291 kommenttia artikkeliin ”Näin aloitat säännöllisen Raamatun lukemisen”

1. Hyvä kirjoitus, ja varmasti tarpeellinen kulttuurissa, jossa Raamatun lukemista on vieroksuttu(miksi?).

   Kuitenkin yhden asian haluaisin sanoa: Raamatun lukemiseen ei ole kristityillä eikä kenelläkään muullakaan minkäänlaista velvollisuutta.
   Älä siis käsitä tätä blogitekstiä minkäänlaiseksi pakotukseksi, äläkä turhaan koe syyllisyyttä, jos et jaksa lukea (tai et halua jostain muusta syystä halua).
   Monet kokevat Raamatun lukemisen olevan tukena kristityn matkalla, mutta jos sinusta ei tunnu siltä, ei sitä tietenkään kannata tehdä.

   TykkääTykkää

   09/08/2018 klo 15:08 Vastaus

   1. ”Monet kokevat Raamatun lukemisen olevan tukena kristityn matkalla, mutta jos sinusta ei tunnu siltä, ei sitä tietenkään kannata tehdä.”

      Herää kysymys, millainen kristitty ei koe Raamatunlukemisen olevan tukena kristityn matkalla ja ei sen takia halua lukea sitä?

      Paavali sanoo, että ”…Kristuksen rakkaus pakottaa meitä…” (2. Kor. 5:14). Sanoisin, että samalla tavalla Kristuksen rakkaus ”pakottaa meitä” lukemaan Raamattua, jotta voimme kasvaa uskossa ja Jumalan tuntemisessa. Enkä puhu nyt opillisen ymmärryksen lisääntymisestä, vaan hengellisestä kasvusta, hengellisen viisauden ja ymmärryksen saavuttamisesta jonka kautta tapahtuu käytännössä myös hengellinen kasvu, kasvu rakkaudessa ja Jumalan tuntemisessa tietysti yhdessä käytännön kilvoittelun kanssa, jota em. asiat tukevat merkittävästi.

      Rehellisesti sanottuna ihmettelen, jos joku kristittynä itseään pitävä ei halua tai jaksa lukea Raamattua koskaan, jos sellainen on saatavilla.

      Mitä tulee omiin kokemuksiin, yleensä luen joka päivä jonkunverran, vähintään aamuisin ja iltaisin.

      Jos katsotaan, miten sitten luen Raamattua, yleensä luen joko siten, että aloitan alusta (1. Moos) ja luen loppuun (Ilm.), mutta samalla myös luen yleensä sieltä täältä, tai luen jotain tiettyä aihetta koskien tai sitten luen vaikkapa jotain tiettyä kirjaa, tai, aika usein, uutta testamentti alusta loppuun. Eli rinnakkain luen alusta loppuun, mutta myös esim uutta testamenttia alusta loppuun tai jotain muuta haluamaani kohtaa (oliko riittävän sekava? :D). Lisäksi luen yleensä iltaisin psalmeista (alusta loppuun, taikka sitten jos on mielessä joku tietty psalmi, niin siitä) ja aamulla sananlaskut/saarnaaja/job/psalmit/jesaja (psalmit illalla ja sananlaskut aamulla on hyvä kombinaatio, olen tehnyt sitä jo niin paljon alusta loppuun, että vaihdan välillä tai sitten otan vain jonkun psalmin tai sananlaskun :P).

      Viimeaikoina olen liittänyt aamurukouksiini Psalmista 143 (viholliset ajattelen enemmän hengellisinä kuin fyysisinä):

      ”Sinuun minä turvaan — osoita laupeutesi jo aamuvarhaisesta! Sinun puoleesi minä käännyn — opeta minulle tie, jota kulkea!
      Herra, pelasta minut vihollisteni käsistä! Sinun luonasi olen turvassa.
      Sinä olet minun Jumalani — opeta minua täyttämään tahtosi! Sinun hyvä henkesi johdattakoon minua tasaista tietä.
      Nimesi tähden, Herra, anna minun elää! Vapauta minut ahdingosta, sinä vanhurskas!
      Tuhoa viholliseni, sinä uskollinen! Hävitä kaikki, jotka vainoavat henkeäni — minä olen sinun palvelijasi.” (Ps. 143:8-12)

      Tuo Youversion Raamattusovellus, jota Roosakin suositteli, on huippu! Niinkuin Roosa sanoi, siinä tulee joka päivä päivän sana ilmoituksena. Sen lisäksi sitä on helppo lukea missä tahansa. Itse olen välillä opetellut ulkoa jotain jakeita työmatkalla aamuisin ja iltapäiväisin. 2-3 viikkoa, niin opettelin melkein koko Kolossalaiskirjeen ensimmäisen luvun.

      Tänään oli päivän sanana esimerkiksi ”Kaukaa ilmestyy minulle Herra: ”Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta.” (Jes. 31:3). On mukava aloittaa päivä sillä muistutuksella, että Jumala rakastaa ja on rakastanut meitä kaikkia iankaikkisella rakkaudella, koska Kristuksessa jokainen Raamatun lupaus on ”on” myös kristitylle ja kaikille, jotka uskovat. Edelleen olen kokenut hyväksi ideaksi Roosan mainitseman tavan lukea koko päivän jaetta ympäröivä luku. Ja aikamoisia aarteita sieltä paljastui tänään(kin). Esimerkiksi muistutus Jumalan rakkaudesta, pitkämielisyydestä ja uskollisuudesta, että Hän ei varmasti hylkää sitä, joka Hänen puoleensa kääntyy vilpittömästi, koska ihminen on Hänelle rakas, vaan Hänen ”täytyy armahtaa häntä”:

      ”Minä olen kyllä kuullut Efraimin valittavan: ’Sinä olet kurittanut minua, olen saanut kuritusta niinkuin vikuroiva vasikka. Palauta minut, niin minä palajan; sillä sinä olet Herra, minun Jumalani. Sillä käännyttyäni minä kadun, ja päästyäni ymmärrykseen minä lyön lanteeseeni. Minä häpeän, tunnen häpeätä, sillä minä kannan nuoruuteni pilkkaa.’ Eikö Efraim ole minun kallis poikani, minun lempilapseni? Sillä niin usein kuin minä puhunkin häntä vastaan, alati minä häntä muistan. Siksi minun sisimpäni väräjää hänen tähtensä: minun täytyy armahtaa häntä, sanoo Herra.” (Jer. 31:18-20)

      Ja lisäksi: ”Sillä minä virvoitan väsyneen sielun, ja jokaisen nääntyvän sielun minä ravitsen.” (Jer. 31:25).

      Ja edelleen Jumalan uskollisuudesta, joka on yhtä varma kuin fysiikan lait: ”Näin sanoo Herra, joka on pannut auringon valaisemaan päivää, kuun ja tähdet lakiensa mukaan valaisemaan yötä, hän, joka liikuttaa meren, niin että sen aallot pauhaavat-Herra Sebaot on hänen nimensä: Jos väistyvät nämä lait minun kasvojeni edestä, silloin myös lakkaavat Israelin jälkeläiset olemasta kansa minun kasvojeni edessä ainiaan. Näin sanoo Herra: Jos voidaan mitata taivaat ylhäällä ja tutkia maan perustukset alhaalla, silloin vasta minä hylkään Israelin jälkeläiset kaikki, kaiken sen tähden, mitä he ovat tehneet, sanoo Herra.” (Jer. 31:35-37)

      Eikä tuossa ollut edes kaikki lupaukset, mitä tuossa luvussa oli.

      Yleensä olen itse neuvonut, jos joku on kysynyt, miten Raamattua kannattaa lukea, että ensin lukee ensimmäisen Mooseksen kirjan ja sitten siirtyy UT:hen ja lukee sen alusta loppuun ja sitten siirtyy takaisin Raamatun alkuun ja alkaa hiljakseen lukemaan johdonmukaisesti alusta loppuun, kuitenkin siten että samalla voi lukea sieltä täältä. Tämä järjestys siksi, että ensimmäinen kirja sisältää syntiinlankeemuksen, joka on hyvä ymmärtää, mutta sitten uusi testamentti avaa todella hyvin vanhaa ja kun on lukenut sen jo kerran ennen kuin lukee vanhaa kokonaan, ymmärtää paljon enemmän ja saa siitä paljon enemmän irti. Kuitenkin kukin taaplaa tyylillään. Sellainen neuvo kuitenkin, että ilmestyskirjasta ei kannata aloittaa, se on niin vaikea kirja kenelle tahansa muutenkin, vaikka se jännittävä onkin. Sen ymmärtämisessä ennenkaikkea muu Raamattu on kullan arvoinen.

      Yksi asia myös, mikä monella tulee vastaan, on, ettei ymmärrä kaikkea. Neuvoisin Lutherin tavoin ”nostamaan hattua” ja jatkamaan lukemista unohtamatta kuitenkaan kyseistä kohtaa, koska varsinkin aluksi, kun ei tunne koko Raamatun kontekstia, monikin asia jää ymmärtämättä. Kuitenkin ajan kanssa ymmärrys kasvaa. Sama juttu kysymysten kanssa, joita herää: Jatka lukemista, koska Raamattu selittää usein itseään ja Pyhä Henki kyllä avaa ajan kanssa paljon, sen lisäksi muiden kanssa keskusteleminen on hyvä. Lisäksi, jos haluaa hyviä kommentaareja, niin itse olen käyttänyt esimerkiksi Biblehub.comia, jossa on mm. kirkkoisä Krysostomoksen kommentaarit useisiin Raamatunkirjoihin. Nuo Roosan mainitsemat sivustot on myös hyviä. Raamattua selittävä kirjallisuus ylipäänsä on hyvää.

      Mitä tulee lempiraamatunteksteihin, oma pitkäaikainen suosikkini on Room. 8:28-39. Kaikki lupaukset ovat lempiraamatuntekstejä, niitä on kuitenkin niin paljon, etten jaksa kaikkea mainita :). Jesaja 54:10 on myös kultaakin kalliimpi lupaus: ”Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi”.

      ”Jos sinulla on mielessäsi jokin aihepiiri tai kysymys, johon haluat löytää Jumalan sanan ohjeita, miten löydät näitä kohtia?”

      Raamattuhaku on kätevä työkalu, nettiraamatusta esimerkiksi. Myös se auttaa, jos on vaikka kerran pari lukenut Raamatun läpi, niin tietää suunilleen, mitä on missäkin ja osaa ehkä käyttää hakusanoina sellaisia sanoja, joita Raamatussa esiintyy siinä käännöksessä, jota useimmiten luet. Itselläni se on useimmiten -38.

      TykkääTykkää

      09/08/2018 klo 20:55 Vastaus

      1. Kiitos, Jupe! Todella monipuolinen ja hyvä kommentti 👍🏻 Hyvä ajatus+perustelut siihen, että 1.moos kannattaa lukea aluksi ja sitten aloittaa UT:sta. Ihan totta!

         TykkääTykkää

         09/08/2018 klo 22:37

      2. Jupe, syitä raamatun lukemattomuuteen voi olla monia.
         Pitkät perustelusi siitä, miksi kuitenkin pitäisi eivät auta mitään. Et auta perusteluillasi ollenkaan ahdistuksesta kärsiviä, lastaat vain heille turhia taakkoja. Toisaalta ne, jotka eivät mielellään lue, tuskin jaksavat lukea vastauksiasikaan, joten he lienevät turvassa.

         Jotkut ihmiset ovat esimerkiksi niin empaattisia, että vanhassa testamentissa tämän tästä julistettava tuho pelkästään ahdistaa tai surettaa. Heidän on parasta lukea Raamattua sellaisten seurassa, jotka osaavat asettaa asiat oikeaan kontekstiinsa.

         Jotkut taas saattavat oikeasti olla hitaita lukemaan/kuulemaan ja ymmärtämään. Sellaisilla ihmisillä on usein kuitenkin jotain muuta, esimerkiksi omatunto, jonka avulla he voivat päättää ketä opettajia pitävät luotettavina.

         Niin, todellakaan uskominen ei ole syömistä eikä juomista, eikä myöskään pakkolukemista. Uskon ydin on ylösnoussut Kristus, ja jotkut ihmiset ovat häntä niin lähellä, että hyvyydessään saattavat häpeään kaikki lukeneetkin.

         En tarkoita sitä, että lukeneisuudessa olisi jotain pahaa, mutta se ei ole mikään viisauden ja hyvyyden tae, aivan kuten se ei ole sitä tavallisessakaan elämässä.

         TykkääLiked by 2 people

         14/08/2018 klo 15:43

      3. Jusbru:

         Mikä ahdistettuja sitten auttaa kristillinen sielunhoidon, lähimmäisen rakastavan läsnäolon tai terapian lisäksi (riippuen ahdistuksen laadusta), ellei se, että tuntee Raamattua ja Jumalan varmoja lupauksia, jotka lohduttavat ja antavat toivoa? Kristityn pitää tehdä elämässä paljon vaikeita valintoja, jotka ahdistavat, ristin kantaminen ei yleensä ole lihalle erityisen hauskaa, mutta siinä ja kaikissa ahdistuksissa auttaa, jos on puettuna päälle koko vanhurskauden sota-asu yhdessä hengellisen viisauden ja ymmärryksen kanssa.

         Mielestäni empaattisuus tai hitaus eivät ole syitä Raamatun lukemattomuudelle, vaikka se on kyllä totta, että sellaisten saattaa olla parempi lukea Raamattua muiden kanssa. Jotain ei siis kannata tehdä, jos on vaikkapa hiukan hidas, koska ei siitä kuitenkaan tule mitään? Ei sellaisella asenteella pärjää elämässä muutenkaan.

         ”Niin, todellakaan uskominen ei ole syömistä eikä juomista, eikä myöskään pakkolukemista.”

         Eikä varmaankaan sitten myöskään ahdistusta, ristinkantamista tai edes taistelua syntiä vastaan? Etkö huomaa, että puhut itsesi pussiin, kun sanot, että jos ahdistaa, ei pidä lukea ainakaan Raamattua, koska se ahdistaa vain lisää. Jotain on kertakaikkiaan tehtävä, jos ahdistaa hengellisesti samoin kuin jotain on tehtävä jos masentaa. Oli se sitten mitä hyvänsä. Hengelliseen ahdistukseen rukous ja sana ovat hyvä apu.

         ”Uskon ydin on ylösnoussut Kristus, ja jotkut ihmiset ovat häntä niin lähellä, että hyvyydessään saattavat häpeään kaikki lukeneetkin.”

         Tämä on totta, mutta se ei suinkaan johdu heidän tyhmyydestään, tai haluttomuudesta lukea Raamattua, vaan hengellisestä viisaudesta, oli se sitten miten hyvänsä hankittua. Ei Raamattu ole ainoa tapa saada hengellistä viisautta ja päästä lähelle Jumalaa. Esimerkiksi rukous ja Raamatunopetuksen kuunteleminen voivat olla ihan yhtä valideja tapoja ja rukous on myös VÄLTTÄMÄTÖN väline kristitylle, ahdisti se tai sitten ei. Rehellisesti sanottuna en kylläkään usko, että sellainen, joka saattaa häpeään kaikki lukeneetkin, on nimenomaan ajatellut, ettei tarvitse Jumalan sanan neuvoja, koska hänen täytyy olla äärimmäisen nöyrä ja ymmärtää, että hän jos joku niitä tarvitseekin.

         Ja en edelleenkään sanonut, että Raamatunluku olisi pakko, mutta sanoin, että ihmettelen kovasti, jos kristittyä ei KOSKAAN kiinosta Raamattua lukea. Juuri niinkuin Psalmin kirjoittaja sanoo: ”mistä tulee minulle apu? Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.” (Ps. 121:1, 2). Herralta tulee apu ja Herran lupauksiin on ihmisen hyvä turvata, oli sitten ahdistunut tai ei. Ja Herran sanan neuvojen avulla Jeesusta rakastava ihminen pääsee entistä lähemmäksi Häntä.

         Itselleni vain on täysin absurdi ajatus, että kristitty voi vain aina ”kokea”, ettei koskaan tarvitse mitään Raamatuita, koska pärjää niin hyvin yksinkin ja sitten ei vain koskaan lue. Ei minustakaan aina tunnu siltä, että haluaisin lukea välttämättä erityisesti Raamattua, mutta siitä huolimatta olen huomannut, että vaikka joskus hiukan vastahakoisestikin on lukenut, niin on huomannut, että usein juuri siihen hetkeen tarpeellinen lupaus on sattunut eteen ja se on auttanut jaksamaan eteenpäin. Usein myös on auttanut itsetutkiskelussa ja kertonut jotain sellaista, mitä ei ilman sitä lukemista olisi huomannut itse. Esimerkkinä vaikkapa, että sillä tai tuolla elämänalueella ei nyt taida mennä ihan hyvin tai että oletpas ollut ylpeä ja sitä kautta auttanut pyhittymään.

         Rehellisesti sanottuna en ymmärrä alkuunkaan, miksi se on niin vieroksuttavaa, jos joku on sitä mieltä, että kristityn vaelluksessa lähes välttämätön on Jumalan lupauksiin turvautuminen ja hengellisessä viisaudessa kasvaminen yhdessä käytännön kilvoittelun kanssa. Varmaan silloin ei kirkkoon tai seuroihinkaan ”tarvitse” lähteä, jos kokee, että pärjää ihan hyvin ilmankin? Kyllä kristityn elämässä kertakaikkiaan on vain asioita, joita TULEE TEHDÄ, uskoi sitten pelastuvansa yksin uskosta tai ei. Raamatun lukeminen ei ole pakko, mutta jos se AUTTAA, niin miksi ihmeessä sitä ei silloin tekisi? Vaikea ymmärtää. Yhtä hyvinhän se voisi olla myös Raamattua selittävää kirjallisuutta, ei se Raamatun lukeminen sinänsä ole itsetarkoitus.

         On järkevää punnita, onko joku asia lihasta lähtevää, vai Jumalan Hengestä.

         ”Mutta me halajamme sitä, että kukin teistä osoittaa samaa intoa, säilyttääkseen toivon varmuuden loppuun asti, ettette kävisi veltoiksi, vaan että teistä tulisi niiden seuraajia, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät sen, mikä luvattu on.” (Hepr. 6:11, 12) Ja ”Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.” (Hepr. 12:11) osoittavat kiistatta, että joskus on nähtävä myös vaivaa.

         Raamattu kuitenkin sanoo myös, että ”Kuinka makeat ovat minulle sinun lupauksesi! Ne ovat hunajaa makeammat minun suussani. Sinun asetuksistasi minä saan ymmärrystä; sentähden minä vihaan kaikkia valheen teitä. Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.” (Ps. 119:103-105), ”Kun sinun sanasi avautuvat, niin ne valaisevat ja antavat yksinkertaiselle ymmärrystä” (Ps. 119:130).

         Myös tämä neuvo, jonka Jumala antoi Israelin tulevalle kuninkaalle, on meille kristityille hyvinkin passeli:
         ”Ja kun hän on noussut valtaistuimellensa, kirjoituttakoon hän itsellensä kirjaan jäljennöksen tästä laista, joka on leeviläisten pappien huostassa. Ja hän pitäköön sen luonaan ja lukekoon sitä, niin kauan kuin elää, oppiaksensa pelkäämään Herraa, Jumalaansa, ja noudattamaan tarkoin kaikkia tämän lain sanoja ja näitä käskyjä, ettei hänen sydämensä ylpistyisi hänen veljiänsä kohtaan ja ettei hän poikkeaisi käskyistä, ei oikealle eikä vasemmalle-niin että hän ja hänen poikansa kauan hallitsisivat Israelin keskuudessa.” (5. Moos. 17:18-20)

         Lopuksi:

         ”Autuaat ne, joiden tie on nuhteeton, jotka Herran laissa vaeltavat! Autuaat ne, jotka ottavat vaarin hänen todistuksistaan, jotka etsivät häntä kaikesta sydämestänsä,” (Ps. 119:1, 2). Kuulostaa tekemiseltä: vaeltaa Herran laissa, etsiä Herraa. Näitä molempia kuitenkin Jeesus käski tekemään: ”Rakastakaa toisianne” ja ”Etsikää, niin te löydätte” ja ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa”. Aina ei tunnu siltä, että jaksaisi lukea Raamattua tai rukoilla, eikä aina ole pakkokaan, mutta hyötyä siitä kyllä on.

         TykkääTykkää

         14/08/2018 klo 21:06

2. Raamattua voi myös kuunnella, jos sattuu kärsimään vaikkapa lukihäiriöstä tai jos lukeminen muuten vaan tuntuu haastavalta tai työläältä. Itse aikoinani aloitin raamatun lukemisen (kuuntelemisen) UT:stä tutustuen Jeesuksen opetuksiin ja elämään. Tätä kautta avautui ihan uusi näkökulma koko kristinuskoon ja sen ydinsanomaan. Kun Jeesuksen opetukset esimerkiksi moraalista ja lähimmäisen rakkaudesta tuntuivat oikeilta, oli helpompaa ottaa koko usko kokonaisvaltaisesti omaan elämään mukaan, kaikkine ”rajoituksineen”.

   En tiedä olenko ainoa lestadiolaisessa kodissa kasvanut, jolle on käynyt näin, mutta ainakin itselleni koko kristinuskon ydin oli ihan tuntematon ennen kuin tutustuin itse Raamattuun. Minä suosittelisin kaikkea aloittamaan Raamattuun tutustuminen vaikkapa nyt ensin Jeesuksen opetuksista, sillä jos (ja kun) nämä opetukset kolahtavat ja Jeesuksen pitäminen esimerkkinä ja sen seuraamisen aloittaminen alkavat tuntua luonnolliselta valinnalta, voi tästä jatkaa aina syvemmälle.

   Kukin tavallaan ja kuitenkin sillä tavalla, mikä tuntuu itsestä parhaimmalta.

   TykkääTykkää

   10/08/2018 klo 00:36 Vastaus

   1. ”En tiedä olenko ainoa lestadiolaisessa kodissa kasvanut, jolle on käynyt näin, mutta ainakin itselleni koko kristinuskon ydin oli ihan tuntematon ennen kuin tutustuin itse Raamattuun.”

      Et ole ainut, meitä on uskoakseni paljon. Ja uskoakseni en edes liioittele, jos sanon, että niitä, joilta on kristinuskon ydin hukassa, istuu vielä roppakaupalla seurapenkissä… Valitettavasti.

      Tuo kuuntelu oli hyvä lisä. Siitä tuli vielä mieleeni, että Youtubessa on myös elokuvat sanasta sanaan (ainakin englanniksi) esimerkiksi kaikista evankeliumeista sekä apostolien teoista. Myös vanhan testamentin kirjoista on elokuvia, jotka on muuten mielenkiintoisiakin, mutta niitä suosittelisin katsomaan yhdessä Raamatun kanssa, koska ne ei yleensä mene sana sanasta yhteen Raamatun kanssa. Silti olen huomannut, että elokuvia katsomalla tekee ihan eri tavalla myös täysin valideja uusia havaintoja, joita ei ehkä lukemalla hoksaisi.

      TykkääTykkää

      10/08/2018 klo 19:55 Vastaus

   2. Laitanpa tähän vielä linkit elokuviin. Osassa itseasiassa myös näkyy kokoajan, että missä jakeessa mennään. Markuksen evankeliumia en löytänyt, mutta nämä löysin:

      Matteus:
      

      Luukas:
      

      Johannes:
      

      Apostolien teot:
      

      Myös tämä evankeliumi lapsille on mielestäni ihan hyvä, juurikin esimerkiksi lapsille näytettäväksi, vaikka ei ihan sana sanasta olekkaan Raamatun mukainen. Kivasti kertoo lapsille jännittävällä ja helpolla tavalla Jeesuksesta:
      

      TykkääTykkää

      10/08/2018 klo 20:07 Vastaus

3. Lisäyksenä vielä se, että Raamatun kuunteleminen iltasella, nukkumaan mennessä, voi olla ”kevyt laskeutuminen” jos noin muuten Raamatun lukeminen tuntuu syystä tai toisesta työläältä.

   TykkääTykkää

   10/08/2018 klo 00:39 Vastaus

4. Kiitos, Roosa! Oikein hyvä, tärkeä ja tarpeellinen aihe postauksessasi!!

   Ja kyllä, joudun minäkin liittymään tähän joukkoon, jotka sanovat, että uskomisen ydin on ollut hakusessa ennen kuin alkoi itse tutkimaan Raamattua. Palan sieltä, toisen täältä kuulleena koko Raamatun punainen lanka jäi hahmottumatta: Mikä ylipäänsä on pelastussuunnitelma, miksi sitä tarvittiin. (Huh, ei ihan pienikään epäselvyys…🤔)

   Peukutan vahvasti Raamattuun tutustumisessa myös tuota täällä jo mainittua kuuntelemisen mahdollisuutta. YouTubessa on paljon Raamatun kirjoja luettuna suomeksi, lieneekö kaikki. Kuuntelemista voi harrastaa vaikka autoa ajaessa (työmatkat) tai niinkuin joku mainitsi, illalla nukkumaan käydessä (toimii itselläni monesti myös ’unilääkkeenä’ :)).

   Mutta. Lisäksi suosittelen lämpimästi tutustumaan noihin mainittuihin Raamattun opetusmateriaaleihin ja Raamattua avaavaan oheiskirjallisuuteen. Itselläni juuri tämä oli portti itse kirjan avaamiseen. Jostakin syystä oli vaikea ottaa Raamattu sinällään luettavaksi, en oikein osannut, oliko se ”liian” pyhä kirja. Mutta opetusmateriaalin ja oheiskirjallisuuden avulla Raamattuun pääsi helpommin käsiksi. On hyvin auttavaa, kun saa ensin taustatietoa kirjasta, jotain kokonaiskäsitystä tyyliin mikä kirja Raamattu on. Itselläni tuo Raamattu kannesta kanteen – sovellus on ollut tässä aivan loistava apu ja siinä esimerkiksi ihan ensimmäiset jaksot, johdannot, sekä joka kirjan alussa oma jaksonsa ko. kirjan johdannoksi. Ihan ensimmäisiä johdantojaksoja on muistaakseni viisi, joiden jälkeen mennään vasta itse kirjaan ja aletaan käymään Raamattua eteenpäin jae jakeelta. Tällaisesta Raamatun taustatiedosta ja sitä selittävästä opetuksesta olen pikku hiljaa siirtynyt tutkimaan Raamattua myös sinällään. Toki käytän edelleen myös opettavaa materiaalia.

   Lasten Raamattu on ollut kotona hankittuna jo ensimmäisen lapsen syntymästä ja sen ahmin silloin itse aikoinani. En tiedä onko syitä miksi ei kannattaisi Lasten Raamattua käyttää. Mielestäni sekin voi olla hyvä tapa aloittaa Raamattuun tutustuminen, myös nuorten Raamattuja taitaa olla markkinoilla. Lasten Raamattu voi auttaa myös kokonaiskuvan hahmottumisessa. Ja nythän on se SRK:n kuvaraamattukin. Lapset tykkäävät myös katsella opetusvideoita Raamatun kertomuksista netistä tv7:n sivuilta, Nasta Raamis – pyhäkoulusta: http://www.tv7.fi/vod/player/26116/ Siellä on paljon ry:n pyhäkoulustakin tuttuja kertomuksia, mutta myös paljon muita, lapsille uusia. Ry:n pyhäkouluissa on tainnut pyöriä vuosikymmenestä toiseen samat kertomukset, ja joskus kuulee jopa lasten valittavan, että he ovat jo kuulleet ne ”sata kertaa”, ja pyhäkoulussa on ”liian lällyä”. Näitä opetusvideoita voi katsella vaikka yhdessä lasten kanssa. (Kuten hyviä elokuviakin, kiitos Jupelle vinkeistä, osa onkin tuttuja. Itselle avaava oli joskus lukioaikana nähty Jeesuksen elämä Luukkaan evankeliumin mukaan.)

   Minäkään en ihan käsitä Jusbrun kommentin pointtia. No joo, ehkä sittenkin tajuan mitä ajat takaa: Siis että tästäkään asiasta ei tulisi mitään ehtoa tai lakia, joka täytyy täyttää, jotta voi olla uskovainen. On tietysti tärkeää, että halu ottaa Raamattu tutkittavaksi, lähtee itsen sisältä, omasta vapaasta tahdosta. Raamatun lukeminen liippaa kuitenkin läheltä puhuttaessa kiinnostuksesta Jumalan Sanaa kohtaan ja koska kristityn on välttämätöntä elää lähellä sitä, ajattelen, että on hyvin luonnollista, että hän hakeutuu Sanan ääreen myös avaamalla Raamattua. Se on äärettömän iso lahja, että voi Jumalan Sanaa tutkia, milloin vain.

   Tuo YouVersion on minullakin puhelimessani, mutta en ole (vielä) oppinut sitä noin monipuolisesti käyttämään. Täytyypä opetella
   :). Ja päivän Raamatunkohta tulee sähköpostiini. Usein se kyllä jää lukematta ja sitten luen kerralla monta. Lisää tahtoisin Raamattua tuntea, mutta pikkuhiljaa, onhanvtässä vielä aikaa, jos Luoja elinpäiviä antaa :). Mukava kuulla muiden vinkkejä! Ja tuo raamattupiiri-idea on oikein hyvä! Sellaisen toivon ja uskon tänä syksynä toteutuvan kohdallani! 🙂

   TykkääTykkää

   10/08/2018 klo 21:57 Vastaus

5. Tuo Jeesuksen elämä Luukkaan evankeliumin mukaan löytyy YouTubesta. (Ei sisällä tulkintaa, vaan on uskollinen evankeliumikirjalle)
   YouTubessa on myös Raamatun kertomusvideoita piirrettynä lapsille. Nekin, joita oon itse lasten kanssa katsellut, ovat olleet ihan hyviä. Mieluummin näiden pariin lapsia ohjaa, kuin jonkun pinnallisen hömpän. 🙂

   TykkääTykkää

   10/08/2018 klo 22:09 Vastaus

6. Tuli mieleen Jeesuksen sanat: Te tutkitte kirjoituksia luullen löytävänne niistä elämän, mutta te ette tahdo tulla minun luokseni.

   Pelkkä Sanan tunteminen ei auta, vaan tulee olla eläväksi tekevä Jumalan voima.

   Usein ihminen mielellään etäännyttää Jumalan Sanan tutkimisen tasolle, mutta ei kuitenkaan halua tulla sen vuoren juurelle jolta Jumala puhuu.

   En oikein tiedä mitä haluan sanoa. Ehkä sen että tarvitaan todella muutakin kuin Sanan tuntemista.

   Jeesus sanoi että kirjoitusten tunteminen varjelee eksymiseltä, mutta Jumalan valtakuntaan päästään vain uudelleensyntymisen kautta.

   Ihminen voi tuntea Sanan läpeensä kuten saatanakin tuntee. Eri asia on miten Sana tulee eläväksi ihmisen elämässä.

   Eläväksi tekevä voima on Henki, ei lukupiirissä ahkeroiminen.

   Tulee mieleen juutalaiset jeshivat eli Raamattukoulut, joissa Sanaa tutkitaan ahkerasti.

   Silti kun synagogan pöytään istuu Raamatun luvun päätteeksi, tuntee vahvasti jonkun puuttuvan. Nimittäin elämän Herran Jeesuksen.

   TykkääTykkää

   10/08/2018 klo 22:12 Vastaus

   1. ”Pelkkä Sanan tunteminen ei auta, vaan tulee olla eläväksi tekevä Jumalan voima.”

      Juurikin näin. On kuitenkin mahdotonta saada tämä Jumalan voima, ellei edes ymmärrä, keneltä se tulee, miksi ja miten. Ellei ymmärrä evankeliumia. Se on sanoma, joka menee ”päästä sydämeen” Pyhän Hengen voimalla.

      ”Jeesus sanoi että kirjoitusten tunteminen varjelee eksymiseltä, mutta Jumalan valtakuntaan päästään vain uudelleensyntymisen kautta.”

      Edelleen samaa mieltä.

      ”Ihminen voi tuntea Sanan läpeensä kuten saatanakin tuntee. Eri asia on miten Sana tulee eläväksi ihmisen elämässä.”

      Totta tämäkin. Itse olen vielä pannut merkille sellaisen asian, joka on tyypillinen lahkolaisten tuntomerkki: otetaan Raamattu ja etsitään siitä tukea omille ideoille, eikä etsitä sitä, minkä Jumala on tahtonut siellä ilmoittaa. Sama pätee kirkkoisien teksteihin ja muihin vastaaviin: etsitään tukea omille ideoille, mutta ei pyritä selvittämään, mitä nämä isät ovat oikeasti uskoneet. Ja juuri tällaista tulkintaa on valitettavasti paljon vanhoillislestadiolaisuudessa.

      Sellainen ihminen itseasiassa lukee Raamattua tai isien kirjoituksia usein vain omaksi vahingokseen, koska mitä enemmän hän niitä oppii, sitä vakuuttuneemmaksi hän tulee omasta harhastaan, koska hän ei kykene näkemään sieltä muuta kuin sen, mitä haluaa. Tulee mieleen Paavalin sanat niistä, ”joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva.” (2. Kor. 4:4), jotka ”joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.” (2. Tess. 2:10-12)

      “Eläväksi tekevä voima on Henki, ei lukupiirissä ahkeroiminen.”

      Totta, mutta juuri Pyhä Henki kehottaa lukemaan Raamattua.

      TykkääTykkää

      10/08/2018 klo 22:40 Vastaus

7. Muutenkin on tätä blogia lukiessa tuntunut siltä että yritetään ikäänkuin ajaa käärmettä pyssyyn.

   Jos Jumalan Henki ei tee työtä ja tule esille Hengen töinä, ei oikein voi ottaa ryhtiliikettä ja ruveta puhdistamaan seurakuntaa.

   Jumalan seurakunta ei ole myöskään konservatiivien kokoomusajot, että kun liitetään yhteen pala kangasta tuolta ja pala täältä, niin kyllä se vanhurskauden vaate siitä pikkuhiljaa syntyy.

   Jeesuksen vaatekin ennen ristiinnaulitsemista oli saumaton niin että kun sotilaat lähtivät sitä jakamaan, se piti repiä.

   Hengen yhteys ei tule palapelejä kokoamalla eikä leikkaa-ja liimaa-periaatteella.

   Joko ihminen on uudelleensyntynyt tai sitten ei.

   Kaikki muu on ikäänkuin hautojen kalkitsemista, että kyn ulospäin ollaan kirkasotsaisen puhdasoppisia, niin kyllä se vanhurskaus varmaan sillä tulee.

   Olen itse nimittäin mennyt tähän ansaan.

   Ei, ei ja vielä kerran ei. Koko pelto on Herran, hän on uskon alkaja ja sen päättäjä.

   Hänen kädessään on elämä ja kuolema, ja Hän antaa elämän kelle tahtoo, vanhurskautta kun ei pysty itse kokoamaan ahkerallakaan Raamatun tutkimisella.

   TykkääTykkää

   10/08/2018 klo 22:42 Vastaus

8. Korjaan. Jeesuksen vaatetta ei revitty vaan siitä heitettiin arpaa.

   Vielä osuvampi kuvaus armosta uskomisesta: ”Matkalle lähdin taivaaseen, kun arpa lankes mulle.”

   Kyse on siis lahjavanhurskaudesta mikä käsitys on minusta tältä blogialustalta hävinnyt.

   Vaikka ei minun ole pakko lukea. Luen koska olen utelias.

   TykkääTykkää

   10/08/2018 klo 23:09 Vastaus

   1. ”Kyse on siis lahjavanhurskaudesta mikä käsitys on minusta tältä blogialustalta hävinnyt.”

      Tässä asiassa olet kyllä väärässä.

      TykkääTykkää

      10/08/2018 klo 23:37 Vastaus

      1. Eevaoksa on mielestäni tässä kommentissaan oikeassa. Täällä sälytetään kristittyjen päälle melkoisia vaatimuksia. Blogin eetos on akateeminen lestadiolaisuus.

         Vuosien varrella on ollut monia lestadiolaisuutta käsitteleviä blogeja. Yhteinen piirre niille on ollut se, että ensin nähdään ongelma tai ongelmia, sitten käydään sitä aivan kuin ylhäältä päin korjaamaan. Parempi tietoisuus on johtanut siihen, että tallin löyhkä on alkanut etoa. Tässäkin blogissa on havaittavissa sama asetelma.

         Jupe arvioi, että seurapenkissä on lukuisia niitä, joille ei ole kristinuskon perusjuttu auennut. Mielestäni tällainen tuomariksi ryhtyminen jos mikä on kavahdettavaa. Tuleepa mieleen tämän sunnuntain ensimmäisen vuosikerran evankeliumiteksti, jossa fariseus kiittelee Jumalaa siitä, ettei ole kuin joku surkea publikaani.

         TykkääTykkää

         12/08/2018 klo 13:29

      2. ”Täällä sälytetään kristittyjen päälle melkoisia vaatimuksia.”

         Herran kehotus kuuluu: ”Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.” (Matt. 7:7, 8). Onko tämä taakka vai lupaus ja eikö tähän sisälly olennaisesti Jumalan tahdon etsiminen?

         Asettaako Paavali tässä Timoteuksen päälle melkoisia vaatimuksia, kun sanoo, että että hänen edistyimsensä tulisi olla kaikkien nähtävissä?:
         ”Älköön kukaan nuoruuttasi katsoko ylen, vaan ole sinä uskovaisten esikuva puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa, uskossa, puhtaudessa. Harrasta näitä, elä näissä, että edistymisesi olisi kaikkien nähtävissä. Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä; sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat.” (1. Tim. 4:12, 15, 16)

         Ja jos nyt aivan tarkkoja ollaan, niin eiköhän se asia ole niin, että vanhoillislestadiolaisuudessa jos jossain asetetaan kristittyjen päälle melkoisia vaatimuksia, jotka eivät edes monilta osin perustu Raamattuun.

         ”Parempi tietoisuus on johtanut siihen, että tallin löyhkä on alkanut etoa”

         Parempi tietoisuus siitä, mitä lestadiolaisuudessa on ennen opetettu ja uskottu johtaa väistämättä siihen, ettei voi pitää aitoina ja alkuperäisinä lestadiolaisina opetuksina joitakin niistä opetuksista, joita tänäpäivänä liikkeessä opetetaan. As simple as that. Samoinkuin se, ettei vl-liikkeen ulkopuolella ole pelastusta, on koko kristikunnan kontekstissa varsin absurdi ajatus, koska siinä tapauksessa esimerkiksi kaikki ensimmäisten vuosisatojen kirkolliskokoukset, joissa on määritelty monet kristinuskon ydinopit, kuten oppi Kristuksen kahdesta luonnosta, kolminaisuudesta, Raamatun kaanonista jne., olisivat jumalattomien kirkolliskokouksia. Oliko nämäkin kirkolliskokoukset sitten vain jumalattomien kirkolliskokouksia? Enpä usko.

         ”Jupe arvioi, että seurapenkissä on lukuisia niitä, joille ei ole kristinuskon perusjuttu auennut. Mielestäni tällainen tuomariksi ryhtyminen jos mikä on kavahdettavaa.”

         Kun on omat silmät avautuneet näkemään ”sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa” (2. Kor. 4:6), niin huomaa, että monet ovat aivan yhtä pimeitä kuin itse oli aiemmin. Kyllä arviointi on ihan validia ja tervettäkin. Tottakai arvioin esimerkiksi sitä, onko vaikkapa nainen, josta olen kiinnostunut, sydämen kristitty vai onko hänelle tärkeintä kaikki muu kuin Jumala. Arvioin onko se seura, jossa liikun ry:n piireissä, Jumalan asialla vaiko ei. Kyllähän Paavalikin kehoitti Timoteusta arvioimaan, koska hän kirjoitaa Timoteukselle näin: ”Pakene nuoruuden himoja, harrasta vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä.” (2. Tim. 2:22). Ei Timoteus voi toteuttaa tuota Paavalin neuvoa, ellei hän arvioi, ketkä huutavat avuksensa Herraa PUHTAASTA sydämestä. Ehkä Timoteus ja Paavalikin olivat omavanhurskaita? Senkin olen vl:n suusta kuullut, että Paavali oli ”järkeilijä” ja myös sen, että Paavalin puheet ovat hiukan epäilyttäviä. Se ei tosin ole mikään valtalinjan mielipide, Jumalan kiitos.

         TykkääTykkää

         12/08/2018 klo 14:55

      3. Vl-seurakuntaoppi siis kompromettoi kirkkoisät? Tätäkö yrität sanoa? Kolminaisuusopinkaan oikeellisuus ei suinkaan ole kiinni siitä, ketkä sen ovat eksplikoineet. Riittää, että se sopii meille ja Pyhälle Hengelle.

         Jupe, olet kasvanut muita pidemmäksi.

         Kaivoin muistini ja tämän blogin kätköstä erään herkullisen lauseen: ”Teologianhistoriallisesti onkin mielestämme uskottavampaa, että juuriltaan pietistis-herrnhutilaisen lestadiolaisuuden vanhurskauttamisteologia on enemmän efektiivistä ja reaalis-onttista kuin puhtaan forenssis-imputatiivista.” Tämähän on suoraan Ketosen ja Mylluyrinteen sketsistä.

         TykkääTykkää

         12/08/2018 klo 18:08

      4. Vielä fundeerattuani pitää hivenen jatkaa. Kristillisyytemme historiassa uudenheräyksen eriseura lähti nimenomaan siitä, että toisten uskovaisten uskoa katsottiin nokkavartta pitkin. Tätä asennetta Jupe esittelee kirjoituksissaan. Kososlaisuus puolestaan oli alun perin sitä, että uskovaisten keskellä olikin tosiuskovien joukko, joka piti itseään muita totisempina kristittyinä.

         En läheskään aina tunne olevani kovin tukevasti satulassa näiden autuuden asioiden kanssa. Mutta sen verran on hoksottimia sentään jäljellä, että osaan nähdä kehityskulun, josta aina on varoitettu uskovaisten keskuudessa. Nimittäin sen, että aletaan kasvaa muita etevämmäksi, nähdään vikaa muissa uskovaisissa ja siionissa ylipäätään, ja lopulta Jumalan valtakunta on mennyt hukkaan. Ihan vakavasti: tässä blogissa hyvin monessa puheenvuorossa kuuluu vieras ääni.

         Keskustelua Valtakunnan tilasta käydään edelleenkin omien kesken, seurakuntapäivissä, face-to-face. Täällä käydään keskustelua vanhoillislestadiolaisuudesta, mikä on aivan eri asia kuin keskustelu vanhoillislestadiolaisuudessa. Blogisti ei ole nähnyt vaivaa tämän eron selventämiseksi, mikäli on sitä edes havainnut.

         Ps. äskeisen reaalis-onttisen siteerauksen kaivoin esille siksi, että siinä mielestäni kiteytyy Hulluinhuonelaisen akateeminen eetos. Tuollaisiahan me perheenisät mietimme kun pakkaamme kakaramme sunnuntaina seuroihin. Naurattaisi ellei vähän itkettäisi.

         TykkääTykkää

         12/08/2018 klo 19:42

      5. Niinpä niin, Viktor, vian näkeminen muissa uskovaisissa ja siionissa on huono asia, mutta toki Hulluinhuonelaisen blogisteja sekä Jupea ja muita kommentoijia voi turvallisesti pitää tuomitsijoina, ylpeilijöinä ja eriseuraisina?

         TykkääTykkää

         12/08/2018 klo 19:54

      6. Vertaa toki esim. juuri Jupen esittämiä käsityksiä seurakuntaopista siihen, mitä vaikkapa suviseuroissa saarnattiin ja saarnataan, tai mitä SRK:n julkaisuista tänäkin kesänä on saatu lukea. Huomaat, että erot ovat suorastaan fataaleja. Jos itse havaitsisin ajattelussani moista dissonanssia, miettisin, olenko joutunut jo harhaan.

         TykkääTykkää

         12/08/2018 klo 22:11

      7. ”Vl-seurakuntaoppi siis kompromettoi kirkkoisät? Tätäkö yrität sanoa?”

         En ole täysin varma, mitä kompromentointi tarkoittaa, mutta jos oikein googletin, niin ”saattaa epäilyksen alaiseksi”. Jos tätä tarkoitat, niin asia on päinvastoin.

         Kirkkoisät ja kirkolliskokoukset saattavat vl-seurakuntaopin epäilyksenalaiseksi, koska jos minun pitää valita vl-liikkeen ja kirkkoisien väliltä, niin joudun kyllä valitsemaan kirkkoisien väliltä, koska niin paljon on säilynyt apostoliselta ja jälkiapostoliselta ajalta kirjoituksia, jotka ovat monesta asiasta eri mieltä vl-liikkeen kanssa. Mutta tärkein on esimerkiksi Raamatun kaanon. Luuletko todella, että Jumala osoittaisi ydinopit ja Raamatun kaanonin jumalattomien piispojen välityksellä? Ja siinä samalla näiden samojen piispojen avulla estäisi koko kristikunnan muuttumisen areiolaisiksi? Naurettavaa. Ja jos nämä piispat ja kristityt olivat oikeassa, niin silloin vl-liike ei todellakaan ole ainoa oikea pelastuvien joukko, koska ei silloin uskottu niinkuin vl-liikkeessä uskotaan. Ja usko pois, silloinkin pelastuttiin.

         ”Kolminaisuusopinkaan oikeellisuus ei suinkaan ole kiinni siitä, ketkä sen ovat eksplikoineet. Riittää, että se sopii meille ja Pyhälle Hengelle.”

         Ei olekkaan. Mutta se nimenomaan riitti heille ja Pyhälle Hengelle, että asia on näin, jotka kirkolliskokouksessa siitä päättivät.

         ”Jupe, olet kasvanut muita pidemmäksi.”

         Kerro toki lisää.

         TykkääTykkää

         12/08/2018 klo 22:33

      8. ”Vertaa toki esim. juuri Jupen esittämiä käsityksiä seurakuntaopista siihen, mitä vaikkapa suviseuroissa saarnattiin ja saarnataan, tai mitä SRK:n julkaisuista tänäkin kesänä on saatu lukea. Huomaat, että erot ovat suorastaan fataaleja. Jos itse havaitsisin ajattelussani moista dissonanssia, miettisin, olenko joutunut jo harhaan.”

         Voisitko avata tätä hiukan?

         TykkääTykkää

         12/08/2018 klo 22:43

      9. Viktorille tiedoksi, että vanhoillislestadiolaisuudeSSA käydään esim. joissakin kansanopistoiden kursseilla juurikin tällaisia reaalis-onttiskeskusteluita. Olen itse ollut paikalla kuulemassa.

         Moni näistä reaalis-onttiskeskustelijoista pitää seurapuheita. He eivät puheissa mainitse reaalisonttista, koska ymmärtävät, että kakaransa mukaan pakannut isä tai äiti ymmärrä asiasta höykäsen pöläystä. Se ei silti tee reaalis-onttiskeskustelua turhaksi, tarpeettomaksi tai jopa vaaralliseksi.

         TykkääTykkää

         13/08/2018 klo 09:19

      10. Olof. Niillä kursseilla, joilla itse olen Aiheen äärellä istunut, ei ole briljeerattu terminologialla. Esittämäni sitaatti oli esimerkki siitä, millaiseksi munkkilatinaksi uskomisen asiasta puhuminen voi degeneroitua. Teologithan ovat aina saivarrelleet. Fiksuimmat eivät juutu saivareihinsa.

          Jupe. Vielä kerran. Sanoit, että osa seurakansasta ei tajua kristinuskon ydinpointtia. Minusta tämä on nimenomaan sitä päätä pidemmäksi kasvamista. Edellisissä kommenteissa on jo tätä sivuttu.

          Päätelmäsi kirkkoisistä, ensimmäisistä eriseuroista ja ns. jumalattomista piispoista ovat loogisia. Nostan kädet ylös ja tuumin, että moni on juuri logiikalla hämärtänyt taivastien suunnan. Minä uskon, että Jumalan valtakunta ja Kristukden opetuslasten jatkumo on vanhoillislestadiolaiseksi kutsutussa liikkeessä. Joka opettaa toisenlaista vanhurskauttamisoppia kuin mitä tässä seurakunnassa, on harhassa. Vain tässä porukassa on puhdas evankeliumi jota Pyhän Hengen voimalla saarnataan. Muualla on väärä rauha ja usko usmien.

          Tämän keskustelun hyödyllisyydestä en ole ollut missään vaiheessa vakuuttunut. Sanotaan nyt rehellisesti, että Hulluinhuonelaisessa muhiva besserwisserismi ottaa päähän. Monihan onttisuudesta vähät välittävä ei uhraa aikaansa kaiken maailman skribenttien puuhasteluille vaan uskoo vain. Ehkä motiivini huudella väliin on siinä, että älkäähän älyköt liikaa riemuitko oikeassa olemisessanne.

          Jaa että olenko itse oikeassa? Jos huomaan, että ajatteluni poikkeaa seurakunnan kannasta, pelkään olevani väärässä. Pitempi tie olisi lähteä kaivamaan historiallis-loogisia perusteluja omalle revisionismille.

          TykkääTykkää

          13/08/2018 klo 14:56

      11. ”Jupe. Vielä kerran. Sanoit, että osa seurakansasta ei tajua kristinuskon ydinpointtia. Minusta tämä on nimenomaan sitä päätä pidemmäksi kasvamista.”

          Valitettavasti olet väärässä ja yksinkertaisesti naiivi, jos luulet, että kaikilla on Kristus kirkkaana mielessä. Ehkäpä Jeesuskin sitten erehtyi, kun oli sitä mieltä, että kuolleita kaloja ja tyhmiä neitseitä on aina seurakunnassa ja viimeisenä päivänä Jeesus sanoo monelle niistä, jotka sanovat ”Herra, Herra”, että ”menkää pois minun luotani te kirotut”. Kuitenkin Heprealaiskirjeen kirjoittaja kehottaa pitämään huolta, ettei kukaan jäisi osattomaksi Jumalan armosta ja varmasti kymmeniä vastaavia kehotuksia on uudessa testamentissa. Tähän huolenpitoon meidät on kaikki kutsuttu ja sitä myöten myös arvioimaan lähimmäistämme rakkaudessa.

          ”Päätelmäsi kirkkoisistä, ensimmäisistä eriseuroista ja ns. jumalattomista piispoista ovat loogisia.”

          Eikö siis ole järkevintä olla sitä mieltä, mikä on loogista? Eikö vl-ajattelu Pyhän Hengen virasta ole erittäin looginen ja siksi äkkiseltään hyvinkin uskottava ilman kirkkohistoriallista kontekstia tai Raamatuntuntemusta? Kumpi loogisuus tässä mielestäsi on pelastuksen kannalta varmempi? Jokin uusi keksintö, vai se, mihin on aina uskottu? Niin kuin areiolaisuus, joka oli loogisempi, kuin se, mihin oli aina uskottu, mutta silti väärässä? Areiolaiset ja muut harhaoppiset joutui perääntymään ja kärsivät murskatappion Konstantinopolin ensimmäisessä kirkolliskokouksessa 381 AD, kun heiltä kysyttiin, kunnioittavatko he vanhoja isiä ja uskovaisia ja pitävätkö he heitä oikeaoppisina. Nämä harhaoppiset vastasivat myöntävästi ja pitivät heitä omina mestareinaan. Tämän myönnettyään he olivat ajaneet itsensä nurkkaan, koska eivät yksinkertaisesti olleet heidän kanssaan samaa mieltä ja näin osoittivat olevansa itse väärässä. Ehkäpä Pyhän Hengen virka -oppikin on niin looginen ja järkevä jatkumoineen (tosin ilman minkäänlaista vakavasti otettavaa historiaa), että on helppo lanseerata se uutena oikeaoppisuutena ja pitää muita harhaoppisina, vaikka vanha on selvemmin se, mitä on aina uskottu? Mielestäni vl-liike joutuu tekemään saman kuin Areiolaiset, ja painamaan päänsä häpeissään omassa ylpeydessään, jos todella ottaa vakavasti alkukirkon uskovaiset ja pitää heitä elävinä kristittyinä.

          ”Nostan kädet ylös ja tuumin, että moni on juuri logiikalla hämärtänyt taivastien suunnan.”

          Moni on myös omalla tyhmyydellään tehnyt saman.

          ”Minä uskon, että Jumalan valtakunta ja Kristukden opetuslasten jatkumo on vanhoillislestadiolaiseksi kutsutussa liikkeessä. Joka opettaa toisenlaista vanhurskauttamisoppia kuin mitä tässä seurakunnassa, on harhassa. Vain tässä porukassa on puhdas evankeliumi jota Pyhän Hengen voimalla saarnataan. Muualla on väärä rauha ja usko usmien.”

          Sinulle uskossa tärkeintä näyttääkin olevan juuri se, että on ”tässä valtakunnassa”. Millään muulla ei ole väliä, vaikka olisi minkälaiset faktat lyödä pöytään. Mielestäni se on tyhmyyttä. Kannattaa muistaa itsekin katsoa, ettei kaadu, jos on niin varma omasta uskostaan ja perustastaan. Jeesus ei kutsunut meitä laittamaan lappuja silmille, siis pimeyteen ja valheeseen, vaan valkeuteen ja totuuteen. Ja objektiivista totuutta ei jonkun ihmisen tai ihmisryhmän subjektiivinen usko tai mielipide ole koskaan muuttanu, eikä tule muuttamaan.

          ”Jaa että olenko itse oikeassa? Jos huomaan, että ajatteluni poikkeaa seurakunnan kannasta, pelkään olevani väärässä. Pitempi tie olisi lähteä kaivamaan historiallis-loogisia perusteluja omalle revisionismille.”

          Edelleen: eikö ole järkevintä olla yhtä mieltä nimenomaan sen alkuperäisen seurakunnan kanssa, eikä jonkin uuden lanseerauksen? Jos kirkko on totuuden pylväs ja perustus, niin eikö se silloin ole juuri se alkuperäinen kirkko? En ymmärrä ollenkaan ajatuksenjuoksuasi. Minun pointtini ei ole koko keskustelun aikana ollut se, että kaikkien tulisi tietää kirkkohistoriaa ja heti paikalla vaihtaa kirkkokuntaa tai seurakuntaa, koska en edes usko, että suurimmalla osalla vaikkapa perheellisistä on mahdollisuutta siihen, niin iso urakka se on. Tarkoituksenani on lähinnä ollut osoittaa, että vl-seurakuntaoppi on historian (lue:tosiasioiden) valossa verrattavissa lähinnä huonoon vitsiin. Jumala ei rankaise ihmistä siitä, mitä tällä ei ole ollut mahdollista tietää, jos tämä ihminen on kuitenkin vilpittömästi pyrkinyt totuuteen, se on niin päivänselvä asia Jumalan ominaisuuksien valossa, ettei siitä tarvitse edes keskustella. ”…yhdelle hän antoi viisi leiviskää, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen KYKYNSÄ MUKAAN” (Matt. 25:15, suurennus omani)

          Ja ihan tiedoksi vain, olen maallikko ja tiedän ilmeisesti sivistyssanoja vähemmän kuin sinä. Kun se näyttää olevan niin suuri ongelma sinulle, jos joku käyttää hiukan avukseen loogista päättelykykyä. Mutta ei siihen sivistyssanoja tarvita, että voidaan käyttää Jumalan antamaa järkeä.

          TykkääTykkää

          13/08/2018 klo 18:57

      12. Reaalis-onttisen ja forenssis-imputatiivisen lisäksi en googlaamatta ymmärrä myöskään sitä, mikä on Ketosen ja Myllyrinteen sketsi. No, yksikään näistä termeistä ei taida löytyä Raamatusta, joten tuskin ovat ehdottoman oleellisia. 🙂

          TykkääTykkää

          14/08/2018 klo 17:13

   2. ”Sanotaan nyt rehellisesti, että Hulluinhuonelaisessa muhiva besserwisserismi ottaa päähän. Monihan onttisuudesta vähät välittävä ei uhraa aikaansa kaiken maailman skribenttien puuhasteluille vaan uskoo vain.”

      Hienoa Viktor, että sinä vältät tuon besserwissermin ansat… 🙂

      Lev Trotski, jonka Stalin myöhemmin tapatti, kuvasi puolueen asemaa mm. näin:

      ”Toverit… Tiedän, ettei missään tapauksessa ole mahdollista olla oikeassa puoluetta vastaan. Oikeassa voi olla vain puolueen kanssa ja puolueen kautta, sillä historia ei ole luonut muuta tietä sen toteuttamiseen, mikä on oikein…”

      ”Olen aina sanonut, ettei mikään voisi olla oman puolueen edessä helpompaa kuin virheen myöntäminen, ei mikään helpompaa kuin sanoa; kaikki arvosteluni, kannanottoni, varoitukseni, vastalauseeni – tuo kaikki oli pelkkää erehdystä…”

      (Isaac Deutscher, Stalin. Suom. Heikki Eskelinen)

      TykkääTykkää

      13/08/2018 klo 17:04 Vastaus

9. Kiinnostus lukea, oppia tuntemaan raamatunsanomaa, se on oikeastaan melko kummallinen asia. Luin Roosan kirjoitusta hyvin mielenkiinnolla ja melkein tuli semmoinen synnillinen tunne, nimittäin ihan tipalla olin alkaa kadehtia teitä nykyisiä ihmisiä siitä, että teillä on nykytekniikka hallussanne ja Roosa!

   Minä kait olen vähän kummallinen ihminen, koska olen ollut hyvin kiinnostunut kaikkeen uskontoon liittyvään. Ennen kouluikää (en osannut lukea) meillä oli iso kuvaraamattu ja sitä selasin – katselin paljon. Taitavasti kuvitettu kirja herätti paljon kysymyksiä. Enkeli lentää maanpäälle tuoden kirjakäärön, jossa on paimenille ilmoitus: ”Teille on syntynyt Vapahtaja!”

   Kun kokosin kirjoituksiani kirjaan, otin tuon kuvan kuvaraamatusta kirjani kansikuvaksi. (Varmistin kustantajalta, etten joudu lusimaan, kun otan ilman lupaa kuvan kirjaani?) Selvisi, että tuo kuva on 1700 luvulta ja etsattu 1800 luvulla, joten en tee rikosta jos laitan kuvan kirjaan.

   Minulla on usein noussut mieleen tuommoiset tuntemukset kuin Antti Kanaselle oli tullut: ”Nyt en jaksa vähään aikaan puhua enkä kuunnellakaan!”
   Tämä Markun kirjoitus sai minut taasen kirjoittamaan. Kirjoitus on tosihyvä analyysi uskosta ja jopa maanviljelyksestä!

   Minäpä kerron, miksi olen samaa mieltä Markun kanssa:
   Teimme kyläkirjaa, meni haastattelemaan maatalon isäntää, emäntä sanoi, että on navetalla touhuamassa. Etsin häntä navetasta. Näin navettaan valvontahuoneen ikkunasta, siellä oli 254 lehmää ja neljä hirmuisen isoa sonnia – isäntää ei näkynyt missään.
   Sitten näin likaisessa haalarissa touhuavan rengin (tunsin kyllä hänet) mutta menin hänen luokseen ja kysyin, että onko täällä näkynyt isäntää.”

   Vanhoillislestadiolaisuudella ja maanviljelijöillä on mielestäni yhdistävä tekijä, nimittäin kasvatus. Sanoisin, että suurin osa ry:n uskovista on ns. kasvatususkovaisia ja maanviljelijöistä jokseenkin kaikki!
   Uskon, että vaikka kävisi kaikki mahdolliset koulutukset maanviljelyyn, ei viljely onnistuisi, ei ainakaan lypsykarjanpito. Maanviljely on elämänmuoto, ei oikeastaan ammatti.

   Kasvatususkovainen sitä olen minäkin, äitini taitaa olla jo useamman polven vanhoillislestadiolainen. Isäni on Ilmajoelta ja siellä vaikutti körttiläisyys, kun muuttivat tänne, löysivät vanhoillislestadiolaisuuden – iloitsivat suuresti löydöstään.

   Mistä kannattaisi alkaa tutkia / lukemaan raamattua, olette jo monet antaneet hyviä neuvoja, joten en minä osaa panna paremmaksi. Kerron miten itse aloitin, kun opin lukemaan. Minä siis katselin kuvaraamatun kuvia, kuvat herättivät monia kysymyksiä, joihin en saanut mielestäni tyydyttäviä vastauksia.

   Kuvaraamatussa on monia kauhistuttavia kuvia sodista, missä ihmisten päitä hakataan irti, myös vedenpaisumuksesta. Miten vanhemmat yrittävät pelastaa lapsensa hukkumasta nostamalla heitä pitkäjalkaisen kamelin selkään. Minä tietenkin lähdin etsimään näitä lukuja Mooseksen kirjoista ja syitä, miksi Jumala hukutti koko maapallon?

   Vanhassa testamentissa on paljon ennustuksia Messiaasta – tulevasta kuninkaasta joka on vapahtava koko Israelin kansan. Näistä ennustuksista johtui, että lähdin tutkimaan uutta testamenttia.
   Lapsena, enkä tänäänkään tunne yhtään joka olisi hyvin kiinnostunut tutkimaan raamattua. (niitäkin varmasti on) On siis hyvin hyvä asia, että Roosa otti tämän asian esille ja on antanut hyviä neuvoja siitä, miten kannattaisi aloittaa. Uskon, että kiinnostus kyllä lisääntyy kun pääsee alkuun.

   Tämän päivän nuoret olette paljon paremmassa asemassa minuun verrattuna, sillä nykytekniikka tuo kaiken tiedon hetkessä käsiinne. Minun täytyi koluta kirjastoja, pölyisiä paksuja kirjoja kantaa repussa kotiin – tutkia useita teoksia yhtä aikaa, verrata tietoja keskenään. No en, minä, kyllä teitä kadehti. Nykyinen maailma vaatii nuorilta ja jo pieniltä lapsilta keskittymistä niin moniin asioihin, elämme kilpailuyhteisössä jossa tiedontulva on suuri. Jos ei opiskele, pyri suoriutumaan hyvin, putoaa kuin ”eno veneestä”.

   TykkääTykkää

   11/08/2018 klo 08:44 Vastaus

10. ”Mistä kirjasta olisi hyvä aloittaa?”

    Paavalin kirjeistä seurakunnille.

    TykkääTykkää

    11/08/2018 klo 16:19 Vastaus

11. Tällaista ”kristinuskon ydintä” saarnattiin taas tänään ry:llä (suurin piirtein näin):

    ”Eräs parannuksen tehnyt mietti suviseuroissa, miten pysyisi uskomassa. Minä uskon kuin yksi vanha mummo, joka osoitti tälle miettijälle suviseurakansaa ja sanoi, että täällä, tätä joukkoa seuraamalla pääsee varmasti perille!”

    Minullekin on kristinuskon ydin kirkastunut vasta sen jälkeen, kun uskaltauduin pikku hiljaa epäilemään sitä totuutta, että vanhoillislestadiolaisuus olisi ainoa oikea pelastava usko. Sen myötä aloin luonnollisesti pohtia enemmän ja enemmän uskoon liittyviä asioita sekä tutustua Raamattuun ja mm. blogitekstissäkin mainittuihin Raamattu kannesta kanteen -opetusohjelmiin.

    Tai oli minulla aiemminkin ydin selvillä, mutta se ydin oli tämä joukko, tähän joukkoon kuuluminen: kun vain pysyn uskovaisena (= vanhoillislestadiolaisena, tässä joukossa), pääsen taivaaseen! Oikeaan joukkoon kuuluminen oli kaikki kaikessa.

    Samoin monelle vl:lle uskomisen ydin tuntuu olevan tuo oikeaan joukkoon kuuluminen. Sitähän tuo tänään kuulemani seurapuhekin teroitti. Siten en pidä tuomarointina sitä, kun Jupe sanoi ylempänä: ”Ja uskoakseni en edes liioittele, jos sanon, että niitä, joilta on kristinuskon ydin hukassa, istuu vielä roppakaupalla seurapenkissä… Valitettavasti.”

    Jotta tuota voi pitää tuomarointina, niin pitää varmaan itsekin ajatella niin, että kristinuskon ydin/perusjuttu on oikeaan joukkoon kuuluminen? Minusta se ei ole, eikä voi olla: vain Jeesus on tie Jumalan luo, eikä kukaan voi palvella kahta herraa (eikö riitä, että turvaa Jeesukseen henkilökohtaisena vapahtajanaan?).

    Lisäksi tuo ajatus ei ole aiemmin ollut myöskään lestadiolaisuuden ydintä. Jupe sanoi todella hyvin:

    ”Parempi tietoisuus siitä, mitä lestadiolaisuudessa on ennen opetettu ja uskottu johtaa väistämättä siihen, ettei voi pitää aitoina ja alkuperäisinä lestadiolaisina opetuksina joitakin niistä opetuksista, joita tänäpäivänä liikkeessä opetetaan.”

    Eli myös historian tunteminen on hyväksi.

    Kiitos Roosalle hyvästä tekstistä tärkeästä aiheesta! En lue paljon Raamattua ja tiedän, että pitäisi lukea enemmän. Kun sanon, että ”pitäisi”, en kuitenkaan ajattele sitä vaatimuksena, vaan samoin kuin esim. että minun ”pitäisi” syödä terveellisemmin, ”pitäisi” harrastaa enemmän liikuntaa, ”pitäisi” yrittää kovemmin lähimmäisten rakastamisessa ja niin edelleen.

    TykkääTykkää

    12/08/2018 klo 19:48 Vastaus

12. Kiitokset mahtavista kirjoituksista – olette ihan selvästi minua paljon ahkerampia Raamatun lukijoita! – Joskus pienenä poikana mahdoin lukea ”salaa” muilta ns. päivän sanan summamutikalla Raamatun avaten 🙂 Nuorena kristillisyytemme harhojen puristuksessa tärkeitä olivat psalmit. – Mutta voi Raamattua lukea ihan mielenkiinnosta ja jopa seikkaluinakin… Ja kun avoimella mielellä lukee, niin kyllä Jumala voi viestinsä nostaa tajuntaamme näistä vähemmän sakraaleistakin motivaatioista huolimatta.

    Kyllä myös meidän kristillisyydessämme on ollut ihmisiä Heinon tavoin – lähinnä varmaan puhujia – jotka ovat osanneet ”Raamattunsa”, kokonaisia lukuja ulkoakin. Ja taitaa minulla olla jossakin myös tiivistelmä, jonka Joona teki lukiossa luokkatovereilleen opettajan antamana erikoistehtävänä kaikista Raamatun kirjoista 🙂 – Minulle itselleni rautaisannoksen antoivat ne lapsuuuden sadat ja ehkäpä jo tuhannetkin seuratilaisuudet, joihin olin osallistunut jo ennen rippikoulua. Isäni oli puhujamatkalla lähes joka viikonloppuna ja usein sain minäkin olla hänen matkakumppaninaan – vaikka olisin kyllä mielummin jäänyt lukemaan vaikkapa Pertsaa ja Kilua, Haukansilmää, Punavyötä ym. seikkailukirjoja.

    Olen jo aiemmin kirjoittanut, kuinka yllättävältä, mutta myös ihailtavan rohkealta tuntui, kun eräällä amerikkalaisella weljellä oli Raamattu vyölaukussaan Suomessa käydessään 1980-luvun alkupuolella. Amerikasa tuotiin raamattuluokat, mutta ei niistä täällä välttämättä tullut sitä mitä olisi voinut tulla; nimittäin omaehtoisen ja innostuneen raatuntutkistelun sytyttäjiä. – Sensijaan opetus oli usein hyvin kaavamaista ja valikoivaa tulkintaa 1970-luvun silmälaseilla… No olen jonkun vuoden ollut itsekin raamattuluokan opettajana, eikä se arkikiireen keskellä itsellänikään mennyt hyvin.

    No, omaa raamatunlukuani hyydytti vuosikymmeniä sitten mm. se, kuinka valikoivasti ja vahvasti suodattavien silmälasien läpi Raamattua pitäisi meidän ymmärtää – ja historiaihmisenä varsinkin niin yleinen fundamentalistinen suhtautuminen ensimmäisen Mooseksen kirjan ns. alkukertomuksiin. – Nehän eivät ole historiallisia, vaan ne ovat runollista ja tarinallista yhteenvetoa siitä, mitä on tapahtunut maailmassa tuhansien ja miljoonien vuosien aikana ja mitä tapahtuu edelleenkin jokaisen sukupolven aikana.

    Kaikki ne kuitenkin sisältävät ennenmuuta JUMALAN VIESTIN eli ilmoituksen; MINÄ OLEN – olen teidän LUOJANNE – ja olen antanut teille ERIKOISASEMAN kaikkien muiden luotujen rinnalla – minulla on PELASTUSSUUNNITELMA teille. Puhun ihmisten sydämissä kaikkialla ja kaikkina aikoina, mutta valitsen yhden vähäisimmistä kansoista erikoisasemaan, josta nousee valittuni – ja KRISTUKSEN EVANKELIUMI pahan, synnin ja kuoleman voitosta on tarkoitettu ja vietävä KAIKILLE!

    Mutta on Vanhassa testamentissa paljon myös erinomaisia historiallisia lähteitä Joosuan kirjasta Esterin kirjaan. Ylikriittinen laita ”historialliskriittisessä” raamatuntutkimuksen koulukunnassa saattaa suhtautuu hyvin väheksyvästi näihin, samaan aikaan kun käytetään täyttä päätä vastaavia muiden uskontojen tai kulttuurien piirissä syntyneitä lähteitä historiallisina dokumentteina. Tietysti on huomioitava, että kertomukset ovat eläneet aikansa suullisena traditiona tai katkelmallisina kronikoina ennen kuin ne on muokattu historiallisiksi kertomuksiksi. – Monet näistä sisältävät myös jännittäviä seikkailuja, kuten Uuden Testamentin Apostolien teotkin.

    Yksi epämiellyttävä piirre on Vanhan Testamenentin väkivaltaisuus. Mutta sekin taitaa olla kalpeaa sen rinnalla, mitä tämän ajan punavihreässä kuplassakin elävä pitää väkivaltaviihteen ”normiannoksena” niin aikuisille kuin nuorillekkin…

    Verkkokaupasta https://sacrum.fi/dvd-raamattu-jeesus tai Kristillisestä kirjakaupasta voi edullisesti ostaa esim. Raamattu DVD -sarjaa, josta mieleen tulee esim. osat Paavali, Jeremia… tai Bible-DVD, sitten on vanhoja klassikoita kuten Ben Hur ja Quo Vadis. Ei niitäkään pienille lapsille ole tarkoitettu kuten ei kaikkia Raamatun kertomuksiakaan. Oma suosikini on kyllä koko perheelle ”Matkalla Beetlehemiin”.

    PS. Eevaoksalle ja Viktorille; mahdatte syyllistyä itse juuri siihen, mistä tämän blogin keskustelua moititte. – Jusbrolle; kyllä saa uskoa raamattua lukemattakin, on mielentiloja ja aikoja jolloin herkkä mieli voi ylikuormittua vähästäkin. Ja on sekin totta, että tuhannet ja miljoonat kristityt ovat pelastuneet kahden tuhannen vuoden aikana osaamatta edes itse lukea – ja suullisena kaikki lähti alunperin liikkeelle. Samaan viestin viennin tehtävää palvelee niin äänellinen, kirjoitettu kuin analogisesti tai digitaalisesti tallenttu ja välitetty Sana!

    TykkääTykkää

    12/08/2018 klo 20:04 Vastaus

    1. Markku Korteniemi, kiitos kun sanoitit ajatukseni, mutta vähemmän pisteliäällä tavalla kuin minä itse:) Itsellä vain meinaa nousta kiukku kaikkien niiden ahdistuneisuuden vaivaamaan puolesta, joita joku koettaa velvoittaa asioihin joita he eivät koe itselleen (uskolleen) hyväksi.

       TykkääTykkää

       14/08/2018 klo 15:49 Vastaus

13. Pakko kertoa omakohtainen juttu. Luin aikanani reaalin yo-kirjoituksiin biologian, mutta yllätyksekseni osasin vastata vain yhteen – kahteen kysymykseen. Sitten pitikin miettiä, että onko muita kysymyksiä, joihin voisin vastata. No vastasin muistaakseni kahdeksaan kysymykseen ihan pyhäkoulu-raamattuluokka-uskonnontunti-seurapohjalta ja sain reaalista laudaturin. Vieläkin, melkein 30 vuoden takaa muistan, kuinka osasin kaivaa mielestäni monta Raamatun vertausta rikkaan pääsemisestä Jumalan valtakuntaan. Että kyllä seuroissa käynti johdattaa hyvin Raamatun maailmaan. Tärkeää on silti lukea itsekin. Tuohon Viktorin kirjoitukseen kommentoisin, että kyllähän nämä blogit voivat huonoimmillaan olla uskosta irtautumisen julkisia tuki- ja terapiayhteisöjä. Sääli vaan, jos heikkoja Jumalan lapsia lähtee hyökyaallon mukana. Tässä jokin aika sitten hämmästelin, kuinka avointa ylistystä saivat tässä blogissa vl-seurakuntaa parjaavat kommenttikirjoitukset. Ehkä silloinkin haettiin tsemppiä omalle irtautumiselle. Nyt blogistin vaihduttua nähtäväksi jää, mikä on tuleva kehityssuunta.

    Itselleni eräs puhutteleva Raamatun kohta on Jobin kirjasta omin sanoin muisteltuna kohta, jossa Job sanoo, että tiedän lunastajani elävän, hän seisoo viimeisenä päivänä multien päällä. Se olkoon myös minun uskontunnustukseni.

    TykkääTykkää

    12/08/2018 klo 20:28 Vastaus

    1. Lisäys: kirjoituksissa vastasin siis kahdeksaan uskonnon kysymykseen seurapohjalta…

       TykkääTykkää

       12/08/2018 klo 21:40 Vastaus

14. Vielä jatkoa: Jokin aika sitten Joona kirjoitti Islamia käsittelevän blogitekstin, jonka keskustelussa käsiteltiin kuolemantuomiota. Puolustin tuolloin kuolemantuomiokielteistä asennettani Raamatun tekstillä ja varoitin jo silloin näissä keskusteluissa vaarana olevasta eksytyksestä. Joona paheksui kommentointiani monisanaisesti, mutta nythän heidän paavinsa Franciscus on myös ihan hiljattain asettunut totaalikielteiselle kannalle koskien kuolemantuomioita. Että näin. Kyllä Jumala puhuu Raamatussa sekä Henkensä kautta ihan kenelle tahtoo, niin paaville kuin sinulle tai minullekin, asemasta riippumatta.

    TykkääTykkää

    12/08/2018 klo 20:42 Vastaus

    1. Mukava Johanna, että aina palaat kommentoimaan… Tuo kuolemantuomio on syrjähyppy etäämmelle tämän blogin tematiikasta, mutta toisaalta se on kyllä ihan kristinuskon perusproblematiikkaa. Ja tosi hienoa, että jaksat rakastaa sarjakuristajan ja -hukuttajan henkeä enemmän kuin syyttömän uhrin henkeä…

       Taidat olla katolisempi kuin luuletkaan 🙂

       Tutkija Mikko Moilanen on selvittänyt luterilaisen Suomen kuolemanrangaistuskäytäntöjä 1600-1700 -luvuilla useissa artikkeleissaan. Artikkelissaan ”Heidät Suomi mestasi” https://yle.fi/uutiset/3-9950261 hän kirjoittaa mm. näin:

       ”Tuohon aikaan ajateltiin, että vaikka kyseessä oli rangaistus rikoksesta, mestattua odotti autuas elämä rajan tuolla puolen, kunhan tämä katui vilpittömästi ja oikein.

       Siihen häntä valmisteltiin huolellisesti: kirkkolaissa ja kuninkaallisissa kirjeissä ohjeistettiin, kuinka tuomittua pitää tukea viimeisinä aikoina. Pappi tapasi häntä päivittäin lähdön lähetessä, jotta mestattavan mieli olisi mahdollisimman puhdas kirveen heilahtaessa. Tuohon aikaan oltiin varmoja siitä, että ihmisen kohtalon iäisyydessä määrittää hänen sielunsa tila kuoleman hetkellä.

       Niinpä tuomittu saattoi kuulla viimeiseksi sen tyyppisiä sanoja kuin vuodelta 1800 säilyneissä riveissä:

       Täällä ystäväni, tässä paikassa sinun murheesi ja kärsimyksesi päättyvät. Täällä avautuu sinulle ikuisuuden ovi, tässä alkaa ilo. Vielä silmänräpäys, niin olet oleva vapahtajasi kanssa paratiisissa. Ole lujalla mielellä, poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.

       Tuomitulle kuului viimeinen ateria ja ehtoollinen, ja laki salli hänelle myös ryypyn krouvissa – joidenkin tietojen mukaan vielä mestauslavallakin. 1686 kirkkolaki velvoitti kuitenkin papit valvomaan, ettei mestattava ole liian humalassa viimeisillä hetkillään. Liian hienokaan tilaisuus ei saanut olla: 1741 annettiin määräys siitä, että tuomitun pitää pukeutua arkisesti ja itse tilaisuudesta tulee karsia kaikki juhlavuus ja seremoniallisuus. Tunnelman piti korostaa lain ankaruutta ja synnin seurauksia…

       Pappi oli tärkeässä osassa loppuun saakka, ja pappeja saattoi olla paikalla useampikin. Hän lohdutti tuomittua, mutta myös kirjasi ylös tämän viimeisen lausunnon. Siitä saatiin joskus lisätietoja rikokseen liittyneistä muista ihmisistä, mikä johti joskus jatkotutkintaan. Papit johtivat veisuuta, lausuivat viimeiset sanat ja avustivat tuomitun käsittelemisessä…”

       TykkääTykkää

       13/08/2018 klo 17:22 Vastaus

       1. ”Ja tosi hienoa, että jaksat rakastaa sarjakuristajan ja -hukuttajan henkeä enemmän kuin syyttömän uhrin henkeä…” Ystävällisesti: älä laita sanoja suuhuni, älä näpyttele mielipiteitä puolestani. 🙂 En ole väittänyt rakkauden määrästäni tai kohteestani yhtään mitään. Kysymys on Jeesuksen opetuksesta. Ei siitä miten niitä itse osaisin noudattaa. Tässäkin opetuksessa Jeesus on ”vallankumouksellinen”, riippumatta meidän kyvystämme toimia niiden mukaan.

          osoite uutiseen, johon viittaan: https://yle.fi/uutiset/3-10335040

          Joo, taidan olla katolisempi ja ortodoksisempi kuin luulenkaan kuin luuletkaan, mutta ennen kaikkea olen kristitty, jota myös vanhoillislestadiolaiseksi kutsutaan.

          TykkääTykkää

          13/08/2018 klo 17:53

       2. Päätin kirjoittaa lyhyesti kiittääkseni Markkua ylempänä olevasta kommentistaan koskien Raamatun lukemista. Siinä oli monta kohtaa jotka kolahtivat, vaikka nuorempaa sukupolvea edustankin. Sinänsä Raamatun lukemiseen kehoittaminen ja siihen vinkkien antaminen on varsin paikallaan ja monta hyvää kommenttia tällä onkin ollut asiaan liittyen. Itsellä Raamatun luku on ollut melko vähäistä ja epäsäännöllistä. Joskus takavuosina aloitin lukemaan Raamatun alusta loppuun ja taisi tuo projekti jäädä muutamaa viimeistä UT:n kirjaa vajaaksi. Nykyään lukeminen on ollut jotenkin raskasta ja jäänyt lyhyempiin pyrähdyksiin satunnaisesti. Itselläkin tuo täällä esiin tuotu raamattusovellus on ja se kyllä on toimiva konsepti. Ehkäpä kun seuraavaksi saan luettua niin tartun tuohon vinkkiin lukea Markuksen evankeliumi.

          Taasen kuolemanrangaistuksen suhteen olen eri linjoilla Markun kanssa. Viime kertaisella sivupolulla me keskusteluun osallistuneet taisimme kertoa melko tyhjentävästi mitä sanottavaa asiasta puolelta tai toiselta oli. Tämän vuoksi en nyt enempää lähde asiaan puuttumaan ettei taas synny kymmenien kommenttien sivupolkua samoine perusteluineen. 😉

          TykkääTykkää

          14/08/2018 klo 18:01

15. Ennen uskon sisällöksi riitti ns. oikeaan joukkoon kuuluminen. Nyt olen nauttinut siitä, että voin vapaasti lukea/ tutkia raamattua ja myös osallistua hengellisiin tilaisuuksiin yli seurakuntarajojen. Olen elänyt pahat hoitokokousvuodet, mikä ahdisti ilmeisesti niin paljon, että aloin epäillä nimenomaan seurakuntaoppia, vain me -opin totuudellisuutta. Hoitokokousajat olivat sen ajan lapselle ja nuorelle pelkoa aiheuttavia ja niillä on pitkälle kantavia seuraamuksia, mikä on erittäin valitettavaa. Vapaata, elävää Kristus-uskoa on olemassa myös muualla (ja etenkin) kuin vl-liikkeessä. Tärkeää on Sanan tunteminen ja tutkiminen.

    TykkääTykkää

    12/08/2018 klo 21:03 Vastaus

    1. Aina kannattaisi muistaa, että Jeesus puhalsi Pyhän Hengen vain omien opetuslastensa päälle; joukossa ei ollut yhtään sen ajan muiden hengellisyyksien edustajaa. Jumala viisaudessaan salasi uskon lahjan viisailta ja toimellisilta ja ilmoitti sen vain pienille ja lapsenmielisille; omista käsityksistä riisutuille etsijöille. Uskon lahja ei avaudu lukemalla, pohtimalla, päättelemällä, rukoilemalla – vaan se annetaan meille lahjaksi ennen Pyhän Hengen lahjan saaneen suullisen synninpäästön sanan kautta. Usko tulee kuulosta ja kuulokin Jumalan Sanan kautta.

       Hoitokokousajat olivat todella vaikeita, mutta Jumala yksin tietää niidenkin tarpeellisuuden, Taivaan Isä on aina aikanaan puhdistanut puimatannertaan, mutta koettelemuksissa varjellut valittunsa oikeassa uskon ymmärryksessä, kuuliaisen, omista käsityksistä riisutun lapsen paikalla. Lapsi onkin annettu meille esikuvaksi; vaikka ymmärrys puuttuu, hän haluaa kuitenkin olla kuuliainen äidin äänelle. Kuuliaiset lapset Jumala on luvannut siunata ja palkita viimeisellä tuomiolla, jossa itsessään viisaaksi luulleet ihmettelevät, että nämäkö ne olivatkin autuuden perijät; nuo, joita me pidimme pilkkana ja naurun sananlaskuina,,,

       TykkääTykkää

       14/08/2018 klo 08:23 Vastaus

       1. Johka, Jumala yksin tietää myös esim. toisen maailmansodan tai Stalinin vainojen tarpeellisuuden.
          Mukava kun täällä maailmassa ei voi tehdä mitään pahaa eikä väärää, koska Jumala aina aikanaan näyttää pahankin siunauksellisuuden..
          (Tämä kommentini oli siis sarkasmia, paha ei ole siunauksellista. Paitsi näköjään se on sitä, jos sen tekijänä on ”uskovaiset”. Helppoa tämä uskovaisuus, eihän siinä voi tehdäkään mitään väärää kun kaiken aina Jumala lopulta siunaa.)

          TykkääTykkää

          14/08/2018 klo 15:59

       2. Kiitän sinua nimimerkki ”Johka” kommentistasi! Kommenttisi on ihan kuin itse Heikki Saari olisi sen kirjoittanut! Sinulla on säilynyt puhtaana Saaren kehittämä oppi, esimerkiksi seurakunnalle kuuliaisuudesta ja myös se, että syntiä ei saa anteeksi uskomalla, pitää, kuten sanot: ”Uskon lahja ei avaudu lukemalla, pohtimalla, päättelemällä, rukoilemalla – vaan se annetaan meille lahjaksi ennen Pyhän Hengen lahjan saaneen suullisen synninpäästön sanan kautta.”

          Paavali on erimieltä tästä asiasta ja tämän takia hän ahkerasti saarnaa ja kirjoittaa seurakunnille, että silloiset uskovat pääsisivät tuntemaan läheltä Kristusta ja osaisivat uskoa hänen laillaan Jeesukseen. Niinpä hän pitää tärkeänä, että Jumalan Pojan lunastustyöstä puhutaan – keskustellaan ja kirjoitetaan uskovien kesken. Luetaanpa välillä:
          ”Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden,
          silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita.
          Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää.” (Ef.4:13-15)

          Kirjoitat: ”Lapsi onkin annettu meille esikuvaksi; vaikka ymmärrys puuttuu, hän haluaa kuitenkin olla kuuliainen äidin äänelle.”
          Ei lasta Jeesus antanut uskovien esikuvaksi siksi, että lapsi olisi tietämätön! Lapsi on siksi esikuvana, että me lapsen lailla luottaisimme Jumalan lupauksiin.
          Tietämättömyys ei ole hyve ensinkään, sillä Jeesus toteaa:
          ”Juutalaiset olivat ihmeissään ja sanoivat: ”Kuinka tuo oppimaton mies voi tuntea kirjoitukset?”
          Jeesus sanoi heille: ”Se, mitä minä opetan, ei ole minun oppiani, vaan hänen, joka on minut lähettänyt.
          Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani.” (Joh.7:15-17)

          Kun me täällä blokissa keskustelemme uskosta, näin me pyrimme läheltä tuntemaan oman Vapahtajamme. Joka meitä tänäänkin rakastaa ja armollaan kantaa. Sama tapahtui myös Latsarus – kerjäläiselle. Biblia sanoo:
          ”Niin tapahtui, että kerjääjä kuoli ja vietiin enkeleiltä Abrahamin helmaan.” (Luuk.16:22)
          Jeesus myös saarnasi, opetti ja näin antoi meille esimerkin, että mekin keskustelisimme Jumalasta ja näin oppisimme tuntemaan Jeesusta.
          ”Kun Jeesus oli lopettanut puheensa, kansanjoukot olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan.
          Hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat.” (Matt.7:28,29)

          TykkääTykkää

          14/08/2018 klo 16:44

       3. Johka: “Aina kannattaisi muistaa, että Jeesus puhalsi Pyhän Hengen vain omien opetuslastensa päälle; joukossa ei ollut yhtään sen ajan muiden hengellisyyksien edustajaa.” Jeesuksen opetuslapset olivat juutalaisia, jotka seurasivat Jeesusta. Varsinaisia kristittyjä ei siis ollut lainkaan tuohon aikaan. Kyseinen kristitty-nimitys annettiin myöhemmin uskonnollisen rajanvedon myötä, ja koski nimenomaan Kristuksen seuraajia, jotka koostuivat aluksi juutalaisista ja myöhemmin myös pakanoista (vrt. Pietarin helluntaisaarna tai tapahtumat Corneliuksen kodissa). Juutalaiset ihmettelivät erityisesti sitä, miten Pyhä Henki voidaan vuodattaa myös Valitun kansan ulkopuolisiin. Hurmokselliset Hengen vuodatuksen kokemukset auttoivat sen ajan juutalais-kristittyjä ylittämään juutalaisuuden tradition rajat: he kun olivat oppineet jo äidinmaidossa sen, että vain he olivat Jumalan valittu kansa.

          Johannes Kastaja, joka ennen Jeesusta jo kutsui ihmisiä parannukseen, korosti parannussaarnassaan erityisesti sitä, että pelkkä kuuluminen “Aabrahamin lapsiin” ei tosiaan auta. Näin ollen myöskään pelkkä kuuluminen vanhoillislestadiolais-kristilliseen yhteisöön ei auta, jos ihminen ei sydämessään seuraa Jeesusta. Laumaan kuuluminen kun voi olla pelkkää kulissia ja tekopyhyyttä, tai sosiaalisen hyväksynnän hakemista. Armo, syntien anteeksiantamus ja pelastus on sidottu nimenomaan Kristukseen ja Hänen sovitustyöhön. Seurakunta rakentuu Jeesuksen ympärille ja saa voimansa Hänestä. Elämä Kristuksen yhteydessä on samalla elämää Pyhän Hengen yhteydessä, joka johtaa seurakuntaa yhdessä “tuntemaan koko totuuden”. Pyhä Henki lähtee Kristuksesta ja julistaa meidän kauttamme armoa ja syntien anteeksiantamusta.

          Johka: “Hoitokokousajat olivat todella vaikeita, mutta Jumala yksin tietää niidenkin tarpeellisuuden, Taivaan Isä on aina aikanaan puhdistanut puimatannertaan, mutta koettelemuksissa varjellut valittunsa oikeassa uskon ymmärryksessä, kuuliaisen, omista käsityksistä riisutun lapsen paikalla.”

          Mikäli ajattelemme, että Pyhä Henki johdattaa ajan kanssa seurakuntaa kaikkeen totuuteen, silloin voimme ajatella että hengellinen väkivalta, joka realisoitui hoitokokouksina ja ihmisten kiusaamisena, oli aikakausi, jonka kautta vanhoillislestadiolainen kristillisyys saa mahdollisuuden oppia kaihtamaan hurmahenkisyyttä. Useinhan virheet ja epäonnistumiset voidaan nähdä ikäänkuin oppimisen kääntöpuolena. Jumala voi sallia kristillisyydellemme raskaitakin lankeemuksiakin ja erehdyksiä, jotka Pyhä Henki kirkastaa myöhemmin vääriksi, jotta emme ylpistyisi hengellisesti. Jumala ikäänkuin riisuu meitä, paljastaa heikkoutemme ja sokeat pisteemme. Mikäli taas kiellämme keskuudestamme pahuuden ilmenemismuodot tai emme pysty niitä rakentavasti käsittelemään ja kohtaamaan uhreja, sekä tekemään parannusta, silloin syyllistymme ylpeyteen, jolle Jumala ei ole luvannut siunausta. Jumala voi myös kurittaa kansaansa, jotta se kääntyisi parannukseen, vrt Israelin kansa.

          TykkääLiked by 1 henkilö

          15/08/2018 klo 10:39

16. Kolmas kommentti koskien käsitystä konservatiivi, josta Roosa kirjoitti.

    Minun mielestäni kristitty ei ole koskaan konservatiivi. Kristinuskohan on vallankumouksellinen uskonto, joka muutti päälaelleen vallitsevan maailmankäsityksen. Kun ennen sanottiin ”silmä silmästä, hammas hampaasta”, Jeesus julistikin: ”älkää kostako pahaa pahalla”. Uudet tuulet puhalsivat: ”käännä pahalle toinen poskesikin, syntisi annetaan sinulle anteeksi, tänä päivänä olet oleva kanssani paratiisissa”. Alkuaikoina kristinusko oli vaarallinen kristityille. Tästä kertoo mainio P. Mustapään runokin marttyyri Stefanuksesta:

    PYHÄ STEFANUS MARTTYYRI

    Tapani tallirenki juottaa hevosiaan.
    Tapani tallirenki huomenna tapetaan.
    Äläpä katso tähteen
    taivaalla välkehtivään,
    jos se peilaakin lähteen
    kalvoon hämärään.

    Tapani tallirenki, kun sinä talutat
    Beetlehemin talliin tammat ja valakat,
    lakilla korvasi peitä,
    ettet kuulla voi
    riemun säveleitä,
    jos niitä taivaalta soi.

    Tapani tallirenki, äläpä ensinkään
    huomaa, kun sauvasi puhkee lehteen viheriään
    – tuskin siinä on perää -,
    äläpä uskokaan,
    kynitty kukko kun herää
    kiekuen kattilassaan.

    Tapani tallirenki, hilliten itsesi siis,
    kävele rauhallisesti tallikammariis,
    nauti pöydässäsi
    jouluaterias,
    ryyppää yksinäsi
    olutkoosastas.

    Tapani tallirenki, usko kauhistuen,
    Tapani tallirenki, totuus vaarallinen.
    Totuus tallissa makaa
    synnyinseimessään.
    – Huomenna tallin takaa
    sinua kivitetään.

    Kristinusko on edelleenkin edistyksellinen, uusinta uutta, se julistaa vapauden vangituille, sorretuille, köyhille, janoisille ja nälkäisille. Mikä voisikaan olla parempi, uudempi sanoma kenelle tahansa. Tästä ilosanomasta on pölyinen ja taantumuksellinen konservatiivisuus kaukana kuin itä lännestä!

    TykkääTykkää

    12/08/2018 klo 22:16 Vastaus

    1. ”Kristinuskohan on vallankumouksellinen uskonto, joka muutti päälaelleen vallitsevan maailmankäsityksen… Kristinusko on edelleenkin edistyksellinen, uusinta uutta, se julistaa vapauden vangituille, sorretuille, köyhille, janoisille ja nälkäisille.”

       Niinpä!!

       Mutta ”konservatiivisuus” voi olla samassa mielessä vastustajien keksimä poleeminen ja propagandistinen nimitys – kuten ne liberaalit suurisuut, jotka tänään mediassa huutavat abortin vastustajien tuhoavan ”ihmisoikeudet” !???!

       Ja kyllä meistä länsimaisista ”kristityistä” monet mahdamme olla tallirenkejä, joita ei totuus eikä tähdet paljoa hetkauta – toisin kuin tuo Stefanus eli Tahvanus…

       TykkääTykkää

       13/08/2018 klo 17:35 Vastaus

17. Viktor kirjoitti: ”Kososlaisuus puolestaan oli alun perin sitä, että uskovaisten keskellä olikin tosiuskovien joukko, joka piti itseään muita totisempina kristittyinä.” Minulle koko vl-kristillisyys on kyllä aina näyttäytynyt juuri tuollaisena koslaisuutena eli että ”he ajattelevat olevansa muiden kristittyjen keskellä ainoa tosiuskovien joukko, joka pitää itseään muita totisempina kristittyinä.”

    TykkääTykkää

    12/08/2018 klo 22:16 Vastaus

18. Viktor: “Kaivoin muistini ja tämän blogin kätköstä erään herkullisen lauseen: ”Teologianhistoriallisesti onkin mielestämme uskottavampaa, että juuriltaan pietistis-herrnhutilaisen lestadiolaisuuden vanhurskauttamisteologia on enemmän efektiivistä ja reaalis-onttista kuin puhtaan forenssis-imputatiivista.” Tämähän on suoraan Ketosen ja Mylluyrinteen sketsistä.
    Ensinnäkin haluan muistuttaa että blogin johdannossa todetaan: “Blogi on tarkoitettu rakentavaan teologiseen ja hengelliseen keskusteluun.” Tämän blogin sisältönä on siis myös teologis-akateeminen pohdinta, koska teologia on tiedettä. Blogi sisältää myös yleistä hengellistä keskustelua, joka ei ole suoraan teologis-akateemista, vaan silloin keskustelu liikkuu esim. arjessa eletyn uskon sanoittamisessa ja kokemuksissa. Millä tavalla nämä kaksi tasoa voisivat kohdata: uskon opilliset kysymykset ja pohdinta sekä eletyn uskon taso, joka usko eletään todeksi arjen elämän haasteissa?

    Viktorin naureskelemat vanhurskauttamisteologiset pohdinnat kuuluvat ensisijaisesti juuri teologis-akateemisen pohdinnan pariin, joiden parissa mm. oppi-isämme Luther painiskeli. Oliko Luther siis mielestäsi naurettava tyyppi? Hänestä varmaan saisi kyllä kieltämättä kehiteltyä jonkinlaisen sketsihahmon, sen verran värikäs persoona oli. Efektiivinen, reaalis-onttinen ja forenssis-imputatiivinen vanhurskaus ovat ihan teologian peruskäsitteitä, joita mm. Roosa on käsitellyt gradussaan. Mutta tietenkin voivat mennä asiaan perehtymättömältä “yli hilseen”, kuten esimerkiksi lääketieteen diagnoosit. Kullakin tieteenalalla on omat käsitteensä ja sanastonsa. Sen vuoksi onkin tärkeää avata vaikealta tuntuvat käsitteet arkikielelle.

    Raamatunlukemisesta:
    Psalmi 1:1-3: 1) Hyvä on sen osa, joka ei vaella jumalattomien tavoin, ei astu syntisten teille, ei istu pilkkaajien parissa 2) vaan löytää ilonsa Herran laista, tutkii sitä päivin ja öin. 3) Hän on kuin puu, vetten äärelle istutettu: se antaa hedelmän ajallaan, eivätkä sen lehdet lakastu. Hän menestyy kaikissa toimissaan.”
    Itseäni erityisesti puhuttelee kohta: “ Hän on kuin puu, vetten äärelle istutettu: se antaa hedelmän ajallaan, eivätkä sen lehdet lakastu…” Jumalan Sanan äärelle pysähtyminen, sen ennakkoluuloton tutkiminen voi avata suuren voimavaran elämään ja arkeen.

    Luther kehoitti “märehtimään” Jumalan Sanaa. Märehtiminen tarkoittaa jatkuvaa pureskelemista yhä uudelleen vielä senkin jälkeen, kun on jo kertaalleen nielaissut. Jos esimerkiksi aamulla heti lukee päivän Raamatunkohdan, kuten esimerkiksi tänäaamuna Raamattusovellus on antanut Psalmin 27:1:” Daavidin psalmi. Herra on minun valoni ja apuni, ketä minä pelkäisin? Herra on minun elämäni turva, ketä siis säikkyisin?”. Tämä lause jää mieleeni resonoimaan ja kantamaan pitkin päivää. Voin mietiskellä tätä lausetta työmatkalla, se rauhoittaa mieleni päivän haasteissa töissä ja perheen kanssa. Se antaa sisäisen levollisuuden kohdata eteentulevia tilanteita. Jumalan Sanan valo jää vaikuttamaan siis koko olemukseen. Näin Jumala kulkee Sanassaan mukana koko päivän, auttaa näkemään asiat oikeassa perspektiivissä, olemaan kärsivällisempi ja kestämään paremmin pettymyksiä. Tietenkään tämä ei ole mikään luonteen kesyttämisen automaatti, mutta helpottaa asioihin suhtautumista ylipäätään. Itse olen näin kokenut, ja suosittelen samaa kaikille.

    TykkääTykkää

    13/08/2018 klo 09:25 Vastaus

    1. Roosa: ”Siksi Raamatun lukeminen pelkästään siten, että lukee päivittäin satunnaisen jakeen ei pitkällä aikavälillä yksistään ole mielekästä. Tällöin kokonaisuutta on vaikeaa hahmottaa ja jakeet jäävät irrallisiksi.”
       Mielestäni yksittäiset Raamatunkohdat auttavat erityisesti kiireisessä elämäntilanteessa. Ne ikäänkuin raivaavat tietä rauhoittumiseen ja hiljentymiseen. Tämän jälkeen on helpompi syventyä pikkuhiljaa laajempiin kokonaisuuksiin, kun on saanut ensin mielensä rauhoittumaan ylipäätään :-).

       TykkääTykkää

       13/08/2018 klo 10:42 Vastaus

19. Mietin, että voisinko vähän ikään kuin raottaa sinulle, joka aloitat raamatun tutkimisen, että et ihan alkuun turhautuisi, jos et heti ymmärrä lukemaasi. Se on ihan varmaa, että kukaan ihminen ei tule täysin käsittämään näitä pyhiä kirjoituksia.
    Kristinoppi määrittelee Raamattua lainaten: ”Jumala on salattu.”
    Luther totesi ihmisistä, joihin lukeutuu niin ”uskovaisia” kuin ”maallisiakin”: heillä on niin iso pää, että se on este taivasten valtakuntaan pääsemiselle. ”

    Luulen, että tällä ”isopäisyydellä” Luther tarkoitti meissä ihmisissä taipumusta yrittää ymmärtää Jumala järkemme avulla. Olen elänyt jo pitkään ja vakuutan teille, ettei tyhmyys, eikä viisaus ole ehto uskon syntymiselle ihmisen sydämeen.

    Olen myös tavannut ihmisiä, jotka ovat kuvitelleet, että heille on Jumala antanut suuren ymmärryksen ilmestyskirjan ennustuksiin. Nämä ovat ihmisten omia kuvitelmia. Jumalan sana ei avaudu ihmisälylle, eli älykkäille ihmisille mutta eivät taviksetkaan ole sen paremmassa asemassa.

    Jumala avaa ymmärryksen ymmärtämään kirjoituksia oman tahtonsa mukaan. Paavali selittää tätä asiaa:
    ”joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan, joku kyvyn erottaa eri henget toisistaan, joku kielillä puhumisen lahjan, joku taas kyvyn tulkita tällaista puhetta.
    Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo.” (1.Kor.12:10,11)

    Minäpä sanon yhden esimerkin, jolla osoitan, että raamatun kirjoituksia ei voida laskea Ojalan laskuopin ohjeiden mukaan, esimerkiksi, että 2+2=4.
    Ilmestyskirjassa on ennustus:
    ”Älä yhtään pelkää sitä, mitä joudut kärsimään. Saatana on sulkeva muutamia teistä vankeuteen, jotta teitä koeteltaisiin, ja te joudutte ahdinkoon kymmeneksi päiväksi.” (Ilm.2:10)

    Kun mietimme noita kymmentä päivää, ei se ole pitkä aika, mutta miten ennustus toteutui:
    Rooman paloi vuonna 64. Keisari Nero lahjoitti lahjoja jumalille pyrkien lepyttelemään jumalat. Lepyttely ei tehonnut, niinpä keisari Nero teki syntipukeiksi kristityt ja rankaisi heitä kidutuksin ja näin aloitti, vainot.
    Kestivätkö vainot nuo kymmenen päivää? Eivät kestäneet, vaan paljon kauemmin, mutta siltikin tuo ennustus toteutui hyvin tarkasti.

    Vainot kestivät siis paljon kauemmin kuin nuo kymmenen päivää, ne kestivät kymmenen keisarin valtakauden. Konstantinus Suuri lopetti vainot ja teki kristinuskosta valtionuskonnon vuonna 380. Eli vainojen aika oli satoja vuosia, ei kymmentä päivää.

    Jumalan sanan ymmärtämisessä olemme täysin Jumalan tahdon varassa ja näin se on myös uskon ymmärtämisen kanssa ihan samalla tavalla. Eli jos Jumala ei avaa ymmärrystä uskoa, uskominen jää ihmismieleltä salatuksi mysteeriksi. Ihminen ei kykene toisen ihmisen sydäntä avaamaan niin, että hän kykenisi uskomaan. Tässä toteutuu tämä raamatun sana:
    ”Niin kuin synti on hallinnut ja vienyt kuolemaan, niin on armo hallitseva ja johtava ikuiseen elämään, koska Herramme Jeesus Kristus on lahjoittanut meille vanhurskauden.” (Room.5:21)

    TykkääTykkää

    13/08/2018 klo 18:13 Vastaus

20. ”Lisäksi ainakaan minä en ole enää vuosiin kuullut julkisessa julistuksessa tai lukenut julkaisuista, että Raamatun itsenäistä lukemista kehotettaisiin välttämään. Päinvastoin!”
    Ei ehkä enää viime vuosina, mutta kyllä minullekin sanotiin silloin 1970-luvulla, ettei Raamattua kannata mennä omin päin lukemaan kun voi saada vääriä käsityksiä. Kuulemma puhujat osaa oikein selittää Raamattua. Mutta kun nuo samaiset maaallikkomaanviljelijäsaarnaajat ovat hyvin usein tulkinneet Raamattuaan kovin villisti ja tulleet levittäneeksi mitä kummallisimpia käsityksiä. Ei ole ph auttanut tulkinnassa.

    TykkääTykkää

    14/08/2018 klo 11:37 Vastaus

21. Viktor: ”Joka opettaa toisenlaista vanhurskauttamisoppia kuin mitä tässä seurakunnassa, on harhassa.”

    Tämän opetuksen kuulee usein, mutta minä en ole kuullut täsmällistä määritelmää sille, mitkä ovat nämä meidän vanhurskauttamisoppimme täsmälliset ja olennaiset tunnusmerkit, joista poikkeamalla harha voidaan tunnistaa.

    Osaako Viktor tai joku muu määritellä tyhjentävästi tämän oikean vanhurskauttamisopin?

    TykkääTykkää

    14/08/2018 klo 17:18 Vastaus

    1. Kattoskun se on Amicus tärkeintä olla yhtä mieltä, vaikka sekin on hiukan epäselvää, mitä se tarkoittaa. Pääasia on, että on vain täsmälleen yhtä mieltä, eikä liikoja murehdi 😉

       TykkääTykkää

       14/08/2018 klo 19:24 Vastaus

       1. Viime sunnuntaina Helsingin seuroissa Valde otti puheessaan vahvasti esille seurakuntaopin, ja sanoi, että Jumalan oikea seurakunta on siellä missä on oikea vanhurskauttamisoppi. Puheen perusteella oikea vanhurskauttamisoppi on tämä ”yksin a r m o s t a, ilman tekoja, Kristuksen ansion tähden”.
          Jos näin todella ajatellaan, niin eikö silloin Jumalan oikeaa seurakunta löydy myös muualta kuin ry:n piireistä ? 🤔 Eikös tällaista seurakuntaoppia ole myös muissa porukoissa? Tähän mielenkiintoiseen ja meitä monia askarruttavaan kysymykseen puhuja ei ottanut kantaa, mutta olisi kyllä hyvin kiinnostavaa jutella vielä siitä hänen kanssaan (en ollut itse paikan päällä). Kannattaa kuunnella saarna (su 12.8.18).

          TykkääTykkää

          15/08/2018 klo 09:34

       2. Jokunen viikko sitten Valde sanoi keskusteluillassa jotenkin niin, että ”jotkut ovat vaatineet seurakuntaopin selittämistä meiltä. Emme me voi sitä selittää, koska se on paradoksi”. Minulle tuo kyllä kertoo kaiken tarpeellisen siitä, mikä se seurakuntaoppi on.

          TykkääTykkää

          15/08/2018 klo 11:23

       3. Tuossa sunnuntain puheessa VP taisi sanoa jotain sellaista, että Jumalan valtakunta on sekä yksimielinen että samaan aikaan maailmanlaajuinen – ja tämä on teologinen paradoksi.

          Tässä sitä sitten heilahdellaan paradoksin laidalta toiselle (miksi pitäisikään olla toisessa laidassa, jos kerran kyseessä paradoksi): Mitä tarkemmin yksimielisyyttä katsotaan, sitä paikallisempia ollaan, ja mitä maailmanlaajuisempia ollaan, sitä yleisemmälle tasolle jää yksimielisyys.

          TykkääTykkää

          15/08/2018 klo 21:34

22. Olen todella väsynyt vanhoillislestadiolaisuuteen. Olen rukoillut, että Jumala kirkastaisi minulle taas sen yksinkertaisen uskon, jossa aiemmin elin. Että saisin voiman lopettaa tämän väsyttävän järkeilyn ja ymmärtäisin, että tämä on tosiaan se ainut oikea joukko. Tai että Jumala ylipäätään johdattaisi minut oikealle polulle, oli se sitten mikä hyvänsä, koska en halua mitään niin paljon kuin elää Jumalan tahdon mukaisesti.

    Kuinka on käynyt? Kuten sanoin, olen todella väsynyt vanhoillislestadiolaisuuteen. Ei minua enää juuri kiinnosta mennä seuroihin kuuntelemaan niitä samoja harhaoppeja, joita ei mitenkään voi perustella Raamatulla. Koen, että seurojen tarjoama hengellinen anti on niin niukkaa, että nälkäänhän tässä nääntyy.

    Vai olenko sittenkin vain omavanhurskas vikojen etsijä, jolle ei enää yksinkertainen saarna kelpaa? Enkö jaksa enää suhtautua tarpeeksi armollisesti puhujiin, jotka ovat vain vajavaisia veljiä ja tekevät virheitä kuten minäkin? Onko minulla kenties väärä asenne? Totuus kuitenkin on, ettei Raamatusta löydy tukea sille opille, että Jumalan valtakunta on yhtä kuin ”tämä meidän joukko”. Vai löytyykö? Jos löytyy, niin kertokaa toki, please. Jos saan hyvät raamatulliset perustelut, niin olen valmis hyväksymään opin saman tien ja tekemään parannusta harhailustani. (70-lukulaista julkirippiä en sentään aio tehdä, eiköhän katumus ja yksityinen rippi riitä.)

    Ai niin, mutta jospa vl-seurakuntaoppi onkin asia, jonka Pyhä Henki vain kirkastaa niille jotka ovat oikein uskomassa, eikä asiaa edes voi perustella järkiargumenteilla. Siinä tapauksessa Jumala armahtakoon minua, joka en ole osannut hillitä uteliaisuuttani vaan olen mennyt lukemaan Raamattua ja tutustunut lestadiolaisuuden historiaan ja joutunut toteamaan, että onpa tämä vl-oppi kerrassaan kummallinen. Olisiko pitänyt ymmärtää olla aloittamatta Raamatun lukemista? Totta puhuen muistan mielessä käyneen, että onkohan tämä aivan viisasta. Muistan, miten hämmästynyt olin kun huomasin, miten paljon UT:ssa puhutaan Jeesuksesta. Siis Jeesuksesta! Että eikö tämä ole juuri sitä Kristus-keskeisyyttä, josta varoitellaan, kun se on kuulemma varma tie ulos Jumalan valtakunnasta?

    En tiedä miten asiat on muualla Suomessa, mutta ainakin kotipaikkakuntani ry:n saarnoissa Jumalan valtakunta yhdistetään jatkuvasti ”tähän joukkoon”. Esimerkiksi viime keväänä puheenjohtajaveli käytti puheenvuorossaan ilmaisua ”Kristuksen valtakunta eli vanhoillislestadiolaiset”. Meinasin jäätyä penkkiin.

    Kyllästyttää se, ettei vl-ihmisiä vaikuta kiinnostavan Raamatun lukeminen tai uskosta keskusteleminen. Miten on mahdollista, että elämän tärkeimmästä asiasta puhutaan niin vähän? Aina silloin tällöin olen yrittänyt viritellä keskustelua, mutta en tiedä viitsinkö enää, kun ei se näytä johtavan mihinkään. Vastauksena on nimittäin useimmiten hämmentynyttä hiljaisuutta. Jos keskustelu lähteekin käyntiin, niin usein jossain vaiheessa kuulee todettavan esimerkiksi, että ”ei tämmöisiä oikein jaksa miettiä” ja että ”ei pidä lähteä järkeilemään tässä uskomisen asiassa”. Eipä siihen oikein muuta voi kuin todeta, että ei väkisin. Osaisiko muuten joku selittää, mistä johtuu se lamaannuttava pelko, joka estää avointa keskustelua vl-liikkeessä? Sille olisi syytä ihan oikeasti tehdä jotain.

    Minä muuten arvostan vanhoillislestadiolaisuutta monestakin syystä. Olen kiitollinen siitä, että se opetti minut ensinnäkin pitämään Jumalaa totena ja esitteli minulle kristinuskon perusasiat. Toivon vl:lle koko sydämestäni kaikkea hyvää, mutta tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että oma tieni kulkee toisaalle. Kieltämättä elättelen välillä edelleen toiveita siitä, että tajuan olevani väärässä ja että vl on sittenkin oikeassa. Olisi paljon helpompaa niin.

    Siunausta kaikille, turvataan siihen että Jeesus elää!

    PS. Niin, ja tämä Roosan uusin postaus on todella tärkeä, sanon vain yhden sanan: Aamen.

    TykkääLiked by 2 people

    14/08/2018 klo 22:54 Vastaus

    1. Kiitos Jesamia tästä kommentista. Ymmärrän täysin. 🙏

       TykkääTykkää

       15/08/2018 klo 09:36 Vastaus

    2. Jos tämä ”oikea seurakunta, oikea usko” -asia olisikin päivän selvä kaikille maailman ihmisille, ei täällä varmaan olisi kuin yksi seurakunta ja yksi uskonkäsitys, mutta nythän tiedämme mikä tilanne on: uskontokuntia ja seurakuntia on lukematon määrä. Jo Paavalin kirjeistä voi kuka hyvänsä lukea, että vaikka Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta oli kulunut vasta vähän aikaa, seurakunnissa oli jo kaikenlaista opetusta, oikeaa ja väärää. Myös Johanneksen ilmestyskirjasta näistä ongelmista voi lukea. Sellaisessakin seurakunnassa, jossa asiat olivat huonosti, saattoi silti olla oikein uskovia. Esim. Tyatiran seurakunnassa oli näin: ”Mutta teille muille tyatiralaisille, jotka ette seuraa tuota oppia ettekä ole vihkiytyneet Saatanan salaisuuksiin, niin kuin sanonta kuuluu, teille minä sanon: Mitään uutta taakkaa en pane teidän kannettavaksenne. Pitäkää kiinni siitä mitä teillä on, kunnes minä tulen. ”

       Niin että otapa nyt sitten selvää, mikä on oikea usko ja missä seurakunnassa opetetaan oikein. 🙂 Hyvä on keskustella muiden uskovien kanssa ja rukoilla Jumalalta asian selkenemistä.

       Kyllä minulla on sellainen käsitys, että Jumalan valtakunta ulottuu näkyvään ja näkymättömään maailmaan. Ei kai näkyvä maanpäällinen seurakunta ole silloin mitenkään sama asia kuin Jumalan valtakunta? Toki voi seurakunnan jäsen olla myös Jumalan valtakunnan jäsen.

       TykkääTykkää

       15/08/2018 klo 14:40 Vastaus

    3. Kiitos rehellisestä avautumisesta, Jesemia! Tuttuja ajatuksia minullekin.

       Eero Huovisen sanoja mukaellen: ”Jumalassa ja armossa on ankkureita, jotka ovat minua kestävämpiä…Usein taistelu pessimismin ja optimismin välillä on kovaa ja epätasaista. Vaikka minun elämässäni kaikki menisi päin seiniä, niin kaiken armon Jumala kutsuu, valmistaa, tukee, vahvistaa ja lujittaa. Itsessäni olen pessimisti, mutta Jumalassa olen optimisti.”

       Toisin sanoen, vaikka vanhoillislestadiolaiskristillisyydessä kaikki menisi päin seiniä, sieltä kuuluu vielä kuitenkin hyvää puhuva Jeesuksen veren ääni, joka ankkurin tavoin kutsuu, valmistaa, tukee, vahvistaa ja lujittaa, ja on sittenkin ajan vaihteluita kestävämpi. On niin paljon ristiriitaisuutta ja valheellista omavanhurskautta illuusioiden ja todellisuuden välillä, että niiden alle saattaa uskossa nääntyä. On vaikea nähdä Kristuksen kasvoja, kun asioista vaietaan, evankeliumia väärinkäytetään ja sen alle peitetään suoranaista pahuutta, eikä lähdetä korjaamaan asioita. Vaikka olisin pessimisti, Jumalassa olen optimisti.

       ”Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille rauhan.”

       TykkääLiked by 1 henkilö

       15/08/2018 klo 18:09 Vastaus

    4. Rukous puolestasi, Jesemia. Sellaiset uskonkäsitykset, jotka eivät kestä Raamattua, joutavatkin murentua. Harhoista huolimatta uskon siihen, että vanhoillislestadiolaisuudessakin on paljon elävää uskoa ja aitoa Pyhän Hengen työtä.

       TykkääTykkää

       15/08/2018 klo 21:38 Vastaus

    5. Vl-liikkeen tosiasiallinen momemtum pelastuksesta on nykyisin jäsenmaksussa RY:lle. Joka ei usko kokeilkoon toista vaihtoehtoa; irtaantuu jäsenmaksusta ja silti vakuuttelee veljille ja sisarille olevansa edelleen uskomassa, ei mene läpi jäsenyhdistyksessä.
       Kun ottaa edellä mainitun tosiseikan huomioon niin viisainta olisi vl-liikkeen palata ev.lut uskonkäsitykseen eli joka uskoo ja kastetaan se pelastuu, ja tähän käsitykseen ei tulisi liittää muita kompia eikä ponsia.
       Tähän on tultu 1960-70 lukujen voimanmiesten johdolla.

       TykkääTykkää

       16/08/2018 klo 07:45 Vastaus

       1. No tämä ei kyllä Eevertti pidä paikkaansa. En ole koskaan maksanut yhdellekkään rylle jäsenmaksua, enkä ollut jäsen, eikä kukaan ole koskaan epäillyt siksi mitään, vaikka moni on tiennytkin. Monet eivät ihan käytännön syistä ole jäseniä missään, esim opiskelijat Helsingissä tms, mutta silti ryn toiminnassa mukana.

          TykkääTykkää

          16/08/2018 klo 11:25

       2. Opiskelijavaiheen ja nuoruuden aikana ”irtolaisuus” onnistuu mutta ei ennään perheellisellä joka asuu taajamassa.

          TykkääTykkää

          16/08/2018 klo 15:55

    6. ”Emme me voi sitä [seurakuntaoppia] selittää, koska se on paradoksi”
       No höh. Ei kai oppi voi olla paradoksi? Se on (vain) oppi, jonkun hengellisen liikkeen käsitys jostain asiasta. Olisi reilua, että lestadiolainen liike voisi vastata suoraan ja rehellisesti. Jos seurakuntaoppi on esimerkiksi eksklusiivinen, niin sitten sanotaan että se on eksklusiivinen. Jos ei ole, niin sitten sanotaan, ettei ole. Jne.
       Uskon salaisuuksien ymmärtämisessä voi usein tulla tuo paradoksi-tilanne vastaan, jos pyydetään esimerkiksi tyhjentävästi selittämään, mikä on seurakunta. Mutta se on mielestäni eri asia kuin antaa vastaus kysymykseen, mikä on jonkun uskonnollisen liikkeen oppi jostakin asiasta.

       TykkääTykkää

       16/08/2018 klo 08:44 Vastaus

       1. Mielestäni VP:n vastaus ei ole niinkään huono. Tulkitsen paradoksin tarkoittavan tässä yhteydessä sitä, että seurakuntaan liitetään sellaisia määreitä, jotka eivät järjellä ajateltuina voi kaikki yht’aikaisesti toteutua. Näin ollen seurakunta ja sen rajat eivät täydellisesti avaudu järjelle. Samalla tämä tarkoittaa sitä, että seurakuntaoppi ei voi olla myöskään sellainen, että vain vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä on pelastavaa uskoa, sillä tällainen määrittely on liian järjellinen (pois lukien historialliset ongelmat). Oppi ei voi olla myöskään sellainen, että mikä tahansa kristilliseksi luokiteltava usko pelastaa.

          Sunnuntain puheessaan VP korostikin sitä, että Jumalan valtakunta on nimenomaan Jumalan valtakunta.

          TykkääTykkää

          16/08/2018 klo 18:48

23. Oulun hiippakunnan piispaksi on valittu kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo – onnittelut ja Siunausta työhön! – Piispaehdokkaat ovat antaneet haastattelussa hyvin diplomaattisia vastauksia hiippakunnan suurimmasta herätysliikkeestä:

    https://www.kotimaa24.fi/artikkeli/kotimaa24-kysyi-oulun-piispaehdokkailta-vanhoillislestadiolaisen-liikkeen-kipupisteista-nain-he-va/

    Taas viime päivinä liberaali media on pyrkinyt hyökyaallon tavoin vyöryttämään kristilliseen ihmiskuvaan liittyviä käsityksiä niin seksuaalietiikasta kuin abortista – onneksi meillä on muitakin selkärankaisia julkisuuden henkilöitä kuin tuleva Oulun piispa; kuten kansanedustaja Päivi Räsänen, professori Tapio Puolimatka ja ministeri Timo Soinikin (ainakin vaalien lähestyessä)…

    TykkääTykkää

    15/08/2018 klo 21:48 Vastaus

    1. Amicus: ”Näin ollen seurakunta ja sen rajat eivät täydellisesti avaudu järjelle. Samalla tämä tarkoittaa sitä, että seurakuntaoppi ei voi olla myöskään sellainen, että vain vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä on pelastavaa uskoa, sillä tällainen määrittely on liian järjellinen.”
       Näistä sanakäänteistäsi saisi mielestäni vallan hyvin määriteltyä järjellisen vanhoillislestadiolaisen seurakuntaopin. Miksi sitä ei tehdä? Mielestäni vl-seurakuntaoppi on tähän asti ollut vahvasti sellainen, että ulkopuolella ei voi olla pelastusta. Onko oppi muuttunut/muuttumassa (koska nyt puhutaan paradoksista)?

       Uudelta pj:lta Taskilalta kysyttiin vuosi sitten jossain lehdessä, onko vanhoillislestadiolaisuuden ulkopuolella pelastusta (eli seurakuntaoppiamme). Hän muistaakseni vastasi, että kysymys on hänelle vaikea ja hän aikoo palata siihen myöhemmin. En ole huomannut vielä palaavan.

       TykkääTykkää

       16/08/2018 klo 19:24 Vastaus

24. Tämän päivän sana Youversion -Raamattusovelluksessa on:

    ”Katso, Jumala on minun pelastukseni; minä olen turvassa, enkä pelkää, sillä Herra, Herra on minun välkevyyteni ja ylistysvirteni, Hän tuli minulle pelastukseksi” (Jes. 12:2). Iso AAMEN tähän.

    Jesemian tuntemukset voisivat olla omiani. Itselläkin kohtuullisen varmasti suunta pois vl-liikkeestä, koska syksyllä aloitan katekumeenina toisessa kahdesta suuresta vanhasta kirkosta.

    Ainiin, ajattelin, että vetäydyn tältä palstalta nyt pidemmäksi aikaa tämän keskustelun jälkeen (olen siis seuraavaan blogipostaukseen asti keskustelussa mukana) ja jätän teidät tänne rakentamaan vl-liikettä. Itse olen hyvin pitkälti tullut siihen tulokseen, että haluan rakentaa sitä kirkkoa, mikä vaikuttaa todennäköisimmin siltä kirkolta, jolla on se auktoriteetti, jonka vl-liike sanoo omaavansa. Oli se sitten miten pahoin ”vioilla ja virheillä peitetty” hyvänsä. Raamattu sanoo: ”Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät.” (Ps. 127:1). Näyttää siltä, että vanhat kirkot ovat sinnikkäästi säilyneet parituhatta vuotta, kun taas monet muut liikkeet, lahkot ja lohkot menevät ja tulevat. Ehkäpä niillä on Herran siunaus? No, siitä huolimatta, meidän on käsketty rakentaa, ei tuhota, oli sillä siunausta tai ei.

    Näiden eriseurasyytösten tuoksinnassa on useammin kuin kerran tullut mieleen tämä Raamatunkohta:

    ””Monet sanovat minusta: ”Ei ole hänellä pelastusta Jumalassa”. Mutta sinä, Herra, olet minun kilpeni, sinä olet minun kunniani, sinä kohotat minun pääni. Ääneeni minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle pyhältä vuoreltansa. Minä käyn levolle ja nukun; minä herään, sillä Herra minua tukee.” (Ps. 3:2-5)

    Hyvä neuvo, joka kyllä koskettaa itseänikin, koska usein olen liian nopea tuomitsemaan, on minkä Paavali antaa: ”Pidä sinä itselläsi Jumalan edessä se usko, mikä sinulla on. Onnellinen on se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä hän oikeaksi havaitsee” (Room. 14:22). Ellei asioista voi keskustella, ellei niitä voi spekuloida tai jopa kyseenalaistaa ilman pelkoa eriseurasyytöksestä, ei voi syntyä tervettä keskusteluilmapiiriä. ”… minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa. Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on. Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä!” (Fil. 3:14-16). Keskustelun kautta Jumala kirkastaa, ”kuinka asia on”. Tärkeintä kuitenkin on, että ”mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä”, vaikka jotkut asiat ovatkin vielä ehkä avoimia. Mikä se tie sitten on, jos ollaan eri mieltäkin jostakin asioista jonkin aikaa? Jeesus sanoo: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6)

    Viimeaikoina olen myös pohtinut näitä Jeesuksen sanoja: ”Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut, että minä todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun ääneni.” (Joh. 18:37). Sanoin aiemmin, että jokainen, joka vilpittömästi pyrkii totuuteen, tulee pelastumaan ja mielestäni Jeesus sanoo tässä saman: Joka on totuudesta, kuulee minun ääneni. Ei kukaan voi pyrkiä vilpittömästi totuuteen, ellei hän ole totuudesta. Pilatus kysyi Jeesukselta, että ”Mikä on totuus?” (Joh. 18:38), mutta hänen virheensä oli, että hän meni pois samoin kuin Juudas. Pohjimmiltaan hän ei edes etsinyt totuutta eikä halunnut kuulla Jeesuksen vastausta, hän oli vain huolestunut siitä, mitä mieltä kansa oli. Pohjimmiltaan ihminen, joka pyrkii vilpittömästi totuuteen (niin vilpittömästi kuin se on mahdollista, ottaen huomioon kaikki olosuhteet jne., kenenkään motiivit tuskin täysin puhtaat ovat), vaikka ei vielä Jumalaa tunne, on nöyrä sekä on jo ottanut vastaan Jumalan ennättävän armon, niinkuin Jeesuskin sanoo: ”Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä” (Joh. 6:44). Siis: jokainen joka koko sydämestään etsii (Totuutta = ) Jumalaa, tulee löytämään Hänet, aivan niinkuin Jumala sanoo: ”Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne” (Jer. 29:13). Esimerkkinä vaikkapa sellaisesta, joka ei vilpittömästi etsi totuutta, on ateisti, joka on sitä mieltä, ettei Jumalaa ole eikä mikään voi häntä edes vakuuttaa siitä (näitä on). Tai ateisti, joka uskoo, että kaikella oli alku, mutta siitä huolimatta, kun häneltä kysytään: Onko Jumalaa, hän vastaa: en tiedä. Loogisesti pitävä vastaus olisi, että sen tiedon valossa, joka meillä nyt on, todennäköisesti ainakin jotain Jumalankaltaista on, koska jotain ei voi tulla ei-mistään. Ilmeisesti siis hän on jo puolensa valinnut. Harmillisen useat ihmiset pohjimmiltaan ajattelevat juuri näin. Sitten kun tulee heille hankala aihe niinkuin kysymys Jumalan olemassaolosta, he sanovat, että ”emme vielä tiedä”, vaikka arkielämässä ihminen tekee jatkuvasti johtopäätöksiä sen tiedon perusteella, joka ei ole absoluuttista. Ihminen ei koskaan tule absoluuttisesti tietämään tässä elämässä yhtään mitään ja jos vastaus ei-absoluuttisen tiedon valossa ei tule tehdä johtopäätöksiä, silloin ihminen ei tule tekemään elämänsä aikana yhtään mitään.

    Itseasiassa tiukka lestadiolainen on niinkuin tuo kuvailemani ateisti: hän sanoo, että ”en tiedä” tai mikä pahempaa, ”ei”, vaikka johdonmukaisempaa olisi sanoa, että historian valossa näyttää siltä, että on uskottu eri tavalla, mutta silti pelastuttu, eli todennäköisesti muuallakin voi pelastua ja Raamatun valossa myös näyttää siltä, että Jumala on tehnyt joitakin poikkeuksia tietyissä tilanteissa/olosuhteissa totuttuun kaavaan. Ainakaan tässä asiassa tällainen ihminen ei siis pyri totuuteen. Uskon, että Jumala kyllä ymmärtää tuota harhaa olosuhteiden takia, jos ihminen on kasvanut koko elämänsä vl-liikkeessä, jos hän kuitenkin muuten palvelee Kristusta. No, Jumala on se, joka lopulta tuomitsee sen, kuka on niillä nallekarkeilla, mitä on saanut, pyrkinyt totuuteen koko sydämestään, kaikista vioista, tietämättömyyksistä ja jopa typeryyksistäkin huolimatta. Aion pitää itselläni sen uskon, mikä minulla on, pitäkööt muut sen mikä heillä on, jos vain vilpittömästi havaitsevat sen oikeaksi.

    Tällainen vilpitön totuuden etsijä, joka koko sydämestään tahtoi Jumalaa palvella, vaikka pakana olikin, oli Kornelius: ”Ja Kesareassa oli mies, nimeltä Kornelius, sadanpäämies niin kutsutussa italialaisessa sotaväenosastossa. Hän oli hurskas ja Jumalaa pelkääväinen, niinkuin koko hänen perhekuntansakin, ja antoi paljon almuja kansalle ja rukoili alati Jumalaa. Hän näki selvästi näyssä, noin yhdeksännellä hetkellä päivästä, Jumalan enkelin, joka tuli sisään hänen tykönsä ja sanoi hänelle: ”Kornelius!” Tämä loi katseensa häneen ja sanoi peljästyneenä: ”Mikä on, Herra?” Enkeli sanoi hänelle: ”Sinun rukouksesi ja almusi ovat tulleet muistoon Jumalan edessä.””(Apt. 10:1-4)

    Ehkäpä joku kysyy Pilatuksen tavoin: ”Mikä on totuus?” tahtoen totuuden määritelmää. Jumala on totuus. Mutta sanoisin, että tarkoitan totuuden etsimisellä sitä, kun ihminen kohtaa rehellisesti elämän suuret kysymykset (jotka suurinosa ihmisistä sivuuttaa, tahtoo unohtaa ja elää vain elämäänsä niinkuin huvittaa) ja nöyrästi pyrkii selvittämään, mitä mieltä niistä on johdonmukaisinta olla. Uskon, että näin ihminen päätyy Jumalan luokse väistämättä, koska pohjimmiltaan millään ei ole mitään väliä ilman Jumalaa, eikä ihminen, joka vilpittömästi etsii totuutta, lopeta, ennenkuin löytää Jumalan ja saa sen rauhan, josta Jeesus sanoo: ”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani-sen minä annan teille.” (Joh. 14:27), koska hän pohjimmiltaan hän ei voi kokea löytäneensä totuutta, jos on rehellinen, ellei tämä ”totuus”, jonka hän ehkä ajattelee löytäneensä, tee häntä vapaaksi.

    Toisaalta olen myös sitä mieltä, että ihmisen ei tarvitse kyetä järkeilemään juurikaan, jos hän vain uskoo sen intuition perusteella, josta Paavali sanoo, että jokainen tietää Jumalan olemassaolon, ja pyrkii tämän Jumalan yhteyteen, niin Jumala ilmaisee hänelle itsensä. ”Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.” (Hepr. 11:6)

    En viitsi oikolukea koko tekstiä kun väsyttää jo niin kovasti, toivottavasti ei aivan hirvittävän epäselvää ole :O

    TykkääTykkää

    15/08/2018 klo 22:05 Vastaus

    1. Jupe haluat olla looginen ja kirjoitatkin: ”Itse olen hyvin pitkälti tullut siihen tulokseen, että haluan rakentaa sitä kirkkoa, mikä vaikuttaa todennäköisimmin siltä kirkolta, jolla on se auktoriteetti, jonka vl-liike sanoo omaavansa.”

       ”Näyttää siltä, että vanhat kirkot ovat sinnikkäästi säilyneet parituhatta vuotta, kun taas monet muut liikkeet, lahkot ja lohkot menevät ja tulevat.”

       Aiemmassa viestissäsi kirjoitit: ”Parempi tietoisuus siitä, mitä lestadiolaisuudessa on ennen opetettu ja uskottu johtaa väistämättä siihen, ettei voi pitää aitoina ja alkuperäisinä lestadiolaisina opetuksina joitakin niistä opetuksista, joita tänäpäivänä liikkeessä opetetaan.”

       Tähän muutamia huomioita:

       1. Et kertonut, mihin kirkkoon aiot liittyä, mutta jos puhutaan katolisesta kirkosta, niin tuo vl-kritiikki osuu myös siihen. Kirkon oppi on heittänyt kahden vuosituhannen aikana niin monta kuperkeikkaa, ettei mitenkään voi pitää aitoina ja alkuperäisinä katolisina opetuksina joitakin niistä opetuksista, joita tänäpäivänä kirkossa opetetaan.

       2. Pelkkä organisaation, kuten kirkon, säilyminen ei vielä sinänsä liene osoitus uskon paremmuudesta.

       3. Onko ylipäätään perusteltua se, että auktoriteetti julistaa syntejä anteeksi on oltava jollakin tarkkarajaisella ja määritellyllä kirkolla, liikkeellä tai seurakunnalla tai nimetyllä pappien tai saarnaajien joukolla?

       TykkääTykkää

       16/08/2018 klo 19:05 Vastaus

       1. Amicus:

          1:
          Pelastuksen näkökulmasta olennaisimmilta osin oppi ei ole muuttunut siitä, mitä on ensimmäisellä neljällä vuosisadalla opetettu.

          2:
          Totta puhut, en mielestäni väittänytkään niin, tuumasin vain, että ehkäpä näillä kirkoilla on Jumalan siunaus, koska ne vielä seisovat. Se ei vielä tarkoita, että pitäisin niitä sen perusteella oikeina kirkkoina.

          3:
          Tarkoitin lähinnä Raamatuntulkinta-auktoriteettia. Mielestäni kuitenkin vanhojenkin kirkkojen käsitys yleisestä pappeudesta kyllä vaatisi hiukan viilausta/tarkennusta.

          Itse en mielellään lähde rajoittamaan Jumalan anteeksiantamusta pelkästään johonkin tiettyyn virkaan tai kirkkoon, vaan suhtaudun positiivisesti niin esikoisten kuin vanhoillislestadiolaistenkin synninpäästöön, jos joku katuvalla mielellä vilpittömästä sydämestä menee syntejä pyytämään anteeksi. Samoin suhtaudun positiivisesti evankelikaalien tapaan tunnustaa synnit toisilleen ja rukoilla toistensa puolesta ja pitää tätä toisen rukousta ikäänkuin synninpäästönä (Jaak. 5 VT:n valossa tulkittuna, koska monet VT:n pyhät toimivat samoin, esimerkkinä vaikkapa Aabraham, Mooses, Job, Daniel). Uskon myös, että Jumala voi antaa myös suoraan syntejä anteeksi, jos on aito katumus ja usko Kristukseen.

          Edellisistä huolimatta on olemassa, niinkuin jokainen lestadiolainen ja katolinen/ortodoksi tietää, myös erityinen virka antaa syntejä anteeksi, oli se sitten Pyhän Hengen virka tai sakramentaalinen virka, jonka Jeesus itse asetti. Ja kyllä, mielestäni sekin (vaikka niinkuin sanoin, en siihen ottanut aiemmin varsinaisesti kantaa) on olennainen kysymys, että missä se oikea virka on ja se on perusteltua, että tämän viran voi rajata jotenkin (määrittelemättä miten), koska siihen liittyy Jumalan itsensä antama lupaus: ”Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut” (Joh. 20:23).

          Mutta sitä en usko, että Jumala on kahlittu johonkin metodiin ja siksi, koska Jumala katsoo enemmän ihmisen sydämeen kuin metodeihin, Hän voi toimia eri tavoilla, niinkuin toimi Eldadin ja Meedadin tapauksessa, jotka saivat Pyhän Hengen voitelun VT:ssä, vaikka eivät olleet paikalla. Ja huvittavahkoa on, että Joosua oli suorastaan lestadiolaisella tavalla huolestunut heti siitä, että nyt on tapahtunu jotain kauhistuttavaa, kun nämä ei ollu paikalla ja silti muka meni hurmoksiin! Varmasti väärä henki! 😉

          Tuossapa vielä lainaus 4. Moos. 11:
          16 Silloin Herra puhui Moosekselle: ”Kutsu kokoon minua varten seitsemänkymmentä miestä Israelin vanhimpia, jotka tiedät kansan vanhimmiksi ja päällysmiehiksi; tuo heidät ilmestysmajalle, ja he asettukoot sinne sinun kanssasi.
          17 Minä sitten astun alas ja puhun siellä sinun kanssasi ja otan henkeä, joka sinussa on, ja annan heille; siten he voivat auttaa sinua tuon kansataakan kantamisessa, ettei sinun tarvitse sitä yksinäsi kantaa.
          24 Niin Mooses meni ulos ja kertoi kansalle Herran sanat. Sitten hän kutsui kokoon seitsemänkymmentä miestä kansan vanhimpia ja asetti heidät majan ympärille.
          25 Silloin Herra astui alas pilvessä ja puhutteli häntä, otti henkeä, joka hänessä oli, ja antoi sitä niille seitsemällekymmenelle vanhimmalle. Kun henki laskeutui heihin, niin he joutuivat hurmoksiin, mutta sen jälkeen he eivät enää siihen joutuneet.
          26 Mutta leiriin oli heitä jäänyt kaksi miestä, toisen nimi oli Eldad ja toisen nimi Meedad. Heihinkin henki laskeutui, sillä hekin olivat luetteloon merkityt, vaikka eivät olleet lähteneet majalle; nämä joutuivat leirissä hurmoksiin.
          27 Silloin riensi muuan nuorukainen ja ilmoitti Moosekselle sanoen: ”Eldad ja Meedad ovat joutuneet hurmoksiin leirissä”.
          28 Mutta Joosua, Nuunin poika, joka oli ollut Mooseksen palvelija nuoruudestaan asti, puuttui puheeseen sanoen: ”Oi, herrani Mooses, kiellä heitä!”
          29 Mutta Mooses vastasi hänelle: ”Oletko kateellinen minun puolestani? Oi, jospa koko Herran kansa olisi profeettoja, niin että Herra antaisi henkensä heihin!”

          TykkääTykkää

          16/08/2018 klo 22:09

       2. Amicucselle vielä:

          Pointtini on se mitä jos sanoinkin, että haluan rakentaa sitä kirkkoa, joka on todennäköisimmin alkuperäinen kirkko, koska sille mielestäni ensisijaisesti kuuluu UT:n lupaukset, myös lupaus syntien anteeksiantamuksen virasta (vaikka en usko pääseväni koskaan eroon vl-ajatuksesta, että synninpäästö toimii kyllä maallikonkin antamana, koska itse olen ainakin kokenut sen toimivaksi). Oli se sitten ottanut joitakin opillisia harha-askelia tai ei. Mutta ennenkaikkea sille kirkolle kuuluu lupaus siitä, ettei se pohjimmiltaan mene koskaan harhaan ja lakkaa olemasta Kristuksen kirkko.

          Toki, jos Jumala kutsuu minut takaisin vl-liikkeeseen, niin eihän se auta kuin nöyrtyä. Mielestäni olen vilpittömästi tehnyt johtopäätökset ja pitänyt myös avoimena sen mahdollisuuden, että vl-liike tai jokin muu protestanttinen kirkko myös olisi mahdollinen vaihtoehto. En vain näe kirkkohistorian valossa syytä sille, miksi mikään protestanttinen kirkko olisi se kirkko, johon haluaisin liittyä, koska ne uskovat niin eri tavalla, kuin pääpiirteittäin on ”aina uskottu”.

          TykkääTykkää

          16/08/2018 klo 22:20

       3. ”Mutta ennenkaikkea sille kirkolle kuuluu lupaus siitä, ettei se pohjimmiltaan mene koskaan harhaan ja lakkaa olemasta Kristuksen kirkko.”

          Tämä ehkä paremmin sanottuna näin: Mutta ennenkaikkea sille kirkolle kuuluu lupaus siitä, ettei se koskaan mene lopullisesti harhaan ja lakkaa olemasta Kristuksen kirkko.

          TykkääTykkää

          16/08/2018 klo 22:43

25. ”Tässä sitä sitten heilahdellaan paradoksin laidalta toiselle (miksi pitäisikään olla toisessa laidassa, jos kerran kyseessä paradoksi)”
    Niinpä.
    Juttelin joskus kahden eri kristillisen yhteisön jäsenten kanssa heidän ajatuksistaan siitä, että miksi on niin ”monta” seurakuntaa. Esikoiset (tämä ryhmittymä, joka jäi hajaannuksessa kirkon yhteyteen) sanoivat muistaakseni, että se on sielunvihollisen työtä, että ei voida kokoontua samoin uskovien kanssa yhdessä (eli ilmeisesti uskovat, että muuallakin voi olla pelastusta, mutta tilanne on nyt valitettavasti tämä), ja toisesta kristillisestä yhteisöstä sanottiin, että asiaan täytyy suhtautua positiivisesti, että koko ajan kuljetaan sitä kohti, että voitaisiin olla yhtä.

    Ainakin esikoisilla taitaa olla ihan sama vanhurskauttamisoppi kuin meillä, ja paljon muutakin yhteistä? (Siitähän ollaan täällä jo paljon puhuttukin)

    Tuleekin mieleen, että Jeesuksen rukous, ”että he yhtä olisivat” on nimenomaan rukous. Mutta voisiko olla myös niin, ettei me kristityt oman itsekkyyden, mukavuudenhalun, turvallisuuden tunteen tms takia oikein tahdota tätä yhtä olemista? Kun ollaan totuttu näin, niin tässä ollaan. 🤔 En tiedä, ja toisaalta ei jaksais enää kauheasti tätä asiaa veivata, mutta näköjään se aina vaan putkahtaa esiin. 🙂 Ehkä se kertoo siitä, että jotain lisäselvennystä tarvittaisiin. 🤔

    TykkääTykkää

    16/08/2018 klo 09:40 Vastaus

26. Edellä oleva keskustelu koskien vanhurskauttamis- ja seurakuntaoppia on ollut mahtavia kommentteja täynnä. Kiitos teille kaikille! Jesemian kommentti pysäytti monella tavalla. Eniten siksi, että siinä oli niin paljon samoja ajatuksia ja tuntemuksia kuin itselläni tällä hetkellä viiltävän rehellisesti sanoitettuna.

    Tuossa nostettiin ylempänä VP:n näkemyksiä koskien seurakuntaoppia. Tuo paradoksin taakse vetäytyminen ei ole rehellistä ja totuudellista. Joudun toteamaan, että tämä vahvisti itselleni sen mitä olen aavistellut. Viime vuosina otetut askeleet avoimuutta, epäkohtien korjaamista ja opin kriittistä tarkastelua (uskonpuhdistusta) kohti on törmännyt siihen tosiasiaan että näkemykset liikkeen sisällä eivät ole soviteltavissa, vaan eteneminen johtaisi liikkeen hajoamiseen. Tästä kertoo myös edellisen puheenjohtajan VJ:n Päivämiehen haastattelussa esiin tuoma huoli liikkeen yhtenäisyydesta . Liian suuri osa pitäytyy ehdottoman tiukasti viimeisen sadan vuoden aikana muodostuneisiin ja 60-70 luvuilla ”vl-dna:han” iskostuneisiin oppeihin ja käytäntöihin. Ollaan päädytty tilanteeseen, jossa yksityisesti jotkin ns. johtavassa asemassa olevat puhujat ja papit saattavat ajatella asioista eri tavalla, mutta hajaannuksen pelossa sitoudutaan eksklusiiviseen seurakuntaoppiin tälläisten paradoksien taakse vetäytyen. Samaan aikaan nuorimmat ikäluokat kiihtyvällä tahdilla suuntaavat ulos liikkeestä kuka minkäkinlaisen prosessin myötä. Paljolti näkemykseni mukaan myös liikkeen epäkohdista ja muutokseen kykenemättömyydestä johtuvan turhautumisen myötä. Tästä seurauksena lopullinen hengellinen kodittomuus ja maallistuminen. Lisäksi jonkinlainen osa osa liikkeessä vielä tiiviisti mukana olevista etääntyy virallisesta opista ja käy jo aivan toisen tasoista keskustelua kuin virallinen julkinen keskustelu ja kannanotot ovat. Sitten on se pieni joukko joka suuntaa muihin yhteisöihin tai kirkkoihin tai liikkuu useammassa omansa lisäksi.

    Jupelle vielä toivotan hyvää jatkoa ja Jumalan siunausta, kun nyt olet keskustelut täällä jättämässä.

    TykkääTykkää

    16/08/2018 klo 11:48 Vastaus

    1. Raamattuun on myös kirjoitettu että kun Jeesus tulee toisen kerran, löytyneekö silloin uskoa (oikeaa) maan päältä.

       Siirakin esiin tuomat hengellisen kotinsa jättäjät ja vapaiden lasten laumaa vikovat sopivatkin siksi hyvin tämän lopun ajan merkkeihin. Ekumeeninen ajattelu saa koko ajan lisää kannattajia – ja sekin vain vahvistaa sen, että aika on käymässä vähiin. Mutta ne, jotka vahvana pysyvät loppuun asti, saavat aikojen lopussa kutsun loputtomiin ilojuhliin taivaan kodissa.

       TykkääTykkää

       16/08/2018 klo 18:12 Vastaus

       1. ”Raamattuun on myös kirjoitettu että kun Jeesus tulee toisen kerran, löytyneekö silloin uskoa (oikeaa) maan päältä.”

          Saanan huomauttaa, että koskaan ennen ei vl-näkökulmasta ole ollut näin paljon elävää uskoa maailmassa, koska ei missään ole koskaan uskottu juuri niinkuin vl-liikkeessä ja vl-uskoa tunnustavia on tällä hetkellä ennätysmäärä ja kokoajan tulee lisää. Ollaan jo monella mantereella ja Suomi24 -palstalla vanhoillislestadiolaisten ylläpitämänä tunnettu käyttäjä Tähtiryhmä juuri kertoi, että ”elävää uskoa” on nyt myös juutalaiset ottaneet Israelissa vastaan. Tämä argumentti ei siis toimi.

          ”Mutta ne, jotka vahvana pysyvät loppuun asti, saavat aikojen lopussa kutsun loputtomiin ilojuhliin taivaan kodissa.”

          Pysyy vahvana missä? Uskossa siihen, ettei muualla voi pelastua?

          Kerroppa Johka nyt rehellisesti, onko silloin oikein uskomassa, jos on sitä mieltä, että muuallakin on mahdollista pelastua. Ja en tarkoita mitään kikkailua sen kanssa, että ”no jos jossakin uskotaan täysin samalla tavalla keskellä viidakkoa, mutta emme vain tiedä” tai että ”no voi samallalailla ajattelevia olla myös muissa kirkkokunnissa”, vaan esimerkiksi vaikkapa sitä, että joku ihminen uskoo täysin kaikki katolisen tai ortodoksisen kirkon opetukset, koska tietysti ortodoksisessa kirkossa olevalle vl-uskovalle ortodoksisen kirkon oppi on lähes vitsi, koska se on niin pahasti ristiriidassa vl-opin kanssa.

          TykkääTykkää

          16/08/2018 klo 19:07

       2. Blaa blaa blaa.

          TykkääTykkää

          16/08/2018 klo 21:58

       3. Johkalle tuo.

          TykkääTykkää

          16/08/2018 klo 21:59

    2. Kiitos, siirak. Erinomainen arviointi.

       TykkääTykkää

       16/08/2018 klo 19:05 Vastaus

       1. ”Pysyy vahvana missä? Uskossa siihen, ettei muualla voi pelastua?”

          Jupe, pelastua voi vain siinä uskossa, jota Jeesus opetti aikansa ihmislapsille ja jota hän omansa lähetti viemään kaikille luoduille. Saatesanoinaan Jeesus sanoi: ”Menkää ja saarnatkaa parannusta ja syntien anteeksi antamusta kaikille luoduille. Joka teitä kuulee, se minua kuulee, ja joka teidät ylen katsoo, se ylenkatsoo minut ja myös sen, joka minut lähetti”.

          Tie taivaaseen on kaita ja portti ahdas, ja Jumalan sanan mukaan vain harvat sen löytävät. Itselle mieleisellä, itse kehitetyllä uskolla ei siis taivaan ovi aukea – valitettavasti. Sisälle Jumalan valtakuntaan pääsee vain itsessään köyhät ja omista käsityksistä alastomiksi riisutut etsijät jotka uskovat omat syntinsä anteeksi siinä evankeliumin saarnassa, jonka Jeesus omansa lähetti viemään alkaen Jerusalemista niin maailman ääriin asti.

          Uskovaisen matka ei ole ruusujen päällä kulkemista: synti tarttuu ja lankeamisia tapahtuu, mutta niiden korjauspaikka on Jumalan valtakunnasta saarnatussa evankeliumin puhtaassa virrassa. Ilman tätä armoetua kukaan ei omin voimin jaksaisi perille taivaan kotiin.

          TykkääTykkää

          16/08/2018 klo 21:09

    3. Kiitos Siirak toivotuksista, Jumalan siunausta myös itsellesi!

       TykkääLiked by 1 henkilö

       17/08/2018 klo 19:56 Vastaus

27. Kiitos Roosa tästä kirjoituksesta. Kirjoitus rohkaisi minua tarttumaan Raamattuun ja latasin myös kännykkä sovelluksen puhelimeen.

    TykkääLiked by 1 henkilö

    16/08/2018 klo 13:36 Vastaus

28. Kiitos kirjoituksesta Roosa!

    Aloitin Raamatun lukemisen murrosikäisenä, kun en uskaltanut kysellä asioista joista kuulin seurapuheissa saarnattavan. Kotona luin salaa iltaisin sängyssä kun en halunnut että sisarukset tai kaverit ihmettelee. Aloitin Raamatun alusta ja ajattelin lukevani koko kirjan. Kun pääsin 3.Moos.12, jossa kerrotaan lapsen synnyttäjän saastaisuudesta, lopetin lukemisen pariksi vuodeksi. En oikein ymmärtänyt mitä luin… Kun sitten ymmärsin aloittaa UT:n puolelta lukemisen niin tuntui jo paljon paremmalta.

    Suosittelen samaa kuin joku edellä kommentoi, ensin 1.Moos. ja sen jälkeen UT ja sitten VT. Lisäksi suosittelen psalmeja joka väliin luettavaksi 🙂

    Nykyään koen Raamatun lukemisen luonnollisena osana jokapäiväistä elämää. Samalla tavalla kun päivittäin syön, juon, työskentelen, nukun, luen Raamattua. Jumala on minut luonut, Kristuksessa lunastanut ja Pyhän Hengen kautta antanut armosta uskon lahjan. Jumala on kutsunut minut lapsekseen, antanut luvan kutsua ”Abba, Isä”. Tätä Isää lähellä haluan olla ja elää, nyt ja kerran iankaikkisesti. Koen että opin Jumalasta (ja itsestäni) lisää kun tutkin, kuulen, luen Jumalan sanaa tai keskustelen siitä.

    Raamatun lukeminen on siitäkin hyvä, että voimme opettaa Pyhiä asioita myös lapsillemme. Opettaa sitä mitä Raamattu sanoo oikeasta ja väärästä. Ei sillä että he vääriä tekoja välttämällä vanhurskaaksi tulisivat, vaan että varjeltuisivat pahasta, kuten Luther hyvin sanoo. SRK muuten julkaisi mielestäni erittäin hyvän Lasten Raamatun tässä äskettäin, olikohan viime vuonna. Selkeää nykykielistä Raamatun kertomusta, ilman tulkintoja. Jos haluaa saada Raamatusta kokonaiskäsitystä helposti, kannattaa lukea se Lasten Raamattu.

    Nykyään käytän eniten YouVersion appia, josta Roosakin mainitsi. Johonkin tiettyyn kohtaan syvennyn parhaiten DigiRaamattu Pro:n avulla (digiraamattu.fi), samassa paketissa myös Saarisalon ja Palvan Sanakirjat, iso Raamatun tietosanakirja, sekä erittäin mielenkiintoinen DigiNovum (UT:n alkukielinen versio interlineaarisesti käännettynä sekä kreikan kielen laaja sanasto). Diginovumia suosittelen lämpimästi kaikille Raamatusta kiinnostuneille, kreikan kieli on jotenkin niin elävää ja syvää.

    Raamatun lukijoille suosittelen myös lukemaan ainakin pienen määrän eksegetiikkaa, sillä parhaimmillaan eksegetiikka auttaa ymmärtämään Raamattua paremmin. On helpompi ymmärtää esim Jeesuksen vertauksia jos tietää historiasta millaisessa tilanteessä lähi-idässä ja juutalaisuudessa silloin elettiin yms.

    Ja lopuksi, reaalis-onttinen ei ole naurun asia. Uskovaisella ja Jumalalla on onttinen (=fyysinen, todellinen,faktuaalinen) yhteys ja tässä yhteydessä iankaikkinen elämä on totta jo nyt, reaalisesti.

    TykkääTykkää

    16/08/2018 klo 20:26 Vastaus

29. Olipa kiva, kannustava ja valoisa kirjoitus, Taavetti! Kiitos siitä! Pitääpä tutustua tuohon reaalis-onttisen käsitteeseen… 🙂 Olen itekkin tykännyt lukea kirjoja, joissa selitetään Raamattua, mm. Aimo T. Nikolaisen kommentaareja, Tom Holmenin kirjoja, Antti Mustakalliota ym. Tykkään myös ortodoksien Serafim Seppälästä ja katolisten Joseph Ratzingerista. Myös SRK:lla on hyviä kirjoja, vaikkapa Keijo Nissilän kirja heprealaiskirjeestä. Paljon paljon on silti vielä lukematta…

    TykkääTykkää

    16/08/2018 klo 21:15 Vastaus

30. Raamatun luvun tarpeellisuudesta vielä pari sopivaa jaetta tuli vastaan:

    ”Ellei sinun lakisi olisi ollut minun iloni, olisin menehtynyt kurjuuteeni. En minä ikinä unhota sinun asetuksiasi, sillä niillä sinä minua virvoitat.” (Ps. 119:92‭-‬93)

    Tämän päivän (perjantain) päivän sana on Raamattusovelluksessa ”Joka vaimon löysi, se onnen löysi, sai Herralta mielisuosion.” (Sananl. 18:22). Tältä osin olen kyllä vielä vailla Herran mielisuosiota ;).

    TykkääTykkää

    16/08/2018 klo 23:16 Vastaus

31. Jupe, jäin miettimään mitä mahdoit tarkoittaa tällä kommentillasi: ”Jumala ei rankaise ihmistä siitä, mitä tällä ei ole ollut mahdollista tietää, jos tämä ihminen on kuitenkin vilpittömästi pyrkinyt totuuteen, se on niin päivänselvä asia Jumalan ominaisuuksien valossa, ettei siitä tarvitse edes keskustella.”

    Olen kuitenkin ymmärtänyt asian Raamatun valossa siten että jos ei täytä koko lakia, niin ei ole vanhurskas, eikä kelvollinen Jumalan edessä. Siis jos yrittää vilpittömällä totuuteen pyrkimisellä kelvata Jumalalle.

    Mutta yksin Jumalan armosta Kristuksen lahjavanhurskauden kautta olen vanhurskas, ilman yhtään tekoa. Tämä mittaamaton lahja, enemmän kuin kymmenen tuhatta talenttia, saa aikaan rakkauden lakiin, sen halun synnyttää Kristus uskovan sydämessä. Silloin ei ole yhtään vaatimusta eikä yhtään pakkoa.

    Ymmärsinköhän oikein sun pointin?

    TykkääTykkää

    17/08/2018 klo 16:47 Vastaus

    1. ”Jupe, jäin miettimään mitä mahdoit tarkoittaa tällä kommentillasi”

       Jos luet tuon lainaamasi tekstin kontekstissa, niin huomaat, että tarkoitin sillä sitä, että vaikka ajattelenkin, että vl-liike ei ole ainoa oikea pelastuvien joukko, vaan itseasiassa joku toinen se THE Kristuksen seurakunta, ei Jumala silti tuomitse ihmistä siitä, mitä tämä ei tiedä tai mihin tämä ei voi tietää. Esimerkkinä asiasta, jota moni ei tunne on kirkkohistoria. Jos tällainen henkilö kuitenkin esimerkiksi Raamatun pohjalta (koska hänelle ei edes tule mieleen mikään kirkkohistoria), uskoo oikeaan Kristukseen lihaksi tulleena Jumalana ja pyrkii palvelemaan Jumalaa kaikesta sydämestään siinä kontekstissa, missä on, ei Jumala aja häntä pois.

       Ja miksi sanoin, että tämä asia on Jumalan ominaisuuksien valossa niin selvä, ettei siitä tarvitse keskustellakkaan? Siksi, että jos Jumala on Totuus ja ihminen totuudessa lähestyy Häntä sen tiedon valossa, mikä hänellä on, Jumala näkee tämän ihmisen sydämeen ja tietää, ettei tämä tahallaan ole erossa Kristuksen seurakunnasta, vaan kuuluu esimerkiksi helluntalaisuuteen tai vanhoillislestadiolaisuuteen (olettaen, että Kristuksen kirkko on esimerkiksi katolinen kirkko), eikä tämä tahallaan ole tietämätön kirkkohistoriasta. Katolinen kirkkon on esimerkiksi (muistaakseni) määritellyt kirkon ulkopuoliset ryhmittymät kristillisiksi yhteisöiksi, joka esimerkiksi vanhoillislestadiolaisuuskin on, koska sillä ei ole edes omia sakramentteja. Psalmin kirjoittajakin sanoo, että ”Herra on lähellä KAIKKIA, jotka häntä avuksensa huutavat, KAIKKIA, jotka TOTUUDESSA häntä avuksensa huutavat” (Ps. 145:18, korostus minun) ja Jeesus itse sanoi, mitä tulee kristillisiin yhteisöihin, että ”Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä” (Matt. 18:20).

       Uskoakseni minun ei tarvitsisi enempää selittää ja ymmärtäisit silti, koska periaatteessa siitä, että Jumala on totuus tai että Jumala on rakkaus voi päätellä loput. Jos Jumala on Totuus, Rakkaus ja Oikeudenmukaisuus, Hänen on armahdettava (Rakkaus) sitä, joka vilpittömästi (Totuus) tahtoo tulla Hänen luokseen sen tiedon valossa, joka hänellä on (Oikeudenmukaisuus). Jumala ei vaadi ihmiseltä täydellisyyttä, koska tietää, ettei ihminen siihen pysty, ei elämässä eikä tiedossa, vaan oikeaa asennetta. Jokainen, joka näin pyrkii Jumalan luokse, löytää Jumalan, ”Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.” (Matt. 7:8)

       Ja miten kärsivällinen Jumala on ihmisen kanssa kaikesta hänen synneistään ja vioistaan huolimatta? Katsaus Israelin kansan historiaan kyllä kertoo riittävästi Jumalan uskollisuudesta, kärsivällisyydestä ja rakkaudesta. Kuitenkin sitäkin enemmän kertovat Jeesuksen vertaukset Paimenesta, joka etsii sen yhdenkin joka on joutunut eroon sekä tuhlaajapojasta sekä Hänen sanansa Pietarille, että veljelle ei pidä antaa päivän aikana anteeksi vain seitsämää, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän kertaa, jos hän katuen (huomaa asenne) palaa ja pyytää anteeksi. Jumala tekee juuri näin myös meidän suhteen ja vielä enemmänkin. Ajattele tilanne, jossa veli tahattomasti loukkaa veljeään ja huomaa jälkeenpäin, että veli loukkaantui ja menee selvittämään tilannetta. Eikö loukkaantunut veli anna anteeksi, jos ymmärtää, ettei veli tehnyt tätä tahallaan? Kuinka paljon enemmän Jumala antaa anteeksi sen, ettei ihminen voi ymmärtää kaikkea?

       ”Olen kuitenkin ymmärtänyt asian Raamatun valossa siten että jos ei täytä koko lakia, niin ei ole vanhurskas, eikä kelvollinen Jumalan edessä. Siis jos yrittää vilpittömällä totuuteen pyrkimisellä kelvata Jumalalle.”

       En alun perin tarkoittanut kommenttiani ymmärrettäväksi noin, mutta nyt kun mainitset asian, niin kyllä ajattelen, että esimerkiksi Amerikan intiaanit, joilla ei ole voinut olla tietoa sen enempää Israelista kuin Kristuksestakaan pitkiin aikoihin, ovat voineet pelastua sen tiedon varassa, mikä heillä Jumalasta on. Huomaa, että monilla vanhan testamentin henkilöillä on erittäin hämärä kuva Jumalasta ja ydin on kokoajan se, että ihminen nöyrtyy Jumalan edessä ja kääntyy Hänen puoleensa, ei niinkään oppirakennelmat. Paavalihan sanoo, että: ”Sillä kaikki, jotka ilman lakia ovat syntiä tehneet, ne myös ilman lakia hukkuvat, ja kaikki, jotka lain alaisina ovat syntiä tehneet, ne lain mukaan tuomitaan; sillä eivät lain kuulijat ole vanhurskaita Jumalan edessä, vaan lain noudattajat vanhurskautetaan. Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä- sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan.” (Room. 2:12-16)

       Huomaa, että myös pakanoiden omatunto voi jopa puolustaa heitä tuomiopäivänä, jos he ovat seuranneet sitä. Pietarihan sanoo, että ”Mutta heidän on tehtävä tili hänelle, joka on valmis tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Sillä sitä varten kuolleillekin on julistettu evankeliumi, että he tosin olisivat tuomitut lihassa niinkuin ihmiset, mutta että heillä hengessä olisi elämä, niinkuin Jumala elää.” (1. Piet. 4:5, 6), ”Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä, jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta.” (1. Piet. 3:18-20). Jos kerran Jeesus meni ja saarnasi evankeliumin myös kuolleille, jotka eivät muinoin olleet kuuliaiset, niin eikö Hän voi tehdä saman myös niille, jotka ovat vilpittömästi elämänsä aikana, tietämättöminä Kristuksesta, pyrkineet omantuntonsa valossa tuntemaan Jumalan ja näin pelastaa ne, jotka todella ovat olleet vilpittömiä? Menevätkö ne, jotka ilman omaa syytä eivät ole kuulleet Israelista tai Kristuksesta, kadotukseen? I don’t think so. Jumalalla on keinot pelastaa, kenet tahtoo.

       Mielenkiintoista on myös se, että läpi Raamatun tehdään kokoajan se olettamus, että myös pakanoilla on mahdollisuus kääntyä Jumalan puoleen ja olla kuuliaisia Jumalalle siellä missä ovat. Esimerkkinä Niinive, joka ilmeisesti oli ollut kuuliainen Jumalalle, mutta sitten kääntyi jumalattomaksi. Jumala lähetti Joonan saarnaamaan. Ei heillä ollut lakia, ei temppeliä, ei uhrimenoja tai mitään ja heidän tietonsa Jumalasta oli olematon, mutta Jumala pelasti heidät, kun he vilpittömästi katuivat. Ja Jeesus antoi Niinivestä hyvän todistuksen: ”Niiniven miehet nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja tulevat sille tuomioksi; sillä he tekivät parannuksen Joonaan saarnan vaikutuksesta” (Matt. 12:41). Myös Jumala sanoi Mooseksen kautta Israelin kansalle nämä sanat:

       ”Sillä tämä käsky, jonka minä tänä päivänä sinulle annan, ei ole sinulle vaikea täyttää eikä liian kaukana. Se ei ole taivaassa, eikä sinun tarvitse sanoa: ’Kuka nousisi meidän puolestamme taivaaseen noutamaan sen meille ja julistaisi sen meille, että me sen täyttäisimme?’ Se ei ole meren takana, eikä sinun tarvitse sanoa: ’Kuka menisi meidän puolestamme meren taakse noutamaan sen meille ja julistaisi sen meille, että me sen täyttäisimme?’ Vaan sana on sinua aivan lähellä, sinun suussasi ja sydämessäsi, niin että voit sen täyttää.” (5. Moos. 30:11-14)

       Eikä Jumala tuhonnut kansoja Israelin kansa tieltä luvatusta maasta ilman syytä, vaan heidän jumalattomuutensa tähden. Jumala asetti heidät vastuuseen, koska he omassatunnossaan tiesivät tekevänsä väärin ja heillä olisi ollut mahdollisuus kääntyä.

       Sivuhuomautuksena, että muslimimaissa nykyään kohtuullisen moni muslimi on saanut näyn, jossa Jeesus on puhunut heille ja kutsunut heitä ja he ovat siksi kääntyneet kristityiksi (tietysti vl ei usko tätä). Uskoakseni Jumala on voinut toimia näin myös muiden kansojen kohdalla.

       Antaako tämä spekulointi sitten oikeutuksen sille, ettei ihmisen tulisi seurata totuutta, jos hän tulee vakuuttuneeksi, että toisaalla on enemmän totuutta? Esimerkiksi, jos helluntalainen huomaa, että lestadiolaiset ovat enemmän oikeassa ja on vakuuttunut siitä vankoin perusteluin. Ei, vaan nimenomaan hän on velvollinen seuraamaan totuutta sinne, minne se hänet johtaa, eli lestadiolaisuuteen.

       Eihän joku mökin mummukaan tiedä mistään dogmatiikasta höykäsen pöläystä, mutta voi silti vilpittömästi uskoa Kristukseen ja yrittää ymmärtää. Ei Jumala rankaise ihmistä siitä, mitä tämä ei ole voinut tietää. Nähdäkseni se on sula mahdottomuus.

       Loppujenlopuksi Jumala on Hän, joka näkee sydämeen ja tietää onko joku vilpitön vai ei. Näitä voi spekuloida, mutta tuomiota ei voi langettaa suuntaan taikka toiseen. Mutta niinkuin jo tuli todistettua esimerkiksi siinä, miten Jeesus meni ja saarnasi kuolleille, että Jumalalla on keinot toimia.

       TykkääTykkää

       17/08/2018 klo 19:43 Vastaus

       1. Näköjään kirvoitti Jupe sun teksti tutkimaan lisää Jumalan sanaa 
          Jupe:”ei Jumala silti tuomitse ihmistä siitä, mitä tämä ei tiedä tai mihin tämä ei voi tietää.”
          ”Jumala ei vaadi ihmiseltä täydellisyyttä, koska tietää, ettei ihminen siihen pysty, ei elämässä eikä tiedossa, vaan oikeaa asennetta.”

          Raamatun perusteella ratkaisevaa ei kuitenkaan ole se mitä ihminen tahtoo:
          Room. 9:11 Jo ennen kaksospoikien syntymää, ennen kuin he vielä olivat tehneet mitään hyvää tai pahaa, Jumala sanoi Rebekalle: ”Vanhempi on palveleva nuorempaa.” Näin Jumala osoitti, että hänen suunnitelmansa perustui hänen omaan valintaansa, ei ihmisen tekoihin vaan kutsujan tahtoon. 13. Onhan kirjoitettu: ”Jaakobia minä rakastin, mutta Esauta vihasin.” 14. Mitä me tähän sanomme? Ei kai Jumala ole epäoikeudenmukainen? Ei suinkaan. 15. Hän sanoo Moosekselle: ”Minä armahdan kenet tahdon ja osoitan laupeutta kenelle tahdon.” 16. Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa. 17. Kirjoituksissa sanotaan faraolle: ”Sen vuoksi minä korotin sinut, että sinun kohtalossasi osoittaisin voimani ja että minun nimeäni julistettaisiin koko maailmassa.” 18. Jumala siis armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo.

          Oikealla asenteellakaan ei pärjää:
          Room 9:30 Mitä tämä siis merkitsee? Sitä, että vieraat kansat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ovat saaneet sen, nimittäin uskon vanhurskauden. 31. Sen sijaan Israel, joka tavoitteli vanhurskautta lakia noudattamalla, ei sitä saavuttanut. 32. Miksi ei? Siksi, että israelilaiset eivät lähteneet uskon tielle vaan tekojen. He ovat kompastuneet siihen kiveen, 33. josta on kirjoitettu: – Minä asetan Siioniin kiven, johon he kompastuvat, kallion, johon he loukkaavat itsensä. Mutta joka häneen uskoo, ei joudu häpeään.

          Ainoastaan usko vanhurskauttaa:
          1. Moos. 15:6 – 8. »Abram uskoi Herraa, ja hän luki sen hänelle vanhurskaudeksi.
          Tämä on ensimmäinen ilmoitus Raamatussa uskosta. Tämän perusteella Paavali kirjoittaa että kaikki ne, jotka Jumalan sanan uskovat, ovat vanhurskautetut. Room. 4:24 Jumala on katsova vanhurskaiksi meidätkin, kun uskomme häneen, joka on herättänyt kuolleista Herramme Jeesuksen.
          Paavali käsittelee uskoa, ja selittää sen mitä järki ja perkele ei voi kärsiä (Lutherin sanoin), nimittäin, että yksin usko tekee vanhurskaaksi ja autuaaksi, Room. 3:27. Onko siis syytä kerskailuun? Siltä on pohja pudonnut pois. Mikä laki on saanut tämän aikaan? Sekö, joka vaatii tekoja? Ei, vaan uskon laki. 28. Katsomme siis, että ihminen tulee vanhurskaaksi, kun hän uskoo, ilman lain vaatimia tekoja.
          Usko on suostumista Jumalan lupauksiin ja vakuutus siitä että ne lupaukset pitää.
          Kautta aikojen on esiintynyt harhaoppista näkemystä siitä että ”Abraham uskoi Jumalassa ja ajatteli Hänestä vanhurskaudessa” eli että Abraham uskoi Jumalaa ja ajatteli Jumalan olevan vanhurskas ja antavan hänelle siemenen, koska hänkin oli vanhurskas, eli että Jumala katsoisi Abrahamin pyhyyttä ja ansiota. Tälläinen harhaoppinen näkemys sulkee lupauksen ja armon pois ja inhimillinen vanhurskaus vahvistuu. Juuri tästä syystä Paavali vahvasti sotii tällaista harhaoppia vastaan.
          Jupe: ”niin kyllä ajattelen, että esimerkiksi Amerikan intiaanit, joilla ei ole voinut olla tietoa sen enempää Israelista kuin Kristuksestakaan pitkiin aikoihin, ovat voineet pelastua sen tiedon varassa, mikä heillä Jumalasta on.”
          Niin kuin edellä jo mainittu, lain varassa ihminen ei pelastu. Ei edes sen luonnollisen lain joka on kirjoitettu ihmisen sydämeen. Ja Roomalaiskirjeen kirjoittaja sanoo Room.8:4 Te ette kuitenkaan elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa.
          Yleinen jumaluususkokaan ei Raamatun mukaan pelasta. 1.Kor.15:1-2 Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, 2. ja sen avulla te myös pelastutte.

          Jumalahan tosin pelastaa kenet tahtoo, vaikka intiaanin ennen ameriikan valloitusta, mutta Raamattu kehottaa meitä julistamaan evankeliumia Kristuksesta eikä anna meille lupaa ”tuomita pelastukseen” heitä jotka eivät usko kolmiyhteiseen Jumalaan.

          Jupe: ”Huomaa, että monilla vanhan testamentin henkilöillä on erittäin hämärä kuva Jumalasta”
          Voitko antaa tästä esimerkkiä, olen itse ajatellut ihan päinvastoin? VT aikaan ilmoitus jatkui ja Jumala puhui ihmisille ”eri tavalla kuin nykyään”.

          TykkääTykkää

          17/08/2018 klo 22:29

       2. Ja vielä vähän Lutheria jos joku jaksaa lukea: Aabrahamin uskosta.
          W42110561 Aabrahamin uskosta. 7.p. Hämeenlinna 1922 (SLEY). Vorlesung über 1. Mose von 1535-1545. WA 42,1-561-673.

          Sentähden ei siinä kohdassa sanotakaan: ”Abram uskoi Herraa, ja Hän luki sen hänelle vanhurskaudeksi;” mutta Pyhä Henki asettaa sen tähän, jossa Hän puhuu taivaallisesta siemenestä, sitä varten että kaikkina aikoina seurakunnassa pysyisi vahvana tämä oppi; nimittäin että kaikki, jotka Abrahamin kera tämän lupauksen uskovat, ovat totisesti vanhurskaat. Sillä tämän todistuksen, ettei vanhurskaus ole mitään muuta, kuin Jumalan lupausten uskomista, on Pyhä Henki kirkkaasti ja selvästi tahtonut sulkea näihin sanoihin, joihin se myös todella kuuluu. Mutta tässä nousee kova riita lain ja uskon välillä, nimittäin tehneekö laki vanhurskaaksi, tahi tehneekö usko lain tyhjäksi j.n.e. Koko tämän riidan ratkaisee Paavali, Room. 4:3 – 11 ja seuraav. sillä, että hän taitavasti johdattaa meitä tutkimaan tapauksia aikajärjestyksessä, nimittäin, että Mooses tässä luvussa puhuu siitä vanhurskaudesta, jolla Abraham on tullut vanhurskautetuksi ennen lakia ja ennen kaikkia lain töitä, vieläpä, ennen koko lain alle annettua kansaa jopa ennenkuin Mooses, lain antaja, oli syntynytkään; sentähden vanhurskaus ei ole laista, vaan on olemassa ennen lakiakin, jonka tähden laki ja lain työ ei auta tähän mitään. Kuinka? Onko laki vanhurskauteen peräti hyödytön ja kelvoton? On kaiketi! Tahi tekeekö usko, ilman töitä, yksinänsä autuaaksi? Tekee, totta totisesti! Tahi jos et tahdo uskoa tätä, niin kiellä pois Mooses, joka sanoo Abrahamin ennen lakia ja ennen lain töitä olleen vanhurskaan, ei sentähden, että hän oli uhrannut poikansa, joka ei vielä ollut syntynytkään, ei vielä senkään tähden, että hän oli tehnyt sen taikka tämän työn, vaan sentähden, että hän uskoi Jumalaa, joka hänelle antoi lupauksen. Tässä ei puhuta mistään valmistuksesta armoon, ei töiden kautta tehdystä taikka toimitetusta uskosta, eikä myös edelläkäyvästä soveliaisuudesta uskoon, vaan sanotaan Abrahamin silloin olleen keskellä syntejä, epäilystä, pelkoa ja suurimmassa sydämen surussa ja murheessa. Kuinka hän sitten on saanut vanhurskauden? Vastaus: Ainoastaan sillä tavalla, että Jumala puhuu ja Abraham uskoo hänen puheensa. Mutta tähän tulee Pyhä Henki, jota, kuten ainakin vakaata ja uskottavaa todistajaa, pitää uskoa, ja sanoo selvästi että juuri tämänlainen uskominen eli tämä usko on vanhurskaus, taikka että tämän Jumala uskovalle lukee ja pitää vanhurskautena edessään. Mutta koska Herran Abrahamille sanomat sanat erityisesti tarkoittavat hengellistä siementä, nimittäin Kristusta, niin selittää Paavali Gal. 2:16 saman salaisuuden, ilmoittaa sen ja sanoo selvästi ja rohkeasti, että vanhurskaus tulee uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Tyytykäämme siis tähän tietoon ja pysykäämme tässä mielessä älkäämmekä antako perkeleen, eikä paavin kiukun, vainon tahi kavaluuden itseämme eroittaa tästä. Sillä että perkele vihaa tätä oppia, näkyy ei ainoastaan siitä, että hän tänäkin aikana paavin hahmossa niin hirmuisesti käypi sen kimppuun ja häpeämättömästi pilkkaa ja tuomitsee sitä, vaan tässä näyttävät myös kirjanoppineet hurjuutensa ja vihansa Kristusta vastaan. Sillä näin he lukevat nämä sanat: ”Abraham uskoi Jumalassa ja ajatteli Hänestä vanhurskaudessa”, se on, Abraham uskoi Jumalaa ja ajatteli Hänen olevan vanhurskaan ja antavan hänelle siemenen, koska hänkin oli vanhurskas, se on, Jumala katsoisi muka pyhän isän Abrahamin ansiota ja pyhyyttä. Semmoinenpa ajatus kyllä hyvin sopii kirjanoppineille ja Kristuksen vihollisille. Sillä näinmuodoin tulee koko asia ja sen käsitys väännetyksi nurin, lupaus ja armo suljetuiksi pois ja inhimillinen vanhurskaus vahvistetuksi, koska Paavali juuri tämän johdosta väkevästi sotii semmoista käsitystä vastaan pitäen sitä vääränä ja jumalattomana. Sanasta Haschab, jonka me olemme suomentaneet lukea, en tahdo paljon riidellä, josko se merkitsee lukea tahi ajatella, sillä molemmat sanat käyvät melkein yhteen. Sillä jos Jumalallinen Majesteetti ajattelee minusta, että minä olen vanhurskas, että minun syntini ovat minulle anteeksi annetut, että olen irti ja vapaa iankaikkisesta kuolemasta, ja minä kiitollisuudella uskossa käsitän ja otan hyväkseni nämä Jumalan ajatukset minusta, niin olen minä totisesti vanhurskas, en kuitenkaan töitteni, vaan uskon kautta, jolla tartun ja ryhdyn Jumalan ajatuksiin. Sillä Jumalan ajatukset ovat totuus, eivätkä taida pettää ketään, eivätkä tyhjiin raueta; koska siis käsitän nämä lujalla ja pysyväisellä ajatuksellani, enkä epätietoisella ja epäilevällä luulolla, niin olen vanhurskas. Sillä usko on luja ja vakaa ajatus Jumalasta tahi uskallus Häneen, että Hän Kristuksen kautta on armollinen ja että Hän Kristuksen tähden pitää murhetta siitä, kuinka meillä olisi rauha, eikä siitä kuinka Hän vihastuisi meihin ja rankaisisi meitä. Sillä nämä molemmat, Jumalan ajatukset eli lupaukset ja usko, jolla minä tartun Jumalan lupauksiin, ovat yhdessä ja kuuluvat yhteen. Sentähden selittää pyhä Paavali oikein sanan Haschab sanalla pitää, jolla hän myös tarkoittaa ajattelemista, niinkuin sanalla lukea; sillä jos sinä uskot Jumalaa, joka sinua vakuuttaa, niin pitää Jumala sinua vanhurskaana, eli lukee sinut vanhurskaaksi. Ei tässä mainita laista, ei ympärileikkauksesta, eikä uhreista, että Jumala pitäisi näitä vanhurskautena, vaan ainoastaan Hänen lukemisensa ja ajatuksensa meistä tekee, että Hän tahtoo olla meille armollinen. Sillä Abrahamille luetaan vanhurskaus, ei hänen tehdessään töitä, vaan koska hän uskoo; ei sitä myös lueta uskolle, ikäänkuin se olisi meidän työmme, vaan Jumalan ajatuksen tähden, jonka usko käsittää.
          Sentähden on sangen korkea-arvoista, että Paavali panee niin paljon painoa sanaan lukea. ”Töitä tekevälle”, sanoo hän Room. 4:4 – 5, ”ei lueta palkkaa armosta vaan ansiosta; mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi.” Ja vähää ennen luvussa Room. 3:20 sanoo hän, ”ettei yksikään ihminen tule vanhurskaaksi hänen edessään lain teoista”. Mutta nyt tiedetään, mitkä ovat lain töitä, nimittäin kaikkein korkeimmat ja ihanimmat avut. Eivätkö nämä vaikuta mitään vanhurskauttamiseen? Eivät yhtään mitään, sanoo Paavali, vaan tässä on ainoastaan Jumalan laupeus voimallinen, ja kaikki omat tekomme ja toimemme hyljätään. Sillä vaikka Jumala vaatii meiltä töitä ja avuja, eikä tahdo, että me seuraisimme lihan himoja, vaan vakaasti käskee meitä ei ainoastaan hillitsemään ja tukahuttamaan näitä, vaati myös peräti kuolettamaan ne, niin eivät kuitenkaan meidän työmme voi Jumalan tuomioistuimen edessä yhtään hyödyttää ja auttaa meitä; sillä ne ovat syntisen himon saastuttamat ja tahraamat. Jollei siis Jumala käännä kasvojansa pois meidän synneistämme, vieläpä meidän vanhurskaudestammekin ja avuistamme, ja lue meitä vanhurskaiksi uskon kautta, joka kiintyy Hänen Poikaansa, niin kyllä me sitten olemme hukassa. Sillä armo ja laupeus, eli mainittu hyväksemme lukeminen yksinään tukee meitä, ja tekee meidät autuaiksi. Niinmuodoin perustuu meidän oppimme tähän, että Jumalan edessä tulemme vanhurskaiksi ainoastaan laupeuden kautta, joka lukee meidät vanhurskaiksi ja omistaa meille vanhurskauden. Tästä raamatunpaikasta on Paavali niinkuin lähteestä ammentanut ja kehittänyt kirjoituksensa, joilla hän lähetyskirjeissänsä Roomalaisille ja Galatalaisille omistaa ja lukee vanhurskauden uskolle, ei työlle, eikä laille. Korkein ja pää-asia tässä opissa on lupaus, johon usko liittäytyy, eli selvemmin sanoakseni, jonka usko käsittää. Mutta tällaista käsittämistä, kun se on vakaa ja epäilemätön, kutsutaan uskoksi ja se tekee vanhurskaaksi, ei ikäänkuin se olisi jokin työ, sillä lupaus on Jumalan lahja, anti tahi ajatus, jolla Jumala tarjoaa meille jotakin, ja joka siis ei ole meidän oma työmme, niin että tekisimme ja antaisimme Jumalalle jotakin, vaan me otamme Häneltä vastaan ainoastaan Hänen armonsa ja laupeutensa perusteella. Sentähden, ken uskoo Jumalaa, joka antaa lupauksen ja pitää Häntä totisena Jumalana ja semmoisena joka tahtoo täyttää, mitä Hän on luvannut, hän on vanhurskas, eli hänet luetaan vanhurskaaksi, Sitten tulee myös laki; sillä Jumala ei anna ainoastaan lupauksia, vaan myös käskyjä. Mutta nyt on lain asia taivuttaa mielesi ja tahtosi Häntä seuraamaan ja olemaan kuuliainen Jumalalle, joka antaa sinulle käskyt. Eikö sovikin sanoa sen olevan aivan väärässä, joka väittää lupauksen ja lain olevan saman? Mutta jos nämä ovat toisistaan eroitetut ja jos usko yksinään käsittää lupauksen, ja työt taas noudattavat lakia, eikö olisi suurta hulluutta sanoa uskon itsessään olevan alastoman ja vajavan, ja inttää ettei usko tee vanhurskaaksi, ellei se ole rakkauden kautta vaikuttamassa ja työtä tekemässä? Minkätähden ei anneta molempain, sekä uskon että töiden, olla kummankin arvossansa, oli arvo sitten suurempi tai vähempi? Usko ei totisesti ole mikään muu eikä voi enempää kuin suostua lupaukseen eli uskoa sen; mutta jos nyt semmoista suostumista eli uskomista pidetään vanhurskautena, miksi siis, tyhmä viisastelija, väität, että Jumala lukee vanhurskaudeksi rakkauden, toivon ja muut avut?
          Sillä laki vaatii sinulta, ”että sinun tulee rakastaa Herraa Jumalaasi kaikesta sydämestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi”, 5. Moos. 6:5; 3. Moos. 19:18. Mutta sanopa minulle, kuka tämän tekee? Sillä pyhäinkin rakkaus on vajavainen, ja sitä hämmentää ja estää usein pelko, epäusko ja kärsimättömyys vastoinkäymisessä. Kuinka sitten käy sen uskon, joka rakkaudesta on koottu ja sillä kaunistettu? Sillä jos ei Jumala tahdo pitää sinua vanhurskaana, ennenkuin kaikesta sydämestäsi olet Häntä rakastanut ja lain pitänyt, niin et sinä ikinä tule vanhurskaaksi. Opi sentähden, että vanhurskaus luetaan, ei sinun rakkaudellesi, ei sinun töillesi, eikä ansioiltesi (sillä ne ovat aina saastutetut, vajavaiset ja tahratut, jonka tähden onkin tarpeellista, että ihminen tunnustaa mahdottomuutensa, nöyryyttää itsensä ja rukoilee armoa), vaan ainoastaan Jumalan armolle ja laupeudelle, ainoastaan lupaukselle Kristuksesta, jonka usko omistaa ja jolla se Jumalan tuomioistuimen edessä tukee ja turvaa itseänsä omaatuntoansa vastaan. Tämä on oikea, puhdas ja totinen oppi.

          TykkääTykkää

          17/08/2018 klo 22:33

       3. Pahoittelut pitkähköstä vastauksesta, mutta en voinut itselleni mitään :D. En viitsi enää oikolukea senkummemmin, huomauta, jos on jotain mistä ei saa mitään tolkkua.

          ”Näköjään kirvoitti Jupe sun teksti tutkimaan lisää Jumalan sanaa ”

          No jotain hyvää sentäs 😉

          ”Raamatun perusteella ratkaisevaa ei kuitenkaan ole se mitä ihminen tahtoo”

          Ensinnäkin on myönnettävä, että en täysin saa kiinni, mikä Paavalin pointti tässä yhdeksännessä luvussa on, koska hän tuntuu puhuvan itsensäkin kanssa ristiin aika pahasti, muusta Raamatusta puhumattakaan.

          Tämä ei siis ole alkuunkaan näin yksinkertainen asia, koska Paavali sanoo myös, että Jumala ”tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” (1. Tim. 2:4) ja ”Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä. Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät.” (2. Piet. 3:9). Ja lisäksi Paavali itsekin kirjoittaa kahdeksannen luvun loppupuolella, eli juuri tuossa kontekstissa, että Jumalan valinta tapahtuu ennaltatietämisen kautta, ”Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi” (Room. 8:29). Jumala ei siis ole mielivaltainen, vaikka Paavali hiukan vaikuttaa jopa olevan sitä mieltä tuossa. Jumala ei voi olla mielivaltainen, koska Raamattu sanoo, että Jumala ei voi valehdella: ”Ei Jumala ole ihminen, niin että hän valhettelisi” (4. Moos. 23:19).

          Jos Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat, niin siitä seuraa automaattisesti se, että Hän antaa siihen myös kaikille mahdollisuuden. Eikö Jumala antanut myös Israelille mahdollisuuden sanoessaan: ”Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, että minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte.” (5. Moos. 30:19). Jos Jumala ei olisi tarkoittanut mitä Hän tuossa sanoi, Hän valehtelisi.

          Minusta tässä asiassa on järkevää erottaa kaksi tasoa. Jumalan näkökulma, ja ihmisen näkökulma. Jumala on aikojen alusta tiennyt, kuka tulee pelastumaan ja kuka ei. Siispä Hänen ”aivoituksensa mukainen valinta”, jonka Hän on ennaltatuntemisen perusteella tehnyt, ei voi muuttua, vaan pysyy varmasti, tahtoi sitä joku tai ei. Niin kuin ei Paavalin tahtominen olla vaikka kirottu Israelin puolesta muuttanut asiaa miksikään. Mutta tämä ei vie ihmiseltä pois vapaata tahtoa ja ihmisen vastuuta. Koska todellakin Jumala olisi epäoikeudenmukainen, jos Hän vain päättäisi, että joku menee kadotukseen ja joku taivaaseen ilman, että ihmisen omalla valinnalla olisi mitään merkitystä. Totta ihmeessä sillä siis on merkitystä, koska kokoajanhan Raamatussa kehotetaan etsimään, kääntymään, tekemään sitä ja tätä, jotta Jumala armahtaisi. Ja mitä tulee sanoihin ”Minä armahdan kenet tahdon ja osoitan laupeutta kenelle tahdon” ja ”Jumala siis armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo”, niin Jumala ei voi tehdä kenellekkään vääryyttä, niin kuin jo edellä sanoin. Jumala on se, joka armahtaa ihmisen ja siis antaa tuomion, mutta jos joku katuu, niin Jumala ei voi tehdä tälle vääryyttä ja hylätä häntä. Siispä noista sanoista huolimatta Jumala ei ”armahda ketä tahtoo” vastoin omaa luontoaan, että tekisi vääryyttä, vaan Hän armahtaa vain sen, joka kääntyy Hänen puoleensa. Jeesus itsekin opettaa näin: ”sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.” (Joh. 6:37). Myös Johannes kirjoittaa: ”kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä” (Joh. 1:12). Näin Raamattu yksinkertaisesti opettaa. Lainaus blogikirjoituksestani aiheeseen liittyen:

          ”Raamattu opettaa, että Jumala on Pyhä (1. Piet. 1:16), oikeudenmukainen (5. Moos. 32:4), hyvä (Ps. 145:9) ja rakastava (1. Joh. 4:8). Hän on itse Totuus (Joh. 14:6). Jos uskomme Raamatun todistukseen Jumalasta, ei Jumala siis voi tehdä vääryyttä. Hän ei voi valehdella, koska se olisi vastoin Hänen luontoaan, eikä Hän siis olisi Jumala, jos Hän valehtelisi tai toimisi epäoikeudenmukaisesti. Raamattu kysyykin: ”Eikö kaiken maan tuomari tekisi oikeutta?” (1. Moos. 18:25). Yhtäältä siis, vaikka Jumala on kaikkivaltias ja Raamattu sanoo: ”Jumalalle ei mikään ole mahdotonta” (Luuk. 1:37), ei Hän tee sitä, mikä on Hänen luontonsa vastaista, eli pahaa.”

          Jumalan näkökulmasta ”homma on selvä”, koska Jumala tietää jo ennalta kaiken. Ihmisen näkökulmasta näin ei siis ole, ja näinollen ihmisellä on vapaa tahto joko uskoa tai olla uskomatta. Teki ihminen mitä tahansa, Jumala tietää ennalta, mikä lopputulos on ja siksi ”valitsee” jo ennalta ennen kuin ihminen on edes tehnyt mitään, oli se sitten hyvää tai pahaa. Näin siis ennaltatietämisen perusteella tapahtuva valinta ja ehdoton valinta (mitä luterilaiset ja kalvinistit opettavat, eng. ”irresistible grace”) on eri asioita. Ensimmäinen ei vie ihmisen vapaata tahtoa, toinen vie.

          ”Oikealla asenteellakaan ei pärjää”

          Sehän se evankeliumin tarkoitus on, että saarnataan sitä niille, jotka eivät edes pyri tuntemaan Jumalaa ja näin herätetään heissä usko Jumalaan. Mennään ja aktiivisesti käännytetään ihmisiä, jotka eivät usko. Mitä tulee siihen, että Israel tavoitteli vanhurskautta lain kautta, eikä sitä saavuttanut. Israel ei uskonut uutta ilmoitusta, jonka Jumala Kristuksessa antoi, vaikka Jumala erityisellä tavalla ihmeiden ja tunnustekojen, sekä Raamatun profetioiden täyttymisen kautta heille todisti. Edelleen Israel tapansa mukaan teki laista itselleen jumalan ja ajatteli pelastuvansa sillä. He unohtivat ensinnäkin sen, että Jumala on anteeksiantava Jumala. Huomaa, että kaikki ne, jotka totuudessa Jumalaa seurasivat, kyllä pelastuivat myös Israelista, niin Jeesus itsekin sanoo: ”Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni.” (Joh. 6:45). Mutta Job sanoo hyvin sen, ketä Jumala kuulee ja kenelle Isä puhuu ja keneen Hän katsoo:

          ”Sorron suuruutta valitetaan, huudetaan apua suurten käsivartta vastaan, ei kysytä: ’Missä on Jumala, minun Luojani, joka yöllä saa viriämään ylistysvirret, joka opettaa meille enemmän kuin metsän eläimille ja antaa meille viisautta enemmän kuin taivaan linnuille?’ Valittakoot sitten pahojen ylpeyttä; ei hän vastaa. Ei, turhia ei Jumala kuule, eikä Kaikkivaltias niihin katso” (Job 35:9-13)

          Totta ihmeessä asenne siis vaikuttaa. Pietarikin sanoo: ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon” (1. Piet. 5:5). Minä uskon, että harvalla ihmisellä vain ylipäänsä on ”oikea asenne” tai vilpitön asenne totuutta kohtaan.

          ”Ainoastaan usko vanhurskauttaa”

          Ensinnäkin: olen samaa mieltä. Asiat eivät kuitenkaan usein ole niin yksinkertaisia, kuin niiden annetaan ymmärtää olevan.

          Eikö mielestäsi intiaanilla, joka on omantuntonsa valossa pyrkinyt tekemään oikein ja Aabrahamin tavoin uskossa turvannut siihen, että Jumala on ja armahtaa hänet, ole ollut oikeaa uskoa? Selvää ilmoitusta Kristuksesta heillä ei vielä ollut (ei intiaaneilla eikä Aabrahamilla), joten mitä muuta olisit vaatinut? Pietari sanoo että Kristus ”vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu” (1. Piet. 1:20). Eikö tämä päde myös niihin intiaaneihin: ”… usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. Sillä sen kautta saivat vanhat todistuksen. Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.” (Hepr. 11:1, 2, 6)?

          Huomauttaisin myös, ettei Jumala julistanut Raamatun perusteella Aabrahamia vanhurskaaksi, ennen kuin tämä oli matkustanut kameleiden selässä pitkän ja hikisen matkan ja näin osoittanut Jumalalle uskovansa Häneen ja olevansa kuuliainen kutsulle lähteä omasta maasta. Ei sillä, uskon, että Aabraham kyllä tuli vanhurskaaksi sillä hetkellä kun uskoi Jumalaa. Tämä vain huomiona, ettei Raamattu kerro kaikkia yksityiskohtia.

          ”Niin kuin edellä jo mainittu, lain varassa ihminen ei pelastu. Ei edes sen luonnollisen lain joka on kirjoitettu ihmisen sydämeen”

          Edelleen tähän sanon, että entisillä pyhilläkään ei ollut selvää ilmoitusta Kristuksesta, vaan he uskoivat sen vajavaisen ymmärryksen valossa Jumalaan, joka heillä oli omantuntonsa ja luomakunnan perusteella. Ja jos ajatellaan, että ihminen voi säilyä esimerkiksi lapsenuskossa, niin ihan hyvin intiaani voi säilyä tässä lapsenomaisessa luottamuksessa Jumalaan läpi elämänsä.

          ”Jumalahan tosin pelastaa kenet tahtoo, vaikka intiaanin ennen ameriikan valloitusta, mutta Raamattu kehottaa meitä julistamaan evankeliumia Kristuksesta eikä anna meille lupaa ”tuomita pelastukseen” heitä jotka eivät usko kolmiyhteiseen Jumalaan.”

          Niin, Raamattuhan sanoo, että Jumalalle ei mikään ole mahdotonta ja myös sen, että Jeesus on saarnannut evankeliumin myös kuolleille, jotta he (kuolleet) myös hengessä eläisivät. Saman Jumala voi tehdä niille, joilla ei ole selvää ilmoitusta Kristuskesta ollut saatavilla, mutta jotka siitä huolimatta ovat pyrkineet Jumalan turvaamaan sen ilmoituksen valossa, mikä heillä on. Tai vaihtoehtoisesti hän voi antaa ilmestyksen itsestään ja ilmoittaa Kristuksen. Sen perusteella, että Jumala ei voi tehdä kenellekkään vääryyttä, on mielestäni perusteltua olla sitä mieltä Raamatun pohjalta, että ihminen voi pelastua sen tiedon varassa, mitä hänellä Jumalasta olosuhteista johtuen voi pelkästään olla. Voihan se olla niin, ettei kukaan intiaani Amerikassa ole koskaan pyrkinyt tuntemaan edes Jumalaa, mutta ei se selviö ole. Jumala ei tee ihmiselle vääryyttä, ja mielestäni Jumala myös antaa jokaiselle mahdollisuuden.

          ”Voitko antaa tästä esimerkkiä, olen itse ajatellut ihan päinvastoin? VT aikaan ilmoitus jatkui ja Jumala puhui ihmisille ”eri tavalla kuin nykyään”.”

          No esimerkkinä vaikkapa Jefta, jonka Heprealaiskirje mainitsee suurena uskon miehenä, mutta joka siitä huolimatta uhrasi oman tyttärensä polttouhrina Herralle. Hänellä tuskin oli edes sitä ilmoitusta Jumalasta, mikä Israelilla oli, koska tällöin hän olisi tiennyt, että sellainen uhri on kauhistus Jumalalle. Yhtälailla Daavid rukoilee vaikka mitä kauheuksia Jumalalta tapahtuvaksi vihollisilleen. Ei siinä paljon Kristuksen rakkautta ole mukana. Samoin on useilla eri henkilöillä VT:ssä, kun he kohtaavat Jumalan, he sanovat: Minä kuolen. Aika kaukana on ymmärrys siitä Jumalakuvasta, jonka Kristus ilmoitti. Mutta ei voi vaatia täydellistä ymmärrystä, koska ei Daavidilla ja kumppaneilla ollut kirkkaana mielessä ristiinnaulittua Kristusta. Jumala avasi ilmoitusta pikkuhiljaa (Jumala opettaa ymmärtämään, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä…), niin kuin tästäkin käy ilmi:

          ”Pitäkää tarkoin kaikki käskyt, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, että eläisitte ja lisääntyisitte ja pääsisitte ottamaan omaksenne sen maan, jonka Herra valalla vannoen on luvannut teidän isillenne. Ja muista kaikki, mitä on tapahtunut sillä tiellä, jota Herra, sinun Jumalasi, näinä neljänäkymmenenä vuotena on sinua kuljettanut erämaassa nöyryyttääksensä sinua ja koetellaksensa sinua ja tietääksensä, mitä sinun sydämessäsi on: tahdotko noudattaa hänen käskyjänsä vai etkö. Hän nöyryytti sinua ja antoi sinun nähdä nälkää, ja hän antoi sinulle mannaa syödä, jota et ennen tuntenut ja jota eivät isäsikään tunteneet, opettaaksensa sinut ymmärtämään, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan että hän elää jokaisesta sanasta, joka Herran suusta lähtee. Sinun vaatteesi eivät kuluneet yltäsi, eivätkä sinun jalkasi ajettuneet näinä neljänäkymmenenä vuotena. Tiedä siis sydämessäsi, että Herra, sinun Jumalasi, kasvattaa sinua, niinkuin isä kasvattaa poikaansa.” (5. Moos. 8:1-5)

          Lisäksi tulee huomata, että ”usko” vanhassa testamentissa on usein enemmänkin kuuliaisuutta. Esimerkiksi Israel pelastui ja pääsi luvattuun maahan, jos se uskoi Jumalaa = oli kuuliainen Jumalalle. ”’Minä peitän heiltä kasvoni, minä katson, mikä heidän loppunsa on; sillä he ovat nurja suku, lapsia, joissa ei ole uskollisuutta.” (5. Moos. 32:20), ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kuule (eng. obey) hänen ääntänsä ja riipu hänessä kiinni, sillä siinä on sinun elämäsi ja pitkä ikäsi, ja niin sinä saat asua siinä maassa, jonka Herra sinun isillesi, Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, vannotulla valalla on luvannut heille antaa.” (5. Moos. 30:20). Vanhan testamentin konsepti uskosta on hiukan eri kuin meidän konseptimme. Jossain määrin myös UT:ssa on eri konsepti kuin meillä, koska esimerkiksi Johannes kastaja saarnasi: ”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.” (Joh. 3:36). Tässä usko on suoraan sama asia, kuin kuuliaisuus. Näitä ”uskoja” on hiukan erityyppisiä Raamatussa.

          No, se siitä. Olen näitä uskon eri tyyppejä käsitellyt blogissani, jos kiinostaa. Samoin olen käsitellyt tätä Jumalan valintaa otsikon ”Uskon lahjaluonteesta” alla. Niin kuin jo alussa sanoin, että en ehkä täysin ymmärrä Paavalin pointtia tuossa Room. 9:ssä koska hän vaikuttaa olevan muun Raamatun ja itsensäkin kanssa ristiriidassa jossain määrin, niin ehkä kuittaan osan siitä näillä Pietarin sanoilla: ”Sentähden, rakkaani, pyrkikää tätä odottaessanne siihen, että teidät havaittaisiin tahrattomiksi ja nuhteettomiksi, rauhassa, hänen edessänsä; ja lukekaa meidän Herramme pitkämielisyys pelastukseksi, josta myös meidän rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaan teille on kirjoittanut; niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen.” (2. Piet. 3:14-16). En siis syytä sinua tai ketään täällä tietämättömäksi tai vakaantumattomaksi, vaan totean sen, että koska en täysin ymmärrä Paavalin tarkoitusta, joudun tukeutumaan muuhun Raamattuun ja tekemään johtopäätökseni sen perusteella pikemminkin kuin Paavalin sanojen perusteella.

          TykkääTykkää

          18/08/2018 klo 10:22

       4. ”Kiitos Jupe kommenteistasi, olen itse niin hidas tekstintuottaja että vastauksiini menee paljon aikaa, joten pyydän kärsimään rakkaudessa 🙂”

          Juu ei täs mitn, ihan rauhassa vaan 😊.

          Juuri tuota siteeraamaasi tarkoitin, kun sanoin, että Jumala määrää jotkut pelastukseen ja siinä ei ihmisellä ole ollenkaan vapaata tahtoa. Ei edes Jumalan ennakoivan armon avulla päättää, vastaanottaako pelastuksen vaiko ei. Mutta se ei yksinkertaisesti ole Raamatun kokonaisnäkemys asiaan. Se on totta, ettei tuota ennaltamääräämistä täysin käsitä, eikä ole toisaalta tarviskaan, mutta spekuloidaan nyt 😉.

          Minusta taas näyttää siltä, että jos Jumala tahtoo, että kaikki pelastuisivat, mutta ei kuitenkaan anna kaikille riittävästi ennakoivaa armoa, jonka avulla he voivat joko valita kääntyvänsä tai ei, Jumala ei silloin tahdo, että kaikki pelastuisivat, vaan kysymys on illuusiosta. Kaikki, jopa tämäkin teksti, mitä kirjoitan on ennaltamäärätty ja olen vain robotti, jonka Jumala on valinnut pelastukseen (tai kadotukseen, ja sen ohella myös kirjoittamaan tämän tekstin, koska ehdoton predestinaatio kattaa kaikki ihmisen teot). Samoin Jumala on valinnut minut ”vikomaan” vl-liikettä (mitäs Johka siihen sanot :DD), enkä todellisuudessa ole edes vastuussa teioistani. Makes no sense to me. Eikä vaikuta rakkaudelta minusta. Siksi ennaltavalinta ilman vapaata tahtoa ei toimi. Jumala ei voi oman luontonsa puolesta tuomita ketään sellaista kadotukseen, joka ei kykene olemaan vastuussa valinnoistaan, mahdottomuus, koska Jumala on Totuus ja Oikeudenmukaisuus. Huolimatta Aadamin lankeemuksesta, joka vei kaikki synnin alle, Jumalan, ollakseen oikeudenmukainen, nähdäkseni täytyy antaa todellinen mahdollisuus kaikille pelastukseen, ei illuusiota. Mielestäni katolinen kirkko on tässä asiassa eniten oikeassa, koska se opettaa Raamatullisesti sekä predestinaatiota, että ihmisen vapaata tahtoa ja huomasin juuri, että se on käytännössä samoilla linjoilla kuin itse olen tässä asiassa (jos oikein ymmärsin, mitä se opettaa).

          ”Raamattu kertoi että Abraham uskoi lupauksen sanaan, intiaaneista en tiedä.”

          Aiemmin lainasin seuraavia Raamatunkohtia: ”Herra on lähellä KAIKKIA, jotka häntä avuksensa huutavat, KAIKKIA, jotka TOTUUDESSA häntä avuksensa huutavat” (Ps. 145:18) ja ”… usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. Sillä sen kautta saivat vanhat todistuksen. Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.” (Hepr. 11:1, 2, 6). Jos Herran on lähellä kaikkia, jotka Häntä totuudessa avuksi huutavat ja sen lisäksi riittää, että on (lue: usko) luja luottamus siihen, mitä toivotaan (pelastus) ja ojentautuminen (omantunnon ja luomakunnan ilmoituksen valossa totuuteen pyrkiminen) sen mukaan, mikä ei näy, niin eikö silloin tämä Raamatunkohta koske myös intiaaneja, jotka eivät ole voineet olla tietoisia sen enempää Israelista kuin evankeliumistakaan: ”… ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.” (Hepr. 11:6). Eikö intiaani voi täyttää nuo kriteerit: uskoo, että Jumala on ja että Hän palkitsee hänet, jos hän vilpittömästi etsii Häntä?

          ”Ihmistä ei pelasta se, että ihminen omantuntonsa valossa pyrkii tekemään oikein. Itse en vaadi mitään, mutta Raamattu ilmoittaa että ihminen pelastuu uskomalla evankeliumiin, Kristukseen…”

          Niin, mutta ei aina ole ollut evankeliumia Kristuksesta, niin kuin jo Pietaria siteeraasin aiemmin. Ei ole ollut edes Mooseksen lakia, ei siis senkään vertaa ilmoitusta. On ollut vain intuitio Jumalasta ja sen lisäksi erityinen ilmoitus joillekkin profeetoille ja patriarkoille. Se taas ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei erityisen ilmoituksen ulkopuolella ole voinut olla pelastusta. Jumala sanoo Israelille esimerkiksi näin: ”Ettekö te, israelilaiset, ole minulle niinkuin etiopialaisetkin? sanoo Herra. Enkö minä johdattanut israelilaisia Egyptin maasta ja filistealaisia Kaftorista ja aramilaisia Kiiristä?” (Aam. 9:7) Israelille annettiin kyllä erityiset lupaukset, koska Israelista oli tuleva Messias, mutta Israel on kansa siinä missä muutkin.

          Ja jos tiukasti tulkitaan Raamattua, niin erityinen lupaus Messiaasta koskee kaikkia, koska Paratiisissa annettiin se lupaus ensimmäiselle ihmisparille ja sitä myöten koko ihmiskunnalle, myös niille intiaaneille. Paavali esimerkiksi sanoo näin:

          ”Ja Hän (Jumala) on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla Hänet löytää-hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä; sillä Hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: ’Sillä me olemme myös hänen sukuansa’. Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema. Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.” (Apt. 17:26-30)

          Ensinnäkin tuosta sitaatista käy ilmi, että Jumala on tahtonut, että koko ihmissuku etsisi Jumalaa, joka ei ole kaukana yhdestäkään meistä, ja hapuilemalla myös voisi hänet löytää. Toisena Jumala on ”kärsinyt” eli sietänyt tietämättömyyden aikoja Kristukseen asti jossain määrin. Lisäksi Jumala on myös sekä vanhassa, että uudessa Testamentissa useaan otteeseen luvannut, että se, joka Jumalaa etsii, löytää Hänet. Tulee jälleen mieleen Pietarin sanat, että Kristus ”meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta.” (2. Piet. 3:19, 20). Jos kerran Kristus meni ja saarnasi jopa niille, jotka eivät ennen olleet kuuliaiset (ilmeisesti siis antoi jonkunkaltaisen mahdollisuuden?), niin eikö Hän silloin voi saattaa pelastukseen myös ne, joilla ei ole ollut ollenkaan erityistä ilmoitusta?

          ”… lisäksi Raamattu opettaa että joka kieltää Pojan, hänellä ei ole isääkään”

          Mutta kun Raamattu opettaa, että Kristus ”vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu” (1. Piet. 1:20), eikä näinollen voidan vaatia sitä ennen, että ihmiset olisivat ymmärtäneet mitään kolminaisuudesta, Kristuksen kahdesta luonnosta tai muustakaan vastaavasta. Ei voi kieltää Poikaa, kun ei ole ilmoitettu Poikaa. Joten mielestäni tämä ei toimi vasta-argumenttina.

          TykkääTykkää

          18/08/2018 klo 14:33

32. Johka, hyvin sanoitit ”Sisälle Jumalan valtakuntaan pääsee vain itsessään köyhät ja omista käsityksistä alastomiksi riisutut etsijät jotka uskovat omat syntinsä anteeksi siinä evankeliumin saarnassa, jonka Jeesus omansa lähetti viemään alkaen Jerusalemista niin maailman ääriin asti.”

    Mutta tätä jäin miettimään: ”Uskovaisen matka ei ole ruusujen päällä kulkemista: synti tarttuu ja lankeamisia tapahtuu, mutta niiden korjauspaikka on Jumalan valtakunnasta saarnatussa evankeliumin puhtaassa virrassa.”
    Olen joskus kuullut väärää opetusta että vanhurskauden vaate likaantuisi ja että sitä pitäisi jatkuvasti pestä jotta se pysyisi puhtaana. Onneksi on paljon oikeaa opetusta että se vaate on Kristuksen vanhurskautta joka on aina puhdasta. Rippi on kyllä ihana armoetu! Jumalan lapsena saan koko ajan uskoa itseni pahana pyhäksi ja syntisenä vanhurskaaksi, saan koko ajan elää evankeliumin virrassa. En kai ihan ymmärtänyt mitä tarkoitit mutta täällähän voi keskustella ja kommentoida. 🙂

    Johanna, kiitos kommentista, Nurmisen Hannan väitöskirjan kautta voi helposti tutustua termistöön maallikkonakin 👍

    TykkääTykkää

    17/08/2018 klo 17:26 Vastaus

    1. Johanneksen Ilmestys: 7:13-15:

       13: Ja yksi vanhimmista vastasi ja sanoi minulle: kutka nämät valkeilla vaatteilla puetetut ovat, ja kusta he tulleet ovat?

       14: Ja minä sanoin hänelle: herra, sinäpä sen tiedät. Ja hän sanoi minulle:: nämät ovat ne, jotka suuresta vaivasta tulivat, ja he ovat vaatteensa pesseet ja ovat vaatteensa Karitsan veressä valaisseet.

       15: Sentähden ovat he Jumalan istuimen edessä ja palvelevat häntä päivällä ja yöllä hänen templissänsä. Ja se, joka istuimella istuu, asuu heidän päällänsä.

       (Biblia; painettu Kirjapaino Osakeyhtiö Savon Kirjapainossa 1961)

       TykkääTykkää

       18/08/2018 klo 08:24 Vastaus

       1. Joh.13:6 Kun Jeesus tuli Simon Pietarin kohdalle, tämä sanoi: ”Herra, sinäkö peset minun jalkani?” 7 Jeesus vastasi: ”Tätä, minkä nyt teen, sinä et vielä käsitä, mutta myöhemmin sinä sen ymmärrät.” 8 Pietari sanoi hänelle: ”Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani!” Jeesus vastasi: ”Jos minä en pese sinua, ei sinulla ole sijaa minun luonani.” 9 Silloin Simon Pietari sanoi: ”Herra, älä pese vain jalkojani, pese myös kädet ja pää.” 10 [i] Tähän Jeesus vastasi: ”Se, joka on kylpenyt, ei tarvitse pesua, hän on jo puhdas.* Ja te olette puhtaita, ette kuitenkaan kaikki.” 11 Jeesus tiesi, kuka hänet kavaltaisi, ja siksi hän sanoi, etteivät he kaikki olleet puhtaita.

          Vanhollislestadiolaisuudessa on usein saarnattu että rippioppi vie väärään vanhurskauttamisoppiin. Eli siihen että uskovainen luulee pystyvänsä pitää itsensä puhtaana ripin avulla. Ihminen ei näe todellista syntisyyttään vaan luulee tekevänsä itsestään Jumalalle kelpaavan ripin avulla. Luulee että ripittäytymällä hän olisi jotenkin puhtaampi Jumalan edessä. Jumalan edessä kelpaa vain Kristuksen lahjavanhurskaus, se vaate johon uskovainen puetaan ja johon puettuna hän saa jatkuvasti ylentää sydämensä uskomaan syntien anteeksiantoa.

          Rippi on armoetu joka Kristitylle on suotu sielunhoitoon, rippi on ihana ja tärkeä asia.

          TykkääTykkää

          18/08/2018 klo 12:24

    2. Kiitos Jupe kommenteistasi, olen itse niin hidas tekstintuottaja että vastauksiini menee paljon aikaa, joten pyydän kärsimään rakkaudessa 🙂

       Minusta tuo Jumalan ennaltamäärääminen on inhimillisesti vaikea ymmärtää. Pyrimme käsittelemään inhimillisesti Jumalaa ja Jumalan aikakäsitystä. Ymmärrän kuitenkin että Jumala on ikuisuudessa ja näinollen aikakäsityksemme ulkopuolella.

       Toki Jumala tahtoo että kaikki pelastuvat. Tunnustuskirja 11. ”Jumalan iankaikkinen valinta (praedestinatio) tarkoittaa sitä, että Jumala määrää jonkun pelastukseen. Se ei koske yhtä lailla hurskaita ja pahoja, vaan sen kohteena ovat ainoastaan Jumalan lapset, ne jotka on valittu ja määrätty iankaikkiseen elämään, ennen kuin maailman perustustakaan oli laskettu. Paavali sanoo siitä (Ef. 1:4s.): Jumala on valinnut meidät Kristuksessa Jeesuksessa ja ”määrännyt lapseuteen”….”Jumalan iankaikkinen valinta sitä vastoin ei tarkoita vain sitä, että Jumala ennalta näkee ja tietää valittujen pelastuksen, vaan valinta on pelastumisemme syy. Jumalan armollinen tahto ja suosio Kristuksessa Jeesuksessa luo ja vaikuttaa kaiken, auttaa ja edistää kaikkea, mikä kuuluu meidän pelastumiseemme. Valinta on siis autuutemme perustus, jolle helvetin portit eivät mahda mitään. On kirjoitettu: ”Minun lampaitani ei kukaan ryöstä minun kädestäni.” ”Kaikki ne uskoivat, jotka oli säädetty iankaikkiseen elämään” (Matt. 16:18; Joh. 10:28; Ap.t. 13:48).”

       Ja vielä Tunnustuskirja 11: Jumala on päättänyt, suunnitellut ja säätänyt seuraavan:
       1. Ihmissuku on todella lunastettu ja sovitettu Jumalan kanssa, kun Kristus on viattomalla kuuliaisuudellaan, kärsimyksellään ja kuolemallaan ansainnut meille Jumalan edessä kelpaavan vanhurskauden sekä iankaikkisen elämän.
       2. Kristuksen ansio ja lahjat tuodaan, ojennetaan ja jaetaan meille hänen sanassaan ja sakramenteissaan.
       3. Jumalan ja hänen Pyhä Henkensä tahtovat väkevästi vaikuttaa meissä sanan kautta, kun sitä saarnataan, kuullaan ja tutkitaan. Näin meidän sydämemme käännetään tosi parannukseen ja meitä varjellaan oikeassa uskossa.
       4. Hän tahtoo vanhurskauttaa ja ottaa armoon, lapsiksi ja iankaikkisen elämän perillisiksi kaikki ne, jotka tosi parannuksen tehden ottavat oikealla uskolla Kristuksen vastaan.
       5. Näin vanhurskauttamansa hän tahtoo pyhittää rakkaudessa, kuten pyhä Paavali sanoo (Ef. 1:4 s.).
       6. Koska he ovat hyvin heikkoja, hän tahtoo suojella heitä Perkeleeltä, maailmalta ja lihalta. Hän johdattaa ja ohjaa heitä kulkemaan hänen teitään ja auttaa heidät pystyyn, kun he kompastuvat. Ristin ja ahdistuksen painaessa hän lohduttaa ja tukee heitä.
       7. Heissä hän tahtoo vahvistaa ja enentää alkamaansa hyvää työtä. Hän varjelee heitä loppuun asti, kun he pitävät kiinni hänen sanastaan, rukoilevat ahkerasti, pysyvät hänen hyvyydessään ja tunnollisesti käyttävät saamiaan lahjoja.
       8. Hän tahtoo antaa iankaikkisen elämän, autuuden ja kirkkauden niille, jotka hän on valinnut, kutsunut ja vanhurskauttanut.

       Jupe: ”Eikö mielestäsi intiaanilla, joka on omantuntonsa valossa pyrkinyt tekemään oikein ja Aabrahamin tavoin uskossa turvannut siihen, että Jumala on ja armahtaa hänet, ole ollut oikeaa uskoa? Selvää ilmoitusta Kristuksesta heillä ei vielä ollut (ei intiaaneilla eikä Aabrahamilla), joten mitä muuta olisit vaatinut?”
       Raamattu kertoi että Abraham uskoi lupauksen sanaan, intiaaneista en tiedä. Ihmistä ei pelasta se, että ihminen omantuntonsa valossa pyrkii tekemään oikein. Itse en vaadi mitään, mutta Raamattu ilmoittaa että ihminen pelastuu uskomalla evankeliumiin, Kristukseen, lisäksi Raamattu opettaa että joka kieltää Pojan, hänellä ei ole isääkään:
       1.Joh.2:23 Joka kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään, mutta joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä.
       Room. 1:16 Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille.
       Mark. 16:16 Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
       Joh. 3:16 16. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
       Ap. t. 16:31 31. He vastasivat: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi.”
       Room. 10:9 9. Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva.
       Ef. 2:8 8. Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. 9. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.
       1Piet. 1:4-5. Häneltä me saamme perinnön, joka ei turmellu, ei tahraannu eikä kuihdu. Se on varattuna teille taivaissa, ja voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopunaikana.
       Room. 10:9-17 Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen. Kirjoituksissa sanotaan: ”Yksikään, joka häneen uskoo, ei joudu häpeään.” Juutalaisen ja kreikkalaisen välillä ei ole eroa. Kaikilla on sama Herra, ja häneltä riittää rikkautta kaikille, jotka huutavat häntä avukseen. Onhan kirjoitettu: ”Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.” Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista? Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty? Onhan kirjoitettu: ”Kuinka ihanat ovat ilosanoman tuojan askelet!” Mutta kaikki eivät ole olleet evankeliumille kuuliaisia. Jesaja sanookin: ”Herra, kuka on uskonut meidän sanomamme?” Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.
       Raamattu opettaa myös että sielun pelastus omistetaan uskolla:
       1.Piet. 1:8 Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, 9. sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen. 10. Tätä pelastusta ovat profeetat etsineet ja tutkineet. He ovat ennustaneet ja puhuneet teidän osaksenne tulevasta armosta 11. ja tutkineet, mihin ja millaiseen aikaan heissä vaikuttava Kristuksen Henki viittasi todistaessaan Kristuksen kärsimyksistä ja niitä seuraavasta kirkkaudesta. 12. Heille ilmaistiin, etteivät he palvelleet itseään vaan teitä puhuessaan siitä, minkä teille nyt ovat julistaneet ne, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat tuoneet teille evankeliumin. Tähän pelastukseen haluavat enkelitkin päästä edes luomaan silmäyksen. 13. Vyöttäytykää siis, olkaa raittiit. Pitäkää ajatuksenne kirkkaina ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille annetaan Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä. 14. Olkaa kuuliaisia lapsia älkääkä taipuko noudattamaan himoja, joiden vallassa ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte. 15. Niin kuin hän, joka teidät on kutsunut, on pyhä, niin tulkaa tekin pyhiksi kaikessa mitä teette. 16. Onhan kirjoitettu: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.” 17. Ja jos kerran te rukoillessanne kutsutte Isäksi häntä, joka puolueettomasti tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin eläkää jumalanpelossa tämä muukalaisuutenne aika. 18. Tiedättehän, ettei teitä ole lunastettu isiltä perimästänne tyhjänpäiväisestä elämästä millään katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, 19. vaan Kristuksen, tuon virheettömän ja tahrattoman karitsan, kalliilla verellä. 20. Hänet oli valittu jo ennen maailman perustamista, ja nyt aikojen lopulla hänet on tuotu julki teitä varten. 21. Hänen kauttaan te uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että te uskoessanne myös panette toivonne Jumalaan.

       Uskovaiset ihmiset on Jumala valinnut pelastukseen:
       2Tess. 2:13 Mutta teidän vuoksenne meillä on täysi syy aina kiittää Jumalaa, te Herralle rakkaat veljemme. Jumala on valinnut teidät ensimmäisinä pelastumaan, kun Henki pyhittää teidät ja te uskotte totuuteen. 14. Tähän juuri, Jeesuksen Kristuksen kirkkauden omistamiseen, hän kutsui teidät, kun toimme teille evankeliumin.
       2Tim.1:9. Hän on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsullaan, ei meidän tekojemme perusteella vaan oman päätöksensä ja armonsa mukaisesti, jonka hän jo ennen aikojen alkua soi meille antamalla meille Kristuksen Jeesuksen

       TykkääTykkää

       18/08/2018 klo 13:35 Vastaus

       1. Laitan tämän nyt vielä tähän:

          ”Kiitos Jupe kommenteistasi, olen itse niin hidas tekstintuottaja että vastauksiini menee paljon aikaa, joten pyydän kärsimään rakkaudessa 🙂”

          Juu ei täs mitn, ihan rauhassa vaan 😊.

          Juuri tuota siteeraamaasi tarkoitin, kun sanoin, että Jumala määrää jotkut pelastukseen ja siinä ei ihmisellä ole ollenkaan vapaata tahtoa. Ei edes Jumalan ennakoivan armon avulla päättää, vastaanottaako pelastuksen vaiko ei. Mutta se ei yksinkertaisesti ole Raamatun kokonaisnäkemys asiaan. Se on totta, ettei tuota ennaltamääräämistä täysin käsitä, eikä ole toisaalta tarviskaan, mutta spekuloidaan nyt 😉.

          Minusta taas näyttää siltä, että jos Jumala tahtoo, että kaikki pelastuisivat, mutta ei kuitenkaan anna kaikille riittävästi ennakoivaa armoa, jonka avulla he voivat joko valita kääntyvänsä tai ei, Jumala ei silloin tahdo, että kaikki pelastuisivat, vaan kysymys on illuusiosta. Kaikki, jopa tämäkin teksti, mitä kirjoitan on ennaltamäärätty ja olen vain robotti, jonka Jumala on valinnut pelastukseen (tai kadotukseen, ja sen ohella myös kirjoittamaan tämän tekstin, koska ehdoton predestinaatio kattaa kaikki ihmisen teot). Samoin Jumala on valinnut minut ”vikomaan” vl-liikettä (mitäs Johka siihen sanot :DD), enkä todellisuudessa ole edes vastuussa teioistani. Makes no sense to me. Eikä vaikuta rakkaudelta minusta. Siksi ennaltavalinta ilman vapaata tahtoa ei toimi. Jumala ei voi oman luontonsa puolesta tuomita ketään sellaista kadotukseen, joka ei kykene olemaan vastuussa valinnoistaan, mahdottomuus, koska Jumala on Totuus ja Oikeudenmukaisuus. Huolimatta Aadamin lankeemuksesta, joka vei kaikki synnin alle, Jumalan, ollakseen oikeudenmukainen, nähdäkseni täytyy antaa todellinen mahdollisuus kaikille pelastukseen, ei illuusiota. Mielestäni katolinen kirkko on tässä asiassa eniten oikeassa, koska se opettaa Raamatullisesti sekä predestinaatiota, että ihmisen vapaata tahtoa ja huomasin juuri, että se on käytännössä samoilla linjoilla kuin itse olen tässä asiassa (jos oikein ymmärsin, mitä se opettaa).

          ”Raamattu kertoi että Abraham uskoi lupauksen sanaan, intiaaneista en tiedä.”

          Aiemmin lainasin seuraavia Raamatunkohtia: ”Herra on lähellä KAIKKIA, jotka häntä avuksensa huutavat, KAIKKIA, jotka TOTUUDESSA häntä avuksensa huutavat” (Ps. 145:18) ja ”… usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. Sillä sen kautta saivat vanhat todistuksen. Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.” (Hepr. 11:1, 2, 6). Jos Herran on lähellä kaikkia, jotka Häntä totuudessa avuksi huutavat ja sen lisäksi riittää, että on (lue: usko) luja luottamus siihen, mitä toivotaan (pelastus) ja ojentautuminen (omantunnon ja luomakunnan ilmoituksen valossa totuuteen pyrkiminen) sen mukaan, mikä ei näy, niin eikö silloin tämä Raamatunkohta koske myös intiaaneja, jotka eivät ole voineet olla tietoisia sen enempää Israelista kuin evankeliumistakaan: ”… ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.” (Hepr. 11:6). Eikö intiaani voi täyttää nuo kriteerit: uskoo, että Jumala on ja että Hän palkitsee hänet, jos hän vilpittömästi etsii Häntä?

          ”Ihmistä ei pelasta se, että ihminen omantuntonsa valossa pyrkii tekemään oikein. Itse en vaadi mitään, mutta Raamattu ilmoittaa että ihminen pelastuu uskomalla evankeliumiin, Kristukseen…”

          Niin, mutta ei aina ole ollut evankeliumia Kristuksesta, niin kuin jo Pietaria siteeraasin aiemmin. Ei ole ollut edes Mooseksen lakia, ei siis senkään vertaa ilmoitusta. On ollut vain intuitio Jumalasta ja sen lisäksi erityinen ilmoitus joillekkin profeetoille ja patriarkoille. Se taas ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei erityisen ilmoituksen ulkopuolella ole voinut olla pelastusta. Jumala sanoo Israelille esimerkiksi näin: ”Ettekö te, israelilaiset, ole minulle niinkuin etiopialaisetkin? sanoo Herra. Enkö minä johdattanut israelilaisia Egyptin maasta ja filistealaisia Kaftorista ja aramilaisia Kiiristä?” (Aam. 9:7) Israelille annettiin kyllä erityiset lupaukset, koska Israelista oli tuleva Messias, mutta Israel on kansa siinä missä muutkin.

          Ja jos tiukasti tulkitaan Raamattua, niin erityinen lupaus Messiaasta koskee kaikkia, koska Paratiisissa annettiin se lupaus ensimmäiselle ihmisparille ja sitä myöten koko ihmiskunnalle, myös niille intiaaneille. Paavali esimerkiksi sanoo näin:

          ”Ja Hän (Jumala) on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla Hänet löytää-hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä; sillä Hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: ’Sillä me olemme myös hänen sukuansa’. Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema. Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.” (Apt. 17:26-30)

          Ensinnäkin tuosta sitaatista käy ilmi, että Jumala on tahtonut, että koko ihmissuku etsisi Jumalaa, joka ei ole kaukana yhdestäkään meistä, ja hapuilemalla myös voisi hänet löytää. Toisena Jumala on ”kärsinyt” eli sietänyt tietämättömyyden aikoja Kristukseen asti jossain määrin. Lisäksi Jumala on myös sekä vanhassa, että uudessa Testamentissa useaan otteeseen luvannut, että se, joka Jumalaa etsii, löytää Hänet. Tulee jälleen mieleen Pietarin sanat, että Kristus ”meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta.” (2. Piet. 3:19, 20). Jos kerran Kristus meni ja saarnasi jopa niille, jotka eivät ennen olleet kuuliaiset (ilmeisesti siis antoi jonkunkaltaisen mahdollisuuden?), niin eikö Hän silloin voi saattaa pelastukseen myös ne, joilla ei ole ollut ollenkaan erityistä ilmoitusta?

          ”… lisäksi Raamattu opettaa että joka kieltää Pojan, hänellä ei ole isääkään”

          Mutta kun Raamattu opettaa, että Kristus ”vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu” (1. Piet. 1:20), eikä näinollen voidan vaatia sitä ennen, että ihmiset olisivat ymmärtäneet mitään kolminaisuudesta, Kristuksen kahdesta luonnosta tai muustakaan vastaavasta. Ei voi kieltää Poikaa, kun ei ole ilmoitettu Poikaa. Joten mielestäni tämä ei toimi vasta-argumenttina.

          TykkääTykkää

          18/08/2018 klo 15:16

33. Tässä tulee nyt vähän ajatusvirtaa, ei ole kovin teologis-akateemista :), mutta yp voi tarvittaessa poistaa. 🙂

    Vielä mietin tuota Jesemian kommenttia ja tätä blogin aihetta.
    Tässä käy varmaan meille aika monille siten, että ollaan eletty sellaisessa ihanassa kuplassa, että tää joukko on ihana ja (lähes) täydellinen, Jumalan valtakunta, ja kaikki on täällä hyvin tai ainakin kääntyy aina parhain päin, koska Jumala siunaa omiaan ja johtaa heitä. Ja ollaan aateltu, et tämä on sitä lapsen uskoa, johon meitä kutsutaan ja muistutetaan, (vaikka Heino hyvin valoittikin, että ei lapsen usko ole tietämättömyyttä, vaan turvautumista Jumalan lupauksiin). Kaikki on ollu aina hyvin, on ollu vähän niinkuin maanpäällisessä paratiisissa, Herran kukkarossa tän joukon sisällä. On kasvanut tähän, lapsuudesta asti. Jos jotain epäkohtia on huomannu, ne on helposti pystynyt sivuuttaa, koska muuten asiat on kuitenkin niin kamalan hyvin ja ihanasti ja saa vain olla kiitollinen Jumalalle ja valittujen joukossa ollaan taivaaseen menossa.
    Sitten kuitenkin tulee elämässä jotain eteen, joka laittaa miettimään syvällisemmin elämää ja sen tarkoitusta, ja myös sitä, mihin minä uskon. Ehkä joku kriisi, tai muuten pakottava tarve tietää enemmän. Jostakin voi vaan tulla olo, et on pakko saada lisää tietoa, lapsen tietämättömyydessä eläminen ei enää tyydytä, alkaa ehkä aistia, et joku tässä ei nyt täsmää. Alkaa lukea Raamattua ja oheiskirjallisuutta, ja huomaakin, että sieltä aukeaa vähän toisenlainen uskomisen maailma, mihin on rauhanyhdistyksen talostelussa tottunut. Tajuaa jotenkin sen, että se on oikeasti Kristus, joka on sovittanut mut, siis Jeesus! Huomaa myös, että ympärillä on paljon hyvää ja oikean tuntuista hengellistä kirjallisuutta ym joka ei ole vl-piireistä, ja sekin mietityttää lisää.

    Sit tulee se pakottava tarve puhua näistä asioista rakkaitten sisarten ja veljien kanssa, mut ku jos ne elää vielä siinä kuplassa tai muuten ei koe tarvetta sen enempiä jutella tai eivät jaksa, saakin vastaansa kommentteja ”ei näitä niin kannata miettiä, uskoo vaan lapsen lailla”. Ja sit on itellä ihan olo, et on ihan puun ja kuoren välissä, ei oo paluuta enää sinne tietämättömyyden tilaan, mutta ei pääse oikein eteenpäinkään kun tulee vastaan vaan käsien levittelyä ja kehotusta uskoa vaan. Ja sit ihmettelee, kenelle uskaltais puhua, mistä saisi peiliä omille mietinnöilleen.

    Sit löytää onneks hulluinhuonelaisen palstan ja muutaman ystävän, joiden kanssa voi keskustella. Mut siltiki se vaivaa, ettei voi kenen tahansa uskovaisen kans puhuu uskomisesta, eikä yleisissä tilaisuuksissa, vaan mieluummin pysytään turvallisilla vesillä, tai puhutaan muusta. Tai sit sä löydät jonkun, joka kans on alkanu miettii, ja huomaat, et sen kaa voi varovaisesti jutella ja sit löydät ehkä toisen ja kolmannenkin. Ja huomaat että näillä alkaa olee sama kieli.

    Ja sit ihmettelee kaikkea sitä touhottamista ja ylimääräisiä juttuja, joita yhteisössä on koko ajan meneillään, ku itellä on vaan ajatus, et Kristus riittää, siinä on kaikki. Et on ihan hirvee nälkä saada puhua ja kuulla oikeesti siitä ytimestä, jakaa uskomisen asiaa ja iloa toisten uskovaisten kanssa. Ja selvittää asioita, keskustella oikeesti.
    Ja sit ku se sun Raamatusta auennut maailma ja aiemmin totuttu uskomisen tapa ovat vähän ristiriidassa, niin sormi menee suuhun ja miettii et mitenhän tän yhdistäisi. Ku sulla on oikeesti olo, et uskominen on täysin vapaata, ei oo sääntöjä eikä vaatimuksia, ja sit sä alat kuulla oman omantuntosi äänen, ehkä ekaa kertaa elämässäs. Niin siinäpä sitä onkin miettimistä. Ja sit ku ei oo niitä miettimiskavereita, ja kokee, ettei yhteisö oo oikein valmis niihin asioihin, niin sitten sitä vaan yrittää jotenki keplotella. 🙂

    Niin jos ei tätä prosessia pysty käymään, niin ajaako se just jotekin siihen, et haluu ettii jonkun toisen yhteisön, missä ajattelee asioiden olevan paremmin? Et se maanpäällinen paratiisi vielä jostain löytyy? En tiedä, voihan se helpottaa ainakin hetkeksi, mutta eikö sitten taas törmää siihen, että ei täälläkään ollut kaikki hyvin, ja joutuu silti käydä asioita läpi.

    Kaikessa (miettimisessäkin) on varmasti huonot puolensakin ja usko on Jumalan lahja ja Pyhän Hengen työtä, mut sen oon huomannu, et usein asioista tulee keskusteltua oikeesti vasta sitten kun joku irtaantuu tästä. Niin sit jutellaan ekaa kertaa oikeesti, et miten ajatellaan näistä. Itekin oon (valitettavasti) huomannu, et useiden lähteneitten kans tulee hyviä syvällisiä keskusteluja monista elämän asioista ja jotenkin keskustelut tuntuu joskus jopa vapaammalta, kun ei koe, että olisi ollenkaan mitään tiettyä valmista kaavaa, jonka mukaan ajatella ja puhua.

    TykkääTykkää

    17/08/2018 klo 17:49 Vastaus

34. Ja vielä lisää. 🙂

    Tästä tulee nyt sellainen olo, että kun joku alkaa herätä tästä joukkoonuskomisen fokuksen tilasta enemmän siihen suuntaan, että oman uskon fokus olisi enemmän uskossa Kristukseen, niin sitten tällaiset Johkan tyyliset kommentit tulevat vastaan, joista saa käsityksen, että se olisi jotenkin huono ja sielunvihollisen puhetta, kun alkaa kiinnostua siitä, mihin minä oikein uskon ja että tulee halu ottaa selvää. Johka kirjoittaa, että täytyy pysyä vahvana, mutta herää juuri tuo kysymys, että missä tässä nyt täytyy olla vahvana? Siinä tietämättömyyden tilassako? Että jaksaa olla vahvana siinä tietämättömyydessä tai ”kuuliaisuudessa seurakunnalle”, (jonka ulkoistaa itsestä, ja että ei ala ’järkeilee’)? Että jaksaa ajatella, et kaikki on okei, vaikka sisällä on ristiriita ja haluaisi sitä selvittää, mutta täytyy yrittää vain ajatella, et se on vain paholaisen aikaansaannosta. Eli täytyykö olla vahvana siinä uskossa, että tämä joukko on oikea, ja ainoastaan tämän joukon mukana pelastuu (muuten ei ole sydämessä pelastavaa uskoa)? Että täytyy vaientaa niitä ääniä, jotka alkavat herätellä itseä sisältä? Niin sekö on sitä kilvoittelua, että vaikka tuntuisi, että haluaisi tietää lisää ja saada uskomisen asiassa ”lihaa luitten päälle”, oppia paremmin tuntemaan Luojaansa ja Lunastajaansa, niin se on vaarallista? Et jos sisimmässä on tunne, että joku tässä ei täsmää, täytyy ottaa selvää mikä, niin vaientaa sen ja ”pakottaa” itsensä uskomaan edelleen lapsen lailla (=mistään tietämättä).
    Ja kun tässä tilanteessa elää, niin voi alkaa miettiä, mikä se synti voisi olla, josta tehdä parannusta kun ei oikein osaa sitäkään syntinä pitää, että haluais oppia paremmin tuntemaan Kristusta. 🤔

    Onko se synti, et on alkanut epäillä sitä, et tän joukon ulkopuolellakin vois olla pelastusta ja että monet vl-tavat ovat oikeastaan perinteitä ja että havaitsee ja myöntää, että oma usko on ollut kiinni paljon elämäntapojen noudattamisessa ja oikeassa joukossa pysymisessä? 🤔

    TykkääTykkää

    17/08/2018 klo 17:51 Vastaus

35. Vielä et jos on oppinut että lestadiolainen liike on Jumalan valtakunta, ja ainoa oikea uskovaisten yhteisö, niin siitä käsityksestä on kyllä vaikea rimpuilla irti. Ja se tekee kyllä elämän vaikeaksi, koska ei voi oikein koskaan myöntää ja sanoa et joku asia on huonosti tai jossain on tehty juttuja typerästi. Koska Jumalan valtakunnassa on tietty kaikki hyvin ja nekin asiat, jotka näyttää menneen pieleen, niin nekin voi ja pitää selittää aina jotenki parhain päin eikä oikeesti kohdata niitä rehellisesti ja totuudellisesti ja myöntää et pieleen on menny. (Täällä on kyllä tätä sanamuotoa käytetty :))

    TykkääTykkää

    17/08/2018 klo 18:03 Vastaus

    1. ”Niin jos ei tätä prosessia pysty käymään, niin ajaako se just jotekin siihen, et haluu ettii jonkun toisen yhteisön, missä ajattelee asioiden olevan paremmin? Et se maanpäällinen paratiisi vielä jostain löytyy? En tiedä, voihan se helpottaa ainakin hetkeksi, mutta eikö sitten taas törmää siihen, että ei täälläkään ollut kaikki hyvin, ja joutuu silti käydä asioita läpi.”

       Tämä on kyllä hyvä huomio. Itse kyllä olen etsinyt monesta paikasta ja tullut siihen tulokseen, että siellä, missä on ihmisiä, on myös ”vikoja ja virheitä”, ja jos jossakin on sellainen paikka, missä on täydellisiä ihmisiä, niin minun ei sinne kannata mennä, koska sen jälkeen sielläkin on ”vikoja ja virheitä”. Tuo on tavallaan epäjumalanpalvontaa, ajatus siitä, että jostakin löytyy täydellinen paikka. Tavallaan sitä itse elätteli sellaisia toiveita sisimmissään jossain vaiheessa, vaikkei ajatellutkaan noin, mutta ne on kyllä romuttuneet tosiasioiden valossa.

       Mutta toinen juttu, mihin itse ajauduin oikeastaan samanaikaisesti ja ehkä enemmän, on, että huomasin olevani kaikkien kanssa eri mieltä jostain opinkohdasta, oli se sitten kaste, ehtoollinen, predestinaatio tai mikä hyvänsä. Oli se porukka sitten miten hyvä hyvänsä, en halunnut kuitenkaan olla osa sellaista porukkaa, jonka kanssa en ole opista yhtä mieltä ainakin pääpiirteittäin. Niinpä päädyin siihen, että joku on oikeassa ja minä väärässä ja lopun olenkin selittänyt niin monesti täällä, etten enää viitsi kerrata.

       Tuo on tosiaan turha toivo, että ruoho olisi jossain vihreämpää. Tai no, kyllä se on jossain vihreämpää, sen uskon, mutta ei se täydellistä ole ja aina tulee pettymyksiä. Toisaalta ei ole väärin pyrkiä sellaiseen seurakuntayhteyteen, jossa ihmiset ovat ”all in for Christ”, mutta paratiisia on turha kyllä etsiä, niinkuin Kesäkukka hyvin sanoitti. Ja tiedän, että sellaisia seurakuntayhteyksiä on, jossa ihmiset keskimäärin pyrkivät vikoineen ja virheineen seuraamaan Kristusta sydämestään. Järkevää lienee vain päättää, että joko olen tässä (tai tuossa) porukassa tai etsin sen, mikä on opillisesti todennäköisesti oikeimmassa ja menen sinne, vaikka se olisi miten huonossa jamassa. Voihan olla, että juuri Sinä, kuka hyvänsä oletkin, olet kutsuttu juuri sinne juuri siksi, että Jumala haluaa käyttää sinua tilanteen parantamiseen, ”Sillä Jumala, joka sanoi: ”Loistakoon valkeus pimeydestä”, on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa.” (2. Kor. 4:6).

       TykkääTykkää

       17/08/2018 klo 19:56 Vastaus

       1. Olen jolloinkin kuullut sanottavan että herkällä mielellä varustetut oppineimmat teologit onnistuvat löytämään raamatusta Jumalan tahdon. Samaan tapaan kuin ydinfissiossa jonka teoria/teologia kehitettiin ennen käytäntöä. Einstenit, Fermit ym. pystyivät teoriassa selvittämään ydinfission mahdollisuuden, ilmiön jota ei esiinny maapallolla, joten asiaa oli käytännössä mahdoton ymmärtää edeltä käsin, mutta he älyn lahjoillaan kykenivät tuottamaan teorian ilmiölle jota ei ollut olemassa.
          Asia muuttui lihaksi alkaen 1939 Amerikkalaisten toimesta ns. Manhattan projektissa, ensimmäisen koeräjäytyksen jälkeen juutalaistaustainen johtava tiedemies Oppenheimer totesi: ”Nyt tiedän mitä on synti.”
          Synnin takia Jeesuskin toimi tehtävässään, ei sen takia että maailmassa olisi täydellinen kupla.

          TykkääTykkää

          17/08/2018 klo 20:39

    2. Niinpä. Jesemian ja Kesäkukan ajatukset ovat olleet itselleni tuttuja lähes koko elämäni ajan. Vieläkään en ole onnistunut ratkaisemaan onko vl-liike Jumalan valtakunta vai lahkoutunut herätysliike. Vai molempia? Onko juuri tämä seurakuntaopin paradoksin juuri siinä, että on yksipuolisesti alettu korostamaan tiettyjä raamatunkohtia ? Kuten Jeesuksen opetusta yhdestä lammashuoneesta?

       Tosiaan päänsä saa sekaisin jos tätä ongelmaa yrittää ratkaista. Mielestäni on väistämätöntä, että osalle tulee maailmankatsomuksellinen kriisi ainoa oikea ”joukko-opista ”(matematiikan termi 1970-luvulla), kenelle pohdinnan, kenelle muiden elämänkriisien seurauksena. Sehän on normaalia ajattelun ja moraalin kehitystä, että alkaa kyseenalaistaa yhteisönsä toimintatapoja ja tarkoituksia ja pohtia suhdettaan niihin. Mutta vanhoillislestadiolaisuudessa se on hirvittävän vaikeaa. Kriisi ei ainakaan helpotu hyväntahtoisilla kommenteilla: älä ajattele, usko vaan.

       Minulla on sama kokemus kuin Kesäkukalla, että vasta irtaannuttuaan ihmiset avautuvat puhumaan ajatuksistaan. Se on surullista. Suuri osa on kyllästynyt sosiaaliseen kontrolliin ja rajoittaviin elämäntapoihin. Sitten kuitenkaan elämä ei monilla kovin radikaalisti muutu ”uskon kieltämisen” jälkeen. Mihin he uskoivat vl-liikkessä ollessaan?

       Tästä oppikysymyksestä minulle ei ole vielä selvinnyt, että riittääkö vl-opin mukaan usko Jeesuksen pelastustyöhön vai ei. Pitääkö vielä olla ainoa oikea joukko-oppi kaupan päälle? Voiko pitää itseään vanhoillislestadiolaisena ilman ekslusiivista seurakuntakäsitystä? Jotenkin tuntuu että rehellisesti ei voi, vaikka Valde ym. antavat ymmärtää, että kummallisesti se ei olekaan muut poissulkeva. Onko paradoksi pojimmiltaan se, että vl-kristillisyydessa on monenlaisia seurakuntakäsityksiä?

       Entä miten selitetään se paradoksi, että raamatun mukaan Jeesuksen pelastustyö kuuluu jokaiselle ihmiselle? Vaatii kovasti järjellisiä ponnisteluja ymmärtää miten pelastussuunnitelma toimii maailmantasoisesti, jos yksi herätysliike pohjan perillä on päätynyt omistamaan taivaan valtakunnan avaimet ja muut kristilliset yhteisöt ovat jäänneet kuolleiksi uskoiksi tai ovat eriseuroja. Tietenkin voidaan sanoa että tämä on uskon asia, mutta löytyykö tälle ajatuskuviolle tukea raamatusta.

       Minusta on aivan itsestään selvää, että jos ihminen on lapsesta saakka vakaasti uskonut vl-uskon olevan ainoa oikea, niin on todella vaikea kyseenalaista yhtään mitään liikkeen käytännöissä. Totta kai ainoat oikeat uskovaiset ovat oikeassa myös kaikissa ajallisissa ja elämäntapa-asioissa ja heillä on muutkin ”tiedon ja taidon tavarat” hallussaan. On suuri kriisi oivaltaa, että näin ole.

       TykkääTykkää

       17/08/2018 klo 20:02 Vastaus

       1. Kiitos Jupe ja sisarpuoli.

          ”…että siellä, missä on ihmisiä, on myös ’vikoja ja virheitä'”
          Eräs vl-ystäväni sanoi myös, että siellä missä on hengellisyyttä, on aina myös hengellistä väkivaltaa.

          ”Voihan olla, että juuri Sinä, kuka hyvänsä oletkin, olet kutsuttu juuri sinne…”
          Niin, tai kutsuttu juuri tähän. Toisaalta itseänikin helpottaa, kun pystyn nyt ajattelemaan, että voin tarvittaessa ja aivan vapain sydämin nauttia myös siitä hengellisestä ruuasta, jota tarjoillaan myös ry:n/srk:n ulkopuolella, eikä se ole välttämättä yhtään huonompaa ruokaa (kirkon messut, hengelliset lehdet…).

          ”Sehän on normaalia ajattelun ja moraalin kehitystä, että alkaa kyseenalaistaa yhteisönsä toimintatapoja ja tarkoituksia ja pohtia suhdettaan niihin. Mutta vanhoillislestadiolaisuudessa se on hirvittävän vaikeaa.”
          Ihan just näin. Hirvittävän vaikeaa. Ja siksi monet varmaan lähtevät ulkopuolelle pohtimaan. Saattaa joutua aloittamaan aika nollasta.

          ”Totta kai ainoat oikeat uskovaiset ovat oikeassa myös kaikissa ajallisissa ja elämäntapa-asioissa ja heillä on muutkin ”tiedon ja taidon tavarat” hallussaan. On suuri kriisi oivaltaa, että näin ole.”

          Jep!

          TykkääTykkää

          17/08/2018 klo 20:35

    3. Minunkin mielestä asiasta on kirjavia käsityksiä. Pohdiskelen tätä siksi, että oma kääntymyskokemukseni on nimenomaan Jeesuksen pelastustyön kirkastuminen vaikka olenkin saanut vl-synninpäästön. En muuttunut muutenkaan täysveriseksi vanhoillislestadiolaiseksi, enkä edes pysty siihen vaikka kuinka yrittäisin. Uskon (oletan) että pelastavaa uskoa voi olla muuallakin, Jumalan valtakunta ei voi olla sidottuna jokseenkin kaavoihin kangistuneeseen herätysliikkeeseen.

       Minusta eksklusiivinen seurakuntaoppi on juuri sellainen ihmisjärjen tuottama väärinymmärrys, josta kovasti seurapuheissa varoitellaan ja jonka ylläpitäminen vaatii hirveästi älyllisiä ponnisteluja jos sen asiakseen ottaa. Taavetti tuolla ylhäällä siteerasi Martti Lutherin seurakuntaselitystä, jonka mukaan seurakuntaa ei nähdä pyhänä vaan uskotaan pyhäksi. Tässä vanhoillislestadiolaisuus on luterilaisempi kuin itse Luther: korostetaan sitä, kuinka tämä joukko nähdään pyhänä hengen avatuilla silmillä.

       TykkääTykkää

       17/08/2018 klo 22:01 Vastaus

       1. Tämä siis oli kommentti alla oleviin kommentteihin Taavetti, js, Jupe

          TykkääTykkää

          17/08/2018 klo 22:02

       2. Omaan kommenttiini: ”Toisaalta itseänikin helpottaa, kun pystyn nyt ajattelemaan, että voin tarvittaessa ja aivan vapain sydämin nauttia myös siitä hengellisestä ruuasta, jota tarjoillaan myös ry:n/srk:n ulkopuolella, eikä se ole välttämättä yhtään huonompaa ruokaa.”

          Oikeastaan, ollakseni ihan rehellinen, niin voin ja en voi.

          Riittääkö pelkkä usko Kristukseen vai tarvitaanko muutakin, hyvä kysymys. Kovasti näyttää, että tarvitaan, nimittäin käytännön elämässä. Ja se on se ongelma.

          Samanaikaisesti voin olla vapaa, ja samanaikaisesti en voi olla.

          TykkääTykkää

          18/08/2018 klo 11:08

36. Tuli mieleen Lutherin selitys Psalmista 45, jakeen 7 kohdalta:

    ”Oppikaa siis avaamaan silmänne ja tuntemaan ja uskomaan seurakuntaa pyhäksi. Sillä kaikki viisaat ihmiset loukkaantuvat seurakunnan nykyiseen muotoon. Järki, joka kuulee että seurakunta on pyhä ja saastaton, luulee että kristityt ovat kaikista virheistä vapaat. Ja kristityt itse kykenevät töin tuskin voittamaan niitä pahennuksia, joiden alaisina he välistä ovat, ja tekevät töistä itse tämän johtopäätöksen: Sinä et ole synnistä puhdas, siis et ole kristitty. Sentähden on tarpeellista tässä määritellä, mikä pyhä on. Ei seurakuntaa siinä mielessä sanota pyhäksi, ettei sillä yhtään syntiä olisi. Sillä Paavali sanoo: Älkää salliko synnin vallita, niin että te häntä kuulisitte. Hän tunnustaa kristityissä olevan syntiä ja himoa ja varottaa antamasta synnin vallita. Seurakunta on pyhä ja sanotaan pyhäksi sentähden, että siinä on pyhyyden alku, mutta ei sentähden, että siinä olisi pyhyyden täydellisyys. Se on pyhä, koska se uskoo Kristuksen nimeen, jossa sillä on puhtaus; itsessään sillä ei ole puhtautta, mutta Kristuksen nimen tähden se on pyhä. Sillä pyhissä on syntiä, mutta synti ei heitä hallitse, vaan se hallitaan; joskus se puhkee ilmi, niin että <<>> heissä kärsimättömyys, surumielisyys, epätoivo y.m.s. pääsevät valtaan. Nämä ovat synnin himoja, mutta ei synti siltä heitä hallitse. Sillä vaikka ne minua ahdistavat, tartun minä Kristukseen ja kukistan sellaisen kärsimättömyyden ja surumielisyyden sekä hillitsen synnin jätteitä.

    Seurakunta on siis pyhä päämiehessänsä, Kristuksessa, ja puhdas Kristuksen nimessä, mutta se ei ole pyhä ja puhdas itsessään eikä lepäävissä ja hiljalleen myrisevissä synneissään, niinkuin kahleilla sidotut villipedotkin murisevat ja koettavat vahingoittaa. Sillä syntimme on kahleilla sidottu ja vankeuteen suljettu. Se tosin mielellään tahtoisi olla kahleistaan päästy ja vapaa, mutta sitä vastaan on taisteltava. Jos perkele tahtoo sinua sysätä murheeseen ja sinulta riistää uskoasi, rohkaise itsesi uskossa ja sano hänelle: mene tiehesi, saatana, ja ole vaiti; minun Kristukseni elää. Niinikään, kun lahkokunnat sinua ahdistavat, sano: olkaa vaiti, tässä on Jumalan sana, jota teidän ei pidä koettaa kumota j.n.e.

    Seurakunta on siis käsitettävä ja uskottava pyhäksi, mutta se ei ole siltä näyttävä, sillä uskonkappale sanoo: Minä uskon pyhän seurakunnan, mutta ei sano: minä näen pyhän seurakunnan. Jos tahdot näkemisesi mukaan tehdä päätöksen, näet että se on syntinen, näet siinä monta äärettömän suurta pahennusta, näet monta, niinkuin sanotaan, syntistä veljeä: mikä on kärsimätön, mikä vihainen, mikä <<>> minkäkin himon vaivattavana. Ei ole siis kirjoitettu: minä näen pyhän seurakunnan, vaan: minä uskon, sillä ei seurakunnalla itsestään ole mitään omaa vanhurskautta, vaan Kristuksesta, joka on sen pää, ja uskossa häneen huomataan seurakunnan pyhyys, mikä pyhyys on uskottava, mutta ei käsin pideltävä eikä silmin nähtävä.

    Olen tätä laveanlaisesti esittänyt lohdutukseksemme muutamia vastaan, jotka, nähdessään meidän ruumiissamme vähänkin vikaa, sitä ihmeesti suurentavat ja huudahtavat: Katso, tuossa ovat nyt nuo evankeliumin hedelmät, ja itse ovat he kokonaan spitaliset. He eivät näe eivätkä välitä niistä vaarallisista haavoista ja paisumista, joista itse ovat täynnä, mutta meissä he nuhtelevat pienimpiäkin virheitä. Pitääkö, he sanovat, niitäkin kristityiksi katsoa, joissa ei mitään erinomaista pyhyyttä näe? He syövät, juovat, pukeutuvat, tekevät työtä niinkuin muut tavalliset ihmiset. Näetkö sinä seurakunnan totisen pyhyyden saastaisilla silmilläsi? Ellet muuta näe, näet ainakin sen, ettei heillä ole sitä vihan katkeruutta, joka vastustajilla on, ja sitä paitsi heillä on Kristuksen puhdas sana, jota he ahkerasti viljelevät ja jolla he lohduttavat toinen toistansa sekä täyttävät muita kristittyjen velvollisuuksia, joita sinä et näe etkä ole arvollinenkaan näkemään, koska ne ovat seurakunnan oikeita hedelmiä ja varmoja tunnusmerkkejä, mutta kätkettyjä sinun silmiltäsi, jotka voivat huomata <<>> pieniä virheitä, mutta eivät kykene näkemään niitä ihmeitä, joita seurakunta tekee. Eikö ole suuri ihme se, että minä voin opettaa sanaa ja toinen sitä kuulla, vaikka saatana kiukuitsee ja taistelee sitä vastaan? Mutta he ovat arvottomat sellaista näkemään.”
    —

    Tuota seurakuntakäsitystä olen itsekin mietiskellyt, viime vuosina en ole enää siitä niin kovin jyrkästi kuullut saarnattavankaan. Ja kun lukee srk.fi nettisivuilta ”miten me uskomme” kohdasta kirjoituksia seurakunnasta niin ei siellä ainakaan sanota että vain vanhoillislestadiolaiset pääsevät taivaaseen. Esim Viljo Juntunen kirjoittaa ”Jumalan seurakunta ei ole olemukseltaan yhteiskunnallinen organisaatio tai järjestö.” Näin on mielestäni myöskin opetettu menneinäkin vuosikymmeninä, vaikkakin olen kyllä myös monenlaista muutakin opetusta kuullut.

    TykkääTykkää

    17/08/2018 klo 20:02 Vastaus

    1. Ainakin Helsingin rauhanyhdistyksen nettisivuilla kerrotaan kuinka elävä usko kulkeutui Lappiin jne. No, Ruotsin Lappi se on maailman napa esikoislestadiolaisuudessakin.

       TykkääTykkää

       17/08/2018 klo 20:11 Vastaus

       1. 🙂

          TykkääTykkää

          17/08/2018 klo 20:37

       2. Helsingin rauhanyhdistysten nettisivuilla kerrotaan että elävä raamatullinen usko kulkeutui aikojen kautta Helsinkiin. Ei siellä sanota että vain ja ainoastaan vanhoillislestadiolaisuudessa on elävää uskoa. Samoin en löytänyt srk.fi nettisivuilta mainintaa eksklusiivisuudesta.
          srk.fi:
          ”KRISTUKSEN SEURAKUNTA on Pyhän Hengen kokoama uskovien yhteisö maan päällä. Siinä uskovat ovat elävässä yhteydessä Kristukseen ja toinen toisiinsa. Seurakunta ei ole ensisijaisesti ulkonainen yhteisö, vaan sen jäseniä yhdistää toisiinsa henkilökohtainen sydämen usko. Ulkonainen yhteys syntyy siitä, että seurakunnan jäsenet kilvoittelevat samankaltaisessa uskossa.
          JUMALAN VALTAKUNNASSA on kaksi osaa. Sen muodostavat kilvoitteleva seurakunta maan päällä ja riemuitseva seurakunta taivaassa. Kaikki, jotka maan päällä pysyvät loppuun saakka kilvoittelevan seurakunnan yhteydessä, pääsevät kerran riemuitsevaan seurakuntaan.”

          Joten uskon niinkuin saarnassa usein opetetaan ”pyhäin yhteyden”. Kun taas joku sanoo että vain vanhoillislestadiolaisuudessa pelastuu, annan mennä toisesta korvasta ulos ja muistelen niitä pyhien opetuksia jotka opettavat luterilaisen tunnustuksen mukaisesti (joka on mielestäni raamatullinen).

          Tämä eksklusiivisuus taitaa olla lestadiolaisuudessa aika kuuma peruna, siihen harvoin kuulee julkisesti kenenkään ottavan kantaa seurapuheen ulkopuolella. Toki mitä vähemmän ymmärtää niin sitä helpompaa on jyrkkiä kantoja lausua.

          Olen ollut huomaavani että tästä ”seurakuntaopista” on vanhoillislestadiolaisuuden sisällä paljon hajontaa.

          Tokihan Kristinusko kokonaisuudessaan on eksklusiivinen?

          TykkääTykkää

          18/08/2018 klo 19:24

    2. Roosa kysyikin edellisessä postauksessaan seuraavaa: “Jos joku ihminen tai ihmisjoukko, onpa se vl, vl-liike tai kuka/ketkä tahansa, opettaa/opettavat, että voi tietää, missä Jumala henkensä kautta tekee työtään, ei pitäydy Raamatun sanassa. Meidän jokaisen tulee kyllä julistaa Jumalan valtakuntaa, mutta muistammehan, että se on meidän (Kristukseen henkilökohtaisena Vapahtajana uskovien) keskellämme: ei silmin nähtävänä. Mitä te aiheesta ajattelette?”

       Jäin tuolloin miettimään tuota Roosan viimeistä kysymystä: voiko joku sanoa TIETÄVÄNSÄ, missä Jumala henkensä kautta vaikuttaa?

       Kuten Taavetti Meikäläinen lainaa Lutheria edellä: “…Minä uskon pyhän seurakunnan, mutta ei sano: minä näen pyhän seurakunnan. Jos tahdot näkemisesi mukaan tehdä päätöksen, näet että se on syntinen, näet siinä monta äärettömän suurta pahennusta, näet monta, niinkuin sanotaan, syntistä veljeä: mikä on kärsimätön, mikä vihainen, mikä <> minkäkin himon vaivattavana. Ei ole siis kirjoitettu: minä näen pyhän seurakunnan, vaan: minä uskon…”

       Pyhä Hengen läsnäolo ei siis avaudu varsinaisesti tietämisen kautta. Kysymys on uskon avaamasta näkökyvystä, jonka näkökyvyn kautta ihminen joko näkee tai ei näe Jumalan valtakunnan ilmentymää seurakunnan tasolla tässä maailmassa. Eli uskon kautta näen ja ymmärrän, että Jumalan valtakunnan saarna syntien anteeksiantamisesta ja Pyhän Hengen läsnäolo on omistettavissa omalle kohdalle. Ajattelen Lutherin tavoin “etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Jeesukseen Kristukseen, Herraani, enkä tulla hänen tykönsä; vaan Pyhä Henki on kutsunut minua evankeliumin kautta.”

       Mitä tulee vioilla ja virheilä peitettyyn seurakuntaan:
       Kysymys ei ole siitä, etteikö hyväksyisi tai ymmärtäisi sen, että vl-kristillisyydessä tapahtuu raskaitakin lankeemuksia sekä paikallisesti että laajemmin. Näinhän tapahtuu jokaisessa ihmisistä koostuvassa yhteisössä enemmän tai vähemmän ja jotka pyritään korjaamaan ja sovittamaan. Kyse onkin siitä, jos näiden lankeemusten seurauksena tapahtuneita traumoja ei korjata tai käsitellä ja niistä kärsiviä ihmisiä ei kohdata sielunhoidollisesti. Pahinta on se, jos uhreja syytetään vikovasta mielestä. Tässähän on kysymys psykologisesta ilmiöstä, josta voidaan käyttää nimitystä narsismi. On olemassa psyykkisesti kieroutuneita ihmisiä, jotka eivät koe pahaa omaatuntoa tai tunnista itsessään mitään vikaa olevan. He saattavat käyttää syntien anteeksiantamustan konemaisesti ja teknisesti automaattina ja pahuuden peitteenä, mutta eivät ymmärrä tekojensa seurauksia. Tällöin pahantekijä siirtää oman syyllisyytensä uhrin kannettavaksi ja syyttääkin uhriaan siitä, että hän lankesi syntiin tai teki virheen. Tällöin uhrin oikeudentunto ja omanarvontunto murenee ja hän voi kokea häpeää jopa omasta olemassaolostaan. Tällaiseen uhria syyllistävään toimintaan ei Pyhä Henki missään tapauksessa rohkaise.

       Sitten on olemassa niitä ihmisiä, jotka näkevät siunauksellisena hoitokokousten aikakauden, jolloin siis tapahtui paljon hengellistä väkivaltaa. Voimmeko samalla tavalla sanoa, että natsismi tai kommunismi oli pohjimmiltaan siunauksellista ja kaunista? Miltä tämä kuulostaa niiden korvissa, jotka kenties selviytyivät hengissä vankileireiltä ja kidutukselta, mutta menettivät perheensä ja näkivät vierestä useiden nääntyvän kuoliaiksi? Emme saa syyllistyä kärsimyksen vähättelyyn.

       TykkääTykkää

       18/08/2018 klo 08:51 Vastaus

       1. Tarkennus:
          silloin kun sielunvihollinen mellastaa, siinä ei ole mitään kaunista ja siunauksellista. Kyseessä on verinen taistelu, jolloin tulee väistämättä haavoja ja lankeemuksia. On kyse hengissä selviämisestä, jolloin yksi lankeemus voikin olla se, että sulkee silmänsä vieressä nääntyvän kärsimykseltä: ei kestä katsoa.
          Mutta ei liene kuitenkaan tarkoitus, että taistelussa haavoittuneita ei hoidettaisi.
          Heitä ei ole tarkoitus jättää kentälle makaamaan kuolemaan tai selviytymään itse ja jyrätä tanner puskutraktorilla ja rakentaa luiden päälle.

          TykkääTykkää

          18/08/2018 klo 09:34

       2. QuoVadis:”Tällaiseen uhria syyllistävään toimintaan ei Pyhä Henki missään tapauksessa rohkaise.” ”Emme saa syyllistyä kärsimyksen vähättelyyn.”

          Aamen.

          TykkääTykkää

          18/08/2018 klo 10:25

       3. ”Helsingin rauhanyhdistysten nettisivuilla kerrotaan että elävä raamatullinen usko kulkeutui aikojen kautta Helsinkiin. Ei siellä sanota että vain ja ainoastaan vanhoillislestadiolaisuudessa on elävää uskoa.”

          Ei siellä sanota myöskään että ”elävä usko on kulkeutunut alkuseurakunnasta asti
          m y ö s Ruotsin Lappiin.” Olisiko meidän opin vastaista laittaa tuo myös-sana sinne?

          Pekan lainaama Srk.fi :n nettisivujen kuvaus seurakunnasta on mielestäni vähän omituinen. Ekaa kertaa kuulen, että Jumalan valtakunta on kaksiosainen. (?!)
          Lisäksi tuo lause, että seurakunnan yhteydessä pysyminen vie lopulta riemuitsevaan seurakuntaan taivaassa, ohjaa ajatuksia taas Kristuksen sijaan seurakuntaan (josta ongelmasta alempana kirjoitan). Voisiko sanoa vaikka niin, että ”kaikki jotka ovat Kristuksessa, ovat myös hänen seurakunnassaan, koska Kristus ja seurakunta ovat yhtä. He kuuluvat pyhien yhteyteen, ja tulevat lopulta näkemään Kristuksen kasvoista kasvoihin, sekä yhtymään riemuitsevaan seurakuntaan taivaassa.”

          Miettisin kyllä srk:ssa tuon kuvauksen kirjoittamista uudelleen. Ei se nyt mielestäni suoranaisesti väärinkään ole, mutta saisi olla teologisesti täsmällisempi ja tarkempi.

          TykkääTykkää

          20/08/2018 klo 10:03

       4. Kesäkukka: Ei siellä sanota myöskään että ”elävä usko on kulkeutunut alkuseurakunnasta asti
          m y ö s Ruotsin Lappiin.” Olisiko meidän opin vastaista laittaa tuo myös-sana sinne?

          Päivämiehessä oli joku aika sitten (viime vuonna ?) juttu jossakin opistolla järjestetystä Luther-kurssista. Jutussa oli maininta, että kurssilla oli keskusteltu myös siitä, että Suomessa oli sydämen uskovaisia jo ennen lestadiolaista herätystä. Myös Agricolan on vihjailtu olleen uskovainen.

          TykkääTykkää

          20/08/2018 klo 11:15

       5. Viklundilaisuutta on ainakin vanhastaan pidetty elävänä uskona tietääkseni ja Wikipedian artikkelissakin mainitaan sen kytköksiä ja samankaltaisuuksia lestadiolaisuuteen:

          https://fi.wikipedia.org/wiki/Viklundilaisuus

          Myös Paavo Ruotsalaisesta olen kuullut spekulaatiota, että hän olisi ainakin mahdollisesti saanut elävän uskon seppä Högmannilta, kuoliko sitten elävässä uskossa on toinen asia. Ei ainakaan saarnannut kyllä mitään lestadiolaista oppia.

          TykkääTykkää

          20/08/2018 klo 21:29

    3. Myös weli Martti on skolastisen monisanaisesti taitava selittämään mustankin valkeaksi; kun on kysymys omasta joukosta synnitkin todistavat asian oikeaksi toisin kuin vastapuolen suhteen; kun on kysymys ”hyvistä töistä” tai niiden puuttumisesta, kun on kysymys seurakunnan tai kirkolliskokouksen auktoriteetista tai paavin vai Lutherin auktoriteeetista… Samaten hän nostaa jotkut kohdat arvoon arvaamattomaan, viljelee niitä äärimmilleen ja mitätöi niillä toisia kohtia vaikka sanojana olisi itse Kristus! Näin kun on kysymys tahdonvapaudesta ja valinnan vastuusta, uskosta ja hyvistä töistä…

       Kun meillä on selvää Sanaa asiasta että se on näin, mutta myös näin – niin eikö silloin meidän olisi juuri syytä uskoa, että kysymyksessä on ylirationaalinen Jumalan salaisuus, meille ihmisille kyllä paradoksina näyttäytyvät ”kolikon eri puolet”, jotka ovat yhtä aikaa voimassa ja joissa ei ristiriitaa Jumalan tasolla !

       Sensijaan en pidä jumalallisena paradoksina vaan jumalattomuutena sitä, että Luther yllytti kaiken armo ja rakkaus -puheensa jälkeen ja sivussa tappamaan kapinaan nousseita talonpoikia ja uudestikastajia ja sillä peräti ANSAITSEMAAN taivaspaikan. Kuinka oikeaa on ja esimerkillistä on usko, jonka hedelmänä on osallisuus vähintäänkin satoihin tuhansiin murhiin !?!

       TykkääTykkää

       18/08/2018 klo 10:43 Vastaus

       1. ”…kurssilla oli keskusteltu myös siitä, että Suomessa oli sydämen uskovaisia jo ennen lestadiolaista herätystä. Myös Agricolan on vihjailtu olleen uskovainen.”

          Tämä on tullut itelläkin mieleen. Olen kuullut että ”eikös me ajatella, että Luther oli oikeassa uskossa”. Miksei sitten Agricolakin?

          Voi vaatia taas aikamoisia älyllisiä ponnisteluja ajatella, ettei Suomessa elävissä kritityissä ollut yhden yhtäkään elävässä uskossa olevaa ennen Lestadiusta.

          Tuon seurakunta-asian ponttina siis se, että mun mielestä Kristus ja seurakunta kuuluvat erottomattomasti yhteen. Aina kun puhutaan seurakunnasta (tai lestadiolaisuudessa usein käytetään termiä Jumalan valtakunta) olisi puhuttava myös Kristuksesta. Ja mieluummin ensin Kristuksesta. Koska seurakuntaa ei ole ilman Kristusta.

          TykkääTykkää

          20/08/2018 klo 14:07

37. sisarpuoli kirjoitti: ”Tästä oppikysymyksestä minulle ei ole vielä selvinnyt, että riittääkö vl-opin mukaan usko Jeesuksen pelastustyöhön vai ei.” Voin sanoa että ei riitä. Ei riittänyt ainakaan 1980-luvulla. Muistan kuinka äitini joka oli vl halusi että kanssani tulee keskustelemaan eräs vl-saarnaaja. Näin koska olin kertonut ”tulleeni ns. uskoon” mutta tuo ei tietenkään hänelle kelvannut koska se ei ollut tapahtunut ns. vl-tavalla. No tuo vl-saarnaaja tuli ja ensimmäiseksi hän kysyi kuinka minä uskon. Kun sitten sanoin että koska Jeesus on kuollut kaikkien ihmisten puolesta voin minäkin uskomalla Häneen pelastua. Tuohon hän sanoi suoralta kädeltä että tuo on kyllä väärin. Sitten hän alkoi lukea raamattua muistaakseni mm. siitä kuinka Pietari saarnasi Korneliuksen kodissa ym. Olin ymmälläni siitä mitä hän haluaa minulle sanoa sillä ei minulla ollut mitään epäilystä siitä etteikö se mitä hän raamatusta lukee ole oikein ja totta. No sattuneesta syystä keskustelu jäi kesken kun hänen piti lähteä mutta ymmärsin jälkeenpäin että ”kenkä puristi” siitä että hänen mielestään uskoon voi tulla vain vl-synninpäästön kautta eli ainakaan tuolloin ei pelkkä usko Jeesuksen pelastustyöhön riittänyt.

    TykkääTykkää

    17/08/2018 klo 21:25 Vastaus

    1. Joillekkin riittää, joillekkin ei. Minua ei jotkut ole tervehtineet enää pitkään aikaan Jumalanterveellä siitä syystä, että en usko tähän vl-seurakuntaoppiin, siis uskon, että myös vl-liikkeen ulkopuolella voi pelastua. Joillekkin asia on taas aivan sama.

       TykkääTykkää

       17/08/2018 klo 21:34 Vastaus

       1. Mielestäni vl-liike opettaa, että vl-liikkeen ulkopuolella voi pelastua, koska opetetaan kaikkien pienten lasten olevan uskovaisia.

          TykkääTykkää

          17/08/2018 klo 22:42

38. Luin teidän viimeisempiä kommenttejanne ja hämmästyin niitten syvällistä pohdintaa. Yksi vaikeimmista asioista on eksklusiivisuus, siis se kun on kasvanut jo lapsesta asti uskoon, jossa on iskostunut ajatus, että on vain kaksi joukkoa, oikea ja väärä ja me olemme tuo oikea.

    Hoitokokousten myötä jouduin kamppailemaan tämän ongelman kanssa. Vaikka noista ”hoidoista” on kulunut jo vuosikymmeniä, ei oppi eksklusiivisuudesta ole mihinkään kadonnut. Pannatuomio joka silloin asetettiin minulle, se on yhä voimassa. Tosin yksityiset uskovat ovat sanoneet minulle, että pitävät minua uskovaisena. Tämän he ovat sanoneet hiljaa – kuiskaten.

    Seurakunnan nosto Jumalan rinnalle on tapahtunut pikkuhiljaa, eikä tämmöinen vääristynyt oppi olisi muutoin onnistunutkaan. Raamatussa on paljon paikkoja, joissa ylistetään seurakuntayhteyttä pyhien yhteytenä, jota se onkin. Mutta kun seurakuntayhteyttä pidetään pyhänä, sen itsensä vuoksi, mennään harhaan! Seurakunta on pyhä vain Kristuksen yhteydessä, eli seurakunta ei voi tehdä omia sovellutuksia uskosta. (niitä kyllä tehdään tänäkin päivänä)

    Mielestäni Kesäkukka kuvaa hyvin vl – uskoa vertaamalla sitä kuplaan. Kirjoitin vuosia sitten tästä samasta aiheesta ja yritin havainnollistaa uskomuksia kasvihuoneeseen jossa ei ole itsessään lämmitystä. Eli, kun paistaa aurinko, kasvihuoneessa on trooppisen lämmin ja kostea ilma, siis kasveja suosiva ilma. (minulla on tuommoinen kasvihuone) Kun menen hoitamaan kasveja, tuntuu kuin tulisin turvalliseen omaan kasvihuonemaailmaan, jossa on minun ja kasvien hyvä ja turvallinen kasvaa, eikä talvesta ole tietoakaan.

    Tämmöisessä ”kuplassa” on ehkä hyvä olla, jos ei katso totuutta silmiin, vaan uskottelee, että mitään talvea ei ole olemassakaan. Luulisi, että minulla se vasta helppoa on ollut, sillä minulla on ollut paljon tietoa raamatusta ja kirkkohistoriasta. Auttoiko minua tieto? Voisi sanoa, että auttoi ja taas ei auttanut, vaan vaikeutti. Siinä mielessä, että kun minulle vakuutettiin, että seurakunta on totuuden patsas ja perustus – usko Heino vain seurakuntaa.

    Tämä uskomus mitätöitiin siten, että jos seurakunta pullikoi SRK:ta vastaan, seurakunta oli väärässä. Minä taasen ajattelin perustuksia, siis sitä millaisen perustuksen päälle seurakunta tulisi rakentua. ”Apostolien ja profeettain” mutta tämäkään ei vielä riitä seurakunnan tärkeimpänä rakennuskivenä tulee olla Kristus.

    Tämmöistä keskustelupaikkaa kuin tämä blokki on, en ole toista löytänyt. Mikä lie Jumalan suunnitelmissa? Mutta Jumala on aina antanut itsensä löytää, kun me kaikesta sydämestämme Häntä etsimme. Minä olen taisteluni jo taistellut. Hoitokokouksien jälkeen olin melkein työkyvytön henkisten paineitten alla, en ainoastaan itseni takia ollut ahtaalla, mutta yritin auttaa pieniä uskovia rohkeasti luottamaan Jeesukseen ja uskomaan, vaikka kaikki huutaisivat, että sinussa on väärä henki.

    Daavid rohkaisee uskovia luottamaan Jumalaan:
    ”Ei hän halveksinut heikkoa eikä karttanut kurjaa, ei kääntänyt pois kasvojaan vaan kuuli, kun huusin.
    Sinua minä ylistän seurakunnan keskellä. Sinun palvelijoittesi edessä lunastan lupaukseni.
    Köyhät syökööt ja tulkoot kylläisiksi, Herraa etsivät ylistäkööt häntä! Olkoon teillä voimaa ja rohkeutta iäti!” (Ps.22:24-26)

    TykkääTykkää

    18/08/2018 klo 09:19 Vastaus

    1. Kristuksen seurakunta on pyhä siksi, koska itse Kristus on luvannut olla sen päänä, Hän itse on sen ristinkuolemallaan pyhittänyt ja sen asuvaiset – itsessään täysin kelvottomat syntiset – omakseen lunastanut, Kristus on itse sanonut, että teissä minä tahdon asua ja teissä vaikuttaa aina maailman loppuun asti.

       Tähän Kristuksen seurakuntaan pääsee sisälle jokainen, joka tulee sinne parannuksen ahtaan portin kautta; uskoo ennen uskoneitten suulla, Pyhän Hengen voimalla, julistetun syntein päästön sanan (evankeliumin) kohdalleen, ja vasta sitten saa sisimpääsä pantiksi Pyhän Hengen sinetin, joka todistaa uskojan sisimmässä, että totisesti hän nyt on Jumalan lapsi. Ja tämän takia hän on kelvollinen ja velvollinen tarjoamaan samaa lahjaa kaikille niille, jotka etsivät rauhaa sielunsa hätään.

       Heittäytyminen, jättäytyminen ja muu itsestä lähtevä yritys ei aukaise ovea Kristuksen seurakuntaan. Jumalalla ei ole yhtään yksinäistä lasta. Jumalan Sana ei siis anna lupaa, eikä myöskään tue yksityisyrittäjyyttä – niin arvokas ajallinen lahja kuin se muutoin onkin.

       Portti on ahdas ja tie kaita, joka vie iankaikkiseen elämään.

       TykkääTykkää

       18/08/2018 klo 10:32 Vastaus

       1. Aivan niin Johka,
          mutta vl-ajattelussa normiksi nostetun kaltaisella absoluutiolla ei tullut uskoon sen enempää aikaisempi kuunpalvoja Abraham, kuin vaikkapa Paavali, Augustinus, ei myöskään Luther ei Lars Levi Laestadius eikä Juhani Raattamakaan. – Tämän voit tarkistaa, keneltä tahansa kirkkohistoriaan ja dogmatiikkaan perehtyneeltä kuten vaikkapa Valdelta, Jukalta, Keijolta, Yrjöltä, Paulilta, Sepolta jne. jne.

          TykkääTykkää

          18/08/2018 klo 11:13

       2. ”Heittäytyminen, jättäytyminen ja muu itsestä lähtevä yritys ei aukaise ovea Kristuksen seurakuntaan. Jumalalla ei ole yhtään yksinäistä lasta. Jumalan Sana ei siis anna lupaa, eikä myöskään tue yksityisyrittäjyyttä – niin arvokas ajallinen lahja kuin se muutoin onkin.”

          Onko joku täällä kannattanut ”yksityisyrittäjyyttä”?

          TykkääTykkää

          18/08/2018 klo 11:16

       3. ”Portti on ahdas ja tie kaita, joka vie iankaikkiseen elämään.”

          Koko vl-liikkeen ydinongelma on tämän lauseen tulkinnassa. Portti on vl-ajattelussa ahdas, koska on niin vähän oikeita ja aitoja synninpäästöjä saatavilla ja vieläpä opin piiristä, joka ei ole monilta osin sitä, mitä on aina uskottu tai edes Raamatullinen. Tie on kaita, koska tuohon oppirakennelmaan on niin vaikea uskoa sen vuoksi, että se on niin epäjohdonmukainen.

          Raamatussa portti on ahdas siksi, että ihminen ei tosiasiassa tahdo nöyrtyä, vaan tahtoo tehdä syntiä. Ei Raamatussa ole ajatusta siitä, etteikö ihminen löytäisi Jumalaa, jos olisi valmis nöyrtymään. Tästä meillä on monta esimerkkiä aina Niinivestä (pakanakaupunki) Korneliukseen (pakana), Jobista (pakana/ei juutalainen) ja kumppaneista puhumattakaan. Samoin Raamatussa tie on kaita siksi, että ihmisen todellisesti tulee ottaa ristinsä ja seurata Jeesusta totuudessa, eikä se todellakaan ole helppoa.

          Vl-ajattelussa ahdas portti on siis synninpäästö, joka on niin vaikea löytää kun on niin vähän antajia, ja tie on kaita siksi, että joutuu sinnittelemään tapanormeissa ja epämääräisessä opissa kyseenalaistamatta. Tällainen kuva itselleni on kyllä tullut.

          Joh. 3:
          16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
          17 Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
          18 Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.
          19 Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.
          20 Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.
          21 Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt.”

          Matt. 7:
          21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
          22 Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’
          23 Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’.
          24 Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi.
          25 Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu.
          26 Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi.
          27 Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri.”

          TykkääTykkää

          18/08/2018 klo 11:56

       4. ”Tie on kaita, koska tuohon oppirakennelmaan on niin vaikea uskoa sen vuoksi, että se on niin epäjohdonmukainen.”

          Raamatun JA kirkkohistorian valossa.

          TykkääTykkää

          18/08/2018 klo 12:00

39. Tämä lienee ja juuri se paradoksi, jota joku edellisissä kommenteissa toi esille.

    Jumala viisaudessaan hullun saarnan kautta pelastaa ihmisen ja saattaa häpeään omiin päätelmiinsä luottavan ihmisen. Maailman silmissä hulluus onkin Jumalan edessä suurinta viisautta!

    Se mikä ihmiselle on mahdotonta, se juuri on Jumalalle mahdollista.

    TykkääTykkää

    18/08/2018 klo 12:58 Vastaus

    1. Lueppa Johka Raamattua niin huomaat, että nöyryys ja Jumalan pelko on viisautta Jumalan silmissä, ei tyhmyys ja epäjohdonmukaisus. Sananlaskujen kirja on hyvä alku.

       Kannattaa myös muistaa se, että Paavali ei pitänyt pahana sitä, että juutalaiset Bereassa tutkivat kirjoituksia ja tarkistivat pitääkö Paavalin väitteet paikkaansa.

       ”Mutta veljet lähettivät heti yötä myöten Paavalin ja Silaan Bereaan. Ja kun he olivat saapuneet sinne, menivät he juutalaisten synagoogaan. Nämä olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset; he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin. Ja monet heistä uskoivat, niin myös useat ylhäiset kreikkalaiset naiset ja miehet.
       Apostolien teot” (17:10‭-‬12)

       Paavali myös ”kumosi suurella voimalla julkisesti juutalaisten väitteet ja näytti kirjoituksista toteen, että Jeesus on Kristus.” (Apt.18:28)

       Kyllä Paavali käytti ihan järkiargumentointia. Sama on hänen saarnansa Ateenassa. Samoin teki Jeesus.

       TykkääTykkää

       19/08/2018 klo 09:59 Vastaus

       1. Jupe kirjoitti tuolla ylhäällä hyvin, olen samaa mieltä.

          ”Raamatussa portti on ahdas siksi, että ihminen ei tosiasiassa tahdo nöyrtyä, vaan tahtoo tehdä syntiä. Ei Raamatussa ole ajatusta siitä, etteikö ihminen löytäisi Jumalaa, jos olisi valmis nöyrtymään. Tästä meillä on monta esimerkkiä aina Niinivestä (pakanakaupunki) Korneliukseen (pakana), Jobista (pakana/ei juutalainen) ja kumppaneista puhumattakaan. Samoin Raamatussa tie on kaita siksi, että ihmisen todellisesti tulee ottaa ristinsä ja seurata Jeesusta totuudessa, eikä se todellakaan ole helppoa.

          Vl-ajattelussa ahdas portti on siis synninpäästö, joka on niin vaikea löytää kun on niin vähän antajia, ja tie on kaita siksi, että joutuu sinnittelemään tapanormeissa ja epämääräisessä opissa kyseenalaistamatta.”

          Ahdas portti on se, että ihminen joutuu myöntämään tarvitsemansa Jumalan armoa ja Jeesuksen pelastustyön. Ahdas portti ei ole se, että ihminen joutuu myöntämään vl-uskon olevan oikea vaikka sekin voi lujille ottaa. Tie on kaita siksi, että parannuksen armon saanut näkee sen synnin mikä häntä ja hänen läheisiään koskettaa ja ympäröi ja joutuu sydämessään taistelemaan syntiä vastaan.

          Jos Jumalan pelastusuunnitelma on se, että ensin pitää löytää se (ainoa) oikea uskovaisten ryhmä maan päältä, jotta voi uskoa syntinsä anteeksi ja pelastua, niin on se raamatussa mielestäni aika kryptisesti ilmaistu, jos on ilmaistu lainkaan. Vai onko jossakin kerrottu tällainen profetia tai ohje Kristuksen jälkeisen maailman ajan ihmisille?

          Toinen mielenkiintoinen kysymys on, että jos pyhä henki ei toimi muuten kuin vl-liikkeen kautta, milloin (varhais)kristittyjen keskuudessa on tapahtunut suuri lankeemus tai joukko lankeemuksia, niin että kristinuskon valtavirta on muuttunut kuolleeksi uskoksi.

          Tämän blogin aiheeseen liittyen, kuuntelin raamattiopiston luentosarjasta roomalaiskirjettä koskevan esitelmän ja luin sen. Tuttuja kohtia siellä oli. Itselleni tuli sellainen olo, että on tosi tärkeää tuntea kokonaisuus irrallisten raamatunjakeiden sijaan ja myös se missä tilanteessa kirje on kirjoitettu.

          TykkääTykkää

          19/08/2018 klo 20:43

40. Onpa ollut melkoisen huikeaa keskustelua edellä. On jopa vähän epätodellista lukea nimimerkkien (joukossa toki muutama omalla nimellä) käymää keskustelua joka suurelta osin on kuin omaa ajatuksen ja tajunnan virtaa viime vuosilta. Välissä toki muutama kommentti, jotka hätkähdyttivät sen vuoksi, että huomaa joskus ajatelleensa pitkälti yhtä todellisuuspakoisesti. Tuo Heinon kasvihuonevertaus kuvasi tuota todellisuuspakoisuutta mainiosti. Itsellä on melko nuoresta ollut jonkinlainen epäilyksen siemen ja alitajuinen ajatus siitä että jotakin mätää on. Lähinnä se varmasti ollut seurausta kautta rantain kuulluista hoitokokousaikoja koskevista kommenteista, sekä joistakin vallitsevista ja mielivaltaisista säännöistä ja käytännöistä, ja näiden aiheuttamista vääryyksistä. Pitkään tämä kuitenkin oli melko arkaa ja pinnallista pohdintaa. Tarvittiin Kesäkukan mainitsema kriisi , joka hitaasti mutta vääjäämättömästi pakotti tarkastelemaan asioita täysin rehellisesti. Omalla kohdalla kriisejä oli kahdella tasolla. Ensimmäinen taso oli henkilökohtainen ja sen vaikutus alkoi hiljalleen. Henkilökohtaisen kriisin päälle tuli yhteisöllinen kriisi pedofiliaskandaalin, ehkäisykeskustelun ja luotettavan tiedon tuleminen helposti saataville koskien hoitokokousaikojen tapahtumia. Suurin prosessin jarruttaja ainakin itselleni oli ja on pelko niin yhteisöllisellä kuin henkilökohtaisella tasolla. Kristuksessa ja Hänen Evakeliumissaan ei kuitenkaan voi olla mitään pelkoa. Kannattaa siis hylätä pelko, niin Totuuden tuntemiseen avautuu parempi mahdollisuus. Se on toki helpommin sanottu kuin tehty. Yhteisöllisellä tasolla patologisen muodon saanut pelko istuu sitkeässä ja siitä eroon pyristely on hankala ja pitkällinen prosessi. Henkilökohtaisella tasolla pelosta luopuminen tapahtuu sekin hitaasti mutta kuitenkin helpommin.

    TykkääTykkää

    18/08/2018 klo 16:29 Vastaus

    1. Sisarpuoli kirjoittaa hyvin:
       ”Ahdas portti on se, että ihminen joutuu myöntämään tarvitsemansa Jumalan armoa ja Jeesuksen pelastustyön. Ahdas portti ei ole se, että ihminen joutuu myöntämään vl-uskon olevan oikea vaikka sekin voi lujille ottaa. Tie on kaita siksi, että parannuksen armon saanut näkee sen synnin mikä häntä ja hänen läheisiään koskettaa ja ympäröi ja joutuu sydämessään taistelemaan syntiä vastaan.”

       Just näin. Ahtaasta portista pääsee menemään siten, että luopuu kaikista omista tavaroistaan, kaikesta yrittämisestään kelvatakseen Jumalalle. Sen kun oivaltaa, niin huh, johan muuttuu kilvoituksen fokus. Enää se ei olekaan siinä miten hyvin pystyn noudattamaan erilaisia ohjeita ja normeja, joiden mukaan eläessäni pysyn uskomassa, vaan kilvoitus tarkoittaakin yhtäkkiä sitä, että uskon joka hetki itseni vanhurskaaksi Jumalan suuren rakkauden ja armon tähden ja otan vastaan ja uskon Jeesuksen sovitustyön täydellisesti omalle kohdalleni syntien anteeksisaamiseksi. Tämä ymmärrys, että syntini ovat joka hetki anteeksi Kristuksen ansion tähden, ja että olen Jumalan lapsi, saa minut myös ”toimimaan evankeliumin arvon mukaisesti”. Itse huomaan tämän oivalluksen jälkeen oman omatuntoni herkistyneen erityisesti siinä, kuinka kohtaan lähimmäisiäni. Luther kirjoittaa kauniisti lähimmäisiin suhtautumisesta, että kun Kristus saa asua sydämessämme, olemme toisillemme täällä Kristuksina.

       Tuo ”uskomassa pysyminen” on muuten muutoinkin vähän kummallinen ilmaus. Kyllä se vähän ojaa ajatuksia siihen suuntaan, että se on joukossa pysymistä ja uskomassa pysyy kun toimii uskovaisten tavalla. Jos halutaan puhua jossakin pysymisestä, olkoon se mieluummin Kristuksessa tai Jumalassa pysymistä. Eilen seuroissa laulettiin: ”Kristusta jos ei tunneta, kuljetaan ilman toivoa…” Oleellista olisi pysyä Kristuksen tuntemisessa, koska jos ei tunneta Kristusta, ei ole toivoa. Seurakunnan/yhteisön tunteminen ei mitään auta. Mikä meille lestadiolaisille on tärkeintä? Seurakunta, yhteisö, siinä pysyminen, seurakunnan löytäminen, tunteminen? Ei. Kyllä sen pitäisi ehdottomasti olla Kristus. Jos me ei Kristuksessa pysytä, jos häntä ei tunneta, ei ole kohta seurakuntaakaan.

       Joku saarnaaja kertoi kerran, että aikoo puhua kuulijoille uskosta. Toinen oli siihen sanonut: ”Puhu Kristuksesta, kyllä se uskokin sitten tulee.” Samoin voisi mielestäni sanoa myös sellaiselle, joka puhuu seurakunnasta: ”Puhu Kristuksesta, kyllä se seurakuntakin tulee.” Mun mielestä on niin selvää, että Kristuksessa elävä ihminen elää myös automaattisesti hänen seurakunnassaan. Ei siinä niitä aitoja tarvitse alkaa pystyttelemään kun hyvän paimenen kutsuva ääni ohjaa lähemmäksi Kristusta, muiden kristittyjen joukossa.

       Vielä eilisen sunnuntain aiheeseen, joka oli Jeesus parantaja. Jeesus sanoo, etteivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Ollaanko me vl:t terveitä, jos me omitaan Jumalan valtakunta? Jos ollaan, eihän me silloin tarvita parantajaa, Jeesusta Kristusta? Meille riittää tämä yhteisö, Jumalan valtakunta.

       Vaikka Jeesus on saanut mut parantaa ja Jumala on ottanut lapsekseen, niin silti koen tarvitsevani tätä parantajaa päivittäin. Eikö se ole uskovaisellakin niin, että tarve on parantajalle? Vai mitä aattelette? (En tarkoita välttämättä pelkästään rippiä, vaan tarvitsen sitä, että Pyhä Henki varjelee minua tässä oikeassa uskossa, Kristuksessa.)

       TykkääTykkää

       20/08/2018 klo 09:40 Vastaus

       1. Kesäkukka: ”Ahtaasta portista pääsee menemään siten, että luopuu kaikista omista tavaroistaan, kaikesta yrittämisestään kelvatakseen Jumalalle. Sen kun oivaltaa, niin huh, johan muuttuu kilvoituksen fokus. Enää se ei olekaan siinä miten hyvin pystyn noudattamaan erilaisia ohjeita ja normeja, joiden mukaan eläessäni pysyn uskomassa, vaan kilvoitus tarkoittaakin yhtäkkiä sitä, että uskon joka hetki itseni vanhurskaaksi Jumalan suuren rakkauden ja armon tähden ja otan vastaan ja uskon Jeesuksen sovitustyön täydellisesti omalle kohdalleni syntien anteeksisaamiseksi. Tämä ymmärrys, että syntini ovat joka hetki anteeksi Kristuksen ansion tähden, ja että olen Jumalan lapsi, saa minut myös ”toimimaan evankeliumin arvon mukaisesti”. Itse huomaan tämän oivalluksen jälkeen oman omatuntoni herkistyneen erityisesti siinä, kuinka kohtaan lähimmäisiäni.”

          Juuri näin minäkin koen ja ajattelen. En ole tilivelvollinen seurakunnalle vaan Jumalalle siitä miten ”käytän ” uskon lahjaani. Jumala ei vaadi tapanormien noudattamista (ja näitähän on vl:ssä enemmän kuin aikuinen ihminen ehtii oppia loppuelämänsä aikana, emme vain huomaa niitä) Tämä on vallankumouksellinen muutos ja sen jälkeen tuntuu että pystyy näkemään lähimmäisten tarpeet ja hädän uudella tavalla, myös ihmisten epätäydellisyyden, mutta toisaalta on enemmän armollinen kaikkia kohtaan.

          TykkääTykkää

          20/08/2018 klo 21:08

41. Jupe: ”Selvää ilmoitusta Kristuksesta heillä ei vielä ollut(ei intiaaneilla eikä Abrahamilla)”
    ”Ei voi kieltää Poikaa, kun ei ole ilmoitettu Poikaa.”

    Kyllä Jumala antoi ilmoituksensa Lupauksen siemenestä jo ensimmäiselle ihmisparille: Ja minä panen vihan sinun ja naisen välille ja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille: ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän.
    1. Mooseksen kirja 3:15

    Kyllä varhaiset juutalaisetkin näkivät tämän kohdan messiaanisuuden. Ja uskoivat Lupauksen Sanaan.

    Ja vielä vähän Aabrahamista. Ei hän ollut kuin kuka tahansa auringonpalvoja. Abrahamin isä Terah on Nooan pojan Seemin jälkeläisiä. Sukuluettelon perusteella Nooa kuoli kun Abraham oli noin 70v ikäinen. Jo Abrahamin isä Terah lähti Kaldean Urista kulkemaan kohti Kanaain maata, päästen Harraniin asti, jossa Jumala kutsui Abramia.
    Raamattu ei paljoa kerro Abramin ajoista ennen kutsumistaan. Kuitenkin jo paratiisissa annettiin lupaus siemenestä, joka polkee rikki käärmeen pään. Lisäksi Jumala puki ihmisen eläimen nahkaan, ilmeisesti opetti uhraamisen sillä heti Abelin vanhurskaus näkyi uhrikaritsassa. Myöhemmin Jumala sanoi Mooseksen kautta että veri tuottaa sovituksen 3.Moos 17:11.
    Kyllä lupaus Messiaasta näkyy heti Raamatun alkulehdiltä asti, ja tuskinpa Nooakaan on jättänyt Jumalan ihmetöistä kertomatta jälkeläisilleen. Myös Nooa uhrasi veriuhrin heti kuivalle maalle päästyään.

    Predestinaatioon en tällä erää pysähdy, mutta palataan siihen toivottavasti joskus myöhemmin. 🙂

    TykkääTykkää

    18/08/2018 klo 18:28 Vastaus

    1. ”Kyllä Jumala antoi ilmoituksensa Lupauksen siemenestä jo ensimmäiselle ihmisparille: Ja minä panen vihan sinun ja naisen välille ja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille: ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän.”

       Niinhän minä sanoin, että tämä lupaus on annettu kaikille kansoille. Mutta ongelma tässä sinun ajattelussasi mielestäni on siinä, että oletat tuon lupauksen olevan ”kirkasta evankeliumia” Jumalan Pojasta. Sitä se ei kuitenkaan ollut, vaan erittäin hämärä kuva tulevasta, lupaus pelastuksesta. Israel tai senpuoleen kukaan muukaan ei kertakaikkiaan selkeästi tiennyt Pojasta, koska Poikaa ei ollut vielä ilmoitettu, niin kuin Pietari aiemmin lainaamissani kohdissa aivan selvästi sanoi. Ennen Kristusta eläneiden uskovien oppiin ei taatusti kuulunut Jumalan kolminaisuus tai turvaaminen Kristukseen, vaikka jonkinlaista Messiashahmoa ja Vapahtajaa odotettiin kyllä. Minun Raamatussani ei ainakaan VT:ssä ole minkäänlaisia viitteitä siihen.

       ”Kyllä varhaiset juutalaisetkin näkivät tämän kohdan messiaanisuuden. Ja uskoivat Lupauksen Sanaan.”

       Jos tarkoitat Sanalla Jumalan Sanan persoonaa, niin olen kyllä vahvasti eri mieltä tästä. Minkäänlaista viitettä väitteellesi ei mielestäni löydy. Lupauksen sanaan (toisinsanoen lupaukseen Messiaasta) he kyllä uskoivat, mutta ei Jumalan Sanan persoonaan, koska ei Häntä ollut vielä ilmoitettu.

       ”Ja vielä vähän Aabrahamista. Ei hän ollut kuin kuka tahansa auringonpalvoja. Abrahamin isä Terah on Nooan pojan Seemin jälkeläisiä. Sukuluettelon perusteella Nooa kuoli kun Abraham oli noin 70v ikäinen. Jo Abrahamin isä Terah lähti Kaldean Urista kulkemaan kohti Kanaain maata, päästen Harraniin asti, jossa Jumala kutsui Abramia.”

       Kyllä he Raamatun perusteella olivat epäjumalanpalvelijoita:

       ”Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Tuolla puolella Eufrat-virran asuivat muinoin teidän isänne, myös Terah, Aabrahamin ja Naahorin isä, ja he palvelivat muita jumalia. Mutta minä otin teidän isänne Aabrahamin tuolta puolelta virran ja kuljetin häntä kautta koko Kanaanin maan ja tein hänen jälkeläisensä lukuisiksi ja annoin hänelle Iisakin.” (Joos. 24:2, 3)

       Ehkäpä siinä, että Aabram joutui jättämään oman maansa ja kaiken, mitä piti rakkaana, on juuri kuva siitä, kuinka ihmisen täytyy jättää kaikki Kristuksen tähden. En näe syytä sille, miksi Abram ei olisi ainakin saanut isältänsä kasvatusta epäjumalanpalvontaan. Se on ainakin ilmeistä, ettei hän kuitenkaan jatkanut epäjumalanpalvelijana, vaan alkoi etsiä Jumalaa.

       Tähän pieni sivupolku ja suositus. Kannattaa lukea Aabrahamin ilmestys, on mielestäni erittäin uskottava apokryfi monilta osin ja esipuheessa kääntäjä kertoo, että apokryfiin viitataan jossain Raamatussa (en ole itse tarkistanut asian paikkaansapitävyyttä, mutta kyllähän Eenokin kirjaankin viitataan jopa UT:ssa). Se on juutalaista alkuperää ja todennäköisesti juutalaiseen todelliseen traditioon pohjautuva. Siinä kerrotaan hiukan Aabrahamin kutsumisesta esimerkiksi ja Messiasnäystä, jonka Aabraham sai, ja johon Jeesus saattoi viitata sanoessaan: ”Aabraham, teidän isänne, riemuitsi siitä, että hän oli näkevä minun päiväni; ja hän näki sen ja iloitsi.” (Joh. 8:56). Lisäksi siinä kerrotaan lisää syntiinlankeemuksesta.

       Aabrahamin ilmestyksessä sanotaan esimerkiksi näin:

       ”Sitten ääni tuli luokseni, puhuen kahdesti: ’Aabraham! Aabraham!’, ja minä sanoin: ’Tässä minä olen!’, ja Hän sanoi: ’Katso, se olen Minä, älä pelkää, sillä Minä olen sinun kanssasi, sillä Minä olen ennen aikoja ollut, Kaikkivaltias Jumala, joka loin maailman ensimmäisen valon. Minä olen sinun kilpesi ja auttajasi.’
       ’Mene, ota minulle nuori kolmevuotias hieho ja kolmevuotias naarasvuohi ja kolmevuotias oinas ja kaksi kyyhkystä ja tuo minulle puhdas uhri. Ja tässä uhrissa Minä asetan eteesi tulevat ajat ja teen sinulle tunnetuksi, mitä on tulossa, ja sinä näet suuria asioita, joita et ole tähän mennessä nähnyt: koska olet rakastanut etsimistäni, minä olen nimennyt sinut ystäväkseni. Mutta kieltäydy kaikenlaisesta ruuasta, joka tulee tulesta, ja viinin juonnista ja itsesi öljyllä voitelusta 40 päivää, ja sitten aseta minulle uhri, jonka olen sinulle käskenyt, paikkaan, jonka näytän sinulle korkealla vuorella, ja siellä Minä näytän sinulle ajat, jotka on luotu ja vahvistettu sanani kautta, ja Minä teen sinulle tunnetuksi, mitä niissä tulee tapahtumaan, noille jotka ovat tehneet pahaa ja vanhurskauden ihmisten sukupolvissa.’” (Abrahamin ilmestys jakeet 1-3).

       Huomionarvoista tuossa on, että Aabrahamin sanottiin rakastaneen Jumalan etsimistä ja siksi Jumala kutsui hänet ystäväkseen. Taas viittaus siihen, että jos ihminen vilpittömästi etsii Jumalaa, Jumala vastaa hänelle ja ilmaisee itsensä hänelle. Olkoonkin, ettei kyse ole kanonisoidusta kirjasta.

       Toinen mielenkiintoinen seikka liittyy Aabrahamin isään Terahiin (ja osaltaan myös tuohon predestinaation ja ihmisen vapaaseen tahtoon), siitä pari jaetta:

       ”Ja minä näin siellä kateuden patsaan kaltaisuuden, kaiverrettuna puuhun, niin kuin isälläni oli tapana tehdä, ja sen ruumis oli kimaltelevaa pronssia, joka peitti puun. Ja sen edessä minä näin erään miehen palvovan tuota patsasta, ja hänen edessään oli alttari, alttarin yllä poika tapettuna patsaan läsnäolossa.” (42)

       ”Ja minä sanoin: ’Kuule, oi Ikuinen Mahtava! Miksi olet vahvistanut, että niin tapahtuisi, ja sitten julistanut tiedon siitä?’ Ja Hän sanoi: ’Kuule, Aabraham, ja ymmärrä, mitä sanon sinulle, ja vastaa kysymykseeni. Miksi ei isäsi Terah kuunnellut ääntäsi, ja miksi hän ei lakannut harjoittamasta patsaiden palvontoja yhdessä koko talonsa kanssa?’ Ja minä sanoin: ’Oi Ikuinen! Se oli kokonaan niin, koska hän ei valinnut kuuntelevansa minun ääntäni, ja samalla tavalla en minäkään valinnut kuuntelevani hänen neuvoaan.’ Ja Hän sanoi: ’Sinun isäsi tahto on hänen sisällään, ja sinun oma tahtosi on sinun sisälläsi, ja niin myös minun oman tahtoni neuvo on minun sisälläni, ja se on valmis tulevia päiviä varten, ennen kuin sinulla on niistä mitään tietoa tai ennen kuin voit nähdä omilla silmilläsi, mikä on niiden tulevaisuus. Katso nyt tuota kuvaa uudelleen, ja näe, kuinka siemenellesi tapahtuu.’” (45, 46)

       Edellisen mukaan Terah oli yrittänyt opettaa Aabramille myös epäjumalan palvelusta, se ilmenee tästä: ”samalla tavalla en minäkään valinnut kuuntelevani hänen neuvoaan”.

       Tässä lisäksi siitä Messiasnäystä:

       ”Ja minä katsoin ja näin Ihmisen lähtevän kansojen vasemmalta puolelta, ja miehiä ja naisia ja lapsia lähti kansojen sivulta, monia sotajoukkoja, ja palvoi Häntä. Ja kun minä vielä katsoin, monia tuli oikealta puolelta, ja jotkut näistä loukkasivat Häntä, ja jotkut niistä jopa löivät Häntä, mutta toiset kuitenkin palvoivat Häntä. Ja kun minä katsoin, minä näin Azazelin lähestyvän Häntä, ja hän suuteli Häntä kasvoille ja seisoi sitten Hänen takanaan. Ja minä sanoin: ’Oi Ikuinen! Kuka on tuo Mies, loukattu ja hakattu, jota kansakunnat palvovat, ja jota Azazel suuteli?’ Ja Hän vastasi ja sanoi: ’Kuule, Aabraham! Se Mies, jonka näit loukattuna ja hakattuna, ja silti monien palvomana, Hän on Vapahtaja, kansojen suoma niille ihmisille, jotka lähtevät sinusta, viimeisinä päivinä, jumalattomuuden ajan kahdennellatoista tunnilla. Mutta viimeisen aikani kahdennellatoista tunnilla minä nostan tämän Miehen sinun sukupolvestasi, jonka näit lähtevän kansani keskuudesta, ja kaikki, jotka seuraavat, tulevat tämän Miehen kaltaisiksi, ja sellaiset, joita minä kutsun, liittyvät toisiin, jopa ne, jotka haluavat sisäistä muutosta itsessään. Ja mitä tulee niihin, jotka hahmottuvat tuon kuvan vasemmalta puolelta, merkitys on tämä: tulee monia kansoja, jotka asettavat toivonsa Häneen, mutta mitä tulee niihin, jotka näit siemenestäsi kuvan oikealla puolelle, jotka loukkasivat Häntä ja löivät Häntä, monet loukkaantuvat Häneen, mutta jotkut palvovat Häntä. Ja Hän koettelee niitä, jotka ovat siementäsi, jotka ovat palvoneet Häntä, lopussa kahdennellatoista tunnilla, jumalattomuuden ajan lyhentämiseksi.” (55, 56)

       Ainiin, ja Aabrahamin ilmestys löytyy tuolta:

       http://www.apokryfikirjat.com/aapraham.htm

       TykkääTykkää

       18/08/2018 klo 20:49 Vastaus

       1. Lisäys vielä: Huomionarvoista edelleen on, että Messiasnäkykin on hyvin hämärä ja epäselvä. Ei yksityiskohtia, aika lailla Jesajan kirjassa 53 luvussa mainittu kärsivä Herran palvelija. Azazel lienee Juudas Iskariot. Ei siis mitään selvää kuvaa Jumalan Pojasta tässäkään.

          TykkääTykkää

          18/08/2018 klo 20:57

       2. Itseasiassa nyt kun rupesin tarkemmin miettimään ja muistelemaan vanhoja apokryjejä, joita olen lukenut, niin tuli mieleeni neljäs Eenokin kirja. Jos se on juutalaista perintöä, niin siinä on kyllä jo aika paljon kerrottu. Kääntäjän esipuheessa sanotaan näin: ” Tunnetaan myös nimillä Eenokin ilmestys ja Eenokin kertomukset. Koptinkielinen käsikirjoitus on 200-luvulta, sanavalinnat heijastavat seemiläistä alkuperää. Monet maininnat tekstissä viittaavat ainakin kirjoittajaan, joka tuntee amida-rukouksen, joten juutalainen tausta tekstille voidaan perustella. Suomennettu elo-syyskuussa 2017.”. Siinä sanotaan mm. Näin:

          ”Mutta se, mikä minut yllätti, oli se kolmas asuinsija, joka oli suurempi kuin nuo kaksi yhdistettynä. Minä tutkin sitä ja näin sen sisällä hohtavan valtaistuimen, ja tämän valtaistuimen alta virtasi liekehtivän tulen virtoja. Minä näin tuolla valtaistuimella kaksi säteilevää olentoa, joiden viitat olivat aurinkoa kirkkaamman ja valkoisemmat kuin mikään luomakunnassa. Heitä ympäröivät ne pyhitetyt, jotka olivat pelastetut kaikesta Jumalan luomakunnasta. Nämä ylistivät lakkaamatta niitä valtaistuimella istuvia, keskittyen heistä säteilevään valoon, mutta he eivät antaneet mitään ohjeita niille olennoille, jotka istuivat sillä valkeuden istuimella, koska ne eivät tarvinneet mitään. Minä seisoin heidän läsnäolossaan vavisten niiden valtasuuruudesta, mutta yksi niistä alkoi puhumaan minulle. ”Lähesty meitä, Eenok”, hän puhui, ”ja kuule meidän pyhää sanaamme.” Sitten minut kohotettiin ylös ja minä yritin lähestyä heidän valtaistuintaan, mutta en voinut kunnolla edes katsoa sinne. Yksi niistä puhui minulle taas, ”Eenok, katso meihin, me olemme Jumala, niinkuin me olemme tehneet ihmisen kaltaiseksemme. Mutta Eenok, tämä on suuri salaisuus; me emme eroa toisistamme vaan meistä näkyy saman todellisuuden eri muodot. Jumala on jumala, hän voi näkyä sinulle miehenä tai naisena, mutta jos olisi vain toinen, olisi puolikas eikä kokonaisuutta, ja kokonaisuus on jumaluuden olemus. Jumala ei ole mies tai nainen, vaan Jumala. Ne pyhitetyt eivät ole mihiä tai naisia, vaan pyhitettyjä.”

          ”Minä näin ilmestyksessä pyhien asuinsijat; niiden lepopaikat, jotka ovat keskittyneet puhtauteen. Minä näin niiden enkelien asuinsijat, jotka ovat antautuneet puhtauteen, niiden, jotka rukoilevat, pitävät esirukouksia ja sitovat henkivaltoja kuolevaisten puolesta. Heidän kauttansa virtaa se pyhä voima, kuin joki, ja armo pisaroi heistä kasteen lailla, virvoittaakseen niiden elämiä, jotka kulkevat kuolevaisuudessa. Minä näin myös sen Valitun, hänet, joka on puhtauden ja uskon alkulähde, joka istuu henkien Herran varjossa. Kaikki, jotka seuraavat hänen tietään, tehdään voimallisiksi. Heistä tulee tulen liekkejä, pimeydessä säteileviä valonlähteitä, ja heidän suunsa on siunauksen lähde kaikille totuuden seuraajille. He ylistävät henkien herran nimeä ja kumartavat hänen valtaistuimensa edessä. Minä ikävöin, että saisin olla heidän kanssaan ylistämässä henkien Herraa ja sitä hänen Valittuaan, mutta minä olen saanut niiltä pyhiltä lupauksen, edeltäjieni pappeuden kautta, että minä saan tulla tuohon ihanaan paikkaan ja siitä minä olen varma. Minä ylistän ja korotan henkien Herran nimeä, sillä hän on luvannut minulle siunauksen ja valkeuden hänen läsnäolossaan ikuisuudeksi, eikä hän koskaan petä lupauksiaan. Minä tiedän, että minä saan liittyä siihen kuoroon, joka laulaa hänen valtaistuimensa ympärillä. Pyhä, pyhä, pyhä on henkien Herra, joka täyttää kuolevaisten maailman hengellisillä lapsillaan ja johdattaa jokaisen, joka haluaa tulla, ikuiseen valoon hänen läsnäolossaan. Amen.”

          ”Minut kohotettiin kerran katsomaan sitä kaikista Vanhinta. hänen päänsä oli kuin valkoinen villa ja hänen silmänsä olivat liekehtivää tulta. Hänen kanssaan oli toinen, jonka kasvot säteilivät taivaallista rakkautta. Minä kysyin siltä enkeliltä, joka oli kanssani, että kuka hän on ja miksi hän on Vanhimman seurassa. Hän vastasi, ”Hän on puhtauden alkulähde, sillä hän tekee puhtaaksi jokaisen, joka seuraa hänen tietään. Hän paljastaa salatut asiat, jotka avaavat portit Vanhimman todellisuuksiin. Aikojen lopussa hän tulee maan päälle hallitsemaan kaikkia kansakuntia ja vahvistamaan rauhan hallituksen. Hänen kauttaan nöyrät ja katuvat saavat sieluilleen ikuisen valkeuden.” Tämä on meidän toivomme ja meille annettu lupaus, sillä maailma on täynnä pimeyttä ja pahuutta, mutta se Ihmisen Poika on tuleva näyttämään elämän tien ja sovituksen voiman. Sitten hän palaa, tuon Vanhimman kanssa, karkoittaakseen pimeyden ikuisesti ja luodakseen ikuisen valkeuden maailman. Se maailma on se meidän perintöosamme, jos me liitymme häneen. Minä, Eenok, olen sen nähnyt ja minä tiedän, että se on totta, ja minä riemuitsen siitä lupauksesta, että silloin minä saan olla minun Pelastajani kanssa. Amen.”

          TykkääTykkää

          18/08/2018 klo 21:35

    2. Sisarpuoli: ”En ole tilivelvollinen seurakunnalle vaan Jumalalle siitä miten ”käytän ” uskon lahjaani.”

       Jep. Saman olen oivaltanut!
       Tajuan nyt, että mulla on avoin ja suora yhteys Luojaani, Isääni. Jumalan ääni puhuu mun sisällä, omassatunnossa ja se on ollut mahtava huomata, että se omatunto oikeesti toimii. Asioita ei tarvii enää ”kierrättää” seurakunnan kautta. Kun uskon kohde selkenee, että se ei olekaan enää
       seurakunta/yhteisö/ainoa oikea joukko, vaan kolmiyhteinen Jumala, käy näin.

       Käytännössä: Jos mulla on asia, jota vähän mietin, et mitenhän tän kanssa nyt on, niin sen sijaan, että huolehtisin ensisijaisesti siitä, mitä uskovaiset tästä ajattelevat, huomaankin nyt useimmin ajattelevani, että mitähän Jumala tästä ajattelee. Ja sitten voin olla vaikka jatkuvassa rukousyhteydessä Jumalaani, ja luottaa oikeasti, että hän järjestelee asiani ja ohjaa ajatuksiani oikeaan. Huomaan myös, ettei se ole yhtään pelottavaa olla Jumalan edessä aivan paljaana, kaikkine asioineni. Se on turvallista. Olenhan hänen lapsensa.
       Ihmisten edessä saatan tuntea pelkoa.

       Uskovaisten yhteyttä tarvitsen myös, ja keskusteluja, muuten voisin harhautua, mutta kysymys on silti loppujen lopuksi minun ja Jumalan väleistä. Tärkeintä on lopuksi, olenko minä Jumalan silmissä vanhurskas, ei se, mitä muut minusta ajattelevat, olenko uskovainen vai en. Vaikka, niin kuin sanoin, kuuntelen ja keskustelen mielelläni, otan asioitani tarvittaessa esiin ja haen oikeaa tietä myös yhdessä toisten kanssa. Mutta en ensisijaisesti siksi, että tulisin hyväksytyksi heille, vaan että osaisin toimia Jumalan mielen mukaisesti.

       Tähän sopii virren sanat: ”Pois ihmispelko heitä, ja pelkää Jumalaa…”

       TykkääTykkää

       21/08/2018 klo 09:07 Vastaus

       1. Mutta en ensisijaisesti siksi, että tulisin hyväksytyksi heille, vaan että osaisin toimia Jumalan mielen mukaisesti. …Ja että säilyisin Kristuksessa, oikealla, kaidalla tiellä, ja säilyttäisin tämän uskon lahjani, ja yhteyteni Jumalaani.

          TykkääTykkää

          21/08/2018 klo 09:11

42. Lupaus Kristuksesta annettiin jo ensimmäiselle ihmisparille mutta mitä he siitä ymmärsivät: joskus tulee joku joka polkee rikki käärmeen pään, tuon käärmeen joka Eevan petti. Tai mitä Aabraham ymmärsi siitä siemenestä jossa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä? He uskoivat että näin tulee tapahtumaan ja että veriuhri sovittaa synnit ja tämän uskon takia he kelpasivat Jumalalle. Tämä on minun ”maallikko teologiaa” mutta kallistun kyllä enemmän Jupen tulkinnan kannalle että ”selvää ilmoitusta Kristuksesta heillä ei vielä ollut” sellaisena kuin se on nyt meillä vaan että ilmoitus Kristuksesta kirkastui kirkastumistaan kunnes Hän sitten aikanaan syntyi, kuoli ja nousi ylös taivaaseen ja siten sovitti meidän syntimme.

    TykkääTykkää

    18/08/2018 klo 19:52 Vastaus

43. Kiitos, siirak, hyvin taas sanoitit asioita: Pelko, joka vaikuttaa sekä henkilökohtaisella että yhteisöllisellä tasolla. Tätä kuvasin varmaankin tuossa ylempänä. Toisella tasolla pelko on hellittänyt, toisella tasolla sitä vielä on.

    Roosa kysyi lempi raamatuntekstejä. Ekaksi tuli mieleen Johanneksen kirjeet. Ja erityisesti se kohta, jossa puhutaan rakkaudesta ja pelosta (liittyen tähän teemaan). Olen nähnyt monesti joissain kodeissa huoneentaulun, jossa lukee: ”All you need is love.” (Rakkaus on kaikki mitä tarvitset.) Olen suunnitellut, että kirjoituttaisin oman kotini seinälle: ”Rakkaus on kaikki mitä tarvitset, ja Jumala on rakkaus”, Johanneksen kirjettä mukaillen: ”Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus — ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. (1. Joh. 4: 7-10)

    Ja sitten vielä: ”Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin. Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa. (1. Joh. 16-18)

    Ah, tämä vaan on niin ihanan vapauttavaa puhetta. Aivan niin kuin Taavetti kirjoitti, voin lähestyä Jumalaa rohkeasti ja luottavasti: ”Abba, rakas Isä!” Kun olen Jumalan lapsi ja syntini on sovitettu, Jumala pysyy minussa. Siihen voin luottaa.

    Lempparini on myös ehdottomasti Johanneksen evankeliumi, teksti on jo tyyliltään jotenkin niin syvällistä, puhuttelevaa ja sykähdyttävää. Myös monet Uuden testamentin kirjeet ovat hirveän hyviä. Esim. Kolossalaiskirje, Pietarin kirjeet, Galattalaiskirje, Roomalaiskirje… Hmm, varmaan kaikki, vaikea valita! 😊 Kristuksen lunastustyön suuruutta niissä kirkastetaan.

    Vanhasta testamentista (jonka kaikki kirjat eivät ole minulle vielä kovin tuttuja), sykähdyttävimpinä kohtina tulee nyt mieleen messiasennustukset. Esimerkiksi tämä Jesajan kirjan luvun 9 kohta, jonka teksti on itsessään jo niin jykevää: ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus. — Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.” Lupaus messiaasta, omasta Vapahtajastani, syntieni sovittajasta! Osasin tämän joskus ruotsiksi ulkoa, kun oli jossain lukion kurssikirjassani juuri tämä kohta 😊.

    Jesaja 53 tulee myös mieleen lempparina: ”Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niin kuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niin kuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut.”

    Nämä tuovat esiin sitä valtavaa Jumalan rakkautta ja armoa, sitä, että hän tosiaan antoi rakkaan Poikansa minun syntieni vuoksi, ja vahvistaa siten uskoani. Se tuntuu sydänalassa asti. Virren sanat kuvaavat hyvin tuntemisia näiden tekstien äärellä: ”Uskollisuudestasi jota riittää, en osaa kyllin kertoa, en kiittää. Sen suuruus yltää yli sydämeni, ymmärrykseni.”

    TykkääLiked by 1 henkilö

    18/08/2018 klo 20:56 Vastaus

44. Mielenkiintoista keskustelua täällä käyty. Yritin ihan pohtia, mitä VT:n uskovat puhuivat tai kirjoittivat tulevasta Vapahtajasta, mitä mainintoja olisi jäänyt omaan mieleeni jo täällä mainittujen lisäksi. Itselläni tulee mieleen Jobin kirjan kohta, jossa Job toteaa: Job 19:25-26. ”Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.” Puhutaanko tässä Jeesuksesta lunastajana? Tämä teksti on puhutellut minua niin paljon, että se on minulle aina vaan rakkaimpia Raamatun paikkoja.

    Toisekseen, vaikka onkin mielenkiintoista miettiä menneitä, usein ovat käyneet mielessäni myös tulevat tapahtumat. Ihan omakin kokemukseni on, että puheemme Jumalasta ja ikuisuudesta on vain likiarvo todellisuudesta. Koskaan emme tavoita totuutta sellaisena kuin se kirkkaammillaan on. Siihen nyt vain on tyytyminen. 1. Kor 13: 9-10, 12. ”Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.”

    Tuota predestinaatiota, ennalta määräämistä, olen itsekin miettinyt Raamattua lukiessani ja kyllähän välillä tulee kieltämättä paha mieli, kun niin selvästi puhutaan valituista ja toisaalta heistä joiden sydämet paadutettiin. Mutta itse uskon, että Jumala kuulee rukoukset. Esim. VT:n uskovien aikana hän muutti mieltään, kun oli jo päättänyt kuinka toimisi kapinoivaa kansaa vastaan tai vaikkapa Sodoman tapauksessa, jossa Mooses sai tingattua kaupungista mahdollisesti löytyvien uskovien määrää aina vaan pienemmäksi. No tuhoutuivathan Sodoma ja Gomorra tästä huolimatta. Mutta aina kannattaa rukoilla, omasta ja toisten puolesta!

    Luukas 18:1-8. ”Jeesus esitti opetuslapsille vertauksen opettaakseen, että aina tulee rukoilla, koskaan lannistumatta: ”Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei pelännyt Jumalaa eikä piitannut ihmisistä. Samassa kaupungissa eli myös leskivaimo, joka tavan takaa tuli tuomarin luo pyytämään: ’Ratkaise jo asiani, tuomitse riitapuoleni.’ Pitkään aikaan tuomari ei suostunut. Sitten hän kuitenkin ajatteli: ’Kaukana siitä, että pelkäisin Jumalaa tai piittaisin ihmisistä, mutta tästä leskestä on minulle vaivaa. Minä autan häntä saamaan oikeuden, muuten hän ennen pitkää repii minulta silmät päästä.'”

    Herra sanoi: ”Huomatkaa: noin ajatteli väärämielinen tuomari. Tottahan sitten Jumala hankkii oikeuden valituilleen, jotka päivin ja öin huutavat häntä avuksi. Hänkö viivyttäisi apuaan? Minä sanon teille: hän hankkii heille oikeuden viipymättä. Mutta kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskoa maan päältä?”

    (Tuossa taas tuo ikävä kysymys / ennustus lopussa. :/)

    TykkääTykkää

    18/08/2018 klo 22:51 Vastaus

    1. Korjaus: Sodoman tapauksessa oli kysymys Abrahamista, ei Mooseksesta.

       TykkääTykkää

       18/08/2018 klo 23:33 Vastaus

45. Ajattelin, että en raski yrittää oikoa Jupea, koska tykkään niin tuosta nuoresta miehestä. Hän on tutkinut raamatun kirjoituksia paljon. Mutta näyttää, että apokryfiset kirjoitukset ovat sekoittaneet jossain määrin Jupen ajatuksia. Henokin kirja on nimitys, Nooan esi-isän, nimiin laitetulle Vanhan testamentin apokryfisiin kirjoihin kuuluvalle kirjoitukselle.

    On hyvä tuntea myös näitä juutalaisten, sanoisinko runollisia teoksia ja kyllä alkukirkon aikaiset kristityt myös tunsivat näitä kirjoituksia. Mielestäni Taavetti on oikeassa siinä, että hän tukeutuu kanonisoituun raamattuun.

    Jos olisi niin, ettei Abraham olisi ymmärtänyt Jumalan lunastustyötä, olisi sen Jeesus meille ilmoittanut. Jeesus kuitenkin sanoo:
    ”Mutta ylösnousemuksesta puheen ollen — ettekö ole lukeneet, mitä Jumala on teille sanonut:
    ’Minä olen Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala’? Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien.”
    Kun väkijoukko kuuli tämän, se oli ihmeissään hänen opetuksestaan.” (Matt.22:31-33)

    Se miten paljon vanhantestamentin uskovat ymmärsivät ennustuksesta, tulevasta Messiaasta, se taitaa jäädä meille hämärän peittoon. Mielestäni on uskottava siihen, että Jumala on ilmoittanut selkeästi tahtonsa niin meille, kuin entisajan uskoville. Se etteivät nytkään ihmiset kaikki usko, se oli totta myös vanhantestamentin aikana.

    Niin kuin ennen, niin tapahtuu nytkin! Ihmiset mutkistavat uskon niin, etteivät nekään tahdo löytää oikeaa uskoa, jotka sitä hakevat. Jeesus sanoo tästä.
    ”Voi teitä, lainopettajat! Te olette vieneet tiedon avaimen. Itse te ette ole menneet sisälle, ja niitäkin, jotka ovat halunneet mennä, te olette estäneet.” (Luuk.11:52)

    Jumala on ilmoittanut entisaikojen ihmisille itsensä selkeästi. (myös Jeesuksesta) Jeesus itse sanoo, että Jumala on lähettänyt Israelin kansalle profeettoja saarnaamaan – kertomaan selkein sanoin Jumalan Pojan tulevasta lunastustyöstä:
    ”Voi teitä! Te rakennatte muistomerkkejä profeettojen haudoille, mutta ketkä heidät tappoivat? Teidän isänne.” (Luuk.11:47)

    Raamatun kirjoitukset varoittavat meitä, ettemme olisi yhtä epäuskoisia kuin nuo vanhanliiton ihmiset, joille Jumala vihastui, heidän epäuskonsa tähden:
    ”Olkaamme siis varuillamme. Jumalan lupaus, että pääsemme hänen lepopaikkaansa, on vielä täyttymättä, eikä yksikään teistä saa jäädä taipaleelle.
    Mehän olemme kuulleet hyvän sanoman aivan niin kuin nuo entisajan ihmiset. Heille ei kuitenkaan ollut mitään hyötyä sanasta, jonka he kuulivat, koska he eivät sitä uskoneet eikä se näin sulautunut heihin.
    Sen sijaan me, jotka uskoimme, pääsemme perille luvattuun levon maahan. Jumala on siis sanonut: — Ja niin minä vihassani vannoin: ”Ikinä he eivät pääse minun lepopaikkaani.” Näin hän sanoi, vaikka hänen työnsä ovat olleet valmiina maailman luomisesta asti.” (Heb.4:1-3)

    TykkääTykkää

    19/08/2018 klo 08:01 Vastaus

    1. Ei Heino apokryfit ole sekoittaneet minun ajatuksia, vaan olin jopa eri mieltä apokryfin kanssa ylempänä, kun sanoin, ettei taatusti VT:n uskovilla ollut käsitystä Jumalan Sanan persoonasta ja kuitenkin yhdessä noista lainaamistani apokryfeistä aika selvästi ilmaistaan Messiaan jumaluus. Ihmettelen itse kyllä, jos noin selvästi on juutalaisille ilmoitettu Messias, että Hän tulee kärsimään ja että Hän on Jumala itse, niin mikseivät he sitten uskoneet Kristusta, vaan tahtoivat kivittää Hänet, kun Hän sanoi olevansa Jumala. Eivät myöskään siksi uskoneet, että Hän oli heikko, vaikka sekin käy ilmi tuosta Aabrahamin ilmestyksestä selvästi.

       Mitä taas tulee Aabrahamin ilmestykseen, se on juutalaista perintöä, eikä mielestäni ole ristiriidassa Raamatun kanssa, vaan pikemminkin täydentää sitä erittäin hyvin, muunmuassa Aabrahamin isän, Messiasennustuksen ja monen muunkin asian osalta.

       Vielä tuli mieleeni, että ellen väärin muista, niin Eenokin kirja hyvin pitkään kuului juutalaisen Raamatun kaanoniin, mutta se poistettiin myöhemmin. Jos joku tietää tästä paremmin, niin korjatkaa, mutta tällainen ymmärrys minulla oli. Oliko lie joku juutalainen Martti Luther, joka päätti, ettei Eenokin kirja olekkaan aito? 😉

       Mielestäni myös tämä Qumranin löydöksistä, jotka ovat juutalaista alkuperää ja vanhoja kuin mitkäkin, on mielenkiintoinen juutalainen teksti. Kertoo mm. Nooasta:
       http://www.apokryfikirjat.com/apogen.htm

       Se on toki sanottava, että apokryfeja, jotka ovat epämääräisiä alkuperältään, kannattaa aina lukea varauksella, suurinosahan niistä on ihan satuja. Gnostilaisten ja muiden harhaoppisten kirjoituksia. Mutta mielestäni juutalaisten kirjoituksista voi saada lisää tarkennusta esim Raamatun kertomuksiin.

       TykkääTykkää

       19/08/2018 klo 09:07 Vastaus

    2. Heinolle vielä:

       Kyllä minä muistun tuon Heprealaiskirjeen kohdan samoin kuin Pietarin sanat:

       ”Sitä pelastusta ovat etsineet ja tutkineet profeetat, jotka ovat ennustaneet teidän osaksenne tulevasta armosta, ovat tutkineet, mihin tai millaiseen aikaan heissä oleva Kristuksen Henki viittasi, edeltäpäin todistaessaan Kristusta kohtaavista kärsimyksistä ja niiden jälkeen tulevasta kunniasta. Ja heille, koska he eivät palvelleet itseänsä, vaan teitä, ilmoitettiin se, mikä nyt on teille julistettu niiden kautta, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat teille evankeliumia julistaneet; ja siihen enkelitkin halajavat katsahtaa.” (1. Piet. 1:10‭-‬12)

       Minun pointtini on samoin kuin Pietarikin sanoi, että Kristusta ei ilmoitettu koko täyteydessään vanhassa liitossa vaikka Hänestä annettiinkin lupauksia.

       TykkääTykkää

       19/08/2018 klo 09:36 Vastaus

       1. ”Minun pointtini on samoin kuin Pietarikin sanoi, että Kristusta ei ilmoitettu koko täyteydessään vanhassa liitossa vaikka Hänestä annettiinkin lupauksia.”

          Tuossa viittasin siis tähän Pietarin sanomiseen:

          ”…hänen, joka tosin oli edeltätiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten, jotka hänen kauttansa uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että teidän uskonne on myös toivo Jumalaan.” (1. Piet. 1:20‭-‬21)

          Lisäksi niinkuin aiemmin sanoin, VT ei anna missään ymmärtää, että on selvä evankeliumi ilmoitettu. Lueppa vaikka Mooseksen kirjat läpi 😉

          TykkääTykkää

          19/08/2018 klo 09:41

       2. Jupe: “Minun pointtini on samoin kuin Pietarikin sanoi, että Kristusta ei ilmoitettu koko täyteydessään vanhassa liitossa vaikka Hänestä annettiinkin lupauksia.”

          Me kristityt luemme tietysti Vanhaa Testamenttia Kristus-silmälasien läpi, ikäänkuin jälkiviisaana ja näemme sitä kautta “punaisen langan” eli Jumalan pelastussuunnitelman Kristuksessa, joka läpäisee koko Pyhän Raamatun. Kyseinen idea ikäänkuin avautuu ihmiskunnan historiassa ja Vanhassa testamentissa asteittain, lupausten, Messias-profetioiden ja vertauskuvien kautta kohti toteutunutta täyteyttä. Tätä täyteyttä Paavali kuvaakin efesolaiskirjeen 3. luvussa:“18) Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden, 19) ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät.”

          Juutalaiset odottivat Messiasta ja odottavat käsittääkseni vieläkin, jos eivät usko Jeesusta messiaaksi.

          Voidaanhan sitä ehkä ajatella, että jopa muinaissuomalaisten karhunpalvonta oli esikuvallinen ilmoitus Jumalan pojasta, joka verellään lunastaa ja pelastaa ihmiskunnan synneistään. Karhu. tuo pyhä eläin, oli siis muinaissuomalaisten uskon mukaan laskeutunut alas Karhun tähtikuviosta maan päälle jumalhahmona. “Hänen” lihansa syöminen ja verensä juominen vahvisti osallisuutta hänen olemukseensa, kuin myös piti yhteisön konkreettisesti hengissä. Karhun kallon nostaminen suuren männyn oksaan palautti hänet takaisin tähtikuvioon. Tästä aiheesta joku uskontotieteilijä voisi enemmän tietää.

          Paavali rakensi siis kristinuskon apologian juutalaisuuden päälle, joka Jeesus-liike siis alkoi juutalaisena “reformaatio” -liikkeenä ja liukui vähitellen irti juutalaisuudesta. Kaikki reformatiiviset innovaatiot oli kuitenkin oikeutettava raamatuntulkinnan avulla, joten kristityt perustelivat Tooran vapaammalla tulkinnalla olevansa Jumalan varsinaisen suunnitelman, laista vapaita “tosi-Israelin” edustajia. Esimerkiksi ympärileikkaus Liiton merkkinä ja puhtaussäännösten ytimenä, muuttui “sydämen ympärileikkaukseksi” eli puhdassydämisyydeksi. Lain noudattaminen menikin siis abstraktille “metatasolle” saakka, eli varsinaisten nähtävien tekojen taustalla oleviin ideoihin, merkityksiin ja vaikuttimiin. Myös juutalais-etninen Valitun kansan raja murtui, kun Jumala ilmoittikin itsensä Kristuksessa kaikille kansoille.

          Paavalin ymmärrys Kristuksesta on huikean “korkeaenerginen”: (Ef.1:7-10) “7) Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto. Näin Jumala on antanut armonsa rikkauden 8) tulla runsaana osaksemme ja suonut meille kaikkea viisautta ja ymmärrystä. 9) Hän on ilmaissut meille tahtonsa salaisuuden, sen Kristusta koskevan suunnitelman, jonka hän oli nähnyt hyväksi tehdä 10) ja joka oli määräajan tullessa toteutuva: hän oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaiken, mitä on taivaassa ja maan päällä.”
          Itse olen mietiskellyt erityisesti tuota viimeistä kohtaa :”hän oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaiken, mitä on taivaassa ja maan päällä.” Onko kyseessä jo tapahtunut asia, vai jatkuvasti tapahtumassa oleva?

          TykkääTykkää

          19/08/2018 klo 14:47

46. Jupe: ”Lisäksi niinkuin aiemmin sanoin, VT ei anna missään ymmärtää, että on selvä evankeliumi ilmoitettu. Lueppa vaikka Mooseksen kirjat läpi.”
    Voi Jupe! Olen lukenut ties miten monet kerrat koko raamatun läpi, minä olen jo niin vanha! Sinä kiemurtelet kuin kala joka on nostettu kuivalle maalle. Tiedän, että sinä pidät uskomuksesi ja tämän takia en yritä päätäsi kääntää.

    Tuo Pietarin kirje ilmoittaa meille, että vanhanliiton uskovien täytyi lujemmin uskoa, kuin meidän jotka uskomme täyttyneeseen lupaukseen. Raamattu todistaa heistä:
    ”Uskovina nämä kaikki kuolivat. Sitä, mikä heille oli luvattu, he eivät saaneet; he olivat vain etäältä nähneet sen ja tervehtineet sitä iloiten, tunnustaen olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä.” (Heb.11:13)

    Vanhanliiton uskoville Jumala näytti oikein kädestä pitäen, miten Jumala on uhraava poikansa kuin karitsan:
    ”Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen.
    Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, ei hänkään suutansa avannut.” (Jes.53:6,7)

    Tästä Jumalan karitsasta profeetat saarnasivat ja olisivat halunneet nähdä tämän Jumalan lupauksen täyttyneenä. Jeesus itse tämän meille sanoo:
    ”Totisesti: monet profeetat ja vanhurskaat ovat halunneet nähdä mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet.” (Matt.13:17)

    Jumala kyllä on ilmoittanut tahtonsa ja nytkin ilmoittaa, mutta kuka käsittää – ymmärtää, se on Jumalasta. Minäpä kerron tapauksen, miten selkeäkin raamatun paikka voi olla teologisen koulutuksen saaneelle piilossa:
    Olin lomareissulla, menin kirkkoon. Kirkossa saarnasi hyvin tomera naiskirkkoherra. Teksti oli tuosta Matteuksen evankeliumista, tuossa viidennessä luvussa ovat sanat:
    ”Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa.” (Matt.5:13)

    Kirkkoherra oli käsittänyt, niin kuin moni saarnamieskin käsittää tänä päivänä suolan tarkoittavan ruoan maustetta, joka on ihan totta, sitähän suola on. Niinpä pappi kertoi, miten hän oli saanut kerättyä monta korillista sieniä. Hän tietenkin suolasi sienet ja hyvältä maistuivat, mutta sitten hän myöhemmin otti sieniä ja virutti niitä niin, että suolaus laimeni, eipä maistuneet enää sienet.

    Näistä sienistä hän johdatti puheen saarnoihin, että saarnan pitää sisältää sopivasti lakia ja näin se säilyttää suolapitoisuutensa.
    Jos tätä Jeesuksen puhetta tutkii tarkasti, niin selviää helposti, minkälaisesta suolasta Jeesus opettaa: ”Te olette maan suola.” Eli jos saarnamies elää Jumalan sanan vastaisesti, ei kukaan viitsi semmoista saarnaa kuunnella, niin, ei se kelpaa sioillekaan! Ihan totta Jeesus puhui!

    TykkääTykkää

    19/08/2018 klo 11:11 Vastaus

    1. Heinolle:

       ”Sinä kiemurtelet kuin kala joka on nostettu kuivalle maalle.”

       Hahah hyvin sanottu, vaikkei sinänsä pidä edes paikkaansa 😀

       Nämä lainaamasi Raamatunkohdat sensijaan tiivistävät hyvin sen mitä kokoajan olen yrittänyt sanoa:

       ”Totisesti: monet profeetat ja vanhurskaat ovat halunneet nähdä mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet.” (Matt.13:17)

       ”Uskovina nämä kaikki kuolivat. Sitä, mikä heille oli luvattu, he eivät saaneet; he olivat vain etäältä nähneet sen ja tervehtineet sitä iloiten, tunnustaen olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä.” (Heb.11:13)

       Eli sen, että vanhan liiton uskoville ei ollut vielä ilmoitettu Kristusta koko täyteydessään.

       TykkääTykkää

       19/08/2018 klo 18:39 Vastaus

       1. Hienosti menee Jupe! Et yhtään ymmärrä mitä sanot, tai kirjoitat! Olisipa minulla tuommoinen poika joka haluaisi keskustella kanssani uskosta / raamatun kirjoituksista ja vielä sekin kun et minuun suutu yhtään!

          Kysyn nyt sinulta, kun Jeesus toteaa:
          ”Totisesti: monet profeetat ja vanhurskaat ovat halunneet nähdä mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet.” (Matt.13:17)

          Siis se kysymykseni on tämä; miten joku voi pyytää semmoista, josta ei ole tietoinen?
          Sinä Jupe olet ihan varmasti väärässä, mutta ei sinun tarvitse ollenkaan olla pahoillaan tästä, ehkäpä Jumala näin opettaa ja haluaa rakastaa sinua niin, että et lähdekään mihinkään harhailemaan.

          Jos minä sinusta tykkään, niin Jumala rakastaa sinua ihan varmasti ja haluaa avata ymmärryksesi ymmärtämään pyhiä kirjoituksia. Ollaan yhdessä nöyriä Sanan edessä, vain Jumala voi ymmärryksemme avata ymmärtämään. Eikö ole meillä hyvä Jumala, kun me tulemme autuaaksi vain uskon kautta, tulemme, vaikka vain laidasta ymmärrämme uskoa.

          TykkääTykkää

          19/08/2018 klo 19:33

       2. ”Siis se kysymykseni on tämä; miten joku voi pyytää semmoista, josta ei ole tietoinen?”

          En kieltänyt, etteikö Israelin kansalle ollut ilmoitettu Messiaan, Vapahtajan tulemusta, mutta siitä olen kyllä selkeästi eri mieltä kanssasi, minkä verran Israel tiesi tästä Messiaasta. Se oli Heino lupaus, ei vielä lupauksen täyttymys. Meille lupaus on täyttynyt ja Jumala itse tullut lihaksi, niinkuin Jesaja ennusti:

          ”Sentähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.” (Jes. 7:14, Immanuel on käännettynä Jumala meidän kanssamme/keskellämme. Nimi on samalla tavalla enemmän nimitys, kuin enkelin Marialle antama nimi ”armoitettu”)

          Jos nämä asiat olisivat olleet selviä, Jeesus olisi otettu riemulla vastaan, kolminaisuusoppia ja Kristuksen kaksiluonto-oppia olisi opetettu jo ainakin tuhat vuotta ennen Kristuksen syntymää, mutta näin ei selvästikkään ollut.

          Minä uskon Jumalan lupaukseen pelastuksesta Kristuksessa, mutta minä en vielä tarkalleenottaen tiedä, millaista taivaassa tulee olemaan. Sen tiedän, että Jumalan kohtaaminen on ollut parasta mitä minulle on tapahtunut ja jos taivaassa on sellaista, niin sinne kyllä haluan. Yhtälailla Israel uskoi lupaukseen Messiaasta, mutta ei heillä ollut yksityiskohtia juurikaan selvillä, joitain ennustuksia, jotka hämärästi avasivat sitä, mitä oli tulossa.

          TykkääTykkää

          19/08/2018 klo 20:23

47. Meiltä ja muualta: Tänään yleradion Horisontti -lähetyksessä toimittajat onnistuivat luistattamaan tulevaa piispaa Jukka Keskitaloa pride-kulkueilla ym. – Hyvä Jukka Keskitalo pidä kurssisi, please, älä pyri lipilaarin median mielisuosioon! – Onkohan joku teistä huomannut piispojemme uskaltautuneen mukaan abortti-keskusteluun puolustamaan pienten ihmisten oikeutta elämään?

    Yle-uutisen mukaan: ”Weekend-festivaalia ilmaiseksi seuraamaan pyrkinyt ja festivaalin liepeillä pyörinyt yleisö juopotteli ja teki tarpeitaan Hietaniemen hautausmalla sankarihautojen tuntumassa perjantain ja lauantain välisenä yönä. Hautausmaan ylipuutarhuri Ari Pipatti kertoo, että festivaalin järjestysmiehet eivät pystyneet hallitsemaan tilannetta, vaan sitä rauhoittamaan tarvittiin ratsupoliisin apua…” Esiintymässä oli ”amerikkalainen räppäri Daniel “6ix9ine” Hernandez, joka on hiljattain herättänyt paljon kohua rikostaustallaan. Muusikko pidätettiin tämän vuoden heinäkuussa syytettynä 16-vuotiaan kuristamisesta ja on tunnustanut käyttäneensä lasta pornografisessa esityksessä vuonna 2015…” – Että sellaisia idoleita järjestetään nuorisotapahtumaan eikä perään ”koirat hauku”. Eilisen perjantai-iltapäivän ylenykkösen lähetyksessä mukana olleista osa kommentoi kovin positiiviseen sävyyn, koska taide ja teot kuulemma pitää osata erottaa… !?! – Ei ole keisarilla vaatteita!

    Ulkoministeriön neuvonantajan Olli Ruohomäen mukaan koko Afganistan on hengenvaarallista aluetta – mutta se ei estä Suomen hallitusta poliittisesti ohjaamaan Migriä palauttamaan turvapaikanhakijoita kuolemaan… !

    Mahtoi olla uutinen Floridasta, jossa vesi oli muuttunut ”vereksi” kuin aikoinaan Egyptin Niili. Kummassakin taustalla lienee olleet leväkukinnot, mutta ei se pienennä Egyptin vitsauksen -ihmeluonnetta, Jumala Kaikkivaltias pystyy hallitsemaan yhtälöitä, joissa on ääretön määrä muuttujia. Egyptin vitsaukset voivat liittyä Santorinin eli Theran saaren tulivuorenpurkaukseen:

    ”Herra kulki päiväsaikaan pilvipatsaassa heidän edellään näyttäen heille tietä ja yöllä tulipatsaassa valaisten heidän tietään, niin että he saattoivat kulkea sekä päivällä että yöllä.” (2. Moos. 13:21)

    Pauli -khra puhui maanantaina koululaisjumalanpalveluksessa Jumalan teoista aiheenaan Daavid ja Goljat. Oppilaat kuuntelivat tolokusti…

    TykkääTykkää

    19/08/2018 klo 13:23 Vastaus

48. Mutta yritänpä lähemmäs blogitekstin teemaan. – Ja tosi hyviä kommentteja olette edellä kirjoittaneet minunkin mielestäni…!

    Ehdotin jo edellisen blogin kommenteissa, että SRK:n kannattaisi julkaista Raamattu (1992 käännös) äänikirjana, mukaan lukien myös VT:n apokryfikirjat (kirkkomme uuden käännöksen mukaan).

    Eräs opiskelukaverimme aikoi opetella koko Raamatun ulkoa. Emme pitäneet sitä ihan mahdottomana hänelle, sillä hän oli suorastaan muistihirviö 🙂 Seurasin joskus matemattisesta taulukkokirjasta kun hän luetteli ulkoa 200-300 piin desimaalia (pii =ympyrän kehän ja halkaisijan suhde, joka on päättymätön ja jaksoton desimaaliluku), parhaimmillaan hän hiukan treenattuaan pystyi luettelemaan niitä tuhatkunta. Suosittelimme hänelle teologian opintoja 🙂 ja hän onkin toiminut pappina kirkossamme jo vuosikymmeniä…

    Mutta oli sellainenkin uskonystävä, joka kertoi käyttäneensä Gideon -järjestön jakaman pienen Raamatun lehtiä sätkäpaperiksi uskottomien kavereiden hämmästykseksi !? Voi kauheaa.

    Parhaimmat kiitokset Jupe raamatullisista syvyysluotauksistasi – olet todella lukenut Raamattusi ja liikkunut syvissä vesissä! – Seuraa tähteäsi ja Jumalan ääntä sydämessäsi kuin aikoinaan Abram, – Herran haltuun!

    Vaikuttavia kohtia oli noissa vinkkaamissasi apokryfeissä, joita voi tietysti käyttää silloin kun ne eivät ole ristiriidassa varsinaisen Raamatun kanssa. Ja aivan ilmeisesti myös Herramme käytti.

    Vanhan testamentin alkukertomusten suhteen on syytä tosiaan muistaa, että ne eivät ole varsinaisesti historiallisia, tai että ne sisältävät historiallista ainesta vaihtelavasti, – mutta tästä huolimatta ne sisältävät luovuttamatonta Jumalan ilmoitusta eli viestiä ihmiskunnalle!

    Ylipitkät iät ovat siellä jonkinlaisina viittauksina, että kysymyksessä on valtavan pitkät ajanjaksot, joista ei tradition toistajilla eikä kirjallisten tekstien toimittajilla ollut tietoa, mutta ehkä jonkinlaista aavistusta kuitenkin.

    Abrahamilla oli ehkä aluksi vain rinnassaan tuo epämääräinen Jumalan kutsu. Tuolla samalla vuosituhannella oli monia muitakin, joihin yksi ainoa kaikkeuden Voima ja Valtias otti yhteyttä; Salemin kuningas Melkisedek, Midianin pappi Jetro, ehkä egyptiläinen Ekhnaton…Toisaalla aurinko voitiin käsittää hänen symbolikseen ja toisaalla Abrahamin, Isakin ja Jaakobin heimojumala Jahve ”Minä olen” osoittautuu samaksi koko maailman Luojaksi ja Valtiaaksi !

    Vain osa ihmiskunnasta on kuullut evankeliumia Kristuksesta kuoleman ja pahan vallan voittajasta, ja olen samaa mieltä, että oikeudenmukaisella Jumalalla on pelastussuunnitelma myös niille Adamin lapsille, joilla ei satojen tuhansien vuosien aikana sellaista mahdollisuutta ollut. – Ja vielä on huomioitava, että monesti kristityiksi itseään nimittävät ovat käyttäytyneet kuin raakalaiset ja ihmishirviöt tahraten täysin julistamansa Kristuksen evankeliumin sanoman. Luonnontilassaan ihmiset saattoivat elää lähempänä Jumalaa ja Luojaansa kuin kristinuskoon väkivalloin pakoitettuna.

    UT:n sukuluetteloiden mukaan Adamista Kristukseen on vain 60 sukupolvea, eikä Kristuksesta meihin olisi kai mennyt ainakaan enempää… Monet VT:n kohdat puhuvat kuitenkin ihmiskunnan tuhansista sukupolvista:

    ”Tuhansien sukupolvien ajan hän on uskollinen niille, jotka rakastavat häntä ja pitävät hänen käskynsä,” (5. Moos. 7:9)

    ”Hän muistaa aina liittonsa, tuhansille sukupolville antamansa lupauksen,” (Ps. 105:8)

    ”Muistakaa aina hänen liittonsa, tuhansille sukupolville annettu lupaus,” (1. Aik. 16:15)

    Ja kun jo 1000 sukupolvea on 30 000 vuotta, jos määrittelemme sukupolven pituudeksi 30v, ja peräti 60 000 vuotta, jos laskisimme sukupolven pituuden tuon sukuluettelon (Matt. 1) mukaan…

    TykkääTykkää

    19/08/2018 klo 14:38 Vastaus

49. Tällainen video juutalaisesta arvostetusta rabbista tuli eteen tuossa eräänä kauniina päivänä, jossa tämä rabbi oli vuosi ennen kuolemaansa sanonut kohdanneensa Messiaan. Hän jätti kirjeen, johon hän oli kirjoittanut Messiaan nimen ja hän sanoi, että kirjeen saa avata vuoden päästä hänen kuolemastaan. Kirjeen sisältö oli yllättävä:

    Tämä siksi, että tämä osittain liittyy tuohon keskusteluun siitä, voiko Jumala ilmaista itsensä jollekkin, joka vilpittömästi pyrkii Häntä seuraamaan. En itse tiedä oikein, mitä ajatella tuosta, mutta toivon, että rabbi todella kohtasi Kristuksen.

    TykkääTykkää

    19/08/2018 klo 20:41 Vastaus

    1. Tosin ihmettelen kyllä, ettei hän ottanut ristiään ja kertonut heti kaikille. Mielenkiintoinen juttu silti.

       TykkääTykkää

       19/08/2018 klo 20:49 Vastaus

50. Kävimme tiukan keskustelun Jupen kanssa vanhantestamentin aikaisten uskovien tietämyksestä. Me kumpikin pysyimme vakaasti omassa kannassamme, vaikka emme edes tiedä kumpainenkaan kuinka pitkä ajanjakso tuo vanhantestamentinaika on ollut. Monet tuon ajan tietämyksestä ovat aikamme ihmisille hämärän peitossa. Minä tiedän vain sen, mitä olen raamatusta lukenut ja kirkkojen historiasta.

    Olisin jo luovuttanut ja antanut Jupen rauhassa tuudittautua omiin uskomuksiinsa, mutta kun hän kirjoittaa näin: ”Jos nämä asiat olisivat olleet selviä, Jeesus olisi otettu riemulla vastaan, kolminaisuusoppia ja Kristuksen kaksiluonto-oppia olisi opetettu jo ainakin tuhat vuotta ennen Kristuksen syntymää, mutta näin ei selvästikkään ollut.”

    Tämmöinen väittämä on ihan outo, eli uskomus, että kun on oikeaa tietoa, niin uskoa syntyy. Tänä päivänä on tietoa paljon ja netin ansiosta kaikkien saatavilla. Syntyykö uskoa tiedon ansiosta? Eipä taida syntyä, vaan ihmiset keksivät omia uskomuksiaan ja niitä noudattavat. Jos he uskovat Jeesukseen Vapahtajana, he lisäävät omia oivalluksiaan jotka liittävät oppirakennelmiinsa, näin syntyy monimutkaisia uskomuksia joissa sitten ihmiset harhailevat.

    Meissä ihmisissä on kummaa jääräpäisyyttä, eli vaikka kuinka yrittää väärää uskomusta oikaista, sitä ei saa ihmisaivoista pois, ei vaikka tikun nenässä toisi nähtävälle ja sanoisi katso! Minäpä kerron pari esimerkkiä: Keskusteli muutamien ry:n uskovien kanssa tervehtimisestä, siis siitä uskaltaako sanoa sellaiselle ihmiselle Jumalan terve, jota ei tiedä varmasti uskovaiseksi?

    Sanoin, että tuommoista tervehtimismuotoa ei ole raamatussa, silloin kaikki kuorossa sanoivat, että varmasti on. Kerroin, että Jeesuksen aikaa Israelissa tervehdittiin sanalla; shalom joka on heprealainen sana, merkitsee suomeksi rauhaa, tai paremminkin rauhaa Jumalalta. Näin Jeesus kehotti tervehtimää: ”Ja kun tulette johonkin taloon, sanokaa ensiksi: ’Rauha tälle kodille.’
    Jos siellä on joku, joka on rauhan arvoinen, hän saa teidän toivottamanne rauhan. Ellei ole, toivotuksenne palaa teille.”

    Eipä minun todisteluni tehonnut! Samoin keskustelimme sanasta Jeesuksen nimessä ja veressä ovat syntisi anteeksi. Kun totesin, ettei tämmöistä sanamuotoa ole raamatussa, vaan tämän on Raattamaa keksinyt ja hyvä keksintö onkin. Minua ei uskottu – haettiin raamattu, yritettiin löytää, ei löytynyt. Siltikin porukka totesi, että kyllä tuo synninpäästön evankeliumi on raamatussa, puhujaveljet ovat näin sanoneet.
    Eiköhän tämä keskustelu Jupen kanssa ole tässä? Palataan tämän blokin aiheeseen.

    TykkääTykkää

    20/08/2018 klo 08:24 Vastaus

51. Juutalaisten ongelma oli, että Jeesus toi jotain uutta, ei sitä mitä oli aina uskottu. Jos Kristuksesta olisi aina uskottu, että Hän on oleva itse Jumala lihaksi tulleena, ei ihmiset olisi yrittäneet kivittää Jeesusta, kun Hän sanoi niin. Jos se oli ollut etukäteen kirkkaasti tiedossa, että Messias voi itse henkilökohtaisesti antaa anteeksi syntejä, ei kansa olisi ajatellut Jeesuksen pilkkaavan Jumalaa kun Hän antoi anteeksi syntejä. Ei siis ollut tiedossa kirkkaasti etukäteen, että Messias on Jumala itse.

    Hurskaille ihmisille Jumala oli kirkastanut jo parhaimmillaan paljonkin Kristuksesta, mutta ei edellämainitut Kristuksen ominaisuudet olleet yleisiä dogmeja juutalaisuudessa, toisin kuin ne ovat kristinuskossa. Siksi juutalaisten tilannetta ja meidän tilannettamme ei voi edes verrata.

    Ei juutalaiset hylänneet Jeesusta ainoastaan siksi että tämä sanoi heidän olevan syntisiä, vaan siksi että Jeesus opetti jotain, mikä oli ennenkuulumatonta.

    TykkääTykkää

    20/08/2018 klo 10:58 Vastaus

    1. Sinä Jupe se vasta kovapäinen kaveri olet! Laitat Jumalankin ”aisoihin”! Sanot: ”Hurskaille ihmisille Jumala oli kirkastanut jo parhaimmillaan paljonkin Kristuksesta, mutta ei edellämainitut Kristuksen ominaisuudet olleet yleisiä dogmeja juutalaisuudessa, toisin kuin ne ovat kristinuskossa. Siksi juutalaisten tilannetta ja meidän tilannettamme ei voi edes verrata.”

       Etkö sinä mitenkään voi käsittää, että niissä ihmisissä ei Pyhä Henki vaikuta, joka eivät usko? Jumala on puhunut ihmisille vanhantestamentin aikana, mutta myös meidän uudentestamentin aikaisille uskoville Pyhän Hengen kautta. Jeesus sanoo:
       ”Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva.
       Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta.
       Kaikki, mikä on Isän, on myös minun. Siksi sanoin, että hän saa minulta sen, minkä hän teille ilmoittaa.” (Joh.16:13 – 15)

       Simeon oli vanhantestamentinaikainen uskova, kuitenkaan hän ei ollut pimennossa, vaan eli Jumalan valaisemana uskovana:
       ”Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään.
       Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun.
       Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä,
       hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi:
       Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut.
       Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi,
       jonka olet kaikille kansoille valmistanut:
       valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.” (Luuk.2:25-32)

       TykkääTykkää

       20/08/2018 klo 11:40 Vastaus

       1. Kiitos Heino näistä kommenteista, vastaa aamenta kaikki! 🙂
          Jupe on niin nopea tuottamaan tekstiä ja on paljon tutkinut Raamattuaan ja oheislukemistoa että alkaa ihan hengästyttää (tämä siis Jupe positiivisena kommenttina :). Itselläni vastaaminen on hidasta ja monia muita velvoitteita niin en ehdi niin hyvin jatkaa keskustelua.

          Kyllä VT:n aikana jo uskottiin lunastajaan, ja kuva lunastajasta ja uhrikaritsasta oli kirkas, niin kirkas että se valaisi maailman. Ja vaikka meillä on tälläkin hetkellä kirkas kuva Kristuksesta, niin silti on niin paljon epäuskoa. Tieto Kristuksesta ei tuo uskoa jos ei Pyhä Henki sitä kirkasta.

          Itämaan tietäjät menivät Herodeksen palatsiin etsimään messiasta. Mitä sanoivat kirjanoppineet, Raamattunsa ulkoa osaavat ihmiset? Sanoivat että kirjoitusten mukaan Messias syntyy Betlehemiin! Ja sinnehän tietäjät Itäisiltä mailta menivät. Vaikka Kristus itse kirjanoppineille puhui, he eivät oppineisuudessaan uskoneet.
          Siitä olen Jupen kanssa samaa mieltä että Abraham ei välttämättä ymmärtänyt että Voideltu syntyy Betlehemiin Marian kautta yms ”faktatietoa”. Mutta siitä kuvan kirkkaudesta olen sitä mieltä että kuva oli riittävän kirkas. Jeesus itse sanoi, heillä on Mooses ja profeetat, kuulkoot heitä. Viitaten sen ajan ”Raamattuun” eli Mooseksen lakiin ja profeetallisiin kirjoihin”. Raamatun kaanon on syntynyt perimätiedon pohjalta pitkien aikojen kuluessa, eräs nykytutkimus sanoo että ensimmäinen luomiskertomus on Kaanoniin lisätty niinkin myöhään kuin 400 ekr, toinen luomiskertomus kuitenkin jo 800 ekr. Se mitä Kaanoniin on kirjoitettu, sitä ei Abraham ollut lukenut, ja silti uskoi 🙂

          TykkääTykkää

          20/08/2018 klo 18:15

       2. Ehkäpä tätä aihetta on nyt jankattu riittävästi. Viimeiset sanat tähän ketjuun, miten VT:ssä uskottiin ja miten paljon juutalaiset ymmärsivät. Luulen, että puhumme myös toistemme ohitse aika paljon tässä, siksi en viitsi jatkaa tätä keskustelua. Uskon, että jos joku lukee tämän alusta loppuun tarkasti, niin voi tehdä tarvittavat johtopäätökset siitä, mikä on tässä asiassa totuus.

          ”Etkö sinä mitenkään voi käsittää, että niissä ihmisissä ei Pyhä Henki vaikuta, joka eivät usko?”

          En ole koskaan väittänyt, että Pyhä Henki vaikuttaisi sellaisissa ihmisissä, jotka eivät usko. Vaikka kyllä Jumala käyttää myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät usko, siitä Raamattu kertoo aivan alusta loppuun asti jatkuvasti. Ja itseasiassa monellakin tapaa Pyhä Henki voi vaikuttaa myös niissä, jotka eivät usko. Ei sillä ole kuitenkaan tämän asian kanssa mitään tekemistä, vaikuttaako Pyhä Henki vaiko ei niissä jotka eivät usko, mitä juutalaisille oli ilmoitettu Messiaasta ja mitä ei. Jeesus itse todistaa, ettei heille oltu ilmoitettu niin paljon kuin uuden liiton uskoville, se on päivänselvä asia. Näin todistavat myös apostolit.

          Ja Taavetille: En ole koskaan sanonut, ettei VT:ssä olisi ymmärretty riittävän kirkkaasti. Mutta hämärästi verrattuna siihen ilmoitukseen joka meillä on, juuri niinkuin Jeesuskin sanoi: ”Totisesti: monet profeetat ja vanhurskaat ovat halunneet nähdä mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet.” (Matt.13:17).

          Yksi henkilö kuitenkin oli vanhassa testamentissa (Johannes kastaja oli vanhan liiton profeetta, vaikka onkin uudessa testamentissa, koska niinkuin Mooseksen laki ja Heprealaiskirje todistavat, jokainen liitto on vihittävä voimaan verellä, eikä ilman verenvuodatusta ole syntien anteeksiantamusta, ja Johannes kuoli ennen Kristuksen kuolemaa, uskoen lupaukseen Kristuksen uhrikuolemasta), jolle tämä ilmoitettiin kirkkaasti, koska hän oli Jeesuksen tien raivaaja, nimittäin Johannes. Ja Johanneksen saarna on myös meille tänään sitä parasta saarnaa, mitä voi olla:

          ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:29)

          TykkääTykkää

          20/08/2018 klo 19:36

       3. Nyt vasta tulin pohtineeksi tätä tarkemmin, niin kommentoin nyt vielä tätä, tämä jää nyt varmasti viimeiseksi, vaikka huomaisinkin vielä jotain.

          ”Tämmöinen väittämä on ihan outo, eli uskomus, että kun on oikeaa tietoa, niin uskoa syntyy. Tänä päivänä on tietoa paljon ja netin ansiosta kaikkien saatavilla. Syntyykö uskoa tiedon ansiosta? Eipä taida syntyä, vaan ihmiset keksivät omia uskomuksiaan ja niitä noudattavat. Jos he uskovat Jeesukseen Vapahtajana, he lisäävät omia oivalluksiaan jotka liittävät oppirakennelmiinsa, näin syntyy monimutkaisia uskomuksia joissa sitten ihmiset harhailevat.”

          En ole puhunut elävästä uskosta jatkuvasti, vaan nimenomaan tiedosta. Jos Kristuksesta olisi tiedetty etukäteen kaikki, niin Kristus olisi tullut ja mennyt ja ollut osa juutalaisuutta luontevasti sekä ennen että jälkeen. Ei tässä ole kysymys elävästä uskosta, vaan juutalaisuudesta ja juutalaisuuden opista. Eiväthän kaikki juutalaisetkaan uskoneet vanhassa testamentissakaan vaikka olivat Herran kansaa. Silti heillä oli Jumalan ilmoitus ja he kulkivat Jumalan joukon mukana ja pitäytyivät juutalaiseen oppiin. Eivät kaikki evankelisluterilaisetkaan ole elävässä uskossa, vaikka hiellä on kirkko ja Raamattu ja Jumalan ilmoitusta enemmän kuin koskaan. Minun pointtini kuitenkin on, että uudessa liitossa meillä on enemmän ymmärrystä kuin vanhassa, siitä asiasta ei tarvitse edes keskustella, enkä aio siitä asiasta enempää keskustellakkaan tässä ketjussa, koska se asia on niin päivänselvä.

          Se, miten elävä usko syntyy ja milloin ja onko siihen ollut riittävästä ilmoitusta ennen tai jälkeen Kristuksen, on aivan toinen asia. En ole koskaan sanonut, ettei VT:n aikana ole ollut riittävästi ilmoitusta Jumalasta, että olisi voinut pelastua, vaan päinvastoin. Samoin on Jumala antanut lupauksia, joita uskoa. Mutta se ei kertakaikkiaan pidä paikkaansa, että vanhassa testamentissa olisi ollut ”kirkasta evankeliumia”. En ainakaan itse tunne yhtään sellaista VT:n kohtaa. Lupauksia on, mutta ei ”kirkasta evankeliumia”.

          Nyt, tsemppiä pohdiskeluihin tämän kysymyksen kanssa. Minulta loppuu paukut just nyt tähän asiaan 😀

          TykkääTykkää

          20/08/2018 klo 19:48

    2. Amen. Olet aivan oikeassa Jupe – ja kiitos vielä!!

       TykkääTykkää

       21/08/2018 klo 20:14 Vastaus

52. Ihan samalla kannalla Heinon ja Taavetin kanssa minäkin. Ja samat havainnot, että eiväthän nytkään kaikki usko.

    TykkääTykkää

    20/08/2018 klo 19:20 Vastaus

    1. Kirjoitit Johanna tuolla edellä: ”Ihan omakin kokemukseni on, että puheemme Jumalasta ja ikuisuudesta on vain likiarvo todellisuudesta. Koskaan emme tavoita totuutta sellaisena kuin se kirkkaammillaan on”
       Samanlaisia kokemuksia myös minulla! Ja tässä onkin hyvä syy ihmetellä Jumalaa joka hetki! 🙂

       Rukouksesta tuli mieleen Lutherin neuvot Iso-Katekismuksessa:
       ”Kaikkien ihmisten elämässä näet pätee tämä totuus: vaikka olemmekin alkaneet uskoa, ei kukaan meistä silti pysty pitämään kymmentä käskyä täydellisesti, kun vielä Perkele, maailma ja oma lihammekin panevat kaikin voimin vastaan. Sen vuoksi onkin mitä tärkeintä, että emme päästä Jumalaa hetkeksikään rauhaan, vaan huudamme ja rukoilemme, että hän antaisi meille pysyvän ja kasvavan uskon sekä voiman täyttää kymmenen käskyä ja että hän raivaisi tieltämme kaiken, mikä on sitä estämässä. Mutta mitä meidän on rukoiltava ja miten sen on tapahduttava? Jotta sen tietäisimme, on Herramme Jeesus Kristus itse, kuten kohta näemme, opettanut meille valmiin sanamuodonkin.
       … Toinen seikka, jonka pitäisi edellistäkin enemmän opettaa ja innostaa meitä rukoilemaan, on se, että Jumala on liittänyt käskyyn myös lupauksen. Hän on luvannut, että me varmaakin varmemmin saamme sen, mitä rukoilemme. Hän sanoo psalmissa 50 näin: (Ps. 50:15) ”Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon sinut pelastaa.” Kristus taas lausuu Matteuksen evankeliumin 7. luvussa: (Matt. 7:7 – 8) ”Anokaa, niin teille annetaan… sillä jokainen anova saa.” Tämän pitäisi totta totisesti herättää ja sytyttää sydämemme niin, että käymme rukoilemaan innokkaasti ja ilomielin. Hänen sanansahan todistaa, että rukouksemme ovat hänelle sangen otollisia ja että hän varmasti kuulee ne ja suostuu niihin. ”

       Predestinaatiosta nyt kuitenkin vielä kirjoittelen omia löytöjäni, mitä olen mutustellut. Nuorena mietin miksi kaikki eivät usko, vaikka kuulisivatkin evankeliumin saarnan? Katekismuksesta löysin että ”ne jotka loppuun asti vastustaa Jumalan sanaa ja Pyhää Henkeä, joutuvat omasta syystään kadotukseen”.
       Jeesus opettaa kylväjävertauksessa: Matt. 13:19 Aina kun joku kuulee sanoman valtakunnasta eikä ymmärrä sitä, tulee Paholainen ja sieppaa pois sen, mikä hänen sydämeensä on kylvetty. Tätä tarkoittaa tien oheen kylvetty siemen. 20 Kylvö kallioiseen paikkaan kuvaa sitä, joka sanoman kuullessaan heti ottaa sen iloiten vastaan 21 mutta joka kestää vain hetken, koska häneltä puuttuvat juuret. Kun tulee ahdinko tai vaino sanan tähden, hän luopuu kohta. 22 Kylvö ohdakkeisiin tarkoittaa ihmistä, joka kuulee sanan mutta jossa sana ei tuota satoa, koska tämän maailman huolet ja rikkauden viettelys tukahduttavat sen. 23 Mutta kylvö hyvään maahan kuvaa ihmistä, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen. Nämä ihmiset tuottavat satoa: kuka sata, kuka kuusikymmentä, kuka kolmekymmentä jyvää.”

       Jumala haluaa että jokainen eläisi, vaikka samaan aikaan ”usko ei ole joka miehen (2. Tess. 3:2)”:
       Hes. 33:11Sano heille: Näin sanoo Herra Jumala: Niin totta kuin elän, en minä tahdo, että jumalaton kuolee vaan että hän kääntyy teiltään ja saa elää. Kääntykää! Kääntykää pahoilta teiltänne! Miksi te kuolisitte, israelilaiset!
       Matt. 23:37 ”Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla.
       Hoos 13:9 Omaa tuhoasi sinä valmistat, Israel, kun nouset minua, auttajaasi, vastaan!
       Ps. 109:17 Hän syyti kirouksia – saakoon itse ne päälleen! Ketään hän ei siunannut – jääköön itse siunauksetta!
       Hepr. 4:2 Mehän olemme kuulleet hyvän sanoman aivan niin kuin nuo entisajan ihmiset. Heille ei kuitenkaan ollut mitään hyötyä sanasta, jonka he kuulivat, koska he eivät sitä uskoneet eikä se näin sulautunut heihin. 3. Sen sijaan me, jotka uskoimme, pääsemme perille luvattuun levon maahan. Jumala on siis sanonut: – Ja niin minä vihassani vannoin: ”Ikinä he eivät pääse minun lepopaikkaani.”

       Saatana käy taistelua ihmissydämessä Kristusta vastaan. Käärmeen voitto ihmissydämessä ajoi koko ihmiskunnan kiroukseen ja kuolemaan. Mutta ”Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän.” Room. 5:18
       Kristuksen lunastus koskee koko ihmiskuntaa, kaikki maailman ihmiset palautettiin jo aikojen alussa takaisin Jumalan yhteyteen lupauksen sanassa. Ja tämän vuoksi Jumala valitsi Abramin, synnytti hänen kauttaan valitun kansan johon Messias oikeaan aikaan syntyisi lupausten mukaan. ”Jeesuksen valtaannousupsalmi” Ps. 2:7. ”Nyt kerron, mitä Herra on säätänyt. Hän sanoi minulle: ”Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.” Hepr. 1: 1 ”Monet kerrat ja monin tavoin Jumala muinoin puhui isillemme profeettojen suulla, 2. mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä hän myös on luonut maailmat. 3. Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva, ja hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla. Toimitettuaan puhdistuksen synneistä hän on asettunut korkeuksissa istuimelleen Majesteetin oikealle puolelle. 4. Näin hänestä on tullut enkeleitä suurempi, yhtä lailla kuin hänen saamansa nimi on enkelien nimiä ylhäisempi. 5. Ei Jumala ole yhdellekään enkelille milloinkaan sanonut: – Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. Ei myöskään näin: – Minä olen oleva hänen Isänsä, ja hän on oleva minun Poikani. 6. Kun Jumala jälleen tuo Esikoisensa maailmaan, hän sanoo: – Kaikki Jumalan enkelit kumartakoot häntä.

       Ihmisen lankeemuksen (kuunteli käärmettä, ei Jumalaa) vuoksi ihminen menetti ”alkutilansa”, jolloin ihminen ajettiin pois paratiisista. Kristuksessa (jo lupauksessa) Jumala kuitenkin lunasti koko ihmiskuntansa takaisin itselleen, kaikki maailmaan eri aikoina syntyvät ihmiset. Siksi lapsi jo äitinsä kohdussa on lunastettu ja vanhurskas. Jer. 1:5 ”Jo ennen kuin sinut äidinkohdussa muovasin, minä valitsin sinut. Jo ennen kuin sinä synnyit maailmaan, minä pyhitin sinut omakseni ja määräsin sinut kansojen profeetaksi.”
       Aadamin lankeemuksen vuoksi kannamme perisynnin vaikutusta, mutta samalla osallisuutta lunastuksesta, Jumalayhteyttä Kristuksessa. Jumala ja saatana käy kamppailua ihmisten sydämessä. Ihmisessä Pyhän Hengen kautta asuva Kristus lakkaamatta auttaa uskovaa Jumalan puoleen. Kristus on kristityn lain täydellinen täyttäjä. Kun ihminen kuitenkin kantaa perisynnin vaikutusta, pääsee saatana ihmistä kiusaamaan. Jos saatana saa voiton, ihminen kuuntelee saatanaa ja kääntyy silloin pois Jumalasta.
       Tämän perisynnin vuoksi me emme edes voi etsiä Jumalaa omasta voimasta. Jumala on valinnut meidät, kun itse emme voi valita Jumalaa. Ef. 1:4 ”Jo ennen maailman luomista hän on valinnut meidät Kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina. 5. Rakkaudessaan hän näki hyväksi jo edeltä määrätä meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen tähden.”
       Tästä Luther kirjoittaa monipolvisesti ”Sidottu ratkaisuvalta”. Ihmisen tahto on perisynnin kantajana sidottu ratkaisuvallan merkityksessä. Ihminen ei voi valita hyvän ja pahan välillä. Mutta ihminen voi tahtoa kuitenkin vapaasti ilman pakkoa. Jumala vaikuttaa ihmisessä sen, että ihminen näkee pohjattoman syntisyytensä, ja lahjoittaa ihmiselle armon, jonka syvyyttä ei voi mitata. Room. 5:20 ”Laki tuli maailmaan sitä varten, että rikkomus tulisi suuremmaksi. Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi. 21. Niin kuin synti on hallinnut ja vienyt kuolemaan, niin on armo hallitseva ja johtava ikuiseen elämään, koska Herramme Jeesus Kristus on lahjoittanut meille vanhurskauden.”

       Edellämainittujen vuoksi ymmärrän Lutherimaista predestinaatiota, sikäli mikäli olen Lutherusta oikein ymmärtänyt. Jumala ei määrää ketään kadotukseen, vaan tahtoo että kaikki pelastuisivat. Ne jotka uskovat, Jumala on iankaikkisuudessa määrännyt osallisuuteensa iankaikkisesti. Tämä liittyy myös sidottuun ratkaisuvaltaan, kukaan ei voi uskoa, ellei Jumala herätä armosta poikennutta ihmistä ja anna armoansa. Tämä Jumalan määräys ei kuitenkaan tarkoita vanhurskauden predestinaatiota. Mutta antaa lujan luottamuksen siihen jota toivotaan…
       Ef. 1:11-12 ”Jumala on myös antanut Kristuksessa meille perintöosan, niin kuin hän oli suunnitellut ja ennalta määrännyt – hän, joka saattaa kaiken tapahtumaan tahtonsa ja päätöksensä mukaisesti. Siksi meidän, jotka olemme jo ennalta saaneet panna toivomme Kristukseen, tulee elää Jumalan kirkkauden ylistykseksi.”
       1. Kor. 2:7 ”Me julistamme Jumalan salaista, kätkettyä viisautta, jonka hän jo ennen aikojen alkua on määrännyt meidän kirkkaudeksemme.”
       Room. 8:28-30 ”Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen. Ne, jotka hän edeltäkäsin on valinnut, hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi, niin että hänen Poikansa olisi esikoinen suuressa veljesjoukossa. Ne, jotka Jumala on edeltä määrännyt, hän on myös kutsunut; ne, jotka hän on kutsunut, hän on myös tehnyt vanhurskaiksi; niille, jotka hän on tehnyt vanhurskaiksi, hän on myös lahjoittanut kirkkautensa.”

       Tämmöisiä ajatuksia herätti predestinaation märehtiminen. 🙂

       TykkääTykkää

       20/08/2018 klo 20:38 Vastaus

       1. Aivan niin! – Samaan aikaan on kuitenkin voimassa myös Raamatun kehoitus, joka vastuuttaa ihmisen ja käskee meitä aktiivisesti valitsemaan ja vastaanottamaan:

          ”Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, että minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin VALITSE siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte.” (5. Moos. 30:19)

          ”TEHKÄÄ parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle”. (Matt. 3:2)

          Eli meille ihmisille tämä näyttäytyy AKTIIVISENA vastuuna valinnasta ja se on juuri niitä asioita, jotka meidät erottaa muista eläimistä! Muutenhan tuossa kehoituksessa ei ole mitään mieltä. – Mutta, se on sitten meidän ajatuskykymme yläpuolella, mitä se kuitenkin pohjimmiltaan ja syvimmiltään on, kun olemme Luojan luomia ja Hänestä toisaalta täysin riippuvaisia…

          TykkääTykkää

          20/08/2018 klo 21:17

       2. Taavetti Meikäläinen:

          ”Ihmisen tahto on perisynnin kantajana sidottu ratkaisuvallan merkityksessä. Ihminen ei voi valita hyvän ja pahan välillä.”

          ”Jumala ei määrää ketään kadotukseen, vaan tahtoo että kaikki pelastuisivat.”

          Jos ihminen ei voi valita hyvän ja pahan välillä, niin tällöinhän pelastuminen perustuu vain ja ainoastaan Jumalan valintaan. Koska kaikki ihmiset eivät kuitenkaan pelastu, niin eikö tästä ole pääteltävä, että Jumala ei jostain syystä halua pelastaa kaikkia? Miten tämä sitten sopii yhteen sen kanssa, että Jumala on rakkaus ja haluaa, että kaikki pelastuisivat? Miten on mahdollista, että Jumala toimii tällä tavalla oman olemuksensa vastaisesti?

          Minun on vaikea ymmärtää, miksi Jumala rankaisisi ihmistä sellaisesta, mihin hän ei ole itse pystynyt vaikuttamaan. Tähän voi varmaan vastata, että Jumalalla on oikeus tehdä luomilleen saviastioille mitä haluaa, pelastaa tai jättää pelastamatta, eikä siihen ole ihmisellä mitään sanomista. Mutta eikö tällainen Jumala olisi aika pelottava ja mielivaltainen, ristiriidassa sen kanssa, mitä Jeesus Sanan inkarnaationa opettaa elämällään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan?

          Vai onko sittenkin niin, ettei tällaisia kysymyksiä edes saisi miettiä, kuten Luther taisi todeta? Voin sanoa melko suurella varmuudella, että eipä tule onnistumaan…

          Muuten. Ennen kun aloin perehtyä teologiaan muistan intuitiivisesti ajatelleeni, että niinhän sen täytyy mennä, että Jumala tarjoaa pelastusta jokaiselle, ja ihminen saa sitten itse päättää ottaako sen vastaan. Vasta myöhemmin tulin ymmärtämään, että tällainen oppi taitaa olla ristiriidassa luterilaisen vanhurskauttamiskäsityksen kanssa. Hupsista 😀

          TykkääTykkää

          20/08/2018 klo 21:27

       3. Hyvin kirjoitat Jesemia – tällainen predestinaatio-oppi äärimmilleen viljeltynä tekee Jumalasta syyllisen…!

          TykkääTykkää

          20/08/2018 klo 22:36

       4. Raamatussa on ihmismielen mukaan kahdensuuntaista opetusta kysymyksestä valitseeko Jumala ihmisen vai ihminen Jumalan. Raamattulainauksia edellä on paljon.

          Nämäkin ovat ihmismielipiteitä, mutta parhaan selityksen tälle ”ristiriidalle” edelleenkin tarjoaa Luther ja Sidottu ratkaisuvalta.

          Luther ymmärtää Raamatussa ihmiselle esitetyt vaatimukset tehdä valinta LAIKSI. Jumalan sana vaatii valitsemaan ja kääntymään, mutta ei missään lupaa, että ihmisellä on voimaa siihen. Hyvä ja havainnollinen esimerkki tästä on Mooseksen lakisaarnan huipentumana esitetty käsky valita siunaus, johon Markkukin viittasi. Lain ja evankeliumin erottamisen avain auttaa ymmärtämään asiaa siten, että Jumalan sana ei näyttäydy ristiriitaisena. Uskon valitseminen on Jumalan teko ja pohjaltaan evankeliumia.

          Silti kaikkein erikoisin kysymys, johon ei tule vastausta, on se, miten Jumala voi olla kaikkivaltias ja Rakkaus ja vieläpä haluta kaikkien pelastuvan, mutta silti lahjoittaa uskon jollekin ja jättää lahjoittamatta jollekin. Sen voisimme ymmärtää paremminkin, että Jumala ei pelasta ketään, vaan ihminen pelastakoon itsensä. Meille ihmisillehän ei riitä vain se, että tuomitut saivat omasta pahasta tahdostaan johtuen aivan ansionsa mukaan, vaan haluamme, että Jumala kohtelisi ihmisiä YHDENVERTAISESTI. Että kun kerran armahtamaan alkoi niin armahtakoon sitten jok’ikisen!

          Ainakin yksi kirjoittajista, jos tätä lukee, jo teroittaa kynäänsä ja valmistautuu varoittamaan lokeroimasta Jumalan sanaa ihmismielen kaavoihin 😉 Siitäkin syystä ja muutenkin lisään, että Lutherkin lopulta hyväksyi paradoksin ja juuri tässä näissä kysymyksissä taitaa tulla se usein lainattu sanonta ”hatun nostamisesta” ja ohi kävelemisestä, vai muistankohan väärin? Pelastus on lopulta syvä salaisuus. Jumala ei kerro meille lopullista vastausta em. ristiriitaan. Lutheruksen neuvo on hyvä: pitää välttää Jumalan kauhistuttavan majesteetin tutkimista ja Jumalan salatun puolen (, joka salataan meille sanassa) kauhistelua ja keskittyä niihin asioihin, jotka Jumala meille ILMOITTAA.

          Raamatun ILMOITETTU ydinviestihän on hyvin selvä: esim. Joh 3:16 (”pienoisevankeliumi”).

          Luther lopulta näki (yhdenkertaisessa) predestinaatiossa sielunhoidollisen näköalan, joka on minusta jostain syystä hyvin lohduttava:

          ””Nyt sitä vastoin, kun Jumala on ottanut autuuteni minun oman ratkaisuni ulkopuolelle, pidättänyt sen oman ratkaisunsa varaan ja luvannut varjella minut, ei omien tekojeni ja juoksemisieni vuoksi, vaan oman armonsa ja laupeutensa tähden, niin minä saan olla levollinen ja varma siitä, että hän on uskollinen eikä puhu minulle valhetta ja että hän lisäksi on niin voimakas ja suuri, etteivät mitkään riivaajat eikä mitkään onnettomuudet kykene häntä kukistamaan tai minua hänen käsistään ryöstämään. ”Kukaan ei,” hän sanoo, ”ryöstä heitä minun kädestäni, sillä minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia” (Joh. 10:28 s.). Tästä johtuu, että vaikkakaan eivät kaikki, niin ainakin jokunen, jopa moni pelastuu, kun sitä vastoin vapaan ratkaisun kyvyn avulla kukaan ei tule varjelluksi: kaikki me viimeistä myöten hukkuisimme. Silloin me myös olemme turvallisen varmoja siitä, että olemme Jumalalle otolliset, emme tekomme ansion tähden, vaan hänen meille lupaamansa sydämellisen suosion tähden, ja vielä varmoja siitä, että toimimmepa liian vähän tai huonosti, hän ei sitä meille viaksi lue, vaan isän tavoin antaa anteeksi ja parantaa. Tämä on kaikkien pyhien kerskaus heidän Jumalassansa”

          Eikö tämä sovi hyvin myös perinteiseen subjektiivista uskon kokemusta korostavaan lestadiolaisuuteen? ”Henki todistaa yhdessä henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia (Room.)”. Ja ah, kun olen Jumalan lapsi, voin olla varma, ettei kukaan tai mikään voi riistää hänen omaansa hänen kädestään pois (Joh.). Sitä ei tee elämä, ei kuolema, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys. Eikä mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme (Room. 8).

          Tällaisista pelastusvarmoista tunnelmista alkaakin vapaan Jumalan lapsen ihana kilvoituksen tie. Onhan meidät vapautettu tekemään hyvää.

          TykkääTykkää

          21/08/2018 klo 17:02

    2. Jupe: ”Mutta se ei kertakaikkiaan pidä paikkaansa, että vanhassa testamentissa olisi ollut ”kirkasta evankeliumia””.

       Vanhan Testamentin uskovaiset uskoivat lupauksen sanaan ja me, Uuden Testamentin uskovaiset täyttyneeseen lupaukseen.

       Molemmat joukot seisovat yhdessä rintamassa viimeisenä päivänä Tuomarin oikealla puolella ja ihastelevat palkkansa suuruutta.

       TykkääTykkää

       21/08/2018 klo 07:19 Vastaus

       1. Kiitos valaisevasta kommentistasi Siionin kevät.

          Markku edellä kirjoitti:
          ”Aivan niin! – Samaan aikaan on kuitenkin voimassa myös Raamatun kehoitus, joka vastuuttaa ihmisen ja käskee meitä aktiivisesti valitsemaan ja vastaanottamaan:
          ”Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, että minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin VALITSE siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte.” (5. Moos. 30:19)”

          Jumala haluaa että ihminen valitsisi elämän. Ihminen ei siihen pystynyt, ei Aadam, ei myöskään Israelin kansa. Aadam valitsi kuoleman, samoin Israelin kansa. Samoin minä itse. Sen tähden, koska ihminen perisynnistä osallisena valitsee kuoleman, antoi Jumala Lupauksen ja lähetti Poikansa.

          Jos voisimme itse valita Elämän, ei Kristusta olisi tarvittu. 1.Joh.5:11Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan. 12 Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää.

          TykkääTykkää

          21/08/2018 klo 18:32

53. Raamatun lukemisesta ja siihen nn tutustumisesta tulee väistämättä mieleen käsky: Muista pyhittää lepopäivä. Pyytäisin kaikkia lukasemaan linkin https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Sapatti

    Em. linkin mukaan myös alkuseurakunta on pitänyt pyhäpäivänään lauantaita nykyisen sunnuntain sijaan. Kuitenkaan pyhäpäivän vietto ei liene pelkästään juutalaisten perimmäis-sääntö vaan Jumalan Laki (joka on siis voimassa maailman loppuun saakka) Miksei kukaan puhu tästä nykyään ja miksi se erheellisesti tulkitaan juutalaisuuten kuuluvaksi vaikka alkuseurakunta on sitä myös noudattanut

    TykkääTykkää

    20/08/2018 klo 19:59 Vastaus

54. Kun minä ajauduin umpikujaan, oli kyse siitä, että se mitä seuroissa kuulin ei kohdannut sitä, miten itse koin ja Raamatusta luin. Ja sen lisäksi oli alakuloinen olo. Ja koin olevani tekopyhä, koska istuin kuulemassa Sanaa ja mielessäni ajattelin, että tämä ei ole totta, tämä ei ole oikein. Rukoilin ” ..jos tieni on vaivaan vievä, ohjaa minut oikeaan” enkä että
    ” pidä minut Tässä Jumalanlasten joukossa ..”- rukousta. Aloin lukemaan enemmän Raamattua – etsien, ahmien, kysellen ja keskustellen. Sama järjestys, kuin täällä mainittu: Mooseksen kirjojen jälkeen UT. YouVersion minullakin ja Raamattu kannesta kanteen on tuttu. Johanneksen evankeliumista ja UT:n kirjeistä löydän joka kerta jotain uutta.

    Mutta siis Raamatun märehtimisestä: (QuoVadis): kun joku päivä luen/kuuntelen Raamatusta jotain, se jää muhimaan. Tulee arjen tilanteita, joissa raamatunkohta tulee mieleen. Siihen liittyy uusia näkökulmia ja seuraa ihan uusi ymmärryksen taso. En osaa sanoittaa sitä muuten, kuin että tuttu tekstin kohta saa eloa, avaa uuden ymmärryksen, että Juuri Tätä se tarkoittaa minulle tässä nyt. Vähän niin, kuin että on veneessä ja vene lähtee plaaniin. Silloin tunnen suurta kiitollisuutta. Kuulostaa niin kliseiseltä, mutta ehkä saatte kiinni?

    Tällä hetkellä märehdin ilmestyskirjaa, mutta vaikka koen sen vaikeaksi enkä ihan ymmärrä, toimii silti! Teksti on mielessä, päässä, sydämessä vaikken aktiivisesti ajattele – ja jollain oikealla hetkellä kesken arjen, se lähtee plaanaamaan. Ehkä kyse on siitä, että Sana elää ja antaa arkeen iloa ja voimaa. Raamattu on kyllä ihme kirja!

    Luin HS 20.8. jutun imaamista, joka on nainen. Hän kertoo nykyään toimivansa arjessa mahd. laajasti omien tavoitteidensa /arvojensa mukaan eikä enää etsi dialogia ääripäiden välille.
    Tunnistan teidän monien pohdinnan vaiheita ja olen samassa junassa, kanssanne, matkalla jonnekin. Tällä hetkellä matkallani, elän tämän musliminaisen kuvaamaa vaihetta. Kun dialogi ei näytä muuttavan liikkeen suuntaa, tai dialogia ei oikein synny, elän vain arvojeni mukaan, löyhästi ryn sisällä, kai. Luulen välillä, että keskusteluja jo käydään, koska tällä palstalla hämääntyy toiveikkaaksi. Mutta pelko on vieläkin ryllä ja ihmisten elämässä. Miksi sitten vasta uskalletaan puhua, kun ollaan tarpeeksi irti?

    Seurakunnasta mietin, että mitä väliä minkä niminen, uusi tai vanha! Jos on muutama Kristuksen tunteva ystävä, messuyhteys, sakramentit? Koska oikea ei voi olla spekulaation avulla löydettävissä. Yksi on yksi vaikka me ihmiset sitä tehokkaasti rajaammekin nimillä, tavoilla ja erilaisilla painotuksilla. Täydellistä (tietoa) ei ole kellään porukalla mutta se on Kristuksessa kaikilla.

    TykkääTykkää

    20/08/2018 klo 20:04 Vastaus

    1. Siunausta sinulle Kirsty!

       TykkääTykkää

       20/08/2018 klo 21:22 Vastaus

55. Olen kirjoittanut Abrahamin ymmärryksestä kirjassani. Laitan tuon kirjoitukseni tänne. En jaksa tästä asiasta enempi vääntää, joten lopetan tästä asiasta keskustelun tähän, jatkakaa te. Kannatta pohtia monipuolisesti näitä raamatun kirjoituksia.

    Abrahamin koettelemus
    Olen aiemmin kirjoittanut ”Jaakobin kieroudesta”, josta sanot: ”eikö ollut selvää kieroutta ja pettämistä, kun Rebekka naamioi Jaakobin Eesauksi ja yhdessä jymäyttivät sokeaa miestä jne.”
    Mutta tuo Abrahamin koettelemus on kyllä Abrahamin omaa syytä! Kun tutkimme raamattua ja törmäämme tähän lukuun:
    ”Ja Jumala sanoi: ”Ota mukaasi ainoa poikasi Iisak, jota rakastat, lähde Morian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle osoitan.” (1.Moos.22:2)
    Tulee ensiksi aivan samanlainen ajatus, kuin sinulle: ”Näissä kohdissa on vaikea ymmärtää, miten väärältä tuntuvat asiat olisivat Jumalan tahto. Mikä tuska oli pikkupojalla, kun hän tajusi, että oli itse aiottu uhri”
    On aivan varmaa, että tuskaa oli kumpaisenkin sydän täynnä! Jumala käskee uhrata – tappaa pojan, pojan josta itse Jumala on antanut lupauksen:
    ”Abram sanoi: ”Herra, minun Jumalani, mitä sinä minulle antaisit? Olenhan jäänyt lapsettomaksi, ja minun omaisuuteni perii damaskolainen Elieser.”
    Abram sanoi vielä: ”Ethän ole antanut minulle jälkeläistä, ja siksi palvelijani saa periä minut.” Mutta hänelle tuli tämä Herran sana: ”Ei hän sinua peri, vaan sinut perii sinun oma poikasi.”
    Ja Herra vei hänet ulos ja sanoi: ”Katso taivaal- le ja laske tähdet, jos kykenet ne laskemaan. Yhtä suuri on oleva sinun jälkeläistesi määrä.” (1.Moos.15: 2:3-5)
    Minua on tähän raamatun kohtaan vedoten puhuteltu, että suostuisin henkiparannukseen, on sanottu: ”Ole kuuliainen seurakunnalle, vaikket ymmärräkään! Olihan Abrahamkin kuuliainen ja ihan ihmisjärjen vastaiselle käskylle: ”mene ja uhraa poikasi”! Mutta ei Abrahamia neuvonut Saara, mennä uhraamaan poika, vaan Jumala.
    Miksi Jumala näin koitteli Abrahamia? Eikö Jumala pannut Abrahamin uskoa liian suurelle koetukselle? Ensin Jumala lupaa: ”Katso taivaalle ja laske tähdet, jos kykenet ne laskemaan. Yhtä suuri on oleva sinun jälkeläistesi määrä.” ja sitten käskee uhrata – tappaa lapsi, joka on syntynyt Jumalan antaman lupauksen mukaisesti!
    Sanon, ei pannut liian suurelle koetukselle! Jumala näytti tällä tapahtumalla Abrahamille oikean uhrin. Onneksi meillä on raamattu, josta me voimme itse lukea selvityksen tähän raamatun kohtaan. Sillä Jeesus itse tämän selittää:
    ”Teidän isänne Abraham iloitsi siitä, että saisi nähdä minun päiväni. Hän näki sen ja riemuitsi.” (Joh. 8:56)
    Tuo lupauksen sana ”vaimon siemen on rikki polkeva käärmeen pään”, se oli Abrahamilla tiedossa ja tämän lupauksen ymmärtämistä hän oli pyytänyt Jumalalta. Jumala hänelle näytti, miten hän on uhraava oman poikansa ja tämän uhrin kautta Abrahamin oma poika säästyi kuolemalta.
    Tämä on se uhri – sanoma myös meille, mekin säästymme iankaikkiselta kuolemalta, koska Jumala on uhrannut oman Poikansa. Abraham uskoi Jumalan lupaukseen, me uskomme täyttyneeseen lupaukseen. Abraham tuli tämän uskonsa kautta autuaaksi ja niin mekin tulemme, vain uskon kautta. Abrahamista Jeesus sanoo: ”Hän näki sen ja riemuitsi.” . Mekin saamme tänä armon päivänä riemuita yhdessä Abrahamin kanssa: ”On syntini anteeksi suuret, koko velkani maksettu, ole kiitetty Herrani Jeesus, ole kiitetty, kiitetty”.

    TykkääTykkää

    20/08/2018 klo 20:15 Vastaus

56. Aivan Heino, Abraham sai kokea välähdyksiä tulevasta!

    Kiitos Jupe, vaikuttava uutinen tuo yli 110 -vuotiaana kuolleen rabbi Yitzhak Kadurin messias-tunnustus! Tulee mieleen Nikodemus, joka tuli yöllä Jeesuksen luo. Ehkäpä rabbi Kadur halusi lyödä vetoa ”molempien hevosten” puolesta ja turvata itselleen perinteiset juutalaiset hautausseremoniat aina luuarkkuun asti…

    ”Oi veljet, siskot, iloitkaa jo tästä, ett Herran tulemus jo ompi läsnä! Sill`aikain merkit siitä todistaa, ett`Jeesus tulee, kaikki täyttääpi… (SL 51 /2006)

    Herra meidän Jumalamme on niin armollinen, että hän sallii meille kyllä väljästi näitä tulkintoja vähemmän tärkeissä asioisa; saa vapaasti uskoa maailmanhistorian 6000 vuoteen ja Lutherin tavoin siihenkin, että aurinko se on, joka maan ympäri päivittäin ihan silminnähden pyöri… 🙂 Mutta Hän sallii meidän hakea myös syvempää ymmärrystä ja asettaa ilmoituksen inhimillisen puolen aikansa kehyksiin historiallisten tosiasioiden valossa… (Tällä en kuitenkaan tarkoita apostolisia eettisiä ohjeita!)

    ”Annoin teille ravinnoksi maitoa, en vahvaa ruokaa, sillä sitä te ette olisi vielä kestäneet. Ette kestä sitä vielä nytkään…” (1. Kor. 3:2)

    ”Veljet, älkää olko ajatuksiltanne lapsia. Pahuudessa olkaa kehittymättömiä, ajattelussanne aikuisia.” (1. Kor. 14:20)

    Aivan niinkuin Quo Vadis ja Jupe (monin paikoin) edellä vinkkaa, katsomme VT:tä kristillisen opintulkinnan silmälasien läpi zoomaten ja vahvistaen satakertaisesti ne heikot ja hapuilevat toiveet tulevasta pelastajasta, pelastuksesta ja jopa kuoleman jälkeisestä elämästä joita VT:n ihmisillä oli. Eivät he todellakaan olleet esilestadiolaisia eivätkä esikristittyjä, mutta siitä huolimatta Abrahamista tuli ”uskon esi-kuva ja esi-isä” meille!

    Oli ennustettu Herran kärsivästä palvelijasta, mutta oli toki ennustettu paljon muutakin… Tekopyhän hupsusti ihmettelemme, etteivät kaikki juutalaiset uskoneet Jeesukseen ja lähteneet hänen matkaansa. Mutta juuri mekin olisimme halunneet olla vakavasti otettavia, luottaa vanhaa ja vakaaseen, kirkkolaitokseemme tai SRK:n establishmentiin, emme hupsuja haihattelijoita, jotka lähtevät minkä lie marginaaliporukan, työttömän ja varattoman galilealaisen risupartaradikaalin matkaan…

    Katolinen teologia on tässä paljon realistisempi kuin fundamentalistien Luther ja Calvin. Pelastushistorian punainen lanka kirkastuu pikkuhiljaa valitun kansan keskuudessa ja vaikka viimeiset vuosikymmenet ja vuosisadatkin ennen Messiaan syntymää olivat jo yleistäkin odotusta täynnä, niin on hupsuttelua väittää sitä noin yleisesti aiemmista vuosituhansista.

    Mutta Danielin mukaan ”Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi; silloin luopumus päättyy, ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan, ja kaikkeinpyhin voidellaan.” (Dan. 9:24)

    Yksi maailmanhistorian suurimmista neroista kuuluisa fyysikko ja gravitaatiolain keksijä Isaac Newton piti muuten tärkeimpänä kirjallisena tuotantonaan Danielin kirjan selityksiään – en ole kyllä tullut niihin perehtyneeksi.

    Palaan asiaan. Opetuslapsillakin kaikki romahti Jeesuksen kuolemaan ja tulkinta-avain alkaa löytymään nihkeästi vasta, kun tiedot Mestarin ylösnousemuksesta saavat vahvistusta. Emme me olisi olleet yhtään viisaampia !!!

    Myös Quo Vadis viittasi ihmiskunnan enemmän ja vähemmän yhteisiin kollektiivisiin uskonnollisiin ideoihin, arkkityyppeihin ja metaforiin, joiden pohjalta myös kristinuskon pelastuskäsitys nousee. Näitä ovat esim. yleismaailmallinen uhrikultti, totemismi, taivaan ja maan yhtyminen, jumalat uhraavat miesihmisen, kuu näkymättömissä=kuolleena kolme vuorokautta, henkistynyt aurinkokultti, jumalan kuolema ja ylösnousemus, kuninkaan rankaiseminen yhteisön vastoinkäymisestä, kuninkaan veri takaa hyvinvoinnin, viimeinen tuomio, lännen maa=paratiisi… Oli Jumalan johdatusta, että Israelin piti tutustua sekä Egyptin että Babylonian kulttuureihin ja eettisiin uskontulkintoihin – samalla kirkastuivat ja hioutuivat myös oman juutalaisen monoteismin ydinajatukset.

    ”Niin Paavali astui keskelle Areiopagia ja sanoi: ”Ateenan miehet, minä näen kaikesta, että te suuresti kunnioitatte jumalia.

    Sillä kävellessäni ympäri ja katsellessani teidän pyhiä paikkojanne minä löysin myös alttarin, johon oli kirjoitettu: ’Tuntemattomalle jumalalle’. Mitä te siis tuntemattanne palvelette, sen minä teille ilmoitan.

    Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä,

    eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken.

    Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat,

    että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää – hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä;

    sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: ’Sillä me olemme myös hänen sukuansa’.

    Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema.

    Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.

    Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista.”(Apt. 17:22-31)

    TykkääTykkää

    20/08/2018 klo 21:26 Vastaus

    1. Kiitos Markku kommenteista, itsekseni myhäillen jäin tätä miettimään ”työttömän ja varattoman galilealaisen risupartaradikaalin matkaan…”

       Eikö Jeesus ollut kuitenkin ihan kirvesmies eikä työtön? Mark. 6:3 Eikö tämä ole se rakennusmies, Marian poika, Jaakobin, Joosefin, Juudaksen ja Simonin veli? Täällä hänen sisarensakin asuvat, meidän keskuudessamme.» Näin he torjuivat hänet.

       Olen ymmärtänyt että Jeesus kyllä teki ihan kirvesmiehen töitäkin?

       Ja risupartaradikalismi on kai myöhäisempien aikojen suuntaus, johon kuului yleisesti pitkät hiukset? Paavali ainakin puhui lyhyitten hiusten puolesta 1.Kor.11:14 Eikö itse luontokin opeta teille, että jos miehellä on pitkät hiukset, se on hänelle häpeäksi… ’
       Ajattelen kyllä siitä että liekö Jeesuskaan ollut niin pitkätukkainen kuin on taiteilijoiden maalauksissa nähty?

       Ymmärrän kyllä Markku pointtisi, mutta jäin huvittuneena itsekseni tätä miettimään ja ajattelin että täällä voisi jollain olla tarkempaa tietoa?
       Liekö Abrahamilla ollut? 😉

       TykkääTykkää

       21/08/2018 klo 19:48 Vastaus

       1. Niin ei varmaankaan mikään pitkäaikaistyötön Jeesus ollut, mutta evankeliumit eivät kerro, että hän olisi kolmen vuoden julistusepookkinsa aikana tehnyt varsinaista duuniaan… Eli meidän poroporvarillisen kapitalistisen tehotalouden näkökulmasta hän oli työtä vieroksuva luuseri, joka oli itse valinnut ”työttömyyden” 🙂

          Lyhyttukkaisuus oli silloinen roomalainen pakanallinen muoti, mutta Paavali oli silloiseen nykymuotiin ihastunut halutessaan tehdä pesäeroa juutalaisuuteen… Torinon käärinliinassakin mieshahmolla on pitkät hiukset.

          TykkääTykkää

          21/08/2018 klo 20:33

       2. Onneksi Martta ja Maria huolehtivat Jeesuksesta, että sai välillä syödä ja levähtää.

          Jeesushan kuitenkin saattoi pystyä elättämään itsensä pelkällä Pyhällä Hengellä, eli ei välttämättä tarvinnut edes ruokaa niin paljon kuin tavalliset ihmiset. Työhän on ns. ”nälän aiheuttamia pakkoliikkeitä”, joten Jeesus saattoi elättää itsensä ilman palkkatyötäkin :-).

          TykkääTykkää

          22/08/2018 klo 09:12

57. Saatan vaikuttaa kärttyiseltä kommentoijalta, mutta todellisuudessa ymmärrän hapuilijoita, eksyneitä, epäileviä ja harhailijoita. Olinhan itsekin sellainen vaikean elämäntilanteen jälkeen ehkäpä kymmenen vuoden ajan. Oli kauhea kokemus, kun vilpitön ja varma lapsuuden ja varhaisaikuisuuden usko muuttui kertarysäyksellä Jumalan kadonneita kasvoja etsiväksi.

    Mutta kävi niin onnellisesti, että Jumala lopulta kirkasti itsensä. Nyt voin sanoa kuin Job:

    ”Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun
    vallassasi
    eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton
    sinun toteuttaa.
    Sinä kysyit: ”Kuka on tämä,
    joka näin peittää minun tarkoitukseni
    mielettömillä puheillaan?”
    Minä se olen. Olen puhunut mitään ymmärtämättä
    asioista, joita en käsitä —
    ne ovat minulle liian ihmeellisiä.
    Sinä sanoit: ”Kuuntele nyt, kun minä puhun.
    Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.”
    Vain korvakuulolta sinut tunsin.
    Nyt ovat silmäni nähneet sinut.”

    Voipa olla, että lapsuuden ehdottomaan varmuuteen ei ole enää paluuta, mutta nyt saan taivaltaa Jumalan kasvojen kirkkaudessa, koska ”nyt ovat silmäni nähneet sinut” ja se onkin suurin onneni.

    Voimia ja siunausta kaikille etsiville!

    TykkääTykkää

    21/08/2018 klo 07:04 Vastaus

    1. Vielä lisäys: Myös minulla oli hapuiluni aikana veto toiseen kirkkokuntaan kuin luterilaiseen kirkkoomme. Jouduin senkin asian ja pohdiskelun käymään läpi. Ymmärsin, että sen mitä olen jo saanut, eli uskoa syntini anteeksi, en voi toisessa kirkossa tai muussa yhteisössä saada. Oli myös tehtävä valinta kahden välillä: kun Kristus itse kuulee rukoukseni ja vastaa niihin, vaihtaisinko tämän ”suoran kanavan” pyhien ihmisten ja Marian rukoilemiseksi. Varsinkin kun jälkimmäiseen en ole löytänyt raamatullisia perusteluita. Se olisi ollut mielestäni kuin valon vaihtamista puolivaloon tai hämärään. Silti pidän edelleen maamme pienempiä kirkkoja arvossa ja voin ihan hyvällä mielellä nauttia niistä asioista, jotka ovat mielestäni minulle sopivia, jakamattoman kirkon aikaisista aarteista, taiteesta, musiikista, vanhoista rukouksista, vaikkapa kirkkoisien tekstien lukemisesta (joka tosin on minulla hyvin vähäistä) ym.

       Oppiin en nyt mene ollenkaan, vain näihin subjektiivisiin kokemuksiin.

       TykkääTykkää

       21/08/2018 klo 08:09 Vastaus

       1. Samma här :-). Olen suoraviivaisen evankeliumin kannalla, mutta nautin katolisten mystikkojen teksteistä ja välillä vähän väsyttää.

          TykkääTykkää

          21/08/2018 klo 08:59

       2. ”Ymmärsin, että sen mitä olen jo saanut, eli uskoa syntini anteeksi, en voi toisessa kirkossa tai muussa yhteisössä saada.”

          Miten tulit tähän johtopäätökseen? Jos ilmeisesti nautit muiden kirkkokuntien asioista, hengellisistä kokemuksista kertovista kirjoista jne? Nehän on kaikki harhaa ja illuusiota vain, jos heillä ei ole synnit anteeksi?

          ”Oli myös tehtävä valinta kahden välillä: kun Kristus itse kuulee rukoukseni ja vastaa niihin, vaihtaisinko tämän ”suoran kanavan” pyhien ihmisten ja Marian rukoilemiseksi.”

          Selvästi olet ymmärtänyt aivan väärin mitä vanhat kirkot opettavat. Ne opettavat juuri niinkuin Raamattu opettaa, että Kristuksessa meillä on suora yhteys Isän luokse ilman välikäsiä. Mitään vaihtokauppaa pyhien ja Marian sekä Kristuksen välillä ei tehdä. Marialta ja pyhiltä ei ole mikään pakko pyytää esirukouksia ellei huvita. Sen enempää kuin ystäviltäkään niitä ei tarvitse pyytää ellei huvita.

          ”Varsinkin kun jälkimmäiseen en ole löytänyt raamatullisia perusteluita.”

          Vanhat kirkot eivät opeta yksin Raamattu periaatetta ja lisäksi heidän Raamatussaan on kirjoja, joita ei protestanteilla ole. Ja tottapuhuakseni myös Mariadogmit on vankasti Raamatulla perusteltuja.

          ”Se olisi ollut mielestäni kuin valon vaihtamista puolivaloon tai hämärään.”

          No tästä olen kyllä samaa mieltä. Harmi että olet ollut noin pahasti harhassa sen suhteen, mitä vanhat kirkot opettavat.

          TykkääTykkää

          21/08/2018 klo 10:40

58. Jupelle. Kun kirjoitin ”Ymmärsin, että sen mitä olen jo saanut, eli uskoa syntini anteeksi, en voi toisessa kirkossa tai muussa yhteisössä saada.”, ajattelin, että tuo vrm jäi epäselvästi sanotuksi. Korjaan: Kun olin JO saanut syntini anteeksi ja saanut rauhan ja sovinnon Jumalassa, ENEMPÄÄ ei mikään muu yhteisö tai kirkko tai kukaan, ei kukaan voisi minulle lahjoittaa. Tämä meni nyt ehkä paremmin.

    Tuossa tuli minulla virhe (jonka huomasin itsekin), eli Jumalan rukoileminen ja pyhien ja Marian rukoileminen eivät tietenkään ole vaihtoehtoisia vanhoissa kirkoissa, mutta minä valitsen ruokoilla Jumalaa, Kristusta ja Pyhää Henkeä. Minulle kysymyksessä on vaihtoehto.

    Siihen, missä kirkossa tai yhteisössä on pelastus, en ota kantaa. En usko käsityskykyni siihen riittävän. Kirjoitan vain siitä, mikä on minulle totta, omasta kokemuksestani.

    Mutta ymmärrän sinua Jupe. 🙂 Silti, vaikka ärsyynnyit. Tämä oli minun tieni.

    TykkääTykkää

    21/08/2018 klo 11:16 Vastaus

    1. Kiitos tarkennuksista. Mietin kirjoittaessani tuota että yritän kirjoittaa niin, että en vaikuttaisi ärsyyntyneeltä, tai että en ainakaan tulisi sanoneeksi mitään harkitsematonta, koska siinä minulla on pyhityksen paikka, mutta en tainnut onnistua ainakaan ensinmainitussa 😁.

       Toivottavasti en loukannut, jos, niin pyydän anteeksi.

       Ja ei minulla ole ongelmaa sen kanssa, että joku kuuluu vl-liikkeeseen, niinkuin sanoin aiemmin niin ei kaikilla ole mahdollista keskittyä eikä saada tietoa riittävästi, että voisi arvioida kattavasti tilannetta. Tärkeintä on, että seuraa Jeesusta koko sydämestään ja vilpittömästi pyrkii lähelle Jumalaa. Vl-liikkeessäkin tarvitaan ihmisiä, jotka aidosti ovat kohdanneet Jumalan ja osaavat sekä haluavat siitä puhua.

       TykkääTykkää

       21/08/2018 klo 12:12 Vastaus

       1. Joo, saathan toki anteeksi. En tosin suuttunutkaan. 🙂

          TykkääTykkää

          21/08/2018 klo 12:46

59. Johanna: ”Ymmärsin, että sen mitä olen jo saanut…” Tämä lause jäi minullakin mietityttämään, kiitos selvennyksestä!

    Jupe: ”Tärkeintä on, että seuraa Jeesusta koko sydämestään ja vilpittömästi pyrkii lähelle Jumalaa.”

    Tässä kohtaa taitaa mun ja Jupen ajattelussa olla hienoinen ero. Itse muotoilisin: ”Tärkeintä on, että uskoo joka hetki Kristuksen sovitustyön omalle kohdalleen, juuri sellaisena kuin on. Eli uskoo, että kaikki synnit ovat anteeksiannetut Jeesuksen ristinkuoleman tähden.”
    Ja kun tämän uskoo, seuraa tuo Jupen mainitsema halu ”seurata Jeesusta koko sydämestään ja vilpittömästi pyrkiä lähelle Jumalaa.” Mutta ensin usko.

    Halun seurata Jeesusta antaa Jumala, se ei lähde minusta itsestäni: Kristus alkaa vaikuttaa evankeliumin uskovan sydämessä.
    ”Enää en elä minä, vaan Kristus minussa” ja ”Evankeliumi (eli juuri tämä yllä mainitsemani ilosanoma syntien sovituksesta) on Jumalan voima itse kullekin uskovalle autuudeksi.”

    Ilosanoman uskomisesta omalle kohdalle kaikki lähtee.

    Täällä on puhuttu väsymyksestä ja kirkkokunnan tms uskonyhteisön vaihtamisesta. Itsekin koen pelosta aiheutuvan puhumattomuuden (ja sen seurauksena monet asiat) hyvin kuluttavina, ja koen, että olen jollain lailla vain ohuella säikeellä kiinni tässä yhteisössä. Mutta päivä kerrallaan mennään ja toivotaan, että evankeliumi saisi kirkastua ja turhat asiat saisivat jäädä. Tärkeintä on, että saa uskoa omat synnit anteeksiannetuiksi, joka päivä ja hetki.

    TykkääTykkää

    21/08/2018 klo 14:03 Vastaus

60. Tai ehkä jostakin näkökulmasta säie ei ole niin ohut, millä olen kiinni, mutta kun itse vertaan siihen, miten aiemmin oli: Olin hyvin aktiivinen ja innokas osallistumaan toimintaan sekä talkoovuoroissa että muuten. Nyt ei ole enää niin. 😔

    TykkääTykkää

    21/08/2018 klo 14:28 Vastaus

61. ”Tässä kohtaa taitaa mun ja Jupen ajattelussa olla hienoinen ero.”

    Njaa, ilmaisin hiukan eri tavalla, mutta sisällytän myös tuon Kristuksen sovitukseen turvaamisen tuohon. Uskon kokonaisuuteen kuuluu sekä Kristukseen turvaaminen, että Jumalan valtakunnan ja Jumalan ”kasvojen” etsiminen yhtäaikaisesti. Yhtä ei ole ilman toista. Se taas että mikä on motiivi ja mistä tulee halu, on eri asia, enkä ottanut niihin kantaa.

    Tosin siitä olen eri mieltä, että Jumalan etsiminen lähtisi evankeliumin uskomisesta. Itselläni ainakin lähti monestakin eri syystä. Joskus se lähtee vain eksistentiaalisesta tuskasta tai ahdistuksesta jota ihminen kokee. Mielestäni kristityn ja jumalattoman Jumalan etsiminen on lisäksi kaksi eri asiaa, vaikka ilmaisu onkin sama. Mutta varsinainen Kristuksen seuraaminen ja Kristukseen turvaaminen lähtee siitä, että uskoo evankeliumin ja saa synnit anteeksi ja tulee tuntemaan Jumalan. Siitä seuraa myös rakkaus Jumalaan ja lähimmäisen ja halu toimia Jumalan mielen mukaan ja pyrkiä lähemmäs Jumalaa.

    Juuri niin voisi tiivistää, että evankeliumin uskomisesta se kaikki lähtee, mutta siinäkin ”se” tarkoittaa Kristuksen seuraamista, ei välttämättä Jumalan etsimistä. Saivartelen nyt hiukan, havainnollistaakseni sen, että yhdestä lauseesta saa paljon väärinymmärryksiä helposti 😉

    TykkääTykkää

    21/08/2018 klo 14:40 Vastaus

    1. Vielä hiukan tarkennuksia saivarteluihin:

       ”Uskon kokonaisuuteen kuuluu sekä Kristukseen turvaaminen, että Jumalan valtakunnan ja Jumalan ”kasvojen” etsiminen yhtäaikaisesti. Yhtä ei ole ilman toista.”

       Jumalan etsimisellä tarkoitan tässä sitä kristityn Jumalan (valtakunnan/kasvojen) etsimistä. Jumalattoman Jumalan etsimiseen ei kuulu Kristuksen turvaamista.

       TykkääTykkää

       21/08/2018 klo 15:04 Vastaus

62. Kun olemme puhuneet vanhantestamentin aikaisesta tietämyksestä, niin olisiko hyvä paneutua näiden aikojen vanhan ja uudenliittojen eroavuuksista kirjoitetun kielen osaamisen osalta.
    Mikael Agricolan ansiosta meillä on suomenkielinen raamattu. Oliko sitä ennen suomenkielistä raamattua olemassakaan? Markku osaa varmaankin meitä valaista tässä asiassa.

    Jesaja saarnaa: ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus..” (Jes.9:2)
    Keskiajalla (ainakin koulussa opetettiin), että papit saarnasivat etupäässä latinaksi, mutta joskus myös kansan kielellä. Taisivat suomalaiset kokea suurta iloa, kun oppivat lukemaan suomenkielistä raamattua ja papit alkoivat käyttää saarnakielenä kansan puhumaa kieltä.
    Tunsivat varmaan, kuten Jesaja kirjoittaa: ”Sinä teet runsaaksi riemun,* annat suuren ilon. He iloitsevat sinun edessäsi niin kuin elonkorjuun aikana iloitaan, niin kuin saaliinjaossa riemuitaan.”

    Markku ja Jupe kertokaa meille näiden taitojen eroista vanhan ja uuden liittojen aikana. Minä jo lupasin jättää tämän aiheen, mutta on tämä niin mielenkiintoista keskustelua.

    TykkääTykkää

    21/08/2018 klo 14:43 Vastaus

63. Vielä voisi lisätä tuohon kun kirjoitin, että en tiedä missä kirkossa tai yhteisössä on pelastus, niin niinhän se on. Pelastushan tulee Jumalan valtakunnan osallisuudessa, uskossa Vapahtajaan. Mutta nyt en jaksa enempää jatkaa tätä keskustelua. Tavoitteenani oli vain omalla esimerkilläni osoittaa, että voi joutua etsimään, vaikkei haluaisikaan. Tie löytyy Kristuksessa. ”Minä olen tie, totuus ja elämä”.

    TykkääTykkää

    21/08/2018 klo 14:50 Vastaus

64. Predestinaatio-oppi on mielenkiintoinen. En tiedä moniko vanhoillislestadiolainen tätä oppia kannattaa, mutta Taavetti taitaa kannattaa koska kirjoittaa: ”Jos voisimme itse valita Elämän, ei Kristusta olisi tarvittu.” Hän vetoaa Johanneksen kirjoitukseen:
    ”Jokaisella, joka uskoo Jumalan Poikaan, on tämä todistus sisimmässään. Mutta jokainen, joka ei Jumalan todistusta usko, tekee hänestä valehtelijan, hän kun ei usko itse Jumalaa.
    Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan.
    Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää.” (1.Joh.5:10-12)

    Ei tämä raamatun kohta tue ollenkaan predestinaatiota. Eikä tukea löydy muistakaan kirjoituksista ja jos löytyisi, Jumala olisi väärä ja olisi tuominnut ensimmäisen ihmisparin väärinperustein.
    Tämä on kummallinen ymmärrys, sillä ei Johannes puhu tässä ollenkaan Jumalan valinnasta! Hän sanoo: ”Jokaisella, joka uskoo Jumalan Poikaan, on tämä todistus sisimmässään. Mutta jokainen, joka ei Jumalan todistusta usko, tekee hänestä valehtelijan, hän kun ei usko itse Jumalaa.”

    Kun Jumala itse kertoi, että älkää syökö siitä puusta, hän myös kertoi mitä seuraa jos syö. Eli ihminen voi itse valita, valitseeko elämän, vai kuoleman. Kirjoitin tästä joskus vuosia sitten ja laitan tuon kirjoituksen tänne. On tämä myös kirjassani, mutta luulen, ettei teillä ole kirjaa, tässä tuo kirjoitus:

    Ennaltamäärääminen on vl uskovien keskuudessa ennemminkin paljon pohdittu. Nuorena luin ennaltamääräämisopin kehittäjän kirkkoisän Augustinuksen ajatuksia. Hänen mukaansa Jumala valitsee toiset ihmiset pelastukseen ja jättää toiset kadotukseen.

    Tämä kysymys koettiin vl uskovien keskuudessa vaikeaksi. Minulle vastattiin usein laulun sanoin: ”Järjelläs älä tutki autuuttas, se suurinta on hulluutta, sanoopi järkesi.” Mutta minäpä vain jatkoin kyselyä ja tutkimista.

    Paavali kirjoittaa tästä roomalaiskirjeen 9 luvussa melko selkeästi: ”Ihmisparka, mikä sinä olet arvostelemaan Jumalaa? Sanooko saviastia muovaajalleen: ”Miksi teit minusta tällaisen?”
    Onko siis meidän ihmisten pakko tähän tyytyä (olemme semmoisia, kuin olemme.) Jos me tähän tyytyisimme ja pitäisimme, Augustinuksen ajatuksia oikeina. Niin miten meille kävisi? Meidän tuleekin lukea tämä Roomalaiskirje tarkoin, ettemme jää väärään käsitykseen, siitä mitä Paavali meille pyrkii opettamaan.

    Jatketaanpa ajatusta; meidän ei enää tarvitsisi pyrkiä elämään uskovaisina, ei seurata Jeesusta – siis kilvoitella. Koska Jumala olisi meidät ennen syntymäämme valinnut omakseen ja siten pääsisimme Jumalan valinnan perusteella taivaaseen. Tästä tulisi mahdoton yhtälö ja voisimme sanoa Jumalasta – teit väärin!

    Raamattua kun tutkimme, selviää meille kuitenkin, että ihminen on luotu sitä varten, että hän olisi kerran taivaassa yhdessä Jumalan kanssa. Meille herää nyt kysymys, miksi kaikki ihmiset eivät halua uskoa ihan oikein, vaan ihminen itse synnyttää erilaisia oppeja, joita sitten vaatii noudatettavaksi. Sillä kyllä ihmiselle on jätetty vapaa valinnanoikeus. Luetaanpa:

    ”Minä annan teidän nyt valita siunauksen tai kirouksen.
    Siunauksen saatte, jos tottelette Herran, Jumalanne, käskyjä, jotka minä nyt teille ilmoitan,
    mutta kirouksen, jos ette tottele hänen käskyjään, vaan poikkeatte siltä tieltä, jota minä käsken teidän kulkea, ja antaudutte palvelemaan vieraita jumalia, joita ette ole ennen tunteneet.” (5.Moos.11: 26-28)

    ”Uskovainen haluaa ottaa kaikki lapset vastaan.” Tämä uskomus johtaa auttamattomasi, ennaltamääräämisopin kehittäjän kirkkoisän Augustinuksen oppiin, joka oppi on väärä. Jumala ei ole määrännyt äideille lapsikiintiöitä! Jumala on kyllä kaikkitietävä joten hän jo ennalta tietää, ketkä ihmisistä haluavat seurata Jeesusta. On siis varmasti niin kuin aloittajakin totesi, ettei yhtään lasta jää syntymättä, joka Jumala on valinnut.

    TykkääTykkää

    21/08/2018 klo 19:41 Vastaus

65. Ylempänä Taavetti sanoi näin:

    ”Jumala haluaa että ihminen valitsisi elämän. Ihminen ei siihen pystynyt, ei Aadam, ei myöskään Israelin kansa. Aadam valitsi kuoleman, samoin Israelin kansa.”

    Mitäs sanot Joosuaan? Kaaleb? Mooses? Eivätkö he valinneet elämän ja palvelleet Herraa? Mutta ei se elämä heistä ollut lähtöisin, vaan he valitsivat sen ja saivat sen Jumalalta, eivät itsestään.

    ”Jos voisimme itse valita Elämän, ei Kristusta olisi tarvittu.”

    Sekoitat kaksi asiaa tässä. Ei kysymys ole siitä, voiko ihminen valita elämän siinä merkityksessä että itse on jotenkin sen elämän lähde, koska sitä ei kukaan ihminen ole voinut, eikä voi valita, koska ihminen on luotu, ei luoja. Me kuolemme varmasti. Kysymys on siitä, voiko ihminen Jumalan armon avulla kääntyä Jumalan puoleen ja pyytää Jumalalta itselleen elämää Kristuksessa, uutta elämää vapaudessa.

    Jos ratkaisuvalta on sidottu, niin Kristuksen tuleminen ei mitenkään muuttanut asiaa. Ratkaisuvalta oli sidottu, on sidottu ja pysyy sidottuna. Jumala on pelastanut ja pelastaa kenet huvittaa ja that’s it.

    Kristus ”tarvittiin” juuri siksi, että ihmisellä ei ole elämää itsessään, eikä mahdollisuutta päästä osalliseksi Jumalan elämästä langenneessa tilassa ilman Jumalan itsensä ”apua”. Kirkkoisät ovat sanoneet, että Jumala tuli ihmiseksi, jotta ihminen voisi tulla jumalaksi, tarkoittaen ”jumalallisesta luonnosta osallisiksi” (2. Piet. 1:4). Jotta ihminen voitiin lunastaa, tarvitsi Jumalan tehdä jotain korjatakseen vahingon ja Hänhän teki.

    Siitä huolimatta ihminen voi Jumalan (ennakoivan) armon avulla valita, uskooko Kristukseen vaiko ei, muuten kaikki kehotukset uskoa ja kehotukset etsiä, ovat vain pelkkää illuusiota ja iso, mutta huono vitsi. Ja sehän on ihmisen arkikokemus, että hän tekee itse valintoja. Kyllä minä ainakin ihan itse olen pyytänyt Jumalalta syntejäni anteeksi, mutta ei se minulle mikään ansio ole, vaan päivänselvä asia. En ollut psykoosissa ja mielenterveyteni oli kohtuullisen hyvä. Ohjasin itse itseni tekemään sen, minkä tein, tosin Jumalan armon avulla, koska ilman sitä en olisi kyennyt vastaanottamaan, vaikka olisinkin kyennyt rukoilemaan.

    En itse tykkää luterilaisen teologian liian suuresta painotuksesta sidottuun ratkaisuvaltaan. Ensinnäkin, se ei ole Raamatullista, koska Raamatussa oletetaan aina, että ihminen vastaa Jumalan kutsuun itse ja on itse vastuussa. Jeesus kyllä sanoi, että ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä vedä häntä, mutta ei Hän sanonut, että älkää tulko, koska ette voi tai että ei kannata yrittää. Päinvastoin. Ja mitä on Isän vetäminen? Jumalan ennakoiva armo, jonka avulla ihminen ”voi”, niinkuin Jeesus sanoo, tulla (tai olla tulematta) Hänen luokseen ja saada ikuisen elämän Häneltä lahjana. Mielestäni myös tämä kuulostaa ihan valinnan paikalta:

    ”Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset. Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi. Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa.” (Jaak. 4:8-10)

    Sanoisin, että jos ihminen antaa luvan, niin Jumala voi ja tahtoo pelastaa ihmisen. Mutta Jumala, joka on Rakkaus itse, ei tee sitä vängällä yhtään sen enempää kuin että Hän vängällä kadottaisi jonkun. Ajattelen, että teologia joka ei vastaa arkitodellisuutta, on huonoa teologiaa. Sidotun ratkaisuvallan kieltäminen ei mitenkään syö Jumalan suvereeniutta tai ryöstä Jumalalta kunniaa. Mielestäni tämä Aabrahamin ilmestyksen kohta loistavasti sanoittaa tätä predestinaation ongelmaa, kun Aabrahamkin kauhistelee, että jos kerran Jumala jo tietää, niin miksi Hän sallii:

    ”Ja minä sanoin: ’Kuule, oi Ikuinen Mahtava! Miksi olet vahvistanut, että niin tapahtuisi, ja sitten julistanut tiedon siitä?’ Ja Hän sanoi: ’Kuule, Aabraham, ja ymmärrä, mitä sanon sinulle, ja vastaa kysymykseeni. Miksi ei isäsi Terah kuunnellut ääntäsi, ja miksi hän ei lakannut harjoittamasta patsaiden palvontoja yhdessä koko talonsa kanssa?’ Ja minä sanoin: ’Oi Ikuinen! Se oli kokonaan niin, koska hän ei valinnut kuuntelevansa minun ääntäni, ja samalla tavalla en minäkään valinnut kuuntelevani hänen neuvoaan.’ Ja Hän sanoi: ’Sinun isäsi tahto on hänen sisällään, ja sinun oma tahtosi on sinun sisälläsi, ja niin myös minun oman tahtoni neuvo on minun sisälläni, ja se on valmis tulevia päiviä varten, ennen kuin sinulla on niistä mitään tietoa tai ennen kuin voit nähdä omilla silmilläsi, mikä on niiden tulevaisuus. Katso nyt tuota kuvaa uudelleen, ja näe, kuinka siemenellesi tapahtuu.’” (45, 46)

    Ei Jumala sano tuossa (olkoonkin, ettei ole kanonisoitu kirjoitus), että koska Minä olen sen päättänyt tai koska ratkaisuvalta on nyt sidottu lankeemuksen takia ja minä päätin pelastaa vain sinut. Jumala sanoo, että ”Miksi ei isäsi Terah kuunnellut ääntäsi…?” ja Abraham vastaa hyvin luonnollisesti: ”Se oli kokonaan niin, koska hän ei valinnut…”. Joihin Jumala sanoo, että sinun isäsi tahto on hänen sisällään (ja näinollen hänen omansa, vapaa tahto), ja sinun on sinun sisälläsi. As simple as that. Ja BTW, en ole tätä mielipidettäni tähän sidottuun ratkaisuvaltaan saanut apokryfeistä. Tämä lienee tarpeen todea. Tuo on vain niin loistavasti sanoitettu.

    Siionin kevät myös viittasi Luther -sitaatissaan Johanneksen evankeliumiin, ”Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä.” (Joh. 10:28, 29). Jos tuon todellakin lukee niinkuin tuossa sitaatissa se on ajateltu, niin se on armolinjan (kalvinistista) teologiaa, jossa Kristus todellakin on KAIKEN subjekti. Se on kalvinistista pyhien kestävyysajattelua, ettei ihminen voi kertakaikkiaan langeta pois elävästä uskosta. Ongelmahan tuossakin on, että luterilaisuudessa kuitenkin on se iso JOS.

    Jos et usko, niin lankeat pois elävästä uskosta. Siinä menetettiin jo se etu. Jos teet syntiä tahallasi, niin et peri iankaikkista elämää. Taas langettiin kokonaan kuolleeseen uskoon. Jos kerran ihminen voi olla elävässä uskossa ja kuitenkin langeta pois, niin silloinhan koko sidottu ratkaisuvalta on pelkkä vitsi. Jumala ensin pelastaa jonkun ja sitten toteaa, että häivy minun kasvojeni edestä ja sitten taas jättää tämän? Makes no sense to me. Tykkään huomattavasti enemmän kalvinistien konseptista (vaikkakaan en siitä, millaisen Jumalakuvan se luo), koska sen avulla voi sentään selittää todellisuuttakin: Jos ihminen kieltää Kristuksen, hän ei koskaan edes tuntenut Kristusta niinkuin Jeesus sanoo niille, jotka tulevat sanomaan viimeisenä päivänä, että Herra Herra: ”Minä en OLE KOSKAAN teitä tuntenut”.

    Järkevintä on mielestäni, niinkuin tuossa Aabrahamin ilmestyksen kohdassa, ajatella, että ihminen on vastuussa valinnoistaan, jotka hän tekee oman tahtonsa avulla, joka on hänen sisällään, eikä ulkoapäin pakotettu, mutta samalla myös Jumala on suvereeni ja tekee omat valintansa. Jos ihminen kääntyy Jumalan puoleen, hän tekee sen Jumalan (ennakoivan) armon avulla, koska hän ei kykene siihen, ellei Isä vedä häntä (itse toki uskon, että Isä vetää kaikkia tavalla tai toisella, elämäntilanteessa tai toisessa, joskus). Eli että on olemassa sekä Jumalan valinta, että ihmisen vapaa tahto, mitä hyvänsä se sitten tarkoittaakaan.

    Mielestäni koko Raamatun valossa perustelluinta on olla sitä mieltä, että jos ihminen vain turvaa Jumalaan (Kristuksen kautta) ja tahtoo todella olla Hänen lapsensa, Jumala on tälle ihmisen tahdon ilmaisulle uskollinen, koska Hän on uskollinen lupaukselleen pelastaa jokaisen, joka Hänen puoleensa kääntyy. Ja kaikilla on tähän mahdollisuus. Mutta ei Hän ole sitoutunut olemaan uskollinen yksittäiselle ihmiselle riippumatta siitä, miten tämä elää:

    ”Varma on tämä sana; sillä: jos olemme kuolleet yhdessä hänen kanssaan, saamme myös hänen kanssaan elää; jos kärsimme yhdessä, saamme hänen kanssaan myös hallita; jos kiellämme hänet, on hänkin kieltävä meidät; jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata.” (2. Tim. 2:11-13)

    Jos ihminen rakastaa Jumalaa (se rakkauskin on Jumalalta peräisin, Kristuksen kautta saatu) ja sen mukaan tahtoo koko sydämestään seurata Jeesusta, Jumala on uskollinen. Psalmin kirjoittaja sanoo: ”Herra vahvistaa sen miehen askeleet, jonka tie hänelle kelpaa. Jos hän lankeaa, ei hän maahan sorru, sillä Herra tukee hänen kättänsä.” (Ps. 37:23-24)

    Pohjimmiltaan sillä, joka uskoo Kristukseen ja tahtoo toimia, niinkuin Hän opettaa, on täysi turva Jumalassa, koska Jumala on uskollinen eikä voi pettää lupauksiaan, niinkuin Paavalikin yllä sanoo. Ja vaikka hän lankeaa, niin ei hätää, Jumala tukee ja nostaa hänet, koska hän on tahtonut rakastaa Jumalaa (edelleenkin tämä rakkaus on Jumalalta, mutta se ei ole pakko, koska rakkaudessa ei ole pakkoa eikä pelkoa, vaan vapaus): ”Herra tukee kaikkia kaatuvia, ja kaikki alaspainetut hän nostaa.” (Ps. 145:14). Sille, joka tahtoo Jumalaa seurata, kuuluu myös nämä lupaukset: ”Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret” (5. Moos. 33:27), ”Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.” (Jes. 54:10).

    Mielestäni vapautta ei ole se, että voi turvata siihen, että Jumala on minut valinnut, eikä minua voi mikään kadottaa. Mielestäni se on syyntakeettomuutta. Todellista vapautta on se, että voi sanoa: ”Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät” (Ps. 103:11), ”Sillä hänen armonsa meitä kohtaan on voimallinen, ja Herran uskollisuus pysyy iankaikkisesti. Halleluja!” (Ps. 117:2). Voi todellakin myöntää, että olen epäonnistunut, mutta Jumala on minut auttanut ylös ja auttaa kyllä vastakin. Olen rikkonut, mutta Jumala on antanut ja antaa anteeksi, vaikka lankeaisin uudelleenkin, koska Jumala ei voi pettää lupauksiaan. Miksi Hän aina vain antaa anteeksi ja on pitkämielinen, uskollinen ja laupias? Siksi, koska Hän antoi minulle voiman tulla Jumalan lapseksi, uskoa Häneen, koska otin Hänet vastaan pelastajanani ja Herranani (Joh. 1:12).

    Vielä: Jumalan ennakoiva armo ja Jumalan rakkaus, joka vuodatetaan ihmiseen Pyhän Hengen kautta, tulee erottaa toisistaan. Ensimmäinen puhuttelee ihmistä ja kutsuu tätä ja näin myös antaa ihmiselle mahdollisuuden joko seurata kutsua tai kieltää. Jos ihminen päättää seurata kutsua (oli se miten ilmaistu hyvänsä), niin Jumala johtaa tämän ihmisen luokseen. Jumalan rakkaus taas antaa ihmiselle rakkauden Jumalaan ja todellisen uskon ja luottamuksen sekä voiman ja tahdon myös kärsiä uskon tähden, sekä ”lapsen oikeuden” ja ikuisen elämän Kristuksessa. Kaikki on Jumalalta, pohjimmiltaan Jumalan työtä ja näin ihminen pelastuu armosta, mutta ei pakosta.

    Tällaista spekulaatiota. On niin ”pitkä ja monimutkainen” teksti taas, ettei tällaisia kukaan jaksa lukea. En edes itse jaksa oikolukea tätä :D. Huomenna sitten kaduttaa, jos tuli kirjoitettua vaikka mitä typerää. Kunhan keskustelua herättelen tässä vielä, ja ajatuksia ;). Paljolti ajattelin tuossa suoraan näppäimistölle enemmänkin kuin olisin etukäteen pureskellut koko aiheen.

    TykkääTykkää

    21/08/2018 klo 21:03 Vastaus

66. Parahin Heino!

    Tuolla edellä jo aiemmin kirjoitin perustelut ja tämän: ”Edellämainittujen vuoksi ymmärrän Lutherimaista predestinaatiota, sikäli mikäli olen Lutherusta oikein ymmärtänyt. Jumala ei määrää ketään kadotukseen, vaan tahtoo että kaikki pelastuisivat. Ne jotka uskovat, Jumala on iankaikkisuudessa määrännyt osallisuuteensa iankaikkisesti. Tämä liittyy myös sidottuun ratkaisuvaltaan, kukaan ei voi uskoa, ellei Jumala herätä armosta poikennutta ihmistä ja anna armoansa. Tämä Jumalan määräys ei kuitenkaan tarkoita vanhurskauden predestinaatiota. Mutta antaa lujan luottamuksen siihen jota toivotaan…”

    Ihmisjärjelle on toisaalta helppo valinta kaksinkertainen predestinaatio; Kristus kuoli vain valittujen ihmisten puolesta, muiden syntejä ei ole sovitettu ja he ovat ennalta määrättyjä kadotukseen. Koska olen ennalta määrätty Taivaaseen, en tarvitse Kristusta, en Pyhää Henkeä. Pieleen menee.

    Toinen yhtä helppo valinta on ihmisjärjelle ajatella että ihminen voi tehdä itse uskonratkaisun, ja ottaa askeleen kohti Jeesusta. Vaikka tällöin ajateltaisiin että Jumalalle kunnia, niin tämä oppi vie siihen että viimekätinen ratkaisu on ihmisen käsissä. Pieleen menee taas.

    Room. 3:9” Miten siis on? Olemmeko me muita parempia? Emme lainkaan. Olen jo esittänyt sen syytöksen, että kaikki, niin juutalaiset kuin kreikkalaisetkin, ovat synnin vallassa. 10. Onhan kirjoitettu: – Ei ole yhtäkään vanhurskasta, 11. ei yhtäkään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa. 12. Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan. Room 6:29 Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt”. Room 6:37 Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois.

    Näiden kahden välimaastossa menee tuo edellämainitsemani ”Lutherimainen predestinaatio”. Yksin armosta, yksin uskosta, Kristuksen tähden. Ihminen pelastuu ilman omaa ansiotaan, mutta joutuu kadotukseen itsensä tähden. Kadotustuomiosta ihminen voi syyttää vain itseään, Taivaassa ihminen voi kiittää vain Jumalaa Armonsa suuruudesta.

    Tämä ei millään tavalla anna aihetta hyljeksiä Sanaa tai sen opetusta. Tämä ei myöskään anna aihetta joutua epätoivoon. Päinvastoin. Kun olen saanut Jumalan armosta osallisuuden Kristuksessa, elää Kristus minussa ja antaa rakkauden Jumalaan, rakkauden oikeaan ja hyvään, vapaasti, ilman pelkoa rangaistuksesta. Kun kristitty pääsee Jumalan rakkaan Pojan valtakuntaan, tapahtuu myös elämänmuutos. Kristus saa aikaan kuuliaisuuden, sitä seuraa pyhitys ja kilvoitus.

    Heino: ”Uskovainen haluaa ottaa kaikki lapset vastaan.”
    Jos tämä muuttuu laiksi ja vanhurskauden edellytykseksi Kristitylle, silloin se on väärin. Kristitty ei voi myöskään saada siitä ansiota. Mutta jos kristitty vapaasta tahdosta haluaa ottaa lapset Jumalan lahjoina elämäänsä, niin onko siinä jotain väärää? Eikö elämän lahja olekin ihmeellinen ja suuri lahja!

    TykkääTykkää

    21/08/2018 klo 21:06 Vastaus

    1. Vielä pikainen kommentti, ennenkuin suljen silmäni tälle iltaa:

       ”Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt”.

       Tämä on ulos kontekstissa tuossa niin että sen voi ymmärtää väärin. Jumala ei tee sitä, vaan ihminen kontekstin perusteella, koska juutalaiset kysyivät, että mitä meidän pitäisi tehdä, että me Jumalan tekoja tekisimme:

       ”Niin he sanoivat hänelle: ”Mitä meidän pitää tekemän, että me Jumalan tekoja tekisimme?” Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt”.” (Joh. 6:28, 29)

       TykkääTykkää

       21/08/2018 klo 21:45 Vastaus

       1. Alkuperäisen kirjoituksen aiheesta poiketen täällä on keskusteltu predestinaatiosta, ja se onkin mielenkiintoista!:)

          Meille ihmisille on vaikea käsittää miten joku asia voisi olla kahta eri asiaa samaan aikaan. Kuitenkin, samaan aikaan luonto käyttäytyy juuri tällä tavalla. Aine ja energia ovat yhtä aikaa sekä hiukkasia että aaltoja, riippuen siitä millä tavalla niitä tulkitaan. Kummatkin ominaisuudet ovat yhtä aikaa olemassa, mutta niitä ei voi mitata samaan aikaan. Mittauslaitteistosta riippuen laite mittaa säteilyn tai aineen aalto- tai hiukkasominaisuutta.

          Miksei usko kristukseen voisi olla myös tämän tapaista? Miksei se voisi olla sekä lahjaa että valinta, sen sijaan että se olisi joko-tai? Jos me tulkitsemme kerralla vain toista puolta tästä kaksiosaisesta tosiasiasta, saamme aina näkökulmasta riippuen erilaisen vastauksen. Tämä ei kuitenkaan tee oikeutta tosiasioille. Kristinuskossa on muitakin dualistisia eli kaksiosaisia kokonaisuuksia, kuten laki ja armo. Kyse ei ole paradoksista, vaan kaksiosaisesta tosiasiasta!

          Voisimme esimerkiksi ajatella, että Jumala antaa meidän valita, mutta kuitenkaan oikea valinta ei ole mahdollinen ilman hänen armoaan. Emme siis voi ottaa kunniaa hänen töistään ja tulla ylpeiksi (vaikka olisimmekin tehneet valinnan), mutta toisaalta voisimme hyväksyä sen, että meillä on todellinen vapaus, ja iloita siitä. Me emme ole robotteja!

          Minusta predestinaatio näyttää ihan samalta ja yhtä toivottamalta kuin naturalistinen maailmankuva. Naturalistisen maailmankuvan mukaan jokainen molekyyli menee ”ennalta määrättyä” rataansa kuin dominojuna. Tämän takia siis naturalismin mukaan tahtokaan ei voi olla vapaata, vaan jokainen ihminen on ennalta määrätty tekemään juuri ne valinnat jotka alkuräjähdyksessä alkunsa saanut molekyylien sattumanvarainen liike on tuottanut.

          TykkääTykkää

          21/08/2018 klo 23:49

    2. ”Koska olen ennalta määrätty Taivaaseen, en tarvitse Kristusta, en Pyhää Henkeä. Pieleen menee.”

       Ei kaksinkertaisesta predestinaatiosta seuraa tuota sen enempää kuin yksinkertaisestakaan.

       ”Toinen yhtä helppo valinta on ihmisjärjelle ajatella että ihminen voi tehdä itse uskonratkaisun, ja ottaa askeleen kohti Jeesusta. Vaikka tällöin ajateltaisiin että Jumalalle kunnia, niin tämä oppi vie siihen että viimekätinen ratkaisu on ihmisen käsissä. Pieleen menee taas.”

       Miksi meni pieleen? Jos ihminen on itse vastuussa, niin tokihan hän itse myös tekee ratkaisunsa? Ei siinä ryöstetä auringolta mitään, jos sanotaan, että ”haluan rusketuksen, siispä menen aurinkoon”. Päinvastoin, siinä myönnetään, että ilman aurinkoa en siihen pysty. Ja todellakin, rusketusta ei tule, Ellen mene aurinkoon.

       ”Ihminen pelastuu ilman omaa ansiotaan, mutta joutuu kadotukseen itsensä tähden. Kadotustuomiosta ihminen voi syyttää vain itseään, Taivaassa ihminen voi kiittää vain Jumalaa Armonsa suuruudesta.”

       Eli en voi mitenkään vaikuttaa siihen että pelastun tai joudun kadotukseen, mutta silti joudun kadotukseen omasta syystäni? Ja taivaassa kiitetään Jumalaa siitä, että ”voitin arpajaisissa”? Eieieiei.

       Mielestäni on järkevintä opettaa sekä predestinaatiota, että vapaata tahtoa, koska niin Raamattukin selvästi tekee, vaikka se sotiikin järkeä ja luterilaista tunnustusta vastaan ;). Jälleen kerran tämä vaikuttaa ihmisen vapaan tahdon toiminnalta:

       ”Mutta suuressa talossa ei ole ainoastaan kulta- ja hopea-astioita, vaan myös puu- ja saviastioita, ja toiset ovat jaloa, toiset halpaa käyttöä varten. Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista, tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis.” (2. Tim. 2:20‭-‬21)

       TykkääTykkää

       22/08/2018 klo 07:43 Vastaus

    3. Vielä tuohon vanhurskauden predestinaatioon:

       Predestinaatio on predestinaatio ja se kattaa kaiken alusta loppuun. Miten ja miksi on toinen asia. Luterilaisuudessa Jumala kuitenkin valitsee ilman ennaltatietämistä, joten kyllä kaikki ihmisen liikkeetkin on Jumala käytännössä päättänyt.

       TykkääTykkää

       22/08/2018 klo 07:51 Vastaus

67. Jupe: Tällaista spekulaatiota. On niin ”pitkä ja monimutkainen” teksti taas, ettei tällaisia kukaan jaksa lukea. En edes itse jaksa oikolukea tätä :D. Huomenna sitten kaduttaa, jos tuli kirjoitettua vaikka mitä typerää. Kunhan keskustelua herättelen tässä vielä, ja ajatuksia ;). Paljolti ajattelin tuossa suoraan näppäimistölle enemmänkin kuin olisin etukäteen pureskellut koko aiheen.

    Minä jaksan lukea 🙂 Mutta en enää tänää vastata… palataan tähän.

    TykkääTykkää

    21/08/2018 klo 21:11 Vastaus

68. Mäkin vähän väliä päätän, et pidän taukoa kommentoinnissa, mutta pakko tähän valinta-kysymykseen vielä puuttua. 🙂
    Mua jäi mietityttämään ajatus, että ihminen voisi valita omasta halustaan kuoleman sijasta elämän (ymmärsinkö oikein, että täällä jotkut ajattelevat niin?). Ajattelen, että Jumala antaa kyllä vaihtoehdot, elämä vai kuolema, siunaus vai kirous, mutta ihminen valitsee väärin, ihminen valitsee suunnan, joka on poispäin Jumalasta, ihminen itse valitsee kuoleman ja kirouksen.

    Eräs arvostettu iäkäs vl pappi ja saarnamies kuvasi käytännön tilanteen hyvin: Kun joku henkilö saa parannuksen armon, tilanteessa voi alkuun kokea, että teki itse jonkun valinnan oikeaan suuntaan, mutta myöhemmin tapahtumaa muistellessa henkilö sanookin, että se, että hän sai uskon lahjan sydämeensä oli kokonaan Jumalan työtä hänessä.
    ”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että h ä n o n r a k a s t a n u t meitä, ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.” (1. Joh. 4:10)

    Siihen, miten ne henkilöt valikoituu, joissa Jumala tämän työn aloittaa ja vie loppuun asti, minulla ei ole oikein mitään tietoa. Jumala on kaikkivaltias, en voi käsittää häntä, ja jos koen, että voin käsittää hänen aivoituksiansa, olen mielestäni väärässä: ”Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella.” Jes. 55:9 ”Jumala armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo.” Room. 9:18 Ja muitakin raamatunkohtia tähän löytyisi – varmaan paremmin muistatte. Mun järki loppuu tällaisessa kohtaa, ja niin musta kuuluukin. (Vaikka järkeä mielelläni käytänkin. :)) Luulen, että tääkin arvoitus ratkeaa taivaassa :).

    Kun opetuslapset kyselivät, että vähänkö on niitä on jotka pelastuvat, Jeesus muistutti, että kilvoitelkaa itse mennä ahtaasta portista. Tärkeää on oma sydämeni tila. Siihen minun tulisi kiinnittää huomio.

    Me uskon lahjan saaneet olemme Jeesuksen käskystä viemässä evankeliumia kaikkeen maailmaan. Siihen meidät on kutsuttu. Jumala on kuitenkin se, joka auttaa ihmisen uskoon. ”Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun. Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa.” (1. Kor. 3:6-7)

    Samoin ajattelen uskossa varjeltumisesta, kuten kristinopista luen: Luotan siihen, että Pyhä Henki evankeliumin kautta säilyttää ja varjelee minut loppuun asti oikeassa uskossa. ”Hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka.” (Fil. 1:6)

    No meni ehkä vähän ohi alkuperäisen aiheenkin. Mutta siis… pääpointti, kiitos ja kunnia ja ylitys kaikesta Jumalalle.

    Ps. On muuten mukava, kun nyt lukiessani päivän raamatunkohtaa, muistuu mieleeni, että täällä kommentoijista joku muukin ehkä lueskelee samaa kohtaa. 🙂

    Pps. Jupe, luin kommenttisi ja aika monesta kohtaa samaa mieltä. 🙂

    TykkääTykkää

    21/08/2018 klo 21:13 Vastaus

    1. ”Kun opetuslapset kyselivät, että vähänkö on niitä on jotka pelastuvat, Jeesus muistutti, että kilvoitelkaa itse mennä ahtaasta portista. Tärkeää on oma sydämeni tila. Siihen minun tulisi kiinnittää huomio”

       Jep, mutta jos sekin on Jumalan työtä 💯% niin eikö tuo kehoitus olisi turha?

       Myös tuo Fil. 1:6 olettaa, että ihminen ”pysyy vahvana loppuun asti”, niinkuin Jeesus sanoo, tai niinkuin Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo, että ”pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen; Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.” (Hepr. 10:23‭, ‬26‭-‬27)

       ”Ja Paavali:
       jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet, jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla ja jonka palvelijaksi minä, Paavali, olen tullut.” (Kol. 1:23)

       ”Jos” -sanaa ei voi käyttää, jos aiotaan pysyä tuossa Fil. 1:6 tulkinnassa, mikä luterilaisissa tunnustuskirjoissa tehdään, koska silloinhan Jumala onkin petturi, kun ei kaikki uskovia varjelekkaan loppuun asti. Luterilaisuudessahan kuitenkin opetetaan, että ihminen voi langeta pois elävästä uskosta.

       TykkääTykkää

       22/08/2018 klo 08:03 Vastaus

69. Alkuperäisen kirjoituksen aiheesta poiketen täällä on keskusteltu predestinaatiosta, ja se onkin mielenkiintoista!:)

    Meille ihmisille on vaikea käsittää miten joku asia voisi olla kahta eri asiaa samaan aikaan. Kuitenkin, samaan aikaan luonto käyttäytyy juuri tällä tavalla. Aine ja energia ovat yhtä aikaa sekä hiukkasia että aaltoja, riippuen siitä millä tavalla niitä tulkitaan. Kummatkin ominaisuudet ovat yhtä aikaa olemassa, mutta niitä ei voi mitata samaan aikaan. Mittauslaitteistosta riippuen laite mittaa säteilyn tai aineen aalto- tai hiukkasominaisuutta.

    Miksei usko kristukseen voisi olla myös tämän tapaista? Miksei se voisi olla sekä lahjaa että valinta, sen sijaan että se olisi joko-tai? Jos me tulkitsemme kerralla vain toista puolta tästä kaksiosaisesta tosiasiasta, saamme aina näkökulmasta riippuen erilaisen vastauksen. Tämä ei kuitenkaan tee oikeutta tosiasioille. Kristinuskossa on muitakin dualistisia eli kaksiosaisia kokonaisuuksia, kuten laki ja armo. Kyse ei ole paradoksista, vaan kaksiosaisesta tosiasiasta!

    Voisimme esimerkiksi ajatella, että Jumala antaa meidän valita, mutta kuitenkaan oikea valinta ei ole mahdollinen ilman hänen armoaan. Emme siis voi ottaa kunniaa hänen töistään ja tulla ylpeiksi (vaikka olisimmekin tehneet valinnan), mutta toisaalta voisimme hyväksyä sen, että meillä on todellinen vapaus, ja iloita siitä. Me emme ole robotteja!

    Minusta predestinaatio näyttää ihan samalta ja yhtä toivottamalta kuin naturalistinen maailmankuva. Naturalistisen maailmankuvan mukaan jokainen molekyyli menee ”ennalta määrättyä” rataansa kuin dominojuna. Tämän takia siis naturalismin mukaan tahtokaan ei voi olla vapaata, vaan jokainen ihminen on ennalta määrätty tekemään juuri ne valinnat jotka alkuräjähdyksessä alkunsa saanut molekyylien sattumanvarainen liike on tuottanut.

    TykkääTykkää

    21/08/2018 klo 23:50 Vastaus

    1. Jusbru, hyvin muotoiltu, olen samaa mieltä: ”Jumala antaa meidän valita, mutta kuitenkaan oikea valinta ei ole mahdollinen ilman hänen armoaan. Emme siis voi ottaa kunniaa hänen töistään ja tulla ylpeiksi (vaikka olisimmekin tehneet valinnan), mutta toisaalta voisimme hyväksyä sen, että meillä on todellinen vapaus, ja iloita siitä. Me emme ole robotteja!”

       Jep, ei olla robotteja, mutta se, että ”teemme” oikean valinnan, on Jumalan armoa sekin. Ja siten kiitos siitäkin kuuluu Jumalalle.

       Mulla oli lainassa joku aika sitten kirja ”Johdatus luterilaiseen tunnustukseen” (Gassmann, Hendrix) ja siinä predestinaatiotakin sivuttiin hyvin mielenkiintoisesti (täytyis ehkä lainata se uudestaan kun en tarkkaan muista, mutta kyllä siinä ”hatun nostaminenkin” taidettiin tässä kohtaa mainita). Siinä oli myös tämä Jusbrun ajatus, että oikea valinta ei ole mahdollinen ilman Jumalan armoa. Muutenkin kirja oli hyvin mielenkiintoinen ja erittäin perusteellinen ja syvällinen.

       Niin, Jupe, jos Jumalan armosta pysyn vahvana loppuun asti, jos Jumalan armosta saan nähdä oman tilani ja huomata kiinnittää siihen huomioni jne. Jumalan armosta.

       Tuo ylpeys on vaarana, jos koemme, että itse olemme tehneet valinnan.

       Siis. Toisaalta asia on niin ja toisaalta näin. Kuten Jusbru hyvin kuvasi, kahdella eri tavalla samalla kertaa. Vaikea tätä on selittää, enkä tämän paremmin tässä kohtaa pysty.

       TykkääTykkää

       22/08/2018 klo 10:08 Vastaus

70. Minä niin ilahduin kun huomasin niin monen teistä, halunnen kommentoida predestinaatioon. Tämä on yksi uskomisen vaikeimpia kohtia ymmärtää. En yritä teitä saada ajattelemaan samoin kuin itse ajattelen, eli uskon, sen totean, että tunnen suurta iloa, että haluatte miettiä näin vaikeaa asiaa.

    Muistatte varmasti, miten Jeesus sanoi kuninkaan pojan häävertauksen yhteydessä: ”Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja.'”
    Eli tässä tullaan taasen tuohon predestinaatioon, eli onko tosiaan niin, että Jumala on itse syyllinen, kun kaikkia ihmisiä ei valinnut. Kutsu kylläkin koskee jokaista, mutta näistä kutsutuista vain harvat ovat Jumalan valitsemia jotka pääsevät taivaaseen.

    Sen me ymmärrämme, että usko on Jumalan lahjoittamaa, eli jos Jumala ei avaa ihmisen ymmärrystä uskoa, ei synny uskoa ihmisen sydämeen. Miten sitten on ymmärrettävissä käsitys, joka minulla on, että ihmisen tulee itse valita niin kuin ensimmäisen ihmisparin, seuraako Jumalan sanan opastusta, vai oman inhimillisen itsensä tahtoa.

    Onko siis niin, että toiset, siis ne jotka eivät usko, ovatko he syntisimpiä ja tämän takia Jumala ei heitä valinnut? Jumala itse on kaikki ihmiset luonut ja kaikista tuli melkoisen kehnoja, eikä kukaan ole kelvollinen taivaaseen kuin Jumalan Pojan lunastamana. Miksi Jumala teki näin kehnon ihmisen? Tähän emme voi vaikuttaa, entä voimmeko sitten valita, totella Jumalan kutsua, tai olla tottelematta?

    Olisiko Aatami ja Eeva voineet valita? Olisivat voineet! Miksi eivät valinneet toisin? Tässä törmäämme taasen tuohon kehnoon ihmisen rakenteeseen. Tätä ei ihmisäly voi mitenkään käsittää ja on niin kuin Paavali toteaa: ”Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla.”

    Sinä joka uskot, sinun / minun ei pidä ollenkaan ajatella, että olisimme muita ihmisiä parempia, koska Jumala on lahjoittanut meille usko, kyvyn uskoa. Jumalan valinta, uskooko, vai eikö usko, se jää meidän ymmärryksemme ulottumattomuuteen:
    ”Juuri siihen aikaan Jeesuksen luo tuli ihmisiä, jotka kertoivat Pilatuksen surmauttaneen uhraamaan tulleita galilealaisia, niin että heidän verensä oli sekoittunut uhrieläinten vereen.
    Jeesus sanoi siihen: ”Luuletteko, että he olivat suurempia syntisiä kuin kaikki muut galilealaiset, koska saivat tuollaisen lopun?
    Eivät suinkaan — samalla tavoin te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny.” (Luuk.13:1-3)

    Tässäkin Jeesus kehotti valitsemaan ja ilmoitti mitä seuraa, ellei käänny ja usko. Jos, ihminen ei pystyisi valitsemaan – miksi Jumalan Poika silloin kehottaisi valintaan? Entä miksi toisilla on vahvempi usko, kuin esimerkiksi minulla? Haluaisin, että minulla olisi yhtä vahva usko kuin oli tuolla sotilaalla:
    ”Kun Jeesus oli saapunut Kapernaumiin, muuan sadanpäällikkö tuli hänen luokseen ja pyysi häneltä apua sanoen: ”Herra, palvelijani makaa kotona halvaantuneena, kovissa tuskissa.”
    Jeesus sanoi: ”Minä tulen ja parannan hänet.”
    Mutta sadanpäällikkö vastasi: ”Ei, Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. Sano vain sana, ja palvelijani paranee.
    Minä tottelen itsekin toisten käskyjä ja komennan omia sotilaitani. Kun sanon sotilaalle: ’Mene’, niin hän menee, tai toiselle: ’Tule’, niin hän tulee, tai palvelijalleni: ’Tee tämä’, niin hän tekee.”
    Tämän kuullessaan Jeesus hämmästyi ja sanoi niille, jotka häntä seurasivat: ”Totisesti: näin vahvaa uskoa en ole tavannut yhdelläkään israelilaisella.
    Minä sanon teille, että niin idästä kuin lännestä tulee monia, jotka taivasten valtakunnassa käyvät aterialle yhdessä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa.
    Mutta ne, joiden oli määrä periä valtakunta, heitetään ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.”
    Sitten Jeesus sanoi sadanpäällikölle: ”Mene. Tapahtukoon niin kuin uskot.” Sillä hetkellä palvelija parani.” (Matt.8:5-13)

    TykkääTykkää

    22/08/2018 klo 09:56 Vastaus

71. Vielä käytäntöä:
    Jos haluan seurata Jeesusta ja etsiä vilpittömästi totuutta, niin taputtelenko itseäni olalle, että osaan niin fiksusti ajatella, vai olenko kiitollinen siitäkin Jumalalle?

    Onko ne muut ihmiset, joilla ei tällaista halua Jeesuksen seuraamiseen ilmene, jotenkin oikeasti (älyllisesti tai muuten) tyhmempiä? 🤔

    TykkääTykkää

    22/08/2018 klo 10:19 Vastaus

    1. Kysymyshän on nöyryydestä. Todellista nöyryyttä ei ole se, että ei voi sanoa asioita, niin kuin ne ovat. Esimerkiksi, että ”en tehnyt mitään tai en edes halunnut”. Kyllä minä ainakin tein ja parhaimmillaan jopa halusinkin löytää Jumalan. Jälkeenpäin muisteltuna kiitän Jumalaa siitä, että Hän auttoi minua tässä ja kuuli minua juuri oikealla hetkellä, oli juuri silloin lähellä, kun Häntää sydämestäni huusin avuksi. Ei, todellista nöyryyttä on kyetä toteamaan tosiasiat, esimerkiksi: Kyllä minä tein parannuksen. Mutta ei se tarkoita sitä, että minä olisin itse saanut elämän itselleni, eikä se tarkoita sitä, että minä olisin itse itsestäni puristanut voimaa siihen. Paavali sanoo yhtäältä, että ”… mitä sinulla on, jota et ole lahjaksi saanut? Mutta jos olet sen saanut, niin miksi kerskaat, ikäänkuin se ei olisi saatua?” (1. Kor. 4:7), mutta toisaalta: ”Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt.” (2. Tim. 4:7)

       Ei Paavali tuossa kerskaa ja kehu tai taputtele itseään olkapäälle. Hän toteaa vain tosiasian. Ei Paavali kuitenkaan unohtanut sanoessaan noin, että jokainen hengenvetokin saadaan Jumalan armosta ja siitä kuuluu kiitos Jumalalle.

       Ajatteleppa tilanne että olet leiponut pullaa. Sitten alat syömään pullaa ja ajattelet, että ompa hyvää, kylläpä onnistuin hyvin. Onko tuo ylpeyttä, joka riistää Jumalalta kunnian? Kyllä se voi olla, jos alat tekemään pullaa omaksi kunniaksesi ja odotat vain kiitosta itsellesi. Mutta ei se ole, jos teet sitä Jumalan kunniaksi ja kiität Jumalaa siitä, että Hänen armostaan osaat tehdä niin hyviä pullia. Ei ole syntiä todeta, että ”olen hyvä tekemään pullia”, jos tiedostaa, että sekin on Jumalan armoa. Ei ole myöskään synti todeta, että ”olen onnistunut aika hyvin välttämään X syntiä” tai että ”minulle ahneus ei ole huolenaihe” jos se pitää paikkaansa. Ei raha tai omaisuus ole kaikille mikään suuri houkutus, niin kuin ei rahapelaaminenkaan ole kaikille. Nuohan ovat vain tosiasioiden toteamista. Jaakob hyvin kertoo sen, mitä selitin:

       ”Kuulkaa nyt, te, jotka sanotte: ”Tänään tai huomenna lähdemme siihen ja siihen kaupunkiin ja viivymme siellä vuoden ja teemme kauppaa ja saamme voittoa” — te, jotka ette tiedä, mitä huomenna tapahtuu; sillä mikä on teidän elämänne? Savu te olette, joka hetkisen näkyy ja sitten haihtuu — sen sijaan, että teidän tulisi sanoa: ”Jos Herra tahtoo ja me elämme, niin teemme tämän tai tuon”. Mutta nyt te kerskaatte ylvästelyssänne. Kaikki sellainen kerskaaminen on paha. Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi.” (Jaak. 4:13‭-‬17). Kaikki sellainen kerskailu on pahaa, jossa ihminen ajattelee itse voivansa jotain ilman Jumalaa. Jeesuskin sanoi: ”ilman minua te ette voi mitään tehdä” (Joh. 15:5), mutta samassa luvussa Hän kehoittaa tekemään ja kantamaan hedelmää.

       Edelleen Jaakob sanoo:

       ”Älkää eksykö, rakkaat veljeni. Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa… Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne. Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, niin hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan; hän katselee itseään, lähtee pois ja unhottaa heti, millainen hän oli.” (Jaak. kirje 1:16‭-‬17‭, ‬22‭-‬24). Sama juttu tässä: Tehkää, mutta älkää luulko, että se, mitä teillä on, olisi teistä itsestänne.

       Myös Paavali kehottaa Timoteusta kilvoittelemaan hyvän kilvoituksen ja pitämään käskyn (ilmeisesti Paavali viittaa Kristuksen rakkauden käskyyn: Rakastakaa toisianne). Hän myös kehoittaa Paavalia opettamaan, että opettaisi erityisesti rikkaita, etteivät he ylpeilisi, eivätkä panisi toivoaan epävarmaan rikkauteen. Tämä epävarma rikkaus voi olla yhtähyvin väärä nöyryys, pullien leipominen, omat hyvät työt, oma huonous (on niin ylpeä siitä, miten huono onkaan ollut ja sitten sitä ääneen valittelee, niin saa hyvän maineen seurakunnassa, kun on nöyrä. Todellisuudessa sisimmissään on omavanhurskas tästä syystä), hyvä kilvoitus, mikä tahansa. Tästä väärän ylpeyden ja rikkauden lähteestä Paavali kehottaa luopumaan, että nekin seurakunnassa, jotka todellisuudessa eivät Jumalaa tunne, nöyrtyisivät luovuttuaan näistä ja oppisivat tuntemaan tosi Jumalan. Mutta ei mikään asia itsessään ole epäpyhää, niin kuin Paavalikin sanoo Roomalaiskirjeen 14 luvussa. Ainoastaan, jos sitä käyttää väärin tai turvaa siihen väärällä tavalla.

       ”Mutta sinä, Jumalan ihminen, pakene semmoista, ja tavoita vanhurskautta, jumalisuutta, uskoa, rakkautta, kärsivällisyyttä, hiljaisuutta. Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä. Jumalan edessä, joka kaikki eläväksi tekee, ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka Pontius Pilatuksen edessä todisti, tunnustaen hyvän tunnustuksen, minä kehoitan sinua, että tahrattomasti ja moitteettomasti pidät käskyn meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymiseen saakka, Kehoita niitä, jotka nykyisessä maailmanajassa ovat rikkaita, etteivät ylpeilisi eivätkä panisi toivoansa epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka runsaasti antaa meille kaikkea nautittavaksemme, kehoita heitä, että tekevät hyvää, hyvissä töissä rikastuvat, ovat anteliaita ja omastansa jakelevat, kooten itsellensä aarteen, hyvän perustuksen tulevaisuuden varalle, että saisivat todellisen elämän.” (1. Tim. 6:11‭-‬14‭, ‬17‭-‬19)

       Edelleen Paavali ei tässä tarkoita, että Timoteus omilla tekemisillään pelastuisi sinänsä, vaan sillä, että hän Jumalan armon avulla opettaa ja kilvoittelee oikein/hyvin, niin kuin Jeesus on opettanut, niin Hän tulee pelastumaan. Ja tietysti kaikki on peräisin Jumalalta:

       ”Älköön kukaan nuoruuttasi katsoko ylen, vaan ole sinä uskovaisten esikuva puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa, uskossa, puhtaudessa. Lue, kehoita ja opeta ahkerasti, kunnes minä tulen. Älä laiminlyö armolahjaa, joka sinussa on ja joka sinulle annettiin profetian kautta, vanhinten pannessa kätensä sinun päällesi. Harrasta näitä, elä näissä, että edistymisesi olisi kaikkien nähtävissä. Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä; sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat.” (1. Tim. 4:12‭-‬16)

       Myös Jeesus ottaa kantaa tähän asiaan:

       ”Jos jollakin teistä on palvelija kyntämässä tai paimentamassa, sanooko hän tälle tämän tullessa pellolta: ’Käy heti aterialle’? Eikö hän pikemminkin sano hänelle: ’Valmista minulle ateria, vyöttäydy ja palvele minua, sillä aikaa kuin minä syön ja juon; ja sitten syö ja juo sinä’? Ei kaiketi hän kiitä palvelijaa siitä, että tämä teki, mitä oli käsketty? Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: ’Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään’.”” (Luukas 17:7‭-‬10)

       Meidän tulee tehdä se, mitä on käsketty, niin kuin Paavalikin tuossa edellä Timoteusta kehoitti, mutta siitä huolimatta meidän tulee olla nöyriä Jumalan edessä. Meidän tulee myös pysyä vahvana loppuun asti, koska muuten emme pelastu. Mutta sekin on Jumalan armoa, emmekä kykene pysymään vahvoina, jos turvaamme omaan voimaamme. Emme silti ole ilman omaa voimaamme.

       Vielä Paavalilta:

       ”Siis, rakkaani, samoin kuin aina olette olleet kuuliaiset, niin ahkeroikaa, ei ainoastaan niinkuin silloin, kun minä olin teidän tykönänne, vaan paljoa enemmän nyt, kun olen poissa, pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte; sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi. Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä, että olisitte moitteettomat ja puhtaat, olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa te loistatte niinkuin tähdet maailmassa” (Fil. 2:12‭-‬15)

       Tässä Paavali hyvin tiivistää sen, mitä olen yrittänyt selittää. Kaikki, mitä teemme, tapahtuu Jumalan armon avulla, mutta silti meidän tulee tehdä se. Jos turvaamme Jumalaan, Hän antaa armonsa. Jos teemme omin voimin, omaksi kunniaksemme, siinä ei ole Jumalan siunausta.

       Mielestäni luterilainen/kalvinistinen predestinaatioajattelu johtaa vääränlaiseen, epärehelliseen nöyryyteen. Se on todellista nöyryyttä, että kykenee myöntämään, että olen epäonnistunut näissä asioissa pahasti, mutta näissä asioissa olen onnistunut kohtuullisen hyvin, mutta Jumalan armosta olen Hänen lapsensa kaikesta tästä huolimatta ja olen pyrkinyt tekemään vain sen, mikä minun kuuluikin tehdä, ja saan luottaa siihen, että Hän pitää minusta jatkossakin huolta.

       Psalminkirjoittaja myös sanoo saman asian:

       ”Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä. Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi. Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne. Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille, niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä.” (Ps. 103:13-18)

       Kaikesta kuuluu taputus Jumalalle, Jumalan ”olkapäälle”, joka antaa meille voiman tehdä sitä, mitä me tehdään. Mielestäni tosiasiat voi kuitenkin todeta tosiasioina. Jos jossakin on onnistunut, voi siitä olla tyytyväinen, jos muistaa kuitenkin sen, että kaikki on lähtöisin Jumalalta, eikä ilman Jumalan armoa kukaan pelastu. Näin säilyttää kuitenkin nöyryyden, eikä ala turvaamaan siihen omaan onnistumisentunteeseen tai muuhunkaan.

       TykkääTykkää

       22/08/2018 klo 17:59 Vastaus

    2. Vielä Kesäkukalle tähän:

       ”Onko ne muut ihmiset, joilla ei tällaista halua Jeesuksen seuraamiseen ilmene, jotenkin oikeasti (älyllisesti tai muuten) tyhmempiä? 🤔”

       Tietysti kysymystä pitäisi tarkentaa siten, että oliko kyseessä kristityn Jeesuksen seuraaminen, vai jumalattoman ihmisen Jumalan etsiminen?

       Vastaan nyt jälkimmäiseen:

       Jos olet katsonut debatteja ateistien ja kristittyjen välillä esimerkiksi, niin ateisti on valmis myöntämään, että kaikki on selvästikin syntynyt ei-mistään, mutta hän ei ole valmis myöntämään, että se voisi olla Jumala. Ateistin tyypillisin vastaus kysymykseen: ”Mitä se ei-mitään sitten on, ellei ei-mitään, koska eihän ei-mitään voi luoda mitään?” on tyypillisesti ”en tiedä”. Hän kieltäytyy tekemästä johtopäätöstä sen tiedon pohjalta mikä hänellä jo on (mitä muuta voi vaatia?), koska johtopäätös olisi, että on oltava joku, joka sai kaiken aikaan ja sitä hän ei ole valmis myöntämään edes tosiasioiden edessä.

       Ongelma tuossa vain on, että ateisti ei itsekkään ole johdonmukainen tuossa. Hän tekee paljon johtopäätöksiä ei-absoluuttisen tiedon varassa jatkuvasti, niinkuin jokainen ihminen tekee päivittäin.

       Monet ateistit eivät ole todella avoimia sille, että Jumala olisi olemassa, koska he ovat jo päättäneet, ettei Jumalaa ole. Kyseessä on siis ylpeys. Minä pidän oman pääni.

       Kyseessä ei mielestäni yleensä ole tyhmyys, vaan ylpeys ja epärehellisyys. Paavalia lainaten:

       ”Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa, sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa, koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet” (Room. 1:18-22)

       TykkääTykkää

       22/08/2018 klo 19:04 Vastaus

       1. Kun uskomme että Jumala on luonut kaiken tyhjästä, niin mistä Jumala on tullut kun ei ole mitään? Olemme taas ”en tiedä” vastauksen luona…

          TykkääTykkää

          23/08/2018 klo 07:31

       2. Ei tuota mainitsemaasi ongelmaa Keijo ole. Jumala on ajan, materian ja tilan ulkopuolella eikä ole osa luomakuntaa. Jumala on ikuinen eikä Hän vanhene, vaan Hän on niinkuin Hän sanoo: ”Minä olen”. Jos Jumala olisi osa luomakuntaa siis luotu, Hän ei olisi Jumala. Jumala on yksi, koska Jumala on luonnostaan kaiken yläpuolella. Ei ole kahta samanlaista. Siispä Jumalaa ei ole luotu. Jumala on kaikkivaltias ja ikuinen, eikä koskaan muutu. Mikään ei ole niinkuin Jumala.

          ”Te olette minun todistajani, sanoo Herra, minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, jotta te tuntisitte minut ja uskoisitte minuun ja ymmärtäisitte, että minä se olen. Ennen minua ei ole luotu yhtäkään jumalaa, eikä minun jälkeeni toista tule. Minä, minä olen Herra, eikä ole muuta pelastajaa, kuin minä. Minä olen ilmoittanut, olen pelastanut ja julistanut, eikä ollut vierasta jumalaa teidän keskuudessanne. Te olette minun todistajani, sanoo Herra, ja minä olen Jumala. Tästedeskin minä olen sama. Ei kukaan voi vapauttaa minun kädestäni; minkä minä teen, kuka sen peruuttaa?” (Jes. 43:10‭-‬13)

          ”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.” (Hepr. 13:8)

          TykkääTykkää

          23/08/2018 klo 12:12

       3. Tarkennus vielä:

          Jumala on siis ajan, paikan ja materian ulkopuolella, Hän ei ole ”ei mitään”. Jos sanoo, että Jumala on ei-mitään, tekee sen olettamuksen, että ei ole mitään tämän fyysisen maailman lisäksi. Ei hengellistä tai muutakaan todellisuutta. Tämä on vain logiikan vastaista, koska logiikka todistaa yhdessä nykytieteen kanssa, että paras syy kaikelle on Jumala, joka on ajan, paikan ja materian ulkopuolella. Asiat eivät yksinkertaisesti tapahdu ilman syytä.

          TykkääTykkää

          23/08/2018 klo 12:30

       4. Keijo: ”Kun uskomme että Jumala on luonut kaiken tyhjästä, niin mistä Jumala on tullut kun ei ole mitään? Olemme taas ”en tiedä” vastauksen luona…”

          Aivan totta Keijo, olemme ”en tiedä” vastauksen edessä. Se ei kuitenkaan tee Jumalan olemassaoloa tyhjäksi.

          Se että emme tiedä mikä on jonkin asian olemassaolon syy ja mistä se on syntynyt, ei tee itse asiasta olematonta.

          Tiede on päätellyt, että maailmankaikkeus on saanut alkunsa alkuräjähdyksestä. Tiede ei kuitenkaan osaa kertoa, mikä alkuräjähdyksen on aiheuttanut. Silti alkuräjähdys on tieteen mielestä totta.

          Jos ihminen yleisen ilmoituksen perusteella tekee johtopäätöksen, että kaiken takana on persoonallinen luoja, Jumala, ei hänen tarvitse osata päätellä siitä pidemmälle.

          Itse uskon, kuten Jupe yllä pidemmin kirjoitta, että Jumala on itse olemassaolo – kaiken alkusyy.

          Jos aihe kiinnostaa, kannattaa lukea tämä kirja: https://www.adlibris.com/fi/kirja/valveilla-9789516195509

          TykkääTykkää

          24/08/2018 klo 11:32

72. Mielenkiintoista keskustelua.
    Ajanpuutteen vuoksi vain lyhyt kysymys Heinolle ja Jupe lle myös: ”Tässäkin Jeesus kehotti valitsemaan ja ilmoitti mitä seuraa, ellei käänny ja usko. Jos, ihminen ei pystyisi valitsemaan – miksi Jumalan Poika silloin kehottaisi valintaan?”

    Raamatussa on paljon kehotuksia, ohjeita, käskyjä. Jos pystyt Heino itse valitsemaan uskon, miksi et sitten pysty valitsemaan kymmenen käskyn mukaan? Vai onko niin että olet pystynyt omassa hyvyydessäsi valitsemaan uskon mutta joskus valinta ei vain onnistu? Sama kysymys Jupelle? En ymmärrä? 😮

    Itselleni on täysin mahdotonta uskoa vapaan ratkaisuvallan tavoin. Mielestäni Lutherin suurin helmi on juuri sidottu ratkaisuvalta, koska se määrittää koko uskon perustan. Samoin olen kokenut vanhoillislestadiolaisuudessa, yksin Jumalan armosta olen saanut uskon lahjan. Koen että olen omalta puoleltani yhtä syntinen kuin silloin kun en Armoa omistanut. Kun sain Kristuksen sydämeni Herraksi, Hän vaikuttaa kaiken pyhityksen minussa. Kilvoitukseni on siinä että joka hetki ylennän sydämeni katsomaan Kristusta, minun Herrani ja minun Vapahtajani. Tämänkin kilvoitukseni minussa vaikuttaa itse Kristus.

    ”Mutta myös nuo toiset oksastetaan uudelleen, elleivät he jää epäuskonsa valtaan, sillä Jumala kykenee liittämään heidät takaisin runkoon. Jos kerran sinut on leikattu irti villistä oliivipuusta, johon luonnonmukaisesti kuuluit, ja vastoin luontoa oksastettu jaloon oliivipuuhun, niin totta kai nämä alkuperäiset oksat voidaan liittää takaisin omaan puuhunsa.
    Roomalaiskirje 11:23‭-‬24 FB92
    https://bible.com/bible/330/rom.11.23-24.FB92”

    Voisiko oksa liittää itse itsensä puun runkoon?

    PS. Kiitos Markulle valaisevasta pitkätukkakommentista 🙂

    TykkääTykkää

    22/08/2018 klo 18:13 Vastaus

    1. ”Raamatussa on paljon kehotuksia, ohjeita, käskyjä. Jos pystyt Heino itse valitsemaan uskon, miksi et sitten pysty valitsemaan kymmenen käskyn mukaan? Vai onko niin että olet pystynyt omassa hyvyydessäsi valitsemaan uskon mutta joskus valinta ei vain onnistu? Sama kysymys Jupelle? En ymmärrä? 😮”

       Toisinsanoen: Miksi en sitten voisi pelastua lain kautta? Vastaus on yksinkertaisesti siinä, että koskan olen syntinen ja teen syntiä, mutta laki vaatii täydellisyyttä. Kristuksessa taas tarjotaan anteeksiantamus ilmaiseksi.

       ”Voisiko oksa liittää itse itsensä puun runkoon?”

       Ei, mutta oksa voi pyytää, että hänet liitettäisiin runkoon. Ja kun ihminen sitä pyytää Jumalalta Kristuksen kautta, niin hän tulee liitetyksi runkoon. As simple as that.

       TykkääTykkää

       22/08/2018 klo 18:23 Vastaus

       1. Mielestäni Taavetti ajattelet liikaa näin:

          ”Jos kerran voin itse liikauttaa sormeani (predestinaatio kattaa myös sen sormen liikautuksen), niin silloin voisin yhtähyvin pelastua myös omilla voimillani ilman Kristusta.”

          Tuo ei pidä paikkaansa, koska vaikka voinkin liikauttaa sormeani aivan oman tahtoni mukaisesti, en silti kykene välttämään kaikkea syntiä. Siksi juuri tarvitsen Kristuksen armoa. Ei siksi, koska en voi edes liikauttaa sormea, vaan siksi, että en voi elää tekemättä syntiä, vaikka minulla olisikin vapaa tahto, koska langennut luontoni ja lihani houkuttelee minua jatkuvasti syntiin yhdessä perkeleen kanssa. Ei siinä ole mitään ihmeellistä.

          Jos kykenen itse liikauttamaan pikkusormeani, niin ei se silti tarkoita, että kykenisin kiipeämään mount everestille ilman varusteita tai edes varusteiden kanssa, koska en ole kaikkivoipa enkä täydellinen. As simple as that. Asiat pitää asettaa mittasuhteisiin.

          TykkääTykkää

          22/08/2018 klo 19:11

       2. Minä taas ajattelen että vanhaa oksaa ei liimata kiinni Kristus-puuhun, vaan sieltä versoaa uusi oksa tilalle:
          ”Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. ”

          QuoVadis

          TykkääTykkää

          22/08/2018 klo 19:18

       3. Quo Vadis:

          Hoksaan mitä tarkoitat, mutta Paavali ilmaisi asian niin, että oksa voidaan myös oksastaa uudelleen.

          TykkääTykkää

          22/08/2018 klo 22:05

    2. Taavetti: ”Raamatussa on paljon kehotuksia, ohjeita, käskyjä. Jos pystyt Heino itse valitsemaan uskon, miksi et sitten pysty valitsemaan kymmenen käskyn mukaan? Vai onko niin että olet pystynyt omassa hyvyydessäsi valitsemaan uskon mutta joskus valinta ei vain onnistu? Sama kysymys Jupelle? En ymmärrä?”

       Miten tämän selittäisin, että tulisi ymmärrettävä kirjoitus? Yritän näin. Viinipuu vertauksen jälkeen Jeesus puhui opetuslapsilleen näin:
       ”Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä käsken teidän tehdä.
       En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut.
       Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte.” (Joh.15:14-16)

       Jeesus toteaa selvin sanoin, että hän on valinnut nuo viinipuun oksat: ”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät”. Viekö tämä Jeesuksen toteamus nyt meiltä valinnanvapauden? Ei taida viedä, vaan meidän tulee ymmärtää tämä oikein. Otan tähän Johanneksen epistolasta pätkän, niin jospa tulisi meille ymmärrys:
       ”Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän.
       Siinä on rakkaus — ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.” (1.Joh.4:9,10)

       Oikeaa parannusta ei tehdä pakosta, ei pelon sanelemana. Parannus lähtee aina rakkaudesta ja tätä rakkautta ei yksikään ihminen voi itse synnyttää sydämeensä, eli Jumala rakastaa ensin meitä ja kun tajuamme tämän rakkauden, haluamme olla lähelle tätä rakkauden lähdettä joka on Jeesus.

       Missä se on sitten minun vapaa ratkaisutahtoni ja valita? Miten Jeesus sanoi: ”ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy.” Miten tuotetaan hedelmää Jumalalle? Ihan niin kuin Jeesus sanoi:
       ”Hän sanoi heille: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille.
       Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” (Mark.16:15,16)

       Joka uskoo ja joka ei usko? Tässäkö ei olisi ihmisellä ratkaisuoikeutta? Onko siis Heinolla ollut vapaus valita? Sanon tähän, että on ja toisaalta ei minkäänlaista mahdollisuutta ole ollut paeta Jumalan rakkautta. Joskus olisin halunnut nakata koko uskon menemään, minua on pilkattu ja yritetty kaikin tavoin häpäistä, mitä olen silloin tehnyt? Olen rukoillut, ettei Jumala ottaisi uskoa minun sydämestäni, sillä minä rakastan Jumalaa ja haluan nähdä lunastajani. Siis uskon ihan koko sydämestäni, että minulla on vapaus uskoa, tai olla uskomatta.

       TykkääTykkää

       22/08/2018 klo 19:22 Vastaus

73. Vielä yksi kommentti, vaikka ehkä olisi aika jo lopettaa tästä, kun ei tämä taida paremmaksi tulla. 🙂

    Jupe: ”Mutta sekin on Jumalan armoa, emmekä kykene pysymään vahvoina, jos turvaamme omaan voimaamme. Emme silti ole ilman omaa voimaamme.”
    JA
    ”Jos turvaamme Jumalaan, Hän antaa armonsa. Jos teemme omin voimin, omaksi kunniaksemme, siinä ei ole Jumalan siunausta.”

    Eli voimmeko mielestäsi toimia omin voimin Jumalan mielen mukaisesti? Voimmeko saada aikaiseksi jotain, ilman Jeesusta?

    Vaikka ajattelen, etten omasta voimasta kykene ottamaan askeltakaan Jumalaan päin, en silti ajattele, että olisin huono, ja että oman huonouden voivottelu olisi nöyrää ja oikein.

    Samoin ajattelen, että olen pyrkinyt tekemään vain sen, mikä minun on kuulunutkin tehdä.

    Jep, voin sanoa, että joskus onnistun tekemään ihan hyvää pullaa, mutta jos mietin esim. kymmentä käskyä, niin en osaa kyllä sieltä sanoa, että olisin onnistunut joissakin käskyissä kohtuullisen hyvin, ja joissakin huonommin. Jo ensimmäisessä käskyssä jään kiinni, ja sehän on oikeastaan käskyistä tärkein.

    Ja sitten vielä. Ajattelen, etten tule yhtään paremmaksi kristityksi tulevaisuudessakaan mitä lain noudattamiseen tulee. Uskoni voi kyllä saada aika ajoin vahvistusta ja voin kasvaa Kristuksen tuntemisessa, mutta yhtä lailla olen Jumalan edessä hänen lakinsa rikkoja tästä eteenpäinkin, kuten tähänastisessa elämässänikin olen ollut. Ja ihan yhtä paljon tarvitsen armoa.
    (Huomautan vielä, että tämä ei ole voivottelua eikä pessimismiä eikä aiheuta minussa masentuneisuutta vaan tämä on tosiasian sanomista sellaisena kuin se on.)

    TykkääTykkää

    22/08/2018 klo 19:54 Vastaus

    1. ”Voimmeko saada aikaiseksi jotain, ilman Jeesusta?”

       Voimme ja emme voi. Voin ajaa autoa tai leipoa pullaa ilman että uskon Jeesukseen. Tästä huolimatta voidaan oikeastaan sanoa, että nekin liikkeet tulevat Jumalalta, koska Kristuksessa koko maailma pysyy voimassa ja Häneltä kaikki saa elämänsä ja energiansa niinkuin Paavali sanoo Kolossalaiskirjeen ekassa luvussa. Ellei Kristus voimallaan ylläpitäisi maailmankaikkeutta, se lakkaisi olemasta. Ihminen siis luulee olevansa Jumalasta riippumaton enemmänkin kuin että hän olisi. Ja tämä on juuri se ihmisen perussynti, mihin myös ensimmäinen ihmispari lankesi.

       En kuitenkaan voi, niinkuin Jeesus selittää Joh. 15, kantaa Jumalalle kelpaavaa hedelmää, en kertakaikkiaan mitään, ilman Kristusta.

       Tässä pitää kuitenkin taas erottaa hedelmän kantaminen ja Jumalan luokse tuleminen. Ihminen ei itsessään tee mitään puhdistaakseen itsensä. Ainoa asia, minkä hän ”tekee”, on että hän pyytää Jumalalta anteeksiantamusta, mutta ei hän itse itseään puhdista tai sitä itselleen ansaitse, vaan Jumala antaa sen hänelle lupauksensa mukaan ilman ansioita. Jumala vastaa ihmiselle, kun tämä kääntyy Jumalan puoleen. Samalla tavalla kuin ihminen ei voi saada rusketusta, ellei hän mene auringonvaloon.

       ”Eli voimmeko mielestäsi toimia omin voimin Jumalan mielen mukaisesti?”

       Voimme toimia objektiivisen, siis luonnollisen moraalilain (kymmenen käskyä) mukaisesti jossain määrin, mutta emme voi kantaa Jumalalle kelpaavaa hedelmää (niinkuin aiemmin totesin) siinä mielessä, kuin Paavali ja Jeesus puhvat ansioista/hedelmistä ja näinollen miellyttää Jumalaa, koska emme ensinkään ole henkilökohtaisessa suhteessa Jumalaan.

       Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö voisi pohtia Jumalaan liittyviä kysymyksiä tms myös erossa Jumalasta. Eikä tämä tarkoita sitä, ettei Jumala anna mitään armoa Kristuksen ulkopuolella. Hän antaa etsivälle armon löytää itsensä, armon antautua Kristuksen pelastettavaksi, vaikka Hän ei anna vanhurskauttavaa armoa kuin Kristuksen kautta. Jollain tapaa ihminen siis voi tehdä jotain Jumalaa jollain tavalla miellyttäviä tekoja. Jeesus itse sanoi esimerkiksi:

       ”Joka profeetan ottaa tykönsä profeetan nimen tähden, saa profeetan palkan; ja joka vanhurskaan ottaa tykönsä vanhurskaan nimen tähden, saa vanhurskaan palkan. Ja kuka hyvänsä antaa yhdelle näistä pienistä maljallisen kylmää vettä, hänen juodaksensa, opetuslapsen nimen tähden, totisesti minä sanon teille: hän ei jää palkkaansa vaille.” (Matteus 10:41‭-‬42)

       Se taas, antaako Jumala jollekulle enemmän armoa kuin jollekkin toiselle ja miksi, että tämä löytäisi Jumalan, on toinen kysymys, johon en tiedä vastausta ja se menee niin pahasti yli hilseen muutenkin, että sitä ei voi ymmärtää, joten en viitsi sitä spekuloida.

       ”Jep, voin sanoa, että joskus onnistun tekemään ihan hyvää pullaa, mutta jos mietin esim. kymmentä käskyä, niin en osaa kyllä sieltä sanoa, että olisin onnistunut joissakin käskyissä kohtuullisen hyvin, ja joissakin huonommin.”

       Kyllä sinä jossakin käskyssä olet onnistunut toista paremmin, totta ihmeessä.

       ”Ja sitten vielä. Ajattelen, etten tule yhtään paremmaksi kristityksi tulevaisuudessakaan mitä lain noudattamiseen tulee.”

       Totta ihmeessä tulet paremmaksi, sitähän se pyhitys on. Et ehkä vihastu enää niin helposti kymmenen vuoden päästä, tai sitten et lankea johonkin asiaan niin usein. Taikka sitten teet enemmän hyvää, rakastat enemmän. Et ehkä ajattele niitä pahoja ajatuksia enää niin paljon, mitä ennen olet ajatellut. Tai jotain. Whatever :P. Ainakin Paavali oli ihan positiivinen sen suhteen, että ihminen voi edistyä: ”Harrasta näitä, elä näissä, että edistymisesi olisi kaikkien nähtävissä.” (2. Tim. 3:17)

       TykkääLiked by 1 henkilö

       22/08/2018 klo 21:33 Vastaus

       1. Jupe: ”Totta ihmeessä tulet paremmaksi, sitähän se pyhitys on. Et ehkä vihastu enää niin helposti kymmenen vuoden päästä, tai sitten et lankea johonkin asiaan niin usein. Taikka sitten teet enemmän hyvää, rakastat enemmän. Et ehkä ajattele niitä pahoja ajatuksia enää niin paljon, mitä ennen olet ajatellut. Tai jotain. Whatever :P. ”

          Tämä ns. impulssi-herkkyyden väheneminen (pyhitys?) iän myötä voi johtua myös siitä, että elämänkokemus lisääntyy tai erilaisten hormonien eritys vähenee :-). Ei enää jaksa hermostua joka asiasta, kun huomaa että vähemmälläkin reagoimisella päästään jopa parempaan lopputulokseen. Elämänkokemus rauhoittaa mieltä, oppii ymmärtämään syvemmin erilaisia elämänkohtaloita, ei tuomitse ihmisiä enää niin herkästi, kun on ehkä itsekin ollut joskus heikoilla.

          Tietenkin ihminen voi iän myötä myös katkeroitua, jos on ollut liikaa kuormaa kannettavana.

          Näin protestanttina, käyttäisin ehkä pyhitys-sanan tilalla eheytyminen-sanaa (en tiedä onko kovin raamatullista ?). Jumala voi Sanallaan ja evankeliumilla eheyttää ihmistä kokonaisemmaksi, auttaa hyväksymään oman pienen kohtalonsa sekä olemaan vastuullisempi ja empaattisempi lähimmäisiä kohtaan. Kun ihminen saa kokea ”elämää suuremman rakkauden” Jumalassa, hän voin myös enemmän rakastaa.

          Kaikki lähtee Jumalan rakkaudesta, joka ylittää kaiken tiedon ja ymmärryksen.

          TykkääTykkää

          23/08/2018 klo 09:06

       2. Quo Vadis:

          Eheytyminen on loistava sana eikä ainoastaan sana tai ilmaisutapa, mutta myös todellisuutta. Ja sen saa aikaan nimenomaan Jumalan rakkaus.

          TykkääTykkää

          23/08/2018 klo 12:21

74. Heinolla oli mukava kommentti.

    Lainaus siitä: ”Onko siis Heinolla ollut vapaus valita? Sanon tähän, että on ja toisaalta ei minkäänlaista mahdollisuutta ole ollut paeta Jumalan rakkautta.”

    Tästä tuli mieleeni yhden synnintunnustuksen loppuosa, joka aina koskettaa minua: ”Tuomitse minut Jumala, mutta älä hylkää minua. Minulla ei ole mitään muuta pakopaikkaa, kuin sinun sanomaton laupeutesi.”
    Aamen ja nukkumaan. 🙂

    TykkääTykkää

    22/08/2018 klo 20:04 Vastaus

75. No jaa, enpä kyllä usko, että Jumalan ohjaileminen onnistuisi, usko ei ole otettavissa. Kun itse olin ”erämaavaelluksellani”, Jumala tuntui kätkeytyneen minulta. Kävin vaikeaa sisäistä kamppailua, kävin oikeutta Jumalan kanssa. Mielestäni en ollut saanut häneltä oikeudenmukaista kohtelua, vaikka olin uskovainen. Ei mikään mennyt siten kuin olisin itse halunnut. Kunnes kävi lopulta niin, että Jumala otti puheenvuoron. Job kuvaa tätä hyvin (vaikka en tietysti ole mies:)):

    ”– Kuka on tämä, joka peittää minun
    tarkoitukseni
    mielettömillä puheillaan?
    Vyötä itsesi, puolustaudu kuin mies! Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.
    Kuka on laskenut maan perustukset?
    Missä sinä olit silloin kun minä laskin maan
    perustukset?
    Kerro, miten se tapahtui, jos osaat!
    Kuka määräsi maan mitat? Tiedätkö sen?
    Kuka veti mittanuoran sen yli? Mihin laskettiin sen peruspylväät?
    Kuka pani paikoilleen sen kulmakiven,
    kun aamun tähdet riemuiten karkeloivat ja Jumalan pojat huusivat ääneen iloaan?”

    Ja niin edelleen… Upeaa tekstiä. Kannattaa lukea Job 38 —>

    Minä en voinut valita, että otan uskonvarmuuden ja pelastuksen vakuutuksen itselleni. Kamalinta oli, että tätä hengellistä mahallaan olemista kesti kauan, jopa vuosia. Mutta se ilo ja vapauden tunne, minkä Jumala viimein nöyrtymiseni jälkeen lahjoitti, oli jotain sellaista, mitä ei voi sanallisesti kuvailla. Kaikki tapahtui hänen määräämällän aikataululla. Että kyllä omasta kokemuksestani sanon, liittyen tähän predestinaatio- ja vapaa tahto -keskusteluun, että usko ei ole välttämättä otettavissa silloin kun se minulle sopii. Mutta uskon ja pelastuksen vastaanottamiseen voi suostua. Ja Jumalaa voi rukoilla, kannattaakin.

    (Siinäpä oli se minun tauko, yksi päivä.)

    TykkääTykkää

    22/08/2018 klo 20:08 Vastaus

    1. ”Minä en voinut valita, että otan uskonvarmuuden ja pelastuksen vakuutuksen itselleni.”

       Tätä ei varmaankaan kukaan ole väittänyt tässä keskustelussa.

       ”Että kyllä omasta kokemuksestani sanon, liittyen tähän predestinaatio- ja vapaa tahto -keskusteluun, että usko ei ole välttämättä otettavissa silloin kun se minulle sopii. Mutta uskon ja pelastuksen vastaanottamiseen voi suostua. Ja Jumalaa voi rukoilla, kannattaakin.”

       Näin ajattelen itsekin. Jumala vastaa ajallaan, mutta lupauksensa mukaan silti vastaa.

       TykkääTykkää

       22/08/2018 klo 22:03 Vastaus

       1. Ehkä tähän tarkentaisin, että ihminen voi kyllä uskoa ja uskookin, niinkuin sinäkin Johanna niissä sinun koettelemuksissa, mutta ei ihminen päätä, milloin Jumala kirkastaa hänelle itsensä. Mielestäni tätä havainnollistaa hyvin myös tämän ateistin kääntymiskertomus:

          https://m.youtube.com/watch?v=SEsCs97-hOQ

          TykkääTykkää

          23/08/2018 klo 07:08

76. Kiitos Jupelle ja Heinolle, valaisevaa kommentointia.

    Jupe: ”Jos kerran voin itse liikauttaa sormeani (predestinaatio kattaa myös sen sormen liikautuksen), niin silloin voisin yhtähyvin pelastua myös omilla voimillani ilman Kristusta.”

    Voin kyllä itse liikauttaa sormeani ja koko ruumistanikin, sitäkin teen. Mutta tämä ruumiini liikuttaminen ei saa lihaani hakemaan pelastusta. Ymmärrän kyllä Jumalan vaikuttavan työn kaikkialla, mutta olen ymmärtänyt sen olevan eri asia kuin ennakoiva armo. Ratkaisuvalta on sidottu.

    Heino: ”Sanon tähän, että on ja toisaalta ei minkäänlaista mahdollisuutta ole ollut paeta Jumalan rakkautta. Siis uskon ihan koko sydämestäni, että minulla on vapaus uskoa, tai olla uskomatta.”

    Eli Heino sanot että ei ollut mahdollisuutta paeta Jumalan rakkautta, ja silti sanot että on vapaus uskoa. Eikö nämä ole ristiriidassa? Itsekin koin samoin että minulla ei ollut enää mahdollisuutta paeta Jumalan rakkautta. Ja uskoin ja koin että se on kokonaan Jumalan työ. Uskon myös niin että Jumala rakkaudessaan antaa voiman siihen että saan uudestaan ja uudestaan, joka hetki ylentää katseeni Kristukseen.

    Koska taidan ilmeisen epäselvästi kirjoittaa, niin lainaan alle katkelmia Lutherin Roomalaiskirjeen luennosta. Otin vain lyhyitä katkelmia jotta jaksaisitte lukea (en ole itsekään koko luentoa lukenut, vaikka taidanpa nyt ottaa iltalukemiseksi ja aloittaa alusta 🙂

    Liekö olette jo nämä aiemminkin lukeneet. Minulla vastaa aamenta tuo Lutheruksen tulkinta. Ja kun lukee vielä laajemmasti niin sitä enemmän ”vastaa aamenta”.

    Kaikki allaoleva on siis suoraa lainausta, välistä olen jättänyt joitakin kappaleita, mutta kaikki käsittelee samaa 7 luvun kohtaa:

    Älä luota lihaasi, ikään kuin se olisi hyvä. Älä usko itseäsi sen varaan, kun Paavalikin huudahtaa: ”Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei.”

    Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei (Room. 7:18). Tuo ”tahtoa” on Hengen alttiutta, joka lähtee rakkaudesta; siitä hän sanoi: ”Sitä hyvää, mitä minä tahdon.” Ja Ps. 1:2: ”Vaan rakastaa Herran lakia.” Siten nyt tässäkin: ”Tahto minulla on”, s.o. iloinen mielihalu hyvään, jota laki käskee, niin kuin myös jäljempänä: ”Sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin” (Room. 7:22), mutta hän ei voi ”toteuttaa” tätä hyvää, koska liha tekee vastarintaa.

    Ensiksi: Koko tämä teksti tuo esiin huokausta ja vihaa lihaa vastaan sekä rakkautta hyvää ja lakia kohtaan. Mutta se ei millään tavalla satu kohdalleen lihalliseen ihmiseen nähden, joka mieluummin vihaa lakia ja seuraa lihaa noudattaen sen viettymystä. Hengellinen ihminen näet sotu lihaa vastaan ja huokaa, koska hän ei voi aikaansaada sitä, mitä tahtoo.

    Sillä hengellisenä minä en tunne omakseni muuta kuin hyvää, ja kuitenkin minä teen, mitä en ymmärrä enkä tahdo, nim. pahaa, s.o. en tee pahaa halusta ja tahallani, vaan minä tahdon hyvää, ja kuitenkin tapahtuu, että toteutan sen vastakohtaa.

    Minä myönnän, että Jumalan laki on hyvä (Room. 7:16), sillä laki tahtoo hyvää ja hän itse tahtoo hyvää, molemmat ovat siis samalla kannalla. Lihallinen ihminen ei tee näin, vaan hän on aina toista mieltä kuin laki, ja hän mieluummin haluaa, että mitään lakia ei olisi – jos se vain voisi tapahtua. Sen tähden hän ei tahdo hyvää, vaan pahaa. Ja vaikka hän tekeekin sitä, mikä on hyvää, niin hän ei kuitenkaan sitä yhtään ymmärrä, koska hän tekee pelosta orjallisella mielellä ja pakotettuna. Hänellä on aina halu päinvastaiseen menettelyyn, jos vain olisi lupa ilman rangaistusta.

    Tuo ”hän tahtoo toista kuin mitä hän tekee” merkitsee, että hänellä on mielisuosio, ja, kun Hengen kautta rakkaus on vuodatettu, altis tahto hyvään ja viha pahaa vastaan, ja kuitenkaan hän, lihan niskuroidessa ja synnillisen himon noustessa vastaan, ei voi täyttää eikä toteuttaa tätä tahtoa. Jos hän näet toteuttaisi ja täyttäisi, niin silloin hän ilman vastustusta ja ilolla tekisi hyvää; tätä näet hänen tahtonsa haluaa. Mutta nyt hän ei menettele niin; sen tähden hän ei tee, mitä tahtoo, mutta mitä hän ei tahdo, sitä hän tekee. Mutta se, joka elää ilman taistelua ja seuraa lihaa sekä tottelee halujansa, ei ainakaan asetu vastustamaan eikä sano: ”Sitä, mitä minä en tahdo, minä teen”, hän ei iloitse sen vastakohdasta, vaan juuri siitä, mitä hän tekee. ”Toteuttaminen” taas on sen täyttämistä, mitä hän tahtoo tai haluaa. Samaan tapaan kuin Henki panee täytäntöön sitä hyvää, mitä hän tahtoo, kun hän ilman vastustusta toimii Jumalan lain mukaan. Se kuitenkaan ei kuulu tämän elämän menoon, sillä ”hyvän täytäntöön panemista en löydä”. Mutta liha panee täytäntöön, milloin se ilolla ja vastaan hangoittelematta työskentelee himojensa mukaan. Ja se kuuluu tämän elämän menoon, vieläpä se on kuolemankin tunnusmerkki ja maailman tuho; on näet helppoa tehdä sitä, mikä on pahaa. Sen tähden minä sanoin tämän sanan todistavan, että tässä ei puhu lihallinen ihminen, vaan erittäin hengellinen ihminen Paavali.

    Sen tekijä en ole minä, vaan synti, joka minussa asuu (Room. 7:20). Senkään vuoksi hän ei tee syntiä, koska liha suosii himoa ilman hänen <<>> suostumistansa, jopa hän itse ei varsinaisesti suosi himoa, koska hän ei alistu hyvällä lihan synnilliseen himoon. Ja kuitenkin hän sanoo: ”Sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee.” Sillä sama henkilö on henkeä ja on lihaa, sen vuoksi sanotaan hänen kokonaan tekevän sitä, mitä hän tekee lihan mukaan. Ja kuitenkin, koska hän vastustaa, niin täydellä syyllä sanotaan, että ihminen ei tee sitä, vaan ainoastaan osa hänestä. Näin ollen kumpainenkin väite on totta: hän itse tekee sitä ja kuitenkaan ei hän itse.

    Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei (Room. 7:18). Tuo ”tahtoa” on Hengen alttiutta, joka lähtee rakkaudesta; siitä hän sanoi: ”Sitä hyvää, mitä minä tahdon.” Ja Ps. 1:2: ”Vaan rakastaa Herran lakia.” Siten nyt tässäkin: ”Tahto minulla on”, s.o. iloinen mielihalu hyvään, jota laki käskee, niin kuin myös jäljempänä: ”Sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin” (Room. 7:22), mutta hän ei voi ”toteuttaa” tätä hyvää, koska liha tekee vastarintaa. hän ei tahdo himoita ja pitää hyvänä sitä, ettei himoitse, ja kuitenkin hän himoitsee eikä toteuta tätä tahtoansa, vaan taistelee siten itseänsä vastaan. Mutta koska Henki ja liha ovat mitä kiinteimmin yhtä, vaikka niillä onkin erilainen mieli, niin hän sen vuoksi omistaa itselleen koko ihmisenä kummankin teot, ikään kuin hän samalla olisi kokonaan liha ja kokonaan Henki.

    Sillä sisällisen ihmisen puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin (Room. 7:22).

    Katso, hän sanoo nimenomaan, että hänessä on sisällinen ihminen. Mutta tämä juuri on sama kuin hengellinen ihminen, sillä ilman Henkeä <<>> koko ihminen on vanha ja ulkonainen. Mutta sisällinen ihminen on mieli ja omatunto, joka on puhdas ja jonka halu on Herran lakiin. Samoin: ”minä yhdyn ilolla”, s.o. ”makeat ovat minulle Jumalan lupaukset”. Ja ”hyvä on minulle sinun suusi laki” (Ps. 119:103 ja Ps. 72). Lihalliselle ihmiselle ne taas ovat karvaat ja kovat sekä täysin vihatut, sillä synnin kuumeessa vaivaantuva tahto kammoksuu niitä, vaikka rangaistuksen pelosta teeskentelee itselleen ja toisille, että hän niitä rakastaa. Tuo oikea ilo tulee Pyhästä Hengestä rakkauden kautta – niin kuin usein on sanottu – jota ilman on mahdotonta rakastaa lakia ja vanhurskautta; vieläpä hän kiivaammin pelkää ollessaan lakiin sidottu kuin ollessaan ilman sitä, sillä hän vihaa sitä, että hänen täytyy tehdä sellaista, mitä hän ei halua, niin, minkä vastakohtaa hän haluaa.

    Kymmenes sana: Minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan (Room. 7:23). Tästä ilmenee, että hän puhuu kuin olisi nyrkkeilijä kahden lain välillä, jotka ovat toisiansa vastaan – jäsenten laki mielen lakia vastassa – ei kuitenkaan voitetun tavoin, vaan mieli on luopunut aseista, sellainen mieli kuin lihallisella ihmisellä on. Jopa Paavali tässä ilmaisee palvelevansa vain yhtä lakia ja sille antautuneensa sekä tekevänsä vastarintaa toiselle laille, joka sotii häntä vastaan, ja olevansa sitä palvelematta; mieluumminkin hän taistelee sitä vastaan. Tästä vastaan taistelemisesta tai valituksesta tämän vastarinnan johdosta ei luonnollisen ihmisen kohdalla millään tavalla kuulla mitään – kuten on tunnettua.

    TykkääTykkää

    22/08/2018 klo 20:38 Vastaus

77. Vielä lyhyesti Jupelle ”Jos kerran voin itse liikauttaa sormeani (predestinaatio kattaa myös sen sormen liikautuksen), niin silloin voisin yhtähyvin pelastua myös omilla voimillani ilman Kristusta.”

    Sen mitä esitin aiemmin ”lutherimaisesta predestinaatiosta”, niin se ei kata sitä sormen liikautusta. Olet ymmärtänyt kommenttini väärin. Mutta tässäpä keskustellessa ehkä alamme ymmärtää toisiamme paremmin.

    TykkääTykkää

    22/08/2018 klo 20:42 Vastaus

    1. ”Voin kyllä itse liikauttaa sormeani ja koko ruumistanikin, sitäkin teen. Mutta tämä ruumiini liikuttaminen ei saa lihaani hakemaan pelastusta. Ymmärrän kyllä Jumalan vaikuttavan työn kaikkialla, mutta olen ymmärtänyt sen olevan eri asia kuin ennakoiva armo. Ratkaisuvalta on sidottu.”

       En täysin ymmärrä mitä tarkoitat sillä, ettei ruumiisi liikuttaminen saa lihaasi hakemaan pelastusta? Ja mikä sitten on ennakoiva armo?

       ”Sen mitä esitin aiemmin ”lutherimaisesta predestinaatiosta”, niin se ei kata sitä sormen liikautusta. Olet ymmärtänyt kommenttini väärin. Mutta tässäpä keskustellessa ehkä alamme ymmärtää toisiamme paremmin.”

       Jos kaikki on ennaltamäärätty tapahtuvaksi, niin silloin myös jokainen liikkeemme on ennalta määrätty. En varmaankaan ymmärrä, mitä tarkoitat, mutta tuo on mielestäni päivänselvä asia. En ilmeisestikkään ymmärrä, joten selitä.

       TykkääTykkää

       22/08/2018 klo 21:59 Vastaus

78. Tähän ratkaisuvaltakeskusteluun ja siihen, mitä ihminen voi tehdä ja voiko tehdä mitään, sopii hyvin Paavalin saarna ateenalaisille, jossa hän nimenomaan sanoo, että Jumala on tarkoittanut, että ihminen etsisi Jumalaa ja ehkä haparoiden Hänet löytäisi:

    ”Ateenan miehet, minä näen kaikesta, että te suuresti kunnioitatte jumalia. Sillä kävellessäni ympäri ja katsellessani teidän pyhiä paikkojanne minä löysin myös alttarin, johon oli kirjoitettu: ’Tuntemattomalle jumalalle’. Mitä te siis tuntemattanne palvelette, sen minä teille ilmoitan. Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä, eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken. Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää-hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä; sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: ’Sillä me olemme myös hänen sukuansa’. Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema. Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista.” (Apt. 17:22-31)

    TykkääTykkää

    22/08/2018 klo 22:01 Vastaus

79. Nyt nukkumaan. Vielä kaunis iltalaulu ”nouskoon minun rukoukseni” 😉

    Löytyy Youtubesta suomenkielisenäkin versiona, hiukan eri sävel myös.

    TykkääTykkää

    22/08/2018 klo 22:12 Vastaus

80. Surin illalla sitä, etten kyennyt selvemmin ilmaisemaan ihmisen valinnanvapautta, joka on mielestäni Jumalan suurimpia lahjoja ihmiselle, siis se, ettei Jumala pakota ketään uskomaan. Pietari hyvin kuvaa ihmisten ajattelua. Biblia: ”Mutta tietäen ei he tahdo tietää”, uudempi käännös: ”Tieten tahtoen he unohtavat, että jo aikojen alussa olivat olemassa taivaat ja maa, jotka Jumalan sana vedestä ja vedellä loi ja jotka se piti koossa.”

    Kun ihminen on saanut Jumalan lahjoittaman uskon, alkaa uskossa kilvoittelu jota Paavali vertaa juoksukilpailuun: ”Tiedättehän, että vaikka juoksukilpailussa kaikki juoksevat, vain yksi saa palkinnon. Juoskaa siis niin, että voitatte sen!”
    On siis niin, ettemme voi uskosta pitää taukoja, emme vaikka joskus tuntuisi, että jään vähäksi aikaa lepäämään.

    Tämäkin on valinta; sisukkaasti jatkaa juoksua, että voisi tavoittaa uskon määränpään – voiton. Kyllä sielunvihollinen osaa houkutuksia keksiä ja tuo esiin monenlaisia uskon oppeja, joita seuraamalla eksyisi ihan varmasti. Tästä Pietari varoittaa:
    ”Kun siis te, rakkaat ystävät, olette ennalta selvillä tästä kaikesta, niin olkaa varuillanne. Älkää antako jumalattomien johtaa itseänne harhaan, niin että putoatte omalta varmalta pohjaltanne.
    Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja iankaikkisuuden päivään asti. Aamen.” (2.Piet.3:17,18)

    Mielestäni olen joutunut itse tekemään ratkaisun, siis sen, seuraanko Jeesusta, tai uskonyhteisöä. Puhekielto oli jo asetettu kun jouduin uuteen kuulusteluun, nyt oli vaakalaudalla syntini pidättäminen ja uskonyhteisöstä erottaminen. Johtokunnan taholta minulle kerrottiin, että on jo harkittu puhekiellon purkua. Jos tunnustan, että minussa ja vaimossani on saastainen henki. Niin ja vielä olisi pitänyt tunnustaa, kun vaimoni kiitti ääneen: ”Rakas Jeesus ole kiitetty”, että kiitos kumpuaa pirusta.

    Minä valitsin ja myös sanoin hoitajaporukalle, että tämmöistä tunnustusta en sano, enkä koskaan tule sanomaankaan. Saimme sääliviä katseita, ei me välitetty! Ihmiset siinä tuomitsivat, tunsimme vapauden tuomaa Jumalan läheisyyttä – me olimme tehneet valinnan.
    https://www.kotimaa24.fi/blogit/heino-korpelan-kirjassa-kuvaus-hanen-hoitokokouksestaan/

    TykkääTykkää

    23/08/2018 klo 07:29 Vastaus

81. Just näin Jupe (kommenttisi 23.8. kello 07:08). Siunausta ja Jumalan johdatusta sinulle!

    TykkääTykkää

    23/08/2018 klo 08:02 Vastaus

82. Olen Heino samaa mieltä että Jumala ei pakota uskomaan. Olen sanonut uskoni olevan ihan kokonaan Jumalan työ minussa. Ei mitään itsestäni.

    Ajatteletko Jupe niin että kunhan alkaa pyhittää itseään niin sitten kun on riittävästi itseään pyhittänyt niin sitten Jumala liittää Kristus puuhun?
    ”eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken.”

    Ei ihmisellä ole mitään annettavaa Jumalalle! Kaikki se pyhitys mitä minussa on, on Kristuksen pyhitystä, Jumalan lahjaa.

    TykkääTykkää

    23/08/2018 klo 15:41 Vastaus

    1. ”Ajatteletko Jupe niin että kunhan alkaa pyhittää itseään niin sitten kun on riittävästi itseään pyhittänyt niin sitten Jumala liittää Kristus puuhun?”

       En. Mistä niin päättelit?

       TykkääTykkää

       23/08/2018 klo 16:28 Vastaus

       1. Siitä mitä sanoit omien tekojen vaikutuksesta. Vapaasta tahdosta ratkaisuvallan merkityksessä. En vieläkään oikein ymmärrä kaikkea mitä tarkoitat 🙂

          Ymmärsinkö kuitenkin oikein että kun olet saanut uskon Jumalan+omien töiden kautta niin sitten alat täyttää Jumalan lakia?

          No joo, en taida kuitenkaan osata ymmärtää edes toista ihmistä, saati sitten laidasta itse Kaikkivaltiasta.

          Olisi kiva keskustella joskus kasvokkain niin olisi helpompi ”päästä kärryille” 🙂

          Heinolle vielä, henkioppiparannuspakotukset kuulostaa kamalalta.
          Ymmärrän tuon tahdon vapauden tahtoa. Perisynnin vuoksi ihminen ei voi valita tahtonsa suuntaa (eli että ihminen ei voi itse päättää kääntyä, vaan se on kokonaan Jumalan teko), mutta uskovaisena, Kristuksen omistajana, Kristus vaikuttaa tahtoon siten että Kristitty tahtoo rakkautta, hyvää, oikeaa, samoin kuin Jumala.

          TykkääTykkää

          23/08/2018 klo 17:25

       2. Siitä mitä sanoit omien tekojen vaikutuksesta. Vapaasta tahdosta ratkaisuvallan merkityksessä. En vieläkään oikein ymmärrä kaikkea mitä tarkoitat 🙂

          ”Ymmärsinkö kuitenkin oikein että kun olet saanut uskon Jumalan+omien töiden kautta niin sitten alat täyttää Jumalan lakia?”

          Et, jos tarkoitat uskolla vanhurskauttavaa armoa. Sitä ei saada muuten kuin Jumalan armosta ilman ansioita. Jumala kuitenkin antaa sille, joka Häntä etsii, armon löytää Hänet. Johan lainasin aiemmin jo tätä Jeesuksen sanaa todisteena siitä, että Jumala itseasiassa antaa jollain tavalla ihmiselle armoa siitä, jos hän pyrkii etsimään Jumalaa: ”Joka profeetan ottaa tykönsä profeetan nimen tähden, saa profeetan palkan; ja joka vanhurskaan ottaa tykönsä vanhurskaan nimen tähden, saa vanhurskaan palkan. Ja kuka hyvänsä antaa yhdelle näistä pienistä maljallisen kylmää vettä, hänen juodaksensa, opetuslapsen nimen tähden, totisesti minä sanon teille: hän ei jää palkkaansa vaille.” (Matteus 10:41‭-‬42) . Ei nuo silti sovita syntejä. Samoin Jumalan armosta ihmisellä on etsikonaikoja.

          Ja totta ihmeessä Kristuksen rakkauden laki kuuluu kristitylle. Jeesushan itse sanoi, että ”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut-että tekin niin rakastatte toisianne.” (Joh. 13:34).

          Kerro minulle, mitä tarkoitat sillä, että alan täyttä Jumalan lakia, kun olen tullut tuntemaan Jumalan? Niinhän Raamattu opettaa, että meidän tulee rakastaa Jumalaa ja pyrkiä tekemään hyvää, kilvoitellen samalla siinä, ettemme tekisi syntiä. Uusi testamentti on täynnä kehoituksia siihen. Kaikki on kuitenkin roskaa ilman Kristusta. Voisin toki muotoilla tämän luterilaiseen dogmatiikkaan sopivaksi, että en minä, vaan Kristus minussa jne. mutta olen huomannut, että Raamattu ei yksinomaan käytä sellaisia ilmaisuja, vaan kokoajan pysyy jännite siinä, mitä minä ja Jumalan armo minussa. Eikä varsinkaan Jeesus käytä lähes koskaan sellaisia ilmaisuja.

          Oliko Johannes mielestäsi väärässä hengessä, kun sanoi näin: ”Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi.” (1. Joh. 2:6) tai näin: ”Ja tämä on hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niinkuin hän on meille käskyn antanut. Ja joka pitää hänen käskynsä, se pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä.” (1. Joh. 3:23, 24)? Käskyä käskyn perään. Miten tulkitset protestanttina nämä parhain päin? Sitenkö, että ”ei Johanes todella tarkoita tuota, vaan hän tarkoittaa, että yksin uskosta”? En usko, vaan siten juuri, että Jumalan armon avulla ihminen Jumalan voimalla toimii omasta tahdostaan, koska Jumalan rakkaus on vuodatettu hänen sydämeensä Pyhän Hengen kautta. Ihminen pelastuu siksi, että hän itse on turvannut Jumalaan ja ollut Hänelle kuuliainen, ihminen tuomitaan kadotukseen siksi, koska hän itse on kääntynyt pois Jumalasta. Ihminen itse joko vastaanottaa pelastuksen Kristuksessa tai sitten hylkää sen. Se, milloin Jumala kirkastaa itsensä ihmiselle, niinkuin aiemmin sanoin, on Jumalan asia. Ihmisen asia on turvata Jumalaan ja odottaa Häneltä pelastusta Kristuksen sovitustyön kautta.

          ”Olisi kiva keskustella joskus kasvokkain niin olisi helpompi ”päästä kärryille” 🙂”

          Tämä on kyllä totta!

          TykkääTykkää

          23/08/2018 klo 18:17

       3. Ohops, tämä oli ylimääräisenä lainauksena sinun teksistäsi tuossa:

          ”Siitä mitä sanoit omien tekojen vaikutuksesta. Vapaasta tahdosta ratkaisuvallan merkityksessä. En vieläkään oikein ymmärrä kaikkea mitä tarkoitat 🙂”

          TykkääTykkää

          23/08/2018 klo 18:45

83. Johanna ”Minä en voinut valita, että otan uskonvarmuuden ja pelastuksen vakuutuksen itselleni…. Mutta se ilo ja vapauden tunne, minkä Jumala viimein nöyrtymiseni jälkeen lahjoitti, oli jotain sellaista, mitä ei voi sanallisesti kuvailla.”

    Samanlaisia kokemuksia mullakin! Kun lopulta annoin periksi ja ymmärsin etten voi Jumalalle esittää yhtään mitään, en yhtä ainutta hyvää tekoa, Jumala Pyhän Henkensä kautta lahjoitti uskon, yksin Armosta, Kristuksen kautta. Tälläkään hetkellä minulla ei ole esittää mitään hyvää itsestäni,

    TykkääTykkää

    23/08/2018 klo 15:52 Vastaus

    1. Jäi lause kesken. Ei mitään hyvää esittää itsestäni, omasta lihastani, mutta uskossa omistan täydellisen Kristuksen, Jumalan minussa, joka on kaiken hyvän tekijä.

       TykkääTykkää

       23/08/2018 klo 16:14 Vastaus

       1. Juuri näin Taavetti, eikö ole iloinen asia!

          ”Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani. Minä en tee tyhjäksi Jumalan armoa; jos näet vanhurskaus saadaan lakia noudattamalla, silloin Kristus on kuollut turhaan.” Gal 220-21

          TykkääTykkää

          23/08/2018 klo 16:43

    2. En tiedä oikein mitä sanoisin. Turhauttaa toisaalta, kun tässä puhutaan niin paljon toistemme ohi ja yli. Lyhyesti sanottuna en usko, että ”yksin uskosta” tai ”yksin armosta” on lähellekkään riittävästi kuvaamaan uskon salaisuutta.

       ”Yksin uskosta” esimerkiksi toimii vain, jos tietyt edellytykset täyttyvät, esimerkiksi oikea sydämen tila. Ei katumaton tule Jumalan luokse ”yksin uskosta”. Liian pitkälle vietyinä nämä yksinkertaisuudet vääristävät uskon. Pelastus kokonaisuutena ei siis ole yksin uskosta (siitä kun tulen tuntemaan Jumalan siihen kun olen taivaassa), vaan Jumalan vanhurskauttava armo saadaan yksin uskosta, kun kaikki edellytykset täyttyvät, mutta kilvoittelu kuuluu asiaan siitä alkaen Jumalan armon avulla Kristuksessa.

       Johannan ja Taavetin kokemus nöyrtymisestä ja siitä, kuinka Jumala on kirkastanut itsensä ja on totisesti saanut ”maistaa, että Herran on hyvä”, on myös itselleni tuttu. Ei se kuitenkaan mitätöi sitä aiemmin elettyä elämää, vaan päinvastoin: se valmisti juuri siihen hetkeen, että ymmärtää, ettei voi itse itseään pelastaa. Ja Jumala näki, kuuli ja huomasi sen etsinnän tai kaipuun, joka meillä jokaisella oli jo ennen sitä ja lupauksensa mukaan auttoi meidät armoon.

       Tästäkin jo huomaa, että usko on paljon monisyisempi juttu kuin vain ”yksin uskosta” ja sillä selvä. Itselläni oli ainakin lapsena sellainen lapsenomainen usko Jumalaan, ja usein rukoilin silloin kun oli hätä. Sitten meni hiukan överiksi, mutta usko säilyi kokoajan ja toivo siitä, että Jumala ehkä joskus minut tästäkin pelastaa. Ja usein rukoilin, vaikka olin tahallanikin syntiä tehnyt, että Jumala vain jotenkin pelastaisi tai auttaisi, koska en itse voi itseäni auttaa. Usko oli, mutta en suinkaan ajattele, että tässä välissä ollut usko olisi ollut elävää uskoa, koska minulla ei ollut rakkautta Jumalaan ja tiesin kyllä, mitä olin tehnyt. Pelkoa pikemminkin, mutta toisaalta myös kaipuuta johonkin, jota en oikein tavoittanut, mutta sillä oli paljon tekemistä sen kanssa, miten voisin tulla onnelliseksi, ja tämä kaipuu sai Jumalassa myöhemmin täyttymyksensä. Sitten aloin ”yrittää” oikein kunnolla ja minusta tulikin kohtuullisen kunniallinen vl-kristitty, kun oikein puristin (huomaa ironia). Se hetki, kun Jumala kirkasti minulle evankeliumin, oli niinkuin kaksi lamppua olisi syttynyt: Oman syntisyyden ymmärtäminen, sen, etten voi tulla Jumalan eteen kertomaan, miten hyvin olen onnistunut, mutta samanaikaisesti Jumalan armo Kristuksessa. Silloin ei voinut muuta kuin sanoa Jumalalle, että tässä olen, ota elämäni. Ei tämä nöyrtyminen silti tapahtunut ”yksin uskosta”, vaan tähän meni vuosia ja vuosia. Ja pohjimmiltani minä aina halusin uskoa, vaikka olin täysin kuutamolla koko uskosta, enkä ymmärtänyt juuri mitään ja tarkoitan nyt esimerkiksi evankeliumia.

       Se, miten esimerkiksi monet täällä muotoilevat lauseet, että ”ilman omia tekoja” tai että ”mitään ei tehdä eikä tarvitse tehdä” tukee vain ”yksin uskosta” -formulaa, mutta se ei sovi ihmisen arkitodellisuuteen eikä myöskään siihen, miten Raamattu ilmaisee asiat. Kyllä Raamatussa käsketään tekemään ja toimimaan. Joskus ei kiinosta lähteä seuroihin tai kirkkoon tai lukea Raamattua, mutta silti teen näitä, koska tahdon rakastaa Jumalaa. Ei tämä mitään henkipalloilemista ole, vaan karua todellisuutta siitä huolimatta, että Jumala ilman omia ansioita on armahtanut. Jeesus sanoo, että menkää ja tehkää. Samoin apostolit. Pitää vain ymmärtää, että kaikki tulee Jumalalta. Jumalasuhde on niinkuin parisuhdekin, että aina ei ole helppoa ja tarvitsee (huomaa, että tarvitsee) ristiinnaulita omaa lihaansa ja laittaa itsensä liikkeelle, vaikka ei jaksaisi, koska tietää, että tämä menee muuten karille.

       Sen, mitä olen sanonut ennenkin, sanon nytkin: protestantti, joka kannattaa ”yksin uskosta” -oppia ei voi sanoa monessakaan kohtaa niinkuin Jeesus tai apostolit sanoivat ja tarkoittaa sitä, vaan heidän tarvitsee aina tulkita kaikki parhain päin ”yksin uskota” -lasit päässä.

       ”Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani. Minä en tee tyhjäksi Jumalan armoa; jos näet vanhurskaus saadaan lakia noudattamalla, silloin Kristus on kuollut turhaan.” on totta, mutta ei tämä ole ainoa todellisuus ja vain jotain henkipalloilua ja sen sivustaseuraamista, kun Kristus elää minussa. Paavali sanoo heti samassa hengenvedossa, että ”sen elämän, jota tässä ruumissani elän” tarkoittaen juuri sitä, että hän kuitenkin tässä nyt kävelee ja elää ja kirjoittaa. Pitää muistaa myös kehoitukset: ”loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa” ja ”Anna sille, joka sinulta anoo, äläkä käännä selkääsi sille, joka sinulta lainaa pyytää.” (Matt. 5) tai ”olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne. Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, niin hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan; hän katselee itseään, lähtee pois ja unhottaa heti, millainen hän oli. Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään.” (Jaak. 1).

       Koko Raamattu pitäisi saada jotenkin tähän arkitodellisuuteen sopivaksi, ei ainoastaan paperille ihasteltavaksi. Ja kaikki Raamatunkohdat pitäisi opin valossa voida rehellisesti lukea siten kuin ne ovat ja siten mitä ne oikeasti tarkoittavat ja suurinpiirtein saada sovitettua siten, että ne sopivat yhteen. Nyt ei mielestäni ole niin, kun katsoo vaikkapa luterilaista ja kalvinistista muotoilua. Ei Jeesus esimerkiksi sanonut, ettei hedelmiä voi edes nähdä, kun hän käski meidän mennä ja kantaa hedelmää. Ei Paavali sanonut, että ette te edes voi nähdä omaa edistymistänne tai hedelmiänne, kun hän kehoitti Timoteusta edistymään, niin että kaikki näkisivät sen tai kun hän sanoi Korinttolaisille, etä tutkikaa itseänne, asuuko Kristus teissä. Viime kädessä sinä päätät, teetkö syntiä, uskotko, teetkö parannusta synneistäsi, niinhän Raamattu opettaa alusta loppuun, eikö? Koko uskon salaisuutta ei voi tiivistää esimerkiksi yhteen lauseeseen, esimerkiksi jos sanon, että uskovan kuuluu tehdä jotain, niin en tarkoita sillä heti sitä, että nyt minun pitää tässä ansaita pelastukseni ihan omin voimin tai tehdä ilman Jumalan armoa kaikki. Nuo Jeesuksen ja Paavalin sanomiset olettavat hyvin paljon asioita ja yksi niistä on se, että Kristus elää meissä, mutta me myös elämme Kristuksessa ja toimimme Hänen voimallaan ja Hänen kunniakseen, mutta silti toimimme.

       Aina tulee olla nöyrä Jumalan edessä, mutta silti Jumalan armon avulla toimia. Omaa blogia kirjoittaessa on välillä turhauttanut, kun olen parannuksesta, uskosta, nöyrtymisestä ja mistälie kirjoittanut, kuinka vähän sitä saa lopulta sanottua. Jokaisesta aiheesta voisi kirjoittaa melkein monta kirjaa, koska ne eivät ole asioita, jotka voi vain sanoa yhdellä lauseella.

       Uskon ydin on yksinkertainen, mutta kun sitä aletaan sanoittamaan tarkemmin, niin voi sitä, joka siihen touhuun ryhtyy! 😀

       Suosittelen muuten lukemaan kirjan ”Jerusalemin uskontunnustus” jonka on kirjoittanut Kyrillos Jerusalemilainen 300 -luvulla. Kertoo hyvin siitä uskosta, miten silloin uskottiin ja miten kehoitettiin elämän. Se on siis katekeesi kirkkoon liittyville. Itse ostin kirjan Sacrumista, saa varmaan aika monesta paikasta. Tuolla lisää kirjasta:

       http://www.ortodoksi.net/index.php/Jerusalemin_uskontunnustus_(kirja)

       TykkääTykkää

       23/08/2018 klo 18:00 Vastaus

       1. Jupe, en ole missään sanonut (mielestäni), ettei uskon tulisi näkyä, vaan totean, että rakkaus velvoittaaa toimimaan läheisen hyväksi. Onko se sitten niitä mainitsemiasi hyviä tekoja, pyhittymistä vai mitä? Näistä hengen hedelmistä puhutaan Raamatussa monessa kohtaa, joten ne ovat ihan kristinuskon ydintä. Toisaalta yhdessä kohtaa sanotaan, että kun Kristus kiittelee, että kävitte minua katsomassa jne. Uskovat kysyvät, että Herra milloin me teimme näin. Ja Kristus vastaa, että sen mitä teitte yhdelle pienimmistä, te teitte sen minulle. Ei kai tässsä varmaan ole ongelmaa? Vai mitä ajat takaa?

          TykkääTykkää

          23/08/2018 klo 18:13

       2. ”Jupe, en ole missään sanonut (mielestäni), ettei uskon tulisi näkyä, vaan totean, että rakkaus velvoittaaa toimimaan läheisen hyväksi. Onko se sitten niitä mainitsemiasi hyviä tekoja, pyhittymistä vai mitä? ”

          Et olekkaan ja kyllä.

          ”Toisaalta yhdessä kohtaa sanotaan, että kun Kristus kiittelee, että kävitte minua katsomassa jne. Uskovat kysyvät, että Herra milloin me teimme näin. Ja Kristus vastaa, että sen mitä teitte yhdelle pienimmistä, te teitte sen minulle. Ei kai tässsä varmaan ole ongelmaa? Vai mitä ajat takaa?”

          Totta, mutta ensinnäkin konteksti huomioonottaen on vaikea saada tuosta sitä ajatusta, että ihminen ei itse voi nähdä hedelmiä. Tarkoitin siis kun viittasin noihin hedelmiin, sitä, kun joskus vedetään (seurapuheissa ainakin) niin överiksi, että ei meillä ole hedelmiä eikä meillä kuulukkaan olla suunilleen. Jeesus sanoo suorassa kontekstissa tuossa edellä näin:

          14 Sillä tapahtuu, niinkuin tapahtui, kun mies matkusti muille maille: hän kutsui palvelijansa ja uskoi heille omaisuutensa;
          15 yhdelle hän antoi viisi leiviskää, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykynsä mukaan, ja lähti muille maille.
          16 Se, joka oli saanut viisi leiviskää, meni kohta ja asioitsi niillä ja voitti toiset viisi leiviskää.
          17 Samoin kaksi leiviskää saanut voitti toiset kaksi.
          18 Mutta yhden leiviskän saanut meni pois ja kaivoi kuopan maahan ja kätki siihen herransa rahan.
          19 Pitkän ajan kuluttua näiden palvelijain herra palasi ja ryhtyi tilintekoon heidän kanssansa.
          20 Silloin tuli se, joka oli saanut viisi leiviskää, ja toi toiset viisi leiviskää ja sanoi: ’Herra, viisi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset viisi leiviskää minä olen voittanut’.
          21 Hänen herransa sanoi hänelle: ’Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.’
          22 Myös se, joka oli saanut kaksi leiviskää, tuli ja sanoi: ’Herra, kaksi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset kaksi leiviskää minä olen voittanut’.
          23 Hänen herransa sanoi hänelle: ’Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.’
          24 Sitten myös se, joka oli saanut yhden leiviskän, tuli ja sanoi: ’Herra, minä tiesin sinut kovaksi mieheksi; sinä leikkaat sieltä, mihin et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, missä et ole eloa viskannut.
          25 Ja peloissani minä menin ja kätkin sinun leiviskäsi maahan; katso, tässä on omasi.’
          26 Mutta hänen herransa vastasi ja sanoi hänelle: ’Sinä paha ja laiska palvelija! Sinä tiesit minun leikkaavan sieltä, mihin en ole kylvänyt, ja kokoavan sieltä, missä en ole viskannut.
          27 Sinun olisi siis pitänyt jättää minun rahani rahanvaihtajille, niin minä tultuani olisin saanut omani takaisin korkoineen.
          28 Ottakaa sentähden leiviskä häneltä pois ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää.
          29 Sillä jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on.
          30 Ja heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.’

          Ja sitten tulee tuo lainaamasi kohta:

          ’Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?’ Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: ’Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle’. (Matt. 25:37-40)

          Konteksti ja Raamatun kokonaisuus huomioonottaen on kuitenkin mahdoton tulkita tuo niin, että uskovat eivät tietäisi mitään, koska juuri edellisessä kuvauksessa he hyvin tiesivät mitä olivat tehneet. Olisiko kysymys pikemminkin nöyryydestä ja rakkaudesta, joka uhraa itsensä ilmaiseksi, ei muistele kärsimänsä pahaa, mutta ei myöskään tekemäänsä hyvää, ikäänkuin kerryttäen sillä itselleen jotain, oli se sitten syntiä katkeruuden kautta tai omaa vanhurskautta ansioilla?

          Mieleeni tulee myös tässä yhteydessä se, kun Paavali sanoo juuri Galatalaiskirjeessä, jonka avulla kaikki ”yksin uskosta” -muotoilut yleensä vedetään överiksi, että ”Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää. Ja kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy. Sentähden, kun meillä vielä aikaa on, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin uskonveljille.” (Gal. 6:7-10)

          TykkääTykkää

          23/08/2018 klo 18:43

84. Jupe, kun rautalangasta vääntää, olisiko ajattelumme ero siinä, että minä ”tekisin hyvää”, koska kiitollisuus ja rakkaus velvoittavat, sinä ajattelet, että hyviä töitä kannattaa tehdä myös siksi, että ne saattaisivat hyödyttää viimeisellä tuomiolla? Ymmärränkö oikein?

    TykkääTykkää

    23/08/2018 klo 18:54 Vastaus

    1. ”Jupe, kun rautalangasta vääntää, olisiko ajattelumme ero siinä, että minä ”tekisin hyvää”, koska kiitollisuus ja rakkaus velvoittavat”

       Ei, koska ajattelen juuri näin.

       ”… sinä ajattelet, että hyviä töitä kannattaa tehdä myös siksi, että ne saattaisivat hyödyttää viimeisellä tuomiolla? Ymmärränkö oikein?”

       Ihminen saa kaiken anteeksi Jumalalta aina, kun katuu. Sitä, joka Kristuksen luokse tulee, ei Hän aja pois (Joh. 6:37). En tarkalleenottaen ole ajatellut asiaa pidemmälle, mutta ajattelen jotenkin siihen suuntaan, että koska Jumala antaa armosta anteeksi kaikki tekemiset ja tekemättä jättämiset, niin ihminen kyllä pelastuu, jos hän turvaa Jumalaan. Toisaalta uskon kyllä Raamatun mukaan myös niin, että jokainen tuomitaan tekojensa mukaan ja jokainen saa tekojensa mukaisen palkan, eli enemmän on enemmän, vähemmän on vähemmän, myös pelastuneilla. Mutta en todellakaan ole pursekellut tätä aihetta kovinkaan tarkasti läpi, joten se vaatinee vähän työstöä.

       TykkääTykkää

       23/08/2018 klo 21:41 Vastaus

85. Jupe, pointti onkin se, että loppujen lopuksi (rautakangesta vääntäen)-Jumalan edessä ja pelastumiseni kannalta- sillä ei ole merkitystä, miten kehityn tässä elämässäni käskyjen noudattamisessa tai lähimmäisen rakastamisessa. Tai se ei mun mielestä se asia, johon ensisijaisesti pitäis huomio kiinnittää. Se on kyllä oikein hyvä asia, jos pystyn iän myötä tulemaan helpommaksi ja rakastavammaksi ihmiseksi lähimmäisilleni ja osaan elää paremmin käskyjen mukaan ja niin varmaan tulee tapahtumaankin, jos Jumalan armon osallisuudessa saan elää, koska kyllä Jumalan lapsena heijastan Jumalan rakkautta täällä maailmassa (tahtomattanikin).

    Mutta vaikka niin ei kävisikään, vaikka olisinkin koko elämäni jonkun määritelmän mukaan (kuka määrittelee?) hankala ihminen ja eikä käskyjen syvällisempi merkitys ja kunniotus mulle koskaan tarpeeksi hyvin- taas jonkun määritelmän mukaan – aukeaisikaan, niin Jumala silti pelastaa minut, Kristuksen ansion tähden, jos vain uskon. Toki se varmaan menee just niin, että ”kehitystä” tapahtuu, ja opin rakastamaan paremmin ja syvemmin, ja voin jopa tulla vähemmän hankalaksi kun jotkut asiat saa kirkastua synneiksi, ja tahdon niistä eroon. Mutta Kristus on se, joka tämän vaikuttaa, ja siksi musta tuntuu loppujen lopuksi, niinkuin Johannakin sanoo: Kun viimeisellä tuomiolla kiitellään, että olen käynyt Kristusta katsomassa jne. niin kysyn ihmeissäni milloin olen näitä tehnyt?

    On siis munkin mielestä niin, että usko ja teot kuuluvat yhteen, mutta ensin usko. Jos aletaan ensin katsomaan tekoja, niin tulee ongelmia juuri siinä, että on vaikea määritellä millaisia tarkalleen ottaen niiden tekojen pitäisi olla, kuinka paljon, millä motiiveilla jne jne. Ja kun ihmisillä on erilaiset elämät niin ne teotkin pitäis räätälöidä erikseen jokaisen ihmisen kohdalle? Ei ole mittareita, jolla voitaisiin mitata esimerkiksi rakastamisen määrää (lähimmäistä ja Jumalaa kohtaan).

    TykkääTykkää

    23/08/2018 klo 19:29 Vastaus

    1. ”Jupe, pointti onkin se, että loppujen lopuksi (rautakangesta vääntäen)-Jumalan edessä ja pelastumiseni kannalta- sillä ei ole merkitystä, miten kehityn tässä elämässäni käskyjen noudattamisessa tai lähimmäisen rakastamisessa.”

       Noinkin voi sanoa, siis toisinsanoen, että sydämen tila on tärkein: Asuuko Kristus siellä Pyhän Hengen kautta ja näin vaikuttaa rakkauden ja lain täyttämisen. Kristuksen rakkaus kuitenkin välttämättä ohjaa ihmistä tekemään oikein, vaikka tämä sitten päättäisikin tehdä väärin. Ristin ryövärillä varmasti oli paljon hyviä aikomuksia, mutta aika vähän mahdollisuuksia toteuttaa niitä. Kyllä lähimmäisen rakkauden ja Jumalan käskyjen laiminlyöminen on kuitenkin syntiä.

       ”Mutta vaikka niin ei kävisikään, vaikka olisinkin koko elämäni jonkun määritelmän mukaan (kuka määrittelee?) hankala ihminen ja eikä käskyjen syvällisempi merkitys ja kunniotus mulle koskaan tarpeeksi hyvin- taas jonkun määritelmän mukaan – aukeaisikaan, niin Jumala silti pelastaa minut, Kristuksen ansion tähden, jos vain uskon.”

       Ensinnäkin sinä määrittelet ja ne, joiden kanssa olet tekemisissä, tottakai. Nuista syvällisimmistä merkityksistä en tiedä, Jumalalla on varaa antaa viisautta ja ymmärrystä ja sitä Hän antaa kaikille, jotka sitä kysyy. Jos olet aina nurja jotakuta kohtaan tarkoituksella, etkä koskaan muutu (esimerkiksi päätät ettet anna koskaan anteeksi jollekulle), niin mielestäni on syytä epäillä sitä, oletko edes uskomassa, koska Jeesus itse sanoi, että ellette te anna anteeksi niille, jotka ovat teitä vastaan rikkoneet, niin ei teidän taivaallinen Isännekään anna teille anteeksi teidän syntejänne.

       Toki se varmaan menee just niin, että ”kehitystä” tapahtuu, ja opin rakastamaan paremmin ja syvemmin, ja voin jopa tulla vähemmän hankalaksi kun jotkut asiat saa kirkastua synneiksi, ja tahdon niistä eroon. Mutta Kristus on se, joka tämän vaikuttaa, ja siksi musta tuntuu loppujen lopuksi, niinkuin Johannakin sanoo: Kun viimeisellä tuomiolla kiitellään, että olen käynyt Kristusta katsomassa jne. niin kysyn ihmeissäni milloin olen näitä tehnyt?

       ”On siis munkin mielestä niin, että usko ja teot kuuluvat yhteen, mutta ensin usko. Jos aletaan ensin katsomaan tekoja, niin tulee ongelmia juuri siinä, että on vaikea määritellä millaisia tarkalleen ottaen niiden tekojen pitäisi olla, kuinka paljon, millä motiiveilla jne jne.”

       Riippuu mitä tarkoitetaan teoilla ja mikä niiden funktio on. Jumalan etsiminen tulee ennen vanhurskauttavaa armoa, tietysti. Ei se kuitenkaan vanhurskauta. Se taas, onko joku vilpitön vai ei, on Jumalan ”ongelma”, ei meidän. Vilpittömyys silti merkkaa, koska Raamattu sanoo niin.

       ”Ja kun ihmisillä on erilaiset elämät niin ne teotkin pitäis räätälöidä erikseen jokaisen ihmisen kohdalle? Ei ole mittareita, jolla voitaisiin mitata esimerkiksi rakastamisen määrää (lähimmäistä ja Jumalaa kohtaan).”

       Niinhän ne räätälöidäänkin. Rakkauden kaksoiskäskyä jokainen soveltaa ”omaan korvasyyhyynsä”, siis omaan elämäntilanteeseensa ja pyrkii noudattamaan sitä siellä ja siten kuin on mahdollista.

       TykkääTykkää

       23/08/2018 klo 22:30 Vastaus

       1. Jupe, kovasti jaksatkin kyselijöille vastata:) (tämä siis kehuksi). Näyttää siltä, että sinua helposti tulkitaan nyt ns ”yrittää ansaita armoa omilla töillään”-lasien läpi.
          Sinun tapauksesi sopii sellaiseen narratiiviin, joten saattaa olla työlästä puolustautua.

          TykkääTykkää

          23/08/2018 klo 23:13

       2. tämä oli näköjään vahingossa jääny tuohon kommenttiin . Alunperin siis Kesäkukan sanomaa:

          Toki se varmaan menee just niin, että ”kehitystä” tapahtuu, ja opin rakastamaan paremmin ja syvemmin, ja voin jopa tulla vähemmän hankalaksi kun jotkut asiat saa kirkastua synneiksi, ja tahdon niistä eroon. Mutta Kristus on se, joka tämän vaikuttaa, ja siksi musta tuntuu loppujen lopuksi, niinkuin Johannakin sanoo: Kun viimeisellä tuomiolla kiitellään, että olen käynyt Kristusta katsomassa jne. niin kysyn ihmeissäni milloin olen näitä tehnyt?

          TykkääTykkää

          24/08/2018 klo 07:12

86. Ehkäpä tämä keskustelu juontuu pikkuhiljaa käsitykseen perisynnistä. Jos oikein tulkitsen niin tässä on erilaiset käsitykset perisynnistä? Oliko perisynnin turmelus totaalinen (sidottu ratkaisuvalta) vai aiheuttiko perisynti vain taipumuksen pahaan (ihmiselle jäi sen verran hyvyyttä että hän pystyy itse lähestymään Jumalaa ja pyhittyä matkallaan vanhurskaammaksi).
    Itse uskon, koen ja luen Raamatusta että olen kokonaan perisynnin turmelema. Mutta kristittynä Kristus itse asuu minussa ja vaikuttaa kaiken hyvän. Siksi en osaa luetella hyviä tekojani, koska uskon että ne teot ovat Kristuksen kautta minussa, ilman vaatimusta, ilman pakkoa, rakkaudesta.

    Hedelmistään puu tunnetaan. Jos hedelmät eivät ole hyvät, ei ole puukaan hyvä. Jos olen kiinnitetty Kristukseen, hyvät hedelmät väistämättä näkyvät. Mutta hedelmät aikaansaa puu, oksa vain kantaa niitä eikä pidä niitä ominaan. Ei toisinpäin. Yrittämällä tehdä hyviä hedelmiä, ei puu muutu hyväksi.
    Ei ole uskoa ilman tekoja. Teot väistämättä näkyy ihmisen elämässä.

    Samoin hengen hedelmät väistämättä näkyvät Kristityssä.

    Jupe: ”Raamatunkohdat pitäisi opin valossa voida rehellisesti lukea siten kuin ne ovat ja siten mitä ne oikeasti tarkoittavat ja suurinpiirtein saada sovitettua siten, että ne sopivat yhteen.”
    Erittäin hyvin sanottu Jupe. Olen huomannut että jokainen lukee oman oppinsa valossa kunkin Raamatunkohdan ja ymmärtää sen eri tavalla.

    Jupe:” Joskus ei kiinosta lähteä seuroihin tai kirkkoon tai lukea Raamattua, mutta silti teen näitä, koska tahdon rakastaa Jumalaa.”
    Eli sua ei oikeesti kiinnosta mutta pakotat itsesi tekemään? Luuletko että Jumalalle kelpaavat sinun tekosi. Jumala näkee sydämen epäkiinnostuksen ja tuomitsee sen perusteella. 1.Sam16:7 …Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen.”

    On turha pakottaa itseään lain alle, koska Jumala kuitenkin näkee jos et halua sydämestäsi vaan teet sen tähden että pyhittyisit.

    Itse näen pyhityksen siinä että oppisin tuntemaan Kristuksen paremmin. Ja tämänkin vaikuttaa Kristus joka taas vaikuttaa hedelmät jne.

    En kyllä enää tiedä tuleeko tästä ”hullua hurskaammaksi”, mutta tuli mieleen että onkohan tuosta perisynnistä ollut täällä omaa aihetta?

    Kyllä Raamattu on mukana tämänkin päivän arkitodellisuudessa, ainakin niin koen.

    TykkääTykkää

    23/08/2018 klo 20:33 Vastaus

    1. ”Ehkäpä tämä keskustelu juontuu pikkuhiljaa käsitykseen perisynnistä. Jos oikein tulkitsen niin tässä on erilaiset käsitykset perisynnistä?”

       Jep, siitähän tässä on kysymys.

       ”Oliko perisynnin turmelus totaalinen (sidottu ratkaisuvalta) vai aiheuttiko perisynti vain taipumuksen pahaan (ihmiselle jäi sen verran hyvyyttä että hän pystyy itse lähestymään Jumalaa ja pyhittyä matkallaan vanhurskaammaksi).”

       Ei pyhittyä matkallaan vanhurskaammaksi omilla voimilla, vaan Jumalan voimalla, kun Hän on ensin antanut vanhurskauttavan armon, joka vapauttaa minut todella palvelemaan Häntä.

       ”Itse uskon, koen ja luen Raamatusta että olen kokonaan perisynnin turmelema.”

       Mistä tarkalleenottaen?

       ”Eli sua ei oikeesti kiinnosta mutta pakotat itsesi tekemään? Luuletko että Jumalalle kelpaavat sinun tekosi. Jumala näkee sydämen epäkiinnostuksen ja tuomitsee sen perusteella.”

       Ensinnäkin: Jumala näkee kyllä nyreyteni, mutta Kristuksessa Jumala antaa myös sen minulle anteeksi, eikä ainoastaan niin, vaan kaikenkukkuraksi Hän iloitsee siitä vähästä hyvästä, minkä tein. Jos esimerkiksi annoin köyhälle rahaa, niin se on sama kuin olisin antanut rahaa itselleen Kristukselle: ”Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” (Matt. 25:40)

       Kyllä minua kiinostaa, minusta ei vain tunnu siltä, että haluaisin juuri nyt tehdä niin. Ajattelusi on täysin kestämätöntä. Ajatteleppa tilanne kun tulet töistä väsyneenä ja kymmenen lasta rääkyy kurkku suorana ja työpäivä meni päin mäntyä. Luultavasti sinua kiinostaa siinä vaiheessa enemmän tiuskaista jotain kirpeää ja läimiä pitkin korvia penskoja, että hiljenisivät hetkeksi, mutta pitäisikö sinun tehdä se? Tai jos vaimosi on todella ärsyttävä, niin ärsyttävä, että sinun tekisi mieli läimäistä häntä oikeen kunnolla poskelle, niin pitäisikö sinun tehdä se? Sinun logiikkasi mukaan olet tekopyhä ja omavanhurskas, jos jätät tekemättä. Entä kun jotain nuorta (tai miksei vähän vanhempaakin) tekee mieli katsoa pornoa? Onko omavanhurskautta olla katsomatta? Perinteisesti kristikunnassa on opetettu, että järjen tulee hallita tunteita eikä toisinpäin (tästä kertoo hyvin esimerkiksi Filokalian isät). Kenellä tahansa voi olla tilanteita, joissa tuntuisi mukavalta tehdä syntiä, vaikka järjen valossa tietäisi, mikä on Jumalan tahto. Sellaisissa tilanteissa tulee noudattaa Jumalan tahtoa, vaikka kuinka tuntuisi mukavalta vähän lipsua.

       Aivan samalla tavalla on hyvien tekojen suhteen ja kaiken suhteen. Aina tulee pyrkiä tekemään sitä, mikä on hyvää ja oikein, vaikka tuntuisi miltä. Jaakob on tässä asiassa kanssasi eri mieltä, koska hän sanoo, että ”Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi.” (Jaak. 4:17). Muista myös se, mitä Herra itse sanoi, että sen, mitä te teette yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te teette minulle. Paavali sanoo myös, että ”Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.” (Room. 12:1, 2). Kaikki, minkä teemme, teemme rakkaudesta Jumalaan, Jumalan kunniaksi, emme tunteidemme pohjalta.

       Eikö meidän kuuluisi olla niin kuin Jeesus? Mitä Jeesus teki? Meni ristille meidän tähtemme. Mitä Hän rukoili Getsemanessa? Että jos on mahdollista, niin tämä projekti voitais skipata, mutta että kuitenkin Isä päättää, miten jatketaan. Ehkä Jeesuksen tunteet ei ollu kovin korkealla tuolloin? Meidän tulee kaikessa olla niin kuin Kristus. Niimpä meidän tulee antaa myös itsemme lähimmäistemme hyväksi Kristuksen esimerkin mukaan, vaikka ei aina tuntuisikaan siltä.

       ”On turha pakottaa itseään lain alle, koska Jumala kuitenkin näkee jos et halua sydämestäsi vaan teet sen tähden että pyhittyisit.”

       Mielestäni sinulla on vääristynyt käsitys siitä, mitä on olla lain alla. Ensinnäkin, en tee sitä vain pyhittyäkseni, vaan siksi, koska rakastan ja tahdon rakastaa Jumalaa ja toimia oikein ja tehdä hyvää, kun siihen tulee mahdollisuus. Sinä jätät lyömättä vaimoasi, koska rakastat häntä. Annat ehkä rahan jollekulle, jonka ajattelet muuten kuolevan nälkään, vaikka omakin budjetti on tiukalla, eikä tottapuhuen viitsisi antaa. Rakkaus sinussa saa molemmat teot aikaan, vaikka tunteesi eivät siinä olisikaan mukana.

       Vielä lopuksi:

       ”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi. Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.” (1. Kor. 13:1-7)

       Jos rakkaus kärsii kaiken, niin silloinhan se toimii myös vastoin sitä tunnetta, joka sanoo, että nyt en jaksa tai halua.

       TykkääTykkää

       23/08/2018 klo 22:17 Vastaus

       1. Jupe:”Ajattelusi on täysin kestämätöntä. Ajatteleppa tilanne kun tulet töistä väsyneenä ja kymmenen lasta rääkyy kurkku suorana ja työpäivä meni päin mäntyä. Luultavasti sinua kiinostaa siinä vaiheessa enemmän tiuskaista jotain kirpeää ja läimiä pitkin korvia penskoja, että hiljenisivät hetkeksi, mutta pitäisikö sinun tehdä se? Tai jos vaimosi on todella ärsyttävä, niin ärsyttävä, että sinun tekisi mieli läimäistä häntä oikeen kunnolla poskelle, niin pitäisikö sinun tehdä se?”
          Ajatteluni on täysin kestävää, et vain ymmärrä sitä vielä. 🙂 Ei minua kiinnosta siinä vaiheessa tiuskaista eikä läimäistä, mieluummin halaan lapsia ja vaimoa ja sanon että mun päivä meni tosi huonosti :(. Vihanhallinta on joissakin toisissa tapauksissa taas enemmän paikallaan. Turmeltuneen luontoni vuoksi saatan väsyneenä tiuskia. Kilvoitukseni on siinä että koko ajan ylennän (Jumalan vaikuttamana) katseeni Kristukseen, silloin on olo että tahtoo vain rakastaa kaikkia ihmisiä.

          ”Sinun logiikkasi mukaan olet tekopyhä ja omavanhurskas, jos jätät tekemättä. Entä kun jotain nuorta (tai miksei vähän vanhempaakin) tekee mieli katsoa pornoa? Onko omavanhurskautta olla katsomatta?”
          Et kyllä ole ymmärtänyt logiikkaani ollenkaan! Jos tekee mieli katsoa pornoa, niin oikein tekeminen ei ole sitä että tahdon voimalla olisin katsomatta (sillä liha on heikko). Ei. Vaan silloinkin kilvoittelen että ylentäisin sydämeni katsomaan Kristusta (sekin Jumalan teko). Mitä on porno Kristuksen valossa, synti ja kauhistus.

          Jupe:”Annat ehkä rahan jollekulle, jonka ajattelet muuten kuolevan nälkään, vaikka omakin budjetti on tiukalla, eikä tottapuhuen viitsisi antaa.”
          Minusta tuo on valheellista ja väärin, siinä rikon Jumalaa vastaan. Synti on nimenomaan siinä että en viitsisi antaa, ei siinä että en anna. Se että en anna on synnin seuraus.
          Jos en halua antaa, niin silloin en anna. Jos haluan antaa niin silloin annan mielihyvin (en minä vaan Kristus minussa, siis jos antaminen tässä tapauksessa olisi Jumalan mielen mukaista). Tässä on nimenomaan se pointti, en yritä itse, vaan Armo opettaa ja Kristus vaikuttaa. Ei pakotettuna vaan hyvällä mielellä.
          Tähän on samaan aikaan sanottava että jos hyvät hedelmät eivät näy ulospäin, silloin en ole jaloon puuhun oksastettu.

          Lankeemuksessa synti tapahtui siinä että ihminen kuunteli käärmettä. Se että söi oli synnin seuraus.

          Se että sulla on mieli, että et viitsisi antaa, on se synti. Vaikka sen jälkeen annat tai olet antamatta, olet kuitenkin jo joutunut syntiin. On kuitenkin yhteiskunnallisesti ja muutenkin hyvä että annat vaikka et viitsisi, mutta se ei korvaa asiaa Jumalan edessä.

          TykkääTykkää

          24/08/2018 klo 17:04

       2. Mielestäni sinä Taavetti, niinkuin Heino sanoi minulle aiemmin, kiemurtelet kuin kala joka on nostettu kuivalle maalle 😀 (kiitos Heino tästä loistavasta ilmaisusta!).

          ”Kilvoitukseni on siinä että koko ajan ylennän (Jumalan vaikuttamana) katseeni Kristukseen, silloin on olo että tahtoo vain rakastaa kaikkia ihmisiä.”

          Meinaatko etten minä ylennä katsettani Kristukseen? Meinaatko ettei sekin ole teko? Viimeksi kun tarkistin, niin ”katseen ylentäminen” on aktiivista toimintaa ja ”ylentäminen” verbi. Kaikki uskon hedelmät pohjimmiltaan kumpuavat vanhurskauttavasta armosta, mutta ihminen on silti itsenäinen persoona joka toimii. Samoin minä teen Jumalan armon avulla. En usko että olet täysin rehellinen, jos sanot, että absoluuttisen aina tulee sellainen olo, että tahtoo vain rakastaa.

          ”Et kyllä ole ymmärtänyt logiikkaani ollenkaan! Jos tekee mieli katsoa pornoa, niin oikein tekeminen ei ole sitä että tahdon voimalla olisin katsomatta (sillä liha on heikko). Ei. Vaan silloinkin kilvoittelen että ylentäisin sydämeni katsomaan Kristusta (sekin Jumalan teko). Mitä on porno Kristuksen valossa, synti ja kauhistus.”

          En väittänytkään, että omalla voimalla, vaan Jumalan armon avulla Pyhässä Hengessä ylentäen katseeni Kristukseen. Niinkuin Paavali sanoo: ”Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.” (Room. 8:13). Edelleenkin kysyn, eikö katseen ylentäminen ole teko?

          Pohjimmiltaan olet ilmeisesti kanssani samaa mieltä siitä, että ellei joku teko ole vilpitön, se ei kelpaa Jumalalle? Kerro siis minulle yksi teko, jonka olet koskaan elämäsi aikana tehnyt täysin vilpittömästi, ilman pienintäkään itsekkyyttä, ennakkoluuloa tai mitään synnillistä asennetta tai ajatustakaan.

          Ongelmasi on nimenomaan siinä, että pohjimmiltasi olet paljon lakihenkisempi kuin minä: vaadit täydellistä vilpittömyyttä olennolta, joka ei siihen voi koskaan kyetä. Minä taas en ole koskaan sitä vaatinut, koska en usko sen olevan edes mahdollista. Enkä usko, että Jumalakaan sitä edellyttää.

          Pohjimmiltaanhan kyse on Jumalakuvasta. Sinä et voi pohjimmiltaan sanoa: ”Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.” (Ps. 103:8) tai ”Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä. Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.” (Ps. 103:13, 14), koska sinun Jumalasi ei ole tuollainen, vaan sellainen, joka vielä silloinkin, kun Kristus on sinut vapauttanut, on valmiina lyömään sinua heti kun teet virheen, vaikka aivan vahingossakin.

          Forenssinen vanhurskauttamisoppihan on juuri siksi olennainen osa protestanttista teologiaa, että yksikään sormenheilautus ei tapahdu ilman syntiä, eikä näin ollen mikään teko ole Jumalalle kelvollinen, oli se sitten miten hyvällä asenteella tahansa tehty ja ilman Kristusta tai Kristuksessa, koska milloinkaan asenteemme ja tekomme eivät ole absoluuttisen puhtaat ja Jumala ei ymmärrä sitä, että olemme vangittuina synnin ruumiissa, emmekä voi toimia edes täydellisesti. Ei Jumala kuitenkaan ole tuollainen.

          Raamatun mukaan kuitenkin Kristuksessa tekomme ovat Jumalalle kelvollisia, jos vain pyrimme totuuteen, koska mitään täydellistä vilpittömyyttä ei ole olemassa.

          Mielestäsi tuon sinun ajatuksen mukaan (siis luterilaisen), jossa Kristus vain vaikuttaa kaikki teot, etkä sinä tee mitään, Kristus vaikuttaa myös kaikki sinun pahat tekosi. Näin ei kuitenkaan (Raamatun mukaan) voi olla. Tietysti vastaat, että itse teet pahaa, mutta Kristus sinussa hyvää. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, koska Jeesus itse sanoo, että kun ihminen tulee tuntemaan Hänet, ihminen pääsee vapaaksi synnin orjuudesta, joka häntä kahlitsee: ”Jeesus vastasi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti. Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.” (Joh. 8:34-36). Ihminen ei enää ole täysin synnin kahlitsema, vaan Kristuksessa vapautettu synnin orjuudesta palvelemaan Jumalaa todellakin omalla persoonallaan, jonka Jumala on vapauttanut ja eheyttää yhteydessään kokonaiseksi ennenpitkää. Siitä syystä Paavali juuri kehoittaa meitä kuolettamaan Hengellä ruumiin teot, koska me olemme se, joka päättää, teemmekö hyvää vai pahaa. Paavlihan sanoo, että Jumala antaa ”niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän, mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus.” (Room. 2:7, 8).

          Ongelmana edelleenkin on se, että oikeasti et voi sanoa luterilaisena edes tuota, että ylennät katseesi Kristukseen, koska joudut heti korjaamaan, että et sinä, vaan Kristus sinussa. Et voi sanoa mitään verbiä, koska todellisuudessa sinut on ennaltamäärätty tekemään kaikki, minkä teet, oli se sitten hyvää tai pahaa. Ja mitä tahansa verbiä käytät, heti olet omavanhurskas. Ongelma on se, mitä sanoin aiemminkin, että et voi edes puhua niin kuin Jeesus ja apostolit puhuivat. Mielestäni tilanne on absurdi.

          Mielestäni tulkitset väärin Roomalaiskirjeen 7 ja 8. luvun kokonaisuuden, jos ajattelet, että Paavalikin on sitä mieltä, ettei ihminen kaksiosaisena voi tehdä mitään hyvää, koska juuri seitsemännen luvun lopussa Paavali toteaa, että lihalla hän palvelee synnin lakia, mutta mielellään Jumalan lakia. Tässä tulee taas tämä ”mieli”, joka on rationaalinen. Paavalihan jatkaa kahdeksannessa luvussa heti, että Kristuksessa ei kuitenkaan ole mitään kadotustuomiota ja itseasiassa meidän pitää Hengellä aktiivisesti kuolettaa lihan teot (Jumalan voimalla). Se tahto, joka Kristuksessa tulee asumaan minuun, tahtoo kyllä hyvää, mutta minun lihani ei, siispä minun pitää kuolettaa syntinen lihani Hengellä ja mielelläni palvella ”järjellisesti” Jumalaa pyrkien siihen, mikä on hyvää ja oikein, koska Jumala on minut Hengellään vapauttanut lihan orjuudesta. Paavalihan sanoo myös: ”Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme.” (Room. 8:12). Kuulostaa aivan siltä, kuin voisin itse päättää, mitä teen. Ei kristitty ole enää orja, vaikka ei hän täydellinen ole, vaan hän on kuolemaansa asti ”vangittuna synnin laissa” ts- synnin ruumiissa, jonka takia hän silti yhä tekee syntiä. Paavali sanoo seitsemännessä luvussa, että ”Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei” (Room. 7:18), mutta heti kahdeksannessa, hän on jo sitä mieltä, että Hengen avulla (Jumalan armon avulla) voimme kuolettaa lihan teot ja kun näin teemme, niin Kristuksessa Jumala armahtaa kaikki ne väärät asenteet ja ajatuksetkin, jotka meille tulee lihan puolesta (koska Jumala ymmärtää, että olemme vangittuna synnin laissa), koska aktiivisesti pyrimme kuolettamaan nekin.

          Mielestäni sinä kahlitset itsesi sillä, että kaikki teot ovat syntiä. Et voi koskaan oikeastaan sanoa, niin kuin Paavali: ”Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: ”Abba! Isä!” (Room. 8:15), koska joudut kokoajan pelkäämään, ettet vain vahingossakaan tee syntiä sillä, että menet antamaan rahaa jollekulle tai tekemään jonkun hyvän teon.

          TykkääTykkää

          24/08/2018 klo 20:15

87. Vielä tuli mieleen sellainen näkökulma, että itselläni on ainakin ollut tässä elämässä opettelua sen(kin) kanssa, että hyväksyisin, etteivät asiat mene aina niinkuin minä tahdon ja että elämä on epätäydellistä ja rosoista. Onko vl-liikkeen kulttuuri myös ruokkimassa käsitystä, että ”uskovaisuudessa” kaiken pitäis olla oikeastaan aina hyvin ja onnellista (kristillisyyden lehtikirjoitukset, tunteiden sanoitukset saarnoissa jne.)? Ja ettei epäkohdista sais oikein puhua ääneen? Tästä(kin) ollaan täällä taidettu enemmän ja vähemmän jutella.

    Mitä jos kokisimme, että olisi täysi vapaus sanoa (tai ainakin lupa ajatella), ettei mee aina ihan putkeen ja että kaikenlaista typeryyttä ja hölmöyttä on tänkin porukan piirissä (kaikella rakkaudella sanottuna)? Sellaista se elämä on. Typeryyttä tulee ja menee. Se ei tietenkään tarkoita sitä, ettei epäkohtiin pitäis puuttua, mutta sen ymmärtäminen vois auttaa, ettei täydellistä tästä ikinä saa, niin kuin en saa itsestänikään.

    Elämä menee vähän sinne päin, mutta silti se on hyvää ja Jumalan antamaa kaunista lahjaa. Ite tunnollisena ja täydellisyyteen pyrkivänä ihmisenä oon joutunu tekee töitä, et hyväksyisin elämän (ja itseni) sellaisenaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että heittäisin hanskat tiskiin epäkohtien suhteen, vaan nimenomaan antaa vapauden tehdä ja toimia paremmin. On erilaista toimia vapaasti hyvin ja oikein, kuin vaatimuksen tai pakon takia.

    Viel blogin aiheeseen, pitkästä aikaa. Onko joku tutustunut tuohon aika vasta julkaistuun Raamattu kansalle- kommentaariraamattuun? Vaikuttaa mielenkiintoiselta kuvauksen perusteella.

    TykkääTykkää

    23/08/2018 klo 22:02 Vastaus

88. Lyhyesti sanottuna ajattelen niin, että Jumalassa minulla on turva Kristuksen kautta, tapahtui mitä hyvänsä. Tein minä sitten pahan erehdyksen hyvänsä tai kävi miten kävi. Jumala pitää minusta huolen, kun turvaan Häneen ja tahdon toimia oikein (huomaa myös, että aitoon katumukseen sisältyy aina tahto toimia oikein jatkossa. Tämän sanon siksi, että tämä olisi helpompi ymmärtää oikein). Kenen luokse menisin, ellen Jumalan luokse? Eikö Jumala sano: ”Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.” (Jes. 54:10)? Jumala on luvannut antaa anteeksi niin tekemiset kuin tekemättä jättämiset. Jumala on Isä, joka voi rankaista, mutta joka kuitenkin rakastaa ja jos menen harhaan, niin Hyvä Paimen jättää ne 99 lammasta ja etsii minut ja vie takaisin laumaan. Mitään tekoja en laske tai pyri muistelemaan, mutta pyrin tekemään hyvää, kun siihen tulee mahdollisuus ja varmaan moni muukin tekee niin.

    Ja kyllä minä tällä uskolla ajattelin perille päästä 😉

    TykkääTykkää

    23/08/2018 klo 22:38 Vastaus

89. Ja vielä Jupelle,
    ymmärrän että noine ajatuksinesi kun olet niin luterilaisuus näyttää vähän kehnolta.

    Luther oli katolisen kirkon kasvatti ja lausuu samaan asiaan liittyen:
    ”Henkeä ja kirjainta käsittelevä raamatunkohta on tähän saakka keskuudessamme ollut aivan tuntematonta kieltä ja sitä paitsi ihmismitättömyyksiemme ansiosta täydellisesti sekoitettuna ja kalvennettuna; minäkään, joka jo olin muka oppinut pyhän Raamatun tohtori, en siitä mitään ymmärtänyt, eikä kukaan voinut sitä minulle opettaa. Vielä nytkään paavikunta kokonaisuudessaan ei osaa sanoa, mikä merkitys sillä on. Niin, eivätpä edes vanhat opettajat, Origenes, Hieronymus ja muut, ole osanneet tulkita pyhän Paavalin tarkoitusta. Eikähän se mikään ihme olekaan: sehän on jo itsessään syvällinen oppi, ihmisten saavuttamattomissa oleva. Jos järki inhimillisin ajatuksin alkaa sitä käsitellä, se menee sekaisin tietämättä, mitä sen on sille tehtävä, sillä ei se tiedä mistään muusta kuin laista ja Kymmenestä käskystä; niihin se takertuu ja niihin se jää, tekemättä mitään muuta johtopäätöstä kuin tämän: Sille, joka elää ja tekee niin kuin Kymmenen käskyä vaatii, Jumala on armollinen. Se ei tiedä mitään turmeltuneen luonnon kurjuudesta, siitä, että kukaan ei voi noudattaa Jumalan käskyjä, että kaikki ihmiset ovat synnin ja kadotuksen alaisia ja että he eivät olleet muulla tavalla autettavissa kuin että Jumalan täytyi antaa Poikansa maailmalle ja säätää toinen saarna, jolla meille julistetaan armo ja sovitus. Siltä, joka ei käsitä tätä syvällistä asiaa, josta pyhä Paavali puhuu, jää kuin jääkin salaan hänen sanojensa oikea käsitys. Paljon suuremmalla syyllä on täytynyt tapahtua näin meille, jotka olemme antaneet pyhän Raamatun ja pyhän Paavalin Kirjeiden olla lavitsan alla ja sen sijaan vieritelleet itseämme ihmiskäsityksissämme niin kuin siat ravassaan. Meidän täytyy siis tässäkin toimittaa siivous ja oppia ymmärtämään oikein pyhän Paavalin puhetta.” (KP III, 12. kolm.p.j.s.)”

    Ja vielä Yksimielisyyden ohjeesta: ”Niin ikään torjutaan ja hylätään ne jotka opettavat, että luonto tosin on lankeemuksen pahoin heikentämä ja turmelema mutta että se ei kuitenkaan ole menettänyt kaikkea jumalisuuteen ja hengelliseen elämään tarvittavaa hyvää. He väittävät, ettei kirkoissamme veisattava virsi pidä paikkaansa: ”On turmeltunut ihminen jo Aadamista asti.” Luonnollamme on muka ruumiillisesta syntymästä saakka jokin, vaikka kuinka pieni, vähäinen ja mitätön hyvä kyky, taito, pystyvyys tai kelpoisuus panna jotakin hengellistä alulle, vaikuttaa tai ainakin myötävaikuttaa siinä. – Seuraavassa opinkohdassa selvitetään vaikuttamisen mahdollisuutta järjelle alistetuissa, ulkonaisissa, tähän maailmanaikaan kuuluvissa toimissa.

    Nämä ja näiden kaltaiset väärät opit siis torjutaan ja hylätään, sillä Jumalan sana opettaa, että turmeltunut luonto ei omassa varassaan saa aikaan yhtään mitään, ei edes vähintä hengellistä, jumalallista hyvää, ei edes hyvää ajatusta. Päinvastoin se omassa varassaan kykenee Jumalan silmissä yksinomaan synnintekoon, 1. Moos. 6:5; 1Moos 8:21.”

    TykkääTykkää

    24/08/2018 klo 17:09 Vastaus

    1. Lainaat paljon Lutheria, mikä ei aivan huonoa ole sekään, mutta et kuitenkaan kykene osoittamaan argumentointiani vääräksi, koska Raamattu ilmeisesti opettaa, niinkuin tässä kokoajan tulkitsen. Katolinen kirkko ei sitäpaitsi sen enempää kuin ortodoksinenkaan, opeta, että ihminen tulee osalliseksi Kristuksesta tekemällä ainuttakaan hyvää työtä, vaan ne on siitä asiasta täysin samaa mieltä luterilaisten kanssa: vanhurskauttamisen näkökulmasta kaikki ihmisen hyvä teot ovat roskaa ennen vanhurskauttavaa armoa.

       TykkääTykkää

       24/08/2018 klo 20:21 Vastaus

90. Mielestäni sinä Jupe kiertelet kuin kissa kuumaa puuroa 🙂 Et uskalla heittäytyä aivan kokonaan Armon varaan vaan haluat pitää itsessäsi hyvää.

    Jupe:
    ”Meinaatko etten minä ylennä katsettani Kristukseen?”
    Kovasti tunnut kyllä yrittävän.
    ”Meinaatko ettei sekin ole teko?”
    Meinaan että se ei ole ollenkaan minun tekoni, siis lihani teko, vaan se on Kristuksen teko minussa, minun hengessäni.

    Jupe: ”Viimeksi kun tarkistin, niin ”katseen ylentäminen” on aktiivista toimintaa ja ”ylentäminen” verbi. Kaikki uskon hedelmät pohjimmiltaan kumpuavat vanhurskauttavasta armosta, mutta ihminen on silti itsenäinen persoona joka toimii. Samoin minä teen Jumalan armon avulla.”

    Tässä on juuri se ero. Sinulla kaikki uskon hedelmät pohjimmiltaan kumpuavat vanhurskauttavasta armosta, mutta sinä ne teet. Itse uskon että minussa näkyvät uskon hedelmät kumpuavat vain ja ainoastaan Kristuksesta minussa.

    Jupe: ”En usko että olet täysin rehellinen, jos sanot, että absoluuttisen aina tulee sellainen olo, että tahtoo vain rakastaa.”
    En ole näin sanonutkaan. Olet ymmärtänyt väärin.

    Jupe:”En väittänytkään, että omalla voimalla, vaan Jumalan armon avulla Pyhässä Hengessä ylentäen katseeni Kristukseen. Niinkuin Paavali sanoo: ”Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.” (Room. 8:13). ”
    No tässähän me ollaan sitten ihan samaa mieltä 🙂 Ei omalla voimalla vaan kokonaan Jumalan voimalla!

    Jupe:” Ongelmasi on nimenomaan siinä, että pohjimmiltasi olet paljon lakihenkisempi kuin minä: vaadit täydellistä vilpittömyyttä olennolta, joka ei siihen voi koskaan kyetä. Minä taas en ole koskaan sitä vaatinut, koska en usko sen olevan edes mahdollista. Enkä usko, että Jumalakaan sitä edellyttää.”
    Rakas Jupe, minä en vaadi mitään keneltäkään. Sinähän itse vaadit itseltäsi? Vaadit itseäsi tekemään, toimimaan, olevan aktiivinen vaikka et haluaisi. Etkö huomaa sitä? Lakihenkinen on sellainen joka vaatii lain tekoja, itse olen kokoajan sanonut että Kristittynä en ole lain alla, enkä lakia pystyisi täyttämään. Raamatun ilmoituksen mukaisesti Jumala vaatii täydellisyyttä, lain viimeisenkin piirron noudattamista. Mutta Kristus täytti lain, oli lain ”päätökseen saattaja”. Siksi uskovainen ei ole ollenkaan lain alla, vaan kokoajan Armon ohjaamana. Mutta tämä saattaa viedä meidät keskustelemaan ”lain kolmannesta käytöstä”, josta olemme keskustelleet jo joskus aiemmin ja todenneet että emme olleet ”kaukana toisistamme, vaikkakin eroja oli”.

    Jupe: ”Pohjimmiltaan olet ilmeisesti kanssani samaa mieltä siitä, että ellei joku teko ole vilpitön, se ei kelpaa Jumalalle? Kerro siis minulle yksi teko, jonka olet koskaan elämäsi aikana tehnyt täysin vilpittömästi, ilman pienintäkään itsekkyyttä, ennakkoluuloa tai mitään synnillistä asennetta tai ajatustakaan.”
    Jumala tutkii sydämet. Jos lähden tutkimaan itseäni, siitä ei koidu mitään hyvää, omassa lihassani ei ole yhtään hyvää, vaan se on perisynnin turmelemaa. Tutkin mieluummin Jumalan armosta Kristusta, jolloin olen rakkaudessa ja elävässä yhteydessä Jumalaan. Jumalan armosta olen vapaa Kristuksessa!

    Jupe: ”Pohjimmiltaanhan kyse on Jumalakuvasta. Sinä et voi pohjimmiltaan sanoa: ”Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.” (Ps. 103:8) tai ”Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä. Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.” (Ps. 103:13, 14), koska sinun Jumalasi ei ole tuollainen, vaan sellainen, joka vielä silloinkin, kun Kristus on sinut vapauttanut, on valmiina lyömään sinua heti kun teet virheen, vaikka aivan vahingossakin.”
    Sinähän Jupe ymmärrät taas ihan väärin! En ymmärrä miten saat käännettyä asiat näin päälaelleen? 😮
    Juuri näin tahdon sanoa; Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa. Tämä psalmi 103 on ihana kehoituspsalmi, että muistaisimme ylistää Häntä joka hetki. Samoin kuin psalmin 103 kirjoittajalla, myös minulla on kokemus että Jumala on minut pelastanut, antanut Armostaan kaikki rikkomukseni anteeksi, pelastanut kuolemasta, vaikkakin olemme maan tomua, pelkkää tomua jossa itsessään ei ole mitään, vaan on kokonaan perisynnin turmelema.
    Nimenomaan Jumala ei enää lyö minua, vaan katsoo minua Kristuksen läpi. Kristus joka minussa asuu, on minun vanhurskauteni, minun pelastajani ja vapauttajani. Ja sen tähden Jumalan armo kestää iankaikkisesta iankaikkiseen myös minun kohdallani 🙂 Vaikkakin oma liha, maailma ja perkele kiusaa, saan elää Hänen kirkkaudessaan ja Rauhassaan jo täällä maan päällä.

    Jupe: ”Forenssinen vanhurskauttamisoppihan on juuri siksi olennainen osa protestanttista teologiaa, että yksikään sormenheilautus ei tapahdu ilman syntiä, eikä näin ollen mikään teko ole Jumalalle kelvollinen, oli se sitten miten hyvällä asenteella tahansa tehty ja ilman Kristusta tai Kristuksessa, koska milloinkaan asenteemme ja tekomme eivät ole absoluuttisen puhtaat ja Jumala ei ymmärrä sitä, että olemme vangittuina synnin ruumiissa, emmekä voi toimia edes täydellisesti. Ei Jumala kuitenkaan ole tuollainen.”
    Olenko puhunut puhtaaksi viljeltyä forenssista vanhurskauttamisoppia? En ole. Taas olet ymmärtänyt väärin. 🙂

    Jupe: ”Ongelmana edelleenkin on se, että oikeasti et voi sanoa luterilaisena edes tuota, että ylennät katseesi Kristukseen, koska joudut heti korjaamaan, että et sinä, vaan Kristus sinussa. ”
    Ei minun tarvitse sitä korjata, sen tähden kirjoitin niin että ymmärtäisit sen eron. Et ymmärrä mitä jo tuolla aiemmin sanoin reaalis-onttisuudesta, jo ensimmäisessä kommentissani.

    Jupe: ”Mielestäni sinä kahlitset itsesi sillä, että kaikki teot ovat syntiä. Et voi koskaan oikeastaan sanoa, niin kuin Paavali: ”Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: ”Abba! Isä!” (Room. 8:15), koska joudut kokoajan pelkäämään, ettet vain vahingossakaan tee syntiä sillä, että menet antamaan rahaa jollekulle tai tekemään jonkun hyvän teon.”
    Ja taas olet ymmärtänyt väärin! Juuri tuosta sanoin ensimmäisessä kommentissani, lue se uudestaan. Nimenomaan en pelkää, päinvastoin. Teen hyvää rakkaudesta, en minä vaan aina Kristus minussa. 🙂

    Eli et selvästikään ymmärrä ollenkaan mistä on kysymys olla Armon alla, Jumalan valtakunnassa, Jumalan kuninkuuden alaisena! Vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä hengessä! 🙂

    Ei näitä meidän toisillemme kirjoittamia viestejä taida lukea kukaan muu kuin me. Ehkäpä siirrymme jo Roosan seuraavaan postaukseen ja jätämme tämän Herran haltuun.
    Jumalan Siunausta!

    TykkääTykkää

    25/08/2018 klo 08:10 Vastaus

    1. Mitä hyötyä on kirjoittaa rivikaupalla hankalaa tekstiä vain yrittäessään osoittaa, että toinen on väärässä? Tulee tuskastuttava olo lukiessa. Eikö olisi parempi etsiä sitä, mikä on yhteistä, ja miettiä sen jälkeen vasta erimielisyyksiä? Erimielisyyksiin perustuvassa keskustelussa tulee aina tulkinneeksi toista väärin, seurauksena on vain paljon hukattua elämää ja ikäviä tunteita.

       TykkääTykkää

       25/08/2018 klo 08:26 Vastaus

    2. Mitä hyötyä on kirjoittaa rivikaupalla hankalaa tekstiä vain yrittäessään osoittaa, että toinen on väärässä? Tulee tuskastuttava olo lukiessa. Eikö olisi parempi etsiä sitä, mikä on yhteistä, ja miettiä sen jälkeen vasta erimielisyyksiä? Erimielisyyksiin perustuvassa keskustelussa tulee aina tulkinneeksi toista väärin, seurauksena on vain paljon hukattua elämää ja ikäviä tunteita.

       TykkääTykkää

       25/08/2018 klo 08:26 Vastaus

    3. ”Et uskalla heittäytyä aivan kokonaan Armon varaan vaan haluat pitää itsessäsi hyvää.”

       Totta ihmeessä olen kokonaan armon varassa. Se hyvä, mikä minulla on, on Jumalalta.

       ”Tässä on juuri se ero. Sinulla kaikki uskon hedelmät pohjimmiltaan kumpuavat vanhurskauttavasta armosta, mutta sinä ne teet. Itse uskon että minussa näkyvät uskon hedelmät kumpuavat vain ja ainoastaan Kristuksesta minussa.”

       Tässäpä se ongelma onkin. Et voi mitenkään sanoittaa tuota tähän todellisuuteen sopivaksi, mitä se tarkoittaa, että uskon hedelmät kumpuavat vain ja ainoastaan Kristuksessa sinussa, koska se ei ole mitenkään tuotavissa arkitodellisuuteen.

       ””En usko että olet täysin rehellinen, jos sanot, että absoluuttisen aina tulee sellainen olo, että tahtoo vain rakastaa.” En ole näin sanonutkaan. Olet ymmärtänyt väärin.”

       Niin mutta siitähän tässä on kysymys.

       ”Rakas Jupe, minä en vaadi mitään keneltäkään. Sinähän itse vaadit itseltäsi? Vaadit itseäsi tekemään, toimimaan, olevan aktiivinen vaikka et haluaisi. Etkö huomaa sitä?”

       En minä vaadi mitään, vaan teen koska tahdon. Ei minulla ole pelkoa siitä, että jos jätän tekemättä jotain, niin käy huonosti. Se, että tahdon jotain, ei tarkoita sitä, että se tuntuisi minusta mukavalta juuri sillä hetkellä. Sehän on hurmahenkisyyttä, että omien tunteiden pohjalta vain tehdään johtopäätöksiä. Tahdon esimerkiksi, että mahdollisimman moni ihminen pelastuisi ja siksi pyrin kertomaan myös Jeesuksesta ihmisille, kun sopivia tilaisuuksia tulee, vaikka tottapuhuen aika harvoin se kovin helppoa tai edes mukavaakaan on.

       ”Lakihenkinen on sellainen joka vaatii lain tekoja, itse olen kokoajan sanonut että Kristittynä en ole lain alla, enkä lakia pystyisi täyttämään. Raamatun ilmoituksen mukaisesti Jumala vaatii täydellisyyttä, lain viimeisenkin piirron noudattamista.”

       En minäkään ole lain alla, vaan uskon, että Kristuksessa laki on jo minun osaltani taputeltu, mutta siitä huolimatta minut on kutsuttu täyttämään Kristuksen rakkauden lakia, jonka seurauksena joudun tekemään välillä kipeitäkin päätöksiä ottaessani ristin ja seuratessani Jeesusta.

       Ajattelet, että olen ymmärtänyt sinua väärin monessa kohtaa, mutta mielestäni sinä et ole ymmärtänyt luterilaista vanhurskauttamis/perisyntiteologiaa oikein. Jos ihminen on täydellisen turmeltunut, niin silloin kaikki ihmisen toiminta, oli se sitten Kristuksessa tai ei, on jossainmäärin synnillistä. Siispä myös kaikki ne teot, jotka ”Kristus vaikuttaa” sinussa, ovat jossain määrin synnillistä toimintaa objektiivisesti katsottuna, koska sinun lihasi on jokaisessa liikkeessä mukana. Olet vangittuna synnin ruumiissa, niin kuin Paavali sanoo. Tätä olen yrittänyt havainnollistaa sillä, kun puhun absoluuteista: et voi luterilaisena koskaan sanoa, että olisit tehnyt mitään oikein, oli sen sitten Kristus vaikuttanut tai ei, koska lihasi liikkuu siinä mukana, siispä tuo teologia ei toimi, koska se johtaa siihen, että edes ne Kristuksen teot eivät miellytä Jumalaa. Mielestäni tuo johtaa hurmahenkisyyteen, jossa tunteiden pohjalta päätetään, mikä on oiken ja väärin.

       Ja nimenomaan siinä on se lakihenkisyys: jos ei nyt satu tuntumaan hyvältä (huomaa, että tämä kumpuaa usein omasta lihasta), niin en tee, etten vain tekisi syntiä. Ja lopulta, jos kerran kaikki teot myös Kristuksessa, jotka teen, ovat käytännössä syntiä, pitää varoa, ettei tee itseasiassa yhtään mitään, koska muuten käy huonosti ja joudun taas lain alle! Kyllä se Kristus jotenkin vaikuttaa ne minussa, en vain osaa sanoa, miten!

       Tuo käsitys mielestäni myös erottaa sielun ja ruumiin liikaa toisistaan erillisiksi, ikään kuin sielu vain pelastuisi, koska lihaa ei saa missään määrin pidettyä kurissa edes sen jälkeen, kun Kristus on uudestisynnyttänyt ihmisen uuteen elämään. Ikään kuin sielu eläisi Kristuksessa omaa elämäänsä ja ruumis sitten tekee mitä tekee siinä sivussa. Kristus ei tullut kuitenkaan pelastamaan pelkästään sielua, vaan sekä sielun, että ruumiin ja näinollen nämä kaksi ovat toisiinsa liitetty ja juuri siksi Jeesuksen jumalallinen ja inhimillinen luonto ovat Kristuksen persoonassa yhdistyneet ”sekoittamatta, erottamatta, jakamatta ja muuttumatta”, että Hän pelastaisi kokonaisen ihmisen. Jos Jumala olisi halunnut pelastaa vain sielut, Hän olisi voinut olla vain jonkinlaisessa ”henkiruumiissa”, niin kuin Jehovat opettavat. Yhdessä nämä kaksi myös pyhittyvät ja pelastuvat. Hengen avulla ihminen oppii ristiinnaulitsemaan lihaansa pyhityksen seurauksena. Näin pyhityksen seurauksena ihminen kokonaisuudessaan tekee vähemmän syntiä, vaikka onkin vangittuna synnin ruumiiseen.

       ”Sinähän Jupe ymmärrät taas ihan väärin! En ymmärrä miten saat käännettyä asiat näin päälaelleen? 😮
       Juuri näin tahdon sanoa; Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa. Tämä psalmi 103 on ihana kehoituspsalmi, että muistaisimme ylistää Häntä joka hetki. Samoin kuin psalmin 103 kirjoittajalla, myös minulla on kokemus että Jumala on minut pelastanut, antanut Armostaan kaikki rikkomukseni anteeksi, pelastanut kuolemasta, vaikkakin olemme maan tomua, pelkkää tomua jossa itsessään ei ole mitään, vaan on kokonaan perisynnin turmelema.”

       Juuri noin tahdot sanoa, sen uskon, mutta et kuitenkaan mielestäni luterilaisen teologian valossa voi olla rehellinen ja silti sanoa noin. Myös minulla on vastaava kokemus, mutta nyt on kysymys teologiasta. Sitä paitsi, ellei Kristus sinussa ylistä, niin et voi ensinkään ylistää Herraa, koska se olisi omavanhurskautta 😉.

       ”Olenko puhunut puhtaaksi viljeltyä forenssista vanhurskauttamisoppia? En ole. Taas olet ymmärtänyt väärin.”

       Ei, vaan tarkoitukseni oli tuossakin havainnollistaa sitä, että luterilaisen teologian valossa Jumala ei ole kovin mukava tyyppi, tuntui Hän sinusta miten mukavalta hyvänsä.

       ”Jupe: ”Pohjimmiltaan olet ilmeisesti kanssani samaa mieltä siitä, että ellei joku teko ole vilpitön, se ei kelpaa Jumalalle? Kerro siis minulle yksi teko, jonka olet koskaan elämäsi aikana tehnyt täysin vilpittömästi, ilman pienintäkään itsekkyyttä, ennakkoluuloa tai mitään synnillistä asennetta tai ajatustakaan.””

       Tämän tarkoitus oli edelleen havainnollistaa sitä, että ei yksikään tekosi, oli se sitten Kristuksessa tai ilman, ole täysin synnitön, koska lihasi on erottamattomasti mukana jokaisessa liikkeessä. Siispä olet mielestäni mahdottomuuden edessä luterilaisen teologian valossa.

       ”Nimenomaan Jumala ei enää lyö minua, vaan katsoo minua Kristuksen läpi”

       No jos siinä, että teet jotain hyvää, vaikka ei tuntuisikaan siltä, on kyse lain alle joutumisesta, josta Jumala tuomitsee, eikä edes Kristuksessa ymmärrä, että olemme vangittuna synnin ruumiseen, joka ei alistu Jumalan lain alle, eikä voikkaan, niin kuin Paavali sanoo, ja siksi anna anteeksi tätä tunnetta, jos tahto on oikea, niin kyllä Jumala silloin tavallaa ”lyö” sinua.

       ”Ei minun tarvitse sitä korjata, sen tähden kirjoitin niin että ymmärtäisit sen eron. Et ymmärrä mitä jo tuolla aiemmin sanoin reaalis-onttisuudesta, jo ensimmäisessä kommentissani.”

       Luulen kyllä ymmärtäväni, mitä reaalis-onttinen tarkoittaa. En kuitenkaan ole sitä mieltä, että ihminen olisi vain robotti, jonka kautta Kristus toimisi reaalis-onttisesti, vaan ajattelen, että se reaalis-onttisuus on nimenomaan sitä, että ihminen Kristuksessa ja Kristuksen uudistamana pyrkii tekemään sitä, mikä on oikein. Kristus on kaikessa läsnä Pyhän Hengen kautta, mitä teemme ja antaa anteeksi ne väärät asenteet ja jopa teotkin, joihin lankeamme, mutta siunaa myös sen hyvän, mitä teemme. Jeesus sanoi osuvasti tästä reaalis-onttisuudesta, josta minä puhun, että:

       ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Niinkuin Isä on minua rakastanut, niin minäkin olen rakastanut teitä; pysykää minun rakkaudessani. Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan. Tämän minä olen teille puhunut, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut. Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä. Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä.” (Joh. 15:4, 10-14)

       ”Ja taas olet ymmärtänyt väärin! Juuri tuosta sanoin ensimmäisessä kommentissani, lue se uudestaan. Nimenomaan en pelkää, päinvastoin. Teen hyvää rakkaudesta, en minä vaan aina Kristus minussa.”

       Sitä olen yrittänyt aiemmin havainnollistaa juuri, että ei luterilaisen perisynti/vanhurskauttamisteologian valossa ole mahdollista tehdä ”hyvää rakkaudesta”, koska ei ole absoluuttista hyvää tai rakkautta siellä, missä ollaan vankina synnin ruumiissa.

       ”Eli et selvästikään ymmärrä ollenkaan mistä on kysymys olla Armon alla, Jumalan valtakunnassa, Jumalan kuninkuuden alaisena! Vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä hengessä! 🙂”

       Hahhaha! Tiedän varsin hyvin, mitä se on. Kristuksessa olen turvassa, ei mitään hätää, vaikka hiukan väärä asennekkin lipsahtaisi kuvioihin tai paha ajatus napsahtaisi mieleeni, kun avaan pyykkituvan oven naapurin tädille! 😉

       ”Ei näitä meidän toisillemme kirjoittamia viestejä taida lukea kukaan muu kuin me. Ehkäpä siirrymme jo Roosan seuraavaan postaukseen ja jätämme tämän Herran haltuun.”

       Jusbru selvästi lukee ja alkaa jo kyllästymään :D. Noh, puolestani voidaan lopettaa tähän. Itse lopettanen myös täällä Hulluinhuonelaisessa kommentoinnin, joten Jumalan siunausta sinulle ja kaikille täällä kommentoiville, kiitos hyvästä keskustelusta jälleen.

       Muistuta minua Taavetti sitten taivaassa, että tämä keskustelu jäi hiukan kesken, niin voidaan jatkaa vaikka koko ikuisuus. Ja ainiin, Jeesus tietää kyllä, kuka Jupe on, voit kysyä Häneltä sitten niin osaat etsiä oikeea henkilöä 😉. Voidaan myös kysyä Jeesukselta sitten miten asia on, jos tulee erimielisyyksiä (tämä ei muuten ole sitten mikään teologinen kannanotto siitä, millaista taivaassa on :D)

       Suojaan vielä selustani ennen kuin poistun, siltä varalta, että joku äkkää tämän ja alkaa käyttää sitä hyväkseen: Tällä WordPress alustalla tämä nimimerkkini ei ole oikeasti rekisteröity, eli kuka vain voisi minun nimissäni kirjoittaa mitä hyvänsä. Tästä lähtien siis, jos joku tulee ja kirjoittaa Jupena täällä, se en ole minä.

       TykkääTykkää

       25/08/2018 klo 09:54 Vastaus

       1. En kommentoi tässä kommentissani käytyä keskustelua, mutta Jupelle haluan sanoa, että on todella harmi, jos lopetat Hulluinhuonelaisessa kommentoimisen. Arvostan raamatuntuntemustasi ja olen iloinnut, että olet jakanut sitä kanssamme. Menetämme paljon, jos lopetat kommentoinnin. Vielä voit pyörtää puheesi kommentoinnin lopettamisesta 😉

          TykkääTykkää

          25/08/2018 klo 10:28

       2. Minä nyt luin tämän piiiiiiitkän keskustelun ja en ihan aina pysynyt kärryillä 😉 Minusta vaikuttaa että Taavetti ja Jupe puhuvat jossain määrin toistensa ohi eivätkä erot ole loppujen lopuksi niin suuria. Luulen että ”oikeassa elämässä ”Jupe ei ole täydellinen pyhimys ja myöskään Taavetti ei välty tekemästä uskosta vuotavia hyviä tekoja ja jopa itsekin voi huomata tekevänsä niitä (esim. avaa oven naapurin mummolle).
          Tähän blogin aiheeseen liittyen olen huomannut että raamatussa jatkuvasti (Jeesus, apostolit) kehoitetaan AKTIIVISESTI tekemään hyviä tekoja. Miksi sitten, jos niillä ei ole merkitystä pelastuksen ja uskossa säilymisen kannalta?

          No, olette ehkä tähän keskustelun kiemuroissa jo vastanneetkin, mutta olisi mukava kuulla tähän Taavetin ja Jupen kiteytys (huom. pari lausetta) ennen taivaskeskustelua.

          Roosan tavoin olen myös pahoillani että Jupe aiot jättää keskustelun. Arvostan rehellistä etsimistäsi ja raamatun tuntemuksesi on huikea. On se sitten uskosta vuotava teko tai pyhittymisen seurausta tms. Siunausta elämääsi ja valintoihisi.

          TykkääTykkää

          25/08/2018 klo 12:10

91. Jos Jupessa, Taavetissa, Kesäkukassa, Jusbrussa jne. sekä minussa olisi jotain keskeneräistä, jotain, joka ei sovi Kristukselle, uskotaan, että Jumala edelleen toimii, ” varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka”. Fil. 1:6

    Hyvää jatkoa ja sinunausta kaikille!

    TykkääTykkää

    25/08/2018 klo 10:23 Vastaus

92. Samaa mieltä, Jupella on hyvä Raamatun tuntemus, siksi onkin mukava hänen kanssaan keskustella. Samalla saa myös tutkia Jumalan sanaa ja entisten pyhien kirjoituksia.

    Ihmettelen sisarpuoli sinnikkyyttäsi että jaksoit lukea koko piiiiitkän keskustelun. 🙂 Kasvokkain olisi helpompi keskustella, tulisi helpommin ymmärrettyä toista oikein. Kun lähestymiskulma on erilainen niin näyttää että erimielisyyskin olisi iso. 🙂

    Ehkä Jupe kanssa pääsen joskus keskustelemaan kasvokkain ennenkuin maailma loppuu 🙂

    Kyllä minussa Johanna on paljonkin keskeneräistä…

    Vielä sisarpuolen kysymykseen: en osaa itse siihen vastata lyhyesti, mutta lainaan Yksimielisyyden ohjeesta: ”ovatko hyvät teot välttämättömiä vai vapaaehtoisia? On aivan ilmeistä, että Augsburgin tunnustus ja sen Puolustus käyttävät toistuvasti tämäntapaisia sanontoja: Hyvät teot ovat välttämättömiä. On välttämätöntä tehdä hyviä tekoja. Hyvien tekojen on välttämättä seurattava uskoa ja sovitusta. Meidän tulee ja täytyy välttämättä tehdä niitä hyviä tekoja, joita Jumala on käskenyt meidän tehdä. Samoin Pyhä Raamattu itse käyttää sanoja ”välttämätön”, ”välttämättä”, ”tulee” ja ”täytyy” siitä, mitä olemme velvolliset Jumalan säätämyksen, käskyn ja tahdon mukaisesti tekemään: Room. 13:5 s., 9, 1 Kor. 9:9, Ap.t. 5:29, Joh. 15:12, 1 Joh. 4:11.

    Ja vielä lainaan Hanna Otmanin tekstiä: ”On hyvä huomata että Kristityssä on kaksi puolta, yhtäältä hän ei itse voi tehdä mitään säilyttääkseen vanhurskauttaan. Jumala lahjoittaa uskon, ylläpitää sitä sanallaan ja sakramenteillaan ja kirkastaa sitä koettelemuksissa. Niinpä uskon kilvoitus onkin Jumalan työ meissä, ei meidän oma tekomme. Toisaalta taistelu kristityssä on todellista. synnin valtaan joutuminen ja uskon menettäminen on todellinen vaihtoehto. mutta niin kauan kuin ihmisellä on Jumalan lahjoittama usko, se vaikuttaa hänessä rakkauden jumalaan, nälän ja janon Jumalan sanaa kohtaan, sekä halun taistella syntiä vastaan ja säilyttää hyvä omatunto. hyvät teot kuuluvat niin erottamattomasti uskoon että kristitty on Kristuksessa luotu hyvin töihin… usko vaikuttaa kristityssä tekoja mutta teot eivät vaikuta uskoa. kristityn hyvät teot ovat uskon hedelmää, ne eivät koskaan voi olla uskon edellytys. teoilla ei voi hankkia ylläpitää eikä parantaa uskoa. ilman kristusta kristitty ei voi tehdä mitään hyvää vaan kaikki hänen tekonsa ovat kelvottomia.

    Iloitsen näistä keskusteluista juuri sen tähden että tulee entistä enemmän tutkittua Jumalan sanaa. Kiitos näistä!

    TykkääTykkää

    25/08/2018 klo 14:03 Vastaus

93. Jos sanallisesti löytyisikin yhteisymmärrys, niin ei varmaan mielellisesti; sen verran vaikeaselkoisia ja moninaisia hengelliset tapahtumat ja vaikutukset ihmisessä ja Jumalassakin ovat – vai mitä? Ja lieneekö oman näkökannan puolustaminen uskovien välisessä keskustelussa aina Hengen mielen mukainen Jumalan teko? Joskus tuntuu ikään kuin Jumalaa, Jumalan pelastuskykyä, oltaisiin kuormittamassa ”perinnäissäännöillä”, tällainen tunne on siis silloin tällöin häivähtänyt. Tuo tunne voi olla täysin perusteeton.. Varmasti Jumala ymmärtää ja hyväksyy, jos Häntä vähän ”kuormitettaisiinkin”.

    Luulisin, että vaikka mielellisesti ei löydettäisikään yksimielisyyttä, minkä alla oleva linkkikin osoittaa vaikeaksi, voitaisiin omata hengellisesti hyväksyttäviä, siis Jumalan hyväksymiä näkemyksiä, jotka saattaisivat olla vain näennäisesti eroavia
    https://www.sciencedaily.com/releases/2013/02/130206131048.htm
    Vai lienenkö kokonaan väärässä? Tarkoitukseni ei ollut edes kirjoittaa, mutta hairahduin. Viime aikoina olen nauttinut Kristus on sama tänään, huomenna ja ikuisesti -kirjan lukemisesta. Hulluinhuonelaisessa on myös ollut paljon luettavaa.

    TykkääLiked by 1 henkilö

    25/08/2018 klo 14:54 Vastaus

94. Taavetilta ja muilta sidotun ratkaisuvallan ja nk. armolinjan kannattajilta kysyisin, että miten on ylipäätään mahdollista, että ihminen luopuu uskostaan, jos kerran uskon ja vanhurskauden ylläpitää yksi Kristus uskovassa?

    Pettääkö Krsitus ihmisen vai häviääkö Hän taistelun perkeleelle?

    Itse en voi mitenkään uskoa kumpaankaan. Ennen tämän kysymyksen selvittämistä, en voi mitenkään pitää armolinjaa oikeana ja kaikenkattavana selityksenä. Onneksi vanhoillislestadiolaisuudessa elää edelleenkin myös nk. pyhityslinja, vaikka se armolinjan taholta saakin tuomion.

    TykkääTykkää

    25/08/2018 klo 19:49 Vastaus

    1. Piti olla: …yksin Kristus…

       TykkääTykkää

       25/08/2018 klo 19:50 Vastaus

    2. amicus curiae 25.8.2018 klo 19:49
       Miten on ylipäätään mahdollista, että ihminen luopuu uskostaan, jos kerran uskon ja vanhurskauden ylläpitää yksin Kristus uskovassa?

       Kiitos hyvästä kysymyksistä. Aivan yhtä hyvä vastakysymys olisi:

       Miksi Jumala, joka haluaa kaikkien pelastuvan ja joka tietää ihmisen tahdon heikkouden, on uhkarohkeasti jättänyt edes osan ihmisen tekemästä valinnasta vapaan ratkaisuvallan varaan?

       Kukaan tuskin kiistää ihmisen tahdon heikkoutta. Edellä olevan kysymyksen valossakin näyttäisi Jumala lopulta pettävän heittämällä avantoon huonon uimarin, jolla luulisi olevan oikeus luottaa tuohon ylimpään Hengenpelastajaansa.

       Heikko, armoton ja kohtuuton pelastussuunnitelmako?

       Itse asiassa Jumala kaikkivaltiudessaan ja täydellisessä olemukseensa kuuluvassa rakkaudessaan voisi ihan hyvin käännyttää ja pelastaa ihan kaikki. Vaikka epäuskoiset tai vaikka perkeleen. Mutta ei tee niin. Epistä? Pettikö Jumala meidät sanoessaan olevansa Rakkaus vai hävisikö Kristus viholliselle? Emme pääse puusta pitkään, vai mitä?

       – – – –

       Minusta Raamattua on tarpeen lukea opillisen viitekehyksen läpi, jotta se ylipäänsä on järjellinen ja ymmärrettävissä. Minkään vangiksi ei kuitenkaan kannata jäädä ja väittää sen edustavan lopullista totuutta. Itseäni puhuttelee eniten omaa elämänkokemusta ja sydämen ääntä noudattava tapa, vaikka lopulta uskon syntyminen on minusta(kin?) suuri paradoksi. Jumala vaatii samalla ihmisen aktiivisuutta, jopa ahkeruutta. Pitää ollakin ahkera, mutta muistaa, että lopulta Jumala jättää kaiken omiin käsiinsä.

       Sidottu ratkaisuvalta oikein ymmärrettynä antaa suuren lohdun korven matkalaiselle. Kun en itse luovu Jumalasta, voin olla satavarma, että hän vie minut – valittunsa – taivaan hääjuhliin.

       Kysymyksesi on läheistä sukua teodikean ongelman kanssa. Ei siihenkään täällä ajassa kunnon vastausta saada. Usein meikäläiset ja miksei muutkin selittävät sen sillä, että Jumala salatulla tavalla kärsimystenkin kautta tavoittelee aina hyvää ihmiselle. Monesti näin varmasti on, mutta minusta tässä inhimillisellä tavalla selitellään asioita Jumalan kannalta ”parhain päin”; vaikea on nähdä sitä hyvää, johon Jumala tähtäsi salliessaan pahan riistäytyvän aivan lapsesta esim. holokaustin muodossa. Oikea vastaus Jumalan pimeään puoleen on: emme tiedä.

       Edellä oleva taustana, mutta sitten pari asiaa varsinaiseen kysymykseesi:

       Ensinnäkin lähtökohdaksi: Jumala tuomitessaan kenet tahansa syntisen ei toimi koskaan väärin, vaan aina oikein. Kun Taivasten valtakunnan Kuningas perii 10.000 leiviskän velkaa, se on ihan oikeus ja kohtuus. On ihan oikein ja oikeudenmukaista, että hän vaatii velan takaisin. Jokainen, joka haluaa, saa koko velan anteeksi, mikä on lähes uskomatonta. Se, että Jumalan tulisi antaa jokaiselle jopa ymmärrys ottaa velan anteeksianto vastaan, ei perustu lopulta oikein muuhun kuin ihmisen käsitykseen tasa-arvosta. Kaikkia pitäisi kohdella aivan prikulleen samalla tavalla eikä riitä, ettei kukaan saanut huonompaa kuin ansionsa mukaan. Jumalalta on turha vaatia tasa-arvoa. Rakkautta ja oikeutta voimme odottaa.

       Onko Jumala syyllinen siihen, että joku luopuu hänestä?

       Ei tietenkään. Kukaan ei ole neutraali suhteessa syntiin. Kun ihminen tekee syntiä, hän tekee sitä jopa mielellään eikä ollenkaan vastentahtoisesti! Tutkipa itseäsi. Sama koskee kaikkien syntien äitiä, epäuskoa. Ihmisellä on luontainen himo epäuskoon, kyllä sen huomaa, kun on itselleen rehellinen.

       Se miksi Jumala ei välttämättä pysäytä (kuten minut on pysäyttänyt!) ihmispoloista toteuttamasta aitoa itseään ja astumasta oman luontonsa ja tahtonsa mukaiselle epäuskon tielle, on se salaisuus, jossa viimeistään on nostettava hattua. Joissain kohtaa jokainen nostaa hattua.

       amicus:
       ”Jumalan todellisuudessa voi hyvin olla loogista, hyvää ja oikeudenmukaista, että Hän vetää erityisiä valittujaan puoleensa pakottavalla voimalla ja meitä tavallisia tallukoita Hän kutsuu lempeästi mukaansa ja toivoo, että lähdemme Jeesusta seuraamaan. Joitakin Hän voi lakata vetämästä puoleensa, jolloin ihminen kaikessa syntisyydessään väistämättä paaduttaa itsensä.

       Tässä sanoitat asian erittäin hyvin. En kuitenkaan ajattele niin, että Jumalalla ehkä olisi eri toimintamalleja. Kyse voi olla vain siitä, miten ihminen voi sanoittaa ”tekemänsä”/hänessä tapahtuneen työn, joka on lopulta Jumalan tekemää. Tietenkin ihminen voi myös kokea valintatilanteessa, että olisi itse valinnut oikean suunnan. Sehän on inhimillinen kokemus. Kuten joku on tässäkin todennut, myöhemmässä elämänvaiheessa sama asia voi kirkastua niin, että kaikki oli Jumalan johdatusta ja sydämessä tapahtunutta vaikutusta.

       TykkääTykkää

       26/08/2018 klo 10:53 Vastaus

       1. Ei siinä olekaan mitään väärää, että Jumala antaa ihmisen valita kuoleman. Hän toimii vain lupauksensa mukaan. Kehottaa valitsemaan elämän ja avaamaan sydämensä oven Jeesukselle, jotta Hän pääsee aterioimaan minun syntisen kanssa. Jos ihminen ei avaa ovea Jeesukselle, hän saa sen, minkä Jumalan Sana lupaa – kuoleman. Näinhän on niin armo- kuin pyhityslinjassakin.

          Sen sijaan en ymmärrä tuota sidotun ratkaisuvallan ja armolinjan pyörittelyä. Onko ihmisellä siis osuutta uskossa pysymiseen vai ei?

          Siionin Kevät: ”Sidottu ratkaisuvalta oikein ymmärrettynä antaa suuren lohdun korven matkalaiselle. Kun en itse luovu Jumalasta, voin olla satavarma, että hän vie minut – valittunsa – taivaan hääjuhliin.

          Siis jos sinä et itse luovu? Onko uskossa pysyminen siis kuitenkin kiinni ihmisen omasta teosta, kilvoituksesta, siitä että ei luovu – eli luopumattomuuden toteuttamisesta? Itse ajattelen juuri näin. Jeesus on luvannut, ettei Hän aja ketään pois luotaan. Ihmisen täytyy vain kilvoitella ja vastaanottaa armoa, jota ilman hänellä ei ole mitään mahdollisuutta pelastua. Jeesus kutsuu, ja ihminen päättää ottaa kutsun vastaan ja pitää armosta kiinni.

          Armolinjassa kuitenkin korostetaan, että uskossa säilyminen on pelkästään Jumalan työ, jossa ei ole ihmisellä osaa eikä arpaa. Siinä mielessä onkin, että ilman Jumalan vetoa ja armoa ihmisellä ei ole mitään mahdollisuuksia. Ongelma tulee siinä, kun sanotaan, että ihmisellä ei ole tässä mitään osaa. Itse tulkitsen tämän muotoilun niin, että uskossa säilyminen ei edellytä ihmiseltä mitään tekoa – eli ei edellytä ihmisen uskossa pysyttelemistä eli uskosta luopumattomuutta. Luopumattomuushan kertyisi armolinjan mukaan ihmiselle ansioksi?

          Jos ihmisellä ei ole tätä pienintäkään luopumattomuuden osuutta uskossa pysymisessä, uskosta luopuminen johtuu pelkästään siitä, että Kristus ei enää pidäkään ihmistä uskossa, mikä olisi vastoin Raamatun todistusta. Jos taas ihmiseltä edellytetään luopumattomuutta, tämä tarkoittaa sitä, että aktiivisella kilvoituksella on osuus uskossa pysymisessä, minkä taas armolinja minusta näyttäisi kieltävän.

          Tästä syystä en voi pitää armolinjaa oikeana vielä em. selitysten jälkeenkin, koska se näyttää olevan räikeässä ristiriidassa sen kanssa, mitä ymmärrän Jumalan Raamatussa ilmoittavan itsestään. Siinä mielessä Siionin Kevään vastakysymys ei mielestäni millään tapaa selventänyt asiaa tai auttanut minua ymmärtämään sidottua ratkaisuvaltaa.

          TykkääTykkää

          26/08/2018 klo 20:01

       2. Aivan amicus – kun sanon: minä USKON – niin siinäkin se ”teko” jo on…! Luther kritikoi skolastiikkaa, mutta kehitti oman sellaisen! 🙂

          TykkääTykkää

          26/08/2018 klo 22:43

       3. amicus curiae

          ”Siionin Kevään vastakysymys ei mielestäni millään tapaa selventänyt asiaa tai auttanut minua ymmärtämään sidottua ratkaisuvaltaa.

          Vastakysymykseni tarkoitus ei ollut niinkään yrittää saada ymmärtämään sidottua ratkaisuvaltaa. Ei siitä siihen olisi ollutkaan. Tarkoitus oli osoittaa, että vapaa ratkaisuvalta aivan yhtälailla jättää voimaan vastaavankaltaiset kysymykset kuin mitä kommentoimani viestin aluksi esitit.

          TykkääTykkää

          28/08/2018 klo 17:40

       4. Kiitos vastauksesta Siionin Kevät. Minun osaltani nuo vastakysymyksesi kuitenkin epäonnistuivat sen osoittamisessa, että ”vapaa” ratkaisuvalta aivan yhtälailla jättää voimaan vastaavankaltaiset kysymykset.

          En pidä ongelmia vastaavina siitä syystä, että osaan jotenkuten itseni tyydyttävällä tavalla vastata sinun kysymykseesi, mutta minulla ei ole hajuakaan siitä, kuinka Lutherin sidottuun ratkaisuvaltaan liittyvä teologia voi vastata minun esittämiini kysymyksiin.

          Tehdäänkö siis niin, että minä vastaan sinun vastakysymykseesi ja sinä vastaan minun kysymykseeni ja vastakysymykseeni?

          Siionin Kevät: ”Miksi Jumala, joka haluaa kaikkien pelastuvan ja joka tietää ihmisen tahdon heikkouden, on uhkarohkeasti jättänyt edes osan ihmisen tekemästä valinnasta vapaan ratkaisuvallan varaan?”

          Vastaan tähän, että Jumala ei halua pelastaa ihmistä väkipakolla vaan on antanut ihmiselle mahdollisuuden kieltäytyä pelastuksesta. Tämä liittyy Jumalan hyväksi katsomaan luomisjärjestykseen: Jo Aatamin ja Eevan luodessaan Hän antoi heille vapauden tehdä väärä valinta. Huomaa, että tämä kyky oli heissä jo ennen syntiinlankeemusta, sillä muutenhan koko syntiinlankeemusta ei olisi tapahtunut. Jumala toteuttaa tahtoaan kaikkien ihmisten pelastumisesta siten, että Hän kutsuu jokaista ja vetää jokaista puoleensa (etsikonaika). Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden (tai voiman/vallan) tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen (Joh. 1:12).

          Nyt olisi kiva kuulla lyhyet vastaukset kysymyksiin:

          1. Miten on ylipäätään mahdollista, että ihminen luopuu uskostaan, jos kerran uskon ja vanhurskauden ylläpitää yksin Kristus uskovassa?

          2. Onko uskossa pysyminen kiinni ihmisen omasta teosta, kilvoituksesta, siitä että ei luovu – eli luopumattomuuden toteuttamisesta?

          Ehkä näiden vastausten jälkeen ymmärtäisin paremmin sidottuun ratkaisuvaltaan perustuvaa ajattelua.

          TykkääTykkää

          28/08/2018 klo 21:03

95. Usein ihmettelen teologisen keskustelun yksisilmäisyyttä ja etevienkin teologien itsekeskeisyyttä.

    Itsekeskeisyyttä siinä, että kääntymisen mallin on oltava juuri se, minkä itse on kokenut. Minä ja minun kokemukseni on oikeassa. Eihän tämä argumentti sovi eettisissä kysymyksissä, niin miksi se sitten kävelee jopa yli Raamatun vanhurskauttamisopillisissa kysymyksissä!

    Yksisilmäisyyttä ihmettelen siinä, että jokaisen 10 miljardin ihmisen kohdalla kääntymisen olisi tapahduttava juuri yhdellä ja samalla tavalla. Jos joku ei ole voinut valita, vaan Jumala on vetänyt häntä puoleensa pakottavalla voimalla, Jumalan tulisi sitten toimia kaikien 10 miljardin ihmisen kanssa samoin. Jos joku kokee valinneensa, kaikkien muidenkin pitäisi olla tehnyt valinta. Voi ihmistä ja ihmisen yksinkertaisuutta! Tällaisia ssioita tulisi tarkastella Jumalan perspektiivistä eikä yksittäisen ihmisen näkökulmasta.

    Jumalan todellisuudessa voi hyvin olla loogista, hyvää ja oikeudenmukaista, että Hän vetää erityisiä valittujaan puoleensa pakottavalla voimalla ja meitä tavallisia tallukoita Hän kutsuu lempeästi mukaansa ja toivoo, että lähdemme Jeesusta seuraamaan. Joitakin Hän voi lakata vetämästä puoleensa, jolloin ihminen kaikessa syntisyydessään väistämättä paaduttaa itsensä.

    Todellisuus ei myöskään ole niin mekanistinen, kuin vaikka Luther antaa ymmärtää. Jusbru yllä hienosti kirjoittikin siitä, että luonto todistaa meille todellisuuden ihmisjärjelle paradoksaalisesta luonteesta. Aalto-hiukkas-dualismi kuvaa tätä hienosti.

    TykkääTykkää

    25/08/2018 klo 20:05 Vastaus

    1. ”Jos ihmisellä ei ole tätä pienintäkään luopumattomuuden osuutta uskossa pysymisessä, uskosta luopuminen johtuu pelkästään siitä, että Kristus ei enää pidäkään ihmistä uskossa, mikä olisi vastoin Raamatun todistusta. Jos taas ihmiseltä edellytetään luopumattomuutta, tämä tarkoittaa sitä, että aktiivisella kilvoituksella on osuus uskossa pysymisessä, minkä taas armolinja minusta näyttäisi kieltävän.”

       Kannattaa muistaa että armolinja ja pyhityslinja ovat 1970-luvun vl-julkaisujen analyysin perusteella laadittuja käsitteellistyksiä, ei mitään teologisia formuulaatioita. Minusta kirjassa kuvattu pyhityslinja on eri kuin esim. Jupe miten Jupe täällä kuvaa pyhitystä. Väitöskirjassa kuvattu pyhityslinja on synnin poispanemista ripin kautta ja me-oppia, ei niinkään persoonallista kasvua Kristuksen tuntemisessa. Kirjan nimeksi olisi osuvampi ”Jumala vai me” eikä ”Jumala vai minä”

       Totta kai ihmisen täytyy tehdä valinta ottaako Jumalan kutsun vastaan, mutta voihan olla että tilanne on sellainen, että se ei näyttäydy hänelle valintana esim. vaikean elämäntilanteen tai suuren hengellisen tuskan vuoksi. Lopussa on pakko ryömiä ahtaasta portista sisään kun ei ole muuta vaihtoehtoa. Silti voi olla niin että Jumala on kolkutellut jo pitkään ovella ja ihminen ei ole torjunut sitä vaan pysähtynyt miettimään tilaansa ja näin ei ole torjunut Jumalan kutsua. Valinta ei ole yksittäinen hetki vaan prosessi, eri pituinen itse kullakin. Siksipä kääntymiskokemukset voivat olla hyvinkin erilaisia, mutta kyllä kai niitä yhdistää kokemus ja varmuus Jeesuksesta omien syntien sovittajana. (Tästä päästänkin siihen tarvitaan VL-syntien julistus päästämään ahtaasta portista sisään, mutta se on toinen keskustelu)

       Uskossa pysymiseen liitten mielestäni aktiivinen kilvoitus ymmärretään usein (väärin) ulkoisina tekoina, rippinä ja seuroissakäymisenä etc. Aktiivinen kilvoitus voi olla Jumalan tahdon pohtimista joka päiväisessä elämässä. Ja jos ihminen liikahtaa vähänkään Jumalan suuntaan, hän kyllä auttaa ja vahvistaa uskossa. Minusta uskossa kiinni riippuminen on hyvä termi kuvaamaan uskovaisen ja Jumalan suhdetta.

       TykkääTykkää

       27/08/2018 klo 09:02 Vastaus

       1. Minun on helppo olla samaa mieltä kanssasi. Kirjoittamasi ei olekaan sitä, mitä Lutherin sidotusta ratkaisuvallasta liikkeessämme opetetaan – eli että ihminen ei voi tehdä ratkaisua ottaa usko vastaan vaan ihminen voi ainoastaan tehdä ratkaisun hylätä usko. Kirjoitin armolinjasta, koska armolinjalla oli kovasti yhtäläisyyksiä em. Lutherin opin kanssa.

          Toisaalta liikkeessämme opetetaan myös ihmisen vastuusta valinnassa eli vastakkaiset käsitykset elävät rinnakkaiseloa tässä asiassa.

          TykkääTykkää

          27/08/2018 klo 17:50

96. Kiitoksia huikeasta keskustelusta, ja aivan erityisesti Jupelle – sekä Siunausta opintoihisi saralla kuin saralla!! – Itselläni arkipäivät tahtoo olla niin kiireisiä, ettei ehdi keskustella täällä paljoakaan ”tiestä ja matkasta” 🙂

    No tuota, ensinnäkin kuten Pentti ja moni muukin on jo mahtanut vinkata; suuri Jumalamme on niin armollinen ja suurpiirteinen meidän kanssa, että kyllä pelastavasti voi uskoa sekä synkimmillä predestinaatio-opilla että tuolla raamatullisella ”valitse”-opilla, kunhan uskomme ja autuutemme perustus on Herramme Jeesus Kristus! – Kumpikin tulkinta maltillisina mahtuvat Kristuksen evankeliumin ”tulkintavälykseen”. Jumalan valintaa tai hylkäystä korostaen vaarana on äärilaidalla epätoivo, huolettomuus, passiivisuus tai peräti lankeamattomuusoppi, omaa aktiivisuutta liikaa korostaen omaehtoisuus… No voivat nämä mennä ristiin ja limittäinkin, kun ns. protestanttisella etiikalla viitataan kalvinistiseen ahkeruuteen ja menestykseen, jolla pyrittiin todistamaan Jumalan siunaus ja niin muodoin hänen valintansa!

    Mitä eksluvisiivimmin on ajateltu, – äärimmillään Koutakeinon hurmoksessa ta kristillisyytemme 1970-luvulla, sitä enemmän on korostettu, että olemme ”Jumalan valittuja”. Se on näet riittänyt perusteluksi sille, että olemme oikeassa, koska olemme oikeassa…

    Tähän ”predestinaatio-valinta” -problematiikkaan on edellä kommentoinnisa liitetty ”laki-armo” -problematiikka. Äärimmilleen tulkittuna ja sovellettuna luterilainen ”laki-armo” -sabluuna tekee väkivaltaa Raamatulle. On kai nurinkurista, jos Lutherin ja Paavalin lausumat ja tulkinnat nostetaan Herran sanojen yläpuolelle, kun oikea järjestys on, että ne ovat vain kommentaaria Hänen sanoihinsa. Lakilokeroon heitetään silloin niin ”kultainen sääntö” (Matt.7:12; Matt. 19:19), ”rakkauden kaksoiskäsky” (Luuk.10:27), vuorisaarnan opetukset vihollisen rakastamisesta (Matt. 5) jne.

    Merkittävänä argumenttina Lutherin äärimmilleen vietyjä käsityksiä vastaan ovatkin hänen ne hedelmät, joihin olen jo aiemmin viitannut; ”talonpojan tappolinja” jonka suhteen demarimmekin oisivat kateellisia… Ei kai voida ”reaalis-onttisesti” syyttää Kristusta Lutherissa, kun Luther yllyttää ANSAITSEMAAN autuuden tappamalla talonpoikia ja uudestikastajia tai ehdottaa juutalaisten eristämistä ghettoihin…

    Ja vaikka kuinka yritämme häivyttää ihmisen oman aktiivisuuden nollaan, ei se onnistu silloinkaan kun: USKON armosta, OTAN vastaan lahjavanhurskauden, LUPAAN uskoa, TAHDON uskoa, ANTAUDUN armon ohjattavaksi, LAKKAAN vastustamasta Hänen armopäätöstään, SUOSTUN Hänen valintaansa… puhumattakaan, että saarnoissamme saamme kuulla ”tee näin, älä noin” lähes joka rivillä kuin rivien välissä.

    Herran veli Jaakob, jos kuka tunsi veljensä ajattelun ja vastaa kysymykseemme:

    ”Eikö meidän isämme Abraham OSOITTAUTUNUT vanhurskaaksi tekojensa perusteella, kun hän vei poikansa Iisakin uhrialttarille?

    Huomaat, että usko vaikutti yhdessä hänen tekojensa kanssa, TEOISSA USKO TULI TODEKSI.

    Ja niin täyttyi Raamatun sana: ”Abraham uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi”, ja hän sai nimen Jumalan ystävä.

    Näette siis, että ihminen osoittautuu vanhurskaaksi tekojen, ei yksistään uskon perusteella.

    Juuri tekojensa ansiosta portto Rahabkin osoittautui vanhurskaaksi, kun otti sanansaattajat luokseen ja auttoi heidät pois toista tietä.

    Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin kuollut ilman tekoja.” (Jaak. 2:21-26)

    Mutta palaan vielä predestinaatioon. Keskustelussa on käynyt ilmi, että Raamatusta löytyy pohjaa kummallekkin tulkinnalle. Ja synteesi lienee tuo, että kumpikin keskenään ristiriitaisilta vaikuttavista näkemyksistä selittänee oman osuutensa tematiikasta, aivan kuten Jusbro – myös minun mielestäni – loistavasti nostaa paralleeliksi fysiikan ”aalto-hiukkasdualismin”, ja amicus viittaa ihmisen ja Jumalan erilaisiin näkökulmiin. Siis meille täällä ”kuun alapuolisessa maailmassa” asia näyttäytyy meidän eteen pantuna valintana ja sen mukaan meidän on täällä toimittava, niin itsemme kuin muiden suhteen, – mutta ”kuun yläpuolisessa” Jumalan todellisuudessa se on ”armovalinta” ja mitä kaikkea muutakin, jonka vain Jumala tietää, sillä onhan ihan kaikki maailmankaikkeudessa Kaikkivaltiaan vähintäänkin sallimuksesta kiinni!

    Luulen kuitenkin, että tässä Kaikkivaltiaan kosmoskokeilussa ja projektissa ”ajalla, aineella ja avaruudella” se Häntä erityisesti kiinnostava asia on kuitenkin se, miten ”prosessi” kehittyy, kun siinä on sallittu prinsiippinä ”VAPAUS”.

    TykkääTykkää

    25/08/2018 klo 22:27 Vastaus

97. Olen yrittänyt lukea näitä pitkiä kirjoituksia, sitä taistelua jolla Jupe on pyrkinyt puolustamaan uskonkäsitystään. Jupea on monen kirjoittajan voimin pyritty lepyttelemään, ettei hän lakkaisi kirjoittamasta tänne. Minä voin ihan hyvin yhtyä tuohon toiveeseen ja lisään tähän toiveeseen, että Jupe pyrkisi tiivistämään, samoin kuin Taavikin kommenteiltaan ja jos onnistutte tässä, olette tosi hyviä kommunikoimaan täällä uskosta.

    Täällä moni teistä on pyrkinyt ratkaisemaan predestinaatiota suurten ajattelijoitten avulla, niinpä on lainattu teorioita miten Einstein keksi, että tuleva valo absorboituu kvantteina. Aalto-hiukkasdualismi on kvanttimekaniikan käsite. Selvisikö oikeastaan käsite ”ennalta valitseminen.” Eipä tainnut tulla yhtään selvemmäksi!

    Vaikka me kuinka tutkisimme viisaita teorioita, emme pääse mihinkään päämäärään, jaa yhteen pääsemme, siis siihen, että Jumala on kaikkea kaikkeutta suurempi ja vaikka Einstein ajatteli monia suuria ajatuksia, ne kaikki todistavat Jumalan käsittämättömän suurta viisautta.
    Jos tutkimme suurten kirkkoisien ajatuksia uskosta, niin voimme todeta, että yksikään heistä ei yllä lähelle Jeesuksen opetusten tasoa. Jokainen suurikin kirkkoisä on erehtyväinen Jumalan suuruuden verrattuna pieni mitätön maantomuhiukkanen.

    Miten sitten käy tämän termin ”predestinaatio?” Ennaltamääräämisopin? Minun mielipiteeni on, että tämä on ihan varmasti väärä tulkinta, on vaikka olette monelta kantilta tätä asiaa käännelleet ja yrittäneet miettiä. Ei tämä tule ihmiselle selvemmäksi älyn avulla, täytyy vain uskoa Jumalan sanan vakuutukseen.

    Jumala kutsuu ihmistä yhteyteensä, hän voi ottaa kutsun vastaa, tai olla ottamatta. Jos emme tätä usko, emme ole uskovaisia, vaan ehkä ateistia, jotka ovat luoneet itselleen oman jumalansa. Luetaanpa mitä Jumala sanoi Israelin kansasta:
    ”Sen tähden, niin kuin Pyhä Henki sanoo: — Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä,
    älkää paaduttako sydäntänne niin kuin silloin, kun nousitte kapinaan, kun koettelitte minua autiomaassa.
    Siellä isänne panivat minut koetteelle — ja saivat neljäkymmentä vuotta kokea, mitä heille tein.
    Minä vihastuin heidän sukupolveensa ja sanoin: ”Aina he sydämessään kulkevat harhaan.” He eivät tahtoneet seurata minun teitäni,
    ja niin minä vihassani vannoin: ”Ikinä he eivät pääse minun lepopaikkaani.” (Heb.3:7-11)

    TykkääTykkää

    26/08/2018 klo 08:51 Vastaus

98. Raamatun lukemisesta puheenollen katsoin mieltäni vaivannutta pyhäpäivä / sapattiasiaa. Lukaiskaapa läpi seuraava linkki: https://fi.wikipedia.org/wiki/Sapatti#Sapatti_kristinuskossa

    Aika kylmää kyytiä. Mitenköhän on, ollaanko tässä menty metsää nykyään?

    TykkääTykkää

    26/08/2018 klo 12:22 Vastaus

99. Kiitos siionin kevät selkeästä vastauksesta!

    ”Sidottu ratkaisuvalta oikein ymmärrettynä antaa suuren lohdun korven matkalaiselle.”

    Tämä on ollut itselleni se Lutherin suurin helmi, jonka kautta ymmärrettynä koko Raamatun ilmoitus rakentuu. Tämän uskon kautta ymmärrän monet esim Jupen edellä vinkkaamat Raamatunkohdat eri tavalla, ja ne ovat myös teologisesti hyvin perusteltuna. Kommenteissani olen pyrkinyt perustelemaan tätä näkemystäni niin hyvin kuin osaan 🙂

    Heinon kommenttia pyrin jatkossa noudattaa jotta harjaantuisin kirjoittamaan lyhyesti. Toisaalta on vaikea kirjoittaa lyhyesti koska se lisää epämääräisiä ilmaisuja ja epätarkkuutta. Asiat harvoin on mustavalkoisia tai yhdellä termillä selitettävissä, esim juuri tämä predestinaatio. Toiset ymmärtävät sen puhtaaksi viljeltynä, toiset sinnepäin ja kolmannet on sitä mieltä että ihminen valitsee, neljännet jne…

    Oli muuten Hesarissa hyvä juttu poliitikko Tapani Töllistä. Mieleeni jäi:”Töllin mukaan pahinta on se, että edustajat ymmärtävät toistensa lausuntoja tahallaan väärin – ja sitten ottavat kantaa näihin tarkoituksellisesti väärin tulkittuihin näkemyksiin.” Ja vielä:”Yritetään ymmärtää toista. Ei pidä olla samaa mieltä toisen mielipiteestä, mutta pitää yrittää ymmärtää ihmistä.”

    Nämä viisaudet pyrin muistamaan jatkossa. 🙂

    Jumalan Sanasta keskustellessa asiat tulevat hyvin lähelle, ihmisillä on usein niihin liittyviä voimakkaitakin kokemuksia ja tuntemuksia, joskus niissä on kiinni koko elämä ja iankaikkisuus. Tästä syystä voinee olla joskus haasteellista ”yrittää ymmärtää”. Mutta jatketaan yrittämistä 🙂

    Kenzo, avaatko vähän tuota ”kylmää kyytiä” pyhäpäivän osalta, en ymmärtänyt?

    TykkääTykkää

    26/08/2018 klo 19:03 Vastaus

100. Kenzolle: Apostolit ja varhainen kirkko tulkitsi soveltaen VT:n niitä määräyksiä, jotka katsottiin annetun erityisesti juutalaisille valitulle kansalle kuten myös ympärileikkausta ja erilaisia ruoka-aineita koskevia… Viikon ensimmäisen päivän pyhittämisen puolesta puhui, että se oli Herran ylösnousemisen muistopäivä ja samalla roomalaisen yhteiskunnan virallisen kultin Sol Invictuksen eli voittamattomaan aurinkoon liittyvä juhlapäivä. Uskomme, että oleellinen asia on viettää lepopäivää kerran viikossa!

     Emme mahtaneet viitata tuohon aaltohiukkasdualismiin siinä mielessä, että sillä olisi varsinaisesti tekemistä sen kanssa, mutta että kysymyksessä voisi olla samantyyppinen asia. Mutta Heino toisaalta olet oikeassa, että kyllä kvanttimekaniikka sivuaa myös predistinaation problematiikkaa. Kun ns. klassisen mekaniikan mukaan Kaikkivaltias oli suunnitellut maailmankaikkeuden luonnonlakeineen ja laittanut sen käyntiin, niin sen mukaan sitten mentiin ja valistunut ihiminenkin pystyi selvittämään kaikkien partikkelien paikat kosmoksessa ja niiden olomuodot niin ajassa taakse- kuin eteenpäin. Kvanttimekaniikan mukaan alkeishiukkasten käyttäytyminen paljastaa, että tieteellinen ja tilastollinen tieto antaa vain todennäköisyyksiä, mutta emme voi selvittää miten yksittäisen partikkelin käy. Mahtoi olla fyysikko nimeltä Nils Bohr, joka viittasi ”Jumalan sormeen”. Jos tätä sovelletaan ihmiseen, niin voimme ennustaa tilastotieteellisesti varsin tarkasti esim. erilaisia tapaturmia, mutta emme yksilökohtaisesti.

     Myös Siionin Kevään kommentti oli hyvä. – Meidän on vielä hyvä muistaa, että Jeesuksen opetuksen mukaan Jumala on meidän Taivaallinen Isämme, VT:n todistuksen mukaan, voimme riippua kiinni Jumalan lupauksissa, voimme vedota Hänen armahtavaisuutensa ja Jumala Kaikkivaltias voi jopa muuttaa päätöksiään !!

     ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” (Luuk. 2:14)

     PS. Jostain syystä koneeltani lähti eilen kommenttini nimettömänä – ja vielä useampaan kertaan 🙂 – jospa tämän lähettäminen onnistuisi entiseen tapaan.

     TykkääTykkää

     26/08/2018 klo 19:12 Vastaus

101. Vielä tähän loppuun pieni kommenttI:

     Taavetti lainaa edellä Lutheria: “”Henkeä ja kirjainta käsittelevä raamatunkohta on tähän saakka keskuudessamme ollut aivan tuntematonta kieltä ja sitä paitsi ihmismitättömyyksiemme ansiosta täydellisesti sekoitettuna ja kalvennettuna; minäkään, joka jo olin muka oppinut pyhän Raamatun tohtori, en siitä mitään ymmärtänyt, eikä kukaan voinut sitä minulle opettaa… Eikähän se mikään ihme olekaan: sehän on jo itsessään syvällinen oppi, ihmisten saavuttamattomissa oleva.”

     Ja aivan kuten Paavalikin, jonka Kristus oli “läpivalaissut”, kirkastaa erityisen syvällisesti Jumalan pelastussuunnitelmaa, sekä yksittäisen kristityn suhdetta Jumalaan tässä suunnitelmassa (Ef. 3: 14-19): “14) Tämän vuoksi minä polvistun Isän eteen, 15) hänen, jonka asemaa jokainen isän ja lapsen suhde taivaassa ja maan päällä kuvastaa. 16) Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne. 17) Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja. 18) Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden, 19) ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät.

     Kun ihminen saa edes laidasta maistaa tätä Kristuksen rakkauden leveyttä, pituutta, korkeutta ja syvyyttä, silloin sielu tyyntyy ja se saa rauhan Jumalassa, sillä olenhan Jumalan lapsi.

     Kerrotaan myös, että joulukuussa v. 1273 Tuomas Akvinolainen sanoi lopettavansa kirjoittamisen, sillä: “kaikki mitä olen kirjoittanut on vain olkia verrattuna siihen, mitä minulle on näytetty.”

     TykkääTykkää

     27/08/2018 klo 09:32 Vastaus

102. Lähti vahingossa nimettömänä edellä.

     TykkääTykkää

     27/08/2018 klo 10:03 Vastaus

103. Tarkoitin kylmällä kyydillä sitä että vaikutti siltä että päätöksen pyhäpäivän siirrosta sunnuntaiksi teki paavi eikä kristityt.

     Mitä tulee Markun vinkkaamaan asiaan että sunnuntaita vietetään ylösnousemuksen muistoksi se kuulostaa järkevältä tietty sillä ehdolla että Jeesus nousi ylös sunnuntaina. Raamattuhan sanoi että ylösnoussut Herra ilmestyi kyllä sunnuntaina omilleen mutta ylösnousemuksen päivästä ei kaiketi sanota. On ajateltu että se olisi ollut la ilta eli Jeesus olisi ylösnoussut sapatin päätteeksi ja näin pyhittänyt sapatin todelliseksi levon päiväksi. Tuo Jeesuksen haudassaoloaikakin on mielenkiintoinen juttu. Kolme päivää ja kolme yötä.

     TykkääTykkää

     27/08/2018 klo 19:08 Vastaus

     1. Kenzo: ”Tarkoitin kylmällä kyydillä sitä että vaikutti siltä että päätöksen pyhäpäivän siirrosta sunnuntaiksi teki paavi eikä kristityt.”

        Tuohon aikaan ei paavilla (tai silloisella Rooman piispalla) ollut samanlaista asemaa kuin nykyään. Erityisasema kylläkin, mutta eri lähteiden mukaan oli myös muita ”paaveja” isoissa seurakunnissa.

        Ja tuohon aikaan Paavi tai paavit nimenomaan kristittyjä edustivat.

        Muistan lukeneeni että jo Justinos marttyyri kirjoitti ensimmäisen vuosisadan kristittyjen ”pitäneen seuroja” ylösnousemuksen päivänä, eli sunnuntaina.

        Rooman keisari antoi lain sunnuntaista lepopäivänä v321, mutta sapatti/sunnuntai asia nousi esiin vielä satojen vuosien ajan eri kirkolliskokouksissa, ja pikkuhiljaa sunnuntai vakiintui pyhäpäiväksi.

        Markku hyvin sanoi: ”Uskomme, että oleellinen asia on viettää lepopäivää kerran viikossa!”

        TykkääTykkää

        29/08/2018 klo 16:47 Vastaus

104. Venäjän kielessä sunnuntai ”воскресенье” tarkoittaa ylösnousemusta. 🙂

     Ratzinger kirjoittaa kirjassaan ”Jeesuksen viimeiset päivät” näin:

     ”Ylösnoussut kohdattiin ensimmäisen kerran viikon ensimmäisen päivän aamuna, kolmantena päivänä Jeeesuksen kuolemasta, siis sunnuntaiaamuna. Viikon ensimmäisen päivän aamusta tuli näin itsestään kristillisen jumalanpalveluksen ajankohta, sunnuntaista ”Herran päivä”.
     Kristillisen liturgian ajankohta, joka samalla vaikutti liturgian muotoon ja luonteeseen, määrittyi sangen varhain. Niinpä Apostolien tekojen silminnäkijäkertomus (Ap. t. 20:6-11) apostoli Paavalin ja hänen seuralaistensa matkasta Troakseen mainitsee, että ”sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä, kokoonnuimme murtamaan leipää (Ap. t. 20:7). Se merkitsee, että jo apostolisena aikana ”leivän murtaminen” oli siirtynyt ylösnousemuspäivän aamuun – että eukaristiaa vietettiin Ylösnousseen kohtaamisen juhlana. – – – Traditio on jo selvästi vakiintunut ensimmäisen vuosisadan lopussa…”

     TykkääTykkää

     29/08/2018 klo 17:18 Vastaus

105. Uskon ja tekojen suhteesta keskustelu on jo mennyt, mutta koska luin juuri Uusi Tie – lehden juttua Jaakobin kirjeestä (paperiversiosta, en tiedä löytyykö netistä, hyvä juttu kokonaisuudessaankin), ja siinä oli mielestäni niin selvästi sanottu tämä asia, päätin vielä laittaa kommentin. 🙂 (On muuten ihan hyvä lehti tuo Uusi Tie)

     Yhdysvaltalainen raamatuntutkija sanoo: ”Jaakob ei aseta uskoa ja tekoa vastakkain, vaan
     k a k s i
     e r i l a i s t a
     u s k o a.
     Vastakohtina ovat 1) usko ilman tekoja ja 2) usko, jota seuraavat teot. Jaakob sanoo selvästi, että sellainen usko, jota eivät seuraa teot, ei voi pelastaa. Mutta usko, jota muutos ja teot seuraavat, se on tosi uskoa.
     Mielestäni Paavali ja Jaakob ovat yhtä mieltä siitä, että me – lainatakseni Lutheria – tulemme vanhurskaiksi yksin uskosta, mutta usko ei ole koskaan yksin.” (Darian Lockett)

     Olisikohan se tässä. Eli usko, josta eivät seuraa teot, ei ole oikeaa eikä pelasta (Eli tuo kohdan 1 mukainen usko). Mutta usko, josta seuraavat teot, on oikeaa ja pelastaa (Eli kohdan 2 mukainen usko). Pelastumme yksin uskosta, mutta yksin siitä oikeasta uskosta, siitä, josta seuraa hyviä tekoja.

     Ollaanko me tästä samaa mieltä? 🙂

     Ja mäkin toivon, et Jupe jatkais kommentointia. 🙂

     TykkääTykkää

     31/08/2018 klo 18:03 Vastaus

106. Päivitysilmoitus: Kaikella on määräaikansa – tämän blogin toistaiseksi viimeinen kirjoitus – Hulluinhuonelainen