Vuonna 2011 Päivämies julkaisi SRK:n johtokunnan kannanoton (nro: 41/2011), jossa johtokunta ”pahoitteli” 1970-luvulla ns. hoitokokouksien yhteydessä esiintyneitä harhaoppeja ja väärinkäytöksiä. Julkilausuma julkaistiin Päivämiehessä uudelleen numerossa 21/2012.
Julkilausumassa johtokunta toivoi 1970-luvun tapahtumista keskustelua. Johtokunta oli myös ”sitä mieltä, että menneisyydestä on syytä ottaa oppia. Tosiasioita on kyettävä kohtaamaan avoimesti ja rehellisesti silloinkin, kun ne eivät ole meille mieluisia”. Nämä toiveet eivät ole valitettavasti toteutuneet, osittain sen vuoksi, että liikkeen vastuunkantajat eivät tosielämässä ole rohkaisseet keskusteluun ja tosiasioiden kohtaamiseen yhtä voimakkaasti kuin julkilausumassa. Mitä tosiasioita vanhoillislestadiolaisen liikkeen olisi syytä kohdata ”avoimesti ja rehellisesti”?
Sidottujen kohtalo
1970-luvun hoitokokouksissa vanhoillislestadiolaisesta yhteisöstä erosi tai erotettiin eli ”sidottiin” noin 1000 ihmistä. Useimpien erottamisen syynä ei ollut konkreettinen synti vaan syyte ”väärästä hengestä” (hempeä henki, kuiva henki, kososlainen henki, isäntähenki, ekumenian henki jne.). Erotetut ”sidottiin”, koska he eivät suostuneet ”tekemään parannusta väärästä hengestä” tai he eivät osanneet ”tehdä parannusta” oikeilla sanoilla, vaikka yrittivät.
Jos jokin konkreettinen ”synti” kerrottiin erottamisen syyksi, se oli useimmiten jotain sentapaista kuin kirkkokuoroon kuuluminen, rahan antaminen lähetyskolehtiin, Suomen Maaseudun Puolueen tai Kristillisen Liiton toimintaan osallistuminen, lasten vieminen seurakunnan päiväkerhoon, ostosreissu e-liikkeen kauppaan, käynti ”uskottoman” papin pitämässä jumalanpalveluksessa, yksittäinen käynti uudenheräyksen seuroissa 40 vuotta sitten tai vaikkapa se, että uskovaisen mummon Malmössä asuvalla pojalla kuului olevan televisio (minkä siis katsottiin olevan mummon syytä). Tällaisista asioista vaadittiin parannusta ”sielun autuuden haastolla”, vedoten ”Jumalan valtakunnan” erehtymättömään auktoriteettiin. Mikäli sitä ei suostunut tekemään tai ei osannut tehdä oikeilla sanoilla, joutui ”Jumalan valtakunnan” ulkopuolelle ja menetti usein myös kaikki sosiaaliset suhteensa.
Julkilausumassaan SRK:n johtokunta totesi henkiopin, eli parannuksen vaatimisen erilaisista hengistä, harhaopiksi. Myöskään edellä mainittuja ”syntejä” ei juurikaan pidetä syntinä nykyisessä vanhoillislestadiolaisuudessa. Tästä seuraa, että jopa nykyvanhoillislestadiolaisen opetuksen valossa suuri(n) osa 1970-luvuilla erotetuista erotettiin väärin perustein. Vanhoillislestadiolainen yhteisö oli väärässä, eivät he. Tästä puolestaan seuraa, että oikeuden ja totuuden valossa näille väärin perustein sidotuille tulisi esittää anteeksipyyntö.
Heiltä tulisi pyytää anteeksi sitä, että vanhoillislestadiolainen yhteisö käytti Jumalan ja hänen valtakuntansa nimeä väärin julistaen heille väärän tuomion ja aiheuttaen näin heidän elämälleen mahdollisesti korvaamatonta vahinkoa. Heille tulisi kertoa, ettei heidän tarvitse pelätä joutuvansa helvettiin ainakaan sen vuoksi, etteivät he suostuneet tekemään parannusta väärästä hengestä tai edellä kuvatun kaltaisista ”synneistä”. Heille tulisi myös tarjota mahdollisuus liittyä takaisin vanhoillislestadiolaiseen yhteisöön, mikäli he sitä haluavat.
Niitä, jotka ovat sitä mieltä, että anteeksipyyntöä ja takaisinliittymismahdollisuutta ei tarvita, kehottaisin pohtimaan seuraavaa esimerkkiä: Valtiossa X on ollut vallalla julma diktatuuri. Vuonna Y diktatuuri vaihtuu kuitenkin demokratiaan. Siitä huolimatta diktatuurin aikana vangittuja toisinajattelijoita ei vapauteta vaan he jäävät vankiloihin virumaan. Toimiiko valtio X tässä oikein? Voiko se todeta tyytyväisenä, että diktatuurin aika on käsitelty ja kaikki hyvin. Ei tietenkään. Ikävä kyllä vanhoillislestadiolainen yhteisö toimii täsmälleen samalla tavoin, jos se kuvittelee, että 1970-luku on käsitelty vaikka väärin perustein sidotut ovat edelleen sidottuja.
Niitä liikkeen vastuunkantajia, jotka ajattelevat, että anteeksipyyntö olisi periaatteessa oikein mutta sitä ei voi tehdä, koska se vaarantaisi liikkeen yhtenäisyyden, kehottaisin lukemaan ajatuksen kanssa Luuk. 15:4-6 sekä Matt. 18:12-14. Siinä Hyvä Paimen jättää 99 lammasta ja on valmis näkemään paljon vaivaa löytääkseen yhden kadonneen, koska ”taivaallinen Isänne ei tahdo, että yksikään näistä vähäisistä joutuisi hukkaan” (Matt. 18:14). Hyvä Paimen on siis valmis vaarantamaan kollektiivin edun yksilön vuoksi. Se on oikein, koska myös Jumala rakastaa meitä yksilöinä, persoonina. Myös Kristuksen kirkko on olemassa yksilön pelastusta varten. Miten on, onko vl-liikkeen kaitsijoilla tällainen Hyvän Paimenen sydän vai ovatko he machiavelliläisiä reaalipoliitikkoja, jotka ovat valmiita uhraamaan yksilön yhteisön edun vuoksi?
Ekklesiologiset johtopäätökset
1970-luvun tapahtumista olisi SRK:n johtokunnan peräänkuuluttaman ”avoimuuden ja rehellisyyden nimissä” syytä vetää myös ekklesiologisia eli seurakuntaopillisia johtopäätöksiä. Julkilausumassaan SRK:n johtokunta totesi, että 1970-luvulla ”erehdykset pääsivät leviämään lähes kaikkialle kristillisyytemme toimintaan”. Johtopäätös tästä on, että vanhoillislestadiolaisessa opetuksessa ei tulisi enää puhua seurakunnan erehtymättömyydestä, ei ainakaan, jos käsitteellä tarkoitetaan näkyvän vanhoillislestadiolaisen yhteisön julkista ääntä tai yleistä toimintatapaa. (Jos joku on sitä mieltä, ettei vl-liike erehtynyt 1970-luvulla, hänkin joutuu myöntämään, että vl-liikkeen julkinen ääni erehtyi vähintäänkin myöntäessään SRK:n johtokunnan suulla, että 1970-luvulla erehdyttiin. Joten myös hän joutuu myöntämään, että seurakunnan erehtymättömyydestä ei voi enää puhua, jos käsitteellä tarkoitetaan vl-liikkeen virallista kantaa.)
Myöntäessään, että ”erehdykset pääsivät leviämään lähes kaikkialle kristillisyytemme toimintaan”, SRK:n johtokunta myönsi samalla, että seurakunta, jonka toiminta on lähes kaikilta osin erehdysten saastuttama, voi siitä huolimatta olla Jumalan seurakunta (mikäli vl-liike katsoo olleensa Jumalan seurakunta 1970-luvulla). Tästä seuraa, että johdonmukaisuuden nimissä tätä olisi sovellettava myös muihin seurakuntiin. Eli vaikka vanhoillislestadiolainen liike katsoo, että muissa seurakunnissa esiintyy erilaisia vääriä opetuksia, sillä ei ole oikeutta väittää kovin pikaisesti, että näistä vääristä opetuksista johtuen nuo muut seurakunnat eivät voi olla Jumalan seurakuntia. Sen on syytä nöyrästi muistaa, että mikä se on muita tuomitsemaan, kun sen tilanne on ollut samanlainen.
1970-luvun alussa vanhoillislestadiolaisuudessa tapahtui kolme hajaannusta: SRK:n yhteydestä erkaantuivat tai pikemminkin erotettiin Suomen sillanpääläisyys (Suomen Vanhoillislestadiolainen Rauhanyhdistys), Ruotsin morjärveläisyys sekä USA:n töröläläisyys (First Apostolic Lutheran Church). Nämä kolme porukkaa solmivat hengellisen yhteyden keskenään ja ryhtyivät tekemään yhteistyötä. Kaikkien kolmen hajaannuksen taustalla olivat 1970-luvun SRK:lle tyypilliset jyrkät kannanotot ja toimintatavat, joita nykyisessä vanhoillislestadiolaisuudessakin pidetään yleisesti väärinä. Ruotsin morjärveläiset pyysivät SRK:ta perustelemaan Jumalan sanalla Ruukin suviseurojen 1971 yhteydessä pidetyn SRK:n vuosikokouksen päätöstä, jonka mukaan television hankkineet tulee erottaa rauhanyhdistyksistä ja sitoa. Tätä kriittisyyttä SRK piti jo sinänsä riittävänä merkkinä eriseurasta. USA:n hajaannuksen taustoihin voi perehtyä kuuntelemalla näitä äänitteitä. Suomen ”sillanpääläisyys” puolestaan koostui lähinnä hoitokokouksissa (väärin perustein) erotetuista vanhoillislestadiolaisista.
On selvää, että nykypäivän vanhoillislestadiolaisuus on lähempänä 1970-luvun sillanpääläisten, morjärveläisten ja töröläläisten kuin silloisen SRK:n äärimmäisen jyrkkiä näkemyksiä. Tästä puolestaan seuraa, että vl-teologiaa johdonmukaisesti soveltaen kyseiset ryhmät edustavat sitä oikeaa elävää kristillisyyttä, ja SRK on puolestaan lakihenkinen eriseura. Tästä taas seuraa kaksi vaihtoehtoa, jos halutaan ”kohdata tosiasiat avoimesti ja rehellisesti silloinkin, kun ne eivät ole meille mieluisia”: 1) Joko vanhoillislestadiolaisuus myöntää olevansa oman opetuksensa valossa eriseura ja lähtee hattu kourassa edellä mainittujen ryhmien luokse parannuksen tekoon 2) tai se hylkää eksklusivismin ja myöntää, että useammankin kuin yhden empiirisesti rajatun joukon keskuudessa on mahdollista pelastua.
2010-luvun ”1970-luku”
Olen kuullut 1970-luvun hoitokokouksista jo varhaisteini-ikäisenä. Minun ikäpolvelleni merkittävämpi kokemus lienee kuitenkin vanhoillislestadiolaisuuden 2010-luvun lasten hyväksikäyttöskandaali. Se kokemus, että sydämesi, järkesi ja omatuntosi huutavat, että se, mitä lehdet kirjoittavat, on pääosin oikein ja tarpeellista, mutta seuroissa saarnataan, että se on hyökkäys Jumalan valtakuntaa vastaan. Väittäisin, että tuon ajanjakson avoin käsitteleminen olisi yhtä tärkeää kuin 1970-luvun tapahtumien. Esimerkiksi seuraavia kysymyksiä voisi olla hyvä pohtia:
- Mistä johtuu, että vanhoillislestadiolaista opetusta on voitu väärinkäyttää lastensuojelurikosten peittelemiseen?
- Miksi SRK:n johto ei suostunut yhteistyöhön Johanna Hurtigin ja muiden kanssa jo ennen kohun puhkeamista, vaikka on selvää, että se olisi ollut kristillisen moraalin mukaista ja lisäksi säästänyt liikkeen niin paljolta?
- Kohun puhjettua, miten on mahdollista, että SRK:n johtokunta antoi silloisen puheenjohtajan jatkaa vuodesta toiseen tehtävässään, vaikka jokaiselle tilannetta seuranneelle järkevälle ihmiselle oli selvää, että se on ratkaisu, joka vie liikkeeltä ja SRK:lta instituutiona uskottavuuden rippeetkin?
- Lumijoen suviseuroissa 2011 puhuneet puhujat, joista monet leimasivat saarnoissaan hyväksikäyttöskandaalin ”hyökkäykseksi Jumalan valtakuntaa vastaan”, voisivat pohtia, että miten meni noin niin kuin omasta mielestä. Miksi toimitte siten? Miten omatuntonne salli sen?
- Onko nyt tehty varmasti kaikki tarvittava, ettei vanhoillislestadiolaista opetusta enää jatkossa pystytä väärinkäyttämään lastensuojelurikosten peittelemiseen?
Lopuksi
Olisi tietysti hienoa, ettei tällaisista ikävistä asioista tarvitsisi puhua vaan voisimme vain keskittyä positiiviseen, kristillisen totuuden kauneuteen. Kristillisen totuuden eräs kaunein puoli on kuitenkin se, että se ohjaa rehellisyyteen, ohjaa ”kohtaamaan tosiasiat silloinkin, kun ne eivät ole meille mieluisia”. ”Katso, totuutta sinä haluat salatuimpaan saakka” (Ps. 51:6). Siksi oikea ratkaisu ei voi koskaan olla se, että ikävät asiat vain haudataan menneisyyteen ja jatketaan eteenpäin niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Varsinkin, jos se johtaa siihen, että joku ihmisyksilö kärsii vääryyttä ja joutuu kantamaan sen yksin ja hylättynä.
Hulluinhuonelainen 
Iso kiitos Joonalle ja muille keskusteluihin osallistuville vaikeiden asioiden rehellisestä ja avoimesta käsittelystä.
Osaltaan nämä kirjoitukset ovat rohkaisseet myös minua käsittelemään ns. lestadiolaisessa perheessämme tapahtuneita vääryyksiä, kuten huomattavasti vanhemman veljeni suorittamaa seksuaalista hyväksikäyttöä sekä perheessämme tapahtunutta perheväkivaltaa. Voisi sanoa, että lopultakin.
Tällä hetkellä uskonnollisuuteni on lähinnä ateismin tasoa, mutta kyllä täällä esiintyvät kirjoitukset tuovat lohtua ja ehkä toivoisin joskus saavani yhtä vilpittömän ja rehellisen uskon myös itselleni.
TykkääLiked by 1 henkilö
Mainio alustus jälleen Joonalta. Parissa viimeisimmässä ketjussa on aiheesta jo kirjoitettu niin paljon, että voisi luulla asiaa loppuunkäsitellyksi. Näin ei ole. Joonan esittämiin täsmällisiin kysymyksiin ei ole edelleenkään vastattu ”juuria myöten”. (Minä en tähän pysty, joten jään odottelemaan muiden ajatuksia.) Kiitos Joonalle!
Huomasin vasta, että Pauliina Rauhalan kirjaa Synninkantajat oli käsitelty myös Seurakuntalainen-lehdessä. Juttu oli otsikoitu ”Pauliina Rauhala purkaa tabuja ja ihastuttaa sanoilla – ”’Sitä se tarkoittaa, armo, mäntysaippuan hajua!’ ”
Sieltä löysin myös linkin ”Isäntänä Tapani Ruokanen” -ohjelmaan, jossa Tapani Ruokanen (Miikka Ruokasen veli) haastattelee Rauhalaa, http://www.permanto.fi/fi/web/alfatv/player/vod?assetId=9191141. Kannattaa katsoa!
TykkääTykkää
Melkoinen understatement minulta tuo ”kysymyksiin ei ole edelleenkään vastattu juuria myöten”. Niihinhän ei ole vastattu edes lillukanvarsia myöten. 🙂
Mietin myös olisiko Rauhalan haastatteluun saatu enemmän särmää, jos haastattelijana olisi ollut Tapanin veli Miikka…
TykkääTykkää
Sydämelliset kiitokset Joonalle! Sain lohtua ja vastauksia moneen asiaan.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Joonalle erittäin hienosta kirjoituksesta! Nyt on kissa pöydällä. Tervehdin suunnattomalla ilolla tätä avausta ja toivon että siitä seuraa hedelmällinen keskustelu. Ei vain täällä vaan herätysliikkeessä ylipäätään. Niin monia kertoja vuosien varrella olisin halunnut liikkeen vastuunkantajille juuri näitä kysymyksiä esittää.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kun Mooses johdatti Israelin kansaa Jumalan ohjeitten mukaan, läpi erämaan, hän joutui koko ajan näkemään miten koko kansa usein eksyi, ylpistyi, lihoi ja laiskistui niin, ettei välittänyt totella Jumalan käskyjä edes ulkoisesti. Mooses muistutti heitä:
”Te unohditte kallion, joka antoi teille elämän, ette muistaneet Jumalaa, joka oli teidät synnyttänyt.”(5.Moos:18)
Kuitenkin ennen kuin Mooses astui Nebon vuorelle, jossa hän kuoli, hän veisaa ja puhuu Israelin kansalle. Tämä puhe alkaa hyvin lohdullisesti ja näin meidänkin tulisi ylistää ja luottaa kaikissa elämämme vaiheissa Jumala oikeudenmukaisuuteen ja hyvyyteen. Luetaanpa:
”Kuuntele, taivas, mitä minä puhun, kuulkoon maa minun sanani.
Sateena virratkoon minun opetukseni, kastepisaroina vierikööt sanani, niin kuin vihma nuorelle nurmelle, niin kuin kuurosade ruohikolle.
Minä julistan Herran nimeä. Ylistäkää Jumalamme kunniaa!
Hän on turvamme, kalliomme, teoissaan täydellinen. Kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Hän on uskollinen Jumala, ei hän vääryyttä tee. Hän on vanhurskas, tuomioissaan oikea.”(5.Moos.32:1-4)
Tämmöinen meidän Jumalamme on, oikeudenmukainen – vanhurskas kaikissa töissänsä. Kun olen miettinyt vl – uskoa, olen ihmetellyt sitä, miten uskovat ovat niin helposti eksytettävissä väärän opin avustuksella mitä julmimpiin tekoihin. (Israelin kansa eksyi niinkin, että uhrasivat omia lapsiaan epäjumalille)
Hoitokokouksissa ei säälitty yhtäkään vanhusta, vaan kylmästi todettiin, että heitetään ulkoiseen pimeyteen, niin kuin Jeesuksen vertauksessa sanotaan, ”Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: ’Sitokaa hänet käsistä ja jaloista ja heittäkää ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.”
Eli hoitajat ottivat itselleen Jumalan aseman. Luetaanpa:
”Menkää nyt teille ja toreille ja kutsukaa häihin keitä vain tapaatte.’
Palvelijat menivät ja keräsivät kaikki, jotka he tapasivat, niin pahat kuin hyvät, ja häähuone täyttyi aterialle tulleista.
”Kun kuningas tuli sisään katsomaan juhlavieraitaan, hän näki siellä miehen, jolla ei ollut hääpukua.”(Matt.22:9-11)
Jeesuksen vertauksessa eivät hoitajat ole kuninkaan asemassa, vaan palvelijoina toteuttamassa Kuninkaan kehotusta kutsua häihin. Vain Kuningas voi sidottaa ja heittä ulos häähuoneesta semmoisen, joka ei ole puettu Kristuksen vanhurskauden pukuun. Tämä vertaus, niin kuin monet muutkin raamatunpaikat ovat saarnamiesten toimesta tehty vl – uskoon sopivaksi, eli rakennettu niin, että ne palvelisivat seurakuntaa, vaikka Jumalan sana on itse Kristus ja niin kuin Jeesus itse toteaa, ettei hänkään palvele itseään:
”Enhän minä ole tullut taivaasta tekemään oman tahtoni mukaan, vaan täyttämään lähettäjäni tahdon.
Ja lähettäjäni tahto on, etten minä anna yhdenkään niistä, jotka hän on uskonut haltuuni, joutua hukkaan, vaan viimeisenä päivänä herätän heidät kaikki.”(Joh.6:38,39)
Jos siis Kristus on seurakunnan pää, niin totta kait ruumiin tulee toimia niin kuin ”pää” itse tekee – palvelee Isään, eli toteuttaa Isän – Jumalan tahtoa.
Erämaavaellukselle tuli kuitenkin viimein päätös ja Israelin kansa pääsi Jumalan lupaamaan maahan, mutta se kansa joka pääsi perille, se kansa oli syntynyt erämaavaelluksen aikana. Vain kaksi niistä jotka lähtivät matkaan erämaasta, selviytyi perille, mutta vain luottamalla Jumalaan.
Kun ajattelen sitä, minkälaiseen uskonsotkuun vl – uskossa on ajauduttu, tuntuu, ettei mikään – kukaan voi sotkua selvittää niin, että pieni uskova pääsisi selviin vesiin, eli näkisi missä on oikea usko – Jumalan huone. Kyllä tämä onkin ihmiselle ihan mahdoton tehtävä, vain yksin Jumala voi laumaansa hoitaa ja saattaa perille asti.
TykkääTykkää
Se mitä jäin kaipaamaan Joonan kirjoituksessa on se, miten 70-luvun käsittelemättömyys näkyy käytännön tasolla nykyisessä liikkeessä? Oma näkemykseni on se että 70-luvun harhoista, epärehellisyydestä ja väkivaltaisista toimintatavoista on jäänyt ”häntiä”, jotka yhä siellä täällä aiheuttavat valitettavan pahaa jälkeä.
Toki osa näistä ilmiöistä ovat olleet liikkeessä jollain tasolla jo ennen 70-lukua. Ei 70-luvun hoitokokousten aalto aivan tyhjästä ilmestynyt. Omaan tietooni on tullut useita 70-luvun käytänteitä muistuttavia tapahtumia viime vuosilta, joissa yksittäiset kristityt ovat joutuneet järkyttävän kiusaamisen ja hengellisen väkivallan uhreiksi. Ja tämän seurauksena muuttamaan toiselle puolelle Suomea samalla kun sukulais – ja ystäväsuhteet ovat katkenneet. Osaa näistä tapahtumista on näissäkin keskusteluissa sivuttu. Tähän liittyen ennenkin olen peräänkuuluttanut sitä että liikkeen johto vaikenee ja vetäytyy puolueettomuuteen vedoten siihen, että kun ne ”veljetkin” siellä tahtovat olla uskomassa. Tämä on väärin. Veljet kyllä saavat olla uskomassa, mutta heikomman puolelle pitää silti asettua ja totuus pitäisi kuitenkin uskaltaa sanoa, oli sitten miten rakkaista ja vakaista veljistä tahansa kysymys.
Ja 70-luvun ja 2000 luvun välissäkin on paljon vääryyttä tapahtunut, kuten ihmisiä on pakotettu luopumaan autuuden ehtona musiikkiharrastuksistaan ja ammatin harjoittamisestaan, tai siihen on jatkuvasti puututtu ja näin ajettu ihmisiä epätoivon partaalle. Olempa minä itsekin poikana joutunut hoidettavaksi tv:n katsomisesta, vaikkei tuosta traumoja jäänytkään ;).
Tämä nyt tällaisena kommenttina kun aihe on itselleni kovin tärkeä . Edelleen korostan että pidän Joona kirjoitustasi aivan todella loistavana. J onhan se niin, että jos alkaa liian tyhjentävästi aiheeseen pureutumaan, niin voi jo ihan tekstin liiallisen pituuden vuoksi osa tehosta jäädä pois.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos, Joona, rohkeasta kirjoituksesta!
Tässä on kyllä vyyhti purettavaksi! Mutta jollei sitä tehdä, luulen, että liikkeeseen pettyneitä tulee lisää ja lisää.
Minä olen ajatellut, että myös useat liikkeen puhujat ovat 70-luvun vääryyksien uhreja. Kolmikymppinen sähköasentajapuhuja on ollut varmaan aika heikoilla keskusteluissa teologien kanssa.
Minunkin mielestäni on niin, että liike ei todellakaan ole käynyt näitä asioita päin ”avoimesti ja rehellisesti.” Tähän mennessä olen esim. seurapuheissa kuullut vain toistettavan, että pitäisi olla avointa ja rehellistä puhetta. Avoin puhe on tähän mennessä ollut rauhanyhdistysten virallisten kanavien ulkopuolella. Itse olen kerran puhunut vähän kriittiseen sävyyn yhdessä virallisessa tilaisuudessa. Pari ihmistä ottautui keskusteluun, ja ilta päättyi levottomaan tunnelmaan. Päätin sen jälkeen, etten enää aukaise suutani keskusteluillassa. Tai ainakin puheenvuoro pitäisi valmistella todella hyvin. Valmistelemattomat puheenvuorot ovat usein tunteellisia ja heikosti argumentoituja, ja niistä syntyy heposti väärinkäsityksiä.
TykkääTykkää
Amen tälle kirjoitukselle! Arvostan sitä mitä teet Joona, vaikka harmittelenkin sitä että sinun kaltainen ihminen on kuitenkin luopunut puhujan tehtävästä, vaikka juuri kaltaisia sinne ja johtoon/organisaatioon olisikin tarvittu. Joka tapauksessa kiitos että vihdoin joku sisäpuoleltakin nostaa asioita esille. Millaisena näät herätysliikkeen tulevaisuuden? Muuttuuko mikään, onko mikään muuttumassa? Tapahtuuko johtokunnassa mitään, osataanko ekslusiivisesta seurakuntaopisto luopua jne vai jatkuuko kaikki samalla tavalla? Mun mielestä johtokunnan ois hyvä huomata ja tajuta se, että herätysliikkeen rivijäsenistökin alkaa olla kyllästyny touhuun.
TykkääTykkää
Kauko Manner kirjoitti Koopee Myllykosken blogissa maaliskuussa 2016 hyvän tiivistelmän ”Hoitokokouskiemurtelun lyhyt historia” http://poissysityt.blogspot.fi/2016/03/on-syyta-kayda-avointa-keskustelua-srkn.html. Lainaan sen tähän muistin virkistämiseksi kokonaan, vaikka se aika pitkä onkin.
____________
Noin kymmenen vuotta sitten käynnistyi keskustelu 70-luvun hoitokokouksista sosiaalisessa ym. mediassa. Olen seurannut, mitä esille on tullut ja kirjoitin sen johdosta oheisen yhteenvedon. Itse olen kokenut hoitokokousten ajan. Olin Imatran rauhanyhdistyksen johtokunnassa, kun hoitokokoukset käynnistyivät yhdessä Lappeenrannan rauhanyhdistyksen kanssa. Ne alkoivat siitä, kun SRK:lta tuli kirje, jossa kehotettiin järjestämään hoitokokouksia siioniin pesiytyneen kososlaisen hengen johdosta.
Olen pahoillani, etten silloin ymmärtänyt vastustaa tällaista väärää toimintaa. Ikävää, ettei vieläkään ole saatu selvitettyä tapahtunutta harhaan menoa ja korjattua siitä aiheutuneita vääryyksiä.
Hoitokokouskiemurtelun lyhyt historia
1970-luvulla ja osin 1980-luvun alussakin vanhoillislestadiolaisuudessa järjestettiin niin sanottuja hoitokokouksia. Syyksi niiden alkamiselle mainitaan pappiseriseuran kipeät kokemukset, hiipivä maallistuminen sekä umpioituminen, jotka synnyttivät tarpeen kokoontua keskustelemaan yhteisen rakkauden säilyttämiseksi (SRK:n julkaisema vuosikirja 2008 Palveleva rakkaus ss.204–205). Hoitokokouksissa esiintyi, varsinkin 1970-luvun loppupuolella, usein hengellistä väkivaltaa, jonka seurauksena tapahtui itsemurhia ja mielenterveyden menetyksiä. Rauhanyhdistyksistä erotettiin yli tuhat henkilöä.
Hoitokokousten toimintatapaan vaikutti merkittävästi SRK:ssa toiminut saarnaaja Heikki Saari. Hän keksi niin sanotun henkiparannusopin ollessaan uusheräysharhassa. Hoitokokoukset lähes loppuivat, kun arkkipiispa Mikko Juva tuomitsi ne v.1979 ja kun Heikki Saari hylkäsi harhansa marraskuussa 1979. Syytä loppumiseen ei tiedotettu rauhanyhdistyksille. Syynä lienee ollut hajaannuksen pelko, ihmiskunnia tai huoli siitä, että huomattava osa SRK:n omaisuudesta menisi korvausten suorittamiseen hoitokokousten uhreille tai heidän omaisilleen.
Teologit kutsuttiin yhteiseen neuvonpitoon Ouluun 28.4.1987. Erkki Reinikainen, SRK:n johtokunnan varapuheenjohtaja 1978–1983 ja puheenjohtaja 1983–1992, piti siellä heille alustuksen, jossa hän kuvasi yksityiskohtaisesti perustelut, mistä syystä hoitokokoukset olivat paha harha-askel kristillisyydessä. Reinikaisen mukaan vl-liikkeessä ilmenivät seuraavat neljä harhaoppia:
1. Oppi Jumalan huoneenhallituksesta. Käsitys, jonka mukaan rauhanyhdistysten toimielimet esiintyisivät Jumalan huoneenhallituksena ja toimisivat sielunhoitajina.
2. Oppi julkiripistä. Käsitys, että yksityisetkin synnit tuli tunnustaa julkisesti seurakunnan edessä.
3. Oppi henkiparannuksesta. Käsitys, että yksittäiset lankeemukset johtuvat miltei aina väärästä hengestä.
4. Oppi kollektiivisesta omastatunnosta. Käsitys, että uskovaisen tulee tehdä parannusta aina silloin kun toisen/toisten omatunto ”sairastaa”, vaikka asianomainen itse ei tunnekaan syytöstä omassa sisimmässään.
SRK:ssa arveltiin, että ehkä hoitokokoussotkusta päästäisiin helpoimmin, jos uskovaiset teologit tarttuisivat asiaan ja kävisivät siitä julkisen keskustelun eri rauhanyhdistyksissä ja Päivämiehessä sekä opastaisivat rauhanyhdistykset pois hoitokokouskierteestä. Vl-teologit eivät rohjenneet tarttua tähän tehtävään ilmeisesti siksi, että olivat itsekin toimineet väärin. Hoitokokouksista päätettiin sittemmin yksinkertaisesti vain vaieta ja toivoa että asia häipyisi historiassa unohduksiin. Alkoi salailun ja ”muunnetun totuuden” kertomisen aika.
SRK:n vuosikirjassa 1989 myönnettiin, että ”…Hoitotilanteissa saattoi hoitajille tulla virheitäkin, sillä emme ole täydellisiä, erehtymättömiä.”
Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) v. 2011 eläkkeelle siirtyneen pääsihteerin Aimo Hautamäen mukaan 1970-luvulla käyty hoitokokouksiksi kutsuttu tapahtumasarja ei ollut SRK:n mobilisoima hoitokokousten järjestelmä. Paikalliset rauhanyhdistykset pyysivät keskusyhdistykseltä apua vanhoillislestadiolaista herätysliikettä kohdanneissa silloin ajankohtaisissa kysymyksissä. (Lähde: Kotimaa 4.7.2006.)
SRK:n pääsihteerin Aimo Hautamäen mukaan 1970-luvun kokoukset olivat pääosin rakentavia ja myönteisiksi koettuja, vaikka myös ”yksittäisiä ylilyöntejä ja taitamatonta menettelyä” tapahtui.(Kotimaa 10.2.2006)
Hoitokokouksissa tapahtuneita väärinkäytöksiä on salailtu
Aimo Hautamäki Kotimaa-lehdessä 2006:
”Hoitokokoukset olivat siunauksellisia”. Ja jatkaa: ”Mistään tällaisista vanhusten kiduttamis- ja nöyryyttämistilaisuuksista en ole tietoinen, ovat pelkkää uskovaisten pilkkaamista. – – – SRK:lta on joskus pyydetty siioneihin keskusteluapua, jota sitten olemme tietenkin antaneet.”
Kommentti: Ilmaisu ”joskus” on vähättelevä, sillä SRK on osallistunut 488 kertaa rauhanyhdistyksissä pidettyihin hoitokokouksiin.
Juhani Uljas:
”Viime aikoina on varsinkin internetissä käyty keskustelua siitä, mitä vanhoillislestadiolaisuuden piirissä tapahtui 1970-luvulla.– – – Eri puolilla maata ja eri rauhanyhdistyksissä oli tarvetta kokoontua keskustelemaan yhteisen rakkauden säilyttämiseksi. SRK:n johtokunta ei toiminut alullepanijana, mutta jos pyydettiin apua, niin sitä annettiin.” (Lähde: SRK:n julkaisema vuosikirja 2008 Palveleva rakkaus ss.203–204.) Juhani Uljas kuului SRK:n johtokuntaan vuodesta 1966 vuoteen 2007 asti.
Päivämies, nro 1–2, 7.1.2009, pääkirjoitus:
”Saamme tarkastella 1970-lukuakin kiitollisina Isän rakkauden, pitkämielisyyden ja kärsivällisyyden vuosikymmenenä. Tuolloin koettu Jumalan suuri siunaus näkyy yhä Siionin elämässä. Loppuyhteenvedoksi 1970-luvusta jää Jumalan rakkaus ja anteeksiantamus. Kun Kristus on saanut hoitaa ja varjella valtakunnassaan, on tahdottu iloita omassa sydämessä koetusta Jumalan armosta.”
Sama Päivämiehen numero, s. 2:
”Joulukuussa pidetyssä perinteisessä vuodenvaihteen puhujainkokouksessa Oulun rauhanyhdistyksellä sivuttiin eräänä asiana vanhoillislestadiolaisessa kristillisyydessä 1970-luvulla käytyjä sielunhoidollisia keskusteluja. Niihin kristillisyyden ulkopuolelta kohdistunut kritiikki on saattanut hämmentää varsinkin nuoria.”
Sama Päivämiehen numero, s. 8:
”Monet nuoret kyselevät kyseisestä vuosikymmenestä. Rippisalaisuuksia lukuun ottamatta meillä ei ole kristillisyydessä mitään salattavaa.”
Kommentti: Kritiikkiä on tullut myös kristillisyyden sisältä. Ja salattavaa on ollut, kuten jäljempänä käy ilmi.
Helsingin Sanomat 17.7.2011:
”Hänninen pitää 1970-luvun hoitokokouksia valitettavina. Julkinen anteeksipyyntö ei hänen mielestään kuitenkaan ole ”oikea tapa toimia”. Oikeampi tapa olisi henkilökohtainen keskustelu. Anteeksipyyntö on henkilökohtainen asia, jota ei pitäisi varata jonkin organisaation käyttöön, Hänninen korostaa.”
Kotimaa 24, 9.10.2011:
”Vanhoillislestadiolaisia edustava Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) johtokunta pyytää anteeksi liikkeen 1970-luvun niin kutsuttujen hoitokokousten opillisia harhoja ja väärinkäytöksiä. Asiasta kertoo Kotimaa24:lle SRK:n johtokunnan puheenjohtaja Olavi Voittonen. SRK:n johtokunnan viikonloppuna tekemä kannanilmaisu aiotaan julkaista kokonaisuudessaan tällä viikolla ilmestyvässä liikkeen Päivämies-lehdessä. Olavi Voittosen mukaan kyse on anteeksipyynnöstä.”
SRK:n johtokunnan kannanilmaisussa sanotaan:
”Tämäntyyppiset kokoukset päättyivät 1970-luvun lopussa, kun keskeisesti opinharhoja mukanaan kantaneet saivat erehdyksistään parannuksen armon. – – – Kun yksittäiset kristityt erehtyvät, vika ei ole seurakunnan. Niinpä asioiden korjaus lähtee yksittäisen kilvoittelijan omasta halusta vaeltaa hyvällä omallatunnolla Jumalan ja ihmisten edessä.”
Kummallisia parannuksentekoja, kun ne eivät johtaneet vääryyksien korjaamiseen siinä laajuudessa kuin ne olivat tapahtuneet. Rauhanyhdistysten jäsenille, joita höykytettiin henkioppiharhalla, ei tullut mitään tietoa näistä parannusten teoista. Kun harhaanmeno selvisi vuoden 1979 lopulla, siitä olisi pitänyt tiedottaa heti kaikille rauhanyhdistysten jäsenille. Näyttää siltä, että harhassa olleet saarnasivat toisilleen harhat anteeksi.
Johtokunta pahoittelee yksittäisten kristittyjen erehtymistä, vaikka koko johtokunta ja työvaliokunta olivat aktiivisia toimijoita opillisten harhojen ja väärinkäytöksien levittämisessä. SRK lanseerasi henkioppiharhan ja tiedotti runsaasti eri tavoilla vääristä hengistä. Jos rauhanyhdistysten johtokunnat eivät ymmärtäneet oma-aloitteisesti pyytää SRK:n hoitomiehiä paikalle, SRK lähetti rauhanyhdistysten johtokunnille kirjeitä, joissa kehotettiin järjestämään hoitokokouksia Siioniin pesiytyneen kososlaisen hengen johdosta.
Kannanilmaisussa olisi pitänyt myöntää, että johtokunta ja työvaliokunta menivät harhaan. TÄTÄ olisi pitänyt pahoitella eikä yksittäisten kristittyjen erehtymistä. Asioiden korjauksen pitäisi lähteä tästä. Tällöin hoitomiehetkin ymmärtäisivät korjata asiansa. Niin kauan kuin SRK:n kanta on, että hoitokokoukset olivat siunauksellisia muutamista ylilyönneistä huolimatta, näin ei tapahdu. Yksittäisten kristittyjen erehtymisen pahoittelu vesitti SRK:n anteeksipyynnön.
Päivämies Nro 21 23.5.2012:
”SRK:n nykyinen johtokunta on ollut valmis omalta osaltaan ottamaan vastuun hoitokokouksista, kun se lokakuussa 2011 julkaisi kannanilmaisun, jossa tunnustettiin 1970-luvun opilliset harhat ja väärinkäytökset. Johtokunta esitti niistä myös pahoittelunsa. Kannanilmaisu julkaistaan uudelleen tässä lehdessä sivulla 3.”
Ote SRK:n johtokunnan kannanilmaisusta:
>>
Tällainen tuolle ajalle (70-luvun loppupuoli) leimallinen oppiharha oli esimerkiksi niin sanottu henkioppi: parannuksen vaatiminen erinimisistä hengistä, kuten kuivasta, hempeästä tai kososlaisesta hengestä. – – – Näiden ilmiöiden ohella alkoi esiintyä myös yksilön omantunnon vähättelyä, loukkaavaa kielenkäyttöä ja anteeksiannon kieltämistä. Toisen ihmisen nöyryyttäminen ei ole milloinkaan oikein, ei myöskään ruumiillinen, henkinen eikä hengellinen väkivalta.
Pahoittelemme esiintyneitä oppiharhoja ja väärinkäytöksiä. On valitettavaa ja jälkikäteen arvioituna myös käsittämätöntä, että tällaiset erehdykset pääsivät leviämään lähes kaikkialle kristillisyytemme toimintaan. Tämäntyyppiset kokoukset päättyivät 1970-luvun lopussa, kun keskeisesti opinharhoja mukanaan kantaneet saivat erehdyksistään parannuksen armon. – – –
Kun yksittäiset kristityt erehtyvät, vika ei ole seurakunnan. Niinpä asioiden korjaus lähtee yksittäisen kilvoittelijan omasta halusta vaeltaa hyvällä omallatunnolla Jumalan ja ihmisten edessä.
>>
Miksi johtokunta pahoittelee yksittäisten kristittyjen erehtymistä? Mitä vastuun ottamista se on omalta osaltaan? Johtokunta ja työvaliokunta olivat aktiivisia toimijoita opillisten harhojen ja väärinkäytöksien levittämisessä. SE olisi oikeaa vastuun ottamista, että tämä rehellisesti myönnettäisiin. Liekö SRK:n lakimies ohjeistanut, että anteeksipyyntö pitää korvata pahoittelulla ja että SRK:n sijasta on käytettävä ilmaisua ”yksittäiset kristityt”. Pelkkä pahoittelu ei riitä vääryyksien korjaamiseen siinä laajuudessa kuin ne ovat tapahtuneet. Liikkeestä harhaoppien perusteella väärin erotettujen aseman oikaisusta ei sanota kannanilmaisussa mitään.
Kesällä 2014 SRK:n puheenjohtajaksi valittu Viljo Juntunen pyysi nöyrimmästi anteeksi sitä, ettei hänellä ollut riittävästi rohkeutta puuttua hoitokokousvääryyksiin toimiessaan Ranuan kirkkoherrana hoitokokousten aikana. Anteeksipyyntö tapahtui Ranualla ilmestyvän Kuriiri-lehden mielipideosaston kirjoituksen vaikutuksesta.
Juntusella ei näytä olevan edelläänkään rohkeutta pistää itseään likoon, jotta hoitokokousvääryydet korjattaisiin siinä laajuudessa kuin ne ovat tapahtuneet. Juntunen tukee sitä SRK:n johtokunnan kannanilmaisua (Päivämies Nro 41, 12.10.2011 ja uudestaan Nro 21, 23.5.2012), jossa pahoitellaan harhaanjohtavasti yksittäisten kristittyjen erehtymistä, vaikka kyseessä oli koko SRK:n johtokunnan ja työvaliokunnan harhaan meno. Pahoittelu ei korvaa anteeksipyyntöä. Juntunen toivoi, että voitaisiin aloittaa puhtaalta pöydältä. Pelkkä hurskas toive ei kuitenkaan puhdista pöytää. Jotain tarvitsee myös tehdä.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitoas Pertti! Olipa hyvä yhteenveto Kauko Mannerilta! Tästäkin yhteenvedosta on jo kulunut kaksi vuotta, eikä SRK ole juuri värähtänytkään, vaikka mistäpä minä tiedän, mitä he keskenään puhuvat. Hoitokoksissa kun erotettiin, niin sen jälkeen hoitajat määräsivät erotetun täydelliseen eristykseen, eli omat lapsetkin tuli eristää eikä heille saanut kertoa ry:n jumalan valtakunnan asioita – ei minkäänlaista tietoa.
Maailmamme on noista hoitokokousajoista muuttunut tietoyhteiskunnaksi, eikä tämmöistä yhteiskuntaa voi umpioida, eli jotakin kautta tieto kuitenkin leviää. Aina hoitokokouksen lopulla hoitajat saarnailivat hyvin rakkaasti toisilleen hoitokokous – synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, niin siis sen jälkeen kun ensin olivat todenneet, että Heinolle ei anneta syntejä anteeksi, vaan sidotaan synteihini.
Olin tuolloin kolmevitonen kun laittoivat puhekieltoon. Tunsin ikäisiäni puhujia ja kerran tapasin kolme heistä yhtä aikaa ja tietenkin kysyin heidän mielipidettään henkioppiin, he totesivat opin oikeaksi. Kysyin, että millä veljet perustelee oikeellisuuden, he vastasivat:
– Tunnethan itsekin, ettei sinulla ja meillä ole sama henki! Meillä on Pyhä Henki, joten sinulla täytyy olla väärä henki.
Tämmöiseen heidän usko nojasi ja taitaa vieläkin nojata. Jos tämmöisestä uskosta selviää, täytyisi rohkeus kasvaa niin, ettei pelkää jos tulee tuomituksi uskonveljiltä. Kaikkein pienimmät uskovat ovat rohkeampia tuomitsijoita, koska luulevat palvelevansa Jumalaa.
TykkääTykkää
Hieno aloitus! Jos sallitte vakavan aiheen alla vähän kevyttä internethuumoria, niin käyn nyt vaan hakemassa popcornia ja jään seuraamaan keskustelua. Tuskin menee kauan, ennen kuin joku tulee kertomaan, kuinka hoitokokoukset olivat myös ”siunauksellisia”.
Harmi toki on, että mikään ei tämänkään kirjoituksen myötä muutu. Kaikki me vl-taustaiset tiedämme, että se vaatisi kirjoittajalta huomattavaa auktoriteettia. Mielellään johtokunnan jäsen tai vanha, ”suosittu” puhuja. Ja alustana Päivämies eikä epäilyttävä blogi.
Se ei tietenkään ole Joonan vika. Kirjoitus oli erittäin hyvä ja tärkeä.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kun hoitokokouksista keskustellaan, tulee huomioida taustat. 1950-1960-luvulla SRK oli sotkenut raha-asiat pahan kerran. SYT-rahoja oli otettu vastaan nykyrahassa yli miljoonan euron edestä. Entäpä CIA- ja KGB-rahat. Jälkimmäisten vuoksi sai SRK:n kovaan ytimeen kuulunut Artturi Jämsen maksaa hengellään. Hänet nimittäin kutsuttiin Moskovaan tekemään selvyyttä siitä, miksi kyseisiä rahoja oli käytetty kommunismin vastaiseen työhön. Kotiinpaluu tapahtuikin sitten sinkkiarkussa, jota ei saanut avata. Yllättävän monet hoitomiehet ovat sittemmin osoittautuneet pf-rikollisiksi. Seurakunta piti saada pelon alle, jotta asioista tietävät eivät kertoisi tietojaan. Varsin raadollinen oli siis tausta, jonka vuoksi pelon ilmapiiriä lähdettiin luomaan.
TykkääTykkää
Tämä on nyt mun mutua, mutta tässä on kyllä keksityn salaliittoteorian kaikki tunnusmerkit. Oliko tämä tarkoituksellinen trolli keskellä tärkeää keskustelua, vai löysää huhujen levittämistä?
TykkääTykkää
Olet Sauli hyvin pitkälle oikeassa. Mutta yksi noista väitteistä käsittääkseni pitää paikkansa ja se on tuo rahan vastaanottaminen CIA:lta, niin käsittämättömältä kuin se tuntuukin. Tämä asia selvitettiin lopulta virallisesti, kun SRK:n johtoa alkoi hirvittämään. Rangaistuksia ei tullut koska asianosaiset itse aktiivisesti auttoivat viranomaisia asian selvittämisessä. Takavuosina muistelen että netissä oli aivan virallisia esitutkintapöytäkirjoja nähtävillä. Näissä mm. eräs varsin tunnettu hahmo, joka rahojen vastaanottamisen aikaan oli melko nuori, kuvaili kassakaapissa olleita rahoja ”polttaviksi”. Kylmänsodan kiivaimpina vuosikymmeninä CIA tuki rahallisesti avokätisesti kaikkia kommunismin vastaisia tahoja. Ja Vanhoillislestadiolaisuus kyllä nämä kriteerit kirkkaasti täytti tuohon aikaan. Muilta osin nimimerkki No Muttan väitteet olivat täyttä tinahattuilua.
TykkääTykkää
Vielä se verran, että tuskin noilla cia-rahoillakaan on kummoista roolia ollut hoitokokousten synnyssä. Syyt ovat paljon syvemmällä liikkeen teologiassa ja historiassa. Mutta ehkä ne osaltaan kuvaavat sitä, miten vaarallisen todellisuudesta irtaantuneita ja vallasta pöhöttyneitä liikkeen johdossa oltiin.
TykkääTykkää
Artturi Jämsen kuoli 11. elokuuta 1976 Moskovassa. Muistan miten hänet tuotiin Suomeen sinkkiarkussa. Tiettävästi hänen kuolinsyytään ei Suomessa tutkittu. Olen myös nähnyt poliisipöytäkirjat noista SRK:n johtajien kuulusteluista, jotka eivät sitten johtaneet mihinkään. Taisi siinä Kekkonenkin säikähtää ja ärähtää.
Jämséniä avustivat alavieskalaiset Olga ja Heikki Saari sekä Eino Kimpimäki. Saari, Kimpimäki ja Jämsén kuuluivat kaikki SRK:n johtoon. Näistä on kyllä tietoa netissä.
TykkääTykkää
Jos näin on kuten sanot, niin otan sanat takaisin tuon kuoleman osalta. Onko sitten kuolemassa jotain hämärää niin on toinen kysymys. En kyllä ole nähnyt mustaa valkoisella siitä, että srk olisi rahaa myös KGB:ltä saanut.
TykkääTykkää
Yritin kysyä noitten rahojen alkuperää, mutta minulle ei kerrottu sillä olin vasta saanut väärähenkituomion ja puhekiellon syksyllä -75. Kysyin rahoista useilta puhujilta, mutta sain välttelevän vastauksen; eikö se ole hyvä, että Jumalan valtakunnan työhön jumalattomat antavat rahaa!
Voi minulla olla jossakin nuo kopiot poliisin kuulustelupöytäkirjoista, en viitsi etsiä. Mielestäni, oli sitten rahojen alkuperä mikä tahansa, on aina väärin, jos rahoja ei käytetä siihen tarkoitukseen, johon rahat ovat annettu. Jämsen on nämä CIA:n rahat pyytänyt ja perustellut, että tekevät vanhoillislestadiolaiset kommunismin vastaista työtä. Muistelen, että nuo rahat on jaettu puhujille puhujapalkkioina.
Artturi Jämsen oli Keski-Suomen maaherrana kun sai kutsun Moskovaan, surin kyllä hänen kohtaloaan, mutta olin kaikesta niin hämmästynyt, etten juuri tajunnut mistään mitään. Näin myös kun Oulussa selvittelivät välejään ns. pappiseriseuraan johtanut kokous.
Olin Oulussa armeijassa, menin lehterille seuraamaan kokousta ja luulin, että uskovat rakastavat toisiaan. Mitä vielä! Kokouksessa puitiin nyrkkiä ja huudettiin, kumpikin puoli yritti nujertaa toisensa. Ei kokouksella näyttänyt olevan halua sovintoon, eikä Jumalan sanan ohjaukseen. Minusta näytti, että riideltiin johtajuudesta, eikä kumpikaan puoli ollut mielestäni aivan oikeassa.
Myöhemmin tuohon kokoukseen ei päästetty, laittoivat vartijat ovelle. En kyllä olisi halunnutkaan seurata enempi, masennuin jo tuosta yhdestä kerrasta.
TykkääTykkää
Juu olen kyllä samaa mieltä Heino sinun kanssasi siitä, että mihinkään tällaisiin rahoihin ei olisi pitänyt sotkeentua. Mielenkiintoisia omakohtaisia muistoja myös näistä sotkuista sinulla. Likaiselta ja rumalta valtapeliltä kuulostaa toiminta liikkeen ”huipulla” olleen.
TykkääTykkää
Lainasin Kauko Mannerin tiivistelmästä kaksi kohtaa:
”Teologit kutsuttiin yhteiseen neuvonpitoon Ouluun 28.4.1987. Erkki Reinikainen, SRK:n johtokunnan varapuheenjohtaja 1978–1983 ja puheenjohtaja 1983–1992, piti siellä heille alustuksen, jossa hän kuvasi yksityiskohtaisesti perustelut, mistä syystä hoitokokoukset olivat paha harha-askel kristillisyydessä. Reinikaisen mukaan vl-liikkeessä ilmenivät seuraavat neljä harhaoppia:
1. Oppi Jumalan huoneenhallituksesta. Käsitys, jonka mukaan rauhanyhdistysten toimielimet esiintyisivät Jumalan huoneenhallituksena ja toimisivat sielunhoitajina.
2. Oppi julkiripistä. Käsitys, että yksityisetkin synnit tuli tunnustaa julkisesti seurakunnan edessä.
3. Oppi henkiparannuksesta. Käsitys, että yksittäiset lankeemukset johtuvat miltei aina väärästä hengestä.
4. Oppi kollektiivisesta omastatunnosta. Käsitys, että uskovaisen tulee tehdä parannusta aina silloin kun toisen/toisten omatunto ”sairastaa”, vaikka asianomainen itse ei tunnekaan syytöstä omassa sisimmässään.”
”SRK:ssa arveltiin, että ehkä hoitokokoussotkusta päästäisiin helpoimmin, jos uskovaiset teologit tarttuisivat asiaan ja kävisivät siitä julkisen keskustelun eri rauhanyhdistyksissä ja Päivämiehessä sekä opastaisivat rauhanyhdistykset pois hoitokokouskierteestä. Vl-teologit eivät rohjenneet tarttua tähän tehtävään ilmeisesti siksi, että olivat itsekin toimineet väärin. Hoitokokouksista päätettiin sittemmin yksinkertaisesti vain vaieta ja toivoa että asia häipyisi historiassa unohduksiin. Alkoi salailun ja ”muunnetun totuuden” kertomisen aika.”
Aloin kirjoitella uskosta ja opista S24:selle. 2005 vuoden alussa. Sain jossain vaiheessa kuulla tuosta pappien informaatiotilaisuudesta, jossa Reinikainen piti Kauko Mannerin mainitseman alustuksen papeille. Monet meistä, joitten tietoon tuo tilaisuus tuli, yritimme saada luettavaksemme alustuksen.
Meillä oli tuolloin pappina vl – uskova Jorma Niinikoski ja ajattelin, että häneltä saan tuon alustuksen. Kysyin Jormalta tuosta tilaisuudesta, mutta hän heittäytyi ihan tietämättömäksi, ei hän ollut edes kuullut kokouksesta mitään. Yritin vedota häneen ja pyysin, että hän keskustelisi Erkki Pirin kanssa (he ovat ystäviä) jospa te yhdessä uskaltaisitte antaa alustuksen luettavakseni, mutta Jorma vaikeni.
Jos jollakin on tuo alustus, niin pyytäisin, että laittaisitte tänne Joonan blokkiin, nähtäisiin, mitä papit pelkäsivät, eivät kaikki papit olleet pahimpia hoitajia. Vaikka kyllä siinä osalliseksi itsensä tuntee, jos ei uskalla vastustaa kun näkee hoitokokousvääryyksiä. Tiedän semmoisiakin tapauksia, että mummo on polvillaan rukoillut syntejään anteeksi, mutta hänen anomukseensa ei vastattu.
TykkääTykkää
Aiheesta kirjoitti myös Leena Huovinen 6.5.2006 Suomi24-ketjuun ”Erkki Reinikaisen alustuksen metsästys”:
>>
Tuomas Lohi käytti Haapajärven rauhanyhdistyksen historiikissa yhtenä lähteenä Erkki Reinikaisen alustusta, joka kosketteli hoitokokousvuosia.
Alustuksesta käy ilmi, että valtaosa vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen jäsenistöstä teki 70–80-luvuilla parannuksen jostakin väärästä hengestä. Ajanjaksoa leimasi Reinikaisen mukaan neljä erityispiirrettä: henkiparannusoppi, julkirippioppi, Jumalan huoneenhallitus -oppi sekä pakkorippioppi.
Alustuksen kuuli n. 60 vl-pappia v. 1987. Alustusta ei ole julkaistu yhdessäkään SRK:n julkaisussa. Sitä ei ole SRK:n arkistossa.
Pyysin sähköpostitse Tuomas Lohelta kopiota alustuksesta, mutta en saanut minkäänlaista vastausta.
Koska lähdeviitteiden mukaan alustus sisältyy Seppo Lohen arkistoon, soitin Seppo Lohelle ja pyysin kopiota häneltä. Seppo sanoi että Erkki Reinikaisen huonon kunnon vuoksi se ei ole mahdollista.
Sama alustus on lähteenä myös Joensuun rauhanyhdistyksen historiikissa. Soitin historiatyöryhmän vetäjälle rovasti Mauri Hyväriselle ja pyysin kopiota. Hän ei kuulostanut tietävän mitään alustuksesta. Ystävällisesti hän neuvoi minua kääntymään toisen ryhmään kuuluneen papin puoleen. Yritin monta kertaa tavoittaa tätä pappia puhelimitse, mutta en onnistunut.
Lopuksi kirjoitin Erkki Reinikaiselle kirjeen ja pyysin alustuskopiota häneltä itseltään. Reinikainen soitti minulle ja ilmoitti, ettei se ole mahdollista, koska alustus on hänen henkilökohtaisessa arkistossaan, jota hallinnoivat Seppo Lohi ja Erkki Piri.
Yhä minua kiinnostaa, mitä muuta se alustus sisältää kuin se mitä on kirjoitettu Haapajärven historiikkiin ja sen pohjana olevaan Lohen gradutyöhön.
>>
Myöhemmin 27.12.2006 Leena Huovinen lisäsi: ”Alustuksen saa vain Seppo Lohelta tai Erkki Piriltä. Sitä ei ole SRK:n arkistossa. SRK:n ystävällinen ja avulias arkistonhoitaja Irja Junttila tarkisti asian pyynnöstäni.”
Tuskin on tuleville tutkijoillekaan lähteille pääsy helppoa 🙂
TykkääTykkää
Se ettei asiat edenneet on uskonopillinen erimielisyys. Reinikainen on sanonut: ”jotkut ovat kanssani samaa mieltä”. Analyyttisena armeijan miehenä Reinikainen on pitäytynyt tapahtuneisiin tosiasioihin, totuus oli myös Vapahtajamme kulmakivi. Mutta Jumalan valtakunta sisältäpäin katsottuna on toinen todellisuus, toinen todellisuus sisältyy sekin Vapahtajamme tuomaan sanomaan, ”emme ole tästä maailmasta”. Toinen todellisuus katoaa jos Jumalan valtakunnan todellisuus astuu tämän maailman totuuden piiriin tekemisissään ja käytännöissään, ja se on paha juttu, ja sitä ei lestadiolaispatriarkat hyväksy vaan ennemmin kuolevat uskonkäsityksensä mukana.
TykkääTykkää
Tuo Leena Huovisen avaus 6.5.2006 sai peräti 126 vastausta. Siihen aikaan ei Suomi24 ollut vielä niin trollien saastuttama kuin nykyisin. Mukana oli monia aitoja ääniä, joista voi tunnistaa nykyisenkin keskustelun tulkinnat ja äänenpainot. https://keskustelu.suomi24.fi/t/2924655/erkki-reinikaisen-alustuksen-metsastys.
Tässä pari esimerkkiä. Nimimerkki ”sirkka” kirjoittaa:
>>
Elettiin kaikessa rauhassa ja rakkaudessa Ry:llä kulkien. Saarnattiin synti synniksi ja armo armoksi, enkä ainakaan itse muista mitään erityistä tuolloin olleen. Sitten alkoi kantautua tietoja hoitokokouksista, puhutteluista, vääristä hengistä jne.
Kokousten myötä alettiin opettaa uudella tavalla, uskoteltiin, että on paha maailman aika ja että on vääriä henkiä yms. Vuosia jatkunut piina loppui omalta osaltani varmuuteen väärään menneestä opista Ry:n sisällä. Ero oli, kuten arvelitkin, toisaalta helpotus, mutta opetuksen muutoksen syyt ja hoitokokoustoiminnot jäivät mysteeriksi.
Tämän yllättäen löytyneen palstan myötä on tullut ennalta arvaamaton kanava keskustella noista vieläkin selvittämättömistä ja vaietuista asioista. Lienee ihmiselle ominaista selvittää kipeiksi jääneitä asioita. Sotien veteraanit ovat saaneet avautua ja mm. sotalasten asioita on selvitelty.
Kyllä tässä jonkinlaiseksi sotainvalidiksi on jäänyt ja omat lapset ovat tavallaan sotalapsia.
>>
Tähän nimimerkki ”rauhassa ja rakkaudessa” vastasi:
>>
Synti on saarnattu synniksi ja armo armoksi, niin silloin 70-luvulla kuten vielä tänäänkin. Hoitokokouksia ei ollut ainakaan tänä aikana mitä itse olen ollut uskomassa. Siksi tämä jatkuva hoitokokouskeskustelu ihmetyttää??? Tuntuu kuin vaadittaisiin päitä vadille ja silmä silmästä, hammas hampaasta.
Minä en usko, että nämä hoitokokouksista puhujat ja selvitysten vaatijat tulisivat samaan joukkoon vaikka kuka mitä tekisi.
Onneksi suurin osa vl-nuorista ei lue tätä palstaa, sillä olen tehnyt galluppeja ja tämän palstan olemassaoloa harvempi edes tietää. Itse en jaksa käydä väittelyitä sillä se on ihan sama mitä sanoo, ne jotka haluavat uskoa pahaa, ne tekevät sitä oli aihetta tai ei.
Mutta toivon että jaksatte itsenne kanssa, kun vuosikymmeniä on katkeralla mielellä, se myrkyttää ajatukset ja estää näkemästä sitä päämäärää mihin uskovainen ihminen kerran haluaa saavuttaa.
Koska viha ja katkeruus ei asu samassa sydämessä kuin Pyhä Henki.
>>
TykkääTykkää
Kiitos Joona, nyt tuli sellaista tykitystä että taivas varjele teidän liikkeenne vastuunkantajia.
Totuuksien sanominen tekee tunnetusti kipeää mutta se on ainoa keino.
Tosi on että olemme kaikki vajaita ja puutteellisia monin eri tavoin.
Valta toiseen ihmiseen nähden on aina riskitekijä että sitä käytettäisiin väärin, vaikka sitten ihan tietämättäkin.
Tätä juttua voi sitten soveltaa muihinkin vastaavanlaisiin hyvävelikerhoihin.
TykkääTykkää
Tähän väliin ilmoitusasia:
Ylihuomenna to 12.4. klo 18–20 Laestadius-tuntija, arkkitehti Seppo Leivo esitelmöi aiheesta ”Laestadiuksen saarnakarttojen kertomaa”. Paikka on Suomen teologinen instituutti (STI), Kaisaniemenk. 13 A, 4. krs, 00100 Helsinki. Kaikki tervetulleita!
Lestadiolaisuuden historiasta kiinnostuneille on erinomainen lähde myös STI:n sarjassa 2001 ilmestynyt ”IUSTITIA 14, Lestadiolaisuuden monet kasvot”. Se on valitettavasti loppuunmyyty. Onneksi netissä on luettavissa ne artikkelit, joiden julkaisuun on saatu kirjoittajan lupa. https://sti.fi/index.php/materiaaleja/julkaisutvalikko/iustitia-sarja/netissae-olevat-iustitiat/179-iustitia-14-lestadiolaisuuden-monet-kasvot-osaksi.
Erittäin mielenkiintoinen on esim. Seppo Leivon artikkeli ”Jeesuksen nimessä ja veressä. Synninpäästön käyttöönotto lestadiolaisuudessa”. Nyt on sitten tilaisuus tulla kuulemaan Seppoa ihan livenä. Suosittelen!
TykkääTykkää
”Me vaellamme uskossa ja emme katsomisessa” (2 Kor. 5: 7).
Aaamu on noussut.
Astun kostealle pihalle
ja kyselen,
mitähän tästä päivästä
on kirjoitettu
Jumalan kirjaan.
Muistan:
olen matkamies,
sama kuin eilen.
Ei mikään ole muuttunut,
ei risti,
ei Jumalan uskollisuus.
Yksinkertainen laulu
helähtää oksan sormilta.
Lähden liikkeelle,
kuljen lähteitä lähellä,
siellä tuoksuu
tämän päivän ruoka.
Olen vain matkamies,
tie ei ole muuttunut.
Tänään vielä uskon,
näen vasta myöhemmin sen,
mihin tänään uskon
(Niilo Rauhala: Ruoko ja liekki saavat elää)
TykkääTykkää
Vertaistukena voitte käyttää tätä Elämän Sana-ryhmää tässä jaksossa.
Pitäsköhän liittyä Plymouthin veljiin, vitsi vitsi.
https://areena.yle.fi/1-3050583
TykkääTykkää
Nuo ”ainoan oikean tien” kulkijat ovat minuakin kiinnostaneet. Vl-liikkeessä noiden muiden ajatuksia tuskin juuri tunnetaan. Onhan siinä myös vaara jäädä ”lämmittelemään vieraille tulille”. Toisaalta tällaisia liikkeitä voisi käyttää pehmentävänä selityksenä eksklusiivisuudelle: Näinhän muuallakin ajatellaan! Pauliina Rauhalan kirjassakin ne toimivat hiukan tähän tapaan. Toisaalta taas vertautuminen omituisiin kultteihin tuskin houkuttelee.
No, Plymouthin veljiä en tällaisena kulttina pidä. Se on evankelinen kristillinen liike, jonka juuret ovat 1820-luvun Irlannissa. Suomessa sitä tuskin tunnetaan, mutta esim. Färsaarten 50000 asukkaasta 10 % kuuluu Plymouthin veljiin. Jo 1840-luvulla liike jakaantui ”suljettuihin veljiin” ja ”avoimiin veljiin”, ja myöhemmin pienempiin sektioihin. En tiedä mitä haaraa Färsaaret edustavat.
Konservatiivisena ja omaa erikoista tapakulttuuriaan noudattavana Plymouthin veljiä voi hyvinkin verrata lestadiolaisuuteen – eikä vertaus olisi ainakaan SRK-lestadiolaisuudelle edes epäedullinen. 😉 Yhteistä näyttää olevan myös hajaantumisherkkyys ja ainakin Anna Lindman ohjelmassa nähdyn haaran osalta eksklusiivisuus.
TykkääTykkää
Mixun linkkaamassa sarjan viimeisessä jaksossa vilahtaa liike Elämän Sana (Livets Ord). Toivottavasti kukaan ei sekoita sitä vanhoillisuudesta eronneen pappissiiven julkaisemaan Elämän sana -lehteen ja siitä johdettuun liikkeen nimitykseen ”elämänsanalaisuus”. (Vrt. Rauhan Sana -lehti => rauhansanalaisuus).
TykkääTykkää
Huom!! Siirak kirjoitti että SRK sai rahaa CIA:lta. Ei pidä paikkaansa, tai ainakaan en ole kuullut todisteita sellaisesta. Sen sijaan SRK sai rahaa SYT:ltä, Suomalaisen yhteiskunnan tuki -säätiöltä, joka oli kotimainen lobbaajaryhmä 50- /60-luvuilla.
TykkääTykkää
Voi olla näin. Siitä on tosiaan aikaa, kun noita pöytäkirjoja kuulusteluista luin. Mikä tällainen SYT oli? Tietysti voi olla mahdollista että välissä on ollut jokin tallainen taho. Faktaa on kuitenkin se että CIA/USA-tiedustelu tuohon aikaan tuki kommunismin vastaisia tahoja myös Suomessa. Sikäli rahat voisivat hyvin olla alunperin sieltä lähtöisin. Mutta omalta osaltani tämä sivupolku saa nyt riittää, ettei keskustelu aivan harhapoluille ajaudu.
TykkääTykkää
Ks.
http://laestadianleaks.blogspot.fi/2010/09/mika-oli-syt.html
ja
Jarkko Vesikansan kirja Salainen sisällissota.
TykkääTykkää
Erkki Tuomiojan arvio kirjasta 1.1.2004: https://tuomioja.org/kirjavinkit/2004/01/jarkko-vesikansa-salainen-sisallissota-tyonantajien-ja-porvarien-taistelu-kommunismia-vastaan-kylman-sodan-suomessa/
Siitä selviää, että Vesikansan kirja on populaariversio hänen väitöskirjastaan, ja siten varsin hyvin dokumentoitu. Lienee siis luotettavaa tekstiä, johon kannattaa tutustua – jos vain jostain aikaa löytyisi. 🙂
TykkääTykkää
Onko tutkittua tietoa siitä, mistä SYT sai rahoituksensa? Tietenkään CIA ei ottanut yhtettä SRK: hon ja kysynyt ”haluatteko rahaa kommunismin vastaiseen työhön?”.
Joka tapauksessa, SRK:ssa menivät pahasti sekaisin politiikka ja uskonnonharjoitus, ja siitä on monia aikalaistodistuksia! Vielä elävillä SRK:n vaikuttajilla voisi olla tästä tietoa, mutta he eivät varmaan tule meille täällä sitä kertomaan! ☺
TykkääTykkää
En nyt menisi noin reippaasti sanomaan, ettei CIA:n rahoja olleet alun perin! Jos luet Nimetön250118 tuon poliisipöytäkirjan, niin huomaat, että näitä rahoja kierrätettiin yhdistyksien kautta. Tutkipa ensin vaikka tätä yhdistystä, neliapilaa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Raittiusyhdistys_Neliapila
Minäkin haluan lopettaa kuten nimimerkki Siirak näistä rahoista puhumisen.
TykkääTykkää
Aivan oikein täällä on mietitty hoitokokousaallon syitä ja seurauksia. Taustasyyt ovat varmaankin teologisia. Yksilö ja yhteisö toimivat kuitenkin psykologian ja sosiologian lainalaisuuksien mukaisesti. Yhteisön muodostavat yksilöt. Mitähän mainitut hoitokokousten taustasyyt vaikuttivat yksilöiden ja koko yhteisön käyttäytymiseen? Yksilön omatuntohan valjastettiin voimakkaasti yhteisön suojelun palvelukseen.
Mikä oli ja on kongnitiivisen dissonanssin merkitys? Millaista roolia näytteli ja näyttelee kaksoisajattelu? Aiheuttaako se yksilötasolla jonkinlaisen kaksoispersoonallisuuden kehittymistä? Tajuavatko liikkeen vastuunkantajat ylipäänsä käyttävänsä valtaa, ja vieläpä väärin?
Näitä kysymyksiä on ollut mielessäni, varsinkin 2010-luvun tapahtumia seuratessa. Mutta samat kysymyksen kävivät jo mielessäni 1980-luvulla, joskin en osannut niitä sanoittaa näin.
TykkääTykkää
Uskonnolliset harhaopit ovat oleellisia selvittää, jos tarkoitus on tehdä tiliä menneisyyden kanssa. Mutta jos SRK on kannanottoissaan hämmästellyt miten harhaopit pääsivät leviämään, niin ei kai siinä mitään ihmeellistä ole, jos vanhoillislestadiolaisuus julistautui näkyväksi Jumalan valtakunnaksi maan päällä.
Tämähän tarkoitti sitä, että oli tärkeää erotella ketkä kuuluvat tähän valtakuntaan ja kenellä on oikea henki eli ymmärtävät valtakunnan salaisuudet ja ketkä ovat kuuliaisia Jlan valtakunnan päätöksille. Ulkopuoliset nähdään säälittävinä epäuskoisina tai pahan pauloissa olevina kummajaisina (erityisesti sidotut). Korvakorujen käyttäjä tai television omistaja voitiin todeta siltä istumalta tottelemattomaksi väärähenkiseksi.
Ekskusiivinen seurakuntaoppi on vaarallinen siksi, että sitä voidaan pönkittää kaikenlaisilla ajatusrakennelmilla ja uskolla oman ryhmän paremmuudesta. Juuri sillä turmeltuneella järjellä, jonka käytöstä vanhoillislestadiolaisuudessa kovasti varoitellaan. Totta kai joku voi kokea hoitokokoukset siunaukselliseksi jo siitä syystä, että sai kokea kuuluvansa erityiseen pelastuvien joukkoon lopun ajan keskellä.
Muistan hoitokokousajasta, että yksimielisyyden vaatimus oli ehdoton asiassa kuin asiassa. Oli synti olla eri mieltä seurakunnan kanssa tai kritisoida sitä ja siksihän yksittäiset ihmiset ja ”eriseurat” erotettiin. Yhteys 2010-luvun tapahtumiin on selvä, koska siinäkin oli kysymys kysymys seurakunnan arvostelemisesta.
TykkääTykkää
po. ”joskaan en osannut…”
TykkääTykkää
Herra Jeesus tulee pian
6 Minulle sanottiin: ”Nämä sanat ovat luotettavat ja todet. Herra Jumala, joka antaa Henkensä profeetoille, on lähettänyt enkelinsä näyttämään palvelijoilleen, mitä pian on tapahtuva. [Ilm. 19:9, Ilm. 21:5 | Ilm. 1:1]
7 Minä tulen pian. Autuas se, joka ottaa varteen tämän kirjan ennussanat.” [Ilm. 1:3, Ilm. 3:11]
8 Minä, Johannes, olen kaiken tämän kuullut ja nähnyt. Kuultuani ja nähtyäni sen minä heittäydyin kasvoilleni kumartaakseni enkeliä, joka oli sen minulle näyttänyt. [Ap. t. 10:25,26; Ilm. 19:10]
9 Mutta hän sanoi: ”Älä tee niin! Minä olen vain Jumalan palvelija, niin kuin sinä ja profeetat, sinun veljesi, ja kaikki ne, jotka ottavat varteen tämän kirjan sanat. Jumalaa sinun tulee kumartaa!”
10 Sitten minulle sanottiin: ”Älä sulje sinetillä tämän kirjan ennussanoja, sillä hetki on lähellä. [Dan. 8:26, Dan. 12:4,9]
11 Jumalaton eläköön yhä jumalattomasti, saastainen rypeköön saastassaan, vanhurskas harjoittakoon vanhurskautta ja pyhä edetköön pyhyyden tiellä. [Hes. 3:27; Dan. 12:10; 2. Tim. 3:13]
12 ”Minä tulen pian, ja tullessani minä tuon jokaiselle palkan, maksan kullekin hänen tekojensa mukaan. [Ilm. 3:11 | Jes. 40:10, Jes. 62:11 | Matt. 16:27+]
13 Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu. [Ilm. 1:8,17, Ilm. 21:6]
14 ”Autuaita ne, jotka pesevät vaatteensa: he pääsevät syömään elämän puusta ja saavat mennä porteista sisälle kaupunkiin. [1. Moos. 3:22; Ilm. 2:7, Ilm. 7:14, Ilm. 21:27]
15 Ulkopuolelle jäävät koirat ja noidat, irstailijat, murhaajat ja epäjumalien palvelijat ja kaikki, jotka rakastavat valhetta ja noudattavat sitä. [Ilm. 9:20,21, Ilm. 21:8 | 1. Kor. 5:11, 1. Kor. 6:9,10; Gal. 5:19-21;Kol. 3;5,6]
16 ”Minä, Jeesus, olen lähettänyt enkelin luoksenne, jotta seurakunnat saisivat tämän todistuksen. Minä olen Daavidin juuriverso ja suku, kirkas aamutähti.” [Ilm. 1:1 | 4. Moos. 24:17; Jes. 11:1,10; Matt. 1:1+]
17 Henki ja morsian sanovat: ”Tule!” Joka tämän kuulee, sanokoon: ”Tule!” Joka on janoissaan, tulkoon. Joka haluaa, saa lahjaksi elämän vettä. [Jes. 55:1; Joh. 7:37; Ilm. 21:6]
18 Jokaiselle, joka kuulee tämän kirjan ennussanat, minä vakuutan: Jos joku panee niihin jotakin lisää, panee Jumala hänen kärsittävikseen ne vitsaukset, joista tässä kirjassa on kerrottu. [5. Moos. 4:2, 5. Moos. 13:1]
19 Jos joku ottaa pois jotakin tämän ennustusten kirjan sanoista, ottaa Jumala pois hänen osallisuutensa elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kerrottu.
20 Hän, joka todistaa tämän, sanoo: ”Tämä on tosi, minä tulen pian.” Aamen. Tule, Herra Jeesus!
21 Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. (Ilm. 22: 6-21)
TykkääTykkää
Tämä A ja O:n puheenvuoro tuo mieleeni hoitokokousajat, jolloin elettiin maailmanlopun odotuksessa. Onko tarkoitus peloitella, varoittaa vai vain informoida?
TykkääTykkää
”Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä.” (Matt. 24:36)
TykkääTykkää
Ei pidä kaivella menneitä vääryyksiä. Ne on upotettu Armon mereen. Niiden katseleminen vain katkeroittaa. ”Me vaellamme uskossa ja emme katsomisessa.” Suuntaa siis katseesi tulevaan voittopalkintoon, joka kuuliaisille on luvattu. Armon merestä ei saa kalastella!
Mutta viimeisenä päivänä Armon meri oksentaa sinne vääryydellä upotetut myrkyt väärintekijöiden päälle!
Hmm, onkohan minullakin profetoimisen lahja? 🙂
TykkääTykkää
Todella selkeä ja hyvä kirjoitus Joonalta! Päivämiehessähän tuon tekstin pitäisi olla 😊.
Pieni lisäys tuohon sitomisten syyhyn, tuolloin ei pidetty sopivana käydä kylässä oman lapsen luona, jos asui avoliitossa. Saattaa tosin olla, että sen suuntaista ajattelua on vieläkin, mutta minusta se on kyllä aika karua.
Ja järkyttää muistella, kun silloin lapsena kaverin äiti itki, kun ei saa mennä avoliitossa asuvan oman rakkaan pojan luona käymään. Muistan ristiriitaisen ja pelokkaan tunteeni siitä, jos tuo täti menee ja ei sitten itse enää pääse taivaaseen…
Tuo seurakuntaäidin erehtymättömyys/ silloin mentiin harhaan -yhtälö on kyllä niin silmät aukaiseva, että aivan huvittaa! Mutta niin se on, laitapa korvikset tai huulipunaa, niin aivan varmasti ei tervehditä. Vaikka nuo korvikset ja meikittömyys saattaisi olla aivan hyvin tulevaisuudessa historiaa. Kuten moni muukin nykyään ”sallittu” entinen syntinä pidetty asia.
Tuo on minulle kova paikka. Noin ajattelen mutta muutoin kuin tapojen mukaan en uskalla toimia. Vaikka näen ristiriidan omassakin elämässä.
TykkääTykkää
Näen, että korvakoruttomuus on merkki vl-identiteetistä. Eksklusiivinen seurakuntaoppi edellyttää käytännössä parannuksentekijältä vanhoillislestadiolaisen identiteetin omaksumista, omituistenkin tapojen omaksumista riippumatta siitä mitä merkityksiä henkilö itse niille antaa. Tämä on ollut monelle, (varsinkin naiselle kaunistumissynnit) kova pala. Mutta mitä voi muuta tehdä kuin mukautua, jos armo on seurakunnan hallussa?
Miikka Ruokanen kuvaa osuvasti tutkimuksessaan, johon täällä on usein viitattu, hoitokokousvuosien teologiaa. Siinä henkiopin syntikäsitystä kuvataan konkreettisina tekoina. Jos tekee tekoja joita uskovainen ei tee, ei ole uskovainen, that’s simple.
TykkääTykkää
Kertokaapa muuten te teologit tai muuten asiaan perehtyneet, että miten suhtaudutte kristillisyytemme opetukseen seurakuntaäidille kuuliaisuudesta/ tottelemattomuudesta ja siitä, että jos joku ”pahentuu”, eli jotakin toista joku asia häiritsee, se on syntiä.
Onko tähän Raamattua tueksi?
TykkääTykkää
Opetus seurakunnalle kuuliaisuudesta on mielestäni Heikki Saaren keksintö. Saari kertoo kirjassaan Isak ja Jakob sivu 134:
”Kysymyksessä oli Kristuksen oppi ja emännät olivat esikuvia Kristuksen seurakunnasta. Tässä opin kohdassa tulee pimeys kaikille niille, jotka eksyvät pois oikeasta uskosta. He luulevat voivansa olla lapsia ilman äitiä. Äidillä kuitenkin on hallitseva asema Jumalan perheen keskuudessa.”
Tämän jos uskoo, Kristus menettää merkityksensä. Saari vetoaa Rebekan sanoihin, jotka ovat Bibliaan kirjoitettu:
Biblia: ”Niin hänen äitinsä sanoi hänelle: sinun kiroukses tulkoon minun päälleni, minun poikani: ainoastansa ole minun äänelleni kuuliainen, mene ja tuo se minulle.”(1.Moos.27:13)
Rebekka naamioi Jakobin muistuttamaan veljeään Esauta pukemalla hänet Esaun pukuun. Tätä pukua Saari vertasi saarnoissaan Jumalan Pojan vanhurskauden pukuun, mikä on ihan naurettava vertaus. Monet puhujat myös omaksuivat Saaren käsityksen, muun muassa Oiva Tölli ja Alpo Pikkarainen.
Isakiin puku tehosi, hän sanoi:
”Jaakob meni isänsä luo, ja tämä tunnusteli häntä ja sanoi: ”Ääni on Jaakobin ääni, mutta kädet ovat Esaun kädet.”(1.Moos.27:22)
Jeesus itse sanoo, että hän on valinnut opetuslapsensa:
”Minä en sano tätä teistä kaikista. Tiedän kyllä, ketkä olen valinnut. Tämän kirjoitusten sanan on käytävä toteen: ’Ystäväni, joka söi minun pöydässäni, on kääntynyt minua vastaan.”(Joh.13:18)
Pietari vakuuttaa, että itse Jumala on synnyttänyt uskovat Jumalan lapseuteen lahjoittamalla meille uskon. Synnytystapahtumaan osallistuu seurakunta vain, pitämällä esillä Jumalan sanaa – Kristusta. Näin pietari:
”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista.(1.Piet.1:3)
Jeesus vakuuttaa:
”Minun Isäni tahtoo, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on ikuinen elämä. Viimeisenä päivänä minä herätän hänet.”(Joh.6:40)
TykkääTykkää
Tuota ”pahentumista” käsiteltiin lähes vuosi sitten ketjussa ”Katolilaisen kirje lestadiolaisille”. https://hulluinhuonelainen.wordpress.com/2017/05/07/katolilaisen-kirje-lestadiolaisille/
Kirje ja kommenttiketju kokonaisuudessaankin on edelleen lukemisen arvoinen. Itse yritin pohtia pahentumista/pahentamista kommenteissani 22/05/2017 13:35 ja 22/05/2017 14:47. Ehkä niistä jotakin selviää?
TykkääTykkää
Täytyy vastata Aalle ja Oolle.
Olen käyttänyt paljon aikaa mm. Ilmestyskirjan tutkimiseen, vertaillut kolmen eri ryhmittymän julkaisua.
Ennen niitä luin uuden Testamentin pohjustukseksi, pari kuukautta mennyt aikaa, kirjaimellisesti.
En tiedä miten olet muodostanu, tai kopsannut kirjoituksesi.
Pari esimerkkiä yhdestä kirjasta:
Kohta 15:
Ja muut ihmiset, jotka ei näillä vitsauksilla ole tapetut , ei heidän kättensä töistä parannusta tehneet; ettei he olisi perkeleitä kumartaneet ja kultaisia, ja hopeaisia, ja vaskisia, ja kivisiä ja puisia epäjumalia, jotka ei nähdä taida, eikä kuulla, ei myös käydä.
Ja ei tehneet parannusta murhistansa, eikä velhoudestansa, eikä huoruudestansa, ei myös varkaudestansa. (Ilm. 9: 20-21)
Mutta pelkureille ja uskottomille, ja hirmuisille, ja murhaajille, ja salavuoteisille, ja velhoille, ja epäjumalisille, ja kaikille valehtelijoille pitää osa oleman siinä järvessä, joka tulesta ja tulikivestä palaa, joka on toinen kuolema. (Ilm. 21: 8)
Kohta 19:
Ja jos joku tämän kirjan profetian sanoista ottaa pois, niin Jumala ottaa pois hänen osansa elämän kirjasta, ja pyhästä kaupungista ja niistä mitkä tässä kirjassa kirjoitetut ovat. (Ilm. 22:19)
Tässä mistä kopsasin on tuo elämän puu elämän kirja.
Huomaatko eroja Aa ja Oo ja noudatitko kohtaa 19?
Kuka tekee tätä että noukkii sieltä täältä jakeita muodostaakseen kappaleen?
TykkääTykkää
Kommentti (A ja O 10/04/2018 16:16) on suora lainaus vuoden 1992 suomenkielisen kirkkoraamatun viimeisistä jakeista. Mitään tulkitsematta, lisäämättä tai pois jättämättä.
TykkääTykkää
Mistä noukit kappaleesi tai sävelsitkö ihan itse?
Kohta 16:16 on varmasti niinkuin on.
Ok, miten eri kohtia Raamatusta olet saanut muodostettua kappaleen, kokonaisuuden?
Silläkö yrität todistaa mitä?
Mitä ajattelit saavasi?
TykkääTykkää
Ymmärsitköhän Mixu nyt väärin? Kyllä tuo on suora kopio vuoden -92 kirkkoraamatusta Ilmestyskirjan viimeisestä luvusta, ei mikään itse kokoon raavittu tai sävelletty.
TykkääTykkää
Minun mielestäni raamattua ei kannata kopioida tänne sellaisenaan ilman mitään kommenttia siitä mitä kyseisellä raamatun kohdalla haluaa perustella tai sanoa. Jokainenhan voi luke nuo kohdat raamatusta aivan itsekseen.
TykkääTykkää
Käsi sydämellä: Kuinka moni tunnisti heti A ja O :n lähdetekstin? Sisarpuolen kysymys ”Onko tarkoitus pelotella, varoittaa vai vain informoida?” on joka tapauksessa aiheellinen. Varmaan Ilmestyskirja tekee tätä kaikkea.
Kari Kuula kirjoittaa sivustollaan https://www.karikuula.com/59 :
”Monien tulkintojen temmellyskenttä (Avautuvatko lopunajan salatut kansiot?).
Vaikeaselkoisuutensa ja peitekielensä tähden Ilmestyskirjaan on suhtauduttu hyvin monella tavalla. Sen kanonisuudesta keskusteltiin vielä 1000-luvulla, nuori Luther piti sitä kaanonin reuna-alueelle kuuluvana kirjana ja nykyään monet kristityt ovat jättäneet sen kokonaan syrjään lukemistostaan. Toiset liikkeet puolestaan pitävät sitä Raamatun tärkeimpänä kirjana ja aikuisen kristityn ’ruisleipäkirjana’.”
Minusta nuori Luther oli oikeassa. Apokalyptinen kirjallisuus on historialliseen aikaansa sidottua, sen lukijat tiesivät mihin viitattiin. Historiattomassa tyhjiössä tulkiten saadaan aikaan pahaa jälkeä (esim. Leo Meller ja Patmos ry.)
TykkääTykkää
Joona viittasi kirjoituksessaan Heikki Saaren paradoksaaliseen käytökseen. Ensin Saari oli SRK:n aggressivinen arvostelija. Valtaan päästyään hän teki SRK:n arvostelusta kuolemansynnin. Näinhän toimivat edelleenkin vallankaappauksen tehneet hirmuhallitsijat.
SRK on lanseerannut mielikuvan, jonka mukaan hoitokokousten harhojen pohjalla olisi ollut uudenheräyksen tyyppinen opetus. Mielestäni hoitokokousmyllyä pyöritettiin esikoisuudesta omaksutulla esikoisseurakuntaopilla. Huoneenhallitusoppi, erehtymättömyysoppi ja SRK:n arvostelukielto pohjautuvat esikoisseurakuntaoppiin. SRK on halunnut aina vaieta (iso)esikoisuudesta. Mielenkiintoista on, että kun Reinikainen ja kumppanit antoivat Jorma Kurviselle tietoja lestadiolaisuuden eri ryhmittymistä, esikoisuus puuttui niistä tiedoista. Viittaan tällä Kurvisen kirjaan Raportti lestadiolaisuudesta.
Kyllä uudenheräyksen opetus vaikutti hoitokokoustouhussa. Samoin kun rauhansanalaisuus, narvalaisuus jne.. Hoitokokousharha oli varsinainen eriseurojen sekasikiö.
TykkääTykkää
Taas pieni offtopic. Emil Anton jakoi linkin https://www.youtube.com/watch?v=Ifi5KkXig3s , joka johtaa kanadalaisen kliinisen psykologin Jordan Bernt Petersonin luentoon ”Biblical Series IV: Adam and Eve: Self-Consciousness, Evil, and Death”.
Emil hehkuttaa: ”These lectures are just one of the best things ever! Finished the 4th one today, blown away and excited at new discoveries each time! Jordan Peterson is the new John Paul II on this stuff!”
Voi varmaan suositella englannin taitoisille, jos ei muuta tekemistä keksi.
TykkääTykkää
Adele Kottarainen julkaisi fb-sivullaan videon https://www.facebook.com/adele.kottarainen/videos/1746414468731296/UzpfSTY1NjAzNDIzMDoxMDE1NjI1NzM0NjMwNDIzMQ/ Ilman Facebook-tiliä se ei valitettavasti taida avautua.
Tässä kuitenkin Kottaraisen saateteksti, josta kyllä käy selväksi miten kiinnostava tyyppi Jordan B Peterson on.
>>
Käänsin suurta huomiota maailmalla herättäneen haastattelun, jossa Jordan B Peterson ja Channel-4 haastattelija Cathy Newman ottavat yhteen. Jordan Peterson suoriutui haastattelusta mestarillisesti.
Rautaista argumentaatiota käyttäen, jossa hän hyödynsi loputtomalta tuntuvaa kokemustaan ja tietoaan. Peterson pala palalta murentaa haastattelijan tilaan, jossa hän joutuu lopulta käynnistämään itsensä uudestaan. Eräänlainen control+alt+delete.
Tätä haastattelua tullaan tulevaisuudessa käyttämään koulutusmateriaalina, kun koulutetaan poliitikkoja, journalisteja, haastattelijoita, agitaattoreita tai muita henkilöitä mediaa varten.
Haastattelija TV-4:n Cathy Newman on asialleen omistautunut feministi, joka tietää miten asiat ovat ja miten ne pitäisi korjata.
Haastateltava, professori Jordan Peterson on mielestäni tällä hetkellä netin merkittävin ajattelija. Peterson kokee antipatiaa 3-polven feminismiä, postmodernismia, uusmarxilaisuutta, “valkoista etuoikeutta”, “kulttuurista omimista”, äärivasemmistolaisuutta, kommunismia sekä fasismia kohtaan.
Haastattelussa käsitellään miesten ja naisten palkkaerojen syitä, miesten ja naisten eroja sekä toimivatko ihmisillä käytetyt masennuslääkkeet hummerilla.
Haastattelun kesto n 30 minuuttia. Tämä on pakko katsoa, jos Peterson ei ole tuttu. Kannattaa katsoa vaikka olisi Petersonin kirjat hyllyssä, kuva seinällä ja vaikka olisi nähnyt haastattelun aiemmin, niin loistava hänen suorituksensa oli. Pätkässä on jokaiselle meistä opittavaa.
Olen nähnyt parikymmentä Jordan Petersonin haastattelua jotka ovat tehty tämän jälkeen. Varsinkin valtamedian haastattelijoiden asenne Jordania kohtaan muuttui merkittävästi Cathy Newman-tentin jälkeen. Toimittajat eivät enää mene valmistautumattomina, takki auki, voitonvarmoina studiolle Petersonin kanssa osoittamaan kuinka hullu mies on kyseessä.
>>
TykkääTykkää
Kyllä Kristus autorisoi seurakuntansa ja Kristuksen ”kirkkolaki” kuuluu edelleen ihan raamatullisiin hoitokeinoihin – ja tekosynneillä voi kieltää uskonsa. Mutta harhaan mentiin – kuten Heinokin viittaa – siinä, kun hybriksessä seurakunta ylikorostettiin Kristuksen ja isän Jumalankin yläpuolelle. Kristittyjen uskonelämää arvioitiin mutu -tuntumalla so. epämääräisillä ja alati vaihtuvilla henkiopeilla, ja sitomisesta tuli vallankäytön ja suoranaisen uskonnollisen terrorin väline periaatteella ”tarkoitus pyhittää keinot”. VT:stä voitiin valikoivalla metodilla löytää tukea milloin millekin ”poisleikkaamiselle”.
Hyvä on säilyttää suhteellisuudentaju kuitenkin. Kertaan vielä itseänikin toistaen: Näin on käynyt aikanansa vielä suuremmassa mittakaavassa monille kristillisille kirkoille ja liikkeille; kuten katolisella kirkolle inkvisition ja kerettiläissotien aikaan; ortodokseille taistelussa vanhauskoisia vastaan ja luterilaisilla vainotessaan uudestikastajia ja noitia polttorovioille asti… Ja tämän hirmuisen väkivallan ylittää vain maallisten aatteiden (ihmisuskontojen) perusteella suoritetut vainot ja julmuudet!
”Opetuslasten kesken syntyi myös kiistaa siitä, ketä heistä olisi pidettävä suurimpana. Silloin Jeesus sanoi heille: ”Kuninkaat hallitsevat herroina kansojaan, ja vallanpitäjät vaativat, että heitä kutsutaan hyväntekijöiksi. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka teidän joukossanne on suurin, se olkoon kuin nuorin, ja joka on johtaja, olkoon kuin palvelija.” (Luuk. 22:24-26)
”Työmiehet menivät silloin isäntänsä luo ja sanoivat hänelle: ’Herra, etkö sinä kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen on tullut rikkaviljaa? Isäntä sanoi heille: ’Se on vihamieheni työtä.’ Miehet kysyivät silloin häneltä: ’Tahdotko, että menemme kitkemään sen pois?’ ’En’, hän vastasi, ’te voitte rikkaviljaa kootessanne nyhtää sen mukana vehnääkin. Antakaa niiden kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti. Kun sen aika tulee, minä sanon korjuuväelle: Kootkaa ensin rikkavilja ja sitokaa se kimpuiksi, että se poltettaisiin. Mutta vehnä korjatkaa aittaani.'” (Matt.13: 27-33)
Vanhan virsikirjan sanoin:
2.
Millainen on aikamme?
Riidan raastama on se.
Itsekkäästi ihminen
toimii toista syrjien.
4.
Entä valta, kunnia?
Niin kuin korsi murtuva.
Tyhmä valtaa ahnehtii,
toinen tyhmä kadehtii.
5.
Mitä onkaan suosio?
Haihtuva kuin tuokio.
Ei voi luottaa ystävään,
veli luopuu veljestään.
6.
Miksi onni pakenee?
Aikamme sen turmelee.
Synti täällä myrkyttää
kauneintakin elämää.
7.
Millaista on hurskaus?
Heikko ihmissuoritus.
Se on turva kelvoton
alkaessa tuomion.
8.
Mitä onkaan kuolema?
Vaivain loppu vaikea.
Mutta kautta kuoleman
pääsen luokse Jumalan.
9.
Sieluani virvoittaa,
tuskan alta kirvoittaa,
kun saan kerran, tiedän sen,
täydellisen autuuden.
10.
Vanhurskasten kunniaa
täällä voin vain aavistaa.
Herra, auta valvomaan,
uskomaan ja toivomaan.
(VK 598)
TykkääTykkää
Minulle sanottiin hoitotilanteen jälkeen: ”Muista Lahja, me emme sitoneet sinua vaan sinä itse sidoit itsesi.” Se tapahtui syyskuussa -79.
Pitääkö minun pyytää itseltäni anteeksi, sillä hoitajat eivät sitomista tehneetkään? Mielestäni tuollainen oli erittäin ovelaa hengellistä vallankäyttöä! Vastuu oli vain minulla?
Meille kotimme tuli kolme puhujaa, jotka ovat vielä elossa ja toimivat puhujina. Olen ottanut yhteyttä jälkikäteen ja yrittänyt keskustella. Jotain pahoittelua, lähinnä harmittelua, olen havainnut noista vanhoista tapahtumista. Olin kuulemma vain yksi pikkutekijä tuossa kokonaisuudessa!
Silti se kosminen yksinäisyys, mikä siitä minulle seurasi, toi mieleen monesti ahdistavat kysymykset: ”Jumalani Jumalani, mitä tämä tarkoittaa, miksi minun kohtaloni on tämä ja onko todella kaikki vain minun syytäni???”
TykkääTykkää
Kysyin ovellani käyneiltä Jehovan todistajilta miksi he karttavat yhteisöstä eronneita. Vastaus tuli kierrellen ja kaarrellen ”tässähän meillä syynä on se rakkaus, että ihminenhän oikeastaan itse eristää itsensä, ei se meidän syytä ole”. Muistuttaa aika paljon sinun saamasi vastausta aikoinaan. Sanoin J. Todistajille että älkääpä rakastatko sanoin ja puheissa vaan teoin ja totuudessa.
TykkääTykkää
Kiitos Joona “jäätävästä” alustuksesta!
Tulipa väistämättä mieleen mielikuva Siinain vuoren jyrinästä ja salamoinnista :-).
(2 Moos 19: 16->): 16) Kolmantena päivänä aamun tultua alkoi jyristä ja salamoida. Vuoren yllä lepäsi raskas pilvi ja kuului voimakasta torventoitotusta, ja kansa vapisi pelosta leirissään.17) Mooses vei israelilaiset ulos leiristä Jumalaa vastaan, ja he jäivät vuoren juurelle. 18) Siinainvuori oli kauttaaltaan savun peitossa, koska Herra laskeutui vuorelle tulessa. Vuori savusi kuin tulinen uuni ja vavahteli ankarasti…”
Kysymykseen: Onko 1970-luvun asiat käsitelty? Kyllä asiat on käsitelty osittain pienessä piirissä. Erkki Reinikaisen neuvonpito pappien kanssa 30 vuotta sitten kertoo siitä, että harhaoppien teologis-teoreettinen perusta on kyllä hyvin ja perusteellisesti selvitetty. Kuitenkaan sitä, millainen vaikutus harhaopeilla on ollut käytännön tasolla näihin päiviin asti, sekä kollektiivisesti seurakunnan tasolla että ihmisten henkilökohtaisessa elämässä, ei ole selvitetty. Asioiden käsittely on jäänyt puolitiehen. On eri asia selvittää asioita objektiivisesti teorian tasolla, kuin laskeutua sielunhoidollisen dialogin ja kohtaamisen tasolle, joka tekee asiasta hyvin haastavan. Luulisin, että asian haastavuuden tähden sielunhoidollinen dialogi on aikoinaan suljettu pois periaatteella: poissa mielestä, poissa silmistä. Kun epämiellyttävä tosiasia poistetaan mielestä, sitä ei nähdä. Valitettavasti se ei kuitenkaan lakkaa olemasta. Tällöin tapahtuu paradoksaalinen ilmiö: jokainen henkilö tai asia, joka muistuttaa epämiellyttävän selvittämättömän asian olemassaolosta, suljetaan pois, jotta asiaa ei tarvitse kohdata. Tämähän on inhimillinen tapa toimia myös esimerkiksi yksilön tai perheiden sisäisten ongelmien kohtaamisessa. Arvostelu nähdään hyökkäyksenä ja kyseenalaistajat uhkana, sen sijaan että pysähdyttäisiin kuuntelemaan toista: mitä sinä sanoit, näit tai koit, sekä yhdessä pohtimaan sitä, mikä on oikeasti totta ja kestävää. Paradoksaalinen tarina siunauksellisista sielunvihollisen harjoittamista harhaoppien vuosista on elänyt näihin päiviin asti. Valheella ja itsepetoksella ei kuitenkaan pitkälle pötkitä, sen kestämättömyys paljastuu joka tapauksessa ennen pitkää.
Ei ole pitkää aikaa siitä, kun vanhempi seurapuhuja varoitti puheessaan sivulauseessa Kooran lasten kapinasta, ja siitä kuinka vanhojen asioiden muisteleminen on sielunvihollisen työtä. Tämä puhe aiheutti mielessäni lievää ahdistusta, ja vahvisti näkemykseni: asioista ei tosiaan olla vieläkään valmiita keskustelemaan. Kuitenkin näkisin että nuorempi sukupolvi on valmiimpi tiedollisesti ja myöskin taidollisesti kohtaamaan vaikeita asioita. Onko todellakin niin, harhaoppien taisteluissa väärinkohdeltujen oikeuden puolustaminen sielunvihollisen työtä? Onko todellakin niin, että hengellisistä traumoista ja harhaoppien mukanaan tuomista kuormista puhuminen sielunvihollisen työtä? Onko todellakin väärin pyytää perusteluja Jumalan Sanan pohjalta?
Tässähän tulee väistämättä mieleen, että itse valheen ja pimeyden ruhtinas pyrkii estämään asioiden avoimen ja rehellisen käsittelyn vääristämällä evankeliumia ja Jumalan Sanaa.
Mikäli asiat kohdataan totuudellisesti ”niinkuin ne ovat”, se johtaa väistämättä domino-efektin tavoin monien muidenkin vallitsevien ehdottomien tulkintojen uudelleen arviointiin.
TykkääTykkää
Liipasin-sormi oli herkkänä: tarkoitin Korahin kapinaa, ei lasten (lapset säästyivät maan nielemiseltä).
TykkääTykkää
Quo Vadis: ”Erkki Reinikaisen neuvonpito pappien kanssa 30 vuotta sitten kertoo siitä, että harhaoppien teologis-teoreettinen perusta on kyllä hyvin ja perusteellisesti selvitetty.”
Mitään varmaa emme voi tästä sanoa ennen kuin tuo Reinikaisen alustus on kaikkien luettavissa. Epäilen kuitenkin, että ”teologis-teoreettinen perusta” jäi pohjia myöten selvittämättä. Kaikkien näiden ”harhaoppien” äiti on eksklusiivinen seurakuntaoppi, johon Reinikainenkaan tuskin kajosi.
TykkääTykkää
Pertti N.: “ Epäilen kuitenkin, että ”teologis-teoreettinen perusta” jäi pohjia myöten selvittämättä. Kaikkien näiden ”harhaoppien” äiti on eksklusiivinen seurakuntaoppi, johon Reinikainenkaan tuskin kajosi.” Voipihan tuo olla niin…
Ajattelen kuitenkin siten, kuten kirjoitin: “Mikäli asiat kohdataan totuudellisesti ”niinkuin ne ovat”, se johtaa väistämättä domino-efektin tavoin monien muidenkin vallitsevien ehdottomien tulkintojen uudelleen arviointiin. Ja näkisin että tämä koskee erityisesti ääriekslusiivista tulkintaa. Kuten Joona kirjoitti: “Myöntäessään, että ”erehdykset pääsivät leviämään lähes kaikkialle kristillisyytemme toimintaan”, SRK:n johtokunta myönsi samalla, että seurakunta, jonka toiminta on lähes kaikilta osin erehdysten saastuttama, voi siitä huolimatta olla Jumalan seurakunta (mikäli vl-liike katsoo olleensa Jumalan seurakunta 1970-luvulla). Tästä seuraa, että johdonmukaisuuden nimissä tätä olisi sovellettava myös muihin seurakuntiin…vanhoillislestadiolaisessa opetuksessa ei tulisi enää puhua seurakunnan erehtymättömyydestä…”
Reinikaisen esitys olisi kyllä hyvä saada käsiin.
Mielenkiintoinen muuten tuo Aimo Hautamäen kommentti Kotimaa-lehdessä vuodelta 2006:
”Hoitokokoukset olivat siunauksellisia”. Ja jatkaa: ”Mistään tällaisista vanhusten kiduttamis- ja nöyryyttämistilaisuuksista en ole tietoinen, ovat pelkkää uskovaisten pilkkaamista…” Ja sitten vuodelta 2012 Päivämies Nro 21 :” Pahoittelemme esiintyneitä oppiharhoja ja väärinkäytöksiä. On valitettavaa ja jälkikäteen arvioituna myös käsittämätöntä, että tällaiset erehdykset pääsivät leviämään lähes kaikkialle kristillisyytemme toimintaan…” ”Näiden ilmiöiden ohella alkoi esiintyä myös yksilön omantunnon vähättelyä, loukkaavaa kielenkäyttöä ja anteeksiannon kieltämistä. Toisen ihmisen nöyryyttäminen ei ole milloinkaan oikein, ei myöskään ruumiillinen, henkinen eikä hengellinen väkivalta…”
Kuudessa vuodessa on tapahtunut muutos: ensin torjutaan ja sitten myönnetään!
TykkääTykkää
Reinikaisen mukaan neljä harhaoppia mahdollisti hoitokokousten väärinkäytökset (ks. Kauko Manner edellä):
1. Oppi Jumalan huoneenhallituksesta.
2. Oppi julkiripistä.
3. Oppi henkiparannuksesta [Henkioppi].
4. Oppi kollektiivisesta omastatunnosta.
Eksklusiivisuus ei (tietääkseni) kuulu Reinikaisen harhaoppien luetteloon. Ilman sitä tuskin kuitenkaan voisi perustella oppia Jumalan huoneenhallituksesta tai seurakunnan erehtymättömyydestä (jota myöskään ei tässä harhaoppina mainita). Oppi kollektiivisesta omastatunnosta perustuu myös seurakunnan erehtymättömyyteen ja sitä kautta eksklusiivisuuteen. Julkirippi ja henkioppi taitavat pärjätä omillaan.
Voidaanko näistä harhaopeista luopua kajoamatta seurakuntaoppiin? Kyllä varmaan, mutta mitä silloin jäisi jäljelle sosiologisesta eksklusiivisuudesta? Seurakunta ei olisikaan enää erehtymätön, Saara-äiti ei puhuisi Herran suulla armoneuvoja antaessaan, tapakulttuuri jäisi aidosti ehdonvallan asiaksi ja omatunto kiinnittyisi suoraan Jumalaan jne.
Olisiko eksklusiivisuudesta jäljellä vain tyhjä kuori, joka tarpeettomana voitaisiin heittää menemään? Oleellista lienee, voidaanko kuitenkin liikkeestä irtautuvaa uhata helvettiin joutumisella. Mutta mikä elin enää tällaisen sanktion voisi langettaa, jos seurakunta onkin erehtyväinen?
Luultavasti eksklusiivisuudesta ei haluta luopua juuri tästä syystä: Pelätään, että koko liike hajoaisi taivaan tuuliin. Itse ajattelen päinvastoin: Irtautumisiakaan ei ehkä niin tapahtuisi, jos talostelu tapahtuisi todellisessa Jumalan lasten vapaudessa. Olemassa olevat vahvat sosiaaliset verkostot pitäisivät kyllä liikkeen koossa. No, toinen syy on tietysti inhimillinen halu säilyttää valta toiseen ihmiseen nähden.
”Mikäli asiat kohdataan totuudellisesti ’niinkuin ne ovat’, se johtaa väistämättä domino-efektin tavoin monien muidenkin vallitsevien ehdottomien tulkintojen uudelleen arviointiin. Ja näkisin että tämä koskee erityisesti äärieksklusiivista tulkintaa.”
Hyvin sanottu Quo Vadis! Tästä olen täysin samaa mieltä kanssasi. Ongelmana on vain tuo asioiden totuudellinen kohtaaminen. Niihin sisältyy aina tulkintaa ja tulkintojen vaihtumista, kuten esimerkkisi Hautamäki/Päivämies osoittaa. Tämä tie voi olla pitkä ja kivinen.
Jos siis seurakuntaoppi on dominoketjun viimeinen palikka, voi sen kaatumiseen mennä liikaa aikaa tai se ei kaadu lainkaan. Jos se olisi ensimmäinen kaadettava, kaatuisivat muut automaattisesti itsestään. Kannatan jälkimmäistä tapaa, kuten varmaan arvasitkin. 🙂
TykkääTykkää
Pyydän anteeksi tylyä kommenttiani alkuperäiseen viestiisi, Quo Vadis! Se on kokonaisuutena erinomaisen harkittu ja tasapuolinen. Kiitos siitä Sinulle!
Oma pointtini koski lähinnä korjaustoimien järjestystä. Kattavien puolueettomien tutkimusten puuttuessa (ja niistä huolimattakin) vanha Aatami pitää kyllä huolen, että asioiden totuudellista kohtaamista ei koskaan tule tapahtumaan. Tämä on siis oma arvioni.
Toinen tuttu väitteeni on, että eksklusiivinen seurakuntaoppi on kaikkien harhaoppien ja harhojen äiti. Sen lapset voidaan kyllä tappaa – sitähän tuo Reinikaisen neuvonpito kaiketi yrittikin. Mutta jos äiti jätetään henkiin, synnyttää se heti tilaisuuden tullen uusia lapsia – tai samat lapset uudestaan vain nimet vaihtaen.
Onhan tämä ”äidinmurha” ehdotuksena radikaali ja monet tulevat ajatusta kavahtamaan. Uuden hajaannuksen mahdollisuuskin on olemassa. En kuitenkaan näe muuta tietä tervehtymiseen.
Lainaan lopuksi kuuden vuoden takaista K24-kommenttiani:
”Onko mitään enää tehtävissä? Uskon, että lestadiolaisuudessa on säilynyt vanha terve ydin. Se vain on syvällä kätkössä sairaan SRK-opetuksen alla. Tuo sairaus ulottuu jo opin sydänjuuriin, syntien anteeksiantamukseen [viittaa Maijan tarinaan]. Onko potilaalla toivoa? Näyttää, ettei se itse tilaansa ymmärrä. Tarvitaan ulkopuolista ammattiapua. Avun on oltava ymmärtävää, mutta samalla määrätietoisen radikaalia. Toiveet ja vakuuttelut paranemisesta eivät riitä silloin, kun tarvitaan kirurgin veistä.”
TykkääTykkää
Eipä tuo nyt kovin tylyä ollut, enkä muutenkaan ole kovin ”herkkänahkainen” :-). No, mutta joka tapauksessa anteeksiantamuksella ja armollahan tässä mennään puolin ja toisin.
TykkääTykkää
Kiitos!
Ja voit olla ihan oikeassakin. Mennään sitten latvan kautta juuriin. Kyllä se vanha Aatami periksi antaa kun tarpeeksi monta painostaa. Ja jos ei anna niin halkeaa! 😉
TykkääTykkää
”1 Ja hän puhui myös opetuslapsilleen: ”Oli rikas mies, jolla oli huoneenhaltija, ja hänelle kanneltiin, että tämä hävitti hänen omaisuuttansa.
2 Ja hän kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: ’Mitä minä kuulenkaan sinusta? Tee tili huoneenhallituksestasi; sillä sinä et saa enää minun huonettani hallita.’
3 Niin huoneenhaltija sanoi mielessään: ’Mitä minä teen, kun isäntäni ottaa minulta pois huoneenhallituksen? Kaivaa minä en jaksa, kerjuuta häpeän.
4 Minä tiedän, mitä teen, että ottaisivat minut taloihinsa, kun minut pannaan pois huoneenhallituksesta.’
5 Ja hän kutsui luoksensa jokaisen herransa velallisista ja sanoi ensimmäiselle: ’Paljonko sinä olet velkaa minun herralleni?’
6 Tämä sanoi: ’Sata astiaa öljyä’. Niin hän sanoi hänelle: ’Tässä on velkakirjasi, istu ja kirjoita pian viisikymmentä’.
7 Sitten hän sanoi toiselle: ’Entä sinä, paljonko sinä olet velkaa?’ Tämä sanoi: ’Sata tynnyriä nisuja’. Hän sanoi hänelle: ’Tässä on velkakirjasi, kirjoita kahdeksankymmentä’.
8 Ja herra kehui väärää huoneenhaltijaa siitä, että hän oli menetellyt ovelasti. Sillä tämän maailman lapset ovat omaa sukukuntaansa kohtaan ovelampia kuin valkeuden lapset.
9 Ja minä sanon teille: tehkää itsellenne ystäviä väärällä mammonalla, että he, kun se loppuu, ottaisivat teidät iäisiin majoihin.” (Luuk. 16:1-9); (KR 1933/38)
TykkääTykkää
Nimimerkki Quo Vadis on miettinyt ja tullut oikein osuvaan johtopäätelmään siinä, että on ymmärretty, että väärään on ajauduttu. Mutta sitten onkin tullut äkkipysähdys! SRK:n johto on miettinyt ulospääsyä tukalasta tilanteestaan niin, ettei itse joutuisi tunnustamaan olleensa johtamassa jorpakkoon menoa. Keksittiin pelastuksekseen papit joitten avustuksella voitaisiin säilyttää kasvot ja esiintyä edelleen pyhänä papistona kaitsemassa laumaa.
Tunnen kyllä niin Reinikaisen kuin Saaren ja sen miten nämä kaksi saarnamiestä omasivat yhteisen henkiopin ja toimivat hoitokokouksissa toisiaan tukien.
Kauko Mannerin tiivistelmä näistä on mielestäni hyvin oikea:
”SRK:ssa arveltiin, että ehkä hoitokokoussotkusta päästäisiin helpoimmin, jos uskovaiset teologit tarttuisivat asiaan ja kävisivät siitä julkisen keskustelun eri rauhanyhdistyksissä ja Päivämiehessä sekä opastaisivat rauhanyhdistykset pois hoitokokouskierteestä. Vl-teologit eivät rohjenneet tarttua tähän tehtävään ilmeisesti siksi, että olivat itsekin toimineet väärin. Hoitokokouksista päätettiin sittemmin yksinkertaisesti vain vaieta ja toivoa että asia häipyisi historiassa unohduksiin. Alkoi salailun ja ”muunnetun totuuden” kertomisen aika.”
Näin siinä käy, kun yrittää kunniaansa ja mainettaan varjella (rakastaa itseään enempi, kuin Jumalan sanan neuvoja). Salailu ja asioitten vääristelyllä voidaan vähänaikaa selvitä, mutta totuus tulee aina esiin, eli käy niin kuin Jeesus sanoo:
”Ei ole kätköä, joka ei paljastu, eikä salaisuutta, joka ei tule ilmi.
Niinpä se, mitä te sanotte pimeässä, kuullaan päivänvalossa, ja mitä te neljän seinän sisällä kuiskaatte toisen korvaan, se kuulutetaan julki katoilta.”(Luuk.12:2,3)
Ymmärrä hyvin miksi tuota Reinikaisen alustus on pimitetty meiltä, sehän olisi ollut suora tunnustus siitä, että SRK:n johtokunta on itse ensin eksynyt ja johtanut sen myötä koko herätysliikkeen suureen kuoppaan, jota on eksymisen myötä uskotellut laumalle; nyt ollaan turvassa maailmalta. Täällä kuopassa meillä on oikea Jumala valtakunta.
TykkääTykkää
Jeesus varoittaa tekopyhyydestä
”1 Väkeä oli tällä välin kokoontunut tuhatmäärin, niin että ihmiset jo tallasivat toisiaan. Jeesus rupesi ensin puhumaan opetuslapsilleen: ”Varokaa fariseusten hapatetta, tekopyhyyttä. [Matt. 16:6; Mark. 8:15]
2 Ei ole kätköä, joka ei paljastu, eikä salaisuutta, joka ei tule ilmi. [Matt. 10:26-33 : Matt. 12:2,3: Mark. 4:22; Luuk. 8:17]
3 Niinpä se, mitä te sanotte pimeässä, kuullaan päivänvalossa, ja mitä te neljän seinän sisällä kuiskaatte toisen korvaan, se kuulutetaan julki katoilta.” (Luuk. 12:1-3)
Totta on. Täällä kuulutetaan julki koko maailmalle. Ketkä kuuluttavat? Pyhät?
TykkääTykkää
Ihan kiinnostaa mitä ajat takaa, perhosiako?
Suomessa ihmisellä on sananvapaus.
Tunnetko jonkun pyhän ihmisen?
Määrittele pyhä ihminen?
TykkääTykkää
Kaikki eivät tiedä mistä puhutaan kun puhutaan hoitokokouksista. Itse olen ollut nuorena aikuisena muutamassa mukana, ja viime vuosina ihan ”hoidon kohteena”. Keväällä 2014 Torniossa järjestettiin tilaisuus, johon olin pyytänyt Erkki Piriä mukaan. Olin aiemmin keskustellut ja vaihtanut sähköposteja hänen kanssaan, koska koin että hän niissä oli ymmärtänyt ja rohkaissut minua;
” Ole rauhaassa, Jumala hoitaa kaikki kummallisuudet ajallaan”.
Kokouksen jälkeen soitin hänelle ja pyysin häntä kertomaaan mikä oli muuttunut, koska koin että hänen kantansa oli aiemmasta muuttunut. Puhelumme päätteeksi hän sanoi soittavansa Tornioon, ja että siellä ei kukaan enää suostu keskustelemn kanssani. Ja niin hän teki, eikä ne joille hän soitti ole enää olleet halukkaita keskustelemaan. Tein Pirin toimista kantelun Oulun tuomiokapituliin, joka antoi hänelle varoituksen. http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/rovastille-varoitus-kirkkolain-rikkomisesta/683931/
Kalevan jutussa Pirin mielestä tuo kokous meni hyvin. Laitan tähän linkin jossa on kaikki minun ja Pirin käyttämät puhenvuorot tuossa kokouksessa. Muiden puheet olen jättänyt pois. Kuuntelemalla voit arvioida onko ” Hoitokokous sielunhoidollinen, parantava ja hoitava keskusteluhetki” kuten Piri itse niitä arvioi Kalevan haastattelussa 15.10.2011. Itse koin sen julmana hengellisenä väkivaltana.
Äänityksen kesto n 1.5 tuntia https://tinyurl.com/ybbvtwsl
Tämän kokouksen jälkeen Torniossa pidettiin n 10 ”sielunhoidollista” kokousta joissa aiheena oli minun sitominen. Minua ei niihin kokouksiin kutusuttu. Asia ei kuitenkaan uskallettu viedä seurakunnalle , koska sille ei saatu yksimielistä tukea. Puhujainkokouksessa joulukuussa 2014 Piri lanseerasi ”yhden miehen sidonta-avainteologian”, eli että ei aina tarvita yksimielestä seurakuntaa sitomiseen; https://tinyurl.com/yakazntl
Viikko tästä asia päätettiinkin sitten kiireellä tuoda seurakunnalle. Minua ei siihenkään tilaisuuten kutsuttu.Enemistö puheenvuoron käyttäjistä vastusti sitomista, mutta erään SRK:n johtokunnan jäsenen käyttämä puheenvuoro kuitenkin johti siihen että minua ruvettiin karttamaan.Ei kaikki, mutta moni.Sekin kokous on nauhoitettu, mutta en laita sitä nyt tähän.
TykkääLiked by 1 henkilö
Onkohan noita, Erkki, luvallista nauhoittaa ja laittaa julkisuuteen? Suosittelisin poistamaan.
TykkääTykkää
Minun tietääkseni on täysin luvallista nauhoittaa keskustelu, johon itse osallistuu, ja laittaa myös julkisuuteen, jollei keskustelu sisällä yksityisyystietoja jostakusta toisesta. Tässä tapauksessa ei sisällä.
TykkääTykkää
Oikein Joona vastasi. Minä äänitin muutaman puhelun ja laitoin SRK:lle. Vastasivat, ettei aiheuta heidän puoleltaan toimia. Ei niitä äänitteitä kyllä viitsi julkaista missään, huutavat ja kieroilevat, kun eivät tienneet, että äänitän. Keskusteltiin minun perheestä ja otin selvää; minulla oli lupa ääniittää.
TykkääTykkää
Suosittelen kaikille äänittämään jos joudutte hoitokokoukseen. Piri sai viideltä kokouksessa olleelta kirjallisen lausunnon jossa vakuuttivat veljet että kokous meni hyvin Sen hän laittoi kapitulile omaan vastineensa minun kanteluuni. (Kalevassa Piri sanoo että hänellä on 20 kokouksessa läsnä olleen henilön kirjallinen vakuutus että kokous meni hyvin. Kokouksessa oli läsnä n 15 henkeä).
Jos minulla ei olisi ollut nauhoitusta, olisin ollut aika heikoilla kanteluni suhteen. Nyt kapitulin jäsenet pystyivät kuuntelemaan kokouksen kulun, ja luomaan itse käsityksen asiasta. Käsittääkseni olivat aika järkyttyneitä.
Suositttelen Johannaa ja muita kuntelemaan.
TykkääLiked by 1 henkilö
Onko Erkki Piri yhä puhujana, olen ymmärtänyt näin? Miten ihmeessä se voi olla edes mahdollista?
TykkääTykkää
Kylläpä on melkoista kieroilua, väistelyä ja selittelyä nuo Pirin puheenvuorot.
TykkääTykkää
Jumalan armo ja rauha olkoon sinun kanssasi.
Olen ulkopuolinen, toisinsanoen en kuulu seurakuntaanne, en syntynyt enkä jäseneksi tullut.
Kuuntelin nauhoitteen, oikein teet kun haet oikeutta.
Seurakunnan virkoihin kun painetaan vaikka nyt sitten sananpalvelijaksi, tarkoittaa se palvelijalle seurakunnan alaisuuteen taipumista.Tämän painottaminen tänäänkin seurakunnissa on erittäin tärkeää.
Seurakunnassa kaikkein vähäisin on ensimmäinen, tässä toinen tärkeä pointti.
Hengelliseen valtaan saattaa esim. sananpalvelija ihastua, rakastua ja humaltua niin ettei kykene enään erottamaan oikeaa väärästä.
Muistan kysyä itseltäni onko minulla jo ennakkoon tietty suhtautumistapa johonkin ihmiseen tai ihmisryhmään niin huomaan monasti että on, vakaa pyrkimykseni on kuitenkin siihen että kohtaisin ihmisen/ihmiset ennakkoluulottomasti ja vilpittömästi.
Jeesus on syntisi vuodattanut siinä missä minunkin.
Ole hyvässä turvassa, sinä Jumalan lapsi, ole vapaa.
TykkääTykkää
Onkohan noita, Erkki, luvallista nauhoittaa ja laittaa julkisuuteen? Suosittelisin poistamaan.
TykkääTykkää
Katselin hoitokokouksista tekemiäni muistiinpanoja. 7.7.2013 kertoi eläkkeellä oleva pariskunta minulle seuraavan tapauksen:
”K:n rauhanyhdistyksen pitkäaikainen talonmies V oli jäänyt eläkkeelle ja muuttanut asumaan S-salmelle. Hoitomiehet EL ja OM alkoivat muistelemaan, että V:ssä oli kososlainen henki. Hoitomiehet matkustivat S-salmelle puhuttelemaan V:tä. Puhuttelu oli todellista piinaamista, ja pitkän ”hoitamisen” jälkeen EL ja OM eivät olleet antaneet V:lle kososlaista henkeä anteeksi, vaikka hän oli kuinka anellut. Hoitokokous päätettiin lopettaa. V lähti kotiinsa ja hoitomiehet kotipaikkakunnalleen. Kotioveen tarttuessaan V oli tuupertunut kuolleena maahan. Myöhemmin OM ja EL olivat kehuskelleet, että ´käytiin S-salmella tappamassa mies´.”
TykkääTykkää
Tuossa oli hyvä esimerkki siunauksellisten hoitokokousten kääntöpuolesta.
Mieleeni ovat jäänneet soperteleva ja hämmentyneet vanhukset, jotka eivät osaneet tehdä parannusta heitä nuorempien hoitomiesten edessä. Yhdelle kyselevälle vanhukselle tokaistiin tähän tapaan ”Älä sinä neuvo Saara-äitiä, kyllä Saara-äiti tietää miten sinua pitää hoitaa”
Jälkikäteen ajateltuna varmaan moni vanhus oli ihan pihalla jo muistisairauden vuoksi, joita ei silloin tunnettu samalla tavalla kuin nykyään. Moni sekosi lopullisesti ja tehtiin myös itsemurhia.
On aivan uskomatonta, että SRK on kiistänyt hengellisen väkivallan vuonna 1979 ja sen jälkeen viime vuosiin saakka.
TykkääTykkää
Nyt oli Joonalla looginen ja hyvin argumentoitu postaus!
Kysymyslistalle olisi minulla lisättävänä:
– Miksi pf-kriisissä SRK:n juristilla teettämä selvitys piti julistaa kokonaan salaiseksi eikä siitä voinut teettää samalla juristilla julkaistavaksi edes anonymisoitua tiivistelmää?
Hallinnon avoimuuden ja uskottavuuden kannalta olisi toivottavaa, että selvityksen tulosta olisi avattu. Tässä jäsenyhdistykset voisivat toki olla aktiivisia ja vaatia suurempaa avoimuutta.
PF-kriisin aikoihin olin sen verran kimpaantunut, että aioinkin ottaa asian esille paikallisen yhdistyksen vuosikokouksessa. En sitten kuitenkaan onnistunut osallistumaan kokoukseen ja muutenkin voimavarat olivat muiden hommien jäljiltä turhan vähissä.
Mutta eihän asia ole vieläkään myöhäistä – parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tarvittaisiin vain joitakin aktiivisia Rauhanyhdistysten jäseniä ja joku innokas juristi tai juridiikasta ainakin hiukan perillä oleva koordinaattori.
Periaatteessa ei tarvitse odottaa edes vuosikokoukseen saakka. Yhdistyslain 20 §:n mukaan ”Yhdistyksen ylimääräinen kokous on pidettävä, kun yhdistyksen kokous niin päättää tai hallitus katsoo siihen olevan aihetta taikka vähintään yksi kymmenesosa yhdistyksen äänioikeutetuista jäsenistä sitä ilmoittamansa asian käsittelyä varten vaatii.”
Niinpä yhdistyksen koordinaattori voisi laatia asiakirjat ja listan nimien keräämistä varten. Kun Rauhanyhdistyksen äänioikeutetuista jäsenistä saadaan listalle vähintään 10 %, yhdistyksen on pidettävä kokous vaaditun asian käsittelemistä varten. Jos kokouksessa asia saa riittävän kannatuksen, kokous voi velvoittaa Rauhanyhdistyksen johtokunnan viemään asian eteenpäin SRK:n kokoukseen. Jos tämä onnistuu riittävän monessa yhdistyksessä, SRK:n on pakko ottaa kiltisti hattu kouraan ja tulla ulos kuorestaan.
Jäsenistö on ollut suhteellisen passiivinen vallankäyttäjä, niinkuin yleensä muissakin yhdistyksissä on, mutta voisi halutessaan aktivoitua ja ottaa oikeasti ohjat käsiinsä.
Näin voisi vaatia esim.
1. Selvitystä pedofiliakohun hoidosta ja SRK:n teettämästä selvityksestä
2. Anteeksipyyntöä väärinkohdelluille
3. Kannanottoa eksklusiiviseen seurakuntaoppiin
4. Väärin perustein tehtyjen sitomispäätösten uudelleenkäsittelyä
TykkääLiked by 2 people
Joonan kirjoituksen luettuani rupesin pohtimaan (ensimmäisen kerran!), pitäisikö rauhanyhdistysten johtokunnissa nyt ruveta selvittämään, keitä on oman yhdistyksen piirissä väärinkohdeltu, ja esittää anteeksipyyntö. Luulen kyllä, että useat johtokuntien jäsenet vastustaisivat asian nostamista esille. Monet ovat luultavasti suostuneet mukaan johtokuntaan, jos heille on luvattu, että johtokunta hoitaa vain käytännöllisiä seurajärjestelyihin liittyviä asioita. Arvelen, että moni haluaisi saman tien pois johtokunnasta, jos siellä ruvettaisiin tutkimaan 70-luvun pöytäkirjoja.
Amicus hyvin kirjoitti rivijäsenten mahdollisuudesta vaatia asian käsittelyä.
TykkääTykkää
Amicuksen esitys siitä, miten rivijäsen voisi vaikuttaa asioiden avoimeen selvittämiseen, on mielenkiintoinen. Kyllä meitä taitaa olla jäsenistössä yhä kasvava joukko, jotka haluavat asioiden suoraa ja rehellistä käsittelyä. Kiertely ja kaartelu alkaa tosissaan väsyttää. Joka tapauksessa tämä liikehdintä alkaa näkyä varmaankin koko ajan yhä enemmän liikkeen sisäpuolella.
Ja kyllä, kun se ensimmäinen dominopalikka kaatuu, kaatuvat muutkin. Ajattelen, että juuri nämä liikkeen ehdottomuudet on se juttu, joka täytyy kohdata.
Kiitos tästä palstasta! Voimaannuin kun lueskelin näitä, ja sain taas vähän uskoa huomiseen!
TykkääTykkää
Kannatetaan!
TykkääTykkää
Toista on kirjoittaa asioista asioina, eri juttu sitten henkilöistä nimellä. Aika arveluttavaa. Tämmöistähän koululaiset harrastavat ja sitten opettajat joutuvat puuttumaan. Kannattaa miettiä…
TykkääTykkää
Hyvänen aika. Puhujan tehtävä tai johtokunnan jäsenyys ovat julkisia luottamustehtäviä. Sellaisiin suostuvien on hyväksyttävä se, että heidän viranhoitoaan myös arvostellaan julkisesti.
Sitä paitsi Erkkiähän (Hurtigia) tämä asia ennen kaikkea koskee. Häntä on kohdeltu törkeällä tavalla väärin. Olisi täysin kohtuutonta, ettei hän saisi kertoa julkisesti, mitä hänelle on tehty ja ketkä sen tekivät. Sen rinnastaminen koululaisten nettikiusaamiseen on sekä vertauksena ontuvaa että epäasiallista.
TykkääLiked by 2 people
Asiaan en ota kantaa (vaikka siitä tiedänkin), vaan pelkästään nauhoitusten julkaisuun.
TykkääTykkää
Ihmettelen Joonan tapaan tätä kommenttiasi Johanna. Käsittääkseni Piri on julkisesti todennut että kokous sujui hyvin ja piti myös tuomiokapitulilta saamaansa huomautusta aiheettomana. Näin ollen ei pitäisi olla haittaa nauhoitteen julkaisusta. En ymmärrä tällaista halua vaientaa tosiasioiden tulo julki. Erkki Hurtigilla on oikeus pitää esillä asiaa jossa on joutunut väärin kohdelluksi kunhan pysyy totuudessa, niin kauan kunnes asian osaiset korjaavat tehdyt vääryydet. En ole havainnut että Erkki Hurtig olisi jotain muuta kuin paikkaansa pitävää ko. tapahtumista kertonut.
TykkääTykkää
Joo, tiedän itsekin tapauksesta yhtä ja toista. Kysymys olikin siitä, että onko ylipäänsä lupa julkaista nauhoituksia esim. tuosta puhujainkokouksesta, jos henkilö itse ei ole tietoinen nauhoituksesta ja / tai lupaa antanut. En ole ottanut millään tavalla kantaa itse alkuperäiseen asiaan. No, asiahan ei minulle tämän enempää kuulu. Hyvät tavat olisi silti tarpeen säilyttää vaikeistakin asioista kirjoitettaessa.
Tämän blogikirjoituksen aiheet sinänsä ovat tosi raskaita. Helpommalla olisivat kaikki osapuolet päässeet, jos asiat olisi tuoreeltaan saatu käytyä läpi.
TykkääTykkää
Kyseessä ei ole salakuuntelu, koska nauhoittaminen ei ole tapahtunut kotirauhan suojassa. Kyseessä ei ole myöskään yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen, koska nauhoituksessa ei levitetä yksityiselämää koskevaa tietoa.
Kyseessä ei ole myöskään kunnianloukkaus, koska nauhoitteessa ei esitetä valheellista tietoa tai vihjausta.
TykkääTykkää
Valtava on määrä ihmiskunnan historiassa väärinkäytöksiä ja julmuuksia, jotka on painettu odottamaan selvitystään hamaan tuomiopäivään. Ja sokeimpia yleensä olemme oman aikamme suhteen!
”Ne huusivat kovalla äänellä: ”Kuinka kauan kestää, Valtias, sinä Pyhä ja Tosi, ennen kuin lausut tuomiosi ja kostat meidän veremme maan asukkaille?” (Ilm. 6:10)
Kyllä ”salakielinen” ja vaikeaselkoinen Ilmestyskirja lienee suurelta osin tarkoitettu Vähän Aasian (nykyisen Turkin alueen) silloisille kristityille, ja mahtoi se tuhatvuotinen valtakuntakin (josta Jeesuskaan ei puhu mitään) liittyä kristittyyn Itä-Roomaan eli Bysanttiin. Mutta on Ilmestyskirjassa sellaista aina ajankohtaista, mikä toistuu yhä uudelleen kristittyjen ja maailman suhteessa, mutta sitten myös juuri omaa aikaamme, jopa ilmastonmuutokseen aivan ilmeisesti yhdistettävää… Ja kyllä kristittyjä on kehoitettu ”ottamaan aikojen merkeistä vaarin”.
On lohdullista, että kristinuskon keskeinen teema on syyttömän kärsimys – ja juuri oman yhteisön taholta. Mutta kovin vaikea on särjetyn ja nujerretun vahvistua kirkastuksen paikalle, josta voi sanoa: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät.” – Itseä voimme siihen kehottaa, mutta emme toisia.
Suomen sisällissodasta keskustellaan väliin kiivaastikin vielä nyt 100 vuoden päästä. Kuinka siunauksellista olisi, jos hoitokokous -asia ei olisi enää yhteisöllisenä ja yksilöllisenä taakkana 2078. – Jospa kuluneena 40 erämaavuotena olisimme oppineet sen, mitä Jumala salliessaan nämä harhautumiset haluaa kristillisyydellemme opettaa. Jospa tämä vuosi olisi todellinen Herran riemuvuosi:
”…julistakaa vapautus maassa kaikille sen asukkaille. Se olkoon teille riemuvuosi; jokainen teistä saa silloin palata perintömaallensa ja sukunsa luo.” (3. Moos. 25:10)
Aivan erinomainen ja hyvin dokumentoitu on Kauko-weljen katsaus ”Hoitokokouskiemurtelun lyhyt historia”. Ei kiemurtelu ole ollut kristillisyydellemme kunniaksi ja siunaukseksi.
Kuten ”Nomutta” viittaa, niin Raattamaan lanseeramalla esikoisseurakuntaopilla selittyy kyllä hyvin paljon. Ja arka asiahan tietysti oli, että tuosta näkökulmasta itälestadiolaisuus ja niin muodoin myös oma vl-kristillisyytemme oli länsi- eli esikoislestadiolaisuuden ”eriseura”…
Joka vuosikymmen on tehty yrityksiä asian saamiseksi pois päiväjärjestyksestä Näin oli Ranuan suviseuroissa 1989 ja oli sellaista 1990-luvun lopullakin, mutta päähuomion vei silloin millenium. Ei isänikään pitänyt käsityksestäni, että eihän tämä ole tällä vielä hoidettu alkuunkaan.
Vuosina 2009-10 asiaa pyrittiin hoitamaan kirkon johdon kanssa pois päiväjärjestyksestä koplaamalla ja vedättämällä kristillisyytemme liberaalin arkkipiispaehdokkaan Kari Mäkisen taakse, sitten parisuhderukouksen – ja pitkällä oli myös naispappeuden hyväksyminen kristillisyydessämme. Ja kun nämä kaatuivat, väistyi sateenvarjo, ja lunta alkoi tulvia median kautta tupaan sekä pf -paljastusten että hoitokokousasioiden tiimoilta. – Tällöin ”vanhan kaartin” asema oli kuitenkin taas vahvistunut, niin että se pystyi torppaamaan myös hoitokokousharhojen korjaamisen käytännössä, vaikka kristillisyytemme johdolla väliin saattoi olla siihen aitoa haluakin.
PS. Rukoilkaa syyrialaisten – erityisesti kristittyjen puolesta! Siellä Lähi-idässä ovat kristinuskon todelliset alkuperäiset esikoisseurakunnat.
TykkääTykkää
Ortodoksisen kotiseurakuntani yhteydessä on runsaasti noita Lähi-Idän ’esikoisseurakunnista’ kotoisin olevia kristittyjä ja voin vahvistaa, että heillä on vahva kristillinen usko. Syyrialaiset, irakilaiset, eritrealaiset, etiopialaiset ja muista maista tulleet maahanmuuttajat rikastuttavat hengellisesti ja kulttuurillisesti meitä suomalaisia. On oikein ja kohtuullista rukoilla noiden kristinuskon vanhojen kirkkojen ja koko uskontomme syntyalueiden vainottujen kristiveljiemme ja -sisartemme puolesta! Vaino ja kärsimys, joka heidän osakseen on tullut, on suuri!
TykkääTykkää
Kiitos, Markku.
Ajat muuttuu ettei perässä tahdo pysyä.
Yksi on aina ja sama, uudet sukupolvet joutuvat kohtaamaan vanhojen käytös -ja suhtautumistavat.
Onko sittenkään vanhemmat se kaikkein totuudellisin esimerkki, malli?
Arvostan viisauttasi.
Jumalan rauha ja rakkaus olkoon kanssasi niinkuin aina.
TykkääTykkää
Joona: Mistä johtuu, että vanhoillislestadiolaista opetusta on voitu väärinkäyttää lastensuojelurikosten peittelemiseen?
Joonan kysymyksestä tulee mieleen eräs Rauhanyhdistyksen vastuuhenkilöiden tilaisuus, jossa itsekin olin mukana. Tuolloin keskusteltiin mm. rippiopista. Eräät arvostetut teologit olivat kovin suoraviivaisella linjalla teologisesti ja lisäksi heillä oli suppea näkemys Suomen lakiin. Tilaisuudessa pari terveydenhuollon ammattilaista reippaasti oikaisikin teologien käsityksiä ja loppuhartaudessa jo korkeaan ikään ehtinyt maallikkosaarnaaja kertoi esimerkin kautta, miten äiti hänelle asian lapsena opetti. Lisäksi hän vetosi siihen, ettei alettaisi näihin mitään uusia oppeja keksimään. Jälkimmäiset mainitut kannat korostivat uhrin auttamista ja asioiden selvittämistä, mutta tuo teologien näkemys mahdollisti väärin sovellettuna jopa sen, että asiat jäävät pimentoon.
Ja jos seksuaalirikos on mahdollista jättää pimentoon, se hyvin todennäköisesti jää pimentoon, koska asia on niin vaikea tuoda esiin. Lisäksi niin moni on valmis uhraamaan yksilön yhteisön julkisuuskuvan edestä. Tästä inhimillisestä taipumuksesta on osoituksena seksuaalirikosten käsittelemättä jättäminen tai pyrkimys vaientaa käsittely esimerkiksi taide- ja urheilupiireissä, katolisessa kirkossa tai vaikka Suomen ruotsinkielisessä yhteisössä.
Todettakoon tähän loppuun siis vielä, että rikoksen uhrilla ei koskaan ole vaitiolovelvollisuutta rikoksesta eikä häntä sido rikoksen suhteen rippisalaisuus. Vaikka rikoksen uhri saarnaisi tekijälle synnit anteeksi, hän voi seuraavana työnään astella poliisiasemalle tekemään rikosilmoituksen. Samoin jos esim. lapseni joutuisi rikoksen kohteeksi ja kertoisi minulle rikoksesta, voisin tehdä rikosilmoituksen, vaikka rikoksentekijä ripittäytyisikin minulle ja pyytäisi tekoaan anteeksi. Asia on päivänselvä jo sillä perusteella, että olisin tällöin saanut asian tietooni suoraan uhrilta ripin ulkopuolella ja ripistä riippumatta, jota tietoisuutta rippisalaisuus ei millään tapaa estä eikä poista.
TykkääLiked by 2 people
Erinomaisia kommentteja Markulta, Joonalta ja amicukselta! Kiitos myös Erkille käsittämättömän kohtelusi esiintuomisesta! Siihen Sinulla on täysi oikeus – jopa velvollisuus vastaavien tapausten ehkäisemiseksi.
Rippisalaisuudesta, päästö- ja sideavaimista sekä pedofiliarikoksista käytiin kiinnostava keskustelu VL-foorumilla jo 2011 http://vlfoorumi.foorumi.eu/viewtopic.php?f=1&t=4560&p=57074&hilit=pid%C3%A4tysavain#p57074
Otsikkona oli ”Pidätysavain” ja aloittajana olin minä 6.11.2011 nimimerkillä PJN2. Itse asiassa tuo oli historiani ensimmäinen nettikommentti. Onpa hauska muistella nyt jälkeenpäin minkälaista palautetta sain. Uskon, että ketju kiinnostaa teitä muitakin. 🙂
TykkääTykkää
Kas! Muistan selvästi, miten VL-foorumin tiukasti oikeaoppinen Jani_S kiitteli kommenttejani: ”eivätpä olleet lainkaan tökeröitä” tms. Nyt tuo kiitos on kuitenkin poistettu. Lienee selvinnyt mikä henki minussa on… 😉
TykkääTykkää
Kuuntelin Erkki Hurtign äänitteen ja täytyy sanoa, että hyvin tuttua touhua on ollut – Piri käänsi asiat niin, että sivuseikat tulivat pääasiaksi. Asia josta olisi pitänyt keskustella, ne peitettiin keskittymällä kaikkiin muihin asioihin. Näin voitiin saada johtokunnan toiminnalle oikeutus ja Erkki näyttämään ihan sopimattomaksi puhujan tehtävään.
Erkki on pieni Jumalanlapsi ja kun itseään rakastava porukka haluaa hänet vaientaa, heidän täytyy käyttää näin kieroja konsteja. Luulivat fariseukset myös olevansa Jumalan asialla kun keksivät Jeesukselle syytöksiä jopa sen, ettei hän ollut Daavidin sukua:
”Juutalaiset sanoivat Jeesukselle: ”Sinä olet samarialainen, ja sinussa on paha henki. Eikö asia olekin niin?”
Jeesus vastasi: ”Ei minussa ole pahaa henkeä. Minä kunnioitan Isääni, mutta te häpäisette minua.”(Joh.8:48,49)
Samaistuin Erkin hoitokokouksen kulkuun niin, että muistin omat hoitokokoukseni joissa vääristeltiin ja valehdeltiin ihan sumeilematta. Vertasin tuolloin itseäni hiireen, minäpä kerron:
Istuin kesäisenä aamuna kotini eteisen rappusella, kissa tuli eteeni kantaen elävää hiirtä. Kissa päästi hiiren juoksemaan jonkin matkaa ja aina kun hiiri kuvitteli, että tästä selviän, kissa nappasi sen käpäläänsä, nakkeli ilmaan ja kiusasi kokoajan, eikä kissalla ollut tarkoitustakaan muunlaista, kunhan kiusasi ja nautti kiusaamisesta.
Erkki on minua paljon sisukkaampi, sillä hän yrittää johdatella keskustelun asiaan, josta tämän kokouksen tulisi keskustella, mutta ei tämmöisistä hurskaaksi itseään luulevista löydy totuudenpohjaa!
Minä päädyin noudattamaan appeni neuvoa, sillä hän soitatti vaimollaan meille neuvon, miten meidän tulee käyttäytyä hoitokokouksessa, jotta pääsisimme helpoiten kokouksen läpi. Neuvo oli tämä:
Olkaa hiljaa ja puhukaa vain kun teiltä kysytään. Teille on tuomiot pantu jo täällä Oulussa, eivätkä tuomiot muutu, vaikka puhuisitte mitä.
Tuomiot saatiin, tuomittiin samalla vaimoni ja äitini. Äitini sen takia kun hän oli antanut minun vauvana imeä rintaa josta olin saanut väärän hengen, hän taasen oli imaissut mummuni rinnasta väärän hengen.
Tämä kertomani tuntuu varmaankin ihan hullulta, mutta jos olisi ollut tekniikka samalla tasolla kuin nyt on, saisitte kuulla itse tämän ja sitten ette epäilisi. Kiitän sinua Erkki tästä nauhoitteesta. Usko tulisi olla aina läpinäkyvää, ihan niin kuin Paavali toteaa:
”Kun siis tiedämme, mitä Herran pelko on, me koetamme saavuttaa ihmisten luottamuksen. Jumala kyllä näkee, millaisia me olemme, ja toivon teidänkin sisimmässänne näkevän sen.
Jos olemmekin olleet suunniltamme, se on tapahtunut Jumalan tähden. Jos taas esiinnymme hillitysti, teemme niin teidän tähtenne,”(2.Kor.5:11,13)
TykkääTykkää
Kiitoksia Erkki Hurtigille näistä äänitteistä! Ne todistavat monta asiaa: 1) Hoitokokoukset eivät ole loppuneet, 2) vanhat hoitokokousmetodit ovat käytössä, 3) hengellinen väkivalta on täyttä totta, 4) tarvittaessa haetaan omalle toiminnalle, vaikka jälkikäteen ”siunaus” käyttämällä puheenvuoro jollain ’arvovaltaisella’ foorumilla.
Kuulosti tutulta, 1970-luvulta: ”hoitomies” yrittää saada ”hoidettavan” ns. tekemään parannuksen, ts. hiljentämään hänet. Hän käyttää tässä ainakin seuraavia manipulointimenetelmiä: vaientaminen, peloittelu, ohittaminen, väheksyminen, tunteisiin vetoaminen ja ”hoidettavan” mielenterveyden kyseenalaistaminen. Äänensävy koetetaan silti pitää ”lempeänä”. Aikaa kuluu, parannusta ei tapahdu, ja ”hoitaja” hermostuu, ja vetoaa muihin läsnäolijoihin, että sitomispäätös on tehtävä tässä ja nyt! Varsinkin ” hoidettavan” sanottavan mitätöiminen mielenterveysasioihin vedoten (vaikka niillä ei olisi asiallisesti yhteyttä!) oli ja on tehokas, mutta täysin epäterve tapa vaientaa ihminen.
Jos tuollaisen manipuloinnin jälkeen, ihminen on henkisesti ja hengellisesti koossa, niin onpa ihme! Mitenkäs se olikaan ”hoitokokous on parantava keskusteluhetki” . 😣
Oikein teki Oulun hiippakunnan tuomiokapituli! Tähän asiaan liittyy tosin muutakin, mutta tätä en lähde tällä foorumilla avaamaan. Sen voin sanoa, että se liittyy asioihin, joista Erkki Hurtigia varsinaisesti syytettiin.
”1 Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. 2 Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan. 3 Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? 4 Kuinka voit sanoa veljellesi: ’Annapa kun otan roskan silmästäsi’, kun omassa silmässäsi on hirsi? 5 Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.” (Matt 7)
TykkääTykkää
Mämmilä-sarjakuvan https://fi.wikipedia.org/wiki/M%C3%A4mmil%C3%A4 piirtäjältä kerrotaan kysytyn, ovatko kaikki sarjakuvan älyttömyydet tapahtuneet todellisuudessa. Piirtäjä oli vastannut, että todellisuudessa on tapahtunut paljon pahempaa. Mutta niin järjetöntä, että kukaan ei pitäisi sellaista mahdollisena, jonka vuoksi niitä juttuja pitää aika paljon siistiä. Väinö Linnakin joutui uskottavuuden nimissä laimentamaan Antti Rokan sankaritekoja Rokan esikuvan Viljami Pylkäksen tekoihin verrattuna.
Hoitokokousterrorin muisteluun liittyy paljon samanlaista ajattelua. Jätetään kertomatta kaikkein mielettömimmät asiat, jotta säilyisi edes jonkinlaisen uskottavuus. Hullua on esim. se, että Keski-Suomessa joku teki seurakunnan edessä parannusta torkuttamisesta. Siis, että siirteli herätyskellon herätysviisaria aina muutaman minuutin eteenpäin. Mutta älkäämme naurako tuolle parannuksen tekijälle. Hän oli vain uhri, joka yritti toimia kiusaajien mieliksi.
Opillisesti kaikkein kauheinta on ollut, että ihmisiä on kielletty lukemasta Raamattua. Heitä on ”hoidettu” Raamatun lukemisen synnistä. Yllättävää asioiden kehityskulkua on, että vuosikymmeniä hoitokokousten jälkeen saarnamiehiä alettiin puhuttelemaan liian Kristuskeskeisten saarnojen pitämisestä. Viime vuosina joitakin on jopa siirretty syrjään saarnamiehen tehtävistä, koska he ovat saarnanneet liikaa Kristuksesta ja liian vähän seurakunnasta. Eikö tämä ole merkkinä pakanuuden leviämisestä kristilliseen yhteisöön. Ensin rajoitettiin Raamatun käyttöä, sen jälkeen Kristus laitettiin sanktiolistalle. Todellista antikristuksen henkeä, en paremmin sano!
TykkääTykkää
Eikös tämä Hurtig muistaakseni ollut homoliittojen kannattaja, ja muistaakseni kannatti naispappeuttakin.
TykkääTykkää
En tiedä. Erkki voi itse kertoa, jos haluaa. Itse en hyväksy naispappeutta tai homoliittoja. Olen kuitenkin sitä mieltä, ettei myöskään niiden hyväksyjää saa kohdella väärin. Ja väärää, mielivaltaista kohtelua on se, että ihminen erotetaan tehtävistään ja lopulta koko yhteisöstä vain jonkin epämääräisen tunnehötön perusteella.
Äänitteen kuunteleva huomaa, ettei Erkkiä syytetä koko puolentoista tunnin aikana mistään konkreettisesta, esimerkiksi Raamatun vastaisesta opetuksesta. Koko ajan pelataan epämääräisillä mielikuvilla: ”liian kiivas”, ”liian innokas”, ”ottanut kenraalin murheet” , ”väärä asenne” jne.
Kuvottavaa kuultavaa. Aina, jos ihmistä syytetään jostain, pitää kertoa konkreettinen asia, johon hän on syyllistynyt ja esittää sen tueksi konkreettista näyttöä. Muuten ajaudutaan mielivaltaan, mistä Erkin tapaus on surullinen havaintoesitys.
TykkääLiked by 2 people
Kuten äänityksestä voi kuulla,minun syntini oli se että olin julkisesti ottanut kantaa parisuhderukousasiaan syksyllä 2010. Kirkolliskokous päätti laatia rukousohjeen,ja kaikki vl-edustajat olivat äänestäneet sen puolesta. Koin silloin,ja koen nyt,että vl-liikkeessä on vahvoja homofobisia virtauksia. Halusin ottaa vahvan kannan sen puolesta että kaikkien ihmisten puolesta tulee rukoilla. Siihen yhteyteen kolme vl-kirkolliskokousedustajaa laativat kirjoituksen Kalevaan,ja sen minä luin seurakunnalle, ja se meni myös paikallisradioon.
Pirin mielestä tämä oli syy, miksi Tornion ry;n johtokunnan tuli välittömästi vapauttaa minut puhujan tehtävästä. Ja synti oli niin paha että Paavali olisi vastaavassa tilanteessa jättänyt minut Saatanan haltuun. Alla on Kalevassa ollut kirjoitus, ja kirjoittajien nimet. Kirjoittajia ei ole vapautettu puhujan tehtävästä, eikä jätetty Saatanan haltuun. Kirjoitus kannattaa lukea huolella,ja miettiä antaako sen lukeminen ääneen aiheen n 5 tunnin hoitokokoukselle ja sille mitä siitä seurasi minulle. Vai oliko sille muut syyt?
(Kaleva 18.11.2010)
”
Kaikkien puolesta voidaan rukoilla
”Nyt meillä on kirkolliskokouksen hyväksymät perusteet kohtaamisen sisällölle ja omantunnonvapaudelle,”
Martti Murtoperä
Pauli Niemelä
Hannu Ojalehto
Kirkolliskokouksen päätös on herättänyt vilkkaan keskustelun. Päätöksen uutisoinnissa on välittämänä ääripäiden kannat.
Haluamme osaltamme selventää päätöksenteon perusteita, jotka ovat jääneet monelta huomaamatta tai ainakin vähälle. Kirkkomme valitsemina päättäjinä ja työntekijöinä meille oli tärkeää miettiä eritisesti sitä, mitä tästä seuraa kirkossamme.
Ensiksi on syytä tarkentaa, mistä asiasta päätettiin.
Perustevaliokunta esitti, että ”kirkolliskokous antaa piispainkokouksen tehtäväksi laatia tämän mietinnön mietinnön perusteluiden mukaisen pastoraalisen toimintaohjeen.”
Vastaesitykseksi äänestykseen tuli esitys, että ”perustevaliokunnan mietintö jätetään tarpeettomana raukeamaan.” Tämä jo kertoo siitä, ettei tässä äänestetty esimerkiksi siitä, onko homoseksuaalisen taipumuksen toteuttaminen syntiä vai ei.
Toiseksi pastoraalisessa kohtaamisessa voi parisuhteensa rekisteröinriden seurakuntalaisten kanssa keskustella, antaa sielunhoitoa, lukea Jumalan sanaa, opettaa sekä rukoilla heidän kanssaan ja heidän puolesta.
Siinä ei siis rukoilla parisuhteen puolesta. Tässä käytännössä ei ole periaatteessa mitään uutta. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että kaikkien ihmisten puolesta voidaan ja pitääkin rukoilla. Opettihan Jeesus rukoilemaan vihamiestenkin puolesta.
Kirkolliskokouksen hyväksymän päätöksen mukaan pastoraalinen kohtaaminen perustuu papin tai työntekijän vapaaseen harkintaan, se ei ole virkavelvollisuus tai -tehtävä.
Se sisältää omantunnon vapauden kieltäytyä. Samoin päätös antaa papille tai työntekijälle mahdollisuuden päättää, miten hän haluaa pastoraalisen kohtaamisen toteuttaa. Piispojen tulevat ohjeet eivät ole samaa kuin kirkollinen toimitus, kuten päätöksessä todetaan.
Kolmanneksi, jos perustevaliokunnan mietintö olisi jätetty tarpeettomana raukeamaan, olisivat piispat joko yksin tai yhdessä (heillä on siihen oikeus) laatineet pastoraaliset ohjeet.
Tämän piispa Riekkinen kertoi jo julkisuuteen. Silloin piispaa tai piispoja eivät olisi sitoneet kirkolliskokouksen asettamat reunaehdot.
Tämä olisi toisin sanoen voinut johtaa hajanaiseen käytäntöön kirkossa.
Nyt meillä on kirkolliskokouksen hyväksymät perusteet kohtaamisen sisällölle ja omantunnonvapaudelle, Päätös paaluttaa sen, mitä se voi olla tai mitä ei. Tämä päätös sitoo siis piispoja ja heidän kaitsennassa olevia pappeja ja työntekijöitä. Kirkolliskokouksen päätös antaa samalla oikeudellisen selkänojan.
Neljänneksi päättäjinä olemme vastuussa kirkon parhaasta. Kirkolla on suuri vaara repeytyä. Se ei olisi kenenkään etu. Kokouksessa liberaalitahokin sitoutui tälle kapealle polulle.
Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö tule uusia yrityksiä kulkea pidemmälle esimerkiksi siunaamiseen tai vihkimiseen. Ilman tätä päätöstä todennäköisyys olisi moninkertainen.
Tiedostamme, että ääripäät tässä asiassa ovat hyvin kaukana toisistaan. Meidän tapamme toimia on rakentava, ei repivä ja vastakkaisuutta lisäävä. Luotamme, että rakentavalla työllä on Jumalan siunaus.
Viidenneksi kirkolliskokouksen tekemä päätös paaluttaa avioliiton yhden miehen ja yhden naisen väliseksi Jumalan tarkottamaksi liitoksi. Se siis terävöittää kirkkomme avioliitto-opetusta. Toisaalta siinä todetaan jokaisen ihmisen ainutlaatuinen ihmisarvo.
Jokainen ihminen on Jumalan luoma ja Kristuksen lunastama. Meidän on kohdattava jokainen ihminen kunnioittavasti, vaikka emme voikaan hyväksyä hänen kaikkia elämänvalintojaan.
Homoseksuaalisuuden totetuttaminen ei ole suurempi tai pienempi synti kuin mikään muukaan.
Vain Jumalan armon ja voiman avulla kykenemme toteuttamaaan oikein jumalan lahjoittamaa seksuaalisuuttamme.
Martti Murtoperä
Haapavesi
Pauli Niemelä
Kiiminki
Hannu Ojalehto
Oulu
kirkolliskokousedustajat
”
(Kaleva 23.11.2010)
TykkääTykkää
Olen tästä itse parisuhderukousasiasta eri mieltä Erkin kanssa. Mielestäni vl-kirkolliskokousedustajien ei olisi tullut äänestää parisuhderukouksen puolesta. Se antoi nimittäin käytännössä kirkon työntekijöille tosiasiasiallisen luvan rukoilla homosuhteen puolesta, ei pelkästään homojen puolesta ihmisinä.
Myötätuntoni on kuitenkin Erkin puolella, koska on selvää, että SRK (minulla on siitä kirjallisiakin todisteita) tuki vl-kirkolliskokousedustajia kyseisessä äänestysratkaisussa. Jos siis joku olisi tullut sen vuoksi vapauttaa puhujantehtävästä, SRK:n konttorilta olisi todennäköisesti löytynyt siihen parempia ehdokkaita kuin Erkki. Ja on tosiaan syytä huomata, ettei edes kirkolliskokousedustajista ainuttakaan vapautettu äänestyksen vuoksi puhujan tehtävästä. Miksi sitten Erkki? Kaikki viittaa siihen, ettei kirjoituksen lukeminen ollut oikea syy.
Kerrottakoon vielä sekin, että SRK:n pappien kokouksessa Jämsän opistolla loppuvuodesta 2010 myös rovasti Erkki Piri kertoi minulle suhtautuvansa positiivisesti kirkolliskokousedustajien äänestysratkaisuun. Että semmoista… 😀
TykkääLiked by 3 people
Historia on aina jossain määrin subjektiivinen käsite.
Tosiasioista huolimatta ihmiset tekevät aina itselleen
omanlaisensa historiat riippuen siitä, mihin fokus
asetetaan. Kokonaiskuvalle, mikäli sellaista halutaan, on
haitallista jos huomio yksipuolisesti keskittyy jonkun osapuolen mielestään kokemiin vääryyksiin. Tälle ajalle on tyypillistä se, että pyritään aikaansaamaan maksimaalisia pöyristymisen kokemuksia kuten oikeaoppiseen, tunteisiin vetoavaan disinformaatioon kuuluukin.
Mikäli 70-luvun hoitokokouskeskustelussa fokus on
kiinnitetty yksipuolisesti liikkeestä pois lähteneiden
muisteluihin, saatu kokonaiskuva on ehdottomasti
väärä. Laajemman kuvan saadakseen dronea on nostettava
ylemmäksi ja fokusta siirrettävä esim. sen aikaisen ”maailmallisen” nuorison suuntaan, jonka sydämiin ”kososlaiset” fundamentalistit olivat näkevinään. Tai niiden ”hoitajien” ja tavallisten uskovaisten suuntaan, jotka illasta toiseen joutuivat kuuntelemaan näitä samoja syytöksiä siitä kuka mitäkin ja milloin oli sanonut.
Ennen kaikkea fokusta kannattaa siirtää ajassa eteenpäin
ja nähdä se rauhan, keskinäisen rakkauden ja valtavan
yhteisen toiminnan aika 80- luvulta eteenpäin.
Kun drone nousee tarpeeksi korkealle nähdäänkin jo
yhteisö kamppailemassa keskellä länsimaista valtavaa
arvomurrosta. Ja että se, miten näihin uusiin ”arvoihin”
tulisi suhtautua, aiheuttikin eripuraa ja lopulta eriseurat
sekä Suomessa että Amerikassa. Opillinen harha kiteytyi
käsitykseen : ”suostuminen syntiin ei kadota”, jota seurasi
oppiharha siitä, että Kristus vanhurskauttaisi ulkona seurakunnan.
Se, että seurakunnassa hoidetaan, ei ole mitenkään Raamatun vastaista. Päin vastoin, sillä Paavalikin
siihen moneen otteeseen kehoittaa. Lutherin mielestä se on merkki siitä, että kyseessä on oikea
Jumalan seurakunta :
”Jos siis näet syntejä julkisesti tai yksityisesti anteeksiannettavan tai ihmisiä rangaistavan, niin tiedä, että edessäsi on Jumalan kansaa. Sillä siellä, missä ei ole Jumalan kansaa, siellä ei myöskään ole
taivaan valtakunnan avaimia. Sillä Kristus on jättänyt ne jälkeensä tänne maan päälle, että ne olisivat
näkyvänä tunnusmerkkinä ja armonvälikappaleena, jolla Pyhä Henki jälleen pyhittää langenneita syntisiä
ja joiden kautta kristityt tunnustavat olevansa Kristuksen alainen pyhä kansa tässä maailmassa.
Ja ne, jotka eivät tahdo kääntyä, eivätkä salli itseään pyhitettävän, työnnetään pois tästä pyhästä kansasta,
Toisin sanoen, tämän avaimen voimalla heidät sidotaan ja suljetaan ulkopuolelle.” ( Luther : Sana ja Armo )
TykkääTykkää
Täytyy sanoa, että SRKn toimet ja — toimijat — ovat 1970-luvulta saakka saaneet aikaan monissa, myös minussa noita ”maksimaalisen pöyristymisen kokemuksia”. Se, että nimimerkki Ajatus leimaa vääryyttä kärsineiden kokemukset ”disinformaatioksi”, kertoo kyllä ajatuksen esittäjästä paljon!
Hoitomiehellä on luonnollisesti erilainen kokemus ja näkemys asioista, kuin ”hoidon” kohteeksi joutuneella. Miksihän SRK ylipäänsä pahoitteli hoitokokouksia? Henkioppia? Huoneenhallitusoppia? Hengellistä väkivaltaa? –Vaikuttaa yhä vahvemmin siltä, että tuo tapahtui v a i n tiedostusvälineiden aikaansaaman julkisen paineen vuoksi –ei siis siksi, että olisi tultu tuntoihin! Lisäksi SRK:n oman ”historiankirjoituksen”.
Se, että yhteiskunnallisia muutoksia aika ajoin tapahtuu, ei pitäisi olla kenellekään historiaa lukeneille yllätys. Niillä ei voi kuitenkaan p u o l u s t e l l a v ä k i v a l t a a . Ei varsinkaan yhteisössä, joka julistaa olevansa ainoa oikea kristillinen seurakunta. Nämä asiat tulevat olemaan julkisuudessa niin kauan, kuin on tarpeellista. Uusiakin asioita tulee ihan varmasti esille !
”Rauhan, keskinäisen rakkauden ja valtavan yhteisen toiminnan aika 80- luvulta eteenpäin”, oli myös srk-laisuuden hengellisen kuivettumisen ja lahkoutumisen aikaa! Tästähän blogisti on edellisissä blogeissaan hyvin kirjoittanut.
TykkääTykkää
Nimimerkki Ajatus kirjoittaa:
” Ja että se, miten näihin uusiin ”arvoihin” tulisi suhtautua, aiheuttikin eripuraa ja lopulta eriseurat
sekä Suomessa että Amerikassa. Opillinen harha kiteytyi käsitykseen: ”suostuminen syntiin ei kadota”, jota seurasi oppiharha siitä, että Kristus vanhurskauttaisi ulkona seurakunnan.”
Ihmettelen tätä ajatuksen, ajatuksenjuoksua! Sanot myös: ”Mikäli 70-luvun hoitokokouskeskustelussa fokus on kiinnitetty yksipuolisesti liikkeestä pois lähteneiden
muisteluihin, saatu kokonaiskuva on ehdottomasti väärä.”
Hyvä ystävä kallis, näin sanoivat entiset uskovat semmoiselle uskovalle, joka oli eksynyt ihan ”kotimetsään.”
Ensiksi sanon, etten ole koskaan tavannut yhtään uskonnollista liikettä, joka olisi opettanut, kuten sanot; ”suostuminen syntiin ei kadota”. Keksitkö tämän väitteen ihan itse? Tiedän kyllä, että Saara – äiti myytti on pesiytynyt vl – uskomuksiin, mutta on itse asiassa paljon vanhempaa perua, sillä jo 200 – luvulla Kirkkoisä Cyprianus sanoi ”sillä ei voi olla Jumala isänä, jolla ei ole kirkko äitinä”.
Lainaat Lutheria ja hänen käsityksiään ns. Taivaan valtakunnan avaimista! Mutta jos me halutaan uskoa oikein, meidän pitää hakea oppimme raamatusta, eikä kirkkoisiltä. Luther, niin kuin me muutkin ihmiset ymmärrämme vain laidasta Jumalan tahtoa ja tämän takia emme voi hakea tukea muusta kuin Jumalan sanasta.
Jos uskomme, että seurakunnalla on Taivaan valtakunnan avaimet, silloin seurakunta voi avata tai sulkea oven oman päätöksensä mukaan. Sinulla on varmaankin oman kotisi avain, avaimella voit lukita, tai avata kotisi oven. Mutta näin ei ole Jumalan huoneessa, sillä tuo ovi, eli portti on itse Kristus:
”Jeesus vastasi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.”(Joh.10:6)
Jeesus on semmoinen ovi, että yksikään seurakunta ei kykene avaamaan tätä ovea. Oven avaa yksin Jumala. Jeesus sanoi:
”Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä. Sen, joka tulee, minä herätän viimeisenä päivänä.
Profeettojen kirjoituksissa sanotaan: ’Heistä kaikista tulee Jumalan opetuslapsia.’ Jokainen, joka on kuunnellut Isää ja ottanut vastaan hänen opetuksensa, tulee minun luokseni.”(Joh.6:44,45)
Jumalan lapseuteen synnytään vain Jumalan voimalla, eli Jumala lahjoittaa uskon ihmisen sydämeen. Tämän takia evankeliumin uskomista kutsutaan ”lahjavanhurskaudeksi”. Jeesus on meidät lähettänyt kertomaan tämän ihmisille. Tämän ilosanoman, että joka uskoo, hän syntyy Jumalalle lapseksi. Näin hän itse todistaa tästä ja tätä voimaa ei kukaan voi omia itselleen:
”Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä.
Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo.”(Joh.8:3,4)
TykkääTykkää
Niin, avaimet ovat vain Jeesuksella, mutta koska Jeesus asuu uskon kautta häneen uskovien sydämessä, kaikki mikä on Jeesuksen kuuluu myös hänen omilleen. Se on totta, että niitä ei käytetä omilla voimilla. Mutta jos väität, että seurakunnalla ei ole Taivaan valtakunnan avaimia, olet minusta väärässä.
Olen tätä Lutherin saarnaa lainannut jo varmaan seitsemän kertaa, mutta lainaanpa vieläkin, Minusta tämä kiteyttää asian hyvin:
”On ymmärrettävä oikein Kristuksen sanat: Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätätte, niille ne ovat pidätetyt. Ne eivät anna valtaa niille, jotka ne lausuvat, vaan niille, jotka ne uskovat. Herran sanat tarkoittavat enemmän niitä, jotka syntinsä tunnustaen ne uskolla omistavat, kuin synninpäästön julistajia. Puhujan valta ja uskovan valta eroavat toisistaan niin suuresti kuin taivas ja maa. Jumala on antanut meille sanansa ja vallan sitä puhua. Mutta siitä ei seuraa, että sana aina toteutuu. Harjoittihan Kristuskin sanan saarnaamista, eivätkä kuitenkaan kaikki, jotka sitä kuulivat, uskoneet eikä läheskään aina tapahtunut hänen puheittensa mukaan, vaikka se olikin Jumalan sanaa. Kristus lausuu nyt meille: te saatte vallan saarnata sanaa ja julistaa evankeliumia. Mutta valtaa luoda uskoa ette silti saa. Istuttaminen ja kasvun antaminen ovat kaksi eri asiaa, kuten Paavali sanoo ( I Kor. 3:6.). Meille ei ole annettu valtaa elää herroiksi ja hallita, vaan olla palvelijoina, evankeliumia saarnaamalla kehottaa ihmisiä uskomaan. Jos siis et usko, eivät sinua auta minun puheeni ja saarnani, vaikka se onkin Jumalan sanaa, etkä sinä silloin ylönkatso ja häpeile minua, vaan itse Jumalaa, kun et usko näitä hänen sanojansa.”
TykkääTykkää
En jaa Lutherin käsityksiä kirkon virasta ja kristittyjen yleisestä pappeudesta. Ajattelen, kuten Vanha Kirkko opetti. Evankeliumin julistaminen ja avainten vallan käyttäminen ovat näet kaksi eri asiaa. Evankeliumi Jeesuksesta ei ole synonyymi synninpäästön julistamiselle, ja ns. sideavaimen käyttö ei kuulu kenellle tahansa, ajattelipa Luther mitä tahansa.
En halua tästä asiasta kuitenkaan kiistellä. Kyseessä on kaksi eri tulkintaa. Mutta näin minä uskon.
TykkääTykkää
Kyllä sinä Olof Tallius voit rauhassa lukea Lutherin opetuksia ja jättää raamatun luku vähemmälle, näin pysyt varmemmin hänen opetuslapsenaan. Mutta jos haluaa päästä selkeyteen näistä ”avaimista” on pakko tutkia Jeesuksen ja apostolien opetuksia. En kuitenkaan lähde kanssasi väittelemään näin selvässä asiassa, joka on uskon alkuopin aakkosia. Ihmettelen, sitä, että näinkö pimeäksi on jo menty ry:n opeissa?
Jo apostolein teoissa kerrotaan, miten Pyhä Henki tuli kaikkien niitten päälle jotka Pietarin saarnan uskoivat:
”Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa hänen nimensä voimasta syntinsä anteeksi.”
Pietarin vielä puhuessa laskeutui Pyhä Henki kaikkiin, jotka olivat hänen sanojaan kuulemassa.
Kaikki Pietarin mukana tulleet juutalaiset uskonveljet ihmettelivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin myös pakanoihin;”(Ap.t.10:43-45)
Jumala on antanut uskoville saarnaviran, josta hän kertoo Isälle Jumalalle:
”Kaiken sen, minkä olet puhuttavakseni antanut, minä olen puhunut heille, ja he ovat ottaneet puheeni vastaan. Nyt he tietävät, että minä olen tullut sinun luotasi, ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.
”Minä rukoilen heidän puolestaan. Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle.”(Joh.17:8,9)
Juuri tästä saarnavirasta Paavali ketoo:
”Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan.
Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa.
Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden.”(2.Kor.5:19-21)
TykkääTykkää
Nyt en pysy Heino rattailla. Lainaat useampaa raamatunkohtaa, jotka eivät ole mielestäni millään tavalla ristiriidassa sen kanssa, mitä minä (tai oikeastaan Luther) kirjoitin.
Kerrotko yksinkertaiselle, mikä tuossa minun tai Lutherin tekstissä on ”ry:n pimeää oppia”? Jos olen mielestäsi uskon alkuopin aakkosissa hukassa, niin kait sinulla kristittynä on halu oikaista vääriä käsityksiä. Ei meidän tarvitse väitellä. Keskustellaan kuitenkin.
Äläkä Heino hyvä ota kantaa minun raamatunlukumääriin, kun et voi siitä mitään tietää.
TykkääTykkää
Voi kyllä minä haluan, että me yhdessä voimme iloita evankeliumin ilosanomasta. Tuo jos minä tokaisin sinulle vähän tylysti, se johtui pettymyksestä, ei yksin sinun kirjoitukseen mutta myös Eudokimos kirjoittaa: ”evankeliumia Jeesuksesta ja Jumalan valtakunnasta. Taivaan valtakunnan avaimet ovat kuitenkin eri asia, ja näitä ei pidä sekoittaa.”
Katsotaanpa ensin tätä Lutherin kirjoitusta, otan tähän pienen pätkän: ”On ymmärrettävä oikein Kristuksen sanat: Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätätte, niille ne ovat pidätetyt. Ne eivät anna valtaa niille, jotka ne lausuvat, vaan niille, jotka ne uskovat.”
Kun luet tarkasti, huomaat sekavuutta tässä selityksessä, eli tässä Luther ihan selvästi antaa ”Avaimet” sille, joka evankeliumin uskoo!
Miten siis usko syntyy ihmisen sydämessä, tästä Paavali kirjoittaa:
”Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.”(Room.10:17)
Täytyy siis kuulla evankeliumi, eli mitenpä semmoisen uskoo, josta ei ole edes kuullut. Paavali jatkaa: ”Nyt kysyn: eivätkö he ehkä ole kuulleetkaan sitä? Varmasti ovat: — Heidän äänensä on kaikunut kaikkialle, heidän sanansa maan ääriin asti.”
Tulee liian pitkä kirjoitus, jos enempi lainaan raamattua tähän, sanon vain, että kannattaa lukea tämä roomalaiskirje ja miettiä mitä Paavali sanoo uskosta, sen syntymisestä ihmisen sydämeen. Avaimen valta liittyy aina tähän Paavalin sanaan: ”kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.” Eli Jumalan sana ei synnytä uskoa, vaan kuulemisen, eli ymmärtämisen. Toisin sanoen itse Jumala avaa ihmisen ymmärryksen niin, että hän hoksaa; tässä on evankeliumi, tässä on niin kuin Jeesus kehottaa sanomaan:
”Jeesus kutsui koolle kaksitoista opetuslastaan ja antoi heille voiman ja vallan parantaa taudit ja karkottaa pahat henget.
Hän lähetti heidät julistamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan sairaita
ja sanoi heille: ”Älkää ottako matkalle mukaanne mitään — ei sauvaa, ei laukkua, ei leipää eikä rahaa. Älkää ottako toista paitaakaan.
Ja mihin taloon majoituttekin, siellä asukaa ja sieltä taas lähtekää.
Jos teitä ei jossakin paikassa oteta vastaan, lähtekää siitä kaupungista ja pudistakaa pöly jaloistanne. Tämä on oleva todiste heitä vastaan.”
Niin opetuslapset lähtivät matkaan. He kulkivat kylästä kylään julistaen evankeliumia ja parantaen sairaita kaikkialla.”(Luuk.9:1-6)
Tämä raamatun paikka näyttäisi siltä, että Jeesus antaisi opetuslapsilleen ”Avaimet” mutta kun tarkemmin luemme, huomaamme, ettei antanutkaan. Antoi vain käskyn ilmoittaa ihmisille, että Jumalan valtakunta on nyt teitä lähestynyt. Uskominen, eli ”Avaimet” ovat aina Jumalan hallussa: ”Jos teitä ei jossakin paikassa oteta vastaan, lähtekää siitä kaupungista ja pudistakaa pöly jaloistanne. Tämä on oleva todiste heitä vastaan.”
Toivon, että ymmärrät, mitä yritän sanoa ja annathan minulle tuon eilisen tökerön kommenttini anteeksi.
TykkääTykkää
Kaikkia väkivaltaisuuksia seuraa ennen pitkää rauhan ja jälleenrakennuksen aika. Olipa sitten kyse sisällissodasta, valtioiden välisestä sodasta, terrorista tms. Jälleenrakennus on erittäin hyvää terapiaa väkivaltaisuuksien traumatisoimille uhreille. Mutta ei traumoja voida loputtomiin painaa unohduksiin. Siksipä tälläkin hetkellä keskustellaan vielä sisällissodan traumoista, partisaani-iskujen traumoista ja sotalapsi-traumoista ja hoitokokoustraumoista.
TykkääTykkää
Jeesus Kristus antoi ”avaimet” apostoleilleen. Vanha Kirkko käsitti jo varhain, että ”avaimet” on annettu apostolien viralle eli apostoliselle viralle, sen hoitajille. Miksi? Siksi, että vältyttäisiin mielivallalta! Juuri tältä, mistä nyt on kysymys.
On surkuhupaisaa, että tämä henkilö, joka äänitteellä puhuu, rinnastaa surutta itsensä ja viiteryhmänsä, apostoleihin ja apostolisen viran hoitajiin. Ei kuka tahansa, varsinkaan skismaattiseen ja osin hereettiseen ryhmään kuuluva saarnamies, voi olla apostolisen viran hoitaja! Niin kuin nyt, tämän vallan ottaminen omiin käsiin, on aina seurannut surua, kiistoja, epäjärjestystä ja — hajaannusta. Aina, kun toimitaan Kristuksen määräämän järjestyksen vastaisesti seurauksena seuraa em. asioita. Pyhä Jumala on järjestyksen Jumala.
Nämä ”apostolit”, jotka eivät itsekään aina elä omien sääntöjensä mukaan, ovat valheapostoleita ja heissä on antikristuksen henki. Jumala ei anna kunniaansa kenellekään muulle. ” Heidän hedelmistään te tunnette heidät”.
TykkääTykkää
Eudokimos kirjoittaa: ”Jeesus Kristus antoi ”avaimet” apostoleilleen. Vanha Kirkko käsitti jo varhain, että ”avaimet” on annettu apostolien viralle eli apostoliselle viralle, sen hoitajille.”
Valitettavasti en voi yhtyä tähänkään käsitykseen, sillä kyllä evankeliumin julistaminen kuuluu kaikille uskoville. Eikä ”avaimia” ole annettu yhdellekään ihmiselle, ei edes apostoleille.
Ei Jeesus lähettänyt vain apostoleilta kertomaan ilosanomaa ihmisille, vaan kaikille uskoville kuului lähetyskäsky. Luetaanpa niin huomaamme tämän:
”Tämän jälkeen Herra valitsi vielä seitsemänkymmentäkaksi opetuslasta ja lähetti heidät kaksittain edellään jokaiseen kaupunkiin ja kylään, johon hän aikoi itse mennä.
Hän sanoi heille: ”Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen.
”Menkää, minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle.”(Luuk.10:1-3)
Jeesus neuvoi oikein kädestä pitäen: ”Ja kun tulette johonkin taloon, sanokaa ensiksi: ’Rauha tälle kodille. parantakaa kaupungin sairaat ja kertokaa kaikille: ’Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.”
Tämä se on uskovien julistuksen sisältö, kertoa, että uskomalla evankeliumi pääsee Jumalan lapseuteen. Ei ole avaimia, mutta on saarnavirka. Paavali toteaa:
”Siinä, että julistan evankeliumia, ei ole mitään ylpeilemistä, sillä minun on pakko tehdä sitä. Voi minua, ellen evankeliumia julista!”(1.Kor.9:16)
TykkääTykkää
Olen samaa mieltä, että kaikki kristityt ovat ”kuninkaallinen papisto” julistaesaan evankeliumia Jeesuksesta ja Jumalan valtakunnasta. Taivaan valtakunnan avaimet ovat kuitenkin eri asia, ja näitä ei pidä sekoittaa. Tämä on vakaumukseni ja Vanhan Kirkon usko.
TykkääTykkää
Ihmettelen edellä olevaa Reinikaisen alustuksen referointia. Minulla on siitä kopio, jota olen pitänyt autentisena, vaikka en siitä tietenkään voi mennä takuuseen.
Referointi ei tee oikeutta alustukselle vai pitäisikö sanoa paremminkin, että alustus ei tee oikeutta referoinnille. Itse asiassa aika monelle tämä hehkutettu alustus, jos on oikea, kuten oletan, olisi erittäin suuri pettymys.
Minulla oleva kappale poikkeaa niin paljon tuosta edellä esitetystä, että en jo tästä syystä viitsi pistää sitä jakoon ainakaan tietämättä mihin tuo referointi pohjautuu. Liian iso riski, että tulee levitettyä perille päässeestä veljestä väärää tietoa.
TykkääTykkää
Ainoa täällä esitetty tieto alustuksen sisällöstä on peräisin Kauko Mannerin tiivistelmästä ”Hoitokokouskiemurtelun lyhyt historia”. Lisäksi Leena Huovinen lainaa pari lausetta Tuomas Lohen gradusta. Muutenhan Leena joutui tyytymään ilmoitukseen ”alustuksen saa vain Seppo Lohelta tai Erkki Piriltä. Sitä ei ole SRK:n arkistossa”.
En tiedä mihin ja miten saatuun versioon Kauko Manner tietonsa perustaa. Jos Siionin Kevään versio on selvästi ristiriidassa Kauko Mannerin antamien tietojen kanssa, täytyy olla alustuksesta useita versioita. Onko versiosi Lohelta tai Piriltä peräisin, vai miksi uskot sen olevan alkuperäinen? Miltä osin se poikkeaa Mannerin esittämistä tiedoista (esim. neljä harhaoppia?) Miksi se olisi suuri pettymys? Tämän kertominen ei kertoisi Reinikaisesta mitään, mutta kertoisi sen että erilaisia versioita on liikkeellä. Tieto se on sekin.
TykkääTykkää
Koitan jossain vaiheessa vastata tarkemmin. Lyhyesti todettuna alustuksen kokonaissävy on sellainen, että se ei missään tapauksessa tee selvää eroa esimerkiksi henkioppiin vaan hyvä ettei käsittele sitä ikään kuin annettuna tosiasiana.
Ei alustuksessa mitään yllättävää ole, vaan on juuri sellainen kuin voi olettaa vuoden 1987 ”kriittisen” alustuksen olevan. Ylilyöntejä toki tunnustetaan.
Jos nuo neljä harhaa ovat alustuksessa, ne tulee erikseen sieltä kaivaa ja tulkita esiin. Luen tuon vielä uudestaan jahka ehdin ja jaksan ja koitan löytää kaikki neljä 🙂
Suurin osa alustuksesta käsittelee hoitokokouksiin johtanutta historiaa alkaen Antinpäivän kokouksesta. Politiikkaan liittyviä asioita käsitellään runsaasti. SYT-rahalahjoituksia käsitellään suurella ymmärtäväisyydellä. Huoneenhallitusasioita ei ehkä käsitellä ollenkaan. Historiatietona kiintoisaa, mutta ei mitään sellaista fiilistä, että onpas sotaherra visusti salatussa tekstissään jyrähtänyt.
Sellaista tuossa minulla olevassa kappaleessani ei ole, joka olisi antanut aiheen epäillä sitä väärennökseksi ainakaan ennen tätä päivää. Eli se on siis ihan vaan netistä löytynyt kauan sitten. Enää ei google löydä.
TykkääTykkää
Luotettavinta tietoa Reinikaisen alustuksesta saa varmaan Tuomas Lohen v. 2000 tekemästä gradusta ”Haapajärven lestadiolaisuuden vaiheet 1863–1999” Minulla ei sitä ole (ei löydy netistä), mutta Omat polut -sivustolla on uskoakseni luotettavia lainauksia gradusta: https://freepathways.wordpress.com/2010/01/31/hoitokokoukset-haapajarvella/ Ne liittyvät tosin enemmän hoitokokouksiin kuin Reinikaisen alustukseen.
Helpommin saatavilla on gradun pohjalta tehty SRK:n julkaisema kirja ”Lähteistä kasvaa virta : lestadiolaisuuden vaiheita Haapajärvellä 1863–2000”. Sitä on kuitenkin ”siivottu” graduun verrattuna varsinkin hoitokokousten osalta. Eipä minulla ole tätäkään kirjaa, joten olen tässäkin vain ”tavallisesti luotettavien lähteiden” varassa.
Tuomas Lohella on varmasti ollut alkuperäinen alustus käytössään, mutta nykyisin sen saa käsiinsä vain hänen isänsä Seppo Lohen tai Erkki Pirin kautta. Miksei sitä voisi julkaista kokonaisuudessaan esim. Päivämiehessä? Tämä olisi kaikkien edun mukaista, saataisiin katkaistua turhilta spekuloinneilta siivet.
Jatkan vielä hiukan omaa spekulointiani. Voi hyvinkin olla, että Siionin Kevään nettiversio on se alkuperäinen. Ehkä sen on joku SRK:n sisäpiiriläinen kopioinut jo varhain ja vuotanut myöhemmin nettiin. Voi myös olla, että Kauko Manner perustaa referaattinsa samaan nettilähteeseen ja nuo numeroidut neljä harhaa on sieltä luovasti tulkiten löydetty? Mitään sensaatiomaista en usko alustuksesta löytyvän (kuten ei Siionin Kevätkään).
Ihmettelen kuitenkin Siionin Kevään kuvaamaa laimeaa suhtautumista henkioppiin. Sehän tuntuisi yksittäisenä harhana olevan teologisesti helpoin ja sopivin syntipukki hoitokokouksille. Miksi ei Reinikainen olisi siihen tosissaan tarttunut?
TykkääTykkää
En jaksanut lukea koko ketjua. Samoina pysyvät puheenvuorojen pitäjät tekevät harvoin uusia avauksia tosielämänkään seurakuntapäivissä. Mutta sen verran tuumin, että kumman hiljaa Joona oli vuonna 2011, kun Lumijoella saarnattiin mitä saarnattiin. Mistä moinen johtuu noin omasta mielestä?
TykkääTykkää
Varmaankin siitä, että olin tuolloin arka, parikymppinen opiskelijapoika, jolla ei ollut riittävästi henkisiä resursseja nousta julkisesti vastustamaan yhteisön auktoriteetteja. Toki kerroin jo tuolloin ajatukseni pienemmissä konteksteissa, vaikkapa iltakylissä.
TykkääTykkää
Muistan kyllä, että Joona tuohon aikaan asiasta monesti puhui (samaan sävyyn kuin nykyäänkin).
TykkääLiked by 1 henkilö
Voin jakaa kokemuksen Lumijoen suviseuroista. Silloin erityisesti olisi tarvittu balsamia haavoihin ja ruokaa sielulle. Kuuntelikin paljon tavallista tarkemmin puheita. Yhtään – siis en yhtään – en kuullut, jossa ei olisi käsitelty Jumalan valtakuntaa vastaan hyökkäilyä. Tämä jäi oikein mieleen. Miksi en ”puuttunut”? Miten sitä sitten pitää puuttua… kyllähän näistä asioista ainakin keskusteltiin matkaystävien kesken.
TykkääTykkää
Kyllä Seppo Lohi piti silloin sunnuntai-iltana(?) hoitokokousharhoja sivuten erittäin hyvän ja rohkean puheen!
TykkääTykkää
Kyllä kai nuoret teologian ylioppilaat JK ja JT laittoivat itsensä perusteellisesti likoon vuoden 2010 puhujainkokouksessa parisuhderukouspäätöksen kaatamiseksi. – Ja voin vaatimattomasti tunnustaa, että hurjan vapaehtoisen työn tein itsekkin :), ja dokumentaatiota on tallella! Pääosa puhujainkokouksen osaanottajista oli jo valmis hyväksymään parisuhderukouspäätöksen, mutta käänsivät sitten takkinsa kärppänä ilman sen kummempia seurauksia. Ja EH:sta saatiin sittemmin syntipukki.
Kyllä ER pelasi hoitokokousvuosina erinomaisesti yhteen HS:n kanssa. Säilyttääkseen uskottavuutensa kummatkin mahtoivat tarvita toisiaan. Mutta on kunnioitettavaa, että ER uskalsi kääntää takkia ja suuntaa tilanteessa, jossa kovin moni ei olisi veikannut onnistumisen puolesta syksyllä 1979, – ja vaikka se alunperin lienee lähtenyt liikkeelle lähinnä sotilaan itsepuolustusreaktiosta.
”Ajatuksen” historianfilosofia varmaan vapauttaisi vastuusta Leninin, koska hän isossa kuvassa lähti puolustamaan vain proletariaattia kapitalistista riistoa vastaan; Hitlerin, koska hän puolusti länsi-Eurooppaa stalinilaista hirmuhallintoa ja trotskilaista maailmanvallankumouksen ideaa vastaan; Maon koska hän isossa kuvassa puolusti Kiinaa länsimaiden jo satakunta vuotta jatkuneita törkeitä vaikuttamisyrityksiä vastaan jne. jne. – Siis ”tarkoitus pyhittää keinot”, mitä mieltä oli myös Ranskan vallankumouksen jakobiinijohtaja Maximilien Robespierre.
On mielenkiintoista, kuinka totalitarismi niin aatteissa kuin uskonnoissa näyttää aiheuttavan samankaltaisia sosiaalipsykologisia lainalaisuuksia ja prosesseja. Ja kuinka ajan henkinen ilmapiiri luo pohjan analogisille (yhdenmukaisille, vastaaville) ilmiöille. 1980-luvun loppua leimasi vanhasta ja kaavamaisesta irroittautuminen; missä ilmapiirissä kaikki tuntui olevan mahdollista! Mihail Gorbatshov oli valittu 1985 Neuvostoliiton johtoon, alkoi glasnostin eli avoimuuden ja perestroikan (talousuudistusten) ja monien muiden avausten aika.
Suomen kirkkopoliittisessa toimintaympäristössä oli menossa monia prosesseja, joihin kristillisyydellämme oli intressejä vaikuttaa: virsikirjauudistus, uusi raamatunkäännös ja naispappeus.
Jos ER vuonna 1987 tosiaan ajoi 1970-luvun harhojen suhteen sellaisia reformatorisia näkemyksiä, kuin on edellä esitetty, niin hänelle kävi kuten Neuvostoliiton johtajalle Nikita Hrustsoville. Hrustsov – vaikka oli ollut mukana Stalinin vainokoneistossa – tuomitsi XX puoluekokouksessa helmikuussa 1956 Stalinin hirmuhallinnon, mutta tuli sittemmin itse syrjäytetyksi ”maltillisten” toimesta syytettynä oikukkaasta ja itsevaltaisesta johtamisesta.
Maltilliset vanhoilliset/uudistusmieliset kokivat oman uskottavuutensa, asemansa ja koko kristillisyytemme oppirakenteen uhatuksi, jos reformaatiota viedään pitemmälle ja ruohonjuuritasolle. He ryhmittäytyivätkin vahvistamaan pääsihteeri VS:n asemaa ja sittemmin ER:n jätettyä puheenjohtajuuden nostivat puheenjohtajaksi sinänsä tolkun maallikon ML:n, joka kuitenkin kaudellaan pyrkine sammuttamaan hoitokokousten korjauskeskustelut alkuunsa.
PS. Jotta emme affektoidu aivan liikaa ja menetä tässä raadollisessa maailmassa suhteellisuudentajuamme ja harkintakykyämme, väliin kannattaa vaikkapa kuunnella AREENASTA radion ylenykkösen Sari Valton ohjelma: ”Katoaako Suomen kansa” https://areena.yle.fi/1-4377034 – Siis, jos ja kun lapsia ei enää tehdä, eikä pakolaisperheitä oteta vastaan, niin huonostihan siinä käy!
TykkääTykkää
Kiitos taas Markulle mainioista historian katsauksista. Taitaa tosiaan olla niin, että kaikille julmuuksille löytyy hyväksyttävä perustelu kunhan kokonaiskuva otetaan sopivalta korkeudelta. 🙂 Jos SRK:n lähihistoria on jäänyt hiukan sumuiseksi, voi Markun kirjainlyhenteitä olla vaikea tulkita. En ole varma minäkään, mutta tässä oma arvaukseni:
JK = Joona Korteniemi
JT = Jaakko Tölli
EH = Erkki Hurtig
ER = Erkki Reinikainen
HS = Heikki Saari
VS = Voitto Savela
ML = Matti Lääkkö
Laitoin ”Pyhä yksinkertaisuus”-ketjuun luettelon SRK:n puheenjohtajista, mutta en löytänyt vastaavaa listaa SRK:n pääsihteereistä. Ari-Pekka Palolan historiakirjoista nimet löytyvät kyllä n. 1960 asti, mutta entä uudemmat? Einari Lepistö, Voitto Savela, Aimo Hautamäki, Tuomas Hänninen ja Juha Kaarivaara ovat kyllä tuttuja nimiä, mutta keitä puuttuu ja mitkä ovat toimintavuodet? Kuka auttaisi?
TykkääTykkää
Kyllähän pääsihteerit siinä ovat, ja jos ei muualta niin pääsihteerien toimintavuodet löytynevät ainakin SRK:n toimintakertomuksista, joita on julkaistu suviseurajulkaisuissa ja väliin kai vuosikirjojen yhteydessä…
TykkääTykkää
Kiitos Joona-serkulle tästä kirjoituksesta, ja monille kommentoijille hyvistä kommenteista.
Etenkin kirjoituksen kappale
”Ekklesiologiset johtopäätökset” sykähdytti. Se oli hyvin kiteytetty ja melkeinpä suora litterointi siitä omasta ajatus- ja päättelyketjusta, joka minut itseni aikanaan auttoi ja rohkaisi vastaanottamaan lähtemisen armon.
TykkääTykkää
Vl-hoitokokouksen aikoihin (-79) en vielä ollut minkään ry:n jäsen, joten eroni ei näy tilastoissa. Minut erotettiin vain jumalanvaltakunnasta.
Jossakin on mainittu, että yli tuhat hoidettiin ulos noina vuosina. Joillakin oli ehkä perusteltu raamatullinen syy saatanan haltuun heittämiseen, esim. isänsä vaimon kanssa vehtaaminen tmv.? Minulla ei ollut. Olin vain tullut omassa uskomisen ahdistuksessani epäileväiseksi ja tottelemattomaksi vl-valtakunnan hoitotoimille. Ja toki myös silloisille elämänvanhurskaus-ohjeistuksille ja ehdottomille vaatimuksille. Saarnoissa sanottiin, ettei niistä saa ohittaa yhdenyhtäkään. Jos niin tekee, se on varma merkki väärästä hengestä.
Monet SRK-ohjeet ovat vaivihkaa muuttuneet, mutta niistä ei puhuta eikä vanhoista saa muistuttaa. Se on ihmetyttänyt minua.
Kävin vl-eron jälkeen perhesyistä suviseuroissa 29 kertaa. Se on iso luku. Itsekin ihmettelen jaksamistani, kun otin siellä pakosta vastaan parannuskehoitukset vl-kohtaamisissa ja jokaisessa kuuluvassa saarnassa. Missään saarnassa ei viitattu hoitovuosiin eikä edes epämääräisesti pahoiteltu mitään.
Asiat on kai jo aikoja sitten hoidettu kuntoon heidän omassa joukossaan? Näin minulle on yritetty selittää.
TykkääTykkää
Tähän väliin hyppäys 70-luvun kuohuista alkuheräyksen aikoihin, jolloin lumessa alkoi palaa. ”Lumessa palaa” oli myös työnimenä Hannu Kahakorven ja Juha Pentikäisen dokumenttielokuvalle Laestadiuksesta. Lopulta se sai ensi-iltansa 2011 nimellä Arktiset tulet (Les Feux Arctiques). Lumessa palaa on nimenä myös Helle Kannilan romaanissa 1936 ja samana vuonna suomennetussa Harry Blombergin romaanissa (alk. Det brinner i snön). Kummankin keskushahmona esiintyy Lars Levi Laestadius (Kannilalla on päähenkilö tosin eri nimellä).
Näistä ajoista kertoi eilen Seppo Leivo Laestadius-seurassa otsikolla ”Laestadiuksen saarnakarttojen kertomaa”. Leivo on aiheen ehdoton asiantuntia Suomessa – ja koko maailmassakin, kuten Joukob Talonen aiheellisesti hehkutti. Leivo on jo Pekka Raittilan apuna selvitellyt, ajoittanut ja litteroinut Laestadius-arkistojen aarteita – laajaa kirjeenvaihtoa, arkisia muistiinpanoja, kirjatilauksia, kauppalaskuja ym. Ehkä tärkein kohde on kuitenkin ollut säilyneet saarnakartat (saarnojen konseptit), joita myös lainattiin lähetysmiesten luettavaksi. Paperin säästämiseksi nuo kartat ovat usein aikaisemman tekstin päälle kirjoitettuja, joten selvittämistä kyllä riittää.
Esitelmästä sai hyvän kuvan Laestadiuksen pappilan arjesta, kuten myös kirjeenvaihdosta muiden herätyskristittyjen kanssa. Esim. Evankelisen Allianssin työtä Laestadius piti positiivisena, ja suuntautui ylipäänsä myötämielisesti anglosaksiseen herätyskristillisyyteen. Myös Laestadiuksen laaja kirjeenvaihto Göteborgin tuomiorovastin ja raittiustaistelija Peter Wieselgrenin kanssa kertoo sydämellisestä yhteydestä.
Valitettavasti monet arkistojen aarteet ovat tuhoutuneet esim. tulipaloissa tai suoranaisen välinpitämättömyyden seurauksena. Jotkin laajat kokoelmat ovat kuitenkin vielä selvittämättä. Esim. Carl Olof Roseniuksen jäämistöstä voisi löytyä lisää tärkeitä dokumentteja.
Paikalla oli toinenkin ehdoton Laestadius-asiantuntija, nimittäin Lauri Koistinen. Hän on jo pitkään uurastanut pyyteettömästi Laestadiuksen perinnön tallentajana. Hänen laestadiusarkivet.se -sivustoltaan löytyy vaikka mitä! (En uskalla panna suoria linkkejä ettei alusta hermostu. Voit googlata esim. ”Laurin ilmoitustaulu”, jolloin ensimmäinen hakutulos vie oikeaan paikkaan. Sieltä sitten löytyy se arkistokin.)
Lauri Koistinen kuuluu johtohahmona esikoisuudesta irtautuneeseen leeviläisyyteen. Olen siis pitänyt häntä ankarana, jopa hiukan pelottavana hahmona. Hän osoittautui kuitenkin helposti lähestyttäväksi ja huumorintajuiseksi mieheksi, joka auliisti tarjosi apuaan. Erittäin kiinnostava uusi tuttavuus!
TykkääTykkää
PS1. Kyllä prof. Talosen etunimi on edelleen Jouko. 🙂
PS2. Kyselin myös miksi Laestadiuksen lasten lukumääräksi aina ilmoitetaan 15, mutta nimetään vain 14. Eivätpä nämäkään tietoviisaat osanneet tähän vastata. Parhaaksi arvaukseksi jäi, että yksi lapsista oli kuolleena syntynyt.
TykkääTykkää
Kuuntelin EH:n antaman linkin takana olevan sielunhoidolliseksi sanotun kokouksen kulun. Siinä EP mainitsi ohimennen 70-luvunkin. Minun korviini tuo kokous kuulosti erittäin tutulta. Kaikki entiset vl-vallankäytön elementit olin kuulevinani.
Erityisen painavana asiana nousi yksilön sooloilu, ”etkö näe että olet yksin ja me olemme toisella puolella”. Sooloilua ei sallita vaikka muuten asia olisi oikeakin. Kuuliaisuudesta jollekin on kysymys vaikka muka ollaankin samalla tasolla? Kenelle? Keneltä pitää lupa kysyä?
Ei ole kuulemma enää huoneenhallitusta eikä varmaan työvaliokunnan erikois-asemaakaan. Silti jossakin joku tietää paremmin ja aina pitää varmistaa jostakin, saako yksilö toimia omantuntonsa mukaan!
TykkääTykkää
Samat ovat tuntemukset Lahja! Piri oli pappina tuossa naapurikunnassa, en häntä lähemmin tunne. Lepertelee saarnoissaan lapsille ja nytkin kun EH:lle kierosti puhuu, puhuu niin kuin olisi hyvin rakastava ja oikeudenmukainen. Kyllä hän on täysverinen hoitomies.
Ei oppi henkiopin ajoista ole muuttunut, nyt osataan vain paremmin olla salatulla tavalla pahoja. Tuommoisessa kokouksessa ei ole oikeaa rakkautta, on vain vääryyttä ja kieroutta. Jos Pyhä Henki saa ohjata keskustelua, ei ole hoitajia, eikä hoidettavia. Vaan etsitään sitä, minkälainen ratkaisu on oikea, sellainen joka kelpaa Jumalan edessä. Kun apostolit neuvottelivat, he etsivät tätä, mikä Jumalan edessä kelpaa ja myös löysivät sen:
”Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän kannettavaksenne pidä panna mitään taakkaa. Annamme ainoastaan nämä välttämättömät ohjeet:
karttakaa epäjumalille uhrattua lihaa, samoin verta ja sellaista lihaa, josta ei ole verta laskettu, sekä haureutta. Kun näitä vältätte, kaikki on kohdallaan. Voikaa hyvin.”(Ap.t.15:28,29)
Joku neuvoi minua, pidä Heino taukoa kirjoittelussa, jos tuntuu siltä. Tämä on mielestäni hyvä neuvo. Minä taidan ottaa tuon tauon nyt, mutta palaan tänne ihan varmasti. Tämä keskustelu täällä on uskoa rakentavaa. Kiitän teitä kaikkia keskusteluun osajaottaneita monista hyvistä, ajatuksia herättävistä kommenteistanne.
TykkääTykkää
Minulla on itselläni luultavasti sama versio v. 1987 alustuksesta kuin nimimerkillä ”Siionin kevät”. Se, miksi esim. Tuomas Lohen gradussa siteerataan sitä toisin, voi johtua yksinkertaisesti siitä, että alustuksen pohjatekstiin on jälkeenpäin (tai kokouksessa) lisätty muistiinpanoja ja muita mieleentulleita ajatuksia. Näinhän on toki useissa Raamatun kirjoissakin – on pohjateksti, jota on kopioitsija kommentoinut omilla ajatuksillaan siihen asti kunnes tekstiä on ruvettu pitämään pyhänä, minkä jälkeen tekstin kehitys on ollut ensisijaisesti pieniä korjauksia ja kopiointivirheitä.
TykkääTykkää
Anders K
Toisaalta myös tekstin valikoitua lyhentämistä tapahtuu. Otan esimerkin nimenomaan Reinikaisen kohdalla liittyen hänen viimeiseen suviseurasaarnaansa Maaningalla. Seuraavat ajatukset eivät ole löytäneet tietään suviseurajulkaisuun Reinikaisen saarnasta, joka muuten on kirjattu käytännössä kokonaisuudessaan sanasta sanaan:
”Me voimme myöskin rakentaa siihen, että ihmisten päätökset ovat kestäviä ja vedota, että seurakunnan ääni voi olla ratkaiseva. Seurakunnan tehtävä on ainoastaan Jumalan sanan selittäminen, ei minkään uuden antaminen lisää.” ”Sen tähden Jumala suokoon, että me emme rakenna uskoamme erilaisille väittämille, joita nykyaikanakin esitetään, että sitä ja sitä ei saa tehdä, sitä ja sitä pitää tehdä. Sehän merkitsee samaa kuin, että me silloin olisimme uskovaisia.”
Ei tuollaista nykyäänkään kuule saarnoissa. Voi olla, että moni ”raittiistikin uskova” voi allekirjoittaa tuon ensimmäisenkin ajatuksen. Mutta jos sen vaikka saarnassa sanoisi, heräisi pian kysymys, että mikä tarve/motiivi on ottaa tuollaista asiaa käsittelyyn ja näin turhentaa Jumalan seurakunnan kauneutta.
TykkääTykkää
Minulle jäi hiukan epäselväksi, mitä Reinikainen tarkoittaa sanoessaan: ”Sen tähden Jumala suokoon, että me emme rakenna uskoamme erilaisille väittämille, joita nykyaikanakin esitetään, että sitä ja sitä ei saa tehdä, sitä ja sitä pitää tehdä. Sehän merkitsee samaa kuin, että me silloin olisimme uskovaisia.”
Tarkoittaako hän, että olisimme VAIN silloin uskovaisia, jos teemme sitä ja sitä. Silloin tosiaan rakentaisimme uskomme ”väittämille” (joita ehkä myös armoneuvoina annetaan). Tällaisen ajattelun Reinikainen tuomitsee. (?)
TykkääTykkää
Täytyy kyllä sanoa, että tuosta linkkaamastani Omat polut -jutusta ei käy selvästi ilmi, mikä on suoraa lainausta Tuomas Lohen gradusta ja mikä taas toimittajan tulkintaa. Pitäisi saada se gradu käsiinsä. Mutta kun se ”Oulun yliopisto, historian laitos, Suomen ja Skandinavian historia” on niin kaukana. Onko sinulla tuo gradu, Anders K.?
Kai sitä alustusta voisi pyytää myös suoraan Seppo Lohelta tai Erkki Piriltä. Akateemisen tutkimuksen tekijälle se ainakin pitäisi onnistua. Voisiko tuo tutkija sitten panna alustuksen myös tutkielmansa liitteeksi, josta sen muutkin helposti näkisivät? Joona varmaan tietää, miten näissä tapauksissa on oikein menetellä.
TykkääTykkää
Ei valitettavasti ole, Pertti. Kaukolainaus voisi onnistua?
TykkääTykkää
Täytyy kyllä myöntää, että lähinnä tuli semmonen olo, että pitäis laittaa pois puhujanpöntöstä ja kiiruusti tuommosta toimintaa harjottavat puhujat. Siinä väännettiin väärä suoraksi ja suora vääräksi. Niin likasta peliä kun olla saattaa. Tulee mieleen, ehkäpä hiukan kontekstista ulos irroitettu, mutta silti, Raamatunkohta:
”… heidän suunsa puhuu pöyhkeitä, ja he mielistelevät ihmisiä oman etunsa tähden. Mutta te, rakkaani, muistakaa nämä sanat, mitkä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat edeltäpäin puhuneet, sanoen teille: ”Viimeisenä aikana tulee pilkkaajia, jotka vaeltavat jumalattomuutensa himojen mukaan”. Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta, he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole. (Juud. 1:16-19)
Ensinnäkin, nauhalla selvästi mielisteltiin ihmisiä oman edun tähden, ei haluttu asettua kiusatun puolelle, ettei oma maine siinä samalla kärsisi. Edelleen juuri tällainen toiminta ja tällaiset henkilöt ovat niitä, jotka aiheuttavat todellista hajaannusta. Sitä en tiedä, onko näillä Henkeä, mutta ihmettelen kyllä, miten kukaan voi uskovaisena tuollaista toimintaa harjoittaa. Eudokimoksen kuvaus käytetyistä menetelmistä osui naulan kantaan:
”Hän käyttää tässä ainakin seuraavia manipulointimenetelmiä: vaientaminen, peloittelu, ohittaminen, väheksyminen, tunteisiin vetoaminen ja ”hoidettavan” mielenterveyden kyseenalaistaminen. Äänensävy koetetaan silti pitää ”lempeänä”. Aikaa kuluu, parannusta ei tapahdu, ja ”hoitaja” hermostuu, ja vetoaa muihin läsnäolijoihin, että sitomispäätös on tehtävä tässä ja nyt! Varsinkin ” hoidettavan” sanottavan mitätöiminen mielenterveysasioihin vedoten (vaikka niillä ei olisi asiallisesti yhteyttä!) oli ja on tehokas, mutta täysin epäterve tapa vaientaa ihminen.”
Edelleen tulee mieleen Raamatusta:
”Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi? Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: ’Annas, minä otan rikan silmästäsi’, ja katso, malka on omassa silmässäsi? Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä.” (Matt. 7:3-5)
Ja hedelmistä (nyt kun tässä itseasiassa viinirypäleitä popsin vieläpä samalla kun kirjotan):
Matt. 7:
15 Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.
16 Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?
17 Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä.
18 Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä.
19 Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen.
20 Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään.
21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
TykkääTykkää
Ongelmallistahan tässä on, että noita samoja raamatunkohtia nämä hoitomiehet voivat käyttää perustelemaan omaa, väärää toimintaansa. Vääryydet esiin ottava henkilö on ”vikovalla mielellä” eikä näe hirttä omassa silmässään, puhujat jotka rohkenevat haastaa harhaopit ovat raatelevaisia susia ja heidän puheessaan on ”jotain vierasta”.
Välillä tulee kyllä niin turhautunut olo. Onneksi esim. täällä ja myös puheissa kanssaihmisten kanssa on myös hyvää keskustelua. Ruohonjuuritason liikehdinnällä vain on auktoriteettiuskoisessa liikkeessämme hyvin vähän vaikutusta.
TykkääLiked by 1 henkilö
Nämä hoitokokoustarinat ovat olleet oman nuoruuteni ja aikuisuuteni kaveripiirien vakiopuheenaiheita. Myös pf-tapauksista olen kuullut jo ennen Johanna Hurtigin tutkimusta. Myös monista muista ongelmista on keskusteltu. Eli voisi sanoa, että tavallisten uskovaisten keskuudessa vaikeista asioista on kyllä puhuttu halki vuosikymmenten. Kyllä nämä ovat ihan yhteistä traumaa. Viime aikoina keskustelu on muuttunut aikaisempaa julkisemmaksi. Silti ihmettelisin suuresti, jos asioita lähdettäisiin korjaamaan laajasti mahdollisesti vääryyttä kokeneiden kanssa. Ilahtuisin kyllä.
Mutta miten tästä eteen päin? Ehkä kannattaa olla valveilla, että jatkossa vastaavilta ongelmilta vältyttäisiin. Ja jos menee pieleen, kannattaa myöntää virheensä ja pyrkiä aloittamaan alusta.
Mutta voiko näille vanhoille asioille tehdä jotakin? Vähintä mitä voi tehdä, on olla särjetyn tukena. Heitä, tavalla tai toisella särkyneitä lienee jokaisen lähellä. Ja joskus voit, syystä tai toisesta, olla sellainen itsekin.
TykkääLiked by 1 henkilö
Joona kirjoittaa että ehkä 1000 sidottiin, sen lisäksi on tuhansia joita hoitokokouksissa rääkättiin. Kuinka moni teki itsemurhan ”rakkaudellisen sielunhoidon ja keskustelun ” jälkeen. Kuinka moni läheinen ja mukana ollut kristitty kantaa vieläkin traumaa näista tapahtumista? Suuriin osa heistä on sellaisia jotka eivät ole uskaltaneet puhua mitään tuskastaan ja kuormastaan. Eikä ole ollut forumia missä kertoa.
Ja Ajatus kirjoittaa :
” Mikäli 70-luvun hoitokokouskeskustelussa fokus on kiinnitetty yksipuolisesti liikkeestä pois lähteneiden muisteluihin, saatu kokonaiskuva on ehdottomasti väärä.”
Uhrien tarinat on vaiettu, niistä ei saa puhua. Tilannne on ihan vastaava kuin pedofilia-skandaalissa. Uhrien piti olla hiljaa, olihan tekijä jopa saattanut pyytää anteeksi. Hyvä esimerkki tästä vaikenemisesta on se kun Suviseura-radiossa piti olla keskusteluohjelma hengellisestä väkivallasta, ohjelmaa ei saanut lähettää.
Hoitokokouksissa ja monissa vahvojen veljien ”sielunhoidossa” on pääasiassa ollut kyse nimeenomaan hengellisestä väkivallasta. Hoito joka rikkoo ihmismielen, ajaa hänet itsetuhon partaalle ei ole Pyhän hengen vaikuttamaa, ja siinä ei ole mitään raamatullista. Uhriksi on aina valittu heikot.Ja näillä heikoilla ei ole ollut uskallusta kertoa kokemuksistaan, ja jos ovat yrittäneet , heidät on vaiennettu. Tilanne on samanlaien kuin METOO- ilmiössä. Vuosikymmeniä on vaiettu. Vasta nyt esim internetin myötä näitä asioita alkaa tulemaan esille.
Ollen kyllä monta vuotta hakenut keskustelua näistä asioista, myös omista kokemuksista, mutta en ole tullut kuulluksi. Olen tullut julkisuuteen siksi että se voi rohkaista muita, jotka ovat kokeneet vastaavia, puhumaan omista kokemuksistaan. Moni on ollut minuun yhteydessä ja kertoneet raskasita kokemuksista. Kaikilla henkinen jaksaminen on koetuksella, on tarvittu terapiaa ja keskusteluapua. Julkisuus näillä asioilla toivottavasti toimii myös pelotteena ettei tulisi uusia uhreja.
Raamattu ei anna minkäänlaista lupaa sellaiseen toimintaan mistä hoitokokouksissa on kyse. Sielunhoito on aivan eri asia, ja sen kyllä myös tuntee. Nouseehan se rakkaudesta. Hengellisestä väkivallasta Jeesus varoittaa vakavasti;
Mutta joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi hänen olis, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja hän upotettaisiin meren syvyyteen. Matt 18:6 .
On järkyttävää että samasta luvusta on otettu valta sitoa uskovia kanssaveljiä- ja sisaria. Jopa yksittäiselle kristitylle näitä sideavaimia ollaan sovittamassa.
Pietari neuvoo seurakunnan paimenia;
1. Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehoitan, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä:
2. kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta,
3. ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina,
4. niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen.
Tämä on vanhoillislestadiolaiselle herätysliikkeelle vakavan itsetutkistelun paikka. Ennen kaikkea se koskee liikkeen johdossa ja valta-asemissa olevia. Ei esikuva voi pieksää kanssaveljiään. Pitää ottaa vastuu tekemisistään, ja tekemättä jättämistään.
Jumalan armoa me kaikki tarvitsemme,ja onhan vakuutettu että sitä katuvalle riittää.
TykkääLiked by 1 henkilö
Eiköhän tämä keskustelu nyt valoita hyvin sitä, että kysymyksessä on kollektiivinen trauma, joka koskee laajaa ihmisjoukkoa. Myös liikkeen ulkopuolisia, vaikka nimimerkki Ajatus ei näytä heidän ajatuksilleen antavan mitään painoarvoa.
Niin kuin Joona ”alustuksessaan” esittää, hoitokokousten ja pf-skandaalin käsittely tai paremminkin käsittelemättömyys noudattaa samaa kaavaa. Yksilön kärsimys vaiennetaan ja uhrataan yhteisön edun, maineen ja kunnian alttarille. Tätä tukee opetus erehtymättömästä seurakunnasta ja raamatun tulkinnan auktorisointi puhujille.
Luin tätä viestiketjua ja pohdin Johannan tavoin miten tästä päästäisiin eteenpäin. Miten uhrit saisivat itselleen armoa ja oikeutta?
Itse en pidä siitä, että hoitajien henkilöllisyyksiä vedetään esiin, mutta se taitaa olla ainoa keino hengellisen väkivallan mekanismien paljastamiseksi. Yleiset kehotukset keskusteluun ja itsetutkiskeluun eivät näytä johtavan mihinkään. Nämä henkilöt ovat auktoriteetteja vl-liikkeessä ja auktoriteettiuskoisuus on ongelman ydin. Henkilöillä on laajaa kannatusta eikä heidän kanssaan haluta asettua vastahankaan. Mutta voi olla ainoa tie että lähdetään tekemään näkyväksi yksittäisiä tapauksia, kuten tässä blogissa on tehtykin.
Minä toivon että vähintään kuuluisan SRK:n työvaliokunnan jäsenet lukisivat esimerkiksi tätä blogia ja ymmärtäisivät osaansa vastuunsa edeltäjiensä aiheuttaman sotkun selvittämisessä.
TykkääTykkää
Ei pidä puhua tai paremminkin kirjoittaa suulla suuremmalla.
TykkääTykkää
Ei ja voi! Aikaisemmin tyydyttiin varoittelemaan tyyliin ”Kotiasiat hoidetaan kotiväen keskuudessa” tai lieviin uhkauksiin: ”Ne [kommentit] ovat edelleen kaikkien luettavissa” ja ”Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili.”
Uusi tapa keskustelun tuhoamiseksi näyttää olevan pitkien Raamattu-lainausten lähettäminen ilman omaa kommenttia. Niiden tarkoitusta jäämme sitten turhaan pohtimaan. Samaa tarkoitusta palvelevat oraakkelimaiset ”onelinerit”. Trolleista emme taida enää koskaan päästä irti, mutta voimme toki olla niitä ruokkimatta. Toivottavasti osaan jatkossa noudattaa tätä omaa ohjettani. 😉
TykkääTykkää
Kyllä pitää puhua suulla suuremmalla silloin kun suut pyritään tukkimaan.
TykkääTykkää
Et voi puhua toisten sinulle tuntemattomien ihmisten suulla.
TykkääTykkää
Sinulle nimimerkki Pese. Minä kirjoitan omista kokemuksistani ja havainnoistani. Jos sinulla on jotain oikaistavaa, voit kertoa sen vihjailematta ihan omalla suullasi 🙂 Muuten tästä ei kannata keskustella sen enempää.
TykkääTykkää
Muutamia vuosia sitten tuttu vl-nainen kehoitti minua parannuksen tekemiseen ja palaamaan vl-uskovaiseksi. Kysyin parannusaihetta. Tarkennin että katkerasta kososlaisuudestako? Se herätti melkein hilpeyttä: ’älä sinä enää niistä puhu’. Vastaus oli: teen parannus e p ä u s k o s t a.
Kysyin häneltäkin, milloin syntini nimi on muuttunut. Sitominen tehtiin väärän hengen vuoksi ja jos olisin silloin katunut ja pyytänyt anteeksi, se olisi pitänyt tehdä nimenomaan kososlaisuudesta. Synti ei saanut vaihtua välillä esim. epäuskoisuudeksi.
Melkein vitsiltä kuulostaa silloin sanottu ohje: ei saa sukeltaa sorsana ja tulla pintaan kuikkana. (Linnun nimet voivat olla toki toisetkikin.) Joku oli siis yrittänyt pyytää epäuskoa anteeksi, kun väärä henki -syytös ei ollut auennut hänelle. Sanojen muoto piti olla täysin hoitajien määräysten mukaisia. Muuten ei saanut anteeksi.
Jos minä menisin ry:lle seurakunnan eteen pyytämään vuosikymmenien jälkeen kososlaisuuttani anteeksi, niin pilkaksi se tunnistettaisiin. Mutta viikko, kuukausi tai ehkä kaksi sitomisen jälkeen, se olisi olllut riemullinen tapaus! Ja ainoa oikea ratkaisu vl-yhteisön silmissä.
TykkääLiked by 1 henkilö
Miten Lahja toivoisit että kokemaasi vääryyttä käsiteltäisiin?
TykkääTykkää
Tietojen ja kokemusten perusteella näen asian niin monimutkaisena ongelmavyyhtenä omasta itsestäni lähtien, etten pysty esittämään toiveita tai neuvomaan vl-ihmisiä. Miten tuollaisiin sisäisiin valtakuviohin voi puuttua, eihän niitä monet edes näe!
Minusta Joonan avaus oli hyvä ja sen pohjalta uskoisin löytyvän tyydyttyvän tien myös oman kohtaloni selvittelyyn. Tosin en jaksa uskoa siihen. Vl-lähipiirinikään ei liene valmis keskustelemaan noilla ’ehdoilla’, mitkä avauksessa olivat. Olen vuosikymmenien aikana itse monesti yrittänyt – turhaan.
TykkääTykkää
Hoidon kohteina olleiden kertomuksia on täällä ja muuallakin kuultu runsaasti. Juuri nimien mainitseminen antaa niille selkeän autenttisuuden leiman, ja samalla myös ”vastapuolelle” mahdollisuuden kertomusten kiistämiseen. Näistä ”kokemusasiantuntijoiden” kertomuksista piirtyy kyllä varsin yhtenäinen kuva siitä miten hoidetut hoidon kokivat.
Tasapuolisuuden vuoksi olisi hyvä saada vastaavia tapauskertomuksia myös ”hoitomiesten” taholta. Millaista ahdistusta/tuskaa/epäilyksiä he kokivat täyttäessään Jumalan valtakunnan antamaa tehtävää? Vai kokivatko iloa ja rauhaa siunauksellisesta työstään?
En sano tätä ivaillakseni. Hoitajien toimintaa ei voi eikä saa pelkistää vain vallankäytön kysymykseksi, vaikka sillä tärkeä rooli olikin. Oikean opin puolustaminen lienee ollut monille hoitajille se tärkein asia. Juuri tämä näyttää oikeuttaneen suurimman ja tunteettomimman julmuuden, niin sairaalta kuin se kuulostaakin. Tunteilulle ei saa olla sijaa siellä, missä panoksena on sielun autuus.
Lyhyt yleiskuvaus näistä ajoista on Janne Metsänheimon artikkeli ”Lestadiolaisuuden hoitokokouksissa oli kyse opillisesta puhdistuksesta”. (Tieteessä tapahtuu 6/2016) https://journal.fi/tt/article/view/59578/20666
TykkääTykkää
Kannattaa lukea myös Janne Metsänheimon gradu ”Synteihin sidotut : hoitokokousten opillinen perusta 1960–70-lukujen vanhoillislestadiolaisuudessa” (Oulun yliopisto, Historiatieteet, Aate- ja oppihistorian pro gradu -tutkielma 17.2.2016). http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201603241345.pdf
TykkääTykkää
Oikein hyviä ovat nämä Janne Metsänheimon julkaisut teemasta!
TykkääTykkää
Mikä oli se opillinen kuolemanvakava Ydin, jota piti puhdistaa ja puolustaa? Siihenkö sitten osana ja lisukkeena yhdistyi vallankäyttöä, joka toi mukanaan muutaman harmittavan ylilyönnin? Onko se Ydin säilynyt puhtaana ja muuttumattomana kaiken tuon jälkeen tähän päivään asti?
Ehkä tärkeysjärjestys on ollut juuri tuo, mitä kirjoitit.
TykkääTykkää
Kyllä se Ydin oli seurakuntaoppi. Se on sanoitettu jo 1911 ja kyllä se on myös säilynyt muuttumattomana tähän päivään asti.
TykkääTykkää
Ajattelen samoin.
Monet kritisoivat menettelytapoja, mutta usko siihen, että muualla ei ole iankaikkisen elämän sanoja eikä pelastusta, esti enemmän arvostelun ja pani pienen paikalle. Helvetintuomio-uhka on oikeasti kuolemanvakava asia eikä sitä voi monikaan kevein perustein ohittaa. Näin tiedän monen aikoinaan sanoneen: väärässä johtajat ovat mutta kun muualla ei tule autuaaksi.
Seurakunta-opista ei ole luovuttu ja se on ollut ns. muuttumaton RaamatunSana. Muu on vain pintavaahtoa eikä mikään muu korjaa hoitohysterian jälkiä? Tuomio ja kirous jää vaikka miten ystävällisesti kokoonnuttaisiin ja anteeksikin pyydettäisiin. Jako meihin ja muihin, uskovaisiin ja epäuskoisiin, taivastien ja kadotuksentien kulkijoihin jää jäljelle.
Siksi en usko että tasavertaisina pystyttäisiin sopimaan ja molemminpuolisessa rakkaudessa jatkamaan.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kauhistuttavinta on juuri tuo pienen paikalta kuuluva tuskainen huudahdus ”mutta kun muualla ei tule autuaaksi!” Ruokasen kirjassa (s. 122–123) on samasta asiasta osuva kuvaus:
”Sitten oli taas suuri kokous Lehmilän talossa. Hoitajina SRK:n pääsihteeri Einari Lepistö, puheenjohtaja Kauko Mäntylä, päätoimittaja Voitto Savela ja Eino Kimpimäki. Kokouksen alkupuolella Lepistö sanoi: ’Koskaan ennen ei Kiimingin Siioni oo ollut niin pahasti eksyksissä kuin nyt. Tuossa tilassa te meette kaikki helvettiin. Ja kun ei parannuksen tekijöitä oo, me lähetään täältä pois. Minulla ainakin ottaa tämä teijän tila niin sydämeen, että minä ainakin tartten raitista ilmaa.’ Joku seurakuntalaisista juoksi hoitomiesten eteen ja itkien huusi: ’Voi älkää lähtekö pois! Älkää jättäkö meitä, mehän juovumme kadotukseen!’ ”
TykkääTykkää
Ruohonjuuritason ymmärrys seurakuntaopista taitaa tiivistyä uskontunnustukseen ”kun tämän joukon mukana kuljen, niin taivaaseen pääsen”. Se joukko on vioilla ja virheillä peitetty ja maailman pilkkaama. Mutta se on oikea joukko! Vaikka itsekin näen vääryydet, harhat ja vaihtuvat opetukset, olen sille joukolle kuuliainen. Suljen siis silmäni, suuni ja korvani ja vaiennan epäilykseni sekä sydämeni ja omantuntoni äänen – koska muualla ei tule autuaaksi!
Täydellinen umpikuja, todellinen pimeyden sydän: Kestä maanpäällinen helvetti, jotta et joudu ikuiseen helvettiin! Eikö kukaan voi tästä painajaisesta herättää ja julistaa: Sinun ei tarvitse! Ole vapaa, vapaaksi ostettu Jumalan lapsi!
TykkääTykkää
Eksklusivinen seurakuntaoppi on nerokas ollut nerokas tapa sementoida valta kulloinkin vallassa oleville vl-liikkeessä. Siksi opetus seuraknnalle kuuliaisuudesta ohi Jumalan sanaan sidotun omantunnon on ollut niin tärkeä. Ja se saarna on taas voimistumaan päin. Sokealla kuuliaisuudella voitiin pitää hoitokokoukset, ilman että ihmiset puuttuivat ilmi selviin vääryyksiin ja ”teloituksiin”. Jokainen rukoili vain siitä että tuollaista ei tapahtuisi minulle.Jos joku usakalsi puolustaa uhria, hänessäkin todettiin heti väärä henki.
Samalla tavalla tänä päivänä käy sellaiselle joka asettuu puolustamaan sellaista jota on jostain syystä alettu hoitamaan. Esimerkiksi kirkkokouorossa laulamisesta, tai siitä että vie lapsia seurakunnan kerhoon. Ei nämä asiat ole 7-80 luvulta, vaan tältä vuosituhannelta. Ja ihmiset seuraavat kauhistuneena vierestä. Moni jättää pettyneenä liikkeen tänä päivänä. Jos ihmisten kanssa halua keskustella näistä asioista, he vastaavat;
– minä en ymmärrä näistä asioista
– minä haluan päästä taivaaseen
– minä haluan olla uskomassa ja-
-minä haluan olla kuuliainen (seurakunnalle)
Valtapitävien ja hoitomiesten kanssa on mahdotonta käydä tasaveroista keskustelua, hehän edustavat ainoaa oikeaa ja erehtymätöntä seurakuntaa. Pertti kaipasi hoitomiesten kuvauksia ja perusteita hoitokokouksille. Ei ne tule esim tälle palstalle omalla nimellään, korkeintaan nimimerkin suojista jopa pilkkaavat uhrejaa ja heidän puolustajiaan. Toisaalta onnnhan hoitomiesten versio hoitokokouksista kuultu. sehän on ainoa totuus mikä liikkeen sisällä vapaasti voidan kertoa, niin saarnoissa, kirjoituksissa ja seurakuntapäivillä. Päällimmäiseksi jää aina että Jumala on siunannut hoitokokousten kautta. Jokainen voi kuvitella mille sellainen tuntuu ihmisestä joka on aikanaan sidottu vaikka siitä että kävi seurakunnan jumalanpalveluksessa kuuntelemassa ei vl-pappia.
Tänäkin päivänä on paljon niitä jotka eivät voi mennä sanankuuloon kun siellä on puhujana sellainen jonka ”hoitoa” ovat joutuneet kokemaan.
Jotta hengellisen väkivallan kierre saatais loppumaan, vl- liikkeessä on tartuttava näihin asioihin. Puhujina toimivat ja esim SRK:ssa olevat kovat hoitomiehet , ja heidän suojelijansa on vapautettava tehtävistään. Heille ei voi antaa mahdollisuutta käyttää asemaansa heikkojen lyömiseen. Hengellinen väkivalta, on kuten muukin väkivalta rikollista. Muutkin väkivallan tekijät yleensä vapautetaan tehtävistä jossa he voivat hyödyntää asemaansa väkivallan tekemiseen, ja jatkamiseen.
Todella surullista on että monesti ollaan enemmän huolissaan hoitomiesten asemasta ja maineesta, kuin uhrien kärsimyksistä. Harvat ovat ne jotka asettuvat heikon ja lyödyn rinnalle. Liikkeen johdossa, niin valtakunnallisesti kuin paikallisesti, sellaiset ovat puuttuneet lähes tyystin. Vaikka suurin osa on kyllä asian laidasta tietoisia. Jos joku on vähän alkanut kysenalaistamaan ”hoitoa”, hänestä on pian laitettu liikkeelle tieto että ”veljestä ollaan vähän huolissaan”. Jos ei siitä tajua että asioihin ei pidä puuttua, on äkkkiä sivuraiteella.
Nelson Mandela on sanonut että ”yksikään valta ei ole luopunut vallastaan vapaehtoisesti, tarvitaan poikkeuskellisia toimia”. Minusta tämä kuvaa hyvin vl-liikkeen tilaa. Hoitomiehet ovat edelleen vallassa.Poikkeuksellisia toimia olisi se että tavalliset seurakuntalaiset alkaisivat puhumaan näistä asioista ja vaatimaan muutosta. Kirkko voisi olla toinen taho. Se voisi puuttua ainakin vl-pappien toimintaan jos se on epäasiallista. Aina sekään kuitenkaan ei välttämättä toimi. Kun rovasti Piri sai tuomikapitulilta varoituksen, hän Kalevan haastattelussa sanoi että kapituli ei ymmärrä näitä asioita. Hänen asemaansa SRK:n luottamustoimissa ja puhujana jatkuu, ihan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Hiljaisuuskin on hyväksymistä.
TykkääTykkää
Moderoidaanko täällä viestejä? Saako blogistin epäjohdonmukaisuuksista huomauttaa?
Mitä tulee Hurtigin nauhoitukseen, kuuntelin sen lähes kokonaan. Ongelma tietenkin on, että muiden puheenvuorot on leikattu pois. Keskustelua ei ilmeisesti käyty kahdenvälisenä.
Minusta Tornion johtokunta menetteli oikein ainakin siinä, että puuttui radiopuheenvuoroon. Se oli ilman muuta sooloilua. Oliko seuraus sitten oikea, kas siinä pulma.
Näin rivilestaatiolaisena en voi kuin ihmetellä, jos puhujan tehtävä on niin tärkeä, ettei siitä voi luopua. Tietenkin siihen liittyy yhteisössämme statusseikkoja, joita suuri yleisö pitää yllä puhujista riippumatta. Tehtävä on näkyvä, mutta pitääkö siihen asetetut nostaa jalustalle? Entä, jos asianomainen pyrkii itse nousemaan hiukan tärkeäksi?
Joona Korteniemelle on tunnustukseksi sanottava, että hänellä oli kanttia itse ilmoittaa haluttomuudestaan jatkaa puhujana. Joona on vähemmistössä. Enemmän on niitä, jotka hakevat kenties oikeutta ja vieläpä räikeästi, mikä oli todistettava.
Mitä tulee Erkki Pirin näkemykseen sideavainten käytöstä, se on kukkua. Pirin näkemyksen ja hänen kokousmenettelynsä yhdistäminen on salaliittoteoretisointia. Sideavaimista piti Juhani Uljas alustuksen v. 1979 Rautiosaaren suviseuroissa. Kannattaa lukea se ennen kuin hyppää Pirin kelkkaan tässä asiassa.
TykkääTykkää
Viestejä ei moderoida ja blogistin epäjohdonmukaisuuksista saa huomauttaa (mitä ne sitten ovatkin – et, Viktor, mainitse yhtäkään sellaista).
Syistä, joita hyvin epäteknisenä ihmisenä en tunne, osa kommenteista tulee kuitenkin esitarkastettavaksi. Lähtökohtaisesti julkaisen ne kaikki. Koska minulla on kuitenkin onneksi muutakin elämää kuin tämä blogi, en ole jatkuvasti vahtimassa, onko minulle tullut kommentteja hyväksyttäväksi. Siksi osa kommenteista voi viipyä matkalla useitakin tunteja. Kun esimerkiksi nimimerkki NN valitti edellisessä keskustelussa siitä, että hänen kommenttinsa julkaiseminen viipyi, se johtui juurikin tästä.
Kuten säännöissä kerrotaan, otamme vapauden olla julkaisematta henkilöön käyviä tai lain rikkomiseen yllyttäviä kommentteja. Tästä keskustelusta ei ole kuitenkaan sensuroitu yhtäkään kommenttia. Jos Viktorilla on jäänyt kommentteja välille, se ei johdu minusta.
TykkääTykkää
Jatkan vielä Viktorin ajatusten kommentointia. Äänitteestä on leikattu pois muiden hoitomiesten kuin Pirin puheenvuorot, se on totta. Siitä, kuinka moraalisesti paheksuttavaa Pirin toiminta on, ei silti jää mielestäni epäilystäkään. Piri ei esitä kokouksen aikana yhtäkään kestävää argumenttia. Kaikki hänen puheenvuoronsa ovat yhtä valtavaa ad hominem-virheargumenttia. Kaikki Pirin puheenvuorot rakentuvat Erkki Hurtigin sieluntilan, motiivien, mielenterveyden ym. arvailemisen ja kyseenalaistamisen varaan. Täysin vinoutunut tapa keskustella. Sillä tavoin on mahdoton päätyä oikeuteen ja totuuteen.
Mitä taas ihmetykseen siitä, että ”puhujan tehtävä on niin tärkeä, ettei siitä voi luopua”, esittäisin seuraavan vertauksen:
Annika on leiponut pullia ja tuo niitä työpaikkansa kahvihuoneeseen. Hän tarjoaa niitä kaikille työkavereilleen mutta jättää kaikkien työkavereiden nähden Aleksin väliin. Aleksi hämmentyy tästä, hänelle tulee siitä paha mieli.
Tähän voisi tietysti Viktorin periaatetta seuraten, että onko sinulle nyt Aleksi niin tärkeää saada pullaa. Eihän sinulla ole siihen varsinaisesti mitään oikeutta – sehän on Annikan asia, kenelle hän niitä tarjoaa. Mutta nyt ei olekaan kysymys vain siitä. Se, että Annika jättää kaikkien nähden Aleksin väliin, on vahva sosiaalinen viesti. Viesti siitä, että Aleksi ei kuulu meihin, ei kuulu tähän mukavaan pikku porukkaan, joka yhdessä syö pullaa ja juo kahvia. On siis kysymys paljon enemmästä kuin yhdestä pullasta – on kysymys siitä, kuuluuko joukkoon vai ei.
Samalla tavoin puhujan tehtävästä vapauttamisessa on kysymys paljosta muustakin kuin pelkästä puhujuudesta. Se on väistämättä vahva viesti, jolla voi olla ihmisen arkielämän kannalta valtavat seuraukset. Ihmisestä voi alkaa kiertää vaikka minkälaisia huhuja, hän voi menettää ystävyyssuhteita jne. Sen vuoksi ei voi olla hyväksyttävää, että puhujan tehtävästä vapauttaminen tapahtuu mielivaltaisesti. Ja näyttää siltä, että Erkki Hurtigin tapauksessa se on tapahtunut mielivaltaisesti: kutsutaan johtokunnan kokoukseen ilman edeltäviä keskusteluja, ei kehoteta parannukseen mistään konkreettisesta asiasta, ilmoitetaan vain, että ei ole luottamusta, voit poistua.
TykkääTykkää
Keksin vielä paremman esimerkin kuin pullavertauksen. Henkilö on ollut 2 vuotta uuden toimitalon talkoissa. Pari kuukautta ennen valmistumista järjestetään kokous, jossa todetaan että sinä et nyt saa tulla tekemään taloa valmiiksi. Vaikka kyse onkin ”vain” palvelutehtävästä ja vapaaehtoistyöstä, niin tuntuisiko tämä pahalta?
TykkääTykkää
Usein tällaisissa ”hoitamisissa” lienee vilpitön hyvä tarkoitus. Näissä keskusteluissa (ei kuitenkaan juuri edellä) tulee helposti yksisilmäinen näkemys hoitajien silkasta vallanhimosta ja pahuudesta. Kenenkään demonisointi ei vie asioita eteenpäin. Hoidettavan ja hoidetun kokemus tilanteesta eivät varmastikaan useinkaan kohtaa reunastakaan.
Kun kerran sielunhoitoa tai siihen rinnastettavia asioita harjoitetaan erilaisissa rauhanyhdistysten puolivirallisissa kokouksissa, olisi hyvä jos ne perustuisivat johonkin asialliseen ”kokousmenettelyyn” ja että kokouksella on joku asiallinen ennalta määrätty tavoite. Se ei voi olla esim. sisar X:n taivuttaminen parannukseen, mutta jos agenda on epäselvä, kokous voi johtaa siihen aika suurella todennäköisyydellä. Sen sijaan tavoite voi olla esim. sen selvittäminen, onko sisar X kelpoinen toimimaan pyhäkoulun opettajana tai onko häntä kohdeltu asiaan liittyvissä keskusteluissa Y:n taholta oikein ja miten x ja y ovat asian kokeneet.
Minusta perusongelma on se, ettei ole olemassa riittävää keskustelukulttuuria tai kaikki osapuolet huomioon ottavia käytäntöjä hoitaa tällaisia inhimillisesti hankalia juttuja. Se johtaa siihen, että ihmisen oma heikkous selän takana lörpöttelyineen, väistämisineen, asianosaisen ohittamisineen, päsmäröinteineen jne pääsee valloilleen. Omasta kokemuksestakin tiedän esim. että rauhanyhdistyksen johtokunnan salassapito luottamuksellisissa asioissa (muutenhan kaiken pitäisi olla julkista) saattaa vuotaa kuin seula.
Luotettavien prosessien puute on surullista ottaen huomioon, että vastaavia prosesseja on Suomessa varmasti vuosittain eri rauhanyhdistyksissä. Jotain yhteisiä ja käytännönläheisiä pelisääntöjä kuuluisan ”Kristuksen kirkkolain” lisäksi olisi hyvä hahmottaa. Jos näitä prosesseja ajetaan kuin ennen vanhaan, ainakin niihin osallistuvat papit voivat olla nyt ja tulevaisuudessakin laillisuusvalvonnan kohteena. Tai ainakin kiusallisessa välikädessä yhdistyksen toimintatapojen ja pappisvelvoitteiden ristipaineessa.
Nyt on ilmeisesti katsottu, että kokouksessa on tavoiteltu sitä, että veli tekisi parannuksen ja että siihen on sopimattomasti painostettu. En nyt kerrannut tuomiokapitulin päätöstä tarkemmin.
Kunnon käytäntöjen puute johtaa juuri siihen, että joudutaan samantapaiseen tilanteeseen kuin kehittymättömissä yhteiskunnissa: prosessin keskiöön nousee näennäisesti helpoin oikotie eli kuultavan saaminen tunnustamaan – ei asian selvittäminen asia-argumentein ja ulkopuolelta hankittavilla luotettavilla faktoilla. Dramaattisina esimerkkeinä mainittakoon nopeasti Neuvostoliitto, monet arabivaltiot ja inkvisitio. Tämä on yliampuvaa, mutta auttaa toivottavasti ymmärtämään, mitä ajan takaa.
TykkääTykkää
Edellä olevan viestini loppu liittyy Tornion tapaukseen. Alkuosa enemmän yleisellä tasolla.
TykkääTykkää
Tämä ei ole kannanotto esillä olleeseen Hurtigin tapaukseen vaan pelkästään yleinen kommentti Joonan argumentaatioon.
Puhujan tehtävä on luottamustehtävä. Aivan samalla tavalla kuin muissakin luottamustehtävissä, tehtävästä voidaan erottaa, jos luottamusta ei enää ole. Tämä kuuluu luottamustehtävän luonteeseen, eikä siinä vielä sinällään ole mitään väärää, vaikka erottamisesta syntyykin mielipahaa tai muita vastaavia seuraamuksia. Puhujat ja muut keskeiset työntekijät toimivat johtokunnan luottamuksen varassa, joka puolestaan toimii yhdistyksen kokouksen luottamuksen varassa.
Pelkkään luottamuksen puutteeseen vetoaminen ei siis sinällään osoita, että asiassa olisi jotakin väärää. Mutta ei se sitä myöskään sulje pois. Luottamuksen puutteen alle ei saa piilottaa mitään epäasiallisia tarkoitusperiä. Lisäksi tämä luottamuksen puute -asia koskee tietenkin vain luottamustehtävää, ei esim. jäsenyydestä erottamista tai nk. sitomista.
TykkääTykkää
Juridisella tasolla on, kuten amicus kirjoittaa, että johtokunta/hallitus voi erottaa yhdistyksen luottamustehtävistä vedoten pelkästään ”luottamuksen puutteeseen”, ja minun mielestäni niin saa olla jatkossakin. Minusta on tärkeää, että uskonnollisilla yhteisöillä, puolueilla ja aatteellisilla yhdistyksillä on laaja sisäinen autonomia.
Eettisellä ja/tai ns. käytännöllisen järjen (prudentia) tasolla sitä, että johtokunta erottaa yhdistyksen jäsenen luottamustehtävistään vedoten pelkkään luottamuksen puutteeseen, voi silti kritisoida. On todettava, että sellainen menettelytavan alle on poikkeuksellisen helppo piilottaa epäasiallisia tarkoitusperiä. Niitä ei tarvitse kertoa, kun voi vedota vain yleisellä tasolla ”luottamuksen puutteeseen”.
Jos siis yhdistyksen toiminnassa halutaan luoda suojarakenteet vallan väärinkäyttöä vastaan, olisi järkevää pitää hyvin pitkälle kiinni periaatteesta, jonka mukaan ”luottamuksen puute” tulee aina konkretisoida ja argumentoida. Eli suomeksi sanottuna johtokunnan/hallituksen tulisi aina kertoa vähintäänkin erotettavalle itselleen, miksi hänet erotetaan ja perustella, miksi se on välttämätöntä.
Lisäksi on hyvä panna merkille, että erottaminen vetoamalla pelkästään yleiseen luottamuksen puutteeseen on erittäin epäviisasta itse yhdistyksen ja sen toiminnan kannalta.
Jokaista yhteisöä sitoo pohjimmiltaan yhteen luottamus. Mitä vahvempi luottamus, sitä vahvempi yhteisö. Luottamus taas on sitä vahvempi, mitä turvallisemmaksi ihmiset kokevat olonsa. Erityisen tärkeää luottamus on sellaisten yhteisöjen säilyvyyden kannalta, joiden jäsenyys ja toiminta perustuvat vapaaehtoisuuteen ja joilla ei ole käytössään fyysisiä pakkokeinoja. Ihmisillä on nimittäin suhteellisen helppo lähteä niistä, jos he kokevat olonsa turvattomaksi.
Se, että yhdistyksen johtokunta erottaa jäsenensä luottamustehtävästä ilman edeltäviä keskusteluja vedoten vain luottamuksen puutteeseen (ja myöhemmin vielä sitoen hänet vielä kyseenalaisemmin perustein), on jotakin mikä on omiaan herättämään ihmisissä pelkoa ja turvattomuuden tunnetta. Se puolestaan murentaa vanhoillislestadiolaista yhteisöä koossa pitävää luottamusta. Ihmisissä herää pelko siitä, että heille voi käydä samoin, mikä saa heidät (ainakin alitajuisesti) laskemaan kustannuksia: Kannattaako minun osallistua yhdistyksen toimintaan, kun vapaaehtoistyön muodostaman rasituksen lisäksi tulee vielä pelosta ja epävarmuudesta tuleva lisäkustannus sekä mahdollisesti vielä mielivaltaisesta erottamisesta tai jopa sitomisesta aiheutuva valtava henkinen ja sosiaalinen kustannus? Ja kun ihmisillä on nykyisin verraten helppo hommata muutakin tekemistä, moni päätyy ottamaan etäisyyttä rauhanyhdistyksen toimintaan.
Itse en päätynyt ottamaan etäisyyttä vanhoillislestadiolaisuuteen tästä syystä – teologiset ja hengelliset totuuskysymykset painoivat enemmän. Silti on sanottava, että esimerkiksi Tornion ja Lempäälän tapausten aiheuttama pelko ja suru rasittivat vuosien ajan suhdettani rauhanyhdistyksen toimintaan. Helsingin rauhanyhdistyksen kunniaksi tosin on sanottava, että sen piirissä edellä kuvatun kaltaisen kohtelun todennäköisyys on epäilemättä kaikkein pienimpiä.
Mutta pointti on tämä: Mikäli vl-liikkeen vastuunkantajat haluavat lisätä sen todennäköisyyttä, että vl-liikettä ei enää 50 vuoden päästä ole, niin silloin kannattaa toimia, kuten Torniossa ja Lempäälässä. Palkitkaa ihmisten vapaaehtoistyö erottamalla heidät tehtävistään tai sitomalla heidät. Älkääkä ihmeessä perustelko näitä päätöksiänne muuten kuin toteamalla, että ”ei nauttinut luottamustamme”, ”hän otti kenraalin murheet” tai ”hänellä oli väärä henki/asenteet/motiivit”. Saatte nähdä, miten rauhanyhdistykset tyhjenevät ja työvuoroihin ei löydy tekijöitä.
Jos taas vl-liikkeen vastuunkantajat haluavat lisätä sen todennäköisyyttä, että liike on olemassa vielä 50 vuoden päästä, pyrkikää tarkoin välttämään Tornion ja Lempäälän esimerkkiä. Harkitkaa tarkoin ihmisten erottamista tehtävistään ja pyrkikään viimeiseen asti välttämään heidän sitomistaan. Jos ei ole muuta vaihtoehtoa, pyrkikään tarkoin siihen, että prosessi on aina mahdollisimman oikeudenmukainen ja rehellinen ja päätös on perusteltu Jumalan sanalla ja järkisyillä. Reilussa, rehellisessä ja oikeudenmukaisessa ilmapiirissä luottamus kukoistaa ja jos luottamus kukoistaa, myös yhteisö kukoistaa.
TykkääTykkää
Jään kuuntelemaan,
kun ristiltä katseen valkeus
laskeutuu uhmaavien keihäitten ylle:
”Isä, anna heille anteeksi.”
Karitsan katse
suljetaan hautapaaden taakse
mutta se nousee ylös
kolmantena päivänä.
Se kulkee kaikkeen maailmaan
ilosanomassa,
armahdettujen askelissa.
Yhä vielä se näkee keihäitten raivon,
ihmispuheitten mustat savupilvet
ja monien sydänten kovan maankuoren.
Se paistaa yhtä lämpimänä kuin ristiltä:
”Isä, anna heille anteeksi.”
Tämän valkeuden alla
kuulen maankuoren vavahtelua.
Jäänkylmään kallioon
puhkeaa itkevän sydämen lähde,
keihäät herpaantuvat
ja käsien voima sulaa.
Armonvaltakunta avaa ovensa,
ylösnousemisen aamu
on uuden luomisen aamu:
”Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.”
Murheellisten kuilujen maassa
puhkeaa kiitoksen virtoja.
Aurinko riemuitsee ja tähdet.
Karitsan katse kulkee ovelta ovelle
kylmenevien varjojen läpi
kysellen, kuka haluaisi pukeutua
ylösnousemuksen juhlapukuun.
(Niilo Rauhala: Ruoko ja liekki saavat elää)
TykkääTykkää
Kävimme hiihtämässä Paltaselällä aivan upeassa kevätsäässä – ja lopuksi vielä avannossa 🙂
Kepulikonsteilla itsensä virkoihin valituttaneet isot pikkupojat ovat leikkineet taas ”kenellä on isoimmat pommit” leikkiä. Olisi maailmalle totisesti kohtuullisempaa, että joutuisivat ratkaisemaan riitansa kaksintaistelulla…
Tänään 14.4. on kulunut 106 vuotta uppoamattomana pidetyn valtamerialus Titanicin uppoamisesta Pohjois-Atlantilla. Mukana oli myös 36 -vuotias lestadiolainen Apostolis-luterilaisen seurakunnan pappi William Lahtinen puolisonsa ja torniolaisen kasvattityttärensä kanssa. Ainakin lestadiolaisessa perinteessämme Lahtisen kerrotaan saarnanneen evankeliumia ja synteinanteeksiantamusta hätääntyneille kanssamatkustajilleen viimeiseen saakka. – Ja se oli totisesti oikein ja autuaallista!
Edellisenä vuonna 1911 kristillisyytemme yhdellä laidalla oli intuitiivisesti yllättäen tultu kategoriseen johtopäätökseen, ettei pelastavaa uskoa ole missään muualla koko maailmassamme, ja tämän harhauskomuksen dogmatisointiin liittyykin sitten suuri osa 1900-luvun hajaantumishistoriaamme.
Emil Anton on kääntänyt Pyhän Marian seurakunnan 2013 julkaisemaan lehteen ”Rakastakaa toisianne” puolalaisen Grzegorz Kucharczykin artikkelin: ”Titanic 1912: ylpeys vastaan luottamus Herraan”. Artikkelissa kerrotaan kolmesta katolisesta papista, jotka kieltäytyivät pelastusveneistä ja pysyivät loppuun asti heille uskottujen ihmisten kanssa. 27-vuotias liettualainen isä Jouzas Montvila jakoi loppuun asti kannella synninpäästöjä kuoleman vaarassa oleville eli niille, joille ei riittänyt tilaa pelastusveneissä. Samoin teki 41-vuotias saksalainen benediktiini-isä Joseph Peruschitz. Englantilainen isä Thomas Byles rauhoitti panikoituneita matkustajia, auttoi heitä nousemaan pelastusveneisiin, mutta ennen kaikkea kuunteli rippejä, jakoi synninpäästöjä ja johti lopuksi rukousta, minkä loittonevissa pelastusveneissä olevat kuulivat virren ohella…
1.
Käyn kohti sinua,
oi Herrani,
tietäni viitoittaa
pyhä ristisi.
Virteni matkalla
soi täynnä toivoa.
Käyn aina, Herrani,
kohti sinua.
2.
Kun päivä pilvinen
tien pimentää,
kun synkkä, raskas yö
usein yllättää,
niin katseen kaipaavan
taivaalle kohotan.
Käyn aina, Herrani,
kohti sinua.
3.
Suo, että näkisin
tien taivaaseen,
vaikka se peittyisi
vaivaan, murheeseen.
Lohduta sanalla,
uskoa vahvista.
Käyn aina, Herrani,
kohti sinua.
4.
Kun taival päättynyt
on päällä maan,
käyn luokse Jeesuksen
riemuun ihanaan.
Ei tuska yltää voi,
kirkkaana laulu soi.
Käyn aina, Herrani,
kohti sinua.
(VK 396)
TykkääTykkää
Joonan ensimmäinen linkki johtaa neljän vuoden takaiseen blogitekstiin, joka oli otsikoitu ”Muistin virkistykseksi”. Sieltä löytyy hoitokokouksia käsittelevä SRK:n johtokunnan kannanotto (nro: 41/2011) kokonaisuudessaan. (Kannanilmaisu oli otsikoitu hiukan etäännyttävästi ”SRK:n historiatyön jatko edellyttää keskustelua”.) Tämä kannanotto julkaistiin sitten Päivämiehen numerossa 41/2011 ja uudelleen numerossa 21/2012.
Kannanotto on tarkoin harkittu sanamuotoja myöten. Vaikutelmaksi jää, että siinä myönnetään vain se minimi, jota on enää mahdoton kieltää. Hoitokokousten taustalla nähdään 1960-luvun laaja yhteiskunnallinen arvomurros. Tämä on tietenkin tosi, mutta ei riittävä selitys. ”Laajemman kuvan saadakseen dronea on nostettava ylemmäksi” kuten Ajatuskin ehdottaa. Voidaan kysyä, miksi vastaavia hoitokokouksia ei esiinny muissa herätysliikkeissä, esim. muissa lestadiolaisuuden haaroissa. Olisiko selityksiä etsittävä myös historiasta ja SRK-lestadiolaisesta opista?
Lainaus kannanilmaisun opillisesta osasta:
>>
Valitettavasti vuosikymmenen puolesta välistä alkaen hoitokokouksissa ilmeni kristillisyydelle vieraita piirteitä, kuten opillisia harhoja ja siitä johtuvia väärinkäytöksiä. Tämä todettiin jo vuonna 1989 Ranualla suviseurojen yhteydessä pidetyssä puhujien- ja seurakuntavanhinten kokouksessa.
Tällainen tuolle ajalle leimallinen oppiharha oli esimerkiksi niin sanottu henkioppi: parannuksen vaatiminen erinimisistä hengistä, kuten kuivasta, hempeästä tai kososlaisesta hengestä. Kokouksissa ilmeni myös julkista ripittäytymistä ja parannuksen vaatimusta sanelun mukaan sekä sellaista harhakäsitystä, että SRK:n tai rauhanyhdistyksen johtokunta muodostaisi maan päällä eräänlaisen ”Jumalan huoneen hallituksen”.
Näiden ilmiöiden ohella alkoi esiintyä myös yksilön omantunnon vähättelyä, loukkaavaa kielenkäyttöä ja anteeksiannon kieltämistä. Toisen ihmisen nöyryyttäminen ei ole milloinkaan oikein, ei myöskään ruumiillinen, henkinen eikä hengellinen väkivalta.
Pahoittelemme esiintyneitä oppiharhoja ja väärinkäytöksiä. On valitettavaa ja jälkikäteen arvioituna myös käsittämätöntä, että tällaiset erehdykset pääsivät leviämään lähes kaikkialle kristillisyytemme toimintaan. Tämäntyyppiset kokoukset päättyivät 1970-luvun lopussa, kun keskeisesti opinharhoja mukanaan kantaneet saivat erehdyksistään parannuksen armon.
>>
Tästähän nuo Reinikaisen nimiin liitetyt neljä ”harhaoppia” löytyvätkin: 1. Oppi Jumalan huoneenhallituksesta, 2. Oppi julkiripistä, 3. Oppi henkiparannuksesta [Henkioppi] ja 4. Oppi kollektiivisesta omastatunnosta. Taitaa siis olla toisarvoinen kysymys, missä muodossa ne Reinikaisen alustuksessa 1987 olivat. Opillista analyysiä syistä Reinikainenkaan tuskin esitti? Historioitsijoita alustuksen sanamuoto kuitenkin varmasti kiinnostaa.
Kannanotossa käytetään ilmaisuja ”opillinen harha” tai ”oppiharha”. Sanaa ”harhaoppi” (heresia) ei siitä löydy. Tämä on varmasti harkittua kielenkäyttöä. Eihän erehtymätön seurakunta voi harhaoppeja suvaita. Oppi on oikea kuten aina, mutta sen tulkinta voi olla harhautunut, jolloin syntyy ”oppiharha”. Näin tämän tulkitsen 🙂 Asiaa korosti myös Seppo Lohi K24:n haastattelussa 17.10.2013:
>>
– Minusta on hyvä tehdä kirkon johdolle selväksi, että vika ei ole opissa. Joka puljussa on niitä, jotka käyttävät hyviä asioita väärin. Vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä opetetaan noudattamaan maan lakeja.
– Keskustelujen tavoitteena pitäisi olla se, että kirkon johto tulisi tietämään yksiselitteisesti mikä on vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen usko ja opetus niin, ettei jää väärinkäsityksiä. Oppikysymyksissä ei muuten ole keskustelemista. Oppi ei ole millään tavalla kaupankäynnin kohteena. Vanhoillislestadiolainen opetus on linjassa luterilaisen tunnustuksen kanssa, Lohi sanoo.
>>
Mistähän kirkon johto ja SRK ovat viimeiset viisi vuotta keskustelleet, jos ”oppikysymyksissä ei muuten ole keskustelemista”? Ehkäpä ”oppiharhoista” kuten henkioppi, mutta seurakuntaoppi ja erehtymättömyys on rajattava keskustelun tavoittamattomiin? Eihän niitä tuossa kannanilmaisussakaan mainita. Eipä siis ihme, että tilanne jää SRK:lle käsittämättömäksi: ”On valitettavaa ja jälkikäteen arvioituna myös käsittämätöntä, että tällaiset erehdykset pääsivät leviämään”!
Tuossa vanhassa ketjussa neljän vuoden takaa Joona kirjoitti:
”Henkilökohtaisesti suosittelen, että kyseisen ajanjakson teologiasta ja tapahtumista tilattaisiin sarja systemaattisteologisia ja kirkkohistoriallisia tutkimuksia. Näin trauman hoito ei jäisi ainoastaan nettihuhujen ja tunteikkaan retoriikan tasolle. Olisi jotain varmempaa, johon tarttua. Tämän myötä ongelmat saataisiin paikannettua, vaaralliset mentaaliset mekanismit purettua, eheytyminen voisi alkaa ja voisimme siirtyä eteenpäin.”
Onhan tällä välin jotakin saatu aikaan, esim. Joonan erinomainen gradu henkiopista, mutta perusteellinen systemaattisteologinen/dogmaattinen tutkimus seurakuntaopista edelleen puuttuu. Sieltä se juurisyy löytyy! No, tämä mielipiteeni taisi olla jo ennestään tuttu. 🙂
TykkääTykkää
Teen selostuksen siitä, mitä minulla olevassa Reinikaisen alustuksen kappaleessa on.
Sitaateissa olevat katkelmat ovat suoraa lainausta, muu referointia, jossa mielestäni kuitenkin alkuperäinen sävy tulee ihan hyvin esille. En huomaa tekstistä, että jotain puuttuisi välistä, mutta enhän siitä voi olla ihan varma.
Jumalan huoneen hallitusta alustuksessa ei käsitellä suoraan eikä välillisesti. Julkirippiä sivutaan. Henkiä / henkivaltoja käsitellään paljon, mutta ei oteta suoraan kantaa varsinaiseen henkioppiin muuten kuin seuraavalla maininnalla: ”On vaara tulkita lihasta nousevat erheet hengestä nouseviksi harhoiksi. Tällöin voi tehdä kohtalokkaita ratkaisuja.” Kollektiivista omaatuntoa ei käsitellä suoraan eikä välillisesti.
—- —-
Alustus on otsikoitu seuraavalla tavalla:
”Oulu 28.4.1987 Erkki Reinikainen
Alustus Oulun Ry:llä historiakeskustelussa (paikalla 47 osanottajaa)
ERÄITÄ AJATUKSIA KRISTILLISYYDEN (VANHOILLISLESTADIOLAISUUDEN) TAPAHTUMISTA 1970-LUVULLA JA VÄLITTÖMÄSTI SITÄ ENNEN JA SEN JÄLKEEN.”
Alustus alkaa seuraavilla sanoilla ja rajauksella:
”1970-luvun tapahtumiin heijastivat vaikutuksensa lähivuosikymmenien aikana syntyneet eriseurat sekä kristillisyyden sisällä kehittyneet epäterveet elämän ja harhaoppien ilmiöt. Voidaan sanoa, että tuolla vuosikymmenellä purkaantuivat ne paineet, jotka olivat häirinneet voimakkaasti seurakunnan elämää. Ymmärtääksemme 1970-luvun taisteluiden syitä ja syntyjä on käsitykseni mukaan ensin tarkasteltava em. ilmiöitä. Tarkastelualueeksi otan sodan jälkeisen ajan.”
Sitten alustuksessa on kolme kapiteelilla kirjoitettu otsikkoa, joista ensimmäistä ei tosin ole numeroitu. Teen niistä seuraavan referaatin.
TAUSTAA
1
Ensimmäiseksi kerrotaan laajasti Antinpäivän kokouksesta 1945 ja reagoinnista kokoukseen. Huomattava määrä sitaatteja Tornion puhujainkokouksesta 1946. Sitaatteja 1940-1950-lukujen kokouksista, jotka Reinikaisen mukaan osoittavat, että ”Antinpäivän tapahtumista jäi mm. siemenet, jotka myöhemmin aiheuttivat kypsymisen pappiseriseuraan sekä toisaalta lainomaista totuutta ruokkivan hengen”. Reinikainen toteaa Antinpäivän harhojen jääneen elämään ja että osa sovintokokouksiin osallistuneista ei yksiselitteisesti korjannut harhailuaan. Kerrotaan oppiharhojen lisäksi maallikkojen ja eräiden pappien välillä syntyneen juopan. Reinikainen mainitsee 1970-luvun kokouksiin vaikuttaneen kireän totuuden hengen, josta puuttui rakkaus.
2
Sitten käsitellään Antinpäivän kokousta vastaan kohdistuneita julkilausumia ja todetaan mm. julkilausumissa olleen ”lainomaisuutta totuutta ja hyökkäystä keskusyhdistystä vastaan” ja että julkilausumien allekirjoittajissa oli niitä, jotka myöhemmin ”todettiin olleen kososlaisuudessa”. Mainitaanpa nimeltä yksi ”erityisen voimakas kososlaishengen edustaja”. (Ei ole muuten HS tällä kertaa.)
3
Sitten kerrotaan otsikon ”totuus ilman rakkautta” alla 1950- ja 1960-luvulla pappiseriseuraa vastaan (eräiden henkilöiden taholta) käydystä taistelusta ”kireässä ja lyövässä hengessä”. Tämä nimetään ns. kososlaisuudeksi ja luetellaan 9 paikkakuntaa, jossa kososlaisuus erityisesti on vaikuttanut. Todetaan olleen odotettavissa, että pappiseriseuran jälkeen tulee uusi taistelu tätä kososlaisuuden ”henkivaltaa” vastaan.
4
Seuraavaksi kerrotaan politiikan vaikutuksesta ja mainitaan ”politiikan henkivallasta”. Todetaan kristillisyyden saaneen kokea ns. lahjoitusraha-asian yhteydesä ankaria hyökkäyksiä ”eriseuran hengen taholta”. Politiikka käsitellään laajasti jäljempänä.
5
Käsitellään maailmallisuutta ja ajatusta että olemalla ”lestadiolainen” jotkut luulivat olevansa uskovaisia elämän ollessa hyvinkin epäuskoisen elämää.
6
Käsitellään ihan lyhyesti kristillisyyden päätöksiä televisioon liittyen. Aiheeseen palataan.
II 1960-LUVUN LOPPUPUOLEN JA 1970-LUVUN TAPAHTUMISTA ERÄITÄ AJATUKSIA
1
Politiikka
Esitetään pitkä katsaus politiikkaan liittyvistä asioista. Tekstin pituudessa mitattuna tämä kappale on pitempi kuin koko edellä oleva tekstin osuus yhteensä.
”Kristillisyyttä syytettiin yleisestikin politisoitumisesta. Syytöksien lähteet löytyvät rauhanyhdistyksistä eronneiden tai erotettujen joukosta. Näistä muodostui 1970-luvun lopulla eriseura, jotka otti nimekseen ”Vanhoillislestadiolainen Rauhanyhdistys”.”
Lahjoitusraha-asiaksi nimetystä tapauksesta kerrotaan mm. seuraavaa: ”Nämä lahjoitukset käytettiin seuratoiminnan määrälliseen lisäämiseen ja varat olivat suomalaisten lahjoittajien varoja. Siinä ei ollut mitään ”pimeää” eikä lainvastaista.” Lahjoittaja ei halunnut nimeään mainittavan, mitä kunnioitettiin niin kauan kuin se oli mahdollista. ”Laajennettu [johtokunnan] kokous [27.2.1971] oli täysin yksimielinen siitä, ettei mitään laittomuutta ollut tapahtunut. Mutta samalla ne,jotka olivat olleet aktiivisesti mukana varojen hankinnassa SRK:lle totesivat, että tämä olisi saanut jäädä tekemättä. Asia heidän kohdaltaan tuli korjatuksi.” Reinikainen on pyydettynä antanut asiasta selostuksen Ruukin suviseuroissa 1971 ja vuosikokous hyväksyi yksimielisesti toimenpiteet.
Reinikainen kuvaa useita SRK:n merkittäviä kokouksia, joissa politiikkaa on käsitelty.
Reinikainen esittää politiikkaan liittyen seuraavan kriittisen huomion: ”Vaikka virallisissa kokouksissa SRK:n puitteissa toimittiinkin politiikassa päätöstasolla, kuten edellä olevastakin käy ilmi, Jumalan sanalle kuuliaisuutta osoittaen ja rakkauden käskyä noudattaen, tapahtui `kentällä` ylilyöntejä, joskus vakaviakin.”
2
Televisiokysymys. Selostetaan kristillisyyden päätökset. Jotkut yhteisestä rakkaudesta langenneet olivat TV:n hankkineet, perussyynä useimmiten maailmanrakkaus. Kuitenkin hoidoissa alkoi ilmetä ”kireyttä ja lainomaisuutta”. Esimerkkinä liian pitkälle menosta mainitaan, että ”päätöksiä käytiin eräillä tahoilla kieltämään myös opetustelevision kaikkinainen käyttö”.
3
”Väärä henki ja kosolaisuus”
”Keskeisimmäksi asiaksi ko. kautena muodostui loppujen lopuksi taistelu väärää henkivaltaa vastaan. Kysymys ei ollut enää vain joistakin nimellisistä synneistä, vaan elämän tavasta, joka oli uskon ja Jumalan sanan vastainen.” Reinikainen luettelee runsaan määrään erilaisten ”juurien vaikutuksia eri paikkakunnilla”. Mainitaan simppalalaisuus, poukkulalaisuus, kososlaisuus. Käsitellään maailmanrakkautta ja erilaisia synnin muotoja. Luetellaan erityisen vaikeina esimerkkeinä 31 (!) paikkakuntaa/seutua, jossa on nähty tarvetta keskustella ”yhteistä rakkautta rikkovista asioista”.
4
”Mitalin toinen puoli”
Tämän otsikon alla on alustuksen varsinainen kriittinen osuus. Lainaan sen kokonaisuudessaan:
”Mitä pitemmälle 1970-luvulla tultiin, sen selvemmin alkoi näkyä hälyttäviä merkkejä hoitokokouksien yhteydessä ja eräitten hoitotyöhön aktiivisesti osallistuneiden toiminnoissa.
Erityisesti suurten rauhanyhdistyksien hoitokokouksissa alkoi pääosa etenkin nuorista tehdä julkirippiä (esimerkiksi Oulu) ja parannusta kososlaisuudesta. Syntyi myös kuva, että tekemällä parannuksen kososlaisuudesta, vasta silloin parannus on oikea. Vuosi 1979 oli tällaisen kehityksen huipentuma. Tämä vaarallinen harha levisi jo aktiivisesti hoitoihin osallistuneidenkin joukkoon. Johtokunnittain alettiin tehdä parannuksia kososlaisuudesta. Kärkeen nousi mies, johon oli yhdistynyt uudenheräyksen kaivamisoppi ja aivan selvästi aidon kososlaisuuden oppi, kososlaisuuden, jota vastaan hän itse sanoi taistelevansa. H.S. sai itselleen myös tämän opin myötäilijöitä. Kysymyksessä oli selvä henkivalta, johon liittyi useitakin harhaoppeja. Erityisen näkyvänä oli kova kielen käyttö. Rakkaus oli tyystin kadonnut. Sitä saattoi olla kyllä puheessa, muttei sydämessä ja hengessä. Jumala varjeli Siionia, ettei pahempaa päässyt tapahtumaan. H.S. sai parannuksen armon harhastaan. Tämä oli loppupiste 1970-luvun taisteluille.
Seurakuntiin alkoi levitä myös toinen harha. Tehtiin parannus epäuskosta ja näin kerralla päästiin heidän käsityksensä mukaan myös nimellisistä synneistä, jotka varsinaisesti olivat olleet väsymisen syynä uskonelämässä. Kuului myös opetusta, että jokainen nuori on jossain elämänsä vaiheessa joutunut uskottomaksi tai kososlaisuuteen. Tällainen opetus on vaarallista harhaoppia.
Vielä on syytä kiinnittää huomiota tällä ”mitalin toisella puolella” eräisiin kielteisiin ilmiöihin. Alkoi ilmetä henkilökohtaista kasvua ja erehtymättömyyden mieltä. Myös suhtautuminen ympäristöön oli sulkeutunutta. Tiedottamista pidettiin pahana. Ulkopuoliset, etenkin papit, olivat ”jumalattomia pökkelöitä” ja ilmeni kirkon suoranaista vihaa. Kristillisyyttä olivat nämä ”oikein oikeassa olevat miehet” umpioimassa ja vetämässä selvästi lahkolaisuuden suuntaan. Näin ei Jumala sallinut tapahtuvaksi, vaan antoi rakkauden tulen anteeksiantamuksessa puhdistaa erehtyneet. Toivomme ja rukouksemme on, ettei näihin harhoihin ole Siioniin jäänyt enää siementä.
Lopuksi tässä kohdassa on paikallaan todeta, että on vaara tulkita lihasta nousevat erheet hengestä nouseviksi harhoiksi. Tällöin voi tehdä kohtalokkaita ratkaisuja. Tästä Jumala meitä varjelkoon! Ja Jumala kyllä varjelee, kun suurin lahja, uskosta vuotava rakkaus, saa meissä vaikuttaa.”
III
TAISTELUN JÄLKEINEN AIKA
Käsitellään lyhyesti 1970-luvun jälkeistä aktiivista työn aikaa. Alustus loppuu seuraaviin sanoihin: ”Kaikki tämä osoittaa, että 1970-luvun hoidot olivat tarpeen. Jumala puhdisti viinipuun oksia, että ne runsaamman hedelmän kantaisivat ja Kristuksen sotilaat olisivat valmiit edelleenkin taistelemaan pahan voimia vastaan uskon kautta Pyhässä Hengessä Jumalan sanalla.”
TykkääTykkää
Kiitos, Siionin Kevät! Mielenkiintoista. Minulla on muistikuva, että Reinikaisen alustus olisi julkaistu aikoinaan Mopin palstalla. Muistelen silloin itsekin ajatelleeni, ettei se niin radikaali ja syvällinen opillinen analyysi ollut kuin huhut olivat väittäneet.
TykkääTykkää
Kiitos Siionin Kevät mielenkiintoisesta referaatista! Kyllä tämä Reinikaisen alustus vähän sellainen keisari ilman vaatteita vaikuttaisi olevan. Tästä olen kuullut sanottavan että tuossa 1987 tilaisuudessa olisi hyvinkin kirkkaasti asiat nähty mutta homma olisi sitten jäänyt puolitiehen. Tämän referaatin perusteella aika ”pimeässä metsässä” on yhä tuolloin harhailtu.
Myöhemmin 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa Reinikainen kyllä teki huomattavasti rohkeampia ja selkeämpiä ulostuloja. Ja niistä joutuikin takapuheiden ja paheksunnan kohteeksi. Syytöksiä itsekorostuksesta ja muita leimakirveitä oli käytössä. Näillä kätevästi saatiin itse asia mitätöityä.
TykkääTykkää
Suurkiitos tästä Siionin Keväälle! Kyllä teksti ainakin minusta hyvin autenttiselta kuulostaa. Jos vielä Anders K :n versio käy tämän kanssa yksiin, voinemme pitää sitä alkuperäisenä. Täysin varmaa se ei kuitenkaan ole. On siis ymmärrettävää, ettei Siionin Kevätkään julkista sitä täällä kokonaisuudessaan vaan referoiden. Tästäkin kyllä selviää Reinikaisen ajatusten yleisluonne ja painotukset riittävän hyvin.
Jo aikaisemmin Siionin Kevät kirjoitti: ”Lyhyesti todettuna alustuksen kokonaissävy on sellainen, että se ei missään tapauksessa tee selvää eroa esimerkiksi henkioppiin vaan hyvä ettei käsittele sitä ikään kuin annettuna tosiasiana. Ei alustuksessa mitään yllättävää ole, vaan on juuri sellainen kuin voi olettaa vuoden 1987 ’kriittisen’ alustuksen olevan. Ylilyöntejä toki tunnustetaan. Jos nuo neljä harhaa ovat alustuksessa, ne tulee erikseen sieltä kaivaa ja tulkita esiin.”
Tämä arvio tuntuu hyvin osuvalta. Pesäeroa henkioppiin ei Reinikainen tee vaan puhuu ”politiikan henkivallasta” ja kuvaa kososlaisuutta: ”Kysymyksessä oli selvä henkivalta, johon liittyi useitakin harhaoppeja.” Syvemmälle menevää opillista analyysiä ei tekstistä juuri löydy. Näkyvien harhojen vaikutuksia rauhanyhdistyksissä toki käsitellään.
Historiantutkijoita tuo alustus voikin kiinnostaa enemmän kuin teologeja. Reinikaisen arviot vl-liikkeen historiasta ja tilasta 1987 ovat vaikuttaneet 30 vuoden ajan, ja näkyvät varmaan liikkeen itseymmärryksessä tänäkin päivänä. Poliittiset kohuaiheet kuten SYT-rahat olivat tuolloin vielä ajankohtaisia. Luonnollisesti siis niitäkin piti käsitellä, vaikka nyt niille uhrattu tila tuntuukin liialliselta.
Itseäni kiinnostaa enemmän esim. Reinikaisen käsitys Antinpäivän kokousten jälkiselvittelyistä (sovintokokoukset rauhansanalaisten kanssa): ”Antinpäivän tapahtumista jäi mm. siemenet, jotka myöhemmin aiheuttivat kypsymisen pappiseriseuraan sekä toisaalta lainomaista totuutta ruokkivan hengen”. Lisäksi Reinikainen mainitsee julkilausumissa olleen hyökkäystä keskusyhdistystä vastaan.
Tämän täytyy viitata Heikki Saaren ja Väinö Polven johtamaan Porin kokoukseen 16.2.1946, jossa paikalla oli 32 henkilöä. Kokouksesta laadittua sovintoa vastustavaa kirjelmää levitettiin painettuna ympäri Suomea. Kirjelmässä kritisoitiin sitä, että ”hengen saastaisuutta” ja ”eriseuraa” yritettiin nyt liittää ”kristillisyyteen” parannuksenteolla pelkästä rakastamattomuudesta. Kirjelmän allekirjoittaneiden mukaan kaikki neuvottelutiet olivat epäraamatullisia, ja Oulun kokouksissa ”eriseuran” puolelle horjahtaneita kehotettiin karttamaan. Näiden joukkoon luettiin myös SRK:n johtokunta! Lisäksi kirjelmässä kehotettiin olemaan menemättä suunniteltuun kolmanteen kokoukseen Tornioon.
Kirjelmän allekirjoittajilta vaadittiin myöhemmin anteeksipyyntöä. Heikki Saari pyysikin anteeksi aiheuttamaansa pahennusta, mutta lisäsi ettei Porin kokous ollut ”höpissyt läheskään niin paljon kuin SRK”!
Jo tässä yhteydessä Reinikainen ottaa esiin kososlaisuuden (”kososlaishengen edustaja”, ”kososlaisuuden henkivalta”). Sama henkivalta sitten aiheutti sen, että (oikeutettu?) taistelu pappiseriseuraa vastaan käytiin ”kireässä ja lyövässä hengessä”. Tämä taas poiki uusia taisteluja kososlaisuutta vastaan, jollaiseksi Reinikainen hoitokokouksetkin ilmeisesti lukee (vaikka monet hoitajatkin olivat kososlaisessa hengessä?).
Kososlaisuus historiallisena ilmiönä odottaa vielä tutkijaansa. Tarkoitan Juho Kososen ympärille Viipurissa 1930-luvulla syntynyttä ryhmää. Sotien jälkeen kososlaisuus levisi Viipurin vanhoillislestadiolaisten mukana Helsinkiin, Imatralle, Jyväskylään, Lappeenrantaan, Ouluun ja Tampereelle. Mitkä lienevät ne 9 paikkakuntaa, jossa kososlaisuus Reinikaisen mukaan erityisesti on vaikuttanut? Valma Luukka mainitsee edellisten lisäksi ainakin Rauman. ”Kososlaisuus” ei siis ole Heikki Saaren keksintö, vaikka hän käsitettä omiin tarkoituksiinsa luovasti laajensi ja sovelsi.
Reinikaisenkin visiossa kososlaisuus ja sitä vastaan käytävä taistelu näyttää hallitsevan vl-liikkeen historiaa 1930-luvulta saakka. Olisiko ajatuksessa sittenkin jotain perää? Keitä ovat kososlaiset keskuudessamme? No, ei nyt sentään vielä pidä ryhtyä köyttä rasvaamaan. 🙂
Taisi vitsini olla hiukan alatyylinen, pyydän anteeksi. Vakavasti puhuen olen kaiken jälkeen sitä mieltä, että tämä Reinikaisen alustus on historiallisena dokumenttina arvokas ja se pitäisi saada alkuperäisessä kokonaisuudessaan tutkijoiden yleiseen käyttöön. Mikä mahdollinen salassapitovelvoite sen voisi estää?
TykkääTykkää
Tyypillistä 1970-luvulle vanhoillislestadiolaisuudessa oli se, että tuolloin yleisesti uskottiin elettävän lopun aikoja. Tuo ajattelu näkyy selvästi esimerkiksi Päivämiehen kirjoituksissa ja joidenkin saarnaajien tapana valita Ilmestyskirjan teksti saarnan aiheeksi. Monet uskoivat, ettei vuotta 2000 ”kirjoiteta” kuten sanonta kuului. Hoitokokouksetkin selitettiin lopun aikaan kuuluviksi, jolloin Jumala puhdistaa puimatantereensa. Aivan erityistä lisäpontensa oppi lopun ajoista sai kun Israel oli miehittänyt Jerusalemin 1968. Se nyt sinskin oli mitä ilmiselvin lopun ajan merkki. Oppi käsillä olevasta lopun ajasta lisäsi hysteriaa vl-liikkeesä 1970-luvulla. Toikohan Reinikainen alustuksessaan tätä esiin?
Lestadiolsisuus on ollut maallikoiden johtama liike alusta alkaen. Opinmuodostus on ollut lähes kokonaan maallikkojen luomaa. Tämä on näkynyt monina opillisina erityiskorostuksina, joista osa on säilynyt läpi vuosikymmenten ja on voimassa vieläkin. Osa on myöhemmin julistettu vääriksi tsi niitä ei enää tuoda esiin. Mitenkähän Reinikainen käsitteli näitä samoin kuin oppia erehtymättömästä seurakunnasta?
TykkääTykkää
Palaan vielä case Tornio -keskusteluun ylempänä. Keskustelijoiden Jusbru ja Joona esittämät analogiat eivät ole kovin osuvia. Puhujan tehtävää pidetään niissä nimittäin jonain oikeutena, mitä se ei kyllä ole.
Keskustelu on tietenkin epäsymmetristä, sillä puheenvuoroja käyttävät julkisesti ne, jotka pitävät tätä ja monta muutakin tapausta vääryyksinä. Miten kuuluu menetellä, jos moitteelle on sijaa?
On se kumma, miten 70-luku aktivoi aina vain uusia sukupolvia. Arabimaissakin (joku käytti sitä vertailukohtana aiemmin) saadaan hengen paloa vihasta ja vastakkainasettelusta.
TykkääTykkää
Viha on väkevä voima
TykkääTykkää
Minun ja Jusbrun esimerkit eivät pidä sisällään ajatusta, että puhujan tehtävä olisi oikeus. Luehan tarkemmin. Ne pyrkivät havainnollistamaan sitä, että vaikka puhujan tehtävä ei ole oikeus, siitä vapauttaminen ei saa tapahtua mielivaltaisesti.
Sinua ihmetyttää se, että 70-luku aktivoi aina vain uusia sukupolvia. Voisiko paras selitys sille olla se, että silloin todella tapahtui vääryyksiä, jotka aiheuttavat ihmisten elämään ja uskonelämään kipua ja harmia yhä. Siksi asia kiinnostaa.
TykkääTykkää
Rakkaus särkyneitä ja särjettyjä kohtaan on vielä suurempi voima!
Kannattaa kuunnella taas Areenasta ylenykkösen radio Variaation tämäniltainen ohjelma ”Iäti katomattomalla kaipauksella” https://areena.yle.fi/1-4377213#autoplay=true sisällissotamme menetyksiin ja syviin traumoihin liittyen.
Jos hoitokokoukset koskettivat 100 000 ihmistä ja erotettuja oli 1000, niin ”valistunut” arvaus voisi olla, että enemmän tai vähemmän traumatisoituneita oli jopa kymmeniä tuhansia. Fyysisiä sairastumisia, ennen aikaisia kuolemia ja kuolemantuottamuksia todennäköisesti ainakin kymmeniä. – Onko se sisällissodan jälkeen suurin suurin kansallinen tragedia. Ei ehkä kuitenkaan. Veikkaan, että 1920-30 -luvuilla kommunistien ja lapualaisten sekä 1940-luvun ”vaaran vuosien” yhteiskunnalliset selkkaukset olivat tuhoisampia. Ja aina on muistettava 500 000 suomalaista lasta, jotka on surmattu ns. laillisella abortilla luterilaisen kirkkomme katsoessa yhteiskunnallisen konsensuksen ja poliittisen korrektiuden vaatiessa toisaalle…
Siionin Kevään referoima ER:n alustus osoittaa myyteiksi näkemykset, että hän olisi ollut jo 1980-luvulla ajamassa nykymittapuulla mitään merkittävää reformia ja radikaalia näkemystä 1970-luvun harhoista. Esimerkiksi vuoden 1985 SRK:n vuosikirjassa on hänen artikkelinsa ”Vanhoillislestadiolaisuuteen kohdistuneita syytöksiä”, jossa on varsin vähän yhteisöllistä itsekritiikkiä ja on ennen muuta hyvin puolusteleva! – Mutta 1980-luvun kristillisyytemme ilmapiirissä tuonvertainenkin saattoi tuntua dramaattiselta perääntymiseltä. Itse olen vain muutaman kerran keskustellut hänen kanssaan. Ja hän oli parhaimmillaan hyvin keskusteleva, toisaalta luonteeltaan hyvin autoritäärinen – ja ennen muuta oli itse ollut syvällä näissä loputtomissa henkihupsutuksissa 🙂 Toisaalta väitetään hänen tehneen luottomiestensä kanssa jonkinlaisia ”hoitointerventioita” vielä 1990-luvulla.
TykkääTykkää
Erkki Reinikaisen (1919–2006) henkilöhistoria ja toiminta vl-liikkeessä alkoi kiinnostaa enemmänkin. Varsinkin hänen suhteensa Heikki Saareen, osuus Saaren kukistumisessa, uudet liittolaiset ja vihamiehet, syrjäyttäminen (?) sekä viimeiset vuodet – varsinkin hänen ajattelunsa kehitys/muuttuminen viimeisinä vuosina.
Varsinaista tutkimusta aiheesta ei taida olla. On kyllä Jaakko Rannan gradu vuodelta 2015, mutta se käsittelee kasteopetusta. On myös muistokirjoitus SRK:n vuosikirjassa 2007; Muutoksen keskellä. Mutta tuskin sieltäkään kovin kiinnostaa löytyy…
Löysin hyllystäni SRK:n vuosikirjan 1990; Taistelusta rauhaan. Siinä on julkaistu Reinikaisen alustus puhujien kokouksessa Reisijärvellä 30.12.1976, jonka aihe oli ”Kuiva henki”. Alustus on juuri sellainen kuin 70-luvun hoitomieheltä sopii odottaakin. Ihmettelen, miksi se on haluttu vielä 1991 julkaista uudelleen. Eikö Reinikaiselta olisi saanut ”päivitetynkin” version?
Kirjasta löytyy myös Juhani Uljaan alustus puhujien ja seurakuntavanhinten kokouksessa Rovaniemellä 29.6.1979, jonka aihe oli ”Rippi ja avainten valta”. Tähän alustukseen myös Viktor edellä viittasi. Viktorin mielestä – näin ymmärsin – Erkki Pirin näkemys yksittäisen kristityn vallasta käyttää sideavaimia ja Juhani Uljaan näkemys ovat keskenään ristiriidassa. Tämäpä onkin mielenkiintoinen asia. Kumpi on oikeassa? Olisikohan minullakin valta sitoa erimielinen ja uppiniskainen matkatoverini saatanan haltuun – houkutteleva mahdollisuus? 🙂
TykkääTykkää
Vuoden 1990 vuosikirja on 1970-luvun ilmiöiden tulkinta ja ”valkoinen kirja”, jonka haluttiin silloin olevan myös piste keskustelulle. Julkaisemalla ”fiksumpia” alustuksia haluttiin myös osoittaa, ettei isossa kuvassa ja suuressa linjassa ole mitään häpeämistä tai peruutettavaa.
Vuoden 2011 julkilausumassa tuo virallinen näkemys oli muuttunut 180 astetta.
TykkääTykkää
Niin, ajattelin edellä rauhanaikaa vuoden 1918 jälkeen, noissa kansallisissa kriiseissä ja tragedioissa sota-aika 1939-45 on tietysti oma lukunsa…
TykkääTykkää
Minulla on Reinikaisesta ihan mukava muisto. Olen joskus ihmetellyt siellä täällä olevia kirjoituksia hänen kovuudestaan ja ankaruudestaan. Jokaisella on tietysti omat kokemuksensa.
Kerran hän oli erään toisen puhujan kanssa meillä hoitamassa vanhempiani mahdollisesta väärästä hengestä, huolestuneen sukulaisemme pyynnöstä. Isäni oli juuri tehnyt parannuksen ja puhujien mielestä kososlaisuus ei ollut vielä ehtinyt tarttua. Ei sitä äidistäkään löytynyt (ei taidettu edes etsiä) ja muutenkin tämä tilaisuus oli lyhyt ja asiallinen. Reinikainen itse oli leppoisa ja hyväntuulinen. Käyttäytyi oikein ystävällisesti.
70-luku oli muuten kauhistuttavaa aikaa. Jouduin muutaman muun nuoren kanssa tilaisuuteen, jossa syyteltiin ja ilmiannettiin muita ja kerrottiin toisten synneistä.
Muistan elävästi miten seurojen alussa Oulun ry:n puheenjohtaja OS luetteli keitä oli heitetty saatanan haltuun. Seurakunnan edessä kävi moni pyytämässä kososlaista henkeö anteeksi. Jotkut tunnustivat hyvin intiimejä syntejä. Samat ihmiset saattoivat käydä yhä uudelleen.
Yksi mummo itkien pyysi siunausta, mutta kukaan ei uskaltanut siunata ennen kuin puhuja tovin kestäneen panttauksen ja jännityksen jälkeen antoi kaikkia helpottavan luvan: eiköhän me saarnata tälle synnit anteeksi.
Itse olin ahdistunut, kun en uskaltanut mennä seurakunnan eteen. Se aiheutti kauheaa epävarmuutta olenko oikein uskomassa. Kertaakaan en kuitenjaan uskaltanut mennä, mutta olin melkein lapsi siihen aikaan.
Oma lähipiirini oli hyvin lakihenkistä ja ahdasmielistä. Puhuttiin ilosta ja uskomisen vapaudesta, mutta muistan aina ihmetelleeni miksi uskon pitää olla tällaista, ahdistavaa. Varmasti tunsin enemmän pelkoa iänkaikkisesta kadotuksesta kuin taivastoivoa.
Yritän tässä kertoa, että varmasti kovia hoitomiehiä oli olemassa, mutta kyllä iso osa seurakunnasta oli tässä kososlaisessa juonessa mukana ja järjestämässä näitä hoitoja.
Ei näistä muistoista pääse koskaan eroon. Tiedän ihmisiä, jotka ovat vielä viime aikoina jättäneet liikkeen näiden lapsuus ja nuoruusmuistojen ahdistamina.
TykkääLiked by 2 people
Sellaisia ihmisiä on minun ikäpolvessani paljon, jotka traumatisoituivat 1970-luvulla. Olen elämäni vaiheissa jutellut kymmenien sellaisten kanssa. Jotkut jättivät liikkeen saman tien, jotkut sitten seuraavina vuosikymmeninä. Nekin, jotka eivät jättäneet liikettä, ovat myöntäneet, ettei noita asioita ole vielä käyty läpi pohjia myöten.
Tänäkin päivänä monen vanhoillislestadiolaisen suurin pelko on joutua tuon ”sielunhoidon” kohteeksi. Moni onkin joutunut, mutta hanakammin nyt hoidetaan ulos teologeja ja puhujia. 1970-luvulla ”hoito” aloitettiin vanhuksista ja nuorista, yleensä niistä, joiden sosiaalinen status yhteisössä oli alempi.
Tuntuu pahalta, että pelkästä mielipiteestä joutuu hoidetuksi ulos yhteisöstään! Ennen synnit olivat väärähenki-syntejä tai sitten elämäntapasyntejä, kuten televisio
(joka nykyään on jokaisen taskussa), pitkä tukka miehillä, partasynti, urheilu, kirkossa käynti, permanentti, huulikiilto ja -puna, tai tiettyjen puolueiden julkinen kannattaminen. E-liikkeessä ei saanut käydä, tai siellä käytiin, mutta varoen, ettei kukaan näe. Raamatun lukemisesta omin päin varoitettiin ja muita käännöksiä kuin Wanha Käännös ei saanut olla kirjahyllyssä. Tupakkaa sen sijaan sai vetää, vaikka ketjuna!
TykkääTykkää
tupakanpoltto on hirveän epäterveellistä, mutta ei se syntiä ole, viinan juonnista aiheutuva paha meno sitä vastoin on syntiä
TykkääTykkää
Ja homosuhteet on myös synti.
TykkääTykkää
Minä muistan myös, kuinka seurojen alussa lueteltiin ”sidottujen” nimiä seurakunnalle, ja varoitettiin, ettei heitä saa tervehtiä ja että heitä olisi pidettävä ”pakanoina ja publikaaneina”. Saarnassa sitten mainittiin, että kun ”Jumalan huoneesta” on ajettu vääriä henkiä pois, ne ovat huutaen lähteneet. Puhuja, OS, viittasi jo yltyneeseen hoitokokouskritiikkiin vl-liikkeen erotettujen taholta ja yleensä ulkopuolelta.
Ainoa kerta, kun minua ””hoidettiin”, oli kai 1980, kun kaverini oli saanut päähänsä, että minulla on ”väärä henki”. Useampi kaverini, minä, äitini ja siskoni vierailimme juuri Erkki Reinikaisen kodissa. Keskustelimme sitten, ja lopputulemana oli, että Erkki R. jyrähti minusta huolestuneille minuun viitaten: Hän on oikein ja kalliisti uskomassa, mutta te olette henkipalloja! Jättäkää hänet rauhaan! –Ymmärrettävästi tämä on jäänyt mieleeni. ☺
TykkääTykkää
Samantapaista kuin sinulle tapahtunutta, olen Reinikaisesta kuullut muiltakin. Kyllä hänestä on oikeudenmukainen ja turvallinen muisto jäänyt.
Vierailimme mekin joskus Reinikaisella, mutta ihan kyläilemässä vain. Leppoisa ilmapiiri siellä oli. Ei tarvinnut pelätä 🙂
TykkääTykkää
Toisenlaistakin olen Erkki Reinikaisesta kuullut hoitokokousvuosina. Tulin vierailleeksi hänen kodissaan useammakin kerran. Hän pyrki oikeudenmukaisuuteen jarehellisyyteen ja kuten täällä on sanottu, oli ensimmäisiä jotka suhtautuivat sittemmin kriittisesti koko touhuun. Hänellä oli läheisiä ’neuvonantajia’, joilta hän kysyi mielipidettä ’vaikeissa’ kysymyksissä. Vaikka hän saattoi olla sotilaallisen suorasukainen, hänestä löytyi myös isällinen, pehmeämpi puoli. Juuri pyrkimys oikeudenmukaisuuteen ja rehellisyyteen jätti minulle hänestä hyvän muiston. Samaa en todellakaan voi sanoa monesta muusta vl-saarnamiehestä. Kierous paistaa läpi.
TykkääTykkää
Joonan kommenttiin edellä: “Sinua ihmetyttää se, että 70-luku aktivoi aina vain uusia sukupolvia. Voisiko paras selitys sille olla se, että silloin todella tapahtui vääryyksiä, jotka aiheuttavat ihmisten elämään ja uskonelämään kipua ja harmia yhä. Siksi asia kiinnostaa…”
Jos lähdetään vaikka ihan alusta saakka miettimään miten nämä em. neljä harhaoppia ovat mahdollisesti vaikuttaneet yksilöiden ja perheiden elämässä:
1. Oppi Jumalan huoneenhallituksesta: tämä tarkoittaa sitä, että johtokuntien päätöksiä ei voi kyseenalaistaa, koska se on suoraan hyökkäys itse Jumalaa vastaan. Kuten Siionin Kevät edellä totesi: “…perusongelma on se, ettei ole olemassa riittävää keskustelukulttuuria tai kaikki osapuolet huomioon ottavia käytäntöjä hoitaa tällaisia inhimillisesti hankalia juttuja. Se johtaa siihen, että ihmisen oma heikkous selän takana lörpöttelyineen, väistämisineen, asianosaisen ohittamisineen, päsmäröinteineen jne pääsee valloilleen…esim. että rauhanyhdistyksen johtokunnan salassapito luottamuksellisissa asioissa (muutenhan kaiken pitäisi olla julkista) saattaa vuotaa kuin seula…”
Kun “Jumalan huoneenhallitus” on täynnä näitä em. inhimillisiä heikkouksia, niin erilaisissa päätöstenteossa se on huomioitava. Useinhan ihmiset ovat sokeita omille inhimillisille heikkouksilleen, ja joukossa “tyhmyys tiivistyy”. Tarvittaisiin ns. “Moral Case Deliberation” -koulutusta.
2. Oppi julkiripistä ja oppi henkiparannuksesta: nämä voivat pahimmillaan johtaa skitsofreeniseen mielen sisäiseen sekaannukseen. Kun ihmiselle sanotaan että hän on Saatanan lapsi, se tarkoittaa syvintä mahdollista pimeyttä ja eroa Jumalasta, jolloin herkkä ihminen voi ajautua totaaliseen umpikujaan, josta ei pääse enää ylös. Vättääkseen umpikujan, ihminen voi hädissään tehdä “parannuksen” ja suostua sumeilematta ihan mihin vain käsketään, jotta pahinta mahdollista ei tapahtuisi. Mekanismi muistuttaa kidutusta, jossa kuulustelija pakottaa raa`an väkivallan uhalla syytetyn tunnustamaan rikoksen, vaikka hän ei olisikaan syyllinen. Itseäni kiinnostaa kyllä, mitä tällainen toiminta paljastaa hoitomiehen/-miesten persoonan rakenteesta, jos hän pystyy ylipäätään toimimaan näin?
Ihminen voi myös traumatisoitua seuraamalla vierestä toisen ihmisen nöyryytystä tai väkivaltaista kohtelua. Tämä koskee esim. perheväkivaltaa, mutta myös hengellistä väkivaltaa, joka voi yhteisön ja perheen sisällä jättää pahoja sekaannuksia ihmissuhteisiin. Tämä ns. sijaistraumatisoitumisen vaikeus on ihmis-ja tilannekohtainen asia, ja jättää myös neurofysiologisen jäljen aivoihin, eikä lähde välttämättä koskaan pois. Ahdistavat muistikuvat ja pelkotilat voivat nousta vuosienkin jälkeen pintaan, jopa ihan fyysisinä reaktioina (hengenahdistus,sydämentykytys,hikoilu). Traumapsykoterapeuttista asiantuntemusta kaltoinkohdelluille voisivat tarjota traumapsykoterapeutit. Traumaspsykoterapeuttista asiantuntemusta hengellistä väkivaltaa kokeneille soisi käsiteltävän myös kristillisyytemme julkaisuissa.
4. Oppi kollektiivisesta omastatunnosta: tämä voi johtaa siihen, että yksilön herkkyys eettiseen ja moraaliseen omaantuntoon heikkenee. Tämä on juuri em. machiavellistisen “ison kuvan” ongelma, jossa yksilö uhrataan yhteisön eheyden tai menestyksen alttarille.
Koska “machiavellistinen reaalipolitiikko” Jumala uhrasi jo itsensä Jeesuksessa kaikkien edestä, uusia uhreja ei enää tarvita missään asiassa. Voimme siis kuunnella yksilöiden kokemuksia ja kertomuksia puolin ja toisin, ja antaa evankeliumin virrata esteettä. Jeesuksen uhrikuolema johtaa meidät pohtimaan myös niitä uhreja, jotka ovat kärsineet mielivaltaisen kohtelun ja joiden ääni on haluttu vaientaa ja unohtaa.
(Joh 11:48 ->): “48) Ylipapit ja fariseukset kutsuivat neuvoston koolle ja kysyivät siltä: ”Mitä meidän pitäisi tehdä? Se mies tekee paljon tunnustekoja. 48) Jos annamme hänen jatkaa näin, häneen uskovat kohta kaikki, ja silloin roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä tämän pyhän paikan että koko kansamme.” 49) Silloin yksi heistä, Kaifas, joka oli sinä vuonna ylipappina, sanoi: ”Te ette ymmärrä yhtään mitään. 50) Ettekö te käsitä, että jos yksi mies kuolee kansan puolesta, se on teille parempi kuin että koko kansa joutuu tuhoon?” 51) Tämä ei ollut hänen oma ajatuksensa, vaan sen vuoden ylipappina hän lausui ennustuksen: Jeesus oli kuoleva kansan puolesta, 52) eikä vain sen kansan puolesta, vaan kootakseen yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset…”
P.S. Siirak: “Kyllä tämä Reinikaisen alustus vähän sellainen keisari ilman vaatteita vaikuttaisi olevan…” Olisiko sitten niin että “Reinikaisen reformaatio” jäi puolitiehen, jolloin asiat jäivät ns. levälleen?
TykkääTykkää
”P.S. Siirak: “Kyllä tämä Reinikaisen alustus vähän sellainen keisari ilman vaatteita vaikuttaisi olevan…” Olisiko sitten niin että “Reinikaisen reformaatio” jäi puolitiehen, jolloin asiat jäivät ns. levälleen?”
Varmasti osaltaan näinkin. Mielestäni tuona referaatin perusteella alustuksesta ei vain olisi ollut miksikään reformaation pohjaksi ja käynnistäjäksi. Osittain kovin sekavaa ja erilaisessa ”hölynpölyssä” kiinni olevaa siinä ilmenevä ajattelu yhä on. Tapahtumien selittäminen erilaisilla hengillä ym. on hyvin hutera lähtökohta. Myöhemmin Reinikainen puhui enemmänkin hengellisestä pahuudesta sekä fundamentalismista, mikä on mielestäni jo tukevamman pohjan tarjoava lähtökohta. Lisäksi tuosta alustuksen fereraatista saa kuvan, että Reinikainen kannatti kovin autoritaarista hengellisyyttä, kun puhuu kategorisesti vääränä asiana keskusjohtoa vastaan hyökkäämisestä. Heikki Saarenkin Antinpäivän kapinassa nimenomaan keskusjohtoa vastaan toimimista Reinikainen pitää hyvin vääränä. Sisällöistä ei oikein puhuta tarkasti vaan ne leimataan erilaisista hengistä, kuten Kososlaisuudesta kumpuaviksi ja tämä itsessään tekee niistä vääriä.
TykkääTykkää
Hyvä ja huono palvelija
45 ”Kuka siis on uskollinen ja viisas palvelija, jonka talon isäntä asettaa palvelusväkensä esimieheksi katsomaan, että kaikki saavat ruokansa ajallaan? [Luuk. 12:41-48 : 1. Kor. 4:2; Hepr. 3:5]
46 Autuas se palvelija, jonka hänen herransa palatessaan tapaa näin tekemästä!
47 Totisesti: herra uskoo hänen hoitoonsa koko omaisuutensa. [Matt. 25:21,23]
48 ”Mutta jos palvelija on kelvoton, hän ajattelee: ’Herrani ei tule vielä pitkään aikaan’,
49 ja hän alkaa lyödä tovereitaan ja syö ja juo juoppojen seurassa.
50 Mutta päivänä, jota tuo palvelija ei arvaa, hetkenä, jota hän ei tiedä, hänen herransa tulee,
51 hakkaa hänet kuoliaaksi ja tuomitsee hänet samaan paikkaan, jossa teeskentelijät ovat. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.” [Matt. 8:12+] (Matt. 24:45-51).
Viisaat ja tyhmät morsiusneidot
1 ”Silloin taivasten valtakunta on oleva tällainen. Oli kymmenen morsiusneitoa, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. [Luuk. 12:35,36]
2 Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta.” (Matt. 25: 1-2); (KR 1992)
TykkääTykkää
Tästä on jo aikaisemminkin mainittu, mutta mikset kerro mitä haluat viestilläsii sanoa? Monet raamatunkohdat ovat kyllä keskustelijoille tuttuja. Vaikka sinulle olisi selvää, mitä haluat lainauksillasi kertoa, niin muille se ei ole, koska emme voi nähdä pääsi sisään. Näistä lainauksistasi ei siis keskustelun kannalta ole hirveästi hyötyä, koska keskustelu ei edisty mihinkään suuntaan. Ihmiset vain jättävät kommenttisi lopulta huomiotta.
TykkääTykkää
Ehkä täällä on keskustelijoiden seassa joku asiantuntija, joka osaa selittää Jumalan sanaakin?
En pyri tulkitsemaan näitä tekstejä toisten puolesta. Ken lukee, hän ymmärtäköön.
Kenelle on hyötyä tällaisista skandaalikeskusteluista? Vielä elossa olevista henkilöistäkin nimillä mainiten. Onko tämä sellaista ”Kristus-keskeistä hyvän työn tekemistä”, johon (blogistin selitysten mukaan) Raamattu velvoittaa Jumalan lapsia?
TykkääTykkää
No niin, hyvä että annoit panoksesi keskusteluun (tämä ei ole sarkasmia):)
Analysoin hieman viestiäsi, voit kertoa olenko tulkinnut oikein. Jos väärintulkintoja tulee, se on hieman omaa syytäsikin, koska et kunnolla avaa vieläkään viestissäsi mitä haluat sanoa. Viestini on esimerkki siitä, miksi kannattaa perustella kunnolla. Muuten viestisi on tulkitsijoiden armoilla, ja viesti saattaa välittyä väärin (tai sen voimakkuus saatetaan tulkita väärin).
”Ehkä täällä on keskustelijoiden seassa joku asiantuntija, joka osaa selittää Jumalan sanaakin?”
-Tämä on selkeästi tarkoitettu haukuksi tai piikiksi keskustelijoille. Käytät asiantuntija- sanaa halventavassa merkityksessä ja hieman ylimieliseen sävyyn annat rivien välistä ymmärtää että ”vaikka kuinka olisi asiantuntija, niin tästäpähän nähdään etteivät he Jumalan sanaa osaa selittää.”
Kaikki keskustelijat kyllä ymmärtävät loukkauksen tällaisen vihjailun taustalla, mutta kysynkin että ajatteletko että asiasi jotenkin edistyy tällä tavalla?
”En pyri tulkitsemaan näitä tekstejä toisten puolesta. Ken lukee, hän ymmärtäköön.”
– Vähän aikaisemman lauseen tapaan pyrit ylimieliseen sävyyn osoittamaan että ”muutpas eivät ainakaan osaa tulkita raamattua, niin epäuskoisia täällä ollaan, hähää.” JÄlleen kerran: Ajattetko edistäväsi tällä jotain? Jos osaat tulkita raamattua paremmin kuin muut, niin kerro se oikea tapa, niin me voimme sitten itsekin ottaa siitä oppia.
Kenelle on hyötyä tällaisista skandaalikeskusteluista?
Tämä on hyvä kysymys. Minun mielestäni syitä on kaksi:
1) Väärin ja kaltoinkohdellut tarvitsevat oikeutta, jotta he voisivat saada rauhan elämäänsä.
2) Rakasta herätysliikettä täytyy suojata, jottei vastaava (hoitokokoushulluus) pääsisi enää ikinä tapahtumaan (valitettavasti näköjään nykyäänkin sellaista voi tapahtua- Erkki Hurtigin tapaus on siitä surullinen, pelottava esimerkki)
Jatkan mielelläni keskustelua kanssasi, jos haluat:)
TykkääTykkää
Mielestäni nämä A ja O:n kommentit on vain ylimielistä vihjailua siitä, kuinka täällä hulluinhuonelaisessa keskustelevat ihmiset ovat omavanhurskaita, teeskentelijöitä ja harhassa, tyhmiä neitseitä.
Ylimielisyydestäsi A ja O kertoo juuri se, että et voi olettaa, että täällä joku välttämättä ymmärtää, mitä SINÄ tarkoitat kaikilla niillä Raamatunlauseilla mitä tänne heität. Voisin heittää nuo aivan samat kohdat ja todeta samat asiat kuin sinä ja sitten kun joku tulkitsee ne eri tavalla kuin olin ne tarkoittanut, se olisi minulle merkkinä siitä, että täällä ollaan harhassa. Se on helppo keino ”näyttää”, kuinka täällä ollaan harhassa, mutta ei valitettavasti kovinkaan uskottava.
Melkein yhtä uskottavaa on mennä ryn keskusteluiltaan ja käydä sanomassa nuo Raamatunkohdat sieltä ja todeta, että kaitpa täällä joku osaa Jumalan sanaa tulkita. Joo varmasti osaa, monelta eri kantilta, mutta se, mitä puheenvuoron pitäjä näillä kommenteillaan tarkoittaa ja haluaa kuulijoilleen kertoa, voi jäädä monelta pimentoon. Siksi, hyvä A ja O, meillä on puhujat, jotka aina kertovat, mitä luettu Raamatunkohta tahtoo meille kertoa juuri tähän tilanteeseen, tässä maailmanajassa, siinä ja siinä elämäntilanteessa ja mitä vielä, oleville ja eläville.
Vai pitäisikö mielestäsi ryllä lopettaa saarnaaminen ja alkaa vain lukemaan pelkkää Raamattua ilman selitystä?
TykkääTykkää
”Ylimielisyydestäsi A ja O kertoo juuri se, että et voi olettaa…”
Ylimielisyydestäsi kertoo se, että oletat kyseisen asian, mutta näin et voi toimia todellakaan, niin suuri mahdollisuus väärinkäsityksiin on.
TykkääTykkää
Jupe 16/04/2018 20:03
Voit kysyä Joona Korteniemeltä (=TM, entinen puhuja), miten HÄN selittää, mitä JEESUS tarkoittaa opetuksellaan uskollisesta palvelijasta, kelvottomasta palvelijasta ja kymmenestä neitseestä. (Matt. 24, 25)
Tekstilainaus on otettu Raamatusta ja se on hukkumatonta Jumalan sanaa.
Keskustelut skandaaleista eivät ole Jumalan sanaa. Pyydä siis Joonalta selitystä Jumalan sanasta.
TykkääTykkää
A ja O:
You just made my point.
TykkääTykkää
… sāka runāt citās mēlēs…
TykkääTykkää
”Miksi sinä suutuit ja katselet synkkänä maahan?” (1. Moos. 4:6)
TykkääTykkää
A&O, et pyrkinyt oikaisemaan tulkintojani, vaan jatkoit keskustelijoiden haukkumista. Tästä tulkitsen, että aiempi tulkintani oli oikea, ja olet piittaamaton loukkaavasta toiminnastasi.
Et ansaitse mitään vastausta, mutta vastaan ulkopuolisten lukijoiden takia, jottei kenellekään välittyisi väärä kuva kristinuskosta.
Lukijoille saattaa tulla mieleen kysymys ”tuollaisiako ihmisiä vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä oikein on? Ei vaikuta yhtään sellaiselta rakkaudelliselta seurakunnalta, johon minä haluaisin liittyä”
Vastaus: Valitettavasti näyttää olevan. Tällaista käytöstä en kuitenkaan koskaan ole koskaan julkisesti nähnyt, ja jos näkisin, niin puuttuisin siihen heti. Tällainen käytös ei myöskään ole minun kokemuksieni mukaan mitenkään valtavirtaa.
Keskimäärin raamatun tunteminen saa ihmisen nöyräksi, eikä ylimieliseksi.
”Harkitsematon sana on kuin miekanpisto, viisaan puhe on lääkettä.” (Sananlaskut)
Yritin miettiä miten viestini olisi eniten hyödyksi, niin ettei se olisi miekanpisto. En tiedä voisinko tehdä jotenkin paremmin tämän, mutta aikaisemmin, A&O, annoin sinulle mahdollisuuden puolustaa viestiesi sisältöä ja oikoa mahdollisia väärinkäsityksiä. Koska jatkat huonoa käytöstä, minun on kuitenkin pakko olla tiukka.
Minua ärsyttää käytöksesi, A&O, ja toivoisin myös ettet pilaisi tätä hyvää keskustelua täällä, etkä tarpeettomasti myöskään kristinuskon tai vanhoillislestadiolaisuuden mainetta. Näistä tunteista huolimatta toivon sinulle kuitenkin siunausta elämääsi.
TykkääTykkää
”Miksi sinä suutuit ja katselet synkkänä maahan?” (1. Moos. 4:6)
TykkääTykkää
Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa.
TykkääTykkää
Miksi hoitokokouksista ja hyväksikäyttöskandaaleista vaietaan niin paljon meidän yhteisössä? Tuntuu, että ne halutaan vain painaa villasella, unohtaa ja jättää historiaan. Mutta mikäli niitä ei käydä läpi avoimesti ja vähättelemättä, opitaanko niistä oikeasti mitään? Miksei vaan katsota peiliin ja todeta että päin persettä meni? Näistä asioista pitäis joka ikisellä ry:llä pitää keskusteluillat ja käydä ne juurta jaksaen läpi ja jokainen väärin toiminut pois vallan kahvasta välittömästi. Kaikki jotka on jossakin asemissa, voisi asialle tehdä jotakin. Vallan mukana kasvaa vastuu, ja on ihan uskomatonta että uhrien lisäksi monet syyttömät lestadiolaiset on joutunu kestämään kiusaamista tämän asian takia. Ottakaa väärin toimineet vastuu omista teoista! Tuntuu, että monia lestadiolaisia asia ei kiinnosta ollenkaan jos se ei kosketa juuri henkilökohtaisesti ja se että valtaa käyttää väärin toimineet ihmiset, koetaan ihan ok:na asiana. Kiitos Joona ja kumppanit työstä, mitä ootte tehneet ja teette yhä. Siunausta työllenne!
TykkääTykkää
Mestari Nasaretista aiheutti skandaaleja aikansa ihmisten keskuudessa. Hän oli itse Elämä ja Totuus. Juutalaiset ylipapit ja oppineet hermostuivat, hänhän on vaaraksi. Se, mikä on totta, pysyy. Se, mikä ei ole totta, katoaa. Tämän he vaistosivat ja se teki kipeää. Heidän identiteettinsä oli murenemassa ja se oli estettävä. Syyllinen oli tuomittava, viaton syyllinen.
TykkääTykkää
… vuoripuro 16/04/2018 19:28 …
Kertomus jatkuu juutalaisten ja ylipappien osalta näin:
”He sanoivat sotilaille: ”Sanokaa, että hänen opetuslapsensa tulivat yöllä, kun te nukuitte, ja varastivat hänet. [Matt. 27:64]
14 Ja jos tämä tulee maaherran korviin, me kyllä lepytämme hänet ja järjestämme niin, ettei teille koidu ikävyyksiä.”
15 Sotilaat ottivat rahat ja tekivät niin kuin heille oli sanottu. Heidän kertomustaan on juutalaisten keskuudessa levitetty tähän päivään asti.” (Matt. 28:13-15)
TykkääTykkää
Mukava kirjoitus oli lukea taas kerran! Joonalla on taito käsitellä asioita systemaattisesti ja sanoittaa sellaisia asioita, joita itse en onnistu niin selkeästi ilmaisemaan. Valitettavaa on, että edelleen kuulee (toivon, että tämä ei ole yleistä) vanhoillislestaadiolaisen toteavan 70-luvun olleen niin siunauksellinen, vaikka väärinkin silloin toimittiin. Sidottujen kohtalon ohittaminen pienessä sivulauseessa ei ole oikein. Mutta kenen tehtävä teidän mielestä olisi pyytää anteeksi sidotuilta? Tietenkin niiden, jotka ovat heidät synteihin sitoneet, mutta taitaa olla niin, että monet noista hoitokokousten pitäjistä ovat jo kuolleet, jolloin heiltä ei voi anteeksi pyytämistä vaatia. Tietenkin vastuu on ollut myös kaikilla hoitokokouksiin osallistujilla, jotka ovat hyväksyneet synteihin sitomisen syistä, joita ei enää pidettäisi syntinä. Pitäisikö siis meidän, jotka tunnemme ihmisiä, jotka ovat hoitokokouksiin osallistuneet, kehoittaa heitä kääntymään synteihin sidottujen puoleen, pyytämään näiltä anteeksi ja kutsumaan heitä takaisin seurakuntaan? On tärkeää etsiä täällä keskustelemalla totuutta, mutta toisaalta mietin, että olisiko vielä hedelmällisempää puhua asiasta suoraan niille, joiden toivoo asialle jotakin tekevän. (Tosin en tiedä, vaikka te muut niin teettekin. Lähinnä pohdin, miten voisin itse toimia oikein)
Itse olen syntynyt hoitokokousvuosien jälkeen ja siksi en koe, että minun tehtäväni olisi pyytää synteihin sidotuilta anteeksi tapahtunutta, mutta koen kyllä omantuntoni tähden, että minun tulee tavatessani tälläisen synteihin sidotun vakuuttaa hänelle synteihin sitomisen olleen väärin tehty. Haluan sanoa tällaiselle ihmiselle, että hänen sieluntilansa on syyttä suotta määritelty epäuskoiseksi. Toisaalta anteeksipyydettävää minunkin sukupolven ihmisillä lienee siinä, että on sallinut puhumattomuuden kulttuurin vallita, eikä ole puolustanut näitä synteihin sidottuja hoitokokousvuosien jälkeen lainkaan tai ei tarpeeksi.
Yksi asia tästä blogiteksistä jäi mietityttämään ja toivon, että joku lestaadiolaisuuden historiaan perehtynyt valottaa asiaa minulle. Blogitekstin mukaan nykyinen vanhoillislestaadiolaisuus on lähempänä muun muassa töröläisyyttä kuin 70- luvun vanhoillislestaadiolaisuutta. Wikipedia-artikelin mukaan kuitenkin töröläiset suhtautuivat myönteisesti muun muassa esiaviolliseen seksiin. Tämä näkemys ei taas kuulu nykyvanhoillislestaadiolaisuuteen. Tosin eipä tuon wikipedia-artikkelin lähteen (Lauri Pietilä: Todisteita ja tosiasioita lestadiolaisuuden ihmeellisyyksistä sisältä seurattuna) luotettavuudesta tiedä..
TykkääLiked by 1 henkilö
Blogisti Joona on oikeassa siinä, että ns. töröläläisyys eli First Apostolic Lutheran Church (FALC) Amerikassa on lähempänä sitä vanhoillislestadiolaisuutta, jota SRK nykyään edustaa, kuin 1970-luvun srk-laisuutta.
Ensinnäkin, FALC ei koskaan hyväksynyt henkioppia ja halusi pitäytyä siihen uskoon, johon ennenkin. Hajaannuksen aikoihin Minnesotan ja Lännen seurakunnista löytyi niitä, jotka myötäilivät Heikki Saaren lakihenkistä ja hajoittavaa toimintaa. Heikki Saari oli lähetetty ”hoitamaan” Amerikan seurakuntia ja lanseeraamaan sinne saman keskusjohtoisen hallintomallin kuin Suomessa.
Silloinen Michiganin Kuparisaarella vaikuttanut Walter Törölä oli merkittävässä asemassa silloisessa Apostolic Lutheran Missionissa, eli Amerikan Lähetystoimessa. Kun Heikki ja Olga Saari saapuvat Amerikkaan, Walter Törölä ja hänen kannattajansa eivät voineet ymmärtää Heikki Saaren syytöksiä lihan vapaudesta ja väärästä hengestä. Törölä myönsi ”hempeyden”, mutta väärästä hengestä hän ei suostunut tekemään parannusta. Muodostui siis kaksi ryhmää, Walter Törölän ja Heikki Saaren ympärille. Tässä taustaa tälle hajaannukselle. Kehoitan kuuntelemaan hajaannuksen ratkaisseen kokouksen, Minneapolisin kokouksen nauhoitteet, joihin on linkki tällä blogialustalla!
Hajaannuksen tapahduttua vanhaan organisaatioon jäi n. 2/3 Amerikan vanhoillislestadiolaisista ja SRK:n silloisilla linjoilla olleet joutuivat perustamaan uudet seurakunnat ja keskusjärjestön. Hajaanus oli alueellisesti sellainen, että Amerikan vanhoillisuuden sydänmaat Michiganissa ovat enemmistöltään ovat ns. töröläläisiä ja Minnesotassa jako taisi mennä tasan! Tämä on karkea arvio.
Opillisesti näiden kahden ryhmän eroavaisuudet ovat aivan mitättömät, nykyään. FALC ei koskaan tehnyt esimerkiksi televisiosta mitään autuudenehtoa: alusta saakka joillakin oli televisio, joillakin ei. Mitä tulee esiaviollisiin suhteisiin, kyseessä lienee väärinkäsitys tai tahallinen ilkeä huhu. Voin vakuuttaa, että ns. töröläläiset eivät elä synnissä sen enempää kuin srk-laisetkaan! Opetus seksuaalimoraalista on aivan sama! Olen vuosia tilannut heidän lehteänsä ”Greetings of Peace”, mielenkiinnosta. Yhdysvalloissa olen vieraillut monessa ns. töröläläisessä kodissa ja todennut, samoja uskovaisia ovat, kuin ”vastapuoli”, Laestadian Lutheran Church. Silläkin ”puolella” olen nähnyt arkea ja pyhää. 😊
Kevennyksenä: jos srk-vanhoillinen istutettaisiin säkki päässä ns. töröläläisiin seuroihin, hän ei erottaisi korvillaan mitään erikoista saarnoissa. Ehkä hän ihmettelisi enemmän laahaavaa seurakunnan veisuuta ! 😉
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos tästä selvennyksestä 😊
TykkääLiked by 1 henkilö
Eudokimos ehtikin jo vastata niin tyhjentävästi, ettei minulle paljon jäänyt! Jonkin korren minäkin silti tahdon (vaikka väkisin) kekoon kantaa. 🙂
Heikki Saaren esiintymisestä Amerikassa 1972 kannattaa kuunnella nuo Joonan linkkaamat äänitteet. Tuloksena oli siis vanhoillisuuden jakautuminen heidemanilaisiin (nyk. LLC) ja töröläläisiin (FALC). Amerikan lestadiolaisuuden päähaara on kuitenkin esikoisuus (OALC) ja toiseksi suurin on rauhansanalaisuus (ALC). Sitten seuraavat FALC ja LLC. Tarkkoja lukuja en osaa sanoa.
Vielä eri haarojen maailmanlaajuiset kannattajamäärät 2012:
– 1. vanhoillislestadiolaisuus 115000
– 2. esikoislestadiolaisuus 24000
– 3. rauhansanalaisuus 21000
– 4. töröläläisyys 4000
– 5. uusheräys 3000
– 6. vanhaerikiinit 1200
– 7. uuserikiinit 800
– 8. riitinmattilaiset pollarilaiset 600
– 9. auneslaiset 550
Mihin Wikipedian artikkeliin SK mahtaa viitata? Tuskin Lauri Pietiläkään moista on esiaviollisista suhteista väittänyt – ei ainakaan mainitussa kirjassaan ”Sota perintöosasta : Todisteita ja tosiasioita lestadiolaisuuden ihmeellisyyksistä sisältä seurattuna”
Sen sijaan Pietilän kirjasta löytyy kiinnostava muistelus vuodelta 1977 (s. 152). Kyseessä lienee samat äänitteet, joihin Joonakin viittaa.
>>
Satuin sitten saamaan tietooni, että Ojalan Sakarilla Kajaanissa on hallussaan ääninauhoja Amerikassa pidetyistä kokouksista. Kuulin, että niissä on talletettuna totuus siitä, mitä siellä on todella puhuttu j a päätetty. Soitin Sakarille ja niinhän minä sain ne todistuskappaleet kuunneltavakseni.
Kuuntelin sitten suurella mielenkiinnolla ja uteliaisuudella noita tietoja sieltä kaukaa. Kuuntelin SRK:n johtomiestenkin tuttuja ääniä ja puheenvuoroja. Kelasin takaisin ja kuuntelin uudelleen. En meinannut uskoa korviani. Olin kuin puulla päähän lyötynä. Vähitellen alkoi istua tajuntaani, että niin minulle kuin kaikille muillekin on syötetty paksua valhetta. Siellähän oli esitetty Törölää ja muita Apostolis-luterilaisen kirkkokunnan entisen opin kannalla olevia vastaan vain perättömiä väitteitä. Niitähän ei edes yritetty näyttää toteen mitenkään. Heidän olisi vain pitänyt luopua entisestä ja hyljätä se ”vääränä henkenä”.
>>
Kyllä tuo ”Greetings of Peace”-lehti ja ”kenttäkokemukset” paikan päällä taitavat tehdä Eudokimoksesta Suomen johtavan töröläläisyyden tuntijan. 🙂 Netistä heistä ei juuri tietoja löydy.
Kannattaa lukea myös Mauri Kinnusen kirjoitus ”Olipa kerran kesäseurat Kuparisaarella…” https://maurikin.blogspot.fi/p/blog-page_24.html . Kinnunen päättää juttunsa kuvaavasti:
>>
Poistuessani jo hämärtyvässä illassa autolleni, jää osa seuraväestä seisoskelemaan kirkon pihalle. Nuori seuraväki keskustelee ilmeisesti kenen autoilla siirrytään ”hapseille”. Mietin hiljaa kirkolta pois kävellessäni, mikähän täällä on todella erilaista kuin Suomessa.
(haps = Amerikan lestadiolaisuudessa käytetty termi kuvaamaan seurojen jälkeen kodeissa tai julkisissa tiloissa järjestettyä vapaamuotoista nuorten yhteistoimintaa. Suomessa vastaava termi on sekä esikois- että vanhoillislestadiolaisuudessa ”iltakylä”).
>>
TykkääTykkää
Nyt täytyy, Pertti sinun ottaa pois tämä viitta, että olisin joku asiantuntija: olen vain ollut seuroissa, tekemisissä, sekä FALCin että LLCn uskovaisten kanssa.
Hehän ovat sukua, perheitä keskenään! Hajaannus eroitti suuretkin suvut, perheet. Se halkaisi koko yhteisön. Hajaannusta muistelevat molemmilla puolilla varttuneet kuin Talvisotaa Suomessa! Ihan totta! Hajaannus oli sille amerikansuomalaiselle, heidemanilaiselle yhteisölle yhtä traumaattinen kuin talvisota Suomessa. En liioittele yhtään.
Suomessa ei varmaan tajuta, kuinka amerikansuomalaisessa, lestadiolaisessa yhteisössä tapahtuva hajaannus voi olla hirvittävä! Varsinkin, kun se on käytännössä Suomen emäseurakunnan auktoriteetilla (HS) aiheutettu…
TykkääLiked by 1 henkilö
Juu, vaatimattomuus kaunistaa. Kevennetään nyt sitten viittasi painoa jakamalla kantovastuuta myös Mauri Kinnuselle. 😉 Tuosta Kinnusen kertomuksesta käy tosiaan ilmi, miten ”yhdessä uskossa” FALC ja LLC ovat – aina eksklusiivisuutta myöten! Kuitenkin vain LLC kelpaa SRK:lle sisarjärjestöksi. Eipä se ”gravitaatioteoria” tunnu tässä toimivan…
Löysin netistä rakennusfirma Wielandin sivun, jossa esitellään 2013 valmistunutta FALC:n kirkkoa. http://wielandbuilds.com/project/first-apostolic-lutheran-church/ Osoite on 2970 Oak Grove Rd, Howell, MI 48855, Yhdysvallat. Hinnaksi ilmoitetaan $3.5M ja varsin komea rakennus onkin. Jos menet osoitteeseen Googlen Street View’n avulla, joudut keskelle ei mitään (koska se ”view” on vuodelta 2009). Satelliittikuvasta saa kuitenkin uudisalueen laajuudesta hyvän käsityksen.
TykkääTykkää
https://fi.wikipedia.org/wiki/Vanhoillislestadiolaisuus Tuolta luin kohtaa ”erot muihin lestadiolaissuuntiin”. Kiitos, että jaksoit selittää asiaa! Pitääpä kuunnella nuo äänitteet.
TykkääTykkää
Wikipedia kirjoittaa:
”Esimerkiksi töröläläiset suhtautuivat sallivasti esiaviolliseen seksiin, vaikkakin myös he pitivät sitä periaatteessa syntinä. Hajaannuksiin johti myös se etteivät he suostuneet parannukseen vääristä hengistä, kuten kososlaisesta hengestä. Esimerkiksi entisillä kososlaisilla ja Walter Törölällä oli sellainen käsitys että uskovainen saattoi syyllistyä Pyhän Hengen pilkkaan jos teki parannuksen väärästä hengestä. (Pietilä 1980. s. 153–154)”
Pietilän kirjan sivuilta 153–154 en löydä mitään puhetta esiaviollisesta seksistä. Tuskin sitä muuallakaan kirjassa yhdistetään töröläläisyyteen. Asian voi tarkistaa linkistä http://www.hakomaja.net/julkaisuja/92-sota-perintoeosasta. Eipä tuohon Wikipediaan voi aina luottaa.
TykkääTykkää
Reinikaista on täällä moni kuvannut oikeudenmukaisuuteen ja rehellisyyteen pyrkivänä, joskin myös autoritaarisena. Henkilökuva tuntuu kokonaisuudessaan jäävän plussan puolelle. Toisaalta on myös monella suulla todettu, ettei tuo kuuluisa alustus mikään reformiteesien naulaaminen ollut. Reinikainen näyttää vielä pitkään tämän jälkeenkin selittävän historiaa henkiopin ja kososlaisuuden avulla.
SRK:n vuosikirja 1990 (jolloin Reinikainen oli SRK:n puheenjohtaja) jatkaa samoilla linjoilla lainaten 70-luvun kirjoituksia. Mitään opillista reformaatiota siinä ei näy. Se on Markun sanoin ”valkoinen kirja”, jonka haluttiin silloin olevan myös piste keskustelulle” ja ”…haluttiin myös osoittaa, ettei isossa kuvassa ja suuressa linjassa ole mitään häpeämistä tai peruutettavaa”.
Vuoden 2011 julkilausumassa todetaan hoitokokouksista: ”Tämäntyyppiset kokoukset päättyivät 1970-luvun lopussa, kun keskeisesti opinharhoja mukanaan kantaneet saivat erehdyksistään parannuksen armon.”
Keitä nämä ”keskeisesti opinharhoja mukanaan kantaneet” olivat? Mistä erehdyksistä he tekivät parannuksen? Vuosikirjaa 1990 lukemalla voisi päätellä, että tuskin mistään. Eivät ainakaan mainituista ”neljästä harhasta”. (No, Heikki Saari sentään ”uudenherätyksen lakihengestä”?)
Uskottavampi selitys hoitokokousten päättymiselle (sikäli kuin päättyivät) oli ulkoinen julkisuuden paine, esim. arkkipiispa Mikko Juvan kannanotto Helsingin Sanomissa 2.12.1979.
Kappale Miikka Ruokasen kirjassa (s. 45):
>>
”Kososlaisuudessa” on itse asiassa kysymys SRK:n sisäpuolella tämän peitenimen alla harjoitettavasta itsekritiikistä. Ajan mittaan ”Jumalan lasten” joukon puhtauden vaaliminen on mennyt sellaisiin äärimmäisyyksiin, ettei kukaan vanhoillislestadiolainen kristitty voi tuntea enää oloaan turvalliseksi. ”Kososlaisuus” on voima, joka on ollut itse eturivissä SRK:n linjan takana taisteltaessa ”eriseuroja” vastaan: ”Kun aikoinaan pikkuesikoisuus erkani ja myöhemmin pappiseriseura, niin kososlaisuus eturivissä taisteli eriseuraa vastaan.” Onnistuneiden voimannäytösten jälkeen ”kososlaisuus” on tullut itse sokeaksi. ”Näin moni tuli petetyksi.”
Alaviite:
Pms 31/1979, pk, E. Lepistö. ”Kososlaisuutta” vastaan käydyssä taistelussa SRK on laittanut ”istumaan” eli puhujakieltoon joitakin keskeisiä saarnamiehiä. Esimerkkinä tällaisesta voitaisiin mainita saarnaaja H. Saari, joka oli esim. vuoden 1960 kokousten voimahahmo. (Ks. esim. PSKO 1960, 74.) Nyt hän on puhujakiellossa. SRK:n johdon haast., Suomen Kuvalehti 3/1980.
>>
Kiinnostava ajatus tuo ”kososlaisuus SRK:n itsekritiikkinä”! Olisi toivonut, että Ruokanen olisi avannut tätä ideaa enemmän.
Siirak toteaa: ”Myöhemmin 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa Reinikainen kyllä teki huomattavasti rohkeampia ja selkeämpiä ulostuloja. Ja niistä joutuikin takapuheiden ja paheksunnan kohteeksi. Syytöksiä itsekorostuksesta ja muita leimakirveitä oli käytössä. Näillä kätevästi saatiin itse asia mitätöityä.”
Tästä olisi hauska tietää enemmän. Miten radikaaleja nuo ulostulot olivat esim. opillisesti? Saiko hän niillä uusia vihamiehiä, jotka levittivät takapuheita. Keitä nämä olivat ja mitä edustivat? Syrjäytettiinkö Reinikainen puheenjohtajuudesta 1993 vastoin tahtoaan?
Markku puolestaan toteaa: ”Toisaalta väitetään hänen [Reinikaisen] tehneen luottomiestensä kanssa jonkinlaisia ’hoitointerventioita’ vielä 1990-luvulla.” Mitä nämä interventiot olivat ja missä tarkoituksessa tehtyjä? Luottomiehiin taisivat kuulua ainakin Erkki Piri ja Seppo Lohi, koska Reinikainen heille uskoi arkistonsa avaimet (eikä siis SRK:lle!). Keihin muihin hän luotti ja keihin ei?
No, kysymyksiä riittää yhdellä hullulla enemmän kuin kymmenen viisasta ehtii vastata. 🙂
TykkääTykkää
Reinikaisen henkilökuvaa täydentänee tieto, että hän toimi Marsalkka Mannerheimin arkunkantajana. Lienee jonkinlainen ansio sekin, tuskin nuorten upseerien keskuudestakaan valitaan ketä tahansa ko.luottohommaan. Erosi armeijan palveluksesta 1969, valistunut arvaus voisi olla että näin toimien jäi enemmän aikaa ja vapautta touhuta SRK:n hommia.
TykkääTykkää
Kyllä tuohon Reinikaisen eroon armeijasta ovat vaikuttaneet muut syyt, kuin se, että olisi jäänyt, kuten arvelet:
”Erosi armeijan palveluksesta 1969, valistunut arvaus voisi olla että näin toimien jäi enemmän aikaa ja vapautta touhuta SRK:n hommia.”
Kaivelepa KV vähäsen tuon eron syytä niin, ehkä löydät oikean syyn ja saattaapa käsityksesi hieman muuttua Reinikaisesta. On selvää, että perhetuttujen käsitys Reinikaisesta on ihan toinen, kuin hänen hoidossa olleitten. Minun käsitys Reinikaisen pyrkimys totuuteen ja oikeudenmukaisuuteen on aivan toinen, kuin hänen ystäviensä mielikuva.
TykkääTykkää
Helsingin Sanomien Marskin hautajaisia koskeneessa jutussa vuodelta 1951 kerrotaan arkunkantajien nimet. Joukossa ei ole Reinikaisen nimeä. Tieto on käsittääkseni tältä osin väärä. Arkunkantajat olivat muuten Mannerheimristin ritareita.
TykkääTykkää
Tässä seikkaperäinen vastaus sivulta http://www.kysy.fi/kysymys/ketka-kantoivat-marsalkka-mannerheimin-arkkua-hautajaisissa-vuonna-1951 :
Mannerheimin hautajaisissa 4.2.1951 Manneheim ristin ritarit muodostivat Hietaniemessä haudalle ulottuneen kunniakujan viimeisen osuuden. Lisäksi ritareilla oli kunniatehtävä laskea Marsalkka haudan poveen.
Arkunkantajina toimivat: Kenraaliluutnantti Paavo Talvela, kenraalimajuri Ruben lagus, everstit Adolf Ehrnrooth ja Eero Laaksonen, sekä lentomestari Ilmari juutilainen, ylikersantti Lauri Skyttä, korpraali Johan Similä ja sotamies Eero Seppänen. Näin siis toteutettiin Mannerheimin myös ritarien nimittämiseen perustuvaa tahtoa: kunnia kuuluu sen ansainneelle sotilasarvosta riippumatta.
Hietaniemessä arkkua kantoivat siis nämä ritarit. Mutta kirkosta poistuttaessa arkkua kantoi yhdeksän kenraalia, joista kolme oli ritareita. He kantoivat arkun kirkosta odottavalle tykkilavetille sekä muodostivat kunniavartion marssien tykkilavetin molemmin puolin sen siirtyessä tunnettua reittiä myöten Hietaniemeen. Kirkosta laskeuduttaessa portaikkoa kahdeksan kantoi arkkua ja yhdeksäs kannatteli arkkua liikkuen takaperin sen etupäässä ettei se liukuisi alaspäin.
Tykkkilavetin molemmin puolin oli neljä kenraalia ja nyt yhdeksäs marssi oikean puoleisen jonon viimeisenä. Nämä yhdeksän olivatjalkaväenkenraali AE Heinrichs (ritari), kenraaliluutnantit H Österman, H Öhqvist, V Valve, E Mäkinen, H Alfthan, VH Palojärvi, KA Tapola (ritari), AA Puroma (ritari).
Tämä selviää Helsingin Sanomista (5.2.1951) kuvan kera. Kuvasta ei pysty toteamaan mikä oli kunkin kenraalin paikka.
TykkääTykkää
Ei Reinikainen ollut Mannerheimin arkunkantaja vaan seisoi kunniavartiossa arkun vierellä siunaustilaisuudessa. En tiedä oliko siinä koko siunaustilaisuuden ajan vai vaihtuiko siinä välillä seisojat.
TykkääTykkää
jaa tai en olekaan niin varma seisoiko Reinikainen kunniavartiossa siunaustilaisuuden aikana, oliko siinä edes silloin kunniavartiota, mutta jossain vaiheessa kun arkku oli kirkossa niin Reinikainen oli siinä kunniavartiossa
TykkääTykkää
”Siirak toteaa: ”Myöhemmin 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa Reinikainen kyllä teki huomattavasti rohkeampia ja selkeämpiä ulostuloja. Ja niistä joutuikin takapuheiden ja paheksunnan kohteeksi. Syytöksiä itsekorostuksesta ja muita leimakirveitä oli käytössä. Näillä kätevästi saatiin itse asia mitätöityä.”
Tästä olisi hauska tietää enemmän. Miten radikaaleja nuo ulostulot olivat esim. opillisesti? Saiko hän niillä uusia vihamiehiä, jotka levittivät takapuheita. Keitä nämä olivat ja mitä edustivat? Syrjäytettiinkö Reinikainen puheenjohtajuudesta 1993 vastoin tahtoaan?”
Tässäpä omat lonkalta heitetyt ajatukseni vastaukseksi sinulle Pertti :). Jupe tuolla alempana jo linkkasi *Reinikaisen vuoden 2002 suviseurasaarnan. Lisäksi samoihin aikoihin? oli Kotimaa lehdessä Reinikaisen laaja haastattelu. Näissä Reinikainen antoi vahvasti ymmärtää että liikkeessä on ollut ja on yhä voimia jotka ovat fundamentalistisia. Lisäksi hyvin suoraan antaa ymmärtää että liikkeessä on kehitelty elämäntapasääntöjä jotka eivät kristitylle kuulu. Reinikainen myös kertoon että liikkeen linjasta on vuosikymmenten aikana, myös 70-luvun jälkeen, käyty kovaa taistelua. Takapuheet ja kyseenalaistamien ja itsekorostusleimaamiset johtuivat edellä mainituista mielipiteistä. Ne eivät sopineet mukavaan ”bresneviläiseen uneliaisuuteen” vaipuneen liikkeen johtohenkilöille ja sanoisinko kovalle ”pyhityslinjaytimelle”, vaan koettiin vaaralliseksi veneen keikuttamiseksi. Nämä ajatukset myös uhkasivat erityisesti tämän kovan ytimen lempilasta oppia erehtymättömästä seurakunnasta. Näin asian suurin piirtein näkisin. Muistan kun vierestä tuolloin 2002 suviseuroissa kuuntelin puheita siitä miten nyt Reinikainen on alkanut korostaa itseään ja sooloilee.
TykkääTykkää
Yllä oleva karkasi ilman nimimerkkiä.
TykkääTykkää
Tämäpä on mielenkiintoista keskustelua, olen kyllä lukenut tätä palstaa, vaikken ole hetkeen tänne kirjoittanut. Perttiä erikoisesti kiitän, hän ei ole ollut koskaan vanhoillislestadiolainen, tämä tekee keskustelulle vain hyvää, että on semmoinen henkilö keskustelemassa jonka päähän ei ole vuosikausia ”tankattu” eksklusiivista oppia.
Mielenkiintoisia on myös nimimerkin Eudokimosen kommentit ns. Töröläisyydestä. Tuosta Amerikan lestadiolaisuudesta olen yrittänyt ottaa selvää, mutta ”ottamiseksi” se on jäänyt. Ensi kerran kuulin Amerikan väärästä hengestä puhujain kokouksessa vuonna 1973, kun Heikki Saari selosti saarna/selvittelyreissuaan Amerikkaan.
Saaren selvityksestä en ymmärtänyt tuolloin mitään, en ollenkaan ko. väärästä hengestä! Kävin myös ns. Sillanpääläisten seuroissa kuuntelemassa, mutta sielläkään minulle ei selvinnyt mikään asia. Sitten kävin vaimoni kanssa Morjärvellä seuroissa, tuolloin oli ”Sillanpääläisyys” jo hajonnut ja näissä seuroissa päätin kysyä tästä hajoamisesta ja myös ”Töröläisyydestä.”
Tiesin, että tuo uskovien joukko Morjärvellä on yhteydessä Amerikan Törölaisyyteen ja heidän saarnamiehensä Kantola oli parhaillaan lähetysmatkalla Amerikassa. Minulla oli myös mukanani Walter Törölän kirjoittama vihkonen, vihkosessa hän kertoi Amerikan uskovien opista, miten he uskovat.
Seurojen väliajalla istuin eteisen kuistilla, luokseni tuli kaksi seurojen puhujaa – ilahduin ja ajattelin, että nyt tuli hyvä tilaisuus keskustella. Otin esiin tuon Törölän kirjoittaman vihkosen ja kysyin, että onko tämä Walter Törölän kirjoitus teidän kaikkien ns. uskontunnustus?
He myönsivät, että kyllä on, jolloin otin kirjasesta yhden kohdan ja kysyin heidän mielipidettään. Kirjasen kohdasta, jossa Walter Törölä selittää, että Pietarilta ei usko, eikä Pyhä Henki lähtenyt, vaikka hän pelon takia kielsi uskonsa Jeesukseen kolme kertaa pappilan hiilivalkean luona. Jatkoin vielä, että eikö teidän mielestä kieltämällä uskonsa Jeesukseen, lähde usko ja Pyhä Henki karkaa?
Selitin kyllä, että tämä on vain yksi kohta ja haluan keskustella laajemmin heidän uskonkäsityksestään, mutta he eivät halunneet keskustella enempää kanssani ja tuo uskova jolta olin tuon kirjasen saanut, hän pyysi lahjoittamansa kirjasen takaisin, joten luovutin sen hänelle. Tuo seurareissu oli miellyttävä matka, meille oltiin hyvin ystävällisiä, mutta kukaan ei halunnut keskustella kanssani uskosta ja opista. Lisäksi he luulivat, että halusin heille saarnamieheksi.
Yritin oikaista heidän ymmärrystään sanomalla, että olen täällä vain seuravieraana, en pyrkimässä mihinkään. Mutta myöhemmin sain terveiset, että olen koeajalla, jos näyttää, että haluan olla heidän kanssaan, he myöhemmin hyväksyvät minut heille puhujaksi. Vastasin, että en seuraa yhtäkään laumaa, tahdon seurata Jeesusta ja silloin ei ole tärkeää saanko puhua uskosta ja Jeesuksesta.
TykkääTykkää
Erkki Reinikaisen saarna vuodelta 2002 suviseuroista, kannattaa kuunnella. Tämä saarna lienee aiheuttanut pahennusta silloin. En tiedä, onko tämä jo linkattu tänne, mutta laitanpa nyt:
TykkääTykkää
Epäluotettavan kuulemani mukaan Reinikainen erosi armeijan palveluksesta, koska tuli ohitetuksi Pohjan Priaatin komentajan paikkaa täytettäessä. Ja syynä olisi nimenomaan ollut väärä vakaumus. Jutusta en todellakaan mene takuuseen, mutta vl-stigma on tunnetusti paha haitta korkeita virkoja tavoiteltaessa.
Ketjussa aiemmin viittasin blogistin epäloogisuuteen. Joona kritisoi kovin sanoin vuoden 2011 Lumijoen suviseurasaarnoja, joissa nähtävästi siloteltiin pf-kohua. En niitä itse ole kuullut, eikä niillä sen ole pointtini kanssa tekemistä. Siis: mikset Joona jo tuolloin asettunut niitä julkisesti vastustamaan?
TykkääTykkää
Reinikainen kyllä ohitettiin nimityksestä Pohjan Priaatin komentajan paikkaa täytettäessä, paikan sai häntä nuorempi upseeri. Mutta ohitus ei johtunut Reinikaisen uskonnollisesta vakaumuksesta. Olen ollut politiikassa mukana kymmeniä vuosia ja tiedä, että eräs kansanedustaja vihjaisi Kekkoselle, ettei Reinikainen ole virkaan sopiva. Reinikainen oli ollut hoitamassa tätä kansanedustajaa. Tämä tästä, en jatka tästä asiasta tämän enempää. On tästä netissä keskusteltu ennenkin ja moni tietää syyt.
TykkääTykkää
@ viktor, sinulle vastattiin jo tähän kysymykseen. Vastaukset ovat keskustelun seassa jossakin. Kannattaa tilata kommentit sähköpostiin, niin pysty kartalla:)
TykkääTykkää
Tarkoitus ei ole erityisesti Joonaa puolustaa, mutta kyllä tavallisten uskovien keskuudessa saattoi olla (ja voi olla edelleenkin) ihan selkeitä ja raittiita näkemyksiä em. kohuista, vaikka rohkeus ei olisikaan riittänyt julkiseen ulkostuloon. Itse ainakin mietin, että vaikka julkisuus pf-kohun ympärillä oli ikävää, oliko kuitenkin niin, että kärsivien rukoukset oli kuultu ja hyväksikäytöt tulivat siksi esille. Kyllä kai Jumala toimii omalla logiikallaan, ei ihmisten tai organisaatioiden. Ja siihen täytyy luottaa jatkossakin.
TykkääTykkää
SRK:n oppi erehtymättömästä seurakunnasta ihmetyttää. Se on luterilaisen uskontunnustuksen vastainen.
TykkääTykkää
Tässä oma salaliittoteoriani, jota ei pidä ottaa ihan vakavasti (koottu nettihuhuista).
Erkki Reinikainen erosi armeijan palveluksesta 1968 (vai 1969?). Näihin aikoihin hän oli myös Oulun kaupunginvaltuustossa Kokoomuksen edustajana. Huhut kertovat, että Reinikaisen kanssa ei kannattanut puhua politiikasta, jos ei ollut itsekin kokoomuslainen. Kokoomuslaiset lestadiolaiset taas eivät kuulemma voineet sietää Kekkosta. Sen sijaan monille Keskustapuoluetta kannattaville vl-ihmisille Kekkonen oli Jumalasta seuraava.
Jos siis Reinikainen ei voinut kokoomuslaisena sietää Kekkosta ja oli samaan aikaan sattunut ”hoitamaan” keskustalaisen kansanedustajan, saamme varsin uskottavan kuvion tukemaan Heinon kertomusta. 🙂
TykkääTykkää
Ei Reinikainen Kekkosta vihannut, päinvastoin kunnioitti ylipäällikköään. Olin läsnä eräässä keskustelussa v 1981, jolloin Reinikainen muisteli Honka-liiton aikoja (syksyä 1961) Monet upseereista kannattivst Honkaa ja Kekkosen syrjäyttämistä, mutta Reinikainen kannatti Kekkosta ja myös tätä äänesti tämän kepulaisudesta huolimatta.
TykkääTykkää
Kiitos Osmo, täytyypä korjata salaliittoteoriaani, 🙂
Artturi Jämsen oli ollut jo 60-luvun alussa aloitteellinen SYT-rahoituksen hakemisessa. Kun asia sai tilisotkujen ym. vuoksi kiusallista mediahuomiota, halusi SRK:n johtokunta eroon sotkusta tekemällä parannuksen muutamalle johtokuntaan kuulumattomalle ”pitävälle astialle”.
Artturi Jämsen kuului SRK:n johtokuntaan 1961–1969 ja Erkki Reinikainen 1964–1992. Olisiko Reinikainen ehtinyt olla eräs johtokuntaan kuulumaton ”pitävä astia”, jolle Jämsen joutui tekemään parannusta?
Tästä olisi Jämsenille jäänyt kaunaa Reinikaista kohtaan. Tilaisuus kostoon tarjoutui 1968, kun Pohjan Prikaatin komentajan paikkaa täytettiin. Tällöin Jämsen vihjaisi Kekkoselle, ettei Reinikainen ole virkaan sopiva. Jämsen oli Keskustapuolueen johtavia kansanedustajia, nouseva tähti josta oli tuleva sisäministeri ja maaherra. Luultavasti Kekkonen kuunteli ja arvosti hänen mielipiteitään.
On vaikea arvailla, mitä Jämsen Kekkoselle Reinikaisesta kertoi. Kyllä Kekkonen toki tiesi Reinikaisen kokoomuslaiseksi, mutta varmasti myös sen ettei hän ollut Honka-liitossa Kekkosta kaatamassa.
Aukkoja tähänkin teoriaan tuntuu jäävän.
TykkääTykkää
Kuten Jusbru totesi, olen, Viktor, yllä jo vastannut kysymykseesi.
TykkääTykkää
Jämsen oli se kansanedustaja, joka kuiskutteli Kekkosen korvaan.
TykkääTykkää
Muutamia kommenttejani tässä käytävään keskusteluun. Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki- säätiö SYT rahoitti SRK:n evankeliumityöksi naamioitua kommunismin vastaista vaalityötä 1958, 1962 ja 1965-1966. SYT sai rahansa pääosin suomalsiselta elinkeinoelämältä, mutta CIA toimi myös Suomessa aktiivisessa yhteistyössä SYT:n kanssa.
SRK oli rahapulassa pappiseriseuran jälkeen ja mm. sisälähetystyö kärsi. Muutamat ammattisaarnaajat kaipasivat lisätuloja. Syksyllä 1961 Heikki Saari ehdotti Artturi Jämsenin pyynnöstä SYT-rahoituksen hakemista kuten oli tehty kerran aikaisemminkin. Saaren kirjeitse lähettämään ehdotukseen vastattiin viipymättä ja asia vietiin työvaliokuntaan pelkkänä ilmoitusasiana. Rahojen vastaanottoon oli jo suostuttu.
Vuosina 1965-1966 SRK:n saamista SYT- rahoista, tilityssotkuista ja jälkiselvittely-yrityksistä on olemassa tutkimuskirjallisuutta väitöskirjaa myöten. Asiaa puitiin moneen kertaan myös SRK:n johtokunnan kokouksissa. Johtokunta teki rahojen vastaanottamisesta parannuksen muutamalle johtokuntaan kutsutulle johtokuntaan kuulumattomalle uskonveljelle, pitävälle astialle kuten sanonta kuuluu. Ja helmikuussa 1971 jopa SYT:n toiminnanjohtaja Osmo Kupiainen oli johtokunnan vieraana Oulussa.
SYT- rahoista on annettu ainskin kshteen kertaan selvitys SRK:n vuosikokoukselle, mutta nuo selonteot ovat olleet niin ylimalkaisia, ettei ”erehtymätön seurakunta” ole voinut saada rahaseikkailuista oikeaa kuvaa.
SRK:n johto Saari primus motorina tuli halkaisseeksi Amerikan vanhoillislestadiolaisuuden niin raakasti kahtia, että molemmille puolille jäi myös pitkälle maallistuneita vl-kulttuurin vaikutuksen piirissä olevia kansalaisia. Silti jako pyhiin ja pahoihin, vuohiin ja lampaisiin, taivaaseen ja helvettiin meneviin, tehtiin hyvin selväksi. Tuohon aikaan Saari alkoi olla valtansa huipulla henkioppeineen. Erikoista on, että Amerikasta tuli kesällä 1972 kirje, jossa kysyttiin onko Saari samassa hengessä SRK:n kanssa. Johtokunta vastasi ” avoimesti ja rehellisesti” kertoen Saaren uskomisen vaikeuksista, mutta katsoi Saaren silti nauttivan johtokunnan luottamusta.
Joulukuussa 1974 suuri joukko vl-puhujista sai nimettömän kirjeen. Se on vuodettu nettiin jo vuosia sitten ja on vieläkin kaikkien luettavissa. Kirjeestä käy ilmi kirjoittajan huoli henkiopista, hoitokokousopista ja pelon ilmapiiristä sekä siitä onko vastaanotettu puoluerahoja. Puhujainkokous ja Päivämies hyökkäsivät voimalla kirjettä vastaan, mutta SYT-rahoista vaiettiin. Suuret hoitokokoukset olivat vasta alkamassa.
Koko vl- yhteisö koki 1970- luvulla elävänsä lopun ja henkivaltojen aikaa. Kososlaisuus nähtiin ja kuviteltiin suureksi eriseuraksi. Oliko sitä oikeasti enää olemassakaan 1970-luvulla? Sillä ei ollut selkeää oppia, ei johtajia, ei organisaatiota, ei julkaisuja, ei seura- eikä muutakaan toimintaa eivätkä edes saman paikkakunnan kososlaisiksi leimatut tunnistaneet toisiaan. Silti tuosta hengestä tehtiin laajasti parannusta, olemattomastako?
Saamieni tietojen mukaan Erkki Reinikainen sai käytännössä potkut SRK:n johtokunnan puheenjohtajuudesta keväällä 1993, mutta hän pyysi eroa itse, jotta kaikki näyttäisi puhtaalta.
Viime vuosinaan Reiniksinen vastusti mm. huoneenhallitusoppia, leikkaavaa hoitokokousoppia, henkioppia ja oppia erehtymätyömästä seurakunnasta. Hä myös vastusti monien varsinkin maallikkopuhujien suosimaa tulkintaa Sakarja 6:8. Siinä kohdassa ei todellakaan sanota, että viimeisinä aikoina herran henki lepää pohjan maalla, siis suomalaisessa vl-kristillisyydessä.
Reinikainen ei luovuttanut arkistoaan SRK: n haltuun. Kirjekokoelma sisältää mm. insestiä käsittelevää aineistoa. SRK:n paimenpoikamainen suhtautumistapa on johtanut siihen, että henkinen ja hengellinen väkivalta sekä opilliset äkkikäännökset( mm suhde musiikkiin) jäänee ikuisesti selvittämättä.
Tänä päivänä vl-kansa uskoo edelleen seurakunnan erehtymättömyyteen ja tulee runsain joukoin ”uskovaisten” johtamiin ja pitämiin kirkkokonsertteihin ja kuoroesityksiin. Ennen vanhaanhan nekin, kuten tv:kin ohjelmiin, olivat lopun ajan syntejä.
TykkääTykkää
Kiitos Osmo Knuutiselle hyvin asiantuntevista kommenteista! Minäkin löysin niistä monia vastauksia kysymyksiini. Joitakin asioita tekee kuitenkin mieli udella tarkemmin.
1. ”Amerikasta tuli kesällä 1972 kirje, jossa kysyttiin onko Saari samassa hengessä SRK:n kanssa. Johtokunta vastasi ’avoimesti ja rehellisesti’ kertoen Saaren uskomisen vaikeuksista, mutta katsoi Saaren silti nauttivan johtokunnan luottamusta.”
Keneltä tuo kirje tuli (heidemanilaisiltako)? Onko kirje jossakin arkistossa nähtävillä? Entä vastauskirje? Oletko ehkä itse nähnyt nuo kirjeet?
2. ”Joulukuussa 1974 suuri joukko vl-puhujista sai nimettömän kirjeen. Se on vuodettu nettiin jo vuosia sitten ja on vieläkin kaikkien luettavissa. Kirjeestä käy ilmi kirjoittajan huoli henkiopista, hoitokokousopista ja pelon ilmapiiristä sekä siitä onko vastaanotettu puoluerahoja. Puhujainkokous ja Päivämies hyökkäsivät voimalla kirjettä vastaan, mutta SYT-rahoista vaiettiin. Suuret hoitokokoukset olivat vasta alkamassa.”
Tämä on vielä mielenkiintoisempi kirje! Onko kirjeen lähettäjä selvinnyt? Missä nettiosoitteesta sen voisi lukea? Missä Päivämiehen numerossa kirjettä käsiteltiin?
3. ”Reinikainen ei luovuttanut arkistoaan SRK:n haltuun. Kirjekokoelma sisältää mm. insestiä käsittelevää aineistoa.”
Tämäkin on erittäin kiinnostava tieto, kuten myös se että ”Erkki Reinikainen sai käytännössä potkut SRK:n johtokunnan puheenjohtajuudesta keväällä 1993”. Onko Sinulla ollut tilaisuus tutustua Reinikaisen arkistoon? Mitä tietoa kirjeet insestistä (tai mahdollisesti pedofiliasta) sisältävät?
Nämä uteluni voivat tuntua turhan tungettelevilta. Uskon kyllä että Sinulla näitä vastauksia on, mutta ymmärrän jos jokin salassapitolupaus estää niiden kertomisen? Jotakin tarkennusta varmaan voit näissäkin rajoissa antaa, esim. sen vuoden 1974 kirjeen nettiosoitteen. Historiasta kiinnostuneet (kuten minä) olisivat varmaan kiitollisia!
TykkääTykkää
Tarkennuksena Pertille, että ns. heidemanilaisuus on vastine Suomen SRK-vanhoillisuudelle. Tämä heidemanilaisuus sitten jakautui 1972-73 skismassa kahtia. A.L Heidemanin poika, Paul Heideman ei käsittääkseni vanhuudenheikkouden vuoksi ottanut kantaa tähän hajaannukseen. Niinpä kumpikin ryhmä pitää Paul Heidemania ”omana” miehenä.
Heidemanilaisuus-nimitys syntyi Amerikan lestadiolaisuuden keskuudessa erotukseksi ns. suurseuralaisuudesta (myöh. Kirkkokunta, Federation), johon suhtautuminen Suomessa jakoi silloisen vanhoillislestadiolaisuuden, ja johti Rauhan Sanan ryhmän syntymiseen. SRK piti juuri heidemanilaisia ”elävän kristillisyyden” edustajana Amerikassa.
TykkääTykkää
Näissä osoitteissa käsitellään jotain nimetöntä kirjettä ja Päivämiehen vastinetta kirjeeseen:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/6215338/puhujaveljille
https://freepathways.wordpress.com/tag/puhujat/page/9/
TykkääLiked by 1 henkilö
SRK:n johtokunnan pöytäkirjoista löytyyy tietoa SYT-rahoista ja Amerikan vl-uskovaisten Saari-kyselyistä ja siihen vastaamisesta vuodelta 1972.Olen pöytäkirjat lukenut. . Puhujille joulukuussa 1974 lähetetyn kirjeen kopio on hallussani. Se löytyy myös netistä. Googleta. Päivämies käsitteli kirjettä vuoden 1975 ensimmäisessä numerossaan. Jutun litterointi löytyy myös netistä. Googleta. Tosin on minulla kopio siitä. Reinikaisen kokoelmaan pääsee vain Pirin ja Seppo Lohen luvalla.
TykkääTykkää
Oikeassa olet, Eudokimos.
Paul Heidemania tosiaan pitävät omana miehenään niin LLC kuin myös FALC. SRK-uskolliset joutuivat vähemmistönä perustamaan 1973 oman järjestön, joka nimettiin ”Association of American Laestadian Congregations” (AALC). Vanha vanhoillisten nimi ”First Apostolic Lutheran Church” (FALC) jäi tällöin töröläläisille. Vasta 1995 AALC muutti nimekseen nykyisen ”The Laestadian Lutheran Church” (LLC).
Kun siis kyselin tuon vuoden 1972 kirjeen lähettäjää, oli mielessäni Heikki Saaren kannalle asettunut ryhmä. Tällä ryhmällä ei tuolloin kai vielä ollut virallista nimeä AALC (eikä tietenkään nimeä LLC). Haksahdin siis puhumaan ”heidemanilaisista”, vaikka melkein kirjoitin LLC. 🙂
Olisivathan toisaalta töröläläisetkin voineet ihmeissään kysyä Suomesta, onko Saari samassa hengessä SRK:n kanssa. Mutta tuskin SRK olisi heille vastannut ja kertonut Saaren uskomisen vaikeuksista.
TykkääTykkää
Kiitos linkeistä, uibopuu! Säästit minulta paljon googlaamisen vaivaa. 🙂
TykkääTykkää
En tosiaan ole koskaan ollut vanhoillislestadiolainen, kuten Heinokin totesi. En tosin koskaan ole kuulunut mihinkään muuhunkaan herätysliikkeeseen, olen siis vain tavallinen ev.lut. kirkon rivijäsen. Ehkä tästä ulkopuolisuudesta onkin jotain etua, mutta hoitokokousten sielunmaisemaa on minun lähes mahdoton tavoittaa.
Eräästä keskustelusta poimittua:
– On se kyllä niinkin, että hoitokokouksia kokemattomien on tosi vaikea varmasti käsittää, minkälaisia ne olivat, vaikka niistä kertoisi ihmisten ja enkelten kielellä.
– Pelkästään sitä pelon määrää on varmasti vaikea ymmärtää, kun näin jälkikäteen voi hyvällä syyllä sanoa, että se oli ihan kaistapäistä touhua ja että miten kukaan järkevä ihminen meni siihen retkuun ja ylipäätään ei marssinut kokouksista ulos tahi edes meni niihin.
– Oman sisikunnan epäily, toinen toisensa epäily ja kokonaisvaltainen kyräily, se oli ihan mahdotonta ja niin keskeistä myös.
– Kyse oli elämästä ja kuolemasta, uskonasiat piti olla kunnossa, maailmanloppu oli lähellä, etkä tiennyt olitko itse ja kuka oli elävien kirjoissa sen tapahtuessa.
– Itse lapsena ja nuorena seurasin kavereideni kanssa jännittyneenä ja pelokkaana penkissä tiukasti hk-näytelmää ja muistan repliikkejä osin vieläkin ulkoa.
Eräässä toisessa keskustelussa lapsena hoitokokoukset kokenut kirjoittaa:
”Hoitokokouksissa oli ihan oma jännittävä ja kiihottava tunnelma. Ei silloin laskettu lamppuja seurahuoneen katosta, vaan tuijotettiin silmät tapillaan mitä edessä tapahtui.”
Edellä Staffan päättää erinomaisen kommenttinsa: ”Yritän tässä kertoa, että varmasti kovia hoitomiehiä oli olemassa, mutta kyllä iso osa seurakunnasta oli tässä kososlaisessa juonessa mukana ja järjestämässä näitä hoitoja.”
Tämä on minusta tärkeä näkökulma. Hoitohysterian alettua tarjoutui tilaisuus tavallisillekin talostelijoille vanhojen kalavelkojen kuittaamiseen. Naapuriin kohdistuva kateus, mustasukkaisuus ym. voitiin pukea legitiimiin asuun syytöksenä kososlaisuudesta/väärästä hengestä tms.
Ryhmäkäyttäytymisen logiikkaa voisi verrata noitavainoihin. Ehkä silloinkin inkisitiossa oli ”tolkun miehiä”, jotka näkivät hysterian läpi: ”No ei tuolta noitia löydy! Kyllä minä sen kylän juoruämmät tunnen. Ovat vain kateellisia sille kauniille yrttiparantajalle. Mutta lähteä täytyy kun piispa käskee.” Toisaalta oli varmasti myös niitä, jotka innokkaasti ja oma-aloitteisesti lähtivät hölmistyneiltä kyläläisiltä kyselemään ”onks noitii näkyny?”
Kyynisesti voisi sanoa, että hoitokokoukset tarjosivat ilmaisia jännitysnäytelmiä rahvaalle, jolla muut huvittelumahdollisuudet olivat vähissä. Kuten Colosseumilla aikoinaan, seurattiin kiihkeän jännityksen vallassa kääntyykö keisarin peukalo ylös vai alas (ja toivottiin että alas). Erona vain, että seuraavalla kerralla saatoit löytää itsesi areenalta.
Vastuu kaikenlaisista ”hoitokokouksista” on kuitenkin niiden järjestäjillä. Syyllisiä ovat väärintekijät ja uhreja väärinkohdellut – niin roviolla poltettu yrttien kerääjä kuin saatanan haltuun heitetty kirkkokuorolainenkin.
Staffanin ajatukset saivat minut kuitenkin pohtimaan ”kollektiivista vastuuta”. Hoitomiehissä oli varmaan suoranaisia sadistisia psykopaatteja, mutta myös ”tolkun miehiä”. Riviuskovissa oli myös väärinkohdeltujen ymmärtäjiä mutta aiheellisestakin pelosta vaikenevia. Oli varmaan myös niitä, joille hoitokokoukset tarjosivat tilaisuuden henkilökohtaisten kaunojen purkamiseen (tai myös vilpittömän oman uskonkäsityksensä edistämiseen). Jotkut taas saattoivat vain nauttia näytöksestä. Näin ymmärsin tuon Staffanin ajatuksen.
Tavallinen hk-sivustaseuraajakin saattaa tuntea piston sydämessään: ”Enkö tehnyt mitään vaikka selvästi näin vääryydet? Olinko jopa innolla mukana? Mikä on oma vastuuni?” Nämä kysymykset voivat jäädä alitajuisiksi, jolloin torjuntamekanismi saa sanoittaa asian: ”Mistä tämä viha ja katkeruus? Onhan kristillistä antaa anteeksi ja unohtaa menneet!” Tämän voi esittää jopa menneiden sukupolvien puolesta.
Hoitajien tilanne on kuitenkin vaikeampi ja vastuu suurempi. Aikaisemmin kysyinkin: ”Millaista ahdistusta/tuskaa/epäilyksiä he kokivat täyttäessään Jumalan valtakunnan antamaa tehtävää?” Voisin kuvitella, että monet ”tolkun hoitomiehet” tuntevat, että heidän kertomustaan ei kuitenkaan haluta kuunnella ja jähmettyvät virallisiin puolusteluihin ”yhteiskunnallisesta arvomurroksesta” ja ”enimmäkseen siunauksellisia”-selityksiin.
Uskon kuitenkin, että tällaiset rehelliset avautumiset (aluksi varmaan nimettöminä) auttaisivat muitakin hoitajia oman historiansa arvioimiseen, jopa anteeksipyytämiseen hoidetuilta ja lopulta (ehkä) myös hoidettujen anteeksiantoon. Järjestys siis olisi: mahdollisimman suuri vastapuolen motiivien ymmärtäminen, anteeksipyyntö, anteeksianto. Kovin on hurskaita toiveita…
TykkääTykkää
Oli niitä jotka kyttäsivät ja ilmiantoivat muita. Puhuivat pahaa toisista.
Paljon oli myös niitä jotka olivat vilpittömästi huolissaan lähimmäistensä sieluntilasta ja pyysivät hoitajia apuun. Seuraus pelkoa lietsovista saarnoista.
Niissä sen ajan saarnoissa aina korostettiin parannuksen tekoa väärästä hengestä. Muista synneistä parannuksen teko oli väärän hengen peittelyä. Näin minä ainakin ne ymmärsin.
TykkääTykkää
Staffanilta tärkeä huomautus: ”Paljon oli myös niitä jotka olivat vilpittömästi huolissaan lähimmäistensä sieluntilasta ja pyysivät hoitajia apuun.”
Tulee mieleen muistelus, jossa lapsi hoitomiehen käynnin jälkeen tuskaisena vaikeroi: ”Tee nyt parannus, isä. Muutenhan sinä joudut helvettiin!” Tällaisen lapsen hädän edessä on isä varmaan valmis tekemään parannuksen vaikka mistä hengestä.
Henkivallat hyökkäävät, lopun aika on koittamassa, olkaa valppaita! Kyllä tällainen saarna vaikutti muihinkin kuin ”pyhiin yksinkertaisiin”: Naapuri seurustelee epäuskoisten kanssa. Miten hänen viimeisenä päivänä käy? Pakko on kutsua hoitajat apuun! Aina ei ”ilmiannoissa” ollut kyse naapurikateudesta tms.
TykkääTykkää
Ei se mitään, Pertti! 😊 Lestadiolaisuus on jakautunut yli 20 ryhmään, ja luulen, että lisää tulee. Se ei tietenkään ole hyvä, jos ajatellaan pientä ihmistä, sitä
”tavallista” penkkiläistä. Kuka noita nimityksiä aina muistaakaan…
TykkääTykkää
Johdonmukaisuuden halu on varmaan jonkin vääränhengen nimi? Se on minussa yhä. Minulle on sanottukin, että olen hirttäytynyt rehellisyyteeni. Se taisi kyllä olla vain ilkeä kommentti, kun kyselin raamatullisten mittojen ja tuomioiden perään? Niitähän ei saisi mielivaltaisesti käyttää eikä varsinkaan muutella?
Olen kuullut vl-saarnassa, että ainoan oikean jumalanvaltakunnan ulkopuolella ei ole lainkaan rakkautta. Jos sitä ollaan näkevinään, niin se vain itserakkautta. Samoin vl-ulkopuolella ei ole oikeaa anteeksiantamusta eikä nöyrää mieltä. Se on ollut monen vl-hääpuheen aiheena. Erittäin monen.
Hoitokokous-ylilyönnit muuttavat tämän toisinpäin. Nyt vl-ulkopuolella olevilta pitäisi löytyä rakkautta ja anteeksiantavaista mieltä! Mutta eikö tyhjästä ole paha antaa? Vai miten se asia on nyt näinpäin?
Tässä ’ovelasti’ laajennetaankin kaikki yleisempään kristilliseen yhteyteen ja ollaan odottamassa omiin tekemisiin ymmärrystä, anteeksiantoa (pyytämättä) ja unohdusta. Nyt riittää yleiskristillinen inhimillinen lähimmäisenrakkaus, vaikkei sillä muuta arvoa vl:ssa nähtäisikään?
TykkääLiked by 1 henkilö
Oletpa oikeassa, Lahja! Eihän anteeksiantoa voi tehdä tuon vaiheaidan yli. Ainoa mahdollisuus on anteeksipyyntö, jonka ulkona oleva osoittaa sisäpuolelle. Niinpä sitten valuivat hurskaat toiveenikin hiekkaan. No, enpähän sentään syyllistynyt johdonmukaisuuden väärähenkeen! 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
”Sitten meissä on eri henki.” Tämä oli lainaus hoitosyytöksistä.
Jos siis minä olen oikeassa niin Sinä olet väärässä tai toisinpäin. (Vitsivitsi.)
Onneksi emme ole SRK-uskovaisia!
TykkääLiked by 1 henkilö
Olen näinä neljänä vuosikymmenenä puhunut ja kirjoittanut uskosta, mutta minkäänlaista, voisiko sanoa, että ei edes värähdystä ole tullut siitä, että joku olisi tajunnut miten syvä ja pimeä monttu on johon vl – uskovat ovat johdatettu.
Muistin silloin, miten kävi Jeesukselle, kun hän puhui kotikaupungissaan. Hän joutui sanomaan:
”Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan”
”Ja hän jatkoi: ”Totisesti: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan.” (Luuk.4:16,24)
Parannus on aina Jumalan teko. Ei voi tehdä parannusta jos Jumala ei avaa sydäntä ja ymmärrystä. Katsokaapa miten Israelin kansa pysyi paatuneina, eivätkä he edes halunneet Jumalan apua, vaikka kansa oli nääntyä nälkään. Nälästä huolimatta kansa pysyi paatumuksen rauhassaan. Jeesus muistuttaa heitä:
”Uskokaa minua: Israelissa oli monta leskeä Elian aikana, silloin kun taivas ei antanut vettä kolmeen ja puoleen vuoteen ja koko maahan tuli kova nälänhätä.
Silti Eliaa ei lähetetty heidän luokseen, vaan Sidonin maahan, Sarpatissa asuvan leskivaimon luo.
Samoin Israelissa oli monta spitaalista profeetta Elisan aikana, mutta yhtäkään heistä ei puhdistettu, ainoastaan Naaman, joka oli syyrialainen.”(Luuk.4:25-27)
Hoitokokousten aikana yritin auttaa niitä pienijä uskovia uskomaan rohkeasti. Todistin pannatuomiot ihmisopiksi. En paljon kyennyt auttamaan, vastassa oli suuri joukko saarnamiehiä, komeita pappeja – sotaherroja. Minä puolestaan pieni, en juuri mikään. Miettiessäni nyt anteeksiantamusta, ajattelen, entäs jos Jumala armahtaisikin niitä, jotka on johdatettu väärin uskomaan ja he alkaisivat korjata väärintekojaan/tuomioitaan? Kykenenkö minä antamaan sydämestäni anteeksi?
Otin tuon Jeesuksen puheen siksi, että me kaikki hoitokokousten uhrit näkisimme, ettei Jumala koskaan ole lähettänyt profeettojaan korskeitten, ylpeitten uskovien luokse. Se jonka luokse Jumalan armo ja rakkaus tulee, se ei tule ylpeitten luokse, vaan vaatimattomien uskovien kuten oli; ”Naaman, joka oli syyrialainen.” Tämä auttaa meitä, että me kykenemme Jumalan avulla pyytämään ja antamaan anteeksi.
TykkääTykkää
Oli profeetta Eliankin aikana hoitokokouksia.
TykkääTykkää
Hoitokokouksia myös profeetta Eliaan aikana? Onkohan ihan paikallaan tulkita ja selittää Raamattua vanhoillislestadiolainen oppi lähtökohtana?
TykkääTykkää
Tätähän se on. Luetaan Pyhästä Raamatusta katkelma, kierrätetään se omien oppien ja lähtökohtien kautta, tuodaan takaisin ja kas, –saadaan tulkinta, joka palvelee omia tarkoituksia ja tuntuu niiin sopivalta. Ei niinkään huomioida, missä, milloin, miksihän, keille, jne. on kirjoitettu. Kuka kirjoitti ja missä tilanteessa, missä kohtaa historiaa teksti on kirjoitettu…Näillä on merkitystä ja kovasti, kun tuodaan sen ajan tekstejä meidän aikaamme ja maailmaamme!
TykkääTykkää
Sinä A ja O tarkoitat ”hoitokokouksillasi” varmaan sitä kun Elia taiteli Baalin profeetoita vastaan! No tavallaan sekin oli hoitokokous! Elia ei malttanut mieltään, vaan pilkkasi heidän jumalisuuttaan. Luetaanpa:
”Tuli keskipäivä, ja Elia pilkkasi heitä sanoen: ”Huutakaa kovempaa! Onhan hän jumala, mutta hänellä taitaa olla kiireitä. Jospa hän on pistäytynyt tarpeilleen, vai olisiko hän matkoilla? Ehkä hän nukkuu ja herää kohta.”
Profeetat huusivat vielä kovemmalla äänellä ja viiltelivät tapansa mukaan itseään miekoilla ja keihäillä, niin että olivat aivan veressä.
Puolenpäivän jälkeen he tulivat hurmoksiin ja olivat siinä tilassa ruokauhrin aikaan saakka. Mutta ei kuulunut ääntä, ei tullut vastausta, mitään ei tapahtunut”(1.Kun.18:27-29)
Hoitokokouksen päätteeksi Elia tappoi kaikki Baalin profeetat:
”Elia sanoi heille: ”Ottakaa kiinni Baalin profeetat, älkää päästäkö ainoatakaan pakoon!” Heidät otettiin kiinni, ja Elia vei heidät alas Kisoninpurolle ja surmasi heidät siellä.”(1.Kun.18:40)
Olen huomannut, että sinä nimimerkki A ja O olet hoitokokouksia kannattamassa. Hoitokokouksissa oli kyllä vääriä profeettoja, mutta kuten huomaat, huonosti heille kävi tuolloin! Tosin Elia joutui itse pakenemaan, kun kuningas sai tietää, että hänelle uskolliset profeetat on Elia tappanut:
”Ahab kertoi Isebelille kaiken, mitä Elia oli tehnyt, myös sen, kuinka hän oli miekalla surmannut kaikki Baalin profeetat.”
Niin kuin se oli silloin, ei koko kansa eksynyt vääriin oppeihin! Jumalalle jäi silloinkin osa kansasta, jotka eivät kumartaneet Baalia. Uskon myös ettei Jumala ole sallinut kaikkien vl – uskovien eksyä. Luetaanpa mitä Paavali kirjoittaa:
”Ei Jumala ole hylännyt kansaansa, jonka hän edeltäkäsin on valinnut. Tiedättehän te, mitä kirjoitukset kertovat Eliasta. Hän esittää Jumalalle Israelia vastaan tämän syytöksen:
”Herra, he ovat tappaneet sinun profeettasi ja hajottaneet sinun alttarisi. Minä yksin olen enää jäljellä, ja he tavoittelevat minunkin henkeäni.”
Mutta minkä vastauksen hän saa Jumalalta? ”Minä olen jättänyt itselleni seitsemäntuhatta miestä, jotka eivät ole polvistuneet Baalin edessä.”(Room.11:2,3,4)
TykkääTykkää
Mitä sanot, – oliko Elia mielestäsi lempeämpi ”hoitomies” kuin 1970-luvun ”hoitomiehet”? Toimiko Elia mielestäsi oikein?
Mistä saat varmuuden, että olet itse oikeassa ja he (1970-luvulla) olivat väärässä?
TykkääTykkää
Elia tuskin oli ainakaan lempeämpi hoitomies, mutta hän hoiti Israelin kansaa oikeista, konkreettisista synneistä, kuten epäjumalanpalveluksesta.
Kuten blogitekstissä kirjoitan, 1970-luvulla ihmisiä hoidettiin sen sijaan itse keksityistä ”vääristä hengistä” (minkä erheellisyyden Srk:kin on tunnustanut) tai naurettavista höpösynneistä, joita vl-ihmiset eivät enää itsekään pidä synteinä. Tässä on se olennainen ero Elian ja 70-luvun hoitomiesten välillä.
TykkääTykkää
Heh, ja väittäisin kuitenkin, että Elia, joka oli Jumalan profeetta, on kuitenkin hiukan eri asia kuin vaikkapa Heikki saari.
TykkääTykkää
Tiesin odottaa tätä A ja O:n kysymystä, johon Joona jo hyvin vastasi – kiitos Joona! Mistä tiesin, että nimimerkki A ja O lähettää minulle kysymyksen? Minäpä kerron:
Näin yöllä unta, unessa A ja O tuli minulle kertomaan, että minun tulee lähteä ajamaan isoa rekkaa, semmoista neljäkymmentä metriä pitkää joka on lastattu täyteen isoja sahapuita – tukkeja.
A ja O hymyili minulta salaa kun kertoi, että hän lähtee oppaaksi, hän kysyi: ”mistä saat varmuuden, että osaat ajaa?” Tuumasin hänelle, että sittenpä näet, en siis kertonut, että jo 18 -vuotiaana ministeriön luvalla suoritin rekkakortin ja ajoin äitini autoa. Myöhemmin armeijassa olin autokomppaniassa, sekä ajoin Rauma Repolan sahan rekkaa. Joten ei minulla ollut ongelmia ison rekan kanssa, mutta tätä en kertonut A ja O:lle.
Minulla oli siis kiero matkaopas, niinpä hän neuvoi minut mutkikkaalle kujalle ja ahtaaseen kaupunginosaan ja sinne päästäksemme täytyi ylittää syvä rotko. Rotkon yli johti huono silta, mietin, että uskallanko ajaa monta kymmentä tuhatta kiloa painavan rekan sillalle? Mutta oppaani sanoi, että ajettava on. Niin minä sitten ajoin, silta natisi, mutta kuitenkin kesti.
Rotkon ylitettyämme, näin että opastani harmitti, mutta sitten hän keksi uuden konnuuden. Hän neuvoi tietä ahtaaseen katuun, joka päättyi umpikujaan. Oppaani riemuitsi, koska näytti, että minun ajourakka päättyi umpikujaan. Totesin kuitenkin hänelle, että ei meillä ole hätää, tässä rekassa on isot taustapeilit!
Koska olin jo nuorena harjoitellut rekan peruuttamista, ei senaikaisilla autoissa ollut mitään ohjauksentehostajia. Tämä rekka oli hyvin iso, mutta uudenaikainen, joten peruuttaminen oli helppoa. Ei mennyt kuin muutama kadunväli kun huomasin, että siinä saha oli ja voin purkaa kuorman. Oppaani oli hyvin pettynyt, kun selvisin ihan hyvin urakastani ja aloin purkaa kuormaa.
Ja nyt me A ja O aloitamme, purkamaan, eli selvittämään tätä Eliaan pitämää hoitokokousta! Ensinnäkin sinä taidat itse olla näitä ”hoitajia” ainakin olet yhtä kiero! Tarkoitan tällä, että oletat SRK:n hoitajien olevan profeetta Eliaan osassa. Miten me nyt erotetaan, kummat ovat oikeita profeettoja? Elias oli yksin, sitä vastoin Baalilla oli neljäsataa viisikymmentä profeettaa.
Lukumäärän mukaan emme voi erotusta tehdä. Miten sitten? No tietenkin pitää katsoa ketä nuo profeetat palvelee. Baalin profeetat palvelivat itse tehtyä – kuviteltua Jumalaa, Elia palveli Israelin Jumalaa, eli Elia oli hoitajan roolissa.
Kyllä noilla Baalin profeetoilla oli alttari ja siellä myös virtasi veri, mutta veri oli heidän omaansa, ei Jumalan karitsan. Vaikka he kuinka kovasti uskoivat, heidän Jumalansa ei vastannut, ei vaikka he vaipuivat hurmokseen ja näin osoittivat, että he sydämestään uskoivat luomaansa jumalaan.
Sanon tämän, en pilkatakseni, että kyllä monet hoitomiehet / naiset sydämestään uskoivat luomaansa seurakuntajumalaansa. He riemuitsivat ja huumaantuivat vallastaan. Eräs hoitomies iloitsi ja sanoi minulle: ”Kyllä Jumalan lapset ovat ihanasti uskomassa – he ovat kuin pieniä lapsia, tekevät ihan mitä vain me käskemme.”
Kysyt:
”Mistä saat varmuuden, että olet itse oikeassa ja he (1970-luvulla) olivat väärässä?”
Elia neuvoi kansaa:
”Kuinka kauan te horjutte puolelta toiselle? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä, jos taas Baal, seuratkaa sitten häntä!” Kansa ei vastannut hänelle mitään.”
Elia oli ihan avuton kansan epäuskon edessä, hänen täytyi rukoilla Jumalaa näyttämään, että kuka on oikea Jumala ja niin täytyy minunkin tänä päivänä rukoilla, että myös nimimerkki A ja O saisi varmuuden missä on oikea usko. Jumala vastasi Elialle:
”Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, jotta tämä kansa oppisi, että sinä, Herra, olet Jumala! Vastaa ja käännä heidän sydämensä taas puoleesi!”
Silloin Herran tuli iski alas. Se söi polttouhrin ja puut sekä alttarin kivet ja mullan ja nuoli ojasta veden.”(1.Kun.18:37,38)
TykkääTykkää
(Heino Korpela
19/04/2018 07:04)
En esittänyt kysymystä profeetta Elialle vaan SINULLE, Heino Korpela.
Vastasit kuitenkin kysymykseen, ”mistä Elia sai varmuuden?” – lainaamalla Raamattua. Tätä kysymystä en esittänyt.
Väistitkö vastauksen? Miksi? (Väität, että ”hoitajat” ovat olleet väärässä ja SINÄ, Heino, olet ollut ja edelleen olet oikeassa.) Mistä SINÄ, Heino, saat sellaisen varmuuden?
Baalin profeetat kuolivat Elian aikana. Sinä olet vieläkin elossa. Lempeitä ovat ”hoitomiehet” olleet – vaikkapa Eliaan verrattuna.
TykkääTykkää
(Jupe 18/04/2018 20:12)
”Heh, ja väittäisin kuitenkin, että Elia, joka oli Jumalan profeetta, on kuitenkin hiukan eri asia kuin vaikkapa Heikki saari.”
___
Molemmat kuitenkin uskoivat samaan Kristukseen. Edellinen uskoi Kristukseen lupauksen Sanassa, jälkimmäinen täyttyneeseen lupaukseen. Molemmat olivat lihansa puolesta syntisiä ja sen vuoksi tarvitsivat Vapahtajaa. Vapahtajaa tarvitsee jokainen, joka haluaa päästä taivaaseen. Tätä varten tarvitsee etsiä Jumalan valtakuntaa ja löytää se, päästä sisälle ahtaasta portista.
Ihminen, jolla ei ole synnintuntoa, ei halua etsiä Jumalan valtakuntaa.
Ihminen, joka on saanut Jumalan suuresta armosta synnintunnon omista synneistään, haluaa saada omat syntinsä anteeksi eikä ole syyttelemässä muita (edes ”konkreettisista” synneistä eikä ”keksityistä höpösynneistä”). Jumalan rakkaus opettaa uskomaan ja auttaa näkemään Jumalan valtakunnan ja sen Kuninkaan – Herran Jeesuksen. Hän on luvannut olla omiensa kanssa joka päivä maailman loppuun asti.
TykkääTykkää
Tuo ”A ja O” se vaikuttaa olevan tosi kova hoitomies. Mitä voimme päätellä tästä hänen lainauksestaan ”Baalin profeetat kuolivat Elian aikana. Sinä olet vieläkin elossa. Lempeitä ovat ”hoitomiehet” olleet – vaikkapa Eliaan verrattuna.”? En viitsi edes kirjoittaa mitä mielessäni liikkuu tuollaisesta hoitomiehestä . Mistä saat itse varmuuden että sinä olet oikeassa, kun ilmeisesti niin kuvittelet? Mietippä vähän Heikki Saaren kohtaloa. Hänkin oli olevinaan oikeassa, mutta mtä tapahtui? Kun jonkun/joidenkin silmät avautuivat niin vain hänetkin pistettiin hyllylle. Miksi? Siksi, että hänen ”tappo-linjansa” ei ollut Jumalan hengen mukainen.
TykkääTykkää
Tämä viesti on Lahja Huhtalalle. Jouduin itse 90-luvulla, teini-ikäisenä seurojen jälkeen ”hoidettavaksi” nuorten höpötyksestä, koska häiritsin äänekkäällä käytökselläni muita seuroissa. En oikein pysynyt kärryillä, mutta ilmeisesti Kristuksen kirkkolaki käytiin läpi pikakelauksella ja pian oltiin tilanteessa, että asiasta aiottiin ilmoittaa seurakuntaan. Silloin tein hätäpäissäni parannuksen. Olisiko minut muutoin sidottu synteihini, pidetty ”pakanana ja publikaanina”? Luultavasti. Olisin voinut päätyä samaan tilanteeseen kuin sinä. Ymmärsin jo tuolloin, että eihän asia mennyt oikein, enkä ehkä siksi ole suuremmin traumatisoitunut. Olen puhunut asiasta aikuisena ja minua on kehotettu ottamaan asia puheeksi hoitohenkilön kanssa,koska asia saattaisi vaivata häntäkin. Vielä en ole tehnyt asian eteen mitään, eikä toistaiseksi ole suunnitelmiakaan.
En tiedä onko tuossa kertomassani mitään opittavaa, mutta olisiko sinulla mahdollisuus keskustella ”hoitajien” kanssa? Tai jonkun muun luotetavan kristityn kanssa. En osaa neuvoa mitä pitäisi tehdä, mutta ratkaisu saattaisi keskustelemalla löytyä.
TykkääTykkää
Kiitos Johanna huolehtivista sanoistasi!
On täysin eri asia ottaa hoitamiset puheet sisällä olevana kuin koko yhteisön hyväksymänä ulos-hoidettuna. Keskustelutilanne on eri-arvoinen, koska minä olen yhä alta-vastaajana ja lähtökohtaisesti (hyi mikä sana) väärällä asenteella liikkeellä. Olenhan kysymässä, menikö kaikki oikein, miksi tehtiin niin kuin tehtiin silloin.
Olen elänyt vuosikymmenet niin lähellä vl-yhteisöä, liki sen liepeillä, että normaali ’epäuskoinen’ maailmanmeno ja vanhojen unohtaminen ei ole ollut mahdollista. Niin suurta irti-ottoa en voinut ottaa käytännön tasolla. Ensimmäiset vuosikymmenet ns. nuolin hiljaa haavojani ja ihmettelin kohtaloani.
Olen tavannut hoitajiani ja yrittänyt keskustella heidän kanssaan useamman kerran. Sen jälkeen kun SRK on pahoittelunsa esittänyt, niin en ole halunnut olla aktiivinen osapuoli sinnepäin. On ollut hiljaista, kukaan ei ottanut yhteyttä. Kukaan ei kai tunne tehneensä mitään väärää, kenelläkään ei ole eväitä keskustella niistä ajoista? Tai sitten he ovat oikeasti (?) unohtaneet? Taitamattomuutta on toki aiemmin jo pyydetty anteeksi ja sanottu ystävällisesti näkemiin ja pärjäilehän ongelmasi kanssa!
Koska olen omalla nimelläni täällä, en voi avata enempää. Luulen että joku hoitomieheni/ -naiseni lukee tätä. Mutta voi olla niinkin, etteivät he tunnista itseään hoitajaksi?
Olen ymmärtänyt, että aikoa oikea ratkaisu on se, että minä löytäisin hukkaan joutuneen jumalanvaltakunnan eli tekisin parannuksen ja palaisin takaisin vl-uskovaiseksi.
TykkääTykkää
Luulen, että tässä saattaa olla taustalla sellainen kiero logiikka, että koska et ole heidän mielestään uskovainen (eli et kuulu vl-liikkeeseen), niin varmasti erottamiseesi oli silloin aikanaan oikea syy, vaikka se tehtiinkin väärällä tavalla.
Tämä on vähän sama asia kuin jos heittäisin kännykän maahan niin että se menisi rikki, ja sanoisin sen jälkeen että sen takia minä sen maahan heitinkin, koska se oli rikki.
TykkääTykkää
Minä toivon Johannan tavoin että sinun asiaasi ilmaantuisi ratkaisu. Näiden hoitajien pitäisi tulla tuntoihinsa ja ymmärtää vastuunsa olkoonkin että olisit vain ”pieni osa kokonaisuutta”
TykkääTykkää
Piti ihan tarkistaa Raamatusta. Seurakunnalle ilmoittaminen ei vielä olisi tarkoittanut sitomista, vasta se, jollen olisi totellut seurakuntaakaan. No joo, aika tiukilla kuitenkin olin.
TykkääTykkää
Ei kai niitä henkiä silloin 1970-luvulla ollut yhtään enempää kuin muulloinkaan! Mistäs ne henget olisivat keksineet iskeä juuri erityisesti tuolloin? Mahtoi johtua niistä lopun ajoista, jolloin Jumala puhdistaa puimatantereensa. Lopun ajoistaa alkaa olla jo 40 vuotta. Niin se aika kuluu. Muuten,,, vertaus kymmenestä neitseestä on ajoituksen suhteen kiistanalainen. Sijoittuuko se lopun ajalle eli siis 1970-luvulle vaiko muuhun aikaan? Ovatko tyhmät neitseet maailma vaiko ne kuuluisat eriseurahenkiset, joita olivat erityisesti seurakuntaa tottelemattomat ja laumaa säästämättömät kososlaiset?
TykkääTykkää
Sillanpään kuolema oli aikanaan SRK:lle propagandavoitto. Sillanpää kerrottiin kuolleen koirien hautuumaata kiertävän hiihtoladun varteen. Vihjailtiin, että ulkona ovat koirat ja velhot jne… Sillanpään kuolema sai suorastaan myyttiset mittasuhteet. Se todisti, että huonosti käy niille, jotka nousevat SRK:ta vastaan. Sinne kuolevat koirien hautuumaalle. Ehkäpä A ja O vihjailee Elian hoitokokouksella tähän suuntaan.
Kummallisesti on unohdettu se, että kaksi SRK:n puheenjohtajaa kuoli hoitokokousaikana syöpään viiden vuoden välein. Jos näitä puheenjohtajien kuolemia haluttaisiin tulkita samanlaisena Jumalan tuomiona kuin Sillanpään kuolemaa, niin aineksia riittäisi vaikka mihin. Saariheikkiläisyys, siis hoitokokousharha oli syövän kaltainen hengellinen sairaus, jossa Kristus-ruumiin terveet solut muuttuivat syöpäsoluiksi ja alkoivat tuhoamaan tervettä kudosta. Mitäs ajattelet A ja O, voisiko tällaisen tulkinnan tehdä?
TykkääTykkää
Lenkkipolkuni kulkee lemmikkieläinten hautausmaan ohitse. Aina sillä kohdalla tulee Sillanpää mieleeni. Entä jos nyt saisin sydänkohtauksen ja tähän tuupertuisin? Huomioisiko aina valpas some tapauksen ja pääsisin vaikka varoittavana esimerkkinä Suomi24:n harhaanjohtajien listalle? Olen alkanut hidastaa askeleitani hautausmaan kohdalla – kaiken varalta… 🙂
TykkääTykkää
Jusbrulle!
Olet asian ytimessä. Juuri noin on sanottu. Taitamattomuutta on ollut, ylilyöntejäkin, mutta silti hoitokokoukset olivat siunauksellisia ja niissä Jumalan Tahto tapahtui. Lopputulos oli kuulemma aina oikea, ns. sitominenkin. Sen on koko yhteisö hyväksynyt, vaikka osa vain kuulopuheiden perusteella. Tottelemattomuuden henkeä ei tarvitse epäillä, kun sellainen tieto leviää muille! Ja tottahan se vl-mielessä onkin.
Mitä siinä on tehtävissä? Aikoinaan sanottiin poikien pitkistä tukista, että kyllä ne sieltä päästä pois saadaan, mutta kun ne pitää saada myös pois sydämestä. Eli sydämentila on tärkein: nöyryys, kuuliaisuus ja hiljaisuus vl-uskon hengenhedelmänä. Parannus korjasi/ korjaa/korjaisi sydämentilan, kun on halu pysyä vl-mukana.
TykkääTykkää
Amerikan eriseura lähti liikkeelle oikeastaan
Torolan kirjoituksista Greetings of Peace -lehdessä.
Näissä hän Raamatun vastaisesti tulkitsi sen,
että Pietari kolmesti kielsi Jeesuksen, johtuneen
vain uskon heikkoudesta eikä näin ollen johtanut
uskon menettämiseen. Kun opetetaan, että synti
ei kadota, on se vakava ja äärimmäisen vaarallinen
oppiharha.
Toinen oppiharha liittyi seurakuntaoppiin, kun
Torolan mukaan ei ollut olemassa erehtymätöntä
seurakuntaa ja että Kristus vanhurskauttaa
myös seurakuntansa ulkopuolella. Pää siis irroitettiin
ruumiista.
Tässä hänen katsottiin tekevän Kristuksen valehtelijaksi
sillä Kristus itse on sanonut olevansa seurakuntaruumiinsa
pää. Jos siis arvostellaan seurakuntaa, ketä silloin itse asiassa
arvostellaan.
Toisenlainen oppi ja evankeliumi aiheuttaa huolta ja
levottomuutta ja mikäli siinä riiputaan kiinni johtaa se
ennemmin tai myöhemmin eriseuraan. Niinkuin sitten
kävikin.
Kyseessä oli siis todelliset opilliset harhat.
( Lähde: Nevala / Unto this day The Lord has helped.)
TykkääTykkää
Kyllä oppi erehtymätyömästä seurakunnasta on harha. Olen keskustellut asiasta muutaman nyky vl-krisityn kanssa. He ovat samaa mieltä. Ainoastaan Jumalan sana on erehtymätön. Erehtymättömyysoppi on vastoin uskontunnustustamme ja vastoin Kolmiyhteistä Jumalaa.
TykkääTykkää
Kiitos nimimerkki Ajatus, että keskustelet niin asiallisesti ja ystävällisesti, vaikka oletkin eri mieltä ehkä kuin kommentoijien valtavirta. Tällaisesta keskustelusta seuraa yleensä hyvää. No niin, mutta itse asiaan:
Onko sinusta sitten tosiaan niin, ettei uskovaisia/kristittyjä voi kritisoida, koska Kristus on seurakunnan pää? Mitä oikeastaan tarkoitat tällä?
Toisekseen, monesti täällä kritisoidaankin oikeastaan sitä, että seurakunta ei ole päässään eli Kristuksessa kiinni. Ruumis eli seurakunta on otettu päästä irti ja muutettu kaiken keskipisteeksi. (En tarkoita että näin vl-liikkeessä aina olisi, mutta joskus kyllä, ja sitä mielestäni pitääkin kritisoida)
TykkääTykkää
Ajatus 19/04/2018 08:39
Totta kirjoitat. Kyseessä oli siis todelliset opilliset harhat.
TykkääTykkää
Kas A &O ilmaantuu. Sinusta minulla ei ole samaa hyvää sanottavaa kuin ”ajatuksesta”. Aikaisemmin kommenteissa vastasit minulle vieraalla kielellä jotakin. Luulitko että ymmärtäisin? En tietenkään. Oliko se tarkoituskaan? En usko, luulen että tarkoituksesi oli taas kerran torjua kritiikki toisia ihmisiä halveksivalla käytöksellä.
TykkääTykkää
Jusbru 19/04/2018 09:40
Esiinnytkö silloin tällöin myös nimimerkillä ”jupe”? ”Jupe” vastasi minun kommenttiini näin:
(Jupe 17/04/2018 11:59)
”A ja O:
You just made my point.”
TÄHÄN ”jupen” (minulle käsittämättömään) kielenvaihdos-kommenttiin vastasin (”vieraalla kielellä jotakin”). Luulen, että hänkään ei ymmärtänyt tuota vastausta.
SINULLE vastasin Suomen kielellä: ”Miksi sinä suutuit ja katselet synkkänä maahan?” (1. Moos. 4:6)
TykkääTykkää
…
TykkääTykkää
(Jusbru 19/04/2018 09:40)
En ole pyytänyt palautettasi, Jusbru.
Vastasin tähän kommenttiisi eilen, mutta ehkä moderaattori sensuroi (?) vastaukseni. Toinen vastaus (” …”) läpäisi moderoinnin.
Kerroin siinä eilisessä vastauksessani, että se mainitsemasi vieraskielinen kommentti oli vastaus nimimerkki ”Jupen” vieraskieliseen kommenttiin (jota minä en ymmärtänyt), ei sinulle. Jos tämä kommentti tulee ”läpi”, niin voit tarkistaa asian. Voit myös miettiä, täyttävätkö omat tulkintasi omat kriteerisi toisia ihmisiä kunnioittavasta käytöksestä.
TykkääTykkää
A&O, Kyllä täyttää. Jos käyttäydyt ylimielisesti, ja toiset ihmiset siitä oikeutetusti pahoittavat mielensä kertoen siitä sinulle, niin siinä ei ole mitään väärää. Tapasi mukaan puolustaudut tässäkin asiassa vastahyökkäyksellä.
Jos minä olen tehnyt jotain sinun mielestäsi väärin, niin kerro siitä, niin voimme yhdessä tutkia asiaa. Epämääräiset vihjailusi eivät taaskaan auta mitään.
TykkääTykkää
A&O,Sitäpaitsi sinulla on ollut koko ajan mahdollisuus vastata kritiikkiin, ja oikaista mahdollisesti vääriä tulkintoja. Tätä et kuitenkaan ole tehnyt. Tästä päättelen, että tulkintani vastaavat totuutta. Tietenkin toivon, etteivät ne vastaisi ja mielelläni kuulisinkin sen sinulta. Mutta saankohan taas vastaukseksi vain jonkun vihjauksen?
TykkääTykkää
(Jusbru 20/04/2018 11:52)
Kun emme ymmärrä toisiamme, niin on turha jatkaa inttämistä.
TykkääTykkää
Tästä samaa mieltä;)
TykkääTykkää
Kiitos Ajatukselle tuosta lähteestä. Tätä LLC:n edesmenneen pastorin Peter L. Nevalan kirjaa ”Unto this Day the Lord has Helped” on tosin vaikea löytää Suomesta, ei edes SRK:n nettikaupasta. Osoitteesta https://www.llchurch.org/store/books/unto-this-day-the-lord-has-helped sen voi kuitenkin tilata.
Kirja on varmaan lukemisen arvoinen. Jopa Ed Suominen antaa siitä positiivisen arvion nettikirjassaan ”An Examination of the Pearl”:
”The LLC has recently published a historical book, Unto this Day the Lord has Helped, based on a manuscript left by the deceased Peter Nevala and edited by Keith Waaraniemi. I have read the book and, while I have concerns about some things it says and many things it leaves unsaid, I applaud it as an earnest and well-intentioned step forward by the church to address its history.”
TykkääTykkää
Nimimerkki Ajatus:
”Tässä hänen katsottiin tekevän Kristuksen valehtelijaksi
sillä Kristus itse on sanonut olevansa seurakuntaruumiinsa
pää. Jos siis arvostellaan seurakuntaa, ketä silloin itse asiassa
arvostellaan.”
Taasen nimimerkki Ajatus tuo esiin oppiharhansa, siis sen, että Kristus olisi näkyvän seurakunnaan pää! Jos näin olisi, silloin ”Juudaksetkin” olisivat Kristuksen ruumiin jäseniä, siis kaikki ne jotka ulkoisesti noudattavat seurakunnan opetusta. Tämmöinen uskomus on huuhaata, ei siis totta. Kristuksen ruumis, niin kuin myös pää – Kristus on hengellinen, eikä tätä ruumista, eikä päätä ihminen kykene näkemään. Jos näkyisi ruumis, päätä ei kuitenkaan nähtäisi – olisipa melkoinen nähtävyys!
Kun Paavali puhuu tästä rakennuksesta, hän aloitta perustuksista (perustuksiakaan emme kykene näkemään, vain uskomaan) Luetaanpa:
”Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät.
Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi,
ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen.”(Ef.2:19-22)
Näkyvään seurakuntaa voi liittyä, vaikka ei sydän olekaan mukana liittymisessä. Mutta tähän pyhään temppeliin voi liittää vain yksin Jumala ”Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen.”
Pietari myös todistaa, että tämä seurakuntaruumis on hengellinen, joten sitä ei kukaan ihminen näe.
”Tulkaa hänen luokseen, elävän kiven luo, jonka ihmiset ovat hylänneet mutta joka on Jumalan valitsema ja hänen silmissään kallisarvoinen. Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi, pyhäksi papistoksi, toimittaaksenne hengellisiä uhreja, jotka ovat Jumalalle otollisia Jeesuksen Kristuksen tähden.”(1.Piet.2:4,5)
Kun Paavali puhuu Kristuksen ruumiista, eli seurakunnasta, hän toteaa että seurakunta on Kristuksen ruumis. Tätä minäkin halua, että näkyvässä seurakunnassa ei olisi yhtäkään tekohurskasta, ei ”Juudaksia” ollenkaan, mutta kun tämä ei ole mitenkään mahdollista! Vasta viimeisellä tuomiolla erotetaan lampaat vuohista. Luetaanpa miten Paavali kertoo sen, miten Jumala on seurakuntansa varustanut erilaisilla lahjoilla:
”Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen.
Jumala on seurakunnassaan asettanut ensinnäkin jotkut apostoleiksi, toiseksi jotkut profeetoiksi ja vielä jotkut opettajiksi. Muutamilla on voima tehdä ihmeitä, toisilla parantamisen lahja, toisilla kyky auttaa muita, toimia johtajana tai puhua kielillä.”(1.Kor.12:27,28)
TykkääTykkää
”Amerikan eriseura lähti liikkeelle oikeastaan
Torolan kirjoituksista Greetings of Peace -lehdessä.”
–SRK:ssa ja myös Amerikassa oli niitä, lähinnä Minnesotassa ja Lännellä jotka ottivat Törölän ”tikun nokkaan” ja käyttivät näitä kirjoituksia todisteena Törölän ” hempeydestä.
”Näissä hän Raamatun vastaisesti tulkitsi sen,
että Pietari kolmesti kielsi Jeesuksen, johtuneen
vain uskon heikkoudesta eikä näin ollen johtanut
uskon menettämiseen.”
–Liiallinen itsevarmuus on pahasta, kuten Pietarin tapaus osoittaa. Mutta tämä tukintavaihtoehto, jonka Törölä esitti on mahdollinen. Olen nähnyt samanlaista tulkintaa lestadiolaisuuden vanhemmissa kirjoituksissa. Yhtäkaikki Pietari luettiin tämän tapauksen jälkeen edelleen Jeesuksen opetuslapsiin.
”Kun opetetaan, että synti
ei kadota, on se vakava ja äärimmäisen vaarallinen
oppiharha.”
–Kuten täällä on todettu, maallistuneita jäseniä oli ja on kummallakin puolella, sekä FALC:ssa että LLC:ssa. Myös niitä, jotka eivät elä, niin kuin opettavat. –Eikö se ole vaarallinen oppiharha? Minä opin 1960- ja 1970-luvuilla Suomessa rauhanyhdistyksen seuroissa, että jos kristitty lankeaa syntiin, hän lankeaa Kristus-kalliolle. Mutta jos harjoittaa syntiä, se vie epäuskoon. Tänäkin päivänä on tiedossa srk-laisia, jotka opettavat toisin ja elävät toisin. Mikäs hempeys on nyt SRK:n weljille tullut, kun eivät asioita hoidakaan?
Toinen asia kokonaan on, kellä on valta määritellä synti? SRK-laiset synnit ovat olleet viime vuosikymmeninä ns. höpösyntejä. Liian vähän on kiinnitetty huomiota todellisiin, Raamatussakin maittuihin synteihin. Tämä johtuu mekanistisesta synti– ja armokäsityksestä ja tähän liitty myös ns. tahrateologia, jota vanhoillislestadiolaisuudessa hanakasti viljellään.
”Toinen oppiharha liittyi seurakuntaoppiin, kun
Torolan mukaan ei ollut olemassa erehtymätöntä
seurakuntaa”
–Törölä opetti tässä aivan oikein!
”ja että Kristus vanhurskauttaa
myös seurakuntansa ulkopuolella. Pää siis irroitettiin
ruumiista.”
–tänäkin päivänä ns. törölälaiset opettavat täsmälleen samanlaista seurakuntaoppia, kuin SRK:n tiukimmat opettajat.
”Tässä hänen katsottiin tekevän Kristuksen valehtelijaksi
sillä Kristus itse on sanonut olevansa seurakuntaruumiinsa
pää. Jos siis arvostellaan seurakuntaa, ketä silloin itse asiassa
arvostellaan.”
–Fundamentalistisesti suhtautuvat Heikki Saaren ja muiden Suomesta lähetettyjen saarnamiesten kannattajat levittivät perättömiä puheita ja sitten pyörsivät sanojaan Minneapolisin kokouksessa. Walter Törölä myönsi hempeyden joissain asioissa ja se hänelle anteeksi annettiin, mutta kieltäytyi tekemästä mitään henkiparannusta painostuksesta huolimatta. Jopa ripissä aiemmimmin ”pois pannut” asiat kaivettiin heikkisaarilaisten taholta ylös. Myöhemmin LLC:n jäseniltä olen kuullut yhtä ja toista. Useamman olen kuullut myös toteavan, että Walter Törölä oli esimerkillisen nöyrä sananpalvelija!
”Toisenlainen oppi ja evankeliumi aiheuttaa huolta ja
levottomuutta ja mikäli siinä riiputaan kiinni johtaa se
ennemmin tai myöhemmin eriseuraan. Niinkuin sitten
kävikin.”
–Heikki Saari teki siis väärässä hengessä oikeita töitä? Opillisesti ei ole mitään eroja. Nämä ovat pahoja puheita ja mustamaalausta FALC:n uskovaisia kohtaan. Voi vain arvata, ketkä näitä levittivät ja yhä levittävät.
”Kyseessä oli siis todelliset opilliset harhat.”
–höpöhöpö.
Jos joillakin oli opillinen harha, ne olivat SRK: ssa silloin vaikuttaneet, lähetysmatkalle lähetetyt saarnamiehet, johtajanaan Heikki Saari ja ne fundamentalistit, jotka sittemmin muodostivat LLC:n. Nämä asiat eivät ole ollenkaan niin yksioikoisia, kuin nimim. ”Ajatus” antaa ymmärtää.
TykkääTykkää
”Minä opin 1960- ja 1970-luvuilla Suomessa rauhanyhdistyksen seuroissa, että jos kristitty lankeaa syntiin, hän lankeaa Kristus-kalliolle. Mutta jos harjoittaa syntiä, se vie epäuskoon.”
Jos tuollaista on opetettu, että kristityn langetessa hän lankeaa Kristus-kalliolle, on opetettu sippalalaista oppia, SRK:n mukaan. Kyseessä on vakava harhaoppi. Muistan kuinka esim Erkki Reinikainen sanoi, ettei syntiin lankeaminen vie koskaan Kristukseen päin vaan aina hänestä poispäin. Laajemmin ei ole voitu tuolla tavalla opettaa.
TykkääTykkää
SRK on itse myöntänyt 70-luvun vääristymiä opetuksessa. Kuuliaisuuden vaatimus silloisilla ehdoilla ei ollut oikein.
Miksi olisi pitänyt olla silti kuuliainen? En ymmärrä.
TykkääTykkää
Olet Lahja Heinon kanssa niitä harvoja, jotka pitivät tiukasti ja rohkeasti kiinni siitä, minkä omantuntonsa ja Jumalan Sanan perusteella tiesitte oikeaksi. Kuuliaisuuden ei pidä kohdistua seurakuntaan eli ihmisiin vaan Jumalaan ja Hänen Sanaansa.
TykkääTykkää
Selvennän: synnissä eläminen vie epäuskoon. Mutta jos lankeaa syntiin, eihän se, tuon opetuksen mukaan, automaattiseti vie epäuskoon! Lestadiolaisen opetuksen mukaan, synti täytyy ”laittaa pois”. Pysyn väitteessäni : lestadiolaisuudessa on opetettu perinteisesti näin. Ja tästä on kysymys myös Amerikan kiistoissa. Henkioppia opettaneet olivat sitä, että tekosynnit ovat aina väärän hengen tuotetta. Tätä käsitystä vastaan Törölä puolustautui.
–Minä itse en ota tässä kantaa näihin. Puolustan vain Törölää mustamaalausta vastaan. kys. edellä!
TykkääTykkää
Näin on: syntiin lankeaminen ei automaattisesti vie epäuskoon, mutta syntiin langetessa ei lankea Kristuksen syliin, vaan hänestä poispäin. Jumalan sana neuvoo tekemään synnistä parannuksen.
TykkääTykkää
Manselainen
Tähän Joonan alustukseen sopinee liittää suora lainaus täältä meidän Tampereen rauhanyhdistykseltä Marian päivänä pidetystä seurasaarnasta, joka viikkoa myöhemmin tuli ulos myös Järviradiosta.
Teksti 1 Moos 13:1-12 Aabrahamin ja Lootin paimenten riita laidunmaista, Aabrahamin ja Lootin ero ja laidunten jakaminen
”…Siellä olisi siis muitakin kansallisuuksia (kanaanilaisia ja perissiläisiä). Nehän näki nuo ulkopuoliset, että onko noille lestadiolaisille tullut riita. Näin sanottas tänä päivänä.”
”… Abraham esitti meidän kielellä seurakuntakokousta. Käytiin läpi asioita, niin kuin meidänkin aikoinamme. Minä kuulin tänä päivänä radiosta, että ei enää pidetä hoitokokouksia. Se oli uutisten jälkeen tuli semmonen. Mutta on niitä vain ennenkin pidetty hoitokokouksia. Tässäkin on selvä näyttö siitä, kuinka tarpeellisia ne onkaan. Sillä se on Jumalan suurta rakkautta, että meitä kutakin hoidetaan niin kuin tuonakin aikana. Tämä maailma ei tykkää , eikä se ole kumma asia, jos jumalanvaltakunta yrittää käydä pitämään hoitokokouksia. Van tahtoo olla, että siellä joukossa on joku katkeroitunut, joka viepi terveisiä ulkopuolisille. Niin nehän nostaa metelin. Niinhän se on käynyt. Kyllä me muistamme 70-lukua ja siellä kovin marmatetaan, että ei saa eikä olis saanut pitää. Mutta ajatelkaa rakkaat jumalanlapset, jos niitäkään hoitokokouksia ei olisi pidetty. Miten olisi käynyt? Kuinka moni meistä olisi uskomassa? Tehkääpä sellainen kysymys? Kyllä se vain niin on, että se on Jumalan suurta rakkautta, että silloin kun sielunvihollinen on päässyt rakkautta särkemään, että asioita yritetään hoitaa. Jumala siunaa hoitokokoukset. Se on niin yksityisenä kuin sanotaan useampia. Siellä niin kuin tässäkin niitä oli aika lailla siellä kokouksessa.”
Minulle on kerrottu, että tämä maallikkopuhuja yhdessä toisen tamperelaisen kollegansa ja parin kolmen muun avustajansa kanssa kuuluu naapurisiionimme Lempäälän kovien otteiden yllyttäjiksi ja tukijoiksi. Surutta he pitkin Suomen kristillisyyttä julistavat Lempäälän eriseuraa ja nimeävät viesteissään siellä uskovaisia eriseuran johtomiehiksi. Näin he aiheuttavat näille uskovaisille henkilöille suunnatonta tuskaa ja haavoittavat heidän koko elämänsä. Niille, joille Jumala on suonut empatiakykyä, ei ole vaikea tajuta, mitä nämä haavoitetut joutuvat kokemaan tavatessaan esim. suviseuroissa vanhoja ystäviään, joille tämä eriseuran johtajan viesti heistä on mennyt. Lisäksi nämä veljet ovat jo vuosia vainonneet ja vaatineet hoitokokouksiin erästä pappisveljeä, joka ei lakkaa puhumasta Jumalan suurista teoista ja Kristuksesta.
Törkeintä, mitä olen aivan varmalta taholta kuullut, on että toinen näistä puhujista on yrittänyt kristillisyyden organisaatioiden kautta estää uskovaisen ammattiauttajan avun näille uhreille. Liikutaanko laillisuuden rajan sisä- vai ulkopuolella? Onko maallikkosaarnaajan valta näin vahva?
Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole lyödä, vaan avata silmiä ja ehkä tuntojakin. Kehotan meitä kaikkia lukemaan 1. SRK:n julklausuma 70-luvun tapahtumista, 2. Juhani Ojalehden kirjoituksen vuosikirjasta 2017: ”Lähimmäinen ja puheemme” ja 3. erityisesti puhujille 1 Tim 3: 1-7.
Ja lopuksi: Olen moneen kertaan ja monesta lähteestä tarkistanut, että kaikki nämä kertomani tapahtumat on informoitu SRK:n johdolle, myös nauhoitus tuosta saarnasta (joka lienee saatavilla Järviradiosta). Saarna minun mielestäni on täysi kapina kristillisyytemme julkilausumaa vastaan 70-luvun tapahtumista. Tätä julkilausumaa tässä ketjussa on useaan kertaan lainattu.
(En arvosta nimimerkillä kirjoittamista. Nyt on kuitenkin pakko. Olivathan opetuslapsetkin lukittujen ovien takan juutalaisten pelosta.)
TykkääTykkää
Tarkoitatko, että tänä vuonna ja ihan julkisuuteen meni tuo saarna?
Se ei ollut kuitenkaan mitään sooloilua eikä ns. vanhemmat ja vakaammat veljet ole siihen puuttuneet? Ehkä he olivat sen yhdessä sopineet, että tuollaiselle saarnalle on nyt tarvetta? Näinhän EP neuvoi tekemään kuuntelemassani EH:n hoitokokouksessa.
TykkääTykkää
Saarna pidetty TRY:llä 18.3.2018. Järviradiosta sama saarna ulos 25.3.2018. Anteeksi sekoiluni nimimerkkini kanssa, po. Manselainen (ei Nimetön). Ja vielä toinen sekoilu:vuosikirjan 2017 artikkelin kirjoittaja po. Hannu Ojalehto (ei Juhani Ojalehti!!)
TykkääTykkää
Kerro toki puhujan nimi. Hän on itse pitänyt puheen tietoisena siitä, että se lähetetään radiossa, joten mistään arkaluonteisesta tiedosta ei ole kyse.
TykkääTykkää
Ei todellakaan ole. Jos antautuu asemaan, jossa pitää julkisia puheita tilaisuudessa, johon kaikilla on vapaa pääsy, voi varautua myös siihen että puheesta otetaan tallenteita. Tai että se lähetetään netissä tai radiossa. Mitään arkaluontoista ei siis ole myöskään julkisen puheen arvioinnissa!
TykkääTykkää
Matt 18:17; ”Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin. ”
Tässä on Jeesuksen neuvojen viimeinen vaihe, tilanteessa jossa on tarve neuvoa syntiin joutunutta veljeä( tai sisarta). Torniossa pidettiin seurojen yhteydessä tätä tarkoittava tilaisuus minun kohdalla tammikuun 4. päivä 2015. Lyhyt kertaus tilanteeseen johtaneista vaiheista.
– Hyväksikäyttökohu voimistui 2010. Osallistuin keskusteluun siihen liittyen SRK:n toimistolla lokakuussa. Kokouksen jälkeen tiedustelin silloiselta SRK:n pj:lta Olavi Voittoselta hänen toiminnastaan erään hyväksikäyttötapauksen yhteydessä. Olin saanut asiasta erilaista tietoa kuin mitäOV antoi tuossa lokakuun kokouksessa. Tiedusteluni jälkeen Voittonen SRK:n työvaliokunnassa esitti sisäisen selvityksen tekemistä, heidän oikeusturvansa takia.(OV on itse kertonut tämän Helsingin sanomien artikkelissa) .
– Tämän jälkeen Torniossa SRK:n silloinen johtokunnan jäsen, Alpo Isotalus, ryhtyi ajamaan minun puhujantehtävästä vapauttamista. Ilman mitään ennakkokeskusteluja minut kutsuttiin johtokunnan kokoukseen helmikuussa 2011. Siellä ilmoitettiin että en nauti sitä luottamusta mitä puhujan täytyy nauttia, ja siksi minut vapautetaan siitä. Syyksi mainittiin mm toimintan SRK:n pedofiliakeskustelussa, sekä kannanottoni parisuhderukokkeen liittyen. Pari muutakin asia mainittiin, mutta niihin ei senenempää ole palattu. Minua ei kehotettu tekemään parannusta mistään, vaan asia vain toedettiin. Sain sitten poistua kokouksesta.
Minussa meni jotakin rikki. Olin ollut puhujana vuodesta 1982, ja tehnyt sitä palvelutehtävänä. Onnistumisia siinä oli vähän, mutta kuulijat ovat armollisia.
– Huhtikuussa 2011 Eero Hyytisen tekemä sisäinsen selvitys valmistui. Olin itsekkin antanút siihen seikkaperäisen kuvauksen Voitoosen toiminnasta yo tapauksen hoidossa. Selvityksen valmisteli SRK:n johtokunnalle silloinen pääsihteeri Tuomas Hänninen. Johtokunnan jäsenet saivat kokouksen aikana tutusta selvitykseen , jonka jälkeen se otetti heiltä pois. SrK:n lehdistötiedotteessa SRK:n johdolle annetan puhtaat paperit asioiden hoidosta. Tiedotteen allekirjoittajina pj Olavi Voittonen ja pääsihteeri Hänninen. Yhteisllä varoilla tehty selvitys on luokiteltu salaiseksi, joten sitä ei pääse esim jäsenet lukemaan. Tämä on outoa, kun selvitys on tehty yhteisllä varoilla, ja lehdistötiedotteen mukaan siinä ei ilmennyt asioiden hoidon suhteen huomautettavaa, ainakaan johdon osalta.
-Hyllytyksestä halusin monesti keskustella , sen syistä, mutta koskaan ei tullut asiaan selvyttää. Asiat vaivasivat minua, ja mielenterveyttäni. Annoin julkisuuten tietoja siitä miten minua oli kohdeltu, ja myös SRK:n puheenjohtajan toimista.
– Keväällä 2014 Tornion ry:n johtokunta pyysi minua palaveriin. Sanoin että tulen sillä ehdolla , että voin kutsua Erkki Pirin mukaan. Se ei sopinut, joten en mennyt kokoukseen. (Piri oli keskusteluissa ja sähköposteissa tukenut, ymmärtänyt ja rohkaissut minua). Toukokuussa johtokunnan pj Timo Huhtala pyysi uudestaan minua keskusteluun. Esitin taas Pirin mukaantuloa, ja siihen suostuttiinkin. Tästä kokouksesta olen lyhyesti kertonut aiemmin ja laittaan nauhoituslinkin siitä, laitan sen tähänkin;
https://tinyurl.com/ybbvtwsl
-Kuten aiemmin kerroin tämän kokouksen jälkeen kävin puhelinkeskustelun Pirin kanssa. Puhelun seurauksista tein sitten kantelun Piristä tuomiokapitulille. Piri sain viiden kokouksessa olleen kirjallisen lausunnon siitä että hän oli toiminut taitavana sovittelijana kokouksessa.Saatuani tuon lausunnon, toimiti kapitulille kokousäänitteen. Kun tämä tuli Pirin, Isotaluksen ja joidenkin muiden tietoon, alkoi kiivastahtinen kokoustaminen, jonka aiheena oli minun sitominen. Ennen vuodenvaihdetta pidettiin noin 10 kokousta,minua ei niihin kutsuttu. Ajattelen että tarkoitus oli toteuttaa sitominen ennen kuin kapituli antaa ratkaisunsa kanteluni suhteen, koska he varmasti tiesivät että Pirille tulee jokin sanktio. Paljastaahan äänitys hänen julman käytöksensä kokouksessa. Sitomista ei kuitenkaan saatu esitettyä seurakunnalle, ennen kapitulin antamaa ratkaisua. Piri sai Oulun tuomiokapitulilta varoituksen sielunhoidollisen keskustelun vuotamisesta, sekä papille sopimattomasta käytöksestö ko kokouksessa. ( Tätä varoitusta olisi ollut hyvä lievittää sillä että olisi voitu kertoa että Hurtig on sidottu ja ei ole uskomassa).
– Tämän jälkeen Piri lanseerasi yhden miehen sidonta-avainteologian puhujankokouksessa vuodenvaihteessa. Tässä äänite uudelleen
https://tinyurl.com/yakazntl
-Seuravaksi illaksi Alpo Isotalus , Pirin lanseeraman teologian rohkaisemana kutsui koolle Tornion johtokunnan, siis joulun ja uudenn vuoden välipäivinä. Asia oli kiireinen, nyt toteutetaan Hurtigin sitominen, vaikka sille ei saataiskaan seurakunnan yksimielistä tukea. Asia päätettiin hoitaa siten että seurojen väliajalla 4.1.2015 johtokunnan puheenjohtaja lukee seurakunnalle kirjeen jossa asia ilmoitetaan. Asia ei pidetty niin tärkeänä ett siitä pitäisi minun aknssa keskustella, tai edes ennakkoon ilmoittaa.
– Asiasta täysin tietämättömänä menin tapani mukaan sunnuntai-illan seuroihin ry:lle. Ensimmäisessä saarnassa korostettiin erityisesti että seurakunnalle tulee olla kuuliainen. Ennen kuin väli-ajalle lähettiin puhenjohtaja Timo Huhtalalla oli asia seurakunnalle. Hän alkoi lukemaan laadittua kirjettä, kohta arvasin mitä oli tulossa ja laitoin puhelimen äänityksen päälle.
Kertomani asiat ovat SRK:n johtokunnan jäsenten ja monien muidenkin tiedossa. Pirin toiminnasta olen informoinut Tuomiokapitulin lisäksi Oulun rauhanyhdistyksen johtokunnan jäseniä.
Olen halunut kertoa miten minä olen asiat kokenut. Jotakin saatan varmaan muistaa väärin, ja myös ymmärtää väärin. Seuraukset ovat olleet rankkoja, moni läheinen ystävä on kaikonnut. Ei he välttämättä tiedä asioista muuta kuin että en ole ollut seurakunnalle kuuliainen, ja eivät monesti halua edes tietää asioista.
Äänniteet ovat siinä mielessä hyviä että kuulija voi itse tehdä tulkinnan.
Uskon että liike voi alkaa tervehtymään vasta silloin kuin Päivämiehen pääkirjoituksessa, julkisissa kannanotoissa ja seurapuheissa todetaan että Hengellinen väkivalta on rikos ja synti. Ja että hoitokokoukset pääasiassa olivat hengellistä väkivaltaa. Ja että väkivallan tekijöille pitää olla seuraamukset tehdystä väkivallasta. Uhreille seuraukset ovat olleet rankkoja; psyykkisiä ongelmia joihin on pitänyt hakea ammattiapua. Itse olen myös joutunut turvautummaan ammattiapuun. Jonku kohdalla seuraamus on ollut epätoivo ja jopa itsetuho.
Uhrien vuoksi asiat pitää selvittää, ja myös sen takia että ”rakkaudellisen sielunhoidon” nimellä kulkeva hengellinen väkivalta loppuisi yhteisössä.
TykkääLiked by 3 people
Sitomisen äänitiedosto ei toimi, ilmeisesti tallennuspaikka on sellainen että limiitti ylitetty. Onko tiedosto saatavilla jossain muussa muodossa tai muussa paikassa?
TykkääTykkää
Emilia Karhulta hyvä blogikirjoitus ”Minäkin olisin voinut nuorena radikalisoitua” https://www.kotimaa24.fi/blogit/minakin-olisin-voinut-nuorena-radikalisoitua/comment-page-1/#comments
Sauli Karhu kommentoi: ”Mistä viha? Tajusin taas kirkkaasti, miten suuria ongelmia aiheutuu siitä, kun psyykkisiä ongelmia koitetaan ratkoa uskonnollisella äärimmäisyysajattelulla.”
TykkääTykkää
Erkki hyvä,
Itsekin näissä asioissa turpaani saaneena luulen laidasta ymmärtäväni, millaisia tunteita olet joutunut käymään läpi. Kuvaamasi prosessi olisi ollut kova juttu kenelle tahansa.
Epäoikeudenmukaisen kohtelun jälkeen on äärettömän vaikeaa käyttäytyä itse herrasmiesmäisesti. Aiemmin nimimerkki Johanna kritisoi tapaasi julkaista Torniossa käytyjä keskusteluja. Perustelet menettelyäsi varmaan siten, että me lukijat saisimme kuvan siitä, mitä todellisuudessa on sanottu.
Ainakin minua kiehtoo tirkistellä, kuka on sanonut mitäkin. Mutta vaikka muut palstalaiset kuuntelisivatkin vilpittömällä mielellä, mitä vilpittömästi rohkenen epäillä, ei asia siitä muutu miksikään. Tilanne Torniossa ei palaa entiselleen. Menettelysi näyttää hyvityksen hakemiselta, mikä on ymmärrettävää.
Yhden henkilön sitomisopin lanseeraaminen tämän tapauksen seurannaisena vaatisi parempia perusteluja kuin ajallinen yhteensopivuus. En myöskään hyväksy sitä, että päättelet torniolaisten tätä oppia noudattaneen.
Moni on sinua potkinut päähän. Et potkisi takaisin.
TykkääTykkää
Minä olen kiitollinen Erkille että hän tuo nämä asiat julkisuuteen. Se on välttämätöntä hänen ja kaikkien meidän muidenkin oikeusturvan takia. Se on myös välttämätöntä herätysliikkeen tulevaisuuden turvaamiseksi. Toivon vain, ettei hän väsyisi liikaa.
TykkääTykkää
On vain hyvä, että E. H. on tuonut nämä asiat julkisuuteen. Tämä on välttämätöntä, jotta mielivalta ja hengellinen väkivalta saataisiin loppumaan. Hän ei ole käyttänyt mitään laittomia tapoja asiansa julkituomisessa. Hän on terveellä tavalla ollut murtamassa keskustelemattomuuden, salailun ja salakavalan takanapäin toimimisen kulttuuria herätyslikkeessään. Tähän asiaan liittyy myös asioita, jotka paljatuessaan olisivat erittäin epämiellyttäviä asianosaisille, mutta yhteisöä tervehdyttäviä.
TykkääTykkää
En ymmärrä ollenkaan mikä ongelma JULKISESTA tilaisuudesta nauhoitetun äänitteen julkaisussa on. Lähdet myös Viktor arvailemaan toisen vaikuttimia vaikka et Erkkiä tunne. Ja vaikka vaikuttimet olisivat mitkä tahansa, niin Erkki tekee tässä palveluksen koko herätysliikkeelle. Toki asia on ruma ja vaikea kohdata, mutta ei se tarkoita sitä että sitä pitäisi väistellä ja sen edessä kiemurrella. Toki olisi mukavampi vain puhua yleisellä tasolla ja etäännyttää asia.
TykkääTykkää
Olen yrittänyt kuunnella tuota Erkki Hurtign lähettämää äänitettä, että olisin saanut jonkin järkevän käsityksen, eli syyn Erkin hyllyttämiseen. Puheenjohtaja Aluksi selostaa ”hoitoa” ja toteaa, että hänellä ja Erkillä on erilaine uskonymmärrys!
Ei näin arvioida toisen uskovan uskoa, siis vertaamalla toisen uskoa omaan uskonkäsitykseensä! Kaikkien meidän tulee peilata uskoamme Jumalan sanaan, ja juuri sen takia seuratilaisuuksia järjestetään, että kuulisimme mitä Jumala haluaa meille sanansa kautta ilmoittaa.
Ymmärsin myös, että tässä haluttiin laittaa, Erkki Hurtig pannaan ja syyksi näyttäisi riittävän, ettei ole samanlainen uskonymmärrys puheenjohtajan kanssa! Näistä syytöksissä minun ”hoitoihini” on eroa vain siinä, että Erkkiä ei syytetty väärästä hengestä. Muuten kokous näyttää yhtä mielivaltaiselta, kuin oli 70 – luvun kokoukset.
Panna (seurakunnan ulkopuolelle sulkeminen) on kyllä oikea ja raamatullinen, mutta jos näin tehdään, pitää olla jokin julkinen synti, josta nuhdellaan ja vielä se, että vain silloin voidaan panna asettaa, jos nuhdeltava ei halua synnistä luopua, eikä tehdä parannusta. Näin toimi myös Paavali. Hänen toimistaan voimme lukea esimerkiksi miten hän toimi Korintissa:
”Ei kai minun asiani ole tuomita ulkopuolisia? Ettehän tekään tuomitse muita kuin omaan piiriinne kuuluvia.
Ulkopuoliset tuomitsee Jumala. ”Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.”(1.Kor.5;12,13)
Näitä SRK:n tuomioita kun kuulee, hiipuu usko siihen, että joskus armonauringon edes pieni pilkahdus näkyisi ry:n uskovien sydämiin ja tämän valonpilkahduksen avulla voisivat nousta kuopasta, johon väärät johtajat ovat heidät taluttaneet.
TykkääTykkää
Siirak on oikeassa siinä, että asioista on keskusteltava. Kritisoinkin sitä, että se on tehtävä näin. Minä näen menettelyssä kostomentaliteettia. Siirak tekee tosin rohkeita oletuksia siitä, keitä Viktor tuntee ja keitä ei.
Erittäin hyvin herätysliikettä tuntevana väitän, että Erkki ei tee palvelusta sille. Niin kuin ei tee koko tämä blogikaan.
Jusbrun kommenttiin huomautan, että oikeusturvaa ei haeta sometuomioistuimista. Hyvitystä haetaan.
TykkääTykkää
Tarkennan hieman. Tarkoitin oikeusturvalla sitä, että jos Erkkilä kohdellaan näin, niin minä en itse voi enää koskaan kokea olevani turvassa. Näen itseni monella tapaa samanlaiseksi. tiedän, että minut olisi 100% ”hoidettu” 70-luvulla pellolle, koska olisin heti haistattanut pitkän paskan kaikille Jumalan sanan pilkkaajille, jotka mielivallassaan tulkitsivat Kristuksen kirkkolakia omien etujensa ajamiseksi.
Minä pelkään nykyisin. Ja luulen että moni muukin.
TykkääTykkää
Jepjep. Sanot että keskustelua pitää käydä. Totuus on se että tämän blogin lisäksi ei ole mitään laajamittaista avointa keskustelua käynnissä herätysliikkeessä, eikä ole näköpiirissä että tulisikaan. Täydellinen hiljaisuus vallitsee.
TykkääTykkää
Tämäpä mielenkiintoinen tieto nimimerkiltä, Viktor! Kysynkin, oletko itse saarnamies, kun tunnet niin hyvin vl – herätysliikkeen? Vai peräti yksi, hoitajista? Sinä haluaisit, että nämä hoitovääryydet pysyisivät salassa ja niin parannusta ei pääsisi tapahtumaan.
Uskominen on ihmisille ilmoitettava julkinen asia. Jumala ei ole tarkoittanut, että evankeliumia kuiskuteltaisiin kovaamme nurkan takana, piilossa. Niinpä Paavali kertoo, minkälainen virka evankeliumin virka on:
”Kun meillä Jumalan armosta on tällainen palveluvirka, me emme lannistu.
Olemme hylänneet kaiken salakähmäisen, emme toimi petollisesti emmekä vääristele Jumalan sanaa, vaan tuomme esiin totuuden ja toivomme, että jokainen omassatunnossaan arvioi meidät Jumalan edessä.”(2.Kor.4:1,2)
Jeesus sanoo semmoista uskovaa, joka toimii salassa, että se on farisealaisuutta:
”Väkeä oli tällä välin kokoontunut tuhatmäärin, niin että ihmiset jo tallasivat toisiaan. Jeesus rupesi ensin puhumaan opetuslapsilleen: ”Varokaa fariseusten hapatetta, tekopyhyyttä.
Ei ole kätköä, joka ei paljastu, eikä salaisuutta, joka ei tule ilmi.
Niinpä se, mitä te sanotte pimeässä, kuullaan päivänvalossa, ja mitä te neljän seinän sisällä kuiskaatte toisen korvaan, se kuulutetaan julki katoilta.”(Luuk.12:1,2,3)
TykkääTykkää
Heino Korpela 20/04/2018 10:40:
”Jeesus sanoo semmoista uskovaa, joka toimii salassa, että se on farisealaisuutta:
”Väkeä oli tällä välin kokoontunut tuhatmäärin, niin että ihmiset jo tallasivat toisiaan. Jeesus rupesi ensin puhumaan opetuslapsilleen: ”Varokaa fariseusten hapatetta, tekopyhyyttä.
Ei ole kätköä, joka ei paljastu, eikä salaisuutta, joka ei tule ilmi.
Niinpä se, mitä te sanotte pimeässä, kuullaan päivänvalossa, ja mitä te neljän seinän sisällä kuiskaatte toisen korvaan, se kuulutetaan julki katoilta.”(Luuk.12:1,2,3)”
___
Asia taitaa olla juuri päinvastoin kuin miten selität, Heino.
Fariseukset olivat esille tulevia, omasta mielestään pyhiä.
Täälläkin (tällä sivustolla) kuullaan päivänvalossa kaikesta siitä, mitä ”opetuslapset ovat sanoneet pimeässä” ja ”kuulutetaan julki katoilta se, mitä on neljän seinän sisällä kuiskattu toisen korvaan”.
Tällaista julkisuushakuisuutta Jeesus sanoo farisealaiseksi hapatukseksi ja tekopyhyydeksi. Hän varoittaa omia opetuslapsiansa sellaisesta toiminnasta.
TykkääTykkää
Kumpi tulkinta on oikea, jos jatkat lukemista? Toivottvasti joku teologikin vastaisi!
Jeesus varoittaa tekopyhyydestä
1 Väkeä oli tällä välin kokoontunut tuhatmäärin, niin että ihmiset jo tallasivat toisiaan.
Jeesus rupesi ensin puhumaan opetuslapsilleen:
”Varokaa fariseusten hapatetta, tekopyhyyttä. 2 Ei ole kätköä, joka ei paljastu, eikä salaisuutta, joka ei tule ilmi. 3 Niinpä se, mitä te sanotte pimeässä, kuullaan päivänvalossa, ja mitä te neljän seinän sisällä kuiskaatte toisen korvaan, se kuulutetaan julki katoilta.
Peloton tunnustautuminen Kristuksen omaksi
4 ”Minä sanon teille, ystävilleni: Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta joiden valta ei ulotu sen pitemmälle. 5 Kuulkaa, ketä teidän tulee pelätä. Pelätkää häntä, jolla on valta sekä tappaa ihminen että syöstä hänet helvettiin. Niin, sanon teille: häntä teidän on pelättävä. 6 Varpusia saa kahdella kolikolla viisi, eikö niin? Silti Jumala ei unohda yhtäkään niistä. 7 Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset.
8 ”Minä sanon teille: Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen on Ihmisen Poika tunnustava omakseen Jumalan enkelien edessä. 9 Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, se tullaan kieltämään Jumalan enkelien edessä. 10 Ja jokaiselle, joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan, annetaan anteeksi, mutta sille, joka herjaa Pyhää Henkeä, ei anteeksi anneta.
11 ”Kun teitä kuljetetaan synagogiin ja viranomaisten ja esivallan eteen, älkää olko huolissanne siitä, mitä puhutte ja miten puolustatte itseänne. 12 Kun se hetki tulee, Pyhä Henki neuvoo, mitä teidän on sanottava.”
TykkääTykkää
Pertti Niukkanen 21/04/2018 12:42:
”Kumpi tulkinta on oikea, jos jatkat lukemista? Toivottavasti joku teologikin vastaisi!”
___
Nuo siteeraamasi jatkojakeet ovat samaa Jeesuksen puhetta omille opetuslapsilleen. Aihe on edelleen sama. Edelleen on kysymys farisealaisten hapatuksesta sen kärjistyneimmässä muodossa.
Tästä esimerkkinä voit lukea, mitä Raamattu kertoo Uuden liiton ensimmäisestä marttyyrista, Stefanuksesta:
– Ketkä hänet surmasivat? Mistä syystä?
– Kuka vartioi Stefanuksen kivittäjien vaatteita ja mielistyi Stefanuksen kivittämiseen?
– Kuka jatkoi Jeesuksen seuraajien vainoamista?
Saulus Tarsolainen tuli pysäytetyksi Damaskon tiellä. Hänestä tuli apostoli Paavali.
Paavalina hän sitten muistelee, kuinka hän fariseuksena ollessaan oli ”laissa laittamaton” ja luuli (uskoi) tekevänsä Jumalalle palveluksen vainotessaan Jeesusta (Jeesuksen seuraajia).
Tällaisia ruumiin tappajia olivat fariseukset. Heitä Jeesus ei käskenyt opetuslastensa pelätä, vaan pelätä Jumalaa – lapsen pelolla. Säilyttää usko ja hyvä omatunto, – ei kääntyä farisealaisuuteen.
Marttyyrihistoriat osoittavat (Stefanuksesta alkaen), miten kristityt saivat rohkeuden tunnustaa uskoaan kuoleman edessä. Vaihtoehtona olisi ollut farisealainen hapatus ja iankaikkinen kuolema.
Jeesus ei turhaan varoittanut opetuslapsiaan fariseusten hapatuksesta, tekopyhyydestä.
TykkääTykkää
Haluaisiko Viktor, että tämä vietäisiin oikeuteen? Aineksia kyllä olisi.
TykkääTykkää
Vielä lisään sen, että täällä käyty keskustelu on muutamia poikkeuksia lukuunottamatta ollut koko olemassaolonsa ajan erittäin tasokasta. Viktorin asenne kertoo yhdestä suuresta ongelmasta. Aina keskustelu liikkeeseen liittyvistä kipukohdista käydään väärin motiivein, väärässä paikassa jne jne. Minä olen koko ikäni kuulunut liikkeeseen ja väitän näin ollen, että tunnen sen myös erittäin hyvin.
TykkääTykkää
–Väärin toimittu, väärin puhuttu, vääristä motiiveista, väärässä paikassa, väärään aikaan, väärät menettelytavat…Niinpä. Kun keskustelu ei oikeastaan ole sallittua, vedotaan näihin. Näinhän se on ”pyhä jumalanvaltakunta”, oikeastaan sen johtomiehet, OVAT kaiken arvostelun ja kritiikin ulkopuolella!
Onneksi elämme aikaa, jolloin meillä on vapaa tiedonvälitys ja vapaus arvostella ketä tahansa, kunhan teemme sen lain puitteissa ja sananvapauden rajoissa! Tähän voisi vl-liikekin opetella johtajineen.
TykkääTykkää
Tietooni tulleen perusteella sympatiani tässä ”prosessissa” ovat EH:n, jota en tunne, puolella. En myöskään hyväksy, jos luottamustoimesta saa lähdön ilman sellaisia perusteluita, jotka olisivat yksiselitteisesti sanallisesti kuvattavissa. Erikoinen kuriositeetti nauhalla oli myös pappi, joka kertoi olevansa puhujaveli, jolla ei kertomansa mukaan ”tosin ollut vähään aikaan ollut palveluvuoroja”.
Olen ihmetellyt myös sitä epäsuhtaa, mikä on EH:n rikkeiden ja toisaalta kaimansa erittäin laajasti torjutun ja käsittääkseni vielä (ainakin selvästi) korjaamatta olevan yhdenmiehenjumalanvaltakuntaopin levittämisen ja tuomiokapitulin varoituksen täydellisen sivuuttamiseen välillä! Niinkuin tuo viimeksi mainittukin olisi Suomen Siionille aivan sivuseikka? Hahmotetaanko kokonaisuutta ollenkaan? Niin kuin tuomiokapituli esittäisi vain jotain ”mielipiteitä”?
Toivottavasti tuon viimeisen nauhoituksen julkistamiselle on siinä esiintyvien lupa. Jos on, jäljempänä kirjoitetun voi sivuuttaa.
Voisin ihan hyvin kuvitella itseni (vaivoin siihen kykenevänä) pitämään spontaania Erkki H:a sympatiseeraavaa ja johtokunnan väliaikaylläriä ystävällisesti moittivaa puheenvuoroa.
Haluaisinko silti kuulla tunnistettavan ääneni muutaman vuoden päästä netissä? En varmasti. Tuntisin itseni ”petetyksi” enkä enää ollenkaan turvalliseksi. En täysin tyytyisi siihen, että nauhoittaminen ei ole kiellettyä ja että julkistamiseenkin on mahdollisesti oikeus.
Salanauhoite ja julkisuus on kieltämättä joissain tilanteissa tarpeellinen keino, ei siinä mitään. Silti, tämä Erkki ihan vilpittömästi hyvällä: Jakamasi viimeisin nauhoite ei koko nauhoituksen osalta palvele tarkoitustasi. Sen sijaan se ruokkii monen vanhaa aatamia. Minua jäi hävettämään, että kuuntelin, sisältöä tosin ennakolta tietämättä.
TykkääTykkää
Torolan seurakuntaopissa oli tapahtunut muutos, sillä vielä vuonna 1961 hän kirjoitti suomenkielisessä Rauhan Tervehdys- lehdessä mm. : ”Halveksunta ja tottelemattomuus Jumalan seurakuntaa kohtaan on synti.”
Tässä hän oli tuolloin samalla kannalla kuin Heikki Jussila, jonka kirjoitus v 1936 Siionin Lähetyslehdessä nousi esiin 70-luvun tapahtumissa.
”Kun apostoli selittää, miten vaarallinen tapa se on kun ylön antaa
yhteisen seurakunnan sillä lauseella : ” Sillä jos me ehdollamme sitte
syntiä teemme”, niin näemme, miten vaarallista ja hirmuista kuilua kohden
ne ovat kääntyneet. Sillä siihen syntiin ei voi muut langeta kuin ne, jotka
ovat olleet valaistuja ja Pyhästä Hengestä osallisia ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevaisen maailman voimaa. Ja kun se synti on synti vastoin Pyhän Hengen virkaa, jota se seurakunnan kautta toimittaa, niin se tapa on hirmuinen lankeemuksen tie.
Vaan kiusaaja viettelee sille vaaralliselle tielle, niinkuin Eevankin, suuremman viisauden lupauksella. Pyhän Hengen viisaus, jonka hän on runsaasti vuodattanut seurakunnallensa, ei kelpaa. Pyhän Hengen saaneen seurakunnan päätöstä, joka opin riitaa ratkaistessa Jerusalemin suuressa kokouksessa kirjallisessa päätöksessä tunnustaa, että se on kelvannut Pyhälle Hengelle ja meille, eivät lakihenkiset siihen tyytyneet.
Ne, jotka eivät tehneet parannusta kamppailemisestaan, jäivät vastahakoisuutta tekemään. Ja jatkamalla ja levittämällä väärinä apostoleina sitä oppinsa pahentavaista kylvöä ja tunkeutumalla sisälle kristittyjen seurakuntiin, he saivat paljon pahennusta matkaan.” (Heikki Jussila 1936)
”Joka kuulee teitä, se kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut; mutta joka minut hylkää, hylkää hänet, joka on minut lähettänyt.”
Uskovainen kyllä ymmärtää, että tässä
ei korosteta ihmistä vaan Kristusta, joka on seurakunnan pää. Kristus ja seurakunta ovat erottamattomat. Kun puhutaan seurakunnasta, puhutaan Kristuksesta ja päinvastoin.
Tätä samaa myös Laestadius korostaa:
”Jos katsomme Raamatusta, millä lailla oikea ja autuaaksitekeväinen usko on ensin tullut maailmaan, niin huomaamme, että aivan ihmisten kautta on ensimmäisillekin kristityille tullut usko. Aivan ihmisten kautta,se on , apostoilien kautta, ja kun apostolit kuolivat, niin usko levitettiin taas ihmisten kautta. Mutta ei se ole ihmisten antama usko, vaan Jumalan Henki, joka on puhunut kristittyin suun kautta. Hän on uskon antaja.” ( L.L. Laestadius )
TykkääTykkää
(Ajatus 20/04/2018 11:56)
Totta kirjoitat.
TykkääTykkää
Seurakuntaan kuuluville ihmisille en halua olla kuuliainen. Sen sijaan seurakunnan äänelle kyllä – mutta vain silloin, kun se ääni on Jumalan sanaa.
”Tältä Jumalan sanan perustukselta Paavali sitten neuvoo ajallaan Rooman kristittyjä ja koska, se mitä ennen kirjoitettu on, se on meille opiksi kirjoitettu, meitäkin tänä aamuna yksimielisyyteen, ei yksimielisyyteen mihin hintaan hyvänsä eikä kompromissien kautta, vaan uskon kuuliaisuudessa Jumalan sanalle.”
Päivämies -71
TykkääTykkää
Ja mitä tahansa loanheittoa, jollaiseksi joudun EH:n postauksia osiltaan nimittämään, pitää siis vain ylimalkaan katsoa tervehdyttävänä keskusteluna? Ei hyvät ihmiset, nähkääpä nyt hirsi silmässä. Siellä, missä kritiikkiä esitetäänkin, ei välttämättä oll liikkeellä pihtain motiivein. On se jännä miten hyviä ollaan esittelemään SRK:n herrojen hämäriä motiiveja mutta viittauksia omiin ei siedetä.
Liikkeen sisällä käydään kyllä keskustelua, mutta eri tavalla kuin tällä palstalla. Yksi keskeinen ero on, että uskovaisten kesken puhuttaessa puhutaan uskovaisten kesken.
TykkääTykkää
Huomaatko, että viittaa keskustelijoiden motiiveihin ja sieluntilaan.
TykkääTykkää
PS. Se on tällä palstalla kielletty.
TykkääTykkää
Viktor: ”Liikkeen sisällä käydään kyllä keskustelua, mutta eri tavalla kuin tällä palstalla. Yksi keskeinen ero on, että uskovaisten kesken puhuttaessa puhutaan uskovaisten kesken.”
Tarkoitatko, että esim. minä en ulkopuolisena saisi osallistua uskoa koskeviin keskusteluihin vl-liikkeeseen kuuluvien kanssa? Eivätkä he minun kanssani? Eivät julkisesti eivätkä yksityisesti?
TykkääTykkää
Tämä kommentti paljastikin sen, että kanssasi on asiasta turha keskustella. Kahteen asiaan joudun vielä puuttumaan. Jos syytät Erkkiä loanheitosta. Perustele se ja osoita mikä sitä lokaa tuossa on. Toinen asia on se että väität liikkeessä käytävän keskustelua näistä asioista. Pienissä piireissä ruohonjuuritasolla käydäänkin mutta se ei tuo muutosta ja korjaa tilannetta. Varmaan myös osa puhujista ja vastuu henkilöistä käy myös, mutta ei julkisesti. Julkinen avoin ilman mitään pelkoa käytävä keskustelu johtaa muutoksiin.
TykkääTykkää
Sitäpaitsi, vain ne, joilla on pelättävää, pelkäävät. Minä puolestani en pelkää, kun ei ole pelättävää. Näin yleisellä tasolla sanottuna: yleensä se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Tällä en tarkoita erityisesti ketään tähän keskusteluun osallistuvaa. Mutta näinhän se on ☺
TykkääTykkää
Kuuntelin minäkin tuon 1,5 h -pituisen sitomisäänitteen https://tinyurl.com/y7mlo76c. Olin utelias ja ”tirkistelynhaluinen”, mutta häpeää en kuuntelemisesta tuntenut. Siirak totesi: ”En ymmärrä ollenkaan mikä ongelma JULKISESTA tilaisuudesta nauhoitetun äänitteen julkaisussa on.” En ymmärrä minäkään. Sen ymmärrän, että ilman näitä äänitteitä en pystyisi yhtään ymmärtämään, missä hengellisen ja älyllisen vararikon laaksossa Tornion ry vaeltaa.
Erkin oma puheenvuoro (alkaa n. 16 min kohdalla) on selkeä ja yksityiskohtainen. Kukaan ei hänen esittämäänsä yritä kiistääkään. Syytökset koskevat epämääräisesti ”toimintatapoja”, julkisuuteen tuloa, ”ei samalla tavalla uskomassa” jne. Erkki itse vetoaa Lutherin tavoin Raamattuun ja järkisyihin, mutta yhtään sellaista ei esitetä.
Vanha puhuja vetoaa kuulijoihin: Käy sinäkin taisteluun vihollista vastaa Siionin kanssa. Alpo Isotalus toteaa, että hän haluaa päästä taivaaseen ja haluaa olla uskomassa. Siksi hänellä on niin vaikea tervehtiä Hurtigin Erkkiä Jumalan terveellä. Eräs nainen kuitenkin kysyy, kenellä on valta ottaa usko pois? Selkeää vastausta hän ei saa. Joku sanoo uskovansa, että tällä uskolla pääsee taivaaseen. Ja Erkki ei ole samalla tavalla uskomassa… – selvä johtopäätös kuitenkin jää sanoittamatta.
Näillä eväillä siis Erkki ”sidotaan”. Tämä näyttää olevan nykykäytäntö. Enää selkeäsanaista ”saatanan haltuun” jättämistä ei tehdä. Nyt vastuu täytäntöönpanosta jätetään riviuskoville. Ovela veto! Sehän mahdollistaa jatkopuhdistukset. Tarvitsee vain seurata, ketkä edelleen tervehtivät Erkkiä.
TykkääTykkää
Vielä kierompaa tuosta tekee sen, että n. 2/3 puheenvuorojen pitäjistä vastusti johtokunnan ehdottamaa menettelyä. Mitään äänestystä ei uskallettu järjestää (mikä on kylläkin ihan hyvä, olisi ollut väärin laittaa seurakunta äänestämään noin vähillä tiedoilla). Sen sijaan johtokunnan ehdottama menettely on ymmärtääkseni siirretty käytäntöön kaikessa hiljaisuudessa, enempää lupia kyselemättä, koska alkoi näyttää siltä että seurakunnalta ei lupaa heltiäisi. Tämän myötä Erkki roikkuu löysässä hirressä ja kaikki eivät esim. uskalla tervehtiä häntä vaikka haluaisivat, koska eivät jaksa kohdata niitä seurauksia, joita siitä koituisi heille itselleen. Sekin on sitä paitsi ihan ymmärrettävää, noita pimeitä voimia vastaan taisteleminen vaatii aikamoisia voimavaroja.
Kaikki eivät ole niin rohkeita ja sinnikkäitä kuin Erkki. Itse todennäköisesti jättäytyisin pikku hiljaa takavasemmalle, osin oman mielenterveyteni turvaamiseksi, osin siksi että minun uskoni ei ole yhden herätysliikkeen toimintaan osallistumisesta kiinni.
TykkääTykkää
Kokous oli kyllä omituinen ja hyvä esimerkki siitä, ettei tuollaisia kokouksia pidä ollenkaan järjestää. Itse en osaa yksilöidä yhtään onnistumista tällaisella saralla tapahtuneen.
Kokous alkoi ilmeisesti lähes kaikille yllättäen (mikä on käsittämätöntä) ja kesti pitkään. Toivottavasti ei kahvit ennättänyt mennä pilalle, kuten pahoin pelkään. Olisiko kokous pidetty, vaikka asianosainen ei olisi ollut paikalla?
Asiaa ei klousattu mihinkään suuntaan eikä yritettykään. Toki vielä omituisempaa olisi ollut äänestää tai käydyn keskustelun perusteella katsoa ”sitomisen” toteutuneen.
Ilmeisesti tarkoitus oli vain, että johtokunta ilmaisee kantansa (jota suurin osa tosiasiassa kunnioittaa) ja annetaan muodollinen mahdollisuus ottaa kantaa ja puolustautua.
Ps.
Vielä palaan aiempaan, johon Pertti lyhyesti viittasi. Kyllä minulle tulee tirkistelyn(hyi, mikä sana)halusta vähän häpeällinen olo. Edellä pointtini oli se, että EH sai suurimmalta osalta puhuneista tukea. Mutta haluavatko tukeneet julkisuutta, ken tietää.
TykkääTykkää
Eudokimos laittoi syötön lapaan. Kas minäpä nostan ylämummoon: jos et pidä motiivien arvuuttelua tälle palstalle sopivana, miksi arvelet allekirjoittaneen olevan liikkeellä omaa nahkaansa puolustaakseen?
Kun logiikan tielle lähdetään, sillä pysyttäköön.
TykkääTykkää
Kas. Väistät liukkaasti sen, että aloit määrittelemään ihmisten sieluntiloja.
TykkääTykkää
Ja kun aloit peräänkuuluttamaan logiikkaa. Annoit ymmärtää, että näistä asioista pitäisi keskustella vain uskovaisten kesken. Arvelisin että sinäkään et ajattele että kaikki ry:llä käyvät ovat uskovaisia. Ja tämän myötä hupskeikkas ollaankin tilanteessa ettei asioista voikaan keskustella missään.
TykkääTykkää
”Jumalan valtakunnan asiat käsitellään Jumalan valtakunnan sisällä!” Tämän käskyn/varoituksen/uhkauksen on voinut täälläkin usein kuulla. Voi sen ymmärtääkin, jos uskoo tämän ”Jumalan valtakunnan” olevan ainoa suojavarustus sielunvihollista edustavaa maailmaa vastaan. Paavalin sanoin: ”Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet.”
Pelkään, että nykyisen seurakuntaopin vallitessa mikään ei tule muuttumaan. Linnaketta on puolustettava kaikin keinoin. Jeesuksen kehotus ”Olkaa siis viisaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset” on otettu tosissaan ainakin ensimmäiseltä osaltaan.
”Kun itse huomasin, että pelastus tulee Jumalalta ja Kristukselta eikä siltä seurakunnalta, saatoin tosin kovien kipujen kautta avata oven ulospäin. Kauan kamppailin katkeruuden kanssa, mutta nykyisin siunaan ja rukoilen monien puolesta. Tässä on sellainen ongelma, että koskaan emme saa hyvitystä ja se on lihalle karvasta.”
Lainaus on eräältä jo kauan sitten esikoisuudesta lähteneeltä kirjoittajalta. Vanhoillisuuden jättäminen voi olla vielä tuskallisempi prosessi. Se lienee kuitenkin ainoa vaihtoehto, jos ekklesiologia ei muutu.
TykkääTykkää
@siirak , ällös pane sanoja suuhuni. Kirjoitin ”uskovaisten kesken”. Mistä vedit johtopäätöksen, että tilanteessa olisi välttämättä ei-uskovaisia. Logiikka?
TykkääTykkää
No mikäs tälläinen tilanne on, jossa on vain ”uskovaisia”? Miten se varmistetaan? Haiskahtaa siltä että ajoin sinut niin sanotusti avojäällä ”pystyyn” ja nyt kiemurtelet ja yrität takertua semanttiikkaan.
TykkääTykkää
Parahin Siirak, se on sellainen tilanne, jossa keskustellaan uskovaisten kesken. Uskon asioista keskustelemiseen esimerkiksi seurakuntapäivä, jota kaiketi tarkoitat, on havaintoni mukaan aika toimimaton konsepti. Ei tässä logiikkataklausta tuomitessa tarvitse mennä edes videotarkistuksiin saati salanauhoituksiin, riittää kun scrollailee vähän ylös.
Asiaan kuulumatta ja kuuluen, pysähdyin muistelemaan vanhoillislestadiolaisuudesta ”nousseiden” blogistien kehityskaaria. En käy luettelemaan nimiä, mutta monia keskustelupalstoja ja tarpeelliseksi selitettyjä keskusteluja on jo ainakin vuosikymmenen ajan käyty pitkin nettiä. Yhteinen nimittäjä niille on esimerkiksi se, että blogisteilla on mennyt Jumalan valtakunta hukkaan.
Seurakuntapäivämetodissa on sentään se hyvä puoli, että vastuu omista sanoista on huomattavasti korkeammalla tasolla. Seurakuntapäiviin alustuksia väsäämällä ei havaintoni mukaan ole jouduttu väärälle kaistalle.
”Vie minut, Paimen hyvä, taas omaan laumaasi!”
TykkääTykkää
Niin annatko esimerkin tällaisesta kriteerit täyttävästä tilanteesta? Ja mistä tiedät että kaikki ovat ”uskovaisia”?
Mitä Jumalan Valtakuntaan tulee, niin vaikuttaa siltä että uskot näkyvään Jumalan Valtakuntaan. Se on Raamatun vastainen näkemys.
TykkääTykkää
Nythän käyt osoittamaan jälleen jotain mitä en ole sanonut. Monikin haluaisi uskovaisten sanovan, että uskomme Jlan valtakuntaan. Haa! Harhaoppia! Mutta kolmas uskonkappale on luettu ja ymmärretty, ole huoletta.
Kyllä minä ajan kanssa uskovaisen tunnistan. Uskovaisille tätä ei tarvitse selittää. Eiköhän tämä ole tässä.
TykkääTykkää
Hyvä jos näin. Kirjoituksestasi sai väärän käsityksen. Pahoittelut siitä. Huvittavaa on että heti perään vihjailet minun sieluntilasta. Melko alhaista.
TykkääTykkää
Viktor se ilmeisesti kykenee näkemään ihmisten sydämiin, kun hän vetoaa tuohon, että keskustelu tapahtuu ”uskovaisten kesken”? Ehkä hän tarkoittaa ihmisiä jotka kuuluvat vl-kristillisyyteen, mutta eihän se takaa ihmisten uskovaisuutta. Itse HS, tuo kova hoitomies joka loppujen lopuksi itse joutui hyllytetyksi ,mitä en yhtään ihmettele , kun kuuntelin hänen ”vöyhkäämistään” noissa Amerikan hoitokokousäänitteissä, kirjoitti, että ”Jeesus on myös puhunut vertauksen taivaanvaltakunnasta, joka on verkon eli nuotan kaltainen ja joka kokosi kaikenlaisia kaloja.. Sen apajan mukaan tuli myöskin mädäntyneitä kaloja, JOTKA VASTA ENKELIT EROTTAVAT VERKOSTA HERRAN SUURENA PÄIVÄNÄ.” Varmaankaan nuo mädäntyneet kalat eivät ole mitään uskovaisia mutta ehkä he kuitnekin osallistuvat noihin keskusteluihin Viktorin kanssa?
TykkääTykkää
Tuota noin, Viktor! Ei kai usko Jumalan valtakuntaan mitään harhaoppia ole? Käsite esiintyy toki Raamatussa. Entä miten kolmas uskonkappale tähän liittyy? Itse ymmärrän asian kuten eräs suosikkiteologini sen ilmaisee:
”Koko klassinen teologia VT:n profeetoista UT:n kautta kirkkoisiin ja reformaattoreihin sekä moderniin raamatuntukimukseen ja teologiaan saakka on yksimielisesti korostanut purkamatonta eskatologista jännitettä: JO NYT – EI VIELÄ! Jo nyt risti ja ylösnousemus ovat tuoneet uuden pelastuksen todellisuuden tänne maailmaamme, mutta tämän pelastuksen lopullinen täyttymys, eli elämä Jumalan ja Kristuksen valtakunnassa, on vielä toivon kohde: se toteutuu historian lopussa omassa ylösnousemuksessamme.”
Kirjoitat myös: ”Kyllä minä ajan kanssa uskovaisen tunnistan.” Tarkoitat varmaan, että pystyt tunnistamaan kenessä on Pyhä Henki ja kenessä ei (tosin vasta ajan kanssa). Tälle taidolle onkin käyttöä hoitokokouksissa. Niitähän on aina (jopa VT:n aikoina) pidetty, ja tullaan aina kristillisyydessä pitämään. 🙂
TykkääTykkää
Niinpä niin. Aika sen näyttää. Niinhän se kävi myös HS’n kohdalla. Parannusta joutui tekemään erheistään, kun sen aika tuli ja sentään jonkun silmät avautuivat, että missä mennään, mutta puolitiehen se taisi jäädä. ”Millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan”.
TykkääTykkää
Näistä v. 2010 paikkeilla paljastuneista skandaaleista (hoitokokousten vääryyksien myöntäminen sekä pedofilia-asian myöntäminen) voidaan havaita, että keihäänkärkinä toimivat uskovaiset paljastajat, ”viestintuojat” eivät välttämättä pysty jatkamaan tämän joukon uskovaisina. Jos ymmärtämystä, vastapuolta ja asioiden korjaamista ei tapahdu, niin tämä asia lyö läpi viestintuojassa, hän kyynistyy; sama vaara on myös hänen tuttavillaan jotka tietävät asioiden laidan. Siitä voi seurata myös äkkiväärää käyttäytymistä johtoporrasta kohtaan.
Nämä vahingot olisivat vältettävissä, jos johtoporras ei torjuisi viestintuojia. Johtoportaan tökeryys johtuu prosessien puutteesta sekä perimmältäään organisatoristen aukikirjoitettujen arvojen puutteesta. Arvoihin pitäisi kuulua ongelmien, myös sanoisinko ”tavallisuudesta poikkeavien” ongelmien tunnistaminen ja selvittäminen sekä viestintuojan arvostaminen (eikä ampuminen). Johtoporras ei tietysti tässä ole vain SRK, vaan alemmat tasot myös.
Nythän voidaan kysyä, onko johtoporrras tökeryydellään aiheuttanut että nämä viestintuojat menettävät taivaspaikkansa!
TykkääTykkää
Pelkät prosessitkaan eivät vielä automaattisesti ratkaise ongelmaa, jos johtaja pistää päänsä pensaaseen. Johtajalta edellytetään henkilökohtaista kykyä kohdata pettymyksensä ja negatiiviset tunteensa. Tarvitaan nöyryyttä. Tarvitaan kykyä ottaa vastaan kritiikkiä ja tarkastella sitä objektiivisesti. Lisäksi tarvitaan oikeudentuntoa, uskallusta ja tarmoa käydä kiinni ongelmaan silloinkin, kun tässä yhteydessä joutuu kohtaamaan vaikeita asioita ja aiheuttamaan luotetuilleen epämiellyttäviä tunteita. Täytyisi osata kiittää palautteesta silloinkin, kun se aiheuttaa johtajalle itselleen paljon työtä ja hankaluutta.
TykkääTykkää
En ole kuunnellut EH:n äänitteitä enkä siis tässä ota kantaa siihen, missä määrin tässä yksittäisessä tapauksessa äänitteiden julkaiseminen on perusteltua. Kommentoin siis asiaa vain yleisellä tasolla.
Keskustelujen äänittäminen ja julkaiseminen eivät edistä avointa, vapaata ja luottamuksellista keskustelukulttuuria, vaikka näin saattaisi äkkisestään luullakin silloin, kun tekee mieli selvittää yksittäisiä väärinkäytöksiä. Koska itse toivon avointa ja vapaata keskustelua, en haluaisi, että äänittäminen ja äänitteiden julkaiseminen yleistyvät. Miksi näin? Eikö päin vastoin ole avointa, että saamme tietää kaiken sanatarkasti?
Mikäli ihminen olettaa, että esim. seurakuntaillan tai muun kokoontumisen keskustelu saatetaan nauhoittaa, tämä nostaa huomattavasti puheenvuoron pitämisen kynnystä. Moni jättää puheenvuoron pitämättä – erityisesti silloin, jos mielipide tai kysymys on yhtään kiistanalainen, epäilyttävä tai konsensuksen vastainen. Näin ollen aito keskustelu ja mielipiteiden vaihtaminen epäonnistuu, koska eriäviä mielipiteitä ei uskalla äänityksen ja jälkikäteiskäsittelyn pelossa esittää. Toisekseen nekin, jotka pitävät puheenvuoron, joutuvat asettelemaan sanansa tarkkaan, jolloin pidetyistäkin puheenvuoroista tulee puuttumaan vapautta. Kaikkea mitä sanot, voidaan käyttää sinua vastaan.
Itse olen ollut työni puolesta väittelytilanteissa, jotka ovat julkisia, mutta joissa äänittäminen on ollut lainsäädäntöteitse kielletty juurikin siitä syystä, että asian selvittäminen olisi vapaata eikä yksittäisiin sanamuotovirheisiin voisi jälkikäteen vedota. Toisaalta olen ollut työni puolesta myös tilanteessa, jossa keskustelu on äänitetty ja olisin voinut joutua harkitsemattomasta sanankäänteestä oikeudelliseen vastuuseen.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että sillä, joka äänittää keskustelun myöhempää käsittelyä varten, ei ole luottamusta ”vastapuolen” tai muun keskusteluun osallistuvat tahon toimintaa kohtaan. Tällaisessa tilanteessa äänittäminen on eräänlainen epäluottamuslause. Kaikki eivät toki olekaan luottamuksen arvoisia, mutta jos itse osoittaa epäluottamusta, saa sitä helposti myös takaisin.
TykkääTykkää
Mitä muuta Erkki olisi voinut tehdä? Hänellä ei ollut luottoa siihen, että tilanteissa toimittaisiin oikein ja oli siinä oikeassa.
TykkääTykkää
Olen samaa mieltä siitä, ettei ole toivottavaa, että vaikkapa seurakuntailtojen äänittämisestä tulee peruskäytäntö. Samalla minusta on niin selvää kuin vain voi olla, ettei noita esittelemiäsi kauniita periaatteita voi soveltaa Erkin tapaukseen.
Jos kuuntelet äänitteet, huomaat, että niissä keskustellaan (toisessa peräti satapäisen väkijoukon voimin) Erkin persoonasta: hänen sieluntilastaan, ”motiiveistaan”, terveydestään jne. Mielestäni on selvää, että ihmisellä täytyy olla lupa äänittää ja halutessaan julkaista keskustelu, joka koskee häntä itseään.
Äänittäessään nämä tilanteet Erkilla oli jo runsaasti kokemusta siitä, ettei vastapuoleen voi luottaa. Epäluottamus on huono universaaliperiaate, mutta on huono periaate olla myös naivi. On viisautta ottaa kokemuksensa huomioon.
Minusta puhut nyt hiukan asian ohi, amicus. Johtuu varmaankin siitä, ettet ole kuunnellut äänitteitä. Vaikutat puhuvan normaaleista seurakuntailloista, kun Erkin tapauksessa kyse on hoitokokouksista, joissa väärä kohtelu yritetään oikeuttaa ja hänet yritetään sitoa erittäin huonoa, henkilöön käyvää argumentaatiota käyttäen.
TykkääTykkää
Siirak & Joona, heti viestini alussa kirjoitin, etten viestilläni ota kantaa siihen, missä määrin EH:n tapauksessa äänitteiden julkaiseminen on perusteltua. Kirjoitin tuon jo heti alkuun sen takia, että en tosiaankaan ota kantaan Erkin tapaukseen, koska en ole sen yksityiskohtiin tutustunut. Siinä mielessä tässä yleisessä kommentissa en koe puhuvani ”asian ohi” vaikkakin todellakin puhun täysin ohi Erkin asian. Lopussa myös totean, että kaikki eivät ole luottamuksen arvoisia.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos vielä uibopuulle noista kolmesta nettilinkistä, jotka annoit. Niistä selvisi varsin hyvin mistä vuoden 1974 nimettömässä kirjeessä oli kysymys. Tosin taustalla olleista voimista ja jännitteistä on vaikea arvailla mitään.
Tuo vuoden 1972 kirjeenvaihto olisikin kiinnostavampi, ainakin töröläläisyyden historian tutkijoille. Miten näihin SRK:n johtokunnan pöytäkirjoihin sitten voisi tutustua? Toivottavasti eivät katoa, kuten Markun mukaan eräille hoitokokouspöytäkirjoille on käynyt.
Löysin myös kiinnostavan S24-keskustelun ”Laestadian leaks” https://keskustelu.suomi24.fi/t/9291935/laestadian-leaks . Sieltä löytyy myös linkki Laestadianleaks-nimiseen sivustoon, jolla on paljon lisätietoa. Kannattaa tutustua.
Tämä 8 vuoden takainen S24-keskustelu on hämmästyttävän asiallinen. Sellaiseksi sen tekee lähinnä Osmo Knuutisen osallistuminen. 🙂 Löysin myös tiedon Oulun yliopiston historian laitoksella 1979 tehdystä gradusta ”Knuutinen, Osmo; Virallisen kirkon ja lestadiolaisuuden väliset suhteet eriuskolaislaista uskonnonvapauslakiin Kuopion (Oulun) hiippakunnassa”. Lienee siis keskustelukumppanimme tekemä? Valitettavasti sitä ei löydy netistä.
K24 uutisoi tänään: ”Tutkija Aini Linjakummun kevään uutuuskirja valottaa lestadiolaisten taloudellisia verkostoja”. Linjakumpu sanoo kustantajan tiedotteessa: ”Parhaimmillaan lestadiolaisten keskinäiset verkostosuhteet ovat hyvin myönteinen asia kaikille taloudellisen toiminnan osapuolille, kuten myös paikallis- tai aluetalouksille. Pahimmillaan ne voivat kuitenkin mahdollistaa hengellisen sidonnaisuuden hyväksikäyttämistä”.
TykkääTykkää
Tässä kustantajan tiedote Linjakummun uudesta kirjasta, joka siis ilmestyy vasta toukokuussa: http://vastapaino.fi/kirjat/vanhoillislestadiolaisuuden-taloudelliset-verkostot/
TykkääTykkää
Itse en pidä lainkaan some-oikeudenkäynneistä enkä median omin päin julistamista ”tuomioista”. Tästä syystä vast’ikään peruin viime vuosituhannelta peräisin olevan Helsingin Sanomien tilaukseni.
En usko, että esim. Tornion tai Lempäälän rauhanyhdistyksistä nettiin kirjoittamisella on kovinkaan suurta konkreettista vaikutusta asioiden korjaamisessa. Onhan heitä käsitykseni mukaan pyritty neuvomaankin, mutta korjausta ei ole tapahtunut. Eräs tuttavani kertoi puhutelleensa Tornion suuntaa ja kehottaneensa lopettamaan synnissä elämisen. Vaan minkäs teet yhdistyksen ulkopuolisena itsenäisen yhdistyksen johtokunnalle? Näiden rauhanyhdistysten jäsenistön tulisi itse aktivoitua ja vaihtaa johtokunta. Jos taas yhdistyksen valtaosa on johtokunnan takana, niin sitten on vaikea juttu.
Mikä muuten estää väärää kohtelua kokenutta tai siihen tympääntynyttä etsiytymästä naapuripaikkakunnan rauhanyhdistyksen jäseneksi? Näinhän kokeneet neuvovat narsistisen esimiehen kanssa toimimaan: Pakene mahdollisimman nopeasti ja pelasta itsesi. Jos taistelet vastaan, narsistin kosto on armoton ja hän voi nähdä paljonkin vaivaa tuhotaksesi sinun elämäsi.
TykkääTykkää
Amicus hyvä. Jos noudattaa sinun neuvoasi tässä asiassa ei mitään muutosta tule koskaan tapahtumaan. Aika kevyesti heittelet ohjeeksi että muuta pois. Ymmärrätkö ollenkaan kuinka suuri asia ihmiselle on jättää kotipaikkakuntansa ja verkostot siellä?
TykkääTykkää
Jaa vedänkin sanoja sen verran takaisin että puhuitkin ry:n vaihtamisesta. Sekään ei kyllä aina ole mikään ratkaisu, koska nämä epäluottamukset kyllä kuökeutuvat eteenpäin ja uhri joutuu kohtaamaan ne myös uudella ry:llä.
TykkääTykkää
En halua tässä neuvoa ketään ja ymmärrän, että RY:n vaihtaminen ei ole helppoa. Ehkä sekin saattaisi joskus olla parempi, kuin joutua kokonaan yhteisön ulkopuolelle, jos ei pysty korjaamaan asioita omalla rauhanyhdistyksellä?
TykkääTykkää
Minä puolestani uskallan väittää, että vaikeiden asioiden julkisella käsittelyllä 2000- ja 2010-luvulla on ollut suuri positiivinen vaikutus vanhoillislestadiolaisuuteen. Uskon, että myös Erkin julkaisemilla äänitteillä on sellainen. Vaikkeivat ne laukaise Tornion tai Lempäälän pattitilanteita, ne pienentävät (jollei muulla, niin pelotevaikutuksellaan) todennäköisyyttä, että joku joutuu kohtaamaan vastaavaa kohtelua tulevaisuudessa.
Liittyminen naapurirauhanyhdistykseen ei välttämättä paranna tilannetta. Etenkin silloin, jos henkilö on jo sidottu, on todennäköistä, että moni ei pidä häntä uskovaisena myöskään toisella paikkakunnalla. Häntä ei välttämättä hyväksytä edes rauhanyhdistyksen jäseneksi. Vaikkei sitomistakaan olisi vielä tapahtunut, juttu siitä, että joku on ”epäilyttävä” kulkeutuu helposti paikkakunnalta toiselle ja myrkyttää ilmapiirin myös uudella paikkakunnalla.
Lisäksi sillä, että narsisitisia johtajia ja vääriä käytänteitä vastustetaan, on oma tärkeä merkityksensä koko yhteisön kannalta. Se nostaa julkiseen keskusteluun käytännöt ja opetukset, jotka mahdollistavat kaltoinkohtelun ja hengellisen vallan väärinkäytön. Toimiessaan niin kristitty seuraa monien entisten pyhien, esimerkiksi Vanhan testamentin profeettojen, esimerkkiä. He puolustivat sorrettuja ja muistuttivat Israelin kansaa siitä, että Jumala rakastaa oikeudenmukaisuutta sekä vihaa valhetta ja vääryyttä.
TykkääLiked by 2 people
En missään tapauksessa halua puolustaa väärää toimintaa. Toisaalta jos voi valita niin sodassa kannattaa lähteä lähinnä sellaisiin taisteluihin, jotka on mahdollista voittaa.
TykkääLiked by 1 henkilö
Tähän Joonan kommenttiin sanon aamen. Näin näen itsekin asian.
TykkääTykkää
Ajatus
19/04/2018 08:39
Amerikan eriseura lähti liikkeelle oikeastaan
Torolan kirjoituksista Greetings of Peace -lehdessä.
Näissä hän Raamatun vastaisesti tulkitsi sen,
että Pietari kolmesti kielsi Jeesuksen, johtuneen
vain uskon heikkoudesta eikä näin ollen johtanut
uskon menettämiseen. Kun opetetaan, että synti
ei kadota, on se vakava ja äärimmäisen vaarallinen
oppiharha.
Toinen oppiharha liittyi seurakuntaoppiin, kun
Torolan mukaan ei ollut olemassa erehtymätöntä
seurakuntaa ja että Kristus vanhurskauttaa
myös seurakuntansa ulkopuolella. Pää siis irroitettiin
ruumiista.
Ensimmäiseen kappaleeseen kommentoisin, että mitä tarkoitat sanomalla ”synti ei kadota”? Vanhoillislestadiolaisuudessahan opetetaan, että ihminen on samaan aikaan sekä syntinen että vanhurskas. M. Hintikka äskettäin saarnasi, että vanhoillislestadiolaisuudessa on vanhastaan opetettu, että ihminen on aivan yhtä taivaskelpoinen ennen armonvakuutusta (Jeesuksen nimessä ja veressä) kuin sen jälkeenkin.
Pietarin kohdalla ei kuitenkaan ollut kyse mistä tahansa synnistä vaan hän kielsi Jeesuksen. Ajattelen, että tällöin hän joutui Kristuksen vanhurskauden ulkopuolelle. Ajattelen niin, että pitkäperjantaina kaikki muutkin opetuslapset menettivät uskonsa saadakseen sen takaisin Jeesuksen ylösnousemisen jälkeen.
Erehtymättömästä seurakunnasta on muistini mukaan S. Särkiniemi seurakuntaillassa todennut, että se tarkoittaa vain sitä, että evankeliumi julistetaan puhtaasti maan päällä maailman loppuun saakka. S. Lohi taas on mm. Suviseuraradiossa todennut, että kaikki ihmiset olemme erehtyväisiä niin yksittäisinä ihmisinä kuin myös joukkoina.
Maan päällä on siis kautta aikojen joukko uskovia, jotka julistavat sanaa oikein, mutta emme voi antaa erehtymättömyystakuuta yhdellekään ihmisten kokoukselle.
TykkääLiked by 3 people
A ja O kirjoitit, että oli niitä hoitokokouksia vanhankin liiton aikaan. Niin oli, mutta eivät nekään aina menneet Jumalan määräyksen mukaan.
Moosekselle Jumala käski: ”Ota sauva ja kutsu sitten veljesi Aaronin kanssa kaikki israelilaiset koolle. Puhukaa kansan nähden kalliolle ja käskekää sen antaa vettä. Näin saat veden pulppuamaan kalliosta ja juotat sekä ihmiset että karjan.”
Mooses ei kuitenkaan noudattanut käskyä kuuliaisesti vaan (Kristus) kalliolle puhumisen sijaan aloitti kurmuuttamalla seurakuntaa: ”Kuulkaa nyt, kapinoijat! Tästä kalliostako meidän muka pitäisi saada teille vettä?”
Tästä huolimatta armollinen Jumala antoi veden juosta kalliosta, mutta sanoi Moosekselle ja Aaronille: ”Te ette uskoneet minuun, ette pitäneet minua pyhänä israelilaisten edessä. Sen tähden te ette saa johtaa tätä kansaa siihen maahan, jonka minä sille annan.”
TykkääTykkää
(amicus curiae 20/04/2018 21:24″)
”A ja O kirjoitit, että oli niitä hoitokokouksia vanhankin liiton aikaan. Niin oli, mutta eivät nekään aina menneet Jumalan määräyksen mukaan.”
__
Totta. Herra Jeesua on ainoa, joka täytti Jumalan tahdon täydellisesti.
Kuitenkin Mooses johdatti Israelin kansaa (Jumalan tahdon mukaisesti) tuon Meriban kallion luona tapahtuneen tapahtuman jälkeen – aina Luvatun maan rajalle saakka. Molemmat veljekset, Aaron ja Mooses, pääsivät kuoltuaan ”isiensä luokse”. Kumpikaan heistä ei kyennyt täyttämään Jumalan vanhurskasta lakia. Hekin saavuttttivat uskon kautta iankaikkisen elämän. Heidän uskonsa oli perustettu Kristus-kalliolle.
Mooses ja Elia olivat Kirkastusvuorella Jeesuksen kanssa ennen Jeesuksen ristinkuolemaa. Tämän todistajina olivat opetuslapsista Pietari, Jaakob ja Johannes.
”Sillä muuta perustusta ei taida yksikään panna, vaan sen, joka pantu on, joka on Jesus Kristus.” (1. Kor. 3:11)
Mooseksesta kerrotaan 5. Mooseksen kirjan lopussa näin:
”10 Israelin kansasta ei ole enää koskaan noussut toista sellaista profeettaa kuin Mooses, jonka kanssa Herra puhui kasvoista kasvoihin. [2. Moos. 33:11; 4. Moos. 12:8]
11 Kukaan muu ei ole tehnyt sellaisia suuria ja pelottavia mainetekoja, joita Herra lähetti Mooseksen tekemään faraolle, kaikille hänen palvelijoilleen ja koko Egyptin maalle,
12 ihmetekoja, jotka Mooses teki koko Israelin kansan nähden Herran väkevän käden voimalla.” (5. Moos. 10-12)
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos ystävällisestä vastauksesta!
TykkääTykkää
Olen äänittänyt kaksi viimeistä ”hoitokokoustilanetta” joissa olen ollut ”hoidon kohteena” kuten Piri toteaa toisessa äänityksessä. Sitä ennen oli lukuisia tilaisuuksia joita minä toivoin, kun olin ahdistunut ja en ymmärtänyt miksi asiat menivät kuten menivät. En äännittänyt niitä,. Synnitön ei ole kukaan, mutta ne syyt joilla minun hyllytys perusteltiin, oli sellaisia joista vielä tänäänkin ajattelen että toimin niissä omantuntoni kehoituksesta. Kaikissa asioissa oli kyse jonkinlaisesta mahdollisesta väkivallasta, jossa vahvempi kaltoinkohteli heikompaa. Mielestäni puolustin heikompia.
Asioista ei kukaan keskustellut kanssani ennen hyllytystä, vaan minut kutsuttiin yllättäen johtokunnan kokoukseen, ja siellä se annettiin mulle tiedoksi ilmoitusluontoisena asiana. Mistään ei kehoitettu tekemään parannusta. Kokemus on ehkä elämän rankin. Onhan kyse yhteisössä johon olen saanut syntyä ja kasvaa. Puhujana olin reilut 30 vuotta. Minussa meni kyllä jotain rikki siinä tilanteessa, ja luottamus ei varmaan vähin niistä. Kokemusta vois sanoa absurdiksi ja Kafkamaissksi. Ei edes kaikki johtokunnan jäsenet tienneet mistä oli kyse, kun SRK:n johtokunnan jäsen ajoi minun hyllyttämistä.
Se että johtokunnat on ruveneet hyllyttämään puhujia on kysenalainen ilmiö. Aikaisemmin on opetettu että seurakunta asettaa, ja myös vapauttaa puhujat. Minun hyllyttämisen syitä ei koskaan kerrottu serakunnalle, saattoivat vain spekuloida ja arvioida huhujen perusteella. Jos jonkun kohdalla on huolen aiheita niin Jeesuksen neuvo ”kahden kesken yksinänsä” on kyllä viisas. Sopii neuvoksi kaikkeen inhimilliseen ongelmien selvittämiseen. Varsinkin sieluja tulee hoitaa silkkihansikkain. Ei ne ole johtokunnan tai avoimien yleisötilaisuuksien asioita.
Mielestäni sellaisia yleisiä tilaisuuksia kannata pitää joita ei periaatteessa voisi äänittää. Lukuisat hoitokokoukset 7-80 luvulla äänitettiin , puhujainkokoukset äänitetään aina jne. Monia nauhoituksia on kyllä jälkeenpäin hävitetty, tai laitettu salaisiin arkistoihin. Aivan kuten kokouspöytäkirjoja. Salaamisilla on lähinnä pyritty suojelemaan julmaa hengellistä väkivaltaa, ja sen tekijöitä. Julkiset tilanteet ei saisi olla sellaisia jossa jonkun yksityisnn ihmisen asioita otetaan esille kaikkien kuullen. Seuraukset ovat lähes aina ko ihmisen kannalta katastrofaaliset. Jotkut eivät sellaisen jälkeen ole jaksaneet enää elää.
Olen samaa mieltä siitä , että jos on luottamus, niin ei tarvitse nauhoittaa. Mutta myös niin, että jos on luottamus, niin silloin voi myös nauhoittaa. Nauhoituksessa on se hyvä puoli että se paikkaa omat mahdollset muistiaukot.
Ja myös muiden kokouksissa olleiden.
TykkääLiked by 2 people
Erkki, kiitos sinulle, että olet puolustanut heikompia!
En ole sinua myöskään äänityksistäsi tuomitsemassa. En tiedä, ehkä tekisin itsekin niin, jos olisin jo aiempien kokousten perusteella menettänyt luottamukseni.
Toivon kuitenkin, että äänittäminen ei laajemmin yleistyisi ja tietenkin että sille ei olisi tarvettakaan.
TykkääTykkää
Ottamatta kantaa itse tapaukseen otan kantaa nauhoittamiseen. Osallistujalle keskustelujen nauhoittaminen vaikka salaa lienee sallittua. Niin kuin täällä on todennäköisesti tullut jo esille, nauhoitteen julkaiseminen on täysin toinen juttu. Keskustelutilaisuus, joka ei ole ollut kaikille avoin, ei ole julkinen. Tällaisen nauhoitteen julkaiseminen voi olla rikos, josta voi joutua käräjille riippuen nauhoitteen sisällöstä ja siitä, viekö joku nauhoitteella oleva sen eteenpäin. Mikäli nauhoitteita on tällaisista tilaisuuksista, mahdollinen rike on jo tapahtunut, mutta seurauksia voi toki vielä minimoida.
Myös julkisen tilaisuuden nauhoitteen julkaisu voi olla väärin, jos nauhoite sisältää arkaluonteisia yksityiselämään liittyviä tietoja. Matalimmillaan tällainen tieto voi olla jonkin henkilön osallistuminen uskonnolliseen tilaisuuteen.
Kokonaan toinen keskustelunaihe on se, mitä nauhoittaminen ja nauhoittamisen julkaiseminen tekee luottamukselle. Luottamus on mennyttä jo silloin, kun ryhtyy nauhoittamaan eikä ilmoita, että aikoo nauhoittaa tämän keskustelun. Julkaisu taas nostaa luottamusmuurin, minkä jälkeen osapuolten välinen keskustelu lienee lähes mahdotonta.
TykkääTykkää
Yksilötasolla ’vainminä’-ihmistä eli narsistia voi parhaimmillaan väistää ja mennä etäämmälle. Ei tosin onnistu aina. Mutta miten se pakeneminen onnistuu yhteisössä, jos tuollainen tartunnainen on levinnyt koko porukkaan? Siellähän voi olla pahimmillaan ’vainme’-keskeisyyden lisänä, ehkä jopa johtamassa, ’vainminä’-ihmisiä? Melkoisen paha yhdistelmä! Hallinta, seuraukset ja mahdolliset kostotoimet ovat varmaan senmukaiset? Toki kiltit ja kuuliaiset ovat ’turvassa’.
TykkääTykkää
Lopetin illalla tämän keskustelun lukemisen, sillä ahdistuin Erkin kohtelusta, joka on täysin väärää ja uskovaiseen ihmiseen kohdistuvaa epäraamatullista kohtelua. Tässä ketjussa myös moni on sitä mieltä, ettei saisi äänittää, jos toiset eivät tiedä äänittämisestä.
Meidän yhteiskunnan laki on yksilön puolella ja lupaa äänittää myös salaa, jos keskustelu koskee äänittäjää. Mutta sanoo laki niin tai näin, lainkin yläpuolella on Jumalan sana, eli uskova ei voi toimia ohi Jumalan sanan ja omantunnon, ei vaikka laki sen lupaisi.
Nyt kun alamme miettimään, tekikö Erkki oikein, vai väärin äänittäessään hoitokokouksen? Miten me saisimme tämän selville? Mehän haluamme saada tähän Jumalan mielen mukaisen vastauksen, emme maallisen oikeuden mukaista, vaikka sekin on otettava huomioon.
Minun tekisi mieli ottaa tähän lainaus Bibliasta, sillä mielestäni Biblia sanoo tämän Paavalin neuvon paremmin. Mutta luetaan kuitenkin tästä uudemmasta käännöksestä. Paavali muistuttaa meitä, minä kuitenkin otan pätkän Bibliasta: ”Sentähden, joko me kotona olemme eli ulkona vaellamme, niin me ahkeroitsemme siitä, että me hänelle kelpaisimme.”
Eli Paavali kertoo meille, että vaikka olisimme kokouksessa, meidän tulee aina muistaa, että Jumala kuulee ja näkee jopa sydämemme ajatukset. En ala tätä enempi selittämään, mutta laitan tuon raamatun kohdan uudemmasta käännöksestä tähän loppuun, niin meistä jokainen voi todeta sen, että myös kokouksessa tulee käyttäytyä niin, kuin olisimme Jumalan edessä tekemässä tiliä teoistamme.
”Siksi myös pyrimme noudattamaan hänen mieltään, olimmepa jo perillä hänen luonaan tai vielä sieltä poissa.
Meidän kaikkien on tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen, jotta kukin saisi sen mukaan, mitä ajallisessa elämässään on tehnyt, hyvää tai pahaa.
Kun siis tiedämme, mitä Herran pelko on, me koetamme saavuttaa ihmisten luottamuksen. Jumala kyllä näkee, millaisia me olemme, ja toivon teidänkin sisimmässänne näkevän sen.” (2.Kor.5:9,10,11)
TykkääTykkää
Heinolle! Tässä aamutuimaan huomaan ajattelevani samalla tavalla. Olen yli 10 vuotta kirjoitellut netin keskustelupalstoilla. Eniten nimimerkin takaa. Silti olen miettinyt koko ajan sitä, että jos salaus murretaan, niin silti voin olla sanomisteni takana. Nämä julkiset kirjoitukset ovat vielä vakavampia, vaikka yritän kirjoittaa siten, ettei jälkipuheita tulisi. Silti jos moitteita tulee, niin sittenpä tulee…
Kauan sitten, slloin kun olin vl-uskonkuuliaisuudessa niin puhuin ja kirjoitin muille ihmisille yhteisön odottamalla tavalla ihan vilpittömin mielin. Loukkasin hengellisessä mielessä eivl-ihmisiä ajatuksin ja sanoin. En tosin ollut kovin kärkäs siinä toimessa ja tunsin huonoutta siksi. Olisi tietysti surullista kuulla äänitteitä omista puheista vaikka ei ne vanhat kirjeetkään ole mukavaa luettavaa.
Myöhemmin asiat ja ihmissuhteet ovat korjautuneet, kun olen rehellisesti ymmärrykseni mukaan selittänyt, mitä on tapahtunut ja miksi tein niin kuin tein. Häpeän yli kuljettava ja sen jälkeen on helppo jatkaa.
TykkääTykkää
Keskusteluun saisiko äänittää vai ei, en tiedä, mitä muita vaihtoehtoja Erkki Hurtigilla olisi tuossa pitkittyneessä tilanteessa ollut kuin äänittää? Toisen osapuolen olisi arvovallallaan helppo leimata hänet mielenterveydeltään häiriintyneeksi tai jopa valehtelijaksi. ”Oikea” ratkaisuhan olisi ollut että Erkki H. olisi vaientanut omantuntonsa äänen, nöyrtynyt parannukseen, ja ei olisi tällaista jälkipyykkiä julkisuudessa.
Ymmärrän hyvin että riviuskovaisia ahdistavat tällaiset tapaukset ja he eivät halua kuullakaan niistä saati sotkeutua niihin. Taustalla on toisaalta pelko ja toisaalta halu säilyttää ihana kuva Jumalan valtakunnasta. Mieleeni tulee kuvaus aikalaisromaanista Yksin Berliinissä, jossa iäkäs pariskunta koki polittisen herätyksen ja lähti taistelemaan vallanpitäjiä vastaan jakamalla lentolehtisiä, jossa oli Hitlerin vastaisia iskulauseita. Kun ihmiset näkivät lehtisen maassa ja siinä olevan kirjoituksen, he katsoivat säikähtäneenä ympärilleen, näkikö kukaan. He säntäsivät tiehensä peläten, että joku voisi liiittää heidät niihin. Vertaus voi olla ontuva, mutta kuvaa sitä, kuinka vaikea on vastustaa rakenteissa ja toimintatavoissa olevaa väkivaltaa. On riski että voi itse joutua uhriksi, jos sekaantuu asiaan.
Kiitos Erkille että olet tuonut tapauksesi julkisuuteen. Uskomisen ilo ja vapaus on vanhoillislestadiolaisuuden valoisa puoli ja hengellinen väkivalta sen pimeä puoli. Täällä pohditaan mikä sen mahdollistaa. Narsistisia johtajia on varmaan muissakin uskonnollisia liikkeissä mutta hoitokokousten perintö mahdollistaa vallankäytön näin mittavassa muodossa. Ei hengellinen väkivalta tällä kirjoittelulla poistu mutta sen todennäköisyys vähenee.
Tästä viestiketjusta voi oppia sen, että ÄLÄ missään nimessä mene syvälle mukaan rauhanyhdistyksen toimintaan ja uhraa sille aikaasi. Pysyttele mieluummin takavasemmalla, jossa et joudu olemaan kieli keskellä suuta ja kokoustelun kohteeksi.
TykkääTykkää
Voisiko joku selittää minulle tuota Erkki Pirin puheenvuoroa puhujainkokouksessa ja hänen siinä lanseeraamaansa oppia? Oma raamatun ja opin tuntemus on niin huono ja olen niin surkea tulkitsemaan tuollaista liukasta puhetta rivien välistä että en ainakaan yhdellä kuuntelemalla ymmärtänyt siitä juuri mitään enkä myöskään huomannut siinä mitään kovin mullistavaa.
TykkääTykkää
MH kirjoittaa: ”Voisiko joku selittää minulle tuota Erkki Pirin puheenvuoroa puhujainkokouksessa ja hänen siinä lanseeraamaansa oppia?
En ymmärrä, mikä tuossa Erkin kirjoituksessa on ”liukasta puhetta”. Mielestäni hän sanoo ihan oikein, että semmoista kokousta ei pidä ollenkaan pitää, jota ei voisi äänittää. Toisin sanoin uskovien / uskon tulee olla niin läpinäkyvää, ettei tarvitse salailla! Tämä läpinäkyväisyys ei tarkoita sitä, että julkisissa kokouksissa ruodittaisiin jonkun uskovan syntejä, vaan jos uskovaa nuhdellaan henkilökohtaisista synneistä, silloin mennään Jeesuksen antamien neuvojen mukaisesti, siis ensin kahden kesken…
Ei synnistä nuhtelemisen tarkoitus ole nolata, tai häpäistä uskovaa, joka on erehtynyt, tai langennut tekemään syntiä. Nuhtelu pitää aina perustua rakkauteen, siis yritykseen auttaa tuota langennutta uskovaa pääsemään ns. jaloilleen, että jaksaisi seurata Jeesusta.
Mielestäni Paavali kertoo hyvin selkein sanoin silloisten uskovien käytöksestä, miten he saarnaavat ja opettavat sitä miten uskovien tulee käyttäytyä. Luetaanpa ja mietitään, mitä hän neuvoo:
”Meidän saarnamme ei ole peräisin harha-ajatuksista, ei epäpuhtaasta mielestä eikä vilpillisistä aikeista
Koska Jumala on katsonut meidät kelvollisiksi julistamaan evankeliumia, me emme puhuessamme pyri olemaan mieliksi ihmisille vaan Jumalalle, joka tutkii sydämemme.
Emme ole koskaan puhuneet mielistelevin sanoin, sen te tiedätte; emme ole salaa ajaneet omia etujamme, siitä Jumala on todistajamme.”(1.Tes.2:3,4,5)
TykkääTykkää
Niin Heino, liukkaalla puheella tarkoitin Erkki PIRIN puheenvuoroa, en toisen Erkin tänne blogin kommentteihin kirjoittamaa. Taisit lukea kysymykseni vähän huolimattomasti.
TykkääTykkää
Niinpä taisin, minä myös teen paljon kirjoitusvirheitä, arvaapa keljuttaako minua? Minä siis vastasin sinulle virheellisesti, kysyn sinulta, voinko tämän töppäykseni saada anteeksi? Yritän parantaa käytöstäni. Kunpa kykenisin laittamaan viestini, eli kommenttini hetken kuluttua, enkä heti laittaisi kun saan sen kirjoitettua, näin voisin korjata kirjoitusvirheet ja lukea vielä uudestaan viestin johon aion vastata. Olisin minä onnellinen jos voisin näin muuttaa itseäni ja tämmöinen toiveeni toteutuisi!
TykkääTykkää
@Heino 21/04/2018 17:35 tietysti saat anteeksi, en millään tavalla pahoittanut mieltäni. Kuten olen aiemmin sanonut, sinun kommenttisi ovat minulle täällä tärkeitä.
TykkääTykkää
Missä tuo Pirin puheenvuoro puhujainkokouksessa on kuultavissa?Ja mikä puhujainkokous, milloin?
TykkääTykkää
Erkki Hurtig
11/04/2018 17:51
>>
Puhujainkokouksessa joulukuussa 2014 Piri lanseerasi ”yhden miehen sidonta-avainteologian”, eli että ei aina tarvita yksimielestä seurakuntaa sitomiseen;
https://tinyurl.com/yakazntl
>>
TykkääLiked by 1 henkilö
Edustakohan tuo vanhoillislestadiolainen teologia päästö- ja sideavaimista jonkinlaista fundamentalistista raamatuntulkintaa varsinkin kun sitä käytetään julistettaessa hengellisiä kuolemantuomioita hoitokokouksissa. Maallikkovaltainen herätysliike tuottaa kaikenlaista.
TykkääTykkää
Olin kyllä kuunnellut tuo Pirin alustuksen, mutta ilmeisesti vain ”toisella korvalla” ja siksi en tarttunut alustukseen. Nyt kuuntelin ja ymmärrän kyllä tuon mihin Piri perustaa koko asian, siis sitomisen, hän kuvittelee, että uskovilla on valta, sitoa ja päästää ihminen synneistä, vaikka tosiasiassa uskovalla on vain saarnavirka.
Jumala itse toimii uskovien kautta niin, että hän antaa langenneen ymmärtää, rikkomuksensa. Niinpä rikkonut pyytää armoa – hänet Jumala armahtaa. Katuva saa aina omistaa anteeksiantamuksen ja tämän jälkeen Jumalan sana ei enää syytä sydämessä, vaan sydän kiittää Jumalaa, että hän on armahtanut hänet poikansa Jeesuksen takia.
Taasen se joka ei kadu häntä, eivät uskovat pane pannaan, ei tuomitsekaan, ei edes Jeesus tuomitse:
”Te tuomitsette niin kuin ihmiset ainakin, minä en tuomitse ketään:
Ja jos tuomitsenkin, minun tuomioni on pätevä, sillä minä en ole yksin, vaan kanssani on Isä, joka on minut lähettänyt.”(Joh.8:15,16)
Jeesus vielä selventää kuka sitoo ja kenellä on valta sitoa ja sitoja ei ole koskaan yksikään ihminen, ei vaikka olisi kuinka ihmisten arvostama pappi. Meidän tulee seurata Jeesusta, ei ihmisten uskomuksia! Kyllä kait itse Jumalan poika puhuu totta, sillä hän on itse niin kuin apostoli kirjoittaa:
”Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva, ja hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla. Toimitettuaan puhdistuksen synneistä hän on asettunut korkeuksissa istuimelleen Majesteetin oikealle puolelle.
Näin hänestä on tullut enkeleitä suurempi, yhtä lailla kuin hänen saamansa nimi on enkelien nimiä ylhäisempi.”(Heb.1:3,4)
Minäpä laitan tähän oikean pannan, sen käytännön jonka itse Jeesus on opettanut. Eli jos joku uskova tekee syntiä, eikä nuhtelusta huolimatta halua synnintekoaan hyljätä, eikä kadu tekoaan, häntä eivät toiset uskovat tuomitse, ei edes Jeesus! Luetaanpa:
”Jos joku torjuu minut eikä ota sanojani vastaan, hänellä on kyllä tuomarinsa: se sana, jonka olen puhunut, tuomitsee hänet viimeisenä päivänä.
En minä ole puhunut omissa nimissäni. Isä, joka on minut lähettänyt, on määrännyt, mitä minun tulee puhua ja julistaa,
ja minä tiedän, että hänen käskynsä antaa ikuisen elämän. Kun puhun, puhun siis niin kuin Isä on minun käskenyt puhua.”(Joh.12:48-50)
Jos siis halutaan puhuja laittaa ”istumaan”, tulee olla Jumalan sanaan perustuva rikkomus, joko lihan synti, sellainen joka saattaa, eli tekee saarnaajan uskottavuuden kyseenalaiseksi, tai sitten opillinen, väärin Jumalan sanan tulkitseminen. Puhekieltoa, eikä pannaa laiteta äänestämällä, vaan täytyy osoittaa Jumalan sanalla puhujan poikenneen uskon kuuliaisuudesta Jumalan sanalle ja tämä täytyy aina tehdä seurakunnan edessä, ei tähän kelpaa johtokunta.
TykkääTykkää
Jos kirjoitan Antille kirjeen jossa kerron että Viktori on mahtava tyyppi, ja hänellä on hyviä kommentteja tässä blogissa, niin toki voit antaa kirjeen Viktorille luettavaksi, tai vaimollesi ja naapurin sännälle. Kelle vaain, sinä märät siitä kuka siitä kirjeen sisällöstä saa tietää, eikä sinun tarvitse kysyä minulta saako sitä antaa jollekkin toiselle luettavaksi.
Mutta jos Viktor käy teillä kylässä ja näkee että Antti on saanut Erkiltä kirjeen kiinnostuu siitä. Hän ei kuitenkaan kysyy sinulta Antti lupaa sen lukemiseen, vaan kun poistut huoneesta hän salaa lukee sen. Silloin Viktor syyllistyy rikokseen.
Jos joku oilisi asentanut äänityslaitteeet Toniossa kokoustilaan, mutta ei itse olisi ollut läsnä kokouksen aikana, niin hän olisi syyllistynyt salakuunteluun, rikokseen. Keskusteluja joissa itse on mukana voi milloin vain äännittää, eikä sitä tarvitse muilta kysyä. Jos itse olen paikalla ja äänitän, voin kuuntelutta sitä kellä haluan. Ihan samalla tavalla kuten voin antaa saadun kirjeen toiselle luettavaksi.
Luonnollisesti kyse on luottamuksesta ja sen rakentamisesta. Tähän asti vl-kristillisyydessä näiden kokousten kulusta ihmiset ovat pääosin joutuneet turvautumaan minusta toisen käden tietoon. Esimerkiksi Oulun tuomiokapitulille Piri sai viiden kokouksessa läsnä olleen arvion kokouskulusta ja hänen toiminnastaan. Minun käsitys kokouskulusta oli päivastainen. Mikäli minulla ei olisi ollut äänitystä, kanteluni Piristä olisi rauennut. Kapituli arvioi ensin äänityksen lailliseksi, sen jälkeen kuunteli ja loi oman arvionsa. Piri sai varoituksen papille sopimattomasta käytöksestä kokouksessa.
Kun nyt julkaisen äänitteet täällä, se tapahtuu noin 4 vuotta kokouksen jälkeen. Minut arvioitiin Tornion johtokunnan taholta epäluotettavaksi helmikuuussa 2011, eli 7 vuotta ennen kuin julkaisin nauhoitukset täällä. Tuon kokouksen jälkeen mitään minun sanomista ei ole noteraattu. He ovat olleet oikeassa, koska he ovat oikeassa.Sanoin eräässä haastatelussa että minusta tuli liikkeessä hylkiö. Sellaisena olen sen kokenut.
Olen halunut kertoa ja avata oman versioni asioiden kulusta. Kokousten kulusta jokainen joka halua, voi itse luoda kuvan, kuuntelemalla ne. Koen että minua on kohdeltu tosi kaltoin, hengellistä ja henkistä väkivaltaa se on ollut.
Kuitenkin vielä tärkeämpänä pidän sitä, että oman tarinani kautta voin avata hengellisen väkivallan ilmiötä, joka on ollut mukana liikkeen piirissä yli sata vuotta. Joskus se on ollut eemmän pinnalla, 7-80- luvulla, ja joskus vähemmän. Kokonaan se ei ole koskaan poistunut. Pedofilia- asioiden hoito on ollut yksi sivujuonne tästä. Merkille pantaava että samat hoitomiehet ovat kunnostautuneet myös siinä. Tärkeä on ollut että asioista ei olisi, ja ei saisi puhua.Puhumattomuus palvelee ainoastaan väkivallan tekijöitä, eikä oikeastaan niitäkään. Heillekkin olisi hyvä jos he ymmärtisivät toimintansa tuhoisuuden. Uhrien kannalta on välttämätöntä että nämä asiat selvitetään perusteellisesti, ja että tekijöillekkin tulisi vahingoittavasta toiminnasta seuraksia. Mielestäni kovimmat hoitomiehet ja heidän suojelijat pitäisi vapauttaa kaikista luottamustehtävistä. He ovat osoittaneet että eivät ole sen luottamuksen arvoisia, kun ovat käyneet heikompien kimppuun.
Ekslusiivinen seurakuntaoppi on mahdollistanut tämän harvainvallan, huoneenhallituksen voimassaolon. Oppi onkin luotu valtaapitävien tarpeista, ei Jumalan sanasta nousevana. Jumala kyllä osaa huolehtia lapsistaan ilman jotain pienistä ihmisryhmistä koostuvista johtoryhmiä, tai työvaliokunnista. Jumala ei anna kunniaansa, eikä myös valtaansa ihmisille. Yhden miehen sidontaavainteologiassa, ja myös hoitokokousten sitomisissa ihmiset ottivat ja ottavat Jumalalta kuuluvan vallan itselleen.
Ja seuraukset olivat ja ovat tuhoisat.
TykkääLiked by 3 people
Tästä Erkin kirjoituksesta luulisi hitaimmallekin aukeavan kuinka mahdottomaan tilanteeseen hän joutu. On häpeällistä että jotkut tällä palstalla leimaavat Erkkiä lokaa heittäväksi ja väärillä motiiveilla toimivaksi. Näin ajattelevilla ihmisillä ei omatunto enää toimi vaan on ulkoistettu omatunto yhteisölle. Tärkeää tällaisille ihmisille on yhteisön maine oma mukavuus. Yhteisöstä on tullut epäjumala jonka menestys on tärkeintä. Totuudella ei enää tunnu olevan merkitystä näille ihmisille.
TykkääTykkää
Siirak. En tiedä, mistä monikkomuoto häpeällisestä loan heitosta syyttelijöistä johtuu. Ehkä puhut yleisemmällä tasolla, koska tässä ketjussa taitaa olla yksi, joka on tuollaista esittänyt. Vai onko minulla mennyt jotain ohi. On myös muutama kommentti, jossa toimintaa arvioidaan varsin maltillisesti ja hyväntahtoisesti.
Tuskin tässä minua tarkoitetaankaan, mutta muutama sana omasta puolestani. Esim itse totesin, että ei vastaa tarkoitusta julkistaa koko ”kokous” netistä. Harhaisten syytösten/väitteiden (esim. tyyliin ”en voi tervehtiä, haluanjan taivaaseen”) julkistamisesta en ole tällaista arviota sanonut.
Kannattaa välttää leimakirveen käyttämistä jokaisen. Ei paranna keskusteluilmapiiriä. Huomaatko kirjoittavasi aika pitkälle meneviä johtopäätöksiä toisista ihmisistä?
TykkääTykkää
Siirak, olet kovin intoa täynnä arvioimaan muiden omaatuntoa, motiiveja ja sieluntilaa (epäjumala). Maltahan nyt mielesi. Minä kyseenalaistin nauhojen julkaisun täällä. Toki mietin, onko ok nauhoittaa puhujainkokousta. Mutta, jos se on laillista, niin mikäpä sitten siinä. Vaikka julkaisu olisikin lain näkökulmasta ok, voisin edelleen löytää muitakin syitä olla julkaisematta. Mutta jokainen harkitsee itse kuinka toimii.
TykkääTykkää
En ole mielestäni kenenkään sieluntilaa arvioinut. Enkä kohdistanut kommenttiani kummallekaan teistä. Puhuin täysin yleisellä tasolla ilmiöstä, joka mielestäni on totta herätysliikkeen piirissä. Totta on että kommenttini sävy oli liiankin kärjekäs ja olisi pitänyt ilmaisun suhteen olla tarkempi. Olisin voinut viisaammin kirjoittaa. Tämä aihe saa minut kerta toisensa jälkeen pois tolaltaan ja herkästi läikkyy myös yli. Silti väite että olisin tällä palstalla ollut kovin innokas arvioimaan toisten sieluntiloja tai motiiveja on kyllä kohtuuton. Sen sijaan tämän keskustelun aikana minun sieluntilani on kyseenalaistettu melko selvästi, koska puolustin kiivaasti sitä mikä mielestäni on oikein eli avointa keskustelua. Mutta sinänsä antamanne kritiikki on aiheellista tuon edellisen kommenttini suhteen joten pyydän sitä anteeksi ja olen pahoillani jos sillä loukkasin. Ehkä on parempi pitää hetki taukoa kommentoinnista.
TykkääTykkää
Ole veli vapaa. Olet kirjoittanut monta arvokasta kommenttia.
TykkääLiked by 1 henkilö
”Toki mietin, onko ok nauhoittaa puhujainkokousta.” — onko puhujainkokous ”pyhä konklaavi”, jonka kokoukset ovat salaisia? Vai mitä tarkoitat? Eikö kokouksen puheenvuorot kestä päivänvaloa?
TykkääTykkää
No, kuvittelepa olevasi oman kirkkosi pappien ja diakonien tapaamisessa, yhtenä heistä. Et ehkä ole kaikista pidetyistä puheenvuoroista samaa mieltä. Otatko silloin kännykän, nauhoittaa pätkän ja julkaiset ortodoksien keskustelupalstalla? En jaksaisi jatkaa tätä keskustelua.
TykkääTykkää
Arvostelisitko arkkipiispa Leo ja edellistä (oliko se Paavali…) nimimerkin suojissa nettipalstoilla? Mitäpä olet näistä kysymyksistä mieltä, voit ihan vastatakin. Mikä sinusta on sopivaa, vai onko se kenties sopivaa, että arvostelee innolla toisen seurakunnan/kirkon asioita? Miltä tuntuisi, jos alkaisimme porukalla ruotia Iisalmen ottaa seurakunnan asioita? Joku arvokkuus olisi kuitenkin hyvä säilyttää.
TykkääTykkää
Johanna, sinulla on hyviä kommentteja, mutta aika helposti sinä (ja moni muukin tänne kirjoittava) viet keskustelun siihen, MITEN keskustellaan. Voitaisiinko hyväksyä se, että meillä on eri tapoja ilmaista itseämme. Jotkut ovat kärjekkäitä ja saattavat sanoa rumastikin. Se ei silti tarkoita, ettei heidän sanomansa voisi sisällön puolesta olla täyttä asiaa. Sama pätee niihin, joiden keskustelutyyli on liikkeessämme vallallaoleva ylivarovainen, ei-mihinkään-suoraan-kantaaottava ja kaanaankielinen. Heidän mielipiteensä voivat kaunopuheisuudesta ja huomaavaisuudesta huolimatta olla aivan kukkua. Sitä paitsi tämä on (pääosin) nimetöntä nettikeskustelua, jossa tyyliin kuuluu tietty poleemisuus ja kärjistäminen. Siitä loukkaantumisen sijaan voisi keskittyä viestien varsinaiseen asiasisältöön.
Heh, alunperin kohdistin viestini Johannalle mutta se laajentui kyllä koskemaan monia aivan muita tänne kirjoittavia.
TykkääLiked by 2 people
Siellä käydään kipakkaakin keskustelua asioista ja keskustelukulttuuri on, sanoisinko…kehittynyttä. Joten voit olla huoleti ! 😊
TykkääTykkää
vast. sinulle tuli alemmaksi.
TykkääTykkää
Mielellään lukisin keskustelijoitten kannanottoja Manselaisen kirjoituksessa olevaan saarnaan. Minunkin mielestä saarna on srk:n ”virallisen” linjan vastainen. Miten srk reagoi tällaisiin? Tai miten mielestänne tulisi reagoida? Tai miten saataisiin reagoimaan? Taputetaanko näille vain piilossa käsiä, koska poikkeama on haluttuun suuntaan..
TykkääTykkää
Tuotakin minäkin edellä tarkoitin.
Onko julkinen sooloilu hyväksyttävää, jos se tukee vaikka ehkä liiankin rankasti/yksioikoisesti vl-yhteisön seurakunta-oppa ja tiukkoja käytäntöjä? Siihen ei puututa, se ei aiheuta hämmennystä, sillä se liimaa yhteisöä entistä yhdenmukaisemmaksi ja tarkkarajaisemmaksi ulkopuolisiin päin? Menee ns. hyvän asian piikkiin?
Toisinpäin pienikin sooloilu on ihan eri asia. Julkisen sooloilun seuraukset ovat tässä selkeästi näkösällä.
TykkääTykkää
”Kun näytti että seurakunnalta ei tule lupaa sitomiseen niin Piri lanseerasi opin yhden miehen sidontavallasta”.
”Kun näytti että syntejä uskotaan anteeksi liian laveasti Voittonen poisti evankeliumin voiman kirjoitetusta Sanasta”.
Tämähän on kuin vanhaan huonoon aikaan, ei tässä raamatuita tarvita.
Näyttää siltä että kun miehet kasvaa tiettyyn ikään, niin on hallinnollisten tarpeiden, ja hengellisen esiymmärryksen pohjalta oikaistava Jumalan sanaa vastaamaan paremmin omia- ja yhteisön tarkoitusperiä.
Ja kun täällä, ja siellä pelipaikalla niin paljon on puhetta siitä taivaaseen pääsystä, niin ei kyllä tällaiset miehet voi ketään viedä perille saakka, luvata voivat oikein hyväuskoisille.
TykkääTykkää
Muistan esimerkin hoito-ajoilta.
Ns. Kristuksen kirkkolaissa on maininta ”jos veljes rikkoon sinua vastaan”. Seurakuntapäivien alustaja aloitti: ”Voimme laajentaa tämän Raamatun paikan koskemaan myös seurakuntaa vastaan rikkomista” (eli tottelemattomuutta johtajille tai silloisten elämäntapa-ohjeiden arvostelemista). Samoin siinä on, että pidä SINÄ häntä pakanana, mutta se laajennettiin vl:ssa, että tuntemattomatkin vl-ihmiset pitivät/pitävät yhä pakanana sellaista, joka on vl-kirkkolain mukaan hoidettu väärähenkisenä ulos laumasta. Alustajan nimikin on tiedossa.
Silloin ei tarvinnut sanoa: ”Ei tässä raamatuita tarvita” vaan voitiin vedota Raamattuun, kun sitä oli mulkattu omiin tarkoitusperiin sopivaksi? Tarkoitus pyhittää keinot niin helposti sielläkin.
TykkääTykkää
Muistan ihan saman. Ns Kristuksen kirkkolaki on eksegeettisesti ongelmalinen. Sehän on vain Matteuksen evankeliumissa. Vl- liike tulkitsee Matteusta oma oppi lähtökohtana. Mitähän alunperin tapahtui 2000vuotta sitten. Jeesus Nasaretilainen ei tiettävästi käyttänyt seurakunta sanaa ollenkaan. On mahdollista, että sanat lsitettiin myöhrmmin Jeesuksen suuhun.
TykkääTykkää
Olen itse ymmärtänyt niin että raamatunkohta liittyy ihmisten välisiin rikkeisiin: Jos veljes rikkoo… Tosin uudessa raamatunkäännöksessä sanotaan, muista kielistä poiketen: Jos veljes tekee syntiä…
Vl-liikkeessä on tosiaan otettu vapaus tulkita raamatunkohta niin että koko seurakunnan täytyy pitää kääntymätöntä pakanana ja publikaanina. Lisäksi rikkomukseksi käy ihan mikä vaan, jota silminnäkijä itse pitää syntinä ja loukkaa hänen käsityksiään synnistä. Ja vielä korostetaan, että on tärkeää olla veljen vartija.
Tämä on johtanut kyttäysmentaliteettiin vanhoillislestadiolaisuuden sosialisessa elämässä. Ihan uskomattomia tarinoita toisinaan kuulee elämäntapavalvonnasta. Lievimmillään huvittavaa, pahimmillaan loukkaavaa ja eristävää.
Erityisesti sisaret ovat ottaneet tämän paikan todesta (vaikka raamatunkohdassa puhutaan vain veljistä – vielä tämäkin tulkinnallinen laajennus;-)
TykkääTykkää
@MH. Ehkä olen ottanut kukkahattutädin roolin (joka toki olenkin) ja muistutellut hyvistä tavoista. Minua myös häiritsee, että mielipiteet näytetään joskus muodostettavan kevein perustein ja sännätään sitten innolla mätkimään jotakuta”hiekkalapiolla” päähän. Tässä +40 iässä, jonka tosin olette voineet arviodakin siitä, että olin lapsi 70-luvulla, olen jo havainnut, että on muitakin värejä kuin musta ja valkoinen. Toki totuutta pitää puolustaa aina. Jos sitten keskustelussa häviääkin, totuus itse ei häviä. Siirak, saat anteeksi minultakin. En ollut ottanut itseeni, se oli vain ”äidillinen” muistutus. Eudokimokselle myös ojennan ystävyyden kättä. Todellisuudessa pidän kirkostasi, luenhan uteliaisuuttani ristiin rastiin luterilaista, katolista ja ortodoksista kirjallisuutta. Valamossakin käyn tuolloin tällöin hienoissa näyttelyissä, tai ainakin nauttimassa baban pääsiäisloma-ajelulla, jos en muuta.
TykkääLiked by 2 people
Ikävä kyllä et ole mielestäni, Johanna, onnistunut osoittamaan, mitä mielipiteitä täällä on muodostettu ”kevein perustein”.
Mutta kelataanpa hiukan tapahtuneita tosiasioita. Erkki Hurtig erotettiin ensin puhujantehtävästä ja lopuksi sidottiin eli julistettiin epäuskoiseksi. Näiden tapahtumien vuoksi hän menetti suuren määrän ihmissuhteita. Kuten jokainen voi tarkistaa äänitteistä, syy kaikelle tälle jää hyvin, hyvin epämääräiseksi. Moni asia viittaa siihen suuntaan, että varsinainen syy oli se, että Erkki astui SRK:n silloisen puheenjohtajan varpaille puuttuessaan siihen, miten tämä oli hoitanut erästä pf-tapausta.
Todettakoon vielä, että Erkki on yrittänyt selvittää tätä asiaa ”virkatietä” kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Hän on yrittänyt selvittää sitä paikallisesti, on ottanut yhteyttä SRK:n, mutta siellä levitellään vain käsiä. Voin vakuuttaa, että hän on tehnyt kaikkensa ollakseen nöyrä ja rakentava. Äänitteiden julkaiseminen ei siis ollut mikään kevyt hetken mielijohde vaan pitkän ja äärimmäisen raskaan prosessin päätepiste.
Kun Erkin tapaukseen yhdistetään viime vuosien muut jutut ja blogitekstissä esitellyt 1970-luvun asiat, voisi luulla, että nuoremman polven vl:t keskustelisivat täällä yksissä tuumin ja päättäväisesti siitä, miten varmistamme, että jatkossa vl-liikkeessä ei tapahdu tällaisia hirveyksiä. Kristittyinä ihmisinä heidän odottaisi pitävän pyhällä vakavuudella mielessään toisen käskyn: ”Älä lausu petollisesti Herran, Sinun Jumalasi nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka lausuu Hänen nimensä petollisesti.” Mitäs muuta nämä tällaiset ovat kuin pahimman laatuista Jumalan nimen petollista käyttöä?
Mutta mitä tapahtuu? Kuten MH totesi, keskustelu muuttuu oitis metakeskusteluksi: keskustellaan ennen kaikkea siitä, MITEN tällaisista asioista saa keskustella. Ja selvähän se, että arvokkuus pitää ennen kaikkea säilyttää ja hyvät tavat, myös lähes mielisairaalakuntoon hoidetun ja oikeastaan erityisesti hänen. Se, saako äänitteitä julkaista, on totta kai paljon tärkeämpi kysymys kuin se, mitä ne pitävät sisällään ja mitä se kertoo vl-liikkeestä. Ja jollei keskustelu tapahdu oikealla tavalla, sitten nähtävästi koko ongelman käsittely kaatuu muotovirheeseen eikä sitä tarvitse ottaa ollenkaan pöydälle.
Kun tätä tällaista seuraa, täytyy sanoa, että tulee niin väsynyt, surullinen ja sanaton olo, että sitä on vaikea sanoin kuvata. Yritän kuitenkin jotain.
Ensinnäkin: Kuten MH totesi, jos jokin asia on totta, se on totta ja se tulee ottaa sellaisena vastaan vaikka se ilmaistaisiin kuinka ”huonotapaisesti” tahansa.
Toiseksi: Toteuttakaa kultaista sääntöä ja rakkauden kaksoiskäskyä. Kuunnelkaa äänitteet ja asettakaa itsenne tai joku teille rakas ihminen – vaikkapa lapsenne – Erkin asemaan. Olisiko kivaa? Entä miltä tuntuisi se, kun Sinä -tai vaikkapa lapsesi – yrittäisit kiinnittää ihmisten huomion siihen, mitä teille on tapahtunut, ja nämä keskittäisivätkin päähuomion siihen osasitko ilmaista Sinulle tapahtuneen varmasti oikealla tavalla, ”arvokkaasti ja hyviä tapoja noudattaen”?
Tämä taipumus ”metakeskusteluun” – eli siihen, miten asioista saa keskustella – on mielestäni yksi suurimmista vanhoillislestadiolaisuuden ongelmista. Sen avulla on niin helppo estää keskustelu itse asiasta. Keskustelu 1970-luvun tapahtumista on jo vuosikymmenten ajan ollut pääasiassa keskustelua siitä, voiko niistä keskustella ja jos voi, miten. Myös lähes jokaisen tuntemani pf-tapauksen kohdalla keskustelu on kääntynyt siihen, onko uhri nostanut asian esille varmasti oikealla tavalla ja oikeassa hengessä/asenteella/motiiveilla/tyylillä/foorumilla. Vanhoillislestadiolaisen yhteisön olisi tärkeä päästä eroon tästä metakeskustelu-kompleksistaan.
TykkääLiked by 2 people
Tämä olkoon viimeinen kommenttini tähän keskusteluun. Kirjoittaessani ”kevein perustein” en tarkoittanut erityisesti Erkin tapausta, Erkin näkökulmaa ainakaan. Se oli yleinen havainto jo pitemmältä ajalta, eikä suinkaan koske kaikkea kirjoittelua. En pysty nyt puhelimella alkaa selata esimerkkejä, enkä haluakaan. Erkki H. saa minulta suurimmat sympatiat, olenhan tavannut hänet ensi kertaa jo silloin kun olin pysytukkainen teini. Kunnioitan häntä ihmisenä ja olen kuullut hänestä paljon hyvää. Kysymys oli edelleen nauhoituksista, joista olen jo sittemmin kirjoittanut, että jos se on lain edessä ok, mikäpä siinä sitten. Paree vrm minunkin ottaa leipiä tästä blogista, pärjäätte mainiosti ilman minuakin. Mutta monia hyviä kommentteja täällä on ollut, esim. Pertti Niukkasella, Eudokimoksella, Ajatuksella, Amicuksella, Olofilla ja monilla monilla muilla, tulkoot kehutkin näin lopuksi.
TykkääLiked by 1 henkilö
Johanna, ojennan myös ystävyyden käden 😊 Niin, ongelmatonta hengllistä yhteisöä ei ole. Myöskin ort. kirkossa on omat ongelmansa ja keskustelunsa. Kaikki kirkot ovat samaan aikaan syvästi inhimillisiä ja jumalallisia. Minusta moniäänisyys on vain hyvästä ja vapaa keskustelu asioista–sillä vain dialogissa voi syntyä yhteinen näkemys. Ja kaikesta ei edes tarvitse saavuttaa konsensusta.
Kuitenkin silloin, kun on kysymys väkivallasta –henkisestä tai sen alalajista, hengellisestä väkivallasta, on velvollisuus puolustaa sen uhreja ja yleensä heikommassa asemassa olevia!
TykkääTykkää
Täällä näköjään kymmenkunta ihmistä kirjoittelee toisilleen, noin 400 kirjoitusta olette saaneet aikaiseksi, ja kielenkäyttö on kyllä aika hurjaa.
TykkääTykkää
Kielenkäyttö hurjaa? Väittäisin, että todella harvalla foorumilla on keskustelun taso niin korkea kuin täällä.
Keskustelijoita voi olla noin kymmenkunta. Lukijoita sen sijaan hiukan enemmän – viime päivinä on ollut keskimäärin noin 2000 lukukertaa päivässä.
TykkääLiked by 1 henkilö
tai sanoisinko että jotenkin maanisdepressiivistä
TykkääTykkää
No sano ihmeessä, jos tuntuu mukavalta semmoinen leima lyödä… 😀
TykkääTykkää
Mun mielestä ei ole hyvä käyttää sairaustiloja kuvailevina käsitteinä (varsinkaan negatiivisessa sävyssä).
Sairaudet ovat osa ihmiselämää, eivätkä sovi haukkumasanoiksi. Se ei ole kunnioittavaa sairauksista kärsiviä ihmisiä kohtaan.
TykkääTykkää
no joo myönnän että maanisdepressiivisen sanan käyttö oli turhaa, mutta kieltämättä kyllä nämä kirjoitukset täällä lähes kaikki on hyvin synkkämielisiä, ei näy sellasta toivon eikä valon pilkahdusta.
TykkääTykkää
Hyvä, kiitos korjauksesta:)
Niin, harmi jos viestien lukeminen tuntuu masentavalta..
Minä luulen että monilla on aika raskas ja surullinen olo Erkki Hurtigin kokeman kohtelun takia. Minulla ainakin on. Suruun liittyy muitakin asioita.
Luottamus keskusyhdistykseen on minulla ainakin nollassa.
Jos EH: ta kohdeltiin näin, en itsekään koe olevani turvassa.
Olen nauttinut koko elämäni ajan kristuksesta vl- liikkeessä. Ne ovat olleet onnellisia aikoja. Tällainen tapahtuma itselle rakkaassa seurakunnassa ja yhteisössä.. tuntuu kuin rakastetun petokselta. Nähdä tällaista pahuutta seurakunnassa jonka kuului olla suola ja valo tai toisiaan rakastava lammaslauma!
TykkääLiked by 1 henkilö
http://www.radiot.fi/#!/ohjelma/radio-dei/heratys Joonan haastattelu noin 66 minuutin kohdalta eteenpäin.
TykkääTykkää
http://www.radiot.fi/#!/ohjelma/radio-dei/heratys Joonan haastattelu noin 66 minuutin kohdalta eteenpäin viime tostaina 19.4.2018.
TykkääTykkää
Tilaisuuden, jossa olet läsnä, voit lähtökohtaisesti äänittää.
Voitko kuunteluttaa sitä muilla, jos olet äänittänyt salaa? Riippuu sisällöstä ja osin myös tilaisuuden luonteesta. Esimerkiksi puhujainkokous ei ole tietääkseni julkinen tilaisuus, mutta seurat ovat. Pelkkä tiedon julkistaminen, että joku henkilö on osallistunut hengelliseen tilaisuuteen, voi ylittää arkaluonteisen henkilötiedon sopimattoman levittämisen kynnyksen.
Viimekädessä tuomioistuimet arvioivat sitä, onko joltakin osin ylitetty arkaluontoisten tietojen levittämistä rajoittavien säännösten kynnys. Suotavaa olisi, että vastuussa olevat kommentoija (Erkki) ja julkaisija (blogisti) olisivat käyneet tämän pohdinnan läpi ennen nauhoitteiden julkistamista. Osittain näyttää siltä, ettei tällaista pohdintaa ole riittävästi tehty, joskaan en nauhoja ole kuunnellut.
TykkääTykkää
No miten olisi, jos kuuntelisit, ennen kuin ryhdyt ottamaan kantaa. 😀
En epäile sitä, etteikö jollakulla voisi hyvinkin olla motiivi venyttää laintulkintaa siten, että saisi ährättyä äänitteet käsitteen ”arkaluonteisen henkilötiedon sopimaton levittäminen” alle. Jos näin tapahtuu, on kiinnostavaa miettiä, onko tässä oikeasti kysymys ”arkaluonteisen henkilötiedon sopimattomasta levittämisestä” vai siitä, että kyseistä käsitettä väärinkäytetään häpeällisten tekojen peittelemiseen – tekojen, jotka ovat häpeällisiä sen vuoksi, että ne ovat vääriä.
Ja jos joku harkitsee tällaista käräjäjuttua, kehotan ennen siihen ryhtymistä harjoittamaan riittävästi pohdintaa sen suhteen, missä määrin pyrkimys sensuroida hoitokokousäänitteitä oikein käräjäjutun voimin pelastaa mainettasi. Ilmaisena arviona veikkaan, ettei missään määrin, päinvastoin.
TykkääTykkää
Kiitos Joonalle asiallisesta ja tasapuolisesta haastattelusta.
TykkääTykkää
Enpä usko, että kukaan harkitsee käräjöintiä. Toteamus liittyi siihen, ettei some-kansa määritä noita periaatteita vaan lopulta tuomioistuin. Lainsäädäntöön nähden ainakin osa julkaisuista liikkuu harmaalla alueella.
En viitsi ryhtyä kuuntelemaan, kun se ei tunnu oikealta.
Hiukan yllättynyt olen siitä, kuinka Joona suhtautuu siihen, onko joku toiminta säädetty yhteiskunnassa sellaiseksi, että siitä tulisi pidättättyä, ja siihen, mikä vastuu hänellä itsellään on julkaisijana.
En ole ottanut kantaa muuhun kuin julkistamiseen ja arvioinut jossakin kommentissani nauhoittamisen luottamusvaikutuksia. Ymmärrän näkemyksesi siitä, minkä vuoksi koet julkistamisen tarpeelliseksi. Silti periaatteena ei voi olla, että tarkoitus pyhittää keinot.
TykkääTykkää
Suhtaudun mitä suurimmalla vakavuudella siihen, onko joku toiminta säädetty yhteiskunnassa sellaiseksi, että siitä tulisi pidättäytyä. Vielä suuremmalla vakavuudella pyrin suhtautumaan siihen, mikä on objektiivisesti oikein tai väärin.
Sen sijaan en suhtaudu kovin suurella vakavuudella tarkoitushakuiseen laintulkintaa, jossa laista yritetään löytää porsaanreikiä totuuden pimittämiseksi ja vääryyden suojelemiseksi. Tiedän, että sellaisia on helppo löytää, jos haluaa.
Laki on nähdäkseni asian suhteen varsin selvä. Rikoslain 24 luvun 8 §:
”Yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä ei pidetä sellaisen yksityiselämää koskevan tiedon, vihjauksen tai kuvan esittämistä politiikassa, elinkeinoelämässä tai julkisessa virassa tai tehtävässä taikka näihin rinnastettavassa tehtävässä toimivasta, joka voi vaikuttaa tämän toiminnan arviointiin mainitussa tehtävässä, jos tiedon esittäminen on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi.”
Puhujan tehtävä tai johtokunnan jäsenyys on julkinen tehtävä tai ainakin rinnastettavissa siihen. Siihen voi sisältyä hyvinkin merkittävää vaikutusvaltaa. Hoitokokoukset puolestaan ovat yhteiskunnallisesti merkittävä asia tutkimustiedonkin valossa. Äänitteet palvelevat sillä kuultavien julkista luottamustehtävää hoitavien viranhoidon arviointia sekä tämän yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemistä yleensä.
TykkääTykkää
Joskus olen miettinyt mitenköhän tuomitsemisvalta (Vapahtajalle annettu yksinoikeus aikojen lopussa uskontunnustuksemme mukaan) ja päästö- ja sideavaimet (julistetaan joko taivaskelpoiseksi tai helvettiin meneväksi uskottomaksi pötköksi) oikein suhtautuvat toisiinsa? Tarkoittaako Vapahtajamme päästö- ja sideasanat sittenkin vain lähetyskäskyä, evsnkeliumityötä eikä suinkaan hoitokokoustilannetta. Onkohan vl- liikkeen suppeasti käsittämää sidontavaltaa, tuomiovaltaa, sen paremmin seurakunnalla kuin yksityiselläkään ? Entäpä jos seurakuntakin erehtyy? Muuten… mikä on Paavalin Timoteuskirjeiden eksegeettinen tausta? Tiettävästi hän kirjoitti ne kuolemansa jälkeen, tarkoitan että ne ovat syntyneet vasta Paavalin jo kuoltua.
TykkääTykkää
Jos luet kommenttini uudestaan, näet että ne eivät ole ehdottomia. Aika köykäisesti leimaat esitetyt seikat vääristeleväksi tai laajentavaksi laintulkinnaksi.
Osa äänitteistä tai äänitteet osittain voivat olla lain mittapuussa sellaisia, että niiden julkistaminen ei ole väärin. Äänitteillä keskustelun perusteella puhutaan monista henkilöistä ja äänitteillä on äänessä monessa asemassa olevia henkilöitä.
Käsityksiisi mainitsemasi lain sisällöstä täytyy suhtautua kriittisesti. Puhujan tai ry:n johtokunnan jäsenyys ei ole julkinen tehtävä eikä myöskään rinnastu sellaiseen. Helpommin ehkä täyttyy yhteiskunnallisesti merkittävä asia, mutta sitäkin täytyy peilata ko. jutun ja jokaisen henkilön osalta erikseen suhteessa yläkäsitteeseen ko. hoitokokouksen yhteiskunnallinen merkitys. Srk:n johtokunnan pj:n tehtävä on katsottu mediassa niin merkittäväksi, että hänen nimensä on julkaistu pedofilia-rippisalaisuus -jutun yhteydessä, mutta uskoisin, että lehti ei julkaisisi nauhoitteita, vaikka sillä olisi ollut sellaisia lähteenä.
Mutta eipä tästä liene tarpeen enempää keskustella. Tunnistan itsestäni monen mainitseman tirkistelyn halun ja uteliaisuuden kuunnella noita nauhoja ja yritän sitä itsessäni vastustaa. Käsitykset tapahtumista on mielestäni mahdollista esittää ja avata kirjoittamalla. No, näkemykset tästä julkistamisasiasta on esitetty ja kukin arvioikoon asiaa omalla kohdallaan, kun kuuntelee.
TykkääTykkää
Lisään vielä sen, että koen Joona kommentointini perusteella loukkaaviksi esittämäsi vihjailut totuuden pimittämisestä ja vääryyden suojelemisesta. Tulkitset aiheettomasti ja väärin allekirjoittaneen motiiveja. Motiivini nousee ihan puhtaasti siitä, että minun silmiini kynnys julkistamisoikeuden suhteen on ylitetty ja kritiikin vastaanottaminen tältä osin on yksisilmäisen torjuvaa.
TykkääTykkää
Kuten jo edellä sanoit: ”No, näkemykset tästä julkistamisasiasta on esitetty ja kukin arvioikoon asiaa omalla kohdallaan, kun kuuntelee.”
Uskon siis että pointtisi on selkeästi esitetty ja myös ymmärretty. Samoin uskon Joonan ja Erkki Hurtigin osalta. Jos näkemyseroja jää, niin jääköön! Vihjailut ja varsinkin epäilykset vihjailusta eivät taida enää asiaa edistää. Niitä nimittäin riittää loputtomiin. Mutta jatkettakoon, jos siltä tuntuu.
TykkääTykkää
Joonan tunteet asiasta ovat samanlaisia kuin minunkin. Yritän avata asiaa.
Vaikuttaa oudolta, että olet kiinnostunut äänitteiden julkaisemisen mahdollisesta oikudesta, sen sijaan että hämmästyisit sitä vääryyden suuruutta joka lopulta johti näiden äänitteiden julkaisemiseen.
On totta että en voi tietää motiivejasi. Mutta minulle tulee mieleen klassinen kohta uudesta testamentista: ”älkää seuloko hyttysiä ja nielkö kameleita”.
Ymmärrän että jotkut ihmiset haluavat keskustella vain asioista. Mutta EH:n kokema kohtelu nostaa itsessä tunteet niin pintaan, etten voi olla kiinnostunut muotoseikoista.
PS. Jos jonkun mielestä seuroissa käyminen on niin”yksityiselämää loukkaavaa”, ettei siitä saisi kertoa kenellekään, niin kannattaakohan siellä sitten edes käydä?
TykkääLiked by 1 henkilö
Itse näen ja koen asian juuri näin kuten Jusbru ja Joona. On vaikea tavoittaa miksi joku tuollaista vääryyttä ja pimeyttä kohdatessaan kiinnostuu lähinnä arvioimaan sitä liikkuuko äänitteiden julkaisu lain harmaalla alueella. Vieläpä niin että kukaan ei kuitenkaan mitään faktaa ole näiden arvioiden tueksi tänne laittanut. Ei ensimmäistäkään lain pykälää tai momenttia. Pelkkää mutuilua. Se on hyvä periaate ettei arvaile toisen motiiveja ja toki jokainen on vapaa kirjoittamaan asioista siitä näkökulmasta minkä tärkeäksi kokee. Itselläni läikkyi tässä keskustelussa yli sen vuoksi, etten oikein kyennyt käsittämään, miten joku voi tällaisen asian edessä vetäytyä puolueettomalle kentälle. Ollaan neuvomassa Erkkiä miten tulisi asiaa käsitellä, tai onko äänitteiden julkaisu hyvien tapojen mukaista jne. ja sitten vetäydytään ulkopuolelle: ”En ota kantaa itse asiaan”, ”en hyväksy vääryyttä, mutta”. Lisäksi näitä samankaltaisia tapauksia on ollut viime vuosien aikana useita muitakin, ja ne (liikkeen johto) joilla olisi suurin vastuu asioihin reagoida, eivät sitä tee vaan hiljaisuus vallitsee. Onko päädytty siihen että pienimmällä riesalla selvitään, jos vain vaietaan asiat kuoliaiksi?
Korostan että en halua tätä nyt kenellekään henkilökohtaisesti kohdistaa, vaan herättää keskustelua itse asiasta. Herää kysymys onko mitään toivoa siitä että yhteisö todella uudistuisi ja tämän kaltaiset toimintatabvat ja niiden takan olevat opit kertakaikkiaan Ja kyllä useita hyviä ja raikkaita kommentteja on myös ollut. Itselläni alkaa vain olla mitta täynnä myös herätysliikkeemme äärivarovaista keskustelukulttuuria, joka usein uhkaa johtaa siihen, että totuus jää jalkoihin. Lisäksi oman ry:ni piirissä valitettavasti jälleen kerran olen törmännyt vastuuhenkilöiden epärehellisyyteen ja kieroihin toimintatapoihin, mikä entisestään sai minut kierroksille. Mutta edelleen korostan että haluan herätellä keskustelua itse asiasta, enkä nyt kyseenalaista kenenkään motiiveja. Ymmärrän että tänne laitetut kommentit eivät edusta kommentoijien koko ajatusmaailmaa ja voi olla monia syitä sille miksi joku kiinnittää huomionsa etupäässä äänitteiden julkaisuun.
TykkääTykkää
Lähti keskeneräisenä tuo yllä oleva. Tässä korjattu versio.
Itse näen ja koen asian juuri näin kuten Jusbru ja Joona. On vaikea tavoittaa miksi joku tuollaista vääryyttä ja pimeyttä kohdatessaan kiinnostuu lähinnä arvioimaan sitä liikkuuko äänitteiden julkaisu lain harmaalla alueella. Vieläpä niin että kukaan ei kuitenkaan mitään faktaa ole näiden arvioiden tueksi tänne laittanut. Ei ensimmäistäkään lain pykälää tai momenttia. Pelkkää mutuilua. Se on hyvä periaate ettei arvaile toisen motiiveja ja toki jokainen on vapaa kirjoittamaan asioista siitä näkökulmasta minkä tärkeäksi kokee. Itselläni läikkyi tässä keskustelussa yli sen vuoksi, etten oikein kyennyt käsittämään, miten joku voi tällaisen asian edessä vetäytyä puolueettomalle kentälle. Ollaan neuvomassa Erkkiä miten tulisi asiaa käsitellä, tai onko äänitteiden julkaisu hyvien tapojen mukaista jne. ja sitten vetäydytään ulkopuolelle: ”En ota kantaa itse asiaan”, ”en hyväksy vääryyttä, mutta”. Lisäksi näitä samankaltaisia tapauksia on ollut viime vuosien aikana useita muitakin, ja ne (liikkeen johto) joilla olisi suurin vastuu asioihin reagoida, eivät sitä tee vaan hiljaisuus vallitsee. Onko päädytty siihen että pienimmällä riesalla selvitään, jos vain vaietaan asiat kuoliaiksi?
Korostan että en halua tätä nyt kenellekään henkilökohtaisesti kohdistaa, vaan herättää keskustelua itse asiasta. Herää kysymys onko mitään toivoa siitä että yhteisö todella uudistuisi ja tämän kaltaiset toimintatavat ja niiden takan olevat opit kertakaikkiaan tuomittaisiin ja niiden suhteen alettaisiin soveltaa nollatoleranssia. Ja kyllä useita hyviä ja raikkaita kommentteja on myös ollut. Itselläni alkaa vain olla mitta täynnä myös herätysliikkeemme äärivarovaista keskustelukulttuuria, joka usein uhkaa johtaa siihen, että totuus jää jalkoihin. Lisäksi oman ry:ni piirissä valitettavasti jälleen kerran olen törmännyt vastuuhenkilöiden epärehellisyyteen ja kieroihin toimintatapoihin, mikä entisestään sai minut kierroksille. Mutta edelleen korostan että haluan herätellä keskustelua itse asiasta, enkä nyt kyseenalaista kenenkään motiiveja. Ymmärrän että tänne laitetut kommentit eivät edusta kommentoijien koko ajatusmaailmaa ja voi olla monia syitä sille miksi joku kiinnittää huomionsa etupäässä äänitteiden julkaisuun.
TykkääTykkää
Antti, sanot: ”En viitsi ryhtyä kuuntelemaan, kun se ei tunnu oikealta.” Nyt kysyn sinulta, että sekö tuntuu sinusta oikealta kun toteat: ”koen Joona kommentointini perusteella loukkaaviksi esittämäsi vihjailut totuuden pimittämisestä ja vääryyden suojelemisesta.”
Luulen, en tiedä, että kuulut vl – uskoviin ja haluat suojella yhdistyksen mainetta. Maine pysyisi hyvänä, jos väärinkäytökset eivät tulisi ihmisten nähtäväksi. Esität motiiviksesi: ”Motiivini nousee ihan puhtaasti siitä, että minun silmiini kynnys julkistamisoikeuden suhteen on ylitetty ja kritiikin vastaanottaminen tältä osin on yksisilmäisen torjuvaa.”
Vl – usko on, tai pitäisi olla uskova yhteisö, joka pitää kiinni Jumalan sanasta, siis enemmän kuin maallisesta laista. Tämän takia uskovien toiminta tulee olla valon kestävää, eli läpinäkyvää. Jeesus itse sanoo miten uskovan tulee maailmassa elää:
”Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.”(Joh.8:12)
Sinä Antti haluat etsiä, vaikka pientä rakoa, että voisit paheksunnallasi lisää häpäistä Erkkiä ja kun et ole kuunnellut, käyt Joonan kimppuun. Minä kyllä ymmärrän hyvin sinun katsantokantasi, sillä kun nämä väärinteot tulevat ilmi, kukaan rehellinen ihminen ei kykene enää olemaan tuollaisessa uskonyhteisössä, jossa ei Jumalan sana ole valona, eikä näyttämässä tietä, että uskovat osaisivat seurata Jeesusta.
Paavali neuvoi Efesolaisia uskovia totuuteen ja tuomaan esiin salatut syntiteot, joita salakähmäisesti heidän joukossaan tehtiin:
”Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä.
Pyrkikää saamaan selville, mikä on Herran mielen mukaista.
Älkää osallistuko pimeyden töihin: ne eivät kanna hedelmää. Tuokaa ne päivänvaloon.
Mitä sellaiset ihmiset salassa tekevät, on häpeällistä sanoakin,
mutta kaikki tulee ilmi, kun valo sen paljastaa.”(Ef.5:9-13)
Muista Antti miten Paavali muistuttaa Efesolaisia uskovia siitä mikä tulee olla uskovan esikuva. Jos Jumala saa olla esikuvana, silloin ei kärsi tehdä pimeyden töitä. Ennen kuin vastaat minulle, menepä ja kuuntele, miten uskovat ovat Erkkiä kohdelleet. Tässä vielä tuo Efesolaiskirjeen alku:
”Pitäkää siis Jumalaa esikuvananne, olettehan hänen rakkaita lapsiaan.
Rakkaus ohjatkoon elämäänne, onhan Kristuskin rakastanut meitä ja antanut meidän tähtemme itsensä lahjaksi, hyvältä tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle.”(Ef.5:1,2)
TykkääTykkää
Luottamuksesta vielä, kyllähän sellaisen ihmisen luottamus menee joka salaa nauhoittaa keskustelun ja pistää sen sen jälkeen nettiin, kyllä nauhoittajan ja julkaisijan luottamus on pyöreä nolla tämän jälkeen.
TykkääTykkää
No niin, näyttää siltä että tälle metakeskustelulle on edelleen tarvetta. Jatkukoon se siis, vaikka itse toivoinkin sen jo laantuvan. Pelkään nimittäin, että sen jalkoihin jää eräitä muita kesken käsittelyn olevia aiheita.
Kalle kirjoitti: ”Mielellään lukisin keskustelijoitten kannanottoja Manselaisen kirjoituksessa olevaan saarnaan. Minunkin mielestä saarna on SRK:n ’virallisen’ linjan vastainen. Miten SRK reagoi tällaiseen? Tai miten mielestänne tulisi reagoida?”
Ko. saarnassa puhuja lausuu: ”Tämä maailma ei tykkää, eikä se ole kumma asia, jos jumalanvaltakunta yrittää käydä pitämään hoitokokouksia. Vaan tahtoo olla, että siellä joukossa on joku katkeroitunut, joka viepi terveisiä ulkopuolisille. Niin nehän nostaa metelin. – – – Niinhän se on käynyt. Kyllä me muistamme 70-lukua ja siellä kovin marmatetaan, että ei saa eikä olis saanut pitää. Mutta ajatelkaa rakkaat jumalanlapset, jos niitäkään hoitokokouksia ei olisi pidetty. Miten olisi käynyt? Kuinka moni meistä olisi uskomassa? Tehkääpä sellainen kysymys?”
Vertailukohdan hoitokokouksille puhuja löytää Aabrahamin ja Lootin paimenten riidasta ja sen selvittelystä. Eikö uudempaa vertauskohtaa olisi löytynyt? Miksi esim. varmasti yhtä konservatiivisessa rukoilevaisuudessa ei vastaavaa tarvittu saman yhteiskunnallisen arvomurroksen torjumisessa? ”Tehkääpä sellainen kysymys!” 🙂
Manselainen kertoo:
– Minulle on kerrottu, että tämä maallikkopuhuja yhdessä toisen tamperelaisen kollegansa ja parin kolmen muun avustajansa kanssa kuuluu naapurisiionimme Lempäälän kovien otteiden yllyttäjiksi ja tukijoiksi.
– Lisäksi nämä veljet ovat jo vuosia vainonneet ja vaatineet hoitokokouksiin erästä pappisveljeä, joka ei lakkaa puhumasta Jumalan suurista teoista ja Kristuksesta.
– Törkeintä, mitä olen aivan varmalta taholta kuullut, on että toinen näistä puhujista on yrittänyt kristillisyyden organisaatioiden kautta estää uskovaisen ammattiauttajan avun näille uhreille [Lempäälässä?]. Liikutaanko laillisuuden rajan sisä- vai ulkopuolella? Onko maallikkosaarnaajan valta näin vahva?
Eipä helpolta näytä talostelu Tampereen seudulla! Lempäälän ry:n suhteen SRK on kai jo heittänyt hanskat naulaan. Lempäälä voi näköjään tehdä mitä haluaa, vaikka sääntöjensä mukaan SRK:lla olisi valtuudet koko ry:n erottamiseen. Tampereen suhteen voisi vielä jotakin tehdä taudin leviämisen ehkäisemiseksi. Se kyllä vaatisi nopeita otteita Manselaisen kuvailemien sooloiluiden estämiseksi.
Taitavat kuulostaa hiukan tekopyhiltä nämä ulkopuolisen (armo)neuvot? 😉
TykkääLiked by 1 henkilö
Kyllä Erkki Reinikaiselle pitää antaa tunnustus, kun hän 84-vuotiaana 2003 julistaa Muhoksen puheessaan mm:
”…Meillä on herkkyyttä (taipumusta) laittaa omia ajatuksia mukaan, jopa sellaisia ajatuksia, jotka ovat täysin vastoin Jumalan sanaa. Me herkästi rakennamme uskoamme teoilla, jotka eivät liity Jumalan sanaan ja ilmoitukseen…Tässä mielessä uskonpuhdistus edelleenkin jatkuu, se ei koskaan pääty. Me voimme myös rakentaa siihen, että ihmisten päätökset ovat kestäviä ja vedota siihen että seurakunnan ääni voi olla ratkaiseva… Seurakunnan tehtävänä on ainoastaan Jumalan sanan selittäminen, ei minkään uuden antaminen lisää. Meillä on taistelu hengellistä pahuutta vastaan taivaallisissa asioissa… Kirkolliskokouskin voi erehtyä, jos se ei perusta Jumalan sanalle. Ilmoitusten aika on päättynyt Kristukseen. Jos joku väittää muuta kuin mitä Jumalan sanassa on sanottu se on sielunvihollisesta… Hengen miekalla torjumme väärät opit… Olemme vain armosta uskovia! ”
Hyvä Antti,
oletko lukenut tarkkaan SRK:n historiat – mahtaa siellä olla aika paljon tulkintasi ylittävää tietoa julkaistuna? Entä millaisiin oikeuksiin lie perustunut mm. suviseurasaarnaäänitteiden julkaisut 1970-luvulta lähtien? Oletko seurannut sisällissodasta käytyä julkista keskustelua? Entä jos ja kun meillä on 40-50 vuoden takana hengellistä terroria, joka kosketti ainakin 100 000 suomalaista, joka traumautti henkisesti enemmän tai vähemmän kymmeniä tuhansia, johti satojen erottamisiin, fyysisen tai henkisen terveyden romahtamiseen ja kuolemantuottamuksiin! Eikö se ole sinusta myös yhteiskunnallisesti merkittävää?
Jos ja kun myös ns. viihde-elämän julkkisten ja politiikkojen suhteen noudatetaan kaventunutta yksityisyydensuojaa jopa heidän yksityiselämänsä suhteen, niin ilman muuta sama on sovellettavissa myös kristillisyytemme ”valtasaarnaajiin” ja SRK:n johtohenkilöihin – ei varmaankaan matalan profiilin ”paikallisiin” 🙂 puhujiin ja johtokuntien rivijäseniin. – Siis vaikka kysymys ei olisi julkisyhteisöistä, niin kun kysymys on julkisesta vaikuttamisesta!
Edellä blogissa mainittujen tuoreiden nauhoitteiden äänittäminen ja julkaisu on perusteltua, koska kysymyksessä on omienkin tunnustustenkin mukaan jo 1970-luvulla ”hoitomiehinä” profiloituneet ja mahdollisesti pahaakin jälkeä tuottaneet. Lisäksi kirkon virassa toimivalta kirkko edellyttää kirkkolain noudattamista. Nauhoitteet osoittavat, mikä oli pelin henki ja käytäntö – henkinen väkivalta a la robespierre!
Ei tarvita suurta päättelyä, että Erkki Hurtigiin kohdistetuissa syytteissä oli ennen muuta hyvä weli -verkoston suojaaminen. Sekä EP:llä että AI:llä oli syystä tai toisesta tarve varmistaa johdon tuki itselleen ja siihen tarvittiin näyttöä ja solidaarista pikkupalvelusta. EH:n kohdistetuissa syytteissä keskeiseksi nousi ns. kirkolliskokouksessa edustajiemme tuella päätetty parisuhderukous. Lukuisten indisioiden perusteella kysymyksessä oli silloisen SRK:n pääsihteerin ja arkkipiispan kanslian yhteisoperaatio, jolla oli tarkoitus ”muuttaa velat saataviksi”. SRK:n puheenjohtajalle oli operaatiosssa varattu rooli olla näkemättä ja kuulematta mitään. Ja kun pääosa puhujainkokouksen osaanottajista oli valmistautunut asian hyväksymiseen, tarvittiin myöhemmin kiusallisen asiantilan häivyttämiseksi ja harhauttamiseksi ”uhrilammasta” mihin osaan Erkki Hurtig joutui.
Ja ilman muuta – sittemmin vuonna 2014 – EP:n muutamaa viikkoa ennen AI:n suorittamaa sitomista puhujainkokouksessa lanseeraama yksityispanna kuului samaan kuvioon.
TykkääLiked by 2 people
Markulta erinomainen kommentti. Asiat asetettu mittasuhteisiinsa ja kokonaiskuva selkeä. Ei lisättävää. Ja kyllä olet aivan oikeassa tuon Reinikaisen saarnan suhteen. Väittäisin että se on rohkein ja harhat kirkkaimmin tunnistava saarna, jonka kukaan SRK:n johtotasolla toiminut on koskaan pitänyt. Harmi että se ei juuri ansaitsemaansa tunnustusta tuolloin saanut. Tunnustuksesta ja vaarin ottamisesta olisi seurannut paljon hyvää hedelmää.
TykkääTykkää
Itse en ole tälle palstalle linkitettyjä puheenvuoroja Erkki Hurtigin hoitokokouksista kuunnellut. Jäin kuitenkin miettimään niiden julkaisemisen mielekkyyttä, joka tulee mielestäni esiin seuraavassa Erkki H:n lauseessa: ”Tuon kokouksen jälkeen mitään minun sanomista ei ole noteraattu. He ovat olleet oikeassa, koska he ovat oikeassa. Sanoin eräässä haastatelussa että minusta tuli liikkeessä hylkiö. Sellaisena olen sen kokenut.”
Haluaisin tämän Erkin lauseen johdosta kiinnittää huomiota vuorovaikutukselliseen dynamiikkaan. Ihmisten kohtaamisessa ja vuorovaikutuksessa on kyse vastavuoroisesta kuulluksi ja nähdyksi tulemisen tarpeesta. Tässä tapauksessa Erkin tarpeesta tulla nähdyksi ja kuulluksi, saada perusteluita, kenties halusta oikaista asioita, kun on tullut kokemus kaltoinkohtelusta. Mikäli vastapuoli torjuu tämän pyrkimyksen vastavuoroiseen dialogiin, kyseessä on mitä julmin vallankäytön muoto: täydellinen hiljaisuus, joka syventää entisestään epäoikeudenmukaisuuden kokemusta, jonka vuoksi nämä nyt julkaistut linkit.
Jos asiat pystyttäisiin kohtaamaan tuoreeltaan (toisaalta parempi myöhään kuin ei milloinkaan), niistä voitaisiin keskustella, tarkastella eri näkökulmia ja etsiä erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Kuinka paljon säästettäisiinkään ihmisten kärsimystä, jonka kärsimyksen vaikutukset voivat olla pitkäaikaisia ja kauaskantoisia.
Vastapuolen hiljaisuus tai torjunta muistuttaa mykkäkoulua ystävyys- tai parisuhteessa. Myös varhaisen vuorovaikutuksen asiantuntijat pitävät tätä erityisen tuhoisana vuorovaikutuksen muotona, jos esim. vanhempi torjuu lapsen vuorovaikutuspyrkimykset katsomalla ohitse, torjumalla tai vetäytymällä. Tällöin lapsen koko olemassaolokokemus horjuu, hän kokee itsensä arvottomaksi ja häpeää jopa omaa olemassaoloaan ja ihmisyyttään: olen täysi nolla, hylkiö. Íhmissuhteissa torjutuksi tuleminen, poissulkeminen ja hiljaisuus on jopa haavoittavampi kokemus kuin kiivas yhteenotto tai riitely.
Mikä estää dialogin torjuvan osapuolen kohtaamasta ja keskustelemasta tasavertaisena? Mitä dialogin torjunta kertoo torjujasta ja vaikenijasta itsestään? Hänhän elää omassa kuplassaan, jossa hän on lähtökohtaisesti oikeassa eikä ole valmis muuttamaan mieltään. Ei ole halua tulla edes puolitiehen vastaan. Hiljaisuus on passiivis-aggressiivista vallankäyttöä, jolla osoitetaan että vastapuolen mielipiteet ovat merkityksettömiä, jopa hänen sieluntilansa on merkityksetön, koska kohtaamista ja asioiden selvittämistä ei nähdä tarpeellisena eikä arvokkaana. Tämä on aika julma viesti, mitä torjunta ja hiljaisuus antavat hengellisen väkivallan uhreille, ja niille seksuaalirikosten uhreille, jotka on vaiennettu vääristämällä Pyhää evankeliumia.
Erkille ja meille kaikille lohdutuksen sana Psalmista 139: ” 1) Herra, sinä olet minut tutkinut,
sinä tunnet minut.2) Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät, jo kaukaa sinä näet aikeeni.
3) Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut, perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni.
4) Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa, jota sinä, Herra, et tuntisi. 5) Sinä suojaat minua edestä ja takaa,
sinä lasket kätesi minun päälleni. 6) Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä, siihen ei ymmärrykseni yllä…11) Vaikka sanoisin: ”Nyt olen pimeyden kätköissä, yö peittää päivän valon”,12) sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo.”
TykkääLiked by 3 people
Miten suhtautua sellaiseen ihmiseen joka salaa nauhoittaa keskustelun ja laittaa sen sitten nettiin. Eipä oikein olisi haluja sellasen ihmisen kanssa keskustella.
TykkääTykkää
Erkki Hurtigin tapausta käsiteltiin laajasti jo puolitoista vuotta sitten ketjussa ”Sana on tullut lihaksi” https://hulluinhuonelainen.wordpress.com/2016/12/25/sana-on-tullut-lihaksi-2/ Sieltä voi helposti todeta, että Erkin tapausselostukset eivät ole muuttuneet. Nyt meillä vain on äänitteitä niiden tueksi.
Siitä ”yhden miehen sidontavallasta” (että ei aina tarvita yksimielestä seurakuntaa sitomiseen) kyselin tuolloin:
>>
Lainausta Pro Bonolta: ”Esitettiin siis erääseen Paavalin kirjoittamaan vedoten, että yksittäinenkin (johtomies?) voi sitoa toisen ihmisen synteihinsä. Eli että seurakuntaa ei välttämättä tähän tarvita.” Tämän ”eräs erittäin tunnettu puhuja ja pappi pari vuotta sitten puhujainkokouksessa lausui, ja toinen erittäin tunnettu puhuja ja pappi sitä säesti.”
Mihin Paavalin lausumaan nämä papit vetosivat? Erkki Hurtigin kertomasta selviää, että ajatuksen lanseerasi rovasti Erkki Piri puhujainkokouksessa 29.12.2014. SRK:n johtokunnan jäsen Alpo Isotalus varmaan kannatti ajatusta myös, mutta hän ei kai ole pappi (johtokunnan jäsenluettelossa löytyy: Kapteeni Alpo Isotalus, Tornio). Kuka siis oli se ”toinen erittäin tunnettu puhuja ja pappi”, joka Piriä säesti? Kysyn siksi, että papeilta voisi sentään odottaa vastuullisempaa käytöstä.
>>
Nythän meillä on äänite joulukuun 2014 puhujainkokouksesta, josta nuo Pirin perustelut selviävät. Mutta kuka se toinen pappi oli?
Siionin Kevät puolestaan kirjoitti:
”En edes uteliaisuuttani kärtä kertomaan, miten tarina jatkuu. Sen vain kysyn, onko muuten Torniossa tiedotettu ja tiedostettu, että yhdenmiehenjumalanvaltakuntaoppi kumottiin kesän 2015 puhujien ja seurakuntavanhinten kokouksessa? Ei kai tuollaista asiaa voi jättää kellumaan mihinkään välitilaan?”
Kellumaan tämä kysymys on kuitenkin jäänyt! Tätä minäkin ihmettelen suuresti. Kysymyshän on koko SRK-lestadiolaisuuden teologisesta ytimestä – avainten vallasta!
TykkääTykkää
Tässä vielä linkkaamastani vanhasta keskustelusta Pro Bono Publico’n kommentti kokonaisuudessaan:
>>
Sopiiko kysyä, koskiko tämä harhautuminen erityisesti tai myös sitä valitettavaa lausumaa, jonka eräs erittäin tunnettu puhuja ja pappi pari vuotta sitten puhujainkokouksessa lausui, ja toinen erittäin tunnettu puhuja ja pappi sitä säesti? Esitettiin siis erääseen Paavalin kirjoittamaan vedoten, että yksittäinenkin (johtomies?) voi sitoa toisen ihmisen synteihinsä. Eli että seurakuntaa ei välttämättä tähän tarvita.
Tiettävästi tämä lausuma on saanut paljon pahaa aikaiseksi sekä Amerikassa että Suomessa. Mm. juuri päättyneen vuoden keväällä eräs johtomies toimi näin, ja teki henkilökohtaisen ratkaisun ja sitoi toisen synteihinsä.
Tietenkään tällaista valtaa ei todellisuudessa ole yhdellekään ihmiselle tai edes huoneenhallitukselle annettu, mutta tällainen harhaoppi eli ja voi paksusti vuonna 2016 meidän liikkeemme sisällä, toki pintakerroksen alla häveliäästi piilossa (esim. tätäkään päätöstä ei seurakunnalle ole ilmoitettu). Aika näyttää onko vuosi 2017 parempi. Huonompi se tuskin voi enää olla tässä mielessä.
Pahuus jatkuu aina vähintään niin kauan, kunnes se myönnetään.
>>
Kuuntelin uudestaan tuon Erkki Pirin puheenvuoron puhujainkokouksessa 29.12.2014. Siinä hän kiittää edeltävää alustajaa, joka oli Seppo Lohi. Ilmeisesti juuri Lohi oli se ”toinen erittäin tunnettu puhuja ja pappi”, johon Pro Bono Publico viittaa.
Mikä oikein mahtaa olla Seppo Lohen käsitys sideavainten käytöstä? Lumijoen suviseuroissa 2011 hän on nettitiedon mukaan sanonut, että ”sideavain on sellaisen ihmisen omassa mielessä, joka ei usko kuulemaansa evankeliumia”. Myös Markku sanoo, että Lohi piti hoitokokousharhoja sivuten erittäin hyvän ja rohkean puheen. Saattoiko Lohi siis kolme vuotta myöhemmin yhtyä Pirin ajatukseen ”yksityispannasta”? Varsinaista täsmäteologiaa – vain Erkki Hurtigin vaientamiseksi? 😦
TykkääTykkää
Kiitos Pertti tuon vanhemman keskustelun linkittämisestä. Olin sen silloin lukenut, mutta nyt yhdessä Erkin äänitteiden ja tämän keskustelun kanssa se auttoi luomaan taas vähän paremman kokonaiskuvan.
Taas tulee turhautunut olo… Jos E. Pirin yhdenmiehen-sidontaoppi kerran kumottiin jo seuraavassa puhujien & seurakuntavanhinten kokouksessa, miksi Piriä/Tornion porukkaa ei ole ojennettu asiassa?
TykkääTykkää
Paradoksaalista tietenkin olisi, jos yksityispannan oli ottanut käyttöön ER luottomiestensä kanssa? Hoitokokousaikana sitomisesta päättivät johtomiehet / johtokunta, mutta kuitenkin muodollisesti se tehtiin seurakunnan nimissä. Yksityispannassa välttämättömyydestä tuli hyve ja se olisi periaatteessa jokamiehenoikeus, mutta käytännössä ”valtasaarnaajien”. Olisi vaikea kuvitella, että joku ”paikallinen puhuja” olisi sitonut ER:n tai EP:n, siitähän olisi pian tullut kuin Väinämöisen ja Joukahaisen välinen mittely… 🙂
TykkääTykkää
Jotenkin on alkanut tuntua, että koko sidevaltaoppi on lähinnä hengellistä väkivaltaa. Se on fundamentalistista raamatuntulkintaa.
TykkääTykkää
Kiitos Quo Vadis 22/04/2018 11:45
Sanoitit oleellisen minun näkökulmasta.
Kertauksen vuoksi. Syksyllä 2014 pidettiin kymmenkunta kokousta jonka aiheena oli miten minut saataisiin sidottua. Ongelmaksi muodostui se , että asian taakse ei saatu yksimielisyyttä.Yhteenkään kokoukseen minua ei kutsuttu, puhumattakaan siitä että asiassa liikkeellä olleet olisivat ottaneet minuun yhteyttä.
Heillä ei ollut hätä minun sieluntilasta, vaan siitä miten minut saisi vaiennettua.
Vuodenvaihteen puhujainkokouksessa Erkki Piri lanseerasi julkisesti ”yhden miehen sidonta-avainteologian”. Seuraavaksi illaksi Torniossa SRK:n johtokunnan jäsen Alpo Isotalus kutsutti koolle johtokunnan. Nyt oli olemassa työkalu sitomiseen, vaikka seurakunta ei lähtisi siihen mukaan yksimielisesti. Päätettiin laatia kirje seurakunnalle tiedoksi, ja lukea se seurojen väliajalla 4.4.2015. Minun kutsumista ”sidontatilaisuuteen” ei pidetty tarpeellisena. Myöskään seurakunnalle ei ilmoitettu mitään, että tällainen asia on tulossa seurojen yhteyteen. Seuroissa saattoi ole kuka tahansa, seurathan ovat avoimia kaikille.Lähes kaikille se tuli yllätyksenä, ja järkytyksenä.
Olin kuitenkin paikalla seuroissa, kun rauhanyhdistyksen puheenjohtaja seurapuheen ja virren jälkeen meni eteen. Siinä hän alkoi lukemaan, tuota yhdessä laadittua kirjettä. Kun minulle selvisi mistä on kyse laitoin puhelimessa äänityksen päälle. Laitoin linkin tuohon postaukseen aiemmin tässä ketjussa. Perustelin sitä sillä että tähän asti ulkopuoliset ovat olleet kuulopuheiden varassa. Joko minun kertomana, tai jonkun muun. Tavatessani tuttavia muilta paikkakunnilta olen voinut havaita, että tieto kokouksista on levinnyt laajalle. Tietoa siitä mitä kokoukset ovat sisältäneet, tai esim miksi minut on sidottu ei kenelläkään ole ollut. Kuitenkin moni on jättänyt tervehtimättä, ja moni on karttanut kohtaamista.
Nyt moni on voinut kuunnella tuon tammikuisen kokouksen kulun, ja muodostaa siitä oman käsityksen. Kommenteissa onkin tilaisuudesta runsaasti kommentteja,jotka tukevat sitä käsitystä mitä itsellänikin siitä on. Jotkut eivät ota kantaa hoitokokousmenettelyyn, ainoastaan siihen että onko niitä sopiva äänittää, ja laittaa yleisesti kuultavaksi.
Olen harkittuani asiaa poistanut tuon tammikuun tilaisuuden linkin, joten sitä ei voi enää kuunnella. Uskon että se on tehnyt tehtävänsä, ja avannut monille sitä mistä hoitokokouksissa ja esimerkiksi sitomisessa on kyse. Lisäksi toivon että niiden julkistamien on nostamassa kynnystä siihen että vastaavia tilaisuuksia ei järjestetä, vaikka edes sen pelon vuoksi että joku voi ne äänittää.
Jos olen pahoittanut jonkun tilaisuudessa puheenvuoron käyttäneen mieltä,julkistamalla äänityksen, pyydän sitä anteeksi.
Toivon nyt että keskustelu voisi jatkua postauksen varsinaisista kysymyksistä.
TykkääLiked by 3 people
No hiukka inhorealistisesti voisi sanoa, että olisiko siinä pientä edistystä, jos joskus ”väärien” asioiden esille ottaminen oli jo merkki väärästä sieluntilasta ja nyt sitten ”väärällä tavalla” esille ottaminen… 🙂 Joonakin kirjoitti tästä usein sisällön syrjäyttämästä ”metakeskustelusta” kommentissaan edellä eilen 21.4. klo 22.46.
Kun kesällä 2008 pyysin puheenjohtajaa ja pääsihteeriä selvittämään srk.fi sähköpostiosoitteesta tullutta viestiä, oli joku ilmeisesti ehtinyt jo esittää ”metahuolensa” ja niinpä sain sitten vastaukseksi että emmehän me nyt sentään lomalla lähde tällaisia asioita selvittämään ja korjaamaan…
TykkääTykkää
Erkki viestisi on asiallinen ja perustelet kantasi asian osalta ja olet tehnyt harkintaa.
Pahoittelen sitä, että omalta osaltani olen ”nyrjäyttänyt” keskustelua ohi aiheen ja lähinnä viestin esittämiskeinoihin. Kun tein omat huomioni tältä kapealta sektorilta, viestintuojan ”moittimisesta” syyttäneet syyttävät minua tämän viestin tuomisesta.
Vastaan kuitenkin vielä. Täällä on jo hyvin moni kommentoinut hyvin monelta kantilta asioita. Otin esille yhden sivuasian, joka liittyi omaan ekspertiisiini. Ja jotta pystyisin avaamaan sen mahdollisimman puolueettomasti suhteessa pääasiaan, yritin tuoda tätä esiin sanomalla etten ota kantaa pääasiaan. Ilmeisesti mobiiliargumentointini ei ollut riittävää, kun kommenteissa esiintyi sanoja ”vääristelevää” ja ”mutuilua”. Ajankäytöllisesti ja tekstin pituuden kannalta koin yksityiskohtaisemman argumentoinnin ja lakitekstien liittämisen liian työlääksi ja yritin lähinnä saada julkaisijat pohtimaan ja käymään läpi nuo äänitteet tästä näkökulmasta. Ja näin käsittääkseni Erkki onkin tehnyt.
Markulle lyhyesti. Enemmälti pohdin asian äärellä nauhotteilla mahdollisesti olevia ”rivijäseniä”. Suostumukseen perustuva nauhoitus tai kirjoitus ja kuollutta henkilöä koskeva kirjoitus ovat eri asioita kuin mistä nyt oli kysymys, joten vertauksesi tältä osin ontuu. Muutoin kommenttisi operoi mielestäni ihan hyvillä argumenteilla. Juridisesti yhteiskunnallisesti merkittävää aihepiiriä ei kuitenkaan voida välttämättä soveltaa jokaisessa tapauksessa saman aihekategorian alla. En ole viesteissäni esittänyt ehdottomia kantoja asioista.
Heinolle en voi kommentoida muuta kuin huh huh! Vai että häpäisemässä Erkkiä ja suojelemassa vl-liikkeen mainetta… Ymmärsit mielestäni Heino kommenttini väärin ja ilmeisesti myös loukkaantumiseni väärin. Koin Joonan vihjaavan minun kommenteillani pyrkivän suojelemaan väärinkäytöksiä, mikä mielestäni on täysin väärä käsitys. Omatuntoni ei pysty antamaan sellaista toimintaohjetta, että väärinkäytöksiä tulisi peitellä.
Mutta aiheetta varmaankin loukkaannuin. Kirjoitetuista kommenteista näytetään puolin ja toisin vedettävän tulkintoja, joita kirjoittaja ei todennäköisesti ole tarkoittanut. Mikäli kommenttini on pahoittanut jonkun mieltä, pyydän anteeksi.
TykkääLiked by 1 henkilö
Ymmärsin kyllä mitä tarkoitit ja pidin asian esiintuomista tärkeänä. Ehkä se ulkopuoliselle olikin helpompaa. Arvostan, että otat huomioon myös kommenttiesi väärinymmärtämisen mahdollisuuden. Asia on tosiaan niin sensitiivinen, ettei tältä voi välttyä puolin eikä toisin. Kiitos sovinnollisesta viestistäsi.
TykkääTykkää
Kiitos, Antti, panoksestasi keskusteluun. Pahoittelen aiempien viestieni ilkeän sarkastista sävyä. Pyydän myös anteeksi sitä, että ryhdyin arvailemaan vaikuttimiasi. Hävettää, että minä, joka olen niin usein nuhdellut siitä muita, lankesin nyt samaan oikein komiasti. Ymmärrän, jos loukkaannuit.
Näen kuitenkin hiukan epäjohdonmukaisuutta siinä, että haluat esittää juridisen arvion vain äänitteiden julkaisemisen laillisuudesta, mutta pidättäydyt täysin kannanotoista niiden sisällön ja kuvaaman ilmiön osalta. Uskon, että moni lainoppinut näkisi paljon akuutimpina vaikkapa kysymykset, täyttääkö Erkki Hurtigin kohtelu pahoinpitelyt tuntomerkit tai rikottiinko hänen puhujuudesta erottamisessaan yhdistyslakia. No, jokaisen meidän täytyy antaa itsellemme aikaa näiden kysymysten pohtimisessa.
Hyvä, että huomautit äänitteillä olevien rivijäsenten asemasta. Kuten Erkki tuo viestissään esille, huomioimme sen siten, että poistimme sitomiskokousäänitteen.
Erkki Pirin asema vl-liikkeessä on kuitenkin mielestäni sellainen, että hänet on perusteltua rinnastaa merkittävään poliittiseen tai elinkeinoelämän vaikuttajaan tai julkisen viran hoitajaan. Hän on yksi vl-liikkeen tunnetuimpia puhujia, pelätty hoitomies 1960-70-luvuilla, pitkäaikainen kirkolliskokousedustaja, pappi, moninkertainen suviseurapuhuja, monissa merkittävissä SRK:n luottamustehtävissä, SRK:n julkaisemien kirjojen kirjoittaja jne. Hänen asemansa ja vaikutusvaltansa lepää paljolti sen varassa, että vl-ihmiset kannattelevat sitä. Äänitteiden avulla vl-ihmiset voivat tutustua siihen, miten Piri käyttää hänelle annettua asemaa ja pohtia, haluavatko he kannatella sitä. Samalla he voivat pohtia yhteiskunnallisesti merkittävää hoitokokousilmiötä, joka myös lepää pitkälti sen varassa, että vl-ihmiset kannattelevat sitä ja alistuvat siihen. Piriä koskevat äänitteet siis ovat edelleen vapaasti kuunneltavissa ja saavat minun puolestani olla niin kauan kuin Erkki Hurtig haluaa niiden olevan.
Ratkaisua voi varmasti kritisoida, mutta pitäydyn siihen. Merkittäviä asioita on vaikea edistää, jos raja vedetään siihen, minkä joku voi ehkä mahdollisesti tulkita lain vastaiseksi, jos haluaa riitauttaa asian. Sellaisilla raameilla olisi jäänyt merkittävä osa vaikkapa ihmisoikeusajattelusta ja kansalaisvapauksista kehittymättä. En kuitenkaan kannusta ketään tekemään mitään selvästi lain vastaista edes hyväksi kokemansa päämäärän vuoksi enkä varsinkaan mitään moraalin objektiivisten perusteiden vastaista.
Mutta jääköön nyt metakeskustelu ja jatketaan itse asiasta eli hoitokokouksista ja 1970-luvun perinnöstä vl-liikkeelle.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Antti kiihkottomasta ja ystävällisestä kommentista. Minä tosiaan käytin kommentissani tuota mutua. Vaikka se ei ollutkaan erityisesti sinulle kohdistettu, niin ymmärrän jos se tuntui ikävältä ja pyydän anteeksi. On tietysti totta että argumentoinnissa lakiteksteihin tarkasti viittaaminen voisi tuoda viestille melkoisesti pituutta.
TykkääLiked by 1 henkilö
Voihan olla, että ymmärrämme puolin ja toisin toisemme väärin. Kovasti näyttää kommenttini sinuun ottaneen:
”Heinolle en voi kommentoida muuta kuin huh huh! Vai että häpäisemässä Erkkiä ja suojelemassa vl-liikkeen mainetta… Ymmärsit mielestäni Heino kommenttini väärin ja ilmeisesti myös loukkaantumiseni väärin. Koin Joonan vihjaavan minun kommenteillani pyrkivän suojelemaan väärinkäytöksiä, mikä mielestäni on täysin väärä käsitys. Omatuntoni ei pysty antamaan sellaista toimintaohjetta, että väärinkäytöksiä tulisi peitellä.”
Se, että vastustit äänitteen julkaisemista, vaikket itse ollut sitä kuunnellut, etkä aikonutkaan kuunnella. Tämä on mielestäni jo merkki siitä, että et halua vääryyksien ilmituloa ja mielestäni tämä onnistui sinulta hyvin.
Joona: ”Hyvä, että huomautit äänitteillä olevien rivijäsenten asemasta. Kuten Erkki tuo viestissään esille, huomioimme sen siten, että poistimme sitomiskokousäänitteen.”
Ihmettelen tätä vl käytäntöä, että jos rivijäsen toimii väärin muun muassa johtokunnan jäsen ja vielä julkisessa tilaisuudessa (seuroissa) se pitää salata, eli suojella synninteko. Jos näin toimitaan, ei ole ihme jos kaikki jatkuu ennallaan ja yhtään valosädettä ei pääse väärin tehneitten sydämiin ja näin estetään parantuminen.
Minun asenne lienee toinen, koska olen kokenut monia hoitokokouksia ja tiedän niiden mekanismin, miten ihminen saadaan täydellisesti näyttämään epäkelvoksi uskovaiseksi ja juuri tässä ovat ns. rivijäsenet avainasemassa, eli heidät laitetaan julistamaan tuomio, joten johtajat voivat piilotella ja sanoa, että seurakunta sitoi.
Niin kauan kuin tämmöinen suojelu jatkuu, pysyy SRK:n korttitalo pystyssä. Ei sinun paheksuntasi muuta asiaa miksikään, ei vaikka kuinka yrität selittää ja päästä irti kannanotostasi. Paheksuvalla viestilläsi kyllä onnistuit.
Jumalassa se on kuitenkin, miten kauan teidän toimintanne voi jatkua, mutta se on takuuvarma asia, että totuus tulee lopulta voittamaan.
Paljon hoitokokousuhreista on jo poistunut Jumalan luokse. Kun äitini kuoli, ry:n uskova soitti minulle. Sanoi, että äitini on mennyt helvettiin, koska, seurakunta on hänet sitonut. Poikani meni mummun huoneeseen ja avasi mummun radion, radiosta kuului miehen ääni, joka sanoi; mummu on tallessa.
TykkääTykkää
Heinolle kommenttiin, jossa jatkat edelleen minun pyrkivän johonkin salailuun ja peittelyyn. Tietenkään en voi sille mitään, jos haluat pitää tiukasti minuun liittyvästä väärästä käsityksestäsi kiinni. Mielestäni puhumme tyystin eri asiasta. Kysymys oli äänitteen julkaisemisesta eikä viesteissäni ole muutoin otettu kantaa keskustelun julkisuuteen. Esimerkiksi nimetön litterointi samalta poistetulta äänitteeltä voi hyvinkin olla ok, jos henkilöt eivät ole tunnistettavissa tai litteroinnista peitetään tällaiset kohdat.
TykkääTykkää
Olisi Antti myös kristillistä, oikein ja autuaallista, että käyttäisit lakiasiantuntemustasi erityisesti juuri särjettyjen ja särkyneiden puolesta. Establishmentilla on kyllä keinonsa – itseasiassa Erkin ”hoito” oli juuri sitä ihtiään, vaikka ”väärä henki” käsitettä varottiinkin käyttämästä…
TykkääTykkää
Itse olin kriittinen äänittämisen ja julkaisun suhteen ja siksi erikseen kirjoitin, etten ota kantaa Erkki tähän sinun tapaukseesi vaan ilmiöön yleisellä tasolla. Muuten kommenttini olisi ymmärretty kannanotoksi tämän asian hoitamiseen, mutta niihän se sitten muutamien taholta ymmärrettiinkin. En kuitenkaan kannata keskustelun vaientamista ja totuuden pimittämistä. Meillä voi olla eri ihmisillä erilaisia käsityksiä siitä, millä tavoin asioita kannattaa hoitaa, vaikka tavoittelisimmekin samoja oikeita asioita. Samaan päämäärään voi päästä useampaa reittiä ja joku pitää toista oikeampana tai tehokkaampana.
Erkin kohteluun taas en ottanut kantaa siitä syystä, että en ole siihen perehtynyt enkä tutustunut riidan molempien osapuolien näkemykseen asiassa. Erkistä ja Erkkiä auttaneista tämä toki ymmärrettävästi voi tuntua tylyltä, mutta ei ole tarkoitus loukata tai väheksyä asiaa. Ikävistä tunteista ja turhautumisesta huolimatta voi minun mielestäni tällaista minunkin näkemystä kunnioittaa, että en ota lopullista kantaa riita-asiaan kuulematta molempia osapuolia. Sen voin toki sanoa, että menettelyssä on ollut moitittavaa, koska tuomiokapitulilta on tullut huomautus. Yleisellä tasolla sanon vielä senkin, että jos takana on jokin salajuoni pahuuden peittämiseksi, niin mukana olevat tulisi vapauttaa luottamustehtävistä.
Yleensäkin paikallisten rauhanyhdistysten jäsenten kannattaa muistaa, että he nimittävät johtokunnan, ja puuttua peliin, jos johtokunnassa alkaa lipsumaan.
TykkääTykkää
Amicus curiae, sanoitit tuon kannan ottamisesta pidättäytymisen hyvin pitkälle samojen tuntemusten kautta, mitä itse koin.
Joonalle totean, että kiitos vastauksesta, jossa perustelet asiaa. Asiaa lienee käyty jo riittävästi läpi. Johdonmukaisuuden osalta totean lyhyesti, että asia, josta kirjoitin oli akuutisti päällä oleva ”ongelma”.
TykkääTykkää
Vai että lestadiolaisuus lisääntyy makkarin puolelta, hienosti sanottu toiselta kristityltä. Näin siis Radio Deillä. Ei voi kuin ihailla tätä kristittyjen välistä rakkautta, kunnioitusta ja myötätuntoa. Eikö lapsimyönteisyys ja lapsien pitäminen Jumalan lahjoina enää olekaan kristillistä? Kai me lestadiolaisetkin ansaitaan kunnioitusta vaikkakin ollaan harhaan menneitä, tyhmiä kristittyjä? Kaikkia hyvää Joona joka tapauksessa. Olisin toivonut että olisit pysynyt herätysliikkeessä ja auttanut meitä sisältäpäin menemään oikeaan suuntaan, kun niin harhaan ollaan menty. Toivottavasti kunnioitus kuitenkin säilyy molemmin puolin. Piiskan lisäksi on hyvä välillä saada aina myös kehuja, onhan meissä vl:ssä kuitenkin valtavasti hyvää, tämä myös muille kristityille.
TykkääLiked by 1 henkilö
Asiaa puhut! Paljon on myös hyvää ja kaunista, ja itse pidän myös lapsimyönteisyyttä kauniina asiana, josta myös muut kristityt voisivat ottaa oppia.
TykkääLiked by 1 henkilö
Olet ”Joo-o” oikeassa siinä, että älköön keskustelu peittäkö sitä hyvää, mitä vl-kristillisyytemme on kauttamme kristikunnalle tuonut. Yksi helmi siinä on syvempi ymmärrys kaikkien lasten pelastuksesta ja autuudesta, sitä ymmärrystä näin selkeästi ei ollut edes Martti Lutherilla. Monet ovat liikkeemme kautta saaneet pelastuksen ja voittaneet ikuisen elämän. Ja suuri on se nuorten määrä, jonka kristillisyytemme on varjellut monelta pahalta ja elämän haaksirikoilta. – Ehkä yhteisölliseen murrosikäänkin kuuluu hybris ja myös sokeus omille erheille… Mutta jospa yhteisönäkin kypsyisimme Kristuksen mielen mukaiseen aikuisuuteen:
”Veljet, älkää olko ajatuksiltanne lapsia. Pahuudessa olkaa kehittymättömiä, ajattelussanne aikuisia” (1. Kor. 14:20)
”Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden” (Ef. 4:13)
………………………………
Oli upea keli käydä hiihtämässä Joutensuolla… Kannattaa nauttia näistä aurinkoisista päivistä, varsinkin kun päivä alkaa taas lyhenemään kahden kuukauden päästä 🙂
Teemalla ”meiltä ja muualta”:
Keskusta aikoo voittaa ensi kevään eduskuntavaalit. Oliko Puolueen nuorisojärjestö saanut tehtäväksi avata vaalikampanja esityksellä, jollaisia on totuttu kuulemaan lähinnä vihreiden nuorisojärjestöltä: esittämällä bordellien laillistamista !?! – Ehkäpä ensi keväänä ei enää käydä keskustelua, voiko kristitty äänestä KD-puoluetta…
Kansallisoopperan taiteellinen johtaja Lilli Paasikivi puolusti hesarissa ”raiskausta” taiteellisena ilmaisukeinona, koska semmoista tapahtuu ”todellisuudessakin”. – Onkohan keisarilla vaatteita laisinkaan?
Israelin valtio täyttää toukokuussa 70 vuotta ”Minä tuon heidät takaisin pohjoisesta maasta, kokoan heidät maailman ääristä asti! Heidän joukossaan ovat myös sokeat ja rammat, raskaana olevat ja synnyttävät. Suurena joukkona he kaikki palaavat tänne.” (Jer. 31:8)
…………………………………
Meillä oli ilo perjantaina pitää kodissamme lauluseurat. Olli-kanttori sai virittämättömän pianommekin soimaan ja niin veisasimme Herralle kuten meitä apostoli kehottaakin: ”Veisatkaa yhdessä psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja, soittakaa ja laulakaa täydestä sydämestä Herralle ja kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. (Ef. 5:19-20)
Jokin aika sitten olimme Ry:llä katsomassa Afrikan lähetystyöhän liittyviä dioja ja videoita. Vaikuttavaa ja sydämiin vetoavia olivat suuret perheet Jumalan sanan ääressä. – Jospa Herra varjelisi heidät niin äärieksluvisuudelta kuin länsimaiselta kulttuurihegemonialta, ja siis että emme olisi kokoamassa laumaa liikkeellemme ja organisaatiollemme vaan Herralle Jeesukselle. Ja jospa afrikkalaiset tulisivat vielä evankelioimaan maallistuneen ja mammonaa palvovan Euroopan ja Pohjois-Amerikan.
Tämän pyhän kirkollisena aiheena on ”Jumalan kansan koti-ikävä”.
”Jeesus vastasi: `Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani” (Joh. 14:6)
Viikko sitten oli ”Hyvän Paimenen sunnuntai”, johon evankeliumitekstinä liittyy Joh. 10:1-16, jossa on kaksikin Hyvä Paimen -vertausta. – Usein selityksillä kyllä tehdään väkivaltaa ja vääryyttäkin vertauksille. Lammastarha / lammashuone oli näet kivistä rakennettu ahdas aitaus lampaiden yösuojaksi petoja ja varkaita vastaan. Mutta ei siellä ruokaa tarjottu, säilörehusta puhumattakaan – ehkä johtajalampaille hiukka ”ottosia” 🙂 Nälkään lampaat oisivat kuolleet muutamassa päivässä, jos ne olisivat lammashuoneessa asuneet, kuten kristillisyytemme puheissa aika usein annetaan ymmärtää. ”Laskettuaan ULOS kaikki lampaansa hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä” (Joh. 10:4)
Toisen vertauksen mukaan Jeesus selittää ”Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi VAPAASTI tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen.” (Joh. 10:9)
Muistakaa myös, että on edelleen pääsiäisaika; siis ilon, valon, vapauden ja elämän juhla kristitylle. Johannes Damaskolaisen sanoin ja Anna-Maija Raittilan suomentamana:
1.
Nyt kansat kaikki laulakaamme,
on ylösnoussut Herramme!
Me hänen kanssaan nousta saamme,
orjuuden maasta pääsimme.
Jumalan juhlaa, pääsiäistä,
vietämme, päivää ensimmäistä.
2.
Nyt talven alta, siskot, veljet,
kevääseen nouskaa kirkkaaseen,
kun Kristus särki haudan teljet,
julisti rauhaa omilleen.
Siis olkoot puhtaat sydämemme
Kristuksen kasvot nähdäksemme.
3.
Riemuitkaa, taivaat, Herrastanne,
puhkea kiitoslauluun, maa!
Te kaikki luodut, Luojastanne
nyt yhteen ääneen iloitkaa.
Voittaja seisoo keskellämme,
valollaan täyttää elämämme.
(VK 94)
TykkääTykkää
”Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä ’jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla’. Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle.
Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin.”
Jos tarkkoja ollaan ja Raamattuun ei saa lisätä yhtään sanaa, niin tämähän koskee vain veljien tekemää syntiä ja /tai toimintaa? Minä uskallan kyllä mielessäni laajentaa tämän koskemaan myös meitä naisia. Nainenkin voi siis ilmoittaa seurakunnalle veljen tekevän syntiä ja olla mukana prosessissa? Tai tehdä itse syntiä ja olla kohteena? (Ainakin minä. Todistetusti.)
Vl-yhteydessä synti on myös ollut seurakuntaa vastaan synnin tekemistä ja vieläpä naisen (minun). Erittäin suuri laajentaminen ja koko seurakunnan suostumuksella. Kuitenkin tuon Raamatun kohdan loppu-osa on paha laajennus seurauksineen. Uusimmassakin käännöksessä on sinä-muoto: suhtaudu (sinä) häneen kuin pakanaan.
Miksi koko vl-yhteisö suhtautuu minuun kuin pakanaan tai publikaaniin? En muista yhtään poikkeusta vuosikymmenien ajalta. Olen tavannut tuttuja ja tuntemattomia vl-ihmisiä aika monta tämän vl-liepeillä elämiseni ajalla. Osan kanssa on keskusteluissa käyty jopa uskomisen asian peräseinällä asti. Sen jälkeen on kyllä ymmärrettävää, jos sanotaan näkemiin eikä seuraavalla kerralla ainakaan minulla ole paljon keskusteluhaluja.
Lähinnä vl-taustalla levinnyt tieto ’sieluntilastani’ ihmetyttää minua, koska se on niin yhtenäinen. Ja varsinkin useamman vl-ihmisen seurassa se tehdään erittäin selväsanaisesti. Muissa elämäntapa-asioissa olen kyllä moniäänisyyttä ja vaihtelevuutta huomannut. Mutta tämä on aukoton ja ehjä. Miksi on näin?
TykkääTykkää
Taidat arvata vastaukseni, Lahja: ”Seurakuntaopistahan on nytkin kysymys!” 🙂
Tällä otsikolla asiasta kirjoitti Heikki Koukkari Siionin Lähetyslehdessä huhtikuussa 1961. Tämä ja muita mielenkiintoisia kirjoituksia löytyy VL-foorumilta Taavetin taltioimina: http://vlfoorumi.foorumi.eu/viewtopic.php?f=21&t=3517
Nimimerkki ”O.M” kommentoi 13.4.2009: ”Kiitoksia Taavetille taas hyvän artikkelin [Heikki Koukkari: Ihmeellinen ja kallisarvoinen on Kristuksen seurakunta] tuomisesta kaikkien luettavaksi ja keskusteltavaksi. Tuosta Koukkarin artikkelista tulee ilmi, että 1920- ja 30-luvullakin on ollut ihmisiä, jotka ovat tienneet mielestään asiat paremmin kuin Jumalan seurakunta.”
TykkääTykkää
Väkevää tekstiä linkin takana!
Sen verran ns. pahensi minua, etten halunnut siihen kovin syvällisesti paneutua. Parannuksesi ja maailmallisen ’lihan ja veren kutkutuksen’ lakkauttamiseksi se oli tarkoitettukin. Se vahvistaa sitä käsitystä, että vl-seurakunta-opilla on vanhat juuret. Sen seurauksia ovat kokeneet paljon paljon aikaisemminkin eri-seuraisina erotetut tai muuten eroon joutuneet lestadiolaiset.
Minä todella tunnen olevani pikkutekijä tuossa kokonaisuudessa, vaikka se omassa elämässä onkin ollut iso asia.
TykkääTykkää
”Nimetön” on esittänyt kiinnostavia ajatuksia avainten vallasta, esim. 22/04/2018 05:38:
”Joskus olen miettinyt mitenköhän tuomitsemisvalta (Vapahtajalle annettu yksinoikeus aikojen lopussa uskontunnustuksemme mukaan) ja päästö- ja sideavaimet (julistetaan joko taivaskelpoiseksi tai helvettiin meneväksi uskottomaksi pötköksi) oikein suhtautuvat toisiinsa? Tarkoittaako Vapahtajamme päästö- ja sidesanat sittenkin vain lähetyskäskyä, evankeliumityötä eikä suinkaan hoitokokoustilannetta. Onkohan vl- liikkeen suppeasti käsittämää sidontavaltaa, tuomiovaltaa, sen paremmin seurakunnalla kuin yksityiselläkään? Entäpä jos seurakuntakin erehtyy? Muuten… mikä on Paavalin Timoteuskirjeiden eksegeettinen tausta? Tiettävästi hän kirjoitti ne kuolemansa jälkeen, tarkoitan että ne ovat syntyneet vasta Paavalin jo kuoltua.”
Seurakuntaopin tueksi ehkä useimmiten lainattu Raamatun teksti on Joh. 20:19–23:
19 Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, opetuslapset olivat illalla koolla lukittujen ovien takana, sillä he pelkäsivät juutalaisia. Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” 20 Tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Ilo valtasi opetuslapset, kun he näkivät Herran. 21 Jeesus sanoi uudelleen: ”Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.” 22 Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: ”Ottakaa Pyhä Henki. 23 Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.”
Nimettömän tapaan olen ajatellut tätä lähetyskäskyä valtuutuksena/valtana julistaa/levittää evankeliumia. Jotka sen vastaanottavat, saavat syntinsä anteeksi. Jotka eivät evankeliumia vastaanota, eivät saa syntejään anteeksi. Siis Taivasten Valtakunnan avaimet ovat varsinaisesti Evankeliumin Sanassa ja välillisesti myös Evankeliumin julistajalla.
Oppineet voivat varmaan helposti tyrmätä tämän kyökkiteologiani. Aihe on kuitenkin äärimmäisen tärkeä esim. SRK-lestadiolaisuuden seurakuntaopista keskusteltaessa. Miten tämä avainten valta liittyy edelleen ”seurakuntakuriin”? Tällaisena ymmärrän ”Kristuksen kirkkolain” ja Paavalin neuvon korinttilaisille jättämään näkyvästi syntiin langennut saatanan haltuun, jotta hänen sielunsa pelastuisi (1 Kor 5).
Entä rippi, sen tarkoitus ja historia eri kirkoissa? Onko synninpäästöllä/sitomisella vain sama ”valta” kuin evankelistalla eli julistaa: Usko että syntisi ovat anteeksiannetut – muuten jäät synteihisi sidotuksi! Tätäkö Seppo Lohikin tarkoittaa sanoessaan: ”Sideavain on sellaisen ihmisen omassa mielessä, joka ei usko kuulemaansa evankeliumia”. Valitettavasti en ole varma, onko Seppo näin koskaan sanonut. Hienoa kyllä olisi olla hänen kanssaan joskus samaakin mieltä! 🙂
TykkääTykkää
Hyvää pohdintaa. Desmond Ford selittää raamatunkohtaa Joh. 20:23 (”Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt”) kirjassaan Vain yksin Jeesus näin:
>>
Tässä Jeesus sanoo, että jos jaat hyvää uutista Hänen kuolemastaan ristillä ihmisten syntien vuoksi vaikutuspiirissäsi olevien ihmisten kanssa ja he hyväksyvät sen, he saavat anteeksi. Toisaalta, jos et levitä Jumalan anteeksiantamuksen evankeliumia vaikutuspiirisi ihmisille, he eivät ehkä koskaan kuule sitä toisilta, jolloin he jäävät vaille anteeksiantamusta. Vastuu on sinun. Mene voimassa, jonka Herra antaa, ja tuo ihmisiä hänen laumaansa.
>>
Tämä sopii hyvin yhteen Nimettömän ja Pertin aiempien pohdintojen kanssa. Vastuu evankeliumin julistamisesta on minulla ja sinulla. Vastuu evankeliumin vastaanottamisesta ja uskomisesta on kuulijalla.
Mielestäni tämä kuulostaa hyvältä. Se taas ei kuulosta hyvältä ja oikealta, että kristitty (!) voisi sanoa toiselle ihmiselle, että et saa uskoa tai että syntisi eivät ole anteeksi. Eli että sitoisi toisen ihmisen.
Hmm, jatkopohdintaa:
Jos yksittäinen kristitty tai joukko kristittyjä (seurakunta) sanoo jollekin, että et saa uskoa syntejäsi anteeksi, ja jos kuulija tämän uskoo, niin silloinhan käy vähän noin kuin Seppo Lohi on ilmeisesti sanonut: ”Sideavain on sellaisen ihmisen omassa mielessä, joka ei usko kuulemaansa evankeliumia.” Paitsi että tässä ei ole kyse evankeliumin julistamisesta, vaan väärän evankeliumin julistamisesta. Evankeliumi on tätä:
”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:16)
Miten joku edes voi tohtia sanoa toiselle päinvastaista eli että et saa uskoa tai että syntisi eivät ole anteeksi? Sellaisella puheella toisen ihmisen voi saada etäämmäksi Jumalasta ja Jeesuksesta. Mutta sellainen puhe on perkeleestä.
Tämäkin vain tällaista kyökkiteologiaa. 😉
TykkääTykkää
Matias 23/04/2018 11:21
. . .
”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:16)
. . .
___
Teksti jatkuu näin:
17 ”Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen.
18 Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan. [Mark. 16:16; Joh. 5:24; Ap. t. 4:12]
19 Ja tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden. [Joh. 1:4+]
20 Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi.
21 Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta.” (Joh. 3:17-21)
TykkääTykkää
Hyvä lisäys, A ja O! Juuri noin: ei Poikakaan tullut tuomitsemaan, joten ei kyllä pienen kristitynkään tulisi tuomita sitomalla. Kristityn tehtävä on julistaa evankeliumia, ilosanomaa. Ei kieltää muita uskomasta; se on sielunvihollisen pelikenttää.
TykkääTykkää
Matias 23/04/2018 12:24
”Hyvä lisäys, A ja O! Juuri noin: ei Poikakaan tullut tuomitsemaan, joten ei kyllä pienen kristitynkään tulisi tuomita sitomalla. Kristityn tehtävä on julistaa evankeliumia, ilosanomaa. Ei kieltää muita uskomasta; se on sielunvihollisen pelikenttää.”
___
Tuo mainitsemasi ”hyvä lisäys” ei ollut raamatuntulkinta vaan suora sitaatti Raamatusta.
Kristityn tehtävä on julistaa evankeliumia Jumalan lain tuomitsemalle (omien syntiensä tunnossa olevalle) ihmiselle. Sellainen ihminen, joka ei tunne omaa syntisyyttä, ei kaipaa evankeliumia. Kuitenkin sama ihminen saattaa pahentua (=suuttua, närkästyä) kuullessaan Jumalan sanaa saarnattavan, sillä siinä ”sanan miekassa” ovat molemmat terät – sekä laki että evankeliumi. Syntinsä tuntevalle katuvalle syntiselle tulee saarnata evankeliumia niin kuin lakia ei olisikaan. Katumattomalle taas tulee saarnata lakia niin kuin evankeliumia ei olisikaan. Näin opettaa Luther – Raamatun mukaisesti.
Jumalan sanaa saarnaava sananpalvelija ei tee tuota jaottelua (katuviin ja katumattomiin), sen tekee saarnattava sana kunkin kuulijan sydämessä. Näin tapahtui Jeesuksenkin aikana hänen julistaessaan sanaa. Jotkut paranivat, jotkun muut pahentuivat ja – yrittivät ottaa Jeesustakin kiinni hänen sanoistaan. Eivät kuitenkaan siinä onnistuneet. Tarvitsivat siihen maallisen tuomioistuimen ja väärät todistajat.
TykkääTykkää
Kyllä Seppo Lohi suurinpiirtein noin sanoi Lumijoella pitämässään saarnassa. Kaivoin saarnan esiin suviseurakirjasta, kun Markku siitä täällä mainitsi. Nyt olen taas ehtinyt unohtaa tarkan sanamuodon, mutta voin sen tänne laittaa myöhemmin.
TykkääTykkää
Lahja ei halunnut syvällisesti paneutua Heikki Koukkarin kirjoitukseen, minä olin utelias ja mielenkiinnolla tutkin kirjoitusta. Kun oppi vääristä hengistä turmeli koko vl – uskovien lauman, SRK:n kautta, joutui Heikki Koukkari syömään oman kirjoituksensa.
Heikki Saari kumppaneineen alkoivat hoitaa Heikki Koukkaria, vaatimaan häntä parannukseen väärästä hengestä. Väärä henki perusteltiin Heikin entisillä synneillä, jotka hän oli tehnyt epäuskoisena ja joista hän oli tehnyt parannuksen.
Tähän hoitoon Heikki Koukkari ei alistunut. Hänet julistettiin, pannaan. Minulla on hänen saarnansa jossa hän tämän kertoo. Eli Jumalan täytyi näyttää hänelle oikein kädestä pitäen, missä se totuus on. Vaikka totuus on seurakunnassa, se on silti vain seurakunnan päässä. Luetaanpa pätkä Heikki Koukkarin kirjoituksesta:
”On muistettava tänäkin aikana Kristuksen seurakunnan tärkeys, ”sillä Pyhä Henki toimittaa lakkaamatta, viimeiseen päivään asti työtänsä, johon hän säätää seurakunnan maan päällä, jonka kautta hän kaikki puhuu ja tekee, ” (Iso katekismus, s 446) ja tänä päivänäkin on Kristuksen seurakunta ”totuuden patsas ja perustus,” jota tulee kuulla ja totella, jos aikoo kerran kunniaan kostua.
Mieluummin kuunneltaisiin Päätä, eli Kuningasta, joka on kunniassansa Isän oikealla puolella, kuin Hänen ruumistansa, joka on Hänen seurakuntansa maan päällä. Mutta Pää eli Kuningas sanoo omilleen: ”Joka teitä kuulee, se minua kuulee, joka teidät ylönkatsoo, se minut ylönkatsoo.” Ja ”joka teihin ryhtyy, se ryhtyy minun silmäterääni.” Oletko muistanut, Jumalan lapsi, kuinka kallisarvoista joukkoa me olemme?
Ja muistakaa nytkin! ”Me olemme Jumalasta, ja joka Jumalan tuntee, kuulee meitä, joka ei ole Jumalasta, ei hän kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.”
Kun väärä henki raateli Herran Siionia, opetettiin tätä henkeä vastaan Kristuksen seurakunnan kalleudesta näin: ”Tässä niin sanotussa laestadiolaisessa herätysliikkeessä on ollut erityisenä armolahjana se, että on käsitetty seurakunnan kalleus. Oppi Jumalan seurakunnasta on laestadiolaisen herätysliikkeen erityinen armolahja.”
Olemme opettaneet, että seurakunta ei ole ihmisten kokous, vaan Kristuksen ruumis. Jos siten ylimalkaisesti sanomme tästä seurakunnasta, että se pitää ihmisten kokouksia, ketä me silloin halveksimme?
On puhuttu joskus seurakuntakurista. Niin arka paikka kuin tämä mielestäni onkin, on siitäkin sana sanottava. Minun käsitykseni tästä asiasta on se, että jos jotkut Jumalan seurakunnassa saarnaajiksi hyväksytyt miehet lähtevät jotakin uutta edesottamaan, ja Jumalan seurakunta on siitä heitä varoittanut, on näiden muutamien miesten silloin, vaikka olisivatkin toista mieltä, kurin tähden alistuttava siihen, mitä Jumalan seurakunta heille yksimielisesti sanoo. (Pöytäkirja: Suuret seurat Oulussa v. 1934 s.110 -114)”
Tämä kirjoitus on tähdätty ns. pikkuesikoisia ojentamaan, en sitä sano, että pikkuesikoiset olisivat olleet syyttömiä, ei tainnut olla kumpikaan puoli. Kun omitaan itselle Kristuksen ruumis ja vaaditaan kuuliaisuutta omalle ruumiille, näin tekivät kumpikin puoli. Silloin ollaan ihan varmasti väärässä.
Ihmismieli haluaa voittaa myös hengellisen sodan ja silloin haetaan tukea raamatusta, siis päästä, vaikka sanotaan, että pitää olla kuuliainen, seurakunnalle. Raamatusta valitaan sitten ne kohdat, jotka näyttäisivät tukevan omaa porukkaa:
”Joka kuulee teitä, kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut. Mutta joka hylkää minut, hylkää sen, joka on minut lähettänyt.”(Luuk.10:16)
TykkääTykkää
Kiitos Heinolle hyvästä kommentista.
Kannattaa lukea tarkkaan myös Heikki Koukkarin kirjoitus ” Seurakuntaopistahan on nytkin kysymys!” (Siionin Lähetyslehti huhtikuu 1961). Siinä hän kommentoi mm. L. P. Tapanisen Oulun synodaalikokouksessa 1937 pitämää puheenvuoroa, johon minäkin olen usein viitannut.
Koukkari päättää tekstinsä: ”Kaukaa juontaa nykyisen eriseuran henki, kuten Oulun hiippakunnan pappeinkokouksen kulusta v. 1937 ilmenee. Totta on: He hautovat basiliskin munia ja kutovat hämähäkin verkkoa. Jos joku syö hänen muniansa, niin hänen täytyy kuolla, jos ne rikotaan, niin niistä tulee kyykäärme” (Jes. 59: 5). Tämä on jälleen todeksi havaittu.”
Heikki Koukkari (1912–1989) oli lieksalainen kansakoulunopettaja ja maallikkosaarnaaja. Ari-Pekka Palolan mukaan ”hän otti kärjekkäästi kantaa asioihin ja toisten tekemisiin”. Hän olikin ahkerimpia puimatantereen puhdistajia ja jälkipuhdistajia 1960-luvulla. Kohta puhdistaja kuitenkin joutui itse puhdistettavaksi. Hän ajautui TV-synnin vuoksi välirikkoon SRK:n kanssa ja joutui pitkän prosessin tuloksena ulos ”Jumalan valtakunnasta”. Uuden hengellisen kodin Heikki Koukkari löysi 1977 ”sillanpääläisyydestä”, jossa hän toimi myös saarnaajana. (Ks. tarkemmin Ruokasen kirja s. 115 ja 129–130.)
Huomautus:
Heikki Koukkaria ei pidä sekoittaa hänen nuorempaan veljeensä Antti Koukkariin, joka oli luonteeltaan aivan erilainen. Antti Anselmi Koukkari (1914–1958 ) oli Taivalkosken kirkkoherra 1949–1954 ja Päivämies-lehden ensimmäinen päätoimittaja 1953–1958. Lisäksi hän oli Maalaisliiton kansanedustaja 1945–1949 ja UKK:n henkilökohtainen ystävä.
Antti Koukkari oli rakastettu puhuja ja kirjoittaja. Kun vanhempi vl-väki muistelee onnellista 50-lukua, on heillä varmaan mielessään Antti Koukkarin toimittaman Päivämiehen valoisat kirjoitukset. Hänen varhaista kuolemaansa 1958 surtiin todella aidosti.
Linkin takaa löytyy myös Paavo Koukkarin kirjoitus ”Näin sanoo Herra, Israelin Jumala” (Päivämies 9.6.1971). Paavo Koukkari (1918–1978) oli nuorin Koukkarin veljeksistä. SRK:n johtokuntaan hän kuului 1961–1978.
TykkääTykkää
Mitenhän lienee tuon Palolan toteamuksen kanssa: ”Hän ajautui TV-synnin vuoksi välirikkoon SRK:n kanssa ja joutui pitkän prosessin tuloksena ulos ”Jumalan valtakunnasta”. En kyllä tiedä oliko Heikki Koukkarilla TV:tä, tiedän vain, ettei hänen vaimonsa kuulunut vl – uskoviin, joten voi olla, että hänen vaimollaan oli tuo laite.
Antti – veli vei Heikiltä morsiamen Annikin ja tämä oli niin kova kolaus, että Heikki jäi pois koko uskovien joukosta. Jaa, mutta enpä taida enempi kertoa, tämä ei taida olla oikein opillinen asia.
TykkääTykkää
Opillisia tai ei – kiinnostavia tietoja joka tapauksessa. 🙂
Tuo tieto TV-synnistä oli siis peräisin Ruokasen kirjasta s. 115 ja 129–130. Tässä vielä suora linkki:
Click to access Jumalan%20valtakunta%20ja%20syntien%20anteeksiantamus%20_digitoitu.pdf
TykkääTykkää
Kun Heikki Koukkari menetti morsiamensa veljelleen, hän kielsi uskonsa ja juopotteli, yritti näin päästä yli menetetystä rakkaudestaan. Tuona aikana hän löysi vaimonsa, joka ei lähtenyt Heikin mukaan tekemään parannusta. Ilmeisesti vaimo omisti tuon tv:n. Näyttää, että Heikki, tutustuttuaan tuohon laitteeseen, ei nähnyt sitä synnilliseksi.
Luulen, että vaimoltaan hän ei olisi kyennyt tuota tv:tä pois ottamaan, vaikka olikin vanha sotajermu, muistelen että hän oli ylivääpeli. Olen kuullut muutaman kerran Oulussa hänen saarnaavan, joskus 60 – luvulla, mutta ei minulla ole jäänyt mitään erityistä niistä saarnoista mieleen. On minulla tuo Ruokasen kirja, pitänee lukea se uudelleen.
TykkääTykkää
Aikomukseni oli pysyä pois täältä, mutta kommentoin Joonan haastattelua Radio Deillä. Sanoit, jotenkin, että uskovainen ei voi kuulua helluntailaisiin tai katoliseen kirkkoon. Minulla on käsitys, että katolilainen voi olla elävässä uskossa, samoin ortodoksi. Ortodoksikirkkoon kuuluvia uskovia on ollut Itä-Suuomessa, mikä on ihan ymmärrettävääkin. Liekö heitä myös nykyään, en tiedä. Luulisin, että tuolloin on tilanne ollut se, että henkilö on ollut vaikkapa ortodoksi ja tullut seuroihin jne. Ei kai vl-kristitty allekirjoita luterilaisenkaan kirkon kaikkia käytäntöjä, kuten vaikkapa naispappeutta. Lienee samaa suodatinta käytettävä, jos on kastettu ortodoksikirkkoon tai katolilaiseksi. Jos olen väärässä, voitte vapaasti kommentoida.
TykkääTykkää
Näin sivusta – minäkin olen viestisi keskeisen pointin suhteen samaa mieltä, mutta tarkoititkohan viestisi alussa, jossa tulkitset kuulemaasi; että ”virallisen” tai yleisen vl-käsityksen mukaan, vai juuri Joonan mukaan vai…?
TykkääTykkää
En nyt ole ihan varma Joonan sanamuodosta, hän itse muistanee paremmin. Mutta tarkoitukseni oli kirjoittaa, että jos joku on kastettu vaikkapa ortodoksikirkkoon ja hän tekee parannuksen, ei kai hänen kirkkokuntaa tarvitse vaihtaa, näin olen ymmärtänyt. Taas toisin päin ajateltuna, jos joku jo uskossa oleva haluaa vaihtaa kirkkokuntaa syystä tai toisesta, niin en ole ihan varma mitä hyötyä siitä olisi. Ei kai nämä Amerikan uskovat tietääkseni kuulu vastaavaan valtionkirkkoon kuin suomalaiset, vaan siellä heillä on oma kirkkonsa.
TykkääTykkää
Tästä löydät lisää aiheesta: https://hulluinhuonelainen.wordpress.com/2017/05/07/katolilaisen-kirje-lestadiolaisille/
Siellä kirjoitin:
Kari-Matti Laaksonen kysyi: ”Voiko olla katolilainen, mutta samalla vanhoillislestadiolainen?” Markku puolestaan totesi: ”Ovi on käynyt ainakin pienessä määrässä molempiin suuntiin. Nimittäin katolisuuteen siirtyjiä lienee ollut silloin tällöin 1960-luvun alusta lähtien ja toisaalta katolisuudesta lestadiolaisuuteen on ollut siirtyjiä Afrikassa, Etelä-Amerikassa kuin maahanmuuttajiemme joukossa.” Asiaa käsiteltiin jo keskustelussa ”Pappina Suomen ev.lut. kirkossa 2010-luvulla”; varsinkin ortodoksien osalta – kiitos eudokimoksen. Pieni kokoava kertaus lienee silti paikallaan.
TykkääTykkää
Lueskelin Pertin laittamaa linkkiä. http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/0/D340FDC361424EAAC2258199001F7964/$FILE/Jumalan%20valtakunta%20ja%20syntien%20anteeksiantamus%20_digitoitu.pdf
Tuntui äärettömän tutulta. Ja huomaan muistavani monet asiat ja opetukset ihan oikein. Ihan sanasta sanaan. Sitten tuli mieleen SRK-pahoittelut hoitovuosista.
Voisiko joku selväjärkisempi, ehkä nyky-vl-uskovainen, eritellä tarkemmin, mitä on oikeasti pahoiteltu ja mitkä noista hirveyksistä ei ole enää voimassa?
TykkääTykkää
Minun käsitykseni Lahja on se, että mikä on voimassa riippuu aivan siitä keneltä sitä kysyy. On niitä jotka tuomitsevat kaiken tuolloin ilmenneen vääryyden ja pitävät esim. sinua kristittynä siinä missä ketä tahansa muutakin. Sitten on niitä jotka eivät näe liikkeen opissa ja käytännöissä juuri mitään harhaa vaan korkeintaan ”ylilyöntejä”. Tämä asenne saa itseni joskus sellaiseen turmelukseen että mietin mielessäni että näytänpä joku kerta mikä on ylilyönti ;). Sitten on monenlaista tuolta väliltä olevaa mielipidettä ja joku varmaan nostaa kätensä pystyyn ja sanoo ettei halua mitään kantaa ottaa. Näin on varmasti aivan johtotasolla asti. Mutta voi tietysti esittää kysymyksen minkä vertaa on arvoa sillä, että ollaan tuomitaan harhat lehteä myöten, mutta kuitenkin ”suljuillaan” niiden suhteen jotka yhä pitävät hoitokouksia ”siunauksellisina”. Oma näkemykseni on se että liikkeen yhtenäisyyden säilyttäminen on niin suuri arvo, että sen edessä ollaan valmiita ”näyttelemään” yksimielisyyttä, vaikka rehellistä olisi todeta että näkemyserot ovat suuret hyvinkin keskeisistä opillisista asioista. Tähän vaikuttaa sitten varmasti hyvinkin monet asiat. Yhteisön keskustelukulttuuri, pelot, yhteisön psykologinen patologia jne jne. Näistä sinänsä mikään ei tee mielestäni tilanteesta hyväksyttävää.
Kaiken kaikkiaan ollaan tilanteessa, jossa osallistuminen on hiipumassa ja maallistuminen etenemässä. Kyllä suuri osa ihmisistä alitajuisesti kokee ongelmat, vaikkeivät julkisesti suuta avaakaan ja se näkyy juuri toiminnan hiipumisena. Tässäpä oma näkemykseni ja vastaukseni sinulle Lahja. Ja taisipa se mennä osin ohi aiheenkin.
TykkääTykkää
Kiitoskiitos vastauksestasi! Luulen ymmärtäväni mitä tarkoitat. Silti se ei muuta vl-kohtaamisia, vaikka ehkä itse osaan suhtautua niihin hieman lempeämmin? Taivaspaikkaa en kerjää heiltä, sillä silloinhan yhä ajattelelisin, että se on heidän hallussaan. Estäminen ja lupaaminen.
TykkääLiked by 1 henkilö
Toiminnan hiipumisesta en ole merkkejä nähnyt, aina joka pyhä on talo täynnä seuroissa, käytännössä kaikki istumapaikat täynnä.
TykkääTykkää
On totta Petteri, että sunnuntain seurojen, etenkin ensimmäinen puhe on pitänyt pintansa. Samoin suviseurat ja maakunnalliset kokoavat yhä paljon porukkaa. Näissä toki on huomattava osa niitä jotka eivät muuten enää aktiivisesti osallistu. Sen sijaan keskiviikon ja lauantain kohdalla kävijämäärä on romahtanut. Samoin toiminnan ylläpitäimseksi vaadittavaan vapaaehtoistyöhön on jo hieman vaikea saada tekijöitä. Tämä koskee myös kesän suuria seuroja. Ei tämä ole mitään minun omaa mutuilua vaan viime vuosina SRK on tämän tilastoista huomannut ja asiaa pitänyt esillä. Viimeksi juuri olleissa alueellisissa yhteistyöseminaareissa.
TykkääTykkää
Kiitos Matias ja MH kommenteista avainten valtaan liittyen. Jatkan itsekkäästi tänne alemmas, koska pelkään tärkeän aiheen muuten hukkuvan näköpiiristä. 😉
Löysin tuon Lohen puheen Kirkkolaiva-lehden arkistosta otsikolla ”Ovatko ajatuksesi Jumalasta vai ihmisestä?” http://www.kirkkolaiva-lehti.fi/lehtiarkisto/kirkkolaiva2011_nro14/index.html#/2/zoomed
Puhe on varsin raikashenkinen ja jopa rohkea (ainakin muihin Lumijoen suviseurojen puheisiin verrattuna). Avainten vallasta Lohi sanoo:
”Taivaan valtakunnan avaimet on annettu vain synnin siteistä vapauttamista varten. Sidotuksi joutuu ihminen, joka ei halua, että hänet vapautetaan.”
Avainten valtaa käyttää evankeliumin julistaja kertoessaan koko maailmalle ilosanoman: Syntisi ovat anteeksiannetut Jeesuksen Kristuksen uhrin ansiosta! Jos uskot tämän, olet synneistäsi vapaa (päästöavain). Jos et tätä usko, jäät tämän universaalin anteeksiannon ulkopuolelle (sideavain). Ei siis ole olemassa erillistä sideavainta – se on vain päästöavaimen käyttöön liittyvä väistämätön seuraus, ikään kuin sen kääntöpuoli.
Lohi kuitenkin jatkaa: ”Ja vielä tärkein: ilman Pyhää Henkeä valtuus jää ihmisen sanaksi – tai oikeastaan vieläkin pahempaa!”
Jos evankeliumi puhtaana julistetaan, on siinä Jumalan Sanassa myös Pyhä Henki läsnä. Se ei voi jäädä vain ”ihmisen sanaksi”. Näin uskon Lutherinkin ajatelleen. Jos taas Lohi vaatii Pyhää Henkeä julistajalta (kuten pelkään), olemme vaikeuksissa. Meillähän ei ole sitä PH-mittaria, joten tuosta vaatimuksesta ei seuraa käytännössä mitään.
Tietenkin tämä lisäys on SRK-kontekstissa välttämätön, ja kaikki kuulijat toki ymmärtävät sanomattakin missä joukossa Pyhä Henki asuu.
Näilläkin varauksin pidän Lohen puhetta (jos sitä oikein tulkitsin) jopa radikaalina. Se asettaa nimittäin erillisen sideavaimen käytön kyseenalaiseksi ja samalla tuomitsee hoitokokouksissa tapahtuneet saatanan haltuun sitomiset.
Voi kun olisin oikeassa! 🙂
TykkääTykkää
Myös Valma Kukko on maininnut Lohen puheen Sermones-sivustollaan: http://www.sermones.fi/2011/11/vanhoillislestadiolaisuuden-viime-aikojen-ilmiot-selviavat-parhaiten-puolueettomalla-tutkimuksella-ja-mahdollisesti-taiteen-keinoin-tietysti-keskusteluin-ja-faktatiedoin-%E2%80%93-oikeus-surra-ja-oll/
Kukko lainaa Lohen lausumaa muodossa: ”Taivasten valtakunnan avaimet on annettu vain sitä varten, että ihminen voidaan vapauttaa synnin kahleista.” No, ajatus lienee sama.
Muutenkin tämä vl-liikkeeseen kuuluvan Kukon kirjoitus on varsin asiantunteva ja tasapainoinen. Siinä on myös pehmeää kritiikkiäkin SRK:n suuntaan.
TykkääTykkää
Siinä oli kyllä myös muutamia asiavirheitä.
TykkääTykkää
Nyt voisi olla sopiva aika uudelle blogikirjoitukselle ihan senkin takia, ettei tarvitsisi selailla tätä kommenttiketjua edestakaisin… Voisi olla virkistävääkin keskustella jostain muusta.
TykkääTykkää
Olet oikeassa, MH. Kommentteja on jo yli 470, mikä ylittää komeasti edellisen ennätyksen. Eri aiheisiin liittyviä tekstejä alkaa olla mahdoton löytää. No, ehkä se varsinainen hoitokokousteema kuitenkin tuli riittävästi käsitellyksi.
Ihan loppumetreillä kiinnostuin avainten vallasta. Siitä ehdin jo esittää oman kyökkiteologisen versionkin. Aiheeseen liittyy myös seurakuntakuri ja rippi. Kun näiden käsitteiden suhteita vielä tarkastellaan kirkkohistorian valossa, niin kyllä siitä uuteen blogikirjoitukseen juttua riittää.
Vaikka tämä aihe on minusta kiinnostava, voi jokin muu olla uuvuttavan urakkamme jälkeen virkistävämpi. Toivon kuitenkin, että avainten valta -teemaan vielä jossain vaiheessa palattaisiin.
TykkääTykkää
A ja O
24/04/2018 11:51
Pertti Niukkanen 21/04/2018 12:42:
”Kumpi tulkinta on oikea, jos jatkat lukemista? Toivottavasti joku teologikin vastaisi!”
___
Nuo siteeraamasi jatkojakeet ovat samaa Jeesuksen puhetta omille opetuslapsilleen. Aihe on edelleen sama. Edelleen on kysymys farisealaisten hapatuksesta sen kärjistyneimmässä muodossa.
Tästä esimerkkinä voit lukea, mitä Raamattu kertoo Uuden liiton ensimmäisestä marttyyrista, Stefanuksesta:
– Ketkä hänet surmasivat? Mistä syystä?
– Kuka vartioi Stefanuksen kivittäjien vaatteita ja mielistyi Stefanuksen kivittämiseen?
– Kuka jatkoi Jeesuksen seuraajien vainoamista?
Saulus Tarsolainen tuli pysäytetyksi Damaskon tiellä. Hänestä tuli apostoli Paavali.
Paavalina hän sitten muistelee, kuinka hän fariseuksena ollessaan oli ”laissa laittamaton” ja luuli (uskoi) tekevänsä Jumalalle palveluksen vainotessaan Jeesusta (Jeesuksen seuraajia).
Tällaisia ruumiin tappajia olivat fariseukset. Heitä Jeesus ei käskenyt opetuslastensa pelätä, vaan pelätä Jumalaa – lapsen pelolla. Säilyttää usko ja hyvä omatunto, – ei kääntyä farisealaisuuteen.
Marttyyrihistoriat osoittavat (Stefanuksesta alkaen), miten kristityt saivat rohkeuden tunnustaa uskoaan kuoleman edessä. Vaihtoehtona olisi ollut farisealainen hapatus ja iankaikkinen kuolema.
Jeesus ei turhaan varoittanut opetuslapsiaan fariseusten hapatuksesta, tekopyhyydestä.
TykkääTykkää
Totta on tuo mitä kerrot fariseuksista, A ja O. Kyllähän Uusi testamentti heitä ruoskii niin Jeesuksen kuin Paavalinkin suulla. Paradoksaalisesti Jeesus lienee ollut itse lähempänä farisealaisia kuin muita Israelin tuon ajan puolueita, saddukeuksia, selootteja ja essealaisia.
”Mooseksen istuin on nyt lainopettajien ja fariseusten hallussa. Tehkää siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan. Älkää kuitenkaan ottako oppia heidän teoistaan, sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista. He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa. Kaiken minkä tekevät he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin. He käyttävät leveitä raamatunlausekoteloita ja panevat viittaansa isot tupsut, he istuvat pidoissa mielellään kunniapaikalla ja synagogassa etumaisilla istuimilla ja ovat hyvillään, kun ihmiset toreilla tervehtivät heitä ja kutsuvat heitä rabbiksi.” (Matt. 23:2–7)
Jeesuksella ja fariseuksilla oli kuitenkin hyvin vähän teologisia eroja. Jeesuksen kritiikki suuntautui siihen, että fariseukset eivät eläneet kuten he opettivat, ja että fariseukset painottivat mishnaa (lain oppi/opetus) halakhan (lain käytäntö) sijaan, ja lain kirjainta sen hengen sijaan.
Yllä oleva kuvaus farisealaisuudesta on poimittu Wikipediasta, joka ei varmaan ole kaikkein luotettavin lähde. Teologit korjatkoot suurimmat virheet! 🙂
———–
Mikä siis oli se tekopyhyys ja fariseusten hapatus, josta Jeesus opetuslapsiaan varoittaa?
”Ei ole kätköä, joka ei paljastu, eikä salaisuutta, joka ei tule ilmi. Niinpä se, mitä te sanotte pimeässä, kuullaan päivänvalossa, ja mitä te neljän seinän sisällä kuiskaatte toisen korvaan, se kuulutetaan julki katoilta.”
Ei kai Jeesus tässä kehota opetuslapsiaan puhumaan pimeässä ja neljän seinän sisällä kuiskailemaan toistensa korvaan? Eikö juuri tämä ole sitä fariseusten hapatusta?
Jeesus päinvastoin kehottaa rohkeasti tuomaan julki ajatuksensa ja uskonsa:
”Minä sanon teille, ystävilleni: Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta joiden valta ei ulotu sen pitemmälle. – – – Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen on Ihmisen Poika tunnustava omakseen Jumalan enkelien edessä. – – – Kun teitä kuljetetaan synagogiin ja viranomaisten ja esivallan eteen, älkää olko huolissanne siitä, mitä puhutte ja miten puolustatte itseänne. Kun se hetki tulee, Pyhä Henki neuvoo, mitä teidän on sanottava.”
Minusta siis Heinon tulkinta on edelleen oikeampi kuin ”A ja O”:n. Teologeihin kuitenkin vetoan jälleen…
TykkääTykkää
Pertti Niukkanen 25/04/2018 13:03
___
Oletko todella sitä mieltä, Pertti Niukkanen, että ne (=vanhoillislestadiolaiset), joista Joona Korteniemen tämänkertaisessa ”alustutuksessa” ja kommenteissa käydään polemiikkia, ovat ”pelkästään puhuneet pimeässä ja neljän seinän sisällä kuiskutelleet toistensa korvaan”? Mistä siis löytyy se ”merkki, jota vastaan sanotaan” (Luuk. 2:34) tällä sivustolla? Eiköhän täällä kritisoida vanhoillislestadiolaisten julkista toimintaa?
Eivät fariseukset kuiskutelleet pimeässä vaan toimivat juuri päinvastoin – niin kuin itsekin siteeraat Raamattua:
”Kaiken minkä tekevät he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin. He käyttävät leveitä raamatunlausekoteloita ja panevat viittaansa isot tupsut, he istuvat pidoissa mielellään kunniapaikalla ja synagogassa etumaisilla istuimilla ja ovat hyvillään, kun ihmiset toreilla tervehtivät heitä ja kutsuvat heitä rabbiksi.”
Täälläkin kommenteissa on näkyvissä, että joillakin on käytössä ”leveitä raamatunlausekoteloita”.
Sieltä näitä ”tulkintoja” löytyy. Ja tykkäyksiä annetaan (omasta mielestä) ”oikeammista” tulkinnoista.
TykkääTykkää
Kiitos kommentista, A ja O.
No, oma tulkintani tuosta on suunnilleen se, että Jeesus ei hyväksy kumpaakaan toimintaa – siis pimeässä kuiskuttelua tai julkista hurskastelua vain huomion saamiseksi. Hän ei hyväksy sitä fariseuksilta eikä myöskään opetuslapsiltaan. Opetuslapsiaan hän varoittaa pimeässä kuiskailusta, koska se kuitenkin tulee julki, vaikkapa fariseusten suulla. Mielestäni Jeesus ei hyväksy pimeässä kuiskuttelua vaikka se ei tulisikaan julki, vaan kehottaa puhumaan pelkäämättä totuuden vaikka henkensä uhalla.
Tämä on siis vain oma tulkintani tästä Raamatun kappaleesta, enkä pyydä ketään siitä tykkäämään. Se voi toki olla vääräkin.
Heino kirjoitti: ”Jeesus sanoo semmoista uskovaa, joka toimii salassa, että se on farisealaisuutta” ja A ja O kirjoitti: ”Tällaista julkisuushakuisuutta Jeesus sanoo farisealaiseksi hapatukseksi ja tekopyhyydeksi.” Kumpikin lausuma on mielestäni oikein. En halua asettaa niitä vastakkain. Pyydän anteeksi, jos niin olen tehnyt. Kumpikin saa olla ”oikeammassa” 🙂
En osaa soveltaa ko. Raamatun tekstiä tähän keskusteluun tai keskustelijoihin. En siis todellakaan ole sitä mieltä, että vanhoillislestadiolaiset ovat ”pelkästään puhuneet pimeässä ja neljän seinän sisällä kuiskutelleet toistensa korvaan.”
TykkääTykkää
Olen samaa mieltä. Ikävä vain, että arki on tällä hetkellä sen verran kiireistä, etten ainakaan ihan lähipäivinä pysty tuottamaan uutta tekstiä.
TykkääTykkää
Täytyy kyllä sanoa, vaikka olen tarkoituksella pysynyt hiukan enemmän sivussa keskusteluista useistakin syistä, että tuo joh 20:23:n (sekä Matt. 18:18, 16:19) tulkitseminen pelkästään evankeliumin julistukseksi tekee kyllä väkivaltaa mielestäni ko. Raamatunkohdalle ja sitomisvallalle, jota selvästi harjoitetaan, esimerkiksi Paavali jättää jonkun saatanan haltuun (1. Tim. 1:20) ja korinton seurakunnassa eristetään/sidotaan (1. Kor. 5) ja päästetään (2. Kor. 2).
Kalvinistit ja muut Amerikan evankelikaalit tulkitsevat ko. Raamatunkohdat täällä nyt kuvatun tapaisesti (sideavaimet ovat lähinnä evankeliumin julistamista ja ihminen itse sitoo itsensä olemalla uskomatta) ja mielestäni se on kyllä väärä tulkintatapa, johon ei edes Luther yhdy.
TykkääTykkää
Kysymys on siis lopultakin raamatuntulkinnasta. Vl- liikkeessä ihmisiä sidoskeltiin reippaanlaisesti 1970-luvulla, mitä sitten pyydeltiin jossain muodossa anteeksi tai ainakin pahoiteltiin 2011 julkilausumissa ja muutenkin. Sen minkä SRK oli sitonut, oli sidottu myös taivaassa. Mikä siis oli tuo taivaallinen virheellinen sidonta? Ja sitäpaitsi, eikös sen seurakunnan pitäisi olla erehtymätön? Miksi erehtymätön seurakunta pyytelee virheitään anteeksi? Oliko Paavalilla yksityishenkilönä oikeutta sitoa, antaa saatanan haltuun?
TykkääTykkää
Voi kun olisin oikeassa! No enpä sitten ollutkaan – ja se on lihalle karvasta! 😉
Huomasin kyllä itsekin ”teologiani” heikkoudet. Yritin turvata selustani mainitsemalla avainten vallan, ripin ja kirkkokurin toisistaan erillään.
Rippiin avainten valta varmasti liittyy, mutta voidaanko kirkkokuri ja avainten valta erottaa toisistaan? ”Kristuksen kirkkolaki” ja Jupen mainitsemat seurakunnasta erottamiset/takaisinottamiset ovat selvästi kirkkokurin harjoittamista. Niissä ei suoraan viitata avainten valtaan. Heiveröiseksi taitaa tämäkin perustelu jäädä…
En sentään ole yksin harhaoppini kanssa, jos kalvinistit ja evankelikaalitkin ajattelevat samaan tapaan. Myös katolinen kirkko pitää ajatusta harhana. Esim. Emil Anton kirjoittaa sivulla https://hyviauutisia.wordpress.com/2007/03/04/rippi/ : ”On huomattava, että Jeesus antaa apostoleille (ja vain apostoleille, ei kaikille kristityille) todellisen vallan antaa synnit anteeksi tai olla antamatta niitä anteeksi, ei vain julistaa syntien anteeksiantoa niille, jotka ottavat evankeliumin sanoman vastaan, kuten jotkut protestantit väittävät.”
Miten sitten pitää ymmärtää Seppo Lohen lausuma: ”Taivaan valtakunnan avaimet on annettu vain synnin siteistä vapauttamista varten. Sidotuksi joutuu ihminen, joka ei halua, että hänet vapautetaan”? Onko hänkin tässä oppiharhassa?
En minäkään usko, että Luther opetti avaimista kalvinilaiseen tapaan. Arvelin vain, että Lutherkin hyväksyisi seuraavan ajatuksen: ”Jos evankeliumi puhtaana julistetaan, on siinä Jumalan Sanassa myös Pyhä Henki läsnä. Se ei voi jäädä vain ’ihmisen sanaksi’.” Olenkohan edes tässä oikeassa? Se olisi jo paljon! 🙂
TykkääTykkää
Tällä keskustelupalstalla on sanottu, ettei yksittäisellä kristityllä ole sitomisvaltaa? Miksi sitten Paavalilla oli? Sanotaan, että sitomisvalta on vain seurakunnalla. Entäpä jos seurakunta onkin väärässä? Vai onko seurakunta sittenkin erehtymätön? Tulkitseekohan vl- liike Raamatun oikeastaan ristiriitaisia tai ainakin keskenään jännitteisiä tekstejä oman oppinsa mukaisesti ja oppinsa omista lähtökohdista? Eikös toisaalta jossain Raamatussa sanota, että älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi ja varotetaan myös kuolleiden kalojen noukkimisesta, koska silloin mukaan voi lähteä eläviäkin. Uskontunnustuksemme mukaan tuomiovalta on vain Jeesuksella Kristuksella aikojen lopussa. Sitomisoppi on mielenkiintoinen teologisesti, mutta sitä vl- liike ei surrut reippaalla 1970-luvullaan.
TykkääTykkää
Tilanne voi mennä, ja mennytkin lestadiolaisuudessa niin että sitojat ja sidottavat vaihtavat puolta sen mukaan kuka on niskan päällä sen hetkisessä tilanteessa.
Lestadius jätti jälkeensä perintönä hulluinhuonelaisuuden, ja tämä ei yksilötasolla ole ollut huumorin sarkaan kuuluva asia, sillä lukuisat ihmiset ovat menettäneet terveytensä ja elämänsä tässä painissa.
Lestadiolaisuudessa on ollut viisaitakin henkilöitä jotka ovat pyrkineet ulos raamattukonseptista ja löytämään ratkaisuja muutakin kautta ihmisten muodostaman joukon ongelmaratkaisuun.
Yksi mainitsemisen arvoinen henkilö 1900-luvun alkupuolelta on ministerinäkin toiminut Kalle Aukusti Lohi, joka toi uskonnollisen tien rinnalle toisenkin polun, polun jonka nimi oli ”ihmisyys”. Sillä polulla ei ole ismejä, -laisia, -läisiä eikä ylempiä tai alempia.
TykkääTykkää
Lopputulemaksi pitkän keskustelun ja hyvän avauksen jälkeen minulle jää sama käsitys kuin oli tänne tullessani. Eli minä itse olen sitonut itseni, kun en ottanut vastaan vapauttavaa PäästönSanaa kososlaisesta hengestä syksyllä -79?
Vaikka en siihen itse uskokaan, niin vl-uskovaiset uskovat niin ja osoittavat sen omalla tavallaan. Sen suhteen on turha odottaa muutosta? Siitähän lähdin liikkeelle. Ehkä kyselyni kuitenkin kannatti sen verran, etten jää harmissani miettimään sen tarpeettomuutta vaan hyväksyn tilanteen sellaisena kuin se on?
TykkääTykkää
Käsittääkseni sinulta vaadittiin parannusta kososlaisesta hengestä, jota oikeasti ei ollut olemassakaan. Syksyllä 1979 Päivämiehessä oli selostus tai kuvaus kososlaisuudesta. Viimeistään silloin luettuaan jokainen vl-uskoinen tunsi itsensä kososlaisen hengen valtaamaksi. Tunnusmerkkien joukossa oli kaikki kymmenen käskyn rikkomukset.
TykkääTykkää
Koska tämä ”avainten valta” on kuin kuuma peruna vanhoillislestadiolaisuudessa, olisiko aihetta tutkia lähemmin, mitä kirkkoisät ja Vanha Kirkko ovat asiasta lausuneet? Miten kirkon traditio asiaan suhtautuu? Miten tänään asian käsittävät katolinen, ortodoksinen, valtavirran luterilaiset kirkot ja anglikaaninen kirkko?
Sama tutkistelu olisi varmaan hyödyllistä suorittaa tähän liittyen ns. ”Kristuksen kirkkolain” osalta.
Näyttää siltä, että lestadiolaisuuden sisälläkin on erilaisia käsityksiä siitä, kuka tai ketkä ”saavat” käyttää sideavainta. (Sitähän on välillä lestadiolaisuuden historian aikana hanakasti käytetty!) Päästön avaimesta lienee suurempi yksimielisyys, mutta hoitokokousaikana sidottu voitiin vapautaa vain julkisella, seurakunnan edessä tapahtuvalla anteeksipyynnöllä. Näin ainakin jossain vaiheessa opetettiin.
TykkääTykkää
Avainten vallasta on uskontojen kesken aina kiistelty ja mikseipä olisi? Se, jonka hallussa nämä avaimet ovat, se on taatusti maailman mahtavin hallitsija. Me ihmispoloiset olemme monesti kehitelleet semmoista oppia, joka mahdollistaisi nuo avaimet ihmisen ”lakkariin”.
Jupe mainitsi Calvinismin, miten he tulkitsevat avainten vallan lähes samoin kuin Seppo Lohi. Mielestäni Calvinismin oppi on kuitenkin melkoisesti erilainen, hehän kannattavat predestinaatio-oppia. Nuorena tutkin kirkkohistoriaa ja ällistyin kovin kirkkoisistä. Olin uskonut, että koska he olivat eläneet niin lähellä sitä aikaa jolloin Jeesus eli ja vaikutti, että he olisivat olleet yksimielisiä opillisista kysymyksistä, mutta eivät olleetkaan.
Augustinus oli hyvin suuri persoona ja juuri hänen kirjoituksiaan Luther luki ja monissa asioissa päätyi samoin uskomaan. Tämä piispa ja kirkkoisä, kehitti ennaltamääräämisopin. Hänen lisäksi predestinaatio-oppia on paljon puolustanut John Calvin, hän kehitti oppia edelleen ja niin ihmiset uskoivat, ettei ihmisellä ole valinnanvapautta, uskoa tai olla uskomatta. Lutherin yhteistyön rapautuessa kehittyi protestanttisuuden toinen haara, reformoitu kirkko, joka nojaa Zwinglin ja Calvinin oppeihin.
Raamattu on kyllä kirjoitettu niin vaikeatajuiseksi, että ihmisäly tökkää monissa kohdin ja juuri tämän takia monet pitävät sitä satukirjana. Kumminkin jos Jumala avaa ihmismielen ymmärtämään, niin huomaa, ettei raamattu olekaan ristiriitainen kirja. Katsotaanpa ensiksi tuota Augustinuksen väitettä, ettei ihminen voi itse valita, uskooko vai ei usko. Luetaanpa:
”Käärme oli kavalin kaikista eläimistä, jotka Herra Jumala oli luonut. Se sanoi naiselle: ”Onko Jumala todella sanonut: ’Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta’?”
Nainen vastasi käärmeelle: ”Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä.
Vain siitä puusta, joka on keskellä paratiisia, Jumala on sanonut: ’Älkää syökö sen hedelmiä, älkää edes koskeko niihin, ettette kuolisi.”(1.Moos.3:1-3)
Tässä, jo raamatun alkulehdillä voimme todeta, että juuri valinnan Jumala antoi ihmiselle ja myös kertoi, mitä väärästä valinnasta seuraa. Entäs sitten kun Jeesus kertoo, että kaikkia ei ole valittu:
”Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja.'” (Matt.22:14)
Sittenpä me tullaamme siihen mihin keskustelu päätyi; avainten valtaan. Sillä Jeesus kertoo, että kukaan ihminen ei löydä häntä, ellei Isä vedä, eli johdata Jeesuksen luokse – siis parannukseen:
”Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois.
Enhän minä ole tullut taivaasta tekemään oman tahtoni mukaan, vaan täyttämään lähettäjäni tahdon.
Ja lähettäjäni tahto on, etten minä anna yhdenkään niistä, jotka hän on uskonut haltuuni, joutua hukkaan, vaan viimeisenä päivänä herätän heidät kaikki.
Minun Isäni tahtoo, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on ikuinen elämä. Viimeisenä päivänä minä herätän hänet.”(Joh.6:37-40)
Mielestäni Seppo Lohi saarnaa ihan oikein. Juuri tähän kutsujan hommaan Jeesus lähetti opetuslapsensa. Jeesus kertoo vielä Jumalan tahdon:
”Minun Isäni tahtoo, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on ikuinen elämä.”
Voiko tätä selvemmin sanoa? Entäs sitten kun tällä avaimella, jolla voidaan avata, sillä myös voidaan lukita, kuka siis lukitsee?
Jotta me tähän saisimme semmoisen vastauksen, joka kestää Jumalan edessä, meidän täytyy tutkia, miten asia oli alussa – paratiisissa:
”Älkäämme siis enää viipykö Kristuksen opin alkeissa, vaan edetkäämme täyteen tietoon. Emme voi uudestaan laskea perustusta.”(Heb.6:1)
Eli tästä näemme, että Jumala on opin perustuksen sanonut jo paratiisissa ja tästä perustuksesta raamatussa kaikki profeetat ja apostolit meille saarnaa ja Jeesus sanoo tätä opetusta uskomme perustukseksi.
Nyt voimme lukea, että kenelle voidaan asettaa panna ja kuka vain voi pannan julistaa. Muistetaanpa nyt mitä Jumala ilmoitti tuolle ensimmäiselle ihmisparille, hän sanoi näin: ”Vain siitä puusta, joka on keskellä paratiisia, Jumala on sanonut: ’Älkää syökö sen hedelmiä, älkää edes koskeko niihin, ettette kuolisi.”
Nyt me hoksaamme, että nuo sideavaimet olivat Jumalan sanassa! Eli jos ihminen tekee Jumalan tahdon vastaisen teon, Jumalan sana tuomitsee silloin, ei seurakunta, ei ihminen. Vaikka esimerkiksi Paavali kertoo tämän Jumalan tuomion juutalaisten puolustajille ja sanoo heidän tuomionsa, elleivät he lakkaa pilkkaamasta:
”Näin on käynyt Hymenaiokselle ja Aleksandrokselle. Olen luovuttanut heidät Saatanan kuritettaviksi, jotta he oppisivat olemaan pilkkaamatta Jumalaa.
Aleksander, vaskiseppä, on tehnyt minulle paljon pahaa; Herra on maksava hänelle hänen tekojensa mukaan.” .”(1.Tim.1:20)
Eli lopuksi; ellei voida Jumalan sanalla osoittaa synnintekoa josta nuhdeltava ei halua luopua, eikä huoli Jumalan armahdusta, hänet Jumalan sana sitoo, ei edes seurakunta saati sitten yksityinen uskova. Jumala kuitenkin tarjoaa aina langenneella armahdusta, ihan niin kuin paratiisissa ensimmäinen ihmispari sai lupauksen Jeesuksesta, joka on rikkipolkeva käärmeen pään.
TykkääTykkää
Lupasin nimimerkille ”MH:lle” yrittää parantaa tapani, siis sen, että en heti laita kommenttiani, kun saan sen kirjoitettua. Nyt kirjoitin ja heti laitoin, voi, voi! Huomasin, että muotoilin lauseen tuohon loppuun niin huonosti, että voi saada väärän ymmärryksen siitä mitä tarkoitin. Laitan tähän loppuun vähän paremmin muotoillun lauseen, niin jospa tulisi paremmin ymmärrettävä kommentti:
”Eli lopuksi; pitää voida Jumalan sanalla osoittaa synnintekoa josta nuhdeltava ei halua luopua…”
TykkääTykkää
Keskustelu avainten vallasta on hyvin hypoteettista. Niitä haluaa itselleen eniten sellaiset, joille ne ei missään tapauksessa kuulu. Kuten Seppo Lohi sanoi että ne eivät ole vallankäyttöä varten.
Jos jollakin on kertoa ykskään raamatullinen tapahtumaketju viime vuosikymmeniltä, missä on joduttu viimeisenä rakkauden tekona käyttämään seurakunnan sideavaimia, niin tämä blogialusta on varmaan käytettävissä sen kertomiseen.
Eli tapahtumasarja jossa uskonystävä on lähestynyt toista rakkauden velvoittamana, keskustelemaan huolenaiheesta kanssaveljen tai sisaren elämässä. Tätä keskustelua on käyty kärsivällisesti, ja kun ei ole yhteistä ymmärrystä löytynyt, on pyydetty kaksi tai kolme uskon ystävää mukaan keskusteluihin. Tätäkin keskustelua on käyty rakkaudellisessa ilmapiirissä kärsivällisesti. Jos tämäkään ei ole johtanut yhteisymmärykseen, niin asia on otettu esille seurakunnassa. Myös siellä keskustelut ja neuvomiset on tehty rakkauden hengessä ja kärsivällisesti, rukoillen Jumalata viisautta ja pyhän hengen johdatusta vaikealle asialle. Koko ajan luottaen että Jumalan tervellinen armo opettaa meitä jokaista.
Jos nämääkään keskustelut ei johda yhteisymmärrykseen, äärimmäisenä rakkaudellisena keinona olisi sitten turvauduttava sitomiseen rukoillen että se havahduttaisi vikaan joutuneen korjamaan lankemuuksensa.
Koko prosessi edellyttää kuitenkin että veljen tai sisaren lankemus on sellainen synti joka oikeuttaa sitomiseen , ja että seurakunta on asiassa yksimielinen.
Minulla ei ole viime vuosikymmeniltä, tai viime vuosilta tiedossa yhtään sellaista tapausta.
Jos sinulla on, kerro se meille. Paikkakunnat ja nimet eivät ole oleellisia.
Vertaisin sideavaimia aseisiin. Sodassa voi olla pakotettu käyttämään niitä puolustukseen, mutta rauhan aikana niiden käytöstä joutuu linnaan. Sideavinten osalta tilanne on sama. Ylläkuvatussa tilanteessa ne voivat olla aiheellisessa käytössä. Ilman oikea syytä ja rakkautta, niiden käyttö on hengellistä väkivaltaa josta lain mukaan enimmäisrangaistus on 2 vuotta ehdotonta vankeutta.
PS. Kirkkolain helmi on neuvossa ”kahden kesken yksinänsä”. Ystävien kesken. Ja kun vielä muistaa ottaa huomioon että voi olla itsekkin väärässä. Siltä pohjalta syntyy todennäköisemmin paras lopputulos, ja ystävyys sen kuin syvenee.
TykkääLiked by 1 henkilö
”Kirkkolain” jälkikeskustelu:
Vertaus armottomasta palvelijasta
21 Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: ”Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?” [Luuk. 17:4]
22 ”Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa”, vastasi Jeesus.
23 ”Taivasten valtakunta on kuin kuningas, joka vaati palvelijoiltaan tilitykset.
24 Kun hän alkoi tarkastaa niitä, hänen eteensä tuotiin palvelija, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta talenttia*. [Talentti oli tuon ajan suurin rahayksikkö. Se vastasi 6000:ta denaaria. Yksi denaari oli työmiehen tavallinen päiväpalkka.][18:24-27: Luuk. 7:41,42]
25 Miehellä ei ollut, millä maksaa, ja niin kuningas määräsi, että hänet, hänen vaimonsa ja lapsensa ja koko hänen omaisuutensa oli myytävä ja velka maksettava.
26 Silloin palvelija heittäytyi maahan hänen eteensä ja pyysi: ’Ole kärsivällinen! Minä maksan sinulle kyllä kaiken.’
27 Kuninkaan tuli sääli palvelijaansa, ja hän päästi miehen menemään ja antoi velan anteeksi.
28 ”Mutta kun palvelija meni ulos, hän tapasi toisen palvelijan, joka oli hänelle velkaa sata denaaria*. Hän kävi mieheen käsiksi, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: ’Maksa, mitä olet velkaa!’ [Talentti oli tuon ajan suurin rahayksikkö. Se vastasi 6000:ta denaaria. Yksi denaari oli työmiehen tavallinen päiväpalkka.]
29 Mies heittäytyi maahan ja pyysi: ’Ole kärsivällinen! Kyllä minä maksan sinulle.’
30 Mutta toinen ei suostunut siihen. Hän meni ja toimitti työtoverinsa vankilaan, kunnes tämä maksaisi velkansa.
31 ”Muut palvelijat näkivät, mitä tapahtui, ja panivat sen pahakseen. He menivät kuninkaan luo ja kertoivat hänelle kaiken.
32 Silloin kuningas kutsutti palvelijan luokseen ja sanoi: ’Sinä kelvoton! Minä annoin sinulle anteeksi koko velan, kun sitä minulta pyysit.
33 Eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa työtoveriasi, niin kuin minä armahdin sinua?’ [Matt. 6:12; Ef. 4:32; Kol. 3:13]
34 Vihoissaan kuningas pani palvelijansa ankaraan vankeuteen, kunnes tämä maksaisi koko velan. [Matt. 5:25,26]
35 ”Näin tekee minun taivaallinen Isänikin teille, jos te ette kaikesta sydämestä anna kukin veljellenne anteeksi.” [Sananl. 21:13; Sir. 28:2-5; Matt. 6:14,15; Mark. 11:25; Jaak. 2:13]; (Matt. 18:21-35)
TykkääTykkää
1. Lohen saarna jäi mieleen vaikka en muistanut sen olleen Lumijoella. Ymmärrän avainten vallan (ehkä) samalla tavalla tai ainakin pitkälti samansuuntaisesti. Mehän saarnaamme päästönavaimia kaikille, jopa ryöttäsyntisille pakanoille, puliukoille ja aikaisemmin Jumalasta mitään kuulemattomille. Sen kun uskoo kuka vaan, niin on päästetty synneistä. Vain sellaiselle, joka ei aio uskoa tai ripin yhteydessä ilmaisee, ettei yritäkään luopua ko. synnistä, ei tule käyttää päästönavainta. Hänelle ei julisteta tietenkään päästöä, jolloin käytetään sideavainta, mikä merkitsee käytännön tasolla vain, että synninpäästöä ei hänelle julisteta. Tietyissä tilanteissa on ihan hyvin mahdollista, että yksityinen kristitty tällä tavalla ”sitoo”, mutta ei se mitään pannaa merkitse, vaan päästämättä jättämistä ko. tilanteessa.
Jos ajateltaisiin, että ihmispäätöksin voitaisiin joku ”toistaiseksi sitoa” (=panna), tulisi seiniä ja kattoja myöten tapahtuva synninpäästö heti lopettaa. Muutenhan pian joku sidottu vahingossa vapautuu!
2. Ns. Kristuksen kirkkolaki on enemmän ”kirkkokuria” koskevaa ohjeistusta – toki rikkonutta suojaavalla tavalla, kuten on tullut esille, ja periaatteessa ei ihan sama asia avainten vallan kanssa, vaikka yhtymäkohtiakin on. Puhutaanhan avaimista myös Matt. 18 luvussa. Kristuksen kirkkolain viimeisen kohdan toteutuessa joudutaan toteamaan, että kaikki voitava ja rakkauden velvoittamat asiat on tehty rikkoneen hyväksi ja nyt voi hellittää. Jos hän ei kadu/usko, ei käytetä päästöä. Pitäminen pakanana ja publikaanina sekin merkitsee, että edelleenkin kutsutaan uskomaan siinä missä pakanoita ja publikaanejakin muutenkin. Joka kohdassa kyse on veljen voittamisesta Kristukselle, ei pannatuomioon tähtäävästä oikeudenkäynnistä.
Ps. Paavalin toimintaa en osaa arvioida muuten kuin että itse en ole apostoli ja että en tunne ketään joka esim. pitäisi isänsä emäntää. Viimeksi mainitun kaltaisella tavalla katumattomana elävää olisi hankala minunkaan veljenäni pitää, vaikka seurakunta ei tähän olisikaan ottanut kantaa. Kai asioissa voi sentään jotain tilannekohtaisuutta olla?
Lisäksi kuten Erkin viestistä ilmenee, kirkkokuria voidaan käyttää tietenkin vain oikeisiin synteihin. Esim. joku kososlaisuus täsmentämättömänä asiana ei sellaisiin lukeudu.
TykkääTykkää
Nyt tulee pitkä kirjoitus! Aiemmin totesin, että SRK pitää hoitokokousopin alkuna uudenheräyksen opetusta, jonka Heikki Saari toi ikäänkuin ulkopuolelta vl-kristillisyyteen. Itse totesin, että hoitokokousoppi pohjautui esikoisseurakuntaoppiin, jonka avulla hoitomiehet saivat ehdottoman vallan vl-herätysliikkeessä. Sen jälkeen toimintatavoissa oli kyllä runsaasti uudenheräyksen piirteitä.
Totesin myös, että hoitokokousharhaoppi oli kaikkien niiden opetusten sekasikiö, jotka SRK aiemmin on julistanut eriseuroiksi. Käsittääkseni tämä tilanne on toisinaan tiedostettu myös SRK:n johdossa. Väittäisin, että esim. OV käytti erilaisia opillisia painotuksia vallankäytön välineenä. Oulun rauhanyhdistyksen harmaana eminenssinä OV on pitänyt huolta, että Oulun rauhanyhdistys järjestää joulun alla perinteisesti ”seurakunnan vanhimmiston joulujuhlan”, jossa pitopöydät notkuvat. Tämä vanhimmiston korostamisen idea on poimittu siis esikoisseurakuntaopista. Tullessaan valituksi SRK:n puheenjohtajaksi OV lanseerasi syntien anteeksiantamuksen käyttökiellon kirjallisessa muodossa. Perusteluna oli pelko liian höllästä evankeliumin käytöstä. Tämä toimintamalli on kopioitu suoraan uuden heräyksen Pietari Hanhivaaralta eli Hanhi-Pietiltä. Mielenkiintoista on, että Hanhi-Pietiltä OV on myös kopioinut joitakin sanontoja. Hanhi-Pieti paheksui että ”Kyllä nyt alkaa jo yhdeksi kerraksi heräyksen päälle roskaa tulla” , ja syytti arvosteiljoidensa puhetapaa törkeäksi. OV:n mielestä esim. pf-skandaalin aikana roskitettiin Jumalan valtakuntaa ja häneen itseensä kohdistuva arvostelu oli törkeätä. Persooniltaankin OV ja Hanhi-Pieti olivat samankaltaisia. Aika harva uskalsi olla eri mieltä kahdenkeskisen keskustelun jälkeen.
Tämän blogikeskustelun aikana olen lukenut SRK:n julkaisua ”Pöytäkirja Lestadiolaisten ryhmien sovintokokouksesta Oulussa Maalisk: 22-23 päivänä 1911”
Sovintokokouksen taustalla oli suuri hajaannus, jota yritettiin korjata yhteisellä sovintokokouksella. Edustajia sovintokokoukseen lähettivät lähinnä vanhoilliset ja uusheränneet. Esikoisia paikalle tuli vain yksi (Tikkanen), narvalaisista ei ketään. Kokouksesta muodostuikin siten uudenheräyksen ja vanhoillisten välien selvittely. Oli tosi yllättäävää huomata miten identtistä tuo keskustelu oli tämän päivän hoitokokousharhaoppikeskusteluun verrattuna.
Referoin nyt hiukan tuota 84-sivuista pöytäkirjaa. Ensiksi sovittiin keskustelun pelisäännöistä. Erityisesti vanhoilliset vaativat sitä, että kiistat ratkotaan yksin Raamatun sanan perusteella. Lutherin ja Lestadiuksen kirjoituksiin vetoamista ei kannatettu. Seurakuntaäidin kannanotoista ei kukaan edes mainitse tässä yhteydessä. Sovitaan myös, että ”persooniin ei kajota”, missä ei kyllä oikein onnistuta.
Vanhoilliset syyttävät uudenheräyksen saarnaajia väärästä opista ja sen hirvittävistä hedelmistä. Vanhoillisten puolella syytöksiä latelevat erityisesti Heliste ja Halttu. Heliste julistaa sivulla 25 seuraavasti:
”Raahen kaupungissakaan ei ollut monta ehyttä sielua, vaan juoksentelivat kaduilla, kuin lampaat ilman paimenta. -Olen jälillä kulkenut ja hulluja korjannut. Olen täysiä ihmisiä sylissäni kantanut. Olen tavannut ihmisiä, jotka ovat maassa matona vyörytelleet, ja rukoillut heidän puolestaan. Olen löytänyt muutamia nuoran mutkista; muutamia on mennyt veteen. Sellainen vaikutus on ollut tällä opetuksella. -Ei se ole veljet leikin asia, että ihmiset tulevat mielenhäiriöön ja vankihuoneet täyttyvät.”
Syytökset ovat siis hyvin samanlaisia sekä uuden heräyksen että hoitokokousterrorin jälkiselvittelyissä.
Erityisesti Helisteen puheenvuorot saivat aikaan sen, että uudestiheränneet alkoivat syyttää vanhoillisia mustamaalauksesta, katkerista puheista ja parjauksesta. Heränneitten mielestä elävä kristitty ei voi esittää noin katkeria syytöksiä. Käskettiin katsomaan mitä hyvää heräys on saanut aikaan, eikä keskittymään hedelmiin. Samoinhan hoitokokousmiehet korostavat hoitokokousväkivallan jälkeisiä positiivisa jälleenrakennusvaiheita. Monet uudenheräyksen edustajat olivat sitä mieltä, että heidän kohdallaan uusi heräys oli ollut tarpeellinen, muuten he eivät olisi uskomassa pysyneet. Näinhän puhuvat saariheikkiläiset hoitokokousfanaatikotkin.
Hanhivaara vastaa sivulla 28 syytöksiin:
”Kyllä nyt alkaa jo yhdeksi kerraksi heräyksen päälle roskaa tulla. Ilmankin vankihuoneet on heräyksen tähden täytetyt? – Eikö mitään hyvää siinä ole? Eiköhän kannattaisi ruveta tasapuolisesti tutkimaan, jos siinä jotain hyvää löytyisi. Minusta tämä menee niin kovin puolueelliseksi. Pitäisi katsoa, eikö sentähden heräyksen puolella löydy mitään Jumalan työtä?…Ei tunnu nuo puheet oikein eheän sydämen tuotteilta, vaan täytyy siinä olla jotain karkeampaa vaikutusta.”
Tänä päivänä sanotaan, että Jumalan valtakuntaa roskitetaan, väärällä asenteella ollaan liikkeellä, kun on omat asiat hoitamatta tulee vikova mieli veljiä kohtaan.
Vanhoillisten Hooli vastaa Hanhivaaralle sivulla 29 ”…Minusta tuntuu, että jos puhuttaisiin, millaisia persoonallisia tuomioita on tehty, niin tässä ei ole alkuakaan tuotu edes. – Suostun, että puhe käännettäisiin siihen, miten nämä asiat, jotka tämä raakamaisuus ja taidottomuus on aiheuttanut, korjattaisiin.”
Sovintokokouksessa käydään runsaasti metakeskustelua. Uudenheräyksen edustajien mielestä vanhoilliset esittävät väärällä asenteella syytöksiä, joista uusheränneet eivät halua ottaa vastuuta. Vanhoillisten mielestä uudenheräyksen saarnamiehet eivät seiso suorana, vaan alkavat perääntyä puheissaan ja vähättelevät tekojaan. Jopa puolettomana hartauspuhujana esiintyvä khra Laitinen (s.34) paheksuu syvästi vanhoillisten esittämiä raskauttavia syytöksiä. Samoin puheenjohtaja Wirkkulakin hämmästelee vanhoillisten jyrkkyyttä (s. 68).
Toisen kokouspäivän keskustelu alkoi uudenheräyksen Saarenpään puheenvuorolla, jossa käytettiin ivallista tyylilajia (s.36-37) ”Kaikki kai muistavat sen pitkän ja mustan sarjan syytöksiä, jonka Kalle Heliste eilen viskasi n.s. uudestiheränneitten päälle….Lienevätkö sitten kaikki Helisteen tavalla olleet vetämässä ihmisiä joesta, päästämässä nuorasta y.m….jos on tapahtunut herätyksen vaikutuksesta häiriöitä mielissäkin ja lausuttu kiivaita ja ajattelemattomia tuomioita y.m., niin onko se heräyksen eli heräyksen johtohenkilöiden syy? Sen periaatteen mukaan on Vapahtaja syypää Juudas Iskariotin itsemurhaan, Lutherus talonpoikien kapinaan, Lestadius Koutokeinon kauhuihin j.n.e.” Keskustelu menee niin kireäksi, että Heliste julistaa ”Mitä eilen puhuin peräkkäin, joka on otettu pöytäkirjaan, näytän ne toteen, jos oikeuden käynti tulee, mutta tahdon, että tulette jälessäni niille paikkakunnille, joissa niin on tapahtunut. (Ääniä: ei tässä oikeuden käyntiä tule).”
Keskustelu ei oikein etene. Opillisiin kysymyksiin ei päästä kunnolla käsiksi, koska uusheränneitten mielestä vanhoillisten asenne ja keskustelutyyli ei ole oikea. Metakeskustelu siis velloo edestakaisin, erityisesti Kalle Heliste on tiukoilla kovan paineen alla. Sentään uusheränneiden edustaja Pyörre vetoaa nk. Kristuksen kirkkolakiin (s.42) perustellessaan anteeksiantamattomuustilanteita. Siinä on pieni pilkahdus opillisen keskustelun suuntaan. Oma juttunsa on, että myös hoitokokousmiehet perustelevat toimiaan Kristuksen kirkkolailla.
Toinen kokouspäivä on jo pitkällä, kun uudenheräyksen Junttila käyttää puheenvuoron (s. 43): ”Tässä on tehty paljon syytöksiä, mutta ei ole puhuttu itse pääasiasta. On ollut tarkoitus keskustella, missä on väärin opetettu, hedelmiä vaan osoitetaan ja niiden mukaan koitetaan todistaa oppi vääräksi, mutta ei kuitenkaan ole sitä Jumalan sanalla vääräksi näytetty.”
Tämänkään jälkeen keskustelu ei lähde etenemään. Osapuolet pysyttelevät juoksuhaudoissaan. Uusheränneitten mielestä vanhoillisten pitäisi nähdä asiat suuremmissa kehyksissä (vrt. Ajatuksen drone-vertaus). Heräys on kuin tulva, ja jos sen eteen pato laitetaan. vahinkoja tulee. Tähän tapaan oli todennut uuden heräyksen Junttila jo edellisenä iltana (s. 29).
Mielenkiintoinen tilitys tulee vanhoillisten Pääkkölältä (s. 46-47), joka kertoo menettäneensä uskonsa syntielämän vuoksi. Kittilän lestadiolaiset eivät kuitenkaan siunanneet hänelle syntejä anteeksi ennen kuin ”alkuoppi” olisi kielletty. ”Tämän tähden kiellettiin synninpäästö. Siltä paikalta lähdettyä ajattelin epätoivossani, missä itseni surmaan. Tässä tilassa elin kaksi vuotta…. Kerran sitten tämä Hanhivaara ja muutamat muut saarnasivat minulle synnit antkeeksi ja silloin sinä autuaallisena päivänä tein sen lupauksen, etten yhdeltäkään armoa etsivältä kiellä anteeksi antoa, sillä sitä aikaa, jona pannassa olin, en soisi pahimmalle viholliselle…Olen nähnyt monia sieluja raskaissa kahleissa ja sen opin kautta tulleet hourupäisiksikin.” Erityisen mielenkiintoista Pääkkölän tapauksessa on, että hän oli saanut syntinsä anteeksi uusheränneitten Hanhivaaralta, mutta oli vanhoillisten rintamassa. Hengen virkaa tulkittiin siis väljästi.
Toinen mielenkiintoinen tilitys tulee uudenheräyksen Rantalalta (s. 62) ”Minulle oli uusi heräys tarpeellinen. Olin lopulleen 20 vuotta ollut kristittynä. Olin ollut elävässä tilassa, mutta voimat ja elämä Jumalassa olivat sielultani kuluneet.” Samoin ilmeisesti kokee tässä keskustelussa aiemmin mainittu tamperelainen vl-saarnamies.
Yhteistä pontta tai julkilausumaa ei kokouksesta saatu. Uuden heräyksen edustajien suurin huoli tässä vaiheessa oli, ettei uutta heräystä nimitettäisi harhaopiksi eikä vääräksi opiksi (Esim. Junttila s.73). SRK keksi aikanaan vastaavaan ogelmaan nokkelan ratkaisun, kun se nimesi hoitokokousterrorin oppiharhaksi eikä harhaopiksi. Ei siis mitään uutta auringon alla!
TykkääLiked by 2 people
Todella kiinnostava analyysi!
TykkääTykkää
Kiitos hyvästä analyysistä, Nomutta! Tuo sovintokokouksen pöytäkirja (Pöytäkirja lestadiolaisten ryhmien sovintokokouksesta Oulussa maalisk. 22–23 päivinä 1911) ilmestyi Oulussa painettuna samana vuonna suomenkielisenä ja seuraavana vuonna myös ruotsinkielisenä.
Minäkin kirjoitin 3.11.2012 tuosta sovintokokouksesta Topi Linjaman K24-blogiin ”Vanhoillislestadiolainen oppi” https://blogiarkisto.kotimaa24.fi/43d0638bc06d/blogit/vanhat/article/?bid=261&id=44274
En löydä enää pöytäkirjaa netistä, vaikka sen aikoinani varmaan olin lukenut (ehkä Mopin palstalta?) Tässä kuitenkin silloinen ”analyysini”, vaikka ehkä uusi lukeminen olisi joitakin arvioita muuttanut.
>>
Suuren hajaannuksen repeämää yritettiin korjata useissa sovintokokouksissa. Jouko Talonen kirjoittaa lyhyesti:
>> Suomen lestadiolisuudessa on ollut eri ryhmien välisiä sovintoyrityksiä 1911, 1920-luvun alussa ja vanhoillislestadiolaisten ryhmien välillä 1945–1946. Vain Venäjällä ovat lestadiolaiset yhdistyneet. Venäjän uusheränneet ja vanhoilliset yhdistyivät kommunismin puristuksessa 1924.
Vuoden 1911 sovintokokoukseen osallistuivat vanhoillislestadiolaiset, uusheränneet ja esikoiset. Kokous oli pääosin vanhoillisten ja uusheränneiden välien selvittelyä, ja se päättyi tuloksettomana. 1920-luvulla alussa uudenheräyksen piirissä tehtiin aloitteita eri ryhmien sovinnon aikaansaamiseksi. Tuloksia ei ollut. >>
”Lestadiolaisten ryhmien sovintokokous” järjestettiin vanhoillisten ehdotuksesta maaliskuussa 1911 Oulussa. Toiveita sovusta uusheräyksen kanssa olikin, koska esim. yhteistyö toimitilojen käytön osalta oli sujunut hyvin. Yhteistä oli myös näkemys esikoisuuden torjunnasta. Vanhoillisilta oli kuusi edustajaa, samoin uusheräyksen puolelta. Esikoiset ja narvalaiset jättäytyivät (virallisesti) pois. Puheenjohtajana toimi vanhoillisten V. A. Wirkkula. Hän ja hartaudet pitänyt Aatu Laitinen olivat kokouksen ainoat papit.
Kokouksen asetelma oli selvä: vanhoilliset esiintyivät syyttäjinä ja uusheränneet vastaajina. Uusheräyksen johtava saarnaajavanhus Pietari Hanhivaara (1833–1926) ja Matti Junttila olivat jopa valmiita pyytämään anteeksi kuohunnan aikana ilmenneitä ”heikkoja sanojaan” ja ”rakastamattomuuttaan”, mutta anteeksiantamusta ei julistettu. Vanhoilliset edellyttivät heiltä tunnustusta ”eriseurasta” ja ”väärästä opista”. Puheenjohtaja Wirkkula yritti tasoitella ja todistella, että osapuolet olivat pääasioissa yksimielisiä, mutta yritys oli turha. Keskustelut päättyivät tuloksettomina.
Kokouksessa oli esitetty varsin kiivaitakin syytöksiä. Esim. vanhoillisten Kaarle Helisten väitti, että ”uudenheräyksen vaatimukset olivat johtaneet henkisiin romahduksiin, vankeuteen ja itsemurhiin”.
Kuitenkin Lauri Pietilä kirjoittaa Hakomajassa: ”Sovintoa ei tullut, mutta ei virallista eroakaan. Molemmat pitivät toisiaan uskovaisina erimielisyyksistä huolimatta. – – – Molemmin puolin käytiin toistenkin seuroissa ja tervehdittiin ”Jumalan terveellä” sekä pidettiin veljinä, jopa molempien suuntien johtavilla tasoilla. Tuollaisesta on asiakirjanäyttöjä. Mistähän tuollainen voisi johtua? Vuoden 1934 tapausten jälkeen tuli tervehtimiskielto voimaan myös SRK:n ja uusheräyksen välillä.”
Maaliskuun 1911 sovintokokouksen epäonnistuminen näkyi myös Kokkolan vuosikokousseurojen 1911 päätöksissä. Tällöin todettiin ensimmäisen kerran kategorisesti, ettei muissa uskonnollisissa yhteisöissä ollut uudestisyntyneitä. Oliko tämä päätös absoluuttisen eksklusiivisen seurakuntaopin sinetti? Ehkä ei? Ehkä se vieläkin oli kohdistettu vain oman liikkeen eriseuroille – siis ei koko maailmaa koskevaksi? Toisaalta Lauri Pietilän kuvaus tilanteesta kentällä ja käytännössä antaa varsin toisenlaisen kuvan.
Nämä ovat minusta äärimmäisen tärkeitä ja mielenkiintoisia kysymyksiä. Valitettavasti en ole löytänyt kopiota tuosta Kokkolan vuosikokousseurojen 1911 pöytäkirjasta. Millainen keskustelu käytiin? Miten päätös oli muotoiltu?
P.S.
Vielä 1920-luvun alussa teki uusheräys sovintoneuvottelutarjouksen vanhoillisille. SRK ei enää tästä innostunut. Johtokunta kyllä myönsi huomanneensa, että uusheräyksessä nuorempi polvi oli pannut toimeen ”jonkinlaisen uskonpuhdistuksen evankelisempaan suuntaan”. Mutta eriseurasta he eivät olleet tehneet parannusta, eivätkä ”lihan työt korjaannu peiton umpikuljuisella päällevetämisellä”. Tämän jälkeen ei sopua enää yritetty.
>>
Huom. Saarnaaja Kalle Heliste (1848–1915) on Ari-Pekka Palolan mukaan oikealta nimeltään Kaarle Helisten.
TykkääTykkää
Tuossa linkkaamassani Topin blogissa kirjoitin innokkaasti käsityksiäni lestadiolaisuuden historiasta aina 1950-luvulle asti. Kommentoin myös löytämiäni vuosikokousseurojen pöytäkirjoja. Mopin palstalta olin löytänyt 1909 Torniossa ja Haaparannassa pidetyn ”suuren kokouksen” (vuosikokousseurat) puheenvuorot ja päätökset. Valitettavasti Mopin palsta on hävinnyt jälkiä jättämättä, enkä enää löydä tätä pöytäkirjaa muualtakaan netistä. Oma referaattini löytyy kuitenkin Topin blogista päiväyksellä 3.11.2012.
Pappishajaannuksen sinetiksi taas muodostui Puhujain ja seurakuntavanhinten yhteinen kokous Oulussa 29.12.1960. Tämä pöytäkirja löytyy onneksi edelleen VL-foorumilta otsikolla ”Katkelmia vanhasta keskustelusta”: http://vlfoorumi.foorumi.eu/viewtopic.php?f=18&t=4550&hilit=Katkelmia . Luin sitä kuin parasta jännitysromaania! Oulun kokouksen uutisointi oli Päivämiehessä 5.1.1961 otsikolla ”Herran suu on vastannut…” Tämäkin löytyy VL-foorumilta otsikolla ”Siionista vastataan. Pms 5.1.1961”.
VL-foorumin Arkistofoorumilla on paljon muutakin, joka on historiallisesti kiinnostavaa. Enimmäkseen tekstit ovat ”Taavetin” vanhoista dokumenteista skannaamia. Suuri kiitos hänelle!
P.S. Tämän kommentin järjestysluku on 494. 60-luvun pikkupojille tuolla luvulla on erityismerkitys. Arvaatko mikä? Saammekohan 5 m rikki?
TykkääTykkää
Tätä Oulun kokousta 29.12.1960 käsiteltiin myös Vuokko Ilolan K24-blogissa ”Viimeinen reimari alkaa näkymään” https://blogiarkisto.kotimaa24.fi/43d0638bc06d/blogit/vanhat/article/?bid=351&id=46105 . Myös Heino osallistui silloin keskusteluun. Kannattaa lukea!
TykkääTykkää
494 liittyy ainakin tähän ”Pentti Nikula hyppäsit seiväshypyn maailmanennätyksen 494 Kauhavalla 22. kesäkuuta 1962” https://fi.wikipedia.org/wiki/Pentti_Nikula
5 metriä kyllä uhkaavasti lähetyy tällä keskustelupalstalla 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Nappiin meni, uibopuu! Kyllä tuo Nikulan hyppy nosti ”kansallista itsetuntoa” ainakin minun kohdallani! 🙂
TykkääTykkää
Herra Jeesus tulee pian
6 Minulle sanottiin: ”Nämä sanat ovat luotettavat ja todet. Herra Jumala, joka antaa Henkensä profeetoille, on lähettänyt enkelinsä näyttämään palvelijoilleen, mitä pian on tapahtuva. [Ilm. 19:9, Ilm. 21:5 | Ilm. 1:1]
7 Minä tulen pian. Autuas se, joka ottaa varteen tämän kirjan ennussanat.” [Ilm. 1:3, Ilm. 3:11]
8 Minä, Johannes, olen kaiken tämän kuullut ja nähnyt. Kuultuani ja nähtyäni sen minä heittäydyin kasvoilleni kumartaakseni enkeliä, joka oli sen minulle näyttänyt. [Ap. t. 10:25,26; Ilm. 19:10]
9 Mutta hän sanoi: ”Älä tee niin! Minä olen vain Jumalan palvelija, niin kuin sinä ja profeetat, sinun veljesi, ja kaikki ne, jotka ottavat varteen tämän kirjan sanat. Jumalaa sinun tulee kumartaa!”
10 Sitten minulle sanottiin: ”Älä sulje sinetillä tämän kirjan ennussanoja, sillä hetki on lähellä. [Dan. 8:26, Dan. 12:4,9]
11 Jumalaton eläköön yhä jumalattomasti, saastainen rypeköön saastassaan, vanhurskas harjoittakoon vanhurskautta ja pyhä edetköön pyhyyden tiellä. [Hes. 3:27; Dan. 12:10; 2. Tim. 3:13]
12 ”Minä tulen pian, ja tullessani minä tuon jokaiselle palkan, maksan kullekin hänen tekojensa mukaan. [Ilm. 3:11 | Jes. 40:10, Jes. 62:11 | Matt. 16:27+]
13 Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu. [Ilm. 1:8,17, Ilm. 21:6]
14 ”Autuaita ne, jotka pesevät vaatteensa: he pääsevät syömään elämän puusta ja saavat mennä porteista sisälle kaupunkiin. [1. Moos. 3:22; Ilm. 2:7, Ilm. 7:14, Ilm. 21:27]
15 Ulkopuolelle jäävät koirat ja noidat, irstailijat, murhaajat ja epäjumalien palvelijat ja kaikki, jotka rakastavat valhetta ja noudattavat sitä. [Ilm. 9:20,21, Ilm. 21:8 | 1. Kor. 5:11, 1. Kor. 6:9,10; Gal. 5:19-21;Kol. 3;5,6]
16 ”Minä, Jeesus, olen lähettänyt enkelin luoksenne, jotta seurakunnat saisivat tämän todistuksen. Minä olen Daavidin juuriverso ja suku, kirkas aamutähti.” [Ilm. 1:1 | 4. Moos. 24:17; Jes. 11:1,10; Matt. 1:1+]
17 Henki ja morsian sanovat: ”Tule!” Joka tämän kuulee, sanokoon: ”Tule!” Joka on janoissaan, tulkoon. Joka haluaa, saa lahjaksi elämän vettä. [Jes. 55:1; Joh. 7:37; Ilm. 21:6]
18 Jokaiselle, joka kuulee tämän kirjan ennussanat, minä vakuutan: Jos joku panee niihin jotakin lisää, panee Jumala hänen kärsittävikseen ne vitsaukset, joista tässä kirjassa on kerrottu. [5. Moos. 4:2, 5. Moos. 13:1]
19 Jos joku ottaa pois jotakin tämän ennustusten kirjan sanoista, ottaa Jumala pois hänen osallisuutensa elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kerrottu.
20 Hän, joka todistaa tämän, sanoo: ”Tämä on tosi, minä tulen pian.” Aamen. Tule, Herra Jeesus!
21 Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. (Ilm. 22:6:21)
TykkääTykkää
”Jumala on asettanut rajat valituista kivistä, ja vartijat muurin päälle.
Tulkaa te avuksi vartiomiehille rajalla, kaikki siunatut pyhät, että vihollinen voitetaan ja – (tässä taas epäselviä sanoja) – ja iäisyyden kelloja soitetaan. Viimeinen reimari alkaa näkymään. -(Taas epäselviä sanoja) – Näin on rakkaat asiat, (Monet osanottajista itkevät ja kuuluu kiitosääniä valtavan kohun seasta). Minä olen paljon murehtinut ja huolehtinut, jaksatteko te minuakin siunata (voimakas siunauksen julistus)”
Aika korkea käsitys on puhujalla itsestä ja vl-saarnamiesten asemasta koko maanpäällisen Jumalan valtakunnan vartijoina. Vl-uskovaiset ovat siis kivenmurikoita muurissa, joka on pystytetty suojaksi koko pahaa maailmaa vastaan.
Yllä oleva sitaatein merkitty on lainaus erään SRK:n työvaliokunnan jäsenen (VS) puheenvuorosta vuodelta 1960 kun ns ulostettiin vl-liikkeestä. Mikäli äänite olisi käytettävissä, vaikutelma olisi vieläkin vauhdikkaampi. Joku ulkopuolinen voi pitää tätä otoksena jonkun lahkokunnan hurmakokouksesta.
TykkääTykkää
Tämä Nimettömän kommentti liittyy siis Oulun kokoukseen 29.12.1960, joka käytännössä erotti pappissiiven. Kannattaa tosiaan lukea linkkaamani Vuokko Ilolan blogi ja sen kommentit. Skannasin sinne ”Totuuden kuuliaisuuteen”-kirjasta luvun, jossa Pekka Raittila selostaa em. Oulun kokousta. ”Pappiseriseuraan” jääneen Raittilan esitys on todella maltillinen.
Nimettömän lailla tuli minullekin mieleen jonkun lahkokunnan hurmakokous:
”Jos oli Pekka Raittilan esitys maltillinen, niin minussa kokouspöytäkirjan lukeminen herätti voimakkaitakin tunteita, pääasiassa kauhua. Kokous on oiva oppitunti vallankäytön logiikasta pahimmillaan.
Se on myös kuin kohtalonnäytelmä, jossa roolit ja loppuratkaisu on ennalta määrätty. Ei niin, että ihmiset olisivat etukäteen valinneet roolinsa, vaan roolit valitsivat heidät. Näytelmän oma logiikka määräsi, mihin rooliin kukakin joutui.”
TykkääTykkää
Erothan oli opilliset pappiseriseurassa, papeilla oli erilainen käsitys ehtoollisesta, lapsen uskosta ja myös seurakuntaopista. Pappien käsitys käy ilmi traktaatista Totuuden kuuliaisuuteen,
TykkääTykkää
Aivan oikein, Seppo. Pappishajaannuksessa vl-liike menetti parhaat teologinsa ja syyt olivat opillisia. Olisi ehkä odottanut, että tuo oppinut eliitti olisi laajasti käsitellyt noita opillisia eroja. En ole kuitenkaan löytänyt juuri muuta kuin tuon kirjasen ”Totuuden kuuliaisuuteen: keskustelua vanhoillislestadiolaisuudessa vuosina 1960–61 esiintyneistä erimielisyyksistä (Vanhoillislestadiolaisten pappien veljespiiri, Pieksämäki 1962, 130 sivua). Toivomaani analyysiä esim. seurakuntaopista ei sieltäkään löydy.
Olen yrittänyt googlata lisätietoja, mutta heikoin tuloksin. Mitään elämänsanalaisuuden omaa sivustoa ei ainakaan enää ole. Löysin kyllä divarista pari Elämän sana -lehden vuosikertaa, mutta nekin sisälsivät vain tavanomaisia hartauskirjoituksia.
On sääli, jos tuo valtaisa asiantuntemus on näin hukattu. Kyllä noilla tulevilla piispoilla olisi ollut paljonkin kerrottavaa. Ehkä syyt vaikenemiseen ovat psykologiset, ei haluta enempää repiä vanhaa hengellistä kotia. Pekka Raittilakin sukelsi kauas historiaan. Hiukan samaa asennoitumista olen havaitsevinani esim. Juha Pentikäisen kohdalla.
TykkääTykkää
Lähes kaikilla lestadiolaistutkijoilla näyttää olevan joko lestadiolaistausta tai he kuuluvat johonkin lestadiolaisryhmän. Kaipaisin joukkoon todella sitoutumattomia tutkijoita, jotka aidosti pyrkivät löytämään faktoja muodostaakseen kokonaiskuvaa vasta sen jälkeen. Loppupäätelmät eivät näin suosisi tai painaisi mitään lestadiolaisuuntaa ja antaisi oikeaa kuvaa todellisuudesta.
TykkääTykkää
Alkuoppi- ja eriseura-käsitteet Oulun sovintokokouksessa 1911.
Alkuoppi-käsite tuli sovintokokouksen puheenvuoroissa esille. Alkuopilla tarkoitettiin ensimmäisen herätyksen opetusta, armonjärjestystä, sitä kuinka ihminen tulee autuaaksi. Kittiläläinen M. Pääkkölä kertoo, että jo vuonna 1875 häntä vaadittiin kieltämään alkuoppi. Vasta sitten hänelle voitaisiin saarnata synnit anteeksi uudestaan. Pääkkölä kertoo lähteneensä elämän tielle ja käsittäneensä vapaan evankeliumin 14-vuotiaana, mutta joutuneensa myöhemmin synnin rapakkoon. (s. 46) ”Tulin Kittilään sellaisena jommoiseksi Perkele oli minut tehnyt. Tulin julkiseksi seurakunnassa ja anoin anteeksi, mutta käsittivät, että jos usko olisi ollut oikea, ei noin olisi tapahtunut ja sanoivat, että ”pitää kieltää alkuoppi”. Sitä en saattanut tehdä, sillä tuntui, että jos minä Jumalan työn kiellän, niin minulle ei jää yhtään tietä taivaaseen. Sen tien, jolta olin langennut, tunsin ainoaksi oikeaksi, enkä voinut toiselle tielle lähteä. Tämän tähden kiellettiin synninpäästö.
Sitten eriseura-käsite. Khra A. Laitinen toimii kokouksessa hartauspuhujana. Kokouksen avauspuheen hän piti 1. Tess. 5 luku. Puheensa alkupuolella Laitinen määrittelee eriseuran seuraavasti (s.4). ”Eriseura on kuitenkin vasta se, kun kielletään jumaluus Kristukselta”.
Sovintokokouksen lopussa uusheräyksen edustaja J. Pyörre palaa samaan aiheeseen (s.74-75) ”Astorian suuressa kokouksessa lokakuussa oli kysymys ensiksi siitä, kutka pyhän raamatun mukaan olisi pidettävä eriseuraisina….Astorian kokouksen ponneksi edellämainitussa asiassa tuli seuraava: eriseuraiset ovat
1:ksi ne, jotka eivät tunnusta Kristusta Jumalan pojaksi;
2:ksi ne, jotka elävät lihan jälkeen, eivätkä tee parannusta, eivätkä kadu. – Mutta niiden suhteen, jotka ovat oikein tulleet kristityiksi, eivätkä ole näistä asioista syylliset, joista mainitsin, päätettiin, ettei heitä saa pitää eriseuraisina, vaan neuvoa niin kuin veljiä.”
Heliste kommentoi Pyörteen puheenvuoroa (s. 76) ”Emme ota Ameriikasta esikuvaa tähän asiaan. Jos ei muut ole eriseuraiset, kuin Jumalan kieltäjät ja ne, jotka lihan jälkeen vaeltavat, niin vähempi on Ameriikassa piruja kuin täällä. Meillä on kymmeniä eriseuroja, joiden kanssa on taisteltu, vaikka ne myöntävät Kristuksen lihaan tulleeksi. – Moni on langennut syntiin, mutta on kuitenkin tunnon kautta selvillä oikeasta opista ja sellainen ei ole eriseurainen.”
SRK-vanhoillisuudessahan eriseuraiseksi katsotaan lähinnä ne, jotka toimivat omavaltaisesti ilman seurakunnan johdon lupaa. Jopa pedofilian julkinen paheksuminen ilman SRK:n johdon lupaa katsotaan eriseuraisuudeksi. Sen sijaan rauhansanalaisen tahrateologian, uudenheräyksen hoitokokousopin tai esikoislestadiolaisen huoneenhallitusopin saarnaaminen ei aiheuta mitään toimenpiteitä. Ei siihen kukaan puutu, ja jos joku puuttuu, saa likasankon omaan niskaansa.
Huom. Pöytäkirjassa sivulla 12 Helisteen nimeksi mainitaan ”K. Heliste-Pekkala Kemijärveltä”.
TykkääTykkää
”rauhansanalaisen tahrateologian”
Mistä tiedät/päättelet, että tahrateologia on peräisin rauhansanalaisuudesta? Olen nimittäin yrittänyt kaivella, mistä kyseinen oppi on lähtöisin.
TykkääTykkää
Aiheeseen liittyvä lukuvinkki: Vuokko Ilolan K24-blogi ”Tahrateologiaa” https://www.kotimaa24.fi/blogit/tahrateologiaa/
Kommenttiketju on pitkä (166 kommenttia) ja monipolvinen. Itselleni on jäänyt mieleen esim. ajatustenvaihto Joonan kanssa Hengen virasta: ”Tuota noin, Joona… Taisi niiltä Skeuaan pojilta puuttua myös ’puhdas evankeliumi’.” 😉
”Tahrateologian” syntyhistoriaa ei varsinaisesti tässäkään käsitellä. Oma käsitykseni on, että se on vanhoillisuuden perusajattelua ja syntynyt jo paljon ennen rauhansanalaisuuden erkaantumista 1934.
TykkääTykkää
”Oma käsitykseni on, että se on vanhoillisuuden perusajattelua ja syntynyt jo paljon ennen rauhansanalaisuuden erkaantumista 1934.”
Mihin perustat tämän käsityksen? Vuosisadan alun vl-hartauskirjallisuudesta en ole kyseistä oppia löytänyt. Tosin lukuotantani ei ole kovin suuri.
TykkääTykkää
Kiitos kysymyksestä, Olof! Käsitykseni perustui lähinnä epämääräiseen ”mutu”-ajatteluun. 🙂
Olisi pitänyt tarkemmin määritellä, mitä ”tahrateologialla” tarkoitetaan. Jos se tarkoittaa pakonomaista vaatteen valkaisua jatkuvalla ripittäytymisellä on kyseessä ”väärä rippioppi”, joka on vanhoillisuudessa kyllä tuomittu (ja uskoakseni tuomittu jo 1800-luvulla?). Väärin oli siis sanoa, että ”se on vanhoillisuuden perusajattelua”. Ruohonjuuritasolla ja joillakin maallikkosaarnaajilla uskon sitä kuitenkin esiintyneen varsin yleisesti, vaikka virallinen opetus pitikin sitä vääränä (mutua on tämäkin, toivottavasti joku tietää asian paremmin).
Hulluinhuonelaisessakin on aihetta käsitelty aikaisemmin blogissa ”Rippi – ahdistuksen aiheuttaja vai lohdutuksen lähde?” http://hulluinhuonelainen.blogspot.fi/2013/10/rippi-ahdistuksen-aiheuttaja-vai.html?view=classic#!/2013/10/rippi-ahdistuksen-aiheuttaja-vai.html
Siellä Mikko Pisilä sanoo: ”Pyydän vielä huomauttaa, että sanonta vaatteen pesemisestä on paitsi suosittu ja kaunis, myös raamatullinen (Ilm. 7:14, 22:14). Tähän Joona vastaa: ”On myös raamatullinen, hyvä huomautus. Minusta ’vaatteiden peseminen ja Karitsan veressä valkaiseminen’ viittaa kuitenkin enemmän vanhurskauttamiseen ja uskovaisen jokahetkiseen Kristukseen turvautumiseen kuin rippiin. Jos sen selitetään tarkoittavan rippiä, joudutaan helposti siihen väärään rippioppiin, josta on vanhastaan varoitettu.”
Pyydän siis anteeksi virheellistä väittämääni. Mitään perusajattelua ei ”tahrateologia” edusta, mutta perusharhaa kylläkin. 🙂 Siitä kuitenkin pidän kiinni, että rauhansanalaisuuteen ei tuon harhan syntymistä voi yhdistää.
TykkääTykkää
Kuinkas sattuikaan: tulevana sunnuntaina Oulun ry:llä on seurakuntailta aiheesta Kristuksen kirkkolaki. Alustuksen pitää Olavi Voittonen.
(Luin tämän tämän päivän Päivämiehestä, jota minulla ei enää ole käden ulottuvilla. Joku oikaiskoon jos muistan väärin.)
TykkääTykkää
Tsekkasin. Pitää paikkansa. Su 29.4. klo 17 alkaen Oulun rauhanyhdistyksellä on lestadiolaiskäräjät. Seurakuntailtahan on peitesana hoitokokoukselle.
TykkääTykkää
Höpö höpö. Seurakuntapäiviä ja -iltoja on pidetty iät ajat ilman viitettäkään mistään hoitokokouskäräjöinnistä. Nimetön joko puhuu asiasta jota ei tunne tai tahallaan esittää totuudenvastaisia näkemyksiä.
Että paikalla on OV ja aiheena Matt. 18 on tietenkin uteliaisuutta kiihottavaa. Saattaapi ampua alas piriläisen sitomistulkinnan.
TykkääTykkää
Oulun ry:n sivulla http://www.oulunrauhanyhdistys.fi/ tosiaan ilmoitetaan:
Su 29.4., 17.00, toimitalo, seurakuntailta, Nettiradio.
Tarkoittako tämä tosiaan, että minäkin voin seurata tätä ”hoitokokousta” nettiradion kautta?
TykkääTykkää
No voi, Viktor ehtikin jo romuttaa toiveeni ihan oikeaan hoitokokoukseen pääsystä. 😉 Taidan kuunnella silti – jos vaikka OV ampuisi alas sen piriläisen sitomistulkinnan…
TykkääTykkää