Siunattua alkanutta vuotta, blogin lukijat!
Haluan vinkata teille viime vuoden loppupuolella netissä julkaistun LL Miikka Nummenpään kirjoittaman julkaisun Ehkäisyn etiikka.
Johdannossa Nummenpää kirjoittaa:
Tässä kirjassa yritän perustella lääketieteen ja elämän alun etiikan näkökulmasta, miksi ehkäisy eli niin sanottu perhesuunnittelu on ristiriidassa kristillisen etiikan kanssa. Näkökulmani on silti enimmäkseen lääketieteellinen, jota tulkitsen kristillisen etiikan valossa. Kristillinen etiikka tunnustaa elämän täydellisen kunnioittamisen ja vaalimisen hedelmöittymishetkestä alkaen, koska Jumala on kaiken elämän luoja ja antaja. Ehkäisy taas loukkaa ihmisalkion elämän pyhyyttä ja koskemattomuutta äidin sisällä, kun tämä alkanut ihmiselämä on kaikkein haavoittuvaisimmillaan. Tätä moni ei kuitenkaan tiedä, ja tämä tieto saattaisi muuttaa monen suhtautumista ehkäisyyn. Tämän tiedon haluan siksi nyt lääkärinä esittää sinulle. Toivon, että esittämäni lääketieteelliset näkökohdat saavat sinut pysähtymään ja miettimään kysymystä ehkäisystä uudella tavalla. Tästä aiheesta ei ole myöskään julkaistu aiemmin vastaavaa suomenkielistä kirjaa, ja siksi halusin ryhtyä tähän kirjaprojektiin.
– –
Tärkeitä kysymyksiä, joihin pyrin kirjassani vastaamaan ovat: 1) mistä elämä ja ihmisarvo alkavat? ja 2) miten raskaudenehkäisymenetelmät vaikuttavat eli mikä on niiden ehkäisymekanismi?”
– –
Kun huomioi, kuinka valtavan yleistä ehkäisy on yhteiskunnassamme, voi sinusta, hyvä lukijani, tuntua täysin utopistiselta, kun kirjoitan kirjan raskaudenehkäisyn eettisistä ongelmista, jossa kyseenalaistan koko länsimaisen elämäntavan moraalin. Usko pois, minäkin olisin paljon paremmalla omalla tunnolla, jos en tietäisi ehkäisymenetelmien kaikkia vaikutuksia tai jos voisin olla varma siitä, että ne eivät millään tavalla myötävaikuttaisi alkaneen ihmiselämän menettämiseen. Surukseni joudun kuitenkin toteamaan, ettei näin ole, ja siksi halusin kirjoittaa tämän kirjan kertoakseni tästä kaikille teille, jotka haluatte vakavasti ja tarkasti varjella alkanutta ihmiselämää hedelmöittymishetkestä alkaen.”
Tekstissä on tuotu esille useita hyviä teologisia ja lääketieteellisiä argumentteja siihen, miksi ehkäisy on vastoin kristillistä etiikkaa. Nummenpään opetus sopii myös vanhoillislestadiolaiseen opetukseen syntyvyyden säännöstelystä. Itse asiassa vl-liikkeessä on mielestäni usein ongelmana se, ettei ”emmehämme ehkäise” -opetukselle juurikaan kuule syvästi kristinuskon perusteita tuntevia perusteluita, vaikka argumentteja olisi. Nummenpää antaa hyviä ja punnittuja näkökulmia aiheen käsittelyyn. Kristillinen usko ja halu etsiä Jumalan hyvää ihmiselle välittyvät koko tekstistä:
“Kristinuskossa perhe nähdään Jumalan suurena lahja. Kristittyinä saamme nähdä perheen myös Jumalan antamana pyhänä kutsumuksena tiellä lopulliseen päämääräämme Jumalan luona, minne Jeesus avasi meille tien. Perheessä saamme rakastaa lähimmäisiämme – aviopuolisoamme ja lapsiamme, jotka Jumala antaa. Saamme nähdä itsensä Kristuksen noissa ”vähimmissä veljissämme”, jotka Hän on meille ”edeltä valmistanut” ja lahjoittanut, jotta me Jumalan armon avulla rakastaisimme heitä Kristuksen esikuvan mukaisesti. Jeesus itse tulee lapsissa perheeseemme köyhänä, hentona ja vähäisenä (Matt. 18:5). Kun hoidamme lasta, hoidamme itse Jeesusta! Jeesuksessa saamme nähdä lapset Jumalan lahjoina. Lapsissa taas saamme nähdä Jeesuksen nälissään syöttääksemme häntä, janoissaan juottaaksemme häntä, outona ottaaksemme hänet kotiimme, alastomana vaatettaaksemme hänet, sairaana käydäksemme häntä katsomassa ja monella tapaa vangittuna ja sidottuna tullaksemme hänen tykönsä (Matt. 25:34–40).”
Julkaisun löytää sen omilta verkkosivuilta: ehkaisynetiikka.com. Suosittelen!
Hulluinhuonelainen 
hyshys:
”Mitä tästä keskustelusta jää käteen?… En edes väitä keräneeni kaikkia väittämiä tähän koosteeseen mutta jos ajatellaan että musta ja valkoinen on olemassa niin ei ole… Väitän että oikeita tekoja ei ole olemassakaan…”
Hyvä hyshys, listasi mielipiteiden kirjosta ja vaihtoehdoista on sinänsä hengästyttävä ja ansiokas, mutta ei se kyllä edellä käytyä keskustelua vastaa kuin korkeintaan sinun oman hyvin hyvin vahvan tulkintasi läpi.
Eikä siinä nyt mitään uutta ole, että ihmisten teot parhaimmillaankaan eivät ole täydellisiä, mitä tulee hyvyyteen, oikeamielisyyteen ja totuudellisuuteen. Mutta jos tarkoitat sitä, että kaikki teot käytännössä ovat lähes yhtä vääriä tai yhtä vähän oikeita, niin sitten ollaan lähellä postmodernia ja sofistista arvorelativismia. Ja tämä on pahimmillaan yhdistänyt niin kirkkomme liberaaliteologista laitaa kuin srk-fundamentalista kyynistä ja nihilististä pessimismiä.
Kristillinen etiikka pohjautuu Jumalan ilmoitukseen, jonka mukaan on olemassa niin VALKOINEN kuin MUSTA; siis niin oikea kuin väärä, ja niin hyvä kuin paha!
Sensijaan koet kilvoituksen paikaksi ripustautua Raamatun alkukertomusten historialliseen totuudellisuuteen Lutherin, Calvinin ja Caloviuksen hengessä. Tai on suorastaan jakomielistä olla yhtä aikaa samaa mieltä kirjaimellisesti seuraavista keskenään ristiriitaisista lauseista:
1) Jumala loi maailman kuudessa päivässä ja maailman ikä on 6000 vuotta
2) Maailma syntyi Jumalan tahdosta ”alkuräjähdyksessä”, Jumala synnytti elämän ja evoluution kautta loi viimein ihmisen. Maailman ikä on 13,8 miljardia vuotta.
En ole kannattanut naturalistista maailmansynty- ja evoluutioteoriaa – sillä ”tyhjästä on paha nyhjästä” enkä myöskään hylännyt luomiskertomuksen ja alkukertomusten hengellisiä aksiomia ja opetuksia. Kohdan 1 luomiskertomuksen pääsanoma ei ole välttämättömässä ristiriidassa nykyisen tieteen fysikaalisen maailmankuvan kanssa.
Luonnontieteitten tulokset osoittavat jopa luomiskertomustakin selvemmin Kaikkivaltiaan töiden ihmeellisyyttä ja valtavuutta! Luomiskertomus on kuin proosallinen ja allegorinen tiivistelmän tiivistelmän tiivistelmä… puolessa tunnissa leirinuotiolla kerrottavaksi tarkoitettu pyhän kertomuksen sovitus vastaten ihmiskunnan rajallista vastaanottokykyä tuhansien ja kymmenien tuhansien vuosien ajalta.
Kuolema ja syntyminen on vastaansanomattomien todisteiden mukaan ollut välttämätön osa elämän kehityksen alkuvaiheista lähtien miljardien vuosien takaa – on hupsuttelua muuta väittää.
Mutta me voimme tulkita syntiinlankeemuskertomuksen sanktion ”kuolemalla kuoltava” tai ”kuoleman oma” tarkoittavankin pahempaa eli toista kuolemaa joka on hengellinen tai peräti iankaikkinen ero Jumalasta (vrt. Ilm. 21:8).
Ja jos edelleen haluamme etsiä luomiskertomuksesta vihjeitä, niin jo kolmantena luomisen päivänä Jumala määräsi kasvit kantamaan hedelmissään lajinsa mukaista siementä eli lisääntymään (1. Moos 1:11) ja viidentenä päivänä määräsi vesieläimet ja siivekkäät ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet ja linnut lisääntykää maan päällä”. Ja myös ihmisille Hän sanoo jo ensimmäisessä luomiskertomuksessa – ennen syntiinlankeemuskertomusta – ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne.” (1. Moos. 1:28).
Lisääntyminen – siis syntyminen – ja sen välttämättömänä parina kuoleminen kuului siis Jumalan luomisjärjestykseen aivan alusta alkaen.
Turun yliopistoon filosofian professoriksi nimitetty paltamolainen Juhana Cajanus kuoli jo 25 vuotiaana, mutta hän on runoillut nykyisen virsikirjan virren:
1.
Etkö ole, ihmisparka,
aivan arka,
koska itket kaikki yöt,
jaksat surra suuttumatta,
uupumatta
muistat tuonen surmatyöt.
2.
Luojan käsky kuolemalla
kulkevalla,
käsky käydä maailmaan,
hyvät, huonot lapsinensa,
kaikkinensa
syöstä, painaa poveen maan.
3.
Syöksee, käskee, särkee, sortaa,
multiin murtaa
surma hirmukourillaan.
Eivät auta toivotukset,
voivotukset
eikä pelko, parkukaan.
4.
Siis on parku poistettava,
katsottava
tietä kaiken maailman.
Katso kaikki katseltavat,
kuunneltavat:
huomaat kaiken kuolevan.
5.
Lennä, lintu, minkä lennät,
etpä lennä
surman kovan kourista.
Surma linnun lentämästä,
rientämästä
tempaa taivaan tuulista.
6.
Ruohot raukat raukeavat,
vaikka ovat
kauniit kukkaloistossaan.
Puut ei kestä, paksujuuret,
pienet, suuret
kasvaessaan kaadetaan.
7.
Ei siis pientä, voimatonta,
turvatonta
surma säästä säälistä,
eikä vahvin, väkevinkään,
kestävinkään
kestää voi sen käsissä.
8.
Näin on luonnon luovuttava,
kaaduttava
luomakunnan kaikkineen.
Onko ihme, jos siis kaatuu,
maaksi maatuu
syntisparka synteineen?
9.
Näitä aina ajatella,
muistutella
saisit täällä, syntinen,
näistä ottaa ojennusta,
huojennusta
alla ajan murheitten.
10.
Yksi säilyy: sana Herran,
vaikka kerran
maa ja taivas katoaa.
Elämässä ikuisessa,
autuudessa
Herran kansa olla saa.
11.
Etsi tietä elämässä
häipyvässä
taivaan taloon korkeaan.
Etsi meno muuttumaton,
puuttumaton,
kulje taivaan kunniaan.
12.
Siellä riemu rikkaimpana,
runsaimpana,
ilo ilman muutosta.
Siellä laulat lapsinesi,
kaikkinesi
voiton virttä suloista.
13.
Vaan et hautaan kaatumatta,
kuolematta
täältä sinne tulla saa.
Siksi olet, syntisparka,
aivan arka,
kun niin pelkäät kuolemaa.
(VK 612)
TykkääTykkää
Onpa rumat sanat tuossa virressä, synkät ja pelottelevat. Ei sovellu lasten korville, ehkä parhaiten ankaran uskonyhteisön aikuisille. En suosittele myöskään mielenterveysongelmailislle,
TykkääTykkää
Kaikenlaisia ääripäitä ja jotain sieltä väliltä löytyy tästä ketjusta. Juutalaiset perinnesäännöt lähtivät juurikin ajatelusta että on vain joko tai valintoja. Vaikka tekisimme mielestämme kuinka oikein kaikki tekomme ovat Jumalan mielestä pikimustia… ja toisaalta ehdottomuus johtaa tosielämässä väistämättä siihen että kun johonkin suuntaan kumartaa toiseensuuntaan pyllistää.
Ehdottomuuden ja mustavalkoisuuden mukana tulevat myös ehdollinen usko ehdollinen rakkaus ja ehdollinen armo.
Jokainen saa uskoa mihin haluaa mutta jos siitä väiteestä pidetään kiinni että elämä ja kuolema luotiin samassa paketissa tästä elämänmahdollisuudesta niin siihen kaatui kyllä koko kristinoppi.
Jos Jumala loi ihmisen tämän elämänmahdollisuuden katta se ei muuta Jumalan mielipidettä siitä ketkä olivat ensimmäiset ihmiset eikä myöskään sitä että synnin takia myös ihmisen on ajallisesti kuoltava..
Jotkut tulkinnat vain eivät enää ole kristinoppia. Kristillinen usko ja etiikka joka ei allelkirjoita keskeisiä opillisia asioita ei ole enää kristillistä vaan jotain ihan muuta.
Ps tämä luomisusko ja jumalan työtoveruus ja luomistyö jatkuminen ym lanseratiin vl vasta pitkästi 2000 luvun puolella… sillä on pyritty vahvistamaan ehdotonta ekieltoa ja tekemään siitä kaunisteltu lausunto vanhasta …ei milloinkaan eikä missään tilanteessa easia ei tule jumalan lapselle kyseeseen ei vaikka äiti kuolisi…
Minä uskon vasta kun näen sen että tämä ns kristillinen etiikka toteutuu kokonaisvaltaisesti ja kaikilla elämänalueilla niin ettei kukaan ulkoapäinkään joudu pohtimaan miksi yhdessä kohdassa voidaan tehdä näin ja toisessa kohdassa päinvastoin. Miksi hengellinen eettinen ja moraalinen laiskuus on täysin hyväksyttyä kaikkialla ja kaikenaikaa paitsi tässä yhdessä kohtaa.
TykkääTykkää
Päätin, etten enää kirjoita tähän ketjuun. Koska näyttää siltä että on menty niin syviin vesiin, etteivät saappaanvarteni enää riitä. Kun huomaan, että Markku on kiivennyt puuhun ja tarkastelee luomiskeromusta yläilmoista – ajattelin, että en halua häntä pudottaa puusta, mutta taivutella laskeutumaan tänne maanpinnalle jossa me muut olemme.
Minä haluan, että katselisimme samalta tasolta tuota luomiskertomusta. Ensinnäkin luomiskertomus ei ole hyvin tarkka kuvaus elämän synnystä. Ensin Jumala loi taivaan ja maan, eli silloin luotiin myös avaruus ja taivaankappaleet. Miten luomistyö tapahtui, sitä emme voi tietää, emme laidastakaan!
Ei maa eläimistöineen ole ainoa ihme. Taivaankappaleet ratoineen, ovat yhtä ihmeelliset ihmisen ajatuksilla ajatella, esimerkiksi se asia, että mikään aine ei katoa maailmastamme, ei vaikka muuttaa muotoaan. Aurinko saa voimansa vedystä. Nyt viisaat ovat kyenneet päättelemään, että fuusioituvan vedyn vähenemisen seurauksesta aurinko sammuu.
Voisiko maapallon ikää arvioida auringon iällä? Aurinko muodostui vajaa viisi miljardia vuotta sitten, ja noin viiden miljardin vuoden kuluttua sen energiavarat loppuvat. (pitäisikö minunkin kiivetä puuhun, että ymmärtäisin?)
Kaiken elollisen Jumala loi kuolevaksi, mutta samalla uusiutuvaksi, se on luomakunnaksi. Mutta kokonaista ihmistä, miestä ja naista ei luotu yhdellä kertaa. (lukekaapa tarkasti) Naista ei myöskään tehty maantomusta, vaan Aatamin kylkiluusta. (onko hänet jatkojalostettu?) Jos uskomme niin, että ensimmäinen ihmispari oli kuoleva niin kuin eläinkunta, ei ihminen olisi silloin Jumalan kuva.
Ei luomiskertomus ole satua, vaikkei hyvin tarkka olekaan. Uskon täytyy perustua Jumalan ilmoitukseen, muutoin usko muuttuu uskomukseksi. Raamattu määrittää uskonopin näin: ”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.”
Jos emme kykene uskomaan ihmisen luomista erilaiseksi, kuin eläimen luomista, silloin meidän täytyy ummistaa silmämme tälle Jumalan sanalle:
”Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu.”
Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” (1.Moos.1:26,27)
Syntiinlankeemuksesta meille on kerrottu ja myös sen seurauksesta – kuolemasta. Kuolemantuomion seurauksena ihmisen oli myös alistuttava kuoleman edessä, ei hän enää ollut Jumalan kuva, vaan kuoleva ihminen:
”Kun kerran kuolema sai alkunsa ihmisestä, samoin kuolleiden ylösnousemus on alkanut ihmisestä. Sillä niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi,” (1.Kor.15:21,22)
Tuo hyshyssin näkemys, ettei ensimmäinen ihmispari lisääntynyt ennen kuin syntiinlankeemuksen jälkeen, sen raamattu ja itse Jeesus todistaa:
”Jeesus vastasi heille: ”Tässä maailmassa otetaan vaimo ja mennään vaimoksi.
Mutta tulevassa maailmassa ne, jotka on katsottu ylösnousemuksen arvoisiksi, eivät enää mene naimisiin.
He eivät enää voi kuolla, sillä he ovat enkelien kaltaisia. He ovat Jumalan lapsia, ylösnousemuksesta osallisia.” (Luuk.20:34-36)
TykkääTykkää
Kiitos Heino. En mahda sille päähänpinttymälle mitään että Aatami ja Eeva ovat oleet ihan erityiset ihmiset. Miksi heidät muutoin olisi niinkin tarkaan kuvattu tai miksi jostain luomiskertomuksen yleisestä suurpiirteistä kuvauksesta yhtäkkiä siirrytään hyvin tarkaan ja yksityiskohtaiseen tapahtumien kuvaukseen.
Olisi mukava jos autaisit Heino vähän minua tässä yhden näkökulman pohdinnassa.En tiedä ajetaanko tuossa edellä sellaista ajatusta takaa että ihminen luotiin kuolevaksi mutta syntiinlankeemus muutti ihmiset kyvyttömiksi pelastumaan ilman uria. Siltikin näen tälläisessä ajatuksessa pitkälle meneviä ristiriitoja. Se tarkoitaisi käytännössä sitä että ihmiskunta olisi muodostunut kahdenlaisista kansalaisista niistä jotka täyttivät Jumalan tahdon ja pelastuivat ja niistä jotka eivät sitä täyttäneet ilman uhria. Toisaalta jos synti tuli yhden ihmisen kautta kaikkien osaksi niin se sotii kyllä sitä ajatusta vastaan että Jumala on kaiessa oikeudenmukainen. Silloinhan myös syyttömät olisivat joutuneet maksumiehiksi. Raamattu myöskään ei kerro siitä että Aatami ja Eeva olisivat viekoitellet koko muun ihmiskunan näille tuhlaajapojan reissuille. Eikä raamattu kyllä puhu siitäkään että syntiinlankeemus olis ollut joku ihmiskunnan suurtapahtuma johon koko ihmiskunta olisi osallistunut.
Ja se ihan kaikein ongelmallisin ristiriita jonka näen tässä on nimenomaan se mitä raamatun ihmiskuva kokonaisuudesaan tarjoaa. Ja näen sen myös pelastusterian valossa hyvin ongelmallisena koska sen mukaan joka ikinen ihminen – eli siis myös evoluutioteereetikon mielestä olemassa oleet ihmiset silloin olisivat tarvineet sen uhrin vaikka elivät Jumalan tahdon mukaan iankaikkisessa yhteydessä Jumalaan.
Jos ihminen luotiin kuolevaiseksi onko Jumalakin sitten kuolevainen? Ja näen myös muutoinkin ongelmallisena sen että ihminen luotiin iankaikiseen yhteyteen Jumalan kanssa. Ettäkö ihminen hetken käy leikkimässä kuolevassa ruumiissa ja sitten palaa takaisin minne miten ja miksi…
Ja näen kyllä tässä evoluutioluomisopissa myös opillisia ristiriitoja Kristuksen ylösnousemuksen ja siihen liittyvän nimenomaan Kristuksen ajallisen ruumiin säilymisen ongelman. Ja juurikin niiden kaikkien erojen mikä ero on Kristuksella ja ihmisellä niin täällä ajassa kuin ajallien kuoleman edessä kuin myös viimeiselä tuomiolla.
Ja jos raaattu nähdään niiden ihmiseten historiana jokta ovat tarvineet sen uhrin tuonpuoleiseen niin kyllä se ongelmalliseksi menee toisinpäinkin järjellä pohtiminnen. MInne katosivat ne muut ihmiset miksi raamattu ei puhu näistä muista ihmisistä mitään. Jos ajatelaan näiden ei pelastusta tarvitsevien ihmiseten kadoneen heidän sekoituesaan näihin Attamin perillisiin … silti jää vielä ne ihan kaikki ristiriidat jotka liittyvät siihen raamatun ihmiskuvaan – kaikki ihmiset – ei kukaan – pelastus on mahdotonta – yksin uskosta yksin armosta . Koko raamattu on sitä kaikki – ei kukaan asetelmaa. Ne evoluutioopin mukaan olemassa olevat oliot eivät raamatunmukaan näin ollen ole oleet raamatun mukaan ihmisiä. Ymmärrätkö Heino yhtään mitä haen ?
TykkääTykkää
Luin kyllä pohdintasi, en tiedä käsitinkö oikein. Luulen kuitenkin, että ajat sitä takaa, että luotiinko luonto ja eläimistö plus ihminen kuoleman alaiseksi? Jos näin olisi, tulisiko Jeesuksen lunastaa koko luomakunta, myös eläimet ja kasvit vaikka luomakunnan on mahdotonta uskoa. Ihmisen ja luomakunnan luomisessa on myös eroa, sillä ihminen luotiin eläväksi sieluksi. Biblia toteaa:
”Ja Herra Jumala teki ihmisen, tomun maasta, ja puhalsi hänen sieraimiinsa elävän hengen: ja tuli ihminen niin eläväksi sieluksi.”
Jos me kaikki osaisimme oikein tulkita raamatun kirjoituksia, niin ymmärtäisimme, että sielu on Jumalasta lähtöisin, taivaasta kotoisin. Eli eläinkunnan ja ihmisen luomisessa on olennainen ero, sillä ihminen on jo luomisen yhteydessä luotu taivasta varten, siis kuolemattomaksi, mutta syntiinlankeemuksen takia hän tarvitsi lunastuksen, että lankeemuksen vahinko korjaantuisi.
Raamattu todistaa, että juuri ihmisen Jumala lunasti. Luetaanpa taasen:
”Nämä lapset ovat ihmisiä, lihaa ja verta, ja siksi hänkin tuli ihmiseksi, heidän kaltaisekseen. Siten hän kykeni kuolemallaan riistämään vallan kuoleman valtiaalta, Saatanalta,
ja päästämään vapaiksi kaikki, jotka kuoleman pelosta olivat koko ikänsä olleet orjina.
Hän ei siis ota suojelukseensa enkeleitä — hän ottaa suojelukseensa Abrahamin suvun.
Niinpä hänen oli tultava joka suhteessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi armahtava ja uskollinen ylipappi ja hän voisi Jumalan edessä sovittaa kansansa synnit.
Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan.” (Heb.2:14-18)
TykkääTykkää
Tiedän kyllä nuo apinaihmistyypit joihin Markku viittasi, mutta ovatko he samoja ihmisiä, vai jokin eläinlaji, joka on hävinnyt? Jäänteitä alkuajan eliöistä on löytynyt paljonkin, myös hirmuliskoista, joten on elämää ollut monenlaista. Monet eläinlajit ovat hävinneet, mutta Aatamin ja Eevan perilliset ovat sitkeästi riippuneet elämässä kiinni ja levittäytyneet ympäri maapallon, sen kuumiin ja kylmiin osiin. Eivätkä ole hirmuliskojen tavoin kuolleet sukupuuttoon, vaikka ovat kokeneet samat luonnonmullistukset, kuin hirmuliskot.
TykkääTykkää
Kiitos Heino.. haen todellakin näitä samoja ajatuksia ehkä vähän eri näkövinkelistä. Siis haen todellakin sitä ajatusta että vaikka meillä olisi ulkoisesti ja biologisesti samanlainen olento kuin ihminen sen ja ihmisen ero todellakin olisi tämä Jumalasta lähtöisin oleva henki. Yritän hahmotaa sitä ihmisen käsitettä vähän joka suunnaalta. Jumala on aika yksiselitteisesti kyllä raamatun lehdillä ilmoitanut miten ketkä ja millaiset ihmiset hän on luonut. Jumala siis määritää ihmisen käsiteen hyvinkin tarkasti ja sanoo selkeästi yksilö yksilöltä ketkä hänen mielestään ovat ihmisiä.
Ajatus jos nyt oikein olen ymmärtänt tuolla muutama viesti sitten on se että ihminen luotiin elämän mahdollisuudesa ja elämä ja kuolema syntyivät tästä samasta elämän mahdollisuudesta. Silloin tästä väistämättä seuraa se ajatus että Aatami ja Eeva olivat vain kaksi ihmistä jostain suuremmasta joukosta ihmisiä. Että kysymys olisi ikään kuin se – pitääkö ihmisen sielun kuolla sen ruumiin mukana joka joka tapauksessa tulee kuolemaan. Syntiinlankeemuksen näkeminen ikään kuin hegellisenä hairahduksena ja hegellisenä kuolemana yksistään..
Haen ja en hae sitä pitääkö Jeesuksen sovitaa myös luomakunta…. haen siis sitä että jos ihminen määritelään tästä elämänmahdollisuudesta syntyneenä olentona niin jossain määrin tähän evoluutioluominenopii näytää sisältyvän sen jobkun määritelemätön joukko ihmisiä josta nämä kaksi ensimäistä olivat vain sen osa. Siis se ainakin näytää ja kuulostaa siltä että tähän elämänmahdollisuuteen uskominen tarkoitaa jotain kappalemäärällisesti suurempaa joukkoa kuin yhdestä tehtiin kaksi. Viitaukseni tuohon lunastukseen viitaa siis näitä kahta lukuunottammatta siihen joukoon joka ei hegellisesti hairahtunut. Kyllä sinä tiedät etten niitä allekirjoita muta yritän kuitekin ymmärtää niitä ja toki myös sitä miksi nuo ajatukset herätää ristiriitoja.
Kuitekin tämä evoluutioteoreettinen lähestymistapa määritää ihmisen ja edellä taisi olla väite siitäkin että Aatamin ja Eevan lisäksi on ollut myös muitakin ihmisiä. Mutta tälläinen ajattelu johtaa siihen että jos näin ajatelaan että meillä on A +E ja 20 muuta ihmistä niin raamatun mukaan vain nämä kaksi lankesivat syntiin jonka vuoksi heidät piti lunastaa. Mitä näille 20 muulle jotka kuitekin ihmiseksi määritelään tapahtui. Ja mitä käy sille raamatun ihmiskuvalle – kaikki – jokainen. Ja kuitekin tällläinen evoluutiolähtöinen ajatelu määritää nämä ihmiset ihmisiksi. Se että luovutaan siitä ja päätöksestä millaiseksi Jumala ihmisen loi, ja että ensin luotiin Aatami ja sitten Eeva jne niin se johtaa myös nimenomaan myös pelastusopillisiin ristiriitoihin. Myös se että ihminen luotiin kuolemattomaksi Jumalan kuvaksi niin sekin johtaa nimenomaan pelastusopilisiin ristiriitoihin koska….
Ja sitten vielä mystisemmäksi tämä ajatelu menee siinä että jos itse olen sitä mieltä että ajallisen ruumiin on synnin takia kuoltava niin miksi Jeesuksen ajallinen ruumis oli kuitekin kuolematon. Tai no kyllähän sekin kuoli mutta kuolema ei voinut sitä kuitenkaan pitää. Kyllähän Tuomas epäili tätä ajallisen ruumiin ylösnousemista kuinka mikään mikä on kuollut voisi elää. Ja apostilien teot kertovat kyllä yksiseliteisesti ettei Jeesuken ruumis ollut henki vaan nimenomaan se ajallinen ja nimenomaan se sama keho joka hautaan haudatiin. Jos tämä luomikertomuksen hyväksyminen lähinnä sellaisena kuin se on ilmoitettu näytää aika ylivoimaiselta tehtävältä niin vielä enemmän ihettelen sitä ettei Kristuksen ylösnousemukseen hänen ajalliseen lihalliseen muotoonsa ym liitykään yhtä suuria hyväksymisen vaikeuksia. Ja se ei ole hyvä perustelu että Jeesus oli Jumalan Poika.
TykkääTykkää
Niinpä hyshys kärsimys ja kuolema on suuri mysteerio, jota ihmisjärki ei tajua – ymmärrä. Jos uskomme syntiinlankeemuksen seurausta olevan kuoleman, ymmärrämme sen, miksi kuolema ei voinut pidättää Jeesusta, vaikka hänen piti kokea itse kuolema. Jumala itse herätti hänet, eikä jättänyt Poikaansa kuolemantilaan. Tästä raamattu kirjoittaa:
”Sen kuitenkin näemme, että tuo ”lyhyeksi aikaa enkeleitä alemmaksi asetettu”, Jeesus, on kuoleman tuskat kärsittyään ”seppelöity kirkkaudella ja kunnialla”. Armollisen Jumalan tahto näet oli, että Jeesuksen oli kärsittävä kuolema jokaisen ihmisen puolesta.
Hän, joka on kaiken luoja ja perusta, tahtoi tuoda paljon lapsia kirkkauteen, ja siksi hänen tuli tehdä heidän pelastajansa ja perilleviejänsä kärsimysten kautta täydelliseksi.” ( Heb.2:9,10)
Se miksi uskovan maallinen ruumis ei tule pääsemään taivaaseen, toisin kuin Jeesuksen ruumis. Johtuu siemenestä, me olemme täysin ja kokonaan siinneet maallisesta siemenestä Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä. Katsotaanpa miten Paavali tämän selittää:
”Onkin kirjoitettu: ”Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä olento.” Mutta viimeisestä Aadamista tuli eläväksi tekevä henki.
Ensimmäisenä ei siis ole hengellinen vaan ajallinen; vasta sen jälkeen tulee hengellinen.
Ensimmäinen ihminen on maallinen, maasta lähtöisin, toinen ihminen on taivaasta.
Millainen tuo maallinen ihminen oli, sellaisia ovat kaikki maalliset ihmiset, ja millainen tuo taivaallinen ihminen on, sellaisia tulevat olemaan taivaalliset ihmiset.
Ja niin kuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi.
Sen sanon, veljet, ettei liha ja veri voi saada omakseen Jumalan valtakuntaa ja ettei katoava voi saada omakseen katoamattomuutta.” (1.Kor.15:45-50)
Nytkin voimme itsestämme todeta, että olemme uskovina vielä täysin maallisia ja osaamme tehdä syntiä ihan opettamatta. Minä luulen, ettei kukaan meistä edes halua tätä kehoamme mukaan taivaaseen! Jumala on luvannut meille uuden ruumiin ja sitä me haluamme – odotamme.
TykkääTykkää
Jotakin – eikä ihan vähän – meistä säilyy uuteen ruumiiseen, mistä todistaa myös ruumiillinen Jeesus ylösnousemuksen jälkeen.
”…Minä uskon Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, RUUMIIN YLÖSNOUSEMISEN ja iankaikkisen elämän. Aamen.
(Apostolinen uskontunnustus)
TykkääTykkää
“Se miksi uskovan maallinen ruumis ei tule pääsemään taivaaseen, toisin kuin Jeesuksen ruumis. Johtuu siemenestä, me olemme täysin ja kokonaan siinneet maallisesta siemenestä Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä.”
Kylläpäs tuo maallinen siemen on saastainen. Uskovankaan maallinen ruumis ei tule pääsemään taivaaseen puhumattakaan vanhoillislestadiolaisuuteen kuulumattomien uskottomien pötköjen todella saastaisesta ruumiista.
Vanhoillislestadiolaisia on nykyisin 100 000-150 000 ja muita (niitä pötköjä) noin 7 500 000 000. Kyllä tämä järkeen käy, mutta uskoon ei.
TykkääTykkää
Pölhökustaa: ”Vanhoillislestadiolaisia on nykyisin 100 000-150 000 ja muita (niitä pötköjä) noin 7 500 000 000. Kyllä tämä järkeen käy, mutta uskoon ei.”
Yritä ymmärtää sinua – vaikeaa on, siis ymmärtää sitä mitä yrität sanoa! Mustatko Pöhlökustaa miten Daavid lankesi syntiin siinä, että lasketti uskovien lukumäärän. (siis israelilaisten lukumäärän) Jumala ei ole laittanut meitä laskuhommaan, että me laskettaisiin, kuka meistä uskoo oikein, kuka väärin. Aina tämä pitää jättää Jumalan tehtäväksi.
Tästä synnistä Jumala rankaisi koko Israelin kansaa:
”Mene ja ilmoita Daavidille: Näin sanoo Herra: ’Annan sinulle kolme vaihtoehtoa. Valitse niistä yksi, niin teen sinulle sen mukaan.'”
Gad meni Daavidin luo ja sanoi: ”Herra sanoo näin: ’Saat valita.
Tahdotko, että tulee kolme nälkävuotta? Vai pakenetko mieluummin kolmen kuukauden ajan ahdistajiasi, vihollisen miekka kintereilläsi? Vai päästätkö maahan kolmeksi päiväksi Herran miekan, ruton, niin että Herran enkeli tuottaa tuhoa koko Israelin alueella?’ Mieti nyt ja sano, mitä minun on vastattava hänelle, joka minut lähetti.”
Daavid vastasi Gadille: ”Mikä kauhea valinta! Mutta parasta on jättäytyä Herran käsiin, sillä hänen laupeutensa on suuri. Ihmisten käsiin en tahdo jättäytyä.” (1.Aik.21:10-13)
Hoitokokouksissa laskettiin uskovien lukumäärä – se on väärin! Ei tehdä me samaa syntiä! Annetaan Jumalasanan vaikuttaa, joka haluaa seurata Jeesusta, sen yksin Jumala tietää. Usko on sydämen tila. Niin kuin Daavidin synnin tähden joutuivat toisetkin kärsimään, niin käy meidän jos sorrumme opettamaan väärin.
TykkääTykkää
Niin siis öö…. Heino…. Jos kuolema siis ajallinen kuolema olisi ollut ihmisen kohdalla Jumalan luomaa ja hyävksi näkevää niin miksi Jeesuksen olisi pitänyt kärsiä jostain sellaisesta jonka Jumala oli hyväksi nähnyt.. Kärsiä Jumalan teosta? Eihän tämäkään nyt ihan sinne pelastusopiin mahdu. Jokin hyvin inhimillinen syy sille miksi Jeesuksen piti kuolemalla kuolla. Hyvin vaikea nähdä ettei syy olisi ollut kokonaisuudesaan ihmisen. Kun sanoin ettei se ole hyvä vastaus että Jeesus oli Jumalan poika niin kyllä ajatuksissa oli nimenomaan se että Jeesuksen piti käydä ihan kaikki se sama kuin mitä ihmisen ja kyllä siihen se kuoleminenkin kuuluu kaikki kiusaukset mukaan lukien.
TykkääTykkää
Nyt minä olen tainnut sotkeutua tähän keskusteluun pahemman kerran. Kyllä kuolema ja syntyminen ovat Jumalasta lähtöisin, mutta ihmisen ei alun perin ollut tarkoitus kuolla, vaan elää huolettomana paratiisissa. Tämä ei tarkoita sitä, ettei Jumala tiennyt, että ihminen ei kestä kiusausta tulla niin viisaaksi kuin itse Jumala.
Luetaanpa tuosta kiusauksen hetkestä, että muistaisimme
”Silloin käärme sanoi naiselle: ”Ei, ette te kuole.
Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan.”
Nainen näki nyt, että puun hedelmät olivat hyviä syödä ja että se oli kaunis katsella ja houkutteleva, koska se antoi ymmärrystä. Hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi.” (1.Moos.3:4-6)
Siinä nyt on kaksi väitettä joitten välillä tulee ihmisparin valita! Jumala varoitti, että kuolette jos syötte. Eli ei minkäänlaista nykytilaan parannusta, mutta käärmeen neuvossa oli suuri voitto saavutettavissa. Älyä tavattoman paljon ja äly antaa suunnattoman vallan hallita kaikkeutta. Juuri sitä me ihmiset haluamme.
Hyshys: ”Niin siis öö…. Heino…. Jos kuolema siis ajallinen kuolema olisi ollut ihmisen kohdalla Jumalan luomaa ja hyävksi näkevää niin miksi Jeesuksen olisi pitänyt kärsiä jostain sellaisesta jonka Jumala oli hyväksi nähnyt.. Kärsiä Jumalan teosta?”
Nytpä minä kerron sinulle tarinan:
Kotini lähimetsässä on suuri kivi, noin kaksi metriä korkea ja kivi metriä leveä. Tämä kivi on halkaistu kolmella poranreiällä, reiät ovat noin puoli metriä syviä. Reikiin on pakkasella kaadettu vettä, joka jäätyessään on halkaissut kiven.
Yritin tuolloin saada selville, miksi kivi on halkaistu, en onnistunut. Kivi oli halkaistu paljon ennen kuin isäni suku osti Korpelan. Sain kuitenkin selville, että tuota kiveä oli käytetty pakanallisena uhrikivenä. Minua nauratti noitten ihmisten vahva usko menninkäiseen, tai metsän emäntään Mielikkiin. Niinpä tykkäsin istua tuolla kivellä ja sepittää satuja.
Silloin myös mietin ihan samoja ajatuksia, mitä nyt kysyt minulta. En minä vastausta saanut, en vaikka tutkin isoja kirkkoisien ajatuksia. Sitten aina törmäsi tähän Paavalin toteamukseen, lainaan Bibliaa:
”Mutta ei luonnollinen ihminen ymmärrä niitä, mitkä Jumalan Hengen ovat; sillä ne ovat hänelle hulluus, ja ei taida käsittää, sillä ne hengellisesti tuomitaan.
Mutta hengellinen tuomitsee tosin kaikkia, vaan ei hän keltäkään tuomita.
Sillä kuka on tietänyt Herran mielen, joka tahtoo hänelle neuvoa antaa? Mutta meillä on Kristuksen mieli.” (1.Kor.2:14-16)
Uudempi käännös sanoo: ”Hengellinen ihminen sen sijaan pystyy tutkimaan kaikkea, mutta häntä itseään ei kukaan voi tutkia.”
Minun tekisi mieli tätä vähän avata, mutta tulee liian pitkä kirjoitus. Ehkä Paavalin kirjoitus aukeaa sinulle kun mietit tätä Paavalin sanaa: ”Mutta meillä on Kristuksen mieli.”
TykkääTykkää
Kirjoitin niin huonosti tuon viimeisen kommenttini, ettei siitä ymmärrä, mitä yritän sanoa. Yritän nyt selventää. Hyshys etsii ukosta järkeä, että olisi helpompi uskoa. Kun näyttäisi, ettei ihmisäly pysy uskon mukana. Toin esi – isiemme uskonnon esiin, jotta voisimme vertailla järkevyyttä.
Kerroin kivestä, mutta niin huonosti, ettei kiven koko tullut oikein, eli tuo uhrikiveksi tehty kivi on näkyvältä osin 50 kuution kokoinen. Ei voi verrata Iisakin kirkkoon vaikka onkin iso ja palvonta on halpaa, vain joitakin ruokauhria joilla jumalat leppyy.
Ei piispoja, joille pitää maksaa palkkaa yhtä paljon kuin ministerille. Me nykyajan ihmiset hymyilemme isiemme uskomuksille. Emme kuitenkaan huomaa miten itse elätämme suuren määrän isopalkkaisia piispoja. Toisin on rauhanyhdistyksen. Saarnamiehet eivät kykenisi elättämään perheitään, jos ottaisivat saarnaamisen ammatikseen.
Järkiä ei uskosta taida löytyä. Usko Jumalan sovitustyöhön on aivan järjenvastainen. On kuitenkin oikein hakea hyshyssin lailla ymmärrystä, että olisi helpompi uskoa. Kun Jeesus opetti ihmisiä, hän käytti opetuksessaan vertauksia, että ihmiset olisivat paremmin ymmärtäneet miten yksinkertaista usko itse asiassa on. Vaikka opetus oli mahdollisimman läheistä ihmisten jokapäiväistä elämää, eivät edes opetuslapset aina ymmärtäneet:
”Kuinka te ette ymmärrä, etten minä puhunut teille leivistä? Varokaa fariseusten ja saddukeusten hapatetta.”
Silloin he ymmärsivät, ettei hän käskenyt varoa leipätaikinan hapatetta, vaan fariseusten ja saddukeusten opetusta.” (Matt.16:11,12)
TykkääTykkää
Kyllä sinä Heino näytät minun ajatuksenjuokuni hyvin tuntevan ja oikein sinä niistä sanot kun sanot että etsin uskosta järkeä jotta olisi helppo uskoa. Juuri tätä tarkoitin vaikka en sitä sanonutkaan ääneen. Mailman sivu ihmiset ovat pyrkineet selittäään raamattua järjen kautta. Monin paikoin järjellinen raamatuntulkinta johtaa kuitenkin hegellisesti umpikujaan.
Ihan järjellä katsottuna sekä Jumalan luomiseen uskovat kuin evouutiotereetikot eivät kummatkaan ole olleet katsomassa mailman syntyä. Ihan kummankin osalta asiat jäävät jokseenkin sinne uskon varaan.
Itse aijon jatkossakin pysä siinä yhdessä ja ainoassa raamatuntulkinnassa… Raamattu on yksi ja sama ilmoitus Kristuksesta alusta lopuun saakka. Ja ymmärrän sen miksi luomiskertomuksen nieleminen sellaisena kuin se on on järjen kautta mahdotonta. Ja monessa muussakin kohtaa jos raamattua selitetään luonnon lakien valossa se muutuu hyvin mahdotomaksi kertomukseksi.
Vain yksi asia voi olla tuossa kirjassa kautta linjan olennaista ja se on ilmoitus Kristuksesta. Edeleenkin aijon pitäytyä siinä näkemyksessä että luomiskertomuksen ja syntiinlankeemuksen keskeisin sanoa on se että Jumala antoi lupauksen Kristuksesta ensimäiselle ihmisparille. Ja ymmärrän kyllä että järki haluaa kyseenalaistaa sen Jumalan ilmoituksen että Aatami ja Eeva olivat ensimäinen ihmispari. Toisaalta luomiskertomuksessa näkyy Kristuksen kirkaasti toinenkin asia ja se on laki.
Ja vaikka luomiskertomuksen radikaali hyväksyminen sellaisena kuin se on sotii monilta osin luonnollista järkeä vastaan aijon jatkossakin sivuutta tämän ristiriidan siksi ettei se ole olennaista. Ainoa mitä pidän olennaisena on se että tämä Jumalan sanan kaksiteräinen miekka on ollut alusta lopuun saakka. Voin ihan radikaalisti hyväksyä senkin että raamattu on ihmisten kirjoittama. Se on tyhmän ihmisen vielä tyhmepi yrityst ja pyrkimys kirjoitaa Jumalan ilmoitus samaan niteeseen. Raamatussa mainitaan että aikojen saatossa tieto häviää. Ja näin varmasti on. Monet luonnolliseen järkeemme mahtumattomat asiat ovat kuitenkin oleet tuon ajan ihmisille nimenomaan niitä asioita joiden kautta he ovat pyrkineet tuomaan asiat ymmärrettäviksi.
Mikä on olennaista ja mikä toisijaista. Olenaisena pidän sitä että tuo raamattu pyrkii avaamaan nimenomaan sitä Jumalan sanan kaksiteräsitä miekaa alusta lopuun saakka. Se miten sitä on kuvattu jätää järjelle monissa kohti kysymyksiä.
Järjen kautta asioitten ymmärtäminen on ihan raamatun omienkin kertomusten valossa johtanut ihmisen mitä kummallisimpiin tilantieisiin. Siitä on syntynyt juutalaiset perinesäännöt ja tälläisen ajatelun vuoksi Jeesus naulitiin ristiin jne. Raamatun järjellinen näkeminen johtaa lain orjuuteen ja siihen Kristus ei meitä kutsunut. Minusta ihminen haastetiin pohtimaan kysymystä mikä oikeasti on oikein. Ja aijon jatkossakin pohtia oman elämäni äärellä sitä mikä on oikeasti oikein siinä kyseisessä tilanteessa. Ja ihan varmaa on että valintani ja tekoni aiheuttavat sen että joidenkin mielestä teen oikein ja joidenkin mielstä väärin. Ainakin siitä voin olla varma että valintani ovat välillä enemmän oikein ja välillä enemmän väärin. Jos olen kuitekin pohtinut tekojani ja niiden seurauksia olen ainakin yrittänyt ja kannan täyden vastuun teoistani enkä piilotele minkään joukon tai ryhmän seläntakana. Ja siitäkin voin olla varma että tuomio jonka saan on epäilemättä oikea ja ansaitsen sen mitä tulen saamaan.
TykkääTykkää
Pitkästä aikaa päätin kirjoittaa, niin paljon herätti ajatuksia tuo Roosan avaus ja varsinkin kommenttiketju 🙂
Miikka Nummenpäälle iso kiitos vaivannäöstäsi, oli erittäin mielenkiintoista lukea kirjoitelmaasi. Itsekin uskon että hedelmöittynyt munasolu on elävä ihminen, siis jo alkiona.
Mutta vielä ennenkuin menen aiheeseen, haluan kertoa että eniten minua käydyssä keskustelussa on vaivannut ajatus siitä että vl-liikkeessä pakotetaan toimimaan tietyllä tavalla. Ymmärrän sen ja tiedän että on vl-ihmisiä jotka yrittävät pakottaa toisia tekemään elämän ratkaisujaan heidän näkemyksensä perusteella.
Itse olen kuitenkin vl-liikkeessä ollut vuosikymmeniä, ja olen saanut Jumalan armon sen yhteydessä, ja tässä armoyhteydessä ymmärtänyt sen, että ei kukaan (ei todellakaan kukaan) voi pakottaa minua uskomaan, ymmärtämään, toimimaan jollakin tietyllä tavalla. Jos niin tekee, se on väärin (ja tiedän että tätä vääryyttä tapahtuu vl-liikkeessäkin, joka itsessään ei ole mikään pyhä ja puhdas, ei täydellinen seurakunta). Myös se on väärin, että lastataan ihmisille pakonomaisia oppeja, tätäkin vääryyttä tapahtuu kaikkialla maailmassa, myös vl-liikkeessä.
Ja vielä tästä Armosta haluan sanoa, että sen armon alla en voi tuomita toisia, en käskeä tekemään toisin. Sen armon alla haluan tutkia Jumalan sanaa, haluan olla lähellä Kristusta. Ja tämän Armon alla haluan myöskin kertoa armosta 🙂 Ja mielestäni tämän ajatuksen kanssa on rakentavaa lukea myös Nummenpään kirjoitusta.
Oli todella mukava lukea ajatuksiasi, esimerkiksi elämän pyhyydestä, huomaan että olet miettinyt asiaa todella paljon. Sydämeni yhtyy moneen näistä ajatuksista. Kiitos myös eri ehkäisymenetelmien lääketieteellisestä kuvauksesta. Tämä kuvaus uskoakseni auttaa monia kaltaisiani ihmisiä jotka pitävät hedelmöittynyttä munasolua ihmisenä jota ei halua surmata.
Kuitenkin kirjoituksesta ajattelin että kirjoittajalla on tarve selittää Raamatun teksti ihmisjärjen mukaiseksi (esimerkkinä Jeesuksen sikiäminen ”siittiösolu tuli Jumalalta”). Ei kai se väärin ole niin sanoa mutta ei se sen enempää ole oikein kuin muutkaan lisäykset mitä mielellämme lisäilemme tai jätämme pois Jumalan sanasta (esimerkkinä ”kuuliaiset lapset Jumala on hyvästi luvannut siunata” ei ole sellaisenaan Raamatussa kirjoitettu, vaikkakin ymmärrän että kuuliaisuus Jumalan sanalle on minulle uskossa aivan selvä asia. Kun olen armosta saanut uskon lahjan, on Jumala armossaan antanut myöskin halun tutkia Jumalan sanaa ja ymmärryksen kuuliaisuudelle, sille mitä uskon, sille mitä sydämessäni pidän oikeana, sille haluan olla kuuliainen. Silloinhan saan nauttia Jumalan hyvyydestä joka päivä, joka hetki.)
Eli hedelmöittyikö Marian munasolu siittiösolusta vai ei, se ei ole itselleni tarpeen tietää. Riittää että uskoo niinkuin Raamattu asian sanoo. Mielelläänhän me niitä ”järkeviä lisäyksiä” rakentelemme kun yritämme ymmärtää Jumalaa. Samoin luomiskertomukseen. Emme edes tiedä mitä luomiskertomus ei kerro luomisesta. Siinäkin kerrotaan tarpeeksi että uskoisimme, kuitenkin riittävän vähän siihen että ihmisjärki voi sitä loppuelämänsä järkeillä.
Maailman täyttämistä ja täyttymistä olen tuumaillut myöskin. Jumala antoi ihmisille kaksi perustehtävää: täyttäkää maa sekä viljelkää ja varjelkaa maata. Jeesus täydensi; rakasta Jumalaa sekä rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
Näiden mietiskelystä olen tykännyt.
.
Maan täyttämisestä olen huomannut että sitä kommentoidaan todellakin puutteellisesti ja virheellisin argumentein monessa keskustelussa ja uutisissakin.
Maapallon väkiluku alkoi kasvaa 1800-luvulla kun kuolevaisuus alkoi vähetä. Ihmiset eivät siis kuolleet enää niin nopeasti, ylitettiin 1.miljardi. Toinen miljardi ylitettiin 1920-luvulla, kolmas 60-luvulla. (miljardien vuosikymmenistä on asiantuntijoiden kesken jonkin verran erimielisyyksiä).
Tällä hetkellä maapallon väkiluvun arvioidaan olevan n. 7,6 miljardia (2017, YK:n arvio).
50 vuotta sitten nainen sai keskimäärin 5 lasta, nyt 2,5 lasta. Maailman kokonaishedelmällisyysluku ei ole koskaan ollut näin alhainen. Maapallon väkiluku kasvaa vaikka hedelmällisyysluku pienenee koko ajan. Miksi? Koska ihmiset elää niin paljon pidempään kuin aiemmin.
Valtaosa väestönkasvusta tapahtuu kehitysmaissa. Tämä näkyy länsimaiden huoltosuhteen voimakkaana kasvuna. Mutta koska myös kehitymaissa syntyvyys on laskenut, tulee huoltosuhde vääjäämättä kasvamaan sielläkin.
Uutisissa lukee usein että väestönkasvu aiheuttaisi maapallolle ongelmia, tai että lumisade aiheuttaa peltikolareita. Eihän se niin ole, vaan että meidän ihmisten välinpitämättömyys, itsekkyys ja virhearviot aiheuttavat ongelmia meille kaikille.
Usein sanotaan että maapallolla on liikaa ihmisiä. Asiaa ei kuitenkaan ajatella sen pidemmälle. Miksi on liikaa? Siksi koska ihminen joka elää entistä pidempään, haluaa elää itsekkäästi. Älkää muut siellä afrikassa syntykö että minä täällä vauraassa länsimaassa saan elää omakotitalossani ja syödä jouluna vaikka koko sian. Tällä hetkellä sairaalloisen lihavia on maailmassa yhtä paljon kuin aliravittuja ihmisiä. Lisäksi ylipainoisia ihmisiä on lähes tuplasti sen verran kuin aliravittuja ihmisiä.
Tällä hetkellä KOKO MAAILMAN väestö mahtuisi puolen Suomen alueelle, mikäli väestötiheys olisi sama kuin vaikkapa Manilan kaupungissa. Jäisipä vielä Lappi turismille. Ja koko loppu maapallo vastuulliselle ruuantuotannolle. Tämä siis vain kuvitteellisena esimerkkinä havainnollistamaan että emme ole hukkumassa ihmisten määrään vaan ihmisten itsekkyyteen.
Ja maan täyttämisestä muutama sana. Niin kuin täälläkin on tullut monessa kommentissa esille, pieni ihminen, vauva, lapsi, on ihana. Oikea ihminen, jo ”idusta” asti.
Kokonaishedelmällisyyden laskiessa, ehkäisyvälineiden käytön yleistyessä, on nähty myös ihmisen itsekkyyden ilmentymistä sitäkin kautta. Tähän vastareaktiona on tullut varsinkin vl-piireissä kanta siitä että kaikki ehkäisy on syntiä. Samalla on vedottu ensimmäiseen uskonkappaleeseen. Kuitenkin on myönnytty viimeisen kymmenen vuoden aikana myös SRK:n taholla siihen että on tilanteita joissa perheeseen ei voi syntyä lasta. En kirjoita tätä sanoakseni sitä että SRK olisi jokin Jumalallinen instanssi joka määrittelee miten asiat on. Näin ei ole.
Jokainen kristitty on vapaa armolapsi, Jumala armossaan lahjoittaa uskon ja pyhän Hengen kautta Kristuksen sydämeen. Vapaa armolapsi ei tee mitään pakosta, vaan kaikki tapahtuu rakkaudesta. Jokapäiväinen kilvoitus on nimenomaan kilvoitusta elää tässä rakkaudessa.
Kun vedotaan että Paavalikin kuritti ruumistaan, ajatellaan joskus väärin että Paavali pakotettiin kurittamaan ruumistaan. Ei, vaan että Paavali halusi kurittaa ruumistaan jotta usko säilyisi puhtaana. Ei se tarkoita että kristityn pitäisi ruoskia itseään tai että pitäisi tehdä mitään muutakaan. Kristittynä saan vapaasta rakkaudesta rakastaa Jumalaa, lähimmäistä ja itseäni, niin että kaikki tapahtuisi Jumalan mielen mukaisesti.
Näenkin että kehotukset lasten vastaanottamiseen ovat juuri tästä näkökulmasta muistutuksia, muistutuksia siitä että näkisimme elämän Jumalan lahjana, ja näitä Jumalan lahjoja (kuten kaikkea lahjaa elämässämme) saisimme ihastella. Olen kuullut itsekin että kehotukset eivät ole välttämättä kehotuksia vaan painostusta ja vaatimusta. Itse ajattelen että tällainen vaatija on lain alla ja se kuuluu myös puheesta.
Jos ja kun perheessä on pahoinvointia tai sairauksia, ei ehkäisemättömyys tai lasten synnyttäminen korjaa niitä asioita emmekä voi ketään painostaa niissä asioissa, vaan tukea, rakastaa, keskustella, Jumalan armossa on meille kaikki. Usein sellaiset ihmiset jotka ovat ”joutuneet selkä seinää vasten”, eli jotka tekojen tiellä on tullut mahdottomaan, ovat joutuneet henkihieverissä tekemään päätöksiä, usein yksin ja ilman riittävää tukea. Olisi tärkeää näistä asioista keskustella. Valitettavasti on käynyt niinkin että ihminen heittää tällaisessa ahdistavassa kokemuksessa koko kristinuskon romukoppaan, menee lapsi pesuveden mukana. Toisaalta ahdistusten alta voi päästä todella uskomaan vapaasti, ilman yhtään vaatimusta ja pakkoa.
Tulipas pitkä ja sekava vuodatus, siitä huolimatta siunattua kevättä kaikille!
p.s. tuntuu ihmeelliseltä toivottaa kevättä helmikuussa, mutta sää tuntuu tosi keväiseltä nyt.
TykkääTykkää
Taavetti vaikka olen kanssassi monessa kohtaa samaamieltä ja vaikka vl vaivaavat asiat ovat tuttuja kaikkialla… se ei silti muuta sitä tapaa jolla ihmisen usko ehdollistetaan joihinkin asioihin. Ajallinen seurakunta on sanatasolla erehtyvä mutta sen päätökset ovat erehtymättömiä.
Se että lapsirajoitus on kaikissa muodoisaan synti ei muuta muotoaan sen uudeleennimeämisessä sairaudenhoidoksi. Uudelleen nimeäminen on veruke tai ane jolla lakia muutetaan.
Sairaus ei ole armoa ei vaikka sitä armona nykyään saarnataan.
Lestadiolaisuus ei ole luopunut opista jossa ihminen tarvitsee lestadiolaisen välimiehen jonka kautta ihminen saa syntinsä anteeksi. Tuossa seurakunnassa tämä avaintenvalta antaa tai olla antamatta syntejä anteeksi on olennaisesti armoa keskeisemmällä paikalla.
Ja se että ihminen toisaalta ajetaan selkä seinäävasten ja toisaalta jätetään armoa vaille on se miten rakkaus näkyy tuossa seurakunnassa. Ja varmaankin tuossa yhteisössä voi olla niitä jotka ymmärtävät armon eivätkä vaella lainalla. Harva heistä kuitenkaa lähtee puolustamaan tosipaikassa ketään armottoman lain saarnan alle.
Ja se että lakia voidaan muutaa jossaintilanteessa sairaanhoidoksi osoitaa mistä tämä laki alunalkaenkin on lähtöisin.
Se ei kuitenkaan muuta sitä tuomiota että olen uskosta ja armosta osaton ja koska minun synnit on täälä pidätetty ne ovat sitä myös taivaassa. Eikä tämä tuomio ole mikään 70 luvun juttu.
Eli eniten kysys sitä miksi armotonta ja ehdotonta lainsaarnaa ehdollisella armolla sallitaan kenenkään siihen puuttumatta ja kenenkään siihen kantaaottamatta.
Se on kyllä kuin sianruoka kaukalo jossa on pilaantuneet ja näennöäsesti syötävät eväät samassa kaukalossa. Ihan luonnollisen elämän kautta ajateltuna voi miettiä millaisia eväitä oikeasti dyykaa roskiksesta vaikka joku nöyttää hyvältä onko se silti turvallisesti syötävää.
TykkääTykkää
Kiitos hyshys kommentistasi.
”Eli eniten kysys sitä miksi armotonta ja ehdotonta lainsaarnaa ehdollisella armolla sallitaan kenenkään siihen puuttumatta ja kenenkään siihen kantaaottamatta.”
En osaa vastata muuta kuin omasta puolestani. Suurin syy siihen on oma syntisyys, oma pelko. Siihen pelkoon liittyy yhteisössä osin vieläkin harhaoppina elävä ajatus ajallisen yhteisön erehtymättömyydestä. Silloin kun on vahvassa armon tuntemisessa, lähellä Kristusta, silloin on rohkeutta puuttua asiaan. Joskus olen ajatellut että mitähän se sanoi, ja ajatellut että ei kai se nyt sitä noin tai noin tarkoittanut. Olen myös useasti keskustellut henkilön kanssa, jonka puhetta en ole ymmärtänyt ja joka mielestäni sanoitti asian eri tavalla kuin uskon. Aina siihen ei kuitenkaan ole ollut rohkeutta tai muuten mahdollisuutta. Tiedän myös muita jotka ovat ottaneet asioita puheeksi samalla tavalla.
Sianruokakaukalosta olen eri mieltä. Sanoman ydin, Jumalan armo Kristuksessa, on sellainen mistä iloitsen joka päivä.
TykkääTykkää
Hyshys kirjoitti ”Se että lapsirajoitus on kaikissa muodoisaan synti ei muuta muotoaan sen uudeleennimeämisessä sairaudenhoidoksi. Uudelleen nimeäminen on veruke tai ane jolla lakia muutetaan.
Sairaus ei ole armoa ei vaikka sitä armona nykyään saarnataan.”
Olen ihan samaa mieltä, sikäli kuin oikein ymmärsin.
TykkääTykkää
Taavetti yhteissä rakkaudessa pysymistä kuitenkin pidetään ihan keskeisenä asiana. Kuten myös yhteisessä ymmärryksessä pysymistä. Pitää myös kysyä ketä pitää pelätä ihmistä vai Jumalaa. Millainen seurakunta perustuu pelkoon?
Hyvä jos olet keskustellut…sellaista ilmapiiriä ei kuitenkaa lestaadiolaisuudessa ole jossa olisi aito vapaus puhua asioista. Vielä vähemmän niistä saa olla erimieltä.
Ajallinen seurakunta joka tämän rakkauden ja yhteisen ymmärryksen nimissä vaatii kuuliaisuuta itseleen ei ole seurakunta ensinkään.
Ihan liian usein lestadiolaisuudessa evankeliumi = synninpäästö. Ihan liian usein uskon kohde on synninpääsö eikä Kristus.
Eikä mielipiteeni muutu siitä että tuo lestadiolainen opetus on sianruokakaukalo. Sielä on paljon äkkiseltään hyvännäköistä ruokaa mutta tarkempi tarkastelu osoitaa ette niin ole.
TykkääTykkää
Hyshys, se seurakunta jossa olen osallisena ei perustu pelkoon vaan Kristukseen. Olen kokenut vanhoillislestadiolaisuudessa sellaista ilmapiiriä jossa on aito vapaus puhua asioista. Olen kokenut myös sellaista ilmapiiriä jossa ei ole vapautta puhua asioista avoimesti. Olen kokenut monenlaisia ilmapiirejä riippuen tilanteesta ja ihmisistä, sekä vanhoillislestadiolaisuudessa että sen ulkopuolella.
Ymmärrän erilaisen mielipiteesi ja kokemuksesi. En yritä muuttaa mielipidettäsi, toin vain esille oman mielipiteeni ja kokemukseni joka on erilainen, varsinkin tuossa ruokakysymyksessä 🙂
Luin muuten juuri Tiede lehdestä tänään että ihminen oli onnistunut ensimmäistä kertaa muokkaamaan hiiren alkiota siten että sen perimässä ei ollut yhtään naarashiiren perimää, vaan kahden uroshiiren. Tuli siitä mieleen myöskin esi-isien kokeilut ihmisen perimän säätelyssä.
Usein ihminen luulee olevansa tosi viisas…
TykkääTykkää
Kovin mielelläni Taavetti uskoisin sinua mutta tuo liike ei välity ja näyttäydy aidon vapaan keskustelun areenana ei kaikille entisille eikä myöskään nykyisille lestadiolaisille. Tässa liikeessa on monenlaisia opetuksia ja monenlaisia todellisuuksia. Vanholislestadolaisuuden sisälle on muodostunut lukuisia eri ryhmiä joista ei voi hyvällä tahdollakaan puhua omaavan yhteistä ymmärrystä. Monien ryhmien arvot etiikka ja uskonnolliset näkemykset edustavat enemmän jotain muuta kuin vanhoillislestadiolaisuutta. Vanhoilislestadiolaiset näyttävät lähinnä etniseltä ryhmältä uskonnollisen ryhmän sijasta. Lestadolaisuudessa on saavutettu sellainen piste jossa erillailla ajatelevat yksilöt valitsevat mitä lestadiolaisuudesta poimivat ja mitkä ohittavat vanhojen ukkojen jorinoina.
Aina vain julkisuuteen tihkuu tietoja uusista hoitokokouksista ja niissä uloshoidetuista joiden matka tuossa sinun mukaan rakkaudellisessa seurakunnassa on päätetty seurakunnan taholta siihen että armonosallisuus on evätty ja ihminen on tuomittu matkalle kadotukseen. On käytetty tätä avainten valtaa ihan tosielämässä. Hoitokokouksia pidetään edeleen ja niiden synnyttämä pelko on osa tuota vanholislestadiolaisuutta. Osaa siis edeleen hallitaan nimenomaan sillä pelolla.
Siitä osasta lestadiolaisuutta mihin elämän ruletti minut nakkasi ei Kristusta löytynyt armosta puhumattakaan. Ja sitä osaa lestadiolaisuutta johon olen sekaantunt on hallinnut nimenomaan pelko ei rakkaus. Jo muutaman viestin pohalta voi sanoa että olemme edustaneet aivan erillaisia todellisuuksia tuosta yhdestä ainoasta vanholislestadiolaisten joukosta. Jossain määrin on myös niin että opetuksen ja todellisuudenvälinen kuilu kasvaa kasvamistaan. Puheet ja teot eivät vältämättä kohtaa todellisuudessa millään tasolla.
Ja kyllä minäkin joskus ajatelin löytäneeni tuon liikeen sisältä Kristuksen … kuitenkin armolle asetetiin ensin yksi ehto sitten useita ja lopussa mahdoton lista täytettäväksi. Joten minun näkövinkelistä tämä asia on ennemminkin niin että jos tuosta vl sianruokakaukalosta löytyy seurakunta joka on Kristuksen niin se ei sitten kyllä ole vanhollislestadiolaisuutta.
TykkääTykkää
hyshys, olen pahoillani että olet joutunut kokemaan sen mitä kirjoitat. Ymmärrän sanoituksesi ja tiedän myös muita jotka ajattelevat samoin kuin sinä.
Palaan vielä blogitekstin aiheeseen ja Nummenpään kirjoitukseen, jäin pohtimaan asiaa:
” Myös lasten elämä on pyhää. Tämä tarkoittaa sekä syntymättömien lasten elämää että myös niiden lasten elämää, jotka ovat vielä isänsä kupeissa ja Jumalan suunnitelmissa.”
Eli tarkoitatko Nummenpää, että lapsen elämä on olemassa ennen elämän alkua, hedelmöittymistä? Että on olemassa jokin ”hylly”, jossa Jumalalla on odottamassa lapsia, ja josta surmaamme lapsia silloin, jos emme mahdollista jokaiselle siittiölle ja munasolulle elämän syntymisen mahdollisuutta? Tämähän ajaisi siihen että siittiöiden ja munasolujen tulisi jatkuvasti olla tekemisissä toistensa kanssa ja kaikki mikä estäisi sen niin olisi elämän tuhoamista? Olisi väärin olla olematta yhdynnässä jatkuvasti?
Kuitenkin toisessa kohtaa kirjoitat: ” Biologisesti katsottuna hedelmöittymishetki on ainoa looginen rajapyykki, josta ihmiselämä alkaa. Hedelmöittynyt munasolu ei ole äidin elimistön oma solu. Tuo solu ei kuulu äidille, vaan uudelle ihmisyksilölle, joka on jo biologisesti elävä!”
Se ajatus että Jumalalla olisi valmiina lapsia jossain odottamassa, sille en löydä Raamatusta perusteita. Mielestäni se on vain ihmisen yritys rakentaa Jumalasta looginen, ihmisen aikakäsityksiin sopiva.
Voitko vielä Nummenpää avata tuota ”Jumalan suunnitelmissa olevia elämiä”?
TykkääTykkää
Maapallon alkumeressä on otaksuttu ja päätelty alkaneen solujen jakautuminen ensi kerran(siis lisääntyminen). Ihmisen solun suolapitoisuus on 0,7%. Munasolu hedelmöittyy vain 0,7% suolapitoiduudessa ja 36-37 c lämpötilassa. Solut ovat syntyhetkessään ja n. 1 miljardin ensimmäisen kasvun vuotena koodanneet solun toimimaan alkumeren suolan tilavuusprosentissa 0,7%:ssa.
Melkein kaikki fysologiset toimintamme tähtäävät stabiloimaan meidän solujamme tähän 0,7 prosentin arvoon jota voi kutsua vaikka elämänarvoksi. Virtsaamme, juomme, hengitämme, hikoilemme joka hetki elämämme ajan ja tarkoitus on vain ja ainoastaan ylläpitää tuota solun koodia, suola-arvoa, joka mahdollistaa elämän.
Faktana pidetään myös sitä että evoluutio on kehittynyt pienestä kohti isoa. Solujen on täytynyt jatkaa kasvuaan ja lisääntyä ennen kuin yksittäiset solut ovat kyenneet muodostaamaan yhteenlittymänä norsun, ihmisen tai valaan.
Jossain vaiheessa jonkin mutaation seurauksena on ilmestynyt rannalle se ensimmäinen vihreä itu joka on kyenneyt synteesiin ilmakehän kanssa, ja kasvua on siirtynyt merestä maalle.
Kyllä tähän yhtälöön vielä Jumalakin saadaan mahtumaan.
TykkääTykkää
Nummenpää on näköjänsä pre-eksistenssiopin kannattaja. Tämän opin julisti harhaopiksi Konstantinopolin kirkolliskokous vuonna jo v. 553. Klassisen kristinuskon mukaan sielulla ei ole mitään olemassaoloa ennen hedelmöitymistä.
TykkääTykkää
Tarkennukseksi: kokouksen rajaus oli ennen syntymää. Pre-eksistenssin harhaopetus on noussut esiin silloin tällöin, nykyään lähinnä fundamentalistisesti ajattelevien kristittyjen keskuudessa.
TykkääTykkää
Konstantinopolin kokouksen olen ymmärtänyt käsitelleen nimenomaan jälleensyntymistä, jolloin jälleensyntyminen edellyttää myös pre-eksistenttistä ajatusta. Ja nimenomaan se jälleensyntyminen on julistettu harhaopiksi ja tuo sieluttomuus ennen syntymää on vain yksi lause kirkolliskokouksen hatarista tiedoista?
En ole perehtynyt kovin syvällisesti tuohon kokoukseen, jos joku tietää siitä enemmän niin mielelläni kuulen lisää.
Välttämättähän pre-eksistenttinen ajatus ei edellytä sielunvaellusta, mutta toisinpäin kyllä.
TykkääTykkää
”…Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.” (Ps 139:16) – Kaikkivaltias Jumalamme ei ole ajan kahleissa, Hänelle niin meidän mennyt kuin tulevaisuuskin on kuin läsnäolevaa nykyhetkeä!
TykkääTykkää
Tätä vauvavarastooppia on sivuttu tässä keskustelussa jo muutamia kertoja. Ihan tosipakassa tämä elämän mahdolllisuus ohitaa naisen oikeuden elämään. Alkamattomalla elämällä todellakin on itsenäiset ja kiistämättömät oikeudet tähän elämänmahdollisuuteen. Se mikä tähän kuitekin olennaisesti liityy on se että mihen oikeus seksiin ohitaa naisen oikeudet. Kyllähän tämän vauvavaraston kannattajat ovat useimmiten sitä mieltä että alkamattomalla elämällä on oikeus elämään vaikka se johtaisi olemassa olevan elämän kuolemaan. Tätä todellakin ajatellaan niin ettei ihmisellä ole oikeutta valita tämän elämänmahdollisuuden ja elämän välissä vaan valinta on jumalan. Jos jumala salii elämän alkaa ja kun se johtaa olemassa olevan elämän tuhoutumiseen se on jumalan tahto. Ja tähän liityy myös se ettei naisella ole oikeutta sellaiseen sairauden hoitoon jonka jälkeen raskaus ei ole enää mahdollinen. Olen jo edellä todennut että olen syönyt näitä pahamaineisia aborttipillereitä koska se on oolut ainoa tapa säilyä hengissä olemassa oleville lapsille. Ja jokainen pikuisenkaan viisaampi osaa varmasti lukea rivien välistä mistä on kysymys.
On ihan hirveän hienoa kun nainen asetetaan siihen valintatilanteeseen elä tai tule tapetuksi .. tai edes siihen että pyritään tietosella valinnalla valitsemaan kuolema. Nyky ihminen on vieraantunut todellisuudesta. Kun raamatussa puhutaan että lapset ovat Jumalan lahoja unohdetaan se että tuohon aikaan aliravitsemus sairaudet ja olosuhteet vähensivät hedelmällisyyttä merkittävästi. Naisia kuoli synnytyksiin ja raskauskomplikaatiohin. Ja jos lapsi vielä saatiin mailmaan oli erittäin epätodenäköistä että lapsi selviää aikuisuuteen saakka. Lasten kaltoinkohtelu oli tavallista ja lapsi nähtiin arvokaaksi vasta kun hän oli osoittanut olevansa kyllin sitkeä selviämään aikuisuuteen. Kun Jeesus sanoi että antakaa lasten tulla älkää estäkö heitä .. se todellakin tarkoitti sitä että myös lapsella on oikeus saada hoivaa ja huolenpitoa. Tuohon aikaan käytiin kovaa taistelua siitä kuka saa elää ja kuka kuolee. Ja lapsia todellakin arvotetiin ketä kannataa ruokkia ja kuka heitetään pihalle. Kannataako jotain asiaa yritää ratkaista jos se tarkoitaa muiden osalta nääntymistä nälkään. Alikehityneissä maissa nähdään edeleen sitä että uusi lapsi johtaa koko perheen kuolemaan. Tai että nuorimman lapsen sairaanhoito tarkoitaa koko perheen nääntymistä nälkään. Ja todellakin tehdään niitä valitoja kuka saa elää ja kuka ei. Ketä kannataa ruokkia ja ketä ei. Ja todellakin sielä äidin elämä on alkamatonta elämää arvokaampaa ja toisaalta vanhemman elämä on nuoremman elämää arvokaampaa. Tai kun kaikkia ei voida hoitaa hoidetaan ne joilla on mahdollisuus selvitä.
Joku kaivoi tässä ketjussa mailman hedelmällisyyslukuja. Niissä uskonnollisissa yhteisöissä jossa tämä e kielto on todellisuudenkintasolla voimassa syntyvyys ei jää 2,5 lapseen. Se että katollinen kirkko sanatasolla kieltää ehkäisyn mutta käytännön tasolla sitä ei juurikaan noudateta näkyy myös näiden maiden syntyvyystilastoissa. Sama kehitys on vasrmasti nähtävissä myös vl liikeessä. Puheitten tasolla lapsirajoituksen kieltäminen on voimassa mutta tekojen tasolla näin ei kuiteknaan ole. Ja myös vl syntyvys on laskussa ja ihan varmaa on ettei kyse ole siitä että seksiä harrastetaisiin vähemmän vaan siitä että ehkäisyä käytetään enemmän.
Jos tehtäisiin tilansto jossa katsottaisiin vl naisten keskimääräinen syntyvyys niin se olisi jotain ihan muuta kuin tuo 2,5 tai edes se raamatun aikainen 3,5 lasta. Jos nainen raamatunaikaan raskautui aliravitsemuksestaan huolimatta se oli ihme. Ihan varmaa kuitekin on ettei nainen raskautunut uudeleen kun hän imetti jälkeläistään. Nyky vl nainen raskautuu imetyksestä huolimatta ja lapset jäävät valtaosin henkiin. Niillä joilla on vähän lapsia vl ovat pääsääntöisesti myös niitä jotka eivät olisi selvineet hegissä raamatun aikana. Jos pitäisi veikata keskimääräisen vl naisen lapsimäärää niin veikkaisin sen asettuvan jonnekin 7 ja 9 väliin. Tosiasia ja fakta on myös se että sekä lapsia että äitejä sekä vammautuu että kuolee tämän easian takia edelleen pelkästään synnytyksissä . Ja toiisaalta myös välillisesti voimavarojen loppuessa kesken. Tilastollinen fakta on myös se että vaikka oulunsalossa lestadiolaisten määrä lisääntyy tai ainakin pysyy suht ennalaan sieläkin tilastojen mukaan syntyvyys pienenee.
Olen myös ihan varma siitä ettei raamatunaikana tunnettu vl megaperheitten kaltaisia perheitä eikä perherakenne muutoinkaan toiminut niin että kahdelle vanhemmalle jää 20 jälkeläistä huolettavaksi. Jos raamatun aikaan syntyvyys on ollut 3,5 niin väestönkasvu on ollut erittäin hidasta. Mikä kielii siitä että lapset kuolivat erittäin usein ennen 4 ikävuotta. jos syntyvyys on 2,5 suomessa henkiin ja aikuisuuteen selviää ei kaikki mutta lähes kaikki. Vaikka monet asiat mahdollistava vl suurperheet monet asiat ovat kuitekin lisäneet ennenkaikkea emotionaalisen heiteillejätön riskiä. Ja se on aivan yhtä vahingollista kuin aineelllinen puute.
TykkääTykkää
Ymmärtääkseni ajatus vl on se että on olemassa sielu jolle on ennalta määrätty aika ja paikka missä hänen on määrä syntyä. Ja kun tämä jää ihmisen toimesta tapahtumatta ihminen on ollut se joka on päättänyt tämän kyseisen sielun elämästä. Abortti ja murha on siis tapahtunut jo ennen hedelmöittymistä. Ja tämä näin murhattu sielu päätyy helvetiin ilman maallista välivahetta.
TykkääTykkää
Pre-eksistenssiä ja ”vauvavarastoa” käsiteltiin varsin perusteellisesti ainakin kahdessa K24-blogikeskustelussa. Toinen oli ”Pärstäni Ilta-Sanomien sunnuntailiitteessä” vuonna 2013:
https://www.kotimaa24.fi/blogit/paerstaeni-ilta-sanomien-sunnuntailiitteessae/comment-page-1/#comments
TykkääTykkää
… ja toinen ”Just ’ääriesimerkeille’ pikaista apua!” vuonna 2014:
https://www.kotimaa24.fi/blogit/just-aariesimerkeille-pikaista-apua/comment-page-1/#comments
TykkääTykkää
Virallisesti vl on pitänyt kiinni kahdesta periaatteesta: eksklusiivisesta erehtymättömästä seurakuntaopista ja ehkäisyn täyskiellosta. Käytännössä hyvin monet veeällät eivät enää sisimmässään usko kumpaankaan. Siitä ei vaan uskalleta puhua julkisesti.
Jotkut vl papit ovat viime aikoina selittäneet seurakuntaoppia tavalla, joka merkitsee ehdottomasta eksklusiivisuudesta luopumista.
Lääketieteellisiin syihin vedoten vl saa nykyisin myös ehkäistä. Kiistanalaista on vain se, milloin mielen sairaudet, mm syvä masennus, ovat riittävä syy ehkäistä.
TykkääTykkää
Kiitos Pertti linkeistä, sieltä löytyi myös kirjoituksiasi tuosta Origeneesta ja kirkolliskokouksesta. Ja paljon lisää linkkejä aiheesta… 🙂
Tuota ”vauvavarasto” ajatusta en itse muista saarnoissa kuulleeni. Ehkä olen siihen liian nuori tai sitten vain mennyt ohi.
Pölhokustaa, tuosta ehkäisyn täyskiellosta on kyllä jo luovuttu, sikäli mikäli seurakunta nyt sitten ”antaa lupaa” tai ”vaatii” mitään. Siis jo sillä siitä on luovuttu että on todettu että on tilanteita jolloin perheeseen ei voi syntyä lasta… Se milloin vanhemmat näin päättää niin se on vanhempien asia. Muistaakseni tämän sanoitti myös Juntunen että ”emme me mene toisten makuuhuoneisiin”.
TykkääTykkää
Pölhökustaa
Onhan tässä luovuttu hiljan vielä yhdestä ehdottomasta asiasta 🙂 Kun joku pyytää synnit anteeksi olivatpahan ne mitä tahansa ei armonmereen upotettuja asioita saa enää kaivella. Kun lasten seksuaalinen hyväksikäyttö tuli julkisuuteen tästä ennen hyvin ehdottomasta käytännöstä luovutiin pakonko edessä?
Kiistanalaisia syitä ehkäistä ovat myös ne lääketieteelisest syyt jotka eivät löydy korvien välistä tai lisääntymiselimistä.
Ja moraalisesti on erittäin arveluttavaa se että sekä muut ulossulkevasta seurakuntaopista ehkäisyn täyskiellosta ja myös tuosta täydellisestä kaiken ylimenevästä synninpäästöstä on luovuttu ilman että liike avoimesti myöntää muutaneensa kantaa. Jossain määrin on myönnetty hoitokokousten virheet ja myös myönnetty että väärin on tomittu kun hyväksikäyttöä on kuitattu anteksiannolla ilman maallisia seuraamuksia. Se että lestadiolaisuus on muuttunut on vaatinut monta martyyriä jotka ovat lentäneet tuosta yhteisöstä ja ovat vl mukaan matkalla kadotukseen.
Miten tämä sitten liityy ja linkityy tuohon ehkäisyasiaan. Edellä on puhuttu tästä kristillisestä etiikasta jonka valossa ei voida tehdä sitä tätä tai tuota.. tämän saman kristillisen etiikan nimissä voidaan kuitekin samaanaikaan ajaa ei vain ehkäisykieltoa muutulossulkevaa seurakuntaoppia vaan myös ehdotonta anteeksiantoa joka menee yli suomen lain.
On erittäin hyvä että vl on muuttunut mutta minun kristilliseen etiikaan ja moraaliin se ei kuitenkaan mahdu miten se on tapahtunut. Ja kyllä odotan tuolta liikeeltä sitä samaa rehellisyyttä myöntää että sieläkään ei kaikki elä tuon kristillisen etiikan mukaan jos minun ainoaksi vaihtoehdoksi on jäänyt aborttipillerien (epilleri) syöminen silläkin uhalla että tulen tappaneeksi jonkun alkion itseni sijasta. Eikä siinä kaikki kyllä itseeni kohdistuneita rikoksia on pyritty sopimaan nimenomaan tuolla anteeksiannolla.
Joten jokseenkin olen myös täysin varma että pakotamista suojaamattomaan seksiin tapahtuu ja se on rikos jota edeleen sovitelaan tuolla anteeksiannolla. Ja toisaalta vaikka rikos ei tapahdu avioparin välillä se pakottaminen tapahtuu tuon yhteisön ja avioparin välillä. Aina kun sekusaaliseen kanssakäymiseen liitetään ahdistus/pakko akselilta asioita tuon yhteisön opetusten seurauksena niin pitää kyllä myös pohtia maallisen oikeuden näkökulmasta onko rikos tapahtunut? Tuon yhteisön opetuksissa on paljon elementtejä jotka kiistatta täyttävät rikoksen tunnusmerkit. Koska kyse on yhteisöstä se voi yksilöä vapaammin harjoitaa väkivaltaa kenenkään siihen puuttumatta. Jos oikein muistan katollinen kirkko olisi tuomittu maksamaan uhreille korvauksia nimenomaan yhteisönä ei yksilöä. Voin olla väärässä tässä, Silti kristillisen etiikan valossa yhteisöllinen toimiminen ei voi ylitää niitä vastuun rajoja joita suomenlaki yksilölle asetaa.
Tuo yhteisö pakoilee edeleen sitä moraalista vastuutaan siitä millaisiin tilanteisiin se ihmisiä saattaa. Aina kun vastaan tulee kiistanalaisia tilanteita ratkaisut ovat erehtyvien yksilöitten omia päätöksiä. Lasten seksuaalisenhyväksikäytön osalta moraalinen tuomio sille että anteeksiannolla on estetty maallisen oikeuden tapahtumista on jokseenkin helppo saada. Sitten kun puhutaan avioparista jossa toinen tai molemmat ovat joutuneet painostetuksi suojaamattomaan seksiin sitä ei ensinäkään myönnettä seksuaaliväkivallaksi ja toisekseen se ulkoistetaan yhteisöstä yksilön valintana. Ja kun jotain tapahtuu se on aina yksilön vapaasta tahdosta tekemä valinta vaikka rikoskin olisi tapahtunut.
Tässäkään kohtaa yhteisö ei halua leimaantua seksuaaliväkivallan tekijäksi vaikka sen monentaisoinen julkinen opetus tämän täytääkin. Ja sitten kun niitä jotka tekevät toisin arvostelaan tästä toisin tekemisestä niin se kuitataan yksilön oikeutetan tehdä omantuntonsa mukaan ja sillä ulkoistetaan itsensä siitä väkivallasta jota osa tuossa yhteisössä kuitekin joutuu kokemaan. Joillain siis on se itsemäärämisoikeus omaan ruumiiseensa ja joillakin se itsemäärämisoikeus alkaa vasta tuo yhteisön ulkopuolella. Ja kaikkia niitä joiden seksuaalistaitsemääräämisoikeutta rikotaan milään tasolla tuossa yhteisössä ovat seksuaaliväkivallan uhreja riipumatta siitä tiedostavatko ja myöntävätkö he sitä itse.
TykkääTykkää
Koska nyt päästiin taas sivuamaan tätä ihquu aihetta, eksklusiivista seurakuntaoppia (ja kaikki nämä pyöritellyt asiat liittyvät loppujen lopuksi kaikkeen), niin en malta olla laittamatta tänne linkkiä messusaarnasta, joka pidettiin puolitoista viikkoa sitten Oulun tuomiokirkossa (J. Vaaramo). Kannatta ehdottomasti kuunnella. Hyvin suoraa ja rohkeaa puhetta eksklusiivisuutta vastaan, ja sitä vastaan, että me voitaisiin tietää, ketkä pelastuvat, ketkä eivät. Olin itse todella ilahtunut ja koskettunutkin tästä puheesta. Vihdoinkin! Ylitys Jumalalle!
https://www.virtuaalikirkko.fi/2019-02-09-sjewetbhvv
Toivottavasti tuo linkki vie oikeaan paikkaan. (Varmuudeksi: siis virtuaalikirkko.fi, ja sieltä messu 10.2. Oulun tuomiokirkossa klo 10)
Hys hys:
”Ja moraalisesti on erittäin arveluttavaa se että sekä muut ulossulkevasta seurakuntaopista ehkäisyn täyskiellosta ja myös tuosta täydellisestä kaiken ylimenevästä synninpäästöstä on luovuttu ilman että liike avoimesti myöntää muutaneensa kantaa.”
Tämäpä juuri. Ihan kuin tässä yhteisössä olisi joku yhteinen salaisuus, jonka kaikki tietävät, mutta jota kukaan ei uskalla paljastaa.
TykkääTykkää
Taavetti
”Pölhokustaa, tuosta ehkäisyn täyskiellosta on kyllä jo luovuttu, sikäli mikäli seurakunta nyt sitten ”antaa lupaa” tai ”vaatii” mitään. Siis jo sillä siitä on luovuttu että on todettu että on tilanteita jolloin perheeseen ei voi syntyä lasta… Se milloin vanhemmat näin päättää niin se on vanhempien asia. Muistaakseni tämän sanoitti myös Juntunen että ”emme me mene toisten makuuhuoneisiin”.”
Kuinka kauan pitää odotaa sitä että tuo liike myöntää omineensa päätösvaltaa. Missä vaiheessa myönnetään että on kyseenalaistettu ihmisten päätöksiä siitä onko tilanne sellainen jolloin perheeseen ei voi syntyä lasta … ja koska myönnetään että tälläisissä tilanteissa on väärin toimittu kun on asetettu päätöksentekijän usko kyseenalaiseksi. Ja kuinka kauan pitää odotaa ennen kuin yhteisö myöntää heitäneensä ihmisiä ulos kun he ovat vastoin seurakunnan kantaa tehneet päätöksen ettei lasta voi syntyä. Ja kyllä se Juntusenkin pitää rehellisyyden nimissä kyetä myöntämään että yhteisö on opetuksillaan nimenomaan pyrkinyt pääsemään sinne vanhempien väliin ja sinne makuuhuoneeseen. Ja tuossa yhteisössä on ollut niitä joiden mielestä yksityiselämän piiriin kuuluvia asioita on voitu kysellä sillä perusteella että uskovaisten teoissa ei voi olla mitän salattavaa. Jos et kerro lennät ulos jos kerrot voit sittenkin lentää ulos … jos valehtelet niin siinäkin on tietyt moraaliset ongelmat. Ja pitää olla rehellinen siinäkin että tämä muutospaine ei ole lähtöisin liikeen sisältä vaan sen ulkopuoleta. Tällä että on annettu lupa päätää milloin lasta ei voi syntyä on pyritty estämään joukkopako liikeestä. Sillä on myös pyritty kaventamaan opetuksen ja todellisuuden välistä kuilua ja estämään vl maallistumista ja/tai hajaannusta joka ilman tätä myönnytystä olisi ollut väistämätön. Itseasiassa kaikki uskonnolliset liikeet ovat toimineet samoin ja kehitys on liikeissä tapahtunut kautta linjan samalla tavalla.
TykkääTykkää
Nyt kun päästiin sivuamaan tätä ihquu aihetta, nimittäin seurakuntaoppia, en malta olla laittamatta linkkiä puolitoista viikkoa sitten Oulun tuomiokirkossa pidettyyn messuun, jossa saarnasi Jyrki Vaaramo. Kannattaa ehdottomasti kuunnella! Suoraa kyseenalaistavaa puhetta eksklusiivisuudesta, ja siitä, että jotkut ihmiset voisivat tietää, ketkä pelastuvat, ketkä eivät. Olin hyvin ilahtunut ja helpottunut ja koskettunut kuunnellessani tätä saarnaa. Vihdoinkin! Näin minä uskon! Ylistys Jumalalle!
https://www.virtuaalikirkko.fi/2019-02-09-sjewetbhvv
Tuon linkin pitäisi mennä suoraan ko. messuun mutta varmuudeksi: virtuaalikirkko.fi ja sieltä messu Oulun tuomiokirkossa 10.2. klo 10.
Hys hys:
”Ja moraalisesti on erittäin arveluttavaa se että sekä muut ulossulkevasta seurakuntaopista ehkäisyn täyskiellosta ja myös tuosta täydellisestä kaiken ylimenevästä synninpäästöstä on luovuttu ilman että liike avoimesti myöntää muutaneensa kantaa.”
Tämäpä juuri. Väilillä tuntuu, että ihan kuin kaikki olivat perillä jostain yhteisestä salaisuudesta, mutta kukaan ei uskalla paljastaa sitä.
TykkääTykkää
Nyt kun päästiin sivuamaan tätä ihquu aihetta, nimittäin seurakuntaoppia, en malta olla laittamatta linkkiä puolitoista viikkoa sitten Oulun tuomiokirkossa pidettyyn messuun, jossa saarnasi Jyrki Vaaramo. Kannattaa ehdottomasti kuunnella! Suoraa kyseenalaistavaa puhetta eksklusiivisuudesta, ja siitä, että jotkut ihmiset voisivat tietää, ketkä pelastuvat, ketkä eivät. Olin hyvin ilahtunut ja helpottunut ja koskettunut kuunnellessani tätä saarnaa. Vihdoinkin! Näin minä uskon! Ylistys Jumalalle!
https://www.virtuaalikirkko.fi/2019-02-09-sjewetbhvv
Tuon linkin pitäisi mennä suoraan ko. messuun mutta varmuudeksi: virtuaalikirkko.fi ja sieltä messu Oulun tuomiokirkossa 10.2. klo 10.
Hys hys:
”Ja moraalisesti on erittäin arveluttavaa se että sekä muut ulossulkevasta seurakuntaopista ehkäisyn täyskiellosta ja myös tuosta täydellisestä kaiken ylimenevästä synninpäästöstä on luovuttu ilman että liike avoimesti myöntää muutaneensa kantaa.”
Tämäpä juuri. Väilillä tuntuu, että ihan kuin kaikki olivat perillä jostain yhteisestä salaisuudesta, mutta kukaan ei uskalla paljastaa sitä.
Nuo edelliset lähtivät vahingossa ilman nimimerkkiä.
TykkääTykkää
Kesäkukka:
Lapsi rajoitus ei tule misään tilanteessa kyseeseen -> on tilanteita joissa lapsi ei voi syntyä
Synninpäästö on ehdoton -> synninpäästöllä ei voida peitellä rikoksia
Mistään muualta ei voi löytyä pelastusta – ei ole meidän tehtävä tietää ketkä pelastuvat
Jos ei hyväksy tätä ehdotonta ekieltoa ehdotonta synninpäästöä ja ehdotonta muut uulossulkevaa seurakuntaoppia niin sitten ei voi olla myöskään vanholislestadiolainen. Nämä ovat nimenomaan ne raja–aidat jotka pystytetiin pappishajaanuksessa ja viimeisenpäälle kiinitettiin 70 luvun hoitokokousissa.
Olen melko pitkälle elänyt liikeen murrosvaiheessa tuossa liikeessä ja toki varmaan omaltapuoletani ollut osa tuota muutosta – jos täällä on muutamiin vl uskominen niin lapsiasia on vanhempien päätettävä synninpäästöllä ei voi rikoksia sovittaa ja muut ulossulkevaseurakuntaoppikin on katoamassa. Onko tämä vanholislestadiolaisuutta… se ei ole vaikka tämä porukka on ominutkin tuon termin itseleen.
Vl on menossa selkeästi vallankaappaus jossa tämä liberaali porukka tulee ennen pitkää varmasti onnistumaan. Se tulee varmasti hivutamaan itsensä vääjämättä ja pikkuhiljaa enemmistön kannaksi. Tulemmeko näkemään sen tilanteen jossa nämä fundamentalistit eroavat omaksi ryhmäkseen? Aika näytää.
Tämä ihan kaikein alussa oleva avaus jossa tuodaan esille miksi ehkäisy ei ole misään muotoa kristillisen etiikan mukaista on nimenomaan ja ihan kirjaimellisesti ne ns raamatullisest perustelut sille vanhollislestadiolaisuuden kannalle jossa todetaan ettei lapsirajoitus tule kyseeseen miloinkaan eikä misään tilanteessa. Näitä asioita aletiin väntämään aikatarkaleen 2002 vuoden tietämissä ja ulkoa tulevan painostuksen myötä myös monitulkitaiset kannat ovat yksi toisensa jälkeen putkahdeleet pinnalle. Syvissä riveissä nihin on kyllä tartuttu melko hanakasti ja niitä on sovellettu auliisti omaa elämää helpotaakseen. Ja niitä on nimenomaan katsottu ja luettu ehkäisyn hyväksyvät lasit päässä.
Koska aikaa on mennyt ehkä noin 15 vuotta se tarkoitaa että on kasvateltu yksi kokonaan uusi sukupolvi hedelmälliseen ikään. Vanhemmat jotka ovat omissa nahoisaan kokeneet ehdottoman ehkäisykiellon eivät ole välttämättä halua samaa omille lapsilleen. Nuoremmat eivät tiedä ja vanhemmat eivät hallua kertoa eivätkä vältämättä muistaa. Ja koska sosiaalinen kurin löystyminen ihmisten vapaa liikuvuus ja sosiaalisen median ihmeellinen mailma ovat tuoneet kaiken tiedon kaikkien saataville on ollut täysin selvää että vl on ollut tekemättömän paikan edessä.
Vaikka hoitokokouksista tihkuu tietoja sellaista koko yhteisön läpi menevää kurinpalautusta on ollut mahdonta enää 2002 vuoden jälkeen järjestää. Kun luin tämän avauksen se vaikutti lähes epätoivoiselta yritykseltä saada liberaalit kuriin.
Kun sanoit tuosta että tämä on kuin salaisuus jota ei saa sanoa ääneen niin sitähän se on ollut. Se ettei lapsen syntyminen ole jossain tilanteessa mahdollinen on salaisuus joka kyllä on kulkenut syvissä riveissä ja jota ihan varmasti on levitetty fundamentalistien seläntakana. Se on myös uusi normi johon osa on jo ehditty kasvattaa. Ja vaikka tästä asiasta käytyä keskustelua on koitetu suitsia synnillistää ja monin tasoin mitätöidä ja vaikeutaa… Ilmeisesti se työ jonka muutamat anarkistit aloittivat jos tuossa yhteisössä yleisesti hyväksytyksi normiksi on tullut se ettei kaikkissa tilanteissa lapsen syntyminen ole mahdollinen. Sen minä kyllä kuitekin sanon että jos ei tiedä mistä on tullut ei voi tietää minne on menossa.
TykkääTykkää
Kesäkukka kirjoittaa: Tämäpä juuri. ”Välillä tuntuu, että ihan kuin kaikki olivat perillä jostain yhteisestä salaisuudesta, mutta kukaan ei uskalla paljastaa sitä.”
Tuo mitä Kesäkukka sanoo, on ihan totta myös käytännön tasolla ja myös Vaaramo tämän taatusti tietää.
Minua neuvoi vanha puhuja, kun olin nuori puhuja, että älä ota henkilökohtaisesti kantaa esimerkiksi johtokunnan päätöksistä, mutta sitten saarnoissa puhu suoraan. Jos näin tekee, välttää itse joutumasta tulilinjalle, mutta ei tule Jumalalta nuhteita (olihan saarnoissa tuotu oikea menettely julki)
Tämä neuvo tuli kyllä minulle liian myöhään, olin jo nuhdellut johtokuntaa, sen väärästä toiminnasta. Luultavasi en olisi menetellyt neuvon mukaan, koska pidin neuvoa politikointina. Kysyinkin tästä raamatun kohdasta:
”Mutta pian minä tulen, jos Herra suo, ja otan selvää noiden rehentelijöiden voimasta. Heidän puheistaan en välitä,
sillä Jumalan valtakunta ei ilmene puheina vaan voimana.” (1.Kor.4:19,20)
Näissä Paavalin sanoissa on salaisuus, joka meidän kaikkien tulisi ymmärtää oikein. Siis, vaikka kuinka oikein puhuu ja mutta elämässään toimii toisin, ei semmoinen usko ole Jumalan voimaa. Paavali neuvoo myös näin: ”Älkää olko silmänpalvelijoita ja mielistelijöitä, vaan noudattakaa Kristuksen palvelijoina Jumalan tahtoa koko sydämestänne.
Tehkää työnne auliisti, niin kuin palvelisitte Herraa ettekä ihmisiä.” (Ef.6:6,7)
Tämä ei tarkoita, että alkaisimme sananmiekalla huiskia, uskovien korvia katkoa! Miten Naatan sanoi Daavidille; ”sinä olet se mies.”
On turvallista kirkon pöntöstä puhua ja luvata anteeksiantoa, mutta samalla pitää pannaa voimassa kaikkien niiden kohdalla joita on väärän opin turvin tuomittu ulos uskonyhteisöstä. Eikä tämä käytös edes riitä, vaan pyritään tekemään oma osuus tyhjäksi; en minä kannattanut, mutta kun nuo toiset.
TykkääTykkää
Rauhan Tervehdys -lehdessä 12/2015 on Jyrki Vaaramon haastattelu otsikolla ”Mekin olemme tavallisia ihmisiä” https://rauhantervehdys.fi/2015/03/mekin-olemme-tavallisia-ihmisia/
Mahtaako Jyrki Vaaramo olla sukua Erkki Vaaramolle? Kopioin alle Laestadius-seuraan kirjoittamani kommentin Erkki Vaaramosta, vaikka se tässä hiukan aasinsillalta tuntuukin. 😉
>>
Vuonna 1980 ilmestyi Jorma Kurvisen kirja ”Raportti lestadiolaisuudesta”, Savelan, Reinikaisen, Mäntylän ja Lepistön lisäksi haastateltavana on myös Erkki Vaaramo.
Haastattelukirjan taustalla oli eräs silloinen kohuaihe, jonka Kurvinen otsikoi ”Kuusamossa räjähtää”. Kuusamon seurakunnan vahvasta vanhoillislestadiolaisuudesta saa hyvän käsityksen Kuusamon historian verkkosivulta. Tekstissä vilahtelevat vl-pappien nimet, esim. Antti Poukkula, Hannes Leinonen, Ossi Ylimaula, Erkki Vaaramo, Oswald Carlson, Jorma Kiviranta…
Antti Poukkulan kirkkoherran virkakausi 1950–1970 oli ripeää seurakunnan kasvun aikaa. Väkiluku lisääntyi, väestön rakenne monipuolistui. Poukkula oli aloittanut pappisuransa uneliaassa ja kotoisassa lestadiolaisympäristössä, missä kaikki tunsivat toisensa ja hän päätti sen erittäin ristiriitaisessa ja heterogeenisessa sekä voimakkaan rakennemuutoksen kourissa kamppailevassa seurakunnassa. Hän oli herkkä, sydämellinen runoilijasielu, mutta hallinnolliset asiat eivät sujuneet kovinkaan hyvin koska hän pyrki miellyttämään kaikkia.
Vuonna 1964 tuli seurakunnan kappalaisen virkaan Erkki Antero Vaaramo, joka oli jyrkän linjan rauhanyhdistysläinen. Hänen ja kirkkoherra Poukkulan välit tulehtuivat varsin nopeasti. Poukkula joutui ristiriitaan myös oman herätysliikkeensä kanssa, mikä oli hänen sekä henkiselle että fyysiselle kestokyvylleen jo liikaa. Erkki Vaaramosta tulikin sitten Kuusamon seurakunnan 20. kirkkoherra v. 1970 Poukkulan siirtyessä sairaseläkkeelle.
Kun 1970-luvulla seurakuntalaisten enemmistö alkoi olla muuta kuin perinteisen lestadiolaisuuden kannattajia ja kun SRK-lestadiolaisuuden suhde kirkkoon alkoi jyrkentyä, ristiriidat seurakunnassa väistämättä pahenivat. Tinkimättömänä vakaumuksen miehenä Vaaramo ei nähnyt mahdollisuuksia minkäänlaisiin kompromisseihin.
Ristiriita syveni, kun 1970-luvulla tapahtui uudistus, minkä seurauksena kirkon hallintoelimet valittiin vapailla vaaleilla. Nyt hallintoelimiinkin tuli selkeästi ei-lestadiolainen enemmistö. Tilanteen ristiriitaisuus oli liikaa Vaaramon voimille. Niinpä hänkin joutui vetäytymään sairaseläkkeelle.
Vuoden 1978 tammikuussa käytiin sitten eräs kirkkohistoriamme vilkkain ja värikkäin papinvaali. Vastakkain olivat seurakunnan oma vanhoillislestadiolainen kappalainen Oswald Carlson ja Ylitornion virallinen apulainen Raimo Antero Karvonen, joka ei ollut lestadiolainen (joskin hänelläkin sellainen tausta oli). Karvonen tuli valituksi varsin ylivoimaisin äänin. Tämä oli enemmänkin protesti jyrkälle lestadiolaisuudelle kuin epäluottamuslause pidetylle Carlsonille. Tulee mieleen Kuparisaaren ”ryntäysvaalit”, joissa passiivisetkin seurakuntalaiset aktivoituivat kaatamaan Takkista.
Karvosen ja vl-liikkeen tulehtunut suhde Kuusamossa on siis Kurvisen kirjan taustalla. Ehkä siksi myös juuri sairaseläkkeelle siirtynyt Erkki Vaaramokin on haastateltavien joukossa. Linkkaamani Kuusamon historia kertoo tilanteen jatkosta: ”Lestadiolaiset jatkoivat kirkkoherran ’katolisuuden ja ortodoksisuuden’ arvostelua, mutta muutoin seurakuntaelämä hakeutui eräänlaiseen kahdenlaisen kristillisyyden rinnakkaineloon. Rauhanyhdistys hoitaa hengelliset tilaisuudet omalla tavallaan ja muut noudattavat enimmäkseen kirkkoherran uudenlaista tyyliä. Ulkopuolisen silmin katsottuna tilanne on varmasti skitsofreeninen, mutta kuusamolaiset ovat tähän jo tottuneet.”
>>
Jos Jyrki on Erkin poika, on polvi pojasta tosiaan parantunut. 🙂
TykkääTykkää
Tässä vielä linkki siihen Kuusamon seurakunnan historiaan:
http://www2.kuusamo.fi/historia/sehel.html
TykkääTykkää
En muista enää, mitä Kurvisen kirjassa kirjoitetaan, mutta komenttisi vaikuttaa hiukan yksipuoliselta sen valossa, mitä minä muistan Erkki Vaaramosta puhujana ja seuramiehenä. – Kyllä lääninrovasti Erkki Vaaramo mahtoi olla fiksummasta päästä Suomen kirkon pappeja ja jos muistan oikein, khra Poukkulalla oli omat vakavat lankeemuksensa… Mutta hämmästyttävää on, että nämä sodan käyneet fiksut papit Kauko Mäntylä, Erkki Vaaramo, Lenna Pellikka ja monet muut taipuivat – puheenjohtaja Eino Vaherjoen tapaan – jyrkän maallikkorintaman keppihevosiksi. He olivat ns. puun ja parkin välissä, niinpä heidän oli toiminnallaan todistettava hengellinen ”raittiutensa”. Ja esim. Erkki Vaaramolle lankesi tehtäväksi pitää alustus Oulun ry:llä kososlaisuudesta huhtikuussa 1979, mikä mahtoi laajemmassa mitassa aloittaa ”kososlaisuuteen” liittyvät puhdistukset. Ja kun heidät oli tällä tavalla sotkettu mukaan, ei Heikki Saaren ja kumppanien tarvinnut pelätä kritiikkiä heidän puoleltaan… Syksyllä 1979 Erkki Reinikaisen mitta kuitenkin täyttyi, ja nyt oli HS:lle varattu Robespierren rooli.
TykkääTykkää
Kiitos Pertti! Ihan pakko korjata tuo viimeinen kappele edeliseen viestiin… yksi sana on kyllä jäänyt matkan varrelle…
Ilmeisesti se työ jonka muutamat anarkistit aloittivat kannatti jos tuossa yhteisössä yleisesti hyväksytyksi normiksi on tullut se ettei kaikkissa tilanteissa lapsen syntyminen ole mahdollinen. Sen minä kyllä kuitekin sanon että jos ei tiedä mistä on tullut ei voi tietää minne on menossa.
TykkääTykkää
hyshys kirjoitti:
”Jos ei hyväksy tätä ehdotonta ekieltoa ehdotonta synninpäästöä ja ehdotonta muut uulossulkevaa seurakuntaoppia niin sitten ei voi olla myöskään vanholislestadiolainen.”
Ajatuksesi siitä, millainen ihminen voi olla lestadiolainen on eriskummallinen.
Itselleni vanhoillislestadiolaisuudessa on tärkeintä: käsitys vanhurskaudesta ja vanhurskauttamisesta (yksin Kritus jne…), käsitys armosta, käsitys lain ja evankeliumin suhteesta (lain kolmas käyttö, kristitty ei vaella lain jälkeen vaan armossa ja sen ohjaamana). Tästä näkökulmasta nuo paaluttamasi asiat vaikuttavat eriskummallisilta.
En ymmärtänyt mitä tarkoitat tuolla mitä sanot liberaaliksi?
En usko että koskaan löydän 100% tervettä maanpäällistä näkyvää seurakuntaa, eivät omat toimetkaan ulospäin näy 100% terveenä (perisynnin vaivat). Itselleni usko kuitenkin on vapautta Kristuksessa, ja sen kautta elämää Kristuksessa. Tarvitsen uskovaisia ystäviä, joiden kanssa keskustella ja pohtia, jotta oppisin tuntemaan Kristusta syvemmin, jotta oma tahtoni olisi Jumalan tahdon mukaista. Tarvitsen seurakuntaa jossa on uskovia ystäviä, jossa myös kuulen uskoa vahvistavaa saarnaa hyvästä Paimenestani, armollisesta Jumalasta.
Itse olen vanhoillislestadiolaisuudessa löytänyt Jumalan armon Kristuksessa, kristityn vapauden, saanut todellisen rauhan sydämeeni. Ymmärrän ja tiedän että vanhoillislestadiolaisuudessa elää sitkeästi monenlaisia vähintäänkin väärinymmärryksiä, ehkä jopa ”harhaoppeja”. Niin on aina ollut, niin tulee aina olemaan. Ei löydy maan päältä puhdasta näkyvää seurakuntaa. Se ei kuitenkaan itselleni himmennä Kristusta, vaan sitä haluan tuoda esille. Jumala on antanut tehtäväksi meille kaikille julistaa evankeliumia. Sitä haluan tehdä niillä lahjoilla joita Jumala on minulle antanut, tässä ympäristössä johon Jumala on minut johdattanut.
Vielä tuosta ehdottomasta ehkäisykiellosta. Olen keskustellut asiasta vanhoillislestadiolaisuuden sisällä, ihan ”tavallisten uskovaisten” kanssa, puhujien kanssa, SRK:n työntekijöiden kanssa, johtokunnan kanssa. Kaikissa keskusteluissa on ollut yhteinen ymmärrys siitä että vanhemmilla voi tulla tilanteita vastaan jossa on hyväksyttävä se ettei perheeseen voi syntyä lasta. Eli ajatteletko että nämä kaikki ihmiset jotka ovat mukana vanhoillislestadiolaisuudessa, eivät voi olla vanhoillislestadiolaisia? Tässä asiassa ainakin liikkeen kanta on muuttunut, sikäli mikäli liikkeen kanta on aiemmin ollut että ”kuolemaan mennään”.
TykkääTykkää
Taavetti
”Vielä tuosta ehdottomasta ehkäisykiellosta. Olen keskustellut asiasta vanhoillislestadiolaisuuden sisällä, ihan ”tavallisten uskovaisten” kanssa, puhujien kanssa, SRK:n työntekijöiden kanssa, johtokunnan kanssa. Kaikissa keskusteluissa on ollut yhteinen ymmärrys siitä että vanhemmilla voi tulla tilanteita vastaan jossa on hyväksyttävä se ettei perheeseen voi syntyä lasta. ”
En sinänsä epäile tätä. Olet voinut tämän vastauksen saada olen keskustellut joskseenkin samojen tahojen kanssa ja saanut joskeenkin täysin erillaisen vastauksen. En voi sille tiedolle mitään mutta tiedän että vastaus voi riippua kysyjästä. Koska tälläistäkin on ollut havaittavissa että sama ihminen vastaa eri tavalla kysyjästä riipuen. Ja tiedossani on myös se että jotkut ovat ottaneet opikseen tästä lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä oikeasti joutuneet pohtimaan asioita ja sitä tapaa jolla ylipäätään on oikeus otaa kantaa yli toisen ruumiin.
TykkääTykkää
Taavetilta:
”Vielä tuosta ehdottomasta ehkäisykiellosta. Olen keskustellut asiasta vanhoillislestadiolaisuuden sisällä, ihan ”tavallisten uskovaisten” kanssa, puhujien kanssa, SRK:n työntekijöiden kanssa, johtokunnan kanssa. Kaikissa keskusteluissa on ollut yhteinen ymmärrys siitä että vanhemmilla voi tulla tilanteita vastaan jossa on hyväksyttävä se ettei perheeseen voi syntyä lasta.”
Kommentistasi on hyvin havaittavissa ajatus, että ehkäisykielto on olemassa, mutta enää se ei ole ehdoton, eli joissakin tapauksissa ehkäistä voi. Näin ollen ei voida puhua mistään uskosta vuotavasta hedelmästä, joka tarkoittaa lapsiasiassa sitä, että on halukas ottamaan kaikki Jumalan lahjoittamat lapset vastaan. Eipä tietenkään se ole eikä ole koskaan ollutkaan uskosta vuotava hedelmä, eikä ole koskaan ollut eikä ole vapaaehtoisuuteen perustuva asia.
Tämä asia se jaksaakin aina minua ihmetyttää. Uskomisen asioihin liittyvä ristiriitaisuus. Jos usko on ensinnäkin Jumalan lahja ja uskon/hengen hedelmät ovat automaattisesti uskosta vuotavia asioita, niin MIKSI IHMEESSÄ ei luoteta siihen, että usko ja sen hedelmät ovat Jumalan lahjoittamaa ja ansiota, vaan VÄKISIN ja todellakin kyseenalaisia keinoja käyttäen ihmisiä käännytetään omaan uskoon ja näkemyksiin?
Jos ajatellaan että ensinnäkin ihminen uskoo, vl-kielellä ilmaistuna on uskovainen, niin miksi ei vain saarnata uskosta Kristukseen ja vahvisteta sitä uskoa, kuin että aina vaan posmitetaan noista kielloista, joita ei kuulemma ole olemassakaan vaan ne ovat uskosta vuotavia hedelmiä?
Niin, uskonyhteisön jäseniin ei luoteta, että heidän uskonsa tuottaisi toivotun hedelmän ja siksi heitä pitää opettaa, muistutella ja pelotella.
Ja tuo, mistä Taavetti puhut, että vl-liikkeessä keskeisimpiä asioita ovat usko Kristukseen, niin se on ihan uutta ilosanomaa liikkeessä. Siellä on jopa hyllytetty puhujia/pappeja, joilla on ollut liian kristuskeskeinen sanoma saarnoissaan.
On pitänyt puhua Jumalan valtakunnasta, erehtymättömästä seurakunnasta ja miten kaikista tärkein asia elämässä on pysyä uskomassa ja vl-yhteisön lammaslaumassa, jonka ulkopuolella ei ole elävää uskoa.
Vl-liikkeen vanhurskaus ja vanhurskauttaminen -käsitteet tarkoittavat suoraan sanottuna: Vain meidän kauttamme ja meidän synninpäästösanojemme kautta kulkee tie taivaaseen. Raamatun vanhurskaus ja vanhurskauttaminen tarkoittaa: Vain uskon kautta Kristukseen.
TykkääTykkää
Olin vl-uskovainen 70-luvulla. Silloin annettiin erittäin tarkkoja ns. rakkaudenneuvoja uskonkilvoitteluun. Kuuliaisuutta testattiin hoitokokouksissa ja parannusta tehtiin vääristä hengistä moneen kertaan. Silloin SRK julkaisi mm. kannanoton siitä, että ehkäisy kaikissa muodoissaan on synti – jopa ajatustasolla oleva toivomus oli luottamuksen puutetta Jumalan johdatukseen.
Minä jouduin ulos vl:sta hoitohysterian viime hetkillä, syksyllä -79. Armoa ja ymmärrystä ei nuorelle äidille ollut ja minun puolelta ei ollut mitään teeskentelyn halua. En voinut leikisti pyytää anteeksi ja sitten muka hyväksyvästi suhtautua SRK-vaatimuksiin ja autuuden ehtoihin. Eikä minusta ollut muiden kyykyttäjäksi eikä henkituomariksi.
Mutta nyt en ymmärrä lainkaan esim. Taavetin kirjoitusta. Onko muutosta oikeasti tapahtunut ja missä siellä on se armo, jota ei ollut hoitajilla eikä mielestäni ole heidän myötäilijöillään vielä tänäkään päivänä?
TykkääTykkää
Vuokko:
”Tämä asia se jaksaakin aina minua ihmetyttää. Uskomisen asioihin liittyvä ristiriitaisuus. Jos usko on ensinnäkin Jumalan lahja ja uskon/hengen hedelmät ovat automaattisesti uskosta vuotavia asioita, niin MIKSI IHMEESSÄ ei luoteta siihen, että usko ja sen hedelmät ovat Jumalan lahjoittamaa ja ansiota…”
”Jos ajatellaan että ensinnäkin ihminen uskoo, vl-kielellä ilmaistuna on uskovainen, niin miksi ei vain saarnata uskosta Kristukseen ja vahvisteta sitä uskoa…”
Niinpä. Hyvin kirjoitat kokonaisuudessaan tässä kommentissa.
Olen kysellyt pitkään, miltä tämä porukka näyttäisi, kuulostaisi, miten käyttäytyisi, millainen kaiken kaikkiaan olisi, jos ainoa asia, josta pidettäisiin kiinni, olisi vain ja ainoastaan sydämen usko Kristukseen?
Miten ihmisten o m a t t u n n o t neuvoisivat heitä elämän eri kysymyksissä? Näinkö, miten toimitaan nytkin? Vai olisivatko (ainakin jotkin) asiat toisella tavalla?
En tiedä. Täytyy myöntää, että jonkinlainen sekametelisoppa tämä kaikkinensa on, ja sitä itsekin olen ihmetellyt.
TykkääTykkää
Tässä kohdassa lähetän erityisen kunnioittavat kiitokseni Markku Korteniemelle!
Hänen kirjoituksensa vl-hoito-ajoista ja -vääryyksistä ja SRK-yhteydenottonsa ovat tehneet minuun suuren vaikutuksen. Olen ottanut ne täältä talteen. Ne ovat 70-lukua käsittelevässä keskusteluketjussa.
Lueskelin niitä äskettäin. Ne ovat erittäin tarpeellisia tänä päivänä, kun omaa mielikuvaa ja muistoja nykyinen vl-käytäntö yrittää sumentaa ja mitätöidä.
TykkääTykkää
Lahja, tulee surullinen olo aina kun kuulee ja lukee näistä vääryyksistä, sama myös Heinon ja monen muun kohdalla. Olen pahoillani niistä. Armotonta ja julmaa kohtelua ei voi, eikä pidä, selittää valkoiseksi.
Varmaankin joku uskonnollisten yhteisöjen korjausmekanismeihin perehtynyt tutkija osaisi pureutua aiheeseen ja antaa viisaita neuvoja miten tällaisia yhteisön vääryyksiä ja traumoja tulisi korjata ja purkaa yhteisön sisällä sekä niiden lähipiirissä.
En pysty eikä minulla ole valtuuksia näihin kysymyksiin yhteisön puolesta ottaa kantaa. Kuitenkin omalla toiminnallani voin ja haluan vaikuttaa lähipiiriini ja sitä kautta yhteisöön siten että Jumalan armo Kristuksessa saisi valaista ihmisiä sekä yhteisön sisällä että ulkopuolella siten että vääryyksiä ei tulisi ja menneitä vääryyksiä korjattaisiin. Tiedän että samoin ajattelee myös moni muu joka on vaeltaa armon alla.
Kun Lahja luin kirjoitustasi, alkoi päässäni soida virsi 299, ainoa turva meillä on Kristuksessa, ei ihmisissä tai näkyvissä yhteisöissä.
1.
Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä Jeesus lahjoittaa.
2.
En lepoa mä löytänyt,
en muusta mistään tyyntynyt,
ennen kuin löysin aartehen,
ystävän, Herran Jeesuksen.
3.
Muu vaivoissa ei lohduta,
ei auta kuolon tuskissa,
ei päästä alta murheitten
kuin läsnäolo Jeesuksen.
4.
Valmisti kuuliaisuuden,
aukaisi oven autuuden
Jumala meille Pojassaan,
kun antoi hänet kuolemaan.
5.
Ainoa anteeksantamus,
ainoa synnin sovitus
ja ainoa tie armohon
Jeesuksen risti yksin on.
6.
On ainut neuvo huonolle,
on ainut turva heikolle
ja ainut meillä puolustus
Jeesuksen esirukous.
7.
Maailman viettelyksistä,
kiusauksista, synneistä
ainoa ompi pelastus
Jeesuksen suuri rakkaus.
8.
Ainoa tosi viisaus
ja ainoa vanhurskaus,
ainoa puhdas pyhitys
on Vapahtajan yhteys.
9.
Muut kuollessa ei rauhaa saa,
ei kestä Herran kunniaa,
ei pysy eessä Jumalan
kuin seuraajat vain Karitsan.
TykkääTykkää
Kiitokset Lahja ystävällisestä kommentistasi – sellaiset ovat harvinaista herkkua! 🙂
Sillä varsinkin jos yrittää asioita hiukan suhteellistaa objektiiviseen suuntaan, saa yleensä vihat myös ns. kriiittisiltä – joiden maailmankuva helposti muodostuu jonkinlaiseksi käänteismaailmaksi, jossa käytännössä lähes ainoa konnanrooli maailmassa on varattu SRK:lle ja vl-kristillisyydelle…
TykkääTykkää
En tiedä, oliko tuo suhteellistamisvihjaus minulle. Kiitos siitä, jos oli!
Tuli mieleen pieni puolustuspuheenvuoro. Otan rinnalle sairaudet, kivuntunteet ja muut kärsimykset. Kun kärsimys on läsnä ja kipukynnys ylitetty, niin lähimmäisen hyvää tarkoittamat suhteellistamiset tuskin helpottavat sairastajan oloa, vaikka ne objektiivisia olisivatkin. Tämä pätee mielestäni myös mielenterveyspuolelle ja erilaisiin traumakokemuksiin.
Yritän laajentaa omaa käsityskykyäni, vaikka SRK:n rooli vl-kristillisyyden vaiheissa tuntuu välillä käsittämättömän suurelta ja pahalta.
TykkääTykkää
Ymmärrän kyllä Lahja!
TykkääTykkää
Ehkä tuohon liittyy myös niin paljon kollektiivista pelkoa, häpeää ja surua, että sitä ei pystytä kohtaamaan?
TykkääTykkää
Niin Taavetti minun hoitokokousesta ei ole vielä kymmentäkään vuotta. Ja ymmärrän kyllä olevani ärsyttävä keskustelukumppani. Ja kiitän kaikkinaisesta kärsivällisyydestäsi.
Olen Lahjan kanssa samaa mieltä siitä että kertomuksesi ja ajatuksesi vl ovat uskomattomia. Ne ovat uskomattomia siksi että meistä kumpikin on heitetty ulos samankaltaisten ajatusten vuoksi. Ja luulenpa melkein että tämä kolmikantaoppi ehkäisykielto – seurakuntaoppi – ehdoton rippioppi ja ihan kaikein keskeisin on nimenomaan – kuuliaisuus seurakunnalle. Ja minua ei hoidettu ulos minkään yksittäisen asian takia. MInut hoidetiin ulos kun en suostunut ehdottomaan kuuliaisuuteen ajalliselle yhteisölle ja totesin ettei ajallinen yhteisö joka vaatii kuulaisuutta itseleen ole raamatun mukaan seurakunta ensinkään. Itse asiassa minutkin on hoidettu väärästä hegestä pihalle. Ja tästä ei ole kauaa…
Ja jos lukee nykyistä päivämiestä ja vaikkapa lehteä kymmenenvuoden takaa niin nykyiset lehdet kuten myös SRK nettisivut ym ym ovat erittäin siistittyjä ja eritäin pelkistettyjä
https://scratchpad.fandom.com/wiki/Ehk%C3%A4isykielto
” Olen iloinnut siitä että uskovaisilla tässä ajassa on vielä rakkautta ottaa vastaan se elämä, ne lapset joille Jumala on tahtonut elämän antaa. Kun muistan 54 vuotta avioliitossa olleena, me muistamme ajat että tuolloin 60-luvulla oli tällainen opetus yhteiskunnassamme, että kiersivät terveydenhoitajat avioparien luona esittelemässä, kuinka on mahdollista säädellä lasten syntymää. Se on ihmisteko. Se on lähellä murhan syntiä, kun tartutaan tuohon Jumalan säätämään elämään. Jonka Jumala on säätänyt.” – Aatos Mehtälä, saarna Reisjärven opistoseuroissa 12.7.2014
Ja tokihan tää legenda ansaitsee päästä tänne linkitetyksi…
Näidenkin linkkien äärellä mm on todella vaikea löytää Taavetti sitä lestadiolaisuutta josta puhut.
TykkääTykkää
Lueskelin tuota hoitokokousketjua josta nousi yksi asia tähän easiaan liittyen…
Jossain kohtaa tuotiin esille – jumalan valtakunnassa asiat korjataan armoistuimen äärellä
ja toinen väittämä – aitoon parannukseen kuuluu katumus parannus ja asioitten korjaaminen niin pitkälle kuin se on mahdollista ja vielä kun se on mahdollista
Eli miten näitä easian tiimoilta tapahtneita väärintekemisiä ja ylilyöntejä korjataan….
Jotenkin tulee sellainen olo että puurot ja vellit on sekaisin. Asioitten korjaaminen tuolla istuimen äärellä tarkoitaa sitä että asiat jätetään sinne istuimen ääreen. Ja jos näitä asioita ei korjata sielä niin niitä ei korjata misäsään. Tai ne jotka ovat jääneet liikeeseen voivat jättää nämäkin asiat sinne istuimen ääreen…. Ja niiden kanssa jotka on työnnetty tuosta liikeestä ulos selkäedellä niiden kanssa asioita ei tarvitse tai voi korjata – tai voi mutta niiden korjaaminen on minun parannuksen takana ja edellytäää minun osallisuutta tuon kyseisen liikeen armoistuimesta… Ja sitten tähän on annettu yksi poikeus pf-asia, se pitää korjata myös maallisen lain näkökulmasta. Sitten kun tähän vielä lisätään se ettei kenenkään katumuksen aitoutta sovi arvostella…. Ehdoton ehkäisykielto ja lapsimäärän lisääntyminen ilman molempien aitoa katumusta ja parannusta johtaa tilanteeseen jossa anteeksianto ei ole enää mahdollinen. Ei ainakaan siinämuodossa jossa sitä yleisesti ajatellaan.
Ja tämän e asian äärellä tulee se sama olo kuin näillä monella hoitokokousuhrilla. Minun anteeksiantoon ei tule sisältymään unohtaminen. Tämä easia rikoo niin perustavalla tavalla sitä naisen itsemääräämisoikeutta ettei sitä voi enää unohtaa. Jos tekijä joskus vielä aidosti katuu niin hänen osaltaan ja puoletaan tuo korjaaminen tulee pitämään sisälään sen asian hyväksymisen etten minä tule unohtamaan koskaan. Ja se tulee sisältämään myös sen tosiasian ettei asiat tule milloinkaan jatkumaan niin kuin ennen vaan joillain asioilla on lopullinen ja koko loppuelämän kestävät seuraukset. Ja tähän easiaan sisältyy lukuisia asioita joilla on koko loppuelämän kestävät seuraukset joista osa kuten vl ovat huomaneet tulevat ulottumaan myös seuraaville sukupolville. Ainoa asia joka tästä ehdottomasta näkökulmasta nähdään on puuttuvat lapset ei se miten ehkäisemättömyys voi vaikutaa tulevien sukupolvien hyvinvointiin.
TykkääTykkää
Minusta on suoraan sanottuna etova sellainen ajatus ja mielikuva, jossa miehet keskenään miettivät ja väsäävät ehkäisykieltoa. Eikö niillä ole mitään häpyä siitä, että ajavat kannanotoillaan vanhempia ja eritoten äitejä sellaisiin ahdinkoihin, mitkä ovat liikkeen sisälläkin selvästi havaittavissa?
Mahdollisimman pitkään laitetaan kuormajuhta kantamaan taakkaansa, ennen kuin lopulta päästetään se eläkkeelle tehtävistään ja suodaan sille hetkeä ennen oikeaa maaliviivaa kuipahtanut armonpulla.
Mikä valta tuollaisilla miehillä uskonyhteisöissä onkaan! Suurin vapaus elämässäni on koittanut päästyäni noista valtakahleista irti. Pitäköön tunkkinsa! Ketään he eivät kuitenkaan ole menossa auttamaan oppiensa seuraamusten johdosta. Kenenkään ei kannata alistua moiseen, ei ihan kenenkään.
TykkääTykkää
”Se on hyvä muistaa, että vl-liikkeessä on elänyt ja elää edelleen sellaisia todellisuuksia, joissa vl-yhteisö nähdään aidosti taivaana maan päällä, rakkaana Jumalan lasten joukkona, taistelevana seurakuntana. He kokevat aidosti yhteisöönsä suuntautuvan kristiikin haavoittavana ja enimmäkseen perättömänä ja jos jokin nuoli osuukin maaliinsa, sille löytyy hyvä selitys. Mene ja koe tämä asia vaikkapa sunnuntain seuroissa, jossa hymyillään onnellisina ja tervehditään uskonystäviä jumalallisesti Jumalan terveellä. Silloin kun on mahdollista uinua vl-lintukodossa, se johtuu useimmiten siitä, ettei ole kohdannut liikkeen pimeää puolta henkilökohtaisesti. Minusta näillä ihmisillä on oikeus onneensa.
Todellisuuksia riittää ja jokaisen kokemus on aito ja sitä tulee kunnioittaa.”
TykkääTykkää
Niinpä niin vuokko. Vl liikeessä puheoikeutta käyttävät puhujat ja papit. Puhjankokouksessa istuu vain miehiä. Näitä kannanottoja tekevät vain mihet. Ja tähän asiaan kantaa saa otaa vain sellaiset naiset jotka ovat valmiita vakuutamaan kuinka onnellisia he ovat kun saavat vl otaa kaikki lapset vastaan. Muitelen että päivämihen blogissa joku nainen otti jollaintasolla kriittistä kantaa tähän aiheeseen eikä mennyt kauaa kun kirjoitus poistetiin. Mitehnhän se ihan noin teknisestiottaen menee jos asiasta ei ole ollut tarvetta 42 vuoteen puhua. Viitaan siis Seppo Lohen aiheesta pitämään alustukseen jonka linkki löytyy edeltä.
Useammassa paikassa olen törmännyt siihen kuinka törkeää argumentointia tämä on. Sillä halutaan luoda kuvaa ettei myöskään naisilla ole ollut aiheessa mitään keskusteltavaa 42 vuoteen. Tämä kuvaa tuota vl keskustelukultuuria. Jos aiheesta on keskusteltu sisarilloissa niin sinne se jää. Silti voidaan sanoa ettei aiheesta ole ollut tarve keskustella.
Olen istunut aika monet seurakuntapäivät ja aina toisinaan aihe putkahtaa pinnalle näissä tilaisuuksissa. Ja miten tilanne etenee tosielämässä… kriititsen naisen puheenvuoroa seuraaa aina jonkun viisaan miehen yleensä puhujan näennäisempaaattinen puhe jossa kuitekin tuodaan selkeästi esille että ehkäisy on syntiä. Ihan varmaa on että ainakin naiset ovat käyneet keskustelua aiheesta koko tämän 42 vuoden ajan. Se ettei nainen ole tullut kuulluksi ja nämä keksutelut voidaan lakaista matonalle yhdellä ainoalla kommentilla.
Vaikka seurakuntapäivillä nainen ottaisi yli seurakunnan esille niinkin maallisen asian kuin vaikkapa keitiövuoroilla simputamisen niin tästäkään asiasta ei ole miesten mielestä aihetta keskustella. En toki itse antanut periksi vaan totesin että jos asia ei ratkea kahdenkesken tai pienessä piirissä se tulee Kristuksen kirkkolakiin vedoten tuoda seurakunnan yleiseen kokoukseen. Kyse siis oli siitä että näitä talkootyövuoroja vaihdeltiin mm minulta mitään kysymättä ja toisinaan mitään siitä edes ilmoittamatta. En ole edes ainoa jota näillä simputetiin ja sillä testatiin sitä olenko ajatustenlukia ja kuinka hyvin pientenlasten äidit repeävät täysin mahdottomilla aikatauluilla tämän talkootyöveloiteen täyttämiseen. Sitten kun et ole edes tietoinen siitä voidaankin sitten moittia. ettei ole oikealla tunnolla. MIehet ovat oleet tietoisia tästäkin asiasta ja elävästi muistuu mieleen tämä tilanne jossa minua on lähestulkoot kaikkien miesten taholta pyritty vaijentamaan. Seurakuntapäivät ovat kuulema hegellinen tilaisuus jossa naisella ei ole puheoikeutta… koska keittiövuorot eivät ole hegellinen asia sitä suuremmalla syyllä pidin kiinni puheoikeudestani.
Joten ksyn nyt sinulta Vuokko onkos sinulla omakohtaista kokemusta siitä kun ihan sama mikä asia on kyseessä naisia on pyritty keskustelussa vaijentamaan mitätöimään ja heidän puheitaan on miehen taholta selitetty kokonaan toiseksi.
TykkääTykkää
No siis kyllähän vl-liikkeessä oli ainakin minun aikanani ajatus, että nainen vaietkoon seurakunnassa. Enimmäkseen se koski sitä, että nainen ei voi saarnata, eli olla puhuja tai pappi. Mutta kyllä se ajatus vähän pidemmällekin ylettyi, just puhujainkokouksiin, SRK:n johtokuntaan ja myös tarvittaessa muissakin tilanteissa. Se oli vähän häilyvä sääntö, se vaihteli tilanteesta ja ihmisestä riippuen.
Kerran eräällä paikkakunnalla pahennuttiin, kun jollakin sisarleirillä oli ollut nainen ”isäntänä”. Se ei käynyt laatuun. Vai ehtikö hän edes olla, kun sai jo lempat pestistään, en muista tarkkaan. Muta ohje oli, että leiri-isännän tulee olla mies 😀
On myös naisia kuunneltu vl-liikkeessä. Etenkin lääkärit, sairaanhoitajat tai muuten yleistä hyväksyntää ja ihailua liikkeessä nautitsevat henkilöt, ovat saaneet ja heitä on jopa pyydetty pitämään puheenvuoroja eri aiheista. Mutta tietty heidän on täytynyt laulaa samaa laulua, mitä ”seurakunnankin”, eli tietyn tahon, jolla on olemassaan totuus uskomisenasioista.
Kyllähän monet vl-naiset saavat ihailuakin osakseen, etenkin ne hyvin pärjäävät suurperheiden äidit, jotka ovat väikkärinsä väsänneet ja muidenkin lapset omiensa lisäksi hoitaneet ja osallistuneet jos mihin toimikuntiin niin ry:n sisällä kuin yhteiskunnassakin. Sellaisesta pitäisi tehdä suorastaan supersankarihahmo viittoineen päivineen.
Ehkäisykielto alistaa molempia vanhempia, ei vain naista. En kokenut itse varsinaisesti olevani alistettu, en etenkään omassa lapsuudenkodissani tai kodissani, enkä myös liikkeessäkään. Alistuneisuus vl-liikkeen sisällä ei ole kovin suoraviivainen asia, se tulee kieltojen, sääntöjen, armoneuvojen muodossa ja niiden pointtina on taivas tahi helvetti.
TykkääTykkää
Vielä tarkennusta tuohon edelliseen. Tunnen paljon vl-miehiä, jotka ovat todella sympaattisia, empaattisia ja kaikkensa perheiden eteen tekeviä ihmisiä. En halua eikä ole pienintäkään syytä ajatella ja puhua, että tuo mainitsemani vl-miesten ryhmä, joka näitä sääntöjä ja kannanottoja rukkaa, koskisi kaikkia vl-miehiä, ei todellakaan! Siellä vain suurin osa miehistä ja naisista uskoo valtaapitävien näkemyksiä. Mutta kuulemma tilanne ei ole enää sama kuin minun aikanani. Eli nyt monet kulkevat niin ajatuksin kuin toimin ja teoinkin ihan omia polkujaan.
TykkääTykkää
Taidat sinä Vuokko tietää yhtä hyvin kuin minäkin ettei kaikenmailman väikkärit suurperhearjessa tai yleensäkään hyvinvoivat suurperheet ole yhden ihmisen ansioita. Monet menstystarinat on revitty jonkun muun kuin menestyjän selkänahasta. On ollut paljon tukiverkkoja ja paljon niitä mahdollistajia. On ollut suuri joukko ihmisiä jotka ovat jakaneet vastuuta.
Minusta ne tarinat suurperheitten äittien naimattomien sisarusten kohtelusta ja siitä kuinka he ovat oleet pienestä saakka sisaruksileen piikomassa on joskus ollut hyvin karua kuultavaa. Myös vanhojenpiikojen kuormittaminen erilaisilla lastenhoitovelvotteilla on ollut hyvin tavanomaista. Ja se ei ole ollut tavatonta että suurperhekuviossa se taakkojenalle uupuva on ollut joku muu kuin se äiti. Joissain perheissä se miehen osa on ollut todella kova.
Kyllä easia alistaa molempia sukupuolia. Se ero siinä vain on että toinen joutuu kokemaan sen seuraukset omassa kehossaan (ainakin suurimaksi osaksi).
TykkääTykkää
Tömäsin sensuuriin!!!
Se ei yllättä mutta sen laajuus ja järjestelmällisyys kuitekin yllätti. 2010-2018 suviseurojen näin me uskomme osiosta ei löydy enää minkäänlaista viitausta e-asiaan ja viitaus viestikapulaopiin ja seurakuntaopiin ja ehdoton anteeksiantooppi löytyy vaikkakin siistttynä versinona.
http://www.suviseurat.fi/2016/fi/suviseurat/nain-me-uskomme/
”Kristinopin mukaan Kristuksen työ maailmassa jatkuu Pyhän Hengen työnä hänen seurakunnassaan, jossa Jumala vanhurskauttaa eli hyväksyy yhteyteensä syntisen. Jeesus on antanut seurakunnalleen ja sen jäsenille tehtävän julistaa Pyhän Hengen voimasta evankeliumia kaikille luoduille. Evankeliumin ydin on syntien anteeksiantamus Jeesuksen nimessä ja veressä.”
http://www.suviseurat.fi/2013/fi/tiedotteet/
”Sunnuntain puolen päivän seurat radioitiin Yle Radio 1:lle. Nauhoitetuissa seuroissa puhuivat Jyrki Vaaramo Oulusta ja Kimmo Puolitaival Kaarinasta. Puheessaan Vaaramo selitti Raamatun kaksiosaisuutta, lakia ja evankeliumia. Evankeliumi tuo rauhan omalletunnolle, sen sanomassa synnit annetaan anteeksi ehdoitta. Anteeksiantamuksen armo on täydellinen.”
Viimeisimmissä näin me uskomme osioista tuon viestikapulan ripeet on poistettu kuten myös SRK on siistinyt nettisiunsa sellaisiksi ettei mihinkään pääse enää kritiikillä kiinni. 2013 lainaus on viimeinen näin helposti netissä tavoitettava viitaus anteeksiannon ehdotomuuteen. Toki se voi löytyä muualta vaikka en siihen törmännyt.
Olen mitä ilmeisemmin ollut todistamassa historiallisesti merkittäviä tapahtumasarjoja. Vuoteen 2002 saakka lähes ainoa kirjallinen kriittinen dogumentti vl on ollut kirja Raportti lestadiolaisuudesta. Muuhun kritiikin kiinnipääseminen on ollut rivikansalaiselle lähes mahdotonta. Ainakin tuon liikeen ulkopuoleta. Myös muut mediat ovat oleet muutamaa poikkeusta lukuunottamatta hiljaa lestadiolaisuudesta ja 2002 vuoden kieppeissä alkanut mellakka easian ääreltä kesti vuosia ennen kuin lehdistöstä Kaleva ensimäisenä tarttui asiaan ja julkaisi easiasta SRK kielteisen lehtiartikkelin. Suurista lehdistä viimeisenä hiljaisuuden rikkoi Helsingin Sanomat.
Aikalailla jonnekin 2005-2009 kieppeille saakka SRK on ehkä jossain määrin aliarvioinut ennnenkaikkea anonyymin kritiikin vaikutusmahdollisuude. SRK on noihin vuosiin saakka ja varmaan pidempäänkin melko estottomasti julistanut mm e asian ehdottomuutta ja sitä että se luovuttamattomana kuuluu vl uskonkäskitykseen. Tämän jälkeen easiasta on julkaistu aina vain ympäripyöreempiä ja inhimillisiä kannanottoja joiden tarkastelun SRK voi kääntää pahansuovaksi. Nyt SRK näytää siirtyneen sensuurinaikaan ja se sensuroi sekä suustaan päästämiään sammakoita että myös siistii näkyviä helposti saatavia dokumentteja. Koska alkuperäisiä dokumentteja poistetaan netiin jäävät dogumentit jäävät ”toisenkäden tiedoksi”.
Ennen SRK pyrki sensuroimaan sen ulkopuoleta tulevaa tietoa ja pitkään onnistui tässä. Kun tulva tämän easian tiimoilta ylitti SRK sensuurin rajat SRK oli jonkin aikaa ristitulessa tämän easian kanssa. Nyt SRK näytää sensuroivan itse itseään kun kritiikille ei mahdeta mitään pyritään siihen ettei mitään kritisoitavaa jää. Onko vl siirrytty sukupolvelta toiselle menevään suulliseen perimätietoon jossa tättä easiaa siiretään. Heräää kysymys siitä mitä tuolla liikeen sisällä todella tapahtuu. Toisaalta tiedonsaanti on liikeen ulkopuolelta helpoa tässäkin e asiassa. Millaisestaha lähdekritiikistä vl saarnataan. Näytää siltä että SRK sensuuri johtaa siihen että monet voivat tai tekevät aikaisempaa vapaampia ratkaisuja.
TykkääTykkää
tuo sensuurikommentti on minun tunnustan
TykkääTykkää
Seurakunnan erehtymättömyyttä saarnataan vielä nykyäänkin. Suviseurapuheesta parin vuoden takaa löytyy esimerkki. (Jukka Kolmonen). Samoin puhujainkokouksen alustuksessa muutama vuosi sitten viitattiin seurakunnan erehtymättömyyteen (Matti Taskila). Eksklusiivinen seurakuntaoppi, Kristusta ei ole Jumalan valtakunan ulkopuolella, löytyy esim Pms 9.1,2019.
Erityisesti 1970-luvulla saarnattiin ehkäisyn synnillisyyttä sen kaikissa muodoissa. Nyt puheita on siistitty.
Kovin oli seurakuntakeskeinen vl-liikkeen itsensä itsestään esittämä teksti ”Näin me uskomme” vielä muutama aika sitten. Edelleen Jeesus kuitenkin toimii vain valtakunnassaan, jota edustaa SRK:n käsityksen mukaan maan päällä käytänössä vain vl-liike. Tosin jonkinlaista venkoiluakin on varsinkin silloin, kun annetaan haastattelua esimerkiksi Kotimaa-lehteen. PMS- lehteen samaa lausuntoa ei olisi annettu. Olisi tullut kalinoita.
Mielenkiintoista oli aikoinaan sekin, kun tohtoriksi väitellyt Hanna Nurminen antoi PMS- lehdelle ihan erilaisen lausunnon kuin profaanimedialle samasta kydymyksestä. Väitöshän käsitteli kuviteltua armo- ja pyhityslinjaa.
Vl-liikkeellä on nykyisin(kin) kahdet kasvot, janus-kasvot. Voi olla että se ennakoi tulevaa uutta hajaannusta.
TykkääTykkää
Tuo Jukka Kolmosen puhe löytyy täältä:
http://www.suviseurat.fi/vieraille/ohjelma/maanantai/
Kohdassa 35:58–37:36 puhutaan pyhästä seurakunnasta, joka on erehtymätön:
>>
Tämä uskontunnustuksen kolmas kohta on meille hyvin tärkeä. ”Ja Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.” Siis se, että me uskon kautta ymmärrämme, että meidän keskellämme on Pyhä Henki. Mutta myös se, että on olemassa maan päällä sellainen pyhä seurakunta, sellainen seurakunta, joka koostuu pelkästään pyhistä ihmisistä. Me ihmiset monesti erehdymme. Me hairahdumme. Meillä tulee erehdyksiä. Meillä tulee syntiä. Saattaa iso laumakin mennä samaan syntiin. Mutta pyhä seurakunta on erehtymätön. Se on tänne Jumalan alas laskema seurakunta, joka koostuu pelkistä pyhistä ihmisistä. Ja se seurakunta on pyhä. Mutta siinä pyhässä seurakunnassa on syntien anteeksiantamus. ”Uskon syntien anteeksiantamukseen.” Siis siinä pyhässä seurakunnassa julistetaan anteeksiantamuksen sanaa jokaiselle ihmiselle. Jokaiselle katuvalle julistetaan anteeksiantamusta. ”Poikani ja tyttäreni, ole hyvässä turvassa, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.” Se on sen pyhän seurakunnan tärkeä tehtävä.
>>
Aiemmin samassa puheessa, kohdassa 30:16–34:15, puhutaan näköjään myös lasten vastaanottamisesta (jaoin tekstin mielestäni loogisiin kappaleisiin):
>>
Ajattelen sitä, että tuossa apostoolisessa uskontunnustuksessa on aivan niin kuin kiteytettynä, niin kuin tiivistettynä, tämä uskon oppi. Sitä ei ollut vielä Paavalilla käytettävissä, se on syntynyt ehkä sata, kaksisataa vuotta jälkeen Kristuksen, elikkä noin 50, 150 vuotta Paavalin ajan jälkeen. Mutta ajattelen sitä, miten käyttökelpoinen tuo uskontunnustus on, joka alkaa: ”Minä uskon Jumalaan.” Siis uskon, en tiedä. Mutta minä uskon! ”Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan.” Jos minä uskon, että Isä, kaiken Luoja, on luonut minut, on luonut kaiken, kaiken joka näkyy, mutta myös kaiken sen, jota minä en näe.
Rippikoulussa usein haastan näitä rippikoululaisia kysymään, kysymällä, että uskotko sinä ylipäätään Jumalaan. Monet heistä sanovat, että en usko! Ja ajattelen, että tuossa on hyvä asia keskustella. Olen sitten ottanut esimerkin siemenestä. Että jos on männyn siemen, ja se pistetään maahan, mitä tapahtuu? Sanovat että siitä alkaa kasvaa uusi kasvi. Uusi mänty. No entäs sitten, kun tuolla koulussa jo opetetaan kemiassa sitä, mitenkä aineet ovat koostuneet molekyyleistä ja niin edelleen erilaisista kemiallisista seoksista, ja pystytään analysoimaan tuo siemen molekyylitasolle saakka. Entäs jos tehdään sellainen synteettinen siemen, jossa on kaikki samat ainesosat, jotka on tuossa männyn siemenessä, ja se pistetään maahan – mitä tapahtuu? Alkaako siitä kasvaa uusi männyn taimi? Niin nuo ihmiset ovat alkaneet miettiä, ja sitten he ovat sanoneet että ei ala, että miksei? No koska se ei ole oikea. Ei ala. Vaan alkaa siitä aidosta, oikeasta siemenestä kasvaa uusi kasvi. Miksi? Jumala antaa elämän. Jumala on elämän ja kuoleman herra. Siksi.
Jos minä uskon, että Jumala on Kaikkivaltias, se koskee myös sitä, että ajattelen sen, että Jumala antaa perheisiin kaikki lapset, jotka on tarkoittanut sinne. Kaikkiin perheisiin ei synny paljon lapsia. Joitakin perheitä joihin ei synny ollenkaan lapsia. On sitten sellaisia ihmisiä, jotka ei saa puolisoa ollenkaan. Tai sellaisia ihmisiä, jotka tuntevat, että olen erilainen ihminen. Minulla on erilaisia haluja mitä niin sanotuilla tavallisilla. Mutta Jumala on Kaikkivaltias. Jumala on kaiken luonut. Jumalalla on hyvä tahto jokaista ihmistä kohtaan. …
>>
Tuosta lopusta en ole ihan varma mikä vielä liittyy edelliseen aiheeseen (lasten vastaanottamiseen) ja mikä taas jo seuraavaan aiheeseen (jota en tuohon ylle lainannut).
TykkääTykkää
Ripustautumalla äärieksluviseen seurakuntaoppiin voi saada pelivaraa hyvinkin lipilaareihin avauksiin…
TykkääTykkää
Pölhökustaa minua mietitytää enemmän se miksi hajaanusta ei ole tapahtunut kuin se tuleeko se tapahtumaan. Voihan tässä tietenkin niinkin käydä että jompikumpi näistä suurista ryhmistä kuolee sukupuutoon vl liikeessä perälaudan vuotamisen vuoksi.
Saadakseen aihetta kritiikiin pitää alentua kuuntelemaan seurapuheita. Veikaan että tähän on olemassa yksi tietty syy ja se on se että jos jostakin tulee napinaa voidaan tämä ei sovelias kommentti sälyttää yksiön vastuulle ja tarvittaessa yksilö voidaan uhrata yhteisön edun nimissä.
Melkolailla joka lehdestä 10 vuoden takaa löyty tämä ehdoton e-asia kuten tuo kolmikantaoppikin. Ja olenpa joskus vaivatta suorana lähetyksenä keräillyt seurapuheista näitä kaikenmailman piilo/kaksoisviestintä ym… Nyt joutuu näkemään ihan olennaisesti paljon enemmän vaivaa.
Se ettei hajaanusta ole tapahtunut johtuu arvaukseni perusteella kahdesta syystä rahasta ja mediasta.Tämä jo vuosia ehdotomasta ehkäisystä alkanut keskustelu on osoittanut sen etteivät asiat pysy enää tämän liikeen sisällä vaan ne valuvat sieltä ulos joko ennemmin tai myöhemmin. Miten omaisuus jaetaan jos hajaanus tulee. Kumpikaan puoli ei halua olla se aloittava osapuoli. Nykyinen SRK julkaisupolitiikka näytää hegelliseltä arvotyhjiöltä. Ovatko nykyiset tekstit lakimiesten tarkistamia. Ne ovat sanamuoidoltaan ja sisälöltään ympäripyöreämpiä kuin luterilaisen kirkon.
Kertooko tälläinen julkaisupolitiikka muutoksen todellisuudesta vai liikeen kääntymisestä sisään päin. Tämähän on tapahtunut ennenkin tuossa liikeessä – sitä seurasivat hoitokokoukset ja ehdoton ehkäisyopppi kaikilla muilla mausteilla. Avaus kertoo edustavansa kristillistä etiikaa mutta rehellisyydennimissä se ainakin suoraselkäisesti edustaa esitämiään arvoja vaikka niiden kristillisyydestä voidaan olla montaa mieltä. SRK ei näytä olevan ei tästä e asiasta eikä kyllä paljon mistään mitään mieltä. Se ei enää vastaa milään tavalla kysyjille kun heidän uskonsa perusteita kysytään. Ja se tekee kaikensa ettei joudu mihinkään keskusteluun kenenkään kanssa.
SRK ei ole koskaan taipunut yksilöitten edessä mutta niin hoitokokousasiassa kuin tässä easiassa kuten myös pf-asiassa sen on ollut pakko taipua jos ei muuhun niin median mielyttämiseen. Mediasta on tullut jonkinlainen vahtikoira jolla on näyttänyt olevan vaikutusta.
TykkääTykkää
hyshys
Siis onko niin, että media ohjaa tuetämättään SRK:n opinkehitystä?
TykkääTykkää
En usko median ohjaavan SRK opinkäsitystä mutta se näytää ohjaavan sitä mitä sen oppikäsityksistä on helposti saatavissa SRK itsensä levittämänä. Oteaan kuviteellinen tilanne – julkisuuteen tulee ensimäisen kerran tieto siitä että pf-asiaa on sovittu ehdottomalla rippisalaisuudella. -> mielestäni rippisalaisuuden ehdottomuudesta on ollut aijemmin SRK sivuilla jossain kohtaa – toki voin olla väärässä mutta sitä näin me uskomme osaa on muutettu moneen kertaaan. – > samoin suviseurojen näin me uskomme osioita on muutettu vuosien saatossa nykyään se ei kerro yhtään mitään -> päivämihen nettilehden selailu ei anna oikeataan yhtään sellaista kohtaa joka ainakaan maallikolle avukeaisi sanamuodolitaan ehdottomaksi rippisalaisuudeksi… Ja kaikki mitä tästä netistä löytyy on ns. toisenkäden tietoa … eli ne on vaikkapa tämän blogin kaltaisia paikkoja jonne on kerätty tietoa.
Kun vaikapa tuota e-asiaa aletiin tonkia julkisuudessa SRK itsensälevittäminäkin löytyi tietoa sen opillisista näkemyksistä. Jos nyt pitäisi haalia samamäärä kriittistä lähdeaineistoa SRK itsensä levittämänä niin se olisi paljon paljon työläämpää. SRK taholta vältelään tietoisesti sitä että annettaisiin mitään sellaista mihin media voisi tarttua ja toisaalta mitä voisi jossain pahassa paikassa käytää sitä vastaan.
TykkääTykkää
Kiitos Matias puheen aukikirjoitamisesta!
TykkääTykkää
Pöhökustaa
Siis onko niin, että media ohjaa tuetämättään SRK:n opinkehitystä?
Emmekö mekin ole osa mediaa? SRK on perjaateessa mahdollisuus levitää millaisia opillisia käsityksiä tahansa. Jos se levitää jyrkkiä ja kyseenalaisia kannanottoja joku niihin tartuu… jos emme me täälä niin joukko blogisteja ja monet muut sosiaalisen median kanavat… Sitten kun tälläistä kannanottoa riepotelaan tarpeeksi myös muut mediat saattavat tarttua niihin. En yritä kiistää olevani jokin osa tuota sosiaalisen median kenttää ja se että toiminnallani pyrin tietoisesti ohjaamaan sitä millaisia opinkäsityksiä SRK on mahdollisuus julkisesti levitää. Jos ja kun SRK ei voi julkisesti julkaista niitä kaikkein jyrkimpiä kannanottoja vaan se joutuu julkaisemaan ja sanomaan enemmän medialle mieluisia asioita medialle mieluisella tavalla se vaikutaa siihen miten inhimillisempää kantaa edustavat voivat levittää ajatusmailmaansa liikeen sisällä. Enkä usko että olen ainoa ”median edustaja” joka pyrkii siihen. Itseasiassa SRK ajaa omallatoiminnallaan ihmiset hakemaan tietoa muilta kuin omilta foorumeiltaan.
TykkääTykkää
Tunnen erään oululaisen nyt jo eläkkeellä olevan toimittajan, joka tässä takavuosina päätti mielistellä ja nuoleskella vl-liikettä. Hän kirjoitti mm suviseuroista sokerisia, ylistäviä ja siksi epäjournalistisia reportaaseja. Vl- väki ihasteli vuosikausia tuon toimittajan tekstejä. ”Aivankuin uskovainen olisi nuo tekstit kirjoittanut.” Näin repliikit kuuluivat. Silti vl- väki ei tilannut tuota lehtiriepua vaan tilasi edelleen Kalevaa.
Kuviteltu suosio nousi toimittajalle päähän. Hän sokaistui luulemastaan todellisesta suosiosta ja päätti vielä lisätä sitä. Hän luuli, että tekemällä parannuksen vl-liikkeeseen hänestä tulisi todellinen tähti ja kaiken huomion keskipiste vl-liikkeessä.
Toimittaja teki paranuksen, mutta kuviteltua suosiota ei tullutkaan. Aluksi kyllä pikkuisen iloittiinkin uudesta jumalan lapsesta, mutta hyvin nopeasti toimittajaparka unohdettiin. Hänhän kuului nyt ikäänkuin liikkeen omaan harmaaseen kalustoon ja oli muuttunut propagaviestinnän kannalta hyödyttömäksi. Toimittaja ei enää edustanut sitoutumatonta ulkopuolista tarkkailijaa eikä siten terävää työkalua taistelussa vääristelevää mediaa vastaan. Hän ei ollut enää uskottava propagandisti.
En ole ikinä tavannut toista niin kääntymyksestään pettynyttä jumalan lasta. Toimittaja on itse kertonut, että seuroissa häntä juuri ja juuri tervehditän jumalan terveellä, mutta siihenpä se sitten on jäänyt.
TykkääTykkää
Se on hyvä muistaa, että vl-liikkeessä on elänyt ja elää edelleen sellaisia todellisuuksia, joissa vl-yhteisö nähdään aidosti taivaana maan päällä, rakkaana Jumalan lasten joukkona, taistelevana seurakuntana. He kokevat aidosti yhteisöönsä suuntautuvan kristiikin haavoittavana ja enimmäkseen perättömänä ja jos jokin nuoli osuukin maaliinsa, sille löytyy hyvä selitys. Mene ja koe tämä asia vaikkapa sunnuntain seuroissa, jossa hymyillään onnellisina ja tervehditään uskonystäviä jumalallisesti Jumalan terveellä. Silloin kun on mahdollista uinua vl-lintukodossa, se johtuu useimmiten siitä, ettei ole kohdannut liikkeen pimeää puolta henkilökohtaisesti. Minusta näillä ihmisillä on oikeus onneensa.
Todellisuuksia riittää ja jokaisen kokemus on aito ja sitä tulee kunnioittaa.
TykkääTykkää
Hyvä Vuokko!
Noin todellakin on kuten kirjoitit.
On olemassa toisaalta myös esim vakaumuksellisia ateisteja ja tosissaan aatteeseensa uskovia kommunisteja, hinduja, islaminuskoisia, juuralaisia jne ja Suomessa jopa körttejä, jotka ovat löytäneet onnensa omasta yhteisöstään ja kasvaneet onnellisessa lintukodossa.kohdaten etupäässä myönteisiä asioita. Ne huonot asiat ovat jossain muualla kenties omankin aatteen laitamilla,. mutta nehän voidaan ja on syytäkin selittää pois, jotta lintukoto ei särkyisi.
Lintukodosta sanoisin kuten Jorma Uotinen tanssista: ei huono.
Ken löytää oman lintukotonsa, älköötn halveksiko ja ylenkatsoko muita lintukotoja. Mutta niinhän ihmiset eivät tee. Kyllä he toisiaan muksivat.
TykkääTykkää
Markku Korteniemelle
”Sillä varsinkin jos yrittää asioita hiukan suhteellistaa objektiiviseen suuntaan, saa yleensä vihat myös ns. kriiittisiltä – joiden maailmankuva helposti muodostuu jonkinlaiseksi käänteismaailmaksi, jossa käytännössä lähes ainoa konnanrooli maailmassa on varattu SRK:lle ja vl-kristillisyydelle…”
Mistä tiedät, että vain juuri sinun näkemyksesi edustavat objektiivisuutta ja median näkemykset valheeseen ja propagandaan perustuvaa käänteismaailmaa?
Olisikohan se sittenkin niin, että median maailmankuvassa pienen Suomen pienen pohjoisosan pieni uskonnollinen liike ei sittenkään edusta kovinkaan suurta roolia? Todellisuudessa se on aika tylsä ja ikävystyttävä herätysliike, jossa ei ole paljonkaan mielenkiintoista uutisoitavaa. Ei siitä konnaksi ole.
Tietenkin silloin kun liikkeen itsensä piiristä nousee tutkimustuloksia, joissa esim pf paljastuu luultua laajemmaksi ilmöksi, siitäkin on silloin pakko jotenkin uutisoida, vaikka esim Kaleva tällöin pelkääkin levikkinsä laskevan.
Toisekseen silloin kun liike itse alkaa myönnellä 1970-luvun oppejaan ja hoitokokousylilyöntejään jopa uskonnolliseksi vainoksi ja synniksi, mediankin on niistä jotenkin uutisoitava. Kai se sitten on sitä konnan rooliin asettamista!
Suomi on vapaa maa, toistaiseksi. Mediakin saa toimia vapaasti lain puitteissa. Muuten… harjoittaakohan Päivämies itsesensuuria esim easiaan otettujen kantojen eitoivottujen seuraamusten kertomisessa? Sekin, itsesensuuri, on tosin luvallista sananvapauden nimissä.
TykkääTykkää
Vuokko ja Pölhökustaa
Minusta SRK kohtelee huonosti ja tekee väärin myös ns omia kohtaan siinä että se venkoilee minkä tahansa väärinkäytöksen edessä. Se asettaa nekin vl jotka joiden käytöksessä ja asenteissa ei ole moitittavaa siihen tilanteeseen joista heistä tulee syyttömänä osasyyllisiä.
SRK tietoisesti pimittää tietoja rivijäseniltä yritää selitää mustaa valkoiseksi eikä vapaaehtoisesti luovuta kaikkia niitä tietoja joita tarvittaisiin niin tuon likeen sisällä kuin sen ulkopuolella asioitten objektiiviseen tarkasteluun. SRK tekee myös syyttömistä konnia sillä että se retoriikalaan asetaa myös syyttömiä siihen me / muut asetelmaan.
Meillä on jumalanvaltakunnassa yhteinen ymmärrys tästä lapsiasiasa. Me koemme olevamme etuoikeutettuja kun saamme otaa kaikki lapset vastaan jumalan lahjoina. Me haluamme ottaa ilolla vastaan kaikki lapset. Me olemme hyväksi nähneet … Jumalanvaltakunnassa on aina ymmärretty että lapsirajoitus on syntiä.
SRK alistaa retoriikalaan ei vain meitä uloshoidettuja tai ulkopuolisia vaan myös tuon liikeen sisällä olevia. SE myös retoriikalaan ehdollistaa ennnenkaikkea sisälläolevien uskoa tähän – me olemme aina ymmärtäneet…. jos et ymmmärrä et ole tässä valtakunnassa et kuulu meihin.
Se että tässäkin keskustelussa näkyy paljon se me/te muut asetelma johtuu ainakin omalla kohdalla ennenkaikkea SRK retoriikasta joka ei anna mitään sijaa minkään asian uhrille. Melkein joka asiassa on se asetelma että SRK katsoo oikeudekseen puhua yli seurakunnan vaikka seurakunta ei olisi sen kanssa samaa mieltä. Jos SRK on tätä mieltä niin se tarkoitaa SRK retoriikassa – me olemme tätä mieltä. SRK pitää kiinni lopuun saakka siitä että me emme ole tieneet tästä pf-asista… kun pää tulee vetäjän käteen se johtaa siihen että me emme ole tieneet mutta tämä yksi on tiennyt. Yksi uhrataan ja yksi nimetään pakonedessä. SRK teetti tutkimuksen pf-asiassa mutta joidenkin väitteitten (pitikö lähde paikaansa en tiedä ) mukaan edes kaikki niistä jotka ovat oleet sen – me olemme nyt selvitäneet tämän asian – eivät ole saaneet tutustua selvitykseen. Totta kai selvitys voi pitää sisälään tietoja jotka eivät kuulu julkiseen levityskseen mutta millä perusteella valitiin tästä SRK instansista ne jotka saivat arvioida tämän selvityksen pätevyyttä kun sitä ei luovutettu tutkitavaksi kaikille niille jotka ovat kuitekin oleet virallisesti muodostamassa tuota – me olemme selvitäneet tämän asian. Itseasiassa valtaa liikeessä käytää muutamat ihmiset mutta he ratsastavat vaikapa SRK johtokunnan tai jonkun työvaliokunnan mandaatilla.
Ja ymmärrän kyllä että kun tulee rinnastetuksi johonkin sellaiseen mitä ei allekirjoita tai mitä ei ole tehnyt tuntuu varmasti pahalta. Tuo tunne muodostuu kahden eri tekijän summasta siitä mitä SRK mahdollisesti sanoo ja siitä usein aiheellisestakin kritiikistä ja kysymyksestä olitko sinäkin tässä osallisena. Ymmärrän sen että kun ei joudu ns vastaamaan omista tekemisistään ja mielipiteistään tai ottamaan itse kantaa asioihin ei itse myöskään joudu henkilökohtaisella tasolla kritiikin kohteeksi.Tunne muodostuu myös vl opetuksesta nousevasta automaattisesta vastareagtiosta. Seurapuheissa on viljelty mm retoriikaa … pitää valita seisooko jumalanvaltakuntaa vastaan vai kulkeeko sen mukana. SRK:ta vastaan nouseminen on nousemista jumalanvaltakuntaa vastaan (vaikka se ei sitä todellisuudessa ole) mutta vuosikymmeniä viljellyllä retoriikalla SRK – näin me uskomme/ meillä on yhteinen ymmärrys/ meillä ei ole jumalanvaltakunnassa tottuttu esitämään kyseenalaistavia kysymyksiä. Tämä on ollut vl opetuksessa täysin ohjelmoitua retoriikaa jolla kritiiki pyritään pitämään mahdollisimman etäällä iholta. Vaikkapa tuossa pf-asiassa kritiikki ja valintatilanne on tullut jokaisen iholle ja vl ovat olleet pakkovalinnan edessä. Hyväksytkö sen että rikosia peitelään anteeksiannolla vai etkö hyväksy.
Ymmärrän että tässä valtakunnassa (VL) ei ole totuttu siihen että yksittäiset ihmiset joutuisivat ottamaan kantaa tai milään muotoa välttämättä määritämään sitä – mitä minä uskon mitä minä allekirjoitan ja mitä en hyväksy. Ymmärrän että tilin teettäminen yksitäisellä vl tuntuu varmasti hankalalta. Mutta siinä haetaan myös sitä päätöstä siihen kenen puolella seisot – seisotko vääryyttä vastaan vai sen puolella. Ja minkä tahansa asian uhrilla on oikeus kysyä keneltä tahansa vl kenen puolellella seisot tässä kohdassa. Ja ajattelen että oin oikeus odottaa että teot eivät jäisi vain sanatasolle.
Ainoastaan vl siäinen paine voi pakottaa SRK muutamaan tätä retorista tapaa puhua niin kuin kaikki kyseenalaistamatta allekirjoitaisivat sen ulostuomat asiat. Niin kauan kun ihminen (vl) sallii SRK käytää itseään meidän ikävien yksitäistapausten lyömiseen niin en minäkään siitä me/te asetelmasta aijo perääntyä.
Ja kiitän niitä kaikkia enemmän ja vähemmän vl jotka ovat sanomisilaan enemmän ja vähemmän tässäkin ketjussa irrottautuneet siitä SRK lyömäaseesta ja uskaltaneet otaa kantaa siihen mitä he itse todella ajatelevat.
SRK mielestä kriitikoiden pitää luopua siitä me/te asetelmasta vaikka se itse ei aijo tehdä samoin. SRK jatkaa valitsemalaan tiellä mikä näkyy seurapuheissa ja itseasiassa sen omilla nettisivuilla. Näin me uskomme…
Kummallisinta tässä on se että sekin -me emme usko joukko käytää tasan samaa retoriikaa kuin mitä SRK. Me vanhollislestadiolaiset emme ajatele näin ja näin…. Sekä SRK että tämä toinen joukko puhuu ja käyttää retoriikassaan kaikkien vl ääntä. Vilelä toistaiseksi SRK pitää hallusaan virallista kantaa ja vaikka se olisi kuinka loukaavaa niin niin kauan kun SRK ei avoimesti myönnä muutaneensa kantaansa ja luopuvansa tästä me retoriikasta se edustaa sitä ainoaa vl jonka tunnustan vanholislestadiolaisuudeksi. En ajattele että vanholislestadiolaisuus olisi mitään muuta kuin ajallinen käsite se ei ole eikä voi olla hegellinen käsite tai sisältää minkäänlaista uskonnollista ulottuvuutta.
Minä en ihmettele sitä että vl osaavat loukaantua kokea tuleensa väärinkohdelluksi ja väärin leimatuiksi – väärin tekeminen on helppo havaita kun se kohdistuu itseen – tämä ei kuitenkaan näytä aina johtavan siihen mihin sen pitäisi johtaa … siihen että se avaisi vaikkapa ymmärrystä hoitokokousuhreille , meille easiankanssa julman kohtalun kohteeksi joutuneille jne… jos se avaisi se johtaisi myös paineen kasvamiseen ja sen tarpeen syntymiseen ettei myöskään vl sisällä voitaisi enää sivusta seurata SRK touhuja. PF asiassa paine kasvoikin niin suureksi että SRK oli pakko muutaa sitä – näin me ajatelemme kantaansa…
TykkääTykkää
Ymmärrän hyvin, mistä Hyshys kirjoittaa.
SRK:n taustarooli nyt ja aiemmin vl-kristillisyyden opetuksen julkituomisessa, yksimielisyyden ja yhteisen rakkauden ’mainostamisessa’ on osalle vl-ihmisiä tympeä taakka. Erityisesti niille, jotka ovat hyväksyneet (väkisin) menneisyyden tiukat ohjeistukset ja ehkä sisimmässään ovat niitä ihmetelleet ja salaa toisin toimineet. He voivat nyt kokea keskustelun vl-uskosta vastenmielisinä, koska asioiden pyörittely ja venkoilu ei tunnu mukavalta. Lopulta vihjaileva syytös kohdistuu kyselijään omiin oletuksiin uskosta ja hankaluuteen vl-ihmisiä kohtaan.
Muutama vuosi sitten tuttu vl-vanhus kesäseuroista palatessaan puhutteli minua ja kehoitti parannukseen. Kerroin hänelle, että e-asia on liian iso kynnys minulle. Hän yritti selittää, ettei nyt enää kukaan kyttää eikä kysele. Sanoin, etten voi olla hyväksyvinäni SRK-opetusta ja entisiä kannanottojahan ei ole peruttu. Mummo vihjaili päivien laskemisen luvallisuudesta ja lopulta vetosi siihen, etteihän tämä asia enää sinua kosketa. Ei niin – mutta en halua olla tukemassa opetusta, jonka kuuliaiset vl-nuoret ottavat tosissaan.
Voivoi, kun olisi niin paljon sanomista sinulle – mutta näkemiin näkemiin, oli loppusanat hänellä.
TykkääTykkää
Vuosi 1979 on SRK:n historiassa äärimmäisen mielenkiintoinen. Sitä voi tosiaan verrata Ranskan suuren vallankumouksen vuoteen 1794, kuten Markku edellä tekikin. Robespierren terrorin kiihtyessä hänen tukijansakin alkoivat pelätä (syystäkin) päänsä menettämistä. Vasta tämä katkaisi terrorin (ja Robespierren kaulan).
Vuoden 1794 tapahtumat Ranskassa on kyllä selvitetty historioitsijoiden toimesta suunnilleen päivän tarkkuudella. Sama pitäisi tehdä SRK:n historialle vuoden 1979 osalta. Pelkkä faktojen kerääminen kronologiseen järjestykseen voisi olla arvokas erillistutkimuksen aihe.
Syytökset ”kososlaisuudesta” ja ”kososlaisesta hengestä” tulevat ensimmäisenä mieleen hoitokokouksista puhuttaessa. Näyttää kuitenkin siltä, että ne otettiin tehokäyttöön varsin myöhäisessä vaiheessa. Markku kirjoittaa edellä:
”Hämmästyttävää on, että nämä sodan käyneet fiksut papit Kauko Mäntylä, Erkki Vaaramo, Lenna Pellikka ja monet muut taipuivat – puheenjohtaja Eino Vaherjoen tapaan – jyrkän maallikkorintaman keppihevosiksi. He olivat ns. puun ja parkin välissä, niinpä heidän oli toiminnallaan todistettava hengellinen ”raittiutensa”. – – – Erkki Vaaramolle lankesi tehtäväksi pitää alustus Oulun ry:llä kososlaisuudesta huhtikuussa 1979, mikä mahtoi laajemmassa mitassa aloittaa ”kososlaisuuteen” liittyvät puhdistukset.”
Siis vielä huhtikuussa 1979 saattoi Heikki Saari viedä pappeja kuin pässiä narusta. Tämä tuskin oli mahdollista ilman Erkki Reinikaisen tukea. Eikö Reinikaisellekaan ollut vielä valjennut, että naru on jäämässä vetävän käteen?
Reinikaiselle taisi olla avaava kokemus Heikki Saaren suviseurasaarna 1979, jonka jälkeen hän kertoman mukaan tivahti ”Pieleen meni!”. Ilmeisesti Reinikainen vasta nyt ymmärsi, ettei hänen oma päänsäkään enää ollut turvassa kasvavan hysterian kurimuksessa. Saaren selän takana Reinikaisen kokosi ”salaliittolaisten” ryhmän, joka sitten kaatoi Saaren ”diktatuurin”. Syksyllä 1979 Saari joutui puhekieltoon, ja moni huokasi helpotuksesta. SRK:n organisoimat hoitokokoukset loppuivat käytännössä tähän. Ilmeisesti tämä riitti SRK:lle. Mitään opillista analyysia tai itsetutkistelua ei katsottu tarpeelliseksi.
Tässä kertomuksessani on paitsi jälkiviisastelua myös mielikuvituksen tuomaa dramatiikkaa. Mikä on sitten se kylmiin tosiasioihin perustuva kertomus? Sen kirjoittamiseen niitä päiväntarkkoja kronologisia faktoja tarvittaisiin. Milloin tarkasti ottaen ja miten Heikki Saari joutui puhekieltoon? Aiemmin lainattu Kauko Manner kirjoitti: ”Heikki Saari hylkäsi harhansa marraskuussa 1979.” Missä yhteydessä ja koska tarkalleen tämä tapahtui ja mistä harhoista Saari teki parannuksen? Nämä asiat ovat varmaan tiedossa päivän tarkkuudella, mutta minä en niitä ole mistään löytänyt. Entä milloin ja miten SRK ilmoitti rauhanyhdistyksille uudesta linjastaan? Markku saattaisi tietää tarkemmin?
Paikalliset rauhanyhdistykset taisivat jatkaa hoitokokouksia Saaren kukistumisen jälkeenkin. Edellä Lahja Huhtala kirjoitti: ”Minä jouduin ulos vl:sta hoitohysterian viime hetkillä, syksyllä -79. Armoa ja ymmärrystä ei nuorelle äidille ollut ja minun puolelta ei ollut mitään teeskentelyn halua. En voinut leikisti pyytää anteeksi ja sitten muka hyväksyvästi suhtautua SRK-vaatimuksiin ja autuuden ehtoihin. Eikä minusta ollut muiden kyykyttäjäksi eikä henkituomariksi.” Mahtaako Lahjan erottaminenkin liittyä tähän jälkivaiheeseen?
Luulen, että vasta arkkipiispa Mikko Juvan laaja kannanotto Helsingin Sanomissa 2.12.1979 sai hoitokokoukset loppumaan. Täysinhän ne eivät toki ole loppuneet vieläkään, mutta nykyisin niitä järjestää paikallistaso jopa SRK:n toiveiden vastaisesti, esim. Lempäälä ja Tornio.
Ehkä juuri Juvan kannanoton vuoksi SRK:n johto katsoi parhaaksi avautua kertomaan oman näkemyksensä laajassa Tapani Ruokasen haastattelussa, joka tehtiin jo joulukuussa 1979 ja julkaistiin Suomen Kuvalehdessä 3/1980. Haastateltavina oli neljä silloista SRK:n johtomiestä:
– Päivämiehen päätoimittaja Voitto Savela (1937–2002)
– johtokunnan varapuheenjohtaja ja työvaliokunnan jäsen Erkki Reinikainen (1919–2006)
– johtokunnan puheenjohtaja Kauko Mäntylä (1918–1983)
– pääsihteeri Einari Lepistö (1916–2001)
Avoimempi tiedotuslinja jatkui vuonna 1980, jolloin ilmestyi Jorma Kurvisen kirja ”Raportti lestadiolaisuudesta”. Siinä Savelan, Reinikaisen, Mäntylän ja Lepistön lisäksi oli haastateltavana myös Erkki Vaaramo, joka ei varsinaisesti edustanut SRK:n johtoa. Miksi Vaaramo sitten oli mukana?
Jorma Kurviselle näyttävät Kuusamon tapahtumat olleen erityisen kiinnostuksen kohde – ehkä siksi, että Raimo Karvonen oli hänen serkkunsa. Kirjassa hän myös haastattelee serkkuaan. Oikeastaan tuo ”Kuusamon ryntäysvaali” 1978 oli haastattelua tehtäessä jo vanha uutinen ja Vaaramokin oli ollut jo vuosia sairaseläkkeellä. Uskon kuitenkin, että juuri Kurvinen hänet halusi mukaan Kuusamon tilanteen asiantuntijana (tuskin Vaaramo itse haastatteluun halusi?)
Valitettavasti Kurvisen haastattelussa ei kerrota kuka minkin repliikin sanoo. Siispä emme tiedä, mitä Erkki Vaaramo kertoo, vai kertoiko mitään. Kurvisen kirjassa ei Vaaramoa muutenkaan erikseen mainita. Hänestä annetaan vain samat perustiedot kuin muistakin haastatelluista:
Erkki Vaaramo
– 58-vuotias rovasti
– eläkkeellä oleva kirkkoherra
– koulutus: teol. tutkinto
– SRK:n toimikunnissa
– ollut kirkolliskok. edustaja
– toiminut useissa yhteisk. luottamustehtävissä mm. kansanedustajaehdokkaana kaksi kertaa
– kokoomus
– lapsia: 5
Omat tietoni Erkki Vaaramosta rajoittuvat siihen mitä löysin netistä.
Linkki http://www2.kuusamo.fi/historia/ vie sivulle ”Seppo Ervasti: Johdatus Kuusamon historiaan (verkkoversio: Eeva Huotari, Kari Mäkelä)”.
Klikkaa siellä:
Sisällysluetteloon > 19. SOTIEN JÄLKEINEN AIKA > 19.6. SEURAKUNTA JA HENGELLINEN ELÄMÄ. Sieltä löytyy teksti, jota ylempänä referoin.
Seppo Ervastin ”Johdatus Kuusamon historiaan” on ihan oikea 189-sivuinen 1997 julkaistu kirja, josta mainittu verkkoversio on tiivistetty. Ervasti on historian maisteri, rovasti ja kotiseutuneuvos. Se ei toki takaa hänen objektiivisuuttaan henkilöistä kerrottaessa. Jos referaatissani oli yksipuolinen kuvaus Erkki Vaaramosta, syytän siitä Seppo Ervastia. 🙂
TykkääTykkää
Pertti Niukkanen jos vääräheknkisten tai kososlaisesta hegestä hoitamine loppui vuonna 1979 se ei selitä sitä että 30 vuotta myöhemmi olen kohdannut hoitokokouksen. Koska jo tuolloi minulla oli hyvä käsitys näistä Heikki Saaren opeista kuten myös siitä että parannusta teetetiin nimenomaan kuuliaisuude puuteesta ajallisen seurakunnan mielivallalle saatanalle heitäminen ei ollut milään muotoa hegellinen kriisi.
Hotokokous edusti rakenteeltaan klassista hoitokokousta muilta osin paitsi siltä että ne nimelliset asiat jotka otetiin esille ammuin kyllä alas vl omalla opetuksella. Ja niistä itseasiassa päästiin yhteiseen ymmärrykseen. Mutta ei siitä seurakunnan erehtymättömyydestä …. kuuliaisuutta ajalliselle yhteisölle perusteltiin sillä että joukko uskovia on enemmän oikeassa kuin yksitäinen uskovainen. Myönnetiin se että vaikka se joskus voi erehtyä silti sen kannanotot ja tekemiset ovat enemmä oikeassa kuin yksitäisen uskovan. Koska tämä yhteistunto siis ajallisen yhteisön yhteinen omatunto on vahvempi parempi opillisesti oikeampi ja raamatumukaisempi kui yhdenkään yksilön niin sillä etten alistu ja korjaa omaa omaatuntoani tuon seurakunnan yhteistunnon mukaiseksi osoitan että olen väärässä hengessä. KUn totesin ettei mikään yhteisö joka vaatii kuulaisuutta milekään muulle kui Jumalan sanalle ole raamatun mukaan seurakunta… niin tämä lause riiti lopulliseen tuomioon. SRK tietää varmasti että jos hoitokoousia pidetään ne päätyvät myös julkisuuteen. Julkisuus ei näytä tuovan SRK juuri mitään hyvää tulesaan. SRK varmaan mietii kuumeisesti miten asiat pitäisi hoitaa jotta niiden huono tai mielivaltainen hoitaminen ei päädy julkisuuteen. Ja vähän sellainen kutina on että SRK haluaa edeleen hoitaa asiat ehdottoman rippisalaisuuden piiriin eikä avoimen keskustelun kautta.
Niinpä niin Lahja varmasti SRK on monelle vl taakka. Se on kuinn pieni lapsi joka laukoo sopimattomia kommenteja. Moni vl on tuskaisena seurannut SRK venkoilua ja varmasti jos ei aijemin niin viimeistään tämän pf-asian äärellä kokeneet miltä se ansioton arvonousu omissa nahoissa tuntuu.
Viitaten tähän käymääsi keskusteluun tämän vl-mummon kanssa niin en voi edes kuvitella ottavani osaa liikeen toimintaan jossa näitä venkoiluja ei tarvitse myöntää vaan asenteet ja arvot voivat ilman selityksiä vain muuttua. Minun tilanteeni on siinäkin milessä poikeuksellinen että olen käynyt erittäin pitkät keskustelut vl uskon perusteista ajatuksista opillisista kysymyksitä ja näkemyksistä ja myös siitä mitä parannuksen tekeminen ihan oikeasti tarkoitaa… siis myös opillisesti. Parannuksen kautta minusta tuli lestadiolainen. Minulla on siis sisälle tullessani ollut eritäin hyvä käsitys siitä millaiseen liikeeseen olen sekaantunut -> paitsi että yksi asia toisensa perään on kumottu jollain niin kyllähän se tätäkin tarkoitaa mutta… onko kolektiivinen valehtelu osa lestadiolaista uskoa, en haluaisi uskoa niin mutten ole voinut olla miettimättä.
Vl voidaan käydä keskustelua sisälle ottavasti tai ulossulkevasti. Pääpiirteisään se käy vaikkapa kirkon kanssa keskustelua jossa tarjoilaan vain luterilaisen kirkon mukaisia pyöristeltyjä ja pehmennettyjä saippuapaloja… paranuksentekijälle tarjollaan armon sokerikuorruteisia ihanuuksia ja meille kriitikoille tarjotaan usein tylyn ulosulkevia tulkintoja. Ja minua ei ärsytä mikään muu kuin se että näin voidaan tehdä mistä tahansa raamatunpaikasta ihan missä vaan ja ihan kenkanssa vaan .Tuolle yhteisölle arvoikkaille yksilöille tarjotaan lemeämpiä armollisempia ja monin tavoin helpompaa ruokaa. Niille jotka tuon yhteisö kokee ongelmallisena ruoka voi perjaateessa olla samaa mutta se tarjoilaan aivan erilaisessa paketissa.
Minusta tässä unohtuu vl yksi keskeinen asia. Kun tehdään väärin jotain menee rikki. Vaikka asiat kuinka sovitaisiin silti niistä jää jälki joskus haava joka ei umpeudu koskaan. Arvet ovatpa ne henkisiä tai fyysisiä ne on ja pysyy. Arvet voivat vaaleta ja himmetä lähes näkymättömiin niin ettei edes uhri muista arpi on silti olemassa eikä se katoa mihinkään. Sitten kun joku suunileen tapetaan tuossa yhteisössä ihan sama puhutaanko henkisestä tai fyysisestä tai hegellisestäväkivallasta niin mitä tapahtuu… yhteisö haluaaettä asiat sovitaan anteeksiannolla tai ehkä mahdollisesti tekijäkin haluaa samaa. Sekä yhteisöllä että tekijällä on sama motiivi painostaa uhria – koska he haluavat jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Uhri on kuitekin voinut joutua sellaiseen tilanteeseen jossa elämä ei palaa enää koskaan ennaleen. Uhri kantaa seurauksia koko lopun elämäänsä ja hänen elämänsä on muuttunut peruuttamattomalla tavalla.
Minua on painostettu niin ajallisten kuin hegellisten tahojen taholta anteeksiantoon ja siihen että jatkettaisiin niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja kun en ole siihen suostunut olen tietenkin ollut julma katkera ja anteeksiantamaton. Jotkut asiat muuttavat myös yhteisöä peruuttamattomalla tavalla jos uhri ei suostu painostuksen alla palaamaan johonkin sellaiseen johon paluuta ei ole. Jotkun yksilöitten teot muuttavat yhteisöjä peruutamattomalla tavalla jos uhri ei suostu tai pysty unohtamaan. Enää harvoin tarvitsee riidellä siitä pitäisikö yritää jotain paluuta jonnekin. Myös yhteisö pakon edess joutuu sopeutumaan tai sulkemaan uhrin yhteisön ulkopuolelle jotta se voi jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
TykkääTykkää
Minä en kerinnyt olla minkään ry:n jäsen, opiskeluni ja paikkakunnan vaihdosten takia.
Minua ei ole erotettu minkään maallisen yhdistyksen jäsenyydestä. Minut on erotettu vl-uskon mukaisesti Jumalan valtakunnan osallisuudesta, jumalanlapseudesta ja Hänen perheväkensä perintö-osasta. Samalla se oli erotus yhteisöllisestä talostelusta ja hyväksynnästä.
Voiko tuota mitenkään turhana ja jonninjoutavana tapahtumana pitää? Ja vl-yhteisön nykyisetkin jäsenet on kai velvoitettu pitämään tuollainen tuomio voimassa? Näin olen sen kokenut.
TykkääTykkää
Tämä ajatus tuli mieleen, kun monet vl-ihmiset yrittävät rinnastaa SRK:n ja paikalliset ry:t vain maallisiksi yhdistyksiksi. Niillä ei ole muka hengellistä valtaa kehenkään sieluun eikä uskomiseen, saati kenekään tuomitsemiseen. Ennen ei ollut näin.
Kuulemma eii kannattaisi tosissaan ottaa jonkun yksittäisten vl-uskovaisten ylilyöntejä ja taitamattomia sanoja. LIsäksi puolustellaan sillä, että niinhän muutkin yhdistykset tekevät ja erottavat jäsenen, jos joku ei toimi sääntöjen mukaan.
Ja sittenkö muuallakin joka tapaamisella siitä muistutetaan, millainen ’luopio’ olet?
TykkääTykkää
Hyvä Pertti Niukkanen
Heikki Saaren syrjäytymisen taustat marraskuussa 1979 vaatisivat hieman pidemmän selonteon. Tiedän asiasta jotain kun olen lukenut johtokunnan ja työvaliokunnan pöytäkirjat tuoltakin ajalta ja kuullut Voitto Savelan ja Erkki Reinikaisen selonteot tapahtumista.
En kuitenkaan mene sen pidemmälle, mutta viittaan muutamiin pointteihin. Saarellahan oli uusherännyt tausta eikä hän päässyt siitä irti oikeastaan koko 50 vuotta kestäneen saarnaajuden aikana. Hän oli ns kovan linjan mies ja uskoi, että monet tekosynnit johtuvat väärästä hengestä. Se (väärä henki) pitää ensin repiä pois juuriaan myöten.
Kuuluisalla 1970-luvulla tuo väärä henki oli kososlaisuus. Myöhemmin tutkimus on kyseenalaistanut oliko tuota henkivaltaa oikeasti olemassakaan ainkaan 1970-luvulla.
Saarella oli eräitä lvl-liikkeenkin kannalta eriskummallisia raamatun- ja opintulkintoja. Osa harhaopeista oli vakavia. Hän kuitenkin kuoli vl- liikkeen jäsenenä 1987. Sen jälkeen Reinikainen uskalsi kritisoida liikkeen erityisesti 1970- luvun harhoja. Kaikkia tuota kritiikkiä ei hyväksytty.
TykkääTykkää
Kiitos Pölhökustaalle vastauksesta. Ehkä tähänkin asiaan pitää vielä palata…
Toinen kiitos Hyshysille ja Lahjalle. Ymmärrän hyvin mitä kerrotte. Eivät ne ”hoidot” vuoteen 1979 loppuneet, vaikka varsinaisia massakokouksia ei kai juuri enää pidetty (?) Varma keino joutua ulos on edelleen SRK:n tai paikallisen ry:n johdon, jopa yksittäisen vaikutusvaltaisen henkilön toimien arvostelu. Tällöin et voi koskaan olla oikeassa vetositpa Raamattuun tai SRK:n viralliseen opetukseen. Seurakunnan yhteinen ymmärrys ”yhteistunto” ei voi erehtyä, vaikka yksilöt ehkä voivatkin. Tässä mielessä seurakunta on edelleen erehtymätön.
Olin varmaan unohtanut, että Hyshysin ”saatanalle heittämisestä” on vain n. 10 vuotta. Syy oli siis klassinen kuuliaisuuden puute seurakunnalle eli Jumalan valtakuntaa vastaan nouseminen. Nykyisin ei kai asiaa näin selkeästi uskalleta median pelosta ilmaista. Se voidaan hoitaa – kuten Erkki Hurtigin tapauksessa – vaikkapa jonkun johtomiehen vihjauksella tyyliin ”Minun on niin vaikea tuota Erkkiä Jumalan terveellä tervehtiä ”. Hoidettava jätetään ”löysään hirteen”, jossa seurakuntalaiset ymmärtävät noudattaa vihjettä omaa nahkaansa säästääkseen. Tällainen johtajien niljakas vastuun pakoilu tekee kyllä sivullisenkin pahoinvoivaksi.
”Ei oikeutta maassa saa, ken itse sit’ ei hanki.” Vl-liikkeestä vääryydellä ulosheitetty ei sitä oikeutta tule koskaan saamaan vaikka mitä tekisi. Kukaan, joka haluaa jatkaa talosteluaan ”yhteisessä rakkaudessa”, ei tule sinua Jumalan terveellä tervehtimään – aivan sama mitä hän ajattelee kärsimästäsi vääryydestä. Ainoa keino on nöyrtyä ja tunnustaa vanhat rikoksensa (joita ei ehkä nykyisin enää rikkeinä pidettäisikään). Näin pääsisit parannuksen tehneenä tuhlaajalapsena takaisin Saara-äidin helmaan. Mutta jos oikeutta etsit… parempi unohtaa koko juttu jos vain voit. Ymmärrän hyvin, jos et voi – tuskin voisin minäkään. Oikeuden etsimisessä ei ole koskaan kysymys anteeksiantamattomuudesta tai katkeruudesta. Erehdyksensä ja väärintekonsa tunnustaneelle anteeksipyytäjälle on toki kristillistä antaa itseensä kohdistuneet teot anteeksi. SRK:lta ei toistaiseksi ole kuultu muuta kuin pahoittelua. Varsinaisilta hoitomiehiltä on turha odottaa edes sitä.
Tuskin tämä paljon ketään lohdutti, mutta tällaisena asian näen. SRK:n toimintalinjan täysi muuttaminen aiheuttaisi luultavasti paikallistasollakin kapinan ja uuden eriseuran syntymisen. Sitä tuskin kirkon johtokaan haluaa. Kaltoinkohdeltujen osana on olla oheistappioita ja uhreja ”suuremman asian” alttarilla.
Paljon olisi asiasta lisääkin (ja analyyttisemmin) sanottavaa, mutta nyt on pakko varautua vieraiden tuloon. Vaikenen siis toistaiseksi ja toivotan kaikesta huolimatta iloista laskiaista kaikille. 🙂
TykkääTykkää
No tuota, päivämääräthän tulevat tarkentumaan, kun SRK julkaisee syksyllä historiasarjansa 3. osan. Ari-Pekka Palola ehti alkuvuoden Päikkärissä lupaamaan tutkimustulostensa ydinmehuja kevään Pvm:n numeroissa…
TykkääLiked by 1 henkilö
Hyshysille: sinulla on kyllä hyviä huomioita ja osin tulkintojakin. – Mutta vedä toki väliin henkeä!
Jumala viimeistään tuomitsee ne vl-kristillisyyden johtajat, jotka eivät ole peiliin katsoneet ja parannusta tehneet etsikkoajallaan… Ei kannata kuitenkaan myrkyttää itseään muuttumalla suolapatsaaksi ja sontakärpäseksi, vaan kasvaa itse Herran armossa ja sen tuntemisessa. – Ja Herraamme Jeesusta Kristusta omansa eli VT:n valittu kansa kohteli vielä huonommin. – Jokapäiväinen rukous ja kilvoittelu voi avata näkemään, mitkä kaikki asiat ovat paljon paljon paremmin kuin useimmilla maailman ihmisillä!
Taavetin kommentti osoitti, että VL-kristillisyydessä voi uskoa raamatullisestikin, ja monet ihmiset ovat sen kautta kostuneet ja kostuvat iankaikkiseen elämään. – Ja on VL-kristillisyyden nykyinen opetus ja käytäntö on suomalaiseksi herätysliikkeeksi keskimääräistä enemmän Raamattuun sitoutunutta – verrataan vaikkapa lipilaariksi kylttyyriliikkeeksi maallistuneeseen körttiläisyyteen…
Meillä on näitä muitakin yhteisöjä, joiden laiminlyönnit ja väärinkäytökset ovat ainakin kokoluokassaan vielä suurempia ja joiden suhteen meidän tulisi johdonmukaisuudenkin vuoksi olla myös kriittisiä. Ajatellaan nyt taas tätä meidän ”puhdasoppista ja rakasta luterilaista kirkkoamme” – Laestadiuksen sanoin ”paloviinalla kirkastettua” 🙂 joka on aikoinaan hyväksynyt ”noitien polttamiset”, punaisten teloittamiset, on sijoittanut lampaidensa selkänahasta kerättyjä miljardeja euroja, maksaa piispoilleen ministeritason palkkaa vastoin Herramme nimenomaista ohjetta, ohikatsomalla hyväksyy vuosittain kymmenentuhatta aborttimurhaa, ja jonka monet papit hyväksyvät ja siunaavat homosuhteet – kirkon nykysäädöstenkin vastaisesti – hyljäten raamatullisen etiikan ja kristillisen kirkon vuosituhantisen opintulkinnan. Ja jonka jäsenet tekevät pääosan rikostilastojemme rikoksista. – Kyllä tulee myös kirkon paimenilla vastattavaa aikanaan…
PS. Eilen oli oikein hyvä uutinen: lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila, joka ei syksyisessä haastattelussa nähnyt pornosivuissakaan lasten ja nuorten kannalta huomautettavaa, ei saanut jatkokautta.
TykkääTykkää
Markulta:
”– verrataan vaikkapa lipilaariksi kylttyyriliikkeeksi maallistuneeseen körttiläisyyteen…”
En tiedä, onko tällaisen ilmaisun tarkoitus ola kevennys, mutta omiin korviini se kuulostaa kovasti ylimieliseltä ja halveksivalta.
TykkääTykkää
Luterilainen kirkko pitää sisälään myös vl herätysliikeen ja monta muuta suurta ryhmää. VL ja luterilaisen kiron vertaaminen toisiinsa ontuu. Kirollisveron maksajista kirkon toimintaan osallistuvien määrä on erittäin pieni. Vl liikeen jäsenmaksun maksaneista lähestulkoon kaikki osallistuvat tomintaan. Luterilainen kirkko ja vl liike ovat omassa kirkohistoriassaan aivan eri historian vaiheessa menossa. Myös vl liikeessä on havaittavissa tämä mallistuminen ja se ettei vl merkitse enää muuta kuin etnistä taustaa jolla ei ole mitään hegellistä merkitystä tai arvoa. Osa vl hakee hegellisiäpalveluitaan muualta kuten luterilaisesta kirkosta eikä oman yhteisönsä piiristä. Ja yksi suuri ero on myös se että vaikka kaikki usonnolliset ryhmät tuottavat uskonnon uhreja suurimpia ryhmiä ovat vanholislestadiolaiset ja jehovantodistajat. Ihan varmaa on että luterilainen kirkko voi tuotaa uskonnon uhreja siinä kuin muutkin uskonnot. Näitä luterilaisen kirkon uhreja yhdistää tietyjen paikallisen seurakunnan ja joidenkin ihmisten tuottamat ongelma kuin se että kirkon opetus kautta linjan olisi ogelmallista.
Luterilaisella kirkolla on kaapissaan myös vl luurangot ei vain omiaan. Ja vaikka kirkkolla varmasti on asioita joita sen pitäisi edeleen selvitää näiden asioitten esilleottaminen ei johda saatanalle heitämiseen ja armon osallisuudesta ulossulkemiseen harvoin myöskään hoitokokoukseen tai hegelliseen väkivaltaan. Kritiikki kirkon sisällä omakohtaisesti koettuna ei ole koskaan johtanut samaan mihin se on johtanut vl liikeen sisällä.
Olen istunut luterilaisen kirkon jumalanpaleluksessa viimeisten vuosien aikana useaan oteeseen ja ainoa kerta kun olen kohdannut hengellistä väkivaltaa näissä tilaisuuksissa on ollut silloin kun saarnamassa on ollut vl pappi.
Luterilainen kirkko on myös kerännyt kattonsa alle ne ryhät jotka muut ovat sulkeneet ulos hengellisestä yhteydestään. Ja on totta että kirkon ääriliberaalinen linja on johtanut monenlaiseen Mutta se on ollut myös monelle se ainoa paikka johon on saanut kaikesta huolimatta tulla ja halutetaan pohtia omaa hegellistä suhdetaan on oma tilanne ollut mitä hyvänsä.
Luterilaisuus on ollut lähes yhtä yleistä kuin suomalaisuus vaikka tässä kohtaa prosentti onkin laskenut.
Luterilainen kirkko on määritänyt opilliset rakenteensa ja se on kaikkien saatavilla. Luterilaisen kirkon tunnustuskirjoista ym ei löydy VL kaltaisia opillisia ristiriitaisuuksia ja harhaoppeja. Eikä sen opin perusteita kysyttäessä oppi voi vaihdella tilannesidonnaisesti. Tätä oppia kuitekin pääsääntöisesti pyritään soveltamaan eri tilanteisiin hegellistä väkivaltaa käyttämättä ja ketään saatanalle heittämättä vaikka tässä ei aina onnistutakaan. Luterilaisen kirkon tavoite on lisätä inhimillisyyttä ja sen lisäksi levitää myös hegellistä sanomaa.
Luterilainen kirko ei yritä väittää että sen jäsenistö eläisi luterilaisen tunnustuksen mukaan eikä se puhu kannanotoisaan sellaisella retoriikalla jossa se omisi kaikkien kirkoon kuuluvien puheoikeuden. Luterilainen kirkko ei yritä väitää olevansa muuta kuin moniarvoinen monien erillaisten hegellisten ryhmien summa. Toisi kuin vl joka väitää omaavansa yhtenäisen opin ja uskonkäsityksen vaikka se pitää sisälään kaksi suurempaa ja monta muuta ryhmää joista pienimmät ovat yhden ihmisen kokoisia.
Ja ajatus siitä että vl olisi joku hengellinen pelastu harhaoppeineen on puppua… Hengellisyys rakentuu Kristuskallion päälle missä ikinä se sitten onkin. Eikä Kristuksen seurakunta ole koskaan noudattanut ajallisten kirkkokuntien tai hegellisten yhteisöjen rajoja.
TykkääTykkää
”Luterilaisen kirkon tunnustuskirjoista ym ei löydy VL kaltaisia opillisia ristiriitaisuuksia ja harhaoppeja. Eikä sen opin perusteita kysyttäessä oppi voi vaihdella tilannesidonnaisesti. Tätä oppia kuitekin pääsääntöisesti pyritään soveltamaan eri tilanteisiin hegellistä väkivaltaa käyttämättä ja ketään saatanalle heittämättä vaikka tässä ei aina onnistutakaan…”
No tuota tuota, selittelyn makua aika lailla! Vai ei tunnustuskirjoissa ole enää mitään ristiriitaisuuksia eikä harhaoppeja – varmaan sitten elät tarkoin niiden mukaan 🙂 Ja mitä se muuta on kuin ”hoitoa” ja hengellistä väkivaltaa niitä kirkon viranhoitajia kohtaan, jotka opettavat Raamatun ja tunnustuskirjojen mukaisesti vaikkapa naispappeutta ja homosuhteita vastaan, että he joutuvat tuomiokapitulin eteen, käräjille, menettävät virkansa jne. Ja kyllä oppi vaihtelee kirkon sisällä ainakin jos kysyt työntekijöiltään; toisen mukaan ”kaikki pelastuvat”, toisen mukaan mitään ihmeitä mukaan lukien neitseestäsyntyminen ei ole, toisen mukaan Jumalan ilmoitus Raamatussa voidaan aina tulkita vaikkapa juuri päinvastaiseksi…
Kritiikkisi vl-kristillisyyttä vastaan olisi vielä paljon uskottavampaa, jos mittaisit samalla mitalla myös sitä hengellistä yhteisöä, jonka jäsen edelleen olet, kuin että vaan sitä yhteisöä, jonka jäsen joskus olit… Ymmärrän kyllä, että olet pahoin traumatisoitunut, mutta joskus tekee hyvää yrittää ylittää itsensä ja katsoa asioita ns. lintuperspektiivistä.
Lahja kirjoittaa alla tolkusti luterilaisen kirkkomme mustasta historiasta – ja sehän alkoi Saksassa uudestikastajien ja talonpoikien listimisellä ja juutalaisten demonisoimisella.
TykkääTykkää
Kristinuskon historiaa olen jonkin verran lukenut ja jopa opettanut sitä yläkoulussa. Muutamaa kohtaa olen korostanut ja sanonut, ettei kristityillä ole aihetta paukutella henkseleitä ja ateistienkin kritiikki olisi nöyrästi otettava vastaan. Minulla ei ole tarvetta puolustella hengelllistä tappovaltaa, vaikka se olisi tehty kristittyjen Jumalan nimissä. Enkä osaa julmuutta kauniimmaksi selitellä.
Markku tietää varmasti minua paremmin nämä muutamat ottamani esimerkit.
Kun 390-luvulla kristityt ns. pääsivät niskan päälle, niin päästiin ’kostamaan’ omakohtaiset vainokokemukset ja pakanat pantiin kärsimään ainakin samalla tavalla, jos ei pahemmin.
1100-luvulla kristillinen kirkko jakaantui kahtia ja pannat (1054) julistetiin molemmin puolin. Ne olivat voimassa yli 900 vuotta. Johtajien levittämä myrkky levisi tavallisten kristittyjen arkeen ja sanasotia ja pahempiakin käytiin. Tuskin vieläkään ekumenia ja sovintoyritykset on pystyneet jakoa täysin pehmentämään?
Oman ev.lut. kirkon puhdasoppisuuden aikana 1600-luvulla kuritettiin omia ja vainottiin saamelasia. Sinne meni nuotioon rummut ja joikaamiset ja taisi joku ihminen mennä samoilla tulilla? En usko, että kukaan ääneen voi ihastella tuolloista kuria ja järjestyksen pitoa? Siitä on kyllä varmaan jotain jäänteitä vieläkin jossakin kirkkomme takanurkissa?
Minusta tuntuu julmalta, että yhä vielä yritetään pakottaa ihmisiä ajattelemaan hengellistä asioista ja Jumala-suhteesta samalla tavalla kuin johtajiksi itsensä tuntevat ovat hyväksi nähneet. Kyllähän siinä ’turha’ kitinä loppuu, kun väkivallalla lopetetaan kyselyt ja epäilyt ja suu tukitaan lopullisesti.
Jos alamaisen käsitys Jumalan Tahdosta esim. e-asiassa ei vastaa johtajan tulkintaa Raamatusta ja omaan valtaan perustuvaa paimentamista, niin sitten tarkoitus saa pyhittää keinot, kuten ’entisetkin pyhät ja pahat’ ovat asian hoitaneet.
TykkääTykkää
Menipä tämä keskustelu kummalliseksi – tai ei mennytkään! Taisi tulla vain ilmi miten meistä itse kukin uskoo, eli seuraa Jeesuksen opetuksia.
Markku kirjoittaa: ”Taavetin kommentti osoitti, että VL-kristillisyydessä voi uskoa raamatullisestikin, ja monet ihmiset ovat sen kautta kostuneet ja kostuvat iankaikkiseen elämään. – Ja on VL-kristillisyyden nykyinen opetus ja käytäntö on suomalaiseksi herätysliikkeeksi keskimääräistä enemmän Raamattuun sitoutunutta – verrataan vaikkapa lipilaariksi kylttyyriliikkeeksi maallistuneeseen körttiläisyyteen…”
Näin Taavetti Meikäläinen: ”Armotonta ja julmaa kohtelua ei voi, eikä pidä, selittää valkoiseksi. Varmaankin joku uskonnollisten yhteisöjen korjausmekanismeihin perehtynyt tutkija osaisi pureutua aiheeseen ja antaa viisaita neuvoja miten tällaisia yhteisön vääryyksiä ja traumoja tulisi korjata ja purkaa yhteisön sisällä sekä niiden lähipiirissä.”
Tämä toteamus Taavetilta on oikein, että vääriä tekojaan ei saa selitellä samoin kuin Kaini selitti: ”Silloin Herra kysyi Kainilta: ”Missä on veljesi Abel?” Kain vastasi: ”En tiedä. Olenko minä veljeni vartija?”
Jumalan sana tuli kohti ja nuhteli Kainia! Miten tekee nuhtelun edessä Markku? Hän vertaa toisiin uskonnollisiin yhteisöihin; siellä on tehty ja tehdään myös monenlaista väärää. Kyllä rauhanyhdistyksessä voi uskoa oikein. Siis jos vertaa toisten tekemiin vääryyksiin, oma taakka helpottuu, tai näyttää pienemmältä. Sitten voi tehdä niin kuin Kaini teki, ei ole tietävinäkään tapoista, ei mistään vääryydenteoista – ”olenko minä mikään veljeni vartija.”
Vl – seuroissa saarnataan ja opetetaan miten synnistä tulee tehdä parannus ja korjata kuin Sakkeus pahat tekonsa: ”Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: ”Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin.”
Sen kuultuaan Jeesus sanoi häneen viitaten: ”Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi. Onhan hänkin Abrahamin poika.”
Mutta näyttää siltä, että näitä raamatun opetuksia ei nykyiset vl – uskovat ymmärrä ja ehkä siksi myös Taavetin mielestä olisi turvauduttava uskonnollisten yhteisöjen korjausmekanismeihin perehtyneisiin tutkijoihin.
Näyttää varmaankin siltä, että painostan teitä lain nyrkillä oikeaan ruotuun. Näin en tahdo tehdä, sillä tiedän, että te ja monet muutkin olette pieniä tekijöitä muuttamaan yhtään mitään uskonnollisessa yhteisössänne. Mutta sen voitte tehdä, että ääneen sanotte kun keskustelette uskosta, miten Jumalan sana kehottaa korjaamaan väärät teot.
TykkääTykkää
”Miten tekee nuhtelun edessä Markku? Hän vertaa toisiin uskonnollisiin yhteisöihin; siellä on tehty ja tehdään myös monenlaista väärää. Kyllä rauhanyhdistyksessä voi uskoa oikein. Siis jos vertaa toisten tekemiin vääryyksiin, oma taakka helpottuu, tai näyttää pienemmältä. Sitten voi tehdä niin kuin Kaini teki, ei ole tietävinäkään tapoista, ei mistään vääryydenteoista – ”olenko minä mikään veljeni vartija.”
No, jokainen joka on pitempään seurannut Hulluinhuonelaista laittaa tuon kommenttisi omaan arvoonsa… Jostain minulle tuntemattomasta syystä haluat Heino toistamiseen tulkita pahantahtoisesti kommenttejani – siis niinkuin se kuuluisa piip lukee raamattuansa. – Mutta yritän antaa sinulle anteeksi pyytämättäkin, varsinkin kun olet usein kertonut ikääntymisestäsi.
Jos joskus olisit tehnyt vaikkapa tieteellistä tutkimusta, niin yksi oleellinen juttu on asemoida asia suhteessa aiempaan tutkimukseen, mutta myös suhteessa vastaaviin ilmiöihin muualla, jotta ymmärrämme asian oikeissa mittasuhteissaan. Toki me voisimme zoomata minun syntejäni tai mahdollisia sinun syntejäsi lähes äärettömään ja torjua kaiken suhteellistamisen – ja siis omistautua niiden käsittelyyn loppuiäksemme. Ja ehkä löytäisimme siihen Raamattuakin kuten vaikkapa apostoli Jaakobin sanat; joka rikkoo lakia yhdessäkin kohdassa on syypää koko lain rikkomiseen. Yms.
TykkääTykkää
”Jos joskus olisit tehnyt vaikkapa tieteellistä tutkimusta, niin yksi oleellinen juttu on asemoida asia suhteessa aiempaan tutkimukseen, mutta myös suhteessa vastaaviin ilmiöihin muualla, jotta ymmärrämme asian oikeissa mittasuhteissaan. Toki me voisimme zoomata minun syntejäni tai mahdollisia sinun syntejäsi lähes äärettömään ja torjua kaiken suhteellistamisen – ja siis omistautua niiden käsittelyyn loppuiäksemme. Ja ehkä löytäisimme siihen Raamattuakin kuten vaikkapa apostoli Jaakobin sanat; joka rikkoo lakia yhdessäkin kohdassa on syypää koko lain rikkomiseen. Yms.”
Kiitän tästä selvityksestäsi Markku! Jos olisit laidastakin ymmärtänyt, mitä sinulle yritin selittää, et kirjoittaisi näin; ” Mutta yritän antaa sinulle anteeksi pyytämättäkin, varsinkin kun olet usein kertonut ikääntymisestäsi.”
Tuo mainitsemasi syy antaa anteeksi – vanhuus, ei taida olla oikea syy. Olipa anteeksiantamisesi syy mikä tahansa – kiitos armahtamisesta.
Yritän selventää kirjoitustani, sillä kirjoitukseni taisi olla melkoisen huono, kun se ei sinua parantanut, vaan pahastuit.
Sinä olet viimeinen henkilö jota voisi nuhdella SRK:n opillisesta eksymyksestä. Olet uskaltanut jopa nuhdella johtohenkilöitä ja kehottanut parannukseen – korjaamaan tehtyjä väärintekoja.
Se missä et toimi oikein ja joka halusin sinun huomaavan. On se, että kun puhutaan vl uskovien harhoista, pyrit pienentämään niitä, vetoamalla muitten tekemiin pahoihin tekoihin: ”Taavetin kommentti osoitti, että VL-kristillisyydessä voi uskoa raamatullisestikin, ja monet ihmiset ovat sen kautta kostuneet ja kostuvat iankaikkiseen elämään. – Ja on VL-kristillisyyden nykyinen opetus ja käytäntö on suomalaiseksi herätysliikkeeksi keskimääräistä enemmän Raamattuun sitoutunutta – verrataan vaikkapa lipilaariksi kylttyyriliikkeeksi maallistuneeseen körttiläisyyteen…”
Tällä kirjoituksellasi myös pyrit näyttämään minulle: ”Jos joskus olisit tehnyt vaikkapa tieteellistä tutkimusta, niin yksi oleellinen juttu on asemoida asia suhteessa aiempaan tutkimukseen, mutta myös suhteessa vastaaviin ilmiöihin muualla, jotta ymmärrämme asian oikeissa mittasuhteissaan.”
Tässä se on meidän ajatuksiemme ero, sinä pyrit näkemään uskontojen eron, kuka on enempi, kuka vähempi väärä. Miten Jeesus opettikaan: ”Joka on vähimmässä luotettava, se on luotettava paljossakin, ja joka on vähimmässä vilpillinen, se on vilpillinen myös paljossa.” (Luuk.16:10)
Kirjoitat loukkaantuneena: ”Toki me voisimme zoomata minun syntejäni tai mahdollisia sinun syntejäsi lähes äärettömään ja torjua kaiken suhteellistamisen – ja siis omistautua niiden käsittelyyn loppuiäksemme.”
Voi Markku kun minä en tiedä yhtään, sinun tekemää syntiä! En edes halua tietää, koska toivon, että uskot ja uskosi kautta olet saanut Jumalan armahduksen siis sen, että Jumala on sinut kuin minutkin armahtanut.
TykkääTykkää
”Jos olisit laidastakin ymmärtänyt, mitä sinulle yritin selittää, et kirjoittaisi…”
No ”sinäpä sen sanoit” 🙂 – Ja ”joka tämän lukee, hän ymmärtäköön!” (Matt. 24:15)
TykkääTykkää
Minulle on ollut aina mysteeri miten katolinen anomalia on voinut muodostua luterilaisen kirkon siälle. Jopa SRK sivut edeleen kertovat synninpäästön olevan sen keskeisin evankeliumin osa (rippioppi). Toki historian tutkistelu ja vanhojen polvien jututtaminen on kertonut ettei VL ole ollut sitä mitä se on ollut 60-70 lukujen jälkeen. Eikä tämä rippioppi ole ollut alunalkaen se keskeisin osa tuon liikeen opetusta eikä myöskään tämä ehdoton easian opetus kuten ei myöskään opetus erehtymättömästä seurakunnasta jne…
Sitäkään minä en kyllä ymmärrä miksi VL haluaa toistaa ehdointahdoin niin katolisen kuin luterilaisenkiron virheet niistä oppia ottamatta. Vapaankasvatuksen saaneitten lasten ja äitikirkon helmoista vapautuneen herätysliikeen touhut näyttävät kumman samankaltaisilta. Tietekin vapaalla kasvatuksella voidaan saada kelpoja ja tasapainoisia aikuisia kasvatettua mutta jos johtoajatus on että tee omat virheesi ja opi niistä jos opit niin isojakin virheitä saaataa vaikka tulla tehtyä ja niiden korjaaminen voi olla pitkä ja traumaattinen prosessi tai niiden korjaaminen voi olla kokonaan mahdotonta.
Niin onhan se tietenkin relevanttia jätää mainitsematta mitä kannataisi tehdä ja miksi.Historia siis elävien ihmisten kertoma historia vl talostelusta kertoo vl ja kirkon aidosta yhdessä elämisestä ja yhdessä tekemisestä. 60-70 lukujen tapahtumat kuitenkin lopetti tämän rinnakaiselon ja sulkivat Vl ovet kirkoon päin vaikka se jäi luterilaisen kirkon sisälle. Ja ainoa syy miksi näin pääsi käymään lienee se että kirkko oli jo tuolloin riitävän liberaali salliakseen sen.
Mysteeriksi jää myös se miksi historia pitää ehdointahdoin toistaa ja mistä se asenne kumpuaa me tiedämme kaiken meitä ei tarvitse kirkon tulla neuvomaan. Monessa kohtaa kirkko on yrittänyt neuvoa Vl liikettä ja estää sitä toistamasta entisiä virheitään. Kirkkolla on myös olennainen rooli mm hoitokokousten lopettamisessa julman hegellisenväkivallan puutumisessa tässä e asiassa ja nyt myös tässä pf-asiassa. Moneen kertaan kehoittanut selvitämään mm hoitokooukset asianmukaisesti. Mutta jokseenkin sama linja jatkuu meitä ei tarvitse kirkon tulla neuvomaan me tiedämme mikä on oikea tapa hoitaa nämä asiat. Vaikka sekä luterilaisen että katolilaisen kirkon historia kertoo jo etukäteen kuinka tässä tulee käymään.
TykkääTykkää
Markku Korteniemi
On mahdollista että tunnustuskirjoista voi ristiriitaisuuksia löytyä. Se kuitekin pitää todeta että vl henkiopit huoneenhallitusopit vauvavarastopit jne ovat oleet sekä raamatun että tunnustuskirjojen vastaisia.
varmaan sitten elät tarkoin niiden mukaan – On aivan eri asia puhutaanko kristinuskon opillisista rakenteista – eri ramatuntulkinnoista – vai minun henkilökohtaisesta uskonelämästä. Olen tuonut esille pitäväni kiinni siitä raamatuntulkinnasta että raamattu on yksi ja sama ilmoitus Kristuksesta alusta lopuun asti. Se miten se näkyy minun hegellisessä tai luonnollisessa elämässä ei kuulu tämän fooumin viitekehykseen.
”Ja mitä se muuta on kuin ”hoitoa” ja hengellistä väkivaltaa niitä kirkon viranhoitajia kohtaan, jotka opettavat Raamatun ja tunnustuskirjojen mukaisesti vaikkapa naispappeutta ja homosuhteita vastaan, että he joutuvat tuomiokapitulin eteen,”
Oletkos koskaan pohtinut sitä että kirkko on myös työnantaja. Kyllähän terveydenhuollossakin pohditaan sitä voiko lääkäri kieltäytyä abortista tai voiko hän vakaumuksensa puolesta kieltäytyä joidenkin potilaitten hoidosta. Työnantajan ominaisuudessa sillä on pitkällemenevä oikeus määritää miten sen viranhaltiat töitään tekevät. Ja varmasti kun niitä toimintatapoja on haettu hegellistäkin väkivaltaa on tapahtunut. Onko naispapin kanssa yhteistyöstä kieltäytyvä työpaikkakiusaaja tai voiko virkaatekevä pappi kieltäytyä hänelle osoitetuista työtehtävistä omaan vakaumukseensa vedoten. Homoseksuaalisuuteen ja naispappeuteen kielteisest suhtautuvilla on oikeus henkilökohtaisella tasolla oikeus ihan millaiseen uskonkäsitykseen tahansa mutta työntekijän roolissa työnantaja määrää miten he töitään tekevät. Jos pappi saarnastuolista tuomitsee naispapeuden hyväksyjät uskostaosattomiksi helvetiin matkaajiksi niin varmaa on että kirkko siihen työnantajana puuttuu jos tällänen puhe sen tietoon tulee.
Tuomiokapituli on kirkon hallintoelin joka määrittää milätavalla se kulloisenakin aikana edellytää työntekijöittensä virkaansa hoitavan ja millaista hegellistä saarnaa se salii työntekijöittensä puhua yli seurakunnan. Sen jakamat varoitukset tai erottamiset kosksevat maallisen viran hoitoa eiävtkä ole hegellisiä tuomioita. Työnantajana kirkko määritää missä määrin se salii työntekijöileen näitä vakaumuksellisia ratkaisuja ja ihan samaa tehdään terveydenhuollon puolella. Pysyykö kirkko omasta tai muiden mielestä tunnustuskirjojen tai raamatunmukaisessa oppikäsityksesään. Kirkko ei ole vuosikymeniin tunnustautunut yhden ainoan oppikäsityksen hegelliseksi liikeeksi. Eikä kirkolla ole nähtävissä juuri mihinkään sellaista kantaa josta voisi sinänsä puhua kirkon yhteisenä kantana.
Kun vetosin kirkon tunnustuskirjoihin ja raamattuun niin ne ovat ne kirkonkannanotot jotka suunileen allekirjoitan. Se etten ole allekiirjoitanut kirkon kaikkia muita kannanottoja ei ole johtanut uskon ehdollistamiseen kirkossa tai kirkon yhteydestä ulossulkemiseen tai tuomioon.
”Kritiikkisi vl-kristillisyyttä vastaan olisi vielä paljon uskottavampaa, jos mittaisit samalla mitalla myös sitä hengellistä yhteisöä, jonka jäsen edelleen olet, kuin että vaan sitä yhteisöä, jonka jäsen joskus olit…”
Kas kas… tadan olla edeleen osa hegellistä yhteisöä jonka osa tuo vanhoillislestadiolaisuuskin on. Vanholislestadiolaisuus on osa luterilaista kirkkoa eikä se ole erillinen hegellinen yhteisö. Joten mitenhän se on… Tämä viitekehys on tarkoitettu keskustelulle vanholislestadiolaisuudesta. Suhtaudun kriittisesti ihan oman kansankirkoni touhuihin ja olen monista asioista sanoutunut irti sen touhussa. Ovat ne muutkin kirkon osat saaneet osansa kritiikistä ainoa osa joka kuitenkin on halunnut sulkea minut ulos pelastuksesta on ollut vl jonka mukaan pelastusta ei ole tuon yhteisön ulkopuolella.
Ymmärrän sen pakottavan tarpeen nähdä Kristuksen seurakunta jonkun ajallisen tarkkarajaisen viitekehyksen sisällä vaikutavana ilmiönä. Kaikkina aikoina kun se on nähty näin se on johtanut muut ulossulkevaan seurakuntaopiin uskon ehdollistamiseen ajalliselle yhteisöille ja sen kannanotoille ja uskon ja armon ehdollistamiseen erisisältöisiin syntilistoihin. Usko on alusta lopuun saakka Jumalan teko. Jumala avaa korvat kuulemaan ja sydämmen ymmärtämään. .Kaikkina aikoina kaikki ajalliset kirkkokunnat ovat haluneet omia ainoan oikean jumalansanan omakseen ja omia oman opetuksensa ainoaksi oikeaksi evankeliumin saarnaksi ja aina se oman joukon saarna on ollut ainoaa sarnaa joka voi herätää ihmisen oikeaan uskoon. Joten kun kerran kysyt uskoni perusteista niin ainoa hegellinen yhteisö jonka tunnustan omakseni on Jumalan sanalla Kristuskalliolla seisova seurakunta jonka rajoiksi en tunnusta minkään kirkokunnan ajallisia rajoja.
TykkääTykkää
”Joten kun kerran kysyt uskoni perusteista niin ainoa hegellinen yhteisö jonka tunnustan omakseni on Jumalan sanalla Kristuskalliolla seisova seurakunta jonka rajoiksi en tunnusta minkään kirkokunnan ajallisia rajoja.”
Hienoa, meillähän mahtaa olla sama seurakunta-oppi. – Ja jos Jumalan sanalla tarkoitat Pyhää Raamattua, evankeliumia Jeesuksen Kristuksesta, ja miten Herramme, apostolinsa ja alkukirkko sitä kaikkea pelastuksen kannalta tulkitsivat:
”Minä uskon Jumalaan,
Isään, Kaikkivaltiaaseen,
taivaan ja maan Luojaan,
ja Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme,
joka sikisi Pyhästä Hengestä,
syntyi neitsyt Mariasta,
kärsi Pontius Pilatuksen aikana,
ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin,
astui alas tuonelaan,
nousi kolmantena päivänä kuolleista,
astui ylös taivaisiin,
istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella
ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita,
ja Pyhään Henkeen,
pyhän yhteisen seurakunnan,
pyhäin yhteyden,
syntien anteeksiantamisen,
ruumiin ylösnousemisen
ja iankaikkisen elämän.”
Tähän tulkintaan kuului aina 1900-luvulle asti kaikkien suurten kirkkojen hyvin kriittinen – eli siis kielteinen – suhtautuminen ohjelmalliseen perhesuunnitteluun, joka oli yleinen käytäntö jo antiikin roomalaisessa yhteiskunnassa…
TykkääTykkää
Liittyyköhän uskontunnustukseen mitään muuta eriarvoista asemaa aiheuttavaa asiaa kuin oletetusti ehkäisykielto?
Naimaton, iäkäs, lapsi, lapseton pariskunta vastaan lisääntyvä ihminen tai pariskunta, ovat keskenään ihan eriarvoisessa asemassa suhteessa uskontunnustukseen. Ne, joita asia ei koske, voivat hyvillä mielin tunnusta uskonsa uskontunnustuksen mukaisesti ja ne, joita asia koskee, jäävät kiinni jo vastentahoisesta ajatuksenpoikasesta lapsiasiaa kohtaan omassa uskontunnustuksessaan. Pitääkö sen mennä näin?
TykkääTykkää
Tämä hyvin krristillinen on hyvin suhteellista.. Hyvin kristillisen etiikan nimissä on tehty suhteelisen hirveitä tekoja .. Hyvin kristillinen kanta on myös ollut suhteellisesti hyvin miesten yksipuolisesti esittämä suhteellisen ehdoton kanta. Ja suhteelisen paljon se kertoo jos pohditaan pitääkö ihmisen käsite ulotaa koskemaan myös naista. Ja suhteelisen myöhään kristillinen etiikka on antanaut naiselle minkäännäköisä omia oikeuksia … ja suhteelisen pitkään nainen on ollut miehen omaisuutta. Suhteelisesti kristillisen etiikan valossa on kulloisenakin aikana tehty asioita joita nykyiseen kristilliseen etiikaan suhteutettuna juuri kukaan ei näytä hväksyvän vaikka ne ovat omassa historiallisesa viitekehyksesään oleet niitä suhteellisen oikeita tekoja. Ja ihan pikkuisen pitää olla suhteellisuudentajua myös siinä että kuinka kyvykäs ihminen on kulloisenakin aikana ymmärtämään syy – seurausuhteita ja mitkä hänen mahdollisuutensa vaikutaa niihin ovat oleet.
Ja ihan pikkuisen pidemmällä ollaan tiedon jakamisen ja saamisen suhteen kuin 1900 luvun alussa. Ja ihan suhteellisen paljon ajallinen tiede on niemenomaan asettanut kristilliselle etiikalle niitä kysymyksiä eteen – mikä oikeasti on oiken. Tieto lisää tuskaa mitä enemän tiedät sitä vähemän voi niellä purematta. Ja on ihan suhteelisen naivia ajatella että riviuskovalla olisi ollut hirveästi sananvaltaa ennen tai nytkään siihen millaisia kristillisia kantoja kulloisenakin aikana on kirkkojen johtajistoilta tullut. Ja ihan suhteellisen paljon näissä kristillisen etiikan kannaotoissa käytännöissä ym näkyy se etteivät ne ole antaneet naiselle tasa-arvoista oikeutta vapaaseen tahtoon vaan naisen on tullut aina olla miehelleen alamainen.
Naisen vapaa tahto on ollut olemassa vain ja ainoastaan mihen määritelemänä. Ja se kuinka paljon naisella on ollut oikeuksia on ollut miehen halun jja tahdon varassa. Kristilliset avioliitot eivät ole oleet mitään lintukotoja 1900 luvun alusakaan. Ja ihan suhteelisen pajon näkee näissä kristillisen etiikan pohdinnoissa sitä asetelmaa että naisesen ero jää senttimääriltään kauauksi miehen eurosta. Ja suhteellisen vähänaikaa tarvitsee pohtia asiaa – kuinka pitkälle nämä kirstikunnan kulloisetkin kannat hejastavat naisen asemaa kulloisessakin yhteiskunnassa ja millaisen arvon miehet ovat antaneet naisen mielipiteelle. Ja on ihan suhteellisen yleiestä että miehet jotka muutoinkin ymmärtävät olevansa naisen kanssa tasa-arvoisia ja yrittävät elää tämän perjaateen mukaa myös suhtautuvat niin ikään näihin ns. ehdottomiin oikeisiin kristillisen etiikan tulkintoihin suhteellisesti kriitisemmin. En näe miesjohtoisuutta sinänsä ongelmana vaan sitä että pitäisikö joskus ihan suhteellisen rehellisesti katsoa mihin sitä valtaa on käytetty.
TykkääTykkää
Markun aiemmasta kirjoituksesta saan sellaisen käsityksen, että Jumalan Sanaan kuuluu Raamatun lisäksi mm. kielteinen kanta ehkäisyyn. Markku pyytää asioiden oikeaa suhteellistamista ja sitä ettei suurennuslasin läpi katsottaisi liian mitättömiä kohteita, kuten vl-liikettä ja SRK:ta?
Silti minä vielä kiitän Markkua, että hän toi tänne toiseen ketjuun oman vuoropuhelunsa SRK:n johdon kanssa. Minä luin niitä tosissani ja hirvittävän isontavilla linsseillä. Olin melkein innoissani. Sekinkö meni jotenkin vikaan? Mutta en moiti Markkua, että on tuonut tänne luettavaksi tuollaisen, joka on melkoinen lisä minun rajoittuneisiin mielikuva-painotuksiin. Eihän niitä kyllä olisi ollut pakko lukea eikä varsinkaan innostua. Nyt sen tiedän.
Minusta tämä ketju on ollut erittäin tarkasti zoomattu sikiämisen mahdollistamiseen ja alkoiden elinmahdollisuuksiin ja kauhistuttaviin tuhoamisiin. Näkymät ovat minusta olleet välillä inhorealistisia. Suhteuttamista koko elämänkirjoon, omaan itseen, lähimmäisiin ja yhteiseloon (tässä monien inhimillisten vajaavaisuuksien maailmassa) olen omalta osaltani yrittänyt kartoittaa monenlaisten kirjoitusten perusteella. En tiedä, olenko kuitenkaan yhtään viisaampi tämän jälkeenkään.
TykkääTykkää
”Tähän tulkintaan kuului aina 1900-luvulle asti kaikkien suurten kirkkojen hyvin kriittinen – eli siis kielteinen – suhtautuminen ohjelmalliseen perhesuunnitteluun, joka oli yleinen käytäntö jo antiikin roomalaisessa yhteiskunnassa”
Oikeasti, miten uskontunnustusta on näin tulkittava? Perhesuunnittelu antiikin Roomassa?
TykkääTykkää
Ei voi edes verrata. Koskaan aiemmin kuin nyt nykylääketieteen avulla, ei äitejä ole kyetty pitämään kasassa yli kymmenpäisen lapsilauman synnyttämisessä ja kasvattamisessa. Miten monella suurperheen äidillä, onkaan monet avut lääketieteestä apunaan, jotta iso lapsilauma on edes mahollista? Myös raskaan fyysisen työn puuttuminen jo sinällään mahdollistaa asian.
Ei tarvitse mennä kovinkaan kauaksi nykyajasta, kun maatalon äidit synnyttyivät lyspysjen välissä ja jatkoivat töitään saman tien. Sai siinä sitten ihmetellä äiti- ja lapsikuoleisuutta sekopäisyyksistä puhumattakaan. Varmasti monena aiempana aikakautena on ollut ongelmana enempikin se, että saisi niitä jälkeläisiä kuin että ei saisi. Siitähän on ihmisen toimeentulokin ja turvattu vanhuus ollut kiinni.
TykkääTykkää
Vuokko: “Miten monella suurperheen äidillä, onkaan monet avut lääketieteestä apunaan, jotta iso lapsilauma on edes mahollista? Myös raskaan fyysisen työn puuttuminen jo sinällään mahdollistaa asian.”
hyshys: “Näillä lypsynvälissä synnyttäneillä naisilla oli terveyden kanssa monesti melkoisia terveydellisiä ongelmia… mutta kyllä näillä se kova työ huono ruoka ja pitkä imetys piti huolen siitä etti niitä lapsia jokavuodelle todelakaan syntynyt. Ja myös suomessa äiti ja lapsikuolleisuus ovat oleet tosiasioista.”
Joo, kyllähän se on tosiasia, että ns. luonnonvalinta karsi aikoinaan sekä äitejä että lapsia. Nykyään puhutaan luonnonmukaisesta synnytyksestä, joka sinänsä on hyvin romanttinen ajatus, mutta tosiasiassa hyvinkin raadollista, mikäli ajatellaan että nainen menee äärimmäisyyksiin ja kieltäytyy kaikesta lääketieteellisestä avusta raskauden ja synnytyksen aikana. Tietysti voimme puhua nykyään myös liiallisesta medikalisaatiosta, mutta saunassa tai peräkammarissa synnyttäminen on ollut aikoinaan erittäin riskialtista puuhaa. Kyllä monen nykypäivän suurperheisen äidin ja vastasyntyneen elämä ja terveys olisi saattanut mennä jo monta kertaa ilman lääketieteen apua.
Toisaalta kysymys lääketieteen avusta: käytetäänkö sitä terveyden ja elämän edistämiseen vai sen tuhoamiseen ja estämiseen. Milloin “apu” muuttuukin elämää tuhoavaksi tai voidaanko ylipäätään yksiselitteisesti valita joko-tai, elämän ja kuoleman välillä? Raamattu kehoittaa meitä: valitse elämä. Millä tavalla elämän valitseminen ja elämän puolelle asettuminen näkyy elämässämme ja valinnoissamme?
Rooman valtakunnan aikainen “ehkäisy” tarkoitti vastasyntyneen tappamista tai heitteillejättöä. Mikäli perheeseen syntyi liikaa tyttöjä tai vammainen lapsi, heidät surmattiin ja/tai vietiin kaatopaikalle. Kristityt sitten kävivät hautaamassa nämä ei toivotut lapset.
Tällainen tapa vallitsi myös muinaisten germaanien keskuudessa. Heimon olemassaolo oli riippuvaisempi poikalapsista, joten tyttövauvoista valittiin harvat ja elinvoimaiset potentiaalit synnyttäjät. Vammaisten lasten hoitoon ja kasvatukseen ei ollut varaa tuhlata yhteisön resuresseja.
TykkääTykkää
Naisen lyhyt historia kirkohistoriallisessa viitekehyksessä kertoo kyllä aika lailla yksiselitteisesti että suhtautuminen syntyvyyden säännöstelyyn heijastaa täysin sitä kuinka paljon naiselle kussakin kirkossa on puheoikeutta ja millaisen arvon kyseinen kirkko on kulloisenakin aikana naiselle antanut opillisia kysymykiä pohdittaessa ja virallisessa keskustelussa.
Katolisessa kirkossa naisen puheella ei ole virallisesti mitään sijaa ja sen suhtautuminen perhesuunnitteleuun on edeleen ehdottoman kielteinen. Tämä kanta on kirkon perinteen mukaan yksin miesten muodostama ja harkitsema vaikka katoliset tosielämässä käyttävät kirkon vallasta erillistä harkintavaltaa tässä asiassa. Jokuhan vikahan tässäkin on kun valtauskonnoltaan katolisissa maissa ehkäisy ja perhesuunnittelu on kuitekn valtiollisella tasolla sallittu ainakin pääpiirteisään tämä menee juuri näin suoraviivaisesti. Joten miten uskovat voivat valtion hallinnossa tehdä vakaumuksensa vastaisia pääätöksiä? Vai voisiko olla niin että se minkä kirkko kieltää mahdollistetaan maallisen hallinnon kautta? Tähän ainakin viitaa lähes kaikkien katolisten maitten alhainen syntyvyys.
Luterilaisen kikon kanta on muuttunut samaan tahtiin naisen aseman kanssa…
Vl ehkäisyhistoria elävistä lähteistä pomittuna kertoo ettei vl ole ollut sen enempää lapsia kuin muillakaan. .Eikä lestadiolaisten suhtautuminen ole eronnut muun väestön suhtautumisessta vaan tässä asiasas on käytetty kokonaisvaltaista harkintaa. On ihan mielenkiintoista että olen käynyt keskustelua vanhojen vl kanssa ja käyn sitä itseasiassa edelleen. Ja kaikki nämä enemmän ja vähemmän lähellä 100 vuotta olevat lestadiolaiset eivät ole dementikkoja vaan sekkä muisti että pää pelaa edelleen kirkkaasti. Vl ovat säädelleet lapsimäärää ihan samoilla keinoilla kuin muukin suomalainen väestö eikä avioparien perhesuuniteluun ole otettu jokseenkaan mitään kantaa. Paitsi niissä tilanteissa jossa ehäisyn käyttäminene olisi ympäristön mielestä ollut ehkä jokseenkin tarpeellista. Heillä on myös kirkaasti mielessä se ettei ehkäisyyn ole otettu mitään kantaa. Heillä on mielessä myös se kuinka asenneilmasto vl alkoi tämän ehkäisyn äärellä kirstymään ja myös se kuinka ehdottomasta kiellosta tuli ehdoton – ei milloinkaan eikä misään tilanteessa…
Jos naisella jotain puheoikeutta ja asemaa on tässä perhesuunitelukeskustelussa on ollut niin se on aina muuttanut kyseisen kirkokunnan kantaa ehkäisykeskustelussa. Ja niissä kirkokunnissa joissa siitä halutaan pitää ehdotomana kiinni suhtautuminen silti on muuttunut naisen aseman parantumisen myötä riviuskovien tasolla.
Suhtautuminen perhesuunniteluun ja naisen asema kulkevat jokseenkin rintarinnan. Ja kyllä se vl liikeen sisällä näkyy että sielä missä menään ihan kaikein tiukimman kaavan mukaan niin sielä naisen asema muutoinkin on huono. Ja kyllä se niinkin on että kummasti se vl kanta ehkäisyyn on muutunut sitä mukaa kun nainen on sitä puheoikeustaan vastoin miesten tahtoa käyttänyt. Ja toki on ollut niitä miehiä jotka ovat asettuneet naisten puollella ja heidän määränsä on ihan kummasti lisääntyt sitämukaa kun tasa-arvo liikeessä muutoinkin on lisääntynyt.
Ja kompaan kyllä myös Vuokkoa – tälläinen 70 luvun tyylinen lapsitehtailu ei olisi ilman lääketiedettä mahdollinen. Näillä lypsynvälissä synnyttäneillä naisilla oli terveyden kanssa monesti melkoisia terveydellisiä ongelmia… mutta kyllä näillä se kova työ huono ruoka ja pitkä imetys piti huolen siitä etti niitä lapsia jokavuodelle todelakaan syntynyt. Ja myös suomessa äiti ja lapsikuolleisuus ovat oleet tosiasioista.
Joten ihan relevanttina en pidä ajatusta että 1900 kantaa sovelletaan 100 vuotta myöhemmin. Ei sielä ole otettu kantaa tilanteeseen jossa hyvinvointi mahdollistaa naisen raskautumisen kerran vuoteen. Miten tuolla jossain antiikin ajan käänteissä ehkäsyä on hoidettu?lLapset tehdään naisten kanssa mutta seksuaaliset tarpeet mies hoitaa miesten kanssa tai siihen tarkoitukseeen varatun naisen kanssa. Joten voisiko olla niin että tuon ajan kannaotot heijastaisivat sitä sen aikasta realielämää?
Millaisiin lisääntymiskysymyksiin pitäisi otaa kantaa nyt että sitten 100 vuoden päästä nämäkin kannaotot olisivat täysin päteviä ilman uudeleen harkintaa. Joten ihan en ymmärrä sitä että 1900 luvulla otetiin kielteinen kanta perhesuuniteluun mutta siten sitä halutaan soveltaa äärimileen menevänä ehkäisymerkityksessä. Kaikki suunnittelu toisinkin päin ihan misään kohtaa on perhesuunnittelua ja silti joiltain osin vl suhtautuvat myönteisesti ainakin osaan lapsettomuushoidoista. Joten mitenhän tässä se kirkon perinne unohtui. Voin vain kuvitella kuinka mona eettistä ristiriitaa tämän perhesuunnitteluteeman tiimoilta vielä saadaan jos tämä kirkonperinteeseen vetoaminen voidaan aina nostaa esille riipumatta motiiveista.
TykkääTykkää
Kun on luonnollisessa elämässä törmäillyt niihin jottka ovat kunnostautuneet tämän ehdottoman ehkäisykiellon saarnaajina vl liikeessä aina 70 lähtien ei voi välttyä myöskään siltä toteamukselta että erittäin monien kohdalla paistaa läpi kokonaisvaltainen tarve alistaa nainen miesten tarpeitten kokonaisvaltaiseksi tyydyttäjäksi. Kyse ei ole ollut vain tästä ehkäisyasista tai seksuaalisuudesta vaan paljon suuremmasta kokonaisuudesta. Naisen tehtävä on palvella ja tehdä kaikensa mihen kaikkinaisen tyytyväisyyden eteen. Naisen pitää olla nöyrä ja mieheleen alamainen. Naisen tehtävä on palvella miestäja muistaa aina ja joka tilanteessa osoitaa kuuliaisuutaan ja kiitollisuutaan. Ja tämä palvelutehtävä pitää suoritaa nurisematta ja vaivoja valitamatta. Ja se minkä miehet hyväksi näkevät pitää kritiikittä olla myös naisen paras. Myös se kontrollin tarve paistaa näiden henkilöitten sanomista lävitse. Maallinen viitekehys nimeää tämän sovinismiksi. Se on yleistä elämän asennetta jolla osoitetaan pienin ja isommin teoin ja sanoin sitä naisen alempaa asemaa miehiin nähden. Ja tämä on näkynyt myös lasten kohdalta pojat on poikkia mutta tyttöjen tehtävä on oppia jo pienestäsaakka tämä palvelutehtävä miehen (ja seurakunnan) suuhtaan jolla silläkin niin ikään on pitkät kirkolliset perinteet. Ja tämä on näkynyt myös lasten eriarvoisena kasvattamisena siten että pojilla on ollut enemmän vapauksia ja enemmän etuoikeuksia ja vähemmän velvolisuuksia. Joten en kyllä tiedä mitä pitäisi tehdä näitten kaikkien opillisten ja luonnollisten ristiriitojen äärellä. Jos tämä suhtautuminen syntyvyyden säänöstelyyn + avioliittokäsitys olisi käytännössäkin niin kuin sitä on tässä keskustelussa esitetety kuinka sitten voi olla mahdollista että tuollainen sovinismin ilmentymä tulee vastaan tuossa liikeessä kaikilla muillakin elämän alueilla. En väitä että kaikki miehet ovat sovinisteja mutta en voi olla väittämättä että kaikkein tiukimmista kannoista kiinipitävät ovat sovinisteja tai ainakaan muunlaisiin en ole luonollisessa elämässä törmännyt. (Ja edeleen on niitä mieheiä joita tämä easiaa alistaa ja ahdistaa siinä kuin naistakin)
TykkääTykkää
Oi niitä vanhoja hyviä aikoja. Ennen kaikki oli paremmin.
Seuraavassa muutamia vinkkejä yli sadan vuoden takaa:
1. Viisas nuori vaimo suostuu viikoittain enimmillään kahteen seksuaaliseen kokemukseen. Ajan kuluessa hänen on tulisi tehdä kaikkensa vähentääkseen kokemusten tiheyttä. Sairauden, unisuuden tai päänsäryn teeskentely ovat hänen parhaita ystäviään tässä asiassa.
2. Useimmat miehet ovat luonteeltaan melko perverssejä, ja jos heille antaa pienenkin tilaisuuden, he ryhtyvät iljettäviin toimiin, joihin kuuluu normaalin aktin suorittaminen epänormaaleissa asennoissa, naisen kehon nuoleminen ja oman riettaan ruumiinsa tarjoaminen naisen nuoltavaksi.
3. Viisaan vaimon tavoitteena on, ettei mies koskaan näe hänen alastonta ruumistaan eikä salli miehen esiintyvän hänen edessään alastomana.
4. Monet naiset ovat havainneet hyödylliseksi pukeutua paksuun yöpaitaan ja pukea miehensä pyjamaan. Niitä ei tarvitse riisua seksuaalisen aktin aikana. Näin mahdollisimman vähän ihoa altistuu.
5. Mennessään vuoteeseen naisen tulee sammuttaa kaikki valot. Siellä hänen ei pidä päästää ääntäkään, joka ohjaisi miehen hänen suuntaansa, jottei mies pitäisi sitä rohkaisun merkkinä.
6. Kun mies löytää naisen vuoteesta, tämän tulee maata mahdollisimman liikkumattomana. Optimistinen aviomies voisi tulkita ruumiin liikkeet seksuaalisen kiihottumisen merkiksi. Silloin, kun seksiä ei voi estää, sitä on harjoitettava täydellisessä pimeydessä.
7. Jos mies yrittää suudella naista suulle, tämän on käännettävä päätään niin, että suukko osuu harmittomasti poskelle. Jos mies nostaa naisen yöpaitaa ja yrittää suudella häntä sen alta, naisen täytyy vetää yöpaita nopeasti paikalleen, juosta sängystä ja selittää, että luonto kutsuu häntä kylpyhuoneeseen.
8. Jos mies yrittää vietellä naista hekumallisella puheella, viisas vaimo muistaa äkkiä jonkun mitättömän asian, jota kysyä mieheltään.
9. Miehen ähistessä ja puhkuessa naisen tulee maata aivan hiljaa eikä missään olosuhteissa ähkiä tai vaikeroida aktin aikana.
10. Heti miehen lopetettua aktin viisas vaimo alkaa nalkuttaa hänelle pienistä tehtävistä, jotka toivoo miehen suorittavan seuraavana päivänä.
TykkääTykkää
Minusta on suhteellisuuden ohittamista, jos naisen aseman kehitystä (kohti tasavertaisuutta miehen kanssa) ei haluta huomioita. Kehitys on ollut vuosituhansien aikana vääjäämätöntä, vaikka raja-aitoja on yritetty pitää raamatullisissa raameissa kiivaastikin.Tulkinta on ollut isällisen oloista, naista suojelevaa ja omistajan oikeudella tapahtuvaa.
Onneksi kehitys on kehittynyt myös sillä alueella, mikä on perinteisesti koskenut naisen roolia perhe- ja lisääntymisasiassa. Tietysti myös mies on ollut siinä tehtävässä mukana ja oikeutetusti vahvempana vastuunkantajana. Tuskin tänään kenenkään naisen osa on houkutella miestä lähelleen lupaamalla paljon poikia koko kansan puolustuskyvyn lisäämiseksi ja kilpailla tuolla keinoin suosiosta muiden vaimojen rinnalla, kuten oli Vanhan testamentin aikana? Tuota motiivia lisääntymiseen ei kai kukaan käytä, vaikka se on Raamatussa. Nyt on sitten toiset motiivit lisääntymispuheisiin hengellisessä keskustelussa. Paljon jumalallisemmat ja pyhemmän tuntuiset, ainakin tässä blogissa. Toisella puolella on vastaavasti synti, pahuus ja murhasyytökset.
Raamatulliset raja-aidat naisen roolissa ja sallituissa tehtävissä ovat siirtyneet koko ajan. Kirkon on vastentahtoisesti pitänyt seurata muutosta, oli kyse maan muodosta, sairauksista, naisen sielusta tai muista henkivalloista.
Nyt ollaan Suomessa tässä tilanteessa, että minäkin olen saanut pyrkiä viisauteen ja älylliseen askarteluun miesten rinnalla. (Luther piti sitä huonon naisen merkkinä.) Olen saanut jopa opettaa kasvavia nuoria ja puhua heille (julkisesti koulussa) hengellisistä asioista. Seurakunnassa olen kyllä vaiennut, jos tätä ei lasketa seurakunnaksi. Naispapiksi en ole halunnut opiskella, siihen ei ole kutsumusta. Opettajaksi onneksi lpääsin.
Kerran viittasin teologian opiskeluihini ja naispappeuteen, niin eräs tuttu vl-nainen sanoi minulle kaikkien kuulleen: ” Ei sinua kukaan tulisi kuuntelemaan.” Se ei ollut vitsi. Uskon, ettei kukaan vl olisi tullutkaan. Tämäkin kirjoitteluni on heistä ehkä asiatonta, mutta en välitä siitä.
TykkääTykkää
Asiasta kukkaruukkuun:
https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006019428.html
Sunnuntain 3.3. Helsingin Sanomat nosti artikkelissa esiin aiheen Lapset politiikan keskiöön. Nyt ollaan asian ytimessä:
”Äidin kokema jatkuva stressi ”ohjelmoi” kohdussa olevan sikiön aivoja kohtaamaan syntymän jälkeen epäturvallisen tai jopa vihamielisen ympäristön, mikä vaikuttaa psyyken kehitykseen jo ennen syntymää.
Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että lapsiköyhyys tuottaa syntymän jälkeen ns. toksista stressiä, joka häiritsee voimakkaasti aivojen normaalia kehitystä ja jopa kasvua.
Tunne-elämän kehityksen häiriöt näkyvät lapsuudessa esimerkiksi vaikeuksina kaverisuhteissa ja heikkona koulumenestyksenä. Ne myös lisäävät riskiä myöhempään syrjäytymiseen, mielenterveyshäiriöihin ja päihteidenkäyttöön sekä varhaiseen kuolemaan.”
”Politiikan lähtökohtana tulee tietenkin olla lasten oikeudet ja etu. On kuitenkin selvää, että etenkin ongelmista kärsivien perheiden tukeminen näyttöön perustuvilla menetelmillä vähentää julkisen talouden rahoitusongelmia pitkällä aikavälillä.”
”Hyvä yhteiskunta asettaa lapset etusijalle. Mikään priorisointi ei voi olla politiikassa tätä tärkeämpi.”
TykkääTykkää
Minusta tuntuu vahvasti siltä, että ihan sama mitä miehet hengellisyyksissä ehkäisystä puhuvat, niin suurin osa naisista antaa niille neuvoille piut ja paut. Ja hyvä niin, sillä lapsiasia on jokaisen henkilökohtainen, sillä vastuukin heistä on henkilökohtainen.
TykkääTykkää
Markku
Uskontunnustus+
”Tähän tulkintaan kuului aina 1900-luvulle asti kaikkien suurten kirkkojen hyvin kriittinen – eli siis kielteinen – suhtautuminen ohjelmalliseen perhesuunnitteluun, joka oli yleinen käytäntö jo antiikin roomalaisessa yhteiskunnassa…”
Tiedätkö tämä ei taida olla perustelu…. Suurin osa ehäisytavoista on ollut lähinnä hegenvaarallisia tai hyödyttömiä aina 1900 luvulle asti. Listasta löytyy valtava määrä erilaisia haitallisten tai myrkyllisistä kasveista uutetuja aineita, Listasta löytyy puoskarin tekemät abortit. Sen aikaisilla kondoomeilla on pyritty estämään sukupuolitauteja ei ehkäisemään lapsen syntymää. Ei toivotut lapset on vain abortoitu syntymän jälkeen. Ensimäiset jollaintasolakaan toimivat ehkäisyvälineet ovat tuleet johonkin kolkaan mailmaa 19850 luvun kieppeissä… kortsu on nykymuotoisena keksitty 1900 luvun alkuvuosina ja suomeen se on tullut 1930-luvulla…
Joten jos kirkot ovat ottaneet kantaa enemmän ja vähemmän vahingollisiin ehkäisymenetelmiin ja todeneet kantansa kielteiseksi niin ihan maalliset syyt taitavat riitää siihen ilman mitäänn hegellistä ulottuvuutta. 1900 lukuu saakka perhesuunnittelun keinoilla on saatu varmasti enemmän aikaan vahinkoa kuin mitään hyvää.
Jos ohjelmallinen perhesuunnitelu tarkoittaa päivienlaskemista niin 1900 luvun hyvinvointivaltiossa sen ehkäisyteho on perustunut enemmänkin siihen ettei naien olisi jokatapauksessakaan raskautunut. Kovin moni nainen ei ole saavuttanut sellaista painoindeksiä jolla tuon menetelmän tomivuutta edellyttävä säännöllinen kuukautiskierto olisii voitu saavuttaa.
Ja edellä on jo pohdittu tätä teemaa Jumala luojana ym .. niin minun kuin muidenkin toimesta …
Protestanttinen kirkko hyväksyi perhesuunnitelun muistaakseni 1903 eli samoihinaikoihin nykyisen kondoomin (ja toki pesaarin kehityksen) kanssa. Jogdn kysynpä vaan missä on se kirkon pitkä perinne ja mihin ihan oikeastikin otettu kantaa.
Ihan sen voin hyväksyä että kirkoilla on ollut pitkät perinteet jolla se on pyrkinyt vastustamaan puoskarointia taikauskoa ja vahingollisia käytäntöjä kuten vaikkapa lähes aina naisen hegen vaativia abortteja tai lasten heitteillejättöä.Mutta sitä en allekirjoita että nää kirkon kannoissa on otettu kantaa asiaan jota ei ole ollut olemassakaan ja josta mitään ei tiedetäkään.
TykkääTykkää
Vuokko hegellisyyksillä on ollut hyvin erillaisia motiiveja suhtautua kielteisesti perhesuunnitteluun. Katollisella kirkolla ja VL näytää olevan samansuuntaiset motiivit – kun parannuksentekijöitä liikeeseen on vain rajallisesti ainoa tapa laajentaa omaa kirkokuntaa on se että laajeneminen tapahtuu sisältä päin. Sen verran paljon sitä saarnaa myös VL kuullut kuinka tämä uskovien joukko kasvaa sisältä päin. Ja kyseenalasitan myös hegellisten yhteisöjen motiivit ihan vain silläperusteella millaisiksi se tosielämä niiden takia muosostuu.
TykkääTykkää
Uskon edelleenkin myös, että ehkäisykielteisyyden takana on useita eri asioita. Valta ja alistaminen naista kohtaan on yksi ja se voi olla ihmisessä myös piilossa ja tiedostamatonta, koska se voi olla enempikin opittu asia kuin tietoinen mielipide. Vl-liikkeen osalta olen niin monta kertaa törmännyt ajatukseen, että nainen on itsekäs ja haluaa vain mitä kaikkea pahoja juttuja toteuttaa ehkäistessään, että näen siellä kyllä olevan sellaista pohjavirettä, että naisen vapaus koetaan vääräksi ja synnilliseksi. Niin monta palloa kuin naisen jalassa on, sitä epäitsekkäämpi ja vähemmän vapaa hän on, johan se on tosiasiakin. Suurperheen perheelleen ja miehelleen sekä yhteisölleen uhrautuva HYMYILEVÄ ja pullantuokusinen jos mahdollista vielä menestynytkin monella tapaa, on ihanneäiti vl-liikkeessä. Tai ihanneNAINEN, jos sitä sanaa voisi käyttää.
TykkääTykkää
Vuokko
Lestadiolainen retoriikka ja kieli on nimenomaan opittua ja jossainmäärin tiedostamaton tapa ilmaista asiaa. Lestadiolaisuus ei halua puhua ehkisystä tai lapsirajoituksesta vaan lapsimyönteisyydestä tai lasten vastaanottamisesta. Julkinen keskustelu jota SRK:kin on käynyt näkyy se että kielen kautta pyritään määritämään asiat ja kysymykset joita saa tai voii esitää. LEstadiolaiset eivät puhu ehkäisystä ja pitkän väännön tulos on ollut sekin että siellä puhutaan sairaanhoidostakaan.
Ei millonkaan eikä misään tilanteessa -> on tilanteita joissa lapsi ei voi syntyä
Tämä on iso retorinen muutos kuten myös se haluamme otaa kaikki lapset vastaan -> tässä on kyse uskostamme luojaan
Aika pitkälle 2010 luvulle saakka ehkäisykiellon perusteeksi on retoriikassa asetettu muut raamatunpaikat kuin tämä ns. ensimäinen uskonkappale. Siihen vedotaan mutta itseasiassa sen tarkempaa selitystä perustelulle ei ole annettu. Tässä ketjussa itseasiassa on tätä luomisuskoa on pyritty selittämään ja siitä on noussut monenlaisia näkökulmia.
Miten yhteisö jonka sisäisestä kielestä puttuu kielteinen ja kyseenalaistava käsitteistö kokonaan voisi edes käydä keksustelua? Tätä keskustelua ei voi käydä tuon yhteisön määritämän kielen ja käsiteistön kautta. Sitten kun tähän kieleen ”lainataan” käsiteitä ja ilmaisutapoja muualta – asia voidaan ohitaa – se mitä sanot osoitaa ettet ole oikealla tunnolla tai meillä ei ole ollut tapana käydä tälläistä kyseenalasitavaa keskustelua – tapasi esitää asia osoitaa että halua hyökätä jumalan valtakuntaa vataan.
Olen nähnyt monen lestadiolaisen kohddalla sen tilanteen että muutoin oikein empaatinen ihminen joka normaalissa elämässä kykenee osoittamaan ihan normaalia empatiaa muutuu kuin kokonaan toiseksi persoonaksi kun vaikkapa tämä ehkäisyasia kaivetaan pöydälle. Retoriikka muutuu käsiteistöltään ja sisällöltään ehdotomaksi. Saatetaan sanasta sanaan toistaa sitä opittua retoriikaa jopa siihen saakka että sieltä tulee se – et ole oikealla tunnolla tai hyökäät jumalanvaltakuntaa vastaan. Tälläiseen retoriikaan kasvetaan ja tälläisiin selvitymiskeinoihin kasvetaan. Toisaalta myös vastuuta siiretään – kun kysyy että mitä ihminen joillain lauseilla tarkoittaa niin kierelään ja kaarelaan – kysy joltain puhujalta en minä osaa tätä nyt paremmin selittää. Näissä tilanteissa vastuu siirretään eikä kyetä lähtemään siihen – et ole oikealla tunnolla.. Monet lestadiolaiset vastaavat sanasta sanaan samoin samoihin kysymyksiin ja monen kohdalla sitä persoonaa joka näissä tilanteissa näkyy on mahdotonta tunnistaa siksi samaksi ihmiseksi jotka muutoin ovat aidon empaattisia.
Ihan sama retorinen venkoilu näkyy SRK puoleta. Seuraavat eivät ole suoria lainauksia: Kun vaikkapa toimittaja kysyy ehkäisystä ei vastata ehkäisyyn vaan todetaan että me emme täälä halua puhua ehäisystä. Ei ole ehäisykieltoa vaan on kyse siitä että haluamme toimia jumalan sanaan sidotun omantunnon mukaan. Ihmisillä on vapaus tehdä oman omantuntonsa mukaiset ratkaisut tässä asiassa mutta hetkeä myöhemmin voidaan todeta että ehkäisyssä luovutaan ns esinmäisestä uskonkappaleesta.
Me haluamme ottaa kaikki lapset vastaan jumalan sanan mukaan. tämä juamalansana on pitänyt sisälään Onanian ja pari muuta raamatunpaikaa. Nyt kun niistä on tullut aika kitkerää palautetta raamatunpaikka on vaihddettu ns ensimäiseen uskonkappaleeseen mutta sen sisältö tarkoituksellisesti jätetään avaamatta. Tämä ketju osoitaa millaisen pohdiskelun edessä se olisi jos tuota tulkintaa lähemmin tarkasteltaisiin. Ja olisi kiva tietää mitä kaikkea tuo ns ensimäinen uskonkappale SRK mielestä pitää sisälään. Sitä päivää tuskin tulemme kovin pian näkemään.
TykkääTykkää
”Retoriikka muutuu käsiteistöltään ja sisällöltään ehdotomaksi. Saatetaan sanasta sanaan toistaa sitä opittua retoriikaa…”
Jaa-a, onkohan tämä kommenttiketju laittanut tuon sitaatin sanoman moneen kertaan jopa pahemmaksi. Dialogin sijaan käytössä näyttää olevan etenkin muutamalla kommentoijalla toistuva ääretön yleistäminen, kärjistäminen, leimaaminen – suorastaan agressiivinen blogipalstan valtaaminen omalle demagogialle. Tulee ihan saariheikin & kumppanien retoriikka mieleen… 🙂 Sillä voi olla selitystä myös sille, että keskustelijoita on ollut kovin vähän kommenttiketjun pituuteen nähden. Hyvää ”teologista keskustelua” – edes lainausmerkeissä – ei syntyne myöskään pelkästään mutu-pohjalta edes ”kokemus-asiantuntijoilta”…
TykkääTykkää
En tiedä ketä tarkoitit, mutta itse en edes yritä mitään teologista keskustelua, sillä sehän on lapsenmielisiltä, hahmotusongelmaisilta ja tavantallaajilta salattu. En näe nissä selityksissä paljoa muuta kuin ristiriitaisuuksia ja sokkeloisia ajatuskuvioita. Ei aukene minulle.
Mutta se on auennut varsin hyvin, mitä tarkoittaa olla raskaana ja synnyttää 13 kertaa ja kasvattaa 11 lasta tälle maapallolle. Lapset ovat olleet aina ja ovat rakkaita tietenkin, mutta samaan temppuratasyölsylaskutornadohirmumyrskyyn en enää seuraavassa elämässäni lähde, eli tällä kokemuksella en suosittele ihan kenellekään.
TykkääTykkää
Mikäli ymmärsin viestisi oikein, et haluaisi joitakin keskustelijoita tänne pilaamaan palstan tunnelmaa. Minun tarkoitukseni ei ole ollut olla pilaamassa tai aiheuttamassa kenellekään pahaa mieltä, harmi jos on siltä tuntunut. Ehkä tämän palstan pitäisi olla suljettu, jotta tänne ei tulisi ei-toivottuja tyyppejä keskustelemaan.
TykkääTykkää
Marrku
Jos lestadiolaisuus perustaa ehkäisykielteisyytensä tähän ns ensimäiseen uskonkappaleeseen niin perustelutkin olisi kivat. Tässä ketjussa on enneakoluulottomasti pohdittu tätä asiaa ja olisi todella kiva jos tästä ns. luovuttamattomasta opinkappaleesta avattaisiin ne asiat miksi se on luovuttamaton. Seuraavat kysymykset nähtävästi ovat edeleen pöydällä
– jumala kutsui avioparit oman luomistyönsä jatkajaksi
– ehkäisy on jumalan luomistyöhän puutumista tai luvutaan uskosta Jumalaan luojana mutta samaan aikaan kasvinjalostus ei sitä ole
– alkamaton elämä siis elämänmahdollisuus on jo itsesään pyhää
– jumala loi ihmisen tästä elämän mahdollisuudesta ja mahdollisuuteen puutuminen rikoo jumalan luomistyötä vastaan
– ehkäisemällä puututaan jumalan suunnitelmaan eli estetään jumalan tänne tarkoittamien lasten syntyminen eli abortin käsiteen ulottaminen yli hedelmöityksen
– alkamattoman elämän itsenäiset ja luovuttamattomat oikeudet
– miksi elämänmahdollisuuden suojeleminen joillain elämänaluieilla on ehdoton valinta mutta muualla se on valinnainen
– lisääntykää ja täyttäkää maa on enemmän kuin käsky ja/tai menee viljelemisen ja varjelemisen edelle
Jokseenkin kiistanalalaisiksi ovat jääneet myös kysymykset
– luotiinko ihminen kuolemattomaksi vai luotiinko elämä ja kuolema ihmiseen samassa paketissa
– edellinen valinta näytäisi myös muutavan syntiinlankeemuksen tulkintaa ja merkitystä
Ratkaisematta on myös seuraava kysymys.
Ehkäisemättömyys liityy kysymykseen Jumalasta luojana. Silloin myös ehkäisyä pitää pitää syntinä kaikissa tilanteissa myös sairauden hoidossa.
Että ihan teoreetisesti kiinostaa kyllä edeleen ne perustelut miten raamatussa näkyy kautta linjan tämä että jumalan luomistyö jatkuu ja miten ihmistä vastuutetaan niistä oikeista ja hyvistä valinnoista jotta ihminen voisi kautta linjan kaikilla elämänalueilla toimia niin ettei misään kohtaa turhmella sitä jumalan luomistyötä. Tai missä raamatussa käy selville että tämä luomistyön jatkuminen koskee vain ihmistä. Jos tämä oli enemmän kuin käsky miksi Jeesus ei ota siihen mitään kantaa uudentestamentin puolella? Missä kohtaa ramatussa annetaan oikeus arvotaa joku käsky jonku edelle?
Jos kysymystä luomistyön jatkumisesta tai alkamattoman elämän pyhyydestä (ja siihen puutumisesta) ei ratkaista jää myös ratkaisematta se sisältääkö tämä ns usko ensimäiseen opinkappalen luovuttamattomuuteen myös tämän vauvavarastouskomuksen.
Ratkaisematta jää myös se miksi elämänmahdollisuus on arvokaampaa kuin olemassa oleva elämä.
Samoin jää ratkaisematta se kuinka pitkälle tässä ns. ensimäisessä opinkapaleen tulkinnassa nojataan evoluutiopohjaiseen ajatteluun minkä seurauksena ajaudutaan väistämättä ristiriitaan raamatun ihmiskuvan ja syntikäsityksen kanssa.
Ensin todetaan että avioparit tekevät ratkaisunsa oman omatuntonsa mukaan – sitten todetaan että omatunto pitää sitoa jumalan sanaan – ja lopuksi voidaankin todeta että jumalan sana on aina neuvonut meitä että lapsirajoitus on syntiä – josta seuraa se että se joka ei allekirjoita tuota lapsirajoitusta ei ole oikealla omallatunnulla eikä hänen uskonsa ole sidottu jumalan sanaan ja näin ollen hän tämän kehäpäätelmän mukaan on uskoa vaille…
Jos tämä asia olisi niin luovuttamaton niin miksi sen perusteet ovat vaihdeleet vuosikymmenten saatossa… muistelen että tästä luomisperusteesta edellisen kerran luovutiin kun se kehäpäätelmä johti vauvavarastoon joka on moneen kertaan todettu kestämättömäksi.
Ihan perusteluksi sille että jos perhesuunnittelu on nimenomaan luopumista uskosta Jumalaan luojana ilman perustelua miksi ei ole – en ole kovin vakuuttunut
Ja niin kauan kun näitä perusteluja ei ole pitäydyn siinä kannassa että tämä ehkäisykielteisyys perustuu kehäpäätelmään – se on näin koska uskomme että se on näin.
Ei kaikki mitä sanotaan jumalan sanaksi ole sitä vaikka niin sanotaan.
TykkääTykkää
Niin, kiitos Jumalalle teitä ei ole kuitenkaan ehkäisty eikä abortoitu – vaikka olisitte olleet sisarussarjassanne pahnan pohjimmaisia tai sijoittuneet siinä standardeja lyhyempään väliin – vaan olette täällä dialogissa kanssamme. Ihan hyviä pointteja olette tuoneet esille, mutta sanomallennekaan ei liene eduksi, jos se koetaan vanhaan malliin junttaukseksi… Ja voisin kuvitella, että joku herkempi lapsi voi traumatisoitua siitäkin, että vanhempi julkisesti vuodesta toiseen harmittelee synnyttämisiään – kyllä siitäkin voi tulla kovin ei-toivottu identiteetti.
Vuokko: ”mutta itse en edes yritä mitään teologista keskustelua,”
Luulen, että tuo blogin alkuperäinen tavoite on jo aikaa sitten kommentoinneissa osoittautunut yliampuvaksi meidän useimpien kohdalla, mutta jonkinlainen karvalakkiversiomme on kai tarkoittanut, että peilaisimme omia kokemuksiamme ja etsisimme perusteita erityisesti Raamatusta, kirkkoisiltä, tunnustuskirjoista, kristillisen uskon traditiosta tai pyrkisimme etsimään uutta kokonaisempaa ja ehjempää tapaa ymmärtää sitä, mitä sanomme Raamatun punaiseksi langaksi ja Jumalan ilmoitukseksi. – Mutta jos annamme kaikelle tuolle pitpaut ja kohotamme oman mutu-tuntuman maustettuna joillakin liberaaliteologian aksiomilla ja kliseillä kaiken yläpuolelle, niin ehkä sille löytyisi jokin parempikin areena.
Hyshys – olet lähes samaan hengen vetoon vaatinut Raamatun alkukertomusten sanatarkkaa tulkintaa, julistanut kunnioittavasi ”kokonaista Raamatun ilmoitusta” ja toisaalta vaatinut irtautumista Raamatun seksuaalieettisestä opetuksesta, vapaata aborttia… ja kritikoinut vl-lestadiolaisuutta sekä fundamentalismista että liberalisoitumisesta 🙂 – Eli olisiko johdonmukaisuudessa itselläsikin peiliin kahtomista.
Mielestäni Miika Nummenpään julkaisun lähtökohta on sopusoinnussa apostolisen kristinuskon vanhan tulkinnan kanssa, kuten pääosa kristikuntaa edelleenkin virallisesti tunnustaa ja on tunnustanut jo siis kaksi tuhatta vuotta, mutta varmaan noissa johtopäätöksissä on paljon viilaamista, ettei tulla samanlaisiin umpikujiin ja kohtuuttomuuksiin kuin vl-kristillisyyden opetuksessa 1970-luvulla. Ja näin kai Miika on kommentoinut saamaansa palautetta.
TykkääTykkää
Markulta:
”Luulen, että tuo blogin alkuperäinen tavoite on jo aikaa sitten kommentoinneissa osoittautunut yliampuvaksi meidän useimpien kohdalla, mutta jonkinlainen karvalakkiversiomme on kai tarkoittanut, että peilaisimme omia kokemuksiamme ja etsisimme perusteita erityisesti Raamatusta, kirkkoisiltä, tunnustuskirjoista, kristillisen uskon traditiosta tai pyrkisimme etsimään uutta kokonaisempaa ja ehjempää tapaa ymmärtää sitä, mitä sanomme Raamatun punaiseksi langaksi ja Jumalan ilmoitukseksi. – Mutta jos annamme kaikelle tuolle pitpaut ja kohotamme oman mutu-tuntuman maustettuna joillakin liberaaliteologian aksiomilla ja kliseillä kaiken yläpuolelle, niin ehkä sille löytyisi jokin parempikin areena.”
Kyllä käy, että Raamattuun nojataan, mutta monimutkaiset teologiset -tai mitä ne nyt onkaan- tulkinnat ja pohdinnat vaativat melkoista aivojen akrobatiaa, että ne jotenkin edes aukenisivat tavalliselle kuolevaiselle. Voi olla, että ne jonkun teologin tai alan harrastajan aivokuorelle piirtyvät selkeinä kuvioina ja vahvana punaisena lankana, mutta yksikään ei ole esimerkiksi minulle onnistunut tuota kuvioo minulle ymmärrettävästi selittämään. Jos usko ja pelastukseen tarvittavat ”autuudenvälineet” ovat niin yksinkertaiset, että lapsikin sen ymmärtää, niin mihin tällaista tosi vaikeaselkoista teologiaa sitten tarvitaan?
Minulla ei aukene tuo usein mainitsemasi ja ilmeisesti kovasti halveksimasi liberaaliteologiakaan kunnolla. Mitä SINÄ sillä tarkoitat? Halveksiva asenne sitä kohtaan ei yhtään auta näissä keskusteluissa ihan ketään siihen suuntaan, mihin ehkä kuitenkin hyvän tahtosi mukaan tähtäät. Minun on ajateltava näin, että sinulla on takanasi hyvä tahto, koska julistaudut vahvasti kristityksi, vaikka puheesi ei aina siltä vaikutakaan. Ehkä se johtuu ilmeiden ja sävyjen puuttumisesta kirjoituksissasi, mene ja tiedä. Tai sitten minusta itsestä vain tuntuu jostain syystä siltä, että koet olevasi ylempänä muita. Et varmaan kuitenkaan koe, yritän päästä tästä käsityksestäni irti.
Vaikka tämän blogin pyhin tarkoitus on liidellä teologian ihmeellisissä ja monimutkaisissa saloissa, minusta tämän ketjun aihe on mitä suurimmassa määrin tietyn opin, ehkäisykielto-opin seuraamusta. Tietenkin aihetta voi tosi kapeasti käydä läpi ja tutkia pelkästään oppina ilman seuraamuksia ja sillä tavallahan periaatteessa vl-liikkeessäkin on enimmäkseen tehty. Oppi on pyhä, sitä ei saa murentaa millään selityksellä eikä epäilyksellä, jos se aiheuttaa jolekin tuskaa, vaivaa, ahdistusta, jopa kuoleman, se on sitten vain Jumalan tahto ja siihen on ihmisen tyytyminen.
Oli se oppi sitten lopulta miten jumalallinen ja oikea tahansa ja taivaanportilla jotkut onnelliset näyttävät pitkää nenää ”vastustajilleen”, niin varmaa on se, että oppi on aiheuttanut ja aiheuttaa todella paljon kärsimystä perheille, joissa sitä noudatetaan. Myös niille, jotka väittävät muuta, koska mikään asia ei ole ongelmaton, jos se lähtee pakkona ihmisen ulkopuolelta eikä omasta sydämenhalusta.
Niin, teologiasta vielä. Ensin sanotaan ja vakuutellaan uskon olevan helppo asia ja sen eteen ei tarvitse mitään tehdä. Ja sitten yhtäkkiä paljastuukin iso kasa, suorastaan vuori asioita, mitkä pitää niellä luolastoineen päivineen, jotta se taivas lopulta sitten saavutetaan.
Tulkaa minun luokseni te kaikki virkeät ja työtä halajavat, niin järjestän teille uupumuksen, näinkö se lopulta kuitenkin menee?
TykkääTykkää
Markulta:
”Niin, kiitos Jumalalle teitä ei ole kuitenkaan ehkäisty eikä abortoitu – vaikka olisitte olleet sisarussarjassanne pahnan pohjimmaisia tai sijoittuneet siinä standardeja lyhyempään väliin – vaan olette täällä dialogissa kanssamme. Ihan hyviä pointteja olette tuoneet esille, mutta sanomallennekaan ei liene eduksi, jos se koetaan vanhaan malliin junttaukseksi… Ja voisin kuvitella, että joku herkempi lapsi voi traumatisoitua siitäkin, että vanhempi julkisesti vuodesta toiseen harmittelee synnyttämisiään – kyllä siitäkin voi tulla kovin ei-toivottu identiteetti.”
Minut olisi kyllä saanut ehkäistä, en surisi asiaa yhtään 🙂
En niinkään koe ehkäisykieltoa vanhan asian junttaukseksi, vaan lähtökohtaisesti jo väkivaltaiseksi.
Ei-toivottu identiteetti muodostuu periaatteessa jo siitä, että tietää olevansa olemassa vanhempien vakaumuksen takia, eikä kovasti toivottu ja odotettu perheenjäsen. Tietenkin kirjoittelullani on omat vaikutuksensa lapsiini, etupäässä olen kuitenkin saanut heiltä hyvää palautetta. Mutta toki moitittavaakin löytyy, se on ihan satavarmaa. Täytyypä alkaa haastatella.
Aika paljon lapseni ovat saaneet myönteistä palautetta kirjoittelustani ja kirjastani, koska ne ovat kuulemma auttaneet heitä heidän kipuiluissaan samojen asioiden kanssa. Hyvä niin, jos olen pystynyt sekoilullani joitakin auttamaankin 😉
Mutta se on kuitenkin varmaa, ihan sata- ellei tuhatvarmaakin, että vaikka näistä asioista ei olisi kirjoitettu pihaustakaan kielteistä, se ei tarkoittaisi sitä, että suurperheen lapsi ajattelisi olevansa toivottu lapsi. Eli tahdon sanoa tällä, että puhumattomuus asioista ei poistaisi niitä. Ei puhuminen tee asioita, vaan asiat ovat ennen puhumista. Jokainen vl-liikkeessä kasvanut tietää tasan tarkkaan, mitä kaikkea ehkäisykielto pitää sisällään. Vaikeneminen niistä asioista tekee niistä vain pahempia.
Mutta ymmärrän, että moni kokee asiasta puhumisen just tuon mainitsemasi asian takia ongelmallisena. Pelko siitä, että lapsi alkaa ajatella olevansa ei-toivottu, on oikeasti ihan aiheellinenkin. Mutta miksi tähän on tultu? Siksi, koska on oppi nimeltä ehkäisykielto.
TykkääTykkää
Teologia on tiedettä ja vain tiedettä. Se ei lähde määrittelemään absoluuttista jumalaa eikä siksi myöskään ota lähtökohdaksi ateismiakaan. Teologia ei vie kenenkään uskoa eikä myöskään sitä tuo. Teologia on tässä mielessä uskon suhteen sokea.
Raamatuntulkintoja on monia suuntauksia, joista liberaaliteologia on vain ja ainoastaan yksi. Se ei nykyaikana ole edes kovin suosittu.
Eksegetiikka on raamatuntutkimusta, nimenomaan vain tutkimusta. Eksegetiikka itsessään ei tieteellisin perustein löydä raamatusta punaista lankaa eikä pyri määrittelemään sen rajojakaan, mutta tutkii kyllä eri virtauksia ja uskonsuuntia, jotka uskovat tuohon punaiseen lankaan.
Dogmatiikka ja kirkkohistoria voivat löytää eri uskonsuuntien opillisia erityiskorostuksia ja arvioida miten ne perustuvat raamattuun ja mahdollisesti miltä osin eivät ollenkaan.
Erityisen mielenkiintoisia ovat uskonnolliset liikkeet, jotka sanovat itsensä raamatullisiksi. Teologian kannalta nekin edustavat kuitenkin vain tiettyä kapeaa raamatuntulkintaa, jonka perusta onkin liikkeen omassa opissa, omissa värillisissä silmälaseissa.
Teologian tutkimustulokset ja tutkimusmenetelmät muuttuvat. Absoluuttista totuutta ei ole. Sen sijaan uskonnolliset liikkeet uskovat löytäneensä absoluuttisen, pysyvän totuuden.
Lestadiolaisuudesta puheenollen ei ihme, että Raattamaa totesi aikoinaan: voi pimeyttä jumaluusopin tohtoreissa. Heikki Saari joko vihasi tai vähintäänkin kyräili kaikkia oppineiksi katsomiaan.Vl-papit olivat erityisessä koko kentän käsittäneessä tiukassa miesvartioinnissa.
TykkääTykkää
Kiitos Pölhökustaa tästä selkokielisestä selityksestä!
TykkääTykkää
Miikkalle vielä yksi pähkinä purtavaksi, nimittäin kehitysvammaisten ehkäisy laitoksissa. Mitä jos heidän ehkäisynsä lopetetaan ja pitääkö se mielestäsi heti lopettaa? Antaako heidän vain iloisesti sohvan takana muhinoida ilman ehkäisyä tuosta noin vain?
TykkääTykkää
Tähän jatkaisin huume-ja päihdeäitien elämästä:
Erilaiset riippuvuussairaudet heikentävät ihmisen kykyä arvioida tekojensa seurauksia sekä heikentävät vastuunottokykyä, myös seksuaalisesti. Huumeiden ja alkoholin käyttö myös tunnetusti vaurioittaa sikiötä. Onko oikein että huumeiden- ja/tai alkoholin käyttäjä raskautuu holtittomasti, synnyttää pienikokoisen, usein ennenaikaisen ja neurologisesti oireilevan lapsen ja jättää hänet laitokseen hoidettavaksi vuosi toisensa jälkeen?
Suurin osa riippuvuussairauksista kärsivät eivät kykene sitoutumaan hoito-ohjelmiin eivätkä irtautumaan aineiden vallasta.
Sitten on mielenterveyden häiriöistä tai erityisherkkyydestä kärsivät perheet ja äidit, joita elää keskuudessamme, ja jotka ovat usein herkkiä kaikille tiukoille uskontulkinnoille, ja kokevat kenties jo lähtökohtaisesti syvää huonommuutta ja syyllisyyttä, kun eivät kykene samaan kuin muut. Ehdottomat uskontulkinnat kuormittavat juuri niitä, jotka ovat alunperinkin heikoilla, eivätkä ehkä kykene monimutkaisiin tilannekohtaisiin (kontekstisidonnaisiin) sovelluksiin, vaan ottavat kaiken ylhäältä annettuna, vaikka se olisikin vääristynyttä tulkintaa.
TykkääTykkää
Näinpä just, hyvin avasit asiaa.
Kun vl-liikkeessä syntikäsitys kerrotaan muodostuvan sen heikoimman veljen mukaan, eli sen mukaan, mihin kaikkeen mahdolliseen heikko veli ja hänen omatuntonsa voi pahentua ja sairastua, lapsiasiassa mennään vahvimman mukaan.
Just oli Hesarissa juttua suonikohjuista. Niitä voivat saada niin miehet kuin naisetkin. Naisilla niiden mahdollisuus nousee kahden lapsen saamisen jälkeen. Joku asia itselläni on mennyt hyvin raskauksieni osalta ja se on se, ettei ole suonikohjuja. Äidillänikään ei ollut, joten johtunee perintötekijöistä. Tunnen kuitenkin monia suurperheen äitejä, joille suonikohjut olivat todella iso ongelma. Sen lisäksi, että ne eivät olleet ihan vaarattomiakaan enää, ne olivat tosi kivuliaat ja vähintäänkin vaivaavat. Mutta se minkä panin useasti merkille, oli ulkonäköpaineet. Monet kertoivat, etteivät voi enää ikinä kulkea missään paljain jaloin, vaan jaloissa piti olla aina vähintäänkin tummat sukkahousut. Nauti siinä nyt sitten naiseudestasi, jos sille on tilaa enää muutenkaan.
Joo ei, elämä on pyhää vain potentiaalisen ihmisen kohdalla, sukusoluasteella ja alkion kohdalla. Nainen kärsi raskauden ja synnytyksen kivut, vaivat, tuskat, ahdistukset ja anna niin mielesi kuin kehosikin aparaatiksi Jumalan luomistyölle. Taivaassa sinulla ei ole suonikohjuja jaloissa eikä muuallakaan ja taivaassa sinulla on aikaa itsellesi soittamaan kannelta jumalallisesti kultakutrit hohtavana kilpaillen päässäsi loistavan kunniankruunun kanssa. Mutta muista, että vasta taivaassa, maan päällä sinä kärsit ja kärsit, pidä siis suonikohjusi meriittinä taivasmatkalla.
TykkääTykkää
Varmaan sterilisaatio on ja on ollut silloin hyvin perusteltu toimenpide…
TykkääTykkää
Ymmärrän abortiin ja abortoiviin ehkäisyvälineisiin liittyvän telogisen pohdiskelun ja sen että elämää pyritään kunnitoitamaan sen alusta saakka eli hedelmöittymisestä. Sitä ristiriitaa en sitten ymmärrä miten abortoivat ehkäisyvälineet kuitekin tulevat sallituiksi kun kyse on sairaanhoidosta.
Lääketieteessä lapsen oikeudet alkavat vasta kun lapsi on syntynyt. Siihen saakka lapsen oikeudet ovat äidin oikeusiin nähden alisteisessa asemassa. Eli ihan käytännössä lapsen selviämisen eteen voidaan tehdä kaikki ne asiat jokta on tehtävissä mutta valintatilanteessa valinta tehdään aina äidin elämä edellä ellei äiti tästä ehdottomana kieltäydy.
Vl-läääketieteen etiikassa nämä oikeudet ovat sitten käännetty päinvastoin ja lapsen oikeudet on pyritty turvaamaan jo sinne ennen hedelmöitystä. Lapsella on oikeus elämän mahdollisuuteen vaikka äiti kuolisi.
Toki olemme nähneet ja kuuleet tässäkin ketjussa rivi vl ajatelevan asiasta toisin, mistä muutoksesta olen hyvin kiitollinen ja arvostan paljon heidän omaa vastuunkantoaan tässä asiassa.
Ymmärrän sen että on niitä joita tapani käydä keskustelua ärsytää ja myös tapani esitää asioita ja kyseenalaistaa. Lestadiolaisen kielen rakennetta on tutkittu ja itsekin olen vuosikymmenten saatossa sitä harrastusmielessä tarkastellut nimenomaan kielitieteen näkökulmasta. Mille tahansa kiellelle on ominaista tietty tapa ilmaista asioita ja mikä tahansa kieli perustuu siihen että sillä on yleisesti hyväksyttyt määriteet tietyille käsitteille. Se millaiset käsiteet on olut tarvetta tai luvallista määritää ja miten ne on määritetty kertoo paljon kyseisen kielen käyttäjistä. Ja myös se kertoo nimenomaan kielen ja kultuurin ja uskonnon välisestä suhteesta miten tietyt käsiteet ja termit ovat kyseiseen kieleen tuleet ja milloin ne on kyseisen kielen sisällä määritetty ja otettu käytöön.
Lestadiolaisuus jyrkästi kieltää ehkäisyn sen kieleen kuulumattomana. Perhesuunnitelu on tullut sen sisäiseen kieleen sitä mukaa kun suhtautuminen sairauden hoitoon on muuttunut. Lestadiolaiselle kielelle on tyypillistä että siitä puutuu negatiivisia tunteita ja ajatuksia kuvaava termistö lähes kokonaan ja niiden käyttöä on rajattu koskemaan vain kuvauksia joka koskee ihmisen huonomuutta erhetyväisyyttä ja syyllisyyttä.
Ja käsiteet jumalan tahto / jumalan johdatus pitää sisälään niin vaikeudet kuin kritiikin . Lestadiolaiselle kielelle on myös tyypillisistä se että kysymykset tulee esitää alhaalta päin aina kysyjään nähden alisteisesta asemasta. Kysyjän ptää siis asettaa itsensä aina nöyrästi kysyjän paikalle ja kysymyksissä pitää aina ilmetä oma arkuus huonomuus ja tietämättömyys ja myös halukuus muutaa omaa katsontakantaansa kysyjän suuntaan. Kysymyksiä ei saa asetaa kyseenalaistavasti ja ne tulee muotoilla niin että lähtökohtaisesti vastaaja on aina oikeassa. Avaan asiaa esimerkillä.
Kysymysen esittäminen – onko perhesuunnitelu syntiä on lähtökohtaisesti kielletty – sallittua sen sijaan on kysyä – miten jumalanvaltakunnassa on suhtauduttu perhesuuniteluun. Seuraaavat lainaukset ovat Seppo Lohen alustuksesta https://freepathways.wordpress.com/2009/07/15/seppo-lohen-perustelut/
”Vaikka kysymyksessä ei ole niin sanottu ehdonvallan (adiafora) asia, ratkaisun avaimet ovat viime kädessä aina olleet kahden aikuisen ihmisen, äidin ja isän hallussa. Kristityt ovat tehneet valintansa Jumalan sanan ohjaaman omantuntonsa pohjalta uskonkysymyksenä. Tämä on merkinnyt sitä, että Jumalan sana on sitonut heidän omaatuntoaan niissäkin päätöksissä, joissa maallinen laki sallii vapaan ratkaisun ja omaan valintaan perustuvan menettelyn.”
Kieletiteen näkökulmasta kun tarkastelaan tätä kappaletta siinä käytetään sanamuotoja jotka viitaavaat suoraan ja epäsuoraan vallankäytöön. Määritelään mitä joku ei ole -esitetään väite joka tuo ilmi sen ettei kahden ihmisen väliin viimekädessä voidata päästä. Seuraava lause käytää Jumalan Sanan auktoriteettia ja myös asetaa ehdot sille miten ratkaisu pitää tehdä. Sanoja jumalan sana käytetään lestadiolaisessa retoriikassa antamaan jollekin sanalle kyseenalaistamaton painoarvo.
”Aikanaan myös Luther piti lujasti tästä näkemyksestä kiinni. Hän lausui: ”Sillä tuo sana, minkä Jumala sanoo: ’Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää’, ei ole käsky, vaan enemmän kuin käsky, nimittäin jumalallinen teko, jonka estäminen tai laiminlyöminen ei ole meidän vallassamme.”
Myöhemmässä retoriikassa Luther pudotetaan pois. Siis ei tässä alustuksessa vaan siinä miten tämä lause jää elämään lestadiolaiseen retoriikaan Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää… on enemmän kuin käsky. Luther pudotetaan retoriikasta pois ja annetaan ymmärtää että tämä enemmän kuin käsky löytyy raamatusta. Vaikka Lutherin lause on hänen oma mielipiteensä eikä sille voida antaa samaa painoarvoa kuin Raamatulle.
”Luomakunnan alusta Jumala on luonut heidät mieheksi ja naiseksi. Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. Niin he eivät enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” (Mark. 10:6–9) Jeesuksen mukaan luomiskertomus ei ole pelkästään normaalitilannetta kuvaava, vaan myös normatiivinen, ohjeellinen, auktoriteetiltaan Mooseksen lain yläpuolella. Tähän perustui Lutherin rohkeus ilmaisuun ”enemmästä kuin käskystä”.
Tässä kappaleessa totuutena toki lainataan Jeesuksen sanoja jossa kuvaaan avioliiton olemusta ja sitä perusperjaateta että avioliiton tarkoitus on tehdä töitä yhteisten päämärien eteen yhteiseksi hyväksi. Ja tämähän on erittäin hyvä neuvo varsinkin Jeesuksen aikaan kun avioliitot olivat lähinnä avoliittoja jossa nainen voitiin koska vaan ja milloin vaan heitää kadulle paperipalan kanssa (mooses salli erokirjan antamisen) .. Joten miten ajatus vastuullisesta ja kestävästä parisuhteesta jossa myös naista kunnioitetaisiin ja häneen kohdistuvat vääryydet nimetään omaa lihaa vastaan tedyiksi soveltuu mitenkään ehkäisykiellon pohjaksi. Retoriikaltaan – Jeesuksen mukaan sisältää niin ikään arvolatauksen ja absoluuttisen oikean tulkinnan siitä että kyseessä on enemmän kuin käsky. Lutherin lause käänetään Jeesuksen sanoiksi ja näin raamatuun kuuluvaksi. Ja näin siitä tulee enemmän kuin käsky.
»Kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut saddukeuksilta suun, he kokoontuivat neuvonpitoon. Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: ”Opettaja, mikä on lain suurin käsky?” Jeesus vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat. Matt. 22:34-40
Jätän tuon alustuksen lähemmän kielitieteelisen tarkastelun tähän vaikka monessa kohdassa jumalan sana termiä käytetään nimenomaan sen arvolatauksen vuoksi. Alustus siältää lukuisia kohtia joissa asia tuodaan esille absluuttisena ja kyseenalaistamattomana totuutena. Ja retoriikaa pyritään tietoisesti käyttämään niin että asia tulisi esitettyä niin kuin se olisi jumalan sanaa. Jos tälläinen vaikutelma saadaan luotua sanoista tulee kyseenalasitamattomia.
Retoriikaan muutos on tapahtunu ehkä 2009 alkaen. Silti retorisista keinoista ei ole edeleenkään luovuttu. Lapsirajoitus nimetään edleen opilliseksi kysymykseksi. Lapsirajoitus on luopumistä ensimäisestä uskonkappaleesta tai luovutaan uskota Jumalaan luojana. Edeleen lestadiolaisuus ratsastaa Jumalan sanan arvovallalla ei vain tässä ehkäisyasiassa vaan monessa muussakin kohdassa.
Ja ymmärrän kyllä sen että kun käytän täysin samaa retorista lähestymistapaa enkä aseta itseäni sinne lestadiolaiselle kysyjänpaikalle se herätää enemmän ja vähemmän pahennusta. Ja ymmärrän kyllä miksi minua on toruttu siitä monta kertaa. Ja on hienoa että minun tekstien äärellä kaikki näyttävät tunnistavan tämän retorisen vallankäytön. Ja itseasiassa lestadiolaisuus tunnitaa tämän retorisen vallankäytön kaikkialla muualla mutta ei sen sisällä. Toki tähänkin löytyy niitä toisinajatelevia rivijäseniä. Lestadiolaiseeen retoriikaan liityy erittäin suuri riskti vallan ja mielivallan väärinkäytöksille. Retoriikassa piilee eritäin suuri riski siihen että Jumalan sanaksi aseetetaan muuta kuin Jumalan sanaa.
TykkääTykkää
Päihdeäitien hoito on haasteellista silti monet heistä hakeutuvat hoitoon vapaaehtoisesti (pakkohotoahan tässä ei tunneta) pyrikvät sitoutumaan joko päihteetömyyteen tai hoitomuotoihhin jotka olivat sikiölle turvallisempia. Ja joskus näillä saavuttaan se kirkainkin kruunu eli äiti sitoutuu koko loppuelämän kestävään päihteetömyyteen. Joskus päihteetömyys tai korvaushoito kestää vain raskauden ajan ja toisinaan sitä tavoitetta ei saavuteta lainkaan. Useimmat päiheäidit kuitekin synnyttävät sairaalassa ja todellisuus miten sairana osa lapsista syntyy on erittäin karua.
Ehkäisyvalistusta tehdään myös päihdepiireissä ja lasten syntyminen pyritään estämäänjo ennen raskauden alkua. Ja raskaana olevia pyritään ohjaamaan hoitoon mahdollisimman pian. Syy miksi se onnistuu niinkin hyvin (tai huonosti) johtuu nimenomaan siitä että kaikkinainen pakko ja rangaistus on kaikesta huolimatta pyritty karsimaan tästä toiminnasta. Ja se että päihdeäidillä on ollut oikeus tehdä minun mielestä oikein tai väärin on ollut nimenomaan se kimmoke siihen että on pyritty tekemään oikein ja on pyritty hakeutumaan hoitoon. Pakkohoidon tiedetään johtavan siihen että äidit olisivat kaiken avun tavoittamattomissa.
Päihdeäidin oikeus raskautua tai olla käyttämättä ehkäisyä perustuu ihan siihen samaan lainsäädäntöön jonka mukaan vl on oikeus olla käyttämättä ehäisyä ja oikeus raskautua. Jopa katollinen kirkko on antanut myönnytyksen kondoomin käytölle HIV leviämisen ehkäisyssä ja jos se muutoinkin estää HIV leviämistä seksisuhteiden kautta se estää myös HIV positiivisten lasten syntymisen maissa joissa sikiön HIV tartuntaa ei ole lääkityksellä mahdollista estää HIV lääkityksen kalleuden takia.
Terve ihminen saadaan psykoosiin valvottamalla. Mitä enemmän kuormitetaan sitä varmemmin täysin terve mieli alkaa oirehtia ulkoa tulevaan paineeseen. Ulkoinen paine ja kuormitus lisäävät monien milenterveyden ja mielensairauden puhkemisen todennäköisyyttä. Kun kuormitus kasvaa terve mieli voi ruveta oirehtimaan ja sen oirehtiminen voi ylitää ns terveen rajan. Jos kova ulkoinen paine ja kuormitus ei johtaisi tilanteeseen jossa mieli alkaa oirehtia se ei olisi terve. Kuvitelma siitä että ihmiset jotka eivät sairastu olisivat mieleltään terveitä ja ne jotka sairastuvat olisiva sairaita. On olemassa itsenäisiä milen sairauksia joilla on itsenäinen ulkoisesta paineesta ripuumaton taudinkuva ja jossa toki ulkoinen paine on osatekijänä taudin kuvaan. Sitten on niitä jotka ovat alkaneet oirehtia ulkoisen paineen vuoksi ilman että heillä olisi minkänlaista sairautta taudinkuvan takana. Varmasti erityisherkät ovat suuressa riskissä joutua vähemmälläkin kuormituksela ulkoisten paineitten alistamaksi. Eivät kaikki jotka ovat joutuneet lestadiolaisuudessa painostetuksi e-asian kanssa ole oleet mitään erityisherkkiä tai muuten mielentervyeden kanssa kamppailevia. Osa heistä on ihan normaaleja täysin terveitä mielenterveydeltään ja osa on pannut hantiin aina ulosheitämiseensä asti. Osan mielenterveyttä on nimenomaan ulkoisella paineella pyritty murtamaan hinnalla millä hyvänsä. Terveelläkin mielellä on murtumispisteensä sellaista mieltä ei ole mikä ei voisi murtua.
Ihan tunnettu tosiasia on se että kun ihminen taistelee oman jaksamisensa rajoissa se on tilanne jossa ihminen on jossain määrin tai täysin kyvytön puolustautumaan ulko tulevalta paineelta. Joten ajatus siitä että lestadiolaisuudessa ”painostetut” olisivat joku säälittävä joukko mielenterveysongelmaisia joilla on jotenkin erityisen heikko pää ja että he olisivat jotekin erityisherkkiä ulkoa tulevalle paineelle ym ikään kuin syy löytyisi näitten alistettujen ominaisuuksita on täyttä puppua. Heikkopäiset joilla on alttius jollekin mielensairaudelle ovat helpompia uhreja ja heidät saadaan murrettua helpomin tai painostus edesautaa mielensairauden puhkeamista. Sellaista ihmistä ei kuitenkaan olekaan jota ei olosuhteilla saataisi tilanteeseen jossa hänestä tulee toisten vallan alla elävä omista oikeuksistaan lupunut sätkynukke. Ihminen taistelee vain niin kauan kuin jaksaa välitää omasta itsestään mutta jokaisella on piste jonka jälkeen kaikki on ihan se ja sama.
Ja aika moni lestadiolaien äiti kuvaa tätä asiaa niin että vasta sitten kun lakkasi taistelemasta tätä lapsiasiaa vastaan alkaa helpottamaan. Kuinka pitkälle tälläisessä hyväksymisprosessissa on kyse siitä että mieli on murtunut ja on alistuttu kun muuta ei voi. Mieli ei voi loputtomiin elää tekojen ja ajatusten välistä ristiriitaa vaan jomman kumman on muututtava. Ja totta kai kun lakaa panemasta hantiin alistuu ja luovutaa taistelusta jota ei voi omasta mielestään voitaa se vähentää ristiriitoja. Samaan aikaan se tekee ihmisestä jonku muun tahdon mukaan hyppiviä sätkynukkeja jotka ottavat vastaan sen mitä sattuvat saamaaan.
TykkääTykkää
Hyshysiltä:
”Osan mielenterveyttä on nimenomaan ulkoisella paineella pyritty murtamaan hinnalla millä hyvänsä. Terveelläkin mielellä on murtumispisteensä sellaista mieltä ei ole mikä ei voisi murtua.”
Tämä toiminta mielletään vl-liikkeessä taisteluksi sielunvihollista vastaan. Ajatellaan, että henkilö on nyt sielunvihollisen talutusnuorassa ja vallassa, ”saatanan kätyri” ja että myös hänen oma lihansa mieluilee syntielämään ja maailma houkuttelee, niin kun ollaan olevinas taistelussa kolmiliittoista vihollista vastaan, murretaankin henkilön psyykettä.
Jos vain asiat taistelisivat, eli mielipiteet ja käsitykset olisivat vastakkain ja niille esitettäisiin perusteita, henkilöä ei tarvitsisi halventaa, mitätöidä, pelotella, kiristää ja painostaa. Jostain syystä uskonnollisia keskusteluita on vaikea käydä ilman kajoamista toisen psyykkeeseen jollakin tasolla. Johan Paavalikin haukkui galatialaisia hulluiksi ja kukas se haukkuikaan joitakin kyykäärmeitten sikiöiksi? Niin, uskonnossa psyykkeen tasapainolla ei ole mitään arvoa taivasmatkalla.
TykkääTykkää
Vuokko ilolalle
Hyviä huomioita.
Kyllä vanha uskonnllnen kieli on hyvin jyrkkää, suorastaan jullmaa. Ei tarvitse kuin lukea Raamattua, kirkkoisien tekstejä, Lutheria tai katsella keski-ja renessanssiajan maalauksia. Kastamattomina kuolleetl lapsetkin laitettiin helvetin ylähyllyille katselemaan kauhuissaan mitä pirun pesässä tapahtuu.
Laestadiuksen saarnateksit ovat nykymittapuun mukaan vihapuhetta.
Nykykirkon pappien saarnat ovat ihan lällyä ja vl Päivämiehen tekstit jonnijoutavaa hymistelyä, kaunistelua jja vaikenemista. Eipä puhuta enää mitään ”meneillään olevasta kansanmurhasta”, jolla ennen tarkoitettiin ehkäisyä ja aborttia.
TykkääTykkää
Mutta ei edes karkeimmillaan tuo Raamatun kielenkäytön väkivaltaisuus pärjää oman aikamme ihannoidulle taiteelle; kirjallisuudelle, elokuville, teatterille puhumattakaan vaikkapa väkivaltapeleistä, ja mihin kaikkeen suhtaudutaan ihan coolisti ja monen psykologin mielestä tuolla kaikella väkivallalla mässäilyllä ei edes ole mitään negatiivista syy-seuraus yhteyttä ihmisten maailmankuvaan, psyykkiseen pahoinvointiin ja väkivaltaiseen käytökseen….
TykkääTykkää
Pyydän anteeksi jos loukkasin jotakuta kirjoituksellani tästä mielenterveysasiasta… Mienteveys ja mielensairaudet ovat aidosti vakavia asioita. Sellainen ajatelu vain on yleistä että ihminen joka on yli katkeamispisteen on automaatisesti jotekin viallinen tai heikompi. Tai että ihminen joka kokee tuleensa painostetuksi olisi vain altiipi /herkempi kokemaan painostusta. Ja se tapa jolla näistä työsään epäonnistuneista suurperheistä puhutaan on kuvottava. Monesti tilanteet ovat sellaisia että haluasisin nähdä sen ihmisen joka mielenterveys ja fysiikka olisivat kestäneet. Niitä ei varmasti löytyisi montaa jos yhtään.
Kuinka monta ja kuinka pitkään kenenkin mielenterveys kestää vaikkapa jatkuvaa yöheräilyä. Niiden äitien jotka on joko ajettu ja jotka ovat ajautuneet yli katkeamispisteen lestadiolaisuudessa heidän joukostaan löytyy eritäin suuri joukko täysin normaaleja täysin lähtöohtaisesti terveellä mielellä varustettuja ihmisiä. Ja se että terve mieli hajoaa voi olla mielen viimeinen keino yrittää suojella sen kantajaa. Sitten on se joukko joka vetää sielä oman jaksamisensa äärirajoilla ja sillä on pitkään jatkuesaan jopa loppuelämän kestävät seuraukset mielenterveyteen. Niin omaan kuin lastenkin.
Tai sitten on niitä joiden mieli järkyy raskauden aikasten hormoonimuutosten takia joko jo raskauden aikana tai synnytyksen jälkeen. Ja tähän ei ihan hireästi voi vaikutaa. Ja sitten sekään ei ole mikään vakio toisia ei painosteta ollenkaan vaan aidosti tuetaan ja toisessa ääripäässä ovat ne julmasti painostetuksi tulleet. Joten tarkoitukseni ei ollut leimata ketään säälittäväksi mielenterveyspotilaaksi … kukaan joka kamppailee mielenterveytensä kanssa ei tarvitse sääliä vaan tukea ja asianmukaista hoitoa ja kaikein vähiten he tarvitsevat painostusta ja leimaamista. Ja hyvin harvojen jos kenenkään ongelmat purkaantuvat sillä että kuormitusta lisätään (uudet raskaudet ja lisää lapsia) . Vaan sillä että asioita ratkaistaan kokonaisvaltaisesti. Kuka vaan voi joutua tilanteeseen jossa voimat vain eivät yksin kertaisesti riitä – ja se ei vältämättä joudu siitä että olisi ollut huonmpi tai heikompi. Josus elämän ruletissa on huono tuuri ja saa enemmän kuin jaksaa kantaa.
TykkääTykkää
Kielenkäyttöön liittyen, jota Hyshys luonnehti ylempänä, oletteko huomanneet mitä sanaa myös visusti varotaan vl-julistuksessa ja vl-kirjallisuudessa. Sana on erotiikka. Niinpä jo nuoresta ihminen saattaa ruveta päättelemään että yhdyselämä on melko totinen asia.
TykkääTykkää
Ja-a – onkohan käsite sitten enemmän esillä perusluterilaisessa kielenkäytössä tai vaikkapa vanhojen kirkkojen katolisuus ja ortodoksisuus? – Tuskin. Erotiikka on wikipedian mukaan ”aistillista rakkautta ja rakkauselämää tai yleisesti seksuaalisuutta” ja käsite tulee kreikkalaisen mytologian rakkaudenjumalasta Eroksesta eli käsitteeseen on latautunut sivumerkityksiä, jotka on yhdistetty epäpuhtaaseen rakkauteen…
Mutta kyllä VT:n Laulujen laulussa on romantiikkaa ja erotiikaksikin määriteltävää tekstiä:
”Kuin gaselli on minun rakkaani, hän on kuin nuori peura. Siinä hän on! Hän pysähtyy ja jää talomme seinustalle. Hän katsoo ikkunan takaa, kurkistaa säleikön raosta. Rakkaani puhkeaa puhumaan. Mies: Nouse, kalleimpani, kauneimpani, tule kanssani ulos! Talvi on mennyt, sade on laannut, se on kaikonnut pois. Kukat nousevat maasta, laulun aika on tullut, joka puolella huhuavat metsäkyyhkyt. Viikunapuussa kypsyvät ensi hedelmät, viiniköynnöksen nuput aukeavat ja levittävät tuoksuaan. Nouse, kalleimpani, kauneimpani, tule kanssani ulos! Kyyhkyni, kallion kätkemä, vuoren seinässä lymyävä, anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä sinun äänesi on suloinen, ihanat ovat sinun kasvosi.
Muut: Auttakaa meitä, ottakaa kiinni ketut, ketunpojat, jotka turmelevat viinitarhat! Köynnöksemme ovat juuri nupullaan!
Neito: Rakkaani on minun ja minä olen hänen, liljojen keskellä on hänen laidunmaansa. Kun tuulenhenki illalla viriää ja varjot pitenevät, tule silloin, rakkaani, riennä kuin gaselli, tule kuin peura tuoksuville kummuille!
(Laul.l. 2:9-15)
Neito: Yöllä, kun lepäsin vuoteellani, minä kaipasin häntä, jota rakastan. Etsin häntä, mutta en löytänyt. Silloin päätin: minä lähden ulos, kierrän kaupungin kadut ja torit, etsin sieltä häntä, jota rakastan. Minä lähdin etsimään mutta en löytänyt. Vastaani tuli vartijoita öisellä kierroksellaan. Minä kysyin heiltä: ”Oletteko nähneet häntä, jota rakastan?” Mutta kun jatkoin kulkuani, heti löysin hänet, jota rakastan! Tartuin häneen enkä päästänyt irti, ja minä vein hänet äitini taloon, synnyttäjäni huoneeseen. Minä vannotan teitä, Jerusalemin tytöt, gasellien ja villipeurojen kautta: älkää häiritkö rakkauttamme, älkää häiritkö, ennen kuin itse haluamme herätä!”
(Laul.l. 3:1-5)
Kyseisestä kirjasta löytyy vahvempaakin ”erotiikkaa”.
TykkääTykkää
Hyshysiltä:”Osan mielenterveyttä on nimenomaan ulkoisella paineella pyritty murtamaan hinnalla millä hyvänsä. Terveelläkin mielellä on murtumispisteensä sellaista mieltä ei ole mikä ei voisi murtua.”
Vuokko
”Tämä toiminta mielletään vl-liikkeessä taisteluksi sielunvihollista vastaan. Ajatellaan, että henkilö on nyt sielunvihollisen talutusnuorassa ja vallassa, ”saatanan kätyri” ja että myös hänen oma lihansa mieluilee syntielämään ja maailma houkuttelee, niin kun ollaan olevinas taistelussa kolmiliittoista vihollista vastaan, murretaankin henkilön psyykettä.”
Kiitos tästä ihanasta tosielämän kuvauksesta. Aikalailla sanasta sanaan tälläistä on tullut kuultua seurapenkissä ja vähän muuallakin.
TykkääTykkää
No jos mielenterveyden näkökulmasta katsoo millaista mielenterveyttä lestadiolainen ihmiskuva tarjoaa niin …
Lapset ovat ihana asia ja perhekeskeisyys on ihan parasta mailmassa. Tämä olio on kiitollinen kaikista saamistaan lahjoista vaikka niiden saaminen on voinnut olla tuskien tapaleitten takana. Tämän tuskan hån pyrkii ohtamaan tai sulkemaan ulos itsestään. Tämä olio ei pelkää kuolemaa – ei murehdi tulevasta – ei jossittelle – pyrkii kaikin tavoin luopumaan katkeruudesta – tämä olio vihastuu mutta pyrkii kuitekin aina tekemään töitä saadakseen tämän vihan pois itsestään. Traumaatiset kokemukset hän kääntää viimekädessä aina positiiviseksi voimavaraksi. Vaikeatkin asiat tuottavat hänelle iloa ja elämän varrella tuleet näkyvät arvet hän kantaa kunniamerkkeinä. Tämä olio ei näe ongelmaa siinä etei itse ohjaa laivaa vaan on tyytyväinen minne tuuli ikinä kuljetaakin. Tämä olio saa toisten kautta ja toisten tarpeille elämisestä suurta tyydytystä eikä hän isommin kaipaa muuta.
Vihan katkeruuden häpeän luokaantumisen anteeksiantamattomuuden ja totta kai myös errillaisten halujen tarkoitus siinä kuin mielihyvän ilon onnellisuuden jne kanssa ohjata ihmistä mielenterveydellisesti tasapainoiseen elämään. Mitä käy milenterveydelle kun jotain näistä lähdetään poistamaan tuosta kuviosta. Negatiivisten tunteitten tarkoitus on osittaa rajat ja positiivisten tunteiten on tarkoitus pitää vihanilmaukset sellaisissa rajoissa ettei vahingoiteta itseä (ja muita). Kuinka montaa negatiivista asiaa tämän e-asian äärellä pyritään nimenomaan retorisin keinoin ehdoin tahdoin siirtämään sinne tunne akselin positiiviselle puollelle. Väitän että kaikkia. Positiivisuus on tietyyn rajaan saakka hyvä mutta liiassa määrin se tekee ihmisistä altiita hyväksikäytölle. Ja kuinka pitkälle tässä vl ehkäisyasiassa pyrkimys on siihen ettei ihminen enää tavoita omia tunteitaan. Ja onko se tiedostamatonta vai tiedostettua.
TykkääTykkää
Päivitysilmoitus: Kaikella on määräaikansa – tämän blogin toistaiseksi viimeinen kirjoitus – Hulluinhuonelainen
Nostan hattua ja kumarran teille monisynnyttäjille. Ei meistä miehistä sellaiseen olisi. Toisaalta miehet ovat ns. resurssien hankinnassa laittaneet itsensä miljoonien vuosien aikana semmoisille vaaroille alttiiksi, että heitäkin on kuollut kuin kärpäsiä… Kaikki on ikäänkuin ”luonnonjärjestykseen” kuuluvaa ottamatta nyt kantaa ns. eettisyyteen.
Hyvä ”hyshys”, olet tuonut ansiokkaasti esiin monia huomioon otettavia näkökohtia ja loogisia epäjohdonmukaisuuksia, mutta toisaalta syytät ja pidät vl-kristillisinä monia käsityksiä, jotka ovat yleiskristillisiä ja vanhakristillisiä… Kristinusko on ollut alkuaan voimakkaasti kriittisessä suhteessa valtioon ja edustanut ”vaihtoehtoista” elämäntapaa. Sillä enemmän tulee kuulla Jumalaa kuin ihmistä (ks. Ap.t. 4:19).
Olet tehnyt pitkiä luetteloita ratkaistuista ja ratkaisemattomista asioista – kai kuitenkin ennenmuuta omasta näkökulmastasi. Väliin olet tunnustanut käyttäväsi retoriikkaa SRK:n puheiden ja julkaisujen tapaan ja sitten olet sitä retorisesti pyytänyt anteeksikin – ehkä edelleen SRK:n tapaan 🙂 Ja jatkanut samaan malliin. Sitten olet tehnyt tiedettäkin – ainakin ”kielitieteellistä analyysiä”.
Ja kun juuri Sinä olet vaatinut myös luomiskertomusten ja alkukertomusten sanatarkkaa tulkintaa (koska mielestäsi ilman sitä kaikki romahtaa…) ja olet vakuuttanut, kuinka pidät kiinni koko Raamatusta Jumalan sanana, niin ristiriita on tietysti suuri siihen nähden, kuinka yksituumaisesti juuri VT katsoo lapset Jumalan siunaukseksi. Ja eikö juuri Sinun, joka vaadit myös syntiinlankeemuskertomuksen sanatarkkaa tulkintaa, olisi helppo nähdä kaikki elämän ankaruus, ahtaus ja vajavaisuus juuri ”syntiinlankeemuksen” johdonmukaisen seurauksena:
”Naiselle hän sanoi: — Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, ja kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi. Kuitenkin tunnet halua mieheesi, ja hän pitää sinua vallassaan.
Ja miehelle hän sanoi: — Koska teit niin kuin vaimosi sanoi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua syömästä, niin olkoon maa sinun takiasi kirottu. Kovalla työllä sinun on hankittava siitä elantosi niin kauan kuin elät. Maa kasvaa sinulle orjantappuraa ja ohdaketta, mutta sen kasveista joudut ottamaan ravintosi. Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinut on otettu. Maan tomua sinä olet, maan tomuun sinä palaat.”
(1. Moos. 3:16-19)
Ja edelleen ihmettelen sitäkin, että mikä minulta ”salattu viisaus” ja logiikka siihen sisältyy, että voi kritikoida pelkästään yhteen suuntaan ja sulkee samalla silmänsä toisaalle; siis kuurnitsee kyllä oikeita kameleja, mutta sitten nielee oikeinnii suberhyberelefantteja jossain toisessa yhteisössä, jonka jäsen myös on. Ja jos nostaa omat kokemukset – kylläkin ankarat – niin keskiöön, että esim. miljardi tai kaksi miljardia syntymättömän lapsen surmaa voi ohittaa olankohautuksella tai jopa coolisti hyväksyen…
Kaikki on niin kovasti suhteellista eli mihin me vertaamme. Voimme kuvitella, mistä keskitysleirin vanki unelmoi tai talvisodan rintamalla taistelija – tai mistä me olemme unelmoineet silloin, kun itse olemme olleet umpikujassa ja hengenvaarassa? Haastattelin vuonna 1984 edellisten Seefeldin kisojen sankaria Eero Mäntyrantaa Pellon Lankojärven Kolhonniemessä. Eero kertoi lapsuudenkotinsa olleen 5m x 5m kokoinen mökki, lapsia mahtoi olla kymmenkunta ja kun yöllä talvipakkasella ulko-oven aukasi virtasi kylmä pakkasilma nukkujien päälle. Päällimmäisenä hänellä oli hyvät muistot lapsuudestaan ja sisarussarjastaan. Eilen kuulin yleradioykkösen Radio Variaatiossa myös kristityn romaanivanhuksen muistelua omasta lapsuuden perheestään; lapsia oli huikea määrä ja oltiin ns. tien päällä kesät talvet. Päätoiveena yhdeksänkymppisellä vanhuksella oli nähdä oma sakki koolla ”tuolla puolen”.
”Kristalli kirkkaan virran rantaa valkeat joukot riemuin käy. Palmuja voiton lauluin kantavat he. Kyyneltä yhtään siel ei näy. Sinne mä kaipaan luokse autuaiden luo Jeesuksen ja enkelten.
Alhoissa maan nyt kuljen vielä, taipale jalkaa uuvuttaa. Kristallivirran kaukaa välkkyvän nään, Katseeni sinne kiiruhtaa. Rannalla se on ihmeiden elopuu, kalvosta virran heijastuu.
Siellä saan nähdä kasvot Herran, kirkkaudessa loistossaan. Silloin en muista kyynelpolkujani, häntä kun katsoa vain saan. Oi Jeesus johda kanna vie perille, Kistallivirran rannalle.
Siellä mä uusin kielin kiitän, helkkyen siellä kannel soi. Kauas on jääneet päivät taisteluni, Herra kun kaiken uudeks´ loi. Elämän virran kirkkaan rannalla saan yhtyä lauluun valtavaan.”
TykkääTykkää
Markulta:
”Nostan hattua ja kumarran teille monisynnyttäjille. Ei meistä miehistä sellaiseen olisi.”
Ei ole mitään syytä nostaa hattua ja kumartaa, jos monisynnyttäminen johtuu muusta kuin omasta halusta ja rakkaudesta lapsiin, sillä silloin on syytä olla vain surullinen ja myötätuntoinen ja myös vihainen sille ihmiselle, ihmisryhmälle tai taholle, joka on syypää asiaan.
Eipä tietenkään miehistä olisi monisynnyttäjiksi ja koko ehkäisykieltoa ei olisi, jos miehet synnyttäisivät. Sen myöntäminen, ettei itse olisi valmis monisynnyttämään ja kuitenkin on toisia kannustamassa, usuttamassa, moralisoimassa ja tuomitsemassa jos ei niin tee, kuulostaa pahalta. Sama kuin käskisi toista laittamaan kätensä ketunloukkuun, eikä olisi itse missään vaiheessa laittamassakaan.
TykkääTykkää
Markku
Pitää paikaansa että ole käyttänyt tasan samaa retoriikaa jota SRK ja sinä olet siitä ilmiselvästi osannut loukaantua. Joten miksi sitten ei nähdä sitä kuinka loukaavaa se on kun SRk ja myös erillaiset muut hegellisest tahot puhuvat naisen yli – ikään kuin meitä ei olisi tai ikään kuin me emme tietäisi miltä meistä tuntuu tai että meidän kokemukset kielletään kerta toisensa jälkeen. En tiedä mistä te nämä kuvitelmanne äitiyden yksipuolisesta ihanuudesta olette repineet. Kärsimys voi jalostaa muttei aina lähellekään hyvään suuntaan. Kyllä tämä easia näytää jalostavan teistä miehistäkin niitä kielteisiä asioita pintaan eikä suinkaan aina niitä myönteisiä. EIkä se että monet asiat nimetään positiiviseksi ole mitään muuta kuin totuuden kieltämistä.
Ja toisekseen mitä tulee erillaisiin koosteisiin jota olen heitellyt niin tosiasia on se ettei kysymyksiin tosiasiallisesti joko haluta tai osata vastata. Tapa jolla vaikkapa tämä enemmän kuin käsky on työnnetty raamatun sanaksi on törkeää vallankättöä eikä kukaan joka ei ole perehtynyt siinäkää määrin teologiaankuin vaikka me muutamat naiset täälä kyksen puolustautumaan tältä vallankäytöltä.
Jos et näe easiassa mitään ongelmaa niin sehän ei kosketa sinun ruumistasi eikä kyse ole ollut sinun hegestä eikä tule koskaan olemaankaan. Ja se miten tätä easiaa omassa elämässäsi toteutat millaisiin tilanteisiin se lähisuhteissa ihmisiä tulee jatkossakin ajamaan on riippuvainen täysin siitä kuinka kyvykäs mies satuu ollemaan ymmärtämään ja asettumaan naisen asemaan. Ja niin tekopyhä ja naivi en ole etten tietäisi toista sulkupuolta enimmäkseen heikkolahjaisiksi tässä asiassa vaikka näitä toisenlaisiakin mutaatioita näytää olevan. Jos te miehet oikeasti ymmärtäisitte ja kyksenisitte asettumaan ja jakamaan naisen kokemuksen niin kyllä se pitäisi näkyä myös ihan erillaisena vastuunkantona sielä perheen arjessä ja tosielämässä. ( Sielä missä mies on tasavertaisena tullut kantamaan vastuuta sielä on myös suhtautuminen yli naisen menevää puheeseen myös muuttunut. Vaikka vielä on jäänyt kokematta omissa nahoisaan ne raskauden vaivat)
Joten miksi miehet katsovat oikeudekseen otaa kantaa tähän asiaan vaikka eivät siitä itseasiassa mitään tiedä eivätkä tule koskaan tietämään. On hyvä puhua asiasta jota ei ole omassa ruumiisaan joutunut kokemaan. On hyvä puhua tekopyhästi kiristillisten miesten etiikantajusta jne…
Joten niin kauan kun sitä miehistä järjenjuoksua näistä luopumista uskosta Jumalaan luojana tai luopumista ensimäisestä uskonkappaleesta jne ei avata pohjamutia myöten ja tule myös tosielämässä näkemään että miehet elävät myös näitten opetustensa mukaan niin että he aidosti kunnioitavat naista eivätkä puhu yli hänen ruumiinsa ja sielunsa … Niin kauan tulen näkemään tämän kiisttatta edelleenkin juutalaisena perinäisääntönä jossa mies tiputaa härän kaivoon sapattina ja tekee kuten juutalaiset. Härkä jää kaivoon vaikka sillä olisi pitkällemenevät sukupolvien yli menevät seuraukset.
Kun katsoo näitä ehkäisemättömyyden hedelmiä tai millaista satoa siitä on niitetty niin se joka väitää että se mitä on niitetty on hyvä kieltää totuuden ja sulkee silmänsä monilta asioilta. Minun mielepiteeni ei siitä muutu että tässä noudatetaan kirjaimellista laintulkintaa ja koitetaan mennä sinne pyhimmästä pyhimpään mutta sama etiika jota tässä muka noudatetaan ei sitten ulotukkaan ihan mihinkään muuhun. Tämä on silkkaa tekopyhyyttä ja kaksinaismoraalia. Joten olen niitä raamatullisia perusteluja kysynyt jo monta kertaa niitä saamatta. – joten voin pitää tämän omaehtoisen hoitokokouksen itsenäisellä retoriikalla… tämä asia aukeaa vain uskonkautta (näytää olevan ainoa perustelu joka ilmeisesti jää perusteeksi) ja se jolle tämä asia ei uskon kautta aukea ei ole saman hegen lapisa ja näin ollen väärässä hengessä? Joten minä teen ratkaisuni niiden hegenhedelmien perusteella ja ne mitä olen nähnyt ja mitä näen edeleen ovat jokseenkin oleet mätiä.
Kukaan joka kritisoi tätä e asiaa ei kritisoi suuria perheitä sinänsä vaan sitä täydellistä vastuun pakoilua ja jumalan seläntakana piilottelua ja tekopyhyyttä… ja myös sitä että mätiä hedelmiä väitetään hyviksi hedelmiksi. Niistä ei tule hyviä tekemälläkään. Aito vastuun kanto näyttää tuottavan myös aidosti hyviä hedelmiä… vaikka se tarkoitaa ihan sitä samaa vaivannäköä ja työtä
Joten minulle on ihan samantekevää mitä minun ajatuksitani olet – suurimman osan olet ohitanut täysin huomiotta jättämällä .. mikä ei ole mitään auringon alla. Kun jätät vastaamatta minulle jätät vastaamatta myös koko naisukukunnalle. Ehkä me emme sinusta ansaitse näitä pyytämiäni vastuksia.. Onneksi armo tulee kuitekin ansioitta…
TykkääTykkää
Jotkut e-välineet kuten kondomi ’eristimenä’ ja muut sukupuolielimille ehkäisymielessä tehtävät asiat saattavat iljettää ainakin joitakuita, ja niitä ei ehkä haluaisi käyttää edes hätätilanteessa. Voisiko tällainen tausta-ajatus vaikuttaa ratkaisuihin joissakin sellaisissa tapauksissa?
TykkääTykkää
Hyshys ”Joten minulle on ihan samantekevää mitä minun ajatuksitani olet – suurimman osan olet ohitanut täysin huomiotta jättämällä .. mikä ei ole mitään auringon alla. Kun jätät vastaamatta minulle jätät vastaamatta myös koko naisukukunnalle. Ehkä me emme sinusta ansaitse näitä pyytämiäni vastuksia.. Onneksi armo tulee kuitekin ansioitta…”
Lämpimästi kannatan miesten ja naisten tasa-arvoa – tosin en naispappeutta, vaikka naiset usein hyvin saarnaavatkin. Ja lämpimästi olen samaa mieltä miesten vastuuttamisesta perheestä – ja niin ovat lukuisat miehet asiaan suhtautuneetkin. Muistan oman isäni, jolla meni usein viikonloppu puhujamatkalla. Hän nousi perjantaiaamuna varhain, teki ennen töihin lähtöä kotimme viikkosiivouksen ja valmisti usein ruuankin perjantai-iltapäiväksi puolisonsa työtä helpottaakseen…
Antiikissa oli taru sotaisesta amatsonien kansasta. Amatsonien maata hallitsivat naiset ja ”naiset asioivat naapurikylän miesten luona vain halutessaan lisääntyä. Lapsista vain tyttäret olivat haluttuja, miespuoliset myytiin sumeilematta orjiksi.” – No jotkut keskiajan historioitsijat sijoittivat Amatsonien maan (Terra Feminarum) myös Pohjanlahden peruukkaan muinais-Kainuuseen – missä oli myös Kalevalan Pohjola Louhi-emäntineen… 🙂
Ja kiitos vaan kunniasta, minä en ole kuitenkaan minkään sortin SRK:n edustaja tässäkään teemassa, ja luulen että tyrkyttämäsi mandaatti siihen suuntaan ei menisi läpi millään foorumilla… 🙂 – Kuten olen moneen kertaan tunnustanut, monia hyviä kysymyksiä Sinulla on; mutta jos SRK:lta peräät vastausta, niin eikö oikea osoite sinulle tämän blogin sijaan ole SRK, siispä lähetä sitkeästi postia pääkonttorille, tai miten olisi performanssi konttorin oven pieleen leiriytyen kunnes olet saanut haluamasi vastaukset…(vrt. Luuk. 11:8, 18:3)
Vestmanviikin balladissa kysytään: Taidatkos sä vastata nää kysymykset mull:
…Mikä sitä lintua vikkelämpi on?
Mikä sitä korppia mustempi on?
Mitkä ovat valkeammat joutsenia
ja mikä huutaa kovemmin kuin kurki?…
”Job sanoi Herralle: `Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun vallassasi, eikä mikään suunnitelma ole mahdoton sinun toteuttaa.” (Job. 42:1-2)
Onko elämässäsi mitään valoa? Voisitko ajatella edes väliin, että huonomminkin olisi voinut mennä – ja sitäpaitsi moni kanssasisaresi on surrut ja murehtinut koko elämänsä myös sitä, ettei ole saanut ainuttakaan omaa lasta. – Elämä on liian lyhyt pelkästään menneisyydestä murehtimiseen!
TykkääTykkää
Markulta:
”Onko elämässäsi mitään valoa? Voisitko ajatella edes väliin, että huonomminkin olisi voinut mennä – ja sitäpaitsi moni kanssasisaresi on surrut ja murehtinut koko elämänsä myös sitä, ettei ole saanut ainuttakaan omaa lasta. – Elämä on liian lyhyt pelkästään menneisyydestä murehtimiseen!”
Vähän epäasiallinen kysymys. Siitä kuvastaa kuitenkin se, miten helposti on leimaamassa ihmisen elämän kokonaisuudessaan sen perusteella, mistä keskustellaan. Itsekin sorrun koko ajan tähän. Tiedän, että sinunkin elämästä Markku tämä keskustelupalsta on vain kapea siivu, mutta kun ei tiedä siitä muusta mitään, vaikea on tyhjää hahmottaa.
Minäkin, niin paljon kuin ehkäisykiellon vahingollisuudesta puhunkin ja kerron omasta lapsirumban aikaisesta uupumuksestani, tiedostan tasan tarkkaan sen käsittämättömän onnen, mitä lapset ovat tuoneet elämääni ❤ Tämän asian käsittäminen voi olla ulkopuolisesta vaikeaa. Se, ettei omat voimat riitä, ei vähennä yhtään rakkautta lapsiin, ei ainakaan minun kohdallani.
Vika on omissa resursseissa, ei lapsissa. Omassa vajavaisuudessa, ei lapsissa. Omassa fyysisessä ja psyykkisessä heikkoudessa, ei lapsissa. Jokainen lapseni on ainutlaatuinen ja jo odotusajastaan lähtien minulle onni ja ihme, vaikka jossakin vaiheessa alkukipuilut olivatkin tuskaa tihkuvia. Niitä sitten pyytelin anteeksi Jumalalta, puolisolta ja koko universumilta sydän vääntelehtien, kun sain lapsen syliini ensimmäisen kerran.
En myöskään antaisi raskaus-, synnytys- ja lastensaamiskokemuksiani kenellekään. Niitä ei voi oikein verrata edes mihinkään muihin kokemuksiin päällä maan. Vastasyntynyt vauva tuoksuineen nukkaposkineen, se on jotain niin valtavan ihanaa, söpöpä ja huumaava, että sanat eivät riitä kertomaan.
Nytkin minulla on kaksi lapsenlasta täällä yökylässä ja on ollut kivaa 🙂 Vähän oli säätöä, miten saadaan järjestymään, kun olen joutunut opiskelun ohella aloittamaan työt (Prismassa hyllyttäjänä) ja miehellä auton katsastus ja sitä ennen pientä laittoa, mutta onneksi saatiin onnistumaan, sillä haluan pitää yhteyden lastenlapsiini.
Työharjoittelu, koulutehtävät (enkku pahin), lisäansiot voimahyllyttäjänä, kolme lasta vielä kotona. Niiden vastapainoksi relaan itseäni kutomalla ja metsissä samoilemalla lintuja kuvaamassa. Eli hyvin hyvin pieni kapea siivu on tämä kirjoitteluni tänne blogiin.
Samaa voisi sanoa Markku sinusta, että elämäsi valuu hukkaan murehtiessasi abortteja ja maailman pahuutta. Tiedän, ettei se ole totuus, mutta väkisinkin meinaa aivokuoreeni tällainen kuva sinusta piirtyä. Noh, näitä vääriä aivokuorikuvia vastaan taistellessa pitäkäämme kiinni toisen ihmisen kunnioittamisesta, itsemääräämisoikeudesta, ihmisarvostuksesta huolimatta mielipiteistä, iästä, taustoista, vakaumuksista jne (lähes suoraan lähihoitajan etiikkaoppaasta 🙂 ).
TykkääTykkää
Markku
Onhan SRK tähän vastannut – me olemme vain maallinen organisaatio joka hoitaa maallisia asioita ja kaikki tiedetään ettei tämä ole totta. SRK on käyttänyt hegellistä valtaa ja tulee sitä jatkossaki käyttämään siinä kuin yksitäiset vl ja myös suuremmat vl-yhteisöt. Eräs kirjoitti toisaalla tässä blogisaan odotaneensa vastauksia vuosia. Minä niin ikään olen odotanut vastauksia ainakin vuosikymmenen jos en toistakin . Täälä on hoitokokousuhreja jotka ovat odottaneet vastauksia 40 vuotta. Ja uskallan melkeinpä väitää että me kaikki olemme odotaneet vastauksia sekä yksittäisiltä tekijöiltä että myös SRK:ta joka käyttää hegellistä valtaa muttei halua myöntää sitä. Sinäkin annat ymmärtää SRK olevan taho jolta vastausta voidaan myös odotaa.
Kyllä minä sen ymmärrän että erillaiset tekijät SRK ja monenlaiset yhteisöt nimenomaan haluavat selvitää asiat niin että asiat vain unohdetaan ja ne sillä lakaavat olemasta. Kun jatketaan tällä venkoilun ja vastaamattomuuden tiellä asiat ratkeavat itsestään.
Meillä on hirveän erillaiset odotukset tässä keskustelussa. Odotinko vastuksia – enpä oikeastaan niiden saaminen olsi ollut suorastaan ihme.. Se mitä oikeataan odotinkin saavani on juurikin tämän ”Onko elämässäsi mitään valoa? Voisitko ajatella edes väliin, että huonomminkin olisi voinut mennä – ja sitäpaitsi moni kanssasisaresi on surrut ja murehtinut koko elämänsä myös sitä, ettei ole saanut ainuttakaan omaa lasta. – Elämä on liian lyhyt pelkästään menneisyydestä murehtimiseen!”
Sinulla on hauska mailmankuva ja käsitykset siitä millaisia ihmiset ovat. En tiedä mistä tarpeesi tai ajatuksesi siihen lähtee että pitää hakea jotain loudutusta muiden kärsimyksestä. Mitä sinä saat siitä itsesi vertaamisesta muihin? Mailma on täynnä lapsia mutta kun ei kun se pitää juuri olla se biologinen jälkeläinen, miksi? Jos elämän tarkoitus on elää lasten kautta tai lapsille niin jää siinä vielä ihmiseltä paljon oppimatta. Totta kai lapsettomuus on kriisi ja voi olla heilutaa ihmisen mailmankuvaa ja myös omanarvon tuntoa rajustikin. On asioita joita vain ei ole valittavissa. Jos et näe että näiden asioiden perään kyselemiseen on ihan muut motiivit kuin se menneisyydessä murehtiminen niin aika pitkä pätkä on vielä kuljettavana.
Jos kärsimyksen tarkoituksena nähdään se että voi verrata omaa kärsimystään ja sen kautta määritää sitä omaa paremuutaan tai huonomuutaan niin mitä tälläinen ajattelu kertoo ihmisestä. Ei minulla ole mitään tarvetta arvottaa omaa paikaani jonkun muun kärsimykseen mittailulla. Eikä se tuo mukanaan minkäänlaista lohdutusta.MInkä ihmeen takia? Mitä mielihyvää minun pitäisi saada siitä että jollain on asiat vielä huonommin kuin minulla. Minusta tälläinen ajattelu lähtee omasta ylemyyden tarpeesta ja siitä että pitää saada kokea olevansa parempi onnekaampi ja saada kokea kiitollisuutta ettei asiat ole niin huonosti kuin jollain toisella.
Kärsimyksellä ei ole tarkoitusta mutta sillä on kyllä väistämättömiäkin seurauksia. Sitten kun tietää mitkä ovat ne kolme viimeistä asiaa mitä ihmisen olisi ihan erityisen hyvä oppia tässä ajassa silloin tietää miksi jotkut asiat ovat niin kuin ne ovat.
TykkääTykkää
Pyrkimys siihen että äidin rakkaus pyritään ulottamaan sinne elämänmahdolisuuteen saakka on törkeää. Ehkäisykiellolla pyritään luomaan kuva että äiti joutuu valitsemaan olemassa olevista lapsista jonkun tai nimeämään kuka lapsista on liikaa joka pitää sisälään myös nämä alkamattomat elämät. Alkamaton elämä ei ole laps. Äidin rakkauden kautta haettu syyllisyys tässä kohtaa erittäin törkeää.
Myös se että voimavarat ehtyvät eivätkä tahdo riitää. Tälläisiin tilanteisiin ajaudutaan nimnomaan siksi ettei äiti voi valita lastensa välillä ja ositaa kuka lapsita on liikaa. Mutta se että alkamatonkin elämä ujutetaan ikään kuin kyse olisi todellisesta valinnasta olemassa olevien lasten välillä. Alkamaton elämä ei ole lapsi. Onko se että uupuu omaa heikkoutta huonommutta ja kyvyttömyyttä tai osaamattomuutta. Ei kukaan väitä että se on lapsen vika kun voimavarat eivät riitä. Huonolla tuurilla kuka vain voi joutua tilanteeseen ettei voimavarat riitä.
Mutta ulkoisen paineen kasvatuksen ja kultuuristen ja myös heggellisten syiden takia ihmisellä voi olla epärealistisia kuvitelmia toisaalta omista voimavaroista ja toisaalta myös täysin perusteetonta uskoa siihen että – niin on sun päiväs kun on voimas. Että jostain sitä vielä saa lisää voimia hoitaa tämä uusi pienokainen. Sellainen pohdinta jossa saisi ihan rehellisesti pohtia omien voimavarojen riittävyyttä tai oman jaksamisen rajoja tai omien valintojen seurauksia on kuitenkin tämän easian alla kiellettyä. Sitä ei ole lupa pohtia eikä siihen liittyvä voisiko sanoa epätoivo tai arviot voimavarojen riitäyydestä ole koskaan mitään muuta kuin sielunvihollisen puhetta.
Tälläisissä tilanteissa ja näitä asioita ääneen pohtivia lähdetään nimenomaan vertaamaan johonkin toiseen. Uupumuksesta huolimatta tuossa ja tuossa perheessä on otettu kaikki lapset vastaan ja siitä nyt voit katsoa kuinka hyvin sinunkin tulee käymän kunhanvain otat kaikki lapset vastaan. Tai kun aletaan mennä sielä vaikkapa kohdunrepeämänriksin rajoilla… No sille ja sillekin on sanottu näin ja katso nyt kun se on ongelmitta synnyttänyt niin ja niin monta lasta. Ja se ja se on synnyttänyt niin ja niin monta lasta keisarinleikkauksella.. Sille ja sille on syntynyt jo 8 lasta vuoden väliein keisarinleikkauksilla – että kyllä se jumala varjelee ja mitä sitä turhaan murehtii etukäteen. Sitten kuitenkin on niitä ettei edes lääketiede ole pystynyt pelastamaan äitiä ja /tai lasta. Miksi hengellä ja terveydellä leikkiminen on erityisen eettistä moraalista ja oikeaa. Ja ihan varmasti mukaan vedetään myös tuo ylikaiken menevä äidinrakkaus. Melkein kaikki ainakin äidit haluavat tehdä melkein mitä tahansa lastensa edestä ja ihan varmaa on että kun voimavarat ehtyvät äidit kyllä tidostavat oman riittämättömyytensä ja sen etei vuorokaudessa ole enää tarpeeksi tunteja. Tällä ekiellolla yhteisön paineella ja sen edustamalla idealismilla ihmisistä tehdään oikeudettomia kantamaan vastuuta ratkaisusta mutat kuitekin heidät tehdään vastuullisia vastuun kantajia seurauksita. Ja jos et tähän pysty se on sinun syysi. Tämä on se mihin on pystyttävä näytti miltä näytti tuntui miltä tuntui. Ihan kirjaimellisesesti näillä sanolla vl on asiasta saarnattu paljonkin .
Enkä ihmetele jos jumala alkaa näytää sadistiselta kiduttajalta joka nautii ihmisen kärsimyksestä. Tai että koko oma olemassa olo alkaa näyttämään vain suurelta rangaistukselta. Millaisiin tilanteisiin se ihmisen ajaa kun ei ole oikeutta sano ettei voimavarat enää riitä lisävastuun ottamiseen. Naisella on mielestäni oikeus yksin päätää omat rajansa eikä siihen ole meihillä minkäänlaista kannanotto vedästys tai puheoikeutta. Ja miehen kannanottooikeus alkaa vasta sitten kun nainen on näyttänyt lapsiasialle vihreää valoa. Hänen oikeutensa on tässä tilanteessa tehdä oma itsenäinen päätös siitä näytääkö hän vihreää vai punaista valoa. Vaikka äiti saataa rakastaa raiskauksestakin alkunsaaanutta lastan ja voivat olla näistäkin lapsista hyvin onnellisia ja kokea ettei tämä lapsi ole liikaa – se ei muuta sitä että lapsi on saanut alkunsa oikeudettomasti eikä hänellä ole ollut alunalkaen oikeutta syntyä. Ihan hirveää jälkeä syntyy kun äiti ei jaksakaan rakastaa lasta jota hän ei ole alunalkaenkaan vapaasta tahdostaan halunnut. Ja näitä tarinoita on ihan liikaa niin vl perheissä kuin sen ulkopuolella. Tai niitä tarinoita että kun ratkaisuja ei saa tehdä voimavarat eivät riitä ja vaikka lasta rakastetaan niin silti sillä on vaikutuksia lapsen koko elämään ajan.
TykkääTykkää
Jokaisella lapsella on oikeus syntyä odotettuna ja toivottuna. Jokainen lapsi joka elämä on alkanut tämän perjaateen ulkopuolella on syntynyt tänne oikedettomana. Jokaisen tälläisen lapsen oikeudet ovat rikoneet jo jonkun muun oikeutta tai valintaa vasaan. Jokaisen näin alkaneen lapsen elämisen oikeudet perustuvat siihen että joku jätää käyttämättä vaintaoikeutta päätää tämä elämä ja päättää kantaa vastuun (äiti kantaa vastuun lapsesta ainakin synnytykseen asti ja mies kantaa vastuunsa minimisään vain sitämishetkellä jos silloinkaanja toki dna testi saa velvoitettua taluodellisen vastuun kantoon mutta minkään muunlaiseen vastuunkantoon miestä ei voida edeleenkään pakottaa). Kun lapsi syntyy joku ottaa vastuunsa kantaakseen.
On oikeus valita se ettei valinta tilannetta synny ja silti vaikka on valittu näin voidaan joutua tilanteseen jossa tätä valintaa ei enää ole. Valittavana on vain seuraavat vaihtoehdot.. Kun raskaus alkaa naisella on yksin oikeus käytää valintaoikeutta tiettyyn rajaan saakka ja hänen valintaoikeutensa ylitää isän oikeudet (mkä on ihan oikein).. sen jälkeen siihen tulee joukko ehtoja ja valintaoikeus jatkuu tietyin erityisehdoin kunnes lapsen oikeus syntyä on kiistaton. Mailmankaikkeudessa on lukuisia tilanteita joihin ajaudutaan, joissa lapsi ei ole suuniteltu tai edes toivottu… Tunnen ihmisiä joille on syntynyt ehkäisystä huolimatta lapsia ja jotka ovat ensikriisin jälkeen päätyneet pitämään lapsen on tehty monenlaisia valintoja ja lapsi on saanut kaikesta huolimatta syntyä toivottuna ja rakastettuna. Tai syntyy hyvin ei toivottu lapsi jonka joku adoptoi tämä odotettu ja toivottu lapsi ”syyntyy” siinä adoptiotilanteessa jossa siis jonkun muun valinta muutaa ei toivotun lapsen eritäin toivotuksi lapseksi. Se ei muuta lähtötilannetta mutta se muutaa lasen elämän ja se vastuu muutaa adoptiovanhepien elämän.
Elämän aikana olen joutunut (saanut) tehdä monia monia ja taas monia valintoja joissa olen jotunut (saanut) tehdä valinnan nimeomaan siksi että valinta on lapsen okeusien mukaista vaikka se tarkoittaa minun omien oikeuksien polkemista. Eli ihan kirjaimellisesti olen kantanut vastuun siitä mitä en ole valinnut ja siitä mitä en ole tehnyt ja mitä en ole alunalkaenkaan hallunnut.
Tekeekö äiti aina valinnan siksi että rakastaal lastaan vai siksi että päättää kantaa vastuun siitä mistä joku muu ei kantanut vastuuta vaikka olisi pitänyt. Se miten tälläisissä kysymyksissä sitä äidin rakkautta käytetään aseena on toisinaan hyvinkin julmaa. Koska olen tehnyt nämä ja nämä valinnat se tarkoitaa että olen sitten muka tehnyt nämä ja nämä muutkin valinnat. Se että on tehnyt jossain kohtaa valinnan kantaa vastuun ja sitä ovat seuraneet taas uudet ja uudet valinnat joita on tehty lapsen oikeudet edellä perjaateella ei muuta sitä ensimäistä valintaa muuksi.
Äidin rakkaus lasta kohtaa ei kuulu samaan keskusteluun kun puhutaan oikeudenmukaisesta vastuunkannosta riipumatta siitä käydäänkö tätä keskustelua perheen sisällä vai perheen ja tai yksilön ja yhteiskunna välillä. Eikä se äidin rakkaus kuulu myöskään tähän ekieltokeskusteluun perusteluksi ehkäisykiellolle.
Äidin rakkaus on vekkuli asia siitä voi joutua tilille siitäkin mitä ei ole valinnut siitä mitä ei ole halununnu vain siksi että on ollut kuitenkin se joka on joutunut ratkaisemaan asian ja kantamaan vastuun niin sillä hetkellä kuin myöhemminkin asioiden seurauksista. Enkä viitaa vain ehkäisyyn vaan kymeniin kymeniin ja taas kymeniin hyvinkin arkisiinkin asioihin.
TykkääTykkää
Empatiani on puolellanne, kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan sellaista henkistä ja hengellistä väkivaltaa lapsiasiassa. – Mutta ei ole reilua ja ainakaan sitä vaadittua suvaitsevaa keskustelua, että jos ei allekirjoita kaikkea, mitä toinen esittää, niin sitten kipataan niskaan koko lava…
Hyshys: ”Jokaisella lapsella on oikeus syntyä odotettuna ja toivottuna. Jokainen lapsi joka elämä on alkanut tämän perjaateen ulkopuolella on syntynyt tänne oikedettomana.”
Sitaattisi toinen lause sisältää suorastaan järkyttävän ja jumalattoman periaatteen, joka epäilemättä pudottaisi ihmisoikeuksien ulkopuolelle pääosan ihmiskuntaa ja oikeuttaisi ainakin jälkikäteen kaikki maailman historian hirmuteot. Lisäksi se on YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen (1948) vastainen:
1. artikla. Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan…
3. artikla. Kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.
Suuri Jumalamme on Kaikkivaltiudessaan myös kaiken sen yläpuolella, mitä me tästä ruohonjuuritasomme näkökulmasta nimitämme tilastolliseksi todennäköisyydeksi, mahdollisuudeksi tai sattumaksi. Hän pystyy hallitsemaan yhtälöt, jossa on ääretön määrä muuttujia. Ja Hän voi halutessaan laittaa myös kaikki ihmisten väärät ja epäpuhtaat valinnat ja niitä seuraavat kausaliketjut palvelemaan omia tarkoitusperiään.
Vuokko: ”Samaa voisi sanoa Markku sinusta, että elämäsi valuu hukkaan murehtiessasi abortteja ja maailman pahuutta.”
Kyllä kaikille tekee hyvää katsoa elämää väliin myös valoisalta puolelta, sille joka tutkii Hitlerin natsien järjestämää holokaustia, Stalinin hirmutöitä vaikkapa Karjalassa, Maon Kiinassa tai PolPotin Kamputseassa – kuten myös niille jotka pitää yllä tietoisuutta maailmanhistorian suurimmasta massamurhasta, laillisesta abortista.
Hallituksemme julkaisi vuosituhannen vaihteessa kouluja varten teoksen ”Kertokaa siitä lapsillenne” koska uusnatsit olivat Euroopassa pyrkineet kieltämään ja vähättelemään holokaustia. – Kirjan nimi perustuu Raamattuun: ”Kuulkaa tämä, te vanhimmat. Kuulkaa maan asukkaat. Onko tällaista tapahtunut teidän päivinänne tai teidän isienne päivinä? Kertokaa siitä lapsillenne, kertokoot he omille lapsilleen ja lapsenlapset seuraavalle sukupolvelle. (Joel 1:2-3)
Kun aborttimassamurhan suuruussuhde vaikkapa holokaustiin on yhden suhde satoihin, oisiko samassa suhteessa oltava myös huomio asiaan !?
Joidenkin tutkijoiden mukaan käsitys esim. Euroopan paleoliittisen kauden matriarkaalisista yhteiskunnasta on feministinen myytti. ”Naiset jotka synnyttivät monta lasta, tulivat hyvin mahtaviksi, koska heillä oli monta lasta heitä tukemassa. Heimon johtajaksi nousi nainen, joka oli synnyttänyt mahdollisimman monta tervettä lasta…” Itse uskon, että näitäkin heimoja on ollut ja ”Willendorfin Venus” -figuuri liittynee tällaisten matriarkkojen palvontaan.
Historian ammattilaisena olen itse kokenut avartavaksi paneutua eri aikojen suomalaistenkin kokemuksiin; mitä kokivat isonvihan aikana perheet, entä talvisodan ja evakkomatkojen ajan naiset ja lapset. Pyrin lukemaan päivittäin muutaman sivun jotain realistista lähihistorian kuvausta vaikkapa Kalle Päätalon teoksia, jotta muistan mistä on tultu…
TykkääTykkää
Ja vielä kirjoitan jotain yleistä juutalais-kristillisestä spiritualiteetista ja kilvoituksesta – en ehkäisyasiasta.
Tänä päivänä helposti unohdamme, että Kristus ei luvannut vain menestystä ja päivänpaistetta. Se on totta tänäkin päivänä maailmassamme, jossa noin 250 miljoonaa kristittyä vainotaan, emmekä me ole moksiskaan. Päivämieskään ei uhraa asialle vuosittain riviäkään.
Kun Jeesus huolehtii erityisesti äideistä ja lapsista ”Voi niitä, jotka noina päivinä ovat raskaana tai imettävät! Rukoilkaa, ettette joutuisi pakomatkalle talvisaikaan tai sapattina.” (Matt. 24:19-20) hän varmaan puhui niin Jerusalemin hävityksestä vuonna 70 jKr. kuin vaikkapa Syyrian, Irakin, kurdi-, yesidi- jne. äideistä, jotka pakenivat äsken Eurooppaan ja joita osin myös oma hallituksemme on kyydinnyt takaisin kuolemaan…
Mutta on Jeesus ollut ”vaativa” työnantaja myös miehille. Kahdestatoista apostolista yksitoista sai marttyyrin kohtalon ja myöhemmin kutsuttu Paavalikin terveiset: ”Minä tulen osoittamaan hänelle, että hän joutuu paljon kärsimään minun nimeni tähden.” (Ap. t. 9:16)
Muistamme kristilliset marttyyrit. Roomalaisen viran säilyttämisen ehtona oli jumalallisen keisarin rintakuvan edessä palavalle tulelle uhraaminen – ja sellaisen todistuksen saamiselle riitti kun heitti tuleen pienen pienen vahajyväsen. Ja kuka ei sitä tehnyt, menetti virkansa ja usein myös perheensä ja henkensä.
”Minulta loppuisi aika, jos kertoisin Gideonista, Barakista, Simsonista ja Jeftasta, Daavidista, Samuelista ja profeetoista. Uskon voimalla he kukistivat valtakuntia, pitivät yllä oikeutta ja pääsivät näkemään lupausten täyttymisen. He tukkivat leijonien kidat, sammuttivat roihuavan tulen ja välttivät miekaniskut. He olivat heikkoja, mutta he voimistuivat, heistä tuli väkeviä sotureita, he työnsivät takaisin vihollisen joukot. Jotkut naiset saivat kuolleet omaisensa elävinä takaisin. Monet kidutettiin hengiltä. He olivat torjuneet heille tarjotun vapautuksen, koska halusivat parempaan ylösnousemukseen. Toiset saivat osakseen pilkkaa ja ruoskaniskuja, jopa kahleet ja vankeuden. Heitä kivitettiin kuoliaaksi, heitä sahattiin kahtia ja surmattiin miekalla lyöden. He joutuivat kuljeksimaan lampaan- ja vuohennahat vaatteinaan, he kärsivät puutetta, heitä ahdistettiin ja piestiin. He olivat liian hyviä tähän maailmaan, ja niin heidän oli harhailtava autiomaassa ja vuorilla ja asuttava luolissa ja maakuopissa. Kaikista näistä on heidän uskonsa perusteella annettu kirjoituksissa hyvä todistus… (Hep. 11:32-38)
Emme ole tottuneet tuollaiseen ehdottomaan periaatteellisuuteen, jota myös Daniel tai ystävänsä Sadrak, Mesak ja Abednego noudattivat ja joutuivat osalliseksi hirmuisista rangaistuksista, joista Jumala kuitenkin pelasti.
Symbolisiin asioihin on voitu liittää merkitysisältöjä, jotka ovat muodostuneet elämän ja kuoleman kysymyksiksi niin juutalaisille kuin kristityille uskoville.
Aiemmin ns. Rekisteriraamattuun kuuluivat myös VT:n apokryfikirjat, joista kirkolliskokouksen asettama käännöstoimikunta sai 2009 valmiiksi uuden käännöksen, jonka ainakin Kirjapaja myös julkaisi.
4. Makkabilaiskirja kertoo Jerusalemista hellenistihallitsija Antiokhos IV Epifanes (175-164 eKr.) hirmuhallinnon aikana. Jerusalemin temppeli pyhitettiin Zeus-jumalalle sikauhreineen. Luvuissa 5-18 kerrotaan kuinka vahus Eleasar sekä äiti seitsemän poikansa kanssa menevät mieluummin kidutettuna kuolemaan kuin edes maistoivat palastakaan Mooseksen lain kieltämää sianlihaa. Luvussa 5 on myös hallitsija Antiokhoksen filosofinen suostuttelupuhe, samoin kuin Eleasarin sekä Jumalan lakiin että järkeen vetoava puolustuspuhe.
Alkuseurakunta sittemmin katsoi apostolien johdolla, että eri eläinten lihaan liittyvät tabukiellot eivät enää sitoneet kristittyjä.
TykkääTykkää
Hyshys: ”Jokaisella lapsella on oikeus syntyä odotettuna ja toivottuna. Jokainen lapsi joka elämä on alkanut tämän perjaateen ulkopuolella on syntynyt tänne oikedettomana.”
Mikäs tässä ajatuksessa on niin järkyttävää Markku? Tuo ensimmäinen nimetään monissa paikoissa lapsen luovuttamattomaksi oikeudeksi. Ja kaikki lapset jotka syntyvät muusta lähtökohdasta jokaisen kohdalla käydään jonkinlainen hyväksymisprosessi. Osaat järkyttyä tästä mutta et siitä että lapsia syntyy kaiken aikaa vastoin toisen tai molempien vanhempien tahtoa.
1. artikla. Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan…
3. artikla. Kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.
Ihmisoikeusliitto on todennut ehkäisykiellon ihmisoikeuksien vastaiseksi enkä ihmetele miksi. Ymmärrän kyllä sen miksi haluat nähdä asian niin ettei lapsen syntymä tai alkunsa saaminen loukaa kenenkään ihmisoikeuksia. Ja itseasiassa lapen tasavertaiset oikeudet alkavat hänen täytetyään 18 vuotta. Siitä ennen lapsen oikeudet ovat huotajan halintavallan alla aina siihen saakka kun laki ennen 18 vuotta siitä toisin määrää. Ymmärrän sen että pyrit ulottamaan oikeuden elämään koskemaan myös sitä elämän mahdollisuutta etkä näe siinä mitään ristiriitaa kenenkään oikeuksia kohtaan jos lapsi ei synny odotettuna ja toivottuna. Tämän oikeuden ulottaminen sinne elämän alun etupuolelle on vähintäänkin kauhistus.
Ei edes sielä tätä kristillistä etiikaa noudattavien keskuudessa tämä lapsen luovutamaton oikeus saa toteutua. Se ettei aborttia edes harkita tällä sektorilla ei ole vakuutus siitä että ettei tätä lapsen luovutamatonta oikeutta poleta. Tuollakin sektorilla syntyy paljon lapsia joiden syntymään liityy monenlaista harkintaa ja hyväsymistä.
Ymmärrän kyllä että et joko ymmärrä tai et halua ymmärtää sitä että ehkäisystä luopuminen on myös luopumista itsemääräämisoikeudesta. Mies ei joudu luopumaan koskaan ikinä eikä misään tilanteessa siitä yhteismitallisesti naisen kanssa. Vastoin tahtoaan isäksi huijatut kokevat erittäin selvästi sen kuinka heidän itsemääräämisoikeutaan on loukattu. Ja kuvitelmat siitä että kun pappi on aamenensa sanonut olet jo siinä luovannut luopua tuosta itsemääräämisoikeudesta aina kuolemaan asti. Tämä on vähän kuin pistäisit nimen paperiin täysin kateetomilla lupauksilla.
Jos tähän kristiliseen etiikaan joka kieltää ehkäisyn ei liittyisi ristiriitoja ja kokemuksia oikeuksien polkemisesta – ei minkään laista prosessia hyväksymisestä – ei pelkoja ym niin yksikään lapsi ei syntyisi tällä vyöhykyeellä ilman tuota lapsen luovuttamatonta oikeutta – eikä saisi myöskään alkuaan tämän perjaateen ulkopuolella. Joten jos sinä ulotat lapsen oikeuden syntyä tuonne elämänmahdollisuuteen niin minä ulotan myös sen luvuttamattoman oikeuden syntyä odotettuna ja toivottuna sinne elämän mahdollisuuteen. Tämä on ainoa tilanne jossa kenenkään oikeuksia ei olla polettu jonkun muun oikeudella. Tämä perjaate ei toteudu sielä ekieltovyöhykeellä eikä se täysin toteudu kylllä muuallakaan. Tämä kuitenkin on se mihin kristillinen etiikkan pitäsii velvoittaa. Silloin voitaisiin puhua siitä ettei suojaamatomaan seksiin liittyisi minkäänasteista pakottamista eikä kenenkään itsemääräämisoikeutta ole rikottu.
TykkääTykkää
Aborttilainsäädäntö on oma lukunsa sinänsä. Aborttilainsäädäntö antaa oikeuden abortiin tilanteissa jossa omalla kohdallani en sitä voisi hyväksyä. Aborttilainsäädännöllä on pyritty turvaamaan laillinen abortti kaikissa tilanteissa ja estämään laittomat abortit kaikissa tilanteissa. Mikä on erittäin hyvä asia. Kyllä suomessa tehdään paljon työtä myös aborttie vähntämiseksi ja sillä on tietyissä rymissä saatu erittäin hyviä tuloksia aikaan.
Abortti ja ehkäisykeskustelua ei voi erottaa toisistaan. Kumpi sinusta on Markku parempi käyttää ehkäisyä vai abortti jos on pakko valita? Ymmärrän sen ettet ehkä tähän halua vastata koska ajatelaan että ihminen voi tedä valintoja jo ennnen kuin joutuu tuohon pakkovalinnan eteen… Kumman valitset abortti vai vaimon henki? Tai minkä valitset abortti/ vaimon tai lapsen henki? Raiskaukseta alkunsa saanut lapsi / abortti? Heittellejätetty lapsi / abortti? Lääkkeistä vammautunut lapsi / ehkäisy /abortti? Ehkäisy petää lapsi / abortti? Ehkäisyä ei käytetä lapsi / abortti?
Ehdoton aborttikielto ajaa ihmisiä yhtä epätoivoisiin tilanteisiin kuin ehdoton ehkäisykielto. Ne jotka vastustavat voimakkaimmin ehkäisyä vastustavat yleensä myös aborttia. Tämä ryhmä ei kuitekaan juuri kosaan ole se ryhmä joka joutuisi niiten kaikkein pahimpien valintatilanteitten eteen… tai jos joutuvat kummasti saatetaan kääntää kelkka niin ehkäisyn kuin abortinkin suhteen…
TykkääTykkää
Sitä minä myöskään en ymmärrä Markku kun vetoat siihen ettei kristitylle luvattu vain pelkää päivänpaistetta. Ei luvattu ei … Vastuunkannon näkökulmasta selibaatti on ainoa varma ehkäisykeino. Miksi sitten ehkäisyyn kielteisesti suhtutuvat saavat harrastaa suojaamatonta seksiä vaikka heidän touhunsa lähinnä joissain tilanteissa on täysin edesvastuutonta tai itsetuhoista? Miten tämä mahtuu siihen samaan kristilliseen etiikaan? Eli millä perusteella seksuaalisten tarpeitten tyydytäminen on avioliitossa sallittua vaikka ehkäisyn käyttämättä jättäminen olisi kuinka edesvastuutonta? Ei kyse ole jostain pelkästä vaivasta vaan ihan kokonaisvaltaisesta vastuusta ja siitä miten ihminen kantaa vastuuta omista teoistaan ja valinnoistaan. Eihän se toteudu tosielämässä että ekieltovyöhykeellä seksuaalisuutta toteutetaisiin aina kritiikittä vastuulisemmin kuin muualla. Ajatus siitä että ehkäisy on vastuun pakoilua niin ihan samaa voidaan sanoa ehkäisemättömyydestä – sekin voi olla vastuun pakoilua. Joten millä perusteella seksuaalisuus on luovutamaton oikeus ihan yhtään misään?
TykkääTykkää
Hyshys: ”Joten millä perusteella seksuaalisuus on luovutamaton oikeus ihan yhtään misään?”
No ei todellakaan millään! – mutta jos katsot tämän päivän mediaa, niin sehän on kohotettu kaiken yläpuoliseksi superarvoksi…
Hyshys ”Aborttilainsäädännöllä on pyritty turvaamaan laillinen abortti kaikissa tilanteissa… Mikä on erittäin hyvä asia.”
Olemme jyrkästi eri mieltä. Esim. 2014 aborteista tehtiin n. 97% sosiaalisiksi luokiteltavista syistä (varsinaiset sosiaaliset, äiti yli 40v tai 4 lasta ennestään) – ja näin on ollut vuosikymmeniä. Ja se kaikki on Herralle kauhistus!
TykkääTykkää
Oletko Markku oikeasti sitä mieltä että tiukennetaan lainsäädäntöä ja palataan aikaan kun aborteja tekivät puoskarit joillain pimeilä sivu kujilla? Vaikka en hyväksyisi aborttien syitä en silti halua tuota korruptoitunutta rikollisuutta takaisin suomeen. Ja ihan hirveän hyvä käsitys sinulla ei taida olla siitä mitä kaikkea nuo sosiaaliset syyt pitää sisälään. Se pitää sisälään suunnileen ihan kaiken. Ja siihen on hyvät syyt miksi niitä ei lähdetä sen kummemmin avaamaan. Ja kyllä olen samaa mieltä siitä että vuoden 2017 tilastossa jotkut ryhmät ovat edeleen yliedustettuina toisalta nuorten abortit ovat laskeneet koko ajan ja ovat alimmilaan sitten 1970 aborttilainsäädännön. Eivät sosiaalisin syin tehdyt abortit ole 100 % vain pelkkiä mukavuusabortteja. Senverran paljon tästäkin muualla keskusteleenna voin kyllä todeta että vaikka osa käyttää tätä lainsäädäntöä väärin se silti mahdolistaa myös ne tositarpeessa olevien abortit joita en voi moralisoida mitenkään. Suurin osa on miettinyt päätöstään ihan oikeastikin ja puntaroinut eri mahdollisuuksia. Tiukempi aborttilainsäädäntö ei näytä mailmallakaan johtavan mihinkään hyvään miksi sitten se johtaisi suomessakaan. Monet asiat ovat vähentäneet abortteja ja nuorten kohdalla varmaankin se kielletyn ehkäisyn käyttö.
TykkääTykkää
Hyshys: ”Ja ihan hirveän hyvä käsitys sinulla ei taida olla siitä mitä kaikkea nuo sosiaaliset syyt pitää sisälään. Se pitää sisälään suunnileen ihan kaiken.”
Eivät sisällä kaikkea, esim. 2014 sosiaalisten syiden ulkopuolelle tuohon vajaaseen 3 prosenttiin sisältyy luokat seuraavilla perusteilla; ikä alle 17v, eettiset syyt (raiskaus, insesti jne.), rajoitettu kyky huolehtia lapsesta, sikiövaurio tai lääketieteelliset syyt.
Sosiaalisten syiden osuus muualla maailmassa lienee vielä suurempi. – Tuon esimerkin perusteella ekstrapoloiden esim. miljoonasta abortista 970 tuhatta – ja miljardista abortista 970 miljoonaa on ”sosiaalisilla syillä” tehtyjä !!!
TykkääTykkää
Tiesitkö Markku että sosiaalisiin syihin menee valtava joukko seksuaaliväkivallan uhreja? Että sellaisia mukaavuusabortteja….
TykkääTykkää
Markku Sosiaaliset syytä pitävät sisällään suuren joukon mm seksuaaliväkivallan uhreja. Että sellaisia mukavuusabortteja…
TykkääTykkää
On siis todettava, että olemme eri mieltä!
Alla muutamia linkkejä jotka ainakin sivuavat blogin tematiikkaa:
http://www.kolumbus.fi/mika.ebeling/abortti.htm
https://mieheksijanaiseksi.wordpress.com/artikkeleita/
https://aitoavioliitto.fi/
Miikakin viittaa linkeissään mm. seuraaviin:
https://katolinen.fi/elaman-rakastaminen/
http://christforus.org/Papers/Content/ProChildren.htm
http://lutheransandcontraception.blogspot.com/
https://katolinen.fi/humanae-vitae/
TykkääTykkää
Mutta joku sana vielä luomiskertomustematiikasta, jota sivusimme keskustelun jossakin vaiheessa. Olit silloin jyrkästi sitä mieltä, että jos luomiskertomusta ei oteta sananmukaisesti; niin kaikki kaatuu kristinuskossa. – Tästä huolestasi huolimatta olet ollut valmis irtautumaan suurinpiirtein kaikesta mahdollisesta apostolisen vanhan kirkon seksuaalieettisestä tulkinnasta ja opetuksesta…
Luther oli tosiaan tiukasti maailmanhistorian 6000 vuoden kannalla – kuten vaikkapa jehovalaiset tänä päivänäkin. Luther kiisti myös aurinkokeskeisen maailmankuvan mahdollisuuuden. Itse olen sitä mieltä että Raamattu Jumalan viestinä – pelastushistoria punaisena lankana – kyllä kestää alkukertomustenkin tulkinnan allegorisiksi tiivistelmiksi. Jos uskomme Jumalan todella Kaikkivaltiaaksi, Hänelle ei ole mahdotonta laittaa myöskään pyhät kertomukset eli myytit palvelemaan omia tarkoitusperiään.
Fundamentalistinen sananmukainen tulkinta joutuu umpikujaan UT:n evankeliumeissakin, kun aivan ilmeisesti samasta tapahtumasta kerrotaan hiukan poikkkeavia tietoja – no suuressa kuvassa tämä vain vahvistaa evankeliumien historiallistakin uskottavuutta!
Samaten VT:n sukuluettelot ovat lähinnä vertauskuvallisia. Jos ja kun Adamista Kristukseen on 60 sukupolvea ja maailma olisi ollut siinä vaiheessa vain 4000 vuotta vanha, merkitsisi se noin 66 vuotta / sukupolvi. Tällä laskutavalla maailmanhistoria käsittäisi tähän päivään mennessä noin 100 sukupolvea.
Se ei tietystikkään vastaa alkuunkaan historiallisia tosiasioita. Ja itseasiassa Raamattu viittaa itsekin monin paikoin peräti ”tuhansiin sukupolviin”:
”Hän muistaa aina liittonsa, tuhansille sukupolville antamansa lupauksen,” (Ps.105:8)
”Tuhansien sukupolvien ajan hän on uskollinen niille, jotka rakastavat häntä ja pitävät hänen käskynsä” (5. Moos. 7:9)
”Muistakaa aina hänen liittonsa, tuhansille sukupolville annettu lupaus,” (1. Aik. 16:15)
Sukupolveksi yleensä lasketaan n. 25-50 vuoden ajanjakso. No jos otamme sanatarkasti sanan ”tuhansia”, niin se voisi merkitä useampaa sukupolvea kuin yksi tuhat, mutta ei kymmeniä tuhansia. Näin ajatellen 2000-9000 sukupolvea tekisi vuosina 50 000 – 450 000 vuotta, mikä jo peittäisi kyllä ”homo sapiens sapiens” -sukumme olemassaolon ajan – siis ”Adamin lastenko”…?
Myös VT;n alkukertomusten henkilöiden ylipitkät iät on nähtävissa kertojien vinkkeinä siitä, että kysymyksessä on meille käsittämättömiä aikamääreitä ja ajanjaksoja.
Ja toisaalta sanotaankin:
”Seitsemänkymmentä on vuosiemme määrä, tai kahdeksankymmentä, jos voimamme kestää. Ja kaikki niiden meno on vain turhuutta ja vaivaa, ne kiitävät ohitse, ja me lennämme pois.” (Ps. 90:10).
Kyllä minullekin oli jo pikkupoikana selvää, että psalmin tai Pietarin viittaus ”yksi päivä on kuin tuhat vuotta” – tuon suomalaisen käännösasunkin perusteella – sallii kyllä tulkinnan allegorisen viittauksena meille käsittämättömiin ajanjaksoihin.
”Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä, kuin eilinen päivä, mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki.” (Ps. 90:4)
”Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä.” (2. Piet. 3:8)
VL-kristillisyydessä siirryttiin ainakin ”virallisesti” pelastushistorialliseen raamattutulkintaan hoitokokousajan päättymisen reformikaudella 1980-luvun alussa. No käytännössä kyllä hyvin vaihtelevasti – ja pääasiassa kai ei…
Tunnettu pappismies, uskonnonopettaja ja rehtori kirjoitti vuosituhannen vaihteessa Päivämieheen kolumnin, jossa hän viittasi taas tuohon Lutherin historiakäsitykseen 6000 maailmanhistorian vuodesta. Lähetin palautetta päätoimittaja SP:lle, joka otti sen vakavasti ja kutsui ex-puheenjohtaja ER:n palaveriin teemasta. Ja pian soi oma lankapuhelimenikin ja ER kertoi kuinka hän oli vuosikymmenet taistellut jo tuota fundamentalismia vastaan, mutta aina se vain pulpahtaa esiin. Hän ideoi Päivämieheen teemasivuakin aiheesta, jossa olisi mm. sekä hänen että allekirjoittaneen kirjoitukset aiheesta.
Eihän siitä kuitenkaan mitään tullut, koska ex-puheenjohtaja oli ex-puheenjohtaja ja niskan päällä oli keskitien kulkijoiksi itsensä asemoiva maallikkorintama, johon isänikin kuului. Heille oli myös järkytys, että weli ER on tuolla tavalla vielä taustalla kuvioissa mukana… Eivät he halunneet leimata pappisveljeään eivätkä halunneet mitään ”jyrkkiä” uusia näkemyksiä tai peräti uudistuksia. Siis mahdollisten linjanmuutosten tuli tapahtua niin hitaasti, että voitiin samalla väittää, ”ettei mikään ole muuttunut” 🙂 – No seuraavassa vuosikirjassa tematiikkaa käsiteltiin ainakin rivien välistä, ja kirjoittajat olivat aivan toisia immeisiä.
ER:n dilemma oli tietysti se sama, mikä oli aikoinaan Nikita Hrustsevin, eli miten olla uskottava uudistaja, kun on itse ollut aikoinaan mukana melkein kaikessa mahdollisessa – ja vaikka hän olisi ollut valmis ”uskonpuhdistukseen” niin lähipiiri kammoksui ajatusta…
Viime keväänä 2018 SRK:n julkaisemassa kirjassa ”Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti – Kirjoituksia uskon ja opin perusteista.” (toim. Ari-Pekka Palola, esipuhe Valde Palola) sekä Jari Kupsala että Viljo Juntunen toteavat artikkeleissaan vaivihkaa – mutta aivan oikein – ettei myöskään syntiinlankeemuskertomusta tarvitse pitää ”historiallisena dokumenttina”.
Mutta siitä huolimatta syntiinlankeemuskertomus sisältää tiivistettynä perustavanlaatuisen sanoman, joka konkretisoitumassa tänän vuosisadan ihmisille: syöminen hyvän ja pahan tiedon puusta ja samalla hyvästä ja pahasta tiedonpuusta sai aikaan maailmanhistorian kehityksen, joka on johtanut tämän päivän tilanteeseen, jossa IT-teknologia, informaation tulva, tekoäly ja algoritmit ovat ottamassa kaiken haltuunsa… ja josta kaikesta joudumme vielä vastaamaan Luojamme edessä.
TykkääTykkää
Niin mihinhän otin kantaa. Otin kantaa siihen että jos se ohitetaan että Jumalan mielestä Aatami ja Eeva olivat ensimmäiset ihmiset ja ohitetaan se millaiseksi Jumala loi ihmisen niin siihen kaatui koko muu oppi. Ja se taas ettei todellisuus ja tilastot ole yhtäpitäviä on varma tieto. Niin kuin myös se että ehdottomuus johtaa monesti mielivaltaan.
TykkääTykkää
Hyvä Markku Korteniemi
Mielenkiintoinen tuo ER yksityiskohta liittyen luomiskertomuksen historiallisuuteen ja vl-liikkeen sisällä erityisesti 1960-1970 luvuilla vaikuttaneeseen fundamentalismiin.
Olen saanut jonkinlaista tietoa eräältä SRK:n sisärenkaan lähellä olevalta vl-uskoiselta pappisveljeltä, että tosiasiallisesti ER sai potkut SRK:n puhheenjohtajsn paikalta, vaikka tietysti virallisesti hän pyysi itse eroa ikäänsä, vanhuuteensa vedoten. Yritin kysellä tarkemmin syitä, mutta asianomainen tietolähde vaikeni. Asia on jäänyt vaivaamaan minua.
Jotenkin olen ollut luulevani ja huomaavani, että ER:n jälkeen SRK jotenkin taantui takaisin maallikkomaanviljelijäsaarnaajien johtamaksi liikkeeksi, jossa se oli 1960-1970-luvulla.
Voittonen oli tiukka mies, mutta Juntusen aikana seurasi jonkinlainen modernisoituminen kunnes Taskilan mukana on seurannut lievä uusi bresneviläisyys siitäkin huolimatta, että pf- ilmiön olemassaolo toki on tunnustettukin, koska tosiasioitahan ei voi kiistää.
TykkääTykkää
Ansiokas analyysi Markulta ja kiinnostavia tietoja Pölhökustaalta!
Mainitussa kirjassa ”Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti” oli myös Seppo Särkiniemen artikkeli ”Fundamentalismi”. Sen merkittävin piirre taisi olla, ettei siinä kerrottu mitään kiinnostavaa. Ehkä juuri siksi Roosakin aikoinaan lupasi palata aiheeseen, mutta tämä taitaa nyt jäädä valitettavasti vain lupaukseksi.
Kiinnostavampi teksti löytyy arkkipiispa Luomalta: Kirkko ja tieteellinen maailmankuva (esitelmä Kirkon tutkimuskeskuksen 50-vuotisjuhlaseminaarissa Tampereella). https://www.arkkipiispa.fi/puheet/kirkko-ja-tieteellinen-maailmankuva/ Edellistä syvempää pohdintaa kaipaaville on Areiopagi oikea keskustelufoorumi.
Erittäin kiinnostavia olivat myös Markun ja Pölhökustaan kommentit Erkki Reinikaisen suhteesta fundamentalismiin ja erimielisyyksistä muun maallikkojohdon kanssa. Saiko Reinikainen potkut 1993? Ketkä olivat ystäviä, ketkä vihamiehiä? Myöhemminkään ei ER luottanut SRK:n johtoon, koskapa ”testamenttasi” arkistonsa avaimet Erkki Pirille ja Seppo Lohelle.
Näiden henkilösuhteiden selvittely ei ole vain juoruilunhaluista uteliaisuutta, koska niillä on ollut merkitystä koko vl-liikkeen kehityksen kannalta. Miten paljon saamme tutkittua tietoa seuraavasta Ari-Pekka Palolan SRK:n historiasta? Ensi syksynähän sen viimein pitäisi Markun mukaan ilmestyä. Tiedätkö Markku, mikä käsittelyn aikajänne on? Ulottuuko se Reinikaisen puheenjohtajakauden loppuun?
Tässä vielä pappishajaannuksen jälkeistä SRK:n johtoa:
Puheenjohtajat:
– Eino Vaherjoki 1960–1977
– Kauko Mäntylä 1977–1983
– Erkki Reinikainen 1983–1993
– Matti Lääkkö 1993–2007
– Olavi Voittonen 2007–2014
– Viljo Juntunen 2014–2017
– Matti Taskila 2017–
Pääsihteerit:
– Einari Lepistö 1960–1981
– Voitto Savela 1981–2000
– Aimo Hautamäki 2001–2011
– Tuomas Hänninen 2011–2013
– Juha Kaarivaara 2014–
TykkääTykkää
Pertti Niukkaselle
Kysyin juuri tätä tietolähteeltäni, ketkä olivat ”potkujen” takana? Aavistelen, että Savelalla ja Lääköllä oli jotain hampaankolossa Reinikaista vastaan.
Savelahan lanseerasi julkisuuteen ns huoneenhallitusopin kaikkien ihmeteltäväkdi.Hänhän piti aiheesta alustuksen puhujainkokouksessa1977 ja alustus julkaistiin Pms 1/1978. Reinikainen kritisoi tuota ja muitakin oppeja ainakin jo 1980-luvun alussa, mutta ei tietääkseni vielä kuumimpien hoitokokousvuosien aikana. Laajempaan kritiikkiin hän ryhtyi vasta 1987. Sattuneestako syystä se ajoittui Heikki Saaren kuolinvuoteen?
Reinikaisella ja Savelalla oli valtataistelu syksyllä 1981 presidentinvaaleihin liittyen. Reinikaista ärsytti samoin kuin laajaa osa vl- kenttää se, että Savela ajoi niin voimakkaasti k-linjan Karjalaista kepun presidenttiehdokkaaksi. Savelalle ja SRK:n eräälle toisellekin virkailijalle k-linja oli lähes uskonto. Sitä vastustavat olivat heidän mielestään neuvostovastaisia.
Reinikaisen luottomiehiä vuosituhannen vaihteessa olivat ainakin Piri ja Seppo Lohi. Arkisto siirrettiin maakunta-arkistoon ja luvan käyttöön saa vain kyseisiltä.
Pelkäänpä pahoin, että mahdollisesti syksyllä julkaistavaa SRK:n historiikkia (v. 1962 eteenpäin nykyaikaan ?) vaivaa tietynlainen Omerta ja johtopäätödten vähäisyys. Niiden tekeminen jätetään lukijalle.
Silloin kun jotkut ja ehkä joskus suuri joukkokin erehtyvät eihän se ole Jumalan valtakunnan vika.ä
TykkääTykkää
SRK historiaan ei voi olla suhtautumatta epäillen. Se ei tule kertomaan miten vaikkapa ikkunallisesta pesukoneesta tuli synti ja kielletty. Se tuskin tulee kertomaan myöskään sitä miten joidenkin henkilöitten sokeakin palvonta saa aikaan joidenkin ajattelumallien laajamittasen leviämisen.
Tuskin myöskään tulemme näkemään rehellistä pohdintaa siitä miten vl aletiin hallita pelolla ja miten se on vaikuttanut koko liikeeseen.
Vaikka SRK sanoo olevansa vain maallinen organisaatio silti sen johtomiehet ovat ratsastaneet sen auktoriteetilla.
Ihan kummasti 60 luku näyttää ihan tietyn porukan vallankaapoaukselta jossa rajalinjat sen jälkeen on noudattanut ei niinkään opillisia vaan nimenomaan kuuliaisuuden rajoja tällä joukolle ja tämän joukon ”perillisille”.
TykkääTykkää
Olin mukana keräämässä ns. syntilistaa johon kerätiin kaikki synnit jotka on nimetty synniksi jonain aikana tai jollakin alueella. Tässäkin projektissa kävi selväksi se että jotkut synnit ja toki myös opit leviävät tiettyjä sosiaalisia polkuja pitkin. Vaikka joku puhe todettaisiin vääräksi sitä kuitenkaan ei korjata vaan monet puheet jäävät elämään jotkut vuosikymmeniksi.
On aika ongelmallista kun vl sisäinen puheessa ei ole kritiikille sijaa. Asiat ja opetukset muuttuvat mutta muutoksen syytä ei juuri koskaan ilmaista. Myös se millaisia asioita halutaan erityisesti nostaa ja pitää esillä noudataa ihan tiettyjä sosiaalisia kuvioita. SRK lähetyspuhujat ovat pitäneet lähes samansisältöisiä puheita eripuolilla maata. Monet teemat ja aiheet nöyttävät tulevan tiettyjen kokoontumisten ja kokousten saattelemana. Ihan kummasti tämä jumalan puhe näyttää tietyn porukan johtamalta ja hallitsemalta puheelta.
TykkääTykkää
Herätysliikehistoriallinen keskustelu ei tietystikkään kuuluisi varsinkaan tämän blogiotsikon alle – mutta onhan näitä sivupolkuja sallittu koko blogin historian ajan, miksipä ei sitten näin loppusuoralla…
Uuden SRK-historiansarjan 3. osan aikajänteeksi olen ymmärtänyt 1960-luvun alusta hoitokokousajan päättymiseen eli 1980-luvun alkuun…
Pölhökustaalla mahtaa olla omakohtaista kokemusperäistä tietoa tilanteesta 1970- ja 80-lukujen vaihteesta. – ER:n tosiasialliseen syrjäyttämiseen SRK:n puheenjohtajan paikalta oli varmaan kohtuullisen helppoa löytää lähes julkaisukelpoisia ”perusteluja”, vaikka ydinsyy lienee ollut lähipiirin pelko oman asemansa puolesta ja samalla liikkeen fundamentaalisiksi perustaksi koettuihin asioihin liian pitkälle menevä kajoaminen – jolloin kaikki voisi romahtaa.
Tällaisia esiintuotuja tai kuiskittuja perusteita saattoi olla esim. liian ahkera paikallisten rauhanyhdistysten ohjailu, jota voitiin pitää komentelunakin, ja tempoileva sooloilu, siis Hrustsevin tapaan, ei kuitenkaan nepotismi, mutta varmaan jonkinlainen oligarkinen suosikkijärjestelmä kyllä – siis hyvä weli-verkosto näinkin päin, joka auttoi toisiaan neuvonpidoissa ja hoitokokouksissa panna-avaimia kalisuttamalla… Se että EP lanseerasi tämän helluntailaistyyppisen vahvojen saarnaajien (”kenraalien”) pannaoikeuden lienee jatkoa juuri tälle. Toisaalta ER:n viaksi mahdettiin lukea myös Vanhan Kirkkoraamatun aseman pönkittäminen ja jäädyttäminen seuraraamatuksi – ymmärrettävyydenkin (vrt. nuoriso) kustannuksella.
Pahaa verta lienee aiheuttanut myös se, ettei ER:n julkaisuja viety koskaan lukuryhmätyöskentelyyn – kuten ei ilmeisesti rovasti SL:nkaan. Vastavuoroisesti SL ei osallistunut lukuryhmäkokoontumisiin A-P Palolan SRK:n historia I ja II -projektien aikana.
SL:n ”Lestadiolaisuuden suuri hajaannus” aiheutti pitkän vaivautuneen hiljaisuuden. Yksi syy ilman muuta oli, että siihen astinen pylväs Juhani Raattamaa osoitettiin ”esikoisuus” -ajattelun isäksi. Tutkimuksen julkaisu mahtoi olla SRK:lle pitkälle ”ota tai jätä” -asetelma… Pienillä kaleidoskooppisilla kuvakulmamuutoksilla kustantaja olisi varmaan löytynyt muualtakin. Ja oliko kätilönä viime vaiheen viilauksiin silloinen pääsihteeri AH – jotain hänen logiikastaan olen siinä joissakin hiukan päälle liimatuilta vaikuttavista johtopäätöksistä ollut lukevinani. AH:n suuri hoksautushan ja ”fatwa” oli näihin aikoihin myös, ettei hartauskirjoituksissa yms. saa saarnata (todistaa) syntejä anteeksi, vaikka näin oli tehty yli 150 vuoden ajan lestadiolaisessa heräyksen piirissä… 🙂
SL:n historiasarja oli hieno saavutus – varsinkin kun hänellä ei ollut historiantutkijan peruskoulutusta ja pohjaa. Ja huolimatta siitä, että tutkimus paljolti rakentui Pekka Raittilan ja SP:n hankkimalle ja työstämälle aineistolle – ja oli kai meitä historian opiskelijoitakin useita vuosia keräämässä aineistoa johonkin levinneisyyshistorian tarkoitukseen… SL:lla oli draivia eli ns. henki päällä, kun taas perfektionistiset PR ja SP olivat uupuneet pohjatöihin.
SL:n hajaantumishistorian tulkinnoissa ja johtopäätöksissä olisi yhtä ja toista keskustelemista – mutta ehkä siitä jatketaan joskus jossakin toisessa yhteydessä.
Rovasti OV:llä lienee ollut puheenjohtajajuuden alkaessa halua jatkaa ”uudistuslinjaa”, mutta hän joutui puolustuskannalle tunnetuista syistä ja tukeutumaan vanhoihin miehiin ”kumpujen kätköstä” ja ”maan mustasta mujusta”, jotka eräs nuori mies osaltaan oli herättänyt vastustamaan parisuhderukousta ym. koplauksia kirkon liberaalisiiven kanssa 🙂 OV joutui myös uhraamaan pääsihteerinsä, joka oli suoltanut jatkuvalla syötöllä uusia ”nerokkaita” operaatioita ja iskusanalauselmia, joilla liikkeen ”velat muutettaisiin saataviksi” ja asema kirkossa bunkkeroitaisiin hamaan maailman tappiin ja torjuttaisiin kaikki selkärankaisuutta ja johdonmukaisuutta vaativa sisäinen kritiikki. – No tämä ei siis onnistunut, vaikka vanhat johtomiehet oli pyritty pitämään hiljaisina säännöllisillä infotilaisuuksilla…
TykkääTykkää
Ensiksikin:
”Herätysliikehistoriallinen keskustelu ei tietystikkään kuuluisi varsinkaan tämän blogiotsikon alle – mutta onhan näitä sivupolkuja sallittu koko blogin historian ajan, miksipä ei sitten näin loppusuoralla…”
Toisaalta:
”Hulluinhuonelainen-blogin tarkoitus on edistää rakentavaa, avointa ja rehellistä teologista sekä hengellistä keskustelua vanhoillislestadiolaisuudessa ja vanhoillislestadiolaisuudesta. Samalla se pyrkii vahvistamaan Raamatun ja perinteisen kristillisen teologian tuntemista. Toivomme, että kaikki tämä johtaisi henkilökohtaisen uskonelämän syvenemiseen. Blogin ensisijainen tarkoitus ei ole tuoda hyvää mieltä, vaan etsiä totuutta. On hyvä, jos se voi tuottaa myös ensiksi mainittua, mutta tärkeysjärjestys on tämä.”
Lestadiolaista teologiaa ja opin muodostusta on ainakin minun vaikea ymmärtää ellei tiedä jotain liikkeen melskeisestä historiasta. Vaikrutrni johtunevat toki myös yleisestä rajoitetusta ymmärryksestäni.
Enivei, teologiaa opiskellessani huomasin, että jopa dogmatiikan oppikirjat lähtevät nykyisin historiallisesta tarkastelusta. Se helpotti opiskelua. Olenkin aina vihannut fundalismia. Johtunee osaltaan siitä, että lukion matematiikan opettaja oli intohimoinen helluntailainen, jonka aamuhartausvuorot olivat kuin matematiikan oppituokioita Raamattu ajattomana ja eksaktina logaritmilähteenä.
Kiitos Markku tuosta ER:n syrjäytymisen taustojen avaamisesta. Jotain tuollaista kuvittelinkin. Olikohan lähtölaukaus ER:n (28.4.1987?) jossain vl-pappien kokouksessa esittelemä muistio? Se kai lienee edelleen suurimmaksi osaksi salainen ja tiukasti ER:n kokoelmassa veljet SL ja EP portinvartijoina. Tiettävästi kokoelmassa on myös kirjeistö, joka käsittelee pf ja insestitapauksia.
Radikaalihan muistio oli vl-liikkeen opin kannalta 1980-luvulla sikäli kun tiedän sen sisällöstä erään gradun pohjalta. Olivatkohan suurimmassa vaaravyöhykkeessä mm hoitokokoukset, ehdoton eksklusiivisuus ja liikkeen perustajien LLL ja Raattamaan uudestisyntymistä koskevat käsitykset ja kokemukset?
SRK-lestadiolaisuuden nykyopin valossa LLL ja Raattamaa tosiasiassa olivat harhaoppisia ja Raattamaa jopa eriseuran perustaja. Tietenkään niitä ei voida tunnustaa tosiasioiksi.
Vai että ER esti Raamatun uuden käännöksen vapaan käyttöönoton ilman että v 1776 käännös on rinnalla ja tekstiraamattuna seuroissa! Keijo Nissilä parka!
TykkääTykkää
Sikäli kuin tiedän Amerikan töröläläisyys merkitsi jonkinlaista muutosta vl-uskonoppiin. Uskottiin ja korostettiin, että kun syntiin joudutaan niin Kristuksen syliin kaadutaan! Se on läheistä sukua simppalalaisuudelle.
Suurin ongelma lienee kuitenkin siinä, että SRK hakkasi rajat auki, mutta molemmille puolille jäi myös viinanjuojia, huoria, huoripukkeja ja huumeiden käyttäjiä, toki myös ”oikeita uskovaisia”. Molemmat osapuolet julistivat vastustajansa eriseuraksi, mutta toisaalta molemmat halusivat sovintoa omilla ehdoillaan parannuksen kautta. .
TykkääTykkää
Pölhökustaa: ”Sikäli kuin tiedän Amerikan töröläläisyys merkitsi jonkinlaista muutosta vl-uskonoppiin. Uskottiin ja korostettiin, että kun syntiin joudutaan niin Kristuksen syliin kaadutaan! Se on läheistä sukua simppalalaisuudelle.”
Jos kuuntelee tuota Lepistön alustusta, eivät opilliset erot tule selkeästi esiin alustuksesta. Luin Valtter Törölän kirjoittaman vihkosen, jossa esiteltiin Amerikan vl – uskoa. Vihkosessa kerrottiin, että vaikka Pietari pappilan hiilivalkealla kolmasti kielsi tuntevansa Jeesuksen, ei hänestä lähtenyt Pyhä Henki.
Halusin tutustua tähän Töröläisyyteen lähemmin, niinpä menin vaimoni kanssa Mortjärvelle heidän seuroihin. Seuroissa oli Valtteri Törölän poika, kysyin häneltä tästä kirjan esittelemästä opista, että onko tämä teidän kaikkien hyväksymä oppi? Hän vastasi, että on. Jatkoin kysymistäni, että eikö Pyhä Henki lähde kieltämälläkään, vaan usko säilyy vaikka kieltääkin Jeesuksen?
Nuo uskovat pahastuivat kysymyksiäni ja tahtoivat kirjasen minulta pois, joten annoin sen. Oli muuten englanninkielinen ja jouti tuo muutenkin. Tämän jälkeen kukaan uskovista ei halunnut kanssani keskustella uskosta, joten tutustuminen heihin jäi tähän.
TykkääTykkää
Jopas oli hyvä analyysi Markulta. Jos olisin lukenut Markun kirjoituksen vuonna 1973, olisin kauhistunut ja sanonut; eivät uskovat puhujat ole tuommoisia politikkoja, vaan sydämenuskovia. Mutta nyt kun olen elänyt ja ollut Jumalan koulutettavana naiivius on melkoisesti karissut. Niin, no ei ehkä ihan kaikki.
Kyllä se sitten ottaa päähän kun on ollut niin lapsellinen! Minäpä kerron muutaman esimerkin. Joskus -60 ja -70 luvun taitteessa vaimoni isä oli tulossa Reisjärven opistolta, paluumatkalla hän pysähtyi ja oli meillä yötä. Kun vein hänet linja-autolle, vaimoni hyvästellessä isäänsä sanoi:
– Minä rukoilen puolestasi, sinä olet vaikealla paikalla työvaliokunnassa.
Ville purskahti itkemään ja sanoi: ”Niin minä olen:”
En minä tuolloinkaan mitään älynnyt, ihmettelin vain, että mitä itkemistä siinä nyt on, jos on johtopaikalla miettimässä Jumalan lasten etuja ajamassa ja seuramenoja järjestämässä, että ihmiset oppisivat tuntemaan Jumalan. Luulisi, että on mukavaa olla sydämestään uskovien saarnamiesten joukossa rakentamassa Kristuksen kirkkoa.
Kun olin tuossa 1973 olleessa puhujien kokouksessa ja odottelin, mielestäni melko isojen puhujien puheenvuoroja, kuten Pauli Korteniemen ja esimerkiksi Oiva Töllin. Eivät puhuneet mitään. Oiva istui minun edessä ja aina väliin mutisi: ”Voi, voi.” Mutta hiljaa istui. Vasta myöhemmin ymmärsin, etteivät nämä puhujat olleet johtajia, en tiedä mikä asema oli Paulilla, mutta Oiva oli selvä juoksupoika.
Näin jälkeenpäin mietittyäni kokousta, kokous oli kuin kommunistipuolueen keskuskomitean kokous. Ensin Lepistö luki Amerikan eriseurasta ja yritti todistella, että he ovat eksyneet oikeasta hengestä, kun eivät olleet samassa hengessä Suomen Siionin kanssa. Sitten näytettiin, miten suurikin puhuja kaatuu, jos ei heitä tottele ja vakuudeksi Lepistö luki miten Väinö Polvi pistettiin matalaksi.
Väliajalla kahviteltiin, minä kun olin niin naiivi, etten älynnyt pelätä H. Saarta, menin juomaan hänen pöytäänsä kahvia, jota pöytää kaikki viisaammat puhujat karttoivat. Kysyin Saarelta, että mitä syntejä Polvi oli tehnyt, kun hänet erotettiin?
Saari mulkaisi minua, otti kuppinsa ja siirtyi toiseen pöytään, ei puhunut mitään.
Kahvihetken jälkeen kokous jatkui. Monta isoa puhujaa pyysi puheenvuoroa, he eivät kuitenkaan olleet johtajia, mutta luulen, että heiltä oli pyydetty puheenvuoroja, joissa he kaikkien kuullen kehuivat Heikki Saaren henkienerottamislahjoja, joita lahjoja ei koko Suomen Siionilla ollut muilla ei ainakaan näin hyviä.
Heikki Saari käytti sitten puheenvuoron, jossa kertoi itkuisella äänellä, miten Amerikan uskovat olivat uhanneet hänet lynkata. Mehän naiivia kun oltiin, säälimme ja niin nostimme Saaren muita ylemmäksi, joka kait oli johtavien puhujien päämäärä.
En tiedä jäänkö kaipaamaan tätä keskustelupaikkaa, mutta luulen, ettei tähän vanhoillislestadiolaisuuden sotkuun tule koskaan selkeyttä, jos joskus joku armonauringon säde pilkistääkin tähän majaan, se kuitenkin äkkiä tukitaan, että pimeys saisi jatkua. Miten se Daniel ennustikaan:
”Minä kuulin, mutta en ymmärtänyt. Ja minä sanoin: ”Herrani, miten tämä kaikki päättyy?”
Hän sanoi: ”Mene, Daniel. Totisesti, nämä asiat ovat salatut ja sinetöidyt lopun hetkeen saakka.
Monet seulotaan, sulatetaan ja puhdistetaan, mutta jumalattomat elävät jumalattomina, eikä kukaan jumalattomista ole tätä ymmärtävä. Mutta viisaat ymmärtävät.” (Dan.12:8-10)
TykkääTykkää
Tahti vain kiihtyy lopun lähestyessä. Nyt pitäisi ehtiä kommentoida jo kahdessa ketjussa, vaikka kumpikaan ei ihan herätysliikehistoriaan liitykään – mutta kun aihe on niin mielenkiintoinen… 🙂
Vielä pari sanaa kreationismista. Markku kirjoitti edellä:
>>
VL-kristillisyydessä siirryttiin ainakin ”virallisesti” pelastushistorialliseen raamattutulkintaan hoitokokousajan päättymisen reformikaudella 1980-luvun alussa. No käytännössä kyllä hyvin vaihtelevasti – ja pääasiassa kai ei…
Tunnettu pappismies, uskonnonopettaja ja rehtori kirjoitti vuosituhannen vaihteessa Päivämieheen kolumnin, jossa hän viittasi taas tuohon Lutherin historiakäsitykseen 6000 maailmanhistorian vuodesta. Lähetin palautetta päätoimittaja SP:lle, joka otti sen vakavasti ja kutsui ex-puheenjohtaja ER:n palaveriin teemasta. Ja pian soi oma lankapuhelimenikin ja ER kertoi kuinka hän oli vuosikymmenet taistellut jo tuota fundamentalismia vastaan, mutta aina se vain pulpahtaa esiin. Hän ideoi Päivämieheen teemasivuakin aiheesta, jossa olisi mm. sekä hänen että allekirjoittaneen kirjoitukset aiheesta.
Eihän siitä kuitenkaan mitään tullut, koska ex-puheenjohtaja oli ex-puheenjohtaja ja niskan päällä oli keskitien kulkijoiksi itsensä asemoiva maallikkorintama, johon isänikin kuului. Heille oli myös järkytys, että weli ER on tuolla tavalla vielä taustalla kuvioissa mukana… Eivät he halunneet leimata pappisveljeään eivätkä halunneet mitään ”jyrkkiä” uusia näkemyksiä tai peräti uudistuksia.
Siis mahdollisten linjanmuutosten tuli tapahtua niin hitaasti, että voitiin samalla väittää, ”ettei mikään ole muuttunut” – No seuraavassa vuosikirjassa tematiikkaa käsiteltiin ainakin rivien välistä, ja kirjoittajat olivat aivan toisia immeisiä.
>>
Olikohan tuo ”tunnettu pappismies, uskonnonopettaja ja rehtori” Reisjärven kristillisen opiston rehtori, rovasti Aarno Haho. Hänhän piti 5.10.2008 Minneapolisissa (USA) saarnan, jossa oli huolissaan kuuliaisuuden höltymisestä:
>> On sellaisia uskovaisia jotka sanovat: ”minä voin hyvällä omallatunnolla katsoa videoista elokuvia. On sellaisia kristittyjä jotka sanovat, että ”minä voin hyvällä omallatunnolla mennä konserttiin”. He ottavat itselleen omia lupia. Ja ne eivät ole yhtä seurakuntaäidin kanssa. – – On vaarallista se ettei ole yksimielinen Jumalan seurakunnan kanssa. Kannattaa sitä luopua ja kantaa ristiä kuin olla tottelematon. >>
Päivämiehen päätoimittaja SP taas oli varmaan Samuli Pentikäinen (1938–2005), joka oli Veikko Pentikäisen poika ja Juha Pentikäisen veli. Juha Pentikäisen poika Antti Pentikäinen kirjoitti Hesariin muistokirjoituksen sedästään, jossa hän sanoo mm:
”Isänsä tapaan [Samuli] Pentikäinen koki kutsumuksena papin työn. Hänet vihittiin papiksi 1964. Hän ehti työskennellä pappina, sairaalapappina ja Helsingin yliopiston kirkkohistorian laitoksen assistenttina ennen kuin siirtyi Ouluun Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) palvelukseen. Sieltä hän jäi eläkkeelle 2002 päätoimittajan ja kustannuspäällikön tehtävistä.”
—————
Kreationismi nousi aiheeksi VL-foorumilla tammikuussa 2012. Sen käynnisti Päivämiehessä 1/2012 ollut Matti Hintikan kolumni. http://vlfoorumi.foorumi.eu/viewtopic.php?f=1&t=4583
Minäkin (nimimerkki PJN2) tartuin innolla aiheeseen ja kirjoitin: ”Tällä kertaa voin minäkin sanoa olevani kirjoittajan kanssa yhdessä ymmärryksessä.” Sitten lainasin Hintikkaa:
>>
Vanha viisaus ”ihminen päättää, Jumala säätää” pitää tulevanakin vuonna paikkansa, pienissä ja suurissa suunnitelmissa.
Roomalaisessa yhteiskunnassa eläneille kristityille Paavali antoi yhä pätevän neuvon koetella kaikkea ja pitää se mikä on hyvää. Elävän uskon löytäneet ihmiset ovat olleet aikansa lapsia kuuluessaan synagogiin ja katoliseen tai luterilaiseen kirkkoon. Uskovaisten maailmankuva on ollut eri aikoina erilainen. Käsitys maailmasta – siitä mikä on totta, kaunista ja hyvää – vaihtelee myös saman ajan uskovaisilla. Yhteistä ja muuttumatonta on ymmärrys siitä, miten ihminen pelastuu – uskon kautta, Jeesuksen ansion tähden.
Ääriajattelu ei ole kuulunut uskovaisten maailmankuvaan. Raamatun sanan ihmisymmärrykselle alistava järkioppi samoin kuin jokaisen sanan kirjaimellista ymmärtämistä vaativa fundamentalismi ovat vieraita elävälle uskolle. Tieteen käsitys maailmankaikkeuden synnystä ja luomisusko eivät ole synnyttäneet rakkautta rikkovia rintamalinjoja. Kreationismikin on vieras yritys sovittaa yhteen ihmisen pieni järki ja Jumalan suuri, yhä jatkuva luomistyö.
>>
Sitten jatkoin:
>>
Mieluummin olisin lukenut tuon Päivämiehen pääkirjoituksena, mutta hyvä näinkin. Eihän kolumnissa mitään mullistavaa sanottu, mutta varsinainen viesti löytyykin nyansseista. Hiukan samaan tapaan alkoi Neuvostoliitossa Hrustsovin 1956 aloittama Stalin-kultin alasajo ja kulttuurin ”suojasää”. Sitäkin enteilivät Pravdan ”lukijakirjoitukset”, tosin NKP:n itsensä kirjoittamat. Matti Hintikka on kylläkin ihan oikea vl-saarnaaja, eikä mikään SRK:n nimimerkki. 😉
Toinen myönteinen asia on tuo kreationismi-kannanotto. Sitä voitanee pitää ”virallisena”, tuskin se muuten olisi edes kolumniin päässyt. Merkittävä se on, koska se poikkeaa täysin Aimo Hautamäen Kotimaa-lehdessä 1.9.2006 koko liikkeen nimissä antamasta lausunnosta: ”Lestadiolaisessa opetuksessa pidämme kiinni perinteisestä luomisopin totuudesta, siitä että Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen, emmekä ole polveutuneet muista lajeista.”
Hautamäki oli siis tuolloin 2006 samoilla linjoilla kuin Amerikan uskonveljet LLC:ssä. Siellä evoluutioon uskominen on edelleen kadottava synti. Amerikan veljet tuskin tekisivät parannusta ”kreationismiharhastaan”, vaikka SRK heitä nuhtelisikin. Ilmeisesti erimielisyys voidaan kuitenkin sivuuttaa sillä, ettei aihetta pidetä pelastusopillisesti merkityksellisenä. Tästä siis ei luultavasti saada uutta eriseuraa aikaan.
>>
Varsinkin vertaukseni Stalin-kultin alasajosta sai monet ärtymään. Kiinnostava keskustelu asiasta kuitenkin sukeutui. Olisipa ollut se Reinikaisen, Pentikäisen ja Markun suunnitelmaksi jäänyt ”teemasivu” takataskussa. 😉
TykkääTykkää
Kaksoisviestintää on ollut myös otettaessa kantaa kreationismiin. Korvasyyhyä?
TykkääTykkää
Sinänsä on milenkiintoista kun puhutaan lestadiolaisuuden historiasta. Ei kuitenkaan voi olla tekemättä sellaista huomiota että puhutaanpa sittten ihan mistä tahansa keskustelussa pyörii muutama kymmenen nimeä maksimisaan. Sen lisäksi kekustelussa pyörii termit raamattu, Jumalansana, kirkon perineteet jne…
Minua kyllä on alkanut häiritsemään se että kun puhutaan lestadiolaisuuden historiasta opinkäsityksistä jne aina päädytään tähän samaan joukoon ja heidän mielipiteisiinsä. Näiden tuotteliaimpien yksilöitten sanomisista ja kirjoituksita voidaan aina poimia se jokka kulloinkin edustaa sitä kantaa jota erityisesti halutaan korostaa.
Kuten myös valikoida vaikkapa sieltä kirkon perinteestä juuri se asia jolla voidaan kulloistakin kantaa pönkittää. Eikö ketään muuta muka häiritse se että toisenlaisella poiminnalla päästään ihan toisenlaiseen lopputulokseen.
Tässä historiassa nousee esille jonkinlainen henkilöpalvonta ja mielipidejohtajuus ja toiseltapuolen se ettäihan tietyt ihmiset ovat olleet valikoimassa niitä asioita mistä saa julkaista ja mitä sanoa. Lestadiolaisten opinkäsiytykset kuulostavat kummasti politiikalta ja huutoäänestykseltä. Siis soiaaliselta vallankäytöltä.
Yhdessäkään lainauksessa ei kuulu eikä näy vaikkapa naisten ääni milään tavalla. Koko SRK historia on ja tulee ilmeisesti olemaan miesten kirjoitamaa historiaa. Ja voidaan kyllä myös kysyä millaista historiaa. Historiaahan on kirjoitettu koko SRK ajan niin että sitä on ollut kirjoitamassa kappalemääräisesti hyvin pieni joukko ja ennnenkaikkea 70 luvulta mutta toki ennen sitä ja myös sen jälkeen kuuliaisuuden vaatimus ja sosiaalinen käytäyttyminen on nimenomaan rajoitanut voimakaasti avointa keskustelua ja sensuroinut sitä mitä historiankirjoihin päätyy tai ei päädy,
Joku hyväksikäyttöjupakka tai keksutelu e asiasta osoittavat ennemminkin juurikin sitä että nämä perinteet ja oppi on vain joidenkin miesten historiaa kuin että se edustaisi koko liikeen kantaa tai että siitä olisi aidosti keskusteltu yhtään missään. Lestadiolaisuus ei näytä tasavallalta vaan enemmänkin diktatuurilta. Ja sosiaalisesti on ihan käsittämätöntä se että kaikkki opit vaikkapa 70 luvun henkioppi on nimenomaan ollut aate joka on valunut ylhäältä alas asti. Ja varsinkin sen omaksumatta jättäminen on johtanut ennnenkaikkea sosiaalisiin mutta toki myös hegellisiin seurauksiin (vaikka Jumala onkin se joka viimekädessä tekee päätöksen).
Jossainmäärin tämä myös näyttää ja toki näytti silloinkin kun olin liikeen sisällä siltä että meillä on se joukko joka kirjoitaa historiaa ja määritää kannanottojen ym sisällön ja sitten on kappalemääräisesti paljon suurempi joukko jonka todellisuus ei mitenkään kohtaa tuota norsunluutornia. Ihan tietty porukka on ollut kasaamassa näitä kannanottoja. NÄin on tehty koko SRK historian. Se miksi tämä näytää vahvasti diktatuurilta on se että kaikki mikä ulos suunnileen tulee ilmaistaan vaikapa työvaliokunnan tai johtokunnan yksimielisenä kantana. Ja myös siinä miten tuonne SRK johtoon on ihmisiä päätynyt noudataa ihan tiettyjen ihmisten mielipiteitä. Sinne on valittu vain samanmielisiä ja samoin asioista ajatelevia ja siihen lopputulokseen on päästy joskus hyvinkin julmalla hoitamisella.
Minusta on myös käsitämätöntä se että puhutaan siten easiasta tai mistä muusta tahansa raamatun ohi nostetaan milloin se on LLL tai Luther toisinaan se on joku muu. Tämän joukon asenteista ja kannanotoista tulee jumalan sanaa ja kuitekin niiden hengellistä olemusta tai painoarvoa ei voida vähätellä. Lestadiolaisuutta leimaa myös se että tietoa jaetaan vain harvoille ja valituille. Kaikkea tietoa ei jaeta kaikille. Ja tietoa tarkoituksella pyritään pimittämään osalta joukkoa. Tämä näkyi mm hyväksikäyttötapauksessa. Kun SRK oliko nyt työvaliokunta vai johtokunta en muista sai tiedon se ulkoa päin jaetiin kaikille mutta SRK arvosteli ja oli sitä mieltä ettei tietoa saa antaa ja jakaa kakille… MIksi? Sama homma kun asiasta tehtiin tutkimus sen tuloksia ei jaettu kaikille vaan virallistakin instanssia pienempi porukka on päässyt tutustumaan materiaaliin vaikka se tuotiin koko ryhmän nimissä esille. Jos näin ei ole ollut on kyllä sitten ollut paljon väärää tietoa liikeillä.
Kriitikkonakin törmää erittäin usein siihen että tietoa on vaikea tai mahdotonta saada. Jotkut liikeessä tietävät paljon enemmän kuin haluavat myöntää. Viimekädessä tiedon leviämistä on pyritty estämään vaikkapa sillä että hyväksikäytettyjä tai muita rikoksen uhreja on pyritty vaijentamaan ja estämään heitä puhumasta asoista ja estämään tiedon leviäminen kentälle. Joku tai jotkut päätävät siitä mitä tietoa jaetaan ja mikä pidetään vain pienen piirin tiedossa. Erittäin voimakaasti on näkynyt se että on luottu kultuuri jossa erilaisen tiedon jakaminen erisuuntiin ei johda tilanteeseen jossa siitä jäätäisiin kiinni. Jo tämän vuosituhannen vaihteen keskustelut osoittivat että kun tiedon murut laitetaan samaan kasaan joku tietää jotain siitäkin mitä SRK ei ole halunnut historialliseti ”päteviin” dokumentteihin laittaa.
Edeleenkin olemme siinä tilanteessa että SRK ym tahot värkäävät kannaottoja.. erilaiset lähetyspuhujat levittävät ihan tiettyjä aateitaan… puhjainkokoukset ym muokaavat ihmisten ajatusmailmaa ja niillä pyritään muutamaan ihmisten ajatusmailmaa. Niien tarkoitus on ihan tiettyjen asioitten ja korostusten läpivieminen SRK puhujille puhuilta seurakuntalaisille… Toki olemme siinä ikävässä tilanteessa SRK kannalta että tämä alin kerros näytää tekevän mitä huvitaa sen kannanotoista ja levittämistä aateista ja asenteista huolimatta. Ja toisaalta keinot lauman kaitsemiseen ovat vähissä kun riski tälläisestä rakkaudellisesta hoitamisesta leviää lähes realiaikaisesti. Joten kun puhutaan lestadiolaisuuden historiasta niin enemmän se on muutamien ja tietyn jouko historiaa joka monilta osin on hyvin kaukana seurakuntalaisen todellisuudesta. SRK historia on pienen joukon mielipiteiten historiaa onko sillä mitään tekemistä uskon kansas … tuskin.
TykkääTykkää
Kyllähän se historiankirjoitus on pitkään ollut valtaapitävien historiaa. Oma Mantere-Sarvanikin taisi olla enimmäkseen kuninkaita ja heidän sotiaan, valtakuntien rajojen siirtelyä jne. Tietysti muutama tieteen ja taiteen suurmieskin mainittiin. Naiset taisivat puuttua, jolleivät olleet kuningattaria tai pyhimyksiä.
Entä tavallisen köyhän enemmistön historia? Niin, ketä se silloin kiinnostikaan? Nykyisin on varmaan toisin. Puhutaan mikrohistoriasta, joka Wikipedian mukaan on ”historiantutkimuksen haara, jonka tutkimuksen kohteena on alueellisesti tai muutoin perinteistä historiantutkimusta rajoitetumpi kohde kuten esimerkiksi kyläyhteisö, tapahtuma tai jopa yksilö.” Tässä kontekstissa kai naisten osuus historian subjekteina on pakko ottaa huomioon.
Tässä yksi kirjoitus naisten osuudesta lestadiolaisuuden historiassa: ”Mauri Kinnunen: Kadonneen jäljillä – lestadiolaisia naissaarnaajia etsimässä”. https://blogiarkisto.kotimaa24.fi/43d0638bc06d/blogit/vanhat/article/?bid=353&id=38633
Myös kommenttiketju kannattaa lukea – eikä vain siksi että minä sinne kirjoitin. 😉
TykkääTykkää
Muistaakseni sekä Raattamaalla että Gustaf Johanssonilla oli aikoinaan viittauksia naissaarnaajiin, edellisellä positiivisessa ja jälkimmäisellä negatiivisessa mielessä. Noh, lopulta molemmat päätyivät kävelemään rantaan käsi kädessä!
TykkääTykkää
Kyllähän tämä ”historiatyöryhmä” (Markku, Heino, Pölhökustaa ym.) melkoisen paksun SRK:n varjohistorian (tai salatun historian) pystyisi kirjoittamaan. 🙂 Ari-Pekka Palolan tyyliin kuuluu selkeiden johtopäätösten välttäminen. Hän kuitenkin antaa (varsinkin alaviitteissä) lukijalle työkalut tehdä johtopäätökset itse. Enempää ei häneltä voi toivoa tai odottaakaan virallisen SRK:n historian kirjoittajana.
Seppo Lohi puolestaan on kärkäs tekemään tulkintoja lähdeaineistonsa ohikin. Tämä sitten mahdollistaa kustantajan puuttumiseen tekstiin (ainakin Suuri hajaannus -kirjassa). Nämä ”parantelut” näkyvät tosiaan päälleliimattuina, kuten Markku asian ilmaisi.
Tästäpä pääsen pienellä aasinsillalla jopa blogiotsikon aiheeseen. 🙂 Seppo Lohi laati 2009 (luultavasti tilaustyönä) ehkäisykiellon perustelut. Ne julkistettiin alustuksena Oripään suviseuroissa 27.6.2009. Julkilausuma on merkittävä, koska se edustaa SRK:n vuosikokouksen ja johtokunnan virallista kantaa.
Alustuksessa Lohi kirjoittaa: “Tästä lasta arvostavasta ihmiskuvasta nousee itsestään selvänä lapsen oikeus elämään, olemassaoloon, vanhempiin, kotiin ja kasvatukseen, jotka kytkeytyvät saumattomasti avioliittoon. Ja tämä ei koske pelkästään jo hedelmöitynyttä munasolua, josta elämän katsotaan kohdussa alkavan.”
Tuo hedelmöittämättömän munasolun oikeuksia koskeva lause tuo väistämättä mieleen opin sielujen pre-eksistenssistä (ns. vauvavarasto). Kyllä Lohi pappina tietää, että se oppi on jo vanhan kirkon aikoina julistettu harhaopiksi. Lohella on varmaan ollut mielessään Jumalan suunnitelmaan suostuminen, jossa siis ”äiti ja isä ovat Jumalan työtovereita uuden ihmiselämän luomisessa.” Lause ”Ja tämä ei koske pelkästään jo hedelmöitynyttä munasolua, josta elämän katsotaan kohdussa alkavan.” tuntuu turhalta ja päälleliimatulta. Kuka ”parempi teologi” lie ollut neuvomassa, ja miksi Lohi on moiseen suostunut?
———-
Reinikaisen kuuluisasta alustuksesta oli vajaa vuosi sitten täälläkin varsin perusteellinen keskustelu: https://hulluinhuonelainen.com/2018/04/08/onko-1970-luvun-asiat-kasitelty/comment-page-1/#comments
Paras referaatti oli varmaan Siionin Kevään tekemä, joka alkoi otsikolla:
”Oulu 28.4.1987 Erkki Reinikainen. Alustus Oulun Ry:llä historiakeskustelussa (paikalla 47 osanottajaa) ERÄITÄ AJATUKSIA KRISTILLISYYDEN (VANHOILLISLESTADIOLAISUUDEN) TAPAHTUMISTA 1970-LUVULLA JA VÄLITTÖMÄSTI SITÄ ENNEN JA SEN JÄLKEEN.”
Joona Korteniemi kommentoi referaattia:
”Kiitos, Siionin Kevät! Mielenkiintoista. Minulla on muistikuva, että Reinikaisen alustus olisi julkaistu aikoinaan Mopin palstalla. Muistelen silloin itsekin ajatelleeni, ettei se niin radikaali ja syvällinen opillinen analyysi ollut kuin huhut olivat väittäneet.”
Tuskin tästä alustuksesta tämän enempää löytyy, vaikka Reinikaisen arkistoon OMA:ssa pääsisimme. Muuta kiinnostavaa sieltä kyllä varmaan löytyisi (esim. kirjeet, joihin Pölhökustaa viitasi). Hiukan ihmetyttää Lohen ja Pirin asema kaalimaan vartijoina. Voivatko he ilman perusteluja estää esim. väitöskirjatutkijan pääsyn arkistoon?
———-
Vielä hiukan Amerikan apostolisluterilaisuuden historiasta.
Amerikan vanhoillisuuden tilanne selkiytyi suurseuralaisten järjestäydyttyä ALCA-kirkkokunnaksi 1928. Samalla heidemanilaiset omaksuivat nimen ”First Apostolic Lutheran Church”, FALC. (ALCA:n nettisivuilla mainitaan, että nimestä virallisesti ”Finnish was dropped in 1962”. Sain myös käsityksen, että vasta tässä vaiheessa heidemanilaiset muuttivat seurakuntansa viralliseksi nimeksi ”First Apostolic Lutheran Church” eli FALC. Ehkä se kuitenkin oli virallinen jo 1930-luvulla? On tämä hirveää aakkossoppaa: OALC, FALC, ALC, ALCA, IALC, AALC, LLC, GALC…)
Näin oli Amerikkaan saatu 1930-luvun alkuun mennessä neljä varsin tasavahvaa lestadiolaisryhmää:
– esikoiset OALC
– heidemanilaiset vanhoilliset FALC
– kirkkokuntalaiset ALCA/ALC (”pikkuesikoiset”)
– pollarilaiset (Independent Apostolic Lutheran Church, IALC).
Välillisesti ALCA sai aikaan hajaannuksen Suomessa kutsuessaan SRK:n saarnaajia suuriin seuroihinsa. Tämä vuoden 1934 hajaannus ja Rauhan Sanan ryhmän synty 1934 on jo tutumpi juttu, eikä siitä enempää. Usein ALCA-suuntaa pidetään ”rauhansanalaisena”, mikä on toki hiukan anakronistista mutta sikäli oikeutettua, että LYRS ja LFF pitävät sitä sisarjärjestönään.
Paul Heidemanin johdolla ja ystävänsä saarnaaja Walter Törölän avustamana Amerikan vanhoillisuus FALC jatkoikin varsin rauhallista talosteluaan useita vuosikymmeniä. Taustatukena oli tietysti myös suomalainen isoveli SRK.
SRK kuitenkin sai aikaan hajaannuksen heidemanilaisessa FALC:ssa 1972 (muistamme Heikki Saaren osuuden). Enemmistö jatkoi Walter Törölän johdolla vanhalla nimellä ”First Apostolic Lutheran Church” (FALC). Vähemmistöön jääneet SRK-uskolliset ottivat 1973 uuden nimen ”Association of American Laestadian Congregations (AALC). Tämä nimi muutettiin 1994 muotoon ”Laestadian Lutheran Church” (LLC), jolla nimellä tämä SRK:n sisarjärjestö nykyisinkin tunnetaan.
Kumpi näistä – FALC vai AALC – oli se ”eriseura”? Paul Heideman ei enää dementoituneena pystynyt kantaansa selkeästi ilmaisemaan, mutta Walter Törölään hän edelleenkin luotti – Törölä hänet siunasikin. Myös Paulin vaimo Eva Heideman jäi töröläläisiin. Kirkon nimi FALC ja Rauhan Tervehdys -lehti (myöh. myös Greetings of Peace) säilyi enemmistön eli töröläläisten hallussa. Kuparisaaren seurakunnista juuri mikään ei liittynyt SRK:n kannattajiin. Sama on tilanne tällä vanhalla apostolisluterilaisuuden ydinalueella tänäkin päivänä. Varsin johdonmukaista on mielestäni sanoa, että töröläläisyys (FALC) edustaa oikeaa heidemanilaista vanhoillisuutta ja AALC (nyk. LLC) on ”eriseura”. No, yhtä eksklusiivisia ovat kyllä molemmat.
TykkääTykkää
LLC lienee hiukan eksklusiivisempi. Kannattajamääristä puheenollen FALC oli aluksi paljon LLC: tä isompi, mutta nyttemmin tilanne lienee tasoittunut niin, että LLC on mennyt ohi. Johtuneeko tiukemmasta ehkäisykieltokannasta?
TykkääTykkää
Jos vielä hiukan blogin aihettakin sivuten: Edelleenkin kannattaa perustaa perheitä ja tehdä lapsia – niin tehtiin vielä vaikeampinakin aikoina menneinä vuosisatoina jopa yhä uudestaan toistuneiden vihojen, piilopirttien ja nälänhätien aikoina – mutta ei siihen mitään kristillistä pakkoa ole, kuten Paavali viittaa itseensä ja päätökseensä pysyä sinkkuna Kristuksen työhön omistautuneena.
Virsikirjamme virsi 330 on suomalainen ”arkkivirsi” 1600-luvun lopun vuosikymmeniltä, jolloin myös ns. pikkujääkausi vaikeine ilmasto-oloineen huipentui…
1.
Nyt Herran hyvyydestä
me saamme riemuita
ja armon kyllyydestä
kiitosta veisata.
Päivinä myötäisinä
ja vaivan täyteisinä
iloitkaa Herrassa!
2.
Hän ruoan ruumiillemme
suo päivä päivältä
ja ruokkii sieluamme
elämän leivällä,
Hengellään hoivaa, kantaa,
anteeksi synnit antaa.
Iloitkaa Herrassa!
3.
Hän holhoaa, hän muistaa
orpoja, leskiä.
Hän tietää, ketä painaa
raskaasti elämä.
Hän avun sille tuottaa,
ken häneen turvaa, luottaa.
Iloitkaa Herrassa!
4.
Jos sairastut tai työstä
joutuisit luopumaan,
ei epätoivoon syöstä
saa päivä vaikeinkaan.
Laupias Isän käsi
on avoin hädässäsi.
Iloitkaa Herrassa!
5.
Suo, Herra, lohdutusta,
suo leipää sanasta,
jaa meille virvoitusta
armosi virrasta
sinussa elääksemme,
toivossa kestääksemme.
Iloitkaa Herrassa!
6.
Näin auta, Herra, meitä
uskossa elämään,
vie pyhiesi teitä
luoksesi kiittämään.
Kasvosi kirkkaat näytä,
riemulla meidät täytä.
Iloitkaa Herrassa!
Rovaniemen khra Aatu Laitinen pyrki pitäytymään 1900-luvun alun lestadiolaisen liikkeen hajaannuksessa erossa sekä vl-suunnan että uudenheräyksen (ääri)laidoista. Erilaisia lähetystöjä kävi hänen luona tarkoituksena häntä puhutella, mutta hän pyysi vieraat peremmälle, istumaan, jakoi virsikirjat ja ehdotti, että eiköhän lauleta joku virsi tai hengellinen laulu, kun ollaan näin koolla isommalla kristittyjen joukolla. Ja niin ehdotettiin uusia virsiä, vierähti hyvä tovi, kunnes vieraat lähtivät hengellisesti virkistyneenä eikä varsinaista asiaa enää juuri muistettukaan… 🙂
Kuten olen muistellut monesti aiemminkin, isoisoämmini Matilda Salkontytär Anttilan kerrotaan olleen pikkupiikana Hetan pappilassa Laitisen perheen kasvaessa…
Kahtoisin että Aatu Laitisen herätyskristillinen seurakuntakäsitys ja kriittisyys laitostunutta valtiokirkkoa kohtaan oli samaa kuin Lars Levi Laestadiuksen. – Laitista on lyöty hänen ylilyönneistään ja performansseistaan, joita kaikkia hän ei kuitenkaan enää vanhemmalla iällään pitänyt harkittuina ja puolusteltavina. Eikä hän ainakaan yli VT:n profeettojejn ja Johannes Kastajan siinä suhteessa mennyt. Toisaalta Karl Abiel Heikel kritikoi aivan oikein kirkollisesta näkökulmasta lestadiolaisuuden ruohonjuuritason harhoja. Nämä maallikkotason väärinkäsitykset ja sitkeät harhat alkoivat sittemmin liikuttaa liikkeen johtopäätäkin ja johtivat näiden harhojen dogmatisointiin 1900-luvulla. Myös Uuras Saarnivaara osui kritikissään usein aivan oikeaan.
1. Siis nouse, henkeni taivaaseen,
Ikirauhaan nyt Jumalan.
Minä synnin tomu ja tuhka vaan
Vielä tykösi tulla saan.
2. Ei kaunisti soi minun kanteleen`
Täällä majoissa Keedarin,
Vaan tykönä Herran Jeesuksen
saan autuuden iäisen.
3. Minä janoon iäistä elämää
Luona Jumalan Karitsan.
Hän suuret syntini otti pois,
Ei minuunkaan hukkuvan sois.
4. Täällä usein huokaan ja harhailen,
Minä matkaaja erämaan.
Vaan ristisi kirkkaus on elon tie,
Se varmasti kotiin vie.
5. Ja heikoinkin silmäys ristille
Minun sieluni terveeksi saattaa.
Sun verinen kastees mun henkeeni tuo
Ja voimaksi armosi suo!
6. Niin kirkkaat verensä pisarat
Hän henkeni turvaksi antaa.
Ja puhtaana häihin iäisiiin
Minut kantaa taivaisiin.
7. Minä kaipaan iäistä ystävää,
Joka pilkkakruunua kantoi.
Hän elämän kruunun mullekin suo
Ja uupuneen kotiin tuo.
8. Kun enkeli pasuunan äänellä tuo.
Minut Herrani istuimen luo,
Suo laupiaan äänesi kuulua niin:
Käy häihin nyt iäisiin!
(Aatu Laitinen, Siionin laulut ja virret, n:ro 180,
SRK 1961)
TykkääTykkää
Markulle
”Nämä maallikkotason väärinkäsitykset ja sitkeät harhat alkoivat sittemmin liikuttaa liikkeen johtopäätäkin ja johtivat näiden harhojen dogmatisointiin 1900-luvulla.”
Entä ne ruohonjuuritason sitkeät nykyharhat, jotka on dogmatisoitukin?
TykkääTykkää
”Näin Jesaja sanoi, koska oli nähnyt Kristuksen kirkkauden; juuri Kristusta hän sanoillaan tarkoitti.
Kaikesta huolimatta monet hallitusmiehistäkin uskoivat Jeesukseen. Fariseusten pelossa he eivät kuitenkaan tunnustaneet sitä, jottei heitä erotettaisi synagogasta.
Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama.” (Joh.12:41-43)
Monet teistä kommentoijista olette hyvästelleet tämän palstan. Nyt minä myös haluan sanoa teille hyvästi ja toivottaa Jumalan ohjausta elämäänne. Valitsin alkuun tuon kummallisen raamatun todistuksen, jossa sanotaan, että Jesaja on nähnyt Kristuksen kirkkauden 700 vuotta ennen Jeesuksen syntymää. Jos minä väittäisin, että olen myös nähnyt tämän saman valon joka Jeesuksesta säteilee, valo tekee kaiken maallisen loiston halvaksi – ihan mitättömäksi.
Tästä rakkaudenvalosta olen kertonut ja kirjoittanut, eihän minua ja Jesajaa voi mitenkään verrata toisiinsa. (olen samaa mieltä) Vaikka ei Jesaja ollut aikansa ihmisille ollenkaan arvostettu. Myös Jeesuksesta ihmiset sanoivat: ”He sanoivat: ”Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika? Me tiedämme hänen isänsä ja äitinsä. Kuinka hän voi sanoa tulleensa alas taivaasta?”
Se vasta kumma asia on, että koko maailmankaikkeudenhallitsija – kuningas haluaa olla sinua ja minua palvelemassa. Tässä on meille esikuva, miten meidän tulisi käyttäytyä. Luetaanpa välillä:
”Kuninkaat hallitsevat herroina kansojaan, ja vallanpitäjät vaativat, että heitä kutsutaan hyväntekijöiksi.* [”Hyväntekijä” kuului tuon ajan hallitsijoiden itsestään käyttämiin kunnianimityksiin.
Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka teidän joukossanne on suurin, se olkoon kuin nuorin, ja joka on johtaja, olkoon kuin palvelija.
Kumpi on suurempi, se, joka on aterialla, vai se, joka palvelee häntä? Eikö se, joka on aterialla? Mutta minä olen teidän keskellänne niin kuin se, joka palvelee.” (Luuk.22:25-27)
Jesaja saarnasi ja kun näytti, ettei kukaan uskonut, hän sanoi:
– Herra, kuka uskoi meidän sanomamme? Kenelle ilmaistiin Herran käsivarren voima?
Luulisi, että Jumala antaisi Jesajalle vapautuksen saarnavirasta, mutta eipä antanut. Vaan Jumala selvin sanoin kertoo Jesajan kautta millainen tuo tuleva Messias on, minkä autuuden ja onnen hän meille tuo: ”Ahdistuksensa jälkeen hän näkee valon, ja Jumalan tunteminen ravitsee hänet. Minun vanhurskas palvelijani tekee vanhurskaiksi monet, heidän pahat tekonsa hän kantaa.”
Lukekaa tuo Jesaja n 53 luku, se koskettaa syvälle sisimpäämme. Tuokin sana, mikä ruokki Jeesusta, se ruokkii myös tämän päivän uskovaa: ”Jumalan tunteminen ravitsee hänet.”
Kun Jumalan tuntemisella ravittu uskova saa kokea Jumalan huolenpidon, silloin ymmärtää mitä Jeesus sanoillaan tarkoitti, kun hän sanoi:
”Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän.” (Joh.12:25)
TykkääTykkää
Jumalan rauhaan Heino!
Ja kiitos vinkkaamastasi Jesajan profetiasta, jossa lukee myös:
”Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.” (Jes.53:4-5)
TykkääTykkää