Joona Korteniemi
Kiitämme blogimme lukijoita ja keskusteluihin osallistuneita kuluneesta vuodesta 2015! Kiitos asiallisesta keskusteluilmapiiristä, kiitos monista rakentavista ja puhuttelevista puheenvuoroista! Toivotamme teille Siunattua Kristuksen syntymäjuhlaa sekä parempaa Armon Vuotta 2016! Teemme sen Väinö Havaksen runon Oi saavu, suuri rauhan juhla sanoin. Sanat ovat yli 70 vuoden takaa, mutta nykyistä maailmantilannetta ajatellen yhä ihmeellisen ajankohtaiset.
- Oi saavu, suuri rauhan juhla, sinne, minne turman ukkospilvi nous’. Missä tyyni metsäkummun rinne on kuin jännitetty surman jous’. Anna rauhan virttä huminoida malmin, valtavasti soida kiitospsalmin.
- Oi saavu, joulu, pienokaisen lailla mahtimiesten neuvospöydän luo. Katso silmilläsi autuailla, kimmel aamuruskon mailta tuo. Katso kunnes korskat kumartavat päänsä kuullen tunnon ääntä, syyttäjäänsä.
- Ja sinne, missä pientä sortaa suuri, väkivalta oikeutta on, missä kolkon vankiholvin muuri kätkee marttyyrien kohtalon! Sinne saata viesti seimen-ristin tieltä; siellä voitto, missä uhrimieltä!
- Oi rauhan juhla, enkelsiivet nosta ylle tuskan valtaan lyödyn maan. Päästä mielet vallan hurmiosta, köyhät heikot auta kunniaan. Saavu rohkeutta tuoden paimenille, kalleintansa yössä kaitseville.
- Myös luokseni käy rauhan tuoja ainoo, kun mun sielussani taisto soi; hengen työtä turman pistin vainoo. Rietas henki iskee, minkä voi! Jos on raskas ristin tie ja ristin koulu, onhan matkan päässä ikijoulu!
Hulluinhuonelainen 
Havaksen sanoista muokatun tunnetumman version on levyttänyt mm. Mauno Kuusisto https://www.youtube.com/watch?v=eu0ues-DNA8
Jeesuksen syntymästä, Kristuksen ihmeseksitulosta alkoi Jumalan valtakunnan tuleminen. – Mutta samalla ”…missä kolkon vankiholvin muuri kätkee marttyyrien kohtalon!” Stefanuksen muistopäivänä, voimme muistaa ja rukoilla myös Nigerian ja Sudanin vainottujen kristittyjen puolesta:
”Islamistisen terrorijärjestön Boko Haran kapinalliset saapuivat 22- vuotiaan Mercyn asuinalueelle keskellä yötä. Hänen isänsä ja hän olivat kahdestaan kotona – äiti oli kuollut 10 vuotta aikaisemmin – kun hyökkäys tapahtui.
`Jokainen kaupungissa juoksi henkensä edestä. Jouduin eroon isästäni. En tiedä, miten hänelle kävi. Luulen, että hän kuoli samoin kuin monet muut, koska eivät suostuneet kieltämään Kristusta` sanoi Mercy. Hyökkääjät polttivat Mercyn kodin poroksi ja veivät hänet ja neljä muuta naista läheiseen Mubin kaupunkiin… Heitä käskettiin ruveta muslimeiksi ja mennä naimisiin Boko Haramin jäsenten kanssa.
`Neljä muuta tyttöä olivat hyvin peloissaan ja suostuivat välittömästi. Minä vetosin, että sallisivat minun pysyä kristittynä, mutta anomus kaikui kuuroille korville. He hakkasivat minua ja kielsivät enää koskaan mainitsemasta kristinuskoa leirissä. He sanoivat järjestävänsä minulle aviomiehen.`
`Sain jatkuvasti olla todistamassa, kuinka Boko Haramin jäsenet surmasivat syyttömiä ihmisiä. Kristittyjä miehiä tuotiin leiriin ja surmattiin, koska eivät suostuneet kieltämään uskoaan. Se oli kuin Raamattuun kirjoitettujen asioiden täyttymistä silmiemme nähden, kun ihmisiä kuoli siksi, että uskoivat Kristukseen. Mutta toiset, minä mukaan lukien, eivät voineet kestää kidutusta ja antoivat periksi heidän vaatimuksilleen.”
Jumala salli Mercyn pelastua, vaikka loukkantuneena, hallituksen joukkojen vallattua kaupungin – ja me, voimme ainakin rukoilla hänelle fyysistä, henkistä ja hengellistä eheytymistä!
TykkääTykkää
Jumalalle kiitos, Suomessa kristittyjä ei vainota! Muun väittäminen on pelkoa ja sen lietsontaa sekä itseensä käpertymistä eli syntiä. Kristitty kyllä tuntee muukalaisuutta maalla vieraalla vaeltaessaan, vaikka vainoja ei meillä ole. Maailman vainosta on kyllä syytä puhua, kuten Markku edellä teki. Kiitos siitä!
TykkääTykkää
Olen samaa mieltä Siionin Kevät, että meidän suurimmat vaivamme ovat kotoperäisiä; varsinkin nyt jouluna tavalla tai toisella tähän ns. hyvinvointiin ja jopa liian hyvin syömiseen liittyviä 🙂
Miikka Niirasen artikkelin johtopäätökset vaikuttavat hyvin uskottavilta. Kristuksen syntymän ajoituksesta on kirjoittanut Suomessa myös dosentti FT Juha Hiltunen. – On hyvin mahdollista, että myös Lähi-Idästä peräisin olevalla Sol Invictuksen, Voittamattoman Auringon kultilla filosofikeisari Marcus Aurelius halusi jarruttaa kristinuskon leviämistä. Ja juuri aurinkohan oli edustanut jo varhaisessa monoteismissa Kaikkivaltiaan Jumalan kuvaa ja symbolia niinkuin nykyisillä vainotuilla jesideillä. Abraham tosin oli entinen kuunpalvoja. – Kristityille Jeesus Kristus oli Vanhurskauden Aurinko.
Mutta siitä huolimatta on tunnustettava, että kristityt ovat sulauttaneet juhlaansa hulvattoman määrän piirteitä muista uskonnoista. Saturnaliasta lienee siirtynyt jouluun karnevalistinen ilonpito ja toisaalta se oli satokauden päätösjuhla kuten muinaissuomalainen kekri. Suomalainen juhlan nimikin ”joulu” tulee muinaisskandinaavisesta keskitalven juhlasta, jossa sikauhrit olivat merkittävässä osassa kuten tuossa roomalaisten Saturnaliassa, kreikkalaisten Zeus-kultissa ja jo aikanaan Babyloniassa. Tonttujen taustalla on suomalainen paikanhaltija eli tontta, ja pukin taustalla uuteen vuodentuloon ja hedelmällisyyteen liittyyvä knuuttipukki, jossa ei voi olla näkemättä yhteneväisyyksiä kreikkalaisten riettaaseen pukinsorkkaiseen Paniin tai Bachukseen, piruhahmon esikuvaan.
Päivämieskin sivusi teemaa joulukuun numerossa 50 pääkirjoituksella ”Joululahjaperinteellä on mielenkiintoiset taustat”. Kirjoituksessa – jos oikein ymmärsin – suositeltiin osallistumaan joulukeräyksiin maailman hätääkärsivien auttamiseksi, ja hyvä niin. – Sitä en koskaan ole oikein ymmärtänyt, että rauhanyhdistysten joulujuhliin Jeesus-lapsen, Marian, paimenten ja enkeleiden jälkeen on pyydetty joulupukkikin, jollei nyt haluta alleviivata Laestadiuksen maahistekstien tapaan sitä, että Jumala on luonut myös meille pääosin tuntemattoman henkiolentojen maailman. Mielummin kuin pakanataustaisen joulupukkimme, ottaisin Ry:n joulujuhlaan mukaan Myran piispan Pyhän Nikolaos Ihmeidentekijää esittävän hahmon, jonka tosin länsimainen kulutusteollisuus on tehokkaasti valjastanut oman mammona-aatteensa palvelukseen (Santa Claus).
TykkääTykkää
”Jumalalle kiitos, Suomessa kristittyjä ei vainota! Muun väittäminen on pelkoa ja sen lietsontaa sekä itseensä käpertymistä eli syntiä”
Vahvasti sanottu, mutta totta! Todellinen vaino ja todellinen risti, jonka uskovainen joutuu ottamaan kannettavaksi joka päivä tunnustaessaan Kristuksen vapahtajakseen, realisoituu tänäkin päivänä kristittyjen kohdalla jossain muualla kuin kotimaassamme. Ei se risti ole siinä, jos itse teemme vääryyttä, harjoitamme väkivaltaa harhaisin perustein, jolloin saamme kritiikkiä ja meitä soimataan.
Kotoperäistäpä hyvinkin ( Markku). Mikä onkaan todellinen Kristuksen risti itsekunkin kohdalla ja yhteisesti?
TykkääTykkää
”Mutta siitä huolimatta on tunnustettava, että kristityt ovat sulauttaneet juhlaansa hulvattoman määrän piirteitä muista uskonnoista”…
Mitä enemmän tutkii ja tietää historiasta, sitä enemmän joutuu miettimään, mikä kaikki uskossamme ja opetuksessamme on tartunnaista mistäkin historian vaiheesta tai kenen kirkkoisän, Lutherin tai lestadiuksen painotuksia. Puhumattakaan 1900-luvun pylväiksi nousseista puhujista. Lisäksi uskovaisten tavat ovat raamatun ajoista – varsinkin vanhan liiton puolelta – radikaalisti toisenlaisia kuin nyt. Juhlaperinteet ovat oma lukunsa.
Juhlaperinteet kodeissa ja uskovaisten kokoontumisissakin muuttuvat kaiken aikaa.
Eikö meidän rauhanyhdistysten juhlaperinne ole aika nuorta?
TykkääTykkää
Nuortapa hyvinnii – kuten koko yhdistystoiminta… Tosin Roomassakin ensimmäisten vuosisatojen kristittyjen oli kai mahdollista organisoitua laillisesti jonkinlaisten hautausyhdistysten puitteissa.
Viattomien lasten päivänä muistamme Beetlehemin surmattuja lapsia, joita lienee ollut vain muutamia kymmeniä, mutta samalla kaikkia heitteille jätettyjä, surmattuja ja abortoituja satoja miljoonia ja jopa miljardeja!
Eduskuntamme hylkäsi 4.12.2015 kansalaisaloitteen ”Terveydenhuollon henkilökunnalle lakisääteinen oikeus kieltäytyä elämän lopettamisesta vakaumuksellisista syistä”. Noteerasiko rakas lehtemme asiaa millään tavoin? Jos kristillinen hallituksemme ja hallituspuolueiden edustajat – ennenmuuta hallitusohjelmaa tehtäessä – olisivat kokeneet ja pitäneet näitä eettisiä asioita tärkeinä (myös ns. sukuopuolineutraalin aviolittolain kumoamista), olisi ne sisällytetty hallitusohjelmaan ja viety läpi hallituspuolueiden enemmistöllä. Mutta tärkeintä näyttää olevan aineelliset; siis miten lisäämme tuotantoa ja kulutusta entisestään – ja nyt jopa niitä kristillisä juhlapäiviä eli ns. arkipyhiä vähentämällä. – Demokratiassa äänestäjät ovat viime kädessä vastuussa kaikesta tästä!
”Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä.” (Sananl. 14:34)
TykkääTykkää
Siionin Kevät viittasi kiitollisuuteen asioista, joille me niin helposti sokeudumme. Rukoilemme kiihkeästi – ja kun Jumala taas auttaa, niin emme jouda enää kiittämään, kuten kävi myös yhdeksälle kymmenestä spitaalisesta (Luuk. 17:17-19). Rukouspäiväkirja voisi auttaa muistamaan näitä Jumalan pelastustekoja omassa arkielämässämme.
Raamatussa on psalmien lisäksi lukuisia suorastaan hurmioituneita kiitoksia – ja kiitosvirsiä: Mooseksen ja israelilaisten, Mirjamin, Kolmen miehen tulessa, Hannan (Samuelin äidin), Sakariaan, Simeonin ja tietysti autuaan Marian.
”Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani, sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa. Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi…” (Luuk. 1:46-48)
Lutherkin siunasi itsensä edelleen ristinmerkillä ja luki päivittäin Ave Marian eli Marian tervehdyksen esirukouspyyntönä:
Ave Maria, gratia plena
Benedicta tu in mulieribus,
et benedictus fructus ventris tui, Jesus.
TykkääTykkää
Kiitollisuuden ilmaisut jäävät myös näissä keskusteluissa helposti vähemmälle – ainakin itselläni – johtuen siitäkin, että sellaiset tunteet liittyvät henkilökohtaisiin tapahtumiin oman elämän piirissä. On hetkiä ja tilanteita, jolloin syvä ilo ja kiitollisuus Taivaan Isälle Hänen johdatuksestaan ja siunauksestaan täyttää koko elämän ja kokee olevansa rikas Hänen rakkaudestaan. Kenties omat ja toisten rukoukset ovat tulleet taivaassa kuulluksi ja vaikeat ja raskaat tapahtumat tai jaksot ovat väistyneet tai vääryyksiä on saatu korjata. Ravitseva saarna tai kirjoitus, ystävän tuki, lapset, antoisa harrastus, perhe. Harvoilla elämä lienee yhtä suoraa uraputkea 🙂 Pikemminkin se on monesti selviytymistaistelua ja vastoinkäymisiä. Niissä Luoja säilyttää ”pienen paikalla piikasena tai poikasena”.
TykkääTykkää