Tarkoitus ja toivo

Me nykyajan länsimaalaiset nautimme maailmanhistorian korkeimmasta elintasosta ja kehittyneimmästä teknologiasta. Meillä on siis historian parhaat aineelliset edellytykset onneen ja tyytyväisyyteen. Masennus- ja itsemurhatilastot kuitenkin osoittavat, että aineellisesta runsaudesta huolimatta moni meistä kokee elämänsä tarkoituksettomaksi, tyhjäksi ja onnettomaksi. Millaisia vastauksia kristinusko tarjoaa tähän ongelmaan? Siihen meitä johdattelee blogissamme ahkerasti kommentoiva nimimerkki Jupe:

Tarkoitus ja toivo

Elämän tarkoitus, toivo, onnellisuus. Nämä sanat kuvaavat sitä, mitä ihminen sisimmissään tahtoo, vaikkei osaa sitä aina sanoiksi pukeakaan. Joku kokee, että elämällä ei ole tarkoitusta, toinen, että mistään asiasta ei voi kokea todellista tyydytystä tai mikään asia ei anna todellista täyttymystä, kolmas, että ei ole toivoa. Usein ihminen ajattelee ”elämälläni olisi tarkoitus, jos…”, ja jokainen voi lisätä perään sen asian, mikä itsellä tulee mieleen. Tai että ”olisin onnellinen, jos…”, ja taas sama juttu. Jollakin voi myös olla mielessään kuva paikasta, joka kuvaa sitä, mitä hän ajattelee rauhasta tai onnellisuudesta tai toivosta. ”Jos vain voisin olla tuolla tai osa tuota, niin olisin onnellinen”.

Nämä ovat perimmäisiä kysymyksiä, joita varmasti jokainen tiedostaen tai tiedostamattaan pohtii. Yleensä ihminen, joka kokee, ettei elämässä ole tarkoitusta, kokee myös, ettei ole onnellinen. Ja ihminen, joka sisimmissään kokee, ettei ole onnellinen, usein kokee myös, että elämä on toivotonta. Syvimmiltään onneton ihminen kokee myös yksinäisyyttä ja tyhjyyttä, vaikka hänellä olisi läheisiä.

Nyt en tarkoita sitä, että sinun pitäisi miettiä objektiivisesti ajateltuna, onko sinun asiasi hyvin, siis onko taloudellinen tilanne hyvin ja meneekö ihmissuhteissa hyvin. Haluan, että olet rehellinen itsellesi: oletko onnellinen, sillä tavalla onnellinen kuin tahtoisit olla? Onko elämälläsi tarkoitus? Koetko oikeasti, että siinä, mille elät, on järkeä? Voit ajatella asiaa näin: Jos koet tarvitsevasi vielä jotain sen lisäksi mitä sinulla jo on saavuttaaksesi elämällesi tarkoituksen, onnen tai toivon, silloin sinulla ei ole mitään näistä. Tarkoitus, toivo ja onnellisuus ovat kaikki asioita, jotka joko ovat tai eivät ole. Ja jos jatkuvasti tarvitsee etsiä jotain uutta tai pyrkiä saavuttamaan jotain, jotta voi kokea täyttymystä, silloin niitä ei pohjimmiltaan ole. Jos onnellisuutesi on kiinni esimerkiksi siitä, että jos vain olisit naimisissa, niin olisit onnellinen, niin silloin et ole onnellinen.

Useimmat meistä varmaan tietävät tunteen, kun kevät tulee, lumi alkaa sulaa ja luonto herää kukoistukseen. On odottava ja innokas tunnelma ja olo. Kevät on onnellista aikaa, koska silloin on ilmassa erityisellä tavalla toivo. Toivo siitä, että kesä tulee ja kaikki kesän mukanaan tuomat mukavat asiat. Saman voimme kokea myös vaikkapa ennen uudelle paikkakunnalle muuttamista, luokkaretkeä tai lomamatkaa. Ilmassa on jännitystä, odotusta ja ilo kuplii sisällä ja tilanne on toivon täyttämä. Jotain uutta tapahtuu. Näissä hetkissä ihminen tuntee usein itsensä onnelliseksi.

Ihminen voi kokea tekevänsä työtä, jolla on tarkoitus, oli se mitä työtä hyvänsä. Ihminen, joka tekee vapaaehtoistyötä tai muuta ihmisläheistä työtä auttaen muita ihmisiä, voi ehkä erityisesti kokea, että hän tekee työtä, jolla on tarkoitus. Tällainen ihminen voi uskoakseni myös todennäköisemmin kokea, että on onnellinen, koska elämällä on tarkoitus. Lopulta kuitenkin perimmäinen kysymys kuuluu: Mitä hyötyä on auttaa lähimmäistä, koska sekä minä että tämä lähimmäinen kuitenkin kuolemme? Millään ei lopulta ole todellista merkitystä, jos ihmisen määränpäänä on hauta. Kaikki on lopulta, niin kuin Saarnaaja sanoo, ”turhuutta, ja tuulen tavoittelua” (Saarn. 1:14). Mainitsen työn ja työuran siksi, että se on yksi suurista asioista, joille ihmiset nykyisin elävät.

Nämä kaikki ovat kuitenkin niin kuin tuuli, joka tulee ja menee. Tuuli, joka viilentää kivasti kuumana kesäpäivänä, mutta sitten menee pois. Kun kesä on mennyt, toivo kesästä on myös mennyt ja ankea syksy tulee tilalle. Uudelle paikkakunnalle muuton jälkeen ei mene kauaa, kun se ei enää olekaan niin jännittävää. Luokkaretken ja lomamatkan tuoma toivo ja ilo myös hiipuvat pois, valokuviksi, joita katselemalla voi vähän saada kiinni siitä tunteesta, mutta sekin pakenee niin kuin savu tuuleen.

Onko sitten mahdollista, että ihminen voi saada elämälleen tarkoituksen, onnen ja toivon, sellaisen perustuksen, joka ei haihdu pois, kun ei ole tekemistä tai kun uusi paikkakunta ei enää viehätäkään tai kun loma on jo takana tai kun tämä elämä romahtaa käsiin? Vastaus tähän kysymykseen: On.

Jumala lupaa profeetta Jeremian kautta:
”Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer. 29:11)

Uudessa testamentissa Jeesus sanoo:
”Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.” (Joh. 10:10), ja ”Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa.” (Joh. 6:35)

Psalmissa sanotaan:
”Sinä neuvot minulle elämän tien; ylenpalttisesti on iloa sinun kasvojesi edessä, ihanuutta sinun oikeassa kädessäsi iankaikkisesti.” (Ps. 16:11)

Todellinen tarkoitus elämälle voi siis löytyä ainoastaan Jumalasta. Kun elämän tarkoitus on palvella Jumalaa, elämällä on tarkoitus, joka ei koskaan häviä, iankaikkinen tarkoitus. Kun Jumala on ihmisen koko elämä, kaikella, mitä hän tekee, on tarkoitus, mikään ei ole turhaa. Kun ihminen löytää Jumalan, hän löytää itselleen kestävän onnen ja toivon, joka ei muutu, vaikka mitä tapahtuisi. Juuri niin kuin Jeesus sanoo: ”Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa.” (Joh. 6:35). Kun ihminen omistaa Kristusta sydämessään Pyhän Hengen kautta, hänellä on yhteys Jumalaan, joka on kaiken täydellisen ilon, onnen, täyttymyksen ja todellisen rakkauden lähde ja niin kuin Jeesus sanoo, tällainen ihminen ei enää koskaan janoa, vaan Jumalassa hänellä on kaikki, eikä vain kaikki nyt, vaan kaikki ikuisesti. Ihmisellä tulee olla siis henkilökohtainen suhde Jumalaan, suhde, joka ei ole vain Jumalan totena pitämistä tai ulkonaista seurakuntayhteyttä.

Mitä se sitten tarkoittaa, että elää Jumalalle? Miten ihminen voi sitten päästä tällaiseen elävään suhteeseen Jumalan kanssa? Jeesus vastaa tähän näin:

”Jeesus vastasi heille ja sanoi: ”Minun oppini ei ole minun, vaan hänen, joka on minut lähettänyt. Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani.” (Joh. 7:16, 17)

Jeesus siis sanoo, että jos joku tahtoo tehdä Jumalan tahdon, hän tulee tuntemaan, puhuuko Hän omiaan (esimerkiksi väittäessään, että Hän on tullut, että ihmisillä olisi elämä ja yltäkylläisyys (Joh. 10:10)). Toisaalla Jeesus myös sanoo, että sitä, joka tulee Hänen luokseen, ei Hän aja pois (Joh. 6:37). Myös profeetta Jeremian kautta Jumala vakuuttaa, että ”Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne.” (Jer. 29:13). Jeesus myös vakuuttaa Vuorisaarnassa, että jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan (Matt. 7:8). On siis selvää, että Jumalan puolesta kaikki on valmistettu. Mikä sitten on usein esteenä sille, että ihminen ei todellisuudessa koskaan tule tuntemaan Jumalaa, eikä näin myös todellista täyttymystä?

Jeesus vastaa siihen kertoessaan, miten ihmisen ei tule huolehtia mistään ajallisesta, vaan pyrkiä tuntemaan Jumalaa ja päästä lähemmäksi Häntä, niin kaikki muu annetaan sen mukana (Matt. 6:33). Ihminen siis etsii Jumalaa vääristä paikoista, etsii tarkoitusta ja tyydytystä vääristä asioista eikä sieltä, mistä se todella löytyy. Myös Vanhassa testamentissa Jumala suorastaan kauhistelee, miten Israelin kansa etsii tyydytystä sieltä, mikä antaa sitä vain hetken: ”Hämmästykää tästä, te taivaat, kauhistukaa, peräti tyrmistykää, sanoo Herra. Sillä minun kansani on tehnyt kaksinkertaisen synnin: minut, elävän veden lähteen, he ovat hyljänneet, ja ovat hakanneet itselleen vesisäiliöitä, särkyviä säiliöitä, jotka eivät vettä pidä.” (Jer. 2:12, 13).

Kysymys on siis ensisijaisesti Jumalan tuntemisesta henkilökohtaisesti ja kaikki muu tulee sen mukana. Jumalan sana ei lupaa kuitenkaan mukavaa ja helppoa vaan täyttä elämää. Itseasiassa Jumalan sana lupaa jopa tuskallista elämää, koska ihmisen, joka tahtoo tulla tuntemaan Jumalan, tulee olla valmis jopa kuolemaan Jumalan tähden. Jeesus sanoo näin:

”Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias. Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.” (Matt. 10:37-39)

Jeesus sanoo, että monet eivät tahdo tulla Hänen luokseen siksi, että ihminen on paha, eikä tahdo tulla valoon, ettei hänen tekojaan nuhdeltaisi (Joh. 3). Jumalan tie pelastukseen on siis vastoin kaikkea sitä, mitä syntinen ihmisluonto tahtoisi. Jeesuksen sanoma oli kuitenkin yksinkertainen: Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi (Mark. 1:15). Apostoli Paavali selittää asian siten, että jokainen ihminen on tehnyt syntiä ja on Jumalan kirkkautta vailla (Room. 3:23). Jokainen ihminen, jos tuntee itsensä oikein, joutuu myöntämään, että on rikkonut Jumalaa ja lähimmäistään vastaan esimerkiksi käyttämällä väärin Jumalan nimeä, valehtelemalla, varastamalla, himoitsemalla ja/tai ahnehtimalla ja on näin joutunut eroon Jumalasta. Jumala on niin Pyhä, ettei hän absoluuttisessa oikeudenmukaisuudessaan tuomitse ainoastaan murhaajia ja pedofiilejä, vaan myös valehtelijat, ylpeät, itserakkaat, kovat ja ahneet. Mikä oli ihmistä rakastavan Jumalan ratkaisu tähän ongelmaan, joka on ihmisen ja Jumalan välillä? Hän itse tuli ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa, eli täydellisen elämän täyttäen näin Jumalan täydellisen lain, kuoli meidän syntiemme tähden ristillä ja ylösnousemuksellaan voitti kuoleman ja ansaitsi meille elämän (1. Kor. 15:1-4). Jeesus itse sanoo näin: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:16). Apostoli Pietari ylistää Jumalaa evankeliumin lahjoittamasta todellisesta toivosta:

”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta, turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten, jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen, joka on valmis ilmoitettavaksi viimeisenä aikana.” (1. Piet. 1:3-5)

Ihminen voi siis päästä yhteyteen Jumalan kanssa kääntymällä synneistään ja turvautumalla uskossa Jeesukseen Kristukseen, siihen sovitukseen, jonka Hän meille valmisti. Psalminkirjoittajat puhuvat usein siitä, kuinka Jumala on turvapaikka. Niin kuin turvapaikkaan, turvaudutaan myös Jumalaan, siis annetaan koko elämä Jumalan haltuun. Kun ihminen kääntyy ja turvaa Kristukseen, niin tapahtuu se, mistä Jeesus puhuu: ”… koska minä elän, niin tekin saatte elää” (Joh. 14:19).

”Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” (Matt. 7:13, 14) ”Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa?” (Mark. 8:36)

Yhteys Jumalaan, joka on kaiken todellisen onnen, ilon, rakkauden ja täyttymyksen lähde, on saavutettava tässä elämässä, koska tämän elämän jälkeen alkaa ikuisuus, joko erossa Jumalasta, tai ikuisessa, täydellisessä onnessa, ilossa ja rakkaudessa Jumalan luona. Erossa Jumalasta ihmisellä on kaikki ne halut, toiveet ja odotukset, mutta ei mitään millä tyydyttää niitä, ei ole jäljellä edes sitä vähäistä toivoa, mitä tämäkin aika voi antaa, vaikkei se kestävää toivoa olekaan. On jäljellä vain ikuinen toivottomuus.

”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?” (Joh. 11:25, 26)

”Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen, mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään” (Joh. 4:13, 14)

”Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta; silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa.” (Ps. 37:3, 4)

”Autuaat ne, joiden tie on nuhteeton, jotka Herran laissa vaeltavat! Autuaat ne, jotka ottavat vaarin hänen todistuksistaan, jotka etsivät häntä kaikesta sydämestänsä, jotka eivät vääryyttä tee, vaan vaeltavat hänen teillään! Minä iloitsen sinun käskyistäsi, jotka ovat minulle rakkaat. Minä kohotan käteni sinun käskyjesi puoleen, jotka ovat minulle rakkaat, ja tutkistelen sinun säädöksiäsi. Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.” (Ps. 119:1-3, 47, 48, 105)

Aiheeseen liittyviä saarnoja tai saarnaotoksia, joita suosittelen kaikille:
Tim Conway: Hopeless Without Christ
https://www.youtube.com/watch?v=x1GgGyV8ZQc

Jesse Barrington: Content? Or everything would be OK if?
https://www.youtube.com/watch?v=eCY8T8Dh1tY

Pope Shenouda III: None Beside You God (Suosittelen tätä varsinkin kristityille)
https://www.youtube.com/watch?v=Sl4Q9oIq1bc

Pope Shenouda III: Come Back to God
https://www.youtu be.com/watch?v=t3IKtj79rwE

Pope Shenouda III: Life with God
https://www.youtube.com/watch?v=L2bSRt7qtOo

Pope Shenouda III: Gods love in your life
https://www.youtube.com/watch?v=jCuo4fInGOI

Pope Shenouda III: May the Lord be your aim
https://www.youtube.com/watch?v=pUPH6aHngV0

John Piper: The Path to Full and Lasting Pleasure
https://www.youtube.com/watch?v=o0v0ugR_4Vo

114 kommenttia artikkeliin ”Tarkoitus ja toivo

  1. Jupe

    Psalmi 34:
    1 Minä kiitän Herraa joka aika, hänen ylistyksensä on alati minun suussani.
    2 Herra on minun sieluni kerskaus, nöyrät sen kuulevat ja iloitsevat.
    3 Ylistäkää minun kanssani Herraa, kiittäkäämme yhdessä hänen nimeänsä.
    4 Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle, hän vapahti minut kaikista peljätyksistäni.
    5 Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu.
    6 Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistansa.
    7 Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heidät.
    8 Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä. Autuas se mies, joka häneen turvaa!
    9 Peljätkää Herraa, te hänen pyhänsä, sillä häntä pelkääväisiltä ei mitään puutu.
    10 Nuoret leijonat kärsivät puutetta ja näkevät nälkää, mutta Herraa etsiväisiltä ei mitään hyvää puutu.
    11 Tulkaa, lapset, kuulkaa minua: Herran pelkoon minä teidät opetan.
    12 Kuka oletkin, joka elää tahdot ja rakastat elämän päiviä, nauttiaksesi onnea:
    13 varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta;
    14 vältä pahaa ja tee hyvää, etsi rauhaa ja pyri siihen.
    15 Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa.
    16 Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan, hävittääksensä maasta heidän muistonsa.
    17 Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa.
    18 Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.
    19 Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista.
    20 Hän varjelee kaikki hänen luunsa: ei yksikään niistä murru.
    21 Pahuus tappaa jumalattoman, ja jotka vanhurskasta vihaavat, ne tulevat syynalaisiksi.
    22 Herra lunastaa palvelijainsa sielut, eikä yksikään, joka häneen turvaa, tule syynalaiseksi.

    Tykkää

  2. Veikko Pyhtila

    TÄMÄ ON VAKAVA ASIA, TOIVON VIELÄ PARANNUKSEN ARMOA EKSYNEILLE!

    Tulin pitkästä aikaa kommentoimaan sillä on kysymys hengellisen elämän ja kuoleman asioista.

    Teologit joutuvat tutustumaan erilaisiin hengellisyyksiin. Mutta kuten keinotekoisesti saman näköiseksikin tehdyssä siemenessä ei ole elämää, vaan se vaatii aina elävän edeltäjän alkulähteen. Samoin on Jumalan elävän evankeliumin ja sanan laita. Elämä ei virtaa ilman yhteyttä puuhun, Kristukseen ja Hänen elävän seurakuntaansa. Kuten Martti Lutherkin sanoi, että jos tahdot löytää Kristuksen, on ensin löydettävä Hänen seurakuntansa. Se on vailla ryhmittymiä ja jakautumisia samassa mielessä ja käsityksessä jne. Ihmiset odottavat, että Jumalan seurakunta on vailla virheitä ja jos jokin hengellisyys näyttää päälle päin oikein hurskaalta, siihen uskotaan enemmän kuin virheillä ja vioilla peitettyihin Jeesuksen omiin tänäkin päivänä.
    ON PALJON SAARNAAJIA MAAILMASSA JOITA JUMALA EI OLE LÄHETTÄNYT. HE SANOVAT USKOVANSA JEESUKSEEN, MUTTA OMASTA VOIMASTA TAI EKSYTTÄVÄN HURMAHENGEN VOIMASTA.

    Hes. 13:6 Heidän näkynsä on tyhjä, ja heidän ennustuksensa on valhe; he sanovat: Herra on sen sanonut, vaikka ei Herra ole heitä lähettänyt; ja ahkeroivat pitääksensä sanansa vahvana.

    Matt. 24:23 Silloin jos joku teille sanoisi: katso, tässä on Kristus taikka siellä! älkää uskoko.

    Mark. 13:21 Ja silloin, jos joku sanoo teille: katso, tässä on Kristus, taikka: katso, siellä; niin älkää uskoko.

    2. Kor. 11:13-15 Sillä sen kaltaiset väärät apostolit ja petolliset työntekijät teeskentelevät itsensä Kristuksen apostoleiksi. Ei myös ihmekään ole; sillä itse saatana muuttaa itsensä valkeuden enkeliksi. Ei siis se ole suuri, jos myös hänen palvelijansa itsensä asettelevat niin kuin he olisivat vanhurskauden saarnaajat, joiden loppu pitää oleman heidän töittensä perään.

    Jes. 4:1 Ja seitsemän vaimoa tarttuvat silloin yhteen mieheen, ja sanovat: me tahdomme itseämme elättää ja vaatettaa; anna meitä ainoastaan sinun nimelläsi nimitettävän, että häväistyksemme otettaisiin meiltä pois.
    1. Joh. 4:1 Te rakkaimmat! älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, josko he Jumalasta ovat; sillä monta väärää profeettaa on tullut maailmaan.
    Dan. 9:18 Kallista korvasi, minun Jumalani ja kuule. Ja avaa silmäsi ja näe, kuinka me hävitetyt olemme ja se kaupunki, joka sinun nimelläsi nimitetty on. Sillä emme rukoile sinua meidän omassa vanhurskaudessamme, vaan sinun suuren laupeutesi tähden.
    Room. 10:3, 13-18 Sillä ei he ymmärrä Jumalan vanhurskautta, vaan pyytävät omaa vanhurskauttansa vahvistaa, eikä ole Jumalan vanhurskaudelle kuuliaiset: Sillä jokainen, joka Herran nimeä avuksensa huutaa, tulee autuaaksi. Mutta kuinka he sitä avuksensa huutavat, jonka päälle ei he uskoneet? Ja kuinka he sen uskovat, josta ei he ole kuulleet? Mutta kuinka he kuulevat ilman saarnaajaa? Ja kuinka he saarnaavat, ellei heitä lähetetä? Niin kuin kirjoitettu on: oi kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka rauhaa julistavat, niiden jotka hyvää julistavat. Mutta ei he ole kaikki evankeliumille kuuliaiset; sillä Jesaja sanoo: Herra, kuka uskoo meidän saarnamme? Niin tulee siis usko kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanan kautta. Mutta minä sanon: eikö he sitä ole kuulleet? Heidän äänensä tosin on lähtenyt kaikkeen maailmaan ja heidän sanansa maailman ääriin.
    1. Kor. 15:3 Sillä minä olen sen ensin teille antanut, jonka minä myös saanut olen, että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, raamatun mukaan
    Gal. 1:8 Mutta ehkä me taikka joku enkeli taivaasta saarnaisi teille toisin evankeliumia, kuin me olemme teille saarnanneet, se olkoon kirottu!
    3. Moos. 10:1 Ja Aaronin pojat Nadab ja Abihu ottivat kumpikin suitsutusastiansa, ja panivat tulta niihin, ja panivat suitsutusta sen päälle: ja kantoivat vierasta tulta Herran eteen, jota ei hän heille ollut käskenyt.
    4. Moos. 3:4 Mutta Nadab ja Abihu kuolivat Herran edessä, koska he uhrasivat vierasta tulta Herran edessä Sinain korvessa, ja ei ollut heillä poikia; mutta Eleatsar ja Itamar tekivät papin virkaa isänsä Aaronin edessä.
    4. Moos. 26:61 Ja Nadab ja Abihu kuolivat, koska he uhrasivat vierasta tulta Herran edessä.
    IHMISTEN AJATUSTEN MUOKKAAMA USKONTO, EI PYHÄN HENGEN MUKAAN
    Ap. t. 17:29 Koska me siis Jumalan sukua olemme, niin ei meidän pidä luuleman, että Jumala on kullan eli hopean eli kiven kaltaisen kuvan kaltainen, joka ihmisen taidon ja ajatuksen jälkeen on kaivettu.
    Mark. 12:10 Ettekö te ole lukeneet tätä kirjoitusta: jonka kiven rakentajat hylkäsivät, se on tullut nurkkakiveksi.
    Jes. 28:16 Sen tähden sanoo Herra, Herra: katso, minä lasken Siioniin perustuskiven, koetellun kiven, kalliin kulmakiven, joka hyvin on perustettu: joka uskoo, ei hänen pidä peljästymän.
    Ps. 115:4 Vaan heidän epäjumalansa ovat hopea ja kulta, ihmisten käsillä tehdyt.
    Ap. t. 17:25 Eikä häntä ihmisten käsillä palvella, niin kuin hän jotakin tarvitsisi; sillä hän itse antaa jokaiselle elämän ja hengen sekä kaikki.

    Kol. 2:23 Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä.

    Saarn. 7:16 Älä ole liian hurskas äläkä esiinny ylen viisaana: miksi tekisit elämäsi autioksi?
    JOS ME KESKITYMME VAIN HENGELLSIIN ASIOIHIN JA JÄTÄMME AJALLISET ASIAT, EMMEKÖ OLE YLEN HURSKAITA?
    JEESUS SANOI OMILLENSA:
    Ilm. 3:11 Katso, minä tulen pian: pidä mitä sinulla on, ettei kenkään sinun kruunuasi ottaisi.
    Ilm. 3:3 Niin ajattele siis, kuinka sinä saanut ja kuullut olet, ja pidä se, ja tee parannus. Ellet sinä siis valvo, niin minä tulen sinun päällesi niin kuin varas, ja et sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen.
    1. Tim. 4:1-3 Mutta Henki sanoo selkeästi, että viimeisillä ajoilla muutamat luopuvat uskosta ja ottavat vaarin viettelevistä hengistä ja perkeleiden opetuksista, niiden kautta, jotka ulkokultaisuudessa valheenpuhujat ovat, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty, ja kieltävät naimasta ja ottamasta ruokaa, jonka Jumala loi uskollisille kiitoksella nautittavaksi ja niille, jotka totuuden ymmärtäneet ovat. ESIM. KATOLSIEN KIRKON SELIPAATTI.
    1. Kor. 5:6 Ei ole teidän kerskauksenne hyvä: ettekö te tiedä, että vähä hapatus kaiken taikinan hapattaa?
    Gal. 5:9 Vähä hapatus kaiken taikinan hapattaa.
    Luuk. 16:10 Joka vähemmässä on uskollinen, se on myös paljossa uskollinen, ja joka vähemmässä on väärä, se on myös paljossa petollinen.

    Matt. 7:15 Mutta kavahtakaa teitänne vääristä profeetoista, jotka teidän tykönne lammasten vaatteilla tulevat, mutta sisältä he ovat raatelevaiset sudet.

    EMME VOI SÄÄSTÄÄ PARHAITA PALOJA VÄÄRISTÄ HENGELLISYYKSISTÄ, VAAN NE PITÄÄ JUMALAN SANALLA TAPPAA, OSOITTAA, ETTÄ HE OVAT HENGELLISESTI KUOLLEITA.

    1. Samuelin kirja 15
    13 Kuin Samuel tuli Saulin tykö, sanoi Saul hänelle: siunattu ole sinä Herralta; minä olen täyttänyt Herran sanan.
    14 Samuel vastasi: mikä siis on tämä lammasten määkinä minun korvissani ja karjan ammuminen, jonka minä kuulen?
    15 Saul sanoi: Amalekilaisilta ovat he ne tuoneet; sillä kansa säästi parhaita lampaista ja karjasta, Herran sinun Jumalasi uhrin tähden; ne muut olemme me hävittäneet.
    16 Mutta Samuel sanoi Saulille: salli, että minä sanon sinulle, mitä Herra on puhunut minun kanssani tänä yönä. Hän sanoi hänelle: puhu!
    17 Samuel sanoi: eikö se näin ole? Kuin sinä olit vähäinen sinun silmäisi edessä, tulit sinä Israelin sukukuntain pääksi, ja Herra voiteli sinun Israelin kuninkaaksi.
    18 Ja Herra lähetti sinun matkaan ja sanoi: mene ja tapa ne syntiset Amalekilaiset ja sodi heitä vastaan, niin kauan, että hukutat heidät.
    19 Miksi et kuullut Herran ääntä? mutta annoit itsesi saaliin puoleen ja teit pahoin Herran silmäin edessä?
    20 Niin sanoi Saul Samuelille: minä olen kuitenkin kuullut Herran äänen ja olen vaeltanut sitä tietä, kuin Herra minun lähetti: minä olen tuonut tänne Agagin Amalekilaisten kuninkaan ja surmannut Amalekilaiset.
    21 Mutta väki on ottanut saaliista, lampaita ja karjaa: ne parhaat kirotuista, uhrataksensa Gilgalissa Herralle sinun Jumalallesi.
    22 Mutta Samuel sanoi: kelpaako Herralle paremmin polttouhri ja uhri, kuin että sinä kuulisit Herran äänen? Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri, ja totella parempi kuin oinasten lihavuus.
    23 Sillä tottelemattomuus on noituuden synti, ja vastahakoisuus on taikuus ja epäjumalan palvelus: että siis olet hyljännyt Herran sanan, on hän sinun myös hyljännyt, ettei sinun silleen pidä kuninkaana oleman.
    24 Niin sanoi Saul Samuelille: minä olen syntiä tehnyt rikkoessani Herran käskyn ja sinun sanasi; sillä minä pelkäsin kansaa ja kuulin heidän äänensä.
    25 Anna siis nyt minulle tämä synti anteeksi, ja palaja minun kanssani, että minä kumartaisin ja rukoilisin Herraa.
    26 Samuel sanoi Saulille: en minä palaja sinun kanssasi; sillä sinä olet hyljännyt Herran sanan, ja Herra on myös sinun hyljännyt, niin ettei sinun pidä oleman Israelin kuninkaana.

    Jer. 2:13 Sillä minun kansani tekee kahtalaisen synnin: minun, joka olen elävän veden lähde, he hylkäävät, ja kaivavat itsellensä kaivoja, kelvottomia kaivoja, joissa ei vesi pysy.

    IHMINEN EIKÄ JUMALA, IHMINEN JUMALAN SIJAAN, OMA TEKO JUMALAN TEON SIJAAN, IHMISTEN MIELIPIDE JUMLAN TAHDON SIJAAN

    Ilm. 13:18 Tässä on viisaus. Jolla on ymmärrys, laskekaan pedon luvun; sillä se on ihmisen luku, ja hänen lukunsa on kuusisataa kuusikymmentä ja kuusi.

    ILMAN PYHÄN HENGEN ÖLJYÄ USKO ON KUOLLUT. SKÄ LIHAN ETTÄ HENGEN SAASTA KUOLETTAA JA KADOTTAA PYHÄN HENGEN.
    Matt. 25:1-5 Mutta viisi heistä oli taitavaa, ja viisi tyhmää.
    Silloin pitää taivaan valtakunta oleman kymmenen neitseen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja menivät ulos ylkää vastaan. Mutta viisi heistä oli taitavaa, ja viisi tyhmää. ottivat lamppunsa, ja ei ottaneet öljyä myötänsä; Mutta taitavat ottivat öljyä astioihinsa, ynnä lamppunsa kanssa. Kuin ylkä viipyi, tulivat he kaikki uneliaiksi ja makasivat.

    1. Joh. 2:19 He ovat meistä lähteneet, mutta ei he olleet meistä; sillä jos he meistä olleet olisivat, niin he tosin olisivat meidän kanssamme pysyneet: mutta että ne julki tulisivat, ettei he kaikki ole meistä.

    VIIMEINEN VAROITUSHUUTO http://raamattuaraamatulla.blogspot.fi/2017/08/viimeinen-varoitushuuto.html

    Tykkää

    1. Jupe

      Hetkonen, selvittäisitkö vielä, mitä tällä kommentillasi oikein ajat takaa? En saa oikeen kiinni, kenestä puhut ja mitä väärää näet juuri tässä jutussa?

      Tykkää

    2. Jupe

      No, otan nyt kantaa vielä noihin pointteihin, joita tuossa otit esille.

      ”ON PALJON SAARNAAJIA MAAILMASSA JOITA JUMALA EI OLE LÄHETTÄNYT. HE SANOVAT USKOVANSA JEESUKSEEN, MUTTA OMASTA VOIMASTA TAI EKSYTTÄVÄN HURMAHENGEN VOIMASTA.”

      Matt. 7
      1 ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi;
      2 sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.
      3 Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?
      4 Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: ’Annas, minä otan rikan silmästäsi’, ja katso, malka on omassa silmässäsi?
      5 Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä.

      Fariseukset sanoivat Jeesuksella olevan perkeleen ja heille se luettiin (ainakin siltä näyttää) Pyhän Hengen pilkaksi. Olisin aika varovainen tuomitsemaan niitä, jotka Kristukseen uskovat. Ainakin niitä, jotka allekirjoittavat vanhat uskontunnustukset joissa Jeesus on sekä totinen Jumala, että totinen ihminen.

      ”IHMISTEN AJATUSTEN MUOKKAAMA USKONTO, EI PYHÄN HENGEN MUKAAN”

      Mikähän se on sitä? Vanhojen kirkkojen on paljon enemmän perusteltua sanoa olevansa ainoita oikeita kirkkoja kuin vanhoillislestadiolaisuus. Jos on rehellinen, niin huomaa tämän kyllä kun lukee esimerkiksi varhaisia kirkkoisiä. Kyllä siellä paljolti samat opit näkyvät, kuin esimerkiksi Ortodoksisessa ja Katolisessa kirkossa on tänäänkin vaikkapa ehtoollisen ja kasteen osalta.

      ”JOS ME KESKITYMME VAIN HENGELLSIIN ASIOIHIN JA JÄTÄMME AJALLISET ASIAT, EMMEKÖ OLE YLEN HURSKAITA?”

      Onko joku käskenyt keskittymään vain hengellisiin? Siitä huolimatta, eikait Jeesus ollut väärässä, kun painotti sitä, kuinka meidän aarteemme on taivaassa eikä maan päällä ja Paavali siinä, kun kehoitti esimerkiksi Kolossalaisia näin: ” Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä.” (Kol. 3:1, 2)?

      ”EMME VOI SÄÄSTÄÄ PARHAITA PALOJA VÄÄRISTÄ HENGELLISYYKSISTÄ, VAAN NE PITÄÄ JUMALAN SANALLA TAPPAA, OSOITTAA, ETTÄ HE OVAT HENGELLISESTI KUOLLEITA.”

      Eli se, mitä sanotaan vl-yhteisön ulkopuolelta on roskaa, vaikka se olisi tottakin ja hyvin perusteltua? Äläs nyt hyvä veli hupsuttele. Ei ne saarnat seuroissakaan monesti mitään hunajaa ole, jos nyt aivan tarkkoja ollaan. Suosittelen muuten nuita Pope Shenoudan saarnoja, mitä linkkasin tuohon, aivan mahtavaa settiä 😉

      ”IHMINEN EIKÄ JUMALA, IHMINEN JUMALAN SIJAAN, OMA TEKO JUMALAN TEON SIJAAN, IHMISTEN MIELIPIDE JUMLAN TAHDON SIJAAN”

      Niin, sitä on sellainen uskonto, joka julistaa ”meistä”, eikä Jeesuksesta.

      2. Kor. 4:
      3 Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat,
      4 niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva.
      5 Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden.
      6 Sillä Jumala, joka sanoi: ”Loistakoon valkeus pimeydestä”, on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa.

      ”ILMAN PYHÄN HENGEN ÖLJYÄ USKO ON KUOLLUT. SKÄ LIHAN ETTÄ HENGEN SAASTA KUOLETTAA JA KADOTTAA PYHÄN HENGEN.”

      Olen samaa mieltä, että ilman Pyhää Henkeä usko on kuollut ja turhaa.

      Ja ollaampa nyt rehellisiä. Tämä vanhoillislestadiolaistenkin oppi on muuttunut aivan radikaalisti siitä mitä se oli. ”Alkuseurakunnassa” yksinäisyydessä uskoon tulleita puhujia (näin ymmärrän heidän itse kirjoittamiensa todistuksien perusteella) on vaikkapa Ies-Pieti (Pietari Vasara), Erkki Antti, Abram Hietanen, Iisakki Huhtasaari jne., puhumattakaan niistä, jotka eivät ole puhujia ja ovat tulleet uskoon yksinäisyydessä.

      Ja kuka on julistanut, että vl-liike on ainoa Jumalan valtakunta maan päällä? No veljet kekkas sen tuossa jossain vaiheessa (varmaan jossain saunaillassa?), että kyllä se nyt näyttää siltä, ettei muualla ole elävää uskoa ja teki siitä paavillisen päätöksen, että näin se nyt on.

      Ja miten määrittelet sen, kenellä on auktoriteetti tulkita Raamattua, koska maailmassa on yli 30000 protestanttista tunnustuskuntaa, jotka kaikki sanovat olevansa oikeassa? Miksi se on juuri meillä? Joo-o. Ja ollaampa rehellisiä. Miten on, Veikko-veli, eikö niin, että Lutherilta otetaan kaikki se mikä meidän korvasyyhyyn passaa, ja jätetään pois kaikki se mitkä ei passaa? Eikö sama koske Augustinusta ja muita kirkkoisiä?

      ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ETTEI YKSIKÄÄN, JOKA HÄNEEN USKOO, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:16)

      Siitä voidaan sitten keskustella, mitä Jeesuksen mukaan pitää Hänestä uskoa, että voi pelastua.

      Ja sanon nyt suoraan, että kyllä aika petetty olo tulee sitä mukaa kun vl-historiaan perehtyy. Täytyy vain todeta, että ei tämä nyt ihan sitä ole, mitä se nykypäivänä on. Oppi on selvästi muuttunut. Rehellisesti sanottuna tuntuu siltä, että minulle on valehdeltu.

      Tykkää

      1. Jupe

        Tarkennan nyt senverran, että tuo ”Jumalan valtakunta” on lähinnä vl-retoriikkaa. En tarkoita, että samaistan itse seurakunnan ja Jumalan valtakunnan, vaikka Jumalan Valtakunta on kyllä sisäisesti joissakin seurakuntalaisissa toki.

        Tykkää

      2. Jupe

        Ja vielä tulee mieleen siitä, miten pitäisi suhtautua ”niiden muiden” saarnaan. Tässä pari Raamatunkohtaa:

        Luukas 9
        49 Silloin Johannes rupesi puhumaan ja sanoi: ”Mestari, me näimme erään miehen sinun nimessäsi ajavan ulos riivaajia, ja me kielsimme häntä, koska hän ei seuraa meidän mukanamme”.
        50 Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Älkää kieltäkö; sillä joka ei ole teitä vastaan, se on teidän puolellanne”.

        Fil. 1
        15 Muutamat tosin julistavat Kristusta kateudestakin ja riidan halusta, mutta toiset hyvässä tarkoituksessa:
        16 nämä tekevät sitä rakkaudesta, koska tietävät, että minut on pantu evankeliumia puolustamaan,
        17 nuo toiset taas julistavat Kristusta itsekkyydestä, epäpuhtaalla mielellä, luullen tuottavansa minulle murhetta kahleissani.
        18 Vaan mitäpä tuosta, kunhan Kristusta vain tavalla tai toisella julistetaan, joko näön vuoksi tai totuudessa! Ja siitä minä iloitsen, ja olen vastakin iloitseva.

        Minusta näyttää siltä, että sinä Veikko olet niinkuin Juudas, joka luuli, ettei Jeesus kuulu muille kuin opetuslapsille:

        Johanneksen evankeliumi 14
        22 Juudas, ei se Iskariot, sanoi hänelle: ”Herra, mistä syystä sinä aiot ilmoittaa itsesi meille etkä maailmalle?”
        23 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.
        24 Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani; ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.

        Onko Jeesuksen vastaus, että koska ”vain te olette Jumalan valtakunta” tai että ”vain teillä on Pyhä Henki”? Ei, vaan suomeksisanottuna, että ”Ei niin Juudas, vaan minä ilmoitan itseni kenlle tahansa, joka minuun turvaa ja lähetän Hänelle Pyhän Hengen tulemalla Isän kanssa hänen tykönsä asumaan”.

        Tykkää

  3. Veikko Pyhtila

    VASTAUS JUPELLE
    Tuhlaajapoika koki Jumalan suun antoa, mutta vasta sitten, kun palvelijat pukivat hänen yleensä Kristuksen vanhurskauden vaatteet, sai hän syntinsä anteeksi. Näin on voinut olla myös lestadiolaisen herätysliikkeen alkuaikoina, jolloin Pyhä Henki ei ollut vielä saapuvilla. Vasta sitten kun Jumalan suun antoa kokeneet olivat saaneet vastaanottaa synninpäästön ennen uskoneilta, jolla oli Pyhä Henki, he saivat syntinsä aneeksi ja tulivat liitetyksi Jumalan elävään seurakuntaan. Jos heillä jäi vain suun antoon, he saattoivat olla susina lammasten vaatteissa aiheuttamassa eriseuroja ja hajaannuksia. Tämä on oletukseni.
    Voihan ihminen vilpittömästi tehdä väärin ja olla väärässä, kuten Paavalikin Sauluksena ollessaan vainosi Jeesuksen seuraajia. Samoin tänä päivänä voi olla monissa hengellisyyksissä vilpittömästi sillä tavalla uskovia, että he ovat oikeassa ennekuin Jumala ottaa kiinni ja herättää näkemään väärän tilan.
    Uskovien ja uskontojen määrä ei todista, että ne olisi oikeita tai vääriä. Olihan Nooan päivinäkin vain 8 uskovaista arkissa. Ja raamattu ilmentää monessa kohden, ettei oikein uskovia ole välttämättä paljon, vaikka sanotaan että niiden luku on kuin taivaalla tähdet. Ja vaikka luku olisi kuin meren hiekka, he kuitenkin epäuskossa ja väärässä vanhurskaudessa hukkuvat. Meressä on enemmän hiekkajyväsiä kuin nykyiset yli 7 miljardia ihmistä. Ihmisen järki, joka pitää ottaa vangiksi uskon asioissa, sotii uskoa vastaan, että näinkö vähän niitä pelastuvia on.
    Jos pitäisi käydä maailman useat kymmenet tuhannet eri uskonnot ja ideologiat läpi ja selvittää mikä on oikea usko, siinä menisi valtavasti aikaa. Mutta kun Jumala herättää ihmisen ja johdattaa ihmisten, joilla on Pyhä Henki luo ja joilta voi saada synnit anteeksi, niin se on kokonaan Jumalan työ alusta loppuun saakka. Ihmisen ei pidä vain vastustaa sitä. Tätini näki unessa epäuskoisena ollessaan henkilöt, joilta hän sai synninpäästön. Itse olen kokenut sen, että Jumala otti nuoruudessa kovasti kiinni, Jeesus kolkutti, Pyhä Henki kehotti omassa tunnossa menemään uskovaisen äidin luo pyytämään syntejä anteeksi, tekemään parannusta. Se oli niin selvä kokemus, ei mikään mielenhäiriö, että minulle on selviö, miten ja vain miten saa synnit anteeksi ja pääsee uskomaan, kun epäuskosta tekee parannuksen. Olisihan sydämessäni oleva kolkutus voinut kehottaa, että usko vain Jeesukseen, mutta näin ei tapahtunut. ”Tee parannus, tee parannus” hakkasi sydämessä ja minä ja sain voimankin lähteä menemään äitini luo. Mutta sillä kertaa jäi vielä parannus tekemättä, sielunvihollinen sanoi ja oma vanha osani: ”Älä vielä tee parannusta, mitä ne muut sanovat”. Ja rukoilin Jumalaa, että en minä vielä. Myöhemmin vasta otin synninpäästön vastaan, mutta kovat epäilykset ja koettelemukset seurasivat, koska olin viivytellyt parannuksen tekoa. Siis uskoon tulemiseen tarvitaan ennen uskonut Pyhän Hengen omaava, joka julistaa sen evankeliumin, sillä usko tulee kulosta. Kuuroille se viestitetään viittomakielellä. Tästä en halua enää väitellä, sillä Jumala on näin siis ilmoittanut minulle, miten synnit saadaan anteeksi. Sitä paitsi raamattukin selvästi osittaa sen niin monessa kohdassa.
    Elävä usko on kulkenut monella eri nimellä maan päällä vuosituhansien aikana. Alussa on niissä voinut olla Pyhä Henki, mutta aikojen kuluessa usko on kuollut, on tullut eriseuroja ja kynttilänjalka on siirtynyt johonkin toisen nimiseen joukkoon. Alkuseurakunnassa nimitettiin kristityiksi, sitten on alussa ollut katolisuudenkin piirissä elävää uskoa jne. Tällä hetkellä emme tiedä, onko maailmassa missään muussa joukossa kuin vanhoillislestadiolaisuudessa säilynyt Pyhä Henki, tosin meidänkin joukossa voi olla kuolleita kaloja. Ja itse kullakin on valvomapaikka, että pysyy elävänä, säilyttää uskon ja hyvän oman tunnon. Se vaatii kuuliaisuutta Jumalan äänelle, raamatun sanalle ja mitä Pyhä Henki seurakunnalle sanoo.
    Maailmassa on paljon pieniä lapsia, joilla on Pyhä Henki. Jos Jumala varjelee lapsia uskomassa ennekuin he aikuistuvat ja jos Pyhä Henki voisi alkuasukkaidenkin ja pakanoiden keskellä osoittaa sen, että pyydäpä tuolta lapselta syntejä anteeksi, sillä on Jumalan voima anteeksisaamiseen, niin Jumala sen tietää onko näinkin eri aikoina myös pelastunut ihmisiä. Myös kehitysvammaset, jotka ovat lapsen tasolla ovat lapsen uskossa pelastuvia. Pienenä lapsena kuolleet ovat pelastuneet ja lapsen uskossa säilyneet. Kun langenneille Aatamille ja Eevalle syntyi lapsi, oli sillä Pyhä Henki ja heidän suun kautta ovat he voinee saada synnit anteeksi, eikä välttämättä silloinkaan suoraan taivaasta, tosin perisyntiin lankeaminen ei lastakaan kadota, onko niin että Aatamille ja Eevallekin perisyntiin lankeamisen pystyi Jumala antamaan suoraan taivaasta anteeksi? Herran nimestä alettiin saarnata jo raamatun alkulehdillä.
    Kirkkoisä Augustinukselle pienet lapset sanoivat (heillä oli Pyhä Henki), että hän lukisi raamattua ja siitä Augustinus käsitti ainakin Jumalan armon esimakua, Jumalan suun antoa. Päättelen, että lapset eivät osanneet evankeliumia pukea sanoiksi, mutta Augustinus luki sen sanat ilmeisesti raamatusta. Augustinuksella oli uskovainen äiti, luultavasti häneltä Augsutinus sai synninpäästön kuulla ja ottaa vastaan jossakin muodossa ja muiltakin sen ajan eläviltä kristityiltä. Näin Augustinuskin tuli liitetyksi Jumalan elävään seurakuntaan. Augustinus on sanonut, että jos hän opettaa vastoin raamattua, niin älkää uskoko.
    Paljon on kirkkohistoriallisia kysymyksiä, joita minä en tunne, en ole teologi, enkä puhuja. Muuten sukunimeni on Pyhtilä, ohjelma laittoi jotenkin aan ään tilalle ilmeisesti suoraan sähköpostiosoitteesta.
    Voidaan väitellä kuu auringoksi ja aurinko kuuksi, mutta mikä in totuus? Jumalan ilmoitus on totuus, Jumalan sana on totuus. Pyhä Henki johtaa kaikkeen totuuteen. Armo ja totuus. Totuus tekee vapaaksi.
    Vielä muutama poiminta raamatusta toivosta:
    Room. 5:5 Mutta toivo ei anna häpeään tulla, että Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka meille annettu on.
    Room. 8:24 Sillä me olemme toivossa vapahdetut. Mutta jos toivo näkyy, niin ei se ole toivo; sillä kuinka joku taitaa toivoa jota hän näkee?
    Room. 15:4 Sillä mitä ennen kirjoitettu on, se on meille opiksi kirjoitettu, että meillä kärsivällisyyden ja raamattujen lohdutuksen kautta toivo olisi.
    Room. 15:13 Mutta toivon Jumala täyttäköön teitä kaikella riemulla ja rauhalla uskossa, että teillä Pyhän Hengen voiman kautta yltäkylläinen toivo olisi.
    1. Kor. 13:13 Mutta nyt pysyvät usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; vaan rakkaus on suurin niistä.
    1. Kor. 15:19 Jos meillä ainoastaan tässä elämässä on toivo Kristuksen päälle, niin me olemme viheliäisemmät kaikkia muita ihmisiä.
    2. Kor. 3:12 Että meillä siis senkaltainen toivo on, niin me puhumme rohkeasti,
    Ef. 1:18 Ja valaisis teidän ymmärryksenne silmät, että te tietäisitte, minkä hänen kutsumisensa toivo on ja mikä hänen kunniansa perimisen rikkaus on hänen pyhissänsä,
    Kol. 1:27 Joille Jumala tahtoi sen julistaa, mikä tämän salaisuuden kunniallinen rikkaus pakanain seassa on, joka on Kristus teissä, kunnian toivo,
    1. Piet. 1:21 Jotka hänen kauttansa uskotte Jumalan päälle, joka hänen kuolleista herätti ja hänelle kunnian antoi, että teillä olisi usko ja toivo Jumalan päälle.
    1. Joh. 3:3 Ja jokainen, jolla tämä toivo on hänen tykönsä, puhdistaa itsensä, niin kuin hänkin puhdas on.

    Vielä tarkoituksesta muutama poiminta raamatusta 1992
    Gal. 2:4 Tosin joukkoomme oli tullut eräitä valeveljiä urkkimaan, millaista on se vapaus, jonka me olemme Kristukselta Jeesukselta saaneet. Heidän tarkoituksenaan oli saattaa meidät lain orjuuteen. [Ap. t. 15:24]
    Gal. 3:19 Mikä sitten on lain tarkoitus? Se säädettiin perästäpäin osoittamaan rikkomukset, kunnes tulisi se jälkeläinen, jota lupaus koski. Lain luovuttivat enkelit välittäjää käyttäen. [Room. 4:15, Room. 5:20; Hepr. 2:2]
    Fil. 1:18-19 Mutta ei sillä väliä! Minä iloitsen siitäkin, kunhan Kristusta vain kaikin tavoin julistetaan, oli tarkoitus vilpitön tai ei. Minulla on vastedeskin aihetta iloita, sillä tiedän, että teidän rukoustenne tähden ja Jeesuksen Kristuksen Hengen avulla tämä kaikki kääntyy parhaakseni.
    KYLLÄHÄN KIRKOSSAKIN LUETAAN RAAMATTUA, ONHAN SE RAAMATUN SANAN ESILLÄPIDON VUOKSI HYVÄ ASIA. SE PALVELEE TIETOA JUMALAN SANASTA. MUTTA TIETO EI PELKÄSTÄÄN PELASTA.
    Fil. 2:13 Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa. [Joh. 15:5; 2. Kor. 3:5; Hepr. 13:21]
    1. Tim. 1:8 Me tiedämme, että laki on hyvä, jos sitä käytetään lain tarkoituksen mukaisesti. [Room. 7:12]
    1. Tim. 2:6 Hän antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta, todistukseksi Jumalan tarkoituksesta, kun oikea aika oli tullut. [Mark. 10:45+]
    2. Tim. 2:21 Siitä, joka puhdistaa itsensä kaikesta tuollaisesta, tulee arvokkaaseen käyttöön sopiva astia, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen ja kaikkiin hyviin tarkoituksiin käyttökelpoinen. [2. Tim. 3:17]
    Hepr. 9:25 Hänen tarkoituksenaan ei myöskään ole antaa uhriaan toistuvasti, niin kuin tavallinen ylipappi kerran vuodessa vie kaikkein pyhimpään verta, joka ei ole hänen omaansa.
    Jaak. 4:3 Ja vaikka pyydätte, te ette saa, koska pyydätte väärässä tarkoituksessa, kuluttaaksenne kaiken mielihaluissanne. [Job 27:8-10; Jes. 1:15]

    Tykkää

    1. Jupe

      Ymmärrän Veikko, että olet vilpittömästi sitä mieltä, mitä olet. Mielestäni pohdintasi vl-kristillisyyden alkuperästä ei ole rehellinen, ei myöskään Augustinuksen tarinasta. Augustinus on erittäin tarkasti kertonut kaiken, mitä tapahtui ja hän sanoo vielä kirjassaan Tunnustukset, ettei Jumalan luo tulemiseen ja Kristukseen uskomiseen tarvita yhtäkään fyysistä liikettä, vain tahto. Sen lisäksi olisin epärehellinen ja pettäisin itseäni jos sanoisin joistakin ihmisistä, etteivät he ole etsineet Jumalaa, vaikka tiedän, että he ovat ja ovat löytäneet.

      Miksi olen sitten vakuuttunut siitä, että vl-kristillisyyden alun ja Augustinuksen ja monien muiden entisten pyhien uskoontulokertomukset, joissa uskoon on tultu yksinäisyydessä, pitävät paikkaansa ja että Pyhä Henki on toiminut ikäänkuin ilman välikättä? No ensinnäkin siksi, että historia sen todistaa ja Raamatussa ei aseteta Pyhän Hengen virka -oppia evankeliumin ehdoksi. Yksi ehto on: Joka uskoo Poikaan, pelastuu. Siitä voidaan sitten keskustella, että mitä Pojasta täytyy uskoa, että pelastuu. Mitään jatkumoa ei kuitenkaan aseteta ehdoksi, ”uskosta uskoon” ja ”kirjain kuolettaa, henki tekee eläväksi” -tulkinnat on kontekstista ulos revittyjä, eikä vastaa ollenkaan Raamatun todellisuutta.

      Siksi, että niinkuin olen joskus täällä aiemmin vihjannutkin, olen saanut rauhan vasta yksinäisyydessä, kun eräänä iltana ymmärsin erään ”omavanhurskaan” saarnan ansiosta (pidän tämän lyhyenä niin en mene nyt enempiin yksityiskohtiin), että en ollut elävässä uskossa. Ehkä ero tässä oli se, että aiemmin olin tehnyt parannusta yksittäisistä synneistä, nyt ymmärsin eritavalla kuin koskaan ennen, että olin syntinen. Se oli niinkuin lamppu olisi sytytetty, koska olin samanlaista saarnaa kuullut aiemminkin. Miksi pidän tätä uudestisyntymisenä? Minulla oli väärä rauha, koska vaikka olin ripittäytynyt ahkerasti ja olin ollut kunnon kristitty, minulla ei ollut rauhaa, olin toivoton ja onneton, eikä elämällä ollut tarkoitusta. Raamatun sanoma uskovaisesta ihmisestä on kuitenkin aivan toinen. Sinä iltana ajattelin, että olen kuullut ryllä synninpäästön usein ja muutenkin ripissä, enkä ollut rauhaa (olin saanut omantunnon hiljennettyä kyllä) saanut ja rukoilin Jumalalta, että Hän antaisi Kristuksen tähden anteeksi minulle. Mitä tapahtui? Sain todellisen rauhan ja Jumala tuli minulle selittämättömällä tavalla todelliseksi. Tiesin, että nyt olin Hänen lapsensa. Elämäni muuttui, olin niinkuin uusi ihminen, niinkuin Paavali sanoo, että jos joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Tiedän myös, mitä Hesekiel tarkoitti sanoessaan:

      ”Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne.” (Hes. 36:26, 27)

      Jos tämän jälkeen sanoisin, ettei uskoon voi tulla yksinäisyydessä, tekisin vastoin omaatuntoani ja pettäisin itseäni. Enkä ainoastaan pettäisi itseäni, vaan Jumalaani. En voi kieltää tapahtunutta. Ja tiedän nyt, mitä Jeesus tarkoittaa sillä, että ”Minun rauhani minä annan teille, en minä anna, niinkuin maailma antaa”. Mikään muu kuin Jeesuksen antama rauha ei ole todellista rauhaa, vaan on riippuvainen olosuhteista ja ajallisista asioista. Se rauha, minkä Jumala Jeesuksessa Kristuksessa meille antaa Pyhän Hengen kautta on ainutta todellista rauhaa. Rauhaa, jota minulla ei ollut.

      Mutta tähän täytyy lisätä vielä: Silti ajattelen, niinkuin perinteisesti on sanottu, että yksinäinen kristitty on ei kristitty. Jokainen kristitty tarvitsee Kristuksen kirkkoa ja sen armonvälineitä uskonsa vahvistamiseksi ja uskossa kasvamiseksi ja ylipäänsä uskossa pysymiseksi. Enkä ajattele, niin kuin kokemukseni mukaan tyypillisesti ajatellaan vl-piireissä, että jos joku sanoo, ettei tarvitse välimiestä tullakseen uskoon, niin tällainen henkilö myös ajattelee, että silloin jos on tehnyt syntiä ja on huono omatunto niin voi käydä vain ”lukemassa” tai ”rukoilemassa” synnit anteeksi ja homma on sillä silitelty. Uskon, että Jumala antaa syntejä anteeksi rukouksenkin kautta, se on selvä Raamatun totuus ja jos muuta väittäisin niin valehtelisin enkä puhuisi totuutta, mutta omasta puolestani sanon, että huonoon omaantuntoon paras lääke on rippi ja synninpäästö. Ja kyllä se todellisuus on, että syntiä tunnustetaan kaikissa piireissä ja siitä tehdään parannusta, oli vl tai ei.

      Ei seurakunta muodosta Kristusta, vaan Kristus muodostaa seurakunnan. Ja itse erottelen uudestisyntymisessä tapahtuvan sydämen vaihdoksen ja uskovan tekemän parannuksen synnistä. Ne ovat kaksi eri asiaa, eikä verrattavissa siten, että kerran huonoa omaatuntoa hoidetaan mahdollisesti ripillä ja synninpäästöllä, niin nämä tarvitaan uskoontuloonkin.

      Teinkö Veikko mielestäsi väärin, kun rukoilin suoraan Jumalalta syntejäni anteeksi Kristuksen tähden? Eikö Jeesuskin rohkaissut siihen esimerkiksi Isä meidän -rukouksessa, eikö myös David? Ja tekikö Jumala väärin vastatessaan rukoukseeni? Ja uskon, että jos joku vilpittömästi rukoilee Jeesusta ilmaisemaan itsensä hänelle, Jeesus kyllä vastaa, tavalla tai toisella.

      Tykkää

  4. Veikko Pyhtila

    YRITÄN VIELÄ KERRAN VASTATA, VAIKKA SIITÄ EI OLISI APUA
    Vaikka kuinka käyttäisi rippiä, mutta jos rippi-isällä ei ole Pyhää Henkeä, ei saa rauhaa. Jumalan valtakunnasta julistetaan evankeliumissa, synninpäästössä kerralla epäusko ja kaikki synnit anteeksi. Rippi on armoetu, se tulee Hengen hedelmänä. En tarkoita siis synninpäästöä vain ripissä julistettavana, vaan yleisenä evankeliumina, jota julistetaan seiniäkin myöten. Ja jos Jumala antaa, sen saa uskoa pyytämättäkin sitä omalle kohdalleen. Itse kyllä koen, että minun tarvitsee ajoittain pyytää sitä omalle kohdalleni ja tarvittaessa käytän rippiäkin. Väärä rippioppi ei tuo rauhaa. Jos väärästä rippiopista on selvinnyt, voi sekin jo sinänsä huojentaa, vaikka ei olisi päässytkään vielä oikeaan uskoon. Ja yleensä käsittäminen, ettei se ole teoista ja ansioista, vaan armosta, voi huojentaa. Mutta todellisen täydellisen vapautuksen tekee vain uskovan, jolla on Pyhä Henki julistama evankeliumi: ”Usko kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä” ja kun Jumala vaikuttaa sen, että jaksaa sen todella uskoa rauhaan, tunnon vapauteen ja iloon asti.
    Jos uskomme Jeesukseen, uskomme kaikkiin Hänen sanoihinsa, pidämme Hänen sanansa mm: ”Ottakaa Pyhä Henki, joiden synnit te anteeksi annatte niille ne ovat taivaassakin anteeksi annetut ja joilta te ne pidätätte, hän ei saa syntejään anteeksi”.
    Rukoilla voi syntejä anteeksi, mutta eihän rukous ole vielä vastaus. Daavidillekin tuli vastaus, kun Naatan tuli puhuttelemaan ja julisti synninpäästön, kun Daavid tunsi tilansa. Joka on uskomassa, saanut jo parannuksen armon, niin Jumala antaa etulahjanakin syntejä anteeksi, jokapäiväisiä heikkouksia. Koska ei voi olla niin, että uskova joka minuutti ja tunti olisi pyytämässä synninpäästöä omalle kohdalleen. Raamatun mukaan synti aina tarttuu. Jolla seurakunta ei ole äitinä maan päällä, sillä ei ole Jumala isänä taivaassa. Isä meidän rukous on tarkoitettu ennen kaikkea Jumalan lapsille.
    Olen kuullut paljon uskoon tulo kertomuksia. Mutta niissä ei olla kaikissa tultu oikeaan elävään Jumalan Pyhän Hengen vaikuttamaan uskoon, vaan eksytyksen hengen vaikuttamaan uskoon, väärään rauhaan. Raamatussa on ennustettu, että ihmisillä on rauha, rauha, ei mitään hätää. On siis mahdollista saada väärä rauha, joka ei ole Jumalan rauhaa. Että on saanut rauhan, ei vielä todista onko sellainen rauha, joka kestää tuomiopäivänäkin. Kun pimeys on vahva, se voi olla niin vahva, että siihen voi nojata. Vaikka saisi jonkinlaisia tuntemisiakin kokea, sekään ei todista vielä, että on oikein uskomassa ja asiat ovat kunnossa. Usko ei ole tuntemisissa.
    Samantapaisia itsevarmoja kertomuksia olen kuullut monen eri hengellisyyden edustajan kertovan. Usko tuntuu olevan niin vahva, ettei siinä edes ole epäilyksiä. Minua tämä ei vakuuta yhtään. Minä en voi, sillä tavalla niin kuin kerrot, saada rauhaa tunnolleni, kun synnit painavat, tiedän ja tunnen sen omasta kokemuksestani. Jos alkaisin opettaa niin kuin Jupe opetat, minulta menisi rauha, omatuntoni tulisi levottomaksi, sekin on Pyhän Hengen työtä. Kirkkaassa armoauringon paisteessa ja Pyhän Hengen valossa kirkastuu kaikki väärä vääräksi. Puhuminen on hopeaa, mutta vaikenemine on kultaa. Minkä Jumala sulkee, sitä ei yksikään avaa, mutta minkä Jumala avaa, sitä ei yksikään sulje. Kun ei aikanaan ota rakkautta totuuteen, niin Jumala voi sallia väkevän eksytyksen hengen tulla, niin että valheen uskoo. Siis on mahdollista uskoa valhe raamatunkin mukaan. En voi mitään kuin sanoa: voi, voi, voi. Vain Jumala voi tehdä tämän eteen jotakin ja ihminen voi vastustaa Jumalan tahtoa kuolemaansa ja maailma loppuun saakka. Lopetan keskusteluni asiasta tähän. Minä tiedän, että näistä asioista voitaisiin väitellä maailman loppuun saakka. Minulla on kokemuksia henkilöistä, jotka pitävät kantansa tiukasti, vaikka kuinka paljon ja mitä heille puhuisi. Jos puhuttelu ei mitään auta, sitä on turha jatkaa. Jumalan sen pitää avata, minä en voi sitä tehdä. Ja kun Jumala avaa sitä ei kukaan voi sulkea.

    Tykkää

    1. Jupe

      Eli kaikilla niillä, joillle olen rippiä tehnyt, ei ollutkaan Pyhää Henkeä? Kaikilla niillä, joilta olen evankeliumia kuullut ja uskonut ikäni seuroissa, ei ollutkaan Pyhää Henkeä? Menee vaikeaksi ja naurettavaksikin. Ja surulliseksi. Ja epätoivoiseksi, koska Pyhää Henkeä ei näe. Kyllä juuri tämä vl-oppi on se, joka vie vain ihmiset epätoivoon. Mene epätoivoisesti sinne ja tänne ja yritä etsiä Henkeä, vaikka Raamattu sanoo, ettei sitä näe. Mitä jos vain turvaa Kristukseen ja odottaa Herraa, niinkuin Raamattu kehottaa? Raamattu lupaa, että Jumala kyllä vastaa.

      Uskon kyllä tuon kohdan, minkä laitoit, mutta uskon myös nämä:

      ”Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?” (Joh. 11:25, 26)

      Et Veikko usko mitä muut sanovat, mutta sinulle Pyhä Henki onneksi kirkastaa kaiken oikein. Sanon tämän nyt siksi, että olet hyvin varma itse, etkä huomaa toimivasi juuri sillä tavalla, mitä et hyväksy muilta. Minun todistukseni on oikea, mutta nuilla muilla hengellisyyksillä väärä. Ja ihan vain btw. Kristinuskon piiristä löytyvät todistukset ovat kaikki järkiään samanlaisia. Eri hengellisyyksistä puhuttaessa ei siis pidä ottaa mukaan muita uskontoja, kuin kristinusko. Enkä usko, että ilman Jeesusta voi pelastua, koska Jeesus on Tie, Totuus ja Elämä, ei kukaan muu, eikä muuta nimeä ole annettu.

      Ja mitä on rakkaus totuuteen? Sekö, että vääntää entisten pyhien kertomukset omaan hengellisyyteen sopivaksi, eikä usko niitä? Sekö, että käskee mennä paikasta toiseen Pyhän Hengen perässä, vaikka Jeesus itse sanoo, ettei sitä näe? Ja miten sinä voit sanoa, ettei minulla ole rakkautta totuuteen, kun et edes tunne minua?

      Lakia sinä Veikko saarnaat sanoessasi, että mene tuonne, yritä enemmän, tee pari temppua lisää ja pyydä vielä tuoltakin synninpäästö. Ehkä se Pyhä Henki löytyy tuolta.

      Tuossa sinun vakaumuksessasi ei Veikko ole enää kysymys edes Jeesuksesta, siltä se minusta vaikuttaa. Siinä on kysymys siitä, että pitäisi löytää Pyhä Henki jostain vastoin sitä mitä Raamattu opettaa. Jeesus kun saarnasi aina vain uskoa itseensä, niin myös apostolit Jeesukseen. Pyhä Henki myös kirkastaa Kristusta Raamatun mukaan, ei itseänsä.

      Pyhän Hengen virka -oppi ei ohjaa Kristuksen luo eikä katsomaan Kristukseen. Se on siis väärä oppi, ainakin sellaisena kuin sinä sitä opetat. Ja itseasiassa siis sellaisena kuin sitä on tyypillisesti vl-liikkeessä opetettu.

      Ja en tietääkseni sanonut, että jos on huono omatunto, että ei pitäisi ripittäytyä. Itse ainakin ripittäydyn. Sen sanon, että todellista rauhaa ei kuitenkaan saa menemällä paikasta toiseen ja luottamalla ihmisiin, vaan ainoastaan luottamalla Kristukseen.

      Tykkää

    2. Jupe

      Tuli vielä mieleen tuosta Jumalan suunantoteoriasta. Luuletko todella, että Isä antaa suuta jollekkin ja sitten johtaa sen kautta harhaan? Teet Jumalasta pahimman perkeleen ja Juudaksen.

      Tykkää

  5. ”Tällä hetkellä emme tiedä, onko maailmassa missään muussa joukossa kuin vanhoillislestadiolaisuudessa säilynyt Pyhä Henki”. Olipa Pyhtilällä mielenkiintoinen ja paljastava lausahdus!

    Pyhä Henki ei ole sidottu ihmisiin, ei mihinkään porukkaan. Pyhä Henki ”lähtee Isästä” ja –Jeesuksen sanojen mukaan– ”puhaltaa missä tahtoo” ja menee minne menee. Pyhä Henki vaikuttaa Kristuksen Kirkossa ja Pyhä Henki vaikuttaa sen ulkopuolella, ”missä tahtoo”. Pyhä Henki säilyy ilman ihmissäilytystä, niin kuin Isä ja Poika säilyvät. Pyhää Henkeä kunniotetaan ja kumarretaan yhdessä Isä ja Pojan kanssa! Näin uskoivat jo ensimmäiset kristityt.

    Joten jos ette tiedä, onko Pyhää Henkeä muualla kuin vanhoillislestadiolaisuudessa, ottakaa selvää! Kynttiä ei ole vakan alla, eikä vuorella oleva kaupunki jää huomaamatta, jos sitä vaivautuu katsomaan.

    Tykkää

  6. Veikko Pyhtila

    MUOTOILEN UUDESTAAN AIKAISEMMIN SANOMANI
    Tämän hetken tilanteessa ei ole tullut vastaan maailmassa muita uskonryhmiä, joilla olisi sama oppi, uskonymmärrys ja Pyhä Henki kuin vanhoillislestadiolaisuudessa, tosin meidänkin joukossa voi olla kuolleita kaloja ilman Pyhää Henkeä. Pienillä lapsillahan on Pyhä Henki kaikissa kansoissa. Pyhä Henki voi herättää missä vain ja kenet vain mutta Pyhä Henki ei asu kuin hengellisesti kuolettavista synneistä puhdistettujen uskovien sydämessä.

    JUMALA ON SALANNUT ITSENSÄ USEILTA
    Luuk. 10:21 Silloin Pyhä Henki täytti Jeesuksen riemulla, ja hän sanoi: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä, että olet salannut tämän järkeviltä ja viisailta mutta olet ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt.

    SIELUN PELASTUMINEN PITÄSI OLLA KORKEIN TARKOITUS JA KUN PYHÄ HENKI PÄÄSEE SYDÄMEEN NIIN ON ELÄVÄ TOIVO PELASTUMISESTA.
    SEURAAVA VOI TUNTUA KOVALTA PUHEELTA, MINULLA ON SUORASUKAINEN TYYLI
    Kaikki istutus mikä ei ole Jumalan istuttamaa pitää juurinen revittämän pois. Ihmisen pitäisi löytää itsensä kokonansa synnin spitaalisena, ettei ole tervettä paikkaa. Tunnustaa että on kulkenut vääriä ja vahingollisia teitä ja autuuden tietä ei ole tuntenut. Paavalikin hylkäsi kaiken sen entisen väärän vanhurskauden roskana. Hengellisesti rikkaan pitäisi luopua, myydä kaikki väärästä hengellisestä rikkaudesta. Samoin maailman rakkauteen, kunniaan, tavaraan, hekumaan, mammonaan kiintynyt pitäisi luopua sydämestään kaikesta mikä menee edelle uskon ja hyvän omantunnon, mihin sydän on kiintynyt niin paljon, että se estää uskomisen. On luovuttava kaikesta epäjumalanpalveluksesta, väärästä vanhurskaudesta. Epäusko, joka on suurin synti pitäisi saada anteeksi ja sen mukana kaikki muutkin synnit. Pitäisi nöyrtyä ja nöyryyttää itsensä Jumalan väkevän evankeliumin käsivarren alle ottamaan vastaan kuin lapsi lahja Jumalan valtakunnasta tarjottu lahja, Jumalan valtakunnan evankeliumi kaikkien syntien anteeksi saamiseksi, uudestisyntymiseksi. Uutta Pyhän Hengen viiniä ei voi laittaa vanhoihin leileihin. Yhtä vaikeaa kuin kamelin on mennä neulan silmästä läpi, on rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan. Rikas nuorukainenkin lähti murheellisena pois. Niin on tänäkin päivänä väärässä hengellisyydessä ja eriseurassa olevan on vaikea luopua hengellisestä rikkaudestaan, se näyttää niin hyvältä ja hurskaalta.

    Tykkää

    1. Jupe

      ”Tämän hetken tilanteessa ei ole tullut vastaan maailmassa muita uskonryhmiä, joilla olisi sama oppi, uskonymmärrys ja Pyhä Henki kuin vanhoillislestadiolaisuudessa, tosin meidänkin joukossa voi olla kuolleita kaloja ilman Pyhää Henkeä. Pienillä lapsillahan on Pyhä Henki kaikissa kansoissa. Pyhä Henki voi herättää missä vain ja kenet vain mutta Pyhä Henki ei asu kuin hengellisesti kuolettavista synneistä puhdistettujen uskovien sydämessä.”

      Ei ihmiseltä kysytä opillista mielipidettä, kun hän tahtoo uskoa evankeliumin. Se on täysi illuusio, että vanhoillislestadiolaisuudessa olisi yhteneväinen oppi kaikilla. Ihan täyttä roskaa. Tämä sama asia on nähtävissä myös koko kristikunnan ja vanhoillislestadiolaisuuden historiassa, että oppi on hiukan elänyt, niinkuin se on jo tässäkin keskustelussa vl-liikkeen osalta nähty.

      ”JUMALA ON SALANNUT ITSENSÄ USEILTA
      Luuk. 10:21 Silloin Pyhä Henki täytti Jeesuksen riemulla, ja hän sanoi: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä, että olet salannut tämän järkeviltä ja viisailta mutta olet ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt.”

      Jumala ei ole salannut itseään, vaan tehnyt itsensä tiettäväksi kaikille Raamatun mukaan (Room. 1). Kun evankeliumia saarnataan, joko ihminen ottaa sen vastaan tai ei: ”Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat” (1. Kor. 1:21). Jeesuksen opetuslapset olivat kyllä aika pienellä äöllä varustettuja ja sen huomaa, kun lukee uutta testamenttia. Pyhän Hengen vuodatuksen jälkeen opetuslasten äö nousi ilmeisesti ainakin 90%. He olivat näitä yksinkertaisia, joille nyt annettiin tämä Toivon sanoma vietäväksi maailmaan, kun viisaat eivät voineet Jumalaa löytää omalla viisaudellaan. Jos luet seuraavan jakeen tuosta Luukkaan evankeliumin, niin huomaat, että se on totta. Poika ilmaisee itsensä evankeliumin kautta kaikille niille, jotka uskovat, niinkuin Paavalikin todistaa.

      ”SIELUN PELASTUMINEN PITÄSI OLLA KORKEIN TARKOITUS JA KUN PYHÄ HENKI PÄÄSEE SYDÄMEEN NIIN ON ELÄVÄ TOIVO PELASTUMISESTA.”

      Aamen. Minulla on tämä elävä toivo pelastumisesta, kiitos siitä Jumalalle.

      ”Kaikki istutus mikä ei ole Jumalan istuttamaa pitää juurinen revittämän pois”

      Aamen. Sitä tässä yritetään parhaillaan.

      ”Ihmisen pitäisi löytää itsensä kokonansa synnin spitaalisena, ettei ole tervettä paikkaa. Tunnustaa että on kulkenut vääriä ja vahingollisia teitä ja autuuden tietä ei ole tuntenut. Paavalikin hylkäsi kaiken sen entisen väärän vanhurskauden roskana. Hengellisesti rikkaan pitäisi luopua, myydä kaikki väärästä hengellisestä rikkaudesta. Samoin maailman rakkauteen, kunniaan, tavaraan, hekumaan, mammonaan kiintynyt pitäisi luopua sydämestään kaikesta mikä menee edelle uskon ja hyvän omantunnon, mihin sydän on kiintynyt niin paljon, että se estää uskomisen. On luovuttava kaikesta epäjumalanpalveluksesta, väärästä vanhurskaudesta. Epäusko, joka on suurin synti pitäisi saada anteeksi ja sen mukana kaikki muutkin synnit. Pitäisi nöyrtyä ja nöyryyttää itsensä Jumalan väkevän evankeliumin käsivarren alle ottamaan vastaan kuin lapsi lahja Jumalan valtakunnasta tarjottu lahja, Jumalan valtakunnan evankeliumi kaikkien syntien anteeksi saamiseksi, uudestisyntymiseksi.”

      Näin olen tehnyt.

      ”Uutta Pyhän Hengen viiniä ei voi laittaa vanhoihin leileihin. Yhtä vaikeaa kuin kamelin on mennä neulan silmästä läpi, on rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan. Rikas nuorukainenkin lähti murheellisena pois. Niin on tänäkin päivänä väärässä hengellisyydessä ja eriseurassa olevan on vaikea luopua hengellisestä rikkaudestaan, se näyttää niin hyvältä ja hurskaalta.”

      Olen samaa mieltä.

      Tykkää

  7. Jupe

    Tuli vielä mieleen siitä, että miksei Augustinus edes olisi voinut saada synninpäästöä äidiltään? Siksi, että Katolinen kirkko ei silloin, eikä nytkään opeta maallikkosynninpäästöä, vaan synninpäästön valta on piispojen valtuuttamilla henkilöillä, eli käytännössä papeilla. Eikä hän tietääkseni saanut synninpäästöä lainkaan, vaan hänet kastettiin ja Katolinen kirkko uskoi ja uskoo, että kasteessa saa kaikki synnit anteeksi, joten ainut minkä hän teki, oli synnintunnustus. Näin taisi Tunnustuksissakin olla.

    Tykkää

  8. Veikko Pyhtila

    Kristinoppi neljässä kirjassa, 1. kirjasta vuonna 397 jKr, kirkkoisä Augustinus.
    Teksti on käännetty latinasta englanniksi ja sitten suomeksi. Käännös ei ole paras mahdollinen. Veikko Pyhtilä 26.9.2017.
    Kappale 17. Kristus, antamalla syntimme anteeksi, avasi tien kotiin
    Edelleen, kun me olemme matkalla ja se ei ole matka avaruuden halki, vaan mielenliikutusten, tunteiden muutos ja menneiden syntien syyllisyys kuten piikkiaita estämässä meitä. Mitä voi Hän, joka haluaa asettaa itsensä tieksi, jota pitkin me voimme palata, tehdä kuin olla vielä armollinen ja enemmän armollinen ja antaa meille anteeksi kaikki meidän syntimme ja olla ristiinnaulittu meidän vuoksemme poistaakseen tiukkoja asetuksia, säädöksiä, jotka telkeävät oven meidän paluultamme?
    Kappale 18. Kirkolle annetut avaimet
    Hän on siis antanut kirkollensa avaimet, että mikä tahansa se sitoo maan päällä, on sidottu taivaassa ja mitä tahansa se päästää maan päällä, se on päästetty taivaassa; Se on, että joka ei usko kirkossa, että hänen syntinsä on päästetyt, niitä ei ole päästetty. Mutta se, joka uskoo, katuu, tekee parannuksen ja kääntyy synneistään, pelastuu samassa uskossa ja parannuksessa, jolla perusteella hänet otetaan Kristuksen syliin. Se, joka ei usko, että hänen syntinsä voidaan antaa anteeksi, joutuu epätoivoon ja pahenee, ikään kuin suurempaa hyvää ei jäänyt hänelle kuin olla paha, kun hän on lakannut uskomasta tuloksena hänen omasta parannuksestaan.

    Tykkää

    1. Jupe

      Katolinen ja ortodoksinen kirkko uskoo vieläkin nämä samat asiat. Mutta Kirkon avaimet ovat vain piispoilla ja heidän valtuuttamillaan henkilöillä. Ja näillä lainauksilla et valitettavasti saa tehtyä tyhjäksi Augustinuksen omia selviä sanoja. Voit toki yrittää, koska omaan korvasyyhyysihän lainaatkin aina näitä, siltä se näyttää. Kerran Augustinuksella ei ollut sama oppi kuin meillä, niin älä silloin lainaa häneltä, koska hänellä ei sinun mukaasi ollut Pyhää Henkeäkään. Augustinus oli Katolinen, hän uskoi aivan eri tavalla pelastuksesta ja sakramenteista kuin mitä me uskomme. Jos Augustinus oli mielestäsi uskovainen, et voi mitenkään väittää, etteikö silloin elävää uskoa voisi olla nykyäänkin Katolisessa ja Ortodoksisessa kirkossa.

      Ja BTW. Tunnustukset on selvää tekstiä, näillä lainauksilla et kyllä saa valitettavasti sitä sovitettua omaan muottiisi. Katolinen ja Ortodoksinen kirkko sitäpaitsi uskoi silloin ja nykyäänkin, että ihminen voi pelastua juuri niin yksinkertaisesti, että uskoo vain Herraan Jeesukseen ilman Pyhän Hengen virkaoppeja.

      Tykkää

  9. Valtteri Korteniemi

    Nämä lainaukset on omistettu erityisesti niille lestadiolaisille veljille ja sisarille, jotka uskovat että vain meillä vanhoillislestadiolaisilla on elävä usko.

    Otteita elävän uskon käsittäneen Lars Levi Laestadiuksen tarkastussaarnasta
    Sorselessa 27.1.1844 

    ”–Vielä suuren vainon aikana, kun pakanoiden piilukirves vuodatti kristittyjen verta, oli varsin lukuisia lahkoja ja puolueita, jotka uskoivat olevansa parempia kuin muut, vaikka ne kaikki taistelivatkin saman asian puolesta. Ja vielä enemmän puolueita tuli vainojen päätyttyä. Silloin eri puolueet alkoivat tuomita, syyttää harhaoppiseksi ja vainota toisiaan. Yksi sanoi: minä olen oikeassa ja toinen: minä olen oikeassa ja samoin kolmas ja neljäs: minä olen oikeassa. 

    Kuka oli oikeassa? Minä luulen, että se oli oikeassa, joka ei koskaan sekaantunut sellaisiin
    sanakiistoihin, vaan pysyi yksinkertaisesti Kristuksessa kirjoitetun sanan mukaisesti. Usein
    taisteltiin hirmuisesti vihalla ja katkeruudella yhdestä ainoasta uskonkohdan kirjaimesta. Kuka
    oli oikeassa? Ehkä se, joka vähiten punnitsi sanoja ja kirjaimia. 

    Vielä tänäkin päivänä on itse luterilaisessa kirkossakin loputon määrä puolueita, jotka
    kaikki uskovat olevansa oikeassa: herrnhutilaisia, kveekareita, metodisteja ja pietistejä. Kuka
    on oikeassa? Kun ne tuomitsevat toisiaan, niin kuka on oikeassa? Ehkä se, joka
    vähiten huutaa ja kerskuu uskonopistaan. Oikea kristillisyyshän ei ole tyhjiä sanoja vaan
    henki ja totuus. Se on sisäisessä ihmisessä, joka on Jumalan mielen mukaisessa hengen yhteydessä.”

    ”–Tässä oikeassa kristillisyydessä ei ole kysymys siitä, onko ulkonaisessa tunnustuksessa yksi kirjain enemmän tai vähemmän, vaan kysymys on sydämen sisäisestä hengenelämästä Kristuksen sovintoarmossa. Olet sitten juutalainen, kreikkalainen tai luterilainen,
    olet sitten katolinen, reformoitu, pietisti, herrnhutilainen, kveekari, uuslukija tai vanhalukija, eli kuka lienetkin, uskotko, että kuollut usko kirjaimeen, jota sinun isäsi ovat tavailleet ennen ja sinä perästä, pelastaa sinun sielusi kadotuksesta? Uskotko niin siksi, että luulet omistavasi kirjaimelleen oikean tunnustuksen, vaikka sinulla ei ole oikeaa henkeä ja elämää sydämen sisäisessä salatussa ihmisessä?”

    ”Kristillisyys ei anna sitoa itseään siihen tai tuohon uskontunnustukseen, joka kuitenkin on ihmistyötä, olkoon se sitten kuinka puhdasoppinen tahansa. Ei, vaan oikea kristillisyys on
    itse vapaa ja tekee vapaaksi niin kuin on vapaa se henkikin, joka herättää oikean kristillisyyden.

    Se vapauttaa kirjaimen orjuudesta. Sillä teidät on kutsuttu vapauteen (Gal. 5:13), ei siihen lihalliseen vapauteen, jota maailman lapset ylistävät ja tavoittelevat, vaan hengen vapauteen, jota kristillinen elämä juuri on, sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi

    (2. Kor. 3:6).

    Ei ole siksi ihmeellistä, että apostolin täytyi kehottaa Korintin kristityitä välttämään sellaisia
    turhia sanakiistoja, jotka eivät tuota mitään hyvää, vaan päinvastoin turmelevat ja tukahduttavat kristillisyyden hengen ja elämän. Sen tähden Paavali sanoo: “Te olette vielä lihallisia, koska te sanotte: Minä olen Paavalin, minä olen Apollon, minä olen Keefaan ja minä olen
    Kristuksen. Onko Kristus jaettu tai onko Paavali ristiinnaulittu teidän edestänne?” 

    Vielä tänäkin päivänä voi olla tarpeen toistaa ja selittää samoja sanoja, sillä kristillisyyttä
    ovat sekoittaneet ne monet puolueet ja lahkot, jotka seisovat kuin naudat kytkyessä kirjaimen
    vankina ja sanovat: minä olen kalvinisti, minä luterilainen, minä pietisti, minä kveekari, minä
    herrnhutilainen, minä uuslukija ja minä vanhalukija. Luuletko, että Jumalan henki antaa sitoa
    itsensä kirjaimeen eli ulkonaiseen uskontunnustukseen? Luuletko, että oikea kristitty
    antaa sitoa itsensä kuolleeseen kirjaimeen niin kuin koiran muurinpylvääseen. Luuletko, että
    Jumala ei voi herättää turkkilaista ja pakanaa yhtä hyvin kuin hän herättää luterilaisen tai
    kveekarin kauheasta synninunesta etsimään vakavasti armoa. “Minä sanon teille, että Jumala
    kykenee herättämään Abrahamille lapsia näistä kivistä.” Näin sanoi Johannes juutalaisille,
    jotka myös uskoivat, että heillä on oikea usko ollessaan lain ja kirjaimen orjia.”

    ”Jos Paavali nousisi tänään kristinuskon kirkkaasta aamusta tai Johannes Kastaja heräisi
    kristinuskon uudestakuusta tai Luther nostaisi päänsä pian sammuneen kristinuskon iltahämärän
    raunioista, mitä sanottavaa luulisitte näillä miehillä olevan, kun he saisivat nähdä koko kristikunnan hajonneen niin moniin lahkoihin ja puolueisiin, joista jokainen uskoo
    olevansa oikeaoppinen? Useammin kuin kerran he varmaan valittaisivat ja vuodattaisivat
    katkeria kyyneleitä sen kauhistavan sokeuden ja hirveän pimeyden tähden, jolla sielunvihollinen
    on kaatanut ja vallannut sokean maailmanjoukon. Se menee kuin sikalauma pohjattomuuteen, kun sudet ajavat sitä takaa eli on kuolleen kirjaimen raskaan rautaikeen alla tarttunut saatanan verkkoihin. ”

    Tykkää

  10. Veikko Pyhtila

    Olisi se niin onnellista, kun kaikki ihmiset pääsisivät todelliseen, kestävään rauhana, vanhurskauteen, vapauteen ja iloon Pyhässä Hengessä. Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset pelastuisivat, ettei yksikään hukkuisi. Jumala vaikuttaisi ihmisissä sekä tahdon että tekemisen, mutta sielunvihollinen, ihmisen turmeltunut luonto ja epäuskoinen maailma vastustavat sitä. Jumalan lapsen tehtävä on hengellisillä sota-aseilla taistella, että itse säilyisi uskomassa ja voisi voittaa epäuskossa ja väärässä vanhurskaudessa olevia sieluja Jumalan omiksi sielun vihollisen vallan alta, syntien orjuudesta, ihmisen orjuudesta. Turha on ihmisten potkia tutkainta vastaan.
    Ps. 2:2 Maan kuninkaat hankitsevat itseänsä, ja päämiehet keskenänsä neuvoa pitävät Herraa ja hänen voideltuansa vastaan.
    Ps. 20:6 Nyt minä tunnen Herran voideltuansa auttavan, ja häntä kuulevan pyhästä taivaastansa: hänen oikea kätensä auttaa voimallisesti.
    Ps. 28:8 Herra on heidän väkevyytensä; hän on väkevä, joka voideltuansa auttaa.

    Kun on saanut syntien anteeksi saamisen Pyhässä Hengessä Jumalan elävästä seurakunnasta, Kristuksen kirkosta julistettuna ja Jumala on siinä lahjoittanut uskon, ei tarvitse lähteä hakemaan sitä mistään muusta joukosta. Siltä jolta puuttuu tämä Pyhän Hengen vakuutus sydämestä, omasta tunnosta, etsii ja etsii sieltä ja täältä löytämättä rauhaa, ennen kuin löytää sen oikean piskuisen Jeesuksen lauman, jonka kanssa Jeesus on tänä päivänä. Hapuilu sinne ja tänne osoittaa, että ihmisellä ei ole vielä rauhaa Jumalassa. Ihminen ei aina myönnä sitä, mutta alitajunnassaan kuitenkin voi tuntea ajoittain, että on menossa kadotukseen. Joka on saanut todellisen rauhan, sen ei tarvitse alkaa edes väittelemään, kuin vain siinä tarkoituksessa, että voi rohkaista terveellä opetuksella ja kumota vastaan sanojien väitteet.

    Tit. 1:9 Hänen on pidettävä kiinni oppimme mukaisesta, luotettavasta sanasta, niin että hän kykenee myös rohkaisemaan toisia terveellä opetuksella ja kumoamaan vastustajien väitteet.

    Myös joka on rauhaton, se yrittää saada tukea muilta väärille käsityksilleen. Jos on niin sokea, että näkee selvästikin väärissä hengellisyyksissä olevan oikeaa uskoa, on todella pimeydessä ja sokea.
    Minä uskon, että vain vanhoillislestadiolaisuudessa on tällä hetkellä oikea raamatunmukainen usko ja Pyhä Henki. Mistään muusta hengellisyydestä en ole saanut enkä saa rauhaa. Mihin vain maailmassa oleviin hengellisyyksin tutustuu, kaikki lisäävät tai poistavat jotakin raamatusta. Ainoastaan vl-liikkeessä uskotaan koko raamatun mukaan. Jos myös Pyhä Henki on osoittanut ja ilmoittanut oikean joukon, miksi sotisin Pyhää Henkeä vastaan.
    Ap. t. 7:51 Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämestä ja korvista! te olette aina Pyhää Henkeä vastaan, niin kuin teidän isänne, niin myös tekin.
    Matt. 12:32 Ja kuka ikänä sanoo jonkun sanan Ihmisen Poikaa vastaan, se hänelle anteeksi annetaan; mutta joka sanoo jotakin Pyhää Henkeä vastaan, ei sitä hänelle anteeksi anneta, ei tässä eikä tulevaisessa maailmassa.

    Tykkää

    1. Jupe

      Voisitko Veikko kertoa, missä kohtaa olen yrittänyt tässä keskustelussa saada tukea ”väärille käsityksilleni” ennenkuin tulit käytännösä kertomaan minulle, että saan kääntää toivoni helvettiin? Mitä jos olisinkin siteerannut laittamieni linkkien sijaan Raamatun apokryfikirjoja, tai Katolisen kirkon katekismusta? Tai vaikkapa jotain kirkkoisää, kuten Augustinusta, joka on selvästi sinun käsityksesi valossa väärässä opissa ja näinollen ei ollut elävässä uskossa? Mikä olisi eroittanut nämä videot niistä, jos näiden videoiden sisältö on opillisesti aivan hyviä? Ei mikään. Raamatun apokryfit eivät kuulu kaanoniin, eikä näinollen ole välttämättä oikeauskoisten kirjoittamia, samoten Katolisen kirkon katekismus, Augustinus ja muut kirkkoisät eivät ole mielestäsi oikeassa opissa, eivätkä näinollen elävässä uskossa.

      ”Jos myös Pyhä Henki on osoittanut ja ilmoittanut oikean joukon, miksi sotisin Pyhää Henkeä vastaan.”

      Näin sanoo moni muukin, joka on jossain muissa kirkoissa. Älä siis itse käytä tällaisia argumentteja, joita et muiltakaan hyväksy.

      Ja olet oikeassa, minulta puuttui tämä Pyhän Hengen todistus sydämestä huolimatta siitä, että olin täysin omaksunut vl-opin ja saanut synninpäästön vaikka kuinka monesti ja vaikka kuinka monelta eri henkilöltä. Onneksi ”omavanhurskaat” sentään osasivat kertoa, että Jeesushan se on, joka pelastaa, ei ihmiset. Etsisin varmaan muuten vieläkin ihmistä, jolla olisi Pyhä Henki. Puistattava ajatus, koska Raamattu sanoo, ettei Pyhää Henkeä, eikä Jumalan valtakuntaa näe, ja Pyhä Henki liikkuu siellä missä huvittaa. Löytyi se Pyhä Henkikin, kun huomasi kääntää katseensa ihmisistä ja itsestään Kristukseen.

      Tykkää

    2. Jupe

      ”Jos on niin sokea, että näkee selvästikin väärissä hengellisyyksissä olevan oikeaa uskoa, on todella pimeydessä ja sokea.”

      Kuulut Veikko samaan kastiin, kun kerran ilmeisesti uskot Augustinuksen olleen elävässä uskossa, ainakin kovasti sitä uskottelit tuossa eri spekulaatioilla, miten hän on Pyhän Hengen saanut. Augustinus edusti sitä väärää hengellisyyttä, jota nykyään kutsutaan Katoliseksi kirkoksi. Joten tervetuloa kerhoon.

      Huomaatko, että tämä koko seurakuntaoppi on ihan naurettava, eikä sitä voi perustella yhtään millään? Lutherkin kirjoitti elämänsä aikana paljon enemmän harhaoppia ja kaikenlaista sairasta roskaa vl-näkökulmasta ja ihan kenen tahansa näkökulmasta katsottuna, kuin mitä minä olen vielä edes tullut tuntemaan ja silti hän oli uskossa kaikkien mielestä. Vanhoja kirkkoisiä siteerataan aina omaan korvasyyhyyn milloin huvittaa ja heitä pidetään yleisesti uskovaisina, mutta ei kuunnella, mitä sanottavaa heillä muuten on. Kaikki olivat eri mieltä vl-liikkeen kanssa melkein kaikesta, mistä voi eri mieltä olla. Kyllä näissä oppikeskusteluissa saa käyttää ihan järkeäkin. Järjen avulla ei kyllä pelastu eikä, niinkuin Paavali todistaa, ihminen omalla viisaudellaan pelastu, vaan sen ristin hullutuksen kautta, uskomalla Kristuksen evankeliumin. Mutta opilliset asiat on toinen juttu.

      Tykkää

    3. Jupe

      Ja mitä sanookaan veljemme Laestadius tuossa Valtterin lainaamassa tekstissä? Entä mikä olikaan Pehr Brandellin ja Laestadiuksen suhde mm. Metodisteihin? Joo-o…

      Ja mikä ongelma sinulla on minun kanssa, vaikka sanon tulleeni uskoon yksinäisyydessä, koska niin sanoi Erkki Antti ja kumppanitkin, eikä historia tietääkseni kerro, että nämä olisivat koskaan tehneet parannusta väärästä opista ja hengestä? Aiempien kirjoitustesi perusteella nämä veljet olivat vain susina lammasten vaatteissa, isän suunannon pettäminä raatelemassa laumaa.

      Tykkää

  11. Veikko Pyhtila

    Luin Erkki Antin kirjeitä ja niistä ilmeni, että hänellä oli synninpäästö käytössä. Hän pyysi muilta syntejään anteeksi ja julisti muille synninpäästön evankeliumia. Näin on varmaan muidenkin laita, joista maailma on antanut ja väännellyt väärän kuvan.
    Herätyshän ja voimakaskin voi tapahtua yksinäisyydessä, mutta syntejä ei saa muuten anteeksi epäuskoinen kuin avainten vallalla Jumalan seurakunnasta. Jeesus antoi omillensa avaimet, jolla Kristus ovi avataan lammashuoneeseen, joka muuta kautta menee sisälle, on varas ja ryöväri. Minutkin Jumala herätti voimallisesti yksinäisyydessä ja kehotti menemään uskovaisen äidin luo pyytämään synninpäästöä omalle kohdalleni.
    Voi olla niin että näistäkin ja useista uskovista on kerrottu puutteellisesti ja annettu kuva kuin he yksinäisyydessä olisivat tulleet uskoon. Samoin menneistä hengen miehistä maailma ja väärät vanhurskaat tahtovat antaa vääristyneen kuvan oman väärän tilansa puolustukseksi. Kaikilla hengen miehillä on ollut omat heikkoutensa ja sanatkin ovat voineet olla vajavaisia joskus ja on tullut lipsahduksia, joita sitten maailma ja väärävanhurskaat kääntelevät ja vääntelevät.
    Sellaisesta asiasta mistä ei ole ottanut selvää, ei pitäisi puhua varmana. Eikä myöskään silloin kun ei ole perusteellista tietoa. Sanon sen itselleni ja myös muille.

    Tykkää

    1. Jupe

      Noniin, otetaampa nyt sitten hiukan lainauksia. Huomaa, että molempien kirjojen kirjoittajat ovat luotettuja kristillisyyden saarnamiehiä, ei mitään tämän maailman valehtelijoita, jotka huvikseen ovat väännelleet veljien uskoontulotodistuksia. Seuraavat Aatu Laitisen kirjoittamasta ”Muistosanoja Lapin Kristillisyydestä” -kirjasta.

      Pekka Raattamaa kertoo tähän tyyliin (huomaa, miten Laestadius suhtautuu tähän uskoontulokertomukseen!):

      ”Minulla ei ollut enää yön eikä päivän lepoa – omatunto lakkaamatta tuomitsi. Olin ollut jo toista viikkoa tällaisissa tunnontuskissa ja suuressa levottomuudessa. Eräänä iltapäivänä ennen auringonlaskua näin edessäni Jeesuksen veripunaisen kirkkauden ja sen näin edessä alkoivat kyynellähteet valua silmistäni. Siihen olin vaipunut uneen, jota kesti aamuyöhön asti. Heräsin terveenä, mutta ruumiini oli ylt’yleensä hikisenä, ikään kuin olisin vasta saunakylvystä tullut. Koko se päivä kului hupaisesti, sydämestä vain kohosi kiitokset ja rukouksen äänet Jumalalle, niin kuin heleä harppu tai kaunis kannel olisi soinut. Koko viikon olin yliluonnollisissa tuntemisissa. Katselin hengessä taivaan valtakunnan kirkkautta ja Jumalan Pojan näin istuvan Jumalan oikealla puolella.
      Mutta sitten tulivat pahat ajatukset, joiden en ollut uskonut enää koskaan mieltäni häiritsevän. Päätin lähteä asian tehden rovastin puheille. Muistelin hänelle, mitä oli tapahtunut. Hän todisti lujasti, että olen kristitty ja uudestisyntynyt. Minä tunnustin hänelle myös syntejäni, mutta ei hän jaksanut kaikkea kuulla, sanoi vain: ”Kyllä jo riittää”. Mutta minä vastasin: ”En ole rovasti kulta, niitä vielä mihinkään määrään kertonut”. Rovasti lohdutti minua ja sanoi: ”Jumala on katuville syntisille armollinen ja joka hyvän työn on sinussa alkanut, Hän tahtoo sen myös päättää”.”

      Ies-Pieti:

      ”Jo nuorena hän tuli kääntymykseen. Sitä päivää hän ei koskaan voinut unhoittaa.
      Eräänä päivänä oli hän porojaan paimentamassa tuntureilla. Raskas uni saavutti siellä hänet. Hän laskeutui maahan ja uinahti kesäisen sinitaivaan alle. Herätessään löysi hän itsensä äkkijyrkänteen reunalta ihan toisesta paikasta, kuin mihin oli asettunut levolle. Jalkansa riippuivat jo osaksi reunan ylitse ja syvyydestä kuului kohisevan kosken ääni.
      Kauhun kangistamana hän jäi siihen makaamaan voimatta liikuttaa itseään. Tultuaan vakuutukseen siitä, ettei näky ollut yhteydessä minkään kauhean unen kanssa, hätääntyi hän siitä yhä enemmin. Hänestä tuntui siltä ikään kuin joku alhaalta käsin rautaisin kourin olisi riuhtonut hänen turtuneita jäseniään kuiluun päin, samalla kun toiset näkymättömät kädet pitivät hänestä kiinni estääkseen häntä syvyyteen putoamasta. Samalla aikaa avautui hänen silmäinsä eteen yleiskuva nuoren elämästä menneiltä päiviltä niin kuin kuolinhetkellä väliin voi sattua. Eivätkä ne muistot olleet yksinomaan valoisia, päinvastoin astui päivän selvänä eteen monta rikkomusta ja lapsuuden syntiä.
      Yht’äkkiä pulpahti hänen oman katuvaisen sydämensä syvyyksistä vapautusta rukoileva ääni: ”Herra, Herra, auta minua!” Ja kun hän loi hätääntyneen katseena korkeutta kohti, uskoi hän näkevänsä taivaan avoinna, niin oli siellä kirkasta ja valoisaa. Hän kohottautui ylös ja loittoni jyrkänteen vierestä. Kesäyön lakkaamatta loistavan auringon valaisemana hän suuntasi askeleensa laumaan päin syviin mietteisiin vaipuneena. Hän luuli nähneensä Jumalan kasvot kuten Jaakob taistellessaan Herran enkelin kanssa. Niinpä hänkin teki siinä yhtäläisen liiton kuin Jaakob sen Herran kanssa, joka oli näin ihmeellisellä tavalla pelastanut hänen nuoren elämänsä surman suusta”

      Erkki Antti:

      ””Olin 30-vuotias kun Laestadiuksen voimallinen herätyshuuto alkoi kuulua”, hän itse kertoo Krist. Kuuk. lehdessä v. 1882, ”kun Herran Henki erityisemmin puhutteli minua omassatunnossani. Aloin enemmän lukea kirjaa etsiäkseni tietä taivaaseen. Hyviä päätöksiä tein, mutta synti kerta toisensa perästä minut voitti. Väliin heräsi ajatus, ettei Jumala olekaan minua taivasta varten luonut, kun en saata paremmin elää. Päätin kuitenkin yrittää, sillä paha olisi ollut tietensä joutua helvettiin. Lähes viisi vuotta tein noita parannuksiani, luin hengellisiä kirjoja, joita suinkin sain käsiini, kannesta kanteen, mutta en käsittänyt rauhaa enkä apua, tavan takaa synti taas voitti.
      Eräänä päivänä luin ”Armon järjestys” -nimistä kirjaa. Siinä avautui minulle evankeliumin armolupaukset, että, jos uskot Herraan Jeesukseen, niin olet autuas. Mutta nyt tuli mahdottomuus, että kuinka minun sopii uskoa, kun en ole tehnyt oikeaa katumusta ja parannusta, minustahan tulee ulkokullattu j.n.e. Toisaalta Jumalan Henki huomautti, että jollet usko, niin menet helvettiin, vaikka olisit kuinka katuvainen. Pelon ja toivon vaihdellessa tartuin kuitenkin kiinni Jumalan sanan armolupauksiin. Nyt tunsin rauhaa, lepoa ja myös iloa, tunsin, että Jeesuksen veren uskolla korjaamisen kautta sydämeni särkyi. Menin pirttiin sanomaan muillekin, mikä suuri armo minulle oli tapahtunut. Ja niin olin viikon paikkeille sellaisissa tuntemisissa, etten tiennyt mitään synnistä enkä sen vaikutuksista. Mutta sitten turmeluksen tuntemiset taas virkosivat eloon. Niistä aiheutui epäilyksiä, lienenkö ainakaan oikealla tiellä. Silloin usko ja epätoivo taistelivat herruudesta, mutta on minun jälemmin täytynyt vastoin turmeluksen tuntemisia harjaantua elämään yksinomaan uskosta, kuten apost. Paavalikin kirjeessään Rooman kristityille neuvoo. Uskon kilvoituksen aikana olen tuntenut synnin turmelusta jäsenissäni niin monenkaltaista, etten saata siitä kaikkea kertoa. Olen myös tuntenut Jumalan rauhaa ja rakkautta väliin vähemmässä, väliin suuremmassa määrässä. Mutta uskon olen ahkeroinut pitää hyvässä omassatunnossa, vaikka tuntemiset ovat vaihdelleet, sillä ei ole tuntemisissa autuuden perustus, vaan Jeesuksen kalliissa ansiossa on täydellinen lunastus sekä synnin rangaistuksesta että lain täyttämisestä. Väliin kaipaan armon tuntemisia, väliin taas, kun Jumala lahjoittaa pitemmälti rauhaansa, panee vihollinen kaipaamaan synnin tuntemista”.

      Lisäksi toisesta kirjasta, SRK:n kustantamasta kirjasta: ”Kirjeitä wirvoitukseksi köyhille matkustajille elämän tiellä.” hieman jatkoa Erkki Antin todistukseen, niin saadaan myös Laestadiuksen kanta asiaan:

      ”Kun Laestadius tuli meille papiksi, niin minä puhuin hänelle ja kaikkein kuullen sen jälkeen kun Henki antoi minun kullakin kertaa puhua. Niin Laestadius mielistyi minuun ja alkoi tahtomaan minua kumppanikseen ja kyytimiehekseen kinkereille, ja tutkintamatkoille ja lasten opettajaksi.”

      Iisakki Huhtasaari (Kirjasta ”Laestadiolaisuuden historia pääpiirteittäin”, kirjoittanut Wäinö Havas):

      ”Monet sielunvaivat kestänyt nuori mies katseli uskovaisia taivaan enkeleinä, mutta omalta kohdaltaan hän uskoi etsikonajan menneen ohi. Hän ei tohtinut ajatellakaan Jumalan armoa, kunnes 1850 hieman toivo välähti, kun hän kuuli luettavan ”Sana syntisille ja sana pyhille” -nimistä kirjaa. ”Silloin tein päätöksen”, kertoo Huhtasaari, ”että jos maan matona kulkisin maata myöten, saati Jumalan armon löytäisin, en mistään tottelisi mitä maailmasta on.” Saman päivänä ilmestyi hätääntynyt mies syntitovereittensa keskelle naapuritaloon ja kertoi heille surkean tilansa. Muutamat pilkkasivat, toiset itkivät. Taas syttyi palava rukouselämä. Huhtasaari oli polvillaan yksinäisyydessä, missä vain tilaa sai, luki kaikki eteen sattuneet hengelliset kirjat, teki työtä voittaaksensa Jumalan armoa. Rauhaa ei kuitenkaan kuulunut ja niin hiipi jälleen uupumus sieluun. Siitä Herra herätti erään ehtoolliskäynnin kautta. Nyt seurasikin vihdoin synnytyskipujen viimeinen vaihe ja samalla myös siunattu vapautus. Eräänä suviyönä laskeutui sieluun syntein anteeksiantamuksen todistus. ”Silloin näytti minulle”, kirjoittaa Huhtasaari, ”että koko luonto, aurinko ja kaikki linnut kiittivät Jumalaa minun edestäni ja henkeni huusi kiitosta laupeuden edestä. Kaksi viikkoa olin ikään kuin enkeli, etten tuntenut mitään kiusausta, muuta kuin sulaa armoa. Ruumiini oli ikään kuin tyhjä.
      Mutta jonkun ajan kuluttua hyökkäsivät jälleen himot ja viettelykset, jälleen kohosivat hätähuudot taivaan puoleen. ”Mutta samassa ilmestyi Jeesus Getsemanen yrttitarhassa verta hikoilevaisena, kärsien synnin rangaistusta rakkaudesta minua kohtaan”, jatkuu kertomus. ”Ja sitten ilmestyi Jeesus kirkastettuna voittajana minun edestäni ristin päällä, josta sydämeni sulasi rakkauden tuntemiseen, että olin kokonaan juopunut ja tunsin itseni Jeesuksen voiton kautta niin kätketyksi Isän sydämeen, ettei mikään taida minua siitä pois reväistä.”

      Siinäpä niitä. Augustinuksen todistuksenkin voin laittaa tänne tarvittaessa. Uskon kuitenkin, että nämä riittävät.

      ”Sellaisesta asiasta mistä ei ole ottanut selvää, ei pitäisi puhua varmana. Eikä myöskään silloin kun ei ole perusteellista tietoa. Sanon sen itselleni ja myös muille.”

      Veikko. Minulla on tieto asiasta ja nyt on sinullakin. Voin sanoa ISON AAMENEN näiden veljien uskoontulokertomuksiin ja vahvistaa joka sanan omallani. Ei sinun eikä muidenkaan ole pakko minua uskoa, mutta muista kuitenkin se, että totuus on totuus eikä muutu miksikään. Jos joskus on joku tullut uskoon yksinäisyydessä, se on aivan yhtä mahdollista tänä päivänä. Ja muista, että totuus merkitsee enemmän kuin se, mitä vl-yhteisö tai esikoislestadiolaiset sanovat.

      Näin ne valheet tulevat todeksi, kun niitä toistellaan riittävän pitkään. Näin on käynyt vanhoillislestadiolaisuudessa ja esikoislestadiolaisuudessa. Näin on käynyt monessa muussakin yhteisössä.

      Oma rukoukseni on, että näistä harhoista ja valheista päästäisiin viimein eroon ja alettaisiin uskoa niinkuin on ”aina ennenkin uskottu”. Synninpäästö on hyvä asia, mutta ei ainoa keino uskoon tulemiseksi.

      ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6)

      Tykkää

  12. Jupe

    Ja kieltämättä yritin kyllä parhaani mukaan sovittaa uskoontuloani vl-muottiin ja pitäytyä Pyhän Hengen virka -oppiin esimerkiksi sillä, että Pyhä Henki voi vaikuttaa viiveelläkin kunhan on vain kuullut saarnaa jne., koska olin toki sisäistänyt hyvin sen, että jos olen eri mieltä, menen helvettiin. Siksi esimerkiksi, niinkuin jostain kommenteistani huomaa, tein parannusta takaisin Pyhän Hengen virkaoppiin, koska olin pitkälti kalvinisti uskoontuloni jälkeen, vaikken sitä ehkä myöntänytkään, koska kuuluinhan vl-porukkaan silloinkin, niinkuin kuulun vieläkin. En tosin enää ole kalvinisti, koska en pidä sitä oppia kovin Raamatullisena monilta osin, esim. pyhien kestävyys.

    Olen kuitenkin huomannut useiden entisten (lestadiolaistenkin, niinkuin yllä voi huomata) pyhien todistuksista ja esimerkiksi kalvinistien todistuksista, joka tämä ”omavanhurskas” saarnamies oli, että aivan samanlaiset todistukset (esim. yksinäisyydessä uskoontulot), toisilla on vain hiukan eri oppi, eikä todellakaan mitään Pyhän Hengen virka -oppia. Myös kirkkohistoriassa on nähtävillä, ettei vanhoissa kirkoissa koskaan ajateltu niinkuin vanhoillislestadiolaisuudessa ajatellaan nykyään Pyhän Hengen virka -opista.

    Myöskään Raamatussa ei missään vaadita Pyhän Hengen virka -opin allekirjoittamista siihen, että voisi olla elävässä uskossa.

    Tämä lisäselitys siksi, että jos joku on tarkasti seurannut keskustelua, niin on huomannut, että mielipiteeni on vaihdellut hiukan. Ehkä totean tähän kuitenkin vain niinkuin Pilatus (en muista tarkalleen, mitä kaikkea olen kirjoittanut): Minkä kirjoitin, sen kirjoitin.

    Jos jotakuta kiinostaa verrata uskoontulokokemuksia, siis muiden kristittyjen, noihin alkulestadiolaisuuden kokemuksiin, niin tässäpä pari linkkiä:






    Oman kokemukseni perusteella minun on erittäin helppo samaistua näihin kaikkiin. Sekä vanhojen lestadiolaisten kokemuksiin, jossa on ollut aivan erityisen hyvä ja ”taivaallinen” olo tämän jälkeen joitakin viikkoja (tämä toistuu kyllä useissa ”omavanhurskaidenkin” kokemuksissa, ei mitään ihmeellistä siis), että näihin useisiin videoihin, missä sanotaan, että elämään tuli tarkoitus, toivo ja onni. Näin olen itse kokenut.

    Tykkää

    1. Jupe

      Videoiden välissä pari linkkiä näköjään, jotka ei näykkään suoraan. Niitä pitää erikseen klikata, että näkyy, menee siis youtubeen.

      Tykkää

  13. Veikko Pyhtila

    Edellä olevista lainauksista on kuin jätetty tärkein pois synninpäästön julistus toiselta aikaisemmin uskoneelta. Millä todista, ettei kirjoituksia ole väärennelty, jätetty pois juuri kaikkien tärkein tai sitä on muunneltu kuin synnit olisi saatu anteeksi suoraan taivaasta ilman äänellistä saarnaa, sen kuulemista, josta usko tulee.. Jos luet 2012 ilmestynyttä SRK:n kirjaa Löysin Jumalan valakunnan, siinä kaikissa kertomuksissa on ollut aina evankeliumin, synninpäästön julistus ja sen uskominen, ja vasta sen jälkeen on tullut rauha, armontuntemiset. Samoin kun olen kuullut muita kertomuksia uskovilta, jotka ovat saaneet parannuksen armon, se on aina tapahtunut samoin. Samoin raamatussa, Paavalille Ananias julisti evankeliumin, Korneliukselle ja hänen perheelleen Pietari. Kun itse henkilöiltä. Tosin olihan Narvan Mariakin, joka ohi raamatun uskoi ilmestyksiin ja hänen on todettu olevan harhaoppinen. Mohammed on sanottu nähneen enkelin. Mutta kuten Paavali sanoi, vaikka itse enkeli taivaasta tulisi ja saarnaisi toisenlaista evankeliumia, hän olkoon kirottu. Vielä palaan Jumalan suun anto asiaan, jota tuhlaajapoika koki Isältä, mutta vasta kun palvelijat pukivat hänen ylleen Kristuksen vanhurskauden vaatteen, ja Pyhän Hengen kihlapantin sormeen jne. alkoi kuulua laulu ja hypyt. kiitosäänet mitä jonkun verran nykyäänkin vielä kuulee seuroissa, tosin veisuun tyttäret ovat vaienneet. Juuri väärentämällä kertomuksia, rohkeasti valehtelemalla sielunvihollinen yrittää eksyttää. Pyhä Henki on toiminut aina samalla tavalla. Sielunvihollinen pani minullekin esteen, että älä vielä tee parannusta ja mitä ne muut sanoo jos sinä pyydät syntisi anteeksi äidiltä.

    Tykkää

  14. Veikko Pyhtila

    Edellä tuli painovirhe Todista= todistetaan.Edellä jäi lause kesken: Jos itse henkilöiltä olisi mennyt kysymään, eikä kirjoitettujen juttujen kautta, silloin asiat varmistuisivat. Mutta henkilöt ovat jo kuolleet ja heidät tunteneet muut henkilöt.
    Nyt on juuri se aika, että eksyttäjät saavat tulenkin lankeamaan taivaasta. Eksytetyt saavat palavia tuntemisiakin. Jos taitaisi tapahtua niin valitutkin eksytettäisiin.
    Onko kenelläkään tarkentavia ja täydentäviä kertomuksia Jupen edellä kertomiin asioihin? Minä jään kuitenkin uskomaan niin kuin Pyhä Henki on minulle ilmoittanut omassa tunnossa ja myös Jumalan seurakunnassa kuuntelemme sitä mitä Henki seurakunnille sanoo.

    Tykkää

  15. Veikko Pyhtila

    2. Tessalonikalaiskirje 2
    1 Mutta me rukoilemme teitä, rakkaat veljet, meidän Herran Jeesuksen Kristuksen tulemisen ja meidän kokoontumisemme kautta hänen tykönsä,
    2 Ettette aivan nopeasti teitänne salli teidän mielestänne kääntää pois eli peljättää, ei hengen, eikä puheen, eikä kirjan kautta, niin kuin se meiltä lähetetty olisi, niin kuin Kristuksen päivä jo käsissä olisi.
    3 Älkää antako kenenkään teitänne vietellä millään tavalla; sillä ei hän ennen tule kuin luopumus tapahtuu ja synnin ihminen ilmoitetaan, kadotuksen lapsi,
    4 Joka on vastaanseisoja, ja korottaa itsensä kaikkein päälle, mikä jumalaksi taikka jumalanpalveluksi kutsutaan, niin että hän istuttaa itsensä Jumalan temppeliin niin kuin Jumala, ja tekee itsensä jumalaksi.
    5 Ettekö te muista, että minä teidän tykönänne ollessani näitä jo teille sanoin?
    6 Ja mikä nyt estää, te tiedätte, että hän pitää ajallansa ilmoitettaman.
    7 Sillä hän nyt pahuutta vaikuttaa salaisesti, ainoastaan että se, mikä nyt estää, tulee pois.
    8 Ja silloin se pahanilkinen ilmoitetaan, jonka Herra suunsa hengellä tappaa, ja tekee hänen kanssansa lopun, tulemisensa ilmoituksen kautta,
    9 Jonka tulemus saatanan vaikutuksen jälkeen tapahtuu, kaikella voimalla ja merkeillä ja petollisilla ihmeillä,
    10 Ja kaikella vääryyden petoksella niiden seassa, jotka kadotukseen tulevat, ettei he rakkautta totuuden puoleen ottaneet, autuaaksi tullaksensa.
    11 Sen tähden on Jumala heille lähettävä väkevän eksytyksen, niin että he valheen uskovat:
    12 Että ne kaikki tuomittaisiin, jotka ei totuutta uskoneet, vaan vääryyteen suostuvat.
    13 Mutta meidän pitää aina teidän edestänne Jumalaa kiittämän, rakkaat veljet Herrassa, että Jumala on teidät alusta autuuteen valinnut, Hengen pyhityksen kautta ja totuuden uskossa,
    14 Johonka hän teitä meidän evankeliumin kautta kutsunut on, meidän Herran Jeesuksen Kristuksen kunnian omaisuuteen.
    15 Niin olkaa siis, rakkaat veljet, pysyväiset ja pitäkää ne säädyt, jotka te oppineet olette, olkoon se meidän saarnastamme taikka kirjastamme.
    16 Mutta itse meidän Herra Jeesus Kristus, ja Jumala ja meidän Isämme, joka meitä rakasti ja antoi meille iankaikkisen lohdutuksen ja hyvän toivon armon kautta,
    17 Lohduttakoon teidän sydämenne, ja teitä kaikkinaisessa opissa ja hyvässä työssä vahvistakoon!

    Lutherin taisteluvirsi
    Jumala ompi linnamme
    ja vahva turva aivan,
    on miekkamme ja kilpemme
    ajalla vaaran, vaivan.
    Se vanha vainooja,
    kavala, kauhea,
    on kiivas, kiukkuinen
    ja julma, hirmuinen.
    Vain Herra hänet voittaa.

    On turha oma voimamme
    vääryyden valtaa vastaan.
    Me turman vallat voitamme
    Herrassa ainoastaan.
    Hän, Kristus, kuningas,
    on voitonruhtinas,
    lyö joukot helvetin,
    ne tallaa jalkoihin
    ja voiton meille saattaa.

    Jos täyttyisikin maailma
    nyt valheen enkeleistä,
    niin pimeys ei voittoa
    kuitenkaan saisi meistä.
    Ne olkoot raivoissaan
    ja syöskööt kiukkuaan.
    Nyt valheen vallat on
    jo saaneet tuomion.
    Ne yksi sana kaataa.

    Se sana seisoo vahvana,
    ne ei voi sitä kestää.
    Kun kanssamme on Jumala,
    ken meiltä voiton estää?
    Jos veis he henkemme,
    osamme, onnemme,
    ne heidän olkohon,
    vaan meidän iät on
    Jumalan valtakunta.

    Tykkää

    1. Jupe

      Ei ollut Veikko synninpäästöä käytössä lestadiolaisuudessa moneen vuoteen herätyksen alussa, siksi ei ole kerrottu synninpäästöstä mitään useissa vanhoissa todistuksissa. Laestadius saattoi viran puolesta antaa synninpäästön tarvittaessa, mutta ei maallikot. Silloin oli normaalia tulla uskoon ”armonmerkin” kautta, yksinäisyydessä tai sitten tilaisuudessa, mutta ilman synninpäästöä. Laestadiukselle kelpasi molemmat, tosin hän oli pihi antamaan synninpäästöjä, koska pelkäsi, että liian löysällä evankeliumilla tulee armonvarkaita. Tietääkseni hän piti kaikkein varmimpana keinona juuri armonmerkkiä.

      Etkö itse huomaa, miten toimit? Kiertelet ja kaartelet, keksit kaikenlaisia, toinen toistaan mielenkiintoisempia tarinoita ja sepityksiä toisensa perään ja tunget pääsi syvemmälle pensaaseen sitä mukaan kun todistan väitteesi vääriksi. Itseasiassa sinun pitäisi todistaa se, että nämä todistukset ovat väärennettyjä, kun kerran niin väität.

      Voit puolestani pettää itseäsi ja samalla myös muita ja tunkea pääsi puskaan. Muista kuitenkin, että totuus on totuus, vaikka olisit mitä mieltä. Tämähän on normaali ilmiö, että kun jotain sellaista tulee ilmi, mitä ei olisi koskaan uskonut, ensimmäinen reaktio on kieltää koko asia. Tämä on huomattavissa useissa asioissa ihmisillä. Ja nyt viimeinen oljenkortesi on, että uskot kaikista todistusaineistoista huolimatta, ”niinkuin Pyhä Henki on sinulle ilmoittanut”. Ole silloin hyvä ja anna meidän muidenkin uskoa ihan rauhassa niinkuin Pyhä Henki on muillekkin ilmoittanut. Raamatussa ei vaadita pelastukseen sitä, että pitää vielä uskoa kaikki muut helvettiin sen lisäksi että uskoo itsensä taivaaseen.

      ”Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt.” (Joh. 3:8)

      Onhan se kuitenkin harmi, että ihmisiä petetään. Onneksi totuus voittaa ennenpitkää. Varmaankin on hyvä meidänkin muistaa nämä Vapahtajan Sofia Pehrsdotterille antamat sanat hänen saamassaan taivasnäyssä alkuheräyksen aikana, jonka rovasti Laestadius on itse kirjoittanut ylös teokseensa ”Hulluinhuonelainen”:

      ”Kun olin nähnyt kaiken tämän, minulle tuli sydämellinen halu jäädä sinne ikuiseksi ajaksi. Mutta Vapahtaja sanoi: ”Aikasi ei ole vielä tullut. Sinun pitää vielä mennä pois tekemään työtä viinitarhassani. Sano myös muille (kristityille), että eivät säästäisi henkeään minun nimeni tähden, vaan heidän pitää julistaa totuutta ja olla uskollisia loppuun asti. Silloin minä annan kaikille uskollisille elämän kruunun ja minä puen heidät samoihin vaatteisiin kuin kaikilla näillä on.”

      Luulisin, että Muhammad on saattanut saada jotain oikeitakin näkyjä siitä päätellen, miten hän kuoli ja miten hänelle on Koraanissa sanottu Jumalan toimesta käyvän, jos hän sepittää itse näkyjä. Niinhän Muhammadille sitten kävikin. Siitä tässä videolla hyvin kerrottu:

      Ja mitä tulee Paavalin kääntymykseen, jos tarkasti katsoo läpi siitä puhuvat Raamatunkohdat, niin enemmän puhutaan Herran puoleen huutamisesta ja kasteessa syntien pois pesemisestä, kuin synninpäästöstä. Koko synninpäästötarina Paavalin kääntymyksestä on täysi vl-sepitys. Mitä taas tulee Korneliukseen, tottahan hänen täytyi kuulla Kristuksesta, että hän saattoi Kristukseen uskoa. Ei kukaan tule autuaaksi uskomalla pelkästään Jumalan olemassaoloon, niinkuin Kornelius teki ja yritti elää vanhurskaasti, kun omassatunnossaan tiesi, että Jumala tulee vaatimaan tilille kaikesta. Narvan Mariasta en tiedä, joten en kommentoi sitä.

      Tykkää

    2. Jupe

      Luukas 16
      27 Hän sanoi: ’Niin minä siis rukoilen sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon
      28 -sillä minulla on viisi veljeä-todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan’.
      29 Mutta Aabraham sanoi: ’Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä’.
      30 Niin hän sanoi: ’Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen’.
      31 Mutta Aabraham sanoi hänelle: ’Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös’.”

      Tykkää

  16. Veikko Pyhtila

    Kirjeitä Wirwoitukseksi köyhille matkustajille elämän tiellä 1 osa, Tampereella 1907, Toimittanut Leonard Typpö
    Sivu 192. Isakki Huhtasaaresta. Lainaus Leonard Typön kirjoittamana: ” Suuri oli hengellinen pimeys, silloin kuin hänkin heräsi sielunsa autuudesta huolehtimaan, ei ollut evankeliumin päivä niin kirkkaana valaisemassa kuin se nyt on. Sen tähden on Jumala armostaan vaikuttanut uskoa, ja ilmoittanut suurta rakkauttansa syntistä kohtaan moninaisilla ilmestyksillä, näyillä ja ylenpalttisella armon tuntemisella. Mutta kun evankeliumi käsitetään puhtaana ja saarnataan Raamattuin jälkeen taivaan valtakunnasta Pyhä Hengen voiman kautta, niin näyt ja ilmestykset vähenevät: ja Jumala täyttää uskovaistensa sydämen ja tunnon pysyväisellä rauhalla.”
    Siis Jumala pystyi jo herätetylle ihmiselle vaikuttamaan armontuntemisia, vaikka hän ei ollut vielä kuullutkaan evankeliumia, vain lukenut raamatusta. Muuten herätetty olisi jäänyt mahdottomuuteen omien syntiensä vuoksi, ettei niitä voi saada anteeksi. Mutta Jumala ei jättänyt tuhlaajapoikaakaan tähän, vaan hän johdatti kuulemaan ja vastaanottamaan elävä evankeliumin Jumalan valtakunnasta saarnattuna. Näin kävi sekä Erkki Antille ja Isakki Huhtasaarelle ja varmaan monille muillekin, jotka saivat kokea ennakolta jo Jumalan suunantoa ja armonmerkkejä. Publikaanikin tuli temppelistä hurskaampana, mutta ei vielä hurskaana, kun hänellä oli jo herännyt synninhätä.
    Jumalan työn vaiheet ihmisessä ja ihmisen osuus:
    1. Synninhätä ja mahdottomuuden tuntokin 2. Päätös tehdä parannus 3. Jumalan suun anto, mahdollisia armonmerkkejä jo. 4. Jumalan palvelijat pukevat evankeliumin saarnassa Kristuksen vanhurskauden vaatteen ja laittavat sormeen Pyhän Hengen kihlapantin. Kengät jalkaan, jolloin on mahdollista saarnata evankeliumia muillekin. Rauha, vapaus ja ilo täyttävät sydämen. 5. Kilvoittelu uskossa syntien poispanijana Jeesuksen seuraajana Hänen laumassaan.

    Tykkää

    1. Jupe

      No hyvinpä kirjoitit uudestaan kaikki nuo uskoontulotodistukset taas näillä sepityksilläsi. Tuo Leonard Typön kirjoitus ei todista yhtään mitään näistä veljistä, jotka ovat todistuksensa kertoneet. Eikä kyllä todista Iisakki Huhtasaarestakaan, ellei siinä ole kerrottu, mistä Leonard Typpö on tällaiset johtopäätökset vetänyt. Miksi? Siksi, että nämä todistukset on suoraan näiden ihmisten omasta suusta, omilla pikku kätösillä kirjoitettu ja moni näistä on julkaistu jo silloin 1800-luvulla sen ajan kristittyjen lehdissä täysin aitoina uskoontulokertomuksina, ei minään keksittyinä taruina.

      Luuletko todellakin, että nämä ovat vain sepitettyjä taruja, joita voi sitten jälkeenpäin asentaa vaikka minkälaiseen muottiin? Leonard Typpökin selvästi uskoi jo Pyhän Hengen virka -oppiin, joka oli kehittynyt jo tuolloin ja siksi yrittää myös sovittaa Huhtasaaren todistusta samaan muottiin juuri niin kuin itsekin teet. Ja ellei tuossa ole kerrottu tarkemmin, miksi Typpö on tuollaiset johtopäätökset vetänyt, ei ole mitään syytä olettaa, että hänen kertomuksensa olisi totta vastoin sitä, mitä nämä ihmiset on itse kirjoittaneet. Ja vastoin sitä, mitä useat kokevat nykyäänkin.

      Sitä vain ihmettelen, miten voit olla rehellinen ja sanoa kaiken tuon mitä olet sanonut. Ja miten kukaan vanhoillislestadiolainen voi olla rehellinen ja sanoa, että lestadiolaisessa alkuheräyksessä uskottiin samalla tavalla kuin nyt, jos on vähänkään historiaan tutustunut. Ei uskottu, ota vaikka Laestadiuksen saarnat, vanhojen kristittyjen uskoontulotodistukset ja kaikki materiaali ja lue. Mutta älä tule kertomaan minulle, että aina on uskottu tällä tavalla kuin nyt uskotaan, koska se on valhetta.

      Ja mitä vielä Erkki Antista ja Ies-Pietistä ja noista muista. Laestadius otti ilolla vastaan kaikki ja oli sitä mieltä, että he ovat jo uudestisyntyneet, eikä puhettakaan siitä, että vielä olisi pitänyt saada Pyhässä Hengessä julistettu evankeliumi. Höpöhöpöpuhetta ja omaa sepitystä. Usko nyt Veikko lapsenkaltaisesti vain se, mitä veljet on itse kertoneet, ilman lisäsepityksiä.

      Tykkää

    2. Jupe

      Sanon nyt vielä Veikolle:

      Sinulle oppi Pyhän Hengen virasta näkyy olevan niin tärkeä, että vaikka tosiasiat on selvästi sitä vastaan, niin sen pahempi tosiasioille. Yrität väen vängällä ahtaa tosiasiat Hengen virka -muottiin, vaikka ne selvästi eivät millään siihen sovi. Tämän voi todeta jokainen vaikkapa lukemalla Laestadiuksen saarnan, josta osia Valtteri tänne laittoi. Eiköhän jokainen siitäkin jo huomaa, että herätysliikkeemme perustaja Laestadius oli kaikkea muuta kuin ekslusivisti. Tässäpä vielä linkki siihen kokonaiseen saarnaan:

      http://www.laestadiusarkivet.se/1844-01_Visitationspredikan_Sorsele_LLL.pdf

      Jos on rehellinen, niin kaikkien täällä nyt esitettyjen todisteiden valossa ei voi kyllä mitenkään sanoa, että lestadiolaisuudessa uskotaan niinkuin on aina ennenkin uskottu, vaan täytyy murheella todeta, että oppi on kehittynyt siihen missä ollaan nyt.

      Mielestäni Pyhän Hengen virka -oppi, joka vaatii jatkumoa, on siis höpöhöpöoppi. Niin myös muut täysin poissulkeva seurakuntaoppi.

      Tykkää

  17. Veikko Pyhtila

    Esimerkit mitä Jupe olet laittanut videoita, en ole alkanut katsomaan kuin vilaukselta. Niissä heijastuu sekä lihan että hengen saasta. Musiikkikin on välillä kuin iskelmää. Toisaalta voi olla hyvin harrasta, joka on omaa vanhurskautta. Kuinka Jupe voit uskoa tällaiseen, mikä on niin kaukana kuin olla ja voi Hengen pyhyydestä. Väärissä hengellisyyksissä musiikki on todella lihaa ja verta, ihmisen turmeltunutta luontoa ruokkivaa. Joka tällaista pitää oikeana on todella pimeä.
    Tässä on läpileikkaus ajastamme ja hengellisestä maailmasta, kuinka pimeäksi se on mennyt. Jos ei uskota raamattuun, Jumalan sanaan, Pyhän Hengen ilmoitukseen, Jeesuksen sanoihin, niin en halua keskustella enempää. Vetoatte Laestadiukseen ja muihin lestadiolaisuuden alkuaikojen henkilöihin ja heidän sanoihin ja yhdistätte ne vääriin mielipiteisiinne. Kun Pyhän Hengen valossa ymmärtää, mitä Laestadius tahtoi niillä todella sanoa, ei eksy. Niin raamatun kuin edesmenneiden pyhien kirjoitusten ymmärtämiseen tarvitaan Pyhää Henkeä. Se mikä ei ole ristiriidassa kokonaisen raamatun kanssa voidaan uskoa.

    Tykkää

    1. Jupe

      Ensinnäkin, arviosi laittamistani videoista on naurettava. Et edes arvioi varsinaista sisältöä ollenkaan. Katsot vain, miten ”maailmallista” menoa niissä on. LOL, en voi muuta sanoa :DD. En näe mitään maailmallista menoa noissa. En todellakaan voi muuta sanoa, kuin kysyä, että kukahan se meistä on omavanhurskas ja lakihenkinen? Et edes keskity siihen asiaan, mitä videossa yritetään sinulle kertoa, vaan tuomitset suoraan. Mitä se Jeesus sanoikaan? ”Älkää tuomitko näön mukaan, vaan tuomitkaa oikea tuomio.” (Joh. 7:24).

      Ymmärrätkö, että esimerkiksi tuo entinen New Age -guru on esimerkiksi luopunut heti uskoontultuaan koko New Age -touhusta, josta hänelle on tullut aivan sikamaisesti rahaa, jossa hänellä on ollut satojatuhansia seuraajia? Pyytänyt anteeksi, että on johtanut ihmisiä harhaan ja lopettanut koko touhun ja samalla joutunut luopumaan isosta omaisuudesta ja rahavirrasta. No omavanhurskauttahan se tietysti on… Entä sitten tuo muslimi? Onko sinulla mitään hajua, miten monta vuotta hän etsi, ennen kuin löysi? Ja onko sinulla mitään hajua, minkälaisen helvetin hän on käynyt läpi muslimina, kun on kääntynyt kristityksi? HÄH? Järki käteen nyt sen kanssa, että ”joo ei kukaan kuka ei tuu tänne meiän synninpäästölle, oo oikiasti etes ehtiny eikä tehny parannusta eikä nöyrtyny”. Voi hohhoijjaa sokeutta. Ihanniinkun ainut nöyrtyminen on siinä, että nöyrtyy juuri MEILTÄ pyytämään. Kuulostaa pikemminkin hengelliseltä ylpeydeltä. Onneksi taivaassa sentään iloitaan jokaisesta syntisestä, joka kääntyy, kun vl:ät ei siitä osaa iloita.

      ”Esimerkit mitä Jupe olet laittanut videoita, en ole alkanut katsomaan kuin vilaukselta. Niissä heijastuu sekä lihan että hengen saasta. Musiikkikin on välillä kuin iskelmää. Toisaalta voi olla hyvin harrasta, joka on omaa vanhurskautta. Kuinka Jupe voit uskoa tällaiseen, mikä on niin kaukana kuin olla ja voi Hengen pyhyydestä. Väärissä hengellisyyksissä musiikki on todella lihaa ja verta, ihmisen turmeltunutta luontoa ruokkivaa. Joka tällaista pitää oikeana on todella pimeä.”

      Toisaalta liian menevää, toisaalta liian harrasta. Sepä se, että mikään ei kelpaa, kaikki on joko maailmallista tai omavanhurskautta, jos se ei ole meistä (lue: vl-liikkeestä) lähtöisin. Jos tuntisit Raamattua, niin ymmärtäisit, että esimerkiksi rumpujen käyttö tai se, että musiikki on menevää, ei todellakaan ole syntiä. Syntiä on kaikki se kiroilu ja siveettömyys, mitä nykyään musiikkiin paljon liittyy. Ymmärrätkö ollenkaan, millaista oli Davidin ja kumppaneiden juhliminen ja Herran ylistys? Minun täytyy sanoa, että ei kyllä omatunto kolkuta yhtään siitä, jos musiikissa käytetään rumpuja tai jos se on menevää, ellei se aiheuta synnillisiä assosiaatioita tai ellei sen sisältö ole asiatonta. Heviä en tosin mielellään kyllä kuuntele, se nyt harvoin on edes kovin iloista. On olemassa esim. paljon todella hyvää Gospel -musiikkia, jossa ylistetään Jumalaa ja Kristusta oikein kauniisti ja hyvin ja muutakin musiikkia, jossa käytetään rumpuja tai jotka voi olla kohtuu menevää, mutta ei syntiä. Mutta en itsekään hyväksy mitään karismaattisten megakirkkojen toimintaa, joissa meno on todellakin lihallista ja Jumalanpalveluksiin tullaan vain popittamaan ja fiilistelemään.

      Mutta nyt kun kerran sanoit, että tietynlainen musiikki on syntiä, niin perustele Raamatulla se. Etkä voi alkaa luomaan sääntöjä, että tuota ei voi kuunnella, koska se on syntiä, jos Raamattu ei sano sitä synniksi. Jos et pysty kuuntelemaan sitä, niin ei se tarkoita, että joku muu ei pystyisi. Älä tuomitse toista siitä, minkä tämä hyväksi näkee, ellei se ole selvää syntiä. Paavalilla varmaankin on tähän myös pari valittua sanaa sanottavana Kolossalaiskirjeessä ja Roomalaiskirjeessä.

      Ja ehkä sinun kannattaisi katsoa vähän ympärillesi tässäkin valtakunnassa ja kuunnella, mitä kaikkea roskaa nämä meidän rakkaat nuoret kuuntelee ja kahtoo netistä. Olisin tyytyväinen, jos kuuntelisivat edes menevää Gospel -musiikkia, mutta ei.

      ”Tässä on läpileikkaus ajastamme ja hengellisestä maailmasta, kuinka pimeäksi se on mennyt. Jos ei uskota raamattuun, Jumalan sanaan, Pyhän Hengen ilmoitukseen, Jeesuksen sanoihin, niin en halua keskustella enempää.”

      Missä olen sanonut, että en usko Jumalan sanaan? Olen avoin todisteille, joten esitä minulle Raamatusta kohta, jossa tehdään ilmeiseksi välttämättömyys Pyhän Hengen virka -jatkumolle, ihmiseltä ihmiselle -jatkumolle. Se että siellä kerrotaan, kuinka Paavali on tullut uskoon, ei todellakaan kerro, että näin on kaikkien pakko tulla uskoon.

      ”Vetoatte Laestadiukseen ja muihin lestadiolaisuuden alkuaikojen henkilöihin ja heidän sanoihin ja yhdistätte ne vääriin mielipiteisiinne. Kun Pyhän Hengen valossa ymmärtää, mitä Laestadius tahtoi niillä todella sanoa, ei eksy. Niin raamatun kuin edesmenneiden pyhien kirjoitusten ymmärtämiseen tarvitaan Pyhää Henkeä. Se mikä ei ole ristiriidassa kokonaisen raamatun kanssa voidaan uskoa.”

      Mitä tarkoitat väärillä mielipiteillä? Sitäkö, että on eri mieltä sinun tai vl-liikkeen kanssa eikä usko sitä vääristelyä, kun yritetään sovittaa veljien kertomukset omaan oppiin, vaikkeivat ne siihen mene edes vängällä? Laestadius tahtoi sanoa nuilla asioilla Pyhän Hengen valossa tai ilman juuri sitä, mitä hän sanoi. Ei siinä mitään senkummempia temppuja tarvita. Laestadius uskoi aivan selvästi, että uskoon voi tulla yksinäisyydessä ja että muuallakin kristikunnassa voi olla elävää uskoa, siitä nyt ei tarvitse enää keskustellakaan. Eikä siitä, etteikö Erkki Antti ja kumppanit olisi saaneet elävää uskoa yksinäisyydessä.

      Ymmärrätkö, että sinun teoriasi, jolla selität esimerkiksi Augustinuksen uskoontuloa, esimerkiksi sallii sen, että menen vaikkapa tuonne kauppakeskukseen lukemaan Raamattua ja se riittää, että kuulen, kun joku lapsi märisee siellä tai puhuu ja sitten luen Raamatusta vaikka että ”usko Herraan Jeesukseen niin pelastut” niin voin pelastua? Mitenköhän pitävä tämä mielestäsi on millään mittarilla? Entä se, että Augustinus sai synninpäästön äidiltään, vaikka se (maallikkosynninpäästö) olisi jo katsottu synniksi silloin, koska vanha kirkko opetti täysin selvästi, että kaikki armonvälineet kuuluvat piispan hoitoon. Ja Monica oli Tunnustuksien mukaan ehdottoman kuuliainen piispalle.

      Ymmärrätkö, että Raamatun mukaan Pyhää Henkeä ei näe, niin silloin on parempi olla määrittelemättä Pyhän Hengen toiminta-aluetta ja julistaa niin kuin Jeesus ja apostolit tekivät: Se joka uskoo, pelastuu. Jos joku tulee seurakuntaan ja sanoo, että tulin uskoon, niin toivotetaan tervetulleeksi. Sielläpähän sitten kuulee lisää evankeliumia ja uskoo varmasti. Ja mitähän mahtoi Paavali sanoa?

      ”Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden.” (2. Kor. 4:5)

      ”Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, YLHÄÄLTÄ, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa””. (Joh. 3:3, painotus omani). Jeesus sanoo, että uudesti synnytään ylhäältä, ei alhaalta tai meistä.

      ”Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:14, 15). Kuka pelastuu? JOKAINEN, KUKA TAHANSA. Jos mitä? USKOO POIKAAN. Eihän asiaa voi paljon tämän selvemmäksi tehdä. Ei mainintaa synninpäästöstä, ei Pyhän Hengen virkajatkumosta eikä mistään. Täysin linjassa Erkki Antin, Ies-Pietin ja minun uskoontulokokemuksien kanssa. Lapsikin ymmärtää.

      Eikö Jeesus luvannut, että JOKAINEN ETSIVÄ LÖYTÄÄ? No luuletko tosissasi, ettei kukaan edellisistä ole etsinyt? Katsoppa uudelleen nuo videot, kaikki järkiään etsineet jopa vuosia. Luuletko tosiaan, että Jumala johtaa harhaan jonkun, vastoin omaa lupaustaan? Joo-o. Mikä oli Jeesuksen huoli, kun Hän rukoili, että ”he yhtä olisivat”? Sekö, että muuten he eivät pelastuisi? Ei, vaan se, että koska jos kristikunta on hajallaan, niin menee uskottavuus koko evankeliumilta: ”… niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.” (Joh. 17:21). Ja ymmärrätkö ollenkaan, mitä tällä tarkoitetaan: ”Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.” (Ap. t. 2:21, Joel 2:32). Eikö tuo ole Jumalan lupaus? Ja ketä se koskee?

      Ja eikö Raamattu ole seurakunnan kirjoittama ja tallettama. Seurakunnan ihmiskunnalle antama lahja (Jumalan Pyhän Hengen välityksellä ja tahdosta). Sillä ei ole mitään väliä, annanko jollekulle synninpäästön, sanonko hänelle, että usko Herraan Jeesukseen niin pelastut, vai annanko hänelle Raamatun ja sanon, että lue sieltä ja usko mitä luet. Jos hän uskoo, niin hän pelastuu. Pyhä Henki kyllä vetää aina tällaiset ihmiset seurakunnan yhteyteen sitten, niin on käynyt kaikille noillekkin, jotka tuossa videoilla ovat. Tosin harva noista varmaan on vl-seurakuntayhteydestä.

      Hyvä kun toinen etsii vuosia ja kirjaimellisesti menettää kaiken, kun lähtee seuraamaan Jeesusta, niin sitten tulee vl ja sanoo, että omavanhurskauttahan tuo on. Meidän porukoissa ihmiset ei jaksa edes Raamattua avata ja ollaan kyllä kovasti omavanhurskaaksi haukkumassa. Kyllä on Jeesuksella pari sanaa sanottavana tuohonkin touhuun.

      Ja tottakai: Pelastukselle varmin paikka on seurakunta, koska sieltähän ne armonvälineet ja ihmiset löytyy, jotka osaa evankeliumin avata, mutta ”Jeesus pelastaa”.

      Tykkää

  18. siirak

    Täällähän melkoinen ralli on käynnissä. Itse paljonkin olen tätä Pyhän Hengen virkaoppia vs. sanan pyhitystä miettinyt, vaikkei oikein tahdo tuo kompetenssi siihen riittää. Se mikä tuota Pyhän Hengen virkaoppia pistää epäilemään on Jupenkin esiintuomat vaarat hengelliseen ylpeyteen, ääriekslusiivisuuteen ja ylipäätään kaikenlaiseen ihmiskorostukseen ja sitä kautta myös hengelliseen laiskuuteen ja epärehellisyyteen. Lisäksi väittäisin tiukan Hengen virkaopin ja ekslusiivisen seurakuntaopin jäljiltä löytyvän poikkeuksetta rumaa hengellistä vääryyttä ja väkivaltaa, niin meidän herätysliikkeemme historiasta, kuin kristittyjen historiasta ylipäätään. Vielä totean, että kyllä tuossa ylläolevassa väittelyssä Jupe on se, joka pyrkii pitäytymään johdonmukaisessa argumentoinnissa. Sinänsä en nyt osaa lähteä tämän syvällisemmin tuohon itse opillisen kysymykseen kantaa ottamaan.

    Tykkää

  19. Arnold

    Kovastihan nuo pojat tuntuvat otattelevan. Jupe ja Veikko edustavat molemmat ääriajattelua omissa genreissään vl-herätysliikkeen sisällä. Luokittelen omassa päässäni tämän keskustelun lajissaan juuri sellaiseksi, jonka vuoksi tämä blogi on perustettu: tarve keskustella. Mielelläni lukisin Joonan ja Roosan mielipiteitä aiheesta. Minä nyt leikkaan ja liitän tähän sopivaksi katsomaani tekstiä suoraan Päivämiehen verkkosivuilta:

    ”Mikkelinpäivän evankeliumitekstissä opetuslapset tulevat Jeesuksen luo. He ovat keskenään yrittäneet päästä ratkaisuun väittelemällä ja jopa kiistelemällä siitä, kuka on suurin taivasten valtakunnassa (Mark. 9:33–37). Väittely ei kuitenkaan ole tuottanut ratkaisua asiaan.

    Evankeliumi ei paljasta, ketä väittelyssä ehdotettiin suurimman paikalle. Markuksen kuvaama opetuslasten välttelevä suhtautuminen Jeesuksen kysymykseen kiistan aiheesta viittaisi siihen, että itseä siellä ehdotettiin.

    Jeesuksen vastaus yllättää opetuslapset. Sen sijaan, että joku opetuslapsista olisi saanut kunnian olla suurin, he kuulevat, että he ovat menossa väärään suuntaan. Raamattu varoittaa, että suuruuden tavoittelu vie pois taivasten valtakunnasta.

    Apostoli Johannes varoittaa seurakuntaa Diotrefes-nimisestä miehestä: ”Kirjoitin muutaman sanan seurakunnalle, mutta Diotrefes, joka mahtailee sen johtajana, ei pidä meitä missään arvossa. Siksipä minä sinne tultuani aionkin huomauttaa hänelle siitä, mitä hän oikein tekee levittäessään meistä pahoja puheita. Eikä hänelle sekään riitä. Hän kieltäytyy itse ottamasta veljiä vastaan, estää niitä, jotka haluavat sen tehdä, ja jopa erottaa heitä seurakunnasta.” (3. Joh. 1:9–10.)

    Suuruuden tavoittelu oli vienyt Diotrefeksen ulos taivasten valtakunnasta ja tehnyt hänestä pahanpuhujan, seurakunnan hajottajan ja Jumalan työn vastustajan.”

    Tykkää

      1. Arnold

        Jos ei selvinnyt seurakunta taisteluitta ja oppiriidoitta edes Jeesuksen aikana, niin miksipä selviäisi nytkään. Oppiriidat ja erimielisyydet mieluummin puhumalla kuin puhumatta. Juuri niinkuin sitä tässä blogissa tehdään.

        Tykkää

  20. Siunattua enkelien päivää! Oletko kokenut enkelien apua; minäkin olen, joskus ne ovat näyttäneet ihmisiltä, mutta joskus unessa ne ovat olleet niin perinteisiä enkeleitä siipisulkineen kaikkineen….

    Kiitos Jupelle blogista, kun vaan ehdin perehtyä keskusteluun, niin tulisin minäkin mukaan kommentoimaan.

    PS: Kun nationalismi on merkittävä osa kristillisyytemme nykyistä oppia, niin seuratkaa toki tänään myös Katalonian kansan oikeutettuja vaatimuksia itsenäisyydestä:

    VIVA KATALONIA! Ja kuunnelkaa kataloonien upea kansallishymni:

    Johdonmukaista oman kansallisen vapauden ja itsenäisyyden vahvalle alleviivaamiselle olisi kai, että rakas lehtemme Päivämies urheasti tukisi vaikkapa pääkirjoituksessa muutamalla rivillä myös kurdeja, tsetseenejä, tiibettiläisiä, saamelaisia…!?

    Tykkää

  21. Matias

    Hieno kirjoitus Jupelta! Katsoin tuon jutun lopussa suositellun 4 minuutin pätkän Jesse Barringtonin saarnasta ”Content? Or everything would be OK if?”. Hyvää sisältöä, esitystapa oli vain aika erilainen kuin ry:n seuroissa. 😀 En tarkoita että tyyli olisi huonompi, mutta se vähän huvitti kun en ole tottunut semmoiseen (tuntui että välillä Jesse huutaa). Parempi se kyllä oli kuin joidenkin ry:n puhujien niin kovin monotoniset saarnat, joihin ei oikein jaksa keskittyä. Tapansa kullakin.

    Nyt menee ohi aiheen, anteeksi siitä, mutta haluan vähän avautua. Olin tänään (1.10.) Oulussa klo 17 seuroissa, jossa puheen piti Pekka Rusava Turusta. Puhe alkoi ihan hyvin. Puhuja esim. sanoi että uskonasioista olisi hyvä puhua ystävien kesken, niinpä! Loppua kohden puhe muuttui kuitenkin sellaiseksi, että minulla tuli tosi paha olo. Pulssini nousi oikeasti varmaan 120:een.

    Raamatunkohta oli Matt. 25:31-46, Bibliasta luettuna tietenkin, eli aiheena oli ihmisten erottaminen lampaisiin ja vuohiin viimeisellä tuomiolla. Alla on puheesta muutama pätkä ulkomuistista kirjoitettuna piakkoin puheen jälkeen. Eli alla oleva teksti ei ole sanasta sanaan, mutta sinne päin silti. Referaatti.

    Ensin yksi kohta tuosta em. raamatunkohdasta (KR92) niin tulee vähän kontekstia:

    Matt. 25:35 Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne.
    36 Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’
    37 ”Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa?
    38 Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut?
    39 Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’
    40 Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’

    <<>>

    Puhe oli pitkä, se loppui vasta joskus klo 18 jälkeen, joten vastaavaa materiaalia tuli paljon enemmänkin. Puhuja kyllä mainitsi sivulauseessa että esim. sairauksien kohdalla voi olla poikkeuksia, mutta muuten tämä oli niin lakihenkinen ja tuomitseva puhe että tuli paha olo.

    Puhuja yhdisti kaikenlaisen ehkäisyn (ja abortin) siihen, että viimeisellä tuomiolla joutuu sille pahalle puolelle. Ja sanoi että kaikenlainen ehkäisy on jumalanpilkkaa. Jos joku sanoo, ettei tässä ole nyt kyseessä ehkäisykielto selkeästi sanoitettuna, niin en ymmärrä.

    Tiesin kyllä, että virallinen kanta on tällainen, mutta kun olin istumassa penkissä niin tämä tuli jotenkin hyvin lähelle. Sekin vaikuttanee että puhuja oli karismaattinen ja hänellä oli hyvät puhelahjat (en tarkoita sisältöä vaan puhetaitoa).

    Puhuja myös sanoi puheen alkuvaiheessa, että vaikka eri puheissa luetaan eri raamatunkohta, niin saarna on silti sama. Jokaisessa saarnassa on kyse opillisista asioista, ja oppi on muuttumaton. Jos oppi muuttuu vähänkään, pitäisi hälytyskellojen heti soida. Puheen loppupuolella hän sanoi, että Jumalan sanasta ei saa ottaa mitään pois eikä siihen saa lisätä mitään. Toisin sanoen hän puhui mielestäni itsensä pussiin kun lisäsi yksinkertaiseen Kristukseen uskomiseen noin selväsanaisesti noin tiukan säännön/kiellon (ei saa tehdä yhtään mikään mikä voisi ehkäistä uuden elämän synnyn). Ehkä se minun kohonnut pulssini ja paha oloni oli se hälytyskello… 🙂

    Vuodatus ohi. Anteeksi off-topic ja kiitos palstatilasta. 😉

    Tykkää

  22. Matias

    (Lähetän kommenttini uudestaan, kun edellisestä näköjään puuttuu pitkä pätkä keskeltä. Edellisen saa poistaa.)

    Hieno kirjoitus Jupelta! Katsoin tuon jutun lopussa suositellun 4 minuutin pätkän Jesse Barringtonin saarnasta ”Content? Or everything would be OK if?”. Hyvää sisältöä, esitystapa oli vain aika erilainen kuin ry:n seuroissa. 😀 En tarkoita että tyyli olisi huonompi, mutta se vähän huvitti kun en ole tottunut semmoiseen (tuntui että välillä Jesse huutaa). Parempi se kyllä oli kuin joidenkin ry:n puhujien niin kovin monotoniset saarnat, joihin ei oikein jaksa keskittyä. Tapansa kullakin.

    Nyt menee ohi aiheen, anteeksi siitä, mutta haluan vähän avautua. Olin tänään (1.10.) Oulussa klo 17 seuroissa, jossa puheen piti Pekka Rusava Turusta. Puhe alkoi ihan hyvin. Puhuja esim. sanoi että uskonasioista olisi hyvä puhua ystävien kesken, niinpä! Loppua kohden puhe muuttui kuitenkin sellaiseksi, että minulla tuli tosi paha olo. Pulssini nousi oikeasti varmaan 120:een.

    Raamatunkohta oli Matt. 25:31-46, Bibliasta luettuna tietenkin, eli aiheena oli ihmisten erottaminen lampaisiin ja vuohiin viimeisellä tuomiolla. Alla on puheesta muutama pätkä ulkomuistista kirjoitettuna piakkoin puheen jälkeen. Eli alla oleva teksti ei ole sanasta sanaan, mutta sinne päin silti. Referaatti.

    Ensin yksi kohta tuosta em. raamatunkohdasta (KR92) niin tulee vähän kontekstia:

    Matt. 25:35 Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne.
    36 Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’
    37 ”Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa?
    38 Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut?
    39 Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’
    40 Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’

    >>

    Keitä ovat nämä vähäisimmät veljet? Lapset. Lapset syntyvät maailman uskonveljinä ja -sisarina. Joka kaapii lapsen kohdustaan tai estää uuden elämän syntymisen ei ota vastaan tällaista vähäisintä veljeä. Joka ei ota vastaan tällaista vähäisintä veljeä ei ota vastaan Jeesusta. Se on jumalanpilkkaa.

    Nuoret äidit ja isät, älkää suunnitelko, älkää laskeko päiviä, älkää tehkö mitään mikä voisi estää uuden elämän syntymisen. Jaksakaa ottaa vastaan kaikki lapset. Sanoisin niin ettei Jumala anna kenellekään niin suurta taakkaa ettei sitä jaksaisi kantaa. Niin on voimas kuin on päiväs.

    Jos ihmisiltä kysyttäisiin haluavatko he hyvälle vai pahalle puolelle – sanottaisiin että hyvällä puolella heille tapahtuisi jotain oikein hyvää, ja pahalla puolella jotain oikein pahaa – miten luulisit ihmisten valitsevan? Kun vanhakasvoinen eli Ihmisen Poika tulee viimeisellä tuomiolla, pahalla puolella olevat eivät ole ottaneet vastaan niitä vähäisimpiä veljiä. Nuoret vanhemmat, jaksakaa ottaa kaikki uusi elämä vastaan. Kummalle puolelle sinä haluat kuulua?

    >>

    Puhe oli pitkä, se loppui vasta joskus klo 18 jälkeen, joten vastaavaa materiaalia tuli paljon enemmänkin. Puhuja kyllä mainitsi sivulauseessa että esim. sairauksien kohdalla voi olla poikkeuksia, mutta muuten tämä oli niin lakihenkinen ja tuomitseva puhe että tuli paha olo.

    Puhuja yhdisti kaikenlaisen ehkäisyn (ja abortin) siihen, että viimeisellä tuomiolla joutuu sille pahalle puolelle. Ja sanoi että kaikenlainen ehkäisy on jumalanpilkkaa. Jos joku sanoo, ettei tässä ole nyt kyseessä ehkäisykielto selkeästi sanoitettuna, niin en ymmärrä.

    Tiesin kyllä, että virallinen kanta on tällainen, mutta kun olin istumassa penkissä niin tämä tuli jotenkin hyvin lähelle. Sekin vaikuttanee että puhuja oli karismaattinen ja hänellä oli hyvät puhelahjat (en tarkoita sisältöä vaan puhetaitoa).

    Puhuja myös sanoi puheen alkuvaiheessa, että vaikka eri puheissa luetaan eri raamatunkohta, niin saarna on silti sama. Jokaisessa saarnassa on kyse opillisista asioista, ja oppi on muuttumaton. Jos oppi muuttuu vähänkään, pitäisi hälytyskellojen heti soida. Puheen loppupuolella hän sanoi, että Jumalan sanasta ei saa ottaa mitään pois eikä siihen saa lisätä mitään. Toisin sanoen hän puhui mielestäni itsensä pussiin kun lisäsi yksinkertaiseen Kristukseen uskomiseen noin selväsanaisesti noin tiukan säännön/kiellon (ei saa tehdä yhtään mikään mikä voisi ehkäistä uuden elämän synnyn). Ehkä se minun kohonnut pulssini ja paha oloni oli se hälytyskello… 🙂

    Vuodatus ohi. Anteeksi off-topic ja kiitos palstatilasta. 😉

    Tykkää

    1. Joona Korteniemi

      Hmm… Referoimasi perusteella kuulostaa siltä, että ehkäisykielteisyys nostettiin saarnassa liian korostuneeseen asemaan. Jos saarnateksti on tuo, puheessa olisi hyvä käsitellä monipuolisesti hyviä tekoja sekä lähimmäistä Kristuksen kuvana, ei ainoastaan lasten vastaanottamista.

      Sinänsä on mielestäni oikein, että abortista puhutaan voimakkainkin adjektiivein, koska siinä on kysymys murhasta. Murha on pahin mahdollinen synti lähimmäistä vastaan. Samoin lähtökohtaisesti allekirjoitan kristillisen kirkon vuosituhantisen opin, jonka mukaan ehkäisyvälineiden käyttäminen on luonnollisen lain vastaista. Vaikeat eettiset ristiriitatilanteet ovat kuitenkin asia erikseen, eikä ylipäätään ehkäisykielteisyydestä saa tehdän koko kristinuskon ydintä, kuten referoimassasi saarnassa ehkä pääsi käymään.

      Tykkää

      1. Minä olen myös abortista ihan samaa mieltä, kuin kirkot vanhastaan ovat. Se on murha.

        Ennen hedelmöittymistä tapahtuva ehkäisy on erikseen. Silloinhan ei ehkäistä muuta kuin sukusolujen hedelmöittyminen. Jos tätä pidetään murhan syntinä, sitä joudutaan väistämättä perustelemaan pre-eksitenssi luonteisella ”Taivaan Isän vauvavarasto”-opetuksella, kuten vanhoillislestadiolaisuudessa laajasti tehdään.

        Tykkää

      2. Matias

        Se ei ollut minulle uusi asia, että tästä asiasta on näinkin jyrkkiä kantoja, että ei sallita edes varmoja päiviä. Eikä siinä mitään, vaikka olisikin sillä kannalla. Mutta puhuja esitti asian mielestäni kohtuuttoman vaativasti (käytti selkeitä ”Älkää”-kieltoja) ja tuomitsevasti (tyyliin ”Jos kuitenkin teette niin, joudutte viimeisellä tuomiolla sille pahalle puolelle”).

        Olen kanssanne (Joona ja Eudokimos) samaa mieltä, että abortti on murha. En hoksannut mainita edellisessä viestissäni, että puhuja mainitsi abortin (tai kaapimisen) muistaakseni vain kerran. Abortti, ehkäisyvälineet ja luonnolliset menetelmät (päivien laskeminen) asettuivat samalle viivalle, joskin päähuomio oli ehkäisyssä.

        Kaksi läheistä henkilöä, joilta kysyin mielipidettä puheesta, eivät kuulemma pitäneet puhetta mitenkään kovana. Toki jokainen tulkitsee jokaisen saarnan omalla tavallaan. Mutta mukava että jotkut tuntuvat ymmärtävän tuskastumiseni. Joona sanoi hyvin: ehkäisykielteisyydestä ei saa tehdä koko kristinuskon ydintä.

        Tykkää

      3. Jupe

        Joonan pointtien lisäksi voisi sanoa, että ehkä siinä, että puhutaan yksipuolisesti vain siitä, mitä pitää tehdä tai jättää tekemättä, tulee sellainen kuva että on kyse enemmänkin lain noudattamisesta kuin rakkaudesta. Kristinuskon lähtökohtana kun on rakkaus, joka vuodatetaan ihmisen sydämeen Pyhän Hengen kautta, kun ihminen turvaa uskossa Kristuksen sovitustyöhön. Siksi olisi hyvä, että myös asioita voitaisiin lähestyä tästä näkökulmasta.

        Tykkää

      4. amicus curiae

        Eudokimos, ehkäisyä on kyllä jo vanhan kirkon aikaan osa kristityistä verrannut tappoon tai murhaan eikä välttämättä perusteluna ole ollut pre-eksistenssiä.

        https://hulluinhuonelainen.wordpress.com/2015/08/26/syksy-koittaa-mutta-paiva-sarastaa/

        Linkkaamassani kirjoituksessa tarkastelimme Krysostomoksen saarnaa, jota kommentoin mm. näin: ”Krysostomoksen saarnasta voi saada sellaisen kuvan, että ehkäisy on suurempi synti kuin murha. Vertaus saattaa tietysti olla vain erinomaisena puhujana tunnetun Krysostomoksen tehokeino seurakunnan herättelemiseksi ajattelemaan asiaa. Toisaalta Krysostomos saattoi ajatellakin näin, sillä kirkkoisät yleisesti pitivät Jumalan luomaan järjestykseen puuttumista raskaana syntinä. Luonto kertoi, mikä on Jumalan tarkoitus.”

        Minun omatuntoni ei ole sallinut keinotekoista ehkäisyä, mutta toisen tai molempien puolisoiden voimavarojen vähyydestä johtuvan ajoittaisen ”paastoamisen” kylläkin.

        Tykkää

  23. Tämä keskustelu osoittaa sen, miten vanhoillislestadiolaisen, tiukan ääriekslusiivisen seurakuntaopin puolustelu vaatii suunnatonta älyllistä epärehellisyyttä. Se vaatii paitsi oman, lestadiolaisen liikkeen historian vääristelyä, mutta se vaatii reformaation avainhenkilöiden lausumien vääristelyä ja se vaatii myös Vanhan Kirkon opettajien ja koko kirkkohistorian vääristelyä!

    Kun kaikki, seurakunta- ja kirkko-oppi, opetus sakramenteista ja yleensä Jumalan armosta Kristuksessa, on vääristeltyä, niin historiakin pitää vääristellä ja alistaa Oikeassa Olemisen epäjumalalle ja Ainoan Oikean Saaraäidin epä-jumalattarelle! Siinä ei paljon paina rehellinen järkipuhe eikä todistelu.

    Huh, huh.

    Matias on kuunnellut tyypillisen srk-laisen puheen. Tietääkseni puhuja on tiukan linjan edustaja, mutta myös evankelisluterilaisen kirkon pappi! Mitähän mahtaisi tuomiokapituli Oulussa tai Turussa tuumata, jos näitä referaatteja lähetettäisiin niille? Tiedän, ettei tuomiokapitulit valvo yhdistysmuotoisten seurakuntien toimintaa, mutta kun puhujana on kirkon pappi, joka pitää tämmöisiä puheita…?

    Tykkää

  24. Matias

    Jupe puhuu tekstissään onnellisuudesta. Kokeilkaapa sellaista, että kun jokin asia oikein tympäisee, käännätte asian ympäri; voivottelun ja manaamisen ((lievät) ärräpäät ovat paheeni 😀 ) sijaan sanotte ääneen tai mielessänne, että ”Olen kiitollinen juuri nyt siitä, että …”

    Harrastan tätä itse aina kun muistan. Kummasti tulee yleensä hyvä mieli ja pahaa mieltä aiheuttava asia ei harmita enää niin paljon. Samalla tulee harrastettua kiitollisuutta, jota voisi kyllä harrastaa enemmänkin. Turhan harvoin nousee kiitollinen huokaus taivasta kohti.

    Ilana Aalto lopettaa kirjansa Paikka kaikelle – Mistä tavaratulva syntyy ja kuinka se padotaan näihin sanoihin:

    >>
    Elämä alkaa vasta, kun tavarat on järjestetty, väittää Marie Kondo. Uskallan olla eri mieltä! Kenenkään ei pidä jäädä odottelemaan laihtumista, eläkepäiviä, opintojen valmistumista, kumppanin löytymistä, lottovoittoa tai mitään muutakaan Suurta Muutosta, jonka jälkeen olisi vasta mahdollista alkaa elää itselleen mieluisaa ja merkityksellistä elämää.

    Onnellisuustutkijat sanovat, että ihmisen hyvinvointi liittyy kiitollisuuden tunteeseen. Kiitolliset ihmiset kuvaavat itseään onnellisempina, optimistisempina, elämäänsä tyytyväisempinä sekä vähemmän ahdistuneina ja masentuneina kuin ne, jotka kokevat itsensä vähemmän kiitollisiksi. Tutkijoiden mukaan kiitollisuudentunnetta voi helposti lisätä yksinkertaisten harjoitustehtävien avulla. Kiitollisuuksien ilmaiseminen tekee näkyväksi sen, mikä elämässä on hyvin, olosuhteista huolimatta. Se myös laittaa kaikenlaiset ensimmäisen maailman ongelmat perspektiiviin.

    Jos tahdot lisää tyytyväisyyttä elämääsi tässä ja nyt, tee kuukauden kiitollisuuskokeilu. Kerro päivittäin jollekulle tai kirjoita ylös itsellesi kolme asiaa, joista olet kiitollinen, iloinen tai joista tulee hyvä mieli.

    – Mikä oli hyvin tänään?
    – Mikä tuntui kivalle?
    – Mistä iloitsit?

    Pyydä läheiset kokeiluun mukaan tai tee kiitollisuusharjoitukset yhdessä lastesi kanssa. Voit myös kerätä kiitollisuudenaiheet pienille lapuille ja tallettaa ne rasiaan. Niihin on hauska palata vaikka vuoden vaihtuessa.

    Kiitollisuutta tuottavien asioiden ei tarvitse olla suuria ja ihmeellisiä, eivätkä ne aina olosuhteista johtuen voi sellaisia ollakaan. Kiitä vaikka siitä, että naapuri avasi oven, kun tulit alaovelle kauppakassien kanssa, löysit haluamasi kirjan kirjastosta tai sait itsesi vihdoin varaamaan ajan hammastarkastukseen. Tai kiitä arkipäivän itsestäänselvyyksistä: kone pesi taas tänäänkin tiskit puolestasi, lapsesi ovat olemassa ja koira pakotti lenkille. Ei haittaa, jos kiität samoista asioista joka päivä, ne ainakin ovat hyvin.
    >>

    Tykkää

    1. Jupe

      Kaikki käskyt voidaan sisällyttää yhteen käskyyn, joka on ”Rakasta Jumalaa yli kaiken”, koska se sisältää kaiken sen rakastamisen, mitä Jumala on ja mitä myös meidän tulisi olla suhteessa Jumalaan ja toinen toiseemme. Toisaalta tästä koko kristillistä elämää ohjaavasta käskystä voidaan johtaa satoja erilaisia käskyjä eri tilanteisiin, vaikkapa älä valehtele, älä ole ahne, älä ole ilkeä lähimmäisellesi tai älä tee aborttia. Nämä käskyt eivät eksplisiittisesti sisälly kymmeneen käskyyn, mutta kylläkin implisiittisesti.

      Tykkää

  25. M.H

    Jos sallinette, niin poikkean vähän aiheesta. Joona selitti aiemmin hyvin ehkäisykielteisyyden perusteita ja se sai minut muuttumaan ehkäisymyönteisestä -ehkäisykielteiseksi. Yksi asia kuitenkin koko ehkäisyasiassa mietityttää – onko luonnonmukainen ehkäisy syntiä (vrt. katolilaisuus)? Keinotekoisen ehkäisyn synnillisyyden ymmärrän, mutta luonnonmukaisuutta en osaa syntinä ainakaan toistaiseksi pitää, olenko aivan väärässä?

    Kiitos muuten hyvästä ja asiallisesta blogista! Ilolla oon ukenut – ja harvinaista että löytyy näin asiallista ja korkeatasoista keskustelua. Kiitos blogisteille ja kommentoijille siis siitä!

    Tykkää

    1. Masa

      Siihen peilaten kuinka Joona käsittele aikaisemmassa kirjoituksessa ehkäisykielteisyyden perusteita (klassiseen luonnonoikeusajattelu), mielestäni luonnonmukainen ehkäisy eli kalenterin seuraaminen on huomattavasti vähemmän ongelmallinen kuin keinotekoinen ehkäisy.

      Olen kuullut ihan seurapuheessa (ja muissakin vl-yhteyksissä) otettavan kantaa suunnilleen niin, että jos äiti on väsynyt, voi aviopari pidättäytyä avioelämästä joksikin aikaa. Eli siis ollaan X päivää ilman seksiä, jotta nainen ei tule raskaaksi.

      No nyt, jos asiaa vertaa luonnolliseen ehkäisyyn, niin siinähän on täsmälleen sama asia kyseessä. Ollaan X päivää ilman seksiä, jotta nainen ei tule raskaaksi. Ei kait X:n suuruus vaikuta siihen onko asia syntiä vai ei?

      Toki avioliiton päämäärä on uuden elämän syntyminen. Siihen peilaten, jos kalenterin seuraaminen on läpi avioliiton kestävä tapa niin näkisin sen hiukan ongelmallisena.

      Sitten vielä tuosta Matiaksen mainitsemasta saarnasta. Sen ongelmia käsittelivät Joona ja Jupe jo mielestäni tarpeeksi.

      Ajattelin kuitenkin, että nyt kun on ihan nimi ja paikkakunta mainittu ja väitetty saarnaajan sanoneen jotakin, niin olisi varmaan oikeus ja kohtuus, että muut voisivat asian todentaa. Siispä, laitan kuunneltavaksi tähän kyseisen saarnan (joka tuli siis julkisena internetlähetyksenä): https://www.dropbox.com/s/jsyrc0mt740mw02/oulu_01-10-17_17-05.mp3?dl=0

      Matiaksen mainitsema asia alkaa n. 46 minuutin kohdalta. Valitettavasti saarnan loppupää puuttuu, joten asian käsittely jää ilmeisesti vähän kesken.

      Matias kirjoitti, että ”tiesin kyllä, että virallinen kanta on tällainen…”. En nyt kyllä tekisi yhden saarnan perusteella tästä ”virallista” kantaa. Sellaista ei taida olla olemassakaan. Olen kuullut saarnoissa myös eri sävyisiä painotuksia. Esimerkkinä toimikoon vaikka tämä alustus erilaisuudesta: https://www.dropbox.com/s/fyd8kier3a1kxnq/alustus-erilaisuus.mp3?dl=0 (27 minuutin kohdalta eteenpäin). Kannattaa kyllä kuunnella muutenkin koko alustus. Ainakin minusta varsin mukavaa kuunneltavaa.

      Tykkää

      1. M.H

        Niin, mietin lähinnä luonnonmukaisen ehkäisyn käyttöä, esimerkiksi päivien laskemista, silloin kun halutaan pidentää raskauksien väliä sen takia, että mieli ja ruumis ehtisivät toipua raskauksista, ja tietysti tarpeen tullen jos äiti on uupunut ja väsynyt. Tietyllä tapaa siis pidetään huolta siitä että jo olemassa oleva perhe – äiti, isä, lapset – voivat kaikki hyvin eikä asiat menisi pahimpaan mahdolliseen pisteeseen ja vanhemmat polttaisi itseään kokonaan loppuun. Ei niinkään, että koko avioliitto kikkailtaisiin, ettei vain lapsia tulisi. Ei siinä, tähän tuskin koskaan mitään selkeää vastausta saa, vaikka toivoisinkin että siihen kerrottaisiin selkeämpi kanta. Keinotekoiset ehkäisykeinot joka tapauksessa sulkisin pois – paitsi äärimmäisissä tilanteissa.

        Tähän luonnonmukaisen perhesuunnitteluun mielellään kuulisin Joonan kommentteja.

        Tykkää

      2. Matias

        Kiitos linkeistä, Masa! Ajattelin sunnuntaina ennen ry:lle lähtöä, että laittaisin puheen nauhoittumaan. Se kuitenkin jäi tekemättä kun tuli lähdettyä kiireessä. Hyvä että sinä(?) sait sen tallennettua. Kuuntelin sen tänään uudestaan, ja voin yhä seistä ensimmäisen kommenttini sanojen takana.

        Mietin ensimmäistä viestiä kirjoittaessani, että onkohan oikein mainita puhujan nimi. Koska puhe oli julkinen ja puhujan nimi löytyi Oulun ry:n sivuilta, ajattelin ettei nimen mainitsemisessa ole väärää. Ja kyllä kait puhujan pitäisi myös pystyä seistä puheensa takana, nimellisenä tai nimettömänä?

        Matias kirjoitti, että ”tiesin kyllä, että virallinen kanta on tällainen…”. En nyt kyllä tekisi yhden saarnan perusteella tästä ”virallista” kantaa.

        Se ei ollutkaan tarkoitukseni.

        Sellaista ei taida olla olemassakaan. Olen kuullut saarnoissa myös eri sävyisiä painotuksia. Esimerkkinä toimikoon vaikka tämä alustus erilaisuudesta

        Voisin muotoilla tuon lauseeni uudelleen jotakuinkin näin: Saarnan sisältö ei sinänsä yllättänyt, koska minulla oli jo sitä ennen käsitys, että moni puhuja on tuolla kannalla, samoin kuin myös moni kuulija.

        ”Virallisella” kannalla tarkoitin sellaista kantaa, jota voi todennäköisesti julistaa vapaasti joutumatta ongelmiin (vrt. jos julistaa löysempää kantaa, siitä voi tietääkseni saada runtua ja vaikka jopa joutua jäähylle puhujan tehtävistä; koskee toki myös muita aiheita), ja josta on kirjoitettu myös pää-äänenkannattajassa Päivämiehessä. Tosin tästä aiheesta on kirjoitettu Päivämiehen kirjoituksissa vuosien ja vuosikymmenten aikana vaihtelevasti, joten on tosiaan vaikea löytää yhtä virallista kantaa.

        Tuo linkkaamasi alustus oli kokonaisuudessaan hyvä ja mukavaa kuunneltavaa! Kuka sen on pitänyt ja missä ja milloin? Hyvä, että osa puhujista suhtautuu aiheeseen myös tuolla tavalla (ja myös puhuu aiheesta sen mukaisesti!), että jaksamista saa kuunnella jo ennen kuin on ajauduttu uupumukseen tai sairauksiin tms. Vrt. sunnuntain puheessa kehotettiin olemaan kuuntelematta omaa jaksamistaan, vaan ilolla ottamaan kaikki elämä vastaan. Ts. ensin pitää palaa loppuun tai sairastua jotta saa kuunnella jaksamistaan, eli ennaltaehkäisy ei ole okei?

        Jos ehkäisemättömyyden vie aivan äärimmilleen eikä esim. kuunnella lääkärin varoituksia tilanteessa, jossa äidin henki olisi vaarassa uuden raskauden myötä, vaan ajatellaan että kyllä se Jumala antaa niitä voimia, niin siitä tulee mieleen perkeleen juonittelut Jeesuksen ollessa erämaassa:

        Matt. 4:6 Hän sanoi Jeesukselle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas. Onhan kirjoitettu: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.'”

        Jumalan varjelukseen ja johdatukseen luottaminen on hieno ja kallis asia! Se voi kantaa vaikeiden aikojen ja yli ja siitä voi saada suuria voimavaroja. Ilman Jumalan armoa meillä ei olisi oikeutta eikä mahdollisuutta edes hengittää saati elää. Luottaminen ei kuitenkaan poista ihmiseltä vastuuta omista valinnoistaan.

        7 Jeesus vastasi hänelle: ”On myös kirjoitettu: ’Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.'”

        Tykkää

      3. Matias

        Täsmennän, että en tarkoita että tuo sunnuntain puhe olisi ollut noin äärimmäinen kuin mistä kirjoitin viestini lopussa.

        Tykkää

  26. Matias

    Masa:
    ”Toki avioliiton päämäärä on uuden elämän syntyminen. Siihen peilaten, jos kalenterin seuraaminen on läpi avioliiton kestävä tapa niin näkisin sen hiukan ongelmallisena.”

    M.H:
    ”Ei niinkään, että koko avioliitto kikkailtaisiin, ettei vain lapsia tulisi.”

    Hmm. Onko kristityllä avioparilla velvollisuus ”hankkia” jälkikasvua, jos siihen on mahdollisuus? Eivät kaikki välttämättä halua lapsia, eikä kaikilla ole jälkikasvusta huolehtimiseen tavalla tai toisella valmiuksia, vaikka biologinen mahdollisuus lasten saamiseen saattaisi olla. – Kaikilla ei sitä mahdollisuutta ole. Silloin voi olla mahdollista vaikka adoptoida, mutta kaikki ei näin tee, joten ainakaan tällaisessa tilanteessa velvollisuutta jälkikasvuun ei ole? (Toki omat ja adoptoidut lapset ei ole sama asia, mutta kuitenkin aiheena on nyt avioparit ja jälkikasvun hankinta.)

    En usko sen palvelevan avioparia, syntyvää lasta ja aiemmin syntyneitä lapsia, jos toinen tai kumpikin vanhempi ei haluaisi lasta, mutta esim. velvollisuudentunteesta valitsee toisin. Topi Linjama on todennut asiasta näin artikkelissaan ”Emmekö ole aivan kuin ajattelemassa” – Poimintoja vanhoillislestadiolaisesta kaanaankielestä kirjassa Lestadiolaisuus tienhaarassa:

    >>
    Kaanaankielellä kerrotaan, miten asioiden tulisi olla tai miltä niiden halutaan näyttävän. Jos oma kokemus on kovin erilainen esimerkiksi käsityksestä haluamme ottaa kaikki lapset vastaan, syntyy ristiriita. Ihminen joutuu kieltämään omat tunteensa ja kokemuksensa, elämään ulkopuolisena suhteessa omaan itseensä. Ei ole hyväksi parisuhteelle eikä olemassaoleville lapsille, jos vanhemmat väittävät haluavansa lapsia, vaikka he eivät todellisuudessa niitä halua.
    >>

    Jos on olemassa tuo velvollisuus hankkia jälkikasvua, montako lasta on sopiva määrä? Referoimassani viime sunnuntain puheessa käsitellyssä raamatunkohdassa puhutaan yhdestä: ”Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’” (Matt. 25:40) Jos siis haluaa tulkita tuon raamatunkohdan käsittelevän jälkikasvua. Toisaalta ”Jaksakaa ottaa vastaan kaikki uusi elämä” -opetus viittaa useampaan kuin yhteen.

    Hieman kieli poskessa kysyn M.H:n viestiin viitateen, että jos avioparilla on jo yksi lapsi, niin voiko sitten loput avioliitosta kikkailla niin, ettei vain tulisi enempää lapsia? Tai mihin lukumäärään rajan voi vetää? Mielestäni ei ole riittävää, jos asiaa ajatellaan vain jaksamisen ja hyvinvoinnin kannalta. Joku aviopari voi toivoa yli kymmentä lasta, mutta toiselle avioparille yksi, kaksi tai vaikka kolme lasta voi tuntua parhaalta ja sopivimmalta määrältä. En näe miksei silloin voisi kikkailla ettei tule tuota enempää lapsia, vaikka jaksamista ja muita resursseja olisi useampaankin lapseen.

    Mielenkiintoista ajateltavaa! Ja taas aivan ohi Jupen alustuksen aiheesta. 😀

    Tai toisaalta, Jupe puhuu alustuksessaan elämän tarkoituksesta, toivosta ja onnellisuudesta. Olen lukemassa nyt toista kertaa tuota mainitsemaani kirjaa Lestadiolaisuus tienhaarassa. Siinä Juho Kalliokoski sanoo artikkelissaan Herätysliikkeen hiilloksella näin:

    >>
    Jokin aika sitten pääsin kuulemaan vanhoillislestadiolaisten perheenisien keskustelua, jossa porukalla todettiin lisääntymisen ja uuden sukupolven kasvattamisen olevan elämän tarkoitus ja onnen lähde. Näkemys on biologiselle organismille luonteva, mutta ristiriidassa kristinuskon (myös vanhoillislestadiolaisittain ymmärrettynä) kanssa. Kristinusko näkee ihmisen Isän sylistä kauas eksyneenä ja ihmisen kutsumuksena ja kestävän onnen lähteenä paluun tuohon syliin ja yhteyteen Jumalan kanssa Pojan avaamaa tietä, jolla meitä odottavat syntien anteeksiantamus, ruumiin ylösnousemus ja iankaikkinen elämä.
    >>

    Tykkää

    1. Jupe

      ”Jokin aika sitten pääsin kuulemaan vanhoillislestadiolaisten perheenisien keskustelua, jossa porukalla todettiin lisääntymisen ja uuden sukupolven kasvattamisen olevan elämän tarkoitus ja onnen lähde.”

      Itse ajattelin juuri noin, ennenkuin löysin Kristuksen. Että elämän tarkoitus ja onnen lähde voisi löytyä parisuhteesta ja lapsista, kun sitten olisi mille elää.

      Täytynee todeta, että ihminen, joka ajattelee noin, pelkään pahoin, ei ole vielä Kristusta löytänyt, vaikka onkin osana ”ainoaa oikeaa joukkoa” ja miljoona synninpäästöä saanut ja kaikista synneistä rippiä tehnyt. Suosittelisin katsomaan tuon pätkän Tim Conwayn saarnasta, mikä on linkattu tuohon kirjoitukseni loppuun, siinä hän puhuu aivan mainiosti siitä, kuinka ihminen voi asettaa toivonsa kaikkeen mahdolliseen väärään.

      Tykkää

      1. Jupe

        Täytynee lisätä tuohon kommenttiini vielä se, että tietysti lapset ja parisuhde tuottavat onnellisuutta, mutta eivät ne anna kestävää onnea eivätkä iankaikkista tarkoitusta elämään.

        Jos toivo on niissä, niin se kuolee, mutta me, jotka turvaamme Herraan, ”kiitämme Herraa, nyt ja iankaikkisesti.” (Ps. 115:18).

        Tykkää

      2. amicus curiae

        Niin. Osa vanhan liiton juutalaisista ei uskonut ylösnousemukseen mutta ajatteli, että miehen elämä tavallaan jatkuu pojassa. Näin suku ja elämä jatkuivat ja kunnia säilyi. Tämän takia oli niin tärkeää saada perillinen ja nimenomaan poika. Tuossa ajattelussa kaikki siunaus tuli ajallisessa elämässä.

        Mutta todellakin kristinuskon keskiössä on ylösnousemus ja siihen liittyvä toivo, joka ylittää kaiken maallisen.

        Tykkää

    2. Selvin lisääntymistä koskeva käsky on 1. Mooseksen kirjan alussa. Tämä on tuttu paikka kaikille.

      Laki ja järki käyvät käsi kädessä! Laki nimenomaan ohjaa tulkintoihin ja porsaanreikien hakemiseen. Jumala sanoi: Lisääntykää ja täyttäkää maa.
      Lisäksi profeetta sanoo: Lisääntykää, älkää vähentykö! Eikö Jumalan sana täten tarkoita kolmea lasta per pariskunta noin niin kuin lakihenkisesti järkeillen?

      Oma uskon avaama näkymäni neuvoo siihen, että kyse ei voi olla käskystä eikä laista.
      Kyse on aidosti siltä, miten asia meikäläisyydessä sanotaankin:
      Kyse voi olla vain ja ainoastaan halusta saada lapsia. Iso kysymys on, että entä jos ei kerta kaikkiaan taho, vaikka miten yrittäisi tahtoa? Ison tai pienenkään asian noudattaminen käskettynä ei ole oikein. Paavali sanoo ruokalajeistakin (Room. 14), että kaikki mikä ei perustu uskoon, on syntiä.

      Tykkää

      1. Matias

        Siionin Kevät, kommenttisi tuli kyllä minun kommenttini alle vastaukseksi. Puhelimella kaikki kommentit näkyvät samassa tasossa, isommalla näytöllä järkevämmin.

        Niin, olisiko 1. Mooseksen kirjan alussa kyseessä ennemmin siunaus kuin käsky:

        1. Moos. 1:28 Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa – –”

        Samoin tässä:

        1. Moos. 9:1 Jumala siunasi Nooan ja hänen poikansa ja sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa.”

        Ja ehkä myös Jeremian kirjeessä. Roomalaiskirjeen 14. luku oli hyvää luettavaa, samoin 1. Kor. 10:23-33.

        Miksei haluamisasiankin voisi jättää Herran harteille, niin että jospa Hän herättää halun jälkikasvuun jos sen näkee hyväksi. 😛

        Tykkää

  27. amicus curiae

    Kristikunnassa on kyllä vanhastaan ajateltu, että avioliiton ensimmäinen tarkoitus on uuden sukupolven tuottaminen ja näiden lasten kristillinen kasvattaminen. Avioliiton toinen tarkoitus on huoruuden välttäminen.

    Avioliiton tarkoitus ei kuitenkaan ole sama asia kuin yleisesti elämän tarkoitus. Avioliitossa elävän elämällä on muitakin tarkoituksia ja ei-avioliitossa olevilla nimenomaan muita tarkoituksia.

    Jos perheenisien keskustelussa on sanottu elämän tarkoitukseksi lasten kasvattaminen, niin eikö tämä kannattaisi ymmärtää suopeasti siten, että nämä isät ovat aivan oikein käsittäneet kasvatustyön heidän elämänsä siihen hetkeen osoitetuksi kutsumukseksi, eikä niin, että he yrittivät määritellä kaikenkattavasti elämän tarkoituksen.

    Augustinuksen mukaan avioliitto, jossa lähtökohtaisesti suljetaan pois lasten syntymä, ei ole kristillinen avioliitto.

    Alkuperäinen kritillisen avioliiton idea kuitenkin helposti hämärtyy nykyisessä asenneilmapiirissä, joka korostaa individualismia, ihmisen omaa kokemusta ja seksuaalisuuden toteuttamista. Ihmisen oikeudet korostuvat velvollisuuksien kustannuksella. Ajatellaan, että kaikilla pareilla täytyy olla oikeus solmia avioliitto oman halunsa mukaan. Maallisessa mielessä näin voi ollakin, mutta kristillinen avioliitto täytyy kirkkaasti erottaa tällaisesta. Raamatun mukaan kaikilla pareilla ei välttämättä ole oikeutta solmia kristillistä avioliittoa, vaikka he näin haluaisivatkin tehdä. Tämä on toki inhimillisessä mielessä valitettavaa ja monelle ihmiselle suuri risti kannettavaksi.

    Samoin se, että joku ei halua lapsia, ei vielä tarkoita sitä, etteikö kristillisen avioliiton tarkoitus voisi olla jälkeläisten tuottaminen.

    Opetuslapset sanoivat: ”Jos avioliitto merkitsee miehelle tätä, on parempi olla menemättä naimisiin.”
    Mutta hän sanoi heille: ”Se ratkaisu ei sovellu kaikille, ainoastaan niille, joille se osa on annettu. On sellaisia, jotka äitinsä kohdusta saakka ovat avioliittoon kelpaamattomia, on toisia, joista ihmiset ovat tehneet sellaisia, ja on niitä, jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Joka voi valita tämän ratkaisun, valitkoon.” (Matt. 19:10-12)

    Tykkää

  28. amicus curiae

    Jupe ja Veikko ottivat yllä kovasti matsia vanhasta kiistakysymyksestä ja tekivät mielestäni saman erehdyksen kuin aikoinaan sittemmin uudeksi heräykseksi ja vanhoillisuudeksi muodostuneet ryhmät. Tuo erehdys on väärä kysymyksenasettelu, joka johtaa siihen, että molemmat kysymysansaan langenneet joutuvat puolustamaan vastausta, jota ei löydy Raamatusta. Tämä on toki tyypillistä teologiassa ja hajaannuksissa: Joku keksii uuden kysymyksen ja vastauksen suhteen sitten ryhmitytään erimielisiin ja keskenään kinasteleviin joukkoihin.

    Vastaavalla mekanismilla saisimme varmaan riidan aikaan siitäkin, edellyttääkö syntien anteeksi saaminen sitä, että syntejä anteeksi saarnaava nostaa käden ylös siunattavaa kohti.

    Ymmärrän kyllä Jupen ja Veikon kiistan taustoja, mutta en kuitenkaan syvätasolla voi ymmärtää kummankaan perusteluja uskoon tulemisen ehdoista. Mitä ylipäätään tarkoitetaan uskoontulolla tai uskoon tulemisen hetkellä? Ilman tämän selvittämistä on koko väittely turhaa ja Lestadiuksen kirjoittamaan yhtyen parhaiten oikeassa lienee se, joka ei väittelyyn lähde mukaan laisinkaan. Jupen näkemyksen tueksi ei taida myöskään löytyä Raamatusta yhtään esimerkkiä ja Veikolta taas näkemyksestään kysyisin, että ei kai ole mahdollista, että tällainen kaikkein tärkein asia olisi jäänyt Raamattuun selvästi kirjoittamatta?

    Tykkää

    1. Jupe

      Olet oikeassa, kiistan kysymys oli huono tai ainakin epämääräinen.

      Varmaan se ydinongelma löytyy kuitenkin sieltä Pyhän Hengen virka -opista, joka määrittelee seurakuntaopin, eikä niinkään sieltä, miten tullaan uskoon.

      Tykkää

  29. Quo Vadis

    AC: “Jos perheenisien keskustelussa on sanottu elämän tarkoitukseksi lasten kasvattaminen, niin eikö tämä kannattaisi ymmärtää suopeasti siten, että nämä isät ovat aivan oikein käsittäneet kasvatustyön heidän elämänsä siihen hetkeen osoitetuksi kutsumukseksi, eikä niin, että he yrittivät määritellä kaikenkattavasti elämän tarkoituksen.”
    Itse ajattelen samoin. Tämä on uskovaisten perheenisien kokemusta eletystä uskosta: sitä, millä tavalla uskoa eletään todeksi arjen elämässä. Usko Kristukseen suuntautuu elävässä elämässä kohti lähimmäistä rakkautena ja huolenpitona, joka samalla antaa elämälle siunauksen ja muuttuu “onnen lähteeksi”. Usko Kristukseen ja rakkauden teot lähimmäistä kohtaan (kuten perheestään huolehtiminen) ovat yhteydessä keskenään ikäänkuin toinen toisiaan ruokkivana kehänä. Elämän tarkoitus, kutsumus ja tehtävä saavat osittain samankaltaisia sekä osittain erilaisia merkityksiä riippuen ihmisistä ja asiayhteydestä, ja useissa tapauksissa nämä käsitteet kulkevat osittain päällekkäin.
    Kuten Martti Lindqvist kauniisti sanoo kirjassaan Toivosta ja epätoivosta, että ihmisen elämä kiertyy aina uudestaan alkulähteelleen, jolloin avautuva näköala paljastuu samaksi maisemaksi kuin mistä kauan sitten on lähdetty vaeltamaan. Ja paluun hetkellä on mahdollista nähdä vanha maisema uusin silmin. Oikea ajatus elämän tarkoituksesta, tehtävästä tai unelmasta vie kohti sitä, mikä on totta ja pysyvää. Elämässä tarvitaan siis rohkeutta elää ja avautua uudelle, rohkeutta kurottautua kohti sitä mikä on totta ja pysyvää.

    Tykkää

    1. Jupe

      Täytyy tähän alas vielä tarkentaa sama asia, kuin ylempänä tarkensin, että en suinkaan ajattele, etteikö perhe ja lapset toisi elämään onnellisuutta ja tarkoitusta. Pointtini oli, ettei kummankaan em. asian perustus voi olla perheessä ja lapsissa. Ja on myös totta, että Jumalan meille jokaiselle antama tehtävä myös tuottaa tarkoitusta elämään meille jokaiselle, oli se sitten lasten kasvatus, maanviljely tai evankeliointi. Kuitenkin ilman Jumalaa kaikki nämä ovat tyhjää, vailla toivoa.

      Tykkää

  30. Minä en kiistä, etteikö varhaiskirkossa olisi ollut niitä, jotka näkivät e n n e n sukusolujen kohtaamista tapahtuvan ehkäisyn synnilliseksi. Alkeellisia keinoja siihenkin ehkä oli? Täällä on viitattu kirkkoisä Krysostomoksen tekstiin, joka oli aiemmassa blogissa. Minä näen hänen nuolenkärkensä kohdistuvan avioliitossa olevien miesten pitäytymisen seksuaalielämään vaimojensa, ei prostituoitujen kanssa. Sivuasiana hän tulee kuvailleeksi aikansa prostituutioammattilaisten raskaudenehkäisymenetelmiä ja myös abortteja, joita he varmaan teettivät.

    Tykkää

  31. 1.Kor 7, 5 Älkää keskeyttäkö yhdyselämäänne, paitsi ehkä yhteisestä sopimuksesta joksikin aikaa, jotta voitte keskittyä rukoukseen; palatkaa sitten taas yhteen. Muutenhan Saatana pääsee kiusaamaan teitä, kun ette kuitenkaan pysty hillitsemään itseänne. 6 Sanon tämän myönnytyksenä enkä käskynä.

    Täällä on viljelty sitä ajatusta, että aviollisen yhdyselämän voisi ’raamatullisesti’ keskeyttää, väsymyksen tai sairauden vuoksi.– Senhän sanoo järkikin! Mutta täällä aiemmin viitattu tähän pyhän Paavalin lausumaan. Asia ei ole näin, vaan –joksikin aikaa, että voitte keskittyä rukoukseen–. Kun viitataan joihinkin raamatunlauseisiin, sitä ei saisi tehdä tarkoitushakuisesti, vaan yritää kunnioittaa tekstin kokonaisuutta ja henkeä. Eikä tämäkään ole käsky pyhältä Paavalilta.

    Tykkää

    1. Matias

      Niin, sen sanoo järki, mutta jotkut puhujat opettavat päinvastoin. Lisäksi ”usko ei ole järjen asia”. 😜

      Havahduin vuosi pari takaperin psykologin avustuksella siihen, että minulla oli liian suuri työtaakka (opiskelua ja töitä yhtä aikaa) ja olin uupunut. Etsin vieläkin sopivaa tasapainoa ja elämänrytmiä ja opettelen sitä, etten olisi liian vaativa itseäni kohtaan tietyissä asioissa. En osaa kuvitella, kuinka suuremman uupumuksen vanhemmuus voi aiheuttaa. Siinä on kuitenkin kyse tavattomasti suuremmasta vastuusta ja työmäärästä. Siksi on varsin hurjaa, että jotkut ovat sitä mieltä, ja mm. jotkut puhujat jopa opettavat niin, että pitää oikeasti ajautua sinne uupumukseen tai johonkin sairauteen ennen kuin voi alkaa kuunnella omaa jaksamistaan.

      Hyvä muistutus minulle ja itse kullekin yrittää välttää tarkoitushakuisuutta. Kiitos siitä. 🙂

      Tykkää

      1. Pena

        Mielestäni usein puhutaan vain naisten jaksamisesta, kun pitäisi ottaa huomioon molemmat sukupuolet tasapuolisesti. Itsekin uuvuin joitai vuosia takaperin kun oli yhtäaikaa koulua, työtä, rakennusta ja pieniä lapsia. Sen seurauksena olen lähes viisi vuotta käynyt terapiaa. Mutta tosiaan pointtini on se, että uskovaiset perheet ovat usein miehen tulojen varassa ja kun mies uupuu, niin koko perheen elämä romahtaa. Silti miesten jaksamisesta ei puhuta.

        Tykkää

  32. [On] niitä, jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Joka voi valita tämän ratkaisun, valitkoon.” (Matt. 19:10-12). Asia, joka minua on häirinnyt yleensä, kun on puhuttu ’kristillisestä’ avioliitosta tai naimattomuudesta vanhoillislestadiolaisuudessa. Esimerkiksi vanhoillislestadiolaisessa kontekstissan naimattomuus ’taivasten valtakunnan tähden’ on nähty niin, että ’Jumala ei anna’ puolisoa ts. omasta uskonyhteisöstä ei satu löytymään puolisoa. Tämähän on monien naisten kohtalo yhteisössä.

    Tiedän muutamia lestadiolaisia naisia, jotka ovat valinneet naimattomuuden, koska eivät halua tulla monisynnyttäjiksi. Onko se sitten naimattomuutta ’taivasten valtakunnan tähden’ vai pikemminkin taakka, risti, jonka muut ihmiset ovat sälyttäneet toisen päälle?

    En tiedä, mitä Jeesuksella oli todella mielessään. Varhaisesta kirkosta tiedämme sen, että oli niitä, jotka kieltäytyivät avioliitosta ja valitsivat naimattomuuden ’taivasten valtakunnan tähden’, kun luostarilaistos alkoi kehittyä.

    Miksi Jeesuksen mainitsemaa naimattomuutta sitten korosteta vanhoillislestadiolaisuudessa, kuin vain taakkana, raskaana ristinä? Apostolitkin suosittelivat naimattomuutta, pikemminkin kuin naimisiinmenoa.

    Tykkää

  33. Jupe

    Kattelin tossa illankähmässä vähän juutuuppia….

    Jenkkilässä on näitä ”KJV only” -tyyppejä, jotka pitää muita Raamatun käännöksiä väärinä. Kyllä tuli aivan mieleen tämä väittely seurakuntaopista, kun tätä katoin. Ei näissä paljon järkiargumentit taida painaa tosiaan:

    KJV on ainoa oikea, koska minulla on Pyhä Henki ja se minulle todistaa näin. ”Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua” ja niin poispäin. Ehhhh…….

    Tykkää

  34. Ei siitä niin kauan ole, kun vanhoillislestadiolaisuudessa varoiteltiin muiden raamatunkäännöksien käyttämisestä, kuin sen Wanhimman Kirkkoraamatun…Raamatun lukeminen itsekseen oli vaarallista (se kuulemma saattoi johtaa omiin järkeilyihin ja epäilyksiin !), mutta vielä vaarallisempaa oli edes aukaista muita käännöksiä, kuin sen SRK: n painattaman Biblian. Räntillä painettuja olivat useimmat, jota kyllä luen sujuvasti tänäkin päiwänä, ei siinä mitään…

    No, minä olin tottelematon näille(kin) armoneuwoille, ja luin jo varaisnuorena salaa vanhempien KR-38 vihkiraamattua, ja sitten kun uusin Kirkkoraamattu tuli, oli helppo siirtyä siihen. Tajusin jo varhain, että eri käännökset ovat tavallaan myös tulkintoja alkutekstistä, eikä täydellistä käännöstä ole olemassakaan, jne.

    Tykkää

    1. amicus curiae

      Tästä muistui mieleen, että joskus 1980-luvulla keskustelin vanhoillislestadiolaisen isoisäni kanssa Raamatun lukemisesta. Hän sanoi itse lukevansa uutta käännöstä (KR33/38), koska siitä vanhasta ei saa selvää. Kerroin tämän sitten koulun uskontotunnilla, kun käsiteltiin herätysliikkeitä. Uskontoa meille opettanut paikallinen kirkkoherra siihen totesi, että isoisäni saattaa olla jokin lestadiolainen, mutta ei kyllä ole varsinainen vanhoillinen, koska vanhoilliset ei käytä muuta kuin vanhaa käännöstä :).

      Tykkää

  35. Matias

    Reformaation merkkivuoden kunniaksi seurapuheissa saataisiin kyllä alkaa useammin käyttää Bibliaa uudempia raamatunkäännöksiä. Jotkut puhujat käyttävät uudempia käännöksiä, mutta jotenkin minun kohdalleni tuntuu lähestulkoon aina sattuvan sellaiset puheet, joissa teksti luetaan Bibliasta.

    Kaikissa käännöksissä on tietenkin hyvät ja huonot puolensa, mutta omasta mielestäni Biblian teksti on usein niin outoa – sisältää erikoisia sanoja ja lauserakenteita – että puhujan lukeman raamatunkohdan ymmärtäminen on vaikeaa. Ymmärtämistä varmasti helpottaa, jos on tottunut lukemaan ja/tai kuuntelemaan Biblian tekstejä. Moni ei kuitenkaan lue Raamattua, ja uumoilen seurapenkissä istuvan monia sellaisiakin, jotka ei myöskään paljon kuuntele seurapuhetta eikä välttämättä ole edes kovin kiinnostuneita siitä mitä puhuja lukee ja puhuu.

    Luulisin myös, että iäkkäämmät ihmiset ymmärtävät Biblian kieltä paremmin kuin nuoret ja varsinkin lapset. Seuroissa on yleensä paljon lapsia ja nuoria (tietty riippuu alueesta), jolloin Biblian käyttäminen on siinäkin mielessä aika kummallista.

    Ehkä kiinnostus seurapuheen sisältöä kohtaan voisi lisääntyä, jos puhe olisi ymmärrettävämpää. Voisi olla myös mielenkiintoista kuulla seuroissa käsiteltävän harvinaisempia raamatunkohtia kuin niitä kourallista, joita käytettäneen suurimmassa osassa saarnoja. 🙂

    Onkohan Biblian käytölle jotain hyviä perusteluja? Yksi puhuja sanoi minulle aiemmin jotenkin niin, että sitä käytetään, ”koska se on seuraraamattu”. Eli sitä käytetään, koska sitä on päätetty käyttää?

    Olen jo jonkin aikaa tehnyt niin, että aina puheen alussa kaivan puhelimen taskustani ja otan esiin kolme käännöstä vieretysten (http://raamattu.uskonkirjat.net) siitä kohdasta, jonka puhuja lukee puheen alussa. Suosittelen kaikille. 🙂 Minun on paljon helpompi seurata tekstiä kun voin samalla lukea, ja lisäksi koska minulla on uudemmat käännökset Biblian tekstin rinnalla.

    Tykkää

  36. Niin, Raamatun käsitys onnellisuudesta eli autuaasta olotilasta on syvempi kuin pelkästään hyvä fiilis tässä ja nyt: siihen kuuluu myös ”Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on kallioni, minun osani iankaikkisesti…” (Ps. 73:26)

    Moniaita hyviä kommentteja on tosiaan edellä. Kiitollisuuden aiheiden muistelu tai peräti päiväkirja on loistava idea avaaman silmämme siihen, kuinka paljon hyvää olemmekaan saaneet elämäämme. Ja kaikki on Hyvältä Isältämme. Samoin voisi olla rukouspäiväkirja siitä, minkä asian kanssa olemme milloinkin kipuilleet ja rukoilleet – ja kuinka Jumala on uskollisesti aina meitä tavalla tai toisella auttanut. Niin helposti kaikelle sokeudumme, ja varsinkin, kun tämä aika antaa niin valheellisen kuvan elämästä; hypettäen vain supertehokkuutta, kiiltokuvakauneutta ja kaikkivoipaisuutta!

    Hienoa Matias, että seuraat puheen raamatullisuutta nettiraamatusta – muistan kuinka vaikuttavaa oli 1980-luvun alkupuolella, kun kodissamme oli vieraana nuori Amerikan veli, joka kantoi paljon käytettyä Raamattua vyölaukussaaan! Kun aikanaan ns. raamattuluokat tulivat käyttöön Suomessakin, varmaan moni odotti, että ne olisivat innostavia yhteisiä Raamatun tutkimisen paikkoja. Mutta taisivat ne pitkään enimmäkseen olla vaan ”pikkuseuroja”, joissa opettaja selosti raamatunpaikan ”oikean tulkinnan” ja sillä sipuli…. Ja lieneekö tuo edellä mainittu velikin ns. hoidettu ”omavanhurskauden hengestä”, kun Raamattua noin ylpeästi esillä piti 🙂

    Kyllä edelleen kristillisen avioliiton perustaan ja edellytyksiin kuuluu myös avoimuus Jumalan luomistyölle lasten syntymisen kautta. Ei ole kristillistä solmia avioliitto, jonka suhteen on jo ennalta päätetty, että emme halua tähän lapsia. On sitten eri asia tunnustaa myös tosiasiana ne rajat, jotka puolisoiden terveys ja voimavarat asettavat. Siihen tarvitaan myös rukousta ja itsetutkistelua.

    ”Ison tai pienenkään asian noudattaminen käskettynä ei ole oikein.” Vaikka Paavali tuohon viittaakin, niin kyllä Raamattu monessa paikassa korostaa ”Jumalan käskyjen” noudattamista myös ajallisen elämän siunauksen lähteenä – vaikka emme niitä aina oikein ymmärtäisikään…

    Parhaimmillaan kristillisyytemme / herätyksemme on tuottanut reilun 150 vuoden aikana tuhansille evankeliumin valon, lohdutuksen, vakuutuksen syntien anteeksiantamuksesta ja uuden elämän Herrassa, ja se on ollut tuhansille nuorille ja vanhemmille kasvualustana kristillisen elämäntapaan, ja kristillisen kilvoituksen viitekehyksenä. Ja tämä kaikki on voinut tuottaa myös suurta ajallista Jumalan siunausta. – Pahimmillaan kristillisyydessämme on sorruttu julistamaan Pyhän Hengen arvovallalla vääriä todistuksia, vääriä tuomioita ja paikkansa pitämätöntä ”historiaa” – ja oltu aiheuttamassa tuhansille ihmisille henkisen, hengellisen ja jopa fyysisen umpikujan ja luhistumisen. Ei ole kristillisen evankeliumin arvon mukaista, jos ja kun omat rakkaat perinnäissääntömme ja epäraamatullisetkin opin kiemurat ovat olleet tukahduttamassa niin monen uskon evankeliumiin ja elämän Jeesuksessa Kristuksessa. Tähän on liittynyt suoranaisena sisäänrakennettuna automaattina myös eriseurojen julistaminen poisleikkaamisen hengessä silloinkin, kun perusteet eivät ole olleet raamatullisia vaan ”kuka meistä on suurin”…

    Ja vaikka saarnaamme parannusta korkealla profiililla ulospäin, oma yhteisöllinen parannuksenteko näistä (mukaan lukien 2011 ja 2012 julkilausutuista) harhoista ei ole edennyt. Auttaisiko, jos kristillisyydessämme otettaisiin käyttöön erityinen katumussunnuntai, jolloin pyydettäisiin anteeksiantamusta ja armahdusta aivan erityisesti kristillisyydellemme, kuten joutui Jumalan omaisuuskansa Vanhan Liiton aikana useaan otteeseen tekemään. Ja jolloin seuroissa kerättäisiin myös kolehti rahastoon, josta autettaisiin näitä ”traumatisoituja” lähimmäisiä, siskoja ja weljiä!

    Liked by 1 henkilö

  37. ”(On)oltu aiheuttamassa tuhansille ihmisille henkisen, hengellisen ja jopa fyysisen umpikujan ja luhistumisen.” Painavaa tekstiä. Todellakin juuri näin! Ei mikään pikkujuttu…

    Vielä pahempaa: ”Omat rakkaat perinnäissääntömme ja epäraamatullisetkin opin kiemurat ovat olleet tukahduttamassa niin monen uskon evankeliumiin ja elämän Jeesuksessa Kristuksessa.” Hirvittävä asia! Tiedän lukemattomia, jotka eivät usko enää koko kristinuskoon, kun ovat niin pettyneet siihen vanhoillislestadiolaisessa muodossa. He katselevat kaikkea uskonnollisuutta niiden pettymyksen silmälasien kautta, jotka he saivat, kun huomasivat systeemin mädännäisyyden ja sen että heille on valehdeltu. Tai, että heitä tai heidän läheisiään on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti ja julmasti.

    Kenen on vastuu? Systeemin hiljaisilla pönkittäjillä vai niillä, jotka ovat olleet valta-ja johtoasemissa. Kollektiivinenkin parannuksenteko alkaa yksilöiden sydämistä, ja sitähän ei voi tehdä, jos tuntee, ettei ole sijaa parannukselle…

    Kukaan ei ole vielä ilmoittautunut julkisesti, kuka tai ketkä ottavat vastuun. Uskon, että monet odottavat.

    Tykkää

  38. Reformaatio 500 vuotta tänään – 31.11. 2017 !

    Ylen aamu-uutisten mukaan, Suomen luterilaisin kunta on Perho, jossa 93% asukkaista kuuluu luterilaiseen kirkkoomme. Mutta onko se jotenkin vain näennäistä – siis tosiasiallisesti vain itseriittoista vl-kristillisyyttä? Ehkä niinkin, mutta ei pelkästään. Ja kyllä perholaiset kaunista kirkkoansakin rakastavat.

    Niin, perholainen appeni – syntynyt 1914 – hiljentyi joka sunnuntai kuuntelemaan vanhaan tapaansa radiojumalanpalveluksen, jonka virret hän tarkkaan laittoi ylös alkukuulutuksesta – vaikkapa sitten naulalla piirtäen Sirkku-sokeripakan kannesta repäistyyn pahvilappuun. Ja kyllä me omassa perheessämmekin olemme aina pyrkineet kuuntelemaan radiojumalanpalveluksen – varsinkin kun perukassa asuen kirkkomatkat ovat olleet pitkiä. Mutta, on meillä ollut yötä puhujaweljiä, jotka ovat asiasta sen verran ahdistuneet, että ovat siirtyneet toiseen kammariin ”vääräoppisen” puheen ajaksi 🙂 – Mielellään kuuntelemme myös ortodoksisen messun, ja niin tehtiin jo lapsuuden kodissanikin. Jäin kaipaamaan myös piispa Paul Verschuren johtamia jouluyön juhlallisia katolisia messuja…

    Aivan aiheesta Luther naulasi teesinsä Wittenbergin linnankirkon oveen pyhäinpäivää vasten, mutta jähmetämmekö Lutherin mielellään patsaaksi, emme seuraa hänen metodiaan jatkuvasta uskonpuhdistuksesta? Missä on reformaatio NYT? Ja olemmeko sokeita Lutherin sokeille pisteille ja harhoille – kai ne tänäpäivänä riittäisivät siihen, että häntä pidettäisiin pakanana ja publikaanina? – Kuitenkin Lutherin (ja Paavalin) usein katsotaan osoittaneen autuuden tien pätevämmin kuin itse Herramme?

    Viimeisissä Päivämiehen numeroissa on ollut useita Luther ja reformaatio -teemaisia ansiokkaita artikkeleita ja uutisia. Mutta kovin vähälle ja vähättelevään sävyyn on tainnut jäädä Lutherin pimeiden puolien käsittely. Kapsäkin historia aiheisessa artikkelissa esiteltiin natsi-Saksan särkemien uhrien muistomerkkiä Berliinissä. Samanlaisen voisi tehdä niille uudestikastajille ja talonpojille, jotka listittiin hengiltä Lutherin tuella tai jo silloin vainotuille ja kiusatuille juutalaisille. Sama muistomerkki kävisi myös katolisen inkvisition uhreille ja ortodoksisen kirkon vanhauskoisille. Mutta myös maallisten aatteiden uhreille; kuten liberaalien ikonisen Ranskan suuren vallankumouksen, nationalismin ja kommunismin uhreista puhumattakaan. Mutta taitaisivat käydä samat patsaat myös SRK:n tontille, muistutuksena kristillisyytemme menneistä…

    Tykkää

  39. Jatkanpa hyvin laveasti blogiaiheeseen liittyen teemalla: ”maailma ja me” eli ”meiltä ja muualta” 🙂

    Tänään YLE:n uutissivulla kerrottiin mm.

    https://yle.fi/uutiset/3-9904415

    ”Äiti yritti varata lapselleen hammaslääkäriä – ei onnistu, kun säännöt sen kieltävät.”

    Järkyttävä juttu, jonka mukaan vanhemmat eivät saa välttämättä tietoa kymmenvuotiaan lapsensa sairaudesta, lääkärissäkäynneistä ja lääkityksestä. Missä silloin on vastuullisen vanhemman kokonaisvaltainen vastuu lapsesta, ja hänen hyvinvoinnistaan, – ja eikö huolta ole edes kustannuksista yhteiskunnalle väärin varatuista ja tulematta jätetyistä lääkäriajoista. Entä miten kymmenvuotias kirjautuu Kela:n sivuille ”oma kanta” -palveluun, kuuluuko nettipuhelin aivojen muokkausvälineenä jo lapsen perusoikeuksiin? Miten on mahdollista, että arvon kansanedustajamme sallivat tämänkaltaiset tietosuojatulkinnat. Ajan henki ja ilmapiiri on jälleen sokaistunut muutamasta raflaavasta kaiken ylle nostetusta iskulauseesta ja kaikkea tarkastellaan vain suhteessa niihin. Ja onko tämänkin tulkinnan tavoitteena edelleen heikentää lapsen sidettä vanhempiinsa – varsinkin kun ne saattavat olla konservatiivisia lestadiolaisia, katolisia tai islaminuskoisia, jotka eivät sallisi kymmenvuotiaalle edes e-pillereitä… Ja pitäähän kaikki saada kasvatettua, vaikka sitten väkisin sisään uuden uljaan lipilaarikuplan arvomaailmaan. – Hyvät ihmiset laittakaa suolaista palautetta KANSANedustajillenne, osoite on: etunimi.sukunimi@eduskunta.fi

    Eilen uutisissa oli myös verotietomme. Ei ehkä ole ihan eläkkeelle jäävien luterilaisten piispojemme julkisuuskuvan mukaista, että Irja Askolan vuositulot ovat yli 128 000e ja Kari Mäkisen yli 136 000e. Miltähän tuntuu olla noilla tuloilla Jeesuksen lähettiläänä kun ”En leipää, laukkua, sauvaakaan saa turvaksi matkalle.” (VK 510:2, ks. myös Matt. 10:10) – Mutta voihan olla, ettei verojen ja hyväntekeväisyyden jälkeen paljon palkasta enää jää… Ortodoksisen kirkon arkkipiispan Leon vuosipalkka jää alle 100 000 euron. Reformaation debatissa ja propagandassa se pröystäilevän konnan rooli on ollut varattuna katolisella kirkolle. Luulen, että katolisen kirkon piispan Teemu Sipon kuten Lähetyshiippakunnan Risto Soramiehenkin palkat jäävät aika kauas tuosta pystykorvaluterilaisesta tasosta. Mutta oikaiskaa, jos olen väärässä. – Ja ehkä luterilaisen kirkon johtoon ei sitten saataisi parraita miehiä ja naisia, jos palkat eivät olisi kilpailukykyisiä muiden johtavien julkisten virkojen kanssa? Kuka sitä nyt ilmaiseksi evankeliumin työtäkään tekisi 🙂 – Parjatun katolisen kirkon papit ovat tehneet työtänsä tähän asti kai kulukorvausperiaatteella, mutta lienevät saamassa tulevaisuudessa pientä palkkaakin…

    Weljemme, pastori Jaakko Tölli jätti taloudellisesti turvatun papin virkansa. Hänen kriittinen haastattelunsa julkaistiin Rauhan Tervehdys -lehdessä 20.7.2017 numerossa 21 http://rauhantervehdys.fi/wp-content/uploads/2017/10/rauhantervehdys-00013167-7.pdf

    Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuonna olisi aihetta muistaa myös sitä positiivista työtä, jonka katolinen kirkko ehti tehdä Suomen hyväksi vähintäänkin 400 vuoden aikana. Suomen todellisia johtajia ja puolustajia olivat Kuusiston linnan katoliset piispat. Ari-Pekka Palola on tehnyt väitöskirjansa 1400-luvun Turun piispoista Maunu Tavastista ja Olavi Maununpojasta. On todella noloa Timo Soinin kannalta, ettei hän ole vienyt hallituksessa läpi katolisen kirkon verotusoikeutta, samalle mallille kuin luterilaisella ja ortodoksisella kirkolla on. – Hupsismia on edelleen väittää ääriluterilaiseen ja/tai äärilestadiolaiseen tapaan, ettei pelastavaa uskoa ollut enää katolisen kirkon piirissä lukuun ottamatta Lutheria ja kumppaneitaan, eikä varsinkaan enää sen jälkeen…

    Reformaation 500-vuostisjuhlapäivän uutisiin kuului myös, että evankelinen kirkko ja katolinen kirkko ovat Saksan Wittenbergissä pyytäneet anteeksi 500 -vuotista riitelyänsä. Jo oli aikakin ja syytäkin! Sillä ”Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” (Joh. 13:35.)

    Liked by 1 henkilö

  40. En malta olla lainaamatta mm. katolinen.fi-sivustolta puhuttelevaa julkilausumaa :”[Me, katoliset ja luterilaiset, reformaation juhlavuonna] pyysimme anteeksiantoa epäonnistumisistamme ja siitä, kuinka kristityt ovat haavoittaneet Herran ruumista ja loukanneet toisiaan viidensadan vuoden ajan reformaation alusta nykypäivään saakka. Me, luterilaiset ja katolilaiset, olemme syvästi kiitollisia ekumeenisesta matkasta, jota olemme kulkeneet yhdessä viimeisen viidenkymmenen vuoden ajan. Tämä pyhiinvaellus, jota on tukenut yhteinen rukous, jumalanpalvelus ja ekumeeninen dialogi, on johtanut ennakkoluulojen poistumiseen, keskinäisen ymmärryksen kasvamiseen ja ratkaisevien teologisten yhteisymmärrysten tunnistamiseen. Matkan monien siunausten vuoksi kohotamme sydämemme ylistämään Kolmiyhteistä Jumalaa saamastamme armosta…

    Katsoen eteenpäin sitoudumme jatkamaan matkaamme yhdessä, Jumalan Hengen ohjaamina, kohti suurempaa ykseyttä Herramme Jeesuksen Kristuksen tahdon ohjaamina. Jumalan avulla aiomme rukoillen tutkiskella ymmärrystämme kirkosta, eukaristiasta ja virasta, etsien olennaista konsensusta voittaaksemme jäljellä olevat keskinäiset erot. Syvästi iloiten ja kiitollisina luotamme siihen, että “Jumala, joka on meissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä” (vrt. Fil. 1:6).”

    Näin Pyhä Henki ohjaa Kirkon elämää, tuo rauhan ja rakkauden henki. Mitä Markku Korteniemi edellä kirjoitti, siihen on helppo yhtyä. Luther oli varmasti uskon opettaja, mutta vanhoillislestadiolaisuudessa hänestä on tehty puoli-jumala. Sitä pimeämpää puolta Lutherista ei haluta nähdä. Vanhoillislestadiolaisuus elää vastakkainasetteluita ja rajanvedoista. Eräs sitä elähdyttävä asia on juuri reformaation syntyaikoina vallinnut vastakkainasettelu Lutherin ja paavinkirkon välillä. Lutherin tuotannosta, joka on kirjavaa ja keskenäänkin ristiriitaista, otetaan aivan kuin makupaloja–kun ne sopivat omiin tarkoituksiin. Reformastion kolikon toinenkin puoli tulisi nähdä, eikä vain ylistää Lutheria lestadiolaisuuden oppi-isänä!

    Tykkää

  41. ”Mielellään kuuntelemme myös ortodoksisen messun, ja niin tehtiin jo lapsuuden kodissanikin. Jäin kaipaamaan myös piispa Paul Verschuren johtamia jouluyön juhlallisia katolisia messuja…”

    Meillä kotona kuunneltiin säännöllisesti luterilainen messu ja varsinkin minä jäin radion ääreen ortodoksisen liturgian ajaksi. Katoliset jouluyön messut ovat sittemmin jo vuosikymmeniä kuuluneet joulunviettooni. On hienoa, että voi televisiosta seurata sitä suoraan Roomasta, Rooman piispan ja Lännen patriarkan viettämänä 🙂

    Ainoa, mitä ei sunnuntaisin kuunneltu olivat vapaiden suuntien radiojumalanpalvelukset, ne koimme vieraina–ja koen vieläkin.

    Tykkää

  42. Kristittyjen marttyyrien luku kasvoi eilen Texasissa. Kuolleiden joukossa oli myös äiti neljän lapsensa kanssa. – Ja taas aivan perusamerikkalaisten omin voimin, ei siinä kiihkoislamilaisia välttämättä tarvita.

    Uusi ”Paratiisin” tietovuoto Cayman -saarilta kuvaa ja paljastaa, mikä on pelin henki kapitalistisessa ja uusliberalistisessa maailmantaloudessa.

    Hemminki Maskulaisen pyhänpäivänvirsi 141 kuvaa kilvoittelevan kristityn osaa, mutta kolahtaako se enää meihin – niin hyvin tähän yhteiskuntaan sopeutuneisiin:

    1.
    Ne jotka täällä uskossa
    tunnusti Herraa Kristusta,
    luopuivat tiestä maailman
    hyljäten vallan, kunnian.
    He valtakuntaa tulevaa
    tahtoivat täällä odottaa.

    2.
    Ei heitä saanut pelkokaan
    maan valtiaita palvomaan.
    Ei heitä saatu milloinkaan
    kuvia kunnioittamaan.
    Uskossa aina pysyen
    he tunnustivat Kristuksen.

    3.
    He saivat sietää kovuutta
    ja sortajainsa julmuutta,
    joutuivat pilkkaan, häpeään,
    maanpaon kauhut kestämään,
    kärsivät vainot maailman
    ja kidutukset, kuoleman.
    …..

    ”Reformaatio 500 vuotta” -juhlavuosi päättyi eilen sunnuntaina. Turun tuomiokirkosta radioitiin juhlajumalanpalvelus, jossa saarnasi arkkipiispa Mäkinen ”Joonan merkistä”.

    Ylen ykkösen Horisontti -ohjelmassa ihmeteltiin, mikä valuvirhe luterilaisuudessa oli, kun se kesti niin kommunismin kuin kansallissosialismin kovin huonosti, verrattuna katolisuuteen ja ortodoksisuuteen. Niin, ja nyt sitten ollaan kontallaan lipilaaridemokratian edessä.

    Entä olisimmeko säästyneet suurelta osin 1600-luvun hirmuiselta 30-vuotiselta sodalta ja sotilaiden loputtomalta pakko-otolta, jos Suomessa olisi voittanut kompromissihakuinen Mikael Agricolan ja Juhana III:n reformilinja, – emmekä olisi joutuneet kalvinistishenkisen Kaarle-herttuan johdettavaksi? Raakalaismaisen uskonsodan tuhot olivat Euroopassa I ja II ms:n luokkaa. Mikael Agricolan spiritualiteettiin voi tutustua hänen messu- ja rukouskäsikirjoistaan.

    Kuuntelin myös Heikki-Tapio Niemisen dokumentin Wittenbergistä, kun Lutheria juhlittiin ekumeenisessa hengessä jo vuonna 1967. Kansallissosialismin jälkeen myös kommunistinen DDR oli omimassa Lutheria propaganda -käyttöönsä esiporvarillisen yhteiskunnallisen vallankumouksen airuena…

    Olin seuraisäntänä ja ehdin selaamaan uutta SRK:n kustantamaa Luther-kirjaa, joka vaikutti oikein kiinnostavalta populärisoinnilta. Pitää lukea.

    Päivämiehessä oli ”Uskonpuhdistus 500 vuotta” teemaan liittyvä artikkeli ”Ehtoollinen nautitaan Jeesuksen muistoksi”, – muuten raamatullinen artikkeli, mutta; ”ehtoollista nauttimalla emme saa syntejämme anteeksi”…

    Ehtoollinen ei ole parannuksen teon paikka, mutta kun kristitty saa uskoa päivittäin ja hetkittäin syntinsä anteeksi ilman evankeliumin julistusta, ja ne saa uskoa anteeksi kristittyjen yleisestä Jeesuksen evankeliumin julistuksesta ilman 1800-luvulla käyttöön otettuja sanoja ”Jeesuksen nimessä ja veressä”. Onko siis ehtoollinen ainoa paikka, jolloin kristitty ei saa uskoa syntejään anteeksi? – No, onhan suorastaan rienausta väittää, ettei ehtoollisella, UT:n sakramentissa kristitty saisi uskoa syntejään anteeksi varsinkin, kun kyseisen artikkelin yläpuolelle kuvattu Martti Luther, sanoo Vähän Katekismuksen viidennessä pääkappaleessa ”Alttarin sakramentista”:

    … ”Mitä tällainen syöminen ja juominen hyödyttää?

    Sen osoittavat meille nämä sanat:
    `Teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi.`

    Nimittäin että meille annetaan näillä sanoilla tässä sakramentissa synnit anteeksi, elämä ja autuus. Sillä missä syntien anteeksiantamus on, siinä on myös elämä ja autuus.

    Miten ruumiillinen syöminen ja juominen voi vaikuttaa niin suuria asioita?

    Syöminen ja juominen eivät tosin sitä vaikuta, vaan ne sanat, jotka tässä ovat: `Teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi.`

    Nämä sanat ovat ruumiillisen syömisen ja juomisen ohella pääasia tässä sakramentissa ; ja joka uskoo nämä sanat, hän saa, mitä ne lupaavat ja lausuvat, nimittäin syntiensä anteeksiantamuksen.”

    Tällainen ehtoollisella tapahtuva Jeesuksen verellä priiskoitus ja voimaannutus kristityille on ollut sitä alkuperäistä alkukirkon evankeliumin armohoitoa. 1800-luvulla lestadiolaisuudessa otettiin ”päästön avaimet käyttöön” ihan perustellusti saarnatessa parannusta ja evankeliumia uudestisyntymättömille ja päästettäessä syntien vaivaamia ripittäytyjiä. Muussa evankeliumin hoidossa ”Jeesuksen nimessä ja veressä” oli kysymys syntien anteeksiantamuksen ”vakuuttamisesta” ja ”todistamisesta”…, mutta vuosikymmenien kuluessa tämä absoluutio laajeni käyttöön, jossa se ei alunperin ollut, ja joka on usein synnyttänyt vääristynyttä ja epätervettä neuroottista ja lainalaista kristillisyyttä… Muistelen, että 1980-luvun reformiyritysten aikana tämän kaltaistakin problematiikkaa käsiteltiin, mutta sittemmin välttämättömyydestä on tehty hyve ja tuotemerkkimme ?

    Ettei vain osaa rakkaista papeistamme ole uni voittanut dogmatiikan ja systematiikan tunneilla? Ja on se ainakin näin maallikkona kovin kummallista ja epäjohdonmukaistakin, jos ja kun Luther ja Laestadius näin opettavat, niin pidämme heitä uskon oppi-isinämme – mutta jos joku nykyisin näin opettaa, saattaa häntä jossain päin uhata vieläkin kerettiläispanna… 🙂

    Tykkää

  43. Staffan

    Päikkärin artikkeli ei ainakaan vastaa Laestadiuksen ajatuksia. Myös rauhanyhdistys.fi sivulla ehtoollisen kerrotaan olevan vain muistoateria, josta Laestadius nimenomaan varoittaa:
    Ote Laestadiuksen saarnasta palmusunnuntaina 1854.
    Ja muutamat sanovat: ”Muistoateria se on. Ei siinä ole mitään muuta, kuin että opetuslasten pitää
    muistaman, että Jeesus on kuollut heidän tähtensä.”
    Mutta niinpä Herra itse sanoo: ”Tämä on minun vereni, joka teidän ja monen edestä vuodatetaan, syntein
    anteeksi antamiseksi.” Ei hän sano, että se on vuodatettu muistoksi, mutta syntein anteeksi antamiseksi. Ei
    se ole syntein anteeksi saamiseksi, mutta syntein anteeksi antamiseksi, niin että synnit Jumalan puolelta
    anteeksi annetaan tämän veren vuodattamisen kautta. Mutta syntein anteeksi saaminen tulee vielä sen
    päälle, jos opetuslapset ottavat tätä tarittua armoa vastaan. Niinmuodoin on Kristuksen ruumis ja veri
    sovintouhri, ja Herran ehtoollinen on yksi sovintoateria, ei se ole ainoastansa yksi muistoateria, mutta
    sovintoateria. Ja sen tähden on kova tilinteko kaikilla suruttomilla, jotka tulevat sovintoaterialle sopimaan
    Jumalan kanssa eikä heillä ole mielestään mitään sovittamista.
    Jos nimittäin Jumala kysyy heiltä: ”Ystäväni, kuinkas tänne tulit, ja ei ole häävaatteita,” niin he vaikenevat.
    Jos hän kysyy: ”Ystäväni, mitä varten sinä tulet?” niin ei ole siinäkään vastausta mitään. He tulevat
    suutelemaan Jeesusta, he opastavat vihollisia Jeesuksen tykö. Ei ole siis Herran ehtoollinen ainoastansa
    pelkkä muisto Herran kuolemasta, eikä myöskään pelkkä rakkauden ateria, johon kristityt kokoontuvat
    rakkautta sytyttämään keskenänsä, vaan niin kauan kuin kristityt ovat syntiset, ja monessa asiassa
    puuttuvaiset, tarvitsevat he saada synnit anteeksi, sillä näin sanoo se suuri ehtoollisen pitäjä: ”Tämä on
    minun vereni, joka teidän ja monen edestä vuodatetaan syntein anteeksi antamiseksi.”
    Vissimmästi annetaan siis katuvaisille synnit anteeksi Herran ehtoollisessa, jos heillä on semmoinen usko,
    että he saavat synnit anteeksi. Mutta suruttomat ja katumattomat ei saa syntiänsä anteeksi Herran
    ehtoollisessa, vaikka he kuinka uskoisivat että he saavat siellä synnit anteeksi.

    Tykkää

  44. Kirkko on syntynyt eukaristian vieton ympärille. Alkukirkossa vain kastetut pääsivät ehtoolliselle. Jumalanpalveluselämä oli rakentunut niin, että oli ensin opettavien liturgia, johon kuka tahansa kiinnostunut saattoi osallistua. Opetettavien liturgia päättyi sanoihin ” ite missa est” (se on loppu, menkää). Opetettavia pyydettiin siis poistumaan!

    Sitten alkoi uskovien liturgia (messu). Oli itsestään selvää, että vain kirkon jäsenenet osallistuivat ehtoolliseen. Sen ajan kristityt eivät olisi ymmärtäneet kysymystä, voiko ehtoollisella tulla kristityksi?

    Se on kuitenkin selvää, että alkukirkko uskoi ehtoollisen olevan kristityille ”syntien anteeksi antamiseksi”. Olihan siinä läsnä kirkon Herra, Kristus. Siinä nautittiin Hänen vuodattamansa, kallis verensä ja Hänen ruumiinsa! Sellainen kysymyksenasettelu olisi ollut täysin absurdi heille, että saako kristitty syntien anteeksi antamuksen ehtoollisella? He olisivat ehkä pitäneet koko kysymystä rienauksena.

    Markku Korteniemen mainitsema synninpäästö lestadiolaiseen tapaan ja sen ylikorostunut, jopa neuroottinen käyttö on syypää siihen, että lestadiolaisuudessa on jouduttu kyseenalaistamaan itse uskossa nautitun Kristuksen kalliin ruumiin ja veren voima ehtoollista nautittaessa! Mitä muuta, kuin armoa ja syntien anteeksi saamista on itse Kristus? Mitä muuta kuin armoa, syntein anteeksi saamista ovat ehtoolislahjat? Se, että itse Kristusta vähätellään ja ylenkatsotaan, eikä uskota, on suoraan sanoen harhaoppia!

    Vanha kirkko, katolinen ja ortodoksinen kirkko ja myös Lutherin nimeä kantava kirkko ovat johdonmukaisesti sillä kannalla–olleet aina– että Herran ehtoollinen on ” syntien anteeksi antamiseksi”. Kalvinistit pitävät sitä vain muistoateriana.

    Kristitty uskoo aina syntien anteeksi antamiseen, joka hetki. Kristittynä eläminen on Kristuksessa elämistä. Synnit eivät ole anteeksi vain silloin, kun joku vakuuttaa syntien olevan anteeksi. Anteeksiantamus ei ole sanoissa, vaan Kristuksessa. ”Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni”. Miksi? Ehtoollinen on kirkon elämän ydin. Siinä on itse Kristus. ”Ottakaa ja juokaa tästä, te kaikki” , ” syntien anteeksi antamiseksi” , sanoo Kristus. Tämä on kristinuskon ydintä. On hirveää, että tämä perusasia tuntuu olevan hukassa vanhoillislestadiolaisilta.

    Tykkää

  45. amicus curiae

    Helsingin Rauhanyhdistyksen varapuheenjohtaja saarnasi vähän aikaa sitten jämäkästi ehtoollisesta. Hän oikein otti kesken saarnan salin huomion ja sanoi, että nyt tulee sellaista asiaa, että kannattaa kuunnella. Hän kehotti käymään ehtoollisella. Hän sanoi, että Jeesus ei käskenyt meille kovin monta asiaa, mutta tämän hän käski, ja Jeesuksen käskyä kannattaa noudattaa.

    Tykkää

  46. amicus curiae

    Luther monesti halutaan esittää opin ytimeltään vanhoillislestadiolaisena, mutta ehtoollisasiassa vanhoillisuuden tietylle laidalle tulee kyllä vaikeaa. MIten sovittaa oppi-isän ajatukset yhteen oman puhtaan ja ainoan oikean opin kanssa? Luther nimittäin keskeisessä opillisessa teoksessaan eli Isossa Katekismuksessa esittää mm. seuraavan:

    ”Jatkamme nyt ja tarkastelemme tämän sakramentin voimaa ja hyötyä, mitä varten se varsinaisesti on asetettu. Tämä onkin ehtoollisen olennaisin kohta, josta opimme tietämään, mitä meidän on siitä etsittävä ja mitä olemme siitä saamassa. Tämä taas käy selvästi ja helppotajuisesti ilmi juuri niistä sanoista, joita äsken pohdimme: ”Tämä on minun ruumiini ja vereni, teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi.” Se voidaan lyhyesti lausua näin: menemme ehtoolliselle ottaaksemme siinä vastaan aarteen, jonka välityksellä ja jossa me saamme syntien anteeksiantamuksen. Miksi näin tapahtuu? Siksi, että nuo sanat ovat siinä ja antavat sen meille. Kristus näet käskee minun syödä ja juoda sitä varten, että omistaisin sakramentin ja että se hyödyttäisi minua varmana panttina ja merkkinä, ja vielä enemmän: juuri sen hän on minun hyväkseni asettanut syntiäni, kuolemaani ja kaikkea onnettomuuttani vastaan. ”

    ”Mieletön on sen vuoksi myös tämä heidän väitteensä: koska Kristuksen ruumista ja verta ei ole annettu ja vuodatettu meidän edestämme ehtoollisessa, me emme voi tässä sakramentissa saada syntien anteeksiantamusta. Vaikka näet se teko, joka on hankkinut meille syntien anteeksiantamuksen, on tehty jo ristillä, se ei voi saavuttaa meitä muutoin kuin sanan välityksellä. Mistä muualta me olisimme voineet saada tiedon tuosta tapahtumasta ja siitä, että se on lahja, joka kuuluu meille, ellei sitä olisi meille saarnattu, suullisesti julistettu? Ja mistä he itse sitten sen tietävät tai miten he pystyvät tarttumaan anteeksiantamukseen ja saamaan sen omakseen, elleivät he pidä kiinni Raamatun ja evankeliumin sanasta eivätkä usko siihen? Sillä sana sisällyttää tähän sakramenttiin koko evankeliumin ja koko kolmannen uskonkohdan: ”Minä uskon pyhän kristillisen kirkon, syntien anteeksiantamuksen…” ja ojentaa sen meille. Miksi meidän pitäisi antaa heidän riistää ehtoollisesta tämä aarre? Pakkohan heidän kuitenkin on tunnustaa, että kysymys on juuri niistä sanoista, joita koko evankeliumi meille kuuluttaa. Koska he kerran eivät uskalla väittää, että kaikki se evankeliumi, Jumalan sana, joka ei liity ehtoolliseen, on hyödytöntä, vähiin jää myöskin heidän mahdollisuutensa väittää tätä ehtoolliseen sisältyvää sanaa hyödyttömäksi.”

    ”Ehtoollisen voiman ja hyödyn saa jokainen, joka uskoo sen, mistä sanat kertovat ja mistä ne antavat. Eihän niitä ole opetettu eikä julistettu kiville eikä kannoille, vaan niille, jotka kuulevat nämä sanat. Heille Kristus sanoo: ”Ottakaa ja syökää” jne. Koska hän antaa ja lupaa siinä syntien anteeksiantamuksen, se voidaan ottaa vastaan vain uskolla.”

    ”Ymmärrämme nyt oikein ehtoollisen sakramentin ja olemme siitä selvillä. Lopuksi on vielä tarpeen kehottaa ja innostaa ihmisiä, etteivät he antaisi tuon suuren aarteen, jota kristittyjen keskuudessa joka päivä toimitetaan ja jaetaan, mennä hukkaan. Niiden, jotka tahtovat olla kristittyjä, on toisin sanoen valmistauduttava ottamaan ehtoollisen suuriarvoinen sakramentti vastaan usein. Näemmehän ihmisten suhtautuvan asiaan leväperäisesti ja laiskasti. Evankeliumin kuulijoiden joukossa on runsaasti niitä, jotka ovat paavin käskyjen pakkopelistä vapaaksi päästyämme antaneet vuoden, kaksi, kolme tai vieläpä useamman kulua ilman ehtoollisella käyntiä. He kai kuvittelevat olevansa niin vahvoja kristittyjä, etteivät sitä tarvitse. Toiset antavat meidän opetuksemme estää ja pelottaa itsensä pois ehtoolliselta: kenenkään ei muka pidä mennä ehtoollispöytään, ellei tuntuva nälkä ja jano häntä sinne aja. Muutamat taas väittävät, että ehtoollisella käyminen on vapaasti harkittavissa eikä mikään välttämättömyys. Heille riittää usko ilman sitäkin. Suurimmasta osasta tulee tällä tavoin täysin piittaamattomia, niin että he viimein halveksivat sekä ehtoollista että Jumalan sanaa.”

    ”Ymmärrät tämän perusteella, ettei ehtoollista ole varaa halveksia. Sellaista valinnanvapautta meille ei ole jätetty. Halveksimisella minä tarkoitan sitä, ettei pitkiin aikoihin mennä ehtoolliselle, vaikka mikään ei estäisikään, eikä sitä edes kaivata. Jos tahdot tuollaista vapautta, niin mene vieläkin pitemmälle. Luovu koko kristillisyydestä, sitten sinun ei tarvitse enää uskoa eikä rukoillakkaan, Kristuksen käskystähän niissäkin on kysymys. Mutta jos tahdot olla kristitty, sinun on pidettävä tämä käsky kunniassa ja aina sopivan hetken tullen sitä noudatettava. Käskyn on näet määrä saada sinut yhä uudelleen liikkeelle tutkimaan itseäsi sekä kyselemään mielessäsi: ”Mikä ihmeen kristitty minä olen? Jos olisin oikea kristitty, pitäisihän minun edes vähän kaivata sitä, mitä Herrani on käskenyt minun tehdä.” Tämä ehtoollisen vierastaminen paljastaa todellakin erittäin selvästi, millaisia kristittyjä me olemme paavin vallan alaisina olleet. Pelkästä pakosta olemme käyneet sitä nauttimaan. Kaikkia ajoi silloin ehtoolliselle ihmiskäskyn herättämä pelko, halua ei siihen ole ollut eikä rakkautta, ei myöskään mitään kunnioitusta Kristuksen käskyä kohtaan. Me taas emme pakota emmekä vaadi ketään. Meitä palvellakseen tai miellyttääkseen ei myöskään kukaan saa ehtoolliselle mennä. Vain sen on sinua kannustettava ja sisäisesti pakotettava, että Kristus sitä tahtoo ja että se on hänelle mieliksi. Kenenkään ihmisen älä salli pakottaa sinua uskoon äläkä mihinkään hyvään tekoon. Mekin ainoastaan opetamme ja kehotamme sinua tekemään sen, mitä sinun pitää tehdä itsesi tähden, ei meidän tähtemme. Kristus sinua kutsuu ja kannustaa. Jos halveksit sitä, itse myös siitä vastaat.”

    Tykkää

  47. Matias

    AC sanoi tuolla ylempänä:

    >>
    Jos perheenisien keskustelussa on sanottu elämän tarkoitukseksi lasten kasvattaminen, niin eikö tämä kannattaisi ymmärtää suopeasti siten, että nämä isät ovat aivan oikein käsittäneet kasvatustyön heidän elämänsä siihen hetkeen osoitetuksi kutsumukseksi, eikä niin, että he yrittivät määritellä kaikenkattavasti elämän tarkoituksen.
    >>

    Tuohon liittyen, luin Antero Ruokokosken gradun ”Ei musta oo isänä siihe mihi naiset on” – Nuorten monilapsisten vanhoillislestadiolaisten isien ajatuksia isyydestä ja äitiydestä (http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-200805205342). Tuo yllä oleva keskustelu tuli mieleen, kun gradun sivulla 36 luki näin:

    >>
    Juhon ja muiden haastateltavien uskoessa Jumalan kutsuneen isät huolehtimaan, suojelemaan, elättämään, opettamaan ja siunaamaan lapsiaan, isyydestä tulee David Dollahiten (1998) sanoin ”pyhää jumalan palvelusta, ei vain sosiaalinen rooli”. Vahvasti uskonnolliset isät yrittävät olla kuuliaisia sille mitä he otaksuvat Jumalan odottavan heiltä. Tämä perustuu tyypillisesti uskonyhteisön ymmärrykseen pyhistä kirjoituksista joiden ajatellaan paljastavan muuttumattoman totuuden. (emt. 7, 11.)
    >>

    Muutenkin mielenkiintoinen gradu, ja tätä päivää ajatellen myös ajankohtainen. Nimittäin: hyvää läheistenpäivää vain kaikille! 😉

    Tykkää

  48. Matias

    Linkki ehtoollista käsittelevään Päikkärin kirjoitukseen Ehtoollinen nautitaan Jeesuksen muistoksi, josta Markku ylempänä kirjoitti: http://paivamies.fi/usko-ja-elama/artikkelit/3253/

    Minulla pisti silmään tämä kohta (lihavointi minun):

    >>
    Asettaessaan ehtoollisen sakramentin Jeesus sanoi ”niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan” (1. Kor. 11:26). Jumalan lapsi saa mennä turvallisella ja vapaalla mielellä ehtoolliselle niin usein kuin se on mahdollista. Sakramentin vaikutus ei riipu sen jakajasta, vaan keskeistä on, että sen ottaa vastaan uskolla (CA VIII). Ehtoollinen on tarkoitettu uskossaan heikkoutta tuntevalle Jumalan lapselle taivasmatkan voimaksi.
    >>

    Olin luullut, että ehtoollisen jakajan tulee olla ”uskovainen pappi”, samoin kuin synninpäästön julistajankin tulee olla ”uskovainen” pappi tai maallikko. Olinko väärässä? Vai onkohan tuo teoriaa, kun taas käytäntö on sitten niin, ettei ”epäuskoisen” papin jakamalla ehtoollisella kuitenkaan tavallisesti käydä?

    Synninpäästön julistuksen kohdalla tuollaista väljyyttä ei taida olla ainakaan käytännössä. Ei varmaan teoriassakaan, kun teoriapuolella puhutaan avaintenvallasta ja apostolisesta suksessiosta. Toisaalta muistelen (joku tietäväisempi oikaiskoon jos olen väärässä) Lutherin sanoneen, että synninpäästön saa uskoa kohdalleen, vaikka julistajana olisi itse vihtahousu.

    Ehkäpä väljyys sopii opetukseen ehtoollisesta, koska ”ehtoollista nauttimalla emme saa syntejämme anteeksi”, kun taas synninpäästön pitää tapahtua ”oikealla tavalla™”. Nyt vasta pähkäilyni lopuksi huomaan, että niinhän se suoraan sanotaankin tuossa Päikkärin artikkelissa: ”Synnit saa anteeksi vain yhdellä tavalla: uskomalla Jumalan lapsen julistaman synninpäästön.”

    Tuo kysymys ehtoollisen jakajan ”uskovaisuudesta” tosin vielä mietityttää minua.

    Hyvää keskustelua taas yllä, kiitos kaikille!

    Tykkää

    1. Jupe

      Joo kyllä siitä meillä opetetaan, että ehtoollisen asettajana ja jakajana saa olla vaikka perkele (niinkuin Lutherkin tietääkseni on sanonut), kunhan se vastaanotetaan uskolla. Asettajan/jakajan uskolla ei siis mitään väliä, vaan vastaanottajan uskolla. Mikä muuttaa leivän ja viinin sitten Kristuksen ruumiiksi ja vereksi? Käsittääkseni virka.

      Tykkää

      1. Jupe

        Itse asiassa sana muuttaa leivän ja viinin. Virka on sitten toinen juttu vl-teologiassa. Virka nyt taitaa olla vain lähinnä se, kun seurakunta kutsuu jonkun, ei siis perustu apostoliseen sukkessioon tms. Periaatteessa siis jäljelle jää sana.

        Tykkää

  49. Varhaiskirkosta saakka on ollut käytäntö, että ehtoollisen toimittaa piispa tai (piispan vihkimä) pappi. Näin katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa. Tämä on järjestykseenkin liittyvä asia.

    Ehtoollinen toimitetaan siis aina piispan luvalla tai hänen valtuutamanaan. Se nimenomaan apostoliseen succesioon liittyvä asia, Kirkon virkaan liittyvä asia. Ehtoollislahjat muuttaa kalliiksi Kristuksen vereksi ja hänen ruumiikseen Pyhä Henki, jota rukoillaan ehtoollista asetettaessa. Näin sen Jumala on säätänyt. Miksi? Juuri siksi, ettei tarvitse kysellä, riippuuko ehtoollisen pätevyys sen asettajan henkilökohtaisesta uskosta. Apostolisessa kirkossa jokainen vihitty pappi on uskova. Kun Pyhä Henki pyhittää ja muuttaa ehtoolislahjat, viinin ja leivän, ei jää turhia kysymyksiä.

    En silti yhtyisi Lutherin ääriesimerkkiin Saatanan jakamasta ehtoollisesta–Ehtoollinen on syvimmiltään syömistä ja juomista jo Jumalan valtakunnassa, se tapahtuu sekä tämän -että jo tuonpuoleisuudessa, todellisuuksien rajalla.

    Tykkää

  50. Ruokokosken teksti on mielenkiintoinen. Se vahvistaa ne kokemusperäiset havaintoni, että vanhoillislestadiolainen perhe- ja sukupuolijärjestelmä on a) naisten elämänvalintoja rajaava ja b) maskuliinista hegemoniaa tukeva ja ruokkiva. Erittäin paljastava tutkimus.

    Tykkää

  51. amicus curiae

    Matias, havaitsemasi vanhoillislestadiolaisen ehtoollisteologian kummallisuus juontaa käsittääkseni juurensa noin vuoteen 300 ja kristittyjen vainoihin. Tuolloin osa Afrikan kristityistä alkoi vieroksua pappeja ja piispoja, jotka olivat joutuneet vainoissa heikoille ja kidutettaessa tai kuoleman pelossa suostuneet ”uhraamaan” keisarille ja näin kieltäneet uskonsa. Tästä vaelluksen puhtautta korostavasta ryhmästä muodostui donatolainen kirkko. He mm. eivät pitäneet oikeana kristittynä piispaa, jonka vihkimiseen osallistui henkilö, joka ei ollut kyennyt kuolemaan marttyyrina. Vain donatolainen kirkko oli oikea kirkko, vain Afrikassa oli pelastava kirkko ja usko. Tästä syntyi toista sataa vuotta jatkunut riita donatolaisten ja vastapuolena riidassa olleiden katolilaisten välille.

    Donatolaiset vaativat kuuliaisuutta ja vaelluksen puhtautta. Katoliset korostivat anteeksiantamusta langenneita kohtaan.

    Donatolaiset eivät pitäneet uskossaan heikoksi joutuneiden pappien toimittamia sakramentteja pätevinä.

    Donatolaiset vaativat uskonsa kieltäneiltä uutta kastetta, mikäli nämä mielivät takaisin kirkon jäseniksi. Katoliset tuomitsivat kasteen uusimisen, mikäli parannuksen askelille käyvä oli jo kertaalleen pätevästi kastettu.

    Donatolaiset korostivat kirkon ykseyttä – vain heidän piirissään oli tarjolla pelastus. Katoliset korostivat kirkon universaalia luonnetta: Evankeliumi oli saarnattava kaikkeen maailmaan ja Raamatun sana tehtäisiin tyhjäksi, jos pelastus olisi ainoastaan Afrikassa (vrt. Pohjolassa).

    Donatolaiset korostivat tosiuskovien yhteyttä ja katoliset lähtivät siitä, että verkossa on niin eläviä kuin kuolleitakin kaloja ja erottelu tapahtuu vasta viimeisellä tuomiolla.

    Alun perin kristityn vaellukseen liittyvästä kiistasta oli syntynyt teologinen taisteluasetelma, joka terävöityi viimeistään vuoden 400 tienoilla Augustinuksen käydessä donatolaisten kimppuun.

    Augustinus esitti kritiikissään donatolaisia vastaan mm. sen suuntaisen argumentin, että donatolaisilla sakramentin pätevyys riippuu jakajana olevan yksilön uskosta eli sakramentti on lähtöisin ihmisestä. Oikea sakramentti taas tulee Jumalalta hänen kirkkonsa kautta. Keskiössä on kirkko eli Kristuksen ruumis maan päällä, joka saa sakramenttiin voiman Jumalan Sanasta ja Pyhästä Hengestä. Augustinuksenkin mukaan pelastus on vain kirkon yhteydessä, mutta keskiössä ei ole donatolaisittain yksittäinen ihminen, jonka oman vaelluksen voima tekisi sakramentin päteväksi. Myös tässä kohtaa voimme kysyä, onko vanhoillislestadiolaisuudessa viehtymystä donatolaista oppia kohtaan?

    Donatolaiset tuomittiin harhaoppisiksi ja heitä vainottiin.

    Luther oli augustinolaismunkki ja sai elävän uskon luostarissa augustinolaisilta. Myös Luther painotti sitä, että sakramentin pätevyys ei riipu jakajan sieluntilasta. Tämä näkyy selvästi luterilaisista tunnustuskirjoista. Lutherin mukaan ehtoollinen otetaan pätevästi vastaan uskolla ja uskovaiselle se antaa syntien anteeksiantamuksen.

    Sittemmin eriseuraprosessien, yksinkertaistusten ja ilmeisesti myös väärinymmärrysten johdosta on vanhoillislestadiolaisuudessa alettu opettaa, että ehtoollisessa ei saada syntejä anteeksi. Sama harha-askel on myös tuossa Päivämiehen kirjoituksessa. Tällä on haluttu alun perin sanoa se, että ehtoollisella käyminen tekona ei tee epäuskoisesta uskovaista. Epäuskoinen tulee uskoon ”parannuksen sakramentin” kautta, johon liittyy myös kaste, jos ihmistä ei ole aiemmin kastettu. Parannukseen taas on sijoitettu piilodonatolainen ajatus siitä, että päästönsanat lausuvan yksittäisen ihmisen usko olisi keskiössä eikä kokonainen Kristuksen ruumis eli seurakunta, vaikka Raattamaakin opetti, että Pyhä Henki pyhittää seurakunnassaan. Asiat ovat menneet sotkuun, koska synninpäästö on sidottu yksittäiseen henkilöön mutta toisaalta ehtoollisen vaikutusta ei ole haluttu donatolaisittain sitoa jakajan sieluntilaan. Lisäksi on haluttu estää kääntymyksen sijoittaminen ehtoolliseen. Näin ehtoolliselta on poistettu sen vaikutus.

    Itse käyn ehtoollisella sillä ajatuksella, että saan siinä nauttia konkreettisella ja näkyvällä tavalla Kristuksen ruumiin ja vereni, myös minun edestäni annetun ja vuodatetun syntieni anteeksiantamiseksi.

    Tykkää

    1. amicus curiae

      Viimeiseen kappaleeseen jäi yksi kirjain liikaa. Piti lukea:

      ”Itse käyn ehtoollisella sillä ajatuksella, että saan siinä nauttia konkreettisella ja näkyvällä tavalla Kristuksen ruumiin ja veren, myös minun edestäni annetun ja vuodatetun syntieni anteeksiantamiseksi.”

      Tykkää

  52. Kesäkukka

    Tosi hyvää pohdintaa täällä ehtoollisesta. Kun korostetaan, ettei ehtoollisella saa syntejä anteeksi, voi käydä juuri niin kuin Markku mainitsi: Ehtoollinen on ainoa paikka, jossa uskovainen ei saa uskoa että synnit ovat anteeksi. Huh. Itselle se on ennen kaikkea paikka, jossa saan vahvistuksen sille, että ne totisesti ovat anteeksi!
    Amicus hyvin eritteli edellä tähän liittyvää problematiikkaa.

    Kiitos gradulinkistä koskien lestadiolaisisien haastatteluja! Vaikuttaa oikein mielenkiintoiselta. Ehkä voi antaa itelleki jotain näkökulmia siihen, miksi asiat ovat omassa elämässäni menneet kuten ovat menneet.

    Tykkää

  53. Etyk

    ”Tarkoitus ja toivo
    Me nykyajan länsimaalaiset nautimme maailmanhistorian korkeimmasta elintasosta ja kehittyneimmästä teknologiasta. Meillä on siis historian parhaat aineelliset edellytykset onneen ja tyytyväisyyteen.”

    Osataanko täällä antaa minulle ymmärtämystä seuraavaan asiaan, joka saa minut aika-ajoin jopa epäilemään Jumalan olemassaoloa.

    Miksi Jumala sallii lasten kärsiä niin paljon tässä maailmassa? Otetaan esimerkiksi vaikka vain yksi maa, Kiina. Siellä on kaupunki, jossa on virallisten lukujen mukaan n. 9 miljoonaa (oikeasti saattaa olla 30 miljoonaa) lasta vailla vanhempia ja huoltajia. Monet heistä juovat tieten tahtoen hyönteismyrkkyä lopettaakseen kärsimykset ja elämänsä. Ne ”onnekkaat”, jotka ovat päässeet lastenkotiin. sidotaan remmeillä kiinni sänkyihin niin, että lantio on vääntyneenä suhteessa jalkoihin. Näitä tapauksia näkee, heiltä ei onnistu kävely kunnolla vielä 3-vuotiáanakaan. Tämmöinen ”hoito” ei aiheuta pelkästään fyysisiä vammoja vaan myös vakavia vaurioita aivojen kehitykseen.

    Kiinassakin eletään maailmahistorian korkeimmasta elintasosta ja suunnitellaan ja rakennetaan toinen toistaan nopeampia junia ja upeita rakennuksia yms…. mutta miljoonia lapsia elää hirveissä kärsimyksissä.

    Muistaakseni jotenkin näin: lasten enkelit näkevät Jumalan kasvot / ovat Jumalan kasvojen edessä jne…

    Miksi Kaikkivaltias sallii lasten kärsimykset? Tämä rasittaa mieltäni suuresti epäilyksineen.
    Mikä on näiden lasten elämän tarkoitus ja toivo?

    Tykkää

    1. Jupe

      Ensin on sanottava, että tähän kysymykseesi ei ole tyhjentävää vastausta (yllätys yllätys). Ja toiseksi, että tämä on aika nopeasti kyhätty kirjoitus, joten suo anteeksi, jos on hieman toistoa.

      Lyhyt vastaus: En tiedä. Mutta voin suositella paljon itseäni viisaampia, ja vieläpä parhaita kristinuskon apologeettoja, Ravi Zachariasta ja William Lane Craigia. Varmasti löytyy hyviä vastauksia omiini verrattuina. Craigin sivusto:
      https://www.reasonablefaith.org/
      Ravi:
      http://rzim.org/

      Näiden sivustojen lisäksi youtubesta löytyy hyviä videoita, joissa käsitelty syvällisemmin pohtimaasi asiaa, kun laittaa vaikkapa että William Lane Craig/Ravi Zacharias evil and suffering tms. Tämä tietysti, jos sinulta englanti taipuu. Ja varmaan joku minua viisaampi tälläkin palstalla osaisi kertoa jotain. Olen itse katsonut nuita, mutta en tarkalleen muista enkä siis viitsi alkaa muistelemaan, että mitenköhän ne argumentit nyt meni. Jotakin, mitä muistan, kerron tässä seuraavaksi, tosin suosittelen edelleen katsomaan nuita videoita (sieltä voit saada jopa oikeita vastauksia), omat argumenttini eivät ole mitään niihin verrattuna ja argumentit eivät ole omiani, vaan muistelmia niistä, joita olen oppinut. Pari videota, joita suosittelen ”heti kättelyssä” (Ensimmäinen Ravin ja loput kaksi Craigin toimittamia videoita):



      Pidempi vastaus: spekuloidaan, kysymyshän ei lopulta ole lapsista tai aikuisista, vaan kärsimyksestä.

      Kristillinen näkökulmahan toki on se, että kaikki kärsimys tuli maailmaan syntiinlankeemuksen seurauksena. Olkoonkin, että siitä seuraa heti muita kysymyksiä, joista perimmäisimpään vastaus on ”En tiedä”. Sen voi toki sanoa, että kristillisen maailmankuvan omistavalle henkilölle kärsimyksen ja kuoleman olemassaolo ei pitäisi olla mikään yllätys, koska se on osa kristillistä maailmankuvaa: Synti on turmellut luomakunnan ja ainoa pelastuskeino on paluu Jumalan luokse.

      Kuitenki täytyy sanoa, että argumentit Jumalan olemassaolon puolesta on niin vahvat, että minusta ainaki on selvää, että Jumala on olemassa. Tuolla Reasonablefaith -sivuston etusivulla, kun rullaa hiukan alaspäin, on 5 parasta argumenttia Jumalan olemassaolon puolesta, jokaisesta n. 5-10 minuutin video, jossa selitetään, ja on kyllä todella vakuuttavia. Toki omasta puolestani voin sanoa sen, että oman kääntymiskokemukseni perusteella en ole kyllä käytännössä Jumalan olemassaoloa epäillyt sen jälkeen, muita asioita kyllä. Nämä nyt tällaisina huomioina.

      Siis: miksi Jumala sallii mitään kärsimystä?

      Yksi filosofinen argumentti on, että koska Jumala on rakkaus, hän antoi ihmiselle on vapaan tahdon, niin kuin Hänellä itselläänkin on vapaa tahto, koska jos Jumala pakottaisi ihmiset luokseen, se ei olisi rakkautta, koska kukaan ei rakasta pakolla. Mistä tietysti seuraa, että jotkut voivat käyttää vapaata tahtoaan väärin tehdäkseen toisille pahaa. Ja pelkästään se, että ihminen ymmärtää oikean ja väärän ja tietää, että on väärin tehdä jotain asioita, kertoo sen, että on olemassa objektiivinen moraali, jonka perusteella taas on olemassa joku, joka tämän moraalin on säätänyt, siis Jumala.

      Sitten ehkä klassisin esimerkki: Job. Oletko Etyk koskaan lukenut Jobin kirjaa? Suosittelen. Lopulta Jobkin taipui raskaissa koettelemuksissa ja oli sitä mieltä, että Jumala tekee hänelle vääryyttä (salliessaan koetella häntä). Lopulta, kun muut Jobin kaverit ovat puhutelleet Jobia, nuori Elihu vastaa Jobille:

      ”Katso, Jumala on voimallinen, mutta ei halveksu ketään; väkevä on hänen ymmärryksensä voima. Hän ei pidä jumalatonta elossa, vaan hankkii kurjille oikeuden. Hän ei käännä silmiänsä pois hurskaista, vaan antaa heidän istua kuningasten kanssa valtaistuimella ikuisesti; he kohoavat korkealle.” (Job. 36:5-7)

      Kun Jumala sitten itse vastasi Jobin ”Miksi?!?!” -huutoon, kertoi Jumala hänelle aika paljon asioita maailman luomisesta, eläinten luomisesta, luomakunnasta ja kysyy Jobilta (luvusta 38 eteenpäin):

      ”Kuka olet sinä, joka taitamattomilla puheilla pimennät minun aivoitukseni? Vyötä nyt kupeesi kuin mies; minä kysyn sinulta, opeta sinä minua. Missä olit silloin, kun minä maan perustin? Ilmoita se, jos ymmärryksesi riittää. Kuka on määrännyt sen mitat-tottapa sen tiedät-tahi kuka on vetänyt mittanuoran sen ylitse? Käsitätkö, kuinka avara maa on? Ilmoita se, jos kaiken tämän tiedät. Mikä on tie sinne, kussa asuu valo, ja missä on pimeyden asuinsija, että saattaisit sen alueellensa ja tuntisit polut sen majalle? Kaiketi sen tiedät, sillä synnyithän jo silloin, ja onhan päiviesi luku ylen suuri!” (Job 38:2-5, 18-21)

      Luulen, että se, mitä Elihu ja Jumala yrittävät sanoa, on tämä: Meidän rajoituksemme aikaan, paikkaan, tilaan ja materiaan tekee meistä kykenemättömiä täysin (vai pitäisikö sanoa, että täysin kykenemättömiä) ymmärtämään ja arvioimaan Jumalan tekoja, saatika tuomitsemaan niitä. Tästä johtuen ei ole lopulta muuta mahdollisuutta, kuin luottaa siihen, että Jumala, joka on Totuus ja Rakkaus, lopulta saattaa kaikelle oikeuden, niin kurjille ja köyhille kuin rikkaalle, niin jumalattomalle kuin hurskaallekkin, koska ”Eikö kaiken maan tuomari tekisi oikeutta?” (1. Moos. 18:25). Ikuisuuden näkökulmasta ainoa, joka voi tuomita oikein, on Jumala.

      Raamatussa toistuu uudelleen ja uudelleen se, kuinka Jumala ajaa ”kurjan” asiaa.

      No entä sitten ne lapset, ja ihmiset, jotka ovat kokeneet elämässään pelkkiä kärsimyksiä, missä heidän toivo ja tarkoitus on? Jumalassa. Ei ole muuta tarkoitusta elämälle, kuin Jumalan tunteminen ja palveleminen. Elämän tarkoitus ei ole olla onnellinen tai iloinen, elämän tarkoitus on tulla tuntemaan Jumala. Tämä aika on kuitenkin niin kuin ei mitään ikuisuuden rinnalla. Ja esimerkiksi jos on kyse lapsista, niin itse uskon, että lapsi pelastuu. Ja mitä tulee niihin, jotka pahentavat ja kohtelevat näitä lapsia huonosti, Jeesus sanoo: ”sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen” (Matt. 18:6) ja ”Katsokaa, ettette halveksu yhtäkään näistä pienistä; sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa.” (Matt. 18:10). Koska lapset ovat Jumalalle otollisia, niin nämä seuraavat lupaukset koskevat silloin myös heitä:

      ”Minä päättelen, etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme.” (Room. 8:18)

      ”Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden.” (2. Kor. 4:17)

      ”Sinä neuvot minulle elämän tien; ylenpalttisesti on iloa sinun kasvojesi edessä, ihanuutta sinun oikeassa kädessäsi iankaikkisesti.” (Ps. 16:11, 33/38 -käännös)

      ”Sinä osoitat minulle elämän tien, sinun lähelläsi on ehtymätön ilo, sinun oikealla puolellasi ikuinen onni.” (Ps. 16:11, 92 -käännös)

      Asian voisi ilmaista myös näin viitaten tuohon blogikirjoitukseen, että pelastuskysymyskään ei ole ensisijaisesti onnellisuuskysymys tai elämän tarkoitukseen liittyvä kysymys, mutta sen takia, että ihminen on erossa Jumalasta, on ihminen pohjimmiltaan onneton ilman Jumalaa ja näinollen myös onnettomuus usein ajaa ihmistä kohti Jumalaa, koska kaikki perimmäinen tarkoitus ja onnellisuus löytyy ainoastaan Jumalasta. Ihmisen elämässä siis ei tärkeintä ole onnellisuus eikä mikään muu kuin Jumalan tunteminen, vaikka sen myötä kyllä tulevat ”Vanhurskaus, rauha ja ilo Pyhässä Hengessä”.

      Sanonpa vielä tähän senkin, mitä mieleeni tulee noin yleisesti ottaen. Jos katsotaan vaikkapa joitakin muita kristillisyyksiä, niin on älyttömän suuri vaikutus, mikä evankeliumilla on ollut ihmisten elämään (miksei meidänkin kristillisyydessä, harvoin vain on mitään kovin suurta kukaan tehnyt). Yksittäiset ihmiset, jotka ovat tulleet kristityiksi, ovat perustaneet vaikka mitä orpokoteja ja tehneet älyttömästi muutakin, josta seurauksena on toki ollut, että sitä kautta on myös evankeliumia saatu saarnattua tuhansille ihmisille. Ja tätä tapahtuu vielä nykyäänkin. Oma pointtini tässä on: Evankeliumi ja sitä kautta Jumalan tunteminen ovat perimmiltään ainoat asiat, jotka voivat muuttaa tätä tilannetta siten, että ihmiset todella haluaa alkaa tekemään hyvää toisille ja uhraamaan elämänsä sille, että pyrkivät rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään. Niin täällä ajassa, kuin sitten ikuisuudessa. Jumalan tarkoitus on kuitenkin iankaikkinen elämä Jeesuksessa Kristuksessa, mutta myös se, että Kristus meissä kirkastettaisiin täällä ajassa siten, että toimisimme myös ajallisesti kaikkien parhaaksi. Tästä mielestäni hyvä esimerkki on George Müller, josta on Youtubessa myös dokumentti, josta itse kyllä pidin ja suosittelen.

      Jumala lupaa useita kertoja Raamatussa, että jos ihminen etsii Häntä, hän löytää Hänet. Mielestäni tämä tarkoittaa sitä mitä se sanoo. Jos löydän rahan, silloin tiedän, että minulla on raha ja että se on olemassa. Sama on Jumalan kanssa, Hänet voi todellisesti löytää ja tietää ja tuntea, että Hän on olemassa. Ei fyysisesti eikä selitettävästi, mutta todellisesti kuitenkin. Sitä ei välttämättä pysty argumentoimaan, mutta luulen, että ihminen, joka on etsinyt Jumalaa ja on hänet löytänyt, ei epäile Jumalan olemassaoloa. Rohkaisen siis jokaista etsimään ja pyrkimään totuuteen. Raamattu on alusta loppuun täynnä vakuutuksia siitä, että Jumalan voi todellisesti tuntea. Ja esimerkiksi nämä jakeet, uskoakseni kymmenien joukosta, myös todistavat sen:

      ”Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?” (Apt. 19:2) – Miten voi kysyä tällaista, ellei se ole todellinen tapahtuma?

      ”Te ette tunne minua ettekä minun Isääni; jos te tuntisitte minut, niin te tuntisitte myös minun Isäni” (Joh. 8:19) – Miten voi väittää tällaista, ellei Jumalaa voi todella tuntea?

      ”Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.” (Room. 8:16) – Kuinka voi sanoa näin, ellei Pyhän Hengen todistus ole todellinen?

      ”Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne.” (Jer. 29:13). – Kuinka Jumala voi sanoa näin, ellei se ole totta? Itseasiassa myös Jeesus sanoi useasti vastaavaa: Etsikää niin te löydätte.

      Se täytyy sanoa kuitenkin, että en missään tapauksessa sano, etteikö ihminen koskaan voisi epäillä Jumalan olemassaoloakaan, koska tähän vaikuttaa niin monta asiaa, enkä halua suoralta kädeltä tuomita jokaista, jolla ei ole esimerkiksi vahvaa kokemusta, siihen minulla ei ole valtuuksia. Pidän sitä kuitenkin oman kokemukseni ja Raamatun perusteella epätodennäköisenä, että epäilisi. Enemmänkin ajattelen, että epäilykset kohdistuvat muihin asioihin, vaikkapa niin kuin Jobilla. Eihän Job Jumalan olemassaoloa epäillyt hetkeäkään.

      Tykkää

  54. Kiitos Etyk todella aiheellisesta kirjoituksesta – maailma vaikenee, näiden lasten vuoksi eivät tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolustajat nouse barrikadeille länsimaissa ja niistä vaikenevat myös valtionpäämiehet… Ja useimmat meistäkin.

    Ja surullista on, että näistä asioista vaikenee myös oma lehtemme Päivämies – se on väärinymmärrettyä kahden regimentin oppia. – Abortit mainitaan säyseästi ehkä kerran vuodessa tai parissa. Vastuummehan on valtava, varsinkin jos katsotaan äärieksluvisistien tapaan, että Päikkäri on maailman ainoa niin kristillistä uskoa kuin kristillistä yhteiskuntaetiikkaakin oikein tiedostava hengellinen lehti 🙂

    Miten on myöskin mahdollista, että Päivämiehen kirkolliskokousuutisoinnissa ei kerrottu mitään, miten raamatullisesti ja fiksusti kristillisestä avioliittokäsityksestä puhunutta edustaja Niilo Räsästä kohdeltiin kirkolliskokouksen istunnossa – siis toistui sama kuin keväällä edustaja Leif Nummelan kohdalla! Kuunnelkaa ylen areenasta viime sunnuntain Horisontti-lähetys ”Saako kirkolliskokouksessa saarnata”…. Olemmeko jälleen alustamassa omaa pikkupikkupesää epäsolidaarisella käyttäytymisellä muita konservatiiviryhmiä kohtaan.

    Kiitos psykiatri Jari Sinkkoselle kun uskalsit sanoa, ettei keisarilla ole vaatteita. Se ideologinen pakkosyöttö, joka väittää ettei sukupuolella ole merkitystä on humanistihuuhaata, jonka tieteellinen taso vastaa korkeintaan marxismi-leninismiä. Biologian suhteen harrastelijanakin uskallan sanoa, että uros-naaras jaottelulla eliökunnassa on satojen miljoonien vuosien juuret. Miten on mahdollista, että marginaalisilla ilmiöilla tehdään tällaiset luonnontieteelliset faktat kyseenalaiseksi, saako muustakaan eliökunnasta käyttää naaras-uros dikotomiaa. Taitaa mennä tuhannet väitöskirjat kiellettyjen kirjojen listalle. Ja sovelletaanko tätä tilastollisten marginaalien hegemoniaa kaikkeen muuhunkin tilastotieteelliseen dataan?! Jopa STTK:n pääekonomisti Lars Sund kommentoi sunnuntain Kalevassa: ”Yhteiskunnassa on hirmuinen into piilottaa sukupuolet…. Vastenmielistä on enemmistön diktatuuri ja vielä vastenmielisempää vähemmistöjen diktatuuri.”

    Kanadassa ja Englannissa monet kasvatusalan ihmiset ovat joutuneet noitavainojen kohteeksi nimeteltyään oppilaita ”tytöiksi ja pojiksi”! Kannattaisiko Päikkärin reagoida ennen kuin on myöhäistä.

    Please, laittakaa lisää palautetta kansanedustajille liittyen huoltajien oikeuteen 10-vuotiaiden lasten suhteen – voi olla, että äärilibertaanit valmistelevat tälläkin tavoin sukupuolikasvatuksen riistämistä konservatiivisilta vanhemmilta.

    No olihan Päikkärissä varovaista kritiikkiä koulun uskonto-kulttuurikasvatuksen deletoinnista (uuden ops:in hengessäkö?) – mutta voisi linjaa terävöittää vaikkapa reformaation hengessä – Lutherhan nousi sekä maallista että hengellistä esivaltaa vastaan väärinkäytösten ja tapainturmeluksen vuoksi. Aiheita kyllä riittäisi näinä aikoina:

    Rakas kristillinen hallituksemme – jota 90%:sti vl-kristityt tukenevat – valmistelee kannatuksensa korjaamiseksi uutta alkoholilainsäädäntöä, jossa kaikki argumentoinnit on päälaellaan sen suhteen, mitä on tupakanvastaisessa kampanjoissa. – Myös aktiivista eutanasiaa eli armomurhaa ajetaan eduskunnassakin kuin käärmettä pyssyyn… Keskiviikon 15.11. yle-uutisen mukaan irakilaisperhe käännytetään Suomesta, koska maahanmuuttoviraston tulkinnan mukaan isän kokema vaino ja tappouhkaus liittyy ”vain” hänen työpaikkaansa, ja lisäargumenttina karkoittamisen puolesta on; heidän erinomainen sopeutuminen ja kotoutuminen Suomessa !?! Maahanmuuttovirasto on hallituksemme poliittisessa ohjauksessa.

    Ihmisen Poika tulee sanomaan kerran: ”Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne…” (Matt. 25:43)

    Lopuksi vielä vinkkauksia ylen areenaan: Keskiviikkoaamuna Pertti Luumi piti hyvän aamuhartauden kuten myös maanantaiaamuna Hannele Juutinen aiheesta ”suojelusenkeli” https://areena.yle.fi/1-4242295

    Mutta kannattaa kuunnella myös ”Kolmannen maailman puheenvuoro: ”Kuinka Saksa aikoo hyvittää hererojen kansanmurhan?” 1900:luvun ensimmäisestä kansanmurhasta eli miten luterilainen sivistyskansa saksalaiset kohtelivat hereroja ja naamoja Afrikassa 1900-luvun alussa…

    Ja kun on aina vaara, että isänmaallisuutemme lyö yli militarismiksi, niin kannattaa kuunnella myös ”Todellisten tarinoiden” ohjelma vakaumuksellisen pasifistin Adolf Pekurisen äärimmäisen julmasta kohtelusta. https://areena.yle.fi/1-4281265

    Tykkää

  55. Etyk

    Kiitokset hyvistä vastauksista. Ne auttaa osaltaan eteenpäin… Loppujen lopuksi kun silmäni viime kerran ummistan, saan nähdä virren sanojen toteutuvan;” …moni arvoitus ratkeaa, uudet alkavat vaiheet…”. Tämäkin asia joka minua on kovasti askarruttanut, saan siihen sitten ymmärryksen ja voin sen unohtaa.

    Tykkää

  56. Mika Tiainen

    Jumalan terve!
    Kiitokset viesteistä,suurella mielenkiinnolla olen niitä lukenut.
    Synnyin esikoislaestadiolaiseen kotiin 60-luvulla jolloin ihmisiä oli 3,5 miljardia,tänä päivänä 7,6 mrd vuosikasvun ollessa noin 80-100 miljoonaa henkeä.
    https://areena.yle.fi/1-1296496
    Tuossa lähetyksessä kannattaa erityisesti kuunnella Irma Sulkusen kommentit herätysliikkeistä.
    https://areena.yle.fi/1-3971590
    Tuo pätkä avatkoon Suomen kehittymistä siihen ettemme toisiamme ylentäisi emmekä alentaisi
    mm. sukupuolemme takia.
    Olen,vaikea sanoa,joka tapauksessa kymmeniä vuosia elänyt pimeydessä kunnes havahduin yhteen dokumenttiin,Al Goren Epämiellyttävä totuus joka kirjaimellisesti on herättänyt minut perehtymään ihmiskuntaan kokonaisuutena,kaikin puolin ja osin.
    Ihan konkreettisena on pelko ihmiskunnan puolesta että voiko sivilisaatiomme karahtaa sittenkin karille ihmisen,yksilön ”tarpeiden” takia.On perustarpeet joita ilman ei elä,on työhön,perheeseen ja harrastuksiin liittyviä tarpeita jne.
    Ruumiimme kehittyminen,evoluutiomme on totta.
    https://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=1&cad=rja&uact=8&ved=0ahUKEwi47vHpgM3XAhUCEpoKHegpAVgQFgglMAA&url=https%3A%2F%2Ffi.wikipedia.org%2Fwiki%2FEvoluutio&usg=AOvVaw1Zee4eWlHHfByow5LHZrqk
    Herkesin tutkimaan 3-4 vuotta sitten uskontoja josko niistä löytyisi vastauksia siltä pohjalta että edes Jumala, Luojamme on mahdollisesti olemassa.Keskityin sitten lopulta kristinuskoon.
    Voi Luojani mikä sekameteli kristittyjenkin kesken vallitsee,olin häkeltynyt.
    Sitten tuli tuon porukan hajaannus johon olin syntynyt ja ajattelin että ei hyvää päivää sentään,kirvesvartta,hajottelevat siellä parisuhteitaan,perheitään,ystävyyssuhteitaan ja sukujaan niin minkä takia?Vallan takia,nimenomaan ihmisen vallan toisiinsa nähden.Tämä iänikuinen valtataistelu ihmisissä jossa ”kaikki” haluavat päästä patsastelemaan korokkeelta.Korjaan,kaikki.
    Minä olen täällä mutten ole täältä voisi auttaa minuakin uskomaan epätäydellisenä ihmisenä Raamattuun ja Jeesukseen,Hänen sovitustyöhönsä myös osaltani joka olen syntisenä ihmisenä.
    Tiedetään,ulosantini on surkeaa,annettakoon se anteeksi,OK.
    Jumalan rauhaa.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s