Edellisessä kirjoituksessani kerroin olevani huolissani vanhoillislestadiolaisuuden hengellisestä tilasta. Ongelmien perimmäinen syy on mielestäni julistuksen painopisteen siirtymisen Kristuksesta seurakuntaan. Sen myötä myös yksilön uskonelämässä suhde yhteisöön voi ohittaa tärkeydessä Kristus-suhteen. Kerroin myös, että vanhoillislestadiolaisessa opintulkinnassa on mielestäni mekanismeja, jotka ovat omiaan vinouttamaan julistuksen fokusta Kristuksesta seurakuntaan. Lupasin kirjoittaa näistä ongelmista jatkossa tarkemmin. Nyt on tullut sen aika. Ensimmäisenä käsittelen vanhoillislestadiolaisuuden korostamaa uskon ”yksinkertaisuutta”.
”Yksinkertaisuus ja lapsenmielisyys”
Vanhoillislestadiolaisuudessa korostetaan, että pelastava usko on luonteeltaan lapsenmielistä ja yksinkertaista. Usko ei siis edellytä tietoa, analyyttista ajattelua tai rationaalista argumentaatiota. Uskon esikuvaksi asetetaan usein pieni lapsi tai ”mökin mummo”. He eivät ”järkeile” eli analysoi tai vaadi perusteluja. He vain uskovat.
Yksinkertaisuuden korostamiselle löytyy tukea Raamatusta. Sekä Jeesus evankeliumeissa (Matt. 11:25; Mark. 10:15; Luuk. 18:17; Matt. 11:25; Luuk. 10:21) että Paavali kirjeissään (2. Kor. 10:4-5) puhuvat siitä melko samanlaisin ilmaisuin kuin vl-liikkeessä. Onko käsitteiden merkityssisältö kuitenkaan sama? Käsite ”yksinkertaisuus” tarkoittaa keskittymistä monien sijasta johonkin. Jotta yksinkertaisuus olisi oikeaa, on tärkeää ymmärtää, mihin Jeesus ja Paavali kehottavat meitä keskittymään.
Jeesuksen ja Paavalin yksinkertaisuus
Tulkinta-avaimen antavat mielestäni 1. Korinttilaiskirjeen ensimmäinen ja toinen luku. Niissä Paavali tekee selväksi, että todellinen kristillinen yksinkertaisuus keskittyy Jeesuksen Kristuksen persoonaan, erityisesti häneen ristiinnaulittuna:
”Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. – – Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi? Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat, koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta, me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus Jumalan voima ja Jumalan viisaus. – – Niinpä, kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan. Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna.” (1. Kor. 1:18, 20-24 – 1. Kor. 2: 1-2)
Evankeliumit tukevat tätä tulkintaa. Ylistettyään Isää siitä, että hän ilmoittaa salaisuutensa viisaiden ja ymmärtäväisten sijaan lapsenmielisille (Matt. 11:25; Luuk. 10:21), Jeesus jatkaa: ”Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.” (Matt. 11:27; Luuk. 10:22) Matteuksen evankeliumissa tätä seuraa vielä Jeesuksen kehotus (11:28-30): ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.” ”Lapsenmielisiä”, oikealla tavalla yksinkertaisia, ovat siis ne, jotka kohtaavat Kristuksen persoonan eli tulevat hänen tykönsä ja oppivat hänestä löytäen näin sisäisen levon. Heidät Poika opettaa tuntemaan Isän.
Idea on tämä: kristinuskon päämäärä on ihmisen suhde Jumalan kanssa, Jumalan tunteminen. Siihen ihminen ei kykene luonnollisilla voimillaan, edes älyllisillä kyvyillään, vaan ainoastaan Kristuksen kautta Pyhässä Hengessä. Ystävystymällä Kristuksen kanssa ihminen oppii tuntemaan Isän (Joh. 14:9). Kun ihminen tuntee Kristuksen, Jumala ei ole hänelle vain etäinen ”Se” vaan ”Sinä” tai ”Hän”. Kuten Uuden testamentin kauniit kuvat havainnollistavat, kunnossa oleva Jumala-suhde on analoginen lapsen ja rakastavan Isän suhteelle (Luuk.15:11-32), ystävyyssuhteelle (Jaak. 2:23) sekä sulhasen ja morsiamen väliselle suhteelle (2. Kor. 11:2). Tai niin kuin usein lainaamani Joseph Ratzingerin eli paavi Benedictus XVI:n hieno kiteytys kuuluu:
”’Olemme uskoneet Jumalan rakkauteen’ – näin kristitty voi ilmaista elämänsä perusratkaisun. Kristillisen elämän alkuna ei ole eettinen päätös tai jokin suuri idea vaan sellaisen tapahtuman tai persoonan kohtaaminen, joka antaa elämälle uuden päämäärän ja samalla määrää sen suunnan.” (Benedictus XVI: Deus Caritas est, 1§)
Kyse on siis ennen kaikkea Kristuksen persoonan kohtaamisesta, ei pelkästä tiedosta, juridiikasta tai filosofiasta. Juridiikka ja filosofia voivat toki olla arvokkaita apuvälineitä Jumalan tuntemisessa, palvellessaan esimerkiksi kristinuskon apologiaa tai opin johdonmukaista sanoittamista. Niiden tulee kuitenkin pysyä palvelevassa roolissa. Jeesuksen ja Paavalin varoittamasta väärästä viisaudesta tai ”järkeilystä” on kyse silloin, kun tieto, filosofia ja juridiikka nousevat teologiassa niin hallitsevaan asemaan, että ne peittävät alleen Kristuksen persoonan. Jos näin käy, Jumalasta tulee ”Sinun” eli Isän ja Ystävän sijaan taas ”Se”, tutkimusobjekti. Näin uhkasi ehkä käydä esimerkiksi keskiajan skolastisessa tai uuden ajan alun luterilaisen ortodoksian teologiassa. Oikeaa, Jeesuksen ja Paavalin tarkoittamaa yksinkertaisuutta on siis muistaa, että kristinuskon äidinkieli on rukouksen kieli, kieli, jolla lähestymme Isää Kristuksen kautta Pyhässä Hengessä, ei filosofian tai juridiikan kieli.
Vanhoillislestadiolainen yksinkertaisuus
No, tarkoittavatko ”yksinkertaisuus” ja ”lapsenmielisyys” vanhoillislestadiolaisuudessa keskittymistä Kristuksen persoonaan? Parhaimmillaan kyllä. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava, että se, mitä vl-liikkeessä tarkoitetaan ”yksinkertaisella” julistuksella, on sisällöltään usein tämäntapaista:
”Rakkaat veljet ja sisaret! On tärkeää kilvoitella tämän Jumalan valtakunnan armohoidossa. Jumalalla ei ole maan päällä kuin tämä yksi valtakunta, jossa ainoastaan ihminen voidaan päästää synneistään. Vain tämän seurakunnan, Jumalan valtakunnan, kautta kulkee tie kunnian valtakuntaan. Jumalan seurakunnan ulkopuolella ei tule kukaan vahingossakaan autuaaksi. Sielunvihollinen nostaa usein mieleen järjen epäilyksiä, että voiko se olla niin, että vain tässä joukossa tulee autuaaksi. Mutta kun sitä saa käydä Jumalan sanan kuulossa virvoittumassa, huomaa, että niinhän se on, ei ole kuin tämä yksi Jumalan lasten joukko. Kannattaa olla kuuliainen, kun seurakuntaäiti neuvoo ja hoitaa…”
Onko tällaisessa saarnassa keskiössä ristiinnaulittu Kristus, kuten Paavalin ”yksinkertaisessa julistuksessa” Korintissa? Ei. Sen sijaan keskiössä ovat vl-seurakunta ja eksklusiivinen seurakuntaoppi. ”Lapsenmielinen usko” on koodisana sille, että eksklusiivinen seurakuntaoppi on otettava apriorisena eli kokemuksista tai vasta-argumenteista riippumattomana totuutena sekä sille, että henkilö pysyy vl-yhteisön yhteydessä. ”Järkeileminen” tarkoittaa puolestaan sitä, että henkilö ryhtyy arvioimaan eksklusiivista seurakuntaoppia kokemustensa tai tietojensa valossa.
Osa ”yksinkertaisista” vl-seurapuheista ei ole aivan näin seurakuntakeskeisiä. Niidenkään keskiössä ei kokemukseni mukaan ole kuitenkaan Kristus vaan ”uskovaisuus” ja ”uskomassa pysyminen”. Puhutaan siitä, miten tärkeää on ”olla uskovainen” ja ”pysyä uskomassa” täsmentämättä useinkaan, mihin sitä on varsinaisesti tarkoitus uskoa. Kristukseen vai vanhoillislestadiolaiseen yhteisöön ja elämäntapaan? Koska ”uskovainen” on vl-kielenkäytössä yleensä yhtä kuin vanhoillislestadiolainen, näidenkin saarnojen pääsanoma, joka kuulijoille välittyy, on: ole vanhoillislestadiolainen, käy seuroissa, pysy tässä yhteisössä.
Nykyisellään vanhoillislestadiolainen julistus tuppaa siis todella olemaan ”yksinkertaista”, mutta sanan negatiivisessa mielessä: se kumisee onttouttaan, se on väsähtänyttä sekä tyhjää merkityksistä ja hengellisestä ravinnosta. Kaikki kiertyy yhteisön itsesäilytyksen ympärille: ihmiset kuuluvat yhteisöön ja käyvät seuroissa kuullakseen yhä uudelleen, että on tärkeää kuulua yhteisöön ja käydä seuroissa. Eikö Jumalan seurakunnalla pitäisi kuitenkin olla muutakin sanomaa kuin vain se itse? Eikö sen tehtävä olisi julistaa tuoreesti mykistävää sanomaa Äärettömästä, Ikuisesta ja Kaikkivaltiaasta, joka on täydellinen Elämä, Totuus, Rakkaus ja Kauneus ja joka on tullut ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa tyydyttääkseen meidän nälkämme ja kaipauksemme?
Ikävintä on, että kyseessä näyttää olevan etenevä sairaus. Joskus muinoin lestadiolaisuus oli nimittäin kuuluisa upeista, Kristus-keskeisistä saarnoistaan. Ne olivat täynnä sitä oikeaa, Jeesuksen ja Paavalin tarkoittamaa ”yksinkertaisuutta”, jossa kuulija johdatellaan kohtaamaan Kristuksen persoona. Aulis Zidbäck ihastelee vuonna 1937 julkaisemassaan Laestadiusta käsittelevässä tutkimuksessa, että edes kuuluisa keskiaikainen mystikko Bernhard Clairvauxlainen ei kuvaa kärsivää Kristusta yhtä kauniisti ja koskettavasti kuin pohjoisen syrjäseutujen lestadiolaiset maallikkosaarnaajat seurapuheissaan. Sellaista oli ”Jumalan valtakunnan evankeliumi” siis silloin. Sen keskiössä oli Jumala ja se sisälsi merkityksiä ja hengellistä ravintoa. Jatkuva ”yksinkertaisuuden” korostaminen, joka on ymmärretty yhtä kuin seurakuntakeskeisyyden korostamiseksi, on kuitenkin syönyt tuon kauneuden pois.
Ongelman sinetöi se, että vl-yksinkertaisuus on suljettu järjestelmä: ”yksinkertaisuuden” kritiikin voi aina torjua ”turhana järkeilynä” ja kehottamalla ”vain uskomaan yksinkertaisesti”. Pelkäänpä, että näin tulee käymään myös tälle kirjoitukselle. Vl-yksinkertaisuus on näin ”itsensä korjaamisen estävä järjestelmä”, joka tuhoaa kuin dementia vääjäämättömästi vanhoillislestadiolaisuuden aikoinaan niin hienon ja rikkaan hengellisen sisällön. Jollei prosessia onnistuta pysäyttämään, jäljelle jäävät vain seurakuntaoppi, synninpäästö ja muutama hassu pukeutumisnormi. Ja koska ontto julistus ei riitä tyydyttämään ihmisten hengellistä kaipausta eikä motivoimaan heitä rauhanyhdistysten toiminnan pyörittämiseen, ”yksinkertaisuus ja lapsenmielisyys” tuhoavat lopulta vl-liikkeen, jollei suunnanmuutosta tapahdu. Aika surkea loppu herätysliikkeelle, joka aikoinaan pelasti Lapin hukkumasta viinaan ja rikollisuuteen, vai mitä?
Lopuksi
Jotta edellä kuvattu tuhoisa kehitys pysähtyisi, vanhoillislestadiolaisten, erityisesti puhujien, tulisi hahmottaa, että oikea, kristillinen yksinkertaisuus ei tarkoita keskittymistä seurakuntaan sen itsensä tähden, vaan Kristukseen. Vain Kristuksesta käsin myös seurakunnan tehtävä avautuu oikein. Puhujien, myös maallikkojen, tulisi ottaa kaitsijantehtävänsä vakavasti, kilvoitella kasvaakseen Kristuksen tuntemisessa ja lukea Raamattua sekä hengellistä kirjallisuutta. Saarnoissa heidän tulisi opastaa kuulijoita Kristukseen tuntemiseen sekä rukoukseen ja Jumalan sanan tutkimiseen, ei pelkästään yhteisön mukana kulkemiseen.
Tätä kirjoitusta voi varmasti kritisoida. Tyyli ja asenne eivät ole oikeita, ei saisi käyttää niin teräviä ilmaisuja, ei saisi yleistää jne. Ymmärrän sen. Terävä ilmaisu ei johdu siitä, että haluaisin olla ilkeä tai että haluaisin pahaa vanhoillislestadiolaisuudelle. Motiivina on se, että ongelma on mielestäni todellinen ja se korjautuu vain nostamalla se esille. Olen nähnyt, miten monet, esimerkiksi papit puhujainkokouksissa, ovat yrittäneet huomauttaa ongelmasta lempeästi rivien välistä, mutta tuloksetta. Kun kerran vaivihkainen esitystapa ei auta, sitten ei ole muita vaihtoehtoja kuin suora.
Vielä: niille, jotka levittävät huhuja minun perustamastani ”eriseurasta”, sanoisin kaikella rakkaudella, että hankkikaa oikeasti elämä. Mitään eriseuraa ei ole eikä tule. Mikään ei voisi kiinnostaa minua vähempää kuin uuden lestadiolaisen sirpaleryhmän perustaminen. Kristinusko yleensä ja lestadiolaisuus erityisesti ovat hajonnut jo riittävän monta kertaa.
Hulluinhuonelainen 
Amen! Vahva ja rohkea kirjoitus sinulta Joona. Upeaa nähdä miten vl-liike on sinulle rakas ja kannat näin syvää huolta sen tilasta ja alasajautumisesta ja koitat tehdä parhaasi tilanteen korjaamiseksi. Kristus-kalliolle kannattaa rakentaa silloin ei tarvi pelätä, että koko rakennus romahtaa kun valtakunta oppi kaatuu.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos, Markus!
TykkääTykkää
Kirjoitat painavaa tekstiä –ja osut naulan kantaan!
TykkääTykkää
Sitaatti (Tekijä Joona KorteniemiKategoria(t): Uncategorized04/03/2018):.
”Lopuksi
Jotta edellä kuvattu tuhoisa kehitys pysähtyisi, vanhoillislestadiolaisten, erityisesti puhujien, tulisi hahmottaa, että oikea, kristillinen yksinkertaisuus ei tarkoita keskittymistä seurakuntaan sen itsensä tähden, vaan Kristukseen. Vain Kristuksesta käsin myös seurakunnan tehtävä avautuu oikein. Puhujien, myös maallikkojen, tulisi ottaa kaitsijantehtävänsä vakavasti, kilvoitella kasvaakseen Kristuksen tuntemisessa ja lukea Raamattua sekä hengellistä kirjallisuutta. Saarnoissa heidän tulisi opastaa kuulijoita Kristukseen tuntemiseen sekä rukoukseen ja Jumalan sanan tutkimiseen, ei pelkästään yhteisön mukana kulkemiseen.”
Joona hyvä,
Olet kertonut, että olet käynyt seuroissa (kymmeniä?) vuosia vähintään kaksi kertaa viikossa ja kuunnellut kymmenien vuosien ajalta kaikki suviseurasaarnat. Tähän suureen kokemukseesi perustat tämän mainitsemasi ”edellä kuvatun tuhoisan kehityksen” kuvailemisen ja sen julkistamisen tällä sivustollasi koko maailmalle.
Kuka (tai mikä) todistaa sinulle, Joona, että olet ymmärtänyt oikein kuulemasi niistä seurapuheista?
Kuka (tai mikä) vahvistaa sinulle, Joona, että toimit oikein pitäessäsi tällaista sivustoa?
TykkääTykkää
”Kuka (tai mikä) todistaa sinulle, Joona, että olet ymmärtänyt oikein kuulemasi niistä seurapuheista?”
Millä tavoin puhuttua tai kirjoitettua kieltä yleensä ymmärretään?
”Kuka (tai mikä) vahvistaa sinulle, Joona, että toimit oikein pitäessäsi tällaista sivustoa?”
Omatuntoni ja järkeni.
TykkääTykkää
Tällaista vastausta arvasin odottaa.
TykkääTykkää
Vanhoillislestadiolaisessa opetuksessa korostuu, yksinkertaistuu ja yksipuolistuu opetus lapsen kaltaisesta yksinkertaisesta uskosta. Usein viitataan mm. Mark. 10:14 ”lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta”. Kun lukee evankeliumeja kokonaisuudessaan saa usein myös täydentävää kuvaa lapsen kaltaisuuteen.
Voisiko lapsenkaltaisuus tarkoittaa ”sokean uskon” lisäksi myös lapselle ominaista kyselemistä, miksi näin on? Iloitsemista ja suremista, toisinsanoen elämistä hetkessä. Room. 12:15 ”Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.”, niin kuin lapset usein tekevät. Laskelmoimattomuutta vrt. kertomus laupiaasta Samarialaisesta. Lapsen kaltaista innostumista vrt. Ilm. 3:16. ”Mutta sinä olet haalea, et kuuma etkä kylmä, ja siksi minä oksennan sinut suustani.”, sekä vaikka lisäksi suuttumista vääryydestä, mutta ei sen muistelua vrt. Ef. 4:26 ”Vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä. Sopikaa riitanne, ennen kuin aurinko laskee”.
Kun katsoo aikuisten käytöstä ja toimintaa ja vertaa sitä lasten vastaavaan on varsin helppo huomata kummat ovat lähempänä luottamuksessa ja toimissaan Jumalaa.
TykkääTykkää
Ne Zidbäckin ylistämät pohjoisen maallikkosaarnaajat, olivat kai esikoislestadiolaisia, koska Lahdessa silloin toiminut Zidbäck oli liittynyt Esikoisiin. Yhtä kaikki, tilanne Esikoisissa on ihan sama kuin VL:n joukossa.
TykkääTykkää
Esikoisten tie taitaa pitkässä juoksussa olla myös vanhoillisten tie, mitä tulee mm. kirkon ”kaitsennassa” pysymiseen.
TykkääTykkää
Voi hyvin olla. Uskoisin, että Zidbäck tarkoitti kuitenkin tuolla lestadiolaisia saarnoja ylipäätään.
TykkääTykkää
Herra Kristus varjelee vähässä uskolliset seuraajansa. Sinä, Joona, saat pienen lastun kantaa Jeesuksen ristiä ja iloita siitä kun sinua panetellaan Hänen nimensä tähden, sillä sinun palkkasi on oleva suuri taivaissa! Tämä kevyt ahdistus ei ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka on ilmestyvä.
Lestadiolaisuus on laajalti kuollutta hengellisyyttä. Pääuomiin muodostuneet opit ovat jopa perkeleellistä pienten pahentamista, jossa kaipaavia sieluja ohjataan ohi Kristuksen veriristin lahko-oppien syövereihin, jossa ei milloinkaan saada nauttia sitä rauhaa ja vanhurskautta, jonka yksin Jeesus verensä voimalla vaikuttaa heikoissa ja nääntyneissä sieluissa.
TykkääLiked by 1 henkilö
No Joni, hyvä on säilyttää suhteellisuuden taju; kyllä lestadiolaiset suunnat mahtavat olla edelleenkin pääsääntöisesti raamatullisempia kuin luterilaiset herätysliikkeet keskimäärin pohjoismaissa, Ruotsin ja Suomen luterilaisista kirkoista puhumattakaan. Ruotsinkielinen rauhansanalaisuus kuten esikoisuuskin ovat olleet suolana näille mauttomiksi muuttuneille Ruotsin ja Suomen kirkoille. Eikä Joonakaan edellä väitä, ettei vl-kristillisyydessämme olisi edelleen moniaita Pyhän Hengen työ hedelmiä ja sydämestä asti Kristuksen seuraajia. Kristitty tarvitsee tuekseen seurakuntayhteisöä. Puhdasta Jumalan armoa kuitenkin sekin on, jos ja kun kristillisyytemme kautta pelastuu – kaikista harhoistamme huolimatta – ei todellakaan oppimme puhtauden ansiota. Näistä harhoista ei näet Jumalakaan syytä pieniä ihmisiä, kuten Heinokin on monesti todennut – mutta vastuussa ovat ne paimenet, jotka tietäen tai tietämättäänkin ohjasivat väärin tai vaikenivat…
Kyllä julistus syntein anteeksiantamuksesta on korvamaton osa evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta. Mutta sielujenvihollinen on voinut senkin yrittää vääristää yli ja ohi Raamatun, itseasiassa irrottaa Kristuksesta – ei enää vapauttamaan vaan orjuuttamaan kristityn, niin kävi aikoinaan Lutherinkin ja niin on voinut käydä monelle myös meidän kristillisyydessämme. Ei kynttilänjalka, seitsenhaarainenkaan valaise itsessään, vaan sen tehtävänä on nostaa näkyviin Kristuksen valo!
Se, että hyvästä alusta ja aktiivisesta lähetystyöstä huolimatta vl-kristittyjen määrä Ruotsissa, keski-Euroopassa, Venäjällä, Afrikassa ja etelä-Amerikassa on stabiloitunut muutamaan tuhanteen kussakin, liittynee siihen, että ennen pitkää parannuksen armon saaneita on kahlehtineet sivutuotteena tuotu äärieksluvisiivinen harha – ja ehkäpä jopa postkolonialistinen suomalaisen kulttuuriin sekoittunut hengellinen esikoisseurakunta -hegemonia.
Olkaamme siis lapsenkaltaisia vilpittömyydessä, avoimuudessa ja luottamuksessa, mutta ei kuitenkaan tyhmyydessä: ”Veljet, älkää olko ajatuksiltanne lapsia. Pahuudessa olkaa kehittymättömiä, ajattelussanne aikuisia.” (1. Kor. 14:1), sillä on käynyt niinkin, että omia harhojaan peittelevät tai omaa valtaansa pönkittävät paimenet ovat voineet käyttää hyväkseen tätä opetusta ”lapsenkaltaisuudesta”.
”Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen.” (Joh. 10:9)
”Johannes Kastajan päivistä asti taivasten valtakunta on ollut murtautumassa esiin, ja jotkut yrittävät väkivalloin temmata sen itselleen.” (Matt. 11:12)
”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.” (Matt. 7:1)
Vaikka meidän tulee olla varuillaan harhaopetusten varalta, se ei oikeuta meitä toiseen laitaan eli karsinoitumaan, tempaamaan itsellemme Jumalan valtakuntaa jo lähtökohtaisesti muut tuomiten.
Yhä uudelleen ylitorniolaisen Juhani Raution eli Raution Junnun sanoin (joita isäni usein lainasi): ”Muutamat sanovat, että evankeliumi on tullut Lapista, toiset sanovat, että se on tullut Kittilästä, kolmannet sanovat, että se on tullut Gellivaarasta, ja neljännet sanovat, että se on tullut Suomesta, mutta me Jumalan lapset sanomme, että se on tullut taivaasta.”
TykkääLiked by 3 people
Markulla erittäin hyvä kommentti.
TykkääTykkää
Kuule, Markku. Sillä ei Jumalan valtakunnassa liene suurtakaan merkitystä, mikä herätysliikkeistä on ollut eniten ulkonaisesti raamatullinen.
”Kavahtakaa, ettette harjoita vanhurskauttanne ihmisten nähden, että he teitä katselisivat; muutoin ette saa palkkaa Isältänne, joka on taivaissa.” (Matt. 6:1).
”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te olette valkeiksi kalkittujen hautojen kaltaisia: ulkoa ne kyllä näyttävät kauniilta, mutta ovat sisältä täynnä kuolleitten luita ja kaikkea saastaa!” (Matt. 23:27)
Samoilla paikoilla Jeesus sanoo myös näin:
”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen; ja kun joku on siksi tullut, niin teette hänestä helvetin lapsen, kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette!” (Matt. 23:15)
Jeesus sanoo, että ulkokullatut opettajat tekevät oppilaistaan helvetin lapsia ja pahempia kuin he itse ovat. En tohtisi lohduttaa ketään harhaopin uhria sillä, että Jumala rankaisee sinun sijastasi niitä, jotka ovat sinulle harahoppia syöttäneet. Tällaista liennytysoppia ohi Kristuksen Raamattu ei tunne. On tietysti totta, ettei meillä kenelläkään ole täydellsitä tietoa, oppia ja viisautta, ja että jokainen meistä, jotka olemme Kristuksessa, joudumme kantamaan jotain harhaa ja epätäydellisyyttä hengellisessä ymmärryksessä hautaan asti. Näissä harhoissamme, saamme paeta Kristuksen haavoihin syntimme tunnustaen. Mutta lestadiolaisuudessa ei ole kysymyksessä mikään kevyt erehdys Kristuskallion päälle rakennetussa opissa ja elämässä, vaan siinä on kysymys kokonaan toisesta evankeliumista! Koko perustus on väärä. On vain ”seurakunta”, sen menot, riennot, puuhat, tavat, sosiaaliset kuviot yms. Seurapuheissa väkeä lohdutetaan väärään rauhaan, kun heidät julistetaan Jumalalle kelpaaviksi omanvanhurskauden perusteella. Riittää, kun olet mukana tässä joukossa ja noudatat totuttuja menoja, on usein seurapuheen todellinen sisältö. Henkisten voimavarojen riittämisen kanssa kamppailevat ihmiset kyllä kokevat kaikenlaisia mielenliikutuksia ja tunnekuohuja, kun heidät sosiaalisesti hyväksytään ja heitä lohdutetaan elämänkriisien keskellä. Nämä usein lasketaan osaksi autuutta, vaikka kyseessä taitaa olla Laestadiusta lainaten pikemminkin ”ämmäin kyyneleet”, joita vuodatetaan luonnollisten tunteiden liikkuessa.
Toki on tätä elämää ja kansaamme ajatellen hyvä ja kiitettävää, että lestadiolaisuus pitää yllä – tietyin osin – raamatullista elämänmuotoa ja näyttää sitä myös ympäröivälle maailmalle. Kuitenkin on ensin etsittävä Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan, sillä lopullista merkitystä on vain sillä, olemmeko uskon kautta kiinnitettynä Jeesukseen vai emme. Nyt käy pikemminkin niin, että jos Herra Jeesus herättää ja synnyttää uudesti lestadiolaisen sielun, hän joutuu liikkeessä vaikeuksiin, sillä liike ei siedä sitä, että joku ei laske hiuskarvan vertaa autuutensa asiaa sen varaan. Tätä minä sanon perkeleelliseksi, sillä Jumalasta sellainen ei voi olla.
”Niin myös, sanon minä teille, on ilo Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen.” (Luuk. 15:10)
Lestadiolaisuudessa on kyllä iloa siitä, jos joku tekee sellaisen parannuksen, jota toivotaan ja opetetaan, että kääntyy sen liikkeen puoleen ja osoittaa kuuliaisuutensa sille.
TykkääTykkää
”etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan…” Miten Joona näkemyksesi mukaan pelastutaan ja mistä Raamatussa puhuttu valtakunta löytyy? Entä mitä pitäisi ajatella Raamatussa paljon puhutusta yhdestä joukosta?
TykkääTykkää
Näkemykseni mukaan ihminen pelastuu turvautumalla Jeesukseen Kristukseen. Jumalan valtakunta ei ole mielestäni synonyymi seurakunnalle vaan Jumalan kuninkuutta, sitä, että Jumala hallitsee ja hänen tahtonsa tapahtuu. Kun ihminen on osallinen Kristuksesta, hän on osallinen myös Jumalan valtakunnasta.
Yhdestä joukosta… Noo, ei Raamatussa siitä mitenkään hirveän paljon puhuta. Mutta toki Uuden testamentin valossa on ainakin implisiittisesti selvää, että Kristuksen luo tullaan ennen kaikkea hänen ruumiinsa eli kirkon kautta, sen armonvälineiden eli sanan ja sakramenttien välityksellä.
Kaikki kristityt ovat aika lailla yksimielisiä siitä, että kirkko, Kristuksen mystinen ruumis, on yksi. Ongelma on siinä, mitä ykseys ensisijaisesti tarkoittaa. Sanoitetun opin ykseyttä, näkyvää sosiaalista ykseyttä, organisaation ykseyttä vai näkymätöntä uskon ja Pyhän Hengen ykseyttä? Minun mielestäni ykseys tarkoittaa ennen kaikkea viimeksi mainittua.
Noin karkeasti kiteyttäen ajattelen, että maan päällä on olemassa yksi lauma, yksi Kristuksen kirkko. Sen piirissä ovat ne, jotka tuntevat Jeesuksen ja turvautuvat häneen omana Vapahtajanaan. Sen jäsenet voivat kuulua eri organisaatioihin ja olla eri mieltä joistakin opillisista asioista. Kirkko on kuitenkin hengellisesti yksi, koska yksi Pyhä Henki ja yksi usko Kristukseen yhdistävät sen.
Tämä ei tarkoita sitä, että näkyvällä ykseydellä eli opin tai organisaation ykseydellä ei olisi väliä. Opin voi sanoittaa paremmin tai huonommin, ja totta kai tulee pyrkiä siihen, että sanoitamme sen mahdollisimman hyvin ja totuuden mukaisesti, jotta mahdollisimman moni ihminen tunnistaisi kristinuskon kauneuden ja tahtoisi tulla henkilökohtaiseen suhteeseen Kristuksen kanssa. Tärkeää on pyrkiä myös näkyvään ykseyteen, jotta kristityt antaisivat koko maailmalle yhteisen todistuksen Kristuksesta.
On myös selvää, että jossain kristillisessä yhteisössä kristillinen totuus ja kirkon tuntomerkit ovat säilyneet kaikkein puhtaimpana. Sillä on siten erityinen oikeus kutsua itseään Kristuksen kirkoksi. Mikä se on, on oman keskustelunsa aihe. En lähde nyt siihen.
Opillista tai sosiaalista hajaannusta ei voi kuitenkaan pitää aina varmana merkkinä siitä, että ettemme ole saman Kristuksen lauman jäseniä. Tai jos niin teemme, on tultava johtopäätökseen, että vl-liike ei ainakaan voi olla se ainoa oikea joukko, jolla on ainoa oikea muuttumaton oppi, koska sen keskuudessa ovat olleet vallalla myös monet harhaopit, minkä se itsekin on myöntänyt.
TykkääLiked by 3 people
Olen samaa mieltä, että Pyhän hengen yhteys on se mikä muodostaa seurakunnan/kirkon. Samoin vaikeaa ellei mahdotonta mennä sanomaan kuka olisi oikeassa. Lienee parasta jättää tuomitsematta ja toivoa, että mahdollisimman moni pelastuisi, koittaen itse turvata pohjimmiltaan Kristukseen.
Kuitenkin UT:n nuhtelut seurakunnille on pysäyttävää luettavaa ja pistää väkisin ajattelemaan ettei kovin ekumeeninen voi olla. Mitä ajattelet siitä? Entä se, kun tarvitaan anteeksiantamusta, mutta se ei kai ole sanan virka vaan Pyhän hengen virka. Voiko seurakunnan ohittaminen mennä omavanhurskauden puolelle?
TykkääLiked by 1 henkilö
Joon sanoitti tämän asian aivan siihen tyyliin kuin minäkin olisin sen sanoittanut. Samoin on itse blogitekstin suhteen! Kiitos Joona!
TykkääTykkää
po. Joona sanoitti… 😊
TykkääTykkää
Kuulostaa pohjimmiltaan siltä, mitä itsekin ajattelen. Jumalan valtakunta on uskovaiset ihmiset, kuuluivat he periaatteessa mihin kirkkokuntaan hyvänsä. Olen myös ymmärtänyt, että näin ajatellaan yleisesti vanhoillislestadiolaisten keskuudessa. Samoin muutkin asiat kuulostavat siltä mitä rauhanyhdistyksellä puhutaan. Toki puhujilla varmasti vaihtelee painotukset, mutta ettet vain ole ottanut asioita liian vakavasti?
TykkääLiked by 1 henkilö
Rehellisyys on hyvä! Onnea valitsemallanne polulla!
TykkääTykkää
Uskon, että tarkoitat hyvää, Pyry, ja olet mielestäsi oikealla asialla. Ymmärrän hyvin myös ahdistuksesi. Myös minä tunsin aikoinaan ahdistusta ja vihaa, jos kohtasin vanhoillislestadiolaisuuteen kohdistuvaa kritiikkiä. Tuntui, että elämän perustukset järkkyvät.
Retoriikkasi on kuitenkin sen verran rajua, että nyt voisi olla aika istua alas ja harkita hetki. Tai käydä vaikka lenkillä, salilla tai lämmittää sauna. Ymmärtänet, että Hitleriin ja Staliniin rinnastaminen on loukkaavaa ja lähestyy kunnianloukkausta? Kannattaako tuollaisia rinnastuksia ja pöhköä eriseuraretoriikkaa roiskia ympäri nettiä (ks. Suomi24)?
Aina välillä on hyvä reflektoida myös sitä, minkä varaan on elämänsä rakentamassa. Jos elämä on Jumalan varassa, mikään ei voi lopulta järkyttää sisäistä rauhaasi, koska Jumala on Hyvyys, Totuus ja Rakkaus, ja mikään tai kukaan ei voi tuhota Totuutta. Mikään ei voi kaataa myöskään todellista Kristuksen kirkkoa, koska Kristuksen kirkko on olemassa Kristusta, Totuutta, varten.
Jos siis vanhoillislestadiolaisuuteen kohdistuva kritiikki tuntuu maailmanlopulta, voi olla syytä miettiä, onko elämä Jumalan varassa vai ajallisen yhteisön varassa. Ja jos huomaa, että se on ajallisen vl-yhteisön varassa, voi olla hyvä miettiä, kannattaako sitä rakentaa sellaisen varaan.
Pohdiskellessasi kuuntele vaikkapa tämä pyhän Avilan Teresan sanoittama hymni ”Nada te turbe”:
Sanoihin voi tutustua täällä:
http://lyricstranslate.com/en/nada-te-turbe-let-nothing-disturb-you.html
TykkääTykkää
Olen joskus erehtynyt käymään Joonan mainitsemalla Suomi24-palstalla lukemassa lestadiolaiskeskustelua. Sillä on valitettavan paljon sitä, että lestadiolaisiksi ja helluntailaisiksi itseään kutsuvat haukkuvat ja herjaavat toinen toisiaan kuin mitkäkin jalkapallohuligaanit tai muut jengiläiset. Se ei ole sydämen kristityn toimintaa sellainen. Kuten ei huhujen levittäminenkään.
TykkääTykkää
Pyry Houni se on tosi ”suoraselkäinen”. Ensin hän kirjoittaa Stalinista ja Hitleristä siten että jokainen käsittää, että hän viittaa henkilöihin ja sitten alkaa korjailla sanomisiaan että ei se tarkoittanutkaan sitä mitä se tarkoitti. Olisit voinut toki heti kertoa että kyse on asioista jos kyse on asioista. Luitko edes Joonan kirjoitusta missä hän sanoi että ”mitään eriseuraa ei ole eikä tule”. Älä siis vääristele asioita ja lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi. Ole itse sitä mitä muilta vaadit, suoraselkäine ja rehellinen. Olkoon puheesi ”on, on tahi ei, ei”. Sinun kommenteissasi kuulen todella suden ulvonnan. Tuon saman ”me vain olemmme oikeassa ja kaikki muut väärässä opin” jota kuulin jo 80-luvulla ja vielä tänäänkin joka viikko. Helsingistä en tiedä, mutta muualla Suomessa tuo on aivan arkipäivää.
TykkääTykkää
Pyry Houni, mihin täytyy uskoa, jotta saa esiintyä uskovaisena? Mikä on sellainen opinkappale, johon jos ei usko, ei saa esiintyä uskovaisena?
TykkääTykkää
Kaikkea hyvää Sinulle, Pyry. Rukoilen puolestasi ja kaikkien niiden puolesta, joille kirjoitukseni mahdollisesti aiheuttavat negatiivisia tunteita.
Kunnioitan sitä, että pidät tinkimättömästi kiinni siitä, minkä ymmärrät totuudeksi. Totuuden kategoriasta kiinni pitäminen onkin välttämätön lähtökohta kristitylle, siitä olen samaa mieltä. Kristitty ei voi olla relativisti. Mieti kuitenkin kaikessa rauhassa sitä, vaatiiko totuudesta kiinni pitäminen välttämättä vl-eksklusivismista kiinni pitämistä? Ja onko vl-eksklusivismi perusteltua edes lestadiolaisuuden oman historian valossa? Vai olisiko parempi vaihtoehto se, jonka esittelen tuossa yllä?
Toistan edelleen, että mitään eriseuraa tai ”Korteniemen kuoripoikien” joukkoa ei ole eikä tule. Jos kuitenkin haluat määritellä eriseuraksi jo pelkästään tämän blogin ja täällä käytävän keskustelun, niin eihän sille mitään voi. Pelkäänpä kuitenkin, että tuota tietä jos johdonmukaisesti kuljet, päädyt lopulta samaan tilanteeseen kuin rovaniemeläinen puhuja Herman Kouri, joka tuli lopulta muiden lepsuudesta järkyttyneenä siihen johtopäätökseen, että hän on ainoa ainoassa oikeassa uskossa oleva kristitty. Sen verran monimuotoisa käsityksiä nimittäin rehottaa vl-liikkeen ruohonjuuritasolla, että aika ahtaaksi menee, jos niihin alkaa johdonmukaisesti eksklusivismia soveltamaan.
Miten olisi, jos suhtautuisit eri mieltä oleviin veljiisi ja sisariisi samalla pastoraalisuudella kuin Paavali: ”Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on. Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä!” (Fil. 3:15-16)
Niin, se vielä, että en ole yhtikäs missään ilmoittanut, että ”en usko”. Olen kertonut, etten enää allekirjoita Hengen virka-jatkumon ympärille rakentuvaa eksklusiivista seurakuntaoppia. Uskoni varsinainen kohde on kuitenkin aina ollut Kristus, ei seurakuntaoppi, joten mielestäni en ole vaihtanut uskoani luopuessani tietyistä opinkäsityksistä. Ennemminkin koen tulleeni lähemmäs Jumalaa.
Se, että Pyry näkee seurakuntaopista luopumisen uskon kieltämisenä kertonee siitä, että joillekuille vl:lle seurakuntaoppi todella on uskon varsinainen kohde ja julistuksen sisältö. Surullista.
Todettakoon kuitenkin mahdollisille ulkopuolisille lukijoille, että Pyryn tapa suhtautua asiaan ei edusta mitään vl-valtavirtaa. Kokemukseni mukaan suurin osa vl:ta pystyy keskustelemaan asioista fiksusti ja ottamaan hienosti vastaan omaan vakaumukseensa kohdistuvaa kritiikkiä. Kokemukseni mukaan vl:t ovat kritiikinsiedossa jopa keskimäärin parempia kuin monet ns. ”suvaitsevaiset” ihmiset.
TykkääTykkää
Hienoa, tästä asiasta olemme yhtä mieltä: Voit jättää meidät rauhaan, koska perheellisenä Sinulla on parempaakin tekemistä kuin kirjoittaa tänne. Tuen tätä ratkaisua mitä lämpimimmin.
Olen pahoillani siitä, jos joku on loukannut Sinua. Ikävä kyllä minä en voi asiaan vaikuttaa enkä ottaa siitä vastuuta, koska – kuten olen monta kertaa todennut – minulla ei nyt vain ole mitään ”kannattajien” joukkoa. Selvyyden vuoksi ilmoitan kuitenkin, että en hyväksy kenenkään loukkaamista, en myöskään Sinun.
En myöskään halua, että kukaan ryhtyy minun kannattajakseni. Toivon jokainen olisi yksin Totuuden eli Jeesuksen Kristuksen kannattaja.
Hyvää jatkoa Sinulle, Pyry!
TykkääTykkää
Kiitos kirjoituksesta ja kommenteista. Tärkeitä asioita on taas esillä. Itsellä nousi tästä seuraavanlaisia ajatuksia.
”Ongelmien perimmäinen syy on mielestäni julistuksen painopisteen siirtyminen Kristuksesta seurakuntaan. Sen myötä myös yksilön uskonelämässä suhde yhteisöön voi ohittaa tärkeydessä Kristus-suhteen.”
Voisiko ongelmien vielä tätäkin perimmäisempi syy olla sellainen länsimaissa laajasti jalansijaa saanut ilmiö kuin m a a l l i s t u m i n e n, joka puskee sekä yksittäisten kristittyjen että kristillisten yhteisöjen asenteisiin ja elämään? Painopiste ei tällöin ole tarkalleen ottaen edes ”seurakunnassa”, vaan maallisessa organisaatiossa, josta saadaan tukea omaan henkiseen hyvinvointiin.
Hesari julkaisi juuri mielenkiintoisen jutun aiheeseen liittyen. Kirkossa käynti ja osallistuminen seurakuntaelämään ovat tutkimusten mukaan hyväksi sekä ruumiin että mielen terveydelle. Hyvinvointia edistää uskonnon tarjoama yhteisöllisyys. Britanniassa on jopa kirkko (joka on levinnyt myös muualle maailmaan), jossa tavoitellaan kirkonmenojen yhteisöllisyyttä, mutta on ateistinen. Siellä ylistetään elämää. Henkisyys on lisääntynyt länsimaissa, kun uskonto ja jumalausko menettää jalansijaa. Mikko Sillfors on tutkinut ilmiötä ja Hesarin artikkeli viittaa hänen tutkimuksiinsa.
Ajattelen, että vaarana on, että uskonnollisista yhteisöistä tulee henkisen hyvinvoinnin tukemisen paikkoja. Sekularisaatio lisääntyy, ihminen maallistuu, elämä viihteellistyy, jumalausko jää taustalle ja menettää lopulta merkityksensä. Tätä kehitystä vastaan olisi taisteltava. Kaikkien ry.n tilaisuuksien ydinteema tulisi olla ”Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen” (kristinopista). Toisella tapaa ilmaistuna se voisi olla ”Jumalan tahdon etsiminen ja ihmisten vahvistaminen elämään kristittynä.”
Nuorisotyön ydintavoite tulisi olla ”vahvistaa nuoria uskossa kolmiyhteiseen Jumalaan, auttaa heitä elämään ja ymmärtämään sitä uskon todellisuutta, josta he kasteessa ovat tulleet ja voivat tulleet osallisiksi” (rippikoulun toiminta-ajatusta mukaillen, mutta sopii mielestäni myös nuorisotyöhömme).
Tärkeää ei ole ry.llä pitää henkiseen hyvinvointiin tai lasten kasvatukseen liittyviä alustuksia tai nuorten kohdalla tärkeää ei ole välttämättä ryhmäytyminen ja kavereiden saaminen, vaikka nekin tärkeitä ovat, mutta nämä kaikki tulevat sen seurauksena, kun pidetään tärkeimmästä huoli! Sana lupaa: ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin k a i k k i teille sen ohessa annetaan.” Riittääkö tämä meille?
Mitä tulee yhteisössä vapaaehtoisena toimimiseen, tutkimukset kertovat, että vapaaehtoistyössä toimimisella on paljon positiivisia vaikutuksia ihmisen henkiseen hyvinvointiin. Emmehän anna sen sokaista meitä, ja unohda, millä asialla loppujen lopuksi, perimmiltään, olemme? Emme ole pohjimmiltaan vapaaehtoistyöntekijöitä samanhenkisten ihmisten kanssa eräässä organisaatiossa, josta saamme mukavaa ajanvietettä ja tärkeyden tunnetta? Olemme täyttämässä itse Herramme Jeesuksen Kristuksen lähetyskäskyä viedä evankeliumi kaikkeen maailmaan. Olen ajatellut, että omasta kodista voi aloittaa, ei siihen aina suuria organisaatioita tarvita. Rakennumme toki myös yhteisessä uskossa Vapahtajaamme Jeesukseen Kristukseen ja saamme kasvaa hänen tuntemisessaan.
Luulen, että maallistuminen on se, joka uhkaa meidänkin yhteisöämme ja on otettava vakavasti. Turhaan ei Raamatussa varmasti sanota: ”Mutta kun ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskoa maan päältä?” Luuk. 18:8
TykkääLiked by 5 people
Erittäin hyvä kommentti!
TykkääTykkää
Minun nähdäkseni tämän päivän ongelman ydin taitaa olla juuri tuossa: ”Painopiste ei tällöin ole tarkalleen ottaen edes ”seurakunnassa”, vaan maallisessa organisaatiossa”.
(Omaan nimimerkkiini pitäisi varmaan perään lisätä ’pudonnut’)
TykkääTykkää
Jonille vielä; kuten vinkkaatkin, kaikki kirkkohistoriasta tuntemamme kirkkokunnat ja herätykset ovat olleet vinksallaan enemmän tai vähemmän monenlaisiin harhoihin – ja ovatpa ne käyneet monelle liikkeelle pitkän päälle myös kohtalokkaaksi. On tosiaan jähmetytty farisealaisuuteen tai kuten ”Oletteko te niin tomppelit? Hengessä te olette alkaneet, tahdotteko te nyt lihassa lopettaa?” (Gal. 3:3).
Kristuksen valtakunta on horjumaton ja kukistumaton, mutta sitä ei ole ollut, eikä voida a priori olettaa mistään maanpäällisestä kristillisestä yhteisöstä. Kaikki ne ovat vielä kilvoittelevia ja niillä on eksymisen vaaransa, eivätkä ne ole Jumalalle korvaamattomia: ”Minä sanon teille: Jumala pystyy herättämään Abrahamille lapsia vaikka näistä kivistä.” (Matt. 3:9)
Lestadiolainen alkuheräys saarnasi parannusta julkijumattomille maailmallisuudesta, mutta myös omavanhurskaille siivosyntisille ja kuolleen uskon tunnustajille – ja näin sen kuuluu ollakin. Ja paljon on Pyhän Hengen työtä tapahtunut! – Ruohonjuuritasolla oli mukana äärieksluvisuuttakin ”kolmenkyynärän jumalaoppi” mukaan lukien alusta alkaen, mutta sitä vastaan taistelivat niin Laestadius, Raattamaa kuin monet muutkin Raamatuissa vahvat ja Pyhältä Hengeltä valaistut kristityt. – Kohtalokas kehitys kohti vl-kristillisyyden 1970-lukua leimannutta kaiken yläpuolelle nostettua ”kolmen kyynärän seurakuntaoppia” alkoi silloin, kun ruohonjuuritason äärieksluvisuus kohotettiin 1900-luvun alkukymmeninä joidenkin toimesta viralliseksi dogmaksi. Esikoisuuden piirissä tällä dogmilla on ollut oma kehityskulkunsa.
Mutta levähtäkää Herrassa:
”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. (Matt. 11:28)
”Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään.” (Joh. 15:5)
”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh. 14:27)
TykkääLiked by 1 henkilö
Joona, totuudenrakkautesi on lahjaa Jumalalta, hieno ja kallis lahja. Totuuden rakastaminen voi johtaa poikkiteloin asettautumiseen yhteisön ihmisten kanssa ja siksi on tärkeää että sen rinnalla on rakkaus ihmisiin ja heidän kuolemattomia sielujaan kohtaan.
Jos puhujaveli ei ole uskomassa, hän ei pysty saarnaamaan oikein. Ja toisaalta, jos hän on uskomassa, niin silloin saarnan pitäisi olla kohdillaan, mutta hänellä on suuri vaara langeta kiusaukseen saarnata porukan mieliksi, totuudesta tinkien.
Sitten yksilötasolla, Jumala voi säilyttää oikean ja elävän uskon myös eriseuran keskellä, näin tapahtui Sallassa. Kun el-saarnaaja muutti sinne 70-luvulla niin vanhat ihmiset tunnistivat tutun äänen ja totesivat että näin on heidän lapsuudessaan saarnattu. Tästä käytetään nimitystä lampaan korva.
Saarnatyyli sisältöineen jota Joona kritisoi, sen tyyppistä en ole löytänyt wanhoista postilloista ja olen utelias tietämään, onko sitä missään ollutkaan aiempina vuosisatoina, siellä missä elävää uskoa on esiintynyt. Toki sielunvihollinen tarjoaa sitä joka lestaryhmään.
TykkääTykkää
Joh. 10:4-8
4 Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä.
5 Vierasta ne eivät lähde seuraamaan vaan karkaavat hänen luotaan, sillä ne eivät tunne vieraan ääntä.”
6 Jeesus esitti heille tämän vertauksen, mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän puheellaan tarkoitti.
7 Siksi Jeesus jatkoi: ”Totisesti, totisesti: minä olen lampaiden portti.
8 Ne, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat kaikki olleet varkaita ja rosvoja, eivätkä lampaat ole kuunnelleet heitä.
TykkääTykkää
Joona kirjoittaa: ”Noin karkeasti kiteyttäen ajattelen, että maan päällä on olemassa yksi lauma, yksi Kristuksen kirkko. Sen piirissä ovat ne, jotka tuntevat Jeesuksen ja turvautuvat häneen omana Vapahtajanaan. Sen jäsenet voivat kuulua eri organisaatioihin ja olla eri mieltä joistakin opillisista asioista. Kirkko on kuitenkin hengellisesti yksi, koska yksi Pyhä Henki ja yksi usko Kristukseen yhdistävät sen.”
Olen lukenut näitä kirjoituksia moneen kertaan ja yrittänyt ymmärtää! En vain ymmärrä, en! Olen varmaan sitten yksinkertainen ”maajussi” jolla ei paljon ole ”älliä”.
Ensinnäkin tuo usko, jota järjen avulla ei voi ymmärtää, eli ymmärtämisen voi synnyttää vain itse Jeesus. Paavali kirjoittaa:
”Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.”(1.Kor.1:17)
Tässä pitäisi meidän ymmärtää, että Jumalan sana ei synnytä uskoa, vaan kuulemisen. (lue ymmärtämisen) Jos haluaa uskoa, täytyy ymmärtää ja on ihan varmaa, että jos Jumala ei lahjoita uskoa – ymmärrystä ei voi uskoa oikein. Paavali kirjoittaa Israelin kansasta:
”Voin todistaa, että he ovat täynnä intoa Jumalan puolesta, mutta heiltä puuttuu ymmärrys.”(Room.10:2)
Kyllä uskoa on maailmassa paljon, voisiko sanoa, että uskoa on joka paikka täynnä. Mutta jos uskoo ihmisten taholta muunneltuun totuuteen, ei semmoinen usko vie perille taivaaseen ja tämän takia Jeesus kehottaa valvomaan.
On totta, että näkyvä seurakunta ei ole koskaan puhdas ihmisopeista ja tämän takia on mielestäni väärin sanoa, että kirkot ovat yhdessä Kristuksen ruumis. Vaikka seurakunta on elävän Jumalan seurakunta, ei se kuitenkaan ole Kristuksen ruumis joka on näkymätön. Jos Kristuksen seurakuntaruumis olisi näkyvä, ei ruumiin päätä kuitenkaan nähtäisi – melkoinen nähtävyys!
Jumalan valtakunta on elävistä kivistä rakennettu ja tähän rakennukseen ei ihminen muuraa näitä eläviä kiviä, eikä voisikaan, koska ihminen ei kykene näkemään, kuka on elävä. Koska Jumalan valtakunta on näin rakennettu, ei uskon lahjan saaminen ole kirkosta kiinni. Näkyvän seurakunnan tehtävänä on kuitenkin pitää Jumalan sanan valoa esillä, siis hyvin tärkeä tehtävä.
Kirjoitat Joona: ”Sen jäsenet voivat kuulua eri organisaatioihin ja olla eri mieltä joistakin opillisista asioista.”
Nyt kysyn (että ymmärtäisin), missä opillisissa asioissa voidaan olla erimieltä ja siltikin olla yhdessä näkymättömän Jumalan valtakuntaan osallisia? Onko uskossa semmoisia neutraaleita asioita, jotka voidaan vapaasti tulkita kukin erilailla?
Olen aina ymmärtänyt, että uskovan tulee hakea Jumalan tahtoa, että ymmärtäisi mihin suuntaan tulee kulkea. Olen saanut kutsuja monelta uskonnolliselta ryhmältä, jopa Jehovan todistajilta. He uskovat kyllä Jumalaan, mutta luulevat taivaan olevan jo täynnä. Sanoivat, että eivät he haluakaan taivaaseen. Sanoin heille, että ette takuuvarmasi pääsekään, sinne pääsee vain uskon kautta.
Jokainen kirkko, uskonnollinen yhteisö pitävät kiinni omista uskomuksistaan. Toisilla on toisenlaiset päätelmät, joku uskoo, että lapsi ei ole kelvollinen kasteelle, koska lapsella ei ole ymmärrystä uskoa. Katollinen kirkko rukoilee pyhimyksiä. Rauhanyhdistys pahoittelee vääriä oppejaan, mutta kukaan ei halua luopua uskomuksistaan, saati sitten tehdä parannusta vääristä uskomuksistaan.
Kysyn siis; missä asioissa voimme olla erimieltä ja siltikin usko olisi oikeaa. Olen aina lujasti luottanut Paavalin vakuutukseen, että en joudu hukkaan kun itse Jumala on kutsunut minut seuraamaan Jeesusta. Luetaanpa tähän lopuksi:
”Että te olette kaikissa rikkaaksi tehdyt hänessä, kaikessa opissa ja kaikessa tuntemisessa.
Sillä todistus Kristuksesta on teissä vahvistettu,
Niin ettei teiltä jossakussa lahjassa mitään puutu, jotka odotatte meidän Herran Jesuksen Kristuksen ilmoitusta,”(1.Kor.1:5,6,7)
TykkääTykkää
Kaikella kunnioituksella, Heino. En parhaalla tahdollakaan ymmärrä, mitä ajat takaa?
TykkääTykkää
Eudokimos: ”Kaikella kunnioituksella, Heino. En parhaalla tahdollakaan ymmärrä, mitä ajat takaa?”
No johan on kumma kun et ymmärrä, vaikka kirjoitin ihan selvän kysymyksen, tämän: ”Kysyn siis; missä asioissa voimme olla erimieltä ja siltikin usko olisi oikeaa.”
Vastaapa tähän niin, että minä vanhana ukkona ymmärrän vastauksen. Vielä selvennän, että voimmeko ymmärtää Jumalan tahdon niin että esimerkiksi avioliitto on myös homopareille tarkoitettu? Lapsilta voidaan kieltää kasteelle pääsyn, koska he eivät ymmärrä uskoa, vaikka Jeesus on heidät lunastanut omakseen. Jos olisimme näistä opillisista asioista erimieltä, olemme kuitenkin yhtä?
TykkääTykkää
Yhä riittää sama kuin apostolisella ajalla:
Credo in Deum, Patrem omnipotentem, Creatorem caeli et terrae. Et in Iesum Christum, Filium eius unicum, Dominum nostrum; qui conceptus est de Spiritu sancto, natus ex Maria virgine; passus sub Pontio Pilato, crucifixus, mortuus, et sepultus; descendit ad inferna; tertia die resurrexit a mortuis; ascendit ad caelos; sedet ad dexteram Dei Patris omnipotentis, inde venturus est iudicare vivos et mortuos. Credo in Spiritum Sanctum; sanctam ecclesiam catholicam; sanctorum communionem; remissionem peccatorum; carnis resurrectionem et vitam aeternam. Amen.
Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan, ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.
Ja vielä lyhyemminkin alkukristillisen uskontunnustuksen mukaan: Iēsūs Khristos Theū (H)yios Sōtēr ”Jeesus Kristus Jumalan Poika Pelastaja” on riittänyt sulkemaan helvetin, avaamaan taivaan ja ikuisen elämän!
TykkääTykkää
Täsmälleen näin, kuten Markku Korteniemi kirjoittaa!
TykkääTykkää
Niinpä Markku! Sinä kopioit apostolisen uskontunnustuksen, jonka allekirjoittavat niin helluntaiuskovat kuin katoliset. Kuitenkin näillä uskontokunnilla on myös paljon opillisia eroavaisuuksia ja juuri tätä kysyin? Opilliset erotko eivät haittaa? Ei uskontunnustuksen kopioiminen tuo vastausta kysymykseeni, joten selvennäpä tätä asiaa.
Kun Jeesus opetti, hän vetosi raamatun kirjoituksiin, eli Jumalan sanaan. Me tiedämme, että Sana on itse Jumalan Poika ja häntä meidän tulee seurata – niin jos uskomme häneen. Jeesus totesi, etteivät fariseukset uskoneet kirjoituksiin, vaikka niin luulivat:
”Jos te uskoisitte Moosesta, uskoisitte myös minua — juuri minusta hän on kirjoittanut.
Mutta kun te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka voisitte uskoa minun puhettani!”(Joh.5:46,47)
Uskominen ei kuitenkaan ole tietoa ja tiedon kautta toteamista, että oikea on tuo uskontunnustus. Usko vaikuttaa sen, että uskova haluaa ymmärtää Jumalan tahdon (Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen.) Opettaako siis Pyhä Henki toisia kirkkoja ja uskonnollisia yhteisöjä uskomaan erilailla. Egyptiläiset uskoivat, että he kykenevät myös samaan, kuin israelilaiset, mutta hukkuivat:
”Uskon voimalla israelilaiset kulkivat Punaisenmeren yli kuin kuivaa maata pitkin, mutta samaa yrittäessään egyptiläiset hukkuivat.”(Heb.11:29)
TykkääTykkää
Aivan niin Heino, nuo tunnustukset riittivät uskon opilliseksi sisällöksi alkukristillisellä ja apostolisella ajalla – ja ne riittävät edelleen!! Yksinkertaista vai mitä – mutta tältä tieltä ei tyhmäkään eksy!
TykkääTykkää
Nyt minä mietin, miten sinulle Markku vastaisin, sillä vastauksesi ei minua tyydytä, mutta ymmärrän kyllä miksi noin vastaat. Sitten muistin miten Jaakob neuvoo meitä puhumaan kaikille ihmisille:
”Puhukaa aina ystävällisesti, kuitenkin sananne suolalla höystäen. Teidän on tiedettävä, miten kullekin vastaatte.”(Kol.4:6)
Ymmärrän, että tuo ”suolalla höystäen” tarkoittaa, että pysymme totuudessa, eli ystävällisyys ei poista totuutta vaikka totuus olisi keskustelukumppanille epämieluinenkin. Olet ihan oikeassa siinä, että uskontunnustus kattaa sen minkä päälle meidän tulee uskoa. Mutta sitten Paavali neuvoo ja neuvoo meitä jotka tunnustamme tuon uskontunnustuksen oikeaksi:
”Katsokaa siis tarkoin, miten elätte: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat.
Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha.
Älkää olko järjettömiä, vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto.”(Ef.5:15,16,17)
Uskova ei kuitenkaan ole käskyjen komennettavissa, mutta Jumalan rakkaus jonka itse Jumala on lahjoittanut uskovan sydämeen se vaikuttaa meissä niin, että aina elämässämme – uskossamme haemme sitä mikä on Jumalan tahto. Usko ei ole liberalismia eikä konservatismia, nämä kaksi ääripäätä ovat tänään aina esillä. Luullaan rakkaudeksi sitä jos kannattaa Jumalan sanan vastaisia tekoja, kun taas toinen ääripää sortuu fundamentalismiin.
Kirjoitat: ”tältä tieltä ei tyhmäkään eksy!” Tyhmä ei eksy sen takia, että tyhmä uskova etsii Jumalan tahtoa. Jos me Jumalaan turvaudumme, Jumala kyllä täyttää sydämemme viisaudella niin, ettemme eksy ja lähde ihan huuhaan perään:
”Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi.
Näin toteutuu kirjoitus: ”Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta.”(1.Kor.1:30,31)
TykkääTykkää
No niin, taasen hutiloin kirjoitin, että Jaakob neuvoo meitä, vaikka lainasin Paavalin kirjoitusta (Kol.4:6). Tämä on minulle ihan tavanomaista – tehdä virheitä, eli olisiko oikea sana hutiloin! Harmittaa niin kovin kun melkein jokaisessa viestissäni kirjoitan jotain väärin. Olisipa ohjelmassa toiminta, että voisi korjata. Mutta ei ole, eikä minusta taida enää tulla huolellisempaa, vaikka joku kasvattaisi minua paremmaksi, kun olen niin vanha.
TykkääTykkää
Heinon on hyvä tietää, että sinun kirjoituksia aina erityisellä lämmöllä luetaan ja innolla odotetaan. Ei siinä pienet epäselvyydet ja kirjoitusvirheet haittaa.
TykkääTykkää
Kiitän sinua Petteri kauniista sanoistasi. Lienetkö sukua Einari Lepistölle? Tunsin yhden Einarin pojista, mutta en muista nimeä, yksi tytöistä oli Marjatta. En siihen aikaan seurustellut kenenkään tytön kanssa, kävin vain iltakylässä. S24:sella yrittivät minuun soveltaa naisjuttuja, eivät onnistuneet. Näitten syytösten takia kirjoitin viimeiseen kirjaani yhden nuoruuden rakkaustarinani, mutta en minä ole koskaan mikään naissankari ollut.
Noita kirjoitusvirheitä en voi vanhuuden piikkiinkään laittaa, koska olen samat virheet tehnyt myös nuorena. Toisaalta tuo ikä on kummallinen asia, no minäpä kerron:
Teimme kyläkirjoja, menin haastattelemaan satavuotiasta entistä naapuriani, hän totesi; kun sinä Heino olet niin nuori. (olin tuolloin 70 vuotta)
Tämä blokki on hyvä paikka keskustella uskosta, koska kukaan täällä ei yritä alistaa toista ajattelemaan samoin kuin itse ymmärtää. Näin tulee keskustellakin, keskustelu muistuttaa vähän niitä uskovien keskusteluita, joita käytiin lapsuudessani aina seurojen jälkeen. Kun uskovat arjen paineitten lomassa pääsi ikään kuin levähtämään Jumalan sanan kuuloon, he alkoivat elää, eli nauttivat uskosta, koska sielut olivat tulleet ravituksi. Kävi niin kuin on kirjoitettu:
”Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: ”Uskosta vanhurskas saa elää.”(Room.1:17)
TykkääTykkää
Hyvin kirjoitit Heino! – 1) Ensiksi on perustuksemme; Kristuksen oppi apostolisen tulkinnan mukaan ja vasta sitten, 2) mitä siitä seuraa. Mutta näillä on yhteys kuten apostoli Jaakob kirjoittaa: ”Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut.” (Jaak. 2:17) tai me voimme myös langeta ja jopa kieltää teoillamme uskomme…
Mutta:
”Koska meillä siis on suuri ylipappi, joka on kulkenut läpi taivaiden, Jeesus, Jumalan Poika, pysykäämme tässä tunnustuksessa. Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin. Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme.” (Hepr. 4:14-16)
3) Kolmanneksi kristinuskoa on tulkittu kahden tuhannen vuoden aikana eri maanosissa ja kulttuureissa eri tavoilla asioita painottaen, mikä ei sinänsä tarvitse olla epäraamatullista, vaan mahtuu apostolisen kristillisen opin ”välykseen”.
4) Mutta harhojakin on kuten: ”Maailmassa on nyt liikkeellä monia eksyttäjiä, niitä jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristusta ihmiseksi, lihaan tulleeksi.” (2. Joh. 2:17)
TykkääTykkää
Kysymys Joonalle: kuinka monta sakramenttia mielestäsi on?
TykkääTykkää
Sakramentti merkitsee kristillistä pyhää toimitusta – itse tuota käsitettä ei Raamatussa esiinny. Vanhoilla kirkoilla sakramenttien määrä on ollut suuri; katolisella seitsemän ja ortodoksisella kirkolla lienee vastaavia mysteerioita ollut joskus enemmänkin. Mikä lienee tilanne muilla vanhoilla pääosin apostolien perustamilla kirkoilla, kuten Antiokian syyrialais-ortodoksisella kirkolla, Aleksandrian koptilais-ortodoksisella kirkolla, Armenian apostolisella kirkolla, Etiopian ortodoksisella kirkolla ja Intian ortodoksisella kirkolla? – Kristillisyydessämme sakramenttien merkitys on ollut kovasti ohuempi kuin pystykorvaluterilaisuudessa ja vanhoissa kirkkokunnissa. Lieneekö luterilaisen sakramenttiopin seurausta, että juuri luterilaisissa maissa tämän hetken suuri kirkollinen trendi ja vimma on ulottaa kristillinen vihkimys myös samaa sukupuolta olevien parisuhteeseen…
TykkääTykkää
Orientaaliortodoksisilla kirkoilla, jotka mainitsit, on sama sakramenttioppi ja sama määrä pyhiä mysteerejä, kuin ortodoksisilla kirkoilla. Sakramenttien lukumäärää ei ole koskaan määritelty, vaan ne ovat muotoutuneet liturgisessa elämässä.
TykkääTykkää
Joona: ”Ikävintä on, että kyseessä näyttää olevan etenevä sairaus.”
Lääkäri huomaa potilaan tilan heikkenevän ja poistuu paikalta!
Joona, olisithan hyvin voinut jatkaa puhujan tehtävässä, kun kukaan ei sinua siitä poiskaan kammennut.
Ainakaan tuon eksklusiivisuuden kritiikin takia sinua ei olisi kukaan puhujan paikalta erottanutkaan. Ei yksinkertaisesti olisi pystynyt, koska samalla liike jakaantuisi. Vanhoillislestadiolaisissa on nimittäin niin paljon kristittyjä, jotka ajattelevat, että tässä joukossa olemme rauhan löytäneet eikä meillä ole tarvetta alkaa muita tutkimaan, saatikka oikeutta alkaa muita tuomitsemaan. Erityisesti kirkkohistoriaan ja muiden liikkeiden kristityihin tutustuneiden on vaikea ajatella, että meidän joukkomme ulkopuolella ei voisi olla totisia kristittyjä. Toki joukossamme tapaa myös äärieksklusiivisuutta. Ehkä se kuuluu asiaan ja pitää yllä hyvää jännitteisyyttä, mutta itselläni ainakin nämä kohtaamiset saavat ahdistuksen puristamaan rintaa ja melkein tulee itku silmään.
TykkääTykkää
Amicus: ”Lääkäri huomaa potilaan tilan heikkenevän ja poistuu paikalta!
Joona, olisithan hyvin voinut jatkaa puhujan tehtävässä, kun kukaan ei sinua siitä poiskaan kammennut.”
Tähän kysymykseen olen vastannut aiempien kirjoitusten kommenttiosioissa, esim. näin:
”…tulin siihen tulokseen, että ongelmat, esimerkiksi vinoutunut julistus, palautuvat Hengen virka-jatkumon ympärille rakentuvaan seurakuntaoppiin. Päädyin myös siihen, että näitä oppeja ei voi riittävässä määrin perustella Raamatulla. En voinut enää allekirjoittaa niitä.
Mielestäni seurakunnalla on oikeus luottaa siihen, että sen kaitsijat allekirjoittavat seurakunnan perusdogmit. Tiedän myös, että hyvin monet vl:t pitävät seurakunta- ja Hengen virka-oppeja hyvin tärkeinä, jopa tärkeimpinä oppeina. Päädyin siihen, että on rehellisempää, etten toimi enää puhujana.
Päätin siis, että haluan toimia rehellisesti, avoimin kortein. Jos en voi hyvällä tahdollakaan allekirjoittaa sitä, mitä jokin seurakunta opettaa, en toimi sen luottamustehtävissä.”
Kyse ei ole siitä, että lääkäri pakenisi paikalta eli että suhtautuisin välinpitämättömästi siihen, miten vl-liikkeelle käy. Kyse on uudesta hoitomuodosta. Se, että eroaa puhujantehtävästä, voi Jumalan armosta olla väsähtäneelle liikkeelle parantava adrenaliiniruiske, jopa suorastaan sähköshokki, joka osaltaan pakottaa sitä hereille. Ainakin blogin moninkertaistuneet kävijämäärät viittaavat siihen suuntaan, että vaikutus myös on tämäntapainen.
En mielelläni ryhdy sen kummemmin avautumaan yksityiselämästäni. Asiassa on kuitenkin myös se puoli, että jaksaakseen kaitsijantehtävässä myös kaitsijan on välttämätöntä saada hengellistä ravintoa seurakunnasta, jota kaitsee. Koen, että vl-seurakunnasta en saanut hengellistä ravintoa riittävästi, johtuen muun muassa syistä, joista yllä kirjoitan. Voin omantuntoni edessä vilpittömästi todeta, että toimin puhujantehtävässä juuri niin kauan kuin voimia riitti enkä poistunut siitä heppoisin perustein.
TykkääTykkää
Kaikki kunnia ratkaisullesi ja siunausta elämääsi. Kiitos myös saarnoistasi ja palvelustasi puhujana, moni olisi suonut sinun vielä jatkavan.
Uuden hoitomuodon suhteen en ole kovin optimistinen, sillä mielestäni historia on osoittanut, että liike ei ole herkkä ”ulkopuolisille” hoidoille vaan hoidon täytyy tulla omien tunnustettujen opettajien suusta.
Tällä kommentilla en tarkoita sitä, että pitäisin sinua mitenkään muulla tapaa ulkopuolisena.
TykkääTykkää
Joona: ”Lapsenmielinen usko” on koodisana sille, että eksklusiivinen seurakuntaoppi on otettava apriorisena eli kokemuksista tai vasta-argumenteista riippumattomana totuutena sekä sille, että henkilö pysyy vl-yhteisön yhteydessä. ”Järkeileminen” tarkoittaa puolestaan sitä, että henkilö ryhtyy arvioimaan eksklusiivista seurakuntaoppia kokemustensa tai tietojensa valossa.
Tämä on subjektiivinen tulkinta, jota voisi luuloksikin kutsua. Varmasti joukossa on niitä, jotka kanssasi ymmärtävät nämä ”koodisanat” esittämälläsi tavalla. Joukossa on myös niitä, jotka ymmärtävät sanat toisin. Olen ymmärtänyt, että joidenkin mielestä em. ”koodisanoilla” viitataan siihen, että ehkäisy ja perhesuunnittelu on synti. Varmasti löytyy muitakin tulkintoja ehostussynneistä alkaen.
Jos puhuja ei itse täsmennä koodisanojen sisältöä eikä merkitys käy suoraan ilmi kontekstistakaan, lienee parasta ymmärtää asia seuraavasti:
”Lapsenmielinen usko” tarkoittaa lapsenmielinen usko ja ”Järkeileminen” tarkoittaa järkeileminen 🙂
Minun mielestäni lapsenmielinen usko on sellainen luottavainen, avoin ja utelias kuin lapsi ja lapsen usko on. Ottaa totuutena sen, mitä Taivaallinen Vanhin ilmoittaa, ja ihmettelee maailmaa niistä käsin kirkkain silmin vaikeita ja hassujakin kysellen.
Minun mielestäni taas järkeileminen on sitä, että Raamatun ilmoituksen sivuuttaen alkaa itse muodostaan oppirakenteita ihmisjärjen avulla muodostetuista lähtökohdista lähtien.
TykkääTykkää
Tässä kohdin tulee se haaste joka seurapuheiden kuuntelemisessa on: miten tulkita puhujan sanomista, jos tietää näitä erilaisia mahdollisia merkityksiä joita sanojen takaa voi ”tunnistaa”. Kuinka kauan voin kuulijana ymmärtää puhujan sanomisia parhain päin ja anteeksiantavasti jos tiedän ja tunnen mihin puhuja viittaa käyttäessään kyseisiä koodisanoja. Ainakin se tekee seurapuheiden kuuntelemista toisinaan raskasta. Toisinaan koodisanat kyllä selitetään auki, jolloin sanoille muodostuu tarkemmat merkitykset. (En tiedä onko se aina sen helpompaa, jos oma ymmärrys asiasta on erilainen kuin puhujalla.) Sanojen merkitykset ovat kyllä ehdottomasti kiinni kontekstissaan, joten ymmärtäminen tai lapsenmielinen usko eivät ole vain ymmärtämistä ja lapsemielistä uskoa, vaan aina myös jotakin muuta.
TykkääTykkää
Jos luet koko blogikirjoituksen, huomaat sen olevan nimenomaan analyysia siitä, miten käsitteet ”järkeileminen”, ”yksinkertaisuus” ja ”lapsenmielinen usko” saavat vl-saarnojen tyypillisestä kontekstista ja niissä usein esiintyvistä täsmennyksistä johtuen erityisen, tavallisesta poikkeavan merkityssisällön. Tästä kontekstistaan johtuen lainaamaasi kappaletta ei ole perusteltua pitää subjektiivisena tulkintana, jota voisi luuloksikin kutsua, vaan teesinä, jolle on esitetty aukikirjoitetut perustelut.
TykkääLiked by 1 henkilö
Tässähän olemme ainakin suurin piirtein samaa mieltä. Tartuin viestissäni turhan tiukasti tuohon ”koodisana” -ilmaisuun, vaikka sehän oli esitetty kirjoittamasi kuvitteellisen saarnan yhteydessä, jossa siis konteksti antoi sanoille esittämäsi merkitykset. Edellä olit todennut, että parhaimmillaan tällaista merkitystä ei ole.
Minä taas kirjoitin: ”Jos puhuja ei itse täsmennä koodisanojen sisältöä eikä merkitys käy suoraan ilmi kontekstistakaan, lienee parasta ymmärtää asia seuraavasti: ”Lapsenmielinen usko” tarkoittaa lapsenmielinen usko ja ”Järkeileminen” tarkoittaa järkeileminen.”
Tällä tavalla on kiva kuunnella saarnoja kun vain ihan ”röyhkeästi” ottaa sanat niiden yleiskielisten merkitysten mukaan. Silloin kuulee paljon useammin puhetta lapsenmielisestä uskosta ja järkeilemisestä ilman ripaustakaan eksklusiivisuudesta.
TykkääLiked by 1 henkilö
Tavallaan äärieksklusiivisuuskaan ei ole yllätys. Se on varsin luonnollista varsinkin, jos ihminen ei ole kohdannut kristillisyyttä missään muussa muodossa kuin vanhoillislestadiolaisissa seuroissa. On oikein visusti pysynyt pois luterilaisesta messustakin, jos ei ole ollut ”uskovainen” pappi toimittamassa, puhumattakaan siitä, että olisi tutustunut muihin kirkkoihin tai ryhmiin.
Vastaavaan tapaan ihminen tuppaa maailmaa hahmottamaan. Jossakin pikkukylässä ollaan vakuuttuneita, että naapuripitäjän pojat on lurjuksia, joita on tavattaessa syytä survoa kuonoon. Kaupungissa ajatellaan, että naapurikaupungin kollit ovat vähintään kummallisia. Oman kaupungin urheiluseura nyt vähintään on se paras ja mahtavin ja ainoa oikea! Entä Suomen maajoukkue, no sehän on selvää, että ruotsalaiset, norjalaiset ja venälaiset on meidän ainoiden oikeiden reilujen urheilijoidemme päihitettävä. Meidän suomalaisten tapa elää on ainoa oikea. Miten muualla ylipätään voi tulla toimeen? Ihmisen ryhmittyvät kiihkeästi myös musiikissa omien ryhmiensä ympärille. Ja kaikkialla. Meidän firman ikkunat on parhaat. Tämä on ainoa oikea puolue.
Miksi näin ei olisi myös uskonnossa, jos ei aktiivisesti pyri asettumaan lähimmäisen asemaan ja ymmärtämään myös toisenlaisessa asemassa olevaa kanssaihmistä? Joskus tällaisessa roolinotossa tulee tulokseen, että ei voi siitä huolimata hyväksyä toisen näkemystä. Joskus taas huomaa, että olipas itse aika rajoittunut.
TykkääLiked by 1 henkilö
Joona kirjoittaa: ”Noin karkeasti kiteyttäen ajattelen, että maan päällä on olemassa yksi lauma, yksi Kristuksen kirkko. Sen piirissä ovat ne, jotka tuntevat Jeesuksen ja turvautuvat häneen omana Vapahtajanaan. Sen jäsenet voivat kuulua eri organisaatioihin ja olla eri mieltä joistakin opillisista asioista. Kirkko on kuitenkin hengellisesti yksi, koska yksi Pyhä Henki ja yksi usko Kristukseen yhdistävät sen.”
Tätä kysyi aiemmissa viesteissä ja tämän vastauksen sain Markulta: ”3) Kolmanneksi kristinuskoa on tulkittu kahden tuhannen vuoden aikana eri maanosissa ja kulttuureissa eri tavoilla asioita painottaen, mikä ei sinänsä tarvitse olla epäraamatullista, vaan mahtuu apostolisen kristillisen opin ”välykseen”.
Eudokimos toteaa: ”Kaikella kunnioituksella, Heino. En parhaalla tahdollakaan ymmärrä, mitä ajat takaa?”
Selvensi hänelle kysymystäni, mutta alun perin kysyin: ”Nyt kysyn (että ymmärtäisin), missä opillisissa asioissa voidaan olla erimieltä ja siltikin olla yhdessä näkymättömän Jumalan valtakuntaan osallisia? Onko uskossa semmoisia neutraaleja asioita, jotka voidaan vapaasti tulkita kukin erilailla?”
Markku vastauksessaan toteaa, että näitä erilaisia tulkintoja on ollut ja on: ”jotka mahtuu apostolisen kristillisen opin ”välykseen”.
Tämä voi teistä tuntua kiusaamiselta, kun nostan tämän kysymäni asian uudelleen esille, mutta tämä on hyvin tärkeä asia, jos mietitään esimerkiksi sitä, mitkä asiat johtavat eksklusiivisuuteen. Siis, mitkä opilliset näkemykset sopivat, niin kuin Markku toteaa ”jotka mahtuu apostolisen kristillisen opin ”välykseen”.
TykkääTykkää
No tuoda, tuoda. Vaikkapa näin: läpi keskiajan kristityt pelastuivat lännessäkin kristillisellä opilla, johon kuului 7 ”sakramentiksi” kohotettua pyhää toimitusta, no sitten ihan raamatullisen kritiikin perusteella protestantit hyväksyivät varsinaisiksi ”sakramenteiksi” vain kaksi, ja Jumalan armosta myös sillä opilla on taivaaseen kostuttu. Kiitos Herralle, sillä ”Sinun armosi ulottuu taivaisiin, sinun uskollisuutesi ylös pilviin.” (Ps. 57:10)
Vuosisatoja tai jopa vuosituhannenkin kristinuskon evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta levisi monissa maanosissa suullisena, siis kuten se oli alunperin liikkeelle laitettu ja tarkoitettukin. Ja aivan varmasti meillä olisi vaikeuksia tunnistaa evankeliumia, joka on suullisena välittynyt satojen tai tuhansien viestinviejien kautta; mutta jos siinä oli jäljellä tämä tärkein ”Jeesus Kristus Jumalan Poika Pelastaja” niin se oli jo pelastavaa uskoa!
Luulen, että Herramme ynnä pyhä Pietari ovat taivaanportilla hymyilleet kaikelle sille skolastiselle tikuteeraamiselle ja kiivailemiselle, mitä sakramenttienkin perusteella on vuosisatojen ajan harrastettu. Oppimme on aina vajavaista ja likiarvoa, siihen vaikuttaa kielemme asettamat käsitteelliset rajat ja mahdollisuudet, kulttuurinen perintömme ja sitten autoritääriset tulkitsijat, jotka usein nostamme patsaiksi jopa yli selvä Raamatun Sanan!
TykkääTykkää
Ei se nyt ihan noin ole mennyt, sanot: ”on suullisena välittynyt satojen tai tuhansien viestinviejien kautta; mutta jos siinä oli jäljellä tämä tärkein ”Jeesus Kristus Jumalan Poika Pelastaja” niin se oli jo pelastavaa uskoa!”
Kyllä alkukirkon aikana ovat apostolien paimenkirjeet kiertäneet seurakunnissa, samoin vanhantestamentilliset kirjat. Paavalin saarnatessa:
”Juutalaiset olivat täällä avarakatseisempia kuin Tessalonikassa. He ottivat sanan halukkaasti vastaan ja tutkivat päivittäin kirjoituksista, pitikö kaikki paikkansa.”(Ap.t.17:11)
Vaikka raamattu todistaa, että ihminen tulee autuaaksi yksin uskomalla Kristukseen, niin kyllä evankeliumikirjat ja epistolat ovat Jumalalta annettu, että niiden kautta voimme ymmärtää Jumalan tahdon.
Näillä paimenkirjeillä juuri apostolit hoitivat seurakuntia, sillä vääriä saarnamiehiä on ollut alusta asti, Pietari muistuttaa näistä väärentäjistä:
”Ja pitäkää sitä pelastuksenanne, että Herra on kärsivällinen. Näinhän myös rakas veljemme Paavali on hänelle annetun viisauden mukaisesti teille kirjoittanut.
Samaa hän sanoo kaikissa kirjeissään, joissa puhuu näistä asioista. Niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, mitä tietämättömät ja haihattelevat ihmiset omaksi tuhokseen vääristelevät niin kuin kaikkia muitakin pyhiä kirjoituksia.”(2.Piet.3:15,16)
Minäpä lainaan Bibliaa:
”Sentähden antakaamme Kristuksen opin alun sillänsä olla, ja ruvetkaamme niihin, jotka täydellisyyteen saattavat: ei vasta-uudesta perustusta laskein parannukseen kuolevaisista töistä ja uskoon Jumalan päälle,
Kasteen oppiin, kätten päällepanemiseen, kuolleitten ylösnousemiseen ja ijankaikkiseen tuomioon.”(Heb.6:1,2)
Tuo esiintuotu apostolinen uskontunnustus on juuri tuota ”alunoppia”. Tästä uskontunnustuksesta ovat varmaankin melkein kaikki kristilliset uskonyhteisöt samaa mieltä, että se on oikea. Yksi kristityitä jakava oppi on kasteenoppi. Vaikka Jumala on antanut meille sanansa, ihmiset tulkitsevat raamatun ilmoitusta eritavalla ja jos tutkimme kirkkoisien käsityksiä, eivät he ole olleet yksimielisiä raamatuntulkinnoissaan.
Eksklusiivisuus on monelle uskovalle kuin turva-aita, karsina. (kun pysyn tämän aidan suojissa pelastun)
Mielestäni Eksklusiivisuutta voi verrata myös kuoppaan. Kun sokean toista sokeaa taluttaa, koska kumpikaan ei näe, he putoavat kuoppaan. Näin meitä Jeesus opettaa ja näyttää monin tavoin miten ihmisoppi turmelee koko uskon. Tätä minä yritän saada teiltä nyhdettyä – tietoa, mitkä opillisista asioista voi teidän käsityksen mukaan olla erimieltä ja siltikin kuulua näkymättömään Jumalan valtakuntaan?
TykkääTykkää
Jotenkin tämä kirjoitus päätyy rakentelemaan monipolvisia päättelyketjuja tähän virheelliseen määrittelyyn perustuen: ”Käsite ”yksinkertaisuus” tarkoittaa keskittymistä monien sijasta johonkin.”
Yksinkertainen ei ole moninkertaisen vastakohta, vaan monimutkaisen vastakohta. Yksinkertainen usko on sitä, että syntien anteeksi uskominen Jeesuksen nimessä ja veressä on koko evankeliumi. Tämä jos mikä on Kristus-keskeinen saarna (kirjaimellisesti), ja se kuuluu kaikissa seuroissa.
Monimutkainen usko on sitä, että ensin määritellään termit, sitten väitellään ilman argumentaatiovirheitä, näin johdetaan systemaattinen teologia ja sitä noudattamalla pelastuu.
Mielestäni sorrut hieman siihen että määrittelet seurapuheiden sanojen ja lauseiden sisällöt jälkikäteen uudestaan, jolloin ne voivat saada vaikka minkälaisia merkityksiä.
TykkääLiked by 1 henkilö
Minulleko sinä nimimerkki ”abc” kirjoitat: ”Yksinkertainen usko on sitä, että syntien anteeksi uskominen Jeesuksen nimessä ja veressä on koko evankeliumi.”
Evankeliumi on suomeksi ”ilosanoma” tai ”hyvä sanoma” Jumalan Pojan lunastustyöstä. Noita mainitsemisia synninpäästönsanoja ei ole raamatussa.
Tämän ilosanoman saivat kuulla ensimmäisenä paimenet:
”Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet,
mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.”(Luuk.2:9,10)
Jokainen, joka tämän ilosanoman uskoo saa syntinsä anteeksi. Tämä on totta:
”Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa hänen nimensä voimasta syntinsä anteeksi.”(Ap.t.10:43)
Jeesus antoi lähetyskäskyn:
”Hän sanoi heille: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille.
Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.”(Mark.16:15,16)
Lisäksi Jeesus käskee opettaa kaikki mitä hän on opettanut:
”ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”(Matt.28:20)
Ymmärrätkö mitä minä yritän sanoa, siis sitä, että uskomiseen kuuluu myös seuraaminen Jeesuksen opetusta (Tule ja seuraa minua). Eli uskoa voi vaikka kuinka lujasti, mutta jos ei lähde seuraamaan Jeesusta, ei pääse koskaan hänen luokseen. Paavali vertaa tätä seuraamista kilpajuoksuun:
”Jokainen kilpailija noudattaa lujaa itsekuria, juoksijat saavuttaakseen katoavan seppeleen, me saadaksemme katoamattoman.
Minä en siis juokse päämäärättömästi enkä nyrkkeillessäni huido ilmaan.
Kohdistan iskut omaan ruumiiseeni ja pakotan sen tottelemaan, jottei itseäni lopulta hylättäisi, minua, joka olen kutsunut muita kilpailuun.”(1.Kor.9:25,26,27)
Paavali toteaa, että hänellä on selvä päämäärä, mihin hän juoksee ja vain sen takia, että saisi meille uskoville luvatun voitonseppeleen. Tämän takia meidän tulee ymmärtää myös opista:
”Jeesus sanoi heille: ”Se, mitä minä opetan, ei ole minun oppiani, vaan hänen, joka on minut lähettänyt.
Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani.”(Joh.7:16,17)
TykkääTykkää
Ei vaan Joonan kirjoitukseen kohdistin tämän kommenttini. Saathan sitä toki sinäkin kommentoida. Tarkasta sanamuodosta riippumatta, se että Jeesuksen lunastustyön tähden ihminen saa uskoa syntinsä anteeksi, on koko evankeliumi.
TykkääTykkää
Hmm… Mielestäni teet, abc, nyt hiukan mielivaltaisia vastakkainasetteluja sekä tarpeettomia oletuksia siitä, mitä mieltä minä olen. Se voi johtua siitä, ettet lue tekstiäni suopeuden periaatteella. Sen vuoksi osa sen sisällöstä näyttää jääneen Sinulta huomaamatta tai hahmottamatta.
”Yksinkertainen ei ole moninkertaisen vastakohta, vaan monimutkaisen vastakohta.”
Se inhimillinen kokemus, josta arkikielessä käytetään nimitystä ”monimutkaisuus”, johtuu siitä, että asiassa X on useita tekijöitä tai muuttujia. Mitä enemmän asiassa X on tekijöitä tai muuttujia, sitä enemmän siinä on myös huomioonotettavaa ja siten haastetta älylliselle suorituskyvylle. Koska ihmisen suorituskyky on rajallinen, tekijöiden tai muuttujien paljous synnyttää ihmiselle helposti kokemuksen siitä, että asiassa on liikaa huomioonotettavaa eli että asia on ”monimutkainen”. Voidaan siis sanoa, että yksinkertaisen asian (asian, jossa on vähän muuttujia) vastakohta on ”moninkertainen” asia (asia, jossa on paljon muuttujia). ”Monimutkainen” on puolestaan käsite, joka kuvaa sitä subjektiivista kokemusta, joka ihmiselle voi syntyä, kun hän kohtaa ”moninkertaisen” asian.
Kristillisen evankeliumin yksinkertaisuus on sitä, että pelastuakseen ihmisen ei tarvitse ottaa huomioon monia tekijöitä tai muuttujia. Riittää yksi: Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen persoona. Toki asiassa on se puoli, että tämän yksinkertaisen evankeliumin varjeleminen ja kirkastaminen voi vaatia hyvinkin monimutkaista ajattelua, jota kutsutaan systemaattiseksi teologiaksi. Mutta se on toinen tarina.
”Yksinkertainen usko on sitä, että syntien anteeksi uskominen Jeesuksen nimessä ja veressä on koko evankeliumi. Tämä jos mikä on Kristus-keskeinen saarna (kirjaimellisesti), ja se kuuluu kaikissa seuroissa.”
Synninpäästö Jeesuksen nimessä ja veressä voi olla hieno kiteytys koko evankeliumista. Se, onko se sellainen, riippuu kuitenkin puheen kokonaisuudesta. Puhe kokonaisuutena muodostaa kontekstin, josta käsin myös synninpäästöä on tulkittava.
Jos puhe on kokonaisuudessaan Kristus-keskeinen, silloin synninpäästö puheen lopussa toimii hienosti evankeliumin huipentumana: ”Jeesus, ihmiseksi tullut Jumala ja Jumalan Poika, rakastaa juuri Sinuakin. Hän on kärsinyt ja kuollut rakkaudesta Sinua kohtaan. Hän on ylösnousemuksellaan voittanut kuoleman. Saat omistaa uskolla koko tämän rakkauden omalle kohdallesi. Saat uskoa kaikki syntisi anteeksi hänen kärsimyksensä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa tähden eli hänen nimessään ja veressään.”
Jos puhe on kokonaisuutena kuitenkin hyvin seurakunta-/valtakuntakeskeinen, pelkkä synninpäästö saarnan lopuksi ei pelasta sitä sisällöllisesti eikä tee siitä Kristus-keskeistä. Tällöin synninpäästö näyttäytyy enemmänkin seurakunnan myöntämänä kuivan juridisena ja mekaanisena vapautustuomiona syntien aiheuttamasta syyllisyydestä. Synninpäästö ei tuo kuulijoita niinkään Kristuksen persoonan luo vaan sitoo heidet tietyn joukon yhteyteen.
”Monimutkainen usko on sitä, että ensin määritellään termit, sitten väitellään ilman argumentaatiovirheitä, näin johdetaan systemaattinen teologia ja sitä noudattamalla pelastuu.”
Jos luet koko kirjoitukseni ajatuksen kanssa, huomaat, miten kirjoitan siinä juuri tällaista ajattelutapaa vastaan.
”Mielestäni sorrut hieman siihen että määrittelet seurapuheiden sanojen ja lauseiden sisällöt jälkikäteen uudestaan, jolloin ne voivat saada vaikka minkälaisia merkityksiä.”
Minun mielestäni määrittelen seurapuheiden sanojen ja lauseiden sisällön analysoimalla niiden keskinäisiä yhteyksiä sekä sitä kokonaisuutta eli sitä käsitejärjestelmää, jonka ne yhdessä synnyttävät. Mielestäni en tuo niihin mitään ulkopuolelta vaan annan niiden itse puhua. Voi olla, että se, mitä ne sitten sanovat, ei kuulostakaan kovin kauniilta, mutta jos niin on, niin sekin on sitten vain tosiasia, joka on kohdattava.
TykkääTykkää
Kenties olisin voinut lukea tekstisi suopeamminkin, mutta erityistä suopeutta ei kyllä löydy sinultakaan tulkitessasi saarnoja 🙂
Monimutkaisen / kertaisen semantiikasta voidaan kiistellä, enkä sano että olet väärässä, mutta sanon että päättelyketju joka rakentuu tällaisten hieman mielivaltaisten määritelmien varaan, on hutera.
Evankeliumin julistus on joka tapauksessa yksinkertaisin ja Kristus-keskeisin mahdollinen ydin saarnalle, eikä se saa voimaansa edeltäneen saarnan systemaattisuudesta.
Kirjoituksesi vetää mutkat suoriksi että yksinkertaisen uskon ihanteesta jotenkin loogisesti seuraa saarnaspöntön mielivalta ja väärä seurakuntaoppi.
TykkääTykkää
Voihan olla niinkin, että Joona on kuunnellut eri seurapuheita kuin abc ja minä. Silloin molemmat voivat olla omine väitteineen oikeassa.
TykkääTykkää
Ikävä kyllä, abc, esität nyt pelkkiä väitteitä ilman perusteluja plus, ettet edelleenkään vaivaudu lukemaan ajatuksen kanssa, mitä kirjoitan.
Jos määritelmässäni yksinkertaisen käsitteelle on ongelmia, ole hyvä ja osoita sekä perustele, miltä osin. Reilua olisi myös esittää parempi määritelmä. Mielestäni määritelmäni on kestävä, ja olen sen myös perustellut.
En ole yhtikäs missään väittänyt, että systemaattisuus tekisi saarnasta Kristus-keskeisen, päinvastoin. Olen samaa mieltä siitä, että evankeliumi on parasta Kristus-keskeisyyttä (mikä käy ilmi myös blogitekstistä). Pelkkä synninpäästö Jnjv:ssä ei ole kuitenkaan vielä riittävää evankeliumia eikä yksinään tee saarnasta Kristus-keskeistä, jos saarna muuten ei sellainen ole.
Kirjoitukseni ei väitä (ja tämä on kirjoitettu siihen ihan selvästi) että yksinkertaisen uskon ihanteesta seuraisi jotain pahaa. Sen sijaan väitän, että tietynlaisesta yksinkertaisen uskon ihanteesta, nimittäin sellaisesta, jossa yksinkertaisuus tarkoittaa kritiikitöntä suhtautumista seurakuntaoppiin ja itseisarvoista kulkemista vl-joukon mukana, seuraa pahoja asioita.
Kirjoituksen väitteet vl-saarnojen keskimääräisestä sisällöstä eivät perustu mihinkään tunnepohjaiseen asenteeseen niitä kohtaan. Ne perustuvat henkilökohtaisten kokemusten ohella laajan aineiston läpikäyntiin ja analyysiin, jonka olen esitellyt gradussani:
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/163440/KorteniemiJoonaProGradu.pdf?sequence
Kannattaa lukea (ajatuksen kanssa) myös professori Miikka Ruokasen nuoruudentyö, joka yhä on mielestäni paras ja kattavin systemaattinen esitys vl-dogmatiikasta:
Click to access A%2080%20Jumalan%20valtakunta%20ja%20syntien%20anteeksiantamus%20digitoitu.pdf
TykkääLiked by 1 henkilö
Joona: Rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava, että se, mitä vl-liikkeessä tarkoitetaan ”yksinkertaisella” julistuksella, on sisällöltään usein tämäntapaista:
”Rakkaat veljet ja sisaret! On tärkeää kilvoitella tämän Jumalan valtakunnan armohoidossa. Jumalalla ei ole maan päällä kuin tämä yksi valtakunta, jossa ainoastaan ihminen voidaan päästää synneistään. Vain tämän seurakunnan, Jumalan valtakunnan, kautta kulkee tie kunnian valtakuntaan. Jumalan seurakunnan ulkopuolella ei tule kukaan vahingossakaan autuaaksi. Sielunvihollinen nostaa usein mieleen järjen epäilyksiä, että voiko se olla niin, että vain tässä joukossa tulee autuaaksi. Mutta kun sitä saa käydä Jumalan sanan kuulossa virvoittumassa, huomaa, että niinhän se on, ei ole kuin tämä yksi Jumalan lasten joukko. Kannattaa olla kuuliainen, kun seurakuntaäiti neuvoo ja hoitaa…”
Rehellisyyden nimissä kysyn, milloin ja missä olet viime aikoina kuullut tällaisen saarnan?
Kirjoituksessasi väität, että vanhoillislestadiolaiset saarnat ovat koko ajan menossa seurakuntakeskeisempään suuntaan pois Kristuskeskeisyydestä. Väitteesi perustuu omaan subjektiiviseen käsitykseesi ja jää täysin ilman konkreettisia perusteluja.
Miten suuri osuus saarnoista on esimerkkisi mukaisia ja onko tällaisten saarnojen suhteellinen osuus kasvanut? Onko niin, että kehitys on mennyt koko Suomessa samaan suuntaan, vai onko kehityksessä alueellisia eroja?
Väitän, että asia on päin vastoin. Seurakuntakeskeisyyttä korostavien saarnojen suhteellinen määrä on vähentynyt ja Kristuskeskeisyys kasvanut 20-30 vuoden aikavälillä. Yksi vaikutava tekijä on se, että nuoriso ei ole elänyt hajaantumisprosesseja ja voivat siksi tarkastella teologiaa avoimemmin mielin. Yhtenä taustaprosessina on yhteiskunnan yksilökeskeisyyden kasvaminen, mikä vähentää mahdollisuuksia korostaa yhtenäisiä tapanormeja ja näihin vetoamalla rakentaa näkyvää seurakuntayhteyttä.
Em. esimerkissäsikin äärieksklusiiviseen seurakuntakeskeisyyteen viittaa ainoastaan sanat ”tämä” ja ”tämä joukko”. Jättämällä muutaman sanan pois, esimerkkisi ei enää ole äärieksklusiivinen. Lisäksi jos saarna on muuten Kristuskeskeinen, seurakunnasta puhuva katkelma ei tee siitä vielä huonoa, koska tarkoituksena on esittää, mistä kaiken keskuksena oleva Kristus on maan päällä löydettävissä. Toki tässä on vaaransa, mm. sakramenttien arvon vähättelyssä ja huomion keskittymisessä Hengestä ihmiseen.
Yllä viittaat graduusi ja Ruokasen työhön, mutta nämä eivät millään tapaa osoita todeksi blogikirjoituksesi teesiä siitä, että vanhoillislestadiolaiset saarnat ovat menossa seurakuntakeskeisempään suuntaan. Ne eivät edes millään tapaa liity liikkeen nykytilaan vaan käsittelevät 1970-luvun tapahtumia.
Olet siis oikeassa siinä, että julistuksen keskiössä tulee olla Kristus ja Sanaa olisi saarnattava nykyistä elävämmin. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että ”Puhujien, myös maallikkojen, tulisi ottaa kaitsijantehtävänsä vakavasti, kilvoitella kasvaakseen Kristuksen tuntemisessa ja lukea Raamattua sekä hengellistä kirjallisuutta. Saarnoissa heidän tulisi opastaa kuulijoita Kristukseen tuntemiseen sekä rukoukseen ja Jumalan sanan tutkimiseen, ei pelkästään yhteisön mukana kulkemiseen.”
Vaikka voinkin monessa suhteessa jakaa käsityksesi esittämistäsi teologisista asioista, en voi todisteiden puuttuessa hyväksyä todeksi väitettäsi siitä, että vanhoillislestadiolainen opetus olisi jatkuvasti menossa seurakuntakeskeisempään suuntaan. Viittaan muutamaan kohtaan kirjoituksessasi:
”Nykyisellään vanhoillislestadiolainen julistus tuppaa siis todella olemaan ”yksinkertaista”, mutta sanan negatiivisessa mielessä: se kumisee onttouttaan, se on väsähtänyttä sekä tyhjää merkityksistä ja hengellisestä ravinnosta.”
”Ikävintä on, että kyseessä näyttää olevan etenevä sairaus.”
”Vl-yksinkertaisuus on näin ”itsensä korjaamisen estävä järjestelmä”, joka tuhoaa kuin dementia vääjäämättömästi vanhoillislestadiolaisuuden aikoinaan niin hienon ja rikkaan hengellisen sisällön. Jollei prosessia onnistuta pysäyttämään, jäljelle jäävät vain seurakuntaoppi, synninpäästö ja muutama hassu pukeutumisnormi. Ja koska ontto julistus ei riitä tyydyttämään ihmisten hengellistä kaipausta eikä motivoimaan heitä rauhanyhdistysten toiminnan pyörittämiseen, ”yksinkertaisuus ja lapsenmielisyys” tuhoavat lopulta vl-liikkeen, jollei suunnanmuutosta tapahdu. Aika surkea loppu herätysliikkeelle, joka aikoinaan pelasti Lapin hukkumasta viinaan ja rikollisuuteen, vai mitä?”
TykkääTykkää
Kirjoituksessani en väitä missään kohdassa, että vanhoillislestadiolaiset saarnat olisivat menossa koko ajan seurakuntakeskeisempään suuntaan. En myöskään kohdissa, joita lainaat.
Sen sijaan väitän, että vanhoillislestadiolaiset saarnat ovat menossa koko ajan hengellisesti sisällöttömämpään suuntaan. Hengellisestä sisällöttömyydestä tarjoan kaksi esimerkkiä: liian seurakuntakeskeiset saarnat ja saarnat, joissa puhutaan ”uskovaisuudesta” ja ”uskomassa olemisesta” täsmentämättä, kuka on uskon kohde.
Myös itse arvioisin, että äärimmäisen seurakuntakeskeiset saarnat ovat hiukan vähentyneet. Arvioni mukaan ne eivät ole kuitenkaan suuressa määrin korvautuneet Kristus-keskeisillä saarnoilla vaan lähinnä saarnoilla, joissa puhutaan ”uskomisen asiasta” ilman, että uskon kohde, Kristus, käy selville. Tällä tavoin ”etenevä sairaus” näyttää valitettavasti jatkavan kulkuaan.
Väitän, että tietyssä mielessä tilanne on nykyisin jopa huonompi kuin hoitokokousaikoina, 1960- ja 1970-luvuilla. Tuolloin eksklusiivisuutta korostavissakin saarnoissa oli Kristus selkeästi ja elävästi mukana. Esimerkkejä tästä ovat Arvi Hintsalan, Ville Suutarin ja osin jopa Heikki Saaren saarnat. Nykyään äärimmäinen eksklusivismi ja vastakkainasettelu on ehkä jäänyt hiukan taka-alalle, mutta myös Kristuksesta puhutaan koko ajan vähemmän ja valjummin.
Hyvin seurakuntakeskeisiäkin, kuvaamani esimerkin kaltaisia, saarnoja kuulee kyllä nykyäänkin ihan riittämiin. Ei ehkä niin paljon Helsingissä, mutta jos kuuntelee seuroja muilta paikkakunnilta, vaikkapa Oulusta, niin tulee kyllä selväksi, että ”tämän valtakunnan” ulkopuolella ei tule kukaan vahingossakaan autuaaksi.
Väitteeni perustuvat ennen kaikkea omaan kokemukseeni, se on totta. Ikävä kyllä viime vuosien vl-saarnoista ei ole (ainakaan minun tietääkseni) olemassa laajaa vertailevaa tieteellistä tutkimusta. Ja jos asioihin saa ottaa kantaa vain viittaamalla tutkittuun tietoon, keskustelun kynnys nostetaan varsin korkealle. Mutta epäilemättä amicus noudattaa tätä vaatimustasi omassa elämässään.
Voisin tietysti väittää, että myöskään amicukset yllä olevat yleistykset ”perustuvat hänen omaan subjektiiviseen käsitykseensä ja jäävät täysin ilman konkreettisia perusteluja”, mutta enpä väitä.
TykkääLiked by 1 henkilö
Sen sijaan väitän, ettei minun subjektiivinen käsityksenikään objektiivisesti arvioiden niin hatara ole. Olen kasvanut vl-liikkeen piirissä, olen tutustunut erittäin laajasti SRK:n julkaisuihin niin viime vuosilta kuin aiemmilta vuosikymmeniltä. Olen käynyt vuosien ajan seuroissa 2-3 kertaa viikossa, olen vuosien ajan kuunnellut uskollisesti jok’ ikisen suviseurasaarnan ja monen vuonna myös kaikki saarnat maakunnallisista seuroista. Olen kuunnellut myös vanhat suviseurasaarnat tarkoin 1960-luvulta alkaen. Olen kuunnellut saarnoja myös eri paikkakunnilta juuri saadakseni liikkeen tilanteesta kattavan käsityksen jne.
TykkääLiked by 1 henkilö
Em. kirjoitukseen lipsahti kursiivilla kohtia, jotka oli tarkoitus kirjoittaa ilman. Valitettavasti en voi korjata.
TykkääTykkää
Luin kyllä tekstisi ajatuksen kanssa, ja kuten yllä jo myönsin, en väitä ehdottomasti että yksinkertaisen määritelmäsi olisi väärä. Väitän vain, että jos päättelyketjusi on ”yksinkertaisen vastakohta on moninkertainen, siispä yksinkertainen = yhteen kohdistuva, ja koska uskon kohde on Kristus, yksinkertainen lapsenuskon ideaali ei olekaan yksinkertaisuudessa ja lapsellisuudessa, vaan siinä että se kohdistuu Kristukseen”, tämä on hieman huteraa. Ei se ole huteraa etteikö uskon kohde olisi Kristus, vaan se että kiistät lapsenuskon tarkoittavan lapsellista uskoa. Vai ymmärsinkö sinut ihan väärin?
Jeesus otti lapsia syliinsä ja asetti heidät uskon esikuvaksi. En väitä että ”analyyttinen mutta Kristukseen kohdistuva” usko olisi väärä, mutta sitä ei kuitenkaan asetettu meille uskon esikuvaksi.
Ei se tarkoita etteikö vaikeita kysymyksiä saisi miettiä; kenties se tarkoittaa, että niitä ei ole pakko miettiä… ja kun kysymyksen asettelua jatkaa, niin lopulta tulee vastaan niin paradoksaaliset kysymykset että tuntuu että niihin ei edes voi olla olemassa mitään järkevää vastausta, kuitenkin ne ovat niin perustavan laatuisia että niiden mukana tuntuu kaatuvan koko kristinusko. Kuten nyt vaikka se, miksi kaikki ihmiset eivät pelastu. Niitä kun aikansa miettii niin voi vain palata pienen paikalle…
Lisäksi, keskeinen väitteesi blogin VL-osuudessa on että VL-saarnat ovat usein onttoja, vääriä, tyhjyyttään kumisevia, seurakuntaa liikaa korostavia, eksklusiivisuudessa piehtaroivia, jne. ja yksinkertaisuudella ajetaan kritiikitöntä suhtautumista seurakuntaoppiin. Käytät perusteluna graduasi jota en ole lukenut (Ruokanen on hyllyssä); koska oma kokemukseni saarnoista ei kuitenkaan ole ylläoleva, rohkenen epäillä että jossain kohtaa sinunkin perustelusi pettävät. Laskutoimituksesi 1+1 on pitkä ja perusteellinen, en voi sieltä ehkä löytää virhettä, mutta jos lopputulos on 2.1 niin epäilys herää.
TykkääTykkää
Amicus: ”Rehellisyyden nimissä kysyn, milloin ja missä olet viime aikoina kuullut tällaisen saarnan?”
Tähän ja muutenkin ylläolevaan keskusteluun liittyen huutelen vähän tästä välistä.
Voisiko toisistaan poikkeavat näkemykset saarnojen seurakunta-, kristus-, whatever-keskeisyydenmäärästä liittyen siihen, että saarnojen painotuksissa on suurempia tai pienempiä paikkakuntakohtaisia eroja?
Minun kokemukseni on, että eroja löytyy. Olen kuullut esim. Helsingistä viime vuosina useita hyvin Kristuskeskeisiä ja raikkaita puheita. Sellaisia kuulen oman kotipaikkakuntani rauhanyhdistyksellä ehkä 1 tai 2 vuodessa. Joonan saarnademonstraation kaltaisia saarnoja kuulen kyllä useammin, Pakko sanoa näin.
Joona: ”Osa ’yksinkertaisista’ vl-seurapuheista ei ole aivan näin seurakuntakeskeisiä. Niidenkään keskiössä ei kokemukseni mukaan ole kuitenkaan Kristus vaan ’uskovaisuus’ ja ’uskomassa pysyminen’.”
Asia on mielestäni juuri näin. Puhutaan ”uskon asiasta”, ”uskovaisten keskinäisestä talostelusta”, ”Jumalan valtakunnan työstä”, jne., mutta Jeesus puuttuu lähes kokonaan.
Henkilökohtaisesti minua kuitenkin häiritsee ylivoimaisesti eniten ”tahraoppi”, eli ”vanhurskauden vaatteen peseminen” ja muut vastaavan sisältöiset saarnat, jossa keskiöön nousee oma kilvoitus. Sellainen saarna kääntää vinksalleen koko Kristillisen uskon ytimen.
TykkääLiked by 3 people
Olof Tallius kerkesi jo tuossa edellä lukemaan ajatukseni, joten ei jäänyt paljon sanottavaa :).
Sen verran kuitenkin kommentoin että amicukselta ja abc:lta tuntuu menevän ohi että Joona puhuu asiasta yleisellä keskimääräisellä tasolla. Siksi Joonan antamaa esimerkkiä ei tietenkään juuri sellaisenaan löydy mistään saarnasta, vaikka olen kyllä kuullut saarnoja joiden pääsisältöä tuo kuvaa hyvin pitkälti. Joona ei kirjoituksessaan tee tyhjäksi ja kiistä etteikö Kristukseen keskittyviä ja raamatullisia saarnoja olisi. Omallakin paikkakunnalla on useampia puhujia jotka näin onneksi saarnaavat. Mutta kuvaavaa on että nämä eivät ole seurakunnassa niitä joilla on eniten sananvaltaa. Enemmän on kyse siitä mitkä teemat ja painotukset ovat saarnoissa valtavirtaa yleisesti ottaen. Kuunnelkaapa amicus ja abc järjestyksessä viime suviseurojen saarnat. Väitän että yhden käden sormilla voi laskea saarnat, joissa Kristus on keskiössä ja seurakunta raamatullisessa roolissaan.
Mutta edelleenkin kuten Olof Tallius totesi, on varmasti paikkakuntia joilla julistuksen painopisteet ovat terveempiä.
TykkääLiked by 2 people
Joona, totta kai minun väitteeni saarnojen sisällön kehityksestä jäi täysin ilman konkreettisia perusteluja eikä minun tapauksessani yltänyt edes valistuneen luulon tasolle. Vastaväitteeni teesillesi oli pelkästään argumentointitekninen pyrkimyksenäni saada sinut avaamaan sitä, mihin perustat omat väittämäsi.
Miksi sitten olin näin ilkeä?
Blogitekstissäsi esitit aika kovan väitteen: vanhoillislestadiolainen julistus on tyhjää merkityksistä ja hengellisestä ravinnosta. Ja tilanne vain pahenee.
Väite on varsin kova liikkeestä, jonka seuroja kuuntelee suuri joukko ihmisiä, fiksujakin ihmisiä.
Viestissäsi 08/03/2018 22:51 viittaat teesisi perusteluina graduusi ja Ruokasen tutkimukseen.
Blogilla on paljon lukijoita ja ajattelin, että nopealla lukemalla tästä voisi syntyä sellainen kuva, että näkemyksesi ja teesisi vanhoillislestadiolaisuuden nykytilasta perustuisivat tarkastettuun tutkimukseen tai opinnäytetyöhön. Halusin kiistää tämän vaikutelman esittämällä, että tutkimukset liittyvät 40 vuoden takaiseen aikaan ja nykyhetken analyysissä on kyseessä subjektiivinen mielipiteesi. Sen viestissäsi 09/03/2018 10:44 myönsitkin.
Sen Joona myönnän auliisti, että sinun subjektiivinen näkemyksesi on paljon kattavampi ja valistuneempi kuin omani. En ole missään vaatinut, toisin kuin annat ymmärtää, että asioihin saisi ottaa kantaa vain viittaamalla tutkittuun tietoon. En suinkaan. Koska esitit voimakkaita väitteitä, ajoin vain takaa sitä, että subjektiivista näkemystä ja tutkittua tietoa ei sekoitettaisi toisiinsa, etenkin kun näkemyksiisi luotetaan myös vanhoillislestadiolaisuuden asiantuntijana.
TykkääLiked by 1 henkilö
Joona, kirjoitat:
(Joona Korteniemi
09/03/2018 11:03)
”Sen sijaan väitän, ettei minun subjektiivinen käsityksenikään objektiivisesti arvioiden niin hatara ole. Olen kasvanut vl-liikkeen piirissä, olen tutustunut erittäin laajasti SRK:n julkaisuihin niin viime vuosilta kuin aiemmilta vuosikymmeniltä. Olen käynyt vuosien ajan seuroissa 2-3 kertaa viikossa, olen vuosien ajan kuunnellut uskollisesti jok’ ikisen suviseurasaarnan ja monen vuonna myös kaikki saarnat maakunnallisista seuroista. Olen kuunnellut myös vanhat suviseurasaarnat tarkoin 1960-luvulta alkaen. Olen kuunnellut saarnoja myös eri paikkakunnilta juuri saadakseni liikkeen tilanteesta kattavan käsityksen jne.”
Joona hyvä, tämä yllä oleva sitaatti lienee sinun OMA subjektiivinen väitteesi omasta objektiivisuudestasi. Sinun omista kirjoituksistasi ja Markku-isäsi (runsaista) kommenteista tulee sellainen käsitys (mielikuva), että toimintasi on tarkoitushakuista, isäsi tutoroimaa.
Kuka (mikä) todistaa sinulle, että olet kaiken kuulemasi ymmärtänyt oikein ja että et ole ”sanan unhottavainen kuulija vaan sen tekijä”?
Kuka sanoi: ”Jos minä itsestäni todistaisin, niin ei minun todistukseni olisi tosi.” (Joh. 5:31)
TykkääTykkää
Mielenkiintoisia kysymyksiä Nimettömällä (jollaisia kommentoijia täällä ei sääntöjen mukaan saisi kylläkään olla).
”Joona hyvä, tämä yllä oleva sitaatti lienee sinun OMA subjektiivinen väitteesi omasta objektiivisuudestasi.”
”Kuka (mikä) todistaa sinulle, että olet kaiken kuulemasi ymmärtänyt oikein ja että et ole ’sanan unhottavainen kuulija vaan sen tekijä’?”
Tällä tavalla voidaan tietysti filosofoida. Mietin vain, että jos asetat agentin tieto-opilliselle uskottavuudelle noin ankarat kriteerit, mitenköhän käy omalle uskottavuudellesi? Nimittäin, mikä tai kuka todistaa Sinulle, että ymmärrät seurapuheet tai ylipäätään näkemäsi ja kuulemasi ynnä muun aistimasi oikein? Ei kai vain pohjalla ole oma subjektiivinen väitteesi omasta objektiivisuudestasi?
Vai onko kyseessä kaksoisstandardi: niihin, jotka ”nousevat seurakuntaa vastaan”, voidaan soveltaa tieto-opillista skeptisismiä, kun taas niihin, jotka ovat ”kuuliaisia”, realismia? 😀
No heko heko. Totta kai oma käsitykseni objektiivisuudestani on pitkälti subjektiivinen, kuten väistämättä myös Sinun käsityksesi. Sinäkin varmaan kuitenkin allekirjoitat sen, että henkilön vahvuuksien, esimerkiksi asiantuntemuksen, arvioimiseen on olemassa tiettyjä yleisesti hyväksyttyjä kriteerejä. Vaikkapa perehtyneisyys aiheeseen. Uskallan väittää, että harva vanhoillislestadiolainenkaan on kuunnellut suviseurapuheita niin paljon kuin minä tai lukenut SRK:n julkaisuja niin tarkoin ja laajasti kuin minä. Siksi on mielestäni järkevää ja perusteltua väittää, että minulla on aihepiirin suhteen asiantuntemusta.
”Sinun omista kirjoituksistasi ja Markku-isäsi (runsaista) kommenteista tulee sellainen käsitys (mielikuva), että toimintasi on tarkoitushakuista, isäsi tutoroimaa.”
Jokainen ihminen on tietysti jossain määrin oman sosiaalisen kontekstinsa, esimerkiksi kasvuympäristönsä ”vanki”. Niin myös minä. Ja voidaan tietysti ajatella, että kasvuympäristö tekee ihmisen maailmankuvasta, myös minun maailmankuvastani, väistämättä subjektiivisen ja siten toivottoman epäluotettavan.
Jälleen kuitenkin huomatan, arvoisa Nimetön, että johdonmukaisuuden nimissä samaa kriteeriä tulisi soveltaa kaikkiin muihinkin ihmisiin, ei vain minuun. Siis myös Sinuun ja kaikkiin vanhoillislestadiolaisiin. Mietippä tarkoin, eikö se, että kirjoitit ylläolevan kommentin, olekin lopulta ”tarkoitushakuista” ja isäsi/äitisi/sisarustesi/puolisosi/lastesi/ystäviesi/kavereidesi ynnä muun vl-kontekstisi ”tutoroimaa”? Ja se, että ihmiset ylipäätään kuuluvat liikkeeseen? Kriteeriäsi soveltaen voisi väittää, että se on lähes kaikissa tapauksissa isän ja/tai äidin ”tutoroimaa”, koska suurin osa vl:ta on syntynyt liikkeeseen. Huomannet itseksin, että argumenttisi eivät oikein pidä vettä.
Mitä taas siihen, että toimintani on ”tarkoitushakuista” ja ”isäni tutoroimaa” noin tarkemmin tulee, pyydän tarkennusta käsitteen ”tarkoitushakuisuus” osalta. Millä tavoin toimintani on tarkoitushakuista? Mitä se tarkoittaa tässä yhteydessä?
Isän tutoroinnista voisin sanoa, että isäukko voinee itse todistaa, että tarpeen vaatiessa osaan suhtautua häneen ajatuksiinsa erittäin kriittisesti, kuten myös hän minun ajatuksiini.
TykkääTykkää
Vielä raamatunkohdasta Joh. 5:31: Jos tahdot käyttää sitä argumenttina tässä yhteydessä, muista soveltaa sitäkin minun lisäkseni myös itseesi ja koko vl-liikkeeseen. Eli Joh. 5:31 vedoten: Vl-liikkeenkään väite siitä, että vain se edustaa Jumalan valtakuntaa ei ole tosi, jos se ainoastaan sanoo edustavansa Jumalan valtakuntaa esittämättä muita todisteita. Ollakseen uskottava vl-liikkeen tulisi oman todistuksensa lisäksi pystyä näyttämään historiallinen jatkumo tai poikkeuksellisen näkyvät Hengen hedelmät, jotta sen todistus olisi uskottava.
TykkääTykkää
SITAATTI:
”Joona Korteniemi
22/03/2018 16:15
Vielä raamatunkohdasta Joh. 5:31: Jos tahdot käyttää sitä argumenttina tässä yhteydessä, muista soveltaa sitäkin minun lisäkseni myös itseesi ja koko vl-liikkeeseen. Eli Joh. 5:31 vedoten: Vl-liikkeenkään väite siitä, että vain se edustaa Jumalan valtakuntaa ei ole tosi, jos se ainoastaan sanoo edustavansa Jumalan valtakuntaa esittämättä muita todisteita. Ollakseen uskottava vl-liikkeen tulisi oman todistuksensa lisäksi pystyä näyttämään historiallinen jatkumo tai poikkeuksellisen näkyvät Hengen hedelmät, jotta sen todistus olisi uskottava.”
Vastaus ylläolevaan
ENSIKSI:
En aio käyttää mitään ”argumentteja”. Minulle omakohtainen usko ei ole logiikkaa eikä matematiikkaa.
Kysymys on omakohtaisen uskon tunnustuksesta, jota (jonka oikeellisuutta) ihminen itse ei voi todistaa minkäänlaisilla ”argumenteilla”. Todistaja on Jumalan Pyhä Henki. Hänen ei tarvitse esittää argumentteja eikä todistella kenenkään puolesta internetissä.
Apostoli Paavali kirjoittaa Roomalaisille:
”Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. [2. Kor. 1:22, 2. Kor. 5:5; Ef. 1:13, Ef. 4:30]
Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa; jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, pääsemme myös osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin hän.” [Gal. 4:7 | Ap. t. 14:22; Fil. 1:29; 2. Tim. 2:11,12]; (Room. 8:16-17).
Tämä mainittu asia koskee myös minua ja kaikkia muita, ”jotka ovat saaneet meidän kanssamme yhdenkaltaisen kalliin uskon vanhurskaudessa, jonka meidän Jumalamme ja Vapahtajamme Jesus Kristus antaa:” (2. Piet. 1:1). Tämä tunnustus oli Pauli Korteniemelläkin. Hänelläkään ei ollut turvaa omiin ansioihin. Hän ei kritisoinut toisten saarnoja eikä heidän uskoaan. Hän saarnasi yksinkertaista evankeliumia, joka ruokki Jumalan seurakuntaa. Hän oli saanut parannuksen armon ennen poikansa Markun (ja niin myös ennen Joonan) syntymää. Hän ahkeroi säilyttää uskon ja hyvän omantunnon elämänsä loppuun saakka – Jumalan valtakunnan evankeliumin voimalla. Kristuksen evankeliumiin turvautuen.
TOISEKSI:
Herra Jeesus opettaa, että hänellä on yksi lammashuone, ja että hän on lammasten ovi: (Joh. 10:1-16).
Jakeessa 16 on Jeesuksen sanat: ”Minulla on myös muita lampaita, jotka ei ole tästä lammashuoneesta: ne pitää minun myös tänne saattaman: ja he saavat kuulla minun ääneni; ja pitää oleman yksi lammashuone ja yksi paimen.” Tässä jakeessa Jeesus puhuu niistä lampaista, jotka ovat (vielä) ulkopuolella, mutta jotka Hän, Jeesus, Henkensä kautta johdattaa tähän lammashuoneeseen. Tässä on kysymyksessä myös ns. ”Pohjolan kristillisyys”. Kristuksen työ jatkuu edelleen Hänen seurakunnassaan
Fariseukset ja kirjanoppineet eivät uskoneet Jeesukseen eivätä siihen todistukseen, jolla Isä hänestä todisti. Eivätkä usko vieläkään.
KOLMANNEKSI:
Logiikka on sellainen tieteen laji, jota käytettäessä voi yllätyksekseen kompastua. Sen lisäksi että on oppinut logiikkaa, olisi tarpeen osata myös riittävän hyvin sitä kieltä, jolla ”argumentoi”.
Yksi esimerkki:
Tällä sivustolla on yhtenä kategoriana käytetty sanaparia ”SEURAKUNNAN ITSEKRITIIKKI”.
Miten on mahdollista, että kymmeniä tuhansia ihmisiä käsittävää joukkoa voi kuvata sanalla ”itse”?
Kun tuon sanaparin ”SEURAKUNNAN ITSEKRITIIKKI” laittaa Googleen hakusanaksi sitaattimerkkeineen, saa tulokseksi yli 180 linkkiä, jotka kaikki viittaavat ”Hulluinhuonelainen” -sivustolle. Missään muualla tällaista ”kategoriaa” ei esiinny.
TykkääTykkää
Hyvä. No, mikäli pelkkä sisäinen todistus riittää, niin minäkin voin kertoa, että Pyhä Henki minun sydämessäni ja omassatunnossani todistaa, että toimintani on oikein ja että kritiikki on paikkansa pitävää. Turvaudun Jeesukseen omana Vapahtajanani ja rakastan häntä. Usein olen seurapuheita kuunnellessani sisäisesti itkenyt, kun Hänestä puhutaan niissä niin vähän ja mitäänsanomatomasti. Kun olen kuullut Kristus-keskeistä julistusta – vaikkapa vl-liikken ulkopuolella – olen kokenut tulleeni ruokituksi ja rauha on täyttänyt sydämeni. Tällä tavoin olen vakuuttunut siitä, että vl-liike kärsii hengellisesti anemiasta ja se on ongelma, joka on nostettava esiin. Omatuntoni todistaa, että toimin tässä suhteessa oikein.
Mitä paimen ja lauma-vertaukseen tulee, ks. kommenttini 05/03/2018 15:26.
Itsekritiikki-termistä. Vl-julistushan korostaa, että seurakunta on yksi ruumis, jolla on yksi mieli, yksi sydän, yksi tahto ja yksi ymmärrys. Jos näin, seurakunta on sellainen ”itse”, joka voi harjoittaa myös itsekritiikkiä. Vanhasta testamentista löytyy myös paljon esimerkkejä Jumalan kansan kollektiivisesta itsekritiikistä.
Tämä onkin muuten taas yksi sellainen asia, jonka suhteen vl-liikkeessä käytetään höpsöä kaksoisstandardia. Jos joku vl ryhtyy arvostelemaan liikettä, korostetaan seurakunnan täydellistä ykseyttä, jota yksilö ei saisi omalla toimijuudellaan rikkoa. Sitten kun toiminnasta pitäisi ottaa kollektiivinen vastuu, annetaankin kuva, että seurakunta on vain joukko itsenäisesti toimivia yksilöitä, minkä vuoksi mitään kollektiivista vastuuta ei voi muka olla olemassa.
Ihan näppäriä pointteja, NN. Ikävä kyllä kun kanssasi keskustelee, tulee vaikutelma, ettet oikein rehellisesti tahdo pyrkiä totuuteen vaan tahdot ”solmia minut sanoistani”. Tahdot saada minut kompastumaan pikkunäppärillä verbaalisilla tempuillasi ja sillä tavoin hukuttaa itse asian. Toivon, että huomaisit tämän, menisit itseesi ja asettaisit vl-liikkeen sijaan Jumalan eli Totuuden toimintasi korkeimmaksi päämääräksi.
Mitä taas rakkaaseen isoisääni Pauli Korteniemeen tulee (requiescat in pace), kun kerran nostit hänet esille, kerrottakoon, että kyllä hän minun kuulteni saattoi arvostella muiden puhujien toimintaa ja saarnoja hyvinkin terävästi, jos katsoi sen aiheelliseksi.
TykkääTykkää
”Joona Korteniemi
27/03/2018 14:34
Hyvä. No, mikäli pelkkä sisäinen todistus riittää, niin minäkin voin kertoa, että Pyhä Henki minun sydämessäni ja omassatunnossani todistaa, että toimintani on oikein ja että kritiikki on paikkansa pitävää. Turvaudun Jeesukseen omana Vapahtajanani ja rakastan häntä. Usein olen seurapuheita kuunnellessani sisäisesti itkenyt, kun Hänestä puhutaan niissä niin vähän ja mitäänsanomatomasti. Kun olen kuullut Kristus-keskeistä julistusta – vaikkapa vl-liikken ulkopuolella – olen kokenut tulleeni ruokituksi ja rauha on täyttänyt sydämeni. Tällä tavoin olen vakuuttunut siitä, että vl-liike kärsii hengellisesti anemiasta ja se on ongelma, joka on nostettava esiin. Omatuntoni todistaa, että toimin tässä suhteessa oikein.”
___
Joona hyvä,
En sanonut, että ”pelkkä sisäinen todistus riittää”. Kysymyksessä on Pyhän Hengen todistus, joka on yhteinen koko Jumalan seurakunnassa. Pietari kirjoitti kirjeensä:
”valituille muukalaisille, hajalla asuvaisille Pontossa, Galatiassa, Kappadokiassa, Asiassa ja Bityniassa.
Isän Jumalan aivoituksen jälkeen Hengen pyhittämisen kautta, kuuliaisuuteen ja Jesuksen Kristuksen veren priiskottamiseen: armo ja rauha lisääntyköön teille!
Kiitetty olkoon Jumala ja meidän Herran Jesuksen Kristuksen Isä, joka meitä suuresta laupiudestansa on synnyttänyt jälleen elävään toivoon, Jesuksen Kristuksen ylösnousemisen kautta kuolleista,
Katoomattomaan ja saastuttamattomaan ja turmelemattomaan perintöön, joka taivaassa tähdelle pantu on teitä varten,
Jotka Jumalan väellä uskon kautta autuuteen kätketään, joka sitä varten valmistettu on, että se viimeisellä ajalla ilmi tulis.
Jossa te saatte iloita, te, joita nyt vähän aikaa, (jos tarvitaan,) moninaisilla kiusauksilla vaivataan:” (1. Piet. 1:1-6),
KAIKISSA seurakunnissa, joissa apostolit tekivät lähetystyötä, myös sielunvihollinen teki työtä. Kuvausta näistä asioista on luettavissa Apostolien teoista ja apostolien kirjeistä.
VAIKUTTAA siltä, että sinulla, Joona, on Jumalan valtakunta hukassa. Tuollainen kuvaamasi ”hengellisen anemian” hoito on sellaista, josta Jeesus varoittaa:
”Jos joku silloin sanoo teille: ’Täällä on Messias’, tai: ’Messias on tuolla’, älkää uskoko.
Sillä vääriä messiaita ja vääriä profeettoja ilmaantuu, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että he johtavat, jos mahdollista, valitutkin harhaan.” (Matt. 24: 23-24)
___
Joona K:
”Itsekritiikki-termistä. Vl-julistushan korostaa, että seurakunta on yksi ruumis, jolla on yksi mieli, yksi sydän, yksi tahto ja yksi ymmärrys. Jos näin, seurakunta on sellainen ”itse”, joka voi harjoittaa myös itsekritiikkiä. Vanhasta testamentista löytyy myös paljon esimerkkejä Jumalan kansan kollektiivisesta itsekritiikistä.” (Sitaatti päättyi)
ETHÄN eksy, Joona?
Jumalan seurakunta on Kristuksen ruumis. Seurakunnan Pää on Kristus. Tässä seurakuntaruumiissa Jeesuksen veri virtaa jäsenestä jäseneen – niin kuin verenkierto toimii luonnollisessakin ruumiissa. Näin on aina opetettu ja opetetaan vieläkin.
Vastaava kuva on myös Jeesuksen viinipuu-vertauksessa (Joh. 15: 1-17). Luepa se uudelleen – lienet unohtanut, mitä Jeesus siinä sanoi opetuslapsilleen Hiljaisen viikon jo alettua.
Ei ruumiin jäsen ole ruumis ”itse”.
Jos jokainen ruumiin jäsen ”itsenäistyisi” harjoittamaan ”itsekritiikkiä”, niin siitä seuraisi varma kuolema koko ruumiille. Mutta näinhän ei ole. Olet erehtynyt, Joona.
Vaaditko, Joona, Vapahtajaa harjoittamaan itsekritiikkiä?
___
Joona K:
”Tämä onkin muuten taas yksi sellainen asia, jonka suhteen vl-liikkeessä käytetään höpsöä kaksoisstandardia. Jos joku vl ryhtyy arvostelemaan liikettä, korostetaan seurakunnan täydellistä ykseyttä, jota yksilö ei saisi omalla toimijuudellaan rikkoa. Sitten kun toiminnasta pitäisi ottaa kollektiivinen vastuu, annetaankin kuva, että seurakunta on vain joukko itsenäisesti toimivia yksilöitä, minkä vuoksi mitään kollektiivista vastuuta ei voi muka olla olemassa.” (Sitaatti päättyi)
”höpsöä kaksoisstandardia” – Tämä on SINUN esittämäsi arvio. Joona hyvä.
Ei Jumalan seurakunnan toiminnasta kukaan vo ottaa ”kollektiivista vastuuta”. Ei Jumalan seurakunnasta voi vastata kukaan muu kuin Seurakunnan Pää – Kristus. Hän on omalla verellään (kärsimisellään, kuolemallaan ja ylösnousemisellaan) maksanut kaikkien synnit. Tällä uhrillaan on lunastanut omansa vapaiksi synnin, kuoleman ja sielunvihollisen vallasta. Kyseessä on OMANTUNNON – ”uuden osan” vapaus. Toinen osa taas – ”vanha osa” – on maasta ja maallinen. Tähän osaan kuuluu myös meidän järkemme, joka sotii Jumalan Henkeä vastaan. Sille kuuluu risti ja naulat (en laita tähän viitteitä, voit etsiä itse).
Täällä (tällä sivustolla) on vaadittu ”kollektiivista vastuuta” ja väärinkohdeltujen ”rehabilitointia” mm. ”1970-luvun vääryyksistä”. Ei yksittäisten jäsenten ”vanhan osan” töistä ole mahdollista ottaa kollektiivista vastuuta. Maallisen lain rikkomukset kuuluvat kyllä lain rikkojan vastattaviksi. Myös keskinäinen sovinnonteko on tarpeen silloin, kun rikkomus on tapahtunut. Tähän seurakunta on aina opettanut jo Vanhan liiton ajalla ja opettaa edelleen.
___
Joona K:
”Ihan näppäriä pointteja, NN. Ikävä kyllä kun kanssasi keskustelee, tulee vaikutelma, ettet oikein rehellisesti tahdo pyrkiä totuuteen vaan tahdot ”solmia minut sanoistani”. Tahdot saada minut kompastumaan pikkunäppärillä verbaalisilla tempuillasi ja sillä tavoin hukuttaa itse asian. Toivon, että huomaisit tämän, menisit itseesi ja asettaisit vl-liikkeen sijaan Jumalan eli Totuuden toimintasi korkeimmaksi päämääräksi.
Mitä taas rakkaaseen isoisääni Pauli Korteniemeen tulee (requiescat in pace), kun kerran nostit hänet esille, kerrottakoon, että kyllä hän minun kuulteni saattoi arvostella muiden puhujien toimintaa ja saarnoja hyvinkin terävästi, jos katsoi sen aiheelliseksi.” (Sitaatti päättyi)
Joona Hyvä,
Mielestäni käsität minut väärin. Panet kysymyksen alaiseksi minun rehellisyyteni.
Minulla EI OLE tarvrtta eikä tarkoitusta yrittää saada solmituksi sinua sanoistasi. Pois se.
Minulla EI OLE tarvetta eikä tarkoitusta saada sinua ”kompastumaan pikkunäppärillä verbaalisilla tempuillani ja sillä tavoin hukuttaa itse asiaa”..
Tämän enempää minun ei ole mahdollista ”mennä itseeni”. Kirjoitan niin kuin uskon. Ja uskon, että tämä heikko uskoni On Jumalan lahja Jeesuksessa Kristuksessa.
Minulla ei ole mitään ”päämäärää” näitä rivejä kirjoittaessani. Omatuntoni on vaatinut tuoda tavarani vaihetuspöydälle. Olen nyt kaiken sanonut. Ajattelen, että tuntoni on vapaa sinun suhteesi, Joona.
Sen verran vielä kommentoin viimeisiä lauseitasi tuosta sitaatistasi, että:
Tunsin kyllä Pauli-isoisäsi. Ei ole minulle uusi asia, että hän on voinut toimia juuri niin kuin kerrot. Olihan hänkin kaksiosainen. Paljon hänkin tarvitsi saada kuulla evankeliumia, kun tunsi itsensä syntiseksi. Tarvitsi hänen varmaan sopia sellaistenkin veljien kanssa, joiden saarnoihin oli pahentunut.
TykkääTykkää
Pakko sohia tähän väliin, kun NN nosti esiin asian, josta olen yrittänyt saada jonkinlaista otetta.
NN: ”En sanonut, että ’pelkkä sisäinen todistus riittää’. Kysymyksessä on Pyhän Hengen todistus, joka on yhteinen koko Jumalan seurakunnassa.”
Avaatko NN, mitä tarkoitat seurakunnan yhteisellä Pyhän Hengen todistuksella?
Tarkoittaako se mielestäsi sitä, että tarvitaan toinen kristitty todistamaan oma sisäinen todistuksesi päteväksi?
Ymmärtääkseni vanhoillislestadiolaisuudessa tutut sanonnan ”vastaa henkeen” tai ”seurakunnan hyvä todistus” tarkoittavat juuri tätä. Myös kristittyjen välinen rakkaus nivotaan tiivisti tähän yhteyteen.
Itse ajattelen Pyhän Hengen todistuksen olevan yksinkertaisesti sitä, että uskon vakaasti Jeesus Kristus sovittaneen minun suuret syntini ja sen vuoksi kelpaan Jumalalle. Se on siis pelastusvarmuutta, jota en voi saavuttaa järjen päätelmillä vaan Pyhä Henki vakuuttaa minut siitä evankeliumissa.
Todellinen elävä seurakunta muodostuu tämän sisäisen todistuksen omistavista ihmisistä. Siinä mielessä todistus on seurakunnan yhteinen. Ilman tällaista todistusta ei voi kuulua Kristuksen todelliseen seurakuntaan.
Luther kirjoittaa (Mannaa Jumalan lapsille) seuraavasti:
”Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia. Omasta voimastamme me emme voi uskoa sitä, että olemme Jumalan lapsia. Sitä ei myöskään laki vaikuta, vaan ainoastaan Pyhän Hengen todistus. Pyhä Henki vakuuttaa meitä lapseudestamme keskellä heikkouttamme vastoin lakia ja oman kelvottomuutemme tuntoa. Tämä tapahtuu siten, että me tunnemme sanan kautta vaikuttavan Pyhän Hengen voiman kokemuksemme pitäessä yhtä sanan kanssa. Sillä voithan sinä tuntea, saatko hädässä ja ahdistuksessa lohdutusta evankeliumista. Sillä sinä voitat epäilyksen ja pelon. Voit uskoa, että sinulla on armollinen Jumala. Nyt et enää pakene häntä, vaan voit iloisesti huutaa häntä avuksesi ja odottaa häneltä apua.
Tämä on se oikea sisällinen todistus, josta tunnet Pyhän Hengen vaikuttavan sinussa. Tämän lisäksi sinulla on ulkonainenkin todistus. Hän näet antaa sinulle erityisiä lahjoja: hengellistä ymmärrystä, armoa ja menestystä kutsumuksessasi. Sinulla on rakkaus hänen sanaansa, tunnustat sitä maailman edessä henkesi uhalla. Edelleen sinä vihaat syntejä ja vastustat niitä. Näin eivät voi tehdä ne, joilla ei ole Pyhää Henkeä. Ja vaikka tämä kaikki tapahtuukin pyhissä suuressa heikkoudessa, Pyhä Henki kuitenkin hallitsee heitä heikkoudessa vahvistaen heissä todistuksensa.”
Tuota ”Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa” (Room. 8:16) selitettiin vasta seuroissa niin, että kyse on juuri siitä, että uskovainen ”haistaa” toisen uskovaisen, eli ”henki vastaa henkeen”. Ja juuri se todistaa meidän olevan oikeassa uskossa.
Lutherille Pyhän Hengen todistuksen pätevyys näyttäisi olevan kiinni siitä, pitääkö se ”yhtä sanan kanssa”.
Luther selittää kyseistä Roomalaiskirjeen kohtaa useammassa tekstissään enkä ainakaan itse ole vielä löytänyt selitystä, jossa asiaan kytkettäisiin ”seurakunnan todistus” (sellaisesta ei taida Luther kirjoittaa mitään) tai kristittyjen välinen rakkaus.
Jos Pyhän Hengen todistuksesta vedetään suorat yhtäläisyysmerkit kristittyjen välisen rakkauden kanssa, on mielenkiintoista peilata sitä Laestadiuksen tuomiosunnuntain saarnaan vuodelta 1858:
”Paavilaisilla on nimittäin yksi uskonkappale, joka on kokonaan Lutheruksen uskoa vastaan, että rakkaus on elävän uskon perustus ja tuntomerkki. Mutta Lutherus, joka tunsi, kuinka vähän rakkautta kristityillä on, teki merkillisen eroituksen uskon ja rakkauden välillä, koska hän sanoi: ’Rakkaus ei ole uskon perustus, vaan usko itsestään, eli paljas usko pitää oleman vanhurskauttamisessa. Ja siihen ei saa panna rakkautta lisäksi, vaan paljas usko on autuaaksi tekeväinen, kussa se oikea on.’ Ei ole siis rakkaus elävän uskon tuntomerkki, mutta armon tunteminen ja Pyhän Hengen todistus on elävän uskon tuntomerkki.”
TykkääLiked by 1 henkilö
Itse myös sorkin hiukan täältä välistä koskien tuota Pyhän Hengen todistusta. Laestadiuksella oli Raamatullinen käsitys siitä selvästi, eli että se on jokaisen henkilökohtaisesti todellisesti koettava ja tunnettava asia. Raamattu ei anna mitenkään ilmi, että toinen voisi tietää, että toinen on uskossa, jonkin epämääräisen hengenhaistelun kautta, ainoastaan selvien objektiivisten todisteiden perusteella.
Elikkä, Raamattu ei anna ymmärtää, että toinen ihminen voi nähdä toisesta, onko tällä Pyhä Henki, oli sitten kristitty tai ei, poikkeuksena näkyvät Pyhän Hengen vuodatukset kielilläpuhumisineen. Mitään Hengenhaisteluoppeja ei voi tukea Raamatulla, ei varsinkaan mitään sellaista, että sinun henkesi tunnistaa minun henkeni, jos meillä molemmilla on Pyhä Henki. Höpöhöpö. Ensinnäkin, Jeesus sanoo, ettei kukaan näe ulospäin, että ihmisellä on Henki (Joh. 3:8), muutakuin muuttuneesta elämästä. Koko Johanneksen kirje yksinään todistaa, ettei Pyhää Henkeä näe, eikä Pyhän Hengen todistusta tunne kukaan muu kuin jokainen yksittäinen ihminen henkilökohtaisesti ja muut sitten AINOASTAAN tämän henkilön muuttuneesta elämästä. Siinähän se koko kuolleiden ja mätien kalojen idea on: kukaan ei tiedä toisesta ja yllätyksiä tulee tuomiopäivänä.
Johanneksen kirje on täynnä toteamuksia, kuten ”Joka sanoo: ”Minä tunnen hänet”, eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä.” (1. Joh. 2:4), ”Jos tiedätte, että hän on vanhurskas, niin te ymmärrätte, että myös jokainen, joka vanhurskauden tekee, on hänestä syntynyt.” (1. Joh. 2:29), ”Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta; ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa.” (1. Joh. 4:1-3). Toisinsanoen Johanneksen kirje todistaa jokaikisessä luvussa, että tarvitaan ulkonaisia merkkejä, joiden perusteella joku muu voi nähdä toisesta, että tällä on Pyhä Henki. Ei kuulosta miltään hengenhaisteluopilta mututuntuman perusteella.
Kuinka voisi edes olla mitään eksyttäjiä, jos Jumalan lapsi heti haistaisi, että ”Tälläpä kaverilla ei muuten olekkaan Henkeä!!”. Jeesus ei sanonut, että ”tunnette heidät heidän henkensä perusteella”, vaan että tunnette heidät (väärät opettajat) heidän HEDELMISTÄÄN. (Matt. 7:16)
Toisena, Pyhän Hengen todistus on Raamatussa asia, jonka jokainen yksilö kokee henkilökohtaisesti evankeliumin kautta Kristuksessa Jeesuksessa. Pyhä Henki avaa sydämen silmät jokaiselta yksittäiseltä kristityltä:
”Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat, niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva. Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden. Sillä Jumala, joka sanoi: ”Loistakoon valkeus pimeydestä”, on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa.” (2. Kor. 4:3-6)
Edelleen Pyhä Henki tekee ihmisen hengellisesti eläväksi, herättää ihmisen hengellisesti kuolleista (Hes. 37:1-14, Ef. 2:5), antaa ihmiselle rakkauden Jumalaan ja lähimmäisiin sydämeen (Room. 5:5, Gal. 5:6, 1. Kor. 13), sekä vakuuttaa Jumalan lapseudesta todellisesti, kokemuksellisesti (Gal. 4:6, Room. 8:16).
Edelleen jokainen yksittäinen ihminen voi tietää tulleensa tuntemaan Jumalan Pyhän Hengen kautta, jonka on saanut ja tietää pysyvänsä Jumalassa Pyhän Hengen kautta, jos vain pysyy rakkaudessa: ”Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.” (1. Joh. 3:24), ”Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä, ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä. Siitä me tiedämme pysyvämme hänessä ja hänen pysyvän meissä, että hän on antanut meille Henkeänsä.” (1. Joh. 4:12, 13)
Edelleen Henki todistaa meille, että Jumala on ja Kristuksen kautta tulemme tuntemaan Jumalan ja avaa myös sydämemme silmät, ”antaa ymmärryksen” (sama asia mistä Paavali puhuu 2. Kor. 4:3-6): ”Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa.” (1. Joh. 5:20)
Edelleen Pyhä Henki antaa ilon (Joh. 15:11) ja rauhan sekä levon sielulle (Matt. 11:28-30) Kristuksessa. Pyhä Henki tyydyttää ihmisen sisäisen tyhjyyden, jolla ihminen yrittää jatkuvasti tyydyttää erilaisilla aktiviteeteilla (Jer. 2:11-17, Joh. 4:13, 14).
Edelleen kysyisin NN:ltä ja muiltakin, jotka eksklusiivista seurakuntaoppia kannattavat tai ajattelevat, että vl-liike on juuri se oikea tai eniten oikeassa oleva seurakunta, miksi juuri vl-liike olisi tämä ”yksi usko” ja ”ainoa oikea” seurakunta, josta nyt on taas paljon ollut puhetta? En halua vastaukseksi, että ”meillä on Raamatunmukainen opetus!” tai että ”meillä vain on Pyhä Henki!”, koska niin kaikki muutkin sanovat ja kaikilla liikkeillä on ne omat tarinansa, miten missään muualla ei saanut rauhaa jne. ja koska Jeesus ei antanut meille Raamattua, eikä myöskään sanonut, että Pyhästä Hengestä ihmiset tunnistavat oikean joukon. Nyt kaivattaisiin niitä objektiivisia todisteita: ”Jos minä itsestäni todistaisin, niin ei minun todistukseni olisi tosi.” (Joh. 5:31)
Ja NN:lle vielä: Oletko todellakin epätietoinen profeettojen kritiikistä seurakuntaa kohtaan VT:ssä? Oletko ollenkaan tietoinen apostolien kritiikistä, erityisesti Paavalin kritiikistä Korinton ja Galatian seurakuntaa kohtaan? Oletko ollenkaan tietoinen Jeesuksen kritiikistä (seitsemää aasian) seurakuntaa kohtaan? Läpi Raamatun Jumala kehottaa seurakuntaa itsekritiikkiin.
TykkääTykkää
NN:lle,
jonka huomaan vasta nyt käyneen kiivasta polemiikkia täällä aiempien komenttien lomassa.
Todistuksesi on: Olemme oikeassa, koska olemme oikeassa, koska olemme oikeassa… Niin ei Raamattu opeta! – Kaikki esittämiäsi raamatunkohtia voidaan käyttää yhtä hyvin juuri äärieksluvistista vl-tulkintaa vastaan.
TykkääTykkää
Kyllä evankeliumi lähti liikkeelle ennen muuta suullisena. Jeesuksen valitsemista 12 varsinaisesta apostoleista vain kaksi nimittäin Pietari ja Johannes saavat ikään kuin oman puheenvuoron kirjallisessa kaanonissa. – Kirjalliseen asuun kiteytetty evankeliumi olikin ikään kuin extraa ja kirjeetkin kiersivät kielenkin vuoksi ensimmäisinä vuosisatoina vain Rooman valtakunnan alueella ja erityisesti kreikkaa ymmärtävissä osissa. Siksipä meillä ei ole hyvää kuvaa, mitä eri painotuksia, korostuksia ja tulkintoja tämä suullisena eteenpäin vyöryvä evankeliumi sai – ja silti se saattoi olla sitä ihtiään; Kristuksen pelastavaa evankeliumia!
Jonkinlaisen käsityksen varmaan saamme jälkikäteen, jos perehdymme vanhojen apostolien perustamien kirkkojen kuten Antiokian, Aleksandrian, Armenian, Etiopian ja Intian kirkkojen traditioon ja spiritualiteettiin. Juuri näiden kirkkojen kristittyjä ovat tämän ajan kristityt marttyyrit – eli niillä on sitä, mille sielunvihollinen on erityisen vihainen.
Me emme pysty varmasti sanomaan, kuinka edustava otanta tai mediaani Uuden Testamentin kaanonissa säilötty kirjoitettu evankeliumi oli ensimmäisten vuosisatojen kristittyjen tulkinnan ja käytännön suhteen. Mutta saamme luottaa, että Uuden Testamentin pyhät tekstit antavat meille riittävän valon Kristuksen evankeliumin salaisuuteen!
PS. Abc:lle. Yksinkertainen mahtaa olla sekä moninkertaisen että monimutkaisen vastakohta. Kyllä me seuroissa käyneinä ymmärrämme, mitä monimerkityksellisiä piilomerkityksiä ”oikeassa ymmärryksessä” olevan niin sanotusti rivien välistä kuuluu osata tehdä ja ”oikein” tulkita… 🙂 – Mutta olet siinä oikeassa, että ei välitetä näistä myöhään tulleista ”opinlisistä”, vaan uskomme itsemme pahoina pyhiksi, syntisinä vanhurskaiksi – keskelle taivasta!
TykkääTykkää
seurakunnan ja lampaiden oikeudesta arvostella kaikkea oppia
https://www.youtube.com/user/MarkusEsa/videos
TykkääTykkää
”Kristus näyttää perin toista, ottaa piispoilta, oppineilta ja kirkolliskokouksilta sekä oikeuden että vallan arvostella oppia ja antaa sen jokaiselle kristitylle yhteisesti kun sanoo:
Joh. 10:4-8
4 Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä.
5 Vierasta ne eivät lähde seuraamaan vaan karkaavat hänen luotaan, sillä ne eivät tunne vieraan ääntä.”
6 Jeesus esitti heille tämän vertauksen, mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän puheellaan tarkoitti.
7 Siksi Jeesus jatkoi: ”Totisesti, totisesti: minä olen lampaiden portti.
8 Ne, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat kaikki olleet varkaita ja rosvoja, eivätkä lampaat ole kuunnelleet heitä.
Tästäpä selvästi näet, kenellä on oikeus arvostella oppia. Piispoilla, paavilla, oppineilla ja kenellä hyvänsä on valta opettaa, mutta lampaiden tulee arvostella, opettavatko Kristuksen ääntä vai vierasten ääntä.”
TykkääTykkää
Heinolle: Aivan kuten vinkkaat kristilliset kirkot ovat kasteopetuksessaan halunneet noudattaa mainitsemaasi Kristuksen käskyä: ”ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”(Matt.28:20) – Vaikka nämä kasteoppilaat on katsottu olevan jo pelastuksen piirissä, näin olen ainakin ymmärtänyt.
Ruumiille: Väkevää puhetta Martti-weljeltä! – Mutta pian kun talonpojat ja uudestikastajat sovelsivat tämän kristillisen anarkian käytäntöön, joutui hän kääntämään peruutusvaihdetta. Ja pian hän oli puhdasoppisessa pystykorvaluterilaisuudessa itse suorastaan paavin asemassa.
Muutama blogi aiemmin kirjoitin ”Raamatusta en luovu” -kirjan arvioinnissa myös:
Luther autettiin evankeliseen uskoon KATOLISESSA KIRKOSSA, eikä meillä ole mitään syytä uskoa, että katolinen kirkko olisi siitä koskaan tyhjentynyt kuten puhdasoppinen kiihkomielinen propaganda sittemmin antoi ymmärtää. Meillä ei ole oikeutta ja varaa tuomita koko katolista kristikuntaa ja kirkkoakaan johtajiensa väärinkäytöksistä, virheistä ja harhoista!
”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan.” (Matt. 7:1-2)
Luther oli julistajana ristiriitainen, kahden regimentin opin kehittäjä nousi itse sekä maallista että hengellistä esivaltaansa vastaan!
Oma mielenkiintonsa on, kun esim. kerrotaan Lutherin kritikoineen kaikkiaan avaintenvallan ja sitomisen käyttöä nähden ne osana paavin hirmuhallintoa, tai että kansalle ei saanut sanoa kaikkea mitä oppineiden väittelyssä, tai että ”hupsu saarnamies, joka luulee, että hänen pitää sanoa kaikki, mitä mieleen juolahtaa.” Myös kerrotaan Lutherin kritikoineen voimakkaasti uskonpuhdistuksen seurakuntia ja pappeja. Näet tapainturmelus, josta Luther kritikoi katolista kirkkoa tuli vastaan omien hengellisenä laiskuutena ja välinpitämättömyytenä. Meitä hoksautetaan myös, ettei Lutherille ollut seurainstituutiota, vaan hengellisen elämän keskipiste oli jumalanpalvelus, toisin kuin vl-kristillisyydessämme.
Zwingliläisten erihenkisyyteen uskomme vahvasti, vaikka heidän ehtoollisoppinsa mahtaa tuntua meistä monesta jostain syystä tutummalta… 🙂
Otteet ovat tietysti valikoituja – ja siinä on käytetty hienotunteisuutta sekä kustantajaa että lukijaa kohtaan. Kuuluisasta 95 reformaation aloittaneesta teesistä mukana on 14, muissa tullenee esille vielä voimakkaasti Lutherin usko paavin asemaan, kiirastuleen ja aneisiinkin (Esim. N:ro 72. ”Joka kieltää apostolisen aneen todellisuuden olkoon tuomittu ja kirottu.”)
Kirjassa nostetaan esille myös Lutherin pimeää puolta, vaikkakin alleviivaamatta ja johtopäätöksiä tekemättä, mutta Yrjö Tala suhtautuu sellaiseen kuitenkin (varovaisen) kriittisesti. – Hyvä edes niin.
Siitä luterilaisesta armouskosta ja armollisuudesta ei näy tosiaan jälkeäkään, kun Luther julistaa, että hyvin maltillisia vaatimuksia esittäneitä ja viimein kapinaan nousseita talonpoikia tappamalla voi nyt peräti ANSAITA taivaspaikan… (Perinteisesti ns. luterilaisesta näkökulmasta hyvistä töistä puhumistakin on oltu kärkkäitä kritikoimaan lakilaisuudeksi ja ansio-opiksi.) Samaan ruumisläjään joutuvat uudestikastajat tekemättä eroa edes radikaalien ja maltillisten välillä. – Antisemitistista törkykirjaa ”Juutalaisista ja heidän valheistaan” 1543 ei mainita.
Historia on paradoksaalista. Ainakin Suomen nykyisen lain mukaan yllyttäjää ja kehottajaa tappamiseen ja murhiin rangaistaan kuten tekijää. Niinpä Lutherilla mahtaa olla kontollaan tätä raskasta syntilajia sellainen määrä, joita ei ollut edes turmeltuneilla Rooman renessanssi paaveillakaan…. Mikä oli siis puun tilanne, jos hedelmät olivat näin jumalattomia? Se että pidämme weli Lutheria kaikesta tuosta huolimatta uskon patsaana, todistaa tietysti epäjohdonmukaisuudestamme (vaiko uskonkäsityksemme avaruudesta?). Lieneekö weli Martinus sittenkin kiirastulessa niiden parjaamiensa paavien kanssa, jotka eivät päätyneet helvettiin tai päässeet taivaaseen?
”…aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on. Se, jonka rakennus kestää, saa palkan. Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi. (1. Kor. 3:13-15)
Ottaen huomioon luterilaisten kirkkojen maallistuminen ja taipumus myöntyväisyyspolitiikkaan maallisen esivallan ja yleisen mielipiteen edessä (niin kansallissosialismin, kommunismin kuin liberaalidemokratiakin oloissa) voidaan hyvin perustein ajatella, että taustalla lienee jonkinlainen ”valuvirhe”.
Oliko tämän valuvirheen takana esim. 1) taktinen kahden regimentin opin ylikorostus, joka vaati, että kaiken hengellisen esivallankin pitää olla alamainen maalliselle esivallalle… 2) ylikorostunut individualismi, joka on johtanut Raamatun tulkinnan irtautumisen apostolisesta eettisestä perinteestä
3) Lutherin raamatuntuntemus oli huikea, mutta hänen voimakas tulkintansa on voinut tehdä väkivaltaa kokonaiselle Jumalan sanalle, johtaa ultraevankelisuuteen, niin että itse Herramme Jeesus Kristus ja weljensä Jaakobkin alkavat kuulostaa lainsaarnaajilta…
TykkääTykkää
Kiitän Markku kirjoituksestasi! Jospa nuoret jaksaisivat lukea näitä pitkiä kirjoituksia, tosin sinä kirjoitat ehkä helppotajuisesti, joten toivotaan, että nuoret innostuvat lukemaan. Ei meistä kukaan ole elänyt ja uskonut niin oikein, että kelpaisimme Jumalalle. Näin kävi Kuningas Hiskialle kun Jesaja ilmoitti hänelle:
”Näin sanoo Herra: ’Järjestä asiasi, sillä sinä et parane vaan kuolet!’
Minun ääneni vinkuu kuin tervapääskyn ääni, kyyhkysen tavoin minä valitan ja vaikerran. Minun silmäni väsyivät tähytessään korkeuteen. Herra, minä olen ahdingossa, auta minut siitä.”
(Jes.38:1,14)
”Järjestä asiasi!” Näin meille sanotaan, ei ole yhdelläkään uskovalla varaa katsoa taaksejäänyttä elämäänsä. Miten me voisimme myös järjestää asiamme? Ei meillä ole toista tietä, ei muuta konstia kuin oli tuolla kuninkaalla:
”Herra, minun sydämeni elää sinulle, anna rauha hengelleni, vahvista minua, tee minut terveeksi!
Silloin kaikki se, mikä oli katkeraa, kääntyy parhaakseni. Sinä pelastat minut kuoleman kuilusta. Selkäsi taakse sinä heität kaikki minun syntini.”(Jes.38:16,17)
Jatkakaa uskon pohtimista, minä lähden hierojan luokse, saapa huomata tuleeko minusta hierojan käsittelyn jälkeen parempi ihminen – toivottavasti! Iloitaan tästä päivästä tästä uudesta armon päivästä.
TykkääTykkää
Kesäkukka kommentoi jälleen niin tyhjentävästi, että ei paljon jäänyt sanottavaa.
Muutaman sanan voisin kuitenkin sanoa tuohon maallistumiseen liittyen.
Miksi se, että puhutaan pyhityksestä, on ihmisille niin vastenmielistä, jos Jumala on suurin hyvä, mitä meillä on? Pyhitys on ahdistavaa ja vaivalloista tekopyhille, ei niille, jotka rakastavat Jumalaa. ”Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat” (1. Joh. 5:3) ”… sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu” (Room. 5:5).
Se on omavanhurskautta ja armonvarkautta, niinkun Laestadiuskin sanoo, että pidetään tapanormit eikä tehdä mitään suuria syntejä, mutta pikku synnit on luvallisia. Vähän voi juoruta, vähän voi vihata lähimmäistä, vähän voi kirota, vähän voi ahnehtia, vähän voi matkustaa julkisilla ilman lippua, vähän voi pilkata, jos joku haluaa pyrkiä pyhitykseen ja vähän tehdä sitä sun tätä.
Miksi se, että Raamattuun kirkkaasti perustautuen ihmettelee sitä, että korostetaan vääriä asioita ja tuuditetaan ihmisiä väärään rauhaan sellaisella typeryydellä, että ”mitään ei tarvitse tehdä” ja ”uskotaan vain synnit anteeksi eikä järkeillä”, on hirvittävä pilkka, vaikka Raamatusta ei löydy yhtäkään kohtaa tukemaan sellaista opetusta, että kristittyjen ”ei tarvitse mitään tehdä”. Sitten tehdään seuroista käynnista ja ”halusta uskoa” uskon mittari.
Todellisuus on, että ihminen ei voi rakastaa Jumalaa, ennenku se näkee itsensä sellaisena kuin se on. Ennen kuin se nöyrtyy todella ja Jumala avaa ne silmät näkemään totuuden itsestä, Jumalan pyhyydestä, mutta myös evankeliumista. Ja juuri sitä Paavali tarkoittaa seuraavassa Raamatunkohdassa. Ei sitä, että ne epäuskoiset ja omavanhurskaat ei usko meidän synninpäästöä ku ne ei nää että se on Raamatussa.
”Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat, niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva. Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden. Sillä Jumala, joka sanoi: ”Loistakoon valkeus pimeydestä”, on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa.” (2. Kor. 4:3-6)
Siksi yksinkertainen usko, ”yksin uskosta” ja tapanormistot on vaarallinen yhdistelmä, koska ne tuottaa ensinnäkin tekopyhiä (tapanormit kun pitää ja ei tee törkeitä syntejä niin OK), omavanhurskaita (joille pienet synnit on luvallisia) ja armonvarkaita (synnit saa uskoa anteeksi yksin uskosta, kunhan tekee vaan kohtuullisen vähän syntiä). Koskaan ei saarnata kunnolla synnistä uskovaisille, kun mehän ollaan jo uskossa, ei mitään semmosta niille, jotka jo makaa Jeesuksen ristin juurella. Laestadius tosin sanoisi, että tosiasiassa tällaiset makaa perkeleen ristin juurella. Ei yksin uskosta pelastu, vaan pitää TEHDÄ PARANNUS ja NÖYRTYÄ, koska ihminen ei muuten näe itseään siinä valossa, missä hänen kuuluu, että hän on valmis vastaanottamaan evankeliumin. Ihminen pelastuu yksin uskosta vasta kun NÖYRTYY PIENEKSI KUIN LAPSI. Laestadius oli oikeassa siinä, että jos vähän herännyt tai puoliherännyt heti vakuutetaan taivaaseen, siitä tulee armonvaras. Mitä Raamattu sanoo, millaisille ihmisille Jeesus tuli saarnaamaan?
”Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.” (Jes. 57:15)
”Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta, julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia, panemaan Siionin murheellisten päähän-antamaan heille-juhlapäähineen tuhkan sijaan, iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan; ja heidän nimensä on oleva ”vanhurskauden tammet”, ”Herran istutus”, hänen kirkkautensa ilmoitukseksi.” (Jes. 61:1-3)
Nöyrä, särkynyt, vangittu, kahlittu, murheellinen, masentunut.
Se, että ei haluta nähdä vaivaa sen eteen, jota rakastetaan, osoittaa juuri sen, mitä Kesäkukka sanoi: maallistumisen. Se on sitä nykyaikaa. Avioerotilastot kertovat juuri tästä ”rakkaudesta”: otetaan hyöty irti, mutta ei olla valmiita näkemään vaivaa. Sitten kun joku vähän mainitsee asiasta, niin sanotaan, että ”luuletko olevas parempi tai viisaampi, kun kerran oisit ite paremmin onnistunu. Näköjään paisunut kun pitää alkaa näkemään toisissa kristityissä vikoja”. Maailmanrakkautta se on, ei Jumalasta. Sillä ei ole mitään tekemistä agape -rakkauden kanssa. Se on lihallisuutta, isästä perkeleestä lähtöisin. Kuka vain haluaa päästä taivaaseen ja olla ikuisesti onnellinen jos ei tarvitse ”kuin uskoa vain yksinkertaisesti”. Valitettavasti taivas on taivas siksi, että Kristus on siellä. Ellei Kristus ole elämä jo täällä, niin miksi haluta taivaaseen? Taivaaseen, jossa ei olla pyhiä, taivaaseen, jossa ei iloita yksin Jumalasta? En usko, että ihmienn on menossa taivaaseen, ellei se halua pyrkiä Kristuksen luokse jo tässä elämässä. Taivaassa nimittäin se ilon lähde on Kristus ja Jumala ja jos ne kuulostaa tylsiltä jo tässä elämässä, ni en näe syytä mennä nauttimaan ikuisesti jostain tylsyydestä.
”Minä olen teitä rakastanut, sanoo Herra. Mutta te sanotte: ”Missä sinä olet osoittanut rakkautesi meihin?” (Mal. 1:2), ”Poika kunnioittakoon isää ja palvelija herraansa. Mutta jos minä olen isä, missä on minun kunnioitukseni? Ja jos minä olen Herra, missä on minun pelkoni? sanoo Herra Sebaot teille, te papit, jotka pidätte halpana minun nimeni. Mutta te sanotte: ”Miten me olemme pitäneet halpana sinun nimesi?”” (Mal. 1:6), ”Kääntykää minun tyköni, niin minä käännyn teidän tykönne, sanoo Herra Sebaot. Mutta te sanotte: ”Missä asiassa meidän on käännyttävä?”” (Mal. 3:7)
”Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää.” (Gal. 6:7, 8) , ”Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha; sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan. Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.” (Room. 8:5-8)
”Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta; mutta jos se alkaa ensiksi meistä, niin mikä on niiden loppu, jotka eivät ole Jumalan evankeliumille kuuliaiset? Ja ”jos vanhurskas vaivoin pelastuu, niin mihinkä joutuukaan jumalaton ja syntinen?” (1. Piet. 4:17, 18)
Eräs todella suuresti arvostamani saarnaaja, Leonard Ravenhill, on sanonut näin: ”The tragedy is that we have too many dead men in the pulpits giving out too many dead sermons to too many dead people.” Uskon, että tämä on myös osa ongelmaa. Suosittelen katsomaan tämän:
TykkääTykkää
Jos asiain laita, koskien saarnojen sisältöä, olisi noin kun Joona väittää, kenen vastuulla on lopulta saarnojen sisältö, saarnaajan vai lähettäjän? Keneltä on tuli ja suola?
TykkääTykkää
Vastaan Johannalle lyhyesti: Tuli ja suola on Jumalalta, mutta Jeesus kehottaa vaalimaan niitä ja säilyttämään ne ja hankkimaan niitä lisää. Ei ne taivaasta tipu, ellei ihminen väräytä eväänsä pyrkiäkseen saamaan niitä. Suola on hyvä mutta jos sekin käy mauttomaksi niin ei se kelpaa mihinkään ja se heitetään pois.
Saarnojen sisältö on mielestäni sekä lähettäjän että saarnaajan vastuulla. Toinen vastaa siitä, ettei ketä tahansa lähetetä, toinen siitä, mitä suusta tulee ulos.
TykkääTykkää
Kiitos enemmän ja vähemmän tyhjentävistä puheenvuoroista edellä!
“Voi pyhä yksinkertaisuus!”, “O sancta simplicitas!”, olivat tarinan mukaan reformaattori Lutherin edeltäjän Jan Hus`n viimeiset sanat polttoroviolla, kun hänet poltettiin kerettiläisenä Konstanzin kirkolliskokouksen aikana v. 1415. Tässä tapauksessa yksinkertaisuuden ylistys ei johtunut hänen uskonsa yksinkertaisuudesta, vaan siitä että joku luutamummo kantoi lisää puita polttoroviolle.
Mitähän se Jan Hus ajatteli siellä polttorovion keskellä katsellessaan mummon touhuja? Ehkäpä sitä, että siinä on taas yksi höynäytetty “mökin mummo”, joka vilpittömästi ja aidosti luulee palvelevansa Jumalaa, kun kantaa lisää tavaraa roviolle, joka polttaa Jumalan miehen elävältä.
Mielestäni tämä kertomus Jan Hus`in viimeisistä hetkistä kertoo aika tyhjentävästi, mistä yksinkertaisessa uskossa ei ole kysymys, jota täällä on edelläkin jo kirkastettu.
Muutamia huomioita edellä käydystä keskustelusta:
Luther & kumppaneiden yksi keskeisimmistä kysymyksistä oli, kenellä on oikeus esittää kanonisen oikeuden tai jonkin Raamatunkohdan ehdoton tulkinta, koska paavit ja kirkolliskokoukset saattoivat olla eri linjoilla, samoin katolisen kirkon sisällä oli erilaisia koulukuntia. Mikä oli paavin erehtymättömyyden perusta? Saattoiko seuraava tai sitä seuraava paavi kumota edeltävien paavien tulkinnat? Reformaattoreiden ratkaisu auktoriteetti-ongelmaan oli Sola Scriptura-periaate, joka ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että Raamattu olisi kirkon ainoa auktoriteetti, mutta kuitenkin ratkaisevin ja tärkein. Se ei myöskään tarkoittanut sitä, että kristityt jäisivät yksilöllisten ja ns. “hatusta vedettyjen” tulkintojen varaan, vaan että kaikilla kristityillä on kasteen armon ja yleisen pappeuden perusteella oikeus KOETELLA sitä, mitä kirkko opettaa “sen käsityksen mukaan, minkä Raamattuun uskoen saamme”.
Näin ollen, Raamatun ja tunnustuskirjojen suhde toisiinsa puoltaa selkeästi Raamatun ensisijaisuutta, joka käsitys siis erosi roomalaiskatolisen kirkon käsityksestä Raamatun ja kirkon tradition tasavertaisuudesta. Erityisesti evankeliumin korostaminen Raamatun keskiössä synnytti ensimmäiset luterilaiset tunnustuskirjat.
Kuitenkin ns. yltiöevankelisuus on uskonvanhurskauden väärinymmärtämistä. Kristityn elämä on jännitteistä ja dynaamista: joudumme pohtimaan kuinka julistamme anteeksiantamuksen lupausta niin, että se rohkaisee toimimaan oikeudenmukaisesti ja armollisesti, mutta ei kuitenkaan rohkaise ansaitsemaan pelastusta hyvien tekojen kautta, eikä varsinkaan porsastelemaan tai välttämään vastuuta.
Meidän tulee siis koetella ja punnita vl-kristillisyytemme opetusta suhteessa Jumalan Sanaan, eikä niin että nielemme kaiken “O sancta simplicitas!” -periaatteella.
kirjall: Gassmann & Hendrix: Johdatus luterilaiseen tunnustukseen
TykkääLiked by 1 henkilö
Ei väsyä kesken matkaa
Tien kaitaisen kulkija saa,
on määränsä siksi jatkaa,
Kunnes perille saavutaan.
(SLW 143)
Tule Jeesus ja siunaa lasta,
on tuulinen maailman tie!
Kätes voimakas turvaksi anna,
Kun uuvun,niin nosta ja kanna.
Ikirauhaan kerran vie!
(SLW 221)
Jeesuksen veljet ja sisaret,
Olkaa te turvassa täällä.
Hän kärsi teidän kipunne
Kulkeissaan ristin tiellä.
Sillä vihollinen ankara,
Teidän päällenne kantaja
On tullut voitetuksi.
(SLW 19)
Siis nouse, henkeni, taivaaseen,
Ikirauhaan nyt Jumalan.
Minä synnin tomu ja tuhka vaan
Vielä tykösi tulla saan.
Minä janoon iäistä elämää
Luona Jumalan Karitsan.
Hän suuret syntini otti pois,
Ei minunkaan hukkuvan sois.
Ja heikoinkin silmäys ristille
Minun sieluni terveeksi saattaa.
Sun verinen kastees mun henkeeni tuo
Ja voimaksi armosi suo !
Minä kaipaan iäistä ystävää,
joka pilkkakruunua kantoi.
Hän elämän kruunun mullekin suo
Ja uupuneen kotiin tuo.
(SLW 180)
TykkääTykkää
Markun lähettämä Siionin laulun säkeistö muistutti mieleeni yli neljänvuosikymmentä sitten olleen laulu – uudistuksen. Silloin poistettiin lauluja jotka katsottiin opillisesti vääriksi. Myös semmoinen oli yksi perustelu, että laulu oli maailmanhenkinen, koska laulua tykkäsivät laulaa myös vääräuskoiset. Tämä laulu ”Tule Jeesus ja siunaa lasta”. Ennen uudistusta, säkeistö kuului ”Tule Jeesus ja siunaa lastas,”
Tämä sana ”lastas” teki koko laulun vääräksi, sillä katsottiin, ettei Jeesuksella ollut lapsia.
En ottanut kantaa koko laulujen sanoitukseen, vaikka ajattelin, että oli Jeesuksella omia opetuslapsia. Siis vaikenin, koska minulla oli jo paineita kun olin kyseenalaistanut jo koko henkiopin ja hoitohomman pannoineen. Olen myöhemmin miettinyt, että olenko yrittänyt silloisen arkuuteni paikata kirjoittamalla ja näin kertomalla, mitä mieltä olen uskosta.
Samanlaisia pelkureita löydämme myös raamatusta:
”He kysyivät vanhemmilta: ”Onko tämä teidän poikanne? Väitättekö te hänen syntyneen sokeana? Kuinka sitten on mahdollista, että hän nyt näkee?”
Vanhemmat vastasivat: ”Hän on meidän poikamme, ja hän on syntynyt sokeana, sen me tiedämme.
Mutta sitä emme tiedä, kuinka hän nyt voi nähdä, emmekä sitä, kuka hänen silmänsä on avannut. Kysykää häneltä itseltään, hän on täysi- ikäinen ja voi vastata itse.”
He sanoivat näin, koska pelkäsivät juutalaisia. Juutalaiset olivat näet jo päättäneet erottaa synagogasta jokaisen, joka tunnustaisi Jeesuksen Messiaaksi.”(Joh.9:19,20,21,22)
Fariseus Nikodemos tuli Jeesuksen luokse yöllä, olisiko hän verrattavissa meidän aikamme pappiin? Mitä mieltä olette? Näin hänestä meille on kerrottu:
”Fariseusten joukossa oli Nikodemos-niminen mies, juutalaisten neuvoston jäsen.
Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: ”Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan.”(Joh.3:1,2)
Olen miettinyt, että olisinko ollut rohkeampi, jos olisin ollut älykkäämpi? Mutta sitten olen nähnyt, että minua älykkäämpiä ihmisiä on, jotka salaavat kokonaan sen, että eivät usko ollenkaan silloiseen henkioppiin, eikä muihinkaan vääristyneisiin opinkappaleisiin.
Mielestäni Joona, Markku ja Roosa ovat hyvin rohkeita uskovia, he uskaltavat kertoa miten uskovat. Miksi heidän sallitaan kuulua ry:n uskoviin? Onko julkisuus suojaamassa, vai opillinen vaikeus siinä, ettei heitä voi osoittaa uskovan väärin – raamatunkirjoitusten vastaisesti?
Ne uskovat jotka S24:sella haukkuvat ovat suuremmaksi osaksi nimimerkin takana ja luulen, että he eivät muista tätä; Jumalalle he ovat nimineen päineen tiedossa.
Näitä kun miettii, ei tee mieli ”paukutella henkseleitä”. Pieni ja mitätön sitä on Jumalan edessä myös uskon tunnustamisessa:
”Minä sanon teille: Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen on Ihmisen Poika tunnustava omakseen Jumalan enkelien edessä.
Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, se tullaan kieltämään Jumalan enkelien edessä.” (Luuk.12:8,9)
TykkääTykkää
”Miksi heidän sallitaan kuulua ry:n uskoviin” Joonahan kyllä ihan itse sanoi tuolla edellisessä blogikirjoituksessa että ei ole enää vanhoillislestadiolainen, vaan olen kristitty Jeesuksen seuraaja, joten ei kait hän enää kuulu ”ry:n uskoviin”. Markku Korteniemen voisi luulla kirjoitustensa perusteella olevan poikansa kanssa samaa mieltä?
TykkääTykkää
Siis samaa mieltä…? Jumalan kiitos, että saa olla myös vanhoillislestadiolainen että kristitty Jeesuksen seuraaja! – Minulla oli ilo olla tänään vuorollani seuraisäntänä ja meillä oli oikein hyvät seurat ry:llä.
TykkääTykkää
Joona kirjoitti edellisessä blogikirjoituksessaan niin että ei ole enää vanhoillislestadiolainen vaan että on kristitty ja Jeesuksen seuraaja.
TykkääTykkää
Kyllä vaan sekin on täysin mahdollista – viimeisen kahden tuhannen vuoden aikana elävät kristityt ovat olleet yli 99 %:sti muita kuin meitä vanhoillislestadiolaisia!
TykkääTykkää
”Joonahan kyllä ihan itse sanoi tuolla edellisessä blogikirjoituksessa että ei ole enää vanhoillislestadiolainen, vaan olen kristitty Jeesuksen seuraaja.”
Eipäs, vaan Joona sanoi että kokee tärkeimmäksi olla ensisijaisesti kristitty, Jeesuksen seuraaja ja toivoi tätä myös muilta vl:iltä. Ei sanonut siis, että ei ole vanhoillislestadiolainen. Ainakin itse koen olevani molempia, mutta pidän tärkeämpänä olla kristitty, mutta lestadiolaisuus tuo mukanaan hengellisyyden lisäksi kulttuuria, elämäntapaa, etnisyyttä ja niin edelleen, enkä koe niitä poissulkevina asioina
TykkääTykkää
Tarkkaan ottaen Joona sanoi että ei koe olevansa enää identiteetiltään vanhoillislestadiolainen. Eihän se että on vanhoillislestadiolainen tietenkään sulje pois sitä että on kristitty ja jeesuksen seuraaja.
TykkääTykkää
”Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, ylistä hänen pyhää nimeään.
Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt.
Hän antaa anteeksi kaikki syntini ja parantaa kaikki sairauteni.
Hän päästää minut kuoleman otteesta ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella.
Hän ravitsee minut aina hyvyydellään, ja minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka.
Vanhurskaat ovat Herran teot, hän tuo oikeuden sorretuille.
Hän osoitti tiensä Moosekselle ja näytti Israelille suuret tekonsa.
Anteeksiantava ja laupias on Herra. Hän on kärsivällinen ja hänen armonsa on suuri.
Ei hän iäti meitä syytä, ei hän ikuisesti pidä vihaa.
Ei hän maksanut meille syntiemme mukaan, ei rangaissut niin kuin olisimme ansainneet.
Sillä niin kuin taivas on korkea maan yllä, niin on Herran armo suuri niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.
Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meidän syntimme.
Niin kuin isä armahtaa lapsiaan, niin armahtaa Herra niitä, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.
Hän tuntee meidät ja tietää meidän alkumme, muistaa, että olemme maan tomua.”
(Ps 103:1-14)
TykkääTykkää
“Voi pyhä yksinkertaisuus!” Tästä Jan Hus´n tarinan mukaan lausumasta sai Joona otsikon blokkiinsa. Myös nimimerkki ”Quo Vadis” kirjoitti tästä hyvän kirjoituksen. Muistan miten kansakoulussa opettaja kertoi myös tämän tarinan miten Jan Hus näki unta kohtalostaan:
”Tarinan mukaan Hus näki unen mustasta joutsenesta. Husin nimi tarkoittaa hanhea, ja hänen kerrotaan sanoneen: ”Tämä hanhi paistetaan tulessa, mutta minun jälkeeni tulee joutsen, jota te ette onnistu polttamaan.” Martti Luther uskoi, että Husin joutsenennustus viittasi häneen itseensä.”
Opettajani ei arvannutkaan, miten kiinnostuneena kuuntelin hänen kerrontaansa. Hän myös totesi; että jos Jeesus eläisi nyt, häntä nykyihminen ei taatusti ristiinnaulitsisi, ollaan me nykyihmiset niin sivistyneitä.
Oli hyvä, että nimimerkki Quo Vadis otti esiin Hus´n ja näin muistutti meitä mitä yksinkertainen usko ei taatusti tarkoita. Olen usein miettinyt, että on se tosi hyvä, ettei minun/meidän tarvitse ratkaista kuka pääsee taivaaseen ja kuka jää ulkopuolelle! Meidän ei tule tuomita, tulee vain etsiä Jumalan tahtoa ja kertoa oma ymmärryksemme raamatunilmoituksesta, mutta myös korjata käsitystämme, jos meitä neuvotaan Jumalan sanalla.
Meissä uskovissa on yksinkertaisia mutta myös älykkäitä uskovia, mutta kumpikaan ääripää ei ole takuu siihen, että pysyisimme uskomaan eksymättä. Niin kuin tuo risuja kantava mummo, hän oli varmasti aito uskossaan, niin on meidänkin aikana ihan samanlaisia uskovia. Minäpä kerron:
Ennen kuin minut asetettiin puhekieltoon, kävin kotiseuroissa puhumassa. Tunsin, miten minut otettiin sydämellisen rakkaasti vastaan.
Kerron yhdestä perheestä jossa kävin pitämässä seuroja, ennen kuin jouduin johtokunnan hoitoon. Kun minut ”hoidettiin” tämä pariskunta myös sai ”hoidon” koska he pitivät minua uskovaisena. Papasta tuli hyvin arka ja tämä arkuus ilmeni hänen käytöksessään, kun minut perheeni kanssa erotettiin ry:stä, hän halusi näyttää, että hän ei tervehdi Heinoa Jumalan terveellä. Kun kohtasimme kaupassa, hän vilkaisi ympärilleen, oliko lähettyvillä ry:n uskovia, jos oli, hän suureen ääneen huudahti minulle; Terve, terve!
Näin hän halusi osoittaa, että hän tottelee johtokuntaa ja pitää Heinoa pannassa. Kun menimme kaupan hyllyltä hakemaan ostoksiamme, hän livahti toisen hyllyn väliin ja kurkisti sieltä ja näin varmisti, etten tule hänen lähelleen. Eksytys kun saa vallan Jeesuksen laumassa, eksyttäjät eivät säästä niitä lauman pienimpiäkään, vaan tallaavat jalkoihinsa. Paavali muistuttaa meitä, että muistaisimme niitä lauman pienimpiä anteeksiantavin mielin:
”Kehotamme teitä, veljet: ojentakaa kurittomia, rohkaiskaa arkoja, tukekaa heikkoja ja olkaa kaikkia kohtaan kärsivällisiä.
Katsokaa, ettei kukaan maksa pahaa pahalla. Pyrkikää aina tekemään hyvää toisillenne ja kaikille ihmisille.”(1.Tess.5:14,15)
TykkääTykkää
Juuri niin – kiitos Heino muisteluksestasi blogin teemaan liittyen!
TykkääTykkää
Tänään Helsingin Rauhanyhdistyksellä piispa Teemu Laajasalo totesi tervehdyspuheessaan, että jotain täällä tehdään oikein, koska penkit ovat täynnä kuulijoita ja osa seisookin.
Joonan kritiikissä on varmasti paljon sellaista, mistä meidän on syytä ottaa opiksi. OIen kuullut vastaavaa muiltakin, mutta ehkäpä vanhoillislestadiolainen julistus ei kuitenkaan ole aivan tyhjää merkityksistä ja hengellisestä ravinnosta, niin kuin Joona herkesi lausumaan.
Siunattua viikkoa jokaiselle!
TykkääTykkää
Aivan, parhaimmillaan olemme osa Jumalan Valtakuntaa ja sen tulemista – Suomen kirkosta noin yleisellä tasolla en uskalla sitä enää sanoa!
TykkääTykkää
Siitä teidät minun Jumalan lapsikseni tunnetaan että te rakkauden keskenänne pidätte.
Miksi tulee mieleen juuri tämä Raamatun kohta:
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi. (Joh. 13:1-3)
Onko rakkautta jättää seurakunta? Onko rakkautta nämä blogit? En osaa sanoa mitä näiden takana on. Enkä halua tuomita. Mutta minun sydän sanoo, että hienosta kirjoituksesta huolimatta puuttuu se tärkein, rakkaus. En paljon tunne Raamattua ja heikko uskovainen olen. Paljon tarvitsen Kristuksen evankeliumia. Missä sitä kuulee ellei ole seurakunnan yhteyttä? Tämän blogin Hienojakoisesta herjaamisesta huolimatta vl liikkeestä saarnataan heikoille kilvoittelijoille kaikki synnit anteeksi.
TykkääTykkää
Harmillista, Taivaan lintu, jos koet, ettei kirjoituksissani ole rakkautta. Tällaiset kokemukset ja olot ovat kuitenkin niin subjektiivinen juttu, että niistä on aika toivotonta lähteä keskustelemaan. Siinä ajaudutaan väistämättä umpikujaan, kun kumpikin voi vedota omaan kokemukseensa, jonka oikeellisuutta on mahdoton arvioida ulkopuolelta käsin.
Voin vain sanoa, että nimenomaan rakkaus motivoi minua kirjoittamaan näistä asioista. Voin vakuuttaa, että minulla olisi kyllä tarjolla hauskempaa ja kiitollisempaakin tekemistä kuin täällä kirjoittaminen ja keskusteleminen. Syy sille, että kirjoitan, on se, että toivon vl-liikkeelle hyvää. Ja mielestäni vl-liikkeelle olisi hyväksi se, että se ottaisi vakavasti huomioon nämä asiat, joista kirjoitan.
Vl-liikkeessä saarnataan heikoille kilvoittelijoille kaikki synnit anteeksi, ja se on upea juttu. Ongelma on kuitenkin siinä, että paljon muuta hengellistä ravintoa ei sitten usein olekaan tarjolla, ja se on mielestäni huono juttu. Tiedän omasta heikon kilvoittelijan kokemuksestani, että heikko kilvoittelija tarvitsee muutakin kuin vain synninpäästön. Hän tarvitsee sitä, että hänet opastetaan henkilökohtaiseen ystävyyteen Kristuksen kanssa. Kuten Paavali kirjoittaa: ”…tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden…” (Fil. 3:10).
Mitä taas kirjoituksen tyyliin tulee, siitä voi varmasti olla monta mieltä. Toivon kuitenkin, että arvoisat lukijat ovat sen verran suurisydämisiä, että pystyvät ottamaan kirjoituksen sisällön vastaan sen mahdollisesti ärsyttävästä tyylistä huolimatta. Tyylistä totean, kuten rovasti Laestadius Hulluinhuonelainen-teoksensa esipuheessa:
”Puhdas totuus on luonnolliselle ihmiselle niin kitkerä ja karvas, että
hänen täytyy se heti sylkeä pois. Mutta jos tämä terveellinen lääke saa
vaikuttaa, on toivoa terveyden palautumisesta.
Se, joka hiukan tuntee tässä käsiteltävää aihetta, huomaa epäilemättä,
ettei totuutta voi turmeltuneen maun mieliksi sekoittaa imelällä ja
makealla eikä sirotella sokeria sen päälle, sillä silloin voi käydä niinkuin
Ilmestyskirjan näkijälle, jonka käskettiin syödä kirja: se oli minun
suussani makea kuin hunaja, mutta sen syötyäni minun vatsaani
karvasteli. – – Lukija älköön luulko, että tekijällä olisi jotain pahaa mielessään hänen
käyttäessään teräviä ilmaisuja. Tekijä on halunnut esittää maailman sen
oikeassa valossa. Ei kukaan voi tietää, miltä näyttää, ennenkuin on
katsonut itseään peilistä. Moni tehnee kuitenkin, niinkuin apostoli Jaakob
sanoo: Hän katselee itseään, lähtee pois ja unhottaa heti, millainen hän
oli.”
http://www.laestadiusarkivet.se/Darhushonet%20Finnish%20complete
TykkääTykkää
Kiitos vastauksestasi. Minulle yksinkertaisesti uskovalle tuntuu suurelta työltä perehtyä Raamattuun niin hyvin, kuin annat tuossa ymmärtää. Eikö tämä yksinkertainen lapsenusko riitä sinun mielestä? Eihän pieni lapsikaan tunne Raamattua – silti Jeesus asettaa juuri tällaisen uskon esikuvaksi. On liikuttavaa seurata omien lasten uskon kirkkautta, he ovat luontaisesti hyvin kiinnostuneita asiasta ja tuo tutustuminen Kristukseen alkaa jo varhain pyhäkoulussa ja kotona. Kyllä siinä monesti punnitaan omaa uskoa ja saan olla etuoikeutettu kun saan olla tutustuttamassa lapsia lasten ystävään Jeesukseen Kristukseen. Tämä on ymmärtääkseni ollut vallitseva ”käytäntö” kristillisyytemme keskuudessa ainakin niin kauan kuin olen ollut itse olemassa. Siksi tuntuu vieraalta käsitys ettei vl liikkeessä julisteta Jeesuksesta. Se onko se sitten riittävää, en osaa sanoa. Omassa kilvoituksessa on riittämiin ajateltavaa etten ole tajunnut asiaa edes kovin miettiä. Useimmiten seuroista lähden kylläisenä – joskus en ole pystynyt kuuntelemaan juurikaan lastenhoidon takia.
Mitä tuo Raamatun kohta rakkaudesta sitten merkitsee sinun mielestäsi? Eikö tuo rakkaus ole taivaasta annettu, siten melko yksiselitteinen? Tuota blogia lukiessani ymmärsin että sinulle meidän usko näyttäytyy hakomajana yrttitarhassa, halpana ja mitättömän tuntuiselta. Jo tuo otsikko viittaa siihen. Olen tuon otsikon valitettavasti kuullut vain herjaamisen yhteydessä jos joku on toisen mielestä typerä tms. Yritin lukea ajatuksella koko tekstin, voi olla että ymmärsin väärin? Olen suorasukainen henkilö itsekin. Pahoittelut jos loukkaan, sitä en tarkoita. Ihmettelen lähinnä tätä kaikkea. Itselleni hämmentävää luettavaa, ehkei ole minun paikka tämä.
TykkääTykkää
On oikein, että uskot vapaasti kuin ”taivaanlintu” – noilla kokemuksillasi ja tiedoillasi! Mutta kokemuksesi ei ole koko totuus kristillisyytemme tilasta ja historiasta, tosin ei Sinun tarvitse niillä mieltäsi ja uskonelämääsi raskauttaa. – Epäraamatullisin perustein sidottujen edelleen nöyryyttäminen on kuitenkin väärin ja syntiä – mutta uskon, että teit sen tietämättäsi vilpittömin mielin…
TykkääTykkää
Helsingin rauhanyhdistyksellä on ensi sunnuntaina 18.3. klo 18 seurakuntailta aiheesta ”Vanhurskauttaminen ja seurakuntaoppi”. Alustus ja keskustelu. Oikein hyvältä ja mielenkiintoiselta, sekä tarpeelliselta kuulostaa aihe.
TykkääTykkää
Nimimerkki amicus curiae kirjoitti: ”piispa Teemu Laajasalo totesi tervehdyspuheessaan, että jotain täällä tehdään oikein, koska penkit ovat täynnä kuulijoita ja osa seisookin.” Tähän Markku vastasi ”Aivan, parhaimmillaan olemme osa Jumalan Valtakuntaa”
Onko teidän mielestänne siis niin, että yksinkertainen usko on sitä, että seuraa semmoista uskovien joukkoa, josta ihmiset näyttävät tykkäävän ja seuraavan? amicus curiae toteaa ”vanhoillislestadiolainen julistus ei kuitenkaan ole aivan tyhjää merkityksistä ja hengellisestä ravinnosta”
Voi olla, että minä olen väärässä porukassa näitä kysymyksiäni esittämässä ja siksi en juuri saa minua tyydyttäviä vastauksia. Kokeilen kuitenkin, mitä sanotte salaa uskomisesta, sillä täällä on paljon uskovia, jotka eivät uskalla esiintyä omana itsenään.
Että ymmärtäisitte, mitä yritän kysyä, kerron tapauksen yli kaksivuosikymmentä sitten tapahtuneen tapauksen ja sen mitä tuolloin vastasin:
Olin Levillä seminaarissa, sain huonekaverikseni johtajan joka ilahtui suuresti, että minä olin valikoitunut hänen huonetoveriksi. Tunsimme siis toisemme, hän tiesi uskostani, niinpä hän halusi keskustella kanssani opista ja uskosta.
Hän kertoi:
– Minulle tuli suuri hätä turvasta ja halusin uskoa Jumalaan niin, ettei minun tarvitsisi epäillä uskoni oikeudellisuudesta. Soitin monelle papille ja keskustelin heidän kanssaan nimeäni kertomatta. Jokseenkin kaikki papit kehottivat rukoilemaan ja uskomaan rukouksen voimaan. Niinpä rukoilin lakkaamatta, mutta mitään sielunrauhaa en saavuttanut.
Sitten soitin vanhoillislestadiolaiselle papille, hän ei edes kysynyt kuka minä olen, vaan heti saarnasi minulle tuntemattomalle ihmiselle synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Minä uskoin ja samassa hetkessä sain sieluuni rauhan. Tästä minä haluan puhua sinun kanssasi, sillä minä tiedän, että sinä uskot oikein. Mutta uskonko minä? Mitä sanot minulle?
Kuuntelin tuon johtajan kertomusta, kun hän kertoi parannuksenteostaan ja siitä miten hän salasi jopa vaimoltaan uskonsa. Hän kävi seuroissa, mutta ei kertonut kenellekään, että hänkin uskoo. Tämä salailu johtui siitä, että hän oli tietoinen hoitokokouksista ja tiesi myös sen, että minut on erotettu vanhoillislestadiolaisuudesta. Hän piti erotustani vääränä, eikä halunnut samaistua erottajiin. Hän myös halusi, että minäkin kulkisin seuroissa ja uskoisin kuten hän – salaa.
Aloimme keskustella hänen ja minun uskosta, sanoin, että sinä tiedät, että olen politiikassa myös mukana niin kunnallistasolla, että maakunnallisessa. Jos vertaan uskoa ja politiikkaa, usko ei ole ollenkaan verrattavissa politiikkaan. Uskossa ei voida tehdä kompromissia, ei enemmistöpäätöksiä, vaan ollaan täysin ja kokonaan kuninkaan päätöksille alamaisia ja näitä päätöksiä joita Jumala on tehnyt, niitä ei ihminen kykene muuttamaan.
Se vastaus jonka minä nyt sinulle sanon, ne eivät ole minun mielipiteitä, vaan niitä mitä minä ole raamatusta lukenut ja joihin minä itse uskon. Ensinnäkin, minä en sinun lailla kykene uskomaa ja ehkä luonteeni takia olen saanut turpiini ja usein, minua ei ole politiikassa haukuttu koskaan niin rumasti ja valehdeltu, kuin uskovien taholta. Yritän ajatella kuitenkin niin kuin Pietari saarnaa:
”Minä kyllä tiedän, veljet, että te niin kuin hallitusmiehennekin teitte tietämättömyyttänne sen, minkä teitte.”(Ap.t.3:17)
Juutalaisista on raamattuun kirjoitettu, miten monet pelkäsivät tunnustaa Jeesusta julkisesti:
Kaikesta huolimatta monet hallitusmiehistäkin uskoivat Jeesukseen. Fariseusten pelossa he eivät kuitenkaan tunnustaneet sitä, jottei heitä erotettaisi synagogasta.”(Joh.12:42)
Jeesus myös neuvoo meitä:
”Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle, eikä se, joka rakastaa poikaansa tai tytärtänsä enemmän kuin minua, kelpaa minulle.
Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle.”(Matt.10:37,38)
Monelta puolen jatkoimme keskustelua niin, että minun täytyi alkaa anelemaan, että jospa nukuttaisiin. Olisimme aamulla niin virkeitä, että voisimme keskittyä kuuntelemaan ja keskustelemaan seminaarissa. Tähän pyyntööni hän suostui, mutta ennen kuin nukahdimme, hän kuitenkin kysyi:
– Etkö siis pidä minään minun uskoani?
Vastasin tähän, että saathan sinä uskoa! Olet saanut syntisi anteeksi, kun uskoit tuon papin todistuksen, että Jumala on sinut armahtanut ja Jumalan Poika on sovittanut sinut Jumalalle kelpaavaksi.
TykkääTykkää
Sinullekin kuuluu armoevankeliumi. Tule seuroihin. Rukoilen että saat palaamisen armon. 70 luvulla on vaikuttanut tietyt henkilöt, ovat tehneet väärin. Mutta silloinkin on ollut myös oikeaa uskoa.
TykkääTykkää
Kerrotko mitä on ”Rukoilen että saat palaamisen armon.” Onko ”palaamisen armo” sitä, jota minulle on tarjottu; ”tule, niin me annetaan sinulle anteeksi, että sinut on väärin sidottu ja syytetty väärästä hengestä”? Oletko entinen nimimerkki ”vl-äiti”?
TykkääTykkää
En ole.
Armo kuuluu jokaiselle. Ei ole mittaria, kuka on eniten tehnyt syntiä. Kaikki olemme yhtä kelvottomia, siksi vain Jeesuksen pelastustyö on täydellinen pelastamaan ihmisraukan synneistä.
En tiedä muuta väylää tulla Jumalan valtakuntaan. Itse saan olla armosta osallinen ja olen lahjasta niin iloinen että tahtoisin sinunkin sellaisen saavan.
Ehkä olet heränneellä tunnolla kun olet täällä?
TykkääTykkää
Kiitän sinua nimimerkki ”Taivaan lintu”. Kirjoitat rehellisesti, olet yhtä uskollinen uskollesi kuin tuo mummo, joka lisäsi risuja rovioon jolla poltettiin Jan Hus. Enköhän minä nyt jo usko, ettei tämä blokki ole minulle tarkoitettu foorumi.
Mielestäsi minun uskoni Jeesuksen sovintotyöhön ei ole riittävä ja sen takia olen ulkona Jumalan valtakunnasta? En minä kuitenkaan tarvitse todistusta ihmisiltä, minä tiedän kenen päälle minä uskon ja olen sydämessäni vapaa Jumalan lapsi, vaikka sinä toisin väitäkin.
Erotukseni jälkeen jotkut saarnamiehet kehottivat tekemään parannuksen, kun kysyin mistä synnistä te minua nuhtelette, he sanoivat: ”Tottelemattomuudesta seurakunnalle!”
Heikki Saari kyllä opetti kumppaneittensa kanssa, että Saara äitiä (seurakuntaa) pitää totella. Tämä oli hänen ja kumppaneittensa keksimää, ei raamattu semmoista opeta. (seurakunnan pitää totella ja opettaa Jumalan sanaa)
Kirjoitat: ”Ehkä olet heränneellä tunnolla kun olet täällä?” Kiitos vieläkin tästä, toivon, että tulin vakuuttuneeksi siitä, ettei minun ole tarpeellista täällä viettää aikaani. Jumala Taivaallinen Isä siunatkoon näitä keskusteluja niin, että monelle avautuisi ymmärrys uskoa oikein.
TykkääTykkää
Onpa sinulla ikävä kokemus. Sinua on kohdeltu väärin. Olen ymmärtänyt että näille ko.henkilöille on tullut tarve käyttää lihan käsivartta ojentaessaan muita. Ihminen on vajavainen – itse huomaan etten täytä vaativaa lakia alkuunkaan siksi olen kiitollinen syntien anteeksiantamuksesta. Kyllin kiitollinen en osaa edes olla. MuttaValitettavasti en voi valehdella tässä seurakuntaoppiasiassa. Jeesus antoi päästönavaimet opetuslapsilleen, ei kaikille ihmisille. Toki ilosanomaa pitäisi tarjota kaikelle kansalle, maailman ääriin asti. Jumalan työ alusta loppuun. Tiedät tämän varmasti paremmin kuin itse, joka en Raamattua kovin hyvin tunne.
TykkääTykkää
”Tuuli* puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.” [Alkutekstin sana merkitsee sekä tuulta että henkeä.] (Joh. 38:6)
Minun on helppo uskoa, että olette eläviä sydämen kristittyjä molemmat. Olemme vielä kuitenkin matkalla. Jeesus kehoitti opetuslapsiaan eli SEURAAJIAAN edelleen rukoilemaan: ”..Tulkoon sinun valtakuntasi… Anna meille syntimme anteeksi…” (Luuk. 11:2,4; Matt 6:10,12).
Raamatullinen rakkaus ei ole vain pienen sisäpiirin rakkautta vaan:
”Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet…” (Jes. 58:6).
Omiensa vainoomille on esikuva: ”Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.” (Luuk.24:34) – mihin Heinokin olet usein viitannut!
PS. Rinnastus koulumaailmaan: ei ole valvova opettaja työnsä tasalla, jos ratkaisuksi hän tarjoaa sitä, että koulukiusattu laitetaan pyytämään kiusaajiltaan anteeksi – vaikka ehkä niinkin on tapahtunut!
TykkääTykkää
Totta kirjoitat Markku! Ole muistellut usein Jeesuksen opetusta ”Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.” Vaikeus ei olekaan siinä, että tietää miten on oikein, mitä Jeesus neuvoo, vaan siinä, että toteuttaa neuvon elämässään.
Kun Jeesus neuvoi opetuslapsiaan miten tulee antaa anteeksi:
”Vaikka hän seitsemästi päivässä rikkoisi sinua vastaan ja seitsemästi tulisi sanomaan sinulle: ’Minä kadun’, anna hänelle anteeksi.”
Opetuslapset tiesivät, että tuo neuvo on oikea ja heille hyväksi, mutta miten toteuttaa tuo neuvo omassa elämässä? Uskonsa heikkouden tuntien he pyysivät Jeesukselta:
”Apostolit sanoivat Herralle: ”Anna meille vahvempi usko!”(Luuk.17:5)
Olen joskus elämäni aikana joutunut niin vaikeaan tilanteeseen, että toivoin, ettei tuo minua pahoin loukannut henkilö pyytäisi anteeksi, koska tunsin miten vaikeaa minun on antaa anteeksi sydämestäni. Tämä tuntuu varmaan teistä jotka ette ole joutuneet hyvin vaikeitten asioitten kanssa kamppailemaa – naurettavalta.
On helppo suulla luvata anteeksi, mutta antaa sydämestään anteeksi, se on meille aikuisille vaikeaa. Lapsi antaa pahatkin kiusaamiset helposti anteeksi ja anteeksiannossa lapset voisivat olla meille esikuvana. Sanon kuitenkin, jos katumus on aitoa niin, että kumpainenkin pyytää Jumalaa auttamaan, olen kokenut, että tämä Jeesuksen lupaus pitää totisesti paikkansa:
”Minä sanon teille: mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa.”(Matt.18:19)
TykkääTykkää
Kyllä – pienissä asioissa on usein helppo antaa anteeksi, jopa pyytämättäkin. Mutta sitten vaikeissa asioissa se on usein pitempi ”prosessi”, johon joudumme pyytämään useaan kertaankin anteeksiantavaa mieltä rukouksissa. Ratkaisevasti sitä kyllä helpottaa, jos vastapuoli sanoo: minä kadun, voinko saada anteeksi!
TykkääTykkää
Voin allekirjoittaa täällä myös kirjoitetun ajatuksen, että VL kyllä voi olla kristittyjä mutta myös muualla. Olen VL ollut syntymästäni asti ja tiedän, että rauhanyhdistykselläkin saarnataan mädistä kaloista ja rikkaruohoista, eli siitä, että kaikki ryn seuroissa käyvät tai vaikka ry jäsenet ei tietenkään ole taivaskelpoisia. Tähän sisältyy minusta kuitenkin se, että taivaskelpoisia on ainoastaan meissä. Ja minä ajattelen, vaikka hirvittää kirjoittaa, että taivaskelpoisia kristittyjä on kyllä meissä mutta myös muissa.
Nyt mietin myös tuota edellä kirjoitettua, että mitä tarkoittaa olla uskomassa. Jos minulta joku kysyy oletko uskomassa, vastaako että kyllä, vai rehellisyyden nimissä että kyllä mutta vähän laajemmin ajattelen uskovaisista kristityistä. Helpommalla pääsen, kun en aukaise suutani ja kerro ajatuksiani. No, seuroissa kyllä saarnataan paljon ja varoitellaan siitä, että ihmiset haluavat uskoa omalla laillaan mutta niin ei pääse taivaaseen…. Siinäpä minulle on miettimistä. Kun jätän kertomatta niin muut uskovat minun uskovan samoin tai kerron ja jään ulkopuoliseksi… Kyllä yhteisöön kuulumisella on iso merkitys.
TykkääTykkää
Kristillisyydessämme on myönnetty Päivämies -lehdessäkin julkaisten, että kaikki ei ollut Pyhästä Hengestä mitä Pyhän Hengen arvovallalla 1970-luvulla saarnattiin – eikä sen suhteen tilanne ole valitettavasti muuttunut.
Mutta saa vapaasti ja turvallisesti uskoa, että raamatullisella uskolla on pelastuttu aina ja kaikkialla. Enempää ei tarvitse selittää, – tai voi viitata kuten edellä sivuttiin apostoliseen uskontunnustukseen tai pelastavana ”miniminä” vain alkukristilliseen uskontunnustukseen: ”Jeesus Kristus Jumalan Poika Pelastaja” – se oli myös ristinryövärin tunnustus!
TykkääLiked by 1 henkilö
Olen syntynyt ja kasvanut vanhoillislestadiolaisessa kodissa.Seuroissa kävin parikymppiseksi asti,joskus
heilautin kättänikin,kun syntejä julistettiin anteeksi ja kun oli sellainen tapa,että ei minua olisi pidetty epäuskoisena.Sitten jätin vl-seurakunnan,uskoa en voinut jättää,kun ei sitä koskaan ollut ollutkaan,oli vain
vl-elämäntapa.
Myöhemmin tulin oikeasti uskoon,mutta koska en halunnut palata vl-seurakuntaan,niin minun uskoni välittömästi heitettiin roskakoppaan omien vl-siskojeni ja vl-veljieni toimesta.Uskollani ei ollut mitään arvoa
heidän silmissään.silloin se tuntui tosi pahalta,mutta nyt en enää niinkään välitä,tiedän ettei Jeesusta eikä
uskoani Jeesukseen kukaan voi minulta riistää pois.
Olen miettinyt tuota syntien anteeksi antamista ja pyytämistä.Raamatussahan ei kukaan pyydä syntejä anteeksi toisiltaan,ei varsinkaan,että saanko minäkin uskoa,ainoastaan siellä pyydetään suoraan Jumalalta
syntejä anteeksi,samoin ei myöskään Paavali,eikä muutkaan apostolit julistaneet kenellekkään syntejä anteeksi,vaan kertoivat ilosanomaa Jeesuksesta,joka kuoli ristillä syntisten ihmisten puolesta ja jokainen,joka tämän ilosanoman uskoi,sai syntinsä anteeksi,siis uskomalla Jeesukseen ja Jeesuksen sovitustyöhön.
Kun vl-seuroissa jaellaan noita syntien anteeksiantoja kenelle vaan,niin tämä syntien anteeksiantaminen on
turha niiden kohdalla,joilla ei ole henkilökohtaista uskoa ja suhdetta Herraan Jeesukseen ja hänen sovitustyöhönsä,koska nimenomaan juuri usko Jeesukseen pelastaa,ei pelkkä syntien anteeksianto ja toisaalta,kun meillä on henkilökohtainen suhde ja usko Jeesukseen,niin silloin meillä on aina synnit anteeksi ilman äänellistä synnin päästöäkin,koska kautta Raamatun on tämä sanoma,että uskomalla Herraan Jeesukseen me pelastumme hänen nimensä voimasta.
Ja kun meillä on tämä usko,niin silloin meille annetaan myöskin voima tulla Jumalan lapsiksi Raamatun sanan mukaisesti. Amen.
TykkääTykkää
Synnistä kyllä puhutaan Raamatussa paljonkin. Myös kehotetaan laittamaan synti pois.
”Sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.” Room. 3:23-24
Jeesus itse antoi syntejä anteeksi ja kehotti seuraajiaan tekemään samoin.
”Kun Jeesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvatulle: ”Poikani, ole turvallisella mielellä; sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi”. Matt. 9:2
Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut. Joh. 20:23
Niin, että ei tuosta asiasta kyllä pääse yli eikä ympäri. Myös uskon lahjan vastaanottanut joutuu laittamaan syntiä pois.
”Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa. Hepr. 12:1
Lisäksi Paavali kyllä puhuu synnistä ja anteeksi annetuista synneistä.
”Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! – – -Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta.” 1. Kor. 6:9, 11
Kun lukee Raamattua ITSE (eikä usko kuulopuheisiin), voi todeta, että se mitä seuroissa puhutaan, on (pääasiassa) aivan raamatullista, vaikka tässä blogissa toisin väitetään. Itse olen myös havainnut, että Raamatussa ratkotaan asioita usein paljon jyrkemmin, kuin kukaan nykyään uskaltaisi. Jos vaikkapa muistelee Ananiaan ja Safiran kohtaloa. Tällaisesta kohtalosta Jumala meitä varjelkoon.
Toisaalta Jumalan armo syntiin langennutta kohtaan on täysin järjellisen arkilogiikan vastaista. Mutta se nyt ei ole tämän kommentin aihe.
TykkääTykkää
Jos nyt aivan tarkkoja ollaan, niin kyllä useinkin voisi tarkemmin pohtia tarkemminkin, mikä on syntiä ja mikä ei. Esimerkkinä vaikkapa ahneus, himo jne. (no itseasiassa vähän aikaa sitten kuulin ihan hyvän saarnan näihinkin liittyen). Kyllä synnistä puhutaan, niin kuin sanoit, mutta mielestäni aika pinnallisesti ja usein jää epämääräiseksi, mitä se synti nyt sitten oikein on. Sydämestähän se kaikki lähtee, siksi olisi syytä puhua ihan niistä ajatuksen tason synneistäkin: Jeesus sanoi, että jos joku tahallaan katsoo himoiten, hän tekee sydämessään huorin ja ellette te anna sydämestänne anteeksi, ei teidän taivaallinen isännekään anna teille anteeksi, kun rukoilette. Puun tulee olla hyvä, niin hedelmistäkin tulee hyviä.
Toiseksi, syntejä voi kyllä saada anteeksi rukouksessakin, ilman (sakramentaalista) synninpäästöä (muuta aitoa synninpäästöä ei kirkkohistoria tietääkseni tunne), näin ovat kirkkoisätkin käytännössä läpi kirkon historian opettaneet ja näin myös Raamattu opettaa (esim Ps. 32).
Synnin pois paneminen voi tarkoittaa myös sitä, että katuu, tunnustaa Jumalalle ja lopettaa sen synnin tekemisen. Ei se välttämättä aina tarkoita synninpäästön pyytämistä. Mielestäni ripin/synninpäästön ja rukouksen kautta saatu syntien anteeksiantamus on Raamatun valossa tarpeetonta asettaa vastakkain. Jumala voi vakuuttaa syntien anteeksiantamisen molemmilla tavoilla. Mielestäni Pietarin sanat Simon noidalle eivät kuulosta siltä, että pitäisi tulla hakemaan huomenna uudestaan synninpäästöä. Simonhan oli jo parannuksen tehnyt, koska oli saanut kasteenkin, mutta tässä Pietari selvästi tarkoittaa sitä, että Simonin pitäisi luopua synnistä sydämestään ja rukoilla Jumalaa, että Hän antaisi sen hänelle anteeksi:
”Menkööt rahasi sinun kanssasi kadotukseen, koska luulet Jumalan lahjan olevan rahalla saatavissa. Ei sinulla ole osaa eikä arpaa tähän sanaan, sillä sinun sydämesi ei ole oikea Jumalan edessä. Tee siis parannus ja käänny tästä pahuudestasi ja rukoile Herraa-jos ehkä vielä sinun sydämesi ajatus sinulle anteeksi annetaan. Sillä minä näen sinun olevan täynnä katkeruuden sappea ja kiinni vääryyden siteissä.” (Apt. 8:20-23)
Miikan kirjassa sanotaan myös:
”Mutta minä panen toivoni Herraan, odotan pelastukseni Jumalaa: minun Jumalani on minua kuuleva. Älkää iloitko, minun viholliseni, minusta: jos minä olen langennut, niin minä nousen; jos istun pimeydessä, on Herra minun valkeuteni. Minä tahdon kantaa Herran vihaa, sillä minä olen tehnyt syntiä häntä vastaan, siihen asti että hän minun asiani toimittaa ja hankkii minulle oikeuden. Hän tuo minut valkeuteen, minä saan nähdä hänen vanhurskautensa.” (Miika 7:7-9)
Vaikea se on kuvitella, että Simson ja portto Rahabkaan olisivat mitenkään muuten saaneet lankeemuksiaan anteeksi kuin rukouksen kautta. Molemmista Heprealaiskirje kuitenkin antaa hyvän todistuksen.
Se näyttää unohtuvan monesti näissä vl-piireissä, että Jeesus ei luovuttanut omaa valtaansa pois. Hän sanoi, että ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.” (Matt. 28:18). Hän antoi valtaa kyllä opetuslapsille, mutta ei Hän itseään sitonut siinä samalla. Jumalan sana todistaa: ”Kaiken, mitä Herra tahtoo, hän tekee, sekä taivaassa että maassa, merissä ja kaikissa syvyyksissä” (Ps. 135:6) ja Herra itse sanoo: ”Ja minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, armahdan, ketä armahdan” (2. Moos. 33:19).
TykkääTykkää
No ilman muuta syntiä on, ja on oikein ja raamatullista tehdä synnistä parannus!
SRK:n johtokunta julkaisi lokakuussa 2011 julkilausuman (ja saman toukokuussa 2012), jossa sanottiin mm:
”…tuolle ajalle leimallinen oppiharha oli esimerkiksi niin sanottu henkioppi: parannuksen vaatiminen erinimisistä hengistä, kuten kuivasta, hempeästä tai kososlaisesta hengestä. Kokouksissa esiintyi myös julkista ripittäytymistä ja parannuksen vaatimista sanelun mukaan tai sellaista harhakäsitystä, että SRK:n tai rauhanyhdistyksen johtokunta muodostaisi maan päällä eräänlaisen ”Jumalan huoneen hallituksen”…
Oliko Johanna mielestäsi oikein ja Pyhästä Hengestä, että ihmisiä ajettiin henkiseen ja hengelliseen romahdukseen ja jopa itsetuhoon näillä harhoilla?
TykkääTykkää
Aivan Katariina – mutta voimme ymmärtää niinkin että synninpäästön 160 vuotta sitten käyttöön otetut ja tiivistetyt sanat ”Jeesuksen nimessä ja veressä” ajavat samaa asiaa kuin se tapa ja ne sanat, joilla evankeliumia julistivat apostolit ja miten on julistettu pääosin 2000 vuoden aikana. Mutta jos olemme ripustautuneet yli Raamatun näihin itse käyttöön ottamiimme sanoihin ja ”litaniaan”, on siitä voinut seurata monenlaisia väärin ymmärryksiä ja väärinkäytöksiäkin…
TykkääTykkää
Aivan aluksi sanon, että ei ole väärin vakuuttaa syntejään katuvalle: Syntisi on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä. Tuo Katariinan kommentti oli erittäin hyvä, mutta myös tämä Markun toteamus on oikea: ”Mutta jos olemme ripustautuneet yli Raamatun näihin itse käyttöön ottamiimme sanoihin ja ”litaniaan”, on siitä voinut seurata monenlaisia väärin ymmärryksiä ja väärinkäytöksiäkin… ”
Jos mennään siihen, että ei uskalletakaan uskoa, että syntini ovat anteeksi uskon kautta joka hetki. Vaan tarvitaan tämä litaniaksi muodostunut synninpäästö, ennen kuin uskalletaan uskoa, silloin ollaan väärällä polulla. Miten Jeesus käski saarnata:
”Hän sanoi heille: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille.
Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.”(Mark.16:15,16)
Paavali toteaa omasta virastaan:
”Eihän Kristus lähettänyt minua kastamaan vaan julistamaan evankeliumia, ei kuitenkaan viisain puhein, koska Kristuksen risti silloin menettäisi merkityksensä.”(1.Kor.1:178)
Samoin hän kirjoittaa roomalaisille:
”Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa,
sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta
mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.”(Room.3:22,23,24)
Kaikki apostolit myös todistavat samoin, että vanhurskaus tulee uskon kautta. Mehän tiedämme, että ei ole semmoinen vanhurskas jolla ovat synnit tunnolla ja siksi apostolit todistavat:
”Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa hänen nimensä voimasta syntinsä anteeksi.
Pietarin vielä puhuessa laskeutui Pyhä Henki kaikkiin, jotka olivat hänen sanojaan kuulemassa.”(Ap.t.10:43,44)
Näin myös Jeesus todisti, että yksin usko puhdistaa ja tekee terveeksi:
”Hän näet ajatteli: ”Jos vain saan koskettaa hänen viittaansa, minä paranen.”
Jeesus kääntyi, näki naisen ja sanoi: ”Ole rohkealla mielellä, tyttäreni, uskosi on parantanut sinut.”* Siitä hetkestä nainen oli terve.”(Matt.9:21,22)
Entäs sitten, jos olemme jo uskoneet ja saaneet syntimme anteeksi uskomalla evankeliumi, mutta uskomisen jälkeen tulee tehtyä ajatuksin ja sanoin syntiä. Mitä silloin meidän tulisi tehdä? Tähän meitä neuvoo heprealaiskirje ja viitta entisiin uskoviin, että hekin joutuivat synnillisiin tekoihin, mutta selvisivät armon varassa ja tämän takia kehottavat meitä parannukseen teoistamme:
”Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme,”(Heb.12:1)
Tulikohan tästä kirjoituksesta ymmärrettävä? Yritin kertoa sitä, että nuo synninpäästösanat ovat todistus siitä, että Jeesus on sinun syntisi sovittanut, mutta synnit saadaan anteeksi vain uskomalla. Raattamaa taisi olla ensimmäinen joka keksi näin todistaa. Olen ajatellut, että Jumala auttoi häntä ymmärtämään, että meitä heikkouskoisia on, jotka tarvitsemme tämmöistä todistusta toiselta uskovalta, että jaksamme uskoa itsemme Jeesuksen omiksi.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos jälleen mielenkiintoisesta keskustelusta edellä.
Heinon kirjoitus kertoo suorastaan tragikoomisella tavalla, millaisiin tukaliin tilanteisiin 1970-80 luvun ja myös sen jälkeiset hoitokokoukset ovat voineet ajaa ihmiset ja ihmisten väliset suhteet: ”Kun menimme kaupan hyllyltä hakemaan ostoksiamme, hän livahti toisen hyllyn väliin ja kurkisti sieltä ja näin varmisti, etten tule hänen lähelleen.” Tähän minä sanoisin Kesäkukan sanoin: Krääks, ei oo todellista!
Ihmisen psyyke joutuu todella koville tällaisissa laumasta eroittamistilanteissa. Siihen on kytkeytyneenä alkukantainen pelko hylätyksi tulemisesta, joka ennen muinoin merkitsi kuolemantuomiota sanan varsinaisessa merkityksessä. Samalla siihen linkittyy yksittäisten ihmisten kohdalla omavanhurskasta silmänpalvontaa, ohittamista, oman aseman varmistamista, hyväksynnän hakemista sekä kaikkia mahdollisia ihmisen psykologis-eläimellisiä piirteitä, joilla hän haluaa varmistaa oman etunsa toisen ihmisen kustannuksella, sen sijaan että rehellisesti ja totuudellisesti ottaisi itse asioista selvää. Siitä huolimatta voi sulkea silmänsä, jos kokee ettei voi asiaan millään tavalla vaikuttaa.
Sekin oli muuten yksi reformaattoreiden tavoite: Raamatun kääntäminen kansankielelle ja sitä myöten kristinopin opetus kansankielelle. Kun ihminen saa lukea Raamattua omalla kielellään, saa käydä koulua ja omaksuu tiedonhankinnan valmiudet, oppii katsomaan asioiden ja ilmiöiden taakse, sekä hahmottamaan taustalla vaikuttavia tekijöitä. Ei ole niin altis ulkopuolisille vaikuttamisyrityksille, propagandalle tai manipulaatiolle.
Kurinpidollinen hoitokokous on kaukana sielunhoidosta, joka on parhaimmillaan dialogista vuoropuhelua, tilanne- ja taustatekijöiden tunnustamisesta, rukousta, keskinäistä rohkaisua ja lohdutusta, jossa voidaan antaa Jumalalle tilaa ja aikaa tehdä tehtävänsä, sen sijaan että laitetaan “tuosta poikki”. Sielunhoito on ihmisen kokonaisvaltaista auttamista.
Joka tapauksessa Kristus haluaa ottaa jokaiselta väärinkohdellulta ja hengellisen väkivallan traumatisoivalta ihmiseltä tämänkin raskaan kuorman pois.
(1 Piet.6-7): “6) Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, niin hän ajan tullen korottaa teidät. 7) Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.” Vaikka anteeksipyyntöä, asioiden käsittelyä tai muuten oikeudenmukaista ratkaisua ei koskaan tulisikaan, kaiken trauman, kuorman ja taakan voi heittää Kristuksen kannettavaksi, ja itsensä voi tässä ja nyt uskoa keskelle taivasta.
TykkääTykkää
Ymmärrän kyllä että kertomani tapaukset tuntuvat uskomattomilta, tai sitten ajattelemme, että ne uskovat jotka näin yksivakaisesti uskoivat hoitajia, he olivat melko varmasti niitä lauman pienimpiä – yksinkertaisia mökin mummoja/pappoja. Mutta näin ei ole kuitenkaan. Kerron yhden esimerkin:
Setäni täytti 80 vuotta, hän kahvitti vieraitaan jota tulivat onnittelemaan. Entisiä uskonystäviä myös saapui ja yksi heistä oli lääkäri.
Katsoin vierestä miten tuo lääkäri käyttäytyi minun vanhaa setääni kohtaan. Setäni meni vastaan vierasta ja ojensi kätensä toivottaakseen entisen uskonystävän/lääkärin tervetulleeksi. Lääkäri pisti kätensä selkänsä taakse, eikä tarttunut setäni ojentamaan käteen, vaan nyökytteli hymyillen, toisteli siunausta, siunausta.
Tuosta siunaustoivotuksesta oli jätetty Jumalan nimi pois, eihän nyt sopinut pannassa olevalle toivottaa Jumalan siunausta.
Puhuttelin myöhemmin tuota lääkäriä, sillä kuuluimme kumpikin tuohon aikaan kunnanvaltuustoon. Mielipiteeni ei mitään auttanut, vaikka yritin avata hänen ymmärryksensä sillä, että ei ole niin pahaa ihmistä jolle ei voisi toivottaa, että Jumalan siunaisi hänen elämäänsä ajallisella hyvyydellä, mutta ennen kaikkea täyttäisi elämän uskon ja iankaikkisuudentoivolla.
Ei henkioppi ole ainoa opin vääristymä, vääristymiä on monta. Minäpä kerron yhdestä:
Luokseni tuli nuori poika joka oli tehnyt parannuksen. Hän pyysi, että saisi keskustella kanssani uskosta ja niin me menimme hänen autoonsa keskustelemaan.
Poika oli hyvin kalpea, joten kysyin, että mikä häntä painoi. Hän alkoi kertoa:
– Minulta on mennyt kaikki voimat, en tahdo jaksaa ajaa edes autolla.
Kun vähän aikaa keskustelimme, minulle selvisi, että uskovat olivat kehottaneet poikaa muistelemaan, mitä syntejä hän oli tehnyt ennen uskoon tuloaan ja sitten ripittäytymään, noista synneistä jotka muistaa.
Hän kertoi, että hän on miettinyt yökaudet, että onko hän mahdollisesti unohtanut jonkin synnin ja jos on unohtanut, joutuuko hän tuon unohtuneen synnin takia kadotukseen. Kuuntelin pojan kerrontaa ja sitten kysyin häneltä:
– Kun pyysit syntejäsi anteeksi, niin mitä uskovat sinulle lupasivat?
Poika katsoi minua hölmistyneenä ja sanoi sitten:
– Ne sanoivat, että saan uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Kysyin häneltä; no uskoitko sinä?
Silloin pojan ilme muuttui – hymy täytti koko hänen olemuksensa, sanoi:
– Nyt minä ymmärrän, nyt ymmärrän! Minä olenkin saanut ihan kaikki anteeksi!
Se että te täällä blokissa voitte vapaasti keskustella nimimerkin suojassa uskosta ja opista pelkäämättä, että tulisitte leimatuksi, se on suuri asia. Se, että kirjoitan omalla nimelläni, se ei merkitse, että kertoisin avoimesti kaikesta kokemastani. Olen ollut niin suurissa epäilyksissä monta kertaa, että Jumalan on tarvinnut rohkaista ja näyttää minulle ihmeitä. Jos kertoisin, luultavasti ihmiset liimaisivat otsaan lapun ”pöpi” ja tätä en halua.
TykkääTykkää
Mieletön kirjoitus – sanan positiivisessa merkityksessä. 🙂 Kiitos, Joona! Niin tuttuja ajatuksia niin selkeästi ilmaistuna. Keskustelukin on jälleen ollut mielenkiintoista.
Meinasin jo edelliseen tai toissa edelliseen (en muista kumpaan) blogikirjoitukseen kommentoida aiheeseen liittyvän anekdootin. Kerron sen nyt tässä.
Olin tammikuussa kodinillassa. Alustaja kertoi, että täällä päin joillain alueilla käy pyhäkoulussa vain kolmannes pyhäkouluikäisistä. Melko vähän siis! Alustaja muistutti, ilmeisesti lähinnä nuoria vanhempia, että on tärkeää käyttää lapsia pyhäkoulussa. Ennen väliaikaa oli kymmenkunta puheenvuoroa, joista ainakin suurin osa oli pyydettyjä puheenvuoroja. Jokaisessa puheenvuorossa mainittiin, että on tärkeää käydä seuroissa ja käyttää lapsia pyhäkoulussa. Sanoipa yksi puheenvuoron pitänyt jopa, että ”jotta jäisi hyvä todistus seurakunnalle”.
Meinasin pitää puheenvuoron, mutta en lopulta rohjennutkaan. Olisin sanonut, että eiköhän kaikki nuoret vanhemmat ja vanhemmatkin vanhemmat jo tiedä, että seuroissa ja pyhäkoulussa käyminen ”on tärkeää”. Sen ovat kaikki kuulleet varmasti monta kertaa. Mutta miksi se on tärkeää – mikä seuroissa ja pyhäkoulussa käymisen ydin on? Joku ehkä sanoisi, että se on tärkeää, jotta pysyisi uskomassa. Mutta mikä taasen uskossa pysymisen ydin on – eihän seuroissa käymällä itsessään pysytä uskomassa, eli mitä siellä seuroissa on, jotta siellä on tärkeää käydä ja jotta siellä käymällä pysyisi uskomassa?
Pyhäkoulussa käymisen ydin mielestäni on (tai pitäisi olla), että siellä opitaan (koulussahan opiskellaan ja opitaan asioita) tuntemaan paremmin Kristusta ja saadaan siten luotua henkilökohtaisempi ja syvempi suhde Kristukseen. Ja ihan sama ydin on (tai pitäisi olla) seuroissa käymisessä.
Jos taas tapahtumat (seurat ja pyhäkoulu) itsessään korostuvat liikaa, ydin jää taka-alalle tai jopa unohtuu. Tästä olette te muut kirjoittaneet jo kattavasti. Tämä Joonan lause on mainio: ”ihmiset kuuluvat yhteisöön ja käyvät seuroissa kuullakseen yhä uudelleen, että on tärkeää kuulua yhteisöön ja käydä seuroissa”.
Vähän sama, jos koululaisille sanottaisiin, että ”on tärkeää käydä oppitunneilla, jotta pysyy koulussa”. Eihän oppitunneilla käydä siksi, että oppitunti itsessään olisi tärkeä, tai että ”pysyisi koulussa” (hmm, mitähän tämä edes tarkoittaisi; hiukan tyhmä lause 😀 ). Oppitunneilla käydään siksi, että opittaisiin uusia asioita. Asioiden oppiminen helpottaa muitakin opintoja, mutta ideaalisti myös koko elämää, koko loppuelämän ajan.
Samoin seuroissa käydään, jotta opittaisiin uskon asioita. Niiden tunteminen auttaa niin uskomisessa kuin myös kaikilla elämänalueilla, koko loppuelämän ajan. Ja samoin kuin koululainen voi opiskella samat asiat vaikka kotonaan (eli varsinainen oppitunti ei itsessään ole tärkeä), niin myös uskon asioita voi opiskella esimerkiksi yksinään Raamattua lukemalla (eli seuroissa käyminen ei itsessään ole se tärkeä asia). Onhan koulussa ja seuroissa käymisessä lisäksi mm. sosiaalinen puoli, joka on myös tärkeä, mutta kuitenkin ydin on muussa kuin oppitunnilla tai seuroissa käymisessä.
(Hyvin samankaltaisia ajatuksia minulla siis kuin tässä ja edellisissä blogipostauksissa sekä monissa kommenteissa. Jännä välillä nähdä miten muut ajattelevat ja kirjoittavat niin kovin tuttuja asioita!)
TykkääLiked by 2 people
Loistava kommentti, Matias! Todellinen helmi!
👏
TykkääTykkää
Kiitos! Jospa minä nyt rohkenisin käyttää seuraavassa kodinillassa puheenvuoron. 😉
TykkääTykkää
Näin käy, kun uskosta on jäljellä vain kuoret. Vanhoillislestadiolaisuudelle on käynyt näin, kuten Matias kuvailee. Laitostuminen, lahkoutuminen. Kiitän Jumalaa siitä, että on yksilöitä, kuten täällä, jotka ovat heränneet näkemään tämän. Ilman Kristusta ei mikään yhteisö ole kristillinen, eikä ole kristinuskoa ollenkaan. Kristus on tie, totuus ja elämä. Kristuksessa olemme eläviä kristittyjä. Jos Kristus jää varjoon, emme me kukaan ole kristittyjä. Silloin on tullut hengellinen haaksirikko. Kristuksessa on elämä.
Minusta on ollut järkyttävää seurata, kuinka vanhoillislestadiolainen kristillisyys, jonka piirissä tulin kasvanneksi, on minun elinaikani muuttunut–ja lahkoutunut, eristäytynyt muusta yhteiskunnasta. Joskus, suurten kesäseurain aikana, olen netistä yrittänyt kuunnella saarnoja. En ole siihen kovin kauaa kyennyt: saarnat ovat lestadiolaisten fraasien toistamista yhä uudelleen ja uudelleen. Kristuksen, Hyvän Paimenne ääntä en ole niissä eroittanut. Kovin onttoja ne ovat olleet–kristinuskon kannalta. Niinpä olen tyytynyt sulkemaan vastaanottimen.
TykkääTykkää
Noh, eiköhän kristinuskosta vl. seurakunnissa ole kuitenkin ainakin suurimmaksi osaksi jäljellä vähän enemmänkin kuin kuoret. Laitostumisesta ja ydinasian katoamisesta olen kyllä itsekin huolissani. SItäpaitsi ydinasian eli kristuksen meinaan itsekin kadottaa päivittäin- olen siis armollinen niitä muitakin kohtaan keille näin käy (joskin toivoisin ettei niin kävisi).
TykkääTykkää
Juuri noin, jusbru! – Ja ainakin itse virkistyin perheissä vuorollaan pidetyissä pyhäkouluissakin – siis muiden pitämissä, kun lapsia sinne kuljetin… ja vuorollamme meillä. Ja kun nuorimmat sitten kasvoivat ”yli-ikäiseksi” pyhäkouluun, niin minua kuljettajaa aivan harmitti pyhäkoulutapaamisten loppuminen! 🙂
TykkääTykkää
Istuin viime sunnuntaina ry:n kahviossa. Siellä oli paljon lapsia ja nuoria, kuten yleensä. Ja kuten yleensä, tuntui taas että kaikki vain juttelivat koko ajan sen sijaan, että olisivat lainkaan kuunnelleet puhetta. Luulen tämän olevan varmasti osittain seurausta siitä, että yleensä korostetaan seuroissa käymisen tärkeyttä eikä niinkään sitä ydintä eli että miksi seuroissa on tärkeää käydä. Karrikoidusti ilmaisten: nuoret voivat sanoa olevansa uskovaisia, koska käyväthän he ahkerasti seuroissa, ja vanhemmat voivat olla tyytyväisiä, kun heidän lapsensa käyvät seuroissa – puheen kuuntelemisella ei ilmeisesti ole niinkään väliä! Vakavasti ottaen tämä on surullista ja valitettavaa.
Kuuntelemani puheen piti vanha pappisveli. Loppupuolella piti tietysti muistuttaa vielä tästä tärkeästä asiasta (sanasta sanaan näin):
”Muista, että täällä maan päällä on vain yksi Jumalan valtakunta, yksi Elämän Herran seurakunta, ja vain yhdessä Jumalan seurakunnassa saarnataan elävää evankeliumia. Ja vain yhden Herran seurakunnan jäseniä, Jumalan lapsia, kutsutaan kerran kirkkauteen, taivaan iloon ja rauhaan.”
Heh, aika lähellä Joonan esimerkkisaarnaa. Puhe oli muutenkin hyvin Jumalan valtakunta -keskeinen, kuten puheet täällä Oulun suunnalla tuntuu lähes aina olevan (minun kokemukseni mukaan).
Oli puheessa myös hyviä asioita. Mutta silti puheesta jää yleensä ristiriitainen maku suuhun, jos siinä korostetaan asioita, joita en voi itse allekirjoittaa. Esimerkiksi eksklusiivisuuden julistaminen Kristuksen sijaan ja ”lasten vastaanottamisesta” saarnaaminen. (Ei siinä, etteikö tuosta jälkimmäisestä aiheesta voisi puhua, mutta miksi se pitää ”tunkea” niin moneen saarnaan, vaikka puheen aihe olisi jotain ihan muuta? Näin kävi myös tuossa viime sunnuntain puheessa.)
Petteri Lepistö kommentoi ylempänä näin:
”Kuinka kauan voin kuulijana ymmärtää puhujan sanomisia parhain päin ja anteeksiantavasti jos tiedän ja tunnen mihin puhuja viittaa käyttäessään kyseisiä koodisanoja. Ainakin se tekee seurapuheiden kuuntelemista toisinaan raskasta.”
Niinpä! Yleensä puheissa on hyviä asioita, mutta myös asioita, joita pitää Petterin sanoin tulkita parhain päin ja anteeksiantavasti. Ja kuitenkin näiden parhain päin tulkittujen asioiden tietää olevan pohjimmiltaan vinksallaan, eikä niistä siten voi niin helposti nauttia / saada hengellistä ravintoa. Kun suunnilleen jokainen puhe sisältää näitä ristiriitaisia asioita, niin kaikki puheet tulee kuunneltua ylivarovaisesti. Se on raskasta.
TykkääTykkää
Markku Korteniemelle. En tiedä miksi kysyt minulta noista henkiopeista. ”Synti”-kommenttini oli tarkoitettu kommentiksi Katariinalle. Olen jo aiemmin kirjoittanut, että olin itse paikalla alle kouluikäisenä hoitokokouksissa ja muistan kuinka rakas läheiseni itki oman puheenvuoronsa jälkeen. Minulla ei ole mitään hyvää sanottavaa hoitokokouksista. Lähinnä pohdiskelen onko niistä jäänyt haitallisia häntiä elämään nykyiseen aikaankin. Tämä riittäköön kommentiksi niistä.
Minua kiinnostaa tämä blogikeskustelu, koska olen käynyt ”hengellisen murroksen” läpi muutamia vuosia sitten. Muistan mm., kuinka makasin kesäpäivänä nurmikolla ja ahmin Raamattua, lähinnä Uutta Testamenttia ja tarkistin, menevätkö seurapuhujien puheet Raamatun mukaisesti. Sieltä minulle jäi mm. mieleen nämä syntijutut. Vastustin itsekin jatkuvaa anteeksi pyytämistä. Mutta kuten sanottua, on ihan Paavalin ohjeiden mukaista myös uskovan pyytää syntejään anteeksi, tietysti, jos sellaiseen on tarve. Näistä omista kokemuksistani ja löydöistäni riittäisi juttua vaikka kuinka pitkään, mutta tämä riittäköön.
Tämä blogikeskustelu mietityttää monella tavalla. Olen onnekseni kasvanut perheessä, jossa ”ei kasvatettu uskonnolla”, kuten isäni sanoi. Olen aina ollut kutakuinkin vapaa ajattelemaan itse. Eräs varttuneempi henkilö kertoi, että ihmisen kehitys menee uskonnollisissa asioissa sillä tavalla, että ensin opitaan ulkokohtaisesti (mitä uskovainen voi tehdä ym.), mutta iän karttuessa uskon sisältö muuttuu uudenlaiseksi ja se henkilökohtaistuu. Että tämä on vääjäämätön kehityskulku. Näinhän se menee. Lapset ja nuoret (ja osa aikuisistakin?) puhuvat uskosta lähinnä ”luvanvaraisten ja kiellettyjen” asioiden kautta, uskon syvyys ja Kristuksen pelastustyön henkilökohtaisuus lienee kaikessa syvyydessään vielä liian vaikeaa kokonaisuudessaan käsitettäväksi. Toiset päätyvät näissä mietinnöissä hylkäämään uskon ja sekin on täysin ymmärrettävä lopputulos. Osalla taas usko omakohtaistuu, mutta kaveriksi saattaa jäädä ikuinen epävarmuus. Siinä mielessä ymmärrän tätä blogia ihan oman kokemukseni kautta. Voi tehdä kipeää, kun ulkoinen murtuu ja sisäinen tulee eläväksi.
Mutta ei kannata heittää lasta pesuveden mukana. Ja voimia niille puhujille, jotka kenties lukevat tätä blogia ja miettivät: olenko se minä, joka puheet ovat onttoja ja tyhjyyttään kumisevia?
TykkääTykkää
”Eräs varttuneempi henkilö kertoi, että ihmisen kehitys menee uskonnollisissa asioissa sillä tavalla, että ensin opitaan ulkokohtaisesti (mitä uskovainen voi tehdä ym.), mutta iän karttuessa uskon sisältö muuttuu uudenlaiseksi ja se henkilökohtaistuu. Että tämä on vääjäämätön kehityskulku. Näinhän se menee. Lapset ja nuoret (ja osa aikuisistakin?) puhuvat uskosta lähinnä ”luvanvaraisten ja kiellettyjen” ”
Näinhän sen ei todellakaan tarvitse mennä. Mutta se kyllä varmasti menee, jos lapsi kuulee pyhäkoulussa paljon opetusta, jossa korostetaan ”epäuskoisen” ja ”uskovaisen” ulkokohtaisia eroja. Tätä on valitettavan paljon liikkeessämme tapahtunut. Jossain määrin onneksi vähentynyt tai ainakin pyöristynyt aiempiin vuosikymmeniin verraten. Vaikken kovin vanha olekaan, niin minunkin aikanani pyhäkouluissa on opetettu pitämään toisia lapsia epäuskoisina. Mikä tietysti on melko absurdia.
TykkääTykkää
No jaa, mitä Siirak itse opettaisit lapselle tai nuorelle rehellisyydestä, totuuden puhumisesta, alkoholin tai huumeiden käytöstä, seksuaalisuudesta, toisten huomioimisesta, avioerosta, seurustelusta, kärsimyksestä ym.? Jos olet kristitty, tuotko esille kristillisen näkökulman vai perusteletko jollakin muulla vastauksesi? Näitä ne nuoret kuitenkin miettivät ja kysyvät vanhemmiltaan -jos uskaltavat. Näissä keskusteluissa lapselle syntyy väistämättä käsitys, että kristitty toimii ja elää tietyllä tavalla, kristinuskon ohjaamana. Saattaa silti viedä aikaa, ennen kuin avautuu, mitä uskominen henkilökohtaisella tasolla todella on. Se on henkilökohtaista Kristuksen sovitustyöhön uskomista ja hyväksymistä omalle kohdalle ja siitä seuraavaa vapaaehtoista kuuliaisuutta Jumalalle ja Jumalan sanalle. En nyt jaksa vääntää enempää rautalangasta, ymmärrät mitä tarkoitan tai sitten et. 🙂 Ja kuten sanottu, kaikkia usko ei kiinnosta, ikään katsomatta. Samanlainen kunnioitus kuuluu silti kaikille.
Eräs suomalainen lastenpsykiatri (olikohan Jari Sinkkonen) kertoi, että on oikein opettaa lapselle sitä elämänkatsomusta, joka itsellä on, että lapsi kyllä tekee itse aikanaan päätöksen, haluaako hän moisella tavalla elää. Tämän lausuman todenpitävyyden saa kyllä jokainen vanhempi kokea, olipa kristitty, ateisti, hindu tai kommunisti.
TykkääTykkää
Johanna tuossa edellä kuvasi uskonnollisen/ hengellisen kehityksen prosessia, joka kulkee ulkokohtaisuudesta kohti sisäistettyä ymmärtämistä.
Samaa olen itsekin lukenut. Myös yksilön eettinen kehitys kulkee samansuuntaisesti.
Kristuksen sisällisen tuntemisen prosessi voi myöskin kehittyä myös ulkokohtaisen ns. tapakristillisyyden kautta, kuten itselleni on käynyt. Jossakin kohtaa tulee kuitenkin kriittinen raja vastaan, kun tavat ja normit eivät enää riitä syvällisemmän maailmankuvan rakennusaineiksi. Tällöin voi tapahtua ankarakin hengellinen kriisi, jolloin ns. jyvät eroitetaan akanoista oman mielen sisällä. Mikä on kestävää, mikä ei ole kestävää? Minkä päälle voin elämäni rakentaa?
”Kristinuskon salaisuudet muodostavat jakamattoman kokonaisuuden. Kun syventyy yhteen, johdatetaan kaikkiin muihinkin.”
Kristuksen sisällisen tuntemisen prosessia en ehkä kuvaisi sanalla “hengellinen kehitys” tai “hengellinen kasvu”. Itselleni tämä hengellinen “prosessi” kun on ollut nimenomaan “pienemmäksi” tulemista, jatkuvaa, kärsivällisyyttä koettelevaa luopumisprosessia: “Tie Betlehemistä kulkee vääjäämättömästi Golgatalle, seimestä ristille”, (Edith Stein) tai kuten virren 61 sanat kertovat: “Ken tahtoo käydä Herran askelissa, käy tietä vehnän siemenen, kuin siemen hänkin kuolee.”
Yhä pienemmäksi tulemisessa on kuitenkin sellainen hyvä puoli, että pieni yksinkertainen saarna on kylliksi. Lapselle voi sanoa vauvasta lähtien iltarukouksessa, että Jeesus rakastaa sinua, ja että Taivaanisä on luonut ihanan Aatun! Tämä on yksinkertaisin evankeliumi, jonka lapsi sisäistää ja sen varaan rakentaa elämänsä. Että on olemassa ihmistä suurempi rakkaus, jonka varassa ja sylissä me kaikki kellumme. Millä tavalla me puhumme ja sanoitamme tätä Jumalan todellisuutta ja rakkautta luomaansa ihmistä kohtaan meille aikuisille? Tässä on mielestäni saarnan ydin, muuta ei tarvita:
”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.”
Toisaalta olen miettinyt, mitä tapahtuisi jos rippisaarna ja ehtoollinen olisi joka sunnuntai seurojen pidon keskiössä. Auttaisiko se kiinnittämään katseemme selkeämmin veriylkään?
Kristittyinä elämme korpivaelluksessamme yhdessä ja erikseen. Tunnistan tämän jatkuvan korpivaelluksen itsessäni. Korpivaellus on haastavaa, välillä on painopiste väärissä kohdissa, välillä osuu kohdalleen. On tarkennettava katseensa yhä uudestaan ylennettyyn käärmeeseen.
Kirjall. Edith Stein: Pieni yksinkertainen totuus.
TykkääTykkää
Minkin haluan keskustella kanssasi Johanna? Innostuin kun huomasin kirjoituksesi. Markku varmaankin vastaa sinulle myös. Kirjoitat: ”Minua kiinnostaa tämä blogikeskustelu, koska olen käynyt ”hengellisen murroksen” läpi muutamia vuosia sitten.” ja vielä ”Mutta kuten sanottua, on ihan Paavalin ohjeiden mukaista myös uskovan pyytää syntejään anteeksi, tietysti, jos sellaiseen on tarve.”
Käsitin, että Katariina tarkoitti seuroissa semmoista anteeksipyyntöä, jossa ei pyydetä mitään erityistä syntiä anteeksi, vaan lupaa uskoa ”saanko minäkin uskoa syntini anteeksi?” Minäkin olen itkenyt syntisyyttäni seuroissa ja pyytänyt näin myös armahdusta toisilta uskovilta. (Tosin hoitokokouksessa anteeksianto kiellettiin ja sanottiin, että minun syntini pidätetään)
Tämä syntini pidätys katsottiin avainten vallan omaavien oikeudeksi, sanoihan Jeesus:
”Jeesus sanoi uudelleen: ”Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.”
Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: ”Ottakaa Pyhä Henki.
Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.”(Joh.20:21,22,23)
Sanot: ”Paavalin ohjeiden mukaista myös uskovan pyytää syntejään anteeksi, tietysti, jos sellaiseen on tarve.” Missä kirjoituksessaan Paavali näin sanoo? Roomalaiskirjeessään hän teroittaa uskomisen tärkeyttä, että jokainen joka uskoo… luetaanpa:
”mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.
Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa. Pitkämielisyydessään hän jätti menneen ajan synnit rankaisematta,
mutta nyt meidän aikanamme hän osoittaa vanhurskautensa: hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen.”(Room.3:24,25,26)
Kun Jeesus perusti valtakuntansa tänne meidän keskellemme, hän valtakunnan kuninkaana antoi myös valtaa valtakuntansa asukkaille – vai antoiko? Luetaanpa taasen:
”Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari*, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. [Nimi Pietari, kreikaksi Petros, pohjautuu sanaan ’kallio’
Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.”(Matt.16:18,19)
Nyt kysyn sinulta Johanna, oletko kokeillut, ovatko hallussasi nuo taivaan valtakunnan avaimet? Eli voitko mennä ihmisten luokse ja antaa semmoiselle ihmiselle synnit anteeksi, joka ei usko? Tiedän, että toteat; en voi! Miten Jeesus todisti itsestään:
”Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois.
Enhän minä ole tullut taivaasta tekemään oman tahtoni mukaan, vaan täyttämään lähettäjäni tahdon.
Ja lähettäjäni tahto on, etten minä anna yhdenkään niistä, jotka hän on uskonut haltuuni, joutua hukkaan, vaan viimeisenä päivänä herätän heidät kaikki.”(Joh.6:37,38,39)
Näin Jeesus vakuuttaa, että Jumala – Isä antaa ihmiselle kutsun etsiä Jeesuksen laumaa ja näin päästä kuulemaan evankeliumin vapauttava sanoma, joka on Jeesuksen sovintotyössä ja tätä Jumalan sovitustyötä Jeesus lähetti opetuslapsensa saarnaamaan:
”Niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät.
Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä.
”Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun.”(Joh.17:18,19,20)
Tämä on ihan niin kuin Katariina kirjoittaa, että uskomalla tämä Jeesuksen sovitus, silloin on sen uskojalla uskon kautta synnit kaikki anteeksi. Eikä tätä uskoa kukaan voi mitätöidä, (joka luokseni tulee, minä en aja pois.)
Luulen, en tiedä, että tapa pyytää seuroissa ”saanko minäkin uskoa” on halu näin osoittaa kuuluvansa tähän uskonyhteisöön.
TykkääTykkää
Hyvä huomautus Quo vadikselta. Luin hieman hätäisesti tuon Johannan kirjoituksen ja päädyin puhumaan hieman eri asiasta. Kyllähän se selvää on että aikuisuuteen kasvaessaan ihmisen ajattelu syvenee ja hengellisessä ja muussakin ajattelussa tapahtuu uudelleen arviointia. Kuten Johanna kuvaakin niin tämän arvioinnin pohjalta sitten voi päätyä eri ratkaisuihin. Mutta itse siirryin ajatteleman asiaa tästä vl-kontekstista. Lähinnä mietin että olisi hyvä ettei yhteisö tarpeettomasti opetuksellaan vääristäisi ja hankaloittaisi tuota hengellistä siirtymää aikuisuuteen.
TykkääTykkää
Ymmärän pointtisi, Siirak. Pienelle lapselle ei tosiaan tarvitse opettaa pienestä pitäen rajanvetoa meidän ja muiden välillä, voimme vapauttaa itsemme siitä.
Olen itsekin itkenyt pienenä pihakavereideni kauheaa kohtaloa…
TykkääTykkää
Quo Vadis kirjoittaa: ”Johanna tuossa edellä kuvasi uskonnollisen/ hengellisen kehityksen prosessia, joka kulkee ulkokohtaisuudesta kohti sisäistettyä ymmärtämistä.
Samaa olen itsekin lukenut. Myös yksilön eettinen kehitys kulkee samansuuntaisesti.”
Nyt kun luin tämän ja välillä luin myös Johannan ajatuksia uskon kehityskulusta, hoksasin, etten ymmärrä kummankaan kirjoituksesta yhtään mitään! Voi kun voisin poistaa kirjoitukseni, mutta kun en voi. Minä taidan olla teidän mielestä melkoinen kummajainen! En voi mitään en yhtään ymmärrä tämmöistä kehitysoppia.
TykkääTykkää
Kiitos Johanna vastauksestasi, ymmärrän kyllä!
Jos ja kun vuosikymmeniin ei ole uskallettu aidosti keskustella, niin nyt on tullut siihen aika. Sellaista suorastaan vaadittiin noissa 2011 ja 2012 Päivämiehessä julkaistuissa julkilausumissa.
”…älkää olko ajatuksiltanne lapsia. Pahuudessa olkaa kehittymättömiä, ajattelussanne aikuisia.” (1. Kor. 14:20)
Eikä keskustelunkaan suhteen saa olla liian vaativa ja ankara. On ihan odotettavaa, että se lyö väliin yli ja ohikin, ja sitten on asioita, jotka tulisi tuomita vieläkin ankarammin… Kun sanotaan, että oli niitä 1970-luvulla ”raittiistikin uskovia” (vaikka mahtoi yli 90% tehdä parannuksen ”kososlaisuudestakin”) niin tarkoitetaankohan sillä niitä avoimia kriittisiä, jotka sidottiin tai niitä harvoja kriittisiä, jotka välttivät syystä tai toisesta sitomisen, tai niitä jotka romahtivat tai niitä jotka taipuivat välttämättömään – vai niitä, jotka olivat aina heti valmiita kuuliaisesti heti hyppäämään ”tuleen” tai ”veteen”… Syyllisyyden tunteiden ylenmääräisellä lietsomisella voidaan ihmistä hallita todella tehokkaasti ja tuhoisasti!
TykkääTykkää
Nyt on SRK:ssa kova tarve selittää, että oli ”raittiistikin uskovia” 1970-luvulla. En kiistä, että heitä oli, varmaan muutama ryhmä: ne, jotka eivät tajunneet tuon taivaallista meneillään olevista tapahtumista; hiljaa pysyneet (kuten allekirjoittanut); sitten ns. sillanpääläiset Suomessa, ns. morjärveläiset Ruotsissa ja ns. töröläiset Amerkassa. He sanoituivat henkiopista suoraselkäisesti irti! He myös jatkoivat, kuten ennenkin.
TykkääTykkää
Tämä meni nyt meidän välillä aika lailla ohipuhumiseksi. Tuossa mainitsin ulkokohtaiset erot ja tarkoitin kyllä aivan eri asioita kuin tässä litaniassasi. Tuossa alempana jo vastasinkin siltä osin että taisin itsekin lähteä eri aiheeseen mistä puhuit. No näin saattaa joskus käydä.
Sellainen ajatus vielä että Jeesus asetti lapsen uskon esikuvaksi. Käsittääkseni siksi että lapsi luottaa. Luottaa Jumalan hyvyyteen ja armollisuuteen sitä kyseenalaistamatta, aivan niinkuin sylilapsi luottaa vanhempiensa hoivaan vaikka itse on avuton. Tätä taustaa vasten ajattelisin, että aikuistuessa ideaalia olisi se että ihminen tuntisi Kristuksen edellä kuvatulla henkilökohtaisella luottavaisuutena ilmenevällä tavalla. Tällöin usko olisi lujalla perustuksella eikä sääntöviidakkona. Tällöin ei todennäköisesti tarvitse käydä läpi suurta hengellistä murrosta ja kriisiä. On siis äärimmäisen tärkeää se että lapselle ennenkaikkea opetetaan syvällisen henkilökohtaisen Kristuksen tuntemisen ensisijaisuutta.
TykkääTykkää
Äh tämä yllä oleva pomppasi nyt aivan kummalliseen paikkaan. Oli siis tarkoitus vastaukseksi Johannalle tuolla ylempänä.
TykkääTykkää
Minkin haluan keskustella kanssasi Johanna? Innostuin kun huomasin kirjoituksesi. Markku varmaankin vastaa sinulle myös. Kirjoitat: ”Minua kiinnostaa tämä blogikeskustelu, koska olen käynyt ”hengellisen murroksen” läpi muutamia vuosia sitten.” ja vielä ”Mutta kuten sanottua, on ihan Paavalin ohjeiden mukaista myös uskovan pyytää syntejään anteeksi, tietysti, jos sellaiseen on tarve.”
Käsitin, että Katariina tarkoitti seuroissa semmoista anteeksipyyntöä, jossa ei pyydetä mitään erityistä syntiä anteeksi, vaan lupaa uskoa ”saanko minäkin uskoa syntini anteeksi?” Minäkin olen itkenyt syntisyyttäni seuroissa ja pyytänyt näin myös armahdusta toisilta uskovilta. (Tosin hoitokokouksessa anteeksianto kiellettiin ja sanottiin, että minun syntini pidätetään)
Tämä syntini pidätys katsottiin avainten vallan omaavien oikeudeksi, sanoihan Jeesus:
”Jeesus sanoi uudelleen: ”Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.”
Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: ”Ottakaa Pyhä Henki.
Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.”(Joh.20:21,22,23)
Sanot: ”Paavalin ohjeiden mukaista myös uskovan pyytää syntejään anteeksi, tietysti, jos sellaiseen on tarve.” Missä kirjoituksessaan Paavali näin sanoo? Roomalaiskirjeessään hän teroittaa uskomisen tärkeyttä, että jokainen joka uskoo – luetaanpa:
”mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.
Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa. Pitkämielisyydessään hän jätti menneen ajan synnit rankaisematta,
mutta nyt meidän aikanamme hän osoittaa vanhurskautensa: hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen.”(Room.3:24,25,26)
Kun Jeesus perusti valtakuntansa tänne meidän keskellemme, hän valtakunnan kuninkaana antoi myös valtaa valtakuntansa asukkaille – vai antoiko? Luetaanpa taasen:
”Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari*, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. [Nimi Pietari, kreikaksi Petros, pohjautuu sanaan ’kallio’
Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.”(Matt.16:18,19)
Nyt kysyn sinulta Johanna, oletko kokeillut, ovatko hallussasi nuo taivaan valtakunnan avaimet? Eli voitko mennä ihmisten luokse ja antaa semmoiselle ihmiselle synnit anteeksi, joka ei usko? Tiedän, että toteat; en voi! Miten Jeesus todisti itsestään:
”Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois.
Enhän minä ole tullut taivaasta tekemään oman tahtoni mukaan, vaan täyttämään lähettäjäni tahdon.
Ja lähettäjäni tahto on, etten minä anna yhdenkään niistä, jotka hän on uskonut haltuuni, joutua hukkaan, vaan viimeisenä päivänä herätän heidät kaikki.”(Joh.6:37,38,39)
Näin Jeesus vakuuttaa, että Jumala – Isä antaa ihmiselle kutsun etsiä Jeesuksen laumaa ja näin päästä kuulemaan evankeliumin vapauttava sanoma, joka on Jeesuksen sovintotyössä ja tätä Jumalan sovitustyötä Jeesus lähetti opetuslapsensa saarnaamaan:
”Niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät.
Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä.
”Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun.”(Joh.17:18,19,20)
Tämä on ihan niin kuin Katariina kirjoittaa, että uskomalla tämä Jeesuksen sovitus, silloin on sen uskojalla uskon kautta synnit kaikki anteeksi. Eikä tätä uskoa kukaan voi mitätöidä, (joka luokseni tulee, minä en aja pois.)
Luulen, en tiedä, että tapa pyytää seuroissa ”saanko minäkin uskoa” on halu näin osoittaa kuuluvansa tähän uskonyhteisöön.
TykkääTykkää
Voit lukea aiemman ”synti”-kommenttini ylempää. Siellä on se siteeraamani Raamatunkohta.
TykkääTykkää
No jos tarkkoja ollaan, siteeraamani kohta on Heprealaiskirjeestä, joka ei välttis Paavalin, jos olen oikein ymmärtänyt.
TykkääTykkää
Johanna: ”No jos tarkkoja ollaan, siteeraamani kohta on Heprealaiskirjeestä, joka ei välttis Paavalin, jos olen oikein ymmärtänyt.”
Tarkoitat siis tätä:
”Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa.” (Hepr.12:1)
Minä lainasin myös tätä heprealaiskirjeen kohtaa kirjoituksessani, mutta saattaa olla, että ymmärrämme erilailla kirjoituksen. Minäpä kerron miten entiset uskovat ovat tämän raamatun kirjoituksen ymmärtäneet joka ymmärrys on sama, kuin miten minä tämän ymmärrän tänäänkin.
Ensinnäkin uskovalla on joka hetki uskon kautta kaikki synnit anteeksi. Mutta kun uskova sielu joutuu asumaan tässä kuolevassa ruumiissa. Paavali toteaa:
”Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain,
mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki.
Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?”(Room.7:22,23,24)
Paavali siis tuskailee kun ei voi niin elää niin, ettei synti tarttuisi ja tästä tuo heprealaiskirjeen kohta kertoo ja neuvoo panemaan synnin pois ja ei ainoastaan syntiä vaan myös kaikki kuorma. Eli myös semmoinen painolasti jota kertyy kun murehdimme näitä elämisen taakkoja, niitäkin meillä on ihan kantaa asti.
Kun heprealaiskirje sanoo: ”kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme” Tässä viitataan vanhanliiton uskoviin, joista on raamattuun kirjoitettu, todistukseksi meille, että hekin voittivat vain uskon kautta ja näin antoivat meille esimerkin, miten meidän tulee luottaa Jumalan armoon.
Entiset saarnamiehet totesivat, että Jeesuksen lammasta ei ole tarkoitettu taakkojen kantajaksi ja tämän takia kuuluu katuvalle armo sanoma josta Jesaja saarnaa:
”Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet,”(Jes.58:6)
Keitä siis ovat ne josta sanotaan ” vapautat syyttömät kahleista,” eli ne joilla on näitä kuormia ja syntejä joista heprealaiskirje puhuu? He ovat juuri näitä joista Paavali kirjoittaa:
”Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi.”(1Kor.1:30)
Eli uskovat ovat kuitenkin näitä syyttömiä, joille itse Jumala käskee Jesajan saarnata vapautusta. Vapautus tulee uskomalla Kristukseen. Jumala itse sanoo:
”Väsynyttä minä juotan, nääntyneen minä ravitsen.”(Jer.31:25)
Kun me kaikesta uskostamme huolimatta sorrumme synnintekoihin ja tämän tietäen Johannes kirjoittaa:
”Rakkaat lapset! Kirjoitan tämän teille, jotta ette tekisi syntiä. Jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, joka on vanhurskas: Jeesus Kristus.
Hän on meidän syntiemme sovittaja, eikä vain meidän vaan koko maailman.”(1.Joh.2:1,2)
Me tiedämme, että jos me erehdymme esimerkiksi varastamaan, tuo synti ei lähde tunnoltamme ennen kuin palautamme varastamamme ja pyydämme tekoamme anteeksi. Tämä on sitä synnin poispanemista. Mutta vaikka me näin toimisimme, ei syntisyytemme Jumalan edessä häivy muutoin kuin uskomalla Kristuksen lunastustyöhön evankeliumiin.
Ymmärrätkö mitä kirjoitin? Yritin kirjoitta lyhyesti – en onnistunut. Toivon silti, että joiltakin osin kirjoitukseni avautuisi sinulle. Vielä pyytäisi Joonaa poistamaan ainakin tuon yhden kirjoitukseni, joka tuli kahteen kertaan, nimettömänä – tunaroin taasen.
TykkääTykkää
Jäin miettimään omalle kohdalleni tuota Johannan kysymystä: ”mitä… itse opettaisit lapselle tai nuorelle rehellisyydestä, totuuden puhumisesta, alkoholin tai huumeiden käytöstä, seksuaalisuudesta, toisten huomioimisesta, avioerosta, seurustelusta, kärsimyksestä ym.? Jos olet kristitty, tuotko esille kristillisen näkökulman vai perusteletko jollakin muulla vastauksesi? Näitä ne nuoret kuitenkin miettivät ja kysyvät vanhemmiltaan -jos uskaltavat. Näissä keskusteluissa lapselle syntyy väistämättä käsitys, että kristitty toimii ja elää tietyllä tavalla, kristinuskon ohjaamana.”
Ajattelen siten, että perustelut näihin ratkaisuihin nousevat Jumalan luomistyöstä käsin, ja koskevat siten kaikkia ihmisiä, eivätkä ole perusteltuja erityisesti juuri vl-kristillisyydestä käsin. Mutta totta on, että kaikki kristityt on kutsuttu elämän suojelijoiksi. Jumala on minut ja kaikki olennot luonut, mutta on samalla antanut ihmiselle vastuullisen tehtävän viljellä ja varjella sekä omaa elämää, että lähimmäisten elämää kuin myös koko luomakuntaa. Kun lapsi sisäistää pienestä pitäen olevansa Jumalan luoma suuri ihme ja Kristuksen rakastama, hänen kanssaan on luonteva keskustella elämää suojelevista valinnoista myös myöhemmin. Kristuksen totuudellinen rakkaus ja anteeksiantamus tulee avuksi erityisesti silloin kun teemme virheitä, auttaa meitä kantamaan vastuumme, etsimään ratkaisuja ja suuntaamaan käytöksemme pois elämää tuhoavasta elämäntyylistä.
Tämä ei tarkoita sitä, etteikö omapäinen lapsi lähtisi kaikesta huolimatta tuhlaajapojan/-tyttären tielle testaamaan rajojaan ja etteikö vanhempi suuttuisi lapselleen huonosta käytöksestä, valehtelusta tms. Eihän tässä mitään pyhimyksiä olla.
TykkääTykkää
Todella hienoja kirjoituksia ja kommentteja tällä palstalla, niitä on ollut ilo lukea.
Olen kuunnellut vuosittain puheita suviseuroista radion kautta, kuullakseni onko mikään muuttunut.
Valitettavasti olen huomannut että puheet ovat aina samanlaista toistoa vuodesta toiseen. Ja puheitten
aiheiksi valikoituvat aina samat aiheet Raamatusta, hengellistä ravintoa niissä ei ole juuri nimeksikään.
Jumalan valtakunta ja muita fraaseja muistetaan mainita ahkerasti lähes kaikissa puheissa.
Takuuvarmasti puheitten aiheina ovat aina Sauluksen ja Ananiaan kohtaaminen, Filippuksen ja hoviherran
tapaaminen ja Pietarin vierailu Korneliuksen kotona, ja lisäksi vielä Daavidin ja Naatanin keskustelu.
Näihin kaikkiin on lisätty vl- toimesta synninpäästö joita siellä ei todellisuudessa ole. Naatankin kävi
vain kertomassa Daavidille, että tämä oli tehnyt syntiä Jumalaa vastaan. Ja Daavid nöyrtyi ja pyysi
syntejään anteeksi aina Jumalan edessä. Ja sitten on vielä vakio puhe tuhlaajapojasta,jossa Isä jo
kaukaa nähdessään poikansa olevan tulossa antoi hänelle anteeksi. Mutta vl:t sivuuttavat tässäkin
Isän anteeksiannon ja siirtävät painotuksen palvelijoille. Vl:ien toimesta on kai lisätty Abrahamillekkin synninpäästö Raamatussa, mutta sitä en muista tai tiedä, missä se kohta löytyy. Mutta Raamattu
vakuuttaa tässäkin asiassa että Jumala vanhurskautti Abrahamin uskon kautta, koska Abraham uskoi
Jumalaa.
Seuroissa on niin helppo puhua kuulioille mitä vain ja kuulijat uskovat kaiken,mitä siellä puhutaan,koska vain harva vl lukee Raamattua.Niinpä Jeesus sanoikin,että te eksytte,koska ette tunne kirjoituksia.
Syntien anteeksipyytämisestä olen tietenkin sitä mieltä,että jos olemme loukanneet tai pahoittaneet toisen mielen tai tehnyt jotain muuta väärää,niin tietenkin tämä pitäisi pyytää nimenomaan asianomaisilta anteeksi.
Mutta silloin,kun olemme tehneet syntiä Jumalaa vastaan,niin silloin on oikea osoite pyytää Jumalalta suoraan rukouksessa syntejä anteeksi,niinkuin Raamatussakin tehtiin.Vl:iä siinä ei tarvita eikä vl-seurakuntaa.
Eikä myöskään yksikään srk voi sanoa,että vain meillä on totuus,koska Jeesus itse sanoo olevansa totuus,
jota yksikään srk ei voi kahlita itselleen.
Vain Jeesus on tie ja vain Jeesus on totuus ja kun me pysymme tällä Jeesus-tiellä ja roikumme Jeesuksessa
kiinni päivittäin rukoillen ja Raamattua lukien,niin tällä tiellä kulkien pääsemme myöskin perille.
TykkääTykkää
Olen jo monesti päättänyt, että enää en tänne kirjoita, koska aina vähän väliä mielestäni kirjoitan melko kehnosti, siis sillä lailla, että kirjoituksiani on melko vaikea löytää sitä ”jyvää” jonka tahtoisin sieltä löytyvän.
Katariinan kirjoituksessa on monia hyviä huomioita, mutta mielestäni sinäkin ”hutiloit” niin kuin minä. Olen kyllä ihan samaa mieltä, että vl -uskossa on synninpäästösanat nostettu ikään kuin lipuksi jota heilutetaan ja todetaan, että meillä on tämä valta antaa anteeksi ja myös pidättää synnit. Tätä valtaa ei kuitenkaan ole ihmisellä:
”Hän sanoo Moosekselle: ”Minä armahdan kenet tahdon ja osoitan laupeutta kenelle tahdon.”
Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa.”(Room.9:15,16)
Raamatusta löytyy kyllä synninpäästönvakuutus, vaikkakin erilaisin sanoin. Myös Daavitille vakuutettiin, että Jumala on hänet armahtanut:
”Silloin Daavid sanoi Natanille: ”Olen tehnyt syntiä Herraa vastaan.” Natan vastasi: ”Herra vapauttaa nyt sinut tästä synnistä, eikä sinun tarvitse kuolla.
Mutta koska olet tällä teolla rikkonut pahasti Herraa vastaan, niin sinulle syntynyt poika kuolee.”(2.Sam.12:13,14)
Olen myös samaa mieltä kanssasi, että vl – puhujat tekevät monille Jeesuksen vertauksille väkivaltaa, koska heidän täytyy muokata vertausta vl – uskoon sopivaksi. Kirjoitin vuosia, ehkä satoja kirjoituksia S24:selle, Kotimaan ja Mopin nettipalstoille, sitten hoksasin, että otan niistä kirjoituksista osan ja laitan ne kirjaan, että lapseni voivat kirjasta nähdä, kun meitä ei enää ole miten Isä ja äiti ovat uskoneet. (mehän emme enää täällä kauan ”kuku”)
Toivon, että tilautat kirjastoon kirjani ja tutkit sitä, sillä kirjoitan myös monesta Jeesuksen vertauksesta. Kirjoitukset ovat melko lyhyitä, joten ne eivät ehkä anna kattavaa selitystä vertauksista joita käsittelen, mutta antavat ehkä uudenlaisen näkökulman. Siksi tämä tilaus kirjastoon, ettei sinun tarvitse itse ostaa kirjaa. Sinä Katariina minun kanssani voimme lohduttautua sillä, että kukaan uskova ei ole ollut erehtymätön, (ei edes isot kirkkoisät) eivätkä ole osannut tulkita raamattua täydellisesti ja tämän takia meitä Paavali lohduttaa:
”Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi.”(1.Kor.1:30)
TykkääTykkää
Olet Katariina oikeassa, että nuo muutamat Raamatun kohdat ovat suorastaan yli- ja ryöstöviljeltyjä siinä mielessä, että usein tulkinta ja yleistys menee niissä yli sen, mitä niissä on oikeasti kirjoitettu! Ja ne kohdat, jotka eivät sovi sapluunaan jätetään huomioimatta ja selittämättä…
Heino kirjoitti jo hyvin synninpäästöstä, jonka suhteen ei ole raamatullista luoda jyrkkää vastakkainasettelua. Mutta totta on, että se kristillisyytemme käytännössä ja perinteessä vakiintuneessa synninpäästön muodossaan on laajentunut alueille, joissa se ei alunperin apostoleilla ollut, eikä niin muodoin ollut varmaan tarkoitettukaan… Avainten vallan käyttö synninpäästön merkityksessä mahtoi jo varhaisessa kirkossa vakiintua ripin eli parannuksen sakramentin ja liturgian yleisen synninpäästön yhteyteen. Lestadiolaisessa alkuheräyksen myöhemmässä vaiheessa sitä aletaan käyttää heränneiden sielujen vapauttamisessa murheesta uskomisen iloon ja pian myös ennen uskoneiden uskon vahvistamiseksi – siinä nimenomaan ”vakuuttamisena” ja ”todistamisena”. – Ehkä se tällaisenakin välähtää marginaalisesti joissakin Lutherin teksteissä ja myöhemmin laajemmin ainakin hernhutilaisilla. – Allegorisesti tulkiten on haettu käytännöille tukea myös VT:sta. Pian nämä allegoriset ja symboliset tulkinnat muuttuivat monien mielissä historiallisiksi tosiasioiksi ja niin tällaisista kehäpäätelmistä on kehittynyt niin tiukkoja kaavoja ja suorastaan dogmeja, joita ei Lars Levikään enää tunnistaisi ja allekirjoittaisi. Kirkkohistoriallisesta ”väärinkäsityksestä” alkunsa saaneesta käytännöstä on tullutkin suorastaan välttämättömyys ja ”brändi”.
TykkääLiked by 1 henkilö
Tuossa yllä on jo niin monessa kohtaa kirjoitettu ”synnin poispanemisesta” ja synninpäästöstä, että en oikein tiedä mihin väliin vastaisin, joten vastaan tänne loppuun.
Ehkä nyt vastaan kuitenkin ennen kaikkea Johannalle, joka kirjoitti: ”Myös uskon lahjan vastaanottanut joutuu laittamaan syntiä pois”.
Mitä ajattelet Johanna synnin pois laittamisen tarkoittavan?
Tuo synnin pois paneminen on lähes jokaisen kuulemani seurapuheen keskeinen sisältö. Ja lähes aina sillä viitataan nimen omaan rippiin.
Mielenkiintoista onkin peilata tähän rippioppiin Lutherin lyhyttä selitystä Hepr. 12:1 raamatunkohtaan:
”Minulle on toisinaan tapahtunut, että kun minä olen päättänyt jonakuna päivänä mennä pyhälle ehtoolliselle, niin minulla sen päivän tultua ei enään ole ollut hartautta, tahi on joku este tullut, tahi olen muutoin ollut sopimattomassa tilassa, niin että minun on täytynyt sanoa: ’Minä tahdon vielä viikon odottaa.’ Mutta sen viikon kuluttua olin minä yhtä sopimatoin, ja niin sitte edespäin myös on käynyt. Mutta kun Jumala antoi minun ymmärtää perkeleen kavaluuden, niin minä sanoin: ’Ei saatana, ennenkuin minä tulen aivan kelvolliseksi pyh. ehtoolliselle menemään, niin vuosia saattaa kulua’; ja niin minä revin itseni irti ja menin, perkeleelle kiusaksi, ehtoolliselle, vieläpä jonkun kerran ripittämättömänäkin, jota muutoin en tee.”
Minulle synnin pois paneminen on katseen kääntämistä Kristukseen niin kuin kerran olen yhdessä seurapuheessa onnekseni saanut kuulla.
Eli se on turvautumista evankeliumiin, jota toki myöskin rippiKIN on.
Mutta evankeliumi myös kaikkea sitä, mitä Luther luettelee Schmalkaldenin opinkohdissa: ”…ensiksikin evankeliumi vaikuttaa suullisena sanana, kun koko maailmaan julistetaan syntien anteeksiantamus; tämä on evankeliumin varsinainen virka. Toiseksi se vaikuttaa kasteena. Kolmanneksi pyhänä alttarin sakramenttina. Neljänneksi avainten valtana sekä myös veljien keskinäisessä keskustelussa ja rohkaisussa: ’Missä kaksi on kokoontunut…'”
Väinö Havas on kirjoittanut vuoden 1940 Siionin lähetyslehdessä evankeliumin eri muodoista seuraavasti:
”Yksikään näistä armonneuvoista ei jouda tien oheen monien vihollisten piirittämän Kristityn elämässä. Me tarvitsemme ne kipeästi kaikki, sillä kamppailumme turmiovaltoja vastaan on tukahduttavan kuuma. Meillä ei ole myöskään aikaa eikä varaa nostaa ainuttakaan näistä yksipuoliseen valta-asemaan.”
Nyt on valitettavasti käynyt niin, että Rippi on noussut lähes yksipuoliseen valta-asemaan. Kasteen muistaminen tai ehtoollinen ei varsinaisesti edes ole evankeliumia. Ei niillä ainakaan mitään tekemistä ole omantunnonhoitamisen kanssa (eli synnin pois panemisen).
TykkääLiked by 1 henkilö
Aamen! Kiitos Olof Tallius tästä. Ilmaisit asian kirkkaasti. Ei lisättävää.
TykkääTykkää
Juu, ehkä olisi pitänyt kirjoittaa paremminkin muotoon: ”Myös uskon lahjan vastaanottanut saa laittaa syntiä pois, saa pyytää halutessaan anteeksi”. Mutta löytyykö tuolle ”laittaa”-verbille muitakin merkityksiä, sitä en ole miettinyt. Hyviä kommentteja ja kohtia sinulla, pitää ihan miettiä noita. Mutta kuten kerroinkin, ajattelin joitakin aikoja sitten, että tarvitseeko jo uskossa olevan, uskovaisen, pyytää vielä erikseen anteeksi syntejään (joita siis saattaisi tehdä ihan uskovanakin). Silloin luin Raamattua jonkin verrankin, ihan tämän ja monien muidenkin kysymysten vuoksi. Ja löysin tekstejä, jotka tukivat sitä, että anteeksi pyytäminen on ihan ok myös uskovalle. En nyt jouda kovin pitkään etsimään noita paikkoja. Yhden kohdan voisin laittaa, joka minua puhuttelee aina:
”Kohota katseesi ylös taivaalle
ja katso pilviä.
Ne ovat korkealla sinun yläpuolellasi.
Jos sinä teet syntiä, mitä se häntä liikuttaa?
Jos teet vielä enemmän syntiä, mitä se hänelle
merkitsee?
Tai jos elät oikein,
mitä hän siitä hyötyy?
Mitä sinä pystyisit hänelle antamaan!
Ihmistä, itsesi kaltaista, sinun syntisi satuttavat, ihmisten hyväksi koituu se, että elät oikein.” Job, 35:5-8
Eli on ihan jo ihmisten välisen sovun ylläpitämiseksi, hyvä olla mahdollisuus asioiden sopimiseen. Mutta mitä Jumala kostuu, kun me sovimme keskinäisiä syntejämme, mitä siitä pitäisi ajatella?
Toisaalta voisi pohtia tilannetta kun joku epäuskossa oleva saa syntinsä anteeksi. Onko silloin kysymys samasta vai jostakin muusta? Voisi miettiä vaikka keskustelua Jeesuksen ja naisen välillä Samarian kaivolla.
Itselläni ei ole rippi missään erityisessä asemassa. Lähinnä se on minulle mahdollisuus, jos kertakaikkiaan tunnen, että nyt meni reippaasti pieleen.
Suhtaudun uskoon näistä sanoista käsin: ”Ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa.”
Itse olen kovasti yrittänyt ymmärtää kastetta ja ehtoollista, mutta taitaa yritykseksi jäädä. Ei ehkä turhaan puhuta mysteerioista.
Kiinnostaa, että ovatko nämä minun kirjoitukseni jotenkin kummallisia, kun niin moni haluaa esittää kysymyksiä?
TykkääTykkää
No eivät kysymyksesi nyt mitenkään erityisen kummallisia ole..:) Toisaalta ymmärtääkseni itsekin olet sitä mieltä, että asia ei ole sinulle täysin kirkas (kellepä olisi). Siksi halusin kysyä tarkennusta.
”anteeksi pyytäminen on ihan ok myös uskovalle”
Raamatun mukaan, anteeksi pyytäminen ja antaminen ovat elävän uskon hedelmää. Siinä mielessä se on jopa välttämätöntä – kunhan muistetaan että hedelmät vaikuttaa usko eikä toisin päin. Jeesus kertoo armoton palvelija -vertauksen lopuksi: ”Näin tekee minun taivaallinen Isänikin teille, jos te ette kaikesta sydämestä anna kukin veljellenne anteeksi.”
On siis todellakin ok pyytää ja antaa anteeksi. Mutta silloin mennään pieleen, kun opetetaan, että kun kaksi uskovaa pyytää toisiltaan anteeksi niin sillä hetkellä myös Jumala antaa ne synnit anteeksi. Sehän tarkoittaisi että uskovalla olisi ennen anteeksipyytämistä anteeksiantamattomia syntejä. Ja se on mahdoton tilanne; usko uskoo joka hetki kaikki synnit anteeksi tai epäuskon vuoksi yksikään synti ei ole anteeksi. Ei siinä ole mitään välimalleja.
On siis syytä erottaa toisistaan ihmisen ja Jumalan anteeksianto. Ne ovat kaksi eri asiaa. Evankeliumissa ihminen kyllä välittää (tai oikeastaan hänessä vaikuttava Kristus) Jumalan anteeksiantamuksen. Mutta se on siis eri asia kuin ihmisten välinen anteeksiantaminen – joka on siis Jumalan armon, eli anteeksiantamuksen vaikuttamaa.
”Toisaalta voisi pohtia tilannetta kun joku epäuskossa oleva saa syntinsä anteeksi. Onko silloin kysymys samasta vai jostakin muusta?”
Minä ainakin vastaan, että ehdottomasti eri asiasta. Kun epäuskoinen uskoo evankeliumissa syntinsä anteeksi, hän nousee kuolemasta elämään ja saa omistaa Jumalan valtakuntaa. Uskovaisten välisessä anteeksiantamuksessa voidaan lohduttaa toista evankeliumilla, mutta edellä mainittu on jo tapahtunut; ihmisen suhde Jumalaan ei siis muutu.
Uskovan ja Jumalan väliseen suhteeseen liittyen Luther selittää tunnustuskirjoissa minusta hyvin, kun sanoo: ”…Kristuksen, Välittäjämme tähden Jumala tahtoo pitää ja pitääkin meitä täysin vanhurskaina ja pyhinä. Vaikka synti ei vielä ole lihastamme kokonaan poissa tai kuollut, Jumala ei kuitenkaan tahdo sitä ottaa lukuun eikä siitä tietää.”
TykkääTykkää
Suurkiitos Olof Tallius kirjoituksistasi. Vuosia sitten ajattelin välillä, olenko kunnolla edes uskovainen, kun minulle ei tule oloa, että minun pitäisi pyytää syntejäni erikseen anteeksi. Eikä lapsuuskodissanikaan kovinkaan usein (ehkä kahdesti kymmenessä vuodessa) käytetty sanoja ”Jeesuksen nimessä ja veressä”. Välillä ajattelin, että me olemme siinä mielessä vähän huonoja uskovaisia. Kuitenkin tunsin armon.
TykkääTykkää
En kuitenkaan tarkoita, etteikö minulle tule oloa, että minun tarvitsee pyytää anteeksi. Jatkuvasti joudun pyytämään anteeksi käyttäytymistäni sekä perhepiirissä että työpaikalla. Mutta ei minusta useinkaan tunnu, että pitäisi pyytää sanoilla ”Jeesuksen nimessä ja veressä” anteeksi. Toisen huomioonottamiseen liittyviä keskusteluja täytyy käydä jatkuvasti.
TykkääTykkää
Kummitädilläni oli tapana iltaisin käydä jokaisen lapsen vuoteen vierellä vakuuttamassa, että synnit saa uskoa anteeksi. Minunkin luona silloin kun olin siellä yötä. Se tuntui hyvältä.
TykkääTykkää
Tästä tekstistä en ole koskaan kullut saarnattavan seuroissa:
Teen teille selväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmismielen mukainen. Enhän minä ole sitä ihmisiltä saanutkaan, eikä kukaan ole sitä minulle opettanut, vaan sain sen, kun Jeesus Kristus ilmestyi minulle (Gal 1:11-12).
TykkääTykkää
Olisikohan Erkki niin, että olet kuullut luettavan tuon raamatunkohdan puheen alustukseksi, mutta sitten puheessa se on ohitettu. Sillä kun Paavalin todistusta saarnavirkansa saamisesta on vaikea sopeuttaa nykyiseen vl oppiin, kuten on hänen syntymisensäkin Jumalan lapseksi, koska hän syntyi, eli sai uskon sydämeensä Jeesuksen ilmestyessä hänelle. Usko sai myös hänet lähtemään, eli seuraamaan sitä tietä jonka Jeesus hänelle osoitti, eli hänelle kävi ihan niin kuin Abrahamille:
Usko sai Abrahamin tottelemaan Jumalan kutsua ja lähtemään kohti seutuja, jotka Jumala oli luvannut hänelle perintömaaksi. Hän lähti matkaan, vaikka ei tiennyt, minne oli menossa.”(Heb.11:8)
Saarnoissa pyritään todistamaan, että Ananias saarnasi Saulukselle synnit anteeksi. Tämä pyritään todistamaan koska itse Jumala lähetti Ananiaksen hänen luokseen ja käskettiin panna kätensä Sauluksen päälle että hän saisi näkönsä takaisin:
”Herra sanoi: ”Mene Suorallekadulle ja kysy Juudaksen talosta Saulia, jota kutsutaan Tarsolaiseksi. Hän rukoilee ja näyssä hän on nähnyt, että Ananias-niminen mies tulee sisään ja panee kätensä hänen päälleen, jotta hän saisi näkönsä takaisin.”(Ap.t.9:11,12)
Tämä raamatun kohta on sovellettu parannuksenteoksi, vaikka Ananias ihan selvin sanoin toteaa, että Saulus oli jo saanut uskon sydämeensä. (”Saul, veljeni!”)
”Ananias lähti. Hän meni sisälle taloon, pani kätensä Saulin päälle ja sanoi: ”Saul, veljeni! Herra on lähettänyt minut — Jeesus, joka ilmestyi sinulle, kun olit matkalla tänne. Hän lähetti minut, jotta saisit näkösi takaisin ja täyttyisit Pyhästä Hengestä.”(Ap.t.9:17)
Myös Paavali itse todistaa, miten synnit saadaan anteeksi, sillä itse Jeesus kertoo tämän hänelle (He saavat syntinsä anteeksi, kun uskovat minuun). Luetaanpa:
”Me kaikki kaaduimme maahan, ja minä kuulin äänen sanovan heprean kielellä: ’Saul, Saul, miksi vainoat minua? Paha sinun on potkia pistintä vastaan.’
Minä kysyin: ’Herra, kuka sinä olet?’ Herra sanoi: ’Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.
Nouse jaloillesi. Minä olen ilmestynyt sinulle, koska olen valinnut sinut palvelijakseni ja todistajakseni, kertomaan siitä, mitä nyt olet nähnyt ja mitä vielä olet näkevä, kun sinulle ilmestyn.
Minä pelastan sinut oman kansasi käsistä ja varjelen sinua, kun lähetän sinut pakanoiden pariin
avaamaan heidän silmänsä ja saattamaan heidät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan luo. He saavat syntinsä anteeksi, kun uskovat minuun, ja heillä on oleva paikkansa niiden joukossa, jotka Jumala on pyhittänyt.”(Ap.t.26:14-18)
Olen ihaillut Paavalin rohkeutta, miten hän rohkeasti kertoo miten häntä ohjattiin taivaasta niin, että hän vakuuttui saarnavirkansa tärkeydestä ja siitä mihin päin hänen tulisi suunnata lähetysmatkansa. Pientä se taitaa olla meidän saamamme pilkka entisaikojen todistajiin verrattuna. Panen tähän lopuksi yhden kohdan:
”Kun sitten olin palannut Jerusalemiin ja olin temppelissä rukoilemassa, jouduin hurmoksiin
ja näin Herran. Hän sanoi minulle: ’Lähde heti Jerusalemista, älä viivyttele. Täällä sinua ei kuunnella, kun todistat minusta.’
Minä sanoin: ’Herra, hehän tietävät, että minä kuljin synagogasta synagogaan ja vangitsin ja ruoskitin niitä, jotka uskovat sinuun.
Silloinkin, kun Stefanos, sinun todistajasi, surmattiin, minä olin paikalla, hyväksyin kaiken ja vartioin hänen murhaajiensa vaatteita.’
Mutta hän sanoi minulle: ’Mene, minä lähetän sinut kauas toisten kansojen keskuuteen.”(Ap.t.22:17-21)
TykkääTykkää
En minäkään. 😊
TykkääTykkää
Paljon on nyt kirjoitettu syntien anteeksisaamisesta ja mielestäni ihan oikein onkin kirjoitettu.Mielessä pyörii vielä muutamia asioita,jotka haluan tuoda esille.Tätä palstaa lukee niin moni ja ehkä monet asiat pikkuhiljaa
avautuvat ainakin niille,jotka avoimin sydämin lukevat tätä palstaa.
Johanneksen evankeliumissa on se kohta: ”Jonka synnit te anteeksi annatte,niille ne ovat anteeksiannetut.
Joiden synnit te pidätätte,niille ne ovat pidätetyt”. Vl:thän vetoavat aina tähän kohtaan.Sitä vain ihmettelen,kun Jeesus sanoi tämän henkilökohtaisesti omille opetuslapsilleen ja kuitenkaan en löydä ainuttakaan kohtaa Uudessa Testamentissa,jossa olisi pyydetty ja annettu syntejä anteeksi ja olen lukenut
kyllä Uuden Testamentin monta kertaa alusta loppuun.Herää sellainen kysymys,onko tätä lausetta alun perin
ollutkaan Raamatussa,vai onko se sinne vain jostain syystä lisätty.Tuo lausehan löytyy vain Johanneksen
evankeliumista.Matteuksen,Markuksen ja Luukaksen evankeliumeissa tätä lausetta ei ole,vaikka muuten evankeliumit ovatkin melko yhteneväiset.Joskus olen kuullut eräältä arvostetulta teologilta,että jos jotain asiaa ei ole vahvistettu Raamatussa,vähintään kaksi tai kolme kertaa,niin silloin se ei ole luotettava.
Ihmisten kirjoittama kirjahan se on ja monta kertaa uudistettu ja sanamuotoja on varmasti muutettu,jotain on
poistettu ja jotain lisätty sinne ihmisten toimesta.Raamatun sisältö kokonaisuudessaan ratkaisee.Yhden lauseen perusteella ei pitäisi perustaa seurakuntaa.
Laitan tähän loppuun Luukas 24:47: ”Ja parannusta syntien anteeksiantamiseksi on saarnattava hänen nimessään kaikille kansoille,alkaen Jerusalemista.”
Ja tämä parannus ei sitten tarkoita sitä,että pyydetään taas synnit anteeksi,vaan se on mielenmuutos entisestä syntisestä elämästä ja Jumalan antamassa voimassa pyrimme elämään enemmän Jumalan mielen
mukaista elämää.
Ehkä Heino taas kirjoittaa,että hutiloin,mutta en todellakaan ole lähellekkään teologi ja virheitä saattaa tulla.
Luulen ,että omalta osaltani syntikeskustelu päättyy tähän.Siunausta kaikille lukijoille.
TykkääTykkää
Katariinalta: ”Ehkä Heino taas kirjoittaa,että hutiloin,mutta en todellakaan ole lähellekkään teologi ja virheitä saattaa tulla.”
En minä nyt ihan kokoaikaa ajatellut sinua moittia ja kyllä kehuinkin, mutta huomasitko, että kehuin?
Minä olen sinun laillasi vailla teologista koulutusta, mutta jo lapsuudestani asti lukenut ja tutkinut raamatun kirjoituksia. Kotimaan nettipalstalla joku valitti kirjoitustyylistäni, kirjoitti; Heinon kommentteja olisi mukava lukea, mutta kun hän laittaa niin paljon raamatunkohtia kirjoituksensa joukkoon, niin nämä raamatun kohdat muodostuvat, kuin olisivat Jumalan kommentteja.
Kun kirjoitan uskosta, en hae noita raamatun kirjoituksia, ne vain jostain kummasta syystä nousevat mieleeni ja niin minä taasen tuen kirjoitustani niillä. Nytkin kun luin viestiäsi tuli mieleeni monia raamatun paikkoja joissa puhutaan samasta asiasta, eli tästä vallasta antaa syntejä anteeksi, tai pidättää anteeksianto.
Yksi tämmöinen paikka raamatussa on kirjoitettu Matteuksen evankeliumiin, jota kutsutaan myös Kristuksen kirkkolaiksi:
”Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin.
Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä ’jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla’.
Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin.
Totisesti: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te vapautatte maan päällä, on myös taivaassa vapautettu.”(Matt.18:15-18)
Raamattu ei ole kirjoitettu, sanoisinko selkokielellä, vaan aina tulee kirjoituksista hakea Jumalan tahtoa. Kenet sitten Jumala tahtoisi sitoa synteihin? Tähän kun haemme vastausta, niin voimme lukea:
”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”(Joh.3:16)
Tästä näemme Jumalan tahdon, eli hän ei anna lupaa sitoa semmoista uskovaa joka häneen uskoo. Jeesus itse todistaa:
”Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen.
Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan.”(Joh.3:17,18)
Uskovalla ihmisellä on vain palvelijan virka ja tätä virkaa hoidetaan palvelemalla Jumalaa. Kun palvelee, ei voi tehdä Jumalan tahdon vastaisesti. Jeesus lähetti opetuslapsensa saarnaamaan evankeliumia kaikille ihmisille. Tämä on meidän ja oli myös apostolien tehtävä. Paavali kirjoittaa:
”Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa.”(2.Kor.5;20)
Nyt kun tätä kirjoitan, minua kaduttaa, että sanoin sinun hutiloineen. Kun tekee näitä töppäyksiä, ne on silloin tehty, en voi tehtyä tehdä tekemättömäksi, joten kysyn olisiko mahdollista saada tämän töppäykseni anteeksi?
TykkääLiked by 1 henkilö
Samoin sinulle Katariina! – Se, että emme ole raamatuntulkinnassa fundalisteja koskee ennen muuta Raamatun alkukertomusten historiallista luonnetta ja tulkintaa… Uuden Testamentin ilmoitus sisältää meille Jeesuksen Kristuksen evankeliumin ja sen apostolisen tulkinnan, ja se on kristitylle aivan ensisijainen opas ja ohje pelastukseen: ”Ja meillä on vahva prophetallinen sana, ja te teette hyvin, että te siitä vaarin otatte niinkuin kynttilästä, joka pimeässä valistaa, niinkauvan kuin päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne…” (2. Piet. 1:19)
Uuden Testamentin kokonaisuudesta voimme hahmottaa, että apostolien ykköstehtävä oli viedä evankeliumia kaikkeen maailmaan – ja evankeliumi, siis hyvä sanoma Kristuksesta sisältää myös tuon syntienanteeksiantamuksen, vaikka sitä ei erikseen sanottaisikaan, sitomisen valta oli annettu ikäänkuin äärimmäisten väärinkäytösten varalle – ei valtapolitiikan välineeksi. Tämä on näiden asioiden keskinäinen suhde.
Lestadiolaisen alkuheräyksen aikanakin meni vuosia, että heränneet tulivat uskomisen iloon ilman suorasanaista synninpäästön julistusta; siis ”kun päivä valkeni ja kointähti koitti heidän sydämessään”! Lapin Maria ei saarnannut sananmukaisesti Laestadiukselle syntejä anteeksi, eikä Staubitz tai tuntematon munkki Lutherille, vaan he kertoivat, miten itse ovat asian käsittäneet ja rauhan saaneet – ja tällaisesta ”evankeliumista” syttyi valo niin Lutherin kuin Laestadiuksen sydämeen.
TykkääLiked by 1 henkilö
Tästä te tunnette ne jotka uskovat: he laittavat kätensä sairaiden päälle ja nämä paranevat, he puhuvat uusilla kielillä, he karkottavat riivaajat, he pitelevät käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, se ei heitä vahingoita.
TykkääTykkää
Eli niin kauan kuin Jeesuksen kuvaamat tunnusmerkit puuttuvat, on turha kutsua uskovaisiksi kuolleen uskon saarnaajia.
TykkääTykkää
Minusta nyt on se aika kun on kuulunut keskiyön huuto ”Ylkä tulee”, ja morsiusneidot alkavat heräillä unestaan lamppujaan kunnostelemaan. Ja keskustelua käydään morsiusneitojen kesken siitä onko öljyä lampuissa. Toiset löytävät lamppunsa tyhjiksi ja lähtevät ostamaan kaupustelijoilta, ja toiset sytyttävät tyynesti lamppunsa palamaan kun öljyäkin on ollut lampuissa riittävästi.
Minusta tässä on menossa lamppujen kunnostus ja pohditaan sitä onko öljyä riittävästi kestämään yön selässä kulkemisen häätaloon asti.
Varmasti paikallaan olevaa keskustelua.
TykkääTykkää
Heinolle sanoisin,että en pahoittanut mieltäni tuosta hutiloimisjutusta,saat anteeksi ja huomasin kyllä,että jossain kehuitkin kirjoitustani,kiitos siitä.Itsekkin kadun välillä kirjoituksiani,niin että olisin voinut kirjoittaa toisellakin tavalla.
Markku kirjoittaa,että hyvä sanoma Kristuksesta sisältää myös anteeksiantamuksen,näinhän asia todellakin on ja siksipä minulle riittääkin alkuseurakunnan malli,että saan syntini anteeksi uskomalla Jeesukseen.
Ja aikaisemmin siitä jo kirjoitinkin,että ihmisten väliset riidat ja muut loukkaukset ja mielenpahoittamiset on sovittava ja pyydettävä anteeksi asianomaisten ihmisten kanssa keskenään.
TykkääTykkää
Minä en viitsi juurikaan kommentoida tänne, koska yleensä joku muu sanoittaa omat ajatukseni paljon paremmin. Luen silti blogia ahkerasti ja käyn joka ilta katsomassa, onko tänne tullut uusia kommentteja.
Kiitos kaikille keskustelusta, todella hyviä ja punnittua ajatuksia. Erityisesti tahdon sanoa Heino Korpelalle että älä hyvä mies jatkuvasti pelottele kommentoinnin lopettamisella! Sinun kommenttisi ovat täällä aivan parhaiden joukossa ja niissä on sellaista näkökulmaa, jota oikein kukaan muu ei pysty näihin keskusteluihin tuomaan. Pidän myös kirjoitustyylistäsi, se on mukavan puheenomainen. Tiedän, että muutkin lukijat arvostavat kommenttejasi todella paljon, joten älä turhaan pahoita mieltäsi yksittäisten ihmisten typeristä sanoista vaan pysy täällä meidän seurassamme!
TykkääLiked by 2 people
Kiitän sinua MH kauniista sanoistasi! Olen jo vuosia yrittänyt irtautua uskosta kirjoittelusta – onnistumatta. Joten tuskin lähden täältä, kun tämän palstan löysin. Yritän kyllä harventaa kirjoittelua, että jäisi tilaa toisille. Tämä blokki eroaa kaikista muista blokeista siinä, että vaikka tänne moni kirjoittaa nimimerkin takaa, he kirjoittavat niin, etteivät loukkaa tahallaan toisiaan.
Haluan varoa, etten pahoita niitten uskovien mieltä, jotka arastelevat kirjoittaa omia ajatuksiaan uskosta. Juuri tämmöinen uskonpohdiskelu rakentaa meidän uskoa, kun keskustelemme uskosta, silloin olemme yhteydessä uskon kautta Kristukseen. Tästä Paavali kirjoittaa:
”Hänen yhteydessään te olette saaneet kaikkea rikkautta, niin tietoa kuin puhetaitoakin.
Sanoma Kristuksesta on juurtunut lujasti teihin,”(1.Kor.1:5,6)
Ei se, että kertoo aidosti miten uskoo, eivät ihmiset siihen loukkaannu, kun muistaa, ettei heiluta miekkaa kuten yksi opetuslapsista erehtyi miekkailemaan. (Yksi Jeesuksen seuralaisista ryhtyi vastarintaan, veti miekkansa esiin ja iski ylipapin palvelijaa niin että tältä irtosi korva.) Minäpä kerron yhden tapauksen:
Vuosia sitten puhuin kirkossa, kesäillanhartaudessa, puhuin niin suoraan kuin ikinä osasin ja kerroin miten ihmisten tulisi uskoa, että uskon kautta pääsisivät sinne mihin Jumala lupaa – taivaaseen.
Ajattelin, että nyt kuulijat takuuvarmasti pahentuivat puheestani, sillä kuulioissa oli monen uskonsuunnan uskovia. Vanhoillislestadiolaisia ei ollut, eivät he uskalla tulla kuuntelemaan koska minut on erotettu. Olin täysin väärässä, sillä kun seisoin vaimoni kanssa lähellä ovea ja aioimme poistua kirkosta, silloin tuli mummoja halaamaan minua, he kiittivät Jumalaa, että saivat kuulla saarnan. Yksi mummoista alkoi hätistää toisia mummoja pois, sanoi:
– Ei pappia saa halata.
Tähän vaimoni totesi, että ei haittaa, ei Heino ole kirkon pappi.
Olisi suuri siunaus, että useat uskovat uskaltautuisivat kirjoittaa omasta uskonymmärryksestään, silloin toteutuisi se, mitä koin lapsena kun uskovat jäivät keskustelemaan uskosta aina seurojen jälkeen. Kotonani Korpelassa on iso tupa, siis maalaistalon pirtti ja täällä pirtissä uskovat keskustelivat seurojen jälkeen yömyöhään.
Puhujat olivat menneet nukkumaan, mutta kun tuli erilaisia näkemyksiä jostakin raamatun paikasta, he kävivät herättämässä puhujat selittämään miten he ymmärsivät tuon kiistellyn raamatun paikan. Kukaan näistä uskovista ei yhtään pahastunut, vaikka joutuivat toteamaan, että olivat jonkin raamatun kohdan ymmärtäneet väärin, vaan he tekivät niin kuin Luther toteaa uskosta:
Usko on ojentautumista Jumalan sanan mukaan.
TykkääTykkää
Jaakobin kirje 3: 17 : Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas,sitten rauhaisa,lempeä,taipuisa,täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä,se ei epäile,ei teeskentele.
18. Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhantekijöille.
Aamulla törmäsin näihin jakeisiin Raamattua lukiessa,sopii hyvin tähän kohtaan,Heimon kirjoituksen jatkeeksi.
TykkääTykkää
Horisontti ohjelmassa keskustellaan paraikaan helvetillä pelottelusta kristinuskon piirissä; olen samaa mieltä, että se on täysin väärin lasten kohdalla. – Mutta toimittajien omituista sokeutta on, että länsimaisen kulttuurin perverssi viehtymys väkivaltaan ja sen kaupallistamiseen ”taiteessa”, viihteessä, peleissä ei ole ongelma – ei ainakaan suuri. Ei edes internetin täyttämä mitä kuvottavin väkivalta. Ei myöskään saatananpalvonta ja satanismi nuorison musiikissa !?! Omituista.
No sitten historiaa eli YLE -uutinen tältä päivältä liittyen 100 vuoden takaiseen:
”Teloitettujen päitä leikattiin irti, kuolleita lapsia pinossa – Tutkija: Hennala oli keskitysleiri, jossa oli naisvihaa ja rodunjalostusta. Hennalan vankileirillä Lahdessa oli punakaartilaisten lisäksi siviilejä, naisia ja pikkulapsia, sanoo naisten teloituksia tutkinut Marjo Liukkonen. Hän väittää, että lahtelainen liike-elämä käytti hyväkseen keskitysleirin vankeja…”
https://yle.fi/uutiset/3-10118564
”Lestadiolaisliikkeen jättänyt kirjailija Pauliina Rauhala tarttui vaiettuun aiheeseen: Hoitokokousten nöyryytykset ovat jättäneet syvät haavat…”
Mutta tänään on myös Marian päivä. Lutherin opetuksen mukaan meidän tulisi päivittäin lausua:
Dominus tecum;
Benedicta tu in mulieribus,
et benedictus fructus ventris tui, Jesus.
”Terve Maria, armoitettu, Herra sinun kanssasi.
Siunattu sinä naisten joukossa ja siunattu kohtusi hedelmä Jeesus”
”Ja Maria sanoi: Minun sieluni suuresti ylistää Herraa,
Ja minun henkeni iloitsee Jumalassa, minun vapahtajassani,
Että hän katsoi piikansa nöyryyttä; sillä katso, tästedes pitää kaikkein sukukuntain minua autuaaksi kutsuttaman:
Sillä Voimallinen on suuria ihmeitä tehnyt minun kohtaani, ja hänen nimensä on pyhä,
Ja hänen laupiutensa pysyy suvusta sukuun niille, jotka häntä pelkäävät.
Hän osoitti voiman käsivarrellansa ja hajotti koriat heidän sydämensä mielestä.
Voimalliset on hän kukistanut istuimelta ja korotti nöyrät.
Isoovat täytti hän hyvyydellä ja jätti rikkaat tyhjäksi.
Hän korjasi palvelijansa Israelin, muistain omaa laupiuttansa…”
(Luuk. 1:46-53)
TykkääTykkää
Kesäkukka 12/03/2018 11:33: ”Helsingin rauhanyhdistyksellä on ensi sunnuntaina 18.3. klo 18 seurakuntailta aiheesta ”Vanhurskauttaminen ja seurakuntaoppi”. Alustus ja keskustelu. Oikein hyvältä ja mielenkiintoiselta, sekä tarpeelliselta kuulostaa aihe.”
Millaisia ajatuksia alustus ja keskustelu herättivät?
TykkääTykkää
Olisi kyllä kiinnostavaa lukea ajatuksistanne alustukseen ja keskusteluun liittyen. Itse kuuntelin alustuksen netistä, mutta keskustelua ei, ymmärrettävästi, enää lähetetty.
Alustus oli tutuntuntuinen. Seurakunnan merkitys korostui, mutta mielestäni tavallista enemmän myös se, että Jumalan valtakunta ei ole esim. mikään herätysliike tai organisaatio. Keskustelukysymykset olivat erittäin kiinnostavia; niissä korostui omakohtainen kokemus uskomisesta.
Itse törmään jatkuvasti siihen, että kun oma raamatuntuntemus on heikko, enkä ole Lutherin tekstejäkään juuri lukenut, on vaikea arvioida, miten uskosta puhuva tai kirjoittava perustelee väitteensä.
Pidin paljon alustajan rauhallisesta tyylistä. Selkeältäkin alustus tuntui, vaikka jotkut kohdat olisin halunnut kuulla toistamiseen, kun en saanut kaikesta kiinni.
TykkääTykkää
Minä myös kuuntelin alustuksen netistä. Se keskittyi enemmän vanhurskauttamiseen. Mielestäni se ei oikein ottanut kantaa eksklusiiviseen seurakuntaoppiin, mikä oli pieni pettymys itselleni. Ilmeisesti myöskään keskustelussa ei oltu puhuttu siitä. Vähän epätietoinen on oma oloni tällä hetkellä asian suhteen, toivoisin, että siihen tulisi selvyyttä. Kuitenkin olen itse lapsesta asti saanut tämän liikkeen sisällä vahvan ”vain me pelastumme” – opetuksen.
TykkääTykkää
Yksi useammassa puheenvuorossa käsitelty asia oli Raamatun lukeminen.
Keskustelussa esitettiin myös näkemys, jonka mukaan Raamatun lukemisessa ja lähimmäisenrakkauden toteuttamisessa olisi omavanhurskauden vaara ja uhka tulla liian pyhäksi ja viisaaksi ja muita paremmaksi. Tämä näkemys ei saanut kannatusta puheenvuoroissa vaan usemman henkilön taholta kehotettiin lukemaan Raamattua.
TykkääTykkää
Eräs keskustelija kävi esittämässä joukon hyviä kysymyksiä. Puheenjohtaja siihen heti totesi, että nyt tämä on aitoa keskustelua. Esitetään kysymyksiä ja niihin odotetaan vastauksia! Puheenjohtaja vielä parhaansa mukaan huolehti siitä, että kaikkiin kysymyksiin käytiin vastaamassa.
Yksi kysymys liittyi evankeliumin saarnaamisen muotoon ja sanoihin. Hän oli julistanut eräälle ihmiselle evankeliumia aivan omin sanoin ja julistuksen tehokkuus oli sittemmin alkanut vaivaamaan.
Puheenjohtaja tähän itse hienosti ja lämpimästi totesi, että evankeliumin voima ei ole sanamuodoista kiinni vaan julistaa voi ihan omin sanoin. Toisaalta hän totesi, että kun olemme tottuneet käyttämään tätä meille tutuksi tullutta ja hyvin osuuvaa sanamuotoa, niin miksi emme sitä käyttäisi. Puheenjohtaja mainitsi myös, että meidän käyttämämme sanasto ei aina tavoita ihmisiä, jotka eivät ole tottuneet samanlaiseen kielenkäyttöön. Siitäkin syystä on hyvä puhua ihan vapaasti omin sanoin, jotta ihmiset ymmärtävät. Vieras kieli ei oikein puhuttele erilaisen taustan omaavaa kuulijaa.
TykkääTykkää
Islamista kääntynyt nuori mies piti myös oikein kivan puheenvuoron, jossa kertoi hyvin elävällä tavalla uskomisen ilosta.
TykkääTykkää
http://rauhanyhdistys.fi/fi/seurat/saarna-arkisto/
Suviseurat Rautiosaaressa 1979
Ville Suutari (Gal. 5;1-13)
TykkääTykkää
Kuuntelin mielenkiinnolla appiukkoni saarnaa, hän vaikuttaa vähän hermostuneelta, oli vuosi ennen tuota saarnaa, käynyt SRK:n käskystä julistamassa meidät pannaan. Puhuin hänen kanssaan puhekiellostani ja henkiopista, ei hän mitään uskaltanut sanoa koko henkiopista, koska tiesi, että Heikki Saari oli toisten johtokunnan jäsenten kanssa omaksunut opin. Sanoi, että ei sinussa mitään väärää henkeä ole. Jatkoi; ei se mitään jos pieni kaatuu, mutta se vasta rommaus on kun iso kaatuu.
Kun, sitten H. Saari kaatui, kertoivat minulle, että Ville oli itkenyt ilosta. Mutta henkiopin puolelle hän kuitenkin sortui ja katkaisi kaiken kanssakäymisen tyttärensä perheeseen ja voisin kertoa muutakin, mutta olkoon kertomatta. Vaimoni näkee enneunia jotka ovat aina toteutuneet. Ville Suutari kuoli 1988 ja vähää ennen hänen kuolemaansa vaimoni näki unessa isänsä kuoleman, myös ajankohdan.
Päätimme käydä hänet hyvästelemässä, hän oli sairaalassa, kuihtunut ihan pieneksi. Keskustelimme uskosta – tietenkin. Muistutin häntä missä meidän turvamme on, miten henkioppi on ihmisten harhaa. Pappa suuttui minulle niin, että hänen hennoksi kuihtunut kehonsa tärisi, joten kysyin; miksi sinä pappa suutut minulle? Hän sanoi: ”Kun sinä puhut niin tyhmiä.”
Sanoin silloin; en minä ole puhunut yhtään omaa ajatusta, vaan sinun saarnoja olen muistellut ja raamatun kirjoituksia. Silloin häneltä pääsi itku ja hän pyysi, että muistaisimme häntä. Mutta väärästä henkiopista hän ei luvannut luopua, koska silloin olisi luopunut vanhoillislestadiolaisesta Jumalan valtakunnasta. Hän varotti meitäkin, että ilman ry:n uskovia emme pysy uskomassa.
Olen hyvin paljon keskustellut uskosta ja opista hänen kanssaan, mutta enpä muista olenko Paavalin kääntymyksestä keskustellut? Hän toteaa, että Ananias saarnasi Saulukselle synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Näin raamattu ei todista. On kirjoitettu:
”Saul, veljeni! Herra on lähettänyt minut — Jeesus, joka ilmestyi sinulle, kun olit matkalla tänne. Hän lähetti minut, jotta saisit näkösi takaisin ja täyttyisit Pyhästä Hengestä.”(Ap.t.9:17)
Miksi sitten Jumala käski Ananiaksen mennä Sauluksen luokse? Ananias vastaa tähän: ”Hän lähetti minut, jotta saisit näkösi takaisin ja täyttyisit Pyhästä Hengestä.” Miksi Saulus oli vielä sokea, vaikka oli tavannut Jeesuksen uskonut häneen ja lähtenyt seuraamaan sitä tietä jonka Jeesus hänelle osoitti.
Jeesuksen täytyi näin tehdä, sillä vaikka Saulus uskoi Jeesuksen Jumalan pojaksi, hänet täytyi ohjata seurakunnan yhteyteen ja myös uskovilta ottaa pelko pois ja näin avata Sauluksen silmät näkemään Jumalan lapsijoukko.
Ville Suutari oli karismaattinen, sanoisinko vielä, että hän omasi runollista lahjakkuutta jota hän käytti kielikuvissa. Oikein hän toteaa: ”Me olemme Kristuksessa vapaita.
TykkääTykkää
http://rauhanyhdistys.fi/fi/seurat/saarna-arkisto/
Seurat Oulussa 1969
Arvo Perälä (Ilm. 3;10-11)
TykkääTykkää
Kiitän tästä vinkistä Arvo Perälän saarnan kuunteluun. Tuttua saarnaa tämä Jumalan valtakunnan kauneutta ylistävä puhe. Puheessa viitattiin miten taivaasta tuettiin israelilaisia temppelin rakentamisessa, kun Israelin kansa pääsi Baabelin vankeudesta, jolloin Jumalan piti rohkaista kansaa monin tavoin, että he olisivat jaksaneet rakentaa uuden temppelin tuhotun tilalle.
Tämä temppelin rakentaminen sopii tähän aikaan erittäin hyvin. Niin kuin Jumala rohkaisi noita pieniä ihmisiä suuren rakennuksen alkuvaiheessa, niin hän haluaa rohkaista meitäkin:
”Serubbabelin kädet ovat laskeneet tämän temppelin perustukset, hänen kätensä saattavat myös päätökseen temppelin rakentamisen. Ja te tulette tietämään, että Herra Sebaot on lähettänyt minut teidän luoksenne.
Se, joka epäillen katseli vaatimatonta alkua, on iloitseva nähdessään viimeisen kiven Serubbabelin kädessä.”(Sak.4;13,14)
Koskaan ei pidä luulla, että ihminen kykenisi laskemaan perustusta Jumalan huoneeseen, eikä muuraamaan niitä eläviä kiviä josta Paavali meille kirjoittaa. Jumala toteaa kuitenkin, että saamme iloita kuitenkin, vaikka aluksi epäilimme:
”Se, joka epäillen katseli vaatimatonta alkua, on iloitseva nähdessään viimeisen kiven Serubbabelin kädessä.”
Kun Jumalan valtakuntaa rakennetaan, rakennustyötä eivät maailman väkevät voimat voi estää. Rakentamista ei tehdä haukkumalla, toisia nolaamalla, vaan evankeliumi on rakkauden sanoma:
”Näin kuuluu Herran sana Serubbabelille: — Ei väellä eikä voimalla, vaan minun hengelläni, sanoo Herra Sebaot. (4:7) Mikä luulet olevasi, sinä suuri vuori, Serubbabelin edessä? Tasangoksi sinun täytyy tulla! Hän on asettava paikalleen ylimmän kiven, ja huudot kaikuvat: ”Menestys tälle temppelille!”(Sak.4:11)
Tämä Jumalan huone on rakennettu taivaasta ja itse Jumala asettaa viimeisen, eli ylimmän kiven paikoilleen. Mikä se tämmöinen ylin kivi on? Tästä kivestä Jeesus muistuttaa israelilaisia:
”Olette kai lukeneet kirjoituksista tämän kohdan: — Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi.
Herralta se on tullut, ja se on ihmeellinen meidän silmissämme.”(Mar.12:10,11)
Jumalan huoneessa pitää olla ylimpänä tämä kivi, jonka itse Jumala sinne asettaa. Tämä kivi on siksi kulmakivi, koska kaikki rakennuksen muut kivet nojaavat tähän kiveen kaikilta kulmilta. Eli vasta silloin on Jumalan huone oikea, kun kaikki elävät kivet nojaavat tähän Jumalalta asetettuun kiveen. Jos tämä kivi irrotetaan tuosta huoneesta, rakennus ei enää ole Jumalan huone, vaan ihmisrakennelma jonka rakentajat kompastelevat tähän Jumalan kulmakiveen.
TykkääTykkää
Kiitoksia saarnavinkeistä. Pitää muistaa, että SRK:n digitaaliseen saarna-arkistoon on tarkkaan valittu parhaiten tämän päivän linjaa vastaavia puheita, – ja kyllä siellä onkin moniaita hyviä pääosin raamatullisia puheita. Sitten sieltä puuttuu monia merkittäviä eri vuosikymmenien ”valtasaarnaajia”. 1970-luvun jälkipuoliskolta suviseurapuheet talletettiin myös myös myytäville C-kasettisarjoille. Nauhoitukset tehtiin varsin laadukkaalle materiaalille, niin että myös C-kasetit ovat edelleen hyvin kuunneltavissa.
Vl-kristillisyytemme maallikkolinjan itsevarmuus 1960-luvulla johti sittemmin ”kukistumattoman Kristuksen valtakunnan” ja ”pohjan maan” yhdistämiseen Sakarian kirjan 6. luvun Lutherin käännöksen ja gööttiläisen historiantulkinnan hengessä – ja sitten lopulta 1970-luvun suoranaiseen hybrikseen. Tämä kaikki perustui myös kymmenien voimakkaiden ”henkisaarnaajien” auktoriteettiin. Puhujaweljet Arvo Perälä ja Ville Suutari kuuluivat näihin. Se, että esim. ”rakkauden apostolina” pidetty Ville Suutari saatiin sittemmin harhaksi tuomitun henkiopin taakse, teki siitä niin väkevän, että käytännössä siitä irtautuminen on osoittautunut lähes mahdottomaksi… Kuten Heinokin vinkkaa apestaan, oli näissä saarnaajissa herttainen ja lupsakka puolensa. En ole lukenut Pauliina Rauhalan uutta kirjaa, mutta esittelyn perusteella Taisto-saarnaajan dilemma voisi pitkälle vastata myös edellä mainittujen puhujien asemaa ja toimintaa. – Entä muistuttiko Heinon mainitseman taiteilija Olga Saaren rooli Maon puolison Jiang Qing:n roolia?
Arvo Perälä Ilmestyskirjan tulkinnoissaan ulotti ja yleisti vl-kristillisyyden tunnot ja merkityksen globaaleihin, kosmologisiin ja eskatologisiin mittasuhteisiin. Leimallista näille saattoi olla myös eksistentialistinen historiattomuus, hengen valoin tehtyjä äärimmäisen jyrkkiä tulkintoja ei hidastanut sekään, että samalla käytännössä voitiin tuomita sivutuotteena myös oppi-isät Luther, Laestadius kuin Raattamaakin kerettiläisten joukkoon. – Leikkisä Arvo-setä oli perhetuttumme ja olipa minunkin lapsuuden tuttuni, muistan 2-3 -vuotiaana, kuinka hän oli päivälevolla olohuoneemme sohvalla ja sain pomppia hänen rintakehänsä päällä. 🙂
Ville-setää isäni suorastaan fanitti ja saattoi joutua liikutuksiin hänen saarnojensa alla. Kävi hänkin kodissamme – joskus komeassa (susi?)turkissaankin. Ville-sedän saarna kesällä 1979 on henkiopin huippukaudelta, myös Heikki Saari piti Rautiosaaressa äärimmäisen ”kirkkaan puheensa” kolmen kyynärän seurakuntaopin hengessä. Mutta ei mennyt kuin muutama kuukausi, kun tämä ”suuri honka kaatui”. Muistan kuinka isäni tuli SRK:n johtokunnan kokouksen jälkeen käymään opiskelija-asunnollani ja suuresti vaikuttuneessa mielentilassa kertoi, kuinka ”Saari-Heikki laitettiin istumaan”… No minä en osannut asiaa pitää niin merkittävänä, olihan johtokunta ollut linjauksissaan ulospäin aina ”yksimielinen”. 🙂
Kun Ville-setä tuossa puheessa syyllistää Sauluksen ympärileikkauksestakin, hän unhottaa, että ympärileikkaus oli Vanhan Liiton aikana Jumalan käsky, ja myös Kristus kuten varsinaiset apostolinsakin olivat ympärileikattuja. Puheissa eletään vahvoissa maailmanlopun tunnelmissa. – Uutisia seuranneina kuitenkin tiedämme, että viime vuosikymmenien kristityt marttyyrit ovat olleet ennen muuta Lähi-idän kirkkojen kristittyjä!
TykkääLiked by 3 people
”Kun Ville-setä tuossa puheessa syyllistää Sauluksen ympärileikkauksestakin, hän unhottaa, että ympärileikkaus oli …”
Ei ”Ville-setä” syyllistä eikä unhota. Puhuja pysyy tekstissä ja on sille uskollinen. Paavali itse Galatalaiskirjeessään selittää Galatalaisille ympärileikkauksesta ja ympärileikkaamattomuudesta – teemoista, joilla valeapostolit olivat sekoittaneet Galatian seurakuntien mieliä. He – ”valeapostolit” – olivat tulleet julistamaan ”toisenlaista evankeliumia” Paavalin jälkeen. Tämän vuoksi Paavali kirjoitti Galatalaiskirjeen.
Edelleen eletään vahvoissa maailmanlopun tunnelmissa. Ville-sedälle, isälle ja monelle muulle se (maailmanloppu) on jo tullut. Joku on hukkunut, joku on nippa-nappa pelastunut hukkumasta. Ilman omaa ansiotaan.
Maailmanlopun tunnelmissa ollaan joka päivä. Eikö totta?
TykkääTykkää
Rakas weli; annan laiskanläksyä – kuuntelepas uudelleen!
TykkääTykkää
Onpa mielenkiintoinen tuo Markun kirjoitus ja voin kyllä yhtyä hänen diagnoosiinsa, tuon ajan tapahtumista. Kun kuuntelin appeni saarnan kiinnitin huomiota hänen hermostuneisuuteensa ja tämän takia oletan, että hän ei saarnaa vapaasti omana itsenään. Vaan tekee puheesta semmoisen, että läpäisee SRK:n kontrollin.
Noina henkiopin vuosina, oli valta tiukasti Heikki Saaren käsissä. Häntä tukivat useat vahvat persoonat SRK:n johtokunnassa. Jos nousi vastustamaan, oli pian entinen puhuja. Näin kävi mm. Heikki Koukkarille joka ei suostunut henkiparannukseen, eikä uusimaan parannusta niistä asioista, joista hän oli jo vuosia sitten tehnyt parannuksen.
Minkälainen persoona meistä ihmisistä kehittyy, siihen vaikuttavat paljon lapsuusvuodet. Ajattelen, että appeni elämän alkuvuodet ovat olleet niin vaikeat, etteivät ne ole voineet mennä niin, ettei niistä ole jäänyt vaikutusta hänen psyykeeseen.
Pieni Ville-poika joutui jo kuusivuotiaana maalaistaloon paimenpojaksi. Äidin oli pakko jakaa lapsiaan pikkupiioiksi ja paimenpojaksi, ei ollut millä olisi ruokkinut katrastaan.
Ville-pojan työnantajana oli kovaotteinen isäntä, hän ajoi pienen paimenpojan ylös sängystä aamulla neljänaikaan kokoamaan lehmät lypsylle. Herätys tapahtui kepin iskujen voimalla. Onneksi Ville-poika oli nopeakinttuinen, joten isäntä ei kerinnyt lyödä kuin muutaman iskun, kun paimenpoika jo juoksi hakemaan lehmiä.
Luulen, että näillä lapsuusajoilla on ollut niin suuri vaikutus Ville Suutarin elämään niin, ettei hän kyennyt täysillä vastustamaan niitä auktoriteetteja jotka hallitsivat tuolloin Heikki Saaren kanssa. Tiedän, että hän yritti nousta vastustamaan henkioppia. Heikki Saari mainitsi minun hoitokokouksessa, että Ville oli estänyt monet vuodet, että he eivät ole päässeet hoitamaan Taivalkosken uskovia, sanomalla, ettei siellä mitään väärää henkeä ole.
Kun Ville Suutari hoidettiin ruotuun, se oli suuri voitto henkiopinkannattajille. Tämän jälkeen työvaliokunta tuli hoitamaan minua, mutta ennen meidän kokousta appeni soitatti vaimollaan tyttärelleen neuvoja, miten meidän tulee käyttäytyä hoitokokouksessa:
”Älkää puolustautuko millään tavalla. Puhukaa vain kysyttäessä. Teille on tuomiot pantu jo täällä Oulussa, eivätkä tuomiot muutu, vaikka puhuisi mitä.”
Heikki Saaren vaimo Olga kulki miehensä mukana hoitamassa meitä. Kun äitini ei osannut oikeilla sanoilla pyytää anteeksiantoa, hän vähän suutahti, sanoi; elekää sitten antako anteeksi, uskon kuitenkin. Tähän Olga vastasi; keneltä te luulette saavanne anteeksiannon, jos me ei teille anneta anteeksi?
Siskoni soitti Raahesta ja sanoi, että kuule Heino jospa henkiparannus on sittenkin oikea, koska täällä oli kokous jossa Lauri Taskila ja Arvo Perälä tekivät parannuksen väärästä hengestä? Siskoni jatkoi vielä, että nyt ei enää saarnata väärää henkeä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, mutta väärä henki pitää pyytää anteeksi, henkeä ei kuitenkaan saarnata anteeksi, saarnataan synnit, vaikka ei syntejä pyydäkään anteeksi, vaan väärää henkeä.
Tiedän kyllä miksi Arvo Perälän saarnoissa oli maailmanlopun odotus niin pinnalla, mutta kun en ole itse hänen kanssaan näistä puhunut, en halua kertoa. Arvon viimeiseen kirjaan ”Profeetallinen sana”, kirjaa on korjaillut Einari Lepistö. Hän kertoi, kun kysyin miksi kirja myöhästyi luvatusta aikataulusta? Einari sanoi, että hänellä oli kesälomatuuraajana nuori pappi, jonka oli määrä oikolukea käsikirjoitus ja tehdä korjaukset, mutta hän ei uskaltanut korjauksia tehdä. Kun Einari oli tullut lomalta, hän muokkasi tekstit SRK:n uskoon sopivaksi.
TykkääLiked by 3 people
Onpa karulta kuulostavia tarinoita. Näitä soisi mielellään kuulevan lisää. Onko kukaan tehnyt kirjaa tai kokoelmaa näistä henkiopin ja hoitokokousten ajoista? Sellainen ehdottomasti tarvittaisiin, jollei sellaista vielä ole. Yksi hoitokokous on vielä käymättä- se ei ole oikeastaan kokous vaan koko historiamme hoito, jotta osaisimme paremmin ymmärtää yhteisön tiettyjä kipu- ja jumituskohtia. Lisäksi väärin kohdellut tarvitsisivat oikeutta! ”Mene väliin, kun syytöntä viedään surmattavaksi,
riennä apuun, kun hän hoippuu teloituspaikalle.
12 Älä selitä: ”Enhän tunne koko asiaa”, sillä sydänten tutkijaa sinä et petä. Hän valvoo sinua ja tuntee sinut, hän maksaa jokaiselle tekojen mukaan.” (Sananlaskut 24)
TykkääLiked by 3 people
http://rauhanyhdistys.fi/fi/seurat/saarna-arkisto/
Suviseurat Nummelassa 1988
Erkki Puukko (Gal.)
TykkääTykkää
Kommentti aiheesta ”Pyhä yksinkertaisuus”:
http://rauhanyhdistys.fi/fi/seurat/saarna-arkisto/
Seurat Parkanossa 1958
Onni Elomaa (Gal. 3;23-37)
Jos asia (”Pyhä yksinkertaisuus”) oikeasti kiinnostaa, niin kannattaa kuunnella.
TykkääTykkää
Hyvä ”nimetön”, siis weli S – mukava kun tulet keskusteluun mukaan, rohkaistu vielä käyttämään omaa nimeäsi, älä piiloudu valikoitujen saarnojesi taakse, vaan ota kantaa ihan reilusti ja kristillisen selkärankaisesti.
”Kun myönnätte, sanokaa vain: ’Kyllä’, kun kiellätte, sanokaa: ’Ei.’ Enempi on pahasta. (Matt 5:37)
Muistanet sellaisenkin ajan, kun nimettömyyden taakse piiloutumista pidettiin äärimmäisen ”huolestuttavana”.
TykkääTykkää
Sitaatti:
”Muistanet sellaisenkin ajan, kun nimettömyyden taakse piiloutumista pidettiin äärimmäisen ”huolestuttavana”.”
Markku hyvä: Onko nyt mielestäsi ”sellainen aika”, johon viittaat? Jos SINÄ vastaat tähän kysymykseen myöntävästi, niin sano: ”Kyllä”. Jos kieltävästi, niin sano: ”Ei”.
”Nimetön” ei ”piiloudu valikoitujen saarnojensa taakse” vaan nostaa aitoja esimerkkejä saarnoista, jotka käsittelevät (tämän sivuston) tämänkertaisen ”alustuksen” aihetta.
Näissä esimerkeissä on ilmoitettu puhujan nimi. Saarnat ovat mahdollisimman autenttisia.
Toisin on tämän Hullinhuonelainen-sivuston ”alustuksessa”, jossa saarnoista on esitetty valikoituja piirteitä – yleistäen, ”nimettömiltä” saarnaajilta. Muutamat harvat nimet on mainittukin, sellaiset nimet, jotka saavat mainitsijaltaan positiivisen arvion.
Paavali kirjoittaa Korinttilaisille:
”Veljet, Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen kehotan teitä kaikkia pitämään keskenänne yhtä, välttämään hajaannusta ja elämään yksimielisinä. [Room. 12:16+]
Olen näet saanut kuulla Khloen väeltä, että teillä, veljeni, on keskenänne riitoja.
Tarkoitan sitä, että toiset teistä sanovat: ”Minä olen Paavalin puolella”, toiset taas: ”Minä Apolloksen”, ”Minä Keefaksen*.”, ”Minä Kristuksen”.
Onko Kristus jaettu? Onko ehkä Paavali ristiinnaulittu teidän puolestanne? Paavalinko nimeen teidät on kastettu?” (1. Kor. 1:10-13)
TykkääTykkää
Kiitos saarnalinkeistä. Monet 1960- ja 1970-luvun saarnat ovat sillä tavoin hyviä, että puhujilla on raamatuntemusta ja aitoja hengellisiä kokemuksia, ja he kirkastavat seurakunnan ohella myös kärsivää ja ylösnoussutta Kristusta. Niitä kuunnellessaan jokainen voi pohtia, missä määrin rauhanyhdistyksillä nykyisin kuulee tällaisia saarnoja.
Blogin sääntöjen mukaan täällä ei saa kommentoida anonyymisti. Vähintään nimimerkki täytyy olla. Tästä eteenpäin poistan nimettömät kommentit.
TykkääTykkää
No KYLLÄ 🙂 – olen ymmärtänyt, että blogin sääntöjen mukaan tulee käyttää ainakin nimimerkkiä.
Paavalin esimerkin mukaan kristityn tulee vastustaa harhoja ja puolustaa totuutta! – Keskustelumetodillasi voisi vastata vaikkapa; että lue tai kuuntele Jeesuksen Kristuksen evankeliumit Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen mukaan…
TykkääTykkää
Myös minun kommenttini oli – kuten Joonankin – ”Nimettömälle”.
TykkääTykkää
Se, jolla on vanhurskauden nälkä ja jano, ei mene seuroihin arvostellakseen saarnaajaa ja hänen saarnaansa. Hän haluaa lapsen uskolla luottaa siihen, mitä Jeesus on luvannut: ”Sillä ette te ole, jotka puhutte, vaan teidän Isänne Henki, joka teissä puhuu.” (Matt. 10:20; Mark. 13:11)
TykkääTykkää
Varmasti ei mene pelkästään arvostellakseen. Toisaalta jos arvosteltavaa ilmenee, sekään ei Raamatun valossa ole selvästikään kiellettyä.
”Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, ja muut arvostelkoot”. (1. Kor. 14:29)
”Henkeä älkää sammuttako, profetoimista älkää halveksuko, mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on; karttakaa kaikenkaltaista pahaa.”
(1. Tess. 5:19-22)
TykkääTykkää
”Se, jolla on vanhurskauden nälkä ja jano, ei mene seuroihin arvostellakseen saarnaajaa ja hänen saarnaansa.”
Joo ei varmasti ole hyvä lähtökohta, että saarnojen kuuntelun päätavoite olisi löytää saarnoista mahdollisimman paljon virheitä ja väärää oppia. Kukaan kun ei ole sanoissaan täydellinen.
Minun on kuitenkin NN hankala sovittaa tuota kirjoittamaasi tähän tunnustuskirjojen kohtaan:
”Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Vanhan ja Uuden testamentin profeetalliset ja apostoliset kirjoitukset ovat ainoa sääntö ja ohje, jonka mukaan kaikki opit ja opettajat on koeteltava ja arvioitava.”
Miten koetella tai arvioida, jos ei saa ”arvostella”? Arvosteluhan voi olla myös positiivista.
Paavalikin käskee korintilaisia nimen omaan arvostelemaan sitä mitä hän sanoo: ”Minä puhun niinkuin ymmärtäväisille; arvostelkaa itse, mitä minä sanon.” (1. Kor. 10:15, -33-38-käännös)
Jos seuroissa saarnaaja puhuu ohi raamatun, ei äänessä varmasti ole ”Isänne Henki”.
TykkääLiked by 1 henkilö
En tiedä ovatko nämä kaksi NN kirjainta nimimerkki, vai ei ole? Mutta haluan ottaa kantaa tähän kirjoittajan ajatukseen:
”Se, jolla on vanhurskauden nälkä ja jano, ei mene seuroihin arvostellakseen saarnaajaa ja hänen saarnaansa. Hän haluaa lapsen uskolla luottaa siihen, mitä Jeesus on luvannut: ”Sillä ette te ole, jotka puhutte, vaan teidän Isänne Henki, joka teissä puhuu.” (Matt. 10:20; Mark. 13:11)”
Jos, näin olisi Jumalan tahto, Jeesus olisi kieltänyt fariseuksia arvostelemasta hänen saarnojaan! Jeesus ei sanonut, että hänen opetustaan ei saa arvostella. Päinvastoin, hän näytti arvostelijoilleen miksi fariseukset eksyivät, eivätkä ymmärtäneet hänen opetustaan:
”Jeesus vastasi heille: ”Te kuljette eksyksissä, ja mistä syystä? Koska ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.”(Mar.12:24)
Lapsen usko ei ole sitä, että uskotaan kaikki mitä saarnaaja puhuu, eli opettaa. Kun Paavali opetti, niin ihmiset tutkivat kirjoituksia ja näin ottivat selvää, puhuko tuo Paavali oikein raamatun todistuksen mukaan:
”Juutalaiset olivat täällä avarakatseisempia kuin Tessalonikassa. He ottivat sanan halukkaasti vastaan ja tutkivat päivittäin kirjoituksista, pitikö kaikki paikkansa.”(Ap.t.17:11)
Minä sanoin Heikki Saarelle, etten ole koskaan uskonut ”säkki päässä”. Tarkoitin tällä tätä; ennen ei ollut teurastamoilla autoa, jolla teuraat kuljetettiin teurastamoon. Meillä oli suuria sonneja, semmoisia tuhatkiloisia ja tämmöinen sonni täytyi taluttaa Haapajärvelle, siellä oli teurastamo. Sonnin päähän laitettiin säkki, säkki peitti näkyvyyden ja jolloin tuo iso eläin käveli kiltisti tuon melkein neljäkymmentä kilometrin matkan, eikä tiennyt mihin häntä viedään.
Jeesus itse ilmoittaa, että hän on maailman valo ja tätä valoa saarnoissa pitää näyttää. Jos puhuja puhuu omia oivalluksia, tai uskonyhteisön käsityksiä joita ei voi raamatun kirjoituksilla todentaa, silloin opetus on ihmisoppia. Tämän takia kaikki opetus tulee saattaa Jumalan sanan tuomittavaksi.
Tästä valosta Jeesus puhuu, joka uskovien tulee nähdä, joten ei kuljeta ”säkki päässä”. Ei siis ole meidän lupa jäädä pimeään! Näin Jeesus opettaa:
”Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.
Jos joku ei noudata minun sanojani, vaikka on ne kuullut, en minä häntä tuomitse. En ole tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan sen.”(Joh.12:46,47)
TykkääTykkää
Ei fariseuksilla ollut vanhurskauden nälkää eikä janoa. Opetuslapsilla oli.
TykkääTykkää
Voi sinua NN miten sinä noin ajattelet: ”Ei fariseuksilla ollut vanhurskauden nälkää eikä janoa. Opetuslapsilla oli.”
Nyt minä haluaisin, että silmäsi näkisi tämän valon joka on itse Jumala – Jeesus. Tämä valo loistaa vain Jumalan huoneesta, mutta tämä evankeliumin loiste, vaikka valonlähde on seurakunnassa ja seurakunnan valona, se on myös maailman valona. Siis semmoisillekin sen tulee loistaa, jotka eivät tahdo tässä valossa kulkea. Jesaja toteaa tästä saarnavirasta:
”Siionin tähden minun on puhuttava, Jerusalemin takia en voi vaieta, ennen kuin oikeus nousee siellä kuin aurinko ja pelastus kuin leimuava soihtu,”(Jes.62:1)
Tämä ”pelastus kuin leimuava soihtu,” on tarkoitettu kaikille ihmisille. Jos valona yritetään näyttää ihmisjärjen tuottamaa soihtua, eksytään ihan varmasti. Jesaja saarnaa, että Jumalan vanhurskaus tulee ihmisille Jeesuksen kautta – niillekin jotka pitävät saarnan halpana ja hylkäävät, eli he saavat nähdä Jumalan vanhurskauden:
”Minä kutsuin idästä haukan, kaukaisesta maasta päätökseni toteuttajan. Minä olen sanonut sanani ja panen sen toimeen, olen kaiken suunnitellut ja saatan sen päätökseen.
Kuulkaa minua, te joilla on pöyhkeä sydän, te jotka olette kaukana vanhurskaudesta!
Minun pelastava vanhurskauteni ei ole kaukana, olen tuonut sen lähelle teitä. Minun apuni ei ole myöhässä. Siioniin minä tuon pelastuksen, Israelille annan kirkkauteni.”(Jes.46:11,12,13)
TykkääTykkää
Olof Talliukselle
Se, jolla on vanhurskauden jano ja nälkä, on jo saanut Kristuksen Vapahtajakseen, löytänyt Jumalan valtakunnan. Hänen uskontunnustuksensa sisältää (asiana) siteeraamasi tunnustuksen. Tähän asiaan – ”kaikki opit ja opettajat on koeteltava ja arvioitava” – sisältyy kaikki tässäkin blogissa esiintyneet opit ja opettajat. Ne on koeteltava ja arvioitava.
Jumalan seurakunnassa on yksi oppi, yksi usko, yksi tunnustus ja yksi kaste. Tätä opetusta nämä Jumalan seurakunnan ulkopuoliset opettajat sanovat ”eksklusiiviseksi seurakuntaopiksi”. Siitä sanoo blogistikin sanoutuneensa irti.
Korinttilaisilla oli suunnilleen vastaavan lainen tilanne kuin on tässä blogissa. Lainaamasi sitaatti (1. Kor. 10-15) sisältyy Lutherin kirjoittaman Ensimmäisen Korinttilaiskirjeen esipuheessa jaksoon, jossa sanotaan näin:
”Kahdeksannesta kahdenteentoista lukuun Hän käsittelee monenlaisia tapoja, miten heikkoa omaatuntoa johdetaan ja pidetään ulkonaisissa asioissa, kuten että vahvat eivät saa halveksia heikkoja. Hän itse, vaikka hän on apostoli, pidättyy monesta, johon hänellä olisi oikeus.Vahvojen on myös pelättävä hyvällä syyllä. Ovathan monet Israelissa hävinneet entisinä aikoina, jotka kuitenkin kaikki olivat lähteneet Egyptistä ihmetekojen kautta. Hän käsittelee sen ohella terveellistä oppia.” (Martti Lutherin esipuheet Raamattuun; suom. 2018)
Jos seuroissa saarnaaja puhuu ohi Raamatun, niin seurakunta neuvoo häntä. ”Seurakunta hoitaa sananpalvelijansa”.
TykkääTykkää
”Tähän asiaan – ’kaikki opit ja opettajat on koeteltava ja arvioitava’ – sisältyy kaikki tässäkin blogissa esiintyneet opit ja opettajat. Ne on koeteltava ja arvioitava.”
Totta kai. Olen samaa mieltä.
”Jumalan seurakunnassa on yksi oppi, yksi usko, yksi tunnustus ja yksi kaste.”
Tarkalleen ottaen Raamattu sanoo, että ”yksi Herra, yksi usko, yksi kaste”. (Ef. 4:5)
Toki, koska Herra on Kristus, ja Kristukseen kuuluu myös Kristuksen oppi, niin oppikin asiaan kuuluu.
Toinen kysymys onkin sitten se, että mistä opillisista asioista seurakunnan täytyy olla yksimielinen. Mitä tarkalleen ottaen tarkoittaa oppi ja mikä on sen perusta?
Luther selittään Kirkkopostillassa (Seitsemästoista kolminaisuudenpäivän jälkeinen sunnuntai) kyseistä raamatunkohtaa (Ef. 4:1-6) seuravaavasti:
”Aina, näet, täytyy uskon Kristukseen olla siinä kristityn kaiken opin ja elämän perustuksena ja sinä arvaamattomana ja iankaikkisena aarteena Jumalan edessä, joka yksin vastaanottaa syntien anteeksiantamuksen ja tekee Jumalan lapsia.”
Samassa saarnassa Luther selittää seurakunnan olemusta näin:
”Maailmassa on olemassa ainoastaan yksi ainoa seurakunta eli Jumalan kansa. Sillä on yksi usko, kaste, yksi Jumalan, Isän, ja Kristuksen tunnustus, jossa se keskuudessaan yksimielisenä riippuu ja pysyy. Tähän jokaisen, joka tahtoo tulla autuaaksi ja tulla Jumalan tykö, täytyy sopeutua ja olla siihen yhdistettynä; sen ulkopuolella ollen kukaan ei tule autuaaksi.
Seurakunnan yhteys ei siis nimityksen eikä olemuksen puolesta tiedä sitä, että on olemassa ja käytännössä samanlainen ulkonainen hallinta, samanlaiset lait eli säännöt ja kirkolliset tavat, niinkuin paavi joukkoineen väittää, tahtoen seurakunnasta pois suljettaviksi kaikki ne, jotka eivät tässä suostu olemaan hänelle kuuliaisia, vaan se tietää sitä, että vallitsee yhden uskon, yhden kasteen jne. suhteen yksimielisyys. Seurakuntaa sanotaan yhdeksi, pyhäksi, yleiseksi eli kristilliseksi sen tähden, että siinä on yksi ja sama evankeliumin puhdas ja sekoittamaton oppi ynnä sen tunnustus kaikkialla ja kaikkina aikoina maailmassa, ulkonaisen, inhimillisen elämän tai ulkonaisten järjestysten, tapojen ja jumalanpalvelusmenojen erottavasta erilaisuudesta huolimatta.”
Hyvin kirjoittaa Martti. Voin yhtyä siihen täydestä sydämestäni.
Seurakunnan oikeudesta arvioida saarnan sisältöä näytämme lopulta olevan samaa mieltä. Jos ei voi arvioida, ei voi hoitaakaan.
TykkääLiked by 1 henkilö
Tuli tuossa mieleen, että ainoa kirkko, jolla on ”yksi Herra, yksi usko, yksi kaste”, on Katolinen kirkko, koska siellä käytännössä pitää kaikkien allekirjoittaa tunnustus ja kaikki todella on Pietarin istuimen yhteydessä. Ihan vaan kun paavinkirkkoa tuossa Luther kritisoi :D. Ja tässä on se ero esimerkiksi vl-liikkeeseen, että erehtymättömästi määritellystä opista on oltava yhtä mieltä. Ei niin, että seurakuntaopista ainoastaan olisi oltava yhtä mieltä.
Vl-liikkeellä ei ole mitään omaa tunnustusta, puhujat saa uskoa vapaaseen tahtoon tai sidottuun ratkaisuvaltaan ja mitä vielä. Luterilaisen kirkon tunnustuskirjoja luetaan omaan korvasyyhyyn ja se mikä ei miellytä, jätetään pois. En tiedä, miten yleistä lienee, mutta järkytyin kerran kun kuulin, että eräs puhuja ei ollut tiennyt, että Kristus on tosi Jumala ja tosi ihminen. Ei se Raamatuntulkinta näköjään onnistu Pyhän Hengen kerakaan siten, että tultaisiin samaan lopputulokseen opista.
Tärkeintä näyttää olevan, ei todellinen opillinen ykseys, vaan ainoastaan näkyvä ykseys, joka tulee säilyttää hinnalla millä hyvänsä. Näin myös ainoiksi tärkeäksi opeiksi muodostuu PH virka ja seurakuntaoppi ja muilla opeilla ei niin ole väliä. Näin saadaan ylläpidettyä illuusiota ”yhdestä opista”.
Tietysti seurakuntaoppikin epäonnistuu tässä avoliitossa luterilaisen kirkon kanssa huonosti, ainakin Paavalin teologian valossa: ”Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis; sillä me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset” (1. Kor. 10:17)
Tähän saumaan hiukan tragikoomista huumoria siitä, mihin protestanttisuus näköjään johtaa. Kolme pää ”Solaa” uskonpuhdistuksessa on olleet (englanniksi kuulostaa paremmalta :P) Grace alone, Faith alone, Bible alone, ja viimein käy niin, että on jäljellä pelkästään Alone. Alle 200 vuotta ja tämä liike on kymmenissä lahkoissa ja lohkoissa. 500 vuotta ja protestanttisuus kokonaisuutena on kymmenissätuhansissa eri lohkoissa ja lahkoissa. Lopulta käy varmaan niin, että jokainen on yksin oman Raamattunsa kanssa, se on sitten se reformaation viimeinen ”Sola”. Onko ne nyt niitä Hengen hedelmiä Kristuksen kirkon yhtenäisyydestä vai? Kyllä Pyhä Henki on toiminut ja toimii protestanttisissa kirkoissa, sen toki uskon, mutta ihmetyttää vain. Ei tämä tainnu ihan sitä olla, mitä Jeesus halusi: että he yhtä olisivat. Ensimmäiset 1500 vuotta mentiin kuitenkin verrattain vähällä hajonnalla. Luultavasti reilusti alle 20 eri kirkkokuntaa, jotka eivät olleet reilusti harhaoppisia (kolminaisuusoppi, Kristuksen kaksiluonto-oppi).
Tietysti huvittavaa on myös se, että kovasti luetaan Calvinia tai Lutheria (ei mitenkään erityisesti piikkinä sinulle Olof), mutta aika harvoin siteerataan Ignatios Antiokialaista tai Polykarpos Smyrnalaista, Barnabaasta puhumattakaan, jotka kaikki olivat kuitenkin apostolisia isiä. Tai vaikkapa Ireneus lyonilaista, joka oli Polykarpoksen tuttava.
Minusta on kyllä alkanut vaikuttamaan siltä, että ellei seurakunta/kirkko ole Raamatun ylin tulkitsija, koko kristikunta menee hullunmyllyksi, niinkuin se on jo mennytkin. Tämä ei tosin ollut Lutherin, Calvinin tai Zwinglinkään tarkoitus, mutta niin siinä nyt kävi. Jos kuka tahansa voi tulkita Raamattua miten päin huvittaa (Sola Scriptura), silloinhan vaikka jokainen voi perustaa oman kirkon. Yksin Raamattu -periaate ei siis toimi. Jos esimerkiksi katsoo aiheita, mistä lestadiolaisuudessa on hajaannuttu, niin monissakaan ei mitään päätä eikä häntää. Moni hajaannus on aivan pikkuasioista.
Harmi vain, että siitähän se vasta hullunmylly syntyisi, jos jokainen protestanttinen liike julistautuisi eksklusiiviseksi, koska yhdelläkään niistä ei voi olla todellista perustetta siihen, koska Raamattu ei ole yhdenkään niiden tuotos, eikä Raamattua ole koskaan tulkittu niiden kirkkojen toimesta sen alkuperäisessä kontekstissa. Se, että ”meillä on Pyhä Henki” ei ole riittävä todiste seurakunnan oikeellisuudesta. Samaa kaikki protestantit sanovat.
Monen protestantin olohuoneessa on taulu, jossa lukee ”Home sweet home”. Olisikohan aika suunnata takaisin sinne, mistä ollaan ovet paukkuen lähdetty? –> Rome sweet Rome! 😉 On apostolinen jatkumo ja kirkkoisät todistavat, että ”aina on uskottu” niinkuin nykyäänkin uskotaan. Ei se Luther kuitenkaan mikään Polykarpos ollut. Ireneus, joka Polykarpoksen tunsi, esimerkiksi sanoi, että Polykarpos on jutellut ihmisten kanssa, jotka ovat nähneet Kristuksen. Sen lisäksi hän sanoo, että apostolit asettivat hänet piispaksi Smyrnaan. Ja ainiin, ilman näitä paavin kirkon isiä ei tiedettäisi, mitkä Raamatun kirjat kuuluvat kaanoniin.
Btw, minulla on sellainen kutina, että sen ensimmäisen 1500 vuoden aikana apostolien jälkeen pelastui muitakin, kuin Luther ja se Augustinolaismunkki, joka Lutherille kuulemma elävän uskon välitti 😉
Tässä hiukan ajateltavaa tähän keskusteluun viimeaikojen pohdiskeluista ;). (Varhaisiin) Kirkkoisiin tutustuminen voi olla vaarallista, siinä saattaa huomata, ettei sitä aina ole näin uskottukkaan, niinkuin me uskotaan :O
TykkääLiked by 1 henkilö
Olof Talliukselle
Olen kanssasi samaa mieltä kaikesta, mitä tässä (22/03/2018 22:01) kirjoitat.
Vastasit itse (Lutheria lainaten) esille nostamaasi tarkentavaan kysymykseen. Ja totesit:
”Hyvin kirjoittaa Martti. Voin yhtyä siihen täydestä sydämestäni.”
Olen samaa mieltä.
(Tämä on myös vastaus Heinolle ja Markulle, jotka ovat kommentoineet tuossa alla.)
TykkääLiked by 1 henkilö
Aivan niin amicus curiae!
Weljelleni ”NN”:lle: Älä enää odota ja lykkää ”Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.” (2.Kor. 6:1)
TykkääTykkää
Arvoisa NN. Kirjoitat: ”Jumalan seurakunnassa on yksi oppi, yksi usko, yksi tunnustus ja yksi kaste. Tätä opetusta nämä Jumalan seurakunnan ulkopuoliset opettajat sanovat ”eksklusiiviseksi seurakuntaopiksi”.
Voisinko kysyä muutaman kysymyksen, jotta voin ymmärtää sanomasi ja samalla arvioida sitäkin, olenko käsityksesi mukaan Jumalan seurakunnan ulkopuolella.
1. Ajatteletko niin, että koko maailmassa voi tässä ajassa olla elävässä uskossa olevia täysivaltaisia aikuisia ihmisiä ainoastaan vanhoillislestadiolaisen liikkeen yhteydessä?
2. Ajatteletko niin, että elävässä uskossa olevia täysivaltaisia aikuisia voi olla muissakin kuin vanhollislestadiolaisessa liikkeessä, mutta tällöin he eivät ole koskaan luopuneet lapsuudenuskostaan. Ihminen ei voi kuitenkaan saada parannuksen armoa muuten kuin vanhoillislestadiolaisen liikkeen yhteydessä.
3. Tässä ajassa voi olla muitakin liikkeitä kuin meidän liikkeemme, jotka ovat elävässä uskossa ja joiden saarnaama evankeliumi on voimallinen vaikuttamaan parannuksen.
KYLLÄ / EI -vastaukset käyvät hyvin. Voit myös muotoilla vastauksen uudelleen, jos kysymyksissä oli epätäsmällisyyttä, mutta pyydän tällöinkin vastaamaan kysymyksiin kysymystä kiertämättä. Raamatulla saa mielellään perustella myös.
Oma ajatukseni vastaa kohtaa 3. Kohdan 1. ajatusta en pidä oikeana enkä raamatullisena ja lisäksi se on käsittääkseni vastoin historiallisia tosiseikkoja ja Jumalan ilmoitusta. Kohdan 2. ajatus taas on ristiriidassa Hengen virka-opin kanssa, vaikka se onkin aikoinaan liikkeessämme esitetty ja löytyy myös SRK:n historiasarjasta. SIltä osin ajatuksessa 2. voi olla kyllä perää, että erilaisilla suuntauksilla voi olla erilainen kyky ylläpitää lasten uskoa.
TykkääTykkää
Vastaus kysymyksiin
(amicus curiae 23/03/2018 08:52)
1. ”Ajatteletko niin, että koko maailmassa voi tässä ajassa olla elävässä uskossa olevia täysivaltaisia aikuisia ihmisiä ainoastaan vanhoillislestadiolaisen liikkeen yhteydessä?”
EN ajattele. Ajattelen että ”Jumalalle on kaikki mahdollista.” (Matt. 19: 26). Kuitenkaan tämä kysymys ei ole tärkein kysymys.
Kysymykseen: ”Herra, onko niin, että vain harvat pelastuvat?” Jeesus vastaa: ”Kilvoitelkaa päästäksenne sisään ahtaasta ovesta. Minä sanon teille: monet yrittävät mennä sisään mutta eivät siihen kykene.” (Luuk. 13:23-24)
2. ”Ajatteletko niin, että elävässä uskossa olevia täysivaltaisia aikuisia voi olla muissakin kuin vanhollislestadiolaisessa liikkeessä, mutta tällöin he eivät ole koskaan luopuneet lapsuudenuskostaan. Ihminen ei voi kuitenkaan saada parannuksen armoa muuten kuin vanhoillislestadiolaisen liikkeen yhteydessä.”
Edelleen: ”Jumalalle on kaikki mahdollista.” Mutta tiedossani ei ole sellaisia liikkeitä. Mutta jos niitä on, ne löytyvät, kun sille tulee Jumalan aika. Lapsuudenuskossa ei kuitenkaan voi säilyä, jos kasvattaja ei ole elävässä uskossa. Eikä aina sittenkään, vaikka olisi. Usein on koettu, että uskovaisen vanhemman mullat saarnaavat lapsuudenuskonsa kadottaneelle lapselleen.
3. ”Tässä ajassa voi olla muitakin liikkeitä kuin meidän liikkeemme, jotka ovat elävässä uskossa ja joiden saarnaama evankeliumi on voimallinen vaikuttamaan parannuksen.”
Edelleen: ”Jumalalle on kaikki mahdollista.” Mutta tiedossani ei ole sellaisia liikkeitä. Mutta jos niitä on, ne löytyvät, kun sille tulee Jumalan aika.
Jumalan valtakunnan löytyminen on Jumalan armotyö. Sitä ei voi ansaita omilla töillä. Se on henkilökohtainen asia jokaiselle armahdetulle syntiselle.
”Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille. Sille, joka voittaa, minä annan kätkettyä mannaa ja valkoisen kiven, ja siihen kiveen on kirjoitettu uusi nimi, jota ei tunne kukaan muu kuin sen nimen saaja.” [Ps. 78:24,25 | Jes. 56:5, Jes. 62:2, Jes. 65:15] (Ilm. 2:17)
TykkääLiked by 1 henkilö
NN: ”Jumalalle on kaikki mahdollista. Mutta tiedossani ei ole sellaisia liikkeitä. Mutta jos niitä on, ne löytyvät, kun sille tulee Jumalan aika.”
Olet tullut NN jo matkan oikeaan suuntaan, – vai teetkö vain välttämättömyydestä hyveen, johon rakennat näppärät kehäpäätelmistä ehdot, ettei mitään tarvitse muuttaa, koska mitään ei tarvitse muuttaa, koska ei ole Jumalan aika, koska ei ole Jumalan aika, koska tiedossamme ei ole, koska tiedossamme ei ole – (liikettä, joka olisi jopa harhojemmekin suhteen identtinen kanssamme?) – Voimme säilyttää oman erehtymättömyytemme, koska toimimme aina vain, kun on Jumalan tahto ja silloin kuin Jumalan aika – mutta samalla syyllistämme Jumalan omista töistämme !
Näin harhauduttiin myös VT:n aikana:
”Älkäät luottako valheesen, sanoen: tässä on Herran templi, tässä on Herran templi, tässä on Herran temppeli. Mutta parantakaat todella elämänne ja menonne, ja tehkäät jalo oikeus yhden ja toisen välillä.” (Jer. 7:4-5)
”Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on autuuden päivä.” (2. Kor. 6:2) Jos Jumala onkin sallinut kristillisyytemme tyhmisty niin 1970-luvulla, kuin moneen otteeseen myöhemminkin, emme voi sitä laittaa Jumalan syyksi. Hänen tarkoituksenaan on, että katsoisimme peilin ja korjaisimme linjan. Mutta ei Jumala väkisin ketään korjaa, eikä ole oikein siirtää yhteisönäkään korjausta ja parannusta aina vaan…
TykkääTykkää
Sitaatti:
”Markku Korteniemi 24/03/2018 00:36
NN: ”Jumalalle on kaikki mahdollista. Mutta tiedossani ei ole sellaisia liikkeitä. Mutta jos niitä on, ne löytyvät, kun sille tulee Jumalan aika.”
Olet tullut NN jo matkan oikeaan suuntaan, – vai teetkö vain välttämättömyydestä hyveen, johon rakennat näppärät kehäpäätelmistä ehdot, ettei mitään tarvitse muuttaa, koska mitään ei tarvitse muuttaa, koska ei ole Jumalan aika, koska ei ole Jumalan aika, koska tiedossamme ei ole, koska tiedossamme ei ole – (liikettä, joka olisi jopa harhojemmekin suhteen identtinen kanssamme?) – Voimme säilyttää oman erehtymättömyytemme, koska toimimme aina vain, kun on Jumalan tahto ja silloin kuin Jumalan aika – mutta samalla syyllistämme Jumalan omista töistämme !”
Markku hyvä,
Tämä kommentoimasi sitaatti oli osa vastauksestani Amicus Curiaen minulle esittämiin kysymyksiin. Häntä vastaukseni varmaan tyydytti, hän ilmoitti tykkäävänsä siitä.
SINULLE, Markku hyvä, vastaan NYT Sinun esittämääsi kysymykseen (”teetkö vain välttämättömyydestä hyveen, johon rakennat…?”)
ENSIKSI:
Minä en tehnyt (enkä rakentanut) mitään kehäpäätelmiä vaan vastasin Amicuksen minulle esittämiin kysymyksiin niin kuin itse uskon ja ymmärrän. Amicus ei esittänyt ehdotusta, että jotakin pitäisi muuttaa. Minulla ei ollut – eikä ole – tarvetta vastata toisin kuin itse uskon ja tunnen tunnossani.
TOISEKSI:
Vastauksessani käsite ”Jumalan aika” tarkoittaa nimen omaan juuri sitä, mitä tuo sanapari merkitsee. Aivan samalla tavoin kuin Raamatussa Jumalan ajasta ilmoitetaan mm. näin:
”Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi [Mark. 1:15; Ef. 1:10]; (Gal. 4:4).
Tämä tarkoittaa sitä, että IHMISET EIVÄT VOI minkäänlaisilla muutospyrkimyksillään vaikuttaa Jumalan aikaan eikä tahtoon. Ei KUKAAN ihminen. Ei MIKÄÄN ihmisjoukko. Jumalan sana on muuttumaton. Taivas ja maa katoavat, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti.
Jeesus ei lähettänyt omia opetuslapsiaan muuttamaan toisiaan vaan saarnaamaan evankeliumia kaikille luoduille, kastamaan niitä, jotka uskovat ja opettamaan heitä pitämään kaikkea, mitä mitä Hän, Herra Jeesus, oli käskenyt heidän pitää. Tästä ensimmäisenä tulee mieleen: ”Pitäkää rakkaus keskenänne. Siitä teidät tunnetaan minun opetuslapsikseni.”
KOLMANNEKSI:
Jumalan aika näkyy joillekin ihmisille liian myöhään. Sitten kun armonaika on ohi ihmisen kohdalla, ei ole enää mahdollisuutta tehdä parannusta. Se on iankaikkinen vahinko, jota Jumala ei toivoisi kenellekään luomalleen ihmiselle. Siksi Hän lähetti oman Poikansa. Pääsiäisen sanoma kirkastaa Häntä, Vapahtajaamme, meidän syntiemme sovittajaa. Hän, Jeesus, on sanonut (Jumalan aikaan sisältyvästä hetkestä) näin:
”Tulee hetki, jolloin talon isäntä nousee ja sulkee oven. Kun te sitten seisotte ulkona, kolkutatte ovelle ja huudatte: ’Herra, avaa meille!’, hän vastaa: ’Keitä te olette? En tunne teitä.’ [Matt. 7:22,23, Matt. 25:11,12]
Silloin te alatte selittää: ’Mehän söimme ja joimme sinun kanssasi, ja sinä opetit meidän kaduillamme.’
Mutta hän sanoo: ’Keitä te olette? En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, kaikki te vääryydentekijät.’ [Ps. 6:9; Matt. 25:41]
”Siellä te itkette hammasta purren, kun näette Abrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikki profeetat Jumalan valtakunnassa mutta huomaatte, että teidät itsenne on suljettu ulos. [Matt. 8:11,12 : Matt. 8:12+ | Ap. t. 3:25]; (Luuk. 13:25-28)
TykkääTykkää
Ihmettelen NN:n vastauksen parilta kommentoijalta saamaa kritiikkiä venkoilusta ja kieroilusta. Mielestäni NN vastasi minun muotoilemiini kysymyksiin suoraan ja rehellisesti. Mahdolliset ongelmat voi nähdä siis kysymyksissäni ja niistä NN:ää on turha syyllistää. NN vastasi mielestäni hyvin.
NN:n tiedossa ei ole toista liikettä, jota hän voi pitää elävänä seurakuntana. Tuohan ei vielä tarkoita, että NN olisi antanut negatiivisen lausunnon kaikista muista uskonnollisista liikkeistä. Tuo ei myöskään vielä tarkoita, etteikö joku muu meistä voisi kokea tietävänsä yhden tai useamman sellaisen.
Kuten NN kirjoittaa, tärkein kysymys meille ihmisille ei ole kuitenkaan tietää se, ketkä kaikki pelastuvat, vaan Jeesuksen kehotus omalle kohdallemme: ”Kilvoitelkaa päästäksenne sisään ahtaasta ovesta.”
Ylipäätään tällainen tietäminen on vaikeaa. Mistä arvioit tutustumatta ihmiseen sen, että toinen on elävässä uskossa? Ainakaan itselläni ei ole sellaista hengen erottamisen lahjaa. Tunnen paljon eri liikkeiden kristittyjä ja toisista minulle tulee sellainen tunne, että tässä voi olla elävä kristitty ja toisten kanssa taas joudun pettymyksekseni olemaan kovin epäileväinen. Emmehän tiedä edes kaikista Rauhanyhdistyksen jäsenistä, ovatko he eläviä vai kuolleita kaloja. MIksi meidän sitten täytyisi antaa lausuntoja muista liikkeistä?
Ajatelkaapa meidän oman liikkeemme tunnistamista eläväksi kristillisyydeksi. Kuvittele, että nykyinen SRK:n johto lähetettäisiin aikakoneella 1970-luvulle tutustumaan erilaisiin hengellisiin liikkeisiin niitä ja henkilöitä nimeämättä. Jos tutustujat sattuisivat juuri paikalle, kun silloinen SRK:n johto vaatii seurakunnan edessä julkirippiä ja parannusta väärästä hengestä, niin eikö nykyinen johtomme toteaisi silloisen johdon toiminnan perusteella, että tämä liike ei ainakaan ole todellinen Jumalan seurakunta? Näin siis arvioitaisiin liikkeen johtohahmojen edustaman opin ja harjoittaman kristillisyyden perusteella, vaikka jälkeenpäin todetaan, että yksittäiset kristityt säilyivät oikeassa uskonymmärryksessä.
Rehellisyyden nimissä vastaavaa logiikkaa on sovellettava myös muihin liikkeisiin: Pelkästään liikkeen johdon edustamasta opista ja kristillisyyden harjoituksesta ei voi päätellä kaikkien liikkeen jäsenten hengellistä tilaa. Jumala on voinut varjella yksittäisiä kristittyjä uskossa yli vaikeiden aikojen ja usko on voinut vaikka kulkea suvussa yli vuosisatojen.
TykkääTykkää
Uudestaan 🙂
Aivan niin amicus curiae!
Weljelleni ”NN”:lle: Älä enää odota ja lykkää ”Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.” (2.Kor. 6:1)
TykkääTykkää
”Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan.” (Luuk. 6:38)
TykkääTykkää
Aika moni varmaan miettii mielessään,mikä on totuus ja missä julistetaan totuuutta,seuroissako vai esim. täällä hulluinhuonelaisten blogissa.Se on helposti jokaisen ihmisen itse tarkastettavissa ottamalla Raamatun käteen ja alkaa vaan lukemaan.Vaikka ensin Uusi Testamentti ja sitten Vanha Testamentti alusta loppuun,jopa alkaa asiat selkenemään.Itse olen ollut noin 10 vuotta uskomassa ja minulle aina uskoontulon alkuvaiheessa sanottiin moneen kertaan,että ala lukemaan Raamattua,mutta minä en halunnut,vaikka minulla oli aivan valtava Jumalan sanan nälkä ja jano.Mutta minä ahmin hengellisiä kirjoja yksi toisensa jälkeen kymmenittäin,sitten sanottiin,että voisin hengellisten kirjojen rinnalla lukea Raamattuakin.
Syy Raamatun lukemisen haluttomuuteen oli se,että luulin,että en ymmärrä siitä yhtään mitään.Olin joskus ennen uskoontuloa selaillut Raamattua ja ihmetellyt,että miten sitä voi kukaan lukea,kun kirjoitukset tuntuivat ihan käsittämättömiltä.
Sitten kun lopulta monien kehoitusten jälkeen aloin lukemaan ensin Uutta Testamenttia,niin yllätyin valtavasti ,se vei heti niin mukanaan,että en meinannut millään illalla myöhäänkään lopettaa lukemista ja eikä sitä ollutkaan vaikea ymmärtää.Nopeasti tuli Uusi Testamentti luettua ja sen jälkeen luin Vanhankin Testamentin kokonaan,enkä ehtinyt missään vaiheessa kyllästymään,no ehkä Vanhassa Testamentissa on joitain kohtia,jotka kyllä nykyään ohitan lukematta.
Nykyään luen päivittäin Raamattua ja miten sitä voisikaan muuten tietää,mikä on Jumalan tahto elämässä ja mitä ovatkaan Jeesuksen opetukset.
Vanha Testamentti on täynnä kiehtovia kertomuksia,esim. Aabrahamista ja Mooseksen elämän vaiheista.Sieltä löytyy Saulin ja Daavidin seikkailut ja Daavidin sotaisa historia,Salomon rikkaudet ja entäpä Joosefin kertomus,jota ei kyllä kyynelittä pysty lukemaan.
.Raamatun historiaa kannattaa lukea ja siihen tutustua.Ja Uudesta Testamentista löytyy vastauksia,jos uskon elämässä tulee kysymyksiä ja joku asia askarruttaa.
Ehkäpä sitten voi kirjoittaa mielipiteitäkin Raamatun sanan pohjalta,eikä epävarmalta pohjalta,että näin meille on aina opetettu.Ja se vielä suuresti ihmetyttää,kun vl:t aina sanoo,että vain me olemme oikeassa ja vain me pääsemme taivaaseen,vaikka Raamatun tuntemus ainakin kuulijoissa on suurimmaksi osaksi nollan luokkaa.
Ja vielä tuli mieleen,että kun ollaan uskomassa,niin eihän se ole mikään tietokilpailu,että se joka on eniten oikeassa,niin bingo !,silloin pääsee taivaaseen.Kysymys on uskosta ja kuuliaisuudesta Herraan Jeesukseen.
Ja vielä: Pyhä Henki kirkastaa aina Jeesusta.
Laitan tähän lopuksi tämän blogin kirjoituksiin sopivan Raamatun lauseen.1.kor 3:11
Perustus on jo laskettu,ja se on Jeesus Kristus,muuta perustusta ei kukaan voi laskea.
TykkääTykkää
Täällä on vedottu ”vanhurskauden janoon” avaamatta sitä, mitä tuo jano voisi olla? Ensinnäkin, vanhurskaus ei ole mitään muuta kuin oikeamielisyyttä, oikeudenmukaisuutta ja oikeudentuntoa (Jumalan näkökannalta) Se, jolla on vanhurskauden jano, janoaa oikeudenmukaisuuden tapahtumista, kuten Jumala on Kristuksessa tarkoittanut. Siihen oikeudenmukaisuuteen ei kuulu valehtelu eikä venkoilu, ei vääryyksien peittely. On helppo puhua vanhurskaudesta, olematta itse osallinen tuosta vanhurskaudesta. Kristus on Jumalan vanhurskaus. Kristus ei opeta vääryyttä, eikä venkoilua, Hän opettaa totuutta. Meidänkin tulisi olla totuudellisia, vaikka se ehkä sattuisikin. Omassa elämässämmekin täytyy etsiä Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan. Jumalan valtakunta ei ole mikään ihmisryhmä, vaan se on Jumalan vanhurskaan tahdon toteutumista!
TykkääTykkää
Rakkaalle weljelle ”NN”, jolle Heino ja Katariinakin jo kalliisti vastasivat:
Kristitty tarvitsee seurakuntaa ja on oikein, että kristitty on varuillaan harhaopetusten suhteen. Mutta sielunvihollinen on niin kavala, että voi senkin asenteen kääntää omaan palvelukseensa. Näin kävi jo VT:n Jumalan kansalle, silloin kun se harhautui ja jähmettyi esim. äärimmäiseen muotojumalisuuteen. Näin on käynyt usein myös UT:n kristillisissä seurakunnissa. Ja näin kävi myös sittemmin tuomituissa 1970-luvun harhoissa.
”Herra vastasi: ”Kuka on uskollinen ja viisas taloudenhoitaja, sellainen jonka isäntä asettaa huolehtimaan palvelusväestään ja jakamaan vilja-annokset ajallaan?”… Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan.” (Luuk. 12:42 / 48)
”Älkäät luottako valheesen, sanoen: tässä on Herran templi, tässä on Herran templi, tässä on Herran temppeli. Mutta parantakaat todella elämänne ja menonne, ja tehkäät jalo oikeus yhden ja toisen välillä.” (Jer. 7:4-5)
Äärieksluvisismi on sielunvihollisen oppia ja sitä levittävien täytyy tehdä parannus! Se ei ole Raamatun oppi, se ei ole kirkkoisien oppi, se ei ole uskontunnustusten oppi. Se ei ollut Lutherin oppi, eikä se ollut Laestadiuksen eikä Raattamaankaan oppi. Laestadiuksen seurakuntaoppi löytyy hänen saarnakokoelmistaan ja mm. teoksestaan Hulluinhuonelainen. Ota ja lue!
Äärieksluvisismi joutuu edellyttämään vaikkapa, että 90% virsikirjamme virsistä on jotain muuta kuin Pyhän Hengen vaikutusta – ja siis silloin johdonmukaisesti ajateltuna AINA Jumalan vastustajan saatanan työtä ja juonta. Ja niihin me kuitenkin sydämissämme usein täysin yhdymme seuratilaisuuksissamme! – Ja jos kristillisyytemme jäsenistä 10 000:lla on raamatullinen kääntymiskokemus (ja jos oletamme että loput ovat ”lapsuudenkristittyjä” niin sekin on ok), mutta jolloin joudumme tekemään tyhjäksi a priori kymmenet miljoonat kristilliset kääntymiskokemukset muualla, edes yrittämättäkään selvittää ja ymmärtää, mikä ne tekee epäraamatulliseksi. Se ei ole Jeesuksen oppia!
”Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono. Hedelmästään puu tunnetaan.” (Matt. 12:33)
SRK:n 1969 julkaisi uusintapainoksen Leonard Typön kokoamasta lähdejulkaisusta ”Vanhinten kirjeitä”, jossa Juhani Raattamaa kirjoittaa 1881 – siis yli 30 vuotta lestadiolaisen alkuheräyksen puhkeamisen jälkeen:
”Kaikki heräykset pitäisivät yhteen sulaman, ehkä paljon on työtä koota taikinaa monesta wakasta ja sotkea yhdeksi taikinaksi. Saattakoon Herra kansansa jälkeen kaikkia muita lampaita yhteen lammashuoneeseen ja tehköön Kristuksen palvelijat työtä sen päälle, että kaikki heränneet yhdistyisivät ja pysyisivät yhteenliitettyinä Kristuksen lain siteellä, joka on täydellisyyden side.”
Ja 1871 Raattamaa oli kirjoittanut:
”… Ja tehkäämme sen päälle työtä, että Herran lauma pysyisi koossa, ja hengen yhteydessä. Vieläpä toivokaamme, että kaikki herätykset viimein yhdistyvät, sekä valtakirkosta erkaantuvat, että uudestikastajat, metodistit, Hedbergit, vieläpä maailman joukosta erkaantuneet kirkon yhteydessä olevaiset elävät kristityt. Että kaikki rakastaisi keskenänsä, nimitettäköön millä nimellä tahansa, että kun kaikissa vakoissa on yhdenkaltainen hapatus, niin sotkekoon leipojat yhdeksi taikinaksi. Herran sanan jälkeen näitä olen esitellyt…”
Äärieksluvisismi siis vielä edellyttäisi, että tuomitsisimme kristillisyytemme ”oppi-isät” harhaoppisiksi – mutta samalla tuomitsisimme myös itsemme!
TykkääLiked by 2 people
”… edellyttäisi, että tuomitsisimme kristillisyytemme ”oppi-isät” harhaoppisiksi – mutta samalla tuomitsisimme myös itsemme!”
Markku hyvä! Etkö huomaa, että kaiken aikaa olet toiminut juuri niin?
TykkääTykkää
Hyvä weli ”NN”, Lars Levi Laestadius ja Juhani Raattamaa eivät olleet ÄÄRI -eksluvisisteja ja näin ollen olisivat vl-kristillisyydessämme voineet tulla julistetuksi väärähenkisiksi, eriseuraisiksi ja sidotuiksi… MOT.
TykkääTykkää
Ihmettelen NN:n venkoilevia, umpikieroja vastauksia edellä. Jäljet johtavat kyllä sylttytehtaalle! Kuten täällä on jo todettu, ääriekslisiivisuuden alttarille on uhrattu mm. rehellisyys, suoruus, vl-liikkeen historia, ja, mitähän vielä! Kyllä SRK-laisella ”jumalanvaltakunnalla” on kovasti ihmisen kasvot, ja todella täytyy ihmetellä, missä maailmassa ja kuplassa nämä herrat elävät.
Sitten Pertti Niukkasen kysymykseen Venäjän lestadiolaisuudesta. Kyseinen kirje lähetettiin samaralaisen Serovin perheen toimesta Suomeen. Se päätyi Helsingissä Neuvostoliiton suurlähetystöön, josta se lähetettiin lopulta SRK:n konttorille. Näin osa Venäjän lestadiolaisista päätyi vanhoillislestadiolaisten yhteyteen. Mutta myös oli venäläisiä lestadiolaisia, jotka vieroksuivat SRK-laisuutta, ja liittyivät olojen vapauduttua yhteyteen esikoislestadiolaisten kanssa. Esikoisilla onkin laajaa kannatusta Venäjällä. Venäläisten vanhoillislestadiolaistenkin keskuudessa syntyi juopaa ns. vanhojen uskovaisten (Neuvostoliiton aikana uskovaisina olleiden) ja ns. uusien uskovaisten (srklaisen lähetystyön tuloksena lestadiolaistuneiden) välillä. Juopaa aiheutti ns. uusien uskovaisten tuoma modernisoituminen seuramenossa ja elämäntapakulttuurissa.
Syynä oli se, ettei niin vanhoillislestadiolasten, kuin esikoistenkaan lähetysmiehet vaatineet uusilta uskovaisilta tiukkaa rigorismia elämäntapakysymyksissä (esim. korvakorut, televisio, jne.). Tämä tietenkin tuntui oudolta neuvostoaikana
” kilvotelleista” ns. vanhoista uskovaisista, jotka toistivat yhä 1900-luvun alun tapakulttuuria! Vanhojen uskovaisten keskuudessa tapahtui repeämä, ns. anastasialaisuuden syntyessä. Se muodostui lähinnä voimakkaan naishahmon ympärille. Tässä suurinpiirtein kaikki mitä tiedän 1990-luvun tapahtumista.
TykkääTykkää
Tähän keskusteluun enemmän tai vähemmän liittyen yksi video. Videossa mainitaan mm. tietämättömyys ja ihmisten tuudittaminen väärään rauhaan:
TykkääTykkää
Eksklusivismi tarkoittaa oppia, jossa vain tietty uskonto on totta ja muut ovat vääriä oppeja. Islam ja juutalaisuus ovat valtaosaltaan eksklusiivisia. Ihminen on taitava keksimään uskontoja, joilla voidaan hallita ihmismieltä. Kristinuskoon on itse sielujen vihollinen istuttanut monia oppeja, jotka ovat myös eksklusiivisia, ei vanhoillislestadiolaisuus ole ainoa, on tarjolla jokaiselle oma joukko, jotka ovat tiukasti eksklusiivisia. Ajattelen, että tämä muut poissulkeva oppi tekee olon turvalliseksi.
Ihmisellä on halu löytää turvattomassa maailmassa turvapaikka – lintukoto. Jossa on oikeinuskovien ihmisjoukko joka vakuuttaa, me olemme Jeesuksen lauma. Mitä vähempi tutkii ja perehtyy uskon olemukseen – historiaan, sen helpompi on uskoa vakuutus, että vain meillä on oikea usko, kun uskot omalle kohdallesi synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, sinun ei muuta tarvitse tietää. (kuka voisi uskoa toisen kohdalle synnit anteeksi)
Tämmöisiä uskovia on paljon. On niin, että ihmisen on helpompi uskoa puhujien opetusta, jos ei itse ota selvää mitä raamattuun on kirjoitettu – mikä on Jumalan sanaa, mikä ihmisten lisäyksiä, tai sovellutuksia, että raamatun ilmoitus soveltuu paremmin oman yhteisön oppiin.
Luulen, että Salomon saarnaaja on melko lähellä oikeaa:
”Ja minä halusin ottaa selville, mikä on tietoa ja viisautta, mikä taas mielettömyyttä ja typeryyttä. Mutta minä havaitsin, että tuulta vain tavoittelin.
Sillä missä on paljon viisautta, siellä on paljon huolta, ja joka tietoa lisää, lisää tuskaa.” (Saar.1:17,18)
En yhtään ihmettele, että ry:n uskovat haluavat pitää kiinni eksklusiivisesta opista. Opista on hyvin vaikea irrottautua. Kun mietin omaa kohtaani, niin kyllä minulla on ollut hyvin vaikeaa luopua vain me – opista. Minulla on ollut kyllä tietoa. Jo nuorena kauhistelin miten sotkuista on ollut koota raamattu. Enempi on ollut vääriä kirjoituksia, kuin oikeita.
Uskon, että jos Jumala ei olisi ohjannut oikeaan, meillä ei olisi Jumalan sanaa – raamattua. Sekin tuntui hyvin pahalta, kun en löytänyt edes sitä, että kirkkoisät olisivat olleet kaikilta osin yksimielisiä. Jeesus rukoilee:
”Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi. Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.”(Joh.17:11)
Turvapaikka löytyy vain Jumalan sanasta:
”Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.”(Ps.23:6)
Tähän raamatun sanaan on meidän pakko turvautua, ei ole muuta mihin kiinni tarttuisi. Kuitenkin uskova löytää myös itsensä kodittomaksi maailmassa. Tämän totesi myös Jeesus:
”Jeesus sanoi hänelle: ”Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi.”(Luuk.9:58)
TykkääLiked by 1 henkilö
Tämä keskustelu, niin mielenkiintoista kuin se onkin, ei taida johtaa siihen, että osapuolet tulisivat vakuuttuneiksi toistensa näkökulmista. Paljon jää sanojen taakse, paljon jää ymmärtämättä. Raamattukin on täynnä vastakohtaisuuksia.
”Koko kristinusko tasapainottelee salatun ja ilmoitetun välillä. Vastakohtaisuudet ovat täynnä omalaatuista voimaa, joka katoaa, jos niitä yrittää selittää tai turhentaa järkeilevillä pohdinnoilla. Paradokseja on monta: Jumala sekä ilmoittaa että kätkee itsensä. Ihminen on sekä syntinen että vanhurskas. Kristus on sekä tosi Jumala että tosi ihminen. Jumala voidaan ymmärtää, eikä häntä kuitenkaan voida ymmärtää. – – – Jumala kätkeytyy salaperäiseen pimeyteen. Jumala ”asuu” tietämättömyyden pilvessä, jotta nähtäisiin, että voima on yksin hänen. – – – Hengellinen elämä ei ole riippuvainen ihmisen ajatuksen voimasta. Se ei myöskään perustu teorioille, joita on kehitetty maailman, ihmisen tai Jumalan selityksiksi. – – – Kristillinen usko pysyy hullutuksena niille, jotka eivät usko. Sitä ei kukaan voi selittää toiselle. Ainoa, mitä kristitty voi tehdä, on kutsua seuraamaan Kristusta, näyttää tietä – – – Kristus ei hallitse voiman vaan heikkouden kautta, ei mahtipontisen loiston, vaan yksinkertaisuuden kautta, ei pakon tai alistumisen, vaan vapaaehtoisen kuuliaisuuden kautta.” (Owe Wikström)
”Älkää antako kaikenlaisten vieraiden oppien johtaa itseänne harhaan. Meidän sydämemme tulee vahvistua armosta, ei ruoista, jotka eivät ole ketään hyödyttäneet. Meillä on alttari, jonka uhria ei liiton teltassa palvelevien ole lupa syödä. Tehän tiedätte, että kun ylipappi syntien sovittamiseksi vie kaikkeinpyhimpään eläinten verta, näiden eläinten ruhot poltetaan leirin ulkopuolella. Siksi myös Jeesus kärsi ja kuoli kaupunginportin ulkopuolella pyhittääkseen kansan omalla verellään. Lähtekäämme siis hänen luokseen leirin ulkopuolelle, hänen häväistystään kantaen. Eihän meillä täällä ole pysyvää kaupunkia, vaan me odotamme ikävöiden sitä kaupunkia, joka tulee.” Hep.13:9-14
”Herra osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan.” (Pyhä Birgitta)
Pääsiäistä kohti…
TykkääTykkää
Hiukan offtopicia:
Eilen to 22.3. Mauri Kinnunen esitelmöi Laestadius-seurassa aiheesta ”Lestadiolaisuus Neuvosto-Venäjällä ja Neuvostoliitossa 1917–1991. Tilaisuus oli poikkeuksellisesti Lestadiolaisen lähetyssäätiön rukoushuoneella, Fredrikink. 61 B. Tämä rukoushuone lienee uusheräyksen omistuksessa, mutta siellä pitävät seuroja myös rauhansanalaiset. Kahvion seinällä olivat sulassa sovussa Laestadiuksen, Raattamaan, Pietari Hanhivaaran, Mikko Saarenpään ja Matti Suon potretit. Ihmettelin hiukan Matti Suota, mutta hänhän kuoli ennen vuoden 1934 hajaannusta. Näin voivat häntä pitää omana miehenään sekä SRK-vanhoilliset että Rauhan Sanan vanhoilliset. Ilmeisesti uusheränneetkään eivät ole kovasti protestoineet – ekumeenihenkisiä kun ovat 🙂
Kinnusen esitys oli hyvin mielenkiintoinen ja kaivattu tästä vähän tunnetusta aiheesta. Erityisesti mieleeni jäi kertomus uusheränneiden ja vanhoillisten sovinnosta pääsiäisenä 1924. Tämä lienee ainoa kerta kun erilleen joutuneet lestadiolaishaarat sulavat takaisin yhteen. Kinnunen lainasi uusheränneen Maria Illin kirjettä kirkkoherra Korvenheimolle: ”Kolme päivää olimme kuin humalassa. Koko viikon pidimme seuroja, oikeita sovintokokouksia.”
Kirjeen vastaanottaja oli lestadiolainen Wilhelm Ferdinand Korvenheimo, joka toimi Pietarissa suomalaisen Pyhän Marian seurakunnan kappalaisena 1900–1914. Kirjeen lähettämisaikana hän oli Sievin kirkkoherrana. Kinnusen mukaan Korvenheimo oli viiteryhmältään lähinnä vanhoillinen, hän saarnasi esim. vuoden 1921 SRK:n vuosikokousseuroissa. Viimeisinä vuosinaan Sievissä hän kuitenkin läheni uusheränneitä. Korvenheimo sai kirjeen myös vanhoilliselta Kristiina Rouviselta. Miten Rouvinen kertoi sovinnosta? Oliko kuvaus samanlainen kuin uusheränneen Maria Illin? Tätä Kinnunen ei ehtinyt kertoa.
Kristiina Rouvinen lähetti kirjeen myös Heikki Jussilalle, ja kirje julkaistiin Siionin Lähetyslehdessä 2/1925. Tämän kirjeen sävy ja käsitys pääsiäisen 1924 tapahtumista on kovin toisenlainen kuin uusheränneillä: ”Kun veli Soikkonen puhui Hyvästä Paimenesta, niin Jumala särki vastaanriidelleiden uusheränneiden sydämet niin, että he tulivat näkemään eriseuraisuutensa synniksi ja alkoivat kysymään mitä meidän pitäisi tehdä että me autuaiksi tulisimme!”
Vanhoillisuuteen näyttää siis jo varhain pesiytyneen käsitys, että yhdistyminen on mahdollista vain jos ”eriseura” tekee parannuksen vanhoillisuuteen. Sama tilanne toistuu ns. Antin päivän sovintokokouksissa 1945–1946, jolloin Heikki Saaren ”Porilaisten marssi” katkaisi vanhoillisten ja rauhansanalaisten yhdistymisen. Rauhan Sanan olisi pitänyt tehdä parannus eriseurasta ja väärästä opista.
SRK:lla ei kuitenkaan vuonna 1924 ollut mahdollisuutta tehdä Inkerin lestadiolaisten keskuudessa vastaavaa kurinpalautusta. Sen piti tyytyä ”tulkitsemaan” sovinto oikeaoppisesti, johon Rouvisen kirje antoi mahdollisuuden. Reaalitilanne Venäjälle oli uskoakseni enemmän uusheränneiden tulkinnan mukainen: Kyseessä oli todellinen ja aito sovinto, jossa kumpikaan ei syytä toista eriseurasta. Tämä olisi ainutkertainen tapahtuma lestadiolaisuuden historiassa.
Myös Mauri Kinnunen vahvistaa käsitykseni todetessaan Laestadius-seuran fb-sivuilla: ”Kyllä vuoden 1924 sovinto oli varmasti aito ja yksikään säilynyt kirje tai lehtikirjoitus tuolta ajalta ei kerro, että sovinto olisi peruttu tai murtunut uusien riitojen takia. Vuonna 1927 alkaneet vainot ajoivat sitten pikemminkin kaikki yhteen pitämään huolta toisistaan. Eipä siinä vaiheessa enää varmasti hiottu ja viilattu opillisia nyansseja.”
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen alkaa uusi vaihe, kun yhteydet esim. Suomeen jälleen avautuvat. Wikipedia kertoo: ”Venäläisten usko säilyi Neuvostoliiton ajan ja sen romahdettua he ottivat yhteyttä kirjeitse Suomeen etsien uskonystäviä. Kirje vaelsi Suomessa yli kaksi vuotta ja viimein se päätyi vanhoillislestadiolaisten käsiin. He ottivat sähkeellä yhteyttä paikallisiin ja näin kadonnut yhteys palautui.”
Tämä on kovin epämääräistä puhetta. Ketkä ottivat yhteyttä ja keneen? Keille vanhoilliset vastasivat? Mikä on nykytilanne – onko tullut uusia hajaannuksia jne? Mauri Kinnunen nämä asiat varmasti tietää. Toivottavasti hän kirjoittaa aiheesta ihan oman tutkielman, joka katkaisisi epämääräisiltä huhupuheilta siivet.
TykkääTykkää
Vastaus sinulle, Pertti, tulikin tuolle yläpuolelle.
TykkääTykkää
On muistettava, että Neuvosto-Venäjälle jäi rajan mentyä kiinni kuitenkin neljä lestadiolaisryhmää: vanhoilliset, uusheräyshenkiset, esikoiset ja narvalaiset (tosiasiassa narvalaisia oli tuolloin kaksi ryhmää!). Tämä siis taustaksi ja huolimatta noista Pietarin ”pääsiäs-sovintoseuroista”.
Nykyään Venäjällä tekee lähetystyötä Uudenheräyksen Lähetysyhdistys, Esikoiset ry, Esikoislestadiolaiset, Rauhan Sana, Laestadiernas Fridsföreningars Förbund ja SRK. siis 6 lestadiolaista järjestöä.
TykkääTykkää
Kiitos tiedoista, Eudokimos!
Tuo vuoden 1924 sovinto koski tosiaan vain Pietarin seudun vanhoillisia ja uusheränneitä. Eri suuntauksien ryhmiä oli toki muuallakin (esim. Pihkovan alue, Riika, Samaran alue, Novgorodin alue). Neuvostoajan eristyksessä ne kehittyivät omiin suuntiinsa, jossa Suomesta tutut rajalinjat eivät olleet enää selvästi tunnistettavissa. Kehitykseen vaikuttivat myös muut konservatiiviset venäläiset uskonnolliset liikkeet ja venäläinen kulttuuri ja yhteiskunta yleisesti.
Mielenkiintoinen on tuo ”vanhojen uskovaisten” ja uuden lähetystyön synnyttämien ”uusien uskovaisten” välinen suhde. Kinnunen kertoi vierailleensa 1996 vanhojen uskovaisten seuroissa Volodarkan rukoushuoneella Pietarin eteläpuolella. Käytössä oli polvirukous, ei yleistä synninpäästöä eikä sen pyytämistä kättä nostamalla, vain yksityinen synninpäästö sille varatussa huoneessa. Tapakulttuurissa ortodoksisen vanhauskoisuuden vaikutusta: sääriä ei saa pitää ristissä, avioituneilla miehillä parta jne.
Kinnusen vierailun aikaan seurakuntaa johti naissaarnaaja Anastasia Gougalova. Myöhemmin hän perusti oman ryhmän (anastasialaiset), joka Kinnusen mukaan on nykyään lähes hävinnyt. Irtautumisen syy lienee ollut suomalaisen SRK-vanhoillisuuden aiheuttama ”modernisaatio” seurakunnassa.
Eudokimos mainitsee kuusi lestadiolaista järjestöä, jotka tekevät lähetystyötä Venäjällä. Ehkä vielä saadaan erikseen vanhojen ja uusien uskovien vastaavat versiot – lisäksi tietysti omat ”metsätokat”. Kaukana on yhteenkuuluvuus neuvostovallan sorron alla – vai oliko sitä silloinkaan?
TykkääTykkää
NN kirjoittaa: ”Edelleen: ”Jumalalle on kaikki mahdollista.” Mutta tiedossani ei ole sellaisia liikkeitä. Mutta jos niitä on, ne löytyvät, kun sille tulee Jumalan aika.”
Tämä NN:n ajatus on mielenkiintoinen ja toivon, että hän avaisi tätä ”kun sille tulee Jumalan aika.” ajatusta enempi meille.
Kerron vähän tästä ”Jumalan ajasta” esimerkin, että ymmärrät mitä kysyn. Ville Suutari mainitsi hoitokokouksessa, että SRK:n työvaliokunta on hoitanut hyvin vaikeita asioita, näin hän yritti vedota Heikki Saareen, ettei minua olisi tuomittu ilman todisteita. Suutari kertoi, että työvaliokunta oli tutkinut saarnani ja kirjoitukseni Päivämieheen, Siionin lähetys ja Lasten Siioniin lehtiin, eikä ollut löytänyt mitään väärää. Heikki Saari vain totesi, että Heinolla on oikea oppi, mutta väärä henki.
Myöhemmin ymmärsin, että nämä vaikeat asiat olivat olleet pappien ja saarnamiesten seksuaalisia rikoksia, jotka hiljaisuudessa haudattiin ihan niin kuin Voitto Savela totesi; ”Pannaan veren alle”. Kun tämän tajusin, yritin udella Suutarilta lähemmin näistä vaikeista asioista, ei hän kertonut, mutta kertoi toisen vaikean asian joka ratkesi, kun Jumalan aika tuli.
Minäpä kerron: Sodan jälkeisenä aikana pelättiin kommunismia, koska vasemmistopuolueen ohjelmassa luki: ”Ei Luojaa, ei Lunastajaa, kansa kaikkivaltias.” Vasemmistopuolueita ei saanut uskovan äänestää ja kun monet ammattiliitot olivat vasemmiston hallussa, niin katsottiin, ettei ammattiliittoon saa uskova liittyä.
Tästä Suutari kertoi, miten tämä vaikea asia ratkesi ihan kuin itsestään. Tuli rakennusliitolta määräys, että kirvesmiehiä ei saa palkata, elleivät he kuulu ammattiliittoon. Näin ratkesi tämä asia (tuli Jumalan aika) ja SRK:n johtokunta ilmoitti, että nyt saa liittyä ammattiliittoon. Ei voitu kieltoa enää jatkaa, koska uskovat olisivat joutuneet taloudelliseen hätään, suuren perheen isän täytyi saada
pitää työnsä.
Tätä sinun mainitsemaasi ”Jumalan aikaa” kysyn, että miten määrittelet tämän ajan? Eikö pitäisi etsiä uskovia, hakea yhteen laumaan, sillä Jumala on uskovat itse valinnut ja luvannut laumansa ruokkia. Minkälaista aikaa siis sinun mielestäsi pitää odottaa? Luetaanpa, miten Jumala vakuuttaa, että hän itse on uskovat valinnut:
”Herra on valinnut Siionin, sen hän on halunnut asunnokseen.
”Tämä on iäti minun asuinpaikkani. Tänne minä jään, tämän minä halusin.
Siion saa minun siunaukseni: siltä ei ravintoa puutu, sen köyhät minä ruokin kylläisiksi.”(Ps.132:13-15)
TykkääTykkää
Heino, sinun tarinasi osoittaa, että ”Jumalan aika” käsitteen taakse voi kätkeytyä mitä vain mielivaltaa. Tarinasi näistä tapahtumista tuovat mieleen lähinnä Kiinan kulttuurivallankumouksen tai Stalinin vainot. Minäkin muistan, kun sanottiin, että jollakin on oikea oppi, mutta väärä henki!
Kun oli suuri, koko seurakunnan käsittävä hoitokokous, Heikki Saari kulki henkseleitä paukutellen eteistä myöten ja sanoi, kuinka hän tiesi jo ennakkoon, kuinka paljon väärää henkeä täällä on! Sitten eräs silloin jo jalustalla oleva pappismies, häntä matkien, kulki seuraavassa kokouksessa, osoitteli meitä nuoria ja sanoi: eikö sinulla, ja sinullakin, olisi asiaa seurakunnalle…?
Kiitos, sinulle Heino, että muistelet näitä täällä. Näitä kannattaa muistella, niin kauan, kun on tarpeen! Ja onneksi nämä muistelut voi tallentaa nykyään helposti ja eri henkilöiden antamaa tietoa myös vertailla. Näin syntyy vähitellen kokonaiskuva noista kauheista ajoista.
TykkääTykkää
Kiitos Pertille, Heinolle ja Eudokimokselle historia -tietoiskuista. – Jotta suhteellisuudentajumme säilyy, niin nyt 2018 on syytä kysyä esim. luterilaiselta kirkoltamme, onko kirkko tehnyt parannusta siitä, että hyväksyi tai vähintäänkin katsoi muualle kun valkoisten rankaisutoimet äityivät keväällä 1918 suoranaisiksi sotarikoksiksi. Monet kirkkoherrat sitkeästi kieltäytyivät siunaamasta hautaan kirkon punaisia jäseniään. Ja miten lie ortodoksinen kirkko selvittänyt jäsentensä ja pappiensa mahdolliset osuudet julmuuksiin Jugoslavian hajoamissodissa?
Ehkäpä olisi yleisemmänkin ajankohtaiskatsauksen vuoro – siis teemalla meiltä ja muualta:
Elokuvamaailma muhii liemessänsä – normikäytäntöjä ovat pahimmillaan olleet meillä ja muualla suorastaan patologinen alistaminen, itsetunnon murtaminen, nuorille naisnäyttelijöille tehty seksuaalinen väkivalta ja suoranaiset raiskaukset. Raiskaaminen kuulostaakin olevan niin näyttelijätyön ohjauksessa kuin itse elokuvatyössä monelle dramaturgian miesopettajalle kuin ohjaajallekin suoranainen pakkomielle.
Alkuviikosta oli Minna Canthin päivä. Minna oli kristitty, joka ei pitänyt kynttiläänsä vakan alla, vaan rohkeasti otti niin taiteessaan kuin mielipidekirjoituksissaan kantaa erityisesti naisten alistamista, alkoholismia ja farisealaisuutta vastaan.
Arkkipiispan vaalitkin olivat – ja parraan tuloksen takasi, kun verkot olivat sekä konservatiivien että liberaalien vesillä. Päivämiehessä pyydettiin tekstiviestejä uudelle arkkipiispalle, mutta ei niitä ainakaan vielä tällä viikolla julkaistu. Hiukan oudoilta tuntuivat virpomisviestien yhteydessä viittaukset noitiin ja trulleihin – eivät ne ole olleet alkuperäistä virpomiskulttuuria, mutta taisivat ne meidän lapsemmekin aikanaan pikkutrullin puvussa olla.
Opettelimme silloin virpomisrunon loppuun aina siunauksen toivotuksen:
”Virvon varvon tuoreeks terveeks
tulevaks vuodeks.
Vitsa sulle, palkka mulle.
Jumala sinua siunatkoon!”
Päivämiehen päätoimittaja Pekka Aittakumpu on siirtymässä seurakuntapapiksi. Pekka on hoitanut toimittajuutta monelta osin ihan tolkusti. Paljon on erittäin hyviä artikkeleita ollut viime viikkojenkin julkaisuissa ja erityisesti mainittakoon nuorille suunnatut. Plussaa on myös positiivinen yleisilme ja viritys. Kannattaa edelleen opiskella, valmistua ammattiin, unelmoida, perustaa perheitä jne. -Tosin ajassamme on paljon huolestuttavia ilmiöitä, joiden suhteen Päivämiehen olisi syytä olla valppaampana.
Piiloviestintä ei Päikkärissä ole pistänyt silmään ainakaan samassa määrin kuin joskus aikaisemmin, eikä kirkon liberaalejakaan samalla tavalla ole hännystelty. Rohkeampaa otetta olisi päättäjien suuntaan kuitenkin toivonut yhteiskunnalliseettisissä kysymyksissä kuten sukupuolineutraalin avioliittolain, pakolaispolitiikan, alkoholipolitiikan ja aborttilain suhteen. Lähi-idän marttyyrikristityille ei ole taidettu riviäkään uhrata.
Tällä viikolla valmistui Turun yliopiston, Åbo Akademin ja yhdenvertaisvaltuutetun tutkimus viime vuosien suomalaisista turvapaikkapäätöksistä, jotka osoittavat, että ”todennäköisimmät selittävät tekijät linjan kiristymiselle löytyvät poliittisesta ohjauksesta ja turvapaikanhakijoiden oikeusturvan heikentymisestä.”
Kritiikkiä on Suomen linjalle tullut myös YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:ltä, ihmisoikeusjärjestö Amnestyltä kuin UNICEF:ilta. – ”Suomi ei enää pidä huolta edes lasten asemasta. Siitä on oikeudenmukaisuus ja lähimmäisenrakkaus kaukana. UNICEF sanoi tällä viikolla suoraan, että Suomi rikkoo räikeästi turvapaikanhakijalasten oikeuksia muun muassa käännytyksissä, säilöönotossa vankilamaisiin olosuhteisiin ja rajoittamalla oikeusapua” asiasta on kirjoitettu.
Eduskunta on hyväksynyt lain, joka mahdollistaa lapselle kaksi äitiä heti syntymästä lähtien. Kristillisdemokraatit olivat yksin vastaan.
Vuoden vaihteessa käytiin polemiikkia perhevapaauudistuksen tiimoilta. Vähintäänkin rivien välistä oli luettavissa, ettei kotityö ole ”oikeaa työtä”. Minkä verran tätä lajia ovat tehneet kaiken maailman heikkihiilamot ja juhanavartiaiset.
Tässä heillä on tietysti äärilberaalien tuki takanaan. Mitä varhemmin ja enemmän lapset saavat mm. sukupuolineutraalia kasvatusta, sitä varmemmin he omaksuvat uuden uljaan yhteiskunnan ideologiset aatteet. Syksyllä yle uutisoi kauhistelevaan sävyyn, kuinka ”ääriuskovaiset” ovat ottaneet joissakin kouluissa ottaneet lapsiaan pois terveystiedon oppitunneilta… Myös viranomaistulkinta, ettei vanhemmilla ole enää oikeutta katsoa perään yli kymmenvuotiaiden lääkärissäkäynteihin liittynee samaan operaatioon: kasvatusoikeuden ja -vastuun kaappaamiseen yhteiskunnalle! Meillä Abrahamin lapsilla mahtaisi olla paljon yhteistä intressiä perhearvojen puolustamisessa – siis maltillisten islaminuskoisten kanssa…
Muistamme kuinka 1970-luvulla DDR:stä tuodulla peruskoulun ja varhaiskasvatuksen ihanteena ja tavoitteena oli uusi edistyksellinen marxilaisittain ajatteleva ihminen. Sama tulee takaisin tähän aikaan päivitettynä vihreiden nuorisojärjestöjen syöttämissä kulttuurimarxilaisissa skenaarioissa. – Heihaloo vihreät, heteroseksuaalinen ydinperhe oli täällä jo dinosauruksien aikana satoja miljoonia vuosia sitten!
Dinosauruksista mieleen tuli vielä, että Siionin Keväässä kuulemma seikkailevat jo dinosauruksetkin. Toivottavasti ihan ajoitusten kanssa. Näin irtaudumme siitä luterilaisesta fundamentalismista, joka väitti maata kuusi tuhatta vuotta vanhaksi ja mitä siteerattiin ihan tosissaan vielä Päivämiehen kolumnissa vuosituhannen vaihteessa. Lutherillehan höpöhöpöä oli myös puolalaisen Kopernikuksen näkemys aurinkoa kiertävästä maasta.
No kovin kauas emme vielä ehtineetkään 🙂
TykkääTykkää
Minua näissä Markku Korteniemen kommenteissa välillä vähän ihmetyttää tuo kovin synkkä näkemyksesi nyky-yhteiskunnasta. Jutut marxilaisista päiväkodeista yms. voisivat olla suoraan jostakin Jussi Halla-ahon tai James Hirvisaaren blogista. Toisaalta sitten uskon asioissa ja esim. pakolaiskysymyksessä edustat hyvin humaania ja rakkaudentäyteistä linjaa. Olen vähän ymmälläni, että mistä nämä jyrkät yhteiskunnalliset kannat oikein tulevat ja miten yhdistät ne kristityn ihmisen arvomaailmaan. Enkä tarkoita nyt aborttia tai homoavioliittoja, niistä meillä on sama ymmärrys.
TykkääTykkää
”Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.” (Matt. 18:6)
TykkääLiked by 1 henkilö
Vielä palaan MH oikein hyvään kommenttiisi:
Valitettavasti Jussi Halla-aho on joissakin analyyseissään aivan oikeassa. Esim. on olemassa muualla jo osavaltioita, joissa virallisia sukupuolia / seksuaalisia suuntauksia on jo kymmeniä – mikä on biologisestikin täyttä huuhaata! Ja tätä propagandaa tulee meilläkin joka tuutista. Mutta tästä meillä ei mahtanut erimielisyyttä ollakaan.
Pekka Simojoen sanoittanut ajankuvaa osuvasti laulussaan ”Ajan henki”:
1. Mikä on sen ajan henki,
isännäksi päässyt renki,
jonka suuren pillin mukaan
täällä tanssittava on?
Ajan henki meille määrää,
mikä oikein on ja väärää,
eikä epäillä saa kukaan,
se on vastustamaton.
2. Totuus löytyy vaikka mistä,
uuden ajan temppelistä.
Mitä teetkin, ei se haittaa,
kaikki muutkin tekee niin!
Markkinoiden alttarille,
työn ja rahan jumalille
moni sielunsakin laittaa
sydämensä kahleisiin.
3.”Voima löytyy sisältäsi,
toteuta vain itseäsi”,
ajan henki lupaa sille,
joka etsii Jumalaa.
”Maista rohkeasti tästä
kielletystä hedelmästä”,
rakkautta kaipaaville
ajan henki tarjoaa
4. Kuka rikkoi lahjan parhaan?
Kuka päästi käärmeen tarhaan?
Täällä eivät mies ja nainen
enää löydä toisiaan.
Eikä lapsikaan saa olla
enää hiekkalaatikolla.
Aikuiseksi pienokainen
kasvaa ennen aikojaan.
5. Onko täällä vielä niitä,
joille valheet eivät riitä?
Kuka yötä rohkeasti
soihduillansa valaisee?
Onko vielä pasuunoita,
valtakunnan vartijoita,
jotka aamunkoittoon asti
muurin päällä taistelee?
kerto: ”Valta kunnassa kaikki hyvin!”
vanha vartija huutaa silmin hämärtyvin
näkemättä, mistä hyökkää vihollinen armoton.
Minne joutuu se valtakunta,
jonka paimenetkin nukkuu syvää unta
näkemättä, huomaamatta, mikä hetki yöstä on!
PS. Horisontti-ohjelmassa keskusteltiin, onko kirkolla ollut anteeksipyydettävää saamelaisten kohtelussa. Todellakin on ollut, noitien polttamisesta saamelaisten kallojen myymiseen….
TykkääTykkää
Minä olen myös ihmetellyt puhetta (kulttuuri-)marxilaisuudesta. Lapsia ei todellakaan kasvateta päiväkodeissa ja koulussa mihinkään Markku Korteniemen sukupuolineutraaliuteen. Pikemminkin, annetaan asiallista, tutkimustietoon perustuvaa informaatiota seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden variaatioista, jotka ovat aina olleet olemassa, tosin piilossa. Tämä ei taas muuta kenenkään seksuaalista suuntautuneisuutta tai orientaatiota sukupuoleen nähden.
Näistä asioista on tehty olkinukke.
TykkääTykkää
Yhdyn kyllä tässä MH:n kritiikkiin. Muissa aiheissa arvostan Markun mielipiteitä suuresti. Mutta rehellisesti joudun toteamaan puheet kulttuurimarxilaisten arvojen pakkosyötöstä ja muustakin yksisilmäisestä vaahtoamisesta punaviherliberalismin yksinkertaistavasta demonisoinnista todellisuudesta irronneiksi. Liberaaleissa ja ”punavihreissä” on oma äärilaitansa, mutta Markun näkemys näiden vaikutuksesta on liioiteltu. Mene tutustumaan niihin päiväkoteihin niin tiedät mistä puhut. Halla-Aholla voi joissain kohdin ajatuksissaan jokin pieni totuuden siemen olla, mutta se järjestään on tarkoitushakuisesti liioiteltu ja sillä pyritään saamaan ihminen juuri tällaisten ennakkoluulojen valtaan.
TykkääTykkää
”Hän loi ihmisen mieheksi ja naiseksi.” (1. Moos. 5:2) Se on sitten eri asia, että meitä on naisellisempia miehiä ja miehekkäämpiä naisia…
”Ettäs pidit minun kärsivällisyyteni sanat, niin minä tahdon sinun varjella kiusauksen hetkestä, joka koko maan piirin päälle tuleva on, niitä kiusaamaan, jotka maan päällä asuvat.” (Ilm. 3:10) – ”Jos sitä aikaa ei lyhennettäisi, yksikään ihminen ei säästyisi.” (Matt. 24:22)
TykkääTykkää
On olemassa intersukupuolisia ihmisiä. Eräs tunnettu suomalainen tanssija kertoo lehdessä (en nyt viitsi linkata), että hän on ulkoisesti nainen, mutta hänellä on miehen kromosomit ja hän joutuu koko elämänsä ajan syömään hormoneja eikä voi saada lapsia. Luin myös mediasta, kuinka Arvo Ylppö oli tavannut Saksassa ihnmisen, jolla oli ollut sekä miehen että naisen ulkoiset ominaisuudet. Ylppö oli maksanut (!), jotta oli saanut nähdä tämän lääketieteellisen ihmeen ihan omin silmin. Kaikki he sekä homoseksuaalit ovat Jumalan luomistyötä, joka oli hyvää, kuten olemme lukeneet. Eri asia sitten miten itse kukin elää, se lienee kilvoittelussa ihan ”normityypilläkin”.
TykkääLiked by 1 henkilö
En ymmärrä miten nämä lainaukset liittyvät mitenkään siihen ovatko lapset päiväkodeissa jonkin kulttuurimarxilaisen aivopesun kohteena. Melko ylimielistä nakella muutama Raamatun kohta vastaukseksi.
Jos todella olet siinä luulossa, että kaikki ihmiset ovat joko miehiä tai naisia niin ihmettelen suuresti. Fakta on se, että on myös ihmisiä joilla ei ole selvää sukupuolta tai ovat jopa sukupuolettomia jo ihan fyysisten ominaisuuksiensa puolesta. Siinä ei ole kyse mistään naisellisista tai miehisistä piirteistä.
TykkääLiked by 2 people
Nythän tämä keskustelu saa aivan eskatologisia muotoja 😊 Tosiasia on, ettei ennen näkymättömien (ja sorrettujen) vähemmistöjen ihmisoikeudet vie keneltäkään, ei myöskään ”heteroseksuaaliselta ydinperheeltä”, oikeuksia pois. Turhaan Markku pelkäät. Tämä kaikki on off-topicia, mutta suosittelen seuraavaa: Herättäjä-yhdistyksen Facebook-sivulla on professori Martti Nissisen puheenvuoro tästä aiheesta videolla. Tästä aiheesta mielellään keskustellaan, myös Raamattua käyttäen. Minä olisin varovainen vetoamaan Pyhiin Kirjoituksiin tuomitsevassa mielessä.
TykkääTykkää
Tekisi mieli sanoa ”O sancta simplicitas” 🙂 – sukupuolen voi tarkistaa sukupuolielimistä, sitten on tilastollisesti hyvin pieniä ryhmiä, joilla elimet ovat poikkeavat… Emme tee muillakaan elämänalueilla marginaaleista pääsääntöä!
TykkääTykkää
Kyllä se yksinkertaisuus taitaa löytyä nyt jostain muualta kuin luulet. Pelko on voimakas vaikutin. Missäköhän ollaan tekemässä tässä asiassa marginaalista pääsääntöä? Joudun taas toteamaan että näkemyksesi ei vastaa todellisuutta. Mutta tämä sukupuoliasia oli vain yksi juonne. Kritiikki kohdistui yleensä tapaasi nähdä yhteiskunta äärimmäisen synkästi. On monia kehityssuuntia maailmassa. Kristillisessäkin mielessä joissakin asioissa mennään hyvään suuntaan ja toisissa taas huonompaan. Lopulta Suomessakin ollaan kaikesta maallistumisesta huolimatta melko maltillisia. Helposti mediaa seuratessa huomio kiinnittyy niihin itselle jotenkin hankaliin tai huolestuttaviin sisältöihin. Tällöin voi äkkiseltään muodostaa niiden pohjalta näkemyksen, joka ei kuitenkaan vastaa täysin todellisuutta.
TykkääTykkää
Lähti näköjään nimettömänä. Eli yllä oleva oli minun kommenttini.
TykkääTykkää
Mutta en kuitenkaan halua olla mikään kiusanhenki joka tulkitsee kaiken pahoin päin. Joten pahoittelut Markulle omasta turhankin kärjekkäästä asenteesta. Olisi voinut tuon edellisen kommentin etenkin paremmin muotoilla. Olen välillä keskustelussa ”kierroskone”, joten kommentit eivät aina ole viimeisen päälle harkittuja. Koittakaa kestää.
Varmaan meillä tuossa yhteiskunnan kehityksen suhteen on joltain osinnäkemyseroa mutta eipä se vaarallista ole. Itse työssäni myös sukupuolivähemmistöjä kohtaavana sitä asiaa tarkastelen. Vaikea ja moniuloitteinen asia kun tarkastellaan yksilötasolla.
TykkääTykkää
Noista ns. hoitokokouksista minulla ei ole paljon kokemuksia mutta yksi sellainen on jäänyt mieleen. Olin yhdessä sellaisessa jossa oli mukana tuo aikaisemmin täällä mainittu Ville Suutari ja aika ikävää oli kuunnella kuinka hän yritti painostamalla ja uhkailemalla saada ihmisiä tunnustamaan syntejään. Tuosta NN’n kommentoinnista minulle tuli mieleen ns. kaksoisviestintä. Ensin hän sanoo että ”EN ajattele…mutta sitten käytännössä kieltää kaiken” liittyen siis tuohon hänelle amicus curiare’n esittämään ensimmäiseen kysymykseen ”Ajatteletko niin, että koko maailmassa voi tässä ajassa olla elävässä uskossa olevia täysivaltaisia aikuisia ihmisiä ainoastaan vanhoillislestadiolaisen liikkeen yhteydessä?”
TykkääTykkää
Mielestäni tuo nimimerkin NN:n käyttäytyminen on hyvinkin loogista, eli ei hänen ajatusmaailmansa kykene irrottautumaan totutusta kaavasta, johon hänet on istutettu ja sanottu, että uskot ihan oikein, älä vilkuile ympärillesi, katso vain siihen suuntaan johonka me neuvomme.
Hoitokokousvuosina oli monia uskovia, jotka ihailivat hoitajien kykyä hallita ihmisjoukkoja. Minulle moni kertoi, miten he ihailivat hoitajia, heidän taitoaan käsitellä ihmisten ajatusmaailmaa. Ymmärrän jopa minulle tuomion sanellutta Heikki Saarta, siis sitä miksi oli tärkeää hänelle erottaa Suutarin vävy, siinä samalla meni koko Villen tyttären perhe.
Tätä kautta Saari pääsi hoitamaan Ville Suutaria ja hyvin Saari hallitsi tämän tilanteen, sai puolelleen sotaherran Reinikaisen joka myöhemmin oli pääroolissa kaatamassa H. Saarta. Reinikaisella oli sotakorkeakoulun antama koulutus ohjailla ihmismieltä. Hän vain odotti sopivaa tilaisuutta ja tilaisuus tuli kun H. Saari. hoiteli muutamia isoja saarnamiehiä, nämä hoidetut olivat taasen apuna Reinikaiselle ja jos ei näin olisi toimittu, ei H. Saari olisi taatusti kaatunut, hän oli hyvin älykäs ihminen.
Uskonnossa ei pitäisi tämmöistä ihmisten manipulointia olla ollenkaan, mutta jos ei olisi, ei usko vääristyisi. Jo paratiisissa käärme, tuo vanha mato käytti ihmisen vallanhalua ja itsekkyyttä hyväkseen hyvällä menestyksellä, taivuttaen ensimmäisen ihmisparin pois uskosta Jumalan hyvyyteen.
Eksklusivismi on vahva oppi, johon ihminen helposti lankeaa, koska semmoista kristinuskoa ei ole, jossa ei olisi jotain ihmisten lisäyksiä. En esimerkiksi kykene yhtymään rukoukseen, jossa rukoillaan kuollutta ihmistä, joka on julistettu pyhimykseksi. On muitakin uskontoon liittyviä oppeja, joita en kykene hyväksymään, esimerkiksi en voi kieltää lapsilta pääsyä kasteelle ja kasteen kautta seurakuntaan. Ei karismaattisiin uskontoihin voi liittyä, ellei mene uudelleen kasteelle ja näin mitätöi lapsikastetta.
Olen monesti miettinyt, miten minun olisi käynyt, ellei minua olisi niin kovalla kädellä hoidettu, valehdeltu ja vääristelty niin, että kun ajoin autolla ja vastaan ajoi toinen auto, jossa oli hoitajia, alkoi sydämeni jyskyttää, ajattelin mitä ne nyt ovat keksineet häväistäkseen minut. Sitten taasen ajattelen, että en taatusti olisi kyennyt vanhoja mummuja ja pappoja nöyryyttämään ja häpäisemään heitä heidän aidosta uskosta Jumalan armoon.
Usko on valossa kulkemista, siinä ei ole tilaa valheelle. Biblia sanoo, että usko tekee rakkauden kautta työtä ja jos rakastaa, ei pyri häpäisemään pieniä uskovia – ei ketään, uskoivat he väärin tai oikein. Jeesus näytti meille, miten Jumala toimii, hänhän kutsui, ei komennellut; tulkaa minun tyköni… Jeesus todistaa, että aina väärät uskonnot kaihtavat valoa:
”Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi.
Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta.”(Joh.3:20,21)
TykkääTykkää
Heinon pohdintaan Jumalan ajasta tämä Raamatunkohta nousi mieleeni:
Jesaja 49: 8-9:“8) Näin sanoo Herra: Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut; minä olen valmistanut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi, kohottamaan ennalleen maan, jakamaan hävitetyt perintöosat, 9) sanomaan vangituille: ”Käykää ulos!” ja pimeässä oleville: ”Tulkaa esiin!” Teiden varsilta he löytävät laitumen, kaikki kalliokukkulat ovat heillä laidunpaikkoina.”
Tähän Jesajan tekstiin myös Paavali viittaa (2 Kor 6: 1->)”1) Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. 2) Sillä hän sanoo: ”Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut”. Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä… 3) Me emme missään kohden anna aihetta pahennukseen, ettei virkaamme moitittaisi, 4) vaan kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi: suuressa kärsivällisyydessä, vaivoissa, hädissä, ahdistuksissa, 5) ruoskittaessa, vankeudessa, meteleissä, vaivannäöissä, valvomisissa, paastoissa, 6) puhtaudessa, tiedossa, pitkämielisyydessä, ystävällisyydessä, Pyhässä Hengessä, vilpittömässä rakkaudessa, 7) totuuden sanassa, Jumalan voimassa, vanhurskauden sota-aseet oikeassa kädessä ja vasemmassa…” Paavalin mukaan Jumalan otollinen aika on siis NYT.
Ääriekslusiivisuudesta:
Täällä onkin jo ehditty saarnata synniksi ääriekslusivismi. Ääriekslusivismi tarkoittaa mielestäni sitä, että ihminen asettaa itsensä Jumalan asemaan kutistaen samalla Jumalan voiman niin pieneksi, että se mahtuu vain hänen käsityksiinsä ja ymmärrykseensä Jumalan valtakunnasta, jolloin se alkaakin siten ruokkimaan ihmisen omaa vanhurskautta:minä = Jumala. Esimerkkinä tästä Heinon kertoma Olga Saaren kommentti: “ keneltä te luulette saavanne anteeksiannon, jos me ei teille anneta anteeksi?”
Kuten olemme todenneet, että Jeesus Nasaretilaisesta lähtenyt Kristus-liike/usko on historian saatossa kulkenut värikkäiden ja monimuotoisten polkujen, sekä erilaisten valtataisteluiden ja identiteettikriisien jälkeen tähän hetkeen, jolloin kristikunta on hajaantunut yhä pirstaleisemmaksi kentäksi. Tämä moninaisuuden jännitteinen pohja luotiin jo varhaiskristillisellä ajalla, joka voidaan tiivistää taisteluun Israelin perinnöstä. Kaiken moninaisuuden takana on kuitenkin yhteinen pohja, josta kaikki on saanut alkunsa. Raamatuntutkijat Anni Pesonen ja Outi Lehtipuu päättelevät, että “opillinen moninaisuus kristillisissä kirkoissa on seurausta Raamatun itsensä opillisesta moninaisuudesta. Eri kirkkojen ja kristillisten liikkeiden kirjavat ja keskenään ristiriidassa olevat teologiset näkemykset kuuluvat kristinuskon sisälle väistämättömänä ilmiönä. On monenlaisia RAAMATULLISIA teologioita; yhtä ainoaa raamatullista oppia ei sen sijaan ole eikä voikaan olla.” Tämä herättää mielessäni kysymyksiä.
TykkääTykkää
Aivan Quo Vadis – pelastukseen riittää apostolisen uskontunnustuksen teologia!
Oulun tuomiokirkossa on meneillään Olli Heikkilän johtama Bachin Matteuspassio, jota voi seurata osoitteesta: https://www.virtuaalikirkko.fi/2018-02-23-rje0exlavm
TykkääTykkää
Itse en jaksa keskittyä kokonaiseen Matteuspassioon – mutta suon sen nautinnon sille, joka jaksaa. Huonompiakin harrastuksia kristityllä voi olla. – Ja joskus olisi kai sanottu, että tuolla ne nyt laulavat väärähenkisten kanssa yhteen henkeen, ja vielä telekkarit taskussa 🙂 🙂
Päivällä kävimme hiihtämässä, lunta metrin verran, puhtaat hanget ja Luojan aurinko paistoi tänään palmusunnuntaina! – Saanemme täällä perukassa nauttia hiihtokeleistä vielä useamman kuukauden…
Niilo Rauhalan sanoin:
”…Me saamme hoitaa hengen tulta, ja kätten töihin päivät kutsuvat.
Ja hohtavilla talvihangilla suot , Herra, mielen, ruumiin iloita.
Teit, Herra, talven jäätäväksi, vaan kohdussaan maa kantaa elämää.
Loit silmuun toivon kestäväksi, maa kevään helmaan versot synnyttää…”
(VK 576)
150 vuotta sitten 1867 oli myös pitkä talvinen kevät ja seuraavana 1868 kuoltiin sitten nälkään ja tauteihin sadoin tuhansin, – senaatti viivytteli liian pitkään säästellen valuuttavarantojaan vasta perustetun Suomen markan vakuudeksi.
Fransiskus Assisilainen laulaa Aurinkolaulussaan mm:
……
”Ole ylistetty, Herrani,
kaikkien luotujesi kanssa,
varsinkin herramme veli auringon;
hän on päivä, jolla meidät valaiset.
Ja hän on kaunis ja säihkyvä suuressa loistossaan.
Sinun kuvaasi hän kantaa, oi Korkein.
Ylistäkööt Sinua, Herrani,
sisar kuu ja tähdet,
taivaalle luomasi kirkkaat
ja kalliit ja kauniit.
Ylistäkööt sinua, Herrani, veli tuuli
ja ilma ja pilvi ja sees ja säät kaikki,
joilla luotujasi pidät yllä.
Ylistäköön sinua, Herrani, veli tuli,
jolla yötä valaiset; hän on ihana ja iloinen
ja väkevä ja voimallinen.
Ylistäköön sinua, Herrani, sisar äitimme
maa, joka meitä ravitsee ja hallitsee
ja kantaa kaiket hedelmät
ja kirjavat kukat ja yrtit.
Ylistäkööt sinua, Herrani,
ne jotka antavat anteeksi
rakkaudesta sinuun ja kestävät kipua
ja koettelemusta.
Autuaat ne, jotka kestävät rauhassa
sillä sinulta, Korkein he saavat kruununsa.”
…….
Virsi 455 mukailee aurinkolaulua:
”Pakkanen, myrsky, tuulispää, kuulakas pouta, pilvisää, kiitä Herraa! Hallelujaa.
Riemuitse, aamun sarastus, ylistä illan ruskotus, kiitä Herraa, kiitä Herraa…”
samoin virsi 461 (myös psalmia 148 ja Kolmen miehen haltioitunutta kiitosvirttä):
”….Merten, virtain kalaparvet, valasparvet, laulakaa, kaikki luodut laadullanne Herraa kunnioittakaa…”
TykkääLiked by 1 henkilö
Markku laittoi tänne Raamatusta ’myllynkivikaulaan’-kohdan. Muistan kuulleeni tuon ihan omakohtaisesti.
Kävin vl-eron/erottamisen jälkeen perheeni mukana ry:llä äitenpäiväjuhlassa. Tuttu puhuja saarnasi, kuinka epäuskoiset äidit viettelevät lapsensa ja parempi heille olisi laittaa myllynkivi kaulaan. Siellä ei ollut muita ’epäuskoisia’ kuin minä. Sen jälkeen en enää halunnut mennä äitienpäiville ry:lle, en edes lasteni vuoksi. Tuo ’Sana’ satutti niin pahasti ja itketti koko loppupäivän.
Eikö ole kuitenkin ollut parempi, että olen ollut hengissä enkä meren syvyyksissä myllynkivi kaulassa? Ja lisäksi ne mahdolliset lapset, jotka ovat ehkä jääneet ehkäisyn ( joskus aborttiin verratun murhansynnin) takia syntymättä, ovat jossakin turvassa minun (vl-mielessä vääränlaisen) kasvatuksen takia?
TykkääTykkää
Onpa tosi typerä äitienpäiväpuhe! Mutta tähän tuo eksluksiivinen oppi johtaa. (kaikki jotka eivät kuulu meidän yhdistykseen ovat epäuskoisia) Sananlaskussa on meitä kaikkia varottava toteamus: ”Lyötyjäkin lyö petturin kieli, turmiota levittää lipevä suu.”(San.26:28)
Meissä ihmisissä on monenlaista tomppelia, minäpä kerron pari tapausta:
Nuorena poikana istuin ry:n eteisessä, eteisessä oli myös kolme naista, kaksi naisista yritti taivutella kolmatta naista lähtemään kuuntelemaan seurapuhetta. (oli tullut jo eteiseen asti) Nainen ei kuitenkaan luvannut lähteä eteistä lähemmäksi kuuntelemaan.
Eteisen läpi kulki yksi seurapuhujista, nämä kaksi tätiä pyysivät tuota puhujaa avuksi, että olisivat saaneet tuon naisen kuuntelemaan ja uskomaa evankeliumi. Puhuja pysähtyi, huitaisi kädellään ja sanoi:
– Menköön helvettiin kun ei usko!
Olin jo semmoinen kymmenvuotias kun taasen istuin ry:n eteisessä, oli isot seurat, siis kesäseurat. Eteisessä oli myös aikuisia miehiä, he keskustelivat uskosta. Eteiseen tuli epäuskoinen, synninhädässä oleva mies, joka oli käynyt monissa eri uskonnollisissa tilaisuuksissa ja etsi vapautusta tunnolleen. Nyt hän halusi tulla vanhoillislestadiolaisiin seuroihin. Arkana hän tuli eteiseen, hänet huomasi yksi ry:n seuroja järjestävä mies ja kysyi tältä seuroihin aikovalta mieheltä:
– Joko omat eväät loppuivat, kun täytyi tänne tulla?
Mies pysähtyi, kääntyi ja asteli pois seurapaikalta. Olisin halunnut juosta hänen peräänsä ja pyytää palaamaan, mutta olin niin pieni – poikanen. Luulen, että tämä uskovainen mies ei pahaa tarkoittanut, vaikka loukkasi sanoillaan syvästi tuota heränneellä tunnolla olevaa miestä. Tämä yksi lause sulki tuolta mieheltä ry:n oven niin, ettei hän koskaan sitä enää avannut.
TykkääTykkää
En tajua, miten tuollaiset tökeröt, epäkohteliaat ja samalla hengellisesti ylpeänoloiset ihmiset ovat melkein esikuvina vl-uskomisessa. Näin olen ollut havaitsevinani. Ei heitä varmaan kovin herkästi ainakaan nuhdella?
Ihmettelin sitä vl-nuoruudessani, kun opiskelupaikkakunnalla eräs nuori mies otti ry:llä siunauksen vastaan eli ns. teki parannuksen. Hän tuli sitten seuroihin, niin heti ensimmäiseksi vanhahko vl-uskovainen sanoi sumeilematta hänelle: ’Parta pois!’ Se oli 70-luvun alkupuolta. Miestä ei sen enempää ry:llä näkynyt.
TykkääTykkää
Niinpä Lahja! On meillä opettelemista tässä uskomisen asiassa. Kyllä tuota miestä myöhemmin hoitokokousvuosina hoidettiin kovastikin, koska hän saattoi sanoa paukauttaa myös hoitajille, vaikkei juuri mitään tarkoittanutkaan. Hoidettiin sairaaksi asti niin, että hän taisi lääkkeisiin kuollakin.
Mielestäni Paavali antaa meille hyvän neuvon, miten meidän tulisi elää tätä uskovan elämää. Toisinaan tämä neuvo tuntuu hyvin vaikealle toteuttaa omassa elämässä, emmekä juuri onnistu, vaikka kuinka yrittäisimme elää uskovaisesti. Luetaanpa:
”ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.
Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.”(1.Kor.13:5,6,7)
Kuten huomaatte, Paavali puhuu tässä Kristuksen rakkaudesta ja ymmärrämme, ettemme kykene tähän mutta tähän meidän tulee pyrkiä, vaikkemme kykene niin yritetään. Miten meidän sitten käy? Tähän Johannes antaa neuvon miten me kuitenkin selviydymme Jumalan edessä, pysymällä kiinni Jeesuksessa:
”Niin, lapseni, pysykää Kristuksessa, jotta hänen ilmestyessään voimme astua rohkeasti esiin emmekä joudu häveten väistymään hänen luotaan, kun hän saapuu.
Kun tiedätte, että hän on vanhurskas, te myös käsitätte, että jokainen, joka noudattaa vanhurskautta, on syntyisin Jumalasta.”(1.Joh.2:28,29)
TykkääTykkää
Kuten Heinokin viittaa, kristitylle esimerkkinä on Kristus, joka joutui vainotuksi omiensa keskuudessa. ”Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.” (Luuk. 23:34) – Mutta meille on myös: ”Mitä erinomaista siinä on, jos te kestätte silloin, kun teitä kuritetaan tehtyänne väärin? Jos te sen sijaan kestätte silloin, kun joudutte kärsimään tehtyänne oikein, se on Jumalalta teille tulevaa armoa.” (1. Piet. 2:20) Ja kyllä 1970-luvullakin ”hoidettiin” tai yritettiin ”hoitaa” joskus aiheestakin ihan konkreettisista vääristä asioista.
Mutta jatkan vielä hiukan kesken jäänyttä ankeuttavaa katsausta ”meiltä ja muualta” viimeviikkojen uutisaiheista; Putin, Trump, facebook, Cambridge Analytica, Tyynenmeren muovipyörre… Huh, huh – kaikkeenhan me totumme.
Uskonnollisten utopioiden sijaan meillä on näitä ihmisusko-utopioita, joiden mukaan tekoäly, robottiautomaatio, geeniteknologia, elintason nousu ja avaruuden asuttaminen tulee muuttamaan kaiken. Mutta samaan aikaan ”koko luomakunta yhdessä huokaa…” globaalin kilpailu- ja riistotalouden puristuksessa, jäätiköiden sulamisen, muoviroskan, ympäristön hävityksen, sukupuuttoaallon vuoksi…
Ja onhan meillä taas suurvaltajohtajia; toinen rietasteleva ja arvaamaton huijari, toinen häikäilemätön psykopaatti, joka murhauttaa nykyisiä ja entisiä kansalaisiaan milloin ammuttaen, milloin hermomyrkyllä… Tulee hänenkin kohdalla mieleen; ”…mutta sen kuolinhaava parantui. Ja koko maa seurasi ihmetellen petoa. (Ilm. 13:3)
Amerikkalaisten hakukoneyhtiöiden hallitsema ”some” tekoälyalgoritmeineen pystyy kohta hallitsemaan miljoonien ja miljardien ihmisten käyttäytymistä.
Joitakin viikkoja sitten Ry:n kahvipöydässä keskustelimme: Ilmestyskirja NYT ”Se pakottaa kaikki, pienet ja suuret, rikkaat ja köyhät, vapaat ja orjat, ottamaan oikeaan käteensä tai otsaansa merkin. Kenenkään ei ole lupa ostaa eikä myydä mitään, ellei hänellä ole tätä merkkiä,..” (Ilm. 13:16) – nimittäin mikrosiru ihon alla alkaa olla jo totta.
Tähän kaikkeen me olemme jopa vapaaehtoisesti suostuneet ladatessamme nettikännykälle (en aio hankkia) ja tietokoneelle uusia sovellutuksia. Operaattorillehan lupaat niissä ihan kaikki; viestisi, hakusi, kuvasi, puheesi! – Oisiko syytä harkita tarkemmin?
Kannattaa kuunnella vaikkapa Areenasta ylenykkösen Jukka Mikkolan ohjelma: https://areena.yle.fi/1-4326019 ”Hyväksyn käyttöehdot – tietosuojan historiaa. Tämä tiedettiin jo yli 40 vuotta sitten”.
Ja samoin Areenan ylenykköseltä Radio Variaation ohjelma viime viikolta ”Lopullinen ratkaisu 5.2”.
Tässä tematiikassa olisi mielestäni aihetta ihan seurakuntapäivien alustukseen, vai? – Mutta ”Käykäämme nyt Jerusalemiin..” (VK 54)
Ja saamme kaikesta huolimatta luottaa turvallisesti Dietrich Bonhoefferin tapaan:
”Hyvyyden voiman uskollinen suoja
piirittää meitä, kuinka käyneekin.
Illasta aamuun kanssamme on Luoja.
Häneltä saamme huomispäivänkin.”
(VK 600:5)
TykkääTykkää
”Markku Korteniemi 26/03/2018 19:08
Tähän kaikkeen me olemme jopa vapaaehtoisesti suostuneet ladatessamme nettikännykälle (en aio hankkia) ja tietokoneelle uusia sovellutuksia. Operaattorillehan lupaat niissä ihan kaikki; viestisi, hakusi, kuvasi, puheesi! – Oisiko syytä harkita tarkemmin?
Kannattaa kuunnella vaikkapa Areenasta ylenykkösen Jukka Mikkolan ohjelma: https://areena.yle.fi/1-4326019 ”Hyväksyn käyttöehdot – tietosuojan historiaa. Tämä tiedettiin jo yli 40 vuotta sitten”.” (Sitaatti päättyi)
___
Sinäkin, Markku, olet hyväksynyt käyttöehdot ja vapaaehtoisesti esiinnyt (rehellisesti) omalla nimelläsi täällä internetissä. Kirjoitat avoimesti kaiken mitä kirjoitat. Poikasi on perustanut tämän ”Hulluinhuonelaisen” – hyväksyen sivuston käyttöehdot.
Itsekritiikkisi ei näytä ulottuvan sille(kään) tasolle, että malttaisit pidättäytyä pilkkaamasta suurvaltojen johtajia näin julkisesti. Omalla nimellä. Nämä tekstit ovat kyseisten johtajienkin luettavissa.
Jos maailma seisoo vielä seuraavatkin neljä vuosikymmentä, niin nämä sinunkin kommenttisi ovat vielä silloinkin luettavissa. Silloinen sukupolvi saa sitten tarkasteltavakseen, kuinka hurskaasti täällä on pyritty korja(utt)amaan 1970-luvun harhaoppeja.
Poikasi on laatinut säännöt tälle sivustolle. Vaikuttaa siltä, että sinun, Markku, kommenttisi ovat harmonisessa linjassa ”Hulluinhuonelaisen” sääntöjen kanssa. Olet näiden vuosien aikana kirjoittanut varmaan tuhansia kommentteja näiden ”alustusten” aiheista.
Täällä vaaditaan ”Jumalan seurakunnalta itsekritiikkiä”. Vaatijat sanovat olevansa itse hurskaita ja jumalisia. He eivät tarvitse henkilökohtaista itsekritiikkiä? (”Parantaja, paranna itsesi.”)
Jos jollekulle tulee joskus mieleen, että voisipa poistaa täältä jotakin, minkä kokee kirjoittaneensa harkitsemattomasti, niin se voi osoittautua toiveeksi, jota ei ole mahdollista toteuttaa. Hulluinhuonelainen voi itsekin joutua kokemaan sellaista. Tai siteeraamaan erästä aikaisempaa kirjoittajaa: ”Minkä kirjoitin, sen kirjoitin.”
TykkääTykkää
NN Sanoi:”Vaatijat sanovat olevansa itse hurskaita ja jumalisia. He eivät tarvitse henkilökohtaista itsekritiikkiä? ”
Voitko tarkemmin kertoa, missä he sanoivat niin? Jos he eivät sanoneet niin, niin olet väittänyt heidän sanoneen jotain mitä he eivät sanoneet, eikä se ole oikein. Sitäpaitsi tämä on ns. Ad hominem-argumentti, joka tarkoittaa sitä, että henkilö yrittää mustamaalata toisen keskustelijan kunniaa sen sijaan että keskustelisi itse asiasta. Miksi haluat tehdä niin?
TykkääTykkää
Rakas weljeni S, olkoon meille esimerkkinä ensimmäisten vuosisatojen kristityt, jotka laittoivat totuuden puolesta likoon kaikkensa – siihen Herra meitä auttakoon!
”Ei kukaan, joka sytyttää lampun, pane sitä kätköön eikä vakan alle, vaan panee sen lampunjalkaan, että sisälletulijat näkisivät valon.” (Luuk. 11:33)
1900-luvun petoja; Mao, uhreja 60 miljoonaa; Stalin, uhreja yli 20 miljoonaa; Hitler, uhreja 10 miljoonaa; Pol Pot, miljoonia; Putin satoja tuhansia – luvuissa ei ole välttämättä mukana aiheutetuissa sodissa kuolleet, ei myöskään miljardit abortoidut länsimaisten johtajienkin siunauksella…
”Ne huusivat kovalla äänellä: ”Kuinka kauan kestää, Valtias, sinä Pyhä ja Tosi, ennen kuin lausut tuomiosi ja kostat meidän veremme maan asukkaille?” (Ilm. 6:10)
Ylitulkitun kahden regimentin opin hengessä pääosa Natsi-Saksan luterilaisista kristityistä antoivat tukensa pedolle, Hitlerille. – Veljemme pastori Dietrich Bonhoeffer katsoi pienemmäksi pahaksi osallistua Hitlerin vastaiseen salaliittoon 1944, mutta sen epäonnistuttua joutui teloitettavaksi huhtikuussa 1945:
4.”Kun pahan valta kasvaa ympärillä,
vahvista ääni toisen maailman,
niin että uuden virren sävelillä
kuulemme kansasi jo laulavan.
5.Hyvyyden voiman uskollinen suoja
piirittää meitä, kuinka käyneekin.
Illasta aamuun kanssamme on Luoja.
Häneltä saamme huomispäivänkin.”
(VK 600, D. Bonhoeffer 1945)
TykkääTykkää
Mietin myös itse tuossa, että taisit nyt kirjoittaa hiukan harkitsemattomasti juuri sen edellisen kappaleen tuossa kommentissasi, kun väitit, että täällä joku on sanonut olevansa hurskas ja jumalinen? Itse en kyllä muista mitään sellaista kenenkään koskaan sanoneen tässä keskustelussa.
TykkääTykkää
Kommenttini oli siis suunnattu NN:lle.
TykkääTykkää
Kommenttini (NN, 28/03/2018 18:52) oli osoitettu Markku Kortenimelle ja siinä sivuttiin myös Joona Korteniemen osuutta tämän sivuston keskusteluihin.
Vaikuttaa siltä, että muutamat muutkin saivat aiheen kommentoida omasta puolestaan.
Markku ei omalta osaltaan kiistänyt mainitsemaani esiintymistä hurskaana ja jumalisena. Mutta kenen tahansa, joka tosissaan sanoo etsivänsä totuutta (Jumalan kunniaa, Kristusta) on oltava hurskas ja jumalinen. Muussa tapauksessa totuus ei ole hänessä.
Markku hyvä,
Roomalaiskirjeen 13. luvussa Paavali kirjoittaa kuuliaisuudesta esivaltaa kohtaan. Mielestäni kannattaa lukea koko luku – sillä rukouksella, että Jumalan Pyhä Henki avaisi ymmärryksen sitä oikein (Jumalan tahdon mukaisesti) omakohtaisesti ymmärtämään. Kaikessa raamatunlukemisessa tämä rukous on välttämättömästi tarpeen, jos Raamatun lukija haluaa tulla autuaaksi. Jumalalta annettuja ovat maailman suurvaltojenkin päämiehet. Historia (Jumala, Jumalan ajalla,) tuomitsee väärintekijät. Tätä tuomiovaltaa ei ole annettu ihmisille. Paavali neuvoo rukoilemaan myös esivallan puolesta.
Ensimmäisten vuosisatojen kristityt, niin myös mainitsemasi Bonhoeffer, olivat vainottuja uskonsa tähden. Helle Jumala antoi voiman pysyä uskossa vainosta huolimatta. Tämänhetkinen tilanteemme, Markku, ei ole sellainen kuin noilla vainotuilla – marttyyreilla – oli.
___
Vastaus nimimerkeille ”jusbru” ja ”Jupe”:
Niin kuin edellä mainitsin, tuo lause, josta kysyt, on esitetty kontekstissaan. Sillä on viitattu lähinnä Korteniemien alustuksiin ja kommentteihin. Sitä kautta (niin kuin vaikuttaa käyvän) syntyy ketjureaktio muihin kommentoijiin, jotka ovat osoittaneet olevansa samaa mieltä alustajien kanssa, antaen tykkäyksiä ja myötämielisiä kommentteja.
”Hulluinhuonelaisen” yli nelivuotisen historian aikana näitä alustuksia jo kommentteja on syntynyt paljon. Ne ovat edelleen kaikkien luettavissa. En näe tarpelliseksi osoitella niitä jokaista erikseen. Ajattelen, että et itsekään halua sellaista vastausta.
Sivuston ylläpitäjä on (loogisin perusteluin) esittänyt, että ”virheellinen argumentointi korjautuu itsestään”, siten, että se ”putoaa pois”. Varmaan logiikkaa voi näinkin ”viljellä”. Mutta olisi hyvä muistaa, (kun keskustelujen pääaihe sivuaa Raamattua, johon blogistit ja useat kommentoijat usein viittaavat), että Jeesus on sanonut:
”Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. [Saarn. 5:5]. Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi.” [Jaak. 3:2]” (Matt. 13:35-36).
”Omantunnon tilikirjasta” lausutut (tai kirjoitetut) turhat sanat eivät ”putoa pois” itsestään. Olisi aihetta etsiä Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan ja nöyrtyä parannukseen.
TykkääTykkää
Minulla ei ole mitään tarvetta ottaa yhtään asiaa pois tältä blogialustalta. Myöskään ei ole aihetta katua, sillä tiedän kirjoittaneeni totta. Vanhoillislestadiolaisuuden nokkamiehillä on aihetta paitsi itsekritiikkiin, myös parannukseen: harhaopeista! Heillä on erityinen vastuu.
Myöskään Markku Korteniemellä ei nähdäkseni ole mitään vastaavaa tarvetta pyörtää kirjoituksiaan. Asiaa hän kirjoittaa! Tällä blogialustalla ei tarvitse olla kaikesta kuitenkaan samaa mieltä. Useimmat yhtyvät kuitenkin em. käsitykseen vanhoillislestadiolaisuuden huonosta tilasta, kuten blogisti ansiokkaasti kirjoittaa.
Jos suurvaltajohtajat ovat kiinnostuneita Hulluinhuonelainen-blogista, eikun lukemaan vain! 😂
TykkääLiked by 1 henkilö
”Markku ei omalta osaltaan kiistänyt mainitsemaani esiintymistä hurskaana ja jumalisena.” :):) No en pidä kaikkia hupsutteluja kommentoinnin arvoisena…
Ja hyvä NN, taas olet lukenut kovin huonosti VT:n profeetat ja Ilmestyskirjan, jonka apostoli Johannes kirjoitti keisari Domitianuksen vainojen aikaan!
TykkääTykkää
NN:lle
Oletko lukenut Apostolien teot? Siellähän sanotaan, että ennemmin tulee olla kuuliainen Jumalalle kuin ihmisille ja nimenomaan tulee olla kuuliainen esivallalle kaikessa siinä, missä voi hyvällä omallatunnolla Jumalan edessä olla kuuliainen. Jos minua sorretaan esivallan puolesta, nöyrryn ja otan iskut vastaan mukisematta. Jos lähimmäistä sorretaan, pyrin auttamaan häntä. Jos Jumalan sanan saarna kielletään tai lähimmäistä käsketään riistää esivallan toimesta, ei sellaisiin voi suostua. Tämä on Kristuksen laki, rakkauden laki.
Edelleen, selityksesi siitä, kuinka täällä ollaan yritetty sanoa, että olemme muka hurskaita ja jumalisia ontuu. Kukaan ei ole koskaan väittänyt sellaista. Kristuksessa jokainen kristitty on hurskas ja jumalinen. Ja todellakin, myös käytännössä ihmiset voidaan määritellä, että joku on hurskaampi ja jumalisempi kuin toinen. Jos puhutaan täydellisyydestä, niin asiasta ei tarvitse edes keskustella, minä en ainakaan ole täydellinen. Ihmeellistä venkoilua tämä kyllä on. Ihminen voi etsiä ja sanoa etsivänsä totuutta ilman että väittää samalla olevansa täydellinen.
TykkääTykkää
Olen miettinyt tämän blokin sanoisinko erittäin hyvää tarkoitusta, saada saarnat ja opetus Kristuskeskeisemmäksi. Ei opetus ole yhtä äkkiä muuttunut seurakuntaa ylistäväksi. Seurakunta on jo kauan saarnattu kultaiseksi kynttiläjalaksi niin, ettei ole selvitetty mistä tämä kauneus johtuu.
Saarnoissa on ylistetty uskovien jalosukuisuutta:
”Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa.”(1.Piet.2:9)
On totta, että seurakunta on semmoinen kuin raamattu sen kuvaa, kultainen, kuin kynttiläjalka ja seurakunnan asukkaat Jumalan papistoa.
Siis uskovat ovat ihan varmasti pyhää sukua! Kun, korostetaan vielä eksklusiivista oppia, ei ole ihme jos pienimpien käsitys uskosta vääristyy. En arvaile, miten tämmöinen on päässyt kehittymään, mutta aina on ollut niin, että kun ei ole seurattu Paavalin neuvoa, miten puhujien tulee vaeltaa, käy huonosti:
”Myös seurakunnanpalvelijoiden on oltava arvokkaita ja vilpittömiä. He eivät saa käyttää liikaa viiniä eivätkä tavoitella omaa hyötyään.
Heidän tulee tuntea uskon salaisuus ja pitää omatuntonsa puhtaana.”(1.Tim.3:8,9)
Sain sen ymmärryksen Joonan kirjoituksesta, että tästä on ulospääsy kun aletaan saarnata Kristuskeskeisesti. Miten lienee, eikö ilman parannusta vääryyksistä käy ihan niin kuin Jeesus kertoo vertauksessa?
”Jeesus esitti heille vielä vertauksen:
”Ei kukaan leikkaa uudesta viitasta paikkaa ja ompele sitä vanhaan viittaan. Silloinhan uusi viitta menee pilalle eikä myöskään uudesta kankaasta otettu paikka sovi vanhaan.”(Luuk.5:36)
On kulunut kymmenen vuotta aikaa kun joku nainen kertoi unensa S24:sella. Uni oli tämä:
Hän oli sienestämässä syksyisessä metsässä, metsä tuntui oudolle, vaikka hän oli tutussa metsässä sienestämässä. Hän säikähti kun äkkäsi olevansa ihan eksyksissä, tietä ei näkynyt missään. Samassa metsään tuli valtava pyörremyrsky, myrskyn keskellä kulki Heino. Niin kuin pyörremyrskyn keskustassa on luonnollisestikin – tyyntä, niin oli unessa myös ja vaikka Heinon ympäriltä puut kaatuivat juurineen, ei Heinolla ollut hätää. Nainen hätäili, että miten metsästä selvitään kotiin kun ei tietä näy, silloin hän kuuli äänen, joka sanoi; Heino on oikealla tiellä.
Tämä naisen kertoma oli uni, uni lohdutti häntä, koska hänellä oli hätä, hän ei tiennyt mihin päin tulisi kulkea, ketä uskoa. Selvää polkua ei näy joka paikassa on vain risukkoa ja suuret tuulet puhaltaa. Monien uskontojen/oppien maailmassa kuitenkin täytyy elää, täällä vaikuttavat myös pahuus, salaisesti ja julkisesti. Uskonsuunnat kutsuvat, täällä on Kristus. Ei voi silmät ummessa seurata ihmisjoukkoa, täytyy avoimin silmin/rukoillen elää, että Jumala antaisi näkyä edes pienen polunpätkän joka johtaisi kotiin.
TykkääLiked by 2 people
Tänne kirjottaessa täytyisi olla viisaampi. Tarkoitan sitä, että minunlainen kirjoittaja, joka kirjoitan ihan ex tempore tyyliin, en siis paljonkaan harkitse mitä kirjoitan ja kyllä harmittaa kun ei voi poistaa, eikä korjata kirjoitustaan. Te tänne kirjoittavat olette hyviä uskovia, ette yritä nolata toisianne, vaikka olisittekin erimieltä.
Elämme nyt kärsimysviikkoa, edessämme on pääsiäisen suuri voitto! Vaikka nyt suremme syntisyyttämme, sitä, että Jumalan täytyi uhrata poikansa pelastaakseen meidät. (tämä on suuri mysteeri, jota emme tule ymmärtämään) Kuitenkin tämä viikko päättyy ylösnousemuksen riemulliseen voittojuhlaan – kuolema on voitettu.
Maailmassa on ollut ja tulee olemaan johtajia, joitten johdolla tehdään suuria julmuuksia, mutta ei ilmestyskirjan peto, jolta kuoleman haava parantui, ei tällä pedolla tarkoiteta näitä johtajia. Jos uskomme näihin tietokonesiruihin, menemme harhaan. Kyllä tämä peto on hengellinen peto. Tästä pedosta ennustaa jo Daniel ja erottaa jumalattomat johtajineen näistä väärinuskovista, joista tämä peto muodostuu. Uskovista myös jotkut lankeavat pedon oppiin, mutta puhdistetaan:
”Monet seulotaan, sulatetaan ja puhdistetaan, mutta jumalattomat elävät jumalattomina, eikä kukaan jumalattomista ole tätä ymmärtävä. Mutta viisaat ymmärtävät.”(Dan.12:10)
Kristus on tuonut meille suuren voiton. Mutta se joka lankeaa suureen syntiin, sen on joskus hyvin vaikea uskoa tähän voittoon – anteeksiantamukseen, että voitto koskee myös minua – langennutta. Meidän tulee pyrkiä kulkemaan syntejään surevan ihmisen rinnalla, ei tuomita mutta tukien, että syntiin langennut pääsee iloitsemaan pääsiäisen voitosta. Kerron kaksi tapausta, että ymmärtäisitte mitä yritän sanoa:
Vuosia sitten keskustelimme S24:sella itsemurhan tehneen kohtalosta, monet olivat sitä mieltä, että kadotukseen tuon teon tekijä joutui. Raamattuhan kieltää teon syntinä. Palstalle kirjoitti myös nainen, jonka veli oli hoitokokouksissa seonnut ja niin päätyi itsetuhoon.
Nainen suri päivittäin uskovan veljensä kadotustuomiota. Kirjoitin tuolloin, että meitä ihmisiä ei ole pantu tuomionantajiksi, ei edes näin selvän teon tekijän kohdalla, vaan tuomio on aina jätettävä Jumalalle. Häneltä tulee oikea tuomio ja vain Jumala tietää oliko tuon naisen veli täydessä ymmärryksessä – tiesikö hän mitä teki?
Nainen kirjoitti ja kiitti meitä keskusteluun osanottajia ja kertoi, että näiden viestien myötä Jumalan rauha on täyttänyt hänen sydämensä. Hän kertoi, että hän illalla soitti harmonilla tuon Markun muisteleman virren 600 ja tunsi miten Jumalan armo täytti hänen sydämensä.
”Hyvyyden voiman uskollinen suoja
piirittää meitä, kuinka käyneekin.
Illasta aamuun kanssamme on Luoja.
Häneltä saamme huomispäivänkin.”
Minulle soitti hyvin ahdistunut nainen ja pyysi, että hän saisi keskustella kanssani. Totta kait lupasin keskustella. Hän kerto tarinansa, miten hän oli sairastunut synnytyksenjälkeiseen masennukseen, vauva oli koliikkivauva, joka itki jatkuvasti. Hän haki apua terveyskeskuksesta, mutta kukaan ei häntä auttanut. Hän vaiensi vauvan painamalla tyynyllä.
Tämän jälkeen hän kävi tunnustamassa tekonsa viranomaisille ja joutui vankilaan, mutta melkein koko vankeusajan hän vietti vankilamielisairaalassa. Mikään tuomion kärsiminen ei helpottunut hänen elämäänsä, ei lääkkeet, ei terapia. Hän kulki kirkosta toiseen, etsien helpotusta tuskaansa, sitten hän tapasi diakonissan joka oli lukenut minun kirjoituksia, niinpä hän ohjasi naisen minun luokseni.
Kuuntelin naisen tuskan täyttämää tarinaa ja mietin, miten kertoisin hänelle Jumalan armahtavasta rakkaudesta? Silloin muistin Arvi Hintsalan kertoman tapauksen. Aloin kertoa:
Tehtyä emme voi peruuttaa, eli meille jotka erehdymme tekemään syntiä, meille ei jää muuta konstia kuin armon anominen. Et sinä ole ainoa syntiin sortunut ja jotta ymmärtäisit, kerron tapauksen johon Hintsala joutui:
Arvi oli saarnaamassa vankilassa, kun he kävelivät vankilapastorin kanssa vankilan käytävällä, heidän luokseen tuli vanki, joka katui murhan syntiään. Hän vaikeroi synnintuskissaan, meni polvilleen, kysyi:
– Eikö minulle mikään Jumalan armahdus kuulu?
Vankilapastori totesi, ettei semmoista pikakonstia ole, täytyy vain rukoilla Jumalan armahdusta.
Vanki jäi vaikeroimaan, Arvi seisahtui, meni hänen luokseen ja sanoi:
– On Jumala sovittanut ristillä sinunkin syntisi ja jos haluat uskoa evankeliumin, sitä Jumala nyt sinulle tarjoaa.
Tämän pääsiäisenilouutisen halusi tuo vanki uskoa ja hän pääsi vapauteen, ei vankilan muureista, mutta syyllisyydestä.
Kun nainen kuuli kertomuksen, hän halusi saman armahduksen. Niinpä todistin hänelle Jumalan puolesta, että hän saa uskoa syntinsä anteeksi annetuiksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
TykkääLiked by 1 henkilö
Edellä amicus teki kysymyksiä NN:lle. Moni piti vastauksia venkoiluna, mutta amicus itse rehellisinä. Minunkin mielestäni Amicus sai kysymyksiinsä asialliset vastaukset. Vika oli ehkä kysymyksissä (kuten amicus itsekin taisi epäillä) – näin vastauksetkin ohittivat ”todellisen” kysymyksen, joka ymmärtääkseni koski eksklusiivisuutta ja sen olemusta.
Kysymyksen täsmämuotoilu on todella vaikeaa – itse olen epäonnistunut siinä jo vuosikausia. Mielestäni piispa Matti Repo onnistui kuitenkin varsin hyvin Tampereen rauhanyhdistyksellä 7.10.2014: ”Onko pelastusta lestadiolaisen synninpäästön ulkopuolella?”
Amicus sanoo: ”Jumala on voinut varjella yksittäisiä kristittyjä uskossa yli vaikeiden aikojen ja usko on voinut vaikka kulkea suvussa yli vuosisatojen.” Tämän perusteella ajattelen, että amicuksen vastaus Revon kysymykseen olisi: Kyllä se on mahdollista! Tämä taas merkitsisi irtisanoutumista Kokkolan vuosikokousseurojen 1911 päätöksestä. Tällöin tultiin ”yksimielisesti” siihen tulokseen, ettei muista uskonsuunnista löytynyt uudestisyntyneitä. Miten NN sitten vastaisi Revon kysymykseen? En uskalla arvailla…
Amicus toteaa: ”NN:n tiedossa ei ole toista liikettä, jota hän voi pitää elävänä seurakuntana. Tuohan ei vielä tarkoita, että NN olisi antanut negatiivisen lausunnon kaikista muista uskonnollisista liikkeistä.” Eipä niin, mutta jotakin siitä sentään voidaan päätellä.
Olen itse Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsen. Kuulun sen erääseen helsinkiläiseen seurakuntaan. Minulle se on ainoa uskonyhteisö johon kuulun. Varmasti tämä yhteisö on NN:nkin tiedossa – luultavasti hän itsekin kuuluu kotipaikkakuntansa vastaavaan seurakuntaan. Silti NN ei voi pitää seurakuntaani ”elävänä”, eikä näin ollen minuakaan elävänä kristittynä (enhän ole saanut ”lestadiolaista synninpäästöä”). Tähän päätelmään ei siis tarvita mitään muuta tietoa uskostani ja ”kristityn vaelluksestani”.
Päättelen, että amicus pitää mahdollisena, että pelastun ”tässäkin sieluntilassa”, mutta NN ei. Juuri tästä erosta on eksklusiivisuudessa kysymys.
TykkääTykkää
Vuosi sitten kiirastorstaina kirjoitin:
>> Emmepä tainneet sittenkään vielä onnistua tappamaan tuota ”sosiologisen eksklusiivisuuden” inhaa hirviötä, vaikka niin jo Mikon [Pisilä] viimeisimmän kommentin perusteella arvelin. Siinä se vieläkin nostaa rumaa naamaansa ja hymyilee pilkallisesti. Jos minulla olisi mustepullo, heittäisin sillä sitä päähän. Olen siis ajatukset lukossa, varsin epätoivoinen ja turhautunut – mikä ehkä sopiikin kiirastorstaihin.
Mutta epäilysten, epätoivon, tuskan, kuoleman ja helvetissä käymisenkin jälkeen koittaa Pääsiäisaamun tuoma toivo. Tätä Vapahtajamme ylösnousemuksen juhlaa käymme kohta viettämään. Tämän suuren mysteerin äärellä voin nähdä älyllisten ponnistelujeni turhuuden. Varmaan niilläkin on täällä ajassa sijansa, ja ehkä palaamme niihin pääsiäisen jälkeen – ja silloin toivottavasti uusin voimin ja uusin ajatuksin. >>
Paljon on ehtinyt vuodessa tapahtua tälläkin foorumilla. Tärkeimpänä jää mieleeni Joonan selkeä irtiotto tuon ”inhan hirviön” pauloista (anteeksi kaunopuheisuus). 🙂 Paljon kaunista on myös sanottu Kristus-keskeisyyden lisäämiseksi. Valitettavasti tällainen korjaaminen jää vain kosmeettiseksi niin kauan kuin perustana on nykyinen seurakuntaoppi. Sen pohjalta kaikki saarna kääntyy lopulta ihmiskeskeiseksi. Tässä kohtaa vanhat hoitomiehet olivat oikeassa: Parannus on tehtävä juurista, ei vain hedelmistä! Rukoilen että Jumalan aika tälle parannukselle on vihdoin koittanut. Toivoa en ole vieläkään menettänyt.
Nyt kuitenkin kiitän kaikkia tähänastisesta hyvin antoisasta keskustelusta ja toivotan kaikille
Oikein Hyvää Pääsiäistä!
TykkääTykkää
Sain pääsiäistervehdyksen lapsuuteni kotimaisemista Myrskylästä. Lähettäjän esivanhemmat toivat sinne lestadiolaisuuden Lahdesta jo 1897. Suuressa hajaannuksessa he liittyivät esikoisiin, ja sellaisena minäkin Myrskylän lestadiolaisuuden opin 1950-luvulla tuntemaan.
Nykyisin tämä uusi ystäväni tuntee läheiseksi Taizen (Lyonin lähellä) ekumeenisen yhteisön, josta Anna-Maija Raittila sai idean Tuomasmessuun. Sain myös linkin kauniiseen lauluun Kolme ristiä karheaa (melodia: Pekka Simojoki 1980, teksti: Anna-Mari Kaskinen 1993) https://www.youtube.com/watch?v=qfB7KgV8yo0. Se löytyy evankelisten Siionin kanteleesta ja myös Nuoren seurakunnan veisukirjasta.
1. Kolme ristiä karheaa / hautakummulla kohoaa. / Kahden ryövärin keskelle / Jeesus tuomittiin ristille / Tahdon muistaa pitkäperjantain. / Anteeksi syntini minäkin sain. / Tahdon muistaa pitkäperjantain. / Rakkaus vain mursi kuoleman lain.
2. Kuka päätöksen tehnyt on? / Miksi tuomittiin viaton? / Emme tunteneet Jumalaa. / Pahuutemme hän kantaa saa. / Tahdon muistaa pitkäperjantain. / Anteeksi syntini minäkin sain. / Tahdon muistaa pitkäperjantain. / Rakkaus vain mursi kuoleman lain.
3. Katson ristiä Jeesuksen. / Katson ihmettä rakkauden. / Kanssa tuomitun ryövärin / häneen turvaudun minäkin. / Tahdon muistaa pitkäperjantain. / Anteeksi syntini minäkin sain. / Tahdon muistaa pitkäperjantain. / Rakkaus vain mursi kuoleman lain.
TykkääTykkää
Länsimaiden kulttuurimurros 60-luvulla ei ollut vain nuorisokapinaa,
vaan itseasiassa käännekohta koko länsimaisessa, kristillisiin perusarvoihin perustuvassa yhteiskunnassa. Aikaa on kuvattu ”uskonnon loppuna” ja taitekohtana kohti yhä maallistuvampaa yhteiskuntaa. Tämän päivän ”kodin, uskonnon ja isänmaan” -vastaiset vihervasemmistolaiset arvoliberaalit arvot olivat tuon ajan vasemmistoradikaalien ideologiaa. Sosiologinen ”kulttuurisiirtymä” kestää n. 50 vuotta ja tänään ne liberaali eliitti näkee jo yhteisenä ”eurooppalaisena arvopohjana”.
Kultturimurros näkyi voimakkaimmin nuorisossa, joka halveksi
sodan käyneiden vanhempiensa velvoillisuudentuntoista uhrautumista
yhteiseksi hyväksi. Nyt haluttiin vapautta kaikista moraalisita esteistä
toteuttaa omia pyyteitään. Tämä näkyi paitsi käytöksessä, myös
ulkoisessa olemuksessa, ”nuorisomuodissa” .
Tämä kaikki toimi vahvana indikaattorina vl-kristillisyyden hoitokokouksiin 60 – 70-luvulla.
Syvä huoli vl-kristillisyyden nuorista ilmeni monista
60-luvun lopun nuorisopäivien alustuksista. (mm. Oulu 1969)
Suhtautuminen pitkätukkaisiin ja minihameisiin vl-nuoriin alkoi jakaa
seurakuntaa hempeästä hyväksynnästä kireään paheksuntaan ja takapuheisiin.
(tässä selitys mystisille ”hempeälle” ja ”kuivalle” hengelle.)
Kun asioita selviteltiin, nuoriso kohtasikin ankaran ruoskan sijasta armon. Tämä oli liikaa joillekin paheksujille ja alkoi kireä arvostelu, joka kohdistui nuoriin, vanhempiin, puhujiin, SRK :hon. Lopulta varsinkin koillismaalla arvostelu ja kyttääminen lähti täysin lapasesta ja osansa sai myös kirkko ja sen työntekijät.
Samalla oma rohkean ja ulkoisesti nuhteettoman ”mallikristityn” kilvoitus muuttuikin ikäänkuin roolisuoritukseksi, loputtomaksi ”kylmäksi hypyksi”. Siunauksen pyytäminen nähtiin tehtynä tekona ”ex opere operato”, jossa ei ollut tarkoituskaan luopua synnistä. Samalla oikeasti kriteerit täyttävien uskovaisten joukko pieneni määrään ”minä ja ehkä joku muu”. Tämä kaikki johtikin sitten
”kososlaiseen” eriseuraan, jota alettiin hoitaa hoitokokouksin.
On selvää, että ”mallikristittyjen” oli vaikeaa nähdä mitään vikaa
itsessään, muissa sitäkin enemmän.
Amerikassa samaan aikaan ilmennyt eriseura johtui samoista syistä
kuin Suomessakin. Kun Suomessa ”kososlaisuus” meni kireästi oikealle,
niin Amerikan ”töröläläisyys” meni hempeästi vasemmalle.
Uhriutuminen ja panettelu alkoi jo silloisessa ”keltaisessa lehdistössä”,
mutta on internetin myötä äitynyt totaaliseksi informaatiosodaksi, jossa
relevanttia ei ole se, mitä oikeasti tapahtui, vaan se miltä asioiden halutaan tunteisiin vetoavasti näyttävän. Tässä on pyrkimys ”orwellilaiseen” historian uudelleen kirjoittamiseen.
Kun muodostetaan käsitystä näistä 70-luvun tapahtumista kannattaa
pitää mielessä ” iso kuva” sen omassa kontekstissa, eikä sortua
populistiseen kuvaan SRK:n johdossa toisiaan kampittavasta
”hengellisestä hallituksesta”. Erityisesti nuorison kannalta on hyvä
että 70-luvulla Kristus hoiti monin tavoin puutteelisen
seurakuntansa. Kososlaisessa fundamentalismissa nuorisolla olisi ollut
todella tukalaa.
Historiassa on mielenkiintoisinta se, mihin kaikki johtaa. Loogisesti
voisi kuvitella 70-luvun vaikeiden tapahtuminen jälkeen, että
vl- kristillisyys olisi hiipunut. Kävikin päin vastoin. Ennen näkemättömän
suuri nuorten vapaa ja iloinen joukko täytti seurasalit.
Historialla aina suunta ja uskovainen tietää, että sillä on myös päämäärä.
TykkääTykkää
Nimimerkki Ajatus on totisesti ajatellut ja päätynyt tähän lopputoteamukseen:
”Kun muodostetaan käsitystä näistä 70-luvun tapahtumista kannattaa
pitää mielessä ” iso kuva” sen omassa kontekstissa, eikä sortua
populistiseen kuvaan SRK:n johdossa toisiaan kampittavasta
”hengellisestä hallituksesta”. Erityisesti nuorison kannalta on hyvä
että 70-luvulla Kristus hoiti monin tavoin puutteelisen
seurakuntansa. Kososlaisessa fundamentalismissa nuorisolla olisi ollut
todella tukalaa.
Historiassa on mielenkiintoisinta se, mihin kaikki johtaa. Loogisesti
voisi kuvitella 70-luvun vaikeiden tapahtuminen jälkeen, että
vl- kristillisyys olisi hiipunut. Kävikin päin vastoin. Ennen näkemättömän
suuri nuorten vapaa ja iloinen joukko täytti seurasalit.”
Onkohan tämän nimimerkin takana nykyinen SRK:n johto? Ainakin kirjoituksesi viittaa siihen, sanot: ”Erityisesti nuorison kannalta on hyvä että 70-luvulla Kristus hoiti monin tavoin puutteelisen
seurakuntansa.”
Eli vetoat, että seurakunta oli puutteellinen, jota Kristus hoiti väärällä henkiopilla? Voi hyvänen aika! Varoitat vielä: ”eikä sortua populistiseen kuvaan SRK:n johdossa toisiaan kampittavasta
”hengellisestä hallituksesta”.
Koko sinun kirjoituksesi on surkea yritys selittää maailman tilanteella vääristynyt oppi ja sen seurauksena koko uskonyhteisön sortuminen kaaosmaiseen tilaan, jossa pienimmät poljettiin maanrakoon ja joka oli hyvin röyhkeä ja paatunut, se kykeni valehtelemaan ja lyömään hoidon kohteeksi joutunutta ihan armottomasti.
Seurakunta nostettiin Jumalan tilalle, itse asiassa jos seurakunta pulikoitsi vastaan. SRK:n johtajat näyttivät, seurakunnalle ”kaapinpaikan.” On ihan varma asia, että Jumalan työtä tämä ei ollut! Saa tuota aikaa yrittää selittää maailmantilanteella, mutta selitykseksi se jää ja vieläpä surkeaksi selitykseksi.
Kun Jumala hoitaa sanansa kautta seurakuntaansa, se tapahtuu rakkauden kautta! Hoitokokouksessa jyrisi Siinain vuori, satoi tulta ja tulikiveä ja tapahtui kuin Mooseksen aikana:
”Se näky oli niin pelottava, että Mooseskin sanoi: ”Minä pelkään ja vapisen.”(Heb.12:21)
Jumalan hoitaessa, se ei tapahdu ukkosen jyrinällä, eikä valheitten saattelemana vaan rakkauden kautta! Tämän koki myös profeetta Elia:
”Herran ääni sanoi: ”Mene ulos ja seiso vuorella Herran edessä. Herra kulkee siellä ohitsesi.” Nousi raju ja mahtava myrsky, se repi vuoria rikki ja murskasi kallioita. Mutta se kävi Herran edellä, myrskyssä Herra ei ollut. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä.
Maanjäristystä seurasi tulenlieska, mutta Herra ei ollut tulessakaan. Tulen jälkeen kuului hiljaista huminaa.”(1.Kun.19:11,12)
Kun alkoi kuulua hiljaista huminaa – rakkauden ääntä, silloin Elia uskaltautui tulla ulos luolasta, sillä kun Jumala hoitaa, ei hän komentele – alatkos tehdä parannusta!
Kun Jeesus kutsuu, niin kalliot halkeavat rakkauden edessä niin kuin pääsiäisenä tapahtui, mutta siinä ei ole pelkoa, sillä esirippu myös avautui ja niin meille tuli avoin tie armoistuimen tykö:
”Mutta Jeesus huusi taas kovalla äänellä ja antoi henkensä.
Sillä hetkellä temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti. Maa vavahteli, kalliot halkeilivat,”(Matt.17:50,51)
Rakkauden kautta se särkyy syntisen sydän, kun kohtaa Jeesuksen rakastavan katseen ja tämän takia raamattu todistaa meille, miten iso ero on näillä kahdella vuorella Siinailla ja Siionin vuorella:
”Ette te ole tulleet käsin kosketettavan, tulta suitsevan vuoren juurelle, sinne, missä oli synkkä pilvi, pimeys ja myrskytuuli, Ei, te olette tulleet Siionin vuoren juurelle, elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin luo. Teidän edessänne on tuhansittain enkeleitä”(Heb.12:18,22)
Tuo väitteesi, että suuri nuorten joukko johtuisi 70 – luvun opista ja tämän vaikean ajan siunauksesta on ihan tuulesta temmattu väite. Se, että nuoriso jäi ry:n piiriin, johtui varmasti siitä, että alettiin tehdä nuorten parissa työtä. Alettiin järjestää monenlaista toimintaa, eli näin muodostui uusi sukupolvi, jota on sanottu ”kasvatususkovaisiksi.”
Jos tätä epäilee, voi kysellä nuorilta heidän raamatuntietämystään – sitä ei ole! Olen keskustellut monien aikuisten nuorten kanssa ja saanut heiltä vastauksen: ”En minä ole itse lukenut, kyllä se riittää kun käyn seuroissa. Minulla on kaverit ja ystävät ry:llä ja siellä minun on hyvä olla, en tarvitse muuta tietää ja uskoakin on luultavasti tarpeeksi.”
TykkääLiked by 1 henkilö
Vastasit Heino todella syvällisesti ja viisaasti Ajatukselle, jonka viestistä oli vaikeaa totuutta löytää. Samalla viestisi oli kuin pieni saarna. Siinä kuului Hyvän Paimenen ääni. Kutsuvana ja lempeänä. Itseni se ainakin pysäytti ja ruokki uskoa.
TykkääTykkää
Hyvä Ajatus,
Tämä kommenttisi on selkeä referaatti kristillisyyden historiasta kyseiseltä ajanjaksolta. Tämä kommenttisi vastaa täysin omaa käsitystäni näistä asioista. Tämä ko. historia sisältyy oman elämäni historiaan. Oma kokemukseni on, että kaikki on niin kuin tässä kerrot.
Lainaan tähän vielä osan kommentistasi:
”Uhriutuminen ja panettelu alkoi jo silloisessa ”keltaisessa lehdistössä”, mutta on internetin myötä äitynyt totaaliseksi informaatiosodaksi, jossa relevanttia ei ole se, mitä oikeasti tapahtui, vaan se miltä asioiden halutaan tunteisiin vetoavasti näyttävän. Tässä on pyrkimys ”orwellilaiseen” historian uudelleen kirjoittamiseen.”
Käsitykseni mukaan tämä ”Hulluinhuonelainen” -sivusto päämäärineen on osa mainitsemaasi ”internetin myötä äitynyttä totaalista informaatiosotaa, jossa relevanttia ei ole se, mitä oikeasti tapahtui, vaan se miltä asioiden halutaan tunteisiin vetoavasti näyttävän. Kommentit vahvistavat tätä ajatusta.
TykkääTykkää
Hyvä nimimerkki NN, kirjoitat ihan tosissaan: ”Tämä kommenttisi on selkeä referaatti kristillisyyden historiasta kyseiseltä ajanjaksolta. Tämä kommenttisi vastaa täysin omaa käsitystäni näistä asioista. Tämä ko. historia sisältyy oman elämäni historiaan. Oma kokemukseni on, että kaikki on niin kuin tässä kerrot.”
Nyt haluan kysyä, oletko tuolla 70 – luvulla ollut jo olemassa ja minkä ikäinen olit. Näillä kommenteillasi teet minut valehtelijaksi! Ymmärrätkö miten sanasi loukkaa syvästi? En omasta puolestani niin välitä, mutta kaikkien niitten pienten uskovien jotka joutuivat keksittyjen henkien alla vaikeroimaan, kun eivät ymmärtäneet miten ovat tehneet väärää henkeä, josta heitä nuhdeltiin.
Sanot: ”Tämä kommenttisi vastaa täysin omaa käsitystäni näistä asioista.” Miten olet muodostanut käsityksesi? Oletko ollut itse hoidettavana, vai oletko kenties hoitaja?
Olen ollut kahdesti radiohaastattelussa, radio yhdessä haastattelu kesti melkein tunnin. Hoitokokouksistani olen myös kertonut kirjassani ja hoitajat omilla nimillään. Mitään kommenttia en ole saanut paikalliselta ry:n uskovilta, paitsi sen, että moni heistä on todennut, että totta puhun ja kirjoitan.
Ei se, mitä kohdalleni tapahtui ole yksityistapaus, vaan hoitokokoukset levisivät, ei ainoastaan Suomeen, mutta Amerikkaan asti. Olen keskustellut useitten SRK:n johtokunnan jäsenten kanssa opista ja hoitokokouksista. Myöhemmin he ovat joutuneet julkisesti myöntämään, että henkioppi ja julkirippi ovat olleet harhaa.
Heikki Saari otti mukaansa vaimonsa Olgan, joka osallistui hyvin topakasti hoitoihin ja tunnisti uskovissa olevia vääriä henkiä yhdessä miehensä kanssa. Ville Suutarin vaimo Anna naureskeli, että mitä Olga tekee hoitokokouksissa? Mutta annahan olla, hän myös lähti appeni mukaan Oulun hoitokokouksiin ja kertoi minulle:
– Voi miten ihania ovat hoitokokoukset! Uskovat ovat niin kuin pienet lapset, he tekevät mitä vain he (hoitajat) käskevät.
Tuo kirjani, josta kerroin on nimeltään; Tarvitsin elämääni, että voisin kokea kaikkea tätä. Uskaltaisitko lukea, mitä kerron? Jos luettuasi tuntuu, että valehtelen tai jotenkin kierosti kerron, ota yhteyttä minuun. On niitä vielä elossa uskovia jotka ovat olleet kertomissani hoitokokouksissa, käydään kysymässä heiltä, kerronko totuudenmukaisesti. Ei minulla ole mitään intressiä vääristellä asioita. Minä olen ihan kohta Jumalan luona, eikä minun kannata valhetta levittää.
Kun luin teidän Ajatuksen ja sinun NN viestit, niin pakostakin mieleeni tuli fariseusten käytös, kun he saivat kuulla sotilailta Jeesuksen ylösnousemuksesta. Luulisi, että kun puolueettomat sotilaat todistivat, Jeesuksen ylösnousemuksen, että heidän mielensä olisivat muuttuneet. Näin ei käynyt, vaan he halusivat valheellisuuden jatkuvan.
Miten on NN, jos sinä saat ry:n uskovilta todistuksen, että Heino kertoo totta, haluatko olla yhtä paatunut kuin olivat fariseukset? Luetaanpa tähän lopuksi:
”Naisten ollessa matkalla muutamat vartiomiehistä menivät kaupunkiin ja kertoivat ylipapeille kaiken, mitä oli tapahtunut.
Silloin nämä kokoontuivat neuvottelemaan yhdessä vanhimpien kanssa ja päättivät antaa sotilaille suuren summan rahaa.
He sanoivat sotilaille: ”Sanokaa, että hänen opetuslapsensa tulivat yöllä, kun te nukuitte, ja varastivat hänet.
Ja jos tämä tulee maaherran korviin, me kyllä lepytämme hänet ja järjestämme niin, ettei teille koidu ikävyyksiä.”
Sotilaat ottivat rahat ja tekivät niin kuin heille oli sanottu. Heidän kertomustaan on juutalaisten keskuudessa levitetty tähän päivään asti.”(Matt.28:11-15)
TykkääLiked by 1 henkilö
Näköjään olen NN:n ja Ajatuksen kanssa monista (no en sentään kaikista) asioista samaa mieltä. 😉 Minäkin kammoksun orwellilaista Totuusministeriötä, joka hävittää epämieluisat historialliset dokumentit tai ”oientaa” (uudelleenkirjoittaa) ne kulloisenkin vallanhaltijan mieleisiksi. Siten voidaan rahvaalle kertoa, että ”näin on aina ajateltu”. En pidä myöskään Rakkausministeriöstä, joka rankaisee ajatusrikoksista ja aivopesee tottelemattomat oikeaan ajatteluun.
Minäkin siis haluan tietää ”mitä oikeasti tapahtui”, enkä sitä ”miltä asioiden halutaan tunteisiin vetoavasti näyttävän”. Tässä meillä on yhteinen tavoite, jonka eteen kannattaa ponnistella! 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Toivottavasti et pahastunut kevyeen kommentointiini, Heino. En vain osannut muulla tavalla NN:lle vastata. Autenttiset kertomuksesi hoitokokousajoilta ovat olleet tämänkin ketjun suola, samoin vastauksesi weljille Ajatus ja NN.
TykkääTykkää
Orwellin on kirjoittanut kirjan, kirja kertoo tyrannivaltiosta joka pelon, väkivallan ja propaganda avulla kontrolloi ihmisiä. Tämä on tietenkin kirjailijan mielikuvitusta. Mielestäni tämä mielikuvitusvaltio sopii paremminkin vanhoillislestadiolaisuuteen, kuin meihin, jotka kerromme näistä vääryyksistä. Se, mitä S24:sella on kirjoitettu, ei kaikki ole täyttä totta, vaan ihmiset ovat värittäneet kertomuksiaan ja näin osa kerronnasta on vääristynyt.
Mutta jos tätä nettiä ei olisi ollut, ei pahuus olisi tullut ihmisten tietoon. Vaikka hoitokokouksista on kerrottu ihan tosia, ei hoitajien tunnot ole auenneet, mutta julkitulo on säikäyttänyt SRK:n johtajia niin, että he pahoittelivat hoitokokouksia. He myös tunnustivat opilliset harhat, mutta käänsivät väärät hoidot ja oppiharhat yksittäisten hoitajien syyksi, eivätkä itse tunteneet yhtään syyllisyyttä. Tiedän ihan varmasti, että koko SRK:n johtokunta oli niissä mukana ja jos eivät kaikki kannattaneet, niin ainakin olivat hiljaa.
Oliko vuosi 2003 suviseurojen aikaan kun radiohaastattelussa Hannu Tarvas haastatteli ja kysyi Seppo Lohelta henkiopin perusteita. Seppo Lohi vastasi, että henkioppi on vääräoppi, eikä oppia ole edes raamatussa. Tarvas jatkoi kysymystä; miksi Lohi ei kerro tätä SRK:n johtokunnalle, Lohi totesi, että mikä hän on neuvomaan johtokuntaa.
TykkääTykkää
Heino Korpelalle (31/03/2018 09:15, 31/03/2018 19:10) ja Pertti Niukkaselle (31/03/2018 19:47):
En ota tähän monia sitaatteja kommenteistanne, mutta pyrin vastaamaan yhteisiin kommentteihinne omalta osaltani.
Kirjoitin: ”Tämä ko. historia sisältyy oman elämäni historiaan. Oma kokemukseni on, että kaikki on niin kuin tässä kerrot.”
Tämä lauseeni pitää paikkansa: Olin aikuinen hoitokokousten alkaessa. Minulla on nyt lapsia, lastenlapsia ja lastenlastenlapsia.
”Ajatus” käsitteli kommentissaan Länsimaiden 1960-luvulla alkaneen kulttuurimurroksen historiaa ja kertoi, miten se vaikutti pohjolan kristillisyyteen. Hän kertoi myös siitä henkien taistelusta, joka syntyi tuon murroksen yhtenä ilmiönä – Suomessa ja Amerikassakin. Hän ei kiistänyt, että tällainen taistelu oli olemassa. Hän ei puolustellut eikä syytellyt mitään osapuolta. Hän ei maininnut muita nimiä kuin ne, joiden nimet esiintyivät henkien taistelujen aikana käydyissä keskusteluissa.(kososlaisuus, töröläläisyys – ”kuivuus”, ”hempeys”), Näitä ilmiöitä esiintyi ja niistä keskusteltiin ns. ”hoitokokouksissa”.
En ollut hoitajana enkä hoidettavana. En tunne tarvetta sille, että tänä nykyisenä aikana noita vanhoja asioita nostetaan esille. Mutta kun nyt näyttää siltä, että joltakin taholta (syystä tai toisesta) ne on nostettu esille täällä ”hulluinhuonelaisessakin”, niin ”Ajatuksen” mainitsema ”internetin myötä äitynyt ”totaalinen informaatiosota, jossa relevanttia ei ole se, mitä oikeasti tapahtui, vaan se miltä asioiden halutaan tunteisiin vetoavasti näyttävän”, on ajassamme vallitseva olotila. Esille nostajana täällä ”Hulluinhuonelaisessa” on nuori mies, joka on syntynyt 1970-luvun jälkeen.
Heino hyvä, en ole väittänyt sinua valehtelijaksi. Sinä itse kerrot omaa historiaasi. Siteeraat paljon Raamattua ja selität sitä ja käytät sitä argumentointiin. Raamattusitaattisi ovat kyllä sanallisesti oikeita, mutta miten selität (mihin sovitat) niitä – siihen en voi sanoa olevani kanssasi samaa mieltä. (ehkä oma tragediasi juontuu tästä?). Jos selitit Raamattua samalla tavoin 1970-luvullakin, niin en ihmettele sitä, että jouduit kokemaan ”sitomisen”. Mainitsemasi ”ry:n uskovaiset” eivät voi saada minua vakuuttuneeksi, että olet opettanut oikein. Etkä sinäkään, Heino hyvä, saa minua vakuuttuneeksi näillä kommenteillasi.
Lainaan tähän yhden tuoreen esimerkin:
Kirjoitat tämän kommenttiketjun osassa:
”Kun Jumala hoitaa sanansa kautta seurakuntaansa, se tapahtuu rakkauden kautta!
Hoitokokouksessa jyrisi Siinain vuori, satoi tulta ja tulikiveä ja tapahtui kuin Mooseksen aikana:
”Se näky oli niin pelottava, että Mooseskin sanoi: ”Minä pelkään ja vapisen.”(Heb.12:21)”
Kommenttini tähän tulkintaasi:
Jumala hoiti silloinkin kansaansa (seurakuntaansa). Se Siinain vuoren hirmuinen ilma oli Jumalan puhetta suoraan Israelin kansalle. Myös se oli Jumalan rakkautta. Kansa oli itse sitä vaatinut ja Jumala vastasi vaatimukseen. Kansa rukoili Moosesta, että tämä rukoilisi, ettei Jumala puhuisi enää kansalle suoraan, vaan Mooseksen kautta.
Israelin kansalla oli korven matkalla useita ”hoitokokouksia”.
– Kansan sekaan tulivat käärmeet. Mooseksen tuli valmistaa vaskikäärme, nostaa se puun päälle. (tässä on esikuva Jeesuksen ristinuhrista Golgatalla ja esikuva uskosta: joka katsoo tuohon vaskikäärmeeseen, jää eloon). Tämä on esimerkki Jumalan rakkaudesta Herrassa Jeesuksessa.
Oli Koran, Datanin ja Abiramin eriseura, johon liittyi suuri joukko kansan päämiehiä. Miten heille kävi? Kuuliaiset lapset, jotka tottelivat Jumalan käskyä – erkaantua näistä eriseuraisista – eivät joutuneet maan nieleminä elävältä helvettiin. Näitä esimerkkejä löytyy muitakin.
Myös mainitsemasi H.S. joutui aikanaan (Jumalan määräämällä ajalla) sidotuksi, kuulijan paikalle. Olen kuullut, että hän nöyrtyi myöhemmin parannukseen. Jeesuksen ristinuhri riitti hänenkin syntiensä sovitukseen. Me olemme vielä matkalla. Meille jokaiselle olisi tarpeen tuntea omat syntimme ja rukoilla niistä anteeksiantamusta. Ja antaa niille anteeksi, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Jos emme niin tee, ei Taivaallinen Isämmekään anna meille anteeksi. Näin Jeesus opettaa. Hän ei valehtele.
TykkääTykkää
Jopas oli hyvä kommentti sinulta NN! Oikein tunnustat uskosi, eli on käynyt sinulle, niin kuin monelle muullekin vl – uskovaiselle, että ette ole päässeet irti hoitokokousvuosien oppirakenteista ja tätä taustaa vasten ymmärrän hyvin, että pidät minun raamatuntulkintaani vääränä.
En minä ole sanonut, että Jumala olisi hoitanut kansaansa väärin tuolla erämaavaelluksella. Ensimmäisen liiton Jumala teki Nooan kanssa:
”mutta sinun kanssasi minä teen liiton. Sinun tulee mennä arkkiin ja ottaa mukaan poikasi, vaimosi ja poikiesi vaimot.”(1.Moos.6:18)
Jumala pelasti uskovaisen Nooan perheen, mutta hukutti kaikki muut, koska katui, että oli luonut ihmisen:
”Kun Herra näki, että ihmisten pahuus lisääntyi maan päällä ja että heidän ajatuksensa ja pyrkimyksensä olivat kauttaaltaan pahat,
hän katui, että oli tehnyt ihmisen, ja murehti sitä sydämessään.”(1.Moos.6:5,6)
Vanha liitto ilmaisi ihmiselle Jumalan pyhän tahdon ja saman tekee tänä päivänä myös ihmisille – Mooses, se on lain käskyt, eivätkä nämä käskyt ole vääriä. Niin kuin silloin oli, ei Israelin kansa voinut katsoa edes Mooseksen kasvoja, koska hänen kasvoistaan hohti lain kirkkaus. (Jumalan tahto) Uskovat eivät näe lain käskyin kirkkautta, sillä Kristuksesta loistaa paljon kirkkaampi valo. Tämän takia ei uskovia hoideta Siinain jyrinällä, vaan Jeesuksen tuomalla armolla ja totuudella.
Ymmärrätkö NN, että uskova kuitenkin voi avoimin silmin katsella Jumala pyhää lakia – Moosesta? Koska, Kristuksesta loistaa meille paljon kirkkaampi valo – armo. Tässä se tulee pääsiäisen sanoma ”se on täytetty”.
”Sen kirkkaus on niin ylivoimainen, että sen rinnalla himmenee se, mikä ennen säteili kirkkaana.
Sillä jos sekin, mikä on katoavaa, säteilee kirkkautta, vielä paljon kirkkaampaa on se, mikä on pysyvää.
Koska meillä on tällainen toivo, esiinnymme aivan avoimesti,
toisin kuin Mooses, joka pani kasvoilleen peitteen, jotteivät israelilaiset näkisi katoavaisen loisteen häviämistä.
Heidän mielensä paatuivat. Sama peite pysyy edelleenkin paikoillaan, kun he lukevat vanhan liiton kirjoituksia, sillä vasta Kristus sen poistaa.”(2.Kor.3:10-14)
Kyllä minä tiedän mistä H.S. on tehnyt parannuksen. Hän on tehnyt parannuksen uusheräyksen hengestä. Hänelle julistivat anteeksiannon toiset SRK:n henkiopin kannattajat. Ville Suutari kertoi myös, että Heikki Saari on käynyt häneltä pyytämässä anteeksi, että oli tuominnut minut perheeni kanssa väärin. Kysyin silloin apeltani, että pyysikö H.S. oikealta henkilöltä anteeksi?
Sitä olen myös ihmetellyt, että Heikki Saari pyysi lupaa käydä pyytämässä anteeksiantoa niiltä ry:n uskovilta, joissa hän on käynyt väärin hoitamassa. SRK:n johtokunta kielsi tämän häneltä. Mietin vain ja ihmettelen, että tarvitaanko kenenkään lupaa pyytää anteeksiantoa?
TykkääTykkää
N.N: ”En ollut hoitajana enkä hoidettavana. En tunne tarvetta sille, että tänä nykyisenä aikana noita vanhoja asioita nostetaan esille. Mutta kun nyt näyttää siltä, että joltakin taholta (syystä tai toisesta) ne on nostettu esille täällä ”hulluinhuonelaisessakin”, niin ”Ajatuksen” mainitsema ”internetin myötä äitynyt ”totaalinen informaatiosota, jossa relevanttia ei ole se, mitä oikeasti tapahtui, vaan se miltä asioiden halutaan tunteisiin vetoavasti näyttävän”, on ajassamme vallitseva olotila. Esille nostajana täällä ”Hulluinhuonelaisessa” on nuori mies, joka on syntynyt 1970-luvun jälkeen.”
Hyvä N.N. Olin pahimman hoitokokousaallon aikana noin15-vuotias ja yritin jo ymmärtää silloin mitä tapahtui. MINÄ olen yksi niistä joka tunnen tarvetta sille, että keskustelua käydään vanhoista asioista. Miksi? Siksi että ne ovat vaikuttaneet elämääni dramaattisesti. Minä olen ollut ”hoidettavana”. Rippikoululeirin isosisko määräsi minut tekemään paikkakunnallani parannuksen kososlaisesta hengestä, josta en aiemmin ollut kuullut mitään. Olen varmaan ollut väärään aikaan väärässä paikassa ja eri tilaisuuksissa kuin sinä, kun minulla on erilainen käsitys hoitokokouksista kuin sinulla.
Tämän hoitokokousmyllerryksen seurauksena ikäisilläni on psyykkisiä vammoja ja traumakokemuksia, joista edelleen keskustellaan. Vasta viime vuosina minulle on alkanut myös valjeta se, että mitä seurauksia siitä on ollut uskonelämälleni, jonka keskipisteeksi nousi oikeassa oleva seurakunta, joka pitää anteeksiannon nyörejä käsissään ja jolla on valta nuuskia ja vartioida elämääni kuin salainen poliisi DDR:n tyyliin.
Jos tällä palstalla ”1970-luvun”jälkeen syntynyt nuori mies” pyrkii tarkastelemaan asiaa myös opilliselta kannalta, se on hieno asia meidän hoitokokousuhrien kannalta. Uhreja olemme erityisesti hengellisessä mielessä, mutta kirjoittelumme varmaankin helposti leimataan mielenvikaisten hoitokokoustollojen puheeksi. Itselleni on muodostunut käsitys, että Jumalan valtakuntaa edustava vanhoillislestadiolaisuus on mennyt 1970-luvulla harhaan ja siinä ollaan edelleenkin.
Jotenkin mielessäni tämä hoitokokouskeskustelu vertautuu vuoden 1918 tapahtumista on monta totuutta ja niin näyttää olevan hoitokokouksistakin. Ymmärrän N.N. pyrkimyksesi kertoa voittajien eheä tarina. Sen kanssa on ainakin helpompi elää.
Suurkiitos Heinolle siitä, että kerrot muistojasi noilta ajoilta. Se auttaa ymmärtämään asioita. Eikö nyt sekin, että Heikki Saaren ei oltu tarpeellista pyytää anteeksi antamaansa ”hoitoa” esimerkiksi Heinolta, kerro kuinka raadollista toimintaa ”Jumalan huoneenhallituksessa” oli?
TykkääTykkää
Tarkoitin edellisessä kommentissani ”Jumalan valtakunnan huoneenhallitusta” en ”Jumalan huoneenhallitusta.” Mutta samapa tuo.
Itse eniten ihmettelen sitä, mistä nämä hoitajat saivat sen varmuuden että he tekevät oikein ja ennen kaikkea tuntevat toisten sieluntilan, kun raamatun mukaan vain Jumala näkee ihmisen sydämeen.
Ja nuorimmat heistä jatkaa toimintaansa tänäkin päivänä, ilman katumusta (vai tietoa) siitä, että ovat harjoittassa hengellistä väkivaltaa. ”Isä anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät”
TykkääTykkää
On hirveä asia, kun ihminen tai ihmisryhmä korottaa itsensä jumalaksi! Jumala ei anna kunniaansa kenellekään toiselle!
TykkääTykkää
Myös laatulehdet, kuten Helsingin Sanomat, Suomen Kuvalehti ja jotkut maakuntalehdet kirjoittivat laajoja artikkeleita hoitokokouksista –ja laajemminkin vanhoillislestadiolaisuuden oudoista asioista. On turhaa yrittää maalailla kuvaa, että vain keltainen lehdistö olisi kiinnittänyt huomiota hengelliseen väkivaltaan. Historiaa ei voi muuttaa toiseksi silloin, kun dokumentit ovat olemassa.
TykkääTykkää
”Eudokimos
01/04/2018 15:21
Myös laatulehdet, kuten Helsingin Sanomat, Suomen Kuvalehti ja jotkut maakuntalehdet kirjoittivat laajoja artikkeleita hoitokokouksista –ja laajemminkin vanhoillislestadiolaisuuden oudoista asioista. On turhaa yrittää maalailla kuvaa, että vain keltainen lehdistö olisi kiinnittänyt huomiota hengelliseen väkivaltaan. Historiaa ei voi muuttaa toiseksi silloin, kun dokumentit ovat olemassa.”
___
Onko tässä sitaatin kommentissa kysymyksessä luki-häiriö vai tarkoitushakuinen ”vääntely”?:
”VAIN keltainen lehdistö”. – Tällaista vähättelevää ilmaisua ei Ajatus käyttänyt. Päinvastoin: Hän kirjoitti näin:
”Uhriutuminen ja panettelu alkoi jo silloisessa ”keltaisessa lehdistössä”, mutta on internetin myötä äitynyt totaaliseksi informaatiosodaksi, jossa relevanttia ei ole se, mitä oikeasti tapahtui, vaan se miltä asioiden halutaan tunteisiin vetoavasti näyttävän. Tässä on pyrkimys ”orwellilaiseen” historian uudelleen kirjoittamiseen.”
Tässä on kuvattu koko prosessia:
– …”alkoi jo silloisessa…, mutta on internetin myötä äitynyt…”
Tällaista prosessia ei voi kuvata sanalla ”VAIN”. Sinä, nimimerkki Eudokimos kuitenkin yrität(?) esittää, että se,jota kommentoit, on ilmaissut vähättelevästi: ”vain”.
TykkääTykkää
”Tästä päivästä tulkoon teille muistopäivä. Viettäkää sitä Herran juhlana. Pitäkää tämä ikuisena säädöksenä sukupolvesta toiseen.” (2. Moos. 12:14)
Kristinuskon kuten juutalaisuuteenkin kuuluu tietynasteinen eksluvisuus – mutta ei äärieksluvisuus! Näyttää siltä, että mitä kauemmas kristinusko on edennyt syntyalueeltaan, sitä enemmän se on pirstoutunut. Äärimmäisessä pohjolassa Jäämeren rannalla Pohjois-Norjassa saattoi joka vuonon perukassa olla oma lestadiolainen kristinuskon tulkintansa! Herramme ennakoi tämän – ja rukoili: ”Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” (Joh. 13:35)
Tämä ei merkitse, eikä tarvitse merkitä ihan oikeasti Kristuksen opin vastaisten harhojen hyväksymistä kuten: ”Maailmassa on nyt liikkeellä monia eksyttäjiä, niitä jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristusta ihmiseksi, lihaan tulleeksi. Siinä teillä on Antikristus, eksyttäjä.” (2. Joh.1:7)
Ei uskosta saa tehdä monimutkaista, Paavali tiivistää: ”Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa: — Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, ja hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän ilmestyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa, vaikka jotkut ovatkin jo nukkuneet pois.Tämän jälkeen hän ilmestyi Jaakobille ja sitten kaikille apostoleille. Viimeiseksi kaikista hän ilmestyi minullekin, joka olen kuin keskosena syntynyt.” (1. Kor. 15:5-8)
Laitanpa kuten viime vuonnakin Poitier:sin piispan Venantius Honorius Clementianus Fortunatuksen 500-luvulla runoileman ja Anna-Maija Raittilan suomentaman virren:
1.Nyt liehuu viiri Kuninkaan
ja loistaa ristin salaisuus.
On Kristus kuollut. Kuollessaan
hän voitti meille elämän.
2.Ja kylkeen kaikkein pyhimpään
on keihäs haavan puhkaissut,
ja Kristus uhriverellään
voi kaikki synnit pestä pois.
3.Näin ristinpuusta ulottuu
kaikille Luojan rakkaus.
Oi terve, uhri, ristinpuu!
Me kumarramme Kärsijää.
4.Oi risti, loistat kirkkaana
nyt purppurassa Kuninkaan.
On paratiisin ruusuja
nyt Golgatalle puhjennut.
5.Hän kaikki kauhut helvetin
on kuolemallaan voittanut,
toi saaliin tuonelastakin
ja maksoi lunnaat maailman.
6.Oi terve, toivo ainoa!
Vain ristiin katsoo syntinen.
Myös kärsimyksen aikana
me ylistämme Voittajaa.
(VK 72)
Ja aina minulla tulee mieleen Bror Hjorthin maalaama alttaritaulu Jukkasjärven kirkossa… – Siunattua meidän Herramme pääsiäistä!
TykkääTykkää
”Sisarpuoli”, kiitos sinulle, kun sanoitit minunkin tunnot näistä hoitokokousajoista. Sen verran lisäisin, että ” hoitajan” ja ” hoidettavan” näkökulmat eroavat luonnollisesti toisistaan. ”Jumalallisella” valtuutuksella toimineet hoitomiehet, eivät tietenkään kokeneet asioita siten kuin ”hoidon” kohteet! Tätä hoitomiesten ajattelutapaa täällä edustaa nimim. ”Ajatus”.
Sen aikaiset hoitomiehet eivät tietenkään voineet kuvitella, että viestintäteknologian vallankumous voisi tuoda ajan, jolloin eri ihmisten muistoja voidaan tuoda vapaasti julki. Ja että näin saatua tietoa voidaan vertailla, ja saada rekonstruoitua kokonaiskuva ja tapahtumista totuus esille! Ei, sitä he eivät voineet ennakoida. Osa heistä näyttää elävän vielä siinä kuplassa. Jos joku täällä edustaa ”orwellilaista” yritystä rekonstruoida historia uudelleen, mieleisekseen, se johtuu pelosta! Kiinni jäämisen, kasvojensa menettämisen ja ylpeyden paljastuminen tekee kipeää!
On hyvä, että silloin ”pienet” ja vaienneet, voivat sanoa, silloin ”suurille” : Te teitte väärin ! Mikään murtosaika yhteiskunnassa ja kulttuurissa EI oikeuta hengelliseen väkivaltaan !
TykkääTykkää
Tuot esiin Eudokimos tärkeän seikan, että hoidettavan ja hoitajan näkökulmat erosivat toisistaan silloin ja eroavat nytkin. Ei näistä lähtökohdista saavuteta suurtakaan yksimielisyyttä. Lisäksi on suuri joukko sivullisia, jotka samastuvat jompaan kumpaan puoleen. Näistä suurimpana hoippareissa olleet varhaisnuoret ja nuoret, joista osa, varsinkin pojat, jätti koko liikkeen ääntä pitämättä.
Edellä nimimerkki Ajatus tuo esiin ruusuisen kuvan tapahtumista. Vapaasti uskovat nuoret kansoittivat seurasalit hoitokokousten jälkeen? En tiedä oliko Ajatus silloin nuori, mutta minä olin. Sanoisin että ahdistuneet ja kiltit nuoret kansoittivat seurasalit hoitokokousten jälkeen kun se oli pelastuksen ehto ja pyrkivät elämään seurakunnan opin (”sääntöjen”) mukaan. Ei siinä paljon raamattua tutkiskeltu.
Nyt näistä silloisista nuorista suuri osa on pettynyt siihen, että ”Jumalan valtakunta” ei tarjonnutkaan elämään sellaisia eväitä kuin lupasi (vaikka kuinka noudatti sääntöjä). On tullut vastoinkäymisiä, erittäin rankkoja juttuja jne. Omasta lähipiiristäni kaksi kolmasosaa on luopunut vl-uskosta.
Tällä palstalla on nostettu esiin paljon sitä, kuinka Kristus ei ole keskiössä vl-kristillisyydessä. Oman kokemukseni mukaan usko seurakuntaan on ollut keskiössä ikäisteni elämässä. En kiistä etteikö olisi muunkinlaista kokemusta tai uskoa Kristukseen, mutta se on taka-alalla rauhanyhdistyksen sosiaalisessa pyörityksessä.
TykkääTykkää
Vielä lisäys Venäjän lestadiolaisuudesta käytyyn keskusteluun.
On kulunut 94 vuotta uusheränneiden ja vanhoillisten sovinnosta Neuvostoliitossa. Mauri Kinnunen julkaisi juuri blogissaan asiaan liittyvää kirjeenvaihtoa otsikolla ”Lestadiolaisryhmien sovinto Neuvostoliitossa pääsiäisenä 1924” https://maurikin.blogspot.fi/p/lestadiolaisryhmien-sovinto-neuvosto.html
Kiitos Maurille näiden kirjeiden julkaisusta. Ne oikaisevat myös muutamia väärinymmärryksiä, joita minulle oli tapahtumista jäänyt.
Johdantona Mauri kirjoittaa: ”Mitään varsinaista sovintokokousta ei silloin pidetty. Kummankin ryhmittymän edustajia oli kokoontunut Pietarin kupeessa olevan Lahden kylän (Lahta) kirkkoon seuroihin. Kotiseurojen pito oli kielletty ja ainoa paikka, missä uskonnollisia tilaisuuksia sallittiin tuolloin pitää, oli kirkko. Se selittänee erimielisten ryhmien kokoontumisen yhteiseen tilaisuuteen. Tilaisuuden aikana erimielisyydet sulivat ja sovinto syntyi. Se kesti kommunistiajan vainotkin.”
Tuo sovinto syntyi siis spontaanisti vanhoillisen Mikko Soittosen ja uusheränneen Juho Laihisen puheiden jälkeen. Tästä todistavat yhtäpitävästi vanhoillisen Kristiina Rouvisen ja uusheränneen Maria Illin kirjeet kirkkoherra Korvenheimolle:
Kristiina Rouvinen Korvenheimolle 25.5.1924:
”Pääsiäispäivänä olivat olleet Jumalan lapset koolla ja veljet Soittonen ja Laihinen olivat puhuneet Jumalan sanaa Hyvästä Paimenesta. Silloin oli Jumal rakkautensa tulen sytyttänyt niin kuin muinoin apostolien aikana helluntaina, kun Pyhä Henki vuodatettiin apostoleihin. Silloin olivat kaikkien sydämet yhteen sulaneet.”
Maria Illi Korvenheimolle 30.6.1924:
”Mutta hengellisissä asioissa on Jumala tehnyt ihmeitä. Ajatelkaa, kun me kaksi eri puoluetta olemme täydellisesti sopineet, niin että yksimielisyys, rauha ja rakkaus vallitsee. Erimielisyys on kadonnut niin kuin sitä ikinä ei olisi ollutkaan. Emme ymmärtäneet, mistä se tuli. Emme osanneet sitä toivoakaan, vaan se tuli niin kuin helluntaihumaus. Toisena pääsiäispäivänä se tapahtui. Seurojen pito taloissa oli kielletty. Ainoastaan kirkossa oli luvallista pitää. Siis täytyi tulla yhteen kirkkoon. Ensiksi piti puhetta Mikko Soittonen Hyvästä Paimenesta. Ja sitten veljeni J. Laihinen piti puheen Vanhasta Testamentista, missä on ennustettu tuosta Hyvästä Paimenesta. Hän puhui niin voimallisesti, että se sulatti kaikki sydämet. Ja yht´äkkiä nousi kuin myrsky. Jokainen riippui toisensa kaulassa: saarnamiehet kaulatusten itkien, anteeksianoen ja -antaen. Ei siinä tullut kysymykseenkään väärä oppi, vaan jokainen tunsi oman vääryytensä sitä anteeksianoen. Kolme päivää olimme kuin humalassa, ja aina vain tuli lisää katuvaisia. Ne, jotka ovat olleet jyrkimmät puolueellisuudessa, ovat nyt niin pehmeitä ja nöyrtyneitä tomuun asti.”
Seuraavana vuonna 7.1.1925 Kristiina Rouvinen kirjoitti kirjeen myös Oskari Heikki Jussilalle (ei siis O. H. Jussilan isälle Heikki Jussilalle, kuten aluksi virheellisesti luulin):
”Lahdella on ihana Herran lauma. Siellä tapahtui suuri laupeus Herralta viime pääsiäispyhänä, niin että siellä vietettiin samanlaista juhlaa kuin muinen apostoli helluntaina, kun Pyhä Henki vuodatettiin apostolein päälle. Kun veli Soittonen puhui hyvästä Paimenesta, niin Jumala särki vastaan riidelleiden uusheränneidenkin sydämet, niin että he tulivat näkemään eriseuraisuutensa synniksi ja alkoivat kaikki kysymään: ’Mitä meidän pitää tehdä, että me autuaiksi tulisimme’. Kolme päivää ja yötkin juhlittiin lakkaamatta.”
Tässä kirjeessä on Rouvisella uusi tulkinta sovinnosta verrattuna puolen vuoden takaiseen: Uusherännet ovat tehneet parannuksen eriseuraisuudestaan! Uskoisin, että Rouvisella oli aiemmin sama ymmärrys kuin Illillä: ”Ei siinä tullut kysymykseenkään väärä oppi”. Nyt on kirje kuitenkin lähetetty SRK:n johtaviin teologeihin kuuluvalle O. H. Jussilalle. Näin piti tulkinnankin sopia Suomesta tuttuun kaavaan. Tämä kirje julkaistiinkin Siionin Lähetyslehdessä 2/1925.
TykkääTykkää
Sitaatti:
”sisarpuoli; 01/04/2018 11:57
Tarkoitin edellisessä kommentissani ”Jumalan valtakunnan huoneenhallitusta” en ”Jumalan huoneenhallitusta.” Mutta samapa tuo.
Itse eniten ihmettelen sitä, mistä nämä hoitajat saivat sen varmuuden että he tekevät oikein ja ennen kaikkea tuntevat toisten sieluntilan, kun raamatun mukaan vain Jumala näkee ihmisen sydämeen.
Ja nuorimmat heistä jatkaa toimintaansa tänäkin päivänä, ilman katumusta (vai tietoa) siitä, että ovat harjoittassa hengellistä väkivaltaa. ”Isä anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät”” (Sitaatti päättyi)
___
Ajatuksen kommentista alkoi kommenttiketju, jonka loppupäästä tämä sitaatti on otettu.
Kommentoin tämän sitaatin keskimmäistä osaa, joka kuuluu näin:
”Itse eniten ihmettelen sitä, mistä nämä hoitajat saivat sen varmuuden että he tekevät oikein ja ennen kaikkea tuntevat toisten sieluntilan, kun raamatun mukaan vain Jumala näkee ihmisen sydämeen.”
___
”Hoitomiehet” olivat väärässä hengessä. Siitä hengestä he saivat mainitsemasi ”varmuuden”. Tämän totesi myös ”Ajatus” referaatissaan – ilman tunteisiin vetoavaa paatosta. Siinä tuli myös todetuksi, että hoitomiehet tulivat aikanaan hoidettaviksi.
Tälläkin sivustolla on menossa ”hoito”. Nuori mies kertoo rakastavansa ”vl-kristillisyyttä” ja toimivansa siksi niin kuin toimii täällä ”Hulluinhuonelaisessa”. Tästä seuraavassa blogikirjoituksessaan hän neuvoo (omalla varmuudellaan) kristittyjä oikeaan pääsiäisen viettoon. Hän on varmaankin saanut varmuuden ja toimivansa oikein ja ennen kaikkea tuntevansa toisten sieluntilan”. Hän itse mainitsee saaneensa tämän varmuuden oman järkensä kautta ja sanoo, että hänen omatuntonsa ja järkensä antaa hänelle sen varmuuden. ( Joona Korteniemi 27/03/2018 14:36).
TykkääTykkää
Taasen minun täytyy kehua tätä NN:n viestiä: ”Hoitomiehet” olivat väärässä hengessä. Siitä hengestä he saivat mainitsemasi ”varmuuden”. Tämän totesi myös ”Ajatus” referaatissaan – ilman tunteisiin vetoavaa paatosta. Siinä tuli myös todetuksi, että hoitomiehet tulivat aikanaan hoidettaviksi.”
Viesti on aito tunnustus henkiopin oikeudellisuudesta, josta SRK on irtisanoutunut ja todennut opin olevan harhaa! Raamatusta ei löydy perusteita henkiparannukseen! Paavali selittää, miten kaikki ihmiset ovat synnin takia, sanoisinko ”väärässä hengessä”, eli synti on riisunut ihmisen alastomaksi ja näin ihminen huomaa, kun Jumala kutsuu, he huomasivat olevansa alasti. ”Herra Jumala kysyi: ”Kuka sinulle kertoi, että olet alasti? Oletko syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?”
Katsokaapa nyt mikä tekee ihmisen alastomaksi ”väärähenkiseksi!” Eikö vaan olekin synti tähän syypää ja tästä juuri Paavali puhuu, miten yksin usko tekee vanhurskaaksi:
”sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta
mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.”(Room.3:23,24)
Jo paratiisissa Jumala näytti, oikein kädestä pitäen mikä on se oppi jota raamattu nimittää alunopiksi, joka päästää ihmisen, sanoisinko henkioppia myötäillen ”käärmeen hengestä” vapaaksi:
”Älkäämme siis enää viipykö Kristuksen opin alkeissa, vaan edetkäämme täyteen tietoon. Emme voi uudestaan laskea perustusta ja opettaa sellaisia asioita kuin parannus kuolemaan johtavista teoista, usko Jumalaan,”(Heb.6:1)
Kuten luemme: ”Emme voi uudestaan laskea perustusta.” Eli meillä pitää olla sama oppi kuin oli ensimmäisellä ihmisparilla paratiisissa ja tämä oppi ei ole ihmisen keksimä, vaan itse Jumala on näyttänyt tämän meille, että osaisimme uskoa oikein.
Kun tutkimme miten Jumala nuhteli ensimmäistä ihmisparia, huomaamme, että ei hän nuhdellut Aatamia ja Eevaa käärmeen hengestä, vaan siitä synnistä jonka he tekivät:
”Ja miehelle hän sanoi: — Koska teit niin kuin vaimosi sanoi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua syömästä, niin olkoon maa sinun takiasi kirottu. Kovalla työllä sinun on hankittava siitä elantosi niin kauan kuin elät.”
Jumala ei kironnut ihmistä, mutta käärmeen ja maan. Hän myös antoi lupauksen Kristuksesta, joka on murskaava käärmeen pään:
”Ja minä panen vihan sinun ja naisen välille ja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille:* ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän.”(1.Moos.3:15)
Kun ihmispari uskoi Jumalan lupauksen, Jumala itse puki heidät, eivätkä he enää olleet alasti:
”Ja Herra Jumala teki Aadamille* ja hänen vaimolleen nahasta vaatteet ja puki heidät niihin.”(1.Moos.3:21)
Tämä on alun oppi, jota ihminen ei voi muuttaa, koska itse Jumala on tämän opin meille säätänyt. Niin kuin ensimmäinen ihmispari tunnusti tehneensä Jumalan kieltämän teon, heidän tunnustettuaan tekonsa, Jumala antoi lupauksen Kristuksesta ja kun he uskoivat Jumalan lupauksen, he saivat yllensä Jumalan valmistaman puvun, eivätkä olleet enää alasti.
Jos hoitajat olisivat tehneet parannuksen, heidän olisi tullut tehdä parannus väärästä opista, jolla he kiusasivat uskovia ja pönkittivät omaa egoaan ja sitten heidän olisi pitänyt käydä peruuttamassa kaikki väärät tuomionsa. On turhaa kuvitella, että oli vain muutamia Saari Heikkejä, koko SRK:n johtokunta on syyllistynyt ja kannattanut henkioppia. Myös ne, esim. Nimimerkit NN ja Ajatus, ette te ennen pääse irti henkiuskostanne, ennen kuin teette parannuksen.
TykkääTykkää
En voi olla vastaamatta sinulle NN, vaikka tuskin tästä pääsemme yhteisymmärrykseen. Kun luin edellä olevan kommenttisi, nauroin ääneen 😉
Mainitsemassani tapauksessa minun ”hoitomiehenäni ”oli noin 18-vuotias rippikoululeirin isosisko, joka oli saanut itse parannuksen väärästä hengestä. En muistele häntä ”karvaalla juurella” koska näen hänet henkiopin uhrina, mutta aikamoisen prosessin hän käynnisti.
Mielestäsi siis hoitajat jotka hoitivat toisia vääristä hengistä olivat itse väärässä hengessä? Oliko tämä isosisko sitten joutunut johonkin uuteen väärään henkeen tehtyään ensin parannuksen kososlaisesta hengestä ? Jos hän on siitä uudesta hengestä parannuksen tehnyt, eipä ainakaan ole minun kanssani asioitaan hoitanut. Entäpä hoitajat – ovatko he ovat nyt tahoillaan tehneet varmasti parannukseen viimeisimmästäkin väärästä hengestä X?
Hyvä kun olit laittanut lainausmerkkeihin tuon tämän sivuston hoidon. Joona Korteniemen antamaa ”hoitoa” ei oikein verrata entisajan hoitoihin, koska hän ei pakota ketään lukemaan ”omaantuntoonsa ja järkeensä ”perustuvaa blogiaan tai arvioi kenenkään sieluntilaa. Lisäksi hän asettaa omat näkemyksensä alttiiksi kritiikille. Sinunkin.
Vuokko Ilolan blogista voi kuvauksen hoitotilanteesta jonka kaltainen on minullekin tuttu ja niin karmaiseva, että olen nähyt painajaisia aikuisenakin. Tällä tavallako sinun mielestäsi Jumala rakkaudella hoitaa seuraakuntaansa?
https://www.kotimaa24.fi/blogit/romaani-synninkantajat/
Olit ilmeisen harmissasi sitä, että asiaa käsitellään seurakunnan ulkopuolella. Minkäpä sille voi, kun ei ole sisäpuolella käsitelty.
Kun sinä NN muodostat historiallista selitystä hoitokokousten vaiheesta, niin teemme me muutkin. Kun on oma elämä kyseessä, niin voi olla muutama mielipidekin asiasta.
TykkääTykkää
”Olit ilmeisen harmissasi sitä, että asiaa käsitellään seurakunnan ulkopuolella. Minkäpä sille voi, kun ei ole sisäpuolella käsitelty.
Kun sinä NN muodostat historiallista selitystä hoitokokousten vaiheesta, niin teemme me muutkin. Kun on oma elämä kyseessä, niin voi olla muutama mielipidekin asiasta.” (sisarpuoli 02/04/2018 22:09)
___
En ollut – enkä ole – harmissani mainitsemastasi asiasta. Mainitsin sen van sitä varten, että jos näitä rivejä lukee joku etsivä sielu, niin hän saattaisi lähteä etsimään totuutta muualta kuin tältä sivustolta.
Minä EN MUODOSTA historiallista selitystä. Mielestäni Ajatus kertoi asian selkeästi. Olen samaa mieltä hänen kanssaan tuosta kulttuurimurroksen historiasta ja sen vaikutuksista kristillisyyteen.
Totta: Kun on oma elämä kyseessä, niin toki siitä on mahdollista olla ”muutama mielipidekin asiasta”.
Minullakin on oma elämä kysymyksessä. Minulla ei ole tästä historiasta omempaa mielipidettä kuin se historia, jota Ajatus kuvaili. Minulla ei ole tarvetta muistella anteeksi annettuja syntejä. Ei omia eikä muiden syntejä, jotka Jumala on siirtänyt niin kauas kuin itä on lännestä. Niiden muistelemiseen ei ole varaa. Ristin ryöväri sai armon. En ole häntä pienempi syntinen.
TykkääTykkää
NN sepä kuitenkin mukavaa, että olemme samaa mieltä siitä, että minä voin esittää mielipiteitä omaa elämääni koskevasta asiasta. Kun viittaat ettei totuutta löydy tältä sivustolta, niin mistäpä sitten?Voin sanoa että minulla on myös kokemuksia näistä hoitokokouksista ja siksipä en niele tuota Ajatuksen kaunistelevaa historiakatsausta.
TykkääTykkää
Luther Wormsissa: ”Ellei minua saada vakuutetuksi Raamatun todisteiden ja selvien järkisyiden avulla…”
Täytyy nostaa hattua ”NN”:n aktiivisuudelle ja innolle kommentoida, joka ei tosin ole ollut välttämättä ”taidon jälkeen”… Rivien välistä tulkittuna vaikuttaisi, että mukana on avustajina laajempikin ”hyvä weli -piiri”.
Kun selaimeni edellä takelteli niin lähetän jotain uudestaan:
NN: ”Markku ei omalta osaltaan kiistänyt mainitsemaani esiintymistä hurskaana ja jumalisena.” 🙂 No en tosiaan pidä kaikkia hupsutteluja kommentoinnin arvoisena…
Argumentointisi perusta on kehäpäätelmä: Olemme oikeassa, koska olemme oikeassa, koska olemme oikeassa… Ei se ole raamatullista argumentointia. Ja kaikkia esittämiäsi raamatunkohtia voidaan käyttää yhtä hyvin ÄÄRIeksklusiivista vl-tulkintaa vastaan. Sen levittäjien yksinkertaisesti täytyy tehdä parannus!
Ja hyvä NN, vaikuttaa, että olisit ollut kuin ”kala vedessä” esim. 1930-luvun Saksassa, kun esivaltauskollisuuden nimissä Saksan luterilainen kansa ja kirkko valjastettiin valtiollisen hirmuhallinnon ja pedon taakse. Sama on tapahtumassa näinä vuosina vaikkapa Venäjällä fasistisen ohjaillun demokratian nimissä. Kuten Jupekin vinkkasi olet lukenut kovin huonosti VT:n profeetat, samoin kuin Ilmestyskirjan, jonka apostoli Johannes kirjoitti keisari Domitianuksen vainojen aikaan! Pedon kuva on puhunut jo 1930-luvulta lähtien: ”Se on saanut vallan antaa pedon kuvalle hengen, niin että kuva jopa kykenee puhumaan…” (Joh. 13:15)
Kuuntele esim. ylen areenan Radio Variaation -sarjassa eilen uusintana lähetetty Heikki Tapio Niemisen ohjelma ”Jumala Berliinissä” vuodelta 1966
https://areena.yle.fi/1-4361352#autoplay=true
”Ajatus” lienee kirjoittanut aiheen taustasta joskus alustuksen, jonka todistelun hän katsonee ikään kuin oikeuttavan seuranneet harhat ja väärinkäytökset – tai ainakin ettei niitä tarvitse korjata.
Kun SRK:n johtokunta julkaisi lokakuussa 2011 julkilausuman (ja saman toukokuussa 2012), jossa sanottiin mm:
”…tuolle ajalle leimallinen oppiharha oli esimerkiksi niin sanottu henkioppi: parannuksen vaatiminen erinimisistä hengistä, kuten kuivasta, hempeästä tai kososlaisesta hengestä. Kokouksissa esiintyi myös julkista ripittäytymistä ja parannuksen vaatimista sanelun mukaan tai sellaista harhakäsitystä, että SRK:n tai rauhanyhdistyksen johtokunta muodostaisi maan päällä eräänlaisen ”Jumalan huoneen hallituksen”…
tekee ”NN” välttämättömyydestä hyveen ja katsoo, että hoitomiehet ovat hoidettu tai korjanneet jälkensä :):) – ja sillä sipuli, näppärällä sofistisella verbaalisella tempulla torjutaan todellinen parannus, koska sehän olisi ”hoitotoimien jatkamista” – tosin, muuten kyllä ”hoitotoimia” edelleen tarvitaan? Jatkuvasti näet pidetään saarnoja, joissa ei nähdä minkäänlaista korjauksen paikkaa sen enempää 1970-luvun hoitokokouksissa kuin myöhemminkään (esim. Tampereen ry:llä su 25.3. 2018).
Sofismia on myös totuuden relativisointi postmodernissa hengessä – siis että ei ole mitään historiallista totuutta, on vain erilaisia kokemuksia ja tulkintoja. – Mutta, heihaloo, vaikka vain Jumala hallitsee historiasta absoluuttisen totuuden, on meillä kristittyinäkin velvollisuus sitä etsiä; ja on tulkintoja, jotka ovat niin kaukana totuudesta, että ne ovat yksinkertaisesti vääriä!
TykkääTykkää
”Sofismia on myös totuuden relativisointi postmodernissa hengessä – siis että ei ole mitään historiallista totuutta, on vain erilaisia kokemuksia ja tulkintoja. – Mutta, heihaloo, vaikka vain Jumala hallitsee historiasta absoluuttisen totuuden, on meillä kristittyinäkin velvollisuus sitä etsiä; ja on tulkintoja, jotka ovat niin kaukana totuudesta, että ne ovat yksinkertaisesti vääriä!” ( Markku Korteniemi 02/04/2018 15:43)
___
Markku hyvä,
Käsittääkseni olet esiintynyt täällä historioitsijana.
Pyritkö selittämään, että Ajatuksen mainitsemaa kulttuurimurrosta ei ollutkaan (”Länsimaiden kulttuurimurros 60-luvulla ei ollut vain nuorisokapinaa, vaan itseasiassa käännekohta koko länsimaisessa, kristillisiin perusarvoihin perustuvassa yhteiskunnassa.”)?
Pyritkö selittämään, että 1970-luvun hoitokokoukset eivät ajoittuneet tuon kulttuurimurroksen (50 vuotta kestäneen ajanjakson) alkupuolelle?
Pyritkö selittämään, että maailman tapahtumat ja ilmiöt eivät ole vaikuttaneet pohjolan kristillisyyden keskuudessa?
Näistä asioista (kulttuurimurroksen ilmiöistä, joiden vaikutus ulottui kristillisyyden sisälle) keskusteltiin 1970-luvulla. Näiden keskustelujen yhteydessä tulivat myös ne ilmiöt, joihin viittaat näin:
”Kun SRK:n johtokunta julkaisi lokakuussa 2011 julkilausuman (ja saman toukokuussa 2012), jossa sanottiin mm:
”…tuolle ajalle leimallinen oppiharha…”
Näitä viittaamiasi asioita (tätä historiaa) ei Ajatus referaatissaan kiistä enkä minäkään kiistä. Päinvastoin.
Kun Jumala hoitaa kansaansa, se tapahtuu rakkaudessa (niin kuin Heinokin on maininnut useammin kuin yhden kerran), niin kuin lopulta tapahtui – 70- ja 80-lukujen taitteessa. Mutta aina on ollut ihmisiä, joille on jäänyt ”joku karvas juuri”. Nyt, kun tuo mainittu ”Länsimaiden kulttuurimurros” on tullut 50-vuotisen prosessinsa päätökseen, nuo ”karvaat juuret” ovat tuootaneet vasthakoisuutta, joka on nyt nähtävissä: vaaditaan ”absoluuttista totuutta” (jonka ”vain Jumala hallitsee”) (MK 02/04/2018 15:43)
Täällä ”Hulluinhuonelaisessakin” näitä asioita nyt käsitellään. Seurakunnan ulkopuolella. Kannatusta tulee monilta (uskon)suunnilta.
TykkääTykkää
Eihän täällä kukaan kiistä ko. kulttuurimurrosta. Mutta tuokaan kulttuurimurros EI olisi oikeuttanut siihen hengellisen väkivallan aaltoon, joka tapahtui vanhoillislestadiolaisuudessa. Ei niin a) yleisen oikeustajun, ei myöskään b) kristillisen etiikan mukaan.
Tätä asiaan on ”pahoiteltu” julkisuudessa, sanouduttu irti henkiopista ja hengellisestä väkivallasta. Silti saamme lukea tekstejä, joissa puolustellaan ”hoitomiehiä”! Sitäpaitsi, ”hoitokokoukset” jatkuvat! Huoneenhallitusoppikin on virallisesti haudattu, mitenkä lie käytännössä? Tuskinpa hengellisen valtansa huumaannuttamat vallastaan vapaaehtoisesti luopuvat, vallankäyttö on vain muuttunut hienovaraisemmaksi…
Kovista hoitomiehistä nuorimmat ovat jo harmaahapsia. Parannus on heiltä tekemättä! Sehän tulisi tehdä siinä laajuudessa, kuin on pahennusta aiheutettu ja varsinkin, kun on kyseessä ihmisille kärsimyksiä aiheuttanut harhaoppi. Kyseessä on sentään Suomen sodanjälkeisen historian laajin henkisen väkivallan aalto.
TykkääTykkää
”Kovista hoitomiehistä nuorimmat ovat jo harmaahapsia. Parannus on heiltä tekemättä! Sehän tulisi tehdä siinä laajuudessa, kuin on pahennusta aiheutettu ja varsinkin, kun on kyseessä ihmisille kärsimyksiä aiheuttanut harhaoppi. Kyseessä on sentään Suomen sodanjälkeisen historian laajin henkisen väkivallan aalto.” ( Eudokimos 02/04/2018 19:58)
___
Etkö huomaa, että itse toimit täällä samalla tavoin kuin nuo mainitsemasi ”kovat hoitomiehet”? Vaadit tekemään parannusta siinä laajuudessa kuin on pahennusta aiheutettu. Niin puhuivat nuo ”hoitomiehetkin”. Niistä hoitomiehistä ne, jotka saivat tunnon näistäkin synneistään, nöyrtyivät lopulta parannukseen. Nämä asiat tulivat seurakunnan (”siionin”) sisällä yleiseen tietoon. Armosta uskova ihminen on sydämessään antanut heille anteeksi omalta puoleltaan. Ja ahkeroinut uskoa omat syntinsä anteeksi Isä meidän -rukouksen hengessä. Ensin malka pois omasta silmästä – sitten voi auttaa veljeä saamaan roskan pois silmästään.
TykkääTykkää
Jos sallit allegorian, niin tämä sinun ajatuksesi kuulostaa vähän samalta kuin pedofiilien uhrien oikeuksien vaatijalle sanottaisiin että ”oletkohan sinä nyt vähän samanlainen kuin pedofiilit”. Tottakai tämä on kärjistetty esimerkki, mutta melkein yhtä sairaalta kuulostaa tavallisen ihmisen korvaan jatkuva vääryyksistä puhuvien syyttely. Miksi näin sitten tapahtuu, että kaltoinkohdeltujen puolustajaa syytetään? Minulla on siihen neljä mahdollista selitystä.
1) ehkä empatiakyky on sen verran vahingoittunut, ettei ihminen ymmärrä hoitokokousten uhrien ja kaikkien hiljaisten hyväksyjien henkistä kärsimystä.
2) ehkä ei ole tarpeeksi sivistystä psykologiassa, jotta tietäisi miten erilaiset joukkoilmiöt toimivat. Suosittelen etsimään netistä tietoa esim. aiheesta ”Zimbardon vankilakoe” ja ”Milgramin tottelevaisuuskoe”
3)Tarve puolustaa yhteisöä on niin kova, että se sivuuttaa yksilöiden oikeudet
4) Yhteisön näkeminen hengellisesti erehtymättömänä saa kohtelemaan eri tavalla niitä joita pidetään vääräuskoisina kuin niitä joita ei pidetä.
Tämä keskustelu toistaa aina samaa kaavaa: Henkilö a -”sitä ja sitä ikävää tapahtui, tarvittaisiin oikeutta ”
NN:”täällä ei etsitä Jumalan valtakuntaa ja henkilö y :kin antaa jotain ohjeitakin pääsiäisen viettoon”
Henkilö a: ”miksi puhut ikävästi keskustelijoista etkä pysy aiheessa?”
NN:” hahaa, etkö näe että itsekin olet tällainen”
TykkääTykkää
Minä vain toistin sen, mitä lestadiolaisuudessa vanhastaankin on saarnattu:
”Parannus on tehtävä siinä laajuudessa, kuin on pahennusta aiheutettu”.
TykkääTykkää
”Eudokimos
03/04/2018 10:44
Minä vain toistin sen, mitä lestadiolaisuudessa vanhastaankin on saarnattu:
”Parannus on tehtävä siinä laajuudessa, kuin on pahennusta aiheutettu”.”
___
Niin juuri. Näin minäkin totesin sinun tehneen. Niinhän sitä vanhastaan saarnattiin lestadiolaisuudessa. Tällaiset vaatimukset kärjistyivät hoitokokouksissa. Nyt niitä vaatimuksia toistetaan ulkopuolelta.
TykkääTykkää
”Nämä asiat tulivat seurakunnan (”siionin”) sisällä yleiseen tietoon”. Eikö ”siionin” ukopuolella olevilta pidäkään pyytää anteeksi? Eikö ns. ”epäuskoiset” ole lähimmäisiänne? Epäihmisiäkö myös?
Kuten Heino kirjoitti, taitaa olla niin että hoitomies on hoitomiehelle synninpäästön antanut–ja itse asia on jäänyt silleen.
Päätän tämän keskustelun osaltani tähän. Sanakiistat ja niiden kipeys ei johda yhtään mihinkään.
TykkääTykkää
Tulee mieleen seuroissakin joskus kuultu tarina;) Nuorisoporukka oli käynyt ryyppäämässä vuoroissa, jolloin aina ei-ryyppäysvuorossa ollut porukka saarnasi anteeksi ryyppäysvuorossa olleille.
No, mutta NN:lle toivon kaikkea hyvää, ja siunattua elämää. Tulemme varmasti väittelemään väistämättä jatkossakin, asenne-erot tekevät meistä luontaisia vastustajia. Kumpikin kokee olevansa oikeassa, ja oikeuden puolella. Sellainen tilanne ei helpolla purkaudu suuntaan tai toiseen:) Parempi siis sopia ”taistelevansa” hyvillä mielin jo etukäteen.
TykkääTykkää
”Täytyy nostaa hattua ”NN”:n aktiivisuudelle ja innolle kommentoida, joka ei tosin ole ollut välttämättä ”taidon jälkeen”… Rivien välistä tulkittuna vaikuttaisi, että mukana on avustajina laajempikin ”hyvä weli -piiri”. ” (Markku Korteniemi 02/04/2018 15:43)
___
Veikkasit (”tulkitsit rivien välistä”) väärin. Mitään piiriä ei ole.
TykkääTykkää
Ok NN – täytyy vain hämmästyä kiihkeyttäsi peittää jälkiä ja johdattaa keskustelua sivupoluille…
”Aina oppivaiset, ja ei koskaan totuuden tuntoon tulevaiset.” (2.Tim. 3:7)
TykkääTykkää
Markku hyvä,
Tämän keskustelun ”alustuksen” aihe on ”Pyhä yksinkertaisuus”: Mielestäni Ajatus ei johdattanut keskustelua aiheesta sivupoluille. Minä olen samaa mieltä hänen kanssaan. Missä sinä löydät kiihkeyttä Ajatuksen ja minun kommenteissa? Ajatteletko, että muut tähän keskusteluun liittyneet kommentojat ovat osoittaneet kiihkotonta kristillistä rakkautta omissa kommenteissaan? Haluatko, että sinun, Markku, omia kommenttejasi tulkitaan ”rivien välistä”? Minä en halua sitä(kään).
Voisit lukea esittämäsi raamattusitaatin (2.Tim. 3:7) kontekstissaan: (2. Tim. 3:1-7). En pyydä, että selittäisit sitä täällä, mutta että miettisit sitä vakavasti sydämessäsi. Kokemasi avantokokemuksen miettimisen taustaa vasten.
TykkääTykkää
Minä kerron, miltä sinun kommenttisi näyttävät minulle:
Pyrit jatkuvasti vetoamaan keskustelijoiden omatuntoon, jotta he taipuisivat parannukseen ja näkisivät miten väärässä olevat.
Mitä tunteita siitä herää? Sinusta tulee erittäin ylimielinen vaikutelma. Olet jo etänä ikäänkuin selvittänyt kunkin keskustelijan sieluntilan. Lisäksi et noudata mitään tavallisia keskustelun sääntöjä. Julkisilla foorumeilla tuollainen keskustelija ajettaisiin pois (paitsi ehkä politiikassa, jossa on sallittua mustamaalata vastustajia)
Tuleeko tähän sitten ikinä muutosta, voiko maailmamme kohdata? Sitä en osaa sanoa. Jos joku kokee, että taivaallinen oikeus on aina hänen puolellaan, ja muut ihmiset ovat epäuskoisia jolloin heidän sanomansa ei ole pätevää, niin asetelma tuskin tulee muuttumaan. Mitä tapahtuu kun koet kritiikkiä? Onko puolustuskeinosi silloin ”no niin, Jeesushan sanoikin että Jumalan valtakunta saa aina kaikenlaista pahan puhumista osakseen”.
Jos niin on, niin yhteisymmärrystä lienee hankala ikinä saavuttaa.
TykkääTykkää
”Tuleeko tähän sitten ikinä muutosta, voiko maailmamme kohdata? Sitä en osaa sanoa. Jos joku kokee, että taivaallinen oikeus on aina hänen puolellaan, ja muut ihmiset ovat epäuskoisia jolloin heidän sanomansa ei ole pätevää, niin asetelma tuskin tulee muuttumaan. Mitä tapahtuu kun koet kritiikkiä? Onko puolustuskeinosi silloin ”no niin, Jeesushan sanoikin että Jumalan valtakunta saa aina kaikenlaista pahan puhumista osakseen”.
Jos niin on, niin yhteisymmärrystä lienee hankala ikinä saavuttaa.” (Jusbru 03/04/2018 10:12)
___
Kristuksen Evankeliumiin ei tule muutosta. Jumalan Sana ei muutu. Mutta:
Jumalan Sana kohtaa maailmaa tasapuolisesti:
”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. [Room. 5:8, Room. 8:32]
17 ”Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen.
18 Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan. [Mark. 16:16; Joh. 5:24; Ap. t. 4:12]
19 Ja tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden. [Joh. 1:4+]
20 Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi.
21 Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta.” (Joh. 3:16-21)
Riippuu kritiikistä, mitä tapahtuu. Jos tunnen tunnossani, että kritiikki on aiheellista, haluan korjata sellaisia asioita, joita kritiikki koskee. Jos kritiikki (esim. pilkan muodossa) kohdistuu uskooni / uskon tunnustukseeni, kiitän hiljaa sydämessäni Jumalaa siitä rististä, jota saan kantaa. Omalta pulelta syntisenä, mutta armahdettuna syntisenä. Vapaalla omallatunnolla.
Näissä uskon asioissa on mahdollista saavuttaa yhteisymmärrys vain, jos saa Jumalalta armon päästä sisälle JUmalan valtkuntaan – tulla siihen ”valoon”, josta edellä olevan sitaatin jakeessa 21 on kysymys. Koko sitaatti on evankelista Johanneksen kirjoittamaa Jeeruksen puhetta.
TykkääTykkää
Nimimerkki NN se osaa selittää jopa hoitajien parannuksenteot! Tiedän tasan tarkkaan, että hoitajista ei juuri kukaan ole pyytänyt anteeksi, niiltä joita ”hoitivat” (joku yksittäinen tapaus on). Miten sinä NN olet nyt muuttanut mieltäsi! Aikaisemmin pidit myönteisenä Siinainvuoren jyrinää, jollaista kuulimme hoitokokouksissa?
”Kun Jumala hoitaa kansaansa, se tapahtuu rakkaudessa (niin kuin Heinokin on maininnut useammin kuin yhden kerran), niin kuin lopulta tapahtui – 70- ja 80-lukujen taitteessa. Mutta aina on ollut ihmisiä, joille on jäänyt ”joku karvas juuri”. Nyt, kun tuo mainittu ”Länsimaiden kulttuurimurros” on tullut 50-vuotisen prosessinsa päätökseen, nuo ”karvaat juuret” ovat tuootaneet vasthakoisuutta, joka on nyt nähtävissä: vaaditaan ”absoluuttista totuutta” (jonka ”vain Jumala hallitsee”) (MK 02/04/2018 15:43)
Täällä ”Hulluinhuonelaisessakin” näitä asioita nyt käsitellään. Seurakunnan ulkopuolella. Kannatusta tulee monilta (uskon)suunnilta.”
Tämmöistä rakkaudellista hoitoa ei tapahtunut tuolloin -70 -80 vuosikymmenten taitteessa! Miksi sinä vääristät ihan tieten, sillä ihan varmasti on todistettu, että silloin jyrisi ja salamoi hoitokokouksissa. Olen ollut ainakin kahdeksassa hoitokokouksessa (en kaikissa itse hoidettavana) joten tiedän mistä puhun.
Kerrot myös, että hoitajat ovat tehneet parannuksen hoidoistaan! Tämä on pötypuhetta! Semmoista parannusta he kyllä ovat tehneet, että hoitajat pyysivät toisiltaan anteeksi hoitoaan ja sanon, että he hyvin rakkaasti toisiaan siunasivat hoitosynnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Olipa mukava kun kehotit Markkua lukemaan Paavalin kirjeestä Timoteukselle, minäpä muistin mitä Paavali epäili: ”He ovat menettäneet järkensä, ja heidän uskonsa on kelvoton.” Minä en uskalla noin järeästi sanoa vanhoillislestadiolaisuudesta, kuin Paavali, mutta mietipä omaa kohtaasi. Tässä tuo raamatun kohta:
”Niin kuin Jannes ja Jambres* vastustivat Moosesta, niin tuollaiset villitsijät vastustavat totuutta. He ovat menettäneet järkensä, ja heidän uskonsa on kelvoton.”(2.Tim.3:8)
Me ymmärrämme, että tuo sauva on vanhanliiton aikana kuvannut evankeliuminsauvaa. Juuri tämmöisen sauvan avulla kykeni Jakob jatkamaan matkaa, kun häneltä nyrjähti lonkka enkelin kanssa painiessaan:
”Aurinko nousi, ja hän jatkoi matkaansa Penuelista eteenpäin ontuen lonkkaansa.”(1.32:31)
Vaikka kuinka myötämielisesti yritän ajatella noitten hoitomiesten parannuksentekoa, niin kuitenkin nousee mieleen noiden Paavalin mainitsemat Egyptin noidat, heidän esittämät parannukset, sauvat kyllä muuttuivat käärmeiksi kun he irrottivat kätensä sauvoista, mutta tulivat oikealta sauvalta syödyiksi:
”Silloin farao kutsutti luokseen oppineet ja noidat, ja nämä Egyptin loitsijat tekivät taioillaan samoin:
he heittivät kukin sauvansa, ja ne muuttuivat käärmeiksi. Mutta Aaronin sauva nieli heidän sauvansa.”(2.Moos.7:11,12)
Kun Paavali toteaa: ”tuollaiset villitsijät vastustavat totuutta.” Ethän sinä NN halua vastustaa totuutta? Eikö olisi meidän kaikkien kannalta hyvä asia, että totuus voittaisi (lopulta kuitenkin totuus tulee voittamaan) Niin kuin Aaronin sauva nieli egytiläisten noitien sauvat, niin oikea evankeliumi tulee voittamaan:
”Totuutta vastaan emme voi mitään, vaan me taistelemme sen puolesta.”(2.Kor.13:8)
TykkääTykkää
Tiedän kyllä, että jotkut pitävät sinun tätäkin viestiä todistuksena siitä että ”olet menettänyt rakkauden” tai jotain muuta sellaista.
Minä taas sanon, että mielestäni olet yllättävänkin kärsivällinen ollut huolimatta kaikesta kokemastasi. Toivon että jatkat täällä foorumilla edelleen aiheesta puhumista. Tietyt vastakommentit osoittavat, että työ on edelleen erittäinkin kesken:)
TykkääTykkää
Sitaatti:
”Jusbru
03/04/2018 10:12
Minä kerron, miltä sinun kommenttisi näyttävät minulle:
Pyrit jatkuvasti vetoamaan…” (sitaatti päättyi)
___
Vastasin tämän kommenttisi kysymyksiin useita tunteja sitten. Vastaukseni ei ole jostain syystä tai toisesta ilmestynyt, vaikka muita uudempia kommentteja on ilmestynyt.
En kirjoita vastaustani uudelleen. En voisikaan, sillä en voi muistaa tarkasti, mitä kirjoitin. Ehkä sivuston ylläpitäjä ei halunnut julkaista sitä.
TykkääTykkää
Minusta näyttää, että kommenttisi NN 03/04/2018 12:29 on juuri ko. vastauksesi Jusbru’lle. Kiitos myös siitä, että tämä kommenttiketju kasvoi (uskoakseni) ennätyspituuteen! 🙂
TykkääTykkää
Niin on. Se on se vastaus. Se julkistettiin samalla hetkellä kuin tämä myöhempi kommentti. Moderaattori reagoi nopeasti tähän viimeiseen kommenttiin.
TykkääTykkää
Hyvä weli NN, rauha kanssasi!
Kuten edellä on monen kirjoituksilla kalliisti kirkastettu, parannukseen kuuluu, että väärä tunnustetaan, hylätään ja aiheutetut vahingot edes yritetään korjata ja korvata… Näyttää siltä, ainoa ”virallisesti” julistettu poikkeus tähän koskee henkioppi -harhaa ja sen seurauksia, vaikka ihmisiä kuoli, menetti mielenterveytensä ja ajettiin uskossaan haaksirikkoon. – Rakkautta ja armoa riittää itselle ja kanssahoitajille, mutta missä se rakkaus ja armo näitä uhreja kohtaan on? Vaikka juuri siihen Pyhä Raamattu meitä monissa kohdissa kehottaa!
Olemme tainneet nähdä kovin usein, etkä ole halunnut kasvokkain (etkä nyt nimelläkään) näitä asioita ottaa esille, – vaikka jo syksyllä 2011 seurakuntapäivänämme toimiessani puheenjohtajana esitin aiheesta julkista keskustelua rakentavasti ja kristillisellä rakkaudella.
TykkääTykkää
”Olemme tainneet nähdä kovin usein, etkä ole halunnut kasvokkain (etkä nyt nimelläkään) näitä asioita ottaa esille, – vaikka jo syksyllä 2011 seurakuntapäivänämme toimiessani puheenjohtajana esitin aiheesta julkista keskustelua rakentavasti ja kristillisellä rakkaudella.” (Markku Korteniemi
03/04/2018 21:07)
___
Markku hyvä,
Veikkasit jälleen väärin. Emme ole keskustelleet kanssasi kasvokkain. Emme näistä asioista emmekä muistakaan asioista. Täällä netissä olet esiintynyt. Täällä olet tuonut itsesi minunkin tietooni.
Lienetkö itsekään seurakuntapäivillänne (tai muulloin) kutsunut yhteisönne jäseniä seuraamaan tätä ”Hulluinhuonelainen” -sivustoa? Vastauksen tähän kysymykseen tiedät itse.
TykkääTykkää
Ok ”NN” – kiitos oikaisusta ja PYYDÄN ANTEEKSI asiattomia arvailujani!
Jossakin edellä väitit pitäväni itseäni ”hyvänä ja hurskaana”, ja mahtoi olla ensimmäisiä viestejäsi, jossa viittasit lähes tasan kymmenen vuoden takaiseen tapaturmaamme – olen tuonut mielestäni sen itsekin esille, että pelastumisemme oli täyttä Jumalan armoa ja IHME. Itse laskin sille todennäköisyydeksi 0,00375 % – mutta useimmat muutkin varmaan kokevat olevansa ”jatko-ajalla” ihan ilman omaa ansiotaan, ehkäpä sinäkin. – Yritän omalta puoleltani kilvoitella ja antaa sinulle anteeksi asiattomiksi kokemani heittosi.
Keskustelultamme puuttuu valitettavasti pohja, jos meillä ei ole yhdessä hyväksyttyä argumentaatio- ja falsifiointipohjaa. Sellaiseksi ei sinulle ole näyttänyt sopivan – kommenttiesi perusteella – sen enempää Raamattu (siten kun sitä ovat tulkinneet varhaiset kristityt ja vanha kirkko), ei omatunto, ei särjettyjen puolustaminen, ei johdonmukainen ajattelu, ei historiallinen todistusaineisto ja analogiat, sen enempää kuin faktat nykytilanteesta… Vaikka kaikkia näitä niin kirkkoisät, Luther kuin Laestadiuskin arvostivat argumentaatiossaan.
Useasti olen aiemminkin siteerannut keskiaikaisen kilvoittelijan kirjoitusta: ”Mutta koska olen heikko rakkaudessa ja epätäydellinen hyveissä, tarvitsen Sinun vahvistustasi ja lohdutustasi… Rakkaus on suuri lahja. Se tekee keveäksi kaiken raskaan ja kestää rauhallisesti kaiken rauhattoman. Se kantaa näet taakan taakatta ja tekee kaiken karvaan makeaksi ja maukkaaksi… Rakkaus ei tunne taakkaa eikä laske vaivojaan, se pyrkii enempään kuin kykenee, eikä se esitä verukkeeksi mahdottomuutta, vaan pitää kaikkea itselleen mahdollisena… Sen vuoksi se voi kaiken, suorittaa ja saa aikaan paljon, missä rakkaudeton väsyy ja vaipuu.”
Herran veli Jaakob kirjoittaa, kuinka seurakunnan opettajat tullaan tuomitsemaan muita ankarammin (Jaak.3:1). Vain vilpittömyys ja rehellisyys tekee kristillisyydestämme kestävää ajan illan hämärässä ja myrskyissä – ja juuri sitä myös pääosa nuoristamme etsii, kaipaa ja kunnioittaa. Kun Jumala haluaa meidän katsovan myös yhteisönä rehellisesti historian peiliin, niin katsokaamme ja tehkäämme virheidemme korjaamiseksi sen mitä voimme! – sillä: vain ”totuus tekee teistä vapaita” (Joh. 8:32).
TykkääLiked by 2 people
”Ok ”NN” – kiitos oikaisusta ja PYYDÄN ANTEEKSI asiattomia arvailujani!” (Markku Korteniemi 04/04/2018 22:18)
___
Markku hyvä,
Ei sinulla ole tarvetta pyytää anteeksi sitä, että luulit tunnistaneesi keskustelukumppanisi kommenttien sisällön perusteella. Arvailusi eivät olleet loukkaavia. Niihin oli helppo vastata kiihkottomasti. Halusin ilmoittaa sinulle, että keskustelukumppanisi si ole se, joksi ajattelet tunnistaneesi hänet.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, mitä sanot, että: ”– olen tuonut mielestäni sen itsekin esille, että pelastumisemme oli täyttä Jumalan armoa ja IHME.”
Markku hyvä, jos luet uudelleen tähän mainittuun tapahtumaan viittaavat kommenttini hyvällä tahdolla, niin voisit tulla siihen tulokseen, että niitä ei ole tarkoitettu ”heitoiksi”.
Tuollaisen onnettomuuden voisi kokea Jumalan puhutteluksi. Erityisesti, jos onnettomuus kohtaa uskoa tunnustavaa ihmistä. Uskomisen armon saanut ihminen kokee olevansa ”palvelija, joka on saanut kymmenen tuhannen leiviskän velkansa anteeksi”. Silloin ei ole varaa toimia niin kuin armoton palvelija Jeesuksen vertauksessa (Matt. 18: 21-35).
Kokemasi onnettomuus oli muistutus kuolevaisuudestamme. Niinhän? Kiitollisuutta Jumalalle Jumalan lapsi voi osoittaa ahkeroimalla kilvoitella uskossa, Jumalan lasten rakkaudessa.
Kirjoitat:
”Keskustelultamme puuttuu valitettavasti pohja, jos meillä ei ole yhdessä hyväksyttyä argumentaatio- ja falsifiointipohjaa. Sellaiseksi ei sinulle ole näyttänyt sopivan – kommenttiesi perusteella – sen enempää Raamattu (siten kun sitä ovat tulkinneet varhaiset kristityt ja vanha kirkko), ei omatunto, ei särjettyjen puolustaminen, ei johdonmukainen ajattelu, ei historiallinen todistusaineisto ja analogiat, sen enempää kuin faktat nykytilanteesta… Vaikka kaikkia näitä niin kirkkoisät, Luther kuin Laestadiuskin arvostivat argumentaatiossaan.”
___
Tähän joudun vastaamaan aluksi, että en mielelläni käytä tieteen kieltä (varsinkaan silloin, kun keskustellaan omakohtaisesta uskosta) vaan ”pyhän yksinkertaisuuden” kieltä. Tämän takia ohitan ”argumentaatio- ja falsifiointipohjan”. Olen minäkin lukenut muutakin kuin aapiskirjan, mutta en halua perustella kommenttejani sillä asialla.
Et ehkä ole huomannut kommenteistani, että Minulle sopii mainitsemistasi asioista Raamattu, omatunto, särjettyjen puolustaminen, historiallinen todistusaineistokin – sikäli kuin se on Jumalan sanalle alisteinen. Johdonmukaisesta ajattelusta en voi kehua itseäni. Siinä on se vaara, että järki pyrkii Jumalan sanan yläpuolelle. Mainitsemasi ”faktat nykytilanteesta” ovat myös kysymyksenalaisia. Jumalan seurakunnan opettaja, Pyhä Henki, kirkastaa Jumalan sanaa, ei väittele eikä esitä järjen päättelyn tuottamia ”faktoja”.
Raamattu on ylin ohje, jonka mukaan kaikki opetukset ja opettajat on tuomittava (Luther). En ole halunnut paiskia tänne irrallisia raamatunlauseita kilpaa toisten keskustelijoiden kanssa. Sinullekin, Markku, mainitsin jokin aika sitten kontekstin esittämääsi Timoteuskirjan jakeeseen. Heino kommentoi sitä laajasti, mutta otti ”argumentin” kontekstin ulkopuolelta – ikään kuin siihen jakeeseen olisi viitattu. Ja sitten laajensi kommenttiaan muihin kirjoituksiin, joista en voinut ymmärtää, millä tavalla ne liittyvät keskustelun aiheeseen. Ehkä minulta todella puuttuu kyky ajatella johdonmukaisesti.
Kirjoitat:
”Herran veli Jaakob kirjoittaa, kuinka seurakunnan opettajat tullaan tuomitsemaan muita ankarammin (Jaak.3:1).”
___
Niin juuri. Lue koko luku (Jaak. 3: 1-18).
TykkääTykkää
NN kirjoittaa: ”Heino kommentoi sitä laajasti, mutta otti ”argumentin” kontekstin ulkopuolelta – ikään kuin siihen jakeeseen olisi viitattu. Ja sitten laajensi kommenttiaan muihin kirjoituksiin, joista en voinut ymmärtää, millä tavalla ne liittyvät keskustelun aiheeseen. Ehkä minulta todella puuttuu kyky ajatella johdonmukaisesti.”
Vai otti Heino ”argumentin” kontekstin ulkopuolelta”. Miten sinä NN nyt minua tämmöisestä moitit? Voit itse tarkastaa, etten minä kirjoita kontekstin ulkopuolelta:
”Mainitut Mooseksen vastustajat olivat juutalaisen perinteen mukaan nimeltään Jannes ja Jambres” (2. Moos. 7:11)
Kerrot: ”Olen minäkin lukenut muutakin kuin aapiskirjan, mutta en halua perustella kommenttejani sillä asialla.”
Minä kunnioitan kaikkea oppineisuutta, myös sinua henkilönä ja toivon, että ymmärrät näitä maanviljelijän uskonselityksiä. En ole käynyt kuin näitä keskiasteen kouluja, tosin olen kyllä omin päin tutkinut uskonfilosofisia kirjoituksia ja täytyy tunnustaa, että joskus on mennyt ”sormi suuhun”, mutta en minä siitä ole lannistunut. Tunnustan myös, että olette monet opiskelleet muutakin kuin ”aapista”. Äly ja tietämys eivät kuitenkaan ole keskenään synonyymejä.
Voisitko sinä NN ystävällisesti sanoa oikean nimesi, olla pelkäämättä meitä, jotka luemme ajatuksiasi uskosta. Paavali rohkaisee sinua/meitä:
”Kun siis tiedämme, mitä Herran pelko on, me koetamme saavuttaa ihmisten luottamuksen. Jumala kyllä näkee, millaisia me olemme, ja toivon teidänkin sisimmässänne näkevän sen.”(2.Kor.5:11)
TykkääTykkää
Vastaus Heinon kysymykseen
Kirjoitat näin:
”Vai otti Heino ”argumentin” kontekstin ulkopuolelta”. Miten sinä NN nyt minua tämmöisestä moitit? Voit itse tarkastaa, etten minä kirjoita kontekstin ulkopuolelta:
”Mainitut Mooseksen vastustajat olivat juutalaisen perinteen mukaan nimeltään Jannes ja Jambres” (2. Moos. 7:11)”
___
Kyseinen teksti oli TÄMÄ :
1 Mutta sen sinun pitää tietämän, että viimeisinä päivinä vaaralliset ajat lähenevät;
2 Sillä ne ihmiset, jotka itsiänsä rakastavat, ahneet, kerskaajat, ylpiät, pilkkaajat, vanhemmillensa tottelemattomat, kiittämättömät, jumalattomat,
3 Haluttomat, sopimattomat, laittajat, irtaalliset, kiukkuiset, kateet,
4 Pettäjät, tuimat, paisuneet, jotka enemmin hekumaa kuin Jumalaa rakastavat,
5 Joilla on jumalinen meno olevinansa, mutta sen voiman he kieltävät pois. Karta siis senkaltaisia.
6 Sillä ne ovat niitä, jotka huoneesta huoneeseen juoksevat ja vaimoväen vangiksi vievät, jotka synneillä rasitetut ovat ja moninaisten himoin kanssa käyvät,
7 Aina oppivaiset, ja ei koskaan totuuden tuntoon tulevaiset. (2. Tim. 3:1-7)
___
Ehdotin TÄMÄN tekstin lukemista MARKULLE, joka edellisessä kommentissaan vihjasi minun kommentointiin jakeella 7: ”Aina oppivaiset, ja ei koskaan totuuden tuntoon tulevaiset.”
Ehdotin MARKULLE, että HÄN lukisi tuon tekstin jakeet 1-7 ajatuksen kanssa. Kirjoitin näin:
”Voisit lukea esittämäsi raamattusitaatin (2.Tim. 3:7) kontekstissaan: (2. Tim. 3:1-7). En pyydä, että selittäisit sitä täällä, mutta että miettisit sitä vakavasti sydämessäsi. Kokemasi avantokokemuksen miettimisen taustaa vasten.”
___
En pyytänyt sinua, Heino hyvä, kommentoimaan Markun puolesta – enkä pyytänut Markkuakaan vastaamaan, ainoastaan miettimään sydämessään.
Sinä, Heino hyvä, kuitenkin esitit kommenttisi, mutta et esittänyt sitä Markulle annetusta tekstistä, johon siteeraamasi jae 8 EI SISÄLTYNYT. Enkä pyytänyt sinulta kommentointia.
___
Minun nimeni tällä sivustolla on NN.
En näe suurempaan ”avoimuuteen” tarvetta. Heino hyvä, minulle on sinunkin kommenteistasi tällä sivustolla muodostunut mielikuva siitä, ”millainen sinä olet” (2.Kor.5:11). Et ole saavuttanut minun luottamustani. Paavali on.
Heino hyvä, kovin itsevarmasti ja kärkevästi olet arvostellut täällä nimellä mainittuja veljiä. Olet saanut tykkäyksiäkin kommenteistasi. En näe tarpeelliseksi ottaa osaa arvosteluun enkä näe tarpeelliseksi väitellä kanssasi. Emme kuitenkaan ole asioista samaa mieltä.
TykkääTykkää
Aivan oikein nimimerkki NN, et pyytänyt minua kommentoimaan kirjoitustasi. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että täällä keskustellaan vapaasti uskosta, tässä kohdassa ”Pyhä yksinkertaisuus.” Ajattelen, etten tarvitse sinun, enkä toisten lupaa kommentoida kirjoitustasi. Ei minulla ole ollut tarkoitus vastata Markun, eikä kenenkään muunkaan puolesta, kunhan keskustelin.
Tuo kahdeksas jae ei sisältynyt ehdottamaasi raamatun kohtaan, mutta on aina hyvä, että luetaan laajempi kokonaisuus, niin silloin saatamme myös ymmärtää mitä me luemme. Sinun tapasi lukea on ilmeisesti toinen? Sanot, että olet ymmärtänyt: ”millainen sinä olet” ilmeisesti olet nähnyt sydämentilani! Hoitokokouksessa yksi johtokunnanjäsen Arvo meni ihan sekaisin sieluntilan tutkimisesta, hän nousi ylös, silmät pyörivät hänen päässään, kauhistuneena hän toisteli:
– Emme ole tienneetkään miten kauhistuttava sieluntila noilla Korpeloilla on!
Et aio esiintyä omalla nimelläsi, kuitenkin olet tutkinut minun sieluntilani! No en minä tästä ole pahastunut, sillä tunnen ja tiedän nykyisen vl – uskon. Ennen ei kenenkään mieleen edes olisi tullut kirjoittaa sinun laillasi. Ymmärrän myös, miksi olet närkästynyt kirjoitteluuni, mutta jos minä en kerro, totuus kuitenkin tulee ilmi ja uskovat tulevat ymmärtämään, mikä on oikea oppi:
”Monet seulotaan, sulatetaan ja puhdistetaan, mutta jumalattomat elävät jumalattomina, eikä kukaan jumalattomista ole tätä ymmärtävä. Mutta viisaat ymmärtävät.”(Dan.12:10)
TykkääTykkää
@Heino, nimimerkillä NN näyttää olevan uskomaton henkien erottamisen lahja;) minunkin hengen erotti matkojen päästä jopa ilman keskustelua uskonasioista.
En tiedä mitkä olivat tämän tuomion perusteet, ehkä pelkkä hänelle vastaan väittäminenkin riittää. On kätevää tietysti leimata kaikki vastaväittäjät epäuskovaisiksi, koska näin välttyy itsetutkiskelulta.
Psykologiassa tällaisen toiminnan nimi on devaluing, eli arvon kieltäminen, ja se luetaan kehittymättömäksi defenssiksi. Itselleni ainakaan toisen ihmisen oletettu epäuskoisuus ei riittäisi syyksi kieltää itseeni kohdistuvaa kritiikkiä.
Tällaiset ihmiset väistämättä saavat mielen masentumaan, mutta toivon ettet liikaa masentuisi. Itse en enää vastaa NN:n viesteihin, ehkä sinunkaan ei kannattaisi? Paras tapa suojautua trollaamiselta ja provosoinnilta on jättää kokonaan huomiotta.
TykkääTykkää
Näköjään kommenttini, jonka kirjoitin jo viikko sitten yhtäkkiä ilmestyi tänne. Luulin sen jo kadonneen, ja kirjoitinkin silloin kokonaan uuden.
TykkääTykkää
Laitanpa vielä vastaisen varalle Wikipediasta poimitun listan SRK:n puheenjohtajista.
Suomen lähetystoimen päätoimiston johtokunnan puheenjohtajat:
Juho Mattila 1906 –1909
Josef Patala 1909 –1910
Juho A. Tauriainen 1910 –1911
Kalle Moilanen 1911 –1913
Vihtori Huotari 1913 –1914
Kalle F. Lohi 1914 –1916
Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen johtokunnan puheenjohtajat:
Kalle F. Lohi 1916 –1917
Kalle Moilanen 1917 –1918
Antti Huumonen 1918 –1920
Juho Mattila 1920 –1924
Antti Sangi 1924 –1929
Valde Suomalainen 1929 –1930
Antti Sangi 1930 –1933
Heikki Jussila 1933 –1942
Armas Leinonen 1942 –1960
Eino Vaherjoki 1960 –1977
Kauko Mäntylä 1977–1983
Erkki Reinikainen 1983–1993
Matti Lääkkö 1993–2007
Olavi Voittonen 2007–2014
Viljo Juntunen 2014–2017
Matti Taskila 2017 –
En löytänyt vastaavaa listaa SRK:n pääsihteereistä (onko hän virallisesti ”johtokunnan työvaliokunnan sihteeri”?) Kiinnostava olisi sekin.
TykkääTykkää
Tässä vielä Erkki Pirin haastattelu Kalevassa 15.10.2011. Jutun tekijä oli Pekka Mikkola. Ehkä se saa meidät vielä jatkamaan tätä ennätyspitkää kommenttiketjua. 🙂
————–
Kun hysteria sai liikkeessä vallan
Vanhoillislestadiolaisen liikkeen keskuselin Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys SRK julkisti viime keskiviikkona kannanoton, jossa pahoiteltiin liikkeessä 1970-luvulla ilmenneitä opillisia harhoja ja väärinkäytöksiä. Erityisesti kyse oli niin sanotuista hoitokokouksista.
Suuri osa hoitokokousten toimeenpanijoista ja uhreista on kuollut. Nuorena opettajana ja maallikkosaarnaajana nuo tapahtumat näki ja koki pudasjärveläislähtöinen Erkki Piri, joka myöhemmin opiskeli papiksi. Kolmessa rauhanyhdistyksessä puheenjohtajana toiminut lääninrovasti kertoo ohessa näkemyksensä siitä, mitä hoitokokoukset oikein olivat. Piri on edelleen SRK:n julkaisujen toimitusneuvoston jäsen.
– PM: Mistä niin sanotut hoitokokoukset saivat alkunsa? Mikä oli SRK:n rooli kokousten järjestämisessä?
– EP: Sana ”hoitokokous” on saanut negatiivisen varauksen. Hoitokokouksia on ollut aina ja niitä tullaan pitämään jatkossakin. Hoitokokous on sielunhoidollinen, parantava ja hoitava keskusteluhetki. 70-luvun neuvonpidot olivat aluksi tällaisia. Voimakas murros yhteiskunnassa herätti huolen ja keskustelun tarpeen.
Näistä hoitokokouksista lähdettiin kotiin iloisella mielellä. Myöhemmin niihin tuli lisäväriä. Keskusyhdistys oli alusta asti avainasemassa.
– PM: Missä ja miten olitte itse mukana näissä tilaisuuksissa?
– EP: Olin etupäässä kotipitäjässäni Pudasjärvellä, jossa oli 70-luvulla kolmekymmentä rauhanyhdistystä.
Mutta olin kyllä muuallakin – kutsuttuna ja SRK:n lähettämänä. Ulkopuolinen pyrki analysoimaan tilannetta ja useimmiten ”hoitomiestä” kuunneltiin. Mutta kun riitatilanteita ratkottiin, usein ”hoitaja” joutui ankaran kritiikin kohteeksi. Myös tavalliset seurakuntaillat tai -päivät saattoivat muuttua hoitokokouksiksi.
– PM: Missä nämä kokoukset pidettiin? Keitä oli paikalla? Sanotaan, että kokoukset saattoivat jatkua myöhään yöhön.
– EP: Tilaisuudet olivat tavallisesti rauhanyhdistyksen talossa mutta myös kodeissa. Paikallinen rauhanyhdistys kutsui jäseniään kokouksiin. Tilaisuuksiin pyydettiin kokeneita veljiä ”avuksi” ja usein myös SRK:n edustajia. Monesti kokoukset kestivät myöhään. Kun sisäinen kriisi laukesi 1979, esimerkiksi puhujien kokoukset lopetettiin tarkoituksellisesti ajoissa. Todettiin, että päivällä toimitaan ja yöllä nukutaan.
– PM: Maallikkopuhuja Heikki Saaresta on hoitokokousten yhteydessä puhuttu paljon. Mikä hänen roolinsa oli?
– EP: Heikki Saari on sen rajan takana, joka meillä on vielä edessä. Hän korjasi harhansa ja hänestä jäi sanontatapaamme käyttäen ”todistus seurakunnalle”. Eri asia on, että häneen personoitui voimakas lakihenkisyys, joka ilmeni muun muassa brutaalissa kielenkäytössä ja arveluttavissa sielunhoitometodeissa.
Hän sai merkittävän roolin niin sanotun pappishajaannuksen aikoihin ja sitä perua hän nautti luottamusta. Hoitokokousten aikaan hän oli eräänlainen primus motor. Tosin eräät vakaat veljet jo1960- luvulla vierastivat hänen ”henkeään”.
– PM: Rauhanyhdistysten jäseniltä vaadittiin kokouksissa parannuksen tekoa esimerkiksi erilaisista hengistä: kuivasta hengestä, hempeästä hengestä tai kososlaisesta hengestä? Mitä nämä olivat?
– EP: Aluksi ei ollut näin. Muistan monia tilaisuuksia, joissa ”hoidettiin” ihan asiallisia asioita kuten uskovien keskinäisiä vuosikymmenten takaisia kaunoja, rajariitoja ja kaikkea sitä raadollisuutta, joka on yhä meissä todellisuutta. Näistä ”hoitokokouksista” lähdettiin kotiin Jeesusta kiittäen. Kyllä kristitty voi vieläkin ”kuivua” kovaksi ja kylmäkiskoiseksi lähimmäistään kohtaan, ja tästä on tehtävä parannus.
Mutta sitten alkoi tulla ”henkioppi”, joka huipentui 70-luvun lopulla kososlaisuudeksi. Se saavutti hysteeriset mittasuhteet. Vuonna 1978 oli eräässä Päivämiehen numerossa pääkirjoitus kososlaisuuden tuntomerkeistä. Luulen, että kun sen luki, jokainen koki olevansa kososlainen.
Tämä hysteria loppui, kun syksyllä 1979 Heikki Saari jäi käytännössä yksin ja hänen toimintansa pysäytettiin. Tuo syksy oli mielestäni vanhoillislestadiolaisen kristillisyyden merkittävimpiä kulminaatiopisteitä.
– PM: Joutuiko rauhanyhdistyksellä tekemään parannusta, jos esimerkiksi oli käynyt E-liikkeessä tai epäiltiin SMP:läiseksi?
– EP: Tiedossani ei ole tällaista, mutta eri asia on taas, että aina tässä kristillisyydessä on vierastettu ja torjuttu ateistisia voimia. Samoin on opetettu, että kristitty ei lähde radikaalisten aatteiden avulla ajamaan maallisia asioita.
Puoluepolitiikka ja rauhanyhdistyksen toiminta on pyritty pitämään erossa toisistaan, tosin siinä ei ole aina onnistuttu. Tässäkin on valitettavasti tullut ylilyöntejä.
– PM: On sanottu, että hoitokokouksissa lähisukulaiset painostettiin tekemään ilmiantoja toisistaan, esimerkiksi lapset vanhemmistaan. Tapahtuiko tällaista?
– EP: Tuskin painostettiin, mutta usein lapsilla oli herkempi tilannetaju kuin vanhemmilla. Joskus juuri vanhemmat olivat kylmiä ja kovia. Lapset saattoivat hätäillä vanhempiensa puolesta. Ei tämä ollut pahasta. Eri asia on, että sielunhoidollisesti oli arveluttavaa, että lasten ja vanhempien välejä saatettiin ratkoa koko muun joukon edessä.
– PM: 1970-luvun lopussa liikkeessä tehtiin uudelleenarviointi näistä tilaisuuksista. Mitä tapahtui? Uskalsiko joku liikkeen johdossa sanoa ääneen, että on menty metsään?
– EP: Vähälle huomiolle on 70-luvun arvioinnissa jäänyt se, että sen lisäksi, että 1979 todettiin lakihenkisyyden tuomat harhat, 1987 pidettiin Oulussa kaksipäiväinen seminaari, jossa tarkasteltiin 70-luvun kääntöpuolta harhaoppeineen. Vuonna 1989 samaan asiaan palattiin Ranuan suviseuroissa. Asian nosti esiin muun muassa silloinen SRK:n varapuheenjohtaja ja myöhempi puheenjohtaja Erkki Reinikainen. Hän rupesi määrätietoisesti toimimaan 70-luvun sisäänpäin kääntyneestä ja umpioituneesta tilasta avoimuuteen ja ystävälliseen vuorovaikutukseen niin kirkossa kuin muussakin yhteiskunnassa.
Ei sentään kaikessa ”menty metsään”. En jaksa pitää pahana sitä, että juuri 70-luvulla liikkeessä käynnistyi lapsi- ja nuorisotyö. Luulen tietäväni, mistä puhun kun tuona aikana sain olla pitämässä lapsi- ja nuorisopäiviä kotimaan lisäksi Ruotsissa ja Amerikassa. Lisäksi rauhanyhdistyksen kiinteistöjä nousi juuri tuona aikana kuin sieniä sateella. Minusta se oli siunauksellista.
– PM: Mikä selittää sen, että SRK:n johtokunnan anteeksipyynnön esittämiseen meni yli kolme vuosikymmentä?
– EP: Minulla ei ole selitysmallia. Mutta totean vain, että hyvä näin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Olimme silloin kolme vuosikymmentä sitten kaikki samassa veneessä. Tosin ihmettelen niitä anteeksipyytämisen vaatijoita, joilla ei tunnu olevan itsellään anteeksiantamusta. Jatkuvasti on lisävaatimuksia. Mikään ei tunnu riittävän. Luulen, että peiliin katsomisen paikka on itse kullakin.
————–
Pirin ajatukset vastaavat luultavasti varsin hyvin SRK:n nykyistäkin ”virallista” ymmärrystä hoitokokouksista. Keskustelussamme samoja ajatuksia on ollut Ajatuksella ja NN:llä. Kyllä heidänkin kommenttinsa ovat täysin ”virallisella” linjalla. Monista haastatteluista tuttuja ovat myös ilmaisut ”Tiedossani ei ole tällaista” tai ”Minulla ei ole selitysmallia.” Juuri tämän vuoksi kiihkotonta ja objektiivista tutkimusta tarvitaan: tiedon saamiseksi ja selitysmallin löytämiseksi! Ajatuksen viittaus kulttuurimurrokseen on tietenkin oikea, mutta ei riittävä selitys. Se on myös tyypiltään puhtaasti yhteiskunnallinen (kuten myös monet Oulun yliopiston tutkimukset). Tämän lisäksi tarvitaan kipeästi kirkkohistoriallista ja teologista tutkimusta.
TykkääTykkää
Vastasin SRK:n Kalevassa olleeseen kirjoitukseen. En saanut yhtään minkäänlaista palautetta tuolloin SRK:n taholta, en kyllä myöskään ns. hoitajilta. Laitan tänne tuon kirjoitukseni, joka oli Kalevassa. Ehkä kirjoitan myöhemmin Pirin haastattelusta. Hän oli yksi noista SRK:n luottohoitajista, jotka tutkivat uskovien sieluntilaa ja tämän kun tietää, ymmärtää hänen sanonnan: ”Tosin ihmettelen niitä anteeksipyytämisen vaatijoita, joilla ei tunnu olevan itsellään anteeksiantamusta.”
Tässä tuo kirjoitukseni:
SRK:n julkilausumaa voi vain ihmetellä
Kun olen lukenut SRK:n anteeksipyyntöä, joka onkin muuttunut samaan hengenvetoon pahoitteluksi, eli tässä on käynyt ihan niin pahasi kuin mistä Saarnaaja varoittaa:
”Älä anna suusi saattaa itseäsi syylliseksi, älä sano Jumalan sanansaattajalle*: ”Minä tein sen vahingossa.” (Saar. 5:6)
Kummia selityksiä ”veljet” ovat keksineetkin:
”Johtokunta pahoittelee esiintyneitä oppiharhoja ja väärinkäytöksiä ja toteaa: ”Yhteisö koostuu yksilöistä, niin myös uskovien yhteisö. Kun yksittäiset kristityt erehtyvät, vika ei ole seurakunnan.”
On selvää, että yhteisö koostuu yksilöistä, eli jos ei ole yksilöitä, ei ole yhteisöä! Hoitokokousten hoitajat olivat ilmeisesti SRK:n tarkoittamia ”yksilöitä” jotka ovat erehtyneet. SRK väittää, että seurakunta ei ole syyllistynyt mihinkään! ” vika ei ole seurakunnan.”
Kysynkin nyt; miten seurakunta voi olla viaton, eli ei ole osallinen pannatuomioista kun seurakunta on totellut hoitajia ja toteuttanut hoitajien väärän opin turvin tehdyt väärät tuomiot. Seurakunta myös pitää väärät tuomiot voimassa tämän SRK:n pahoittelun jälkeenkin.
Kun, tätä SRK:n julkilausumaa pahoittelua lukee, niin ei voi muuta kuin suu auki ihmetellä ”veljien” järjenjuoksua. Lainataanpa:
”Keskustelustaan SRK:n johtokunta päätti antaa tässä lehdessä julkaistavan kannanilmaisun, missä se pahoittelee esiintyneitä harhoja ja väärinkäytöksiä. Jumalan kansa koki niinä vuosina ”korpivaellustaan”, mutta samanaikaisesti koettiin myös Jumalan siunausta evankeliumin työssä. Se, mitä Jumala puhdisti, on tuottanut hyvää hedelmää.”
Ensinnäkin SRK myöntää, että rauhanyhdistykset muodostavat uskonnollisen yhteisön, mutta tässä julkilausumassa yhteisö muuttui ” Jumalan kansaksi”. Herää kysymys, että onko se kansa Jumalan kansaa, joka väärän henkiopin keksittyään alkoi sitoa vapaita ”Armolapsia” ja kielsi heiltä synninpäästön.
SRK nimittää hoitokokousaikaa ”korpivaellukseksi” jolloin koettiin:
” Jumalan siunausta evankeliumin työssä. Se, mitä Jumala puhdisti, on tuottanut hyvää hedelmää.” Kuka tuli puhtaaksi henkiopin turvin? Päinvastoin, ei Jumala puhdistanut yhteisöä, vaan tapahtui suuri eksyminen! Tämän eksymisen mm. lääninrovasti Erkki Piri totesi Kaleva 15.10. ”Kaikki me oltiin samassa veneessä”.
Minä en ole vaatimassa anteeksipyytämistä Kärsämäen ry:n uskovilta, en myöskään SRK:n ”vääriltä veljiltä”. Minun puolestani saatte pitää syntinne! Olen toivonut, että tulisitte niin kuin Paavali kirjoittaa Timoteokselle:
”Joka tahtoo kaikkia ihmisiä autuaaksi, ja että he totuuden tuntoon tulisivat.” (1 Tim. 2:4)
Kun olen lukenut SRK:n kannanottoja/pahoitteluja, minulle on muistunut Jeremian saarna, jonka hän piti Israelin kansalle:
”Puhu heille: Herra sanoo näin: — Jos joku kompastuu, eikö hän heti nouse? Jos joku eksyy tieltä, eikö hän käänny takaisin?
Miksi tämä kansa on jatkuvasti eksyksissä, miksi Jerusalem pysyy luopumuksessaan? Miksi se riippuu lujasti kiinni valheessa eikä suostu palaamaan takaisin minun luokseni?
Minä olen kuunnellut heitä tarkoin — eivät he puhu niin kuin tulisi puhua. Kukaan ei kadu pahuuttaan, ei ajattele: ”Mitä minä olenkaan tehnyt!” (Jer. 8:4 –6)
Sanon sinulle, joka olet minun kanssani saanut väärän tuomion. Älä ollenkaan hätäile äläkä pelkää. Pietari kirjoittaa:
”Kenenkään teistä ei tule kärsiä murhamiehenä tai varkaana tai pahantekijänä tai toisten petkuttajana.
Mutta sen, joka kärsii kristittynä, ei pidä hävetä, vaan hän kirkastakoon kristityn nimellään Jumalaa.
On tullut tuomion aika, ja tuomio alkaa Jumalan huoneesta. Mutta jos se alkaa meistä, mikä onkaan niiden loppu, jotka eivät taivu uskomaan Jumalan evankeliumia?”(1 Piet. 4:15-17)
Näinä päivinä on tullut julki kuka on ” pahantekijänä tai toisten petkuttajana.” Pieniä uskovia on petkutettu väärillä opeilla, uskomaan, että tuomiot ovat Jumalan sanan mukaisia. Kun Pietari ilmoittaa: ” On tullut tuomion aika, ja tuomio alkaa Jumalan huoneesta.” Eli meidän tulee muistaa, että vaikka meitä on tuomittu väärin, pilkattu ja häväisty, niin muistetaan tämä, että tuomio ei saa alkaa meistä. Tuomio on yksin Jumalan.
TykkääLiked by 2 people
Kun lukee tuota Erkki Pirin haastattelua, tulee nenään ihan aistittava mädäntyneen homeen haju! Jos näin kierosti osataan selittää omia vääriä tekojaan muka katuvana parannuksentekijänä esiintyen, niin voi olla ihan varma, että siinä parannuksenteossa ei ole Jeesus mukana. Pahat tekonsa ihmisen tulee tunnustaa ja hylätä ja jos näin ei tee, ei löydy armollista Jumalaa joka syntisen armahtaa.
Lainasin Pirin haastattelusta pari kohtaa:
”EP: Vähälle huomiolle on 70-luvun arvioinnissa jäänyt se, että sen lisäksi, että 1979 todettiin lakihenkisyyden tuomat harhat, 1987 pidettiin Oulussa kaksipäiväinen seminaari, jossa tarkasteltiin 70-luvun kääntöpuolta harhaoppeineen. Vuonna 1989 samaan asiaan palattiin Ranuan suviseuroissa. Asian nosti esiin muun muassa silloinen SRK:n varapuheenjohtaja ja myöhempi puheenjohtaja Erkki Reinikainen. Hän rupesi määrätietoisesti toimimaan 70-luvun sisäänpäin kääntyneestä ja umpioituneesta tilasta avoimuuteen ja ystävälliseen vuorovaikutukseen niin kirkossa kuin muussakin yhteiskunnassa.”
Tiedän kyllä tuon 1979 kokouksen, jossa Heikki Saari kaatui ja joutui tekemään parannuksen uusheräyksen lakihengestä. Reinikainen oli tuolloin pääosassa tuossa Saaren hoitamisessa. Minä olen kuitenkin nähnyt nämä kaksi herraa hoitokokouksessa hyvin yksimielisesti tuomitsemassa pieniä uskovaisia väärään henkeen ja vaatimassa heiltä väärähenkiparannusta.
Reinikainen pyrki myöhemmin esiintymään vl – liikkeen uskonpuhdistajana. Muistelen, että kun hän täytti 80 vuotta. Hän kertoi lehtihaastattelussa, että on taistellut, ettei vl – liike ajautuisi fundamentalistiin. Mielestäni tämä on myös täyttä pötyä.
Tämä kohta se haastattelussa on mielenkiintoinen:
”– PM: On sanottu, että hoitokokouksissa lähisukulaiset painostettiin tekemään ilmiantoja toisistaan, esimerkiksi lapset vanhemmistaan. Tapahtuiko tällaista?
– EP: Tuskin painostettiin, mutta usein lapsilla oli herkempi tilannetaju kuin vanhemmilla. Joskus juuri vanhemmat olivat kylmiä ja kovia. Lapset saattoivat hätäillä vanhempiensa puolesta. Ei tämä ollut pahasta. Eri asia on, että sielunhoidollisesti oli arveluttavaa, että lasten ja vanhempien välejä saatettiin ratkoa koko muun joukon edessä.”
Kylläpä Piri kierosti selittää tämän sekoilun! Olen ollut hoitokokouksissa joissa nuoret lapset ovat seonneet hoitajien uhkaillessa helvetintulella lasten vanhempia ja totta kait lapset rakastavat omia vanhempiaan, joten he pyrkivät auttamaan hoitajia, etsimällä syntisyyttä vanhemmistaan, että vanhemmat tunnistaisivat itsestään väärän hengen – hätä kun oli! Helvetti – tulinen pätsi on pelottava.
Yhdyn tähän Pertin toiveeseen: ”Tämän lisäksi tarvitaan kipeästi kirkkohistoriallista ja teologista tutkimusta.”
Tuntuu kyllä, että tätä sotkua ei mikään – kukaan kykene selvittämään! Sanon, että jos joku tämmöisestä eriseurasta pääsee selville vesille, se on suuri Jumalan ihme! Jumalaa tässä tarvitaan, ihminen on niin avuton näissä uskonkiemuroissa, joten ei kyllä omin voimin selviä näistä syvistä vesistä. Daavid selvisi, ei itse mutta Jumala auttoi:
”Korkeudestaan hän ojensi kätensä ja tarttui minuun, hän veti minut ylös syvistä vesistä.
Hän vapautti minut vihollisteni väkevistä käsistä, vihamiehistäni, jotka olivat minua vahvemmat.
He kävivät kimppuuni onnettomuuteni hetkellä, mutta tuekseni tuli Herra.
Hän avasi minulle tien ja päästi minut vapauteen, sillä hän oli mieltynyt minuun.”(Ps.18:16-19)
TykkääTykkää
Kiitos jälleen Heinolle.
Haastattelussaan Erkki Piri sanoo: ”Voimakas murros yhteiskunnassa herätti huolen ja keskustelun tarpeen. Näistä hoitokokouksista lähdettiin kotiin iloisella mielellä. Myöhemmin niihin tuli lisäväriä. Keskusyhdistys oli alusta asti avainasemassa.”
Onpa melkoinen ”understatement” tämä Pirin tiivistys! No, sitä lisäväriä olemme sitten saaneetkin esim. Heinon kertomana. Piri kyllä toteaa, että keskusyhdistys oli alusta asti avainasemassa. Hän ei enää esitä, että kyse oli vain yksittäisistä ylilyönneistä. Tästä hänelle kiitos!
Toki jo haastattelun aikoihin 2011 oli paljon omakohtaisia hk-kuvauksia esim. internetissä. Niitä löytyi myös jo 1980 Miikka Ruokasen kirjasta Jumalan valtakunta ja syntien anteeksiantamus (luku ”Ekskurssi: Esimerkkejä vallankäytön menetelmistä”, varsinkin silminnäkijänä olleen S-L. Frimanin kuvaus).
Kannattaa lukea myös Lauri Pietilän 1981 kirjoittama kirja Sota Perintöosasta. http://www.hakomaja.net/julkaisuja/92-sota-perintoeosasta. Siinä esiintyy myös Erkki Piri hoitomiehen roolissa (s. 107). Ei kovin kaunis muistelus, mutta ehkä se on ”väärin muisteltu”?
Oman lapsuudenmuistonsa ”sielunhoidollisesti arveluttavasta” tilanteesta kertoo Vuokko Ilola K24-blogissaan ”Romaani Synninkantajat”. Vuokko kirjoittaa: ” Hoitomiehet saivat aikaiseksi, että minä murrosiän alkua elävä tyttölapsonen aloin ajatella isästäni, että hän oli sielunvihollisen talutusnuorassa oleva saastainen epäihminen, jonka seuraa tuli varoa. En tiedä nukkuiko isäni huonosti seuraavat yönsä, mutta minä kyllä nukuin tosi huonosti. Voi miten paljon minua ahdistikaan!”
”Kyllä näistä ajoista on tarpeen keskustella vielä paljonkin” totesi taannoin eräs SRK:n luotettava veli. Olen samaa mieltä.
TykkääTykkää
Paimenpojan kierroksilta
En minä käy moittimaan Vanhalan Jussin hevosta. Se on hyvä hevonen. Se on ollut monta kertaa minulla perunanpanossa ja nostossa ja muissakin töissä. Ja hyvin on työnsä tehnyt. Mutta kun yhdessä saarnamiehessäkään eivät ole kaikki lahjat, niin ei hevoseltakaan saa vaatia kaikkea. Oli kova pakkanen, yli 30 astetta, kun palasimme Kormusta seurainpidosta. Paleli aika tavalla, ja olisin halunnut juosta lujempaa, mutta reki, jossa oli salkkuni, ei liikkunut nopeampaan. Hyvä näinkin. Ja saimmehan keskustella matka varrella Jussin ja hänen emäntänsä kanssa.
Niin, mistäkö tiellä keskustelimme? Kristillisyyden asioissahan keskustelu liikkui. Ihailimme sitä, että sillä paikkakunnalla on aina vallinnut kristittyjen kesken rauha ja rakkaus. Ainahan sitä sattuu paremmassakin perheessä yhtä ja toista, koska meillä on matkassa tämä turmeltunut luonto. Mutta sellaisista vioista saadaan tehdä parannusta, ja sitä on tehtykin. Sellaista tapaa on hyvä pitää yllä kaikkialla. Mutta jos opin alalla alkaisi esiintyä vierasta henkeä, esim. seurakuntaopin, ja Pyhän Hengen opin, niin se olisi huolestuttavaa. Sellaista ei ole sillä paikkakunnalla ollut, ja siitä saapi olla taivaan Isälle sanomattomasti kiitollinen. Sitä tuumittiin, että ei pidä näissä asioissa riippua kiinni persoonissa, oli kuinka jalo ihmispersoona tahansa kysymyksessä.
Kun Aaronin pojat, Naadab ja Ahibu, toivat vierasta tulta Jumalan alttarille, niin isän piti omin silmin nähdä poikiensa kuolevan. Eikä isä käynyt riitelemään Jumalaa vastaan. Kuinka jaloja kristittyjä onkaan aikoinaan kaatunut. Koora, ruhtinas Nahasson ja monet muut lankesivat pois aikanaan korpivaelluksen aikana. Siinä pitäjässä, josta Jussi on, on osattu erottaa persoona ja oppi toisistaan. Yksityinen saattaa kaatua, mutta seurakunta pysyy.
Keskusteltiin myös sellaisesta mielenkiintoisesta asiasta, kuin kristittyjen asioitten viemisestä perhepiirin keskuudesta kaiken kansan katseltaviksi. Kun Jussi emäntineen poikkesi kotiinsa, jatkoin minä matkaa ajatuksineni. Kuvittelin, että minulla olisi poikkeavia käsityksiä, jotka haluaisin saada toisten uskovaisten tietoon. Niinpä pidetään kokous, jossa asiaa käsitellään. Minulla on edessä kaksi mahdollisuutta: mennä sinne, tai olla menemättä. Kuvitellaan, että menen. Siellä suurella yksimielisyydellä asetutaan minun käsitystäni vastaan. Nyt on minulla taas kaksi mahdollisuutta edessäni: tehdä parannus väärästä ymmärryksestäni, tai jäädä siihen. Saattaa olla, että rehellisesti ajatellen en näe sitä vääräksi. Silloin parannuksen tekoni olisi teennäinen. Nyt on taas edessä kaksi mahdollisuutta: vaietako siitä, vaiko käydä päivälehtien palstoilla toitottelemaan, että minulle on tehty vääryyttä. Koetin ajatuksissani kuvitella, että juuri minusta olisi kysymys. Mitä ajattelisin asian viemistä julkisuuteen? Ajattelisin näin: siitä ei olisi hyvillään kukaan muu, kuin pimeyden ruhtinas ja tämä maailma pyhineen ja pahoineen, joitten suurimpana ilona on saada tervata Nooan arkkia ulkopuolelta, mikäli tämä sanontatapa on onnistunut. Ja minä saisin aplodeja maailman taholta. Tällä hetkellä olen ja toivon hartaasti aina olevani sillä kannalla, että mieluummin kärsin vaivaa yhdessä Jumalan kansan kanssa, kuin lähtisin tuollaiselle tielle. Tämä on mielipiteeni, jonka tuoni julki näillä Paimenpojan palstoilla. Jollakin saattaa olla toisenlainen ajatus. Tahdon korostaa joka tapauksessa, että on kysymyksessä periaate.
Ehdimme siinä matkaa tehdessämme keskustella tuostakin kysymyksestä: mistä on nyt oikein kysymys? Jussin emäntä kertoi, että kerran Hatusen Janne-vainaa oli murheissaan tullut Jannen pitäjässä pidetystä uskovaisten pappien kokouksesta, jossa hän oli vanhaa hyvää tapaa noudattaen ollut maallikkosaarnaajana mukana. Muistan aivan hyvin tehneeni saman huomion. Rauhan miehenä Janne ei tästä toitotellut laveammalti. Mitä hän siellä kuuli? Kristillisyys on mennyt harhaan. Uskovaisilla on väärä seurakuntaoppi. Painopiste on siirtynyt Kristuksesta seurakuntaan. Ei saa saarnata seurakunnasta, vaan Kristuksesta.
Tällaisiin syytöksiin on vuosien aikana liittynyt yhä kovenevin äänenpainoin vaatimus, että nyt on lähdettävä remontteeraamaan kristillisyyttä, ja muutettava sen suunta. Puheet Jeesuksen maanpäällisestä osoitteesta on vaiennettava, jne. jne. Koetinhan minäkin töräytellä paimentorveani joukkoon, ja esittää ihmetteleviä vastalauseitani, mutta heikolla menestyksellä. Katsokaapas, kun minun on pitänyt tulla Jumalan lasten joukkoon väärän hengen keskeltä, niin näin kaikessa tässä sen, että minunko olisi nyt palattava sinne takaisin. Se oli tuskallinen havainto, sanon minä.
Ja kun minä näin uskovaisissa juuri tämän kirkon oikeat jäsenet, oikein ne todelliset luterilaiset. Kirkollammehan on oikeat perinteet, kunhan vain oltaisiin niiden mukaisesti uskomassa. Eihän Paavalikaan aikalaisistaan, väärän vanhurskauden opettajista väittänyt, etteikö heillä olisi oikeat opit. Hänhän sanoo: ”Sillä heidän on lupaukset, heidän on liitot, heidän on lain antaminen, heidän on jumalanpalvelus, heidän on isät…” Samaten kuin isä sanoi Jumalan valtakunnan ulkopuolelle jättäytyneestä vanhemmasta pojastaan: ”Sinä olet aina minun tykönäni, ja kaikki, mikä on minun, on sinun”. Ja sinunkin olisi pitänyt iloita…”
Se, että hän ei iloinnut, osoittaa, että hän sisäisesti oli irti oikeasta uskosta. On ollut sanomattoman riemastuttavaa tänä aikana havaita, että Jumalan seurakunnassa ei ole nähty olevan mitään syytä poiketa pois tutulta tieltä, ei tekemään remonttia. Jumalan lapset ovat niitä oikeita kirkkomiehiä, oikeita luterilaisia. Minullakin on hyvä mieli, että saan sanoa tämän toisista Jumalan lapsista, sanomatta sitä itsestäni, jottei joku hoksaisi syyttää minua omahyväisyydestä. Minä totisesti en olisi ymmärtänyt tehdä parannusta, jollei Jumala olisi ihmeellisessä neuvossaan johdattanut askeleitani uskovaisten joukkoon. Jumalan rauhan terveisin, Paimenpoika.
P. S. Älkää hyvät kristityt kirjoitelko päivälehtien yleisöosastoihin näistä asioista, ne eivät tilannetta korjaa, vain päinvastoin pahentaa. Saattaahan joku vielä tehdä sen perin taitamattomasti.
Päivämies tammikuun 26 päivä 1961
TykkääTykkää
Ei mitään uutta auringon alla, aivan oikein Koivuneva kirjoittaa, vastaa henkeen.
TykkääTykkää
Jeesuksen maanpäällinen osoite?
TykkääTykkää
”Mitä ajattelisin asian viemistä julkisuuteen? Ajattelisin näin: siitä ei olisi hyvillään kukaan muu, kuin pimeyden ruhtinas ja tämä maailma pyhineen ja pahoineen, joitten suurimpana ilona on saada tervata Nooan arkkia ulkopuolelta, mikäli tämä sanontatapa on onnistunut.”
Jäin miettimään, mitä tuumisi Lutherin Martti-veli tästä Koivunevan opista. Martti kun hyökkäsi kohtuullisen terävästi omaa seurakuntaansa vastaan ja julkesi vielä painattaa hirmuisen läjän kirjoja ja levittää niitä julkisesti.
Ei tainnut Martti muistaa, että ”Yksityinen saattaa kaatua, mutta seurakunta pysyy”…
”Eihän Paavalikaan aikalaisistaan, väärän vanhurskauden opettajista väittänyt, etteikö heillä olisi oikeat opit. Hänhän sanoo: ’Sillä heidän on lupaukset, heidän on liitot, heidän on lain antaminen, heidän on jumalanpalvelus, heidän on isät…'”
Hämmästelen kyllä lisäksi tässä kohtaa Koivunevan ajatuksenjuoksua. Se, että Jumala oli antanut israelilaisille lupaukset, liitot, lain, jne, ei tee kyllä heistä oikeaoppisia. Juutalaisethan eivät uskoneen, että Jeesus on luvattu messias! Ei varmasti ollut fariseuksilla oikeaa oppia! Ei edes laidasta. Sehän on sama kuin väittäisi, että raamattu kädessä seisovalla ateistilla on oikea oppi.
TykkääLiked by 1 henkilö
Niin – Päivämies-lehdessä oli lukijakirjeiden palsta noihin vuosiin. Ja khra Mauno Koivuneva sai itse kirjoittaa varsin suosittuja kantaa ottavia pakinoitaan ”Paimenpojan kierroksilta” pitkälle 1970-lukua, mutta sitten palsta lopetettiin Päivämiehestä…
TykkääTykkää
Kaikella on aikansa.
TykkääTykkää
No tuota, tuota – et sunkaan tarkoita, että on Jumalan aika myös harhaan menolle, harhan väittämisellä oikeaksi ja myös sille, että ratsastetaan kahdella hevosella; tehdään toisella suupielellä vähän parannusta ja toisella suupielellä sanotaan, että jatketaan entisellä mallilla. Tai että meidän aikamme on Jumalan aika, koska meidän aikamme on Jumalan aika…
Ei ka se ole kristillistä ?!
TykkääTykkää
Markku hyvä,
Sinä viittasit kommentissasi Mauno Koivunevan kirjoituksiin Päivämiehessä. Niistä kirjoitettiin yksi pakina edellisessä kommentissa – (arkistojen kätköistä 05/04/2018 17:51).
Sinun, Markku, kommenttiisi viittasin. Ja samalla viittasin siihen, että ”Paimenpojan” aika on päättynyt. Minä uskon, että hänenkin elämänsä pituus ja sen vaiheet oli Jumalan säätämä.
Kun ehdotat omia tulkintojasi minun mahdollisista tarkoitusperistäni, niin vastaan sinulle vielä esittämääsi uuteen tulkintamahdollisuuteen:
” – et sunkaan tarkoita, että on Jumalan aika myös harhaan menolle, harhan väittämisellä oikeaksi ja myös sille, että…” (Markku Korteniemi 06/04/2018 12:11
___
Luepa, Markku, Paavalin kirjeestä 2.Tess. 2: 1-12. Jakeessa 11 on suora vastaus kysymykseesi (Paavalin kirjoittamana, minä en ole sitä keksinyt).
___
Ilmestyskirjassa on kirjoitettuna kirjeet seitsemän Aasian seurakuntien enkeleille (sananpalvelijoille) Ylösnousseella Jeesuksella oli viidelle näistä seitsemästä vaatimus tehdä parannus. Kaikille näistä viidestä enkelistä Jeesus osoittaa ne asiat, mistä kunkin tulee tehdä parannus. Kahdelle (köyhälle, vähävoimaiselle) Jeesuksella ei ollut parannusvaatimusta.
Nuo vikaan joutuneetkin enkelit olivat vielä tähtenä Jeesuksen kädessä. He saivat aikaa tehdä parannus. Jeesus sanoi: ”Jota minä rakastan, sitä minä myös nuhtelen ja kuritan.” Tätä Ylösnoussut ei kuitenkaan tee enää henkilökohtaisesti itse, vaan hän ”lainaa palvelijoittensa suuta”. Kirjeet hän lähetti Johanneksen välityksellä.
Siitä, tekivätkö nämä seurakuntien enkelit parannuksen, ei Raamattuun ole kirjoitettu. Mutta tämä Ilmestyskirjakin on kirjoitettu kaikkia viimeisen ajan uskovaisia varten. Jokaisen ihmisen elämän aika on Jumalan aikaa. Mutta: aina ei ole armon aikaa. Se on mahdollista päättyä jo ihmisen elinaikanakin.
TykkääTykkää
Ja myös kristillisten herätysten, siis yhteisöjen kohdalla, – näin on käynyt lukuisille aiemmillekin liikkeille, kynttilän jalka on siirtynyt. Siksipä ei kannata yhteisönäkään odottaa aina vaan parempaa ”Jumalan aikaa”…
”Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on autuuden päivä.” (2.Kor. 6:2)
TykkääTykkää
”Ja myös kristillisten herätysten, siis yhteisöjen kohdalla, – näin on käynyt lukuisille aiemmillekin liikkeille, kynttilän jalka on siirtynyt. Siksipä ei kannata yhteisönäkään odottaa aina vaan parempaa ”Jumalan aikaa”…
”Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on autuuden päivä.” (2.Kor. 6:2); (Markku Korteniemi
06/04/2018 14:23)
___
Markku hyvä,
Ethän vain tahallasi käsitä väärin?
Kirjoitin: ”Jokaisen ihmisen elämän aika on Jumalan aikaa. Mutta: aina ei ole armon aikaa. Se on mahdollista päättyä jo ihmisen elinaikanakin.”
Itsekin olet kertonut saaneesi ”jatkoaikaa”. Jumalan sana kutsuu sinuakin parannukseen. Meistä ei kukaan tiedä, näemmekö huomista päivää.
Jumalan sanaa (lakia ja evankeliumia = parannusta ja syntien anteeksiantamusta) saarnataan kohti (yksittäisten) ihmisten omiatuntoja. Niin oli Ilmestyskirjassakin. Vikaan joutuneita seurakuntien enkeleitä hoiti (,ei Markku eikä NN, vaan) Jeesus. Näin on aina ollut läpi Raamattujen.
TykkääTykkää
”Älkää luottako valheeseen sanoen: tämä on Herran templi, tämä on Herran templi, tässä on Herran temppeli. Mutta parantakaat todella elämänne ja menonne, ja tehkäät jalo oikeus yhden ja toisen välillä.” (Jer 7:4)
TykkääTykkää
Koivuneva kirjoittaa ”Jumalan lapset ovat niitä oikeita kirkkomiehiä, oikeita luterilaisia.” Tuo on yleinen vl-lestadiolaisuudessa vallitseva harha. Ne jotka haluavat tietää kuinka suuri ero vl-lestadiolaisuuden ja Lutherin välillä todella vallitsee kannattaa lukea Miikka Ruokasen kirja ”Jumalan valtakunta ja syntien anteeksiantamus”. Muistan kuinka aikoinaan ihmettelin kuinka kukaan vl-pappi voi toimia luterilaisen kirkon virassa jos hän aikoo aivan tosissaan sitoutua luterilaisen kirkon tinnustuskirjoihin.
TykkääTykkää
Tässä vielä suora linkki Ruokasen kirjaan:
Click to access Jumalan%20valtakunta%20ja%20syntien%20anteeksiantamus%20_digitoitu.pdf
TykkääTykkää
Hyvä NN, kun yhä uudestaan viittaat tapaturmaani, joka johti kyllä kuoleman portille, niin voinpa kertoa: Tunsin suuren Armahtajan läsnäoloa, ja koin, ettei ole merkitystä kuolenko nyt vai myöhemmin. Veden pinta kasvojeni edessä muodosti kuin lasiseinän toiseen todellisuuteen. Kuitenkin jostain ”tiesin”, että tulen pelastumaan. Ehdin ajatella niinkin, että ehkäpä minut sitten vielä elvytetään takaisin elämään…
Se, että elämäni ei silloin päättynyt, tuntui kuin tehtävänannolta. Sittemmin 22.2.2012 laadin ja lähetin SRK:n johtokunnalle kirjallisen VETOOMUKSEN perusteluineen 1970-luvun ilmiöiden ja harhojen avoimesta ja rehellisestä käsittelystä, vastuunkannosta ja jälkihoidosta, sekä vielä 20.6. 2013 kirjallisen ESITYKSEN perusteluineen, että Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry. ryhtyy osaltaan toimenpiteisiin Pyhän evankeliumin valossa perusteettomasti 1970-luvulla sidottujen ja erotettujen Rauhanyhdistysten jäsenten kokemien väärinkäytösten oikaisemiseksi. – Kumpaistakin lähettäessäni tunsin suloista sielunrauhaa!
Lars Levi Laestadiuksenkin saarnavirren sanoin:
1.
Minä vaivainen, vain mato, matkamies maan,
monet vaellan vaikeat retket.
Isänmaatani outona etsiä saan,
pian ehtivät ehtooni hetket.
Surutonta, ah, matkalla en majaa saa,
sinne kiirehdin, missä on toivoni maa,
lepo iäinen missä mun kätkee.
2.
Kuka lie kodin, kaupungin löytänytkään,
joka säilyä voisi maan päällä!
Ilo häipyy vain hetkisen kestettyään,
kuten kuihtuvi kukkanen täällä.
Elo täällä kuin unta ja varjoa on,
kuten kuohuva koski se on levoton,
veden lailla se hiekkahan haihtuu.
3.
Tämä ruumis kun kylmäksi jäähtyvä on
ja kun kuolema silmäni sulkee,
ilo taivaassa lahjoita loppumaton,
pyhät minne sun tielläsi kulkee.
Isä, Poika ja Henki, sun kunniatas
joka paikka on täynnä ja kirkkauttas.
Sinun kiitos ja kunnia. Aamen.
TykkääLiked by 1 henkilö
Luulen ymmärtäväni tämän selityksesi sinun näkökulmastasi, Markku hyvä. – Tulkitset tuon avantokokemuksesi Jumalan Hengen ilmoitukseksi? Taivaalliseksi tehtävän annoksi.
Jaat kokemuksiasi, käsityksiäsi ja mielipiteitäsi koko maailman kanssa täällä ”Hulluinhuonelainen” -sivustolla. Ehkä olet mielestäsi oikeassa kaikessa kommunikoinnissasi. Ja iloitset oman poikasi valoisasta uskonnäkemyksestä, jonka jaatte keskenänne. Yhdessä olette olleet peräänkuuluttamassa ”Jumalan seurakunnan itsekritiikkiä”, jossa pääasiana pidätte kysymystä ”1970-luvun ilmiöiden ja harhojen avoimesta ja rehellisestä käsittelystä, vastuunkannosta ja jälkihoidosta”… (Markku Korteniemi 06/04/2018 22:56)
Tähän olette saaneet kannatusta ja tykkäämisiä monelta suunnalta.
TykkääTykkää
Ja kun olet kiinnostunut tuosta keväästä 2008, voin kertoa hiukan lisääkin: tänään on tullut tasan 10 vuotta myös siitä, kun 7.4. 2008 sähköpostirinkiimme tuli yllättäen epäilyttävä viesti srk.fi -loppuisesta sähköpostista. Loppu on ns. historiaa 😦
TykkääTykkää
Mitä siinä sähköpostissa luki?
TykkääTykkää
Markku hyvä,
Veikkasit jälleen väärin. (Markku Korteniemi 07/04/2018 22:40)
En ole kiinnostunut keväästä 2008 enkä muistakaan menneistä elämäni keväistä. En ole kiinnostunut muiden virheistä ja erheistä.
Haluan katsoa tätä päivää ja eteen pantua määränpäätä kohti. Minäkin olen kuolevainen maaosan puolelta. Jeesus sanoo: ”Kuka ikänä kätensä auraan laskee ja taaksensa katsoo, ei se ole sovelias Jumalan valtakuntaan.”
En ole kirjoittanut sinulle väitelläkseni näistä asioista. Tätä sinä, Markku hyvä, et tunnu uskovan / ymmärtävän. Vaikuttaa siltä, että sinä, Markku, siirrät mieluummin keskustelun muualle – sellaisiin asioihin, joista meidän kummankaan ei tarvitsisi olla huolissamme.
Olet itse viitannut joidenkin muiden osalta ”kaksoisstandardiin” näissä keskusteluissa. Ikään kuin sinulla itselläsi ei olisi käytössä sellainen. Kuitenkin kommenteistasi käy ilmi, että kotipaikkasi rauhanyhdistyksessä esiinnyt muille jäsenille rakkaana uskonveljenä, mutta täällä esiinnyt maailmalle ”remonttimiehenä”. Vallitseeko teillä siellä Puolangalla rauha ja keskinäinen rakkaus? (En odota vastausta – tämäkin kysymys on kohti omaatuntoasi, Markku hyvä.) Kotiasiat hoidetaan kotiväen keskuudessa?
TykkääTykkää
Huomaatko hyvä NN, että sanasi on suurimmassa ristiriidassa juuri omien kommenttiesi kanssa – ja sitä paitsi puhut täällä ”totuuttasi” koko maailmalle, mitä olet meidän muiden osalta moittinut. Näyttää kyllä, että periaatteesi on ”tarkoitus pyhittää keinot”. Kuin fariseuksilla tai peräti käärmeellä päätavoitteesi näyttää olevan sanoilla solmiminen, ei keskustelu aiheesta. Itse lymyät nimimerkin takana, mutta ammut sieltä oikein nimeä ja paikkakuntaa tähdäten, tavoitteena tietysti keskustelun estäminen – ja moitit samalla minua kaksinaamaiseksi, joka en nimeäni ja mielipidettäni täällä salaa.
Kyllä vallitsee ihan riittävä rauha ja rakkaus.
TykkääTykkää
En huomaa.
TykkääTykkää
@Heino Korpela, nimimerkillä NN onkin merkillinen hengen eroittamisen lahja;) minutkin hän huomasi epäuskoiseksi pitkien matkojen päästä, vaikkei edes pyrkinyt minua asiasta sen kummemmin haastattelemaan.
No niin, mutta toivottavasti et polta itseäsi loppuun. Et ole saanut henkilökohtaista anteeksipyyntöä kohtelustasi, ja se kuluttaa sinua. Haluaisin kyllä kuulla lisää kokemuksistasi, mutta toivon että pidät voimistasi huolta, ja tarvittaessa pidät kommentoinnista taukoa jos homma käy liian raskaaksi.
TykkääTykkää
Kiitän sinua nimimerkki Jusbru kauniista sanoistasi. Ei minulla hätää ole, olen melko tottunut noihin saamiini tuomioihin, jotka eivät perustu Jumalan sanaan, vaan ihmisten keksimiin syytöksiin. Viimeksi sai serkkuni vaimolta parannuskehotuksen, hän nuhteli minua ja sanoi kauhistuneensa kun olen kahteen kirjaan kirjoittanut ry:n opilliset erheet.
Kysyin häneltä, että kerroinko valheita, hän totesi, ettei hän ole lukenut mutta arvaa, että kerrot kyllä totta. Mutta se vasta syntiä onkin kun olen lähtenyt Jumalan valtakunnan sisäisiä asioita kertomaan ja vielä kirjassa, josta ei voi niitä poistaa.
Kerroin hänelle, että olen sinusta myös kirjoittanut, etkö ole utelias, mitä olen kirjoittanut? Kyllä hän halusi tietää, mutta totesi, että hänen täytyy totella seurakuntaa, eikä siksi voi lukea mitä olen kirjoittanut.
NN on pieni uskovainen, niin kuin myös minun serkkuni vaimo, joten minä hyvin ymmärrän heidän käytöstään. Kumpikin, toistaa niitä tuomioita, joita saarnoissa kuulevat. Ei hoitokokouksissa tarvinnut syytöksissä olla perää ja vaikka kokouksessa näytettiin syytös keksityksi, ei sen, joka esitti perättömän syytöksen, hänen ei tarvinnut tehdä parannusta perättömästä syytöksestä.
Kysyin Ville Suutarilta, että miksi nuo väärät henget eivät tartu teihin johtokunnan jäseniin? Ei hän minulle suoraan vastannut, mutta Vaimonsa Annan kautta kertoi, että jos johtokunta syyttäisi toisiaan väärästä hengestä, kohta kukaan ei uskoisi heitä. Tässä se syy on myös siihen miksi perättömästä syytöksestä ei tarvinnut tehdä parannusta.
Jos olisi pitänyt tunnustaa, että luuli, tai keksi syytöksen, ei kohta kukaan olisi uskaltanut syyttää sen takia, koska oli vaara joutua itse parannuksentekoon.
Markku kertoi miten hän kävi ”rajalla”, mutta vielä ei ollut hänen aikansa lähteä. Minä ole käynyt kolme kertaa lähellä kuolemaa, mutta ei vain ole tullut minunkaan aikani vielä lähteä. Sitten luulin, että Jumala ottaa minut luokseen kun saan nuo kaksi viimeistä kirjaani kirjoitettua, että lapseni voivat niistä lukea, miten isä ja äiti ovat uskoneet.
Kirjat tehtyäni ajattelin, että nyt minä joutaisin, mutta sain vastauksen, ettei vielä ole aikani. Olen miettinyt, että miksi Jumala pitää minua vielä täällä, entistä maanviljelijää? Jumalalla on omat suunnitelmansa ja niihin me emme voi vaikuttaa. Minäpä kerro yhden asian joka ei ole tosi, vaikka on raamattuun kirjoitettu ja se on tämä; enkelillä ei ole siipiä! Kysyin miksi, ei ole? sain vastauksen, että vain niillä on siivet, jotka lentävät ilmatilassa.
Iloitaan elämästämme, jokaisesta päivästämme. Elämämme on Jumalan lahjaa, ei pahastuta vaikka meitä tuomitaan. Jumala on meitä suuresti rakastanut lahjoittanut meille uskonymmärryksen. Jumala haluaa meidät taivaaseen. Ajatella, että pääsemme näkemään sitä mitä täällä olemme uskoneet. Kaikille teille, jotka luette tätä, toivotan hyvää alkanutta armon päivää.
TykkääLiked by 1 henkilö
Paimenpoikaan, julkisuuden henkilöön, on täällä vedottu. Senpä vuoksi on tärkeä muistaa, että hän oli varsin kiistanalainen henkilö. 1970-luvun lopulla Paimenpoika määrättiin muutamaksi vuodeksi saarnakieltoon. Syy saarnakieltoon oli merkittävä. Samasta syystä Paimenpojan saarnoja ei kuulla edelleenkään arkistosaarnaohjelmissa. Kyselin taannoin SRK:n kustannuspäälliköltä että onko Paimenpojasta tekeillä kirjaa. Kustannuspäällikkö totesi, että suunniteltu on, mutta kukaan hänet tunteva ei suostu kirjan tekijäksi.
TykkääTykkää
Päivämiehen ”Paimenpojan” Mauno Koivunevan kirjoituksiin viitataan em. Ruokasen kirjassa useasti (s. 16, 25, 36, 42, 47, 48, 58, 75, 84, 99, 110, 116, 145, 148, 150, 157, 161, 169, 171). Hänestä on tehty myös (ainakin) kolme gradua:
1) Jari Kupsala: Yksilön elämäntarina ja maailmankuvalliset muutokset. Uskontoantropologinen tutkimus Mauno Koivunevasta. Uskontotieteen pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, 1990. (En löytänyt netistä.)
2) Elias Majuri: Koivistolaisten yhdysmies ja Jumalan armon kauppias. Mauno Koivunevan toiminta koivistolaisten evakkopappina. Kirkkohistorian pro gradu -tutkielma. Itä-Suomen yliopisto, 2012. http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20120277/urn_nbn_fi_uef-20120277.pdf
3) Heikki Myllyniemi: Julistusta ja palvelua kirkossa, syrjäkylillä, metsäkämpillä, uitoissa, poroerotuksessa. Mauno Koivuneva Utajärven kirkkoherrana 1953–1971. Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, 2014. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/135568/julistus.pdf?sequence=1
Ihmettelen, miksi kukaan SRK:lla ei suostu tekemään kirjaa Koivunevasta?
TykkääTykkää
Miten tämä keskustelu nyt luiskahti pois, sanoisinko sivuraiteille. Ymmärrän kyllä, että jos rakastaa uskonyhteisöä ja yhteisöä neuvotaan itsetutkisteluun – se tuntuu pahalta. Seuroissa olemme kuulleet vuodesta toiseen, että seurakunta on kultainen kynttiläjalka ja totuuden patsas ja perustus, nämä väittämät ovat kirjoitettu raamattuun. Mutta kun lähdemme tarkemmin tutkimaan tätä totuudenpatsasta huomaamme, että totuus on yksin Kristuksessa.
Raamattuun on myös kirjoitettu, että seurakunta synnyttä uskovan Jumalalle lapseksi ja tähän uskomukseen löytyy myös raamatun todistus:
”Mutta taivaallinen Jerusalem on vapaa, ja se on meidän äitimme.”(Gal.4:26)
Kuitenkin meille voi tulla pettymys, jos me otamme yksittäisen raamatun kohdan ja alamme uskoa, että tämä on tässä ja aamen.
Jumalalla on varmaankin tarkoitus, että raamattu on näin kirjoitettu, ei selkokielellä, joten meidän jotka haluamme löytää Jumalan tahdon, meidän tulee myös sitä etsiä, eikä silmät kiinni uskoa mitä meille uskotellaan. Eikös ollutkin tämän ketjun teemana: ”Pyhä yksinkertaisuus.”
Miksi se sitten Jumala on niin salainen, ettei viisas ihminen häntä ja hänen tietään löydä? Mutta kun, vähä-älykkyyskään ei ole takuu oikean tien löytämiseen ja kuitenkin Jumala lupaa tien löydyttyä, että siltä tieltä ei tyhmä eksy. Luetaanpa miten Jumala Jesajan kautta vakuuttaa:
”Ja sinne syntyy tie, valtatie, sitä kutsutaan Pyhäksi tieksi. Epäpyhä ei saa sille astua: Herran tien kulkijoille se kuuluu, heille yksin. Siellä ei tyhmäkään eksy.” (Jes.35:8)
Eikö olekin kummallinen valtatie, jota ihminen ei kykene löytämään. Tälle tielle synnytään, mutta itse Jumala on joka synnyttää. Seurakunta vain pitää esillä Jumalan sanaa joka on Kristus. Näin itse Jumala synnyttää Jumalan lapseuteen lahjoittamalla uskon. Pietari kiittää:
”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista.”(Piet.1:3)
Jotta me pysyisimme tällä tiellä, johon itse Jumala on meidät synnyttänyt, meidän tulee kulkea tietä, eikä poiketa sivuun. Tien kulkijan tyhmyys ei tarkoita typeryyttä, siis semmoista ihmistä, joka heti kaikki ihmisten kieroudet uskoo. Tämän tien kulkijan tulee lapsen lailla uskoa Jumalan lupauksiin ja häneen yksin turvautua.
Kun nyt uskonyhteisöön on tullut viestejä, että on poikettu elämäntien sivuun. Näitä viestejä on tullut useilta henkilöiltä, muun muassa Johanna Hurtig on yksi heistä ja nyt Markku kertoi miten hän on kirjoittanut ja ehdottanut hoitokokouksien jälkien korjauksesta. Näille viestintuojille on vihastuttu ja näyttää, että NN:kin haluaisi lynkata Markun. Se mitä nämä viestintuojat ovat ehdottaneet, ovat aitoja Jumalan sanan mukaisia neuvoja, joita kenenkään ei pidä paheksua. Vaan kiittää Jumalaa, että hän on antanut heille rohkeuden puhua.
TykkääTykkää
Ymmärsitkö, Heino, kirjoitettua Jumalan sanaa jo silloin 1970 -luvulla yhtä kirkkaasti kuin selität sitä täällä ”Hulluinhuonelaisessa”? Oliko sananselityksesi jo silloin yhtä selkeää – tiellä pysyvää?
TykkääTykkää
Sinunlaisia NN on sanottu ”takinkääntäjiksi” siis semmoisia jotka ensin kieltäytyvät, mutta sitten ilman selityksiä myöntyvät.
En minä tästä mielenmuutoksestasi ole pahoillani! Mietin vain, haluatko aidosti keskustella, vai salakavalasti puraista minua?
Sinä vakuutit:
”Heino hyvä, kovin itsevarmasti ja kärkevästi olet arvostellut täällä nimellä mainittuja veljiä. Olet saanut tykkäyksiäkin kommenteistasi. En näe tarpeelliseksi ottaa osaa arvosteluun enkä näe tarpeelliseksi väitellä kanssasi. Emme kuitenkaan ole asioista samaa mieltä.”
Että ymmärrät, mitä tarkoitan tuolla puraisulla, kerron lapsuuteni ajasta:
Lapsuuskotinani oli iso maalaistalo, meillä, eikä muillakaan tiloilla ollut traktoria, mutta oli hevosia. Isäni sairastui, eikä hän kyennyt kouluttamaan Urpo nimistä orivarsaa, niinpä siitä kasvoi semmoinen näykkiä, eli jos se sai tilaisuuden salaa puraista – se puraisi.
Kerran minua vanhempi sisareni meni hevoshakaan etsimään mansikoita, hän oli noin kuusivuotta. Urpo huomasi hänet ja kai mietti, että kyllä tuota tyttöä uskaltaa puraista ilman, että salaisi puremisaikeen. Niinpä Urpo tarrasi hampaillaan siskoni hameesta ja nosti tytön ylös ja puisteli häntä ilmassa. Siskoni on rohkea, niinpä hän heilutti Urpolle nyrkkiä ja sanoi:
– Pure vain, niin mottaan sinua naamaan!
Urpo säikähti uhkausta ja irrotti hampaat siskoni mekosta.
Kirjoitat: ”Ymmärsitkö, Heino, kirjoitettua Jumalan sanaa jo silloin 1970 -luvulla yhtä kirkkaasti kuin selität sitä täällä ”Hulluinhuonelaisessa”? Oliko sananselityksesi jo silloin yhtä selkeää – tiellä pysyvää?”
Mietin tätä kysymystäsi, että mitä yrität sanoa, keljuiletko, vai aidosti haluat keskustella uskosta, muistathan, että Biblia ilmoittaa meille miten usko toimii: ”usko, joka rakkauden kautta työtä tekee.” Toisaalta ilmoitat, että olet tutkinut minun sieluntilani, kirjoitat: ”En näe suurempaan ”avoimuuteen” tarvetta. Heino hyvä, minulle on sinunkin kommenteistasi tällä sivustolla muodostunut mielikuva siitä, ”millainen sinä olet”
Olisikohan parempi, että vastaisin, jos raamatuntulkinnassani on jotain sinulle epäselvää, niin kerro ja minä lupaan selventää, mutta älä yritä purra, se ei onnistunut myöhemmin Urpoltakaan kun kasvoin.
TykkääTykkää
Ei tässä ole kysymys mielenmuutoksesta.
Itse kommenteissasi sinä, Heino, lainailet Raamattua antaen ymmärtää, että sinä itse olet ymmärtänyt ja ymmärrät oikein ja muut (esim. ”hoitomiehet” ja sen jälkeen muutkin samassa kristillisyydessä) väärin. Siksi kysyin. Halusin saada sinulta rehellisen vastauksen kysymykseen, oletko todella sitä mieltä. (Tämä oli kysymys sinulle mietittäväksi hiljaa mielessäsi. Vastausta en odota, sillä olet sen jo antanut monilla kommenteillasi.)
TykkääTykkää
No niin NN sinä olet ihan samanlainen kuin tuo luonnevikainen Urpo – puraiset ja luulet, että minuun sattuu! Ensiksi haluat: ”Halusin saada sinulta rehellisen vastauksen kysymykseen, oletko todella sitä mieltä.” Sitten toteat: ”Vastausta en odota, sillä olet sen jo antanut monilla kommenteillasi.”
Istuin kerran kirkon lehterillä, sillä lauloin tuossa jumalanpalveluksessa. Pappi saarnasi tomerasti ja silmäili niitä kahtakymmentä mummoa, jotka olivat tulleet hänen saarnaansa kuuntelemaan. Äkkiä hän heilutti raamattua ja osoitti kädellään mummojoukkoon sanoi:
– Sinä joka istut siellä penkissä ja luulet olevasi uskovainen, etkä olekaan!
TykkääTykkää
Aika äskettäin keskustelin vl-saarnoista vanhan vl-kristityn kanssa. Olin huolissani Kristuskeskeisten saarnojen vähäisyyydestä ja seurakunta-keskeisten saarnojen runsaudesta. Keskustelukumppanini kysyi minulta, ”eikö sitä enää saa sitten synnistä saarnata”. Ensin tuo kommentti hämmensi minua. Sitten muistin, että 100 vuotta sitten Suuren hajaannuksen aikana esikoiset syyttivät vanhoillisia synnin luvallisuudesta ja lihanvapaudesta, koska vanhoilliset vastustivat seurakuntakeskeisyyttä ja korostivat Kristuskeskeisyyttä. Isoesikoisuus esikoisseurakuntaoppeineen on siis läsnä vl-liikkeesä.
Omien havaintojeni mukaan seurakuntakeskeisyys johtaa synninluvallisuuteen. Ainoan, oikean ja erehtymättömän seurakunnan puolesta rikotaan räikeästi lähimmäisenrakkautta. Yksi lammas heitetään helposti yli laidan, jotteivat 99 muuta havahtuisi johtajien väärinkäytöksille.
Olen viime vuosina keskustellut lukuisten lapsena raiskattujen vl-uhrien kanssa. Raiskaajien joukossa on ollut sekä saarnamiehiä että rivijäseniä. Olen mahdollisuuksien mukaan selvitellyt näiden raiskaajien suhtautumista seurakuntakeskeisyyteen. Lähes poikkeuksetta nämä syylliset ovat suorastaan fanaattisia seurakuntaopin kannattajia. Syynkin olen ymmärtänyt. Hierarkinen, miesvaltainen, harvainvallalla johdettu ihmisyhteisö tarjoaa suojapaikan väärintekijöille, kunhan väärintekijä osaa hakeutua oikeitten henkilöiden suojelukseen. Kristus ei tarjoa suojapaikkaa synninluvallisuudessa eläjille.
TykkääTykkää
Kiitoksia Pertille Miikka Ruokasen kirjan digitalisoinnista. Ja mitä tulee tuohon Saarenkylän kristittyjen hoitokokoukseen kesäkuussa 1979 – olinhan sillä minäkin mukana muistiinpanojeni mukaan klo 22 lähtien. Kokous kesti klo 18 – n. klo 01. Osa nimistä näyttää vaihdetun, mutta henkilöt ovat pääosin tunnistettavissa.
Monesti hoitobuumin erityisenä kohteena oli sellaiset vanhalestadiolaista perinnettä kantaneet siionit, jotka eivät olleet syystä tai toisesta päässeet tai halunneet mukaan tiukasti SRK -vetoiseen ja sisäisen muuttoliikkeen aktivoimaan yhdistystoimintaan. Vanhat ihmiset halusivat uskoa hiljalleen matalalla profiililla niin kuin ennenkin.
Minä olin ”ahtaalla” ennen muuta itseni kanssa – siis kokousten ilmapiirin, menetelmien, ehdottomina totuuksina esiteltyjen henki ym. oppien kanssa. – On kuitenkin sanottava hoitokokouksista noin yleensä, että kyllä jotkut kokivat tehneensä parannuksen, joka tuotti hyvääkin hedelmää. Siis vaikka ”kososlaisuus” -käsite oli venynyt, paukkunut ja tyystin muuttunut tunnistamattomaksi suhteessa alkuperäiseen, niin jotkut panivat sillä nimellä pois vaikkapa perheväkivaltaansa ja se saattoi olla siunaukseksi.
Niin, lieneekö muuten syksyllä 1979 ollut SRK:n johtokunnassa enää muita kuin Heikki Saari ja Erkki Reinikainen, jotka eivät olleet tehneet parannusta ”kososlaisuudesta”?
1960-luvun hajaannuksen pappisrintama oli kyllä monessa asiassa oikeassa, he näkivät mihin äärieksluvisismi tulee viemään ja niinhän siinä sitten kävikin. Ja HS:n johdolla lähdettiin perkaamaan pappisrintaman mahdollisia hiljaisia kannattajia 1970-luvulla. Olen kuitenkin vierastanut pappisrintaman äärilaidan suoranaista tunnustuskirjafundamentalismia. Luulen, että se oli jonkinlainen vastareaktio vapaakirkollisen herätyksen voimistumiselle – baptistisaarnaaja Billy Grahamkin näet vieraili ensimmäisen kerran Suomessa kesäkuussa 1954, jolloin hänen tilaisuuteensa Helsingin Olympiastadionille kokoontui peräti 25 000 kuulijaa. Vuonna 1959 Helsingin messuhallissa pidetyissä suviseuroissa oli vain 4000-5000 osaanottajaa.
Kumpikin osapuoli menetti hajaantumisessa; maallikkosiipemme ajautui näihin 1970-luvun harhoihin ja pappissiivestä mahtoi melkoinen osa liudentua hajuttomaksi ja mauttomaksi kirkon liberaaliteologiseen siipeen… Hämmästyttävää on, että maallikkosiipeemme jääneet pappismiehet olivat niin vietävissä mukaan sittemmin harhoiksi tuomittuihin ”teologisiin” käsityksiin.
Jos mikä, niin HS:n toiminta oli remonttireiskan toimintaa – siis hänen ehdoillaan, mutta hän oli taitava sen kaiken ”markkinoimaan ja myymään”. 1940-luvulla hän Antinpäivänkokouksen jälkeen hyökkäsi SRK:n johtokuntaa vastaan ja julisti kaatavansa sovinnon pikkuesikoisten kanssa vaikka yksin. Ja kun hän oli sittemmin itse SRK:n johtokunnassa, niin lanseerattiin oppi ”Jumalan huoneen hallituksesta”.
Minulla oli ilo olla SRK:n historiatyöryhmän jäsen 2006-2011. Kyllä muistan jonkun esittäneen, että HS:n osuutta hiukan siloteltaisiin – siis että hänen nimeänsä ei nostettaisi esille kaikissa käänteissä ja operaatioissa, joita hän oli vetämässä 1940- ja 1950-luvuilla. Niinpä sitten tapahtui joiltakin osin SRK:n historioissa 1 ja 2, jotka kyllä ovat organisaatiohistorioina sinällään laadukasta työtä.
TykkääTykkää
Kiitos asiantuntevasta ja tasapuolisesta kommentistasi, Markku!
Ari-Pekka Palolan SRK:n historiat 1 ja 2 ovat minustakin varsin laadukasta työtä. Toimeksiantajan toiveet tietenkin hiukan näkyvät leipätekstissä, mutta alaviitteistä lukija yleensä löytää etsimänsä. 😉 Toivottavasti tekeillä oleva jatko-osa säilyttää vähintään saman tason.
Tämän lisäksi odotan edelleen, että Heikki Saaresta tehtäisiin kattava akateeminen tutkimus, esim. väitöskirja. Onhan Saaren vaikutus ollut vl-liikkeen historiassa suuri – jopa suurempi kuin esim. O. H. Jussilan (häntäkään väheksymättä), josta Pekka Tapaninen on väitellyt.
TykkääTykkää
Päivitysilmoitus: Kaikella on määräaikansa – tämän blogin toistaiseksi viimeinen kirjoitus – Hulluinhuonelainen