69 kommenttia artikkeliin ”Avioliiton A ja O”

1. Blogisti: ”Nainen ja mies yhdessä muodostavat Jumalan kuvan:”

   Onko näin?

   ”Miehen ei pidä peittää päätään, koska hän on Jumalan kuva ja heijastaa hänen kunniaansa. Nainen taas heijastaa miehen kunniaa.”(1.Kor.11)

   ”Jumala loi ihmisen kuvakseen” on yksikössä.

   Singulaaria aspektia havaitsi myös Luther Sakarjan kirjan selityksessäään. Vastaavasti Vapahtaja oli mies, ei nainen, ja samalla tosi Jumala.

   TykkääTykkää

   22/10/2016 klo 19:39 Vastaus

2. Kiitos kommentistasi, Stratton.

   Kristillinen teologia on vanhastaan opettanut, että koska Jumala ei ole yksinäisyys, vaan perhe (Isä, Poika ja Pyhä Henki), Jumala ei luonut kuvakseen yksinäistä ihmistä, vaan perheen: ”mieheksi ja naiseksi hän loi heidät”. Avioliitossa mies ja nainen tulevat yhdeksi. Tämä kahden ihmisen ykseys on Jumalan kuva.

   Ajatus avioparista Jumalan kuvana edellyttää jumalakuvaisuuden määrittelemisen yhteytenä eikä vain ihmisessä olevina ominaisuuksina (kuten vaikka järkenä). Tämä tarkoittaa sitä, että jumalakuvaisuus ei ole inhimillisen olemuksen kvaliteetti, jota voidaan kuvata irrallaan yhteydestä kuvan määrittäjään. Vanhurskauttamisopin näkökulmasta katsottuna ihminen on aina sen kuva, jonka kanssa hän on yhteydessä: luomisessa ihminen luotiin olemukselliseen yhteyteen Jumalan kanssa ja hän oli näin Jumalan kuva, lankeemuksessa ihminen kääntyi pois Jumalasta ja yhdistyi Saatanan kanssa tullen Saatanan kuvaksi ja lunastuksessa Kristus palautti koko ihmiskunnalle mahdollisuuden uudelleen yhdistymiseen Jumalan kanssa vanhurskauttamisessa (eli yhteydessä Kristus-Jumalaan). Myös Lutherin mukaan jumalakuvaisuuden mahdollistaa ihmisen todellinen läsnäolo Jumalan yhteydessä. Luomisessa avioliitto miehen ja naisen välillä tarkoittaa siis tällä logiikalla sitä, että mies ja nainen olivat yksi ja yhdessä Jumalan yhteydessä > yhdessä yksi Jumalan kuva.

   Vahvimmillaan avioliiton ja Jumalan kuvaksi luomisen yhteys näyttäytyy siinä, että Jumalan olemus ja luonne paljastavat jotain aviorakkaudesta ja aviorakkaus jotain Jumalan olemuksesta. Aviorakkaus saa todellisen merkityksensä Jumalan olemuksellisesta rakkaudesta. Esimerkiksi: niin kuin Jumalan rakkaus on luonteeltaan uskollista, myös aviorakkauden tulisi olla sellaista.

   Tämä alkutilaan viittaava opetus on yhdistetty Uuden testamentin opetukseen Kristuksen ja seurakunnan yhteydestä. Luomisessa asetettu alkuperäinen yhteys miehen ja naisen välillä kuvaa Kristuksen ja seurakunnan erottamatonta, jakamatonta ja muuttumatonta olemuksellista yhteyttä. Miehen ja naisen välillä voidaan nähdä eräänlaisena mystisenä uniona, yhtymyksenä, joka on analogia Kristuksen ja seurakunnan olemukselliselle yhtymykselle. Samalla se tietysti on analogia uskovan ja Kristuksen olemukselliselle yhteydelle, jossa ihminen on vanhurskas Jumalan asuessa hänessä ja ollen itse ihmisen vanhurskaus.

   Ef. 5:31–32 sanoo: ” ’Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.’ Tämä on suuri salaisuus; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.” Kohdassa Paavali vertaa avioliiton mysteeriä Kristuksen ja seurakunnan suhteeseen. Tällöin uskon herättämässä rakkaudessa kasvaminen tulee avioliiton kutsumukseksi samalla tavalla kuin se on seurakunnan kutsumus ja jokaisen uskovan kutsumus.

   Mitä tulee mainitsemaasi 1.Kor.11 sekin alleviivaa avioliiton analogisuutta Kristuksen ja seurakunnan suhteen kanssa. Minusta tuo lainaamasi jae perustelee yllä analysoimaani tulkintaa avioliitosta. 1.Kor. 11:1–16 kuvaavat sitä, miten reaalinen, olemuksellinen ja ontologinen suhde on toisaalta uskovalla ja Jumalalla, toisaalta seurakunnalla ja Kristuksella ja toisaalta avioliitossa miehellä ja naisella. Kuitenkin selvimmin ko. Raamatun kohta puhuu jumalanpalvelusjärjestyksestä, joka sekin ilmentää Kristuksen ja seurakunnan yhteyttä ja pyrkii vahvistamaan sitä. Toki jos jakeen ottaa irti asiayhteydestä, niin kuin teet, sen voi tulkita myös niin, että vain miehet voivat olla todellisia Jumalan kuvia, kun taas me naispoloiset voimme olla vain miesten kuvia 😉

   Tietenkään en kirjoituksellani tarkoittanut, että ihminen voisi olla Jumalan yhteydessä (Jumalan kuva) VAIN avioliitossa. Ihminen on Jumalan kuva ollessaan Jumalan yhteydessä, onpa hän yksi sinkkuna tai avioliitossa.

   TykkääTykkää

   23/10/2016 klo 12:27 Vastaus

3. Kiitos ajankohtaisesta kirjoituksesta!
   Itselleni korkein auktoriteetti avioliitto-kysymyksessä on Jeesuksen opetus (Matteus 19:3-6,10-12) :“3) Hänen luokseen tuli myös fariseuksia, jotka halusivat panna hänet koetukselle ja kysyivät: ”Saako mies hylätä vaimonsa mistä syystä tahansa?” 4) Hän vastasi heille: ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi?” 5) Ja hän jatkoi: ”Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. 6) He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.”…10) Opetuslapset sanoivat: ”Jos avioliitto merkitsee miehelle tätä, on parempi olla menemättä naimisiin.” 11) Mutta hän sanoi heille: ”Se ratkaisu ei sovellu kaikille, ainoastaan niille, joille se osa on annettu. 12) On sellaisia, jotka äitinsä kohdusta saakka ovat avioliittoon kelpaamattomia, on toisia, joista ihmiset ovat tehneet sellaisia, ja on niitä, jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Joka voi valita tämän ratkaisun, valitkoon.”
   Luterilaisessa teologiassa avioliitto ei ole sakramentti, vaan maallinen, instituutio, kuten se on alunperinkin ollut. Avioliittoinstituution tarkoituksena on ollut lähinnä maallisen omaisuuden säilyttäminen laillisille perijöille. Alunperin esim. juutalaista avioliittoa myöskään solmittu “Jumalan kasvojen edessä”, vaan maallisen siviilioikeuden piiriin kuuluvan instituution edustajan tai perheen/suvun vanhimman edessä. Pikkuhiljaa 1000-luvulla katolinen kirkko auktorisoi avioliiton pyhäksi toimitukseksi (sakramentiksi) yhteistyössä vallanpitäjien kanssa, jotta omaisuuden säilyminen ja laillisten perijöiden asema turvattaisiin, ja sitä myöten yhteiskunnallinen hierarkkinen järjestäytyneisyys, joka palveli ennenmuuta yläluokan ja vallan huipulla olevien etuja. Kristillinen avioliitto on mielestäni näin ollen muuttuvainen kulttuurikysymys, kuten on esim. VT:n ajan juutalainen tai islamilainen, hindulainen tai mormonien avioliitto. Se on yhteiskunnallisen järjestäytyneisyyden perusta, ja palvelee ennenmuuta yhteisön eloonjäämistä. Kristuksen sana avioliitosta edellä kuitenkin osoittaa avioliiton olevan enemmän kuin pelkkä kulttuurikysymys. Kyseessä on jumalallinen ja pyhä liitto.
   Avioliitto vertauskuvana Kristuksen ja Hänen seurakuntansa unionina on raamatullista teologiaa (Ef 5:24, 31-32) “24) Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset.” “31) Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.” 32) Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.”
   Joskin tästäkin on tehty vääristäviä tulkintoja, esim. katolisen kirkon pappien selibaattivaatimus juontaa juurensa tähän seurakuntamorsiamen puhtauteen ja pyhyyteen.

   TykkääTykkää

   23/10/2016 klo 13:25 Vastaus

4. Avioliiton kristillinen merkitys uhkaa kyllä kaventua aika lailla, jos se luokitellaan maalliseksi instituutioksi ja kulttuurikysymykseksi. Quo Vadis, mitä tarkoitat sillä, että kristillinen avioliitto on mielestäsi muuttuvainen kulttuurikysymys? Mikä siinä muuttuu ja millä perusteella? Voiko avioliitto olla samanaikaisesti muuttuvainen kulttuurikysymys sekä pyhä ja jumalallinen (eli heijastaa ikuista ja pyhää Jumalaa)?

   Jos näkemyksesi siirretään nykyiseen keskusteluun homoavioliitosta, voisit olla kommentissa mainitsemiesi näkemysten perusteella sitä mieltä, että homoavioliitot ovat yhtä oikeita kuin heteroavioliitotkin – itse avioliitto voi siitä huolimatta säilyä edelleen pyhänä ja jumalallisena? Voiko joku Jumalan sanan vastainen olla pyhää ja jumalallista? Minusta ei. Ymmärsinkö kommenttisi väärin?

   Sanot, että ”luterilaisessa teologiassa avioliitto ei ole sakramentti”. Näin on, mutta sen ei minun mielestäni tarvitse kaventaa avioliittoa juridiseksi instituutioksi. Tällaisessa tulkinnassa kahden regimentin oppi on ymmärretty aika kapeasti. Esimerkiksi Lutherille avioliitto oli Jumalan mysteeri, joka tulee oikein ymmärretyksi vasta uskossa. Lutherin mukaan vain uskovat ihmiset voivat todella nähdä avioliiton Jumalan toimintana ja niin Jumalan tekona haluvat toteuttaa siinä Jumalan tahtoa. Tällainen uskosta lähtevä kristityn vapaus rakastaa Jumalan sanan ja neuvojen mukaisesti erottaa kristillisen avioliiton kaikista muista suhteista. Lutherin mukaan uskovaiselle kaikki elämässä näyttäytyy Jumalan ja lähimmäisen rakastamisena ja palvelemisena (eli rakkauden kaksoiskäskyn toteuttamisena Kristuksen vaikuttamana). Avioliitto-oppikin siis on kiinteässä suhteessa vanhurskauttamisoppiin. Vanhurskaan uskovan ihmisen avioliiton kuuluu Lutherin mukaa olla erilaista kuin epäuskoisen, koska Jumala tekee vanhurskaassa työtä niin, että ihmisessä kasvaa kyky rakastaa ja tehdä hyvää. Usko, jossa Kristus on läsnä tuntee näin ollen vaikuttavan syyn (Jumalan) ja päämäärän (Jumalan).

   Tällöin rakkaus on sitä, mitä usko mielellään tekee. Augustinuksen rakkaudenjärjestystä soveltaen se tarkoittaa sitä, että avioliittoa käytetään oikein, kun eletään uskossa. Ainakin Lutherin kirjoitusten perusteella avioliiton teologia kuuluu uskon ja armon sekä luomisen ja lunastuksen piiriin kuuluvaksi osa-alueeksi. Mielestäni tässä valossa luterilaista (jos sillä tarkoitetaan Lutherin opetuksesta seuraavaa opetusta) teologiaa avioliitosta voidaan hyvinkin pitää myös muuna kuin maallisena instituutiona ja kulttuurikysymyksenä.

   Uskosta seuraavassa rakastamisessa toteutuu luonnollinen laki oikein ymmärrettynä. Jos luonnollista lakia pidetään lähtökohtana vain sille, että yhteiskunnassa säilyy järjestys, jonka muodostamiseen kristityt osallistuvat, käsitys avioliitosta on olennaisesti kapeampi kuin Lutherilla. Lutherille luonnollinen laki toteutuu ja saa tarkoituksensa vasta, kun uskon kautta syntyy rakkaus Jumalan Sanan mukaiseen toimintaan.

   TykkääTykkää

   23/10/2016 klo 15:18 Vastaus

5. Avioliiton maallinen ja kristillinen olemus tuppaavat menemään meillä helposti sekaisin, koska olemme tottuneet siihen, että molemmat astuvat voimaan kirkossa samassa toimituksessa. Nämä kannattaa kuitenkin pitää erillään niin kuin ne ovat historian saatossa joskus olleetkin. Kristityt ovat menneet kristillisessä mielessä avioliittoon myös silloin, kun maallinen laki ei ole heidän liittoaan hyväksynyt, esim. yhteiskuntaluokkiin liittyvistä syistä. Ehkä kohta elämme taas aikaa, jona solmimme avioliiton erikseen sekä maallisesti että kirkollisesta.

   Avioliitto maallisena instituutiona on muuttuva ja kulttuurisidonnainen. On aivan hyvä, että maallinen avioliitto voidaan purkaa ja solmia uudelleen ja on tarjolla myös homopareille.

   Kristillinen avioliitto taas ei ole vastaavalla tavalla muuttuva ja kulttuurisidonnainen, vaikka sen tulkinnat ovat sitä olleetkin. Kristillinen avioliitto perustuu luomistyöhön ja Jumalan sanaan.

   TykkääTykkää

   23/10/2016 klo 16:37 Vastaus

6. ”Oppi ilmaisee Jumalan ilmoitukseen perustuvat käsityksestä Jumalasta ja Hänen tahdostaan. Siksi oppi on luonteeltaan muuttumatonta – onhan sen lähde, ilmoitus, jo annettu eli päättynyt. Opin muuttumaton luonne on myös suojamekanismi vanhurskauttavalle evankeliumille.”

   Mitä Roosa tarkoitat tällä muuttumattomalla opilla? Mikä kaikki opetus kuuluu tämän käsitteen ”oppi” sisään?

   Itse ajattelen, että oppi on ihmisten (kirkon) käsitys Jumalan totuuksista ja siksi muuttumattoman Totuuden heijastus ja samalla itsessään muuttuva. Jos katsomme näitä käsityksiä, ne ovat kehittyneet ja muuttuneet kautta koko kristinuskon historian. Käsitykset ovat muuttuneet myös vanhoillislestadiolaisuudessa. Muuttumatonta taas on Raamatun ilmoitus (toki Raamatun käsikirjoituksissa ja etenkin käännöksissä on eroavaisuuksia).

   Argumenttina ”muuttumaton oppi” on sikäli ongelmallinen, että samalla täytyisi kiinnittää referenssipiste – se oppikokoelma ja hetki historiassa, joka oikein edustaa tätä muuttumatonta oppia.

   TykkääTykkää

   23/10/2016 klo 16:51 Vastaus

7. AC: “Avioliitto maallisena instituutiona on muuttuva ja kulttuurisidonnainen…Kristillinen avioliitto taas ei ole vastaavalla tavalla muuttuva ja kulttuurisidonnainen, vaikka sen tulkinnat ovat sitä olleetkin. Kristillinen avioliitto perustuu luomistyöhön ja Jumalan sanaan.”
   Kiitos tarkennuksesta. Olen samaa mieltä. Entä milloin ylipäätään on syntynyt käsite kristillinen avioliitto? Oliko se vasta 1000-luvulla jKr erään paavin toimesta, jolloin kirkko alkoi vihkiä aviopareja, mitä se ei ollut aikaisemmin tehnyt? Mitä käsitteellä kristillinen avioliitto tarkoitetaan? Entä kuuluuko kristillinen avioliitto “muuttumattoman opin” piiriin?
   Kristus puhuu avioliitosta miehen ja naisen välisenä liittona: “Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” Tämä on mielestäni muuttumaton kristillisen avioliiton perusta.

   TykkääTykkää

   23/10/2016 klo 18:08 Vastaus

8. Antiokian piispa Ignatios kirjoittaa Smyrnan piispa Polykarpokselle, että avioituvien miesten ja naisten tulisi muodostaa liittonsa piispan hyväksynnällä, jotta heidän avioliittonsa olisi Jumalan mukaan eikä heidän oman halunsa mukaan. Tuo kirje on hyvin vanha, koska Ignatios on ollut apostolien suorassa opissa. Ajattelisinkin, että kristillisen avioliiton käsite on ollut olemassa koko kristinuskon ajan.

   TykkääTykkää

   23/10/2016 klo 20:08 Vastaus

9. Roosa: ”Kristillinen teologia on vanhastaan opettanut, että koska Jumala ei ole yksinäisyys, vaan perhe (Isä, Poika ja Pyhä Henki)”

   Tuosta perheestä tuntuisi äiti uupuvan? Kolminaisuuden kaikki tietävätkin, mutta sen rinnastaminen perheeksi on ongelmallista juuri äidin puutteen vuoksi.

   TykkääTykkää

   24/10/2016 klo 20:34 Vastaus

10. Ihan käytännönläheisesti muutama asia. Liitän kristillisen avioliiton käsitykseen ihmisestä yleensä, yksilöstä, Jumalan kuvana. Täydellisenä Jumalan kuvana, viallisenakin.
    En ole osannut muodostaa muuttumatonta mielipidettä tästä sukupuolineutraalista avioliitosta, erilaisista parisuhdemalleista, siitä mikä on oikein ja Raamatun hengen mukaista. Kun seuraan kannanottoja, löydän hyviä, Raamatullisia argumentteja puoltamaan erilaisia ajattelutapoja. Intuitiivisesti aiemmin sanoin yäk ja ei kaikelle muulle paitsi perinteiselle heterosuhteelle. On käynyt niin, että mitä enemmän tutustun Raamattuun ja etsin Jumalan tahtoa elämässäni, olen yhä epävarmempi ja luutuneet käsitykseni kolisevat. Ja toisaalta tulee tilalle syvempää ymmärrystä ja rohkeutta kurkistella asioita uusilta kulmilta,löytää enemmän totta, niin koen. Miksi on niin, että inhimillinen minäni sanoo ei, mutta joku uudempi intuitio sanookin kyllä ja tervetuloa myös ajatukselle kahden samaa sukupuolta olevan parin rakkaudelle ja sitoutuneelle parisuhteelle? Että ideaali on luomiskuvan mukainen tilanne, mutta koska ihminen ei yllä ideaaliin, mennään sillä mitä on. Rakkaus on kuitenkin vahva voima hyvään, inhimillinenkin sellainen.
    Samaan tapaan ajattelen kuin AC, että oppi on kirkkomme käsitys ja vain heijastus Jumalan totuudesta. Että jotkut asiat on annettu valmiiksi, mutta monet asiat täytyy ihmisten moraalinsa ja uskon kautta ratkaista pyytäen Jumalan ohjausta omille valinnoilleen ja kirkonkin toimille. Tulee pitää mielessä Jeesuksen linja: Hän oli aina heikoimman ihmisen puolella, ihan oikeasti, ilman moralisointia. Mikä minut laittaisi kieltämään toiselta ihmiseltä parisuhteen rakastetun kanssa? Keneltä se on pois? Oliko Jeesuksella jotakin inhimillisyyttä vastaan vai ohjasiko hän esimerkeillään inhimillisyyteen ja kohtuuteen? Sitäkö oikeasti ihmiseltä kysytään, että ihanko totta uskalsit rakastaa sitä, johon tunsit vetoa ja jolle halusit olla uskollinen, ja että vielä solmit liitonkin sellaisen kanssa?
    On tosi vaikea mieltää avioliittoa – niin tärkeä kuin se inhimillisesti onkin – pelastuksen kannalta olennaiseksi. Kaiken aiheesta käytävän keskustelun keskellä etsin yhä sitä mikä on totta.

    TykkääTykkää

    24/10/2016 klo 22:43 Vastaus

11. Stratton sanot: “Tuosta perheestä tuntuisi äiti uupuvan? Kolminaisuuden kaikki tietävätkin, mutta sen rinnastaminen perheeksi on ongelmallista juuri äidin puutteen vuoksi.”

    En kyllä itse uskaltaisi sanoa, että Jumala on mies tai Jumala on nainen. Eikö Jumalan kutsuminen Isäksi viittaa ennen kaikkea Jumalaan kaiken alkuna ja auktoriteettina? Tällaisena Luojana Jumala on hyvä ja huolehtiva, itse Rakkaus, jokaista ja kaikkea kohtaan. Kai tällaista voisi kutsua äidillisyydeksikin. Minusta tässä on ennen muuta on kyse siitä, että uskon kieli käyttää hyväkseen ihmisen kokemusta vanhemmista. Kuitenkin, niin kuin tiedämme, ihmisäidit ja –isät ovat ihmisiä ja vaillinaisia. Jumala ei olekaan sukupuolellinen niin kuin ihmiset vaan Hän on Jumala: sekä äitiyden että isyyden täydellinen esikuva ja alku. Miksi hämääntyä siitä, että Jumala ilmoittaa itsensä meidän mielestä maskuliinisilla määreillä Isä ja Poika?

    Esimerkiksi Nikaian kirkolliskokous (v 325) tunnustaa: ”Poika on samaa olemusta kuin isä” ja Konstantinopolin kirkolliskokous (v 381) että Kristus on ”Jumalan ainosyntyinen Poika” joka on ”Isästä syntynyt ennen aikojen alkua, Jumala Jumalasta, valkeus valkeudesta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt ei luotu” jne. Eikö tämä viittaa siihen, että Kolminaisuudesta löytyy perheen ominaisuuksia (kuten se, että siitä syntyy uutta elämää)…? Kolminaisuus on yksi Jumala, mutta kolme persoonaa. Tavallaan siis yhteisö, joka on kuitenkin yksi olemukseltaan. Minusta ei ole mitään ongelmaa kutsua Jumalaa perheeksi.

    TykkääTykkää

    25/10/2016 klo 12:25 Vastaus

12. Amicus kirjoitat: ” Mitä Roosa tarkoitat tällä muuttumattomalla opilla? Mikä kaikki opetus kuuluu tämän käsitteen ”oppi” sisään?”

    Esität kyllä aika mielenkiintoisen, mutta samalla tosi vaikean kysymyksen, johon olisi myös minusta mahtavaa saada kaikenkattava vastaus 🙂

    Lueskelin kesän aikana gradua kirjoittaessani kaikenlaista ja törmäsin erään yhdysvaltalaisen George Lindbeckin kirjaan Nature of Doctrine. Tuossa kirjassa esitetään kolme määritelmää ymmärtää opillisten lauseiden luonne:
    1. Oppeja pidetään informaatiota sisältävinä väitelauseina ihmisen ulkopuolisesta todellisuudesta (tätä Lindbeck kutsuu kognitiivis-propositionaaliseksi oppikäsitykseksi).
    2. Oppilauseet eivät ole suoria väitelauseita todellisuudesta, vaan ihmisten uskonnollisen kokemuksen ilmauksia. Tämä tarkoittaa, että ne eivät sisällä joko ollenkaan tietoa ihmisen ulkopuolisesta todellisuudesta tai ainakin sitä tietoa on tosi vähän. Tätä L kutsuu kokemus-ekspressiiviseksi ja näkemys vastaa valistuksen ajan oppikritiikkiin.
    3. Oppi antaa säännöt sille miten kristinuskoa puhutaan. Tätä L kutsuu regulatiiviseksi malliksi, koska se on saanut inspiraatiota Wittgensteinin kielifilosofiasta.

    Ensimmäinen malli pitää sisällään, että oppi on ainakin jokseenkin muuttumaton. Mallin ongelma on se, että se osittain pois sulkee sen tosiasian, että oppi ei ole koskaan täydellisesti kohdettaan kuvaavaa ja että Jumalaa ei voi lopulta tavoitta inhimillisin käsittein. Toinen malli puolestaan johtaa helposti relativismiin ja näin oppi voidaan mallin mukaan uudessa tilanteessa ilmaista eri tavalla kuin ennen ja oppi voi tarvittaessa jopa muuttua. Toisessa mallissa on keskeistä, että oppi vastaa ihmisten uskonnollista kokemusta. Kolmannessa mallissa ongelmana on puolestaan se, että oppilauseet nähdään viittaavan uskonnolliseen kieleen, ei tuonpuoleiseen todellisuuteen.

    No, mitä opista siis voi sanoa… Omassa kirjoituksessani ”muuttumattomalla opilla” pyrin sanomaan, että opin sisältö on kirkon identiteetin perusta ja turva pitäessään kiinni tietyistä perustotuuksista, jotka ilmoitukseen perustuen kertovat Jumalasta. Esimerkiksi, että Jumala on Pyhä Kolminaisuus, Kristus on samanaikaisesti tosi Jumala ja tosi ihminen, Jumala on luonut maailman toteuttamaan hyvää järjestystä jne. Nämä oppilauseet kyllä sitten tarkoittavat yksityiskohtaisempiakin asioita, kuten yritän kirjoituksessani sanoa avioliiton kohdalta. 🙂

    Esitän sinulle, Amicus, jatkokysymyksen: mitä tarkoitat sillä, että ”oppi on – – muuttumattoman Totuuden heijastus ja samalla itsessään muuttuva”? Entä mitä tarkoittaisi, jos oppia pidettäisiin muuttuvana?

    TykkääTykkää

    25/10/2016 klo 13:13 Vastaus

13. Tuli mieleen sellainen kysymys sekä Amicukselle että Quo Vadikselle, että voidaanko avioliitto sanaa käyttää sekä määrittelemistänne kristillisestä että maallisesta avioliitosta? Ovatko molemmat todella avioliittoja? Toinen kysymys: onko kahden regimentin opin perusteella oikein ajatella, että maallisen regimentin alueella voi ja saakin tapahtua mitä vain, kunhan uskovat pitävät puhtaana hengellisen regimentin tontin?

    TykkääTykkää

    25/10/2016 klo 13:17 Vastaus

14. Kiitos aikaisemmista kysymyksistä Roosa. Palaan käsitteeseen “kristillinen avioliitto” keskeneräisine ajatuksineni.
    Voimmeko eroittaa käsitteet “kristillinen” ja “avioliitto”, käsitellä niitä erikseen ja yhdessä. Mitä tarkoitetaan käsitteellä “kristillinen”? Tarkoittaako se juuri sitä Roosan tarkoittamaa “pysyvää ja muuttumatonta oppia” eli dogmaa? Millaiset kriteerit “kristillisyyden” tulee täyttää, jotta voidaan arvioida jostakin asiasta, että kyseessä on “kristillinen”?
    Kristillisyys eli kristinusko itsessään sisältää dogmaattisen ja historiallisen ulottuvuuden, pysyvän ja muuttuvan ulottuvuuden. Kristuksen perintö, luonne ja tulkinta tulee punnittavaksi yhä uudestaan kirkon historiassa, tällä kertaa avioliittokysymyksessä. Millä perusteella kristinuskon pysyvät ja muuttuvat piirteet voidaan eroittaa toisistaan?
    Luterilaisen perinteen mukaan koko kristillisen opin läpäisee laki ja evankeliumi. Laki käskee rakastaa lähimmäistä, se on ihmisen luotuisuuteen sisältyvä, ja se saa konkreettiset ilmenemis- ja toteuttamismuodot kussakin vaihtelevassa historiallisessa kontekstissa. Esim. käsitys orjuuden hyväksyttävyydestä, naisen asemasta tai lasten ruumiillisen kurituksen sallivuudesta on vaihdellut historian kuluessa. Myös näitä asioita on historiassa puolustettu yhteiskuntajärjestyksen säilyttämisellä ja lapsen suojelemisella, sekä vetoamalla ennen kirjoitettuun Jumalan Sanaan.
    Avioliittoa täytyy luterilaisen tradition mukaan siis tarkastella siten, että onko kyseessä lain eettinen ohjeistus, joka käsitys ihmisen hyvästä voi muuttua aikojen saatossa, vaiko muuttumaton jumalallinen säädös eli dogma. Jos kyseessä on eettinen lain käsky, silloin rakkauden laki vaatii meitä toimimaan ja sopeutumaan kulloiseenkin eettiseen käsitykseen oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta siten, että kristillinen avioliitto on sallittua myös homoseksuaaleille. Jos taas kyseessä on Kristuksen antama, elämää suojeleva jumalallinen rakkauden laki, meidän tulee pysyä miehen ja naisen välisessä avioliittokäsityksessä. Itse tarkastelen asiaa ennenkaikkea myös yhteiskunnan heikoimman lenkin eli lapsen näkökulmasta. Jokaisella syntyvällä lapsella on oikeus läsnäolevaan isään ja äitiin, tai ainakin jäljitettävään vanhempaan ja kristillinen avioliittokäsityshän puolustaa voimakkaasti juuri tätä. Homoliitossa lapsia taas ei luonnollista tietä synny, joten kysymys adoptiosta tai muuta tietä saaduista lapsista on sitten asia erikseen.
    Luterilainen teologia on perinteisesti ymmärtänyt avioliiton olevan yhteiskunnallinen instituutio, joskin Jumalan asettama sellainen. Tällöin myös siviilivihkiminen on teologisesti yhtä pätevä kuin kirkollinen vihkiminen. Eli luterilaisen teologian mukaan avioliitto tosiaan on aina Jumalan säätämä järjestys, riippumatta siitä missä se on solmittu. Luterilainen kirkko voi myös vihkiä avioliittoon henkilön, joka kuuluu johonkin toiseen kristilliseen kirkkokuntaan. Mutta voimmeko kristillisessä teologiassa ylipäätään sitten edes puhua sukupuolineutraalista avioliitosta?
    Palaan alkuperäiseen näkemykseeni, että kristillistä avioliittoa voidaan tarkastella sekä maallisesta ja hengellisestä näkökulmasta käsin, jolloin siihen sisältyy historiallis-muuttuvaisia asioita (kuten omaisuuskysymykset, ikäkysymykset, vihkimiskäytänteet ja kulttuuriset erot) että dogmaattisia, muuttumattomia asioita. Avioliitolla ylläpidetään yhteiskunnallista jatkuvuutta, eheyttä ja järjestystä, mutta samanaikaisesti se kurottautuu kohti tuonpuoleisuutta ja rakkauden mystistä täydellisyyttä avioparin yhteiselämässä.
    Millä tavalla avioliittokysymys sitten ratkaistaan ihmisten elämässä, käytännön tasolla, yhteiskunnallisen eheyden säilyttämiseksi? Varmaan Amerikan malliin. Jokainen yhteisö voi hakea erikseen vihkimislupaa, kunhan täyttää tietyt maalliset kriteerit, kuten vaikkapa Rauhanyhdistys, Raamattu puhuu-yhteisö, Suomen tekoälyseura tai Karhun kansa :-). En tiedä.

    TykkääTykkää

    25/10/2016 klo 15:19 Vastaus

15. Esimerkiksi kreikan jumalilla oli oikein sukupuut. Vastaavaa on muuallakin, rooman jumalolennoilla, odin/thor jne. Perheeksi kutsuminen on enempi pakanauskonnoissa.

    TykkääTykkää

    25/10/2016 klo 20:29 Vastaus

16. Voisitko Kirsty avata hieman, millaisia raamatullisia argumentteja sinulla olisi, tai olet kuullut, tämän homoliiton puolesta?

    Voisit myös avata sitä, millä tavalla lisääntynyt Raamatun lukeminen on johtanut sinut epävarmuuteen nimenomaan tässä avioliittoasiassa? Eikö Raamattu kerro riittävän selvästi Jumalan kantaa asiaan ja miksi ei?

    Mielestäni kannattaa pitää mielessä myös se, että Jeesus on ja oli myös vanhan testamentin Jumala ja harjoitti kyllä ”moralisointia” myös uuden testamentin puolella paljon. On hyvä kysymys, että ohjasiko hän esimerkillään inhimillisyyteen ja kohtuuteen, mielestäni vastaus tähän kysymykseen on kuitenkin aivan selvä.

    Varkaan voi olla vaikea mieltää varastamista pelastuksen kannalta olennaiseksi asiaksi, varsinkin kun hän silkkaa hyvyyttään laittaa osan saalistaan hyväntekeväisyyteen, eikä tietenkään varasta keltään heikossa asemassa olevalta vaan sellaiselta, joka oikeastaan (tämä on varkaan oma tulkinta) ansaitsee tulla vähän ”verotetuksi”. Mielestäni homoilla, huorintekijöillä, varkailla, valehtelijoilla ja epäjumalanpalvojilla kaikilla on aivan yhtäläinen synnillinen taipumus. Jokainen meistä kuuluu varmuudella johonkin edellä mainittuun kategoriaan. Jokainen ihminen syntyy joidenkin synnillisten taipumusten kanssa.

    Mielestäni asian selittely parhain päin ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että se on Raamatun valossa rikos Jumalaa vastaan.

    TykkääTykkää

    25/10/2016 klo 23:10 Vastaus

17. Mikään inhimillinen sana tai käsite ei voi tietenkään lopulta tavoittaa Jumalaa. Ei edes Jumalan käsite. Tässä mielessä voimme sanoa, että syvimmiltään Jumala ei ole edes Jumala – Jumalan käsitekin on niin inhimillisen ajattelun saastuttama. Hän on täysin toisenlainen – sellainen, jota ei voi millään sanoilla eikä ajatuksilla määritellä.

    Toisaalta meillä ihmisillä, jotka kilvoittelemme kohti jumaluuden mysteerin tuntemista, ei ole muuta mahdollisuutta kuin käyttää siinä kieltämme ja ajatteluamme, niin totaalisen vaillinaista kuin se onkin. Jumala on itse antanut sille myös oikeutuksen ilmoittamalla itsensä ajassa ja paikassa, ennen kaikkea tulemalla lihaksi Jeesuksessa Kristuksessa. Tämä ilmoitus on tallennettu sanoiksi Pyhään Raamattuun.

    Tämän myötä ajattelen, että meillä ihmisillä on oikeus nöyrästi ja varovaisesti käyttää Jumalasta erilaisia sanoja ja käsitteitä. Samalla meidän on syytä muistaa kuinka vakavasta asiasta on kysymys: ”Älä käytä petollisesti Herran, Sinun Jumalasi nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää hänen nimeään petokseen.”

    Jumalan sanan ja luomakuntaan tallennetun yleisen ilmoituksen pohjalta voimme mielestäni päätellä, että Jumala on Hyvyys, jonka olemassaolo täydellisestä toisenlaisuudestaan huolimatta on analogista kaikille luomakunnan hyvyyksille. Raamattu kutsuu Jumalaa esimerkiksi ”suojaksi ja turvaksi” (Joel 3:16) tai ”auringoksi ja kilveksi” (Ps. 84:11). Suoja, turva, aurinko ja kilpi ovat hyviä asioita ja jollain tavoin analogisia absoluuttiselle Hyvälle, joka Jumala on.

    Miehen ja naisen välinen avioliitto sekä perhe ovat hyviä asioita. Siksi myös ne heijastavat jollain tavoin Jumalaa täydellisenä Hyvyytenä ja Rakkautena. Liian konkreettisesti ei mitään analogiaa saa kuitenkaan käsittää. Pohjimmiltaan myöskään perheen tai avioliiton käsitteet eivät voi tavoittaa Jumalan ääretöntä ja täydellistä olemusta. Raamattu käyttää kuitenkin pelastuksesta sen verran paljon häihin, avioliittoon ja perhe-elämään liittyviä kuvia, että ilmeisesti kuva Jumalasta avioliittona tai perheenä on poikkeuksellisen osuva.

    Sekä isyys että äitiys ovat hyviä asioita. Edellä kuvattua logiikkaa seuraten voimme sanoa, että molemmat heijastavat jollain tavoin Jumalan olemusta – pohjimmiltaan Jumala on sekä täydellinen Isä että täydellinen Äiti. Esimerkiksi Joh. 1:13 mukaan Jumalan lapset ovat ”syntyneet Jumalasta” – siinä Jumalalle annetaan siis feminiininen synnyttäjän rooli.

    Toisaalta on syytä olla myös nöyrä sen suhteen, että Raamattu – ja ennen kaikkea Jeesus itse – kutsuu Jumalaa niin usein nimenomaan Isäksi ja ilmoittaa Pyhän Kolminaisuuden persoonien nimeksi juuri Isä, Poika ja Pyhä Henki. Silläkin on varmasti oma tärkeä merkityksensä. Tietyt feministiteologit eivät kunnioita tätä vaan kutsuvat Kolminaisuutta Isäksi, Pojaksi ja Äidiksi sekä puhuttelevat Jumalaa jumalanpalveluksissa ”taivaalliseksi Äidiksi”. Sellainen on mielestäni typerää ja uhkarohkeaa. Siinä korotetaan maallinen ideologia ja omat tunteet Jumalan itseilmoituksen yläpuolelle.

    TykkääTykkää

    26/10/2016 klo 23:32 Vastaus

18. Jupen tavoin hiukan ihmettelen, Kirsty, kun kirjoitat, että lisääntyvä Raamattuun tutustuminen on saanut Sinut epävarmaksi avioliittokäsityksesi suhteen.

    Mielestäni harva asia on Raamatun valossa niin selvä kuin se, että avioliitto on nimenomaan miehen ja naisen välinen. Yksi tätä asiaa vahvimmin korostavista Raamatun henkilöistä on nimenomaan Jeesus. Markuksen evankeliumissa – historiallis-kriittisen eksegetiikan mukaan vanhimmassa evankeliumissa – Jeesus toteaa:

    Markus 10
    6 Mutta luomakunnan alusta Jumala 'on luonut heidät mieheksi ja naiseksi.
    7 Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa.
    8 Ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.' Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha.
    9 Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.

    Jeesuksen mukaan siis jako kahteen sukupuoleen on jotain Jumalan ”jo alussa” asettamaa. Tämä toisiaan täydentävä erilaisuus on tarkoitettu yhdistymään nimenomaan miehen ja naisen välisessä avioliitossa, joka on tarkoitettu erottamattomaksi.

    Kirjoitat, että Jeesus oli aina heikomman puolella ilman moralisointia. Lauseen alkuosa – Jeesus oli aina heikomman puolella, on varmasti totta. ”Moralisointia” Jeesus näyttää sen sijaan harrastavan äärimmäisen paljon ja äärimmäisen vahvoin sanankääntein.

    Jeesuksen opetuksen yksi kantavista teemoista näyttää olevan kehotus olla valmis luopumaan kaikesta maallisesta hyvästä hänen seuraamisensa ja tuonpuoleisen tähden. Jos evankeliumeita yrittää lukea avoimin mielin ilman ennakko-oletuksia, usein Jeesuksen julistus ei vaikuta edes kovin ”luterilaiselta”. Niin vahvoja ja ankaria askeettisia painotuksia se vaikuttaa sisältävän.

    Otetaan taas pieni esimerkki Markukselta:

    Markus 9
    43 Ja jos sinun kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinulle, että käsipuolena menet elämään sisälle, kuin että, molemmat kädet tallella, joudut helvettiin, sammumattomaan tuleen.
    45 Ja jos sinun jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinulle, että jalkapuolena menet elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat jalat tallella, heitetään helvettiin.
    47 Ja jos sinun silmäsi viettelee sinua, heitä se pois. Parempi on sinulle, että silmäpuolena menet sisälle Jumalan valtakuntaan, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään helvettiin,
    48 jossa heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu.

    Voiko tuon vahvemmin enää ”moralisoida”? Voiko tuon vahvemmin enää kehottaa luopumaan kaikesta tämänpuoleisesta – oli se kuinka rakasta ja tärkeää tahansa – tuonpuoleisen pelastuksen vuoksi?

    Jos evankeliumeista löytyviä Jeesuksen opetuksen suuria linjoja yrittää soveltaa nyt käsiteltävään asiaan, voi mielestäni löytää kolme perusperiaatetta:

    1) Jokaisen homoseksuaalinen ihmisen, myös suhteessa elävän, tulee olla meille rakas, arvokas ja tärkeä lähimmäinen. Meidän tulee olla valmiita uhrautumaan ja tinkimään omasta hyvästämme heidän vuokseen.

    2) Meidän tulee olla valmiita pitämään kiinni miehen ja naisen välisestä avioliitosta vaikka se aiheuttaisi meille määrättömästi vaikeuksia, menetyksiä ahdinkoa ja vainoa (Matt. 13:21).

    3) Homoseksuaalista kristittyä tulee rohkaista ja kehottaa luopumaan seksuaalisista suhteista Jeesuksen seuraamisen tähden vaikka se voi tuntua hänestä hyvinkin vaikealta ja ahdistavalta.

    TykkääTykkää

    27/10/2016 klo 00:19 Vastaus

19. Hyvää ja viisasta (kaikkea en edes ymmärrä:)) keskustelua tärkeästä asiasta. Kiitos Roosa ja kommentoijat.

    Pari ajatusta. Tuohon avioliiton purkamattomuuteen. Se, että tapaa uskovaisia, jotka ovat eron jälkeen avioituneet uudelleen, hämmentää. Se hämmentää minua lähes yhtä paljon kuin ajatus avioliitosta kahden samaa sukupuolta olevan kanssa. Mooses kyllä lupasi antaa erokirjan ”ihmisten kovuuden tähden”, mutta toisaalta Jeesus sanoi (muistanko oikein?), ”ettei alussa niin ollut”. Ja lupasiko Mooseskaan avioitua eron jälkeen uudelleen? Ihmettelen, mikä on tämä ”toinen avioliitto” (jos asianomainen on eronnut eikä kysymys ole puolison kuolemasta)? Mikä on homoavioliitto? Nimittäin Jumalan kasvojen edessä.

    Toinen on kysymys tuosta ristin kantamisesta ja kärsimisestä. Ajattelen, että viime kädessä Jumalan tahdon mukaan eläminen on ”helpointa”, vaikka ei olisikaan :). Mutta. Se ei ole helppoa YKSIN. Ajattelen, että tarvitsemme koko ajan muistutusta tästä (varsinkin tässä yksilöllisyyttä ja riippumattomuutta korostavassa ajassa). Että ”kantaisimme toinen toistemme taakkoja niin me Kristuksen lakia täytämme”. Että me auttaisimme, tukisimme toisiamme tällä Jeesuksen seuraamisen tiellä, niin, ettei se tuntuisikaan niin raskaalta vaan usein jopa hyvältä ja iloiselta kulkea. Että me tosiaan kokisimme virrentekijän sanoin: ”kärsimykset veljieni omikseni tuntisin”.

    Ajattelen, että inhimillisen luontomme puolesta on helpompaa sanoa ystävälle että ”elä niinkuin parhaaksi koet ja siten mikä tekee olosi helposti onnelliseksi” kuin auttaa ja tukea häntä elämään Jumalan sanan mukaan ja tulemaan TOSIonnelliseksi ja voittaa vielä iankaikkinen elämä. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa saatamme joutua oman mukavuusalueemme ulkopuolelle, ja ehkä olemaan jopa epäitsekkäitä (mikä menetys!;).

    Pointti siis 🙂 Olkaamme toinen toistemme tukena. Joskus tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta, mutta toisinaan taas Herra osoittaa kuinka Hän on suloinen. 🙂

    TykkääTykkää

    27/10/2016 klo 12:53 Vastaus

20. Niin, ja siis en itsekään ihan ole selvillä tästä avioliittokysymyksestä oikeesti, koska tää keskustelu on tosiaan niin monimuotoista. Mutta tästä keslustelusta varmaan saan lisäselvitystä! Raamatulla argumentoidaan sekä homoliittojen puolesta että niitä vastaan. Mm. Se raamatunkohta, jossa sanotaan että ”älä makaa miehen kanssa niinkuin naisen kanssa maataan” on selitetty siten, että miesten kanssa maatessa täytyy olla erilainen ajatus ja asenne, eli siten vain yksinkertaisesti huomioida se, että kumppanina on mies.
    Ja sit juuri tuo eronneiden uudelleenavioituminen. Jos se on ok, niin eikö samalla logiikalla homoliitot ovat ok? Avioliiton peruskäsityksen on annettu murentua, niin menköön loputkin?

    TykkääTykkää

    27/10/2016 klo 13:12 Vastaus

21. Ilmeisesti Mooseksen kirjan kohta, josta puhut Kesäkukka, on 3. Moos. 18:22 tai 3. Moos. 20:13.

    Paavali mielestäni tekee tämän asian hyvinkin selväksi. Mielestäni nuo Mooseksen kirjan kohdatki kyllä tehdään, tuossa jälkimmäisessä siitä langetetaan kuolemantuomio, ensimmäisessä sanotaan, että se on kauhistuttava teko.

    1. Kor. 6:9-10

    Biblia:
    Ettekö te tiedä, ettei väärät pidä Jumalan valtakuntaa perimän? Älkäät eksykö; ei huorintekiäin, eikä epäjumalten palvelijain, eikä salavuoteisten, eikä pehmiäin, eikä miesten kanssa makaajain, Eikä varasten, eikä ahnetten, eikä juomarien, eikä pilkkaajain eikä raateliain pidä Jumalan valtakuntaa perimän.

    33/38:
    Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.

    92:
    Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät.

    King James:
    Know ye not that the unrighteous shall not inherit the kingdom of God? Be not deceived: neither fornicators, nor idolaters, nor adulterers, nor effeminate, nor abusers of themselves with mankind, Nor thieves, nor covetous, nor drunkards, nor revilers, nor extortioners, shall inherit the kingdom of God.

    Internation Standard:
    You know that wicked people will not inherit the kingdom of God, don't you? Stop deceiving yourselves! Sexually immoral people, idolaters, adulterers, male prostitutes, homosexuals, thieves, greedy people, drunks, slanderers, and robbers will not inherit the kingdom of God.

    Mitä tuo Miehimys, homoseksuaali, miesten kanssa makaava mies, ”abuser of themselves with mankind” jne. tarkoittaa?

    Sana, joka joka kuvaa sitä ihtiään, on ilmeisesti alkukielessää (kreikka) αρσενοκοιτης (arsenokoites). Sanan merkitys on nettiraamatun mukaan seuraava: ”one who lies with a male as with a female, sodomite, homosexual”.

    Minä en siis osaa mitään alkukieliä, tämä on siis mitä nettiraamatun sivuilta luen.

    Nyt, jos joku liberaali tahtoo tulkita Raamattua siten, että jos makaa miesten kanssa, niin pitää vain osata asennoitua siihen oikein, niin valitettavasti Paavalin mukaan sellainen joka makaa miesten kanssa niinkuin naisten kanssa maataan, ei peri Jumalan valtakuntaa, katsoi sitä mistä näkökulmasta tahansa tai asennoitui siihen miten hyvänsä. Mielestäni tätä ei voi vääntää millään kikalla siten, että se olisi asennoitumiskysymys. Muutenhan tässä voisi ajatella, että huorissa käynti on ihan jees, kunhan kohtelee hyvin ja rakkaudella sitä huoraa, ettei vahingota häntä jne. ja muistaa, että huoran kanssa pitää maata vähän eri asenteella ja huomioida, että kyseessä on huora eikä vaimo, ni kyllä se siitä. Ei ole kyllä minusta oikein toimiva selitys.

    Mielestäni tuo uudelleenavioitumiskysyms on sama asia (synti), jos se ajatellaan siten, että uudelleenavioituminen tarkoittaa automaattisesti huorintekoa.

    Jatkuu..

    TykkääTykkää

    27/10/2016 klo 16:15 Vastaus

22. En kuitenkaan ole läheskään varma siitä, onko uudelleenavioituminen sataprosenttisesti ”kielletty”, koska Jeesus sanoo ”On sanottu: 'Joka hylkää vaimonsa, antakoon hänelle erokirjan'. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden, saattaa hänet tekemään huorin, ja joka nai hyljätyn, tekee huorin” (Matt. 5:31-32, Jeesus sanoo samalla tavalla myös Matt. 19:3-12 ja siitä huomaa kyllä selvästi sen, että avioero saatettiin ottaa mistä syystä hyvänsä). Selvästikin Jeesus on sitä mieltä, että minkään MUUN SYYN perusteella ei voi erota, paitsi huoruuden perusteella. Ja jos se on Jumalan mielen mukaan ihan ”jees” erota huoruuden perusteella, silloin kysymyksessä ei ole ”sen erottaminen, minkä Jumala on yhdistänyt”, vaan Jumalan mielestä hyväksyttävä teko. Olen lukenut, että Jeesuksen aikana miehet saattoivat erota lähes samalla tavalla kuin nykyään ja mennä toiselle naiselle, siis ilman mitään syytä tai siitä syystä, että nyt vaan ei enää tämä vaimo kiinnosta, ja Jeesus halusi sen takia painottaa tätä. Kristillinen rakkaus vaatii mielestäni aina sen, että jopa tällaisessa aviorikostapauksessa yritetään viimeiseen asti eheyttää suhde. Mikäli se ei onnistu, voidaan erota. Silloin niin, että se, joka ei ole tehnyt huorin, on vapaa (solmimaan uuden avioliiton).

    Paavali sanoo myös 1. Kor. 7:10-15:

    ”Mutta naimisissa oleville minä julistan, en kuitenkaan minä, vaan Herra, ettei vaimo saa erota miehestään; mutta jos hän eroaa, niin pysyköön naimatonna tai sopikoon miehensä kanssa; eikä mies saa hyljätä vaimoansa. Mutta muille sanon minä, eikä Herra: jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, niin älköön mies häntä hyljätkö; samoin älköön vaimokaan, jos hänellä on mies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, hyljätkö miestänsä. Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä. Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut.”

    Hän toteaa ensin, että naimissa olevat eivät saa erota (ilmeisesti tarkoittaa, että erota tuosta vain, ilman ”pätevää” syytä, koska myöhemmin antaa luvan erota, jos aviopuoliso on epäuskoinen ja haluaa erota), mutta jos eroaa, niin pysyköön naimatonna tai sopikoon miehensä kanssa. Hän kuitenkin sanoo, että jos on naimisissa epäuskoisen kanssa ja epäuskoinen eroaa, niin uskova ei ole semmoisessa tapauksessa orjuutettu, sillä rauhaan on Jumala meidät kutsunut.

    Olisi kiva saada kommenttia ja oikaisua tähän, koska tiedän, että tämä on varmasti monen tälläkin palstalla olevan mielestä ”väärä” kanta. Uskoisin, että jopa blogistien mielestä. Mielestäni tämä ei kuitenkaan ole mikään yksiselitteinen asia, enkä ole koskaan kuullut raamatullisia perusteluita aiheeseen. En ainakaan kovin seikkaperäisiä. Eikä nuo Jeesuksen lausumat kyllä ole mitenkään yksioikoisesti tulkittavissa.

    TykkääTykkää

    27/10/2016 klo 16:18 Vastaus

23. Nyt en kyllä käsittänyt, miten tuo Markuksen 10: 6 – 9 puhuisi yhtään mitään siitä, että avioliitto olisi vain miehen ja naisen välinen. Jos keittokirjassa sanotaan, että suolainen ja makea muodostavat täydellisen, erottamattoman liiton, ei kai siinä kiistetä kahden suolaisen tai kahden makean välistä liittoa vaan ylistetään vain sitä suolaista & makeaa. – En osaa ottaa kantaa avioliiton (ainoaan) oikeaan muotoon, mutta minusta Joonan mies-nais-perustelu on yllättävän epälooginen. Ehkä vakuuttavampiakin löytyy?

    TykkääTykkää

    27/10/2016 klo 17:19 Vastaus

24. Kyllä tuo Markuksen evankeliumin kohta kertoo oikein hyvin siitä, että miehen ja naisen välinen avioliitto on Jumalan säätämä ja tarkoittama ja näin luonnollinen. Varmaankin, jos avioliitto olisi tarkoitettu miehelle ja miehelle, niin siitä olisi myös Raamatussa mainittu juuri tuossa luomiskertomuksen yhteydessä. Mutta eipä ole, ja on aivan selvästi nähtävissä, että Raamattu pitää kahden miehen ja kahden naisen välistä parisuhdetta täysin vääränä. Mooseksen laki vahvistaa tämän, Jeesus vahvisti miehen ja naisen välisen liiton juuri tuossa Markuksen evankeliumissa. Myös Paavalilla on sananen sanottavanaan (sen lisäksi mitä jo Kesäkukalle vastasin):

    ”Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa, sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa, koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi. Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa, nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen. Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen; samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti. Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia. He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä; ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia, vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta; jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät.” (Room. 1:18-32)

    TykkääTykkää

    27/10/2016 klo 18:50 Vastaus

25. Taas sujuvasti hypätään vähän sivuun itse pääaiheesta, mutta pysytäänhän nyt kuitenkin avioliitossa..:)

    Tuo uudelleenavioituminen on mietityttänyt minuakin.

    Jupe, kirjoitit: ”Silloin niin, että se, joka ei ole tehnyt huorin, on vapaa (solmimaan uuden avioliiton).”

    Miten tuo lause sopii yhteen näiden Jeesuksen sanojen kanssa:
    ”…Ja aviorikoksen tekee myös se, joka nai miehensä hylkäämän naisen.” (Matt. 5:32)

    Vuoden -38 käännös sanoo: ”…ja joka nai hyljätyn, tekee huorin”

    Vuoden -92-käännöstä on jossakin yritetty selittää niin, että tuo tarkoittaisi naista, joka on hylännyt miehensä, mutta minusta siinä pitäisi silloin lukea että, ”…miehensä hylänneen naisen”.

    Vaikuttaa siis siltä, että uudelleenavioituminen on aina syntiä, jos ensimmäinen aviopuoliso ei ole kuollut.

    Mutta se on sitten kiinnostava kysymys, että miten suhtautua siihen, jos epäuskoinen, jo toisessa (tai viidennessä) avioliitossa oleva ihminen tekee parannuksen. Onko hänen nykyinen avioliitto jumalan edessä avioliitto? Jos on/ei ole niin miksi on/ei ole? Ainakin hänen ensimmäinen avioliittonsa on edelleen Jumalan edessä voimassa vaikka ihmisten papereissa niin ei olisikaan.

    Tuntuisi kyllä julmalta opetukselta, että jätä nyt vielä ”vaimosi”, kun se ei oikeasti ole vaimosi ja palaa korkeintaan ensimmäisen vaimosi luokse, jos ottaa vastaan.

    Tai entäpä tilanne, jossa avoliitossa elävä uusiolapsiperheen toinen vanhemmista tekee parannuksen? Pitäisikö siinä tilanteessa jättää perhe vai pitäisikö parin mennä naimisiin. Joidenkin raamatunkohtien mukaan vaikuttaisi siltä, että avioliitto alkaa ensimmäisestä yhdynnästä, ei papin aamenesta. Eli pari periaatteessa olisi jo avioliitossa Jumalan edessä. Vai miten tämä nyt menee?

    TykkääTykkää

    27/10/2016 klo 20:01 Vastaus

26. Joona: ”Esimerkiksi Joh. 1:13 mukaan Jumalan lapset ovat ”syntyneet Jumalasta” – siinä Jumalalle annetaan siis feminiininen synnyttäjän rooli.”

    Enpä olisi tuosta tulkinnasta nuin varma. ”Sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi neitsyt Mariasta” korostaa Isän maskuliinisuutta (Pyhä Henki), ja seurakunnan feminiinisyyttä (Maria). Jumaluuden feminisointi on ymmärtääkseni naispappeuden puolustajien argumentteja.

    Joh.1:13:sta on viite tänne: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan.” – josta huomaamme että siellä on tuo maskuliininen Henki.

    TykkääTykkää

    27/10/2016 klo 20:38 Vastaus

27. ”Tuo uudelleenavioituminen on mietityttänyt minuakin.

    Jupe, kirjoitit: ”Silloin niin, että se, joka ei ole tehnyt huorin, on vapaa (solmimaan uuden avioliiton).”

    Miten tuo lause sopii yhteen näiden Jeesuksen sanojen kanssa:
    ”…Ja aviorikoksen tekee myös se, joka nai miehensä hylkäämän naisen.” (Matt. 5:32)

    Vuoden -38 käännös sanoo: ”…ja joka nai hyljätyn, tekee huorin” ”

    Tuo yllä oleva ajattelu on juurikin se vallitseva, mutta mielestäni siinä on vedetty useitakin mutkia suoriksi.

    Jos hylkää vaimon ilman syytä, saattaa hänet (vaimon) tekemään huorin (houkutukseen avioitua uudelleen, vaikka avioliitto on Jumalan edessä vielä voimassa). Joka nai tällaisen hyljätyn naisen, tekee huorin (aiempi avioliitto Jumalan edessä vielä voimassa). Tässä pointtina on, että avioeroa ei ole otettu huoruuden tähden, ja silloin avioliitto on vielä Jumalan edessä pätevä. Biblia ja King James sanoo: ”joka nai sen hyljätyn, hän tekee huorin”. Kenestä hyljätystä tässä on kysymys (huomaa sen)? Ei kenestä tahansa, vaan siitä, joka on hyljätty ilman syytä (tässä on nyt miesnäkökulma, koska fariseukset puhuivat miehen näkökulmasta). Voitaisiin myös sanoa, että on erottu ilman pätevää syytä (ilman mies- tai naisnäkökulmaa).

    ”Mutta naimisissa oleville minä julistan, en kuitenkaan minä, vaan Herra, ettei vaimo saa erota miehestään; mutta jos hän eroaa, niin pysyköön naimatonna tai sopikoon miehensä kanssa; eikä mies saa hyljätä vaimoansa.” (1. Kor. 7:10-11)

    Avioero siis itsessään on jo synti, mutta ilmeisesti, jos avioero tulee, se ei ole ikään kuin jatkuvassa synnin tilassa elämistä, koska Paavali sanoo, että hän puhuu sen mitä Herra on hänelle julistanut ja naimattomana pysyminen eroamisen jälkeen on mahdollinen vaihtoehto.

    ”Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut.” (1. Kor. 7:15)

    Aiemmassa näyttäisi olevan ideana se, että naimattomana pysyminen ei aiheuta huorintekoa, ja näin molemmat osapuolet voivat vielä olla ”armon tilassa” avioerosta huolimatta, kunhan pysyvät naimattomina. Kuitenkin, jos on epäuskoinen aviopari, ja puolisoista toinen on tullut uskoon, ja jos tämä epäuskoinen haluaa erota, uskova ei ole orjuutettu. Onko Paavalin harkintakyky tässä pettänyt (tuon ylläolevan jakeen sanat ovat Paavalin omia, ei Herran)?

    Onko siis loogista tehdä sellainen johtopäätös näiden perusteella, että jos toinen osapuoli tekee huorin, eikä halua palata, on syytön osapuoli vapaa, niin kuin mielestäni Jeesus toteaa?

    Miksi ihmeessä Jeesus olisi muuten sanonut erikseen, että muun kuin huoruuden tähden? Huvikseenko? Sehän olisi riittänyt, kun olisi sanonut, että ”joka hylkää vaimonsa, tekee huorin ja joka nai hylätyn, tekee huorin”. Rinnakkaisissa evankeliumeissa on sanottu juuri noin, ilman erittelyä syystä (Mark. 10:11-12, Luuk. 16:18). Myöskään Paavali ei erottele tapauksia, kieltää vaan avioeron (1. Kor. 7:10-11, ei kerro syytä, mutta tyypillinen avioeron syy oli tietääkseni käytännössä se, että haluttiin uusi puoliso, eli itsekkyys). Mielestäni, Olof, tuo selitys, minkä annoit, on pätevä kaikkien muiden evankeliumeiden valossa, koska siellä ei eritellä syitä, mutta ei Matteuksen evankeliumin valossa, koska siinä asia on eritelty selvästi eri tavalla.

    Mitä tulee noihin muihin skenaarioihin, mitä tuossa otit esille. Mielestäni samat säännöt pätevät niihin ja niihin liittyviin aikaisempiin avioliittoihin, kuin tuossa yllä olen selittänyt. Jos avioeron syy ei ole ollut huoruus niin, että toinen on ollut syytön osapuoli ja nyt kaksi ”syytöntä osapuolta” ovat naimisissa, niin ei ongelmaa. Muuten on kysymys huoruudesta ja kyllä silloin olisi erottava, ettei elettäisi huoruudessa.

    TykkääTykkää

    27/10/2016 klo 21:44 Vastaus

28. ”Mitä tulee noihin muihin skenaarioihin, mitä tuossa otit esille. Mielestäni samat säännöt pätevät niihin ja niihin liittyviin aikaisempiin avioliittoihin, kuin tuossa yllä olen selittänyt. Jos avioeron syy ei ole ollut huoruus niin, että toinen on ollut syytön osapuoli ja nyt kaksi ”syytöntä osapuolta” ovat naimisissa, niin ei ongelmaa. Muuten on kysymys huoruudesta ja kyllä silloin olisi erottava, ettei elettäisi huoruudessa.”

    Korjaus tuohon, siis jos aiemman avioliiton avioeron syy on ollut huoruus ja nyt on syyttömät osapuolet naimisissa.

    TykkääTykkää

    27/10/2016 klo 21:50 Vastaus

29. Käytin sanaa moralisoida tarkoittaen arvokonservatiivista, moraalista ahdasmielisyyttä – huono sanavalinta En koe, että Jeesuksen opetus olisi sitä. Nykyihmiselle vieraat ajatukset jalan pois hakkaamisesta yms. ymmärrän sen alleviivaamisena, että todellakaan, ei ole mitään tärkeämpää kuin pelastus, usko. Juuri noita mainitsemiasi suuria linjoja, Jupe, olen löytänyt. Moraalista siksi vähän lisää. Kristillisen moraalin ajattelen positiivisena. Siinä ei korostu paha tai synti. Kristillinen moraali näyttää minulle ihmisen kutsumuksen hyvään, elämään, joka on täynnä uskon ja rakkauden tekoja. Moraaliteologiaa löytyy koko Raamatusta. Sitä löytyy Dekalogista, Jeesuksen persoonasta ja hänen opetuksistaan. Ja apostolien opetuksista. Kymmenen käskyä näyttää paitsi ihmisen velvoitteet Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan, myös sen, mikä on ihmisen luonto. Sieltä löytyvät pätevät moraaliohjeet meille. Näin opasti Jeesuskin (Matt.19:16-) sekä Paavali (Room 13:8-13) joka puhui käskyistä ja lähimmäisen rakastamisesta.
    Jeesus antoi rakkauden suurimman käskyn: Jumalan ja lähimmäisen rakastamisen ja sama dekalogista: ”Opettaja, mikä on lain suurin käsky? Jeesus vastasi: Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat“ (Matt. 22:36-40). Miksi tämä ei riittäisi tällaisenaan? Miksi minun täytyisi ajatella se mutkan kautta tyyliin ”Rakastan homoseksuaalista lähimmäistäni enemmän, kun neuvon häntä luopumaan koko elämänsä ajaksi (avio)rakkaudesta?” Se ei ole totta. Enpäs rakasta! En usko tuohon kärsimystä kylvävään ajattelumalliin. Ennemminkin näin: ” Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” (Matt.11: 29-30.)
    Isoihin ajatuksiin kuuluu mielestäni Jeesuksen sanat siitä, miten meidän tulee suhtautua kaikkiin lähimmäisiimme: ” Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat.” (Matt. 7:12).
    Paavali ottaa esille keskenään samaa sukupuolta olevien välisen erotiikan. ”Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan..” (Room 1: 24-) Paavali on sisäistänyt kolmannen Mooseksen kirjan kiellot, joissa näkyy VT:n ajan maailmankuva. Miettikää, kuinka kauan siitä ajasta on! Tuhat vuotta tästä taaksepäin ja ollaan vasta 1000-luvun alkupuolella, eikä vielä lähelläkään VT:n aikoja. Tooraa vasten homoseksuaalisuus näytti irstaudelta ja epäjumalienpalvojien toiminnalta, luonnonvastaiselta ja rikkoi perinteisiä sukupuolirooleja. Paavalilla oli oman kulttuuriperintönsä sukupuolieettinen normisto, jonka kautta hän ajatteli. Paavali puhuu sukupuolisen suuntautumisen vaihtamisesta ja perinteisten sukupuoliroolien vaihtamisesta, eikä hän ilmeisesti osannut ajatella ettei kyse ole vaihtamisesta vaan omana itsenään olemisesta, sellaisena kuin on luotu. Himoista puhuttaessa ei puhuta rakkaudesta kahden samaa sukupuolta olevien välillä. Paavali pyrkii osoittamaan, että pakanakansoilla on luonnonvastaisia tapoja, että he ovat näine tapoineen yhtä syntisiä kuin juutalaisetkin lain saaneina mutta sitä rikkovina. Paavalin pointtina ei ole tuomitseminen vaan sen osoittaminen, ettei Jumalan edessä kukaan ole nuhteeton. Kun Roomalaiskirjeen lukee kokonaan, eikä vaan noita yksittäisiä kohtia, huomaa, että siinä on aiheena uskonvanhurskaus eikä (homo)seksuaalisuus.
    Myöskään kohdissa 1. Kor. 6:9 ja 1. Tim. 1:10 ei tuomita samaa sukupuolta olevien välistä rakkautta, vaan esitellään paheita, joita kristittyjen on vältettävä. Käytetty sana on kreikan kielen sanaa arsenokoites. Sanan merkityksestä näyttäisi olevan erilaisia tulkintoja. Samoin voi tutkia sanan malakos alkuperää, jos kiinnostaa.

    TykkääTykkää

    27/10/2016 klo 22:28 Vastaus

30. jatkuu..
    Ymmärrän niin, että avioliitto voi olla Jumalan tahdon mukaista tai sen vastaista riippuen siitä, motivoiko sitä itsekkyys vai rakkaus. En löydä Raamatusta tuomiota rakastavalle ja vastuulliselle homoseksuaaliselle suhteelle. Jumala on antanut ihmiselle omantunnon. Omatunto ei tee lakeja. Omatunto on Jumalalta saatu kyky tunnistaa jokin konkreettinen asia Jumalan lain valossa. Omatunto kertoo minulle, onko se konkreettinen asia, jota pohdin, hyvä vai paha. Ajattelen, että omatunto pysy herkkänä ja Jumalan sanalle kuuliaisena, jos elän Jumalan yhteydessä; ehtoollisessa, ripissä, rukouksessa, Raamatun lukemisessa ja seurakuntayhteydessä.
    VT:ssa on verta ja väkivaltaa, käskyjä hävittää vihollinen viimeiseen mieheen. Kai pitäisi lukea pohtien, mitä Jumala tällä kaikella haluaa sanoa? Homoseksuaalisuuteen löytyy sieltä selkeä, kieltävä asenne. Kauan sitten kirjoitettu teksti on totta ja sillä on sanoma tällekin ajalle, mutta ehkä se on eri kuin tuon ajan ihmisille? Ehkä teksti ei edes kerro oikeasti samasta asiastakaan, johon aikamme ihminen sen oman ymmärryksensä valossa yhdistää. Myös suhteessa homoseksuaalisuuteen.
    Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Elämän ylläpito ja huolehtiminen annettiin miehen ja naisen tehtäväksi. Homosuhteet eivät kyseenalaista tätä. Homot ja lesbot ovat miehiä ja naisia, joille ”sopiva” kumppani on samaa sukupuolta.
    1. Moos. 19:1.25 on se kertomus, kun Lootin luo tuli muukalaisia, joita kaupungin väki ei halunnut ottaa vastaan. Kaikkien kaupungin miesten sanotaan kokoontuneen Lootin talon eteen. Nämä miehet, joiden seksuaalista suuntautumista ei kerrota, haluavat häväistä muukalaiset raiskaamalla heidät. Loot tarjoaa tyttäriään raiskattavaksi miesjoukolle. jne. Olivatko Sodoman asukkaat homoseksuaaleja? Tuskin, miksi Loot olisi muuten tarjonnut tyttäriään. Miesten synti ei ollut homoseksuaalisuus, vaan se, että he eivät osoittaneet vieraanvaraisuutta, vaan pahuudessaan halusivat raiskata oudot muukalaiset, jotka eivät olleet tervetulleita kaupunkiin. Sodomalaiset osoittautuivat pahoiksi, ja Jumala päätti tuhota kaupungin. Mutta ei homoseksuaalisuuden tähden. Hesekielin kirjassa viitataan sodomalaisten harjoittamaan syntiin. Profeetta kertoo, miksi sodomalaiset tuomittiin: Sinun sisaresi Sodoman synti oli julkea itsekkyys. Hän vietti tyttärineen yltäkylläistä ja huoletonta elämää, mutta kurjalle ja köyhälle hän ei avannut kättään. (Hes. 16:49)
    En ole löytänyt Raamattua tutkimalla mainintoja homoseksuaalisuudesta siinä mielessä kuin homoseksuaalisuus nykyään ymmärretään. Raamatun kirjoittajat eivät tunteneet ajatusta kiinteästä, homoseksuaalisesta identiteetistä eivätkä tasa-arvoisesta, parisuhteesta. Siksi en halua muodostaa eettistä arviota homoseksuaalisesta parisuhteesta tähän mennessä tässä keskusteluringissäkään esitettyjen Raamatunkohtien perusteella.

    TykkääTykkää

    27/10/2016 klo 22:30 Vastaus

31. ihan vähän vielä
    Raamatun ajan yhteiskunta poikkesi meidän yhteiskunnastamme. Kristittynä noudatan Jumalan tahtoa, kun sovellan rakkauden kaksoiskäskyä ja kultaista sääntöä. Voin asettua lähimmäisen asemaan ja miettiä, mikä olisi tälle parhaaksi. Lähimmäisen paras voi muuttua eri aikoina. Raamatun aikana moniavioisuus oli lähimmäisenrakkautta. Nykyään ei. Raamatun aikana ei tunnettu tasa- arvoisia, pysyviä samaa sukupuolta olevien välisiä parisuhteita. Nykyään yhä useammat ajattelevat, että homojen ja lesbojen kohdalla uskolliset parisuhteet toteuttavat rakkauden lakia.
    Homoseksuaalisuuden käsite keksittiin 1800-luvun lopulla. Vasta silloin syntyi ajatus, että seksuaalinen suuntautuminen on yksilöllinen ominaisuus. ”Ongelma on se, että Raamatusta yritetään löytää vastauksia, joita siellä ei ole”, sanoo aiheeseen Helsingin eksegetiikan professori Martti Nissinen. Raamatuntulkinnastahan on kyse. Mitä Jeesus siitä opetti? Kumosi useita vanhan liiton käskyjä! Paavalikin korosti, että Mooseksen laki ei koske pakanakristittyjä. Onko osa Raamatun käskyistä aikaansa sidottuja? Ehkä oikean eettisen toiminnan määrää se, mikä toteuttaa rakkautta ja oikeudenmukaisuutta kussakin tilanteessa. Miksi juuri homoseksuaalisuutta koskeva kielto olisi muuttumaton?

    TykkääTykkää

    27/10/2016 klo 22:31 Vastaus

32. Virpille,

    Kyseisessä Markuksen evankeliumin kohdassa Jeesus kertoo, mikä on avioliiton olemus ja sisältö: miehen ja naisen yhdistyminen ”yhdeksi lihaksi”. Homoseksuaalinen suhde ei voi olla avioliitto, koska se ei sisällä tätä avioliiton olemusta.

    Keittokirjarinnastusta käyttäen mansikkakakun olemukseen kuuluu välttämättä, että siinä on mansikoita. Jos kakussa ei ole lainkaan mansikoita vaan vain vadelmia, se ei voi olla mansikkakakku.

    Mielenkiintoista, Virpi, ettet ymmärrä tätä varsin selkeää ja yksinkertaista asiaa. Yksi mahdollinen syy voi olla se, ettet halua ymmärtää. Silloin ymmärtäminen onkin vaikeaa, jopa mahdotonta. Nykyisin törmää ikävän usein tähän ongelmaan.

    TykkääTykkää

    27/10/2016 klo 23:09 Vastaus

33. Kirstylle,

    Vaikuttaa siltä, että Martti Nissisen ja muiden liberaalien eksegeettien ohella Sinun kannattaa perehtyä laajasti myös konservatiivisempaan avioliittoteologiaan. Mielestäni se tarjoaa tähän(kin) asiaan huomattavasti syvällisempiä, johdonmukaisempia ja rehellisempiä vastauksia kuin liberaaliteologia.

    Avioliittoteologiasta voi löytää Raamatusta selkeä punaisen langan luomiskertomuksesta Jeesuksen kautta apostoleihin ja Ilmestyskirjaan. Siinä avioliiton olemus on nimenomaan miehen ja naisen toisiaan täydentävän erilaisuuden yhdistyminen. Avioliiton päämäärä on aviopuolisoiden välisen rakkauden ohella uuden elämän synnyttäminen ja kasvattaminen. Tällaisena avioliitto heijastaa Kristuksen ja hänen morsiamensa seurakunnan välistä rakkaussuhdetta.

    Homoseksuaalisia suhteita Paavali pitää väärinä, koska ne eivät sisällä avioliiton ja seksuaalisuuden luonnollista olemusta, sukupuolten yhtymistä, ja ne sulkevat pois avioliiton luonnollisen päämäärän, uuden elämän syntymisen. Tästä syystä Paavali pitää niitä ”luonnonvastaisina” (…την φυσικην χρησιν εις την παρα φυσιν; 1.Room.1:26). Korostan: Paavali ei pidä homosuhteita vääränä vain sen vuoksi, että niihin LIITTYISI jotain kielteisiä ilmiöitä. Paavali pitää niitä substantiaalisesti, olemuksellisesti, väärin suuntautuineina. Hän pitää niitä vääränä juuri sen vuoksi, että ne ovat seksiakteja samaa sukupuolta olevien ihmisten välillä.

    Rehelliset liberaaliteologitkin myöntävät tämän. Hiukan ennen eläkkeelle jäämistään legendaarinen (erittäin liberaali) eksegetiikan professori Heikki Räisänen antoi Esse-lehdelle haastattelun, jossa hän totesi pitävänsä selvänä, ettei Paavali olisi hyväksynyt myöskään nykyaikaisia ”tasavertaisia” homosuhteita, juuri edellä kuvaamastani syystä.

    Antiikin hellenistisessä ja roomalaisessa kulttuurissa homosuhteet kyllä tunnettiin ja myös hyväksyttiin laajalti. Antiikin kulttuuri tunsi myös tasavertaiset, kumppaneiden molemminpuoliseen hyvään tähtäävät homoseksuaaliset suhteet. Sellaiset olivat yleisiä monien filosofisten koulukuntien keskuudessa. Hellenistisessä kulttuurissa kasvaneella Paavalilla olisi ollut helppo omaksua tämä homoseksuaalisesti sallivasti suhtautuva malli. Paavali oli myös niin radikaali, että hän olisi varmasti uskaltanut tehdä tämän, jos olisi pitänyt sitä oikeana. On huomionarvoista, että niin hän ei kuitenkaan tehnyt.

    Tietysti mikään ei ole riittävän varmaa silloin, kun ihminen on jo päättänyt, että asia ei saa olla näin. Aina on mahdollista väittää, ettei Paavali ehkä kuitenkaan puhu kirjeissään juuri sellaisista homosuhteista, joita meidän aikanamme esiintyy. Ehkä. Mutta jos näin väittää, johdonmukaisuuden nimissä pitäisi ulottaa sama kyseenalaistaminen myös esimerkiksi Paavalin opetukseen uskonvanhurskaudesta. Mistäs tiedämme, puhuuko Paavali kirjeissään uskosta, Kristuksesta, armosta, laista ja teoista samassa merkityksessä kuin me nykyään? Ja jos ajattelemme, että Paavalin opetukset homoseksuaalisuudesta ovat selvästi aikasidonnaisia, miten voimme olla varmoja, etteikö myös Paavalin ihana ja lohdullinen opetus uskonvanhurskaudesta ole aikasidonnaista?

    Jos taas uskomme, että Paavalin opetus uskonvahurskaudesta on Jumalan sanaa, jonka varassa aiomme jopa kuolla, johdonmukaisuuden nimissä meidän on syytä pitää Jumalan sanana myös Paavalin opetusta homosuhteista, varsinkin, kun se sopii niin hyvin yhteen muun Raamatun, myös itsensä Jeesuksen, avioliittoa koskevan teologian kanssa.

    TykkääTykkää

    28/10/2016 klo 00:12 Vastaus

34. Kiitos Olof ja Jupe hyvistä kommenteista! (ja oliko vielä muitakin jotka kommentoivat esille ottamaani asiaa)

    Olof:
    ”Tuntuisi kyllä julmalta opetukselta, että jätä nyt vielä ”vaimosi”, kun se ei oikeasti ole vaimosi ja palaa korkeintaan ensimmäisen vaimosi luokse, jos ottaa vastaan.”
    Jos tulevaisuudessa käy niin, että homoavioliitossa oleva(t) saa(vat) parannuksen armon, tuntusiko ”julmalta opetukselta” neuvoa häntä (heitä) eroamaan?

    Jupe:
    ”Mielestäni tuo uudelleenavioitumiskysyms on sama asia (synti), jos se ajatellaan siten, että uudelleenavioituminen tarkoittaa automaattisesti huorintekoa.”
    Tämäpä se. Huoruudessa eläminen ja Jumalan lapseus sopivat huonosti yhteen :/.

    Otetaan vielä yksi pikku pätkä Raamatusta (Joh. 4:16-18):
    ”Jeesus sanoi hänelle: ”Mene, kutsu miehesi ja tule tänne.” Nainen vastasi ja sanoi: ”Ei minulla ole miestä.” Jeesus sanoi hänelle: ”Oikein sinä sanoit: 'Ei minulla ole miestä', sillä viisi miestä sinulla on ollut, ja se joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehesi; siinä sanoit totuuden.”
    Nainen ja mies elivät yhdessä, mutta sekä Jeesuksen, että tämän naisen yhteinen ajatus oli se, että tämä mies, joka naisella nyt oli, ei ollut hänen miehensä.

    TykkääTykkää

    28/10/2016 klo 08:00 Vastaus

35. Keskustelun eri näkökulmien tueksi aluksi muutamia faktoja:
    Vuoden 2011 Gallup Ecclesiastica -kyselyn mukaan kristityiksi tai luterilaisiksi identifioituvista suomalaisista enemmistö oli naisia. Suomen evankelis-luterilainen kirkko on myöskin vahvasti naisistunut viimeisten vuosikymmenien aikana. Sama ilmiö on nähtävissä sekä seurakunnan toimintaan osallistuvien määrässä, että henkilöstössä: jumalanpalveluksessa käyneistä ihmisistä 70% oli naisia, seurakuntapapistosta 59% oli miehiä vielä vuonna 2011, mutta vuosina 2010-2014 välisenä aikana teologisesta tiedekunnasta valmistuneiden maistereiden ja tohtoreiden määrästä 61% oli naisia. Tulevaisuudessa siis kirkon papisto koostuu yhä enenevässä määrin naisista. Tarkoittaako tämä sitä, että kristinusko muuttuu pikkuhiljaa tulevaisuudessa naisten uskonnoksi? Radikaalipappi Kai Sadinmaan mukaan miesten paikka kirkossa käy yhä ahtaammaksi “feminiinisen puuhastelun” keskellä.
    Psykouskonnollisuudesta:
    Länsimaisen kulttuurin psykologisoitumisen (alkuperä Amerikan 1800-luvun psykouskonnollisissa liikkeissä, jotka korostivat ihmisen sisäistä kokemusta aidon uskon merkkinä) myötä myös uskontoon liittyvät psykologiset ajattelumallit ovat lisääntyneet. Samanaikaisesti tapahtunut kirkon naisistuminen on lisännyt uskontoon liittyvää psykologista ja tunnepohjaista keskustelua. Voidaankin puhua uskonnon psykologisoitumisesta. Kulttuurin psykologisoitumisen myötä ihmisen seksuaalisuuden ja sukupuolen määritelmät eivät ole enää tarkkarajaisia, vaan ne tulkitaan kulttuurin tuottamiksi “performansseiksi” eli rooleiksi. Käsitykset luonnollisesta ja normaalista eli hyväksyttävästä seksuaalisuuden toteuttamisen muodoista tulkitaan näinollen kultturisidonnaisiksi ja historian kuluessa muuttuviksi. Tällöin sukupuolineutraali avioliitto nähdään ikäänkuin avioliiton “luonnollisena” kehityksellisenä jatkumona, jolloin avioliitto nähdään vain kulttuurisidonnaisena “performanssina”, joka palvelee kulloisenkin yhteiskuntajärjestyksen eheyttä. Avioliitto muuttuu näin ollen historian saatossa tarkkarajaisesta miehen ja naisen liitosta joksikin muuksi kombinaatioksi aina sen mukaan, minkä kulloinkin tulkitaan olevan ihmiselle hyväksi.
    Millä tavalla kulttuurin psykologisoituminen ja kirkon “feminisaatio” on vaikuttanut uskonnolliseen kielenkäyttöön? Puhe Jumalasta on muuttunut aiempaa terapeuttisemmaksi, ihmistä ymmärtävämmäksi, pehmeämmäksi ja tunteikkaammaksi. Sen sijaan puhe ankarasta, syntiä vihaavasta Jumalasta on jäänyt vähemmälle. Jeesuksen terapeuttinen hahmo on muuttunut androgyynisemmäksi, jolloin pitkälettinen kristinuskon tosi Jumala ja tosi ihminen näyttää ulkoapäinkin vähemmän selkeän maskuliiniselta mieheltä. Myös Oulun Karjasillan kirkon alttariveistos ylösnousemusruumissa olevasta Kristuksesta näyttää erehdyttävästi naiselta. Tämä ei tosin ole mikään ongelma, jos ja kun emme halua määritellä Jumalaa sukupuolisesti. Myös Lestadius puhui Jumalasta käsitteenä Taivaallinen Vanhin.
    Paradoksaalisiksi kysymyksiksi nousevat nyt sitten mm. että onko avioliitto ja ihmisen biologinen sukupuoli kulttuurin tuottama “performanssi”? Voiko Kristuksen kirkko tulkita jopa itsensä Kristuksen opetusta kulttuurisidonnaisena, kuten piispa Mäkinen näyttää ajattelevan? Vai ajatteleeko hän Jeesuksen sanomaa Hänen toimintansa kautta, jolloin Jeesus lähestyi ennenmuuta yhteisön torjumia marginaaliryhmiä, saattaen heidät takaisin yhteisön tasavertaisiksi jäseniksi, jolloin sukupuolineutraali avioliitto voidaan nähdä yhtenä yhteisön tasavertaisuuden ilmikuvana? Mikä on lapsen asema ja paikka tällaisessa liitossa, jos biologinen isä tai äiti on haettu siemenpankista?
    Pohdinnan lähteenä luentomuistiinpanot
    Kettunen: Kätketty ja vaiettu. Suomalainen hengellinen häpeä, Kirjapaja.
    Ratinen: Torjuttu Jumalan lahja. Yksilön kamppailu häpeällistä seksuaalisuutta vastaan

    TykkääTykkää

    28/10/2016 klo 13:05 Vastaus

36. Muista erään saarnan lapsuudestani jossa puhuja kertoi jonkun kysyneen että miten Salomolla oli satoja vaimoja?. Hänelle oli vastattu että sitä voit kysyä Salomolta Helvetissä!

    Minusta se oli jo silloin huono vastaus!

    Mutta miten sitten muiden vanhan testamentin patriarkkojen kohdalla ja Daavidin jolla myös oli lukuisia vaimoja? Onko Jumalan sana sittenkin muuttunut vai onko kyse jostain muusta? Esimerkiksi kulttuurisidonnaisesta ja omaan aikaansa tavasta?
    Onko tänä aikana jotain sellaista joka voisi olla tähän aikaan ja kulttuuriin sidottu?

    Olemme ainakin luopuneet orjista ja kuolemantuomiosta esim huoruuden suhteen. Mooses kehoitti kivittämään.On lukuisia muitakin asioita jotka elämme toisella tavalla tänään.

    Nämä on vaikeita kysymyksiä. Ajattelen kuitenkin että autuuden ehtona ei ole monia asioita mistä kaikilla uskovilla pitää olla tarkalleen samanlainen ja oikea käsitys jotta pelastuu.

    Jos niin olisi, mihin armoa enää tarvittaisiin?

    Joutuisimme kysymään kuten opetuslapset että ”Herra, kuka silloin pelastuu?

    Erkki Hurtig

    TykkääTykkää

    28/10/2016 klo 13:29 Vastaus

37. Quo Vadis, kiinnostavaa! Baptistisaarnaaja Pawson sanoi jossain ohjelmassaan (TV7), että kristinusko naisistuu koko ajan. Että kristitty kirkkoväki on naisia tai naismaisia miehiä kun taas islam luo vaikutelman vahvasta, patriarkaalisesta uskonnosta. Jos konservatiivit pelkäävätkin viimeisten patriarkaalisten linnoitusten murenemista, kun keskustellaan tästä sukupuolisuuteen liittyvästä laajasta kentästä? Mutta eihän Raamatun arvovalta tai perustus murru siitä, että ihmisen ymmärrys avartuu.
    Jupe. En voi sanoa perehtyneeni, mutta olen tutustunut myös konservatiiviseen avioliittokäsitykseen. Alunperin juurikin siihen. Väärin motiivein en halua Raamattua tutkia. Haluan etsiä ja löytää sitä, mikä on totta ja merkityksellistä – kuten varmaan me kaikki.

    TykkääTykkää

    28/10/2016 klo 20:46 Vastaus

38. No minusta olisi ollut parempi kutsua homoparin liittoa esim. pariliitoksi niin kuin Niinistö presidentinvaalien alla ehdotti. Mutta nyt sitä kutsutaan avioliitoksi. Joka tapauksessa pääasia on sisältö eikä nimitys – enkä oikein pysty pitämään homoparin liittoa kristillisen käsityksen mukaisena avioliittona, vaikka toki voin liittoa avioliitoksia nykyisen lain mukaisesti kutsuakin.

    Toiseen kysymykseen: En voi ajatella niin, että voisin sanella lainsäädännön kautta toisille kaikkia minun kristillisestä näkökulmasta omaksumiani eettisiä periaatteita. Lainsäädäännön osalta täytyy mielestäni olla yleisemmin hyväksyttävinä pidetyt periaatteet, tosin ihan mitä tähansa ei tietenkään pidä hyväksyä.

    TykkääTykkää

    28/10/2016 klo 21:46 Vastaus

39. Roosa, kiitos vastauksestasi. Kysymykseesi vastaan, että uskon asioiden olevan pohjimmiltaan jollakin tavoin, eli on olemassa jokin totuus. Toisaalta uskon, ettemme voi asioiden perimmäistä luonnetta lopullisesti tavoittaa. Tästä seuraa, että käsityksemme voi tarkentua ja että useampi erilainen käsitys voi olla yhtä oikea eli kuvata totuutta yhtä tarkasti, vaikkakin vaillinaisesti. Käsitys voi tietysti olla myös väärä, jolloin se ei kuvaa totuutta.

    Jos ajattelemme esimerkiksi kiveä (vrt. totuus), voimme ottaa siitä valokuvia eri kulmista. Jokainen valokuva on yhtä tarkka kuvaus kivestä, vaikkakin eri suunnista otetut kuvat ovat keskenään hyvinkin erilaisia. Toki kuva voi olla myös epätarkka, suttuinen, käsitelty tai väärennetty.

    Uskon, että näin voi olla myös uskonnollisten oppikäsitysten kanssa. Kaksi täsmällistä mutta keskenään riistiriitaista käsitystä voivat olla yhtä oikeita osatotuuksia. Lisäksi voi olla käsityksiä, jotka eivät kuvaakaan totuutta.

    TykkääTykkää

    28/10/2016 klo 21:56 Vastaus

40. Jupe, mielestäni Jeesus ei anna lupaa erota sanoessaan: ”jokainen, joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden, saattaa hänet tekemään huorin, ja joka nai hyljätyn, tekee huorin”. Tarkkaan ottaen Jeesus ainoastaan toteaa, että eroava saattaa puolisonsa tekemään huorin – paitsi siinä tilanteessa, että puoliso jo tekee huorin. Tässä tapauksessahan eroava ei voi enää saattaa puolisoaan huoruuteen, jos hän kerran jo elää huoruudessa.

    TykkääTykkää

    28/10/2016 klo 22:02 Vastaus

41. Joona,

    Tarkoitin, että kun tuossa kohdassa ei puhuta kahden erisukupuolisen asiasta yhtään mitään, sitä on mahdotonta pitää perusteluna millekään, mikä liittyy erisukupuolisten suhteisiin tai mahdolliseen avioliittoon.

    TykkääTykkää

    28/10/2016 klo 22:57 Vastaus

42. Kieltämättä hyvä pointti, Amicus. Tuolla tavalla kun tuota asiaa ajattelee, Jeesus tosiaan näyttää toteavan juurikin noin ja peruisinkin kaikki puheeni, ellei Matt. 19 olisi olemassa. Tuo Matt. 19:3-9 on helpommin tulkittava sikäli, että siinä Jeesus sanoo:

    ”Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin”

    Tuossa ehkä tulee tuo spekulointini idea paremmin selville, koska Jeesus sanoo, että ”ja nai toisen”. Ja tuossa fariseukset kysyvät, että: ”Onko miehen lupa hyljätä vaimonsa mistä syystä tahansa?”, eli alun perin olettamus oli se, että jostain syystä vaimon saisi hyljätä ja tokihan tuosta käy selville, että Mooses oli siihen antanut luvan. Nettiraamatun mukaan myös tuo jatko: ”ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin.” puuttuu useista tärkeistä käsikirjoituksista. Se nyt ei varmaankaan sikäli ole tärkeä huomio, että tuolla Matt. 5:32 se on ja ilmeisesti siellä se on paremmin käsikirjoituksissakin, kun siitä ei ole mainintaa.

    TykkääTykkää

    29/10/2016 klo 00:03 Vastaus

43. Virpi, tarkoitat varmaan samansukupuolisia. Kuten yllä totean, Jeesus kertoo kyseisessä Markuksen evankeliumin kohdassa (sekä sen rinnakkaiskohdassa Matteuksen evankeliumissa) avioliiton olemuksen: se on liitto, jossa kaksi eri sukupuolta yhdistyvät.

    Tästä syystä kohtaa voi vallan mainiosti käyttää perusteluna kielteiselle suhtautumiselle sukupuolineutraaliin avioliittoon. Koska homoseksuaalisessa suhteessa ei yhdisty kaksi eri sukupuolta olevaa ihmistä vaan kaksi samaa sukupuolta olevaa ihmistä, se ei voi olla avioliitto Jeesuksen määritelmän valossa.

    Kirsty, mistä päättelet, että ”ihmisten ymmärrys olisi avartumassa”? Mielestäni moni ”tutkimus”, jonka pohjalta väitetään, että ”tiedämme enemmän” homoseksuaalisuudesta, on enemmän poliittista propagandaa kuin tieteellistä tutkimusta. Sen sijaan todellisten tutkimusten, jotka ovat tuoneet esille homosuhteiden vahingollisuuden esimerkiksi lapsille (esim. Austinin yliopiston sosiologian professori Mark Regneruksen tutkimus USA:ssa) esilletuomista on pyritty jopa estämään. Näin ollen en itse kyllä sanoisi, että ihmisten ymmärrys olisi jotenkin avartumaan päin. Pikemminkin päinvastoin.

    Mielestäni Quo Vadiksen kuvaama kristinuskon muuttuminen ”psykouskonnollisuudeksi” on erittäin ongelmallista. Erityisen ongelmallista on, jos se alkaa vaikuttaa ilmoitusteologiaan niin, että Raamatun ja tradition sijaan teologisia ratkaisuja tehdään vain reflektoimalla omia tunteita. Ihmisen tunteet ovat syntiinlankeemuksen turmelemia, joten jos ne korotetaan opin auktoriteetiksi, joudutaan varmasti harhaan.

    Onneksi ”psykouskonnollisuus” on marginaalinen ilmiö kristinuskon kentällä ja tulee myös jäämään sellaiseksi. ”Psykouskonnollistuneet”, liberaaliteologian hapattamat länsimaiset kirkot menettävät jäseniä yhä kiihtyvää vauhtia. Sen sijaan teologisesti konservatiiviset kristilliset yhteisöt kasvavat.

    TykkääTykkää

    29/10/2016 klo 00:12 Vastaus

44. Joo, tarkoitin samansukupuolisia, kiitos korjauksesta. En jatka tämän enempää, mutta selvennän vielä: Jos tosiaan ajatellaan, että kun joku (nyt Jeesus) luonnehtii A:n olemusta, luonnehdinta samalla sulkee A:sta pois kaiken sen mitä ei tulla sanoneeksi, on hyvinkin ymmärrettävää, että tuota kohtaa rinnakkaiskohtineen voidaan pitää Jeeseuksen ”määritelmänä” ja vieläpä kertakaikkisen täydellisenä sellaisena. Suhtaudutaankohan Jeesuksen puheisiin useinkin määritelminä?

    TykkääTykkää

    29/10/2016 klo 08:45 Vastaus

45. Joona.
    Professori Callum Brown on tutkinut vuosia Skotlannin kirkon jäsenkatoa ja hänellä on myös mielenkiintoista luettavaa ja pohdintaa liberaali- ja konservatiiviteologiasta. Nimenomaan niin päin, että liberaaliteologiakaan ei ole ratkaisu. Ei kyllä konservatiivisetkaan käsitykset. Brown näkee että naisten seksuaalinen vapautuminen ja muutos naisten uskonnollisessa käyttäytymisessä on suuri syy kristillisyyden romahtamiseen, ainakin Skotlannin kirkossa.

    Ainakin kirkon uusin nelivuotiakertomus Haastettu kirkko kertoo todella lohdutonta tarinaa konservatiivisten kirkkokuntien kannalta. Miikka Ruokanen on analysoinut tilannetta Hesarissa.
    Tutkijat ovat laskeneet, että vanhoissa protestanttisista kirkoista eroaa vuosittain n. 1,5 prosenttia jäsenistä, kirkosta ja maasta riippumatta.
    Olen lukenut Haastettu kirkko-raportin tulkintoja ja kommentteja. Mihin ollaan menossa? Perinteiset kirkkokunnat menettävät, mutta uskonnollisuus sinäänsä ei ole häviämässä. Ihmiset uskovat, hakevat uskonnollisia kokemuksia ja kuuluvat useisiinkin yhteisöihin samanaikaisesti. Etsivät. Ajattelen, että kristityttejen olisi pidettävä korkeaa profiilia eli saarnattava puhdasta evankeliumia. Samanaikaisesti olisi pidettävä matala kynnys tulla ja olla. Ei sulkea pois ketään. Tunnustuskirjamme määrittelevät ehdoiksi yksimielisyyden evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta. Tämä riittää. ”Mitä enemmän muita ehtoja lisätään kirkon ykseydelle, sitä enemmän sitä myös vaarannetaan” (John Vikström.) Ja edelleen Vikströmiä lainaten: Ovatko korkea profiili ja matala kynnys toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja?
    Eikö ollut niin, että kynnys oli matalimmillaan Jeesuksen läheisyydessä? Eikö matala kynnys ollut Jeesuksen profiilin korkein, terävin ja näkyvin kohta – eräitä piirejä suuresti ärsyttäen, toisia yhtä suuresti rohkaisten? Siis: Korkea profiili ja matala kynnys
    ovat saman asian kaksi puolta, kaksi painotusta. Tämä merkitsee sitä, että seurakunta tarvitsee sekä niitä jotka haluavat pitää profiilia korkeana, että niitä jotka haluavat pitää kynnystä matalana. Nämä täydentävät toisiaan seurakuntaa rakennettaessa.

    Tuosta lapsen asemasta homoseksuaalisissa suhteissa en kommentoi. Pidän niin itsestään selvänä sitä, että lapsen on hyvä olla toisiaan rakastavien aikuisten kanssa, olivatpa nämä mitä sukupuolta tahansa. Sen näkee ja ymmärtää kun elää ja katsoo ympärilleen. Mutta kyllä, tässä on kokonaan oma keskustelukenttänsä. En jaksa nyt mennä siihen.

    TykkääTykkää

    29/10/2016 klo 10:56 Vastaus

46. Se on niin helppoa olla jotakin mieltä , jos ei ole ns. oma nenä tuulta vasten.
    Mitä mahtas olla mieltä blogistit , jos sattuis niin että olisikin itse suuntautunut muuten kuin heterosti tai olisi oma lapsi sellainen. Tai olisi itsellä tilanne , että seuraava raskaus veisi lääkäreittenkin arviona hautaan. Olisiko mieli se ,mitä on saanut ajoittaen lukea ja kuullakkin ,että täytyy vain luottaa Jumalaan ja uskoa mitä seurakuntaäiti neuvoo , jos seuraava raskaus päättyy kuolemaan niin se on sallittu niin. Taivaan Isällä on varaa antaa lapsilaumalle uusi äiti ja leskelle uusi vaimo. Vai saako äitikin olla niin inhimillinen että ajattelee ettei ole kristillisyydessä lainsuojaton ja päätyy ehkäisemään pysyvästi, vaihtoehtona lopettaa aviopuolisoitten välinen kaikkinainen sukupuolielämä. Luulen että eka vaihtoehto on voimassa, päätellen siitä että jonkun äidin kipeä kirjoitus poistettiin PM.stä julkaisun jälkeen…Sitäpä ei ole ennen nähtykään. On niin helppo ottaa Raamatusta ne kohdat ,jotka tukee omia mielipiteitä ja olla ottamatta niitä jotka ei tunnu järkevältä , kuten käydä tappamassa naapuri joka ärsyttää sinua yms.
    Mitä vaikeampiselkoisemmin teologisin termein näitä asioita pyörittelee , sen hienommilta ne varmaan itsestä vaikuttaa.
    Se uskovainen perheenisä ,joka vaihtoi uskovaisen vaimonsa parikymmentä vuotta nuorempaan uskovaiseen vaimöoon, eikö hän tee syntiä koko ajan kun he asuvat edelleen koko ajan yhdessä…eikö heidän pitäisi lopettaa ja miehen palata ensimmäisen vaimon luo.
    Miksi naisia otetaan jopa seurakunnan kokoontumisissa alustajiksi…eikö Paavalin mukaan naisen pitänyt vaieta seurakunnassa.
    On näitä …En halua kyseenalaistaa Jumalan Sanaa mutta sen miten sitä korvasyyhyn mukaan selitetään . ja luetaan niin kuin eräs lahko valikoivasti.

    TykkääTykkää

    29/10/2016 klo 11:36 Vastaus

47. Kirsty,

    Haastettu kirkko ei ole lohdutonta luettavaa konservatiivisten kirkkojen vaan nimenomaan teologisesti liberalisoituneiden kirkkojen kannalta. ”Vanhat protestanttiset” kirkot – kuten Suomen, Ruotsin ja Norjan (luterilaiset) kirkot, Englannin (anglikaaninen) kirkko, Skotlannin (presbyteerinen) kirkko sekä USA:n ELCA – ovat teologialtaan ja etiikaltaan liberaaleja kirkkoja. Juuri niiden sekä asemaltaan ja teologialtaan vastaavien kirkkojen jäsenmäärä on romahtanut kaikkein pahimmin viime vuosina ja vuosikymmeninä.

    Tässä on hyvä analyysi kyseisestä raportista: http://sti.fi/index.php/115-blogi/457-kirkon-mittarit-nayttavat-alaspain

    Kansainvälisesti vertaillen huomattavasti paremmin pärjäävät uudemmat protestanttiset yhteisöt (jotka ovat siis pääasiassa herätyskristillisiä ja teologisesti konservatiivisia) sekä katolinen ja ortodoksinen kirkko. Toki myös katolinen kirkko on menettänyt asemiaan Länsi-Euroopassa, mutta globaalisti se kasvaa.

    Tämä ilmiö näkyy myös Suomessa, ihan vaikkapa kiertelemällä eri yhteisöjen tilaisuuksissa. Liberalisoituneen ev-lut. kirkon perusseurakuntien messuissa väkeä on vähän ja pääasiassa eläkeläisiä. Sen sijaan esimerkiksi katolisen kirkon tai konservatiivisten herätysliikkeiden ja vapaiden suuntien tilaisuuksissa väkeä on usein paljon ja mukana on runsaasti myös lapsiperheitä, nuoria ja nuoria aikuisia.

    Kaikki ovat varmasti yhtä mieltä siitä, että Kristuksen kirkon profiilin tulee olla korkealla mutta kynnyksen matalalla. Se, mitä se käytännössä tarkoittaa, on toinen kysymys. Minusta matala kynnys tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että jokaiselle on tarjolla täydellinen anteeksiantamus joka hetki sekä sitä, että jokaista ihmistä tulee rakastaa riippumatta hänen historiastaan ja elämästään. ”Matalan kynnyksen” ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa eikä se voi tai saa tarkoittaa sitä, että hyväksymme taipumukset tai teot, jotka ovat kristillisen etiikan vastaisia.

    ”Tuosta lapsen asemasta homoseksuaalisissa suhteissa en kommentoi. Pidän niin itsestään selvänä sitä, että lapsen on hyvä olla toisiaan rakastavien aikuisten kanssa, olivatpa nämä mitä sukupuolta tahansa.”

    Pidät siis itsestään selvänä Regneruksen korkeatasoisesta tutkimuksesta huolimatta? Okei. No, samalla tavoin minä voin todeta, että pidän itsestään selvänä sitä, että on lapsen hyvinvoinnin kannalta tärkeää, että jos vain mahdollista, hänellä tulisi olla sekä äiti että isä. Sen näkee ja ymmärtää kun elää ja katsoo ympärilleen.

    TykkääTykkää

    29/10/2016 klo 12:02 Vastaus

48. Joona. En aikonut lähteä tähän enää, mutta pakko sanoa muutama sana tuosta Regneruksen tutkimuksesta. En kritisoi sitä, että tutkimusta rahoitti konservatiivinen taho. Siihen on oikeus.
    Mutta kun tutkimuksessa ei edes vertailtu samaa sukupuolta olevien vanhempien kasvattamien lasten olosuhteita heteroperheiden kasvattamien lasten olosuhteisiin! Tutkimuksessa oli mukana muutama pari, joissa lapsi oli kasvanut useamman vuoden samaa sukupuolta olevien huoltajien kanssa. Oli useita pareja, joissa lapsella oli vanhempi, jolla oli jossain vaiheessa jonkinlainen suhde (kerran tai useammin) oman sukupuolen edustajan kanssa. Ei yllätä, että nämä olivat eronneita vanhempia. Ei-hetero kategoriaan riitti yksi irtosuhde, vaikka muutoin olisi sitten elänyt heteronormatiivisesti. Heteroseksuaalien ryhmä oli käytännössä kestävän ja vakaan suhteen vertailua homo- tai lesboparien ryhmään, joka siis koostui eronneista, karanneista, adoptioperheistä, uudelleen naimisiin menneistä, yksinhuoltajien. Vertailututkimuksen aineisto oli vuosilta -71 ja -94. Tuo aika oli kaappihomojen aikaa, eikä vielä oikein rekistöröityjen parisuhteidenkaan aikaa. Ei siis lähtökohtaisesti onnistunut alku samaa sukupuolta olevien perheyhteydelle. Regnerus on itse todennut, ettei tutkimuksesta voi päätellä ratkaisevasti lesbo- tai homovanhempien pätevyyttä. Tilastoissa ei ole tarpeeksi sellaisia samaa sukupuolta olevia parisuhteita.
    Tutkimuksessa kuitenkin selvisi, että vanhempien pitkäkestoisessa suhteessa kasvaneilla lapsilla on asiat paremmin kuin rikkinäisissä perheissä eläneillä lapsilla. Ei kovin yllättävä tulos. Tämä tutkimus osoittaa, että lasten elämänlaatu paranee pitkissä, vakaissa parisuhteissa. Kertoessaan vakaiden perheiden eduista tutkimushan oikeastaan on samaa sukupuolta olevien parien avioliittojen puolella! Sateenkaariperheille(kin) annettu inhimillinen tuki antaisi entistä paremmat edellytykset lasten hyvälle elämänlaadulle.

    TykkääTykkää

    29/10/2016 klo 23:00 Vastaus

49. ps. netistä muuten löytyy satoja suuryrityksiä, jotka ovat avoimesti sateenkaarimyönteisiä, esimerkkeinä Amazon, Apple, Facebook, Microsoft, IBM, Google, Ben&Jerrys, eBay, Twitter.. Kyllä minusta asenteet ovat avartuneet.

    TykkääTykkää

    29/10/2016 klo 23:36 Vastaus

50. Juutalaisilla oli erilaisia koulukuntia ja joidenkin mukaan vaimon sai hylätä, jos vaimo ei enää syystä tai toisesta miellyttänyt miestä. Jos ajattelemme, että konservatiivisemman puolueen mukaan ainoastaan huoruus oli hyväksyttävä syy eroon, voimme ajatella, että fariseusten kysymys liittyy juutalaisille tuttuun oppiriitaan: ”Saako mies hylätä vaimonsa mistä syystä tahansa?” Kaikki keskusteluun osallistuvat pitävät huoruutta pahana ja Jeesus osoittaa vastauksellaan, että muista syistä erova ajaa kumppaninsa huoruuteen (joka toteutuu uudessa avioliitossa). Jeesus vastaa siis tuohon keskusteluun eikä ota vastauksensa tuossa kohtaa kantaa huoruuteen syyttömän osapuolen ero-oikeuteen tai uudelleenavioitumiseen. Ei siis puolesta eikä vastaan. Ehkä syyttömän osapuolen asia voidaan harkita tapauskohtaisesti pienimmän pahan periaatteella?

    Jeesus laitetaan myös koetteelle viittaamalla Moosekseen. Jeesus ei kumoa Mooseksen erokirjakäytöntöä, jota hän näyttää pitävän tarpeellisena maallisen lainsäädännön kohtana, ihmisten kovuuden tähden.

    Jeesuksen vastauksesta käy kuitenkin selväksi se, mikä Jumalan tarkoitus asian suhteen on: Avioliitto on purkamaton. Ajattelen, että kristittyjen tulisi parhaan kykynsä mukaan ponnistella tämän Jumalan tarkoittaman hyvän tavoitetilan saavuttamiseksi.

    Hän vastasi heille: ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi?” 5 Ja hän jatkoi: ”Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. 6 He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.”

    TykkääTykkää

    30/10/2016 klo 17:22 Vastaus

51. Vanhassa testamentissa Malakian kirjan 2 luku liittyy myös tähän teemaan.

    13 Te teette pahaa myös toisella tavalla.
    Siksi Herra ei katso enää suopeasti uhrilahjaanne
    eikä halua ottaa sitä vastaan teidän kädestänne,
    vaikka te peitätte hänen alttarinsa kyynelillä,
    itkette ja valitatte.
    14 Te kysytte: ”Miksi?”
    Siksi, että olet hylännyt vaimosi,
    vaikka hän on sinun kumppanisi
    ja kuuluu liiton kansaan sinun kanssasi.
    Herra on todistaja teidän välillänne,
    sinun ja vaimosi,
    jonka otit jo nuoruudessasi.
    15 Ei Jumala luonut vain miestä
    eikä antanut elämää ja henkeä vain hänelle.
    Miten mies yksin
    voisi pyytää jälkeläisiä Jumalalta?
    Varokaa siis,
    ettei kukaan teistä hylkää vaimoaan,
    jonka on ottanut jo nuoruudessaan!
    16 — Minä vihaan eroa, sanoo Herra, Israelin Jumala. Joka eroaa, tekee yhtä väärin kuin se, joka tahraa kätensä veriteolla, sanoo Herra Sebaot. Varokaa hylkäämästä vaimoanne!

    ———

    Mutta tämäkään kohta ei siis vastaa eroon syyttömän osapuolen mahdollisuuksiin solmia uusi avioliitto.

    TykkääTykkää

    30/10/2016 klo 17:26 Vastaus

52. Jos tarkastelemme pelkästään homo-kysymystä, konservatiivinen seksuaalietiikka voi näyttää hyvin diskriminoivalta. Konservatiivisen seksuaalietiikan ihanteet ovat kuitenkin haastavia useimmille muillekin kuin homoseksuaaleille. Seksuaalisuuttaan eivät voi nykymittapuun mukaan vapaasti toteuttaa myöskään ne, joilla ei ole puolisoa. Ne, jotka eivät ole puolisoa löytäneet sekä ne, jotka ovat puolisonsa menettäneet. Samoin seksuaalisuutensa toteuttaminen voi olla vaikeaa myös avioliitossa eläville tasapainoiltaessa jaksamisen ja lasten vastaanottamisen kanssa. Siinä mielessä diskriminaatioasetelma ei ole niin jyrkkä, miltä se helposti näyttää. Joka tapauksessa yhdeltäkään ihmiseltä konservatiivinenkaan seksuaalietiikka ei ole kieltämässä ei-seksuaalista rakkaussuhdetta toiseen ihmiseen.

    TykkääTykkää

    30/10/2016 klo 17:35 Vastaus

53. Luin tätä blogia ja liittyen Erkin kirjoitukseen, minuakin raamatun moniavioisuus nuorena hämmensi kovasti. Miten se suhteutuu tähän ajatukseen että avioliitto on miehen ja (yhden) naisen välinen pyhä liitto? Miikä on toisen vaimon ja jalkavaimojen asema? Mieshän on voinut ottaa lisää vaimoja ns. kyllästyttyään ensimmäiseen. Ovatko kaikki nämä liitot pyhiä Jumalan edessä?

    TykkääTykkää

    30/10/2016 klo 21:20 Vastaus

54. Niin, esim. Jaakobilla oli vaimoinaan Lea ja Raakel sekä näiden orjattaret. Siitä Jukka Norvanto opettaa Radioraamattukoulussa näin:

    <<<
    Häälahjana kumpikin tyttäristä sai Labanilta oman orjattaren: Lea sai Silban ja Raakel Bilhan. Myös näistä orjattarista tuli aikoinaan äitejä osalle Jaakobin lapsista.

    Huomaat varmaankin, kuinka kauas jo tässä vaiheessa ihmiskunnan historiaa on siirrytty Jumalan alkuperäisestä tarkoituksesta, kun hän loi yhden miehen ja yhden vaimon aviopuolisoiksi. Useamman vaimon ottaminen ei ollut Jumalan tarkoitus, ja siksi oli väärin myös Jaakobilta ottaa toinen vaimo. Ja kuten jatkosta huomaamme, Jaakobin perheeseen tuli suuria ristiriitoja juuri sen tähden, että hänellä oli useita vaimoja.

    Jumala tahtoo kaikilla kielloillaan ja käskyillään suojella ihmistä. Minua toisten ihmisten pahuudelta, ja toisia ihmisiä minun pahuudeltani.

    Joskus saatamme Raamattua lukiessa ilman muuta ajatella, että kaikki, josta Raamattu kertoo, on oikein. Tai ainakin kaikki mitä Raamattu kertoo Jumalan omien elämästä. Mutta niin ei tietenkään ole.

    Ei Jumala pitänyt oikeana Aatamin ja Eevan lankeamusta, ei Daavidin tekemää murhaa eikä Pietarin pelkuruutta. Mutta ei Raamattua olekaan kirjoitettu ihmisten ylistykseksi, vaan se kertoo siitä, kuinka ylivertainen Jumala on toteuttaessaan suunnitelmiaan. Huolimatta ihmisten heikkoudesta hän vie suunnitelmansa eteenpäin. Ihmisten vajavuus ei ole este Jumalalle. Siksi nämäkin Jaakobin synnit ja väärät valinnat julistavat ennen muuta Jumalan suuruutta. …
    >>>
    (1. Moos. 29:23–30:24, lainaamani pätkä alkaa n. 5 minuutin paikkeilla ja luento jatkuu lainaustani pidemmälle. Tämä(kin) luento on kokonaisuudessaan kuuntelemisen arvoinen.)

    Joissain muissakin luennoissa Norvanto puhuu moniavioisuudesta, mutta en muista missä luennoissa. (Taisi olla 1. ja 2. Moos. käsittelevissä luennoissa. Varmaan myös muissa – itse olen menossa vasta 5. Moos. käsittelevissä luennoissa.)

    Mielestäni tämän luennon opetus kuulostaa järkeenkäyvältä. Ihmiselle on annettu vapaa tahto, ja hän voi siten valita moniavioisuuden. Se ei kuitenkaan ole Jumalan tarkoitus.

    TykkääTykkää

    30/10/2016 klo 22:48 Vastaus

55. Tuhatkauno: “Ihmiselle on annettu vapaa tahto, ja hän voi siten valita moniavioisuuden. Se ei kuitenkaan ole Jumalan tarkoitus.”
    Kyllä nykypäivän kristitystä voi tuntua erikoiselta, että uskomme esi-isät, Vanhan Liiton kuninkaat ja patriarkat elivät kaikki järjestään huoruudessa orjattarien ja jalkavaimojensa kanssa. Lisäksi myös harjoittivat nykypäivän näkökulmasta pedofiliaa, koska vaimot saattoivat olla hyvinkin nuoria. Myöskin Uuden Liiton alkupäivinä orjat kuuluivat perheen pään hallintaan ja olivat täysin isäntänsä omaisuutta myös seksuaalisesti. Jos perheenpää kastettiin, koko muu perheväki kastettiin samalla orjia myöten. En tiedä, vaikuttiko usko sitten miten orjien kohteluun muuten. Paavali käski orjia kuuliaisuuteen suhteessa isäntiinsä ja isäntien piti kohdella orjia hyvin (mitä se sitten tarkoittikaan).
    Toisaalta voidaan ajatella, että kyseinen em. järjestely edisti naisten suojelua sen aikaisessa patriarkaalisessa yhteiskunnassa, kun kyseiset naiset olivat “turvassa” miehen alaisuudessa, joka mahdollisti heille elatuksen ja samalla myös jälkeläisten saamisen. Eli tällainen järjestys palveli kyseisen yhteisön parasta, vaikka saattoikin aiheuttaa perheen sisäisiä ristiriitoja “virallisen” vaimon ja orjattarien välillä.
    Mitä tulee nykypäivän ymmärrykseen homoseksuaalisen identiteetin suhteen, kyseessä on paljon haastavampi asia kuin Markuksen evankeliumin kohta: “Ja jos sinun kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinulle, että käsipuolena menet elämään sisälle, kuin että, molemmat kädet tallella, joudut helvettiin, sammumattomaan tuleen…” Jeesuksen sanoja mukaellen voisimme provosoivan radikaalisti sanoa: “jos seksuaalinen identiteettisi on viettelemässä sinua syntiin, hakkaa pääsi irti, sillä parempi sinun on tappaa itsesi kuin toteuttaa seksuaalista suuntautuneisuuttasi.” Eli kysymyksessä on ihmisen sisäiseen olemassaolokokemukseen liittyvä asia, eikä se ratkea välttämättä pelkästään tekemättä jättämisellä, vaan voi ristiriitaisuudessaan aiheuttaa ihmisen ajautumisen henkiseen ja hengelliseen umpikujaan, jolloin edellä mainittu voi jopa realisoitua. Siksi näistä asioista täytyy puhua suurella nöyryydellä, ettei särkynyttä ruokoa muserreta.

    TykkääTykkää

    31/10/2016 klo 10:32 Vastaus

56. Quo Vadis:
    ”Jeesuksen sanoja mukaellen voisimme provosoivan radikaalisti sanoa: “jos seksuaalinen identiteettisi on viettelemässä sinua syntiin, hakkaa pääsi irti, sillä parempi sinun on tappaa itsesi kuin toteuttaa seksuaalista suuntautuneisuuttasi.” Eli kysymyksessä on ihmisen sisäiseen olemassaolokokemukseen liittyvä asia, eikä se ratkea välttämättä pelkästään tekemättä jättämisellä, vaan voi ristiriitaisuudessaan aiheuttaa ihmisen ajautumisen henkiseen ja hengelliseen umpikujaan, jolloin edellä mainittu voi jopa realisoitua. Siksi näistä asioista täytyy puhua suurella nöyryydellä, ettei särkynyttä ruokoa muserreta.”

    Tää on tärkeä. Liittyy moneenkin asiaan, moniin meidän ”yhteisiin sääntöihin/sopimuskysymyksiin”. Jos oma omatunto ei ole mukana jutussa (”sääntöjen” mukaan elämisessä), ei jaksa. Silloin tuntuu, että itsen ulkopuolelta tulee ”pakotteita” elää tietyllä tavalla. (Esim. Yksinelävä ajautuu itsarin partaalle kun ei jaksa elää yksin kun puolisoa ei ole löytynyt uskovaisten joukosta.)

    Mitä se omatunto esimerkiksi tässä käsiteltävänä olevassa asiassa neuvoo, on eri kysymys. Siinä oon pihalla, niikuin monessa muussakin asiassa:). Neuvooko kaikille samoin? Käykö kaikille sama elämänsabluuna vaikka tilanteet, ihmiset ja elämänkulku ovat niin erilaiset? Synnissä – ahneudessa, itsekkyydessä, irstaudessa – omatunto ei varmastikaan neuvo elämään. Mutta mikä on sellaista elämää, minun kohdallani? Onko usko ennenkaikkea asenne, mielentila, avoimuutta Jumalaa kohtaan?
    Homma ontuu, jos ”mielenterveyssyistä” aiemmin ehdottomasti syntinä pidetyt asiat hyväksytään. Mutta ehkä niinkin voi olla?

    Ihmisen/kristityn täytyis saada kokea, että elää vapaana. Välillä tuntuu, että tarvitsisimme erityisesti myös Galatalaiskirjeen sanomaa. Ei kuitenkaan niin, että meistä tulisi ”keveitä” kristittyjä. Syntiä emme halua hyväksyä, eikä Kristus meissä niin opeta tekemään.

    TykkääTykkää

    01/11/2016 klo 11:53 Vastaus

57. Jehh, tuota Malakian kirjan kohtaa en maininnut, koska sehän on kyllä selvää, että avioero ei missään tapauksessa ole Jumalan mielen mukainen vaihtoehto.

    On siis myös ilmeistä, että avioliitto on tarkoitettu elinikäiseksi liitoksi ja sen edestä on tehtävä kaikki tehtävissä oleva.

    ”Jeesus vastaa siis tuohon keskusteluun eikä ota vastauksensa tuossa kohtaa kantaa huoruuteen syyttömän osapuolen ero-oikeuteen tai uudelleenavioitumiseen. Ei siis puolesta eikä vastaan. Ehkä syyttömän osapuolen asia voidaan harkita tapauskohtaisesti pienimmän pahan periaatteella?”

    Totta. Ei Jeesus tosiaan kiellä sitä, mutta ei siis anna lupaakaan. Empäs tuota osaa sanoa, miten tuota kannattaisi tulkita. Paavalin kanta siihen epäuskoisen eroamiseen kuitenkin näyttäisi olevan se, että siinä tapauksessa uskova voi avioitua uudelleen. Joka tapauksessa ei mielestäni siis voida sanoa, että uudelleenavioituminen kaikissa muissa tapauksissa, paitsi entisen aviopuolison kuoltua, olisi selvästi suljettu pois. On tosiaan selvää kuitenkin se, että avioero ei missään tapauksessa ole Jumalan mielenmukainen vaihtoehto. Mielestäni kuitenkin se syyttömän osapuolen ”malli” vaikuttaa olevan aika lähellä tuota Paavalin ajattelutapaa, johon edellä viittasin. Itse olisin valmis hyväksymään sen, koska sekä Paavalin esimerkissä, että syyttömän osapuolen esimerkissä vaikuttaisi tilanne olevan avioliiton näkökulmasta sama, eli että se on voimassa. Myöskin tilanne on sama tästä näkökulmasta: Minkäs teet, jos toinen lähtee.

    TykkääTykkää

    02/11/2016 klo 10:32 Vastaus

58. Tuo Johanneksen evankeliumin kohta on mielenkiintoinen ja herättää kysymyksen, että miten kellään voi keretä olla viisi aviopuolisoa elämän aikana :O.

    TykkääTykkää

    02/11/2016 klo 10:33 Vastaus

59. Kommentointiin tuli muutaman päivän tauko kiireiden vuoksi. Pahoittelen.

    Mark Regneruksen tutkimuksesta:

    Hyvä, jos et kritisoi sitä, että tutkimuksen teki konservatiivinen taho. Kun kuitenkin hiukan vihjailet, todettakoon, että sillä periaatteella voisi kyseenalaistaa myös kaiken Helsingin yliopistossa tehtävän tätä aihepiiriä koskevan tutkimuksen. HY kun on nykyisin niin tiukasti ja avoimesti sidoksissa liberaaleihin järjestöihin. Esimerkiksi HYY on SETA:n kannattajajäsen jne. Ylipäätään kyse olisi ad hominem-argumentaatiovirheestä.

    Mark Regnerus on itsekin myöntänyt, että hänen tutkimuksensa puute on siinä, että eheitä heteroperheitä verrataan rikkinäisiin homoperheisiin. Puutteen merkitystä vähentää kuitenkin se, että tutkimukseen osallistuneet niin hetero- kuin homoperheissä kasvaneet on valittu satunnaisotannalla ja heitä on suuri määrä. Tämä viittaa siihen suuntaan, että homosuhteet keskimäärin ovat huomattavasti rikkinäisempiä kuin heterosuhteet. Monet muut aiheesta tehdyt tutkimukset tukevat tätä johtopäätöstä. Aihepiiriin voi tutustua lukemalla prof. Tapio Puolimatkan erinomaisen kirjan ”Lapsen ihmisoikeus: Oikeus isään ja äitiin”. Kirjassa esitellään laajasti myös homoperheissä kasvaneiden ja sen toisen vanhemman puutteen haavoittavaksi ja traumatisoivaksi kokeneiden ihmisten ajatuksia. Puolimatkan kirja on tärkeä puheenvuoro, koska siinä esitellään laajasti tutkimuksia ja kokemuksia, joista Suomessa valitettavasti vaietaan.

    Regneruksen tutkimusta Tapio puolimatka esittelee laajasti ja kiihkottomasti tässä artikkelissa:

    http://aitoavioliitto.fi/artikkelit/1478/

    TykkääTykkää

    03/11/2016 klo 16:02 Vastaus

60. ”ps. netistä muuten löytyy satoja suuryrityksiä, jotka ovat avoimesti sateenkaarimyönteisiä, esimerkkeinä Amazon, Apple, Facebook, Microsoft, IBM, Google, Ben&Jerrys, eBay, Twitter.. Kyllä minusta asenteet ovat avartuneet.”

    Pidät siis tätä merkkinä asenteiden avartumisesta? Eikö Sinua yhtään ihmetytä, miksi yritykset ottavat kantaa poliittiseen asiaan, joka ei kuulu lainkaan niiden toiminnan piiriin? Minusta tuo ilmiö kertoo todennäköisemmin pelon ilmapiiristä kuin ”asenteiden avartumisesta”.

    Pelkoon on myös syytä. Esimerkiksi keväällä 2014 kävi ilmi, että Mozillan perustajiin ja johtajiin kuuluvaa Brendan Eich oli vuonna lahjoittanut 1000 dollarin summan kalifornialaiselle miehen ja naisen välistä avioliittoa puolustavalle järjestölle. Media nosti tästä hirvittävän metelin ja monet homojärjestöt uhkasivat Mozillaa boikottikampanjalla, jollei Eichiä irtisanota. Lopulta Mozillan perustajiin kuuluva Eich irtisanoutui painostuksen edessä itse työstään ja Mozillan hallituksesta.

    Eichin kohtelu herätti monissa järkytystä. Eikö konservatiiveilla saa olla yhteiskunnassa lainkaan tilaa? Pitääkö heidän menettää jopa työnsä mielipiteidensä vuoksi? Jopa tunnettu homoaktivisti Andrew Sullivan paheksui julkisesti tapausta ja ihmetteli homoliikkeen fanaattisuutta ja suvaitsemattomuutta.

    http://dish.andrewsullivan.com/2014/04/03/the-hounding-of-a-heretic-ctd/

    Toinen hyvä esimerkki on Suomesta. Keväällä 2014 Aito avioliitto ry järjesti tiedekeskus Heurekassa seminaarin. Heurekalla on tapana vuokrata tiloja kaikille niistä maksaville yrityksille ja järjestöille. Kun nyt oli kuitenkin kysymys Aito avioliitto ry:stä, Helsingin Seta paheksui voimakkaasti sitä, että Heureka oli valmis vuokraamaan sille tilat. Seta aktivisti Tero Kankaanperä kirjoitti twitter-tilillään: ”Aito avioliitto on vihaliike jota yhdenkään julkisen toimijan tai liikeyrityksen ei pidä tukea! Seuraa paskamyrsky ja/tai boikotti.”

    Tästä siis johtuu, miksi yritykset, joilla ei ole varsinaisesti mitään tekemistä avioliittolainsäädännön kanssa, toistelevat papukaijamaisesti sateenkaarimyönteisiä fraaseja. Kyse on boikottien ja raivoisan mediakampanjan pelosta. Ja se taas ei kerro mistään ”asenteiden avartumisesta” vaan yhteiskuntiamme ja kulttuuriamme uhkaavasta mielipidetotalitarismin vaarasta.

    Perinteinen länsimainen demokratia sanoo: ”Pidän mielipidettänne vastenmielisenä, mutta olen valmis heittämään henkeni sen puolesta, että saatte esittää sen.”

    Marxilaisuus, johon myös feminismi ja genderideologia pohjaavat, sen sijaan sanoo:

    ”Vallankumouksellisen tiedostavan etujoukon on otettava haltuunsa valtiolliset instituutiot ja media. Uudelleenkasvatuksen ja eriasteisten sosiaalisten sanktioiden avulla heidän on pyrittävä huolehtimaan, että julkisuudessa esitetään vain edistyksellisiä mielipiteitä ja että 'taantumukselliset ryhmät' ahdistetaan marginaaliin. Vapaus ei ole erilaisten mielipiteiden rauhanomaista rinnakkaiseloa samassa yhteiskunnassa vaan proletariaatin diktatuuria eli sitä, että 'sorretut luokat' (tässä tapauksessa LGBT-väki) nousevat valtaan ja tuhoavat vastustajansa (eli tällä kertaa konservatiiviset ryhmät).”

    TykkääTykkää

    03/11/2016 klo 16:41 Vastaus

61. Virpille (kommentti 29. lokakuuta 2016 klo 9.45):

    Kyseisen Markuksen evankeliumin kohdan kontekstin valossa Jeesuksen sanoja on perusteltua pitää määritelmänä: Jeesus ottaa kantaa avioeroon ja perustelee kannanottoaan kertomalla (eli määrittelemällä), mitä avioliitto olemukseltaan on. Määritelmän luonteeseen taas väistämättä kuuluu, että se, mikä ei mahdu sen sisälle, on ulkopuolella. Määritelmä, joka ei sulje mitään ulkopuolelleen, on käsitteellinen mahdottomuus.

    Monia Jeesuksen sanoja, esimerkiksi vertauksia, ei ole perusteltua pitää määritelminä, ainakaan käsitteellisesti tarkkoina sellaisina. Osa Jeesuksen opetuksista on kuitenkin määritelmän luonteisia.

    Nykyihminen ei pidä määritelmistä, koska juuri sen vuoksi, että ne väistämättä sulkevat asioita myös ulkopuolelleen, ne ikävästi vaikeuttavat nykyihmisen halua elää miten tahtoo. Sen vuoksi nykyisin mielellään korostetaankin, ettei Jeesus määritellyt asioita vaan ainoastaan välitti tunneviestejä. Tunneviesteissä on se hyvä puoli, että ihminen saa tulkita ne miten tahtoo ja sen myötä myös elää, miten tahtoo tarvitsematta ajatella, että hänen elämänsä on ristiriidassa jonkun, esimerkiksi Jeesuksen, opetuksen kanssa. Tällainen Jeesus-tulkinta nousee kuitenkin enemmän tietyistä ideologioista kuin Uuden testamentin evankeliumeista.

    TykkääTykkää

    03/11/2016 klo 17:04 Vastaus

62. Kyllä vanha kristillinen tulkinta on ollut, ettei kristitty voi avioitua toisen kumppanin kanssa avioeron jälkeen – jos ex-puoliso elää – vaikka olisi avioeroon ollut kuinka syytön, eivätkä esiintuodut raamatunkohdat mielestäni anna perustetta muuta ajatella. Jos pakanuudesta kääntyneen puoliso halusi ottaa eron niin minkäs teit, mutta ei kristityn aviopuolison saanut Paavalin mukaan olla asiassa aktiivinen.

    Paavali siis antoi avioliiton arvon myös roomalaisille ja kreikkalaisille avioliitoille. Maailman eri osissa ja eri kulttuureissa on kehittynyt lukuisia erilaisia avioliittojärjestelmiä; niiden solmimiseen liittyivät erilaiset riitit, ja jos eroaminen oli jossain tapauksessa mahdollista, niin siihenkin. Ja ne olivat kahden sukupuolen välisiä. Kyllä VT:n moniavioisuus oli Jumalan sallima laillinen avioliittokäytäntö, mutta Jumalan sallimus oli sekin, että se jäi sittemmin pois käytöstä. Juutalaisesta kihlauksesta kehittyi sitten myöhemmin kristillinen vihkimisriitti, mutta ei se tietystikkään ole mikään syvemmässä mielessä kristillisen avioliiton alku. – Mitä tulee sitten kristityksi kääntyneeseen afrikkalaiseen mieheen, jolla on yhteiskunnassaan laillinen avioliitto moniavioisuuteen perustuen. Mielestäni ei ole oikein vaatia häntä hylkäämään ”ylimääräiset” puolisonsa yhteiskunnallisesti heitteille, mutta häntä neuvottakoon, ettei ole hänen tulisi ottaa enää uusia…

    Kristinusko on eettinen uskonto. Sen punaisena lankana on on ihmisen jano eläimellisestä raadollisuudesta eettiseen täydellisyyteen ja ikuiseen elämään – ja Jumalan vastauksena pelastussuunnitelma tähän umpikujaan! Luterilaisen raamatuntulkinnan heikkous on alttius irtautua koetellusta apostolisesta perinteestä eettiseen individualismiin. Mutta joka ei Raamatusta löydä selvää kehotusta sille, että Jumalan mielen mukainen avioliitto on eri sukupuolta edustavien välinen, niin silloin on kyllä liikkeellä täysin oman korvasyyhynsä mukaan, mihin Roosakin blogissaan viittaa.

    Hassuintahan vielä on, että ainakin suomalaisessa yhteiskunnassamme aktiivisimpia tämän ns. ”tasa-arvoisen” avioliittokäsityksen puolesta ovat vihreät ja heidän nuorisojärjestönsä, jolle ainakin periaatteessa biologisen maailmankuvan perusteella luulisi olevan muita kirkkaammin selvää, että ihminen, hänen varhaisvaiheensa mukaanlukien evoluutionsa kehitysvaiheet jo satojen miljoonien vuosien ajan ovat perustuneet uros-naaras yhtymiselle! – Olen aiemmin jo viitannut kansainvälisen viihdeteollisuuden luomiin kapeisiin ylieroottisiin mies- ja naiskuviin, joihin harva normaali ihminen mahtuu. Tämä homobuumi on tietysti vastarekatiota myös siihen, eikä poissuljettua ole myöskään vesistöihimme rikastuneiden hormonipäästöjen vaikutus…

    PS. Vähälle huomiolle on jäänyt blogissa vinkattu kysymys, onko meidän syytä sitten jäädä kirkkoomme, jos se harhautuu näin perustavanlaatuisessa kysymyksessä? – Yleensähän on vastattu, että niin pitkään kuin rakkaassa kirkossamme luetaan oikein edes Isä meidän -rukous ja apostolinen uskontunnustus. No toisinpäin ajateltuna näin minimalistinen vaatimus oikean opin suhteen antaa hyvin paljon valinnanvaraa muiden kirkkojenkin suhteen… 🙂

    TykkääTykkää

    06/11/2016 klo 19:53 Vastaus

63. Jatkoksi Joonan yllä oleville pohdinnoille konservatiivien sananvapaudesta ja asenteiden ”avartumisesta” sopii hyvin tämä Jani Kaaron artikkeli: http://seura.fi/galileon-keskisormi/2016/09/23/tutkijoiden-seksuaalinen-painajainen-sananvapaus-on-elinehto/

    TykkääTykkää

    07/11/2016 klo 15:03 Vastaus

64. Onhan tässä tullut tuomituksi jo ainakin Aabrahamin Saara-vaimo, Daavid, Juuda, Jaakob ja ilmeisen monta muutakin Salomon ohella Jumalan valtakunnan ulkopuolelle; osasta heistä tosin edelleen puhutaan seuroissa uskomme esikuvina – onko siinä jotakin omituista? Edellämainituista on selkeä kuvaus huorintekemisestä, joillakin tosiaan jopa satakertaisesti! Nykyilmoituksen mukaan Nooa ja Loot olivat juomareita ja jopa itse Paavali kehotti Timoteusta juomaan viiniä, joten ei heistäkään ole perimään Jumalan valtakuntaa?

    TykkääTykkää

    15/11/2016 klo 18:57 Vastaus

65. Miksi Paavali edellytti seurakunnan paimenten olevan yhden naisen miehiä?? Eikö muilla seurakunnan miehillä ollut yhtään vaimoa?

    TykkääTykkää

    15/11/2016 klo 18:59 Vastaus

66. Kirjoituksen aiheessa olisi aihetta pitkiinkin saarnoihin ja vielä pidempiin niitä seuraaviin keskusteluihin. Omalta osaltani jätän asian meidän jokaisen omalle kohdalle pohdittavaksi ja mietitääväksi. Muistakaamme joka hetki, hyvät ystävt ja kylänmiehet (ja -naiset) kujilla ja aitovierillä, että kaikkia asioita arvioidessamme: Suurin niistä on rakkaus! -Mitä se todella tarkoittaa?!
    Kuunnelkaapa tarkkaan pian lähestyvän tuomiosunnuntain saarnoja, eiköhän ainakian osassa niitä puhuta viimeisestä tuomiosta Matt. 25 luvun mukaan. Jeesuksen oman opetuksen mukaan meidät tuomitaan siellä konkreettisten tekojemme mukaan.
    -Annoimmeko nälkäisille syötävää?
    -Annoimmeko janoisille juotavaa?
    -Otimmeko outoja huoneisiimme?
    -Vaatetimmeko alastomia?
    -Kävimmekö katsomassa sairaita?
    -Menimmekö vangittujen tykö?

    Tilaisuuksia meiltä ei totisesti tänä päivänä puutu!

    Lopulta siis viimeisellä tuomiolla ei Matt 25 mukaan etsitä edes avionrikkojia, varkaita eikä juomareita, vaan niitä, jotka tekivät tai eivät tehneet rakkauden töitä lähimmäisilleen, niille kaikkein vähimmille, vaivaisimmille, huono-osaisimmille – niille, jotka eivät tule maasturilla eivätkä mersulla seuroihin, eivät syöneet jälkiruokaa toimitalon rakennustalkoissa tai myyjäisten buffet-lounaalla, eivät ehkä ole koskaan kuulleet Rauhanyhdistyksestä mitään tai niille, jotka ehkä vähän viinanhuuruisena on käännytetty seurahuoneen ovelta pois. Lähimmäisiämme ovat myös kaikki abortin tehneet tai sellaista suunnitelleet, kaikki pakolaiset, sorretut ja väärinkohdellut, jopa hyvää tarkoittavista yhdistyksistä joskus erotetut!

    TykkääTykkää

    15/11/2016 klo 19:22 Vastaus

67. Seksuaalikysymyksen annan vielä kotitehtäväksi kaikille itseni kanssa; en tokikaan sitäkään niin paljon ymmärrä että voisin siitä totista faktaa (onko sellaissta?) löydä pöytään. Ilmeisen turhaa siitä on tällaisella palstalla lopullista totuutta sorvata.
    Asian miettimisen pohjaksi voi lukea vaikkapa Matt 23. luvun, joka ei juuri paljon seksuaalisuudesta puhu vaan paljon suuremmista asioista.
    Sodoman tapahtumiin viitataan usein seksuaalisesta suuntautumisesta puhuttaessa. On siinäkin jotakin outoa, että niiden perusteella olemme valmiita kovin kiivaisiin kannanottoihin tiettyjä ihmisryhmiä kohtaan mutta sivuutamme täysin sen, mitä Loot ehdotti kaupungin (kaikille) miehille! Hän tarjosi näille ”leikkikaluksi” kahta neitsyttä, vanhurskaita tyttäriään: ”ottakaa heidät ja tehkää heille mitä tahdotte!” [1. Moos 19:8]. Loot perheineen (vaimo ja kaksi tytärtä) oli juuri todettu kaupungin ainoiksi Jumalalle kelpaaviksi henkilöiksi. -Tehkää heille mitä tahdotte!!?? Tämä siis vain ajateltavaksi, sillä fairseusten ja kirjanoppineiden uskolla ei tästä vaikavasta kysymyksestä selvitä.

    Jossakin aikaisemmassa kirjoituksessa tai kommentaarissa todettiin luomiskysymystä käsiteltäessä, että Jumala loi jokaisen ihmisen mieheksi ja naiseksi – molemmiksi. Tämä oli suuri ajatus ja olisi ansainnut erittäin suuren huomion viisautensa tähden! Sillä näin se käytännössä on! Ennen elävästä elämästä kotoisin olevaa perustelua vielä huomautus kaikille meille selkeästi heteroseksuaaleille uskovaisille:
    Olkaamme joka päivä runsaasti kiitolliset siitä, että koemme olevamme selvästi enemmän mies tai nainen ja että koemme selväsit olevamme heteroseksuaaleja! Miksi? Siksi, että tässä Valtakunnassa, jota ainoaksi oikeaksi niin mielellämme kutsumme, ei todellakaan ole helppoa uskoa ja talostella, jos sattuu kuulumaan johonkin ”seksuaalivähemmistöön”! Yksin jääminen, ymmärtämättömyys ja jatkuva tuomio olisi todennäköisin osa, jos ”vähemmistöön” kuuluvaksi osoittautuisimme. Tiedän, että esim. homoseksuaaleja on joukossamme enkä todellakaan kadehdi heidän taakkaansa!

    Meissä onnellisissa ”enemmistöön” kuuluvissa on vallitsevaa sukupuolta ehkä 70-80%. Kun vallitsevan sukupuolen osuus laskee, myös selvät sukupuolipiirteet heikkenevät. Suomessa noin yksi lapsi 3000:sta (n. 20 vuodessa) syntyy niin, että hänet on mahdotonta nimetä tytöksi tai pojaksi. Koska Suomen laki kuitenkin vaatii, että ihmisellä on sukupuoli, on viime kädessä vanhempien otettava osa Jumalan luomistyöstä hoidettavakseen ja päätettävä väestörekisterinpitäjää varten, kumpaa sukupuolta lapsi on. Todennäköisesti suuri osa näistä syntyy vanhoillislestadiolaisiin perheisiin.

    Varmaan te seksuaalisuusasioista kiivaasti kirjoittavat ymmärrätte asiasta enemmän kuin minä mutta jälleen tässäkin asiassa lähipiirissä koetut tapahtumat ovat oman mieleni tehneet asiassa nöyräksi ja vaikka tuomitsisitte minut hempeyden hengen vuoksi mihin, olen edelleen vakuuttunut, että ajatustemme, sanojemme ja tekojemme perusteella meidät tullaan tuomitsemaan. Syötimmekö, juotimmeko, majoitimmeko, vaatetimmeko, kävimmekö ja menimmekö? Miten suhtauduimme?
    ”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden” Näitä tulisi noudattaa, eikä noitakaan sikseen jättää.” [Matt. 23:22]
    ”Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.” [1. Kor. 13:13]

    TykkääTykkää

    15/11/2016 klo 20:17 Vastaus

68. Varsinaiseen kirjoituksen aiheeseen, avioliitton, epäröin ottaa kantaa, koska mielenkiintoisin kysymys siitä mielessäni perustuu televisiodokumenttiin – voineeko sellaista ptää sopivana lähteenä 😉
    Asian käsittelyä mutkistaa jonkin verran se, että meidän nykyihmisten mielessä avioliitolla tarkoitetaan (ev.lut.) kirkossa vihityn parin (todellakin, yhden miehen ja yhden naisen) muodostamaa parisuhdetta. Ja olkoonpa ihmiskunta Raamatunmukaisesti n 10000 vuoden ikäinen tai toisin arvioituna muutaman sadantuhannen vuoden vanha, avioliitto kirkollisena toimituksena on hyvin nuori, noin tuhannen vuoden ikäinen. Jos nyt joku 300-luvun kirkkoisistä onkin puhunut avioliitosta, niin vihkiminen em. dokumentin mukaan aloitettiin n 1000-luvulla silloisessa Englannissa aatelissukujen omaisuuden suvulla säilyttämisen vuoksi. Yleisesti ottaen naista pidettiin niihin aikoihin niin saastaisena oliona, että vihkiminen piti suorittaa kirkon eteisessä ja vasta sen jälkeen pari päästettiin yhdessä kirkkoon siunattavaksi. Tästä perinteestä on osa jäljellä meidän vihkitavoissamme. Kirkko paaveineen tarvittiin avioliittoasiaa ajamaan, koska yhteiskunnalla ei ollut riittävää uhkausvaltaa ihmisiä kohtaan tällaisessa asiassa.

    Raamatusta ei kovin montaa kuvausta meidäntapaisellemme avioliitolle löydy, ei edes siihen osallistuvien henkilöiden määrän suhteen, joihin on viittauksia edellä useissa omissa ja muidenkin kommenteissa. Sen ajan yhteiskunnissa hylätty nainen kuitenkin oli hyvin turvaton ja siksi oli tärkeää huolehtia, että vaimoksi otetuista naisista huolehdittiin heidän kuolemaansa saakka. Vaimoista ja heidän elatuksestaan huolehtiminen ei ihan yksi yhteen sovi meidän aikamme avioliitto- ja avioerokäsitysten kanssa miltään osin.

    Jälleen voimme todeta, että yhteiskunnallisesti ja eettisestikin sekä ihmisoikeuksien kannalta on oikein hyvä asia, että perheet ovat selkeästi määriteltyjä ja sekä vanhempien että lasten oikeudet ovat kiistämättömiä. Nykymuotoinen avioliittokäsityksemme ei myöskään ole sinänsä ristiriidassa Raamatun kanssa, vaikka Raamattu ei kirkollista vihkimistä edellytäkkään.
    On myös pääsääntöisesti hyvä asia, että muodostettu perhe on mahdollisimman pysyvä, sillä se antaa tiettyä jatkuvuutta yhteiskunnaliselle rakenteelle ja vähentää toistuvien erojen ja yhteenliittymisten aiheuttamia riitoja. Niin kauan, kuin lasten ja molempien puolisoiden on liitossa hyvä olla, on suuri onni, että liitto säilyy ja pysyy ennallaan. Avioeron yksioikoinen tuomitseminen on kuitenkin kaikkialla aiheuttanut paljon ja vakavia haittoja niin lapsille kuin vanhemmillekin, kun vanhemmat yrittävät ”parhaansa mukaan lasten tähden” jatkaa tuhoon ajautunutta parisuhdetta vain ympäristön ymmärtämättömyyden tähden. Kyllä, erokirjaa en myönnä, vaan puolisosta ja lapsista pitää huolehtia eronkin jälkeen!

    Kirkossamme nykyään käytävä keskustelu avioliittoon vihkimisestä ja/tai parisuhteiden siunaamisesta onkin sikäli absurdia, mieletöntä, että paljon vakavammin pitäisi miettiä, miksi kirkko ollenkaan hoitaa vihkitointa, joka juridisesti kuuluu yhteiskunnalle? Avioeroonkin _tuomitsee_ maallinen tuomioistuin. Vaimon tai miehen hylkäämisestähän löydämme runsaasti aineistoa Raamatusta mutta nykymaailman mukaisesta avioliitosta ei oikein mitään? Nykyaikana avioerossakaan eivät osapuolet yleensä heitteille jää, sillä laki turvaa elatuksen avun elleivät osapuolet siihen muuten myönny.

    TykkääTykkää

    15/11/2016 klo 20:57 Vastaus

69. Altti. Komppaan ajatuksiasi ja sain muutaman ihan uuden näkökulman mietittäväksi.

    TykkääTykkää

    17/11/2016 klo 23:25 Vastaus