Suviseurat, synti, sovitus ja taivas – mutta minne unohtui Jeesus?

Joona Korteniemi
Lestadiolaisuus ja Yle

Yle lähetti kevättalvella kesän 2015 Vaasan suviseuroja käsittelevän dokumentin ”Suviseurat, synti, sovitus ja taivas”, joka on yhä katsottavissa Areenassa. Dokumentti oli monessa suhteessa ilahduttava. Pääosassa eivät olleet ulkopuoliset ”hengellisen väkivallan asiantuntijat” eivätkä liikkeen jättäneet ”kokemusasiantuntijat”, kuten usein on käynyt. Sen sijaan tavalliset vanhoillislestadiolaiset saivat itse kertoa, millaista heidän uskonsa ja elämänsä on. Vanhoillislestadiolaisia kohdeltiin reilusti ja tasavertaisesti tavallisina ihmisinä, ei holhouksen alaisina aivopestyinä.

Tämän huomaa, jos vertaa ”Suviseurat, synti, sovitus ja taivas”-dokumenttia vaikkapa tähän verovaroilla – myös vanhoillislestadiolaisten veronmaksajien rahoilla – tuotettuun dokumenttiin, jonka asenteellisuutta ei ole juuri vaivauduttu peittelemään. Liikkeeseen kuuluvien haastateltavien osuudet on pääosin pätkitty niin lyhyiksi, etteivät he saa sanoa sanottavaansa loppuun. Kaikki pidemmät puheenvuorot, jotka oikeasti selittävät asioita ja esittävät argumentteja, annetaan herätysliikkeeseen kriittisesti (tai kielteisesti) suhtautuville ulkopuolisille. He saavat kertoa, millaista vanhoillislestadiolaisuus ”oikeasti” on. Ohjelmassa esiintyy myös karkeita asiavirheitä. Rajuin niistä on väite, jonka mukaan lestadiolainen käsitys valtiosta Jumalan asettamana esivaltana on yhteneväinen islamilaisen teologian kanssa. Ainakin jokainen systemaattiseen teologiaan perehtynyt tietää, että väite on täysin paikkansa pitämätön. Kaiken kruunaa ohjelman lopun suorasukainen vihjaus, jonka mukaan lestadiolaispoliitikkoja on ”tyrkyllä” (kiitettävän neutraali ja asiallinen ilmaus, eikö?) eduskuntaan enemmänkin. Se pitäisi ilmeisesti estää.

On mahdollista, että meikäläisten(kin) poliittiseen vaikuttamiseen voi liittyä arveluttavia piirteitä. Jos näin on, se on väärin. En tunne asian taustoja, joten en ota siihen sen enempää kantaa. Ainakin Sanginjoki-äänestyksen yhteydessä Oulun kaupunginvaltuustossa sattunut välikohtaus ei vaikuttanut kunniakkaalta. Silti tuntuu harmittavan epäreilulta, että julkisilla varoilla – myös meidän rahoillamme – ylläpidetty Yle tekee ohjelman, jossa tietyn kansanryhmän osallistumista politiikkaan käsitellään ongelmana. Emmekö me lestadiolaiset ole täysivaltaisia Suomen kansalaisia siinä, missä muutkin? Eikö lestadiolaisilla ole oikeus äänestää ja osallistua politiikkaan samalla tavoin kuin muillakin? Eivätkö lestadiolaispoliitikot ole valittu tehtäviinsä demokraattisilla vaaleilla, kuten muutkin suomalaiset poliitikot? Jos näin, missä on ongelma?

Ohjelman viestin kiteyttänee siinä haastateltu vihreiden entinen kansanedustaja ja Oulun kaupunginvaltuutettu Satu Haapanen. Hän määrittelee lestadiolaisuuden ”vahvaksi vallankäytön koneistoksi”. Lestadiolaiset, keskustalaiset miehet ovat hänen mukaansa yhteistyöllään olleet ratkaisevassa roolissa esimerkiksi Sanginjoen suojelusta, Kollajan altaasta ja monista muista asioista päätettäessä, mikä ei siis hänen mielestään ole hyväksyttävää. Vaikkapa Kollajan altaasta voidaan varmasti olla monta mieltä, ja kuten totesin, asioita ei varmasti saa hoitaa siten, kuten Oulun kaupunginvaltuustossa tapahtui Sanginjoki-äänestyksen yhteydessä. Haapasen ajattelu tuntuu kuitenkin pelottavan totalitaristiselta. Hänen mielestään on kyse vallankäytöstä, jos asioista päättävät lestadiolaiset, kepulaiset miehet. Herää kysymys, eikö politiikassa ole aina kyse vallankäytöstä? Eikö ole aivan samalla tavalla vallankäyttöä, jos asioista päättävät ateistiset, vihervasemmistolaiset naiset? Ja eikö yhteiskunnallisen vallankäytön oikeellisuuden tärkein kriteeri ole se, että se on saanut kansalta mandaatin demokraattisissa vaaleissa?

Haapasen mielestä ilmeisesti ei. Jos asioista päättävät oikeanlaisetihmiset (esim. sukupuoleltaan naiset) ja päädytään oikeansisältöisiin päätöksiin, kyse ei ole vallankäytöstä. Sen sijaan, jos asioista päättävät vääränlaiset ihmiset ja päätösten sisältö ei miellytä Haapasta, kyse on vallankäytöstä, vaikka se tapahtuisikin demokratian puitteissa. Kansa on silloin äänestänyt väärin, valinnut vääränlaisia päättäjiä. Tämä ei toki hirveästi yllätä – kuuluuhun se kulttuurimarxismin ja ylipäätään ns. totalitaarisen demokratian tradition perusdogmatiikkaan. Tästä aihepiiristä olen kirjoittanut aiemmin täällä ja täällä.

Kiitos siis ”Suviseurat, synti, sovitus ja taivas”-dokumentin tekijöille aidosta vapaamielisyydestä holhoavan ”suvaitsevaisuuden” sijaan. Ensimmäinen todella lisää ymmärtämystä ja viisautta, vähentää eri ihmisryhmiin liitettyjä ennakkoluuloja ja kehittää ajattelua. Jälkimmäinen vaikuttaa päinvastoin. Se kasvattaa itsetyytyväisen ”suvaitsevaisuuden” alle kätkettyä erilaisuuden pelkoa, lisää ennakkoluuloja sekä ruokkii ”älykön” identiteetin alle piilotettua älyllistä laiskuutta. Siispä lisää ensimmäistä.

Ohjelman sisältö

Ohjelmassa haastatellut vanhoillislestadiolaiset selviytyvät mielestäni todella hienosti. He vaikuttavat olevan haastattelutilanteessa omia itsejään: tavallisia, ajattelevia, ja pohdiskelevia suomalaisia tai ruotsalaisia ihmisiä, jotka kertovat uskostaan ja identiteetistään luontevasti, rohkeasti ja vapautuneesti.

Yksi asia jäi kuitenkin mietityttämään minua: kaikki haastateltavat puhuivat niin vähän Jeesuksesta. Jumalasta, taivaasta ja anteeksiantamuksesta puhuttiin kyllä paljon. Hänestä, joka on sen anteeksiantamuksen meille verellään ja haavoillaan hankkinut, vaiettiin kuitenkin lähes täysin. Oikeastaan vain ohjelmassa haastateltu Ruotsin kirkon pappi Timo Löppönen mainitsi kerran Jeesuksen sovitustyön merkityksen.

Joku voi pitää tätä pienenä ja merkityksettömänä asiana – ainahan sitä jotain unohtuu. Mielestäni se ei kuitenkaan ole sitä. Aiemmin vanhoillislestadiolaisuus tunnettiin nimenomaan Kristus- ja uskonvanhurskauskeskeisyydestään. Siitä meitä muistuttavat monet vanhat Siionin laulut ja virret: ”On lepopaikka suloinen laitettu Golgatall’…”, ”Herra Jeesus verellänsä maksoi syntivelkani…”, ”Kirkasta oi Kristus meille ristinuhri Golgatan…”. Tällaiset asiat olivat keskiössä entisillä pyhillä, ihan tavallisen arjen keskellä. Miten meillä nykyajan vanhoillislestadiolaisilla? Ainakin oma kokemukseni vahvistaa ”Suviseurat, synti, sovitus ja taivas”-dokumentin antaman kuvan: Jeesuksen merkityksestä puhuminen on nykyisin harvinaista ja moni meistä kokee sen jopa epäluontevana. Minusta tämä on ongelmallista ja huolestuttavaa.

Yhä tänäkin päivänä uskovainen on kuitenkin vanhurskas eli Jumalalle kelpaava ainoastaan turvautumalla uskossa Kristukseen, ei millään omalla teollaan. Ei edes pyytämällä ahkerasti syntejä anteeksi. Jos vanhurskaus riippuisi anteeksi pyytämisestä ja synninpäästön kuulemisesta, olisi tilanne kauhea. Olisi hyvin todennäköistä, että en olisi kuolemani hetkellä juuri kuullut synninpäästöä. Kulkisimme siis todennäköisesti helvettiä, emme taivasta kohden. Jos asia olisi näin, kuka meistä uskaltaisi elää?

Mutta mikä onni, että asia ei ole näin. Sen sijaan meillä uskovaisilla, kun todella elävästi uskomme, on joka hetki omanamme Jeesus Kristus ja hänessä täydellinen sovitus, syntien anteeksiantamus, pyhyys, puhtaus ja täydellisyys. Uskon kautta minä olen Kristuksessa ja hän on minussa niin, että me olemme kuin yksi persoona. Tällöin Jumala ei katso minun syntisyyttäni, jonka Kristus on jo sovittanut, vaan näkee minut yhtä puhtaana ja täydellisenä kuin Kristus on, yhtä puhtaana ja täydellisenä kuin hän itse on. Tämä onkin välttämätöntä, sillä Jumalalle, joka on Täydellinen, ei kelpaa mikään muu kuin täydellinen. Siksi Raamattu lupaa: ”Ei ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat.” (Room. 8:1)

Juuri tätä tarkoittaa lahja- ja uskonvanhurskaus: Me pelastumme yksin armosta, yksin uskon kautta, yksin Kristuksen tähden. Elävä kristillisyys ei ole mekaanista ripittäytymistä ja seuroissa käymistä (vaikka molemmat ovat omalla paikallaan hyvin tärkeitä asioita) vaan ihana, läheinen, omakohtainen rakkaussuhde Kristuksen, meidän sielujemme taivaallisen Rakastajan kanssa.

Tästä ei tietenkään saa vetää sellaista johtopäätöstä, että rippi ja evankeliumin kuuleminen olisi jotain pientä ja vähäarvoista. Niiden erittäin suuri tehtävä on auttaa ja tukea uskoa, yhä uudelleen ja uudelleen vakuuttaa ja todistaa, että synneistäni huolimatta Kristuksen rakkaus koskee juuri minuakin. Siitä olemme aiemmin kirjoittaneet täällä, täällätäällä ja täällä.

Kun elävä usko on tällainen ystävyys-, luottamus- ja rakkaussuhde Kristuksen kanssa, miksi emme puhu siitä? Yleensä ihminen puhuu siitä, mikä on hänelle tärkeää. Kun Kristus ja hänen rakkautensa on meille elämän tärkein asia (ja toivottavasti asia todella on näin, eikä kyse ole vain fraasista), puhukaamme siitä vapaasti ja luontevasti – perheissä, ystävä- ja kaveriporukoissa ja kaikkien ihmisten kanssa.

63 kommenttia artikkeliin ”Suviseurat, synti, sovitus ja taivas – mutta minne unohtui Jeesus?

  1. Kauniisti sanottu, Joona; ”rakkaussuhde Kristuksen kanssa”.

    Vasta luettuani Jeesus-tutkimuksesta, aloin ymmärtää miksi puhutaan Kristuksesta. Olin aiemmin ajatellut termit Jeesus=Kristus.

    Aloin ymmärtää että Kristuksella erotetaan se, että Jeesus ei ollut ainoastaan historiallinen henkilö maan päällä, vaan Sana joka tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, Johannes 20:31 Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden.

    Miksi on niin vaikeaa kerskata Kristuksesta? Ihmettelen erästä ystävääni (jonka hengellinen koti on viidesläisyydessä) joka usein ja lähes joka kerta tavatessamme vapaasti puhuu Jeesuksesta ja siitä kuinka Jeesus teki sitä ja tätä hänelle ja hänessä. Kuuntelen avoimesti, samalla itseltäni kysyen ”miksi en puhu samoin?”
    Johtuuko se häveliäisyydestä, johtuuko siitä että lapsena on haukuttu ”lestaksi”, johtuuko se kasvatuksesta, johtuuko se vl-kulttuurista?
    En tiedä, mutta Kristus minussa herättää halun miettiä tätä asiaa sisimmässäni seuraavina päivinä.

    Kiitos herätyksestä Kristukselle, jonka huomaan tekevän töitä tämänkin blokin kautta!

    Tykkää

  2. Kiitos viisaasta kommentistasi Taavetti. Juuri tuota toivomme kaikkein eniten: että Kristus tekisi ihmisissä työtään myös tämän blogin kautta ja herättelisi meitä huomaamaan, kuinka tärkeästä asiasta elävässä, pelastavassa uskossa on kysymys. On suuri ilo tietää, että joku kokee näin myös tapahtuneen.

    Tykkää

  3. Kiitos kirjoituksestasi Joona!

    Kirjoituksesi keskeisen sisällön (Kristus vanhoillislestadiolaisuudessa) sivuuttaen tartun tässä nyt täydelliseen sivupolkuun. Itse en osannut pahastua tuosta asenteellisesta videosta, en edes vanhoillislestadiolaisena veronmaksajana. Loppujen lopuksi se oli aika hauskasti tehty pätkä. Onhan siinä mm. hölmöä mies-nais-vallankäyttöasetelman rakentelua sun muuta, mutta ne menevät kyllä haastatellun vihreiden edustajan piikkiin.

    Yhtä kommenttiasi en kuitenkaan ymmärtänyt. Joona kirjoitit: ”Ohjelmassa esiintyy myös karkeita asiavirheitä. Rajuin niistä on väite, jonka mukaan lestadiolainen käsitys valtiosta Jumalan asettamana esivaltana on yhteneväinen islamilaisen teologian kanssa. Ainakin jokainen systemaattiseen teologiaan perehtynyt tietää, että väite on täysin paikkansa pitämätön.

    Minulle ei auennut, mikä tuo asiavirhe oli. Ohjelmassa todetaan: ”Lestadiolaiset antavat valtiolle teologisen merkityksen. Valtio on esivalta, joka islamin uskon tapaan merkitsee Jumalan valtaa maan päällä.

    Itse tulkitsin tuon toimittajan toteamuksen niin, että hän rinnasti lestadiolaisuuden ja islamin uskon käsitykset siltä osin, että molemmille valtio on Jumalan asettama esivalta. Toimittajan väite on, että lestadiolainen ajattelee tuolta osin samaan tapaan kuin islaminuskoinen. Hän ei kuitenkaan väitä, että rinnastettavat uskonkäsitykset olisivat identtisiä. Tulkitsin, että hän vertaa ”omenoita ja appelsiineja” toisiinsa samaan tapaan kuin Joona myöhemmin kirjoituksessasi: ”Uskon kautta minä olen Kristuksessa ja hän on minussa niin, että me olemme kuin yksi persoona.” Enhän minä mitenkään voi olla yksi persoona Kristuksen kanssa eikä Kristus minun kanssani.

    Tykkää

  4. Minä ajattelin, että toimittaja rinnasti vl-uskon ja islmain sen vuoksi, että islami on valtiouskonto sanan suppeassa merkityksessä eli eli islami sanelee, miten valtiota pitää johtaa ja maata hallita. Toimittaja halusi, että yleisö ajattelisi näiden eri uskontojen olevan tältä osin samanlaisia.

    Tykkää

  5. Kiitos kommentistasi, amicus!

    Lestadiolaisuuden ja islamin valtiota koskeva teologia on niin erilainen, että niitä ei mielestäni pitäisi rinnastaa, ainakaan Yle-ohjelman tapaan kevyesti heittämällä. Kun ohjelmassa tehdään niin, kyseessä on mielestäni asiavirhe.

    Klassisen islamilaisen teologian mukaan mikä tahansa valtio – esimerkiksi Suomen tasavalta – ei edusta Jumalan valtaa maan päällä. Islam ei (kristinuskon tapaan) erottele uskonyhteisöä ja valtiota. Se olisikin vaikeata, koska profeetta Muhammad oli myös hallitsija, joka yhdisti – sotaa käymällä – Arabian niemimaan. Muhammadin perustama uskonyhteisö eli umma oli samalla myös valtio, jota hallittiin profeetan saamien Koraani-ilmestysten pohjalta.

    Muhammadin kuoltua hänen asemansa peri kalifi (khalifat rasul Allah eli Jumalan lähettilään sijainen). Kalifin tehtävänä oli hallita muslimeja Koraanin ja profeetan perimätiedon eli sunnan pohjalta. Koraanin ja sunnan yhteiskuntaa koskevat määräykset on koottu yhteen sharia-laiksi, jonka tulisi siis olla kalifin johtaman umman (joka on yhtä aikaa valtio ja uskonyhteisö) lainsäädäntö.

    Islamin dogmatiikkaan kuuluu siis vahvana ajatus teokraattisesta valtiosta, jossa uskontoa ja politiikkaa ei juurikaan erotella. Lestadiolaisuus sen sijaan ei pyri teokratiaan. Valtiolle annetaan kyllä teologinen merkitys Jumalan asettamana esivaltana, mutta tämä merkitys myönnetään myös maallistuneelle valtiolle, ei ainoastaan lestadiolaisia arvoja edustavalle yhteiskunnalle. Maallisen ja hengellisen regimentin erottaminen on vanhoillislestadiolaisuudessa niin vahvaa, että se menee mielestäni joskus jopa liian pitkälle saaden kaksinaismoralistisa piirteitä (vaikkapa työnantajan käskystä ollaan valmiita tekemään asioita, joita ei periaatteessa hyväksytä).

    Kuten JoseFer toteaa, ohjelman kevyen heiton lestadiolaisen ja islamilaisen valtiota koskevan teologian yhteneväisyydestä voi ymmärtää väitteeksi, että lestadiolaisuus pyrkisi islamin tapaan luomaan teokraattisen valtion. Uskon, että ainakin monille asiaa tuntemattomille katsojille syntyi sellainen kuva. Tämä taas voi johtaa siihen, että ulkopuolinen, asiaa tuntematon katsoja voi ymmärtää lestadiolaisuuden uhaksi demokraattiselle yhteiskuntajärjestykselle.

    Verovaroin rahoitetulta Yle:ltä on mielestäni lupa odottaa, että sen ihmisryhmiä käsittelevät ohjelmat on tehty todellisella asiantuntemuksella ja aidosti tasapuolisuuteen pyrkien. Samalla tavoin kuin kansalaisella on lupa odottaa muiltakin julkisilla varoilla rahoitetuilta palveluilta tasapuolista ja oikeudenmukaista kohtelua.

    Jos kyseessä olisi vain yksittäistapaus, asia ei olisi mielestäni niin vakava. Yle:llä tuntuu olevan kuitenkin paha tapa tehdä verovaroilla ideologisesti asenteellisia ohjelmia. Mielestäni kyseessä on jo yhteiskunnallinen ongelma, eikä ihan pienikään sellainen.

    Tykkää

  6. Kiitos Joona kirjoituksesta. Muutama ajatus tuohon Kristuksen unohtumiseen.

    Ensinnäkin olen huomannut että kun rukoilemme, esim. seuroissa, pyhäkoulussa tai muissa tilaisuuksissa, aloitamme usein ”Pyhä Jumala, rakas taivaallinen Isä” tai muuta vastaavaa. Voisiko sanoa että rukoilemme siis Isää Jumalaa. Onko muilla sama kokemus? Toisaalta taas olen huomannut että muualla (esim. seurakunnan tilaisuuksissa) -tämän saman periaatten mukaan – rukoillaan myös Jeesusta. Rukous voi alkaa ”Herra Jeesus…” Sitten tajusin (niin rutiiniksi oli mennyt :(), että itselleni tutussa lasten iltarukouksessa rukoileminen kohdistuu myöskin Jeesukseen: ”Rakas Jeesus siunaa meitä…” Mutta siis muissa yhteyksissä itsellekin tutummalta tuntuu aloittaa ”Rakas Taivaan Isä…” En tiedä mikä on raamatullisinta tai onko sellaista. Mitä muut tuumaatte?

    Sitten toinen juttu, joka on paljon vakavampi. Tuo Jeesuksen tunteminen omana rakkaana Herrana ja Vapahtajana, oman sydämen asukkaana. Olen kokenut, että usein puhumme siitä, että Kristus on siellä ”missä kaksi tai kolme kokoontuu hänen nimeensä”. Onko tämä hämärtämässä jotenkin sitä, että Kristus on Pyhän Henkensä kautta sydämessäni joka hetki? Että yhteyden häneen koen itsekseni, ilman seurakunnan välikätenä toimimista. Tässä on kysymys varmaan kahdesta eri asiasta, mutta sekoittuvatko ne joskus keskenään mielissämme?

    (Nuo Joonan mainitsemat siionin laulut ovat juurikin vanhoja, ja itse kaipaan tuoreutta, tähän aikaan sopivia ilmaisumuotoja, vaikka asia pysyy samana. Nythän on tosin se laulujen uudistustyö on saatu tehtyä.)

    Vielä lopuksi. Olen miettinyt, että voisiko myös kodissamme (siis tarkoitan sisustusta) näkyä se, että olemme Jeesuksen seuraajia, hänen omiaan? Voisiko siellä olla esimerkiksi taulu tai kuva tai jonkin koriste-esine rakkaasta Herrastani?

    Tykkää

  7. Mielenkiintoisia ajatuksia kesäkukalla ja ylipäänsä taas tärkeä kirjoitus Joonalta. Itselleni ei ole tullut sellaista ajatusta, että Jeesus Kristus olisi ainakaan opetuksessamme jotenkin periferiassa. Toki meillä tuo seurakunnan roolin korostaminen on välillä meinanmut mennä liian pitkälle ja uskon perustumisesta Jeesuksen Kristuksen sovitustyöhön ei voi ikinä saarnata liikaa.

    Kesäkukka puhui laulujen uudistamisesta. Tämä oma henkilökohtainen mielipiteeni ei liity mitenkään blogin teemaan, mutta minua itseäni on harmittanut se, että meillä mennään muuttelemaan myös vanhojen laulujen sanoituksia. Näin sen vuoksi, että se on epäkunnioittavaa alkuperäistä sanoittajaa kohtaan. Sama kuin jostain taulusta alettaisiin muokkaamaan uutta versiota, kun alkuperäisteos on liian vanhanaikainen. Uusia modernimman tyylisuunnan tauluja saa tehdä, mutta ei niin, että maalataan vanhojen taulujen päälle.

    Tykkää

  8. KOLIMIYHTEINEN JUMALA RAKKAAMMAKSI JA LÄHIMMÄINEN YHTEISKUNNAN KELPO KANSALAISENA
    Jos vielä lähemmältä mä voisin omistaa mun Veriystävästä vuotavaa rakkautta.
    Se matkan keventäisi, toivoni ylentäis, pois surut murheet jäisi, henkeni lepäjäis.
    Jumalan armon päällä matkaani kulutan. Tääll' huokausten säällä hänessä voiton saan.
    Itse uskon vain taaempaa ja hyvin on tyydyttävä siihen, kylläkin tavoittelen sitä että pääsisin vielä lähempää uskomaan ja rakkaus Jumalaan ja lähimmäisiin tulisi suuremmaksi. Sen vuoksi haluan käydä ahkerasti uskovien yhteydessä, seuroissa, viljellä Jumalan sanaa. Joillekin Pyhä Henki vaikuttaa niin paljon että kieli puhkeaa kiittämään: Herra Jeesus ole kiitetty. Itsestäni en rupea puristamaan kiitosta, enkä puhumaan Jeesuksesta, ellei Jumala sitä vaikuta minussa. Jos rupean itsestäni sitä tekemään, olisi se omaa työtä. Sillä moni väärä vanhurskas pönkittää uskoaan ja haluaa näyttää ihmisten edessä uskoaan. Voivat sanoa, että Jeesus on Herra ja kirjoittavat lauseen näkyvillekin. Hurmahengen vaikutuksestakin ihminen luulee olevansa Jeesuksen pelastama ja Hänen omansa. Ovat omana tekonakin ja/tai yhdessä porukan kanssa antautuneet Jeesukselle. Jeesuksen omaksi pääseminen on alusta loppuun Jumalan työ, ihmisen ei vain pitäisi vastustaa sitä eikä mennä toiselle tielle kuin, mitä Jumala on osoittanut.

    Me uskomme komiyhteiseen Jumalaan: Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yksi Jumala, mutta kolme eri persoonaa. Seurakunta on Kristuksen ruumis. Se on Kristuksen morsian. Niinkuin Isä, Jeesus ja Pyhä Henki ovat yhtä, ovat myös Kristus ja Hänen seurakuntansa yhtä. Uskovat ovat seurakunnan jäseniä. Jeesus sanoi omilleen, että joka teitä kuulee se minua kuulee, joka teidät katsoo ylen se minut katsoo ylen. Minkä tehdään yhdelle hänen vähimmistä veljistään/sisaristaan se tehdään Jeesukselle. Jeesus on puu ja opetuslapset ovat sen oksia. Jos haluaa löytää Kristuksen on löydettävä hänen seurakuntansa. Jeesus on omiensa kanssa ja keskellä maailman loppuun asti Pyhän Hengen kautta. Kun puhumme Jumalasta se voi tarkoittaa myös Jeesusta, sillä Jeesus on totinen Jumala ja syntyi ihmisen hahmoonkin.

    Kristinuskoa ei pidä käyttää väärin omaksi ajalliseksi hyödyksi ja vallan välineenä, kuten katolinen kirkko aikoinaan teki. Mutta uskova on yhteiskunnan jäsen samoine oikeuksineen ja velvollisuuksineen kuin muutkin, kuitenkin tulee totella ja kuunnella Jumalaa enemmän kuin ihmisiä. Uskovista voidaan puhua valhetellen pahaa, mutta myös he voivat olla joskus kaiken kansan suosiossa. Jos on aihetta moittia uskovia, niin silloin uskovilla on parannuksen teon paikka.

    Tykkää

  9. Olihan tuo islam-heitto kaukaa haettu ja asiaton vertaus, mutta se ei tee siitä vielä asiavirhettä. Ehkä minulla on pipo vähän jo turhan löysällä, kun en koe ongelmaa tasapuolisuudenkaan osalta.

    Ylen ja muun median osalta tuo tasapuolisuus toteutuu nähdäkseni siten, että muutkin ryhmät saavat osakseen samanlaista typerää sensaatiohakuisuutta ja epätarkkaa journalismia. En tarkoita, että tämä olisi toivottu tila, vaan tarkoitan, että meitä ei välttämättä kohdella mitenkään eriarvoisesti.

    Osansa vastaavanlaisesta tyylistä saavat myös pörssiyritysten johtajat, sähkönjakeluyhtiöt, opettajat, katolinen kirkko, skientologit, poliisit, Jehovan todistajat, venäläiset, turkistarhaajat, Audin tai BMW:n omistajat, kreationistit, homoavioliittojen vastustajat, vapaamuurarit, maataloustukien nostajat, suurituloiset, perussuomalaisten kannattajat, maahanmuuttokriitikot sun muut ryhmät.

    Toimittaja saattaa olla asenteellisesti näitä ryhmiä tai esim. meitä vastaan, tai sitten hän haluaa vaan tehdä raflaavan ja kiinnostavan jutun, jota katsotaan. Suomessa asiat ovat yleisesti ottaen niin hyvin, että dramatiikkaa yritetään väkisin leipoa sisään ihan tavanomaisiin aiheisiin.

    Kun juttu koskee muita ryhmiä, hölmöjä vihjauksia ja suoranaisia asiavirheitä ei vain huomaa niin helposti. Minun puolestani meistä saa uutisoida ihan samaan tapaan kuin muistakin, enkä koe, että tarvitsisin erityistä holhousta ja suojaa median taholta. Itse asiassa olen vähän väsähtänyt meikäläisten tapaan uhriutua ja rakentaa viholliskuvaa ihan tavallisistakin jutuista.

    Joka tapauksessa journalismia arvosteltaessa kannattaisi myös katsoa, onko hirsi omassa silmässä. Eikä keskuudessammekin kuule monesti asenteellista ja asiavirheiden ryydittämää puhetta esim. muiden kristittyjen ”omavanhurskaudesta”? Ja tämän suuntaista virheellistä kirjoittelua esiintyy myös Päivämies-lehdessä, jota itsekin rahoitan tilaajana.

    Joonan kanssa olen kyllä samaa mieltä tästä: ”Jos kyseessä olisi vain yksittäistapaus, asia ei olisi mielestäni niin vakava. Yle:llä tuntuu olevan kuitenkin paha tapa tehdä verovaroilla ideologisesti asenteellisia ohjelmia. Mielestäni kyseessä on jo yhteiskunnallinen ongelma, eikä ihan pienikään sellainen.”

    Tykkää

  10. Hyvä havainto, Kesäkukka! Muistuu mieleen, kun joskus pyhäkoulua valmistellessani ajattelin alkurukousta. Teki mieleni aloittaa rukous sanoilla ”Rakas Jeesus”, mutta sitten takaraivoon hiipi epäilys, että eihän seuroissa näin rukoilla! No, huomasin, että vanhassa pyhäkouluoppaassa rukoiltiin Jeesusta, joten siitä eteenpäin olen kyllä osoittanut lasten rukoukset rakkaalle Jeesukselle, lasten ystävälle.

    Ehkä tuo kuitenkin omalta osaltaan tukee sitä Joonan ja Kesäkukan esille tuomaa ajatusta, että yksi meitä vaaniva vaara voi olla etäisyyden ottaminen Jeesukseen. Jumalasta puhuminen ei ole niin henkilökohtaista ja kantaa ottavaa. Se on jollakin tapaa ”hygieenisempää” ja fiksumpaa. Uskoohan moni Jumalaan, vaikkei Jeesuksesta perustakaan. Rauhan ja voiman meille tuo kuitenkin vain Isä, Poika ja Pyhä Henki.

    Tykkää

  11. No, käsite ”asiavirhe” voidaan varmasti määritellä monella tavalla. Minusta ”kaukaa haettua, asiatonta vertausta” voi kutsua asiavirheeksi.

    Olen samaa mieltä siitä, että monet erilaiset ihmisryhmät saavat osansa median asenteellisuudesta. Silti uskallan väittää, että tiettyjä ihmisryhmiä media kohtelee keskimäärin paremmin, tiettyjä taas huonommin. Väitän myös, että uskonnollisuus, erityisesti perinteinen kristinusko, on yksi suomalaisen valtamedian inhokeista.

    Eisimerkkejä siitä löytyisi vaikka kuinka, mutta tässä kaksi:

    http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/03/01/venla-kokkonen-maailman-pahuus-kumpuaa-uskonnoista

    http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2016031521271845_ul.shtml

    Venla Kokkosen kirjoitus on niin masentava yhdistelmä perusteetonta ylimielisyyttä, aggressiivisuutta ja ala-arvoista argumentaatiota, että sitä on vaikea sanoin kuvata. Kaiken kruunaa se, että kirjoitus on osa Battle-ohjelmasarjaa, jonka sloganina on ”loppu öyhötykselle”. Tällaistakin siis rahoitetaan meidän verovaroillamme…

    Kirjoituksensa Kokkonen päättää asettumalla vastustamaan kaikkia tunnetuimpia ihmisoikeussopimuksia toivomalla uskontojen kieltämistä. Jokainen voi kuvitella, millainen meteli syntyisi, jos vaikkapa Päivämiehessä julkaistaisiin artikkeli, jossa toivottaisiin ateismin kieltämistä lailla. Kaikki ovat siis jälleen tasa-arvoisia, mutta toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.

    Pekka Nummisen artikkeli äiti Teresasta on niin ikään hyvä esimerkki asenteellisuudesta ja toimittajan etiikan sivuuttamisesta. Hän keskittyy enemmän äiti Teresaan kohdistuneen kritiikin kuin itse henkilön ja hänen toimintansa esittelemiseen.

    Kuinka moni on nähnyt mediassa vastaavanlaisia artikkeleita vaikkapa Vihreistä, Seta:sta tai homoista ihmisryhmänä? En siis toivo asenteellisuutta ketään kohtaan. Väitän kuitenkin, että toisia selvästi kohdellaan asenteellisemmin kuin toisia.

    Liitän kritisoimani Yle-ohjelman tähän samaan ilmiöön: valtamedian kielteiseen asenteeseen uskonnollisuutta, erityisesti konservatiivista kristinuskoa kohtaan. Oikea vastaus siihen ei ole uhriutuminen eikä marttyyrinviittaan pukeutuminen vaan kritiikki. Kun vallan vahtikoira, media, käyttäytyy asiattomasti, meidän tavallisten kansalaisten on oltava vallan vahtikoiran vahtikoiria ja kritisoitava mediaa. Juuri siksi kirjoitin tämän blogikirjoituksen. Maailma ei parane muulla kuin aktiivisella vaikuttamisella.

    Siitä olen samaa mieltä, että joskus meikäläiset uhriutuvat ja heittäytyvät marttyyreiksi aivan turhaan. Tällaista tapahtui erityisen paljon lasten hyväksikäyttökohun aikana: asiallinen ja oikeutettukin uutisointi yritettiin leimata ”pilkkaamiseksi” ja ”Jumalan valtakuntaa vastaan nousemiseksi”. Sellaista en vähääkään puolusta, ja myös sellaista on syytä kritisoida.

    Myös siitä olen samaa mieltä, että meikäläisten keskuudessa, jopa Päivämiehessä leimataan joskus muita kristittyjä ”omavanhurskaiksi” kovin heppoisin perustein. Sitä tilannetta voimme parantaa lukemalla tämän kokoomuksen varapuheenjohtaja Eija-Riitta Korholan koskettavan kirjoituksen kohtaamisesta tänään Vatikaanissa pyhäksi julistetun äiti Teresan kanssa:

    http://eijariitta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222292-aiti-teresa-uraputkesta-ulos

    Todettakoon, että kirjoitus paransi minun kuvaani Eija-Riitta Korholasta.

    Tykkää

  12. Hyviä ajatuksia sekä Kesäkukalla että amicuksella.

    Varmaan Jeesus-puheen vähenemiseen liittyy tuo, että Jumalasta puhuminen on, kuten amicus totesi, jotenkin ”hygieenisempää”. Jumala on vielä jotain sellaista, jonka voi ajatella kuuluvan kunniallisen, keskiluokkaisen ihmisen ”kansalaisuskontoon”. Se, että toteaa uskovansa Jeesukseen omana Vapahtajana on jotenkin intiimimpää ja kantaaottavampaa ja siksi vaativampaa.

    Juuri usko Jeesukseen Kristukseen on kuitenkin se, mikä tekee kristinuskosta kristinuskoa. Kristinusko (christianitas) on ”kristuslaisuutta”. Siksi olisi tärkeää, ettemme arkielämässäkään jättäisi Jeesusta kuriositeetiksi vaan toisimme esille sen, että turvaudumme häneen.

    Toinen syy voi olla ruohonjuuritasolla elävä käsitys, että Jeesuksesta puhuminen on muka ”yleishengellistä”. Elävästä kristillisyydestä tekee kuitenkin elävän usko Jeesukseen omana Vapahtajana. Miten voisi olla ”yleishengellistä” (mitä se sitten tarkoittaakaan) puhua elävän kristillisyyden ytimestä, omakohtaisesta uskosta omaan Vapahtajaan?

    Mukava, kun Kesäkukka otti esille tuon kotien sisustuksen. Minusta on aina mukava, jos uskovaisesta kodista löytyy jokin esine (taulu, krusifiksi tai ikoni), joka kertoo, että on kyse kristitystä kodista. Sen sijaan on aina vähän ikävää törmätä uskovaisiin, joiden kotoa ei löydy edes Raamattua.

    Tykkää

  13. Olen samaa mieltä laulujen uudistamisesta. Olisi mielestäni ollut parempi, jos nyt päättyneessä uudistuksessa olisi jätetty laulukirjaan enemmän kerroksellisuutta. Vanhoissa lauluissa olisi saanut näkyä, että ne ovat vanhoja. Aiemmin eläneiden runoilijoiden työtä olisi tullut kunnioittaa enemmän.

    No, olen kuitenkin alkanut huomata uudistuksessa myös paljon hyvää. Laulukirjaan on otettu suuri joukko uusia lauluja, joista tulee varmasti suosittuja. Niissä on kaunis sävel ja syvä sisältö. Lisäksi olen tullut siihen tulokseen, ettei niitä vanhojakaan lauluja ole sittenkään aivan tuhottu. 🙂

    Historia osoittaa, että näin on käynyt useimpien virsikirja- ja laulukirjauudistusten yhteydessä. Ensin uudistus koetaan katastrofina. Seuraavaan uudistukseen mennessä siitä ensin katastrofaaliseksi koetusta uudesta virsi- tai laulukirjasta onkin tullut se ihana wanha virsi- tai laulukirja, jonka uudistamista vastustetaan jyrkästi. 🙂

    Tykkää

  14. Rukoilemisesta. Jeesushan on meidän välimies Isä Jumalan tykö. Jeesus tuli täyttämään Isän tahtoa, jota me myös toteutamme Kristuksessa. Jeesus rukoili Isää. Jeesus myös sanoi, että mitä tahansa me Hänen nimessään pyydämme Isältä, sen me saamme ja ”ei kukaan tule Isän tykö kuin minun kauttani”. On mielestäni siis raamatullista rukoilla Isää enemmän kuin Jeesusta, kunhan se tehdään Jeesuksen nimessä, koska ilman Jeesusta ei ole yhteyttä Isään. Jeesus kuitenkin sanoi, että Hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Ei siis ole väärin rukoilla myöskään Jeesusta ja itse kyllä tykkään ajatuksesta, että ainakin lasten kanssa rukoiltaisiin nimenomaan rakasta Jeesusta. Rukoilen kyllä itsekin myös Jeesusta.

    ”Itse uskon vain taaempaa ja hyvin on tyydyttävä siihen, kylläkin tavoittelen sitä että pääsisin vielä lähempää uskomaan ja rakkaus Jumalaan ja lähimmäisiin tulisi suuremmaksi. Sen vuoksi haluan käydä ahkerasti uskovien yhteydessä, seuroissa, viljellä Jumalan sanaa. Joillekin Pyhä Henki vaikuttaa niin paljon että kieli puhkeaa kiittämään: Herra Jeesus ole kiitetty. Itsestäni en rupea puristamaan kiitosta, enkä puhumaan Jeesuksesta, ellei Jumala sitä vaikuta minussa. Jos rupean itsestäni sitä tekemään, olisi se omaa työtä. Sillä moni väärä vanhurskas pönkittää uskoaan ja haluaa näyttää ihmisten edessä uskoaan. Voivat sanoa, että Jeesus on Herra ja kirjoittavat lauseen näkyvillekin. Hurmahengen vaikutuksestakin ihminen luulee olevansa Jeesuksen pelastama ja Hänen omansa. Ovat omana tekonakin ja/tai yhdessä porukan kanssa antautuneet Jeesukselle. Jeesuksen omaksi pääseminen on alusta loppuun Jumalan työ, ihmisen ei vain pitäisi vastustaa sitä eikä mennä toiselle tielle kuin, mitä Jumala on osoittanut.”

    Ensimmäiset kaksi lausetta ja loput tuosta on selkeässä ristiriidassa. Avaatko hieman, menee vähän epäselväksi, mikä on Pyhän Hengen vaikutusta ja mikä omaa työtä ja mikä ei ole omavanhurskautta ja miksi ”Jeesus on Herra” -paidan pitäminen on omavanhurskautta ja miksei itsestään voisi ”puristaa” jotain kiitoksesta Jeesusta kohtaan. Eikö sekin voi olla omavanhurskautta, että menee Jeesuksen luo, että ”Katso Jeesus, en ole taaskaan tehnyt mitään, näin hyvin olen pystynyt välttelemään kaikkea tekemistä”. Mitä eroa sillä on, että joku, joka tekee parannuksen vanhoillislestadiolaisuuteen ja ”antautuu” Jeesukselle, tuohon mitä kirjoitat? Isot porukatkin on voinu antautua heti kerralla (Helluntai). Miten määrittelet, onko se omaa tekoa vaiko ei?

    UT sisältää todella paljon kehoituksia ”puristaa” itsestään suorastaan mehut pois ja pyrkimään ja lähes ”väkivalloin” tekemään sitä, mikä on oikein.

    ”Miksi te huudatte minulle: 'Herra, Herra!' ettekä tee, mitä minä sanon?” (Luuk. 6:46)

    Tykkää

  15. Oletko koskaan kokenut sitä että Jumala, Jeesus, Pyhä Henki ottaa kovasti kiinni ja herättää ja kehottaa tekemään parannuksen, menemään uskovaisen luo, joka on oikein uskomassa ja jolla varmasti on Pyhä Henki, ei muuten omantunnon kolkutus kehottaisi menemään sellaisen henkilön luo joka ei voi synninpäästöä julistaa. Minä olen kokenut sen nuoruudessani.
    Myös monet, jotka Jumala on herättänyt eivät ole saaneet rauhaa missään väärässä hengellisyydessä, ei rukouksessa eikä suoraan taivaasta, eikä muutenkaan kuin vain että ovat löytäneet oikean Kristuksen lauman, jossa on saanut synnit anteeksi ja oikean rauhan omalle tunnolleen.
    Samoin nykyisinkin ei millään muulla tavalla saa rauhaa, jos synti painaa kuin synninpäästön evankeliumilla Jeesuksen omilta ja tarvittaessa sala- ja julkiripin kanssa.
    Tuhlaajapoika koki Jumalan suun antoa, eräänlaista armonmerkkiä, mutta vasta sitten kun palvelijat pukivat Kristuksen vanhurskauden vaatteen hän sai Pyhän Hengen kihlapantin sormeensa ja synnit anteeksi niin että sydämen malja tuli ylitse vuotavaiseksi ja kuului laulu ja hyppy.
    Emme voi uskoa Laestadiuksen, Lutherin, Agustinuksen päälle, emmekä kenenkään edesmenneen pyhän päälle, van raamattu on ylin ohje ja Pyhä Henki ohjaa Jumalan seurakuntaa. Suuret hengenmiehetkin ovat voineet lipsahtaa kirjoituksissaan ja sanomisissaan, heillekään ei ole heti kaikki kirkastunut tyhjentävästi. Paavalinkin sanoi että hän ymmärtää puolittain.

    Augustinus sanoi, että jos hän ei opeta niin kuin raamattu sanoo, niin älkää uskoko. Samoin Luther sanoi, että raamattu on ylin uskon ohje.
    Toivon ettette turruttaisi ja paaduttaisi omaa tuntoanne, kun kuulette Jumalan äänen. Jos sille ei ole kuuliainen, niin Jumala sallii ennen pitkää paatua ja väkevän eksytyksen hengen eksyttää.

    Tykkää

  16. Olen kokenut, mutta minä en tiennyt edes muuta tapaa? Jos sinulle on koko ikä opetettu, että muulla tavalla ei voi saada syntejä anteeksi, niin kuinka voit edes uskoa muulla tavalla? Kuinka olisin voinut (vaikka ajattelisi niin, että olin kuullu Pyhässä Hengessä julistettua saarnaa koko ikäni)?

    Myös esikoislestadiolaisilla ja rauhansanalaisilla on samanlaiset tarinat siitä, kuinka juuri heidän porukoissaan vain on saanut joku rauhan ja kuinka vain heidän julistamansa evankeliumin kautta joku sairaalassa oleva on saanut rauhan. Olisikohan järkevää vain todeta, että Jumala vaikutti uskon silloin kun oli Hänen aikansa sille? Näin vaikuttaa olleen monella entisellä pyhällä. Raattamaakaan ei tullut uskoon ripittäytymällä. Niinkuin aikasemmin olen todennut, olen kokenut, että en kuitenkaan ripittäytymällä saanut rauhaa, vaikka sainkin omaatuntoa rauhoitettua.

    Enkä väitä, etteikö olisi raamatullista, että uskovien yhteydessä voi epäuskoinen saada parannuksen armon, mutta on mielestäni turha takertua johonkin tiettyyn metodiin, koska ei siihen ole ennenkään takerruttu ja kokemus osoittaa, ettei se ole mikään kiveen hakattu asia.

    Tykkää

  17. Pyhä Henki kokoaa yhteen laumaan, ei moneen eri joukkoon. Vaikka itse enkeli tulisi saarnaamaan toisenlaista evankeliumia, hän olkoon kirottu.
    Eksytyksen henki on niin väkevä, että ihminen kuvittelee saaneensa rauhan vaikka on saanutkin syvän paatumuksen rauhan. Paholainen voi antaa ilmestyksiä tulla näyssä ja enkelinkin hahmossa.
    Joka saa parannuksen armon, hänelle julistetaan kaikki synnit anteeksi.Sitten Pyhä Henki rupeaa neuvomaan ja rippiäkin käyttämään että säilyy usko ja hyvä omatunto, silloinkin tulee olla Pyhän Hengen äänelle kuuliainen. Pelkkä rippi ei auta kuin psyykeä ehkä, silloinkin tarvitaan elävä evankeliumi, joka on aina tärkein ei se mitä ihminen tunnustaa.

    Tykkää

  18. Pyydän anteeksi, että joudun rönsyilemään pois blogin pääaiheesta!
    TÄTÄ VOIDAAN SOVELTAA KAIKENLAISIIN EKSYTYKSIIN, EI AINOASTAAN MAAILMANLOPUN ENNUSTAJIIN
    2. Tessalonikalaiskirje 2
    1 Mutta me rukoilemme teitä, rakkaat veljet, meidän Herran Jeesuksen Kristuksen tulemisen ja meidän kokoontumisemme kautta hänen tykönsä,
    2 Ettette aivan nopeasti teitänne salli teidän mielestänne kääntää pois eli peljättää, ei hengen, eikä puheen, eikä kirjan kautta, niin kuin se meiltä lähetetty olisi, niinkuin Kristuksen päivä jo käsissä olisi.
    3 Älkää antako kenenkään teitänne vietellä millään tavalla; sillä ei hän ennen tule kuin luopumus tapahtuu ja synnin ihminen ilmoitetaan, kadotuksen lapsi,
    4 Joka on vastaanseisoja, ja korottaa itsensä kaikkein päälle, mikä jumalaksi taikka jumalanpalveluksi kutsutaan, niin että hän istuttaa itsensä Jumalan temppeliin niinkuin Jumala, ja tekee itsensä jumalaksi.
    5 Ettekö te muista, että minä teidän tykönänne ollessani näitä jo teille sanoin?
    6 Ja mikä nyt estää, te tiedätte, että hän pitää ajallansa ilmoitettaman.
    7 Sillä hän nyt pahuutta vaikuttaa salaisesti, ainoastaan että se, mikä nyt estää, tulee pois.
    8 Ja silloin se pahanilkinen ilmoitetaan, jonka Herra suunsa hengellä tappaa, ja tekee hänen kanssansa lopun, tulemisensa ilmoituksen kautta,
    9 Jonka tulemus saatanan vaikutuksen jälkeen tapahtuu, kaikella voimalla ja merkeillä ja petollisilla ihmeillä,
    10 Ja kaikella vääryyden petoksella niiden seassa, jotka kadotukseen tulevat, ettei he rakkautta totuuden puoleen ottaneet, autuaaksi tullaksensa.
    11 Sen tähden on Jumala heille lähettävä väkevän eksytyksen, niin että he valheen uskovat:
    12 Että ne kaikki tuomittaisiin, jotka ei totuutta uskoneet, vaan vääryyteen suostuvat.
    13 Mutta meidän pitää aina teidän edestänne Jumalaa kiittämän, rakkaat veljet Herrassa, että Jumala on teidät alusta autuuteen valinnut, Hengen pyhityksen kautta ja totuuden uskossa,
    14 Johonka hän teitä meidän evankeliumin kautta kutsunut on, meidän Herran Jeesuksen Kristuksen kunnian omaisuuteen.
    15 Niin olkaa siis, rakkaat veljet, pysyväiset ja pitäkää ne säädyt, jotka te oppineet olette, olkoon se meidän saarnastamme taikka kirjastamme.
    16 Mutta itse meidän Herra Jeesus Kristus, ja Jumala ja meidän Isämme, joka meitä rakasti ja antoi meille iankaikkisen lohdutuksen ja hyvän toivon armon kautta,
    17 Lohduttakoon teidän sydämenne, ja teitä kaikkinaisessa opissa ja hyvässä työssä vahvistakoon!
    NIINKUIN VASEMMAN LAIDAN VIETTELYKSET OVAT VÄKEVÄT NIIN OVAT OIKEANKIN LAIDAN

    Tykkää

  19. Hernhutilaiset eivät pitäneet rippiä pakollisena, pelkkä yleinen synninpäästö (absoluutio) oli heidän mielestään riittävä. Jumala kyllä tietää, kuka on tehnyt mitäkin. Rippi on kyllä hyvä ja helpottaa paljon. Minun on vaikea saada selvää, mitä mieltä John olet siitä, voiko uskoon tulla vasta myöhemmin kun on kuullut evankeliumia vaiko ei? Vai oliko Raattamaassa perkele tai onko minussa perkele kun koen, että olen ymmärtänyt vasta myöhemmin, mistä tässä nyt on kysymys, en silloin kun olen käynyt ripillä tai pyytänyt evankeliumia?

    ”11 Sen tähden on Jumala heille lähettävä väkevän eksytyksen, niin että he valheen uskovat:
    12 Että ne kaikki tuomittaisiin, jotka ei totuutta uskoneet, vaan vääryyteen suostuvat.”

    Amen.

    Tykkää

  20. Lisättäköön vielä, että Raattamaa oli perustamassa esikois-eriseuraa ja oli oikeastaan enemmän esikoislestadiolainen kuin vanhoillislestadiolainen.

    Tykkää

  21. Ja nyt hoksasin, että kysymys ei ole yleisestä synninpäästöstä, vaan erikseen pyydetystä synninpäästöstä, vaikkei syntien luettelemistä pidetäkkään tärkeänä.

    Tykkää

  22. En kannata pakkorippiä, mutta jos Pyhä Henki kehottaa tai sielunvihollinen kiusaa että on vaikea uskoa, haluaa olla kuuliainen.

    IHMINEN VOI OLLA VILPITTÖMÄSTI VÄÄRÄSSÄ. Paavali aikoinaan Sauluksena ollessaan hyvällä omalla tunnolla vainosi Jeesuksen omia ja luuli tekevänsä Jumalalle palveluksen. Mutta Jeesus otti kiinni Damaskuksen tiellä.
    Samoin nykyisin eri hengellisyykissä ja käsityksissä ihminen voi olla vilpittömäsi väärässä ja ei ymmärrä oikeaa uskoa. Toivon että heidätkin Jeesus ottaisi kiinni niin kovasti, että heidän täytyisi tunnustaa: ”Olemme kulkeneet vääriä ja vahingollisia teitä ja autuuden tietä emme tuneneet”.
    Monioppisuuden hyväksyessään ihmiseen on vaikuttanut niin vakuuttavalta eri hengellisyyksien todistelut ja ihmeet. Myös Laestadiolaisuuden piirissä on alkuaikoinakin ollut monenlaisia eksytyksiä, ne ovat tulleet ihmeidenkin kautta. Itse Laestadiustakin on voinut olla sielunvihollinen voimakkaana viemässä johonkin väärään ja samoin Lutheria. Kuinka hyvä pala se olisikaan sielunviholliselle, että kirkas tähti saadaan jotenkin himmenemään ja toimimaan eksyttävästi joissakin kohden. Mutta kun emme tee patsasta kenestäkään ihmisestä ja nosta ketään ihmistä Jumalan erehtymättömään asemaan, niin Jumala varjelee ja johtaa seurakuntaansa ja myös näitä hengen miehiä on varjellut ja johtanut oikeaan, vaikka lipsahduksia olisi tapahtunutkin. Jumalan seurakuntaan muotoutuu kuitenkin oikea ymmärrys, vaikka harhoja välillä tulisikin.

    Tykkää

  23. Minusta esikoislestadiolaisuus on muodostunut, yhtenä syynä, kun jotkin ihmiset on korotettu muiden yläpuolelle, Raattamaakin, kuin erehtymättömään Jumalan asemaan, Jumalan temppeliin kuin itse Jumala. Vaikka hekin voivat erehtyä, silloin kun opetus ei ole lähtenyt Pyhästä Hengestä, vaan ihmisestä. Seurakunta on totuuden patsas ja perustus. Vanhoillislestadiolaisuus on välttynyt siitä harhasta, kun on luotettu Pyhän Hengen johdatukseen eikä ihmisiä ole ruvettu korottamaan muiden yläpuolelle.

    Tykkää

  24. Mielestäni vanhoillislestadiolaisuudessakin on erehdytty pitämään seurakuntaa totuuden patsaana. Oikeampi käännös alkukielen stylos sanaan on pylväs, ei patsas.

    Samaa sanaa on käytetty myös kohdissa;
    Galatalaiskirje 2:9
    Kun Jaakob, Keefas ja Johannes, joita pidettiin seurakunnan pylväinä, käsittivät, minkä tehtävän Jumala oli minulle armossaan antanut, he ojensivat minulle ja Barnabakselle kätensä yhteistyön merkiksi: meidän oli määrä mennä vieraiden kansojen, heidän taas juutalaisten keskuuteen.

    1. kirje Timoteukselle 3:15
    Jos tuloni kuitenkin viivästyy, saat tästä tietää, miten on käyttäydyttävä Jumalan temppelissä, elävän Jumalan seurakunnassa, joka on totuuden pylväs ja perustus.

    Johanneksen ilmestys 3:12
    Siitä, joka voittaa, minä teen pylvään Jumalani temppeliin, eikä hän joudu milloinkaan lähtemään sieltä. Minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, uuden Jerusalemin, joka laskeutuu taivaasta Jumalani luota, ja oman uuden nimeni.

    Paavalin aikaan perustalla ja pylväällä oli tärkeä tehtävä; korottaa patsas ylös että kaikki voisivat sen nähdä! Eli oli patsas, ja sen alla pylväs ja sen alla perustus. Paavalin sanoin, seurakunnan tehtävä on olla totuuden pylväs ja perusta.
    Mikä on se totuus. Raamattu sen sanoo että Jumalan sana on totuus. Ja sana tuli lihaksi. Siis seurakunnan tehtävä on nostaa Kristusta esille aina ja kaikkialla.

    Kun seurakunta korottaa itsensä totuudeksi Kristuksen sijaan, on seurakunta erehtynyt. On vain yksi pää, joka on Kristus.

    Kristus armollaan meissä vaikuttaa ja antaa halun palvella Häntä ja seurakuntansa kautta kuuluttaa Hänestä ja valtakunnastaan!

    Tykkää

  25. ”Minusta esikoislestadiolaisuus on muodostunut, yhtenä syynä, kun jotkin ihmiset on korotettu muiden yläpuolelle, Raattamaakin, kuin erehtymättömään Jumalan asemaan, Jumalan temppeliin kuin itse Jumala. Vaikka hekin voivat erehtyä, silloin kun opetus ei ole lähtenyt Pyhästä Hengestä, vaan ihmisestä. Seurakunta on totuuden patsas ja perustus. Vanhoillislestadiolaisuus on välttynyt siitä harhasta, kun on luotettu Pyhän Hengen johdatukseen eikä ihmisiä ole ruvettu korottamaan muiden yläpuolelle.”

    Senverran vielä jatkan, että ei vanhoillislestadiolaisetkaan ole kyllä säästynyt siltä. Katsotaampa joku vuosikymmen taaksepäin. Kyllä siellä eräät veljet oli aika korkealla korokkeella ja sen takia paljon harhojakin oli.

    Tykkää

  26. Sanoinkin silloin, KUN on luotettu Pyhän Hengen johdatukseen eikä ihmisiä ole ruvettu korottamaan muiden yläpuolelle. Siis ei VL ole välttynyt harhoilta, mutta kaikki jäsenet eivät ole samanaikaisesti ainakaan menneet. On ollut aikoja, että paljon on mennyt harhoihin. Mutta ne on Jumala auttanut hoitamaan ainakin osittain, että niistä on selvitty. Osa on eronnut eriseuroina. Tosin puhdasta seurakuntaa ei koskaan täällä ajassa saa, aina on joukossa kuolleita kaloja tai, jos ei kuolleita niin synnittömiä ei kenestäkään tule täällä ajassa vanhan osan puolelta. Vikoja tulee, mutta ne tulee korjata anteeksiantamuksella.

    ANTIKRISTUS EI TUNNUSTA JEESUSTA LIHAAN TULLEEKSI
    Liha on Kristuksen ruumis Hänen seurakuntansa. Jeesus tavallisen ihmisen ruumissa ollessaan pystyi antamaan syntejä anteeksi, mutta ei enää ylösnousemusruumiissa, vaan avainten valta on jätetty Jeesuksen omille, joiden kautta Jeesus toimii tänäkin päivänä. Antikristus ei tunnusta tätä, vaan se muuten ilman Jumalan seurakunnan välitystä hakisi anteeksiantamuksen.
    Jeesus antoi ihmisenä maan päällä ollessaan elämän vettä, joka vastaanottajassa tulee sen lähteeksi,että voi jakaa sitä muille. Kun uskova on näin saanut lahjaksi, hän voi lahjaksi antaa. PYHÄN HENGEN VIRKA SYNTIENANTEEKSIANTAMISEKSI ON TULLUT KATKEAMATTOMANA KETJUNA AINA IHMISKUNNAN ALUSTA SAAKKA JEESUKSEN MAAILMAAN TULOON, ALKUSEURAKUNNASTA ERI NIMISENÄ JOUKKONA AINA TÄNNE SAAKKA. Aina on ollut eläviä kristittyjä, joilla on säilynyt elävä Jumalan sanan siemen. Vaikka yksityinen uskova olisi välillä kuollutkin hengellisesti, on se muulta seurakunnalta taas saanut Pyhässä Hengessä julistetun synninpäästön ja taasen on tullut eläväksi.

    Tykkää

  27. VAIKEA TEOLOGINEN KYSYMYS, OSAAKO TÄHÄN TEOLOGIT TAI MUUT VASTATA?
    Ensimmäisille ihmisille, kun he lankesivat perisyntiin, antoi Jumala anteeksi suoraan taivaasta lupauksen sanassa, että tulee vaimon siemen, joka rikki polkee käärmeen pään. Sittemmin ruvettiin saarnaamaan Herran nimestä. Tapahtuiko ensimmäisille ihmisille vain perisyntiin lankeaminen, joka ei kadota lasta, joka syntyy, koska Jeesus on sovittanut sikiämisestä saakka synnit ja sen voi antaa Jeesus suoraan taivaasta anteeksi? Vai oliko niin, että kun Aadamille ja Eevalle syntyi lapsi, jolla oli Pyhä Henki, tämä lapsi pystyi ennen lapsuususkosta lankeamistaan julistamaan vanhemmilleen synnit anteeksi, jos he olivat menettäneet Pyhän Hengen syntiinlankeemuksessa paratiisissa, että saivat jälleen Pyhän Hengen?
    Vai oliko vain niin että ensimmäisen kerran Jumala pystyi antamaan synnit suoraan taivaasta, mutta sen jälkeen jätti sovintosaarnan viran ihmisille, jotka säilyttivät uskon Kristukseen?
    Vai miten ymmärretään, selitetään?
    Jeesuksen ylösnoustua ja ilmestyessä opetuslapsille, Jeesus ainakin jätti synninpäästön vallan omilleen. Ja jonka syntejä ei päästetä näin, ei saa syntejään anteeksi. Ja sitä ennenkin on ollut sen valta ihmisillä, Jumalan lähettiläillä, vanhassa testamentissa on useita esimerkkejä siitä.

    Tykkää

  28. Kun Jumala minut herätti, en saanut suoraan taivaasta epäuskoani ja muita syntejä anteeksi, vaan Pyhä Henki kehotti minua menemään uskovan luo, jolta saisin synninpäästön. Siis tällä ajalla ainakin on niin ettei epäuskoisena saa syntejä suoraan taivaasta anteeksi. Sitten kun on uskoon autettu, Jumala antaa joka päivä kaikki synnit runsain määrin anteeksi etulahjana ja niitä voi rukoilla uskova anteeksi. Mutta jos syntiä kertyy niin paljon, että se tulee uskon esteeksi tarvitaan synninpäästöä, että säilyy uskovana ja armon alla.

    Tykkää

  29. Meillä saa olla erilainen käsitys asiavirheestä.

    Ylipäätään tuo alkuperäisen postauksesi yhteiskunnallinen alkuosa oli niin herkullista luettavaa, että hykertelin siinä puuroa keitellessäni ajatukselle, että muokkaisit siitä kirjoituksen Hesariin. Hyvä Joona! Näin jo mielessäni, millaisen mielipidevyöryn se aiheuttaisi eräissä piireissä :). Esim. noissa mainitsemissasi median lemmikeissä.

    Tämän aamun Hesarissa oli muuten poliiseja koskeva uutinen, jossa ei myöskään toimittaja pysyttäytynyt asiallisssa, toteavassa ja puolueettomassa linjassa.

    Tykkää

  30. John, miten olet ajatellut tämän?

    Jeesus tavallisen ihmisen ruumissa ollessaan pystyi antamaan syntejä anteeksi, mutta ei enää ylösnousemusruumiissa, vaan avainten valta on jätetty Jeesuksen omille, joiden kautta Jeesus toimii tänäkin päivänä.

    Kuitenkin Joh. 20 tapahtumat sijoittuvat Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeiseen aikaan eikä hän käsittääkseni ole silloin enää tavallisen ihmisen ruumissa. Hänhän mm. ilmestyy yht'äkkiä lukittujen ovien taakse. Kyseessä on tosin aika ennen Jeesuksen taivaaseen ottamista mutta kuitenkin ylösnousemuksen jälkeen.

    Joh. 20:
    22 Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: ”Ottakaa Pyhä Henki.
    23 Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.”

    Tykkää

  31. Avainten valta oli jo opetuslapsilla, ennen Jeesuksen ristinkuolemaa ja ylösnousemista. Mutta lukittujen ovien sisään tultua Jeesus luovutti vallan havainnollisella, virallisella tavalla opetuslapsilleen, koska Jeesus ei enää voinut itse antaa syntejä anteeksi ristinkuolemansa jälkeen suoraan, vaan ainoastaan opetuslastensa kautta.

    Tykkää

  32. Jotain hajanaisia ajatuksia, sorry menee osittain ohi aiheen, palaan siihen lopussa…

    Mielestäni oppi siitä, että Pyhän Hengen vaikutus on niin vahva, että uskova ei tarvitse lakia, on (ei pelkästään vanhoillislestadiolainen, mutta myös) kalvinistinen (tämän olen maininnut ennenkin), koska pyhien kestävyys -oppi perustuu juurikin em. asiaan. Ihminen tulee uskoon, saa Pyhän Hengen ja Isä vie työn päätökseen 100% varmasti (tämä on silkkaa logiikkaa). Mikä tuli mieleeni tuosta, että jos lapsella olisi Pyhä Henki syntymästään lähtien, olisi kaikki maailman ongelmat ratkaistu. Jos tähän vielä sekoitetaan oppi siitä, että no kasteessa se Pyhä Henki sitten saadaan, ellei sitä ole jo kohdussa, ollaan saman ongelman äärellä. Kaikki lapset (okei suurin osa kastetaan) säilyisivät uskossa (ainakin suomessa). No nythän ei paljon siltä näytä. Oppi siitä, että kristitty ei tarvitse lakia, on siis ristiriidassa sen kanssa, että lapsella on jo syntyessään Pyhä Henki ja kristitty ei tarvitse lakia, koska Pyhä Henki. Ellei tarvita lakia, silloin ei voida kyllä poiketa pois, koska jos joku voi langeta epäuskoon, hän olisi tarvinnut lakia, että olisi tuntenut tilansa ja tehnyt parannuksen synnistä, jonka takia lankesi pois elävästä uskosta. Mielestäni olisi järkevää todeta, että okei, nyt näyttäisi siltä, että lain kolmas käyttö on ihan paikallaan ainakin hetkeksi, että saadaan porukka hereille. Riidel… Punnitaan sitten myöhemmin sitä, kannatetaanko nyt jonkusortin predestinaatiota tai arminiolaisuutta vai mihin johtopäätökseen tässä pitäis nyt tulla, vai kannattaako asia itseasiassa jättää auki. Mielestäni tällä hetkellä teoreettisella tasolla (näin opetetaan) ollaan kalvinisteja (se ero on, että Pyhän Hengen saanut ihminen pelastuu varmasti, vaikka hän saattaa tarvita lakia. Nyt me väitetään, että Pyhän Hengen saanut ihminen ei edes tarvitse lakia, joka on melkeen jo tuplapyhienkestävyysoppi, jos nyt jotain sanosin), vaikka ei se kyllä käytännössä näytä toteutuvan. Itse en vielä osaa päättää, millä kannalla tässä pitäisi olla, mutta ei tämäkään nyt ihan putkeen näytä menevän. Vedenpaisumuksen jälkeen olisi pitänyt homman toimia taas niin kuin rasvattu, koska kaikilla arkissa olevilla oli Pyhä Henki, tai ainakin he pelastuivat, joka osoittaa sen, että he olivat Jumalan armon alla. Ei ollut epäuskoisia ja jos Pyhä Henki johdattaa, ei voida kompuroida pois. Toisaalta, voidaan kuitata, että kyllä uskovakin tarvitsee ”neuvon ja nuhteen sanoja” pysyäkseen uskovana. Kysymys kuuluu, miksi sitten erottiin uudesta heräyksestä aiemmin (tai pikemminkin, miksi potkittiin ne ulos), koska he ehdottivat, että eikö sen lain kolmannen käytön voi sisällyttää oikeastaan noihin? Loppujenlopuksi on vaikea tulkita, mitä mieltä näistä kaikesta ollaan.

    ”Tapahtuiko ensimmäisille ihmisille vain perisyntiin lankeaminen, joka ei kadota lasta, joka syntyy, koska Jeesus on sovittanut sikiämisestä saakka synnit ja sen voi antaa Jeesus suoraan taivaasta anteeksi?”

    Mielestäni tämä on ristiriidassa sen kanssa, että syntejä ei voi saada anteeksi muuten, kuin toisen uskovan kautta. Maailma on täynnä Jeesuksesta puhuvia pikkulapsia (rohkenen väittää, että satoja miljoonia). Jos on näin, niin kait niitten saarnasta nyt joku olisi tullut uskoon ja Pyhä Henki vaikuttaisi jossain muuallakin kuin meilläpäin. No tätähän ei ainakaan myönnetä. En tosin kyllä itsekkään ajattele, että näin olisi. Uskon, että Jumala antoi anteeksi synnit heille (ensimmäiselle ihmisparille). Mielestäni ei pitäisi muutenkaan puhua, että Jeesus tai Jumala ei voinut antaa anteeksi koska X. Kyllä Jumala voi, toinen asia on, mikä on Hänen tahtonsa sen asian suhteen ja Hänen järjestyksensä toimia. Kuinka Jeesus voi siis antaa synnit anteeksi syntymästä asti taivaasta, jos se ei enää myöhemmin onnistu, millä Raamatulla sitä perustellaan? Vai ollaanko tässä loppujenlopuksi myös kalvinistisella kannalla, että lapsi menettää pelastuksen, kun rikkoo ensimmäistä kertaa Jumalaa vastaan ja siten joutuu varmasti tekemään parannuksen myöhemmin?

    Kaiken tämän kikkailun keskeltä voidaan taas kysyä, että ”missä Jeesus”?

    Tykkää

  33. ”Kun elävä usko on tällainen ystävyys-, luottamus- ja rakkaussuhde Kristuksen kanssa, miksi emme puhu siitä? Yleensä ihminen puhuu siitä, mikä on hänelle tärkeää. Kun Kristus ja hänen rakkautensa on meille elämän tärkein asia (ja toivottavasti asia todella on näin, eikä kyse ole vain fraasista), puhukaamme siitä vapaasti ja luontevasti – perheissä, ystävä- ja kaveriporukoissa ja kaikkien ihmisten kanssa.”

    Annas kun ehdotan: Suurinosa meistä ei ole elävässä uskossa. Ihmettelen, miten, jos suurinosa olisi elävässä uskossa, meille olisi voinut edes kehittyä tällainen kulttuuri, missä jo pelkkä Jeesuksesta puhuminen aiheuttaa kummastusta. No looginen vastaus on: ei mitenkään.

    Näin siis suurimmalla osalla meistä on todennäköisesti väärä rauha. Ihmiset eivät ymmärrä olevansa valehtelijoita, huoraajia, epäjumalanpalvelijoita, jumalanpilkkaajia, murhaajia. Ei me nyt aivan yhtä pahoja olla kun nuo muut (osottaa sormella murhamiehiä ja jengiläisiä). Meille on lapsesta asti kerrottu, että me ollaan kalliisti uskomassa, sen sijaan, että ois kerrottu, että kerran kun murhaa, on murhamies ja kerran kun valehtelee, on valehtelija ( = helvettiin yhtälailla yhdestä valheesta kuin yhdestä murhasta). Näin ihmiset luulee olevansa kristittyjä, mutta kun koskaan ei kukaan saarnaa kunnon lakia, ihmiset vaan on mukana ja kuuntelee sitä hyssyttelyä, että kyllä me tässä joukossa kostutaan perille. Ihminen ei voi olla uskovainen, ellei ymmärrä, että on läpeensä paha, koska ei ihminen taida parannusta muuten tehä. Ja jos ei parannusta tehä, ni ei sille (Jeesukselle, sovitustyölle, evankeliumille) sitte sille kuuluvaa arvoakaan osata antaa.

    Jeesuksen (Jumalan) standardit synnille on aikalailla erit ku mitä me ajatellaan (lopussa myös Paavalin suusta Jumalan ilmoitusta):

    ”Te olette kuulleet sanotuksi: 'Älä tee huorin'. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa.” (Matt. 5:27, 28)

    ”Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: 'Älä tapa', ja: 'Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion'. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: 'Sinä tyhjänpäiväinen', on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen.” (Matt. 5:21, 22)

    ”Älkää varastako, älkää valhetelko älkääkä lähimmäistänne pettäkö. Älkää vannoko väärin minun nimeeni, ettet häpäisisi Jumalasi nimeä. Minä olen Herra.” (3. Moos. 19:11, 12)

    ”Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema.” (Ilm. 21:8)

    ”Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.” (1. Kor. 6:9, 10)

    Olisi kiva pystyä toteamaan, että siitä puhe mistä puute, koska siitäkin olisi helpompi lähteä rakentamaan kuin siitä, ettei edes puhetta siitä mistä puutetta.

    Tykkää

  34. Jatkoa vielä esivallan kunnioittamiseen liittyen:

    ”Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ne, jotka ovat, ovat Jumalan asettamat. Sentähden, joka asettuu esivaltaa vastaan, se nousee Jumalan säätämystä vastaan; mutta jotka nousevat vastaan, tuottavat itsellensä tuomion. Sillä hallitusmiehet eivät ole niiden pelkona, jotka tekevät hyvää, vaan niiden, jotka tekevät pahaa. Jos siis tahdot olla esivaltaa pelkäämättä, niin tee sitä, mikä hyvää on, ja sinä saat siltä kiitoksen; sillä se on Jumalan palvelija, sinulle hyväksi. Mutta jos pahaa teet, niin pelkää; sillä se ei miekkaa turhaan kanna, koska se on Jumalan palvelija, kostaja sen rankaisemiseksi, joka pahaa tekee. Siksi tulee olla alamainen, ei ainoastaan rangaistuksen tähden, vaan myös omantunnon tähden. Sentähdenhän te verojakin maksatte. Sillä he ovat Jumalan palvelusmiehiä, ahkeroiden virassansa juuri sitä varten.” (Room. 13:1-6)

    Aiemmin kirjoitettu antaa selityksen myös sille, miksi aivan pikku synnit on monille ihan jees. Kuinka ihminen, joka tuntee Jeesuksen ja rakastaa Häntä, voi jatkuvasti rikkoa Häntä vastaan?

    Lapsia ei ole kasvatettu Jumalan tuntemiseen/pelkoon, niin suurinosa lapsista ei ole käytännössä koskaan edes ollut uskomassa. He ovat olleet kyllä aina vanhoillislestadiolaisia.

    Tykkää

  35. Laki on tarkoitettu epäuskoisille herätykseksi ja sitäkin tulisi saarnata, jos kuulijoissa on epäuskoisia, kuten Laestadius teki. Mutta uskovaisia ohjaa Hengen laki, Jumala on piirtänyt lakinsa uskovan sydämeen. Hengen laki on paljon kirkkaampi ja tarkempi kuin kirjaimen laki. Näin ollen kirjaimen laki ei ole enää uskovalla opettajana, vaan Hengen laki. Ei Jeesus tullut lakia kumoamaan vaan täyttämään lain. Mikä ei ole uskosta, se on synti. Kun uskova Jumalan voimasta uskoo Jeesuksen täydelliseen sovitustyöhön, hän täyttää lain viimeistä piirtoa myöten, kuten Jeesus. Syntejä on kahdenlaisia: Jokapäväisiä heikkouksia uskovalle anteeksiannettavia ja kuolettavia syntejä. Jos ehdollaan, tahallaan tekee syntiä, ei ole Lunastajaa.
    Jos on kuoleman syntiin langennut, ei Pyhää Henkeä ole enää sydämessä asuvaisena. Silloin on aivan välttämätöntä olla saarnaaja, ennen uskonut, joka Pyhän Hengen viran kautta voi julistaa kuoleman syntiin langenneelle anteeksi, ettei hän joutuisi lopullisesti kadotetuksi.
    Evankeliumin täydellisyyteen kuuluvat myös neuvon, nuhteen ja opetuksen sanat. Uskovasta ei tule niin henkipalloa, ettei hän neuvoja tarvitsisi. Mutta neuvot eivät ole lakia. Kun uskovan sydämessä asuu Pyhä Henki, hän mielellään yhtyy Jumalan lakiin ja neuvoihin. Jos vastahakoisesti, pakosta yrittää täyttää lakia ja neuvoja, ei niitä silloin kuitenkaan täytä. Ellei ole Hengen Hedelmänä saatua rakkautta, ei mitään hyödytä. Kun Pyhä Henki puuttuu, silloin yritetään lain ruoskalla ojentaa.
    Elävä evankeliumi on Jumalan ihmeellinen voima, kun sitä saarnataan suurelle syntiselle, joka vähänkin edes tuntee syntiänsä ja syntinen ottaa sen uskossa vastaan, niin hänen elämänvanhurskautensakin ojentuu, mihin kirjaimen laki ei anna voimaa.
    Kannattaa lukea raamatusta Paavalin kirjeet, varsinkin roomalaisille ja galatalaisille ym.

    Tykkää

  36. Oletko John sitä mieltä, että lakia pitäisi saarnata enemmän, koska esimerkiksi isoilla rauhanyhdistyksillä, voi sanoa, että jopa yleensä voi olla joku epäuskoinen kuulija?

    Entä kuinka erotat lain kolmannen käytön ja opetuksen, neuvon ja nuhteen sanat?

    Ottaisitko kantaa noihin joihinkin ristiriitoihin, joita mainitsin tuossa aiemmin?

    Tykkää

  37. Pyhä Henki antaa puhujille sanottavaa, en lähden neuvomaan Pyhää Henkeä.
    Uskon niin kuin Henki Jumalan seurakunnalle opettaa, johdattaa ja raamattu sanoo kokonaisuutena. En ota kantaa tässä enempää. Seurakuntapäivillä, puhujien ja seurakuntavanhempien kokouksissa ym. keskustellaan asioista. Mielestäni nettipalstat eivät ole oikea paikka keskustella jonkun henkilön tai yhteisön asioista. Yleisesti voi keskustella raamatun opetuksista Olen kommentoinut jo niin paljon että lopetan keskustelun tällä erää.

    Tykkää

  38. ”Pyhä Henki antaa puhujille sanottavaa, en lähden neuvomaan Pyhää Henkeä. Uskon niin kuin Henki Jumalan seurakunnalle opettaa, johdattaa ja raamattu sanoo kokonaisuutena. En ota kantaa tässä enempää. Seurakuntapäivillä, puhujien ja seurakuntavanhempien kokouksissa ym. keskustellaan asioista. Mielestäni nettipalstat eivät ole oikea paikka keskustella jonkun henkilön tai yhteisön asioista. Yleisesti voi keskustella raamatun opetuksista Olen kommentoinut jo niin paljon että lopetan keskustelun tällä erää.”

    Eli oletko sitä mieltä, että puhujan sanottavat ovat varmasti Pyhästä Hengestä? VT:n aikana ja UT:nkin, oli paljon puhujaveljiä, joiden sanoma ei ollut Pyhästä Hengestä, vaan lihasta ja perkeleestä. Paavalihan kehottaa muita arvioimaan sitä, mitä profeetat sanovat, eli ellei se ole Pyhän Hengen ilmoitusta niin se on hyljättävä. (1. Kor. 14:26-33)

    Seurakuntapäivillä on aika vähän saumaa keskustella yleensä mistään kovinkaan syvällisesti, saatika sitten, että tällaiset tavalliset penkinkuluttajat puhujien tai seurakuntavanhinten kokouksiin pääsisi, missä voisi jo vähän syvällisemmät keskustelut ollakin. Jos olet John puhuja, niin voisit vaikka tulostaa näitä juttuja täältä ja ottaa esille seuraavassa puhujien ja seurakuntavanhinten kokouksessa ja raportoida sitten tänne meille, mihin johtopäätökseen näistä asioista tultiin Raamatun perusteella.

    Mielestäni yleisesti voi myös keskustella opista, myös vanhoillislestadiolaisten opista sekä meidän harhoista ja ongelmistakin, koska ne eivät ole mitään yksityisasioita (ainakaan maallistumisen osalta) eivätkä itseasiassa kovinkaan paljon poikkeavia muihin uskonnollisiin yhteisöihin nähden. Maallistumisesta on useinkin kysymys, niin nytkin. Meillä vain on tietyt ”tavat” ja kova yhteisön paine, jotka takaavat sen, että ihmiset kutakuinkin näyttävät (puhdistavat astian ulkopuolelta) siltä, että ovat kunniallisia kristittyjä ja näin maallistuminen tulee paljon salakavalammin ja huomaamattomammin kuin muissa yhteisöissä. Noh, nyt on huomattu, että salassa oleva (eikä edes aina salassa) epäjumalanpalvelus on poikinut haureutta ja paljon paljon murhetta, eikä tämäkään ole mikään yksityisasia, koska se on kailotettu sekä radiossa, että suviseurakentällä sadoille tuhansille ihmisille. Mitä tulee yksityishenkilöihin, en muista, että olisi puhuttu ainakaan kenestäkään elossa olevasta, paitsi ehkä minusta ja siitä onko minussa perkele vaiko ei (mitä itse kysyin tuossa). Raattamaa on jo kuollu ja hänen virheitään voidaan kyllä puida ja ottaa niistä opiksi samoten kuin muidenkin entisten pyhien virheistä, joita on Raamattuunkin kirjotettu.

    Tykkää

  39. John, tuota ajatuskulkua täytyisi vieläkin täsmentää.

    Jeesushan sanoo tuossa: Joh. 20: ”Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.”

    Miksi Jeesus sanoo opetuslapsille, ottakaan Pyhä Henki, jos he ovat jo siitä osallisia?

    Missä Jeesus oli luovuttanut avainten vallan aikaisemmin?

    Vaikka Jeesus olisikin luovuttanut avainten vallan, opetuslapset eivät olleet tuolloin Pyhästä Hengestä osallisia em. Jeesuksen sanojen mukaan. Matt. 26:31 ja Mark. 14:27 todistaa, että opetuslapset luopuivat Jeesuksesta. Tämä on loogista tulkita uskon kieltämiseksi (sikäli mikäli olivat uskovaisia ennen tätä, Lestadiuksen mielestä eivät – vaan todella vasta helluntaipäivän jälkeen).

    Raamatun valossa vaikuttaisi siis siltä, että Jeesus puhuu tuossa opetuslapsille, jotka ovat juuri kääntyneet tai kääntymässä epäuskosta uskoon. Ylösnoussut Jeesus siis todella välittää heille Pyhän Hengen.

    Tällainen tulkinta luo toki haasteen vl-opin mekanistiselle tulkinnalle.

    Asia on mielenkiintoinen ja tärkeä, joten toivottavasti et myöskään John lopeta kokonaan kommentointia, niin kuin alla vihjasit.

    Tykkää

  40. Koska vielä pyydettiin, täsmennän. Opetuslapsilla oli Pyhä Henki ja avainten valta jo ennen helluntaita ja ennen, kun lukittujen ovien takana Jeesus puhalsi heidän päällensä havainnollisesti ja sanoi, että ottakaa Pyhä Henki jne. Helluntaina opetuslasten kytevä Pyhä Henki puhkesi ilmiliekkiin ja niin voimalliseksi, että tapahtui kielillä puhumisen ihme ja sen jälkeen evankeliumi lähti voimallisesti leviämään. Pyhä Henki antoi myös lahjan ennustaa tulevia tapahtumia. Mutta näin voimallinen ja näkyvä Pyhän Hengen vuodatus ei olisi voinut tapahtua, ellei olisi ollut uskovia joilla on vähintään kytevänä hiilenä Pyhä Henki. Tuliset liekit helluntaina ja kyyhkynen, kun Jeesus kastettiin oli todistukseksi että Jeesuksella on Pyhä Henki, joka tuli voimalliseksi, kun Hänen julkinen toimintansa alkoi. Helluntaina 3000 ihmistä sai parannuksen armon ja myös he tulivat osallisiksi Pyhästä Hengestä, niin että ihmiset pilkkasivat, että he ovat juovuksissa. Nykisinkin vielä jotkut uskovat puhkeavat kiitokseen ”Herra Jeesus ole kiitetty”. Pyhä Henki on ihmisellä jo syntymästä saakka, mutta se menetetään, kun ihminen kuolee pois uskosta syntien kautta. Pyhä Henki on ollut oikein uskovissa jo ennen Helluntaita Lutherinkin selitysten mukaan ja ne pohjautuvat raamattuun. Raamatussa puhutaan useissa kohdissa Herran hengestä.
    Voitte lukea blogistani kohdista
    http://aatteellisuskonnollinen.blogspot.fi/2016/04/ilman-pyhaa-henkea-uskon-on-kuollutta.html ja
    http://aatteellisuskonnollinen.blogspot.fi/2016/05/hyvaa-helluntaita-pyhan-hengen.html
    Avaimista Matt. 16:19 
    Ja minä annan sinulle taivaan valtakunnan avaimet: ja mitä sinä maan päällä sidot, pitää sidotun oleman taivaissa, ja mitä sinä päästät maan päällä, sen pitää oleman päästetyn taivaissa.
    Hän antoi avainten vallan kaikille, jotka ottivat vastaan Jeesukselta elävää vettä ja vastaanottaja tulee myös elävän veden lähteeksi, että voi muille sitä jakaa. Siinä on evankeliumin, synninpäästön sana ja Pyhä Henki yhdessä. Siis syntyy, puhdistuu vedestä ja hengestä ja myös veri on mukana. Tulee mennä priiskoitusveren tykö. He ovat vaatteensa pesseet ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Ilman veren vuodatus ei ole yhtään syntien anteeksiantamusta. Sen vuoksi sanamuoto Jeesuksen nimessä ja veressä ovat syntisi anteeksi on mitä raamatullisin.
    Jeesus opetti jalkojen pesemistä opetuslapsilleen ennen ristinkuolemaansa. Ja sekin on havainnollisesti avainten vallan käyttöä, synninpäästön käyttöä opetuslasten kesken toinen toisilleen, joka ei voi tapahtua ilman Pyhää Henkeä.
    Pietari langetessaan, kiellettyään Jeesuksen menetti avainten vallan ja Pyhän Hengen sydämestään, mutta hän katui ja meni oikeasta paikasta hakemaan apua. Hän meni muiden opetuslasten luo, jossa muut opetuslapset voivat julistaa Pietarille kieltämisen synnin anteeksi. Juudas haki väärästä paikasta, fariseuksilta ja kirjanoppineilta kavallukseensa apua. Ei saanut Juudas syntejänsä anteeksi vaikka tunnusti. Niin tänäkään päivänä papisto, jolta puuttuu elävä usko, Pyhä Henki, he eivät ole elävän veden lähteitä ja eivät voi antaa syntejä anteeksi, vaikka he julistaisivat niitä samoin sanoin Jeesuksen nimessä ja veressä.

    Tykkää

  41. ”Pietari langetessaan, kiellettyään Jeesuksen menetti avainten vallan ja Pyhän Hengen sydämestään, mutta hän katui ja meni oikeasta paikasta hakemaan apua. Hän meni muiden opetuslasten luo, jossa muut opetuslapset voivat julistaa Pietarille kieltämisen synnin anteeksi. Juudas haki väärästä paikasta, fariseuksilta ja kirjanoppineilta kavallukseensa apua. Ei saanut Juudas syntejänsä anteeksi vaikka tunnusti. Niin tänäkään päivänä papisto, jolta puuttuu elävä usko, Pyhä Henki, he eivät ole elävän veden lähteitä ja eivät voi antaa syntejä anteeksi, vaikka he julistaisivat niitä samoin sanoin Jeesuksen nimessä ja veressä.”

    Amicus tuossa jo totesi, että on loogista ajatella, että opetuslapset lankesivat pois elävästä uskosta. Jos näin tosiaan oli, niin tuo ylläoleva ei voi pitää paikkaansa, koska Pyhää Henkeä ei ollut vielä annettu. Seuraava kohta myös antaa ymmärtää, että Henki annettiin vasta Kristuksen kirkastumisen jälkeen:

    ”Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: ”Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.” Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen; sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesus ei vielä ollut kirkastettu.” (Joh. 7:37-39)

    On totta, että VT:ssa ja UT:ssakin puhutaan Pyhästä Hengestä jo aiemminkin, mutta ne kaikki vaikuttavat olevat jollain tavalla erityyppisiä, kuin uudessa liitossa. Profeetoilla oli Pyhä Henki, mutta sekin vaikuttaa jotenkin erityiseltä, koska vain profeetat saivat ilmestyksiä ja olivat erityisessä yhteydessä Jumalaan, he olivat tavallaan Jumalan valittuja, aikansa erityisasemassa olevia ihmisiä. Vasta Helluntaina Pyhä Henki vuodatettiin ”kaiken lihan” päälle (”Näitten jälkeen minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle…”), jopa Herran palvelijoiden ja palvelijattarien päälle (tässä palvelija vaikuttaisi oleva alkukielessä sama kuin orja):

    ”Ja te tulette tietämään, että Israelin keskellä olen minä. Ja minä olen Herra, teidän Jumalanne, eikä toista ole. Eikä minun kansani joudu häpeään, iankaikkisesti. Näitten jälkeen minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä näkevät. Ja myös palvelijain ja palvelijattarien päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni. Ja jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Sillä Siionin vuorella ja Jerusalemissa ovat pelastuneet, niinkuin Herra on sanonut; ja pakoonpäässeitten joukossa ovat ne, jotka Herra kutsuu.” (Joel 2:27-29, 32)

    Mielenkiintoista on myös, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Varmasti ”väärissä hengellisyyksissäkin” on ihmisiä, jotka ovat tälläkin ajalla huutaneet todellisessa sielun hädässä Herran nimeä avuksi ja ovat saaneet rauhan. Vaikka tuo voitaisiin ymmärtää myös siten vl-kontekstista käsin, että jokainen, joka huutaa Herran nimeä pelastuu, koska Herra on johtava heidät oikeaan osoitteeseen.

    Tykkää

  42. John, tuo lainaamasi Biblian käännös Matt. 16:19 ”minä annan sinulle taivaan valtakunnan avaimet” on virheellinen. Verbi on oikeasti futuurissa. KR38 ja KR92 kääntävätkin paremmin: ”Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet”. King James: ”And I will give unto thee the keys of the kingdom of heaven”.

    Mielestäni on oikein ajatella niin, että Matteus ei ole tässä erehtynyt vaan viittaa tuohon Johanneksen kuvaukseen lukittujen ovien takana tapahtuvasta Pyhän Hengen välittämisestä. Johanneskaan ei erehtynyt tässä asiassa – Jeesuksesta puhumattakaan. Jeesus ”puhalsi heitä kohti ja sanoi: ”Ottakaa Pyhä Henki.” Jos joku erehtyi, se oli John ja vuosikymmenten takaiset vanhoillislestadiolaisen opin muotoilijat.

    Tykkää

  43. Johannes 14:16-17
    Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Lohduttajan, että hän teidän kanssanne olisi iankaikkisesti:
    TOTUUDEN HENGEN, JOTA EI MAAILMA TAIDA OTTAA VASTAAN, SILLÄ EI HE NÄE HÄNTÄ, EIKÄ TUNNE HÄNTÄ: MUTTA TE TUNNETTE HÄNEN, SILLÄ HÄN PYSYY TEIDÄN TYKÖNÄNNE JA ON TEISSÄ OLEVA.
    Edellinen kohta todistaa, että opetuslapsissa oli jo Pyhä Henki ennen helluntaita, vaikka he eivät vielä kaikkea ymmärtäneetkään, eikä kaikki ollut kirkastunut heille ja Pyhä Henki ei ollut heissä voimallisena.

    Joh. 7:37-39
    Mutta viimeisenä suurena juhlapäivänä seisoi Jeesus ja huusi, sanoen: joka janoaa, se tulkoon minun tyköni ja juokaan.
    Joka uskoo minun päälleni, niinkuin Raamattu sanoo, hänen kohdustansa pitää vuotaman elämän veden virrat.
    (Mutta sen hän sanoi siitä hengestä, jonka niiden piti saaman, jotka uskovat hänen päällensä; sillä ei Pyhä Henki vielä silloin saapuvilla ollut, ettei Jeesus ollut vielä kirkastettu.)
    Kenelle Jeesus sanoo? Hän sanoo sen epäuskoisille kuulijoille, joille Jeesus ei ollut kirkastettu, eikä heillä näin ollen Pyhä Henki ollut saapuvilla eikä toiminut voimallisesti. Helluntaina 3000 ihmistä sai Pyhän Hengen, kun he uskoivat evankeliumin. Tosi uskovaisia oli todella vähän ennen helluntaita, moni seurasi häntä nähdäkseen ihmeitä.

    JUMALAN LAPSEKSI PÄÄSEMISEN KUVAUS
    Ja te tulette tietämään, että Israelin keskellä olen minä. Ja minä olen Herra, teidän Jumalanne, eikä toista ole.
    Kun Jumala antaa ymmärtää missä on Jumalan valtakunta, niin on selvää ettei missään muussa joukossa tulla autuaaksi kuin Jumalan oikeassa seurakunnassa.
    Jumala, Jeesus Kristus seisoo Jumalan seurakunnassa, on oman kansansa, omiensa kanssa maailman loppuun asti. Israel tarkoittaa tässä hengellistä Israelia, Jumalan kansaa, uskovaisia.
    Eikä minun kansani joudu häpeään, iankaikkisesti.
    Siis Hänen omansa ovat todella oikein uskomassa ja pelastuvat.
    Näitten jälkeen minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle
    Tässä kuvataan, kun ihminen tulee Jumalan valtakunnan asukkaaksi, joko syntyessään tähän maailmaan tai saadessaan parannuksen armon.
    Onko kaiken lihan päälle vuodatettu Pyhä Henki? On, koska syntyessään ihminen saa Pyhän Hengen, mutta menettää sen, kun kuolee pois uskosta. Toisaalta liha tarkoittaa Kristuksen ruumista, seurakuntaa. Näin vuodatus rajautuu vain Jeesuksen omiin, jotka ovat tehneet parannuksen, ei kaikkiin ihmisiin.
    ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä näkevät.
    Uskova pystyy näkemään mikä aika on menossa, valvomaan ja ikävöitsemään täältä taivaaseen pääsyä.
    Ja myös palvelijain ja palvelijattarien päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni.
    Kaikilla oikeilla uskovaisilla on Pyhän Hengen virka saarnata syntejä anteeksi, he ovat palvelijoita ja palvelijattaria.
    Auringon pitää muuttuman pimeäksi, ja kuun vereksi; ennenkuin se suuri ja hirmuinen Herran päivä tulee.
    Armonaurinko ei paista epäuskoisille, kun ovet katua vasten suljetaan. Kuu muuttuu vereksi, kun lain alla olevat ihmiset rupeavat saarnaamaan syntejä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä vähän ennen maailmanloppua.
    Ja on tapahtuva, että jokainen, joka Herran nimeä avuksensa huutaa, se tulee autuaaksi; sillä Zionin vuorella ja Jerusalemissa on vapaus oleva, niinkuin Herra on luvannut, ja jääneiden tykönä, jotka Herra kutsuva on.
    Herran nimeä saarnataan, kun julistetaan Jeesuksen nimessä ja veressä syntejä anteeksi Zionin vuorella, Jumalan elävässä seurakunnassa. Siellä saarnataan vapaata ja vapauttavaa evankeliumia, ei lain saarnaa, joka johtaisi orjuuteen.
    Herran nimeä huudetaan avuksi, kun pyydetään omalle kohdalle tätä evankeliumin siunausta, että saanko minäkin uskoa syntini anteeksi. Vielä viimeisellä ajallakin on pieni oikein uskovien joukko. Siellä on vapaus syntien ja lain orjuudesta.

    Tykkää

  44. ”Johannes 14:16-17
    Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Lohduttajan, että hän teidän kanssanne olisi iankaikkisesti: TOTUUDEN HENGEN, JOTA EI MAAILMA TAIDA OTTAA VASTAAN, SILLÄ EI HE NÄE HÄNTÄ, EIKÄ TUNNE HÄNTÄ: MUTTA TE TUNNETTE HÄNEN, SILLÄ HÄN PYSYY TEIDÄN TYKÖNÄNNE JA ON TEISSÄ OLEVA. Edellinen kohta todistaa, että opetuslapsissa oli jo Pyhä Henki ennen helluntaita, vaikka he eivät vielä kaikkea ymmärtäneetkään, eikä kaikki ollut kirkastunut heille ja Pyhä Henki ei ollut heissä voimallisena.”

    Edellinen kohta ei kyllä todista, että opetuslapsissa oli Pyhä Henki, koska Jeesus sanoo, että Hän on rukoileva ( = tulee rukoilemaan) Isää, että Hän antaisi heille toisen Lohduttajan. Sitten Jeesus selittää: Totuuden Hengen, jota ei maailma taida ottaa vastaan, koska maailma ei he näe Häntä, eikä tunne Häntä: mutta te tunnette Hänen, sillä Hän pysyy teidän tykönänne (sitten kun opetuslapset saavat Hänet) ja on teissä oleva ( = tulee olemaan). Voit tarkistaa tämän tulkinnan King James käännöksestä, missä näkyy ”will” -futuurimuoto selvästi.

    ”Kenelle Jeesus sanoo? Hän sanoo sen epäuskoisille kuulijoille, joille Jeesus ei ollut kirkastettu, eikä heillä näin ollen Pyhä Henki ollut saapuvilla eikä toiminut voimallisesti. Helluntaina 3000 ihmistä sai Pyhän Hengen, kun he uskoivat evankeliumin. Tosi uskovaisia oli todella vähän ennen helluntaita, moni seurasi häntä nähdäkseen ihmeitä.”

    Jeesuksen kirkastumisella ja sillä, kelle Hän tuossa puhuu, ei ole tässä yhteydessä mitään tekemistä keskenään. Tuossa muutama kohta, joihin Jeesuksen kirkastuminen viittaa. Ei jääne epäselväksi:

    ”Mutta Jeesus vastasi heille sanoen: ”Hetki on tullut, että Ihmisen Poika kirkastetaan. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää.” (Joh. 12:23-24)

    ”Tämän Jeesus puhui ja nosti silmänsä taivasta kohti ja sanoi: ”Isä, hetki on tullut, kirkasta Poikasi, että Poikasi kirkastaisi sinut; koska sinä olet antanut hänen valtaansa kaiken lihan, että hän antaisi iankaikkisen elämän kaikille, jotka sinä olet hänelle antanut. Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. Minä olen kirkastanut sinut maan päällä: minä olen täyttänyt sen työn, jonka sinä annoit minun tehtäväkseni. Ja nyt, Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennenkuin maailma olikaan.” (Joh. 17:1-5)

    ”Kun Jumala antaa ymmärtää missä on Jumalan valtakunta, niin on selvää ettei missään muussa joukossa tulla autuaaksi kuin Jumalan oikeassa seurakunnassa.”

    Pikemminkin näyttää siltä, että ihmiset tulevat tietämään, että Herra (Jeesus) totisesti oli heidän keskuudessaan ihmisenä. Hänen kansansa ei tule joutumaan häpeään iankaikkisesti, koska synnit on sovitettu. Tämän jälkeen Herra antaa Henkensä omillensa.

    ”Tässä kuvataan, kun ihminen tulee Jumalan valtakunnan asukkaaksi, joko syntyessään tähän maailmaan tai saadessaan parannuksen armon.”

    Ei kuvata, vaan tässä kuvataan Helluntaita ja sen jälkeisiä tapahtumia. Näin ainakin muun Raamatun perusteella on järkevää ajatella.

    ”Onko kaiken lihan päälle vuodatettu Pyhä Henki? On, koska syntyessään ihminen saa Pyhän Hengen, mutta menettää sen, kun kuolee pois uskosta. Toisaalta liha tarkoittaa Kristuksen ruumista, seurakuntaa. Näin vuodatus rajautuu vain Jeesuksen omiin, jotka ovat tehneet parannuksen, ei kaikkiin ihmisiin.”

    Epäjohdonmukainen ajatus, koska vl-teologian mukaan lapset ovat aina olleet pelastuvia, niin et voi itsekään oikein ilman ristiriitaa tulkita tätä niin, että Pyhä Henki liitettäisiin tässä lapsiin, koska tässä puhutaan, että X ajan jälkeen Pyhä Henki vuodatetaan, ei, että se on aina vuodatettu. Ei, vaan tässä puhutaan siitä, että Pyhä Henki vuodatetaan kaikkien uskovien päälle Helluntaina, Kristuksen kirkastumisen ja taivaaseenastumisen jälkeen.

    Tykkää

  45. ”Uskova pystyy näkemään mikä aika on menossa, valvomaan ja ikävöitsemään täältä taivaaseen pääsyä.”

    Varmaan näinkin, mutta enemmänkin uskoisin, että tässä puhutaan Pyhän Hengen armolahjoista, joita oli mm. profetoiminen, ennustaminen, kielillä puhuminen jne.
    ”Kaikilla oikeilla uskovaisilla on Pyhän Hengen virka saarnata syntejä anteeksi, he ovat palvelijoita ja palvelijattaria.”

    Pikemminkin tämä alleviivaa sitä, että toisinkuin ennen, nyt on Pyhä Henki voimallisena myös tavan tallaajien päällä.

    ”Armonaurinko ei paista epäuskoisille, kun ovet katua vasten suljetaan. Kuu muuttuu vereksi, kun lain alla olevat ihmiset rupeavat saarnaamaan syntejä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä vähän ennen maailmanloppua.”

    Aika rohkea tulkinta.

    ”Herran nimeä saarnataan, kun julistetaan Jeesuksen nimessä ja veressä syntejä anteeksi Zionin vuorella, Jumalan elävässä seurakunnassa. Siellä saarnataan vapaata ja vapauttavaa evankeliumia, ei lain saarnaa, joka johtaisi orjuuteen.”

    Siionin vuori ja Jerusalem vaikuttaisivat todellakin olevan sama kuin Jumalan valtakunta tässä. Mutta ymmärrän tämän niin, että Jumalan valtakunnassa on oleva vapaus (synnistä, lain orjuudesta), niin kuin Herramme Jeesus Kristus lupasi. Tuo jakeen loppu vaikuttaa vähän hämärältä, siinä on viittaus Obadjan kirjaan (King James -käännöksessä), jossa on vastaava kohta, joka on myös ilmeisesti vaikea tulkita, mutta jos vertailee eri käännöksiä, huomaa, että sitä on käännetty niin monella tapaa, että en ala spekuloimaan sen merkitystä. Joku viisaampi voisi kertoa vaikkapa alkukielen perusteella, mikä tuolle olisi mahdollisesti järkevin käännös? Ei tässä kuitenkaan puhuta jostain yksittäisestä joukosta, joka saarnaa oikeaa evankeliumia, vaan tämä pelkästään toteaa, että Jumalan valtakunnassa, eli uskovilla, on oleva vapaus, rauha.

    ”Herran nimeä huudetaan avuksi, kun pyydetään omalle kohdalle tätä evankeliumin siunausta, että saanko minäkin uskoa syntini anteeksi.”

    Herran nimeä voidaan pyytää avuksi myös monella muulla tapaa, ei pelkästään pyytämällä evankeliumin siunausta. Silloin kun määritellään sääntöjä, jotka eivät ole Raamatusta peräisin, ollaan osittain lain orjuudessa. Tätä tapahtuu vielä. En kannata syntiä, mutta en myöskään lakihengellisyttä. Muutenkin, ellei ihmiset ymmärrä, miksi syntiä ei pidä tehdä ja ellei ihmiset ymmärrä mikä on syntiä ja mikä ei ilman ”sääntöjä”, ollaan aika pahasti harhassa.

    ”Vielä viimeisellä ajallakin on pieni oikein uskovien joukko. Siellä on vapaus syntien ja lain orjuudesta.”

    Totta. Jeesus ei kuitenkaan ollut yhtä mieltä siitä, että tämä joukko olisi silmin nähtävä Jumalan valtakunta, joten en voi valitettavasti olla minäkään. En siis ole sitä mieltä, että olisi olemassa joku yhtenäinen joukko, jossa vain olisi Jumalan valtakunta. Kun Jeesus totesi, että ellei joku synny uudesti ylhäältä, ei hän voi Jumalan valtakuntaa nähdä, Hän tarkoitti sitä, että on mahdotonta ymmärtää yhtään mitään siitä ilosta, rauhasta ja vapaudesta, sekä Pyhän Hengen todistuksesta, mikä uskovilla on.

    Tykkää

  46. ”Herran nimeä voidaan pyytää avuksi myös monella muulla tapaa, ei pelkästään pyytämällä evankeliumin siunausta.”

    Tarkennan vähän. Herran nimeä voidaan pyytää avuksi myös rukouksessa. Joku ihminen voi tunnontuskissa myös rukoilla Herraa, että Hän antaisi hänelle synnit anteeksi ja vapauttaisi hänet. Tuossa Joelin kirjan kohdassa ei määritellä sitä muutenkaan sen tarkemmin.

    Tykkää

  47. ””Herran nimeä huudetaan avuksi, kun pyydetään omalle kohdalle tätä evankeliumin siunausta, että saanko minäkin uskoa syntini anteeksi.”

    Herran nimeä voidaan pyytää avuksi myös monella muulla tapaa, ei pelkästään pyytämällä evankeliumin siunausta. Silloin kun määritellään sääntöjä, jotka eivät ole Raamatusta peräisin, ollaan osittain lain orjuudessa. Tätä tapahtuu vielä. En kannata syntiä, mutta en myöskään lakihengellisyttä. Muutenkin, ellei ihmiset ymmärrä, miksi syntiä ei pidä tehdä ja ellei ihmiset ymmärrä mikä on syntiä ja mikä ei ilman ”sääntöjä”, ollaan aika pahasti harhassa.

    ”Vielä viimeisellä ajallakin on pieni oikein uskovien joukko. Siellä on vapaus syntien ja lain orjuudesta.”

    Totta. Jeesus ei kuitenkaan ollut yhtä mieltä siitä, että tämä joukko olisi silmin nähtävä Jumalan valtakunta, joten en voi valitettavasti olla minäkään. En siis ole sitä mieltä, että olisi olemassa joku yhtenäinen joukko, jossa vain olisi Jumalan valtakunta. Kun Jeesus totesi, että ellei joku synny uudesti ylhäältä, ei hän voi Jumalan valtakuntaa nähdä, Hän tarkoitti sitä, että on mahdotonta ymmärtää yhtään mitään siitä ilosta, rauhasta ja vapaudesta, sekä Pyhän Hengen todistuksesta, mikä uskovilla on. ”

    Tuossa kommentoin ensimmäisessä kappaleessa osittain myös tuota, mikä on toisen lainaamani Johnin kommentin aihetta, eli lain orjuutta.

    Tykkää

  48. SILLÄ AJALLA LÄHETTÄÄ, VUODAATTA JUMALA PYHÄN HENKENSÄ

    Se aika on, kun lapsi syntyy maailmaan.
    Se aika on, kun pyhässä hengessä saarnataan evankeliumia ja se vastaanotetaan uskossa.
    Se aika oli erityisesti helluntaina, kun Pyhä Henki tuli näkyvällä tavalla ja erityisellä voimalla niin, että 3000 ihmistä kerrallaan sai parannuksen armon.
    Se aika on etsikon ajalla, kun Jumala erityisesti kutsuu ja ihminen noudattaa kutsua.
    Se aika on kun Jumalan valtakunta Pyhän Hengen omaavissa ihmisissä lähestyy, että Pyhä Henki on saapuvilla.
    Se aika oli vanhan liiton ajalla, kun saarnattiin Herran nimestä.
    Se aika oli kun Jeesus saarnasi.
    Se aika oli kun opetuslapset saarnasivat Jeesuksen nimeen.
    Se aika on nyt, kun saarnataan Jeesuksen nimessä ja veressä syntejä anteeksi Jumalan elävästä seurakunnasta.
    Kun kuulet Jumalan äänen, niin älä paaduta sydäntäsi vaan tee parannus.
    Minun Henkeni ei pidä ikuisesti nuhteleman, armonaika loppuu, sanoo Herra.
    Eikö vieläkään hänen ja hänen kohdallaan ole Jumalan aika, kun ei avaudu ymmärrys ottamaan vastaan synninpäästöä Jeesuksen omilta, että saisi Pyhän Hengen lahjaksi, kotiopettajaksi sydämeensä johtamaan kaikkeen totuuteen, avaamaan uskon ymmärrystä.

    JUMALA oli, on aina ollut, ennekuin Hän ilmaisi itsensä ihmisille.
    JEESUS oli jo ennekuin Hän tuli maailmaan ihmisenä. Ja Jeesuksen sovintotyöhön uskovia oli ihmiskunnan alusta nykypäivään saakka.
    PYHÄ HENKI oli ja myös asui Jumalan lapsissa jo ennenkuin se helluntaina vuodatettiin näkyvällä tavalla ja erityisellä voimalla.

    Tykkää

  49. Ei se ainakaan tuon Joelin kohdan mukaan ole vanhan liiton aikaa. Eikä edes kun Jeesus saarnasi. Eikä aikaa, kun lapsi syntyy maailmaan. Eikä tuosta kohdasta voi päätellä sitäkään, että se olisi aikaa, jolloin saarnataan syntejä anteeksi Jeesuksen Nimessä ja Veressä Jumalan elävästä (ja ainoasta oikeasta) seurakunnasta, mutta armonaikaa sillä kyllä tarkoitetaan. Sen myönnän, että se tarkoittanee aikaa Helluntain jälkeen, ei pelkästään sitä päivää.

    ”Kun kuulet Jumalan äänen, niin älä paaduta sydäntäsi vaan tee parannus.
    Minun Henkeni ei pidä ikuisesti nuhteleman, armonaika loppuu, sanoo Herra.
    Eikö vieläkään hänen ja hänen kohdallaan ole Jumalan aika, kun ei avaudu ymmärrys ottamaan vastaan synninpäästöä Jeesuksen omilta, että saisi Pyhän Hengen lahjaksi, kotiopettajaksi sydämeensä johtamaan kaikkeen totuuteen, avaamaan uskon ymmärrystä.”

    Jos nämä sanat oli osoitettu minulle, mistä minun pitäisi mielestäsi tehdä parannus?

    Olisiko sinulla laittaa jotain raamatunkohtia tukemaan noita mielipiteitäsi, ettei olisi pelkkien toteamusten varassa?

    Tykkää

  50. Enkä väitä, etteikö VT uskovilla ollut lainkaan Pyhää Henkeä, mutta ei ne Pyhän Hengen vaikutukset näyttäneet olleen samat (ainakaan kaikelta osin) kuin uudessa liitossa.

    Tykkää

  51. Kysymykseen siitä, että oliko opetuslapsilla Pyhä Henki ennen helluntaita, tulee mieleen Pietarin tunnustus (Matt 16: 13-17): “13) Kun Jeesus tuli Filippuksen Kesarean tienoille, kysyi hän opetuslapsiltaan sanoen: ”Kenen ihmiset sanovat Ihmisen Pojan olevan?” 14) Niin he sanoivat: ”Muutamat Johannes Kastajan, toiset Eliaan, toiset taas Jeremiaan tahi jonkun muun profeetoista”. 15) Hän sanoi heille: ”Kenenkä te sanotte minun olevan?” 16) Simon Pietari vastasi ja sanoi: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika”. 17) Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.”
    Paavali kirjoittaa (1 Kor 12:3): “3) Sentähden minä teen teille tiettäväksi, ettei kukaan, joka puhuu Jumalan Hengessä, sano: ”Jeesus olkoon kirottu”, ja ettei kukaan voi sanoa: ”Jeesus olkoon Herra”, paitsi Pyhässä Hengessä.”
    Kolmas uskonkappale opettaa:
    “Minä uskon Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.
    Mitä se on? Minä uskon, etten minä oman järkeni voimasta voi Herraani Jeesukseen Kristukseen uskoa eli hänen tykönsä tulla, vaan Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumilla, valaissut minua lahjoillaan, pyhittänyt ja varjellut minut oikeassa uskossa. Samoin hän kutsuu koko kristikuntaa maan päällä, kokoaa, valaisee, pyhittää ja varjelee sitä ainoan oikean uskon kautta Jeesuksessa Kristuksessa. Tässä kristikunnassa hän joka päivä runsain määrin antaa minulle ja kaikille uskoville kaikki synnit anteeksi, ja herättää viimeisenä päivänä minut ja kaikki kuolleet sekä antaa minulle ja kaikille Kristukseen uskoville iankaikkisen elämän. Tämä on varmasti totta.”
    Usko Kristukseen on siis Pyhän Hengen vaikuttamaa, ja Pyhä Henki kutsuu evankeliumin kautta. Opetuslapset siis uskoivat Kristukseen jo ennen helluntaita, eiväthän he olisi muuten Häntä seuranneet. Jeesuksen ristinkuolema ja sitä edeltävät tapahtumat saivat heidät kuitenkin kovasti pelkäämään ja epäilemään (vrt. Tuomas), ja uskon liekki hiipui monella, jopa kieltämiseen saakka, kuten Pietarilla. Jeesuksen ilmestymiset opetuslapsilleen ylösnousemuksen jälkeen vahvistivat jälleen heikkoa uskoa, ja apostoli Pietarikin sai vielä palaamisen armon itseltään Jeesukselta.
    Jeesus kuitenkin luovutti pikkuhiljaa Pyhän Hengen välittämisen tehtävän opetuslapsilleen: näkisin että aika ylösnousemuksesta taivaaseen astumiseen saakka oli sellaista väliaikaa, jolloin selvennettiin opetuslasten tehtävää, ja Helluntain tapahtumissa opetuslapsia vahvistettiin voimakkaasti, jotta Jumalan pelastussuunnitelma pääsisi toteutumaan all aroud the world.

    Tykkää

  52. Olen samaa mieltä Johnin kanssa tästä: ”PYHÄ HENKI oli ja myös asui Jumalan lapsissa jo ennenkuin se helluntaina vuodatettiin näkyvällä tavalla ja erityisellä voimalla.”

    Olen myös (ainakin tällä hetkellä) samaa mieltä siitä, että helluntain tapahtumissa oli kysymys myös opetuslasten osalta Pyhällä Hengellä täyttymisestä eikä Pyhän Hengen saamisesta. Tämä saa kysymään, täytymmekö me nykyään Pyhällä Hengellä? Pitäisikö siitä puhua ja sitä tavoitella, kuten joissakin toisissa hengellisissä suuntauksissa?

    Eri mieltä olen ollut siitä, että opetuslapset olisivat olleet elävässä uskossa pääsiäisen jälkeen ja ennen kuin Jeesus antoi heille Pyhän Hengen lukittujen ovien takana.

    En ole täysin varma kannastani sen suhteen, olivatko opetuslapset elävässä uskossa ennen pääsiäistä. Lestadius sen sijaan omasi tästä asiasta selvän näkemyksen ja hänen mielestään asia ei ollut merkityksetön. Hänen mielestään ennen pääsiäistä opetuslasten epäusko oli ollut peitossa vahvan kuolleen uskon alla. Lestadius Huutavan Äänessä mm.:

    ”Osa väittää opetuslapsilla olleen elävän uskon ennen pääsiäispäivääkin. Mutta tämän opin puolustajat ovat pysähtyneet puolitiehen matkalla taivaaseen.”

    Tykkää

  53. Lestadiuksen vastaus Quo Vadiksen ensimmäisessä kappaleessa esittämään perusteluun:

    ”Pietaria saatettiin sillä hetkellä ylistää autuaaksi, kun hän tunsi Jumalan Hengen tuulahduksen. Mutta seuraavassa hetkessähän hän oli saatana, koska Vapahtaja sanoi: ”Mene pois minun tyköäni, saatana,
    sillä sinä olet minulle esteeksi!” Voiko se olla oikea kristitty, joka on kiusaaja siihen, mikä on pahaa?”

    Itse en tosiaan ole vielä muodostanut lopullista kantaani opetuslasten uskoon, mutta täytyy vakavasti miettiä mm. siitä syystä, että Lestadiuksen mukaan oppi opetuslasten uskosta ennen pääsiäistä sopii hyvin kuolleelle uskolle, joka ei ole valmis tekemään mitään uhrauksia kristillisyyden eteen eikä keräämään varoja auttaakseen hätää kärsiviä. Tämä pistää miettimään omaa paikkaani – rakastanko todella Jeesusta ja asuuko Hän henkensä kautta sydämessäni?

    Toinen asia joka tuli mieleen näitä miettiessä on se, että emme kai vain ole vanhoillislestadiolaisuudessa niin hajaannusprosessien traumatisoimia, että meidän täytyy lukea Raamattuakin hajaannusprosessista käsin ja jopa niin, että selväsanainenkin ilmoitus on käännettävä ja väännettävä hajaannusprosessin näkökulmasta sopivaksi. Jos Raamatun sanoja on pakko vääntää toiseksi, niin eikö sen pitäisi saada hälytyskellot soimaan? Pahimmillaanhan tällaisilla selityksillä voimme jopa tehdä apostolin valehtelijaksi.

    Tykkää

  54. Lestadiuksen kommenttiin: ”Osa väittää opetuslapsilla olleen elävän uskon ennen pääsiäispäivääkin. Mutta tämän opin puolustajat ovat pysähtyneet puolitiehen matkalla taivaaseen.”
    Mielestäni aika rohkea veto Lestadiukselta. Itse en ajattelisi noin suoraviivaisesti. Jeesus kuitenkin itse valitsi opetuslapsijoukosta 12 apostolia julistamaan Jumalan Valtakunnasta. Ja sitten, että kenelläkään opetuslapsista ei ollut elävää uskoa? Olen eri mieltä. Joukossa oli varmaankin myös pelkästään lauman mukana kulkijoita, mutta että kaikki tyynni kuollessa uskossa…?
    Lestadiuksen kommentti: “”Pietaria saatettiin sillä hetkellä ylistää autuaaksi, kun hän tunsi Jumalan Hengen tuulahduksen. Mutta seuraavassa hetkessähän hän oli saatana, koska Vapahtaja sanoi: ”Mene pois minun tyköäni, saatana, sillä sinä olet minulle esteeksi!” Voiko se olla oikea kristitty, joka on kiusaaja siihen, mikä on pahaa?”
    Tästä ajattelen, että tarkoittiko Jeesus todella, että Pietari itse oli Saatana? Vai oliko kysymyksessä se, että Saatana kiusasi Pietaria vahvasti ja yritti Pietarin kautta, siinä Jeesuksen silmien edessä, estää Jeesusta suorittamasta Jumalan pelastussuunnitelmaa loppuun, jolloin Jeesus halusi ajaa Saatanan tiehensä.
    Kuten Paavali kirjoittaa (Room 7: 19-20): “19) sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. 20) Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.”
    Koska olemme kaksiosaisia, silloin myös uskovaisessa ihmisessä Saatana pyrkii pääsemään voitolle kiusaamalla ja väsyttämällä. Varsinkin Pietarissa tämä näkyi vahvasti.

    Tykkää

  55. Parista kommentista jäi sellainen ymmärrys, että opetuslapset olisivat olleet epäilyksissä Jeesuksen ristinkuoleman jälkeen, mutta heillä kuitenkin olisi ollut pienen pieni uskon liekki. Opetuslapset olisivat olleet uskovaisia, koska seurasivat Jeesusta oikeassa joukossa.

    Mutta Raamatun mukaan opetuslapset eivät uskoneet Jeesuksen nousseen ylös. Opetuslapset luulivat Jeesuksen kuolleen, lopullisesti. Ei kai sellainen ihminen olla elävässä uskossa, jonka Vapahtaja on kuollut? Mielestäni joukkovoima ja oikean joukon seurassa kulkeminen ei auta, jos ei usko Jeesusta ylösnousseeksi Vapahtajaksi.

    Mark. 16:14: ”Viimein Jeesus ilmestyi myös yhdelletoista opetuslapselleen heidän ollessaan aterialla. Hän moitti heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet kuolleista nousseena.”

    Luuk. 24:9-11: ”Haudalta palattuaan naiset veivät tästä sanan yhdelletoista opetuslapselle ja kaikille muille. Nämä naiset olivat Magdalan Maria, Johanna ja Jaakobin äiti Maria, ja vielä muitakin oli heidän kanssaan. He kertoivat kaiken apostoleille, mutta nämä arvelivat naisten puhuvan omiaan eivätkä uskoneet heitä.”

    Joh. 20:9 ”Vielä he näet eivät olleet ymmärtäneet, että kirjoitusten mukaan Jeesus oli nouseva kuolleista.”

    Tykkää

  56. TIIVISTELMÄ: USKO JA PELASTUMINEN ON JUMALAN, JEESUKSEN JA PYHÄN HENGEN TYÖ ALUSTA LOPPUUN SAAKKA, MUTTA IHMISET VASTUSTAVAT SITÄ JA SEN VUOKSI HE EIVÄT PELASTU.

    Tykkää

  57. Lestadiukselta tosiaan tiukka väite. Ei niinkään se, että opetuslapset eivät olleet elävässä uskossa ennen pääsiäistä, vaan se, että ”tämän opin puolustajat ovat pysähtyneet puolitiehen matkalla taivaaseen”. Tuon ensimmäisen hän perustelee kyllä varsin vakuuttavasti mm. sillä, että opetuslapset seuratessaan Jeesusta pitivät tätä maallisena messiaana. Jälkimmäisen väitteen osalta en kyllä itse usko, että täysin oikea ymmärrys olisi edellytys taivaaseen pääsylle.

    Viittaamasi Roomalaiskirjeen kohta ei saisi Lestadiusta pyörtämään kantaansa. Kirjoittaahan hän Hulluinhuonelaisessa (pykälä 449) näin:

    ”Kuitenkin tiedetään kaikkien profeettojen ottaneen pahan sydämen omalle vastuulleen. Vaikka Paavali koettikin vapautua pahan moraalisesta vastuusta, kun hän tuli Room. 7 sanoneeksi kahdessa kohdassa muutamia salaisen omanvanhurskauden sanoja — »en kuitenkaan minä, vaan synti, joka minussa asuu» — kuitenkin koko Roomalaiskirjeen ajatus osoittaa, ettei hän voinut työntää harteiltaan vastuuta siitä pahasta, jota hän itsessään tunsi. Ainoastaan tällä tavoin voidaan tahdon sidonnaisuus ja sovituksen välttämättömyys todistaa, sillä nimittäin, että ihminen omistaa pahan tahdon omaksi oleelliseksi tahdokseen.”

    Näin siis Lestadius pysyisi kannassaan, joka on myös yhteensopivat sen kanssa, mitä Pyhästä Hengestä on Raamatussa ilmoitettu. Kun ajattelemme, että useimmat opetuslapset saivat Pyhän Hengen Jeesukselta vasta pääsiäisenä lukittujen ovien takana (Tuomas vasta myöhemmin), voimme ajatella, että he olivat elävässä uskossa vasta tuosta päivästä alkaen. Toki lienee mahdollista perustella myös elävä usko ennen Jeesuksen kuolemaa, mutta itse en osaa tätä Raamatulla osoittaa.

    Pyhä Henki antaa ensimmäisenä lahjana synnit anteeksi (mm. Augustinus ja Krysostomos). Toisena lahjana voi seurata Pyhällä Hengellä täyttyminen, mikä tapahtui helluntaina, ja siitä seuraava voima ja kyky jopa ihmeisiin.

    Tykkää

  58. Rovasti Lestadiuksen kommentteja en kyllä kieltämättä purematta niele, (niin paljon kuin häntä arvostankin). Jos opetuslapsilla oli hänen mukaansa kuollut usko ennen pääsiäistä, niin siitä ei voida kyllä heitä syyttää. Kysymyksessä oli kuitenkin pelastushistoriallinen käännekohta, jolloin Jumalan Valtakunta murtautui esiin ja se, mitä he kuulivat Jeesuksen sanovan ja näkivät Hänen tekevän ennen sitä, meni sekin heillä enemmän tai vähemmän ns. “yli hilseen”. Luuk 9: 43-45: ”43) Ja kaikki hämmästyivät Jumalan valtasuuruutta. Mutta kun kaikki ihmettelivät kaikkea sitä, mitä Jeesus teki, sanoi hän opetuslapsillensa: 44) ”Ottakaa korviinne nämä sanat: Ihmisen Poika annetaan ihmisten käsiin”. 45) Mutta he eivät käsittäneet tätä puhetta, ja se oli heiltä peitetty, niin etteivät he sitä ymmärtäneet, ja he pelkäsivät kysyä häneltä, mitä se puhe oli.”

    Jos he eivät kyenneet uskomaan heti kättelyssä, että Jeesus oli noussut ylös, niin näkisin sen kyllä johtuvan suuresta hämmennyksen ja pelon tilasta, sekä ymmärryksen puutteesta suuren ja käsittämättömän tapahtuman edessä, eikä kuolleesta uskosta.

    Sola Scriptura periaatteen näkisin, että seuraava Raamatunkohta puhuu sen puolesta, että apostolit olivat Kristuksen Hengestä osallisia:

    (Luuk 10: 16-22): “16) Joka kuulee teitä, se kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut; mutta joka minut hylkää, hylkää hänet, joka on minut lähettänyt.” 17) Niin ne seitsemänkymmentä palasivat iloiten ja sanoivat: ”Herra, riivaajatkin ovat meille alamaiset sinun nimesi tähden”. 18) Silloin hän sanoi heille: ”Minä näin saatanan lankeavan taivaasta niinkuin salaman. 19) Katso, minä olen antanut teille vallan tallata käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä mikään ole teitä vahingoittava. 20) Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.” 21) Sillä hetkellä hän riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt. 22) Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne, kuka Poika on, kuin Isä; eikä kukaan muu tunne, kuka Isä on, kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.”

    Tykkää

  59. Rakel Liehun runo:

    Herra.
    Mehän halusimme vain auttaa.
    Työsi tuomiopäivänä on ylen raskas.
    Varmuudeksi lajittelimme jo nyt.

    Eiköhän ihmismielesta ja vallanhalusta lähtevä sideavainten käyttö ole juuri tuota mistä runo kertoo. Kun armolle sekä meidän ajatuksille ja tekemisille laitetaan tiukat vaatimukset, se ei ole enää ansaitsematonta. Tuskinpa Paavalikaan läpäisisi seulaa. Ote Roomalasikirjeen 7. luvusta;

    14 Me tiedämme, että laki on hengellinen. Minä sitä vastoin olen turmeltunut ihminen, synnin orjaksi myyty. 15 En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan. 16 Ja jos kerran teen sitä, mitä en tahdo, silloin myönnän, että laki on hyvä. 17 Niinpä en enää teekään itse sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti. 18 Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. 19 En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. 20 Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti.

    21 Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. 22 Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, 23 mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki. 24 Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? 25 Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia.

    Erkki Hurtig

    Tykkää

  60. ”John”:- tämä blogi on ollut yksi areena, koskien vanhoillislestadiolaisuuden sisäistä keskustelua. -tässä blogissa on osin voinut tuoda esiin vsnhoillislestsdiolaisuuden kipeitäkin asioita. -näitä asioita on haluttu avata ihan normaalilla Suomen kielellä.-vanhoillislestadiolaisuus on tuonut paljon hyvää, sen jäsenille, koko kirkolle ja Suomen kansalle. -vanhoillislestadiolaisuus on tuonut mukanaan myös paljon huonoja asioita, muun muassa sen väkivaltaiset piirteet ovat tuoneet mukanaan pahennusta, surua ja tragedioita.-liikkeen tervehtymisen kannalta on välttämätöntä käydä keskustelua, ja kieleelä jota kaikki osapuolet ymmärtävät.

    Kun sinun tekstejäsi lukee, tulee tunne, että et miellä olollenka itseäsi yhdeksi Jeesuksen opetuslapsista. Opetuslapseus merkitsee oppilaan osaa. Vanhoillislestadiolaisella kapulakielellä sinä suollat tänne tekstejä, vaikka sen kapulakielen tunnenkin, eivät sen enempää avaudu minulle, tuskin muillekaan. Ainakaan tekstisi eivät tuo mitään lisäarvoa tähän dialogiin.Kovin vähän pystyt myös oppilauselmiasi perustelemaan Raamatulla.

    Olipa asemasi uskonyhteisössäsi mikä tahansa, muista, että sinäkin olet opetuslapsi. Älä lyö kapulakielellä, älä tuomitse, äläkä väheksy. Jostain sinäkin olet nämä väitteesi oppinut. Avaa ja perustele sillä kielellä, jota me kaikki ymmärrämme!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s