen pro gradun mukaan Ahsen Böre pyysi Georg Pimenoffia avuksi käännöstyöhön. Tämän jälkeen käännökset ovat tapahtuneet suoraan arabian kielestä. Vuonna 1957 suomennoksen tekivät Jussi Aro, Armas Salonen ja Knut Tallqvist. Tuorein käännös on vuodelta 1995, jonka teki Jaakko Hämeen-Anttila.

    Koraanin nettiversio suomeksi löytyy ainakin islamopas-sivustolta: http://www.islamopas.com/koraani/sisallys.htm. Sen ”read me first”-ohjeessa sanotaan:

    ”Varoitus!
    Muistakaa, että KAIKKI Koraanin käännökset (tulkinnat) väistämättä sisältävät virheitä. Alkuperäisellä kielellään (arabiaksi) Koraani on suoraa Allahin (JUMALAn) Puhetta ihmiskunnalle profeetta Muhammedin (rauha hänelle) välityksellä. Millään Koraanin käännöksellä ei enää ole tätä ”virallista” ja täydellistä asemaa, vaikkakin se voi olla valtavan hyödyllinen aloittelevalle opiskelijalle, joka haluaa tietää lisää islamista. Kehotamme vakavasti niitä, jotka haluavat oppia enemmän islamia, hankkimaan itselleen Koraani-kirjan, mutta seuraavin edellytyksin:
    – hankkikaa sellainen, joka sisältää selitykset (tafsir)
    – varmistukaa, että tafsir on oppineiden laatima ja hyväksymä (esim. viittaukset syihin säkeiden taustalla, viittaukset hadithiin ja sunnaan jne.)
    Valitettavasti tässä esitetty käännös EI täytä näitä yksinkertaisia ehtoja.”

    Käännös poikkeaa kieliasultaan (mutta ei uskoakseni sisällöltään) jonkin verran esim. Hämeen-Anttilan käännöksestä. Esimerkkinä Lehmän suuran jae 62 (Koraani 2:62):

    ”(Koraaniin) uskovat ja myöskin ne jotka ovat juutalaisia, kristittyjä, saabalaisia, jos he uskovat Jumalaan ja Viimeiseen päivään ja elävät hurskaasti, saavat totisesti palkkansa Herransa luona; ei mikään pelko valtaa heitä, eikä heidän tarvitse murehtia.” (nettikäännös).

    ”Niitä uskovista sekä juutalaisista, kristityistä ja saabilaisista, jotka uskovat Jumalaan ja viimeiseen päivään ja tekevät hyviä töitä, odottaa palkka heidän Herransa luona. Ei heidän tarvitse pelätä, eivätkä he joudu suremaan.” (Hämeen-Anttila).

    Koraanista löytyy siis yllättävän suurta suvaitsevaisuuttakin. Historiallisesti nämä lausumat sijoittunevat aivan islamin synnyn alkuaikoihin. Heikki Räisänen kertoo eräässä haastattelussaan:

    ”Rauhanomainen rinnakkainelo islamin ja juutalaisuuden sekä kristinuskon välillä alkaa kuitenkin säröillä. Räisäsen mukaan Koraanin varhaisimmissa kerrostumissa suhtautuminen kristittyihin ja juutalaisuuteen on hyvinkin suopeaa, mutta sittemmin sävy kiristyy. Muhammed joutuu pettymään juutalaisiin ja kristittyihin.
    – Muhammed tuntuu odottavan, että juutalaiset ja kristityt olisivat iloisia saadessaan häneltä lopullisen ilmoituksen. Muhammedin mielestä hänen sanomansa täydentää sitä, jota juutalaisilla ja kristityillä jo on. Näinhän ei käynyt, Räisänen sanoo.”

    Mieleen tulee Lutherin pettymys juutalaisiin, kun ”puhdistettu ilmoitus” ei heille kelvannutkaan.

    Edellä lainatussa ”varoituksessa” sanottiin: ”Muistakaa, että KAIKKI Koraanin käännökset (tulkinnat) väistämättä sisältävät virheitä. Alkuperäisellä kielellään (arabiaksi) Koraani on suoraa Allahin (JUMALAn) Puhetta ihmiskunnalle profeetta Muhammedin (rauha hänelle) välityksellä.”

    Lainaus kuvastaa nykyisen islamin omaksumaa ”alkukirjaoppia”: Koraanin ”alas lähetetyt” sanat ovat peräisin Jumalan luona olevasta valmiista ”alkukirjasta”. Koraani on Jumalan erehtymätön itseilmoitus, voisi sanoa jopa ”inkarnaatio”. Se on Sana, joka oli Jumalan tykönä. Tässä suhteessa se vastaa islamissa enemmänkin itse Jumalan inkarnaatiota Jeesusta kuin siitä kertovaa Raamattua. ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.” (Raamattu Joh. 1:1). Tämä alkukirjaoppi on johtanut myös teologisiin vaikeuksiin, kun on jouduttu pohtimaan, onko Koraani ikuinen vai Jumalan luoma. Analogia kristinuskossa voisi löytyä areiolaiskiistasta.

    Tykkää

  6. Anonymous

    ”Meidän on myös kunnioitettava hänen uskonnon- ja sananvapauttaan, kunhan hän kunnioittaa meidän vastaavia oikeuksiamme.”

    Pidän tätä lausetta kontekstissaan loogisesti ristiriitaisena.

    Tykkää

    1. amicus curiae

      Kiinnitin huomiota samaan, mutta ajattelin, että tämä oli kielellinen lipsahdus. Joona on nimittäin perinteisesti ollut ehdoton uskonnon- ja sananvapauden puolustaja.

      Tykkää

      1. Joona Korteniemi

        Mitä ristiriitaista tai sanan- ja uskonnonvapautta rajoittavaa näette kyseisessä lauseessa? Oikeuksien tulee olla yhtäläiset. Kukaan ei voi vaatia itselleen oikeutta sellaiseen, joka rajoittaa muiden vastaavia oikeuksia. Niinpä muslimillakin on oikeus harjoittaa islamia, kunhan hän ei uskonnonharjoituksellaan rajoita muiden vastaavaa oikeutta harjoittaa omaa uskontoaan tai olla harjoittamatta mitään uskontoa.

        Muslimilla on siis muun muassa oikeus tunnustautua muslimiksi, pukeutua uskontonsa mukaisesti, paastota, käydä moskeijassa ja esittää julkisesti argumentteja islamin puolesta. Kaikelle tälle hänella on oikeus vaatia uskonnon- ja sananvapauden suojaa.

        Sen sijaan esimerkiksi sharia-lain määräykselle, jonka mukaan islamista luopuva on surmattava, muslimi ei voi vaatia uskonnonvapauden suojaa. Tällaisen ”oikeuden” toteuttaminen tuhoaisi nimittäin islamista luopuvan oikeuden päättää omasta uskonnostaan, hänen oikeutensa elää sekä hänen oikeutensa fyysiseen koskemattomuuteen. Muslimin oikeuksia laajennettaisiin toisen oikeuksien kustannuksella, mitä ei voi hyväksyä. Niinpä on oikein ja asianmukaista sanoa, että meillä on velvollisuus kunnioittaa muslimin uskonnon- ja sananvapautta, kunhan hän kunnioittaa muiden vastaavia oikeuksia.

        Toki muslimilla on uskonnon- ja sananvapauden takaama oikeus pitää omaa uskontoaan ainoana oikeana sekä kertoa tämä julkisesti. Tässä mielessä hänen ei tarvitse kunnioittaa vähääkään toisten uskontoja tai ideologioita. Mutta tässä mielessä myös muilla on täysi oikeus olla kunnioittamatta vähääkään islamia. Vaikkapa kristityllä tai ateistilla on oikeus pitää islamia valheena ja huijauksena sekä kertoa tämä mielipiteensä julkisesti ääneen. Myös tässä suhteessa oikeuksien tulee olla yhtäläiset.

        Tykkää

      2. Nimetön

        ”Meidän on myös kunnioitettava hänen uskonnon- ja sananvapauttaan, kunhan hän kunnioittaa meidän vastaavia oikeuksiamme”

        Kyseinen lause saattaa äkkiseltään kuulostaa korvaan siltä että meidän pitää kunnioittaa muslimien edellämainittuja vapauksia, vain jos he ensin kunnioittavat meidän. Paremminhan se olisi tietysti muotoiltu että ”.. ja hänen kunnioittaa meidän vastaavia oikeuksiamme..” jos lähdetään pilkkua viilaamaan.

        Toisaalta minä kyllä käsitin että Joona enemmänkin vain muistuttaa siitä että myös muslimien pitää kunnioittaa meidän vapauksia, eikä suinkaan sitä, ettei meidän tarvitsisi kunnioittaa muslimien vapauksia jos he eivät kunnioita meidän?

        Tykkää

      3. Joona Korteniemi

        Niin, no siis, niiltä osin kuin jokin uskonto tai ideologia ei hyväksy kansalaisten perus- ja ihmisoikeuksia, esimerkiksi uskonnon- tai sananvapautta, se EI ole uskonnon- ja sananvapauden piirissä. Esimerkkinä sharia-lain langettama kuolemanrangaistus islamista luopumisesta. Kansalaisella ei ole uskonnonvapauden suojaa islamista luopuvan murhaamiseen eikä sananvapauden suojaan murhaamiseen yllyttämiseen.

        Toisaalta perus- ja ihmisoikeuksiin EI kuitenkaan kuulu oikeus tulla pidetyksi muslimina uskomuksista ja elämäntavoista huolimatta tai oikeus tulla pidetyksi pelastuvana islamista luopumisesta huolimatta. Tällaisia oikeuksia itselleen vaativa pyrkii laajentamaan omia oikeuksiaan muslimien vastaavien oikeuksien kustannuksella, mitä ei myöskään voi hyväksyä.

        Tykkää

      4. amicus curiae

        Oudoksuin ajatusta, että sananvapauden ehtona olisi se, että henkilöllä on tietty ”oikea” käsitys sanan- tai uskonnonvapaudesta. Voi toki olla, että annoimme vain eri merkitykset sanoille ”kunhan” ja ”kunnioittaa”.

        Tykkää

      5. Joona Korteniemi

        Ilmeisesti annoimme eri merkitykset sanoille ”kunhan” ja ”kunnioittaa”. En tarkoita sitä, että sananvapauden ehtona olisi ”oikea” käsitys sanan- tai uskonnonvapaudesta. Sen sijaan tarkoitan sitä, että NIILTÄ OSIN kuin uskonto, ideologia tai henkilö ei kunnioita vaan uhkaa toisten perus- ja ihmisoikeuksia, sen/hänen vapauksiaan voidaan rajoittaa.

        Näinhän toimittiin myös Turun puukkoiskun yhteydessä. Tekijän uskonnolliseen vakaumukseen sisältyi ilmeisesti uskomus, että hänen uskontonsa valossa vääräuskoisia ihmisiä on luvallista tappaa. Hän myös toteutti uskomustaan käytännössä puukottamalla ihmisiä. Tältä osin hänen vakaumuksensa ei saanut nauttia uskonnonvapauden suojaa, vaan poliisi pysäytti hänet raajalaukauksella, pidätti hänet ja oikeuslaitos asetti hänet teoistaan syytteeseen. Lienemme yksimielisiä siitä, että hyvä näin.

        Tykkää

  7. Oikein hyvä blogikirjoitus; Herramme elämällään ja kuolemallaan antoi johdonmukaisen esimerkin ja sovelluksen julistuksestaan ”Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu” (Matt. 26:52) sillä ”näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan” (Hepr. 1:2). – Tosin miekkakin oli alunperin hankittu opetuslasten turvallisuuden vuoksi.

    On myös oikein ja realismia ymmärtää, mihin kaikkeen Jumalan vastustaja voi käyttää islamilaista fundamentalistista (ääri)ajattelua. – Upea oli tuon koptilaisen isän Shenouda III puheen pätkä – ja juuri koptikristityistä sadat ja tuhannet ovat kokeneet marttyyrikuoleman 2000-luvullakin… Voi olla, että tällä vuosisadalla nähdään kuin nähdäänkin vielä hirmuinen yhteenotto Lähi-idässä khomeinilaisten ääri-islamistien ja Israelin välillä.

    Mutta on tärkeää säilyttää kaiken keskellä suhteellisuudentaju. Kuten edellisen blogin keskustelussa toistin, kristinusko historiassaan on käytännön tasolla on antanut kauhean esimerkin suhteessa väkivaltaan… Ja juuri VT:n lavealla mielivaltaisella tulkinnalla ja soveltamisella kaikki on usein perusteltu, jos sellaiseen on edes vaivauduttu. Ja mahtoipa se olla juuri puhdasoppinen pystykorvaluterilaisuus, joka yritti 1600-luvulla palata mahdollisimman pitkälle Mooseksen lain soveltamiseenkin.

    Kyllä myös erilaiset ideologiat voivat olla uskontoja ja uskonnon korvikkeita; sujuvasti sopeuduimme aikoinaan kommunistisen terroriin ainakin teorian tasolla ja nyt näyttää siltä, että olemme sopeutumassa tähän äärioikeistolaiseen someraivoon, jossa vääränlainen ihminen ei ole minkään arvoinen – kuulemma KANSANEDUSTAJA Juho Eerola on tänään kehunut sylkeneensä kerjäläisen päälle !! – Länsimaiselle anarkismille kaiken lähtökohta on ollut olemassa olevan yhteiskunnan tuhoaminen, ja ekofasistien mukaan maapallon kantokyky edellyttää, että pääosa maapallon väestöstä pitää ”likvidoida”, siis tappaa. Suurina ihmisoikeuksien puolustajina esiintyville liberaaleille miljardit abortit eivät ole ihmisoikeuksien loukkaus vaan ”ihmisoikeus”. Punainen ja valkoinen terrori tappoivat 1918 tuhansia suomalaisia…

    Kaikkiaan Suomessa on tehty viime vuosina noin 35 000 henkeen ja terveyteen kohdistuvaa rikosta vuodessa, surmattuja on ollut vajaa 100 ja ”valistunut arvaukseni” on, että niistä yli 90 % on ihan kantasuomalaisten tekemiä ja pääosa alkoholin improvisoimia. – Ja mihin unohtui äskettäinen Helsingin tahallinen yliajo, paloittelumurhaaja Pönkö, Anders Breivik, koulusurmat, Myyrmannin räjäytys – niin ja vaikkapa puutiaiset.

    Siis toivon meitä pyörittävälle ja sokaisevalle uutistuotannollekkin jäitä hattuun – eri asia kuitenkin on, että voisi olla aiheellista keskustella, olisiko syytä ottaa käyttöön katumattomille joukkosurmaajille ja henkirikosten uusijoille kuolemanrangaistus – niin kantasuomalaisille kuin ulkosuomalaisille. Niin ja kun yllyttäjät on rinnastettu tekijöihin niin elinkautinen heille, jos ei tapahtunut ns. tehokasta katumista …

    Tykkää

    1. siira

      Hyviä pointteja monilta tähän aiheeseen. Jäin hieman epäuskoisena miettimään tätä Markun avausta kuolemanrangaistuksesta. Oliko tämä ironiaa, jota en nyt ymmärrä, vai tosissaanko ehdotat? Mitä kuolemanrangaistuksella saavutetaan? Käsittääkseni varsin murskaavalla tavalla tutkimustieto osoittaa ettei tämä vähennä rikollisuutta, jolloin pointiksi jää jonkinlainen kosto. Mielestäni varsin epäkristillistä.

      Tykkää

    2. siirak

      Hyviä pointteja monilta tähän aiheeseen. Jäin hieman epäuskoisena miettimään tätä Markun avausta kuolemanrangaistuksesta. Oliko tämä ironiaa, jota en nyt ymmärrä, vai tosissaanko ehdotat? Mitä kuolemanrangaistuksella saavutetaan? Jos jätetään eettinen ja moraalinen näkökulma pois, joka mielestäni on tässä hyvin merkittävä ja puhuu kuolemanrangaistusta vastaan, niin Suomessakin käytössä oleva oikeusjärjestelmä, jossa ei ole kuolemanrangaistusta on täysin ylivertainen verrattuna niihin oikeusjärjestelmiin joissa tämä on käytössä. Käsittääkseni varsin murskaavalla tavalla tutkimustieto osoittaa, ettei tämä vähennä rikollisuutta, jolloin pointiksi jää jonkinlainen brutaali kosto.

      Tykkää

    3. Risto

      Korjataan nyt pieni, mutta merkityksellinen virhe Markku Korteniemen kirjoituksesta: kansanedustaja Eerola ei suinkaan ole kertonut sylkäisseensä romanikerjäläisen päälle, vaan kohdalla ”mielenosoituksellisesti” eli mitä ilmeisimmin maahan.

      Typerää tekstiä toki Eerolalta ja ymmärrettävistä syistä aika pian poistikin kirjoituksensa. Eerola on pääosin puhunut ja kirjoittanut ihan fiksuja, mutta tämä kyllä laski ns. pisteitä.

      Hän on myöhemmin täsmentänyt, että aitoja kerjäläisiä vastaan hänellä ei ole mitään, vaan tätä järjestäytynyttä rikollisuutta johon nämä yhdistetyt kerjäläis- ja varasliigat kuuluvat.

      Tykkää

  8. Niin Siirak – kirjoitin katumattomista joukkosurmaajista ja kyynisistä henkirikoksen uusijoista. Meilläkin 1970-luvulla läpilyönyt liberaali kriminaalipolitiikka on erityisesti väkivaltarikosten suhteen karannut tavallisten kansalaisten rikosoikeudellisen ymmärryksen ulottumattomiin. Ihmisen voi ryöstää, raiskata, pahoinpidellä neliraajahalvaantuneeksi tai aivovaurioksi, tai surmata – ja ensikertalaisena ja nuorena rikoksentekijänä voi päässä vapaalle jo muutaman vuoden jälkeen.

    ”Rangaistus ajatellaan pelotteena, ja sillä pyritään estämään tulevaisuuden rikoksia. Rangaistuksella ajatellaan olevan erityisesti kaksi tehtävää: Yleisestävä ja erityisestävä vaikutus. Yleisestävä vaikutus estää muita syyllistymästä samaan rikokseen, koska muut pelkäävät saavansa myös tuomion. Erityisestävän vaikutuksen tehtävä on turvata ulkopuolisia ja eristää vaarallinen rikollinen ulkomaailmasta… ” (Wikipedia)

    Kyllä pelotevaikutuksella on vaikutuksensa – ja ollut maailman sivu. Liberaalia kriminaalipolitiikkaa kannattavien argumentointilogiikka lähtee usein siitä, että kun rikokset eivät ole loppuneet ankarampien rangaistusten maissa, niin sillä ei sitten ole MITÄÄN vaikutusta.

    On parempi, että rikoksen kyyninen uusija kuolee kuin hänen viattomat uhrinsa. Samaan aikaan kun keskustelu kuolemanrangaistuksesta on eettinen tabu, surmataan ilman mitään eettistä keskustelua Suomessa 10 000 lasta abortoinnilla vuosittain – ja nyt viritetään aktiivisen eutanasian eli kuolinavun ja jopa avustetun itsemurhan sallimista lainsäädännöllä !!!

    Myös väkivaltaan yllyttämisestä rangaistuksia pitää korottaa. Yli 90% turvapaikanhakijoista on lähtenyt pakoon ääri-islamistisia ryhmiä tai erilaisten ideologioiden pohjalta toimivia valtapoliittisia ryhmittymiä ja primus motoreita, joihin kuuluvat erityisen länsivaltojen ja Venäjän tiedustelupalvelut ja strategiset intressit…

    Tykkää

    1. siira

      Olen lähes järjestään pitänyt kommenttejasi tällä palstalla aiheesta kuin aiheesta hyvin punnittuina ja perusteltuina. Nyt näin ei mielestäni ole. Aborttista olen varmasti hyvin pitkälle kanssasi sama mieltä ja aiheesta ei totisesti kyetä yhteiskunnassa keskustelemaan. Tämä ei kuitenkaan tähän aiheeseen liity, eikä täten ole minkäänlainen argumentti. Viittasin tuossa nimenomaan siihen että tutkimusten mukaan Suomessakin käytössäoleva liberaalimpi kriminaalipolitiikka on tuloksekkaampaa, kuin esim USA:ssa käytössä oleva. Toki Suomessa on varmasti tarve tarkastella kriittisesti rangaistus asteikkoja joissakin suhteissa, mutta mielestäni väite että rangaistukset olisivat karanneet jotenkin täysin oikeustajun ulottumattomiin on puppua. Kyllä suomessa harkittuun murhaan/murhiin syyllistyneen katumattoman ja vaaralliseksi arvioidun on hyvin vaikea päästä vapaaksi. Toki myös valitettavia epäonnistumisia tässä löytyy.

      Tykkää

    2. amicus curiae

      Toki myös kuolemanrangasituksesta täytyy voida keskustella. Itse näen kyllä nykyisellään murhasta annettavan elinkautisen aivan oikeana rangaistuksena. Eri asia on sitten se, onko armahtamisessa ja lomien myöntämisessä tehty virheitä ja pitäisikö tätä puolta kiristää. Jos Markun mainitsemaa katumatonta rikoksenuusijaa ei armahdeta, hän istuu elinkautistaan loppuikänsä ja rikoksen uusiminen on näin estetty.

      Kuolemanrangaistus palvelee siis jotain muita päämääriä verrattuna elinkautiseen (ilman armahdusta). Samalla nousee kysymys rikollisen elämän arvosta. Pidämmekö hänen elämäänsä sen verran vähäarvoisena, ettemme pysty maksamaan elinkautisen rangaistuksen kustannuksia.

      Tykkää

  9. siirak

    Olen näköjään Siira kun kommentoin puhelimesta. Ehkäpä tämä nimi kohtalonomaisesti kuvastaa omia argumentaatiotaitojani. :).

    ”Kyllä pelotevaikutuksella on vaikutuksensa – ja ollut maailman sivu. Liberaalia kriminaalipolitiikkaa kannattavien argumentointilogiikka lähtee usein siitä, että kun rikokset eivät ole loppuneet ankarampien rangaistusten maissa, niin sillä ei sitten ole MITÄÄN vaikutusta.”

    Käsittääkseni tutkimustieto osoittaa että esim. kuolemanrangaistuksella ei ole pelotevaikutusta, joka vähentäisi henkirikoksia.

    Ajattelen myös että kuolemanrangaistus on tietyllä tavalla melkoinen pandoran lipas. Sen käyttöönoton jälkeen törmätään rajanvetoon liittyviin kysymyksiin ja myös siihen tosiasiaan että mikään oikeuslaitos ei ole erehtymätön. Syyttömän joutuminen vankilaan on vielä korjattavissa oleva asia. Syyttömän teloittaminen ei ole.

    Tykkää

    1. siirak

      Tässä melko pätevä kriminaalipsykologin blogiteksti, jossa tarkastellaan rangaistusten ennaltaehkäisevää vaikutusta kattavasti tutkimuksiin peilaten.

      https://saarahuhtasaari.vuodatus.net/lue/2015/08/rikollisuus-ei-vahene-vankeusrangaistuksia-koventamalla

      Tosiaan tuossa tulee tuo mielenkiintoinen seikka esiin, että pelotevaikutus vaihtelee suhteessa rikoksen laatuun. Esim. talousrikollisuuteen rangaistusten koventaminen tehoaa hyvin, mutta taas intohimorikoksiin kuten murha huonosti. Tämä on toki loogista, koska talousrikollinen perustaa tomintansa usein harkintaan, jolloin varmasti mietitään myös mahdollista seuraamusta, kun taas murhaaja harvoin toimii kovinkaan rationaalisesti.

      Tykkää

  10. YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus sisältää ymmärtääkseni ajatuksen, että uskonnonvapauden nimissä ei saa loukata kansalaisten perus- ja ihmisoikeuksia. Esim. uskonto, joka vaatii esikoislapsen uhraamisen polttouhrina jumalalleen (esim. Moolok), ei saa tätä uskontonsa vaatimusta noudattaa. Ei siis kelpaa perusteluksi, että kyseessä on ”uskonyhteisömme sisäinen asia”. Entä sitten ”vähäisemmän ruumiinvamman” tuottaminen uskonnon vaatimana rituaalina (esim. juutalaispoikien ympärileikkaus)? Lienee tulkinnanvarainen kysymys…

    Näiden periaatteiden puitteissa on joka tapauksessa hyvä toimia. Emme saa niistä luopua, vaikka ”vastapuoli” ei niitä noudattaisikaan.

    Lain mukaan ”uskonrauhan rikkomiseen” syyllistyy jos ”julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, tai meluamalla, uhkaavalla käyttäytymisellään tai muuten häiritsee jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta, muuta sellaista uskonnonharjoitusta taikka hautaustilaisuutta.”

    Syksyllä 2009 Helsingin kaupunginvaltuutettu Jussi Halla-aho sai uskonrauhan rikkomisesta 30 päiväsakkoa blogikirjoituksestaan, jossa hän muun muassa nimitti islamia ”pedofiiliuskonnoksi”. Halla-Ahon lisäksi ovat lain poistamista kannattaneet mm. vihreiden Ville Niinistö ja kokoomuksen Sampsa Kataja. Voimassa se kuitenkin edelleen on.

    Kristityllä tai ateistilla on varmasti oikeus pitää islamia valheena ja huijauksena, mutta onko hänellä oikeus kertoa tämä mielipiteensä julkisesti ääneen? Olisin kyllä varovainen, ettei napsahtaisi päiväsakkoja. 🙂 Ei tuo puhe ”valheesta ja huijauksesta” myöskään taitaisi keskustelua edistää. No, tuskin Joona on tästä eri mieltä. Sainpahan vain aiheen pieneen nipotukseen.

    Toki islamia saa julkisesti pitää vääränä uskona, arvostella terävästi perustellen sen teologiaa ja pitää omaa uskoaan ainoana oikeana jne. Tätä ei ”suopeuden periaate” estä – päinvastoin. Uskon, että myös muslimit toivovat asiallista ja tiukkaa teologista keskustelua, jossa kristityt selkeästi esittävät oman kantansa. Vain tältä pohjalta voi syntyä aitoa toisten ymmärtämistä ja kunnioitustakin ihmisinä. Erojen häivyttämisen agenda (esim. kolminaisuuden ja Jeesuksen roolin kohdalla) ei hyödytä ketään. Ihmisoikeuksia ja maan lakeja rikkova käyttäytyminen ei kuitenkaan mitään kunnioitusta ansaitse.

    Tykkää

  11. Kaiken elollisen kunnioittaminen on ylevä periaate. Oman elämänsä jatkamiseksi on ihmisen kuitenkin tapettava (kasveja tai eläimiä). Esim. Intian jainalaiset kyllä varovat tappamasta muurahaistakaan, mutta kasvien ”tappamisesta” hekään eivät voi kieltäytyä.

    Abrahamilaiset uskonnot (juutalaisuus, kristinusko ja islam) eivät kiellä eläinten tappamista eivätkä kuolemanrangaistusta. Raamatusta tuttu viides käsky ”Älä tapa” ei koske esivallan määräämää rangaistus-teloittamista tai sodassa tappamista. Parempi käännös voisikin olla ”Älä tee murhaa”.

    No, kaikki kristityt eivät näin ajattele. Esim. mennoniitat ja kveekarit edellyttävät jäseniltään ”kristillistä pasifismia” ja kieltäytyvät aseellisesta maanpuolustuksesta. Myös ”Aamenesta öylättiin”-sivusto kertoo otsikon Sota alla: ”Kristikunnassa ja luterilaisuudessa on sijaa myös radikaalille pasifismille, joka suhtautuu torjuvasti kaikkeen tappamiseen. Tällöin viitataan usein Kristuksen opetukseen ja esimerkkiin ja erityisesti Vuorisaarnaan.”

    Mitään yleiseen kristilliseen moraaliin perustuvaa estettä kuolemanrangaistuksen käytölle ei näytä siis olevan. Yleishumaanit perustelutkaan tuskin vakuuttavat. Jotkut elinkautiseen tuomitut ovat jopa mieluummin halunneet ja vaatineet itselleen kuolemantuomiota (ehkä ”humaanisista” syistä).

    Psykopaattiset murhaajat tuskin pystyvät tekojaan katumaan. Vankilan yhteiskuntaan sopeuttava tehtävä on heidän kohdallaan todennäköisesti täysin mahdoton. Eikö siis kuolemanrangaistus olisi tässä paikallaan? Säästyisi yhteiskunnalta muutenkin valtaviksi paisuvia vankilakuluja.

    Vasta-argumentteja näen kaksi. Onko henkilö varmasti ”parantumaton”, siis katumaton ja todennäköinen rikoksenuusija? Voiko vankilapsykiatri tehdä väärän diagnoosin? Vielä vakavampi kysymys: Onko henkilö varmasti syyllinen tekoon, josta hänet on tuomittu? Esim. USA:ssa on DNA-tutkimusten käyttöönoton jälkeen todettu, että syyttömiäkin on teloitettu (ks. esim. https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/syyttomina-teloitetut-kolme-tapausta-joita-yhdysvallat-ei-unohda/4610572#gs.S3yqwIE )

    Tykkää

    1. siirak

      Näppärästi Perttikin tässä ohittaa tutkimustiedon, joka osoittaa kuolemantuomion hyödyttömyyden. Eikö tavoitteen tulisi olla tekijän saattaminen vastuuseen, minimoida rikollisuus ja sen aiheuttamat haitat. Jos kuolemantuomio ei tuo, kuten tutkittu tieto osoittaa lisäarvoa tähän tavoitteeseen, niin silloin siitä loogisesti seuraa että sitä kannatetaan muiden motiivien vuoksi.

      Ja Raamatulla voidaan perustella yhtä ja toista. Jokainen joutuu punnitsemaan mikä on hyvää ja pitämisen arvoista.

      Tykkää

      1. Olet pitkälti oikeassa, siirak. En kuitenkaan ohita tutkimustietoa. Uskon kyllä, ettei kuolemantuomio edistä puheena olevien äärimmäisen vakavien rikosten ehkäisyä. ”Silmä silmästä, henki hengestä” -kostoajattelu kyllä valitettavan usein vastaa kansan oikeustajua. Ilman tätäkin motiivia voisi kuolemanrangaistusta kannattaa, JOS rikollinen on täysin varmasti parantumattomasti hengenvaarallinen yhteiskunnalle ja JOS on täysin varmaa, että hän on syyllinen tekoon josta hänet on tuomittu (ajattele vaikkapa jotakin Hannibal Lecter -tyyppistä sarjamurhaajaa). Tällöin voisi kiihkottomana (ehkä hiukan kyynisenäkin) motiivina olla esim. vankeinhoitokulujen vähentäminen.

        Nämä kaksi JOS-ehtoa tuskin kuitenkaan koskaan toteutuvat, joten en kannata kuolemanrangaistusta. Joku voi tietenkin vastustaa kuolemanrangaistusta siinäkin tapauksessa, että nuo kaksi JOS-ehtoa täydellisellä varmuudella toteutuisivat. Kummassakaan tapauksessa kannattaminen/vastustaminen ei saisi motivaatiotaan halusta minimoida rikollisuutta. Vastustuksen motiivi löytyisi nytkin muualta – ehkä ihmishengen ehdottomasta kunnioittamisesta, olipa se miten hirviömäisen ihmisen henki hyvänsä. Ja taas tulee mieleen tri Lecter lukemassa hyvää kirjallisuutta sellissään…

        Liked by 1 henkilö

      2. Risto

        Kaikilla tuomioilla on kolme mahdollista perustavoitetta:

        1. Rangaistus, tai ”kosto”, jos asia halutaan niin muotoilla. On oikeudenmukaista, että pahasta teosta seuraa pahaa, kuten on oikeudenmukaista, että hyvästä teosta seuraa hyvää. Rangaistus voi olla ali- tai ylimitoitettu, mutta tämä on toki subjektiivista. Esimerkiksi mielestäni eräs syyntakeeton kylähullu sai lähes 2,5 kakkua lähinnä törkeästä nettikirjoittelustaan, mitä pidän ylimitoitettuna. Toisaalta moni esim. raiskaaja selviää ehdollisella, mitä en osaa pitää ollenkaan rangaistuksena.

        2. Tekojen jatkumisen estäminen, eli muiden ihmisten suojeleminen. Kun raiskaaja tai murhamies on vankilassa tai kuollut, hän ei voi raiskata tai murhata ketään vankilan ulkopuolella olevaa. Tämä kohta ei toteudu lainkaan esim. ehdollisissa tuomioissa. Mitä kovemmat rangaistukset, sitä paremmin tämä kohta toteutuu.

        3. Tekijän parantaminen, eheyttäminen ja ”hoitaminen”. Suomessakin oli vuoteen 2010 asti Vankeinhoitolaitos. Ajatuksena on saada tekijä ensin ymmärtämään tehneensä väärin ja sen jälkeen yritetään korjata niitä asioita, jotka ovat tekijän sisällä ”rikki”. Luonnollisesti tällaista tekojen parantamista on turha edes yrittää kuolemantuomittujen kohdalla, tai elinikäisiin rangaistuksiin tuomittujen kohdalla. Monella rikollisella on taustalla päihdeongelma, ja mikäli tämä päihdeongelma saadaan ratkaistua, osasta kriminaaleja voidaan vielä saada yhteiskuntakelpoisia ihmisiä. Julkisuudessa tunnetaan lähinnä Jeesuksen avulla tapansa parantaneita vankeja, mutta varmasti muitakin tapauksia löytyy. Osalla myös iän myötä tulee vähän järkeä kaaliin.

        En allekirjoita vasemmistolaista maailmankatsomusta, joka vannoo puhtaasti tuon kolmannen kohdan päälle ja kieltäytyy tunnustamasta kahden ensimmäisen kohdan merkitystä. Itse pidän tärkeänä, että rangaistus on jonkinlainen rangaistus tai sovitus tehdystä pahasta ja että yleisvaarallisia ja yhteiskuntakelvottomia ihmisiä ei laskettaisi vapaalle jalalle ja että näiden ohella tehtäisiin kaikki voitava sen eteen, että tekijän elämä saataisiin raiteilleen.

        Tykkää

  12. Suomen teologinen instituutti (STI) julkaisee Iustitia-kirjasarjaa http://www.sti.fi/index.php/materiaaleja/101-iustitia-sarja. Listasin ne tähän alle. Kirjan nimen perään olen merkinnyt: M=myynnissä, N=netissä, L=loppuunmyyty. Listassa mainittujen lisäksi on sarjaan juuri ilmestynyt ”täydentävänä teoksena” Martti Vaahtorannan väitöskirjan (1998) suomennos ”Jumalan kuvan uudistuminen”.

    1; (Vuosikirja 1990) Vaihtoehto kirkon parhaaksi; M
    2; (Vuosikirja 1991) Muuttumaton ja muuttuva; M
    3; (Vuosikirja 1992) Israel – Messiaan maa; L
    4; Sovitus; N
    5; Johdatus Uuden testamentin teologiaan; L
    6; Paavali ja laki; L
    7; Ahdistuksen keskellä Jumalan hoidossa; N
    8; Ilmoitus ja inkarnaatio; N
    9; Kuolleenmeren kääröt avautuvat; L
    10; Raamattukeskustelun polttopisteessä – STI 10 vuotta; N
    11; Israelin historian pääpiirteitä; N
    12; Uuden aikakauden uskonnollisuus; N
    13; Mission Possible – Lähetys ja pelastus; N
    14; Lestadiolaisuuden monet kasvot (osaksi); N
    15; Islam ja evankeliumi (Risto Soramies); N
    16; Uhri ja anteeksiantamus; M
    17; Vanhurskauden apostoli – Juutalaista Paavalia etsimässä; M
    18; Osmo Tiililä ja uskon teologia; M
    19; Kolminaisuudesta osalline; M
    20; Yksi Jumala, yksi ihminen, yksi maailma. Teologisia yrityksiä ymmärtää islamia ja kristinuskoa (Martti Vaahtoranta); N
    21; Salattu ja ilmoitettu Jumala; M
    22; Reformoitu Raamattu. Näkökulmia evankelikalismin teologiaan; M
    23; Murroksen merkki – STI 20 vuotta; M
    24; Uuras Saarnivaara – herätysteologi; M
    25; Oppi ja historian draama. Vanhoozerin postliberaali teologia; M
    26; Lähetys on rakkautta. Jumalan dialogi islamin kanssa – kristityn puheenvuoro (Martti Vaahtoranta); M
    27; Metodin jälkeen – esseitä Raamatun lukutavoista; M
    28; Teksti, tunnustus ja tulkinta; M
    29; Lähetys globalisoituvassa maailmassa; L
    30; Elämä ja rajat. Aikamme eettisiä kysymyksiä; M
    31; Pro fide biblica; M
    32; Ylösnousemus; M

    Lestadiolaisia varmasti kiinnostaa IUSTITIA 14, joka on vain osin netissä. Islamia käsitteleviä ovat IUSTITIA 15, 20 ja 26. Lueskelen juuri kirjaa IUSTITIA 26, jossa Martti Vaahtoranta selittää mm. kolminaisuutta. Ei varmaan ihan selvää pässinlihaa muslimille! Ei ehkä kristityllekään (ainakaan minulle). Testaapa oma ymmärryksesi, jos kirjaan törmäät.

    P.S.
    Laestadius-seura jatkaa taas STI:n tiloissa torstaisin klo 18–20: 14.9., 19.10. ja 23.11.

    Tykkää

    1. siirak

      ”Olet pitkälti oikeassa, siirak. En kuitenkaan ohita tutkimustietoa. Uskon kyllä, ettei kuolemantuomio edistä puheena olevien”. . .

      Kiitos hienosta vastauksesta. Itsellä osittain turhan kärjekästä kommentti joista pahoittelut niin Pertille kuin Markullekin.

      Ymmärrän että tietyllä tavalla tuossa sinun ja Markun esiin nostamassa psykopaattimurhaaja esimerkissä on oma pointtinsa. Kuitenkin ajattelen että vaikka tällaisen henkilön teloittaminen olisi moraalisesti oikein, niin sillä olisi väkisinkin valtava vaikutus kriminaalipolitiikan kokonaisuuteen ja se avaisi sellaisen portin, josta voisi päästä sisälle paljon muutakin.

      Tykkää

  13. Jaakko Hämeen-Anttila kirjoitti 27.2.2017 HS:ssa kolumnin otsikolla ”Onko islam sodan vai rauhan uskonto? Kysymys on väärä, sillä uskonnot ja aatteet elävät aina tulkinnasta” http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005105339.html. Otsikko näyttää sisältävän jo vastauksen, mutta kyllä juttu silti kannattaa lukea. 🙂

    —————

    Kotimaa24:ssä taas oli Miikka Ruokanen 9.2.2008 Jussi Rytkösen haastateltavana. En enää löydä jutun nettiosoitetta, joten kopioin sen tänne kokonaan. Mielestäni se edustaa juuri sitä asiallisen tiukkaa, mutta kuitenkin suopeuden periaatetta noudattavaa keskustelua, jota uskon muslimioppineidenkin toivovan.

    >>

    Muslimit kumartavat samaa Jumalaa kuin kristityt

    Helsingin yliopiston dogmatiikan professori Miikka Ruokanen yhtyy henkilökohtaisesti ”aika pitkälle” katolisen kirkon viralliseen uskontoteologiseen opetukseen, jonka mukaisesti ”kristityt ja muslimit kumartavat kyllä samaa Jumalaa, mutta muslimeilla ei ole samaa pelastustietä kuin kristityillä”.

    Useimmilla protestanttisilla kirkoilla ei Ruokasen tietojen mukaan ole asiassa lukkoon lyötyä kantaa.

    – Kuitenkin monet johtavat luterilaiset teologit, esimerkiksi saksalainen Wolfhart Pannenberg ja amerikkalainen Robert Jenson lienevät tässä mielessä samaa mieltä kuin katolinen kirkko, Ruokanen arvioi.

    Katolisella kirkolla on jo Vatikaanin II kirkolliskokouksessa 1960-luvulla määritelty uskontoteologia. Siinä muotoillaan kirkon suhde kaikkiin ei-kristillisiin uskontoihin, siis myös islamiin.

    Katolisen opetuksen mukaan muslimit ovat monoteistejä. He pitävät kiinni Aabrahamin uskosta ja palvovat yhtä ainoaa Jumalaa.

    – Katolisen näkemyksen mukaan muslimit siis palvovat oikeaa, elävää Jumalaa. Näen tämän itse aika oikeana ja totuudenmukaisena. Me kumarramme kyllä muslimien kanssa samaa Jumalaa, taivaan ja maan Luojaa, jonka kohtaamme kerran aikojen päättyessä. Mutta: tämä on vasta osatotuus, Ruokanen sanoo.

    – Meillä ei ole muslimien kanssa sama pelastustie, samaa tietoa pelastavasta Jumalasta.

    Muslimeilta puuttuu erityinen ilmoitus

    Kun ruvetaan puhumaan Jumalan erityisestä ilmoituksesta, niin sanotusta pelastuksen tiestä, tullaan Ruokasen mukaan erittäin suurien kristinuskon ja islamin välisten teologisten erojen äärelle.

    – Esimerkiksi Muhammedista Vatikaanin II kirkolliskokouksen asiakirjat eivät sano mitään. Nimeä ei mainita. Muhammedin islamin mukaan Jumalalta saama ilmoitus, Koraani, vaietaan. Sille ei anneta merkitystä, Ruokanen sanoo.

    Katolinen kirkko alleviivaa myös sitä, että vaikka muslimit eivät pidä Jeesusta Jumalan Poikana, he kuitenkin kunnioittavat tätä profeettana.

    – Suurin ero uskontojen välillä on siinä, että islam ei tunnusta Jeesuksen jumaluutta. Ei siis myös sovitusta ristillä. Itse asiassa Koraani kiistää koko ristiinnaulitsemisen, Ruokanen sanoo.

    Ruokasen mukaan tästä seuraa, että kristinuskon näkökulmasta muslimeilta puuttuu kaikkein olennaisin, eli pelastustie.

    – Muslimit siis palvovat ja kumartavat kyllä samaa Jumalaa kuin kristitytkin, mutta muslimeilla ei ole samaa ilmoitustietoa, jonka Jumala on antanut erityisesti Pojassaan Kristuksessa. Näin ollen heiltä puuttuu myös armo, joka on kristinuskon keskeisin käsite. Jos kristinuskosta poistettaisiin armo, se olisi lakiuskonto, Ruokanen tiivistää.

    Etiikan alalla kahdella uskonnolla on hyvin paljon yhteistä. Siinä voidaan toimia yhteisesti, koska esimerkiksi sosiaalietiikassa kyseessä eivät ole pelastuskysymykset.

    Pelastuksen ovi on muslimeillekin raollaan

    Onko muslimeilla mahdollisuutta pelastua? Tämä on Ruokasen mukaan aivan toinen kysymys kuin kysymys Jumalan samuudesta.

    – Katolinen kirkko vastaa tähän, että ”ovi on raollaan”. Mutta tämä problematiikka ei liity vain muslimeihin, vaan siihen, kuinka kaikki ei-kristityt – muslimit, hindut, animistit tai ateistit – ylipäätään voivat pelastua.

    Ruokasen mukaan juutalaiset ovat tässä problematiikassa aivan oma lukunsa ja kategoriansa. Kristillinen teologia ei voi pelastuskysymyksessä niputtaa juutalaisuutta yhteen muiden ei-kristillisten uskontojen kanssa.

    – Katolisen kirkon virallisen opetuksen mukaan universaali armo on kaikkialla läsnä. Ihmiset aavistavat kaikkialla Jumalan olemassaolon.

    – Jos ihminen ei tätä jo luomisessa annettua armoa torju tai halveksu, vaan ojentautuu sen valon mukaan, mikä hänelle on annettu, hänelle Jumala voi antaa myös erityisen pelastavan armonsa. Ruokanen sanoo.
    Asiasta ei kuitenkaan voi teologiassa sanoa paljon. ”Ovi on raollaan”. Tämä käsityskanta kuitenkin sulkee pois tiukan ulosrajaamisen, jota kristinuskon historiassa on esimerkiksi keskiajalla harrastettu.

    Koraani ei ole kristityille ilmoitusta

    Ruokasen mukaan islamissa ei ole virallista kantaa siinä, onko kristityillä sama Jumala ja onko kristityillä mahdollisuutta Jumala-yhteyteen. Käsityskannat vaihtelevat, mutta useimmat muslimit käsittävät, että muslimeilla ja kristityillä on sama Jumala.

    – Käsitykseni mukaan islamilaisessa teologiassa ei yleensä olla kovin poissulkevia tässä asiassa. Lännen tai kristittyjen tuomitseminen liittyy enemmän politiikan, länsimaisen elämäntyylin tai talouden kysymyksiin.

    – Uskonnollisella alalla oppineet muslimit suhtautuvat yleensä hyvin myönteisesti ja rakentavasti kristinuskoon. Tietysti he ovat myös sitä mieltä, että kristityillä on varsinkin Jeesuksen suhteen harha. He vaativat kristittyjä myös tunnustamaan Muhammedin profeetaksi ja Koraanin pyhäksi kirjaksi, Ruokanen tietää.

    Ruokasen mukaan kristityt eivät voi tätä tehdä. Kristityn käsityksen mukaan profeetallisuus ja apostolisuus ovat ilmoituksen viimeinen normi. Ilmoitus päättyy Kristuksen apostoleihin. Kristillisen teologian on Ruokasen mielestä mahdotonta hyväksyä ajatusta Koraanista Jumalan ilmoituksena.

    – Kirkko vastaanotti Raamatun ilmoituksen Jumalan lahjana. Siihen ei voi enää lisätä mitään. Teologisesti on täysin mahdotonta ruveta enää avaamaan Raamatun kaanonia, Ruokanen linjaa.

    Jo kauan on kysytty sitä, onko kristittyjen ja muslimien Jumala sama. Kysymys pulpahtaa silloin tällöin esille kirkollisissa tai teologisissa keskusteluissa. Kuopion hiippakunnan tuomiokapitulissa on parhaillaan harhaoppisuuskantelu, jossa kahden papin väitetään poikenneen kirkon opista. Kantelu koskee myös väitettyä kristinuskon ja islamin Jumalan samaistamista.

    >>

    Tykkää

  14. Ajatus

    Relevanttia ei ole se, onko islam sodan vai rauhan uskonto. Kyse on
    vain menetelmistä lopullisen päämäärän saavuttamiseen. Päämäärä
    on Euroopan ja muiden länsimaiden islamisoiminen.

    ”Islamilaisessa valtioteoriassa erotetaan islamin alue (Dar al-islam) ja sodan alue (Dar al-harb) eli muiden kuin muslimien hallitsema, potentiaalisesti vihamielinen alue (Hämeen-Anttila 2001: 55)

    ”Alistuminen islamiin ja Allahin tahtoon voi kuitenkin tapahtua myös ilman,
    että sota välttämättä aktualisoituu Dar al-harbissa (Hämeen-Anttila 2001: 55)

    ”Maailman islamisointi on kiinteä osa islamilaista maailmankatsomusta. Islamin alueen eli Dar al-islamin on laajennuttava koko maailmaan, jotta maailmasta tulisi rauhan alue eli Dar al-salam”, (Basam Tibi).

    ”Jopa islamin liberaalimmissa suuntauksissa puhutaan ”islamin ylivallasta” Monoteististen uskontojen, nk. Kirjan kansojen, edustajia voidaan sietää, jos he alistuvat islamin poliittiseen valtaan, eivätkä pilkkaa profeetta Muhammadia, eivätkä harjoita uskontoaan liian näkyvästi (Hämeen-Anttila 2001: 52).

    ”Se usein kuultu väite, jonka mukaan islam tarkoittaa rauhaa, ei pidä paikkaansa. Sana islam on arabiaa ja merkitsee ’alistumista’; muslimi on ”alistuva” (Hämeen-Anttila 2004: 157)

    Terroritekojen viedessä päähuomion niiden taustalla tapahtuu länsimaiden
    hiljainen alistaminen uudelle yhteiskuntajärjestykselle, mikä onkin
    helppoa kun kristillisistä perusarvoista on jo valmiiksi luovuttu. Tätä ei länsimainen liberaali ihminen itsekeskeisyydessään huomaa luullessaan,
    että länsimainen liberaali demokratia olisi jotenkin tavoiteltavaa muslimien
    keskuudessa. Päin vastoin sitä halveksitaan ja inhotaan moraalittomana.

    Poliittinen, vihervasemmistolainen eliitti tuntee mielihyvää omasta suvaitsevaisuudestaan, eikä huomaa edes sitä, mitä Turkissa nyt tapahtuu,
    kun ”maltillinen” islamistinen AKP-puolue luo maahan uutta yhteiskuntajärjestystä.

    Islamin perusta on areiolaisuudessa, joka kieltää Jeesuksen jumaluuden.
    Näin ollen ihmetyttää kirkonkin opetus siitä, että kristinuskolla ja islamilla olisi
    sama jumala.

    On sanottu, että 80-luvulla Reagan ja paavi loivat vastavoiman kommunismille.
    Nyt jopa ateisti Dawkins haluaisi kristinuskosta vastavoimaa islamille, mielestään uskonnoista pahimmalle. Onko tästä sekulaarista humanismista, jota
    ekumeeniset kirkot nykyään edustavat, enää vastavoimaksi mihinkään?

    Tykkää

  15. Anonymous

    Täällä kun esiinnytään kristittyinä, lienee vielä huomautettava, että kristittyhän kääntää toisenkin posken. Tämä siis riippumatta siitä, mitä toinen osapuoli ajattelee, kunnioittaako minua, ihmisoikeuksia jne. Siinä mielessä kunnioituksen asettaminen Joonan tavalla ehdolliseksi on ristiriidassa Nasaretin miehen opetuksen kanssa.

    Tykkää

    1. Joona Korteniemi

      Missäköhän, hyvä anonyymi kommentoija (jollaisia täällä sääntöjen mukaan ei saisi olla), olen asettanut kunnioituksen ehdolliseksi? Kunnioittaisitko minua sen verran, että lukisin ajatuksen kanssa, mitä kirjoitan: ”Meidän on myös kunnioitettava hänen uskonnon- ja sananvapauttaan, kunhan hän kunnioittaa meidän vastaavia oikeuksiamme.” Ihmistä ja hänen ihmisarvoaan tulee toki kunnioittaa aina, mutta sanan- ja uskonnonvapaus eivät ole absoluuttisia. Vai oletko vakavissasi sitä mieltä, että ne ovat absoluuttisia?

      Jos väität, että uskonnonvapauden on oltava absoluuttinen, väität, että myös Turun puukkohyökkääjän uskomuksen, jonka mukaan vääräuskoisia saa tappaa, sekä tämän uskomuksen harjoittaminen eli ihmisten puukottamisen, tulisi nauttia uskonnonvapauden suojaa. Oletko sitä mieltä? Vai oletkohan nyt ajatellut asian ihan loppuun asti?

      Onneksi suomalainen yhteiskunta ei ajattele näin. Poliisi rajasi hyökkääjän uskonnonvapautta raajalaukauksella. Tekijän ja hänen ihmisarvonsa kunnioittaminen näkyi toki heti perään siinä, että hänelle annettiin ensiapua ja hänet vietiin tehohoitoon. Hieno ja tärkeä asia sekin.

      Tykkää

  16. ”Onko tästä sekulaarista humanismista, jota
    ekumeeniset kirkot nykyään edustavat, enää vastavoimaksi mihinkään?”

    Ensinnäkin sanoisin, että meillä kaikilla ihmislapsilla on sama Jumala. Kaikilla, muslimeillakin. Meillä kaikilla on myös sama ihmisarvo, loukkaamaton sellainen. ”Ekumeenisten” kirkkojen (mikä käsite!) humanismi on kristillistä humanismia. Se pohjautuu kristilliseen ihmiskäsitykseen. Joskus joutuu miettimään, onko kristinuskolla ja vanhoillislestadiolaisuuden väriä vaihtavilla ”kameleonteilla” sama Jumala?. Huomaatte, että kritiikkini kohdistuu aivan tiettyyn ihmisryhmään!

    On kultuureja ja kansoja, yksilöitä, jotka ”hapuillen etsivät” Jumalaa. Meidän kristittyjen on yhdessä ja yhteisesti annettava todistus tälle maailmalle. Todistus. Meidän, vihreiden, sinisten ja punaisten kristittyjen, vasemmistolaisittain ajattelevien, oikeistolaisemmin ajattelevien, miesten ja naisten, rikkaiden ja köyhien, suurten ja pienten, ihonväriötään valkoisten ja tummempien Jumala on sama! Meidän kristittyjen tehtävä on viedä sanomaa Herrastamme kaikin keinoin!

    Nyt kun maahamme on tullut pienehkö määrä maailman kriisipesäkkeiden ihmisiä, joudumme kohtaamaan heidät hyvässä ja pahassa. Maailma on tullut meidän maahamme! On viimeinen asia, mitä odottaisi, joidenkin ajattelevan kuten Ajatus: kaivaudutaan jatkuvasti vanhoihin tunkkaisiin poteroihin ja sieltä huudellaan lähisuuntaan että ne, niin ne, ovat sitä ja tätä!

    Todellinen kristityn mielenmuutos lähtee omasta itsestä! Ainoa tarpeellinen pyyntö Jumalalle on: Herra Jeesus Kristus, armahda minua syntistä! Siitä lähtee parannus omista synneistä. Silloin ei ole tarvetta syytellä muita, vaan käydä työhön lähimmäisen parhaaksi kaukana ja lähellä. Jumalan rakkaus ei ehdollista, eikä Jumala ole ihmisen kaltainen.

    Ja sitäpaitsi, kyllä niitä harhoja ja harhaoppeja, väkivaltaista käytöstä monenlaista on huomattavasti lähempänä, kuin muslimien keskuudessa.

    Tykkää

  17. Pahaltahan tuo Ajatuksen sitaattikokoelma näyttää. Mikä siis neuvoksi? Tuskin ainakaan ”kristillinen jihad” Anders Behring Breivikin tyyliin. Paras vain ylpeänä pitää kiinni demokratiamme ihanteista, joihin uskonnonvapauskin kuuluu. Siis kristityt ylpeinä uskostaan ja ateistit ylpeinä ateismistaan. Ehkä se tekee vaikutuksen myös ylpeisiin muslimeihin. 🙂

    Pahinta olisi niputtaa kaikki muslimit samaan fundamentalistijoukkoon. Jos niin teemme, kääntyvät potentiaaliset ystävämmekin vihollisiksi: ”Turha mitään yrittää, pysymme kuitenkin aina mahdollisina terroristeina tai ainakin toisen luokan kansalaisina”. (No, tämä kai oli jo kovin kliseinen neuvo, mutta tulipa sanottua.) Hyvä olisi myös hyödyntää ISISin teokratiasta vapaaksi päässeiden sunnien kokemuksia. (National geographic -kanavalla muuten alkaa sarja ”ISISin kalifaatti” keskiviikkona 13.9. klo 21.00, toivottavasti se on asiallinen.)

    Surullinen on kyllä kehitys Turkissa. Vielä ei kuitenkaan Atatürkin patsaita ole kaadettu. Kertoo tuo Turkin aiempi historia kuitenkin sen, että islamin piirissäkin voi syntyä sekulaari valtio. Miksei niin voisi käydä jatkossa muuallakin, vaikka nyt juuri ei hyvältä näytä?

    Ajatus lainaa poliittista islamia kritisoivaa muslimiajattelijaa Basam Tibiä: ”Maailman islamisointi on kiinteä osa islamilaista maailmankatsomusta. Islamin alueen eli Dar al-islamin on laajennuttava koko maailmaan, jotta maailmasta tulisi rauhan alue eli Dar al-salam”. Miten Atatürkin Turkki sopii tähän kuvaan? Ehkä tuo ”islamisointi” ei tarkoita miekkalähetystä ja pakottamista vaan enemmänkin lähetyskäskyä. Kyllähän Jeesuksen sanatkin ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni..” tarkoittavat koko maailman kristillistämistä, mutta eivät mitään miekkalähetystä (jollaista toki myös tehtiin). Kyse on tulkinnoista (ja politiikasta).

    Voimme myös yrittää tukea islamin sisäistä reformaatiota. Jos googlaat sanoilla ”Islamic Reformism”, saat esim. seuraavanlaista tekstiä:

    ”Reform Muslims, like their more orthodox peers, believe in the basic tenets of Islam, such as the Six Elements of Belief and the Five Pillars and they consider their views to be fully compatible with Islam. Their main differences with more conservative Islamic opinion are twofold. The first lies in differences of interpretation of how to apply the core Islamic values to modern life, the second a more reactionary dialectic which criticizes traditional narratives or even rejects them, thus denying any obligation to follow them while also allowing greater freedom in interpreting Quran regardless of the hadith. – – –
    Muslim intellectuals who have focused on religious reform include Muhammad Ali, Sayyid al-Qimni, Irshad Manji, Nasr Abu Zayd, Khalil Abdel-Karim, Abdolkarim Soroush, Mohammed Arkoun, Mohammed Shahrour, Ahmed Subhy Mansour, Edip Yuksel, Gamal al-Banna, Abdullahi Ahmed An-Na’im, Muhammad Tahir-ul-Qadri, Javed Ahmad Ghamidi, Ahmed Al-Gubbanchi, Mahmoud Mohammed Taha, and Faraj Foda. Taha was hanged in 1985 under the sharia regime of Jaafar al-Nimeiri and Foda was assassinated in 1992 by al-Gama’a al-Islamiyya.”

    Tekstissä kiinnittyy huomio reformimuslimien pyrkimykseen antaa ”suurempi vapaus tulkita Koraania riippumatta hadithista”. Tästä tulee mieleen oma reformaattorimme Luther ja hänen ”Yksin Raamattu (sola scriptura)” -periaatteensa. Voisiko islamin reformaation pohjana olla vastaavasti ”Yksin Koraani” -periaate? Oman Koraanin lukemiseni perusteella sanoisin, että tulkinnanvara kasvaisi valtavasti! (Kovin rohkaisevia eivät näiden uudistajien kohtalot ikävä kyllä olleet.)

    Terävintä reformaatioajattelua edustaa nykyisin ”Muslim Reform Movement” https://muslimreformmovement.org/. Sen perustajajäsenet ovat lännessä asuvia muslimeja (mm. Tawfik Hamid, Zuhdi Jasser, Asra Nomani ja Raheel Raza). ”The Muslim Reform Movement is an organization dedicated to reform in Islam based on values of peace, human rights and secular governance.” Hyvältähän tämä kuulostaa! No, ei pidä innostua liikaa. Liikkeen sanoma ei kovin syviä rivejä ole vielä tavoittanut. Tappouhkauksia on kyllä tullut…

    Reformaatiotoiveet ovat siis edelleen kovin hauraita ja hentoja. Mutta toivosta ei saa luopua. Tarinan mukaan Mannerheimkin näki Suomen tulevaisuuden syksyllä 1944 lähes toivottomana. Siihen Paasikivi sanoi: ”Minäkin olen pessimisti. Mutta jokin työhypoteesi pitää kuitenkin olla, muuten voi yhtä hyvin mennä metsään ja ampua kuulan kalloonsa.”

    Tykkää

  18. Yle:n uutisia tältä päivältä: ”Imatran kolmoissurmaaja passitetaan pakkohoitoon” ja ”Oikeudenkäynti uusnatsistisen järjestön lakkauttamiseksi alkoi”…

    Siirakille: Rangaistusten koventamista seksuaali- ja väkivaltarikosten suhteen ovat vaatineet myös oikeusoppineet kuten esim. rikosoikeuden professori Terttu Utriainen. – Ja eivät eri maiden rikos- ja rangaistustilastot ole suoraan vertailukelpoisia, vaan siellä on taustatekijöitä; kulttuurisia ja lainsäädännöllisiä, jotka tulisi myös huomioida – kuten esim. suomalainen ”perinteinen” humalajuominen ja teräaseella tehdyt henkirikokset. USA:n väkivaltatilastoja selittää puolestaan suurelta osin vapaa ja rekisteröimätön aseenhankkimis- ja kanto-oikeus; villin lännen perintönä…

    Anonymoukselle: Aivan oikein, kristityn itsensä suhteen ihanteena on vuorisaarnan moraali – tosin kyllä Paavalikin lähti Rooman kansalaisena hakemaan oikeutta aina keisarilta asti. – Lähimmäistään kuitenkin kristitty voi suojella jopa voimakeinoin. Vaikka Herramme ei luvannut puolustaa itseään miekalla lausuen nuo tunnetut sanansa ”miekkaan hukkumisesta” oli hän vähää aikaisemmin huolehtinut opetuslastensa turvallisuudesta jopa näin:

    Jeesus sanoi opetuslapsille: ”Kun lähetin teidät matkaan ilman kukkaroa, laukkua ja jalkineita, niin puuttuiko teiltä mitään?” ”Ei mitään”, he vastasivat.
    Silloin Jeesus sanoi: ”Nyt on toisin. Jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaansa, samoin laukun. Jolla ei ole rahaa, myyköön viitan päältään ja ostakoon miekan. Sillä tietäkää, että tämän kirjoituksen täytyy käydä minussa toteen: ’Hänet luettiin rikollisten joukkoon.’ Kaikki, mitä minusta on lausuttu, saa nyt täyttymyksensä.”
    Opetuslapset sanoivat: ”Herra, tässä on kaksi miekkaa.” ”Riittää”, hän vastasi. (Luuk. 22:35-38)

    Tätä ei voi kuitenkaan käyttää argumenttina esim. sen mielettömyyden puolesta, jonka vallassa Eurooppa oli 100 vuotta sitten, kun ”isänmaalliset” eurooppalaiset kansat Jumalan ja Kristuksen nimi huulilla tappoivat 10 miljoonaa sotilasta ja siviilit päälle tai ryöstivät, raiskasivat ja murhasivat 1600-luvun 30-vuotisessa ”uskonsodassa”… Olemme vaan niin sokeutuneita näille Eurooppa-lähtöisille mielettömyyksille.

    Pertti esitteli edellä islamilaisen reformaation edustajia. Jos ja kun maltilliset islamilaiset tulkitsevat edes käytännössä vain symbolisesti idolinsa väkivaltaista käytöstä ja julistusta, voivat eri uskonnot elää rinnan – kuten keskiaikaisessa Espanjan kalifaatissa tai Ataturkin Turkissa. Näin kai suhtauduttiin aikoinaan kommunisteihimmekin, ja äärioikeistolaista diktatuuria Suomeen ajaneeseen IKL -puolueeseen – väkivaltaisesta taustaideologiasta huolimatta. Tietysti siihen vaikutti voimakkaasti myös ulkopuolinen; siis ulkopoliittinen paine. – Mutta, väkivallan saarnaaminen ja siihen yllyttäminen niin uskonnollisilla kuin ideologisella perusteilla pitäisi olla aina kriminalisoitua ja riittävän ankarasti sanktioitua.

    Tykkää

      1. siirak

        Kiitos itsellesi keskustelun herättämisestä. Tuo on totta etteivät yhteiskunnat ole täysin vertailukelpoisia keskenään. En sinänsä vastusta seksuaali- ja väkivaltarikosten rangaistusten koventamista järkevissä rajoissa. On ymmärrettävää että esim. jos talousrikollinen saa kovemman tuomion, kuin raiskaaja, niin tämä tietyllä tavalla tökkii oikeustajua vastaan. Mahdollinen kovempi tuomio johtuu juurikin tuosta rikollisuuden ehkäisynäkökulman painottumisessa omassa kriminaalipolitiikassamme, eikä siitä että talousrikosta sinänsä arvotettaisiin tekona pahemmaksi kuin raiskausta tai muuta väkivaltarikosta. Eli tuomio on kovempi koska sillä on talousrikoksiin todettu olevan ehkäisevää vaikutusta.

        Taisin vetää keskustelun melkoisille sivuraiteille suhteessa Joonan mielenkiintoiseen alustukseen, joten ehkä tämä riittänee tästä aiheesta omalta osaltani.

        Tykkää

  19. MH

    En yleensä kommentoi tätä blogia, vaikka luenkin melkein päivittäin ja nautin suuresti hyvistä ja asiantuntevista teksteistä ja kommenteista.

    Nyt olen kuitenkin niin täysin pöyristynyt Markku Korteniemen ja Pertti Niukkasen kuolemanrangaistusta koskevista kommenteista, että koen tarpeelliseksi sen pöyristykseni ilmaista, jos kohta en ainakaan nyt kännykällä kirjoittaessani aio kaikkia heidän esittämiään argumentteja kohdata.

    Kristilliseen moraalikäsitykseen ei kuolemanrangaistus sovi. Ihmettelen suuresti, että Markku, joka muuten niin ansiokkaasti kommenteissaan täällä asettuu ehdottomasti elämän puolelle, on tässä asiassa valmis kääntämään kelkkaan näin täydellisesti. Toki taisit sanoa vain haluavasi keskustella kuolemanrangaistuksen oikeutuksen mahdollisuudesta tjsp, mutta et varmaan olisi yhtä mielelläsi keskustelemassa esim. abortin oikeutuksen mahdollisuudesta – vaikka kyseessä on sama asia. Elämä on pyhä.

    Koska tämä on teologinen blogi, en puutu asiassa esitettyihin rangaistusten tehoa koskeviin kommentteihin enkä ala niitä oikomaan. Jääkööt omaan arvoonsa. Selvästikään tietonne ns. pennalogian alalta eivät ole yhtä laajat kuin ne ovat vaikkapa teologian ja lestadiolaisen herätysliikkeen alalta. Eikä sitä teiltä toki vaaditakaan.

    Pyydän jo etukäteen anteeksi kulmikkaita sanankäänteitäni. Olen sen verran järkyttynyt, että en osaa muotoilla kommenttiani paljon tämän rakentavammin.

    Tykkää

  20. Quo Vadis

    Kuolemanrangaistuksesta vielä:
    Amnesty International vastustaa kuolemanrangaistusta kaikissa tapauksissa ja poikkeuksetta, huolimatta rikoksen laadusta, tuomitun syyllisyydestä tai muista tuomittuun liittyvistä tekijöistä taikka teloitustavasta. Kuolemanrangaistus on julma, epäinhimillinen ja ihmisarvoa alentava rangaistus, joka loukkaa oikeutta elämään äärimmäisellä tavalla. Se on peruuttamaton rangaistus, johon saatetaan tuomita syytön henkilö. Kuolemanrangaistuksen ei ole osoitettu ehkäisevän tai vähentävän tehokkaasti rikollisuutta.

    Lisäksi sellainen pointti, että kuolemantuomion täytäntöönpanon suorittaa toinen ihminen. Mitä tapahtuu ihmisen mielelle ja sielulle, joka antaa myrkkyruiskeen, hirttää, ampuu tai kytkee toisen ihmisen sähkötuoliin?

    https://www.amnesty.fi/lopullinen-rangaistus-aloittelijan-opas-kuolemanrangaistukseen/

    Tykkää

  21. Monien hyvien lisäkommenttien (varsinkin amicus curiae, siirak, MH ja Quo Vadis) jälkeen on minunkin vielä seliteltävä sanojani.

    Siirak sanoi: ”Kuitenkin ajattelen, että vaikka tällaisen henkilön teloittaminen olisi moraalisesti oikein, niin sillä olisi väkisinkin valtava vaikutus kriminaalipolitiikan kokonaisuuteen ja se avaisi sellaisen portin, josta voisi päästä sisälle paljon muutakin.”

    Amicus sanoi: ”Jos Markun mainitsemaa katumatonta rikoksenuusijaa ei armahdeta, hän istuu elinkautistaan loppuikänsä ja rikoksen uusiminen on näin estetty. Kuolemanrangaistus palvelee siis jotain muita päämääriä verrattuna elinkautiseen (ilman armahdusta). Samalla nousee kysymys rikollisen elämän arvosta. Pidämmekö hänen elämäänsä sen verran vähäarvoisena, ettemme pysty maksamaan elinkautisen rangaistuksen kustannuksia.”

    Hyvin tärkeitä kysymyksiä. On tosiaan hyvä pohtia, millainen raaistava vaikutus kuolemanrangaistuksen käyttöönotolla voi olla kriminaalipolitiikassa ja yhteiskunnan yleisessä suhtautumisessa ihmiselämän arvoon. Elinkautisrangaistuksen (siis ilman armahdusmahdollisuutta) kustannukset taitavat sittenkin olla halpa hinta tämän rinnalla. Sanoin jo, että en kannata kuolemanrangaistusta, mutta perusteluni taisivat olla enemmänkin ”teknisiä” (ne JOS-ehdot). Nyt olen taipuvainen kuolemanrangaistuksen totaalikieltoon kaikissa tilanteissa. Lukekoon siis tri Lecter sivistäviä kirjojaan tarkoin vartioidussa sellissään kuolemaansa saakka. 🙂

    Quo Vadis kirjoitti: ”Amnesty International vastustaa kuolemanrangaistusta kaikissa tapauksissa ja poikkeuksetta, huolimatta rikoksen laadusta, tuomitun syyllisyydestä tai muista tuomittuun liittyvistä tekijöistä taikka teloitustavasta. julma, epäinhimillinen ja ihmisarvoa alentava rangaistus, joka loukkaa oikeutta elämään äärimmäisellä tavalla. Se on peruuttamaton rangaistus, johon saatetaan tuomita syytön henkilö. Kuolemanrangaistuksen ei ole osoitettu ehkäisevän tai vähentävän tehokkaasti rikollisuutta.”

    Kahden viimeisen lauseen ajatuksiin voi yhtyä, vaikka ei juuri ihmisarvoa kunnioittaisikaan. Muut perustelut (kuolemanrangaistus on julma, epäinhimillinen ja ihmisarvoa alentava rangaistus, joka loukkaa oikeutta elämään äärimmäisellä tavalla) nousevat yleisestä sekulaarista humanismista, jota toki minäkin kannatan (tosin ehkä maltillisemmin sanakääntein).

    Kiinnostava oli myös Quo Vadiksen pohdinta pyövelin sieluntilasta. Poikkeaako tilanne paljonkaan sodassa tappamisesta? Ei sotaakaan enää käydä ”reilusti mies miestä vastaan”, vaan täsmäohjuksen laukaisunappia painetaan kaukana taistelukentästä ja uhreja katsellaan tietokoneen näytöltä. Tulee myös mieleen viime sotiemme tarkka-ampujat, joita venäläiset kutsuivat nimellä ”käki” arvellen heidän asuvan puissa. Saman dilemman edessä tämä käkikin oli katsellessaan puustaan kiikaritähtäimen läpi linjan väärälle puolelle marjoja poimimaan eksynyttä vihollista.

    Kaikissa näissä tapauksissa tappaminen on laillisen esivallan legitimoima käsky. Onko Amnesty ottanut kantaa sodassa tappamiseen? Onko oikeutettuja sotia? Menee kai jo ohi aiheen (joka aihekin jo meni ohi otsikon).

    Mitään yksiselitteistä kantaa kuolemanrangaistukseen ei kristinusko ymmärtääkseni esitä. Se jättää rangaistuksen esivallan käsiin. Lainaan Kangasalan seurakunnan nettipappi Markoa: ”Raamattu opettaa, että esivallalla on oikeus rangaista pahantekijöitä. Esivallan oikeus kantaa miekkaa viittaa myös kuolemantuomioon. Mutta taaskaan Raamattu ei ota tässä kohden suoraan kantaa siihen, pitäisikö yhteiskunnassa olla kuolemantuomioita vai ei.”

    MH sanoi, että ”kristilliseen moraalikäsitykseen ei kuolemanrangaistus sovi”. Onhan tämä totta joidenkin kristillisten yhteisöjen tulkinnassa ja vielä useampien yksittäisten kristittyjen ymmärryksessä. Tosin hekin saattavat vedota enemmän ”yleishumaanisiin” periaatteisiin kuin uskontonsa oppiin.

    Raamatusta ei kuitenkaan löydy yksiselitteistä tukea kuolemanrangaistuksen totaalikiellolle. Eri kirkkokunnatkin suhtautuvat asiaan eri tavoin. Tässä taas netistä poimittua tietoa:

    ”Katolilainen kirkko hyväksyy teoriassa kuolemanrangaistuksen, kunhan syyllisyys on todettu kiistämättömästi ja kuolemantuomio on tarpeen ihmishenkien suojelemiseksi. Käytännössä kirkko kuitenkin kieltää kuolemantuomiot, koska nykyvaltiot pystyvät vankilarangaistuksen kaltaisilla verettömillä keinoilla suojelemaan ihmisiä murhaajilta tarpeeksi hyvin. Ortodoksinen kirkko suhtautuu kielteisesti kuolemanrangaistukseen, koska kuolemantuomio evää rikolliselta mahdollisuuden sovittaa tekonsa. Euroopassa luterilaiset kirkot eivät hyväksy kuolemanrangaistusta ja näin on myös suurimassa osassa Yhdysvaltain luterilaisia seurakuntia. Kuitenkin esimerkiksi Missourin luterilainen synodi hyväksyy kuolemanrangaistuksen.”

    Kuolemanrangaistus on tosiaan kristittyjenkin tunteita kuohuttava aihe. Tuntuu sietämättömältä, että Raamattu ei näytä antavan asiaan yksiselitteistä vastausta. Jo tämän asian toteaminen aiheuttaa ”pöyristymistä”. (Mieleen tulee aiempi keskustelu kastamattomien lapsien kohtalosta.) Tällaisena ymmärrän myös MH:n järkytyksen minun ja Markun kommenteista. Ja juu, saat toki anteeksi ”kulmikkaat sanakäänteet”, sellaisiahan minäkin harrastan. 🙂

    Tykkää

  22. Joona Korteniemi

    Kuolemanrangaistus on ehkä suomalaisessa yhteiskunnassa eräänlainen tabu: jo sen mahdollisuuden pohdiskeleminen tekee ihmisestä muiden silmissä ei-vakavastiotettavan hirviön. Tabuista on kuitenkin harvoin hyötyä sen enempää yhteiskunnalle kuin yksilölle. Parempi ”universaalistrategia” on olla aina valmis kuuntelemaan, keskustelemaan ja argumentoimaan kiihkottomasti. Kuten amicus jo totesi, myös kuolemanrangaistuksesta on voitava keskustella järkevästi.

    Vähän laajentamalla näkökulmaa huomaamme, että itse asiassa Suomessakin on jo käytössä ”kuolemanrangaistus” tietyissä ääriolosuhteissa. Poliisilla on nimittäin lupa ampua, jos muuta mahdollisuutta ei ole, ja puolustusvoimat valmistautuvat puolustamaan Suomea tarvittaessa asein. Jos hyväksyy poliisin tai armeijan voimankäytön edes ääritilanteissa, menettää älyllisen oikeutuksen käyttää argumenttia, jonka mukaan elämä on niin pyhä, ettei kuolemanrangaistusta voi hyväksyä missään tilanteissa. Jo tällä hetkellä Suomen valtiolla ja valtion edustajilla (poliisilla ja sotilailla) on oikeus tappaa ihmisiä tietyissä olosuhteissa. Tilanteen, jossa poliisi ampuu rikollisen, voi nähdä eräänlaisena pikaoikeudenkäyntinä, jossa poliisi valtion edustajana arvioi henkilön yhteiskunnan kannalta liian vaaralliseksi, langettaa hänelle kuolemantuomion ja panee sen saman tien täytäntöön.

    Jäljelle jää kysymys, onko kuolemanrangaistuksen kirjaaminen rikoslakiin järkevää ja oikeudenmukaista nykyolosuhteissa. Täällä on jo viitattu useisiin perusteisiin, joiden valossa se ei ole: Tutkimusten valossa se ei vähennä rikollisuutta, jos teloitettu on syytön, vahinkoa on mahdoton korjata ja kuolemanrangaistuksen käyttö voi ylipäätään raaistaa yhteiskuntaa. On kuitenkin huomattava, että nämä argumentit pätevät vain nykyolosuhteissa. Jos suomalainen yhteiskunta uhkaa vaikkapa ekokatastrofin seurauksena vajota anarkiaan eikä valtiolla ole mahdollisuutta pitää yllä nykyisenkaltaista vankilajärjestelmää, voi kuolemanrangaistuksen palauttaminen ja laajakin käyttö olla oikeudenmukaista ja perusteltua. Yhteiskunnan tärkein tehtävä on nimittäin juuri anarkian estäminen.

    Tämä näkökulma kannattaa pitää mielessä myös menneiden yhteiskuntien rangaistuskäytäntöjä tarkasteltaessa. Se, että Ruotsin 1500-luvun lainsäädäntö määräsi lehmävarkaan hirtettäväksi, voi tuntua meistä barbaariselta ja järjettömältä. Jos kuitenkin muistaa, että silloisella yhteiskunnalla tuskin oli resursseja nykyisenkaltaisen vankilajärjestelmän ylläpitämiseen sekä huomioi sen, että lehmävaras saattoi aiheuttaa kokonaisen perheen hitaan ja tuskallisen nälkäkuoleman, rangaistus näyttäytyy ymmärrettävämpänä.

    Kuten Pertti jo totesi, Raamattu ei anna yksiselitteistä vastausta kuolemanrangaistusta koskien. Mooseksen laissa kuolemanrangaistus on hyvin tavallinen, mutta itse ajattelisin, että se ei velvoita meitä kristittyinä. Jeesuksen Vuorisaarnan neuvot edustavat tietysti jyrkkää väkivallattomuutta, mutta ajattelisin, että ne koskevat enemmänkin yksilö- kuin yhteiskuntaetiikkaa.

    Uudessa testamentissa kiinteimmin kuolemanrangaistukseen näyttää liittyvän Paavalin Room. 13:4: ”Mutta jos pahaa teet, niin pelkää; sillä se (esivalta) ei miekkaa turhaan kanna, koska se on Jumalan palvelija, kostaja sen rankaisemiseksi, joka pahaa tekee.” Jos tuon kohdan ottaa kirjaimellisesti, asia on selvä: Raamattu hyväksyy kuolemanrangaistuksen. Esivalta kantaa asetta ja panee sillä täytäntöön väärintekijälle kuuluvan rangaistuksen. No, ehkä kohtaa ei tarvitse kuitenkaan ottaa niin kirjaimellisesti vaan sen voi ajatella puhuvan ylipäätään valtion ”väkivaltamonopolista”. Selvää kuitenkin on, että väite, jonka mukaan Raamattu ei missään tapauksessa hyväksy kuolemanrangaistusta, on kestämätön.

    Argumentti, jonka mukaan kuolemanrangaistusta ei voi hyväksyä, jos ei hyväksy aborttiakaan, on mielestäni heikko. Abortoitava lapsi ei nimittäin ole syyllistynyt sellaiseen pahaan, joka ansaitsisi kuolemanrangaistuksen. Ylivoimaisesti suurimmassa osassa tapauksista hän ei myöskään muodosta sellaista vaaraa muulle ihmiselämälle, joka oikeuttaisi surmaamisen. Toki asia erikseen on tilanne, jossa raskaus uhkaa äidin henkeä. Minunkin mielestäni raskauden keskeyttäminen on silloin moraalisesti oikeutettua.

    Tykkää

    1. MH

      Sinä ja monet muutkin tänne kirjoittavat tiedätte Raamatusta niin paljon enemmän kuin minä, että en väitä siltä osin enempää vastaan. Itseni on vain niin kovin vaikea saada kuolemanrangaistusta sopimaan siihen kristilliseen, luterilaiseen, lestadiolaiseen (ja myös länsimaiseen) maailmankuvaan, minkä olen omaksunut. Ehkä se on vain mutua, missä tapauksessa on hyväkin, että annatte minulle miettimisen aihetta.

      Mitä tulee poliisin voimankäyttöön, olet ymmärtänyt asian väärin. Kyse ei ole mistään ”pikatuomioista”, joissa poliisi harkitsisi asiaa siltä kannalta, ansaitsee joku kuolla.

      Poliisin voimankäyttö voi perustua joko poliisilain 2 luvun 17 pykälään (voimakeinojen käyttö) tai rikoslain 4. luvun 4. pykälään (hätävarjelu). Molemmissa tapauksissa kyse on käynnissä olevan rikoksen, joka aiheuttaa hengenvaaraa toiselle, estäminen.

      Poliisilaki oikeuttaa vain sellaiseen voimankäyttöön, jota voidaan pitää puolustettavana, mikä tarkoittaa, että rikollisen tappaminen (edes vahingossa) ei poliisilain mukaan ole oikeutettua. Jos poliisi joutuu ampumaan tappaakseen, voi kyse olla hätävarjelusta. Silloin teko (eli käytetty väkivalta) ei saa ILMEISESTI YLITTÄÄ sitä, mitä on pidettävä kokonaisuutena arvioiden puolustettavana. Sellaisille tilanteille, joissa poliisi todella käyttää väkivaltaa tarkoituksenaan tappaa henkilö, on siis myös hätävarjelusäännöksessä hyvin tiukat raamit. ”Vahingoille”, eli tapauksille, joissa ei ollut mahdollisuutta säädellä käytetyn väkivallan määrää (esim tähdätä jalkaan pään sijasta), annetaan enemmän tilaa.
      Rautalangasta: Turun terroristia ammuttiin poliisilain nojalla, Siirakin esimerkissä naista aseella uhanneesta miehestä ilmeisestikin kyseessä oli hätävarjelu.

      Mistään rangaistuksista tai pikakuolemantuomioista ei siis missään tapauksessa ole kyse. Eikä kyse ole vain juridis-teknisestä rajanvedosta, vaan kyse on oikeasti aivan eri asioista.

      Tykkää

      1. MH

        Korjaan vielä sen verran, että periaatteessa kyllä myös tappava väkivalta voisi perustua poliisilain 17:n. Ainakin tapauksissa, joissa kuolema tapahtuu puolustettavan teon ”sivutuotteena”. Käytännössä tällaisissakin tilanteissa useimmiten vedotaan hätävarjeluun.

        Tämä ei muuta itse asiaa, mutta kyllähän asiavirheet pitää korjata.

        Tykkää

      2. Joona Korteniemi

        Mitäköhän olen mielestäsi ymmärtänyt väärin? Tiedän kyllä, mihin lakipykäliin poliisin voimankäyttö perustuu.

        Olennaista on, että ampuessaan jonkun, poliisi toimii virantoimituksessa. Tällöin hän tekee ampumistekonsa, vaikka se tapahtuisikin hätävarjelupykälän alla, valtion edustajana ja siten valtion auktoriteetilla.

        Kun virantoimituksessa oleva poliisi ampuu jonkun, yhteiskuntafilosofiselta kannalta kyse on pohjimmiltaan siitä, että valtio surmaa ihmisen. Tällöin ampumistilanne voidaan perustellusti nähdä eräänlaisena oikeudenkäyntitilanteena (tietenkään en kuvittele, että tätä termiä käytettäisiin lakitekstissä). Poliisi siis valtion edustajan arvioi, että joku/jotkut muodostavat akuutin uhan jonkun/joidenkuiden turvallisuudelle sekä tulee siihen tulokseen, että muut keinot kuin tappavan voiman käyttö ovat ulottumattomissa. Tämän jälkeen hän panee tuomion täytäntöön. Se, että käytännössä harkintaprosessi voi kestää 0,1 sekunttia ei periaatteellisella tasolla muuta asiaa miksikään.

        Samalla tavoin sotilaiden voimankäyttö sodassa voidaan yhteiskuntafilosofiselta kannalta nähdä eräänlaisena kuolemanrangaistuksen käyttönä. Sotilaat valtion edustajana surmaavat valtion ja sen kansalaisten turvallisuutta uhkaavat vieraan valtion edustajat.

        No, ei jumituta liikaa käsitteisiin. Olennaista käsiteltävän aiheen kannalta on huomata se, että nykyisenkin lainsäädännön valossa VALTIOLLA ON OIKEUS TAPPAA tietyissä ääritilanteissa. Jos tämän hyväksyy, on vaikea uskottavasti vastustaa kuolemanrangaistusta aina ja kaikkialla. Toki voi edelleen olla sitä mieltä, että kuolemanrangaistusta ei nykytilanteessa tarvita. Sitä mieltä itsekin olen. Tilanteet voivat kuitenkin muuttua ja voi olla, että myös kuolemanrangaistuksen tarpeellisuus on tällöin arvioitava uudelleen.

        Tykkää

    2. MH

      Väärinymmärryksestä on kyse, kun vertaat poliisin välitöntä vaaraa aiheuttavan toiminnan estämiseksi suorittaman väkivallan tuomioistuimen tuomitsemaan (ja vankeinhoitolaitoksen toteuttamaan?) kuolemanrangaistukseen.

      Poliisi ei ammu (puhutaan nyt ampumisesta, koska siitä useimmiten on kyse jos joku poliisin voimankäytön seurauksena kuolee) tappaakseen rikollisen, vaan estääkseen tapahtumassa olevan rikoksen, josta aiheutuu välitöntä vaaraa toisen (=poliisimiehen itsensä tai sivullisen) hengelle tai terveydelle. Vaikka käytännössä väkivalta kohdistetaan rikolliseen, ei teko kuitenkaan ole tarkoitettu seuraukseksi tms. rangaistukseksi tämän toiminnasta, vaan vaaran estämiseksi. Samalla tavalla poliisi saattaisi ampua esimerkiksi vauhkoontuneen koiran (vaikkakin ihmiseen kohdistuvaan väkivaltaan totta kai suhtaudutaan tiukemmin). Saattaa kuulostaa siltä, että ero on vain filosofinen, mutta vakuutan, että se on valtava. Sen ymmärtämistä voi helpottaa, jos ajattelee itsensä ampumisteon suorittaneen poliisimiehen asemaan.

      Lisäksi täytyy muistaa, että kun tilanne on mennyt niin äärimmäiseksi, että tappavaa väkivaltaa käytetään, poliisi ei käytännössä ehdi harkita tekonsa seurausta, vaan joutuu käyttämään väkivaltaa ”seurauksista välittämättä”. Eli tilanteet, jossa poliisimies tekisi edes tuon 0.0001 sekunnin ajan harkitun päätöksen toisen ihmisen tappamisesta, ovat Suomessa käytännössä olemattomia.

      Mielenkiintoinen sivujuonne tähän asiaan on tuo poliisin virkamiesasema hätävarjelutilanteessa. Oikeustila sen suhteen, onko poliisimies hätävarjeluna toimiessaan virkamies vai ei, on edelleen melko epäselvä. Ennen katsottiin yksiselitteisesti, että hän EI ole virkamiesasemassa tuollaisessa tilanteessa. Poliisi siis ikään kuin riisui virkapukunsa siksi aikaa, kun suoritti hätävarjelutekonsa, pukeakseen sen teon jälkeen taas päälleen ja hoitaakseen tilanteen loppuun taas virkamiehenä. Uuden poliisilain (2011) myötä, kun hätävarjelusta lisättiin erikseen maininta PL 17 §:n, tilanne on ainakin minun mielestäni muuttunut, mutta siitä ei ole konsensusta. Oma vankka mielipiteeni on, että poliisin täytyy ehdottomasti katsoa olevan virkamiesasemassa tuollaisessa tilanteessa, ja että poliisin voimankäyttöä hätävarjelutilanteissa tulee tarkastella eri kriteerein kuin tavan kansalaisen vastaavaa. Oikeusvaltiossa muun ei pitäisi tulla kyseeseen.

      Päättyköön tämä sivupolku tähän.

      Siinä olet oikeassa, enkä ole muuta väittänytkään, että ”nykyisenkin lainsäädännön valossa VALTIOLLA ON OIKEUS TAPPAA tietyissä ääritilanteissa”. On silti laiskaa argumentointia väittää, että kuolemanrangaistusta ei voi täysin vastustaa, jos hyväksyy tuon asiaintilan. Kuten omistani ja ainakin Siirakin kommenteista on mielestäni hyvin tullut ilmi, on kuolemanrangaistus aivan eri asia kuin esimerkiksi sodassa tai poliisitoiminnassa tappaminen. Itse en toki henkilökohtaisesti olisi valmis myöskään kumpaankaan viimeksimainituista, mutta voin ne kuitenkin hyväksyä ja löytää niille oikeutuksen sekä laillisesti että moraalisesti.

      Nyt minun on taas aika siirtyä takavasemmalle ja jatkaa tästä blogista ja sen kommenteista nauttimista. Käsitelkööt ne taas jatkossa Kristusta ja elävää uskoa. Poliisitoiminnan tms. pohtiminen jääköön muiden tehtäväksi. 🙂

      Tykkää

      1. Joona Korteniemi

        Se, onko kuolemanrangaistuksen ja poliisin tappavan voimankäytön välillä ehdoton ero, riippunee siitä, millaista rangaistusteoriaa kannattaa. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, nykyisin oikeusoppineet kannattavat pääasiassa teorioita, joiden valossa rankaiseminen ei ole itsetarkoitus. Sen sijaan myös rangaistusten tehtävä on esimerkiksi ehkäistä uutta rikollisuutta ja suojella siten kansalaisia. Tällaisen ajattelun valossa poliisin tai sotilaiden tappavalla voimankäytöllä ja rikollisen teloituksella ei ole ratkaisevaa periaatteellista eroa. Kummankin päämääränä voi olla vaaran ja rikosten ehkäiseminen sekä kansalaisten suojeleminen.

        Jos sen sijaan kannattaa perinteistä retributiivista rangaistusteoriaa, jonka valossa rankaiseminen on itsetarkoitus, koska rikosta tulee seurata rangaistuksen, silloin tietysti muulla voimankäytöllä ja rangaistuksilla on selvä periaatteellinen ero. Itse retributiivinen teoria antaa kuitenkin hyvät lähtökohdat argumentoida muulla tavoin kuolemanrangaistuksen puolesta. Ei mennä nyt kuitenkaan siihen.

        Mielestäni tässä keskustelussa ei ole esitetty hyviä argumentteja, joiden valossa voisi sanoa, että poliisin ja sotilaiden tappavan voimankäytön voi hyväksyä, mutta kuolemanrangaistusta ei missään tilanteessa. Sinun ja Siirakin argumentit nähdäkseni pitävät, jos tarkoituksena on perustella sitä, että kuolemanrangaistusta ei tule hyväksyä tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa. Mielestäni ne eivät olisi kuitenkaan pitäviä esimerkiksi tilanteessa, jossa yhteiskuntaa uhkaisi anarkia ja valtiolla ei olisi edellytyksiä pitää yllä nykyisenkaltaista vankilainfrastruktuuria. Nähdäkseni siinä tilanteessa kuolemanrangaistuksen voisi hyväksyä samoilla perusteilla, joilla hyväksymme sotilaiden tai poliisien tappavan voimankäytön.

        No, ehkä tämä sivujuonne on kuitenkin hyvä nyt katkaista. Tarkoituksena oli keskustella islamin ja kristinuskon suhteesta. Kiitos kuitenkin osallistumisesta ja (selvästi hyvin laajan) asiantuntemuksesi laittamisesta ”vaihetuspöydälle”, MH. 😊

        Tykkää

  23. siirak

    Joona:

    ”Selvää kuitenkin on, että väite, jonka mukaan Raamattu ei missään tapauksessa hyväksy kuolemanrangaistusta, on kestämätön.”

    Mutta voidaanko kaikkea Raamatussa esiintyvää automaattisesti pitää kristillisenä?

    Muuten Joonalla hyvä kokoava puheenvuoro, joskin ajattelen että tuo 1500-luvun lehmävarasesimerkki ei kyllä vakuuta minua siitä, että tuolloinen kuolemanrangaistuksen käyttö tai ylipäätään rangaistusjärjestelmä olisi olut kovinkaan onnistunut edes olosuhteet huomioon ottaen. Tavallisen kansan tuskin voi sanoa saaneen juuri minkäänlaista oikeutta tuolloin.

    Tykkää

    1. siirak

      ”Mitäköhän olen mielestäsi ymmärtänyt väärin? Tiedän kyllä, mihin lakipykäliin”

      Äärimmäisen kova tarve tuntuu olevan kuolemanrangaistuksen oikeuttamiseksi. Niin kova, että logisuus joka muissa aiheissa on pääasiassa vahvuutesi on tässä kovin horjuvaa. En enää lähde argumentteja toistamaan. Tuossa MH hyvin omiani täydensi ja tarkensi.

      Juttelin aiheesta erään henkilön kanssa, joka kommentoi kiinnittäneensä huomiota, että yleisesti ottaen konservatiivikristittyjen parissa tuntuu olevan haikailua kuolemanrangaistuksen perään.

      Tykkää

      1. Joona Korteniemi

        Ei ole minulla äärimmäisen kovaa tarvetta kuolemanrangaistuksen oikeuttamiseksi. Kuten olen jo useampaan kertaan kirjoittanut, vastustan kuolemanrangaistuksen käyttöönottoa nykytilanteessa. Päätin osallistua keskustelun tähän juonteeseen siksi, koska en pidä siitä, että pelkästään jonkun mielipiteen esittäminen tai asian esille nostaminen aiheuttaa paheksuntaa ja pöyristymistä.

        Blogin ohjeissa kommentoijalle kehotamme: ”Pyrithän kiinnittämään huomiota mieluumin asioihin, joista keskustellaan kuin henkilöihin sanojen takana. Toisten ihmisten henkilöä, asenteita, motiiveja, kykyjä tai uskoa ei tule ryhtyä arvioimaan keskustelussa.” Sopisiko siis niin, että jätämme toisten keskustelijoiden persoonan ja motiivien arvioimisen tähän ja keskitymme sen sijaan asiaan? Se on jo moneen kertaan nähty, että persoonaan käymisestä ei seuraa muuta kuin pahaa mieltä molemmin puolin.

        Tykkää

  24. siirak

    En näköjään kykene pitämään lupaustani vetäytyä keskustelusta. 😉

    Joona:

    ”Poliisilla on nimittäin lupa ampua, jos muuta mahdollisuutta ei ole, ja puolustusvoimat valmistautuvat puolustamaan Suomea tarvittaessa asein. Jos hyväksyy poliisin tai armeijan voimankäytön edes ääritilanteissa, menettää älyllisen oikeutuksen käyttää argumenttia, jonka mukaan elämä on niin pyhä, ettei kuolemanrangaistusta voi hyväksyä missään tilanteissa.”

    Mielestäni kuolemanrangaistus ja erityisesti suomalainen poliisin tapa käyttää potentiaalisesti tappavaa voimaa ei ole suoraan verrannollinen toisiinsa. Suomessa poliisi käyttää ampuma-asetta tappavassa tarkoituksessa äärimmäisen harvoin. Tällöin on kyse tilanteesta, jossa muu kuin tappavan laukauksen käyttäminen välittömästi johtaa sivullisen tai poliisin oman hengen menetykseen. Esim. Turun tapauksessa poliisi ei mielestäni käyttänyt asetta tappavassa tarkoituksessa vaan tekijän selviytyminen laukauksesta oli todennäköistä.

    Muistaakseni viimeksi poliisi käytti tappavaa laukausta muutama vuosi sitten Helsingissä tapauksessa, jossa mies henkilö oli juuri ampumassa naishenkilöä lähietäisyydeltä. Tällöin ainoa varma keino estää tämä olis laukaus päähän. Tämä on jo hyvin lähellä kuolemanrangaistusta, mutta kyllä tilanteena ja käytäntönä eroaa silti mielestäni oleellisesti. Laukauksen suorittava poliisi pelastaa viattoman ihmishengen akuutissa tilanteessa. Kuolemantuomiossa teloitus ei ainakaan välittömästi pelasta ketään. Myös teloitettava että teloittaja joutuvat valmistautumaan hetkeen pitkän aikaa ja joutuvat ”tuijottamaan” lähestyvää tapahtumaan silmiin minuutti minuutilta ja sekunti sekunnilta.

    Tykkää

    1. Tästä taidan olla siirakin kanssa samaa mieltä:

      >> Laukauksen suorittava poliisi pelastaa viattoman ihmishengen (omansa tai jonkun toisen) akuutissa tilanteessa. Kuolemantuomiossa teloitus ei ainakaan välittömästi pelasta ketään. Myös teloitettava että teloittaja joutuvat valmistautumaan hetkeen pitkän aikaa ja joutuvat ”tuijottamaan” lähestyvää tapahtumaa silmiin minuutti minuutilta ja sekunti sekunnilta. >>

      Itse kirjoitin: ”Saman dilemman edessä tämä käkikin (tarkka-ampuja) oli katsellessaan puustaan kiikaritähtäimen läpi linjan väärälle puolelle marjoja poimimaan eksynyttä vihollista.” Tarkka-ampuja ei itse ole välittömässä hengenvaarassa eikä kukaan muukaan. Silti hän painaa liipasinta tehtävänsä ja käskyjensä mukaan. (Vai pitäisikö hänen ensin laskeutua puusta ja yrittää saada vihollinen elävänä vangiksi? Oman henkensäkin uhalla?)

      Sähkötuolin virtakahvaa pitelevä pyöveli ja sormi liipasimella odottava tarkka-ampuja ovat varsin samanlaisessa tilanteessa. Kumpikin odottaa ”minuutti minuutilta ja sekunti sekunnilta” väistämätöntä ja täydellisen epäsymmetristä tekoa, joka ei pelasta ketään välittömältä hengenvaaralta. Poliisin tappava aseenkäyttö taas voi perustua vain oman tai jonkun toisen välittömään hengenvaaraan.

      Enpä oikein tiedä, mitä yritän saada sanotuksi. Kai jotakin siitä, että sotilaskin voi joutua samanlaisten eettisten ongelmien eteen kuin pyöveli. Kuitenkin kannatan aseellista maanpuolustusta, mutta vastustan kuolemanrangaistusta. Olen kyllä Joonan kanssa samaa mieltä siitä, että yhteiskunnan romahtamisen estämiseksi äärimmäisetkin keinot (kuten kuolemanrangaistus) on sallittava. Tällaista tilannetta voisi siis mielestäni verrata sotatilaan. On vain varottava, ettei moista ”poikkeustilaa” julisteta kevein perustein, kuten monissa diktatuureissa on tehty ja tehdään.

      Siirak tuolla aiemmin pahoitteli ”kärjekkäitä kommenttejaan”. Minun suuntaani ei ainakaan ole pahoitteluun aihetta – päinvastoin. Olen vain iloinen, että olen saanut tilaisuuden tarkistaa pölyttyneitä (ja hapantuneita) ajatuksiani. 🙂 Sama kiitos muillekin keskustelijoille. Kuolemanrangaistuksesta en taida tällä erää enempää sanoa.

      Tykkää

  25. Paljon epäjohdonmukaista näen militaristisessa nationalismissa, joka aika ajoin kriitiikittömästi on lyönyt läpi erityisesti luterilaisessa kirkossa ja myös kristillisyydessämme. Samoin siinä, jos emme pidä meteliä, emme pöyristy, kuljemme ohi tyynesti ja sokeina kun tuhannet, miljoonat ja miljardit viattomat kuolevat, mutta jos on kysymys kyynisistä moninkertaisista sarjamurhaajista, jotka vapauduttuaan jatkavat addiktiotaan hukuttaen, kuristaen, paloitellen nousemme kyllä takajaloillemme heidän puolestaan… Myös aktiiviseeen eutanasiaan ja avustettuun itsemurhaan suhtaudumme jo keskustelun aiheinakin ihan coolisti. – Ja kuvannee myös aikaamme hyvin; kun olen seurannut 2000-luvulla käräjäoikeudenistuntoja on tullut uusi käytäntö; syytetylle varta vasten huomautetaan, että hänen ei tarvitse puhua totta !?! – Ei tiedä kyllä itkisikö vai nauraisiko.

    Enemmän olisi tarvittu kristinuskon historiassa pasifisteja; epäoikeutetuista sodista ja suoranaisista massamurhista kieltäytyviä! – Rakas weljemme Dietrich Bonhoeffer suhtautui natsihallintoon aluksi aiemmin jo suomalaisten ja Mahatma Gandhin soveltamalla passiivisella vastarinnalla, mutta sodan vain jatkuessa tuli tulokseen, että myös ”tyranninmurha oli äärimmäisenä keinona eettisesti oikeutettu, vaikkakaan ei synnitön teko…”

    Hitleriä vastaan tehdyt murhayritykset keväällä 1943 ja myös 20.7.1944 kaikki epäonnistuivat. Kirjailija Paavo Rintala on käsitellyt teoksessaan ”Marian rakkaus” sitä Sallimuksen sormea, joka siirsi pommisalkun Hitlerin vierestä tammisen pöydänjalan taakse ja säästi kuitenkin vastarintaliikkeen salaliittolaiset tyrannimurhan vastuulta. – Dietrich Bonhoeffer teloitettiin huhtikuussa 1945 muutamia viikkoja ennen Saksan kolmannen valtakunnan romahdusta.

    Tykkää

    1. siirak

      ”Samoin siinä, jos emme pidä meteliä, emme pöyristy, kuljemme ohi tyynesti ja sokeina kun tuhannet, miljoonat ja miljardit viattomat kuolevat, mutta jos on kysymys kyynisistä moninkertaisista sarjamurhaajista, jotka vapauduttuaan jatkavat addiktiotaan hukuttaen, kuristaen, paloitellen nousemme kyllä takajaloillemme heidän puolestaan… Myös aktiiviseeen eutanasiaan ja avustettuun itsemurhaan suhtaudumme jo keskustelun aiheinakin ihan coolisti.”

      Mielestäni kuolemanrangaistuksen vastustaminen ei tarkoita sitä, etteikö välittäisi huomattavasti vielä enemmän mainitsemistasi asioista. Kuinka paljon niitä kyynisiä monikertaisia sarjamurhaajia Suomessa on ollut ja jotka vielä päässeet vapaaksi ja jatkaneet murhaamista? Ei yhtään. Muutama tapaus löytyy jossa harkittuun murhaan syyllistynyt on päässyt vapaalle ja uusinut rikoksen. Mielestäni annat melko epärealistisen ja äärimmilleen karrikoidun kuvan asiasta. En tunnista millään tasolla keskustelua kuvatun kaltaiseksi esim. eutanasian suhteen. Voimakkaita puheenvuoroja puolesta ja vastaan on viime vuosien aikana ollut niin tavallisten kansalaisten, lääkärien ja poliitikkojen taholta. Aiemmin esille ottamaasi aborttia tuo kuvaisi varsin hyvin.

      Tykkää

  26. Arnold

    Jumala on elämän ja kuoleman herra. Jumala loi omaksi kuvakseen sinut, minut, Adolf Hitlerin, Anders Breivikin ja monta muuta kuolematonta sielua.

    Sota kauheuksineen sisältää valtavasti moraalisia paradokseja, joista kaikista ei ole syntynyt eikä tule koskaan syntymään ihmisten kesken yhteisymmärrystä. Oma käsitykseni on, että oman tai läheisten hengen puolustaminen tappamalla välitöntä hengenuhkaa torjuen on oikeutettua. Tapa tai tule tapetuksi. Äärimmäisissä tilanteissa myös poliisien aseenkäyttö johtaa kuolemaan samankaltaisissa tilanteissa. Jokainen poliisin aseenkäytön oikeutus tutkitaan jälkikäteen perinpohjin.

    Rauhan aikana järjestäytyneen yhteiskunnan olosuhteissa kuolemanrangaistus on harkittu ja suunniteltu päätös ainutkertaisen ihmiselämän päättämisestä.

    Tykkää

  27. No niin, lupaukseni mukaan yritän palata aiheeseen islam, nyt pienen tietoiskun merkeissä:

    Koraanin asema islamissa on ehdoton. Se on Jumalan omaa arbiankielistä puhetta, joka on ollut aina olemassa. Koraania ei voi periaatteessa kääntää muille kielille, vaan kaikki käännökset ovat vain alkuperäisen Koraanin tulkintoja. (Käytännössä kuitenkin vain joka viidennen muslimin äidinkieli on arabia.) Koraanin teksti on tyyliltään lähinnä runollista ja sisällöltään pääsääntöisesti väljää ja monitulkintaista.

    Hadith on perimätietoa profeetta Muhammedin elämästä, teoista ja sanoista. Hadith määrittelee Koraanin ohella islamilaisen elämäntavan, sunnan. Hadith-kirjallisuus on syntynyt pääosin ehkä parisataa vuotta Koraania myöhemmin. Sen asema pyhänä tekstinä ei ole lainkaan verrattavissa Koraaniin.

    Sharia-laki taas perustuu Koraaniin ja hadith-teksteissä kerrottuun profeetan esimerkilliseen elämäntapaan (sunnaan). Koraanissa on varsin vähän tarkkaa lakitekstiä, joten hadith (ja siis profeetan sunna) onkin sharia-lain tärkein lähde. Tulkinnanvaraa jää kuitenkin paljon ja islamin lakikoulukuntia onkin useita (sunneilla ja shioilla vielä omansa).

    Hadith-tekstejä on runsaasti. Ne hadithit, jotka Muhammed on lausunut profeettana ovat muslimeille normatiivisia, mutta muissa rooleissa (esimerkiksi kauppiaana tai aviomiehenä) lausutut ovat vain ohjeellisia. Sunnalaisille muslimeille on muodostunut kuusi kanonisoitua hadith-kokoelmaa, joista arvostetuimmat ovat al-Bukharin (k. 870) ja Muslimin (k. 865) kokoelmat. Eri kokoelmien sisällöt vaihtelevat ja kertomukset saattavat olla keskenään ristiriitaisia.

    Shiialaisille muslimeille on vastaavasti muodostunut neljä hadith-kokoelmaa, ”neljä perustaa”. Ne keskittyvät tukemaan shiialaisten omaa imaamioppia, jolle Koraani ei suoraan anna tukea.

    Netistä löytyy sunnien hadith-kokoelmia sivulta http://hadithkirjasto.webs.com/bukhari.htm. Sivuston ylläpitäjä ei minulle selvinnyt, joten käännösten tasostakaan en tiedä. Mukana ovat mainitut kuusi kanonisoitua: al-Bukhārī (k. 870), Muslim ibn al-Ḥajjāj (k. 875), Abū Dāʾūd (k. 888), at-Tīrmidhī (k. 892), Ibn Mājāh (k. 886) ja an-Nasāʾī (k. 915). Lisäksi on pari muutakin, joten lukemista kyllä riittää.

    P.S.
    Tällaisenkin tekstin löysin Wikipediasta:

    >> Useimmat muslimit pitävät sunnaa velvoittavana. Nykyisin harvalukuiset ”vain Koraani” -muslimit tai ”koraanifundamentalistit” (termin aiheuttamien mielleyhtymien vastaisesti ”fundamentalismi” ei kuvaa liikettä kovinkaan hyvin) käytännössä hylkäävät sunnan. Osa heistäkin pitää sunnaa sinänsä velvoittavana, kuten Koraani sanoo, mutta katsoo, että sen välittäneet hadith-kirjoitukset ovat vääristyneet ja sunna on olemassa vain teoreettisena ihanteena. Liberaalit muslimiliikkeet ovat esittäneet, että sunnaa tulisi seurata vain rituaalien ja palvonnan asioissa mutta sen soveltaminen lakiin voitaisiin kyseenalaistaa. >>

    Luulin olevani kovinkin kekseliäs ehdottessani reformipohjaksi ”vain Koraani”-periaatetta, mutta sehän olikin jo vanha juttu. 🙂

    Tykkää

  28. Nimetön

    Tälläkin blogilla on vaaransa ohjata lukijoiden ja kommentoijien ajattelua väärään suuntaan ja pitkäaikaisena lukijana olen kokenut, että vaara on ilmeinen. Kannattaa pitää varansa. Selkeästi sanotaan: älä tapa. Ei kai Jeesuskaan milloinkaan kannustanut väkivaltaan.

    Johanna

    Tykkää

    1. Jupe

      Varmasti siinä missä muillakin blogeilla. Itseäni ei tämä aihe juurikaan kiinosta, joten en ole osallistunut keskusteluun. Toivon myös, että keskustelu keskittyisi taas enemmän Kristukseen, niinkuin MH totesi edellä.

      Mutta en tykkää siitä, että tulet kertomaan kaikille vailla perusteluja, että vaara mennä harhaan juuri tässä blogissa on ilmeinen ja vielä käytät tämän tukemiseen sitä pitkää bloginlukuhistoriaasi. Avaatko hiukan tätä väitettä ja sen perusteluja, kun niitä kerran on niin paljon lukuhistoriasi perusteella? On typerää esittää epämääräisiä syytöksiä, joita ei perustele mitenkään.

      Tällä hetkellä kommenttisi sisältö on suunilleen tämä: ”minua ärsyttää kun tässä blogissa käsitellään asioita, joista en pidä, olen erimieltä tai joita pidän kiusallisina. Siksi olen sitä mieltä, että tämä on erityisen vaarallinen ja koska minä olen tätä mieltä, muidenkin tulee olla”

      Tykkää

      1. Nimetön

        No, joo, myönnän, että ehkä vähän yksioikoinen tuo minun kommenttini. Silti, kaikki sanottu ja kirjoitettu vaikuttaa lukijaansa. Yleinen kokemukseni on, että kaikki täällä sanottu ei ole Kristuksen sanoman mukaista, ei tietenkään. Mutta osaavatko lukijat erottaa oikean ja väärän opetuksen? Mitään esimerkkejä en aio esittää, mutta tämä kuolemanrangaistuskeskustelu kirvelee kyllä mieltäni. Kristuksen esimerkki on sellainen, että emme kykene elämään sen mukaisesti, mutta kannattaa varmaan silti yrittää. Mutta, rauha sinulle Jupe, en jatka tätä keskustelua enää. 🙂

        Johanna

        Tykkää

      2. Jupe

        Missä sitten kaikki sanottu ja kirjoitettu on Kristuksen sanoman mukaista? Täällä ei sentään kukaan väitä, että nämä jutut tulisivat suoraan Pyhältä Hengeltä. Seuroissahan tämä ongelma on hyvinkin yleinen, ja näin ollen siellä voi eksyä yhtä helposti, ellei helpomminkin, koska kaikki ”tulee Pyhältä Hengeltä” ja on siten aika vaikea kyseenalaistaa. Täällä sen sijaan keskustellaan siitä, mikä mahtaisi olla Jumalan sanan opetuksen mukaista ja mikä ei.

        Mitä tulee väärään opetukseen, ehkä sinunkin kannattaisi osallistua keskusteluun, niin voitaisiin pohtia, mikä on väärää ja mikä oikeaa, koska täällähän juuri keskustellaan siitä, mikä on väärää ja mikä ei. Ja ihmettelen, miksi sitten käyt täällä blogissa, jos täällä kerran on niin paljon väärää opetusta. Saatat pian eksyä.

        Ja ellet ole valmis perustelemaan muuten kuin siten, että tämä kuolemanrangaistuskeskustelu kirvelee mieltäsi ja että ”mutu”, niin älä sitten leimaa koko blogia.

        Mitä tulee Kristuksen esimerkkiin ja Hänen seuraamiseensa, enemmän täällä on sitä painotettu, kuin monessa muussa paikassa tai vaikkapa kuin seuroissa.

        Ja vielä: Jos kerran mielestäsi on niin selvää, että ”älä tapa”, niin miten selität Israelin kansan sodat ja vaikkapa Suomen sodat, joissa paljon uskovaisia oli mukana?

        Tykkää

    2. siirak

      Meinasin tähän kommentoida mutta Jupe kerkesi jo pitkälti omat ajatukset pukea sanoiksi. Olen Jupen kanssa samaa mieltä myös siitä että keskustelu voisi palata takaisin urilleen, vaikka itse olenkin aktiivisesti tuossa sivuraidetta ajellut kovaa vauhtia.

      Tykkää

    3. Joona Korteniemi

      No, jos vanhoillislestadiolaisuuden kontekstissa olemme, varmaan alkujärkytyksestä toivuttuamme voimme hyväksyä sen, että keskuudessamme on hiukan erilaisia näkemyksiä myös kuolemanrangaistuksesta. Olemmehan tähänkin asti pitäneet rakkaina veljinä ja sisarina pohjoisamerikkalaisia uskonystäviämme, joista ainakin minun kokemukseni mukaan useat (kunnon republikaanin tavoin) ovat vankkoja kuolemanrangaistuksen kannattajia.

      Ymmärtääkseni tilanne on ollut (ainakin jossain vaiheessa) silläkin tavalla vähän ironinen, että täällä Suomen vl-liikkeessä on saanut osakseen paheksunnan vyöryn, jos on ilmoittanut kannattavansa kuolemanrangaistusta, kun taas USA:ssa on voinut leimautua epäilyttävän liberaaliksi ja vasemmistolaiseksi, jos on kovin äänekkäästi vastustanut kuolemanrangaistusta.

      No ei, vakavasti puhuen: Kunnioitan sitä, jos kristitty on Jeesuksen opetukseen vedoten ehdoton pasifisti. Samalla pyydän näin ajattelevaa miettimään, tulisiko yhteiskunta toimeen, jos kaikki toimisivat samalla tavoin. Miten pasifistinen yhteiskunta olisi selviytynyt esimerkiksi Turun puukkohyökkäyksestä? Itse ajattelen, että Vuorisaarnan ohjeet koskevat enemmän yksilö- kuin yhteiskuntaetiikkaa.

      Jos kristitty sen sijaan vastustaa ehdottomasti aina ja kaikkialla sitä, että oikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä syylliseksi todettu sarjamurhaaja teloitetaan, mutta hyväksyy sen, että sotilas laukaisee esimiehen käskystä vihollisen puolelle kranaatin tai ohjuksen, joka vihollissotilaiden ohella voi surmata ja haavoittaa kymmeniä siviilejä, sitä pidän ristiriitaisena.

      Selvää tietysti on, että kristinusko opettaa meitä olemaan elämän puolella, koska Jumala on Elämä. Yksilötasolla meidän tulee noudattaa Kristuksen opetusta ja esimerkkiä, ja yhteiskunnallisella tasollakin hyväksyä surmaaminen vain ehdottoman vakavissa ääritilanteissa eli tilanteissa, joissa on välttämätöntä suojella muiden henkeä.

      Tykkää

      1. Nimetön

        Muistuu mieleeni, vaikkakin hämärästi, erään psykiatrin tms. suomalaisen asiantuntijan haastattelu, jossa hän pahoitteli, taisi olla kouluampujan, kuolemista iskussa. Hän harmitteli sitä, että tällä henkilössä meni mahdollisuus katua ja ”tehdä parannus”, eikä mistään uskonnollisesta parannuksesta tainnut olla kysymys. Kysyn, evääkö kuolemanrangaistus mahdollisuuden Jumalan toimintaan rikoksen tehneen elämässä? Kuka ottaisi tällaisen vastuun toisen elämän päättämisestä? No joo, en varmaan kykene vakuuttamaan teitä kokeneita keskustelijoita. Luulenpa, että tässäkin ajatteluketjussa päädytään lopulta kärsimyksen ongelman ratkaisemattomuuteen. Kärsimyksen kysymys jäänee ratkaisematta tällä puolen todellisuutta.

        Hieman hätkähdyttää Joonan arvio, että ”jos vanhoillislestadiolaisuuden kontekstissa olemme”. Näin on ainakin minun osaltani, jos johonkin halutaan lokeroida. Mutta kuuluisiko viestinnän muuttua kontekstista riippuen? Pitäisi Joona varmaan laittaa sinulle sähköpostia, mutta hävinnen tämän keskustelun joka tapauksessa. 🙂

        Johanna

        Tykkää

      2. Arnold

        ”Kunnioitan sitä, jos kristitty on Jeesuksen opetukseen vedoten ehdoton pasifisti”

        Omalta osaltani haluan tarkentaa tuota kohta, että vastustan järjestäytyneessä yhteiskunnassa rauhan aikana käytössä olevaa kuolemanrangaistusta, mutta en ole myöskään absoluuttinen (tai ehdoton) pasifisti, kristitty kylläkin.

        Jumalalle on kaikki mahdollista. Sarjamurhaajakin voi tehdä parannuksen ja uskoa evankeliumin. Eikös se muuan Tarsolainen Sauluskin tapattanut kristittyjä ennenkuin Jumala otti häntä ”niskasta kiinni ja vähän lempeästi ravisteli” ja apostoli Paavali on merkittävä osa pelastushistoriaa.

        En näemmä pysynyt irti tämän blogin kommentoinnista. Mutta en kuulu tänne. Minulle täällä niin paljon opettaneiden kirjoittajien suhtautuminen kuolemanrangaistuksen kouraisi syvältä – todella syvältä.

        Tykkää

      3. Joona Korteniemi

        Käytin konditionaalimuotoa ”jos vanhoillislestadiolaisuuden kontekstissa olemme”, koska en ollut varma, oletko vanhoillislestadiolainen. Mielipiteen ei tulisi muuttua eri sosiaalisissa konteksteissa. Jos se muuttuu, voidaan puhua moraalittomuudesta. Sen sijaan yhden ja saman mielipiteen voi joutua eri konteksteissa perustelemaan eri tavoin, koska se, mitä voi jättää taustaoletuksiksi, muuttuu. Jos et olisi vl, sillä, että USA:ssa on kuolemanrangaistuksen hyväksyviä vl:sia ei olisi sinulle todennäköisesti merkitystä. Kun olet vl, on todennäköisempää, että sillä on jotain merkitystä.

        Tykkää

      4. Joona Korteniemi

        Jos, Arnold, luet nuo Sinua syvästi kouraisseet kommentit ajatuksen kanssa läpi, huomannet, että kaikki ovat melko lailla yksimielisesti torjuneet ”järjestäytyneessä yhteiskunnassa rauhan aikana käytössä olevaa kuolemanrangaistuksen”. Jotkut ovat vain lisänneet tähän sen (mielestäni perustellun) reunahuomautuksen, että aina ei ole välttämättä rauhan aika eikä yhteiskuntakaan niin hyvin järjestäytynyt. Maailmanhistoria huomioonottaen sellainen tilanne on enemmän poikkeus kuin sääntö.

        Tykkää

  29. MH

    Kirjoitin vielä yhden kommentin poliisin voimankäyttöä yms. koskevaan keskusteluun, mutta se taisi kadota johonkin heti lähetettyäni sen. Katsotaan, jos jaksan naputella sen pääkohdittain uusiksi jossakin vaiheessa.

    Tykkää

  30. Nimetön

    Joona, joo, miksei Amerikan usk. mielipiteillä olisi merkitystä. Tyttäreni vietti vuosi sitten kesän amerikkalaisessa perheessä. Hän kertoi monenlaisia tarinoita sieltä. Siellä oli paljon erilaisia tapoja ja mielipiteitä, esim. moni kannatti Trumpia presidentiksi. Hauskana yksityiskohtina mainittakoon, että usk. tyttöjen kuului ajaa kainalokarvansa eikä, seuroihin ei sopinut mennä printti-t-paidassa jne. Mutta, mutta. Sekä sinä ja minä olemme kumpikin vastuussa Jumalalle tekemisistämme ja tekemättä jättämisistämme, riippumatta siitä, kuinka muut tekivät. Emme voi piiloutua amerikkalaisten, puolison, lasten taikka muiden uskovaisten taakse silloin kun olemme totuuden edessä. Mutta toisaalta taas, onhan asioita, joissa tehdään yhteistä linjausta seurakunnan kanssa, niin vaikeaa kuin se minulle individualistina onkin.

    Tuleepa mieleeni kertomus eräästä usk. henkilöstä, joka ry.llä puhuessan suositti lasten ruumiilliseen rankaisemiseen. Tämä neuvo jouduttiin tilaisuudessa oikaisemaan, koska Suomen laki määrää kuten määrää.

    Johanna

    Tykkää

    1. Joona Korteniemi

      No niin, tuo onkin erinomainen neuvo: Olemme vastuussa tekemisistämme ja tekemättä jättämisistämme Jumalalle, Totuudelle. Siksi ratkaiseva merkitys on annettava Jumalan sanalle ja kestäville argumenteille, ei sille, mitä muut ajattelevat.

      No, juuri tuota neuvoa olemme pyrkineet noudattamaan myös tässä keskustelussa ja myös kuolemanrangaistuksen suhteen. Emme ole antaneet ratkaisevaa merkitystä sille, että kuolemanrangaistus on sosiaalinen tabu suomalaisessa yhteiskunnassa ja suomalaisessa vanhoillislestadiolaisuudessa ja voi siksi herättää ihmisissä vaikeita tunteita. Sen sijaan olemme pyrkineet analysoimaan asiaa kiihkottomasti niin järjen kuin Jumalan sanan valossa. Olemme yrittäneet pohtia, mitkä perustelut kestävät, mitkä eivät.

      Ikävää, että Sinä yritit kommentillasi viedä tältä keskustelulta arvon leimaamalle sen vaaralliseksi ja potentiaalisesti eksyttäväksi. Tarkempia perusteluja et suostu kertomaan. Toteat vain, että ”koet” tietyllä tavalla ja että keskustelu ”kirvelee mieltä”. Näin toimimalla et, surullista kyllä, ohjaa ihmisiä pohtimaan ensisijaisesti sitä, mikä on totta, kestävää ja perusteltua. Sen sijaan ohjaat heitä miettimään, mitä on sosiaalisesti hyväksyttävää sanoa ääneen ja minkäköhänlaisia tunteita muissa herää, jos kerron olevani tätä mieltä.

      Tykkää

      1. Nimetön

        Ok, jos kirjoitat näin. Olen kyllä lueskellut raamattua, mutta en ole teologi, enkä kykene samantasoiseen argumentointiin kuin te. Parempi jättää tämä keskustelu omalta osaltani tähän. Syy miksi ylipäätään alunperin kommentoin on se, että tiedän julkisen kirjoittelun vaikuttavan ihmisten ajatteluun. Siksi halusin varoittaa. Luen itsekin tekstejä päivittäin laidasta laitaan ja ihmettelen lukemaani.

        Mielestäni perustelin, kuten toivotte raamatulla: älä tapa. Uuden testamentin puolelta olisin tietenkin löytänyt tukun muitakin perusteluja, mutta ette taida tykätä niistäkään rimpsuista. Ehkä on viisautta minun nyt jättää tämä keskustelu, vaikka mielenkiintoistahan tämä olisi.

        Lopuksi siteeraan erään rakasta veljeä: Kristus on leipä, joka on nielaistava kokonaan. Mietitään sitä yhdessä. Kiitos mukavasta keskustelusta.

        Johanna

        Tykkää

      2. Joona Korteniemi

        Uskon, Johanna, että kyvyssäsi argumentoida ei ole mitään vikaa. Taito perustella ei edellytä teologin koulutusta. Se, että luet Raamattua antaa jo Sinulle erinomaisen pohjan osallistua keskusteluun, ainakin, jos on kyse uskonasioista.

        Julkinen kirjoittelu vaikuttaa ajatteluun, se on totta. Vaikutus voi olla myös negatiivinen, siitäkin olen samaa mieltä. Ratkaisu tähän ongelmaan ei voi olla kuitenkaan ”kaivon myrkyttämisen” nimellä tunnettu virheargumentti eli se, että leimaat sosiaalisesti epäilyttäviksi tahot, jotka tuntuvan esittävän ”vaarallisia” ajatuksia. Sen sijaan ratkaisu on se, että osoitat asiaperusteilla, miksi tietyt ajatukset ovat vaarallisia. Jos vasta-argumentteja ei löydy, voi miettiä, olisiko sittenkin niin, että vastapuolen ajatukset eivät olekaan niin vaarallisia kuin aluksi tuntui. Pitäisikö minun jopa muuttaa itse mieltäni?

        ”Kaivon myrkyttäminen” on siksikin ikävä tapa keskustella, että se voi aiheuttaa leimatuksi tulleelle huomattavia sosiaalisia ja henkisiä kustannuksia. Tulitko ajatelleeksi, että lukija voi tulkita vihjailusi blogin sisältämistä ”vaaroista” väitteeksi, jonka mukaan jotkut keskustelijat, allekirjoittanut mukaanlukien, eivät ole oikein uskomassa? Se taas voisi pahimmillaan johtaa siihen, että joudumme uskovaisten keskuudessa sosiaalisesti eristetyksi. En pelkää, että vaara aktualisoituisi minun kohdallani ja uskon, että toimit vilpittömin tarkoitusperin. Olen kuitenkin törmännyt niin paljon tällaiseen pehmeän mutta epämääräisen hengellisen kielenkäytön alle piilotettuun väkivaltaan ja nähnyt sen tuhoisia seurauksia, että se ikävä kyllä saa minut näkemään punaista. Pahinta on se, että leimaamisen kohteeksi joutunut ei voi puolustautua mitenkään – mitäpä hän siihen voi sanoa, että toinen ”kokee” tietyllä tavalla?

        No, totta on, että esitit myös raamattuperustelun vetoamalla älä tapa-käskyyn. Ajatuksia siitä, miksi se ei ole kuitenkaan argumenttina ongelmaton, löytyy esim. Jupen viestistä sekä ylempää. Mielelläni olisin tutustunut myös Uuden testamentin puolelta löytämiisi ”rimpsuihin”. Kuten totesin, uskon, että kirjoitit vilpittömin motiivein. Pyydän myös Sinulta anteeksi, että harmin tunteet pääsivät liikaa paistamaan läpi kommenteistani. Toivon, Johanna, ettet Sinäkään jätä keskustelua etkä tunne alemmuutta keskustelutaitojesi suhteen vaan jatkat puhtaalta pöydältä ja hyvällä mielellä eteenpäin! Oppia ikä kaikki, jokaisella meistä.

        Tykkää

    2. Nimetön

      Jupelle, vielä että kirjoittaessani ”Yleinen kokemukseni on, että kaikki täällä sanottu ei ole Kristuksen sanoman mukaista, ei tietenkään.” tarkoitin täällä kirjoittelua yleensä, en mitenkään erityisesti blogitekstejä.

      Johanna

      Tykkää

      1. Jupe

        Niinno sitä mieltä minä ja blogistitkin olemme, sikäli kuin heidät tunnen, että täällä(kään) kaikki ei ole Kristuksen sanoman mukaista. Siksi pidämme tärkeänä keskustella asioista ja etsiä kestäviä perusteluja.

        Jos kaikki olisi Kristuksen sanoman mukaista ja päivän selvää, niin mitäpä tuota sitten enää keskustelemaan, mutta kun ei ole.

        Se ei ainakaan ole Kristuksen sanoman mukaista, että vedotaan siihen, miltä minusta tuntuu tai miltä minusta näyttää, jos ne perustelut ovat juurikin vain subjektiivisiin tunteisiin ja kokemuksiin perustuvia.

        Tykkää

      2. Jupe

        On myös hyvä muistaa se, että jos joku esittää eriävän mielipiteen, niin siitä pitää voida keskustella. Ei se asia sillä selkene, että todetaan vain ilman perusteluja, että näin tämä asia on, eikä suostuta kuuntelemaan toisen osapuolen perusteluja.

        Tykkää

  31. Ajatus

    Atatürkin ”maallistunut” Turkki ei johtunut islamin suvaitsevaisuudesta
    vaan kemalismia ylläpidettiin lähinnä armeijan ja henkilökultin avulla.
    Turkin islam erotettiin sotilaallisin keinoin ja vallankaappauksin
    maallisesta regimentistä. Näin ollen Atatürk ei ollut islamille sankari
    vaan konna. AKP-puolueen demokraattisesti saavuttama voitto
    yhdessä epäonnistuneen sotilasvallankaappauksen kanssa mursivat
    padon ja nyt on nähtävissä seuraukset, joista läntisten demokratioiden
    tulisi vetää omat johtopäätöksensä.

    ”Niin Turkissa kuin EU-maissakin toimivien islamistien tavoitteena on korvata kaikkialla maallinen järjestys islamin lailla, shari’alla, joka on ristiriidassa niin Suomen kuin muidenkin EU-maiden perustuslakien kanssa. Shari’an oikeuslähteinä toimivat Koraani, hadithit eli perimätietona välitetyt lyhyet kertomukset profeetta Muhammadin esikuvallisesta elämästä, oppineiden konsensus (ijma) ja analogia (qiyas); se on pyhä laki, joka ei ole muutettavissa ihmisten päätöksellä” (Hämeen-Anttila 2001: 26).

    Hämeen-Anttila (2001: 55–56) kirjoittaa: ”Muslimin pysyvä asuminen vieraalla alueella, Dar al-harbissa [=’sodan alueella’], on koettu monin tavoin ongelmalliseksi, ja klassisessa valtioteoriassa ei oikeastaan ollut sijaa muslimin pysyvälle asettautumiselle Dar al-harbiin. Lähinnä 1900-luvun myötä muslimioppineet ovat koettaneet löytää ratkaisua kysymykseen, kuinka muslimi voi asua pysyvästi alueella, jota ei hallita islamilaisten periaatteiden mukaan, ja missä määrin hän voi sopeutua yhteiskuntaan kadottamatta silti islamilaista identiteettiään.”

    Kun tiedetään hengellisen ja maallisen regimentin sekoittamisen
    aiheuttavan kärsimystä islamissa, sitä ei tulisi tehdä myöskään
    kristinuskossa. Jos Turkin teokratian ensimmäisiä tavoitteita
    oli kuolemanrangaistuksen käyttöönotto, läntisessä demokratiassa
    voidaan menetellä niinkuin maallinen regimentti hyväksi ja
    oikeudenmukaiseksi näkee, sivistyneesti ihmisoikeuksia kunnioittaen.
    Jumalan Sana antaa siihen luvan, onhan Hän edelleen elämän ja kuoleman Herra.

    Miten välttää mahdollinen Turkin kohtalo ilman, että tarvitsee turvautua
    sotilasvaltaan pohjautuvaan ”eurooppalaiseen kemalismiin”?
    Pertti antoikin siihen erinomaisen vastauksen:
    Olemalla ylpeästi sitä mitä olemme.

    Tykkää

  32. Arnold

    (Joonalle klo 13.41) Juuri nyt meillä Suomessa on järjestäytynyt yhteiskunta ja rauhan aika. Ymmärsin niin, että näihin olosuhteisiin Markun mielestä voisi olla aiheellista keskustella kuolemanrangaistuksesta.

    Markku: ”voisi olla aiheellista keskustella, olisiko syytä ottaa käyttöön katumattomille joukkosurmaajille ja henkirikosten uusijoille kuolemanrangaistus – niin kantasuomalaisille kuin ulkosuomalaisille”.

    Vierastan myös sitä, että Joona sinä määrätietoisesti pyrit niputtamaan samaan kategoriaan kuolemanrangaitukset ja muut oikeusvaltion ihmisen kuolemaan johtavat toimet (sota, järjestyksen ylläpito). Minun mielestäni ne ovat kaksi toisistaan erillään olevaa asiaa.

    Näissä meillä on – kovasti arvostamani Korteniemet – suuri näkemysero. Mutta älkää antako sen häiritä. Yhden sinänsä merkityksettömän juntin murjottamisella ei ole niin väliä. Meitä tulee ja menee.

    Tykkää

    1. Joona Korteniemi

      Ok, Arnold, en muistanut tuota faijan kommenttia. En jatka enää tästä aiheesta. Siitä löytynee riittävästi argumentteja puolesta ja vastaan ylempää.

      Harmi, kun tuotimme isäukon kanssa Sinulle pettymyksen. No, se kertonee siitä, että ”parempi on luottaa Herraan, kuin turvata ihmisiin” (Ps. 118:8). Jos olet sitä mieltä, että poikkeamme Jumalan sanasta tässä asiassa, kannattaa tietysti seurata ennemmin Sanaa kuin meitä. Vakuutan kuitenkin, että olen täysin vilpittömästi sitä mieltä kuin olen. Tahallani en halua ketään harhaan johtaa.

      Ikävä myös, jos tunnet, että jotain meni lopullisesti rikki tässä keskustelussa. Ymmärrän kyllä tunteen, ei ole mitenkään vieras kokemus itsellenikään. No, itse olen kokenut, että siihen auttaa pitkä juoksulenkki tai salitreeni, sen jälkeen kylmä suihku ja yöunet. Aamulla tilanne näyttää usein vähemmän fataalilta. Noo, anteeksi, jos rupesin turhan holhoavaksi ja kyökkipsykologisoimaan. 🙂 Kunnioitan ratkaisujasi. Harmi kuitenkin, jos poistut täältä. Mielestäni et ole merkityksetön juntti – kukaan täällä ei ole – vaan olen arvostanut kommenttejasi.

      Tykkää

  33. Quo Vadis

    Joona: “Selvää tietysti on, että kristinusko opettaa meitä olemaan elämän puolella, koska Jumala on Elämä. Yksilötasolla meidän tulee noudattaa Kristuksen opetusta ja esimerkkiä, ja yhteiskunnallisella tasollakin hyväksyä surmaaminen vain ehdottoman vakavissa ääritilanteissa eli tilanteissa, joissa on välttämätöntä suojella muiden henkeä.”
    Kristillisen uskomme yksi suurimpia paradokseja on äärimmäisen väkivallan ja epäoikeudenmukaisen kuolemantuomion kautta avautuva uusi elämä. Syytön Vapahtajamme saa osakseen kuolemantuomion: kun syyttäjät eivät löytäneet tarpeeksi painavaa syytä kuolemantuomioon, ylipappien yllyttämä kansa sai lopulta valita huutoäänestyksellä kumpi teloitetaan, Barabbas-murhamies vai Jeesus. Pilatus pesee kätensä koko touhusta, kunhan yhteiskuntarauha säilytetään ja anarkia roomalaisessa siirtokunnassa vältetään.
    Joh 11: 47-50 :”47) Niin ylipapit ja fariseukset kokosivat neuvoston ja sanoivat: ”Mitä me teemme, sillä tuo mies tekee paljon tunnustekoja? 48) Jos annamme hänen näin olla, niin kaikki uskovat häneen, ja roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä maan että kansan.” 49) Mutta eräs heistä, Kaifas, joka sinä vuonna oli ylimmäinen pappi, sanoi heille: ”Te ette tiedä mitään 50) ettekä ajattele, että teille on parempi, että yksi ihminen kuolee kansan edestä, kuin että koko kansa hukkuu”.
    Kysymys siis siitä, mitä elämän puolella oleminen kulloinkin käytännössä tarkoittaa, ei ole helppo. Kun asettelemme yksinkertaiseen nelikenttään elämän ja kuoleman pelinappuloita kenenkin näkökulmasta missäkin tilanteessa, joudumme usein tekemään valinnan kulloisenkin tiedon varassa pienemmän pahan ja vähimmän kärsimyksen perusteella. Tulevaisuus sitten näyttää ja historia punnitsee sen, millä tavoin kyseinen valinta suojeli Elämää lyhyessä ja pitkässä ajanjaksossa. Erityisen tärkeää on miettiä, ettei päätöksemme ja valintamme avaa kuoleman kulttuurin ovea (Timo Soinia lainaten koskien eutanasia-keskustelua).
    Tarina kertoo, kuinka kauan sitten eräs pelottava merirosvopäällikkö hallitsi kaupunkiaan pelolla ja vavistuksella siten, että kaupungin torille oli pystytettynä hirsipuu, jota katsomalla kaupungin asukkaat pysyivät ruodussa. Eräillä matkoillaan merirosvopäällikkö löysi elävän uskon Kristukseen. Mitä tapahtui kaupungin torilla olevalle hirsipuulle? Se poistettiin ja tilalle tuotiin risti. Nyt kaupungin asukkaat katsoivat hirsipuun sijasta ristiin ja pysyivät ruodussa, eivät pelon tähden vaan rakkaudesta Kristukseen, joka oli sovittanut kaikki heidän syntinsä.
    Kristillisen uskon symboli risti, teloituspuu, liehuu edelleen myös rakkaassa siniristilipussamme isänmaamme yllä.

    Tykkää

  34. siirak

    ”Ei ole minulla äärimmäisen kovaa tarvetta kuolemanrangaistuksen oikeuttamiseksi. Kuten olen jo useampaan kertaan”

    Ei ollut tarkoitus käydä persoonaan. Tulkitsin osin kommentointiasi väärin. Ei pitäisi tulkita. Kommentoinnin ”huumassa” lähti kommentti, jota en selvästikään harkinnut loppuun asti. Muistutuksesi on aiheellinen ja pyydän vilpittömästi anteeksi sinulta Joona.

    Alunperin kuitenkin on ollut tarkoitus argumentoida, eikä suinkaan pöyristyä. Näin mielestäni pääasiassa olen toiminutkin. Mutta ehkä tämä oli nyt merkki siitä että paukut on käytetty ja aika siirtyä muihin aiheisiin. Eipä tässä kenenkään mielipide tainnut paljon muuttua, mutta keskustelu oli kuitenkin mielenkiintoinen ja hyvä. Kiitos osallistuneille

    Tykkää

    1. Joona Korteniemi

      Ok, asia selvä, Siirak. 🙂 Annan anteeksi ja pyydän omalta osaltani anteeksi, että negatiiviset tunteet ehkä pääsivät välillä sekoittumaan keskusteluun myös minun puoleltani. Olen samaa mieltä siitä, että Sinä keskustelit pääasiassa asiallisesti ja argumentoivasti. Minustakin keskustelu oli antoisa ja monipuolinen. Kiitos siitä kaikille.

      Tykkää

      1. siirak

        Hyvä. Annan anteeksi omalta osaltani, vaikka et kyllä minua mitenkään loukannut. Jos ei yhtään aihe tunteita herätä, niin tuskin kovin vilkasta keskustelua olisi kenelläkään mielenkiintoa ☺.

        Tykkää

  35. Pentti S. Varis

    Erimielisyyttä yleisellä tasolla havaitessani tulen aina ajatelleeksi 2013 Neuron -lehdessä julkaistua tutkimustulosta, jonka mukaan sekä aivojen rakenne että hermoyhteydet ovat eri ihmisillä niin erilaiset, että he eivät kerta kaikkiaan pysty ajattelemaan asioista keskenään samalla tavalla

    http://www.cell.com/neuron/fulltext/S0896-6273(13)00004-4?_returnURL=http%3A%2F%2Flinkinghub.elsevier.com%2Fretrieve%2Fpii%2FS0896627313000044%3Fshowall%3Dtrue

    Tämä ei suinkaan tarkoita, että kukin voisi ajatella vain yhdellä tavalla. Kuitenkin, havaitessaan kokevansa erimielisyyttä voisi olla edullista ottaa huomioon joissakin asioissa ilmenevä väistämätön erimielisyys ja olla uskomatta ainoastaan omaan näkemykseensä. Varmaan monta turhaakin erimielisyyttä jossain epäoleellisessa asiassa seurauksineen olisi näin tekemällä voitu välttää. Joskus lienee syytä pitää kiinni jostain asiasta, joskus taas nähdä erimielisyys epäoleellisenakin. Vaikea sanoa, miten milloinkin on toimittava; uskomisen asiat olisi joka tapauksessa puhdistettava epäoleellisista aspekteista.

    Tulipahan taas räpellettyä. Jaksaneeko vielä jokukaan nämä räpellykset anteeksi antaa?

    Tykkää

  36. Tämän keskusteluosion päätteeksi tuo Pentin muistutus on enemmän kuin paikallaan. Olemme todella erilaisia – emme vain ”mielipiteiltämme” ja makuasioissa, vaan aivofysiologisesti. Tämä ero voi näkyä siinä, mitä filosofisia perusoletuksia teemme. Esim. filosofi Alvin Plantinga olettaa kaikilla ihmisillä olevan ns. jumala-aistin, kun taas fyysikko Kari Enqvist ei mitään sellaista itsestään löydä.

    Samat erot perusoletuksissa heijastuvat myös siihen, missä näemme tunne/mielipide/maku- ja asiakysymysten välisen rajan olevan (tarkkaa rajaa ei toki kukaan voi tehdä). Edelleen erot näkyvät näkyvät ns. ”tabuaiheissa”. Kuten Joona totesi: ”Tabuista on kuitenkin harvoin hyötyä sen enempää yhteiskunnalle kuin yksilölle. Parempi ’universaalistrategia’ on olla aina valmis kuuntelemaan, keskustelemaan ja argumentoimaan kiihkottomasti.” Pentin ”erimielisyysperiaatteen” huomioiden on tämä helpommin sanottu kuin tehty. Mutta sitäkin suuremmalla syyllä on pakko yrittää.

    Häpeäkseni on tunnustettava, että en vieläkään ole lukenut Pentin linkkaamaa Neuron-lehden artikkelia. Kai se on tuntunut liian vaikealta. Nämä mutu-mietteeni saattavat siis olla ihan pintaa ja itse asia paljon syvemmällä. Nyt lienee korkea aika tarttua tähänkin haasteeseen.

    Suuremmitta vaurioitta taisimme tästäkin myrskystä selvitä. Kiitos Joonalle, joka toimi varsin kylmäpäisenä kapteenina, vaikka jonkun mielestä oli vaarassa ohjata purtemme karille. Uskon jopa, että jotakin opimmekin (ainakin minä). Toivon myös, että uudet keskustelijat pysyisivät mukana. Uusia haasteita tarvitaan aina.

    Tykkää

    1. Joona Korteniemi

      Kiitos Pentille ja Pertille arvokkaasta lisänäkökulmasta. Keskustelu keskittyy täällä pääsääntöisesti hengellisyyteen, teologiaan ja filosofiaan. On erinomaista, että joku laajentaa perspektiiviä pitämällä esillä myös luonnontieteiden tarjoamia vastauksia.

      Tykkää

  37. Tähän väliin pieni mainosuutinen, jonka tarkoitus ei ole saada aikaan uutta Off Topic -keskustelua 🙂

    Miikka Ruokanen julkaisi 1980 vanhoillislestadiolaisuuden oppia käsittelevän kirjan ”Jumalan valtakunta ja syntien anteeksiantamus.” Nyt se löytyy pdf-formaatissa myös netistä osoitteessa http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp3?open&cid=Content2DBC36.
    Siellä se on otsikon ”Artikkeleita suomeksi” alla nimellä ”A 80 Jumalan valtakunta ja syntien anteeksiantamus. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistysten opilliset korostukset 1977–1979. (pdf) (2. korjattu ja digitoitu painos 2017)”

    Kirja on edelleen ajankohtainen, koska parempaakaan opillista tutkimusta ei valitettavasti ole toistaiseksi tehty. Näin taisi Joonakin jossakin todeta. Digitointivirheistä saa sitten syyttää minua, mutta voin kyllä sanoa että homma ei ollut ihan helppo. 🙂

    Tykkää

  38. No – elekäähän nyt toki kesken lopettako 🙂

    Ihmisyyteen kuuluu eettinen vastuu, joka erottaa meidät muusta luomakunnasta. Ihminen halusi ja janosi kehityksensä tietyssä vaiheessa ikään kuin vaihtaa sarjaa; jättää muun luomakunnan paratiisillisen eettisen tietämättömyyden ja vastuuttomuuden, ja tulla jumalien kaltaiseksi eettiseksi vastuunalaiseksi ja sellaisena arvioiduksi, ja sillä tiellä sitten ollaan – ja kovin heikolla menestyksellä. Tai kuten lauluntekijä sanoo pienestä sydämestä, joka on pursunnut kyllä ”jaloa aatetta”, mutta enimmäkseen myös ”alhaista mieltä”… 😦

    Paljon lienee yhteistä vanhoilla lakien kodifioinnella kuten Hammurabin lailla, Mooseksen lailla ja myöhemmällä islamilaisella sharia -lailla. Kaikki ne ovat pohjimmiltaan uskonnollisia, siis enemmän tai vähemmän jumalallisesti inspiroituja ja perusteltuja, pyrkivät ainakin suhteellisesti ottaen turvamaan myös heikompiosaisten asemaa ja toisaalta kirjoitettuina takaavat ennakoitavan normistandardin sukuyhteisöä laajempaan ja monimutkaisempaan yhteiskuntaan. – Uudelle tasolle noustiin sittemmin roomalaisella oikeudella ja sen periaatteilla. Kristuksen kuolematuomio oli julkituoduilla perusteilla ja roomalaisen oikeuden periaatteilla perusteeton ”oikeusmurha”, mutta se oli tuossa monimutkaisessa asetelmassa ”valtapoliittisesti välttämätön” ja juutalaisen Mooseksen lain edellyttämä tuomio ”jumalanpilkasta”. Kristinuskon teologisesta tulkinnasta katsottuna se oli perustellumpi kuin mikään muu tuomio, sillä ”…Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen.” (Jes 53:6)

    Rangaistuksen motiivin painopisteet ovat vaihdelleet vuosituhansien aikana; sovitus/kosto, ns. yleisestävä (pelottaa muita tekemästä), erityisestävä (estää tekijää uudistamasta tekoaan) ja viimein valistuksen myötä kasvatusoptimistinen näkemys tekijän parantamisesta, joka ainakin 1970-luvulla lyö läpi suorastaan yltiöoptimistisuutena; koska ihminen on hyvä pohjimmiltaan, hänet on uudelleen kasvatuksella tai viimeistään sosialistisella vallankumouksella palautettavissa sellaiseksi.

    Kuten edellä on esitetty, valtiollinen valta perustuu viime kädessä pakkovaltaan, jota käyttävät poliisi ja armeija. Uuden ajan alun valtioteoreetikkojen englantilaisen Thomas Hobbesin ja ranskalaisen Jean Bodinin mukaan luonnontilaiset kansalaiset – päästäkseen ”kaikkien sodasta kaikkia vastaan” luovuttavat ”yhteiskuntasopimuksella” vapauttaan suvereenille valtiolle, joka sitten käyttää sitä kuin vanhatestamentillinen hirviö ”Leviatan”. – Renesanssin machiavelliläinen valtionäkemys katsoi, ettei valtiolla ja sen johdolla edes tule olla muuta moraalia kuin valtion etu, ja tätä näkemystä ovat edustaneet ainakin käytännössä myös nykyiset suurvallat. – Mutta tällainen valtioterrorismi ei ole oikein, tuomiolle joutuvat aikanaan kansojen johtajat – ja ainakin demokraattisissa eli kansanvaltaisissa ”oikeusvaltioissa” myös me hiljaiset kansalaiset, jotka vaikenimme ja sallimme kaiken silmin nähtävän vääryyden, emmekä edes YRITTÄNEET korjata asioita…

    Osoittaa kyllä omaa sokeuttamme, jos ja kun väitämme, että on aivan eri asia surmata viattomia ihmisiä sodassa, tai aborttilääkärin klinikallaan, tai poliittisesta tarkoituksenmukaisuudesta jättämällä pakolaiset heitteille nääntymään ja hukkumaan silloinkin kun meillä olisi välineet heidän pelastamiseksi, tai ne ennustettavat surmat tilastollisen determinismin vääjäämättömyydellä, jotka aiheutuvat länsimaisesta elämäntavastamme – luvultaan vähintään miljoonakertaiset – kuin kuolemanrangaistukset viattomien uhrien säästämiseksi, silloinkin kun tuomittu on rikosten katumaton ja kyyninen uusija! – Siispä edelleen kysyn, miksi ei todennäköisillä uhreilla ole vastaavaa oikeussuojaa !?!

    Eikä Herramme tehnyt ristillä tyhjäksi viereisten ryövärien tuomioita:

    ”Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa.” Ja hän sanoi: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.”

    Jeesus vastasi: ”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.” (Luuk. 23:41-43)

    Tykkää

  39. siirak

    ”Osoittaa kyllä omaa sokeuttamme, jos ja kun väitämme, että on aivan eri asia surmata viattomia ihmisiä sodassa, tai aborttilääkärin klinikallaan, tai poliittisesta tarkoituksenmukaisuudesta jättämällä pakolaiset heitteille nääntymään ja hukkumaan silloinkin kun meillä olisi välineet heidän pelastamiseksi, tai ne ennustettavat surmat tilastollisen determinismin vääjäämättömyydellä, jotka aiheutuvat länsimaisesta elämäntavastamme – luvultaan vähintään miljoonakertaiset – kuin kuolemanrangaistukset viattomien uhrien säästämiseksi, silloinkin kun tuomittu on rikosten katumaton ja kyyninen uusija! – Siispä edelleen kysyn, miksi ei todennäköisillä uhreilla ole vastaavaa oikeussuojaa ”

    Olen totaalisen toivoton, kun jälleen palaan aiheeseen. Mutta olisi vähän tylyä jättää tämä Markun monilta osin ansiokas ja syväluotaava kommenntti täysin huomiotta.

    Peräänkuulutat aivan oikein jokaisen vastuuta näihin moniin mainitsemiisi epäkohtiin. Olen niistä jokaisesta samaa mieltä. Myös olen samaa mieltä siitä, että sota (myös puolustussota) on todella vaikea kysymys eettisesti. En missään tapauksessa ajattele, että sota puolustustarkoituksessakaan olisi eettisesti mikään ”läpihuutojuttu” kuolemanrangaistuksen rinnalla. Toisaalta en tiedä onko järkevää lähestyä asiaa perustelemalla sen oikeutusta sillä, mitä kaikkea ongelmallista maailmassa muutenkin tapahtuu. Tässä on ehkä vaara ajautua nk. ”whataboutismiin” tällaista muodikasta sanaa käyttääkseni☺.

    Juuri ajankohtaisesti hovioikeus on päättänyt päästää koevapauteen paloittelusurmaaja Virpi Buttin vastoin rikosseuraamusviraston kantaa 14 vuoden vankilassa olon jälkeen. Vaikka en luonnollisestikaan tunne kaikkia yksityiskohtia, niin kyllä tässä pitäisi ehdottomasti kuunnella ammattilaisten tekemää arviota vaarallisuudesta. Tämä osoittaa että Markun kritiikille väkivaltarikosten rangaistuskäytäntöjä (tuomion pituuden suhteen) kohtaan on tilaa ja tarvetta.

    Tykkää

  40. Arnold

    Kiitos Markku erinomaisesta argumentaatiosta! Ei tietämystäsi ja älykkyyttäsi voi olla ihailematta – sanon sen täysin vilpittömästi. Selvästikin olemme hamunneet hyvän- ja pahantiedon puusta omenoita eri oksilta. Haluan vielä selventää: kuten aikaisemmin mainitsin, olen saanut nauttia näistä lahjoistasi valtavan paljon täällä. Sama koskee Joonaa, Roosaa ja kaikkia teitä muitakin tämän blogifoorumin viestinnälliseen eliittiin kuuluvia kirjoittajia.

    En tiedä riittääkö kärsivällisyytenne Markku ja Joona tuossa ”kuolemantuomiodebatissa”, mutta asetelmat säilyvät entisellään. Tässä hajanaisia perusteita sille: pakolaisten hirvittävien kuolemaan johtavien kohtaloiden passiivinen seuraaminen (joka on myös vääryys) on eri asia kuin aktiiviset heihin kohdistuvat surmaamiseen johtavat suunnitelmalliset toimenpiteet. Sota taas sisältää niin paljon kaoottisuutta, että siellä tapetaan tai tullaan tapetuksi, puolustetaan ja hyökätään. Jälkeenpäin oikeuden jakajat saattavat joskus osua ainakin sinnepäin: se oli oikein, mutta muuten etupäässä väärin.

    Ehkä sitä erimielisyytemme ydintä kuitenkin parhaiten tulkitsee luonnehdintasi ihmisestä: ”tuomittu on rikosten katumaton ja kyyninen uusija!” Tässä kohtaa minä en ole valmis laskemaan todennäköisyyksiä niin, että ihmisellä on oikeus riistää henki toiselta. Totta kai tätä pahantekijää ei saa päästää uusimaan tekojaan. Mutta ihmisen elämän päättämiseen meillä ei ole mielestäni oikeutta. Ehkä minä näen tuon pelkkiä julmuuksia ja raakuuksia tekevässä ihmisessä sen paranemisen mahdollisuuden elämän ja kaiken hyvän lahjoittajan kautta. Toista mieltä oleva ei näe, nirri vaan pois.

    Aikaisemmin mainitsemani ”syvä kouraisu” johtuu siitä, että minulle pienessä mielessäni näistä keskusteluista nousseen yhteisymmärryksen rakennuksen peräseinä rysähti maantasalle noista muutanista kuolemantuomio -kommenteista.

    Aika näyttää, miten saan tuo peräseinän harsittua sellaiseen kuntoon, että rakennuksessa taas viihtyy, siellä on lämmintä ja turvallista.

    Minua kaduttaa se, että tulen ”meuhkaamaan” tänne viisaiden ihmisten pariin. Koen että olen rikkonut täällä vallitsevaa harmoniaa ja ennen kaikkea rikkonut tätä keskustelun tasoa, joka perustuu korkeaan älyyn ja vahvaan tietämykseen niin monelta eri alalta. En todellakaan kuulu tänne, mutta en vaan kyennyt pitämään itsestäni kiinni. Pahoittelen ja pyydän anteeksi.

    Tykkää

    1. amicus curiae

      Arnold, ainakin minä tykkään lukea kommenttejasi. Tässä viimeisessä en tosin pidä yhdestä piirteestä, eli itsesi vähättelystä. Mielestäni kommenteissasi ei ole myöskään mitään anteeksi pyydettävää.

      Itse ajattelen ainakin osasta keskustelussa olleista asioista ilmeisesti melko lailla samaan tapaan kuin Arnold. Raamattu ei kiellä kuolemantuomiota, mutta en voi sitä kannattaa. Myös puolustussota on eettisesti vaikea ja ristiriitainen, tosin se meidän on kuitenkin hyväksyttävä. Markun esiin ottamat seikat ovat myös vaikeita, koska eettisyyttä miettiessämme kiinnitämme enemmän huomiota aktiivisten tekojemme seurauksiin kuin passiivisuutemme seurauksiin. Sijoitamme mieluummin miljoona euroa elinkautisvangin ylläpitoon kuin nälänhätään kärsivien pelastamiseen. Tästä huolimatta en kannata kuolemanrangaistusta.

      Ajattelen myös, että poliisin aseenkäyttö ja kuolemantuomio ovat laadullisesti täysin eri asioita enkä voi pitää oikeana Joonan väitettä siitä, että poliisin aseenkäytön hyväksyminen vie minulta älyllisen oikeutuksen vastustaa kuolemanrangaistusta kaikissa tapauksissa.

      Yhtä hyvin minä voisin väittää, että abortin hyväksyminen äidin hengen pelastamiseksi vie älyllisen oikeutuksen vastustaa sosiaalisin perustein tehtyä aborttia.

      [Toki minun on nyt huomautettava, että em. lauseet ovat muodoltaan erilaisia ja Joona pyrki määrittelemään poliisin aseenkäytön kuolemanrangaistukseksi. Tällöin Joonan lause olisi kuitenkin looginen itsestäänselvyys ja kontekstissaan Joonan lause onkin tulkittava siten, että kuolemanrangaistuksella Joona tarkoitti tuomioistuimen langettamaa kuolemanrangaistusta.]

      Voidaanko nämä kaksi kysymystä sitten rinnastaa? Mielestäni sekä poliisin voimankäyttö että äidin pelastamiseksi tehty abortti koskevat kysymystä: Onko oikein käyttää tapaavaa voimaa ihmishengen pelastamiseksi?

      Kuolemanrangaistusta ja sosiaalisin syin tehtyä aborttia tarkasteltaessa taas täytyy vastata ensin kysymykseen: Onko oikein käyttää tapaavaa voimaa myös muussa tarkoituksessa kuin ihmishengen pelastamiseksi?

      Niinpä olen sitä mieltä, että on aivan älyllisesti oikeutettua vastustaa kuolemanrangaistusta kaikissa tilanteissa, vaikka pitääkin suomalaistyyppistä poliisin voimankäyttöä oikeutettuna. Voi toki olla niinkin, että oma ajatteluni on ylipäätään lähinnä sekavaa hourimista kokonaan vailla älyllistä oikeutusta.

      Arnoldilla on mielestäni hyvä pointti myös siinä, että olemme vaikeuksissa sen ajatuksen kanssa, että rikokseen syyllistyminen oikeuttaisi tappamaan eli rikollisuus heikentäisi oikeutta elämään ja näin ihmisarvoa. Mielestäni tämän voisi nähdä ihmisarvolle jopa vaarallisempana kuin esim. sosiaalisin syin tehdyn abortin. Abortissa kuolee viaton yksilö summittaisesti ja olosuhteiden uhrina, kaikissa muissa suhteissa täysin tasa-arvoisena ei-abortoidun sikiön kanssa. Kääntäen ei-abortoitu sikiö ei ole millään muotoa ansainnut henkiinjäämistään ja ihmisarvoaan. Kuolemanrangaistukseen taas sisältyy ajatus, että yksilö on rikoksensa johdosta menettänyt osan ihmisarvostaan. Kääntäen rikokseen syyllistymätön on itse ylläpitänyt ihmisarvonsa, ansainnut oikeutensa elämään. Ihmisarvo riippuu siis ihmisen laadusta, jostakin mitä ihmisessä itsessään on tai voi olla olematta. Vastaavasti voisi ajatella käyvän sikiöseulonnan perusteella tehdyssä abortissa: Kun ihmisessä on sairaus (”vika”), hänen oikeutensa elämään ja näin ihmisarvonsa on vähäisempi. Elämän ja kuoleman kysymyksissä olemme väistämättä vaikeuksissa.

      Tykkää

      1. Joona Korteniemi

        Kiitos kommentistasi, amicus. On totta, että nykyisissä yhteiskunnallisissa olosuhteissa (järjestäytyneessä, rauhallisessa ja runsailla resursseilla varustetussa yhteiskunnassa) kysymyksen kuolemanrangaistuksen oikeutuksesta voi kiteyttää kysymykseksi: Onko oikein käyttää tapaavaa voimaa myös muussa tarkoituksessa kuin ihmishengen pelastamiseksi?

        On kuitenkin syytä huomata, että toisissa yhteiskunnallisissa olosuhteissa kysymys kuolemanrangaistuksen oikeutuksesta voi kuulua enemmänkin kategoriaan: Onko oikein käyttää tapaavaa voimaa ihmishengen pelastamiseksi?

        Millaisia nämä olosuhteet voisivat käytännössä olla? Otetaan fiktiivinen esimerkki:

        ”Metsästyksellä, kalastuksella ja pienimuotoisella maataloudella elävä heimo X viettää talvea harvaanasutulla alueella, jolla joskus muinoin sijaitsi hyvinvoiva Suomen tasavalta. Kesän sato oli surkea eikä metsä- ja kalaonnikaan ole suosinut, joten koko heimo elää kroonisessa aliravitsemuksessa ja kamppailee olemassaolostaan. Ruoka on äärimmäisen tarkasti säännösteltyä. Ruokavaroja säilytetään yhteisessä varastossa, jota yritetään jatkuvasti täydentää metsästämällä ja kalastamalla.

        Eräänä aamuna yhteisön vanhimmat huomaavat, että yhteisestä varastosta on kadonnut suuri määrä ruokaa. Heimon valtaa paniikki: joku yhteisön jäsenistä varastaa ruokaa ja vaarantaa näin koko heimon olemassaolon. Asiaa tutkitaan samalla, kun varkaudet jatkuvat. Lopulta syyllinen, mies Y, kuitenkin löytyy.

        Heimo joutuu vaikean moraalisen dilemman eteen. Mitä varkaalle on tehtävä? Asiaa ei voi painaa villaisella, koska jos epäluotettavaksi osoittautunut Y jatkaa varkauksiaan, se tarkoittaa väistämättä, että jotkut muut kuolevat nälkään. Vangitseminen on vielä huonompi vaihtoehto, koska se tarkoittaisi, että niin Y itse kuin hänen vartijansa kuluttaisivat ruokavaroja samalla, kun he olisivat poissa työnteosta. Se voisi johtaa koko heimon tuhoon. Aiemmin varkaat on karkotettu heimosta lumiseen metsään, mutta sekään ei ole toiminut. Öisin nälkäiset karkotetut ovat tulleet heimon alueelle varastamaan ruokaa ja jopa kaapanneet heimon lapsia syötäväkseen. Lisäksi Y:n kohdalla karkottaminen metsään tarkoittaisi lopulta joka tapauksessa epäinhimillisen hidasta ja kiduttavaa kuolemaa kylmään ja nälkään.

        Lopulta neuvosto tulee siihen tulokseen, että miehen surmaaminen on ainoa vaihtoehto. Kristitylle heimolle tämä on erittäin vaikea paikka, mutta muutakaan keinoa ihmishenkien pelastamiseksi he eivät näe. Heimo siis teloittaa miehen Y mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti todettuaan hänet syylliseksi ruoan varastamiseen yhteisestä varastosta. Ennen kuolemaa hänelle annetaan mahdollisuus ripittäytyä ja ottaa vastaan ehtoollinen heimon papilta.”

        Jos nykyiseen historiantutkimukseen on luottaminen, ihmiskunta on elänyt tämäntyyppisissä olosuhteissa ylivoimaisesti suurimman osan historiaansa. On mahdollista, että se elää samankaltaisissa olosuhteissa myös suurimman osan tulevaisuudestaan. Kuten esimerkistä käy ilmi, kuolemanrangaistuksen täysin ehdoton tuomitseminen aina ja kaikkialla voi tarkoittaa sitä, että jossain olosuhteissa ihmisillä ei kerta kaikkiaan olisi käytössään riittävästi moraalisesti oikeutettuja keinoja edes alkeellisen yhteiskuntajärjestyksen ylläpitoon. Ainoa vaihtoehto olisi vajota anarkiaan ja kuolla sukupuuttoon. Mielestäni teoriassa täytyy olla jokin vika, jos se voi johtaa tällaiseen tulokseen. Siksi olen sitä mieltä, että jossain tilanteessa kuolemanrangaistus voi olla oikeutettu samoilla perusteilla, joilla hyväksymme aseellisen maanpuolustuksen ja poliisin tappavan voimankäytön: Valtiolla on oikeus tappaa ihmishengen suojelemiseksi.

        Olen yllä korostanut useaan kertaan, etten hyväksy kuolemanrangaistusta nykyisissä vaan ainoastaan radikaalisti muuttuneissa yhteiskunnallisissa olosuhteissa. Toivon, että mikäli kommenttejani jatkossa kommentoidaan, tämä painotus otetaan huomioon eikä jätetä sujuvasti huomiotta, kuten amicus teki yllä olevassa, muuten kyllä ansiokkaassa kommentissaan.

        Näen tämän keskustelun kuitenkin omalta osaltani jo aika turhana. En kannata kuolemanrangaistusta nykytilanteessa, kuten eivät opponenttinikaan. Toisaalta opponenttinikin hyväksyvät aseellisen maanpuolustuksen sekä poliisin tappavan voimankäytön (ja sen myötä periaatteen, että valtiolla on oikeus tappaa ihmisiä, jos sen avulla voi pelastaa toisen hengen). Kantamme ovat siis hyvin lähellä toisiaan. Ainoa erimielisyys paikantuu ilmeisesti siihen, voiko kuolemanrangaistus olla jossain tilanteessa hyväksyttävä sillä perusteella, että valtiolla on oikeus tappaa ihmishengen pelastamiseksi. Voimme tietysti jatkaa väittelyä käymällä läpi potentiaalisia ääritilanteita, mutta en tiedä, onko se kovin hedelmällistä.

        Tykkää

  41. ”…ihmisarvolle jopa vaarallisempana kuin esim. sosiaalisin syin tehdyn abortin.” ?!?

    Rikoksillaan ihminen voi menettää vapautensa, kansalaisluottamuksensa ja jopa oikeutensa elää – ja saada ikuisen rangaistuksen. Mutta kyllä hän on edelleen ihminen, hänellä on ihmisarvo – sillä hän on ikuisuusolento toisin kuin muut elävät olennot, näin kristittyinä uskomme.

    ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:16)

    Teoksessaan ”Hulluinhuonelainen” Lars Levi Laestadiuksen yksi punainen lanka on selvittää sovituksen salaisuutta; miksi Jumalan vanhurskaus so. oikeamielisyyden vaatimus ei tyytynyt muuhun kuin Poikansa kuolemanrangaistukseen…

    Tykkää

  42. Quo Vadis

    Joonan kuvaama fiktiivinen kertomus primitiivisen heimon elämästä on ollut täyttä totta muinaisina aikoina. Kuolemanrangaituksilla on suojeltu yhteisön eloonjäämistä. Valitettavasti kuvatuissa olosuhteissa eläminen on tarkoittanut myös vammaisten, heikkojen ja vanhusten surmaamista samalla perusteella: yhteisön rajalliset resurssit eivät riitä hoivaamaan, kuljettamaan mukana ja ruokkimaan yhteisön heikkoja jäseniä, vaan heidät on joko surmattu aktiivisesti heti syntymän jälkeen, kuten muinaisissa germaaniheimoissa tyttölapsista jätettiin eloon vain vahvimmat ja potentiaalit synnyttäjät, tai viikinkiheimoissa vanhukset jätettiin kuolemaan tai heitettiin rotkoihin. Myös roomalaiset veivät kaatopaikoille “ylimääräiset tyttölapset” ja vammaiset vauvat, joista kristityt sitten kävivät heitä pelastamassa tai hautasivat.
    Kristillisin, inhimillisin ja kestävin tapa vähentää henkirikoksia on selkeällä polittisella päätöksenteolla suunnata resursseja ja tukitoimia varhaiskasvatukseen, tunnekasvatukseen, lasten kasvuympäristön tukemiseen, perheiden tukemiseen sekä kouluttaa alkoholismin ja muiden addiktioiden terapeutteja sekä edelleen kehittää terapiakeinoja. Nämä ovat ainoa kestävä tapa vähentää yhteiskunnallista syrjäytymistä ja psykopaattien määrää, sekä pienentää todennäköisyyksiä joutua vakaviin eettisiin ongelmiin. On eettinen kysymys, mitä poliittiset ratkaisut tarkoittavat juuri heikoimpien ja syrjäytymisuhan alla olevien näkökulmasta?
    Lisäksi elinkautisen rangaistuksen täytyy oikeasti olla elinkautinen. Julmat raiskaajat ja murhaajat invalidisoivat teoillaan myös uhrin lähipiirin, kenties aivan toimintakyvyttömäksi henkisesti ja fyysisesti. Nämä ovat vaikeita kysymyksiä.
    Islamista:
    Pentti N. tuolla edellä jo ansiokkaasti valaisikin islamin nykytilaa ja reformaatioehdotuksia. Tutkija Atte Kaleva taas on tutkinut islamilaista jihadismia. Jihad (pyhä sota)- käsite on keskeinen islamin uskossa. Koko islamilainen terrorismi käsittääkseni kytkeytyy tämän käsitteen ympärille: onko kyseessä sisäinen vai ulkoinen Pyhä Sota. Ajattelen myös että islamin mahdollinen reformaatio lähtee juuri tämän käsitteen uudelleen määrittelyn ja tulkinnan kautta.
    “Jihadismi on uskonnollista terrorismia, jonka pyrkimys on muuttaa yhteiskunta islamilaiseksi väkivallan kautta, hajottaa yhteiskuntarakenne ja samalla herätellä maallistuneita muslimeita huomaamaan että he elävät synnillisesti.”
    Humanitäärisestä maahanmuutosta:
    Vaatii analyyttistä keskustelua, millä tavalla humanitäärinen maahanmuutto järjestetään siten, että todella hätää kärsivät pääsevät turvaan ja ettei yhteiskuntarauha vastaanottomaassa vaarannu. Meillä on kyllä tietoa ja taitoa hoitaa asia, kunhan vain organisoimme sen. Lisäksi muslimiyhteisöt on otettava tiiviisti mukaan tähän organisointiin.
    http://www.talouselama.fi/uutiset/tutkija-atte-kaleva-moittii-eurooppaa-virheista-terrorismin-torjumisessa-ollaan-rakennettu-avoimia-rajoja-realismi-on-ollut-hakusessa-6671444

    Tykkää

    1. Joona Korteniemi

      Hyvä pointti, Quo Vadis: esimerkkikertomukseni logiikalla on monissa kulttuureissa surmattu tai jätetty heitteille myös vammaisia lapsia, sairaita ja vanhuksia. Resurssien ollessa äärimmäisen niukkoja myös he voivat näyttäytyä uhkana eloonjäämiselle. Jottemme avaisi periaatteellista ovea tälle ajattelulle, voisi olla perusteltua olla hyväksymättä kuolemanrangaistusta missään olosuhteissa.

      Kannattaa kuitenkin huomata, että avaamme jo oven em. periaatteelle hyväksyessämme abortin raskauden uhatessa äidin henkeä. Sekä sen että yhteisön ”tuottamattomien” jäsenten hylkäämisen/surmaamisen taustalla olevan moraalisen dilemman voi muotoilla kysymykseksi: Onko ihmisellä velvollisuus luovuttaa resurssejaan hänestä riippuvaiselle ihmiselämälle siinäkin tapauksessa, että se näyttää johtavan varmaan kuolemaan? Jos vastaamme kysymykseen ”ei” henkeä uhkaavan raskauden kohdalla, on vaikea perustella, miksi Kalaharin aavikolla kärvistelevä sani-heimo ei saisi vastata siihen samalla tavalla yhteisön eloonjäämistä uhkaavien vanhusten osalta.

      Totean kuitenkin, että tästä huolimatta en itse voi hyväksyä yhteisön heikoimpien jäsenten surmaamista tai heitteille jättämistä missään olosuhteissa. Rationaalisia perusteluja en tälle kannalleni osaa kertoa – vetoan ainoastaan moraaliseen intuitiooni. Kristittynä tällä kohtaa voi ehkä vedota myös Jeesuksen sanoihin: ”Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä.” (Joh. 15:13) ja ”Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” (Matt. 25:40) Tästä tietysti seuraa, että kuolemanrangaistuksen ehdottomalla vastustajalla on yhtäläinen oikeus sivuuttaa argumentit ja vedota vain moraaliseen intuitioonsa.

      Asiaan on kuitenkin vielä yksi näkökulma: Erilaiset valtiollisen väkivallan muodot voidaan mielestäni panna arvojärjestykseen eettisen ongelmallisuutensa suhteen. Hyväksyttävintä on poliisin suomalaistyyppinen voimankäyttö: Siinä valtion edustaja torjuu välittömän kuoleman uhan muiden mahdollisuuksien puuttuessa. Toiseksi hyväksyttävintä on mielestäni kuolemanrangaistuksen käyttö (ääri)tilanteissa, joissa sen avulla pyritään niin ikään suojelemaan kansalaisten henkeä: siinäkin väkivalta on harkittua ja tarkoin kohdennettua. Sen avulla pyritään surmaamaan vain rikollinen, ei muita. Eettisesti selvästi ongelmallisinta on mielestäni aseellinen maanpuolustus, hyökkäyssodasta puhumattakaan: On usein epävarmaa vähentääkö aseellinen puolustautuminen inhimillisen tuhon määrää vai olisiko parempi vain antautua miehitettäväksi. Sodassa väkivalta on myös summittaista: ampumani kranaatti voi vihollissotilaiden ohella tappaa kenttäpapin, sairaanhoitajan ja rintamalinjojen väliin harhailemaan jääneen lapsen. Lisäksi väkivalta on julmempaa: on helpompaa kuolla silmänräpäyksessä pyövelin niskalaukaukseen kuin vuotaa neljä tuntia kuiviin kranaatinsirpaleiden revittyä hajalle suolistosi.

      Jos tästä huolimatta kuitenkin hyväksymme puolustussodan (tai jotkut meistä ehkä valitettavasti jopa hyökkäyssodan), on vaikea perustella, miksi kuolemanrangaistus tulisi torjua kaikissa tapauksissa ja kaikissa yhteiskunnallisissa olosuhteissa. Koska itse hyväksyn puolustussodan (tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa), katson johdonmukaiseksi hyväksyä myös kuolemanrangaistuksen käytön tilanteissa, joissa sen avulla voi suojella kansalaisten henkeä eikä muita vaihtoehtoja ole. Ja vaikka tämä menee jo lähes jankuttamiseksi, paras lienee taas alleviivata, että nykytilanteessa en kuolemanrangaistusta hyväksy. Ihannetila on tietysti se, että valtion ei tarvitsisi käyttää tappavaa väkivaltaa lainkaan. Sitä kohden tulee pyrkiä Quo Vadiksen mainitseman järkevän, vakaata ja oikeudenmukaista yhteiskuntaa rakentavan politiikan avulla.

      Tykkää

      1. amicus curiae

        Joonan esillä pitämä historiallisen ja yhteiskunnallisen kontakstin vaikutus ehkä selittää osaksi Lutherinkin hyytävät mielipiteet esim. kapinoivien talonpoikien osalta. Pidemmälle historiaan kun mennään niin onhan esim. aavikolla vaeltavien ja teltoisa asuvien paimentolaisheimojen ollut erittäin vaikea pitää vankilalaitosta. Muinoin myös kaupunkien vankiloissa lienevät olosuhteet olleet sellaiset, että hyvällä syyllä on voinut kysyä, onko vankeus vai kuolemanrangaistus ollut (epä)inhimillisempi rangaistus.

        Tykkää

      2. Joona Korteniemi

        Osaksi selittää, mutta vain osaksi. Toki niin Lutherin toiminnasta kuin muualta historiasta voi löytää runsaasti väkivaltaa, jota ei voi oikeuttaa tai edes selittää kontekstuaalisilla syillä.

        Tykkää

      3. siirak

        Hyviä huomioita Joonalta. Itselleni myös puolustussota on erittäin vaikea hyväksyttävä, vaikka asepalveluksen olenkin suorittanut. Jotenkin sitä ajattelee että maanpuolustukseen pitää panostaa niin paljon, että nykypäivänä Suomen valtaamisesta ei olla valmiita maksamaan sen voittamiseksi vaadittavaa hintaa. Ei totisesti kovinkaan johdonmukaista ajattelua 😉

        Tykkää

  43. Koittipa sekin päivä että en voi olla kommentoimatta tätä jo lopetusvaiheessa olevaa keskustelua. Aiemmin Arnold vei sanat suustani. Olemme kaikki syntisiä ja ansainneet kuoleman, minä ja sinä, Adolf Hitler and Anders Breivik ja moni muu. Samalla olemme kuolemattomia sieluja, joiden puolesta Jeesus on kärsinyt kuolemantuomion. Millä oikeudella toinen ihminen voisi ituomita toisen kuolemaan?

    Ihmisoikeudet juontavat juurensa 1700-luvun valistuksen ajan, erityisesti Kantin filosofiaan. Niiden mukainen jokaiselle ihmiselle on annettu järki ja omatunto ja sitä myöten moraalinen vastuu toiminnasta. Keski-ajallahan eläimetkin saattoivat joutua oikeuden eteen ja saada kuolemantuomion. Kantin filosofian mukaan ihmisen arvo on mittaamaton, silloinkin kun ihminen ei kunnioita muiden arvoja ja oikeuksia. Myös epäonnistuneet ihmiset ovat arvokkaita ja ansaitsevat kunnioituksen. Tämän logiikan mukaan kuolemantuomio – harkittu hengen riistäminen toiselta – loukkaa ihmisarvoa ja samalla kaikkia ihmisiä.

    Kuolemantuomion salliminen rapauttaa ihmisarvon kunnioitusta ja avaa juuri sen Pandoran lippaan, josta joku keskustelussa mainitsikin ja luo ”kuoleman kulttuuria”. Mielestäni ajatus, että tuomareilla (ihmisillä) olisi oikeus päättää toisen ihmisen elämästä hänen tekojensa ja ilmaistujen ajatusten perusteella (katuuko vai ei) on vastenmielinen. Päätöksenteko ei ole myöskään virheetöntä. USAssa on dokumentoitu useita tapauksia joissa syytön on tuomittu kuolemaan. Rikoksen tekijän katumisen mahdollisuuttakaan ei voi varmuudella tietää. Siten pahinkin rikoksentekijä ansaitsee tulla säilytetyksi erikoisvankilassa vaikka loppuelämänsä. Käytännön kannalta paras ratkaisu olisi se, että raskaan rikoksen tekijä tappaa itsensä, jolloin säilytysongelmista ja kostontunteista päästään. Saako hän silloin ansaitsemansa tuomion vai valitseeko helpomman tien? Onko kuolema rangaistus esimerkiksi jihadistitaistelijoille, jotka uskovat pääsevänsä suoraan paratisiin.

    Minusta toinen asia on se, että ihminen uhkaa toisen ihmisen oikeutta elää. Tällöin poliisilla on oikeus ja velvollisuus puolustaa uhatun henkeä jopa tappamalla. Sama voi koskea poikkeusolosuhteita. Näissä ei kuitenkaan ole kysymys tuomitsemisesta vaan toisten ihmisten oikeuksien suojelusta. Kuolemantuomio myös poikkeusolosuhteissa on veteen piirretty viiva. Natsi-Saksassa saattoi saada kuolemantuomion siitä, että levitti Hitleriä arvostelevia lentolehtisiä tai piti niitä hallussaan. Tätäkö haluaisimme? Onko poikkeusolosuhteissa tarpeeksi aikaa ja resursseja harkittuihin oikeudenkäynteihin, joita kuolemantuomio vaatisi?

    Ainoa asia, joka saa minut harkitsemaan kuolemantuomion oikeutusta rauhan olosuhteissa on omaisten kärsimys. Kuolemantuomion täytäntöön pano lievittää sitä, kun paha saa palkkansa ja omaisille onkin esim. Usassa varattu paikat teloitusten seuraamiseen. Kuolemantuomio estää sitä, että kansalaiset ottaisivat koston omiin käsiinsä. Suomessa kuitenkin henkirikosten uhrien omaiset ajattelevat pitkälti niin, että kuolemantuomio ei tuo omaista takaisin. Tämäkään ei kuulosta objektiiviselta perusteelta, koska omaiset kärsivät myös silloin kuin teko ei ole harkittu, esim. rattijuopon aiheuttama kuolemantuomio.

    Tykkää

  44. ”Minusta toinen asia on se, että ihminen uhkaa toisen ihmisen oikeutta elää.” Niinpä… Olisi tärkeää, että luettaisiin tarkoin kommentit, joita vastaan opponoidaan – eikä vain väitellä omien stereotypioiden varassa ja niitä vastaan. Esitin, että olisi syytä harkita kuolemanrangaistusta kyynisille katumattomille massamurhaajille ja henkirikosten uusijoille. – Luultavasti olen tämän blogipalstan kommentoinnissa pitänyt esillä historiassa tehtyjä hirmuisia perusteettomia ihmisoikeusrikoksia ja massamurhia, tappoja, kuolemanrangaistuksia ja kuolemantuottamuksia esillä enemmän kuin kukaan muu; Robespierren diktatuurista sekä Stalinin ja Putinin vainoista aina inkvisitioon ja hoitokokouksiin… Jos otetaan esimerkkejä ihan kärjestä niin Hitlerin kontolla lienee ainakin lähes 10 miljoonan, Stalinin kontolla 20 miljoona, Maon 60 miljoonan henki.

    Kyllä kaksinaismoralistinen länsimainen kulttuuri on kuoleman kulttuuri ei vain hirmuisella militaristisella ja tappavalla historiallaan vaan myös mässäillessään kuolemalla taiteessa ja viihteessä, mitä kuvottamimmilla tavoilla… Ja millään muulla maailmanajalla ei lasten surmat abortoinnilla ole kohonneet sille miljardien tasolle kuin tässä länsimaisten arvojen rulettamassa nykymaailmassa, se on ”ihmisoikeus”, jota ajetaan kaikkialle maailmaan.

    Mitä tulee islamistien pyhän sotaan, ei se mahda ainakaan teorian tasolla poiketa siitä, mikä oli kotikommunistiemme – ainakin stalinistisiiven tavoitteena; maailmanvallankumous ja porvaristoluokan (so. ei-kommunistien) tappaminen).

    PS. Kyllä, ilman muuta kristinusko on ollut parhaimmillaan ollut kriittistä vastakulttuuria myös suvereenia jumalallista valtaa vaativalle valtiovallalle. Kun ministerimme puhuvat pollevasti kuin lähes täydellisestä ”oikeusvaltiosta” ja vaativat todennäköiseen kuolemaan palautettavien – Isistä ja muita äärijärjestöjä alunperin paenneiden – piilottelun kriminalisointia, niin muistutetaan heille; mitähän mieltä jo palautetut ja surmatut/vammautetut ovat, entä taas tänä vuonna 10 000 abortoitua entä saamelaisvähemmistömme, romaanikerjäläiset jne.

    Tykkää

  45. Tässä vielä alkusyksyn menovinkkejä piristykseksi. Toivottavasti ne saavat kuolemanrangaistuksen ja alkavan dementiani unohtumaan. No, nämä toiveet taisivat kyllä olla hiukan ristiriidassa keskenään 🙂

    – ma 4.9. UUT:n kirjailta. Vieraana kirjailija Ben Kalland
    – ke 6.9. Skepsis. Juhani Knuutin luento ”Onko lääketiede hävinnyt kisan uskomushoitoja vastaan somessa?”
    – to 14.9. Laestadius-seura STI:llä. Aihe avoin
    – la 16.9 Meri-Anna Hintsalan väitöstilaisuus
    – ti 19.9. Luonnonfilosofian seuran teemailta aiheesta ”Mieli ja mielen filosofia” (Viljo Martikainen, Tarja Kallio-Tamminen, Antero Langinauer)

    STI:llä näyttää kokoontuvan myös Tiililä-seura tiistaisin klo 17–19:
    *5.9. Raimo Mäkelä: Viidennen herätysliikkeen teologia
    *3.10. Eila Helander: Pitäisikö kirkon luopua vihkioikeudesta?
    *7.11. Jouko Talonen: Tiililä ja Niinivaara – mitä kirkossa tapahtui 1950-luvulla?
    *5.12. (klo 18–20) Eero Huovinen: Ekumenia nyt – mitä on tapahtunut Yhteisen vanhurskauttamisjulistuksen jälkeen?

    Lisäksi täytyy pitää silmällä, milloin Areiopagin seuraava seminaari pidetään. Viimeksi se jäi minulta vahingossa väliin.

    Tarkemmin vielä Hintsalan väitöksestä:

    Meri-Anna Hintsala väittelee 16.9.2017 kello 10 Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa aiheesta ”Taivasta varten luotu – Usko ja ruumis vanhoillislestadiolaisuutta koskevissa verkkokeskusteluissa.” (Created for Heaven ? Faith and Body on the Internet Discussions among Conservative Laestadians). Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Helsingin yliopiston päärakennus, Fabianinkatu 33, sali 5.
    Vastaväittäjänä on prof. Peter Nynäs, Åbo Akademi, ja kustoksena on professori Anne Birgitta Pessi.

    Väitöskirjaa myy tekijä. Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa https://helda.helsinki.fi/handle/10138/214057

    Tykkää

  46. Nimetön

    Viikonloppureissulta palattuani on ehkä minunkin aika pyytää anteeksi aiheuttamaani mielipahaa. Aika tyrmäävä kommenttini siitä, että onko täällä kaikki opetus Kristuksen mukaista, johtuu huolesta, jota olen kokenut muissa yhteyksissä.

    Ja pelkkä ajatuskin, että usk. ihminen aktiivisesti puoltaisi kuolemanrangaistusta, on minulle täysin sietämätön.

    Matteus 5:9
    Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman.

    Markus 10: 17-21
    Ja hänen sieltä tielle mennessään juoksi muuan hänen luoksensa, polvistui hänen eteensä ja kysyi häneltä: ”Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?”
    Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin.
    Käskyt sinä tiedät: ’Älä tapa’, ’Älä tee huorin’, ’Älä varasta’, ’Älä sano väärää todistusta’, ’Älä toiselta anasta’, ’Kunnioita isääsi ja äitiäsi’.”
    Mutta hän sanoi hänelle: ”Opettaja, niitä kaikkia minä olen noudattanut nuoruudestani asti”.
    Niin Jeesus katsoi häneen ja rakasti häntä ja sanoi hänelle: ”Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule ja seuraa minua”.

    On näitä monia muitakin.

    Ja annan anteeksi kaikille, jotka sitä pyytävät.

    Joo, minä jään tänne pienten ajatusteni kanssa, hämärtyvään iltaan. En yritä voittaa ketään puolelleni, mietin vaan, että mitähän Kristus mahtoi tarkoittaa (kuten eräs piispakin muussa yhteydessä ihmetteli).

    Johanna

    Tykkää

  47. Viitaten poliisin operaatioon tänään Jyväskylässä https://yle.fi/uutiset/3-9815137 henkensä puolesta pelkäävää afgaaniperhetta kohtaan Jyväskylässä; häpeän Suomen hallitusta, eduskuntaa, virkavaltaa, häpeän olla suomalainen tänä Suomi 100 vuonna !!! – Me, jotka olemme vuosisatojen ajan joutuneet pakenemaan vihojen tieltä piilopirteille ja naapurimaihin, nälkää pakoon aina Atlannin taakse tai olemme lähteneet liikkeelle sadoin tuhansin ihan vain paremman elämän toivossa elintasopakolaisina… Tämä on poliittinen hinta hallituksen koossa pysymiselle ja laskeneille kannatusluvuille.

    Please, laittakaa ministereille ja kansanedustajille palautetta – se on meidän inhimillinen ja demokraattinen velvollisuutemme; osoite on: etunimi.sukunimi@eduskunta.fi
    Kristillinen etiikka on ennen muuta praksista!

    Tykkää

  48. Viitaten poliisin operaatioon tänään Jyväskylässä henkensä puolesta pelkäävää afgaaniperhetta kohtaan Jyväskylässä; häpeän Suomen hallitusta, eduskuntaa, virkavaltaa, häpeän olla suomalainen tänä Suomi 100 vuonna !!! – Me, jotka olemme vuosisatojen ajan joutuneet pakenemaan vihojen tieltä piilopirteille ja naapurimaihin, nälkää pakoon aina Atlannin taakse tai olemme lähteneet liikkeelle sadoin tuhansin ihan vain paremman elämän toivossa elintasopakolaisina… Tämä on poliittinen hinta hallituksen koossa pysymiselle ja laskeneille kannatusluvuille.

    Please, laittakaa ministereille ja kansanedustajille palautetta – se on meidän inhimillinen ja demokraattinen velvollisuutemme; osoite on: etunimi.sukunimi@eduskunta.fi
    Kristillinen etiikka on ennen muuta praksista!

    Tykkää

    1. amicus curiae

      Markku, mistäs tiedät, millä perusteilla tämä perhe ei ole saanut oleskelulupa Suomessa? Et ilmeisesti luota asiaan perehtyneisiin ja asian ratkaisseihin viranomaisiimme. Vai onko sinulla parempaa tietoa karkotettavista henkilöistä? Vai etkö vain luota Suomen viranomaisten Afganistanissa tekemään alueen turvallisuusarvioon?

      Vasemmisto ja anarkistit pitävät kovaa meteliä karkotuksista. Heitä eivät oikeudet ja velvollisuudet ja lain mukainen toiminta kovin paljon kiinnosta. Faktat saavat kyytiä eivätkä viranomaiset voi tietosuojasyistä perustella karkotuspäätöksiään. Karkotettava henkilö saattaa olla maassa esim. väärillä papereilla tai hänellä voi olla rikoshistoriaa ulkomailla taikka Suomessa. Turun puukottajalle Markku ehkä antaisi kuolemantuomion, mutta jos tätä puukottajaa oltaisiin oltu karkottamassa ennen puukotusta, Markku olisi kehottanut meitä kirjoittamaan kansanedustajille.

      Liked by 1 henkilö

  49. Aivan niin amicus curiae – maahanmuuttoviraston kriteerejä on määrännyt vuodesta 2015 persujen paineessa niin suuri poliittinen tarkoituksenmukaisuus, että se on ajanut yli inhimillisyyden ja kristilliset arvot – ja tämä poliittinen ohjaus alkoi kun määriteltiin prosentteja kuinka paljon pitää turvapaikanhakijoista hylätä, ja jotta tähän päästäisiin perustelujen keksimisessä oli vain taivas rajana. – Ilman sinisten uuspersujen tukea ei tule edelleenkään maakuntahallituksia, ei sotea, ei valinnanvapautta…

    Kristillinen seurakunta on parhaimmillaan aina ollut kriittisen varuillaan ylimmäksi arvojohtajaksi pyrkivää valtiovaltaa vastaan. Karkoitettakoon ääri-islamismiin hurahtaneet, annettakoon poliisille valtuudet tutkia internetistä kenellä on äärijärjestöihin yhteyksiä, mutta Suomi suokoon turvapaikan kristillisen rakkauden nimissä kaikille äärijärjestöjä paenneille perheille, lapsille, äideille, vanhuksille ja nuorille. Se on myös parasta lähetystyötä, ja tässä voimme kyllä kysyä; mitä Jeesus olisi tehnyt.

    YK:n pakolaissopimuksen mukaan YK:n jäsenvaltion on myönnettävä pakolaisen asema turvapaikan hakijalle, jolla on syytä pelätä vainoa uskontonsa, poliittisten mielipiteidensä tai kansallisuutensa perusteella!!

    Toivon mukaan kaikki Suomen kristilliset yhteisöt – Rauhanyhdistykset mukaan lukien – lähtevät pelastamaan äärijärjestöjen vainoamia ja Suomen valtion turvattomille terrorialueille pakkopalauttaa aikomia turvapaikanhakijoita, vaikka sitten kansalaistottelemattomuuden keinoin piilottamalla heidät riittävän pitkäksi aikaa. – Juhlimmehan tänä vuonna sitä, kuinka esivallan vastaisella laittomalla kansalaistottelemattomuudella syntyi itsenäinen Suomi 100 vuotta sitten – nimittäin itsenäistymisen välttämätön ehto oli ensin passiivinen vastarinta ja sitten viimein aktiivinen vastarinta sen aikaista keisarillista esivaltaa vastaan.

    Tykkää

  50. Markku on erinomaisen historiantuntemuksensa perusteella muistuttanut meitä ihmiskunnan väkivaltaisesta menneisyydestä (ja nykyisyydestäkin). Tämä näyttää olevan ihmisen osa ”langenneessa luomakunnassa” – perisynti, jonka aiheuttamia kauhuja pystymme ehkä lainsäädännöllä rajoittamaan, mutta emme kokonaan poistamaan.

    Joona taas herättää antropologisen kysymyksen ihmisen varhaishistorian karusta tilanteesta. Tätä pohdintaa jatkaa Quo Vadis oivaltavassa yhteenvedossaan. Aiemmin hän myös toteaa: ”Kristillisen uskomme yksi suurimpia paradokseja on äärimmäisen väkivallan ja epäoikeudenmukaisen kuolemantuomion kautta avautuva uusi elämä.”

    Tästä saankin aasinsillan uskonnon ja väkivallan suhteen pohdintaan. En tarkoita mitään uskonkiihkoisia ristiretkiä tai nykyistä jihadismia, vaan väkivallan osuutta ihmisyhteisöjen uskonnollisten käsitysten (tai kokonaisten uskontojen) synnyssä ja muotoutumisessa uskontoantropologiselta kannalta katsottuna.

    Jos lähdemme vielä kauempaa, lienee pohdittava jopa tietoisuuden olemusta ja kehitystä. Lainaan Helena Telkänrannan artikkelia ”Emme ole yksin” Tiede-lehdessä 6/2004:

    >>

    Eläinten käyttäytymistieteen professori Marian Dawkins Oxfordin yliopistosta on vuosien ajan analysoinut toisten tutkimustuloksia kriittisesti ja päätynyt arvioon, että ainakin nisäkkäät ja linnut ovat vähintään osan ajastaan tietoisia.

    Suurempia tieteellisiä kiistoja on nostattanut se, onko joillain eläimillä hallussaan toinenkin taso eli tietoisuus itsestä. Itsestään tietoinen olento on selvillä omien ajatustensa olemassaolosta, ja se kykenee ajattelemaan myös ajatuksiaan eikä vain ulkomaailmaa.

    Miten voi saada selville, ymmärtääkö eläin ajattelevansa? Vastaus voi löytyä mutkan kautta: ymmärtääkö se toisten ajattelevan samalla tavalla kuin se itse. Vaikka tämä ei kovin jalolta kuulostakaan, yhtenä osoituksena kyvystä pidetään sitä, että eläin osaa tahallaan petkuttaa toista. Näyttöä tästä on karttunut lähinnä apinoista, erityisesti ihmisapinoista.

    >>

    Eläinkin siis osaa petkuttaa, mutta tietääkö se petkuttavansa? Ainakin apinakokeissa on havaittu myös, että eläin pystyy ”moraaliseen” närkästymiseen huomatessaan epäoikeudenmukaisuutta esim. herkkupalojen jakamisessa kavereittensa kesken. Mutta pohtiiko se tietoisesti ”moraaliongelmia”, vai jääkö epäoikeuden kokemus vain hetkelliseksi tunneryöpyksi? Enpä osaa vastata…

    Ehkä on turvallista toistaiseksi olettaa, että vain ihminen pystyy moraaliongelmien filosofiseen pohdintaan ja eri moraalisen käyttäytymisen keskinäiseen vertailuun. Samalla ihminen astuu lopullisesti ulos viattoman tietämättömyyden paratiisistaan ja tunnistaa ”perisyntinsä” – eläimellisen itsekkyyden, jonka tuskallinen voittaminen ja muiden huomioiminen on yhteisön menestymisen ehto. Väkivaltaiset itsekkäät impulssit on saatava hallintaan.

    Tässä astuu uskonto kuvaan. Kulttuuriantropologit, uskontotieteilijät ja sosiaalipsykologit ym. ovat esitelleet asiasta monenlaisia teorioitaan.

    Myös psykoanalyysin isä Sigmund Freud sivusi aihetta kirjassaan ”Totem und Tabu” (1913). Freud uskoo, että uskonnon ja toteemiajattelun juuret ulottuvat siihen aikaan, kun ihmiset elivät apinalaumojen tavoin vahvimman uroksen hallitsemissa laumoissa. Jossain vaiheessa pojat liittoutuivat keskenään yksinvaltaista isää vastaan – he surmasivat ja söivät hänet. Poikien keskinäinen taistelu vallasta päättyi eräänlaiseen sopimukseen, joka oli järjestäytyneen yhteiskunnan alku. Isää ei kuitenkaan voitu unohtaa, vaan hänet korvattiin toteemieläimellä. Mahtavaa toteemieläintä kunnioitettiin, mutta toisaalta erityisenä juhlapäivänä eläin tapettiin ja syötiin eli eläin koki saman kohtalon kuin kantaisäkin. Heimon suhtautuminen toteemieläimeen heijastelee ambivalenttia suhtautumista kantaisään. Freudin mukaan kristillinen ehtoollistoimitus toistaa tarkasti muinaista toteemiateriaa.

    Tämä psykologinen prosessi voi kertautua myöhemmin yhteisön historiassa. Juutalaisille kantaisä oli Mooses. Ajan myötä Mooseksen monoteismi vahvistui juutalaisten uskontulkintana, mutta samalla vahvistui myös Mooseksen surmaan liittyvä syyllisyys kansan kollektiivisessa tajunnassa. Tämä näkyi vähitellen yhä pikkutarkemmiksi muuttuvissa uskonnollisissa käskyissä ja määräyksissä.

    Freudin mukaan psykologisesti ymmärrettynä määräykset edustavat itserankaisua, joka on seurausta juutalaisten syyllisyydentunnosta. Kiinnostava juutalaisuuden muunnos on Paavalin perustama kristinusko. Freudin mukaan Paavali johti syyllisyydentunnon oikeaan esihistorialliseen lähteeseensä. Hän kutsui kantaisän surmaan liittyvää syyllisyyttä perisynniksi. Kristinuskon oivallus oli sovittaa isänmurhasta seurannut syyllisyys pojan uhrikuolemalla. Tosiasiassa Kristus on ylösnoussut Mooses, joka näin kantaisänä on palautettu pojan hahmossa isälle kuuluvalle paikalle.

    No, Freud oli lähinnä ateismiin kallistuva psykologi, jonka analyysi niin juutalaisuudesta kuin uskontojen historiasta yleensä perustuvat hyvin hataralle historialliselle pohjalle. Nykyisin hänen ajatuksillaan (ainakin tältä osin) on vain kulttuurihistoriallista arvoa. Jotain kiehtovaa niissä kuitenkin on…

    Tarkoitus oli oikeastaan heittää pohdittavaksi René Girard ja hänen pääteoksensa ”Väkivalta ja pyhä” (1972, suom. 2004). Viesti taitaa venyä jo nytkin yli lukijan sietorajan, joten jätän asian tuonnemmaksi…

    Tykkää

    1. René Girard (1923 – 2015) toimi Ranskan kirjallisuuden ja kulttuurin professorina Stanfordin yliopistossa, mutta paremmin hänet tunnetaan poikkitieteellisistä tutkimuksistaan, jotka ulottuvat historiasta, antropologiasta ja yhteiskuntatieteistä aina filosofiaan ja teologiaan asti. ”Teoreettinen filosofinen antropologia” voisi olla hänen edustamansa tieteenala (jos sellainen ala olisi). Girardin tutkimukset eivät sovi perinteisiin akateemisiin lokeroihin, jonka vuoksi häntä ei aina ole otettu ihan vakavasti. Vannoutunut pieni kannattajakunta hänellä on kuitenkin aina ollut. Vuonna 2005 Girard valittiin Ranskan akatemian jäseneksi, mikä merkitsi myös hänen tutkimustensa arvon tunnustamista.

      Kuuluisaksi Girard tuli ”mimeettisen halun” teoriastaan. Sen mukaan kaiken inhimillisen kulttuurin perustana on jäljittely eli mimesis. Mimeettinen halu taas merkitsee sitä, että jäljittely kohdistuu toisen haluihin. Girardin mukaan jäljittelemme yksilöitä, joiden kaltaisia haluaisimme olla, ja näin jäljitellessämme heitä päädymme haluamaan samoja asioita kuin he. Girardin mukaan riitelevät lapset ja brändien perässä juoksevat snobit ovat mimeettisessä haluamisessaan toistensa kaltaisia: Se, mitä toisella on, on arvokasta ja taistelemisen arvoista juuri siksi, että toinen haluaa sitä (eikä tavoitellun asian/esineen itsensä vuoksi).

      Pääteoksessaan ”Väkivalta ja pyhä” Girard laajentaa teoriansa uskontoantropologiaan. Esim. uhrirituaalit ovat välttämättömiä yhteisössä koettujen väkivaltaisten vihantunteiden purkamisen ja puhdistumisen väyliä. Tässä yhteydessä hän esittelee ”syntipukkiteoriansa”. Lainaan vielä Hannu Nikulaisen gradua ”Kolme näkemystä väkivallan väistämättömyydestä ihmisyhteisöissä ja luonnossa: Joseph de Maistre, Friedrich Nietzsche” (löytyy netistä):

      ”Neljännessä luvussa käsitellään René Girardin mimeettistä sijaisuhriteoriaa. Sen mukaan haluamme jotakin kohdetta, koska joku toinenkin haluaa sitä. Kilpailu kohteesta kärjistyy usein väkivaltaiseksi kriisiksi, jonka ratkaisuksi on kehittynyt sijaisuhrimekanismi. Mielivaltaisesti valitun uhrin kollektiivinen lynkkaus palauttaa järjestyksen yhteisöön. Mekanismin toistuminen uhrausrituaaleineen turvaa yhteisön koossapysymisen, ja myös primitiiviset uskonnot ovat syntyneet täten. Kristinusko antiuhrauksellisena pyrkii Girardin mukaan paljastamaan mekanismin, tarjoten sen tilalle väkivallatonta vaihtoehtoa.”

      Girard oli uskova katolisen kirkon jäsen, joka asettaa tulkinnoissaan kristinuskon etusijalle. Tästä häntä on arvosteltukin, mutta ehkä samasta syystä teologit ovat hänen ajatuksistaan viime aikoina kiinnostuneet. Suomessa on Girardin ajattelusta kirjoittanut mm. Risto Saarinen. Kannattaa tutustua myös Daniel Nylundin TeoBlogi-sivustoon http://www.teoblogi.fi/ , jossa Nylund soveltaa (ehkä popularisoiden) Girardia Raamatun lukemiseen. Sivusto kertoo itsestään:

      ”Daniel Nylund esittelee René Girardin teoriaa halun mimeettisestä luonteesta, kateellisesta kilpailusta, väkivallan pyhittämisestä, syntipukkimekanismista ja uskonnollisten myyttien tavasta vaientaa uhrin ääni. Sen avulla hän tarkastelee pyhitetyn väkivallan vähittäistä demytologisointia Raamatun sivuilla ja sitä, kuinka evankeliumit paljastavat uhria vaativan syntipukkimekanismin ihmisten ominaisuudeksi ja Jumalan täysin väkivallattomaksi ihmisten rakastajaksi. Daniel dramatisoi Jeesuksen elämän ja opetuksen Markuksen tekstien pohjalta. Tämä narratiivinen menetelmä avaa uusia ulottuvuuksia Jeesuksesta ja kritisoi teologiaa, joka edelleen pitää Jumalaa uhria vaativana ja väkivaltaisena. Hän käsittelee myös kristikunnan sotaisaa ja pasifistista historiaa, sekä omaa kompleksisen uhritietoista aikaamme. Onko mahdollista hylätä hylkääminen ja elää elämää joka ei tuota uhreja, vai kuljemmeko kohti väkivallan eskaloitumista ja lopullista apokalypsiä?”

      Päätän lainausvyörytykseni poimintaan Hanna Mäkelän HS-muistokirjoituksesta 25.11.2015:

      <<

      Mimeettisessä teoriassa jäljittely vie väkivaltaan ja väkivalta uskontoon. Uskonto on Girardin mukaan syntynyt tarpeesta puolustaa yhteiskuntaa mimeettisiltä konflikteilta ja kanavoida väkivalta sijaisuhraamisen kautta yhteisön ulkopuolelle.

      Juutalaisuus ja kristinusko merkitsivät käännekohtaa, sillä ne kyseenalaistivat arkaaisen, ns. pakanallisen, uhraamisen. Raamatun kertomukset vainotuista profeetoista ja Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta asettuvat uhrin eivätkä uhraajien näkökulmaan. Sana ”syntipukki” paljastaa jo osittain uhraamisen todellisen motiivin.

      Juutalaisuus ja kristinusko ovat René Girardin mukaan epäpyhiä uskontoja siksi, että ne parhaimmillaan samastavat väkivallan ihmisiin, eivät Jumalaan. Pahimmillaan ne kuitenkin ottavat pakanauskontojen paikan yhteisörauhan pönkittäjänä.

      Väkivallan annostelumekanismin pettäessä nykyihmisellä on – juutalaisuuden ja kristinuskon ansiosta – mahdollisuus joko hukkua vereen tai jäljitellä väkivallattomuuden mallia.

      <<

      Tykkää

    2. Vielä korjaus ja pari lisähuomautusta.

      Hannu Nikulaisen gradun nimi on ”Kolme näkemystä väkivallan väistämättömyydestä ihmisyhteisöissä ja luonnossa: Joseph de Maistre, Friedrich Nietzsche ja René Girard”. Nettiosoite on
      https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/8160/URN_NBN_fi_jyu-2007479.pdf?sequence=1

      Girardin HS-muistokirjoituksen kirjoittaja Hanna Mäkelä on tehnyt 2014 yleisen kirjallisuustieteen väitöskirjan Girardin teorioista: ”Narrated Selves and Others – A Study of Mimetic Desire in Five Contemporary British and American Novels”.

      Ranskalaista yhteiskuntateoriaa tutkinut sosiologian dosentti Tiina Arppe on kirjoittanut Tutkijaliiton 2016 kustantaman kirjan ”Uskonto ja väkivalta: Durkheimin perilliset”. Yksi luku on omistettu René Girardille.

      Suomen Eksegeettinen Seura on 2016 julkaissut kirjan ”Sota, rauha ja Raamattu” (toim. Niko Huttunen ja Nina Nikki). Niko Huttusen artikkeli pohtii pasifismia ja sotilaita varhaiskristillisyydessä.

      Kahta viimeiseksi mainittua kirjaa myy ainakin Tiedekirja.

      Amicus curiae totesi edellä: ”Elämän ja kuoleman kysymyksissä olemme väistämättä vaikeuksissa.” Tottahan tämä on. Kristillinen moraalikaan ei aina anna yksiselitteistä vastausta, vaan opetuksia on sovellettava tilannekohtaisesti. Joskus tämä oman ratkaisun tekeminen tuntuu ylivoimaisen tuskalliselta – helpompi olisi vedota johonkin absoluuttiseen sääntöön.

      Milloin voimme uhmata esivaltaa ja jopa rikkoa lakeja omantunnon vaatimuksesta? Milloin tappaminen (missään muodossa) on oikeutettua? Eikö tekemättä jättäminen tai ohi katsominen voi olla yhtä tuomittavaa kuin aktiivinen pahan tekeminen? Näitä kysymyksiä on Markku tuonut ansiokkaasti esille viimeaikaisiin tapahtumiin liittyen. Kiitos Markulle!

      Tykkää

      1. Kiitos itellesi taas tästä ”väkivalta” alustuksestasi!

        Ainakin ilman tarkempaa perehtymistä ns. freudilaiset selitykset tuntuvat tosiaan liiankin dramaattisilta, teoreettisilta, myyttisiltä, – hän kyllä lähtee muutamista analysoimistaan ihmisen perustarpeista ja perustraumoista.

        Varmaan monen mielestä ei olla sen vahvemmalla argumentaatiopohjalla, kun sanomme, että kristinuskossa on kysymys ihmisen kaipuusta eläinkunnasta kohti jumalallisuutta – ja kun näiden ”luonnollisten tarpeiden” hallitseminen ei onnistu omin voimin tekojen so. itsejalostuksen kautta, niin sitten uskon ja armon… Lammas oli lähi-idän paimentolaisille toteemieläin, kuten nauta/härkä maanviljelyskansoille tai karhu, hirvi, peura pohjoisille kansoille. Toteemieläin oli usein keskeinen riistaeläin, elämän lähde – ”elo” kuten poro lappalaisille – ja tärkeä uhrieläin. Totemistisilla myyteillä ja virsillä lepytettiin uhrieläimen henki ja osoitettiin hänen onnellinen olotilansa ”tuonpuoleisessa”. Ehkä noista vinkkaamistasi teksteistäkin saattaisi löytyä teorioita myös siihen, miksi oletettiin sukulaisuus toteemieläimen kanssa ja näyteltiin pyhät häät tämän todisteeksi…

        Uskomiseenhan tämä jääpi 🙂

        Tykkää

    1. Jätä huolesi ja mahdollinen murheesi Kaikkivaltiaan haltuun – voit rukoilla hänen puolestaan – ja Jumalalle on kaikki mahdollista ”Sillä hän tietää, minkä kaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi” (Ps. 103:14) ”…armollinen ja laupias on Herra.”! (Ps.111:4)

      Tykkää

  51. Tänään urhea järjestelmämme on taas onnistuneesti iskenyt kaikkein haavoittuvaisimpien kimppuun – nyt Kyyjärven kunnan ja kuntalaisten ilomielin vastaanottamiin, kotouttamiin ja työllistämiin pakolaisiin; isä ja lapsi ovat vangittu, äiti ja vauva ovat onnistuneet piiloutumaan!?!

    Kun emme saa palautettua fundamentalisteja ääri-islamisteja – hallituksen kannatusta pyritään vahvistamaan, ja nostamaan myös uusi sininen persu-puolue pinnalle kaikkein hädänalaisimpien kustannuksella, näyttävillä operaatioilla ja auttajia uhkailemalla – kuin itäisessä naapurimaassamme!

    Rakas Taivaanisä, avaa sydämemme auttamaan hädänalaisia ja wähimpiä lähimmäisiämme – anna auttajille ja piilottajille rohkeutta kuten annoit aikoinaan Mooseksen äidille Egyptin valtakunnassa (2. Moos.1) ja Jerikon kaupunkivaltion kansalaiselle Rahabille (Joos. 2)!

    Tykkää

    1. amicus curiae

      HS 8.9.2017 A16: ”Korkeimman hallinto-oikeuden linjauksen mukaan Kabulin turvallisuustilanne ei estä lapsiperheiden palauttamista. Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on linjannut samoin.”

      Em. tahot eivät ole hallituksen ohjauksessa, joten aivan kaikki ei palaudu hallituspolitiikkaan. Hallituksella olisi toki mahdollisuus toimia myös toisin, koska em. päätökset eivät tietenkään velvoita palauttamaan. Kannatuksen vahvistamiseen: Eikö hallituksen olisi sopivaa toimia niin, että merkittävillä toimilla on riittävä kansan tuki?

      Tykkää

  52. Laura M.

    En haluaisi teidän keskustelujanne sotkea, tarvittaessa tämän viestin saa jättää julkaisematta, mutta näettekö mitään ongelmaa hierarkiassa mikä vanhoillislestadiolaisuudessa on? Tietyt perheet ja suvut, ovat toisia parempia tai suositumpia? Enkä nyt teitä Korteniemejä tarkoita, vaikka pappeja suvustanne löytyykin. Mutta pappien lisäksi hierarkiassa pääsee korkeemmalle jos on varakas, menestynyt liike-elämässä tai elämässä ylipäänsä tai kai sillä korkeella koulutuksellaki statusta saa. Sen sijaan köyhät lestadiolaisperheet ovat kaikkein alinta kastia, ja tämä voi näkyä esimerkiksi siinä jos iltakyliä järjestetään suosituissa versus epäsuosituissa perheissä – toisiin tulee väkeä ja toisiin ei.

    Täysin epäkristillistähän tämä on, se on ihan täysin selvää. Ja tiedän että Jeesus tuskin tälläistä hyväksyisi, mutta en ole tälläiseen törmännyt muissa uskonnollisissa yhteisöissä? Jäin miettimään tätä asiaa, kun aikoinani herätysliikken jätin juurikin vain tämän hierarkia-/statusasian takia. Oletteko te törmänneet tai tietoisia tästä asiasta? Aika mitätönhän syy tämä on usko kieltää mutta kuitenkin..

    Laura

    Tykkää

    1. Jupe

      Jaa-a, no ensinnäkin Helsingissä ei kyllä juurikaan näy tällaiset ”luokkaerot” kun täällä on suurinosa opiskelijoita.

      Ja sitten. Siellä missä on ihmisiä, on myös status/luokkaeroja, epätasa-arvoisuutta ja hierarkiaa. Sanot, ettet missään muissa uskonnoissa ole tällaista nähnyt. Herää kysymys, että oletko ylipäänsä nähnyt mitään muita uskontoja? Fakta on se, että siellä missä on ihmisiä, siellä on näitä kaikkia mainitsemiasi ongelmia ihmisten seassa. Oli se sitten työpaikalla, koulussa, Luterilaisessa kirkossa tai Vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä. Tarkoitukseni ei ole puolustella näitä tekoja, mutta siksi otan tällaisen näkökulman tähän asiaan, koska kommenttisi sisältö antaa sen vaikutelman, että haluaisit vain mustamaalata vl-herätysliikettä asialla, joka vaikuttaa kaikissa yhteisöissä.

      Kiinostaisi tietää Laura, kuulutko johonkin seurakuntaan tai uskonnolliseen ryhmään nykyään? Enkä puhu nyt Luterilaisen kirkon jäsenkirjasta, vaan aktiivisesta seurakuntaan tai uskonnollisen yhteisön toimintaan osallistumisesta. Ei kannata heittää lasta pesuveden mukana. Jos olet saanut huonoa kohtelua vl-liikkeessä, niin syy tuskin on ainakaan Jeesuksen opetuksissa siitä, miten lähimmäistä tulee kohdella. Ja mitä tulee alkukristillisen seurakunnan ongelmiin, Herran veli Jaakob kirjoittaa näin seurakunnille. Kuulostaa aikalailla siltä, mitä sanoit vl-liikkeestä:

      Jaakob 2:

      1 Veljeni, älköön teidän uskonne meidän kirkastettuun Herraamme, Jeesukseen Kristukseen, olko sellainen, joka katsoo henkilöön.
      2 Sillä jos kokoukseenne tulee mies, kultasormus sormessa ja loistavassa puvussa, ja tulee myös köyhä ryysyissä,
      3 ja te katsotte loistavapukuisen puoleen ja sanotte: ”Istu sinä tähän mukavasti”, ja köyhälle sanotte: ”Seiso sinä tuossa”, tahi: ”Istu tähän jalkajakkarani viereen”,
      4 niin ettekö ole joutuneet ristiriitaan itsenne kanssa, ja eikö teistä ole tullut väärämielisiä tuomareita?
      5 Kuulkaa, rakkaat veljeni. Eikö Jumala ole valinnut niitä, jotka maailman silmissä ovat köyhiä, olemaan rikkaita uskossa ja sen valtakunnan perillisiä, jonka hän on luvannut niille, jotka häntä rakastavat?
      6 Mutta te olette häväisseet köyhän. Eivätkö juuri rikkaat teitä sorra, ja eivätkö juuri he vedä teitä tuomioistuimien eteen?
      7 Eivätkö juuri he pilkkaa sitä jaloa nimeä, joka on lausuttu teidän ylitsenne?
      8 Vaan jos täytätte kuninkaallisen lain Raamatun mukaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi”, niin te hyvin teette;
      9 mutta jos te henkilöön katsotte, niin teette syntiä, ja laki näyttää teille, että olette lainrikkojia.
      10 Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin.
      11 Sillä hän, joka on sanonut: ”Älä tee huorin”, on myös sanonut: ”Älä tapa”; jos et teekään huorin, mutta tapat, olet lainrikkoja.
      12 Puhukaa niin ja tehkää niin kuin ne, jotka vapauden laki on tuomitseva.
      13 Sillä tuomio on laupeudeton sille, joka ei ole laupeutta tehnyt; laupeudelle tuomio koituu kerskaukseksi.
      14 Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa?
      15 Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla
      16 ja joku teistä sanoo heille: ”Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne”, mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on?
      17 Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.
      18 Joku ehkä sanoo: ”Sinulla on usko, ja minulla on teot”; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon.
      19 Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat.
      20 Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton?

      Pointtini edelleen tuon lainauksen osalta on se, että ei kirkko tai seurakunta ole mikään täydellisten ihmisten pesäpaikka, että jos siellä esiintyy tekopyhyyttä ja vääryyttä, heti pitäisi ajatella, että koko uskonto on pilalla. Jeesus sanoi, että harvat niistä, jotka tunnustautuvat Hänen seuraajikseen, tulevat pelastumaan. Enkä rehellisesti sanottuna usko, että kysymys on siitä, että ”tämä pieni joukko on täynnä täydellisiä ja meistä suurinosa pelastuu ja sitten nuo kaikki muut Jeesukseen uskovat eivät”, niinkuin jotkut vanhoillislestadiolaiset hiukan kärjistettynä ajattelevat. Jeesus sanoi, että jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. Ja rehellisesti sanottuna on todettava, että jos aletaan Jeesuksen kriteereitä hakemaan sille, kuka on elävässä uskossa ja kuka ei, niin tosiaan, aika harva tulee pelastumaan. Tämä on mielestäni realistinen arvio.

      Tykkää

  53. Laura M.

    No, ei miun tarkotus ollut mustamaalata herätysliikettä. Ihan vilpittömästi ihmettelin asiaa eikä siihen olisi pitänyt noin ärhäkkäästi vastata. Tai no ihan miten vaan. Ymmärrän kyllä pointtisi Jupe ja tiedostan että tätä erottelua varmasti tapahtuu kaikkialla missä ihmisiä nyt ylipäätänsä on ja kokoontuu, pahimpana esimerkkinä kuitenkin meidän oma yhteiskunta. Ihan vain sen takia Jupe tämän nostin esille kun mietin miksi itse ylipäätänsä herätysliikkeessä aikoinani lähdin ja tämä erottelu oli suurin syy, suurin osa liikkeen opeista jaan ja helluntailaisten kanssa olen liikkunut, enkä tälläistä siellä ole huomannut, nyt kun tätä kysyit. Ja juuri täsä syystä mie oon alkanut pohtimaan omia ratkasujani kun kuitenkin lestadiolaisopit jaan huomattavasti paljon enemmän kuin helluntalaisuuden. Anteeksi jos hyökkäsin varpaille, tiedän että mustamaalaamista tapahtuu enkä halunnut sitä tehdä. Omat kokemukset vaan ovat olleet tälläisiä, siksi nostin esille. Anteeksi.

    Laura

    Tykkää

    1. Jupe

      Reagoin tosiaan aika vahvasti tuohon, mutta syy siinä oli lähinnä se, ettei kommentissasi näyttänyt olevan muuta sisältöä, kuin osoittaa vl-herätysliikkeen surkeus. Tämä on se kuva, minkä rehellisesti sanottuna sain kommentistasi. Noh, anteeksipyyntöni äkkipikaisesta vastauksesta. Jaa-a, on se tosiaan mielenkiintoista, jos Helluntalaisilla vähemmän on tällaista. Itselläni ei tosiaan ole kovin paljon kokemusta tällaisesta meidänkään porukoissa (ainakaan viimevuosilta), mutta epäilemättä sitä tapahtuu, enkä halua mitätöidä tai vähätellä sinun kokemuksiasi.

      Ja et hyppinyt varpailleni. Se vain särähtää, jos puututaan enemmän siihen, miltä moni asia näyttää, kuin siihen, mitä niiden pitäisi olla. Olisin todennäköisesti toiminut samoin, jos olisit lähestynyt Katolista kirkkoa samanlaisilla pohdiskeluilla. Siis lähinnä tulee itselleni mieleen esimerkiksi se, kun monet sanovat kristinuskon olevan mätä, koska joskus oli ristiretkiä ja kristinuskon nimissä on tehty vaikka kuinka paljon hirveyksiä. Olen yleensä todennut näille, että ennenkuin teet mitään johtopäätöksiä siitä, mitä kristinusko on, niin tutustu siihen, mitä Jeesus opettaa ja mikä Jeesuksen määritelmä kristinuskolle on, niin osaat arvioida, mikä on kristinuskoa ja mikä ei. Siis aina pitää tietää, onko ihmiset sitä, mitä ne kertoo olevansa vaiko ei. Ja ehkä tiedät, jos olet tätä blogia enemmänkin lukenut, että olen kritisoinut vl-liikettä paljon useistakin asioista, vaikka itse olen liikkeen jäsen. Joten en suinkaan ajattele, että kritiikki sinänsä on pahasta.

      Ja jos jaat paljon enemmän Lestadiolaisopit kuin Helluntalaisten opit, niin eikait siinä muuta kuin seuroihin vain ;).

      Tykkää

      1. Laura M.

        Juu, ymmärrän pointtisi että on parempi puhua siitä miten asioiden pitäisi olla, kuin että miltä asia näyttää. Niinhän se on että omat hyvät ja huonot kokemukset heijastuu aina taustalla, parempihan olisi ollut kirjoittaa mitä Jeesus asiasta opettaa, kuin puhua omista kokemuksista, mutta tulipahan ainakin selväksi mitä tarkoitin 🙂 Seuraavalla kerralla tietää!

        Laura

        Tykkää

  54. Kesäkukka

    Kiitos blogitekstistä ja kiitos kaikille keskustelijoille, tätä on ollut mielenkiintoista seurata.
    Tähän aiheeseen ei ole nyt kommentoitavaa, mutta pakko nostaa tässä esiin väitöskirja, joka on juuri tullut. Nimittäin Meri-Anna Hintsalan ”Taivasta varten luotu – usko ja ruumis vanhoillislestadiolaisuutta koskevissa verkkokeskusteluissa”. (Löytyy netistä ja Kotimaasta tutkijan haastattelukin). Väitöskirjan teemoista olisi hyvin mielenkiintoista keskustella, sillä tutkijan aihe on mielestäni äärimmäisen kiinnostava. Tarkoitan etenkin ehkäisykysymystä. Ehkäisystä annettiin taannoin ”mahtikäsky” (kuten tv:stäkin) – mitä siitä on seurannut? Näkyykö jotain seurauksista tässä väikkärissä? Herää kysymys, voiko tällaisia mahtikäskyjä antaa?
    Hintsalan väikkäri nostaa esille vl-naisten ajatuksia, joista ei ry.n seinien sisäpuolella (vielä) paljoa ääneen puhuta. Olisi mielenkiintoista keskustella ja kuulla muiden mielipiteitä tästä, vaikka täällä jos mahdollista.

    Tykkää

    1. Kiitos tiedosta, Kesäkukka! Hintsalan väitöskirja löytyy siis osoitteesta https://helda.helsinki.fi/handle/10138/214057

      Itse väitöstilaisuuskin on vielä edessäpäin:

      Meri-Anna Hintsala väittelee 16.9.2017 kello 10 Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa aiheesta ”Taivasta varten luotu – Usko ja ruumis vanhoillislestadiolaisuutta koskevissa verkkokeskusteluissa.” (Created for Heaven? Faith and Body on the Internet Discussions among Conservative Laestadians). Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Helsingin yliopiston päärakennus, Fabianinkatu 33, sali 5. Vastaväittäjänä on prof. Peter Nynäs, Åbo Akademi, ja kustoksena on professori Anne Birgitta Pessi.

      Emilia Karhun tekemä haastattelu löytyy netistä vain maksullisesta Kotimaa Pro:sta. Pari lainausta haastattelusta:

      >>

      Verkossa vanhoillislestadiolaiset naiset tekevät syvällistä teologiaa. Tämä on yksi monista pappi ja tutkija Meri-Anna Hintsalan keskeisistä löydöistä väitöskirjamatkallaan. Hän soisi naisten teologialle olevan tilaa myös Rauhanyhdistysten arjessa.

      Naisten teologiassa keskeiseksi nousee paitsi oma ruumis pyhän luomistyön välikappaleena erityisesti lasten asema ja oikeudet suhteessa oppiin ehkäisemättömyydestä.

      Verkossa lestadiolaisnaiset tulkitsevat Raamattua omista lähtökohdistaan ja arkitodellisuudestaan käsin. Sama ilmiö näkyy myös maailmalla muissa uskonnollisissa ryhmissä, joissa naisilla ei ole julkista puhevaltaa. Tällaisia ryhmiä ovat esimerkiksi muslimit ja ortodoksijuutalaiset.

      >>

      Lisäksi Meri-Anna Hintsala toteaa: ”Tajusin jo nuorena, että lestadiolaisille ehdottomasti kielletyt asiat olivat eri puolella Suomea erilaisia. Olen kasvanut aika vapaaksi sieluksi.”

      Täälläkin on mainittu saarnaaja Arvi Hintsala (1902–1997) blogissa ”Ihana saarna” 22.8.2014. Häntä kai voi pitää aitona ”armolinjalaisena” (Hanna Nurmisen termiä käyttäen). Omat Polut -sivustolla kerrotaan:

      ”Saarnaaja Arvi Hintsala tiivisti hänestä tehdyssä elämäkerrassa 70-lukua osuvasti katsoessaan sen raskaammaksi kuin sota-ajat. Henkien taistelu oli armotonta. Mutta se taistelu oli SRK:n johdon sisäistä taistelua. Hintsala tokaisi kerran erään hoitokokouksen lopussa tuskastuneena ”Sinä Heikki olet nokkinut minua kuin tikka jauhosäkkiä.” Tuossa hoitokokouksessa muuten kaikkien osallistujien todettiin ollen väärässä hengessä.”

      En ole mistään löytänyt tuota mainittua elämäkertaa. Tietääkö kukaan asiasta? Kiinnostaisi myös tietää, mitä sukua Meri-Anna on Arvi Hintsalalle (jos mitään) – siis silkkaa uteliaisuuttani.

      Tykkää

    1. siirak

      On selvää että ääri-islamistisella terrosismilla on tekemistä islamin kanssa. Mutta ehkä enemmän monien muiden asioiden kanssa. Terrorismi on mielestäni aina vahvasti poliittista, niin myös islamistinen terrori. Se kohdistuu erityisesti niihin maihin, jotka ovat konfliktissa Lähi-idän maiden kanssa. Yhtään terrori-iskua ei ole kohdistunut esim. Etelä-Amerikan maihin. Tuossa jutussa myös on kiinnostavaa tuo mustavalkoinen väite, että länsimaiden poliitikot olisivat tässä asiassa jotenkin täysin pois kartalta. Mielestäni ei pidä paikkaansa. Mutta väite tietysti palvelee kyseisen median edustamaa poliittista puoluetta ja sen tavoitteita.

      Tykkää

      1. ristintie

        Lista Euroopan valtioista, joissa ei ole tapahtunut islamistista terrori-iskua:

        Alankomaat
        Albania
        Andorra
        Bulgaria
        Irlanti
        Islanti
        Italia
        Itävalta
        Kosovo
        Kreikka
        Kroatia
        Kypros
        Latvia
        Liechtenstein
        Liettua
        Luxemburg
        Makedonia
        Malta
        Moldova
        Monaco
        Montenegro
        Norja
        Portugali
        Puola
        Romania
        San Marino
        Serbia
        Slovakia
        Slovenia
        Sveitsi
        Tanska
        Tšekki
        Ukraina
        Unkari
        Valko-Venäjä
        Vatikaani
        Viro

        Tykkää

  55. Ajatus

    Sen jälkeen, kun talvella 2016 Venäjä päästi turvapaikanhakijoita
    Suomen rajalle, poliittisten päättäjien puheet Suomen Nato-jäsenyydestä
    loppuivat. Päättäjille valkeni se karu tosiasia, että pakolaiskysymystä
    käytetään härskisti suurvaltapoliittisiin tarkoituksiin.

    Lisäksi päättäjille selvisi mahdollisuus, että Suomi voikin olla jossain vaiheessa
    EU:n vastaanottajamaa Kreikan ja Italian sijaan. Niinpä Suomi alkoikin
    kiireesti painottaa EU-politiikassaan yhteistä puolustusta ja rajavalvontaa
    sekä solmimaan kahdenvälisiä sopimuksia Britannian ja Ranskan kanssa.
    Sipilän korostetut puheet vastuunjakamisesta ja pakolaiskiintiöistä
    on myös nähtävä tässä valossa.

    Suomessa huoli kasvaa sitä myöten kun Turkin ja Venäjän suhteet lämpenevät
    vastaavasti islamisoituvan Turkin ja EU:n suhteiden heiketessä. Turkin ja
    Lähi-Idän miljoonien pakolaisten luonnollinen purkautumisreitti suuntautuukin
    suoraan Venäjän kautta Suomen pitkälle itärajalle. Matkan varrella Baltian
    maat sulkevat kiireesti itärajojaan. Eu:n painostamisessa pakolaisista on
    näin ollen poliittista välinearvoa sekä Turkille että Venäjälle, mutta myöskin
    näkemykselle, jossa ”maailman islamisointi on kiinteä osa islamilaista maailmankatsomusta”.

    ”Periaatteessa islamilainen valtio voidaan rakentaa niin että minoriteeteilla on hyvät
    edellytykset elää yhteiskunnassa, mutta käytäntö on ollut negatiivisempi. Siellä missä
    islamilainen valta on vahvasti voimissaan, niin kristittyjen asema on heikompi.”
    (Hämeen-Anttila)

    Siihen, miten paljon pieni suomalainen kansallinen kieli ja kulttuuri kestää
    hallitsematonta maahanmuuttoa tahoilta, joissa uskonto/ideologia ja yhteiskuntajärjestys
    ovat kiinteässä symbioosissa, voidaan hakea vastauksia Neuvosto-Viron 80-luvun
    venäläistämisestä. Tällöin hallitsemattoman maahanmuuton seurauksena
    n. 35% väestöstä oli venäläisiä, mikä riitti jo siihen, että Viron kieli ja kulttuuri
    oli häviämässä. Se, että edistääkö avoin demokratia tuon Hämeen-Anttilan kuvaaman
    valtion syntyä on jokaisen arvioitavissa.

    Tämä kaikki on tietenkin spekulaatiota ja sellaisena se tuleekin käsittää.
    Lutherin mukaan islam on epäjumalan palvelus ja sellaisenaan lihan työ.
    Tämä on varmasti totta.

    Tykkää

  56. Historiassa on esimerkkejä kristittyjen, muslimien ja juutalaistenkin rauhanomaisesta rinnakkainelosta. Islam on ollut Euroopassa enemmän kuin tuhat vuotta. Kannattaa kääntää katse sinne, missä on kokemusta tästä rauhanomaisesta rinnakkainelosta, ja oppia siitä.

    Maailman islamisointi-kysymykseen suhtaudun rauhallisesti. Myös kristinuskoon sisältyy ajatus kaikkien kansojen kristillistämisestä. Kaikkien kristillisten yhteisöjen toiveena on mahdollismman monen ihmisen kääntyminen kristinuskoon. Ei siitä niin kauan ole, kun tätä toivetta toteutettiin väkivalloin! Ja Jumalan valtakuntaa on historian aikana yritetty rakentaa tänne maailmaan lukuisia kertoja ja aina se on paljastunut ihmiskasvoiseksi valtakunnaksi, katsotaanpa vain lähelle ja muistellaan menneitä vuosikymmeniä ja sitä hengellisen väkivallan määrää!

    Rauhanomainen rinnakkaiselo tällä pallolla tapahtuu eri uskontojen keskinäisen dialogin ja kunnoituksen kautta, ei luomalla uhkakuvia! Meidän kristittyjen on huomattava, että islamilainen maailma elää murroskautta ja sellaista ajanjaksoa evoluutiossaan, joka vastaa keskiaikaa lännen kirkossa Euroopassa. Islam uudistuu, jos uudistuu, omilla ehdoillaan.

    Onhan se hyvä, että tälläkin alustalla keskustellaan islamista, mutta vanhoillislestadiolaisten olisi hyvä keskittyä ihan omaan lähihistoriaansa. Monet muut uskonnolliset yhteisöt ovat sen jo tehneet.

    Itse olen työnteon ja opiskelujen ohella kuunnellut nauha nauhalta Minneapoliksen kokouksen 1972 Youtube-tallenteita mielenkinnolla. Kuuntelu kannatti, ja ne valasivat kovasti Amerikan heidemanilaisuuden skismaa. Suosittelen kuuntelemaan. Löytyy YouTubesta ”1972 Oct 27 MSP Meeting” kaikkiaan 5, tuntien pitusta tallennetta. Kuunneltuaan nämä, ei jää epäselvää, millaisella ”hengellä” SRK:n konttorin pojat olivat liikkeellä Amerikassa!

    Tykkää

  57. Ajatuksen kommentteihin uskonnon ja yhteiskuntajärjestyksen suhteesta islamissa: vrt. vanhoillislestadiolaisuuden kristillis-uskonnollis-isäinmaallinen paatos. Muistuttavat toisiansa, eikö vaan?

    Tykkää

  58. Quo Vadis

    Ensinnäkin haluan kiittää kaikkia keskusteluun osallistujia tähän astisesta. On ollut mielenkiintoisia puheenvuoroja. Tämä on ollut syvällinen matka uskonnon, väkivallan ja kuolemantuomion oikeutuksen väliseen ristiriitaiseen maastoon, jossa se mikä ehkä aikaisemmin näytti selkeältä ja yksinkertaiselta, ei sitä kuitenkaan todellisuudessa ole.
    Em. Rene Girardin kirja Väkivalta ja pyhä on itsellenikin tuttu, ja on avannut erityisesti ymmärrystä rituaaliuhraamisen ja verenvuodatuksen merkityksestä yhteisöä yhdistävänä ja koossapitävänä voimana, ns. katharsis-kokemuksena, kuin on myös syventänyt ymmärrystä lestadiolaiseen verimystiikkaan, josta erityisesti Wanhat Siionin laulut kertovat (mm. Jeesuksen veren ääni, Nouse jo pilvi verinen jne).. Ristillä riippuvan ja verta vuotavan Kristuksen katseleminen uskon silmin ikäänkuin “kantanäkynä”, sen muisteleminen ja tiivistyminen synninpäästön “Jeesuksen nimessä ja veressä”- sanoihin on ollut ja on edelleen keskeistä kristillisyydessämme. Tällöin jo tapahtunut Kristuksen uhraaminen ja verenvuodatus ovat läsnä henkilökohtaisesti sekä mielikuvan että “sydämen” tasolla. Tämä totaalinen synninpäästö vapauttaa ja mahdollistaa luopumisen konkreettisesta uhraamisesta ja verenvuodatuksesta. Uhrin väkivaltainen kuolema ja verenvuodatus, sen muisto, puhdistaa ja “kesyttää” yhteisön sen sisäisistä konflikteista ja ristiriidoista, aggressiivisista pyrkimyksistä, jotka voivat kärjistyessään aiheuttaa kaaosta ja uhata koko yhteisön olemassaoloa. Samalla se muistuttaa väkivallan ja koston sekä vihan kierteen seurauksista, josta seuraa kaikkien tuho (“synnin palkka on kuolema”). Jeesuksen veressä julistetussa synninpäästössä meillä siis on sekä elämä että autuus.
    Vielä ajatuksia Islamilaisesta jihadismista:
    jihadismi elää vastakkainasettelun lietsomisesta, marttyyreista ja verenvuodatuksesta. “Uskonsankarit” uhraavat itsensä tehdessään terrori-iskuja ja kuollessaan nousevat oikotietä paratiisiin neitsyeiden palveltaviksi. Jäljelle jääneet palvovat heitä marttyyreina, ja marttyyrien veri velvoittaa heitä jatkamaan konkreettista ja veristä taistelua vääräuskoisten kukistamiseksi. Ajattelen, että mikäli Pyhän sodan veristä ideaa ei saada islamin teologisen uudelleen tulkinnan tai jonkinlaisen sijaisuhrin kautta muuttumaan mielikuvien tasolle, sisäiseksi kilvoitteluksi, väkivalta tulee jatkumaan.
    Meidän vastauksemme jihadismiin on vahva tukeutuminen omaan vuosituhantiseen kristilliseen perintöömme. Emme provosoidu ja lähde mukaan vihan ja koston kierteeseen Kristuksen esimerkin mukaisesti. Tällöin pystymme käymään dialogia, näkemään väkivallan taakse ja tekemään kestäviä ratkaisuja yhteiskunnassamme, jossa on kyllä tilaa eri uskonnoille ja väkivallattomalle monikulttuurisuudelle. Uskonnollisen ja hengellisen väkivallan hienovaraisia mekanismeja voimme tutkia ja opetella tiedostamaan myös omassa kristillisyydessämme sekä opetella kohtaamaan siitä kärsineitä.

    Tykkää

  59. Kiitos Quo Vadis erinomaisesta yhteenvedosta! Tuo yleismaailmallinen arkkityyppi vääryyden vaatimasta rangaistuksesta ja uhrista on varmaankin satoja tuhansia vuosia vanha. Jos ja kun meidän aikamme ihmisellä; viimeisinä 50 vuotena tai 500 vuotena, on vaikeuksia sitä ymmärtää, niin on syytä muistaa että tuo ”moderni aikamme” käsittää vain prosentin murto-osia koko nykyihmisen ”kehityskaaresta”, olemassaolosta – ja kollektiivisen piilotajuntamme kerroksista vieläkin vähemmän…

    Meidän liberaalilla medialla on jotensakin monimielinen suhde fundamentalistiseen ääri-islamilaisuuteen. Ns. edistykselliset voimat länsimaissa tukivat ajatollah Khomeinia Iranin islamilaisessa vallankumouksessa syrjäyttämään Persian shaahin Reza Pahlavin. Ja kun Egyptissä sotilaat syrjäyttivät muslimiveljeskunnan vallan kahvasta 2013, on sitä jaksettu surra suurenakin demokratian tappiona. Muslimiveljeskunnan valtaannoususta olisi pian seurannut sama kuin, jos kommunistimme olisivat päässeet vaalien avulla muodostamaan hallituksen Suomessa ns. vaaran vuosina; pian muita puolueita ei olisi enää tarvittukkaan. Näinhän kävi muissa itäisen Euroopan maissa.

    Mutta ei meidän kristittyinä kannata röyhistellä rintaamme. Sen verran pahaa jälkeä itseään kristityiksi nimittävät ovat telluksellamme kahden tuhannen vuoden aikana saaneet aikaan sekoittamalla aatetta milloin mihinkin ajan hengen mukaiseen käsitykseen ja aatteeseen…

    Oikeusministeri Antti Häkkänen uhkaili sanktioilla – kai jopa tappaviin olosuhteisiin pakkopalautettavien – perheiden piilottelusta. Tässä asiassa olen samaa mieltä Helsingin seurakuntien yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtajan Kaisa Raittilan kanssa: Jos oven takana on apua anova pakkopalautettava pakolaisperhe, niin ennemmin on kristityn kuultava Jumalan ääntä sydämessään – kuin epäinhimillisiä säädöksiä! – Ja varsinkin tänä vuonna, kun muistamme oikeinnii urakalla sitä ”laittomuutta”, kun oppi-isämme Luther nousi kristillistä esivaltaansa katolista kirkkoansa, – tai kun suomalaiset nousivat keisarillista esivaltaansa vastaan!

    Uskon isämme Abraham asui muukalaisena milloin Harranissa, Egyptissä, Filisteassa ja osti hautapaikan heettiläisiltä. ”Uskon kautta hän eli muukalaisena lupauksen maassa niin kuin vieraassa maassa, asuen teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat saman lupauksen perillisiä…” (Hepr.11:9) – Ja jos Herramme perhe ei olisi päässyt pakoon ”laillista esivaltaansa” Herodesta ja ”ilman papereita” Egyptin puolelle, ei meillä olisi tätä pelastuksen tietä!

    Vielä meidän on muistettava maltillisen islamin suhteen: Islamilaiset johtavat alkuperänsä Abrahamin sivuvaimoon Hagariin ja tämän poikaan Ismaeliin. Jumalan enkeli huolehti myös Hagarista ja lupasi: ”Nouse, nosta poika maasta ja pidä hänestä hyvää huolta. Minä annan polveutua hänestä suuren kansan.” (1.Moos. 21:17-18) ja Ismaelista kerrotaan edelleen mm. ”Poika kasvoi aikuiseksi, ja Jumala oli hänen kanssaan.” (1. Moos. 21:20).

    Tykkää

    1. Nimetön

      Helppo on yhtyä tähän Markun kommenttiin. Kyllä aika hakoteille mennään, jos vilpittömästi lähimmäistään auttavia ihmisiä lähdetään rankaisemaan. Onneksi tämä ajatus jäi puheen tasolle, eikä saanut kunnolla tuulta alleen. Kaiken kaikkiaan hankalassa tilanteessa ollaan monessa Euroopan maassa, kun pitäisi toimia inhimillisesti ja kantaa vastuuta, mutta toisaalta terrorismia ei voi kokonaan asiana ohittaa. Pääasiassa lännessä ollaan totuttu nauttimaan ihmisten liikkuvuuden ja globalisaation hedelmistä. Ja toki aiemmin myös hyödytty paljaasta riistosta, joka muodostaa kuitenkin pohjan nykyiselle käsittämättömälle hyvinvoinnille. Nyt pitäisi tottua siihen, ettei kaikelta maailman pahalta voi eikä mielestäni ole oikeuskaan sulkeutua.

      Tykkää

  60. Risto

    On surullista, miten tehokkaasti propaganda ”kuolettaviin olosuhteisiin pakkopalautettavista” on mennyt läpi tämänkin maan.

    Surman suuhun ei takuulla palauteta ketään, eikä ihmisiä ylipäätään palauteta alueille, joissa heidän todennäköisyytensä kuolla vaikkapa terrori-iskuun olisivat suuremmat kuin todennäköisyys kuolla liikenneonnettomuudessa.

    Kyse on ensisijaisesti paremman elämän ja elintason saavuttamisesta, eikä lainkaan hengen säilyttämisestä. Mikäli tavoitteena olisi ollut henkikullan säilyttäminen, se pakomatka olisi pysähtynyt jo naapurikaupunkiin, naapurimaakuntaan tai viimeistään naapurimaahan.

    Järjestelmä on aivan käsittämättömän epäoikeudenmukainen ja äärimmäisen epäekonominen ja myös epäekologinen. Sanalla sanoen turvapaikkasiirtolaisuus on kestämätöntä kehitystä, eikä suuressa mittakaavassa edes auta ketään, vaan estää todellisen avun antamisen. Huonoihin olosuhteisiin syntyy joka vuosi moninkertainen määrä ihmisiä, kuin mitä missään tapauksessa voitaisiin ikinä ottaa länsimaihin, vaikka vuoden 2015-luvut toteutuisivat joka vuosi.

    On surullista, että valtionrajarikkomukseen syyllistyviä piilottelevista tehdään puheenparressa ”lähimmäisiä auttavia”. Mikäli he huolehtisivat lähimmäisistään, he ohjaisivat nämä laittomasti maassa olevat viranomaisten pakeille, eivätkä rikkoisi esivaltaa vastaan. Emme elä Natsi-Saksassa, vaan oikeusvaltiossa.

    Ymmärtääkseni jo nykylainsäädäntö tosiasiallisesti sallisi näiden piilottelijoiden rankaisun.

    Liked by 2 people

  61. Hyvä Risto, onkohan Sinulla jääneet historian kotiläksyt tekemättä 🙂 -Historia vitae magistra!
    Voisithan ajaa myös kaikkien miljoonien ulkosuomalaisten palauttamista Suomeen – tai vaatia geenitestejä Suomen asukkaille; viittaavatko merkkitekijät ulkomaille… No ketään ei jäisi jäljelle – tai ehkä puhtaat neanderthalit – sillä Afrikastahan esi-isämme tulivat ja olivat mustia!

    Tykkää

    1. Risto

      Historia oli lempiaineeni, ja olin siinä koulussa siksi erittäin hyvä, vaikka itse sanonkin.

      En ymmärrä laisinkaan, mihin kummaan viittaat geenitesteillä tai ulkosuomalaisten palauttamisella, saati Afrikkalaisilla esi-isillämme, ja miten kummassa se liittyisi mihinkään, mitä kirjoitin. Mustat ovat ihmisiä siinä kuin muutkin, mutta turvapaikkajärjestelmä ei ole siirtolaisuuden kanavaksi tarkoitettu, eikä tilanne ole sen johdosta millään lailla kestävää. Ymmärtääkseni suurissa muuttoaalloissa Ruotsiin ja mm. Amerikkaan ei ollut kyse laittomasta maahanmuutosta. Vaikka olisikin ollut kyseessä laiton maahanmuutto, kaikkein tärkein ja olennaisin kysymys on tarpeet ja niiden kohtaaminen: Teollistuva Ruotsi tarvitsi aikanaan suuren määrän yksinkertaista työtä tekeviä käsipareja. Uudisraivattava Amerikka tarvitsi valtavan määrän ruumiillisen työn tekijöitä. Jälkiteollinen Suomi tai Eurooppa ei tällä hetkellä yksinkertaisesti tarvitse kielitaidotonta, luku- ja kirjoitustaidotonta ja kouluttamatonta väkeä yhtään mihinkään. Bussikuskejakaan ei voi olla määrätöntä määrää, ja nekin saadaan kirkkaasti omasta takaa, jos vain palkkauksen ja asumiskustannuksien suhde on kestävä.

      Tämä nykyinen tie johtaa suuriin tragedioihin, ja on toistaiseksi suhteellisen vähäisessä määrissä jo johtanutkin. Monikulttuurisen yhteiskunnan merkkejä ovat mm. sisäisen koheesion ja solidaarisuuden hajoaminen, ja ulkonaisina merkkejä raskaasti aseistetut poliisit ja jopa kaduilla partioiva armeija (esim. Ranska). Tietysti myös erinäiset terrorismiesteet, joita on tämän kesän yleisötapahtumissa (mm. Kirjurinluodolla ja Isossa Kirjassa) saatu ”ihailla”, sekä uusimpana yksittäisenä aikamme kuvaa edustavana esimerkkinä muuri, jota aletaan rakentaa Eiffel-tornin ympärille. Eiffel-torni selvisi sentään kaksi maailmansotaa ja natsimiehityksen, mutta monikulttuuri näyttää olevan sillekin liikaa. Naisten (ml. säkitetyt musliminaiset) lisäksi monikulttuurisuuden ensimmäisiä uhreja ovat juutalaiset, joita kiihtyvällä tahdilla vainotaan ympäri Eurooppaa. Vainoajana eivät ole äärioikeistolaiset, fasistit tai natsit (joita näitä kolmea on onneksi äärimmäisen vähän, huolimtatta median kohkaamisesta), vaan muslimit, ja yllätysvainoajana jonkin verran merkittävästi myös äärivasemmistolaiset. Nämä kaikki ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu ja varoitus tulevasta, joka kannattaisi ottaa tosissaan.

      Maahanmuutto auttamisen muotona on muutenkin maailmanhistorian typerimipä ajatuksia. Joka ainoa vuosi surkeisiin olosuhteisiin syntyy kymmeniä tai satoja miljoonia ihmisiä. Tuhoamalla Eurooppa ja USA totaalisesti, voisimme ottaa korkeintaan n. 2 miljoonaa (kyvykkäintä, rikkainta ja röyhkeintä) ihmistä vuosittain, mutta mitä se auttaisi? Joka vuosi näihin samoihin olosuhteisiin syntyisi joka tapauksessa kymmenen tai satakertainen määrä lisää ihmisiä, riippuen siitä mihin vedämme kurjuuden rajan. Tällä tavoin jatkamalla menetämme kaiken mahdollisuuden auttaa siellä, missä ne ongelmat ovat. Ongelmat kun eivät korjaannu ihmisiä siirtämällä. Mikäli autamme ihmisiä siellä, missä ongelmat ovat, se miljoona euroa, minkä laitamme peliin voi auttaa tuhansia. Nyt se miljoona uppoaa yhden turvapaikanhakijan keskimääräiseen netto-elinkaarikustannukseen. Siis senkin jälkeen, että muutama tilastopoikkeus saa töitä ja jossain vaiheessa jopa saattaa muuttua nettoveronmaksajaksi. Tämä on täysin järjetön ja järkyttävä tilanne, ja tähän se johtaa, kun ei nähdä metsää puilta. Puut nähdään kyllä, yksittäisinä, mutta kokonaisuuksien ja seurauksien ymmärtäminen on täysin mahdotonta. Puhutaan muutamista tulijoista, vaikka ajoittain tulijoita on ollut enemmän kuin syntyvyys, ja tulijat ovat olleet käytännössä asekuntoisia, nuoria muslimimiehiä, mikä väistämättä johtaa suuriin ongelmiin aikaa myöten ja on pieniin ongelmiin johtanut jo, mikäli käsistä lähteneitä raiskaustilastoja ja muutamia kuolemia sekä pahoinpitelyitä haluaa pitää pieninä ongelmina.

      Siltä osin kun historiaa tunnen, kaikki massiiviset, pysäyttämättömät muuttoaallot ovat johtaneet alkuperäisväestön surkeaan rappioon ja tuhoon. Tällaisen karun kohtalon ovat kokeneen mm. kaanainmaalaiset siinä kansanmurhassa(*), jota aiemmin väärin perustein hehkutit juutalaisten vastaanottona. Surkean kohtalon kokivat myös käynyt Pohjois-, Väli- ja Etelä-Amerikan intiaanit. Näin on käynyt Austraalian alkuperäisasukkaille ja pitkälti näin on käynyt myös saamelaisille täällä lähinurkilla. Ja erinäisille suomalais-ugrilaisille kansoille idässä isovenäläisen paineen alla. Joka kerta nämä muuttoaallot ovat olleet sen verran pitkäaikaisia ja hiljatellen hivuttaen kasvavia, että kantaväestölle on käynyt kuin sammakolle kattilassa: ”hitaasti” tapahtuvaa muutosta ei ole ymmärretty ennen kuin kansanmurha on toteutunut. En halua Suomelle sen paremmin kuin Euroopalle tai millekään muullekaan kansalle, maalle tai maanosalle tällaista kohtaloa.

      *) Kaanainmaalaisten kansanmurha ei suinkaan ollut edellytys meidän pelastuksellemme: Tämä maailma on Sanan, eli Jeesuksen Kristuksen kautta luotu, ja se asia olisi niin ilmankin, että Luvatussa maassa olisi käynyt kuten kävi. Sana olisi varmasti voinut tulla lihaksi myös toisenkinlaisen historian kulun jälkeen, mutta on tapahtunut kuten on tapahtunut, ja siihen on tyytyminen.

      Liked by 1 henkilö

  62. ”Muukalainen, joka asuu teidän luonanne, olkoon niinkuin maassa syntynyt teikäläinen. Rakasta häntä niinkuin itseäsi, sillä tekin olitte muukalaisina Egyptin maassa. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.” (3. Moos. 19:34) – Sillä ”antaessaan saa ja kadottaessaan löytää…” (Franciscus A.)

    PS. Aivan oikein Risto – saamelaisten esi-isät olivat täällä ennen meitä! Eikä meidän esi-isillämme ollut ”papereita”, kun tänne tulivat laittomina tunkeutujina jo varatuille maille…

    Tykkää

    1. Risto

      Kohdeltakoon muukalaisia samalla tavalla kuin meitäkin pitäisi kohdella, jos luvatta ja vääryydellä yritämme tunkeutua toiseen maahan.

      Mikäli tällä tavalla tulijat olisivat ruotsalaisia ja venäläisiä, kukaan ei kyseenalaistaisi heidän välitöntä palauttamistaan.

      Huomaan, että melko lailla kokonaan sivuutit kirjoitukseni.

      Suomalaisten esi-isät ovat asuttaneet tätä aluetta ainakin n. 7000 vuotta, ja argeologisten löytöjen perusteella asiaan ei ole liittynyt suuria kansainvaelluksia. Saamelaisia on kuitenkin kiistatta ajettu pohjoisemmaksi ja ahtaammalle vuosituhansien aikana.

      Toistan itseäni: suuret ja pysäyttämättömät kansainvaellukset (joiden alkuvolyymi on muuten ollut reilusti pienempi kuin nykyinen suuri kansainvaellus) ovat tietääkseni aina johtaneet alkuperäisväestön totaaliseen tuhoon ja kurjuuteen. Sitäkö Suomelle ja Euroopalle haluat?

      Me emme voi enää estää historiassa tapahtuneita vääryyksiä kuten Amerikan ja Australian valloitus, tai vaikkapa muslimien käymät laajat valloitussodat varhaiskeskiajalla. Ne ovat tapahtuneet, eikä niille enää mitään voida tehdä. Niistä kuitenkin voidaan ottaa ja tulee ottaa oppia, ja miettiä miten vastaavanlaisia tragedioita voidaan estäää tulevaisuudessa.

      Samalla tavalla kun tulee ottaa oppia niistä ajoista, jotka johtivat 1. maailmansotaan, Suomen 1918 sotaan ja erityisesti 2. maailmansotaan ja olla huolissaan kaikista niistä asioista, jotka murentavat kansakuntien sisäistä koheesiota. Ei valitettavasti tarvita mitään Hercule Poirotia ymmärtämään, että nykyisen tien päästä on vähintään pienempiä ja paikallisia sisällissotien poikasia, mikäli ei sentään laajamittaisiin sotiin jouduta.

      Sivuutat tosiaan kirjoitukseni olan kohautuksella, ja perusteettomasti väität, etten tunne historiaa, vaikka näissä kirjoituksissani ei tietääkseni ole virheellisiä väittämiä historiasta. Mikäli virheellisiä väitteitä löytyy, olen kiitollinen niiden osoittamisesta. ”Historian läksyt ovat tainneet jäädä lukematta” ei ole argumentti lainkaan.

      Älä toki lue tai kuuntele minua, mutta miten olisi kaksi seuraavaa, tuoretta haastattelua, jotka voisivat toimia silmien avaajina:

      https://www.kansalainen.fi/kirjailija-hamed-abdel-samad-euroopan-terrori-iskuista-avasitte-rajanne-ihmisille-jotka-eivat-hyvaksy-arvojanne/

      Lähinnä Pimeyden Ruhtinaaksi perusteettomasti demonisoidun puoluejohtajan haastattelu kannattaa myös ehdottomasti katsoa avoimin mielin. Haastattelu on kohdasta 25:40 alkaen:
      http://www.iltalehti.fi/iltv-paivarinta/201709200185911_iv.shtml

      Kuulen mielellään arvion myös siitä, ovatko edellä mainitut herrat (tai Aamulehden uuskielellä ”henkilöt”) mahdollisesti nuokkuneet historian tunneilla, vai mikä heitä vaivaa?

      Tykkää

  63. amicus curiae

    Markun viittaama ajatus toistuu Mooseksen kirjoissa ja sanoopa 5. Moos. 27:19 niinkin voimakkaasti, että: ”Kirottu on jokainen, joka riistää muukalaiselta, orvolta tai leskeltä hänen oikeutensa.”

    Onko tämä maahanmuuttokeskustelun kontekstissa annettu kuva Mooseksen kirjojen opetuksesta kuitenkin hieman yksipuolinen?

    Ensinnäkään muukalaisille ei tarvitse antaa samoja oikeuksia kuin israelilaisille, sillä voitte ostaa orjiksenne myös keskuuteenne asettuneita muukalaisia samoin kuin heidän perheenjäseniään, vaikka nämä olisivatkin teidän maassanne syntyneitä. (3. Moos. 25:45)

    Muukalaisten perustoimeentuloon kuuluu oikeus ruokkia itsensä, sillä jälkikorjuuta ei saa suorittaa viinitarhassa eikä poimia maahan varisseita rypäleitä. Nämä on jätettävä köyhiä ja muukalaisia varten. (3. Moos. 19:10)

    Muukalaisen elintason oletetaan kuitenkin olevan israelilaista heikompi. ”Jos joku israelilainen, sinun lähimmäisesi, köyhtyy eikä pysty huolehtimaan itsestään, auta häntä, että hän voisi elää teidän joukossanne yhtä hyvin kuin maahan muuttanut siirtolainen tai muukalainen.” (3. Moos. 25:35)

    Muukalaista on kohdeltava oikeudenmukaisesti ja häntä on kuultava oikeudessa. (5. Moos. 1:16)

    Muukalaiselle ei saa tehdä vääryyttä eikä riistää häntä. (2. Moos. 22:21)

    Muukalaisten suuri määrä sen sijaan kuvataan yhtenä tottelematonta kansaa kohtaavista kirouksista (5. Moos. 28:15-). ”Teidän keskuudessanne asuvat muukalaiset saavat yhä enemmän valtaa, mutta te itse vain heikkenette.” (5. Moos. 28:43)

    Muukalaiselta myös odotetaan israelilaisten uskonnollisten määräysten noudattamista. ”Sama laki koskee jokaista, joka erehdyksessä tekee rikkomuksen, olipa hän syntyperäinen israelilainen tai keskuudessanne asuva muukalainen. Mutta jokainen, joka tekee rikkomuksen tahallaan, olipa hän syntyperäinen israelilainen tai muukalainen, loukkaa teollaan Herraa. Siksi hänet on poistettava kansansa keskuudesta.” (4. Moos. 15:29-30)

    Markun viittaamasta Mooseksen lain kohdasta ei voida mielestäni yksikäsitteisesti johtaa sellaista periaatetta, että laittomasti maahan tullutta siirtolaista ei saisi palauttaa kotimaahansa. Jokaista tulee kuitenkin kohdella ihmisarvoisesti sillä aikaa, kun hän oleilee maassamme. Toinen kysymys on tietysti se, missä määrin Mooseksen lakia ylipäätään voi pitää ohjeellisena yhteiskunnassamme.

    Tykkää

  64. Risto

    @amicus curiae

    Naulan kantaan, koko kirjoituksesi.

    Meidän tulee kohdella jokaista ihmistä kunnioittavasti ja oikeudenmukaisesti. Siihen oikeudenmukaisuuteen ei kuitenkaan kuulu se, että jokaiselle sitä haluavalle tarjotaan suomalainen sosiaaliturva ja oleskelulupa.

    Mooseksen kirja kivitystuomioineen ja muineen lienee meille kristityille vähän vähemmän relevantimpi kuin Roomalaiskirje ja sen 13. luku, esim. jakeet 1-5:

    ”Kuuliaisuus esivaltaa kohtaan

    1 Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa. 2 Joka vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan säädöstä vastaan, ja ne, jotka näin tekevät, saavat rangaistuksensa. 3 Ei sen, joka tekee oikein, tarvitse pelätä viranomaisia, vaan sen, joka tekee väärin. Jos siis tahdot elää pelkäämättä esivaltaa, tee oikein! Silloin saat siltä kiitosta. 4 Se on Jumalan palvelija ja toimii sinun parhaaksesi. Mutta jos teet väärin, pelkää! Esivalta ei kanna miekkaa turhaan. Se on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan rangaistuksen. 5 Siksi on suostuttava esivallan alaisuuteen, ei vain rangaistuksen pelosta vaan myös omantunnon vaatimuksesta.”

    Joka vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan säädöstä vastaan. Aika tiukasti sanottu niistä, jotka piilottelevat luvatta maassa olevia.

    Muistutan yhä, että meillä on maassa laillinen hallitus (jopa siitä kesäkuun petoksesta huolimatta. Lain kirjain on täytetty), emmekä elä esimerkiksi maassa, jossa valta olisi kaapattu, kuten Natsi-Saksassa, jossa vajaan kolmanneksen tai reilun neljänneksen äänioikeudella operoinut, suurin puolue kaappasi täyden vallan itselleen.

    Tässä maassa on myös Euroopan löperöin turvapaikkapolitiikka ja avokätisimpiä sosiaaliturvia tulokkaille. Ei tänne Perä-Jordaniaan muuten väkeä tulisikaan, vaan he tietenkin mieluummin jäisivät matkalle esim. Italiaan, jos sieltä saisivat turvapaikan, piakkoin kansalaisuuden ja koko prosessin ajan yhtä paljon rahaa kuin Suomesta.

    Tykkää

  65. siirak

    ”@amicus curiae

    Naulan kantaan, koko kirjoituksesi.

    Meidän tulee kohdella jokaista ihmistä kunnioittavasti ja oikeudenmukaisesti. Siihen oikeudenmukaisuuteen ei kuitenkaan kuulu se, että jokaiselle sitä haluavalle tarjotaan suomalainen sosiaaliturva ja oleskelulupa.”

    Oletko Risto kohdannut näitä ”elintasosurffareita” ihan oikeassa elämässä? Tutustunut heihin työn tai vapaa-ajan puitteissa? Kun kohtaa asioita konkreettisesti oikeassa elämässä, niin ne usein näyttäytyvät kovin erilaisina, kuin netistä ja mediasta omaan ajatusmaailmaansa sopivia palasia kokoillen. Kommenteissasi esiintyy tyypillisiä maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvien olkiukkoja ja yksinkertaistuksia. Aivankuin kukaan olisi täälläkään vaatinut jokaisen turvapaikkahakemuksen hyväksymistä. Eri asia on että muutamien maiden kuten Irakin tai Afganistanin turvallisuus saattaa mietityttää. Halla-aho on melko älykäs ja kirjasivistynyt ihminen, jonka argumentointiin on tietysti helppo luottaa, jos kaipaa yksinkertaisia vastauksia.

    Tykkää

  66. Pakkotilan; ”hätä ei lue lakia” tuntee myös meidän oikeusjärjestelmämme ja ”suurin oikeus voi voi olla myös suurin vääryys”… Siitä, että Jussi Halla-aho on monelta osin oikeassa arvorelativistisen lipilaariälymystön ja -median suhteen, ei seuraa, että hänen sosiaalidarwinistiseen itsekkyyteen perustuvat näkemyksensä olisi oikeutettuja inhimillisesti – eikä varsinkaan kristillisesti! Mitä on tapahtunut monille ”turvallisille” alueille pakkokäännytetyille, tai miten kohdeltiin 1930-luvulla juutalaisia, kun he yrittivät päästä Saksasta, tai mitä tapahtuu nyt vaikkapa Myanmarissa rohingya-kansalle?! Ja se kaikki on juuri päinvastaista, mitä Herramme opetti! – Kukaan täällä ei ole puolustanut tai vaatinut turvapaikkaa ääri-islamisteille.

    PS. Joo kyllä minä kiitettävän arvosanan voisin Risto Sinulle antaa historiasta. Muutama viilaus; argeologia po. arkeologia 🙂 Sitten tuon ylikorostuneen kahden regimentin opin suhteen kannattaa sinun miettiä sekin, oliko se esivallan (hullun keisarin Neron) miekka Jumalan palvelijana, joka katkaisi sittemmin Paavalin kaulan – tai oliko suomalaisten salainen itsenäisyyshanke 1900-luvun alussa ”laillinen”?

    Tykkää

    1. Risto

      @Markku

      Hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa voin kyllä allekirjoittaa tuon ”hätä ei lue lakia” ja vastaavat ajatukset. Me emme kuitenkaan elä poikkeuksellista tilannetta muuta kuin siltä osin, että Suomen turvapaikkajärjestelmä on aivan poikkeuksellisen löperö kansainvälisesti ja historiallisesti vertailtuna. Tämä, yhdistettynä tulijoiden kannalta erinomaiseen sosiaaliturvaan sekä perheenyhdistämis- ja kansalaisuuspolitiikkaan on juuri se syy, että tänne vihoviimeiseen maailmankolkkaan ylipäätään tulee spontaaneja turvapaikanhakijoita.

      Sosiaalidarwinismi on ilmiönä hyvin tuttu, ja taustalla mm. Hitlerin näkemyksissä (joisssa toki oli paljon muutakin. Sosiaalidarwinismi itsessään ei sitten välttämättä johda kansanmurhiin). Sivupolkuna voidaan todeta, että Darwinin omat sosiaalidarwinismia liipanneet tekstit ovat paikkapaikoin jotakuinkin yhtä hiuksianostattavia kuin Hitlerin. En kuitenkaan osaa sosiaalidarwinismia yhdistää Halla-ahoon. Ehkä tämä johtuu siitä, että olen lukenut hyvin laajasti hänen kirjoituksiaan, enkä ole siis median varassa tässä(kään) asiassa. Osaatko tarkentaa, että mikä erityisesti hänen ajattelussaan edustaa sosiaalidarwinismia? Sosiaalidarwinismista Halla-aho toteaa itse näin omassa kirjoituksessaan:


      Minä, toisin kuin Ellilä, en ole libertaristi tai sosiaalidarwinisti, enkä pyri käännyttämään ketään Ellilän arvomaailman suuntaan. Totean vain, että hänen kirjoitustensa ihmisissä, ajoittain myös minussa, aiheuttamat puistatukset ovat pohjimmiltaan ideologisia. Häntä vastaan ei hyökätä siksi, että hän esittäisi virheellisiä väittämiä, vaan siksi, että ”ei noin saa sanoa”. Jos ette pidä sosiaalidarwinismista, kertokaa Ellilälle, miksi tosiasiat eivät tue hänen tulkintojaan vaan joitakin muita tulkintoja. Sillä, että käytte hänen kimppuunsa aseenanne pelkkä moraalinen närkästys, vain todistatte hänelle, että hän on oikeassa.

      Yllämainittu Ellilä on Mikko Ellilä, jonka perusteesi kuuluu: ”Yhteiskunta koostuu ihmisistä”, millä hän tarkoittaa sitä, että kun yhteiskunnassa on jotain oikein todella pahasti pielessä, yhteiskunta on rauhaton tai se ei oikein menesty, se johtuu niistä ihmisistä, jotka sen yhteiskunnan muodostavat. Ellilä korostaa ihmisten biologista puolta. Itse olen siinä mielessä varmastikin ”halla-aholainen”, että puolestaan korostan yhteiskunnallisten ongelmien kulttuurista puolta: yhteisen kielen, jaettujen arvojen ja käytänteiden sekä jaetun maailmankuvan puute. Halla-ahon koko pointti on ollut monikulttuurisuusaatteen kritiikki, ja toisin kuin monikulttuurisuusaatteen kannattajat, Halla-aho aidosti tarkoittaa kulttuurilla kulttuuria, eikä rotua.

      (Useita koomisiakin käsitteitä vuosien varrella ovat olleet ns. suvaitsevaisten ihmisten kehittelemät rodulliset hirvitykset, kuten ”varsinaisen maahanmuuttajan” käsite. Ensimmäiseksi ”varsinaiseksi maahanmuuttajaksi” eduskunnassa ei heille riittänyt Ruotsissa syntynyt, sittemmin affenanmaalaistunut riikinruotsalaisen isän ja norjalaisen äidin tytär Elisabeth Nauclér. Tämä siksi, että Elisabeth Nauclér on valkoihoinen ja vieläpä skandinaavi.)

      Sosiaalidarwinisti Ellilän kanssa minulla on ollut vuosien saatossa minulla on ollut useampikin väittelynpoikanen, ja vaikka yhteistä näkemystä ei välttämättä saavutettukaan, arvostan kuitenkin sitä, että hän osaa käyttäytyä sivistyneesti. Yksi ilmeinen vasta-argumentti puhtaasti biologiaa korostavalle ”yhteiskunta koostuu ihmisistä” -näkemykselle on Pohjois- ja Etelä-Korean yhteiskuntien huikea ero siitä huolimatta, että ihmiset ovat mitä ilmeisemmin hyvin samanlaisia molemmilla puolilla rajaa. En muista lukeneeni Pohjois-Korean historiasta, että tehtiinkö sielläkin hyvin tyypilliset puhdistukset älymystön ja paremmin menestyneiden keskuudessa kuten kommunististen vallankumousten vankkoihin perinteisiin kuuluu, mutta tuskin edes tällä mahdollisella puhdistuksella olisi merkittävää vaikutusta ”yhteiskunta koostuu ihmisistä” -merkityksessä, eli että kansan keskimääräinen ÄO olisi jotenkin selittävä tekijä Pohjois- ja Etelä-Korean välillä.

      ”Mitä on tapahtunut monille ”turvallisille” alueille pakkokäännytetyille”

      Niin, mitä on tapahtunut? Tiedän, että netissä pyörii ainakin yksi valeuutinen, jossa väitetään monien palautettujen kuolleen vainoihin, mutta tämä on propagandajärjestön valeuutinen. En osaa sanoa, onko kenties joku todellinenkin tapaus sattunut, ja mitkä ovat tällöin olleet olosuhteet. Pidän toistaiseksi varmana, että tp-hakijat ovat pelkästään terrori-iskuissa tappaneet paljon enemmän eurooppalaisia kuin mitä palautettuja tp-hakijoita on tapettu kotimaissaan.

      Syyriaan ei palauteta toistaiseksi ketään, ja hyvä niin. Irak ja Afganistan ovat puolestaan valtavan laajoja maita, joissa on hyvin erilaisia alueita. Geneeriset ”olen shiia, enkä siksi voi palata sinne” tai ”olen sunni, enkä siksi voi palata sinne” -väitteet eivät yksinkertaisesti pidä paikkansa. Afganistaniin palautettiin lapsiperhe, tai ainakin yritettiin palauttaa. Kuulostaako pahalta, palauttaa lapsiperhe sinne varman kuoleman maahan? Afganistanissa lienee minimissään miljoona lapsiperhettä, tälläkin hetkellä, ja suurin osa maakunnista on sellaisia, joissa Talibanilla ei tiedetä olevan toimintaa.

      Eurooppalaiset ns. terrorismiasiantuntijat muistavat toistella sitä, kuinka länsimaissa kuolee liikenneonnettomuuksissa paljon enemmän ihmisiä kuin terrori-iskuissa, että eihän tässä mitään hätää. Jostain kumman syystä kukaan ei mainitse, että sama tilanne lienee myös Irakissa, vaikka siellä luonnollisesti islamistien määrä on suurempi ja siten myös islamistien tekemät iskut ovat yleisempiä.

      ”, tai miten kohdeltiin 1930-luvulla juutalaisia, kun he yrittivät päästä Saksasta”

      Tämä onkin todella surullista, että turvapaikkajärjestelmän moraalinen peruste tuhotaan kokonaan nykyisellä pääsääntöisesti elintasoon ja elinolosuhteisiin perustuvalla siirtolaisuudella. Sitten kun juutalaisvainoja vastaava tilanne lopulta jossain päin kehittyy, tp-järjestelmän ovat romuttaneet omalla toiminnallaan nämä nykyiset tulijat, joiden perheet tälläkin hetkellä elävät elämäänsä miten kuten siellä lähtöpaikassa, eikä heitä kukaan ole sullomassa ghettoihin eikä keskitysleireihin! Monet palautetut ja vapaaehtoisesti palanneet tiettävästi ovat palanneet juurikin samaan lähtöpisteeseen, eivätkä siis edes turvallisemmalle alueelle saman maan sisällä.

      Juutalaisvainot yltyvät hetki hetkeltä Euroopassa, ja ketkä ovat tekijöinä? Juuri ne tp-hakijat ja oleskeluluvan saaneet juuri sieltä muslimimaista, josta he lähes 100% tulevat.

      Eräs silloinen yksityishenkilö, erään puolueen nykyinen puheenjohtaja, kirjoitti tästä jo 2006 (alla), minkä jälkeen meno on vain yltynyt, valitettavasti.


      Eurooppalaisella suvaitsevaisuudella ja relativismilla on mielenkiintoisia seurauksia Euroopan juutalaisille. Ranskassa muslimit ovat hyökkäilleet synagogia ja yksittäisiä juutalaisia vastaan jo useiden vuosien ajan. Iloisessa Malmössä, tuossa kulttuurin rikastumisen laboratoriossa, josta edistysvoimat haluavat Suomenkin ottavan oppia, juutalaiset ovat pakkaamassa kimpsujaan hyvissä ajoin.

      Rauhanaktivistit ja muslimit ovat lähetelleet Helsingin juutalaisiin yrityksiin ja Israelin suurlähetystöön viestejä, joissa he kertovat ”vihaavansa kaikkia juutalaisia”. Viime keskiviikkona rauhanaktivisti kävi vetäisemässä hakaristin lähetystön oveen. Kuulostaako tämä kaikki mistään tutulta? Ehkäpä emme ole kaukana siitä päivästä, kun Goebbelsin henkiset perilliset lopullisesti riisuvat punaisen, solidaarisen ja fasisminvastaisen fasaadinsa ja kyömynenäisten sionistien ikkunat alkavat helistä.

      Kaiken tämän keskellä seuraan häkeltyneenä suvaitsevaista retoriikkaa, jossa minä olen juutalaisia mörköjä kaikkialla näkevä piilonatsi. Jossa minä salaa ja piilossa kannatan väkivaltaa, fasismia ja totalitarismia. Vaikka näin olisikin, ainakin minä teen sitä hienotunteisesti piilossa.

      Kukaan täällä ei ole puolustanut turvapaikkaa ääri-islamisteille, se on totta. Se on kuitenkin täysin tarpeetonta, koska tyypillisesti tulijat eivät tule tänne pahat mielessään, vaan vilpittömästi etsimään itselleen parempaa elämää. Katso ja kuuntele ajatuksella tuo haastattelu, jonka jo aiemmin linkkasin:

      https://www.kansalainen.fi/kirjailija-hamed-abdel-samad-euroopan-terrori-iskuista-avasitte-rajanne-ihmisille-jotka-eivat-hyvaksy-arvojanne/

      Kun otamme maahan tuhat ihmistä, jotka ovat keskimäärin melkoisia änkyrämuslimeita, joukosta löytyy valitettavan paljon niitä, jotka ovat valmiita myös väkivaltaisiin tekoihin. Tosin tämäkin on vain jäävuoren huippu, ja merkittävimmät ongelmat ovat sosiaalisia, yhteiskunnallisja ja myös taloudellisia. Mikäli ongelmat olisivat vain taloudellisia, tämän kaiken voisi kenties kestää hammasta purren ja vyötä kiristäen. En väitä tosin että ”onhan meillä varaa”, koska tosiasia on, että ”eihän meillä ole varaa”, eikä Suomi tosiasiallisesti tule kestämään seuraavaa taantumaa, mikäli se tulee pian. Mutta voisin kestää merkittävästi huonompaa elintasoa, mikäli muita ongelmia ei syntyisi ja mikäli taloudellinen alamäki ei itsessään tuhoaisi mm. hyvinvointiyhteiskuntaa, mikä puolestaan aiheuttaa lisää sosiaalisia ja yhteiskunnallisia ongelmia. USA on omalla tavallaan hieno maa, mutta en välttämättä halua, että Suomessa tulee USA negatiivisessa mielessä, eli jyrkästi sosiaalisesti (ja etnisesti) segregoitu yhteiskunta. Ruotsissa on jo reilu 40 aluetta, joissa poliisin ja muiden viranomaisten on toimittava erityistä varovaisuutta noudattaen, ja Suomessa seurataan orjallisesti Ruotsin jalanjälkiä tässä. Tällä hetkellä vedetään pitkää tikkua siitä, onko Suomeen vääjäämättä tuleva ensimmäinen no-go -alue esimerkiksi Turun Varissuo, vai onko se sittenkin jossain pääkaupunkiseudulla.

      Ps.
      ”Argeologi” on tietenkin maataloustiedettä opiskellut arkeologi tai kenties muinaisen maaperätutkimuksen asiantuntija 😉 No joo, kännykän näytöllä kun näitä kirjoittaa ja sitten kiireessä jättää vielä oikoluvun tekemättä niin moni gatastrofi on valmis. Oli tuolla muistaakseni myös Austraaliaa kahdella a-kirjaimella ja varmaan muitakin vihreitä. Kirjautumatta kun ei voi edes jälkikäteen korjata.

      Mitä hulluihin hallitsijoihin ja sortoon tulee, tilanne on varsin kinkkinen. On totta, että kaikki hallinnot ja hallitsijat ovat Jumalan sallimia, mutta tietenkään se ei tee niistä hyviä tai oikeamielisiä. Toisaalta keisari Neron aikana kristityt kaiketi valitsivat pitkälti alistumisen tien, eli eivät yrittäneet esim. salamurhata hullua keisaria, vaan suostuivat marttyyrikuolemaan. Lopulta kristittyjen vaino oletettavasti kääntyi itseään vastaan ja aikaa myöten kristinuskosta tuli Rooman vallitseva uskonto.

      Mitä 1900-luvun alkuun tulee, olen kansallisuusaatteen miehiä, eli virren 581 sanoin:

      ”Rukoilemme rauhaa
      myös koko maailmaan,
      että kaikki kansat
      pian saavat isänmaan.”

      Tuen kaikkia niitä hankkeita, joissa rauhanomaisin keinoin pyritään luomaan kansallisvaltio, enkä pidä kansojen orjuuttamisesta.

      Epätoivoisessa tilanteessa aseellinen vastarinta voisi olla kuitenkin hyväksyttävä vaihtoehto. Tällaisia epätoivoisia tilanteita on isäntämaan suorittama epäinhimillinen sorto ja erityisesti jos käynnissä on esimerkiksi kansanmurha. Kynnyksen aseelliseen toimintaan pitää olla kuitenkin todella, todella korkea. Sisällissodat ovat harvoin kovin kauniita, ja sotia on aina paljon helpompi sytyttää kuin sammuttaa.

      Lait eivät ole aina oikeudenmukaisia, mistä syystä niitä pitää muuttaa. On kuitenkin merkitystä sillä, mitkä ovat ne keinot lakien muuttamiseen. Lakien noudattamatta jättäminen siksi, että niistä ei itse tykätä, on lähtökohtaisesti hyvin huolestuttavaa ja mielestäni tuomittavaa. Joskus on tilanteita, joissa laki on todella ns. rikollisen epäselvä, kuten Suomen laissa muotoilu kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, että sitä joutuu yksityinen bloggari joskus kysymään, että onko tämä tai tuo kiihottamista, ja vaikka se ei käräjä- ja hovioikeuksien mukaan olisikaan, korkein poliittinen oikeus saattaa siitä sakkotuomion läväyttää. Tällaisissa tilanteissa oikeusjärjestelmää voinee ehkä testata, mutta viisasta se tuskin on silloinkaan. Amerikkalaisessa oikeusjärjestelmässä tällainen ”testaaminen” on ymmärtääkseni arkipäiväistä, ja ennakkotapauksilla lienee hyvin ratkaiseva merkitys.

      Mitä kansojen itsenäisyyspyrkimyksiin tulee, alla on muuten tuore artikkeli aiheesta viikon takaa. Silloin sen luin, ja muistaakseni aika lailla allekirjoitinkin sisällön.

      https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/jussi-halla-ahon-nettikolumni-rajojen-muuttumattomuus-ylimpana-hyveena/6576732#gs.S74JRO0

      Tykkää

  67. Aivan niin Risto – siksipä meidän on syytä tukea myös saamelaisia ”Saamelaisnuoret perustivat kapinasaaren, jossa ei Suomen ja Norjan sana määrää…” https://yle.fi/uutiset/3-9846498 heidän rauhanomaisissa keinoissaan valtiovaltamme kurmuutusta vastaan… varsinkin tänä väkivaltaisen itsenäisyyshankkeemme juhlavuonna!

    Kuitenkin menköön kaiken yläpuolelle Herramme sanat kuten ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Matt. 22:29)

    PS. Vielä hajanaisia kommentteja: Kyllä imperialistisen Euroopan kontolla on ylivoimainen määrä uhreja; kymmeniä, jopa satoja miljoonia Euroopan ulkopuolisissa maissa! – Maahanmuuttovirasto katsoo itsellään olevan asiantuntemus väittää kristityistäkin turvapaikanhakijoista ”et ole aidosti kristitty”…!? – Ruotsissa sanottiin usein suomalaisista humalaisista puukottajista ”finnjävel igen”. Ja USA:ssa luki ravintoloiden ikkunoissa: ”Pääsy kielletty intiaaneilta ja suomalaisilta”…

    Tykkää

    1. Risto

      @Markku,

      Olet erittäin nopea vaihtamaan puheenaihetta, eikä siinä mitään. Aiheet kun ovat ihan mielenkiintoisia. Monilta osin ollaan jo tosin pahasti ohi alkuperäisestä aiheesta, josta syy lankeaa meille itse kullekin.

      Vastaan kuitenkin lyhyesti vielä viestiisi:

      ”Kapinasaaren” saamelaisten kohdalla on nyt muutamia ongelmia, joista syistä en vielä näillä tiedoilla ole ihan ehdoitta heitä tukemassa:

      1. Kyse ei ole saamelaisten sorrosta, vaan heille aiemmin myönnettyjen, etniseen taustaan perustuvasta erivapaudesta, jota ollaan nyt kavennettu. Lähtökohtaisesti suhtaudun nihkeästi rotuun tai etnisyyteen perustuviin erivapauksiin ja oikeuksiin, ml. vain valkoisille tarkoitetut puistonpenkit, apartheid ja Helsingin kaupungin ns. positiivisen diskriminaation palkkausohjelma, jossa suositaan ns. näkyviin vähemmistöihin kuuluvia työnhakijoita muiden kustannuksella. (Sairauteen, vammaisuuteen, ikään, sukupuoleen, asuinpaikkaan, kansalaisuuteen tai vastaavaan perustuvat erivapaudet tai velvollisuudet ovat perustelluista syistä OK, mutta naamataulun väriin perustuvat eivät ole, vaan ihan määritelmällisestikin rasismia.)

      2. Näillä saamelaisilla on täsmälleen samat lailliset ja hyväksytyt vaikutusmahdollisuudet asiaan kuin kaikilla muillakin, ja olettaen että asuvat kapinakunnassa, luonnollisesti suuremmatkin. Heillä on äänioikeus ja täysi sananvapaus (no, kunhan eivät pidä ääntä islamista tai maahanmuutosta, mutta muuten Suomessa on laaja, joskaan ei yhtäläinen sananvapaus. Vähemmistönä saamelaisten sananvapaus lienee kuitenkin laajempi kuin riistokolonialistista kantasuomalaisenemmistöä edustavilla pottunokilla).

      3. Asialla ei ole hengenhätä, eikä Teno kuivu yhdessä yössä, vaikka kapinaa ei pidettäisikään. Koijärvi-korttia ei siis voi tässä yhteydessä käyttää.

      4. Huolimatta kohdista 2 ja 3, nämä muutamat saamelaiset ovat päättäneet ryhtyä rikkomaan lakia, mitä pidän lähtökohtaisesti arveluttavana silloin, kun muitakin realistisia vaikutuskanavia on.

      Plussaa kuitenkin siitä, että toimivat omilla nimillään ja kasvoillaan, sekä ilmiantoivat itse itsensä.

      Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Ja mikäli et salli sikailua tai vääryydellä hankittua tuloa itsellesi, miksi haluaisit tätä muillekaan?

      Siirtomaaisäntien harteilla on monta syntiä, ja kuolonuhrejakin kenties jopa kommunisteihin sekä islamisteihin verrattava määrä. Me suomalaiset olemme itse olleet niin ruotsalaisen kuin venäläisenkin sorron alla, eikä meillä ole osuutta siirtomaa-ajan syntitaakkaan. Toisaalta myöskään nyky-belgialaisen syyllistäminen siitä, että tämän esi-isä on Kongossa ollut julma ja epäinhimillinen on vähän kornia. Tuskin tämä belgi olisi millään valinnallaan voinut vaikuttaa asioihin, jotka ovat tapahtuneet kauan ennen syntymäänsä.

      Ylen uutisesta:
      ”Noin 70 prosenttia hallinto-oikeuden käsittelyssä olevista kielteistä turvapaikkapäätöstä koskevista muutoksenhauista on Nergin mukaan tehty sillä perusteella, että hakija on kääntynyt kristityksi. Suomalaisen oikeuskäytännön muotoutuminen on tältä osin juuri nyt pöydällä, sanoo Nerg.”

      Onko pienintäkään epäselvyyttä siitä, että kaikki nuo 70% kielteisen turvapaikkapäätöksen jälkeen kristityiksi kääntyneet eivät voi olla aitoja käännynnäisiä? Eivät he kaikki ole myöskään 17-vuotiaita, vaikka harvinaisen moni niin väittääkin saadakseen helpommin turvapaikan.

      Islam on siitäkin merkillinen uskonto, että siihen sisältyy jopa oma opinkappaleensa sille, miten on OK ja suotavaa valehdella olevansa ei-muslimi, esim. kristitty tietyissä tilanteissa. Taqiya ja tämän lievempi muoto kitman (== piilotellaan muslimius) ovat siis kyseessä. Kohtalaisen tuore tieto kertoo, että ISIS kehottaa terroristeiksi aikovia esiintymään kristittyinä, jotta he pysyvät salassa.

      https://en.m.wikipedia.org/wiki/Taqiya

      Juttelin Suviseuroissa erään nuoren miehen kanssa, joka oli kovin innoissaan siitä, että hänen kotikuntaansa tuli turvapaikanhakijoita ja kertoi parannuksen tekijöitä olleen useampia. Harmi että siinä hyvähenkisen jutustelun lomassa unohdin kysyä tältä, että onko näillä parannuksen tehneiden vaimoilla edelleen huntu ja muut islamin eli alistumisen symbolit elämässään. Ja että mitä nämä nyt tuumaavat väärästä profeetasta, murhaajasta ja rosvopäälliköstä nimeltä Muhammed.

      Aitoja parannuksentekijöitä varmasti löytyy, mutta yhtä varmaa on se, että ne kaikki 70% eivät takuulla sitä ole jokainen.

      Tykkää

  68. Apinoista ja simpansseista ihmisapinoihin ….ja sitten erectukset ja neandertalilaiset —homo sapiens ….ja niin kauan on tapettu, kuin on elämää ollut. Eläimet tappavat syödäkseen – muut sitten muista syistä , joita on lukematon määrä. Reviiri, kinat, riidat, sodat jne….satamäärin. Ihminen on tappajista viisain ja koska mielikuvitus, niin myös tehokkain. Politiikka tai tuhannet uskonnot eivät tee mitåän eroa itse asian kanssa, paitsi ehkä tappamisen määrissä. Eilen eräs roskadokkari kotimaan kanavalla, missä ihka oikea jenkkiläinen poliisimies kertoi, että hän on kyllä kristitty, mutta valmis ampumaan rikollista. Mitäpä siihen sanomaan, kuin että purukumia on kaikki, kunhan jokainen itse asiasta päättää….siis siitä linjastaan ja miten omaa ”oppikirjaansa” lukee ja noudattaa. Eilen taisi olla myös uutinen, missä pakolaisveneessä muslimit nakkasivat 15 kristittyä veteen, ketkä hukkuivat. Riita veneessä…..ja toinen uskonto veti pidemmän korren. ELi, Waltaria vapaasti lainaten (Sinuhe) — ” näin on aina ollut, ja näin tulee olemaan”. Ei taida olla muutosta olla tulossa tuohon edes tuhansien vuosien jälkeen (kymmenien tuhansien vuosien jälkeen) ….eli tappaminen vain tehostuu….eikä sen väliä, kuka sitä tekee.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s