Lukuvinkki: Ehkäisyn etiikka

Siunattua alkanutta vuotta, blogin lukijat!

Haluan vinkata teille viime vuoden loppupuolella netissä julkaistun LL Miikka Nummenpään kirjoittaman julkaisun Ehkäisyn etiikka.

Johdannossa Nummenpää kirjoittaa:

Tässä kirjassa yritän perustella lääketieteen ja elämän alun etiikan näkökulmasta, miksi ehkäisy eli niin sanottu perhesuunnittelu on ristiriidassa kristillisen etiikan kanssa. Näkökulmani on silti enimmäkseen lääketieteellinen, jota tulkitsen kristillisen etiikan valossa. Kristillinen etiikka tunnustaa elämän täydellisen kunnioittamisen ja vaalimisen hedelmöittymishetkestä alkaen, koska Jumala on kaiken elämän luoja ja antaja. Ehkäisy taas loukkaa ihmisalkion elämän pyhyyttä ja koskemattomuutta äidin sisällä, kun tämä alkanut ihmiselämä on kaikkein haavoittuvaisimmillaan. Tätä moni ei kuitenkaan tiedä, ja tämä tieto saattaisi muuttaa monen suhtautumista ehkäisyyn. Tämän tiedon haluan siksi nyt lääkärinä esittää sinulle. Toivon, että esittämäni lääketieteelliset näkökohdat saavat sinut pysähtymään ja miettimään kysymystä ehkäisystä uudella tavalla. Tästä aiheesta ei ole myöskään julkaistu aiemmin vastaavaa suomenkielistä kirjaa, ja siksi halusin ryhtyä tähän kirjaprojektiin.

– –

Tärkeitä kysymyksiä, joihin pyrin kirjassani vastaamaan ovat: 1) mistä elämä ja ihmisarvo alkavat? ja 2) miten raskaudenehkäisymenetelmät vaikuttavat eli mikä on niiden ehkäisymekanismi?”

– –

Kun huomioi, kuinka valtavan yleistä ehkäisy on yhteiskunnassamme, voi sinusta, hyvä lukijani, tuntua täysin utopistiselta, kun kirjoitan kirjan raskaudenehkäisyn eettisistä ongelmista, jossa kyseenalaistan koko länsimaisen elämäntavan moraalin. Usko pois, minäkin olisin paljon paremmalla omalla tunnolla, jos en tietäisi ehkäisymenetelmien kaikkia vaikutuksia tai jos voisin olla varma siitä, että ne eivät millään tavalla myötävaikuttaisi alkaneen ihmiselämän menettämiseen. Surukseni joudun kuitenkin toteamaan, ettei näin ole, ja siksi halusin kirjoittaa tämän kirjan kertoakseni tästä kaikille teille, jotka haluatte vakavasti ja tarkasti varjella alkanutta ihmiselämää hedelmöittymishetkestä alkaen.”

Tekstissä on tuotu esille useita hyviä teologisia ja lääketieteellisiä argumentteja siihen, miksi ehkäisy on vastoin kristillistä etiikkaa. Nummenpään opetus sopii myös vanhoillislestadiolaiseen opetukseen syntyvyyden säännöstelystä. Itse asiassa vl-liikkeessä on mielestäni usein ongelmana se, ettei ”emmehämme ehkäise” -opetukselle juurikaan kuule syvästi kristinuskon perusteita tuntevia perusteluita, vaikka argumentteja olisi. Nummenpää antaa hyviä ja punnittuja näkökulmia aiheen käsittelyyn. Kristillinen usko ja halu etsiä Jumalan hyvää ihmiselle välittyvät koko tekstistä:

“Kristinuskossa perhe nähdään Jumalan suurena lahja. Kristittyinä saamme nähdä perheen myös Jumalan antamana pyhänä kutsumuksena tiellä lopulliseen päämääräämme Jumalan luona, minne Jeesus avasi meille tien. Perheessä saamme rakastaa lähimmäisiämme – aviopuolisoamme ja lapsiamme, jotka Jumala antaa. Saamme nähdä itsensä Kristuksen noissa ”vähimmissä veljissämme”, jotka Hän on meille ”edeltä valmistanut” ja lahjoittanut, jotta me Jumalan armon avulla rakastaisimme heitä Kristuksen esikuvan mukaisesti. Jeesus itse tulee lapsissa perheeseemme köyhänä, hentona ja vähäisenä (Matt. 18:5). Kun hoidamme lasta, hoidamme itse Jeesusta! Jeesuksessa saamme nähdä lapset Jumalan lahjoina. Lapsissa taas saamme nähdä Jeesuksen nälissään syöttääksemme häntä, janoissaan juottaaksemme häntä, outona ottaaksemme hänet kotiimme, alastomana vaatettaaksemme hänet, sairaana käydäksemme häntä katsomassa ja monella tapaa vangittuna ja sidottuna tullaksemme hänen tykönsä (Matt. 25:34–40).”

Julkaisun löytää sen omilta verkkosivuilta: ehkaisynetiikka.com. Suosittelen!

 

347 kommenttia artikkeliin ”Lukuvinkki: Ehkäisyn etiikka

  1. Miikka Nummenpää

    Kiitos kirjani jakamisesta Roosa!

    Mikäli keskustelua syntyy, yritän osallistua siihen mahdollisuuksieni mukaan. Minulle voi laittaa myös palautetta/ kysymyksiä yo. nettisivujen ”Ota yhteyttä” -kautta. Jos on kysyttävää, ole siis rohkeasti yhteydessä! 🙂

    Liked by 2 people

    1. Pölhökustaa

      Onko tämä Vesa Savolainen, jonka yotube saarnaan linkki vie, itse SRK-vanhoillislestadiolainen saarnamies? Jos on, ihmettelen.

      Tykkää

  2. Martta

    Täytyy heti alkuun myöntää, että en lukenut kirjaa kuin kursorisesti. Samaa mieltä olen siitä, että ehkäisy menetelmillä, jotka estävät hedelmöittyneen munasolun implantaation, ovat kristillisen etiikan vastaisia. Estemenetelmien ja sterilisaation etiikasta olen eri mieltä. Tyypillisesti ehkäisy keskustelussa esiin tuleva Onanin tapaus mielestäni ei kerro ensijaisesti keskeytetyn yhdynnän synnillisyydestä vaan siitä, ettei Onan tahtonut noudattaa Jumalan tahtoa ja siittää jälkeläistä. No, sanomattakin on selvää, että keskeytetyn yhdynnän ehkäisyteho on surkea ja siispä sitä ei voi suositella kenellekään ehkäisymenetelmänä.

    Ylipäätään tekstissä moralisoidasn ehkäisyä ja ihannoidaan tilanteita, joissa ei ehkäisyyn tarvitse turvautua. Kauniit kuvat perheistä ja vauvamahoista koristavat kirjaa. Todellisuus on usein jotain muuta. Ei liene kenellekään arvoitus, että useassa suurperheessä kärsitään vakavasta väsymyksestä, eikä lapsille riitä sitä aikaa, rakkautta ja huolenputoa, jota heille haluaisi antaa. Valitettavan usein aika ja energia menee pienimpien lapsien perustarpeiden tyydyttämiseen samalla kun isommat lapset jäävät vaille tarvitsemaansa huomiota. Perheen ”pikkuäidit” kenties ottavat paljonkin vastuuta pienempin sisarustensa hoitamisesta. Tämä voidaan nähdä positiivisena asiana siltä kannalta, että lapsille opetetaan vastuunkantoa jo varhain ja ehkäpä tulevat äidit jo teini-iästä lähtien valmistautuvat tulevaan rooliinsa perheenäitinä. Tiedän kuitenkin tapauksia, joissa vanhemmat sisarukset (hyvin usein tytöt) ovat kokeneet joutuvansa ottamaan aivan liian suuren vastuun pikkusisaruksistaan. Mutta kirjoittaja puhuu ristin kantamisesta ja tulee vaikutelma, että kristityn on vain syytä tähän alistua, vaikka voimat olisivat lopussa. Ehkäisyn positiivisia vaikutuksia lyhyesti analysoidessaan kirjoittaja ei ota esille positiivisia vaikutuksia perheen jaksamiseen, jos lapsilukua rajoitetaan. No, ehkäpä ne varmat päivät sentään ovat sallittuja.

    Liked by 2 people

    1. Miikka Nummenpää

      Nk. Onanin tapauksen tulkintaan liittyen tässä hyvä artikkeli: https://www.catholicculture.org/culture/library/view.cfm?recnum=2940

      Ehkä ao. kommenttini vastaavat myös tähän yo. kommenttiisi, mutta voisin vielä sanoa, että kristittyinä katselemme elämää tosiaan ristin näkökulmasta, jossa tilanteet, joissa joudumme luopumaan omastamme ja uhrautumaan toisen edestä, eivät ole kirous vaan juuri siunaus. Tämä opettaa meitä laittamaan turvamme yksin Jumalaan.

      Toki kaiken tulee lähteä omasta sisimmästä, eikä ulkonainen Kristuksen imitoiminen ilman sisäistä kutsua, uskoa ja rakkautta hyödytä mitään, eikä se edes onnistu. Lainaan isä Oskari Juurikkalaa blogista hapatusta.net: ”Jos rakkauden vaatimus muuttuu suorittamisen laiksi, lopulta me muserrumme sen alle ja vajoamme epätoivoon. Emme voi elää kristillistä rakkautta todeksi, ellemme ensin muutu sisäisesti sen uskon voimasta, jonka keskiössä on Jeesus Kristus, hän joka rakastaa meitä ensin. Vain tämä usko voi muuttaa meidät niin, että käännymme ulospäin itsestämme ja alamme elää muita varten.”

      Tykkää

    2. Tuskin maksimaalinen lisääntyminen on Luojan tarkoitus. Esim. Maataloudessa pyritään maksimaaliseen satoon ja kaikki varmaan mitä haittaa ja vahinkoa siitä syntyy maaperälle….

      Tuolla kirjan linjalla (sorry, en oo lukenut kuin osin), jos ajatellaan ehkäisystä, niin sitten pitäisi ”naida” monesti päivässä, ettei vaan yhtään munasolua menisi hukkaan. Ylisuuret perheet aiheuttavat liki aina pahoinvointia monissa perheissä.

      Eikös Onanin tapaus liittynyt silloiseen sosiaaliturvaan? Hänen olisi pitänyt siittää poika leskelle, toisen miehen nimiin, jotta tuo poika sitten olisi elättänyt äitinsä.
      Siihen asti Onanin olisi sitten pitänyt elättää tuo perhe. Todennäköisyys pojan saamiseen ekalla kertaa on vain 50%, joten olisi voinut joutunut elättään melkoisen perheen??? JOsko hänellä jo oli omiakin tarpeeksi huolehdittavana?

      Mielestäni Onanis sopii huonosti ehkäisykeskusteluun!!!

      Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi haluaisit rakastettaman ja miten itseäsi rakastat. Kuka oikeasti haluaisi jo lapsena ottaa aikuisen vastuun nuoremmista sisaruksistaan?

      Ei edes äänestämään pääse siinä iässä, kun jo vastaa lapsen hengestä ja hyvinvoinnista. Ajokorttiakaan ei saa kuin vasta 18v.

      Tykkää

      1. Miikka Nummenpää

        Kari, en kirjoita jokaisen munasolun maksimaalisen hedelmöittämisen puolesta, vaan elämän puolesta hedelmöittymisestä alkaen. Tässä on valta ero..

        Tykkää

  3. Martta

    Vielä lisäyksenä: Voisiko artikkelin kirjoittaja valottaa näkemystään, jonka mukaan on todennäköistä, että kaikki ehkäisymenetelmät ottavat riskin ihmiselämän menettämisestä sen varhaisina elinhetkinään (Loppusanat)? Kuinka miehen sterilisaatio lääketieteelliseltä näkökannalta voi potentiaalisesti aiheuttaa hedelmöittyneen munasolun kuoleman? Kommentoin myös kirjoittajan pohdintaa miehen sterilisaation jälkeen suositellusta siemennestenäytteestä. Jos näytteen ottaminen nähdään ongelmallisena tapahtumana, en näe esteenö, että aviopari odottaa (elää esimerkiksi selibaatissa) 6-8 viikkoa, joka yleensä menee siihen, ettei siemennesteestä enää löydy siittiöitä. Toki näin toimiessa otetaan tietoinen riski raskauden mahdollisuudesta, kun siemennestettä ei ole analysoitu, mutta täysin mahdollinen toimintatapa se on.

    Tykkää

    1. Miikka Nummenpää

      Martta, kiitos tarkasta huomiosta! Loppusanoissa tarkoitan hormonaalista ehkäisyä, estemenetelmiä ja naisen sterilisaatiota, jotka sisältävät potentiaalisen riskin alkaneen elämän menettämisestä tuon ehkäisymenetelmän vaikutuksesta. Olet oikeassa että minun olisi hyvä mainita, ettei miehen sterilisaatiossa ole tällaista riskiä nykyisen tietämyksen mukaan. Korjaan tämän toiseen painokseen.

      Siitä eettisestä taustasta, josta pyrin tätä teemaan lähestymään ajattelen, että miehen sukuelinten tahallinen ja peruuttamaton vaurioittaminen sterilisaatiossa ei ole oikein, vaikka sille voisikin löytää eettisiä perusteluja. Tätä ei voi minusta katsoa sairaudenhoidoksi, sillä terveestä ja toimivasta elimestä tehdään toimimaton ja sairas. Olet oikeassa että miehen siemennesteen analytiikan voisi jättää pois sen sisältämän eettisen ongelman vuoksi. On kuitenkin mahdollista, että toimenpide ei ole onnistunut tai miehen vaurioitettu siemenjohdin voi korjaantua itsestään eli rekanalisoitua. Nämä ovat huomioitavia seikkoja tilanteeseen, jossa esimerkiksi uusi raskaus olisi perheen äidille hengenvaarallinen.

      Tarkoitukseni ei ole sanoa, ettei eteen voisi tulla tilannetta, jossa raskautta on vastuullista siirtää. Päinvastoin ymmärrän kyllä että tällaisia tilanteita on mahdollista tulla ja varmasti tulee jokaisessa avioliitossa. Sen sijaan tarkoitan sanoa, että tällaisessa eettisesti vaikeassa tilanteessa tulee kuitenkin aina toimia oikein elämän pyhyyttä ja Luojan luoman ihmisruumiin toimintaa kunnioittaen ja vaalien. Siksi minusta roomalaiskatolisen kirkon perhesuunnittelun metodit ovat tästä näkökulmasta ainoita joita voin suositella vaikeisiin tilanteisiin.

      On lisäksi hyvä aina muistaa, että vaikeiden tilanteiden vaikeus kysyy ensisijaisesti sitä, olemmeko me valmiita tekemään uhrauksia uskomme tähden ja kuinka paljon. Silti rakkauden tulee olla aina vapaata avioliitossa kuin myös seksuaalisuudessa. Muuten tämä rakkaus ei saa muotoaan Kristuksen rakkaudesta, joka suostuu ristin tielle vapaaehtoisesti. Selibaatin tai varmojen päivien salliminen vaikeissa tilanteissa on vapaaehtoisen rakkauden tunnustamista ja etsimistä. Siksi se ohjaa kasvamaan Kristuksen kaltaisuuteen ja on minusta oikea pastoraalinen neuvo vaikeisiin tilanteisiin.

      Tykkää

  4. Martta

    Kiitos asiallisesta vastauksestasi! Toinen seikka, jota jäin pohtimaan on estemenetelmien eli käytännössä kondomin käytössä nähty ongelmallisuus. Mikäli aviopari on selibaatissa ja aloittaa sen jälkeen uudelleen yhdyselämänsä, ollaan samassa tilanteessa kuin kondomin käytön jälkeen eli alkion kiinnittymisen mahdollisuuset ovat ehkä potentiaalisesti heikentyneet, sillä siemennestettä ei ole päässyt naisen kehoon edeltävästi. Täydellistä varmuutta tästä riskistä saatikka sen suuruudesta on toki vaikea sanoa, enkä ole perehtynyt tarkemmin alan kirjallisuuteen. Kondomia käytettäessä kenties pieniä määriä siemennestettä kuitenkin päätyy naisen kehoon, joten joissain tilanteissa voisi alkion kiinnittymiselle olla jopa edullisemmat olosuhteet kuin selibaatin jälkeen. Etkö näe tätä asiaa eettisesti arveluttavana? Eikö aviopari ole raskaudenehkäisy/siirtoaikeellaan yhtä lailla selibaatillaan kuin mahdollisella kondomin käytölläänkin saanut aikaan riskin, ettei alkio ehkä pääsekään kiinnittymään kohdun limakalvolle vaan menehtyy? Samaa asiaa täytyisi mielestäni pohtia myös varmojen päivien käyttämisen yhteydessä. Todellisuushan on, että varmoja päiviä voi naisen kierrossa olla kovin vähän, jolloin voi tulla pitkiäkin taukoja ilman yhdyntöjä. Artikkelissasi sivusit myös esimerkiksi tupakoinnin ja lihavuuden aiheuttamia häiriöitä alkion kiinnittymiseen, mutta en pidä niitä relevantteina, vaan keskityn niihin perhesuunnittelun muotoihin, jotka katsot oikeutetuiksi tietyissä tilanteissa. Kukaan tuskin lihavuudella tai tupakoinnilla pyrkii ehkäisemään raskautta.

    Sanot, että on hyvä muistaa, että vaikeiden tilanteiden vaikeus kysyy ensisijaisesti sitä, olemmeko me valmiita tekemään uhrauksia uskomme tähden ja kuinka paljon. Olen samaa mieltä siitä, että kristityn tehtävä on seurata Jeesusta, eikä mukautua tämän maailman menoon. On hyvä huomioida, että uhraukset voivat koskea itsemme lisäksi myös muita läheisiämme kuten niitä pieniä perheenjäseniämme, joista huolehtiminen on annettu velvollisuudeksemme. Lapset todella ovat Herran lahja. Yhtälailla aviopuolison hyvinvointi ja jaksaminen tulee ottaa huomioon. En puhu nyt hedonistisista ajatuksista, omien halujen toteuttamisesta ja mukavan elämän toiveista (vaikka kukapa meistä ei haluaisi mukavaa ja hyvää elämää?) vaan todellisista ja vakavista jaksamisen ongelmista ja jopa olemassa olevien lasten henkisten ja fyysisten tarpeiden laiminlyömisestä. Niitä asioita ei voi sivuuttaa. Herra itse olkoon lamppuna poluillamme ja ohjatkoon meitä oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.

    Tykkää

    1. Miikka Nummenpää

      Kiitos jatkokysymyksestä Martta! Kommenttisi hienous on siinä, että esität punnittuja näkökantoja, joihin vastaaminen haastaa oman ajattelun ja ilmaisun jalostamiseen ja tarkentamiseen. Otan haasteen ilomielin vastaan ja myönnän että minulla on parannettavaa.

      Kirjassani analysoin kondomin potentiaalista abortoivaa vaikutusta teon olemuksen kautta. Teko, siis yhdyntä kondomin kanssa, ei ole olemukseltaan avoin elämälle ja se ei pyri kunnioittamaan seksuaalisuuden Jumalan tahdon mukaista päämäärää. Tämä teko on tehty tietoisesti seksuaalisuuden luonnollisen päämäärän (siis luomisjärjestyksen) vastaiseksi. Analysoin kirjassani sitä mitä tästä teosta potentiaalisesti voi seurata alkaneelle ihmiselämälle, siis pienelle alkiolla. Teko, joka jo on itsessään luomisjärjestyksen vastainen, muuttuu moraalisesti vakavammaksi, kun siihen liittyy alkion menettämisen riski.

      Entä selibaatti? Otan spekulaatiosi vakavasti: voiko selibaatin ajatella lisäävän alkion menettämisen riskiä? Mielestäni ei lääketieteen näkökulmasta. Kun selibaatin jälkeen aviopari aloittaa yhdynnät, pääsee siemenneste normaalisti naisen lisääntymiselimistöön vaikuttamaan positiivisesti kohdun limakalvoon vähentäen kohdun alkiota kohtaan osoittamaa hyljintää. Ymmärtääkseni siemennesteen vaikutukset eivät tule viiveellä kohdun limakalvolle vaan melko pian. Sitä paitsi siemenneste ehtii vaikuttamaan kohdun limakalvolla yli viikon ennen kuin alkion implantaatio eli kiinnittyminen kohdun limakalvoon tulee ajankohtaiseksi. Tässä ajassa siemenneste ehtii saamaan positiivisia vaikutuksia kohdun limakalvolla edesauttaen alkion kiinnittymistä kohtuun. Kondomin käytössä nämä vaikutukset on ehdoin tahdoin poistettu koska siemennesteen pääsy naisen lisääntymiselimistöön on estetty, ja siksi alkion kiinnittymisen todennäköisyys on pienempi mm hyljinnän takia. Summa summarum yhdynnän ajoittaminen ei muuta itse yhdynnän olemusta vääräksi, vaan se pysyy avoimena elämälle.

      Voimme hahmottaa selibaattia/varmoja päiviä vielä kategorioiden avulla. Tässä ns. luonnollisessa perhesuunnittelussa seksuaalisen teon olemus pidetään aina oikeana ja avoimena elämälle. Sen sijaan teon intentio, halu siirtää/välttää raskautta (mikä voi olla psykologisesti täysin ymmärrettävää, kuten kuvaat), hyväksytään, eikä pyritä toimimaan sitä vastaan. Se, ettei haluta juuri nyt lasta, ei ole itsessään syntiä, vaan voisiko sanoa langenneen maailman realiteettia. Kenenkään ei ole hyvä toimia vastoin tätä omaa psykologista intentiota, tai muuten seksuaalisuuteen suhtautuminen voi olla kovin lakihenkistä. Seksuaalisuudesta saa siis pidättäytyä, eikä tässä ole mitään väärää.
      Seksuaalisuus on lahja, jonka käytön tulee olla vapaata, sillä rakkauden tulee olla aina vapaaehtoista. Lisäksi seksuaalisuuden lahjaa tulee käyttää oikein, kuten Jumala on luomisessa tarkoittanut. Seksuaalisuuteen kuuluu lisääntyminen, eikä sitä voi poistaa siitä muuttamatta ja vääristämättä seksuaalisuuden lahjaluonnetta ja olemusta. Toki jokainen kristitty on kutsuttu rukouksessa pohtimaan intentioitaan, ovatko ne itsekkäitä vai epäitsekkäitä. Mikäli omat intentiot ja sydän ovat kiinni itsekkäissä asioissa, on kristityn kutsu ja rukous kasvaa kohti suurempaa riippuvuutta Jumalasta.

      Toki uhraukset koskevat juuri toisia lähimmäisiä. Jeesuksen rakkaus on itsensä antavaa. Risti paljastaa tämän rakkauden hehkun, sillä ristillä Jeesus ei säästänyt henkeänsäkään ystäväinsä tähden. Siksi tällaisessa itsensä lahjoittavassa rakkaudessa on kristityn kasvun päämäärä. Siksi seksuaalisuuskin on epäitsekästä vain kun sen kautta lahjoittaa itsensä kokonaan toiselle mitään pidättämättä. Jo olemassa olevien lasten rakastaminen ei voi perustua elämän pyhyyden ja koskemattomuuden vaarantamiseen äidin kohdussa tai aviorakkauden vääristämiseen seksuaalisuuden lahjan luomisen vastaisella käytöllä. Näiden sijaan tulisi etsiä moraalisesti kestävämpiä ratkaisuja niihin langenneen maailman realiteetteihin joita voimme kohdata.

      Tykkää

  5. Sakari

    Minusta on erikoista, että Onanin tapaus ylipäätään otetaan esille ehkäisystä tai masturbaatiosta puhuttaessa. Jumala vihastui, koska Onan ei toteuttanut Jumalan tahtoa ja saattanut veljensä vaimoa raskaaksi, vaan laski siemenensä maahan. Jos tätä Raamatun kohtaa kirjaimellisesti tulkitsee, niin silloinhan minun olisi oikein saattaa veljeni vaimo raskaaksi, kun veljeni ei siihen kykene. Oletteko samaa mieltä?

    Liked by 1 henkilö

      1. Sakari

        Totta turiset! Siksi ihmettelenkin fundamentalistien tapaa poimia sieltä omaa agendaansa pönkittäviä pätkiä. Mielenkiintoista olisi tietää mitä Miikka Nummenpää on lääkärinä mieltä Jehovien verensiirtokiellosta.

        Liked by 1 henkilö

    1. Eevertti

      Jos uskotaan Jumalaan ja raamatun alkulehtiin niin kaikki etiikka on alisteista Jumalan tahdolle ”Lisääntykää ja täyttäkää maa”.

      Maan täyttävät tummaihoiset sanoo alan tutkijat ja he ovat jo kiinni ”voitossa”.
      Vaalealla väestöllä joka pyrkii elättämään jäsenensä 100-vuotiaaksi ei ole mitään mahdollisuuksia kilpailla tumman väestön kanssa; jossa parikymppinen voi olla jo viiden lapsen äiti mutta samainen äiti ei vietä enään kolmikymppisiä synttäreitä.

      Ehkäisyä on sekin kun ison rauhanyhdistyksen penkkiriveistä viiden täyttävät naiset jotka eivät uskalla avioitua suurperheen pelossa, tämä on kylläkin viime vuosina muuttunut asia mutta aiemmin oli näin.

      Liked by 1 henkilö

  6. Quo Vadis

    Kiitos mielenkiintoisesta keskustelun avauksesta Miikka Nummenpää ja Roosa!
    Mielestäni ehkäisyn etiikka tulee nähdä sisältyvän laajempaan kontekstiin eettisesti kestävästä lisääntymisestä ja perhe-elämästä.

    Yleisellä tasolla alkuun hieman etiikan `lajien` kertausta:
    seurausetiikan mukaan meidän tulee valita teko, jonka ennakoidut seuraukset osoittautuisivat mahdollisimman hyviksi mahdollisimman monille ja tuottaisivat mahdollisimman vähän pahaa eli kärsimystä mahdollisimman harvoille. Vrt egoisti, joka valitsee teon, jonka seuraukset hyödyntävät häntä itseään mahdollisimman paljon, mutta ei ole kiinnostunut tekojensa aiheuttamista seurauksista toisille ihmisille.

    Velvollisuusetiikka taas perustuu yleispäteviin ja hyväksi havaittuihin sääntöihin eli normeihin, joita pyrimme noudattamaan aina ja kaikissa olosuhteissa. esim. Immanuel Kantin kategorinen imperatiivi “älä tapa”, jonka mukaan meidän tulisi elää kaikissa tilanteissa.
    Aristoteleen muotoilema hyve-opin mukaan ihmisen tulee toimia oman tarkoituksensa toteuttamiseksi: ihmisen hyvä elämä on järjen mukaista elämää yhteisössä muiden kanssa. Keskiajalla Tuomas Akvinolainen yhdisti kristillisen teologian Aristoteleen filosofiaan. Kristillisen etiikan voidaan nähdä rakentuneen aikojen saatossa alkaen luomiskertomuksista, Platoniin ja Aristoteleen filosofeihin, Vanhan testamentin 10. käskyn sekä Jeesuksen opetusten tulkintojen myötä.

    Mitä on oikea ja hyvä lisääntyminen? Eettisesti kestävä lisääntyminen huomioi elämän kunnioittamisen sikiämisestä lähtien, koska Jumala on luonut ihmisen jo sikiämisestään lähtien. Samanaikaisesti se huomioi myös perheen kokonaiskuormitustilanteen, äidin ja (isän) terveydentilan sekä näiden tekijöiden laajemmat yhteis- ja kumulatiiviset vaikutukset, jotka voidaan nähdä uhkana Jumalan luomalle elämälle.

    Jotta ihminen ylipäätään kykenee eettisesti vaativaan ajatteluun, vaatii se tiettyjä aivotoiminnallisia ja kognitiivisia edellytyksiä. Kykyä hahmottaa syitä ja seurauksia, riskianalyysiä ja todennäköisyyksiä sekä vastuun kantamista. Myös ihmisen monin tavoin rajoittunut persoonallisuus, kehitysvammaisuus, tai esim. erilaiset riippuvuussairaudet voivat olla estämässä eettistä ajattelua.

    Lisäksi voi olla ympäristötekijöitä, jotka ovat estämässä tai hankaloittamassa eettisesti kestävien ratkaisujen toteutumista, joita voimme kutsua eettiseksi kuormittuneisuudeksi. Elämän olosuhteet voivat aiheuttaa sen, että ihmisen eettinen herkkyys heikkenee, jolloin ei kykene ajattelemaan millaisia seurauksia omilla teoilla ja valinnoilla saattaisi olla. Jos vanhemmat ovat ylikuormittuneita sairauden, henkilökohtaisten traumojen, yliväsymyksen tai taloudellisten huolien vuoksi, he eivät välttämättä kykene arvioimaan tekojensa ja valintojensa seurauksia. Kykenemättömyys tehdä oikeita valintoja, voi johtaa epäeettiseen toimintaan sekä lisätä omaa ja muiden kärsimystä.

    Tykkää

  7. Olof Tallius

    Puhut Miikka ”seksuaalisuuden luonnollisesta päämäärästä”. Ajattelen itse, että asioilla voi olla myös useampia luonnollisia päämääriä. Lisääntymisen ohella seksuaalisuuden päämääränä on syventää ja ylläpitää avioparin rakkaussuhdetta. Toimiva rakkaussuhde on perusedellytys sille, että avioliitto ja sitä kautta perhe pysyy ehjänä. Perheen lapset tietyllä tavalla elävät siitä rakkaudesta, jonka he näkevät äidin ja isän välillä vallitsevan. Ei siis minusta mikään vähäpätöinen päämäärä. Pidättäytyminen seksistä sotii ainakin tätä päämäärää vastaan.

    Lainasit Miikka kirjassasi parissa kohtaa Lutheria. Minusta vaikuttaa siltä, että kun Luther puhuu ehkäisystä, hän tarkoittaa aika usein nimen omaan selibaattia ja naimattomuutta. Ainakin tämän lainauksen perusteella:

    ”…Tosin on totta, että ken ei mene naimisiin, hänen täytyy harjoittaa haureutta. Miten voisi toisin olla, koska Jumala loi miehen ja naisen hedelmöitymään ja lisääntymään? Mutta miksi ei estetä haureutta avioliitolla? Sillä milloin ei erityinen armo luontoa eristä, luonto vie hedelmöitymään ja lisääntymään, ja niin sen täytyykin tehdä. Ellei se tapahdu avioliitossa, niin missäpä muualla kuin haureudessa tai vieläkin pahemmissa synneissä. Miten sitten, he sanovat, jos en elä avioliitossa enkä epäsiveelliseesti, vaan pidättäydyn? Etkö kuullut, ettei se ole mahdollista ilman erityistä armoa? sillä Jumalan sana ei salli ehkäistä, se ei myöskään valehtele, kun sanotaan: ’Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää’ (Avioelämästä. Valitut teokset 3,197-214)

    Sama ajatus näyttäisi olevan Paavalilla: ”…mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä. Täyttäköön mies velvollisuutensa vaimoansa kohtaan, ja samoin vaimo miestänsä kohtaan. Vaimon ruumis ei ole hänen omassa, vaan hänen miehensä vallassa; samoin ei miehenkään ruumis ole hänen omassa, vaan vaimon vallassa. Älkää vetäytykö pois toisistanne, paitsi ehkä keskinäisestä sopimuksesta joksikin ajaksi, niin että olisitte vapaat rukoukseen ja sitten taas tulisitte yhteen, ettei saatana teitä kiusaisi teidän hillittömyytenne tähden.” (1. Kor 7:2-5)

    Erityisesti tuo 1. korinttolaiskirjeen perusteella hetkellinen selibaatti avioliitossa voi olla ihan hyvä ratkaisu. Mutta onko se hyvä ratkaisu vaikkapa silloin, kun äidin kohtu on yksiselitteisesti siinä kunnossa, että se ei kestä yhtään raskautta enää koskaan? Ymmärtääkseni kohdun poistoa ei nykyään suosita vaan tehdään mieluummin sterilisaatio. Pitäisikö äidin (tai vaihtoehtoisesti isän, hänhän voi valinnallaan suojella näin olemassa olevaa elämää, eli äidin elämää) kieltäytyä sterilisaatiosta, ja avioparin elää vuosikymmeniä ilman seksielämää ja näin riskeerata koko avioliitto?

    No, nämä eivät ole helppoja kysymyksiä, ja jätän itse antamatta vielä lopullisen kantani, mutta halusin heittää pohdittavaksi myös tämän näkökulman.

    Liked by 1 henkilö

    1. Miikka Nummenpää

      Hyviä pointteja! Olen samaa mieltä että seksuaalisuudella on monia päämääriä, eikä lisääntyminen edes ole sen varsinainen päämäärä vaan rakkaus.

      Mitä ajattelet kuvaamassasi tilanteessa siitä että naisen sterilisaatio sisältää suuren riskin kohdun ulkopuolisesta raskaudesta mikäli hedelmöittyminen tapahtuisi sterilisaatiosta huolimatta? Kohdun ulkopuolinen raskaus tarkoittaa tilannetta jossa sikiön kasvu ei ole mahdollinen eikä hänen elämänsä voi jatkua.

      Tykkää

      1. Quo Vadis

        Uusim­pana mene­tel­mänä on ste­ri­li­saatio, jos­sa kohdun­tä­hys­tyk­sessä munan­joh­timiin ase­tetaan mikroimp­lantit. Tä­män toimen­piteen jäl­keen nai­nen ei enää voi tul­la ras­kaaksi – se on siis peruut­ta­maton.
        Käsittääkseni vanhanaikaisempi tapa oli munanjohtimien katkaisu, joka saattoi ääriharvinaisissa tilanteissa aiheuttaa kohdun ulkopuolisen raskauden.

        Kohdunpoistoa ei suositella ensisijaisesti, koska se voi aiheuttaa naiselle hormonaalisia häiriöitä, esimerkiksi ennenaikaiset vaihdevuodet. Mutta jos kohtu repeää esim. synnytyksessä, ainoa keino äidin hengen pelastamiseksi on tuolloin yleensä kohdunpoisto massiivisen verenvuodon tyrehdyttämiseksi.

        Tykkää

      2. Miikka Nummenpää

        Quo Vadis, olen tuosta sterilisaatiosta mikroimplanttimenetelmällä eri käsityksessä. Onko sinulla jotakin viitettä tiedollesi? Voin kyllä itsekin tutkia aihetta tarkemmin.

        Tykkää

      3. Olof Tallius

        No ensinnäkin ajattelen, että voisi olla paikallaan minimoida riski niin pieneksi kuin mahdollista. Eli sekä mies että nainen tekevät sterilisaation. Silloin riski on lähes olematon.

        Mutta oikeastaan tärkein tarkasteltava seikka/väite on tämä, jonka kirjoitat kirjasi lopussa: ”Näin ollen esimerkiksi hormonaalista ehkäisyä tai kondomin käyttöä, jotka voivat ainakin joskus myötävaikuttaa ihmishengen menehtymiseen, tulee välttää viimeiseen asti, vaikka tämä todennäköisyys olisi häviävän pieni.”

        Eli kysymys kuuluu: onko häviävän pieni mahdollisuus aborttiin koskaan niin pieni, että velvollisuus ylläpitää avioparin rakkaussuhdetta ”ajaisi” sen yli? Onhan olemassa myöskin häviävän pieni mahdollisuus, että aviokriisiin joutuneen perheen lapsi sairastuu vaikkapa masennukseen ja päätyy itsemurhaan.

        Kirjoitat myös: ”Toisena näkökulmana kysymykseen hormonaalisen ehkäisyn käyttäminen ja esimerkiksi kondomin käyttäminen ovat täysin tahdonalaista ja tietoista toimintaa. Ihminen voi halutessaan jättää nämä myös tekemättä ja elää esimerkiksi selibaatissa, jos raskauden alkaminen olisi katastrofaalista, kuten yllä kirjoitin. Sen sijaan esimerkiksi tupakasta voi olla vaikeaa päästä eroon tai ylipainoa vähentää laihduttamalla.”

        Toisaalta sanoisin, että myös selibaatti ihmisen kanssa, jota rakastaa, on äärimmäisen vaikeaa – varsinkin kun asutaan saman katon alla. Pitäisikö lisäksi ottaa huomioon ”langenneen ihmispersoonan heikkoudesta” johtuva mahdollisuus, että lupaus selibaatista ei pidä. Siinä tapauksessa riski äidin hengen menettämiseen voi olla moninkertainen verrattuna aborttiin, joka kuitenkin olisi voitu lähes 100%:sti estää vaikka kaksinkertaisella ehkäisyllä.

        Tykkää

      4. Miikka Nummenpää

        Hyviä ajatuksia! Varmasti helppoja ja yksinkertaisia ratkaisuja ei ole. Toki jokainen ratkaisee myös itse hyväksyykö sen että omalla teolla voi olla suora yhteys varhaiseen aborttiin, vaikka tämä mahdollisuus olisi häviävän pieni. Tätä voisi verrata myös siihen sytyttäisitkö talon palamaan jos et ole täysin varma ettei sisällä ole ketään, tai ampuisitko jänismetsällä pensasta jos on pienikin mahdollisuus että sen takana voi olla ihminen. Meillä ei ole Raamatussa seurauseettisiä spekulaatioita, vaan vain lyhyt: älä tapa.

        Lisäksi se, että Jumalan laki tuntuu vaikealta, jopa mahdottomalta, ei vielä tarkoita, että laki ei olisi hyvä. Jumalan laki kysyy täydellisyyttä rakkaudessa. Tämän edessä olemme hyvin heikkoja ja vajaita. Ajattelisin, että meidän tulee silti pyrkiä ratkaisuihin jotka ovat kestäviä ja oikeita, kuin tehdä kompromisseja jotka sisältävät sellaista mikä on varmasti väärin. Jumala lupaa valmistaa myös pääsyn koettelemuksistamme niin että voimme ne kestää. Ja juuri vaikeudet punnitsevat uskomme: olemmeko niitä jotka tiukassa paikassa valitsemme helpomman ratkaisun, vaikka se ei ole oikein vai pyrimmekö olemaan uskollisia Jumalalle vaikka tämä tie näyttäisi mahdottomalta.

        Lisäksi kun mietimme selibaattia ratkaisuna vaikeisiin tilanteisiin, meidän tulisi muistaa että paljon kristittyjä elää tahtomattaan yksin, emmekä me voi heillekään neuvoa esimerkiksi masturbaatiota tai pornografian käyttöä, jotka ovat epäpyhiä tekoja. Entä kristityt homoseksuaalit? Kovan neuvon heillekin annamme elää koko elämänsä selibaatissa. Pyhyys seksuaalisuuden käytössä ei ole vain avioliitossa elävien vaikeus vaan monen muunkin. On myös hyvä huomata että vanhoissa kirkoissa kymmenet tuhannet kristityt ovat luvanneet elävänsä koko elämänsä selibaatissa. Vaikeaa on tämäkin, osalle mahdotonta. Jeesus sanoi: ”Olkaa täydelliset niinkuin teidän taivaallinen isänne täydellinen on.” Minusta kristityn identiteettiin kuuluu taistelu ja kilvoitus, vaikka lankeemuksia tulisi, niinkuin varmasti tulee. Juuri siksihän meillä on Kristuksen uhri. Sen sijaan varoisin sitä jos itsessään väärien tekojen kanssa opetellaan elämään jonkin suuremman hyvän vuoksi ikäänkuin se ei haittaisikaan. Kuitenkaan tarkoitus ei pyhitä keinoja ja itsessään väärä teko pysyy vääränä hyvästä tarkoituksesta huolimatta. Roomalaiskatolisuudessa ehkäisy on tulkittu tällaiseksi itsessään vääräksi Jumalan ikuisen lain vastaiseksi teoksi, joka ei muutu oikeaksi edes vaikeissa olosuhteissa. Olen tässä kysymyksessä itse vakuuttunut roomalaiskatolisesta seksuaalietiikasta, joka seuraa uskollisesti kirkon traditiota.

        Tykkää

    2. Minusta Pyhän Paavalin tarkoitus tässä oli puhua avioitumisesta haureuden välttämiseksi. Ei mistään muusta. Lisäksi, hän suositteli pidättäytymistä seksistä joksikin ajaksi. Miksi? ”Että olisitte vapaat rukoukseen”. Tätäkään raamatunkohtaa ei kannata irrottaa kontekstistaan. Tässä(kään) ei puhuta ehkäisystä, ellei Paavali sitten viittaa hillittömyydellä siihen. Niin se vain on, että ehkäisykieltoa ei Raamatusta löydy. Selvästikin se jätetään vain ja VAIN avioparien keskinäiseen harkintaan.

      Hillittomyyttä on myös se, että pariskunta hankkii lapsia huomioimatta omaa jaksamistaan, jo ennestään olevia lapsia ja sitä, pystyykö näitä lapsia edes itse elättämään, vai elättääkö heidät lopulta muut. Suurinta hillittömyyttä on saada lapsia äidin tai isän terveyden kustannuksella. Hillittömyys ja vastuuttomuus on epäkristillistä ja syntiä.

      Tykkää

    1. Miikka Nummenpää

      Kiitos! Tiedän että potilasjulkaisuissa sterilisaatiota kuvataan pysyvänä ehkäisymenetelmänä sillä se voi olla sitä, mutta tuo artikkeli ei käsittele varsinaisesti kohdunulkoisia raskauksia tai mainitse niiden riskiä.

      Essure on yksi tällainen tähystyksessä munajohtumiin asetettava mikroimplantti, joka arpeuttaa munajohtimet tukkoon. Valmistaja ilmoittaa että ehkäisyteho on 99,3 % ja varoittaa samalla kohdunulkoisen raskauden mahdollisuudesta. Ks. http://www.essure.com

      Tykkää

      1. Quo Vadis

        Niinhän se on, että mikään mekaaninen tai hormonaalinen ehkäisymenetelmä ei ole 100% varma. Kohdun ulkopuolisen raskauden todennäköisyys lienee sterilisaatiossa 2-3 promillea. Luonto on ovela 😊. Ainoa 100% varmuus on kohdunpoisto, joka on radikaali ja ehdoton.

        Tykkää

  8. js

    Kuka tuo Miikka Nummenpää on? Minusta olisi reilua kertoa kuka hän on ja mikä hänen taustansa on. Kai hän voisi esitellä itsensä, kun on tuollaisen kirjankin julkaissut. Voisi ehkä paremmin ymmärtää miksi hän kirjoittaa niin kuin kirjoittaa kun tietäisi mistä hänen ajattelunsa nousee. Nyt en kyllä oikeastaan ymmärtänyt tuosta keskustelusta yhtään mitään. Oli niin vaikeatajuisia lauseita.

    Tykkää

    1. Miikka Nummenpää

      Kiitos kysymästä! Olen 29v aviomies, 4 lapsen isä ja ammatiltani yleislääkäri. Hengellinen taustani on luterilaisuudessa ja viimeiset 14 vuotta Lähetyshiippakunnassa (ent. Luther-säätiö). Vanhoillislestadiolaisuuteen olen tutustunut viimeisen parin vuoden aikana mm. käymällä seuroissa ja kesän isoissa seuroissa. Tällä hetkellä olen tutkinut katolisuutta, sillä koen että protestanttisuudessa on monia ongelmia alkaen mm. Raamatun tulkintaperiaatteista. Ehkäpä tämä auttaa hahmottamaan taustaani ja kirjaani. Ehkäisy on teema jota on joutunut pohtimaan paitsi oman elämän ja vakaumuksen, myös työni kautta. En haluaisi kommentoida yksityisasioitani tämän enempää tai keskustella itsestäni. Kasvotusten tutustun ilomielin sitten paremmin.

      Tykkää

  9. Markku Korteniemi

    Mennööpä niin spesifiseksi, että enpä osaa ottaa kantaa… kiitos kuitenkin Miika Nummenpäälle perusteellisesta fundeerauksesta!

    Hyvä kun uskalletaan keskustella, ja on tässä blogissa keskusteltu tematiikasta aiemminkin moniaita kertoja. Siksi tarvitaan Hulluinhuonelainen -blogisivustoakin edelleen. Kyllä Päivämieskin on avautunut oikeaan suuntaan varmaan myös näiden blogikeskustelujen paineessa. Mutta enimmäkseen lehdessä lienee vielä vain keskustelulta näyttävää… no on kyllä lyhyitä twiitti-tyyyppisiä vastauksia kysymyksiin, joita sitten julkaistaan valikoidusti.

    Mutta jotain teemaan löyhästi liittyvää kommenttiani:

    Apostoli Paavali ei painostanut ketään avioliittoon ja suvun jatkamiseen:

    ”Soisin kaikkien elävän niin kuin itse elän. Jokaisella on kuitenkin oma Jumalalta saatu armolahjansa, yhdellä yksi, toisella toinen. Naimattomille ja leskille minä sanon, että heidän olisi hyvä pysyä yksin niin kuin minäkin. Mutta elleivät he jaksa hillitä itseään, menkööt naimisiin, sillä on parempi mennä naimisiin kuin palaa himon tulessa… ” (1. Kor. 7:7-9)

    Lutherin Marttia en pitäisi ylen korkealle kohotettuna auktoriteettina, hänellä kun mahtoi jäädä parannus tekemättä osallisuudesta (yllytyksestä) satojen tuhansien talonpoikien ja uudestikastajien tappoihin ja juutalaisia koskevista vihapuheista, jotka sittemmin johtivat miljoonien juutalaisten murhiin…

    Raamatun vakavasti ottavien kristillisten järjestöjen viime vuonna ilmestynyt seksuaaliopas ”Kutsuvat sitä rakkaudeksi” on luettavissa myös verkossa:
    https://s3.eu-west-2.amazonaws.com/ksr-kirja/KSR_netti_sivut.pdf

    Ja täydellisyyteen ei kukaan ihminen pysty näissäkään asioissa:

    ”Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa… Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä. Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi…” (Ps 103: 8, 13-14)

    Liked by 1 henkilö

  10. Markku Korteniemi

    PS. Yle:n uuutissivustolla oli eilen pari teemaa ainakin hiukan sivuavaa juttua:

    ”Yritän opetella elämään tässä kolmiodraamassa” – Kännykkä on monelle jo tärkeämpi kuin oma puoliso https://yle.fi/uutiset/3-10466088

    Ja toinen: ”Oletko pelileski? Annatko kumppanisi pelihimolle periksi vai haluaisitko rikkoa näytön ja katkaista kaapelit?”

    Tykkää

  11. Markku Korteniemi

    Kävin iltapäivän sinisessä hetkessä kävelylenkillä; lunta, kuuraisia puita, pakkkasta n. -20C, kaakossa punersi taivas auringon käväisyn jäljiltä, mutta koillisesta oikeinnii paistoi jo valaisten täyskuu! Huomenissa aamusella on puolestaan täydellinen kuun pimennys…

    Eilen oli Heikin eli pyhän Henrikin päivä; ”talven selkä on jo taittunut”. Puolisoni kertoi lapsuudessaan Keski-Pohjanmaalla soitetun ”Heikin kelloja” naapurin porstuassa, johon naapurin kuului vastata heittämällä vettä päälle. Pitkälle lentänyt vesi ennusti hyvää satovuotta 🙂 Mahtaa tapa periytyä hyvinnii kaukaa keskiajalta…

    Siteeraanpa vielä Teivas Oksalan ja Niilo Rauhalan suomentamaa keskiaikaista ”Ramus virens olivarum” -hymniä, joka on virsikirjamme uusi virsi n:ro 759. Virsiähän sopii laulettavaksi Heikin päivän viikonlopun seuroissakin. Niin paljon olemme kyllä velkaa Suomea kristillistäneelle ja puolustaneelle keskiajan katolliselle kirkolle.

    4.
    Mies saapui Englannista
    uskoa kylvämään,
    hän, opettaja Suomen,
    sai kansaa kääntymään.
    Riemuitse, Suomen kansa,
    ja Herraa armostansa
    ylistä palvoen.

    6.
    Oi, rakkauden tulta,
    se kuinka hehkuikaan!
    Ja totuus heitä johti,
    myös armo voimallaan.
    Riemuitse, Suomen kansa,
    ja Herraa armostansa
    ylistä palvoen.

    8.
    Vaan opettaja uskon
    vaaroihin antautui,
    kun viesti hänen töistään
    laajalle kantautui.
    Riemuitse, Suomen kansa,
    ja Herraa armostansa
    ylistä palvoen.

    10.
    Hän voitti kuolemallaan
    marttyyrin seppeleen,
    kun pyöveli niin julma
    sai hänet uhrikseen.
    Riemuitse, Suomen kansa,
    ja Herraa armostansa
    ylistä palvoen.

    11.
    Isältään rauhaa Kristus
    maallemme pyytäköön!
    Herraansa kansa täällä
    uskossaan kiittäköön.
    Riemuitse, Suomen kansa,
    ja Herraa armostansa
    ylistä palvoen.
    (VK 759)

    Katolisen kirkon perusteelliseen katekismukseen kuuluu myös perhettä ja avioliittoa koskevaa, myös seksuaalieettistä opetusta (erityisesti kohdat n:ro 2360-2372) :

    https://cdn.katolinen.fi/uploads/2014/01/KKK-3.OSA-2.JAKSO-2.L-2196-2557.pdf

    Tykkää

  12. Martta

    Muutamia asioita tuli vielä mieleeni. Markun jakamaa Katolisen kirkon opetusta lukaisin myös. Jos oletettaisiin, että olisi olemassa menetelmä syntyvyyden säännöstelyyn, joka ei millään muotoa voisi vaikuttaa edes hypoteettisesti siten, että hedelmöittyneen munasolun kiinnittyminen estyisi/vaikeutuisi, olisiko se sallittu ehkäisykeino? Miehen sterilisaatio on tällainen ja pidän kondomin käytön aiheuttamaa mahdollista välillistä haittaa kiinnittymiselle niin hypoteettisena, etten ajattele kondomin käytön olevan abortoiva ehkäisymenetelmä, mutta tarkoitan nyt tilannetta, jossa kehitettäisiin vielä jokin muu menetelmä näiden lisäksi. Miikka kuvasi eettisiä ongelmia em menetelmiin liittyen, joten jättäkäämme ne nyt pois laskuista.

    Katolisen kirkon opetuksessa pidetään selibaattia ja ”varmoja päiviä” sallittavina syntyvyyden säännöstelyn menetelminä. Avioelämällä ajatellaan olevan kaksi tarkoitusta: puolisoiden hyvinvointi ja lisääntyminen, eikä näitä kahta saa erottaa toisistaan. Asia on minusta moniulotteisempi, vaikka ehkä monet näkevät sen hyvin yksinkertaisena ja se on heille selkeää. Puolisoiden välisen (ja välillisesti myös koko perheen) hyvinvoinnin vuoksi pitkäkestoinen selibaatti ei usein ole kestävä ratkaisu. Huomioida kannattaa myös lihan heikkous, vaikka tahtoa ihmisellä olisikin. Tästähän Paavalikin meitä opettaa. Selibaatilla saataisiin seuraavaa raskautta lykättyä ehkä muutama kuukausi, mutta pitkäkestoiseen ratkaisuun siitä ei ole. Toki ehkä jotkut siihen pystyvät, mutta arvelen, että riski joutua tilanteisiin, joissa joutaisi repimään koko viettelevän silmän irti näin kuvainnollisesti vuorisaarnan opein, kasvaa merkittävästi. Syntiä ei pidä vähätellä tässäkään suhteessa.

    Katolisen kirkon opetuksessa sanotaan, että mikäli aviollisen yhdynnän päämääränä on tehdä suvunjatkaminen mahdottomaksi, teko on itsessään paha. Varmojen päivien käyttäjillä ymmärtääkseni on motiivina estää suvunjatkaminen ainakin sillä kerralla. Toki mahdottomaksi se ei sitä tee, mutta kaikkihan on Jumalalle mahdollista ja minkään ehkäisymenetelmän teho ei ole 100 %. Pidetäänkö ehkäisyä itsessään pahana tekona, vaikka menetelmä olisikin sellainen, ettei se aiheuttaisi edes hypoteettista vaaraa alkion kiinnittymiselle? Pidetäänkö sitä kenties luonnonvastaisena toisin kuin kalenterin seuraamista (tai nykyisin ehkä ennemmin lämmön mittaamista ja kännykkäsovellusten käyttöä)? Minusta molemmat keinot ovat tietoisia valintoja pyrkiä erottamaan nämä kaksi avioelämän osaa toisistaan eli saavuttamaan aviopuolisoille hyvinvointia ja samalla pyrkiä estämään lisääntyminen. Avioelämällä on nähdäkseni nämä kaksi päämäärää, mutta aina ne eivät toteudu samanaikaisesti. En näe siinä myöskään eettistä ristiriitaa. Uskonpa, että moni kristitty, joka ei käytä ehkäisyä, ei kuitenkaan toivo joka kerta uutta raskautta vaan jopa pelkää sitä. Eikö synti ole sitten tällaisessa tilanteessa jo ajatuksen tasolla tapahtunut, kun ihminen mielessään tahtoisi erottaa nämä kaksi päämäärää? Onko oikein edes toivoa niiden erottamista? Katolinen kirkko sanoo, että tietyissä tilanteissa, kun vain motiivi on oikea, voidaan näillä kuvatuilla menetelmillä perhesuunnittelu hyväksyä, mutta se ei vastaa äsken esittämääni kysymykseen. Eli jos keino on oikea ja motiivi puhdas, päämäärät kuitenkin saadaan erottaa toisistaan? Näen ristiriitoja, en ratkaisua. Ehkäpä joku osaa selventää.

    Ehkäisykysymys on vaikea senkin vuoksi, ettei Raamattu anna selkeää vastausta siihen. Älä tapa on selkeä, kuten Miikka kirjoittaa, ja siihen on helppo yhtyä. Lisääntykää ja täyttäkää maa – fraasi on aina ollut mielestäni ontuva argumentti. Se on irrotettu asiayhteydestään ehkäisy keskustelussa. Toisaalta Raamattu hyväksyy selibaatissa elämisen, joten kaikkien ihmisten ei ole määrä lisääntyä. Toisaalta maan täyttäminen on toteutunut jo aika kiitettävästi. Älkää käsittäkö väärin – en ajattele, etteikö lisääntyminen olisi hyvä ja ihmiskunnan kannalta välttämätön asia ja lapset suuri siunaus. Ehkäisystä tämä kohta ei kuitenkaan mielestäni puhu mitään.

    Liked by 1 henkilö

    1. Miikka Nummenpää

      Pahoittelut, että vastaaminen kesti. Ajattelin lähinnä odottaa josko joku muu vastaisi, etten oli itse liikaa äänessä. Sinulla on taas hyviä näkökulmia!

      Älä tapa -käsky on vain yksi ja rajattu näkökulma ehkäisyyn. Itse valitsin tämän kirjani näkökulmaksi, koska minulla on jotakin pätevyyttä sanoa aiheesta, siis ehkäisyn vaikutusmekanismeista, ja lisäksi tämä näkökulma on sellainen mikä on minusta herättelevä. Tässä tarkoituksessa kirjani siis kirjoitin, ja retorisesti muotoilin, siis kuin herätyssaarnaksi.

      Katolisuudessa ei tosiaan hyväksytä sellaistakaan ehkäisyä, jossa ei olisi edes hypoteettista riskiä alkion menettämisen kannalta. Katolinen kirkko ei katsele ehkäisyä suppean biologisen näkökulman kautta, kuten minä kirjassani, vaan Raamatun ihmiskuvan kautta. Tämän ymmärtäminen vaatii huomattavasti enemmän kuin mitä voin tässä avata. Ero on esimerkiksi länsimaiseen perusprotestanttiseen kristittyyn verrattuna varsin suuri liittyen mm juuri erilaiseen ihmiskäsitykseen, todellisuuskäsitykseen ja teologiseen tulkintahorisonttiin. Suosittelen lukemaan esim Jason Lepojärven kirjaa Ruumis Jumalan kuvana, jossa hän hienosti johdattelee lukijaa paavi Johannes Paavali II:n ruumiinteologiaan. Ko. paavi on varmasti modernin ajan teologeista eniten perehtynyt seksuaalietiikkaan ja Raamatun ihmiskuvaan seksuaalisuuden näkökulmasta. Olen vakuuttunut hänestä, että hän oli todellinen Jumalan mies.

      Toivon että joku katolinen voisi korjata minua seuraavassa, mutta olen ymmärtänyt että katolisessa etiikassa syntiin suhtaudutaan hieman eri tavalla kuin luterilaisuudessa. Katolisuudessa ymmärtääkseni kiusausta tai ajatusta ei pidetä niin herkästi syntinä, vaan ihminen on moraalisesti vastuussa ennemminkin teoistaan. Toki väärät ajatukset johtuvat synnin heikkoudesta, mutta eivät ole vielä varsinaista syntiä. Tästä näkökulmasta sanoisin että se, jos ei halua lasta tai haluaisi seksiä ilman raskauden mahdollisuutta, ei ole vielä syntiä. Oleellisempaa on itse teon moraalinen luonne. Ero luterilaisuuteen on minusta siinä, että luterilaisuudessa korostetaan usein ihmisen syntisyyttä tavalla, jossa kaikki mahdollinen nähdään syntinä. Tämän jälkeen voi tuntua turhalta välttää tekosyntejä jos jo pelkkä houkutus nähdään syntinä.

      Luonnolliseen perhesuunnitteluun liittyen toistaisin, että siinä seksuaalinen teko (kömpelö ilmaus) on itsessään, täysin oikea ja puhdas, eikä tuota tekoa ole tehty hedelmättömäksi. Teon ajoitus ei muuta siis teon olemusta vääräksi. Sen sijaan esim kondomi muuttaa seksuaalisen teon olemuksen hedelmättömäksi ja on siksi itsessään väärin.

      Katolisen kirkon katekismuksessa lukee muistaakseni seksuaalisuuden päämäärän olevan aviopuolisoiden hyvä ja lisääntyminen. Hyvä on laajempi ilmaus kuin hyvinvointi. Hyvä sisältää mm. iankaikkisuusnäköalan jota hyvinvointi ei oikein kuvaa.

      Mielestäni Raamattu antaa vastauksen ehkäisykysymykseen, mutta tulkintaerot syntyvät usein eriävästä suhtautumisesta Raamatun kokonaisuuteen, kirkon traditioon ja ylipäätään todellisuuteen. Tiukalle viety protestanttinen yksin Raamattu -periaate ei välttämättä anna vastauksia ehkäisyyn tai oikein muihinkaan tämän ajan kysymyksiin, mutta minusta se ei ole ainoa tapa tulkita Raamattua.

      Tykkää

  13. x-vl

    Täällä on ollut aiemmin blogi ”Paljon rakkautta, vähän pelkoa”.
    Minulla tuli ajatus ihan inhimilliseltä puolelta. Olemme usein vajaita luottamaan tähän päivään ja huomiseen taivaanlintujen lailla. Olen monen lapsen äiti ja mummo ja jättänyt vl-uskon erityisesti sen ehdottoman lisääntymis- ja seksuaaliopetuksen takia. Puhun naisena, jonka tietämys perustuu lähinnä oman kehon antamaan tuntumaan ja kokemukseen. Tietysti myös omaan luottamukseen siitä, että kyllä Luoja luomaansa naistakin ymmärtää. En tarvinne siihen välimieheksi eli välinaiseksi ketään Pyhää Ikuista Neitsyt Mariaa? Neitsyyttä en pysty palvomaan. Tehköön miehet sen puolestani!

    Ihmisillä on elämässä erilaisia ajatuksia ja mahdollisuuksia valita. Se kyllä sotkee luonnon järjestystä ja on luvallistakin monilla elämän alueilla. Lisääntyminenkin halutaan pitää hallinnassa. Elellään ihmisiksi – ei kuten elukat. Mutta jokin alue siinä lisääntymisasiassa pitää säilyttää tulkitulle krist.uskolle alisteisena. Se sitten määrää aika tarkasti, milloin ja miten seksuaalisuutta saa toteuttaa. Siitä poikkeaminen määritellään Jumalan Tahdon vastaiseksi, iljettävyydeksi, kuolemansynniksi. Tieto tuosta pitää levittää myös niille, jotka eivät sitä muuten ole tajunneet.

    Palaan pelkoihin. Ne eivät lähde sillä, että luetaan Raamatusta lauseita ja selitetään Jumalan Tahtoa kaikkitietävällä asenteella naisen tehtävästä, luottamuksesta, vastuusta ja alamaisuudesta. Henkisellä ja hengellisellä alueella voi tulla ongelmia ja sairauksia kuten kaikilla kehonkin osa-alueilla. Ei kai usko suojele sen kummemmin lisääntymiselimiä eikä mielenterveyttä?

    Jos aviopuolisolla on esimerkiksi raskaudenpelko tai vaikea masennus, niin on aika kevyesti viitata selibaattiin ratkaisukeinona. Se voi onnistua mutta voi olla onnistumattakin. Entä jos toinen puoliso heikkoudessaan lankeaakin käyttämään hyväkseen sairasta ja siitä on seurauksia? Sehän on lain mukaan raiskaus eli rikos. Mutta se ei ole vakava synti, koska lisääntymisvelvoite täyttyi? Ainakin lieventävä asianhaara?

    Tämän mukaan muutkaan raiskaukset eivät ole paheksuttavia, kun seurauksena syntyvässä lapsessa on itse Kristus? Näin täällä on kirjoitettu. Varmaan onkin, vaikka minä en pysty tekotapaa hyväksymäänkään. En avioliitossa enkä muualla. Silti se ei ole syntyvän lapsen syy ja hän tarvitsee kaiken rakkauden, mitä lähimmäiset voivat hänelle antaa. Tekijä saa varmasti ymmärrystä monelta taholta ja ehkä myös jossakin vaiheessa myös hyväksikäytetyn taholta!

    Tykkää

  14. mies 30v

    Terve. En jaksanut nyt varsinaista postausta lukea, koska minulla on muuta tekemistä.

    Olen aina uskonut, kuten vl-raamatuntulkinnassa opetetaan, että ehkäisy on syntiä.
    Tiesin kuitenkin, että olisi olemassa myös sellaisia tilanteita, ettei ihmisellä (esim. terveydellisistä syistä)olisi muuta vaihtoehtoa kuin käyttää ehkäisyä. Tunsin etukäteen sympatiaa niitä kohtaan jotka tällaisen hankalan pohdinnan joutuisi tekemään, ja pelkäsin myös itse joutuvani sellaiseen tilanteeseen.
    (Jonkin verran tunsin myös kauhua maapallon täyttymisestä, mutta yritin olla ajattelematta sitä. Tämä on kuitenkin nyt sivuseikka minun puheenvuoroni kannalta.)

    Kuinka ollakaan, jouduin itse juuri sellaiseen tilanteeseen.
    Vaimoni sairastui ensimmäisen lapsemme jälkeen hankalaan masennukseen. Toisen lapsen saaminen olisi merkinnyt tai merkitsisi vaimolleni joutumista varmaan psykiatriseen osastohoitoon. Jouduimme tekemään vastentahtoisen ja hieman ahdistavan päätöksen ehkäisyn käyttämisestä (vaikkei mitään eettisiä perusteita muuten olisi ollutkaan, olisimme molemmat siltikin HALUNNEET lisää lapsia).
    Selibaatti toimii aikansa, mutta pitkällä tähtäimellä se on kuitenkin parisuhteen kannalta aika kamala vaihtoehto.

    Tiedän, että joskus sellaisina aikoina, jolloin ehkäisyä ei ollut olemassa, olisimme perheinemme tuhoutuneet kokonaan. Monet voivat sanoa että kyllä Jumala voi antaa voimia. No, usein ei kuitenkaan anna, ja perheitä on tuhoutunut ja tuhoutuu yhä (joskin vähemmän kuin ennen) mielisairauden, itsemurhien ja kiintymyssuhdevaikeuksien ahdistamina. (Lukuvinkki: Minna Canth, köyhää kansaa).

    JOTEN: jokaiselle, joka yrittää tulla minulle luennoimaan että ”kyllä Jumala voi auttaa jos vain rukoilee” tai ”ei saa tehdä väärin, vaikka kuinka tuntuisi miltä”, sanoisin : Pitäkää turpanne kiinni. Sananne eivät hyödytä ketään. Jos haluatte saada kärsivät ihmiset noudattamaan sitä, mitä pidätte oikeana, käärikää hihat ylös ja menkää auttamaan. Siivotkaa, hoitakaa lapsia, laittakaa ruokaa. Antakaa rahaa. Mutta olkaa hiljaa. Ehkä ihmiset rakastavan esimerkkinne kautta sitten huomaavat, että olette oikeassa. Että Jumalaan voi luottaa.

    Tykkää

    1. Miikka Nummenpää

      Kiitos hyvästä ja tärkeästä puheenvuorosta!

      Olen kuullut ry:lla melko usein viimeisen kappaleesi tyylistä opetusta. Joten jos joskus käyn vielä ry:llä ja kuulen yo. tyylistä julistusta ja penkkirivistä nousee kolmekymppinen mies huutamaan ”turpa kiinni” niin tiedän mistä on kyse..

      Minua kiinnostaisi kysyä, kuvaako melko voimakas asennoitumisesi kuinka yleisesti nuoren seurakävijän ja ry:n virallisen opetuksen välistä eroa?

      Minusta vanhoillislestadiolaisuudessa (sikäli kun hahmotan oikein) voisi olla hyvä kehityssuunta puhua avoimemmin tilanteista jolloin on oikein paastota seksuaalisuudesta, jotta perhe voi levätä. Minulla on se kuva että ry:llä ahdistusta aiheuttaa paine maksimoida lapsiluku. Ehkä tämän sijaan voisi Rooman mallin mukaisesti puhua enemmän kilvoituksesta rakastaa oikein ja seksuaalisuuden lahjaluonnetta kunnioittaen. Voisikohan tämä näkökulma- ja sävyero seksuaalietiikan opettamisessa ratkaista hieman sitä ahdistusta jota monet vl perheet aidosti kokevat?

      Ymmärrän että tämän yliseksistisen ja seksuaalivallankumouksen läpäisemän länsimaisen kulttuurin keskellä voi tuntua utopialta puhua selibaatista ratkaisuna vaikeisiin perhetilanteisiin. Tämä on vaikeaa varsinkin protestanttisuudessa, jossa selibaatilla ei oikein nähdä mitään hengellistä arvoa, ja sitä pidetään jopa luonnottomana. Siksi aihe kaipaisi opettamista ja veikkaampa ettei tätä löydy sen enempää ry:ltä kuin muualtakaan protestanttisesta kristikunnasta. Kun huomioi että yhteiskuntamme sanoma, jota mm media jatkuvasti rummuttaa, on että seksuaalisuus on oikeus jota tulee voida harjoittaa lakkaamatta ja koko ajan, ei tarvitse ihmetellä että eettisesti vaikeissa tilanteissa selibaatti ei tunnu edes vaihtoehdolta. Katolisessa kirkossa sosiaalinen tuki selibaattiin voi olla toisenlainen, kun kirkossa näkee jatkuvasti kristittyjä, jotka ovat luvanneet koko elämän mittaista selibaattia Kristuksen palvelemisen tähden.

      Siitä olen tismalleen samaa mieltä, että paras apu perheille on käytännön apu ja tuki. Kirjani on kuitenkin keskustelunavaus hieman eri kohderyhmälle ja yksi tärkeä näkökulma, kun huomioi että keinotekoinen perhesuunnittelu on normi ja itsestään selvyys monelle kristitylle. Tämän yleisen normin haluan haastaa. En antaisi kirjaani sinun kaltaisellesi vaikeassa tilanteessa kamppailevalle perheelle, vaan kuten sanoit, tarjoaisin mieluummin apua. Siunausta sinulle!

      Tykkää

  15. jusbru

    Miikka Nummenpää kirjoitti ”kuitenkaan tarkoitus ei pyhitä keinoja ja itsessään väärä teko pysyy vääränä hyvästä tarkoituksesta huolimatta.”

    Uskovatko ihmiset näin yleisesti ottaen? Pitäisin sinänsä tavallaan tervetulleena, että näin uskottaisiin. Loppuisipa ainakin kaikenlainen sotaveteraanien kunnioitus ja itsenäisyysjuhlien sotapuheet;) Ovathan Simo Häyhä, Lauri Törni, Väinö Havas, jne. joukkomurhaajia. Huomautan, etten itse usko näin, pyrin vain satiirin kautta havainnollistamaan väitteen mielettömyyttä:)

    Tykkää

    1. Miikka Nummenpää

      Tuo on suoraa lainausta katolisen kirkon katekismuksesta. Toki tässäkin voidaan nähdä poikkeuksia ja esimerkiksi puolustussota voidaan hyväksyä tai esimerkiksi terroristin ampuminen jos hän on ampumassa viattoman ihmisen. Toki tällöinkin tulisi kunnioittaa myös terroristin elämää ja pyrkiä säästämään hänen henkensä. Lisäksi esimerkiksi kohdun ulkoisen raskauden leikkaus on hyväksyttävää, vaikka meillä ei olekaan keinoa pelastaa sikiötä, sillä tämä leikkaus tehdään äidin hengen pelastamiseksi. Ehkäisy eroaa näistä tilanteista sillä raskautta voidaan välttää myös moraalisesti oikeilla menetelmillä, eikä alkion elämää ole välttämätöntä vaarantaa kuvaamieni ehkäisymenetelmien käytön kautta.

      Tykkää

      1. Jusbru

        Onko välttämätöntä ampua vihollisia sodassa? Voisithan sinä sen sijaan vaikka antautua. Voisithan sinä myös antaa tappaa itsesi?

        Väitit ettei tarkoitus tee ikinä väärää tekoa oikeaksi. Sen jälkeen kuitenkin sanot, että vääriä tekoja voi tehdä jos se on välttämätöntä. Miksi et ole johdonmukainen?

        Tykkää

      2. Miikka Nummenpää

        Kiitos huomiosta! Minusta olennaista on pohtia, missä tilanteissa tappaminen voidaan katsoa oikeutetuksi teoksi. En keksi itse muuta tilannetta kuin jos sillä estetään suora ja välitön viattoman ihmisen kuolema. Tällöinkin ensisijainen tarkoitus ei ole surmaaminen vain hengen pelastaminen niin että molempien esim terroristin ja uhrin elämä säilyisi.
        Lisäksi tällöinkin tulee toimia elämää kunnioittaen, niin että sellaiset teot jotka voivat vaarantaa toisen elämän, ovat oikeasti viimeinen vaihtoehto toimia viattoman elämän pelastamisen puolesta.

        Vaikka etiikka on joskus vaikeaa ja vaatii soveltamista, tämä ei mielestäni tee etiikasta suhteellista tai tarkoita että voisimme hylätä eettiset periaatteet. Sen sijaan, vaikka tunnustamme poikkeusten mahdollisuuden, pitää minusta pyrkiä toimimaan aina siten että kunnioitamme vakavasti elämän pyhyyttä ja koskemattomuutta.

        Tykkää

  16. x-vl

    Olin vl-uskovainen siihen aikaan, kun vl:ssa vaadittiin maksimaalista lisääntymistä. Kaikki muu ajatustoiveista lähtien oli syntiä. Silloin ei huomioitu mitään lieventäviä seikkoja tämän avioelämään vaikuttavan vakiomäärittäjän kanssa. Ehkä tuon opetuksen aiheuttama ahdistus auttoi minua kieltäytymään pakkoparannuksista ja kestämään sen, ettei uskoni kelvannut enää Jumalanlapsen arvonimen kantamiseen? Olinhan tottelematon seurakunnan antamille autuudenehdoille.

    Ehkäisy kaikissa muodoissaan sanottiin synniksi. Päivien laskeminen kiellettiin ja käskettiin kalenterit laittaa piiloon, ettei mahdollisesti aviomies hyödyntäisi sitä väärin. Erillään olostakin eli selibaatista varoitettiin, ettei kukaan liioittelisi sairautta ja siten salaa syyllistyisi ehkäisyyn. Ajatus siitä, ettei tulisi raskaaksi, oli jo synninteon aloittelua ja siten se voisi johtaa lankeemukseen.

    Minulla on tallessa tuo SRK:n kannanotto, jota ei ole lievennetty. Miten se olisi mahdollistakaan, kun silloinen pyhähenki niin ilmoitti seurakunnan paimenille? Nykyisin niistä ei suostu kukaan keskustelmaan, vaikka tilanne lienee toisenlainen käytännön tasolla. Mielestäni se on kaksinaamaisuutta.

    Minusta on erittäin varomatonta ja vaarallista oman seksuaalisen suuntautumisen, voiman ja tarpeen perusteella antaa kuolemanvakavia ohjeita muille. Joukossa on ihmisiä, joille hengellinen selitys ja selibaatin syvällinen merkitys ei tarkoita yhtään mitään. He toimivat ihan toisin eivätkä välttämättä välita seurauksista eikä puolison toiveista ja hyvinvoinnista. Ehkä he muistavat vain sen, että itsesaastutus on väärin ja ehkäisy syntiä? Se johtaa väkisinmakaamisiin. Vai ovatko naiset kertoneet toisilleen valheita kärsimyksistään?

    Ehkä lasten hyväksikäytöt hengellisissä ryhmissä ja kirkoissa kertovat jotain seksuaalisuuden käsittämättömästä voimasta ja ihmisten sokeutumisesta? Sitten hyväuskoiset ihanteita julistavat ’henkipallot’ luulevat, että Raamatun Sanoilla tekijät ojennetaan? Ja tietysti armahdetaan! Se on väärin ja vastuutonta!

    Tykkää

  17. Hyvä puheenvuoro edellä! Miikka Nummenpään esittelemä, hiuksia halkova problematiikka ehkäisystä noudattelee katolisen kirkon fundamentalistisinta käsitystä ehkäisystä, jota ei monikaan katolinen perhe noudata. Toisaalta, lestadiolaiset perheet ovat tämän asian kanssa jo niin tiukoilla ennestäänkin, että ihmettelen suuresti Roosan valintaa tämänkertaisen blogin aiheeksi.

    Väärinkäsityksten välttämiseksi olen sitä mieltä, että kristillisen avioliiton tulisi lähtökohtaisesti sisältää lasten hankkimisen aikeen, uskon että abortti on lähtökohtaisesti murha, mutta uskon myös ettei kristityn tarvitse suhtautua fundametalistisen kielteisesti hehedelmöittymisen estäviin ehkäisykeinoihin.

    Tykkää

    1. Miikka Nummenpää

      Saanko kysyä mitä tarkoitat kommentissasi fundamentaalisuudella. Se on usein kielteinen leima, jolla on helppoa leimata toisia, joten siksi kaipaisin perusteluja. Tiedän että moni katolinen ei noudata kirkkonsa seksuaalietiikkaa, mutta moni myös noudattaa. Kyse ei ole katolisen kirkon jonkin vähemmistöryhmittymän ääriajattelusta vain yksiselitteistä katekismuksen kannasta. En pitäisi kirkkonsa virallista seksuaalietiikkaa seuraavia katolisia kielteisessä mielessä fundamentalisteina, ellei sillä tarkoiteta sitä että ottaa vakavasti kirkkonsa opin. Ja eikai tämä ole kielteistä jos tunnustaa kirkon virallista opetusta?

      Entä onko kuvaamani ehkäisyn problematiikka hiuksia halkovaa eli nipottamista mitättömästä todennäköisyyksistä? Jos se on sitä, niin sitten kliininen lääketiede on myös hyvin usein sitä. Viittaamani Agullesin review-artikkelin todennäköisyydet hormonaalisen ehkäisyn abortoivista vaikutuksista ovat lääketieteellisesti varsin suuria. Suhteutampa vähän. Kliinisessä lääkärin työssä teemme päivittäin ratkaisuja paljon pienempien riskien takia, kun seuraamme Käypähoito-suositusta, mitä Agullesin kuvaamat riskit ovat. Juttelin esimerkiksi tänään lääke-esittelijän kanssa, joka kertoi lääkkeen aiheuttaneen seurannassa 1/8200000 suuruisen riskin tietylle potilasryhmälle haittatapahtumasta, jossa oli 1/6 riski kuolla. Tämän vuoksi valvova viranomainen määräsi lääkkeen vasta-aiheiseksi ko potilasryhmälle, minkä jokaisen lääkärin tulisi muistaa kliinisessä työssään: ko lääkettä ei saa siis määrätä tuon riskin takia tuolle tietylle potilasryhmälle. Kyse ei ole fundamentaalisesta nipottamista vaan elämän vakavasti kunnioittamisesta. Jos suhteutamme tämän valvovan viranomaisen johdosta toimenpiteisiin johtaneen riskin hormonaalisen ehkäisyn riskiin aiheuttaa varhainen abortti, niin tämä riski on täysin mitätön verrattuna siihen riskiin mikä hormonaalista ehkäisyä käyttämällä otetaan ihmisalkion abortin suhteen.

      Jos ajattelemme että elämää tulee suojella hedelmöittymisestä alkaen, niin on lääketieteellisesti hyvin epäjohdonmukaista vastustaa abortteja mutta sallia abortoivien hormonaalisten ehkäisymenetelmien käyttö.

      Tykkää

      1. Martta

        Minustakin on täysin selkeää, ettei kristityn sovi käyttää abortoivia ehkäisymenetelmä eli hormonaalista ehkäisyä tai kuparikierukkaa. Jälkiehkäisystä tai abortista nyt puhumattakaan, jotka eivät tietysti edes ole ehkäisymenetelmiä. Eudokimos mainitsi puheenvuorossaan hedelmöittymisen estävät ehkäisykeinot, joten ehkäpä fundamentalistisella käsityksellä viitattiin siihen, että kirjoituksessasi näet myös kondomin käytön ongelmallisena samoin kuin sterilisastion.. ? Tämä on toki täysin omaa spekulaatiotani.

        Pohdin omassa kommentissani 20.1. vielä lisää ehkäisyn etiikkaa. Olisin kiitollinen, jos Miikka ehtisit jossain vaiheessa kommentoida omia näkemyksiäsi siihen. Keskustelu aiheesta on toden totta kiintoisaa!

        Tykkää

      2. Miikka Nummenpää

        Martta, haluan antaa sinulle tunnustusta selkeydestäsi hormonaalisen ehkäisyn suhteen! Kiva lukea tuollaisia suoraselkäisiä puheenvuoroja.

        Kirjassani kuvaan kondomin abortoivaa riskiä hypoteettisena. Ajattelen että kuvaamani vaikutusmekanismi on fysiologisesti mahdollinen, mutta minulla ei ole toki siitä suoraa näyttöä. Siksi sanon että jos elämän kunnioittamiseen suhtautuu periaatteellisesti, eikä halua hyväksyä pienintäkään hypoteettista riskiä, en voisi tästä näkökulmasta sanoa etteikö kondomissa olisi tällaista riskiä.

        Tykkää

    2. Kiitos kommentistasi, Eudokimos.

      Haluan vastata ihmettelyysi siitä, miksi valitsin tällaisen aiheen blogitekstiksi. Alla perusteluita.

      Yksi syy on se, että Nummenpään kirjassa tuodaan mielestäni hyviä näkökulmia ehkäisykeskusteluun. Se, että linkitän Nummenpään kirjan blogissani ei tarkoita, että minun tulisi allekirjoittaa siitä joka sana ja painotus, jotta voisin kirjan lukemista suositella. ..tai, että olisin liittymässä katoliseen kirkkoon. Kun vl-liikkeessä opetetaan, ettei ehkäisy ole suositeltavaa Raamatun ja kristillisen teologian valossa, on mielestäni varsin suotavaa laaja-alaisesti tarkastella sitä, miksi ja millä perusteilla. Nummenpää allekirjoittaa katolisen näkemyksen ehkäisykielteisyyden perusteista, mutta minusta myös luterilainen voi tarkastella kyseisiä argumentteja ja pohtia niiden uskottavuutta ja pitää sen, mikä on oikein ja hyvää; Jumalan mielen mukaista.

      Suosittelen lukemaan julkaisun myös siksi, että tiedän monen miettivän aihetta ja kaipaavan jotain kättä pidempää pohdiskelujensa avuksi. Nummenpäällä on paljon hyviä näkökulmia erityisesti lääketieteen näkökulmasta. Moni kirjassa esitetty asia oli itsellenikin uutta tietoa, jota haluan pohdiskella ja tutkia lisää. Ja ennen kuin olen analysoinut tarkemmin Nummenpään esittämiä väittämiä, en voi ottaa kaikkiin hänen näkemyksiinsä kantaa. Kokonaisuutena kirja on mielestäni kuitenkin lukemisen arvoinen ja haastaa ajattelemaan omaa ajattelua sekä tuo varteenotettavia argumentteja kysymykseen ehkäisystä. Siksi jaoin linkin teidänkin tutkiskeltavaksi.

      Minusta vaikuttaa siltä, että vl-liike on murrosvaiheessa suhteessa opetukseen ehkäisystä. ”Virallinen opetus” on, että ”emmehämme ehkäise”. Opetusta ei osata oikeastaan perustella muuten kuin viittaamalla luomisessa ihmiselle annettuun tehtävään ”lisääntyä ja täyttää maa”. Toisaalta liikkeen piirissä on paljon varsinkin nuoria aviopareja, jotka ajattelevat asiasta ”eri tavalla”: toisin sanoen niin, että ehkäisy on ok. Näiden näkemysten välillä on suuri joukko erilaisia mielipiteitä. Kuitenkin suunta on selvästi se, että ihmiset eivät ymmärrä, miksi ehkäisy ei ole ok ja sitten päätyvät ehkäisemään (toisaalta asiaa ei julistuksessa käsitellä argumentoiden, toisaalta he eivät osaa/halua/viitsi etsiä perusteita). Ja puhun nyt tilanteista, joissa ei ole kysymys vaikeista elämäntilanteista. Uskon, että yksi syy siihen, miksi ehkäisyn salliva suhtautuminen on yleistynyt vl-kristittyjen keskuudessa on, ettei siihen esitetä uskottavia argumentteja ja näkökulmia. Sama logiikka ja kehitys pätee esimerkiksi suhteessa siihen, miten vl-kristityt ajattelevat naispappeudesta, homoseksuaalisuudesta, avoliitoista jne… Näistä syistä haluan nostaa blogikirjoituksella esille, että on olemassa argumentteja sen tueksi, ettei ehkäisy ole lähtökohtaisesti Jumalan mielen mukaista.

      Minusta on hyvä, että Miikan kirjan näkökulmista on käyty esim. tässä kommenttiketjussa rakentavaa keskustelua. Kukin meistä voi haastaa omaa ajatteluaan. Lisäksi haluan korostaa, että meidät on kutsuttu etsimään totuutta koko elämämme ajan – siksi keskustelu vaikeistakin asioista on tarpeen välillä myös hyvin yksityiskohtaisella tasolla… Ja niin kuin Miikkakin toi yllä esille: sen, että etiikkaa joudutaan soveltamaan ihmisen elämän eri tilanteissa ei tarvitse tehdä etiikasta suhteellista tai saada aikaan sitä, että eettiset periaatteet kannattaisi hylätä.

      Yllä Miikka kirjoittaa (suluissa oleva omaa lisäystäni), että ” Kirjani on kuitenkin keskustelunavaus hieman eri kohderyhmälle (kuin siis uupuneille perheille, joissa juuri nyt mietitään, miten elämässä edetään siten, että jaksetaan tulevaisuudessa tätä hetkeä paremmin) ja yksi tärkeä näkökulma, kun huomioi että keinotekoinen perhesuunnittelu on normi ja itsestään selvyys monelle kristitylle. Tämän yleisen normin haluan haastaa. En antaisi kirjaani sinun kaltaisellesi vaikeassa tilanteessa kamppailevalle perheelle, vaan kuten sanoit, tarjoaisin mieluummin apua.” Aamenta vastaa. Näin toimisin (ja toimin) itsekin.

      Haluaisin esittää sinulle, Eudokimos, saman kysymyksen kuin Miikka yllä: mitä tarkoitat fundamentaalisuudella tässä yhteydessä. Yhden teeman käsitteleminen tarkasti ja seikkaperäisesti siten, ettei tuo esille samalla koko kristillistä oppia ja näin asettaisi asian ”sen oikealle paikalle” ei tee siitä fundamentalismia. Fundamentalismille on ymmärtääkseni ominaista esimerkiksi selektiivisyys eli se, ettei ollenkaan oteta huomioon koko opin kokonaisuutta, vaan aktiivisesti valikoidaan jotkut elementit, joihin esim. oppi tiivistyy. Sen sijaan mielestäni se, että käsitellään yhtä aihetta seikkaperäisesti, ei tarkoita, että näkemyksen esittäjä olisi sitä mieltä, että kyseinen aihe olisi tärkein, ainut tai ratkaisevin kysymys ja ettei muilla kysymyksillä ole merkitystä tai että ne ovat vähämerkityksisempiä. (ks. esim. http://www.ekumenia.fi/etiikka_ja_ekumenia/yhteinen_fundamentalismi/seminaarin_esitelmat/kimmo_ketola_mita_on_fundamentalismi/) Minustakin tuo fundamentalismileiman laittaminen pitäisi ainakin perustella ennen kuin sellaista toisille jakaa.

      Tykkää

  18. Tämän logiikan mukaisesti eikö meidän pitäisi täällä maailmassa tehdä kaikki muukin mahdollinen sen eteen, ettei yhtään ihmiselämää tuhoutuisi? Kuinka paljon ihmisiä kuolee liikenneonnettomuuksissa ja harrastuksissa? Monta liikennekuolemaa olisi voitu välttää, jos ihmiset kulkisivat vain kävelemällä paikasta toiseen.
    Samoin kaikki vähänkin epäterveellinen ruoka pitäisi kieltää, ettemme sairastuisi elämäntapasairauksiin. Puukot ja sakset ja kaikki muutkin pitäisi kieltää, ettei yksikään hullu saisi niillä tapettua lähimmäisiään. Listasta tulisi pitkä ja elämästämme varsin kontrolloitua?

    Onko ihan varma, ettei esim joku ruoka tai vaikkapa emättimeen laitettava lääke voi myös aiheuttaa jotain promillen mahdollisuuksia siihen että hedelmöittyminen estyy? Pitäisikö kaikki muukin mahdollinen tutkia, jos näin tiukille halutaan mennä? Tekstiä lukiessa tulee olo, että hedelmöittymisestä on tullut jonkunlainen palvonnan kohde itsessään.

    Ymmärrän kyllä abortin vastustamisen, ja se on totta, että raamatussa ylistetään myös kohdussa olevaa elämää. Mutta missä Uudessa Testamentissa oikeasti puhutaan ehkäisystä? Ja kuinka paljon tämän aihepiirin ympärille siellä uhrataan ajatuksia? Mitä Jeesus on sanonut tästä asiasta?
    Raamatun mukaan me teemme jatkuvasti syntiä, ei ihminen voi siltä välttyä. Itse ajattelen että täytyy vain yrittää tehdä valintansa niin, että teemme sitä mahdollisimman vähän. Eri tilanteesta riippuen paras ratkaisu voi olla erilainen. Jeesuksen keskeisenä sanomana pidetään rakkauden kaksoiskäskyä, ja kyllä se minun käsittääkseni se pitää yhtä lailla sisällään niin syntyneet kuin syntymättömätkin ihmiset.

    Tykkää

    1. Miikka Nummenpää

      Kiitos kommentista! Pointtini on että suhteutettuna lääketieteelliseen riskinarvioon hormonaalinen ehkäisy sisältää suuren riskin varhaisesta abortista. Jos haluaa periaatteellisesti suojella elämää hedelmöittymisestä alkaen, en voi lääkärinä suositella hormonaalista ehkäisyä (tai edes kondomia). Kyse ei ole samanlaisesta riskistä mitä kauppareissu auton kanssa voi epäsuorasti aiheuttaa ilman saasteiden välityksellä, vaan suorasta, välittömästä ja tunnetusta riskistä, joka päättää alkion biologisen elämän. Jos alkioiden tuhoutumisella ei ole merkitystä, niin koko kirjani näkökulma on irrelevantti.

      Tykkää

  19. Tarkoituksellinen sikiönlähdetys on varmasti synti. Minusta hedelmöittymisen estävien ehkäisykeinojen käyttäminen ei ole ristiriidassa elämän suojelemisen kanssa. Niistä ei Raamattu, eikä muukaan kirkon traditio juuri puhu mitään. Lisäksi, alkioita saattaa tuhoutua muutenkin. Minusta on edelleen hiustenhalkomista alkaa luennoimaan esimerkiksi kondomin synnillisyydestä tässä yhteydessä. Samoinhan se kalenteri on ihmisapuväline, jos sitä seurailee…

    Minusta myös katolisen kirkon seksuaali- ja lisääntymisopetukset kaipaavat päivittämistä, kovastikin. Niillä ei ole perusteita kirkon traditiossa. Sitäpaitsi, vaikka olisikin, kirkon tradition ovat muotoilleet usein naimattomat miehet. Enpä usko, että naisilta on juuri kysytty…Ortodoksisen kirkon kanta on samoista perusteista lähtien huomattavasti lievempi: käytännössä kirkko pysähtyy makuuhuoneiden ovelle. Silti kirkko pitää suuressa arvossa avioliittoa, lapsiperheitä, kunnoittaa elämää ja vastustaa aborttia. Nähdäkseni, siltä puuttuu hiustenhalkominen ja fundamentalismi näissä asioissa. Silti senkin opetukset perheestä ja seksuaaliasioista ovat osittain ihmiselämälle vierailta. Hyödyksi näen kuitenkin perhe-elämän suojelun ja seksuaalisen hillittömyyden vastustamisen molempien kirkkojen osalta.

    Nyt kannattaisi kaikkien katolisten kiinnittää huomiota vain kirkon sisäisten ongelmien pikaiseen ratkomiseen. Millaista hedelmää onkaan tuottanut ahdas, tiukka ja kaksinaamaisen väheksyvä suhtautuminen ihmisen seksuaalisiin tarpeisiin nähden! Samaa voisin sanoa vanhoillislestadiolaisuuden opetukseen ihmisen seksuaalisuudesta.

    Onneksi nykyvanhoillislestadiolaisuudessa on terveesti omilla aivoilla ajattelevia kristittyjä ihmisiä, jotka eivät tee nielemättä niin kuin vanhat suppeakatseiset miehet haluaisivat heidän tekevän, vaan etsivät kristittyinä Jumalan ja terveen järjen ääntä! Kristinuskossa on kyse aivan muista asioista, kuin lisääntymisestä ja seksuaalisuudesta ylipäätään. Kehoitan varomaan fundamentalismia, tulipa se mistä suunnasta tahansa!

    Tykkää

    1. Jape

      Toisaalta esim kertomus VT puolelta jossa esim. Aabraham oli valmis totellaakseen Jumalaa uhraamaan Iisakin. Miksi? a) Koska Jumala käski b) Hän uskoi että Jumala voisi mahdollisesti jopa palauttaa Iisakin takaisin. Hieman töykeästi sanottunahan usko on nimenomaan Jumalan tottelemista olkoot kuinka hassua hyvänsä:

      Tykkää

  20. x-vl

    Puhuin omissa kommenteissani vain selibaatin suosituksesta, mihin löytyy Paavalinkin ohje. Käsitin, että se on tulkittu yhdeksi Jumalan hyväksymästä keinosta avioelämän ja lisääntymisen rajoittamiseksi – joksikin ajasi.

    Mietin, miten mahdoton sen toteuttaminen on yksiavioisessa systeemissä yleisesti käyttöön otettavana ihanteena. Sittenkin vaikka olisi halu Jumalan Tahdon mukaiseen kilvoitteluun ja perhe- ja parisuhteen vastuulliseen ja tyydyttävään hoitamiseen. Tarpeet, tahdot, valta-asetelmat ja toisen kunnioittaminen eivät välttämättä olekaan sopusoinnussa puolison kanssa. Sittenkään vaikka molemmat olisi tunnustettuja ja tunnustavia kristittyjä.

    Tämä selibaatti-ihanne vaikeuttaa varmasti enemmän kuin helpottaa yhteiseloa ja avioelämää yleisellä tasolla. Vl-ohjeistus oli aikoinaan vielä karmeampi ja tiedän, että vl-puhujilta on kysytty hädissään lupaa jopa selibaattiin, kun perhetilanne oli niin vaikea. Maksimaalinen lisääntymisopetus kantoi sellaista hedelmää! Lisäsi taakkoja entisestään ja syyllisti julmalla tavalla herkkiä, tunnollisia, pelokkaita vl-uskovaisia!

    Suositeltu ja toteutettu sebaatti tuhoaa melko varmasti monta parisuhdetta ja jäytää sisäisesti koko perhe-elämää. Toki se voi jollakin onnistua, mutta minä en tunne yhtään sellaista avioliittoa. Tietysti on itsekästä puhua vain omien kokemusten ja tietojen pohjalta.

    Olen ollut saman miehen kanssa avioliitossa yli 40 vuotta ja suositeltu selibaatti olisi varmasti tuhonnut meidän yhteiselon. Mitä tekemistä parivuoteella ja yhteisellä peitolla on siinä tilanteessa? Mitä tekemistä hellyyden osoituksilla ja muulla läheisyydellä on, jos selibaatti on koko ajan taustapiruna elämässä. Mikä ihmeen avioliitto sellainen on ja mitä tarkoittaa rakkaus ja naimisissa oleminen siinä kuviossa? Ainakin puolisot saadaan erilleen ja ehkä ikävät roiskeet lentelevät kauemmaksikin?

    Kannatan, että avioparit saavat itse päättää rakkaussuhteestaan ja lääketieteellisillä yksityiskohdilla ei tarvitsisi rasittaa eikä syyllistää yli tavallisen normaalin toimivan ohjeistuksen ja apukeinovalikoiman.

    Tykkää

    1. Miikka Nummenpää

      Arvostan kommenttisi elämänmakuista viisautta! Tunnut tietävän mistä puhut. Toisaalta selibaatista on myös toisenlaisia kokemuksia. Sen voi kokea esim tuovan jännitettä ja intohimoa suhteeseen, vähän kuten seurusteluaikana, mikäli seurusteleva pari jaksoi odottaa avioliittoon seksuaaluelämän aloittamista. Lisäksi eivät kaikki avioliitot automaattisesti hajoa jos vaikka toinen puolisosta neliraajahalvautuu ja tulee kykenemättömäksi seksielämään. Avioliiton seksuaalisuutta suurempi päämäärä on rakkaus, mikä on seksuaalisuutta huomattavasti laajempi asia.

      Tykkää

  21. Pertti Niukkanen

    Mielenkiintoista keskustelua, joka ei tosin enää juuri kosketa 70-vuotiaan vanhanpojan elämääni. 🙂 Olenkin keskittynyt enemmän vanhojen kirkkorakennusten bongaamiseen Amerikassa (ks. Laestadius-seuran FB-sivu). Tässä kuitenkin vanha ajatukseni tuosta ”lisääntymiskäskystä”.

    Eero Junkkaala toteaa kirjassaan ”Alussa Jumala loi…”, että luomiskertomuksessa Jumalan luomisteot ovat enemmänkin toiminnan kuin materian luomista:

    ”Muinaisessa maailmassa luominen tarkoitti ei-olevaisen tekemistä olevaiseksi samassa merkityksessä kuin tietokone alkoi olla olemassa vasta sitä käytettäessä. Jumala loi maailman vähitellen käyttökuntoon.”

    Kun siis Jumala sanoo ihmiselle “Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu.” (1. Moos 1: 28), on kyseessä ihmiselle annettavien toimintamahdollisuuksien luomisesta.

    Samaan tapaan (jopa samoin sanoin) Jumala toimi eläinten suhteen: ”Ja Jumala loi suuret merieläimet ja kaikkinaiset liikkuvat, vesissä vilisevät elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikkinaiset siivekkäät linnut, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki, että se oli hyvä. Ja Jumala siunasi ne sanoen: ’Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä’ (1. Moos 1:21-25).

    Eläimille ja ihmiselle annetaan sama ”käsky”: Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää! Ei siis voi olla kyse ”käskystä” samassa mielessä kuin esim. kymmenessä käskyssä, vaan mahdollisuuksien luomisesta. Eiväthän eläimet käskien lisäänny.

    Tykkää

    1. Eevertti

      Eläinten lisääntyminen on vielä ”holtittomampaa” kuin ihmisten. Eläimet lisääntyvät aina kun siihen on mahdollisuus, nillä ei ole minkäänlaisia tulevaisuudensuunnitelmia esim. ruuan riittävyydestä. Ainoastaan luoja(Jumala) suojelee nälkiintynyttä ja sairasta naarasta siten ettei se tule kiimaan.
      Itse kyllä tunnustan luojan viisauden tässä lisääntymiskäskyssä, sillä siihen liittyy elämän jatkuminen. Luoja varmasti tietää lisääntymiseen liittyvät epäkohdat mutta sivuuttaa ne.
      Itse kyllä siltikin, vastoin Luojan tahtoa, olen valmis epäuskoon tässä asiassa ottaen huomioon realistisen maailman, joka sisältää empatian kyvyn säilymisen ihmisjoukossa ja inhimillisen elämän turvaamisen yksilön kohdalla.

      Tykkää

    2. Aivan. Luomiskertomuksessa on esitetty Jumalan luoma mahdollisuus lajien lisääntymiseen ”käskynä”. Näinhän on todella tapahtunutkin, ja tuo ”käsky” on tullut täytetyksi.

      Kyseessä siis ei ole kenellekään ihmisparille tai ryhmälle ihmisiä annettu käsky lisääntyä holtittomasti, pariutua vain tuo käsky mielessään ja täyttää tuo käsky –ja maa–kaikesta muusta välittämättä! –erinomainen pointti Pertiltä

      Tykkää

  22. x-vl

    Seuraavat asiat olivat varmaan jo aiemmissa kirjoituksissa, mutta listaan ne omien ajatusten selventämiseksi. Mieleen tuli asioista, jotka voivat jotenkin vaarantaa siittiöitä, munasoluja, alkioita, sikiöita, rintamaitovauvoja. Toki niitä vaaranpaikkoja on eteeni tullut, kun on yrittänyt vastuullisesti hoitaa sitä tehtävää, jonka lasten saaminen ja kasvattaminen on elämään tuonut.

    Ensimmäisenä tulee mieleen erilaiset säteilyt, lääkkeet, saasteet, tupakka, alkoholi, huumeet, geenit, oma terveydentila, ravinto, mieliala. Minun musta lista lienee lyhyt siihen nähden, mitä se on tutkijoilla ja muuten tietävämmillä. Siihen pitää lisätä tämän aloituksen mukaan vielä tuo ehkäisykeinojen vaarallisuus, mikä tuntuu minusta erittäin ylikorostuneelta tässä kokonaisuudessa.

    Jos olisin nuorempi, tämä kaikki tuntuisi minusta pelottavalta. En haluaisi, että ketään ahdistaisi perhesuunnittelu niin kuin se minua ahdisti vl-aikoina ja sen jälkeenkin. Onneksi ei enää!

    Tykkää

  23. Jape

    Roosalle ja ehkä (muillekin)
    ”Sama logiikka ja kehitys pätee esimerkiksi suhteessa siihen, miten vl-kristityt ajattelevat naispappeudesta, homoseksuaalisuudesta, avoliitoista jne…”

    Hetkonen milloin meikäläiset on hyväksybyt naispappeja tai homoutta ym. listassa esitettyä? Vai mikä lasketaan esim. naispappeuden hyväksymiseen – naisopettajat raamattuluokassako?

    Tykkää

    1. ”Hetkonen milloin meikäläiset on hyväksybyt naispappeja tai homoutta ym. listassa esitettyä? Vai mikä lasketaan esim. naispappeuden hyväksymiseen – naisopettajat raamattuluokassako?”

      Ei virallisesti milloinkaan. Viittaankin samanlaiseen logiikkaan kuin ehkäisykeskustelussa: ”virallinen opetus” on toista kuin se, mitä suhteellisen iso osa (määriä tietysti vaikea arvioida) ajattelee, ja miten ajatustensa perusteella toimii.

      Viime keväänä sain paljon sähköpostia täällä blogissa julkaistun naispappeutta käsitelleen kirjoituksen jälkeen. Yhteyttä ottivat useat kirkon virassa olevat vl-papit, kirkkoherrat jne. He kertoivat, että ovat naispappeudesta kanssani eri mieltä – ei siis ainoastaan blogikirjoituksen tyylistä, vaan myös kysymyksestä naisen virasta. Olen vuosien aikana huomannut, että harva vl on sitä mieltä, että esimerkiksi naispapin toimittamaan messuun osallistumisessa olisi jotain opillisesti väärää. Lisäksi hyvin harva tuntemistani vl-papeista kokee omantunnon kysymyksenä yhteistyön naispappien kanssa alttarilla tai muuten työssään. Sama pätee myös kysymykseen eronneiden vihkimisistä.

      Homoseksuaalisuuteen viittasin nimenomaan ajankohtaisen avioliittokysymyksen osalta. Tästäkin olen jutellut monien vl-pappien kanssa, ja yllättävän moni heistä on pohdiskellut sitä, että ”onko se nyt niin iso ongelma, jos kirkko vihkisi homoja”… 2010 kirkolliskokouksessa äänestettiin siitä, voidaanko samaa sukupuolta olevien liittojen puolesta rukoilla. Vl:t äänestivät puolesta.

      Eli pointtini: vl-liike on pluralistinen ja moninainen, onpa kysymyksessä ehkäisykanta, kysymys avioliitosta tai kirkon virasta – muitakin aiheita toki on, mutta nämä ovat olleet viime vuosina paljon esillä.

      Tykkää

      1. Miikka Nummenpää

        Olen samaa mieltä tästä huomiosta! Vl-oppi on ymmärtääkseni suurimmaksi osaksi ns. kirjoittamaton, eikä sitä voi tarkistaa samalla tapaa kuin esimerkiksi katolisen kirkon opin voi tarkastaa katekismuksesta ja paavien kiertokirjeistä. Olen kokenut että vanhoillislestadiolaisuudessa on myös
        (hieman spiritualistinen) käsitys, että parannuksen jälkeen Pyhä Henki kirkastaisi automaattisesti oikean opin ja uskon. Oppi on siis pitkälti kokemuksellisuutta siitä, että näin meillä uskotaan. Jos kyselee liian avoimesti, koetaan ettei tuo olekaan löytänyt oikeaa uskoa ja parannus on jäänyt puolitiehen. Sosiaalinen paine ohjaa myötäilyyn avoimen kyselemisen ja myös kriittisen tarkastelun sijaan, mitkä olisivat tärkeitä omakohtaisen asioiden sisäistämisen kannalta. Tällaisessa systeemissä on minusta se todellinen huoli, että kun oppi eli yleinen käsitys on muuttunut tarpeeksi ruohonjuuritasolla ja siitä on tullut yhteinen kokemus: näin meillä uskotaan, niin oppi muuttuu myös virallisella tasolla. Olen ymmärtänyt että naispappeuden suhteen näin on tapahtunut. Kun olen puhunut monen vl-perheen kanssa virasta, niin käsitykseeni, jossa paimenvirka on varattu vain miehille, suhtaudutaan melko oudoksuen ja se tuntuu resonoivan ”näin meillä uskotaan” kokemusta vastaan.

        Tykkää

      2. Jape

        Kuulostaa huolestuttavalta! Mutta Roosa ”penni” ajatuksistasi – voisiko asia olla jotenkin näin: Kauan langenneessa kirkossa toimineena ja sen kyljessä kiehnätessä meikäläiset papit (ainakin osa) ovat ikäänkuin huomaamattaan taipuneet kirkon harhakannoille? Eli olisiko sittenkin niin ettei olisi hyvä istua siellä missä pilkkaajat istuvat?

        Tykkää

      3. Kiitos, Miikka, hyvästä kiteytyksestä. Olen kanssasi samaa mieltä. Ajatus, että Pyhä Henki kirkastaa automaattisesti oikean opin ja uskon (sekä teot), johtaa valitettavasti myös siihen, ettei vl-kontekstissa juurikaan kuule saarnattavan tai opetettavan pyhityksestä tai imitatio Christista. Se taas puolestaan johtaa siihen, että seuroissakävijät alkavat luottaa siihen, että seuroissa käymällä ja ”tähän joukkoon kuulumalla” pelastuu. Uskon henkilökohtainen elementti (Kristus minussa) unohtuu ja muuttuu vieraaksi. Pahimmillaan kaikesta tästä seuraa se, että kun kerron vl-kontekstissa suhteestani Jeesukseen, puheitani pidetään ylihengellisinä ja vieraina… Usko on muuttunut vl-opetuksessa luottamukseksi yhteisöön, kun minusta Raamatun perusteella uskossa on kyse luottamuksesta Kristukseen sekä halusta tietää Hänestä yhä enemmän ja näiden seurauksena elää elämää kuten Jumala toivoisi, että sitä eläisin. Usko on väline omistaa koko Jumalan todellisuus henkilökohtaisesti: väline olla Kristus-yhteydessä eläen sen mukaisesti ja väline oppia tuntemaan Jumalan todellisuutta yhä paremmin.

        Tykkää

  24. Vuokko Ilola

    Älkää kukaan – Hyvät Naiset ja Herrat – antako itseänne höynäytettävän hankkimaan yhtään lasta ihan mistään syystä. Vain jos itse haluatte lapsen tai useammankin sydänrakkaudesta mahdolliseen tulevaan jälkikasvuunne, antautukaa mikäli mahdollista lisääntymisen mahdollisuudelle.

    Jos hengellisyytesi/omatuntosi vastustaa ehkäisyä kaikissa sen muodoissaan ja et kuitenkaan halua lasta, valitse mielummin yksinäisyys kuin pakotettu vanhemmuus. Joskus sellainen saattaa onnistuakin, mutta liikaa on maapallolla surullisia tarinoita siitä, kun lapsen syntymä on muuttanut elämän sellaiseksi, jollaista ei etukäteen halunnut. Viime kädessä kärsijänä tässä asiassa on lapsi, joka kantaa vanhempansa/vanhempiensa vastahakoista vanhemmuutta koko elämänsä ajan sydämessään.

    Oli sitten kyse ihan mistä asiasta hyvänsä, jos jonkin asian tekee ulkonaisesta painostuksesta tai ideologian pohjalta, siihen ei pysty sitoutumaan ja ottamaan vastuuta samalla tavalla kuin jos asia lähtee omasta sydämen halusta.

    Tykkää

  25. Matias

    Satuin huomaamaan tällaisen jutun: Steriloitu Susanna synnytti joulukuussa tytön – lääkärit eivät osaa vieläkään selittää, miten raskaus ilman munanjohtimia oli mahdollinen
    https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005977108.html

    Mielenkiintoista 🙂 muttei ilmeisesti mahdotonta eikä täysin ainutlaatuistakaan.

    Tärkeä keskustelunavaus. Nimittäin jos on pohtinut lähinnä sitä, voiko ehkäisyä käyttää vai eikö voi, ei välttämättä tule ajatelleeksi, ettei kaikki ehkäisy ole eettisestä näkökulmasta samalla viivalla. Ainakin minulle oli joskus aikoinaan varsin havahduttavaa oppia, että ehkäisypillerit (ainakin jotkin niistä) ovat abortoivia (eli pilleri sallii hedelmöittymisen, mutta estää hedelmöittyneen munasolun kiinnittymisen → verrattavissa aborttiin). Koska abortti on lähtökohtaisesti murha, myös abortoivat ehkäisymenetelmät ovat väärin.

    Lisäksi hormonaalinen ehkäisy ei käsittääkseni ole ainakaan pidemmän päälle hyväksi keholle. Eikä luonnollekaan, eli tähän liittyy myös ympäristöeettinen näkökulma.

    Pidättäytyminen hedelmällisinä päivinä on luonnollista (verrattuna hormonaaliseen ja mekaaniseen ehkäisyyn) ja voi parhaimmillaan olla tehokas ehkäisymenetelmä. Mutta kuten aiemmissa kommenteissa on tullut ilmi, se ei välttämättä ole aina kovin käytännöllistä. Kondomilla saisi lisävarmuutta, ja kondomia olen aiemmin pitänyt eettisesti hyväksyttävänä (ainakin verrattuna abortoiviin ehkäisymenetelmiin), mutta pitääpä vielä yrittää perehtyä mitä Miikka on kirjoittanut siitä kirjassaan.

    Eli eli, jos toisessa päässä on abortoivat ehkäisymenetelmät, ja toisessa päässä esimerkiksi selibaatti, niin kyllähän ne ovat eettisesti aivan eri asioita. Tämä olisi hyvä tiedostaa aina kun keskustellaan ehkäisystä. Tämä ei kuitenkaan tule ilmi ainakaan silloin, kun esimerkiksi seurapuheessa jyrkästi kielletään kaikenlainen ehkäisy.

    PS. Tuossa Hesarin jutussa Susannan puolison nimi on Matias, mutta kyse ei ole minusta vaan jostain kaimasta. 😉

    Mielenkiintoista keskustelua, jatkakaa!

    Tykkää

    1. Hyviä huomioita, Matias.

      Huomionarvoista lienee sekin, että ehkäisypillereitä määrätään naisille ”lääkkeiksi” varsin monenlaisiin vaivoihin – ei siis vain tarkoitukseen ehkäistä lasten saamista. Esimerkiksi endometrioosin ja aknen hoitoon. Endometrioosiin ei tietääkseni ole muita lääkkeellisiä hoitokeinoja kuin e-pillerit. Avioliitossa elävä, kristitty ihminen saattaa joutua ajattelemaan suhdettaan e-pillereihin siis muissakin tilanteissa kuin vain ehkäisyn näkökulmasta (vaikka ehkäisy/aborttinäkökulma kuuluu e-pillereihin aina). Oman kokemukseni mukaan e-pillerireseptiä tarjotaan naisille lähes vaivaan kuin vaivaan ja vaikka kuinka uskottavasti osaisi argumentoida, miksei halua e-pillereitä syödä, moni lääkäri suhtautuu kielteiseen kantaan varsin negatiivisesti. Kun esimerkiksi endometrioosia sairastava ihminen (joka ei halua käyttää e-pillereitä eettisistä ja uskonnollisista syistä) ilmaisee kantansa e-pillereihin, hän jää usein yksin sairautensa kanssa.

      Tykkää

      1. Miikka Nummenpää

        Vastaan hieman liittyen endometrioosiin. E-pillerit ovat ihan hyvä hoitokeino vaikeaan endometrioosiin potilaille, jotka eivät ole seksuaalisesti aktiivisia. Ne estävät endometrioosin kasvua eli proliferaatiota ja vähentävät kipua. Hoidon valinnassa pitää punnita lisäksi niiden aiheuttamaa syöpäriskin ja esimerkiksi laskimotukosriskin kohoamista. Tämä ei ole aina yksinkertaista. En itse kirjoita potilailleni lähetteitä aborttiin, enkä siksi myöskään hormonaalisia ehkäisyvalmisteita, jotka voivat toimia abortoivasti. Voisin kirjoittaa e-pillereitä vaikea endometrioosin hoitoon esimerkiksi nunnalle, joka elää varmasti selibaatissa, mutta useimmiten keskusteltaessa hoidosta käy ilmi, että potilas elää parisuhteessa tai on muuten seksuaalisesti aktiivinen. Tällöin katson, että naisen parhaassa mahdollisessa hoidossa tulee huomioida, ettemme loukkaa tai ota riskejä uuden ihmiselämän suhteen, mikäli sikiäminen tapahtuisi. Hoidamme siis aina yhtä aikaa naista ja (mahdollista) pientä ihmislasta.

        Endometrioosin hyvä ja luonnollinen hoito olisi itse raskaus tai oikeastaan useammat raskaudet (mikäli endometrioosi ei ole niin vaikea, että se aiheuttaisi hedelmättömyyttä). Raskaus tuo lepoa kuukautiskierrosta ja -vuodoista. Kuukautisvuodot taas kirjallisuuden mukaan pahentavat endometrioosia. Usein myös kuukautiskivut lievittyvät ensimmäisen raskauden jälkeen ja raskauden aikana endometrioosikipuja ei useinkaan ole. Endometrioosin hyvä ja luonnollinen hoito on siis sallia raskaaksi tuleminen niin usein kuin mahdollista. Raskaus on suoja endometrioosia vastaan ja estää sen pahenemista.

        Lisäksi kirjallisuuden mukaan endometrioosin hoidossa yhtä tehokkaita kuin hormonaaliset ehkäisyvalmisteet, ovat ns. tulehduskipulääkkeet (NSAID), kuten Burana ja Miranax (lisäksi esim. Arcoxia). Tulehduskipulääkkeet vaikuttavat itseasiassa endometrioosikipuun hyvin täsmällisesti, sillä kipu on prostaglandiinivälitteistä ja tulehduskipulääkkeet estävät endometrium-kudoksen prostaglandiinisynteesiä ja sitä kautta vähentävät kipua. Toki muitakin kipulääkkeitä voidaan käyttää (kuten Panacodia tai joskus ns. neuropaattisia kipulääkkeitä, kuten Noritrenia, Lyricaa tai Gabrionia). Myös leikkaushoidot ovat mahdollisia, ja voivat parantaa esimerkiksi hedelmällisyyttä.

        Olen myös huomannut Roosan kuvaamaa asenteellisuutta ehkäisyyn liittyen. Lääkäri ja hoitajakin ovat (vain) ihmisiä, ja usein omat uskomukset on vaikeaa erottaa potilastapaamisista ja toimia neutraalisti ja ammatillisesti. Jos esimerkiksi uskoo ideologisesti ehkäisyn ratkaisevan laajemmin yhteiskunnallisia ongelmia ja olevan suuri oikeudenmukaisuus ja tasa-arvokysymys, voi olla vaikea kohdata potilaita, jotka suhtautuvat ehkäisyyn ja perhe-elämään eri tavalla. Silti potilaan vakaumus tulisi aina ottaa huomioon hoidon valinnassa, eikä tämän tulisi vaikuttaa siihen, miten potilas kohdellaan.

        Tykkää

  26. MRNA

    Hei Roosa ja kumppanit! Oon saanut ite aika huolestuttavia viestejä Oulun seudulta liittyen lestadiolaisperheiden ongelmiin, etenkin siihen, että kun perheet on isoja ja lapsia on paljon, niin lapsia ei myöskään ehditä hoitaa ja huolehtia ja näin heistä aiheutuu paljon harmia muille. Tämä on kiristäny aika paljon monien tavallisten oululaisten hermoja ja lisännyt vastakkainasettelua. Nyt kun täällä puhutaan ehkäisystä, niin kai tämä viesti sopii tähän keskusteluun. Mitäköhän tälläisessä tilanteessa voi tehdä? Tuntuu kammottavalta ettei nämä vanhemmat tajua tehdä mitään asialle ja lapsia vain tulee, vaikka ne jää selkeästi heitteille. Viestiä SRK:lle vai mitä?

    Tykkää

    1. Vuokko Ilola

      Olen myös tietoinen tuosta ongelmasta MRNA, se on niin surullista.

      Niille, jotka vl-liikkeessä uskovat tuohon ”ehkäisy on syntiä” opetukseen kuin pässi sarviinsa, oppi on Pyhä, jossa painoarvo on potentiaalisessa lapsessa ja siinä eivät opin seuraamukset paina pieruakaan. Jos joku vanhempi väsyy, häntä kehotetaan rukoilemaan Jumalalta voimia ja tarvittaessa turvautumaan yhteiskunnan tarjoamaan apuun. Mielestäni ihan röyhkeästi ajetaan ihmisiä kuormittamaan eri sosiaali- ja terveydenhoitopalveluita. Sama kuin sanottaisiin juopolle, että juo vaan, kyllä se sossu huolehtii.

      Myös SRK:n väki on tietoinen asiasta ja tilanteen pelastamiseksi on ainakin kerrottu tehdyn yhtä jos toista diakoniatyötä. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että silloin kun suurperheen vanhempi on totaalisesti uupunut, siinä ei enää isokaan apu riitä, vaan lapset tarvitsisivat kokonaan uudet vanhemmat kunnes tilanne on parempi.

      Itse sain tosi mittavaa kodinhoitoapua, sen lisäksi auttoivat sukulaiset ja ystävät minkä kerkesivät. Siltikin sen uupumuksen jälkiä korjaillaan perheessämme varmaan hamaan hautaan asti. Oulussa apua tarvitsevia suurperheitä on niin paljon, että kulemma siellä ollaan melkoisesti helisemässä tilanteen kanssa.

      Tykkää

  27. Markku Korteniemi

    MRNA ”…että kun perheet ovat isoja ja lapsia on paljon, niin ei myöskään ehditä hoitaa ja huolehtia ja näin heistä aiheutuu paljon harmia muille…”

    No duoda, duoda ”to be is not should be”, ja suhteellisuudentajua kehään, eikä haittaa olisi historiallisesta perspektiivistäkään. – Nimittäin ihmiskunnan satojen tuhansien vuosien ja varhaisihmisten miljoonien vuosien historiassa on ”valistuneen arvaukseni” 🙂 mukaan; yli 90 prosenttisesti synnytty enemmän tai vähemmän puutteellisiin ja ankeisiin olosuhteisiin, ja ilman mitään erityistä ”toivomusta”. Ja ilman tätä luonnonlain ”pakkoa” ituratamme olisi katkennut jo miljoonia vuosia sitten.

    On suhteellista tuo huolenpitokin. Mitä meidän tulisi ajatella esimerkiksi nettikännykästä, joka säteilee, aiheuttaa keskittymishäiriöitä, tramoja, näön huonontumisen, ryhtivirheitä, leikin ja liikunnan laiminlyömisen jne. jne. – Ja mahtaa olla kuitenkin pääosa nykyisistä lastensuojeluilmoituksista ja huostaanotoista kohtuullisen pienistä perheistä. Tänään ollaan tilanteessa, jossa on toteutunut runoilija Niilo Rauhalan profetia:

    ”…Onnittelen teitä, lapset,
    kun kotianne nauretaan tovereittenne kotona.
    Kasvakaa vähän, niin isät ja äidit
    kerjäävät teitä lastensa leikkitovereiksi
    ja maksavat teille siitä palkkaa;
    kasvakaa vähän, niin opettajien päivät ovat tuskaiset,
    te olette heidän elintasonsa,
    muuten he joutuvat johonkin ympärivuotiseen työhön,
    kuten suurten vanhustentalojen askarteluohjaajiksi
    tai sitojiksi maakunta-arkistoihin.

    Onnittelen teitä, lapset!
    Kun kasvatte vielä tästä,
    hädin tuskin tiedätte, mistä ovesta menisitte sisään.
    Teidän edestänne kaatuvat numerus clausukset,
    rehtorit eivät odota teitä enää kuin veistokset
    korkeaselkäisissä tuoleissaan virkahuoneissaan
    ojentaakseen raskaan kätensä;
    he ryntäävät puunatuille käytäville
    ja kumartavat teille.

    Tai kun vieraat, kiireiset laivat tyhjinä ja kärsimättöminä
    odottavat satamissa
    ja ministerit epätoivoisina mittaavat tuontivoittoisuutta,
    teitä rukoillaan massatehtaisiin
    ja höyryävien paperikoneitten ääreen –
    totisesti, totisesti
    te ette ole pinkka
    ahdistuneita kortteja työnvälitystoimistossa,
    onnittelen teitä siitä.

    Onnittelen teitä, lapset,
    että saatte lukutoveriksenne sisaren Intiasta,
    työtoveriksenne veljen Bangla Deshista,
    Egyptistä, Nigeriasta.
    Tuokaa heidät kotiini, puhumme yhdessä siitä,
    mikä on iloista ja vaikeaa tässä maailmassa ja kaikkien sydämessä.”

    Suomalaisen ”hyvinvointiyhteiskunnan” tulevaisuuden skenaario on näillä syntyvyyslukemilla – varsinkin kun maahanmuuttajien tuloon ja työllistämiseen suhtaudutaan yleisesti hyvin nihkeästi:

    että verot tulee nousemaan, palveluja leikataan, eläkeikää nostetaan, eläkkeitä pienennetään, vanhusten hoito automatisoidaan tekoälylle ja robottitekniikalle… Olemmeko valmiit tähän?

    Tykkää

    1. Vuokko Ilola

      Koen tuon runon niin ahdistavana omien kokemusteni kautta! Kenenkään ei pidä hankkia lapsia minkään muun kuin sen takia, että haluaa oman lapsen.

      ”Vanhempani halusivat minut siksi, että Suomessa riittää veronmaksajia ja vanhustenhoitajia.”

      ”Vanhempani halusivat minut siksi, että opettajilla riittää töitä.”

      ”Vanhempani halusivat minut siksi, että naapurin lapsilla olisi kavereita.”

      Tuo rehtorien kumartelu on hauska 😀

      Jos Suomi näivettyy, niin se näivettyy ja se on siinä. Kaikkeahan sen eteen voi tehdä, mutta ei hyvänen aika kehottaa ihan ketään lisääntymään sen takia! Se on kuin oireiden hoitamista ilman perussyytä. Jos ihmiset eivät halua lapsia, siihen ei kehotuksen, maanittelut ja painostaminen auta ja hyvä niin. Jos asialle haluaa tehdä päättäjänä jotain, pitää mennä syvälle syihin, miksi halua vanhemmaksi ei enää ole.

      Nykyäänhän on yhä lisääntyvä ilmiö se, ettei haluta enää seksiä eikä kumppaniakaan. Väkisin alttarille ja Viagraa, jotta sadaan veronmaksajia? Ihan hoopoa!

      Muistan kun ystäväni oli kerran Tupperwaren edustajana ja hän koetti saada minuakin järjestämään kutsuja, jotta hän saisi pitää työnsä tuoman autoedun! Vaikka en ollut kovinkaan kiinnostunut muovipurnukoista, minun olisi pitänyt tehdä niiden eteen paljonkin ystäväni autoedun takia.

      Sama kun jotkut kerjäävät ihmisiä tilaamaan lehtiä, jotta heidän työpaikkansa säilyisivät. Mitä hullua! Kautta historian ammattikuntia on jäänyt tarpeettomiksi ja silloin keksitään vain uusia töitä! Jos opettajan jäävät työttömiksi, menköön muualle töihin tai hankkikoot uuden ammatin. Tuo runo on ihan pöpeliköstä.

      Mielummin minä haluan, että joku monotooninen robotti vaihtaa tulevaisuudessa minulle vaipat kuin joku elävä olento tekisi sen 😛

      Tykkää

      1. Jape

        ”Mielummin minä haluan, että joku monotooninen robotti vaihtaa tulevaisuudessa minulle vaipat kuin joku elävä olento tekisi sen 😛”

        No huh huh. Mikäs immeisvihaaja sie lienet

        Tykkää

      2. Vuokko Ilola

        Japelta: ”Mikäs immeisvihaaja sie lienet”

        Ihmisvihaaja? Ihmisrakastaja paremminkin, koska en halua kenellekään ihmiselle niin ikävää tehtävää kuin mahdollinen vaippojeni vaihtaminen olisi 😀

        Tykkää

    2. Oman yhteisön ongelmien vähättely sillä ajatuksella, että muillakin on ongelmia, on erittäin huono lähtökohta, tosin paljon käytetty. Olen läheltä seurannut muutamaa vanhoillislestadiolaista perhehelvettiä ja voin vakuuttaa että selkäpiitä karmii ja ei käy kateeksi.

      On tullut mieleen, kuinka ihmeessä voi tämän päivän Suomessa levittää opetusta, että on lisäännyttävä mistään muusta pittaamatta, tai ehkä (saarnamiesten luvalla) voi ehkäistä, kun vakava terveysongelma ON jo käsillä?

      Älkää hyvät pariskunnat antako kenenkään muun päättää siitä, mitä makuuhuoneessanne tapahtuu. Raamatussa ei puhuta mitään ehkäisystä. Jokaisen uudella lapsella on oikeus syntyä toivottuna ja odotettuna. Käyttäkää järkeänne ja punnitkaa tarkoin tilannettanne. Kääntykää terveydenhuolto ja -sosiaalilan ammattilaisten puoleen, sen sijaan että kääntyisitte kysymyksissänne saarnamiesten tai muun uskonystävienne puoleen, jos teillä on kysymyksiä tai ongelmia.

      Vanhoillislestadiolainen ehkäisemättömyys-dogmi ei perustu mihinkään vakaaseen raamatuntulkintaan, vaan sen perusteeksi on esitetty milloin mitäkin raamatunkohtaa, jotka eivät edes puhu ehkäisystä. Lisäksi esitetään milloin mitäkin maallista syytä: mm. veronmaksajien loppuminen ja Suomen kansan näivettyminen.

      Tykkää

      1. Markku Korteniemi

        Vähättely ? 🙂 – No, kyllä kai sekin antaisi hiukan terveellistä suhteellisuuden tajua ja perspektiiviä, jos muistelisimme väliin – varsinkin näin vainojen uhrien merkkipäivinä – ortodoksien hirmutekoja Karjalassa vanhauskoisia kohtaan, pogromeja juutalaisia vastaan 1800-luvulla ja kuinka ortodoksinen kirkko siunasi miljoonat sotilaat sotimaan ja tappamaan niin I:ssä kuin II:ssa maailmansodassa, niin Balkanilla 1990-luvulla kuin tämän päivän Venäjällä…

        Tykkää

  28. x-vl

    Markku, miksi jätit kauheimman (jonkun mielestä ehkä kauneimman?) säkeistön pois? Sen missä puhutaan vl-uskovaisten naisten/ äitien osasta. Ensin oli tietysti aborttisäkeistö ja sitten seuraavana:

    ”Onnittelen ,että äitinne jaksoi uudelleen
    ja taas uudelleen
    etsiä vaatekaapistaan äityispukunsa,
    jaksoi masentua, itkeä sitä, ettei saa olla
    kuten toiset,
    jaksoi KATKERANA kertoa HÄPEÄVÄNSÄ jälleen
    mutta aamuisin portaiden narahdellessa pakkasessa
    jaksoi lähteä ihmisten eteen taakseen katsomatta.”

    Tykkää

    1. Quo Vadis

      Niinpä niin. Miltähän on mahtanut lapsista tuntua, kun ovat vierestä seuranneet itkevää, masentunutta ja katkeroitunutta äitiään, joka lähtee hammasta purren ulos ovesta? Millaista on ollut kotielämä neljän seinän sisällä kurkihirren alla? Katkeruus ja masennus kun väistämättä näkyvät siellä kotona läheisten parissa. Miten äidin malli on vaikuttanut perheen tyttöjen elämään? Pelänneet kenties äitinsä jaksamisen puolesta ja yrittäneet auttaa niin paljon kuin mahdollista.

      Saattaa tietysti herättää ristiriitaisia ajatuksia sitten seurapenkissä istuessa, kun lapset kuitenkin ovat Herran lahja, mutta kun ei millään jaksaisi nyt ottaa niitä lahjoja vastaan. Ja siitä sitten kantamaan syyllisyyttä ja huonouden tunnetta, vaikka taustalla saattaa olla vuosikausien univelat, mielenterveyden ongelmia, traumaattisia synnytyskokemuksia, fyysistä kremppaa jne.

      Tykkää

      1. syrjästäkatsoja

        ”Miltähän on mahtanut lapsista tuntua, kun ovat vierestä seuranneet itkevää, masentunutta ja katkeroitunutta äitiään, joka lähtee hammasta purren ulos ovesta?”

        Voin kertoa. Tämä ei ole koko totuus, mutta osa siitä.

        Lapsi voi katkeroitua niin, että kuolee jumalankieltäjänä – hautajaisia hän ei halua, ei ruumiin siunausta – tuhka vain mereen ja unohdus! Nuoruus meni äidin ahdistusta katsellessa ja katkeruus kohdistui isään, jonka tahdosta äidin mielestä lisääntyminen tapahtui.

        Suuren perheen nuorimpana näin suunnilleen kaiken – perheväkivaltaa, itsemurhan, mielenterveyden romahtamisen – sisarussarjassani. Kun täytin kuusikymmentä vuotta, pari vanhimmista sisaruksistani onnitteli, mutta samalla suorastaan hampaitaan kiristellen mainitsi, että ”aina niitä lapsia vain syntyi ja syntyi…”

        No siinä asia, mistä ei minun tarvitse tuntea syyllisyyttä – suunnilleen kaikesta muusta elämässäni olenkin sitä tuntenut.

        Olin itsekin menettää uskon Jumalaan, mutta löysin Sanan – löysin aarteen.

        Eri seurakunnat kiistelevät siitä, kuka on oikea, oikeampi, oikein. Seurakuntasurffailua voi harrastaa ja joutuukin harrastamaan, jos täydellisyyttä etsii, koska jokaisesta löytää virheitä ja erehdyksiä. Kaikkiin ihmisiin joutuu lopulta pettymään.

        Pelkään niitä seurakuntia, jotka sanovat, että vain heillä on Kristus Jeesus itse. Niitä ja niissä vaikuttavia ihmisiä pakenen…

        Tykkää

  29. Quo Vadis

    Eevertti: ”Eläinten lisääntyminen on vielä ”holtittomampaa” kuin ihmisten. Eläimet lisääntyvät aina kun siihen on mahdollisuus, nillä ei ole minkäänlaisia tulevaisuudensuunnitelmia esim. ruuan riittävyydestä.”

    Niin, Jeesushan opettaa meitä olemaan huolettomia taivaan lintuja ja luottamaan Jumalan huolenpitoon. Uskomaan siihen että leipä riittää: “Lapsi tuo leivän tullessaan.” Tämä tarkoittanee sellaista uskon näköalaa, että luottaa siihen, että tie avautuu aina eteenpäin ja oikeat ratkaisut löytyvät ajallaan. Mutta tarkoittaako “pyhä huolettomuus” holtittomuutta tai vastuuttomuutta? Entä jos Jumala kääntääkin meille selkänsä ja johdattaa meidät syvään kärsimykseen, masennukseen, taloudelliseen ahdinkoon, kerjuulle tai sillan alle? Voiko kärsimys sisältää jotain pyhää ja merkityksellistä, kun ollaan masennuksen syövereissä, äiti tai isä on poissaoleva lapsilleen tai itsemurhan partaalla? Entä kärsimys pakkasessa sillan alla nuotion äärellä lämmittelemässä tai nälkäkuoleman uhatessa? Nämä kaikki eivät kenties koske juuri meitä, mutta kuitenkin niitä miljoonia pieniä Jumalan lapsia, jotka syntyvät surkeisiin olosuhteisiin, ja hyljätään lapsena kadulle hyväksikäyttäjien uhriksi. Missä kohtaa kulkee riittävän kärsimyksen raja? Entä voidaanko vanhempien kokeman kärsimyksen vaikutuksia arvioida suhteessa lapsiin? Voidaanko perheet ajaa umpikujaan kilvoituksessa?

    Varpuset ja talitintit eivät tosiaan elä selibaatissa, eivätkä liioin mieti tulevan talven pakkasia tai pohdi poikastensa kohtaloa: luonto kun karsii heikot yksilöt heti kättelyssä, jos eivät ota pärjätäkseen. Käki taas munii toisten pesiin ja siirtää vastuun kasvatuksesta toisille linnuille.
    Miikka: “Tällaisessa systeemissä on minusta se todellinen huoli, että kun oppi eli yleinen käsitys on muuttunut tarpeeksi ruohonjuuritasolla ja siitä on tullut yhteinen kokemus: näin meillä uskotaan, niin oppi muuttuu myös virallisella tasolla.”
    Usko Kristukseen on alkuperäiseltä olemukseltaan opetuslasten kokemuksellisuuden ja ruohonjuuritason todistusta, ja joka todistus on muotoutunut aikojen saatossa ja erilaisten ideologisten virtausten paineessa institutionaaliseksi järjestelmäksi. Virallinen tai institutionaalinen oppi koetellaan joka tapauksessa aina eletyn elämän ja uskon tasolla, sillä usko eletään todeksi arjen todellisuudessa ja kilvoituksessa. Eletty usko myös väistämättä haastaa virallisen opin.
    Millä tavalla kysymys Jumalan valtakunnan etsimisestä ja `vastuuttomista` taivaan linnuista voidaan sovittaa yhteen eletyn uskon ja kilvoituksen tasolla?

    Tykkää

  30. Markku Korteniemi

    Ei tarvitse kenenkään henkensä ja mielenterveytensä uhalla tehdä lapsia, kun riskit ovat korkealla, eikä sen suhteen tarvi saivarrella – mutta pitää myös muistaa, että kaikkeen elämään kuuluu haavoittuvuus ja riski-alttius… Se on ihan elämämme perusluonne ja perusominaisuuksia. Ja kristityn perusasenne on olla avioliitossa avoin uuden elämän mahdollisuudelle.

    Paljon aiheessa pelataan mielikuvilla ja yksin sitkeä tällainen on, että maailma on ”täynnä”. Olen minäkin tällä palstalla tästä moniaita kertoja aiemminkin kirjoittanut. – Mutta ei maailma todellakaan ole täynnä ihmisiä!

    Kaikki maailman 7,6 miljardia ihmistä voisivat kokoontua ja mahtuisivat koolle Kainuun maakunnan kokoiselle alueelle ja saisivat peräti 3 neliömetrin ihan ikioman tontinkin. Ja vaikka maailman väkiluku vielä kolminkertaistuisi niin Kaenuuseen mahduttaisiin – tosin enää 1 neliömetrin tontille 🙂

    Täynnä maailma on vain länsimaisen elämisen tavan ja teknokulttuurin suhteen. Siis kun kaikki Kiinan, Intian ja Afrikankin ihmiset haluavat elää amerikkalaisin ja eurooppalaisin kulutustottumuksin, mihin globalisaatio heitä kannustaa, niin eihän siitä mitään tule. Nykyinen suomalainen elämäntapamme vaatisi kolmen ja puolen maapallon kokoiset luonnonvarat ollakseen kestävällä pohjalla.

    Jo vuosia sitten laskin ja arvioin ”tupakkilaatikon kanteen”, että toisen maailmansodan jälkeen on abortoitu useampia miljardeja lapsia. Miikka Nummenpään siteeraaman tiedon mukaan: ”Maailmanlaajuisesti vuodesta 1980 on abortoitu yli 1,5 miljardia lasta vuoteen 2018 mennessä…”

    Abortoitujen kokonaismäärä 2-3 miljardia toisen maailmasodan jälkeen on luku, joka kääntää päälaelleen kaikki vakiintuneet käsitykset ihmisoikeuksien kunnioituksesta, rikkomuksesta – ja rikoksista ihmiskuntaa vastaan. Kaikki tämä on tehty vielä ihmisoikeusjulistuksistaan ja -teoistaan suurta meteliä pitäneiden länsimaiden ja YK:n tuella. – Voi hirmuista kaksinaismoraaliamme !!!?

    PS. Loppukevennyksenä. Kannattaa kuunnella tällä viikolla uusintana tullut radio ylenykkösen ohjelmasarjasta ”kuusi kuvaa” upea ohjelma: ”Arkkitehti Benito Casagrande on täynnä rakkautta” https://areena.yle.fi/1-4256779

    Tuli mieleen myös muutamia vuosia sitten radiosta kuuntelemani Herbertin ja Alicen elämäntarina.

    ”…Rakkaus on väkevä kuin kuolema,
    kiivas ja kyltymätön kuin tuonela.
    Sen hehku on tulen hehkua,
    sen liekki on Herran liekki.
    Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa,
    virran tulva ei vie sitä mukanaan…”
    (Laul.l. 8:6-7)

    Tykkää

    1. -1970-luvulla saarnamies oli laskeskellut, että kaikki silloin eläneet ihmiset olisivat mahtuneet Inarinjärven jäälle seisomaan. Sitten hän kysyi huutaen mikrofoniin, niin että se särki hänen äänensä, ”rakkaat, onko tämä maailma täynnä?”. Ajattelin jo silloin, että onpa huono vertaus.

      Kyllähän ihmiset saisi sullottua vaikka Kainuun korpimaakunnan alueelle, totta. Se ei kuitenkaan kerro mitään maapallon kestokyvystä. Jo nyt monet hedelmälliset alueet on reippaasti ylikansoitettu, ja meno jatkuu. Kannattaa suhteuttaa asioita. Me elämme Suomessa hyvin periferiassa, ja emme todellakaan tiedä mitään siitä, mitä on ylikansoitus ja sen seuraukset! Emme, vielä…

      Tykkää

      1. Markku Korteniemi

        ”1970-luvulla saarnamies oli laskeskellut…”

        Hyvä Eudokimos – kai sinä kansakoulussa ainakin opintien aloittaneena hallitset ihan itsekin jakolaskun ja pinta-ala mitat, ei muuta kuin laskemaan… Ei se ole ”vertaus”.

        Mitä tulee maapallon kestokykyyn, se ei olisi vaarassa, jos me eläisimme yksinkertaisesti ja kohtuullisesti, ahnehtimatta toisilta ja tulevilta sukupolvilta. Olemme tehneet syntiä niin luontoa kuin lähimmäisä kohtaan. Mutta tällä jatkuvan tuotannon ja kulutuksen kasvuun ja oman voiton tavoitteluun perustuvalla ja globalisaation turvin kaikkialle levittäytyvällä libertaanikapitalismilla on tulossa pää vetävän käteen…

        Tykkää

  31. Martta

    Kirjoitat Markku: ”Ja kristityn perusasenne on olla avioliitossa avoin uuden elämän mahdollisuudelle”. Alussa sanot, että mielenterveyden tai hengen uhalla ei kenenkään kuitenkaan tarvitse lapsia tehdä. Mutta muissa tilanteissa siis tarvitsee, mikäli henki tai mielenterveys ei ole vakavasti uhattuna? On tilanteita, joissa nämä kaksi ovat vielä kohtuullisen hyvissä kantimissa, mutta silti tuntuu, että lapsiluku on täynnä. Onko tämä kristitylle sopimaton ajatustapa ja jos, mihin raamatulliseen (huom. ei kirkon traditioon tms) seikkaan se perustuu? Korostan vielä, että en hyväksy aborttia tai abortoivia ehkäisymenetelmiä. Tämä pohdinta liittyy nimenomaan ehkäisyn filosofiaan. Kristityn täytyy aina palata Raamattuun. Sanotaanhan meille, että tulee koetella kaikkea ja pitää se, mikä on hyvää. Esimerkiksi Lutherilla oli juutalaisvihamielisiä ajatuksia, joihin täälläkin on viitattu, joten emme voi sokeasti luottaa kirkkoisiimme tai traditioon ja siksipä kaipaan nimenomaan Raamattua pohjaksi, koska se on ainoa varma perusta. Itse olen ymmärtänyt, etten tule piiruakaan paremmin Jumalalle kelpaavaksi, jos minulle syntyisi vielä yksi tai kaksi tai n-määrä lapsia. Kristus riittää, enkä itse omilla pyrkimyksilläni todella saa mitään lisättyä, niin vaikea kuin sitä onkaan ymmärtää. ”Se on täytetty” sanoi Jeesus ristillä. Täyttä ei saa täydemmäksi. Lisääntyminen ei ole itsetarkoitus, vaikka se on hyvä, kannatettava ja siunauksellinen lahja. Mutta kysyn vielä, mihin perustuu ajatus perhesuunnittelun synnillisyydestä, ellei perhe ole (ainakaan vielä) aivan hätää kärsimässä? Ajatus siitä, ettei kristitty pari lähtökohtaisesti haluaisi lapsia esimerkiksi urasyistä, on kieltämättä itsellenikin vieras, sillä lapset ovat Herran lahja, mutta tarkoitan siis perhekoon rajoittamista.

    Lisään vielä tuohon perheiden ja lasten ahdinkoa käsittelevään keskusteluun, että sitä ei pitäisi ohittaa kevyesti, sillä ongelmat ovat todellisia, vaikka kuinka ”niin on voimas kuin on päiväs”. Emme saisi vähätellä lähimmäistemme kärsimystä, emme varsinkaan niiden heikoimpien. Se, että useassa perheessä, jossa on vähemmän lapsia, on myös ongelmia, ei poista suurperheiden ongelmia. On selvää, ettei kaikissa suurperheissä ole sen suurempia murheita kuin nyt perheissä yleensäkään, mutta on tunnistettava tietyt vaaranpaikat, jotka liittyvät mm. ”pikkuäiteihin” ja siihen, ettei huomiota riitä tarpeeksi etenkään isommille lapsille. Minusta perheiden pitäisi saada päättää itse, haluavatko he käyttää perhesuunnittelua myös niissä tilanteissa, kun kukaan ei ole vielä vakavasti masentunut tai kohtu ratkeamispisteessä. Kristittyjen olisi kyllä hyvä yleisesti tietää enemmän eri ehkäisymenetelmien vaikutusmekanismeista, joten siinäkin mielessä tämä keskustelu on tervetullutta.

    Pohdin tuolla aikaisemmin, miksi varmojen päivien käyttö on sallittua, koska siinäkin pariskunnan ajatus usein on, ettei lasta toivottaisi. Ikään kuin tällainen ajattelu olisi sallittua, mutta mikäli käytännössä (luonnottomasti?) pyritään vielä maksimoimaan raskauden alkamisen epätodennäköisyys, teko olisi syntiä, vaikka ajatus kuitenkin on sallittu. Miikka pohti, että ehkä katolilaisuudessa ylipäätäänkin nähdään teot synnillisempinä kuin ajatukset. Minä en luterilaisena protestanttina ymmärrä tätä, eikä tällainen logiikka ei korreloi mielestäni Vuorisaarnan opetukseen. Haluan palata Raamatun äärelle, enkä ole niinkään kiinnostunut, minkälaisia oppikyhäelmiä kunkin uskonsuunnan oppi-isät ovat kehitelleet (toki nämäkin voivat joskus olla aivan hyviä ja valaisevia, mutta uskon perustaksi niistä ei ole). Näen niin, että jo ajatuksen tasolla tehty synti on synti. Siksi pidän ristiriitaisena ei-abortoivan ehkäisyn kieltämistä, mutta varmojen päivien sallimista.

    Tykkää

    1. Matias

      Martta: ”Näen niin, että jo ajatuksen tasolla tehty synti on synti.”

      Niin, tätä näkemystä tukee esim. tämä osa Vuorisaarnasta:

      »Teille on opetettu tämä käsky: ’Älä tee aviorikosta.’ Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.» (Matt. 5:27–28)

      Martta: ”Siksi pidän ristiriitaisena ei-abortoivan ehkäisyn kieltämistä, mutta varmojen päivien sallimista.”

      Minustakin se kuulostaa ristiriitaiselta.

      Samoin oudoksun tuota toistakin asiaa, että ehkäisy muuttuisi jotenkin sallitummaksi (vasta) sitten, kun on kunnolla ongelmia. Aivan kuin ongelmia ei saisi ennaltaehkäistä.

      Tykkää

      1. Eevertti

        Jos mennään lammasten askeliin ja katsotaan taaksepäin entivanhasten maatalon emäntien luomuehkäisyä,niin olisiko siinä mitään kiintopistettä tähän päivään jos haluaa toimia oikein omantuntonsa kanssa.
        Niin vl-naiset kuin muutkin kylän emännät osasivat säännöstellä raskauksia, todella suuria suurperheitä oli hyvin harvassa, ei edes joka läänissä. Saarnamiehet niihin aikoihin tuskin edes kovin hanakasti ottivat kantaa ko. aiheeseen.

        Tykkää

      2. Quo Vadis

        Henkilökohtainen todistus:
        itse en ole koskaan hyväksynyt omalle kohdalleni hormonaalisia tai abortoivia ehkäisymenetelmiä. Olen ottanut asiasta jo varhain selvää ja tiennyt sen että esim. ehkäisypillerit tai hormonikierukka voivat estää jo hedelmöittyneen munasolun kiinnittymisen. Näen lisäksi hormonaalisen ehkäisyn myös ympäristöongelmana ja naisen elimistön normaalia hormonitoimintaa sabotoivana.
        Martta: “Näen niin, että jo ajatuksen tasolla tehty synti on synti. Siksi pidän ristiriitaisena ei-abortoivan ehkäisyn kieltämistä, mutta varmojen päivien sallimista.”
        Juuri näin. Tämän vuoksi pidän myös kalenteriehkäisyä ongelmallisena, koska Jeesuksen opetuksen mukaan, laki ottaa meidät kiinni jo ajatuksen tasolla. Eli en tule yhtään sen pyhemmäksi ihmiseksi kalenterimenetelmällä tai selibaatissa, koska ajatuksen tasolla en kuitenkaan haluaisi tulla raskaaksi, enkä olla avoin uudelle elämälle. Teon tasolla synti muuttunee kuitenkin pienemmäksi, jolla voin sitten pönkittää omavanhurskauttani.

        Tykkää

  32. x-vl

    Markun ajatus siitä, että vasta tiettyissä tilanteissa epävarmat, avioparille kiusalliset keinot ovat sallittuja. Eli pitää pääsääntöisesti tai lähtokohtaisesti olla aina avoin uudelle elämälle. Ja pitää muistaa, ettei saa itse selitellä itselleen ongelmien suuruutta eikä liioitella kriisitilanteita? Elämäähän ei olekaan tarkoitettu helpoksi.

    Markun ajatus liippaa niin läheltä vl-maksimaalista lisääntymisohjetta että hirvittää.

    Tällaista kuuntelin herkän nuoruuteni ajan vl:ssa ja jos olisin pystynyt olemaan sokeasti kuuliainen vl-uskovainen, niin olisin ollut varmaan yksi niistä, jotka oikeasti SRK-henkisiltä puhuvaisilta veljiltä olisin käynyt kysymässä, joko me olemme siinä tilanteessa, että ajatussynti pitemmästä synnytysvälistä olisi jumalan hyväksymä ja joko saisi edes olla selibaatissa hieman pitemmän ajan. Huolena tosin noissa erillään olo -tapauksissa olisi voinut olla sekin, miten perhe kestää, kun isäntä on kuin ns. perseeseen ammuttu karhu. Näin joillakin olin kuullut käyneen.

    Alistumalla yhteiselämään on kysymys myös vl-naisen vastuusta miehen kilvoittelussa puhtaalla omallatunnolla. Silloin on oltava taas avoin uudelle elämälle, vaikka masennus ja epätoivo jäytää itsellä omassa sisimmässä. Lohtuna se, että sehän on naisen osa ja jumalallinen tehtävä? Ja elämä on vain kämmenen leveys. Tasa-arvoa oudoimmillaan!

    Jos ymmärsin tai muistin väärin, niin lisäselitys lienee tarpeen.

    Tykkää

  33. Heino Korpela

    Olen kyllä lukenut teidän kommenttejanne ja nähnyt, että olette avoimin mielin pohtinut tätä vaikeaa asiaa – ehkäisyä. En kuitenkaan ole kuin vilkaissut Miikka Nummenpään kirjoittamaa kirjaa. Olen miettinyt, että millä lailla hän nyt koululääkärinä neuvoo teinejä, jotka tulevat hänen luokseen saamaan neuvoja, kun näyttäisi, ettei mikään ehkäisymuoto ole uskovalle sopiva?

    Usko ohjaa uskovan elämää ja jos uskonoppi on ihmisistä lähtöisin, se takuuvarmasti tulee uskossaan umpikujaan, ihan niin kuin nimimerkit Martta, Matias ja monet muut ovat todenneet. Ihmisen seksuaalisuus on ihmiselämään hyvin voimakkaasti vaikuttava vietti. Jumala on meidät kuitenkin tämmöiseksi luonut ja jos ihminen osaisi oikein käyttäytyä ja myös hallita näitä ominaisuuksiaan, näkisimme tämän ominaisuutemme suurena Jumalan lahjana.

    Luomiskertomusta ovat ihmiset kaikkina aikoina tulkinneet omien mielikuviensa mukaisesti ja näin saaneet itselleen valtaa hallita ihmisiä, heitä jotka ovat luottaneet heidän jumalalliseen tietoonsa. Luetaanpa nyt tuota kertomusta:
    ”Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu.”
    Tässä nyt oli Jumalan lupa hallita hänen luomaansa maailmaa. Tähän lupaan ei sisälly sanaa; tuhoa – saastuta, vaan niin kuin luemme toisessa kohdassa – viljele ja varjele.

    Emme siis saa toimia järjettömästi, tuhoten, emme saa edes äitejä saattaa ahdinkoon niin, ettei heillä ole ollenkaan omaa elämää. Jumala on varustanut ihmisen älyllä, että hän voisi täyttää tehtävänsä
    suojella kaikkea elämää maailmassamme.

    Minulla ei ole hyvin viisaita neuvoja antaa kenellekään, mutta sen mitä itse ymmärrän oikeaksi, sen olen tuonut esiin. Olen vuosia kirjoittanut ja puhunut uskonymmärryksestäni, että itse pääsisin perille, sinne niin kuin Paavali kirjoittaa:
    ”Veljet, en katso vielä päässeeni siihen asti. Vain tämän voin sanoa: jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä.
    Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat.”

    Laitan kappaleen kirjastani, jossa pohdin tätä asiaa:
    ”Lukekaapa miten Jumala käski saarnata Israelin kansalle, joka
    oli erehtynyt palvelemaan ja uhraamaan ihmisten tekemille opeille:
    ”Ottakaamme opiksemme, pyrkikäämme tuntemaan Herra! Hän
    tulee, se on varmaa kuin aamun koitto. Hän tulee kuin sade, kuin
    kevätsade, joka kastelee maan.
    Mitä minun pitäisi tehdä sinulle, Efraim, mitä sinulle, Juuda?
    Teidän uskollisuutenne on kuin aamupilvi, kuin kaste, joka kohta
    haihtuu. Siksi olen lähettänyt profeettani lyömään teitä, olen lähet
    tänyt sanani, sanan, joka surmaa. Minun oikeuteni on kirkas kuin
    valo. Uskollisuutta minä vaadin, en uhrimenoja, Jumalan tuntemista,
    en polttouhreja.” (Hoos. 6: 3–6.)

    Kun Jumala sanoo ”minun oikeuteni on kirkas kuin valo”, niin
    meidän tulisi kulkea tässä valossa eikä mennä ihmisoppien perässä!
    Kuuntelin Voittosen selostusta: ”Ei ole ehkäisykieltoa, mutta ehkäisy
    on syntiä.”

    Voi miten kierosti tämä on selitetty! Jos ehkäisy on syntiä, niin
    sitä syntiäkö ei kielletä tekemästä? Sitten tulee vielä kummallisempi
    selitys, että jos on vakavasti sairas voi ehkäistä eikä ehkäisy ole tässä
    tapauksessa syntiä, vaan muuttuu sairauden hoidoksi.
    Katsokaapa miten ihmisoppi johtaa umpikujaan! Kuka määrittää
    sairauden, jossa ehkäisysynti muuntuu sairauden hoidoksi? Voittosen
    mukaan tämän määrittää lääkäri. Eikö ole mukavaa! Laitetaan
    lääkärit vastuuseen! Sanotaan sitten Jumalalle: ”No kun lääkäri lupasi,
    että ei ole enää syntiä!”

    Kun Paavali hyvästelee uskovia, hän kertoo avoimesti, että hän on totuudenmukaisesti opettanut heitä, siis puhunut niistä vaikeistakin asioista niiden oikeilla nimillä ja kaikissa asioissa asettanut Jumalan tahdon aina ensimmäiseksi. Näin tulee meidän myös toimia, luetaanpa, mitä raamattuun on kirjoitettu:
    ”Olen palvellut Herraa nöyrin mielin, kyyneleet silmissä, kaikissa koettelemuksissa, joita juutalaiset juonillaan ovat minulle aiheuttaneet.
    En ole vaiennut mistään sellaisesta, mikä on teille hyödyksi, vaan olen julistanut sanaa ja opettanut teitä sekä julkisesti että kodeissanne.” (Ap.t.20:19,20)

    Tykkää

    1. Martta

      Heino kirjoittaa: ”Katsokaapa, kun ihmisoppi johtaa umpikujaan!” Nimenomaan tätä tarkoitan. Vaikka asiaa pohtisi päivät pääksytysten, en ymmärrä oppirakennelman logiikkaa. Ehkäpä olen vain yksinkertainen, mutta sitäkään en hevin suostu uskomaan. Tai ehkä sitten olen jonkun mielestä eksynyt. Mielestäni oppi pitäisi kuitenkin aina pyrkiä selittämään Raamatulla, enkä ole vielä uskottavaa teologista selitystä kuullut perhesuunnittelun kieltämiselle. Jumalan kehoitus ensimmäisille ihmisille täyttää maa ei puhu perhesuunnittelua vastaan. Se, että monet ihmiset historian saatossa ovat kärsineet kovasti ja kärsivät yhä edelleen, ei poista sitä tosiasiaa, että monet suurperheet ovat ylikuormittuneita, eikä ole peruste ehkäisykiellolle. Kannattaa myös huomioida, että yksilöiden ominaisuuksien ja ympäristötekijöiden vaikutuksesta, saattaa uupumista ilmetä jo pienemmällä lapsiluvulla, eikä perheitä saisi näin ollen vertailla keskenään. Kenellä on oikeus määritellä, mikä on riittävä lapsiluku ja mikä on riittävä uupumisen ja kärsimyksen aste? Myöskään se, että lisääntyminen on suorastaan välttämätöntä ihmissuvun hyvinvoinnille, ei riitä teologiseksi perusteeksi kieltää ei-abortoiva ehkäisy.

      Sitten puhutaan taivaan linnuista ja huolettomasta elämästä. On totta, että uskova saa tukeutua koko painollaan Jumalan huolenpitoon. Herra on luvannut olla kanssamme kaikki päivät maailman loppuun saakka. Lisäksi meitä muistutetaan, että kun etsimme ensin Jumalan valtakuntaa (=Jumalan tahtoa), meille annetaan myös kaikki muu tarpeellinen, minkä Jumala kyllä tietää meidän tarvitsevan. En näe tätä asiaa niin, ettemmekö saisi käyttää Jumalan meille antamaa järkeä elämässämme. Kyllähän me pohdimme, mikä olisi meille sopivin ammatti, minkälaiseen työpaikkaan hakeutuisimme ja millä asuinalueella meidän olisi hyvä elää. Pitäisikö järki sitten heittää romukoppaan, kun uskova miettii perhekokoaan ja sitä kautta koko perheen hyvinvointia? Minun mielestäni ei. Oleellista on kaikissa elämänvaiheissa kulkea rukoillen ja Jumalalta johdatusta pyytäen. Jumala kyllä johdattaa elämämme ja ohjaa meitä oikeaa tietä nimensä kunnian tähden. Kun olemme ymmällämme, palatkaamme aina Sanan ääreen etsimään vastausta rukoillen, että Jumala kirkastaisi sen meille.

      Tykkää

  34. Quo Vadis

    Käytännön elämä haastaa viralliset dogmit. Jumalan laki, kategorinen imperatiivi “älä tapa” on vaikea noudattaa kirjaimellisesti kaikissa olosuhteissa, jolloin tavoitteenamme lienee etsiä mahdollisimman pieni paha. Tällöin joudumme väistämättä kehittämään etiikkaa seurausetiikan ja soveltavan etiikan suuntaan. Voidaan ehkä myös puhua tapauskohtaisesta etiikasta. Tarvitsemme ongelmanratkaisutaitoa eettisten ongelmien ratkaisemiseksi, jolloin joudumme väistämättä myös priorisoimaan: yksi otetaan, toinen jätetään- periaatteella.

    Seurausetiikan mukaan meidän on valittava teko, jonka ennakoidut seuraukset osoittautuisivat hyviksi mahdollisimman monille ja tuottaisivat mahdollisimman vähän pahaa mahdollisimman harvoille. Paljossa erehtyneen Lutherin 5. käskyn selityksen mukaan : “Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme aiheuta lähimmäisellemme mitään vahinkoa tai kärsimystä, vaan autamme ja tuemme häntä kaikissa elämän tarpeissa.” (Lutherin Vähä katekismus)

    Seuraus- ja soveltavan etiikan yhteydessä joudumme myös inhimillisen ymmärryksemme rajoille: emme voi aina ennakoida seurauksia, mitä valinnoistamme seuraa. Voimme kuitenkin etsiä tutkittua tietoa esim. perheiden ylikuormitusta aiheuttavista tekijöistä, jotka pitkään jatkuessaan aiheuttavat vahinkoa ja kärsimystä sekä soveltaa tuota tietoa omaan elämäämme mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, ennen katastrofia.

    Tykkää

  35. x-vl

    Taitaa olla monen ns. epäuskoisen lääkärin tunnolla lukemattomat sterilisaatiot ja kohdunpoistot ilman, että vl-potilas on niitä osannut pyytää tai edes kunnolla lupaa antaa? Tosin tuota ei kai synniksi lasketa vl-piireissäkään, kun ollaan jo hätätilanteessa ja todella vaarallisessa vaiheessa?

    Mutta onko oikeasti tarpeen mennä noin äärirajalle, jos on mahdollisuus ennakoida? Siihen aika moni pysyisi, jos ei vaadittaisi sokeaa luottamusta sanottuun jumalan tahtoon tällä elämänalueella. Jos se jollekin ihmiselle tai pariskunnalle sopii niin mitä sekään muille kuuluu.

    Yleisesti herätyssaarnaksi maksimaalisen lisääntymisen ihanne ja opetus on minusta sopimatonta ja taakoittaa herkkiä ja helvetinpelkoisia ihmisiä ihan turhaan. Kuten minuakin aikoinaan.

    Seksuaalisuuden toteuttaminen ja tämä ehkäisykeinojen ”myrkyllisyyden” ja synnillisyyden asia koskee melkein meitä kaikkia, siksi se tulee niin lähelle ja koskettaa syvältä.

    Tykkää

  36. Markku Korteniemi

    Kylläpä saimme Luojaltamme taas upean talvipäivän, lunta, pakkasta kolmattakymmentä astetta, sininen taivas ja tykkyiset puut. Tämä mittään ”ääri-ilmiötä” ole, ihan perinteistä suomalaista talvea, niin pitkälle kuin minä muistan. Taisin mainita jo Heikin eli pyhän Henrikin päivän yhdeksi talven napapäiväksi, muita on: pyhän Paavalin muistopäivä, joka oli perjantaina 25.1 ja viimeinen lienee Matin päivä eli pyhän Mattiaan mestauspäivä 24.2. Ankara oli noiden Jeesuksen lähettiläiden eli apostolien kohtalo. Mutta marttyyreitä tuli tänäänkin anno domini 2019 lisää Jolon saarella Filippiineillä, joissa ääri-islamistit iskivät katoliseen kirkkoon messun aikaan…

    Olen hiukan yllättynyt kommenteissa ylleni puetusta SRK:n virallisen edustajan kaavusta!? 🙂 Kyllä ehkäisykriittinen näkemys on kristikunnan 2000 vuotta vanhaa yhteistä opintulkintaa, jonka luterilainen kirkkommekin allekirjoitti pitkälle 1900-lukua. Mutta iliman epäilystä 1970-luvun vl-kristillisyydessä kyseisen näkemyksen tulkinta meni överiksi niinkuin moni muukin asia.

    Eevertti: ”todella suuria suurperheitä oli hyvin harvassa, ei edes joka läänissä.” En tietysti tiedä tarkalleen, mitä tuolla ”todella suurella” tarkoitat, mutta jos se olisi esim. kymmenen molemmin puolin, niin väitteesi ei ainakaan pohjaudu historiallisiin faktoihin vaan somehälinässä kierrätettyihin kliseisiin ja myytteihin…

    ”Näen niin, että jo ajatuksen tasolla tehty synti on synti.” No iliman muuta; jos on lain rikkonut vähimmässäkin, niin on koko lain rikkonut. Mutta on siinä suuri ero, että jos ihmisellä vihapäissään käy mielessä, että haluaisi tappaa jonkun häntä verisesti loukanneen – kuin että hän todella tekee sen !

    Tykkää

    1. Eevertti

      Markulle.
      Kymmeneen pääsee monikin mutta 13-14 ja siitä ylöspäin on yhdelle naiselle ollut harvinaista. Kaksoset ja kolmoset parantavat tilannetta aika nopeasti.

      Tykkää

      1. Markku Korteniemi

        No kriteerisi ”suurperheelle” ovat varsin korkeat. Mutta tuota tuota, esim. Itävallan keisarinna Maria Teresialla oli 16 lasta, ja Johan Sebastian Bachilla 20 lasta – ensimmäisen puolison Maria Barbaran kanssa 7 lasta ja toisen Anna Magdalenan kanssa 13 lasta… 🙂

        Tykkää

    2. Quo Vadis

      Eevertti: “Jos mennään lammasten askeliin ja katsotaan taaksepäin entivanhasten maatalon emäntien luomuehkäisyä, niin olisiko siinä mitään kiintopistettä tähän päivään jos haluaa toimia oikein omantuntonsa kanssa… Niin vl-naiset kuin muutkin kylän emännät osasivat säännöstellä raskauksia, todella suuria suurperheitä oli hyvin harvassa, ei edes joka läänissä.”

      Niin, lapsikuolleisuus ja synnytyskuolleisuus ovat olleet myös huomattavasti yleisempiä ennen wanhaan kuin nykyään. Aliravitsemus, kulkutaudit, erilaiset tulehdukset, lapsivuodekuume olivat jokaisen synnyttäjän ja imeväisen uhkana. Todella suuret perheet (>10 lasta) ovat olleet mahdollisia lähinnä yhteiskunnan yläluokan edustajille paremmasta ravitsemuksesta ja olosuhteista johtuen. Luomuehkäisystä mainittakoon mm. pitkä imetysaika, joka ei tietenkään koske kaikkia.

      Tykkää

  37. x-vl

    Minun uskonymmärrykseni ja hengenerottamisen lahjani ei riitä näkemään eroa Markun kannanotoissa ja SRK-laisessa 70-luvun opetuksessa. Jos se on armollisuudessa langennutta kohtaan, niin sitäkään eroa en ymmärrä?

    Armoa on tarjottu SRK:n suunnastakin useaan kertaan tällaisella tottelemattomalle. Eräs vl-mummo houkutteli minua takaisin ja sanoi, ettei siellä enää kytätä eikä kysellä eikä päivien laskeminen ei ole syntiä. Hän sanoi vielä, etteihän tämä asia koskekaan enää sinua.

    Eipä niin – mutta en voi olla hyväksyvinäni vl-ehkäisyopetusta, jos en sitä oikeasti hyväksy. Enkä halua olla myötävaikuttamassa edes kuuntelemalla, että vl-nuorille opetetaan kuitenkin entiseen malliin.

    Tykkää

  38. Kesäkukka

    Kiitos hyvästä ja asiallisesta ja erittäin monipuolisesta keskustelusta, olen seuraillut. Erityisesti olen pitänyt Martan kommenteista, olet tuonut keskusteluun alusta alkaen kauniilla ja rakentavalla tavalla tärkeää näkökulmaa. (Laitan nyt omia ajatuksia, koska ”jonkin verran” olen asiaa pohtinut, en tiedä tuleeko paljoakaan uutta tähän ansiokkaaseen keskusteluun, mutta ainakin vahvaa vl-näkökulmaa. Laitoin kahteen osaan kun tuli niin pitkä.:))

    Aihe on vanhoillislestadiolaisuudessa tulenarka, minkä huomaa myös joissakin kommenteissa. On monia vl ihmisiä, joille asia on kipeä ja he ovat ikään kuin vereslihalla tämän asian vuoksi. Omat elämänkokemukset ehkäisemättömyyteen liittyen ovat olleet ahdistavia ja jopa traumatisoivia. Siksi pienet vihjeetkin ”ehkäisyopin täyttämisestä” saattavat saada aikaan vaikeita tunteita ja ahdistusta. Helposti voi tuntua, että vereslihalla ollut nahka saa uusia ruoskaniskuja ja lyötyä lyödään. Oli hyvä, että tämäkin puoli nousi keskustelussa esiin. Ettei tätä ole välttämättä kohdennettu näihin uupuneisiin perheisiin.

    Itse mietin tuota katolisen kirkon opetusta. Onko siellä muutenkin tapana, että ihmisille pyritään antamaan selkeät halki-poikki-pinoon – ohjeet kuinka elää uskoaan käytönnössä ja mikä on syntiä (tekolistoja ym.)? Sitähän tosin vl liikkeessä on myös paljon ollut ja on vieläkin. Itse tulen taas siihen syvälliseen kysymykseen, mitä synti pohjimmiltaan on. Se on Jumalan vastaisuutta, ja teot ovat oikeastaan synnin seurausta. Tärkeintä on siis aina sydämen tila. Siis millä mielellä ja asenteella toimin näin ja näin. Onko tarkoitus mennä kauemmaksi Jumalaa, luopua Hänestä, vai pysytellä lähellä?

    En siis jotenkin pysty ajattelemaan, että tässä kysymyksessä toimii aina oikein kun noudattaa esimerkiksi mekaanisesti katolisen kirkon opetusta. Sitä paitsi, mitä luonnollista siinä on, että toisiaan syvästi rakastava aviopari, joka asuu saman katon alla, elää selibaatissa? Entä onko sekään kovin luonnollista, että pariskunta rakastelee tiettyinä kalenteriin tarkoin merkittyinä päivinä ja vieläpä aina silloin, kun nainen on hormonaalisen toiminnan vuoksi kaikkein haluttomimmillaan? Ja mitä tuohon synnin pohjimmaiseen olemukseen tulee, kuten joku täällä sanoikin, että jos tälle tielle lähdetään, niin silloin jo ajatus siitä, ettei halua lasta/haluaa siirtää raskautta, on jo syntiä.

    Itse sanoisin, että lestadiolainen opetus on ennemminkin vedonnut ehkäisemättömyydessä Raamatun sanaan ”lapset ovat herran lahja”, mikä onkin mielestäni erinomainen lähtökohta lähteä tarkastelemaan asiaa (vrt. täällä mainittu lisääntykää ja täyttäkää maa). Minusta jokaisen puolison tulisi kysyä itseltään, mitä se minulle ja minun puolisolleni tarkoittaa, että lapset ovat Herran lahja. Miten se näkyy toiminnassamme ja käyttäytymisessämme, ja suhtautumisessamme perhesuunnitteluun? Minusta ortodoksisen kirkon opetus, (josta joku mainitsi), joka pysähtyy ihmisten makuuhuoneiden ovelle, kuulosti hyvältä. Eikö se, että aviopari ajattelee lapsen olevan Herran lahja, ja että sitä opetetaan myös yhteisössä, voisi ohjata heitä kussakin tilanteessa käyttäytymään ja toimimaan oikein? Toimintatapa ei välttämättä ole sama toimintatyyli aina ja kaikissa tilanteissa, niinkuin ei muissakaan asiossa. Elämä ei ole kovin mustavalkoista.

    Minusta on sääli, että vl liikkessä tästä ihanasta, iloisesta asiasta – eli lasten saamisesta – on tullut osin myös raskas ja jopa pelottava asia. Kun uskovainen pari menee naimisiin, miten he ajattelevat? Iloisesti ja toiveikkaasti: ”Ihanaa, taivaan Isä voi ehkä siunata meidän perheeseen lapsiakin, jos hyvin käy :)” vai hieman pelonsekaisin tuntein ”Apua, mitenhän me selvitään jos lapsia tulee tiuhaan ja meille tulee iso perhe. No, näyttäväthän nuo muutkin jotenkin selviävän.” Kummassa ajattelutavassa on taustalla päällimmäisimpänä ajatus ”lapset ovat Herran lahja”?

    Eräs uskovainen vanhempi kertoi menneen hiljaiseksi, kun lapsi tuli häneltä kysymään, että olinko minä toivottu lapsi. Voi, kunpa lapsemme saisivat olla toivottuja! Eräs isä taasen lohdutti vaimoaan, joka kertoi hänelle taas olevansa raskaana: ”onhan noista edellisistäkin selvitty”. Jossakin ovat äidit keskenään toivottaneet toisilleen ”otan osaa”, kun joku kertoo olevansa raskaana. Näitä riittäisi. Toki päinvastaistakin paljon, mutta valitettavan paljon myös edellä kuvattua. Niin, ovatko lapset meille syvimmiltään Herran lahja?

    Miikka kirjoitti hyvin, että tästä ei saisi tulla lakihenkinen asia, eikä sellainen että ulkopuolelta tulee vaatimus miten toimia. Tämä on ihan ydinpointti. Luulen kuitenkin, että näin meille lestadiolaisille on valitettavasti näyttänyt osin käyvän. Siksi on hyvä, että asiasta nyt keskustellaan, ainakin täällä blogissa. Tällaisten avointen keskusteluiden soisi siirtyvän myös kokoontumisiimme ja esimerkiksi Päivämiehen sivuille. Emme ole lain alla, vaan elämme armosta! Uskohan on pohjimmiltaan vapautta elää oikein, Jumalan tahdon mukaan.
    Siksi mielestäni nyt pitäisi korostaa, että tämä asia on jokaisen avioparin oma asia ja omantunnon kysymys. Kukin voisi tahoillaan miettiä, mitä tarkoittaa että lapset ovat Herran lahja. On hyvä, että tuodaan esille esimerkiksi näitä lääketieteellisiä ongelmia, ja muuta faktaa asiaan liittyen, mutta tarkkoja toimintaohjeita ei kannattane ainakaan yleisesti antaa. (Ja näissäkin kysymyksissä ajattelisin, kuten Paavali, että kohtuus kaikessa.:)) Jokainen tekee kuitenkin loppupeleissä ratkaisunsa itse, ja vastaa myös niistä itse. On hyvä puhua lasten arvosta, pitää perhettä tärkeänä jne. mutta itse toteasin vain, että perheisiin syntyy lapsia, kulloisenkin tilanteen mukaan. Joillekin tiheästi, joillekin harvemmin. Kaikki perheen lapsiluvun maksimointi-ihanteet, joihin täälläkin viitattiin, tulisi hylätä.

    Liked by 1 henkilö

  39. Kesäkukka

    Tykkäsin myös Miikan kirjassa olevasta ajatuksesta, että avioparit l u u l e v a t tulevansa onnellisiksi ottaessaan lapsiluvun omiin käsiinsä, jollain tavalla ”vapautuessaan”. Ihmisen syvin onni ja vapaus on siinä, että hän elää Jumalan tahdon mukaan. Lapset todellakin ovat Jumalan lahja. On oikein, että lähtökohtaisesti suhtaudutaan perheeseen ja lapsiin hyvin myönteisesti ja arvostavasti. On luonnollista ja luomisjärjestyksen mukaista, että perheeseen syntyy lapsia. Mutta ei tehdä siitä lakia, eikä sälytetä turhia taakkoja toisetemme päälle. Huolestuttavaa on, jos uskovaisissa perheissä aletaan yleisesti käyttämään ehkäisyä, ja pidetään sitä ihan ok:na. Itse kuitenkin olen tavannut toisaalta paljon ns. rehellisiä vl ihmisiä. He lähtevät liikkeestä, jos kokevat, etteivät pysty sitoutumaan tähän tiukkaan ehkäisyopetykseen. Eikö tämäkin kerro siitä, että sydämen usko on hakusessa, ja uskomisesta on tullut uskonnon harjoittamista, perinteessä elämistä, ja lain ja käskyjen noudattamista?

    Myös jotkut naimattomat kertovat, että yksi syy, etteivät ole naimisiin niin halunneet, on juuri tämä pelko, ettei jaksa isoa perhettä. Yhdelle tällaiselle oli yllätys kuulla, etteivät ne ison perheen vanhemmatkaan aina jaksa. Hän oli ajatellut klassisesti, että vain ne vanhemmat, jotka jaksavat ison perheen, saavat sen.

    Minun mielestä vl liikkeessä on nyt menossa hiljaisuus tämän asian suhteen. En kuule ainakaan kotipaikkakunnallani saarnattavan tästä. Ehkä on tajuttu, että takavuosina mentii yli, kun saarnattiin, että ottakaa kaikki lapset vastaan, vaikka ette jaksaisikaan, sillä kyllä Jumala antaa voimat. Ja ei antanutkaan. Kuuliaisuus seurakunnalle ja sen neuvoille ei tuonutkaan onnea, iloa, toivoa ja siunausta, vaan itkun, toivottomuuden ja ahdistuksen, sekä uupumisen ja masennuksen. Väsymyksen syvyyttä ei ymmärretty. Nyt tuntuu, että on tilanne, ettei uskalleta sanoa oikein mitään. Ei edes sitä, että tämän saarnan johdosta monet perheet ovat vereslihalla ja kipuilevat elämänsä ja uskonsa kanssa. Tätä ei voida sanoa, koska silloinhan tunnustettaisiin, ettei kaikki saarna olekaan ollut Pyhän Hengen ilmoitusta, eikä seurakunta ollut erehtymätön (julkilausuma taannoin: uskovainen ei käytä missään tilanteessa perhesuunnittelua). No, ehkä tulee vielä aika, että näistäkin kivuista voidaan vapaasti puhua ja surut surra pois. Merianna Hintsalan väitöskirja antaa kuvaa millaisten ahdistuksen kanssa jotkut ihmiset kamppailevat asian takia. Samoin Taivaslaulu -kirjassa on hyvää, todellisen tuntuista kuvausta siitä, miten kipeisiin, vaikeisiin ja toivottomiinkin tilanteisiin tiukka ehkäisyopetus voi johtaa. En usko, että se on Jumalan tahto.

    Puhuin muuten kerran tästä omasta ajatuksestani, että mielestäni meidän pitäisi vl-liikkeessä jättää selkeämmin tämä asia jokaisen avioparin ratkaistavaksi, eikä ulkopuolelta neuvoa/vaatia ehkäisemättömyyttä. Että jokainen aviopari voisi tutkiskella itseään ja miettiä miten asian ratkaisevat. Tähän minulle vastattiin: ”Niin, mutta sittenhän kellään uskovaisella ei olisi paljoa lapsia, ainoastaan yksi tai kaksi!” Huh. Eikö ole aika paljastavaa?

    Kysymys kuuluu, haluammeko me lapsia, vai otammeko vain heitä vastaan, koska niin täytyy tehdä?

    (Muuten, kun puhun näistä tähän tyyliin, tajuan, ettei täydellisyyttä tässä asiassa tule, että on päiviä, jolloin ei halua lasta jne. mutta pohdiskelen, mikä on sellainen pääsääntöinen olotila asian suhteen.)

    Tykkää

    1. Vuokko Ilola

      Kesäkukalta:

      ”Merianna Hintsalan väitöskirja antaa kuvaa millaisten ahdistuksen kanssa jotkut ihmiset kamppailevat asian takia. Samoin Taivaslaulu -kirjassa on hyvää, todellisen tuntuista kuvausta siitä, miten kipeisiin, vaikeisiin ja toivottomiinkin tilanteisiin tiukka ehkäisyopetus voi johtaa. En usko, että se on Jumalan tahto.”

      Puhumattakaan minun ja Aila Ruohon kirjasta Usko, toivo ja raskaus – vanhoillislestadiolaista perhe-elämää. Vieläkin ihmettelen sitä hirveää mylläkkää, mikä tuosta kirjasta syntyi. Hesaria myöten tultiin todistelemaan, kuinka hyvin vl-perheillä menee. Ja osalla toki meneekin, ei kirjamme tyhjkäksi sitä asiaa tehnyt, otimme vain esiin tilanteet, joissa tuosta opetuksesta on pahat seuraamukset.

      ”Kysymys kuuluu, haluammeko me lapsia, vai otammeko vain heitä vastaan, koska niin täytyy tehdä?”

      Aika moni on pakotetusti ison perheen vanhempi. Eräskin tosi ison perheen äiti kertoi minulle, ettei ikinä olisi halunnut niin isoa perhettä. Hän on edelleenkin vl.

      Tuo halu saada lapsia, vauvakuume, lapsirakkaus on pitkälle sisäsyntyistä ja pohjautuu myös lapsuudenkokemuksiin: miten oma äitini on ottanut minut vastaan ja miten minua on hoidettu varhaislapsuudessani? Siksi näissä asioissa EI SAA missään eikä millään tavalla syyllistää ihan ketään. On tosi vahingollista, että omaa uskoa pitää epäillä, jos halua saada lapsia ei löydy sydämestä sitten millään ilveellä.

      Sitten vielä ne miesten oletetut vauvakuumeet, halu saada lapsi. Se tulee monilla miehillä vasta paljon naisia myöhemmin jos on edes tullakseen. Kuinkahan moni vl-perheenisä on ehtinyt toivoa itselleen ainoatakaan lasta ennen kuin niitä on jaloissa jo iso lauma? Olisi kiva tietää prostentit. Ja tarkoitan tällä sisältä kumpuavaa halua saada oma lapsi, en uskonkäsityksen ohjaamaa tahtoa alistua Jumalan tahdon alle asian kanssa.

      Tykkää

    2. Vuokko Ilola

      Kesäkukalta:

      ”Huolestuttavaa on, jos uskovaisissa perheissä aletaan yleisesti käyttämään ehkäisyä, ja pidetään sitä ihan ok:na.”

      Mikä sinua tässä tarkkaan ottaen huolestuttaa? Sekö, että ehkäisijät joutuisivat ehkäistessään helvettiin? Sekö, että kaikki eivät taivu säännön/opetuksen/Jumalan tahdon/vallan alle?

      Tykkää

      1. Kesäkukka

        Kiitos kysymyksestä, arvelinkin että tuo lause tarvinnee avaamista.

        Ajattelen siis, että lähtökohtaisesti uskovaisten avioliitto on avoin elämälle, kuten täälläkin on monessa kohdin todettu. Miikka mm. kirjoittaa: ”Kristinuskossa perhe nähdään Jumalan suurena lahjana. Kristittyinä saamme nähdä perheen myös Jumalan antamana pyhänä kutsumuksena tiellä lopulliseen päämääräämme Jumalan luona, minne Jeesus avasi meille tien. Perheessä saamme rakastaa lähimmäisiämme – aviopuolisoamme ja lapsiamme, jotka Jumala antaa.”

        Elikkä, uskovaisten avioliitto on sellainen, johon halutaan ottaa mahdollisia lapsia vastaan (ihan omasta sydämen halusta). Jos näin ei ole, v o i d a a n olla tilanteessa, että täytyy kysyä, mitä on tapahtunut. Ollaanko vielä Jumalan Sanan perustalla, ja onko sydämessä Jumalan Pojan uskoa, joka vaikuttaa?

        Itse siis kiinnittäisin huomion ennemminkin aina sydämen tilaan, kuin tekoihin (ja erityisesti omaani). Kun sydämessä on usko ja halu elää lähellä Jumalaa, hänen tahtonsa ja mielensä mukaan eläminen ei ole raskasta eikä vastenmielistä. Kuten kirjoitin, usko on pohjimmiltaan vapautta elää oikein. Kun tällaisella sydämen tilalla tekee väärin, Jumala ottaa kiinni, ja tulee huono omatunto. Niin Kristus toimii.

        Uskovaisena eläminen ei pitäisi olla ulkopuolelta tulevien vaatimusten noudattamista hartiavoimin (mitä se valitettavasti voi monelle olla). Hartiat voi antaa laskeutua ja rentoutua. Kaikki on jo tehty puolestamme!

        Selvensiköhän tämä yhtään. 🙂

        Tykkää

      2. Vuokko Ilola

        Eli sinua Kesäkukka huolestuttaa se, että ehkäisijä ei ole enää oikein uskomassa ja hän joutuu helvettiin käsityksensä ja ehkäisemisensä takia, ymmärsinkö oikein? Ja ymmärsinkö senkin oikein, että rehellisempää tällaisen henkilön olisi reilusti ”kieltää uskonsa” kuin että jäisi roikkumaan vl-yhteisöön ”väärällä” sydämentilallaan? Kylmästi vain ylitse laidan pois sosiaalisista ympyröistään ja mahdollisesta tukiverkostaan, niinkö? No näinhän se valitettavasti useimmiten menee, aika vaikeaahan vl-liikkeessä on ”talostella” jos ei sen oppeja allekirjoita ja vaikeaa se on etenkin silloin, jos kertoo avoimesti eriävisatä ajatuksistaan. Joillekin erimielisille se on vain lähes itsemurha hypätä suureen ja peloiteltuun tuntemattomaan, sekin kannattaa pitää mielessä.

        Tätä se on kun seurakunta halutaan pitää ”puhtaana” ”vääristä” ajatuksista.

        Ajatusmallisi on hyvin tuttua minulle. Eli halu ottaa kaikki lapset Jumalan lahjoina vastaan lähtee uskovaisesta sydämestä. Ennen saarnattiin parrattomuus ja korvakoruttomuus synniksi samoin perustein. Parran juuret lähtee väärästä sydämentilasta, korvakorut kertovat sydämentilan ja tanssiminenkaan ei ole itsessään syntiä, mutta synti tanssittaa.

        Jos oikeasti ja aidosti lähdettäisiin tutkimaan sitä, kuka maapallon ihmisistä on OIKEASTI ja AIDOSTI halunnut itselleen suurperheen, raja ei taatusti piirry vl-liikkeen, katolisten tai minkään muunkaan uskontokunnan sisälle, vaan tosi harvoihin ihmisiin ympäri maailmaa. Jos Jumalan valtakunta piirtyisi Haluan Ottaa Kaikki Lapset Vastaan – ajatuksen perusteella, raja olisi hankala piirtää, sillä kartalla se näkyisi yksittäisinä harvoiva pisteinä siellä täällä.

        On Kesäkukka tasan kaksi eri asiaa haluta aidosti kaikki lapset vastaan jotka ovat tullakseen, kuin alistua asiassa Jumalan tahdolle. Kuinka paljon puhujatkin ovat maininneet siitä asiasta, kun vanhempana tulee napistua Jumalan tahtoa vastaan eikä jaksaisi niitä taivaantaimia ottaa vastaan? Tämä tosiasia tunnustetaan ihan sieltä sarnapöntelistä asti, oletko samaa mieltä?

        Kuinkahan moni on oikeasti uskovainen noilla sinun kriteereilläsi vl-liikkeessä?

        Tykkää

  40. Markku Korteniemi

    Mutta jaksammeko ja ehdimmekö tänään ajatella ja rukoilla myös varsinaisten vainottujen puolesta oman ”tynnyrimme” ulkopuolella? – Tänään 27.1. on siis ”Vainojen uhrien muistopäivä” – alunperin päivä on nimetty holokaustin uhrien muistolle, mutta on siitä laajentunut koskettamaan kaikkia maailman vainottuja.

    Please, kuuntele Buchenwaldin hälytys:

    Hienoa, että Päivämiehen kolumnissakin Pekka Kainua käsittelee asiaa ja laajentaa sen aivan oikein myös maahanmuuttajien kokemaan rasistiseen leimaamiseen.

    Lyhyessä artikkelissa ei voi sanoa asiaa tyhjentävästi, mutta mitä hänellä jää tai mitä hän jättää sanomatta on kuitenkin huomion arvoista:

    1) Maailmanlaajuisesti tänä päivänä vakavaa vainoa uskonsa vuoksi kokee yli 240 miljoonaa kristittyä !!

    2) Toinen antikristus nimeltä Josif Stalin tapatti 20 miljoonaa oman maan kansalaista ja kolmas Mao Zedong 60 miljoonaa kiinalaista.

    3) Ja sitten nämä toisen maailmansodan jälkeen vähintäänkin yli 2 miljardia abortoitua (siis jo sikiöasteella olevaa). – Miksi heitä ei muisteta, miksi heillä ei ole muistomerkkiä – vaikka holokaustinkin uhrit ovat korkeintaan 0,3 % abortoiduista !!?

    Oulun uusi piispa näyttää käyneen SRK:n konttorilla vierailemassa. Tulikohan puhetta näistä vainotuista – tai että miksi luterilainen kirkkokin heistä vaikenee. No tuskin senkään vertaa kuin Suomen ja Kiinan presidenttien tapaamisessa joitakin viikkoja sitten – sillä ”business is business”. Onneksi kuvassa ei näkynyt sentään hiippaa, joka karmaisevasti kertoi Suomen luterilaisen kirkon sivuluisusta…

    4) Ja sitten vielä ne ”hoitokokousvainot”. Koskettivat ainakin välillisesti jopa satoja tuhansia ihmisiä. Olen jo kauan sitten ehdottanut, että SRK:n tontille tulisi muistokivi heille. Ja että osana katumusta ja anteeksipyyntöä, joka vuosi SRK:n edustajat laskisivat 27.1. kukkia muistokivelle, ja fyysisesti romahtaneita sekä henkisesti vammautettuja varten perustettaisiin rahasto tai säätiö, josta maksettaisiin vahingonkorvauksia…

    Tykkää

    1. Kesäkukka

      Vuokko, ymmärsit minut aika lailla väärin. 🙂 Tuo ajattelumalli, jota viestissäsi kuvaat, ei ole minun. Aiemmissa kommenteissa kerroin jo mielestäni aika laajasti miten asiasta ajattelen.
      Lauseeni, johon tartuit, oli ehkä vähän huolimaton ja se näköjään johti pitkälle meneviin tulkintoihin. Sen olisi voinut jättää poiskin. 🙂

      Tykkää

      1. Vuokko Ilola

        En ymmärrä mitä tästä voi käsittää väärin:

        ”Elikkä, uskovaisten avioliitto on sellainen, johon halutaan ottaa mahdollisia lapsia vastaan (ihan omasta sydämen halusta). Jos näin ei ole, v o i d a a n olla tilanteessa, että täytyy kysyä, mitä on tapahtunut. Ollaanko vielä Jumalan Sanan perustalla, ja onko sydämessä Jumalan Pojan uskoa, joka vaikuttaa?”

        Ymmärrän tämän niin, että uskovainen avioliitossaan haluaa ottaa lapsia vastaan omasta sydämen halusta. Jos näin ei tapahdu, silloin on syytä epäillä onko sydämessä Jumalan Pojan uskoa, joka vaikuttaa ko. halun ottaa lapsia vastaan.

        Pahoitteluni jos ja kun en oikein ymmärrä perimmäisiä ajatuksiasi. Yritän lukea huolellisemmin aiemmat viestisi.

        Tykkää

  41. Vuokko Ilola

    Olen itse huomannut itsestäni ja myös täällä asia on helppo havaita, että esimerkiksi juuri ehkäisykysymystä on vaikea ajatella ilman vl-opetuksen painolastia niiden, jotka ovat tämän opetuksen alla kasvaneita.

    ”Jotain ehkäisyopetuksessa on oikeaa, ei nyt ihan miten lystää voi asiasta ajatella, ei nyt ole oikein sekään, että ei yhtään tai muutama lapsi vain otetaan vastaan, lähökohta pitäisi olla se, että lapsia haluaa ja missä vika jos näin ei tapahdu?”

    Kuulin juuri yhdestä helluntailaisesta, jonka on vaikea olla uskomatta liikkeensä opetukseen, jonka mukaan pedonmerkki on ihmisen ihon alle laitettava siru, jonka avulla ihminen saadaan tekemään pahoja tekoja. Kuulemma sellainen siru on kehitteillä jokaiselle ihmiselle asennettavaksi. Liittyy ilmeisesti henkilötunnistukseen. Mutta siis tämä henkilö, vaikka on hyljännyt entisen uskonsa, ei kykene ajattelemaan tuosta(kaan) asiasta ilman uskonyhteisönsä painolastia.

    Varmaan ilmiö liittyy aivotoimintaan. Vanhoja aivopolkuja tulee kuljettua ja on tosi vaikea muodostaa ihan uusia polkuja, jotka eivät kosketa tai risteä vanhojen polkujen kanssa ollenkaan. Itse olen huomannut, että pikkuhiljaa ja kokemusten ja oivallusten kautta syntyvät uudet polut ja vanhat unhoittuvat.

    Joku entinen vl kertoi, kuinka hän ei ikinä kykene ostamaan ripsaria ilman että ei vilkuilisi ympärilleen syyllisen oloisena. Monjella sama telkkarin kanssa, vaikka jo SRK:n mies on kertonut hyväksyvänsä murtomaahiihdon katselemisen. Nämä opit ovat jonkinmoista aivopesua tai aivopolkuilua, halusimmepa tai emme.

    Tykkää

  42. x-vl

    Kiitos Kesäkukalle koosteesta! Se oli mielestäni selkeä, monipuolinnen ja perheen kokonaistilannetta kunnioittava.

    Ja Vuokolle lämpimät ajatukset, kun olet jaksanut tästä kipeästä aiheesta puhua ja kirjoittaa. Olet kestänyt sen ikävän palautteen, mitä tuosta kaikesta on seurannut. Tuollaista uskallusta on aiheellista ihailla täältä nimimerkin takaa, kun itsellä ei ole voimia tulla noin näkyväksi ”maalitauluksi”.

    Tykkää

  43. Miikka Nummenpää

    Onpa ollut oikein hyvää ja asiallista keskustelua hyvin herkästä ja intiimistä aiheesta. Haluan kommentoida Vuokko Ilolan hyviä pointteja yllä, joissa hän kuvaa, että osa voi valita ehkäisemättömyyden pitkälti ulkoisen paineen tai jopa hylkäämisen pelon vuoksi. Tämä voi johtaa ymmärrettävästi karmeisiin lopputuloksiin paitsi ehkäisyn, myös muiden eettisten kysymysten soveltamisessa. Esimerkiksi voisi nostaa vaikka avioeron. Jeesuksen opetusten perusteella voidaan nähdä avioeron olevan vastoin Jumalan alkuperäistä suunnitelmaa. Voimme kuitenkin kuvitella kuinka tätä eroamattomuusperiaatetta voi käyttää väärin, esimerkiksi narsistinen mies voi kohdella vaimoaan väkivaltaisesti ja saarnata kuinka ero on syntiä. Vaimon tilanne on piinaavasti umpikujassa. Ero voisi tuntua siedettävimmältä ratkaisulta. Tämän esimerkin perusteella emme voi kuitenkin pitää avioeroa normatiivisesti oikeana. Paras ja oikein ratkaisu olisi pikemminkin jos väkivalta loppuisi ja voitaisiin aloittaa alusta. Samoin vaikeat tilanteet eivät minusta oikeuta pitämään ehkäisyä tai aborttia lopullisesti oikeana ja hyvänä ratkaisuna, koska ne ovat ristiriidassa Jumalan tahdon ja alkuperäisen suunnitelman kanssa.

    Näen Vuokon tavoin ongelmana jos ehkäisemättömyyttä ja perhe-elämää ei koeta omakohtaisesti oikeana vaan sitä noudatetaan pelon tai uhan takia. Tämä vääristää koko kristillisen pyhityksen, jossa on kyse vapaaehtoisesta pyrkimisestä kohti Jumalaa. Kristillinen kilvoitus ei ole sitä että tehdään asioita koska pelätään helvettiä tai sosiaalisesta yhteisöstä erottamista. Pikemminkin se on sitä, että Jumalan rakkaus vakuuttaa ja uudistaa sisimpää jotta koko elämästä voisi tulla kiitosuhri Jumalalle. Minusta ongelma ei ole että kirkko opettaa etiikkaa tiukasti ja ehdottomasti, näinhän Jeesuskin teki (ks esim Vuorisaarna). Kirkon tehtävä on kutsua kristittyjä kohti pyhyyttä, siis kohti Jumalaa. Ei uhan takia, vaan koska Jumala haluaa pelastaa ihmisen synnistä armonsa avulla. Vain Jumalan luona voimme olla onnellisia. Tässä prosessissa kirkko auttaa kristittyjä sakramenttien ja rukousten avulla. Sen ei tulisi tuomita syntistä vaan synti, joka estää näkemästä oikein. Samalla kirkon tulisi osoittaa rakkautta niin että tuo rakkaus sytyttää sydämet Kristuksen puoleen. Kirkko olisi kaukana Kristuksen esikuvasta jos se ”kannustaisi” kristittyjä Jumalan puoleen ja hyviin tekoihin vain uhan ja pelon avulla. Tämä vääristäisi mielestäni koko kristillisen uskon. Sen sijaan kutsun kohti pyhyyttä, pitää olla aidosti vapaaehtoista, sillä Jumalan rakkaus ei ole koskaan pakottavaa. Lisäksi vain vapaaehtoiseen valintaan voidaan aidosti sitoutua ja vain vapaaehtoisuuden ilmapiirissä teon motivoiva voima voi olla yksi rakkaus Jumalaan, ei pelko.

    Moni on myös kommentoinut ettei ehkäisykieltoa löydy Raamatusta. Asia ei ole kuitenkaan ihan näin yksinkertainen. Kirkko on yksiselitteisesti tulkinnut ehkäisyn synniksi juuri Raamatun ihmiskuvan ja Jumalan luomisjärjestyksen perusteella lähes koko olemassaolonsa olonsa ajan ja suurin kirkko, eli katolinen kirkko, tulkitsee yhä. Ehkäisykielto on vahvasti klassisen kristinuskon Raamatuntulkintaa. Perustelut eivät ole tuulesta temmattuja jos niihin haluaa aidosti ja avoimesti perehtyä. Ongelma taitaa olla protestanttisessa Raamattuperiaatteessa, jossa hylätään herkästi sellaisia asioita joita Raamattu ei suoraan eli eksplisiittisesti opeta. Tämä ns Sola Scriptura -periaate kuitenkin vääristää mielestäni koko Raamatun lukua ja siinä voidaan päätyä kummallisiin ratkaisuihin kirkon tradition tulkinnan näkökulmasta, kuten vaikka naispappeuden tai homoliittojen hyväksymiseen. Siinä Raamattuun saatetaan suhtautua kuin lakikirjaan, eikä metsää nähdä puilta. Ongelma on kuitenkin se, ettei Raamattu ole oman ilmoituksensa mukaan kenenkään omin neuvoin selitettävissä, vaan tarvitsemme Pyhän Hengen avaamaan kirjoituksia ja tässä suurena hyötynä on tutkia miten Pyhä Henki on Raamattua kirkastunut kirkon historian aikana. Vanhat kirkot ja näiden traditio tulkitsevat Raamattua holistisemmin. Seksuaalietiikka rakentuu Raamatun ihmiskäsityksen pohjalle, jossa ihminen, mies ja vaimo, ovat Jumalan kuva. Jumala on universaali totuus ja rakkaus, jota avioliitto kuvaa. Tästä seuraa se että avioliitossa ei ole kysymys vain subjektiivisista päämääristä, kokemuksista tai ajallisista syy-seuraus -etiikan suhteista. Jos olettaa, että avioliitto on nominalistisesti kaikki ilman universaalien päämäärien olemassaoloa, niin unohtaa että avioliitto on kutsuttu olemaan Jumalan kuva. Avioliitto edustaa tietyllä tavalla Jumalaa ja Jumalan omaa olemusta. Juuri tähän kokonaisuuteen liittyy myös seksuaalisuus ja sen universaali päämäärä Jumalan kuvana. Kyse ei ole vain nautinnosta ja tämän ajan hyvästä vaan paljon huikeammasta ja suuremmasta asiasta. Kyse on siitä mitä seksuaalisuus kertoo Jumalasta ja mikä on seksuaalisuuden suurempi hyvä ja päämäärä.

    Raamattua tulkitaan lisäksi aina joidenkin filosofisten taustauskomusten läpi. Tämä on itsessään selvyys, mutta sitä ei aina tunnusteta. Jotta ymmärrys tulkinnan eroista voisi syventyä, olisi hyvä pysähtyä tutkimaan mille perustalle oma ja toisen tulkinta pohjautuu. On sanottu että luterilainen tulkinta on usein nominalistista, mikä johtaa todellisuuden pilkkoutumiseen: opin sijaintipaikka -periaatteella rakennellaan oppeja, jotka muodostavat ristiriitaisen kokonaisuuden. Yksi ongelma on minusta siinä että luterilainen tulkinta olettaa usein Raamatun sisältävän kaiken, vaikka Raamattu todistaa, että jo yksin Jeesuksesta voisi kirjoittaa niin paljon etteivät nämä kirjat mahtuisi tähän maailmaan. Siksi mikään teksti ei kykene vangitsemaan Jumalaa. Jumala ei mahdu edes taivasten taivaisiin. Olisi virhe olettaa, että Raamattu kuvaa tyhjentävästi kaiken ja Sola Scriptura antaisi vastauksen myös negatiivisessa mielessä kaikkiin asioihin tyyliin: ei löydy Raamatusta, saamme siis itse päättää miten asia on. Tämän sijaan minusta tulisi tulkita mieluummin: Raamattu on totta koska se kuvaa meille Jumalan, joka on Totuus universaalissa mielessä. Tämä Totuus on itse loogisuus, eikä sisällä mitään ristiriitaista, vaan on harmoniassa koko todellisuuden kanssa. Myös luomakunta todistaa kaiken takana olevan Jumalan puolesta. Raamattu on siis totta koska se viittaa ja kuvaa sen takana olevaa todellisuutta, Jumalaa, joka on rakkaus. Raamattu ei siis ole perimmäinen totuus, vaan Jumala. Tästä ei toki seuraa että Raamattu ei olisi inspiroitua Jumalan sanaa. Kyllä se on juuri sitä. Ajattelen kuitenkin että Raamatusta voi tehdä myös epäjumalan ja omaa tulkintaa voi alkaa rakastaa niin paljon että unohtaa Jumalan, johon Raamattu osoittaa. Siksi Raamattuun tulisi suhtautua holistisesti, siis siten että se on enemmän kuin osiensa summa. Tällaisen kokonaisymmärryksen varaan rakentuu nähdäkseni katolisen kirkon seksuaalietiikka. Monet Raamatun yksittäiset kohdat, kuten luomiskertomuksen lisääntymiskäsky, joka lisäksi toistetaan useasti VT:ssa, Onanin tapaus, haureuden jyrkkä tuomitseminen Raamatussa, Paavalin ohjeet nuorille leskille tai vaikkapa se että vaimot pelastuvat lastensynnyttämisen kautta, sopivat katolisen kirkon seksuaali- ja ihmiskäsitykseen, mutta joudutaan jotenkin kiertämään ehkäisyn sallivassa ”modernissa” kannassa, joka takertuu karrikoiden siihen ettei Raamatusta löydy sanaa ehkäisykielto. Eksplisiittisesti tätä ei löydy, kuten ei löydy myöskään vaikka naispappeuskieltoa tai ohjetta kastaa lapsia, mutta implisiittisesti löytyy ja näin kirkko on vuosituhannet tulkinnut.

    Tämä keskustelu ei rakenna oikein ketään jos kiistellään siitä kuka on raamatullisin. Raamatullisuus ja totuus ovat varmasti kaikkien meidän päämääriä. En lähtisi epäilemään kenenkään vilpittömyyttä tai uskoa, vaan kuten sanoin, tulkinnan erot johtuvat muista syistä. Niille, jotka hyväksyvät ehkäisyn, voisi olla hyvä lähtökohta alkaa tutkia, miksi suurin osa kristikansaa ei ole 2000 vuoden aikana hyväksynyt. ”Ne ei ole osannut tulkita Raamattua” on minusta älyllisesti liian helppo ratkaisu. Lisäksi kysyisin, miksi Pyhä Henki olisi johtanut kirkkoa virheellisessä tulkinnassa seksuaalisuudesta 2000 vuotta ja paljastanut vasta viimeisten vuosien aikana seksuaalisuuden oikean käytön harvoille ja valituille, usein sekularisoituneimpien kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen edustajille? Ratkaisu ei ole se, että ehkäisy olisi vasta uusi keksintö, sillä ehkäisymenetelmien historia ulottuu ainakin muinaiseen Mesopotamiaan saakka, ja voimme lukea juutalaisuudesta ja koko kirkon historiasta yksiselitteisen suoria ja kielteisiä kannanottoja ehkäisyä vastaan.

    Tykkää

    1. Vuokko Ilola

      Minusta koko ehkäisyasian katsominen, tutkiminen ja käsityksen siihen perustaminen hengellisyyden valossa on lähtökohtaisesti väärä. Kuka milloinkin ja milläkin tavalla on ymmärtävinäs asiassa Jumalan tahtoa ja OIKEASTI kukaan ei voi olla siitä varma. Siksi koko homma menee niin skitsoksi kun Jumala vedetään kuvioihin mukaan.

      Miettikää nyt hyvänen aika; ei ole olemassakaan montaa tasan samanlaista tilannetta kun ehkäisemistä mietitään, tehdään sitä sitten tiukasti ehkäisykielteisessä tai sallivassa ympäristössä. Parhaimmillaankin autuus on hommassa veitsenterällä vaikka kuinka olisi hauavinas Jumalan tahtoa noudattaa.

      Tässä tilanteessa ehkäisy on oikein, tuossa taas ei, tuo onkin vähän hankalampi tilanne, kysy joltain viisaammalta…

      Ja mikään iso lauma jonkun käsityksen kanssa ja vaikka perustelisi millä kirjalla näkemyksiään, ei ole automaattisesti oikeassa suuruutensa perusteella. Voi miten paljon ja ikävällä tavalla historia osoittaa, kuinka isoissa laumoissa on oltu tekevinäs hyvää ja oltukin hirveillä asioilla liikkeellä. Ihan kristinuskostakin sitä touhua löytyy.

      Joskus teroria, etenkin hymistelevä, harmooninen ja kaunis, voi olla hyvinkin kaukana raadollisesta todellisuudesta ja sitä se on just ja tasan puhuttaessa ja elettäessä ehkäisykieltoa todeksi.

      Tykkää

      1. Miikka Nummenpää

        Kommenttisi havainnollistaa hyvin sitä eroa, jolla seksuaalisuuteen suhtaudumme. Jos ymmärrän oikein, suhtaudut seksuaalisuuteen (ja ehkä ylipäätään avioliittoon) melko funktionaalisesti ja ”maallisesti”. Et taida liittää niihin sen syvällisempiä jumalallisia päämääriä tai olemuksellisia, hengellisiä, tarkoituksia. Toivon että korjaat, jos olen väärässä. Argumenttisi on, että Jumalasta ei voi tietää mitään varmaa, ja siksi ehkäisy on sallittava, koska se näyttää olevan inhimillisesti katsoen monesti välttämätöntä? Tästä lähtökohdasta voi olla vaikea perustella lisäksi miksi homoseksuaalisuus, moniavioisuus tai jokin muu seksuaalisuuden käyttö, vaikka masturbaatio tai yhdyntä muualle kuin emättimeen, olisi itsessään väärää. En lähde arvailemaan kantaasi näihin. Oma argumenttini on, että seksuaalisuudella on olemassa Jumalasta lähtöisin oleva universaali tarkoitus ja päämäärä, jonka voimme tuntea Raamatun ja luomakunnan järjestyksen kautta.

        Tykkää

      2. Vuokko Ilola

        Miikka:

        ”Oma argumenttini on, että seksuaalisuudella on olemassa Jumalasta lähtöisin oleva universaali tarkoitus ja päämäärä, jonka voimme tuntea Raamatun ja luomakunnan järjestyksen kautta.”

        Ok, asia selvä.

        ”Argumenttisi on, että Jumalasta ei voi tietää mitään varmaa, ja siksi ehkäisy on sallittava, koska se näyttää olevan inhimillisesti katsoen monesti välttämätöntä?”

        Ei noin. Vaan minusta on suorastaan väärin perustella Jumalan tahtona asiaa, joka on omaa tai jonkun toisen tulkintaa Raamatusta. Sä voit itse ajatella ja toimia miten haluat, mutta et voi ola asiantuntijana kenenkään toisen kohdalla. Ethän kanna edes vastuuta seuraamuksista, jos höynäytät jonkun ottamaan kaikki lapset vastaan. Ei ole kukaan saarnamieskään niin tehnyt vl-liikkeessä. Ei mennä auttamaan perheeseen, jossa ollaan monella eri tavalla ahdingossa suuren riittämättömyyden ja uupumuksen takia.

        Sinulla on kauniita ajatuksia ja paljon jumalallista puhetta, mutta ne eivät valitettavasti kestä lähempää tarkastelua.

        Kenellekään toiselle ihmiselle ei kuulu kenenkään lapsiasia, ei ihan mitenkään. Älkää kukaan usuttako ketään hankkimaan yhtä ainoaa lasta, saati useaa. Se päättää ja hankkii, jolla on lapsesta vastuukin.

        Lapsirakkaus ei ole sama asia kuin uskovaisuus, halu ottaa kaikki lapset vastaan ei ole sama asia kuin halu alistua oletetulle Jumalan tahdolle.

        Tykkää

  44. Miikka Nummenpää

    Liitän tähän hapatusta.net blogista Rasmuksen luterilaisesta katoliseksi kääntyneen isä John Zulhsdorfia referoivan kommentin, joka mielestäni kuvaa erittäin hyvin traditionaalisen ja toisaalta modernin nykykristityn Raamatun tulkinnan ja koko maailmankuvan taustalla olevia metakysymyksiä, jotka auttavat ymmärtämään erilaista tulkintaa ja erilaisia käytännön ratkaisuja esimerkiksi etiikassa. (Suluissa oma lisäys):

    ”Jumalan kolminaisuus on yhdenvertaisten persoonien hierarkia. Tasa-arvo ja hierarkia eivät ole ristiriidassa keskenään. Ihminen, joka on luotu Jumalan kuvaksi, heijastaa ihmissuhteissaan sekä yhdenvertaisuutta että hierarkiaa. Avioliitossa vallitsee sekä naisen ja miehen pelastuksellinen yhdenvertaisuus että hierarkia, joka kuvaa Kristuksen suhdetta hänen kirkkoonsa. Kysymys on symbolisesta suhteesta, periaatteesta, jonka olemme saaneet Jumalalta.

    Samalla tavoin kirkon sisällä on hierarkiarakenne. Papiston ja seurakunnan väliset suhteet heijastavat yhdenvertaisuutta ja hierarkiaa. Pappi ei ole ainoastaan ”töissä täällä”, vaan hän on elävä merkki Kristuksesta, kuten inkarnoitunut Kristus on merkki Jumalasta ihmisille ja aviomies on merkki Jumalasta hänen vaimolleen ja perheelleen. (Ja perhe on merkki Jumalasta yhteiskunnalle.)

    Kaikilla asioilla ja olennoilla on olemuksellinen periaatteensa, joka tekee niistä sen mitä ne ovat ja järjestää niiden suhteet, tavoitteet ja olemassaolon tarkoituksen. Moderni sekulaari funktionalismi sen sijaan kiistää kyseisten synnynnäisten ja jakamattomien olemusten olemassaolon (vrt. nominalismiin). Sen sijaan funktionalismi väittää, että asia tai olento on vain osiensa sattumanvarainen summa, jonka ihmiset ovat päättäneet käsitteellistää yksikkönä ja jolle on annettu jokin nimi.

    Naisten vihkimisessä papeiksi tai homoseksuaalisessa suhteessa elävien henkilöiden vihkimisessä avioliittoon (tai ehkäisyn hyväksymisessä) on kyse näkemyksistä, jotka hylkäävät olemusajattelun ja päätyvät niiden sijaan funktionalistisiin argumentteihin. Molemmissa tapauksissa olemuksen tarkoitusperä hahmotetaan funktionaalisesta näkökulmasta uusiksi: pappeus on pastoraalista auttamistyötä, raamatun opettamista ja kirkon hallintotoimia, avioliitto taas on ensisijassa fyysistä ja tunnepohjaista nautintoa takaava ja tarjoava liitto. Kaikki symbolit, kuvat, merkit ovat siis funktionalistisessa ajattelussa vailla jumalallista alkuperää olevia ihmisten luomuksia, joiden tarkoitus on tyydyttää ihmisten halut ja tarpeet.
    —-
    Meillä 2000-luvun kristityillä tuntuu olevan vaikeuksia hahmottaa, että on olemassa funktionalistiseen ajatteluun vaihtelevin astein nojaavia kristittyjä, joilla voi kuitenkin olla yliluonnollisen uskon lahja ja jotka tuntevat Raamatun ja jopa kirkkohistorian kannesta kanteen. Sitten on niitä kristittyjä, joiden yliluonnollinen usko kietoutuu yhteen olemusajattelun kanssa, heille on olennaista onko pappi tai pastori mies, tai tulisiko avioliiton olla lapsille aina avoin naisen ja miehen välinen suhde.”

    Tykkää

    1. Vuokko Ilola

      Voihan pyhä hierarkia sentään. Mimmostahan on tuollaisen opetuksen ja käsityksen omaavan miehen vaimona olla? No eihän se vältti ole niin paha kuin miltä se kuulostaa. Ylevän ylpeää, jollakin tavalla jalat pari metriä maasta ilmassa olevaa pyhää hyminää.

      Hmm, perhe merkki yhteiskunnalle Jumalasta, mies merkki vaimolle Jumalasta, pappi merkki seurakunnalle Kristuksesta, hmm. Kovin on merkit Jumalasta köpösiä. Lapsi aitoudessaan ja etenkin vastasyntynyt tuoksuineen olisi helpompi ajatella Jumalan merkiksi.

      Aika vaikeaselkoinen oli tuo teksti nonparellisanoineen ainakin minulle. Teologiaa lukemattomana ja nonparellisanat huonosti tietävänä tuollaiset tekstit menevät helposti ylitse hilseen.

      En mahda sille mitään, mutta väkisinkin tulee mieleen, että näillä hengellisyyteen perustuvissa keskusteluissa avioliitosta, homoista, ehkäisystä, ei ole tarkoitustakaan koskaan kunnolla selvittää ja tutkia, mitä ne käytännössä eri ihmisten elämänkohtaloissa merkitsevät jos niitä toteuttaa. Teologialla, runonpätkillä, romantiikalla ja unenomaisella ilmapiirillä yritetään saada selko asioista, joita on vaikea edes käsittää ilman käytännön kokemuksia.

      Olen varmaan liian yksinkertainen, selkokielinen ja käytännönläheinen ihminen tällaisiin keskusteluihin. Joo, ymmärrän jos on huomattu 🙂 Noh, teologiahan ei ole lapsenmielisten, yksinkertaisten ja hahmotushäiriöisten ja tuskin hymistelevä runollisuuskaan.

      Sen verran paljon olen ollut mukana näissä ehkäisykeskusteluissa, että jos mikä asia on varmaa, niin se, että koskaan kukaan ihminen ei osaa täyttä varmuutta ihan millään perusteluilla asiasta tehdä. Ei mitään: tässä se nyt on halki, poikki ja pinossa.

      Minulle on vain yksi asia varmaa: ehkäisy ei kuulu kenellekkään toiselle ihmiselle millään tavalla.

      Tykkää

      1. Miikka Nummenpää

        Kiitos kommentista! Taidat edustaa samanlaista äänenpainoa kuin vallalla oleva sekulaari ja moderni ihminen noin yleensä. Saanko kysyä näetkö siinä mitään eettistä ongelmaa tai edes kysymystä, että kuvaamani ehkäisymenetelmät aiheuttavat varhaisia abortteja?

        Tykkää

      2. Vuokko Ilola

        En tiedä, mitä yleisesti/laajasti ehkäisykiellosta tahi aborteista ajatellaan, koska en ole paljoa lukenut aiheesta mistään. Abortti tulee vastaani silloin kun joskus harvoin eksyn tälle palstalle.

        Mielestäni tasan nolla aborttia on paras tilanne aborttitilastoissa. Kuitenkin esimerkiksi itselleni on tehty abortti ja asia on kipeä minulle. Odotin 18-trisomia lasta ja edelliset 5 synnytystäni olivat olleet sektioita ja raskauteeni liittyi kaikenlaisia vaaroja, joten lääkärin kehoituksesta ja uskonystävieni tukemana suostuin aborttiin. Pieni poikamme Mio siunattiin ja haudattiin ihan asianmukaisesti monen muun pikkuenkelin kanssa samassa arkussa, samassa tilaisuudessa, samaan hautaan.

        Ihan varmasti sellaisen, joka ei ole missään tekemisissä aborttiasioiden kanssa, on helppo sanoa yhtä ja toista ”asiantuntevaa” aiheesta.

        En ole lukenut tähän postaukseen liitettyä linkkiä, enkä tiedä tarkkaan muutenkaan mitä ajattelet eri ehkäisymenetelmistä. Täytyy ottaa selvää niin voin vastata kysymykseesi.

        Aiheena abortti on TOSI laaja ja siitä on käyty keskustelua täällä jossakin muussa ketjussa, omat ajatukseni aiheesta olen präntännyt Vartijan blogiini:

        https://www.vartija-lehti.fi/abortti-murha/

        Tykkää

      3. Miikka Nummenpää

        Abortti on aihe johon jokainen lääkäri joutuu varmasti ottamaan kantaa. Omat ajatusprosessit olen itsekin käynyt aiheen tiimoilta läpi. Koulussa abortti opetettiin sangen myönteisesti naisen ihmisoikeuskysymyksenä. Eri tavalla suhtautuvana ei ollut helppoa olla. Yhteiskunnassamme tuntuu lisäksi että jos aiheesta on kielteinen mielipide niin on ”naistenvihaaja” tai sovinisti. Tässä ilmapiirissä keskusteleminen kiihkottomasti on hankalaa.

        Luin tuon kirjoituksesi aborttiin liittyen. En halua kommentoida tapaustasi tai kantaasi kun en sitä tunne enkä ihan saa pohdinnoistasi kiinni mitä ajattelet, mutta ajattelin sanoa jotakin yleisesti siitä onko abortti ainoa vastuullinen vaihtoehto jos raskaus on suuririskinen äidille.

        Ensiksi pitkälle edenneessä raskaudessa myös aborttiin liittyy omat riskinsä ja synnytys voi olla usein turvallisempi kuin myöhäinen abortti. Lisäksi jos raskaus on suuririskinen ja ollaan melko lähellä raskausviikkoja 23, niin en näkisi esteeksi ottaa äitiä, joka ei halua tehdä aborttia, sisään osastolle (jossa on valmius mm hätäsektioon) ja tehdä sektiota heti kun sikiöllä on mahdollisuus selvitä hengissä kohdun ulkopuolella. Näin voisi yrittää pelastaa sekä sikiön että äidin, jonka raskaus on suuririskinen. Lisäksi vaikeasti vammaisestakin lapsesta on hyvin vaikeaa sanoa kohdun sisällä tarkkaa ennustetta. Tiedän monta tapausta, joissa ennuste on mennyt vuosilla metsään ja vammaisella lapsella on ollut oma paikkansa ja tehtävänsä läheistensä elämässä.

        Ymmärrän kuitenkin potilaan kannalta kuinka vaikea tilanne on seistä lääkärin sanaa vastaan jos hän suosittelee aborttia ja oma henki on vaakalaudalla. Toivon että mikäli omalle kohdalleni sattuu joskus tällainen tilanne, minulla olisi sielunhoitaja johon voin luottaa.

        Tykkää

      4. Vuokko Ilola

        En tarvitse kantaasi/mielipidettäsi omaan aborttiini liittyen. Tiedän sydämessäni, kuinka olisin halunnut lapseni itselleni ja kuinka vaikea hänestä oli luopua, mutta tiedän samalla myös sen, että lasta en olisi hänestä itselleni koskaan saanut hänen lukuisten sairauksiensa johdosta.

        Olen ymmärtänyt, että olet teologi. Kuitenkin kirjoituksestasi on havaittavissa, että ikään kuin hyppäisit toimialueeltasi lääkärin valkoiseen takin sisälle. Tämä taas on tosi huolestuttavaa. Vl-liikkeessä näin on tehneet monet etenkin maallikkosaarnaajat nimenomaan silloin kun kyseessä on ollut lasten saantiin liittyvät asiat. Jotkut naiset olivat joskus kysyneet joltakin saarnamieheltä, että milloin sitä sitten kannattaa mennä lääkärin pakeille, kun keskenmeno on alkanut. Saarnamies oli vastannut, että vasta sitten kun vuoto on huomattava ja keskenmeno on varmasti käsillä, ettei nyt lääkäri vain mene heppoiisesti saattamaan keskenmenoa loppuun. Tämä on niin pöyristyttävää!

        Muutenkin vl-liikkeessä oli vallalla käsitys, että lääkärit ovat suurperheiden vanhempien vihollisia ja yrittävät painostaa ehkäisyyn, sterilisaatioon ja tehdä niitä jopa väkisin. Minulla ei ole tällaisesta mitään kokemusta, jolla on, tulkoon tänne kertomaan siitä henkilökohtaisesti.

        Kun minulle alkoi tulla sektioita, lääkäri kertoi, että monisynnyttäjänä niihin liittyi isoja riskejä kun usea sektio on sinällään jo useimmille iso riski. Allekirjoitin jo ennen ensimmäistä sektiota paperin, jossa lupasin lääkärin tehdä sterilisaation jos kohtu näyttää heikolta kestämään uusia raskauksia. Aina sektion jälkeen kuitenkin lääkärit iloisesti kertoivat kohdun olevan hyvässä kunnossa. Mutta sekään ei ole tae riskittömyydelle, koska ongelmia voi tulla ja tuli minullakin mm. istukan kiinnittymisessä ja sen poissaamisessa synnytytksen jälkeen. Ja kivut loppuraskauksissa arpisen kohdun kanssa ainakin minulla olivat ihan hirveitä.

        Pelkäsin aina kohdun repeämistä ja lapsen menettämistä. Oman henkeni menettämistä en pelännyt, vaan enempikin toivoin. Toivoin myös että jos jompikumpi kuolee. saisin edes pasri tuntia pidellä lastani sylissä ja kertoe hänelle kuinka paljon häntä rakastan ja antaa ensirakkauteni hellyydet hänen kehoonsa muistoksi.

        Kuten sanoin aborttiasia on laaja. Aborttiin päätyivien naisten tarinat ovat osin samanlaisia mutta myös hyvin erilaisia. Yksi aborttinaistyyppi, joka tekee usien abortteja on jo teininä homman aloittanut nainen. Tällaisesta on helppo kenen tahansa sanoa, että jos aborttia pitää tyyliin ehkäisynä, niin eihän silloin ole ollenkaan tasapainoisesta ihmisestä kyse. Enempikin veikkaan tosi rikkinäistä ihmistä. Tiedän joillakin tällaisilla olevan lastenkotitausta, osalla hyväksikäyttöä ja siinä saa sitten jokainen miettiä syvällä sydämessään, että oliko aikuisten pakko rikkoa heidät? Mikä heistä siis teki sellaisia? Tosi vaikeita kysymyksiä, eikö vaan?

        Tykkää

      5. Vuokko Ilola

        Ja tiedätkö Miikka, että pyhän ehkäisykiellon alla kasvanut uskovainen nainen saattaa ajautua elämässään niinkin suureen epätoivoon uupumuksensa ja horjuvan mielenterveytensä kanssa, että yrittää lopulta itse sitä aborttia tehdä jollakin tikulla tai koukulla.

        Puhumattakaan voimakkaasta laihduttamisesta, rajusta urheilusta. Keskenmenon rukoileminen ei ole se ainoa konsti yrittää päästä eroon vatsassa kasvavasta pienokaisesta.

        Ehkä kuitenkin kaikissa näissä tapauksissa olisi ollut parempi vaihtoehto se ehkäisy, mikä tahansa niistä menetelmistä. Vai mitä Miikka?

        Itse ajattelin ennen, että kyllä näissä epätoivotuissa raskauksissa aina lopulta hyvin käy, äiti rakastuu kuitenkin lopulta siihen lapseen jossakin vaiheessa, niin kuin itselleni tapahtui viimeistään ensipotkujen aikaan, mutta yllätykseni on ollut suuri, kun olen kuullut tositarinoita suoraan asian kokeneilta naisilta itseltään. Osa jopa vihaa niitä lapsiaan, joita he eivät halunneet. Osa vihaa elämäänsä. Osa katkeroituu, kuka mitäkin.

        Tykkää

  45. Vuokko Ilola

    Jollakin tavalla uskonnoilla on tapana suosia valtaväestöä ja syrjiä vähemmistöä. Enermmistö ihmisistä voidaan standardisoida ja kaikki siitä poikkeava on jotenkin väärin tai uhka. Tässä valossa autuus, pelastus ja iankaikkinen oletettu elämä Jumalan luona taivaassa on melkoisen epäreiluuden takana.

    Myös tuo ehkäisykielteisyys on epäreilu. Jos olet fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti vahva ihminen, se ei ole sinulle ongelma, mutta jos olet kaikissa tai joissakin näissä osa-alueissa heikko, ehkäisykielteisyys on sinulle ISO ONGELMA. Siksikään en näe koko asiaa mitenkään hengellisyyteen liittyvänä tai että sitä ei saa liittää hengellisyyteen, koska jotkuthan ovat jo automaattisesti autuuden ulottumattomissa kun eivät kyekene ja osan ei edes SAA noudattaa kieltoa.

    Miettikää nyt hyvänen aika mitä kaikkea pahaa psykopaattivanhempi saa aikaiseksi lapsissaan. Tämä on nyt ääriesimerkki, mutta periaatteessa tällainenkin ihminen voi noudattaa ehkäisykieltoa. Milloin milläkin kättä pidemmällä hakataan lapsia ja ehkäisykiellosta pidetään kiinni, siihen ei saa koskea, koska se on pyhä oppi.

    Sasmoin ehkäisykieltoa voi noudattaa lievästi älyllisesti kehitysvammainen ihminen, joka ei kykene huolehtimaan edes itsestään, saati muista. Masentunut? Sairas? Koskaan ei voi ihan kukaan sanoa varmasti, milloin tilanne on sellainen, että ehkäisy on Jumalan edessä oikein. Se on kuin veteen piirretty viiva, kuin tuuleen lentävä saippuakupla, kuin iholla hetken viipyvä painauma. Olen tällaisessa löysässä hirressä aikoinani roikkunut ja tiedän miten kamala tilanne se on.

    Tykkää

  46. Pölhökustaa

    Vakava sairaus kuulemma nykyisin kelpaa ehkäisyn perustaksi. Hyvä on. Milloin masennus tai joku muu mielen sairaus on riittävän syvä ehkäisyn perustaksi? Milloin voimakas pelkotila, esim raskaudenpelko kelpaa ehkäisyn perustaksi? Kuinka syvä pelon pitää olla? Ehkäisyt on nykyisin helpohko perustella fyysisillä sairauksilla, mutta entäpä kun pää jotenkin sekoaa?
    Maallikkomaanviljelijäsaarnaajien kanta oli ennen vanhaan selkeä: ehkäisy kaikissa muodoissaan on synti. Kyllä siinä silloin monen pää sekosi.

    Tykkää

  47. x-vl

    Onko minun otettava sanani takaisin, kun kiitin Kesäkukkaa perheen kokonaistilanteen kunnioittamisesta? Vai luinko huolettomasti hänen muualla olleet kommenttinsa?

    Kyllä minusta pitää huomioida erityisesti se, että avioliitossa on kaksi erilaista aikuista ihmistä ja perheessä mahdollisesti monta lasta. Toisen puolison hengellinen vakaumus ei saa määrätä muita eikä polkea maahan muiden jäsenten tarpeet, toiveet ja elämisen ilot.

    Luulen, että erittäin harvoin hengellisen elämän syvyys ja vakavuus on molemilla puolisoilla samalla tasolla ja samassa vaiheessa esim. tässä lapsi-asiassa. Siinä tulee vallankäytön kuvio ja alistaminen mukaan herkästi. Ihan vain jumalallisen totuuden ja ihanteen varjolla. Jos siihen on tukea vielä taustayhteisöltä niin tilanne on paha. Avioliitossa ollaan hengellisen selityksen mukaan tultu yhdeksi lihaksi ja henkinen ja hengellinen väkivalta ei voi olla naamioitu jumalan tahdoksi toisen alistamiseksi ja häätämiseksi kauemmas. Voisi puhua jopa avioliiton rikkomisesta.

    Lisäksi on olemassa sellaisia aviopareja, että toinen ei ole lainkaan samalla tavalla uskovainen ja silti on yritettävä olla yhdessä. Vai ajetaanko liian maailmallinen ihminen umpikujaan ja ruoskitaan hänet jumalan nimissä jo maanpäälliseen helvettiin?

    Tykkää

  48. Vuokko Ilola

    Vielä lapsirakkaudesta/halusta saada lapsi/halusta alistua Jumalan tahtooj ja johdatukseen.

    Olen siitä aika harvinainen ihminen, että minähän halusin suurperheen jo pikkutyttönä. En tiennyt silloin mitään niin ihanaa ja lumoavaa kuin mitä pieni vastasyntynyt vauva on ja en taida tietää vieläkään. Elämä on opettanut kuitenkin minuakin, että vaikka kuinka vauva ja lapset tuntuvat ihastuttavilta, ihanilta ja rakkailta, jokaisella ihmisellä on rajalliset voimat ja rajallinen aika heidän hoivaamisekseen. Vähän sama asia kuin opettajakaan ei ehdi kunnolla kohdata kaikkia oppilaitaan päivän aikana, jos oppilaita on kovin paljon.

    No siis kun avioiduin, pyhä päämääräni ja suurin ynnä hartain toiveeni oli saada omakseni suuri lapsikatras. Tämän ketjun joidenkin kirjoitusten mukaan olin siis vahvassa uskossa Jumalan Poikaan ja tämä usko vaikutti minulle halun saada lapsia. Tiedän, ettei se siitä johtunut, kunhan vain heittelen ajatuksia.

    Mutta samaan aikaan moni ystävistäni ja tutuistani, jotka kuuluivat samaan herätysliikkeeseen kuin minä, pelkäsivät kovasti etukäteen mahdollista tulevaa suurperheyttään. Heihin ei ollut vauvakuume iskenyt ollenkaan. Uskossa vika?

    Noh, lapsia syntyi meille suureksi ilokseni, tuli poikaa ja tyttöä ja nautin ihan hirveästi sen minkä hunokuntoisuudeltani kykenin. Järkyttävät synnytykset, hirvittävät pahoinvointijaksot, angiinat ja vatsataudit vuorottelivat suurimman osan lapsirumba-aikaani. Siihen vielä lasten sairastelut ja taloudelliset ahdingot epäonnistuneista asuntokaupoista (asuntojen hinnat romahtivat), jatkuva uusien isojen vuokra-asuntojen etsiminen ja lukuisat muutot…HUHHUH! jA MISSÄÄN VAIHEESSA TÄTÄ HURJAA KOSKENLASKUA EI SAANUT PÄÄSTÄÄ EDES MIELEN VIERELLE AJATUSTA EHKÄISYSTÄ, JOTTA TILANNE SAATAISIIN RAHOITETTUA!!!

    Miten vaikea oli saada asunto isolle lapsiperheelle. Harva haluaa vuokrata kämppäänsä sellaiselle porukalle ja kun joku vuokrasikin lopulta pyhien vakuutteluidemme jälkeen, hyvin epäröiden sitten vuokrasikin. Joo, meillä on kymmenen lasta, ollaan siivoa porukka, lapset rauhallisia, ei käytetä alkoholia jnejne.

    Kaiken tämän mylläkän keskellä sain usein vl-äideiltä kommentteja, kuinka olen kuin luotu suurperheen äidiksi, kuinka olen sellainen emoihminen ja mitä kaikkea. Kyllä sen kaikki tiesivät, miten tärkeitä lapset olivat minulle ja ovat yhä. Kaikille ei ollut, kyllä minä sen myös tiesin. Kuinka paljon moni kipuilikaan lastentulon takia. Itkivät kun tulivat raskaaksi, toivoivat keskenmenoa, rukoilivat pidempiä lastentulovälejä ja lastentulon loppumista. Jopa isovanhemmat rukoilivat lapsilleen pienempiä perheitä. Useimmiten nämä rukoukset eivät tulleet kuulluksi.

    Kyllähän lopulta minäkin sorruin näihin rukouksiin, kun olin niin totaalisen uupunut. Toivoin ja rukoilin Jumalalta lapsilleni jaksavaa äitiä tilalleni samaan aikaan kun rukoilin Jumalaa ottamaan minut pois. Ajattelin, että lapset ansaitsevat ja tarvitsevat enemmän kuin mitä minä kykenen antamaan.

    Tämän kaiken keskellä jokainen lapseni on ollut minulle rakas ainutlaatuinen ja ihme. Jokaisesta on omanlaisensa sylimuisto jäänyt kehooni ja sydämeeni. Niin pahaan dementiaan en tule sairastumaan, että ne unohtaisin ❤

    Onko uskoni ollut oikea ja heikko tai vahva minäkin aikakautena, mutta koko tuon ajan syvin ajatukseni oli AINA, että haluan pysyä uskomassa. Se ei ollut millään tavalla sidoksissa siihen, olinko iloinen vai ahdistunut huomatessani olevani raskaana. Siksi en yksinkertaisesti usko täällä esiin tulleisiin juttuihin uskosta vuotavaan haluun saada lapsia. Jostain syystä kuulun niihin harvoihin ihmisiin, jotka haluavat paljon lapsia ja tiedän, ettei meitä ole paljoa. Ja kyllähän minullakin halu muuttui jossakin vaiheessa epätoivoksi, jota ääntä yritin kaikin keinoin tukahduttaa poyhän uskontoni opetusten takia.

    Vahvojen ideologien, uskontojen, ympäristön toiveiden ja painostuksen alla on usein mahdotonta löytää edes sydämestä sitä omaa halua ja toivetta. Väitän, että halu saada lapsi/lapsia ei johdu uskosta Jumalaan ja Kristukseen ainoana syynä autuuteen. Piste.

    Tykkää

  49. Miksi Pyhä Henki olisi johtanut kirkkoa virheellisessä tulkinnassa seksuaalisuudesta 2000 vuotta ?

    –juutalaisuuden ja sittemmin kristinuskon seksuaali- ja sukupuolimallit rakentuivat aivan eri kulttuureissa patriarkaalisen ihmiskuvan pohjalta
    –kirkon tulisikin päivittää ihmiskuvansa sen mukaiseksi, mitä nykyään tiedämme ihmisen sukupuolisuudesta ja seksuaalisuudesta,
    –aivan kuten kirkko on (joutunut) päivittämään muitakin näkemyksiään, esimerkiksi luonnontieteiden alalla
    –kirkon konservatiivisuudesta on turha syyttää Pyhää Henkeä, ne vastavoimat lähtevät ihmisyydestä ja vallanhalusta

    Tykkää

  50. Quo Vadis

    X-vl: ”Luulen, että erittäin harvoin hengellisen elämän syvyys ja vakavuus on molemilla puolisoilla samalla tasolla ja samassa vaiheessa esim. tässä lapsi-asiassa. Siinä tulee vallankäytön kuvio ja alistaminen mukaan herkästi. Ihan vain jumalallisen totuuden ja ihanteen varjolla. Jos siihen on tukea vielä taustayhteisöltä niin tilanne on paha.”

    X-vl, kerrot kipeästä ja vaietusta asiasta. Samalla tavalla kuin vääristynyt opetus anteeksiantamuksesta voi ajaa ihmisen umpikujaan ja vaikenemaan vakavista rikoksista, samalla tavalla myös narsistinen ja/tai yksioikoinen puoliso saattaa käyttää hengellistä väkivaltaa myös seksuaalielämän alueella valikoivasti Raamatulla perustellen. Sen sijaan, että näkisi kokonaisvastuun, puolison levon tarpeen, lasten hyvinvoinnin etc., voidaan syyllistää puolisoa, asettaa hänen uskonsa epäilyksenalaiseksi, jopa pakottaa hänet vastoin tahtoaan, ehkä jopa uhkailla uskottomuudella, johon “pihtaava” puoliso on syyllinen. Asiasta voi tulla ahdistava ja ruma valtataistelu puolisoiden välille.

    Miikka: “Oma argumenttini on, että seksuaalisuudella on olemassa Jumalasta lähtöisin oleva universaali tarkoitus ja päämäärä, jonka voimme tuntea Raamatun ja luomakunnan järjestyksen kautta.”
    Itse ajattelen, että ihminen haluaa lisääntyä, koska se on luonnonlaki ja on tietyllä tavalla myös itsekästä: juuri minun geenini on syytä laittaa jakoon. Luonto on alunperin kytkenyt lisääntymisen seksuaaliviettiin ja ajaa siihen sekä pakanoita että kristittyjä, uskontokuntaan ja etniseen taustaan katsomatta. Olemme nisäkkäitä, synnytämme eläviä poikasia ja imetämme heitä. Uusimman tutkimuksen mukaan biologinen kehomme erittää feromoneja, joiden pohjalta voimme jopa hajun perusteella löytää sopivan puolison, jotta tulevien jälkeläisten geeniperimä olisi mahdollisimman hyvä kombo. On myös väitetty että mm. hormonaalinen ehkäisy häiritsee tätä luonnollista pariutumista, ja ihmiset menevät sitten väärien ihmisten kanssa lisääntymään, jos pystyvät lisääntymään ollenkaan?

    Kristillinen usko tuo seksuaalisuuteen ja lisääntymiseen näkökulman ja kutsun tutkiskella asiaa Jumalan palvelemisen ja lähimmäisen rakastamisen näkökulmasta. Erityisesti katolisessa kirkossa sakramentaalinen elämä käsittääkseni tarkoittaa sitä, että kaikkien elämän osa-alueiden kautta ihmisellä on mahdollisuus jumalallistua eläimellisyydestään kohti korkeampia jumalallisia sfäärejä.

    Tykkää

    1. Quo Vadis

      Ilmaisin asian liian lennokkaasti, ”jumalalliset sfäärit” pitäisi olla: kohti Kristuksen kaltaisuutta. Myös ortodoksisessa kirkossa puhutaan jumaloitumisesta eli Kristuksen kaltaisuuteen pyhittymisestä. Tällöin avioliitossa ja perhe-elämässä tulisi tavoitella kykyä tarkastella asioita ns. Kristuksen mielellä suhteessa puolisoon ja lapsiin.
      Tässä kohtaa tulevat vastaan kristityn avioliiton ihanne ja todellisuus. Ja nämä kaksi voivat olla kaukana toisistaan kuin itä on lännestä.

      Tykkää

  51. Vuokko Ilola

    Harvat asiat ovat ristiriidattomia. Kristinuskossa se, että usko on JUmalan lahja ja että uskosta vuotaa tietynlaisia hedelmiä. Jos tämä olisi totta, mitään palopuheita painostamisista puhumattakaan ei uskonyhteisöissä tarvittaisi näiden hedelmien näkymiseksi.

    Ei ole mitään ehkäisykieltoa, uskovaista ei ohjata ulkoisesti olemaan ehkäisemättä, vaan uskovainen ei halua ehkäsistä, usko vaikuttaa hänessä siten. Miksi ihmeessä sitten harmitellaan jonkun ehkäisemistä, miksi ihmeessä sitten kysytään, pitäisikö ehkäisy sitten sallia? Jos puhutaan ehkäisyn sallimisesta, silloin on olemassa myös kielto.

    Onko usko lahja Jumalalta, jos ihmisiä pitää käännyttää jos millä konstein uskomaan? Onko lasten vastaanottaminen vapaaehtoista ja sydämen halu, jos ehkäisijöitä pelotellaan helvetillä ja saarnamiehet usuttavat ottamaan lapsia vastaan uupumuksesta ja vastahakoisuudesta huolimatta?

    Tykkää

  52. Heino Korpela

    Vuokolta: ”Onko usko lahja Jumalalta, jos ihmisiä pitää käännyttää jos millä konstein uskomaan? Onko lasten vastaanottaminen vapaaehtoista ja sydämen halu, jos ehkäisijöitä pelotellaan helvetillä ja saarnamiehet usuttavat ottamaan lapsia vastaan uupumuksesta ja vastahakoisuudesta huolimatta?”

    Luin näitä Vuokon mietteitä uskosta ja taasen kerran täytyy todeta se, miten keskelle Vuokon ajatukset osuu, siis uskon ytimeen, siihen mikä on oikeaa uskoa Jumalasta lähtöisin ja mikä taasen ihmisten keksintöä ja pelottelua.

    Miten sanoisin uskosta, että ymmärtäisimme erottaa mikä on Jumalasta ja mikä taasen ihmisten keksintöä? Ehkä isät ja eteenkin äidit ymmärtävät sen, miten oikea rakkaus käyttäytyy. Kun sanon, että äiti jolla on hyvin rakas lapsi, ei kait tuo äiti pelottele lastaan helvetintulella – aseta suuria taakkoja lapsensa kannettavaksi? Miten sitten tuommoinen rakastava vanhempi kohtelee lastaan? Eikö niin, että hän pyrkii varjelemaan lastaan vaaranpaikoista, mutta varjeleminen ei ole pelottelemista, ei pakottamista mutta kertomista noista vahingollisista paikoista.

    Tuo miten Jumala kohtaa ihmisen, siitä on hyvä kuvaus kun Jeesus pesi opetuslastensa jalat:
    ”Pestyään heidän jalkansa Jeesus puki viitan ylleen ja asettui taas aterialle. Hän sanoi heille: ”Ymmärrättekö te, mitä teille tein?
    Te puhuttelette minua opettajaksi ja herraksi, ja oikein teette: sehän minä olen.
    Jos nyt minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat.” (Joh.13:12-14)

    Mutta ymmärrämmekö, mitä Jeesus tässä meille opettaa? Sen ymmärrämme, että meidän tulee antaa anteeksi toisillemme, mutta tässä on esillä paljon suurempi asia, eli se millä lailla meidän tulee käyttäytyä.
    Katsokaapa nyt miten Jeesus toimi pestessään ja muistakaa, että hän toimii ihan samoin kuin Jumala – Isä toimii. Sanoiko Jeesus kenenkään opetuslapsen kohdalla: Oho onpas sinulla kuraiset jalat! Ei sanonut edes Juudakselle näin. Kuitenkin hän totesi: ”Minä en sano tätä teistä kaikista. Tiedän kyllä, ketkä olen valinnut.”

    Tässä se on oikean ja väärän jumalisuuden ero. Väärä usko pyrkii saamaan uskovat, väärät kuin oikeat pelkäämään ja näin uhkakuvilla luomaan pelkoa ja hallitsemaan pelotteilla uskovien laumaa. Rakkaudessa ei ole pelon alkuakaan, vai pelkäävätkö teidän pienet lapsenne teitä? Tuskinpa rakastavaa vanhempaa pieni lapsi pelkää, sillä hän tietää, että heidän sylissään on turvapaikka.

    Pakolla ja pelotteilla jos pyritään ihminen taivuttamaan uskovaksi, se menettely on takuuvarmasi väärä. Miten Jeesus kutsui: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.”
    Jumala joka on itse rakkaus, hän ei lastaan kuormita. Ei siis yhdenkään äidin tarvitse pelätä, tämä on aivan varma ja tosi. Jumala on varustanut ihmisen älyllä, että ihminen käyttäisi älyä ja näin käyttämällä lahjojaan varjelisi luomaansa maailmaa. Ihminen ja varsinkin äidit ovat takuuvarmasti Jumalalle rakkaita. Oikea usko voitta kaikki ihmisopit, kun me vain uskomme.
    ”Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on syntynyt Jumalasta, ja jokainen, joka rakastaa isää, rakastaa myös hänen lastaan.
    Siitä me tiedämme rakastavamme Jumalan lapsia, että rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjään.
    Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa. Kaikki, mikä on syntyisin Jumalasta, voittaa maailman. Ja tämä on se voitto, tämä on maailman voittanut: meidän uskomme.” (1.Joh.5:1-4)

    Tykkää

    1. Vuokko Ilola

      Joo, pakottamisella, painostamisella, pelottamisella ja vaikka kirveellä taivaaseen, ei kuulosta EIKÄ OLE hyvä perusta uskomiselle.

      Tykkää

  53. x-vl

    Hedelmöityshoidot, keinosiemennys, koeputkilapset yms. ovat minulle ihan outo asia. Ei liittyne ehkäisyyn vaan lisääntymisasian toiseen reunaan?

    Onko siinä Raamatun vastaisuutta, kun Jumalan sanotaan avaavan tai sulkevan kohdun eikä nyky-ihminen tyydy siihen? Varmaan siitä seuraa myös alkioiden tuhoamista?

    Tykkää

    1. Vuokko Ilola

      Onkin mielenkiintoista, että yhteisö, jokka hedelmöittynyt sukusolu nähdää, koetaan, käsitetään Pyhäksi ihmiselämäksi silloin kun se sijaitsee naisen kohdussa ja kun se ei ole vielä edes hedelmöittynyt, niin samanaikaisesti pakastimessa oleva, mahdollisesti myöhemmin poisheitettävä ihmisalkio, joka on tarkoitettu laitettavaksi lapsettomuudesta kärsivän naisen kohtuun, ei olekaan niin Pyhä ihmiselämä.

      Eli kun ollaan hedelmöittymisen asialla, kaikki keinot ovat sallittuja, kun ollaan taas ehkäisyn asialla, kaikki keinot ovat kiellettyjä.

      Tykkää

      1. Quo Vadis

        Olemme joskus aikaisemminkin keskustelleet tällä palstalla näistä kysymyksistä, ja onhan se selvää että hedelmöityshoitoihin liittyy eettisesti kyseenalaisia asioita. Näistä voisi mainita mm. ”ylimääräiset” pakastetut alkiot, usean alkion istuttamisen aiheuttamat riskit raskaudessa, hedelmöittäminen vieraan sukusoluilla, hedelmöitys laboratorio-olosuhteissa ja koeputkessa ilman luonnonvalinnan vaikutusta ylipäätään.

        Mikäli taas lapsettomuus johtuu jostain sairaudesta, esim. endometrioosista tai hypotyreoosista, sairaalloisesta ylipainosta, silloin on tärkeää hoitaa sairaus, jotta uudella elämällä olisi otollisemmat olosuhteet kasvaa ja kehittyä. Samoin ykköstyypin diabetes voi aiheuttaa vaikeita raskauskomplikaatioita ja vaikutuksia sikiön kehitykseen. Puhumattakaan huumeiden, alkoholin tai lääkkeiden väärinkäytösten aiheuttamista ongelmista.

        Sitten se, kuinka pitkälle voimme olla vaikuttamassa jälkeläistemme perinnöllisiin sairauksiin, on sekin eettinen kysymys. Varsinkin jos kummankin vanhemman puolelta tulee saman sairauden geeni, joka puhkeaa sitten jälkeläisessä esiin tietyllä todennäköisyydellä. Nämä ovat perinnöllisyyslääketieteen kysymyksiä.

        Tykkää

      2. x-vl

        En ole seurannut tätä kovin kauan, joten en tiedä aiemmista keskusteluista. Minua lähinnä kiinnosti tuo kaikkien alkioiden suojelu ja niiden elämän jatkumisen mahdollistaminen.

        Jos hedelmöityshoitoihin voi mennä, niin missä kulkee raja jumalan tahdon vastaisesta toiminnasta. Kukahan siihen on tarpeeksi hengellinen määrittelemään yleisellä tasolla, mikä on Hänen Tahtonsa. Ei liene kaikkineen mikään helppo tehtävä.

        Väkisin tulee mieleen jehovantodistajien suhtautuminen vereen ja sen jaotteleminen sallittuihin osasiin. Aiemmin sekin on varmaan ollut yksinkertaisempaa. Nyt se vaikuttaa melkoiselta saivartelulta – näin sivullisesta.

        Tykkää

      3. Vuokko Ilola

        Niin täällä olette puhuneet Quo Vadis, mutta eihän tämä edusta mitään yhteisöä, lähinnä tarkoitan vl-yhteisöä. Siellä ei ole ainakaan minun korviini tullut koskaan yhtään tuomitsevaa tavuakaan hedelmöityshoitoja kohtaan, päinvastoin ollaan iloittu jos joku sen avulla on saanut ja saa lapsia.

        Tykkää

      4. Quo Vadis

        Vuokko: ”Niin täällä olette puhuneet Quo Vadis, mutta eihän tämä edusta mitään yhteisöä, lähinnä tarkoitan vl-yhteisöä. Siellä ei ole ainakaan minun korviini tullut koskaan yhtään tuomitsevaa tavuakaan hedelmöityshoitoja kohtaan, päinvastoin ollaan iloittu jos joku sen avulla on saanut ja saa lapsia.”

        En ole itsekään kuullut aiheesta keskusteltavan, muuten kuin yleisellä tasolla. Voipi olla että ei ole tarpeeksi asiantuntevia henkilöitä asiasta edes keskustelemaan.
        Ylipäätään olen sitä mieltä että tarve keskustella eettisistä kysymyksistä on iso, koska maailma on muuttunut hyvin monimutkaiseksi. Tarvittaisiin jo ihan perus-vuoropuhelun ja dialogin välineitä ja malleja, jossa erilaiset ilmiöt voitaisiin avata mahdollisimman monelta kantilta.

        Tykkää

      5. Vuokko Ilola

        Niin, aina ei eettisiä kysymyksiä saada ratkaistuksi vaikka niitä kuinka mietitään isoillakin kokoonpanoilla. Hyvähän se kuitenkin on että mietitään.

        Esimerkiksi jos nyt miettisi kahta rinnakkain olevaa tilannetta, jossa toisessa alkio on naisen kohdussa ja toisessa se on pakastettuna. Molempia uhkaa hävittäminen. Kumman alkion hävittäminen tuntuu pahemmalta ja miksi?

        Itse äkikseltään mietittyäni tilanteita uumoilisin, että monen mielestä naisen kohdusta poistettu ja hävitetty alkio olisi surullisempi tapaus ja väärempi. Jos näin ajateltaisiin niin miksi? Siksikö, että siinä tapahtuisi ihmiselämän hylkääminen sen takia, että lasta ei haluta itselle? Vai siksikö, että nainen vaikuttaa julmalta murhaajalta kun ei halua lasta itselleen? Vai siksikö, että asiassa ollaan lähtökohtaisesti elämänkielteisiä?

        Entäs pakastimessa oleva alkio, joka on käynyt tarpeettomaksi siksi, että nainen, jolle se on tarkoitettu, on jo tullut raskaaksi ja alkiota ei enää tarvita? Lähtökohtaisesti alkio oli kuitenkin toivottu ja se oli ”tehty” elämää varten. Eikö alkion hävittäminen tunnu niin pahalta kuin edellisessä tapauksessa, kun se ei ole vielä edes naisen kohdussa?

        Tykkää

  54. Pölhökustaa

    Toki on helppoa sanoa, että Jumala avaa js sulkee kohdun eikä ihmisen pidä sitä järjestystä käpälöidä. Onkohan se sitä yhden laidan raamatuntulkintaa? Yhtä arveluttavaa laitapuolen raamatuntulkintaa lienee se, että Paavalin kääntymyskuvaus onkin tosiasiassa epileptisen kohtauksen kuvausta, Jobin kuvaama sairaus syfilistä ja että Jeesus olikin eksorkisti eli manaaja Markuksen evankeliumin kuvauksen perusteella.

    Tykkää

  55. Markku Korteniemi

    Mtv:n internetuutisten sivulta eilen perjantaina 1.2. 2019 otsikko: ”Intialaismies syntyi ilman omaa suostumustaan – aikoo nyt haastaa vanhempansa oikeuteen”

    Uutinen kuvannee hyvin aikaamme. Samoin kuin kulttuurinen sokeus ja kaksinaismoraalisuus väkivallalle ja kaiken seksualisoimiselle. Hyvä esimerkki on jopa asiallisena mediakanavana pidetty YLE: rinnakkain voi olla klikkikoukkuna toimivia seksiuutisia ja muka muka yllätyksenä tulevia seksuaalirikosuutisia… Tai kuin kansallinen lapsiasiavaltuutettumme ei suostu näkemään vakavaa huolenaihetta lasten kannalta netin pornosivuissa. – Julistuksia olemme kyllä hyvät tehtailemaan ja sitten käytäntö kaikesta huolimatta voi olla tuota espericaren vanhusten hoidon tasoa.

    Pääosa ihmiskunnasta – satojen tuhansien vuosien aikana, varhaisihmiset huomioiden miljoonien vuosien aikana – on epäilemättä syntynyt korkeintaan ”neutraalisti”, mitä tulee odotusten tai erityisen ”toivottuna olemisen” suhteen. Tällä en väitä, että näin tuleekin olla – mutta ilman tätä luonnonlain painetta ihmissukumme olisi sammunut jo aikaa.

    Raamatussa hyvin toivottuja olivat Saaran ja Abrahamin poika Isak, Hannan ja Elkanan poika Samuel, Elisabetin ja Sakariaan poika Johannes mutta Herramme Jeesuksen sikiäminen oli järkytys maalliselle isälleen Joosefille eikä se ollut Mariankaan toivomus ja tavoite.

    Mutta Maria sanoi: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” (Luuk. 1:38)

    Jos itse perää oikeata dialogia ja polemisoi saarnamiesten paatosta, niin lähellä on, että sorrumme samaan. Itse kunkin on hyvä vetää väliin henkeä ja kuunnella mitä toisella on sanottavaa. – Ja luulen, että me kaikki tällä palstalla – Vuokko mukaan lukien – olemme tyytyväisiä, ettemme tulleet aikanaan ehkäistyksi tai abortoiduksi – olimme sitten kuinkakin mones perheessämme ja kuinka suureen perheeseen syntynyt… Ei elämän tosiolemus noudata median kiiltokuvia, vaan siihen kuuluu huolenalaisuus, epävarmuus, työnteko ”otsa hiessä” ja sairaudetkin. Mutta toivon mukaan myös onnen ja turvallisuuden tunteet, ilo luonnosta, lähimmäisistä ja Jumalassa.

    Aiemmalla ”Hulluinhuonelainen” – blogisivustolla http://hulluinhuonelainen.blogspot.com/ tämän blogin tematiikkaa on sivuttu ainakin blogeissa ”Äidin puheenvuoro” 13.3. 2014 (105 kommenttia); ”Ehkäisykielteisyyden perusteita” 10.9. 2014 (165 kommenttia); ”Kansanmurha kotimaassamme” 12.9. 2016 (104 kommenttia); ”Avioliiton A ja O” 21.10. 2016 (69 kommenttia) ja niiden kommenteissa.

    Mielestäni on myös eettisesti täysin kestämätöntä ohittaa vain omalla mutu-tuntumalla niin valtavaa ihmisoikeuskysymystä – maailmanhistorian suurinta – kuin ”abortit” pois päiväjärjestyksestä ja eettisestä tajunnastamme: 3 miljardin abortoidun lapsivainajan peräkkäinen jono ulottuisi maasta kuuhun tai brutaalisti pinottuna yli 100 000 km:n korkeuteen…!

    ”Ne huusivat kovalla äänellä: ”Kuinka kauan kestää, Valtias, sinä Pyhä ja Tosi, ennen kuin lausut tuomiosi ja kostat meidän veremme maan asukkaille?” (Ilm. 6:10).

    Summa summarum. Alusta lähtien kristinusko erosi pakanalliseen roomalaiseen kulttuuriin suhteen lapsimyönteisenä; lasten heitteillejättö, abortit ja seksuaalisuuden lähtökohtainen irroittaminen lisääntymisestä tuomittiin. Vaikka en kaikista tulkinnoista olisikaan Miikan kanssa samaa mieltä, pääsuunta on oikea. Kristitty menee avioliittoon avoimena lapsen saannin mahdollisuudelle – sitten on merkittäviä vaikeuksia, sairautta, masennusta jne. jolloin on oikein ja kohtuullista pidättäytyä tai vähintäänkin pienempi paha eettisesti harkiten käyttää sopivia ehkäisykeinoja… Tähän mahtoi päätyä myös lääkäri MaKa kesäseuradion haastattelussa kesällä 2017. Se äärilaita johon päädyttiin 1970-luvun SRK -teologiassa oli kohtuuton ja saattoi seurauksiltaan kääntyä pahimmillaan tarkoituksensa irvikuvaksi. – Oikea havainto on myös, ettei kristillisyydessämme oli uhrattu juurikaan huolta lapsettomuushoitojen etiikkaan – olisi syytä.

    ”…Lapsi lupauksien
    Tuotko lapseni
    Nyt toivon maailmaan
    Olet aarre sydänten
    Miten sinut suojelen
    Helmassani kantaa
    itse taivastako saan…”
    (Taivas sylissäni)

    Tykkää

    1. Vuokko Ilola

      Tuo intialaismiehen juttu (olen lukenut vain otsikon) on hauska 😀 SE ei mielestäni kuvaa ollenkaan nykyaikaa, ei tullut ainakaan mieleeni sellainen asia. Ja jos ajan asenne on ”syntymistään sureva”, minusta pitäisi enemminkin olla huolissaan siitä, miksi joku kokee tämän maapallon niin ikävänä paikkana, ettei olisi halunnut tänne syntyäkään kuin että moralisoisi hänen ajatustaan ja kokemustaan elämästä maapallolla. On selvää, että elämä on hyvin monelle ihmiselle todella rankkaa ja osa jopa tappaa itsensä kun ei kestä elämää. Minusta näissä asioissa syy on enempikin ympäristössä, yhteiskunnassa systeemeineen ja vaatimuksineen, kuin elämänhaluttomassa tai itsemurhaa aikovassa tai sen tehneessä ihmisessä itsessään. Toki heikko mielenterveys ja masennus ovat usein nitä suurimpia osatekijöitä näissä asioissa, mutta mikä sitten taas niitä aiheuttaa? Perimä on yksi, mutta myös kaikenlaiset vaikeudet, ongelmat, haasteet ja traumaattiset kokemukset.

      Ja TSADAA Markku, olen tasan sitä mieltä, että ihan hyvin minä olisin joutanut jäädä syntymättäkin. Mutta täällä nyt ollaan niin kauan kuin ollaan, toivottavasti kovin vanhaksi vaippapaviaaniksi en elä!

      En ole törmännyt pornosivustoihin eivätkä ne muutoinkaan ole koskaan oikein koskettaneet eikä Luoja paratkoon kiinnostaneet minua! En myöskään näe usein seksismiä netissä pörrätessäni, en liioin työpaikoilla enkä missään törmää sellaisenkaan ilmiöön, tai sitten en vain huomaa. Oisko niin, että miehet huomaavat nämä asiat paremmin?

      Mutta seksistiset puheet ja kaksimielisyydet huomaan esimerkiksi telkkariohjelmissa ja siksipä en sellaisia katsokaan. Stand Up -ohjelmat ovat ihan pöyrityttäviä tässä lajissa. Ei niin kuin mitään hauskaa kyetä keksimään ilman alapääjuttuja. Samoin jopa perheohjelma Putous vilisee kaksimielisyyksiä ja pienet lapset vanhempoineen katsovat ohjelmaa. Saa siinä sitten ihmetellä jos ja kun seksuaalista häirintää esiintyy elokuvapiireissä; näyttelijäthän oikein tottuvat rasvaamaan juttujaan todella härskeiksi ohjelmissa, miten he sitten kulissien takana osaavat laittaa asiallisen käytöksen kohilleen? Noh, mutta onneksi osaan painaa sitä OFF-nappia tai vaihtaa kanavaa eikä muutoinkaan sormeni ole käynyt heikoksi napinpainalluksen suhteen. Yöh, enempikin vaikeus olisi katsoa niitä, yhtään ne eivät houkuttele!

      Edellenkin nolla aborttia on mielestäni paras määrä abortteja ja näin ajattelee kaikki ihmiset, joidenka kanssa olen jutellut. Todellakaan asiaa ei saa haudata unholaan ja kaikkensa on tehtävä, että abortteihin ei jouduttaisi ikinä turvautumaan. Selibaatti on paras ehkäisykeino ja tae sille, ettei joudu ilmoisina ikuina tekemään ihan mistään syytä aborttia.

      Ennakointi, valistus, ilmaiset ehkäisyvälineet alle 20-vuotiaille. Uskon, että jo nämä toimenpiteet vähentäisivät aborttien määrää huimasti. Abortin synnillistäminen, hengellinen moralisointi, puhuminen murhasta tai julmista naisista saavat vain niskakarvoja nousemaan asian suhteen.

      Lapsimyönteisyys ei mielestäni ole kuvaava sana ihmiselle, joka vastustaa abortteja. Enempikin pitäisi puhua aborttivastaisuudesta. Abortin vastustaja nimittäin ole välttämättä ollenkaan hyvä ja vastuullinen ihminen olemaan ja toimimaan lasten kanssa. Eikö tämä asia ole nähty jo varsin hyvin esimerkiksi vl-liikkeessä?

      Tykkää

      1. Quo Vadis

        Vuokko: ”…jos ajan asenne on ”syntymistään sureva”, minusta pitäisi enemminkin olla huolissaan siitä, miksi joku kokee tämän maapallon niin ikävänä paikkana, ettei olisi halunnut tänne syntyäkään kuin että moralisoisi hänen ajatustaan …”

        Niin, kyllähän se Job’ kin kirosi oman syntymäpäivänsä, kun Saatana rusikoi häntä oikein olan takaa. Ja loppujen lopuksi kuoli kaikkien vaiheiden jälkeen elämästä kyllänsä saaneena.
        ”Herra antoi, Herra otti, tyydy siihen hottentotti.” 😊

        Siis, vakavasti ottaen: luulis että taivaassa on
        ainakin kivempi olla kuin täällä. En tiedä mitä sielut tuumivat siellä iankaikkisuudessa ennen laskeutumistaan tänne fyysisten rajoitteiden todellisuuteen: jee kivaa päästä kokeilemaan millaista on elämä Telluksen pinnalla?

        Toiset sitten syntyvät toivottuina ja odotettuina hyviin perheisiin ja fiksuille vanhemmille, toiset sitten kärsimykseen ja vaivaan jo heti vauvasta lähtien. Kuten intialaisen tytön nimeksi saatetaan ihan virallisesti laittaa ”ei toivottu”.

        Tykkää

      2. Vuokko Ilola

        Jobin tarina on tuttu minulle monessakin mielessä ja hänen tyttärensä nimi Jemima on ollut nimimerkkini vl-keskustelupalstoilla 🙂 Pistin vielä siihen perään ankan: Jemima-Ankka 🙂 Mukavia muistoja liittyy tuohonkin asiaan.

        Joo, aina ei elämä ole ollenkaan niin helppoa ja mukavaa, että tulisi rummuteltua rintaa syntymisen johdosta. Mutta ne asiat, joidenka johosta niin voisin hyvällä syyllä tehdä, ovat 1) syntyminen rakastaville vanhemmille mahtavan sisarusparven keskelle 2) maailman ihanimman aviopuolison löytyminen 3) maailman ihanimpien lasten saaminen itselle, eli lapsuudenperhe ja oma perhe ovat niitä itseä onniteltavia asioita maapallolla. Voisin tietty rummuttaa monista ihanista ystävistä matkanvarrella, niin vl-yhteisössä kuin sen ulkopuolellakin.

        Vl-yhteisö on ollut mentaliteeteiltaan kovasti minua rikkova hoitokokouksineen ja pakkokokoontumisineen ison väkimääränsä takia, koska olen ollut lapsena, nuorena ja pitkälle aikuisuuteen asti kova jännittämään ja paniikkioireinen. Toisaalta taas liikkeen vääryydet ajoivat minut juklsuuteen ja kohtaamaan pelkoni ja samalla myös vapautumaan niistä 🙂 Ei mitään niin huonoa, ettei jotain hyvääkin 🙂

        Tuo ajatus, että taivaassa sitten on mukavaa ja ihanaa voi toki helpottaa kestämään koettelemuksia täällä maan päällä, mutta itse elämää täällä se ei tee useinkaan kivemmaksi, päinvastoin jopa. Taivasikäväkin iskee useimmiten pahimpien vaikeuksien ja ahdistuksen keskellä ja silloinhan mieli on lähellä sitä syntymistään surevan mielialaa. Sitten tulevatkin lohdunsanat jonkun kanssamatkaajan suusta: ei tätä elämää ole tarkoitettukaan helpoksi. Onko siis mitään syytä ihmetellä, jos joku harmittelee syntymistään? Ei ole tarkoituskaan olla helppoa. Kyllähän siinä vahvimmat kestävät parhaiten ja voivat sitten paheksua niitä, jotka eivät jaksa ja kestä. Ymmärrän heitä hyvin!

        On kiintoisaa, että ihmistä, joka saattaa olla suuren ahdistuksen ja pelkojen keskellä yllättävän ja ei-toivotun raskautensa kanssa, ei kyetä ymmärtämään suurella empatialla ja tuomitaan hänen vähäinenkin mieleenjuolahdus mahdollisesta abortista ja samaan aikaan Jumalasta, joka sallii ihmisen rikkoutumisen ja jopa hirvittävät julmuudet muita ihmisiä, jopa lasia kohtaan, sanotaan, että hän on hyvä ja oikeudenmukainen. Hmm, pohdin tätä vain.

        Tykkää

  56. Johanna

    Quo Vadis kirjoitat: ”En tiedä mitä sielut tuumivat siellä iankaikkisuudessa ennen laskeutumistaan tänne fyysisten rajoitteiden todellisuuteen: jee kivaa päästä kokeilemaan millaista on elämä Telluksen pinnalla?” Käsitykseni mukaan ajatusta, että sielut ovat olemassa taivaassa ennen syntymäänsä, pidetään harhaoppisena. Jos löydän (aiemmin lukemani) lähteen kirjahyllystäni väittämäni tueksi, saatan sen myöhemmin kirjoittaa tänne.

    Tykkää

  57. Johanna

    Opetus, että äiti synnyttää synnyttämättömiä lapsia sitten helvetissä, on myös vain tympeä satu. Kun nyt hyppäsin tähän keskusteluun mukaan, niin sanottakoon, että (olen jo kirjoittanut tämän aiemminkin tänne palstalle) lukemani mukaan Raamattu on jälkeläismyöteinen kirja. Mutta on VT:n aikaankin osattu juonia, muistanette Jaakobin ja hänen lastensa useat äidit. Jumala antoi Lean saada useampia lapsia, koska Jaakob suosi Raakelia. Meniköhän nimet nyt oikein, en tarkistanut. Sen mitä itse olen keskustellut ja kuullut keskusteluja, selibaatti on käsitykseni mukaan elämäntilanteen niin vaatiessa turvallinen tapa olla tulematta raskaaksi. En nyt mene yhtään noihin syihin, milloin selibaattiin turvaudutaan.

    Tykkää

  58. Vuokko Ilola

    Miikkan lääkärinä ja harrastelijateologina voi olla hyvä tietää, että esimerkiksi vl-liikkeessä joskus lääkärit ovat pelastaneet seurakuntalaisia maallikkosaarnaajien kiduttavista kynsistä. Kerran eräälle vakavaa sairautta sairastaneelle äidille järjestettiin äidin miehen toivomuksesta hoitokokous, kun miehen mielestä hänen vaimonsa oli toiminut väärin.

    Vaimolle oli ohjeistettu sairaalassa, että hän ei saisi tulla missään tapauksessa raskaaksi tulevien hoitojen takia. Mies ei moista ohjeistusta halunnut kuunnella ollenkaan, vaan saattoi vaimonsa raskaaksi vaimon vastusteluista huolimatta. Erittäin hirvittävä ja vaikea tilanne. Hoidot olisivat joka tapauksessa tuhonneet sikiön ja hoitamattomuus olisi aiheuttanut äidille kuoleman. Äiti suostui aborttiin ja siitä miehen tilaama hoitokokous.

    Ihan vl-liikkeen nokkamiehiä oli kuulustelemassa, kyykyttämässä, kiduttamassa naista, joka konttasi miesten edessä itkien ja aneli anteeksiantoa. Vasta kun vl-lääkäri pyydettiin asiantuntijana paikalle, vaimo sai synninpäästön pahasta teostaan, kun lääkäri todisti, että abortti oli ollut välttämätön äidin hengen pelastamiseksi. Tätä hommaa oli katselemassa perheen pieni lapsi, jolta tarinan olen kuullut.

    Tässä on erittäin vakava ja tuhoisa esimerkki siitä, kun hengellisyys sotketaan lääketieteeseen.

    Tykkää

    1. Miikka Nummenpää

      Vuokko, jos luet tarkasti mitä olen kirjoittanut, niin en todellakaan kannata tai tue tällaista. Sinun tuntuu olevan vaikeaa ajatella kirjani tai kommenttini ulkopuolella vl-kontekstista, vaan sijoitat ne yksipuolisesti siihen kontekstiin johon olet aiheesta suivaantunut. En ole vl ja ainoa tapa elää perhe-elämää ilman ehkäisyä ei ole vl-konteksti.

      Tykkää

      1. Vuokko Ilola

        Joo, en ajatellutkaan sinun kannattavan tällaista, vaan ajattelin sinun olevan hyvä tietää, mihin kaikkeen ehkäisykielteisyys ja sen tarkastelemisen hengellisessä ja lääketieteellisessä valossa voi johtaa. Sinä olisit mielestäni juuri hyvä ihminen ottamaan näihin asioihin kantaa ja siis et olisi vaan olet.

        Kirjaimellisesti asiat ottava tai herkkä ihminen saattaa soveltaa elämässään autuuttavia tai kadottavia asioita tosi vahingollisin seuraamuksin. Siinä ei välttämättä helvetinpelossa paljoa uskonystävienkään kehoituksetr kuunnella lääkäriä tilanteessa paljoa auta ja paina, vaan surmankoski syöksytään alas kuolemaa uhmaten ja seuraamuksista välittämättä.

        Ja on minun vaikea tosissaankin ajatella ehkäisykielteisyyttä ilman kosketusta vl-liikkeeseen tahi johonkin muuhun uskontokuntaan tai ideologiaan. Harva, tosi harva ihminen nimittäin ilman näitä asiayhteyksiä haluaa aidosti itselleen suurperheen. Kyllä suurin osa ihmisistä haluaa sitä omaakin elämää elää, on se vain niin. Ja voin kokemuksesta sanoa, että siinä vaiheessa kun kiire on niin kova, ettei ehdi edes hengittää, niin oma elämä on tasan nollilla. Minulla on ollut tällainen vaihe elämässäni.

        Tykkää

    2. Miikka Nummenpää

      Esimerkiksi ajattelen että ehkäisemättömyyden tulee olla aidosti vapaa valinta koska kukaan ei voi todellisesti rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä pakosta tai pelosta. Jos jälkimmäiset ovat rakkauden varjona ja uhkana niin kyse ei ole rakkaudesta vaan lahkohengestä. Se että kirkko opettaa kirkkaasti etiikkaa ja Jumalan tahtoa ei automaattisesti johda siihen että siitä tulee lahko joka kyttää, pelottelee ja kohtelee väärin kristittyjä. Tästä minusta on hyvä esimerkki roomalaiskatolinen kirkko.

      Tykkää

      1. Heino Korpela

        Miikka Nummenpää: ”Se että kirkko opettaa kirkkaasti etiikkaa ja Jumalan tahtoa ei automaattisesti johda siihen että siitä tulee lahko joka kyttää, pelottelee ja kohtelee väärin kristittyjä. Tästä minusta on hyvä esimerkki roomalaiskatolinen kirkko.”

        Olen toiminut kansalaisopistossa osastonjohtajana yli kaksivuosikymmentä. Tuona aikana järjestin monia luentoja. Nyt kun luin Miikan kommenttia, muistin yhden luennon jonka aiheena olivat älykkyysosamäärä ja älykkyyden testausmenetelmät. Tahdoin luennoitsijaksi tutun vl lääkärin, joka oli perehtynyt näihin asioihin.

        Luennosta tuli hyvin mielenkiintoinen, selvisi muun muassa se, että opiskella kannattaa kaikkien, siis semmoisenkin jonka älykkyysosamäärän testaus näyttäisi matalaksi. Kysyin tuolloin, että onko siis mahdollista, että lääkäriksi voi opiskella myös heikommalla älyllä varustettu? Sain vastauksen, että kaikissa ammateissa ovat ihmiset samanlaisia, toisilla välähtää enempi kuin toisilla, mutta kaikilla meillä on yhteistä, inhimillisyys.

        Pitkän elämäni aikana olen nähnyt ja kokenut, että uskolla ja älyllä ei juuri ole yhteistä uskon kanssa, eli uskoa voi vähän älyävä, kuin myös oikea välkky ihan oikein, eli he käsittävät uskon kumpainenkin. Sitten taasen eksyä voi ihmisoppeihin niin viisas kuin tyhmä.

        Se, että pidin näin pitkän esipuheen, se johtuu Miikan väitteestä: ”Se että kirkko opettaa kirkkaasti etiikkaa ja Jumalan tahtoa ei automaattisesti johda siihen että siitä tulee lahko” ja hän asettaa esikuvaksi katolisen kirkon: ”Tästä minusta on hyvä esimerkki roomalaiskatolinen kirkko.”

        Voiko esikuvana siis olla kirkko, joka on keksinyt kiirastulen uskovien lopulliseen puhdistamiseen, eli heidän mukaansa Jeesuksen opetus ei riitä, että yksin usko puhdistaa uskovan taivaskelpoiseksi. On heidän opetuksessaan paljon muutakin, esim. papilla on vain synninpäästöoikeus, ei siis yleistä Pyhän Hengen pappeutta. Tämäkö on siis mielestäsi: ”Se että kirkko opettaa kirkkaasti etiikkaa ja Jumalan tahtoa.”

        Tykkää

      2. Vuokko Ilola

        Olen kuullut, että katolisessa kirkossa kun on vallalla sama ehkäisymättömyyden oppi, että siellä ei kuitenkaan sitä noudateta kovinkaan laajasti ja silti siitä ei tule kenellekään sanktioita. Kuulemma siellä ei ole paljoakaan isoja perheitä, onko se totta?

        Edelleen olen varma, että tosi harva haluaa sydämestään suurperheen. Helvetti on paras kannustin ehkäisemättömyydelle.

        Tykkää

      3. x-vl

        Väkisin tulee mieleen omituinen vertailu.
        Tärkeintä ei olekaan se, miten ihanteellisesti ja täydellisesti oletetun Jumalan Tahdon mukaan pystyy elämään. Tärkeintä on ilman pelkoa kilvoittella miten nyt milloinkin se onnistuu?

        Kaikista tärkeintä on hyväksyä kirkon tai ainoan oikean ryhmittymän tulkinta Jumalan Tahdosta? Se riittää, vaikka omassa elämässä toimisi ihan toisin ihan vapaasti? Oikean yhteisön hyväksymä opetus ja tulkinta pelastaa ihmisen kun pysyy sen huomassa ja hyväksyy tai on hyväksyvinään tuon kaiken? Sama katolisessa kirkossa kuin vl-yhteisössäkin?

        Pahinta on kyseenalaistaa tulkinta ja sanoa se ääneen. Silloin joutuu pois laumasta ja heitetään ’ulkonaiseen pimeyteen’ tai pahimmillaan saatanan haltuun.

        Tämä on vl-asioiden palsta, joten ei liene outoa, että se on meidän monen tausta-ajatus ja kirjoituksissa ns. ilmoitusten lähde?

        Mutta ehkä joku saa täältä eväitä katolisen kirkon ihasteluunkin?

        Tykkää

  59. x-vl

    Vl-opetus taustalla kuvittelen niitä näitä.

    Miksi surisin sitä, että minut olisi päästetty suoraan taivaaseen ennen syntymääni? Sehän on uskomme määrä! Entä kun ei jaksa enää uskoa vaaditulla tavalla? Vastaus on valmiina hengellisillä tuomareilla. Huonosti käy. Parempi kuin en olisi syntynytkään?

    Miksi pitää kiertää elämän kautta ikuiseen olotilaan, jos on suorempikin tie? Monet estetyt ja murhatut alkiot ja tapetut sikiöt olisivat ehkä kovien kohtaloiden ja kärsimysten katkeroittamina ja kierouttamina päätyneet kaikkea muuta kuin taivaskelpoisiksi uskovisiksi?

    Minä surisin sitä, jos uskoisin, että monille käy niin.

    Ehkä itse olemme vielä vaikeuttamassa lastemme ja muiden lähimmäisten taivallusta kohti taivasta – huonoina kasvattajina, opettajina ja muutenkin kokovikaisina turri-uskoivaisina?

    Tykkää

    1. Vuokko Ilola

      Itse asiassa jotkut vl-uskovaiset vanhemmathan ovat lohdutelleet itseään menetettyään lapsensa, että onpahan ainakin tallessa taivaassa jo eikä kadotuksen pauhinat voi häntä koskaan enää uhata. Muistan erään lapsensa menettäneen äidin, kuinka hän ei edes surru lapsensa menetystä uupumuksensa takia. Hän oli sitä mieltä, että Jumala näki hyväksi ottaa lapsen pois väsyneeltä äidiltä. Tällaisessa tapauksessa tietty, kun kuolema nähdään Jumalan aiheuttamaksi, äidin uupoumus on hyvä syy kuolemalle. Kuitenkin jos äiti on väsynyt eikä jaksaisi uutta raskautta, ehkäsy on niin paha juttu, puhumattakaan abortista. Niin, kaikkivaltias Jumala on aina oikeassa ottaessaan ja antaessaan ja ihminen kaikessa heikkoudessaan ja hauraudessaan väärässä. Pohdin vaan.

      Tykkää

  60. Vuokko Ilola

    Kävin Miikka lukemassa ajatuksiasi ehkäisystä (linkki). Kirjoitat kauniisti ja ajatuksesi ovat kauniita. Itselleni tulee niistä sellainen mielikuva, että se voisi olla hyvä kuvaus kristityn elämästä ilman ehkäisyä Paratiisissa. Siinä ei oteta huomioon ihmisen haurautta, sitä, miten helposti ihminen menee rikki ja sen jälkeen The Paradise on palasina.

    Kuvitellaanpa, että kristitty pari purjehtii avioliiton ihanaan satamaan ja on valmis sydämenhalustaan ottamaan vaikka ja miten ison lapsikatraan omakseen. Uskoa ja halua riittää ja rakkautta Jumalaa ja koko luomakuntaa kohtaan.

    Nainen tajuaakin hääyönään, ettei kykenekään päästämään miestään lähelleen. Vähitellen ongelman taustalta löytyy hänen lapsena kokemansa insesti. Tarina on ihan todellinen eikä edes ainoa laatuaan kristillisissä piireissä.

    Tai mitä ajatellaan hyvin aikein avioituneesta miehestä, jonka väkivaltaisuus pilpahtaa pintaan jo muutaman viikon päästä avioliiton solmimisesta?

    Näitä ei niin paratiisimaisia avioliittoja on ollut hamasta maailman alusta asti, mutta aina ero ei ole ollut mahdollista. Olin ymmärtävinäni, että mielestäsi ihminen on nykyään niin turmeltunut ja rappiolla erotessaan.

    Hmm, pohdin taas.

    Tykkää

    1. Miikka Nummenpää

      Kiitos tästä kommentista!

      Olet siinä oikeassa, että vaikeat ja hankalat tilanteet eivät minustakaan ratkea kirjoja lukemalla, vaan rakastamalla, vierellä kulkemalla ja auttamalla. Jos meillä on esimerkkinä 10 lapsinen perhe, äiti mielisairaalassa uupumuksen vuoksi ja isä sairauslomalla, niin minulle ei tulisi mieleenkään tarjota kirjaani heille. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ajattelisin ehkäisyn etiikkaa suhteelliseksi tai ajattelisin, että ehkäisy olisi ok vaikeissa tilanteissa, sillä en niin usko, vaan sitä, että vaikeissa tilanteissa ratkaisu ei minusta löydy kirjoja lukemalla, vaan kokemalla syvällisesti Jumalan uudistavaa rakkautta. Tätä rakkautta emme minusta ensisijaisesti välitä kirjoja kirjoittamalla (tai ainakin se on kovin yksipuolista), vaan rakastamalla. Kirja ei voi korvata tekoja. Minusta tuntuu, että tämä puoli ei ole ollut kunnossa siinä yhteisössä, jossa olet elänyt.

      Pyytäisin sinua vielä katsomaan sitä enemmistöä, jolle kirjani kirjoitin. Jos katsomme vaikeiden yksittäistapausten sijaan laajemmin kysymystä ehkäisystä, niin kyse ei minusta enää ole vain vaikeiden tilanteiden etiikasta, vaan ideologisesta elämäntavan muutoksesta, jossa seksuaalisuus ja lapset on erotettu toisistaan. Normaalitilanne ei enää ole, että avioliittoon kuuluvat lapset, vaan lapset ovat lähinnä optio tai hankinta. Normaalitilanne on nykyään ehkäistä lasten tuloa ja tehdä abortti, jos ehkäisy pettää. Normaalitilanne on karsastaa kotiäitejä. Normaalitilanne on suhtautua oudoksuen, jos jossakin perheessä on yli kolme lasta.

      Kysyisin näetkö tätä asiaa samalla tavalla? Siis että trendi on jo pitkään ollut yhteiskunnassamme perhekeskeisyydestä kohti yksilökeskeisyyttä? Jos näet, niin toivon että sijoitat kirjani ennen kaikkea tähän kontekstiin ja tälle yleisölle. Minusta varsinkin kristittyjen olisi aika pysähtyä miettimään sitä, onko oikein, jos heidän elämäntapansa perustuu sille, että alkioita tuhoutuu äidin kohdussa (siis hormonaalisessa ehkäisyssä, kierukoissa ja naisen sterilisaatioissa)?

      Tykkää

  61. Markku Korteniemi

    Nyt pettänee vähintäänkin tyylitaju – eikä rienaamisen rajakaan ole kaukana…

    Tänään on kynttilänpäivä ja yksi päivän rukousteksti on Psalmista 8:

    ”Herra, meidän Jumalamme, kuinka suuri onkaan sinun nimesi maan päällä!
    Se julistaa sinun taivaallista kirkkauttasi.
      Lasten ja imeväisten huudot todistavat sinun voimastasi.
      Ne ovat kilpenä jumalattomia vastaan,
      ne vaientavat vihamiehen ja kostoa janoavan.
    Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä,
    kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen
    – mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat.
      Mikä on ihmislapsi!
      Kuitenkin pidät hänestä huolen…

    Herra, meidän Jumalamme,
    suuri on sinun nimesi kautta koko maailman!
      Kunnia Isälle ja Pojalle
      ja Pyhälle Hengelle,
    niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
    iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.”

    Tykkää

    1. Vuokko Ilola

      Jos tarkoitat rienaamisella/tyylitajun puutteella tuota kommenttiani, missä iloittelen ajatuksesta, että abortoitu sikiö menee suoraan taivaaseen. Pahoitteluni jos se häiritsee sinua tai jotain muuta sen voi poistaa. Mutta pohjalla siis ajatus, että jos joku saa keskenmenon, siinäkin saatetaan iloita siitä, että lapsi pääsi taivaaseen ja saatetaan muutenkin iloita keskenmenosta.

      Ymmärrän toki, että vakavasta asiasta puhutaan kun abortista on kyse enkä halua ketään kommenteillani loukata. Yritän pysyä vakavampana jatkossa.

      Tykkää

    2. x-vl

      Minä tarkoitin ihan itseäni, kun sanoin jotain kokovikaisesta kasvattajasta, opettajasta ja turri-uskovaisesta. Tunnistan vastuuni aikuisena lähipiirissäni ja hieman kauempanakin.

      Joskus olen toiminut varmaan oikeinkin mutta ei niistä ole ns. kassaa eikä ylpeilyn aihetta kertynyt. Vielä vähemmän halua määräillä muita ja antaa muille yleispäteviä neuvoja uskomisen tielle.

      Tykkää

  62. Martta

    Muutama hajanainen ajatus tähän keskusteluun.

    Miikka kirjoittaa: ”Esimerkiksi ajattelen että ehkäisemättömyyden tulee olla aidosti vapaa valinta koska kukaan ei voi todellisesti rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä pakosta tai pelosta.” Ajatus on mielenkiintoinen ja kaunis ja olen siitä samaa mieltä. Vapauteen Kristus meidät vapautti. Toisaalta taas usko ilman tekoja on kuollut. Ymmärrän tämän niin, että mikäli usko ei näy ihmisen teoissa millään tavalla, kannattaisi ihmisen pohtia uskoaan tarkemmin. Teoilla ei kukaan sinänsä pelastu, se lienee kaikille selvää (toivottavasti). Samanaikaisesti Miikan lauseeseen liittyy paradoksi. Ehkäisemättömyyden tulee olla aidosti vapaa valinta, mutta entä jos kristitty, Jumalaa pelkäävä ja harras ihminen, joka todella haluaa seurata Herraansa, kokee elämässään sellaisen umpikujan, että ehkäisyn pohtiminen tulee ajankohtaiseksi. Kuvitellaanpa, että hän elää suhteessa, jossa selibaatti aiheuttaa pidemmän päälle ylitsepääsemätöntä kitkaa aviopuolisoiden välille, eikä siitä ole kuin korkeintaan muutaman kuukauden ratkaisuksi. Lisäksi aviopuolisot tietävät kokemuksesta, ettei varmoihin päivin ole luottaminen, sillä raskaus on aikaisemminkin alkanut kalenterin räknäämisestä huolimatta. Mikä siis neuvoksi? Todellinen Jumalan rakastaminen vaikuttaisi olevan kadoksissa, sillä vapaavalintainen ehkäisemättömyys alkaa kääntyä pakoksi. Eikö tällainen ihminen siis enää rakasta Jumalaa todella? Onko hän epäuskoinen? Toisaalla on ihanne, kuinka iloiten ottaisi kaikki lapset vastaan ihan vain rakkaudesta Luojaansa ja toki tulevia lapsiakin kohtaan. Toisaalla taas todellisuus, joka on useissa perheissä liian karua. Tässä palaan taas sen ajatuksen äärelle, onko ehkäisy synti. Toiset sanovat, että kyllä kaikki ehkäisy on syntiä. Toiset sanovat, että kun kärsimyksen määrä ylittää tietyn rajan, jota kukaan ei osaa tarkalleen määritellä, ehkäisy ei olekaan enää synti (tätä epäloogisuutta en ymmärrä laisinkaan). Kuten olen useasti sanonut, en näe että ei-abortoivia ehkäisy olisi synti, mutta ongelmatilanne voi tulla niiden eteen, jotka näin ajattelevat. Vapaaehtoisuus siis karisee helposti elämän realiteettien edessä ja jäljelle jäävät pelko ja pakko. Juuri siksi ehkäisemättömyys pitäisi pystyä selkeästi perustelmaan Raamatulla, jotta uskova tietäisi pyrkivänsä toimimaan Jumalan tahdon mukaisesti – ei seurakunnan tahdon mukaisesti. Ei pidä kuormittaa lähimmäisiään taakoilla turhaan. Niin, suurperhe voi tosiaan olla taakka, vaikka kuinka lapsiaan rakastaisi.

    Tuohon syntymättömien lasten kohtaloon vielä, että kyllä minäkin ajattelen, että he pääsevät suoraan taivaaseen ilman tätä maallisen tien vaivaa ja sikäli sekin kohtalo voi olla aivan hyvä. Kuitenkin menetys ja suru lapsesta, joka ei koskaan tätä maailmaa saanut nähdä, on todellinen. Ajatus ainkaikkisesta ilosta lohduttaa menetyksen kokenutta. Kärsimyksen ongelmaa lienee moni pyrkinyt selittämään, mutta minulle se ei ole vielä valjennut, eikä taida valjetakaan. Jumala kyllä sallii kärsimyksen ja siitä täytyy seurata jotain tärkeää ja hyvää, vaikka ehkä emme sitä seurausta omassa elämässämme koskaan tule näkemään. Kärsimys sinänsä ei ole itsetarkoitus. Sen tiedän, että Jumala on valo – Hänessä ei ole pimeyden häivää. Ja se riittää minulle.

    Tykkää

    1. Vuokko Ilola

      Tuo ajatus, että todellinen rakkaus Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan johtaa ehkäisykiellon mukaiseen elämään ja käänteisenä, että ehkäisijällä ei ole todellista rakkautta Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan, on puhdasta ihmistulkintaa sille, millä tavalla usko ihmisessä näkyy ja ei näy. Vl-liikkeessä puhuttiin aikoinaan uskon tunnusmerkeistä. Jos niitä lueteltuja merkkejä ei uskovaisessa näkynyt, hänen uskonsa oli joutunut haaksirikkoon.

      Yksi tällainen väistämätön uskon tunnusmerkki oli rakkaus toisia uskovaisia kohtaan. Kaikenlainen toisen uskovaisen arvostelu tai vl-kansankielellä ”vikoilu” oli merkki uskon haaksirikosta, 70-luvulla väärästä vikoilevasta kososlaisesta hengestä. Mutta aina vikoilu Jlan valtakuntaa tai muista uskovaisia kohtaan johtui omasta väärästä sieluntilasta.

      Tietenkin hoitokokouksissa, puhutteluissa tapahtuva hoidettavan vikoilu, suorastaan mollaaminen, häpäiseminen ja mitätöinti ei ollut vikoilua vaan suurta rakkautta uskossaan haaksirikkoutunutta kohtaan. Pelkkä puolustautuminen näissä tilanteissa oli väärin, koska seurakunta ei koskaan erehdy, vain yksilö. Matkaystävästään ja hänen uskostaan sai olla huolissaan, se ei ollut vikoulua, paitsi jos matkaystävä sattui olemaan valtaapitävien leirissä. Silloin huoli kääntyi huolissaan olijan omaan napaan. Piti olla tarkkana, milloin ja kenestä olet huolissasi, ettei se olekin yhtäkkiä vikoilua.

      Toinen iso uskon tunnusmerkki oli julkisesti syntien anteeksi pyytäminen seurapenkissä. Tällainen armonkerjäläinen oli varma taivasmatkaaja. Piti myös ahkerasti kuluttaa sitä seurapenkkiä, eli käydä seuroissa, jotta epäilyt uskon haaksirikosta eivät heränneet.

      Noh, kaikki ulkonaiset tunnusmerkit pukeutuminen, meikkaamattomuus, hiusten värjäämättömyys, korvakoruttomuus, parrattomuus olivat niin ikään uskon tunnusmerkkejä.

      Ja tuo tietenkin, että ei hyväksy ehkäisyä eikä ehkäise. Aiemmin myös selibaatti oli syntiä. Eihän siinäkään ihmisparka luota Jumalan johdatukseen ja voimien antoon uupuneille vanhemmille sitä mukaa kuin lapsiakin tulee. Selibaatista olen kuullut yhden ainoan kerran, että se olisi ollut hyväksyttyä, kun eräs mies oli käyttänyt asiasta puolustavan puheenvuoron veljien illassa ja yllätykseni olikin iso, kun miestä ei tuomittu mielipiteensä vuoksi. Ilmeisesti niihin aikoihin selibaatti lakkasi olemasta synti vl-liikkeessä. Tuokin on logiikaltaan ihan outo juttu, että selibaatti on sallittua, koska ihan samalla tavallahan siinä kuin muissakin ehkäisyissä on kyse siitä, että lasta ei haluta eikä luoteta Jumalaan ja hänen viisauteensa antaa pienokainen juuri oikeaan aikaan uskovaisille vanhemmille.

      Koko ehkäisykielto perustuu hyllyvälle suolle. Kaikilla muilla elämänalueilla myös terveyteen liittyvillä, ihminen saa ja hänen täytyykin käyttää järkeään toimimaan itseä ja muita auttavalla tavalla. Kun tulee syöpä, mennään syöpähoitoihin eikä odoteta, että Jumala kyllä auttaa selviämään sairaudesta. Sydänkohtauksen tullessa soitetaan hätänumero ja elvytetään, eikä ajatella, että Jumala on kuoleman herra ja muut eivät saa alkaa mestaroimaan asiassa.

      Asiaa selitellään myös itsekkyydellä. Itsekäs nainen tai pariskunta ei halua ottaa vastaan Jumalan luomistyötä, olla välillisenä toimijana Jumalan täyttäessä maapalloa, vaan kieltäytyy siitä ja elää itsekkäästi omien halujensa mukaista elämää. Tämä perustelu pitää sisällään ristiriidan siitä, että ehkäisemättömyys perustuisi aina omaan haluun. Silloin se ei perustu, kun sitä ohjaa uskonto tai ideologia.

      Ensin kerrotaan seurakuntalaisille, mikä on Jumalan tahto ja halu ehkäisyn suhteen ja sitten uskovaisen kuuluukin suostua Jumalan tahtoon. Ehkäisykielteisyys on tällöin siis oletettu Jumalan halu ja tahto, ei ihmisen.

      Ja kuten Marttakin edellä sanoi, ehkäisyasia pitäisi pystyä perustelemaan suoraan Raamatulla, eikä seurakunnan tulkinnalla. Mutta eihän sitä pystytä. Valta asian suhteen halutaan kuitenkin pitää mahdollisimman laajalti muiden kuin yhdenkään pariskunnan tai ihmisen itsensä omana. Vaikka suoraa kaikenkattavaa ohjetta jokaiseen tilanteeseen ei kyetä antamaan, silti kukaan ei saa ominpäin alkaa ehkäistä, vaan aina pitää kysyä kanssamatkaajilta neuvoa miten toimia hankalissa ja epäselvissä tilanteissa.

      Ehkäisykielto ja sen noudattaminen niiden kohdalla joille se on ajankohtaista, on joka tapauksessa ja aina jonkinlaisessa löyhässä hirressä roikkumista ja useille jatkuvaa ripittäytymistä, kun sitä aitoa halua ottaa kaikki lapset vastaan on niin harvan vain itsestään vaikea, jopa mahdotonta löytää. Syntihän on jo ajatustasolla väärin, joten pienikin harmistunut ajatus uudesta mahdollisesta raskaudesta on jo itsessään väärin ja aiheuttaa ainakin herkimmille omilletunnoille ripittäytymisen.

      Paratiisissa ilman heikkouksia, ahdistusta, sairauksia, unettomia öitä, kuormittumisia töistä, uupumisia lastenhoidosta, rikkoutumista, traumoja, vaikeita ihmissuhteita, järjetöntä lumentuloa ja pakkasta, uuvuttavaa hellettä ja vedenpuutetta, peräpukamia ja suonikohjuja jaloissa ja alapäässä, verenpainetta ja diabetesta, sydänvikaa ja epilepsiaa, täitä ja luteita, vaikeaa luonnetta ja psykopatiaa, velkaa ja taloudellista ahdinkoa, huonokuntoisuutta ja liikalihavuutta, elämä suurperheellisenä olisi ihanaa ja helppoa. Ei muuta kuin keksisi ihania nimiä pitkän liudan jo valmiiksi ja antais palaa lisääntymisen iloisella saralla. Miksi sen Eevan piti antaa Aatamille sitä omenaa ja miksi se Aatami vielä meni ja haukkasi siitä?

      Jokainen voisi itse tykönään miettiä sitä, mikä kohta siinä ehkäisyssä eniten riepoo. Olen huomannut useissa keskusteluissa, että monille miehille pahin ajatus on se, että nainen on itsekäs ja elää halujensa mukaan. Kaikissa muissa asioissa itsekkyys on ihan OK, mutta ei lapsiasiassa.

      Ei ole pakko auttaa köyhiä tai uupuneita, saa ostaa pesukoneita vinot pinot helpottamaan elämää, on hyvä pitää itseä hyvässä kunnossa kuntoilemalla, autoja saa olla joka lähtöön ja kaikenlaisia elämää helpottavia tarvikkeita ja härveleitä. Mutta jos ehkäisemällä alat hankkia itsellesi helpompaa elämää, niin se on paha!

      Joilekin se, että on itse noudattanut ehkäisykieltoa, toisten kiellon noudattamatta jättäminen on vaikea ajatus, kun halutaan muiden olevan samassa pinteessä kuin itse on ollut ja/tai on.

      Toisille tuottaa harmitusta se, että joku toinen ei ajattele asiasta samalla tavalla. Se voi kiukuttaa ja tuntua paiseena istumalihaksessa. Valta, hmm.

      Pitäisköhän yrittää, josko tulisi vielä uni silmään 🙂 Nyt kun pienet lapset eivät enää herättele, niin The Vaihdevuodet pitävät asiasta hyvän huolen 🙂

      Tykkää

  63. Pertti Niukkanen

    Jälleen tietoisku Laestadius-seuran kokoontumisista. Tässä kevään 2019 ohjelma

    – To 7.2. Erkki Reinikaisen käsitys lapsen uskosta ja kasteesta, TM Jaakko Ranta.
    – To 21.3. Ruotsin itälestadiolaisuus (vanhoillislestadiolaisuus) 1900–1975, FT Mauri Kinnunen.
    – To 11.4. Lestadiolaisuus ja kirkko – eilen, tänään ja huomenna, paneelikeskustelu, mukana edustajia eri lestadiolaisuuden osaryhmistä.

    Kokoontumiset vanhaan tapaan klo 18–20 Suomen teologinen instituutin tiloissa Kaisaniemenk. 13 A, 00100 Helsinki (4. krs.)

    Seuraavaksi siis esitelmöi Jaakko Ranta Erkki Reinikaisesta. Uskon että esitys kiinnostaa monia. Rantahan on käynyt Hulluinhuonelaisessakin vieraskynäkirjoittajana: ”Mitä eroa on käsitteillä Jumalan valtakunta ja seurakunta?” https://hulluinhuonelainen.com/2017/07/19/mita-eroa-on-kasitteilla-jumalan-valtakunta-ja-seurakunta/ Kannattaa lukea sekin.

    Tykkää

    1. Pertti Niukkanen

      Kiitos Jaakko Rannalle vaikean aiheen selkeästä esittelystä. Tällä kertaa videotallenne löytyy vain Laestadius-seuran fb-sivulta (eikä siis STI:n YouTube-kanavalta). Siinä on mukana myös keskusteluosio, mikä on hyvä asia niille jotka eivät päässeet paikalle.

      Keskustelu oli vilkasta ja antoisaa. Kasteen merkitys on toki aina herättänyt kiivasta keskustelua. Lapsen usko? Onko lapsi uskossa jo ennen kastetta (oikeastaan kai pitäisi kysyä: jo hedelmöityessään). Rekapitulaatio? ”Uskovien kaste”? Reinikainen näkee kasteen myös elämänikäisenä velvoitteena. Mutta velvoitteena mihin – ei kai ”tekoihin”?

      Reinikaisen kasteteologiassa voi nähdä heijastumia paitsi luterilaisesta myös reformoidusta (jopa helluntailaisesta) ajattelusta. Silti se on varsin johdonmukainen kun muistaa hänen ajattelunsa ”metasentrumin”, joka on seurakuntaoppi ja siihen liittyvä Hengen virka. Tämä tietysti koskee koko vl-teologiaa, mutta erityisen selvästi sakramenttiteologiaa.

      Reinikainen on varmaan ollut SRK-lestadiolaisen maallikkoteologian kunnianhimoisin (ja onnistuneinkin) sanoittaja. Muissa lestadiolaissuunnissa ei liene vastaavia dogmaattisia esityksiä kirjoitettu. Olisi hauska tietää, miten muualla Reinikaisen ajatteluun suhtaudutaan. (Reinikaisen nimi pitäisi tietysti kysyttäessä jättää mainitsematta.) 🙂

      Mainostan vielä Jaakko Rannan gradua ”ONKO KASTE ARMONVÄLINE? Lapsen uskon ja kasteen välinen problematiikka Erkki Reinikaisen kirjoituksissa” https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/155503/onkokast.pdf?sequence=2&isAllowed=y Se on erinomaisen selkeä ja oivaltava. Vielä lainaus gradun tiivistelmästä:

      ”Tutkimuksen tulos osoittaa, että Reinikaisen kasteteologiaa selittää olennaisilta osiltaan hänen taustallaan vallitseva vanhoillislestadiolainen opintulkinta, jossa ekklesiologialla on merkittävä asema. Vanhurskauttamista konstituoi Hengen virka, joka kytkeytyy seurakuntaoppiin ja siihen, missä uudestisyntyminen eli vanhurskauttaminen voi tapahtua. Reinikaisen mukaan uudestisyntyminen voi tapahtua ainoastaan siellä, missä “Hengen viralta” julistetaan absoluutio. Tämän vuoksi kaste ei vaikuta uudestisyntymistä, koska sakramentin jakajalta CA:n mukaan ei edellytetä uskoa eli osallisuutta “Hengen virasta”. Reinikaisen mukaan vain siellä, missä on “Hengen virka” eli “Jumalan seurakunta”, voi tapahtua uudestisyntyminen.”

      Tykkää

      1. Heino Korpela

        Kiitän Perttiä näistä Jaakko Rannan luennon tiedoista. Voisitko vielä laittaa linkin noihin videotallenteisiin? Selailin tätä Jaakko Rannan kirjoittamaa tutkimusta ja luin myös sitä paikoin, minun on kuitenkin melkoisen vaikeaa suhtautua neutraalisesti Reinikaisen mielipiteisiin. Jos, en olisi häntä tuntenut, olisi helpompaa.

        Mielestäni niin papit kuin maallikkosaarnaajat ovat melkoisia politikkoja. Tarkoitan tällä sitä, että heidän mielipiteitään paljon ohjaa ihmisten suosion tavoittelu, eli sen uskonyhteisön ajattelu, johon itse kuuluvat. Lestadiolaisuudessa on pakko uskoa, että vauva osaa uskoa jo sikiämisen hetkellä, koska Jeesus itse sanoo: ”Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.”

        Näitten sanojen vuoksi monet uskonyhteisöt kieltävät vauvan kasteelle pääsyn. (miten vauva osaisi uskoa, koska ei ole kuullut mitään Jumalan lunastustyöstä?)
        En ole uskonut kasteen merkitystä näin, vaan olen ymmärtänyt, että vauva tulee uskovien kastaa ja näin saattaa hänet näkyvällä tavalla uskovien yhteyteen. Jossa hänet opetetaan tuntemaan pyhät kirjoitukset, jotka kertovat Jumalan Pojan lunastustyöstä. Eli tehdään niin kuin Jeesus kehottaa: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
        ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”

        Ymmärryksestäni kasteen merkitykseen olen kirjoittanut kirjaani ja tiedän, että moni helluntaiuskova on kirjoitukseeni pahastunut ja niin taitavat pahastua myös vanhoillislestadiolaiset. Käsitykseni kasteesta ei ole vuosienkaan kuluessa muuttunut, eikä kukaan ole kyennyt näyttämään käsitystäni vääräksi.

        Kunpa kykenisin nyt tutkimaan näitä Reinikaisen kirjoituksia puolueettomasti, vaikka vaikeaa minulle on todistaa, että alkion hedelmöityshetkellä Jumala olisi lahjoittanut uskon. Sen voin ymmärtää, että Jumala on pyhittänyt vauvan omakseen jo sikiämisestä ja hän on Jeesuksen lunastama ihmisenalku. Tämä mielestäni osoitetaan selvästi Jumalan Pojan ihmiseksi syntymisen esimerkillä.

        Tykkää

      2. Pertti Niukkanen

        Suora linkki Laestadius-seuran FB-sivulle on:
        https://www.facebook.com/groups/120061115327532/
        Linkki ei ehkä toimi suoraan, koska kyseessä on suljettu ryhmä joka vaatii jäsenyyden. Tämä tarkoittaa, että kuka tahansa voi kyllä löytää ryhmän ja nähdä, kuka sitä vetää. Mutta vain jäsenet voivat nähdä keitä ryhmässä on, tehdä omia julkaisuja ja nähdä mitä muut jäsenet julkaisevat.

        Liittyäksesi ryhmään toimi näin:
        Kirjoita FB:n hakuriville: Laestadius-seura. Uudessa näkymässä seuran nimi näkyykin. Siinä taitaa jo olla myös ”Liity ryhmään” -painike. Ainakin se löytyy klikkaamalla otsikkoa ”Laestadius-seura”. Kun olet lähettänyt liittymispyynnön, menee vielä jokin aika ennen kuin joku moderaattori huomaa pyyntösi ja hyväksyy jäsenyytesi.
        ———-

        Toinen aiheeseen liittyvä FB-ryhmä on Lestadiolaisuus. Se on julkinen ryhmä, jolloin kuka tahansa voi löytää ryhmän ja nähdä, keitä ryhmässä on sekä mitä jäsenet julkaisevat. Jotta voisit itse julkaista, pitää siihenkin liittyä jäseneksi. Tässäkin ryhmässä käydään kiinnostavaa keskustelua. Aktiivijäsenetkin taitavat olla pitkälti samoja kuin Laestadius-seuran ryhmässä.

        Tykkää

  64. Vuokko Ilola

    En vain uumoile, vaan tiedän, että täällä eivät kaikki tykkää siitä, kun kirjoittelen tänne. Ystävälleni on näin sanottu. Noh, pitäisikö sitten olla kirjoittamatta? Tai kirjoittaa ainakin vähemmän? Eri tyylillä? Olla hienovaraisempi, ei niin suora? No josko vähän vielä ja sitten yritän pysyä pois täältä. Yritä, jos mahdollista, poimia kirjoituksistani pointti ajattelematta sitä, kuka sen kirjoitti tai sitten ohitat komiasti kirjoitukseni, en halua olla mielipahaksi kenellekään, minusta tämä aihe on vain niin hyvä ja tarpeelinen edelleenkin keskusteltavaksi.

    Mietin tuota uskosta vuotavaa mahdollista halua ottaa kaikki Jumalan lahjoittamat lapset vastaan. Onko asia sotkettu Raamatun ilmoittamiin uskosta vuotaviin Hengen hedelmiin, joita ovat: rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen? Onko ehkäisykielto jatketta tai tulkittu seuraamus tuolle rakkaudelle?

    Nuo Raamatun ilmoittamat Hengen hedelmäthän ovat mielialoja, mielentiloja tai piirteitä. Se, että uskosta vuotaa tuollaisia asioita, ei ole sama asia, että ne vuotaisivat uskovaisesta ihmisestä. Jos ajatellaan sitä kristinuskon ajatusta ihmisen kaksiosaisuudesta, niin sen mukaanhan kristitty ei ole kokonaan Hengen ohjaama, vaan häntä ohjaa myös oma liha ja perkelekin yrittää varvastansa joka rakoon, puhumattakaan maailman houkutuksia. Liha sotii henkeä vastaan ja henki lihaa. Kristityn sisäinen taistelu.

    Tämän logiikan mukaan, mikäli ehkäisemättömyys saataisiin tunkkastua Hengen hedelmäksi, aina kun kristityn sydämestä löytyy sitä halua saada lapsia, se halu vuotaa uskosta ja aina kun hän ei halua saada lapsia, se on oman saastaisen lihan vaikutusta. Tässäkään tilanteessa oma halu saada lapsi ei ole aito oma halu (paitsi silloin kun se on sitä), vaan halu toimia oletetun Jumalan tahdon mukaan.

    Sillä, eihän kristitty AINA ole ystävällinen, pitkämielinen jne., miksi siis uskovainen olisi miltään muultakaan osin aina sitä, mitä kristityn oletetaan ja odotetaan olevan?

    Ajan takaa sitä ajatusta, että kristityn tunnusmerkit täyttävää ihmistä ei ole olemassakaan. Miksi siis turhaan raskauttaa esimerkiksi juuri uupuneita vanhempia, jotka eivät millään enää jaksaisi lisää lapsia, että heidän uskossaan on vika kun he näin kokevat?

    Täällä on kehotettu katsomaan omaan sydämeen ja tutkimaan omaa uskoa, että missä on mahdollinen vika kun jokin asia ei ole niin kuin sen oletetusti pitäisi olla. Eikös Siionin laulussakin sanota: älä katso itseäsi, Jeesus ei voi hyljätä? Kerran eräs nuorimies kertoi minulle, että se on hänen lempikohtansa Siionin lauluista.

    Tykkää

  65. Heino Korpela

    Kun luin tuota Vuokon kommenttia, muistui mieleeni Paavalin kirjoitus:
    ”Emme me ryhdy taas suosittelemaan itseämme teille. Haluamme vain antaa teille aihetta olla ylpeitä meistä, niin että pystytte vastaamaan niille, jotka kerskuvat sillä, mikä näkyy ulospäin, eivätkä piittaa siitä, mitä on sydämessä.”

    Ymmärrämmekö mitä nuo Paavalin sanat viestittävät meille? Eikö niin, että Paavali haluaa, että ihmiset tietäisivät kuka uskovien sydäntä hallitsee nimittäin Kristus. Siis hän haluaa näyttää miten vain sydämen uskolla pääsee perille taivaaseen. Ei semmoinen usko vie perille taivaan iloon joka suoritetaan pakon ja pelon vuoksi. Hoitokokouksien alettua yksi uskovat totesi: ”Nytkö pitäisi uskoa hampaat irvessä.”

    Juuri tästä pakon edessä suoritetusta uskosta Vuokon viestit puhuvat. En minä ole ollut aikoinaan yhtään viisaampi, kyllä olen Jumalalta rukoillut, että vauvojen väli olisi ollut pitempi, äiti olisi ehtinyt voimistua ja näin jaksanut paremmin ottaa uuden vauvan vastaan.
    Nyt kun on ymmärrys kasvanut, olen miettinyt, että kyllä Jumala on varmaankin surrut kun en ole käyttänyt hänen lahjoittamaa älyäni myös uskomisessa. Olen täysin tukeutunut toisten uskovien ymmärrykseen enkä koskaan kyseenalaistanut saarnamiesten tulkintoja. (hoitokokousten aikana kyseenalaistin ja huonosti kävi)

    Usko on sydämentila, ei pakon sanelema vaan rakkauden kutsunseuraamista. Siinainvuorelta jyrisee lainsaarna ja se saarna vie orjuuteen – pakkotyöhön, jolla ei ole loppua. Jeesuksen lampaat kulkevat Hyvän Paimenen perässä ilman taakkoja. Paimen johdattaa parhaille ruokapaikoille – kesäiselle niitylle siellä ei pieninkään karitsa joudu pedon suuhun, sillä paimen varjelee sauvallaan pienimmänkin kulkua.

    Tykkää

  66. x-vl

    Hoitohysterian ennakointia oli se mm. se, että eräällä paikkakunnalla vl-uskovaiset ihan tosissaan kyselivät, voiko olla töissä kaljakoritehtaalla. Sehän oli ikään kuin suostumista syntielämän suosimiseen ja jopa osallistumista siihen. Samoin ehkäisykysymys oli esillä siellä.

    Kuulin huolestumista siitä, että jos aviopuoliso ehkäisee, niin avioelämä ei olisi lainkaan sallittua samasta syystä kuin edellä eli silloin on osasyyllinen ehkäisysyntiin. Samoin juoruna kulki sellainen ’pyhä tarina’, että ennen kuin epäuskoiseksi leimatun puolison kanssa ryhtyi intiimiin kanssakäymiseen, niin kunnon vl-uskovainen rukoili Jumalalta anteeksiantoa, kun pitää tuollaisen huoran kanssa yhtyä.

    Kukaan ei ole yksin avioliitossa. Voi olla melkoista itsekkyyttä kilvoitella oman pyhityselämän ja synnin välttämisen muodossa, kun ei ota huomioon aviopuolison pelkoja, toiveita, haluja ja mahdollisuuksia olla tulematta raskaaksi.

    Toki voi elää itse selibaatissa ja samalla pakottaa toinen samaan, vaikka toinen ei olekaan siinä vapaasti ja tyytyväisenä. Sekin on itsekkyyttä ja kaukana läheisimmän ihmisen rakastamista.

    Tykkää

  67. Pölhökustaa

    Erehtymätön seurakunta lienee erehtymätön myös ehkäisykysymyksissä. On se vaan kumma kun syntyvyys laskee myös vsnhoillislestadiolaisten keskuudessa. Suurperheet käyvät yhä harvinaisemmiksi. Toista se oli vielä 1970-80 luvuilla.

    Tykkää

  68. x-vl

    SRK Hollolan suviseurojen 1974 julkinen kannanilmaisu, joka ”lähtee elävän raamatullisen uskon pohjalta”:

    ”Jumala on kaiken elämän antaja ja ylläpitäjä. Siksi perhesuunnittelu kaikissa muodoissaan edellyttää luopumista kristillisen kirkon ensimmäisestä uskonkappaleesta. Abortti on lisäksi Jumalan sanan mukaan murhan synti.”

    (Uskonnonvapauslakiin ja tunnustuskirjoihin vedoten sanotaan lisäksi näin:)

    ”Rohkenemme toivoa, että tällaista uskoa tunnustaville terveystyöntekijöille myönnettäisiin lupa kieltäytyä Jumalan sanan vastaisista abortteihin, sterilisaatioon ja raskauden ehkäisyneuvontaan liittyvistä tehtävistä. Toivomme myös, että sanotuista tehtävistä kieltäytymistä opiskeluvaiheessa ei pantaisi esteeksi lääkäriksi laillistamiselle eikä muihin terveydenhuollon alan tehtäviin valmistautumiselle.”

    Tykkää

    1. Quo Vadis

      Edellä käydyissä puheenvuoroissa on käyty läpi konkreettisia esimerkkejä vaikeista eettis-moraalisista tilanteista, joita esiintyy konkreettisessa eletyssä elämässä.
      Itse ajattelen, että konkreettiset esimerkit ja todelliset (tai kuvitteelliset) elämäntilanteet juuri avaavat tätä eettisen keskustelun vaikeutta.

      Esimerkkinä em. SRK:n Hollolan v. 1974 suviseurojen kannanilmaisu: “ ”Jumala on kaiken elämän antaja ja ylläpitäjä. Siksi perhesuunnittelu kaikissa muodoissaan edellyttää luopumista kristillisen kirkon ensimmäisestä uskonkappaleesta. Abortti on lisäksi Jumalan sanan mukaan murhan synti.”
      Kyseinen kannanilmaisu voidaan analysoida lause kerrallaan, jolloin jokainen lause kytkeytyy yhä laajempiin kokonaisuuksiin ja herättää jälleen lisäkysymyksiä. Kannanilmaisussa ei oteta lainkaan kantaa siihen, millä tavalla kyseinen kannanilmaisu voidaan toteuttaa käytännössä niissä moninaisissa arjen todellisuuksissa, joissa perheet elävät. Jos lausutaan ehdoton kannanilmaisu, silloin täytyisi jaksaa myös miettiä että millä tavalla kyseinen asia laitetaan käytäntöön, tai muuten se jää todellisuudesta irralliseksi abstraktiksi puheeksi. Tästä seuraa väistämättä käytännön tasolla erilaisia tulkintoja, jotka alkavat elää omaa elämäänsä.

      Jos keskitymme pienesti pelkästään kannanilmaisun ensimmäiseen lauseeseen: “Jumala on kaiken elämän antaja ja ylläpitäjä.” Mitä tämä tarkoittaa? Luomiskertomuksen mukaan Jumala on luonut elämän ja ylläpitää sitä edelleen. Luomiskertomus kuitenkin jatkuu varsinaisesta luomisesta käytännön tason, ihmisen elämän tasolla tapahtuvaan toimintaan: Jumala on asettanut ihmisen ikäänkuin luomakunnan ylimmäksi vartijaksi viljelemään ja varjelemaan. Tämä asettaa ihmiselle ison vastuun. Eettiset kysymykset konkretisoituvat juuri tässä viljelemisen ja varjelemisen herkän tasapainon vaalimisessa.
      Maanviljelyn esimerkeillä voimme ehkä havainnollistaa asioita: Mikä on viljelyä? Mikä taas on varjelua? Mikä on kestävää viljelyä? Milloin viljely on liiallista tai riistävää ja kumoaa varjelun suojan? Milloin on viljelyn aika? Milloin pellon täytyy antaa levätä?

      Tykkää

      1. Quo Vadis

        Ortodoksimunkki Serafim Seppälän luentoreferaatti artikkelissa Luomiskertomus- ovi olemassaolon mysteeriin, kertoo että Raamatun tekstiä ei tule nähdä päätepisteenä, vaan keskustelun alkuna, ikäänkuin ovena olemassaolon mysteeriin: mitä tämä Jumalan Sana tarkoittaa minun elämässäni ja meidän perheemme elämässä?

        Luomiskertomuksen tarkoitus ei ole takerruttaa meitä toissijaisuuksiin, vaan viedä meitä eteenpäin. Luomiskertomus kertoo myös luodusta. Kirkkoisät näkivät Raamatun alkulauseet ”Jumala loi taivaan ja maan” näkyväisen ja näkymättömän maailman luomisena. Koska Kristus on osa Pyhää Kolminaisuutta, kirkkoisät näkivät Kristuksen myös luomiskertomuksessa. Tästä kertoo, muun muassa se, että Kristus oli alussa ja lopussa eli alfa ja omega. Kirkko on näkymätöntä sielullista maaperää, joka ennen Kristusta oli hukassa ja joka Kristuksen jälkeen alkoi kasvaa hänen morsiamekseen.

        Athos-luostarin ohjaajavanhus Porfyrios puolestaan toteaa:
        ”Ihminen on salaisuus. Me kannamme sisässämme vuosisataista perintöä, kaikkea hyvää, jonka profeetat, pyhät, marttyyrit, apostolit ja ennen kaikkea Herramme Jeesus
        Kristus kokivat, mutta myös pahaa, joka on ollut maailmassa aina Adamista meidän
        päiviimme asti. Kaikki se on sisässämme, myös vaistot ja vastaavat, ja ne vaativat tyydytystä. Ellemme tyydytä niitä, ne vaativat revanssia, paitsi silloin, kun suuntaamme
        ne muualle, johonkin korkeampaan, Jumalaan. Sen tähden vanhan ihmisemme täytyy kuolla ja meidän täytyy pukeutua uuteen…”

        kirjall.
        Rakkauden haavoittama: vanhus Porfyrios Kausokalivialaisen elämä ja opetukset.

        http://www.ortodoksi.net/index.php/Luomiskertomus_%E2%80%94_ovi_olemassaolon_mysteeriin

        Tykkää

  69. x-vl

    Tähän kannanoton erityistulkintaan liittyy vielä esim. ehkäisypillereiden myynti apteekissa. Siihen on ainakin yksi outo esimerkki kentältä. Vl-apteekkari kieltäytyi myymästä niitä.

    Kuuntelin hänen haastattelunsa radiosta 70-luvun lopulla. Hän sanoi siinä, ettei Oulun veljet olleet päätökseen vaikuttaneet mitenkään.

    Se oli jotenkin niitä äärireunoja kolisteleva, että nuorena vl-äitinä kauhistuneena kuuntelin. Julmalta tuntui tulevaisuus ja ahdistavalta koko ainoa oikea uskominen. Itse en pillereitä kaivannut, mutta asia itsessään oli niin hirvittävän rajoittavan tuntuinen omaa elämääni ajatellen.

    Tykkää

  70. Vuokko Ilola

    Eilen kuulin hyvän ajatuksen koskien uskontoja: ”Silloin kun uskonnosta puuttuu inhimillisyys, se on julmaa, pahaa ja väärää.”

    Joskus on saanut kuulla esimerkiksi just lapsiasiaan liittyen, kun joku suurperheen vanhempi on pyytänyt julkisesti anteeksi seurakunnan edessä sitä, että kun ”inhimillisyys meinaa voittaa näissä lapsiasioissa”. Siinäpä se.

    Ankaruus, totisuus, armottomuus, vakavuus uskon totuuden nimissä, se on jotain mille olen suorastaan allerginen. En ole myöskään nähnyt niistä seuraavan koskaan mitään hyvää. Esimerkiksi lapsiin kohdistuvat vääryydet eivät loista poissaolollaan näissä ilmiöissä, joskaan ne eivät ole myöskään välitöntä seuraustakaan niille.

    Tykkää

  71. Pölhökustaa

    SRK:n tosiasiallinen keulamies HS oli ajanut apteekkarin nurkkaan vaatimalla valitsemaan joko uskon tai e-pillerit. Toimilupa meni.

    Tykkää

    1. x-vl

      Juuri tuon toimiluvan menettämisen takia apteekkaria haastateltiin radiossa. Oliko tämä ainutkertainen tapaus? Mutta sinänsä varmaan erittäin selkeä osoitus yhteisön johtajien vallankäytöstä. Se laittoi vl-uskovaiset pakkokuuliaisiksi, vaikka sitä ei tietenkään voinut edes itselleen tunnustaa. Omasta halusta tehtiin se mikä pitikin! Oma halu oli varmistaa taivaspaikka SRK-ehdoilla.

      Tykkää

  72. pimentynyt

    En ole lukenut ihan kaikkea, mitä tähän keskusteluun on kommentoitu. Sen mitä olen kerennyt lukea, on ollut mielenkiintoista. En ole oppinut, enkä lukenut ihminen, mutta mulla on kokemus siitä, millaista on kasvaa vl-uskovaisen suurperheen keskellä silloin, kun kaikki ei mene oppikirjan mukaan tai niin kuin seuroissa kauniisti suurperheestä ja anteeksiannosta maalaillaan.

    Vanhempieni avioliiton alussa oli kaksi rakastunutta ja syvässä vl-uskossa olevaa nuorta aikuista. Isäni kasvatus oli ollut jyrkän patriarkaalista(niin kuin siihen aikoihin usein), mutta äitini vapaampaa. Lisäksi ongelmaa aiheuttivat heidän luonne-eronsa: isän ollessa jyrkkä ja äkkipikainen, äidin lempeän uhriutuva. Jo lähtökohdat olivat haasteita tuottavat. No, lapsia alkoi tipahdella sen verran tiuhaan tahtiin, että yhteensä niitä siunaantui pitkästi yli kymmenen. Itse olen sieltä keskiväliltä, enemmän alkupäästä, ja jo vuoden ikäisenä minulla oli pikkusisarus.

    Vanhempani eivät halunneet mitään muuta kuin olla kuuliaisia vl-uskovaisia. Vaikka arjessa ryskyi pahasti, sunnuntaina istuttiin seuroissa ja aneltiin evankeliumia. Ei tullut kyseeseenkään avioero, ehkäisystä puhumattakaan. Terapiaa ei voinut ajatellakaan, varsinkaan kun siihen aikaan se oli melkein häpeällistä. Kotiasiat pidettiin kotiasioina, niitä ei huudeltu kyläläisille. Sitä paitsi evankeliumista oli opittu se, että se upottaa synnit pohjattomaan armon mereen, eikä niitä sieltä enää kaivella. Se on ainoaa toimivaa lääkettä synnin aiheuttamiin epäonnistumisiin ja virheisiin. Sitä paitsi vihkikaavassa luvataan rakastaa niin myötä- kuin vastamäessä. Ja kun eiväthän he olleet toisilleen fyysisesti väkivaltaisia, vasta hengenvaarassa paikallinen Jumalan valtakunta olisi hyväksynyt eron. Yhteys seurakuntaan oli vanhemmilleni tärkeää. Siellä olivat totuuden perustus ja patsas, vl-seurakunnassa. Oikeat neuvot ja opit, sekä anteeksiantamus.

    13-vuotiaana, vielä ollessani täysin vl-opetusten ja -kasvatuksen lumoissa, uuden vauvauutisen kuultuani en voinut estää mielessäni pauhinalla noussutta ajatusta siitä, että ei, ei enää lapsia tähän helvettiin. Tokikaan sitä ei voinut ääneen sanoa. Olin rukoillut, ettei lapsia enää tulisi, kun meille elossa oleville ei tuntunut riittävän vanhempien energiaa ja aikaa. Mutta helvetinpelko oli vanhemmilleni todellisempi asia, kuin lastensa riittävä huomiointi ja tasapainoisiksi aikuisiksi kasvattaminen. Itse en omasta herkkyydestäni ja vanhempieni murheiden kantamisesta johtuen saanut riittävästi eväitä tasapainoiseen aikuisuuteen. Se johti siihen, että lähes heti omilleni muutettuani sairastuin stressistä ja kyvyttömyydestäni kohdata aikuisuuteen kuuluvia normaaleja asioita pahaan ylirasitustilaan, joka jätti pysyvän jäljen toimintakykyyni.

    En kaipaa kenenkään pahoitteluita tai voivotteluita, että miten kävi. Tämä on vain faktaa siitä, mitä hyvää ja kaunista tarkoittavat ohjeet: ”uskovainen haluaa ottaa kaikki lapset vastaan” ja ”emmehän me halua ehkäistä” aiheuttavat niille, joilla kaikki ei mene niin kuin saduissa kerrotaan. Kuulin kerran lauseen ”lestadiolaisuus on vahvojen uskonto”, ja sitä se juuri on. Vahvat pärjäävät ja hyvän ja tasapainoisen kasvatuksen saaneilla on paljon paremmat eväät kohdata arkipäivän ja parisuhteen haasteita, kuin niillä, jotka eivät ole sellaista saaneet. Kaikista surullisinta tässä on se, että juuri ne kaikista pienimmät ja heikoimmat, lapset, joutuvat maksumiehiksi. Olen sitä mieltä, että siinä vaiheessa, kun seuroissa aletaan julistaa sen ”uskovainen haluaa ottaa kaikki lapset vastaan” tilalta esimerkiksi että ”uskovainen haluaa pitää hyvää huolta lapsistaan, oli niitä 2 tai 8” ja lisäksi vielä ehdottomasti se, että luovutaan sieluntilan määrittämisestä – ei enää uskovaisia ja epäuskoisia, vaan kristittyjä ja ei-kristittyjä – niin saattaisin jopa harkita takaisin liittymistä. Mutta näin ei tule tapahtumaan, en usko siihen. Ehkäisemättömyysopetus ja ulossulkevuus on mielestäni vl-uskon kulmakiviä, ei niinkään ”yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden”.

    Vielä sen verran jatkan, että tuo vl-ehkäisemättömyysopetus oli kirkkaana mielessä vielä sairastumiseni jälkeenkin. Sairauteni ei ollut kuolemaksi, joten hengenvaarallisesta tilanteesta ei ole ollut kyse, mutta pahasti elämääni rajoittava se on ollut. Se, ettei kyseessä ollut hengenvaarallinen tila, ei omatuntoni mukaan oikeuttanut ehkäisyyn(ks.lukuisat päivämies-artikkelit). Tästä tein johtopäätöksen, että koska en jaksa hoitaa edes omia perustarpeitani, en kykene ottamaan vastuuta mahdollisista lapsistani, eli en voi avioitua. No, meninkin sitten rakastumaan mieheen, joka rakastui minuun. Hirveä tilanne. Ahdistus oli kovaa. Kunnes lähipiiristäni alkoi rivien välistä tulla viestiä, ettei minun tarvitsekaan jaksaa. Voinkin ehkäistä ihan hyvällä omallatunnolla. Tästä alkoi prosessi, joka murensi pala palalta kaiken sen vl-rakennelman ja mielivaltaisuuden, mitä oli jo pikkutytöstä asti minuun rakennettu ja mihin olin sittemmin itse suostunut.

    Uskon, että lisääntymisvietti on lahjaa. Kaikilla sitä lahjaa ei ole. Useimmilla se kuitenkin on. Lisääntymistarpeen kietominen pelastukseen on mielestäni turhaa ja väärin. Se on leikkimistä asioilla, joissa panokset ovat kovat. Meille on annettu jo yksi täydellinen uhri syntiemme puolesta, muuta uhria, oman tai perheemme terveyden tai elämänhalun uhraamista ei tarvita.

    Tykkää

    1. Miikka Nummenpää

      Kiitos tarinasi jakamisesta! Havainnollistat hyvin sitä että kokonaisvaltaisessa perhe-elämässä ei ole kyse vain siitä ettei ehkäistä (koska saarnaaja sanoo niin). Vaan esimerkiksi siitä että lapsia rakastetaan ja heistä pidetään huolta. Ja samoin puolisosta ja kaikista ihmisistä jotka Jumala jollain tavalla johdattaa elämäämme. Uskon että tämä ei edellytä sitä että lapsia tarvitsisi ehkäistä abortoivasti tai hädässä olevan ohi tarvitsisi kävellä kadulla. On selvää että joskus raskauksia tarvitsee siirtää vastuullisista syistä. Kirjani pointti on etsiä myös vastausta siihen miten raskauksia voidaan siirtää moraalisesti hyväksyttävillä tavoilla jos elämää halutaan kunnioittaa hedelmöittymisestä alkaen.

      Kirjoitan siitä että esimerkiksi hormonikierukka aiheuttaa noin yhden abortin vuodessa. Jos siis käyttää hormonikierukkaa esimerkiksi kymmenen vuotta tarkoittaa tuo keskimäärin kymmentä varhaista raskauden keskeytymistä hormonikierukan vuoksi. Ajattelen että vaikka syy estää tai siirtää raskautta olisi oikeutettu, ei se silti oikeuta käyttämään mitä tahansa keinoja tuon päämäärän toteuttamiseksi.

      Kirjoitan että ainoat ehkäisymenetelmät, joihin ei varmuudella liity varhaisen abortin riskiä, ovat selibaatti ja varmojen päivien menetelmä.

      Tykkää

      1. Ihmettelijä

        Kysymys Miikalle: Millä perusteella kondomin käyttö voi aiheuttaa varhaisen abortin? Eikö se olekaan niin, että kondomin oikein toimiessa munasolu ei pääse lainkaan hedelmöittymään, tai jos kondomi esim. rikkoutuu, voi munasolu hedelmöittyä ja raskaus alkaa? Millä tavoin kondomi voisi varhaisen abortin aiheuttaa? En ymmärrä. (En ole aivan koko keskustelua lukenut, jos olet tätä jo jossakin selventänyt.)

        Tykkää

      2. Miikka Nummenpää

        Kiitos kysymyksestä! Se on nähdäkseni mahdollista. Kannattaa lukea tarkemmin kirjastani s. 30-32.

        Tykkää

  73. Pimentynyt

    Lapsen tulisi voida tuntea itsensä lahjaksi, ei vakaumuksen tuottamaksi vaivaksi. Näitä suurperheen hälinään hukkuneita lapsia on paljon, vaikka kuinka vanhemmat olisivat rakkaudella heitä synnyttäneet. Voimat on jokaisella rajalliset, ja myös uupumisen ennaltaehkäisy on mielestäni sairaudenhoitoa, joka olisi syytä ääneen sanoa. Ylipäänsä olisi hyvä sanoa ääneen, että itsensä kuunteleminen ei ole väärin. ”On selvää että joskus raskauksia tarvitsee siirtää vastuullisista syistä.” Olisi todella mukavaa, jos ry:n piirissä loppuisi sanakikkailut, ja tunnustettais mitä väsymys tai se, ettei ole lisääntymishalua, lapsille voi aiheuttaa. Väsymyksen keskellä alkavat väkivallan eri muodot jyllätä perheen keskellä, kun aikuisten ohjaus heikkenee.

    Kyllähän yhteiskunta tulee loppupelissä hätiin, mutta antaako se lapsille perusturvallisuutta ja omien vanhempien lisähuomiota, niin ei. On myös muita tilanteita, johon lapsen ei ole turvallista syntyä, sillä kaikista ei vain ole vanhemmiksi.

    En itsekään kannata hormonaalisia ehkäisykeinoja, mutta on muitakin keinoja kuin kokonaan seksistä kieltäytyminen. Ja miksi juuri minun on päätettävä muiden puolesta, mikä on syntiä ja mikä ei.

    Tykkää

  74. Vuokko Ilola

    Minusta uskonyhteisöjen pitäisi jättää ihan kaikki seksuaalisuuteen liittyvät asiat pois hengellisyyden piiristä kokonaan. Ilman hengellisyyttä seksuaalisuudesta ja siihen liittyvistä asioista kuten lasten hankkimisestakaan ei tule sellasita ihan älytöntä soppaa, jossa aineksina ovat tunnekuohu, taivas ja helvetti.

    Mielestäni alkion abortointi tai hormonaalinen ehkäisy ei tuota alkiolle kärsimystä ja elämän pyhyyden sotkeminen asiaan saa vain aikaiseksi sen, että saadaan aikaiseksi pahimmillaan sellaista, mikä on tosi kaukana pyhästä ja hyvästä.

    Sikiövaiheessa olen todellakin epävarmempi, koska ajattelen asiaa kärsimyksen kautta. Sikiö on jo myöskin persoona, sillä on omat piirteensä, niin kuin omallakin vauvallamme oli, mutta tässäkin tilanteessa joskus katsotaan äidin henki – niin kuin minun tapauksessani, vaikka emme Miosta lasta olisi itselle saaneetkaan – tärkeämmäksi vauvan henkeä ja silloinhan lähdetään ihmismielin määrittelemään kenellä on oikeus elää je kenellä ei. Kenen elämä on pyhempi?

    Ajattelen, että ei siellä uskontojenkaan piireissä osata oikeita ratkaisuja tehdä eri tilanteissa. Kuka vastaa vääristä neuvoista ja teoista? Kuka edes uskaltaa antaa neuvoja? ”Siinä ja siinä tilanteessa on lupa ehkäistä, siinä ja siinä ei, siinä taas aborrti on välttämätön äidin hengen pelastamiseksi.” Elämän pyhyys vaihtelee tilanteesta riippuen. Jos tarkkoja ollaan mikä tahansa ajatus ja teko, joka ei kunnioita elämän alkamisen pyhyyttä, on väärin silloin jos pyhyys saa määritellä asiaa. Sinkkuuden valitseminen siksi ettei halua lapsia, on tällöin myös elämän alkamisen pyhyyden vähättelyä.

    Paavali, jota usein niin suuresti siteerataan uskonyhteisöissä, ei oikein kunnioittanut edes avioliittoa ihmeemmin. Yksin oli hänen mielestä paras ihmisen olla. Jos hänen mielestään joku ei kuitenkaan pärjännyt palonsa kanssa, oli parempi naida kuin palaa. Ei mitään ylistyspuheita avioliiton ja lastensaannin pyhyydestä sellaiselta suurmieheltä.

    Katolisen kirkon seksiskandaalit paisuvat paisumistaan. Samoin vl-liikkeen hyväksikäyttötapauksista on sanottu, että ilmitullut on vasta jäävuoren huippua. Molemmissa uskonyhteisöissä on erittäin tarkat säännöt seksuaalisuuteen liittyen eikä kummastakaan puutu ankaruutta, tiukkuutta, tuomitsevuutta aiheesta eikä myöskään samanaikaisesti kauniita, pyhiä ja jaloja ajatuksia elämän pyhyyteen ja avioliiton jumalallisuuteen liittyen. Eli hyvällä syyllä voidaan sanoa ainakin se, että sekä katolisen kirkon että vl-liikkeen virustorjuntaohjelmat seksuaalisuuteen liittyviä syntejä vastaan eivät ole olleet ainakaan toimivampia mitä näiden yhteisöjen ulkopuolella.

    Tykkää

  75. x-vl

    Kävin silmäilemässä avauksessa linkitettyä tutkimusta. Tarkka ja perusteellinen näytti olevan.

    Huomasin olevani ihan eri tasolla tässä keskustelussa. Siksi ajattelen, että oma osuuteni tässä oli ihan turhaa. Käytännön ongelmat eivät kuulu siihen, kun synnitöntä ihannetta määritellään ja ehkäisy-syntiä vältetään (paitsi ääritapauksissa).

    Vl-opetus ehkäisystä voisi ottaa ’kunnon’ lisäperusteluja tuollaisesta esityksestä. Eli tuo tutkimus olisi täydentämässä SRK-kannanottoja. Teho ei tosin olisi voinut olla yhtään parempi, mitä se on ollut vl-yhteisössä 70-luvulta lähtien. Pelko ja kuuliaisuus ei tarvinnut tutkimustuloksia avuksi. Varmaan sen teho on hiipunut vuosikymmenien myötä.

    Ehkä siksi tämä on tuotukin tänne?

    Tykkää

  76. Vuokko Ilola

    Jos mietin elämääni, niin tosi pitkään pärjäsin hyvin raskauksieni ja synnytysteni keskellä huolimatta pahoinvoinneista ja pitkistä synnytysten toipumisajoista. Aina nousin innokkaana tekemään ja touhuamaan kaikennäköistä kunnes taas pää oli oksennusämpärissä. Vasta kahdeksannen jälkeen tuli sellainen olo, että nyt on pakko nostaa kädet pystyyn ja antautua virran vietäväksi. Loppu on huristeltu tuurilla ja isolla kodinhoitajien, ystävien ja sukulaisten avulla.

    Ilman sairauksia, onnettomuuksia ja taloudellista ahdinkoa olisin varmaan selvinnyt hommasta aika hymyhuulin. Kukaan ei voi koskaan kuitenkaan tietää, mitä kaikkea suunnittelematonta elämä tuo tullessaan. Pikkasen ne omatkin itsevarmuudet, toiveikkuus ja usko tulevaisuuteen lopulta kärsivät kovan tappion, kun kaikki ei mennyt niin sanotusti putkeen. Myös muiden samanikäisten kohtalotoveriden kävi samoten; paljon tuli itse kullekiin elämään sellaista, mitä ei olisi halunnut ja mitä ei osannut ottaa huomioon.

    Kyllä elämä karsii ideologioita, ihanteita ja toivo, miten se onkaan joskus hukassa? Noh, jokaisella on se oma elämänpolkunsa ja useimmat joutuvat jonkinlaisen pohjakosketuksen jonkin asian kautta tekemään. Ehkä se kuuluukin elämään, että tuskan kautta se oma itse löytyy parhaiten. Toisaalta jos tuska johtuu siitä, että joku toinen on sitonut kädet, se on pahempaa ja katkerampaa.

    Vielä ihmettelen ihmettelemästä päästyänkin sitä, miksi ihmeessä uskonyhteisöt haluavat niin tarkkaan määritellä ihmisen, etenkin oman jäsenistönsä seksuaalisuutta? Noh valtaahan se on. Minka muun asian avulla niin tehokkaasti voi ihmistä ohjata haluamaansa suuntaan kun sitomalla taivas ja helvetti ihmisen perusominaisuuteen? Eihän sellaisesta valtanarusta haluta luopua, ei sitten millään!

    Tykkää

  77. Anne

    Mielenkiinnolla olen seurannut tätä keskustelua alusta asti ja täytyy todeta, että tämä ajattelu, jossa kielletään ehkäisy tai rajoitetaan sen käyttö vain niihin ehkäisyteholtaan epävarmimpiin keinoihin (kondomi ja etenkin nk. varmat päivät) on erittäin patriarkaalista ja mielestäni jopa vahingollista vaikkapa lähimmäisenrakkauden näkökulmasta (joka on yksi kristillisen uskon keskeisiä arvoja ja Jeesuksen opetuksessa keskeistä). Tällä ajattelulla tehdään juuri niin kuin Raamatussa kuvataan: kasataan toisten päälle sellaisia taakkoja joihin ei itse haluta sormellakaan koskea. Terveydenhuoltoalan ammattihenkilönäkään en koskaan asettaisi kyseenalaiseksi toisen ihmisen ratkaisuja oman/perheen ehkäisyn/raskauksien suhteen.

    Miikka tuolla aiemmin perusteli, että seurausetiikka ei soveltuisi ehkäisyasian pohdinnan perusteeksi. Minun mielestäni se soveltuu varsin hyvin, koska ehkäisykielto ja aborttikielto johtavat tilanteisiin, joissa vahingoitetaan elämää enemmän kuin mahdollisesti abortoivien ehkäisymenetelmien käytössä – ja vielä siten, että ”uhri” usein kärsii fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti. Esimerkkinä tästä ovat kaikki ne naiset Suomen historiassa ja maailmalla yhä monissa (erityisesti alikehittyneissä katolisissa maissa), jotka ovat laittomien aborttien uhreina kuolleet tai vammautuneet. Tai että ehkäisemättömyysopetuksen takia syntyy lapsia, joista ei huolehdita ja joiden elämä siten on toivotonta. On paljon parempi ja ihan varmasti myös Jumalan tahdon mukaisempaa, että ei toivottuja raskauksia ehkäistään ja ne lapset, jotka syntyvät saavat sen hoidon ja huolenpidon, jonka jokainen lapsi tarvitsee.

    Tässä asiassa opetusta pitää punnita sen Raamatun sanan valossa, jossa todetaan että ”hedelmistään puu tunnetaan”. Jos opetuksen hedelmänä on ahdistus ja kärsimyksen lisääntyminen, se ei ole hyvää ja oikeata opetusta. Tällöin on jotain väärää siinä jumalankuvassa, josta tällainen opetus kumpuaa.

    Lisäksi tilanne on täysin verrattavissa siihen, että joka kerran autoa ajassamme otamme riskin, että joku voi kuolla (liikenneonnettomuudessa kuoleman riski on melko iso). Autolla ajoa ei kuitenkaan pidetä tämän riskin vuoksi syntinä. Miksi siis riski siitä, että käyttäessämme esim. hormonaalista ehkäisyä voi kuitenkin joku munasolu hedelmöittyä ja abortoitua, olisi yhtään pahempi synti kuin moni muu toiminta, jossa otetaan riski jonkun ihmisen hengen menetyksestä, jos huonosti käy? Logiikka ei tässä ole kovinkaan aukoton ehkäisykiellon suhteen. Myös lääketieteessä otetaan riskejä hengen menetyksestä esim. silloin kun halutaan parantaa elämänlaatua vaikkapa jollakin leikkauksella (vaikkapa lonkkaleikkaus). Jokaiseen anestesiaan sisältyy riski, joka myös kerrotaan potilaalle. En kuitenkaan ole kuulut sellaista opetusta, jossa lääkäri kieltäytyisi leikkaamasta potilasta, koska on vaarana, jos huonosti käy, rikkoa ”älä tapa” käskyä. Esimerkki on triviaali mutta täysin verrattavissa siihen, että ehkäisyä käytettäessä on vaarana vahingossa abortoida hedelmöittynyt munasolu.

    Tykkää

    1. Vuokko Ilola

      Hyviä ajatuksia, noin just!

      Itselläni on se kokemus, että uskonnoissa ei pahemmin piitata oppien seuraamuksista. Joku oppi julistetaan pyhäksi ja jos siitä seuraa jotain harmillista, huonoa, jopa hengenvaaraa, se on vain uskovaisen osaa ja ristiä sekä Jumalan johdatusta ja tarkoitusta täällä ajassa.

      Sekin, kuinka lapsen tausta, oli se sitten uskonnollinen, ateistinen tai muu ideologinen, voi aiheuttaa lapselle ihan kohtuuttoman vaikeita ja ahdistavia tilanteita koulumaailmassa. Ei pienen lapsen ole helppoa seistä vanhempiensa ihannoimien asioiden takana kavereiden edessä. Itselläni oli tietty telkkarikielto ja aivan yhtä vaikea asia suuri sisarusparvi, voi miten paljon niitä tilanteita piti hävetä kun ne olivat kohdalla 😦 Ei ihme, että paniikkioireilu alkoi hiipiä sisuksiin jo ensimmäisellä luokalla.

      Myös nämä ihanat taivaantaimet ja pyhä elämä, mielletään esimerkiksi vl-liikkeessä joskus ristiksi. Jonkun risti on yksinäisyys, jonkun iso perhe, samanaikaisesti kuin suurperheyttä saatetaan ylistää. Etenkin kieltäessään vl-uskonsa, lapsi muuttuu ristiksi: ”Ei silloin murheet paina, ei omat lapsetkaan. He täällä tuskaa aina, toi epäuskollaan.” Se oli pätkä Siionin laulusta se.

      Hedelmöittyneen munasolun mieltäminen pyhäksi ei siis edelleenkään ole sama asia kuin halu saada oma lapsi, lapsirakkaus tai edes lähimmäisenrakkaus. Jos pelkkä elämän alkaminen on pyhä ja siitä eteenpäin ihmiselämä pahimmillaan jopa ristiä ja Jumalan tarkoittamaa kohtaloa vanhempien elämässä, koko ajatusketju on kieroutunut ja väärä.

      Minusta lasta ei sovi nähdä ja kokea itselle tarpeellisena koetinkivenä taivasmatkalla. Mutta miten usein olenkaan kuullut vl-ihmisten huokaavan: no ehkä jos minulla ei olisi näitä lapsia, en olisi uskomassakaan. Pallot jalassa pysyy varmimmin taivastiellä kun ei jaksa, kykene eikä voi niiden avulla lipsua oikealle eikä vasemmalle. Lapsi ei ole tällaisessa ajattelussa minkäänlainen lahja ja rakkauspakkaus, on pidetty pyhänä pelkkä hedelmöittymistä.

      Onneksi en ole ikinä itse kokenut lapsiani ristiksi ❤

      Tykkää

    2. Miikka Nummenpää

      Anne, en tarkoita että seurausetiikkaa tarvitsisi hylätä, vaan ettei kristillinen etiikka tyhjennyt pelkästään seurausetiikkaan, sillä kristillinen etiikka on perinteisesti edustanut seksuaalietiikassa ns. luonnonoikeusajattelua. Tämä tarkoittaa sitä, että seksuaalisuudella on nähty olevan Jumalasta lähtöisin oleva, ja Jumalan olemukseen palautuva päämäärä. Näin ollen seksuaalietiikka ei tyhjenny pelkästään käytännöllisiin näkökohtiin. Tästä samasta syystä kristillinen seksuaalietiikka on läpi historian tuominnut myös masturbaation ja homoseksuaalisuuden. Jos näitä jälkimmäisiä arvioisi pelkän seurausetiikan näkökulmasta, ei niitä olisi mieltä tuomita. Kutenkin mm. seksuaalisten syntien takia Sodoma ja Gomorra tuhottiin VT:n aikana.

      Toisekseen tahallinen riskinottaminen, jossa toinen ihmishenki voi kuolla, esimerkiksi liikenteessä tai lääketieteessä, on myös väärin. Toki ymmärrän että lääketieteeseen liittyy aina riskejä, mutta lääketieteen etiikka punnitseekin hoitoja siten, että riskien tulee olla pienempiä kuin hoidoista saatavan hyödyn ihmisen elämän kannalta. Lisäksi lääketieteessä tulee valita aina hoitomuoto, joka sisältää vähiten riskejä, jos se on mahdollista. Jos sovellamme tätä seksuaalisuuteen ja ehkäisyyn, niin vähiten (tai oikeastaan ei yhtään) riskejä sisältyy selibaattiin, mikäli raskauden alkaminen olisi riski esimerkiksi äidin terveyden kannalta. Sen sijaan hormonaalinen ehkäisy lisää paitsi varhaisten aborttien riskiä, myös esimerkiksi rintasyövän ja gynekologisten syöpien riskiä ja se ei ole myöskään koskaan täydellisen varma keino estää raskautta.

      Ehkäisykielto ja aborttikielto (vaikka mieluummin käyttäisin sanaa elämänmyönteisyys) on helppoa leimata patriarkaaliseksi naisen alistamiseksi. Kyse ei ole kuitenkaan naisen oikeuksien alistamisesta, vaan elämän suojelusta. Elämän suojeleminen ei polje kenenkään toisen ihmisoikeuksia. Ja jos abortoiva ehkäisy/ abortti nähdään naisten ihmisoikeudeksi, niin eikö samaa pitäisi soveltaa myös laajemmin yhteiskunnassa: kaikki epämiellyttävät ja epämukavat ihmiset, jotka jollain tavalla loukkaavat tai häiritsevät minua, olisi lupa surmata?

      Tykkää

      1. Vuokko Ilola

        Kuulostaa tosi oudolta, että lääkärinä tuomitset itsetyydytyksen ja homoseksuaalisuuden. Minusta se on tasan yks hailee, hinkkaako itseänsä tai ketkä tahansa toisiansa ihan mistä kohdasta kroppaa tahansa, kunhan sen perustuu hinkkaajien ja hinkattavien omaan haluun ja vapaaehtoisuuteen. Kohta korvan kaivelukin sen kutistessa on synti kun se tuntuu niin hyvältä. Sitten ei tiedä lyödäkö karttakepillä sormeen vai korvaan kun ei ole varmaa kumpi nautti hinkkauksesta enempi.

        Onneksi Suomessa abortit on laillistettu. Edelleenkään en näe mitään hyvää eri uskontojen seksuaalisuuteen liittyvissä tiukoissa ja tuomitsevissa käsityksissä, ohjeistuksissa, säännöissä, en ole elämässäni nähnyt niistä seuraavan mitään muuta kuin tuskaa ja kärsimystä. Ne aiheuttavat pahimmillaan jo lapsesta lähtien syyllisyyttä, ahdistusta, itsetuhoisuutta, itseinhoa ja vääristymiä. Joskus ripsivärin käyttö tai puolisolle uskottomuus ovat pahempia kuin oman lapsen raiskaaminen. ”Liha oli vain niin heikko, niin siksi lankesin tekemään lapselle mitä teinkin, saanko anteeksi?” Joo, saat uskoa Jnjvksa.”

        Tietenkin tasapainoinen, fyysisesti ja psyykkisesti vahva, jolla ei itsellään ole kovin voimakkaat seksuaaliset halut, voi tuollaista Miikkan kuvaamaa elämää toteuttaa arvomaailmansa mukaisesti niin kauan kuin voi elää. Isossa perheessä ei tarvitse paljoa sattua, kun se sekoittaa koko pakan ihan täysin. Erityislapsen syntymä, jonkun perheenjäsenen vakava sairastuminen, kuolemantapaus, onnettomuus… Pienessäkin perheessä tällainen tuntuu, isossa paljon isommasti.

        Tykkää

      2. Miikka Nummenpää

        Vuokko, en tunnustaudu kirkon seksuaalietikkaan mitenkään erityisesti lääkärin roolista, vaan ennemminkin kristittynä. Lääkärin roolista kerron lähinnä noista ehkäisymenetelmien ehkäisymekanismeista. Nämä tiedot tulle olla ns evidence-based ja katson että ne riittävällä tavalla ovatkin. Toki ne saa myös haastaa, kuten tieteellisessä keskustelussa kaiken.

        Lääkärin roolista olen hoitanut vastaanotolla paljon erilaisista seksuaalisuuden suuntautumisista ja muodoista asioita katsovia ihmisiä. En vieroksu ihmisiä tai rikkinäisyyttä vaikka he edustaisivat täysin erilaista vakaumusta kuin itse. Toki on myös asioita joissa katson, etten voi toimia omaa vakaumustani loukkaamatta, mutta tämän voi kertoa avoimesti, eikä siitä kukaan ole loukkaantunut.

        Se miten kuvaat seksuaalisuutta on minusta yhteneväinen sen kanssa, miten yhteiskunnassamme seksuaalisuudesta ajatellaan melko yleisestikin, ainakin nuorten keskuudessa. Periaatteesi on ilmeisesti (kuten taisin jo aiemmin arvella): Kaikki on sallittua kunhan ketään ei loukata. Ihmisruumista saa käyttää, miten kivalta tuntuu, ja oikea seksuaalisuus on sellaista, mikä ei loukkaa ketään. Haluaisinkin kysyä onko sinusta seksuaalisuudella mitään muita rajoja kuin edellä mainitut? Siis kaikkiko käy: kuten vaikka edellä mainittujen lisäksi, seksi eläinten, nuken, lelujen, alaikäisten (jos se on vapaaehtoista) kanssa, ryhmässä, anaalisesti/oraalisesti, pornografian kanssa, maksullisesti jne. Ajatteletko oikeasti, että kaikki nämä ovat ok, jos seksuaalisuus vain tapahtuu vapaaehtoisesti ja molempien/kaikkien suostumuksella?

        Onko sinusta seksuaalisuudessa mitään pyhää? Onko mitään alkuperäistä seksuaalisuutta? Onko seksuaalisuudella mitään Jumalan tarkoitusta, siis muuta kuin oman primitiivisen nautinnon hakeminen (eläimen tavoin)? Voiko seksuaalisuuden käytössä pyhittyä eli oppia käyttämään sitä paremmin ja kuten Jumala luomisessa tarkoitti?

        Näen kristinuskon edustavan monesti vastakulttuuria, eikä tätä ole aina helppoa edustaa. Aina on helpompaa edustaa trendiä. Kristinuskoon kuuluu kuitenkin vahvasti tietynlainen elämäntapa ja etiikka. Tämä on vahvasti läsnä Jeesuksen opetuksissa, UT:ssa ja koko kirkon historian opetuksissa. On totta, että seksuaalisuuden alueella on tehty myös paljon väärää uskonnollisissa yhteisöissä, mutta ei tästä välttämättä seuraa se, että uskonnollisten yhteisöjen tulisi hylätä seksuaalietiikka ja todeta että kaikki käy. Meillä on paljon esimerkkejä siitä, kuinka rikki ihmiset menevät toteuttaessaan seksuaalisuuttaan täysin vapaasti.

        Se, että antaessamme seksuaalisuudessa itsemme lahjana toiselle on mitä kaunein asia. Jos annamme itsemme monelle, koemme rikkinäisyyttä. Jo tämän havaitsemisesta voimme päätellä, että on olemassa universaaleja lakeja, joissa tietynlainen seksuaalisuus rakentaa ihmisyyttä, kun taas tietynlainen seksuaalisuus hajottaa. Tähän samaan näkökulmaan liitän itse myös ehkäisyn, jonka näen syvimmiltään hajottavan ihmisyyttä, siinä missä seksuaalisuuden lahjaluonteen kokonaisvaltainen tunnnustaminen rakentaa ihmisyyttä. Rakastaminen on itsensä antamista toiselle. Vain tällaisessa itsensä uhraamisessa ja siinä kilvoittelussa, voimme kokemukseni mukaan rakentaa ihmisyyttä, perhettä ja yhteiskuntaa. Ehkäisyssä kysymys on syvimmiltään itsensä pidättämisesta toiselta ja näin ollen itsekkyydestä (sekä miehen että naisen). Tämä ei noudata sellaista itsensä antavan rakkauden esikuvaa, jonka näemme Jeesuksen elämässä, kun hän antoi itsensä kokonaan seurakunnan hyväksi. Tämän takia näen ehkäisyn rakkauden lain vastaisena. Ymmärrän, että sinulla on varmasti hyvin toisenlaisia kokemuksia, kuten olet kertonut.

        Tykkää

      3. Vuokko Ilola

        Hankala kun nämä kommentit jää näin piiloon, ei ole kovin hyvä keskustelualusta tämä. Näitä kommentteja ei välttämättä löydä ja huomaa jos ei koko ajan ole lukemassa niitä.

        En ole oikein missään asiassa Miikka riippuvainen trendeistä. Olenhan jos lapsesta asti tottunut olemaan valtavirrasta hyvinkin poikkeava henkilö taustani takia. Myös luonteeni on liian omapäinen ja tietyllä tavalla vahva menemään massan mukana. Eli ajatukseni seksuaalisuudesta ei perustu mihinkään vallitsevaan ajatteluun, en ole sellaisesta kovin perilläkään, koska en törmää niihin paljon missään.

        Nuo mainitsemasi esimerkit eri seksuaalisuuden muodoista eivät ole minulle kovin tuttuja, mutta maalaisjärjellä lokeroin ne samaan lokeroon esineisiin rakastumisen ja niiden kanssa avioitumisen kanssa. Minusta ne eivät edes sovi tähän keskusteluun. Toisin sanoen: maapallolla esiintyy paljon kaikenlaista pöyristyttävää ja outoa ja niistä ei taida Erkkikään ottaa selvää niin fiksu kaveri kuin onkin.

        Mieleeni jäi kysymys, että rinnastatko homouden ja eläimiin sekaantumisen keskenään samalla viivalle? Jos näin on, olen sanaton.

        Tykkää

  78. x-vl

    Yksi käytännön ongelma vielä, joka koskettaa erityisesti meitä naisia ja sitä kautta koko perhettä.

    Varmojen päivien laskeminen ei onnistu, jos kuukautiskierto ei ole säännöllinen. Silloin selibaatti jää ainoaksi ratkaisuksi ehkä välillä vuosien mittaisenakin.

    Samoin vaihdevuodet sotkevat lopulta senkin kokonaan, vaikka niihin olisi voinut turvautua aiemmin. ”Kitukymmenien” kestävä selibaatti on mahdoton, jos aviosuhde on muuten läheinen ja rakas.

    Sterilisaatio on varma ja erittäin hyvä tuossa vaiheessa. Kokemuksesta puhun. Ei ole pettänyt kolmeen vuosikymmeneen ja tuskin tulen enää raskaaksi. Se on koko perheen parhaaksi ollut.

    Tykkää

  79. Anne

    Riskinottamisen (että vahingossakaan yksikään hedelmöittynyt munasolu ei abortoidu) näkökulmasta on tietysti parasta turvautua selibaattiin. Tällainen ajattelu on kuitenkin elämälle vierasta enkä usko, että Jumala haluaa meidän elävän sillä tavalla ainakaan parisuhteessa. Eiköhän hän ole antanut seksuaalisuuden meille paitsi lisääntymistä, myös sitä varten, että se lujittaa rakkauttamme parisuhteessamme. Ja antaa meille myös iloa ja nautintoa elämäämme. Minä ajattelen, että seksuaalisuus on meille annettu Jumalan lahja ja se on annettu elämällemme iloksi. Siitä on lupa nauttia ja siksi sellainen opetus, joka johtaa jatkuvaan ahdistukseen seksuaalisuutta koskevissa asioissa on mielestäni vääränlaista. Tämä koskee muutakin seksuaalietiikkaa kuin ehkäisykysymystä.

    Lääketieteen etiikassa tosiaankin punnitaan aina hyöty ja haittanäkökohdat ja haitat pyritään minimoimaan/hyöty maksimoimaan. Tämä ajattelu sopii hyvin myös ehkäisy/aborttikieltoon. Usein ehkäisemättömyyden haitat perhe-elämälle tai vaikkapa avioliiton ulkopuolisen raskauden tilanteessa voivat olla paljon isommat kuin ehkäisyn tai abortin – täällä käydyssä keskustelussakin sellaisia on tuotu esille. Naisena tiedän ja ymmärrän tämän hyvin. Perinteisestihän nainen on se, joka ei-toivotun raskauden seurauksista on lapsen äitinä useimmiten kantanut isomman taakan kuin isä (isän roolia varsinkaan hyvässä parisuhteessa yhtään väheksymättä, ja on toki tapauksia, joissa isän rooli lasten elämässä on isompi kuin äidin)Tämän vuoksi jokaisen, joka pyrkii vaikuttamaan toisen ihmisen valintoihin opettamalla, että ehkäisy on syntiä, jopa pelastuskysymys, on mielestäni vakavasti mietittävä, mitä tallainen opetus voi toisen ihmisen elämässä merkitä. Seksuaalietiikan alueella on perinteisesti harjoitettu paljon väkivaltaa, myös hengellistä väkivaltaa toisiin ihmisiin nähden.

    Se, että esimerkiksi katolisen kirkon seksuaalietiikka on maailmanlaajuisesti aiheuttanut paljon ongelmia ja kärsimystä (kuten jo edellä totesin, pääosin kehitysmaissa) on mielestäni merkki siitä, että se ei kaikin osin ole onnistunutta ja terveellä pohjalla. Sen taustalla on, kuten ihmisen toiminnassa ja organisaatioissa aina, myös inhimillistä vallan tavoittelua, halua määrätä toisten ihmisten elämän valinnoista ja tavasta jne…Perin inhimillistä ja joskus hyvin vahingollista ihmisyhteisöissä. Useimmat katoliset eivät elä tässä asiassa kirkkonsa opetuksen mukaan. mikäli opetuksen hedelmät ovat vahingollisia, ei voi sokeasti uskoa, että kaikki mitä kirkko/uskonyhteisö/muu viiteryhmä opettaa, on se totuus, jota tulee sokeasti noudattaa. Jos opin seurauksista on enemmän haittaa kuin hyötyä, ei oppi omalla kohdalla ole hyvä ja noudatettava (eikä varmasti rakastavan Jumalan tahdon mukainen).

    Aika usein ehkäisy/aborttikysymyksessä asetetaan vastakkain naisen ja hedelmöittyneen munasolun/sikiön oikeudet ja väitetään, että nämä eivät ole vastakkaisia. Periaatteessa tietenkään eivät ole, (onhan naisen elimistö luotu lisääntymistä varten ja valmis siihen koko hedelmällisen iän) – ihanteellisessa yhteiskunnassa. Käytännön tilanteissa kuitenkin voivat olla, etenkin silloin, jos nainen ei ole voinut vaikuttaa raskauden alkamiseen syystä tai toisesta. Minun mielestäni tällöin naisen hyvinvointi on etusijalla ja hänellä on oikeus toimia omaa (ja hänelle rakkaiden ihmisten) hyvinvointia suojellen. Kuten jokaisen miehenkin oikeus on. Tämä on elämän suojelemista enemmän kuin synnyttää ei toivottu lapsi huonoihin olosuhteisiin tai tehdä laiton abortti ja kuolla tai vammautua sen seurauksena.

    Eikä tällainen ajattelu missään mielessä johda siihen, että kaikki mielestäni epämukavat ihmiset pitäisi surmata. Anteeksi vain, Miikka mutta tuollainen argumentointi on kylä epäonnistunutta kristillisen etiikan näkökulmasta. Hedelmöittynyt munasolu, joka ehkä abortoituu ehkäisyn seurauksena ei ole verrattavissa tuolla tavoin epämukaviin lähimmäisiini, ei edes niihin, jotka ovat tehneet minulle vääryyttä (ei edes vihollisiin sodassa, joiden tappaminen on mielestäni paljon enemmän väärin kuin sikiön abortoiminen). Nämä kysymykset eivät ole mustavalkoisia vaan niissä on monta puolta.

    Tykkää

    1. Miikka Nummenpää

      Kiitos asiallisesta ja pohdiskelevasta vastauksesta Anne! 🙂

      Liikut pitkälti seurausetiikan tasolla, ja tällä tasolla voin hyvin ymmärtää pohdintasi ja niiden perustelut. Yritin edellä perustella lyhyesti, miksi ajattelen, että seksuaalietiikka ei ole pelkkää seurausetiikkaa, vaan Jumalan omaan olemukseen palautuvaa etiikkaa, kuten moraali aina. Keskustelemme siis hieman eri tasoilla. Ajattelen että teko pitää arvioida paitsi käytännöllisen syy-seuraus etiikan tasolla, kuitenkin ennen kaikkea Jumalan oman olemuksen ja ikuisen lain tasolla. Jos tämä taso huomioidaan, ei onnellista ja mukavaa perhe-elämää voida rakentaa sille pohjalle, että alkioita abortoituu äidin kohdussa, koska Jumala kieltää ihmiselämän surmaamisen tai tähän myötävaikuttamisen. Tämä on siis Jumalan ikuisen lain kanssa ristiriidassa.

      Tuosta olen eri mieltä, että katolisen kirkon seksuaalietiikan maailmanlaajuinen hedelmä olisi huonoa. Tässä katolisen teologin ja papin lyhyt blogipostaus esimerkiksi pedofilia-aiheesta, joka on ollut viime aikoina pinnalla katolisesta kirkosta puhuttaessa:

      https://katolinen.wordpress.com/pedofiliaskandaali/

      Lisäksi meidän tulisi arvioida, mikä on ollut ns perhesuunnittelun hedelmä maailmanlaajuisesti. Voidaan perustellusti argumentoida, ja moni on argumentoinutkin (mm. Tapio Puolimatka ja Mary Eberstadt), että perhesuunnittelun ja ehkäisyn yleistyminen ovat monen kielteisen yhteiskunnallisen kehityksen taustalla, kuten avioerojen moninkertaistumisen ja aborttien moninkertaistumisen sekä niiden laillistamisen. Lisäksi ajattelen oman lääkärin työni näkökulmasta että avioero on yksi suurimpia yksittäistekijöitä lasten, nuorten ja myös aikuisten psykiatrisen pahoinvoinnin ja esimerkiksi itsemurhien taustalla. Ehkäisy mahdollistaa vapaan seksin elämäntavan eli seksuaalisen kokeilukulttuurin. Tämä syö yhteiskunnallisella tasolla elinikäisen avioliiton ihannetta ja uskollisuutta yhdelle kumppanille, sekä irtosuhteista vahingossa alkaneet raskaudet päätyvät hyvin yleisesti aborttiin. Seksuaalivallankumous ei olisi mahdollista tässä mittakaavassa ilman ehkäisyä.

      Tykkää

      1. Vuokko Ilola

        Asiat ovat paljon monimutkaisempia ja laajempia mitä Miikka tuossa kuvaat avioerojen, aborttien, nuorten pahoinvointien yms syistä ja seuraamuksista. Ehkä sinulla ei ole tarpeeksi tietoa ymmärtää näitä asioita, ei ole tosin minullakaan.

        Sen kuitenkin tiedän jo oman ikäluokkani lapsuudenperheistä, että niissä on usein vallinnut pelon ilmapiiri. Monen vanhempi tai isovanhempi on kokenut sodan ja tämä on näkynyt ankaruutena ja väkivaltana kotona. Lisäksi useimmissa kodeissa oli vähintäänkin kuritusväkivaltaa. Tämmöisen kohtelun kokenut lapsi ei ole aikuisena välttämättä kovin hyvä vanhempi itsekään, eikä muutenkaan tasapainoinen ihminen.

        Itse olen saanut kerran remmistä lakattuani kynnet punaisiksi ja pari kertaa piiskaa, mutta en ole niistä traumatisoitunut. Mutta minun ei tarvitse mennä kovin paljon kauemmaksi itsestäni ystäviini ja tuttuihin, kun traumaa toisensa perään löytyy ja paljon.

        Jos ajatellaan, että nuori tai aikuinen käyttäytyy tuhoisalla tavalla ihmissuhteissaan, en lähtisi ensimmäiseksi syyttelemään seksuaalivallankumousta, vapaata seksiä, vanhempien TURHIA eroja jne, vaan pitää mennä paljon pidemmälle ongelmien ketjussa, jotta ymmärretään syyt ja seuraamukset.

        On liian helppo selitys ihmiskunnan rappio ja ihmisen pahuus. Olen sitä mieltä, että suurimmassa osassa ihmiskohtaloita tasapainoinen, itseä ja muita kunnioittava elämä perustuu hyvään lapsuuteen. Jos nyt oikeasti haluttaisiin pureutua kunnolla aborttiasiaan ajatuksella että nolla aborttia on paras määrä abortteja, lapsiperheitä pitäisi alkaa KIIREESTI tukea. Moralisointi, abortin ja ehkäisyn synnillistäminen ei auta tasan mitään taistelussa abortteja vastaan. Syyt ovat muualla.

        Tykkää

      2. siirak

        ”Lisäksi ajattelen oman lääkärin työni näkökulmasta että avioero on yksi suurimpia yksittäistekijöitä lasten, nuorten ja myös aikuisten psykiatrisen pahoinvoinnin ja esimerkiksi itsemurhien taustalla”

        Olen ymmärtänyt että et ole psykiatri, joten sikäli on ymmärrettävää että kirjoittelet tässä hieman mitä sattuu. Vetoat kuitenkin lääkärin arvovaltaasi, joten mielenterveysalan ammattilaisena joudun puuttumaan tähän. Avioero on kyllä iso trauma etenkin mitä nuorempi lapsi on, ja joskus sitä voi joutua käsittelemään myöhäänkin aikuisiällä. Joskus, valitettavan usein se myös voi olla ainoa oikea ratkaisu ja suorastaan lapsen pelastus. Missään nimessä se ei lukeudu suurimpiin psyykkisen pahoinvoinnin aiheuttajiin, eikä etenkään itsemurhien. Sen sijaan kaikenlainen kaltoinkohtelu, väkivalta ja hyväksikäyttö joka nimenomaan pääsee lapseen vaikuttamaan pitkäaikaisesti, kun ei erota silloin kuin pitäisi on yksi suurimpia ellei suurin syy. Tämä ei ollut siis nyt mikään proavioerokommentti. Kokonaisuutena olisi hyvä, että eroja olisi mahdollisimman vähän.

        Tykkää

      3. Miikka Nummenpää

        Siirak, olen työskennellyt psykiatrialla niin osastolla kuin polilla ja minusta piti pitkään tulla psykiatri. Lisäksi tein lääkiksessä ns syvärit psykiatrialla parisuhdeväkivallasta jossa tutustuimme toki laajemmin perheen sekä avioliiton dynamiikkaan ja oiremuodostukseen.

        Monen tuntemani psykiatrin näkemys on myös samansuuntainen. Perhe on yhteiskunnan perussolu. Avioero on iso haava tässä perussolussa ja heijastuu hyvin laajalle yhteiskunnassa. Asumusero on joskus lasten kannalta parempi kuin väkivaltainen avioliitto, mutta väitän hypoteesinani että suuressa kuvassa avioerolla on suuri merkitys siinä sotkussa jota nyt selvittelen usein omalla yleislääkärin vastaanotollani tai sinä mielenterveystyössä.

        Jos minulla on joskus aikaa tutkimukseen, aiheeni liittynee perheeseen, avioliittoon ja näiden ongelmiin..

        Tykkää

      4. siirak

        Kyllä avioerojen aivan liian suuri määrä on osaltaan on aiheuttamassa pahoivointia. Tästä olen samaa mieltä. Kuitenkin vakavista mielenterveyden ongelmista ja etenkin itsemurhista perheen näkökulmasta (on toki muitakin syitä)puhuttaessa syyt ovat paljon syvemmällä, eli mitä siellä perheen sisällä vuorovaikutussuhteissa on tapahtunut lapsen kehittyessä. Tuolla ammatillisella kosketuspinnallasi pidän erikoisena noin suoraviivaista lähestymistapaa asiassa. Avioerosta merkittävänä itsenäisenä itsemurhien taustatekijänä puhuminen on prusteetonta.

        Tykkää

      5. Nimetön

        Mielenkiintoinen ja tarpeellinen tutkimusaihe sinulla kylla on. Toteuta ihmeessä. Perheestä yhteiskunnan perussoluna olen kyllä samaa mieltä. Ehjässä perheessä lapsen on varmasti paras kasvaa. Valitettavan paljon on vain niitä tilanteita, joissa ei parisuhde kertakaikkiaan tarjoa riittävän hyvää ja turvallista kasvualustaa lapselle, johtuen vanhempien omista ehkä korjaamattomistakin ongelmista ja vaurioista.

        Sitten toinen näkökulma on erot jotka taitavat johtua ihmisten arvostuksista ja toiveista kumppania valitessa. Ei ymmärretä tai hyväksytä elinikäisen suhteen lainalaisuuksia, kuten huuman ja tunteiden haihtumista (voivat kyllä palata aika ajoin jos on kärsivällinen ;)), luonnollisia kriisivaiheita sekä työtä ja kärsivällisyyttä jota toimiva parisuhde vaatii.

        Mielenkiintoinen aihe kyllä. Pahoittelut Miika sinulle viestieni osin turhan kärjekkäästä sävystä. En halua ammattitaitoasi mitenkään kiistää ja todennäköisesti paljon samoja kokemuksia ajatuksia meillä on aiheen tiimoilta.

        Tykkää

  80. siirak

    Mielenkiintoinen ja tarpeellinen tutkimusaihe sinulla kylla on. Toteuta ihmeessä. Perheestä yhteiskunnan perussoluna olen kyllä samaa mieltä. Ehjässä perheessä lapsen on varmasti paras kasvaa. Valitettavan paljon on vain niitä tilanteita, joissa ei parisuhde kertakaikkiaan tarjoa riittävän hyvää ja turvallista kasvualustaa lapselle, johtuen vanhempien omista ehkä korjaamattomistakin ongelmista ja vaurioista.

    Sitten toinen näkökulma on erot jotka taitavat johtua ihmisten arvostuksista ja toiveista kumppania valitessa. Ei ymmärretä tai hyväksytä elinikäisen suhteen lainalaisuuksia, kuten huuman ja tunteiden haihtumista (voivat kyllä palata aika ajoin jos on kärsivällinen ;)), luonnollisia kriisivaiheita sekä työtä ja kärsivällisyyttä jota toimiva parisuhde vaatii.

    Mielenkiintoinen aihe kyllä. Pahoittelut Miika sinulle viestieni osin turhan kärjekkäästä sävystä. En halua ammattitaitoasi mitenkään kiistää ja todennäköisesti paljon samoja kokemuksia ajatuksia meillä on aiheen tiimoilta.

    Tykkää

  81. Anne

    Kiitos asiallisesta ja mielenkiintoisesta keskustelusta edellä kommentoineet.

    Miikka, en ajattele tätä ehkäisy/aborttiasiaa pelkästään seurausetiikan näkökulmasta vaikka olenkin vahvasti sitä mieltä, että opetusta erilaista etiikan osa-alueista pitää aina tarkastella myös siitä näkökulmasta, mitä kunkin periatteen toteuttaminen ihmisten elämässä oikeasti saa aikaan. Lisäksi vierastan vahvasti ajattelua, jossa kirkko/uskonyhteisö/toiset ihmiset syyllistävät ihmisiä asioista, joiden suhteen emme oikeasti tiedä ns. oikeaa ja väärää, tai sitä, mikä on kunkin elämässä syntiä tai Jumalan tahto. Tällaiset asiat kun ovat Jumalan ja ihmisen välisiä.

    Ajattelen yksinkertaisesti siten, että Jumalan olemus ja ikuinen laki ei liity mitenkään siihen, ehkäisemmekö raskauksia vai emme. Jumala ei ole näin pieni. Hän on varmasti enemmän kuin meidän ihmisyhteisömme tulkinnat ja moraalisäännökset. Tämän vuoksi varon ottamasta kantaa muiden ihmisten ratkaisuihin näin henkilökohtaisissa asioissa. Minun jumalakuvani ja ihmiskäsitykseni ei yksinkertaisesti sisällä sellaista ajattelua että ehkäisy olisi väärin. Abortinkin hyväksyn, joskaan en sitä ole itse kokenut enkä ole omassa elämässäni joutunut siis asiaa pohtimaan.

    On varmaan totta, että ilman ehkäisyä seksuaalinen kanssakäyminen olisi varsinkin avioliiton ulkopuolella vähäisempää kuin nykyään. Tiedämme kuitenkin, että ennen ehkäisymenetelmien kehittymistäkin sitä oli ihan yllin kyllin, ja seuraukset olivat usein huonoja (ei toivottuja lapsia jne.). Kehitysmaissa ehkäisyn ja perhesuunnittelun mahdollisuus on parantanut yhteisöjen hyvinvointia ja lasten mahdollisuuksia mm. koulutukseen. Ehkäisystä tiedämme myös, että abortteja se vähentää erityisesti nuorten keskuudessa. Samoin perhesuunnittelu mahdollistaa naisten hyvinvoinnin ja terveyden lisääntymisen liiallisten synnytysten ja liian isojen perheiden vähentyessä. En myöskään ajattele, että ehkäisymenetelmät lisäisivät avioeroja tai psyykkistä huonovointisuutta millään tavalla. Rinnastan ehkäisyn mihin tahansa terveydenhuollon menetelmään, jolla on parannettu ihmisten elämänlaatua ja terveyttä. Jumala on antanut ihmiselle kyvyn oppia ja kehittyä, perhesuunnittelun mahdollistuminen on yksi lääketieteen kehittymisen seuraus. Hyvä sellainen samoin kuin suurin osa muustakin lääketieteestä. Minun nähdäkseni ehkäisymenetelmät ovat olleet elämänlaatua parantavia asioita monen ihmisen elämässä.

    Tämä ajatteluni ei poista sitä, että jos joku kokee ehkäisemättömyyden tai suurperheen Jumalan antamana kutsumuksena itselleen, hänen on hyvä toimia sen mukaan. Ihan samoin, jos joku kokee naimattomuuden omana kutsumuksenaan, sitä on hyvä seurata. Toisille tällaisia ratkaisuja ei kuitenkaan voi tarjoilla Jumalan tahtona, kun kukaan meistä ei oikeasti tiedä Jumalan suunnitelmia toisten elämässä.

    Katolisen kirkon seksuaalietiikan suhteen en niinkään näe ongelmaa pappien selibaatin suhteen (sehän on jokaisen henkilökohtainen ratkaisu, joskin se näyttää olevan monille vaikea noudattaa) kuin sen suhteen, että vähän koulutetuille kehitysmaiden naisille opetetaan, että ehkäisy on syntiä, vastustetaan ehkäisyvälineiden saamista ja aborttien saamisen mahdollisuutta. Tässä näen hengellistä vallankäyttöä, joka on yksiselitteisesti väärin. Kehittyneiden maiden katoliset eivät juurikaan tällaista opetusta noudata.

    Tykkää

    1. Miikka Nummenpää

      Kiitos kommentista! Jumalan olemus liittyy nähdäkseni avioliittoon sikäli, että miehen ja naisen avioliittoa kutsutaan Jumalan kuvaksi. Avioliiton tulee siis edustaa oikein Jumalaa (toki paljon sanottu). Lisäksi avioliittoa kutsutaan Jeesuksen ja seurakunnan välisen rakkauden merkiksi. Kristuksen uhrautuva rakkaus on siis aviorakkauden esikuva. En lisäksi näe lasten vastaanottamista avioliitossa vain optiona sillä meillä on Raamatussa kehoitus lisääntyä vieläpä monta kertaa. Tämä taas kertoo jotakin miehen ja naisen seksuaalisuuden Jumalankuvallisuudesta.

      Kysymys ehkäisystä on myös Raamattukysymys: jos ehkäisyn pitäminen syntinä on ollut niin laajasti kirkon uskoa vuosituhansien ajan, voimmeko tulkita tätä nyt eri tavalla? Tähän ongelmaan törmäämme aina jos muutamme kirkon tradition uskoa. Tätä ei minusta saisi tehdä kevyin perustein.

      Lopuksi haluan sanoa että en näe totuutta suhteelliseksi moraalisissa kysymyksissä. Voimme ymmärtää asioita väärin, mutta jos etsimme vilpittömästi totuutta eli Jumalaa, Jumala lupaa paljastaa itsensä. Olemme vapaita miettimään ja koettelemaan sitä, onko kirjani sanoma puutteistaan huolimatta totta (puutteita olen alkanut muuten korjailla mm. tämän blogin palautteen avulla). Jos kirjani sanoma on totta seksuaalisuudesta, uskon että voimme ajan kanssa vakuuttua siitä.

      Tykkää

  82. Vuokko Ilola

    Lisääntymistä, lasten saamista ja vanhemmuutta voi tarkastella hirmuisen monesta eri näkövinkkelistä. Monissa eettisissä pohdinnoissa useinkaan ei ole kyse siitä, että lapsi tai ihminen itsessään olisi jotenkin huono asia. Voi ajatella, että päinvastoin jopa. Ja siitä johtuen saattaa olla myös isoa tuskaa ja ahdistusta asiasta johtuen.

    Vauvafiikkinä ihmisenä lapsesta asti olleena tiedostan varsin hyvin sen, että vaikka lähtökohtaisesti ajattelisi lapsen itsessään ja aina ehdoitta olevan ihana ja valloittava kaikessa suloisudessaan ja ainutlaatuisuudessaan, niin paukkuja hänen hoitamiseensa ei välttämättä löydy kunnolla tai ollenkaan. Olen elänyt tällaisessa järjettömässä ristiriidassa joskus. Vedin selkänahkani joka säikeestä kaikki mehut, jotta uupumukseni ei ylettyisi lapsiin. Tein kaikkeni ja tein enempikin. Romahdin aina siinä vaiheessa kun kaikki muut nukkuivat. Vain vastaavan kokenut ihminen voi kunnolla minua ymmärtää, en usko että edes mieheni kykenee siihe, koska hänen roolinsa perheessämme oli erilainen eikä todellakaan tuskaton sekään.

    Edelleen varmaan kukaan synnyttämätön nainen eikä myöskään mies, voi kunnolla ymmärtää sitä minkälaista on odottaa ja synnyttää lapsi. Taaskaan kyse ei ole siitä, etteikö lapsi olisi ihana: on se, aina se on ihana! Mutta raskaus ja synnytys useimmille ei ole ainakaan kokonaisuudessaan mukava kokemus. Varmaan ikinä en halua kaikkea niihin liittyvää edes kertoa, niin kovia ja todella ikäviäkin asioita niihin liittyy. Tietty homma pahenee joka synnytyksestä. Noh, kuvittele, että käyt läpi lähes teurastuksen joka toinen vuosi tai tiuhemminkin. Edelleenkin lapsi on ihana ja suloinen.

    En tiedä, se on varmaan vaan niin helppo miehenä puhua näistä asioista. Noh, tunnen kyllä erään miehen, joka ei suostunut hankkimaan lisää lapsia nähtyään vaimonsa muutaman kerran synnytysteurastuksessa. Fiksu mies, täytyy sanoa.

    Ja on ihan oikeastikkin tosi ihanaa koeka jotain muutakin elämässä kuin vaippavuoret ja huonosti nukutut yöt!

    Tykkää

    1. Miikka Nummenpää

      En tiedä, onko Jumala antanut kovin epäreilusti tehtävät perheessä, kun äidin tehtävää vertaa isän tehtävään. Enkä halua millään tavalla väheksyä sitä että raskausaikaan ja synnytykseen liittyy paljon kärsimystä. Tästä en miehenä voi kokea muuta kuin arvostusta ja kunnioitusta äitejä ja heidän uhraustaan kohtaan. Nostan kyllä hattua jokaiselle äidille!

      Sen sijaan tunnen jonkin verran isän tehtävää, jonka koen Jumalan antamaksi kutsumukseksi perheen isille. Raamattu asettaa miehelle kovan tehtävän rakastaa vaimoaan uhrautuvasti kuten Kristus seurakuntaa, jopa kuolemaan saakka. Lisäksi Raamattu asettaa miehen perheen pääksi huolehtimaan koko muusta perheestä. Tähän voi lukea mm. talouden, kodin, ruoan, vaimon, sekä lasten hyvinvoinnin jne. Nämä ovat erilaisia vastuita kuin perheen äidillä, jonka vastuut ovat erilaisia kuin perheen isällä. Nämä isän (kuten äidinkin) vastuut ovat myös elinikäisiä tehtäviä ja vastuita.

      Minusta sekä äidin, että isän olisi hyvä suhtautua toisen rooliin arvostaen ja kunnioittaen. Näin he parhaimmillaan edistävät ja auttavat toistensa tehtävien hoitamista perheessä. Vaikka mies ei ymmärräkään synnytyskivuista paljoa, olisi kuitenkin väärin pitää lapsia vain ”naisen kärsimyksenä”. Jos näin ajattelee, niin kai on pakko ajatella, että lasten saaminen on jotenkin naista alistavaa. Jos kuitenkin ihan rehellisiä ollaan, niin kyllä lapset ovat ilo, vastuu ja myös kärsimys yhtä lailla sekä miehelle, että naiselle.

      Eri asia on sitten, jos mies jättää kaikki työt perheessä perheen äidille. Tällöin voi oikeasti olla se tilanne, että lapset ovat yksinomaan taakka äidille. Tällainen on kuitenkin minusta sikailua ja sovinismia, eikä siinä ole mitään uhrautuvaa, jaloa tai sankarillista. Se ei ole millään tavalla Kristuksen esikuvasta nousevaa tai Raamatun mukaista.

      Tykkää

      1. Vuokko Ilola

        Jumalanhan sanotaan olevan oikeudenmukainen, vanhurskas, jota asiaa on vaikea usein ymmärtää maapallon julmuuksien tähden.

        Minusta rakkaus ei ole tehtävä, jos se on sitä, se ei ole aitoa, vaan pakotettua rakkautta. Minä ainakin rakastan, välitän, tykkään ihmisistä heidän itsensä vuoksi. Mieheeni rakastuin palavasti nuorena ja sama rakkaus on kestänyt ja vielä vahvistunut vaan tähän päivään ja hänen tai minun kuolemaan asti. Olen luonteeltani sellainen, että minun on helppo pitää ja vaikea olla pitämättä ihmisistä. Minulla ei ole vihamiehiä. En edes ymmärrä, miten jotkut voivat inhota tai jopa vihata joitakin ihmisiä.

        Meidän perheessä työnjakoa ei ollut olemassakaan, vaan kumpikin uurasti niin paljon kuin kerkesi koko ajan. Ei siihen hommaan tarvita sen kummemmin päätä kuin häntääkään, kun kaaoksen keskellä tarvotaan hiki otsalla ja henki pihisten. Siihen saumaan kun tulee vielä joltakin uskonystävältä soitto ja pyyntö leipoa myyjäisiin, niin voit arvata että puhelin oli suuressa vaarassa lentää seinään isolla kolinalla. Ja tiedätkö; sitä talkootyötäkin tehtiin ”hyvällä mielellä eikä vaadittuna”.

        Tuo kun sanoin, että miehen on helpompi puhua, muodostaa käsityksiä ja tuomita naista lapsiasioissa ja että hän ei kykene edes menemään naisen asemaan ja tilanteeseen,. vaikka vieressä katselisi ja kuuntelisi. Sitä ei vain voi. Ihan sama jos asiakkaallasi on pää hirmuisen kipeä ja sinulla ei olisi ollut koskaan, et tietäisi varmuudella, miltä sellainen tuntuu. Se on mahdotonta, jos ei ole kokenut. Useinhan parhaat lastenkasvattajatkin löytyvät lapsettomista ihmisistä. Paras asiantuntemus syntyy tiedosta, havainnoista ja kokemuksista. Ilman tuota kokemustietoa, tieto on monissa asioissa tynkä.

        Tunsin kerran perheen, jonka isä oli erittäin perhettään rakastava, kunnioittava ja kaiken sen eteen uurastava ihminen. Hän joutui työpaikallaan onnettomuuteen, jonka jälkeen hänen persoonallisuutensa muuttui. Kuitenkaan ehkäisykielteisyys perheessä ei muuttunut mihinkään, eli lapsia tuli tiuhaan tahtiin suuri määrä ja lähes kaikki hommat jäi perheen äidin kontolle. En tiedä, kuinka monta lasta selvisi siitä perheestä tasapainoiseen elämään, yhden heistä tunsin kunnolla ja tiedän hänen ainakin sairastuneen vakavasti mielenterveydellisesti.

        Niin se perheenpää ja Kristuksen esikuvakin voi olla ihan minkälainen tahansa ja usein täysin itsestä riippumattomista syistä. Onko väkivaltainen isäkään loppupeleissä itse syyllinen piirteeseensä kun häntä itseään on hakattu koko lapsuus?

        Kerran tuttuni juristi tuskaili sellaisen tapauksen kimpussa, jossa poika oli tappanut iäkkään isänsä. Tutkimuksessa kävi ilmi, että isä oli hakannut poikaansa koko hänen lapsuutensa ja kaltoinkohdellut muutenkin mitä moninaisimmilla tavoilla. Tässäkin tilanteessa tietty poika saa kovan tuomion, mutta eikö juuri isä ollutkin oikeasti syyllinen tekoon? Hänhän oli kasvattanut poikansa satuttajaksi.

        Heino toivoi kevennyksiä ja mulla menee vain rankemmaksi jutut, hmm.

        Tykkää

  83. Heino Korpela

    Oikein hyviä ajatuksia Miikalla varsinkin tuo, että avioliitto on tehty Jumalan kuvaksi. Kun Paavali kirjoittaa: ”Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.”
    Tämä on suuri salaisuus; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.” (Ef.5:31,32)

    Vaikka hän vertaa avioparia Jumalan ja seurakunnan väliseen yhteyteen, ei se tarkoita, että avioliitto olisi vertauskuva Jumalasta. Jos olisimme, sopisimme hyvin huonosti kuvaukseen. Miehet ovat kyllä innokkaasti kääntäneet tämän raamatun kohdan palvelemaan itseään ja näin alistaneet naiset tottelemaan – onhan raamattuun kirjoitettu, että mies on uskovien esikuvan Kristuksen paikalla.

    Ihminen on kuitenkin niin turmeltunut kaikilta puolin, ettei hänestä ole esikuvaksi. Jos haluja on olla esikuva, tulee miettiä miten Jeesus toimi. Ensiksikin hän sanoo, ettei tee mitään omasta ajatuksesta: ”Omin neuvoin minä en voi tehdä mitään. Minä tuomitsen sen mukaan mitä kuulen, ja tuomioni on oikea, sillä minä en pyri toteuttamaan omaa tahtoani, vaan lähettäjäni tahdon.” (Joh.5:30)

    Olkoon tämä tästä, jos teistä jotkin haluavat olla Kristuksen esikuvia – olkaa vapaasi! Ihmiseen on Jumala laittanut halun saada lapsia. Minäpä kerron oman tarinani:
    Metsäkoulun jälkeen hain työpaikka ja pääsin Rauma Repolan sahalle, sain yhtiöltä myös asunnon. Tarkoituksenani oli jatkaa koulutusta, mutta toisin kävi – menin naimisiin.

    Kuinka ollakaan minuun iski vauvakuume. Yhtiöllä oli iso maatila, tätä tilaa johti agrologi, hän oli vl uskovia joten heillä oli useita lapsia. He vierailivat luonamme, minä ihastuin yhteen heidän kaksivuotiaaseen lapseen. En muista oliko hän tyttö vai poika, mutta pyysin tuota lasta omakseni, sanoin, että kun teillä on niin monta eikä meillä yhtään.

    Kumpikin vanhemmista sanoi yhteen ääneen; ei varmasti anneta! Tehkää itse omanne! Meni melkein vuosi, sitten me saimme pojan. Menimme taksilla entiseen Oulun läänin sairaalaan, onko se rakennus nyt nimeltään Kontinkangas?

    Odotin aulassa, ei silloin isiä päästetty synnytykseen, tarjouduin kuitenkin kätilöitten kauhistukseksi kyllä auttamaan – en päässyt. Elin elämäni pisimpiä tunteja, enkä minä voinut yhtään auttaa. Sitten kätilö tuli sanomaan, että poika on syntynyt. Halusin heti katsomaan, mutta suuri joukko kätilöitä esti aikeeni. Sitten siihen tuli nuori mieslääkäri, menin valittamaan hänelle, että nuo naiset eivät anna minun mennä katsomaan vaimoani, vaikka meille on syntynyt poika.

    Tuo nuori lääkäri ymmärsi minua ja auttoi. Hän sanoi, että totta kai isän täytyy päästä katsomaan, tulepa perässäni. Hän meni vaatekaapilleen ja otti sieltä varatakkinsa ja niin minä lääkärintakki päälläni pääsin vaimoni luokse.

    En minä paljon häntä voinut auttaa, pyyhin kasvoilta hikeä ja kampasin tukan – lohdutin. En osaa kirjoittaa kyllin hyvin sitä onnentunnetta, joka täytti meidän mielemme. Katsoimme toisiamme – rakastimme katseella, vaimoni hymyili minulle, vaikka oli tuntikausia joutunut kitumaan.

    Pyysin vaimoltani luvan käydä ostamassa vaunut. Olimme kyllä katselleet jo vaunuja, mutta emme valinneet. Sain luvan niinpä lähdin kaupungille valitsemaan vaunuja. Kirjoitin tuosta tapahtumasta runon, laitan tänne, että voitte lukea. Toivon, että runon myötä keskustelu kevenee, vaikka onhan tuo aihe vakava ja syvältä luotaava.

    Se on sitten kumma juttu,
    miten minua tänään naurattaa.
    Astelen kadulla,
    hymyilen, sanon kaikille
    päivää hymyillen.
    Kaikki he
    hymyillen vastaavat, se ei
    kumma ole ollenkaan.
    Kaikkihan sen nyt huomaavat,
    että tänään
    minusta on tullut isä!

    Hyvää päivää,
    sanon liikkeessä, se on
    poikavauva minulla.
    Siniset vaunut ostaisin, on
    miesten väri taivaan sininen.
    Tiedättekö,
    miten ihmevauva meillä on,
    hänellä on
    kaikki varpaatkin valmiina,
    hän katseleekin hyvin viisaasti
    ja rypistää otsaansa mietteissään.

    Hymyillen
    liikkeessä myönnettiin,
    on, on ihmevauva minulla.
    Kadulla astelen pystyssä päin,
    työnnän vaunuja ylväästi.
    Kaikki ihmiset
    kääntyvät katsomaan.
    Niin, niin minä olen isä nyt.
    Minun lapseni elämän ihme on,
    sillä hän on
    ihan valmis ihminen.

    Tykkää

    1. Miikka Nummenpää

      Tätä tarkoitin: ”Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” 1. Moos. 1:27

      Tykkää

      1. Heino Korpela

        Oikein olet Miika lukenut raamatun alkuluvusta Jumalan luomistyöstä, johon Jumala oli myös tyytyväinen, sillä hän toteaa: ”Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kuudes päivä.”

        Kun Jumala päätti tehdä ihmisen, ei hän tehnyt ihmisenluomispäätöstä yksinään, sillä kyllä Jumala ymmärsi mitä hän loi ja jo luodessaan hän tiesi miten tulee käymään ja siksi täytyi Jumalan Pojan olla jo luomisessa mukana. Muistammehan tämän: ”Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä.
        Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo.”
        Luetaanpa tuo luomistapahtuma:
        ”Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu.”
        Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.
        Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu.” (1.Moos.1:26-28)

        Näin Jumalan siunaamana ihmisenä sai aloittaa elämään Jumala yhteydessä – Jumalan kuvana, se = kuolemattomana.
        Ihminen on kuitenkin tehty kehnosta maantomusta, eikä kehnorakenteinen ihminen kestä jumaluutta, ei vaan kehno kun oli, hän haluaa aina vaan lisää ja eritoten valtaa. Niinpä edessä oli lankeemus, jossa tämä Jumalankuva turmeltui lopullisesti, eikä ihminen tule Jumalan kaltaiseksi ennen kuin taivaassa.

        Jos kuvittelemme miestä Jumalan kaltaiseksi, erehdymme rankasti. Yksi uskova väitti minulle tosissaan, että Jumala ei tunne tunteita, eikä millään halunnut uskoa, että on väärässä. Kun kysyin, että eikö rakkaus ole tunteista voimakkain, vihaa voimakkaampi? Jumala myös katui kun loi näin kehnon uskovan, joka ei kyennyt säilyttämään Jumalanolemustaan:
        ”Kun Herra näki, että ihmisten pahuus lisääntyi maan päällä ja että heidän ajatuksensa ja pyrkimyksensä olivat kauttaaltaan pahat,
        hän katui, että oli tehnyt ihmisen, ja murehti sitä sydämessään.” (1.Moos.6:5,6)

        Uskon kautta saamme ylösnousemuksessa uuden ruumiin ja silloin me olemme Jumalan kaltaisia. Tätä Paavali selventää Korintin uskoville:
        ”Millainen tuo maallinen ihminen oli, sellaisia ovat kaikki maalliset ihmiset, ja millainen tuo taivaallinen ihminen on, sellaisia tulevat olemaan taivaalliset ihmiset.
        Ja niin kuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi.” (1.Kor.15:48,49)

        Tykkää

  84. Vuokko Ilola

    Mitä enemmän minä luen tästä keskusteluketjusta Raamattuun, Jumalan oletettuun tahtoon perustuvia ajatuksia, mielipiteitä ja käsityksiä avioliitosta, ehkäisystä, lapsiasiasta, sitä varmempi olen siitä, että Jumalaa ja uskoa ei saa näihin asioihin sotkea. Tunnen oikein luissa ja ytimissäni sen räikeän eron teorian ja käytännön välillä. Saahan sitä miten pyhästi tahansa ajatella ja puhua, mutta käytännössä todellisuus voi olla ja on ihan toista.

    Jokainen pitäköön silti mielipiteensä, elämä opettaa meitä jokaista. Totuutta on kuitenkin (mielestäni) turha näissä asioissa etsiä ja eteenkään kiveen kirjoittaa, sillä totuuakselissa ei asiassa yksinkertaisesti voi mennä miljoonien eri tapausten ja tilanteiden sekamelskassa.

    Tykkää

  85. x-vl

    Sama tilanne kuin Vuokolla. Ymmärrän keskustelun myötä, miten mahdoton avauksen ihannetila on saavuttaa tai edes yrittää toimia sen mukaan noilla ehdoilla.

    Eihän se onnistu ”älä tapa”- käskynkään kohdalla. Ei saisi edes vihastua veljelleen (sisarista ei puhuta) ja pitäisi ottaa väkivalta vastaan kuin Jeesus pääsiäisenä. Ei edes puolustaminen ole oikein ”joka miekkaan tarttuun se miekkaan hukkuun”.

    Silti oman itsen, kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta on ollut pakko tappaa. Ei ole tiedossani sellaista ryhmää/yhteisöä, jossa tämä ehdoton käsky toteutuisi täydellisesti. Ehkä joku ihmispari elää sovussa jossakin eikä syyllisty väärään vihastumiseen milloinkaan, mutta kun tulee kolmas niin riita on pian vaanimassa. Tuskin näistä saarnoja paljon pidetäänkään. Elämä kun vain on sellaista tuolla elämänalueella. Ei voi mitään.

    Mutta seksuaalisuus ja sen toteuttaminen toisen ihmisen kanssa pitää sitten ollakin puhdasta ja täydellistä! Siitä voi syyllistää ja murhaajaksi leimata, vaikka elämä on kuitenkin sitä mitä on ja minä ja lähimmäiset sitä mitä ovat.

    Varmaan tästä tappamiskiellostakin on hurskaita toiveita ja ihanteita esitetty ja jopa yritetty toimia kuin Jeesus. Jeesus ei ole ollut naimisissa eikä ole naistenvaivoja kärsinyt. Väkivallan kieltoon kuitenkin on sanansa sanonut. Silti ne eivät ole toteutuneet ihmisten kesken, vaikka rauhanaatteet ja -yhdistykset ovat parhaansa tehneet.

    Tykkää

  86. Kristitty

    Mun perus argumentti tuohon ”lisääntykää ja täyttäkää maa” on ihan yksinkertaisesti se, että tämä maa on jo aikoja sitten täytetty. Sopiva lapsiluku joidenkin lähteiden mukaan on 2 per perhe, jotta väkimäärä pysyy sopivana. Jos ajatellaan asiaa suomalaisten kannalta, niin noista 2 lapsesta toinen voitaisiin toimittaa huolehtiville vanhemmille köyhemmistä ja väkirikkaammista maista, mutta nykypolitiikalla adoptio on lähes mahdotonta.

    On myös epäeettistä ”ottaa vastaan” lapset joita ei halua tai toivo. Eettistä on ”ottaa vastaan” ne lapset joita toivoo.

    Tykkää

  87. Matias

    Kesäkukka kirjoitti ylempänä:

    ”Minun mielestä vl liikkeessä on nyt menossa hiljaisuus tämän asian suhteen. En kuule ainakaan kotipaikkakunnallani saarnattavan tästä. Ehkä on tajuttu, että takavuosina mentii yli, kun saarnattiin, että ottakaa kaikki lapset vastaan, vaikka ette jaksaisikaan, sillä kyllä Jumala antaa voimat. Ja ei antanutkaan. Kuuliaisuus seurakunnalle ja sen neuvoille ei tuonutkaan onnea, iloa, toivoa ja siunausta, vaan itkun, toivottomuuden ja ahdistuksen, sekä uupumisen ja masennuksen. Väsymyksen syvyyttä ei ymmärretty. Nyt tuntuu, että on tilanne, ettei uskalleta sanoa oikein mitään. Ei edes sitä, että tämän saarnan johdosta monet perheet ovat vereslihalla ja kipuilevat elämänsä ja uskonsa kanssa. Tätä ei voida sanoa, koska silloinhan tunnustettaisiin, ettei kaikki saarna olekaan ollut Pyhän Hengen ilmoitusta, eikä seurakunta ollut erehtymätön (julkilausuma taannoin: uskovainen ei käytä missään tilanteessa perhesuunnittelua). – –”

    Hmm, olisikohan tuo hiljaisuus totta? En tiedä. Luulisin että tässä on ainakin alueellisia eroja, ja puhujastakin toki riippuu mitä asioita hän korostaa ja mitä jättää sanomatta.

    Päivämies toisaalta ei vaikuta hiljaiselta tässä asiassa. Tämän viikon Päivämiehessä (6.2.2019) sivulla 12 on artikkeli Tuoko lapsi SIUNAUKSEN tullessaan? Artikkelin lopussa lukee, että ”kirjoitus on kirjasta Ajankohtaista 2013; Siunaus, SRK 2013”. Lainaan tekstistä pätkän:

    >>
    Mieleeni nousee kuvaus Israelin kansan elämästä Egyptin orjuudessa. Vaikka farao oli antanut käskyn israelilaisten poikalasten surmaamisesta, uskovaiset vanhemmat halusivat olla kuuliaisia Jumalan sanalle. He luottivat Jumalaan ja ottivat lapset Jumalan lahjoina vastaan. Uskon, että israelilaisten isien ja äitien elämästä ei puuttunut kiusauksia eikä epäilyksiä. Ne kuuluvat uskovaisen ihmisen elämään. On kuitenkin lohdullista huomata, että Jumala on halki ihmiskunnan historian rohkaissut ja vahvistanut niitä, jotka haluavat uskoa. Hän on mukana lastensa elämässä jokaisena maailman aikana.
    >>

    Jokainen tietysti tulkitsee tuon omalla tavallaan, mutta minä näen tuossa viittauksen tuohon Kesäkukan mainitsemaan taannoiseen julkilausumaan, että uskovainen ei käytä missään tilanteessa perhesuunnittelua. Ei vaikka riskinä olisi kuolema. Ja jos edes kuolemanriskin takia ei saa ehkäistä, niin ei varmasti myöskään ”pelkän” väsymyksen tai muun kuolemaa vähemmän vakavan asian takia.

    Jos tämän asian suhteen vallitsisi hiljaisuus, artikkelia ei olisi nyt julkaistu Päivämiehessä. En osaa sanoa vallitseeko asiasta hiljaisuus seurapuheissa, mutta olen skeptinen, koska Päivämiehessä ei ainakaan vallitse. Muistelen muissakin viimeaikaisissa Päivämiehissä puhuttaneen asiasta, välillä suoraan ja välillä vähemmän suoraan.

    Tykkää

  88. Markku Korteniemi

    Hyvä ”Kristitty”. Valitettavasti vaan lause ”maailma on täynnä ihmisiä” on yksinkertaisesti paikkansa pitämätön epätosi lause! – Mutta ehkä tarkoitit sillä esim. lausetta ”muu luonto voisi paremmin ilman ihmistä” – sitä näet voitaisiin argumentoida maailmaa koskevilla havainnoilla ja siitä voisimme ilman muuta olla samaa mieltä. – Heino, runosi oli erinomainen!

    Siitä on jo vuosikymmeniä kun kävin Kos -saaren Aeskelepionin sairaalatemppelin raunioilla. Kos-saarelta on kotoisin 400-luvulla eKr. elänyt ”lääketieteen isä” Hippokrates. Hän oli tietysti tuttu minulle myös lääketieteen historian luennoilta, joita olin joskus kuunnellut aate- ja oppihistoriaan liittyen.

    Hippokrateen vala oli lääkärin valana käytössä pitkälle 1900-lukua:

    ”Elintapoja koskevia ohjeita tulen käyttämään sairaiden hyväksi kykyni ja harkintani mukaan: tulen torjumaan kaiken, mikä voi olla vahingoksi ja vääryydeksi. En tule antamaan kenellekään kuolettavaa myrkkyä, vaikka minulta sellaista pyydettäisiin, enkä neuvoa sellaisen valmistamiseen. Enkä tule antamaan naiselle sikiötä tuhoavia aineita…”
    (Hippokrateen vala)

    Kielteinen suhtautuminen aborttiin oli selviö jopa pakanallisen antiikin lääkäreille vuosisatoja ennen Kristusta. Ja tämä lienee myös useimpien muiden maailmanuskontojenkin kanta edelleenkin. – Sensijaan aborttimyönteisyys ja suorastaan tehtailu näyttää kytkeytyvän erityisesti uskontojen heikentymisiin ja ”järjen” aikakausiin. Kommunistisen Kiinan lapsipoliisit saattoivat toimittaja Marja Mannisen mukaan tulla kotiin ja tappaa laittoman lapsen äidin vatsaan ja kohtuun työnnetyllä piikillä…

    Abortti on aikamme suurin ihmisoikeusongelma, ja maailmanhistorian hirvittävin joukkomurha, jonka puolustaminen ja hyväksyminen on hirmuinen syntyi ja siitä vaikeneminenkin on synti! Abortoitujen määrien mittasuhteet ovat suorastaan tähititieteellisiä – ja kuten olen aiemmin lukuisia kertoja esittänyt; niin Hitler, Stalin kuin Pol Pot olivat tässä suhteessa mitättömiä pikkutekijöitä ja näperteiljöitä länsimaisten liberaalidemokratioiden rinnalla.

    ”Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen. Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut. Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä!” (Ps. 139:13-17)

    1.
    Hyvä on Herra, hyvä on Herra,
    riemuitkaamme siitä.
    Lahjat on Herran, muista sielu niitä,
    muista sielu niitä.
    Hyvä on kiittää, sieluni, siis kiitä.
    Kiittäkää Herraa, kiittäkää Herraa!

    2.
    Veisatkaa vuoroin, veisatkaa vuoroin
    kanteleitten kanssa
    nyt yhteen ääneen hänen kiitostansa,
    hänen kiitostansa.
    Hän viisas on ja suuri voimassansa.
    Kiittäkää Herraa, kiittäkää Herraa!

    3.
    Pilvistä taivaan, pilvistä taivaan
    poudan polttamille
    pelloille virtaa vettä janoisille,
    vettä janoisille,
    taas ruoho nousee vuorilaitumille.
    Kiittäkää Herraa, kiittäkää Herraa!

    4.
    Hän luoduillensa, hän luoduillensa
    tarpeet aina tuottaa,
    elävät kaikki syöttää hän ja juottaa,
    syöttää hän ja juottaa,
    kaarneenkin poika hoivaajaansa luottaa.
    Kiittäkää Herraa, kiittäkää Herraa!

    5.
    Kiittäkää Herraa, kiittäkää Herraa,
    hän on yksin hyvä,
    elämän lähde ihmeellisen syvä,
    ihmeellisen syvä.
    Hänestä vuotaa riemu enentyvä.
    Kiittäkää Herraa, kiittäkää Herraa!…
    (VK 324)

    Tykkää

    1. Vuokko Ilola

      Siitä vaan yrittystä vaikuttamaan maapallon aborttien vähenemiseksi ja loppumiseksi tuolla palopuheella. Yllätyn suuresti jos onnistut, mutta mahdollistahan se toki on. Paljoa täällä asiasta puhiseminen ei kuitenkaan auta, koska varmaan aika harvoja asia edes koskettaa täällä. Mikähän olisi paras kanava palopuheesi pitämiselle..? Lehtihaastattelu? Oma blogi? Yhteydenotto eduskuntaan? Mielenosoitus?

      Tykkää

  89. Vuokko Ilola

    En tiedä ovatko ne terveydenhuollon ihmiset uskonnollisia vai uskonnottomia, jotka tekevät abortinvastaista työtä, mutta siellä siis tehdään sitä. Vasta oli aiheesta juttua jossakin. Sellainen asia oli havaittu, että siellä missä ehkäisyvälineet ovat alle kaksikymppisille ilmaisia, abortit ovat vähentyneet.

    Jossakin maassa, missä abortti on suunnilleen sama asia kuin ehkäisy, toimivaksi menetelmäksi ihmisten herättelyyn oli todettu eri viikkoisten sikiöpienoismallien näyttäminen aborttitoimenpiteeseen tulevalle.

    Uskon abortinvastaisessa toiminnassa enempi valistukseen ja ennaltaehkäisyyn kuin abortin synnillistämiseen ja sitä kautta ihmisten syyttelyyn ja pelotteluun. Ihminen, joka ei usko mihinkään, ei usko noihin syntipuheisiinkaan, ne menevät kuin vesi hanhen selästä vaikuttamatta mitenkään.

    Tykkää

  90. x-vl

    Tunnen erittäin suurta vastenmielisyyttä ja inhoa, kun Hitlerin yms, hirviöiden tekoja verrataan lain sallimiin abortteihin. Minä en tosin tiedä tarkemmin kumpaisistakaan. En pysty katsomaan sellaisia dokumentteja enkä viihdettä, missä ihmisiä kiusataan, kidutetaan ja jätetään kuolemaan. Kärsimyksen määrää ja pitkäkestoisuutta on äärimmäisen tuskallista kuvitellakaan. MIten ihminen voi sellaisen kestää ja niistä joku jotenkin jopa hengissä selvitä?

    Joskus tulee mieleen, miten henkihieveriin kauan-kidutettu ihminen voi kuvitella suurimmaksi suruksi Jeesuksen muutaman tunnin kärsimyksen ristinpuussa? Minun on vaikea sitäkään kuvitella. Lisäksi lapset ovat viattomia kärsimyksen kohteita, eikä monet naisetkaan ole kovin syyllisiä kammottaviin kohtaloihinsa.

    Onneksi edes teoriassa ihmisoikeudet koskevat lapsia ja naisiakin! Todellisuus on (ollut) kuitenkin ihan muuta maailmassa kautta aikain.

    Tykkää

    1. Markku Korteniemi

      Kaikki hirveimmät ihmisoikeusrikkomukset on tehty ainakin 1900-luvulla ”laillisesti”. Ja silloin kun suuri enemmistö on syystä tai toisesta ummistanut silmänsä, katsonut toisaalle ja vaiennut.

      Miten suhtautumisesi eroaa niistä tavallisista saksalaisista, jotka kyllä pystyivät päättelemään mitä lähistöllä olevalla keskitysleirillä – jonne juna toi uutta väkeä aina vaan – tapahtui… mutta he ajattelivat, ettei ole ainakaan minun asiani nostaa asiaa esille, kylläpähän tietävät mitä tekevät. – Monet teloittajistakin olivat kunnon perheenisiä – ja tappavia hoitoja tekivät naisetkin, jopa perheenäidit.

      Tykkää

      1. x-vl

        Jäikö käteeni natsikortti? En osaa jatkaa tätä peliä tässä vaiheessa.

        Paremmin silloin. kun puhutaan vl-hoitohysteriasta ja siitä, miten hengelliselle valeylilääkärille annettiin valta puhdistaa siioni vääristä ihmistä hengellisellä kuolemalla ja ikuisella kärsimyksellä uhaten. Kun olen kysynyt sitä silloisilta apulaisiltaan, niin vastaus on ollut ”En ota kantaa” ”En kommentoi”.

        Tilastoja ehkä löytyy siitäkin asiasta ja ehkä tietoja niistä, jotka yrittivät auttaa ja panna kapuloita SRK-järjestelmän rattaisiin? Ehkä me tottelemattomat emme apua ansainneet?

        Lakia voimme muuttaa äänestämällä. Sehän sallii pahojakin asioita ja käyttää pakkovaltaakin. Äitien ja lääkäreiden yms. syyllistäminen ja (alkioiden ja siköiden) murhaajaksi leimaaminen pahentanee vain ilmapiiriä kanssakäymisessä?

        Tykkää

  91. Aborttimyönteisyydellä kaameita seurauksia:
    https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/new-yorkin-osavaltiossa-hyvaksyttiin-uusi-laki-sikion-voi-abortoida-lahes-taysiaikaisena/

    ”New Yorkin osavaltiossa tuli voimaan laki, joka laajentaa aborttioikeutta. Nyt abortin voi tietyillä reunaehdoilla tehdä vielä raskauden loppuvaiheessa. New Yorkin osavaltion päätöstä on kritisoitu laajasti.” ”New Yorkin osavaltiossa aborttiluvut ovat Yhdysvaltain korkeimpia. Vuonna 2015 lähes joka kolmas (28,2 %) raskaus keskeytettiin. Aborttien osuus raskauksista koko Yhdysvalloissa oli vuonna 2015 15,8 prosenttia.”

    Onneksi laki on saanut osakseen kritiikkiä. Laiha lohtu tosin sen rinnalla, että tuollainen murhaaminen on tehty lailliseksi.

    Tykkää

    1. Vuokko Ilola

      Suuri aborttimäärä kertoo siitä, että on paljon asioita pielessä ja että tarvitaan monia korjausliikkeitä asian saattamiseksi hyvälle, edes kohtalaiselle tolalle.

      Tykkää

  92. Martta

    Aborttikeskusteluun liittyen voin suositella Outi Papusen kirjaa: Kuljin kanssasi pienen matkan. Abortti ei ole mitätön asia siihen päätyneelle. Seuraukset voivat olla merkittäviä mielenterveydelle ja ilmetä vasta vuosia tapahtuneen jälkeen. Kirja valottaa tätä puolta aiheesta ja tarjoaa työkaluja toipumiseen. En näe, että syyllistäminen olisi oikea tapa puhua abortista, mutta koen, että aihe on yhteiskunnassamme ja terveydenhuollossamme jonkinasteinen tabu. Aborttia suunnittelevalle olisi hyvä kertoa myös vaihtoehtojen mahdollisuudesta ja toisaalta aborttiin päätyneiden toipumista tulisi tukea. Jos avointa keskustelua ei sallita vaan vedotaan yksioikoisesti naisen oikeuteen omaan kehoonsa, ei kohdata niitä useita ongelmia, joita aborttiin päätymisestä seuraa. Ongelma eli raskaus on kyllä poissa, mutta muita ongelmia seuraa. Katsoin muutama vuosi sitten dokumentin ”Aion tehdä abortin”, jossa abortin tehneet naiset toivoivat, että heille olisi terveydenhuollossa tarjottu keskusteluapua ja kerrottu, ettei abortti ole vääjäämätön vaihtoehto tukalassakaan tilanteessa. Minulla on käsitys, että terveydenhuollossa ei useinkaan uskalleta puhua asiasta avoimesti, koska pelätään ehkä syyllistämistä ja naisen itsemääräämisoikeuteen puuttumista. Aihe on toki arka ja vaatii hienotunteisuutta.

    Tykkää

    1. Vuokko Ilola

      Just tätä tarkoitan: valistusta ja se pitää aloittaa tarpeeksi varhain. Jos ei halua missään tapauksessa tulla raskaaksi, ainoa keino siihen on selibaatti. Jos taas ottaa riskin, täytyy tietää mitä todellisesti on tekemässä.

      Jos taas on mukana ehkäisykielteisessä yhteisössä eikä halua lapsia itselleen, kannattaa vakavasti harkita sinkuksi jäämistä. Sellaisiin tyhjiin ja katteettomiin lupauksiin, että ”Jumala ei anna sellaiselle lasta, joka ei ole vanhemmaksi sopiva tai ei halua lasta” ei kannata uskoa ollenkaan. Niin moni tällä tavalla höpläytetty nainen on on itkenyt isoja kyyneleitä lapsirumban alettua lohdutteluista huolimatta. Jos taas päättää peloista huolimatta lähteä mahdolliseen rumbaan mukaan, niin se on sitten oma päätös.

      Valistus, tieto, todellisuus, sikaa ei kannata ostaa säkissä. Paljon ainakin vl-liikkeessä jätetään avioituville kertomatta suurperheyden todellisuudesta vanhempien näkövinkkelistä ja kokemusmaailmasta, samoin isovanhemmuudesta. Aika usein minäkin kuulin lohdutteluja, että äkkiä se lapsiaika on ohi ja sitten sitä vanhempana kaipaa sitä takaisin.

      Eivät ne isovanhemmat ainakaan kaipaa, jotka muuttavat lastensa perheitä Etelän lämpimään pakoon. Mutta ymmärrettäväähän heidän tilanteensa on, jos heillä itsellään on vaikkapa 15 lasta, josta jokaisella alkaa olla jo vähintään kymmenen lasta, niin kyllä siinä on isovanhemmilla lapsenvahtihommia enempi kuin ikinä edes ehtii. Eli ei siitä suurperheydestä koskaan pääse eläkkeelle tuollaisten lukujen kanssa.

      Itse haluaisin olla sellainen aktiivinen isovanhempi, jollaisia pienperheellisillä usein on. Lapsenlapset ovat niin ihania ja ihan liian vähän heidän kanssaan ehtii olla työn takia ja kun omia lapsiakin asuu vielä kotona. Se riittämättömyys, se riittämättömyys 😦 Toivon lastenlasteni edes pikkasen muistavan meidät isovanhemmat, se on hirveän tärkeä asia lapsen kehitykselle. Jos ei olisi taloudellista huolta, keksisin kyllä kaikkea kivaa tekemistä koko jälkikasvuni kanssa 🙂 Minun aikomukseni ei ole karata ulkomaille muuten kuin välillä lämpöä ja lomaa nauttimaan. Ymmärrän kuitenkin niitä, jotka pakenevat.

      Tykkää

      1. Miikka Nummenpää

        Vuokko, katsoin youtubesta videon joka kertoi perheestäsi. Sinulla on hieno perhe, saat olla ylpeä siitä! Ja olen varma että saat Jumalalta kerran kiitoksen uskollisuudestasi. 🙂 Toivon sinulle voimia ja kaikkea hyvää!

        Tykkää

      2. Vuokko Ilola

        On minulla ihana perhe ❤ En odota mitään kiitosta keneltäkään oletetusta uskollisuudestani, olen kiitollinen siitä, että olen hengissä ja nyt jopa kohtalaisessa kunnossa. Kunhan vaan nyt jaksaisi kasvattaa nuo loput aikuisiksi ja toivon tietty terveyttä itselleni, jotta vanhemman ja isovanhemman panokseni olisi mahdollisimman hyvä.

        Samoin voimia ja kaikkea hyvää sinulle, sinä olet meistä se, jolla on ne lapsirumban rankemmat vuodet vielä edessäpäin ja silloin niitä voimia todellakin kysytään! Toivon todella, että asiat perheessäsi sujuvat ❤

        Tykkää

  93. Anne

    Aiheesta keskustelu on edennyt avioliitosta abortttiin. Tässä vielä muutama ajatus näihin liittyen:

    Avioliiton voi hyvinkin ajatella Jumalan kuvaksi (tai Kristuksen ja seurakunnan välisen suhteen kuvaksi ), kuten Miikka totesi. Selainnen suhdehan kahden ihmisen välillä ja perheessä olisi ihanteellinen, joka toteuttasi edes kalpeasti sitä rakkautta, mikä Jumalalla on. Sellaista armahtavaisuutta todella toivoisi moneen parisuhteeseen ja perheeseen. Siitä ei kuitenkaan mielestäni mitenkään seuraa, että avioliitossa ei saisi käyttää ehkäisyä. Oikeastaan päinvastoin, koska ehkäisemättömyys voi johtaa perheessä tilanteeseen, jossa ei enää ole voimavaroja/aikaa/ mahdollisuuksia rakastaa edes inhimillisellä tavalla. Lisäksi ajttelen, että naisen osa avioliitossa ei ole yhtään raskaampi kuin miehen, ellei siitä sellaista tehdä. Oma kokemukseni tästä on varsin positiivinen. Mutta jos nainen halutaan laittaa muottiin, jossa on synnytettävä lapsia, joita ei jaksa hoitaa, tämä on väkivaltaa naista kohtaan avioliitossa ja perheessä. Ei Jumalan naiselle varaama osa.

    Ja se, että katolisen kirkon opetus ehkäisystä on ollut kielteinen kauan, ei mielestäni tee siitä oikeaa opetusta. Varsinaisestihan modernit ehkäisyvälineet ovat olleet käytössä vasta 1950-luvulta, joten ihan 2000-vuotinen historia ehkäisykielteisyydellä ei sentään ole. (ellei sitten katolinen kirkko ole varhaisina aikoina kieltänyt selibaattia avioliitossa tai keskeytettyä yhdyntää) Kuten jo tuolla aiemmein totesin, tällaisen opin seuraukset eivät ole olleet kovin hyviä ja luulen, että opin takana onkin ennemmin katolisen kirkon vaikea suhde naisten seksuaalisuuteen yleensä ja vallankäyttö tähän asiaan nähden, kuin pyrkimys tulkita Jumalan sanaa oikein ja rakkaudellisesti. Seuraukset puhuvat sen puolesta, että oppi ei ole ollut hyvä. Lisäksi naisena toteaisin, että ehkäisy/aborttikiellon seuraukset koskettavat aina enemmän naista kuin miestä, ainakin fyysisesti. Näin ollen on vähintäänkin mielenkiintoista, että pääosin miehet ovat olleet sen Raamatun sanan tulkinnan takana, josta tällainen oppi on kummunnut. Sekä katolisessa kirkossa että vl-liikkeessä.

    Aborttien suhteen on aina hyvä, jos niitä olisi mahdollisimman vähän. Yksi tutkittu ja toimiva keino aborttien vähentämiseen on nuorten ihmisten seksuaalikasvatus (tieto ehkäisystä, kunnioitus partneria kohtaan, omien rajojen tiedostaminen ja varjelu, hyvä itsetunto jne…) ja ehkäisymenetelmien käyttö. Näitä siis kannataa edistää, jos haluaa, että yhteiskunnassa olisi vähemmän abortteja. Syntipuhe ei tässä auta ja on väärää syyllistämistä/hengellistä väkivaltaa.

    Tykkää

  94. Anne

    Tässä vielä loppusanat: Koska en tämänhetkisen työtilanteeni vuoksi ehdi enää seurata ja kommentoida tätä keskustelua (ja luulen, että näkemykseni ovat tulleet jo varsin selvästi ilmaistuiksikin) haluan kiittää keskustelun toisia kunniottavasta sävystä (joka on nykyisessä somemaailmassa harvinaista herkkua). Vuokko Ilolaa haluan erityisesti kiittää, olen seurannut aiempaa blogiasi ja lukenut Aila Ruohon kanssa kirjoittamanne kirjan. Olet asiantunteva, rohkea ja rehellinen nainen. Kiitos siitä!

    Siunausta kevääseenne!

    Tykkää

  95. Markku Korteniemi

    En löytänyt enää linkkiä mutta kirjoitan uutisen, josta minulla on kopio:

    ILTALEHTI Perjantai 2.3.2012 klo 4.09:

    ”Asiantuntijoiden mukaan vastasyntyneen surmaaminen ei eroa abortista

    Journal of Medical Ethics -lehdessä julkaistun artikkelin mukaan vastasyntyneet eivät ole vielä `oikeita ihmisiä` eikä heillä ole `moraalista oikeutta elämään`.

    Artikkelin ovat kirjoittaneet Oxfordin yliopistoon kytköksissä olevat Alberto Giublini ja Fransesco Minerva, joiden mukaan vanhemmilla pitäisi olla oikeus antaa lapsensa surmattavaksi, jos lapsi syntyy vammaisena. Esimerkkinä kirjoittajat mainitsevat Downin syndrooman, jota ei aina huomata sikiöseulonnassa…”

    ________________________________

    PS. Ja vielä; mitä tulee siihen kliseenä aina vaan toistettuun väitteeseen, että ”maailma on täynnä”:

    Laskin klubiaskin kanteen (tosin en polta 🙂 että maapallon koko pinta-alasta ihmiset täyttävät 0,000002% ja asumiskelpoisen maan pinta-alasta 0,003% – no jos otamme tilavuuden mukaan vaikkapa siten että laskemme biosfääriä eli elonkehää mukaan 2,5 metrin korkeudelta (mihin ainakin Kainuun jätit eli Kalevan pojat mukaanlukien Taneli Cajanuksen ja Väinö Myllyrinteen ym. ovat yltäneet) niin mahtaa prosenttiosuus vielä ratkaisevasti pienetä… Ja mitä kantokykyyn tulee niin tutkijoiden mukaan maapallo ja elonkehämme pystyisi elättämään nykyistä paljon paljon suuremman väestömäärän, jos voimavarat suunnattaisiin niinkuin on oikeus ja kohtuus!

    Tykkää

    1. Vuokko Ilola

      ”Asiantuntijoita” riittää joka lähtöön ja julmuutta aiheen kuin aiheen tiimoilta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että raja hyvyyden ja pahuuden välillä menisi uskontojen ja uskonnottomien välillä.

      Lisääntymis”käskystä” sen verran, että kenenkään ei pidä antaa sen raamatunkohdan tarkoittaa kohdallaan sitä, että ottaa lapsia vastaan vastentahtoisesti.

      Aika vahvastikin täällä näkyy se ristiriita, kuinka lapset otetaan rakkaudella vastaan ja asiaa kaunistellaan, romantisoidaan ja söpöstetään korulausein ja samanaikaisesti näkyy miten lasten vastaanottaminen on pakko, jota ajatusta sävytetään ”pyhällä” ankaruudella ja armottomuudella. Tällainen viestintä on samaa kuin vanhempi hymyhuulin kieltäisi lastaan. Lapsenhan on tällaisessa tilanteessa vaikea edes tietää vanhempansa odotuksia ja ajatuksia tilanteesta.

      Sama tunne tulee täällä välillä; esiinnytään herkkinä kaunosieluina ja samaan aikaan takaa paistaa hymyttömät kasvot. Tällöin olisi parempi sanoa kurauttaa suoraan asiat niin kuin ajattelee, eikä edes yrittäisi kaunistella sanojaan ja peitellä kiukkuaan.

      Tykkää

    2. Eevertti

      Ehkäisyn etiikkaa varjostaa jo lähtökohdat vrt. verosuunnitelun etiikka; lähtökohtana yrityksillä ja rikkailla yksityisillä on se, kuinka kiertää heille yhteiskunnan asettamat vastuut ja velvollisuudet veronmaksussa, tuet kyllä kelpaa.

      ”Asiantuntijoita” on aina kiehtonut sorkkia luojan ja evoluution tuotoksia parempaan suuntaan. Elämisen ja lisääntymisen oikeutta on läpi vuosisatojen haluttu suunnata niin että älykkäät ja vahvat lisääntyisivät ja ns. heikompaa ainesta poistetaan. Luoja itsessään suosii mallia jossa sopivimmat lisääntyvät, älykkäät eivät välttämättä täytä näitä luojan kriteereitä jotka ovat paljon monimuotoisemmat. Määräävimmät yksittäiset tekijät kaukaa ovat kasvojen ja ruumiinrakenteen symmetrisyys ja hiusten hyvä kunto, läheltä haju ja maku.

      Prosentit on kyllä hyviä ekonomeilla ja tiedotusvälineissä, niillä on hyvä viedä asiaa eteenpäin. Esim. kaksi taloa paloi paikkakunta x:llä, edellisenä vuonna yksi. Voidaan uutisoida joko niin että tulipaloissa jättimäinen kasvu, kasvua voidaan uutisoida olevan joko 50% tai 100%.
      Maapallon pinta-alasta on elinkelpoista pinta-alaa 7% ja se pienenee koko ajan. Vedessä, jäätiköllä, vuoristoissa, aavikolla voi toki asua mutta se on vaikeaa. Toisaalta uuttakin vapautuu kun Grönlanti ym. jäätiköt menettävät peitteensä ilmastonmuutoksen seurauksena.

      Lisääntymistä voidaan myös tehostaa luonnonmukaisesti. Papua Uusi-Guinean alkuasukassaarilla on käytössä edelleen perinteet jossa sukukypsän naisen hedelmöittyminen varmistetaan useamman miehen avustuksella. Tämä tapa heidän kulttuurissaan on yhtä normaalia kuin kirkkohäät lestadiolaisuudessa. Tumman väestön keskuudessa on tällaista käyttäytymistä jota ei oikeastaan ole enään vaaleiden keskuudessa. Tämänkaltaista kulttuuria tuli nytkin esille mm. Oulun seudulla, joka on kylläkin rikollista ja tuomittavaa toimintaa.

      Tykkää

  96. Vuokko Ilola

    Minusta jumalallisuuden yhdistäminen avioliittoon tai ihmiseen ei ole ollenkaan hyvä idea. Enempikin se on aivopieru, jollaista kannattaa opetella pidättämään (Heinon tilaama kevennys 🙂 )

    Avioliitto on ihmissuhde ihan siinä missä avoliittokin, jossa eletään läheisessä kanssakäymisessä yhteistä elämää suunnitellen ja toteuttaen mielellään tasapuolisesti molempien osapuolten ajatukset ja toiveet huomioiden ja toista kunnioittaen.

    Eli ihmissuhdetaidot, niissä pärjääminen tai pärjäämättömyys, sanelevat avioliiton tilan. Jos avioliiton hyvä tila johtuisi oikeasta ja raamatullisesta käsityksestä, silloin kenenkään esimerkiksi ”uskovaisen” pariskunnan ei tarvitsisi hakea apua ongelmiinsa terveydenhuollosta ja muutoinkin heidän liittonsa olisi ongelmaton. Eikä heidän liioin tarvitsisi itkeä seurakunnan edessä sitä, miten huonoja puolisoita ja kasvattajia he ovat olleet ja pyydellä niitä asioita anteeksi.

    Avioliiton ja kristityn ihmisen tunkkaiseminen pyhään kuplaan on kuin tunkisi sinne simpanssin elämöimään. Saahan sitä kaunopuheilla, mutta raadollinen arki on kyllä kaikki niin pyhät kuin kukkeatkin kuplat hajoittava.

    Tietenkin hyvät ihmissuhdetaidot, tasapainoinen, hillitty ja sydämellinen kristitty ihminen voi aika hyvällä syylläkin lyödä rintoihinsa ”jumalallisesta aviollitostaan ja Kristuksen esikuvana olemisestaan”, mutta mielestäni hänen pitäisi suunnata kiitoksensa muualle kuin hengellisiin asioihin, nimittäin geeneihinsä, saamaansa hyvään kasvatukseensa ja muihin hyviin elämänvarrella saamiinsa onnenkantamoisiinsa.

    Miikkalle tekisi muutes hyvää tai oikeastaan suosittelen hänelle osallistumista vl-liikkeen avioliittoleireille ja etenkin siihen tilanteeseen, jossa sana on vapaa ja mikrofoni kiertää osallistujien joukossa ja saa kertoa omaa ”psalmiaan”. Siitä saisi hyvän kohtauksen Oopperaan ”Uskovaisen moninaiset kiusaukset”.

    Tykkää

  97. Matias

    Luin Miikan kirjasta kondomia käsittelevän osan sivuilta 30–32 (pdf-tiedoston sivunumerot eivät muuten vastaa kirjan sivuilla esitettyjä sivunumeroita – tässä olisi parannettavaa seuraavaan painokseen). Varsin mielenkiintoista. Muutama ajatus nousi mieleeni.

    Ensiksi, puhut kondomin jatkuvasta käytöstä. Esimerkiksi tämä kappale:

    ”Jos suurin osa siemennesteestä, tai useimmissa tapauksista kaikki siemenneste, jää yhdynnöissä kondomiin, siemenneste ei pääse vaikuttamaan naisen lisääntymiselimistössä ja toteuttamaan niitä tehtäviä, joita Jumala on sille luomisjärjestyksessä asettanut. Jos siis hedelmöittyminen pääsisi kondomin käytöstä huolimatta tapahtumaan, ei syntynyt ihmisalkio pääse kuitenkaan niin hyvin kiinnittymään kohdun limakalvoon, jos kiinnittymistä eli implantaatiota edesauttava siemennesteen tehtävä jatkuvasti ehdoin tahdoin estetään käyttämällä kondomia. Tällöin on olemassa hypoteettinen riski, että ihmisalkio menetetään juuri kondomin jatkuvan käytön takia.”

    Miikka, ajatteletko siis, että hypoteettinen riski ihmisalkion menettämisestä liittyy vain kondomin jatkuvaan käyttöön? Jos kyllä, se olisi mielestäni hyvä ja jopa vastuullista mainita. Ennen kuin luin tuon osan kirjasta, olin siinä käsityksessä, että pidät kondomin kaikkea käyttöä epäeettisenä.

    Jos taas vastaus on kielteinen, eli hypoteettinen riski sisältyy myös kondomin ajoittaiseen (ei-jatkuvaan) käyttöön (esim. kondomia käytetään vain kuukautiskierron hedelmällisimpinä päivinä, olettaen että kierto on säännöllistä), niin eikö sama hypoteettinen riski sisälly myös ajoittaiseen selibaattiin tai keskeytettyyn yhdyntään? Niissä kaikissa naisen lisääntymiselimistöön päätyy ei yhtään tai vain vähän siemennestettä.

    Eli joko A) kondomin ajoittainen (ei-jatkuva) käyttö ei sisällä mainittua hypoteettista riskiä eli ei ole eettisesti ongelmallista, tai B) kondomin lisäksi myös ajoittainen selibaatti ja keskeytetty yhdyntä ovat eettisesti ongelmallisia, sillä myös ne sisältävät tuon saman hypoteettisen riskin alkion menettämisestä. Tai sitten C) olen missannut jotain tai jotenkin muuten erehtynyt. 🙂

    Toiseksi, sanot tuossa yllä siteeraamassani kappaleessa, että kondomin käytön vuoksi ”siemenneste ei pääse – – toteuttamaan niitä tehtäviä, joita Jumala on sille luomisjärjestyksessä asettanut”. Mietin perustuuko tähän myös masturbaation pitäminen syntinä – ilmeisesti kyllä, sillä sitten luin sivulta 34: ”Kristinuskossa masturbaatiota on taas hyvin yleisesti pidetty syntinä, koska se on Jumalan luoman siemennesteen epäpyhää käyttöä vastoin siemennesteen universaalia päämäärää Jumalan suunnitelmassa.”

    Tällaisella ajattelutavalla selibaattia ei mielestäni voi suositella kaikille miehille, koska joillakin se voi lisätä yöllisiä siemensyöksyjä, joissa myöskin siemenneste päätyy hukkaan. Samoin ruokavalio, liikunta ja varmasti moni muukin asia voi vaikuttaa asiaan; tämähän on hyvin yksilöllistä. Jos mies tunnistaa asioita, jotka vaikuttavat hänen yöllisten siemensyöksyjensä määrään, onko hänen eettistä olla tekemättä sellaisia valintoja, joilla hän voisi mahdollisesti minimoida yöllisten siemensyöksyjensä määrää? Yllä siteeraamani ajattelutavan mukaan mielestäni ei ole.

    En itse ajattele näin, enkä muutenkaan osaa ajatella siemennesteen olevan jotenkin pyhää. Toki siemennesteellä on oma roolinsa/”päämääränsä” lisääntymisessä, mutta mikä tekee siitä pyhää, tai millä perusteella sitä tulisi käyttää vain ”pyhällä tavalla”? Vrt. vaikkapa syöminen: ihmisen pitää syödä pysyäkseen hengissä, sillä sellaiseksi Jumala on ihmisen luonut. Onko nautinnollinen syöminen siis epäeettistä? Ontuva rinnastus, mutta ei nyt tullut parempia mieleen. Joka tapauksessa: millä perusteella siemennesteellä voi ajatella olevan pyhää ja epäpyhää käyttöä? Onko myös kaikella muulla olemassa pyhää ja epäpyhää käyttöä? Jos ei, niin miksi siemennesteellä on? Kysyn vilpittömästi, koska en tiedä.

    Mielestäni tästä on loogista jatkaa, että avioparin kumpikin osapuoli olisi eettisesti velvollisia elämään mahdollisimman terveellisesti (ruokavalio, liikunta jne.), jotta miehen siemennesteen laatu olisi mahdollisimman hyvää ja jotta olosuhteet alkion kiinnittymiselle ja kehittymiselle olisivat myös naisen elimistössä mahdollisimman hyvät. Eli esimerkiksi epäterveellinen syöminen tai liian vähäinen liikunta olisi epäeettistä, koska nekin asiat voivat myötävaikuttaa siihen, ettei alkio pääse kiinnittymään.

    Meneepä vaikeaksi. 😀

    Tykkää

    1. Vuokko Ilola

      Mun jakeluun ei mene tuo siemennestejuttu ollenkaan. Ensinnäkään koko juttu ei mene niin päin, että Jumalallinen pyhä luomisjärjestys saisi aikaiseksi yhdynnän, vaan sen tekee halu/himo seksuaaliseen kanssakäymiseen. Ei siinä ole luomisjärjestykset sen enempi mielessä kuin lisääntyminenkään.

      Eli kukaan ei avioidukaan minkään luomisjärjestyksen tai lisääntymisen takia, vaan seksuaalisen vetovoiman takia. Jos se puuttuu, niin suhde on normaalia ystävyyttä ja läheisyyttä.

      Kaikki eivät edes halua avioitua, miten tuolla logiikalla suhtaudutaan siihen asiaan? Ei päästä siemennestettä tekemään sitä tehtävää, minkä Jumala on sille antanut, onko se syntiä jos sellaisesta pyhästä tehtävästä kieltäytyy vaikka puolisoitakin olisi jonoksi asti? Entä nainen, joka ei ala siemenen peltomaaksi haluttomuudesta lisääntyä tai rakkauden puutteesta kylväjään?

      Tykkää

    2. Minusta käsitys ihmisen sukusolujen ”pyhyydestä” on silkkaa fundamentalismia. Minusta vasta sitten, kun sukusolut ovat muodostaneet alkion, voidaan puhua elämästä, joka on pyhää.

      Nummenpään tekstejä kun lukee, tulee mieleen kysymys: ”Mistä näitä nuoria fundamentalisteja oikein tulee?” !

      Tykkää

    3. Miikka Nummenpää

      Kondomin hypoteettinen abortoiva vaikutus liittyy siihen, että sen käytössä on periaatteessa mahdollista, että muutama siittiösolu pääsee kondomista huolimatta emättimeen ja hedelmöittyminen tapahtuu, MUTTA siemennestettä ei kuitenkaan pääse riittävästi emättimeen ja sen tehtävä implantaatiossa (eli alkion kiinnittymisessä kohdun limakalvolle) näin ollen estyy. Esimerkiksi keinohedelmöityshoidoissa on tehty tutkimus, jossa a) ryhmälle ruiskutettiin ensin 5 ml siemennestettä emättimen pohjaan ja tästä 38-48 h päästä koeputkihedelmöitetty alkio siirrettiin kohtuun. b) ryhmälle ei ruiskutettu siemennestettä, vaan pelkkä alkio siirrettiin kohtuun. Tuloksena oli, että a) ryhmässä alkion implantaation todennäköisyys oli 54,3% ja b) ryhmässä implantaation todennäköisyys oli puolet pienempi eli 22,2%. (ks. tarkemmin https://www.fertstert.org/article/S0015-0282(16)49521-X/pdf)

      Tämä hypoteettinen riski on nähdäkseni suurempi juuri kondomin jatkuvassa käytössä. Selibaatissa tai varmoissa päivissä ei ole mahdollisuutta tuolle yllä kuvatulle mekanismille, jossa siittiön ja siemennesteen tehtävät erotettaisiin toisistaan eli ko. menetelmät eivät ole ongelma elämän alun näkökulmasta. Sen sijaan ne pitävät yhdynnän avoimena elämälle, eivätkä muuta yhdynnän luonnetta millään sellaisella tavalla, mistä voisi seurata alkion kiinnittymisen todennäköisyyden pieneneminen.

      Yölliset siemensyöksyt eivät ole tahdonalaisia ja tietoisesti tehtyjä tekoja, joten niiden moraalinen luonne on siksi erilainen. Toki on mielestäni hyvä miettiä millä mieltään ruokkii, katsooko esimerkiksi elokuvia, iltalehtijuttuja tms. jotka sisältävät sellaisia kuvia/ kohtauksia, jotka ruokkivat itsekästä vääristynyttä seksuaalista himoa, jonka heikkous on meissä kaikissa. Onkin minusta hyvä täyttää mieltään ennemmin hyvillä ja kauniilla asioilla kuin pinnallisilla ja moraalittomilla asioilla, joista taas on hyvä pidättäytyä.

      Kristillinen elämäntapa ohjaa kyllä terveisiin, kohtuullisiin ja hyveellisiin elämäntapohin. Monet kristityt ovat olleet askeetikkoja. Paasto ja kieltäymykset ovat osa tervettä kristinuskoa. Mässäily, epäterveelliset riippuvuudet ja yletön nautinnonhakuisuus eivät taas kuulu tavoiteltaviin asioihin. Paavalikin kuritti ja masensi ruumistaan uskonsa tähden (1. Kor. 9:27).

      On myös hyvä huomata ettei kristillinen elämäntapa ja moraali ole helppoa, eikä Jeesus itseasiassa luvannutkaan opetuslapsilleen helppoa osaa. Silti kristilliseen elämäntapaa sisältyy syvin ja kestävin onnellisuus, sillä se rakentaa niin fyysisen kuin henkisenkin elämänsä yksin Kristuksen varaan.

      Tykkää

      1. Vuokko Ilola

        Josatin syystä minua ei kyllä käy yhtään sääliksi siittiö, joka ei päässytkään kiinnittymään kohtuun. ”Raukkaparka…”

        Kärsi, kärsi; kirkkaamman kruunun saat. ”Yksin uskosta ja Kristuksen ansion tähden sulasta armosta” voi suoraan muuttaa ”Hirmuisen kärsimyksen ja kurittamisen kautta”. Mielestäni se on niin, että joko kokonaan Kristus tai kokonaan ihminen itse.

        Tykkää

  98. Heino Korpela

    Saattaa olla, että meitä kauhistuttaa nuo Vuokon kirjoitukset, sillä ne eivät kaunistele elämää suurperheen äidin osassa elämisestä. Ei auta yhtään jos kauhistelemme abortin synnillisyyttä ja sitähän se on. Yhteiskunnan täytyisi muuttua paljon, että ne syyt mitkä johtavat näihin epätoivoisiin tekoihin muuttuisivat.

    Keskustelin semmoisen äidin kanssa jolla oli jo reilusti yli kymmenen lasta. Hänen miehensä on työkyvytön, luulen, en tiedä, että henkisen sairauden alkusyy on hoitokokouksissa. Sanoin hänelle, ettei hänen enää tarvitse tehdä lapsia. Hän kuunteli mutta varmisti sitten puhujaveljiltä, onko Heino oikeassa siinä, että voi ehkäistä.

    Puhujaveljet kauhistuivat ja kehottivat tekemään lapsia koska mies siihen kykenee, vaikkei työhön kykenekään. (Yhteiskunta on huolehtinut nykyisenkin perheen elatuksesta) Meidän yhteiskunnassa ei kukaan kuole nälkään, mutta maailmassa on monin paikoin paljon huonommin.

    Se, että kerromme abortin synnillisyydestä, on oikein mutta ei auta uskovaa, vaan saattaa hänet entistä toivottomampaan tilaan. Jos haluamme oikein auttaa, emme syyllistä vaan pyrimme vaikuttamaan yhteiskuntaan niin, ettei kenenkään tarvitsisi ainakaan taloudellisten syiden takia päätyä aborttiin.

    On helppo saarnapöntöstä julistaa tuomioita, fariseusten tavoin, toista on mennä Laupiaan samarialaisen tavoin avuksi ja auttaa. Nyt yhteiskunta on kohahtanut vanhusten huonosta kohtelusta, mutta taasen on rahanpuute. Lapsiperheiltä ja vanhustenhoidosta on yhteiskunnan helpointa pihistää, heitä eivät voimakkaat työjärjestöt puolusta, ei edes uskonyhteisöt. He vetoavat, että he eivät sekaannu näihin maallisiin.

    Tykkää

  99. Ano

    Vältyin täpärästi avioliitolta 10 vuotta sitten vl-pojan kanssa ja päätin jatkaa elämääni kristittynä. Jo seurustelumme aikaan käytin pillereitä vaille tarvetta ollut, lääkärin määräyksestä. Avioliiton myötä olisin niistä joutunut luopumaan painostettuna ja pelkäsin sitä tosissani.

    Luojalle kiitos ymmärsin oman parhaani. Siitä lähtien olen joka vuosi kiittänyt itseäni elämäni parhaasta ratkaisusta.

    Olen päässyt eroon nuoruuteni painajaisesta yhteisössä ja saanut itselleni onnellisen elämän ja aviomiehen yhteisön ulkopuolelta.

    Olen saanut sukuni korkeimman koulutuksen. Serkkuni ovat supistuneet nuorena ja koulut ovat kesken. Heillä on meneillään onnellinen lapsiperhearki kun taas minulla nopeasti edennyt ura. Tätä uraa en ikinä olisi saanut, mikäli minulla olisi lapsia. Koska nuorena olen päässyt uraputkeen, on nyt vielä mahdollista saada lapsia turvallisen ihanan aviomieheni kanssa.

    VL-sukuni on kritisoinut ratkausujani mutta he eivät tiedä minkä helvetin kävin nuorena läpi uskonnon varjolla. Kun olen henkisesti ehjä ja oikeasti sydämessäni onnellisempi kuin ikinä yhteisössä ollessani, pystyn tarjoamaan mahdollisille lapsille turvallisen ja ehjän kodin.

    Tykkää

    1. Vuokko Ilola

      Anolta:

      ”L-sukuni on kritisoinut ratkausujani mutta he eivät tiedä minkä helvetin kävin nuorena läpi uskonnon varjolla. Kun olen henkisesti ehjä ja oikeasti sydämessäni onnellisempi kuin ikinä yhteisössä ollessani, pystyn tarjoamaan mahdollisille lapsille turvallisen ja ehjän kodin.”

      Kyllä tasapainoisena ja onnellisena on hyvä tarjota muillekin tasapainoa ja onnellisuutta. Masentuneen ja rikkinäisen on vaikea ammentaa sellaista mitä ei itsellä ole. Hyvää ja ihanaa jatkoa elämääsi Ano!

      Tykkää

  100. hyshys

    Jos vielä hyväksyn kaikki nämä väitteet joilla ehkäisystä tehdään väärää niin se mitä minä kyllä en ymmärrä: Alkamatonta elmämää tai edes sen mahdollisuutta suojellaan ehdottomana opinkappaleena. Kun lapsi sitten on saannut alkunsa lapsen elämän suojeleminen ei olekkaan enää niin pyhää eikä myöskään yhteisön opillisesti ja teoin suojelema asia. Yhteisöä on kiinnostanut tämä elämänmahdollisuuden suojeleminen mutta samalla tunnollisuudella ei olla pureuduttu vaikkapa lasten seksuaaliseenhyväksikäytöön. Vaikka puhuttaisiin vain jostain kaltoinkohtelusta, hoidon, huolenpidon tai rakkauden puutteesta niin siltäkään osin opetus ja käytäntö ovat oleet tähän alkamattoman elämän suojelemiseen verrattuna hyvin puutteellista.

    Jos meillä on rinnakkain alkamaton elmämä ja lasten heiteillejättö niin alkamaton elämä on ehdottomasti tärkeämpää. Ymmärrän jos joku kokee abortoivat ehkäisymenetelmät ongelmallisina mutta hyvin vaikea nähdä ettei muihin menetelmiin liittyvä pohdinta olisi eettisesti ja moraalisesti kestämätöntä. Silloinhan pitäisi tehdä myös koko muun elämän osalta ratkaisut että altistuisi ympäristöstä tuleville myrkyille mahdoolisimman vähän. Pohdinta on kestämätöntä myös siinä suhteessa ettei tässä kohtaa sitten voi valita näin ja toisessa kohdassa jotain muuta. Uskon ja eettisten ratkaisujen pitäisi sitten olla kautta linjan koko elämässä yhdenmukaisia eikä niin että tästä ehkäisyasiasta poimitaan tämä mutta jostain muusta jotain muuta. Ja vielä kestämättömämmäksi tämän em pohdinnan tekee lestadiolaisuudessa usein kuultu pohdinta jossa sitä omaa puutteellisuutta ja vajavaisuutta epätäydellisiä tekoja jne pyydetään anteeksi ja tekemättäjättämisiä pyydetään syntinä anteeksi ikään kuin ne lakkaisivat olemasta. Sen että vahingoitaa tuota yhteisön vakaasti suojelemaa elämää on yhteisössä yleisesti anteeksiannolla kuitattava asia silloinkin kun se on toistuvaa jatkuvaa eikä muutosta edes yritetä tehdä (helmasynti). Jopa tämän katumuksen vajavaisuuden saa uskoa syntinä anteeksi … Mutta ei sitä jos ei ymmärrä että alkamattoman elämän mahdollisuus ohitaa kaiken ja kaikkien muiden oikeudet. Paitsi tietenkin silloin jos olet sosiaalisesti korkealla yhteisössä jolloin melkein mistä tahansa tilanteesta tulee lääkärin pakkotilanteessa suorittama elämän ja kuoleman kysymys.

    Tykkää

    1. Puhut asiaa hyshys: lestadiolaisuudessa juuri näin, käytännön tasolla. Syntynyt lapsi ja hänen ihmisoikeutensa ja myös varttuneempien eivät olekaan sitten niin tärkeitä. Kaunis puhe sikiön oikeuksista elämään ja elämän pyhyydestä otetaan ikään kuin peitteeksi. Kuitenkin lähempi tarkastelu osoittaa sen, ettei SRK-laisuudessa juuri kunnioiteta ihmisoikeuksia. Ei äitien, ei lapsien, eikä työikäistenkään…Tämän osoittaa lähihistoria tuossa herätysliikkeessä. Väkivaltaa on fyysistä, seksuaalista, henkistä, hengellistä tuossa liikkeessä, vaikka muille jakaa.

      Tykkää

  101. Markku Korteniemi

    Ano: ”…kun taas minulla nopeasti edennyt ura. Tätä uraa en ikinä olisi saanut, mikäli minulla olisi lapsia. Koska nuorena olen päässyt uraputkeen…”

    Kuulostaa tosi hienolta – onnittelut upeasta urastasi! Mutta varo, ettei kyynärpäät ala kasvaa teräviksi…

    Jeesus tarjoaa meille uraa ja tietä, eikä se ole välttämättä aina ruusuilla tanssimista, oli kristityn hengellinen koti sitten mikä tahansa raamatullinen kristillinen yhteisö… Noin 250 miljoonaa kristittyä joutuu vuosittain vainon kohteeksi ja tuhannet kärsivät marttyyrikuoleman. Ja tässä ei siis ole mukana vuosittain yli 50 miljoonaa abortoitua vauvaa.

    1.
    Herra, kädelläsi
    asua mä saan,
    turvallisin käsi päällä maan.
    Siellä kaikki saavat
    uuden sydämen,
    rauhan annat haavat sitoen.
    Onneni on olla
    Herraa lähellä,
    turvata voin yksin Jumalaan.
    Onneni on olla
    Herraa lähellä,
    tahdon laulaa hänen teoistaan.
    (VK 517)

    1.
    Autuas, ken elämänsä
    uskoo huomaan Jumalan,
    elää hänen lähellänsä,
    suostuu tahtoon Korkeimman.
    Ilo, onni, menestys,
    murhe, köyhyys, kärsimys,
    kaikki koituu parhaaksemme,
    myöskin kuolo voitoksemme.

    2.
    Häilyvä on elämämme,
    varjo vaelluksemme.
    Monet vaiheet päivinämme
    täällä aina koemme.
    Eivät kestä aarteet maan,
    tieto, arvo, valtakaan.
    Emme saata yhtään jatkaa
    elämämme juoksun matkaa.
    (VK 384)

    1.
    Kristityn ilman ristiä
    ei Herra olla anna.
    Siis suostu siihen nöyränä
    ja ristiäsi kanna.
    Hän lapsiaan rakkaimpiaan
    vie usein alle vaivan,
    lyö ankarimmin aivan.

    3.
    Kristitty ilman ristiä
    ei rukoukseen taivu.
    Siis ristin alla köyhänä
    Jeesuksen eteen vaivu.
    Ja Jumala on siunaava
    sen ristin, minkä antaa.
    Saat voiman sitä kantaa.
    (VK 354)

    2
    Herraasi luota aina,
    hän johtaa parhaiten
    niin menestyksen päivät
    kuin päivät murheitten.
    Ei itku, huoli auta,
    odota Jumalaa.
    Myös ristin antaessaan
    hän siunaa, rakastaa.
    (Vk 379)

    8.
    Tule, Herramme, meitä nyt vahvistamaan,
    tule, virvoita voimalla taivaan.
    Sinun tietäsi taivuta vaeltamaan,
    täällä suostumaan ristiin ja vaivaan.
    Tue uskoamme,
    tue toivoamme,
    pidä sielumme tallella aina.
    Kuule huutoamme,
    sinä auttajamme,
    kuvas kirkkaana sieluumme paina.
    (VK 310)

    2.
    Kuka lie kodin, kaupungin löytänytkään,
    joka säilyä voisi maan päällä!
    Ilo häipyy vain hetkisen kestettyään,
    kuten kuihtuvi kukkanen täällä.
    Elo täällä kuin unta ja varjoa on,
    kuten kuohuva koski se on levoton,
    veden lailla se hiekkahan haihtuu.

    3.
    Tämä ruumis kun kylmäksi jäähtyvä on
    ja kun kuolema silmäni sulkee,
    ilo taivaassa lahjoita loppumaton,
    pyhät minne sun tielläsi kulkee.
    Isä, Poika ja Henki, sun kunniatas
    joka paikka on täynnä ja kirkkauttas.
    Sinun kiitos ja kunnia. Aamen.
    (VK 622)

    Tykkää

    1. hyshys

      Ketjua lisää lueskelleena tulee myös mieleen se tosiasia ja fakta että tällä ekielolla kivetään tietä taivaaseen. Tämä asia sivuttaa lähes kaikki lähimmäisestä ja myös ihmisestä itsestään opetetut asiat. Ensin on ekielto ja jos voimia jää voi rakastaa lähimmäistä?

      Tässä ketjussa myös miehet osin katsovat oikeudekseen puhua yli naisen ruumiin. Monet kommentit ohittavat sen faktan että naisella on Suomessa yksin oikeus päättää omasta ruumistaan seksuaalisiudestaan ja lapsiluvustaan.

      Jos tätä oikeitta peilataan näihin em teemoihin monessa kohtaa joutuu miettimään suomenlain näkökulmasta missä kohtaa rikoksen tunnusmerkit täyttyvät. Tässä ketjussa on monta käytännön esimerkkiä joissa uhria on pakotettu suojaamattomaan seksiin hengellistäväkivaltaa käyttän.

      Lähtökohtaisesti nainen nähdään heikompana astiana jonka hengellinen täyttäminen on miestem vastuulla. Tässä ketjussa näkyy myös naisen esineellistäminen. Kuten myös pyrkimys sivuutaa toistuvista raskauksista aiheutuvat ongelmat. Halutaan keskustella kristinuskon etiikasta ja sivuutetaan vaikeat tapaukset yksittäistapauksina. Se kuinka näihin vaikeisiin tilanteisiin suhtaudutaan määrittää myös sen onko laki tärkeämpi kuin rakkaus. Jokainen nainen on yksilö eikä kehenkään voi sellaisenaan soveltaa tätä ”yleistä” kristinuskon eettistä tulkintaa. Jos näin tehdään ohitetaan naisen usko hänen suhteensa Jumalaan ja otetaan tuomiooikeus omiin käsiin.

      Tykkää

  102. x-vl

    Ehkäisykielto liittyy käytännössä liian helposti ja julmasti naisen kokemaan seksuaaliseen väkivaltaan. Tai ehkä sitä ei voi kokemiseksi määritellä, kun se kuuluu jopa Raamatun antamiin ohjeisiin. Se on sitä ns. mielisuosion antamista puolisolle ja pakotettua alamaisuutta miehelle. Sitä ei voi edes tuntea väkivaltana, jos haluaa olla oikein uskomassa.

    MIehet voisi vastata, mitä tarkoittaa seuraava esimerkki vl-isien sauna-illan keskusteluissa:
    ”Hyvä sauna on parempi kuin huono nainti.”

    Minulle se tuo mieleen tilanteen, jossa mies jollakin tasolla tietää naisensa passiivisuuden ja haluttomuuden ja se tuntuu itsestäkin huonolta.
    (Mutta ehkäisyä ei käytetä missään muodossa.)

    Tykkää

    1. Heino Korpela

      x-vl: Miehet voisi vastata, mitä tarkoittaa seuraava esimerkki vl-isien sauna-illan keskusteluissa:
      ”Hyvä sauna on parempi kuin huono nainti.”
      En pyri vastaamaan tähän kysymykseen, enkä voisikaan, sillä noita sauna-iltoja ei siihen aikaan ollut, kun kuuluin vl – uskoviin.

      Jos uskovien kielenkäyttö on nykyään tuon tasoista, en ihmettele yhtään, että he kuvittelevat olevansa ainoita oikeita uskovia, siis semmoisia jotka ovat kyenneet keksimään uskoviin väärän hengen ja kuorossa tuomitsemaan ulos uskonyhteisöstä.

      Siinä olet x- vl väärässä, jos olet ymmärtänyt raamatun lupaavan alistaa vaimoa miehen komennon alle: ”Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta.” (Ef.5:25)
      Nämä neuvot, niin kuin muutkin raamatunpaikat ovat miehet toki voineet kääntää itselleen eduksi. Mutta sanonpa, että semmoisessa avioliitossa jossa toisella on valta alistaa, siinä liitossa ei tiedetä yhtään mitä sana rakkaus pitää sisällään.

      Tykkää

      1. x-vl

        En tunne nyky-vl-miesten kielenkäyttöä. Kuulin tämän puhujalta yli kymmenen vuotta sitten.

        En todellakaan usko tai en halua uskoa siihen, että Raamattu/ Armollinen Jumalan ja Jeesus käskee alistamaan naisia ja kohtelemaan heitä huonosti. Jos Paavalin puheista saa sellaisen käsityksen, ohitan sen ja laitan miehisen ymmärtämättömyyden piikkiin.

        Olen pitänyt puoleni vl-väärinkäytöksiä vastaan sillä, että en alistunut aikoinaan heidän pakkoparannusvaatimuksiin ja ehdottomiin rakkaudenneuvoihin. Niistä tuntui jo silloin olevan Rakkaus kaukana. Inhimillisyys oli irrotettu ja kylmä totuus kolisi peräseinään asti minun korvissani.

        Tykkää

      2. hyshys

        Kyllähän naisia alistetaan puheentasolla vl liikeessä. – Joko on pullat uunissa tai päivitellään ääneen että pitääkö antaa neuvoja kun lasta ei kuulu. Jo pelkästään se että naisesta käytetään valtaosin termiä äiti. Naisen osa – hyvä osa – naisen tehtävä – pitää tyytyä omaan osaansa – arvokas tehtävä jne … Pelkästään kysymykset montako lasta teillä on tai minkä ikäinen on nuorin mitaavat sitä naisen osaa ja arvoa. Lähes kaikissa vl häissä tavalla tai toisella tulee esille – mies on perheen pää ja naisen tulee olla miehelleen alamainen. Myös vanemmat naiset alistavat nuorempia – nainen antaa kun mies haluaa. Naista vastuutetaan siitä että miehen seksuaaliset tarpeet tulevat tyydytetyiksi – jos mies lähtee vieraisiin se on naisen syy vika ja synti.

        Naisen pitää tyytyä ja hyväksyä oma osansa misään kuitenkaan ei puhuta siitä että myös siinä mitä mies tekee sanoo tai ajatelee voisi olla syynsä naisen tyytymättömyyteen. Missä kohtaa nainen on valinnut sen että on nainen? Onko se että luoja on tehnyt tämän valinnan sisältänyt myös ne kaikki muut optiot jotka siitä vl seuraa? Millä perusteella luoja arpoo kenelle tämä äidin ja naisen osa lankeaa? Vl myös elätellään legendaa että nainen automaatisesti omaa loputtoman hoivavietin ja että nainen saa riitämätöntä mielihyvää lasten synnyttämisestä ja hoivaamisesta. Ikäänkuin nasen suurin tarve olisi hoivata jälkeläisiä.

        Vaikka vl jonkinverran nykyään puhutaan äitien ja perheitten väsymisestä silti sivuutetaan se ettei nainen ole vain äiti vaan toiseltapuolen myös nainen ja yksilö. Naisen tulee näiden jumalanlahjojen edessä olla valmis luopumaan yksi asia kerallaan kaikesta – koska se on naisen osa. Raamattu puhuu kuitenkin ihmisistä siitä että kaikki ihmiset olisivat Jumalan edessä tasa-arvoisia. Siitä että taivaspaikka tulee samoilla ehdoilla molemmille sukupuolille. Herää kysymys missä kohtaa mieheltä vaaditaan samanlaista luopumista omasta ruumiistaan tai tarpeistaan. On aivan eriasia kannatko tätä lapsiasiaa omassa ruumissasi vai et.

        Herää myös kysymys siitä kuinka pitkälle tässä ”kristillisessä etiikassa” on takana miehen tarve kontrolloida määritää ja valvoa naista. Tälläinen ”kristillinen etiikka” antaa myös loputtomasti tilaa hekiselle hegelliselle ja seksuaaliselleväkivallalle. Tälläinen ”etiikka” näytää olevan etupäänsä miesten mieleen heidän ajamansa ja heidän esillä pitämänsä. Tätä kautta naisen seksuaalisuus hänen ruumiinsa ja koko elämä saadaan omittua oman vallan alle… Naisesta tulee todellakin alamainen jolta viedään oikeus omaan ruumiiseensa. Miksi sitten muunlaista orjuutta tunnutaan vastustettavan?

        Tykkää

      3. Heino Korpela

        Oletkohan sinä hyshys sama nimimerkki, jonka kanssa paljon keskustelin S24:sella muutamia vuosia sitten? Tykkäsin tuosta nimimerkistä silloin, koska hänellä oli hyviä oivalluksia monista uskonasioita.
        Nyt mietin kirjoitustasi ja ajattelen, että onkohan sinun kohdalle sattunut vain itsekkäitä miehiä?

        Minulla on poikia ja kaksi vävyä, mutta eivät he ole ollenkaan kuvaamasi miehen kaltaisia. Päinvastoin, pidän heitä erinomaisina miehinä, eli he osaavat hoitaa vauvaa, laittaa ruokaa ja kaikin tavoin osallistuvat perheittensä huoltamiseen rakastavina isinä. Tosin heistä kukaan ei ole vl – uskovia. Huom. lapsemme erotettiin meidän keralla, vaikka osa heistä oli tuolloin vauvana, väärä henki kun ei kuulemma katso ikää.

        Tykkää

  103. hyshys

    Minähän se täälä … en voinut olla käyttämättä tuota vanhaa nikkiäni… On totta että itselleni on sattunut juurikin näitä itsekäitä vl-miehiä. Ei vain omaan parisuhteeseen vaan myös siihen ympäröivään vl yhteisöön. Näytä olevan niin että ne vl miehet jotka ovat saaneet kasvaa sydän paikallaan ottavat aidosti vastuuta perheestään ja vaimostaan ovat usein myös niiden perheitten isiä joissa tämä lapsiasia ymmärretään enemmänkin sieltä rakkauden kautta. Näissä perheissä näytää kummasti olevan myös vähemmän lapsia. Ja moni heistä on muutaman vanhempainvapaan jälkeen tuleet omissakin nahoisaan siihen tulokseen että ihmisen tulee otaa vastuu omista teoistaan

    Inhimillisesti on todella hyvä että pariskunnat tekevät päätöksiä, miettivät oikeasti valintojen seurauksia ja pohtivat sitä mikä oikeasti on oikein. Tälläisessä ympäristössä kasvaneet lapset voivat usein myös huomattavasti paremmin ja heistä kasvaa myös terveempiä aikuisia.

    Ainoa asia mikä tässä kuitenkin närästää on se että vaikka itse tekee toisin ajatelee toisin niin silti voidaan katsoa vierestä kun lyötyä lyödään. Kun itse olin tilanteessa jossa raskaus todetiin itselle hengenvaaralliseksi se ei hirveästi auttanut jos joku kahden kesken antaa tukea mutta on fundamentalistin edessä hiljaa. Itse olen syönyt näitä pahamaineisia ”aborttipillereitä” koska ne ovat oleet ainoa keino selvitä siitä tilanteesta hengissä olemassa oleville lapsille Vaikka on ollut kyse minun hengestä minun uskoni on sidottu suoraan tähän ekieltoon ja on myös katsottu oikeudeksi päätää yli minun ruumiini. Olen todellakin kokenut en vain omassa parisuhteessa vaan myös vl yhteisössä sitä eritäin julmaa hegellistä väkivaltaa.

    On se vain jänää kun omissa nahoisaan kokee sen tilanteen että joku katsoo oikeudekseen päätää ulkoapäin sinun elämästä kuolemasta (ja toki myös seksuaalisuudesta). Tiedän ettei raamattu anna oikeutta päätää toisen ihmisen elämästä tavalla jolla siitä on kohdallani päätetty. Ja minuthan hoidetiin ulos liikeestä nimenomaan siksi ettei omatutoni olisi antanut myöte tapaa itseäni raskautumalla. On myös jänää kuinka aviooikeus on saarnattu luouttamattomaksi oikeudeksi. Miehen oikeus seksiin on ohitanut minun oiketeni elämään. Ja tiedänn että minulla on ollut eritäin huonoakin tuuria vl ihmisten kanssa. Mutta omat kokemukseni myös kertovat siitä ettei tuossa yhteisössä kaikilla edeleenkään ole sydän paikalaan eikä sielä ymmärretä rakkaudesta ja arvmosta mitään. Enkä voi omatuntoni takia ohitaa myöskään sitä että tässäkin ketjussa on paljon niitä aseita ja työkaluja ja varmaa on että joku joutuu niillä lyödyksi tuossa yhteisössä. Ainakin niin kauan kun tämä ekielto ehdottomana yhteisössä saarnataa.

    Voimme puhua siitä miten asioitten pitäisi olla. Sitten kun ne eivät ole voi olla niin ettei sitä vapaata valintaoikeutta enää ole ja vaihtoehdoista on jäljellä vain niitä huonoja vaihtoehtoja.

    Tykkää

  104. Vuokko Ilola

    Nyt ymmärrän tai olen ainakin ymmärtävinäni vähän paremmin Miikkan ajatuksia ehkäisystä hänen kirjoitettuaan tuolla aiemmin siitä, miten kristityn elämään kuuluu ollakin kärsimystä:

    ”Toki on mielestäni hyvä miettiä millä mieltään ruokkii, katsooko esimerkiksi elokuvia, iltalehtijuttuja tms. jotka sisältävät sellaisia kuvia/ kohtauksia, jotka ruokkivat itsekästä vääristynyttä seksuaalista himoa, jonka heikkous on meissä kaikissa. Onkin minusta hyvä täyttää mieltään ennemmin hyvillä ja kauniilla asioilla kuin pinnallisilla ja moraalittomilla asioilla, joista taas on hyvä pidättäytyä.

    Kristillinen elämäntapa ohjaa kyllä terveisiin, kohtuullisiin ja hyveellisiin elämäntapohin. Monet kristityt ovat olleet askeetikkoja. Paasto ja kieltäymykset ovat osa tervettä kristinuskoa. Mässäily, epäterveelliset riippuvuudet ja yletön nautinnonhakuisuus eivät taas kuulu tavoiteltaviin asioihin. Paavalikin kuritti ja masensi ruumistaan uskonsa tähden (1. Kor. 9:27).

    On myös hyvä huomata ettei kristillinen elämäntapa ja moraali ole helppoa, eikä Jeesus itseasiassa luvannutkaan opetuslapsilleen helppoa osaa. Silti kristilliseen elämäntapaa sisältyy syvin ja kestävin onnellisuus, sillä se rakentaa niin fyysisen kuin henkisenkin elämänsä yksin Kristuksen varaan.”

    Oletko Miikka varma, ettet ole ajatusvääristymien ja/tai mustavalkoisuuden tiellä? Jos joku ei elä ihanteesi mukaista elämää, se ei tarkoita moraalista rappiota ja pidä lempilukemisenaan Iltalehteä ja parhaina ohjelmina pornosävytteisiä elokuvia. Ja jos jonkun kohdalla onkin näin, sinä ja minä ei kyetä kenenkään sydämeen näkemään ihan minkään piirteen tai tekemisen kautta.

    Joskus kaikkein pyhimmältä vaikuttava elämä kätkee kaikkein pahimpia rikoksia taakseen ja päinvastoin jonkun oikein risanen, resunen ja härskiltä vaikuutava elämä ei ulotu kehenkään toiseen ihmiseen vahingoittavasti.

    Mutta tosissaankin kärsimysteologiaan sopii kuin syylä nenänpäähän ehkäisykielto-oppi! Ja pistetään vielä se heikompi puolisko etulinjaan kärsimään.

    Minua riemastuttaisi sellainen asia, jos täällä kohta hoksittaisiin kiviaikainen (?) ajatus naisesta, että hänellä ei ole sielua ollenkaan. Minun nenänpäähäni sellainen totuus sopisi vielä syylääkin paremmin 😀

    ”Nouse-e sielu rasitettu, olethan mies kärsinyt…”

    Tykkää

    1. Vuokko Ilola

      Vielä tuohon edelliseen. Ei ole olemassakaan muuta kuin itsekästä himoa ja vääristyneeseen seksuaalisuuteen voi johtaa ja JOHTAA myös tiukka ja ankara käsitys seksuaalisuudesta ja nimenomaan uskonnollisissa piireissä. Asia on varsin tuttu minulle.

      Tiedän myös sen, että moni tiukasta uskonyhteisöstä ja tiukan seksuaaliopetuksen alta lähtenyt ihminen on vapautunut seksuaalisuuteen liittyvistä ongelmistaan, kun kiellot ja käskyt on häipyneet elämästä. Kun on tullut vapaus valita, ”kielletty” ei ole enää edes kiinnostanut. Eli kun annetaan ohjeistukset ja kiellot, houkutus tehdä juuri sitä mikä on kiellettyä on suuri (joillakin, ei kaikilla). Sitä voi itse testata helpolla tavalla:

      – Älä ajattele punaista!

      Noh, mikä tuli väistämättä heti mieleesi?

      Tykkää

  105. x-vl

    Kristinuskon historiaan tutustuessani törmäsin lauseeseen:
    ”Voidaanko ihmisen määritelmä ulottaa koskemaan myös naista?” Vastaus oli ehkä pahaksi onneksemme:”Kyllä!” (Yliopistollisessa keskustelussa joskus neljä sataa vuotta sitten)

    Ehkä epäihmisnaaraan kanssa elämä olisi helpompaa miehisillä luomakunnan kruunuillakin? Ei olisi niin usein kiusauksia langeta lihan saastaisuussynteihin? Tämän ajan seksuaaliset ärskykkeet ja me naiset sinänsä olemme tuon synnin pahin aiheuttaja varmaan. Nykyisin aivan riesaksi asti?

    Ymmärrän Miikkan kirjoituksesta, miksi jo ammoin jotkut lähtivät pylväspyhimyksiksi ja luola-erakoiksi ja sitä kautta syntyi luostarilaitos (katoliseen) kirkkoon. Ehkä siellä katumuksen ja lihan kiusaamisen kautta saatiin hyvä jumala-suhde. Luthet-raukan hormonit taisivat olla syynä siihen, ettei hän onnistunut äärikärsimyksen kilvoittelussaan? Tuskin siellä nunnat houkuttelivat syntiin? Eikä rippikään riittänyt puhdistamaan saastaista hänen sydäntä? Eli hormonit hyrräsivät silti.

    Vl-laumassa yritystä tuohon suuntaan on ollut. Puhuja ry:llä pyysi yleistä synninpäästön siunausta, kun kaupan kassajonossa väkisin hänen silmänsä ja heikko lihansa oli pysähtynyt naisen paljaisiin kohtiin lehden kansikuvassa. Synti saarnattiin anteeksi. Minä en.

    Tykkää

  106. x-vl

    Lihan kiusauksissa taisteleville annetaan ohjeeksi välttää tilanteita, missä seksuaalisia ärsykkeitä on tarjolla. Ja rukous ja rippi ja omien ajatusten hallinta auttaa. Olen itsekin sellaisia nuorempana vl-uskovaisena yrittänyt ja jopa onnistunutkin välillä melko hyvin. Mutta se oli ahdistavaa aikaa.

    Jos nuo välttämikeinot eivät tehoa, niin aika monilla sen tekee ikä. En usko, kun vanha mies sanoo, että pitkäkestoisen rukouksen avulla pääsi tuosta pahasta syntikierteestä. Ajattelen, että Jumala auttoi luonnollisen järjestyksen eli vanhenemisen kautta.

    Tämä voi olla tottakin: Kaksi vanhaa miestä jutteli ja muisteli, että nuorempana sitä mielellään katseli alastomia naisia. Sitten totesivat ihmeissään, etteivät enää millään muista, miksi niin tekivät.

    Tykkää

  107. Heino Korpela

    Tästä aamusta tuli sitten hauska, eli sain nauraa ihan sydämen pohjasta asti kun luin näitä teidän kommenttejanne – kiitos etenkin sinulle x-vl. Kyllä tuo vanhojen miesten keskustelu taitaa olla totta – kun ei muista?
    Ei tuommoinen ruumiin pyhitykseen kilvoittelu ole muillekaan uskonnoille outoa. Katselin kerran musliminaisen haastattelua, hän oli pukeutunut, ei Burkaan vaan johonkin lievempään kaapuun. Toimittaja kysyi, että miksi tämä asu? Hän sai selityksen, että miehiä suojellakseen.

    Olin armeijassa 1959 – 60. tuolloin oli käynnissä ns. pappiseriseuran erottaminen. Eli laumaa puhdistettiin urakalla. Oulussa oli vl kauppiaspariskunta ja heillä oli tavaratalo Kela. Rakennuksessa oli suuret näyteikkunat, niinpä ikkunoihin laitettiin näytenukkeja jotka puettiin vähän peittäviin vaatteisiin. Tähän tekoon jotkut uskovat pahastuivat, joten tuo kauppiaspariskunta joutui tekemään parannuksen ja ottamaan nuket pois näyteikkunoista.

    Ei tuo kielto tainnut kauan olla voimassa, sillä huomasin, että myöhemmin nuo nuket palasivat takaisin näyteikkunoihin. Hyvä on uskovan kilvoitella pyhitykseen, kunhan muistaa, että pyrkimykseen tuo kilvoittelu taitaa jäädä. Ennen saarnamiehet lainasivat Lutheria, hän oli tulkinnut ajatukset niin, ettemme voi estää haaskalintujen lentämistä, mutta sen voimme tehdä, että emme anna niiden tehdä pesää päähämme ja näin pesiytyä riesaksemme.

    Tykkää

  108. Ylen Uunona

    Olen paljon miettinyt että mikä sai Jumalan tekemään tämän kohtuuttomuuden, liian vahvan seksivietin, ja miehen osalta sellaisen jolle käy kohteeksi myös porno. Kaiken luodun kun piti olla HYVÄÄ. Tätä en ole koskaan kuullut selitettävän tai mietittävän seurapuheissa. En ole edes kuullut selitettävän että millä mekanismilla nimenomaan syntiinlankeemus olisi seksivietin muuttanut ongelmalliseksi, vaikka olen lukenut eräästä kirjasta että syntiinlankeemuksen myötä turmeltui myös seksuaalisuus. Mistä johtuu hiljaisuus tämän kysymyksen ympärillä?

    Tykkää

    1. Eevertti

      Selityksiä esittämiisi kysymyksiin saarnaajilla ei ole. Toiminta on julistusta jossa on ollut pysyttävä. Ei lestadiolaisuudessa ole ennen 2000-lukua julkisesti kukaan yrittänyt näitä selittää tai pohtia sen syvällisemmin. Ne jotka ovat yrittäneet ovat pääsääntöisesti joutuneet lähtemään tai yrityksen jälkeen vaikenemaan.

      Tykkää

      1. Ylen Uunona

        Kun ei asiaa selitetä, niin yksittäinen uskovainen voi yrittää pohtia näin:

        1- Jumala on luonut ihmisen sellaiseksi, että jos (paratiisissa) vain ihminen lankeaa Hyvän ja pahan tiedon kiusaukseen, niin hyvä asia, fyysinen seksuaalisuus, muuttuu tietyltä osaltaan iljettäväksi, taakaksi. Ja vielä että kun maailma kehittyy teknologisesti, niin irstauden ja pornon määrä lisääntyy. Onko tämä tosiaan Jumalan tarkoitus?

        2- Ei kai, kyllä täytyy olla niin, että seksivietti on Saatanan luomus! Vieläpä niin että lapsi huomaa että seksistä ei puhuta ruokapöydässä; hän rupeaa häpeämään ja pitämään seksuaalisuutta kielteisenä ja syntinä, ja on ongelmissa aviossa ollessaankin että mitä tämä on.

        3- Tai kolmas mahdollisuus: syntiinlankeemusta ei ole ollutkaan; Jumala on alun perin tehnyt ihmisen, eritoten miehen, moniavioiseksi irstailijaksi. Tämä kolmas mahdollisuus varsinkin johtaa ajatukseen sadistisesta luojasta, ja vahvaan epäilyyn Raamatun Jumalan olemassaolosta.

        En kai minä nyt mitenkään poikkeuksellisen filosofinen tässä asiassa ole; eikö tämä ole yleinen epäilyksen aihe? Ja asiaan liittyvä synteihin lankeaminen varsinkin miehillä täyttää mielenmaisemaa liian kanssa. Eikö olisi aihetta asiaa avata syvällisemmin? Jos asiasta vain vaietaan julkisessa puheessa, niin tulee mieleen että mikä valtakunta se tällainen on jossa vaietaan tärkeistä asioista; jos vaikka ei maailman ihmiset ja muut hengellisyydet osaa asiaa oikein selittää, niin pitäisihän ”ainoan oikean” valtakunnan osata tuoda valoa asiaan, ja siitä saisi voimaa kamppailuihin.

        Tykkää

  109. Quo Vadis

    Vuokko: “Avioliiton ja kristityn ihmisen tunkkaiseminen pyhään kuplaan on kuin tunkisi sinne simpanssin elämöimään. Saahan sitä kaunopuheilla, mutta raadollinen arki on kyllä kaikki niin pyhät kuin kukkeatkin kuplat hajoittava.”

    X-vl: “Ajattelen, että Jumala auttoi luonnollisen järjestyksen eli vanhenemisen kautta.”

    Itse ajattelen, että pyhittyminen lisääntymiseen liittyvien sekä seksuaalisten ajatusten ja tekojen tasolla saattaa helpottua vanhenemisen myötä, johtuen varmasti ihan hormonaalisista syistä. Vanhemmiten saattaa ymmärtää paremmin antaa tilaa toiselle sekä levon ja tasapainon tarpeen. Nuorempana ja villinpänä saattaa olla itsekkäämpi ja omien tarpeidensa kanssa itsekeskeisempi. Sekin voi olla ihan luomisjärjestykseen kuuluva asia, niin karulta kuin se kuulostaakin.

    Minusta ihmisen eläimellisyys ja biologia on otettava vakavasti. Monet asiat käyttäytymisessämme juontavat juurensa tästä biologisesta alkujuurestamme. Kun katsomme eläintä, erit. simpanssia :-), näemme siinä samoja lainalaisuuksia kuin ihmisessä. Juuri tästä eläimellisyydestämme johtuen voi eettinen ja pyhää kohti orientoitunut elämä tuntua ylitsepääsemättömältä. Yritämme kaikin tavoin sovittaa itseämme jumalallisuuden muottiin, emmekä onnistu siinä millään. Vanhemmiten egon murtuessa ja ruumiin heikentyessä, henki nousee korkeammalle. Sitä ikäänkuin katsoo elämäänsä etäämpää, suhtautuu ymmärtäväisemmin lähimmäisiinsä, ehkä.

    Sattuneesta syystä siteerasin aikaisemmin juuri Athos-vuoren ohjaajamunkin kirjoitusta. Ortodoksien Athos-vuoren luostari on suljettu luostarialue, eikä sinne ole yhdelläkään naispuolisella asiaa, ei edes naaraspuolisella eläimellä (jos ei satu sitten joku naaraslintu eksymään sinne laulamaan). Luostarialue on tarkoitettu vain ja ainoastaan miespuolisille munkeille ja siellä saavat vierailla vain miespuoliset matkailijat. Miksi näin radikaali ratkaisu? Kilvoittelusyistä naisilta on pääsy kielletty kyseiselle saarelle, eli naiset käsittääkseni häiritsevät munkkien kilvoitusta kohti jumaloitumista.

    Luulen, en tiedä, että naisten läsnäolon ja osallistumisen rajoittaminen ja sääntely on monien muidenkin hengellisten yhteisöjen järjestäytymisen peruskivijalka. Mies ja nainen “häiritsevät” toistensa orientoitumista kohti Jumalaa nimenomaan biologisista syistä, ja useimmiten näyttää siltä, että juuri naisen olemassaolo on miehen jumaloitumisen este ja häiritsee tavalla tai toisella hänen kilvoitteluaan. Synagoogassa naiset lehterillä, miehet salissa, mies edessä saarnaamassa, nainen näkymättömissä kuuntelijan osassa, naiset hunnutettuina ja kotipiirissä, miehet julkisessa tilassa jne.

    Tykkää

    1. x-vl

      Minulle tulee omituinen ristiriita mieleen, kun ajattelen Jumalan antamia vastakkaisia ihanteita.

      Ensin pitää lisääntyä ja täyttää maa kuten muukin luomakunta tekee. Sitten miesten ja naisten pitäisi pysyä erillään, että ihminen voisi kasvaa ja pyhittyä kohti jumalallista korkeampaa päämäärää.

      Sitten nämä pyhitykseen pystyvät kilvoittelijat uskovat olevansa Jumalan silmissä jotenkin erityisasemassa, pyhempiä ja puhtaampia. Me, jotka emme siihen ole jostakin syystä pystyväisiä/ haluavaisia, olemme jotain haaskoja, saastaa ja iljettäviä hillittömiä seksihulluja?

      Maa on kuitenkin täyttynyt Jumalan esittämän tehtävän mukaan, vaikka ihmisen seksuaalisuus on yritetty ottaa hallintaan ja poistaa häiritsemästä omaa jumala-suhdetta. Ja aika pahasti on yritetty vaikuttaa myös lähimmäisten toimintaan moralisoinnilla ja syyllistämisellä.

      Jos tuo pyhitys-ihanne olisi toteutunut, niin ensimmäinen käsky olisi jäänyt toteutumatta. Eli jos nyt ihan kaikki menisivät luostariin, jossa ei vastakkainen sukupuoli olisi sekoittamassa ajatuksia, niin syntyvyys oli muuallakin nolla kuten Vatikaanissa. Outo ihanne.

      Vanhan testamentin moni-avioisuus oli todella kaukana tämän keskustelun avauksen ihanteista? Israelin kansan pärjääminen vihollisten keskellä tarkoitti sitä, että naisten ’pyhä’ osa. oli saada paljon poikia. Ja miesten lupa ottaa monia vaimoja jakoi lisääntymisen monen naisen tehtäväksi. En muista kuulleeni, että siellä olisi luostareita ollut. Paitsi tietysti temppelin säännöt erikseen. Papinkin piti ottaa neitsyt vaimoksi eikä saanut olla kivesvikainen eikä muutenkaan vammainen. Itse Jumalako syrji luomiaan vammaisia? Pappien selibaatti ei ollut heidän raamatussaan käytössä.

      Tykkää

  110. hyshys

    Olen jututtanut aina toisinaan erästä muslimimiestä. Vaikka minä olen tälläinen vääräuskoinen nainen ja kysyn ja sanon vaikeita asioita… näistä keskusteluista on aina välittynyt aito molemminpuolinen kunnioitus.

    Ja nämä keskustelut ovat aidosti avanneet sitä kysymystä … mitä lähimmäisenrakkaus oikeasti on. Vaikka edustamme selkeästi eri uskontokuntia kumpikin on voinut omaltapuoleltaan sanoa asiat niinkuin ajattelee… vaikka emme ole kaikesta samaamieltä silti olemme aina voineet erota hyvillä mielin.

    Kun kysyin miksi hän ei koskaan menetä kärsivällisyytään tai osoita ärtymystään ei koskaan tuomitse niin hän sanoi näin : jos joku siinä mitä minä sanon loukkaa häntä, hänen pitää katsoa silloin itseään eikä minua. Jos hänen tekee mieli tuomita minut vääräuskoisena hänen pitää katsoa itseään. Koska silloin hän ei ole vielä sisäistänyt sitä että hänen uskosaan tuomiovalta ei ole hänen kädessään. Hänen uskonsa velvoitaa rakastamaan ei vain muslimeja vaan kaikkia ihmisiä.

    Ja on ollut erkoista huomata että vaikka olemme eripuolilla näitä uskonnollisia karsinoita ja vaikka kumpikaan ei aijo ylitää tuota raja-aitaa silti se ihan käytännönkin tasolla näkyy että keskinäinen rakkaus ja kunnioitus on tärkeämpää kuin se olemmeko yksimielisiä siitä kenen usko on oikeaa.

    Ja sanon tämän siksi että missä tahansa ja kaikkialla se karsinan raja-aidan naulaaminen näyttää olevan tärkeämpää kuin rakkaus. Mitä pidemmälle mennään siinä sääntöuskossa sitä armottomammaksi ja rakkaudettomammaksi kanssakäyminen muuttuu. Onko tässä ekiellossa tässä muodossaan tärkeämpi laki vai rakkaus. Jos tämän lain täyttäminen uskon merkkinä on tärkeintä mihin armoa sitten tarvitaan. Ja jos oikein muistelen mikään tekomme ei kelpaa Jumalalle? Jos katsomme tarpeelliseksi noudataa em ajatuksi meidän pitää sitten olla myös varmoja ettei teoillamme vahingoita itseämme tai muita. Lähteekö tälläinen kärsimys ja ahdistus lain orjuudesta? Muistelen että Jeesukselta kysytiin härästä joka on sapattina tippunut kaivoon… lain kirjaimellinen tulkinta olisi tarkoittanut härän jättämistä kaivoon mikä olisi vahingoittanut monia ihmisiä.

    Tykkää

  111. hyshys

    Tekee kyllä mieli kysyä että missä kohtaa miehen lihallisen himon tyydytämisestä tulee pyhä toimitus? Ilman miehen himoa ja halua ei synny yhtään lasta paitsi tietenkin koeputkessa jonka taas pitäis olla em etiikan valossa kiellettyä. Siinä valinnan siitä kuka saa syntyä tekee ihminen ja ainakin siinä asetetaan mielestäni kyseenalaiseksi se että seksuaalisuuden tarkoitus on lasten saanti ja toisaalta se että seksin kuuluu olla vain aviopuolisoitten välille..

    Tekee myös mieli kysyä tämän kieltäymyskeskustelun äärellä miten siinä että eristäytyy tai karttaa asioita toteutuu se käsky mennä kaikeen mailmaan. Eikö niissä erinäkösissä kietäymyksissä ole kyse myös siitä etä pyritään nimenomaan välttämään kaikkea sitä mikä itselle olisi vaikeaa kohdata. Mitkä valinnoista ovat sitä vastuun pakoilua? Herää myös kysymys siitä kuinka pitkälle on kyse samasta kuin paratiisissa … Haetaan sitä syntipukkia , sitä jotain jokkoa. Ja kuitenkin jokaiselle on annettu käsky valvoa. Se ei ole käsky joukolle vaan yksilölle itseleen. Ajatus siitä että voimme sokeasti kulkea entisten lapaitten jäljissä on raamatun valossa väärä. Meille anetiin käsky seurata paimenta ei lampaita.

    Tykkää

  112. Markku Korteniemi

    Maailma oli luomisen jäljiltä ”hyvä” – siinä mielessä, että se toimi niinkuin Jumala oli tarkoittanut. ”Eettiseksi hyväksi” myöhemmin tulkittu oli pahan puuttumista, koska Jumala ei ollut antanut ihmiselle ”käskyään” valita ”oikea” ja ”hyvä”, ja välttää ”väärää” ja ”pahaa”. Hyvän ja pahan eroittelua eikä eettistä vastuullisuutta ei vielä ollut. (Ehkä kuitenkin uinuvana – nimittäin eläimilläkin on havaittu eettisen tyyppistä ajattelua.) Eikä meillä edelleenkään ole oikeutta tuomita eläimiä pahaksi kun ne saalistavat, tai kissaa pahaksi, kun se kypsyttää hiirtä meidän mielestä rääkkäämällä – emme tosin yleensä tuomitse myöskään ihmistä metsästäjänä tai karjan teurastajana, kun työ hoidetaan turhaa tuskaa tuottamatta… – Kaikki tämä kuului Jumalan luomaan maailmaan ja luomakuntaan. Tätä näkökulmaa voitaneen soveltaa myös suvun jatkamiseen ja seksuaalisuuteen.

    Syntiinlankeemus sellaisenaan ei ollut tietystikkään – tai ei ainakaan välttämättä – mikään yksittäinen historiallinen tapahtuma, mutta siihen on tiivistetty ihmisen miljoonien vuosien kehityshistoria ja ihmisen hybris; halu tulla kaikkivoipaiseksi ja kaikkitietäväksi – siis Jumalan kaltaiseksi niin eettisesti kuin tiedollisesti! Ja janottuaan vaihtaa sarjaa muusta eliökunnasta nyt jumalien joukkoon; ihmistä ja hänen sukukuntaansa arvioitiin ja arvioidaan nyt aivan toisilla kriteereillä. Nämä osoittivat kuitenkin ihmiselle mahdottomuuden janoamaansa eettiseen jumalallistumiseen. Ainoaksi pelastustieksi ja jumalallistumisen mahdollisuudeksi jäi usko Kristuksen lahjavanhurskauteen, mikä antaa voimaa myös hyvän tekemiseen ja pahan hylkäämiseen. Mutta se vaatii rukousta ja kilvoittelua. – Nyt Jumalan vastustaja Paha näet haluaisi sitoa ja pitää ihmisen kiinni ”luonnollisessa” = ”eläimellisessä” ja estää hänen hengellistymisen ja pelastumisen.

    Me näemme mediasta, mitä seurauksia sillä oli, kun ihminen ”söi hyvän- ja pahantiedon” ja samalla hyvästä ja pahasta ”tiedonpuusta”. Seuraukset kauhistavat – vaikka entinen hybris on edelleen jäljellä.

    PS. Nimimerkkisi ”hyshys” kuvannee hyvin myös omaa keskustelustrategiaasi – entä jos osoittaisit peräänkuuluttamaasi selkärankaisuutta olemalla esimerkkinä avoimesta keskustelukulttuurista ja kirjoittaisit omalla nimellläsi !

    Tykkää

    1. Vuokko Ilola

      Tulkintaa ja tulkintaa. Tulkinnassakin itse kukin on oppimiensa tulkintojen vanki, enempi tai vähempi, vapaa on vain umpihanki.

      Katselen mielelläni luonto-ohjelmia. Eläimiä lajeineen ja alalajeineen on hirvittävän iso määrä, samoin heidän tapojaan elää ja tuottaa jälkeläisiä ja huolehtia niistä. Toistensa tappaminen, raateleminen, jopa kiduttaminen on vain yksi herkkää ihmistä kauhistuttava asia.

      Tappelut ja laumasta hylkäämiset kiima-aikoina, seksi ja kaikkien lauman jäsenten lapsia myöten sukuelinten räplääminen ja hyväily lepytykseksi riitatilanteissa, parittelukumppanin syöminen kitaansa parfittelun lopuksi. Näitä ihmettelynaiheita luonnossa riittää. Joskus homoutta tuomittiin vl-liikkeessä perustelulla, ettei eläinkunnasta sellaista touhua löydy ollenkaan. Krhm, mitä tietämättömyyttä!

      Edelleen Markku olen sitä mieltä, että rappio, rikokset, säädyttömyys, ”mediassa nähdyt kauhistuttavat seuraukset hyvän- ja pahantiedonpuusta”, uskottomuus, huono käytös, öykkärimäisyys, armottomuus, ilkeys, pahuus ja niin edelleen, eivät jätä mitään ihmisryhmää rauhaan. Eräs vl-pappi myönsi kerran auliisti, että moni ateisti elää häntä kunniallisemmin ja paremmin. Tämä on totta. On tosi vaarallista ja väärinkin ajatella ”me ja muut”.

      Tuolla x-vl jo mainitsi vl-miesten saunailtajutuista, joita minäkin olen kuullut erään vl-miehen kertoneen. Tällainen voi äkikseltään hämmästyttää niinkin tiukan seksuaalisen ympäristön keskuudessa tapahtuneeksi. Itselleni tutumpi ilmiö on kaksimielisyydet, mitä sai monen aikuisen suusta nuorena kuulla. Se oli kuvottavaa se.

      Näissä on usein ollut kyse naisen halventamisesta. Eikä sekään siitä kauaksi nakkaa, kun ihan puhujan suusta on tullut neuvo haluttomille vl-perheenäideille, että hehän voivat aktin aikana laskea vaikka kattopaneeleja, pääasia että mies saa himonsa tyydytettyä eikä joudu itsetyydytyksen saastaiseen syntiin.

      Aika monissa asioissa aiheesta riippumatta, keskitie on paras ja tervein seuraamuksiltaan. Kaikenlainen ääriajattelu, liian tiukka tai liian löprö, vahingoittavat sekä itseä että toisia. Epäilen, että sama juttu tämän seksuaalisuuden kanssa. Kultainen keskitie, armollinen, tervejärkinen, konstailematon, tavallinen. Alan rakastua tuohon tavallisuuteen asiassa kuin asiassa. Eikö Jeesuksenkin tie ollut juuri keskitie; oikealla liian tiukka ja vasemmalla liian löprö ja niihin pitää välttää joutumasta?

      Tykkää

      1. Markku Korteniemi

        ”…että rappio, rikokset, säädyttömyys, ”mediassa nähdyt kauhistuttavat seuraukset hyvän- ja pahantiedonpuusta”, uskottomuus, huono käytös, öykkärimäisyys, armottomuus, ilkeys, pahuus ja niin edelleen, eivät jätä mitään ihmisryhmää rauhaan. Eräs vl-pappi myönsi kerran auliisti, että moni ateisti elää häntä kunniallisemmin ja paremmin. Tämä on totta. On tosi vaarallista ja väärinkin ajatella ”me ja muut”.

        No hohhoijaa hassutteluasi, – en ainakaan minä ole jakanut maailmaa jakoperusteella: vl ja ei-vl, 🙂 mutta lieneekö se sinulla peruskauraa?

        Tykkää

  113. x-vl

    Olen aivan hämmentynyt näistä kirjoituksista, kun mietin, mitä Jumala meiltä ihmispoloilta oikeasti odottaa kristinuskon mukaan. Mitä Hän haluaa, että olisimme soveliaita ikuiseen iloon ja tyytyväisyyteen?

    Jopa Paavali sanoo toisessa kohdassa toisin kuin toisessa. Jeesuksen toista tulemiseta odottaessa, Paavali suosittelee keskittymistä täysin siihen ja jättämään maalliset asiat sivummalle. Toisaalta sanoo sitten, että jos polte ja hinku naimisiin on voittamaton, niin siitä vaan – parempihan on naida kuin palaa. Ja jos pakana-vaimo lähtee kristityn miehen luota pois, niin menköön. Mies on vapaa sitten. Vaikka menemään uuden kanssa? Jos polte vaivaa vielä?

    Entä tämän päivän Raamatun tutkijat ja tulkitsijat, mitä he sanovat esim. täällä? Jos toistetaan ikivanha kysymys: Mitä minun pitää tehdä, että taivaaseen pääsisin ja pelastuisin (helvetintulelta)? Kuinka paljon pyhitystä tai ainakin riittävä määrä sellaisen asenteellista hyväksymistä riittää pelastumiseen, vaikka heikko liha ei siihen annakaan täydellistä onnistumista?

    Ehkä siihen sitten Armo tulee avuksi?

    Tykkää

    1. Quo Vadis

      Olemme keskustelleet täällä ehkäisyn etiikasta, joka näyttää kytkeytyvän vahvasti ihmisen biologis-seksuaaliseen käyttäytymiseen, parisuhteen dynamiikkaan, uuden elämän alkamiseen sekä laajemmin koko ihmiselämän arvoa koskevaksi kysymykseksi.

      Varsinaiseen käytännön toimintaan voidaan sisällyttää loputtomasti erilaisia merkityksiä ja merkitystasoja: näemmekö ihmisen lisääntymiskäyttäytymisen pelkästään biologisena “tuotantoprosessina” vai yhdistyykö siihen jotain syvempää merkityksellisyyttä. Erityisesti yhdessä toimiminen parisuhteessa ja perhe-elämässä mahdollistavat monimuotoisen vuorovaikutuksellisuuden, jolloin seksuaalisuuden toteuttaminen ei voi olla pidemmän päälle pelkästään välinearvo geenien jakamisen, himojen ja tarpeiden tyydyttämistä varten. Parisuhde ja perhe-elämä suorastaan pakottavat ihmisen antamaan sille suuremman, välittömät päämäärät ylittävän itseisarvollisen merkityksen. Kristillinen etiikka kutsuu meitä syventämään seksuaaliseen käyttäytymiseen ja perhe-elämään kuuluvia merkityksiä ja valintoja erityisesti Kristuksen tuntemisen ja lähimmäisen rakastamisen näkökulmasta, sekä tähyämään kohti lopullista päämääräämme, maallisen vaelluksemme jälkeen, myös koko perheen näkökulmasta.

      Joskus tämä kaikki voi vaatia ankaraakin kilvoitusta ja lihan ristiinnaulitsemista, mukaan lukien kaikki muutkin elämisen mukanaan tuomat kuormat, mutta yhteinen päämäärä voi sitoa puolisot yhteen rukouksen ja anteeksiantamuksen avulla. Tällöin seksuaalinen kanssakäyminen ei ole enää avioliiton pääasia, vaan se linkittyy osaksi suurempaa rakkautta, sitoutumista ja huolenpitoa. Parhaimmillaan tällaista rakkautta näkeekin juuri vanhempien, pitkään yhdessä eläneiden pariskuntien kohdalla.

      Tykkää

      1. x-vl

        Kiitos vastauksesta! Tuo mitä kerroit meistä vanhoista aviopareista, pitää varmaan ihannetapauksessa paikkansa. En tunnista kyllä heidänlaisiaan juurikaan. Hoiva- ja sitoutumissuhteita kylläkin. Kai se on sitten sitä Rakkautta? Harvemmin tulee julki heidän kohdallaan sanoitetuksi asenne ”Minä olen/olin niin perin kyltynyt (kyllästynyt) häneen.” Tai että avioero tulee melkein kultahäiden (50v) kynnyksellä.

        Vanhana on jo ns.bonus-vuosilla seksuaalisen yhteiselon kanssa. Ei ole ainakaan raskaudenpelkoa eikä miehillä ehkä siementen hukkaan heittämispelkoakaan. Monet eläimet tuskin toimivat ihmisen lailla, kun lisääntymisvaihe on ohi. Ainakaan naaraspuoliset eivät lähentele urosta läheisyyden nälässään. Tai suoremmin sanottuna parittelun/seksin halussa.

        Näin vanhana olisi todella helppo julistaa muille lihan ristiinnaulitsemista yms. ankaraa kilvoitusta avioelämässä. Ehkä pyydellä anteeksi, kun itse on ollut aikoinaan liian heikko ja lihallinen? Mutta täällähän puhuvat nuoretkin! Uskon, että he ovat tosissaan ja elävät todeksi sitä, mistä puhuvat.

        Jos molemmat puolisot ovat yhtä mieltä avioliiton hengellisistä syvimmistä tarkoitusperistä (edes vanhoilla päivillään), niin ollaan varmaan saatu jo maan päällä palanen taivasta omalle kohdalle? Ehkä se on oikeastikin mahdollista?

        Tykkää

      2. Quo Vadis

        x-vl: ”Jos molemmat puolisot ovat yhtä mieltä avioliiton hengellisistä syvimmistä tarkoitusperistä (edes vanhoilla päivillään), niin ollaan varmaan saatu jo maan päällä palanen taivasta omalle kohdalle? Ehkä se on oikeastikin mahdollista?”

        Kyllä mä itse uskon tähän :-). Tiedostan kuitenkin että tämäkään ei ole kaikille mahdollista. Voi olla kipeitä asioita ja traumoja kertynyt avioliiton aikana, joita ei ole saatu selvitettyä.
        Ja varsinkin jos toinen puolisoista sairastuu vakavasti tai vanhenee ns. etuajassa, sairastuu Alzheimerin tautiin, dementiaan tai muuten persoonallisuus muuttuu. Siinä voi tulla synkkiä ajatuksia.
        Kaiken kaikkiaan ympyrä taitaa sulkeutua vanhuutta kohden, muutumme enemmän tai vähemmän lapsiksi jälleen, jolloin parisuhdekin muuttuu lähinnä hoiva- ja sitoutumissuhteeksi.

        Lisäksi ajattelen, että ihmisen kehitysprosessi kohti vastuullista rakkautta ja lisääntymistä saattaa kulkea mutkien kautta. Avioliiton alkuaikoina voi olla enemmän itsekkäämpää biologis-tuotannollista rakkautta, ja vuosien kuluessa (hormonien hiipuessa?) painopisteet muuttuvat minä-minä-keskeisyydestä me-yhdessä-ajatteluksi.

        Tykkää

      3. Quo Vadis

        x-vl:”Jos molemmat puolisot ovat yhtä mieltä avioliiton hengellisistä syvimmistä tarkoitusperistä (edes vanhoilla päivillään), niin ollaan varmaan saatu jo maan päällä palanen taivasta omalle kohdalle? Ehkä se on oikeastikin mahdollista?”

        Kyllä mä uskon tähän :-). Tietenkin tiedostan sen, että se ei ole kaikille mahdollista. Varsinkin jos avioliiton aikana on kertynyt traumoja ja selvittämättömiä asioita, tai puoliso sairastuu vakavasti, tai vanhenee ns. etuajassa sairastumalla Alzheimerin tautiin, dementiaan tai muuten persoonallisuus muuttuu. Siinä voi tulla synkkiä ajatuksia.

        Vanhemmiten taitaa käydä niin, että muutumme lapsiksi jälleen enemmän tai vähemmän. Tällöin parisuhdekin muuttuu enemmän sitoutumis- ja hoivasuhteeksi. Ylipäätään ajattelen niin, että ihmisen kehityksellinen matka kohti vastuullista lisääntymistä ja rakkautta voi kulkea virheiden ja erehdysten sekä mutkien ja mahalaskujen kautta. Pitkän avioliiton aikana voidaan kokea erilaisia ajanjaksoja alkuajan ”biologis-tuotannollisesta” rakkaudesta kohti kokonaisvaltaisempaa ymmärrystä. Minä-minä-keskeinen ajattelu muuttuu parhaimmassa tapauksessa dynaamiseksi me-yhdessä-ajatteluksi, jolloin puolison hyvä, oma hyvä ja koko perheen hyvä yhdistyvät.

        Idealismia?

        Tykkää

      4. Vuokko Ilola

        Uskon sanotaan olevan niin yksinkertainen asia, että lapsikin sen ymmärtää. Kuitenkin kaikki nämä lukemattomat mielipiteet, raamatuntulkinnat, teologiset pohdiskelut, seksuaalisuuden sekava ja vaikea vyyhti, parisuhteen kiemurat sun muut näkövinkkelit siihen ja tuohon asiaan, ovat sellaista sekametelisoppaa, etten usko niistä olevan selvillä oikein kukaan. Tarvitaanko pelastukseen lapsenuskon lisäksi vielä tarkka tietämys ja toteutus sekametelisopasta?

        ”Vastuullinen rakkaus” – en oo elläissäni moista termiä kuullut. Kerran eräs pitkän avioliiton omaava nainen naureskeli ystävälleen, kuinka avioliitto maistuu nykyään ihan kumisaappaalta. Jos se oloi sitä vastuullista avioliittoa, ollaan yhdessä vaikka mieli ei tekisi. Noh, tuota voi tulkita miten haluaa.

        Tykkää

      5. Quo Vadis

        Vuokko: ”Vastuullinen rakkaus” – en oo elläissäni moista termiä kuullut.”
        Täällä on edellä ollut keskustelua itsekeskeisestä ja tuhoavasta aviorakkaudesta, jossa puoliso käyttäytyy itsekeskeisesti, eikä kykene, pysty tai halua ottaa vastuuta omasta itsekeskeisestä ja vahingollisesta käyttäytymisestään parisuhteessa ja perhe-elämässä.

        Vastuullinen rakkaus parisuhteessa voidaan määritellä aikuisten väliseksi kiintymyssuhteeksi, jossa kumpikin vastaa itse omista asioistaan, teoistaan ja valinnoistaan, mutta huomioi niiden vaikutukset suhteessa puolisoon ja lapsiin. Tämä tarkoittaa vastuuta omista teoista, mutta myös tekemättä jättämisistä, koska niillä kaikilla on vaikutus siihen lähiympäristöön, missä ihminen yksilönä elämäänsä elää. Tämä on yhteistoiminnallisen ja vastavuoroisen me yhdessä-ajattelun ydin ja johtaa siihen, että esim. kärsimystä aiheuttavaan ja vahingolliseen käyttäytymiseen haetaan apua ja sitoudutaan etsimään ratkaisuja perhe-elämän ongelmiiin.

        Näkisin myös että rakkaus ilman vastuuta ei ole rakkautta lainkaan. Sosiaalipsykologi, psykoanalyytikko ja filosofi Erich Fromm`n mukaan voidaksemme kehittää kypsän, viisaan ja vastuullisen rakkauden, meidän on tehtävä työtä neljän keskeisen asian eteen: huolenpito, vastuullisuus, kunnioitus ja tieto. Näin ollen rakkaus on siis aktiivista huolenpitoa elämästä.
        Tämä tarkoittaa että toteutuakseen olemme velvollisia tekemään aktiivisesti töitä oman persoonallisuutemme ja henkilökohtaisen kasvun eteen. Tämä on rakkautta sekä itseämme kohtaan että auttaa meitä rakastamaan myös toista ihmistä. Rakkaus on toimintaa, jossa ilo sekoittuu tekoihin, halukkuuteen ja jakamiseen.

        Helpommin tietysti sanottu, kuin tehty.

        Tykkää

  114. hyshys

    Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja kaltaisekseen. Jos meidät luotiin kaikkitietävän Jumalan kaltaisiksi meille annetiin myös vapaa tahto. Kun ihminen söi hyvän ja pahantiedon puusta ihmisestä tuli siinä hetkessä nimenomaan se joka joutuu kohtaamaan sen ajallisen kuoleman. Lähtökohtaisesti täytyy kyllä sanoa myös niin että tieto oikeata ja väärästä on ollut ihmisessä luomisesta saakka Onko se että verhoamme itsemme vaatteilla yhtä kaikki yhtä väärin kuin kaikki muukin mitä teemme? Lähtökohtaisesti raamatun sukuluettelot kertovat myös yksiselitteisesti ettei ihminen ole lisääntynyt ennen syntiinlankeemusta. Joten missä kohtaa tämä eettinen lisääntyminen on tapahtunut ennen syntiinlankeemusta?

    Syntiinlankeemus on tehnyt meistä nimenomaan niitä ihmisiä joita ajattelemme nyt olevamme. Kuoleva ruumis kuolemattomalla sielulla. Syntiinlankeemus osoitaa myös Kristuksen kirkaasti sen että lain täyttäminen on ihmiselle mahdotonta. Jos Jumala olisi tehnyt niin kuin lähtökohtaisesti oli luvannut ihmiset olisi hävitetty maanpäältä hänen lakinsa mukaan.Ihminen olisi joutunut kadotukseen ilman ehtoja. Jos lähdemme siitä että kaikitietävä Jumala tietää ja näkee kaiken hän on jo alusta saakka tiennyt uhrin vältämättömyyden ihmisen kuoelemattoman sielun pelastukseksi. Syntiinlankeemuksessa ei ole merkityksellistä teko itseäsää vaan se että Jumalan tahtoa on jätetty noudattamatta. Syntiinlankeemus on ollut nimenomaan se hetki jossa synti on tullut suureksi mutta armo ylenpalttiseksi.

    Jos ja kun meidän ainakin pitäisi uskoa siihen että Jumala (hyvä) saatana (paha) ovat aina oleet olemassa niin Jumala loi luomakunnan todistaakseen omaa hyvyytään: Syntiilankeemuksessa paha taas yritää horjutaa sitä hyän kaikkivaltiutta ja kyseenalaistaa sitä Jumalan hyvyyttä ja täydellisyyttä . Syntiinlankeemus on raamatun ensimäinen uskonsota – sanoiko Jumala todella niin. Jos uskomme ylipäätään Kristukseen tai edes siihen että vanhan liiton ihmiset uskoivat lupaukseen. Niin tämä lupaus on annettu jo ensimäiselle ihmisparille luomisen alusta saakka. Ja jos Jumala ei olisi ollut suuri armosaan ja rakkaudessaan hän ei olisi koskaan luonut ihmistä koska hänen on kaikki tietävänä ja kaikkinäkevänä Jumalana kyllä tiennyt ihmisen luomisesta saakka että hän joutuu uhraaman oman Poikansa. Suurimaksi rakkaudeksi raamatussa sanotaan se että antaa henkensä toisen edestä.

    Mitä taas tulee siihen että kirjoitan nimimerkillä niin se on omantunnon kysymys. Kuka vain voi kirjoitaa minkä vain nimen tuohon kentään? Keskustelujen pitkäaikaisena konkarina tiedän kokemuksella tarve kaivaa nimeni lähtee ennnenkaikkea tarpeesta saada määritetyksi kuka olen missä olen jne. Sen kautta määritelään sitä kuinka paljon painoarvoa sanoillani on tai ei ole. Lähtökohtaisesti on kuitenkin niin että sillä kuka kukin on pitäisi olla hyvinvähän merkitystä. Uskonasioittenkin äärellä näkee paljon sitä että ihmisiä ja heidän sanojaan arvotetaan ajallisen aseman tai koulutuksen perusteella. Tässä kohtaa olemme kuitekin kaikki yhtä tyhmiä tai yhtä viisaita. Ja koska itselleni on täysin yhdentekevää kuka kukin on vain sillä on merkitystä millaisia asioita ihmiset tuovat keksusteluun, nikki tai nimi on vain yksilöintitieto joka ohjaa jatkokysymyksen oikeaan osoiteeseen. Joten Markus jos sinä et tiedä kuka olen niin en minäkään tiedä kuka sinä olet? Se että olet täälä nimellä ei tuo mitään lisäarvoa sanoillesi enkä aijo milään tasolla selvvitää nimesi kautta ”ajallista arvoasi” . Ja kirjoitan nimimerkillä juuri siksi että haluan keskustella asioista en itsestäni. Rehellisyyden nimissä täytyy myös sanoa että erittäin moni tääläkin tietää kuka olen.

    Tykkää

    1. Markku Korteniemi

      Hyshys:
      ”Lähtökohtaisesti raamatun sukuluettelot kertovat myös yksiselitteisesti ettei ihminen ole lisääntynyt ennen syntiinlankeemusta.”

      ”..meidän ainakin pitäisi uskoa siihen että Jumala (hyvä) saatana (paha) ovat aina oleet olemassa..”

      ”Mitä taas tulee siihen että kirjoitan nimimerkillä niin se on omantunnon kysymys.”

      No, en tainnut pysyä kärryillä kommenttiesi suhteen. – Suapii kai sitä myös noin, ja ihan äärifundamentalistisestikin uskoa… 🙂 – Pelastukseen riittäisi kun pitää kiinni Raamatun pelastushistoriallisesta ”punaisesta köydestä”…

      Kyllä luonnollinen kuolema on ollut täällä elämän alusta asti – siis yksisoluisista lähtien. Näitä ja myöhemmän eliökunnan kuolleita kerroksia käytämme nykyisin fossiilisina polttoaineina.

      Tykkää

  115. x-vl

    Minusta ei idealismi ole pahaksi. Sehän on mukava piirre ihmisessä ja pitää positiivisuuttakin esillä. Se voi olla kaunista satua ja ihanaa ennakointia. Toivottavasti myös toteutuvaa unelmaa!

    Sitä en hyväksy, että oman idealismin perusteella aletaan puoskaroimaan muiden elämää, määräilemään ja esittämään tuomioita muiden ihmisten ajatuksista ja mahdollisista ratkaisuista. Se ei ole rakentavaa vaan tuhoavaa.

    Tällaisia havaintoja olen tehnyt täälläkin kuten aiemmin vl-piireissä. Asennevikojen vuoksi jouduin aikoinaan vl:sta pois. Kukaan ei syyttänyt silloin tekosynneistä saati että olisin tehnyt jotain lainvastaista. Olin tottelematon ylemmille ja sitä kautta kuulemma Jumalalle.

    Joskus on osoittautunut, että kiivaimmat muiden pomottajat ja tuomaroijat ovat itse kuitenkin heikoilla oman itsensä, elämänsä kanssa. Siksi ketään toista ihmistä ei tarvitse pelätä, sillä olemme kaikki vain vajavaisia ja joka hetki syypäitä – ainakin turhiin/liioitteviin/ärtymyksen tuottamiin sanoihin. Ajatussynteihin.

    Aika mukava keskustelu tästäkin tulisi, jos kaikki olisivat eiei- ja kylläkyllä- linjalla. Sehän on Jeesuksen antama ihanne.

    Tykkää

  116. hyshys

    Quo Vadis vaikka avioliitto solmitaisiin missä uskonnollisessa viitekehyhsessä mitään varmuutta keneläkään ei ole siitä onko molemmilla puolisoilla samanlainen ajatus siitä mitä se tarkoittaa. On aivan eriasia onko minä ja minun tarpeet vai me ja meidän tarpeet. Jos toinen osapuoli asetaa aina itsensä ja omat tarpeensa muiden edelle avioliitto muutuu irvikuvaksi jonka pysyvyyttä pitää kiinni vain lause – se minkä Jumala on yhdistnyt sitä älkööt ihminen erottako. Voidaan kysyä onko se avioliitto ensinkään jos vain toisella on se me tärkeämpi kuin se minä ? Viimekädessä toisen ihmisen puolesta ei voi päätää eikä ole mitään pakkokeinoa saada ymmärtämään sitä mitä se ”me ja meidän paras” tarkoitaa.

    Kysyt onko ajatuksesi idealismia ? On ja ei ole… Parhaimmilaan avioliitto on yhdessä rakentamista ja kasvamista ja pahimilaan se on julmaa vallankäyttö ja riistämistä. Kuinka pitkälle pitää avioliiton pydyyden ja lopullisuuden nimissä olla valmis alistumaan ja tulla riistetyksi? Vai onko joku kohta jossa on oikeus sanoa että nyt riittää? Tähän easiaan liityy läheisesti myös ajatus siitä että avioliitto on ja pysyy aina kuolemaan asti. Mooses muistaakseni salli erokirjan antamisen ihmisten julmuuden tähden. Joten vallankäyttö parisuhteessa ei ole ollut raamatussakaan vierasta. Jos tämä kristillisen avioliiton tunnusmerkit eivät misään määrin täyty voidaanko siitä puhua kristillisenä Jumalan edessä solmittuna avioliittona ensinkään? Ihmiselle on annettu vapaa tahto ja toisen puolesta ei voi päätää miten hyvin tai huonosti hän tätä kristillistä avioliittoa toteutaa. Jumalan ja hänen seurakuntansa edessä solmimani avioliitto ei ole täyttänyt misään suhteessa näitä kristillisen avioliiton tunnusmerkkejä… joten jos joutuu miettimään sitä kysymystä onko tämä avioliitto ensinkään on varmaan monessa muusakin suhteessa eksytty kauvas siitä idealismista.

    Tykkää

  117. Vuokko Ilola

    Hmm, meitä ihmisiä on niin moneen lähtöön.

    Joillekin, esimerkiksi minulle ihan arkielämä, tavallinen ja sujuva, on hieno kokemus ja taivas maan päällä. Pienen lapsen hauska lausahdus, tutun tai tuntematoman ystävällinen katse, lumipyry ja kylmä viima, auringonpaiste, linnut ja linnunlaulu, läheisten ja ystävien läsnäolo, ne ovat jo juhlaa arjen keskellä.

    En tarvitse tällaisen elämän kuorrutteeksi mitään ihmeellistä, pyhää, elämää itseään suurempaa, näen helposti sellaisen enempikin illuusiona ja utopiana. Ihan niin kuin joiku ihmistyyppi tai jonkun ihmisen elämäntilanne vaatisi osakseen hieman huumetta, joka kuorruttaa ikäväksi koetun arjen.

    Seksiaktin vääntäminen ihan tavallisesta nautinnosta pyhäksi toiminnaksi, parisuhteen mieltäminen läheistä ihmissuhdetta monimutkaisemmaksi, jolla on jokin hengellinen ja pyhä ulottuvuus, ei ole mielestäni hyvä idea ollenkaan. Tai sitten on ja minä en vain sitä ymmärrä.

    Siis miksi asioista halutaan tehdä niin outoja? Sellaisia henkipalloja. Sama ilmiö liittyy uskomuksiin. Uskotaan ohitse terveen järjen asioihin, joille ei ole mitään perusteita. Mietin vaan. Ehkä se on vain jonkinlaista ajatus- tai mielialahuumetta, joka pehmentää kovaksi koettua arkea. Mene ja tiedä.

    Mutta omasta kohdastani voin sanoa, että ilman mitään hengellisiä ulottuvuuksia, koen avioliittoni ihanaksi. Tässä ei ole mitään pyhää eikä yliluonnollista. Välillä kähistään ja selvitetään erimielisyyksiä ja väärinkäsityksiä, mutta enimmäkseen menee mukavasti, tehdään yhdessä kaikkea kivaa, etenkin kesäisin retkeillään paljon kahdestaan sekä perheen ja ystävien kanssa.

    Tavallinen, arkinen, maanläheinen, konstailematon, kiva, keskinkertainen, keskitie, värikylläinen, hauska, huumoripitoinen, koomiikkainen, niistä on hyvä elämä tehty.

    Tykkää

  118. Markku Korteniemi

    Jaa-a, onkohan tässä kommenttiketjussa kukaan väittänyt seksiaktia ”pyhäksi toiminnoksi”??? Mutta jos joku väittää, ettei kristillisellä avioliiitolla ole mitään Raamatun sanoman kanssa tekemistä, on absurdi ja suorastaan jumalaton!

    Herramme Jeesus Kristus sanoo (Mark. 10):

    6. Mutta maailman alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi.
    7 Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa,
    8 niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi.
    9 Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.”
    10 Kun he olivat keskenään, opetuslapset kysyivät uudestaan tätä asiaa.
    11 Jeesus sanoi heille: ”Se, joka hylkää vaimonsa ja menee naimisiin toisen kanssa, on avionrikkoja ja tekee väärin vaimoaan kohtaan.
    12 Ja jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, hänkin tekee aviorikoksen.”

    Tykkää

    1. x-vl

      Onko jotenkin tarkoitushakuista, että jätit pois sen, että Jeesus antaa yhden myönnytyksen avio-eroamiseen. Se ei tosin ole mitenkään yksiselitteinen paikka, ainakaan minulle.

      Kerran kysyin tätä jehovantodistajalta. Hän kielsi lisäämästä Raamattuun mitään ja avioeron syyksi ei kelvannut muu kuin huoruus/haureus, ei mikään muu. Viittasin väkivaltaan yms. kammottavuuteen parisuhteessa.

      Kysyin häneltä mainitaanko juuri tuossa Raamatun paikassa mitään naisista. Ei kuulemma. Silti kielto koskee myös naisia, sanoi hän. (Markun ottamassa kyllä mainitaan vaimokin.)

      Kysyin ihmeissäni, miten hän kuitenkin itse lisää tuohon Raamatun sanaan jotain sellaista, mitä siellä ei ole. Hän ei jatkanut keskustelua, kun kiire oli kuulemma jo toiseen paikkaan.

      ”Minä sanon teille: se, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden ja menee naimisiin toisen kanssa, tekee aviorikoksen. [Aviorikoksen tekee myös se, joka nai miehensä hylkäämän naisen.”]* [Nämä sanat puuttuvat useista tärkeistä käsikirjoituksista.] Matt.19:9

      Tykkää

      1. hyshys

        X-vl jos näämme tämän huoruuden vain toisen naisen (miehen) panemisena olemme kyllä hukassa. Jos avioliitossa mies ja nainen tulevat yhdeksi lihaksi sen pitäisi tarkoitaa sitä että kahden yksilön sijasta on nimenomaan se ”me”. Jos käskyyn ” Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi” ajatelaan sisältyvän kaikki käskyt pitäisi huoruuskin nähdä kirjaimellista sanaa laajemmin. Jos ja kun ihminen myy itseään (kaikki ne teot joita tehdään oman itsekyyden ja nautinnon halusta) ja pitää muita jumalia ja asetaa itsensä toisen edelle jne niin kaikella muullakin voidaan asettaa se avioliiton pyhyys kyseenalaiseksi.

        Voiko ihminen saada seksuaalista mielihyvää muustakin kuin seksistä? Nykytietämyksen valossa kyllä. Toisaalta seksuaalisuus ei ole mikään muusta elämästä irralaan oleva asia joka voidaan irrotaa ihmisestä ja otaa käytöön vain ja ainoastaan jossain tilanteessa. Jos ajatellaan parisuhdetta niin jos keskinäinen kunnioitus ja rakkaus saa kukoistaa se lähes poikkeuksetta tarkoitaa myös sitä että sillä on positiiviset vaikutukset avioparin kanssakäymiseen. Seksuaalisuutta siis toteutetaan yhdessä yhteisillä ehdoilla. Mitä pidemmälle sitten menään siihen että toinen alistaa toista sitä enemmän esineeksi toinen toiselle muuttuu.

        Kapeimmin ajateltuna huoruus on naapurin emännän himoamaista. Mutta toisaalta se pitää sisällään monia niistä asioista joilla käännetään selkänsä sille omalle avioliitolle. Tämä himo ja halu katsoa onko ruoho vihreämpää aidan takana syttyy monista muistakin asioista kuin vain sen seksuaalisuuden kautta. Tuntuu kummalliselta että jos meille anetaan kaksi lähes samansisältöistä käskyä älä tee huorin ja älä himoitse toisen aviopuolisoa karjaa tai mikään mikä on toisen omaa. Tämä huorin tekeminen käännetään myös aviorikokseksi. Sana rikos pitää sisälään monia elementtejä. Jos ajatelaan vaikkapa sanaa raiskaus se pitää sisälään ei vain seksuaalista tekoa vaan myös sen kaiken monisyisen väkivallan.

        Avioliitto / aviorikos? Milloin liiton eli yhteisen sopimuksen ehdot on rikottu niin että teot täyttävät tämän rikoksen tunnusmerkit? Mitä pidemmälle aviopuolison kaltoinkohtelu jatkuu sitä varmemmin ainakin ajatuksen tasolla se seksuaalisen nautinnonkin hakeminen muualta tuntuu hyvältä ajatukselta. Työnarkomania raha alkoholi jne monet voivat ottaa ihmisen elämässä sen aviopuolison paikkan. Ollaan enemmän avioliitossa jonkun muun kuin aviopuolison kanssa. Ja ihan tosielämässäkin on niin että mitä itsekäämmin toinen elää vain sitä omaa elämäänsä sitä varmemmin se seksuaalisuuden henkinen puoli katoaa. Ja sitä varmemmin toinen kokee tulevansa esineelistetyksi ja olevansa vain yksi välinen yksipuolisen mielihyvän hakemisessa.

        Joten ajattelen kyllä että huoruus on itsekästä omien mielihalujen ja himojen tyydyttämistä ja pitää sisälään lukuisen joukon moninaisia tekoja ja tekemättäjättämisiä joilla avioliiton pyhyyttä pidetään pilkkana. Milloin avioliitto muuttu irvikuvaksi? Varmasti okainen kohtelee puolisoaan joskus huonosti. Mutta on eri asia kohdella puolisoa huonosto kuin elää ”julkijumalattomasti”. Julkijumalaton ei ole tehnyt koskaan mitään väärää ei koskaan kadu ei näe koskaan muutokselle mitän tarvetta hän on aina oikeassa eikä hänen tarvitse milään muotoa kantaa mitään tekojensa seurauksia. Julkijumalaton myös katsoo oikeudekseen toteutaa omia mielihalujaan haluamalaan tavalla eikä niitä saa kritisoida tai tuomita. Hänen käytöstään leimaa usein myös monitasoinen väkivalta joka vältämättä ei aina ole fyysistä väkivaltaa. Jos meidän pitää rakastaa totuudessa niin jossain kohtaa on se totuudessa rakastamisen paikka jossa liitto muutuu rikokseksi. Ja ainoa tapa estää toista jatkamasta väärin tekemistä on lähteä. Tämäkään ei aina herätä julkijumalatonta pohtimaan sitä olisiko pitänyt itse tehdä jotain toisin.

        Tykkää

      2. Markku Korteniemi

        Tarkoitushakuista? – Kaikkea ei voi lyhyessä kommentissa huomioida…

        Vanha käännös: ”Mutta minä sanon teille: kuka ikänä hylkää vaimonsa muutoin kuin huoruuden tähden, ja nai toisen, hän tekee huorin; ja joka hyljätyn ottaa, hän tekee huorin.” (Matt. 19:9)

        Vrt. Mark. 10:11: Siis ei myöskään mies saa lupaa avioitua uudelleen eron jälkeen!

        Tykkää

      3. Vuokko Ilola

        Tarkoitin Markku kristittyjä, en tiedä kuinka suureksi laumaksi heidät pelastusmielessä miellät. Jotenkin kirjoituksistasi saa sellaisen mielikuvan, että oikein uskovien joukko on pieni ja pyhä ja muut ovat pahiksia. Mahdollisesti olen tulkinnut ajatuksesi väärin.

        Itselleni on käynyt niin, että mitä enemmän olen tutustunut ihmisiin eri paikoissa, sitä yllättyneempi olen ollut ja olen, miten hyvään elämään pyrkiviä ihmisiä on paljon. Mitä lähemmin ja useimpiin ihmisiin tutustuu, saa todellisemman kuvan ihmisistä, heidän ajatuksistaan ja toiminnoistaan. Jos ei tunne laajasti eri taustojen omaavia ihmisiä, kuvan maapallon väestöstä muodostaa helposti median kautta.

        Nettikeskustelut, etenkin jos ne pörräävät yhden aiheen ympärillä, vääristävät myös keskusteluun osallistuneiden käsitystä toisistaan.

        Minäkään en muuten paljon päätäni enää edes vaivaa uskonnoilla, ellen törmää johonkin kiinnostavaan juttuun, kuten nyt täällä tuo mielestäni pöyristyttävä kirjoitus Mikka Nummenpäältä ehkäisystä. Eihän siinä mittään, Miikka ja itse kukin saa mielipiteensä, ajatuksensa pitää, kunhan ei aiheuta niillä kenellekään toiselle osapuolelle mitään kärsimystä painostamisen tai vastaavan kautta. Se on se, mitä vastustan.

        Mieheni oli löytänyt yksi päivä hiihtoreissullaan linturuokintapaikan metsästä ja menemme kohta kun aurinko nousee, kuvaamaan lintuja sinne. Otamme ehkä kahvitermarit herkkupullineen mukaan ja tarkoituksena on viettää kaunis, hieno ja romanttinen hetki luomakunnan hienoimpiin kuuluvien eläinten parissa. Miten timangia!

        Sitten kun palaamme sieltä, teemme poppoollemme ruokaa ja toivon mukaan pääsen käsiksi sitten sukkapuikkoihin, koska kummityttöni odottaa itselleen pitkävartisia kokokuvioisia sukkia. Vielä on malli mietinnässä, mutta eikähän se tästä kehkeydy.

        Lähdin vanhoilla päivilläni opiskelemaan lähihoitajaksi, kun aikoinaan opiskelut jäivät kohdallani käymättä monista syistä, mutta eipä niistä sen enempi. Mutta nyt on ollut oikeasti ihanaa opiskella! Saan myös vähän laajemmat mahdollisuudet työmarkkinoille kun on koulutus taskussa. Eläkeikä karkaa koko ajan kauemmaksi ja epäilen että minun on muutenkin käytävä eläkkeelläkin töissä pienen eläkkeeni takia. Näinhän moni kohtalontoverini joutuu tekemään, ellei puolisolla ole hyvät tulot ja eläke.

        Nyt on myös hiihtoloma ja sovimme just lasten kanssa, että mihinkään reissuun ei mennä, kun opiskelijankukkaroni ei kestä sitä ja myös siksi kun on ihanaa olla vain kotona. Noh, leffaan lupasin tytöt viedä jos löydämme jonkun kivan leffan yhdessä katsottavaksi.

        Tykkää

    2. Vuokko Ilola

      Miikkan joistakin viesteistä sain sellaisen kuvan, että oikea kristillisyyteen pohjautuva seksiakti on oikeampi ja pyhä, verrattuna ei-kristillisyyteen ja Iltalehti-tyyppiseen ja elokuvien seksikohtausten pinnalliselta vaikuttavaan vääristyneeseen seksiaktiin.Miikka korjatkoon, jos ymmärsin/tulkitsin hänen pointtinsa väärin.

      Varmasti avioliitto voidaan ajatella pohjautuvan sanana ja osin parisuhdemallinakin Raamattuun, en kiistä sitä. Kuitenkaan nykyversio avioliiton solmimisesta tahtoilmauksineen, pappeineen, seurakuntineen on ainakin Lutherin keksintöä. Ottamassasi raamatunkohdassa yhdyntä on merkki avioliitosta. Sillä perusteella avoliitotkin voivat olla avioliittoja.

      Varmasti on olemassa sellaisia avioliittoja, joissa lähes joka asiaan nähdään jokin arkea suurempi merkitys. Minusta Miikkalla vaikuttaisi olevan juuri sellainen. Tällaiseen ei edes vl-liikkeessä ihan kyetä. Siellä saatetaan jopa vierastaa ajatusta, että kaikki asiat hengellistetään. Muistan tapauksen, kun joku vl-mies kerran hoitokokousten hulluina vuosina kertoi itkuisella äänellä seurakunnan edessä, kuinka hän ennen joka yhdyntää rukoilee Jumalaa polvillaan siunaamaan aktin hedelmöittymisellä. Hän ei tosiaankaan saanut kannatusta hurskaudelleen.

      Mutta paljonhan vl-liikkeidenkin avioliittojen kohdalla hypetetään pyhyydellä kuin myös ristillä ja koettelemuksilla. Jo hääpuheissa kehotetaan aviopareja ahkeroimaan ”armoalttareiden” pystyttämisillä, eli ahkeralla ripittäytymisellä. On myös hehkuteltu, kuinka rakkaus on aitoa ja oikeaa vain vl-uskovaisten keskuudessa ja muualla automaattisesti väärää. Tähän ajatukseen voi pohjautua myös sellainen hirvittävä vääristymä, että suhde liikkeen ulkopuoliseen ihmiseen on pahempi, syntisempi ja saastaisempi asia kuin lapsen hyväksikäyttö, joka on mielletty ainakin joidenkin vl-ihmisten toimesta vain lihan heikkoudeksi.

      Jos ajattelee kristillisyyden ulkopuolella olevan pelkkää pahuutta, vääristymiä ja syntielämää ja vahvistaa käsitystään median tuomilla uutisilla, joissa kerrotaan pahoja tapahtuneen, minusta ajatus on lähinnä luulotautia. Uutisten perusteella ei voi leimata koko ei-kristillistä ihmismassaa samanlaiseksi, ei sitten millään!

      Jos vaikka oikeastikin jokin pieni kristillinen ryhmittymä olisi tavoiltaan oikein kunnollisia, ihania, sävyisiä, armollisia, oikeudenmukaisia, auttavaisia ja niin edelleen, niin sitä ryhmää ei voisi verrata yksi yhteen ison ihmismassan kanssa. Koskapa koska, sieltä isosta ihmismassasta löytyisi ihan satavarmuudella isompi määrä juuri samanlaisia ihmisiä kuin tämä ko. pieni kristillinen ryhmä. Näin, tätä tarkoitan.

      Tykkää

      1. Markku Korteniemi

        Näyttäisi että joku on loputtomasti juuttunut tuohon maailman jakoon: vl ja ei-vl… Ja kun itse väittää, kysyy, vastaa ja opponoi, niin saa tietysti ihan sellaista debattia kun haluaa.

        Tykkää

  119. hyshys

    Mielenkiintoista Markus… Näytät uskovan siihen että evoluutioteoria on se tapa jolla jumala loi mailman? Misään raamatussa ei kuitenkaan lue että ihminen luotiin tästä elämän mahdollisuudesta … yhtävähän sielä myöskään lukee että kun ihminen oli luotu että hänellä on vain määräaika nauttia tästä täydellisestä mailmasta… raamatun mukaan synnin palkka on kuolema. Synti tuli mailmaan syntiinlankeemuksessa. Eli mitä nyt et ymmärtänyt tässä tai aikaisemmassakaan kommentissani? Raamatussa lukee että Aatami ja Eeva olivat ensimmäinen ihmispari eikä sielä lue että heillä olisi ollut jälkeläisiä ennen syntiinlankeemusta.

    Joten en ole samaamieltä siitä että raamatun luomiskertomuksen mukaan tuo elämä ja kuolema luotiin samassa paketissa. Eikä sitä tue sekään mitä tuossa kirjassa lukee sen jälkeen. Synnin palkka on kuolema – kuulostaa minusta yhvin ehdottomalta ja se ei jätä mielestäni mitään tulkinnan varaa. Jos luomiskertomus ja tuo syntiinlankeemus voidaan ohitaa vain jonain elämänmahdollisuutena silloin koko pelastusopilla ei ole enää minkäänlaista pohjaa.

    Liked by 1 henkilö

  120. Heino Korpela

    Tuo keskustelu Markun ja hyshys:sin välillä on melkoisen mielenkiintoinen. Markku ajattelee alkuihmistä evoluution kautta, kun taasen hyshys luottaa raamatun ilmoitukseen. Mille puolelle minä sitten sijoittaisin omat mietteeni?
    Kun tätä ole joskus miettinyt, olen päätynyt ihan samaan kuin Paavali:
    ”Yhden ainoan ihmisen teko toi maailmaan synnin ja synnin mukana kuoleman. Näin on kuolema saavuttanut kaikki ihmiset, koska kaikki ovat tehneet syntiä.” (Room.5:12)

    Kyllä hyshys on oikeassa siinä, että ihminen on luotu Jumalan kaltaiseksi siis kuolemattomaksi, mutta Jumala jo luodessaan tiesi, ettei ihminen kestä jumaluutta ja tässä se uskon paikka sitten ihmiselle on! On niin vaikea uskoa, että niin kehnoista aineista Jumala loi, että tästä johtui lankeemus jonka takia Jumalan täytyi oman poikansa kuoleman kautta lunastaa luomansa ihminen.

    ”Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu.”
    Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” (1.Moos.1:26,27)

    Luomiskertomusta kun tutkimme, ei se ole mitenkään luonnontieteen teos, eli siitä ei selviä millainen tuo paratiisi oli. Sehän kuhisi elämää ja Jumala käski koko luomakuntaa lisääntymään ja täytyikin lisääntyä, että elämä olisi kyennyt leviämään ja kasvamaan. Kyllä kait siemen itse kuolee ja näin kuollessaan tuottaa uuden elämänalun. Toinen eläin on toisen ruokaa, eli näin kuolema on evoluution mukana ollut alusta asti, eikä Jumala sanonut eläimestä, että olisi ne tehnyt Jumalan kaltaiseksi, siis kuolematon. Vaan yhdeksi evoluution osaksi ja näin tämä Jumalan luoma maailman kiertokulku jatkaa kulkuaan.

    Nämä ovat minun, siis pienen ihmisen mietteitä. Voitte panna paremmaksi, te, joilla on ehkä parempi ymmärrys. Paavali kirjoittaa:
    ”Koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä.
    Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan hänen, joka sen on alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo,
    että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen.
    Me tiedämme, että koko luomakunta yhä huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa.
    Eikä vain luomakunta, vaan myös me, jotka olemme ensi lahjana saaneet omaksemme Hengen, huokailemme odottaessamme Jumalan lapseksi pääsemistä, ruumiimme lunastamista vapaaksi.
    Meidät on pelastettu, se on varma toivomme. Mutta toivo, jonka jo näkee täyttyneen, ei enää ole toivo. Kukapa toivoo sellaista, minkä jo näkee!” (Room.7:20-24)

    Maailmamme, siis koko luomakunta ei ole pysyvä, vaan se tulee hajoamaan, atomeiksiko? sen taitaa yksin Jumala tietää, mutta jos on alkuräjähdykseen uskomista, niin pienistä hiukkasista maailmamme taitaa koostua. Me pienet ihmiset riitelemme ja tuhoamme toisiamme ja pyrimme olemaan muita isompia, vaikka kukaan meistä ei täällä kauan ”kuku”. Miten se raamattu sanoikaan: ”Hän tuntee meidät ja tietää meidän alkumme, muistaa, että olemme maan tomua.
    Ihmisen elinaika on niin kuin ruohon: kuin kedon kukka hän kukoistaa,
    ja kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole eikä hänen asuinsijansa häntä tunne.”

    Tykkää

    1. hyshys

      Luonnontiede selitää asiaa näin; Ihmisen ja eläimen ero on se että ihminen tietoisella tasolla ymmärtää kuoleman. Luotiinko ihminen siinä hetkessä kun ihminen tuli ymmärtämään oman elämänsä rajallisuuden ja kuoleman ajallisen lopullisuuden? Jos ihminen kykenee ymärtämään oman elämänsä ja kuolemansa hän myös ymmärtää saman kaikkien muidenkin elollisten olentojen osalta myös kasvien osalta. Ja se hetki raamatun mukaan on syntiinlankeemus…. tämä ei ole mikän omintakeinen ajatus mutta muistan lukeneeni artikelin jo kauan sitten jossa pohditiin juuri sitä mikä eroittaa ihmisen ja eläimen toistaan ja artikelissa pohditiin juurikin sitä onko tämä oivallus se milloin ”jumala loi ihmisen”…. toisaalta samassa artikellisssa kysymys myös käännetiin niin loiko ihminen tässä hetkessä jumalan.

      Olen samaa mieltä Heinon kanssa siitä ettei luomiskertomus ole miltään osin kovinkaan tarkka eikä tieteellinen tutkimus mailman synnystä. Se kuitenkin sisältää kristinuskon useammankin ihan perustavaa laatua olevat väittämät. Jos emme usekon kautta hyväksy että ihminen luotiin kuolemattomaksi ja synnin palkka on kuolema ja että tuo synti tuotiin yhden ihmisen lankeemuksen kautta maimaan se tarkoitaa ihan käytännön tassolla että jos sivuutamme tämän meidän pitää sivuutaa sitten paljon muutakin tuosta raamatusta. Kaikki kohdat jotka käsittelevät elämän rajallisuutta tai tuonpuoleista… ylösnousemukset ja tuonpuoleiset. Mitä silloin jää jäljelle?

      Tykkää

  121. x-vl

    Minä lähden ajatuksissani siitä, että kukaan ei hengellisessä mielessä ole toistansa parempi. Armon varassa on uskottava pääsevänsä taivaaseen, ei kuvitellun onnistumisen kautta. Siellä voi sitten olla Hitler ja tämän päivän ehkäisijät ja aborttitehtailijat ja pyhityskilvoittelijat rintarinnan?

    Ihmisten välisissä suhteissa ollaan ihan eri tasolla ja siellä määräävät maalliset lait ja muut sovitut jutut. Tekojen seuraukset vaihtelevat sen mukaan, mitä laki tai ryhmäkuri tai lähimmäisten sietokyky määrää. On suuria ja pienenpieniä rikoksia. Jopa armahduksia.

    Raamatun Sana tuomitsee meidät äärimmäisen rankasti. Ainakin itse uskon, että niiden yläpuolelle on vaikea päästä. Varmaan siksi on monenlaisia armon tarjoajia? On ehdotonta armoa, mutta vielä enemmän on eri muotoisia ehdollisen armon tarjouksia.

    ”Lähde juuri meitä seuraamaan ja usko visusti, että täällä on Jeesuskin! Ainoan oikean uskon kautta kypsyy myös oikeat hengenhedelmät! Ilman niitä uskosi on kuollut.”

    Muutama esimerkki siitä, ettei kukaan voine kerskata synnittömyydellään:

    ajatussynti – älä ajattele himoiten toisen omaa (elämänkumppania, autoa, perintöä yms.) – se on huorintekemistä, kateutta, ahneutta ja johtaa varastamiseen ja petoksiin
    tunteet – älä suutu, älä vihastu tyhmästi veljellesi, älä kosta pahaa – se on tappamista
    puhuminen – jokaisesta turhasta sanasta joudut vastaamaan myöhemmin, vihapuheista ja takanapäin juoruamisestakin
    anna aina anteeksi – monta sataa kertaa päivässä lähimmäiselle, jos hän katuu ja pyytää – jos et anna anteeksi niin Jumalakaan ei anna sinulle anteeksi (äärimmäinen varoitus)
    älä vanno mitenkään – tottele siis Jumalaa enemmän kuin maallista lakia

    Tykkää

    1. Markku Korteniemi

      ”…Siellä voi sitten olla Hitler ja tämän päivän ehkäisijät ja aborttitehtailijat ja pyhityskilvoittelijat rintarinnan?”

      Siis katumatta ja parannusta tekemättäkö? – No johan nyt…

      Tykkää

      1. Vuokko Ilola

        No eikös siellä ole juuri niitä yllätysnimiä 😉 Hitler taitaisi olla se suurin yllätys. Mistä senkään lopulta tietää, josko joku uskovainen olisi ehtinyt saarnata hänelle hänen viime hetkillään synnit anteeksi?

        Tykkää

      2. x-vl

        Toistan:
        ”Armon varassa on uskottava pääsevänsä taivaaseen, ei kuvitellun onnistumisen kautta. Siellä voi sitten olla Hitler ja tämän päivän ehkäisijät ja aborttitehtailijat ja pyhityskilvoittelijat rintarinnan?”

        En halunnut rajata armoa vain vl–tyyppiseen (oletettuun) katumiseen ja synninpäästön siunaukseen, vaan viittaan armoon yleisemmästä kristillisestä näkökulmasta.

        Kuka meistä voi oikeasti tietää toisen ikuisuuspaikan ja sen, miten erehtymätön Tuomari toimii silloin? Ihminen on vajavainen ainakin tuossa mielessä.

        Jotkut uskovat tietävänsä ja toimivat jo maan päällä sen mukaan. Tällaista olen itsekin kohdannut, tietysti eniten vl-taholta. Varmaan muuallakin, jos olisi tarkempaa kokemusta muista vainminä-ihmisistä ja vainme-ryhmistä.

        Tykkää

  122. hyshys

    Näitä asioita kun on tässä taas pyöritelty niin joku tässä ketjussa huuteli onko joku käyttäny avioparin puuhastelusta sanoja ” pyhä toimistus”(tai vain mihen nautinnosta)…. Minä kyllä voin tunnustaa mahdollisesti sitä käytäneeni tai ainakin sitä tämän keskustelun tiimoilta ajateleeni. Kun ajatelaan kokonaisuudesaan näitä väittämiä miksi syntyvyyden säännöstely misään muodosaan ei ole kristillisen etiikaan mukaista niin herää todellakin se ajatus että pyrkimys siihen ettei elämän alkamiseen tai alkamattomuuteen vaikuteta milään tavalla. Pyritään nimenomaan siihen että seksistä tehdään erityisen pyhää ja puhdasta ja näin alkunsa saanut lapsi olisi jossain muussa kuin synnissä siinnyt. Vl ajatelaan että kaikki lapset ovat lähtökohtaisesti jumalan lapsia siis riipumatta siitä kenelle tai missä ne syntyvät ja miten ne on alulle saatettu? Vai onko tästä ajatuksesta viimeaikoina luovuttu lestadiolaisuudessa ja jos on niin milloin ja miksi? Ja missä on silloin se että jumalan sana on muuttumaton?

    Saivartelenpa vielä senkin tiedon tähän että kun kondoomin hypoteettisia vaikutuksia tuotiin tämän kristillisen etiikan tueksi miksi sitten jätetiin tuomatta esiin se että naisen nautinto lisää munasolun irtoamisen todennäköisyyttä ja se lisää myös hedelmöittymisen todenäköisyyttä. Sen että nainen on altistunut useammalle kuin yhdelle dnalle tiedetään jonkinverran vähetävän hyljinnän todenäköisyyttä. Psyykkisten syiden kuten stressin tiedetään taas vähentävän hedelmällisyyttä monienkin mekanismien kautta. En edes jakasa vaivautua kaivamaan näitä tutkimuksia sen verran saivarteluna tätä kondoomikeskustelua pidän. Koeputkihedelmöittymisestä tehtyjä tutkimuksia ei voi soveltaa sellaisenaan tähän keskusteluun tai asiaan. Kenen sukusoluja ylipäätään on käytetty ja mitkä ylipäätään ovat oleet hedelmättömyyden syyt. Kuinka pajon noissa hoidoissa käytettävät keinotekoiset hormoonit vaikuttava vaikkapa tähän hyljintään ja mikä näillä asioilla ja tuolle dnalle altistumiselle vaikutavat yhdessä raskauden todennäköisyyteen.

    Toisaalta tämä tutkimus ei myöskään kerro sitä että kun naisen värkkejä menään sorkkimaan niin ihan varmasti kohdun suun läpi kulkevat siittiöt muuttavat sen limakalvoa. Jos miehellä ei ole itselään siittiöitä lainkaan ja hedelmöitys tehdään vierailla sukusoluilla nämä uudet tulokaat voivatkin olla niitä ensimäisiä veijareita sielä naisen elimistössä. Tai jos naisen hormoonit ovat sulkeneet tuon kohdun suun niin ettei siitä veijarit läpi pääse kun tätä rukataan hormooneilla tie saataakin yllättäen ola auki. Ja sekin tiedetään että jos miehellä on näitä siittiöitä vähän ja nekin uiskentelevat huonosti niin kuinka monesta satsista tähä koeputkihedelmöityksen esivalmisteluissa mahdetaan kertaannoksena käyttää?

    Kuinka monessä tähän koeputkitutkimukseen osallistuneista kyse oli nimeomaan kokonaan uudesta dnasta eli siis luovutetilla sukusoluilla tapahtuneesta toimenpiteestä. Veikaan että aika monessa. Joten en pitäisi edes kovin kummallisena sitä jos nainen on ensin altistunut vain jollekin herra A:n dnalle ja kohtuun työnnetään herra B:n dnalla varustettu munasolu jota naisen elimistö ei ole koskaan tavanut. Hyljintä todellakin voi olla todenäköisempää. Enkä pitäisi sitäkään kovinkaan kaukaa haetulta että vaikka hedelmöitys tehtäisiin ns omilla sukusoluilla silti monet tekijät ovat voineet vaikutaa siihen ettei herra A:n dna ole päätynyt naisen elimistöön luonnollisella tavalla sellaisia määriä joilla se olisi kyennyt kuljettamaan dnata naisen elimistöön. Mutta jos nainen on jo synnyttänyt monta lasta millä todennäköisyydellä naisen elimistö hylkii itseleen tuttua dnata? Sitähän tämä tutkimus ei kerro lainkaan? Ja sitten on vielä ainakin yksi hypoteesi verensiirrot ja veriryhmät ja niiden vaikkutus tähän em asiaan. Verensiirrot voivat vaikutaa siihen miten elimistö mahdollisesti ragoi seuraavaan verensiirtoon. Näilläkin voi olla vaikutusta tähän hyljintään. Ehkä tässä pitäisi olla niin kuin jehovantodistajat? Joten en edeleenäkän ymmärrä miten kondoomin käyttö on kiistatta kristillisen etiikaan vastaista aina ja kaikissa tilanteissa.

    Tykkää

  123. Heino Korpela

    Ihminen on niin itsekäs ja melkoinen suunnittelija, joka selvätkin raamatunpaikat soveltaa itselleen sopivaksi. Yksi näistä mieluisista sovelluskohdista on avioliitto. Vanhanliiton aikana kun miehet halusivat vanhenevan vaimonsa vaihtaa nuorempaan, he keksivät Jumalan säätämään liittoon ”porsaanreiän”, eli laittoivat Mooseksen kirjoittamaan säädöksen. Mooses kirjoitti, sillä yleinen mielipide ohjasi häntäkin. Näin tuo Jumalan asettama johtaja hairahtui, eikä oppi pysynyt oikeana:
    ”Hän vastasi: ”Mooses antoi teille luvan hylätä vaimonne, koska te olette niin kovasydämisiä. Mutta alun perin ei ollut niin.
    Minä sanon teille: se, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden ja menee naimisiin toisen kanssa, tekee aviorikoksen. [Aviorikoksen tekee myös se, joka nai miehensä hylkäämän naisen.” (Matt.19:8,9)

    Kun luin tuota Markun kommenttia, tuli mieleeni Heikki Saaren kehittelemä oppi, ettei minkään syyn takia avioliittoa saa purkaa. Saari kumppaneidensa kera vetosi oppiaan tähän Jeesuksen sanaan: ”Mutta alun perin ei ollut niin.”

    On totta, että Jumala on parisuhteen tarkoittanut kestävän koko ihmisiän. Ihminen kun vanhenee, hän kuvittelee, että ottamalla nuoremman puolison, tulee nuoruus takaisin. Tuossa Jeesuksen neuvossa otetaan kantaa vain naisen tekemään huorintekoon (johtuu varmaankin kysyjien sukupuolesta).

    En halua enempi paneutua tähän eroasiaan, olen joskus kirjoittanut siitä paljonkin. Toinen asia joka tuntui pahalta pohtia on, että kuka pääsee taivaaseen, onko sinne päässyt esimerkiksi Hitler? Mielestäni se ei ole meille tärkeää, kuka on päässyt taivaaseen ja jos sinne on päässyt pahoja ihmisiä, ei pahoitella sitä. Taivaaseen ei kuitenkaan pääse kukaan muuten kuin uskon kautta.

    Tämä miettiminen, kuka pääsee ja kuka ei pääse on hyvin inhimillistä – me haluamme tietää ja siksi mietimme ja päättelemme. Jeesus kuitenkin näyttää meille, että voimme mennä tässäkin ihan harhaan, hän sanoo: ”Mutta monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä.”

    Olin naapurini muistotilaisuudessa, lauloin tuossa tilaisuudessa. Pappi tuumasi puheessaan, että tuo satavuotias entinen naapurini pääsi takuuvarmasti taivaaseen, sillä hän oli kuulunut kirkkovaltuustoon vuosikymmeniä.
    Näin me ihmiset voimme tehdä päätelmiä. Eikö vain ole kuitenkin hyvä, ettei edes Mooses kykene kirjoituksillaan muuttamaan Jumalan päätöksiä. Kiitetään Jumalaa, ettei hän ole luovuttanut päätösvaltaa yhdellekään ihmiselle. Kun näin on, on Heinollakin mahdollisuus päästä perille, vaikka hoitokokous päätti, ettei Heinolle anneta syntejä anteeksi.

    Tykkää

  124. x-vl

    Tuli väkisin mieleen Markun kommentit, kun kuuntelin sattumalta erään avioparin tv-haastattelua pienen pätkän. Sen verran kuulin, että keinohedelmöityksellä oli saatu vauva. Oli ollut vaikeat hoidot ja miehellä syyllisyys kun vika oli hänessä ja vaimo oli joutunut kärsimään.

    Äiti mainitsi, että neljä alkiota oli valmiiksi odottamassa mahdollista tulevaa käyttöä varten. Nyt tuntui, ettei jaksa ajatellakaan toista lasta.

    Minulla itsellä ei tullut yhtään tuomitsevaa sanaa mieleen, paitsi sanat, joita olen täältä lukenut.

    Tykkää

  125. Markku Korteniemi

    Hyshys: ”Näytät uskovan siihen että evoluutioteoria on se tapa jolla jumala loi mailman?… Joten en ole samaamieltä siitä että raamatun luomiskertomuksen mukaan tuo elämä ja kuolema luotiin samassa paketissa.

    Ilman hyssyttelyä ja hupsuttelua: Alkuräjähdys ja evoluutio eivät vähennä hiukkaakaan Jumalamme valtasuuruutta eikä luomistyön ihmeellisyyttä. – Mutta eivät ne voineet olla vielä aiheina metsästäjäkeräilijöiden ja paimentolaisten iltanuotiolla huikean tähtitaivaan alla kertomissa pyhissä kertomuksissa; että miten maailma syntyi ja miten siitä tuli tällainen… Meni tuhansia, jopa kymmeniä tai satoja tuhansia vuosia ennen kuin näitä myyttejä kirjoitettiin ylös ja toimitettiin nykyiseen muotoonsa n. 1000 – 100 eKr.

    No tuota tuota, jos jokaisesta maailmankaikkeutemme 13,8 miljardista vuodesta olisi hyvin suppeakin kirjallinen kuvaus laajuudella yksi lehti (jossa kaksi sivua) ja paperi olisi laadusta (vahvaa) niin yhden millimetrin vahvuuteen mahtuisi kai n. 10 sivua ja kirjan paksuudeksi tulisi yli 1300 km, mikä olisi kamelinselässä ja leirinuotiolla kovin epäkäytännöllistä… 🙂

    VT:n luomiskertomuksilla ja ns. alkukertomuksilla on Jumalan viesti meille; kuka on olevaisuuden ja kosmoksemme takana, mikä on ihmisen asema ja mistä tulee eettiset arvoarvostelmat… Mutta kyllä kuolema oli jo mukana alusta lähtien, ja mahtaa siellä olla vinkkiä tähänkin; nimittäin ”syntiinlankeemuksen” seurauksena olikin ”kuolemalla kuoltava” (1776 käännös) tai olet ”kuoleman oma” (1933 ja 1992). Ja mikä paratiisi se olisi, jos niin kasvinsyöjäeläimet kuin lihansyöjätkin joutuvat vesipaastoamaan aina vaan, nimittäin eläviä olentoja ne kasvitkin ovat – tai kukaan ei uskaltaisi liikkua, ettei vaan tallaisi hengiltä yhtään hyönteistä tai kasvia… No tietysti Kaikkivaltias olisi voinut luoda tällaisenkin transsendentin paratiisin, mutta luonnonhistoria todistaa, ettei hän luonut, – mutta me ihmiset olemme näitä tulkintoja sinne oikkeinniin autuudenkin haastolla vääntäneet…

    Ja ei se korinttolaiskirjeen todistus yhdestä ihmisestä ”syntiinlankeemuksen” taustalla ole pieleen, koska kaikki pitkät ja kollektiivisetkin prosessit ihmiskunnan historiassa ovat tapahtuneet kuitenkin yksilöiden kautta. Kaikki innovaatiot, uudet sanat, sodat, meemit ja geenimuutokset ovat tapahtuneet, muhineet ja puhjenneet ilmi ensin jossakin yksilössä, josta ne ovat levinneet tai joka on saanut muut mukaansa. Ja toisaalta me kaikki olemme Adamin ja Eevan veljiä ja sisaria, replikaatteja, jotka toistamme näitä samoja alkukertomusten lankeemuksiakin…

    Fundamentalistiset, sanainspiraatio-oppiin pohjautuvat näkemykset liittyen ihmiskunnan varhaiseen menneisyyteen johtavat täydelliseen umpikujaan luonnonhistoriallisen lähdeaineiston kanssa. Ne eivät olekaan kristinuskon luovuttamatonta ydintä. Ne ovat kyllä monet johtaneet umpikijaan ja jopa ateismiin. Tai fundamantalismista on ollut lyhyt matka lipilaariin arvorelativismiin. Sen vuoksiko vuosikymmeniä SRK:nkin teologinen yhteistyölinja on kompannut ja rimmannut niin hyvin juuri kirkkomme libaraaliteologisen siiven kanssa?

    Kristinuskossa – eettisenä uskontona – punainen lanka liittyy ennen kaikkea eettisiin arvoihin, hyvään ja pahaan, oikeaan ja väärään, valintoihin ja vastuuseen – joiden arvoarvostelmien pohja on Jumalamme ilmoituksessa, mukaan lukien niin ihmiskunnan yleistä moraalitajua kuin erityisen ilmoituksen, miten Herramme Jeesus Kristus ja apostolinsa sitä tulkitsivat. Ja ennen muuta: sovituksessa ja armahduksessa Herrassamme Kristuksessa!

    Tykkää

    1. hyshys

      En milään muotoa kyseenalaista evoluutioteorian paikansapitävyyttä sinänsä. Mutta kyseenalaistan kyllä sen että jos luomiskertomus ohitetaan tai jätetään omaan arvoonsa ja sen julkituomat hegelliset väittämät jätetään hyväksymättä ei koko kristinuskolla ole enää mitään pohjaa. Ei ole enää mitään kristillistä uskoa ja etiikaa joka perustuisi raamatuun. Se perustuu sen jälkeen vain joihinkin raamatunpaikkoihin ei tuohon kirjaan kokonaisuutena.

      Jos ohitamme sen että ajallinen kuolema on tullut osaksemme syntiinlankeemuksessa paikansapitämättömänä voimme sitten ohitaa kaiken muunkin. Ymmärrän sen että tietomme mailmansynnystä tekee luomiskertomuksen tarkastelusta haasteellista. Pitääkö tuota kerrtomusta katsoa ajallisisessa vai hegellisessä viitekehyksessä? Heitin jo edellä luonnontieteen väitämän jossa ihmisen ja eläimen suurin ero on se että ihminen ymärtää oman kuolemansa. Ja kysyin onko tämä se hetki jolloin ihminen luotiin… ja totesin myös että onko tämä se hetki jossa raamatunmukaan syntiinlankeemus tapahtui.

      Ja minä tulen hamaan tapiin saakka pitämään kiini siitä väiteestäni että jos syntiinlankeemuksen opillinen merkitys ohitetaan siihen kaatuu koko kristinusko armo ja uhrioppia myöten. Ihmnen luotiin kuolemattomaksi ja syntiinlankeemuksen kautta ajallinen kuolema tuli osaksemme. Ja jos tästä väiteestä ei pidetä kiinni niin ei sitten kannata muunkaan perään enää paljoa huudella. Puhumme sellaisesta keskeisestä asiasta kuin perisynti. Jos ihminen teoreettisesti itse kykenisi täyttämään lain hän ei silti pelastu tämän perisynnin vuoksi koska Jumala on luvannut kostaa ihmisen pahat teot myös tuleville sukupolville. Lain täyttämälläkään emme pääse pakoon tätä perisynttiä ja synnin palkka on nimenomaan se ajallinen kuolema.

      Tykkää

  126. Markku Korteniemi

    Minun on vaikea ymmärtää, mitä oikein haluat sanoa edellä olevalla kovin sekavalla kommentillasi… sen verran toki ymmärrän, että olet huolestunut kristinuskon ”perustasta”.

    Valitettavasti on sanottava, että johtopäätöksesi mahtaa olla tyyppiesimerkki umpikujasta, johon fundamentalistinen raamattukäsitys johtaa.

    Jumala ja hänen sormensa tulee vielä vastaan niin mikrokosmoksen kuin makrokosmoksen tutkimuksessa ja silloin koittanee vielä Herran sanan nälkä, josta profeetta ennustaa:

    ”Koittaa aika – sanoo Herra Jumala – jolloin minä lähetän maahan nälän. En leivän nälkää, en veden janoa, vaan Herran sanan kuulemisen nälän. Ihmiset hoippuvat mereltä merelle, pohjoisesta itään he harhailevat etsimässä Herran sanaa, mutta eivät löydä” (Amos 8:11-12)

    Tykkää

  127. js

    Evoluutioteorian paikkansapitävyyttä ei ole todistettu oikeaksi. Ainoa luotettava kertomus maailman synnystä on Raamatussa jossa sanotaan, että Jumala loi maailman kuudessa päivässä ja seitsemäntenä Hän lepäsi. Jos Raamatussa sanotaan noin, niin asia on noin. Ihan samoin kuin Lutherin piti kiinni kolmesta Raamatun sanasta keskustellessaan Zwinglin kanssa ehtoollisesta eli näistä ”tämä on minun ruumiini”. Jos Raamattu sanoo, että tämä on minun ruumiini, niin sanat tarkoittavat sitä mitä ne sanovat. Jos en voi luottaa, luomiskertomuksen paikkansapitävyyteen, miksi minun pitäisi luottaa yhtään mihinkään Raamatussa.

    Tykkää

    1. Kesäkukka

      Lyhyt välikommentti js:lle (kun huomasin kommenttisi ketjua selaillessani).

      Itse ajattelen, että Raamatun ymmärtäminen vaatii ehdottomasti myös tietoutta Raamatun syntyhistoriasta. Raamatun tekstiä tulkittaessa on otettava huomioon sen historiallinen syntytilanne ja asiayhteys. Esimerkiksi Mooseksen kirjat, joista ensimmäisessä ovat nämä ns. alkukertomukset, joihin luomiskertomuskin kuuluu, ovat luonteeltaan ja syntyprosessiltaan aivan erilaiset kuin esimerkiksi Uuden Testamentin evankeliumikirjat. Mielestäni se, että voisi hahmottaa koko kirjan punaisen langan, ja tulkita kirjaa kuta kuinkin oikein, vaatii taustatietoa. Taustatietous suojelee myös fundamentalismilta. Ajattelen, että jokaisella Raamatun selittäjällä tulisi olla ainakin vähän myös taustatietoa.

      Minulle se, että luomiskertomuksessa sanotaan maailman luodun seitsemässä päivässä, on hieman toisenlainen asia kuin se, että Jeesus sanoo ”tämä on minun ruumiini”. Alkukertomusten syntyhistoriaan kannattaa tutustua.

      Tämä ei tarkoita sitä, ettekö luottaisi Raamattuun, ja ajattelisi, että se on Jumalan ilmoitusta meille.

      Tykkää

      1. Nimetön

        Viimeinen lause olisi voinut olla paremminkin muodossa:
        …että se on k o k o n a i s u u d e s s a a n/ k o ko n a a n Jumalan ilmoitusta meille. 🙂

        Tykkää

  128. Markku Korteniemi

    js: ”…miksi minun pitäisi luottaa yhtään mihinkään Raamatussa.”

    Siinäpä sen sanoit; juuri tuon takia fundamentalismi on niin vaarallinen raamattukäsityksenä!

    ”Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan.” (Ps. 73:28)

    ”Veisatkaa yhdessä psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja, soittakaa ja laulakaa täydestä sydämestä Herralle ja kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.” (Ef. 5:19-20)

    1.
    Nyt kiittäkää! On Herra hyvä,
    on armoliitto ikuinen.
    Nyt veisatkaa! On Herra hyvä,
    on armoliitto ikuinen.
    Kun huusin Herraa hädässäni,
    hän kuuli, riensi auttamaan.
    Tien aukaisi hän edelläni,
    johdatti paikkaan avaraan.

    2.
    Siis auki portit ylistyksen!
    Käykäämme Herraa kiittämään.
    Myös alla vaivan, kärsimyksen
    kiitämme hänen nimeään.
    Kun tuomme armon alttarille
    sydämet köyhät uhrina,
    hän lapsillensa kaipaaville
    kirkastaa rakkaat kasvonsa.

    3.
    Jo riemuhuudot kajahtavat
    Herramme armoliitosta,
    ja kaikki vanhurskasten majat
    raikuvat Herran kiitosta.
    En kuollutkaan, sain armahduksen
    ja Herran töitä julistan.
    On tullut päivä pelastuksen,
    on noussut Poika Jumalan.

    4.
    Kun huusin Herraa hädässäni,
    hän kuuli, riensi auttamaan.
    Tien aukaisi hän edelläni,
    johdatti paikkaan avaraan.
    Nyt kiittäkää! On Herra hyvä,
    on armoliitto ikuinen.
    Nyt veisatkaa! On Herra hyvä,
    on armoliitto ikuinen.
    (VK 199)

    Tykkää

  129. hyshys

    Markku en allekirjoita milään muotoa sitä että käsitykseni olisi milään muotoa fundamentalistinen. Ymärtääkseni kristinuskon perusta on Kristuskallio? Jos olennaisia kysymyksiä ei ole se miksi ihinen joutui eroon Jumalasta? Miten synti tuli mailmaan?Mikä tuo synti itseasiassa oli? (se ei ole teko vaan epäusko) Miksi siitä tuli jokaisen ihmise osa? Mikä on raamatunmukaan synnin seurausta? Ja miten sielupolomme voi raamatunmukaan välttää ikävän kohtalon tuonpuoleisessa? Niin enpä tosiaan tiedä onko siitä opistakaan paljoa enää jäljellä. Ja ymärtääkseni kristinoppin ja uskon pitäisi perustua nimenomaan sille Kristuskalliolle?

    Jumala asetti Kristuskallion seurakuntansa perustaksi lauseessa – on tuleva se joka on rikki polkeva käärmeen pään. Ja ihan mikään mitä tuossa kirjassa tuon lauseen jälkeen Kristuksesta ilmoitetaan ei ole kuin opitun kertausta. Jos ohitat tämän syntiinlakeemuksen tai vähätelet sen merkitystä silloin myös pitää ohitaa lukuisat muut raamatunpaikat joissa käsitelään ihmisen kuolevaisuutta tai ihmisen olemusta ylipäätään. Ja myös kaiken sen mikä Kristuksesta ilmoitetaan. Jos ohitat tämän syntiinlankeemuksen ja luomiskertomuksen miksi et sitten ohita lausetta – se missä synti on suureksi tullut siinä armo on tullut ylenpaltikseksi?Sanoiko Jumala todella niin (missä on synti suureksi tullut) – on tuleva se joka on rikki polkeva käärmeen pään (siinä armo on tullut ylenpaltiseksi). Joten olen ihan joskeenkin tosissani siinä että jos ohitamme sen kohdan raamatun ilmoituksessa jossa tuo Kirstus ensimäiselle ihmisparille ilmoitetaan miksi emme sitten ohita niitä kaikkia muitakin?

    Ja aijon todeellakin pitäytyä siinä ihan perustavaa laatua olevassa näkemyksessä että raamattu on alusta lopuun saakka yksi ja sama ilmoitus Kristuksen syntymästä kuolemasta ja ylösnousemuksesta ja syntien sovituksesta. Ja ettei kristinopin ja raamatunmukaan muunlaista ilmoitusta ole annettu eikä raamatun mukaan tulla antamaan.

    Ilm. 21:6
    Ja hän sanoi minulle: ”Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi

    Tykkää

  130. hyshys

    PS: Huomaan kyllä että yhdessä Kristus-sanassa on kaksi kirjainta pyörähtänyt … Itsepä on Luoja luonut meidät lukivammaiset ja kaippa silläkin on ollut joku tarkoitus 🙂

    Tykkää

  131. Heino Korpela

    Ihmettelen nyt suuresti sitä, mikä noissa hyshyssin kommenteissa Markkua noin paljon ottaa päähän, että alkaa syyttämään hyshyssiä fundamentalismista? Kyllä kommenteista saa selvän, eivät ne ole oikeastaan sekavia, ei vaikka lukihäiriö vähän häiritsee.

    Ihminen on aina halunnut todisteita maailman synnystä, siis siitä miten on mahdollista, että elämää ja niin monenlaista elämää on syntynyt? Miten luonnonolosuhteet muokkaavat olemassa olevaa eläimistöä ja ihmistä, kun luonto muuttaa elämää sopeuttamalla myös ihmistä kestämään paremmin luonnon ankaruutta tuhoutumatta. Otan yhden esimerkin: Eskimot asuvat maailmamme kylmällä, ehkä kylmimmässä osassa. Heille on silmäluomiin kehittynyt silmiä suojaava rasvakerros. Rasvakerros on meilläkin, mutta heillä paksumpi.

    Evoluutio on yksi ihmiskunnan uskonto, siinä missä muutkin ihmiskeksinnöt. Ihmisen pyrkimykset ovat usein menneet pieleen etsiessämme suurta totuutta ja aina välillä uskottu sen löytyneen. minäpä lainaan tähän pienen pätkän kirjasta Bioprosessitekniikan emeritusprofessori Matti Leisola kirjoittaa kirjassaan evoluutiouskon ihmemaassa s,36 seuraavaa:

    – ”Olen yli neljänkymmenen vuoden ajan käynyt elämän ja lajien syntyä koskevaa keskustelua tiedeyhteisön sisällä ja sen ulkopuolella. Lähes kaikki tuntemani sadat tutkijat myöntävät kahdenkeskisissä, luottamuksellisissa keskusteluissa, ettei tieteellä ole selitystä geneettisen kielen, proteiinien, solukalvojen, aineenvaihduntareaktioiden, säätelyjärjestelmien, solujen ja biologian perusrakenteiden alkuperälle.”

    Tästä huolimatta naturalistista evoluutioteoriaa opetetaan lapsillemme kouluissa biologian tunneilla vaikka se kuuluisi ideologiselta luonteeltaan ja kokeellisten tieteellisten havaintojen perusteella elämänkatsomustiedon tunneille. Tämä asia tulisi korjata mielestäni heti koulutusjärjestelmässämme sillä epätieteellistä naturalistista maailmankuvaa on jo aivopesty tarpeeksi lapsiin koulutusjärjestelmämme kautta.”

    Raamatun kertomukseen elämän ja koko luomakunnan synnystä, siihen on meidän tyytyminen, aina välillä uskovat ovat niin kovasi uskoneet, että jos joku on uskaltanut sanoa, että maapallo on pyöreä ja se pyörii, hänet ovat uskonkiihkoilijat polttaneet roviolla. Galilei, joka 380 vuotta sitten puolusti tieteen vapautta katolisen kirkon inkvisitiotuomioistuimessa. ”Se liikkuu sittenkin”, hänen kerrotaan mutisseen langettavan tuomion jälkeen.
    Tämä sanonta saattaa olla tarua, mutta hyvin kuvaa uskonnon valtaa. Uskonto laittaa auringonkin kiertämään maata.

    Ei meille pienille ihmisille jää paljon vaihtoehtoja, joko uskomme raamatun kertomukseen ihmisen lankeemuksesta ja lankeemuksen seuranneesta elämän rajallisuudesta – kuolemasta. Tai sitten pitäydymme tieteeseen joka vähänväliä on todettu harhaksi.

    Tykkää

    1. hyshys

      Jollain tavalla huvitaa kyllä tämä luomiskertomus vastaan evoluuttiokeskustelu. Evoluutioteoreetikoilla on joku mielipide siitä milloin nykyihminen on syntynyt. Sitten kun katsotaan luomiskertomusta niin on se vaan huvittavaa että ihmiset jotka ovat oleet vielä sangen tyhmiä ja tietämättömiä tästä evoluutioteoriasta ovat melko tarkastikin ja ihan suht oikeassa järejestyksessä pystyneet kuvaamaan evoluution vaiheita. Se mikä tässä kuitenkin on se mikä huvitaa on se että jos raamattu pitäisi nähdä Jumalan ilmoituksena niin Jumalan mielestä ensimäinen ihmispari oli Atami ja Eeva. Satuuko nämä ihmiset samaan kohtaan sitä evoluutioteoriaa Jumalan ja teoreetikon mielestä? Kuka tietää. Luomiskertomuksen järjellinen ymmärtäminen johtaa kuitekin hegelliesesti harhaan.

      Teoreetikolla on muuttuva teoria siitä milloin ihminen on syntynyt. Jumala kuitekin otaa siihen yksiseliteisen kannan milloin hänen mielestään ihminen on syntynyt. Jossain määrin sekä teoreetikolla että Jumalalla näytää olevan samankalatainen lähestymistapa asian tiimoilta. Teoreeetikko pyrkii monien asioitten kauttaa määritämään milloin ihmisen ja eläimen ajattelu toiminta ja käyttäytyminen ovat eroneet toisistaan siinä määrin merkittävästi ettei voida puhua vain uudesta eläinlajisata. Huvittavinta tässä on se että sekä teoreetikko että Jumala päätyvät jokseenkin samoihin tuloksiin. Ihmisen ja eläimen suurin ero on se että ihminen kykenee ymmärtämään omann kuolevaisuutensa.

      Jos luomiskertomusta tarkastelee evoluutiotorian valossa niin jokin muutti sen alkukantaisen omaasta kuolevaisuudestaan mitääntietämättömänän eläimen joksikin muuksi kuin vain omien vaistojen varassa eläväksi olennoksi jonka käytöstä säätelee vietit refleksit jne. jossain kohtaa teoreetikko kuitekin näyttää olevan Jumalan kanssa samaa mieltä siitä että jossain kohtaa siitä ihmisestä todella tulee ei vain elollinen vaan myös hegellinen olento.

      Ja huvitavinta tätssä on se että Jumala otaa yksiseliteisen kannan siihen milloin hänen mielestään ihmisestä tuli hegellinen olento ja jopa niemeää nämä henkilöt. Ja kuitekin sekä teoreetikot että uskoviksi itseään kutsuvat haluavat kyseenalaistaa tämän Jumalan ehdottoman ja yksiselitteisen kannnan. Vaikka he katsovat samoja tapahtumia vain eri viitekeyhksestä. Puhuvat siitä aivan eri kielellä ja käyttävät asioista täysin eri käsitteitä.

      Jokainen voi uskoa mihin haluaa ja lukea raamatuaan millaisessa viitekehyksessä haluaa. Raamattu on kuitekin se joka puhuu siitä ihmisen hegellisyydestä eikä niinkään siitä ajallisesta historiasta vaikka sitäkin tuossa kirjassa toki evoluutioteoreetikonkin mielestä kuvataan. Avaanpa raamattuni mistä kohtaa tahansa niin jos tuota kirjaa lukee missän muussa viitekehyksessä kuin siinä – mitä tämä kyseinen paikka avaa meille Kristuksesta ja Jumalan ilmoituksesta sovitaa ihmisen pahat teot uhraamalla oma Poikansa niin hukassa olaan.

      Tykkää

  132. Vuokko Ilola

    On järkyttävää, miten paljon maapallolla alistetaan vielä edelleenkin naisia, eikä tasa-arvo toeteudu kokonaan Suomessakaan. Miten moni ongelma pohjautuukaan perheväkivaltaan, etenkin naiseen ja lapseen kohdistuvaan!

    Kun tuotakin aborttiasiaa on tutkittu, niin tietääkö joku, kuinka paljon senkin ilmiön takana on väkivaltaa? Mietin vain, että lapsena itse väkivaltaa kokenut tai parisuhteessa väkivallan alla elävä ei välttämättä kykene ajattelemaan abortista mitään muuta kuin että jostakin tuskasta se ainakin pelastaa.

    Hesarissa sivuttiin aihetta tosi riipaisevalla ja ahdistustakin herättävällä tavalla, kun kerrottiin Suomessa turvapaikkaa hakevasta nigerialaisesta naisesta. Tuli niin vimmattu halu tirvasta joidenkin pahantekijöiden nenuihin, mutta sitten pitää sitäkin miettiä, mikä tekee joistakin miehistä niin pahoja, mikä heidän taustansa ja tuskansa on kun he ovat niin väkivaltaisia ja piittaamattomia naista kohtaan.

    Eli näihin syihin, syihin ja vielä kerran syihin, mitä aiheuttavat tuskaa, kärsimystä ja väkivaltaa, niihin pitäisi pureutua kaikista entien maapallolla!

    Tykkää

  133. Markku Korteniemi

    No olisiko kysymys siitä paljon puhutusta ”olkiukko” -strategiasta, jos laitetaan toisen suuhun sellaista, mitä hän ei ole sanonut ja sitten käydään sotaan tuota olkiukkoa tai tuulimyllyä vastaan kuin konsanaan urhea ritari Don Quijote ja palvelijansa Sancho Panza. – Ja jos seuraavat kommentit eivät ole ristiriitaisia ja väliin fundamentalistisia niin mikä sitten?

    Hyshys mm:
    ”Lähtökohtaisesti raamatun sukuluettelot kertovat myös yksiselitteisesti ettei ihminen ole lisääntynyt ennen syntiinlankeemusta.”
    ”tieto oikeata ja väärästä on ollut ihmisessä luomisesta saakka Onko se että verhoamme itsemme vaatteilla yhtä kaikki yhtä väärin kuin kaikki muukin mitä teemme?”
    ”Näytät uskovan siihen että evoluutioteoria on se tapa jolla jumala loi mailman? Misään raamatussa ei kuitenkaan lue että ihminen luotiin tästä elämän mahdollisuudesta …”
    ”Ymmärrän sen että tietomme mailmansynnystä tekee luomiskertomuksen tarkastelusta haasteellista. Pitääkö tuota kerrtomusta katsoa ajallisisessa vai hegellisessä viitekehyksessä?”
    ”Ihmnen luotiin kuolemattomaksi ja syntiinlankeemuksen kautta ajallinen kuolema tuli osaksemme. Ja jos tästä väiteestä ei pidetä kiinni niin ei sitten kannata muunkaan perään enää paljoa huudella.”
    ”En milään muotoa kyseenalaista evoluutioteorian paikansapitävyyttä sinänsä…”

    Js: ”Jos en voi luottaa, luomiskertomuksen paikkansapitävyyteen, miksi minun pitäisi luottaa yhtään mihinkään Raamatussa…”

    Heino: ”Markku ajattelee alkuihmistä evoluution kautta, kun taasen hyshys luottaa raamatun ilmoitukseen.” 🙂
    ”Raamatun kertomukseen elämän ja koko luomakunnan synnystä, siihen on meidän tyytyminen…”

    Hyvä Heino: jos pyrkii ratsastamaan yhtä aikaa kaikilla hevosilla, niin siinä voi käydä niin huonosti, että putoaa satulasta ja eikä sinne enää pääsekkään… !

    Veli Fransiscus laulaa luotujen ylistyksessään ”Laudes Creaturarum” eli Aurinkolaulussa:

    Korkein, kaikkivaltias, laupias Herra
    sinun on ylistys ja kirkkaus ja kunnia
    ja kaikki siunaus.

    Sinulle yksin, Korkein, se kuuluu,
    kukaan ei kelpaa nimeäsi lausumaan.

    Ole ylistetty, Herrani,
    kaikkien luotujesi kanssa,
    varsinkin herramme veli auringon;
    hän on päivä, jolla meidät valaiset.

    Ja hän on kaunis ja säihkyvä suuressa loistossaan.
    Sinun kuvaasi hän kantaa, oi Korkein.

    Ylistäkööt Sinua, Herrani,
    sisar kuu ja tähdet,
    taivaalle luomasi kirkkaat
    ja kalliit ja kauniit.

    Ylistäkööt sinua, Herrani, veli tuuli
    ja ilma ja pilvi ja sees ja säät kaikki,
    joilla luotujasi pidät yllä.

    Ylistäköön sinua, Herrani, veli tuli,
    jolla yötä valaiset; hän on ihana ja iloinen
    ja väkevä ja voimallinen.

    Ylistäköön sinua, Herrani, sisar äitimme
    maa, joka meitä ravitsee ja hallitsee
    ja kantaa kaiket hedelmät
    ja kirjavat kukat ja yrtit.

    Ylistäkööt sinua, Herrani,
    ne jotka antavat anteeksi
    rakkaudesta sinuun ja kestävät kipua
    ja koettelemusta.

    Autuaat ne, jotka kestävät rauhassa
    sillä sinulta, Korkein he saavat kruununsa.

    Ylistäköön sinua, Herrani,
    sisaremme ruumiillinen kuolema,
    jota yksikään elävä ei voi välttää.

    Voi niitä, jotka kuolevat kuolemansynnissä.

    Autuaat ne, jotka kuolema kohtaa
    pyhään tahtoosi taipuneina,
    sillä toinen kuolema ei heitä vahingoita.

    Ylistäkää ja siunatkaa Herraani
    ja kiittäkää ja palvelkaa häntä
    suuressa nöyryydessä.

    Tykkää

  134. x-vl

    Minulle tässä vaiheessa on parempi, että ajattelen Jumala-kuvaa ja kristillistä etiikkaa pelkästään Uuden testamentin perusteella ja Valossa. Miksi VT pitää ottaa siihen mukaan, kun Jumalan ilmoitukset/ ”ilmoitukset” ja mahdollisesti vertauskuvalliset tarinat on juutalaisille annettu ja ovat heidän tulkintansa mukaiset?

    Onko pakko väkisin linkittää Aatamin ja Eevan ns. syntiinlankeemuskertomus Jeesuksen elämään ja kuolemaan? Kun niin tehdään, niin evoluutioteoria vesittää tai ainakin sumentaa koko pitkän pelastustodisteluketjun. Ainakin minun on vaikea ajatella sitä.

    Ymmärrän, että hyshys puhuu varmaan tästäkin?

    Tykkää

  135. hyshys

    Tämäpä on Markku hauskaa… olen fundamentalisti vaikka en näytä kannatavan kummankaan kirjaimellistatulkintaa. En kuitenkaan voi ohitaa sellaisia tulkintatapoja ja ajatuksia jotka vievät pohjan pois sitä toteamukselta jonka jo totesin edellä… Raamattu onn yksi ja ainoa ilmoitus Kristuksesta alusta lopuun saakka. Jos unohdamme sen alussa voime unohtaa sen myöhemminkin – ja siihen nämä lestadiolaisetkin olikinuket usemmiten kaatuvat. Mitä taas tulee näihin raamatun sukuluetteloihin niin jos et ole koskaan pohtinut niiden hegellistä merkitystä ja sitä mikä niiden pointti tuossa kirjassa on niin minä olen… Ja jos todella tahdot kyseenalaistaa jumalasi sillä että kyseenalaistat Jumalan kiistattoman ilmoituksen siitä ketkä hänen mielestään olivat ensimäiset ihmiset niin antaa mennä vaan… Jumala määriteli ihmisen Aatamiksi ja Eevaksi naiseksi ja mieheksi … ei naisiksi ja miehiksi. Jos kyseenalaistat tämän niin kannataa varmaan kyseealaistaa kaki muukin. Ja ihailen että uskallat avoimesti asettua poikkiteloin Jumalan ilmoitukesen kanssa. En ole törmännyt raamatunlehdillä että Jumala olisi muutaut päätöstään siitä ketkä Hänen mielestään olivat ensimäiset ihmiset. On ihan älyttömän rohkea veto kyseenalaistaa tämä Jumalan päätös (ja tuomio).

    Tykkää

  136. hyshys

    X-vl olen kanssasi samaamieltä siitä että vanhatestaentti ja se kuika juutalaiset tulkitsivat Jumalan ilmoitusta uudentestamentin aikana on jokseenkin ihmisen ruma historia ja kertomus siitä miten Jumalan ilmoitusta ihmiset ovat tulkineet ja millaisiin tilanteisiin se on ihmisen ajanut.

    Karkeimman jaon mukaan Vt on laki ja Ut evankeliumi. Ajattelen että Jumala on kyllä pyrkinyt avaamaan evankeliumia koko vt ajan sieltä Aatamista alkaen… Ihmisen kyky ja halu ovatkin sitten oleet niin ja näin. Ajatelen että et se sinäkään ohita niitä ajatuksia siitä että UT on kertomus siitä kuinka Jumala täytti lupauksensa ja antoi ainoan Poikansa. Pitääkö asiat sitten linkitää sinne Aatamiin ja Eevaan saakka… ehkä ainoa asia jonka suhteen koen sen aivan välttämättömänä on se että lupaus Kristuksesta annetiin ensimäiselle ihmiselle…. Se kulki erinäköisten vaiheitten kautta sinne UT aikaan jolloin siirytiin – uskosta näkemiseen. Se velka jonka Jumala oli luvannut maksaa niin sen hän myös maksoi Ut kertomusten valossa.

    VT voisi nähdä Jumalan lain armottomana historiana jota ihmiset ovat käyttäneet toisen ihmisen lyömiseen alistamiseen tuomitsemiseen jne aivan ensi lehdiltä saakka. VT on myös saatanan ruma hisrtoria. Viitaan siis siihen samaiseen tahoon joka kiusasi Jeesusta ja pyrki siihen ettei lupausta koskaan täytetä. Näen Jumalan rakkauden moninpaikoin vanhantestamentinkin puolella. Paikka paikoin sitä on hyvin vaikea nähdä mutta olen päätänyt että se on sielä vaikka minä en sitä vielä näekkään. Ja monet paikat joista on ensin ajatellut että onpas tämä karua ja julmaa ovat jossain elämän käänteessä saataneet sitten aueta näyttämään sen missä siinä kohtaa on se Jumalan rakkaus ja missä sen kaiken pahuuden takana on se evankeliumi. Itse suhtaudun suurella tyyneydellä siihen VT koska se moninpaikoin on erittäin hyvä kuvaus siitä mitä lain orjuus tarkoitaa. Ja aina kun tätä Kristillistä etiikaa tarkastelaan niin kannataa kyllä pohtia lähteekö tämä sieltä lain orjuudesta tai meidän inhimillisestä pahuudesta . Mitkä ovat motiivit näihin tulkintoihin. Kuka käytää valtaa ja miksi sitä käytetään?

    Tykkää

  137. Heino Korpela

    Markku se kirjoittaa:
    Heino: ”Markku ajattelee alkuihmistä evoluution kautta, kun taasen hyshys luottaa raamatun ilmoitukseen.” 🙂
    ”Raamatun kertomukseen elämän ja koko luomakunnan synnystä, siihen on meidän tyytyminen…”

    Hyvä Heino: jos pyrkii ratsastamaan yhtä aikaa kaikilla hevosilla, niin siinä voi käydä niin huonosti, että putoaa satulasta ja eikä sinne enää pääsekkään… !

    Minä se olen tainnut pudota kuin ”eno veneestä” jo nyt tästä keskustelusta! Eli taidamme puhua toistemme ohi, emmekä yhtään ymmärrä mitä toinen tarkoittaa kirjoituksillaan.
    Kuitenkin näyttäisi, että hyshys olisi oikeassa siinä, että ensimmäiselle ihmisparille syntyi jälkeläisiä syntiinlankeemuksen jälkeen.

    Voihan olla, ettei tuossa kertomuksessa ole otettu huomioon meitä, että Markku ja hyshys ovat tästä eri mieltä. Kuitenkin raamattuun on myöhemmin kirjoitettu:
    ”Kuinka siis ihminen voisi olla oikeassa, jos hän asettuu Jumalaa vastaan? Kuinka naisesta syntynyt voisi olla puhdas?” (Jop.25:4)
    ”Kun kerran kuolema sai alkunsa ihmisestä, samoin kuolleiden ylösnousemus on alkanut ihmisestä.
    Sillä niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi,” (1.Kor.15:21,22)

    Taitaa olla niin, että minun on parasta lähteä ratsastamaan – minulla kun on nuo kaikki hevoset! Antoisia keskusteluhetkiä vaan, teille. Minä lopetan tässä ketjussa keskustelun tähän.

    Tykkää

  138. x-vl

    Aikoinaan lukiossa eivl-kaverin kanssa oli keskustelua evoluutiosta. Minä vl-uskovaisena yritin leimata tyhjäksi järkevän tytön perustelut siitä teoriasta ja monista sen todisteista. Sanoin, että erilaiset löydökset, jotka tukevat tuota tulkintaa maailman synnystä ja ihmisen kehityksestä, on Jumala luonut nekin jo valmiiksi ja laittanut viisaiden ihmisten harhauttamiseksi ja heidän epäuskon osoittamiseksi.

    Itse muka tiesin totuuden ja Jumalan ajatukset jo alle 20-vuotiaana. Tosin tuon kaiken olin imaissut vl-opetuksista ja -kanssapuheista. Luulin, että siellä oli Valkeus jopa tähän asiaan. Luottamus ja kuuliaisuus oli vielä silloin täydellistä ja itsevarmaa ja erittäin ylihengellistä.

    Mutta koska en osaa perustella nykyistä käsitystäni ko. aiheesta enkä siitä, mitkä Raamatun paikat pitää ehdottamasti ottaa tosissaan ja mitä ei tarvitse, niin nostan ns. hattua ja jatkan matkaani.

    Tykkää

  139. Vuokko Ilola

    Mietin vielä tätä aihetta, ehkäisyä, abortteja, naisen oletettua osaa ja roolia maailmankaikkeudessa ja hänen alistamistaan siellä missä sitä on. Myös mietin tiedostamatonta naisen alistamista, joka on ainakin oman ja minua vanhemman ikäluokan helmasyntiä, jota on osin vaikea jopa havaita itsessä ja muissa.

    Sen tiedän aiemmin aiheesta käymieni keskustelujen kautta, että joitakin etrenkin miehiä kismittää sellainen nainen, jolle ura on tärkeämpi lasten hankkimista ja kotiäitiyttä. Joskus kuulee oikein halveksittavasti puhuttavan naisista tai poariskunnista, joille lemmikit ovat tärkeämmät lapsia. Olen huomannut myös sellaisen asian, että jotkut miehet vähän kavahtavat kouluttautuneita naisia, jopa pelkäävät.

    Näihin asioihin voivat vaikuttaa muutoksenpelko, huonoiksi koetut esimerkkitapaukset, esimerkiksi joidenkin uranaisten ulospäin näkyvä jonkinlainen kova ja tunteettoman oloinen käytös. Se voi taas selittyä sillä, että jos puskee itsensä miesten maailmaan mukaan, kovismainen retee käytös voi olla se ”äidinkieli”, mikä toimii. En tiedä, kunhan vain luulen 🙂

    Joskus jonkun vl-saarnamiehen puheista on saanut sellaisen käsityksen, että hän on ylpeä vatsa pystyssä kulkevista äideistä seuroissa ja suviseurakentällä. Joskus olen jopa itse kokenutkin sellaista ry:n tilaisuuksissa, kun vatsastani on huomauteltu ja jopa taputeltu sitä. Älkää kukaan koskaan taputelko odottavan vatsaa tai edes muutenkaan kovin kommentoiko sitä, sillä se ei ole mitenkään ”vapaata riistaa” kaikkien huomioille, kommenteille ja kosketteluille, ei edes ajatuksille.

    Se, että nainen sidotaan kotiin lapsirumballa ja selitetään asiaa Jumalan pyhällä tarkoituksella ja yhteiskunnan merkittävillä rakenteilla, sotii oikeasti naisen itsemääräämisoikeutta vastaan. Vain kohtalonsisaret tietävät, mitä on olla sidottuna kotiin 7/24/25 ja siitäkin eteenpäin osasidottuna hamaan hautaan asti. Mitä enemmän lapsia ja lastenlapsia on, sitä sidotumpi on ja vaikka kuinka ihania koko jälkikasvu on, jokainen tietää sydämessään sen, että ihminen niin mies kuin nainenkin, haluaa jotain muutakin elämäänsä. Joillekin Teneriffa on se mahdollisuus, joillekin muutto eri paikkakunnalle, jotkut vievät haaveensa hautaan ja jotkut itsekkäästi osaavat pitää omasta ajastaan ja tilastaan huolta.

    Mietitään vielä, mitkä asiat aiheessa eniten kismittävät ja onko mieliemme perukoilla jäämiä miesvaltaisesta maailmasta, jossa on joskus mietitty jopa sitä, että onko naisella edes sielua tai siis on päätetty/tuntu siihen johtopäätökseen että ei ole.

    Nainen,
    tuo lyhyttukkainen
    ja tiukkoihin nahkahousuihin pukeutunut
    hän miesten maailmaan on kehdannut sukeltaa
    pois kuuman hellan ääreltä miehelleen soppaa keittämästä
    eikä ole suostunut lapsia helmoihinsa, joita hänellä ei ole, keräämään.

    Hän kehtaa ja kehtaa,
    hienon autonsa huoltsikalla tankkaa
    ja kopsauttaa piikkareitaan kaupunkimaasturiin hypätessään.

    Miten suloinen hän olisikaan leipoessaan pullaa,
    tuudittaessaan lasta ja jutellessaan isommille imettämisen ohella.
    Miten ihana hän olisikaan punaposkisena miehen vierelle illalla kömpiessään
    kun hän huokailisia miehensä korvaan; meillä on kulta niin ihanat lapset!

    Kismittää, kismittää, miksi nainen ei hänelle tarkoitettua paikkaansa arvosta ja täytä, hänen täytyy olla julkea, julma ja häikäilemätön ja kiittämätön sielunvihollisen pahin kätyri!

    Vähän tuollaine tajunnanvirtaruno näin maanantaiaamun iloksi tai kauhuksi 🙂 Voishan tuon hioa vähän paremmaksikin 🙂

    Tykkää

    1. hyshys

      Vuokko: Ätin on elänyt 60 luvun teininä sen ajan kun ehkäisystä tuli asia josta nainen voi päätää miehen tietämättä. Ja ihan maallisissa kuvioissa ilman uskonnollista viitekehystä ehkäisyplleriä on vastuttettu juurikin siitä syystä että se on antanut naiselle itsemääräämisoikeuden.

      Vaikka uskonto karsitaan pois ehkäisypillerin on sanottu loukaavan miehen oikeutta. Myös se että nainen voi edes teoriassa tehdä sitä kaikkea mitä mihet ovat aina tehneet, Tämä on herättänyt ennenkaikea mustasukkaisuutta. Vielä 60 luvulla lapsen isyyden selvittäminen on ollut nykyistä paljon haastavampaa.. Ja se mahdollisesti alkunsasaava lapsi tai siihen saakka käytössä oleet ehkäisyvälineet ovat turvaneet miehen oikeuden kontrolloida tätä asiaa. (ainakin jossain määrin)

      Ehkäisypilleri vapautti naisen sukupuolisiveellisyyden tai siveettömyyden nimenomaan sieltä mihen kontrollin alta. Epillerit tulivat yhdysvalloissa markinoille vuonna 1960 ja kierukka vasta vuonna 1970.Tämä on mailmanhistoriassa siis ensimmäinen kerta kun on käytetty sellaista ehkäisymenetelmää jonka käytöstä tai käyttämättömyydestä miehellä ei yhtäkkiä ollutkaan minkäänlaista automaatista tiedonsaantioikeutta.

      Ja tämä on kauttalinjan ei vain uskonnollisissa piireissä herättänyt kysymyksen – miten mies voi tämänjälkeen kontrolloida sitä kenenkanssa nainen seksiä harrastaa. Tähän 60 lukuun saakka se mahdollisesti syntyvä lapsi on ollut jonkinasteinen kontrollinväline jossa syntyvän lapsen alkuperää miehellä on jolllut jossain määrin mahdollisuus valvoa. Kysymys on ollut myös paljon laajemmasta kontrollin tarpeesta. Kun nainen ei olekaan enää sidottu kotiin ja lapsiin – ketä hän tapaa, missä hän käy , miitä hän puhuu…. Kysehän on paljon kokonaisvaltaisemmasta kontrollista ei vain seksuaalisiveellisyydestä. Mitä siitä tulee jos nainen voi tehdä niin kuin mies? Mitä siitä tulee jos nainen pääsee vertaamaan? Tarkoitetaan tuota vertaamista missä merkityksessä tahansa juurikin se naisen elämänpiirin avartuminen kodin ulkopuolelle on ollut se suuri ongelma. Puhumattakaan siitä että tuo vapautuminen on pitänyt sisälään myös sen mahdollisuuden että seksiä voi harrastaa ilman näkyviä seurauksia. Ehkäisypillerit ovat avaneet ihan uuden ulottuvuuden mustasukkaisuuteen. Se on herättänyt juurikin sitä mihen alkukantaista tarvetta varmistaa että syntyvä lapsi on oma ja toisaalta heikentänyt sitä mihen valtaa omistaa naisen elämä ja seksuaalisuus (lasten kautta).

      Tiedossani on että vl on ollut siitä saakka kun epillerit markkinoille tulivat niitä naisia jotka ovat säännöstelleet lasten tuloa mihehiensä tietämättä. Osa miehistä on edeleen siinä uskossa että vähälapsisuus on – jumalan sallimaa ja hyväksinäkevää. Joillekin vl miehille tämä asia kuitekin on jossain käänteessä selvinnyt ja siitä on monenlaisia ihmiskohtaloita ja tapahtumasarjoja lähtenyt liikeille. On annettu akalle kyytiä! Ja tiedossani on että joukossa on puhujienkin vaimoja.

      Ja itseasiassa ihan viimeinen niitti tähän arkkuun on se että lapsen syntyperä voidaan dna-testilä selvittää. Vastoin tahtoaan isäksi tulevat miehet ovat ihan uusi joukko ihmisiä. Naisen on pitänyt johonkin saakka luottaa siihen miehen sanaan tai tekoihin. Miehet ovat kautta aikojen tehneet omavaltaisia päätöksiä laitaa lapsi alulle vaikka niin ei ole alunperin sovittu. Enkä puhu seksuaaliväkivallasta vaan siitä että mies on päättänyt olla käyttäättä kortsua viimemetreillä.

      Että jos nyt ajatelaan niin vasta nyt nainen ja mies ovat vasta tasa-arvoisia. Kummallakin on vasta nyt samat oikeudet ja mahdollisuudet huijata toista. Ja mies ei pääse isyytään karkuun vaikka lapsi olisi saanut alkunsa huijauksesta. Kuinkahan pitkälle tässä ekieltokeskustelussa on kyse mustasukkaisuudesta. Mustasukkaisuus on yksi kaikista pahimmista taudeista parisuhteessa. Jos easia vapautetaisiin parisuhteen sisäiseksi asiaksi silloin vl-mies joutuisi kohtaamaan ne samat asiat mitkä 60 luvun mies joutui kohtaamaan.

      Ja täytyy kyllä todeta sekin että suomenlainmukaan lapsi joka syntyy avioliitossa on aviomiehen lapsi eikä isyyttä sen kummemmin selvitetä. Tosiasia ja fakta on myös se että 10-20 % lapsista isä on joku muu kuin kuviteltu isä. Joten sitä päivää odotellessa kun lapsi testataan ja isyys varmistetaan myös avioliitossa syntyneiltä lapsilta. Voisi tulla myös lestadiolaisuudessa yllätyksiä.

      Kyllä miehet ovat aina tieneet mitä kaikea miehet ovat naisetensa selkien takana touhuneet. Millaisia haluja ja himoja he ovat oman parisuhtensa ulkopuolella joutuneet kohtaamaan… nimenomaan sielä kodin ulkopuolella. Kyllä he tietävät eittei heidän käytös ole ollut kaikilta osin soveliasta jne… Ja kyllä miehet ovat tieneet aina ettei kaikilla miehillä ole moraalinen selkäranka kestänyt. Mitään mistä ei jää kiinni ei lasketa – vai miten se oli. Vl mies voi sopia kuitenkin nämä hairahdukset veljien kanssa ei siihen naista tarvita. Hui kauhistus jos kaikki tämä anetaankin yhtäkkiä naiselle… Ja ihan selvää on että mikään sinänsä ei estä naista tekemästä samoin mutta kyllä ne monta pientä lasta lahkeessa vähentää mahdollisuuksia ja hidastaa vauhtia.

      Monet dogumentit joissa miehestä on tehty isä vastoin omaa tahtoa puhuu kyllä karua kieltä siitä miltä se tuntuu kun itsemääräämisoikeuteen puututaan. Eivätkä näiden miesten fiilikset kyllä ole eroneet naisten fiiliksistä mitenkään… varmasti osa vl miehsitä jakaa heidän kokemuksensa ja tunteensa ihan ilman sukupuolieroa.

      Tykkää

    2. Vuokko Ilola

      Aivan Hyshys ja mietippä miten vasta tuo aika on ollut, jolloin naisella ei ole ollut juuri minkäänlaista itsemääräämisoikeutta!

      Tiedän minäkin näistä tilanteista, joissa vl-nainen on salaa ehkäissyt mieheltään, mutta tiedän sellaistakin tapahtuneen, että mies on tehnyt salaa vaimoltaan itselleen sterilisaation tai millä nimellä sitä nyt kutsutaankin. Mutta se liene harvinaisempaa. Tiedän, että joillakin sisätautiosastoilla muistutetaan salassapitovelvollisuudesta sterilisoitavien naisten kohdalla, että heidän miehilleen ei toimenpiteestä saa kertoa mitään. Homma kun tehdään yleensä synnytyksen yhteydessä naisten toivomuksesta. Mutta aikamoista salailua pitää sisällään tämä pyhä oppi, mutta minkäs sille tekee? Parempi vaikka ehkäistä salaa kuin elää ahdingon keskellä.

      Tykkää

  140. amicus curiae

    Kiitos kirjastasi – oletko Miikka vielä linjoilla?

    Sivulla 13 kirjoitat, että epäilemättä Jeesuksen sikiäminen tapahtui biologisesti samalla tavalla kuin meidän jokaisen, paitsi että siittiösolu tuli taivaasta ja yhtyi ihmisen sukusoluun.

    Itse olen ollut taipuvainen ajattelemaan Jeesuksen sikiämisen tapahtuneen partenogeneettisesti.

    Haluatko kommentoida tätä asiaa – miksi sikiämiseen tarvittaisiin taivaallinen siittiösolu?

    Omasta mielestäni tosi Jumala tosi Jumalasta ja tosi ihminen tosi ihmisestä olisi helpompi mieltää partenogeneettisen sikiämisen näkökulmasta.

    Tykkää

    1. hyshys

      ”amicus curiae
      Haluatko kommentoida tätä asiaa – miksi sikiämiseen tarvittaisiin taivaallinen siittiösolu?”

      Kysyn kyllä myös sitä miksi syntymään tarvitaan ylipäätäänkään kumpaakaan sukukusolua? Kyllä Maria kantoi Jeesuslasta niin kuin ihminen kantaa ihmislasta. Jeesus syntyi niin kuin ihminen syntyy ja kasvoi niin kuin ihminen kasvaa. Mutta jos joku sikiää Pyhästä Hengestä niin voiko mikään mikä ihmisestä lähtee olla pyhää? Eikä Jeesus ollutkaan se Jumala joka otti ihmisen muodon? Taivaallinen siittiösolu – kaikea sitä kuuleekin … mistähän minä sen vielä raamatustani löydän 🙂

      Tykkää

      1. Eevertti

        Vuonna 55 oli n.500 ihmistä jotka olivat nähneet Jeesuksen elävän, kuolleena ja uudestaan elävänä. Ihmisten joukossa oli läheisiä jotka tunnistivat Hänet, sekä myös yhteiskunnan yläluokkaa. Pääsiäisen tapahtumat olivat tapahtuneet jokseenkin vuonna 33. Ihmisillä on ollut aikaa harkita ja pohtia näkemäänsä ja kuulemaansa.

        Merkittävää oli Jeesuksen ruumis johon ei noiden 500 ihmisen mukaan ollut vaikuttanut biologinen hajoamisprosessi, ei luonnonlait, ei evoluution voimat. Jeesuksen ruumis oli ajaton tai iätön, (Ehtoollisana: Tämä on minun ruumiini joka teidän puolestanne annetaan.), kuin myös jokaisen ihmisen sielu Hänen opetuksensa mukaan on ajaton ja Iätön ja lähtöisin Kaikkeuden Luojasta.

        Inkarnaatio Marian vatsassa tuli näkyväksi pääsiäisenä.

        Tykkää

  141. Pölhökustaa

    Pitkähkön elämäni seurauksena ja opettamana olen pikkuhiljaa oppinut ottamaan asiat sellaisena kuin ne ovat ja millaisena ne rehellisesti ja itsenäisesti ajattelemanani koen. Niinpä sen kaiken kokemuksen valossa ajattelen, että olisi ollut parempi jos lestadiolaisuutta ei olisi koskaan syntynytkään. Niin paljon pahaa ja saastaista se on levittänyt ympärilleen. Paremmin olisi monen asiat, jos oppia jumalan valtakunnasta, lopun ajasta ja yksin oikeassa uskossa olevasta piskuisesta ”laumasta” Raamatun vastaisesti ei olisi koskaan syntynytkään.
    Pahimpia oppeja on mm. oppi terveen naisen ehdottomasta ehkäisykiellosta. Huomattava osa lest.vanhemmista niinkuin kaikista ns tavallisista vanhemmistakin ovat tosiasiassa kykenemättömiä huolehtimaan lapsistaan köyhyydestään, henkisestä kapasiteetistaan, sairaaloisesta luonteestaan, itsekkyydestään, laiskuudestaa ja välinpitämättömyydestään johtuen. Monet eivät kykene huolehtimaan edes yhdestä lapsestaan. Monelta äijältä tulisi leikata johtimet poikki nyt eikä viidestoista päivä.
    Monet ei.lest. ja jopa eräät lest.miehiksi tekeytyvät ovat juoppoja, somessa seikkailevia vetelehtijöitä, luusereita, joille ei missän nimessä pitäisi suoda isyyden titteliä.
    On se vaan kumma , että yhteiskunnan puolesta vanhemmiksi kelpaavat ketkä vaan, mutta muiden kuin omien lasten kasvattajilta, siis opettajilta, vaaditaan yliopistollinen loppututkinto, ammattiin sopiva koulutus ja käytännön kokemus. Kuitenkin juuri ihan tavallinen vanhemmuus merkitsee vastuuta 24/7. Vanhemmaksi pääsyähän tässä tulisi karsia eikä kytätä ammattikasvatusta.
    Olen nähnyt niin monen vl-suurperheen arkielämää, suoranaista perhehelvettiä, sekä isien että äitien väsymystä, sairastelua, oireilua ja henkistä väsähtämistä, että pidän ehdotonta ehkäisykieltoa hirvittävän sairaana, hullujen keksimänä kieltona. Raamatulla, so. raamatuntulkinnalla, sitä on aivan turha edes yrittää perustella. Ei ole yksikään seurakunta erehtymätön, ei ole.
    Kovan elämän kokeneena ajattelen nyt rehellisesti, että olisi ollut parempi jos en olisi koskaan tähän maailmaan syntynytkään. Maailma on kuulkaa paska paikka, pahempi kuin kaunosielut tietävätkään.

    Tykkää

    1. Vuokko Ilola

      Pölhökustaalta ei pölhömpi oivallus tuosta vanhemmuuden kelpoisuusvaatimuksen puutteesta. Ja tosissaankin, jos hoidat toisten lapsia työksesi, ammattitaitosi pitää näyttää ja todistella moneen eri otteeseen tehtävillä ja tutkinnoilla.

      Tykkää

    2. Quo Vadis

      Pölhökustaa: ”On se vaan kumma , että yhteiskunnan puolesta vanhemmiksi kelpaavat ketkä vaan, mutta muiden kuin omien lasten kasvattajilta, siis opettajilta, vaaditaan yliopistollinen loppututkinto, ammattiin sopiva koulutus ja käytännön kokemus. Kuitenkin juuri ihan tavallinen vanhemmuus merkitsee vastuuta 24/7. Vanhemmaksi pääsyähän tässä tulisi karsia eikä kytätä ammattikasvatusta.”
      Tätä olen tuskaillut myös omalla kohdallani, vaikka olen saanut jopa koulutustakin :-).

      Ajattelen, että vanhemmuus on elämän ihanin ja kamalin asia. Kun synnytin ensimmäisen lapseni, tajusin kauhukseni synnytyksen jälkeisessä huumassa, että olen astunut sillan yli, jolta ei ole ikinä paluuta, tapahtui mitä tapahtui. Vastuu tuntui sadan kilon repulta selässä, johon haparoivin askelin alkoi pikkuhiljaa tottumaan.
      Vanhemmuus pakottaa nöyrtymään ja katsomaan itseään peiliin rehellisesti, ja sehän on kaikista kipein asia. Rehellisyys itselleen on myös vastuuseen kasvamisen edellytys: jos en suostu myöntämään erehdyksiäni ja virheitäni, en myöskään koskaan opi mitään. Loppuelämä meneekin sitten niiden omien virheiden korjaamisessa :-).

      “Kovan elämän kokeneena ajattelen nyt rehellisesti, että olisi ollut parempi jos en olisi koskaan tähän maailmaan syntynytkään. Maailma on kuulkaa paska paikka, pahempi kuin kaunosielut tietävätkään.”
      Laulun tekijän sanoin voinemme ehkä todeta: “Elämä on kuolemista”. Tämä voidaan nähdä monimerkityksisenä asiana. Mitä se tarkoittaa ihmiselle, kun Jumala ei vastaa rukouksiimme, ja on vain jättäydyttävä hiljaisen armon varaan, jossa hengitämme “Tapahtukoon sinun tahtosi.”

      Tykkää

      1. Vuokko Ilola

        Joo, kyllä vanhemmuus pakottaa rehellisyyteen monessakin mielessä. Haluaako oman lapsen omaksuvan omaa uskontoa tai elämäntapaa, johon ei itse ole sitoutunut sydämellään, mutta sietää sitä, on esimerkiksi kysymys, jonka jotkut vanhemmat tekevät itselleen viimeistään siinä vaiheessa kun lapset aloittavat koulunkäynnin. Tiedän vanhempia, joille tämä elämänvaihe on ollut virstanpylväs jättää oma uskonyhteisö. Itse olisi vielä sietänyt roikkumista mukana, mutta lapsille ei halunnut samaa.

        Tuosta ”tapahtukoon sinun tahtosi” ajatuksesta sen verran, että kuinka paljon siinä on vastuun siirtämistä korkeimmille voimille, kun olisi itse hyvä ottaa vastuu asioistaan? Esimerkiksi jotkut (niin kuin minäkin) rukoilevat lastentulon loppumista syvän uupumuksen alla ja eivät ota itse asiasta vastuuta ja ala ehkäistä. Lastentulo ei lopu rukoilemalla, se on selvä se, muutoin vl-liikkeessäkin olisi tosi harvoja suurperheitä.

        Tykkää

  142. Markku Korteniemi

    Elämä on – mutta edellä on myös todella törkeää yleistämistä ja yksipuolista leimaamista…! Ja mielenkiintoista, että seksuaalieettinen arvovapaus näyttää tosiaan rimmaavan niin hyvin joidenkin kommentoijien raamatun fundamentalistisen historiallisen tulkinnan kanssa ?!

    Samalla johdonmukaisuudella kai voitaisiin sanoa, esim. että luterilaisuus pitäisi kieltää, koska Suomen rikostilastojen rikokset ovat pääosin luterilaisen kirkon jäsenten tekemiä. Tai, että ihmiset pitää kieltää ja hävittää, koska kaikki synnit ja rikokset ovat ihmisten tekemiä…

    1.
    Nyt Herran hyvyydestä
    me saamme riemuita
    ja armon kyllyydestä
    kiitosta veisata.
    Päivinä myötäisinä
    ja vaivan täyteisinä
    iloitkaa Herrassa!

    2.
    Hän ruoan ruumiillemme
    suo päivä päivältä
    ja ruokkii sieluamme
    elämän leivällä,
    Hengellään hoivaa, kantaa,
    anteeksi synnit antaa.
    Iloitkaa Herrassa!

    3.
    Hän holhoaa, hän muistaa
    orpoja, leskiä.
    Hän tietää, ketä painaa
    raskaasti elämä.
    Hän avun sille tuottaa,
    ken häneen turvaa, luottaa.
    Iloitkaa Herrassa!

    4.
    Jos sairastut tai työstä
    joutuisit luopumaan,
    ei epätoivoon syöstä
    saa päivä vaikeinkaan.
    Laupias Isän käsi
    on avoin hädässäsi.
    Iloitkaa Herrassa!

    5.
    Suo, Herra, lohdutusta,
    suo leipää sanasta,
    jaa meille virvoitusta
    armosi virrasta
    sinussa elääksemme,
    toivossa kestääksemme.
    Iloitkaa Herrassa!

    6.
    Näin auta, Herra, meitä
    uskossa elämään,
    vie pyhiesi teitä
    luoksesi kiittämään.
    Kasvosi kirkkaat näytä,
    riemulla meidät täytä.
    Iloitkaa Herrassa!
    (VK 330)

    Tykkää

  143. hyshys

    Eevertti : Yksi asia Jeesuksen ruumiissa kuitekin näkyi ylösnousemuksen jälkeen. Vaikka Jeesuus antoi anteeksi niille jotka hänet ristiinnaulitsivat arvet jäivät. Joten en tiedä miten pitäisi suhtautua tähän vl puhtaanpöydän opiin jos edes Jumalan Pojan anteeksianto ei riitänyt hävitämään pahoista teoista seuranneita arpia Jumalan Pojassa. Eikä myöskään ylösnousemus.?

    Ja sitten siihe em taivaallisen siitiösolun metsästykseen ….

    VT puoleta löytyy viitaus neitsyeen joka tulee raskaaksi …

    Matteus 1
    20 Mutta kun hän tätä ajatteli, niin katso, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä

    Luukas 1
    35 Enkeli vastasi: ”Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi.
    Joh. 1:1
    Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
    Joh. 1:14
    Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.

    Eipä nämä jakeet paljoa avaa…. mutta kallistuisin ajatelemaan että Maria hedelmöitetiin Jumalan sanalla. Sana joka tuli lihaksi Marian sisällä otti miehen muodon. Sanallla Jumala loi ihmisen toisen ihmisen hän loi sanalla toisen kylkiluusta … joten ihan kauhean kummalta tempulta Jumalalle ei kuulosta elämän herättäminen Marian sisälle Pyhällä Hengellä/Sanalla. Toisaalta voidaan ajatella niinkin että Jumala antaa ainoan Poikansa siinä hetkessä kun Hän siirtyy sieltä Isän luota ihmisten luokse (Marjan sisälle)… vaikka tuo viimeisen viholisen kohtaaaminen tapahtuukin vasta vuosia myöhemmin.

    Jeremia 1
    5 ”Jo ennenkuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin, ja ennenkuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin; minä asetin sinut kansojen profeetaksi.

    Riippumatta siitä kenen syntymää tässä kohdassa tarkastelaan se kuitekin avaa asiaa ehkä hitusen lisää … ko oli jo valittu ja ennen luonnollista syntymää pyhitetty… pyhitetty on tehdä Jumalalle kelpaavaksi – Pyhä olla Jumalalle kelpaava. Tarvitseeko meidän tietää mitään muuta kuin se että laspi jonka Maria synnytti oli PYHÄ eli siis Jumalalle täydellisesti kelpaava. Edeliseen jakeeseen viitaten jo ennen kuin valmistin sinut… Isä lähetti Poikansa… Ja ehkä se ajatus siitä että ihmisellä on joku osuus Jumalan Pojan alulle saattamisesta lähtee siitä kun ihmiset puhuivat ja kyselivät kuka Jeesus on – eikä tämä ole sen ja sen poika … siis ihmisen poika… Toisaalla Jeesus kysyy kenen sinä sanot minun olevan ja saa vastaukseksi elävän Jumalan Poika..

    Joten en kyllä pitkänkään etsiskelyn jälkeen sitä taivaallista siittiötä joka hedelmöitää Marian munasolun luonnollisen elämänmahdollisuuden kautta mistään raamatusta löytänyt… kertokaahan jos joku sellaisen löytää.

    Tykkää

  144. Vuokko Ilola

    Uskonnollisissa keskusteluissa näkyy usein kolme linjaa.

    Pyhä linja. Siinä elämä esittäytyy jalat metrin maanpinnan yläpuolella pyhänä, harmoonisena, kauniina, kiiltokuvamaisena, jossa kaikki tapahtuu pyhien tarkoitusperian kautta ja pohjalta. Siinä kun oikealla tavalla uskotaan ja kilvoitellaan, Jumalan pyhä läsnäolo saa kaiken onnistumaan ja rakkaus kaikkien välillä henkäilee kuin lämmin lounatuuli.

    Ankara linja. Siinä elämä ja ihmiset esittäytyvät perinpohjaisen pahoina ja sitä vastaan taistellaan hengen asevoimin ja ankaralla asenteella. Ajatukset askaroivat kielteisissä asioissa ja elämän täyttää sääntöviidakko, jotta joskus sitten taivaassa voi iloita.

    Maanläheinen linja. Tärkeintä on omakohtainen usko Jeesukseen ja siitä näkyy ilo ja luottamus elämään ja muita ihmisiä kohtaan. Toisia ei olla halukkaasti arvostelemassa, vaan pohtimassa ja ymmärtämässä elämän kiemuroita ilman ehdottomia totuuksia. Ystävällisyys on leimaava tässä linjassa.

    Alanko tekemään väikkäriä uskonnollisten keskustelupalstojen eri linjoista?

    Tosin keskustelijoita on laidasta laitaan eri ääripäiden väliltä.

    Mutta jos miettii, minkälainen linja houkuttelee eniten ulkopuolisia puoleensa? En sillä mieti, että itse ketään houkutella haluaisin, mutta tiedän monen kipuilevan sillä asialla, että niin vähän ihmiset ovat uskonasioista kiinnostuneita nykyään ja sehän on totta.

    Tuleeko teistä muutes kenellekään jonkun itselle uuden uskontokunnan selitysten edessä sellainen olo, että tuohan on ihan sairasta hommaa? Minulle tulee. Joskus telkkarista esitetään jonkun maankolkan uskontoa ja ihan pimeeltä äkikseltään vaikuttaa. Mutta ihan samaa voi joku ajatella täälläkin lukiessaan näitä kommentteja. Sellaistahan ei ääneen saa sanoa, mutta tiedän monen suomalaisen kirkkoon kuuluvankin pitävän ihan etovana joitakin kirkossa pidettyjä saarnoja, vaikka minulle ne ovat ihan neutraaleja kun olen tottunut vl-liikkeessä paljon voimakkaampiin ja jälkeenpäin ajateltuna järkyttäviinkin saarnoihin.

    Siis sinun ja minun hengellisyys voi ulkopuolisesta tuntua jopa epäterveeltä lahkolaisuudelta tai kultilta ihan samaan tapaan kuin minusta ja sinustakin voi tuntua samalta joku sinulle vieras tai arvomaailmasi vastainen uskonto. Näin se menee, jokainen pitää omaa näkemystään pyhänä, oikeana ja totuudellisena ja muita näkemyksiä bimboina.

    Tykkää

  145. hyshys

    Kiitos Vuokko kun muistutit tuosta että on tosiaan niitä vl miehiä jotka ovat käyneet piuhat katkaisemassa. Niitäkin tosiaan on niin salaa kuin vaimon tietäen tehtyjä.

    Siitä kun naisella ei ollut mitään oikeuksia ei ole pitkään. Naisen historiaa kun tarkastelee niin herää kyllä kysymys siitä että jos tämä tiukin raamatun tulkinta on oikein miksi se ei ole näkynyt siinä miten naista kohdellaan. Miehelle annetaan kuitenkin käsky rakastaa vaimoaan niin kuin Jeesus rakasti meitä.

    Mies on perheen pää tai miespappeus ei sinänsä ole ongelma vaan se mihin valtaa on käytetty.

    Yhden ryhmän vielä lisäisin näihin. Ja se ryhmä joka voi katsoa tai kommentoida asiaa mistä laatikosta tahansa. Tämä joukko ei aina avaa sitä mitä he itse ajattelevat vaan niitä kaikkia ajatusmalleja he ovat asian tiimoilta tavaneet.

    Jos pohditaan sitä pitäisikö ihminen hävittää niin Jumala näyttää pohtineen samaa kysymystä moninpaikoin Vt puolella.

    Tykkää

    1. Vuokko Ilola

      Hyshysiltä:

      ”Jos pohditaan sitä pitäisikö ihminen hävittää niin Jumala näyttää pohtineen samaa kysymystä moninpaikoin Vt puolella.”

      Niinpä ja katui myös sitä, että loi ihmisen. Jumalan ja Jeesuksen ollessa kyseessä, viha, pahat ajatukset ja kärsimyksen salliminen, puhumattakaan kuoleman aiheuttamisesta (kuoleman Herra), ovat kaikki pyhyydellä selitettävissä, sama ihmisen kohdalla on väärin ja pahuutta.

      Tykkää

  146. Pölhökustaa

    Katselin tuossa tilastoja syntyvyydestä eri maissa ja alueita. Korkeinta syntyvyys on Afrikassa, Aasiassa ja ylipäätänsä kehitysmaissa. Alhaisinta se on Euroopassa. Uskonto ei nöytä selittävän syntyvyyden vaihtrluja. Katolisissa maissa kuten Espanjassa, Italiassa ja Irlannissa. Kenties maailman katolisimmassa maassa Puolassa on yksi maailman alhaisimmista syntyvyysluvuista. Kristinusko ja sen suunnat selittää huonosti syntyvyyseroja.
    Suomessa syntyvyys on Pohjoismaiden alhaisin. Toisaalta Suomi on Pohjolan köyhin maa bruttokansantuotteella per capita mitattuna. Köyhyys siis sekä selittää että ei selitä korkeaa tai alhaista syntyvyyttä.
    Kehitysmaissa, so. kehittyvissä maissa, lääketieteen ja ns terveydenhuollon taso ja tietämys ovat suhteellisesti alhaisempia kuin ns. länsimaisissa sivistysvaltioissa. Se selittänee korkeita syntyvyyslukuja. Toisaalta myös entisen Neuvostoliiton luuserimaissa syntyvyys on alhainen. En sanoisi, että niissä maissa sivistystasokaan on erityisen korkea. Lukutaitoisia nuo kansat sentään ovat.
    Islamilaisissa maissa syntyvyys on yleensä mailman keskiarvoa korkeampi, poikkeuksia kuitenkin on. Sanoisin, että mikäli Suomi haluaa nostaa syntyvyyttä nykyisestä luuserimaisesta tilasta, tänne tulisi ottaa nykyistä enemmän mamuja. Näin maamme sitten pikkuhiljaa vuosikymmenten kuluessa muuttuisi valtauskonnoltaan islamilaiseksi valtioksi. Sitäkö me sitten haluamme?

    Tykkää

  147. hyshys

    ”Markku Korteniemi
    Elämä on – mutta edellä on myös todella törkeää yleistämistä ja yksipuolista leimaamista…! Ja mielenkiintoista, että seksuaalieettinen arvovapaus näyttää tosiaan rimmaavan niin hyvin joidenkin kommentoijien raamatun fundamentalistisen historiallisen tulkinnan kanssa ?!”

    Jos olet tätä mieltä niin keskustelua veisi eteenpäin myös se että perustelisit mielipiteesi. Jos olemme ymärtäneet sanomisesi mielestäsi väärin tehneet niistä vääriä johtopäätöksiä ja lennokaita tulkintoja ja johtopäätöksiä niin se on paljonkin mahdollista. Mutta vain se että yritää avata asioista omaltapuoletaan voisi avata sitä molemminpuolista ymmärrystä. Sen kuitenkin totean että riippumatta siitä kenen kommenttia luemme pitäsi ymmärtää se etteivät kommentit ja esitettyt kannat läheskään aina edusta kirjoittajan omaa mielipidettä vaan sitä näkökulmaa joka asiasta esitetään. Ja ihan varmaa on että olen heitellyt monenlaista monesta näkökulmasta – minkä näkökulman takana seison – mitkä näkökulmista ovat niitä syy seurausuhteita joiden toisenlainen tulkinta johtaa siihen että moni muukin raamatussa sitten pitää tulkita toisin. Kristinoppi ja se miten eri lahkot kirkot ja suunnat sitä tulkitsevat tarkoitaa juurikin sitä että kun yhdessä kohdassa laitat rastin tähän ruutuun silloin myös rasti moneen muuhun ruutuun tulee automaattisesti.

    Ja sen kyllä myönnänä että yhteen asiaan olen ottanut fundamenttalistisen kannan jonka takana aijon seistä – raamattu on yksi ja sama ilmoitus Kristuksesta alusta lopuun saakka.

    Ja sitten olen kirjoitellut paljonkin siitä jos laitat rastin tähän ruutuun niin se automaatisesti tarkoitaa rastia tietyyn ruutuun muissa raamatunpaikoissa. Kyllä minä sitäkin mieltä taidan olla että yhdessä kohtaa valitan jotain toisessa kohtaa ei ole enää sitä valinnan paikka. Sellaista Kristinoppia ei ole jossa toisessa kohtaa voidaan valita yhtä ja toisessa toista. Vaikks kyllähän vl näyttävät saarnaavan samasta raamatunpaikasta tasan päinvastaisilla tulkinoilla. Vl fundamentalimin suurimpia ongelmia on juurikin se että sen opetukset sisältävät luksuisia tulkintoja jotka ovat keskenään ristiriitaisia ja todellakin yksi tulkinta johtaa muiden raamatunpaikkojen mielivaltaisiin tulkintoihin. Jotka ovat monesti ristiriidassa niin keskenään kuin myös ristiriidassa muiden raamatunpaikkojen kanssa.

    Ja kaikkea edellä olen valmis muutamaan jos on syytä.

    Tykkää

  148. hyshys

    Vuokko Kun Jumala päätää tappaa ihmiset Nooan aikaan niin tämä on ollut lain rikkomisesta seurannut oikeutettu teloitus. Ihminen on siis ansainnut omilla teoilaan tämän tapahtuman. Jumalan mielestä ihminen on kykenemätön näin oikeudenmukaiseen päätökseen ja sen vuoksi evää ihmiseltä sekä oikeuden tappaa että tuomita.

    Miksi Jumala sallii kärsimyksen vai pitäisikö kysyä saliiko Jumala kärsimyksen ? Jumala voisi hävittää teoreettisesti kaiken pahuuden mutta se herättäisi samalla kysymyksen siitä olisiko Hän enää oikeuden Jumala. Jos Jumala olisi hävittänyt Nooan aikaan ihmisen sukupuutoon monen kohdalla olisi ja tapahtui vain oikeus. Mutta Nooan kohdalla olisi tapahtunut oikeusmurha.

    Milloin kärsimys on itseaiheutettua ja milloin se on seurausta isien pahoista teoista. Tai onko kärsimyksen vähentäminen jumalan tahoon puuttumista? Ainakin jos tätä easiaa katsoo em perusteilla niin on.

    Tykkää

  149. Pölhökustaa

    Kyllä se valitettavasti on vain niin, että kärsimykset eivät johdu isien pahoista teoista. Jos niin olisi, me kaikki olisimme ilman vähäisintäkään epäilystä jo aikoja sitten nääntyneet ja kuolleet omiin isistämme johtuneisiin synteihin. Jos joku edelleen uskoo hebrealaisen paimentokansan käsityksiin, siittä vaan. Suomi on vapaa maa, toistaiseksi.

    Tykkää

  150. hyshys

    Tekeepä mieli Pölhökustaa pudotaa se härkä tuonne hebrealaisen paimentolaiskansan kaivoon. Jos härkä joka lepopäivänä tipuu kaivoon jätetään sinne koska sen nostaminen rikkoisi lain kirjaimellista noudattamista se tarkoitaa ihan käytännönkin tasolla sitä että kaivo on sen jälkeen pilalla. Seurauksia ei olisi kantanut vain yksittäiset ihmiset vaan se kärsimys joka siitä olisi seurannut olisi jatkunut pahimilaan yli sukupolvien.

    Jos ehkäisyn katsotaan rikkovan käskyä älä tapa ja härän nostaminen kaivosta rikoo käskyä muista pyhitää lepopäivä… niin nämä kaksi käskyä löytyvät samasta kohtaa ramattua. Jeesuksen mielestä olisi ollut väärin jätää härkä kaivoon ja turhan kärsimyksen tuottaminen itselle ja muille ei ollut hänestä hyväksyttävää.. Jeesus oi aikansa anarkisti joka avoimesti jokseenkin pilkkasi juutalaisten kirjaimellista laintulkintaa joka johti monessa kohtaa käsittämättömiin lopputuloksiin.

    Joiltain osin käsitelemättä on vielä se vl tapa ajatella että tässä lapsiasiassa on luomisen näkökulma. Jossain vaiheessa viljeltiin paljon sellaista saarnaa että että ottaesaan lapsen vastaan ihmiset ovat Jumalan luomistyön jatkajia tai että Jumalan luomistyö jatkuu tällä tavalla. Että avioparit ovat jumalan työtovereista.

    Samaiseen paketiin kuuluu myös ajatus niistä ehkäisyn takia syntymättä jäävistä lapsista jotka sitten huutavat tuomiotaan viimeisellä tuomiolla. Kyse on siis vauvavarasto opista jossa on ennalta jo määrätty ne poloiset sielut joiden on tarkoitus syntyä. Sitten kun ne jäävätkin ihmisen päätöksen seurauksena syntymättä heidän luonnollinen elämänsä ei pääsekään alkamaan. Nämäkin näin tapetut lapset sitten lasketaan vl opetuksen mukaan niin kuin kaikki muutki synnit. Nämä syntymättömät lapset kuulema huutavat vl mukaan helvetissä.

    Sitten on vielä se pyhä /pyhitää näkökulma. Jos elämän alku nähään pyhäksi sen alusta saakka ja että naisen sisällä oleva elämä on pyhää niin siinä on taustalla toinenkin pyhyyden ajatus kuin vain tämä että elämä on pyhää. Se että on ottanut vastaan tämän pyhän elämän pyhitää naisen. Lainasin jo edellä raamatunpaikaa jossa Jumala pyhitää siis tekee Jumalalle kelpaavaksi profeetan naisen kohdussa. Kyse ei voi olla Jeesuslapsesta koska Jeesus oli pyhä alusta lopuun saakka. Näin ollen elämän alun ja pyhityksen välillä on ollut jotain ja näin olellen onko elämä itsesään pyhä vai onko elämä pyhää vasta sitten kun ihminen on anatanut sovittaa itsensä Jumalan kanssa. Jos elämä olisi pyhää kuinka Jumala menee ja tappaa ihmiset lähes sukupuutoon Nooan aikaan.

    Kuinkapitkälle tässä on kyse nimenomaan siitä että raskautumalla pyritään pyhitämään itsensä? Vl puhutaan äidin roolista myös Marian osana. Herää myös se ajatus että lapsi on vl uskon hedelmä. Ja joskus tälläisinä uskon hedelminä lapsista myös vl saarnoissa puhutaan.

    Tykkää

  151. Pölhökustaa

    Hyvä hyshys
    Juu, kaikenlaista ainestahan se varhainen paimentolainen hebrealaisuus sisälsi. Lammas oli jonkinlainen uhrieläin. Juutalaisuus syntyi sitten Kaksoisvirranmaassa n 600 eKr kun hebrealaiset joutuivat kosketuksiin zarathustralaisuuden kanssa.
    Neitseellinen syntymä kieltämättä on kiehtova myytti. Ut:n vanhimmissa käsikirjoituksissa neitsyt tarkoitti vain nuorta naista eikä virginisyyttä eli koskemattomuutta.
    Eräässä ajanlaskumme alun aikaisessa juutalaistekstissä kerrotaan, että Jeesuksen isä oli roomalainen sotilas. Oliko se tahallista parjausta vaiko totuus? Se jää uskon varaan niinkuin virginiaalinen, jopa Pyhästä Hengestä hedelmöittyminenkin.
    Keskustelin kerran erään vl-papin kanssa tuosta kuvitellusta abortoitujen lasten huudosta helvettiin joutuneille ehkäisijöille. Hän piti tuollaisia oppeja ja uskomuksia humpuukina. Ne eivät perustu Raamattuun, vilkkaaseen mielikuvitukseen kylläkin.
    Noh tuossa maallikkomaanviljelijöiden johtamassa uskonnollisessa liikkeessä nyt on monenlaista muutakin töhnää. Ei ole vl-liike kovin yhtenäinen opillisesti, ei ole. Siitä en ole mieltäni pahoittanut. Ennen ei ollut yhtään parempi, ei ollut.

    Tykkää

  152. hyshys

    Neitsyen synnyttäminen on Pölhökustaa myös lääketieteeelinen fakta. Ainakin jos koskemattomuuden mittarina pidetään sitä onko immenkalvo ehjä vai ei. Lääketiede kyllä tuntee sellaisen ilmiön jossa nainen on voinut raskautua vaikka em näkyvää merkkiä seksin harrastamisesta ei ole. Ja useimmiten tälläiset raskaudet saavat alkunsa sekuaalisesta hyväksikäytöstä.

    Mitä taas tullee tähän vl monenlaiseen töhnään niin juu sitähän kyllä riitää vaikka liike kyllä opetaa kuinka yhdenmukaisia he tässä uskosaan ovat. MOnessa kohtaa näkyy se ainoa oikea muut ulossulkeva seurakuntaoppi joka monilta osin on todellisuudessa hyvin hajanainen ja ristiriitainen.

    Tykkää

  153. Pölhökustaa

    ”Lääketiede kyllä tuntee sellaisen ilmiön jossa nainen on voinut raskautua vaikka em näkyvää merkkiä seksin harrastamisesta ei ole. Ja useimmiten tälläiset raskaudet saavat alkunsa sekuaalisesta hyväksikäytöstä.”

    Mitähän sinä hyshys tarkoitat? En ymmärrä. Jätät jotain kertomatta. Tarkoitako sitä, että on ollut kaikenmaailman paimenpoikia ja matkustavaisia sihteereitä, jotka ovat näpelöineet spermaisilla kourillaan alaikäisiä tyttöjä siheuttaen hedelmöityksen?
    Kyllä ei tule kukaan raskaaksi pelkästä pyhästä hengestä. Tällaisia tapauksia lääketiede ei tunne.

    Tykkää

  154. hyshys

    Kommenttini ei vitaa milääntavalla raamatuntapahtumiin vaan siihen että lääketiede tuntee sellaisen raskauden missä immenkalvo on ehjä mutta raskaus on silti alkanut. Ja siihen että tälläisiä raskauksia tavataan eniten seksuaaliväkivallan uhreilla. Koskemattomuus sidotaan monissa uskonnoissa tuohon immenkalvoon… joten totesin vai nämä faktat ilman senkummempia takaajatuksia.

    Tykkää

  155. hyshys

    Mitä tästä keskustelusta jää käteen?

    Jumala loi ihmisen elämän mahdollisuudesta/ Jumala loi ihmisen / Jumala ei luonut ihmistä vaan se syntyi sattuman summana.

    Jumala loi ihisen alunalkaenkin määräaikaiseksi ja kuolevaksi / Jumala loi ihmisen kuolemattomaksi ja syntiinlankeemus muutti ihmisen eliöksi joka joutuu kohtaamaan oman ajallisen kuolemansa.

    Koska ihminen luotiin elämänmahdollisuudesta siihen vaikutaminen on luomistyöhön puutumista / Kaikki teot joilla on edes teoriassa mahdollisuus vaikutaa hedelmöittyneen munasolun elinmahdollisuuksi on ehkäisyä / Kaikki ehkäisy em mukaan on kristilliselle etiikalle sopimatonta / Vain seksuaalisuuteen littyvät elämänmahdollisuuteen vaikutavat asiat ovat niitä jotka tulee täytää, vaatimus ei kuitenkaan sisällä koko muuhun elämään kantautuvia ratkaisuja vaikka niiden vaikutus elämän madollisuuteen on yhtä todenäköinen kuin hypoteesi kondoomista/ Luonnonmukainen ehkäisy on hyväyttävää ( keskeytynyt yhdyntä ja varmat päivät) / Sterlisaatio tai muut estinmenetelmät ovat ok/ Abortoivat ehkäisymenetelmät ovat kiellettyjä / Kaikki ehkäisytavat ovat joillain varauksilla ja joissain tilanteissa sallittuja / Kaikki ehkäisytavat ovat sallittuja.

    Luoistyöhön kaikkinainen puuttuminen peilattuna siihen mihin kakiin tilanteisiin ehkäisykielto ihmisiä ajaa. Ehkäisy on pahempi synti kuin sen käyttämättömyydestä aiheutuva kärsimys laiminnlyönnit tai väärintekemiset. Kristillisen etiikan ja todellisuuden välinen ristiriita.

    Avioliitto on kristilinen / Avioliitto voi olla kristillinen / Avioliitto voi olla irvikuva./ Avioliitto on irvikuva.

    Vain seksi avioliitossa jossa toteutetaan hyväksyen kaikki elämänmahdollisuuden varjelemisesksi tehdyt toimintatavat on puhdasta ja hyväksyttävää seksuaalisuuden totetuttamista ja kakki muu on irstasta lihan himoa/ Kaikki variaatiot jotka jäävät edellisen ja seuraavan näkökulman väliin / Seksi joka tapahtuu suomen lain ja molemminpuolisessa yhteisymmärryksessä ja halusta on puhdasta ja hyvää seksuaalisuutta.

    Syntiinlankeemus oli vain joku tapahtuma raamatussa / Syntiinlankeemus oli ihan tietty tapahtuma raamatussa jolla on erityinen opillinen merkitys

    Aatami ja Eeva olivat vain jotkut sattumalta valitut esimerkit ihmiskunnasta / Aatami ja Eeva olivat ihan tietyt ihmiset raamatussa.

    Elämä alkaa kun siittiö ja munasolu yhtyvät ( Myös Jeesuksen elämä alkoi näin kun taivaallinen siittiö solu hedelmöitti marian munsasolun) / Elämä alkaa kun munasolu kiinityy kohtuun / Elämä alkaa kun sikiön aivot kehittyvät/ Elämä alkaa kun lapsi perjaateessa voisi selvitä hegissä / Elämä alkaa kun lapsi syntyy.

    Elämä on aina pyhää / Elämä on pyhää jos jotkut asiat täyttyvät

    Elämänahdollisuus ohitaa naisen oikeudet eli elämänmahdollisuudella on itsenäiset ja yli naisen oikeuksien menevät oikeudet / Elämänmahdollisuuden ja olemassa olevan elämän vastakkain asettelu on kiellettyä / Alkamaton elää on arvokaampaa kuin olemassa oleva elämä / Alkamattomalle elämälle tulee antaa mahdollisuus vaikka se voi tuhota olemassa olevaa elämää / Eli olemassa olevaa elämää ei ole oikeutta suojata jos keinot milään tavalla loukaavat alkamattoman elämän mahdollisuutta / Olemassa olevaa elämää saa suojata vain perustellusta syystä ja silloinkin siihen kannan otto oikeus on ensisijaisesti epäuskoisella lääkärillä ja silloinkin ratkaisun tulee olla sellainen ettei elämänmahdollisuutta misään tilanteessa synny / Olemassa olevaa elämää saa suojata ja päätös on avioparien yhteinen / Naisella on oikeus päätää yksin omasta ruumistaan seksuaalisuudestaan ja lapsiluvustaan vaikka se jossain tilanteissa loukkaisikin mihehen vastaavaa oikeutta

    Raamatun kertomukset ovat itsenäisiä toistaan erillä olevia kertomuksia joita tulee tarkastella itsenäisinä kokonaisuuksina / Kertomukset ovat osatotuuksia joita tulee tarkastella kokonaisuudessa.

    Evoluutioteoria vastaa luomiskertomus / Pyrkimys selitää kumpaa tahansa luonnollisen järjen kautta.

    Kristilliseetinen elämänjärjestys jossa on hyvin tarkaan määritelty millainen on kristillinen avioliitto miten se toimii. Melko tarka käsitys siitä mitkä valinnat ovat oikeita ja tämän kristilliseettisen elämäntavan mukaisia. Käsityksiä leimaa todellisuudesta irtioleva ihmiskuva omien tekojen ja valitoje seurausten ymmärtäminen ja vastuun kiertäminen ”jumalan tahtona”. / jotain siltä välitä / Realimailmassa kiinioleva mailmankuva jossa ratkaisuja pohditaan ennnenkaikea sen oman vastuunkannon kautta. Tässä mailmankuvassa myös on sekä nähty että useimmiten omakohtaisesti koettu kuin ehdottomat kannat johtavat jonkun kohdalla kohtuutomaan lopputulokseen.

    Kristillisestä etiikasta puhuttaessa pitää puhua ensisijaisesti yleisesti ja ikävät yksitäistapaukset voidaan liian vaikeina sivuutaa ja jätää liian vaikeina ottamatta kantaa / Kristillisestä etiikasta puhuttaessa ei voida otaa kantaa jos näitä ikäviä yksitäistapauksia ei käsitellä ja niihin oteta selkeästi kantaa. Toisaalta niihin ehdottoman kannan ottaminen johtaa monesti ikävien yksitäistapausten kohdalla väkivaltaan. / Kristillisestä etiikasta puhutaessa ikäviin yksittäistapauksiin ei tarvitse otaaa kantaa / Ihminen ei voi joutua vaikeisiin valintatilanteisiin jos hän noudataa kristillistä etiikaa vaan vaikeat valintatilanteet ovat seurausta muissta väärin tekemisistä.

    En edes väitä keräneeni kaikkia väittämiä tähän koosteeseen mutta jos ajatelaan että musta ja valkoinen on olemassa niin ei ole. Mikään teko valinta tai etiikka ei ole valkoinen se voi joittenkin mielestä näytää siltä mutta kun samaa asiaa katsoo toiseltapuolen se on enemmän ja vähemmän harmaa tai pahimmassa tapauksessa se näytää mustalta.

    Kristillisen etiikan valossa näytää aika yksiseliteiseltä ettei valkoisia tekoja ole olemassakaan. On vain tekoja jotka ovat enemmän tai vähemmän harmaita. Mitä valkoisempana jotain asiaa ajattelemme sitä mustemmaksi se toiselta puolen muuttu. Jeesus naulitiin ristiin ja se teko oli varmasti joidenkin mielestä aivan vitivalkoinen toiseltapuolen katsottuna tuo sama teko oli aivan pikimusta.

    Väitän että oikeita tekoja ei ole olemassakaan . On vain enemmän tai vähemmän oikeita tekoja ja se mihin kohtaan tuota harmaata aluetta ne asettuvat voime pohtia jokainen kohdalaan. Sitä miten määritelemme tämän kohdan siihen vaikutaa hyvin paljon my