Maanantaina päättyneiden Suviseurojen jälkeen minulla oli tarkoitus kirjoittaa blogiin suviseuraterveisiä, mutta edellisen kirjoitukseni alla aiheesta käytiin jo sen verran paljon keskustelua, ettei aiheelle ehkä enää tarvitse omaa kirjoitusta. Kuitenkin mielessäni Suviseurojen aikana ja sen jälkeen on pyörinyt erityisesti yksi, kiteyttävä kysymys: mitä on pyhä? Mitä pyhä sinulle tarkoittaa? Mitä pidät esimerkiksi Suviseuroissa pyhänä? Suviseuroihin liitettynä kysymys pyhyydestä koskee niin sitä, miksi kukin tulee Suviseuroihin, minkä siellä kokee pyhänä kuin sitäkin mikä ylipäätään on pyhää.
Pidin aiheesta keväällä naistenillassa alustuksen eräällä Etelä-Suomen rauhanyhdistyksellä. Olkoon alustus keskustelunaloitus kysymykselle siitä, mitä pyhä (Pyhä) on. Mahdollisesti jatkan aiheesta myöhemmin toisellakin kirjoituksella.
—
Mitä on pyhä?
Mitä sinä olet oppinut pitämään pyhänä? Miten sinulle on puhuttu pyhästä? Mikä tekee jostakin asiasta sinulle pyhää?
Pyhä eli sakraalion arjen ja maallisen, profaanin, vastakohta. Pyhällä tarkoitetaan yleensä jotakin asiaa tai paikkaa, joka on muusta erillään ja jolle on annettu erityisasema uskonnollisessa ajattelussa ja käyttäytymisessä. Pyhä on jotakin jumalille tai muille hengille erotettua tai niille kuuluvaa.
Wikipedia
Uskon, että useimmille meistä pyhästä tulee mieleen ensin juuri se, että se eroaa jollain tavoin maallisesta, profaanista. Pyhään liittyy jotain mystistä ja tavoittamatonta. Pyhää on vaikea määritellä ja juuri vaikeasti määriteltävyyden vuoksi jätämme määrittelyn helposti tekemättä. Mieleen saattaa eksyä sanoja, joissa mainitaan sana pyhä: pyhäpäivä, juhlapyhä, Pyhä Henki, pyhäinpäivä tai vaikka pyhimys.
Pyhä on uskonnon peruskäsite, kuten käy ilmi myös tuosta Wikipedian määritelmästä. Uskonnon keskeinen ja määrittävä tekijä on se, että se jakaa maailman kahteen luokkaan: pyhään ja maalliseen. Maalliset asiat ovat tavallisia ja arkipäiväisiä. Pyhät asiat ovat tavalla tai toisella tavallisuudesta poikkeavia ja niitä käsitellään erityisellä tavalla. Lisäksi Wikipedia kertoo, että pyhä kuuluu Jumalalle. Pyhä on siis iso asia. Eikä pyhä ole ainoastaan asia, vaan se on salaisuus, mysteeri, määriteltävä ja määrittelyjä pakeneva. Pyhä on jotain, jonka edessä tuntee pienuutta ja pelkoa, samalla kun pyhässä on läsnä täydellisyyttä, jota tästä elämästä puuttuu.
Jaakob heräsi unestaan ja sanoi: ”Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä tiennyt sitä.” Pelko valtasi hänet ja hän sanoi: ”Kuinka pelottavan pyhä tämä paikka onkaan! Tämä on varmasti Jumalan asuinsija ja itse taivaan portti.”
1.Moos. 28:16–17
Patriarkka Jaakob toteaa näin nähtyään merkittävän unen. Unessa Jumala seisoo Jaakobin vieressä ja kertoo Jaakobille, että maan, jolla Jaakob makaa nukkuessaan, Jumala antaa Jaakobille ja tämän runsaslukuiseksi kasvavalle jälkeläisten joukolle. Lisäksi Jumala lupaa Jaakobille, että hän ei hylkää Jaakobia vaan täyttää sen, minkä on unessa tälle luvannut. Mutta mitä Jaakob ajattelee unen jälkeen? Häntä pelottaa pyhä. ”Kuinka pelottavan pyhä tämä paikka onkaan!” Jaakob toteaa.
Pyhään kuuluu olennaisesti sen salaisuusluonne. Pyhä on mysteeri, johon kuuluu kaksi erottamatonta puolta: toisaalta pyhä pelottaa, kauhistuttaa ja karkottaa meitä kauemmas itsestään ja toisaalta pyhä kiehtoo, lumoaa ja vetää meitä puoleensa. Kun Jaakob kohtasi unessa Pyhän, häntä pelotti, sillä pyhästä tuli hänelle käsin kosketeltava ja todellinen asia: maa, jolla Jaakob oli nukkunut oli pyhä. Jaakob muuten antoi paikalle nimen Beetel, joka voidaan kääntää pyhäköksi. Pyhässä paikassa Jumala oli itse läsnä: ”Tämä on varmasti Jumalan asuinsija ja itse taivaan portti”.
Raamatussa ihmisistä ja hänen ympäristöstään puhuttaessa pyhyydellä tarkoitetaan sitä, mikä on erotettu sen vastakohdasta, epäpyhästä. Tällaisia ovat esimerkiksi pyhät paikat, kuten Jaakobille luvattu maa, Beetel, palavan pensaan ympäristö, Siionin vuori ja Kanaanin maa. Pyhää ovat myös kaikki se, mikä on tarkoitettu Jumalan palvelemiseen: kaikki esikoiset, papit, profeetat, lepopäivä, uhrit, pyhäköt, jumalanpalvelusten esineet ja vaatteet.
Kuitenkaan paikkojen, ihmisten ja kulttiesineiden pyhyys ei tule niistä itsestään. Ne eivät ole itsessään mitään erikoista tai kunnioitettavaa. Mikään edellä mainituista ei herätä itsessään pelkoa eikä vedä puoleensa. Ne saavat pyhyytensä jostain paljon suuremmasta, joka on niiden ulkopuolella.
”Herra on kuningas – vaviskaa, kansat! Hän on kuningas, hänen istuintaan kannattavat kerubit – vavahda maa! Suuri on Herra, Siionin Jumala! Hän on kaikkien kansojen yläpuolella. Ylistäkää hänen nimeään, kansat, hän on suuri ja pelättävä! Hän on pyhä.”
Ps. 99:1–3
”Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot! Hänen kirkkautensa täyttää kaiken maan.”
Jes. 6:3
Raamatussa pyhä on varsinaisesti Jumala itse. Jumalan pyhyys on aivan erilaista kuin paikkojen tai ihmisten pyhyys. Pyhyys ei ole vain Jumalan yksi ominaisuus vaan sitäkin enemmän. Pyhyys on Jumala. Pyhyys on siis Jumalan omassa olemuksessa. Jumala ei voi menettää pyhyyttään ilman, että koko jumaluus katoaisi. Jumalasta sanotaankin, että hän ON Pyhä, eikä esimerkiksi, että Jumala on kuin pyhä tai että Jumalalle tyypillistä on pyhä käytös. Sekä tuossa esillä olevassa Jesajan kirjan kohdassa että Ilmestyskirjassa Jumalan kerrotaan olevan kolminkertaisesti pyhä: ”Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot”.
Vanhassa testamentissa Jumalaa kutsutaan ”Israelin Pyhäksi” (esim. Jes. 1:4) tai vain ”Pyhäksi” (esim. Jes. 40:25). Ensimmäisessä Samuelin kirjassa todetaan, että ”vain Herra on Pyhä, ei ole toista” (1.Sam. 2:2). Jeesukselle Jumala on Pyhä Isä (Joh. 17:11).
Pyhä on tietysti myös Jeesus Kristus. Hän on kristittyjen pyhyyden esikuva ja perustus. Nuorelle neitsyt Marialle enkeli ilmoitti: ”Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi.” (Luuk. 1:35). Jeesus ilmentää teoillaan ja olemuksellaan Jumalan pyhyyttä. Onhan hän tosi ihmisyyden lisäksi myös tosi Jumala. Pietari tunnustaa Johanneksen evankeliumissa: ”Sinä olet Jumalan Pyhä” (Joh. 6:69). Näin sanoessaan, Pietari rinnastaa Jeesuksen Jumalaan eli Pyhään. Apostolien teoissa Jeesuksesta käytetään nimitystä Jumalan ”pyhä Poika” (Apt. 4:27; 30). Tietysti myös Jumalan kolmas persoona, Pyhä Henki, on pyhä.
Jumalan nimi on Pyhä isolla kirjoitettuna (3.Moos. 20:3; Ps. 33:21). Koska pyhä ei ole vain hänen ominaisuutensa tai luonteenpiirteensä, vaan Jumalan olemus on pyhä, Jumalan pyhyys vaikuttaa kaikkeen, minkä kanssa Jumala on tekemisissä. Myös pyhät paikat, ihmiset ja Vanhassa testamentissa kuvatut kulttiesineet ovat saaneet pyhyytensä Jumalan pyhyydestä. Ne on vihitty Jumalan käyttöön eli erotettu epäpyhästä Jumalalle.
”Sen (Jerusalemin) papit rikkoivat ehdoin tahdoin minun lakiani, ja saastuttivat sen, mikä oli minulle pyhitetty. He eivät tehneet eroa pyhän ja epäpyhän välillä, eivät opettaneet, mikä on saastaista, mikä puhdasta, eivätkä kantaneet huolta minun sapattini pyhittämisestä. Niin he häpäisivät minun pyhyyteni.”
Hes. 22:26
Mitä sitten on se epäpyhä, jonka vastakohtaa pyhä on? Raamatun mukaan epäpyhää ovat synti ja saastaisuus. Syntiä ja saastaisuutta on kaikki se, mikä ei pidä Jumalaa Pyhänä, ja joka on lähtöisin Jumalan vastustajasta, Saatanasta, joka ei ole pyhä vaan paha. Edellä olevassa profeetta Hesekielin kirjan kohdassa Jumala nuhtelee Jerusalemia sen synneistä. Kohdan mukaan Jumalaa vastaan rikkomista on se, ettei tehdä eroa pyhän ja epäpyhän välillä, eikä opeteta erottamaan saastaista puhtaasta. Lisäksi aivan erityistä huomiota saa se, ettei Jerusalemin papit ole kantaneet huolta sapatin pyhittämisestä. Näin toimiessaan on häpäisty Jumalan pyhyys eli Jumala itse.
Miksi pyhän ja epäpyhän erottaminen on tärkeää? Kymmenessä käskyssä Jumala on ytimekkäässä muodossa kertonut, miten toivoo ihmisten elävän suhteessa Häneen ja toisiin ihmisiin. Kolme ensimmäistä käskyä kertovat siitä, miten Jumala haluaa ihmisten suhtautuvan Häneen.
Niin Jumala puhui kaiken tämän: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta.Sinulla ei saa olla muita jumalia.Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä, mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla. Älä kumarra äläkä palvele niitä, sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. – – Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää väärin hänen nimeään. Muista pyhittää lepopäivä. Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikki tehtäväsi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti.
2.Moos. 20:1–10
Jumala haluaa olla ihmisille ainut Pyhä, Kaikkivaltias, Ääretön Jumala. Hän on yksin luonut kaiken, Hän yksin ylläpitää maailmaa ja vain Hän on maan ja taivaan Herra. Toisessa käskyssä kielletään käyttämästä Jumalan nimeä väärin. Kuten aikaisemmin toin esille, Jumalan nimi on Pyhä isolla kirjoitettuna. Kun toisessa käskyssä kielletään käyttämästä väärin Jumalan nimeä, käsketään siis, että Pyhästä ei tehdä epäpyhää, puhtaasta ei tehdä saastaista, Jumala pidetään yksin kaikkivaltiaana ja ihminen nöyrtyy antamaan kaiken kunnian Luojalleen. Kun Pyhä, eli Jumala, on sinulle ja minulle ainut Pyhä, josta kaikki muut pyhäksi kutsuttavat saavat pyhyytensä, teemme eron pyhän ja epäpyhän välillä.
Isä meidän –rukouksessa Jeesus opettaa rukoilemaan, että Jumalan nimi tulisi pyhitetyksi (Matt. 6:9). Kun rukoilija pyytää Isä meidän –rukouksessa, että ”Pyhitetty olkoon sinun nimesi”, hän itse asiassa pyytää, että Jumala itse (eli hänen nimensä) ilmenisi pyhyydessään rukoilijan elämässä. Toisin sanoen, Isä meidän –rukouksessa pyydämme Pyhää elämäämme, rukoilemme, että Jumala Pyhyydessään olisi meidän kanssamme. Toisaalta tuossa ”pyhitetty olkoon sinun nimesi” rukouksessa rukoilemme, että osaisimme pitää Jumalan nimeä Pyhänä – eli pyhittäisimme, tekisimme pyhäksi, Jumalan nimen ja erottaisimme sen epäpyhästä niin ajatuksissamme kuin konkreettisissa teoissakin.
Kuten aikaisemmin olleesta Hesekielin kirjan kohdasta ja tästä Mooseksen kirjan kohdasta huomaamme, Jumalalle on erittäin tärkeää, että me ihmiset ymmärtäisimme, että pyhä ei ole pieni asia. Sitä ei saa väheksyä. Kyse ei nimittäin ole mistään sellaisesta, jolle annetaan painoarvoa, jos itseä huvittaa. Päinvastoin pyhä on olemassa ja täydellisen pyhää itsessään – meistä huolimatta. Raamattua kun lukee, huomaa, että Jumalan suunnitelma meidän ihmisten suhteen liittyy olennaisesti siihen, mitä on pyhä. Jumala haluaa, että tulisimme osallisiksi Jumalan pyhyydestä uskon kautta ja eläisimme pyhää elämää.
Tähän liittyy esimerkiksi kolmas käsky: pyhitä lepopäivä. Käskyn sisällön voisi sanoa myös: tee lepopäivästäsi pyhä. Ihminen, joka uskoo Jumalaan sydämestään, ei tarvitse muuta perustetta lepopäivänsä pyhittämiseksi kuin sen, että Jumala on niin sanonut. Täällä taululla olleista raamatunkohdistakin useammassa on tullut esille, että Jumalalle lepopäivän pyhäksi tekeminen on tärkeää. Jopa niin tärkeää, että jos lepopäivää ei tee pyhäksi, se loukkaa Jumalaa: se ”häpäisee Jumalan pyhyyden”. Samalla tavalla jokainen muu epäpyhä teko, eli sellainen teko, joka ei ole Jumalan mielen mukainen, loukkaa Jumalaa.
Eikö ole aika pysäyttävää, että siinä, missä me helposti ajattelemme: ”eihän se ole niin justiinsa, jos teen sunnuntaisin toisinaan töitä, ei Jumala sitä pahalla katso – enhän kuitenkaan aina tee” tai ”ihanaa on sunnuntai, saa levätä ja olla ajattelematta ja tekemättä mitään”, niin Jumala kokee sen loukkaavana ja itsensä häpäisynä. Martti Luther on kirjoittanut Kymmenen käskyn selityksessä kolmannesta käskystä seuraavasti:
Jos siis kysytään, mitä sanat ”pyhitä lepopäivä” merkitysevät, vastaa näin: ”Lepopäivän pyhittäminen tarkoittaa sen pitämistä pyhänä.” Mitä sitten on pyhänä pitäminen? Ei muuta kuin että puhutaan pyhiä sanoja, tehdään pyhiä tekoja ja eletään pyhää elämää. Omasta puolestaan se päivä ei mitään pyhittämistä kaipaa, sillä se on sinänsä pyhäksi luotu. Jumala haluaa kuitenkin, että sinä pitäisit sen pyhänä. Sinä siis teet sen pyhäksi tai epäpyhäksi aina sen mukaan, harjoitatko silloin pyhiä vai epäpyhiä asioita.Miten sitten tapahtuu tuollainen pyhittäminen. Ei vetelehtimällä kotona tekemättä mitään raskaita askareita tai sitomalla seppele päähän ja pukeutumalla parhaimpiinsa, vaan, kuten sanottu, tutkimalla ja harjoittamalla Jumalan sanaa. Meidän kristittyjen on tosiaankin alituisesti vietettävä tällaista lepopäivää, harrastettava pelkästään pyhiä asioita eli askarreltava päivittäin Jumalan sanan parissa, päästettävä se sydämeen ja suuhun. Mutta koska meillä ei aina siihen ole vapaata aikaa, meidän on varattava viikoittain joitakin tunteja nuorisoa ja vähintään yksi kokonainen päivä kaikkia varten pelkästään tuon asian hoitamiseksi, eli opetettava kymmentä käskyä, uskontunnustusta ja Isä meidän –rukousta suunnaten siten koko elämämme ja olemuksemme Jumalan sanan mukaan. Milloin tällainen harjoitus on meneillään, silloin vietetään oikeaa lepopäivää; missä taas ei niin tehdä, siellä ei pidä puhua mistään kristillisestä lepopäivästä. Sillä levätä ja jouten kuljeskella osaavat toki jumalattomatkin.
Martti Luther, Iso katekismus: kolmannen käskyn selitys
Niin kuin ei Raamattu, ei myöskään Luther päästä meitä uskovia helpolla. Meidän tehtävämme ei ole kuunnella omaa mukavuuden haluamme. Meidän tulee kuunnella sitä, mitä Jumala Raamatussa ja meidän sydämessämme puhuu: Jumala on tarkoittanut meidät olemaan pyhiä ja elämään pyhää, eli Jumalan tahdon mukaista, elämää:
Niin kuin hän, joka teidät on kutsunut, on pyhä, niin tulkaa tekin pyhiksi kaikessa mitä teette. Onhan kirjoitettu: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.”
1.Piet. 1:15–16
Meitä vanhoillislestadiolaisia syytetään ulkoapäin usein ulkonaisiin asioihin keskittymisestä. Meihin edelleen tänäkin päivänä liitetään hyvin voimakkaita ennakkoluuloja. Useimmille ei-lestadiolaisille tulee vanhoillislestadiolaisuudesta mieleen lähinnä se, että tv:tä pidetään syntinä, samoin meikkaamista, korvakoruja ja tanssimista.
Olen paljon miettinyt sitä, miksi meidät tunnetaan tällaisista asioista ja toisaalta sitä, miten nämä konkreettiset, pienet asiat, ovat tulleet niin keskeiseksi osaksi ”uskovaisen tuntomerkkejä”. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että alun perin niillä on haluttu suojella sitä, mikä on pyhää.
TV:n tullessa kodeissa yleiseksi, se tuli seuroissa käyntiä eli Jumalan sanan kuuntelemista ja opettelemista helpommaksi ja mukavammaksi ajanviettotavaksi ja siksi tv:n syntisyyden esiin nostaminen auttoi pitämään pyhän, eli Jumalan sanan äärellä olemisen, pyhänä. Meikkaaminen ja korvakorut nähtiin alun perin maailmallisina ja erityisesti huoriin tai ”maailman loistoon” viittaavana merkkinä, siksi niistä kehotettiin kieltäytymään, jotta uskovat naiset eroaisivat julkisynnissä elävistä ja sen hyväksyvistä naisista. Tässäkin pyhä, eli Jumalan mielenmukainen siveellisyys ja uskollisuus aviopuolisolle, on haluttu pitää pyhänä. Tarkoitus on siis ollut perimmältään hyvä. Myöhemmin on kuitenkin käynyt niin, että näistä keinoista, jotka itsessään eivät ole pyhiä, on tullutkin pyhiä alunperäisen pyhän sijaan.
Me tänään elävät ihmiset emme enää yhdistä näitä keinoja ja tarkoituksia siihen oikeaan ja pyhään, johon ne alun perin on yhdistetty. Siksi on saattanut käydä niin, että pidämme pyhinä ja luovuttamattomina jopa vääriä asioita.
Siinä, missä meidän tulisi pitää pyhänä Jumalan sanan äärelle pysähtymistä, sanommekin: ”ei saa katsoa tv:tä”. Siinä, missä meidän tulisi pitää pyhänä uskollisuutta, nöyryyttä ja vaatimattomuutta sukupuoleen katsomatta, sanommekin ”ei saa meikata, ei värjätä hiuksia, eikä laittaa korvakoruja”. Huomio siis on kiinnittynyt suojamekanismeihin eikä siihen, mikä oikeasti on pyhää.
Mitä jos vaihtaisimme näkökulmaa? Jos katsoisimmekin siihen, mitä Jumala Raamatussa meille sanoo: Hän haluaa, että olisimme pyhiä, niin kuin Jumala itse on pyhä. Se on paljon sanottu. Emmekä me siihen pysty, mutta siihen meidät on kutsuttu.
Jos tv:n katsomisesta kieltäytyessäsi ajatuksesi on siinä, että et halua käyttää aikaasi siihen, vaan mieluummin siihen, mikä on pyhää, on oikein sanoa: en halua katsoa tv:tä. Jos kuitenkin sanot sen siksi, että toiset ihmiset eivät pidä sinua uskovana, jos et sano niin, vaikka toimitkin niin, sillä ei ole Jumalan mielestä mitään merkitystä. Jos me pitkään elämme ajatellen vain sitä, mitä muut ajattelevat tai perustelemme asioita vain niin, että ”näin on ennenkin ajateltu” ilman, että pohdimme, onko jokin oikeasti Raamatun mukaista, uskomme voi näivettyä. Se, mikä meitä auttaa elämään pyhää elämää, on elävä yhteys Pyhään. Siksi meidän kaikkien tulisi kääntää katseemme Pyhään Jumalaan, eikä itseemme tai toisiin ihmisiin.
Luther opettaa kolmannen käskyn selityksessä seuraavasti pyhäpäivästä. Samaa logiikkaa voidaan soveltaa kaikkeen muuhunkin, missä on kyse Jumalan sanan kunnioittamisesta ja rakastamisesta:
Tätä käskyä (pyhitä lepopäivä) eivät sen vuoksi riko pelkästään ne, jotka karkeasti väärinkäyttävät lepopäivää ja häpäisevät sen, nuo, jotka ahneudessaan ja kevytmielisyydessään laiminlyövät Jumalan sanan kuuntelemisen tai lojuvat kapakoissa sikahumalassa. Sen rikkoo myös toinen joukko, joka kuuntelee Jumalan sanaa kuin mitäkin satua ja vain tottumuksen voimasta ajautuu sanankuuloon ja sieltä pois. Vuosi vuoden perään se aina vuoden päättyessä tietää yhtä vähän kuin sen alkaessakin. Tähän mennessä on näet kuviteltu, että lepopäivä on hyvin vietetty, kunhan vain on käyty messussa tai kuultu evankeliumi luettavan, mutta Jumalan sanasta ei kukaan ole ollut kiinnostunut eikä sitä myöskään kukaan ole opettanut. Nyt meillä on Jumalan sana, mutta vieläkään emme ole raivanneet tätä väärinkäyttöä pois. Annamme tosin yhä uudelleen saarnata itsellemme ja itseämme kehottaa, mutta todella vakavasti emme sitä kuuntele. Paina siis mieleesi, ettei kysymys ole vain kuuntelemisesta, vaan myös oppimisesta ja mieleen painamisesta. Älä ajattele, että voisit ratkaista asian oman mielesi mukaan tai että se olisi merkitykseltään vähäinen, vaan että se on Jumalan käsky. Hän vaatii sinut kerran tilille siitä, miten olet hänen sanansa kuullut, oppinut ja kunnioittanut.
Martti Luther, Iso katekismus: kolmannen käskyn selitys
Uskossa on kyse siitä, että on henkilökohtainen suhde Pyhään. Niin kuin alustuksen alussa totesin, Jumalan pyhyys vaikuttaa kaikkeen, minkä kanssa Jumala on tekemisissä. Niin se vaikuttaa myös jokaiseen Jumalan lapseen, jolla on henkilökohtainen suhde Jumalaan. Konkreettisesti kohtaamme pyhän elämässämme esimerkiksi pyhissä sakramenteissa: kasteessa ja ehtoollisella. Avioliitto on pyhä, ja siksi siihen kutsutut, on kutsuttu pitämään avioliiton pyhänä. Pyhä, eli sydämestään Kristukseen uskova, ihminen kaipaa kohti pyhää ja haluaa elää pyhää elämää. Kaipaamme sinne, missä erityisellä tavalla pyhä on läsnä. Jumala haluaa tehdä sinun ja minun elämästä pyhää. Vain Hän voi meitä siinä auttaa.
Kaiken tämän pyhän pohtimisen jälkeen tulee esille myös se, että Jumalan edessä epäpyhä ihminen, siis sellainen ihminen, jolla ei ole henkilökohtaista yhteyttä Pyhään Jumalaan ja on siten osaton Jumalan pyhyydestä, on hengenvaarassa konkreettisesti. Ei auta se, että tuntee yhteenkuuluvuutta toisten ihmisten kanssa. Uskovaa auttaa vain elävä, kiinteä yhteys Pyhään Jumalaan. Pyhän Jumalan pelastavassa yhteydessä ei nimittäin voi olla sellainen, joka ei myös itse ole osallinen Jumalan pyhyydestä ja ole siten pyhä.Jumala on ”kiivas Jumala” ja ”kuluttava tuli” syntiä vastaan. Jumala on synnin eli pahan vastavoima: täydellisen hyvä ja pyhä. Jesajan kirjassa sanotaan, että Israelin Pyhä on lunastaja (Jes. 41:14; 43:3; 14; 48:17; 49:7). Se tarkoittaa, että Jumala on Pyhä, joka asuu ”korkeudessa ja pyhyydessä”, mutta samalla ”murtuneiden ja nöyrien luona”. Jumala ”virvoittaa murtuneiden hengen ja herättää eloon nöyrien sydämen”. Jumala voi tehdä pahan pyhäksi ja syntisen vanhurskaaksi.
Siksi me Simon Pietarin tavoin saamme olla taivaallisen Pyhän sylissä ja sanoa:
”Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat. Me uskomme ja tiedämme, että sinä olet Jumalan Pyhä.”
Joh. 6:69
Hulluinhuonelainen 
Kiitos ajatuksia herättävästä postauksesta. Mietin, mistä johtuu, että minulle on aina tullut jotenkin tylsä ja kyllästynyt olo sanasta pyhä. Enkö ymmärrä sen merkitystä? Suhtaudunko Pyhään välinpitämättömästi, vai tuntuuko se niin pelottavalta ja vaikeasti käsitettävältä asialta, etten oikein saa siitä otetta?
Oli miten oli, täytyy skarpata jatkossa, koska kyse on vakavasta asiasta. Voisin alkaa miettiä, miten oikein vietän sunnuntait. Pyhä tuntuu vaikealta käsitteeltä, mutta koska se liittyy Jumalaan, niin haluan kunnioittaa sitä. Toivon että Jumala opettaa minua pyhittämään Pyhän niin, että siitä tulisi myös iloinen asia jota tekee mielellään.
Joten oli kyllä taas tarpeellinen postaus, kiitos. Voimia blogin ylläpitämiseen. Olen ollut vl aina, mutta uskallan sanoa että paljolti tämän blogin ansiosta olen löytänyt elävän Jumalan.
TykkääTykkää
Koruttomuus liittyy suoraan Jumalan Sanaan:
”Niin Jaakob sanoi perheelleen ja muulle väelleen: ”Hylätkää vieraat jumalat, joita teillä on, puhdistautukaa ja vaihtakaa vaatteenne, 3 niin lähdemme Beteliin. Minä rakennan sinne alttarin Jumalalle, joka kuuli minua ahdinkoni hetkellä ja oli matkallani minun kanssani.” 4 He luovuttivat Jaakobille kaikki hallussaan olevat jumalankuvat sekä _renkaat, jotka heillä oli korvissaan_, ja Jaakob kätki ne maahan Sikemin luona kasvavan suuren puun alle.”
(1.Moos.35),
Herra sanoi Moosekselle: ”Sano israelilaisille: Te olette uppiniskainen kansa. Jos minä vielä hetkenkin kulkisin teidän mukananne, saattaisin hävittää teidät. Pankaa nyt korunne pois, sitten minä päätän, mitä teille teen.” 6 Niin israelilaiset luopuivat koruistaan eivätkä Horebinvuoren tapahtumien jälkeen enää käyttäneet niitä. (2.Moos.33:5)
On turvallista ajatella Jakobin lailla: ”näin on ennenkin ajateltu”.
TykkääTykkää
Iisak lähetti Rebekalle lahjaksi kultaisen nenärenkaan ja kaksi kultaista rannerengasta. Olisiko nenärengas kuitenkin suositeltavampi vaihtoehto 🙂
Kulttuurisidonnaisia ovat nämä koristautumisasiat. Kuitenkin, turhaa koreilua kyllä kehotetaan välttämään ja puhdasta sydäntä, kaunista käytöstä tavoittelemaan. Ajattelisin, että mahtailu upeilla taloilla ja autoilla kuuluu samaan kategoriaan.
TykkääTykkää
Edes alkukristillisyydessä ei meikkausta/korvakoruja/hiustenvärjäystä hyväksytty.
Rebekka oli menossa naimisiin Iisakin kanssa ja puetettiin häävaatteisiin? Luther kääntää nenäkorun otsarivaksi (tiara yms) ja toiset otsakoruksi jne. Huomaamme ennemmin, ettei Rebekalla koruja ollut, paitsi kihla/häätilanteessa? Pidätkö itsekin häiten jälkeen huntua ja tiaraa loppuelämäsi? Tuskin.
TykkääTykkää
Meinaatkos sbronze, että Venäjän vanhoillislestadiolaiset on epävarmoilla vesillä kun he meikkaavat, käyttävät korvakoruja ja värjäävät hiuksia? Ja jos kerran kaikki korut on kiellettyjä, niinkuin tuosta lainaamastasi Rkohdasta sinun mielestäsi käy ilmi, miksi sitten rannekorut, kaulakorut ja muut sellaiset ei ole syntiä, kun sellaisia, jopa isoja ja näyttäviäkin kultaisia koruja näkee uskovaisilla.
Niinkuin Sela jo sanoikin, korvakorut oli ihan normaali asia myös Israelin keskuudessa. Molemmissa kohdissa, jotka lainasit, on kyse puhdistautumisesta, kääntymisestä, jolloin vaihdetaan vaatteetkin toisiin ja otetaan kaikki ylimääräinen, materiaalinen tai pinnallinen pois ja usein pidetään säkkipukua päällä, kadutaan ”säkissä ja tuhassa”.
Lisäksi viisaat miehet useissa kommentaareissa sanovat noista valitsemistasi kohdista, että nuo korut liittyivät juuri epäjumalanpalvontaan, ei mihinkään arkipäiväiseen pukeutumiseen. Ja sen todistaa oikeaksi tulkinnaksi nämä Raamatunkohdat, joissa juuri Jumala on siunannut kullan, hopean, korut, korvakorut sunmuut, mutta nuhtelee Israelia juuri siitä, että tämä Jumalan siunaus käytetäänkin synnin tekemiseen. Ei korut siis sinänsä olleet syntiä sen enempää kuin hienot vaatteetkaan.
”Minä pesin sinut vedellä, huuhtelin sinut verestäsi ja voitelin sinut öljyllä. Minä puetin sinut kirjaeltuihin vaatteisiin, kengitsin sinut sireeninnahkakenkiin, sidoin päähäsi hienopellavaisen siteen ja hunnutin sinut silkillä. Minä koristin sinut koruilla, panin rannerenkaat käsiisi ja käädyt kaulaasi, panin nenärenkaan nenääsi, korvarenkaat korviisi ja päähäsi kauniin kruunun. Niin koristettiin sinut kullalla ja hopealla, sinun pukusi oli hienoa pellavaa, silkkiä ja kirjaeltua vaatetta, ja sinä sait syödä lestyjä jauhoja, hunajata ja öljyä. Sinusta tuli ylenmäärin kaunis, ja sinä kelpasit kuninkaalliseen arvoon. Ja sinun maineesi kulki pakanakansoihin kauneutesi tähden, sillä se oli täydellinen niiden kaunistusten takia, jotka minä sinun yllesi panin; sanoo Herra, Herra. Mutta sinä luotit kauneuteesi ja harjoitit haureutta maineesi nojalla ja vuodatit haureuttasi jokaiselle ohikulkijalle: ’Saakoon tuokin!’ Sinä otit vaatteitasi ja teit itsellesi kirjavia uhrikukkuloita ja harjoitit haureutta niiden päällä — moista ei ole tapahtunut eikä ole tapahtuva — Sinä otit korukalujasi, minun kultaani ja hopeatani, jota minä olin sinulle antanut, ja teit itsellesi miehenkuvia ja harjoitit haureutta niiden kanssa. Sinä otit kirjaeltuja vaatteitasi ja verhosit ne niillä; ja minun öljyni ja suitsukkeeni sinä panit niiden eteen. Ruokani, jota minä sinulle annoin — minähän syötin sinua lestyillä jauhoilla, öljyllä ja hunajalla — sinä panit niiden eteen suloiseksi tuoksuksi. Näin tapahtui, sanoo Herra, Herra. Sinä otit poikasi ja tyttäresi, jotka olit minulle synnyttänyt, ja teurastit heidät niiden syödä. Eikö riittänyt sinulle haureutesi, kun vielä teurastit minun poikani ja annoit heidät poltettaviksi uhrina niille?”
Hesekiel 16:9-21 FB38
https://bible.com/bible/365/ezk.16.9-21.FB38
”(4) ”Riidelkää äitinne kanssa, riidelkää, sillä ei hän ole minun vaimoni, enkä minä ole hänen miehensä. Poistakoon hän haureutensa kasvoistansa ja aviorikoksensa rintainsa välistä, (5) etten minä riisuisi häntä alasti ja asettaisi häntä, niinkuin hän oli syntymänsä päivänä, etten tekisi häntä erämaan kaltaiseksi, saattaisi häntä kuivan maan kaltaiseksi ja kuolettaisi häntä janoon. (6) Ja hänen lapsiansa minä en armahda, sillä he ovat haureudesta syntyneitä lapsia. (7) Sillä heidän äitinsä on harjoittanut haureutta, heidän kantajansa on häpeällisesti elänyt, hän on sanonut: ’Minä kuljen rakastajaini perässä, jotka antavat minulle leipäni ja veteni, villani ja pellavani, öljyni ja juomani’. (8) Sentähden, katso, minä aitaan sinun tiesi orjantappuroilla, minä muuraan muurin hänen eteensä, niin ettei hän löydä polkujansa. (9) Ja hän ajaa takaa rakastajiansa, mutta ei heitä saavuta; etsii heitä, mutta ei löydä. Ja hän on sanova: ’Minä menen takaisin entisen mieheni luokse, sillä parempi oli minulla olo silloin kuin nyt’. (10) Hän ei ole tajunnut, että minä olen hänelle antanut jyvät ja viinin ja öljyn, olen kartuttanut hänelle hopeata ja myös kultaa, joka on käytetty Baalin hyväksi. (11) Sentähden minä otan takaisin jyväni ajallansa ja viinini määräaikanansa ja tempaan pois villani ja pellavani, jonka piti peittää hänen alastomuutensa. (12) Nyt minä paljastan hänen häpynsä hänen rakastajainsa silmäin eteen, eikä kukaan ole pelastava häntä minun kädestäni. (13) Minä teen lopun kaikesta hänen ilonpidostansa: hänen juhlistansa, uusistakuistansa ja sapateistansa ja kaikista hänen pyhäpäivistänsä. (14) Ja minä hävitän hänen viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa, joista hän on sanonut: ’Ne ovat minun portonpalkkani, jonka rakastajani ovat minulle antaneet’. Minä teen ne metsäksi, ja metsän eläimet syövät niitä. (15) Ja minä kostan hänelle baalien päivät, joina hän niille poltti uhreja, koristi itsensä renkaillaan ja kaulakäädyillään ja kulki rakastajainsa jäljessä, mutta unhotti minut, sanoo Herra.”
Hoosea 2:2-13 FB38
https://bible.com/bible/365/hos.2.2-13.FB38
Ei ole turvallista ottaa korvasyyhyyn paria Raamatunkohtaa ja jättää muut huomiotta.
TykkääTykkää
Raamattu on kaikkien eriseurojen perusteos.
Israelilaiset Baalin palvelijat käyttivät korviksia yms. Ei elävästi uskovat.
Rebekan/hes.16/2moos kohdissa herra palvelijansa kautta koristi, ei kukaan itse omaehtoisesti. Täysin eriasia kyseessä. Kyseessä on kuva evankeliumin levittämisestä – joka jää monelta täysin huomaamatta.
Jaakob Labanin vilunkipelin takia meni naimisiin 2 kanssa. Kyseessä oli siis erehdys, eikä uskovaiset toisten erehdyksiä seuraa.
Jos näkee kuvan venäjän tai afrikan uskovaisesta, voiko kuvan perusteella sanoa sielun tilan? tuskin. Voi olla uskovainen, voi olla olemattakin.
TykkääTykkää
Aivan ensimmäisenä: Kysymys ei ole ainoastaan korvakoruista, niin älä yritä asettaa noihin Raamatunkohtiin jotain sellaista, mitä niissä ei ole. Ne puhuvat kaikista koruista, samoinkuin myös hienoista vaatteista. Miksi korvakorut ovat niin iso paha, kun muut ei ole? Miksi et voi olla johdonmukainen noiden Raamatunkohtien kanssa, vaan haluat vain nähdä sieltä nuo korvakorut? Ajatteleppa, miten naurettavalta tämä koko asia näyttää, kun ajatellaan johdonmukaisesti, että esimerkiksi rippilahjaksi saatu kaulakoru, jossa on ristiriipus, tai vaikkapa vihkisormus ovat kaikki syntiä, jos nuo Rkohdat vedetään samalla linjalla, mitä niihin mielivaltaisesti ja valikoiden sovellat.
”Israelilaiset Baalin palvelijat käyttivät korviksia yms. Ei elävästi uskovat.”
Ei, vaan Israelilaiset Herran palvelijat, niin kuin itsekin noista jo tänne lainatuista Raamatunkohdista näet. Ja vieläpä Jumalan siunauksella. Eikä se siunaus tullut lankeemukseksi, ennen kuin sitä alettiiin sekoittamaan epäjumalanpalvelukseen ja syntielämään.
”Rebekan/hes.16/2moos kohdissa herra palvelijansa kautta koristi, ei kukaan itse omaehtoisesti. Täysin eriasia kyseessä.”
Missä kohtaa Hesekielin kirjassa Herra palvelijansa kautta koristi? Et voi soveltaa tuollaista mielivaltaista tulkintaa ja ajatella, että olet oikeassa. Ja vaikka olisikin koristanut, niin tämä painaa ainoastaan sinun allegoriseen tulkintaasi, mutta koruja mitä koruja ja kovassa käytössä, oli ne sitten Herran palvelijan antamia tai ei.
”Kyseessä on kuva evankeliumin levittämisestä – joka jää monelta täysin huomaamatta.”
Kyseessä voi olla kuva evankeliumin levittämisestä, mutta kyse ei tuossa tilanteessa ollut evankeliumin levittämisestä, vaan juuri siitä, mistä siinä puhutaankin.
”Jos näkee kuvan venäjän tai afrikan uskovaisesta, voiko kuvan perusteella sanoa sielun tilan? tuskin. Voi olla uskovainen, voi olla olemattakin.”
Eli et halua ottaa kantaa? Kaikki lähetystyö Viroon, Venäjälle ja monilta osin myös afrikkaan on mennyt hukkaan, kun joku mummoraukka jossain Siperiassa, joka ei ymmärrä tuon taivaallista mistään vl-tapanormeista, tekee parannuksen ku vl-saarnamiehet ovat käymässä siellä, eikä hänelle kerrota, että korvakorut ovatkin kadottava synti ja epäjumalanpalvontaan rinnastettavissa? Ikävä yllätys mummoparkaa odottaa tuomiopäivänä, vaikka on synnin poispanijana halunnut hyvällä omallatunnolla kilvoitella.
Ja se on totta: Alkuseurakunnassa pidettiin pahana ehostamista ja sille on omat syynsä. Alkuseurakunta oli kyllä monestakin asiasta vl-liikkeen kanssa eri mieltä, joten ei kannata ajatella siten, että jossain niin vähäpätöisessä asiassa, kuin korvakoruissa, he olisivat olleet meidän kanssa aivan samaa porukkaa. Sitä paitsi, Jos nämä meikkaukset jne. on niin hirvittävä synti, niin silloinhan pitäisi laittaa välit poikki Viron ja Venäjän uskovaisten kanssa? Ja jos nyt aivan tarkkoja ollaan ja mennään 150 vuotta taaksepäin ja kysytään Laestadiukselta, mitä mieltä hän olisi tämän päivän ihonmyötäisistä ja koreista vaatteista, joita näkee ryllä seuraväen päällä, niin kyllä tulisi tupen rapinat, voi olla ettei pitäisi juuri ketään uudestisyntyneinä kristittyinä.
TykkääTykkää
Jupelle: Exoduksen korut tulivat egyptiläisiltä:
”Pankaa ne poikienne ja tyttärienne ylle, ja näin viette egyptiläisiltä heidän rikkautensa.” (2.Moos.3:22)
Kuitenkin 2.Moos.32:sta huomaamme, että korvakoruja oli jo myös naisilla, vaimoilla. Oli tapahtunut rike, ne piti olla vain poikien ja tyttärien yllä, ja Aaron lähti niitä naisilta eritoten keräämään pois. Muutoinhan Jumala olisi perunut puheensa? (2.moos.3 vs 2.moos.33:5) Alkukristityt pitivät Aaronin toimea oikeana. Se, että ne oli nuorilla (tyttärillä ja pojilla) merkitsee että uutta osaa koristaa pyhä henki yms. Oli siis tapahtunut lankeemus, jossa erityisesti korvakorut pelasivat erityisosaa, josta syystä 2.moos.32->2.moos.33:5 on selkeä jatkumo.
Hes.16 lyhyesti kuvaa tätä tapahtumaa. Siinä Herran käskystä uutta osaa (kuv.nuoria, jotka pääsivät luvattuun maahan) koristetaan, kerätään aarteita taivaaseen.
”Midianilaisilla näet oli koruinaan kultarenkaita, koska he olivat ismaelilaisia” (Tuom.8:24)
Kultarenkaat ovat korvakoruja jokaisessa eng. käännöksessä. Se todistaa, ettei uskovaiset siis käyttäneet niitä, niinkuin ismaelilaiset.
Jos johdonmukaisuudesta puhutaan, yleensä putoan kyydistäsi Jupe jo ensimmäisen virkkeesi jälkeen (tjs). Loppu jää lukematta.
TykkääTykkää
”Kuitenkin 2.Moos.32:sta huomaamme, että korvakoruja oli jo myös naisilla, vaimoilla. Oli tapahtunut rike, ne piti olla vain poikien ja tyttärien yllä, ja Aaron lähti niitä naisilta eritoten keräämään pois.”
Ei, vaan Aaron halusi tehdä näistä kaikista kultakoruista Israelin kansalle epäjumalan patsaan. Ei hän niitä siksi ottanut pois kansalta, että oli tapahtunut rike. Sen näet kyllä itsekin, kun luet 2. Moos. 32-33. Mitään viitettä siihen ei ole, että rikettä olisi tapahtunut, koska tottakai nämä pojat ja tyttäretkin kasvavat aikuisiksi ja näinollen pitävät myös aikuisina koruja, jotka ovat saaneet nuorina. Tuo lainaamasi kohta toisen Mooseksen kirjan alusta ei ollut Mooseksen lain käsky, eikä sitä pidä siksi sellaisena tulkita. Lainaanpa vielä tähän tuon aiemmin mainitun kohdan:
2. Moos. 32:
1 Mutta kun kansa näki, että Mooses viipyi eikä tullut alas vuorelta, kokoontui kansa Aaronin ympärille ja sanoi hänelle: ”Nouse, tee meille jumala, joka käy meidän edellämme. Sillä me emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, tälle miehelle, joka johdatti meidät Egyptin maasta.”
2 Niin Aaron sanoi heille: ”Irroittakaa kultarenkaat, jotka ovat vaimojenne, poikienne ja tyttärienne korvissa, ja tuokaa ne minulle”.
3 Ja kaikki kansa irroitti kultarenkaat, jotka heillä oli korvissaan, ja he toivat ne Aaronille;
4 ja hän otti vastaan kullan heidän käsistään, kaavaili sitä piirtimellä ja teki siitä valetun vasikan. Ja he sanoivat: ”Tämä on sinun jumalasi, Israel, se, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta”.
5 Kun Aaron tämän näki, rakensi hän sille alttarin; ja Aaron julisti ja sanoi: ”Huomenna on Herran juhla”.
6 Ja he nousivat varhain seuraavana päivänä ja uhrasivat polttouhreja ja toivat yhteysuhreja; ja kansa istui syömään ja juomaan, ja sitten he nousivat iloa pitämään.
Ja samasta luvusta (huomaa, ettei Aaron puhu erikseen koruista, vaan kullasta tässä. Niimpä olennaista oli saada kultaa epäjumalaa varten, ei saada korut pois):
21 Ja Mooses sanoi Aaronille: ”Mitä tämä kansa on tehnyt sinulle, kun olet saattanut heidät näin suureen syntiin?”
22 Aaron vastasi: ”Älköön herrani viha syttykö; sinä tiedät itse, että tämä kansa on paha.
23 He sanoivat minulle: ’Tee meille jumala, joka käy meidän edellämme; sillä emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, tälle miehelle, joka johdatti meidät Egyptin maasta’.
24 Niin minä sanoin heille: ’Jolla on kultaa, irroittakoon sen yltänsä’; ja he antoivat sen minulle. Ja minä heitin sen tuleen, ja siitä tuli tämä vasikka.”
25 Kun Mooses näki, että kansa oli kurittomuuden vallassa, koska Aaron oli päästänyt heidät kurittomuuden valtaan, vahingoniloksi heidän vihollisillensa,
26 niin Mooses seisahtui leirin portille ja huusi: ”Joka on Herran oma, se tulkoon minun luokseni”. Silloin kokoontuivat hänen luoksensa kaikki leeviläiset.
27 Ja hän sanoi heille: ”Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: ’Jokainen sitokoon miekkansa vyölleen. Käykää sitten edestakaisin leirin halki portista porttiin ja tappakaa jokainen, olkoon vaikka oma veli, ystävä tai sukulainen.'”
28 Niin leeviläiset tekivät Mooseksen käskyn mukaan; ja sinä päivänä kaatui kansaa noin kolmetuhatta miestä.
29 Ja Mooses sanoi: ”Koska te nyt olette olleet omia poikianne ja veljiänne vastaan, niin vihkiytykää tänä päivänä Herran palvelukseen, että hän tänä päivänä antaisi siunauksen teille”.
30 Seuraavana päivänä Mooses sanoi kansalle: ”Te olette tehneet suuren synnin. Minä nousen nyt Herran tykö-jos ehkä voisin sovittaa teidän rikoksenne.”
31 Ja Mooses palasi Herran tykö ja sanoi: ”Voi, tämä kansa on tehnyt suuren synnin! He ovat tehneet itselleen jumalan kullasta.
32 Jospa nyt antaisit heidän rikoksensa anteeksi! Mutta jos et, niin pyyhi minut pois kirjastasi, johon kirjoitat.”
33 Mutta Herra vastasi Moosekselle: ”Joka on tehnyt syntiä minua vastaan, sen minä pyyhin pois kirjastani.
34 Mene nyt ja johdata kansa siihen paikkaan, josta minä olen sinulle puhunut; katso, minun enkelini käy sinun edelläsi. Mutta kostoni päivänä minä kostan heille heidän rikoksensa.”
35 Niin Herra rankaisi kansaa, koska he olivat teettäneet vasikan, jonka Aaron teki.
Ehkäpä syy sille, miksi Israel jätti korut (ei ainoastaan korvakorut) pois, löytyy tuosta? Ja niin kuin aiemmin sanoin, korujen ja vaatteiden muuttaminen/poistaminen on osoitus katumuksesta ja sen todistaa juuri tuo seuraavan luvun kohta, jonka myös lainaan tähän, ettei varmasti jää epäselvyyksiä, koska niin mielivaltaista tuo tulkinta näyttää olevan. Tässä kohdassa Mooses on siis rankaissut Israelia ja Mooses puhuu kansalle sen, mitä Herra on hänen käskenyt puhua:
2. Moos. 33:
1 Sitten Herra sanoi Moosekselle: ”Lähde täältä ja vaella, sinä ja kansa, jonka olet johdattanut Egyptin maasta, siihen maahan, jonka minä olen vannoen luvannut Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, sanoen: ’Sinun jälkeläisillesi minä annan sen’.
2 Ja minä lähetän enkelin sinun edelläsi ja karkoitan pois kanaanilaiset, amorilaiset, heettiläiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset,
3 että tulisit siihen maahan, joka vuotaa maitoa ja mettä. Sillä minä en itse vaella sinun kanssasi, koska olet niskurikansa, etten minä sinua tiellä hukuttaisi.”
4 Kun kansa kuuli tämän kovan puheen, tulivat he murheellisiksi, eikä yksikään pukenut koristuksiaan yllensä.
5 Ja Herra sanoi Moosekselle: ”Sano israelilaisille: Te olette niskurikansa. Jos minä silmänräpäyksenkään vaeltaisin sinun keskelläsi, minä hukuttaisin sinut. Riisu nyt koristuksesi yltäsi, niin minä ajattelen, mitä sinulle tekisin.”
6 Niin israelilaiset riisuivat koristuksensa ja olivat Hoorebin vuoren luota lähtien ilman niitä.
Huomaa edellisessä kohdassa, normaalisti kansa piti koristuksia, mutta nyt he tulivat murheelliseksi, eivätkä pukeneet koristuksiaan ylleen. Vanhassa testamentissa tämä toistuu jatkuvasti: Murheen ja katumuksen aikana pukeudutaan yksinkertaisesti, ilon ja juhlan aikana koreasti.
”Muutoinhan Jumala olisi perunut puheensa? (2.moos.3 vs 2.moos.33:5)”
Perunut minkä puheensa? Ei tuo toisen Mooseksen kirjan alussa oleva teksti sulje pois aikuisia yhtään sen enempää, kuin veljistä puhuttaessa jätettäisiin Raamatussa uskonsisaret huomioimatta, kun annetaan neuvoja. Ja niin kuin sanoin, se ei ole lain käsky, eli sitä ei pidä tulkita silloin tiukasti sellaisena.
”Alkukristityt pitivät Aaronin toimea oikeana. Se, että ne oli nuorilla (tyttärillä ja pojilla) merkitsee että uutta osaa koristaa pyhä henki yms. Oli siis tapahtunut lankeemus, jossa erityisesti korvakorut pelasivat erityisosaa, josta syystä 2.moos.32->2.moos.33:5 on selkeä jatkumo.”
Alkukristityt olivat kyllä väärässä, jos pitivät Aaronin toimea siitä, että hän teki epäjumalan Israelille, oikeana. Edelleenkään teksti ei anna ainoatakaan viitettä siitä, että Aaronin motiivi kerätä korut olisi ollut se, että Herran käskyä on rikottu, ei sinne päinkään. Se taas, että tuo olisi kuva uuden osan koristamisesta, voi pitää hyvinkin paikkaansa. Se ei silti edelleenkään tee tapahtunutta tyhjäksi.
”Hes.16 lyhyesti kuvaa tätä tapahtumaa. Siinä Herran käskystä uutta osaa (kuv.nuoria, jotka pääsivät luvattuun maahan) koristetaan, kerätään aarteita taivaaseen.”
Niin, ja nämä Jumalan siunaamat ajalliset asiat viimein tulevat Jumalan paikalle? Korut mitkä korut. Jollekin tulee Jumalan siunaama auto epäjumalaksi, toiselle kesämökki tai ruoka, kolmannelle juurikin se kauneus.
”Kultarenkaat ovat korvakoruja jokaisessa eng. käännöksessä. Se todistaa, ettei uskovaiset siis käyttäneet niitä, niinkuin ismaelilaiset.”
Mitä nyt nopeasti tarkistin, niin ainakin oli American Standard -käännöksessä alaviite, että ”Tai nenärenkaita”, samoiten nettiraamatun hepreankielen käännös antaa kaksi vaihtoehtoa, jotka ovat korvarengas ja nenärengas. Sitä paitsi, jos Ismaelilaisilla on syystä taikka toisesta tapana käyttää korvarenkaita, niin kuin afrikkalaisillakin usein, ei se sitä kerro, etteivät myös jotkut suomalaiset näin tekisi. Mielestäni logiikkasi ei toimi tässä.
”Jos johdonmukaisuudesta puhutaan, yleensä putoan kyydistäsi Jupe jo ensimmäisen virkkeesi jälkeen (tjs). Loppu jää lukematta.”
En ymmärrä, miksi sitten vaivaudut edes kirjoittamaan tänne, ellet halua keskustella? Saatika vastaamaan kommentteihini?
Kyllä tuossa listassa nähdäkseni on muutakin kuin korvakorut, mutta ei niitä tässä tuomita pahoiksi, vaan niiden väärä käyttö:
Jes. 3:
14 Herra käy tuomiolle kansansa vanhinten ja sen päämiesten kanssa: Te olette raiskanneet viinitarhan; teidän taloissanne on kurjilta ryöstettyä tavaraa.
15 Kuinka saatatte runnella minun kansaani ja ruhjoa kurjien kasvot? sanoo Herra, Herra Sebaot.
16 Ja Herra sanoi: Koska Siionin tyttäret korskeilevat, kulkevat kaula kenossa ja silmillään vilkuillen, astua sipsuttelevat ja nilkkarenkaitaan kilistelevät,
17 tekee Herra Siionin tytärten päälaen rupiseksi, ja Herra paljastaa heidän häpynsä.
18 Sinä päivänä Herra poistaa koreat nilkkarenkaat, otsanauhat, puolikuukorut,
19 korvarenkaat, rannerenkaat, hunnut,
20 juhlapäähineet, jalkakäädyt, koruvyöt, hajupullot, taikahelyt,
21 sormukset, nenärenkaat,
22 juhlavaatteet, kaavut, vaipat, kukkarot,
23 kuvastimet, aivinapaidat, käärelakit ja päällysharsot.
24 Silloin tulee tuoksun sijaan löyhkä, vyön sijaan nuora, käherretyn tukan sijaan kaljuus, korupuvun sijaan säkkiverho, kauneuden sijaan polttomerkki.
25 Sinun miehesi kaatuvat miekkaan ja sinun sankarisi sotaan.
26 Ja Siionin portit valittavat ja vaikeroivat, ja typötyhjänä hän istuu maassa.
Vai ovatkohan kukkarotkin syntiä, kun Herra nekin haluaa poistaa?!! Kauhistus! Ja paidat (vaippa = paita), sipsuttelemisesta puhumattakaan! No johannyt menee mahdottomaksi!!! 😉
TykkääTykkää
Jupelle:
Tarkennukseksi, Aaronin toimia korvakorujen pois keräämisestä pidettiin oikeana.
Bernard (k.1153), jota Luther piti uskovaisena, kirjoitti:
”You see women of the world burdened, rather than adorned, with gold, silver, precious stones; in short, with all the raiment of a palace” ( Bernard kirjoittanut muutakin asiasta)
Iso katekismus:
”Maailmassa ei kerta kaikkiaan ole mitään muuta kuin vihaa ja kateutta, vihollisuutta, väkivaltaa ja vääryyttä, luottamuksen pettämistä, kostoa, kirousta, moittimista, panettelua ja pöyhkeää ylpeilyä, johon liittyy ylenpalttista koreilua”
Ylenpalttinen sana englanniksi superfluous, tarpeeton.
Voidaan todistaa, että körtitkin paheksuivat näitä vielä 1900-luvulla.
Millään aikakaudella elävästi uskovat eivät ole korvakoruja, meikkausta yms käyttäneet, ellei sitten ole erehtyneet tai vasta kääntyneet.
Kun lopun ajaksi on luvattu antikristuksia, vääriä profeettoja, väkevää eksytystä jopa valittujen seassa, voifsan kysyä: ymmärsiköhän alkukirkon väki nämä koreiluasiat paremmin? Tuskin tänä päivänä asiasta on parempi ymmärrys, ennemmin nykyaikana väki on enepi asian suhteen eksyksissä.
TykkääTykkää
Jupelle:
”Tarkennukseksi, Aaronin toimia korvakorujen pois keräämisestä pidettiin oikeana.”
Jep, mutta Aaron teki sen vääristä motiiveista ja oli se teko objektiivisesti oikein tai ei, se tuli Aaronille synniksi hänen motiiveistaan johtuen. Vaikka antaisin rahaa köyhälle, mikä on objektiivisesti hyvä teko, se tulisi minulle synniksi, jos minulla olisi kuitenkin taka-ajatuksena saada vastapalvelus tältä köyhältä.
”Millään aikakaudella elävästi uskovat eivät ole korvakoruja, meikkausta yms käyttäneet, ellei sitten ole erehtyneet tai vasta kääntyneet.”
Ei noiden Rkohtien perusteella, joita tässä on lainattu, ole kaikilla aikakausilla näin ollut.
”Kun lopun ajaksi on luvattu antikristuksia, vääriä profeettoja, väkevää eksytystä jopa valittujen seassa, voifsan kysyä: ymmärsiköhän alkukirkon väki nämä koreiluasiat paremmin? Tuskin tänä päivänä asiasta on parempi ymmärrys, ennemmin nykyaikana väki on enepi asian suhteen eksyksissä.”
Todennäköisesti ymmärsi, koska kun lukee alkukirkon tekstejä, meikkaus ja korea pukeutuminen on perustellusti sanottu synniksi, koska se liitetään yleensä huoruuteen ja siveettömyyteen. Samoin ymmärsi Laestadius koreuden (kokonaisvaltaisesti, ei ainoastaan korvakorujen tai meikkauksen osalta. Sitäpaitsi vanhat lestadiolaiset kristityt tietääkseni käyttivät kyllä korvakoruja). Ja näin juuri Laestadius opetti, että koreus johtaa huoruuteen, niin myös vanhat kirkkoisät ovat aina opettaneet, että turhamaisuus (lue: koreus) ja nautinnonhalu johtaa huoruuteen. Mutta nyky vllät ei ymmärrä kokonaisvaltaista siveellistä pukeutumista: Voidaan käyttää miten jumalattomia vaatteita hyvänsä, kunhan ei vain meikata ja käytetä korvakoruja. Hohhoijjaaaaa……
Jos ihminen pukeutuu kokonaisvaltaisesti siveästi, voi tähän asukokonaisuuteen kuulua myös meikki ja korvakorut, koska ei niitä nykyään suoraan liitetää huoruuteen tai siveettömyyteen edes vl-piireissä.
Alkukirkon ja vl-ymmärryksen ero on siinä, että alkukirkko ymmärsi sen, mitä on siveys, vl-liikkeessä taas ymmärretään vain se, mitä on meikkaus ja korvakorut, mutta muuten siveys jää taka-alalle.
En voi ymmärtää, miten vaikeaa se on käsittää, että korvakorut ei ole yhtä kuin siveettömyys tai turhamaisuutta yhtään sen enempää kuin hieno auto, hulppea kesämökki tai kalliit, jumalattomat housut tai paita. Näin ei myöskään ole meikki eikä hiusväri. Ne voivat olla, mutta ei ne automaattisesti ole.
En viitsi jatkaa keskustelua tästä aiheesta, koska se on turhaa ja typerää. Tämä on mielestäni aivan päivänselvä asia. Mainitakseni vaikkapa yhden asian lisää, täydellinen alkoholin kieltäminen ei kuulunu Raamatun oppiin. Ja EN tarkoita tällä juopottelun sallimista. Tämä lienee tarpeen sanoa, koska joku keksinee muuten heti, että ”näin ne eriseuraiset ovat kaiken sallimassa”.
TykkääTykkää
Jupelle alkoholista;
”8 Herra sanoi Aaronille: 9 ”Kun aiotte mennä pyhäkkötelttaan, te ette saa juoda viiniä ettekä muita juovuttavia juomia, et sinä eivätkä poikasi. Muuten te kuolette. Tätä määräystä teidän on aina noudatettava sukupolvesta toiseen. ”
Elävä kristitty on 24/7 eli aina pyhäkköteltassa.
TykkääTykkää
Jos nyt alkoholistakin vielä haluat keskustella, niin samapa tuo. Se on vieläkin selvempi asia, kuin nämä ulkonäköseikat.
””8 Herra sanoi Aaronille: 9 ”Kun aiotte mennä pyhäkkötelttaan, te ette saa juoda viiniä ettekä muita juovuttavia juomia, et sinä eivätkä poikasi. Muuten te kuolette. Tätä määräystä teidän on aina noudatettava sukupolvesta toiseen. ”
Elävä kristitty on 24/7 eli aina pyhäkköteltassa.”
Ensinnäkin, elävä kristitty ei ole 24/7 lain alla, koska hän ei ole lain alla ensinkään. Kerro se Jeesukselle ja Paavalille, että elävä kristitty on aina sidottu tuohon lakiin. Jeesus muutti veden viiniksi, ettei hääjuhlat mene pilalle, kun juomat loppui, samoin Paavali kehotti Timoteusta juomaan viiniä, että maha pysyy kunnossa. Samoin Roomalaiskirjeen 14. Luvussa Paavali sanoo, että jotkut juovat viiniä ja se on OK:
Room. 14:
20 Älä ruuan tähden turmele Jumalan työtä. Kaikki tosin on puhdasta, mutta sille ihmiselle, joka syö tuntoansa loukaten, se on pahaa.
21 Hyvä on olla lihaa syömättä ja viiniä juomatta ja karttaa sitä, mistä veljesi loukkaantuu tai joutuu lankeemukseen tai heikoksi tulee.
22 Pidä sinä itselläsi Jumalan edessä se usko, mikä sinulla on. Onnellinen on se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä hän oikeaksi havaitsee;
23 mutta joka epäröi ja kuitenkin syö, on tuomittu, koska se ei tapahdu uskosta; sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä.
On HYVÄ olla juomatta viiniä ja syömättä lihaa jos veli siitä pahentuu, mutta ei se syntiä ole. Pidä sinä sbronze se usko, mikä sinulla Jumalan edessä on, mutta älä vaadi muilta jotain sellaisia tapanormeja omilla tulkinnoillasi, jotka selvästi ovat ristiriidassa Jumalan sanan kanssa useassa kohdin, äläkä tuomitse muita siitä, minkä nämä oikeaksi havaitsevat.
Alkoholijuomat, viini esimerkiksi, ei ole itsessään paha. Ei vähäinen määrä alkoholia ole senkummempi kuin lasi mehua tai maitoa.
Ja kannattaa muistaa se vanha hyvä lestadiolainen Raamatuntulkintaperiaate: Raamattu pitää lukea kokonaisuudessaan, ei sieltä täältä ja omaan korvasyyhyyn.
TykkääLiked by 2 people
Oikeastaan lainaan koko Roomalaiskirjeen 14. Luvun tähän:
1 Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä.
2 Toinen uskoo saavansa syödä kaikkea, mutta toinen, joka on heikko, syö vihanneksia.
3 Joka syö, älköön halveksiko sitä, joka ei syö; ja joka ei syö, älköön tuomitko sitä, joka syö, sillä Jumala on ottanut hänet hoivaansa.
4 Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu; mutta hän on pysyvä pystyssä, sillä Herra on voimallinen hänet pystyssä pitämään.
5 Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma.
6 Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa.
7 Sillä ei kukaan meistä elä itsellensä, eikä kukaan kuole itsellensä.
8 Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat.
9 Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi sekä kuolleitten että elävien Herra.
10 Mutta sinä, minkätähden sinä tuomitset veljeäsi? Taikka sinä toinen, minkätähden sinä halveksit veljeäsi? Sillä kaikki meidät asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen.
11 Sillä kirjoitettu on: ”Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, minun edessäni pitää jokaisen polven notkistuman ja jokaisen kielen ylistämän Jumalaa”.
12 Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme.
13 Älkäämme siis enää toisiamme tuomitko, vaan päättäkää pikemmin olla panematta veljenne eteen loukkauskiveä tai langetusta.
14 Minä tiedän ja olen varma Herrassa Jeesuksessa, ettei mikään ole epäpyhää itsessään; vaan ainoastaan sille, joka pitää jotakin epäpyhänä, sille se on epäpyhää.
15 Mutta jos veljesi tulee murheelliseksi ruokasi tähden, niin sinä et enää vaella rakkauden mukaan. Älä saata ruuallasi turmioon sitä, jonka edestä Kristus on kuollut.
16 Älkää siis antako sen hyvän, mikä teillä on, joutua herjattavaksi;
17 sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.
18 Joka tässä kohden palvelee Kristusta, se on Jumalalle otollinen ja ihmisille kelvollinen.
19 Niin tavoitelkaamme siis sitä, mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme.
20 Älä ruuan tähden turmele Jumalan työtä. Kaikki tosin on puhdasta, mutta sille ihmiselle, joka syö tuntoansa loukaten, se on pahaa.
21 Hyvä on olla lihaa syömättä ja viiniä juomatta ja karttaa sitä, mistä veljesi loukkaantuu tai joutuu lankeemukseen tai heikoksi tulee.
22 Pidä sinä itselläsi Jumalan edessä se usko, mikä sinulla on. Onnellinen on se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä hän oikeaksi havaitsee;
23 mutta joka epäröi ja kuitenkin syö, on tuomittu, koska se ei tapahdu uskosta; sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä.
TykkääLiked by 1 henkilö
Millä perusteella valikoidaan jotkut vanhan testamentin kohdat uskonelämän ohjeiksi ja toiset jätetään huomioimatta?
Jos turvallisesti ajattelisimme Jaakobin lailla, miehellä voisi olla kaksi vaimoa ja näillä kaksi orjatarta. Olisi sitten lastenhoito-ongelmat ratkaistu ja ”vanhoille piioillekin” riittäisi miehiä siionissa 😉
TykkääLiked by 1 henkilö
Täällä on puolustettu vl-liikkeen niin rakasta korvakorusyntiä mm. Vanhan Testamentin valikoiduilla kohdilla. Aivan kiistattomasti lakiliiton alaiset juutalaiset naiset kaunistivat itseään koruilla ja ihomaaleilla. Ei pidä ujuttaa vanhoihin teksteihin sellaista, mitä siellä ei ole! Sitäpaitsi, lakiliitto ei koske kristittyjä.
Täällä mainittiin, ettei alkuseurakunta hyväksynyt naisten kauneudenhoitoa, eikä ehostusta. Se ei pidä paikkaansa. Kun Uuden Testamentin apostoliset kirjeet kirjoitettiin, roomalaisilla naisilla oli tapana kaunistaa itseään taidokkailla hiuslaitteilla ja sen ajan kosmetiikalla. Varmasti tässä helposti mentiin mauttomuuksiin. Pyhä Pietari kirjoitti : ”Älkää pitäkö t ä r k e ä n ä ulkonaista kaunistusta…” samoin kuin Pyhä Paavali kirjoitti: ”Tahdon, että naisten
k a u n i s t u k s e n a on hillitty esiintyminen…” Näihinkään teksteihin ei pidä sijoittaa sellaista, mitä siellä ei ole! Eivät apostolit tässä kiellä naisia kaunistamasta itseään, vaan he kiinnittävät huomiota siihen, ettei todellinen kristillinen kaunistus ole ulkoista, vaan sisäistä. Meidän ulkoinen olemuksemme kertoo sisimmästä. Kohtuullisuuteen apostolit kehoittivat.
Fundamentalismiin lipsahdetaan helposti, kun ei ymmärretä kirjoitusten henkeä ja historiallista kontekstia. Tässä blogisti juuri selittää sitä, että vl-liike on täynnänsä kummallisia sääntöjä, jotka ovat joskus suojelleet jotakin pyhänä pidettyä, ja sitten muuttuneet kuolleeksi kirjaimeksi.Blogisti teki hyvin, kun tästä kirjoitti.
TykkääLiked by 1 henkilö
Eukediumokselle esimerkki 300-400 luvulta, Augustinen komppaanana, mielipide oli yksimielinen (jo paljon ennen 300 lukuakin). Itse esimerkki:
”Ambrosius taas lausuu puhuakseen tuollaisia naisia vastaan seuraavasti: ”Tästä saavat alkunsa nuo paheiden virikkeet, että kasvot maalataan keinotekoisilla väreillä. Hehän pelkäävät sitä, etteivät miellytä miehiä. Väärentämällä kasvonsa he tekevät tietä siveytensä väärentämiselle. Kuinka mieletöntä on muuttaa luonnolliset kasvonsa, tavoitella haavekuvaa ja aviomiehensä tuomiota peläten paljastaa omansa? Kaikkein ensimmäiseksi ilmaisee jotakin itsestään se nainen, joka tahtoo muuttaa sitä, millaiseksi hän on syntynyt. Näin hän halutessaan olla toisille mieliksi lakkaa ensi työkseen olemasta itselleen mieliksi. Ketä etsisimme totuudellisemmaksi tuomariksi sinun rumuudestasi kuin sinä itse, nainen, kun arvioit sitä miltä pelkäät näyttäväsi? Jos olet kaunis, miksi sitä peittelet? Jos olet ruma, miksi valheellisesti väität olevasi kaunis, kun et kuitenkaan tästä harhasta voi kiittää omaatuntoasi etkä ketään muutakaan? Miehesihän rakastaa toista naista, sinä taas tahdot miellyttää toista miestä ja suutut jos rakastaa toista se, jota houkutellaan aviorikokseen sinun kanssasi. Heikosti sinä ohjaat itseesi kohdistuvaa loukkausta. Alhaista viettelyä kaihtaa sekin, joka on joutunut viettelijän käsiin, mutta hän ei tee väärin ketään toista, vaan itseään kohtaan. Melkeinpä ovat aviorikoksessa syytökset helpommat kestää. Siinä loukataan siveyttä, mutta tässä, mistä nyt on puhe, loukataan luontoa” (Ambrosius, De virginibus 1, 6, 28). 133. Mielestäni tässä taivutetaan tällä puhetaidolla jyrkästi naisia säädyllisyyteen ja pelkoon, etteivät he väärentäisi kauneuttaan värjäämällä.” (Augustine, kristinuskon opettaminen)
TykkääTykkää
Laitetaas vielä yksi esimerkki (Cyprianus, k.258):
”Eiväthän puhtaus ja totuus säily, jos puhdas tahrataan ja tosi muutetaan valheelliseksi keinotekoisilla, väärillä väriaineilla? Herrasi sanoo: ”Et sinä voi tehdä yhtäkään hiusta valkeaksi etkä mustaksi,” (Matt. 5:36) ja sinä tahdot olla vahvempi kuin Herrasi sana ja voittaa sen. Uhkarohkealla yrityksellä ja herjaavasti halveksien värjäät hiuksiasi. Pahalla tulevaisuuden enteellä sinä jo ennustat hiustesi muuttuvan tulenkarvaisiksi.” (Cyprianus, De habitu virginum 3, 23-24).
TykkääTykkää
Sen enempää en viitsi alkaa enää vääntämään, mutta kysynpä vain, onkohan tuo Cyprianuksen tulkinta tuosta Matt. 5:36 millään mittapuulla hyvä kontekstin perusteella, vai onko se omaan korvasyyhyyn Raamatun tekstien repimistä?
TykkääLiked by 1 henkilö
sbronze: ei todellakaan ollut sopivaa mennä alkoholin vaikutuksen alaisena pyhäkkötelttaan. Itse asiassa teksti kertoo viinin juomisesta päinvastaista, kuin haluat väittää. Tämä kielto olisi ollut käsittämätön, jos juutalaiset eivät olisi juoneet viiniä ollenkaan. Toisekseen, kirjoitat: Elävä kristitty [siis vanhoillislestadiolainen] on 24/7 [ juutalaisessa] pyhäkköteltassa. Huomaatko mitä teet? Muistuttaa kovasti heikkisaarelaista, maalikkosaarnaaja-raamatuntulkintaa–pääpaino sanalla –tulkinta!
TykkääTykkää
Eudokimoksen kommentista tuli mieleen, että sbronze taisi ottaa Heikki Saaren harhavuosien ”ei tässä Raamatuita tarvita!” -linjan jo aiemminkin, kun totesi tuolla, että ”Raamattu on kaikkien eriseurojen perusteos.”
Mihin se usko ja oppi sitten pitäisi perustaa, ellei Raamattuun. Varsinkin kun tuo protestantin suusta kuuluu?
TykkääTykkää
Pyhäkköteltasta:
”Y’hoshua the son of Nun, never left the inside of the tent.” (CJB) (2.Moos.33:11)
Jos Joosua ei koskaan lähtenyt teltasta, kuinka hän saattoi olla siellä kun se purettiin marssin ajaksi? Kyseessä onkin hengellinen kuva. Tabernaakkelista ja sen hengellistämisestä voi lukea heprealaiskirjeestä ja useasta muusta lähteestä.
Jeesus täytti lain, ja kehoitti seuraamaan häntä. Kuitenkaan hän ei kivittänyt ketään, eikä sianlihaa pitänyt saastaisena yms – hän ymmärsi lain oikein, eikä sitä kumonnut. Hereetikot toki tulkitsevat asioita oman mielensä mukaisesti. Ja mikäs siinä.
TykkääTykkää
”Jos Joosua ei koskaan lähtenyt teltasta, kuinka hän saattoi olla siellä kun se purettiin marssin ajaksi? Kyseessä onkin hengellinen kuva. Tabernaakkelista ja sen hengellistämisestä voi lukea heprealaiskirjeestä ja useasta muusta lähteestä.”
Katsoin monta (kirjaimellistakin) englanninkielistä Raamatunkäännöstä, enkä löytänyt kuin yhden, kymmenien joukosta tuon lisäksi, jossa oli tuo sama käännös. Voit vaikka itse tarkistaa:
https://www.biblegateway.com/verse/en/Exodus%2033:11
Yhdestäkään suomalaisesta en tuota sanamuotoa löytänyt, ainoastaan -92 käännös sanoo, ettei Joosua milloinkaan poistunut teltan läheisyydestä.
Ensinnäkin: uskon, että tuo käännös ei kirjaimellisesti mene noin. Toisena: vaikka käännös menisikin noin, niin mielestäni harjoitat tässä taas sellaista Raamatuntulkintaa, että otetaan jokin Rkohta ja yritetään saada se omaan korvasyyhyyn sopivaksi vängällä, tai tukemaan omia tulkintoja. Jos katsot Mooseksen lain kokonaisuutta, kaikkia viittä Mooseksen kirjaa, ne kertovat aina oikeista ja reaalisista asioista ja tapahtumista. Jos kuitenkin haluat käyttää tuota käännöstä, niin mieti nyt hetki, ennenkuin alat hengellistämään tuollaista jaetta, jonka ainoa tarkoitus on vain kertoa se, että Joosua ei tuolloin poistunut majasta. Olen perehtynyt jonkinverran Jehovan todistajien ja Mormonien oppeihin, ja ne näyttävät juuri tuolta, että on alettu etsimään hengellistä tai salattua merkitystä jostain jakeesta, missä sitä ei ole ja sitten on päädytty mitä hurjempiin tulkintoihin. Tottapuhuen kirkkoisilläkin huitelee kyllä usein aika pahasti yli hilseen heidän tulkintansa.
Totuus on se, että Joosua poistui kyllä majasta ja sen läheisyydestäkin, mutta ei tuolloin. Se käy ilmi muualla Mooseksen kirjassa. Vanhan testamentin kertomukset eivät ole ensisijaisesti pelkästään hengellisiä kuvia, vaan esimerkiksi Exodus on TAPAHTUMA, joka on esikuvallinen, sekä korpivaellus, että laki, mutta silti molemmat ovat tapahtuneet ja laki on ollut todellakin voimassa. Näin myös Heprealaiskirje tietääkseni opettaa.
”Jeesus täytti lain, ja kehoitti seuraamaan häntä. Kuitenkaan hän ei kivittänyt ketään, eikä sianlihaa pitänyt saastaisena yms – hän ymmärsi lain oikein, eikä sitä kumonnut. Hereetikot toki tulkitsevat asioita oman mielensä mukaisesti. Ja mikäs siinä.”
Oletko siis sitä mieltä, että Mooses, Joosua, sekä profeetat ymmärsivät lain väärin, kun kivittivät ihmisiä, tai kun Mooses Herran käskystä tappoi ne, jotka eivät Aaronin epäjumalan jälkeen menneet Herran puolelle? Enpä usko. Herran käsky mikä Herran käsky. Laki tuli Mooseksen kautta, armo ja totuus Jeesuksen Kristuksen kautta. Jeesus ei tullut tuomitsemaan ihmisiä, vaan pelastamaan, siis ITSE täyttämään lain, ei vaatimaan sitä muilta, ehkäpä siinä syy sille, ettei Jeesus kivittänyt ketään?
TykkääTykkää
Rohkea alustus! Tuliko sanomista?
TykkääTykkää
Missä Heprealaiskirje sanoo, että kaikki kristityt ovat taivaallisessa pyhäkköteltassa? Ei siellä ollut Joosuakaan kuin kerran vuodessa. Kristuskaan ei mennyt esittelemään kallista uhriaan kuin kerran vertauskuvalliseen, taivaalliseen tabernaakkeliin. Ei tarvinnut. Tästä heprealaiskirje todistaa. Kannattaa avata se Heprealaiskirje toisenkin kerran.
Tietenkään Joosua ei ollut jatkuvasti telttamajassa, kuten ei naisprofeetta Hannakaan ollut jatkuvasti Jerusalemin temppelissä. Kyseessä on narratiivinen, tarinallinen, tehokeino, joka yleensä on valistuneelle lukijalle selvää. Kyseessä on palvonnan intensiivisyyttä kuvaava rakenne.
TykkääTykkää
”Tietenkään Joosua ei ollut jatkuvasti telttamajassa, kuten ei naisprofeetta Hannakaan ollut jatkuvasti Jerusalemin temppelissä. Kyseessä on narratiivinen, tarinallinen, tehokeino, joka yleensä on valistuneelle lukijalle selvää. Kyseessä on palvonnan intensiivisyyttä kuvaava rakenne.”
Erittäin hyvä kiteytys!
TykkääTykkää
MH:lle
Keskustelussa, joka alustuksen jälkeen käytiin, nousi useamman kerran esille, että oli todella tärkeää, että tästä aiheesta pidettiin alustus. Usea kommentoi alustuksen saaneen heidät ajattelemaan asioita – hyvällä tavalla havahtumaan. Lähes poikkeuksetta sain positiivista palautetta. Kukaan ei tainnut ”pahentua” – ainakaan silloin alustuksen pitohetkellä – tai he eivät tuoneet ainakaan esille, jos pahentuivat. Mielestäni keskustelussa oli paljon hyviä elementtejä. Mieleen jäi se, miten moni koki esimerkiksi tuon Lutherin kolmannen käskyn selityksen aluksi hyvin ”lakihenkisenä” ja ankarana, mutta pohdittuaan, mitä siinä oikeasti sanotaan, muuttivatkin ajatustaan ja ajattelivat sitten esimerkiksi, että ”minäkin haluaisin oikealla tavalla pyhittää Jumalan antaman lepopäivän”. Eli kysymykseesi vastaus: ainakaan vielä ei ole tullut sanomista 😉
TykkääTykkää
Hienoa, jos alustus on herättänyt avointa ja asiallista keskustelua. Se on jo paljon!
TykkääLiked by 1 henkilö
Pyhä aiheesta itselleni tulee mieleen se, mitä John Piper hyvin kiteyttää: ”God is most glorified in us
when we are most satisfied in him”. Kun ihminen rakastaa Jumalaa, hän pyhittää elämänsä Jumalalle ja näin kaikesta, mitä hän tekee, tulee pyhä uhri Herralle, koska Häneltä tulee ihmiselle ilo, rauha ja täyttymys.
Kun ihminen toimii näin, ei hänelle tule epäjumalaksi ja näinollen siis synniksi edes korvakorut, koska hänen tarkoitus on myös pukeutumisellaan kirkastaa Jumalan kunniaa, eikä hän silloin pukeudu jumalattomasti, vaan siveästi ja soveliaasti sen kulttuurin kontekstissa, missä hän majailee.
TykkääTykkää
Ihan selvästi tässä Augustinus (ja muut kirkkoisät häntä ennen) tuomitsevat huorahtavan pukeutumisen ja räikeän meikkaamisen. Aivan kuten apostolitkin.
Kaikista suurin moka on lukea vanhoja antiikin ajan tekstejä nykypäivän kontekstista ( ja omastaan ), nähdä niissä vain sen minkä jo ennalta halusikin nähdä. Augustinus eli n. 400 vuotta myöhemmin, kuin Pyhät Apostolit. Kirkon opetus ei silti ollut muuttunut suhteessa ylenpalttiseen, mauttomaan ja vastakkaista sukupuolta provosoivaan pukeutumiseen. Itse asiassa se on vielä sama tänäänkin.
Tästä on enemmän kuin 1400 vuotta vanhoillislestadiolaisuuden korvakorusyntiin, joka perustuu pietismin rigorismiin ( naisten osalta). Miehillä on tässä vapaammat koodit: voi olla vaikka minkälaiset kuteet päällä, muskeliautot, tukkakin voi olla sutturalla, ökytalot, koreileva elämäntyyli—elämän varallisuuden koreileva näyttäminen–mitähän Pyhät Apostolit sanoisivat, kun seisoisivat suviseurojen kentän laidalla, ja katselisivat viimeisen muodin mukaisia, paljastaviakin vaatteita? Mahtaisivat ihmetellä tuota outoa menoa.
TykkääLiked by 1 henkilö
Minäkin luin tuon sbronzen lausahduksen: sitä en ole aiemin tiennytkään: eriseurat perustuvat Raamattuun, tai kääntäen: Aamatun vuoksi syntyvät eriseurat…😆
TykkääTykkää
po. Raamatun vuoksi. 😆
TykkääTykkää
En muista tarkasti kenen oli se lausahdus, että raamattu on kaikkien eriseurojen perusteos.
Toki sen on elävästi uskovienkin, ei se sitä sulje pois. Mutta kuvaavaa on, että kaikki hereetikot kuvittelevat perustavansa oppinsa raamattuun.
TykkääTykkää
Vielä hiukan joitakin ajatuksia aiheesta ja aiheen vierestä:
Itselläni on tapana pyhittää yleensä arkipäivisin vähintään aamulla ja illalla aikaa Jumalan sanalle ja rukoukselle. Aamulla luen usein sananlaskujen kirjasta neuvoja tulevaan päivään ja illalla psalmien kirjasta ikäänkuin iltarukouksena ja/tai myös synnintunnustuksena.
Sellaisen asian olen ajan myötä huomannut, että on helppoa tietää paljon asioita, mutta pyhitykseen pyrkiminen on todellakin vaikeaa. Ristin kantaminen erilaisissa vaikeissa elämäntilanteissa on usein raskasta, eikä ole aihetta röyhistää rintaa, kun katsoo elämäänsä taaksepäin. Siitä huolimatta kehitystä on tapahtunut, kiitos siitä kuuluu Jumalalle. Silti, mitä pidemmälle matkaa, sitä paremmin huomaa oman keskeneräisyytensä ja sitä pyhemmäksi tulevat Kristuksen kärsimykset ja sovitus, sekä kaikki lupaukset, jotka Jumala on Kristuksessa antanut, koska sitä enemmän tuntee tarvetta Jumalan armolle ja sitä kirkkaammin käsittää, että Kristus ymmärtää juuri näitäkin kärsimyksiä ja sitä enemmän sen ymmärtäminen tuo myös lohtua.
Viimeaikoina olen lukenut vanhaa testamenttia ja siellä Jumala käskee jatkuvasti katsomaan taaksepäin Israelin kansan vaiheissa ja näkemään, mitä Jumala on tehnyt heidän puolestaan. Tämän ansioista minulle on myös kirkastunut Jumalan uskollisuus, kun katsoo omaa elämää taaksepäin ja näkee, että kaikesta siitä huolimatta, mitä typeryyksiä olen tehnyt ja miten paljon rikkonut, siitä huolimatta Jumala on ollut uskollinen ja on aina auttanut, niin kuin Hän on luvannut: ”Minä en hylkää sinua, enkä jätä sinua”. Toisaalta usein myös tilanteissa, joista on etukäteen puhunut Jumalalle, että en selviä tästä, Hän on avannut aina tien. Edelleen Kristuksen risti ja sanat ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän” on opettanut myös tuntemaan tämän Pyhän Isän rakkautta ihmistä kohtaan: Sellainen, kuin Poika on, myös Isä on. Tämä on itselleni ainakin ollut ehkä vaikea hahmottaa joskus, vaikka olenkin ymmärtänyt, että Pyhä kolminaisuus on samaa olemusta. Poika sanoo: ”Sitä, joka minun luokseni tulee, en minä aja pois” (Joh. 6:37) ja osoittaa ristillä rakkautensa meihin. Jumala ei koskaan aja pois katuvaa.
Helluntalaiset kiteyttävät mielestäni hyvin, kun he sanovat, että ihmisen tulee antaa elämänsä Jeesukselle. Täytyy pyhittää koko elämänsä Jumalalle.
Vielä tulee mieleen, niin kuin jotkut idän kirkkoisät ovat Filokaliassa sanoneet, ellen aivan väärin muista, että tietämättömyys on ensimmäinen ja pahin ongelma kristityn elämässä, josta johtuvat kaikki muut ongelmat. Jumalan sana ei tyhjänä palaa, vaan se vaikuttaa, kun pyrkii siihen, että Kristuksen sana runsaana saisi asua sydämessä.
”Sentähden pankaa pois kaikki saastaisuus ja kaikkinainen pahuus ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi teidän sielunne pelastaa. Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne. Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, niin hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan; hän katselee itseään, lähtee pois ja unhottaa heti, millainen hän oli. Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään.” (Jaak. 1:21-25)
Tähän aiheeseen hyvin sopiva pätkä Leonard Ravenhillilta, jota suosittelen:
Pari aiheeseen sopivaa Raamatunkohtaa:
”Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä.” (Kol. 3:1, 2)
”Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.” (Room. 12:1, 2)
”Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne. Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.” (Kol. 3:16, 17)
TykkääTykkää
Olipa taas ihana kirjoitus Jupelta,kiitos.
Kiitos myöskin Roosalle todella hyvästä ja tarpeellisesta avauksesta.
TykkääTykkää
Alkukirkon ja vl-ymmärryksen ero on siinä, että alkukirkko ymmärsi sen, mitä on siveys, vl-liikkeessä taas ymmärretään vain se, mitä on meikkaus ja korvakorut, mutta muuten siveys jää taka-alalle.—Eittäin hyvä pointti Jupelta!
TykkääTykkää
Jupe kirjoitti hyvin: vl-liikkeessä ymmärretään–se, mitä on meikkaus ja korvakorut, muuten siveys jää taka-alalle.
Lestadiolaisuus on mielestäni hyvin lihallinen uskoliike. Lestadiolaisuuden alkuajoista nykypäivään liikkeessä on ollut jatkuvasti seksuaaliseen käyttäytymiseen liittyviä kohuja. Niitä on ollut aivan 1800-luvun viimeisiltä vuosikymmeniltä nykypäivään saakka. Näistä useimmat ovat liittyneet liikkeen puhujiin ja pappeihin. Ne, jotka ovat vedelleet moraalisia rajoja kirkoissa ja seuratuvissa muille, ovat itse jääneet kiinni huoruudesta, lasten ja kehitysvammaisten hyväksikäytöstä, homoseksuaalisuudesta, raiskauksista ja insestistä.
Kun ottaa huomioon lestadiolaisuuden lyhyen historian ja pienehkön kannattajamäärän, tämänlainen käyttäytyminen on huomattavan yleistä. Sitäpaitsi, ennen vanhaan asioista on tullut esille vain jäävuoren huippu, nykyäänkin moni kärsinyt on hiljaa, kun on niin luvannut olla. Onneksi ajat ovat muuttuneet ja vielä muuttumassa.
Missä on vika?
TykkääTykkää
Väkimäärään suhteutettuna seksisyntejä on takuuvarmasti keskimääräistä vähemmän. Kohun määrästä ei voi päätellä tapahtumien määrää. Vl-puoli ei osaa yiedotusta, tämä olisi pitänyt tuoda julkisuuteen, tämä suhteellinen määrä, me el.lest. saadaan nyt osamme tästä huonosta huudosta, nytkin seurojen aikaan puistossa suruton huusi ja pauhasi että me ollaan pedofiilien lapsia.
TykkääTykkää
Jumala, tuo Kolmiyhteinen, on kaiken ja kaikenlaisen pyhyyden alkusyy ja Lähde. Pyhyyttä, kuten elämääkään ei olisi ilman Jumalaa. Kun ajatellaan ihmiskuntaa, pyhää voi olla vain Jumalalle eroitettu. Kun ajatellaan koko kosmosta, luomakuntaa, se itsessään ja kaikkineen on pyhä. Onhan sen alkusyy, itse Pyhä, Jumala. Langettuaan ihmisuku menetti alkuperäistä pyhyyttään ja elämänvoimaansa. Tottelemattomuden vuoksi kuolema levisi meihin.
Jeesuksessa Kristuksessa Jumala avasi meille tilaisuuden tulla uudelleen Hänen luonnostaan osallisiksi, pyhiksi. Siis osallisiksi jumalallisesta luonnosta. Meidän ihmisyksilöiden kohdalla usko ja kivoittelu tässä uskossa Jeesukseen Kristukseen on tie tähän theosikseen, jumalallistumiseen ja pyhittymiseen. Kristittyjen yhteisö, Kirkko, on aivan kuin pyhyyden ilmentymä, jumalallistumisen väline ja sakramentti tässä maailmassa. Sen liturginen elämä on jo nyt Jumalan valtakunnan ilmentymä. Mitään pyhää ei Kirkossa olisi ilman pyhyyden Lähdettä, Jumalaa.
Elämä itsessään on pyhää. Luomakuntakin eläimineen ja kasveineen on pyhä. Ilma, jota hengitämme, on pyhää. Ruoka, jota syömme on pyhää. Se on pyhää siksi, että sen Alkusyy on Pyhä.
Joskus minua häiritsee protestanttien kapeutunut pyhyyskäsitys. Ei vain joku teksitinpätkä ole pyhä. Kaikki, minkä Jumala on luonut, on pyhää. Epäpyhyys, mitä kiistatta näemme ympäristössämme, on niin usein meidän ihmisten aikaansaamaa, meidän synneistämme johtuvaa. Meidän jokaisen elämässä on asioita, jotka eivät ole pyhiä. Tämän kaltaisia me ihmiset olemme. Onneksi Jumala muistaa meidät lihaksi. Hän katsoo vilpitöntä kivoitteluamme kohti pyhyyttä, Jeesuksen Kristuksen yhteydeydessä.
Pyhyys ei ole epäpyhyyden peite! Siellä missä on vilpillisiä, kaksinaamaisia ja röyhkeitä ihmisiä, missä tahansa, jotka väittävät olevansa jotain muuta kuin ovat, ovat pyhyydestä, Jumalasta kaukana.
TykkääTykkää
Blogistin hyvään aiheeseen liittyen, en allekirjoita sitä että elämä pitäisi jakaa pyhään ja epäpyhään. Minusta kaikki on pyhää. Kristitylle ei ole epäpyhiä tai pyhiä asioita maailmassa: luomakunta ja siitä saatu, ihmiskunta, aineettomat asiat kuten kauneus, rakkaus tai vaikkapa musiikki (siltä osin, kuin ne heijastavat Jumalaa ja totuutta) ovat pyhiä.
On vahingollista eroitella näitä, siis meidän kristittyjen elämässä. Tämä ajattelu on johtanut luonnon raiskaamiseen ja saastumiseen sekä törkeään hyväksikäyttämiseen. Se on johtanut länsimaiseen ajatteluun siitä, että kristinusko on vain kirkkojen sisälle tai yksityisyyteen kuuluva asia. Se on johtanut myös kahden regimentin vahingolliseen oppiin. Se perimmältään on johtanut siihen, ettei jokainen ihminen olisikaan Jumalan kuva, ikoni. Ei ole maallisia, arkipäiväisiä asioita. Kristitylle kaikki on pyhää palvelusta Jumalan edessä ja kanssa. En hyväksy tätä jakoa, joka on periprotestanttinen ja keinotekoinen.
Kristinuskon tehtävä on todistaa siitä, että tämä maailma on Jumalan maailma ja siitä, että meidät on ruumiinemme ja sieluinemme kutsuttu Jumalan työtovereiksi.
Erikseen ovat Kirkon ulkopuolella olevat ihmiset tai Kirkon sisäpuolella olevat ei-uskovat. Heissä kutsu Jumalan pyhyyteen ei ole saanut vielä vastakaikua.
TykkääTykkää
Tysfjordin hyväksikäyttöskandaalissa Norjassa on esikoislestadiolaiset hyvin edustettuina, aina Lapin wanhimpia myöten. Skandaali taisi olla kuumimmillaan viime vuonna.
TykkääTykkää
Tuo sbronze’ n korvakoru-kommentointi kuulostaa suoraan sanottuna aivan naurettavalta. Varmaankaan ei minkään kuvan perusteella voi päätellä onko joku venäläinen tai afrikkalainen tai suomalainenkaan uskovainen mutta ei sitä kyllä korvakorujenkaan perusteella voi päätellä.
TykkääTykkää
Olen ihmetellyt joskus venäläisiä korvakorutätejä. He näyttävät aivan iloisesti kantavan korvakoruja seurakuvissakin. Kysyin syytä kerran, vastaukseksi sain: se kuuluu heidän kulttuuriinsa. Suomalaiseenkin kulttuuriin kuuluu aivan samalla tavalla korvakorut naisilla, jotka haluavat niitä pitää. En ymmärrä.
Joillakin alueilla ne olivat Suomessakin kihlauksen merkki. Niinpä kotikaupunkini rauhanyhdistysellä oli korvakorutätejä ja -mummoja aina 1970-luvun puhdistuksiin saakka…En ymmärrä, että he olisivat olleet jotenkin vähemmän uskovaisia kuin muut. Ihan yletyin käsin kiittivät Jeesusta. En ymmärrä.
Imatralla asuva sumalainen vl-sisar ei voi siis pitää korvakoruja, kun muutaman kilometrin päässä asuva Svetogorskin venäläinen vl-sisar voi, vapaasti.
Epäilen, että vl-saarnaajilla on ollut kiusaus lievennellä joitain elämäntapasääntöjä Venäjän lähetysmatkoilla…Tästä on muitakin esimerkkejä.
TykkääTykkää
painavissa kultakoruissa voi olla heidän omaisuutensa, säilyvämmin kuin rahana. Ehkä on paras kuskata mukana eikä jättää piironginlaatikkoon? Säilöntä ei kylläkään oikeuta koreiluun, vaikka osan se voi selittää. Sama kuin mustalaisilla.
TykkääTykkää
Tuskinpa vaan tuo on syy. Kun en tiedä, olisko kysymys kihlalahjasta tai vain siitä, että ne ovat nättejä…
TykkääTykkää
Jupe, millainen on siveettömästi pukeutuva vl-nainen tai mikä tämän päivän lestadiolaisnaisten pukeutumisessa mättää?
TykkääTykkää
Lainaus aiemmasta kommentistani tähän liittyen:
”Ja jos nyt aivan tarkkoja ollaan ja mennään 150 vuotta taaksepäin ja kysytään Laestadiukselta, mitä mieltä hän olisi tämän päivän ihonmyötäisistä ja koreista vaatteista, joita näkee ryllä seuraväen päällä, niin kyllä tulisi tupen rapinat, voi olla ettei pitäisi juuri ketään uudestisyntyneinä kristittyinä.”
Esimerkiksi tarpeettoman tiukkoihin tai paljastaviin vaatteisiin pukeutuminen on selkeästi yksi asia, mihin kyllä miehenä kiinnittää helposti huomiota.
Jos haluttaisiin, voitaisiin luoda säännöt, että ei vaikkapa saa käyttää kuin hametta, joka tulee olla vähintään nilkkoihin asti siten, että maksimissaan 15cm ylöspäin kantapäästä saisi nilkat näkyä tai että paidan pitää olla sellainen ja sellainen, mutta kuulostaa naurettavalta jo heti näin kättelyssä.
Sensijaan että luodaan näitä sääntöjä, pitäisi kasvattaa kristittyjen hengellistä arvostelukykyä, jolloin ihmiset voisivat arvioida, mikä on pukeutumista, joka tuo kunniaa Jumalalle, eikä aiheuta tarpeettomia kiusauksia kanssaihmisille. Mielestäni tässä on epätasapaino nyt: Meikkaus, korvakorut ja hiusten värjääminen on kielletty, eikä juuri muusta puhuta, niinpä ihmiset ajattelee, että kunhan nuo on kunnossa, voi pukeutua ihan rauhassa lähes miten huvittaa.
Enkä nyt sano, että kaikki pukeutuisivat siveettömästi, sensijaan kärjistän nämä asiat tarkoituksella, koska niinkuin Roosakin alustuksessa sanoi, kokonaiskuvaa kun katsotaan, tällaiset typerät tapanormit saavat ihmiset tuijottamaan vääriä asioita ja näin ihmisten hengellinen kasvu ja arvostelukyky jää kokonaisvaltaisemminkin lapsen tasolle, kun ajatellaan, että sehän riittää, kun toimii vain näiden sääntöjen mukaan. Tarkoitus olisi kuitenkin kasvaa hengelliseen aikuisuuteen, mutta sitä ei tule tapahtumaan asettamalla lakeja ja säännöksiä vaan oppimalla ymmärtämään Jumalan tahto eri asioissa, niinkuin Paavalikin Kolossan seurakunnalle rukoili.
”Sentähden emme mekään, siitä päivästä alkaen, jona sen kuulimme, ole lakanneet teidän edestänne rukoilemasta ja anomasta, että tulisitte täyteen hänen tahtonsa tuntemista kaikessa hengellisessä viisaudessa ja ymmärtämisessä, vaeltaaksenne Herran edessä arvollisesti, hänelle kaikessa otollisesti, kaikessa hyvässä työssä hedelmää kantaen ja kasvaen Jumalan tuntemisen kautta, ja hänen kirkkautensa väkevyyden mukaan kaikella voimalla vahvistettuina olemaan kaikessa kestäviä ja pitkämielisiä, ilolla kiittäen Isää, joka on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä, mikä pyhillä on valkeudessa, häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan.” (Kol. 1:9-13)
TykkääTykkää
Jupe, olen ihan samaa mieltä siitä, että monet laittautumisnormit on täysin turhia ja aiheuttanee juurikin ylilyöntejä sitten toiseen suuntaan – kun ei saa meikata, niin koristaudutaan sitten pukeutumisella. Kun omaa naiseutta ei voi korostaa meikkaamalla, niin korostetaan sitä sitten pukeutumalla paljastavasti ja vartalonmyötäisesti. Kultainen keskitietän se paras asia olisi.
Toisalta kyllä mä naisena voin sanoa myöskin sen, että ei se miesten pukeutuminenkaan aina kovin siveää ole, vaan ihan yhtä lailla miesten paljastava tai tiukka pukeutuminen voi ja ihan varmasti herättääkin naisissa kiusauksia. Ei naiset tästä miehistä juurikaan eroa, mutta jostain syystä vain miestä pidetään seksuaalisena petona ja naisilla taas ei mukamas ole mitään vastaavia ajatuksia – ihan sama logiikka on muuten islamissa.
TykkääTykkää
Jep, olen itsekin ajatellut että se koskee molempia sukupuolia nykyään.
TykkääTykkää
Pyhää on ihmisen elämä ja sen kunnioitus, kyse on Jumalan kuvasta jonka näemme toisista sekä peilistä. Kohtuullinen kaunistautuminen kuuluu naiseuteen ja naisen itsemääräämisoikeuden piiriin, ei se ole pelastusopillinen asia. Paljon on vahinkoja aiheutettu nuorten kaunistatutumaan pyrkivien tyttöjen kohdalla, meikit ja lakat lähtee pesemällä pois mutta oikein kovan hoidon jälkiseuraukset ei häviä mielestä.
Jos oikeasti tehtäisiin paluu vanhatestamentalliseen lakivanhurskauden maailmaan niin olisihan se maailma elinkelvoton ja mahdoton nykyihmisen hyväksyä.
TykkääTykkää
Painavaa asiaa Jupelta. Kristitty on kutsuttu arvostelemaan ja arvioimaan omaa käyttäytmistään, jonka osa pukeutuminen ja ehostaminen on, aikuismaisesti, kypsällä tavalla. Jos sisin on kristillinen ja Jumalan tahtoa noudattava, kyllä se pukeutuminen ja ulkoasu on myös sen mukainen. Tähän ei tarvita minkään yhdistyksen tai saarnamies-luokan ohjeistuksia.
Muoti, ihmisten kauneuskäsitykset ja maku vaihtelevat historian saatossa ja kulttuureittain. Kirkon opetus on kohtuullisuteen, hyvään makuun ja häveliäisyyteen perustuva. Se kumpuaa suoraan evankeliumeista, apostolien opetuksesta ja Kirkon 2000-vuotisesta traditiosta Tämä koskee niin naisia kuin miehiä. Pukeutumisasiat ovat osa kristillistä elämäntapaa.
Eivät pukeutumisasiat ole mitenkään erillinen (maallinen) osa kristityn elämää. Elämä on kokonaisuus ja kristityttynä vaeltaminen on elämäntapa, kokonaisuus.
TykkääTykkää
Aikoihin en ole ehtinyt kommentoida tänne blogiin, mutta nyt lomapäivänä ehtii paremmin… Kiitos kirjoituksesta Roosalle, aihe on ajatuksia paljon herättävä.
Tähän kulttuuriasiaan sopii hyvin Seppo Särkiniemen kirjoitus ”Fundamentalismi” joka löytyy SRK:n uudesta kirjasta ”Kristus on sama eilen tänään ja iankaikkisesti”. Suosittelen sitä kaikille mutta varsinkin sinulle Bronze ”vanhan testamentin kulttilait ja säännöt eivät ole enää voimassa uudessa liitossa eivätkä siten koske kristittyjä”. Luonnollinen laki (kymmenen käskyä) toki on voimassa aina.
Raamattua on jo asiaan lainattu niin lainaan vielä SRK:n kustantamaa kirjaa.
Lainaus Sepon kirjoituksesta (kannattaa toki lukea koko kirjoitus ettei jää asia yksipuoliseksi) :
” fundamentalistiset vaikutteet ovat näkyneet myös vaikeutena erottaa kulttuuri ja oppi toisistaan. kulttuurisista kysymyksistä saattaa silloin syntyä opinkappaleita, joita aletaan hiljalleen vaatia vanhurskauden edellytyksenä.
Sekä lain kolmatta käyttöä koskeva keskustelu että uskon ja kulttuurin suhdetta koskeva keskustelu liittyvät raamattukysymykseen. fundamentalismin vaara on vanhoillislestadiolaisten keskuudessa tunnistettu ja sitä vastaan halutaan taistella selkeällä raamatullisuudella. julistuksessa ja opetuksessa Raamattu on edelleen korkein normi. Raamattua luetaan Pyhän Hengen valaisemana sen keskuksesta eli Kristuksesta käsin. Tämä periaate suojelee sekä opin harhoilta että raamatullisten normien ulottamisesta maallisen regimentin alueelle, jonne poliittiset ja kulttuuriset kysymykset perimmältään kuuluvat. näissä asioissa kristitty tekee valintoja elävän uskon ohjaamana niin että voi elää hyvällä omallatunnolla.”
TykkääTykkää
”vanhan testamentin kulttilait ja säännöt eivät ole enää voimassa uudessa liitossa eivätkä siten koske kristittyjä”. Luonnollinen laki (kymmenen käskyä) toki on voimassa aina.”
Ei taida ihan näin mennä, voithan lukea: ”rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” (3.Moos.19), on varmasti voimassa.
Gal.4, 1Kor.9:9 jne huomannet, miten apostoli lakia tulkitsi?
Origenesta lainaten, laki on hengellinen ja koko mooseksen laki, kirjat 1-5 ovat uskovan sydämessä. Ei ole varaaa raamatusta jotain poistaa tai siihen lisätä.
TykkääTykkää
Oletko siis sitä mieltä että koko Mooseksen laki koskee tämän päivän uskovaista? Ei voi syödä sikaa tai jänistä? Kaikki eläimet on teurastettava oikealla tavalla? Jos joku herjaa äitiään tai isäänsä hä et on surmattava? Pyhäpäivä lauantaina? Voivat pitää orjia? Tottelematon ja uppiniskainen poika joka viettää kevytmielistä elämää on kaupungin miesten kivitettävä? Et käytä vaatteita joissa on kahta eri kangaslajia, käytät vai pelkkiä puuvillavaatteita?
Jos veli kuolee niin on otettava hänen vaimonsa ja siitettävä hänelle lapsi että veljen suku jatkuisi? Lapset ympärileikattava?
En oikein pääse kärryille mitkä lait tulee noudattaa ja mitä ei? Millä perusteilla valitset Mooseksen laista ne noudatettavat lait ja onko niin että ne koskee kaikkia uskovia?
TykkääTykkää
”Origenesta lainaten, laki on hengellinen ja koko mooseksen laki, kirjat 1-5 ovat uskovan sydämessä. Ei ole varaaa raamatusta jotain poistaa tai siihen lisätä.”
Tarkalleenottaen Paavali on sanonut, että laki on hengellinen (Room. 7:14), mutta hän tarkoittaa tuolla sitä, että ihminen on sekä hengellinen, että lihallinen olento ja jouduttuaan synnin orjaksi, on ihmisestä tullut lihan orja, joka ei voi käsittää tai vastaanottaa hengellisiä asioita, eikä näin myöskään aidosti rakastaa Jumalaa tai Jumalan lakia, koska se rajoittaa kaikkea sitä, mitä lihallinen ihminen tahtoisi tehdä, eikä laki, vaikka sitä kuinka tarkasti noudatettaisiin, pohjimmiltaan itsessään tuo rauhaa, vaan Jumalan Henki, niin kuin Paavali sanoo: ”lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha” (Room. 8:6). Ja ainoastaan tuo Henki voi saada ihmisen myös rakastamaan Jumalaa ja Hänen lakiaan siitä huolimatta, että liha myös vaikuttaa. ”Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen.” (Room. 8:2-4). Niinpä laki ei enää kuulu kristitylle ikään kuin käskynä, joka pakottaa, koska Henki vaikuttaa rakkauden Jumalan lakiin, mutta lihalle Jumalan laki on aina käsky, ”sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan” (Room. 8:7).
Kaikki Mooseksen lain allegoriset ja hengelliset tulkinnat voivat olla hyviä niin kauan, kuin ne eivät ole ristiriidassa Jumalan rakkauden lain kanssa. Ja totisesti korvakorut tai alkoholi itsessään eivät sitä ole. Paavali sanookin, että ”Kristus on lain loppu” (Room. 10:4).
Mitä taas tuohon tulee, että koko Mooseksen laki (toora) on uskovan sydämessä, sekin on Raamatusta, nimittäin viidennestä Mooseksen kirjasta. Uusi käännös kääntää, että ”tämä laki” ja edellinen jae puhuu myös juurikin laista myös tässä -33 käännöksessä:
”Sillä tämä käsky, jonka minä tänä päivänä sinulle annan, ei ole sinulle vaikea täyttää eikä liian kaukana. Se ei ole taivaassa, eikä sinun tarvitse sanoa: ’Kuka nousisi meidän puolestamme taivaaseen noutamaan sen meille ja julistaisi sen meille, että me sen täyttäisimme?’ Se ei ole meren takana, eikä sinun tarvitse sanoa: ’Kuka menisi meidän puolestamme meren taakse noutamaan sen meille ja julistaisi sen meille, että me sen täyttäisimme?’ Vaan sana on sinua aivan lähellä, sinun suussasi ja sydämessäsi, niin että voit sen täyttää.” (5. Moos. 30:11-14)
Selvästi tuolloin on jo ollut ajatuksena se, että laki kiteytyy näihin kahteen Mooseksen lain kohtaan: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi” (Luuk. 10:27), koska Jumala ei vaadi jokaisen pykälän osaamista ulkoa ”meren takaa”, vaan toimimista omantunnon mukaan. Niimpä profeetta Hoosea kiteyttääkin Mooseksen lain: ”laupeutta minä haluan enkä uhria, ja Jumalan tuntemista enemmän kuin polttouhreja” (Hoos. 6:6). Ei se kuitenkaan tarkoita, että vaikka Jumalan laki onkin jokaisen ihmisen sydämessä, että viiden Mooseksen kirjan lakipykälät ovat, vaan se tarkoittaa juurikin luonnollista lakia, Jumalan rakkauden lakia, jonka jo lainasin. Eihän vaikkapa kansojen sekaan hajaantuneilla juutalaisilla ollut mukanaan mitään Mooseksen lakia ja tuo kohta tarkoittaa juuri sitä, että kaikki olennaiset käskyt on jo ihmisen sydämessä eikä tarvita temppeliä tai uhreja. Juuri niin kuin Hesekielin kirjassa Jumala sanoo: ”Sano sentähden: Näin sanoo Herra, Herra: Koska minä olen vienyt heidät kauas pakanain sekaan ja hajottanut heidät muihin maihin, olen minä ollut heille pyhäkkönä vähän aikaa niissä maissa, joihin he ovat joutuneet.” (Hes. 11:16). Ei temppeliä, Herra itse on temppelinä niillä, jotka ovat Hänelle kuuliaisia sen ymmärryksen mukaan, joka heillä on sydämessään.
Aiheen sivuun, tämä onkin mielenkiintoinen liittymäkohta Paavalin käsitykseen evankeliumin vaikuttavuudesta, koska hän näyttäisi ajattelevan, että tieto evankeliumista voi pelastaa ilman ”suusanallista synninpäästöä”, koska hän lainaa tuota Mooseksen kirjan kohtaa Roomalaiskirjeen kymmenennessä luvussa, kun hän sanoo, se uskon sana, jota ”me saarnaamme”, on sydämessä valmiina uskottavaksi, ei sitä tarvitse enää lähteä mistään noutamaan.:
Room. 10:
4 Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.
5 Kirjoittaahan Mooses siitä vanhurskaudesta, joka laista tulee, että ihminen, joka sen täyttää, on siitä elävä.
6 Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: ”Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?” se on: tuomaan Kristusta alas,
7 tahi: ”Kuka astuu alas syvyyteen?” se on: nostamaan Kristusta kuolleista.
8 Mutta mitä se sanoo? ”Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi”; se on se uskon sana, jota me saarnaamme.
9 Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
10 sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
11 Sanoohan Raamattu: ”Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään”.
12 Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat.
13 Sillä ”jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu”.
Oikeastaan voisi ajatella myös, kun aina sanotaan, että ”ensin PITÄÄ löytää Jumalan valtakunta maan päältä (Mikä Jeesuksen mukaan on mahdotonta BTW, koska sitä ei näe)”, että Paavali voisi sanoa näinkin:
”Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: ”Älä sano sydämessäsi: Kuka menee meren taakse Suomeen?” se on: etsimään näkymätöntä, tahi: ”Kuka menee Ruotsiin?” se on: etsimään Pyhää Henkeä. Mutta mitä se sanoo? ”Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi”; se on se uskon sana, jota me saarnaamme. Sanoohan Raamattu: ”Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään”. Sillä ”jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu”. Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan”
BTW tästä omasta ”väännöksestäni” tuli mieleen, että se on hyvä muistaa, ettei me mitään Paavaleita olla, joten ei meillä ole Jumalan antamaa apostolista auktoriteettia tehdä sitovia allegorisia tulkintoja vanhasta testamentista.
TykkääTykkää
”Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: ”Älä sano sydämessäsi: Kuka menee meren taakse Suomeen?” se on: etsimään näkymätöntä, tahi: ”Kuka menee Ruotsiin?” se on: etsimään Pyhää Henkeä. Mutta mitä se sanoo? ”Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi”; se on se uskon sana, jota me saarnaamme. Sanoohan Raamattu: ”Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään”. Sillä ”jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu”. Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan”
Oikeastaan tämän voisi sanoa vielä kärjistetymminkin, koska eihän joku intiaani mistään lestadiolaisuudesta ja sen opeista tiedä, että:
”Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: ”Älä sano sydämessäsi: Kuka menee meren taakse?” se on: etsimään näkymätöntä, tahi: ”Kuka menee meren syvyyksiin?” se on: etsimään Pyhää Henkeä. Mutta mitä se sanoo? ”Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi”; se on se uskon sana, jota me saarnaamme….”
TykkääTykkää
Jupe: ”ja totisesti korvakorut…”
Hohhoijaa, olisiko 100-300 luvun kristityt paremmin asiasta kärryillä, kun joku lopun ajan toisinajattelija? Commodianus:
”You stain your hair; you paint the opening of your eyes with black; you lift up your pretty hair one by one on your painted brow; you anoint your cheeks with some sort of ruddy color laid on; and, moreover, earrings hang down with very heavy weight. You bury your neck with necklaces; with gems and gold you bind hands worthy of God with an evil presage. Why should I tell of your dresses, or of the whole pomp of the devil? You are rejecting the law when you wish to please the world. You dance in your houses; instead of psalms, you sing love songs.
Liekö 3.Moos.18:3 Commodianuksella mielessä ollut: ”Älkää eläkö vieraiden kansojen tapojen mukaan”
TykkääTykkää
”Jupe: ”ja totisesti korvakorut…”
Hohhoijaa, olisiko 100-300 luvun kristityt paremmin asiasta kärryillä, kun joku lopun ajan toisinajattelija? Commodianus:
Liekö 3.Moos.18:3 Commodianuksella mielessä ollut: ”Älkää eläkö vieraiden kansojen tapojen mukaan”
Luultavasti Commodianuksella oli mielessä ainakin Johanneksen kirjoitus: ”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.” (1. Joh. 2:15-17) ja/tai Jaakobin sanat ”… ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.” (Jaak. 4:4).
En viitsi alkaa enää vääntämään tästä aiheesta, niin kuin jo aiemminkin sanoin. Selvästi sinulla on vaikeuksia ymmärtää, että ihminen ei pelastu meikkaamattomudella ja korvakoruttomuudella plus uskolla, vaan uskolla Kristukseen, joka rakkauden kautta vaikuttaa. Paria kysymystä voit miettiä keskenäsi: mitä se maailman ystävyys oikein tarkoittaa? Tarkoittaako se jotain tiettyä aktia, tekoa, vai sitten motiivia, asennetta, tarkoitusta teon takana? Meikkaaminen vs hienot autot sekä pelit ja vehkeet? Lainaan vain pari Rkohtaa:
”Minä tiedän ja olen varma Herrassa Jeesuksessa, ettei mikään ole epäpyhää itsessään; vaan ainoastaan sille, joka pitää jotakin epäpyhänä, sille se on epäpyhää.” (Room. 14:14)
”Oikein Esaias on ennustanut teistä, ulkokullatuista, niinkuin kirjoitettu on: ’Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä’. Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä. Te teette Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissäännöllänne, jonka olette säätäneet. Ja paljon muuta samankaltaista te teette.” (Mark. 7:6-8, 13)
Ja btw, jos olet niin kovasti alkukristittyjen kannalla, niin mikset sitten käänny katoliseen tai ortodoksiseen kirkkoon, koska he opettavat hyvin pitkälti, niin kuin alkuseurakunnassa opetettiin?
TykkääTykkää
Kiitos Roosalle kirjoituksesta. Lutherin selitys isossa katekismuksessa on selkeä ja herättelevä.
Ja itselläni on ihan samanlainen ajatus kuin minkä johtopäätöksessäsi nostit esille, että VL-kulttuurisilla tapa-asioilla on alun perin haluttu suojella sitä mikä on pyhää. Meidän tulisi nimenomaan puhua niistä alkuperäisistä pyhistä asioista, joita hyvin nostat esille.
Pyhyydestä puhuttaessa itselleni tulee ensimmäisenä mieleen synnintunnustuksen sanat; …anna minulle pyhä armosi, jotta niinkuin Pietari itkisin syntejäni jne… Itselleni juuri PYHÄ ARMO on ollut se asia joka ohjaa pyhitystä ja pyhyyttä.
Aikoinaan yritin pyhittää elämääni raamatun sääntöjen ja ohjeiden mukaisesti (myös vl-sääntöjen ja ohjeiden mukaisesti). Samoin sisimmässäni vaadin myös muita noudattamaan ja elämään sen mukaisesti. Mutta kun sain kokea pyhän armon, aloin nähdä kaiken toisin. Jeesus ei tullut maailmaan sen takia että ihmiset tarvitsisivat Suuren Opettajan, joka kertoo miten tulee elää. Ihmisten sydämeen se on jo kirjoitettu ja ihmiset sen tietävät. Vaan Kristus tuli maailmaan jotta meillä olisi syy elää oikein, lupaus lunastuksesta toteutui, ja meillä on täysi syy elää niinkuin pyhä armo meitä opettaa. Tällöin olemme osallisia Jumalan pyhyydestä ja elämme iankaikkisesti Jumalan yhteydessä.
Juuri armo on itselläni se, joka synnyttää halun tehdä hyvää ja oikein. Se on motivaation synnyttäjä. Ja tämä itselläni aiheuttaa sen että kilvoittelen joka hetki siinä että uskon itseni ”pahana pyhäksi”, eli uskon että juuri PYHÄ ARMO on totta kohdallani ja tällöin haluan toimia Jumalan tahdon mukaisesti eli pyhästi. Ja tämä taas ohjaa jatkuvaan pyhitykseen, ei kärsien eikä pakotettuna, vaan Jumalan antaman rakkauden ohjaamana.
Kristitty ihminen pyhittää lepopäivän, tutkii Jumalan sanaa, kuuntelee saarnaa, ojentautuu Jumalan sanan mukaan, ja kaikki tämä omasta tahdosta, ei pakotettuna tai vaadittuna. Kun koen (joskus ilmeisen herkästi:) että esiintyy vaatimusta, niin silloin erityisesti koen pyhän armon syvyyden Kristuksessa.
Kulttuurisista asioista vielä, alkukirkon ajan murroskausi hellenistisen kulttuurin ja keisariajan kulttuurin välillä muistuttaa ehkä myös tämän ajan murroskautta yhteiskunnassa. Olen joskus miettinyt, miksi Jeesus ei ottanut vahvasti kantaa esimerkiksi luonnon suojelemiseen, ihmiskauppaan, orjien ja naisten asemaan. Nämä olivat myös tuona aikana isoja kysymyksiä. Sitten ymmärsin että Jeesus ei ollutkaan Suuri Opettaja, vaan Kristus, vapahtaja, jonka tärkein syy ei ollutkaan muuttaa yhteiskuntaa, vaan parantaa ihmissydämiä Jumalan valtakuntaan.
Samasta aiheesta muuten Lauri Thuren kirjoittaa hyvin kirjassaan ”kristillinen elämä”:
”kun yhdistetään Paavalin ja Pietarin opetusta syntyy selkeä kuva siitä mitä kristillinen elämä on. Sen perusta ovat vapaus, ilo ja kiitos. Kristitty on vapaa säädöksistä ja määräyksistä, tulivatpa ne uskonnollisesta perinteestä, uusista hengellisistä liikkeistä tai ympäröivästä yhteiskunnasta. Kristitty on kuollut Kristuksen kanssa laille ja käskyille – kuollutta ei kukaan voi syyttää tai tuomita. Kristittyä elää uutta elämää Pyhän Hengen johtamana Kristuksen kanssa ja on matkalla samaan kunniaan kuin hän. Ilo ja tyytyväinen mieli syntyy kristityn uudesta asemasta Jumalan lapsena, joka on matkalla ikuiseen elämään. Tästä seuraa halu kiittää ja ylistää Jumalaa. Käytännössä kristitty kuitenkin tarvitsee monenlaista elämänohjetta.”
Pyhästä ja sen tuntemisesta sananlaskun kirjoittaja on pohtinut syvällisesti: Herran pelko on viisauden alku, Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta. (Sananl. 9:10). Mitä syvemmin ihminen oppii tuntemaan Pyhää, sitä syvempää on ihmisen ymmärrys.
TykkääTykkää
Tästä Commodianuksesta minulla on sellainen tieto, että silloinen Paavi kielsi lukemasta hänen kirjoituksiaan. Joten ei hän Kirkon valtavirtaa edustanut…
TykkääTykkää
Ja vielä pyhyydestä; olen ymmärtänyt ja joutunut huomaamaan itsestäni että se Pyhä mitä minussa on, ei ole omaa pyhyyttäni vaikka kuinka yrittäisin. Vaikka kuinka teen lupauksia ja vaikka kuinka pyhitän elämääni, en löydä pyhyyttä itsestäni. Kaikki se pyhyys on aina Kristuksen Pyhyyttä, ja siten lohduttavaa, koska se on ikuista ja katoamatonta.
TykkääTykkää
Terveisiä kesälaitumilta, meillä el-puolella ovat lapinvanhimpamme päättäneet seurakierroksem, anti oli niin täyteläistä ja syväluotaavaa, että nyt on ihan ähky.
Sen lisäksi olen kuunnellut saksalaista julkkis-saarnaajaa, hän sanoi TV aiheesta: ” Kun odottaa tv uutisia, niin joutuu katsomaan ohjelmamainoksia, ennakkopaloja tulevasta, ja niissä näytetään murhaa, varkautta ja huorintekoa ja väkivaltaa. Tämä näkyy lastenkin silmiin.
Ristiriitaista, ihmisethän paheksuvat suureen ääneen väkivaltaa ja rikoksia, ja kuitenkin kerääntyvät iltaisin tv ääreen katsomaan juuri niitä. Se johtuu siitä,että ihmiset rakastavat pimeyttä.
Kun pihassa nostaa suuren kiven pois paikoiltaan, näkee että sen alta paljastuu kuhina, suuri määrä ötököitä, jotka ovat aina eläneet pimeässä. Kun kivi poistetaan, ne pääsevät auringonvaloon, ja luulisi että ne nauttisivat valosta ja kylpisivät auringonvalossa. Mutta ei, ne hakeutuvat kiireesti toisen kiven alle, takaisin pimeyteen, sillä ne rakastavat pimeyttä.
Kysyin kerran tv tuottajalta, miksi te näytätte jatkuvasti murhia, huoruutta, varkauksia ym rikollista. Hän vastasi, että me näytämme juuri sitä, mitä yleisö tahtoo, päätöksemme ei perustu muuhun.”
TykkääTykkää
Vielä tuosta siteeratusta Jes 3.
Tulkitsen että ensijaisesti kaksi peruspahetta on esillä, että johtajat turmelee tien, eli harhaanjohtaa, jae 12, ehkä siitä johtuu toinen peruspahe, ylpeys. Jae 16 biblian mukaan: Ja Herra sanoo: että Zionin tyttäret ovat ylpiät, ja käyvät kenossa kauloin, kiilusilminä, kävelevät ja koriasti astelevat….
”Kenossa kauloin” olisi nykykielellä nokka pystyssä.
TykkääTykkää
Jupe: ”ihminen ei pelastu meikkaamattomudella ja korvakoruttomuudella plus uskolla, vaan uskolla Kristukseen, joka rakkauden kautta vaikuttaa.”
Täällä on ollut hyvää keskustelua fundamentalistisesta raamatuntulkinnasta ja armosta ja pyhyydestä ynnä muusta. Jupelta ja muilta hyvää argumentointia. Tämä yllä oleva Jupen tekstin kohta sai minutkin kirjoittamaan.
Ymmärrän, että joillekin uskovaisille on todella vaikea ymmärtää, että ne vahvat perinteet, joita lestadiolaisuudessa on, saattavat olla ihan vain perinteitä ja että Jumala ei vaadi oikeasti niiden noudattamista. Se on ollut itsellekin kovan työn takana, että tämän olen käsittänyt. Ihminen E I pelastu Jumalan armosta plus perinnäissääntöjen noudattamisella. Ihminen E I pelastu 99,9 % Jumalan armosta plus 0,1 % omilla ponnisteluilla. Ihminen pelastuu 100 % Jumalan armosta, i l m a n m i t ä ä n e h t o j a.
Jumala näkee sydämeen, ihminen ulkokuoren. Ihmisellä voi olla sydämessä Jumalan vastainen asenne, mutta ulkopuolelta voi näyttää siltä, että asenne Jumalaa kohtaan on oikea. Toiset ihmiset näkevät ulkokuoren, ja saattavat kiitellä kuinka hurskas joku on, mutta Jumala näkee sydämeen. Jumala arvioi sydämen perusteella, ei ulkokuoren. Itseään ja muita voi kyllä pettää, mutta ei Jumalaa. Teeskentelyä ja ulkonaista hurskautta kutsutaan tekopyhyydeksi. Toki usko näkyy hedelmien kautta, mutta millaisia ovat Hengen hedelmät? Rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys jne.
Tässä kohtaa olisi hyvä pysähtyä tutkimaan, mitä synti syvimmältään on. Raamatun mukaan synti ei ole lista joistain teoista. Jos synti samaistetaan tekoihin, tullaan syntikeskeiseen uskonelämään ja ajaudutaan laatimaan syntilistoja, joita noudattamalla voi säilyttää uskovaisen maineen yhteisön keskellä?
Synnin määritelmät tulisi keskittyä synnin j u u r e e n, siihen, mistä teot syntyvät. Synti on Jeesuksen mukaan se, etteivät ihmiset usko häneen. Paavali sanoo, että kaikki mikä ei ole uskosta, on synti. Synti on pohjimmiltaan välinpitämättömyyttä Jumalasta. Joillakin uskovaisillakin voi olla käsitys, ettei oikein koskaan ole tehnyt syntiä, kun ei ole juopotellut tai vaikka meikannut. Koska synti on kuitenkin pohjimmiltaan taipumus olla ottamatta Jumalaa huomioon, lankeamme siihen joka päivä. Niin helposti sorrumme ajattelemaan vain itseämme, ja Jumala ja lähimmäinen unohtuu.
En tiedä menikö tämä aiheen ohi, mutta tuli vaan taas mieleeni, miten tarpeellista olisi valottaa taas tätä syntikäsitystä ja lain ja evankeliumin eroa. Kokonaan armosta uskominen on ihmisjärjelle niin vaikea käsittää ja varmaan erityisesti meille lestadiolaisille, joilla on vahvat perinteet, esim. tämä meikkaamattomuus. Ihan vasta eräs uskovainen nuori sanoi, että täytyy yrittää elää synnitön elämä, jotta pääsee taivaaseen.
Linkkaan vielä alle Jaakko Rannan oivallisen blogitekstin Päivämiehestä, ”Uskonko armosta?”. Tässä siitä lainaus:
”Kun Kristus asuu sydämessä, avautuu myös halu elää ja kilvoitella Jumalan sanan mukaisesti. Kilvoittelu on ytimeltään turvautumista Kristukseen omana Vapahtajana ja parhaana ystävänä. Usko ei ole siis suorittamista, vaan Kristuksen armon varassa kulkemista.”
https://www.paivamies.fi/blogit/aiemmat_blogistit/blogisti_jaakko-ranta/1649/
TykkääTykkää
Vielä noista perinteistä, jotka uhkaavat tulla keskeisiksi uskonkysymyksiksi.
Esim. tanssi. Ymmärrän, että joillekin vanhemmille ihmisille siihen liittyy jumalaton elämä, juopottelu, irtosuhteet, (=Jumalan tahdon vastainen elämä).
Meille nuoremmille tanssi (kehon heiluttelu hyvän musiikin tahtiin) saattaa tarkoittaa ihan jotain muuta: hyvä, terveellinen liikuntaharrastus, jonka avulla pitää huolta fyysisestä ja psyykkisestä hyvinvoinnista (=Jumalan mielen mukaista?) Tai tanssi voisi olla meille puolison kanssa viikottainen tanssikurssi (piirileikki?), jossa samalla terveyden lisäksi hoidetaan aviosuhdetta (=Jumalan mielen mukaista?).
Tai meikkaus ja korvakorut. Joillekin vanhemmille ihmisille assosioituu ilotyttö tai turhaan itseään esille tuova, koreileva nainen? (= Jumalan mielen vastaista).
Meille nuoremmille kevyt meikkaus ja sievät korvakorut voivat viestittää naisesta, joka kunnioittaa itseään ja toisia, ja joka haluaa huolitellulla ulkonäöllään osoittaa arvostusta kanssaihmisiään kohtaan. (=Jumalan mielen mukaista).
Ajat muuttuvat, Jumalan sana ei. Synti ei ole väärien tekojen luettelo, jota päivitetään aika ajoin. Tärkeää olisi keskustella, m i t ä perinteisten käsitysten t a k a n a on, m i k s i asioihin on suhtauduttu siten kuin on suhtauduttu. Varmasti hyviä perusteluja on ollut. Hyvä että keskustelua käydään yhä enemmän ja murretaan ajatusta, että niiden noudattaminen on itsetarkoitus ja että ne vaaditaan uskomisen lisäksi. Vanhurskauttamisoppi (yksin uskosta…) on muutoin vaakalaudalla. Tuntuu kurjalta, jos joku lähtee seurakuntayhteydestä, koska ”ei saanut meikata tai käyttää korvakoruja”. En yhtään ihmettele, ettei vaikkapa jollekin nuorelle avaudu kaiken tämän perinnäistapaviidakon takaa, mistä uskomisessa on kysymys. Että ei tässä korvakoruttomuuteen tai meikittömyyteen uskota, vaan Jeesukseen Kristukseen syntien sovittajana. (Nyt kuuleekin yhteisön jättäneiden sanovan, että lähtevät lestadiolaisesta liikkeestä eli jättävät perinteen, ehkä uskovat vielä Jeesukseen, tai sitten eivät usko, eivätkä ole oikein koskaan uskoneetkaan, vaan eläneet perinteessä).
Enemmän pitäisi korostaa omantunnon käyttämisen merkitystä kaikkien valintojen edessä. Nyt uskonelämästä uhkaa tulla mekaanista ”rasti ruutuun”- tyyppistä suorittamista. Käy niin kuin tuossa Jupen esimerkissä, että ymmärretään mitä on korvakoruttomuus ja meikittömyys, mutta ei ymmärretä mitä on siveys.
Usko avaa ymmärryksen ja armo opettaa. Nyt tuntuu, että tiettyjen rajojen sisällä voi käyttää omaa harkintaa, mutta mitä jos mitään ulkopuolelta tulevia rajoja ei olisi? Millaiselta uskovaisen elämä näyttäytyisi, jos hän vapaasti tekisi ratkaisuja Jumalan sanaan sidotun omantunnon ohjaamana?
Vielä tuohon, että jotkut asiat, jotka aiemmin on nähty syntinä, ei tänä päivänä sitä välttämättä ole, niin se voi olla myös toisinpäin. Että joku asia, jota ei ole aiemmin nähty syntinä, voi tämän ajan ihmisen silmillä näyttäytyä uskovaisen toimintatapana kummalliselta. Keksitkö esimerkin? 🙂
TykkääTykkää
Tämä on lainaus tuoreesta hengellisestä kirjasta,jota olen juuri lukemassa,sopii hyvin tähän kohtaan ja noihin edellä kirjoitettuihin viesteihin.
”Jos Jeesuksen seuraamisesta tulee pelkkä sääntöluettelo,elämä muuttuu jäykäksi ja joustamattomaksi.
Jos taas elämme yhteydessä elävään Jumalaan,voimme kuunnella Pyhän Hengen johdatusta – Pyhän Hengen,jonka Jeesus lupasi meille voimaksi maailman loppuun asti.Hän avaa meille kristillisen uskon salaisuuden ja ytimen,Kristuksen läsnäolon.
Tuoreen leivän tuoksu.Elävä suhde.Näihin Jumala kutsuu meitä.”
TykkääTykkää
Mietin vielä tuota kysymystä, mikä on pyhä, ja lukaisin Roosan kirjoituksen uudelleen läpi.
Mielestäni Jumalan lapsen koko elämä on pyhää, Jumalalle erotettua. ”Kaikki mitä teette, tehkää se Herralle.” Jumalan kunniaksi kun toimii, niin oikein menee.
Roosa: ”Niin kuin alustuksen alussa totesin, Jumalan pyhyys vaikuttaa kaikkeen, minkä kanssa Jumala on tekemisissä. Niin se vaikuttaa myös jokaiseen Jumalan lapseen, jolla on henkilökohtainen suhde Jumalaan.”
Sitten vielä käsite pyhitys. Mitä on pyhitys? Mielestäni pyhitys ja uskossa kasvaminen liittyy toisiinsa. Voiko sinun mielestäsi uskossa kasvaa? Mitä sinun mielestäsi on pyhitys?
Löysin seuraavan määritelmän, joka on mielestäni osuva:
Mitä on pyhitys?
Pyhän Hengen työtä uskovan sydämessä kutsutaan pyhitykseksi. Sen seurauksena sekä käsitys omasta syntisyydestä, että Jumalan armosta kasvaa jatkuvasti suuremmaksi. ❤
TykkääTykkää
Kiitos hyvästä keskustelusta, jota täällä on syntynyt. On hyvin mielenkiintoista, että kun kirjoitin blogitekstin pyhästä, ensimmäisenä keskustelua syntyy korvakoruista 😉 No (vl)konteksti huomioiden sitä voi pitää ymmärrettävänä ja tärkeänäkin, mutta samalla kovin paljastavana. Jupelle iso kiitos ansiokkaasta aiheen tarkastelusta Raamatun äärellä.
Myös fundamentalismista on tässä keskustelussa ollut pohdintaa. Olen parhaillaan lukemassa SRK:n uutta kirjaa Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Kun olen kirjan kokonaan lukenut, ajattelin kirjoittaa siitä postauksen. Aion analysoida myös Särkiniemen kirjoitusta fundamentalismista, joten jätän nyt kommentoimatta tähän aiheeseen.
Eudokimos kirjoittaa useassa kommentissa hyvin pyhästä. Esimerkiksi tämä on oikein hyvin sanottu: ”Jeesuksessa Kristuksessa Jumala avasi meille tilaisuuden tulla uudelleen Hänen luonnostaan osallisiksi, pyhiksi. Siis osallisiksi jumalallisesta luonnosta. Meidän ihmisyksilöiden kohdalla usko ja kivoittelu tässä uskossa Jeesukseen Kristukseen on tie tähän theosikseen, jumalallistumiseen ja pyhittymiseen. Kristittyjen yhteisö, Kirkko, on aivan kuin pyhyyden ilmentymä, jumalallistumisen väline ja sakramentti tässä maailmassa. Sen liturginen elämä on jo nyt Jumalan valtakunnan ilmentymä. Mitään pyhää ei Kirkossa olisi ilman pyhyyden Lähdettä, Jumalaa.”
Olen myös samaa mieltä Eudokimoksen kanssa siitä, että protestanttisessa teologiassa törmää usein siihen että pyhyyskäsitys on kaventunut. Mistä tämä johtuu? Mitä sille voisi tehdä? Niin kuin Eudokimoskin esittää, olen pohtinut itsekin sitä, kuinka paljon tämän kaventumisen taustalla on kahden regimentin oppi… Minusta näyttää siltä, että sillä on paljon vahingollisia seurauksia. Esimerkiksi se, että kahden regimentin opin ajatellaan pahimmillaan tarkoittavan, että esim. yhteiskunnallisena toimijana uskovaa ei tarvitse ensisijaisesti ohjata uskon, vaan vaikka humanismin, solidaarisuuden, tasa-arvon tms. Kuitenkin, kun meitä kehotetaan elämään kaikessa niin, että tekisimme itsestämme elävän, pyhän, Jumalalle otollisen uhrin, voi olla, että joudumme joustamaan vaikka yhteiskunnallisesta inhimillisestä käsityksestä tasa-arvosta, jotta voimme pitäytyä Jumalan sanassa. Eudokimoksen kanssa olen samaa mieltä siitä, että ”kristitylle kaikki on pyhää palvelusta Jumalan edessä ja kanssa”. Jos esimerkiksi 2regimentin oppi tätä himmentää, on hyvä kysyä, mitä se oppi palvelee…
Kesäkukka nostaa tärkeän kysymyksen esille kysyessään, mitä on pyhitys. Jupen esille tuoma lainaus Pieperiltä käy hyvin myös avaamaan pyhitys-käsitettä. ” Kun ihminen rakastaa Jumalaa, hän pyhittää elämänsä Jumalalle ja näin kaikesta, mitä hän tekee, tulee pyhä uhri Herralle, koska Häneltä tulee ihmiselle ilo, rauha ja täyttymys.” Hyvin sanottu. Tähänpä sopii myös roomalaiskirjessä oleva Paavalin kehotus antaa koko ruumis (siis itseni kokonaisuutena) eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi. Toisena näkökulmana asiaan on, ettei tulisi mukautua aikaan ja maailmanmenoon, vaan jatkuvasti pohtia Jumalan tahtoa, jotta tämä eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi itsensä antaminen olisi mahdollista. Ei tule tyytyä epätäydellisyyteen, vaan pyrkiä täydellisyyteen. Joku saattaa tähän heti sanoa, että tällainen ”tekeminen” tulee ihmiselle laiksi. Tuleeko tosiaan? Eikös uskova ihminen, jolla on Kristus sydämen Kuninkaana ja elämän oppaana ja opettajana, ole vapaa haluamaan samaa kuin Jumala: siis pyhää ja täydellistä. Tämän täyttämiseksi ihminen haluaa pyhittyä: tulla pyhäksi myös toimintansa, elämäntapojensa, käytöksensä, ajatustensa ja kaikkensa puolesta. Se, että ihmisen perisyntisyys haittaa tätä haluamista ja aiheuttaa epäonnistumista elämän pyhittämisessä, ei tarkoita sitä, että haluaminen ja toiminta tulisi ihmiselle laiksi, jonka ihminen kuvittelee vanhurskauttavan… tässä sekoitettaan asioita keskenään.
Mitä te ajattelette, että pyhitys on? Miksi sen nähdään vl-liikkeessä usein tarkoittavan jopa omavanhurskautta/lakihenkisyyttä? Mistä tämä johtuu? Onko teidän mielestä vl-liikkeen opetus pyhityksestä kaventunut? Onko pyhityksestä opetusta? Jos on, minkälaista? Entä käytännön tasolla: mitä itsensä pyhäksi tekeminen konkreettisesti on?
Taavetti kirjoittaakin näihin kysymyksiin jo omaa pohdintaansa aiheesta. Kiitos siitä. Mitä muut ajattelevat?
TykkääTykkää
Hyvä, toivoinkin keskustelua pyhityksestä! Olen yrittänytkin saada siitä viime aikoina jonkinlaista otetta.
Uskon, että viimeisellä tuomiolla tuomitaan jokainen omien tekojensa mukaan. Ihmisen omista teoista ei ole kuitenkaan Jumalan edessä mihinkään eikä hän voi millään tavalla itse sovittaa syntejään. Tarvitaan siis välimies, Jeesus Kristus, jonka hyvät teot, pyhyyden ja puhtauden saan omistaa ja tarjota niitä viimeisellä tuomiolla kuin omiani. Jumalan edessä Jeesuksen omana vapahtajaan omistava on siis täydellisen pyhä, hän ei voi lisätä siihen mitään omastaan, eli pyhittyä siinä mielessä, että kelpaisi jotenkin paremmin Jumalalle.
Tätä näkökulmaa tukee mm. seuraavat raamatunkohdat:
”Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle, Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille, jotka ovat kutsutut ja pyhät, ynnä kaikille, jotka avuksi huutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä kaikissa paikkakunnissa, niin omissaan kuin meidänkin.” (1. Kor. 1:2)
”Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.” (1. Kor. 6:11)
”Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi.” (1. Kor. 1:30)
”Sillä sekä hän, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, ovat kaikki alkuisin yhdestä. Sentähden hän ei häpeä kutsua heitä veljiksi.” (Hebr. 2:11)
”ja jotka Isän Jumalan edeltätietämisen mukaan ovat Hengen pyhittämisen kautta valitut Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja hänen verellänsä vihmottaviksi.” (1. Piet. 1:2)
”Jos taas jollakulla ei ole ansioita mutta hän uskoo Jumalaan, joka tekee jumalattoman vanhurskaaksi, Jumala lukee hänen uskonsa vanhurskaudeksi. Ylistäähän Daavidkin autuaaksi sellaista ihmistä, jonka Jumala katsoo vanhurskaaksi hänen teoistaan riippumatta.” (Room. 4:5-6)
Toisaalta joistakin raamatunkohdista jää sellainen vaikutelma, että ihmisen pyhyys ei olisikaan vielä täysin valmista vaan sitä pitää vielä vähän paikkailla, jotta ihminen olisi täysin pyhä:
”Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa” (Hebr. 12:14)
”ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.” (Ef.3:19)
Voisiko tähän ”ristiriitaan” olla avaimena seuraava raamatunkohta:
”Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.” (Room. 6:22)
Voisiko siis uskosta vuotavat hyvät teot olla synonyymi pyhitykselle? Uskon kautta Jumalan Pyhä Henki saa meidät tahtomaan ja tekemään hyviä tekoja eli pyhittymään.
Uskon hedelmää on myös se, että kehotamme toisiamme hyviin tekoihin. Olemmehan kaksiosaisia emmekä aina tee sitä mitä tahtoisimme.
Raamatussa onkin kristityille lukemattomia kehotuksia tehdä hyvää:
”Myös meihin kuuluvien on opittava tarpeen vaatiessa tekemään hyvää, muuten heidän uskonsa jää hedelmättömäksi.” (Tit. 3:14)
”Älkää myöskään unohtako tehdä hyvää ja antaa omastanne, sillä sellaiset uhrit ovat Jumalalle mieleen.” (Hepr. 13:16)
Olemme siis jo nyt Kristuksen ansion tähden täydellisen pyhiä ja uskon hedelmänä näkyy pyhitys, eli hyvät työt. Eli aivan kuten Hebrealaiskirjeessä todetaan:
”Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.” (Hebr. 10:10)
Voisi myös sanoa, että pyhitys on painautumista yhä lähemmäs Kristusta, sitä puuta, jota ilman yksikään oksa ei tuota yhtään hedelmää. Tämä tulee minusta hyvin esiin toisessa Pietarin kirjeessä:
”Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta. Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä, ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta, jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta. Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa.” (2. Piet. 1:2-8)
ps. Kannattaa katsoa 38-raamatunkäännöksen sanahakemistosta, kohta ”Pyhitys”. Sieltä löytyy monia hyviä raamatunkohtia aiheesta. (Ja monesta muustakin aiheesta.)
TykkääTykkää
Roosa: ”Ei tule tyytyä epätäydellisyyteen, vaan pyrkiä täydellisyyteen. Joku saattaa tähän heti sanoa, että tällainen ”tekeminen” tulee ihmiselle laiksi. Tuleeko tosiaan? Eikös uskova ihminen, jolla on Kristus sydämen Kuninkaana ja elämän oppaana ja opettajana, ole vapaa haluamaan samaa kuin Jumala: siis pyhää ja täydellistä. Tämän täyttämiseksi ihminen haluaa pyhittyä: tulla pyhäksi myös toimintansa, elämäntapojensa, käytöksensä, ajatustensa ja kaikkensa puolesta.”
Ajatelkaapa, jos opetettaisiin, että kristityn EI tarvitse pyrkiä täydellisyyteen. Eikö se tarkoittaisi kääntäen sitä, että on lupa tehdä syntiä, ainakin pieniä? Täydellinen elämä on synnitöntä elämää. Epätäydellinen elämä sisältää siis syntiä. Ei sellainen elämä voi olla kristityn tavoitteena.
Se, että pyrkii täydellisyyteen on eri asia kuin että on (omasta puolesta) täydellinen. Eli aivan kuten Roosa kirjoittaa: ”Se, että ihmisen perisyntisyys haittaa tätä haluamista ja aiheuttaa epäonnistumista elämän pyhittämisessä, ei tarkoita sitä, että haluaminen ja toiminta tulisi ihmiselle laiksi, jonka ihminen kuvittelee vanhurskauttavan…”
Täytyy tosin vielä sanoa omasta puolelta, että tuo tahto pyrkiä täydellisyyteen on kyllä itsessään minulla jo aika vajavaista. Voisiko sano, että ”tahtoisin tahtoa täydellisyyttä”. Aina sekään ei onnistu.
TykkääTykkää
Kiitos Olof Tallius näistä kahdesta viestistä. Hienosti sanoitit ja pohdit aihetta, sekä mielenkiintoisia ja valaisevia Raamatun paikkoja olit löytänyt. Vastasi itselleni aamenta pohdintasi.
TykkääTykkää
Meloin saareen ja täällä kirkkaassa auringossa, pitkästä aikaa tihrustan tätä blogia ja Roosaan hienoa kirjoitusta. Muutaman ajatuksen heitän keskusteluun mukaan.
Ei, en ole kuullut juurikaan opetusta pyhityksestä. Enkä oikeastaan pyhästäkään. Pyhitys ( ja pyhä) liitetään välillä kulttiin ja rituaaleihin, mutta UTn valossa näen niin, että pyhitys on seurausta siitä, että ihminen etsii Jumalan tahtoa kaikessa elämässään. Vai pitääkö tietoisesti Pyhittää, onko se joku temppu tai rituaali? Ajattelen, että Jumalan lapsena pyhitän, kun pyrin löytämään koko ajan enemmän Jumalaa, pääsemään Häntä lähemmäs. Riipun kiinni. Tulen uhteyteen. Kun katsoo vaikka pientä, taitavaa optaripurjehtijaa tai etevää jalkapallonkäsittelijää, tulee olo että urheilija on kasvanut kiinni välineeseensä. Sama mistä tuulee ja mitä fysiikan lait sanovat, yhteys on ja näkyy ja tuntuu. Samaan tapaan Jumala tarttuu kiinni erilaisiin ihmisiin, kaikkiin yksilönä, tiiviisti, halliten. Sekin on nautittavaa. Joo, outo mielikuva, mutta tarkoitus on havainnollistaa hienoa yhteyttä, joka luo hyvää.
Luulen pyhittäväni, jos pidän arvokkaana, tärkeänä ja annan sen näkyä elämänvalinnoissani. Silloin tunnistaa synnin ja ymmärtää armon. Silloin riippuu kiinni ja kuin se pallo ja pelaaja.
Vai onko pyhitys kokemus tai teko?
Pyhä on arvokasta, tärkeää, jumalista. Toisinaan mietin, pidämmekö ollenkaan oikeita asioita pyhinä. Onko joku pyhää, koska sitä on aina pidetty pyhänä? Voiko jonkun asian pyhyys vanhentua ja lakata olemasta pyhä? Tuleeko tilalle uutta pyhää? Ovatko jotkut paikat pyhiä ja miksi? Onko hyvä että kristityille eri asiat ovat pyhiä? Onko kristillistä vaiko vain kohteliasta kunnioittaa toisen (uskonnon) pyhää, vaikka se ei itselle ole pyhää?
Entä pyhät arvomme? Mitkä ovat luovuttamattomia ja miksi?
Mihin Jumala pyrkii kaikella sillä, mitä on antanut ymmärtää pyhällä? Onko pyhällä ja sen kokemuksella itseisarvo vai onko se käsitteenä annettu meille esimerkiksi siksi, että sen kautta pääsemme lähemmäs Jumalaa ja taas sen kautta lähemmäs lähimmäisiämme, toista ihmistä?
TykkääTykkää
Suomessa on paljon Pyhä -nimisiä paikkoja, jotka liittyvät pääosin esikristillisiin käsityksiin pyhästä; pyhä oli ennenmuuta pelottava ja kielletty. Olen minäkin joutunut joskus poistumaan muinaisjäännöskohteelta, kun mieleni valtasi painostava tunne että joku tarkkailee minua… Ja kyllä tämä sama käsitys pyhästä tulee vastaan vaikkapa viime sunnuntain eli kirkastussunnuntain teksteistä. Kovin vaatimaton oli objektiivisesti ajateltuna tuo palavan pensaan ihme, mutta sillä tuli olemaan suuria seurauksia:
”Mooses paimensi appensa Jetron, midianilaisen papin, lampaita. Kerran hän vei lauman autiomaan toiselle puolen ja tuli Jumalan vuoren Horebin juurelle. Siellä hänelle ilmestyi Herran enkeli tulenliekissä, joka nousi orjantappurapensaasta. Mooses huomasi, ettei tuli kuluttanut pensasta, vaikka se oli liekeissä. Silloin hän ajatteli: ”Menenpä katsomaan tuota ihmettä. Minkä vuoksi pensas ei pala poroksi?”
Kun Herra näki hänen tulevan katsomaan, hän huusi pensaasta: ”Mooses, Mooses!” Mooses vastasi: ”Tässä olen.” Herra sanoi: ”Älä tule lähemmäksi! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.” Herra sanoi vielä: ”Minä olen sinun isäsi Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala.” Silloin Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa.” (2. Moos. 3: 1-6)
Tai kun ”Jaakob heräsi unestaan ja sanoi: ”Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä tiennyt sitä.” Pelko valtasi hänet, ja hän sanoi: ”Kuinka pelottavan pyhä tämä paikka onkaan! Tämä on varmaan Jumalan asuinsija ja itse taivaan portti.” (1. Moos. 28:16-17)
Aurinko on paistanut viime päivinä kirkkaasti ja kuumasti, terveisä vaan lakkasuolta!
Elämää ylläpitävä, kirkas, mutta myös polttava aurinko on ollut yhden ainoan Jumalan symboli jo faarao Ekhnatonille;
”…Maat viettävät juhlaa. Ihmiset heräävät ja nousevat ylös, sillä Sinä olet heidät herättänyt… Heidän käsivartensa kohoavat rukoukseen Sinun noustessasi.
Kaikki karja käy tyytyväisenä laitumella, puut ja kasvit viheriöivät, linnut lentävät ylös pesästään, niiden siivet ylistävät sinua.”
Sama Luojan ylistys on psalmissa 104:
1 Ylistä Herraa, minun sieluni! Herra, minun Jumalani, miten suuri ja mahtava sinä olet! Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia,
2 valo ympäröi sinut kuin viitta. Sinä olet levittänyt taivaan kuin telttakankaan
3 ja tehnyt salisi ylisten vetten keskelle. Sinä otat pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulten siivillä.
4 Sinä teet tuulista sanasi viejät ja panet liekit palvelijoiksesi.
5 Sinä perustit maan lujasti paikoilleen, horjumatta se pysyy ajasta aikaan.
6 Alkumeri peitti maan kokonaan, ja vedet lepäsivät vuorten yllä,
7 mutta sinä käskit vesiä, ja ne pakenivat, ne virtasivat kiireesti, kun äänesi jylisi.
8 Ja vuoret kohosivat, laaksot vaipuivat kukin kohdalleen, niin kuin säädit.
9 Sinä asetit rajat, joita vedet eivät ylitä, eivätkä ne enää palaa peittämään maata.
10 Vuorten rinteille sinä puhkaisit lähteet, vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa.
11 Ne juottavat kaikki maan eläimet, villiaasikin saa sammuttaa janonsa.
12 Niiden äärellä asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvissä vesien partailla.
13 Sinä juotat vuoret korkeuksien vesillä, ja maa kantaa sinun töittesi hedelmää.
14 Sinä kasvatat ruohon karjaa varten ja maan kasvit ihmisen viljeltäviksi, että hän saisi leipänsä maasta.
15 Sinä kasvatat viinin ihmisen iloksi, öljyn hänen kasvojansa kaunistamaan ja leivän hänen ruumiinsa voimaksi.
16 Ravituiksi tulevat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän istutti,
17 joiden oksille linnut tekevät pesänsä, joiden latvoissa haikaroilla on kotinsa.
18 Vuorten rinteillä asuvat kauriit, ja tamaanit löytävät turvansa kallioista.
19 Sinä panit kuun jakamaan aikaa, ja aurinko tietää laskemisensa hetken.
20 Sinä lähetät pimeyden, ja tulee yö, ja metsän eläimet hiipivät esiin.
21 Nuoret leijonat karjuvat saalistaan, pyytävät ruokaansa Jumalalta.
22 Kun aurinko nousee, ne piiloutuvat ja palaavat luoliinsa levolle.
23 Mutta ihminen lähtee askartensa ääreen ja tekee työtään, kunnes on ilta.
24 Lukemattomat ovat tekosi, Herra. Miten viisaasti olet ne tehnyt! Koko maa on täynnä sinun luotujasi.
25 Niin merikin, tuo suuri ja aava — miten luvuton lauma siinä vilisee, parvittain eläimiä, pieniä ja suuria!
26 Siellä kulkevat laivat, siellä on Leviatan, merihirviö, jonka loit telmimään siellä.
27 Kaikki luotusi tarkkaavat sinua, Herra, ja odottavat ruokaansa ajallaan.
28 Sinä annat, ja jokainen saa osansa, avaat kätesi, ja kaikki tulevat ravituiksi.
29 Kun käännyt pois, ne hätääntyvät, kun otat niiltä elämän hengen, ne kuolevat ja palaavat maan tomuun.
30 Kun lähetät henkesi, se luo uutta elämää, näin uudistat maan kasvot.
31 Olkoon Herran kunnia ikuinen! Saakoon hän iloita kaikista teoistaan,
32 hän, jonka katseesta maa järisee, jonka kosketuksesta vuoret savuavat!
33 Herraa minä ylistän koko elämäni ajan, laulan Jumalalle niin kauan kuin elän.
34 Olkoot mietteeni hänelle mieleen, että saan iloita Herrasta.
35 Hävitkööt synnintekijät maasta, tulkoon loppu jumalattomista! Ylistä Herraa, minun sieluni! Halleluja!
Profeetta Habakukin mukaan:
”Hän loistaa valona,
hän säteilee kirkkautta,
hohde verhoaa hänen suuren voimansa.” (Hab. 3:4)
Kyllä auringolla on myös eskatologista viimeisiä aikoja koskevia merkkejä:
”Sitten kuulin alttarin sanovan: — Niin, Herra Jumala, Kaikkivaltias! Oikeat ja vanhurskaat ovat sinun tuomiosi. Neljäs enkeli tyhjensi maljansa aurinkoon, ja aurinko sai vallan korventaa ihmisiä tulellaan. Ihmiset paahtuivat kovassa helteessä mutta herjasivat Jumalaa, jonka vallassa nämä vitsaukset olivat. He eivät kääntyneet, eivät antaneet kunniaa Jumalalle… (Ilm. 16:7-9)
Kirkastussunnuntain kirkollisen rukoukseen yhtyen:
”Kaikkivaltias Jumala,
sinä annoit opetuslasten katsella
pyhällä vuorella
Vapahtajan kirkkautta
ja kehotit heitä kuulemaan häntä.
Auta meitäkin tuntemaan hänen valtansa
ja löytämään hänessä uusi elämä,
jotta kerran saisimme perintöosan
luonasi kirkkaudessa.
Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme tähden…
Vapahtajamme Jeesus Kristus.
Kiitos, että annat meille juhlahetkiä,
aikoja, jolloin voimme kokea
sinun läsnäolosi erityisen voimakkaasti.
Auta, ettemme kuitenkaan perustaisi
uskoamme tunteiden varaan.
Kiitos Raamatun sanasta, joka ei muutu.
Kiitos, että olet luvannut
olla kanssamme kaikki päivät
maailman loppuun asti.”
TykkääTykkää
Mietin pyhän olemusta Roosan kirjoitusta lukiessani. Kirjoituksessa tuodaan esiin kaikki se mikä oikeastaan on oikeata pyhyyttä. Raamatussa löydämme paljonkin kohtia joita kutsutaan epäpyhäksi. Voisi sanoa, että mitään aitoa pyhyyttä ei ole ilman Jumalaa.
Suomalaisilla on ollut ennen kristinuskoa monia jumalia. Esimerkiksi vedellä, metsällä, taivaalla ja maalla oli omat haltijansa, joita palveli lukuisia pienempiä haltijaolentoja. Metsän kuningasta kutsuttiin Tapioksi. Ilman ja ukkosen jumala oli Ukko, vai oliko nimi Ukko ylijumala?
Eli jos ihminen ei tunne oikeaa Jumalaa, hän keksii itse jumalan, jota alkaa pitää pyhänä. Nuorena mietin paljon tätä asiaa, eli sitä, miksi ihminen keksii kaiken maailman henkiolentoja ja alkaa pitää kuvittelemiaan olentoja jumalina? Silloin löysin tämän Paavalin kirjoituksen:
”Pakanakansatkin, joilla ei ole lakia, saattavat luonnostaan tehdä, mitä laki vaatii. Silloin pakanat, vaikkei heillä lakia olekaan, ovat itse itselleen laki.
Näin he osoittavat, että lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä. Siitä todistaa heidän omatuntonsakin, kun heidän ajatuksensa syyttävät tai myös puolustavat heitä.” (Room.2:13-15)
Näin on ihan varmaa, että ihmiseen on jo luomisessa istutettu pyhyydenkaipuu, vai olisiko parempi sana iäisyydenkaipuu. Tästä johtuu, että ihminen niin helposti keksii jumalia, mutta sitten on vielä paljon vakavampi asia kun ihmisen on niin vaikea uskoa oikein. Tämähän ei ihmiselle passaa, niinpä ihminen muokkaa uskoa, eli oppia paremmin ihmisen toiveisiin sopivaksi, sillä täytyyhän ihmiselle jäädä ihan pikkuisen valtaa.
Niinpä kirkko, tai uskonnollinen yhteisö on nostettu Jumalan rinnalle joka synnyttää Jumalalle lapsia ja hoitaa äitinä näitä synnyttämiään Jumalan työparina. Ortodoksikirkossa rukoillaan Jumalan keralla myös Mariaa. Katolinen kirkko on ominut synninpäästön itselleen, eli yksin usko ei vapahda synneistä, vain pappi voi julistaa armahduksen.
Heikki Saaren oppien jäännös on myös se, että anteeksiantoa ei osata uskoa vanhoillislestadiolaisuudessa, muuten kuin, että joku toinen uskova julistaa synninpäästön. Tästä johtuu, että puhujat usein pyytävät puheen lopuksi kuulijoilta: ”Saanko jäädä uskomaan syntini anteeksi.” Joka kerta lupa on tullut, jolloin puhuja: ”Tahdon jäädä uskomaan yhdessä teidän kanssanne.” Mieleen tulee kysymys; eikö usko ole henkilökohtainen, ei joukossa uskomista?
Nyt moni teistä varmaan pahastuu, kun nostan näitä (en kaikkien) uskontojen erityispiirteitä esiin. En pilkkaa, mutta en henkilökohtaisesti voi näitä hyväksyä.
Maailmassamme on paljon epäpyhää, ihminen itsessään on täysin kelpaamaton – epäpyhä, mutta Jumalan yhteydessä täysin pyhä. Johannes Kastajan isä Sakarias, täyttyi Pyhällä Hengellä ja puhui profeetallisin sanoin:
”Hän on nyt osoittanut laupeutensa, uskollisuutensa isiämme kohtaan. Hän on pitänyt mielessään pyhän liittonsa,
valan, jonka hän isällemme Abrahamille vannoi.
Näin me saamme pelotta palvella häntä vihollisistamme vapaina,
pyhinä ja vanhurskaina hänen edessään kaikkina elämämme päivinä.” (Luuk.1:72-75)
TykkääTykkää
Ilman muuta pyhittymisen käsitteemme on kaventunut raamatullisesta; tahtoo olla näissä monissa teologisissa kiistakysymyksissä, että joku taho nostaa jonkun Raamatun kohdan arvoon arvaamattomaan tehden sillä tyhjäksi sitten muut Raamatun kohdat… Kyllä raamatullinen päämäärämme tulee olla vuorisaarnan, rakkauden kaksoiskäskyn ja kultaisen säännön moraali – vaikkakin pelastuksemme on yksin Jumalan armosta ja joka päivä tiedämme, että kovin vaatimattomaksi ”edistyksemme” tässä pyhityksessä jää… Ja jos vain oma tahtomme on niin voimakas, että saamme jotakin aikaan – niin vaarana on ulkokultaisuus tai neuroottinen ahdistus ja piinallinen itsetarkkailu. Sen vuoksi on kristitylle tärkeää myös suostua ihmisen osaan; keskeneräisyyteen ja vajavaisuuteen!
Keskiajan kuluessa ero Jumalalle omistautuneen luostarikilvoittelun ja ”maallisen” elämän välillä oli niin korostunut, että lienee ollut oikein ja autuaallista, että weli Luther ”pyhitti” profaaninkin työn, kun se tapahtuu rehellisesti Jumalan kunniaksi ja lähimmäisen parhaaksi. Mutta hän meni sitten toiseen laitaan ja kielsi arvon luostarikilvoittelulta, vaikka kyllä sillekin löytyy Raamatullista pohjaa aina Herramme neuvoista lähtien.
”Protestanttisen moraalin” yksi äärilaita ja salakuoppa on ollut unohtaa kohtuus ja pyhittää myös suoranainen ahneus ja kyltymätön mammonan palvonta tai alkiolaisittain sanottuna: ”kapitalistinen voitonhimo ja rahanansaitsemisen itsetiedoton pakkovalta…” Sen tuloksenahan olemme tilanteessa, jossa länsimaisen ihmisen keskimäärinen kulutustaso vaatisi useamman maapallon luonnonvarat käyttöömme!
TykkääTykkää
Kiitos Roosalle mielenkiintoisesta pohdinnasta ja kaikille asianosaisille sen jälkeisestä keskustelusta!
Ajatuksia pyhästä ja pyhyydestä:
Kuten eri määritelmissä on kerrottu, että pyhä tarkoittaa eroitettua tai erilleen otettua. Muistelen lapsuudesta, kuinka edesmennyt puhuja ja pappi Mauno Koivuneva kertoi eräässä suviseurasaarnassaan lappalaisten poroisäntien suorittamasta poroeroituksesta eli poropyhityksestä.
Lisäksi esim. suomen kielessä pyhä ja piha ovat lähtöisin samasta kantasanasta, eli merkitsee rajattua aluetta. Pyhä = eroitettu, erilleen otettu, rajattu.
Roosa: “Kuitenkaan paikkojen, ihmisten ja kulttiesineiden pyhyys ei tule niistä itsestään. Ne eivät ole itsessään mitään erikoista tai kunnioitettavaa. Mikään edellä mainituista ei herätä itsessään pelkoa eikä vedä puoleensa. Ne saavat pyhyytensä jostain paljon suuremmasta, joka on niiden ulkopuolella.”
Juuri näin. Ajattelen, että pyhyyden läsnäolossa tämänpuoleisuus ja tuonpuoleisuus kohtaavat, ikäänkuin leikkaavat toisiaan. Jumalan todellisuus koskettaa tämänpuoleisuutta, maallista elämää. Voisimme käyttää myös tuttua sanontaa: taivas koskettaa maata. Tämä kokemus voi olla täysin henkilökohtainen ja subjektiivinen, eikä välttämättä avaudu ulkopuolisille. Pyhän läsnäolon kokemus voi yllättää paikasta ja ajasta riippumatta, tavallisen arjen elämän pyörityksessä.
Sitten on olemassa ns. rakenteellista pyhyyttä, kuten erilaiset sakraalitilat ja kirkkorakennukset. Kirkkojen maantieteellinen sijainti on määräytynyt usein siten, että kyseisellä paikalla on tapahtunut pyhyyden läsnäolon kokemus, jonkinlainen ihme tai ns. “jumalallinen interventio”, tai sitten se on muinainen uhripaikka. Myös kirkon sisällä on erillisiä rajattuja tiloja, jotka ikäänkuin jäsentävät pyhyyttä ja auttavat siten ihmistä siirtymään ja orientoitumaan arjen tasolta myös kokemuksellisesti kohti Jumalaa: kirkkosali, alttari, ikonostaasi (ortodoksisessa kirkossa) ja ikonostaasin porttien takana näkymättömissä pyhä alttaripöytä.
Myös Jerusalemin temppelissä oli erikseen rajattu esipiha, pyhä ja kaikkein pyhin. Eli pyhä ja kaikkein pyhin oli vielä erikseen eroitettu erillisiksi yksiköiksi. Kaikkein pyhimmässä säilytettiin akaasiapuusta valmistettua sekä sisältä ja ulkoa kullattua Liiton arkkia, jossa säilytettiin lain tauluja, jota kerubit vartioivat. Kaikkein pyhimpään pääsi ylipappi kerran vuodessa suurena sovintopäivänä suorittamaan veristä syntiuhria Jumalalle kansan ja omien syntiensä edestä.
Mielenkiintoista on se, kuinka Matteuksen evankeliumissa kerrotaan, että Jeesuksen kuollessa ristillä: “ temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti, ja maa järisi, ja kalliot halkesivat…” Eli esirippu, joka rajasi pyhän ja kaikkein pyhimmän, repesi kahtia, jolloin kaikkein pyhin paljastui: pyhän ja kaikkein pyhimmän eroittava raja lakkasi olemasta.
Kristuksen evankeliumin läsnäolo Sanassa ja sakramenteissa vahvistaa elämässämme osallisuuttamme Jumalan pyhittävään läsnäoloon: Tällöin taivas laskeutuu alas ja koskettaa maan tomua.
Virressä 202 rukoilemme: “Pyhä läsnäolosi, Jeesus, meidän muistaa anna, taivaalliset lahjasi astiaamme halpaan kanna. Niin kuin soisit puhuvamme, ohjaa meidän puheitamme.”
Lutherin mukaan (62. teesi). “Kirkon todellinen aarre on Jumalan kunnian ja armon kaikkein pyhin evankeliumi.”
TykkääTykkää
Suomen kielen sana ”jumala” tulee tietysti esikristillisen ajan jumalia merkitsevistä sanoistamme. – Kaikkivaltiaan itse Moosekselle ilmoittama nimitys on hepreankielinen, meidän äännemerkeillämme JHWH, myös muodoissa Ehje, ”MINÄ OLEN” tai Ehje ašer ehje, ”Minä olen se, joka minä olen”… (wikipedia)
Jumala ON – Hän on olevaisuudessamme ainoa, jonka olemiseen ei ole syytä, ei alkua, ei loppua, hän on kaikkeuden primus motor, syy, arvoitus ja sen ratkaisu – mutta tämä kaikki menee meidän kovalövyjemme yläpuolella ”niin korkealta kuin taivas on maasta”!
13,8 miljardia vuotta sitten tämä Kaikkeuden Valtias ja Alkusyy räjäytti alkuatomin massaltaan kai lähes ääretön ja läpimitaltaan käytännössä nolla, ja niin syntyi aika, materia ja avaruus (tila) – ja sieltä mekin tulemme evoluution kautta, kun Hän viimein oli lisännyt tähtipölyyn ELÄMÄN!
Me emme tiedä onko kosmoksemme Kaikkeuden Valtiaan ainoa projekti, vai onko hänellä kenties menossa näitä proggiksia muitakin, ehkä ääretön määrä rinnakkaisia kosmoksia ja todellisuuksia – Hän ei ole siitä meille maan matosille ja hiukkasille tilivelvollinen millään tavoin!
Meidän maanmahtavat mahtailevat ydinaseillaan, joilla he kyllä pystyvät tuhoamaan inhimillisen elämän maan päältä ja muuttamaan tämän vaikkapa torakoiden planeetaksi, mutta sekään ei ole yhtään mitään Kaikkeuden Valtiaan arsenaalin ja kapasiteetin rinnalla!
***********************************
Jumalan suuria tekoja oli vaikkapa thaimaalaisten poikien pelastuminen syvältä maan uumenista – sinäkin varmaan rukoilit heidän puolestaan. Huomiota saavat mediassa tälllaiset koukuttavat draamat – mutta samaan aikaan hukkuu Välimerellä moninkertainen määrä turvapaikan hakijoita trai siirtolaisiksi aikovia, eikä se hetkauta meitä, ei meidän hallituksia, ei mediaa – sen enempää kirkollista kuin omaa päikkäriämmekään.
Maanantaina Helsingissä tapasi kaksi pientä ”maan mahtavaa”, jotka kummatkin ovat päässeet valtaansa epärehellisin keinoin – toista odottanee valtakunnanoikeus maanpetoksesta, toinen kuuluisi kansainvälisen sotarikostuomioistuimen eteen tuhansista murhista ja tapoista!
Kahden regimentin opin sokaisema voi älähtää että esivaltahan on Jumalalalta… Mutta demokratia on vaativa hallitusmuoto myös eettisesti – nimittäin kansanvallassa kansa on vastuussa valtaansa nostamiensa johtajien rikoksista myös Kaikkivaltiaan edessä. USA:n itsenäisyysjulistuksessa vuodelta 1776 problematiikkaa sivutaan ja kiteytetään seuraavasti:
”…että kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi, että heidän Luojansa on heille antanut tiettyjä luovuttamattomia Oikeuksia, että näihin oikeuksiin kuuluvat Elämä, Vapaus ja Pyrkimys Onneen — Että näiden oikeuksien turvaamiseksi Ihmiset perustavat Hallituksia, jotka saavat oikeutensa hallittujen myönnytyksellä, — Että kun mikä tahansa hallituksen muoto tulee rikkomaan näitä päämääriä, on Kansan Oikeus muuttaa sitä tai hajoittaa se, ja perustaa uusi Hallitus, joka laskee perustansa niille periaatteille ja järjestää valtansa siihen muotoon, joka kansalle vaikuttaa todennäköisimmältä aikaansaamaan heidän Turvansa ja Onnensa…”
TykkääTykkää
Tämä Markun kirjoitus: ”JHWH, myös muodoissa Ehje, ”MINÄ OLEN” toi mieleeni lapsuuteni – nuoruuteni. Minäpä kerron: Taisin olla jo noin kymmenen vuotta vanha. Istuin seurapenkissä ja kuuntelin nuoren papin saarnaa, tai ei puhetta oikein voisi saarnaksi luonnehtia, oikeastaan saarna oli luento.
Pappi siis luennoi minua kiinnostavista asioista muun muassa Jumalan nimestä ja sivusi myös evoluutiota. Minun olisi tehnyt mieli mennä puheen jälkeen keskustelemaan hänen kanssaan, mutta enpä uskaltanut, sillä hän oli melkoisen hiljainen. Oleili itsekseen, vaikka kyllä tykkäsi pienistä tytöistä ja jäi viimein kiinni ja joutui puhekieltoon vaikka asiasta vaiettiin.
Lapsuuteni aikaisilla opettajilla ei ollut semmoista tietomäärää kuin nykyisillä opettajilla. Kysyin kerran luonnontieteen oppitunnilla, (nykyisin oppitunti taitaa olla biologia) miksi rottinen (varpunen) ei valitse puolisokseen haarapääskystä, sillä kauniimpaa puolisoa ei rottinen voisi mistään saada.
Pääskysen vatsa on puhtaan valkoinen, kaulassa ja otsalla punaista, sulava tummansininen olemus. Kyllä olisi kaunis puoliso! Opettajan mielestä elintavat eroavat liikaa, toinen syö hyönteisiä ja toinen jyviä ja siemeniä. Ehdotin ratkaisuksi kompromissia, että voisi rottinen napata aina välillä kärpäsen ja viedä puolisolle.
Raamatustakaan en löytänyt vastausta, siellä todetaan: ”Jumala loi suuret meripedot ja kaikki muut elävät olennot, joita vedet vilisevät, sekä kaikki siivekkäiden lajit. Jumala näki, että niin oli hyvä.” Jumalan ajatus oli, joka koski kaikkia luotuja, määräys ”lisääntyköön lajinsa jälkeen.”
Tämä taisi mennä vähän ohi blokin aiheesta, eli pyhä käsitteestä. Roosa voi poistaa tämän, ajattelen näin. Nykyisin ihminen tietää aina vain enemmän, ennen luultiin, että korpimetso on lisääntymiskyvytön (metson ja teeren risteytymä) mutta nyt tiedetään, että tämä ei pidä paikkaansa. Muuli, joka on hevosen ja aasin risteytys, on kyvytön lisääntymään.
Missä onkaan Jumalan asettama raja, johon ei ihminen kykene vaikuttamaan? Jumalan pyhyys – pyhä tahto on meiltä piilossa, voimme vain laidasta tietää ja ihmetellä kaikkeuden olemusta. Laitanpa tähän loppuun kysymyksen, johon voitte jokainen vastata, sillä nuorena mietin tätä ihan samoin kuin Huovisen romaanin toisinajattelija Konsta Pylkkänen. Hän kyllä löysi kaikkiin ajatelmiinsa vastauksen kun laski tupakka askin kanteen todennäköisen tuloksen.
Mutta tämä kysymys on tämä; missä tulee avaruuden loppupää, seinä tai katto ja jos löydämme seinän, niin mitä seinän toisella puolen on?
TykkääTykkää
Duoda, duoda enpä muista oliko Konstalla siihen vastaus, mutta yritänpä minä diletanttina asiaan jottain;
Avaruus ei ole ääretön vaan äärellinen; läpimitaltaan tuo 13,8 mrd valovuotta, tosin laajenee koko ajan. Myös taivaan kappaleiden lukumäärä on äärellinen. Avaruuden rajan ulkopuolella on EI-MITÄÄN; siis EI tilaa (avaruutta), EI tyhjyyttä, EI materiaa… näin olen ymmärtänyt, ainakin jos kuvaamme sitä meidän todellisuudestamme käsin.
Luomistyön kaudet ovat niin valtavan pitkät. Jos asettaisimme miljardi millimetrin vahvuista kolikkoa päälekkäin, ulottuisi pylväs tuhannen kilometrin korkeuteen; siinä valossa totisesti voimme edelleen sanoa, että Kristus tuli ”viimeisellä ajalla”…
Sitten jatkan Punaisella viivalla:
5. Mikä sitä ympyriäistä ympyräisempi on?
Missä ne kirkkaimmat kynttilät on?
Missä ompi majansa auringolla?
Ja missä ovat kuolleen miehen jäljet?
6. Aurinko se pyöriä ja ympyriäinen on.
Taivaalla ne kirkkaimmat kynttilät on.
Idässä ompi majansa auringolla.
Ja haudassa on kuolleen miehen jäljet.
7. Mikä se laviamman sillan rakentaa,
jonka alla kalaiset ain virras vaeltaa?
Mikäs on se niin sangen lavia tie,
jota myöten ihmiset ain keviäst vaeltaa?
8. Talvi se laviamman sillan rakentaa,
jonka alla kalaiset ain virras vaeltaa.
Helvetin tie on se lavia tie,
jota myöten ihmiset ain keviäst vaeltaa.
(Kianto / Sallinen)
TykkääTykkää
Metrin matkalla ihmisen sukukunnan elinikä on hiuksen leveys. Nykyisin myös tiedetään että ihminen ei kehittynyt kaksijalkaiseksi savannilla vaan vuoristossa, kiipeily vuorenrinteellä nosti ihmisen alun pystyasentoon ja takajalat alkoi kannattelemaan painoa.
Luonnonvalinta ohjaa pieniä ja suuria asioita. Sisäänkirjoitettu toimintamalli on aina valita parempi vaihtoehto. Ihminen ottaa ennemmin syödäkseen kypsän omenan puusta kuin mädän maasta.
Darwin hoksasi evoluution tutkiessaan kilpikonnia Galapagossaarilla, ei silti ensimmäisenä. Monet luonnonkansat olivat olleet jo kauan tietoisia evoluutiosta ja tieto kulki heidän keskuudessaan muistitietona. On haluttu asettaa vastakkain Jumalan luomistyö ja Darwinismi mutta molemmissa on ollut pohjalla sama tieto, on yksi alku ja sitten monimuotoinen kehitys, tämä yhden alun tieto oli jo myös varhaisilla Egyptiläisillä.
Luonnonvalinta muuttaa koko ajan myös ihmistä, osa asioista käsitetään synniksi ja osa pyhäksi.
Suuteleminen ennen avioliittoa on käsitetty hyvin lyhytaikaisesti synniksi ja suutelemattomuus pyhäksi mutta luonnonvalinnan kannalta kyse on ollut ja on edelleen elintärkeästä, melkeinpä tärkeimmästä toimesta yksilön kohdalla.
Kun nuoriso pussailee keskenään aivot tunnistavat mahdollisen kumppanin biologisen sopivuuden syljestä. Vastapuolen syljestä aivot tunnistavat mm. perinnölliset sairaudet ja yhteensopivuuden omien geenien kanssa , jos tuntuu hyvältä on lisääntymisen mahdollisuudet paremmat kuin pahalta maistuva kumppani. Pussailemalla voi ratketa tuleeko isäksi tai äidiksi, toki täytyy muistaa että lapset on Herran lahja mutta Herran lahjoituksen taustalla on hyvin pitkäaikainen ja hyvin taidokas prosessi johon ihminen on voinut hyvin vähän vaikuttaa.
TykkääTykkää
No, on moni meistä myöhempien aikojen kristityistä löytänyt sopivan kumppanin Jumalaansa luottaen – ja monet jopa suvun valintaan luottaen – ennakkoon isommin pussaamattakin, sehän kun ei välttämättä pysähdy siihen…
Mutta ovatko nykyihmiset ”Adamin lapsia”. Kaikki maailman ihmiset polveutuvat ”fossiilien, arkeologisten löytöjen sekä biokemiallisten ja geneettiset todisteiden” perusteella Afrikassa 200 000 – 300 000 vuotta sitten eläneestä esiäidistä, jota voimme hyvällä syyllä nimittää ”Evaksi”. Isälinjaakin seuraten löytyy ”Adam” eli yhteinen esi-isä, joka tosin ei liene elänyt Evan kanssa samaan aikaan. Evalla oli jo miljoonien vuosien kehityshistoria varhaisihmiseksi ja kun hän eli, lienee ollut kymmeniä tuhansia muitakin varhaisihmisiä äiteinä. Mutta vain Evan lapset perivät maan… Nykyihminen lähti Afrikasta ja risteytyi niiden ihmislajien kanssa, joita oli kehittynyt aiemmin Afrikasta lähteneistä ihmisistä Euroopassa ja Afrikassa.
Voit testata oletko nykyihmisen ja Eurooppaa jääkausien aikana asuttaneen ”neanderthalin ihmisen” hybridi:
– onko silmäsi vihreät?
– onko tukkasi punertava ja kasvoissasi pisamia?
– onko takaraivossasi selvästi tuntuva kynnys (niskakyhmy)?
– onko nenäsi iso ja leveä, vartalosi vanttera?
Yhdenkin kriteerin täyttyminen riittänee – ja meitähän on muitakin, kuten minäkin 🙂
Olisiko tästä jonkinlainen tradition sirpale tässä kohden 6. Mooseksen kirjaa:
1 Kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä ja heille syntyi tyttäriä,
2 jumalien pojat huomasivat, että ihmisten tyttäret olivat kauniita, ja he ottivat näistä vaimoikseen keitä halusivat.
3 Herra sanoi: ”Minä en anna elämän hengen asua ihmisessä miten kauan tahansa. Ihminen on lihaa, heikko ja katoavainen. Olkoon siis hänen elinikänsä enintään satakaksikymmentä vuotta.”
4 Siihen aikaan ja myöhemminkin oli maan päällä jättiläisiä, kun jumalien pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia. Juuri näitä olivat muinaisajan kuuluisat sankarit.
(1. Moos. 6:1-4)
”Jättiläisiä” ainakin vaikkapa nykyisin Kalaharin saneihin verrattuna olivat Euroopan varhaiset nykyihmiset eli Gro Magnonit. – Laestadiuskin puhuu jatuneista eli jatuleista, Kainuussa ”Kalevan poikiin” lienee luettavissa ainakin kahden ja puolen metrin pituiset; Daniel Cajanus, Lauri Moilanen ja Väinö Myllyrinne.
Ihmeellisiä ovat meidän Herramme työt!
Jämsän kansanopiston maakunnalliset seurat ovat menossa Helluntaiherätyksen Raamattu- ja kansanopistojen kannatusyhdistyksen omistamalla Ison Kirjan konferessikeskuksessa Keuruulla – kannattanee kuunnella!
TykkääLiked by 1 henkilö
Jättiläisten luut ovat olleet dinosaurusten luita joita ihmiset ovat löytäneet ja luulleet niitä jättiläisten luiksi; näin olen lukenut olevan.
TykkääTykkää
Markulta: ”Avaruus ei ole ääretön vaan äärellinen.”
Eevertti taasen on opiskellut miten evoluutio muuttaa ihmisen käyttäytymistä. Nuorillekin tuli hyvin miellyttävä vihje: ”Kun nuoriso pussailee keskenään aivot tunnistavat mahdollisen kumppanin biologisen sopivuuden syljestä.”
Ovatkohan nämä kaksi uskovaa miestä tupakkamiehiä? Näin voisi päätellä, koska tietoa on yhtä paljon kuin Konstalla. Työmiesaskin kanteen laskiessa Konstakin ratkaisi monet kiperät kysymykset.
Me ihmiset olemme aina halunneet tietää ja tämä halu on kyllä hyväksi ihmiskunnalle, kaikki kävisi hyvin, jos ihmiset eivät pyrkisi valtaan, hallitsemaan toisia ihmisiä. Tästä halusta seuraa pahaa, ihminen haluaa kehittää mitä kauhistuttavimpia tappoaseita. Uhaten, jos et tottele minua kuolet! Kun olette tutkineet ns. eriseurojen syntyä, niin olette löytäneet aina eron syyn vallanhalusta.
Vedenpaisumuksen jälkeen maailmaamme jäi eloon vain uskovia ihmisiä. Muuttuiko ilmisuku paremmaksi? Ei muuttunut, mutta selvisi, että uskovien jäkinkasvu ei ole sen jalompaa – pyhempää kuin ateistin. Pyrkimys pyhyyteen – lähelle Jumalaa ei ole perinnöllinen taipumus, vaikka ihminen tuntee sisimmässään iäisyyden kaipuun. Uskovat vanhemmat toivovat, että heidän lapsensa saisivat kokea Jumalan kutsun ja seuraisivat Jeesusta. Tämä toive saa heidät noudattamaan Jeesuksen kastekäskyä:
”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt.28:19,20)
Moni asia selvisi minulle Markun ja Eevertin kommenttien myötä, mutta yksi hyvin tärkeä asia, eli kysymys on vielä auki. Jos tämä kysymys selviää meille, selviää moni asia. Siis se kysymykseni: Näemme luomakunnassa monenlaista kehitystä evoluution seurauksena. Olen joskus käyttänyt esimerkkinä sutta, jota raamattukin pitää pahana petona, jota se myös on.
Sudella on kuitenkin Jumalan antama tehtävä luonnossa, eikä se aina tapa enempää kuin tarvitsee ruuakseen. Susilaumassa ei lisäänny muut kuin alfapari ja näin lauma säilyy elinvoimaisena, ei synny sukusiitosta. Luulen, että tämä ei ole evoluution ansiota, ajattelen, että Jumala johtaa evoluutiotakin, mutta miksi Jumala ei anna ihmisen kehittyä paremmaksi? Olemme yhtä syntiin taipuvaisia kuin ensimmäinen ihmispari.
TykkääTykkää
Epäilen muuttuuko ”sbonzen” mieli ”jupen” perusteellisista, raamatullista vastauksista.. Saattaa olla jupe, että teet turhaa työtä, mutta ainakin muulle yleisölle tulee hyvin perustelluksi.
Sbonzen erittäin valikoivalla ja mustavalkoisells tavalla perustellut tapanormit eivät edistä kenenkään uskoa, eivätkä myöskään oikealla tavalla ohjaa siveelliseen elämään. Sbonze, jos haluat täyttää koko vanhan testamentin juutalaisten lain, varaudu täyttämään se viimeistä piirtoa myöten. Paavali sanoi:
”Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen. 2 Minä, Paavali, sanon teille: jos annatte ympärileikata itsenne, teille ei ole Kristuksesta mitään hyötyä. 3 Vakuutan vielä kerran jokaiselle, joka antaa ympärileikata itsensä, että hän on velvollinen noudattamaan lain kaikkia määräyksiä. 4 Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle. 5 Koska me uskosta olemme saaneet Hengen, odotamme hartaasti, että toivomme toteutuisi ja me saavuttaisimme vanhurskauden. 6 Kristuksessa Jeesuksessa on yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei. Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko.”
TykkääTykkää
Suurkiitos Roosa näistä kirjoituksista ja siitä, että jaksat tehdä asioita meidän herätysliikkeen eteen! Toivottavasti sinun kaltaisia teologeja säilyy herätysliikkeessä, kun niin moni on lähtenyt pois. Siunausta työhösi!
TykkääTykkää
Kiitos kommentistasi ja palautteestasi, ’Yksi lestadiolainen’. 😊
TykkääTykkää
Nimimerkki ”Yksi lestadiolainen” kirjoittaa: ”Toivottavasti sinun kaltaisia teologeja säilyy herätysliikkeessä, kun niin moni on lähtenyt pois.”
Mielestäni tämä on kummallinen väittämä! Olen tämän kuullut kyllä useilta vl – uskovalta, siis sen että vl – uskovia poistuu hiljaisuudessa ry:n joukoista, mutta ovatko he niitä jotka ovat opiskelleet teologiaa?
Suvussani on paljon lestadiolaisia uskovia, mutta en tiedä heistä juuri mitään. Kun henkiopin myötä minut perheeni kanssa erotettiin, eristys on ollut melkoisen täydellinen. Jokseenkin kaikki yhteydenpidot katkaistiin ja jos vierailimme, meille ei kerrottu mitään henkilökohtaisia asioita.
Istuin kirjastossa, sain kukkia ja onnitteluja uuden kirjani johdosta. Kirjastoon tuli saarnamies – minulle tuttu. Menin hänen viereensä istumaan ja pyysin häntä tutustumaan kirjaani, koska kerron kirjassa hänestäkin, mutta ei hän uskaltanut kuin hetken pitää kädessään kirjaa, vilkaisi vaimoaan ja lähtivät pois tilaisuudesta.
Ennen hoitokokouksia vierailimme toistemme luona, välillämme oli lämmin uskonyhteys, joka minun pannatuomioon katkesi. Ei me olla tuon saarnamiehen kanssa puhuttu mitään uskosta eikä opista, hän ei halua keskustella. Yhdenkään entisen uskonystäväni perheistä en tiedä mitään, siis sitä ovatko heidän lapsensa ry:n uskovia.
Se kyllä tiedän, että moni on menettänyt uskon kokonaan, kun ovat havainneet miten kaksinaamaista opetus on, esimerkiksi saarnoissa opetetaan, kehotetaan panemaan synti nimeltä pois. Mutta johtavat saarnamiehet jotka näin saarnaavat ja opettavat, he vain pahoittelevat, eivätkä käy itse parannuksen askeleilla.
Onko unohdettu miten Pietari neuvoo, ei vain puhujia mutta kaikkia uskovia:
”Seuraavan kehotuksen minä osoitan niille, jotka teidän joukossanne ovat vanhimman asemassa — minä, joka itsekin olen vanhin* ja Kristuksen kärsimysten todistaja sekä myös osallinen siitä kirkkaudesta, joka on ilmestyvä:
Kaitkaa sitä laumaa, jonka Jumala on teille uskonut, älkää pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, älkää myöskään alhaisesta voitonhimosta, vaan sydämenne halusta.
Älkää herroina vallitko niitä, jotka teidän osallenne ovat tulleet, vaan olkaa laumanne esikuvana.” (1.Piet.5:1-3)
Moni on näitten kierojen saarnamiesten takia hylännyt uskon ja vaikkei heistä ole tullut ateistia, niin kuitenkin lähelle tätä termiä, agnostikko. Vanhan uskovan tulisi olla esikuvana nuorien uskovien edessä. Ulkokullaisen kuvan jos nuori uskova saa vanhoista uskovista, kaikki pyhyys katoaa uskomisesta. Ei ole kauan kun suuren perheen poika totesi: ”Uskomiseen riittää kun kuuluu ry:n uskoviin.”
TykkääTykkää
Oikeaa asiaa Heino murehdit. Tällaiset saarnamiehet joutuvat vastuuseen, mutta älkäämme iloitko siitä. Emmekä myrkytä omaa elämäämme sillä. Lähimmäistemme – ja erityisesti vähimpien – puolustaminen on kuitenkin meidän kristillinen velvollisuutemme.
Eikä tämä kaikki ole uutta:
”He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa.” (Matt. 23:4)
”Jeesus vastasi: `Voi teitäkin, lainopettajat! Te panette ihmisten harteille taakkoja, jotka ovat raskaita kantaa, mutta itse ette kajoa niihin edes yhdellä sormella. Voi teitä! Te rakennatte muistomerkkejä profeettojen haudoille, mutta ketkä heidät tappoivat? Teidän isänne.
Näin te tunnustatte ja hyväksytte isienne teot: he tappoivat profeetat, ja te rakennatte profeetoille muistomerkit.” (Luuk. 11:46-48)
Eikä ole oikein, että tuomiokapitulista varoituksen kiusaamisesta saanut, hoitomiehenä kunnostautunut ja SRK:n toimitusneuvoston pitkäaikaisella puheenjohtajuudellaan kehua retostellut rovasti jatkaa edelleen varapuheenjohtajana – ja saarnaajana. Ja toinen rovasti, yksityispannaa hänkin ajanut äskettäin – jatkaa myös saarnaajana, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Weli ei weljeä jätä. Eikä parannusta ja korjausta tarvittane, kun osaa oikeassa paikassa pyytää ”siunausta”… !?
TykkääTykkää
Roosa: “Useimmille ei-lestadiolaisille tulee vanhoillislestadiolaisuudesta mieleen lähinnä se, että tv:tä pidetään syntinä, samoin meikkaamista, korvakoruja ja tanssimista… Olen tullut siihen johtopäätökseen, että alun perin niillä on haluttu suojella sitä, mikä on pyhää.” Kyllähän asia on näin, kuten kirjoitat.
Vanhastaanhan on puhuttu “evankeliumin arvon mukaisesta elämästä”. Mikäli ajattelemme Lutherin tavoin, että “Kirkon todellinen aarre on Jumalan kunnian ja armon kaikkein pyhin evankeliumi ”, tällöin keskiössä ja kaiken yläpuolella tulisi olla Kristuksen evankeliumi. Tällöin tärkein kysymyksemme tämänpuoleisissa asioissa on mielestäni arvioida: mikä kirkastaa evankeliumia ja Kristusta sekä palvelee ja suojelee lähimmäistä. Maailmallisuus, koreilevaisuus, juopottelu, lähimmäisiä vastaan rikkominen, luontoa riistävä elämäntyyli tai saastuttaminen jne. Jumalan luoman elämän tuhoamisen lisäksi nämä eivät myöskään palvele lähimmäistä, eivätkä varsinkaan kirkasta Kristuksen evankeliumia. Evankeliumin pyhittävä vaikutus kristityn elämässä näkyy mielestäni sitä, että ensinnäkin tunnistaa omat heikkoutensa ja pimeät taipumuksensa, kuka missäkin asiassa.
Kuten Heino kirjoitti: “Se kyllä tiedän, että moni on menettänyt uskon kokonaan, kun ovat havainneet miten kaksinaamaista opetus on, esimerkiksi saarnoissa opetetaan, kehotetaan panemaan synti nimeltä pois. Mutta johtavat saarnamiehet jotka näin saarnaavat ja opettavat, he vain pahoittelevat, eivätkä käy itse parannuksen askeleilla.”
Jokainenhan meistä on rehellisesti sanottuna enemmän tai vähemmän ulkokullattu ja kaksinaamainen, mutta täytyy sanoa että jos sitä ei myönnetä, vaan mennä porskutetaan eikä suostuta parannukseen, ja jätetään jälkeensä ns. savuavia raunioita, niin ei siinä kyllä voida mistään evankeliumin arvon mukaisesta elämästä puhua. Myös Jumalan Sana varoittaa vahvasti tällaisesta ulkokullaisuudesta, jossa käytetään pyhää evankeliumia synnin peitteenä tai verukkeena paeta paikalta:
Hepr. 10: “19) Veljet, meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä 20) ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon — hänen ruumiinsa — kautta. 21) Meillä on suuri ylipappi, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko huone. 22) Astukaamme sen tähden Jumalan eteen vilpittömin sydämin ja varmoina uskossamme, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä… 26) Jos me näet teemme syntiä ehdoin tahdoin, senkin jälkeen, kun olemme oppineet tuntemaan totuuden, ei ole enää mitään uhria syntiemme sovitukseksi…29) Kuinka paljon ankaramman rangaistuksen ansaitseekaan mielestänne se, joka polkee jalkoihinsa Jumalan Pojan, pitää epäpyhänä liiton verta, jolla hänet itsensä on pyhitetty, ja häpäisee armon Henkeä!”
TykkääTykkää
Pyhän kosketusta olen kokenut myös lapsiemme syntyessä – ja lapsemme kuollessa. Rovasti Per-Olof Moberg siteerasi saarnassaan Reisjärvellä professori Osmo Tiililää: Kristillistä uskoa tarvitaan, koska täällä kuollaan!
Ja ainakin hetkittäin arkielämässäkin voi kokea pyhänkin läsnäoloa, kun silmät ovat avautuneet näkemään, kuinka hyvin asiat sitenkin ovat. Mehän niin nopeasti sokeudumme ja totumme kaikkeen, ettemme osaa sitä arvostaa. Per-Olof siteerasi saarnassaan myös puolisonsa Liisan kommenttia: ”Miksi ihmiset eivät ole onnellisia, jos pääsevät itse WC:henkin” – mihin Olle lisäsi ”ja jääkaapille” 🙂
Lauantaina kuoli rakas perheystävämme – ei kovinkaan kaukana meidän vaaraltamme. Jäi hyvät muistot. Kun käväisin; lasten silmät heijastivat kaikesta huolimatta elämän voimaa, aurinkoa ja tulevaisuutta. Auttavia enkeleitäkin oli!
Apokryfisessä Pietarin ilmestyksessä Pietari kuvaa kirkastusvuorella näkemiään hahmoja: ”heidän kasvoistaan lähti säde, kuin auringosta, ja heidän vaatetuksensa loisti niin, että ihmissilmä ei ollut milloinkaan nähnyt vastaavaa, sillä ei mikään suu kykene julistamaan eikä sydän käsittämään sitä kunniaa, jolla heidät oli puettu, ja heidän kasvojensa kauneutta. Kun me näimme heidät, me olimme hämmästyneitä, sillä heidän ruumiinsa olivat mitä tahansa lunta valkeammat ja mitä tahansa ruusua punaisemmat. Ja heidän punaisuutensa oli sekoittunut valkeuden kanssa, ja sanalla sanoen, minä en kykene julistamaan heidän kauneuttaan. Sillä heidän hiuksensa olivat kiharat ja kukoistavat, ja heidän kasvoistaan lähti komeus ja heidän olkapäänsä olivat kuin kukkaköynnös, kudottu narduksesta ja monista eri kukkasista, tai kuin sateenkaari ilmassa… – Ja Herra näytti minulle hyvin suuren maakunnan tämän maailman ulkopuolelta, äärimmäisen kirkasvaloisen, ja tuon paikan ilma valaisi auringon säteiden kanssa, ja se maa itse kukoisti kukkia, jotka eivät kuihdu, täynnä yrttejä ja kasveja, suuresti kukoistavia ja turmeltumattomia, ja kantaen siunattua hedelmää. Ja niin suuri oli se kukoistus, että sen tuoksu kantautui sieltä meidän luoksemme….”
Apokryfisessä Gamalielin evankeliumissa Pilatus on tolaltaan katuen sallimaansa väärää tuomiota ja vakuuttunut, että he ovat todella tappaneet Jumalan Pojan. Pilkallisille kirjanoppineille hän todistaa haudalla: ”Haudassa minä en haista kuoleman hajua, vaan suloisesti tuoksuvia, vasta murskattuja muskottipähkinöitä.”
Paavali kehoittaa levittämään kaikille tätä ”Kristuksen tuntemisen tuoksua”. Kuoleman ja pahan valta on voitettu! – ”Talvi on mennyt, sade on laannut” (Laulujen Laulu 2:11-12) ja virren 105 sanoin: ”Kylmä talvi pois on mennyt… lehti puhkeaa jo puihin, valkoruusut aukeilee…!”
TykkääTykkää
Kielessämme pyhä on sukua sanalle piha. Sana on tarkoittanut ja tarkoittaa kiellettyä, tai rajattua aluetta. Moosekselle sanottiin kun hän lähestyi palavaa pensasta:
”Silloin hän ajatteli: ”Menenpä katsomaan tuota ihmettä. Minkä vuoksi pensas ei pala poroksi?”
Kun Herra näki hänen tulevan katsomaan, hän huusi pensaasta: ”Mooses, Mooses!” Mooses vastasi: ”Tässä olen.”
Herra sanoi: ”Älä tule lähemmäksi! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.” (2.Moos.3:3-5)
Pyhän kokeminen ja pyhän paikan löytäminen on mielestäni eriasia. Markku on kokenut pyhän läsnäolon niin kuin minäkin, lapsen syntymässä. Minäpä kerron:
Meillä oli jo kolme poikaa, joten uuden vauvantulo ei ollut minkään uuden kokemista, kuitenkin kun soitin sairaalaan ja sain kuulla, että meille oli syntynyt pieni tyttö. Tuo sana sävähdytti mieltäni – toiveemme oli toteutunut!
Menin hakemaan heitä, sain syliini pienen käärön, vauva ojenteli pientä kättään minua kohti, tuo käsi oli ihan täydellinen pienen tytön käsi, niin kuin pienen enkelin käsi! Siis erilainen kuin poikiemme käsi, pojat olivat jo syntyessään paksuja punkeroita. Pieni, melkein läpinäkyvä vauvan käsi sipaisi poskeani, tunsin pyhänkosketuksen.
Kävelin sairaalan käytävällä, ihmisiä tuli vastaani, kaikki ihmiset hymyilivät ja vilkuttivat minulle. Kysyin vaimoltani, että mitähän iloa ihmiset ovat kokeneet kun jokainen näyttää olevan onnellinen ja hymyillen vilkuttavat meille? Vaimoni sanoi:
– Voi jospa näkisit omat kasvosi! Sinä hymyilet koko ajan. Ihmiset näkevät onnellisen ilmeesi ja heitä alkaa myös, hymyilyttämään!
Kotona olin pessyt ja puunannut yhden kamareista äidille ja vauvalle valmiiksi. Vaimoni täti oli tullut auttamaan, joten pääsin hoitamaan eläimet, niinpä nytkin kun toin äidin ja vauvan turvallisesti kotiin, juoksin iltanavettaan, hoitamaan karjaa. Kun töitten jälkeen palasin tupaan, vaimoni täti oli laittanut pojat nukkumaan ja keittänyt kahvia.
Hiivin sukkasillaan kamarin ovelle ja raotin ovea, näin miten vaimoni ja vauva nukkuivat. Pienestä korista näkyi pienen tytön hennot kädet, jotka olivat pusertuneet nyrkkiin. Painoin oven hiljaa kiinni ja meni kahvipöytään. Maalaistalon paksut hirsiseinän huokuivat menneitten aikojen rauhallista aikaa, kahvin tuoksu, johon sekoittui uuden pullan tuoksu, oli täyttänyt koko tuvan. Mutta näiden tuoksujen lisäksi tuoksui jokin ihmeellinen tuoksu?
Olen monesti yrittänyt kuvata, miltä vauva tuoksuu, mutta en osaa! Vauvan tuoksu on jotain selittämätöntä puhtauden tuoksua. Nytkin kun joimme iltakahvia vaimoni tädin kanssa, yllämme leijui tuo puhtauden tuoksu sekoittuneena kahvin ja pullan tuoksuun. Meidän mielemme täytti voimakas pyhyyden tunto. Tuntui kuin ympärillämme olisi lennellyt pieniä enkeleitä.
Markku on lainannut Apokryfisistä kirjoista otteita, minä kuitenkin varottaisin noista kirjoista. Nuo kirjoitukset ovat ihan varmasti ihmisten mielikuvitusta, eivät Jumalan sanaa! Tuossakin Gamalielin evankeliumissa mukamas Pilatus kertoo, miten hän katuu. Ei tarvita kummoista kielellistä lahjakkuutta panna Pilatuksen suuhun tuommoista tunnustusta.
Arvostin Markun isän saarnoja, mutta kun hän saarnoissaan käytti näitä apokryfisiä kirjoituksia ja näytti, että hän uskoi myös niihin, arvostukseni lopahti. Tämä sanomani saattaa loukata, mutta en halua loukata, vaan varottaa luottamasta näihin kirjoituksiin. Uskonnollisia kirjoituksia on maailmassamme pilvin pimein, on olemassa esimerkiksi musta raamattu, eli kuudes ja seitsemäs Mooseksen kirja, jossa pyritään taikuuden avulla selittämään Mooseksen ihmetekoja. Eli nämäkin kirjat ovat ihmisten mielikuvitusta, eivät Jumalan ilmoitusta, eivätkä pyhiä kirjoituksia.
TykkääTykkää
No no Heino, noihin vauvakokemuksiin minulla ei oo mittään huomauttamista 🙂 mutta komenttisi lopppuosaan hiukan. Siis pitää ensinnäkin tehdä ero VT:n ja UT:n ajan apokryfisiin kirjoihin. Vanhan testamentin ”apokryfikirjat” ovat osa Raamattua sekä juutalaisilla (alunperin) ja vanhoilla kristillisillä kirkoilla, joissa niitä kutsututaan deuterokanoniset kirjoiksi. – Protestanttisessa kristillisyydessä niitä ei tunnusteta muiden Raamatun kirjojen arvoisiksi vaan apokryfiseksi, koska Lutherin mukaan ”niitä ei tule pitää Pyhien Kirjoitusten vertaisina mutta jotka silti ovat hyödyllisiä ja hyviä lukea.”
Nämä VT:n ”apokryfiset kirjat” ovat niin aikanaan Suomen kirkon kuin SRK:kin julkaisemassa BIBLIASSA ”se on koko Pyhä Raamattu”; eli siis rekisteriraamatussa eli vanhassa kirkkoraamatussa. Ja näitä isänikin käytti teksteinään, ei siis koskaan UT:n apokryfejä, joita ei ole Bibliassakaan…
Omasta mielestäni myös joissakin UT:n apokryfeissä on paikoin hyödyllistä – siis sellaista, mikä ei ole vastoin kanonisoituja VT:n tekstejä. Eikä tuo Gamalielin evankeliumin kohta ole vastoin Matteuksen antamaa kuvaa:
17 Kun väkijoukko oli koolla, Pilatus kysyi: ”Kumman haluatte? Vapautanko Barabbaksen vai Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi?”
18 Hän näet tiesi, että Jeesus oli pelkästä kateudesta jätetty hänen käsiinsä.
19 Kun Pilatus istui tuomarinistuimellaan, hän sai vaimoltaan sanan: ”Älä tee mitään sille pyhälle miehelle. Näin hänestä viime yönä pahaa unta.”
(Matt. 27)
Tänäkin aamuna:
1.
Pyhä, pyhä, pyhä!
Suuri Jumalamme,
aamun tullen sinulle me tuomme kiitoksen.
Pyhä, pyhä, pyhä,
armon antajamme,
laupias Herra kolmiyhteinen!
2.
Pyhä, pyhä, pyhä!
Autuaat ne kantaa
kultakruunut eteen Herran valtaistuimen.
Enkeleiden kuoro
kiitoksensa antaa,
herrojen Herra iankaikkinen.
3.
Pyhä, pyhä, pyhä!
Kirkkautes loistaa,
vaikka silmä syntisen ei näe kunniaas.
Pyhä olet yksin,
vertaistas ei toista,
rakkaus, voima kaikkivaltias.
4.
Pyhä, pyhä, pyhä!
Kiitoslaulu suuri
kaikuu halki taivaan, maan ja merten äärien.
Pyhä, pyhä, pyhä,
armon vahva muuri,
oi Jumalamme kolmiyhteinen!
(VK 134)
TykkääTykkää
Kirjavinkki:
Veikko Anttonen, Ihmisen ja maan rajat. `Pyhä` kulttuurisena kategoriana 1996. Kirja perustuu hänen väitöskirjaansa. Kirjassa käsitellään mm. Miksi viikot toisistaan erilleen rajaavasta ajasta puhutaan pyhänä? Miksi ihmiset ovat nimenneet pyhä-sanalla koskia, järviä ja tuntureita? Mikä teki pihlajasta ja sen punaisista marjoista pyhiä? Mihin perustuvat uskomukset sian saastaisuudesta Lähi-idän kulttuureissa? Miksi naiset eristettiin kuukautisten aikana, raskauden loppuvaiheessa ja synnytyksen jälkeen? Mielenkiintoista.
Pekka Simojoki on runoillut mielestäni koskettavan laulun Pyhän kosketus:
”Riisu kengät, maa jolla seisot on Herran,
pyhää ja puhdasta maata.
Katso ja kuuntele hiljaa,
vaikka paljon et ymmärtää saata.
Paina pääsi, maa, jolla seisot on Herran.
Hän itse puhuu ja kuulee,
koskettaa meitä kuin viljaa,
sillä Jumalan pelloilla tuulee.
Joskus ajaton kohtaa ajan, silloin Jumalan aavistaa.
Joskus rajaton rikkoo rajan, silloin pyhä koskettaa.
Joskus palavan pensaan lailla Jumala kasvonsa paljastaa.
Joskus puhuu Hän sanoja vailla, silloin pyhä koskettaa.
Joskus kaatuvat vanhat kaavat, Tuomas Mestarin nähdä saa.
Tarttuu käteen ja tuntee haavat, silloin pyhä koskettaa.”
TykkääTykkää
Vielä apokryfejä sivuten. Kun nykyinen kirkkoraamattu valmistui 1992,oli tarkoitus jatkaa kääntämistä heti apokryfikirjojen osalta, mutta vasta 1999 kirkolliskokous asetti käännöskomitean, jossa oli myös ortodoksisen ja katolisen kirkon edustus. Uusi käännös hyväksyttiin kirkolliskokouksessa 2007 ja se sisältää Tobitin kirjan, Juditin kirjan, kreikkalaisen Esterin kirjan, 1.-2. makkabilaiskirjan, Viisauden kirjan, Sirakin kirjan (kreikk.), Barukin kirjan, Jeremian kirjeen, Danielin kirjan lisäykset, Manassen rukouksen… erillisjulkaisussa myös 3.-4. makkabilaiskirjan, Sirakin kirjan (hepr), psalmin 151 ja kreikkalaisen Esran kirjan.
Siis Kirjapajan julkaisua ”Vanhan Testamentin apokryfikirjat” (2009) on saatavissa kirjakaupasta.
Mahtaa Juudakin siteerata Henokin kirjaa: ”Heistä on myös ennustanut Henok, Aadamista seitsemäs: `Katso, Herra tulee pyhiensä tuhatlukuisen joukon kanssa…” (Juud. 1:14). Henokin kirjaa ei ole vanhassa rekisteriraamatussa eikä myöskään edellämainitussa uudessa julkaisussa, mutta ns. ensimmäinen Henokin kirja kuuluu ainakin Etiopian kirkon pyhiin tekstiin.
”Ja jälleen, katsokaa kesän päiviä, kuinka aurinko on maan yläpuolella. Ja te etsitte varjoa tai suojaa auringon kuumuuden tähden, ja myös maa polttaa kasvavalla lämmöllä, ja niin ettette voi kulkea maalla, tai kalliolla sen kuumuuden tähden.” (Henok, luku 4)
Näinä hellepäivinä on helppo ymmärtää myös profeetta Joonaa, joka suuresti iloitsi risiinikasvista, joka varjosti häntä päivän pahimmalta helteeltä Niniven ulkopuolella (Joona 4:6) 🙂
Vaarallista on helle tukalien kaupunkiasuntojen vanhuksille, ja maaseudulla uhkana ovat metsäpalot…
Apokryfi ”Kolmen miehen kiitosvirsi” on pohjan useammalle virsikirjan virrellemme.
Kuten Lina Sandellin:
1.
Kiitä Herraa, yö ja päivä,
pimeys ja valokin!
Aurinko ja kuu, myös kiitä,
hän on tehnyt teidätkin.
Taivaan tähdet, hiljaisella
matkallanne kiittäkää.
Lähde, virta, meren laine,
ylistykseen yhtykää.
2.
Maailman te vuoret, laaksot,
Herraa kunnioittakaa!
Aamun kirkkaat kastehelmet,
Luojaa saatte heijastaa.
Kiitä Herraa, pienin kukka
laakson laajan liepeellä.
Metsän puut, te huminoikaa
Herran suurta nimeä.
3.
Kiitä Herraa, sadepilvi,
salama ja ukkonen!
Kiittäkää, te kidetähdet
tuiman talvipakkasen.
Kiitä, lumi, raekuuro,
kiitä, myrsky mahtava,
kiitä, leuto lännen tuuli,
illan rusko hehkuva.
4.
Kiittäkää, te Luojan linnut,
erämaiden eläimet,
retkillänne, loukoissanne,
kesyt, villit, nälkäiset!
Merten, virtain kalaparvet,
valasparvet, laulakaa,
kaikki luodut laadullanne
Herraa kunnioittakaa…
(VK 461 1-4)
Haqvin Spegelin versiossa on mm.
5.
Puiden lehdet, juuret,
sienirihmat maan,
laaksot, vuoret suuret
tuokoot kiitostaan.
Niityt, pellot, soikaa
Luojan kunniaa,
metsät huminoikaa,
harjut riemuitkaa.
Kiitos olkoon Luojan,
oikeuden tuojan,
kansaansa hän muistaa…
(VK 457:5)
Samaan sarjaan kuuluu myös Franciscus Assisilaisen Aurinkolaulun mukaan runoiltu (Draeper/Raittila) virsi 455:
1.
Luodut, te Herraa kiittäkää,
äänenne lauluun liittäkää:
Halleluja, halleluja!
Aurinko, päivän valkeus,
kuu, tähtitarhain kirkkaus,
kiitä Herraa, kiitä Herraa!
Halleluja, halleluja, halleluja.
2.
Pakkanen, myrsky, tuulispää,
kuulakas pouta, pilvisää,
kiitä Herraa! Halleluja.
Riemuitse, aamun sarastus,
ylistä, illan ruskotus,
kiitä Herraa, kiitä Herraa!
Halleluja, halleluja, halleluja.
3.
Lähteiden vesi, kirkkaana
palvellen virtaat, alhaalla,
kiitä Herraa! Halleluja!
Voimakas tulen loimotus,
liekkien lämpö, valkeus,
kiitä Herraa, kiitä Herraa!
Halleluja, halleluja, halleluja.
4.
Päivästä päivään, äiti maa,
ruokkia jaksat, kukoistaa,
kiitä Herraa! Halleluja.
Vihreys ruohon heräävän,
kypsynyt voima hedelmän,
kiitä Herraa, kiitä Herraa!
Halleluja, halleluja, halleluja…
(VK 455:1-4)
Ja samaa upeaa haltioitunutta kiitosvirsien sarjaa on psalmin 147 pohjalta runoiltu virsi 324:
1.
Hyvä on Herra, hyvä on Herra,
riemuitkaamme siitä.
Lahjat on Herran, muista sielu niitä,
muista sielu niitä.
Hyvä on kiittää, sieluni, siis kiitä.
Kiittäkää Herraa, kiittäkää Herraa!
2.
Veisatkaa vuoroin, veisatkaa vuoroin
kanteleitten kanssa
nyt yhteen ääneen hänen kiitostansa,
hänen kiitostansa.
Hän viisas on ja suuri voimassansa.
Kiittäkää Herraa, kiittäkää Herraa!
3.
Pilvistä taivaan, pilvistä taivaan
poudan polttamille
pelloille virtaa vettä janoisille,
vettä janoisille,
taas ruoho nousee vuorilaitumille.
Kiittäkää Herraa, kiittäkää Herraa!
4.
Hän luoduillensa, hän luoduillensa
tarpeet aina tuottaa,
elävät kaikki syöttää hän ja juottaa,
syöttää hän ja juottaa,
kaarneenkin poika hoivaajaansa luottaa.
Kiittäkää Herraa, kiittäkää Herraa!…
(Virsi 324:1-4)
TykkääTykkää
Olen miettinyt, että lestadiolaisuudessa elää farisealainen pyhitysoppi, jonka logiikan näen näin:
Puheissa kyllä sanotaan, että pelastumme yksin , ilman tekoja.
Sitten seuraa vaatimuksia. Opetetaan, että säilyäkseen uskomassa tarvitaan tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Tästä temppuradasta on tullut raskas. Meillä on itse keksitty normisto, miten olla uskovainen. Teoista on käytännössä tullut meille tie vanhurskauttamiseen. 🤔
Oikeasti kai lienee niin, että uskovainen elää pyhää elämää, pyhittää, koska on pyhä Kristukseen uskomisen vuoksi, eikä niin päin, että koska elää pyhää elämää pyhittämällä, olisi pyhä.
Toinen asia: Voiko yhteistyö muiden herätysliikkeiden kanssa olla mitään muuta kuin sujuvaa viranomaisyhteistyötä, jos uskonkäsitys on lähetystyömäinen suhteessa muihin kristillisiin (konservatiivi)piireihin?
TykkääTykkää
.. yksin USKOSTA ilman tekoja..
Tärkeä sana puuttui 🙂
TykkääTykkää
Niin – tulkintamme on tosiaan tietysti kovin epäreilu, jos ja kun, emme laske ”töihin” omaa kilvoittelua, synninpoispanemista, hengen hedelmiä, jopa kulttuurisidonnaisten perinnäissääntöjen tarkkaa noudattamista – mutta jos ulkopuolinen sellaisia mainitsee, niin ne leimataan heti lainomaiseksi pelastuksen ”ansaitsemiseksi”… !? 🙂
TykkääTykkää
Lain ja evankeliumin suhde muuttuu ajan muutosten myötä. Ennen vanhaan 100 naista oli pyykillä ja 99:llä oli harmaa esiliina ja yhdellä punainen, niin tuo yksi sai yhteisön tuomion koreilusta, itse olen henkilökohtaisesti jo kauan ajatellut että yhteisön tuomio ja Jumalan tuomio on eri asia.
Sanotaan että täytyy valita kaita tai lavea tie, jos ei ole mistä valita. Valinnanvapaus noin 2000 vuotta on ollut Eurooppalaisen yläluokkaisen miehen oikeus, noin 300 vuotta sitten hiljalleen kehittyneen yksilönvapauden aatteiden myötä myös keskiluokkaiset ovat päässeet valitsemaan, naiset ovat noin. 100 vuotta saaneet valita kaidan tai lavean.
Jeesuksen aikaan varsinkin lähi-itä muodostui lukuisista eri heimoista, klaaneista ja sukukunnista ja vieläkin muodostuu tosin löyhemmin sitein. Jeesus onnistui rikkomaan kaiken muun toiminnan ohessa myös universaaleja kulttuurin megatrendejä. Monet pitävät esim. prostitoituja kaikista syntisimpinä joten on merkillepantavaa miksi Jeesus oli nimenomaan tällaisia naisia kohtaan erityisen laupias ja armahtavainen. Hän varmaan ymmärsi Universaalin megatrendin heimojen sisällä, esim. naisen asema muodostui seuraanvanlaisesti: Kauneimmat tytöt oli osa yhteisöjen politiikkaa jotka naitettiin toisten sukujen hallitsoiden ja merkkihenkilöiden puolisoiksi. Ns.tavikset muodostivat suurimman massan tavallisine perheineen. Vähempiarvoisimmat naiset laitettiin hyötykäyttöön porttolaan, eipä heillä ollut mistä valita kun jo ruuan saanti sukukunnan ulkopuolella oli käytännössä mahdotonta. Tietenkin valinnan suoritti heimojen ja sukujen päämiehet.
Lähinnä Katollisen kirkon ansiota on, että tällaisilla vähempiarvoisilla naisilla on ollut jo satoja vuosia tapana pitää huoneensa seinällä Jeesuksen kuvaa, uskon kohteena ja arjen voimavarana. Jumalan tuomio osoittaa myös uskon ja tekojen välisen kuilun sekä niiden yhtä-aikaisuuden, kumpi on lopulta merkitsevämpi.
TykkääTykkää
Suuri kiitos Roosalle Uuden Tien haastattelusta: https://uusitie.com/pitaisiko-vanhoillislestadiolaisten-ja-muiden-kirkon-konservatiivien-lahentya/. Tärkeitä ajatuksia, joita varmaan voisi täälläkin pohtia.
”Kirkkohistorian professori Jouko Talosen arvion mukaan vanhoillislestadiolaisuuden valtauoma ei ainakaan tällä hetkellä lämpene ajatukselle lähentymisestä, koska siinä on niin vahva kirkkopoliittinen lataus.” Onkohan Talonen oikeassa?
Myös Kotimaa24 on huomioinut haastattelun uutisessaan ”Vanhoillislestadiolainen bloggaaja patistaa liikettään yhteistyöhön muiden konservatiivien kanssa, 25.07.2018 16:30 – Meri Toivanen | Teologia”. Näyttää olevan tämän hetken luetuin uutinen ja kommenttejakin tuntuu tulevan.
TykkääTykkää
Helluntailaisten kanssa on tehty 15 vuoden vuokrasopimus Keuruulla.
Jos varmana tietona tiedettäisiin helluntailaisten tuudittavan ihmisiä väärään rauhaan ja siten viimeistelevän heidän matkansa helvettiin, olisi aivan käsittämätöntä tukea heidän toimintaansa miljoonaluokan (?) tai ainakin satojen tuhansien taloudellisella panoksella. Vielä 1990-2000-luvuilla tällainen yhteistyö olisi ollut aivan mahdoton ajatus. Menneiden vuosikymmenten toimintamalli olisi tietenkin ollut johdonmukaisempi. Toivottavasti kyse ei kuitenkaan olekaan ihmisen sisäisesti rampauttavasta moraalisesta lipsuilusta mokoman pikku käytännön hankaluuden eli Jämsän opiston tilanpuutteen vuoksi.
Pitääkin yrittää suhtautua optimisesti ja ajatella äärimmäisten seurakuntakäsitysten olevan vähitellen lientymässä. Ehkä kyse ei ole vain tarkoitus pyhittää keinot-tyyppisestä suljuilusta tai ehkä tällainen yhteistyö muuten vaan koituu pitkällä aikavälillä siunaukseksi kristillisyydelle.
Jumalanpalveluksen yhteisessä esirukouksessa pyydettiin Jumalan johdatusta myös sille työlle, jota tehdään Ison Kirjan alueella. Voidaanko sanoa ääneen myös, että suhtaudumme toiveikkaasti sellaiseen ajatukseen tai emme ainakaan torju sitä mahdollisuutta, että myös helluntaiseurakunnan kautta voidaan vaikuttaa elävää uskoa? Ei kai me muuten oltaisi merkittävässä taloudellisessa yhteistyössä. Vai?
Roosasta tehtyjen haastattelujen innoittamana kyselen minäkin, millaista yhteistyötä voitaisiin tehdä meitä paljon lähempänä olevien luterilaisten yhteisöjen kanssa?
TykkääTykkää
Siionin kevät: “Pitääkin yrittää suhtautua optimisesti ja ajatella äärimmäisten seurakuntakäsitysten olevan vähitellen lientymässä. Ehkä kyse ei ole vain tarkoitus pyhittää keinot-tyyppisestä suljuilusta tai ehkä tällainen yhteistyö muuten vaan koituu pitkällä aikavälillä siunaukseksi kristillisyydelle.”
Toivotaan näin. Itsekin kuuntelin seuraradiosta Jämsän seurojen jumalanpalvelusta ja laitoin merkille esirukouksen pyynnön.
Yhteistyökuvioista: kannatan Roosan tavoin yhteistyötä muiden ns. konservatiivisten kristittyjen kanssa. Se on ehdottomasti selkeämpää kuin nykyinen suljuilu. Ehkä helluntailaisista on helpompi aloittaa, ja sitten etsiä yhteisiä polkuja “meitä paljon lähempänä olevien luterilaisten yhteisöjen kanssa?”
Sinänsä tämäkin kirkkopoliittinen keskustelun aihe liittyy otsikon aiheeseen “Mitä on pyhä?”. Pidämmekö me vanhoillislestadiolaiset niin pyhänä ja rajattuna omaa seurakuntakäsitystämme, että teemme sittenkin mieluummin yhteistyötä niiden hengellisten yhteisöjen kanssa, joilla ei ole oikein mitään opillista yhteyttä kanssamme? Kun mennään liian lähelle opillisesti, voidaankin joutua kyseenalaistamaan ja venyttämään “pyhän” rajoja?
TykkääTykkää
Olen miettinyt, että onko minun viisasta jatkaa keskustelua apokryfisistä kirjoista. Kuitenkin ajattelin, että vähän selvennän, mitä tarkoitin, kun varoittelin uskomasta noihin kirjoituksiin. Siitä on kauan kun niitä itse tutkin, apokryfisiä kirjoja ei ole juuri luettu saarnan aiheeksi, vaikka niitä on Bibliassa.
Vanhan testamentin kirjoituksia on monin kohdin melkoisen vaikea ymmärtää, esimerkiksi sen kun Jumala itse tappoi pieniä lapsia, että faarao olisi päästänyt Israelin kansaa pois orjuudesta. En minä kiellä ketään tutkimasta näitä kirjoituksia, mutta varoitin, että arvioisitte onko kaikki kirjoitus Jumalasta lähtöisin.
Luther pitää kunigas Antiokusta Antikristuksen esikuvana. Lutherin mielestä opimme hänen teoistaan tuntemaan oikean Antikristuksen, joka oikeaa jumalanpalvelusta hävittää, että kun semmoista tapahtuu silmiemme edessä, emme hämmästyisi.
Makkabealaisten kirjoja on enempi kuin nuo kaksi kirjaa jotka on otettu Bibliaan. Mielestäni kirjojen arvo enemmänkin painottuu historiaan kuin Jumalan ilmoitukseen. Löysin nuorena toisesta makkabealais- kirjasta kertomuksen hurskaan miehen Ratis- nimisen. Kun häntä tultiin tappamaan ja kiduttamaan, hän teki itsemurhan.
Toisen makkabealaiskirjeen neljännentoista luvussa hänestä kerrotaan:
”Kuin hänestä kaikki veri oli juossut ulos, otti hän kuitenkin suolet ruumiistansa ja heitti ne sotamiesten keskelle ja huusi Jumalan tykö, joka elämän ja hengen Herra on, että hän ne kaikki hänelle jälleen antaisi ja niin hän kuoli.”
Voi tämä kertomus olla tottakin, no ainakin Makkabealaisten kirjassa kerrotaan myös monenlaisista rituaaleista, ei vain juutalaisiin kohdistuneista, mutta myös juutalaisten teoista:
”Juudas, joka henkensä ja tavaransa kansansa edestä alttiiksi antanut ja hamasta nuoruudestansa kansallensa paljon hyvää tehnyt oli, käski hakata pois Nikanorin pään ja kädet olkapäineen ja kanssansa Jerusalemiin viedä.
Kuin hän sinne tuli, kutsui hän väkensä kokoon ja asetti papit alttarin eteen ja lähetti linnaan vihollisten perään.
Ja näytti Nikanorin pään ja pilkkaajan käden, jonka hän Kaikkivaltiaan pyhää huonetta vastaan ojentanut ja itseänsä paljon kerskannut oli.
Hän leikkasi myös jumalattomalta Nikanorilta kielen ja käski kappaleiksi lintuin eteen hakata ja käden, jolla hän hulluutta tehnyt oli, templin puoleen ripustaa ylös.” (2.Makkb.k.15:30-33)
Uudentestamentin aikaisia kirjoituksia löytyy myös paljon, esimerkiksi Tuomaan evankeliumi. Gamalielin evankeliumista Markku jo kirjoittikin pätkän. Lisäksi kirjoituksia löytyy vielä paljon lisääkin. On ollut suuri Jumalan antama viisaus, kun kaikkien kirjoitusten seasta on meille voitu koota raamattu, sillä alkuperäistä yhtenäisenä kirjakokoelmaa, eli Raamattua ei ole ollut olemassa. Alussa oli suuri määrä erilaisia tekstejä, jotka ovat kehittyneet itsenäisesti, myöhemmin ne kanonisoitiin eli liitettiin osaksi Raamattua.
Minä en halua enempi tästä asiasta keskustella, Markulla on hyvin paljon enempi tietoa historiasta, koulutus ja ammatti historiasta. Minä olen vain itsekseen tutkinut ja siitäkin ajasta on vierähtänyt vuosikymmeniä. Kerron vain oman näkemykseni näin entisen maanviljelijän aatoksin, sen mitä ajattelen.
TykkääTykkää
Kirjoitan muutamia ajatuksia, joita on tässä matkan varrella herännyt kommenteista ja Roosan välikysymyksistä 😊.
Ensinnäkin palaisin vähän aiempiin suviseurasaarnojen kommentointiin, jossa Heino muistaakseni hämmästeli, että meille riittää se, kun pyöritellään puheessa syntien anteeksiantamuksen vakuutusta Jeesuksen nimessä ja veressä. Jäin miettimään tätä. Voisiko tällä olla yhteys tuohon, että pyhitysopetus on jäänyt lapsenkenkiin? Onko liikaa omasta huonoudesta ja syntisyydestä muistuttelua, onko se vähän viemässä Jumalan lapsen iloa ja rohkeutta olla avoimesti Jeesuksen seuraaja maailmassa ja antaa tämän näkyä myös muille? Pyhitys voisi konkreettisesti näkyä lyhyesti sanottuna Jumalan sanan kanssa runsaasti ”seurustelemisena”, siis että Raamatun ja sitä tukevan hengellisen kirjallisuuden lukeminen/kuuleminen/tutkiminen/oppiminen kuuluisi jokapäiväiseen elämään. Siitä voisi seurata sitten ties minkälaista arjen pyhityselämää, johon malli ei tulisi ulkopuolelta, vaan nousisi itsen sisältä. Vaikkapa virkistynyt rukouselämä, viikoittainen hakeutuminen ehtoollispöytään, ripin käyttö jne. Sen muistaminen, että olen Jumalan lapsi, tilanteessa kuin tilanteessa, mitä se sitten ikinä kullekin tarkoittaakin.
Toinen juttu, jota mietin viime kommentoinneista, oli naisten ”puheoikeus”. Sanottiin, että naiset saisivat olla iloisia, kun saavat myös kertoa ilosanomaa eteenpäin. Kuitenkin kun katson esim. suviseurojen tai opistoseurojen seuraohjelmia, kovin on miesvoittoista puhujaa (ei yhtään naista). Oppimme varmaan sallisi, että ainakin pyhäkoulun ja puheenvuoron pitäjä voisi olla nainen, mutta tähän asti kaikki ovat olleet miehiä. Miksi näin?
Sitten vielä kiitos linkistä Roosan haastatteluun liittyen, ja suurkiitos Roosalle näistä rohkeista ajatuksista, joita tuot julkisuuteen! Toivottavasti tämä vaikuttaa myönteisesti uskonpuhdistukseen liikkeessä. Asiat ovat mielestäni juuri niin kuin haastattelusta käy ilmi. Kyllä tämä vahvisti käsitystä, että johdossa tehdään liikkeen yhtenäisyyden säilymisen puolesta kaikki voitava, mutta ymmärretäänkö siellä sitä, että se tehdään kaikkein heikoimpien ja haavoittuvimpien kustannuksella? Ne, joilta tämä Roosan mainitsema turvallinen kupla on puhjennut, voivat kokea entistä suurempaa turvattomuutta ja ahdistusta, kun tabuista pidetään edelleen kiinni. Välillä tuntuu, että liikkeestä on tullut pärjääjien yhteisö, niiden, jotka pystyvät elää tämän kirstyn mainitseman temppuradan mukaan. Radalta putoajien, heikkojen, herkkien ihmisten kohtaaminen on vaikeaa, koska radalla edelleen temppuilevat saattavat menettää siten turvallisuuden tunnettaan. Temppuradan kulkemisen tarpeellisuutta ei siksi voi rehellisesti ja suoraan kyseenalaistaa.
Mutta onko tällainen toiminta kristillisen etiikan mukaista? En tiedä.
Kiitos myös kommenteista muiden hengellisten liikkeiden kanssa tehtävään yhteistyöhön. Hyvin mielenkiintoista.
TykkääTykkää
Vielä jatkan kun ajatus lähti juoksemaan. 🙂
Siihen temppurataan kuuluu myös tietynlainen ajattelutapa, esim. juuri sitoutuminen tähän eksklusiiviseen seurakuntaoppiin.
Siten tällainen uusi ajatus, että joku helluntailainenkin voisi mahdollisesti pelastua, voi käynnistää ajatteluprosessin. Lapsuudesta saakka on ehkä ”kilvoitellut” ajatellen, että se naapurin tosi mukava helluntailainen setä ei pääse taivaaseen, koska se ei voi olla oikein uskomassa, kun ei käy ry:n seuroissa. Jos usko ja turva on paljon ollut kiinni eksklusiivisessa seurakuntaopissa, ja siinä, että ainoastaan tässä joukossa pelastuu, joutuu tällaisia ajatuksia kohdatessa miettimään, mikä sen turvan lopulta antaa, mikä on tietysti loppujen lopuksi hyvä asia.
Toisaalta vaakakupissa on myös ne ihmiset, jotka kokevat turvaa ja luottamusta silloin, kun saavat sanoa ajatuksiaan (tällaisia ”uudenlaisiakin”) vapaasti ääneen, olla omia itsejänsä, juuri ilman tuota pelkoa epäuskoiseksi leimautumisesta (haastatteluun viitaten). Totuudessa ei kyllä pitäisi olla mitään pelättävää.
Todellinen turva ei ole seurakunnassa, eksklusiivisessa seurakuntaopissa tai seurakunnan erehtymättömyydessä. Se on Jumalassa. Ugh. Olen sanonut tämän varmaan ennenkin.
TykkääTykkää
Ajatuksia vielä seurakuntaopista. Eksklusiivinen seurakuntaoppi ei arvioni tai havaintojeni mukaan ole itseisarvo, vaan sillä on vain välinearvo. Opillisena perustelunahan ei juuri muuta tule mieleen kuin usein siteerattu Lutherin maininta Isossa Katekismuksessa pienestä pyhästä joukosta (kolmas uskonkohta).
Raamattuhan taas jättää aivan avoimeksi sen, tarkoittaisiko ”yksi lauma” yhtä ihmisjoukkoa vai kaikkia Kristukseen uskovia, joita voisi olla monessa ihmisjoukossa. Mutta sielun autuuden haastolla Raamattu varoittaa tuomitsemasta väärin. Siksi asiassa tulisi palata aivan alkuperäiseen lestadiolaiseen seurakuntakäsitykseen. Tästä asiasta olen kirjoittanut historiallisena aikoina enemmänkin tässä kirjoituksessa .
Mutta siis tosiaan välinearvolla tarkoitan sitä, että poissulkeva seurakuntaoppi tosiasiallisesti suojaa itseisarvona olevaa yhteisöllistä turvallisuutta. Uskon, että opista voitaisiin vähin äänin luopua, ellei olisi pelkoa siitä, että samalla asetettaisiin vaaralle alttiiksi vakiintuneiden elämäntapojen tuoma sosiaalinen turvallisuudentunne, luovuttamaton oppi ehkäisyn torjumisesta, herätysliikkeen elinvoimaisuus ja suuruus yms. asiat. On myös ääneen lausuttu huolta siitä, että joku voi uskoa ”toisella tavalla” tai ajatella, että muualla voi uskoa ”helpommin”. Pelkään vain, että tausta-ajatus pitemmän päälle kääntyy itseään vastaan. Luopujia on paljon eikä siinä muurit auta kuin näennäisesti.
TykkääTykkää
Kiitos linkistä Roosan haastatteluun.
Ja todellakin, hieno tuo Siionin Kevään ajatus, että ehkä seurskuntakäsitys oikeasti on avartumassa!
Mutta, miksi keskustelua ja yhteistyötä vain konservatiivisiin piireihin? Konservatiivit taitavat kaikki mieltää itsensä lähtökohtaisesti alkuperäisiin, perinteisiin, muuttumattomiin ja sen vuoksi ajatella että mitä vähemmän muuttuu, sitä oikeampaa on. Mutta jossain vaiheessa kun aika on kypsä, voisi keskustella siitäkin, mitä kaikkea konservatiivisuus onkaan. Voi kai se niinkin olla, että kristinuskon ydinsanoma rakkaudesta ja armosta säilyy puhtaimpana ja alkuperäisenä juuri päinvastaisessa ilmapiirissä? Kun ydinsanomaa pidetään elävänä, täytyy tapoja ja käytänteitä koko ajan päivittää. Koska Raamattu välittää meille etupäässä arvoja ja asenteita, täytyy konkreettisiin tilanteisiin ja käytäntöihin etsiä itse ( toki saattomiesten ja seurakunnan kanssakin) toimintamallit sen hengen, mallin ja asenteen avulla, jonka Jeesus näytti. Täytyy koko ajan kysyä miksi. Teen näin, en suosi tuota – miksi? Mikä vie lähemmäs Jumalaa se on sitä, joka vie yleensä myös lähemmäs lähimmäistä.
No, tottakai konservatiivit ovat helpoin yhteistyötaho, mutta jollain tavalla kurkotan mielessäni siitäkin eteen päin.
TykkääTykkää
Kirsty: ”…tottakai konservatiivit ovat helpoin yhteistyötaho, mutta jollain tavalla kurkotan mielessäni siitäkin eteen päin.” Allekirjoitan.
Ei konservatiivisuus itsessään ole mikään autuaaksi tekevä asia, tyyliin: mitä konservatiivisempi, sitä oikeampi tai parempi. Tai mitä liberaalimpi, sitä huonompi. Kumpaankohan kategoriaan olisimme Jeesuksen luokitelleet sen aikaisessa hengellisessä yhteisössään? Jeesus käytännössä kyseenalaisti, ylitti ja uudelleen tulkitsi vallitsevat ajattelun ja sosiaalisen normiston rajat.
Kun Jeesus aloitti väännön paholaisen kanssa erämaassa tai kävi dialogia epäilevien opetuslasten kanssa Emmauksen tiellä, Hän vetosi: ”Näin on kirjoitettu.”
Itseäni mietityttää se, että mItenkä kirjoituksiin vetoaminen tai raamatullisuus eroittuu fundamentalistisesta Raamatun tulkinnasta?
TykkääTykkää
Kiitos, hyvin kiteytetty, Siionin Kevät.
Mistä kaikista asioista pitäisi olla samaa mieltä, jotta voisi viritellä yhteistyötä? Uskon kohde, kolmiyhteinen Jumala, on kai ykkösenä, ja siten uskontunnustuksen allekirjoittaminen?
Jos joku henkilö sanoo, että uskoo uskontunnustuksen mukaan, ja lisää vielä omin sanoin, että uskoo, että Jeesus on hänenkin henkilökohtainen Vapahtajansa, ja että hän on uskonut/uskoo syntinsä armosta anteeksi Kristuksen sovitustyön tähden ja saa siten iankaikkisen elämän, voinko sanoa, että uskon eri tavalla, vaikka joissakin opin käsityksissämme olisikin eroavaisuuksia…?
TykkääTykkää
Palaan vielä Jupen esille nostamaan alkoholiteemaan. Jupe kirjoitti raamatullisesti.
Rovasti Heikki Nissinenkin varoitti tänään Ranuan opistoseurojen jumalanpalvelussaarnassaan vääristelemästä Jumalan sanaa… Alkoholiopetuksemme kuvastaa ja siihen tiivistyy raamatuntulkintamme, perinnäissääntöjemme ja jopa dogminrakennuksemme liittyvät suoranaiset argumentaatiovirheet; tarkoitus pyhittää keinot yms. – valitettavasti näin on sanottava! Eikä tätä teemaa ole otettu esille uudessa SRK:n julkaisemassa kirjassakaan (”Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti”), vaikka yleisellä tasolla kulttuurista ja kulttuurisidonnaisuudesta kirjoitetaankin.
On oikein ja autuaallista pidättäytyä alkoholista aina absolutismiin asti – varsinkin tällä meidän suomalaisella/arktisella geeniperimällä, jos ja kun siihen meillä usein vielä liittyy itsetunto-ongelmat.
Lars Levi Laestadius taisteli ”väkiviinalohikäärmettä” vastaan; siis erityisesti sitä, että alkuperäiskansaamme lappalaisia eli saamelaisia kolonialistisesti hyväksikäytettiin, orjuutettiin ja tuhottiin alkoholilla. Ennen muuta hän vastusti paloviinaa (brännvin) eli tislaamalla eli polttamalla tuotettua vahvaa ”väkiviinaa”. Viinan kotitarvepoltto oli vuosisatoja pappiloiden, mutta sitten myös talonpoikien oikeus ja sivuelinkeino. Paloviinan valmistus eli tislaaminen oli keksitty keskiajalla ja sillä päästiin aivan erilaisiin alkoholipitoisuusprosentteihin verrattuna aikaisempiin jo tuhansia vuosia tunnettuihin käymismenetelmiin.
Lestadiolaiskristittyjen laajasti kannattama Maalaisliitto/Keskustapuolue/Suomen keskusta oli alkujaan Santeri Alkion johdolla sitoutunut tiukasti täysraittiuteen, siis absolutismiin ja kieltolakiin. 2000-luvulla lipilaarien kaapattua vallan puolueessa, on jokainen Keskusta-johtoinen hallitus toteuttanut alkoholin myynnin/tuonnin vapautusohjelmaa, joka on tuottanut tuhansia alkoholisairauksiin ja väkivaltaan kuolleita puhumattakaan lievemmistä vahingollisista seurauksista rikoksina mukaan lukien liikenteessä tapahtuvat, perheiden hajoamiset, työkyvyttömyys, lasten pahoinvointi… Alkoholin seurausten aiheuttamat kulut välillisinekin vaikutuksineen on arvioitu valtion vuosittaisessa budjetissa maximissaan jopa yli kymmeneksi miljardiksi euroksi!
Tupakoinnin suhteen politiikot eivät suinkaan puhu rajoitusten karsimisesta, siitä on tullutkin jonkinlainen sijaistoiminto sille, että paljon tuhoisemman alkoholin suhteen politiikka on ollut päinvastaista. Äänestäjien person viinapään suhteen olisi näet poliittinen itsemurha rajoittaa alkoholin tuontia, myyntiä ja käyttöä – varsinkin ennen vaaleja. Eikä tämä ole horjuttanut lestadiolaiskristittyjen tukea jopa ”esivallaksi” miellettyä Keskustan lipilaaria valtaeliittiä kohtaan…
Ylen sivuilla on useita ohjelmia / uutisia, joissa suhtaudutaan kriittisesti suomalaiseen alkoholin käyttöön kuten:
”Tutkimus: Jo kohtuullinen alkoholin käyttö vahingoittaa nuorten elimistöä
Tutkimuksen mukaan muutoksia havaittiin myös niillä nuorilla, jotka joivat sosiaalisesti hyväksyttyjä määriä alkoholia.” YLE 28.6. 2018
”Juhannus on kriisipuhelimen ruuhka-aikaa – alkoholi, riidat ja sukulaisten aiheuttamat paineet ahdistavat monia jo etukäteen” YLE 21.6. 2018
”Ykkösaamun kolumni. Taneli Heikan kolumni: Alkoholiin kaatuneiden muistomerkki olisi kansallinen kulttuuriteko Kuka rakentaisi alkoholikuolemien muistomerkin? Se antaisi omaisille oikeuden muistella ihmistä, jonka elämä oli arvokas. Siitä tulisi nähtävyys, jonka äärellä omaiset saisivat tunnustaa surunsa ja rakkautensa julkisesti ensimmäistä kertaa, kirjoittaa Taneli Heikka.
Alkoholi on Suomen unohdettu sota. Se on kaatanut miehiä ja naisia mykkiin hautoihin vuosituhansia. Alkoholin 1300 vuosittaista suoraa uhria ei saa muistella…” YLE 11.7.2018
Kristillisyydessämme argumentointi alkoholikysymyksessä on ollut kuitenkin Raamatun suhteen yksipuolinen ja jopa vääristelevä; 1970-luvulla julkiparannuksia voitiin teettää sitomisen uhalla kotikaljan vahvuista pilsneriä ostaneillekin – ja kun yleisesti edelleen väitettiin, että juuri Raamattu kieltää yksiselitteisesti kaiken alkoholinkäytön. Eihän se niin ole. Raamattu varoittaa alkoholin vaaroista, kieltää humaltumisen ja juoppouden, mutta VT:n aikana vain Herran nasiirit ym. erityislupauksen tehneet sitoutuivat absolutismiin. Jeesuskin teki tällaisen lupauksen, mutta vasta viimeisellä ateriallaan:
”Totisesti: minä en enää maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä Jumalan valtakunnassa.” (Mark. 14:25)
Isäni saarnasi vielä 1970-luvun alkupuolella Paavalin syntiopin mukaisesti, että viininkäyttö kuului Välimeren kulttuuriin, eikä sen kohtuullinen käyttö ollut heille syntiä, kuten meille… 🙂 Epäilen, etä HS ja kumppanit siitä häntä puhuttelivat, ettei Pyhä Henki puhu eri aikoina eri tavalla (?! 🙂 ja niinpä en muista hänen puhuneen siten 1980-90-luvuilla…
Ensimmäisenä ihmetyönään Jeesus teki Kaanaan häissä kaksi saavillista viiniä. Ja kun Johannes Herran nasiirina ei juonut viiniä ja söi vaan hunajaa ja nyt taas muodikkaita heinäsirkkoja, niin Jeesuksesta sensijaan sanottiin:
”Ihmisen Poika on tullut, hän syö ja juo, ja te sanotte: ’Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja syntisten ystävä!’ (Luuk. 7:34)
Ja jos viini olisi ollut perkeleestä, ei hän olisi asettanut sitä uuden liiton Pyhän aterian juomaksi:
”Aterian jälkeen hän samalla tavoin otti maljan ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne.” (Luuk. 22:20)
Tai Hän vertaa jatkuvasti: ”Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. (Joh. 15:1)
Vielä viimeisellä hetkellään: ”Jeesus joi viinin ja sanoi: `Se on täytetty.` Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä.” (Joh. 19:30)
Paavalin mukaan: ”Myös seurakunnanpalvelijoiden on oltava arvokkaita ja vilpittömiä. He eivät saa käyttää liikaa viiniä eivätkä tavoitella omaa hyötyään.” (1. Tim. 3:8)
Mutta, tästä huolimatta – ilman muuta varsinkin meille suomalaisille, joilla osalla on alkoholismille aivan erityisesti altistava geenimuutos – on turvallisinta pitää jopa täysraittiuden linjaa, ja Jumala siihen kristityitä auttakoon edelleenkin!
TykkääTykkää
Jupe ja Markku kirjoittavat hyvin alkoholiteemasta, kiitos teille. Laestadius taisteli hyvällä menestyksellä tätä ”viinapirua” vastaan ja luulen, että lestadiolaisuudessa on käsitys viinan synnillisyydestä täältä periytynyt. On tosiasia, että lappi oli hukkua viinan tuomaan kurjuuteen.
Minä en ehkä ole paras henkilö puhumaan / kirjoittamaan tästä asiasta, koska en omaa minkäänlaista kokemusta viinasta, en edes viininjuomisesta. Innostuin kommentoimaan, kun huomasin Markun kertovan isänsä käsityksestä, siis raamatunaikaisesta käsityksestä, joka on ollut minulla ihan samanlainen.
Nuorena istuin seurapenkissä, kuuntelin Lauri Taskilan saarnaa television synnillisyydestä, miten vanha pariskunta oli kesken seurojen lähtenyt katsomaan jotain hupailuohjelmaa, oliko joku Akseli ja Hilma – nimistä. Tämän jälkeen hän kertoi miten suuri synti on juoda keskikaljaa. Joku uskova vanhus oli kertonut, että hänellä on vatsa mennyt niin huonoksi, että lääkäri oli määrännyt yhden keskikaljapullon nautittavaksi päivässä ennen ateriaa ja tämä neuvo oli tehonnut, vatsa oli rauhoittunut.
Taskila kertoi, että hän oli varoittanut tästä synnillisestä keskikaljasta, jolloin vanha mies oli sanonut, että hän silloin kuolee jos ei vatsaa saa näin hoitaa, kuten lääkäri oli neuvonut. Tähän Lauri kertoi sanoneensa, että anna kuolla, pääset taivaaseen.
Pidin tätä Taskilan käsitystä vääränä, mutta enpä sanonut mielipidettäni kenellekään. Myöhemmin kun epäilin henkiopin oikeellisuutta, lensin kuin ”leppäkeihäs” ulos ry:stä. Uskonnolliset liikkeet jotka ovat hyvin järjestäytyneet, niissä taitaa vallita vahvempien oikeus. Kun HS kaatui, Lauri Taskila sanoi, että Heikki ei koskaan enää tule nousemaan. Lauri oli myös saanut ns. ”hoitoa” häneltä.
Usein olen miettinyt, miten nuo puhujat, jotka eivät ole itse omineet henkioppia, miten he ovat selvinneet niin, etteivät ole tulleet ”sastanan haltuun” heitetyiksi? Jos on ihan rehellinen Jumalan ja ihmisten edessä, ei voi jatkuvasti tehdä pakkoparannuksia. Olen kyllä itsekin tehnyt noita ”pakkoparannuksia” koska en yhtään ymmärtänyt ja jouduin aina uudestaan uusimaan väärähenkiparannustani, koska kysyin, että miten olen tätä syntiä tehnyt?
Minun naapurissa on rivitalo, kaikki asukkaat ovat alkoholisteja. Rivitalon omistaa helluntailainen saarnamies. Asukkaita kuolee vähän väliä, mutta ei hätää, helluntaiuskovilla on koko maata käsittävä verkosto, joten tyhjentyvä asunto saa uuden vuokralaisen heti.
Entinen naapurini poika asui myös tuossa rivitalossa, hän yritti raitistua, neuvoin häntä muuttamaan pois juoppojentalosta, sanoin; ”et sinä kykene raittiuteen, jos et muuta.” Hän ei uskonut, kaksi kuukautta oli ilman kaljaa, sitten retkahti ja jonkin ajan kuluttua kuoli. Tämä helluntailainen saarnamies kehuu, että hän tekee Jumala valtakunnan työtä, kun hankkii itselleen vuokralaisia. Ostaa hometaloja asutta heitä niihin.
Kyllä helluntaisuudessa myös on alkoholin nauttiminen kielletty, enkä minä myöskään ole antamassa lupaa juoda. Olin kerran vaimoni kanssa, oliko jokin poliittinen tilaisuus, vai mikä en muista? Kuitenkin olimme ravintolassa (hienossa seurassa) tarjoilija toi pöytäämme viinilaseja, vaimoni pyysi meille kahvia. Saimme sääliviä katseita, kuiskasin vaimolleni, että mehän olemme maanviljelijöitä.
TykkääTykkää
Tänään oli ylen sivulla valmistuneeseen väitöskirjaan perustuva uutisartikkeli:
https://yle.fi/uutiset/3-10312887 ”Tuikku murheeseen vain syventää murhetta – väitöstutkimus vahvistaa alkoholin ja masennuksen yhteyden. Humalajuomisesta ja masennuksesta yhdessä syntyy kierre, joka voi saattaa koko elämän sivuluisuun…”
TykkääTykkää