Suuri odotus palkitaan aivan pian. Olemme valmistautuneet Kuninkaan syntymään, tehneet tietä taivaan ja maan hallitsijalle, valmistaneet kotimme ja mielemme jouluun – tänäkin vuonna. Voimme kuulla ja lukea yhä uudestaan, miten keisari Augustuksen aikana, verojen keruun vuoksi, Daavidin sukuun kuuluvat Josef ja Maria lähtevät Betlehemiin. Daavidin kaupunkiin. Kuulemme, miten Marian synnyttämisen aika koittaa, miten ihmisten kylmyys ajaa raskaana olevan naisen ja tämän puolison eläinten talliin yöksi, miten eläinten suoja on synnytyspaikkana ja eläimet syntymän todistajina. Syntyy vauva, joka on napanuoralla konkreettisesti yhdistetty ihmiseen. Ihminen syntyy ihmisestä. Jumala Jumalan äidistä. Ensihenkäyksenään lapsi hengittää olkien, eläinten ja lian hajuja, äidinmaidon ja isän ihon tuoksua. Maa tuoksuu tallin lattiasta, eläinten läsnäolo ja hengitys lämmittävät Juudean öistä ilmaa. Evankeliumia lukiessa voimme haistaa tallin hajun, kuulla vastasyntyneen ääntelyn, nähdä äidin kasvot ja isän suojelemassa perhettä. Pyhää perhettä, jonka taiteellinen ilmaus on meille tuttu seimiasetelmista.
Mutta mitä oli täytynyt tapahtua, jotta seimeen saatiin laskea pieni veljemme, Vapahtajamme? Adventtiin, saapumisen odottamiseen, kiteytyy se, mikä kiteytyi Marian raskaanaoloaikaan: syntymän odotus, uuden elämän odotus, ihmeen odotus – odotuksen tuskan päättyminen. Ja sen odotus, mitä ensimmäistä kertaa lasta odottava odottaa: mysteerin, salatun, näkyväksi tulemista. Ennen odotuksen alkamista on kuitenkin täytynyt asettua alttiiksi odottavaksi tulemiselle: ”tapahtukoon minulle niin kuin sanoit”. Ja Marialle, joka oli asettunut alttiiksi, oli sanottu Uuden testamentin synnyttävä, koko maailman muuttava, pahuuden kukistava uutinen: tulisi syntymään Korkeimman Poika, Daavidin istuimen Hallitsija, iankaikkinen kaikkeuden Kuningas. Hänen äidikseen Jumala oli valinnut ihmisen, Marian.
Tähän tietoon ja käsittämättömään ilmoitukseen Jumalan tahdosta Maria vastaa ensiksi hämmentyneen ihmisen kysymyksellä: miten kaikki kerrottu voisi olla mahdollista. Maria ei ihmetellyt tai epäillyt sitä, oliko enkeli totta tai toteutuisiko enkelin kertomaa tapahtumasarjaa. Ei. Hän ihmetteli sitä, mitenkaikki tapahtuisi, hän kun oli neitsyt. Siihen enkelillä oli uskonkin rajoja koetteleva, vaikkakin ennustuksissa jo paljon aikaisemmin kerrottu, vastaus:
”Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. – – Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.”
Enkelin vastaus tuo minulle mieleen psalmin 91:
”Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin: ’Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan.’ Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta ja pahan sanan vallasta. Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla. Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi. Et pelkää yön kauhuja etkä päivällä lentävää nuolta, et ruttoa, joka liikkuu pimeässä, et tautia, joka riehuu keskellä päivää. Vaikka viereltäsi kaatuisi tuhat miestä ja ympäriltäsi kymmenentuhatta, sinä säästyt. Saat omin silmin nähdä, miten kosto kohtaa jumalattomia. Sinun turvanasi on Herra, sinun kotisi on Korkeimman suojassa. Onnettomuus ei sinuun iske, mikään vitsaus ei uhkaa sinun majaasi. Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet, ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen. Sinä poljet jalkoihisi leijonan ja kyyn, tallaat maahan jalopeuran ja lohikäärmeen. Herra sanoo: ”Minä pelastan hänet, koska hän turvaa minuun. Hän tunnustaa minun nimeäni, siksi suojelen häntä. Kun hän huutaa minua, minä vastaan. Minä olen hänen tukenaan ahdingossa, pelastan hänet ja nostan taas kunniaan. Minä annan hänelle kyllälti elinpäiviä, hän saa nähdä, että minä autan häntä.”
On kuin Marian ihailtava rohkeus tyytyä enkelin todistukseen asioiden tapahtumista olisi sanoitettu tässä psalmissa. Marialle Jumala on linna ja turvapaikka, johon hän turvaa. Inhimillisesti käsittämättömän kuuloisen ilmoituksen Maria ottaa vastaan luottaen, että Herra pelastaa hänet pahan vallasta. Korkeimman voima peittää hänet varjollaan ja levittää odottavan ylle siipensä, joiden alla hän saa olla turvassa. Marian uskollisuus on muuri ja kilpi; hän ottaa kantaakseen avuttoman ihmisenalun pelkäämättä yön kauhuja, päivällä lentäviä nuolia, ruttoa, pimeää tai riehuvia tautia. Hänen turvanaan on Herra, hänen kotinsa on Korkeimman suojassa. ”Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi.” Kuin lupauksena rohkealle Marialle, psalmissa luvataan: ”Onnettomuus ei sinuun iske, mikään vitsaus ei uhkaa sinun majaasi. Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet, ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.” Antautumalla toteutuu syntiinlankeemuksessa annettu lupaus: ”ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi”: ”sinä poljet jalkoihisi leijonan ja kyyn, tallaat maahan jalopeuran ja lohikäärmeen”. Psalmi 91 ylistää rohkeaa uskoa, ja sellainen on Marialla, joka saa ”kyllälti elinpäiviä, hän saa nähdä, että minä autan häntä.” Maria uskoo enkelin vastauksen. Hän tulee raskaaksi. Jouluevankeliumin on aloittanut Marian rohkea usko, joka otti vastaan Jumalan hänelle suunnitteleman tehtävän.
Uskallanko yhtyä Marian mykistävän nöyrään, luottavaan ja rohkeaan antautumiseen: ”tapahtukoon minulle niin kuin sanoit”? Heräsin tähän kysymykseen aivan uudella tavalla lukiessani Joseph Ratzingerin tänä syksynä suomeksi julkaistua kirjaa Mitä on olla kristitty (Katolinen tiedotuskeskus 2018). Ratzinger kirjoittaa:
Elämme aivan kuin verhon takana, koska pelkäämme, ettei uskomme kestä tosiasioiden täyttä, räikeää valoa. Suojaudumme siltä ja suljemme sen pois tietoisuudestamme, jotta emme menettäisi tasapainoamme. Mutta usko, joka ei tunnusta puoliakaan tosiasioista, on pohjimmiltaan jo yksi uskon kieltämisen muoto; tai vähintäänkin kyseessä on erittäin syvälle käyvä vähäuskoisuuden muoto, joka pelkää, ettei usko ole kasvanut todellisuuden tasalle. Se ei uskalla lähteä siitä, että usko on voima, joka voittaa maailman. Todellinen usko merkitsee rohkeutta katsoa silmiin koko todellisuutta, arkailematta ja avoimin mielin, silloinkin kun se on vastoin sitä kuvaa, jonka syystä tai toisesta uskosta muodostamme.
Kun luin tämän kohdan tavallisena torstai-iltana tällä viikolla, muun perheen jo nukkuessa, kylmät väreet kulkivat ihollani ja ajattelin, että tässä on sanottu se, mikä meitä vaivaa. Olen lukemattomia kertoja yrittänyt tavoittaa sanoiksi sitä pelkoa, joka vaivaa toisinaan omaa uskonelämääni ja mikä tukahduttaa vanhoillislestadiolaista kristillisyyttä elämästä todeksi Kristuksen uutta luovaa ja valoisaa todellisuutta (ja joka vaivaa useita kristillisiä yhteisöjä).
Tässä se on sanottu: ”pelkäämme, ettei uskomme kestä tosiasioiden täyttä, räikeää valoa.” Pelon seurauksena käperrymme hyvin helposti yhdessä sovittuun mukavuuden tunteeseen, jottemme menettäisi tasapainoamme: ”yksinkertaisen” ja ”lapsen kaltaisen” elämämme perustaa. Uinumme seurapenkissä, annamme saarnattujen sanojen mennä korvista sisään ja tulla sieltä jälkiä jättämättä ulos, mukaudumme yhdessä sovittuihin koodeihin ainakin seuroissa ja ”uskovaisten tilaisuuksissa”, puhumme tietyillä sanoilla, vältämme tiettyjä asioita ja otamme vapauksia tietyissä, vähemmän säännellyissä asioissa. Ennen kaikkea suojaudumme tosiasioiden valolta ja suljemme sen pois tietoisuudestamme. Teemme tätä koko ajan ja niin helposti, että mikään usko ei kestä elävänä poissulkemisen tiellä. ”Usko, joka ei tunnusta puoliakaan tosiasioista, on pohjimmiltaan jo yksi uskon kieltämisen muoto.”
Marian usko luotti siihen, että usko on voima, joka muuttaa maailman. Hänen uskonsa otti vastaan ainutlaatuisen ja inhimillisesti käsittämättömän tehtävän ryhtyä Jumalan äidiksi. Se muutti maailman. Tapahtui ihme: neitsyt synnytti maailman pelastajan, pahan vallan kukistajan, syntien anteeksiantajan, lunastajan: Messiaan; itsensä Jumalan. Maria uskalsi katsoa rohkeasti silmiin koko todellisuutta. On täysin perusteltua sanoa, että hän teki sen arkailematta ja avoimin mielin, vaikka se, mitä enkeli hänelle ilmoitti, oli varmasti vastoin kaikkea sitä, mitä hän siihen mennessä oli uskonut ja ajatellut hänen elämässään tapahtuvan. Maria ei ole vain esikuva rohkeasta uskosta, joka voi muuttaa maailman ja joka uskaltaa katsoa todelliseen valoon. Hän on myös Jumalan äiti ja meidän jokaisen äitimme: kirkon esikuva. Maria tuo siis yllä olevaan Ratzingerin tekstiin syvän merkityksen: myös kirkon, seurakunnan, joka synnyttää Jumalan lapsia, tulee olla rohkea ja julistaa uskoa, joka tunnustaa rohkeasti tosiasiat, ja uskaltaa oikeasti lähteä siitä, että usko on voima, joka voittaa maailman. Jumala antoi Marialle rohkeuden katsoa silmiin tosiasioita Jumalan maailmassa. Jumala voi antaa saman rohkeuden myös meille.
Rohkean uskon, joka ammentaa voimansa Valossa elämisestä, ei tarvitse pelätä, että tosiasioiden kohtaaminen veisi siltä pohjan tai romuttaisi jotain tärkeää. Miltä sinusta kuulostaisi, jos tavallisena sunnuntaina seuroihin mennessäsi kuulisit sanan julistusta, joka puhuisi asioista niiden oikeilla nimillä, kohti käyvästi tunnustaisi tosiasioita, uskaltaisi raottaa pelon verhoa, julistaisi Kristusta arkailematta ja lupaisi, että usko, joka suuntaa kohti Totuutta, muuttaa voimallaan koko maailman! Uskallan sanoa tämän, koska tiedän, että meidän kaikkien toimintaa uhkaa ohjata pelko, niin myös sananjulistajien ja –kuulijoiden. Olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa tapamme elää kristinuskoa ei välttämättä enää ole herättävä, iloa ja innostusta herättävä, rohkeutta ruokkiva tai uskoa synnyttävä. Sitä lisää huomiomme siitä, että ympäröivä maailma vieraantuu kristinuskosta ja pitää sitä tarinana muiden joukossa. Näin käy jatkuvasti myös joululle ja sen Suurelle Ilosanomalle. Rohkeutemme pettää helposti, kun ympärillämme huomio kiinnitetään joulun koristelemiseen kotiin, nautintoihin, ruokaan, lahjoihin, tonttuihin, pukkiin… Mielemme näkee joulun sanoman kiiltokuvamaisena kuvana ja ihanana tunnelmana ympärillämme. Eikä siinä, että koemme hyviä tunteita ja nautimme joulusta olekaan mitään pahaa. Nautimmehan Kristustodellisuudesta hyvän olon lähteenä ennen muuta?
Enkelin ilmoituksen ensimmäiset sanat ovat Uuden testamentin ensimmäiset sanat: ”ole tervehditty – – armon saanut”. Näin Jumala tervehti Poikansa tulevaa äitiä, ja näin Jumala tervehtii jokaista, joka on tullut alttiiksi ja syntyy Jumalan lapseksi: ole tervehditty sinä armon saanut – iloitse, että olet saanut armon! Enkeli ei Mariaa tervehtiessään sano šalom, rauha kanssasi, mikä oli tuona aikana tavallisin tervehdys. Enkeli tervehtii Mariaa kreikkalaisella khaire-sanalla, joka tarkoittaa kehotusta iloita. Enkeli tuo ihmiselle, Marialle, iloa ja kehottaa iloitsemaan, kuten Jumala tuo ilon ja kehottaa iloitsemaan jokaista, jota Hän lähestyy uuden elämän, iankaikkisen elämän, antamisella. Ilman, että Jumala lähestyy meitä armollaan, emme saa iloa, emmekä voimaa voittaa pelkoa ja haluamme pitää kiinni siitä, mikä ei ole totta. Siksi joulun sanomaa on uskovan rohkea vastaus: ”tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.”
Haluan toivottaa jokaiselle blogin lukijalle valoisaa, iloista ja siunattua Vapahtajamme syntymäjuhlaa! Kristus kanssanne.
Jeesus Kristus meille nyt, Neitseestä on syntynyt. Ihmiseksi Jumala tuli tänne taivaasta.
Kansa kaiken maailman näkee ihmeet Jumalan: Sana tuli lihaksi, tänne ihmislapseksi.
Synnittä on syntynyt, synnittä myös elänyt, kantoi synnit maailman, mursi vallan kuoleman.
Ilo, rauha mukanaan saapunut on päälle maan, Jumala ja ihminen, auttajamme armoinen.
Isän luota lähtenyt, Isän luona taas on nyt, voitti vallat turmion, taivaan aukaissut hän on.
Hän on Isän vertainen, yhtä iankaikkinen, istuu Isän rinnalla maan ja taivaan Herrana.
Jumalalle kunnia olkoon korkeudessa, maassa rauha, suosio, hyvä tahto, sovinto.
Virsi 16 (Aurelius Ambrosius 300-luvun lopulla. Saks. Martti Luther 1524. Suom. Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605. Uud. suom. Julius Krohn 1880. Uud. komitea 1984.
Hulluinhuonelainen 
”…Rohkean uskon, joka ammentaa voimansa Valossa elämisestä, ei tarvitse pelätä, että tosiasioiden kohtaaminen veisi siltä pohjan tai romuttaisi jotain tärkeää.Miltä sinusta kuulostaisi, jos tavallisena sunnuntaina seuroihin mennessäsi kuulisit sanan julistusta, joka puhuisi asioista niiden oikeilla nimillä, kohti käyvästi tunnustaisi tosiasioita, uskaltaisi raottaa pelon verhoa, julistaisi Kristusta arkailematta ja lupaisi, että usko, joka suuntaa kohti Totuutta, muuttaa voimallaan koko maailman!…”
Kiitos joulusaarnastasi ja analyysistasi Roosa!
Kun me länsimaiden kristityt kamppaleimme jouluna lähinnä ylensyömisen ja tavarapaljouden kanssa, niin ylen uutinen vaikkapa tältäkin päivältä 24.12.2018 https://yle.fi/uutiset/3-10570720
”He kaatoivat kylmää vettä päällemme, suihkuttivat pippurisumutetta ja yllyttivät koirat puremaan.
Sadat siirtolais- ja pakolaislapset ovat kertoneet rajavartijoiden käyttäneen väkivaltaa, kun lapset ovat pyrkineet Euroopan unionin alueelle, kertoo Pelastakaa lapset -järjestö.
Erityisesti yksin tulevat ja perheistään eroon joutuneet lapset ovat kertoneet rajavartijoiden voimakeinoista, kun pakolaisia ja siirtolaisia on yritetty estää saapumasta unionin alueelle.
Eri puolilla Länsi-Balkania rajavartijat ovat todistajien mukaan käyttäneet pippurisumutetta. He ovat myös ottaneet lapsilta puhelimia pois ja rikkoneet niitä. Lisäksi he ovat anastaneet lapsilta rahaa…”
”Me käymme joulun viettohon
Taas kuusin, kynttilöin
Puun vihreen oksat kiedomme
Me hopein, kultavöin
Vaan muistammeko lapsen sen
Mi taivaisen tuo kirkkauden?
Me käymme joulun viettohon
Niin maisin miettehin
Nuo rikkaan täyttää aatokset
Ja mielen köyhänkin:
Suun ruoka, juoma, meno muu
Laps’ hankeen hukkuu, unhoittuu…”
——————————–
”Ken toi kyyneleitä silmiin pienokaisen?
Miksi äitiin tarraudut nyt niin vavisten?
Varjot toistaa sen nyt, enkeli on mennyt,
kaiken kauniin muistan, vaikka en voi ymmärtää.
Olet toisten kaltainen, lapsi lupauksien.
Tuotko lapseni, nyt toivon maailmaan?
Olet aarre sydänten, miten sinut suojelen?
Helmassani kantaa itse taivastako saan?…”
Jeesus-lapsen täytyi heti synnyttyään lähteä vanhempineen pakolaisena naapurimaa Egyptiin…
Mutta; Jouluiloa ja -rauhaa!
ja vahvistakoon ja virkistäköön meidän Herramme syntymäjuhla meidän uskoamme ja tahtoamme muuttaa maailmaa kuten pyydämme ”tulkoon Sinun Valtakuntasi” !
”Iloitse, Jumalan äiti, neitsyt, armoitettu Maria, Herra on Sinun kanssasi.
Siunattu olet Sinä naisten joukossa ja siunattu on Sinun kohtusi hedelmä,
sillä Sinä olet synnyttänyt sielujemme Pelastajan.”
”Ave Maria, gratia plena
Dominus tecum;
Benedicta tu in mulieribus,
et benedictus fructus ventris tui, Jesus.
Sancta Maria, Mater Dei
ora pro nobis peccatoribus,
nunc et in hora mortis nostrae.
Amen.”
TykkääTykkää
Oi Kristus, meidän Jumalamme, joka valitsit puhtaimman Neitseen kaikkien sukukuntien joukosta, ja synnyit hänestä lihaksi, me, Sinun palvelijasi, kannamme Sinulle kiitoshymnin. Oi Valtias, sanomattomassa ihmisrakkaudessasi vapauta meidät, jotka Sinulle huudamme, kaikesta onnettomuudesta:
Oi Jeesus, Jumalan Poika, joka tulit lihaksi meidän tähtemme, kunnia olkoon Sinulle!
Enkelten paljous kerääntyi Betlehemiin käsittämätöntä syntymistäsi, ja nähden Luojansa lapsukaisena seimessä makaavana, he täyttyivät syvällä kunnioituksella. Kantaen kunnioitusta pelossa he kunnioittivat Hänen jumaluuttaan, joka oli syntynyt, ja häntä, josta hän oli syntynyt, laulaen näin:
Kunnia Sinulle, Jumalan Poika, joka olet syntynyt Isästä ennen aikojen alkua! Kunnia Sinulle. joka yhdessä Isän ja Hengen kanssa kaikki loit! Kunnia Sinulle, joka olet tullut pelastamaan katoavat! Kunnia Sinulle, joka alennuit ottamaan palvelijan muodon! Kunnia Sinulle, joka sanoinkuvaamattomasti synnyit Neitseestä! Kunnia Sinulle, joka etsit kadonneita! Kunnia Sinulle, katoavien Vapahtaja! Kunnia Sinulle, joka olet hävittänyt erottavan muurin! Kunnia Sinulle, joka olet jälleen avannut Paratiisin, joka oli tottelemattomuuden tähden suljettu! Kunnia Sinulle, joka sanomattomasti rakastat ihmissukua! Kunnia Sinulle, joka osoitit luolan taivaaksi maan päällä! Kunnia Sinulle, joka osoitit Sinut synnyttäneen Neitseen kerubi-istuimeksi! Oi Jeesus, Jumalan Poika, joka tulit lihaksi meidän tähtemme, kunnia olkoon Sinulle!
Voin sydämestäni yhtyä Roosan ajatuksiin ja oivalluksiin Joulun Ihmeestä! Omakin sydämeni oikein lämpesi lukiessani tätä.
Jumalan siunaamaa Joulua kaikille tätä lukeville!
TykkääTykkää
”Sen tähden Herra antaa itse teille merkin: neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel” (=meidän kanssamme on Jumala).
(Jes. 7:14)
”Oi saavu jo Immanuel,
ja täytä toivo kansojen.
Käy kuninkaamme, päälle maan,
näin riennä meitä auttamaan.
Jo riemuitkaa!
On Luojamme nyt Kristuksessa kanssamme.
……..
Oi hallitsija kansojen,
tuo rauha maahan ihmisten.
Oi, luotujasi armahda
ja kansaksesi rakenna.
Jo riemuitkaa!
On Luojamme nyt Kristuksessa kanssamme.”
(Siionin Laulut 2016 n:ro 1)
”Iisain kannosta nousee verso, vesa puhkeaa sen juuresta ja kantaa hedelmää. Hänen ylleen laskeutuu Herran henki, viisauden ja ymmärryksen henki, taidon ja voiman henki, totuuden tuntemisen ja Herran pelon henki: hänen ilonsa on totella Herraa. Hän ei tuomitse silmämitalla eikä jaa oikeutta korvakuulolta vaan antaa heikoille oikean tuomion ja ajaa vakaasti maan köyhien asiaa. Hän lyö väkivaltaista sanansa sauvalla ja surmaa huultensa henkäyksellä väärintekijän. (Jes. 11:1-4)
”Silloin Maria sanoi: — Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani, sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa. Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi, sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.
Hänen nimensä on pyhä, polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa niille, jotka häntä pelkäävät. Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja, hän on lyönyt hajalle ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään. Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan ja korottanut alhaiset.
Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin, mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois.
Hän on pitänyt huolen palvelijastaan Israelista, hän on muistanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen, ajasta aikaan, niin kuin hän on isillemme luvannut.” (Luuk. 1:46-55)
Yle 25.12. 2018: ”Paavi tuomitsi ahneuden ja materialismin jouluyön messussa. Kyltymätön ahneus leimaa koko ihmishistoriaa, totesi paavi Pietarinkirkossa pidetyssä messussa…”
Jeesus on tänäkin jouluna kärsinyt erityisesti kodittomana tai nälissään ja janoissaan rohnigya-pakolaisissa, Jemenin lapsissa ja äideissä, Romanien romaaneissa ja Suomestakin – hallituksen poliittisten linjausten seurauksena – karkoitetuissa hätää kärsivissä turvan hakijoissa.
Kuuluvatko meille sanat: ”Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’ (Matt. 25:35-36)
Mutta tänä toisen joulupäivän; tapanin eli Stefanuksen päivän iltana: Siunattua jouluajan jatkoa!
TykkääTykkää
Kiitos Roosa tästä syvällisestä ja minunkin sydäntä lämmittäneestä kirjoituksesta!
Kristuksen äiti ja hänen asemansa kristinuskossa herättää paljon kysymyksiä. Ortodoksimunkki, TT Serafim Seppälä käy kirjassaan Elämän äiti, Neitsyt Maria varhaiskristillisessä teologiassa, systemaattisesti läpi varhaisen kristikunnan merkittävimpien ajattelijoiden, mm. Augustinuksen kirjoituksia Herran äidistä.
Augustinus kirjoitti Kristuksen äidistä mitä ilmeisimmin enemmän kuin kukaan muu ennen häntä. Hän tarkastelee erityisesti Neitsyt Mariaa ja ensimmäistä naista Eevaa rinnakkain monessa suhteessa: naisen kautta tuli kuolema, naisen kautta myös pelastus.
Augustinus miettii myös sitä, miksi Kristus halusi syntyä nimenomaan naisesta. Hänhän olisi voinut tulla enkelin hahmossa tai luoda itse itselleen ruumiin. Augustinus tulee siihen johtopäätökseen, että Kristuksen ihmisyyden ja jumaluuden tasapaino edellyttää sen, että Kristus nimenomaan syntyy ihmisestä. Naisen merkitys pelastustapahtumassa näyttäisi olevan yhtä oleellinen kuin Jumalankin. Augustinus näyttäisi rinnastavan Marian ja Kristuksen ikäänkuin kahtena pelastajahahmona. Kristuksen äitinä Maria muovasi Kristuksen ja Kristus Luojana muovasi Marian. Kun Logos-Sana tuli Mariaan, niin Kristuksen olemassaolo ihmisenä alkoi.
Samalla tavoin ihminen ei löydä itsestään mitään ansiota siihen että on saanut armon syntyä Hengestä. Se sama armo joka tekee ihmisestä kristityn, on samaa armoa, joka teki Marian lapsen Kristukseksi hänen sikiämisessään ja tullessaan ihmiseksi. Henki, jonka kautta kristitty saa armon, on sama Henki, jonka vaikutuksesta Kristus pysyi synnittömänä.
Augustinus huomioi myös Eedenin puutarhan ja Golgatan vieressä sijainneen Jeesuksen puutarhahaudan samankaltaisuuden. Vaikka paratiisissa nainen kertoi ensimmäisenä kuoleman sanoman, mutta myös elämän sanoman naiset kertoivat ensimmäisinä apostoleille: “apostolien oli määrä kertoa Kristuksen ylösnousemuksesta kansoille, mutta apostoleille sen kertoivat naiset.” Kummassakin tapahtuu avaus uuteen todellisuuteen, ja tuon avauksen tekee nainen.
kirjall. Serafim Seppälä: Elämän äiti. Neitsyt Maria varhaiskristillisessä teologiassa, 2010.
TykkääTykkää
Tässä joulun aikana on taas käyty perhepiirissä keskustelua uskosta, sisäisestä uskosta sekä varsinkin nuorten maailmassa korostuvasta ulkoisten tapojen noudattamisesta. Olen yrittänyt tuoda esille, että uskon ydin on uskomista Kristukseen henkilökohtaisena vapahtajanani sekä vapaaehtoista kuuliaisuutta Jumalalle ja Jumalan sanalle. Usko ei ole pakonomaista ulkoisten tapojen noudattamista. Silti on toisaalta Raamatun mukaista, että kristityt neuvottelevat keskenään mikä sopii kristityn elämään ja mikä ei.
Quo Vadis otti esille Seppälän kirjan. Olen lukenut hänen mainitsemaansa kirjaa, mutta en ole hankkinut sitä itselleni. Sen sijaan selailin hyllystäni löytyvää Serafim Seppälän kirjaa ”Naiseus”: ”Eeva oli tottelematon suhteessa Jumalaan ja ”tottelemattomuudella hänestä tuli kuoleman aiheuttaja itselleen ja koko ihmissuvulle”. Maria on tämän antiteesi: neitsyt, jolla oli aviomies ja josta tuli kuuliaisuuden kautta ”pelastuksen aikaansaaja itselleen ja koko ihmissuvulle”.- – – ”Ihminen on saavuttanut Kristuksessa alkuperäisen vapautensa, mutta tämä ei olisi ollut mahdollista ilman naista, hänen vapaaehtoista uskoaan ja kuuliaisuuttaan”.
”Niin Maria sanoi enkelille: ”Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä mitään tiedä?”
Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: ”Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi.
Ja katso, sinun sukulaisesi Elisabet, hänkin kantaa kohdussaan poikaa vanhalla iällään, ja tämä on kuudes kuukausi hänellä, jota sanottiin hedelmättömäksi; sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.” Silloin Maria sanoi: ”Katso, minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan”” Luuk. 1: 34-38
Maria on uskon esikuva, esikuva Jumalan tahtoon suostumisessa ja vapaaehtoisessa kuuliaisuudessa. Silti enkelin puhe viittaa Kristukseen, Jumalan poikaan, joka sovittaisi syntimme. Maria oli ihminen, joka sai armon toimia osana Jumalan ihmeellistä pelastussuunnitelmaa.
Ja Maria sanoi: ”Minun sieluni suuresti ylistää Herraa,
ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, vapahtajastani;
sillä hän on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen. Katso, tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi.
Sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria, ja hänen nimensä on pyhä,
ja hänen laupeutensa pysyy polvesta polveen niille, jotka häntä pelkäävät.
Hän on osoittanut voimansa käsivarrellaan; hän on hajottanut ne, joilla oli ylpeät ajatukset sydämessään.
Hän on kukistanut valtiaat valtaistuimilta ja korottanut alhaiset.
Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä, ja rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois.
Hän on ottanut huomaansa palvelijansa Israelin, muistaaksensa laupeuttaan
Aabrahamia ja hänen siementänsä kohtaan iankaikkisesti, niinkuin hän on meidän isillemme puhunut.” Luuk. 1: 49-55
TykkääTykkää
”Jo vanha vuosi mennyt on,
sun kiitos, Jeesus, olkohon,
kun olet meitä suojellut
ja vaaroissamme varjellut.”
(Vk 36:1)
”Pois juoksee aika joutuisaan,
me väistymme kuin varjot maan,
vaan kautta kaikkein vaiheittein
on armo iankaikkinen.
Soit leivän jokapäiväisen,
veit turvaan alta vaarojen.
Myös yöhön synkkään valon loit
ja lohdutuksen suruun toit.
Me Herran nimeen luotamme,
myös uuteen vuoteen kantaa se.
Se suojaan jäämme toivossa,
et hylkää meitä, Jumala.”
(VK 38:2,4-5)
Eri puolilla maailmaa miljoonat kristityt ovat joutuneet tänäkin vuonna vainojen uhreiksi. Mutta on meidän keskuudessakin ”hyvinvointiyhteiskunnassa” tapaturmia, sairauksia, yksinäisyyttä, mielenterveyden ongelmia ja syrjäytymistäkin – myös kristittyjen keskuudessa.
”Puhdasta, Jumalan ja Isän silmissä tahratonta palvelusta on huolehtia orvoista ja leskistä, kun he ovat ahdingossa, ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta.” (Jaak.1:27)
”Nyt pelko pois, on merkki salainen,
on nimi suojaamassa matkalla.
Autioon rantaan vaikka tiesi vie,
saat nähdä jäljet rannan hiekalla.
Hän rakastaa, hän kaipaa sinua.
Näetkö että hän on koditon.
Hän tahtoo täällä sinut kohdata,
näin alussa jo päättänyt hän on.
Siis älä pelkää, vaikket näekään.
Purjehdit kohti toivon satamaa.
Ja kerran vielä häntä tunnustat.
Ei vaadi hän, vaan aina rakastaa.
Nyt tietä käyt, yö kerran kirkastuu.
Helmasta Herran tähdet kohoaa.
Siis älä pelkää vaikket näekään,
purjehdit kohti toivon satamaa.”
(VK 928 L. Moberg, sanat Y. Eggehorn,
uud. Niilo Rauhala)
Siunattua uutta vuotta AD 2019!
PS. Rukoilkaamme myös onnettomuudessa loukkaantuneen piispa Teemu Sipon tervehtymisen puolesta!
TykkääTykkää
Tuo Marian luottamus puhuttelee. Kukaan meistä ei tiedä tulevaisuuttaan. Tiedämme kyllä itse kukin, mitä pelkoja voimme tuntea tulevaisuuden suhteen. Muistutan usein itseäni siitä, että saan luottaa Jumalan johdatukseen. Saan uskoa siihen, että Jumalan johdatus on hyvä, vaikka se ei olisikaan sellaista mitä itse olin ajatellut.
Olen joulunpyhien aikana lukenut SRK:n kustantamaa Evankeliumin ihmeitä -kirjaa. Kannattaa lukea, ellei ole sitä vielä tehnyt! Mielenkiintoisia kertomuksia. Löysin sieltä äskettäin mm. kuvausta erään vanhan saarnaajan seuramatkoista. Muutama päivä sitten olin muistellut perheelleni juuri hänen vierailuaan lapsuuteni kodissa isäni vieraana ja hänen kertomustaan ihmeellisestä talonostotapahtumasta…
Miten erilaista aikaa on eletty esim. 1930-luvulla suurten herätysten aikana! Ihmiset ovat saaneet tunnon synneistään ja kylän taloissa on vielä yömyöhällä palaneet valot, kun on käyty asioita sopimassa. Miten nykyään? Rämmimme tätä elämää päivästä toiseen, emme ehkä penseinä, mutta usein kylmän tuntoisina. Tuntuu, että ihmisillä on enää harvoin tarvetta korjata asioita. Elämän kylmät viimat tekevät kankeiksi.
Siihen liittyvänä mielessäni soivat usein, muulloinkin kuin jouluna, Siionin laulun 14 sanat:
”Tuon lapsen hyvyydessä
jää saahan sulaa pois,
niin että sydämessä
oikea joulu ois.”
Toivon, että tämä blogi kommentteineen saisi alkavana vuonna olla omalta osaltaan viitoittamassa tietämme oikeassa ja antamassa tukea ja lohdutusta sitä kaipaaville. Kaikille hyvää ja siunauksellista uutta vuotta 2019!
TykkääTykkää
YLE 5.1.2019 klo 07:32
Vastasyntynyt Sam-vauva ja yli 300 muuta pelastettiin Välimereltä, mutta heitä ei haluttu päästää maihin: ”Ilman apuamme vauva tuskin olisi selvinnyt” – Espanjalainen Open Arms -avustuslaiva pelasti joulun alla yli 300 ihmistä kumiveneistä Libyan edustalta. Espanja oli ainoa maa, joka tarjoutui ottamaan heidät vastaan…
https://yle.fi/uutiset/3-10574394
Onko mikään muuttunut siitä kun Jeesuksen perheen piti lähteä pakolaiseksi, tai kun juutalaiset etsivät turvapaikkaa 1930-luvun lopulla ja useimmat maat kieltäytyivät antamasta turvapaikkoja? Ihmettelemme miten ihmiset sulkivat silloin silmänsä, mutta nyt teemme itse saman kylmän rauhallisesti. – Entä oletteko huomanneet, että Päivämies-lehtemme olisi ottanut kantaa vainottujen ja syrjittyjen rohingya-pakolaisten, romanien romanien, jesidien, kurdien tai Jemenin lasten puolesta…
TykkääTykkää
Pitkän tauon jälkeen tulin lukemaan blogia ja tuli tarve vielä kommentoida. Kiitos Roosalle erinomaisesta kirjoituksesta! Kirjoituksessa oli monta kohtaan, joissa sydän lämpeni ja ajatukseen yhtyi iloiten. Toive siitä että Totuus ja sen mukanaan tuomat rohkeus, ilo ja rehellisyys voisivat uudistaa jokaista meitä on erittäin toivottava ja kannatettava. Tämä toive kyllä pysäytti ja herätti toivon, jospa omallakin kohdalla voisi vielä joululaulun sanoin toteutua pyyntö ” Mutta, Herra, tartu kylmän käteen, anna rakkautes joulusäteen paistaa tähän rintaan routaiseen.”
Roosa osoitti erityisesti toiveen myös vl-liikkeen uudistumisesta hyvin syvällisellä ja kauniilla sekä kipukohtiin osuvalla tavalla. Itselläni ei oikein enää luottoa tämän suhteen löydy. Viime aikoina useammassakin yhteydessä on ollut merkkejä sen suhteen, että vl-liikkeen ydinoppeja erityisesti seurakuntaoppia juntataan taas vahvemmin voimaan. Tämän taustalla vaikuttava monitahoinen valtava kollektiivinen pelko estää uudistumisen. Pidempään on tuntunut siltä, että itselleni tämä taitaa jättää vaihtoehdoksi pois päin kulkemisen. Se mihin kulku käy onkin yhä kipeä kysymys. ”Anna, Kristus, rohkeutta mennä maastoon tiettömään, jossa merkkejä en tunne, vaille vastausta jään. Juuri siellä sinuun juurrun, vastuuseen viet laajempaan, taikka suostun vähimmässä uskollinen olemaan.” V. 525
Kaikesta vaikeasta ja ristiriitaisesta huolimatta:
Onnellista ja Siunattua uutta vuotta kaikille!
Siirak
TykkääTykkää
Loppiaisena muistetaan evankelista Matteuksen kertomien itämaan tietäjien eli meedialaisten maagien ja astrologien lisäksi itäisessä kirkossa Kristuksen kastetta, mistä puolestaan kertoo kolme evankelistaa. Jeesuksen ympärileikkausta, joka tapahtui Luukaksen mukaan jo reilun viikon päästä syntymästä, muistetaan kirkkovuodessa hiukan myöhemmin eli kynttilänpäivänä.
1.
Jeesus, kirkas tähteni,
aamunkoitto Jaakobista,
tahdon antaa lahjaksi,
mitä vain on antamista.
Kaikki armoa on vain.
Tahdon antaa mitä sain.
2.
Annan kiitosuhriksi
avunhuudon, katumuksen.
Annan kaikki puutteeni,
köyhän uskonrukouksen.
Armas Lapsi, kuulet sen,
itse vastaat aamenen.
3.
Uskon, lahjan kalleimman,
sinulta sai sydämeni.
Käyttöösi nyt luovutan,
Herra, kaikki jäseneni.
Pyhitä siis ruumiini
eläväksi uhriksi.
4.
Tuoksukoon nyt yli maan
mirha armon, lohdutuksen.
Lahjanasi, Lapsi, saan
elämääni uudistuksen.
Jeesus, auta uhraamaan
niin kuin viisaat itämaan.
5.
Kaiken luoja, valtias,
synnyit syntiuhriksemme.
Orjan muotoon, laupias,
tahdoit jäädä keskellemme.
Anna meidät maailmaan
lahjojasi jakamaan.
(Vk 47)
Betlehemin lastenmurhaa on muistettu jo 28.12. ”viattomien lasten päivänä”.
Päivämiehen joulunumeron (n:ro 51-52, s. 6) eräässä kirjoituksessa väitetään: ”…meidän aikaamme ei liity samanlaista vainoa, kuin Miikan, Eliaan ja Stefanoksen aikaan.”
Eikö? – Tuosta tulee mieleen ylläolevan blogin kohta:
”Ennen kaikkea suojaudumme tosiasioiden valolta ja suljemme sen pois tietoisuudestamme. Teemme tätä koko ajan ja niin helposti, että mikään usko ei kestä elävänä poissulkemisen tiellä. ”Usko, joka ei tunnusta puoliakaan tosiasioista, on pohjimmiltaan jo yksi uskon kieltämisen muoto.”
On näet arvioitu, että tämän päivän maailmassa vainojen kohteena on 200 miljoonaa kristittyä, mihin voidaan lisätä vuosittain kymmenet miljoonat abortoidut Betlehemin lasten kohtalotoverit, siskot ja veikot…
Pääministerimme näyttää joutuneen somemaailman älämölöön häränsilmään uudenvuodenviestinsä johdosta. Kyseisessä viestissä hän varoitti vihanlietsonnasta Oulun tapauksen pohjalta. Hän oli kyllä siihen itse itsenäisyyspäivän uhossa muutamien muiden hallitusherrojen kanssa antamassa aihetta: on näet tietysti oikein kutsua inhottavia tekoja ”inhottaviksi”, mutta olisi selkärankaista sanoa niin myös silloin, kun epäilty tekijä on ihan kotimainen. Siis silloin kun supisuomalaiset ryöstävät, raiskaaavat ja tappavat toisiaan – oli kysymys sarjamurhaajasta, massamurhaajasta, monimurhaajasta tai ihan yksinkertaisesta… Tai kun supisuomalaiset käyttävät perusteettomasti hyväkseen sosiaaliturvajärjestelmäämme, kiertävät veroja, vieroksuvat töitä, harrastavat vakuutuspetoksia jne. – Ja valitettavasti tehdyistä rikoksista ylivoimainen pääosa on edelleen kantasuomalaisten tekemiä. Yleensä kommentti on silloin; ”en halua ottaa traagiseen tapahtumaan kantaa, varsinkin kun tapauksen tutkinta ja käsittely on kesken, emmekä sitäpaitsi kommentoi yksityistapauksia…”
Nämä muka muka niin supi- ja perussuomalaiset kommentoijat älämölössään (minkä typeryys yltää toisen laidan eli ääriliberaalin median tasolle) osoittavat perusteellista tietämättömyyttä niin oman kansansa kuin ihmiskunnan historian suhteen, nimittäin että se on lähes yhtä migraatiota eli muuttoliikettä hamasta Afrikan alkukodistamme. Ja tästä samasta ilmiöstä todistaa kaikki merkittävät kertomukset Raamatussa isästä Abrahamin lähtien, Israelin kansan vaiheisiin ja Jeesus-lapsen perheen pakolaisuuteen…
TykkääTykkää
Kiitos taas Roosalle ytimeen osuvasta tekstistä.
”Elämme aivan kuin verhon takana, koska pelkäämme, ettei uskomme kestä tosiasioiden täyttä, räikeää valoa. Suojaudumme siltä ja suljemme sen pois tietoisuudestamme, jotta emme menettäisi tasapainoamme. Mutta usko, joka ei tunnusta puoliakaan tosiasioista, on pohjimmiltaan jo yksi uskon kieltämisen muoto; tai vähintäänkin kyseessä on erittäin syvälle käyvä vähäuskoisuuden muoto, joka pelkää, ettei usko ole kasvanut todellisuuden tasalle. Se ei uskalla lähteä siitä, että usko on voima, joka voittaa maailman. Todellinen usko merkitsee rohkeutta katsoa silmiin koko todellisuutta, arkailematta ja avoimin mielin, silloinkin kun se on vastoin sitä kuvaa, jonka syystä tai toisesta uskosta muodostamme.”
Olen samaa mieltä siitä, että Razingerin lainaus osuu ytimeen ja tästä on yhteisössämme kyse. Olen itse myös miettinyt, että millaista on tällainen ”pelokas” usko ja onko se uskoa. Tässä oli mielenkiintoisesti luonnehdittu sitä joko uskon kieltämisen muodoksi tai vähäuskoisuudeksi.
Olen myös miettinyt, miten pitäisi suhtautua Raamatun sanoihin siitä, että rakkaudessa ei ole pelkoa ja täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sekä siihen, että rakkaudesta teidät minun opetuslapsikseni tunnetaan. Yhteisössä on rakkautta (millaista, todellista ?), mutta on myös pelkoa (?) ja turvattomuuden tunnetta.
Siirak kirjoittaa, että seurakuntaoppia juntataan taas vahvemmin voimaan. En tiedä, ehkä näinkin, mutta toisaalta itse ajattelen, että tällä yhteisöllä ei ole tulevaisuutta, jos näin tehdään. Se ei ole kestävä perusta, ja nyt kun tieto on jokaisen käden ulottuvilla, tällainen ei enää toimi. Nuoret, eivätkä hieman vanhemmatkaan voi elää enää siinä ristiriidassa, minkä saatavilla oleva tieto ja tämä oppi aiheuttavat. Uskoaan pitää osata perustella yhä paremmin, ja ainoa kestävä perustus on se, että sen ydin on vain ja ainoastaan Jeesuksen Kristuksen täydellisessä sovitus- ja lunastustyössä.
Itse ajattelisin niin, että nyt mennään vähän niinkuin kaksilla rattailla: liikkeen piirissä halutaan pitää ne, jotka haluavat pitää kiinni vahvasta uskosta ainoaan oikeaan joukkoon ja sen erehtymättömyyteen (joka on tämä vl-liike), sekä ne, jotka eivät halua kiinnittää siihen erityistä huomiota. En tiedä kauan tällaisessa tilanteessa voidaan elää. Näyttää kuitenkin siltä, että väki alkaa äänestää jaloillaan, mikä on näkynyt nyt mm. siinä, että talkootyöläisiä on haastavaa saada. Luulen, että hämmennys/epävarmuus tai mikä se sitten onkaan alkaa näkyä seuraavaksi kävijämäärien pienentymisenä tilaisuuksissa. Yhä pienempi aktiivisten tiukasti sitoutuneiden joukko pyörittää toimintaa ja muut ovat löysästi sitoutuneita, satunnaiskävijöitä, jotka käyvät osin muualla, tai lipuvat kokonaan pois.
Itse olen tästä ristiriidasta väsyneenä ottanut pienen askelen takavasemmalle, vähän etäisyyttä, jotta en kuluttaisi itseäni ihan loppuun. Näin on hyvä tällä hetkellä. Voin uskoa hiljaisesti, miettiä, rukoilla, luottaa, että Jumalalla on hyvä tahto minutkin varjella lapsenaan. Onneksi on muutamia läheisiä (ja tämä palsta :)), joiden kanssa voin jakaa näitä hämmennystä aiheuttavia asioita, ja jopa tuntea (heikkoa?) uskonyhteyttä. Rukoilen, että asiat selvenisivät ja tulisi Jumalan aika kohdata asiat sellaisina kuin ne ovat, puhua niistä suoraan, ihan oikeilla nimillä. Roosa kysyisikin, millaiselta tuntuisi kuulla sellaista puhetta seuroissa. Helpottavalta. Hyvin helpottavalta.
Siirakin tavoin lainaan tähän loppuun omaa lempisäkeistöäni tutusta joululaulusta.
”Ja sydämeeni seimeen,
asuntoon halvimpaan,
armosta lapsen kalliin
vain saisin asumaan.”
Jumalan siunaamaa vuotta kaikille!
TykkääLiked by 1 henkilö
Lueskelin vielä Päivämiehestä juuri pidetyn Oulun puhujienkokousten alustusta, jossa otetaan esiin täälläkin koskettavia kommentteja saanut aihe, yhteyden kokeminen/yksinäisyys ja seuroissa käymisen vaikeus.
Alustuksessa lukee: ”Uskovaisten keskelläkin voi kokea sellaista yksinäisyyttä, että on vaikeata lähteä seuroihin. Yhteyden syntyminen ja säilyminen uskovaisten välillä ei ole itsestään selvää, vaikka sydämen halu on uskoa ja kilvoitella Jumalan joukon mukana. Sananpalvelijakin voi jäädä yksin. Miten voisimme kotisiionien toiminnassa luoda edellytyksiä sille, ettei kukaan jäisi yksin? —-”
Mielestäni on hyvin merkittävää, että ongelma tiedostetaan ja otetaan tällä tavalla alustuksessa aika suoraan ja rohkeasti esiin. Tässähän myönnetään, ettei kyse ole välttämättä haluttomuudesta uskoa, vaikka ei seuroihin oikein pystyisi lähteä tai jos on vaikea kokea yhteyttä muihin uskovaisiin. (Tavanomaistahan lienee ollut ajatella, ettei näin kokeva henkilö halua uskoa, ja että asiat ratkeisivat jos hän vain uskoisi syntinsä anteeksi ja tulisi seuroihin.)
Kysymys, joka tuossa esitetään, on isompi kuin ehkä äkkiseltään voisi ajatella. Mielestäni tästä Roosan blogitekstistä löytyy ratkaisu. Onko siihen rohkeutta?
TykkääTykkää
Toisaalta samassa alustuksessa myös todettiin, että Jumalan valtakunnan ulkopuolisille on vaikea ymmärtää seurakuntaoppia, jonka mukaan maan päällä on vain yksi oikea seurakunta ja yksi oikea oppi. Sitä, miksi tuo oikeaoppinen seurakunta olisi vain ja ainoastaan vl-liike, ei kuitenkaan jaksettu perustella.
TykkääTykkää
Pitääkö tuo tulkita siten, että jokainen, joka ei usko vl-seurakuntaoppiin, on Jumalan valtakunnan ulkopuolella? Hmmm…
TykkääTykkää
Ohops, meni tuo edellinen kommentti vanhasta tottumuksesta Jupena. No olokoot kun se Jupe -nimimerkki on niin selkäytimessä, tuo VanhaTuttu ei tuntunukkaan niin kotoisalta… Vaikka aiemmin sanoin (lähes Paavalia siteeraten) jotenkin niin, että jos minä tai joku muu (ei kuitenkaan enkeli taivaasta) tulee tällä minun nimimerkillä enää koskaan kommentoimaan tänne, hän olkoon kirottu ;). Ei vaan että se en siinä tapauksessa ole minä :DD.
TykkääTykkää
Vahvistan, että kyseessä on sama (oikea) Jupe, joka uhosi lopettavansa kirjoittamisen kokonaan 😉
TykkääTykkää
Vuodenvaihteen Päivämiehissä on ollut useita hyviä pääkirjoituksia, kuten esim. joulunumeron ”Moni toivoo vähempää”. – Nyt vaalien lähestyessä kansalaisten demokraattisen yhteiskuntavastuun jälleen konkretisoituessa olisi syytä kuitenkin mennä ihan ytimeen; miten yhteiskuntamme ja koko maailmamme kestää länsimaisen yhteiskunnan taloudellisen imperatiivin ”jatkuvasta kulutuksen ja tuotannon kasvusta”? Tähän liittyy mm. strategia sopivan heikoista ja lyhytikäisistä tuotteista, jotta kauppa kävisi kuin siimaa…
Termeistä. Jos tuotanto ja kulutus KASVAA vähemmän kuin muutama kuukausi sitten, olemme ”matalasuhdanteessa” – ja jos tuotamme ja kulutamme ”vain” saman verran kuin viime vuonna, on kysymys ”taantumasta” – vaikka edellisenä vuonna nuo kasvulukemat merkitsivät ehkä kovaakin ”noususuhdannetta”, jolle hurrattiin.
Ja tätä ideologiaa; siis taloudellisen globalisaation, liberalismin, kapitalismin ja teknologiauskon ilosanomaa on viety kaikkeen maailmaan jo kaksi vuosisataa, mutta erityiset viimeiset vuosikymmenet yhä kiihtyvällä teholla informaatioteknologian avulla oikeinnii reaaliajassa.
Paljon on monenlaista hyvää saatu aikaan ihmiskunnan hyväosaisemmalle fraktiolle, johon lukeudumme. Mutta; suuressa mittakaavassa ”pää alkaa tulla vetävän käteen” eli ”sitä niitämme mitä kylvämme”. Ilmastomme muuttuu niin rajusti, ettei elämäntapamme ja hauras teknologiamme tule sitä kestämään. Meret täyttyvät muoviroskastamme, eliölajit kuolevat ja metsät muuttuvat maapohjaa myöten kynnetyiksi puupelloiksi.
”Pessimismiä”, huudahtanee joku – mutta valitettavasti ihan ”realismia”. – Tarvitsemme lapsia ja tiedostavia nuoria, jotka voivat MUUTTAA maailmaa. Ja se on juuri POLITIIKKAA eli yhteisten (poliksen tai koko telluksen) asioiden hoitoa.
”Ja Herra Jumala otti ihmisen, ja pani Edenissä Paradisiin, viljelemään ja VARJELEMAAN sitä.” (1. Moos. 2:15)
Asiasta vielä toiseen. Viimeisessä Päivämiehessä (1/19) Matti Taskila kirjoittamassaan pääkirjoituksessa otsikolla ”Toivoa toivottomuuteen” viittaa myös 37 000 ihmiselämää tuhonneeseen sisällissotaamme. – Sain viikolla kutsun maakunnalliseen ”Tammisunnuntaijuhlaan” – kyllä tuo sota olikin myös ”vapaussota”, ja oli se myös ”veljessota” ja ”vallankumousyritys”.
Ihmettelen, ettei Päivämiehellä ollut rohkeutta pitää yllä ”itsenäistymisen ja sisällissodan aika” -teemaa enempää. Talvi- ja jatkosodan aika ovat saaneet todella paljon painoarvoa ja julkaisutilaa vuosikymmenien aikana. Päivämiehen takasivulla pyörii nyt historiakatsaus ”Uutisia 50 vuoden takaa” (jossa kuva alkuperäisestä artikkelista julkaissaan jostain syystä rikottuna, – siksikö ettei siitä saisi liikaa selvää vai…?), – mutta miksi ei ”Uutisia 100 vuoden takaa”?
Eiköhän ajan kuvaa antavia lukijakirjeitä olisi löytynyt vuosien 1917 ja 1918 Siionin Lähetyslehdestä, tai SL:n hartauskirjoituksien otteistakin. – Oliko vl-kristittyjen suhtautuminen niin yksiniittisen ”valkoista” ja propagandistakin, että sitäpä ei kannata paljon esitellä? – Mainitsin aiemmin Kalle Aukusti Lohen mielenkiintoiset kuvaukset Kansanvaltuuskunnan hallitsemasta punaisesta Helsingistä.
Menikö ”momentum” kerätä vl-kristittyjen toisen käden muistitietoa jo ohi? Nykyisin elää 80+ vanhuksia, joiden vanhemmat ovat olleet nuoria itsenäistymisen ja sisällissodan aikaan ja tietysti kertomuksillaan välittäneet kokemuksiaan 1920-30 -luvuilla lapsilleen näistä ajoista. – Ja heidän isovanhempansa olivat muuten lapsena kokeneet edellisen vielä suuremman katastrofin, josta tuli viimeistään viime vuonna kuluneeksi 150 vuotta; siis 1860-luvun nälkävuodet, joiden seurauksena nälkään ja tauteihin kuoli Suomessa yli 200 000 ihmistä! Katastrofin syynä oli ilmastollinen vaihtelu, mutta ennen muuta valtiovallan laiminlyönti. Senaattimme J.W. Snellmanin ja kumppaneiden johdolla varjeli vasta perustetun markan vakuutena olevia Suomen Pankin varantoja sillä seurauksella, ettei ulkomailta viljaa ostettu ajoissa ja seuraukset olivat katastrofaaliset. Eiköhän olisi ollut syytä valtakunnan oikeuden kokoontua – no ei, kun uhrina olivat suuriruhtinaskunnan vähäosaiset.
Voi olla, että edellä mainitut tapaukset ovat kiusallisia myös monesti aika yksiniittisen esivaltaopetuksemme kannalta. Sitä paitsi suullisen tradition kerääminen sisällissodan ajoilta voisi vinkata myös siihen, miksi emme kerää ja hyödynnä sitä sitten tuoreemmilta ajoilta; kuten myös kymmeniä tuhansia ja jopa satoja tuhansia ihmisiä ainakin välillisesti koskettaneiden hoitokokousvainojen ja -vuosien osalta !?
TykkääTykkää
Käytännöllistä ambulanssia olisi tarvittu vankileireillä. Entä mitä apua olisi tarvittu hoitokokousvainojen aikaan?
TykkääTykkää
Markku Korteniemellä oli hyviä huomioita edellä.
Ehjä tarina Isänmaan synnystä ja sen kantavista hahmoista on tärkeämpi, kuin se toinen kertomus kärsimyksestä, mitä poliittiset valinnat ja päätökset voivat aiheuttaa niille, jotka eivät pysty puhumaan puolestaan. Sisällissodan jälkiselvitykset, kuten jääkärien aiheuttamat massamurhat ja vankien joukkoraiskaukset, jäivät pitkälti selvittämättä juuri Svinhuvudin ja Mannerheimin ansiosta.
Marjo Liukkonen on tehnyt väitöstutkimuksen Hennalan vankileirin naismurhista v. 1918. Väitöstutkimuksessa käy ilmi, että ainakin 216 naista teloitettiin ilman oikeudenkäyntiä pelkkien housujen, ”korskean käytöksen” tai sotilaaksi epäilyn perusteella. Naisia myös huijattiin teloitusjonoon lupaamalla naissotilaille junamatka kotiin. Nuorimmat teloitetuista olivat 14-vuotiaita tyttöjä. Erityisen kiusalliseksi tämän asian tekee se, että teloitusjoukkueen ensimmäisenä komentajana toimi aatelinen Eino Svinhufvud, P.E. Svinhufvudin poika. Nuorimmat teloittajat olivat 14-vuotiaita ja lapsiteloittajille maksettiin markka päästä. Teloitukset tehtiin aluksi kiväärein, mutta myöhemmin konekiväärillä. Teloitetut haudattiin joukkohautoihin Hennalaan ja Lahteen.
https://www.ulapland.fi/news/Vaitos-Hennalan-naismurhat-1918/37391/1cbac8c8-8e3c-4d22-9219-bbb47984b710
Jäin vielä pienesti pohtimaan tuota Joseph Razingerin kirjoitusta: “…Todellinen usko merkitsee rohkeutta katsoa silmiin koko todellisuutta, arkailematta ja avoimin mielin, silloinkin kun se on vastoin sitä kuvaa, jonka syystä tai toisesta uskosta muodostamme.”
Menneiden muisteleminen ei ole pelkästään historian tapahtumien toteamista, vaan niiden tutkiskelua ja mietiskelyä, jopa meditaatiota. Menneet tapahtumat ovat nykyhetkessä läsnä. Kuten Eero Huovinen kirjoittaa kirjassaan Kärsimys ja ilo, että historia ei ole vain takanapäin, vaan edessä, sillä menneiden tapahtumien ja aikojen muisteleminen on samalla katsomista tulevaisuuteen. Historia ja profetia kulkevat käsi kädessä.
Menneiden muisteleminen voidaan nähdä myös lohdutuksen ja uuden luomisen lähteenä. Nämä kaksi kulkevat käsikädessä: totuuden katsominen silmiin ja lohdutus. Armo tulee todeksi ja luo uutta vanhan ja särkyneen tilalle.
Jumalan todellisuutta on uusi luominen, ylösnousemuksen aamu, joka poistaa pimeyden ja pelon, ja josta jokainen uusi aamu juuri tänäänkin meitä muistuttaa:
“Joka aamu on armo uus`, miksi huolta siis kantaa! Varjot väistyy ja vajavuus, Jeesus voimansa antaa…”
TykkääTykkää
Kaikkia jääkäreitä ja koko jääkäriliikettä ei ole syytä noilla joukkomurhilla leimata – ilman jääkäreitä ja jääkäriliikettä emme olisi itsenäistyneet emmekä säilyneet itsenäisinä, – emmekä niin ollen saavuttaneet myöskään demokraattisia perusoikeuksiakaan kuten ilmaisuvapautta, kokoontumisvapautta, uskonnonvapautta… Punaisten valtaanpääsy olisi johtanut ennen pitkää vielä paljon paljon raaempaan kommunistiseen hirmuhallintoon ja vääjäämättä Suomen liittämiseen diktatuuriseen Neuvostoliittoon. – Tällä ei kuitenkaan voi OIKEUTTAA valkoisen puolen hirmutekoja; siis voimme jotain ymmärtää, vaikka emme HYVÄKSYÄ.
TykkääTykkää
Varmaankin noin olisi käynyt Suomessakin kun katsoo, mitä tapahtui Neuvostovenäjällä. Historiankirjoitus ei kuitenkaan jossittele tapatumattomilla asioilla. Tapatuneissa ja niiden syissä on kyllin selvittämistä.
TykkääTykkää
Ei tietystikään tarvitse leimata koko jääkäriliikettä, tavoite oli hyvä ja oikea.
Valkoisten voiton jälkeen vankileirit, joukkomurhat ja raiskaukset eivät kuitenkaan olleet tarpeellisia eivätkä millään tavalla perusteltuja. Ne tehtiin koston ja nöyryytyksen vimmassa ja adrenaliini-viinahöyryissä. Kuten Toivo Kuulankin ampuminen teloitustyyliin Viipurin seurahuoneen pihalla.
Yhtenä tärkeimpänä tekijänä oli Mannerheimin käsky, ammutaan paikalla, joka sitten karkasi lapasesta.
TykkääTykkää
Historialla ja profetialla ei ole mitään tekemistä keskenään. Tuedettä ja uskontoa ei pidä sekoittaa kesjenään. Menneen perusteella ei voi ennustella tulevaisuutta. Ihmisen ei pidä ottaa kaikki tietävän Jumalan roolia.
TykkääTykkää
No duoda duoda, mihin luokittelemme skientismin eli tieteisuskon? – Ja Auguste Compten positivismin?
TykkääTykkää
Kyllä monet lestadiolaisjohtajat olivat aika äärioikeistolaisia1920-30 luvuilla: Tapaninen, Jussila, Havas. Mm K.A. Lohelta vaadittiin parannusta osallistumisesta punamultahallitukseen. Vl-kansankin ylimielinen ja pilkallinen suhtautuminen vasemmistolaisuuteen jatkui pitkälle 1990-luvulle saakka. Sen saivat tuta jopa maltillisetkin ja poliittisen järkensä säilyttäneet. SYT- rahoja otettiin vastaan, mutta ne niiden perään kyselleet luovutettiin Saatanalle. Kokemusta on. Lisävauhtia ylimielisyyteen ja pilkalliseen asenteeseen saatiin vielä Neuvostoliiton hajoamisesta. Sitten tulivat uudet paljastukset SYT-rahoista, hoitokokousvainoista, insestistä ja pedofiliasta. Oppiin eksklusiivisesta ja erehtymätyömästä seurakunnasta ei oikeasti usko enää juuri kukaan. Tietenkin se pidetään edelleen virallisesti voimassa. Kannattaisiko lukea uudelleen Anderssenin satu Keisarin uusista vaatteista?
TykkääLiked by 2 people
Tiede ei ole uskon asia.
TykkääTykkää
Mitä tarkoitat sillä, että tiede ei ole uskon asia? Se on uskon asia siinä missä kaikki muutkin asiat. Miksi? Siksi, että käytännössä juuri mitään ei tiedetä absoluuttisesti, vaan kaikesta on olemassa vain todennäköisyyksiä. Historia todistaa, että oikeina pidettyjä tieteellisiä teorioita on joutunut romukoppaan roppakaupalla, kun on selvinnyt, että joku toinen teoria onkin parempi. Näin esimerkiksi katolisen kirkon teologiassa voi nähdä tieteellisen ulottuvuuden: kun ymmärrys opista lisääntyy, voidaan tehdä uusia johtopäätöksiä siitä, mikä on oikeaa opetusta. Sama pätee myös protestantteihin, reformaatio kertoo juuri siitä.
Kristuksen kuolema ja ylösnousemus ovat myös tosia tapahtumia, vaikka niitä ei absoluuttisesti voidakkaan todistaa. Elleivät ne ole tosia, vaan joulupukkiin verrattavia ”uskon asioita” niin silloin koko meidän usko on turha. Paavali sanoo, että ellei Kristus noussut kuolleista, me ollaan surkuteltavimpia kaikista ihmisistä.
TykkääTykkää
Et ole uskovainen ellet usko ylösnousemukseen. Tieteen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Tiede ja usko eivöt ole yhteismitallisia. Yllättäen sama teema tulee esille myös myös UT:ssä. Olethan huomannut sen!
TykkääTykkää
Ei kannata jatkaa. Usko vaan seurakunnan erehtymättömyyteen….Uskon vastakohta on muuten epäusko, uskottomuus. Järjen vastakohta on järjetömyys, hulluus. Turha kuvitella, että jatkuvasti itseään korjaava ja tarkistava tiede ja usko olisivat vastakohtia. Sitäpaitsi uskonkäsityksetkin liukuvat jos nyt UT:iin on pikkasenkaan luottamista. Vertaa esim Markuksen evankeliumi ja Ilmestyskirja.
TykkääTykkää
Totuus on Jumalallinen arvo, Jeesus liitti itseensä totuuden ja tämä maailma on luotu totuuden Sanoilla.
Totuus on aina olemassa mutta ihmiset ovat epätietoisia tai väärässä.
Luonnonlait joita ihminen pystyy lähestymään mm.matematiikkan, fysiikkan, kemian, biologian välityksellä, eivät voi toimia ilman pitäytymistä totuudessa, valheellisessa laskussa tulee väärä vastaus.
Klassinen raamatun käsitys litteästä maa(pallosta) on jo peräisin Mesopotaniasta paljon ennen ennen Kristinuskon syntyvaiheita; tämä kuvastaa vain sen että ihmiset ovat olleet väärässä koska heillä ei ole ollut oikeaa tietoa.
Ymmärryksen alkuaikoina on luultu että ihmiset syntyvät henkien sekoituksesta. Afrikkassa miljoonat luulevat edelleen että HIV paranee sukupuoliyhteydessä neitseen kanssa jne.
Mikä on sitten totuus jonka Vapahtaja liitti omaan persoonaansa? Totuudeksi kelpaa luonnontieteen oikea vastaus sillä edellytyksellä että se myös läpäisee ymmärrettävällä tavalla suurten väestöryhmien tietoisuuden ja saa maapallon väestöltä myöntävän vastauksen. esim maa on pallomainen ja ihmiset syntyvät tietämällämme tavalla ja HIV ei parane Afrikkalaisella uskomuksella.
Järjellinen, turvallinen ja hyvä maailma syntyy totuudellisten asioiden päälle.
TykkääTykkää
Jupe, sinä viisas ihminen, kysyt Pölhökustaalta, mitä tarkoitan sillä, että tiede ei ole uskon asia. Ei Pölhökustaan tarvitse vastata, koska sinä itse jo vastasit siihen. Suurkiitokset siitä.
Juu, uskotaan vaan vapaasti, että Kristus nousi kuolleista. Niin uskoi Paavalikin. Siihen ainakaan historiantutkijoilla ei ole mitään sanottavaa. Ei ole löytynyt kirjallisia eikä muitakaan lähteitä, jotka todistaisivst että näin oli tai etä näin ei ollut.
TykkääTykkää
”Tiede ei ole uskon asia.”
Jos otamme näkemyksesi ihan sananmukaisesti, niin nyt Pölhökustaa höpsöttelet; kaikki tietoteoreettiset peruspremissit pohjautuvat loppujen lopuksi ”uskoon” – Descartes tosin koki löytäneensä pohjaksi ”Cogito ergo sum”.
On olemassa TOTUUS, joka meillä jää likimääräiseksi ja jonka vain Jumala tuntee absoluuttisesti. Se koskee niin eettisiä arvoarvostelmia, historiaa kuin maailman fysikaalista rakennettakin. Ihmisyyteen kuuluu jano ja tehtävä on pyrkiä totuuteen ja etsiä sitä. Näin opettivat jo antiikin filosofitkin.
Omaa aikamme on luonnehdittu termillä ”totuudenjälkeinen aika”. Se on hyvä termi, sillä tänään niin äärilipilaareja, trumpilaisia kuin jopa SRK:n uutta historianäkemystäkin yhdistää käsitys totuuden relatiivisuudesta; kullakin on oma totuutensa ja ne ovat yhtä tosia – ja että kunkin ajan ”taktinen totuus” riittää… Mutta eihän se niin ole, on käsityksiä ja ”totuuksia”, jotka ovat lähempänä tai kauempana TOTUUTTA. – Ns. tieteellinen argumentaatio on tietysti paras keino lähestyä totuutta, kun on kysymys historian tapahtumista ja maailman fysikaalisesta rakenteesta.
TykkääTykkää
Miksi sinä Markku itse höpsöttelet? Eihän totuutta pidä sekoittaa tieteeseen. Ne ovat kaksi eri asiaa. Lopullista totuutta ei tiedä kukaan. Kuka se sanoikaan, että ”minä olen tie, totuus js elämä”? Uskotko sinä Markku sen?
Ei tiede voi lähteä uskomaan neitseestä syntymiseen muttei se myöskään voi lähteä sitä kiistämään. Argumentit eivät riitä määrittelemään jumalan olemusta saati ottamaan lähtökohdaksi ateismiakaan kuten marksilaisuus tekee. Tiedettä kun ei voi julistaa kaikkitietäväksi jumalaksi.
Uskonnolla ei pidä lähteä tieteen kimppuun eikä tieteellä uskonnon kimppuun, koska ainakaan tieteellä ei ole hallussaan totuutta. Totuus on uskonasia.
Jos joku uskoo totuudeeksi jonkun herätysliikkeen eksklusiivisen seurakuntaopin niin se on hänen uskonsa. Jos joku uskoo, että viimeisinä aikoina jne..niin se on hänen uskonsa.
TykkääTykkää
”Eihän totuutta pidä sekoittaa tieteeseen. Ne ovat kaksi eri asiaa. Lopullista totuutta ei tiedä kukaan.”
Sitaattisi ensimmäisestä lauseesta olemme Pölhökustaa eri mieltä – kolmannesta samaa mieltä kuten edellä jo kirjoitin… Ihmisen tehtävä on etsiä TOTUUTTA, kun kerran halusi aikoinaan nousta jumalankaltaiseksi eikä tyytynyt elämään yhtenä eläinten joukossa.
TykkääTykkää
Siitä vaan jokainen totuutta etsimään. Onnellinen se ken uskoo totuuden löytäneensä. Tiedemiesten joukossa heitä ei ole , löytäjiä.
TykkääTykkää
Mielenkiintoisia kommentteja edellä.
Muutama ajatus profetiasta ja tulevaisuudentutkimuksesta :-).
Profetia voidaan määritellä jumalalliseksi ilmoitukseksi tai ennustukseksi. Alkuperäinen kreikan kielinen sana lienee tarkoittanut “jumalien tahdon tulkintaa”.
Jos puhumme historiasta tai menneisyydestä hengellisessä kontekstissa, voimme ajatella että tutkimme ja tulkitsemme esimerkiksi sitä, millä tavalla Jumala on vaikuttanut ja ilmoittanut itsensä historian kuluessa ja kansojen kohtaloissa. Tästä voidaan tehdä johtopäätöksiä myös tulevaisuutta koskien, eli että voimme ajatella Jumalan ilmoittavan itsensä vast`edeskin tulevaisuudessa: “Minä muistelen menneitä aikoja, mietin kaikkia tekojasi, ajattelen sinun kättesi töitä. Minä kohotan käteni sinun puoleesi, sieluni janoaa sinua kuin kuivunut maa.” (psalmi 143)
Mitä taas tulee tieteelliseen tulevaisuudentutkimukseen, se on tieteenalana luonteeltaan tieteiden välistä ja poikkitieteellistä. Tulevaisuudentutkimus tuo esille sitä, mikä on mahdollista, mikä on todennäköistä ja mikä on toivottavaa ja ei-toivottavaa kehitystä. Tulevaisuudentutkimuksen tavoitteena on vaikuttaa yleiseen ajatteluun, arvoihin ja sitä kautta päätöksentekoon, jotta osaisimme edistää toivottavimman mahdollisen tulevaisuuden toteutumista.
https://www.utu.fi/fi/yksikot/tva/esittely/tulevaisuudentutkimus/Sivut/home.aspx
Jos ajattelemme uskon näköaloja ja tieteen näköaloja suhteessa tulevaisuuteen, voimme kummassakin tapauksessa ajatella edesmenneen presidentin Mauno Koiviston sanoja lainaten: “Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.” Tästä lauseesta kuvastuu sekä luottamus Jumalan johdatukseen ja kantavaan voimaan, kuin myös luottamus siihen, että Jumala toimii meidän ihmisten kautta ja käyttää meitä luomisen apuna luodessaan tulevaisuutta ja toivottavaa kehitystä. Toivottava kehitys tulevaisuudessa tarkoittaa sitä, että oikeita ratkaisuja ja päätöksiä tehdään nyt. Mitä tämä tarkoittaa Jumalan tahdon tulkitsemisen näkökulmasta?
TykkääTykkää
Niin, tietoa ja totuutta tarvitaan menneisyydestä, jotta osaamme välttää samat virheet tulevaisuudessa, tai jotta osaamme laatia vaihtoehtoisia perusteltuja skenaarioita mihin tietynlainen käyttäytyminen johtaa. Näin esimerkiksi ilmaston muutosta koskeviin kalkyyleihin eli arviolaskelmiin…
Länsimainen tiede pystyy tavoittamaan ja selittämään vain pienen siivun todellisuudesta. Tänään ehdin kuulla osan ohjelmasta, joka sivusi teemaa: nimittäin ylenykkösen ohjelmasarjan Radio Variaation ohjelma ”Kiviä taivaalta” https://areena.yle.fi/1-4606124 Ohjelma sivuaa paranormaaleja ilmiöitä kuten selvänäköä ja ennaltatietämistä, jotka ovat tabuja nykytieteelle. Ohjelma tulee ensi viikolla uusintana ja sen voi tuosta linkistä kuunnella myös podcastina. – Joitakin aikoja sitten oli uusintana ohjelma tiibettiläisistä Cesar-laulajista. Tavallisista oppimattomista paimentolaiista kuoriutuu näyn myötä yhdessä yössä myyttisen Cesar-sankarin elämästä kertovia laulajia, jotka pystyvät laulamaan mytologista eeppostaan jopa vuorokausitolkulla.
PS. Ylen radioykkösen Horisontti-ohjelmassa teemana oli puolestaan ”Mistä johtuvat kirkon työyhteisöongelmat” https://areena.yle.fi/1-4606116 No aikamoinen ”hulluinhuone” 🙂 Kannattaa kuunnella.
TykkääTykkää
En oikein tiedä voiko menneisyydestä saada paljonkaan sen paremmin luotettavaa tietoa kuin totuuttakaan. Ainakaan länsimainen historiankirjoitus, tiede, ei siihen kovin hyvin pysty. Tiedä sitten, kykenevätkö itämainen tiede ja vaihtoehtoiset totuudet tähän sen paremmin. Ehkä vika onkin ilmansuunnassa!😀
Selvännäkijöitä ja ennustajia on ollut kautta historian vaihtelevalla menestyksellä. Sivuutettakoon nyt joukko profeettoja ja guruja ja keskitytään Jeesus Nasaretilaiseen. Eksegeetikkotutkijoiden mukaan Vapahtajamme ennusti pikaista maailmanloppua omana aikanaan. Lopun aikaa on nyt kestänyt liki 2000 vuotta ja kaikki ajan merkit ovat jo moneen kertaan täyttyneet. Maailmanloppu on raakasti myöhässä.
Taitaa toinen tuleminen tarkoittaa sittenkin vain läsnäoloa. Minä olen teidän kanssanne…..
Länsimaisella tieteellä on kokonainen leegio tabuja. Se ei uskalla ja se on sitäpaitsi laiska. Se ei esimerkiksi ole julkaissut paljonkaan teoksia, joissa esiteltäisiin selvännäkijöiden ja ennaltatietäjien virheitä ja pieleenmenneitä profetioita. Niitäkin on hauskan kohtuullisesti.
Tapasin kerran selvännäkijän ja pyysin oikeita lottonumeroita. Tämä selitti, ettei ennustaminen koske taloudellista hyötymistä. Kysyin miksi hän sitten itse pyytää 50 markkaa ennustustuokiostaan. Kerroin etten pyydäkään seitsemää numeroa vaan kuutta ja lisänumeroa, jotta voisin suurinpiirtein saada takaisin sen minkä ennustamisen ostamisella menetän.
TykkääTykkää
Älä hätäile – useimmat tieteellisestikin perustelllut skenaariot osoittavat ihmiskunnalle huolestuttavia aikoja, – millä puolestaan länsimainen viihdebusiness suorastaan mässäilee ja lyö rahoiksi…
Pitää paikkansa, että Jeesus näyttää ennustaneen lopun aikoja jo omalle sukupolvellensa. Tosin ennustus limittyy ja sekoittuu Jerusalemin hävitystä koskevan ennustuksen kanssa, mikä sitten tapahtuikin 37 vuotta Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen vuonna 70. – Josefuksen mukaan yli miljoona juutalaista tapettiin.
Jos ja kun laskemme ”Adamin lapsille” ikää 200 000 vuotta, tai vaikkapa miljoona vuotta, niin aikaa Kristuksesta tähän päivään voidaan edelleen kuvata käsitteellä ”viimeinen aika”; sillä onhan Homo sapiens sapensin -lajimme iästä kulunut jo 99% ennen tätä viimeistä 2000 vuotta – ja vielä pitempään jos laskemme Adamin lapsiksi hiukan vanhempiakin ihmisen lajityyppejä…
”Onko hän muka tullut, niin kuin lupasi? Isämme ovat nukkuneet pois, ja kaikki on entisellään, niin kuin on ollut maailman luomisesta asti.” (2.Piet.3:1)
TykkääTykkää
Eikös se Saari Heikki aikoinaan saarnannut ja kirjoittanutkin, että maapallolla on ikää 6000 vuotta. Nytkö se oppi on muuttunut 200 000 vuodeksi? Oliskohan sekin luku hihasta vedetty?
Muuten,,,, evankeliumit lienee kirjoitettu Jerusalemin hävityksen jälkeen ja ei nyt diasporskaan sentään maailmanloppu ollut.
TykkääTykkää
No voe tokkiisa Pölhökustaa, tynnyrissäkö olet asunut Diogeneen tapaan kaikki nämä vuodet hissan opintojen jälkeen 🙂
Elikkä nyt uskomme jyrkästi, että maailma syntyi 13,8 mrd vuotta sitten, maapallolla on ikää 4,6 mrd vuotta ja elämän ensimmäiset ituset syntyivät 3.8 mrd vuotta sitten. Nykyihmiset puolestaan polveutuvat samasta esiäidistä, joka on elänyt 200 000 -300 000 vuotta sitten. Ja ”Eeva” tietysti polveutuu varhaisemmista ihmislajeista, mutta jotain merkittävää uutta lienee lajissamme syntynyt tuolloin.
Kaikki on tapahtunut Suuren Luojamme tahdosta ja manuaalisessa ohjauksessa. Maailma on Hänen luova taideteoksensa; kokeilu ajalla, avaruudella, materialla – ja elämällä! + jumaluutta ja ikuisuutta janoavalla sekä oikea ja väärää, siis eettisyyttä etsivällä eläimellä; ihmisellä!
TykkääTykkää
”Eikös se Saari Heikki aikoinaan saarnannut ja kirjoittanutkin, että maapallolla on ikää 6000 vuotta”
No vaikuttaisi siltä että olikin ihan oikeassa. Mutta näin ne evoluutio ateistit kääntää kaiken päälaelleen
TykkääTykkää
Kiitos Jape. Markku Korteniemi ei usko jumalan sanaan eli siis SRK:n vain muutama vuosikymmen vanhoihin teksteihin ja saarnoihin.
TykkääLiked by 1 henkilö
Markku Korteniemi voisi itse tarkistaa SRK:n julkaisuista, miten on ennen opetettu. Kyllä luomiskertomuksen ehdotonta totuutta ja kuutta päivää julistettiin. Jos vielä muutama vuosikymmen sitten vl-liikkeessä meni lausumann julki evoluutiokäsityksiään, joutui hoitokokouksen raadeltavaksi. Kokemusta on. Nyt ei enää uskota luomiskertomukseen niinkuin ennen, mutta vanhaa ei julisteta vääräksikään. Seurakuntahan on erehtymätön.
Kiitän jumalaa siitä, että Markku Korteniemi ei ole asunut tynnyrissä toisin kuin minä olen. Markku kirjoittaa: elikkä nyt uskomme jyrkästi, että,,,, Näin tynnyrissä vuosikymmenet asuneena saan sen käsityksen, tulkitsen niin, että ennen ei ole noin uskottu vaan toisin. Taidan olla täsäkin asiassa väärässä ja myönnän venkoilutaitoni kehnoiksi.
En usko jyrkästi nykyiseenkään evoluutiokäsitykseen. Luulenpa, että tuo teoria muuttuu vielä.
TykkääTykkää
Siis hetkinen. Sanokaapa palstalaiset ettehän kai evoluutioon usko. Itse olen tutkinut tätä ns ”tieteen” väittämää vanhasta maailmasta ym evoluutio asioista. Olin yllättynyt että itseasiassa ei ole konsensusta tiedemiesten keskellä 13 mrd ikäisestä maasta. Samoin evoluutio. Jos ihmisille kerrottaisiin maailmasta totuuden mukaan niin moni saattaisi ottaa Raamatun paljon vakavammin. Uskommehan me Raamattuun
TykkääTykkää
Uskokoon jokainen luomiskertomuksiin miten parhaaksi katsoo, vaikka joka sanaan ja sellaisenaan, jos hsluaa. Joka tapauksessa luomiskertomuksia 1. Moos. on kaksinkappalein.
Fossiilisia löytöjä ja radiohiiliajoitusta pitäköön jokainen hölynpölynä, jos niin parhaaksi katsoo. Ja sitten on niitä, jotka sanovat ettei luomiskertomuksia ole tarkoitettu selityksiksi maailman synnystä eikä biologian oppikirjoiksi. Mutta kyllä ne vanhaan hyvään aikaa otettiin todesta. Turha sitä on yrittää kiistää.
Uskonkäsityksemme todellisuudessa liukuvat siinä missä tieteelliset teoriatkin. Turha sitäkään on kiistää, jos haluaa olla rehellinen itselleen.
TykkääTykkää
Kuka tässä keskustelussa – no ehkä JApe – on kiistänyt, että uskonkäsitykset ”liukuvat”, ja että noilla nuoren maan hupsutuksilla on monen usko sammutettu. Mutta voimme ajatella, että kun osaamme vähentää oman aikansa fysikaaliseen maailmankuvaan sidotun, pääsemme lähemmäksi uskon ydintä ja Raamatun keskeisintä sanomaa. Siihen luovuttamattomaan ytimeen ja Raamatun punaiseen lankaan kuuluu Jumalan eettinen ilmoitus, Jumalan ihmiseksi tulo, sovitus ja voitto synnin ja kuoleman vallasta Kristuksen ja apostoliensa tulkitsemana…
Ja juuri sinä Pölhökustaa tietysti tiedät, ettei ajatus 6000 vuotta vanhasta maailmasta ole HS:n keksintö, vaan lainaus luterilaisesta rekisteriraamatusta, jossa Luther, Calvin ja luterilaisen puhdasoppisuuden ajan teologi Abraham Calovius taulukoivat VT:n tapahtumat 4000 vuoden pituiselle ajalle. Ja siinä he tietysti mukailevat myös juutalaista ajanlaskua, jonka mukaan maailma luotiin 3761 eKr. – Vaikka se ei ole historiallinen tosiasia, niin on se tietysti vahvaa uskoa Jumalan Kaikkivaltiuteen ja siinä mielessä oikealla asialla – sillä olisihan Kaikkivaltias toki voinut sellaiseksikin maailman luoda.
Eikä toki meidänkään ajan maailmankuva ole lopullinen; varmaan 100 vuoden päästä – jos maailma seisoo – tiedämme mikro- ja makromaailmasta taas paljon paljon enemmän, vaikka ”kaiken teoriaa” ei olisikaan…
Alkuräjähdysteorian isä on katolinen pappi ja tähtitieteilijä Georges Lemaître (1894-1966), ja teoriahan sopii luomisuskoon kuin nyrkki silmään 🙂
TykkääTykkää
Pölhökustaa: ”Kiitän jumalaa siitä, että Markku Korteniemi ei ole asunut tynnyrissä toisin kuin minä olen.”
Kannattaisikohan Pölhökustaan ihan Jumalaa alkaa kiittää siitä, ettei Markku ole kasvanut ”tynnyrissä”. Luulen, että me kaikki olemme jossain määrin nytkin ”tynnyrin” asukkaita, sillä niin pieni on ihmisen tietoisuus maailmankaikkeudesta ja elämän synnystä.
Ihminen on jumaluutta pyrkinyt ymmärtämään ja on kehitellyt monenlaisia ratkaisuja, että voisi ymmärtää sitä, mitä ei ymmärrä, eli käsitä. Niinpä on kehitelty myös uskomus; animismi eli sielu-usko, jonka mukaan kaikilla olioilla on sielu. Esi-isillämme oli usko siihen, että jopa kivellä oli henki ja jumalia oli niin vedellä kuin metsälläkin. Kotonani oli Mielikki niminen lehmä, nimi oli mielestäni kaunis koska nimi oli pantu metsän kuninkaan Tapion emännän kaimaksi.
Kyllä Jumala on itse pannut ihmis-sydämeen ikuisuuden kaipuun ja vaikkei ihminen ole kuullut Israelin Jumalasta, hän kaipaa Jumalayhteyteen. Mutta eivät ainoastaan pakanakansat ole tehneet itselleen jumalia, kyllä tuo Jumalan valitsema Israelin kansa eksyi vähän väliä oikeasta uskosta ja teki korvaavia jumalia. Jesaja oli hyvin rohkea saarnamies. Hän uskalsi puhua suoraan kansan eksymyksestä, siis niin kuin Jumala hänelle ilmoitti. Luetaanpa välillä kappale hänen saarnastansa:
”Puolet puusta hän polttaa, paistaa sen päällä lihaa, syö, tulee kylläiseksi, lämmittelee ja sanoo: ”Hohhoijaa! Siinäpä kunnon tuli. Jo alkaa tarjeta!”
Mutta lopusta puusta hän veistää itselleen jumalan, patsaan, jota hän kumartaa ja palvoo. Hän rukoilee sitä ja sanoo: Pelasta minut! Olethan sinä minun jumalani!
Mitään he eivät tiedä, mitään eivät ymmärrä! Heidän silmänsä ovat tahmautuneet umpeen, eivät he näe, heidän sydämensä on turtunut, eivät he tajua.
Eivät he ota opikseen, ei heillä ole älyä eikä ymmärrystä sanoa: Puolet siitä poltin tulisijassa, hiilloksella paistoin leipää, paistoin lihaa ja söin. Ja sen rippeistä minä tein tuollaisen iljetyksen! Puupölkkyäkö tässä pitäisi kumartaa?
Tyhjän perässä juoksija! Hänen harhautunut sydämensä eksyttää hänet. Ei hän osaa pelastaa itseään, ei sanoa itselleen: Petosta! Minun käteni pitää kiinni tyhjästä!” (Jes.44:16-20)
Eikö vain meitä naurata tuommoinen jumalusko? Meillä ei kuitenkaan ole varaa naureskella, sillä on ihan totta tuo Pölhökustaan muistelu siitä, ettei ole mennyt kauankaan kun saarnoissa ihan tosissaan laskettiin maailmaniäksi kuusituhatta vuotta. Laskelmassa käytettiin hyväksi raamatun luettelemien polvilukujen summaa ja siitä saatiin maailmamme ikä. Myös Pietarin kirjoitukseen vedottiin: ”Mutta älkää te, rakkaat ystävät, unohtako tätä: Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä.”
Tätä ei haluttu ymmärtää, ettei Pietari sanonut tuhannen vuoden pituiseksi Herran päivää, vaan vertasi miten suuri ero on Jumalan ja ihmisen ajatuksella ja tämäkin luku on vain arvelu. Sitä me emme voi tietää, miten nuo alkuajanihmiset laskivat ajanpituuden, sitoivatko he ajan taivaankappaleitten liikkeisiin, vai laskivatko toisin? Raamatusta saamme lukea, miten nuo ihmiset elivät melkein tuhatvuotiaaksi. Nyt voimme miettiä, onko noin pitkä ikä biologisesti mahdollista?
Nykyaikana meillä on paljon tietoa kaikista vanhoista ajoista, myös uskomuksista, mutta auttaako tieto? Ei taida juurikaan auttaa, sillä ihminen on melkoisen laiska näissä uskomusasioissa, on niin helppo talsia lauman mukana. Kuka se sanoikaan täällä, että ollaan ”lammasten jäljillä”. Markku taitaa siinäkin olla vähän änkyrä, kun meinaa, ettei tarvitse kaikkia entisten uskovien erheitä seurata. Ei tainnut tulla aivan sanatarkasti tuo muistelu.
Monesti olen miettinyt, että miten minun uskoni olisi käynyt jo nuorena, jos Jumala ei olisi vahvistanut luottamusta – uskoani Jumalaan, jopa näkyjen kautta ja näyttänyt, että Jumala ihan varmasti kuulee myös rukouksen, ihan semmoisenkin rukouksen joka on vastoin fysiikanlakia. Olen myös rukoillut, että kykenisin lopettamaan nämä pohdiskelut uskosta. Sanonut Jumalalle, että näethän, etteivät nämä keskustelut johda mihinkään. Mutta niin minä vain nyt taasen pohdin ja kirjoitan tänne, ihan niin kuin te muutkin.
TykkääTykkää
Kiitos Heino!
Yle kertoi tänään uutisen: ”Historiallinen muutos: Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluu enää alle 70 prosenttia kansasta” https://yle.fi/uutiset/3-10596566
Sain viime viikolla terveisiä Puolasta, jossa kaupunkipaikoissa kirkkoja on kuulemma joka korttelissa – ja niissä pidetään messuja messujen perään päivittäin ja kirkot täyttyvät kansasta; kaikenikäisistä, perheistä, nuorista, lapsista…
TykkääTykkää
”Tervetuloa Oulun katoliseen seurakuntaan!
Nasaretin Pyhän Perheen Seurakunta perustettiin vuonna
1992. Seurakunnan alueeseen kuuluvat entiset Oulun ja
Lapin läänit lukuunottamatta Kainuuta. Se on Suomen
katolisen hiippakunnan pohjoisin seurakunta.
Toivottavasti sivultamme löytyy tarvitsemasi tieto.”
Yllä oleva teksti on kopioitu perhe.katolinen.fi -sivulta. Oulussakin toimivan Nasaretin Pyhän Perheen Seurakunnan komea kuparikattoinen ja muistaakseni punatiilinen kirkko on Koskelassa.
Liittyköön ken tahtoo. Itse en pidä paavia muuna kuin Rooman kirkon piispana enkä ota todesta, että paavi olisi erehtymätön edes ex catetra. Pappien selibaattipakkoa en ymmärrä.
Luterilaisessa kirkossa en ymmärrä naispappeutta enkä sitä että huomattava osa papeista haluaa että ville ja kalle tai tiina ja elvi vihittäiisiin kristilliseen avioliittoon.
TykkääTykkää